Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 Burundin tilanteesta (2017/2756(RSP))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen ja erityisesti sen 96 artiklan,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,
– ottaa huomioon demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta annetun Afrikan peruskirjan,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman 2248 (2015) ja 29. heinäkuuta 2016 antaman päätöslauselman 2303 (2016) Burundin tilanteesta,
– ottaa huomioon kansainvälisen tutkimuskomission 15. kesäkuuta 2017 YK:n ihmisoikeusneuvostolle esittämän raportin,
– ottaa huomioon 23. helmikuuta 2017 julkaistun YK:n pääsihteerin ensimmäisen raportin Burundista,
– ottaa huomioon turvallisuusneuvoston Burundin tilanteesta 9. maaliskuuta 2017 antaman lehdistötiedotteen,
– ottaa huomioon Burundin tilannetta tutkivan YK:n riippumattoman tutkintalautakunnan (UNIIB) 20. syyskuuta 2016 julkaiseman raportin,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 30. syyskuuta 2016 antaman päätöslauselman Burundin ihmisoikeustilanteesta,
– ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,
– ottaa huomioon Afrikan unionin huippukokouksessa 13. kesäkuuta 2015 annetun julkilausuman Burundista,
– ottaa huomioon 30. ja 31. tammikuuta 2016 Addis Abebassa Etiopiassa pidetyssä Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 26. sääntömääräisessä vuosikokouksessa hyväksytyn päätöksen rauhan ja turvallisuuden neuvoston toiminnasta ja Afrikan rauhan ja turvallisuuden tilasta (Assembly/AU/Dec.598(XXVI)),
– ottaa huomioon 17. ja 18. heinäkuuta 2016 Kigalissa Ruandassa pidetyssä Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 27. sääntömääräisessä vuosikokouksessa hyväksytyt Afrikan unionin vuosikokouksen päätökset ja julkilausumat (Assembly/AU/Dec.605-620(XXVII)),
– ottaa huomioon 4. marraskuuta 2016 annetun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan päätöslauselman ihmisoikeustilanteesta Burundin tasavallassa,
– ottaa huomioon Itä-Afrikan yhteisön (EAC) huippukokouksessa 31. toukokuuta 2015 annetun julkilausuman Burundista,
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat Burundista ja erityisesti 9. heinäkuuta 2015(1), 17. joulukuuta 2015(2) ja 19. tammikuuta 2017(3) annetut päätöslauselmat,
– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen 96 artiklan nojalla Burundin tasavallan kanssa käydyn neuvottelumenettelyn päättämisestä 14. maaliskuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2016/394,
– ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1755 sekä neuvoston päätökset (YUTP) 2015/1763 ja (YUTP) 2016/1745 Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä,
– ottaa huomioon 16. maaliskuuta, 18. toukokuuta, 22. kesäkuuta ja 16. marraskuuta 2015 ja 15. helmikuuta 2016 annetut Burundia koskevat neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. toukokuuta 2015, 19. joulukuuta 2015 ja 21. lokakuuta 2016 antamat julkilausumat,
– ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 6. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman Ligue Iteka -ihmisoikeusjärjestön kieltämisestä Burundissa,
– ottaa huomioon Burundin perustuslain ja erityisesti sen 96 pykälän,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. toteaa, että Burundi ajautui syvään poliittiseen kriisiin ja levottomuuksiin, kun presidentti Pierre Nkurunziza ilmoitti huhtikuussa 2015 pyrkivänsä Burundin perustuslain ja Arushan sopimuksen vastaisesti kolmannelle kaudelle, ja muistuttaa, että Burundin perustuslaissa presidentin toimikaudet rajataan kahteen; toteaa, että hallitus tukahdutti presidentin uudelleenvalinnan herättämän voimakkaan vastarinnan erittäin ankarin keinoin, minkä seurauksena maan ihmisoikeustilanne huononi hälyttävästi;
