Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 tekemänsä päätöksen avoimuusrekisteriä koskevan toimielinten sopimuksen muuttamisesta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 9 ja 10 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman sääntöjen kehittämisestä edunvalvojien (lobbaajien) toiminnalle Euroopan unionin toimielimissä(2),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 tehdyn komission päätöksen olla tapaamatta ei-rekisteröityneitä edunvalvojia ja julkaista tietoja edunvalvontaryhmien tapaamisista,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman asiakirjojen julkisuudesta (työjärjestyksen 104 artiklan 7 kohta) vuosina 2011–2013(3),

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) antamat avoimen ja rehellisen edunvalvonnan periaatteet,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin työjärjestyksen yleisestä tarkistamisesta(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0133/2017),

A.  ottaa huomioon, että ”unioni noudattaa kaikessa toiminnassaan kansalaistensa yhdenvertaisuuden periaatetta, jonka mukaan sen toimielimet, elimet ja laitokset kohtelevat kansalaisia yhdenvertaisesti” (SEU-sopimuksen 9 artikla); ottaa huomioon, että ”kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa” ja ”päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia” (SEU-sopimuksen 10 artiklan 3 kohta sekä vastaavasti myös sen johdanto-osan kolmastoista kappale, 1 artiklan toinen kohta ja 9 artikla); ottaa huomioon, että ”unionin toimielimet, elimet ja laitokset toimivat mahdollisimman avoimesti” (SEUT‑sopimuksen 15 artiklan 1 kohta);

B.  katsoo, että EU:n toimielimet ovat edistyneet avoimuutensa lisäämisessä ja ne ovat jo monessa mielessä kansallisia ja alueellisia poliittisia instituutioita pidemmällä avoimuudessaan, vastuuvelvollisuudessaan ja lahjomattomuudessaan;

C.  toteaa, että vuoropuhelu lainsäätäjien ja yhteiskunnan välillä on olennainen osa demokratiaa, kuten myös edunvalvonta, ja että erilaisten etujen asianmukainen edustus lainsäädäntöprosessissa antaa parlamentin jäsenille tietoa ja asiantuntemusta ja on keskeistä moniarvoisten yhteiskuntien asianmukaisen toiminnan kannalta;

D.  toteaa, että etäisyys EU:n ja sen kansalaisten välillä on kasvanut ja tiedotusvälineiden kiinnostusta EU-asioihin on lisättävä, joten unionin toimielinten on tähdättävä toiminnassaan mahdollisimman pitkälle menevään avoimuuteen, vastuuvelvollisuuteen ja lahjomattomuuteen; katsoo, että nämä periaatteet ovat keskeisiä ja toisiaan täydentäviä pyrittäessä edistämään hyvää hallintotapaa unionin toimielimissä ja lisäämään unionin toiminnan ja päätöksenteon avoimuutta ja että niiden olisi oltava toimielinten toimintakulttuurin tärkeimpiä periaatteita;

E.  ottaa huomioon, että kansalaisten luottamus unionin toimielimiin on ratkaisevaa demokratian, hyvän hallintotavan ja tehokkaan päätöksenteon kannalta; katsoo, että unionissa on vähennettävä vastuuvelvollisuuteen liittyviä puutteita ja siirryttävä enemmän yhteistyöhön perustuviin valvonnan muotoihin, joissa yhdistyvät demokraattinen valvonta, muu valvonta ja tilintarkastustoimet ja joilla samalla lisätään avoimuutta;

F.  ottaa huomioon, että piilossa tapahtuva ja yksipuolinen edunvalvonta voi johtaa korruption riskiin ja saattaa olla merkittävä uhka ja vakava haaste päättäjien lahjomattomuudelle sekä kansalaisten luottamukselle EU:n toimielimiin; ottaa huomioon, että korruptiolla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia ja se on vakava uhka demokratialle, oikeusvaltiolle ja julkisille investoinneille;

G.  toteaa, että pakollisen avoimuusrekisterin perustana olevaan uuteen säädökseen on sisällytettävä rekisterin soveltamisalaan kuuluvien toimintojen oikeudellinen määritelmä, sillä näin voitaisiin selkiyttää nykyisiä moniselitteisiä avoimuuden, lahjomattomuuden ja vastuuvelvollisuuden määritelmiä ja tulkintoja;

