Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan,

–  ottaa huomioon valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU(1),

–  ottaa huomioon terveydenhoitoalan hiv:n vastaisia toimia WHO:n Euroopan alueella koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) toimintasuunnitelman, jossa käsitellään kokonaisvaltaista strategiaa hiv:n torjumiseksi vuosina 2016–2021,

–  ottaa huomioon vuotta 2014 koskevan Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) vuotuisen sukupuoliteitse tarttuvia infektioita, myös hi-virusta ja veren välityksellä tarttuvia viruksia, koskevan epidemiologisen raportin,

–  ottaa huomioon ECDC:n vuonna 2016 laatiman järjestelmällisen katsauksen hepatiitti B:n ja C:n esiintyvyydestä EU:ssa/ETA:ssa,

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 hyväksytyn Euroopan parlamentin kirjallisen kannanoton hepatiitti C -tartuntoihin(2),

–  ottaa huomioon ECDC:n vuonna 2016 laatiman ohjeistuksen tuberkuloosin leviämisen ehkäisemisestä haavoittuvien ja vaikeasti tavoitettavien väestöryhmien keskuudessa,

–  ottaa huomioon tuberkuloosia koskevan WHO:n Euroopan alueen toimintasuunnitelman 2016–2020(3),

–  ottaa huomioon Bratislavassa 3. ja 4. lokakuuta 2016 pidetyn EU:n terveysministerien epävirallisen kokouksen, jonka tuloksena jäsenvaltiot sopivat tukevansa hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja virushepatiittia koskevan EU:n yhdennetyn toimintapoliittisen kehyksen laatimista,

–  ottaa huomion 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet”, jossa tarkastellaan kestävän kehityksen taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää ulottuvuutta sekä hallintoa EU:ssa ja muualla maailmassa ja jossa komissio toteaa osallistuvansa seuraamalla ja tarkastelemalla edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja raportoimalla siitä EU:n puitteissa (COM(2016)0739),

–  ottaa huomioon aiheesta 30. ja 31. maaliskuuta 2015 Riiassa pidetyssä ensimmäisessä itäisen kumppanuuden ministerikokouksessa annetun yhteisen julkilausuman tuberkuloosista ja sen monilääkeresistenttiydestä,

–  ottaa huomioon Maailman terveyskokouksessa toukokuussa 2016 hyväksytyn, virushepatiitin torjuntaa vuosina 2016–2021 koskevan WHO:n terveydenhuoltoalan ensimmäisen kokonaisvaltaisen strategian, jossa korostetaan yleisen terveydenhuollon keskeistä merkitystä ja jonka tavoitteet on yhdenmukaistettu kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa siten, että tavoitteena on uusien tapausten vähentäminen 90 prosentilla ja kuolleisuuden vähentäminen 65 prosentilla vuoteen 2030 mennessä sekä kansanterveydellisen uhan muodostavasta virushepatiitista kokonaan eroon pääseminen,

–  ottaa huomioon WHO:n Eurooppaa koskevan, virushepatiitin torjumiseen WHO:n Euroopan toiminta-alueella tähtäävän terveydenhuoltoalan toimintasuunnitelman, jonka kokonaisvaltaisena tavoitteena on virushepatiitin aiheuttamasta kansanterveydellisestä uhasta kokonaan eroon pääseminen Euroopan alueella vuoteen 2030 mennessä vähentämällä virushepatiitin ja siihen liittyvien komplikaatioiden aiheuttamaa sairastuvuutta ja kuolleisuutta sekä varmistamalla suositeltujen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja testaus- ja hoitopalvelujen tasapuolinen saatavuus kaikille,

–  ottaa huomioon hi-virusta/aidsia koskevan WHO:n Euroopan alueen toimintasuunnitelman 2012–2015,