B. katsoo, että kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan hallitus on tukahduttanut presidentin uudelleenvalinnasta heinäkuussa 2015 puhjenneen vastarinnan varsin ankarin toimin; toteaa, että YK:n tietojen mukaan väkivaltaisuuksissa on niiden alkamisesta lähtien kuollut 500 ihmistä; katsoo, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kuolleita olisi yli 1 200 ja 400–900 ihmistä olisi joutunut tahdonvastaisen katoamisen uhriksi, useita satoja ja jopa tuhansia ihmisiä olisi kidutettu ja yli 10 000 ihmistä olisi edelleen mielivaltaisesti pidätettyinä;
C. toteaa, että presidentti Pierre Nkurunziza ei sulje pois mahdollisuutta muuttaa perustuslakia siten, että hän voisi pyrkiä neljännelle kaudelle vuodesta 2020 lähtien, ja toteaa, että käynnissä on sisäinen prosessi, jolla pyritään poistamaan presidentin toimikausia koskevat rajoitukset; katsoo, että tämä olisi ristiriidassa presidentti Pierre Nkurunzizan aiempien lausuntojen kanssa ja vaarantaisi yhteiset pyrkimykset löytää kriisiin kestävä pitkän aikavälin ratkaisu;
D. ottaa huomioon, että Burundin tilannetta tutkivan YK:n riippumattoman tutkintalautakunnan (UNIIB) raportissa kerrotaan, että monet todisteet osoittavat, että maassa on tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja väärinkäytöksiä, joiden taustalla ovat pääasiassa olleet turvallisuusjoukot ja viranomaiset; ottaa huomioon, että huhtikuusta 2017 lähtien väkivaltaisuuksiin ja vihapitoon yllyttäminen on kiihtynyt, etenkin valtaapitävän CNDD–FDD-puolueen puolisotilaallisen nuoriso-osaston (Imbonerakure) kokoontumisten yhteydessä; ottaa huomioon, että väärinkäytökset kohdistuvat pääasiassa opposition ja kansalaisyhteiskunnan edustajiin, etenkin ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja asianajajiin; ottaa huomioon, että ihmisoikeusneuvoston perustaman tutkimuskomission odotetaan antavan loppuraporttinsa syyskuussa 2017;
E. ottaa huomioon, että raportoituihin väkivaltaisuuksiin kuuluu tappoja, sieppauksia, tahdonvastaisia katoamisia, kidutusta, raiskauksia ja mielivaltaisia pidätyksiä ja vangitsemisia; katsoo, että viranomaisten korruptio ja passiivisuus pitävät yllä rankaisemattomuuden kulttuuria, joka estää saattamasta oikeuteen monia väkivaltaisuuksiin syyllistyneitä, joihin kuuluu myös lainvalvontaviranomaisten edustajia ja tiedustelupalvelujen jäseniä;
F. ottaa huomioon, että lokakuussa 2016 Burundin viranomaiset kielsivät viiden ihmisoikeusjärjestön toiminnan ja että tammikuussa 2017 myös maan ihmisoikeusjärjestöistä vanhin, Ligue Iteka, kiellettiin; ottaa huomioon, että joulukuussa 2016 parlamentti hyväksyi lain, jolla kansainvälisten kansalaisjärjestöjen toimintaa valvotaan tiukasti;
G. toteaa, että riippumattomia tiedotusvälineitä ja lehdistöä koskevat rajoitukset ovat lisääntyneet; toteaa, että toimet riippumattomien tiedotusvälineiden sensuroimiseksi, niiden toiminnan keskeyttämiseksi tai estämiseksi ja/tai niiden sulkemiseksi jatkuvat; toteaa, että toimittajia on kadonnut ja he ovat joutuneet uhkailun, fyysisten hyökkäysten tai oikeudellisen ajojahdin kohteeksi; toteaa, että kaikki riippumattomat radiokanavat on suljettu; toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistön vapautta mittaavassa indeksissä Burundi on 180 valtion joukossa sijalla 160;
H. toteaa, että YK:n virkamiehet ovat raportoineet, että Burundin viranomaisilla on taipumus kylvää epäsopua, mikä saattaa johtaa väkivallan kierteeseen ja kriisin muuttumiseen etniseksi; toteaa, että raporttien mukaan CNDD-FDD-puolue ja Imbonerakure-joukot eli puolueen nuoriso-osasto ovat harjoittaneet laajamittaista väkivaltaa ja pelottelua;