H.  huomauttaa, että eräissä jäsenvaltioissa on jo otettu käyttöön kansallisia avoimuusrekistereitä;

I.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 15 artiklan 3 kohdassa sekä perusoikeuskirjan 42 artiklassa ja Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistetun avoimuuden vaatimuksen mukaisesti kaikilla unionin kansalaisilla on oikeus tutustua toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin(5);

Avoimuusrekisterin tekeminen mahdollisimman pakolliseksi

1.  on ilahtunut parlamentin puhemiehistön päätöksestä pyytää sen hallintoa laatimaan kaikille mietintöjen esittelijöille ja lausuntojen valmistelijoille malli, jolla he luovat vapaaehtoisen lainsäädännöllisen jalanjäljen ilmoittamalla, mitä edunvalvojia ja eturyhmiä he ovat kuulleet; katsoo, että malli olisi tarjottava käyttöön myös tietoteknisenä välineenä;

2.  palauttaa mieliin, että 13. joulukuuta 2016 hyväksytyn tarkistetun työjärjestyksen mukaisesti jäsenten olisi omaksuttava järjestelmällinen käytäntö, jonka mukaan he tapaavat ainoastaan avoimuusrekisteriin rekisteröityjä edunvalvojia, ja kehottaa soveltamaan käytäntöä myös edunvalvojien sekä pääsihteerien, pääjohtajien ja poliittisten ryhmien pääsihteerien välisiin kokouksiin; pyytää parlamentin jäseniä ja heidän henkilöstöään tarkistamaan, ovatko edunvalvojat, joita he aikovat tavata, rekisteröityjä, ja, jolleivät he ole, pyytämään heitä rekisteröitymään mahdollisimman pian ennen tapaamista; kehottaa neuvostoa ottamaan käyttöön vastaavan määräyksen, joka kattaa pysyvät edustustot; katsoo tarpeelliseksi velvoittaa avoimuusrekisterissä olevat edunvalvojat osoittamaan asiakirjojen avulla, että näiden antamat tiedot ovat paikkansapitäviä;

3.  palauttaa mieliin kokouksia koskevan tiedon julkaisemisesta 25. marraskuuta 2014 annetussa komission päätöksessä esitetyt määritelmät siitä, mitä ”kokouksella edunvalvojien kanssa” tarkoitetaan; muistuttaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 säännöksistä, joiden nojalla tiettyjä tietoja voidaan jättää julkaisematta; katsoo, että tällaiset säännökset eivät saisi koskea ainoastaan ”kahdenvälisiä” kokouksia vaan niihin olisi sisällyttävä kokoukset kansainvälisten organisaatioiden kanssa;

4.  katsoo, että asian käsittelystä kulloinkin vastaavien esittelijöiden, varjoesittelijöiden ja valiokuntien puheenjohtajien olisi julkistettava lainsäädännöllisen jalanjäljen avulla asiaa koskevat kokouksensa niiden edunvalvojien kanssa, jotka kuuluvat avoimuusrekisterin piiriin, ja että mahdollisten poikkeusten olisi suojeltava vilpittömässä mielessä toimineiden tiedonantajien henkeä ja vapautta;

5.  kehottaa puhemiehistöä luomaan tarvittavat välineet, jotta parlamentin jäsenet voivat halutessaan julkistaa parlamentin verkkosivuston profiilissaan kokouksensa edunvalvojien kanssa;

6.  pyytää komissiota ulottamaan kaikkeen asiaankuuluvaan komission henkilöstöön (yksikönpäällikön tasolta ja sitä ylemmäksi) käytännön, jonka mukaan he tapaavat ainoastaan avoimuusrekisteriin rekisteröityjä organisaatioita tai itsenäisiä ammatinharjoittajia;

7.  kehottaa komissiota julkistamaan kaiken EU:n päätöksentekoprosessiin osallistuvan asiaankuuluvan komission henkilöstön kokoukset ulkopuolisten organisaatioiden kanssa ottaen kuitenkin huomioon tarpeelliset tietosuojasäännöt; katsoo, että muusta näissä kokouksissa läsnä olevista henkilöstön jäsenistä olisi julkistettava yksikön tai jaoston nimi;

8.  tukee komission EU:n toimielimille ja niiden henkilöstölle sekä erillisvirastoille esittämää pyyntöä, jonka mukaan ne pidättyisivät kutsumasta puhujiksi avoimuusrekisterin piiriin kuuluvia rekisteröimättömiä edunvalvojia, suojelemasta niiden tapahtumia tai isännöimästä tällaisia tapahtumia EU:n tiloissa ja antamasta niiden osallistua komission neuvoa-antaviin elimiin;