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2017 hyväksytyn Euroopan parlamentin päätöslauselman EU:n vaihtoehdoista lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi(4), jossa komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan hyväksymään strategisia suunnitelmia varmistaakseen ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden saatavuuden sekä koordinoimaan suunnitelmaa C-hepatiitin poistamiseksi Euroopan unionista käyttäen unionin lääkkeiden yhteisen hankinnan menettelyn kaltaisia välineitä,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kehyksen ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 3, johon sisältyy tavoite päästä eroon hiv- ja tuberkuloosiepidemioista vuoteen 2030 mennessä ja torjua hepatiittia,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2007 pidetyssä WHO:n Euroopan ministerikokouksessa annetun Berliinin julkilausuman tuberkuloosista (The Berlin Declaration on Tuberculosis – All Against Tuberculosis, EUR/07/5061622/5, WHO European Ministerial Forum, 74415),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja hepatiitti C:tä koskevista EU:n toimista (O-000045/2017 – B8-0321/2017),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että ECDC:n mukaan joka seitsemäs hiv-tartunnan saanut henkilö ei ole perillä serostatuksestaan ja että tartunnan saamisen ja taudin diagnosoinnin välillä kuluu keskimäärin neljä vuotta; ottaa huomioon, että potilaat, joiden tautia ei ole diagnosoitu, tartuttavat hi-virusta 3,5 kertaa todennäköisemmin kuin potilaat, joiden tauti on diagnosoitu;

B.  ottaa huomioon, että kumppanuutta hiv:n/aidsin torjumiseksi Euroopassa ja Keski‑Aasiassa koskevalla Dublinin julistuksella on ollut suuri merkitys yhdenmukaistetun seurantakehyksen luomisessa EU:ssa ja naapurimaissa hiv:n torjunnassa tapahtuvan edistyksen seuraamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että on olemassa vahvaa näyttöä siitä, että profylaktisten lääkkeiden käyttö estää tartunnan tehokkaasti ja että antiretroviraalilääkityksen käyttö lähestulkoon poistaa tartuntariskin silloin, kun viruskuorma on pienenetty niin alhaiselle tasolle, ettei sitä voi havaita(5);

D.  toteaa, että vuonna 2015 joka neljäs kaikista uusista diagnosoiduista ja ilmoitetuista hiv‑tapauksista neljässä maassa aiheutui suonensisäisestä huumeiden käytöstä, vaikka uusien hiv-tartuntojen määrä huumeita suonensisäisesti käyttävien henkilöiden keskuudessa vähenee jatkuvasti useimmissa Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen valtioissa;

E.  ottaa huomioon, että uudet hiv-tartunnat, jotka johtuvat taudin siirtymisestä vanhemmalta lapseen ja verensiirrosta, on käytännössä saatu kitkettyä kokonaan EU:sta/ETA:sta;

F.  ottaa huomioon, että tuberkuloosi ja monilääkeresistentti tuberkuloosi ovat ilman kautta leviävän tekijän aiheuttamia tauteja ja muodostavat siten rajat ylittävän uhan globalisoituneessa maailmassa, jossa väestön liikkuvuus lisääntyy jatkuvasti;

G.  toteaa, että tuberkuloosin epidemiologia on erilainen eri puolella EU:ta/ETA:a ja on riippuvainen muun muassa siitä, missä vaiheessa jäsenvaltio on tiellä kohti tuberkuloosin hävittämistä kokonaan;

H.  toteaa, että kun vuoteen 2050 mennessä lääkeresistenssiin saattaa liittyä kaikkiaan 10 miljoonaa kuolemantapausta vuodessa, noin joka neljäs johtuu tuberkuloosin lääkeresistenteistä kannoista, ja ottaa huomioon, että viimeksi mainittujen maailmantaloudelle aiheuttamat kustannukset nousevat vähintään 16,7 miljardiin dollariin ja Euroopan talouden osalta vähintään 1,1 miljardiin dollariin;

I.  katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota yhtä aikaa esiintyviä tartuntoja koskevaan ongelmaan, erityisesti kun on kyse tuberkuloosista ja virushepatiitti B:stä ja C:stä; ottaa huomioon, että hiv-positiivisten henkilöiden keskuudessa tuberkuloosi ja virushepatiitti ovat erittäin yleisiä, ne etenevät nopeammin ja niiden aiheuttama sairastavuus ja kuolleisuus on merkittävä;