I. toteaa, että lokakuussa 2016 Burundi käynnisti menettelyn vetäytyäkseen Rooman perussäännöstä ja ilmaisi näin aikomuksensa erota Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta sen jälkeen, kun rikostuomioistuin oli päättänyt aloittaa alustavan tutkinnan maan väkivaltaisuuksista ja ihmisoikeusloukkauksista;
J. toteaa, että elokuussa 2016 Burundin hallitus kielsi sijoittamasta maahan YK:n poliisioperaation joukkoja, joiden oli tarkoitus seurata maan tilannetta; toteaa, että Burundin hallitus päätti keskeyttää yhteistyönsä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa ja kieltäytyi tekemästä yhteistyötä YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman tutkimuskomission kanssa;
K. toteaa, että Burundin parlamentti hylkäsi 21. joulukuuta 2015 ehdotuksen Afrikan unionin rauhanturvajoukkojen lähettämisestä maahan ja korosti, että mahdollinen Afrikan unionin aseellisten joukkojen maahantulo olisi verrattavissa miehitysjoukkojen maahantunkeutumiseen;
L. toteaa, että Euroopan unioni käynnisti 8. joulukuuta 2015 neuvottelumenettelyn Burundin hallituksen kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti ja että menettelyyn osallistui AKT-valtioiden ryhmän, Afrikan unionin, Itä-Afrikan yhteisön ja YK:n edustajia; ottaa huomioon, että EU päätti nämä neuvottelut maaliskuussa 2016 tultuaan siihen johtopäätökseen, että Burundin hallituksen ehdottamat ihmisoikeuksia, demokraattisia periaatteita ja oikeusvaltiota koskevat sitoumukset olivat riittämättömiä;
M. toteaa, että tämän menettelyn päätteeksi EU määritteli tiettyjä toimenpiteitä, jotka Burundin hallituksen on toteutettava, jotta yhteistyö voidaan käynnistää jälleen täysimittaisesti ja kaikilta osin;
N. ottaa huomioon, että EU on keskeyttänyt Burundin hallitukselle myönnetyn suoran taloudellisen tuen, myös budjettituen; ottaa huomioon, että EU aikoo pitää kiinni väestölle annettavasta taloudellisesta tuesta ja humanitaarisesta avusta, joka kattaa myös peruspalvelujen saatavuutta koskevat hankkeet;
O. toteaa, että EU on hyväksynyt kohdennettuja pakotteita niitä henkilöitä, yhteisöjä tai elimiä kohtaan, jotka vaarantavat demokratian tai estävät poliittisen ratkaisun etsimisen Burundissa; toteaa, että myös Afrikan unioni suunnittelee paraikaa pakotteiden hyväksymistä;
P. toteaa, että YK:n turvallisuusneuvoston mielestä Burundin sisäinen vuoropuhelu, jota käydään Itä-Afrikan yhteisön johdolla ja Afrikan unionin ja EU:n tuella, on ainoa toteuttamiskelpoinen ja kestävä poliittinen ratkaisu Burundin tilanteeseen; huomauttaa, että tämän vuoropuhelun on oltava avointa kaikille, myös oppositiopuolueille, kansalaisyhteiskunnan edustajille ja maasta paenneille;
Q. toteaa, että Burundin poliittinen umpikuja ja taloudellisen tilanteen huonontuminen aiheuttavat vakavia seurauksia maan väestölle; katsoo, että YK:n pakolaisviraston arvion mukaan yli 420 000 ihmistä on paennut Burundista etsiäkseen turvapaikkaa naapurimaista; toteaa, että YK:n apulaispääsihteerin mukaan maan sisäisiä pakolaisia on tällä hetkellä 209 000; toteaa, että 3 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua ja 2,6 miljoonan ihmisen ravinnonsaanti on erittäin epävarmaa; toteaa, että 700 000 ihmistä on riippuvaisia elintarvikehätäavusta, vaikka hallitus onkin poistanut tiettyjä rajoituksia; toteaa, että tämä tilanne on erittäin vakava uhka alueen vakaudelle;
1. on erittäin huolissaan Burundin poliittisesta tilanteesta ja turvallisuustilanteesta; tuomitsee jyrkästi väkivallan, tapot ja muut ihmisoikeusloukkaukset, joita Burundissa on tapahtunut vuodesta 2015 lähtien; vaatii tehokkaita ja oikeasuhteisia toimia uusien väkivaltaisuuksien ehkäisemiseksi;