9.  pyytää komissiota asettamaan kaikki tiedot EU:n toimielimiin kohdistuvasta edunvalvonnasta, sidonnaisuusilmoituksista, vahvistetuista eturistiriidoista ja asiantuntijaryhmistä helposti yleisön saataville keskitetyssä verkkoasiointipisteessä;

10.  kannustaa komissiota ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla edistetään tasapainoista edustusta lisäämällä aliedustettujen eturyhmien vaikutusmahdollisuuksia;

11.  katsoo, että varsinkin esittelijöiksi, varjoesittelijöiksi tai valiokuntien puheenjohtajiksi nimitettyjen Euroopan parlamentin jäsenten rooli EU:n lainsäädäntötyössä edellyttää, että he kertovat avoimesti yhteyksistään edunvalvojiin;

12.  katsoo, että avoimuusrekisteriin rekisteröityjen yhteisöjen olisi oikea-aikaisesti tehtävä rekisterin soveltamisalaan kuuluviin toimintoihin liittyvien menojen pakolliset päivitykset rekisterissä, kun nämä menot ylittävät kyseiselle luokalle vahvistetun tason;

13.  katsoo, että kaikki rekisteröidyt yhteisöt olisi velvoitettava julkaisemaan avoimuusrekisterissä luettelo kaikista lahjoittajista ja näiden yli 3 000 euron lahjoituksista ja ilmoittamaan vuosittain yksittäisten lahjoitusten luonne ja arvo; toteaa, että yli 12 000 euron arvoiset yksittäiset lahjoitukset olisi ilmoitettava välittömästi;

14.  toistaa jo kauan sitten esittämänsä vaatimuksen siitä, että EU:n avoimuusrekisteriä tuetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä säädöksellä, jollei ole mahdollista poistaa kaikkia porsaanreikiä ja toteuttaa kaikkien edunvalvojien täysin pakollista rekisteriä toimielinten välisellä sopimuksella; katsoo, että tällaista säädöstä koskevassa ehdotuksessa voitaisiin ottaa huomioon toimielinten sopimukseen ja parlamentin hyvään edunvalvontatapaan tehdyillä muutoksilla saavutettu edistyminen; muistuttaa komissiota 15. huhtikuuta 2014 antamassaan päätöksessä esitetystä kehotuksesta esittää vuoden 2016 loppuun mennessä lainsäädäntöehdotus pakollisen rekisterin perustamisesta SEUT-sopimuksen 352 artiklan perusteella;

15.  toistaa neuvostolle ja sen valmisteluelimille esittämänsä kehotuksen osallistua avoimuusrekisteriin mahdollisimman pian; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan lainsäädäntöä, jolla edistetään edunvalvonnan avoimuutta; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sääntöjä, joiden nojalla edunvalvojien olisi ilmoitettava avoimesti siitä, että niiden yhteyksillä kansallisiin poliitikkoihin ja julkishallintoihin pyritään vaikuttamaan unionin lainsäädäntöön;

Avoimuus, vastuuvelvollisuus ja lahjomattomuus yhteyksissä edunvalvojiin

16.  muistuttaa 13. joulukuuta 2016 tekemästään päätöksestä pidättää erioikeudet niiltä, jotka ovat haluttomia tekemään yhteistyötä tutkinnoissa tai kuulemisissa sekä valiokuntakokouksissa, joilla on tiedonhankintatehtävä; kehottaa komissiota muuttamaan edelleen rekisteröityjen yhteisöjen menettelysääntöjä, jotta niitä kannustetaan olemaan antamatta ehdottoman vilpittömässä mielessä puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja tällaisten kuulemisten tai valiokuntakokousten aikana; katsoo, että avoimuusrekisteriin rekisteröityjä yhteisöjä olisi menettelysääntöjen nojalla kiellettävä ottamasta palvelukseen henkilöitä tai organisaatioita, jotka salaavat edustamansa edut tai osapuolet;

17.  katsoo, että ammattimaisten konsulttitoimistojen, lakiasiaintoimistojen ja itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivien konsulttien olisi ilmoitettava rekisterin kattamien toimintojen täsmällinen määrä, samalla kun otetaan huomioon, että tietyt henkilöt eivät eräiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön nojalla välttämättä täytä avoimuusrekisterin vaatimuksia;