J.  katsoo, että epidemioihin puuttuminen edellyttää rajat ja toimialat ylittävää yhteistyötä;

K.  ottaa huomioon, että virushepatiitti on yksi laajimmista kansanterveydellisistä uhista koko maailmassa, sillä noin 240 miljoonaa henkilöä kärsii kroonisesta hepatiitti B:stä(6) ja 150 miljoonaa kroonisesta hepatiitti C:stä; toteaa, että WHO:n Euroopan alueella arviolta 13,3 miljoonaa kärsii kroonisesta hepatiitti B:stä ja arviolta 15 miljoonaa hepatiitti C:stä; toteaa edelleen, että hepatiitti B aiheuttaa vuosittain noin 36 000 kuolemantapausta ja hepatiitti C noin 86 000 kuolemantapausta WHO:n Euroopan alueen jäsenvaltioissa;

L.  ottaa huomioon, että WHO on todennut ruiskuhuumeiden käytön olevan yksi tärkeä syy Euroopan alueella esiintyvään hepatiitti C -epidemiaan ja että suurin osa uusista tapauksista ilmenee ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa;

M.  ottaa huomioon, että terveysohjelmien saatavilla oleva kansainvälinen rahoitustuki vähenee Euroopan alueella nopeasti, mikä johtuu kansallisten tulotasojen yleisestä kasvusta ja ulkoisilta avunantajilta peräisin olevaa rahoitusta koskevien kelpoisuusehtojen muuttumisesta; toteaa, että tämä koskee erityisesti Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maita, joissa hiv:n, tuberkuloosin ja hepatiitti C-virustartuntojen esiintyvyys on suurin, ja että näitä tauteja koskevien tehokkaiden vastatoimien toteuttaminen on siksi vakavasti uhattuna; ottaa huomioon, että WHO:n Euroopan alueella monien maiden terveysohjelmien rahoitus on edelleen merkittävässä määrin ulkoisen rahoitusavun varassa erityisesti haavoittuvien ryhmien ja asianomaisten keskeisten väestönosien auttamisen suhteen;

N.  ottaa huomioon, että komission on vaikea seurata edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa virushepatiitin osalta, koska useissa tapauksissa jäsenvaltioiden seurantatiedot puuttuvat tai ovat puutteellisia;

O.  toteaa, että EU:lla on vieläkin kirjava lähestymistapa virushepatiitin torjuntaan ja että joiltakin jäsenvaltioilta puuttuu kokonaan kansallinen suunnitelma, kun taas jotkin jäsenvaltiot ovat antaneet huomattavia rahoitussitoumuksia, laatineet strategioita ja kehittäneet kansallisia suunnitelmia virushepatiitin muodostaman taakan torjumiseksi kokonaisvaltaisella tavalla;

P.  ottaa huomioon, että koko maailmassa 130–150 miljoonalla henkilöllä on krooninen hepatiitti C -virusinfektio ja että joka vuosi noin 700 000 ihmistä kuolee hepatiitti C:hen liittyviin maksasairauksiin;

Q.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 28:ssa EU:n/ETA:n jäsenvaltiossa raportoitiin 35 321 hepatiitti C -tapausta, mikä merkitsee, että karkeasti arvioituna 100 000 henkilön joukosta 8,8 sairastaa sitä(7);

R.  ottaa huomioon, että vuosina 2006–2014 kaikissa EU:n/ETA:n jäsenvaltioissa diagnosoitujen ja raportoitujen tapausten kokonaismäärä kasvoi 28,7 prosenttia ja että eniten lisäystä on ilmennyt vuodesta 2010 lähtien(8);

S.  ottaa huomioon, että hepatiitti C:tä koskevien tietojen tulkintaa eri maissa vaikeuttavat seurantajärjestelmien, testauskäytäntöjen ja ohjelmien eroavuudet sekä vaikeudet tapausten luokittelussa akuuteiksi tai kroonisiksi(9);