2. on huolissaan laajalle levinneestä rankaisemattomuuden käytännöstä, joka koskee etenkin väkivaltaisuuksia ja ihmisoikeusloukkauksia ja näihin tekoihin syyllistyneitä; muistuttaa, että Burundin viranomaisilla on ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen ja alueellisen oikeuden mukaisesti velvoite taata, suojella ja edistää perusoikeuksia, joihin kuuluvat myös kansalaisten kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet; pyytää tässä yhteydessä tekemään perusteellisen ja riippumattoman tutkimuksen tapoista ja väärinkäytöksistä, joita Burundissa on viime vuosina tapahtunut, ja vaatii näiden tekijöitä vastuulle teoistaan;
3. pitää erittäin valitettavana, että Burundin hallitus on käynnistänyt menettelyn, jolla maa vetäytyy Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännöstä; kehottaa Burundin hallitusta luopumaan vetäytymismenettelystä ja huolehtimaan siitä, että maa jatkaa täysipainoista osallistumista Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaan;
4. kehottaa Burundin hallitusta noudattamaan täysin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2303 (2016) ja sallimaan YK:n poliisioperaation yksikön tulon maahan seuraamaan maan turvallisuustilannetta;
5. suhtautuu myönteisesti Burundin ihmisoikeuksia tarkastelevaan YK:n tutkintakomissioon, joka perustettiin marraskuussa 2016 tutkimaan Burundissa huhtikuusta 2015 lähtien tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia; kehottaa Burundin viranomaisia tekemään täysipainoista yhteistyötä tutkintakomission jäsenten kanssa;
6. panee tyytyväisenä merkille, että YK:n pääsihteeri António Guterres nimitti äskettäin Burundiin uuden erityislähettilään, Michel Kafandon, jonka tehtävänä on selvittää maassa meneillään olevaa poliittista prosessia;
7. painottaa olevansa sitoutunut sananvapauteen ja korostaa kansalaisyhteiskunnan, asianajajien, ihmisoikeusjärjestöjen ja tiedotusvälineiden tärkeää roolia demokraattisessa yhteiskunnassa; kehottaa tässä mielessä Burundin viranomaisia kumoamaan näille asetetut kiellot ja rajoitukset, tarkistamaan ulkomaisia kansalaisjärjestöjä koskevaa uutta lainsäädäntöään ja varmistamaan, että maassa toimivat toimittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat voivat toimia täysin vapaassa ja turvallisessa ilmapiirissä;
8. on huolissaan siitä suuresta vaarasta, että nykytilanne syventää entisestään etnisten ryhmien välistä kuilua; tuomitsee kriisin etnistämisen käyttämällä etniseen ideologiaan perustuvaa propagandaa; vaatii Burundin kaikkia osapuolia pidättymään sellaisista toimista tai puheista, jotka voivat lietsoa entisestään väkivaltaa tai pahentaa kriisiä taikka vaikuttaa kielteisesti alueen vakauteen pitkällä aikavälillä, ja noudattamaan kaikilta osin Arushan sopimusta;
9. tuomitsee Imbonerakure-nuoriso-osaston johtajien harjoittaman yllyttämisen vihanpitoon ja väkivaltaan pakolaisia ja opposition edustajia vastaan ja tuomitsee erityisesti julkiset kehotukset opposition edustajien vaimojen raiskauksiin ja vaatii riisumaan nämä puolisotilaalliset joukot välittömästi aseista; on erittäin huolissaan kansallisten vapaaehtoisjoukkojen perustamiseen liittyvän uuden lain hyväksymisestä, koska se voisi antaa oikeutuksen tällaisten puolisotilaallisten joukkojen toiminnalle;
10. vaatii osapuolia luomaan asianmukaiset edellytykset luottamuksen palauttamiselle ja edistämään kansallista yhtenäisyyttä avoimen, läpinäkyvän ja täysin osallistavan kansallisen vuoropuhelun avulla, jossa osapuolina ovat hallitus, oppositiopuolueet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ja jota käydään Burundin perustuslain ja Arushan sopimuksen mukaisesti ja maan kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen;