18.  katsoo, että rekisteröityjen yhteisöjen, lakiasiain- ja konsulttitoimistot mukaan luettuina, olisi ilmoitettava avoimuusrekisterissä kaikki asiakkaat, joiden lukuun ne harjoittavat avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvaa edunvalvontatoimintaa; suhtautuu myönteisesti useiden asianajajaliittojen tekemiin päätöksiin, joissa tunnustetaan asianajajien oikeudenkäynteihin liittyvien toimintojen ja avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvien muiden toimintojen väliset erot; kehottaa lisäksi Euroopan unionin asianajajaliittojen neuvostoa kannustamaan jäseniään toteuttamaan vastaavia toimenpiteitä, samalla kun otetaan huomioon, että tietyt henkilöt eivät eräiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön nojalla välttämättä täytä avoimuusrekisterin vaatimuksia;

19.  panee merkille, että eräissä jäsenvaltioissa on ammattien harjoittamista koskevia säännöksiä, joilla erityisesti objektiivisesti estetään lakiasiaintoimistoja rekisteröitymästä avoimuusrekisteriin, jolloin ne joutuisivat paljastamaan tietoja asiakkaistaan rekisterin edellyttämällä tavalla; panee tässä yhteydessä kuitenkin merkille myös huomattavan riskin, että kyseisiä säännöksiä voidaan käyttää myös väärin sellaisten tietojen julkaisemisen välttämiseen, joita asianmukainen rekisterimerkintä edellyttää; pitää tässä yhteydessä myönteisenä juristien ammattialajärjestöjen havaittavaa valmiutta toimia yhteistyössä sen varmistamiseksi, että ammatin edun nimessä tällainen tietojen salaaminen rajataan yksinomaan tapauksiin, jotka lainsäädännössä on selvästi sallittu; kehottaa komissiota ja Euroopan parlamentin puhemiestä varmistamaan, että tämä valmius muuttuu käytännön toimiksi mahdollisimman nopeasti niin, että tulos voidaan kirjata muutettuun sopimukseen;

20.  pyytää puhemiehistöä SEUT-sopimuksen 15 artiklan ja SEU-sopimuksen 11 artiklan mukaisesti edellyttämään avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa harjoittavilta rekisteröitymättömiltä organisaatioilta tai henkilöiltä rekisteröitymistä ennen pääsyä parlamentin tiloihin; katsoo, että vierailijaryhmät olisi vapautettava tästä vaatimuksesta; korostaa, että parlamentin olisi unionin kansalaisia edustavana toimielimenä edelleen harjoitettava avointen ovien politiikkaa suhteessa kansalaisiin ja ettei sen pitäisi luoda tarpeettomia esteitä, jotka estävät kansalaisia vierailemasta sen tiloissa;

21.  pitää valitettavana, että Transparency Internationalin mukaan yli puolet EU:n edunvalvontarekisterin merkinnöistä vuonna 2015 oli epätäsmällisiä, puutteellisia tai merkityksettömiä;

22.  pyytää puhemiehistöä ja pääsihteeriä helpottamaan edunvalvojien kulkulupien uudelleenaktivointiprosessia perustamalla erillisen uudelleenaktivointipalvelun, jotta voidaan välttää liiallinen odotusaika tiloihin pääsyssä; kehottaa poistamaan rajoituksen, jonka mukaan parlamentin tiloihin pääsee samanaikaisesti enintään neljä kulkuluvan haltijaa;

23.  muistuttaa lähipiirin kulkuluvista 13. joulukuuta 2016 tekemästään päätöksestä ja kehottaa pääsihteeriä muuttamaan 13. joulukuuta 2013 annettuja parlamentin tiloihin pääsyn mahdollistavia kulkulupia koskevia sääntöjä niin, että jokainen lähipiirin kulkulupaa hakeva 18 vuotta täyttänyt henkilö velvoitetaan allekirjoittamaan asiakirja, jossa hän vakuuttaa, ettei hän harjoita avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa;

24.  katsoo, että on tarpeen ottaa pikaisesti käyttöön toimitettujen tietojen asianmukainen seurantajärjestelmä, jotta voidaan varmistaa, että rekisteröityneiden antamat tiedot ovat merkityksellisiä, paikkansapitäviä, ajantasaisia ja kattavia; pyytää tältä osin lisäämään tuntuvasti resursseja Euroopan parlamentin avoimuusyksikössä ja avoimuusrekisterin yhteisessä sihteeristössä;

25.  katsoo, että avoimuusyksikön ja avoimuusrekisterin yhteisen sihteeristön olisi tarkistettava rekisteröityjen yhteisöjen ilmoitukset vuosittain tarpeeksi suurten satunnaisotosten perusteella niin, että saadaan merkityksellistä, paikkansapitävää, ajantasaista ja kattavaa tietoa;