Kattava yhdennetty unionin toimintapoliittinen kehys

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja virushepatiittia koskevan kattavan unionin toimintapoliittisen kehyksen, jossa otetaan huomioon erilaiset tilanteet ja erityiset haasteet niissä EU:n jäsenvaltioissa ja niiden naapurivaltioissa, joissa hiv:n ja monilääkeresistentin tuberkuloosin aiheuttamat ongelmat ovat suurimmat;

2.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että kestävän kehityksen tavoitteen 3 saavuttamiseksi otetaan käyttöön tarvittavasti varoja ja resursseja;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työtään yhteisöjen ja haavoittuvien ryhmien parissa monialaisen yhteistyön avulla siten, että varmistetaan valtiosta riippumattomien järjestöjen osallistuminen ja palvelujen tarjoaminen asianomaisille väestöryhmille;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan voimakkaan poliittisen kannan vuoropuhelussa Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa sijaitsevien naapurimaiden kanssa ja varmistamaan, että otetaan käyttöön kestävää siirtymistä kansalliseen rahoitukseen koskevia suunnitelmia, jotta hiv-, virushepatiitti- ja tuberkuloosiohjelmat toimivat tehokkaasti, jatkuvasti ja aiempaa laaja-alaisemmin sen jälkeen, kun kansainvälisten avunantajien tuki on loppunut; kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan tiivistä yhteistyötä kyseisten maiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne ottavat vastuun hi‑virusta, virushepatiittia ja tuberkuloosia koskevista vastatoimista ja sitoutuvat niihin;

5.  kehottaa komissiota keskustelemaan jäsenvaltioiden ja tulevien neuvoston puheenjohtajavaltioiden kanssa mahdollisuudesta päivittää Dublinin julistusta siten, että siihen sisältyisivät tasaveroisesti hi-virus, virushepatiitti ja tuberkuloosi;

Hiv/aids

6.  korostaa, että hiv on edelleen tarttuvista taudeista se, joka aiheuttaa suurinta sosiaalista leimautumista ja joka voi heikentää vakavasti asianomaisen henkilön elämänlaatua; korostaa, että vuonna 2015 diagnosoitiin melkein 30 000 uutta hiv-tartuntaa 31 EU/ETA-maassa eikä esiintyvyyden heikkenemisestä ole havaittavissa selkeitä merkkejä;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan kaikkien ja myös kaikkein haavoittuvimpien ryhmien mahdollisuuksia saada innovatiivista hoitoa sekä pyrkimään torjumaan hiv-tartuntaan liittyvää sosiaalista leimautumista;

8.  korostaa, että EU:ssa/ETA:ssa sukupuoliyhteys on ilmoitusten mukaan edelleen pääasiallisin hiv:n tartuntatie ennen suonensisäistä huumeidenkäyttöä; tähdentää naisten ja lasten haavoittuvaa asemaa infektion suhteen;

9.  pyytää komissiota ja neuvostoa lisäämään investointeja tutkimukseen tehokkaiden hoitokeinojen aikaansaamiseksi ja uusien välineiden sekä näiden tautien torjumiseen tarkoitettujen innovatiivisten ja potilaskeskeisten lähestymistapojen kehittämiseksi ja varmistamaan samalla näiden välineiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden sekä puuttumaan aiempaa tehokkaammin useiden tartuntojen, erityisesti tuberkuloosin ja virushepatiitti B:n ja C:n ja niiden aiheuttamien komplikaatioiden, samanaikaiseen esiintymiseen;

10.  korostaa, että ennaltaehkäisy on edelleen tärkein hiv:n/aidsin torjuntakeino, mutta panee merkille kahden kolmesta EU/ETA-maasta ilmoittaneen, että niiden ennaltaehkäisyä varten saatavilla olevat varat eivät riitä vähentämään uusien hiv-tartuntojen määrää;