11. huomauttaa, että Burundin tilanteesta aiheutuu erittäin haitallisia seurauksia koko alueelle; pitää tässä mielessä myönteisinä Itä-Afrikan yhteisön johdolla ja Afrikan unionin tuella käytäviä neuvotteluja ja vaatii Burundin viranomaisia osallistumaan niihin ja tekemään yhteistyötä, jotta tähän konfliktiin löytyisi välitön ja kestävä pitkän aikavälin ratkaisu, mutta toteaa olevansa äärimmäisen huolestunut vuoropuhelun hitaasta edistymisestä;
12. kehottaa EU:ta tukemaan alueellisten toimijoiden toimia kriisin ratkaisemiseksi; kehottaa panemaan täytäntöön Itä-Afrikan yhteisön välittäjäksi nimitetyn Tansanian entisen presidentin William Mkapan etenemissuunnitelman;
13. panee tyytyväisenä merkille, että Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto on päättänyt hyväksyä afrikkalaisen ennaltaehkäisy- ja suojeluoperaation toteuttamisen Burundissa poliittisen ratkaisun edistämiseksi; painostaa Burundin hallitusta kunnioittamaan täysin sitoumusta, jolla helpotetaan ihmisoikeustarkkailijoiden ja -asiantuntijoiden nopeaa sijoittamista maahan, ja kehottaa sitä erityisesti järjestämään tässä tarkoituksessa vaaditut viisumit välittömästi ja hoitamaan muut muodollisuudet hyvin nopeasti;
14. katsoo, että ihmisoikeus- ja turvallisuustilannetta saattaisi parantaa huomattavasti kansainvälisten tarkkailijoiden näkyvämpi läsnäolo Burundissa; kehottaa lähettämään maahan siellä jo olevien 30 tarkkailijan lisäksi 200 muuta Afrikan unionin sotilastarkkailijaa ja ihmisoikeustarkkailijaa;
15. pitää välttämättömänä selkeyttää koordinoidusti Afrikan unionin kanssa AMISOM-operaation yhteydessä burundilaisille sotilaille uskottujen varojen jäljitettävyyttä;
16. katsoo, että suhteiden normalisointi EU:hun ja sen jäsenvaltioihin edellyttää, että Burundin viranomaiset panevat täytäntöön kaikki Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisia neuvotteluja koskevan sitoumustaulukon määräykset;
17. panee merkille, että neuvoteltuaan Burundin viranomaisten kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti EU päätti keskeyttää suoran rahoitustuen Burundin hallitukselle, ja panee tyytyväisenä merkille EU:n hyväksymät varojen siirtoon liittyvät rajoitukset ja varojen jäädyttämisen, jotka kohdistetaan rauhanpyrkimyksiä tai ihmisoikeuksia sabotoiviin tahoihin; tähdentää, että EU pitää kokonaisuudessaan ennallaan taloudellisen tukensa Burundin kansalle, myös pakolaisille, avainaloilla, joita ovat terveydenhuolto, elintarvikeapu ja koulutus, sekä ilman välikäsiä tarjottavan humanitaarisen avun; tukee EU:n uudelleen vahvistamia pakotteita sekä EU:n neuvoston päätöstä keskeyttää Burundille annettava budjettituki 96 artiklan mukaisesti käytyjen neuvottelujen perusteella;
18. on erittäin huolissaan Burundista lähteneiden pakolaisten virrasta naapurimaihin ja maan sisäisten pakolaisten hälyttävästä humanitaarisesta tilanteesta ja toteaa jälleen tukevansa alueella toimivia humanitaarisia järjestöjä ja pakolaisia vastaanottavia naapurimaita; kehottaa painokkaasti EU:ta ja muita avunantajia lisäämään taloudellista tukeaan ja humanitaarista apuaan maan sisäisille ja muille pakolaisille; muistuttaa jäsenvaltioita näiden sitoumuksesta noudattaa Geneven yleissopimusta;
19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Burundin hallitukselle ja parlamentille, AKT–EU-ministerineuvostolle, Euroopan komissiolle ja Euroopan unionin ministerineuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin jäsenvaltioille ja elimille sekä YK:n pääsihteerille.