26.  katsoo SEU-sopimuksen 4 artiklan 2 kohtaan ja 5 artiklan 2 kohtaan viitaten, että demokraattisesti valitut ja valvotut valtion instituutiot kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ja niitä unionin toimielimissä edustavat tahot samoin kuin niiden sisäiset elimet ja viralliset ja epäviralliset yhteenliittymät sekä yksinomaan niistä koostuvat kattojärjestöt olisi jätettävä EU:n avoimuusrekisterin ulkopuolelle, jos ne toimivat yleisen edun mukaisesti, sillä ne ovat osa EU:n monitasoista hallintojärjestelmää;

Lahjomattomuuden puolustaminen eturistiriidoilta

27.  kehottaa niitä EU:n toimielimiä ja elimiä, joilla ei vielä ole menettelysääntöjä, laatimaan sellaiset mahdollisimman pian; pitää valitettavana, että neuvosto ja Eurooppa-neuvosto eivät ole vieläkään hyväksyneet jäsentensä menettelysääntöjä; kehottaa neuvostoa laatimaan erityiset eettiset säännöt, muun muassa seuraamuksista, joilla puututaan kansallisiin edustajiin liittyviin erityisriskeihin; katsoo, että neuvoston on oltava aivan yhtä vastuuvelvollinen ja avoin kuin muiden toimielinten; kehottaa myös hyväksymään menettelysäännöt EU:n kahden neuvoa-antavan elimen, alueiden komitean sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, jäsenille ja henkilöstölle; kehottaa EU:n virastoja laatimaan johdonmukaisen toimintapolitiikan suuntaviivat hallintoneuvostojen jäsenten ja johtajien, tieteellisten komiteoiden asiantuntijoiden sekä valituslautakuntien jäsenten eturistiriitojen ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi sekä päättämään selkeästä eturistiriitoihin sovellettavasta toimintatavasta ja panemaan sen täytäntöön noudattaen EU:n erillisvirastoihin sovellettavan yhteisen lähestymistavan jatkotoimia koskevaa etenemissuunnitelmaa;

28.  katsoo, että kaikkia EU:n virkamiehiä, väliaikaiset toimihenkilöt, valtuutetut avustajat, sopimussuhteiset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat mukaan luettuina, olisi kannustettava osallistumaan koulutukseen, joka koskee edunvalvojien kanssa toimimista ja eturistiriitoja;

29.  korostaa tarvetta lujittaa lahjomattomuutta ja parantaa eettisiä toimintapuitteita soveltamalla selkeitä, tiukennettuja menettelysääntöjä ja eettisiä periaatteita, jotta on mahdollista kehittää yhteinen toimiva lahjomattomuuden kulttuuri kaikissa unionin toimielimissä ja erillisvirastoissa;

30.  myöntää, että nk. pyöröovi-ilmiö voi olla haitallinen toimielinten ja edunvalvojien välisille suhteille; kehottaa EU:n toimielimiä tarkastelemaan tätä ongelmaa järjestelmällisesti ja oikeasuhteisesti; katsoo, että kaikkia pyöröovi-ilmiötä koskevia sääntöjä olisi sovellettava myös neuvoston puheenjohtajaan;

31.  pyytää tiukentamaan entisiä komission jäseniä koskevia rajoituksia pidentämällä karenssiaika kolmeen vuoteen ja tekemällä siitä sitova ainakin kaikessa avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvassa toiminnassa;

32.  katsoo, että päätökset, jotka koskevat ylempien virkamiesten ja entisten komission jäsenten uusia tehtäviä, on annettava tehtäväksi viranomaiselle, joka on nimitetty tähän tehtävään mahdollisimman riippumattomasti niistä, joihin sen päätökset vaikuttavat;

33.  pyytää kaikkia unionin toimielimiä julkistamaan vuosittain EU:n tietosuojasääntöjä noudattaen tiedot toimielinten palveluksesta lähteneistä ylemmistä virkamiehistä ja heidän uusista tehtävistään;

34.  katsoo, että olisi harkittava 18 kuukauden karenssiaikaa sääntelyntarkastelulautakunnan ulkopuolisten ja väliaikaisten jäsenten nimityksen päättyessä paremman lainsäädännön yhteydessä ja Euroopan investointipankin hallintoneuvoston jäsenten nimityksen päättyessä ja että tänä aikana he eivät saisi harjoittaa edunvalvontaa yrityksensä, asiakkaansa tai työnantajansa puolesta EIP:n hallintoneuvoston jäseniin tai pankin henkilökuntaan nähden;