11.  kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja neuvostoa jatkamaan hiv:n/aidsin ehkäisemisen ja siihen liittyvän hoidon tukemista toteuttamalla EU:n terveysohjelman puitteissa yhteisiä toimia ja hankkeita sekä edistämään hyviksi todettuja hiv:n ehkäisemistä koskevia kansanterveystoimenpiteitä, kuten huumeiden käyttäjille tarkoitettuja kattavia haittojen vähentämispalveluja, ennaltaehkäisevää hoitoa, kondomin käyttöä, ennen altistusta annettavien profylaktisten lääkkeiden käyttöä ja tehokasta seksuaaliterveyskasvatusta;

12.  kehottaa jäsenvaltioita keskittämään WHO:n suositusten mukaisesti hiv-testien tarjoamista koskevat palvelunsa siten, että ne tavoittavat keskeiset väestöryhmät ympäristöissä, joissa hiv:n esiintyvyys on suurin;

13.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan tehokkaasti hiv-tartunnan riskiä lisääviä sukupuolitautitartuntoja;

14.  kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan ilmaisia hiv-testejä etenkin tartunnoille alttiille ryhmille, jotta varmistetaan tartuntojen havaitseminen varhaisessa vaiheessa ja parannetaan tartuntojen määrää koskevaa raportointia, mikä on tärkeää, jotta taudista voidaan tiedottaa ja varoittaa riittävästi;

Tuberkuloosi

15.  painottaa, että Euroopan unionissa tuberkuloosia sairastavien henkilöiden määrät kuuluvat maailman pienimpiin, mutta muistuttaa, että noin 95 prosenttia tuberkuloosin aiheuttamista kuolemista kirjataan matalan tulotason ja keskitulotason maissa; korostaa myös, että monilääkeresistenttiä tuberkuloosia esiintyy merkittävässä määrin WHO:n Euroopan alueella ja erityisesti Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maissa ja niiden osuus koko maailman monilääkeresistentin tuberkuloosin esiintyvyydestä on noin neljännes: toteaa, että WHO:n mukaan 15 kaikkiaan 27 maasta, joissa monilääkeresistenttiä tuberkuloosia esiintyy runsaasti, sijaitsee Euroopan alueella;

16.  huomauttaa, että tuberkuloosi on hiv-tartunnan saaneiden henkilöiden merkittävin kuolinsyy, sillä noin joka kolmas hiv-tartunnan saaneista menehtyy tuberkuloosiin(10); korostaa, että tuberkuloosiin sairastuneiden henkilöiden määrä on noussut jo kolmena vuotena peräkkäin: potilaita vuonna 2013 oli 9 miljoonaa ja vuotta myöhemmin 9,6 miljoonaa; toteaa, että vain joka neljäs monilääkeresistentti tuberkuloositapaus diagnosoidaan, mikä osoittaa, että taudin havaitsemisessa ja diagnosoimisessa on suuria puutteita;

17.  huomauttaa, että mikrobilääkeresistenssi on yhä vakavammaksi muuttuva lääketieteellinen haaste infektioiden ja tautien, myös tuberkuloosin, torjunnassa;

18.  palauttaa mieliin, että hoidon keskeyttäminen on osasyy lääkeresistenssin kehittymiseen, tuberkuloosin leviämiseen ja yksittäisten potilaiden huonoihin hoitotuloksiin;

19.  korostaa, että jotta tuberkuloosin ehkäisemistä, havaitsemista ja sitä koskevien hoitosuositusten noudattamista voidaan tehostaa, komission ja jäsenvaltioiden on kehitettävä tuberkuloosiohjelmia ja taloudellisia tukia lujittaakseen yhteisöjä ja tartunnalle alttiita henkilöitä koskevia toimiaan monialaisella yhteistyöllä, johon olisi otettava mukaan valtiosta riippumattomia järjestöjä etenkin kehitysmaissa; painottaa myös, että tuberkuloosihoitojen jatkuvuuden kannalta on keskeisen tärkeää, että kaikki toimijat osallistuvat taloudellisesti hoitojen tukemiseen, sillä niiden aiheuttamat kustannukset voivat olla kohtuuttoman korkeat;