Asiantuntijaryhmien lahjomattomuus ja tasapainoinen kokoonpano

35.  on ilahtunut siitä, että komissio aikoo toteuttaa jatkotoimia eturistiriitoja asiantuntijaryhmissä koskevien oikeusasiamiehen suositusten perusteella, ja kannattaa yksiselitteisesti kunkin henkilökohtaisessa ominaisuudessaan nimitetyn asiantuntijan riittävän yksityiskohtaisen ansioluettelon julkaisemista ja sidonnaisuuksia koskevan ilmoituksen julkaisemista asiantuntijaryhmärekisterissä;

36.  tukee oikeusasiamiehen suositusta, että avoimuusrekisteriin kuulumisesta tehdään vaatimus asiantuntijaryhmiin nimittämiselle niille jäsenille, jotka eivät ole hallituksen virkamiehiä eivätkä saa kaikkia muita tulojaan tai valtaosaa niistä valtion instituutioilta, kuten yliopistoilta, jolloin oletetaan, että viimeksi mainitut eivät saa rahoitusta edunvalvojilta ja taloudellisilta ja kaupallisilta sidosryhmiltä;

37.  katsoo, että säännös, joka sisältää yleisiä kriteerejä taloudellisten ja muiden kuin taloudellisten etujen rajaamiseksi oikeusasiamiehen suosituksen mukaisesti ja asiantuntijoiden sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten perusteella, auttaisi komissiota valitsemaan entistä tasapainoisemmin eri eturyhmiä edustavia asiantuntijoita;

38.  kehottaa komissiota asettamaan asiantuntijaryhmien kokousten kaikki pöytäkirjat julkisesti saataville verkkosivustollaan niin, että niistä käy ilmi myös esitettyjen näkemysten moninaisuus;

39.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kuulemisissa selvitetään avoimia kysymyksiä sen sijaan, että pyrittäisiin pelkästään vahvistamaan jo valittu toimintavaihtoehto;

Euroopan parlamentin vaalien lahjomattomuus

40.  katsoo, että Euroopan vaalilain nojalla puolueiden ehdokasnimitykset on tehtävä demokraattisesti, salassa ja niin, että jäsenillä on siihen asianmukainen sananvalta, ja että lainvoimaisessa tuomiossa EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuneesta tai jäsenvaltioissa tapahtuneesta korruptiosta tuomittujen henkilöiden olisi menetettävä vaalikelpoisuutensa ajaksi, joka on oikeassa suhteessa rikoksen vakavuuteen; huomauttaa, että tällainen kelpoisuuden eväämismenettely on jo käytössä joissakin jäsenvaltioissa; katsoo, että uudessa säädöksessä, kuten direktiivissä, voitaisiin vahvistaa yhteiset vähimmäisvaatimukset korruptioon perustuvaa kelpoisuuden eväämistä koskeville eri jäsenvaltioiden erilaisille käytännöille ja oikeudellisille kehyksille;

Komission jäsenten oikeudellisen vastuuvelvollisuuden lujittaminen

41.  kehottaa komissiota hyödyntämään jäsenvaltioiden hyviä käytäntöjä ministerilaeista tekemällä lainsäädäntöehdotuksen, jossa vahvistetaan komission jäsenten avoimuutta koskevat velvoitteet ja oikeudet yhteispäätösmenettelyä noudattaen;

42.  kehottaa siirtämään yhteispäätösmenettelyyn komission jäsenten korvauksia, palkat mukaan luettuina, koskevan päätöksen, jonka yksinomaan neuvosto on tehnyt sitten Euroopan yhteisöjen perustamisen;

43.  toteaa, että joistakin jäsenvaltioista puuttuvat ministerilait, joissa suljetaan pois se, että viranhaltijat omistavat yrityksiä kokonaan tai osittain;

Eturistiriidat yhteistyössä harjoitettavassa hallinnoinnissa ja kolmansissa maissa unionin varojen hallinnoinnin yhteydessä

44.  näkee vakavan eturistiriidan siinä, että unionin viranhaltijoiden yritykset voivat hakea unionin varoja tai saada niitä alihankkijoina ja omistajat ja viranhaltijat vastaavat samalla itse kyseisten varojen käytön sääntöjenmukaisuudesta ja valvovat sitä;

45.  vaatii komissiota säätämään kaikissa tulevissa unionin maksuja koskevissa laeissa, että unionin jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden viranhaltijoiden omistuksessa olevat yritykset eivät voi hakea ja saada unionin rahoitusta;

Asiakirjojen julkisuutta ja avoimuutta koskevan tavoitteen toteutuminen vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi lainsäädäntöprosessissa

46.  muistuttaa komissiolle ja neuvostolle esittämistään vetoomuksista asiakirjojen julkisuudesta vuosina 2014–2015 28. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa(6), jossa se

EU:n ulkoisen edustuksen ja sen käymien neuvottelujen avoimuus

47.  pitää myönteisenä unionin tuomioistuimen viimeaikaista oikeuskäytäntöä, jossa lujitetaan parlamentin oikeutta saada tietoa kansainvälisistä sopimuksista, sekä sitä, että toimielimet ovat sitoutuneet seuraamaan paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 40 kohdan soveltamista neuvottelemalla yhteistyön ja tietojenvaihdon parantamisesta; panee merkille, että neuvottelut käynnistyivät vuoden 2016 lopussa, ja kehottaa tältä osin neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa sitoutumaan aidosti ja pyrkimään kaikin tarvittavin keinoin sopimuksen aikaansaamiseen mahdollisimman pian parlamentin kanssa yhteistyön ja tietojenvaihdon parantamisesta kansainvälisten sopimusten koko elinkaaren aikana, sillä näin voitaisiin lisätä EU:n ulkoisen toiminnan legitiimiyttä ja demokraattista valvontaa;

48.  toteaa, että vaikka parlamentti ja komissio ovat tehneet toimielinten välisen yhteistyösopimuksen, vastaavaa järjestelyä ei ole parlamentin ja neuvoston välillä;

49.  painottaa komission viimeaikaisia toimia kauppaneuvottelujen avoimuuden lisäämiseksi; uskoo kuitenkin, että neuvosto ja komissio voisivat yhä parantaa työmenetelmiään tehdäkseen parlamentin kanssa parempaa yhteistyötä, joka koskee kaikkien yhteisen kauppapolitiikan kysymyksiin ja neuvotteluihin liittyvien asiakirjojen, tietojen ja päätöksentekoa koskevien tietojen saatavuutta (esimerkiksi neuvotteluihin liittyvä tieto, myös neuvottelujen sisällön määrittäminen, neuvotteluvaltuudet ja neuvottelujen edistyminen, kauppasopimusten sekamuotoinen tai yksinoikeudellinen luonne ja niiden väliaikainen soveltaminen, kauppa- ja/tai investointisopimuksilla perustettujen elinten toiminta ja päätökset, asiantuntijakokoukset sekä delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset); pitää tältä osin valitettavana, että neuvosto ei ole antanut parlamentin jäsenille ja yleisölle tutustuttavaksi kaikkien parhaillaan neuvoteltavina olevien sopimusten neuvotteluvaltuuksia; pitää kuitenkin myönteisenä, että komissio ja parlamentti ovat lopulta vuoden kestäneiden, transatlanttiseen kauppa‑ ja investointikumppanuuteen (TTIP) liittyvien neuvotteluasiakirjojen saatavuutta koskeneiden neuvottelujen jälkeen päässeet operatiiviseen sopimukseen siitä, että kaikki parlamentin jäsenet saavat tutustua neuvotteluasiakirjoihin, minkä johdosta TTIP-neuvottelut ovat tähän mennessä avoimimmat neuvottelut; suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti komission kauppapolitiikan pääosaston pyrkimykseen käyttää TTIP-neuvotteluja koskevaa nykyistä avoimuusaloitetta mallina ja panna se täytäntöön kaikissa kauppaneuvotteluissa, kuten ”Kauppaa kaikille” -strategiassa todetaan;