20.  korostaa, että kehittymässä olevaan mikrobilääkeresistenssiongelmaan on tärkeä puuttua muun muassa rahoittamalla uusia rokotteita koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä rahoittamalla innovatiivisia ja potilaskeskeisiä lähestymistapoja tuberkuloosiin ja sitä koskevaa diagnostiikkaa ja hoitoa;

21.  kehottaa komissiota ja neuvostoa omaksumaan voimakkaan poliittisen roolin sen varmistamisessa, että mikrobilääkeresistenssin ja monilääkeresistentin tuberkuloosin välinen yhteys käy ilmi vuoden 2017 heinäkuussa Saksassa pidettävän G20‑huippukokouksen tuloksista sekä mikrobilääkeresistenssiä koskevasta EU:n uudesta toimintasuunnitelmasta, joka on määrä julkistaa vuonna 2017;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä sellaisten rajat ylittävien toimenpiteiden vahvistamiseksi, joilla ehkäistään tuberkuloosin leviäminen maiden välisten kahdenvälisten sopimusten sekä yhteisten toimien avulla;

23.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita lujittamaan tuberkuloosia ja monilääkeresistenttiä tuberkuloosia koskevaa eri aloilla tehtävää alueellista yhteistyötä ja virallistamaan sen korkeimmalla mahdollisella poliittisella tasolla sekä muodostamaan kumppanuuksia EU:n tulevien puheenjohtajavaltioiden kanssa tämän työn jatkamiseksi;

Hepatiitti C

24.  korostaa, että Euroopan unionissa virushepatiitin pääasiallinen tartuntareitti on suonensisäinen huumeidenkäyttö, johon liittyy saastuneiden neulojen jakamista ja likaisten välineiden käyttöä ruiskutettaessa huumeita suoneen; korostaa, että terveydenhuoltoalan ammattilaisten hepatiittitartunnat ovat edelleen keskimääräistä yleisempiä neulanpistovahinkojen vuoksi; korostaa, että haittojen vähentämispalvelujen tarjoaminen, opioidikorvaushoito ja neulojen- ja ruiskujenvaihto-ohjelmat mukaan luettuina, on olennaisen tärkeä virushepatiitin torjuntastrategia, kuten myös toimenpiteet leimautumisen ja syrjinnän torjumiseksi; korostaa, että hepatiitti C -viruksen ja hepatiitti B -pinta-antigeenin (HbsAg) testaaminen ei useinkaan sisälly korvattaviin terveystarkastuksiin; painottaa, että virus voi harvoissa tapauksissa levitä sukupuoliyhteydessä tai terveydenhoitoon ja kosmetiikan alan hoitoon liittyvissä olosuhteissa riittämättömien infektioiden hallintakäytäntöjen johdosta tai tautiin sairastuneelta äidiltä perinataalisesti vauvalle;

25.  korostaa, että yli 90 prosenttia potilaista on täysin oireettomia tartunnan saatuaan ja että tauti yleensä havaitaan sattumalta kokeissa tai oireiden ilmaantuessa, mikä selittää sen, että tauti kehittyy krooniseksi hepatiitiksi 55–85 prosentissa tapauksista; toteaa, että näissä tapauksissa on 15–30 prosentin riski sairastua maksakirroosiin 20 vuoden sisällä ja että tämä taas on hepatosellulaarisen karsinooman tärkein syy;

26.  korostaa, että 75 prosentissa hepatosellulaarisen karsinooman tapauksista potilaalla on hepatiitti C -virus;

27.  korostaa, ettei jäsenvaltioilla ole käytössä yhdenmukaista menettelyä hepatiitti C ‑tartuntojen seulomiseksi ja että sitä sairastavien ihmisten määrä on saatettu arvioida todellista pienemmäksi;

28.  korostaa, että WHO päivitti huhtikuussa 2016 kroonisesta hepatiitti C:stä kärsivien henkilöiden seulontaa ja hoitoa koskevia suuntaviivojaan ja että kyseiset suuntaviivat täydentävät WHO:n olemassa olevia, veren välityksellä tarttuvien virusten, myös hepatiitti C:n, tarttumisen ehkäisemistä koskevia ohjeita; huomauttaa, että kyseiset suuntaviivat sisältävät keskeisiä suosituksia näillä osa-alueilla ja niissä käsitellään mahdollisia tapoja niiden täytäntöön panemiseksi;

29.  korostaa, että hepatiitti C -infektio on hoidettavissa varsinkin, jos se havaitaan ajoissa ja sitä hoidetaan asianmukaisilla viruslääkkeiden yhdistelmillä, ja huomauttaa erityisesti, että viruslääkehoidolla voidaan nykyään parantaa yli 90 prosenttia hepatiitti C ‑tartunnan saaneista henkilöistä; korostaa, että hepatiitti B:tä voidaan ennaltaehkäistä rokotuksilla mutta lähes 50 prosenttia krooniseen virushepatiittiin sairastuneista henkilöistä diagnosoidaan vasta vuosikymmeniä tartunnan saamisesta;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kansallisten virushepatiitin hävittämissuunnitelmien kestävän rahoituksen sekä hyödyntämään EU:n rakennerahastoja ja muuta saatavilla olevaa EU:n rahoitusta;

31.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön EU:n laajuisia yhdenmukaistettuja tartuntojen seurantaohjelmia, joilla voidaan ajoissa havaita virushepatiitin, tuberkuloosin ja hiv:n esiintyminen, arvioida niiden esiintyvyyden kehittymistä, laatia arvioita taudeista aiheutuvista kustannuksista ja jäljittää reaaliajassa tautien diagnosointia, hoitoa ja hoitotoimenpiteiden priorisointia myös haavoittuvassa asemassa olevissa erityisryhmissä;

32.  kehottaa komissiota käymään jäsenvaltioiden kanssa keskusteluja siitä, miten ensivaiheen hoitoa (kuten hepatiitti C -viruksen torjumisen ja hepatiitti B ‑pinta‑antigeenin (HbsAg) löytämisen sisällyttäminen terveystarkastuksiin, anamneesi, seurantatestit ja hoitoon ohjaaminen) antavat terveydenhuoltoalan ammattilaiset voidaan parhaiten varustaa kohtaamaan diagnoosien määrän kasvu ja varmistamaan ohjeiden mukainen hoito;

33.  pitää valitettavana, ettei tällä hetkellä ole tarjolla rokotusta hepatiitti C:tä vastaan, mikä tekee primaari- ja sekundaariennaltaehkäisystä olennaisen tärkeää; korostaa kuitenkin, että hepatiitti C -infektion ominaispiirteet ja yhdenmukaisten seulontamenetelmien puute monissa tapauksissa vaikeuttavat taudin hallintaa;

34.  kehottaa komissiota ottamaan ECDC:n johdolla käyttöön monitieteellisen, jäsenvaltioiden kanssa koordinoidun suunnitelman hepatiitti C:n hävittämiseksi EU:sta vuoteen 2030 mennessä sekä seulonta-, testaus ja hoitomenetelmien yhdenmukaistamiseksi;

o
o   o

35.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Maailman terveysjärjestölle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1. (2) EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 247. (3) http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0007/283804/65wd17e_Rev1_TBActionPlan_150588_withCover.pdf (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0061. (5) https://thinkprogress.org/massive-hiv-treatment-study-found-zero-transmissions-between-mixed-status-couples-73d4a497f77b (6) http://www.euro.who.int/en/health-topics/communicable-diseases/hepatitis/data-and-statistics (7) ECDC:n vuotuinen epidemiologinen raportti.http://ecdc.europa.eu/en/healthtopics/hepatitis_C/Documents/aer2016/AER-hepatitis-C.pdf (8) Ks. edellinen alaviite. (9) Ks. edellinen alaviite. (10) WHO:n laatima maailman tuberkuloosiraportti 2015.