50.  korostaa, että unionin tuomioistuimen mukaan avoimuusvaatimukset juontavat juurensa EU:n hallinnon demokraattisesta luonteesta ja että jos luottamukselliset tiedot eivät ole julkisesti saatavilla, kuten kauppaneuvottelujen tapauksessa, niiden on oltava parlamentin jäsenten saatavilla, koska he valvovat kauppapolitiikkaa kansalaisten puolesta; katsoo siksi, että salaisiksi luokiteltujen tietojen saatavuus on olennaisen tärkeää parlamentin valvontatehtävän kannalta ja parlamentin olisi puolestaan noudatettava velvollisuuttaan käsitellä sellaista tietoa asianmukaisesti; katsoo, että olisi oltava selvät kriteerit, joiden mukaan asiakirjat luokitellaan ”salaisiksi”, jotta vältetään epäselvyydet ja mielivaltaiset päätökset; katsoo myös, että asiakirjan luokitus salaiseksi olisi poistettava heti, kun se ei enää ole tarpeen; pyytää komissiota arvioimaan, voidaanko neuvotteluasiakirja julkistaa, niin pian kuin kyseinen asiakirja on saatu viimeisteltyä sisäisesti; toteaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy selvästi ilmi, että jos EU:n toimielimestä peräisin olevaan asiakirjaan sovelletaan tiedonsaantioikeutta koskevaa poikkeusta, toimielimen on kerrottava selvästi, miksi tämän asiakirjan yleinen saatavuus voisi erityisesti ja tosiasiallisesti heikentää poikkeuksella suojeltavaa etua, ja että tällaisen riskin on oltava kohtuullisesti ennustettavissa eikä pelkästään oletuksiin perustuva; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön Euroopan oikeusasiamiehen heinäkuussa 2014 antamat suositukset ja kiinnittämään erityistä huomiota kaikkien neuvotteluasiakirjojen saatavuuteen sekä kaikkien avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden ja organisaatioiden kanssa pidettyjen kokousten esityslistojen ja pöytäkirjojen julkaisemiseen; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille ja yleisölle neuvottelukierrosten esityslistaluonnoksista ennen neuvotteluja, lopullisista esityslistoista ja selvityksistä neuvottelujen jälkeen;

51.  katsoo, että EU:n on näytettävä esimerkkiä kauppaneuvottelujen avoimuuden edistämisessä kahdenvälisissä ja mahdollisuuksien mukaan myös monenvälisissä neuvotteluissa vähintään samalla avoimuuden tasolla kuin Maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa käytävissä neuvotteluissa; painottaa kuitenkin, että komission on myös saatava neuvottelukumppaninsa lisäämään avoimuutta omalla puolellaan, jotta varmistetaan, että kyseessä on vastavuoroinen prosessi, jossa EU:n neuvotteluasema ei ole vaarassa, ja sisällyttämään toivottu avoimuuden taso neuvottelujen sisällön määrittämiseen mahdollisten neuvottelukumppanien kanssa; painottaa, että suurempi avoimuus on kaikkien EU:n neuvottelukumppanien ja sidosryhmien edun mukaista maailmanlaajuisesti ja että se voi vahvistaa maailmanlaajuista tukea sääntöihin perustuvalle kaupalle;

52.  pitää tärkeänä, että yhteistä kauppapolitiikkaa koskevassa lainsäädäntömenettelyssä käytetään SEUT-sopimuksen 338 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadittuja unionin tilastoja sekä vaikutustenarviointeja ja kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointeja, jotka on laadittu kaikkein tiukimpien puolueettomuus- ja luotettavuusnormien mukaisesti; katsoo, että tämä periaate olisi otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa tarkastuksissa, jotka tehdään komission parempaa sääntelyä koskevan politiikan yhteydessä; katsoo, että alakohtaisilla vaikutustenarvioinneilla lisättäisiin EU:n kauppasopimusten luotettavuutta ja legitiimiyttä;

53.  muistuttaa 12. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa(7) komissiolle esittämästään kehotuksesta laatia avoimuutta, rehellisyyttä ja vastuullisuutta koskevat eurooppalaiset käytännesäännöt, joilla pyritään ohjaamaan unionin edustajien toimia kansainvälisissä organisaatioissa/elimissä; kehottaa lisäämään maailmanlaajuisten instituutioiden toiminnan keskinäistä yhdenmukaisuutta ja koordinointia ottamalla käyttöön kattavat vaatimukset, jotka koskevat demokraattista legitiimiyttä, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja toimijoiden rehellisyyttä; katsoo, että EU:n olisi yksinkertaistettava ja kodifioitava edustustaan monenvälisissä organisaatioissa/elimissä, jotta unionin mukanaolo näissä elimissä olisi avoimempaa, rehellisempää ja vastuullisempaa ja jotta sen vaikutusvalta kasvaisi ja sen mahdollisuudet edistää demokraattisen prosessin tuloksena syntynyttä lainsäädäntöään paranisivat; kehottaa hyväksymään toimielinten välisen sopimuksen, jonka tavoitteena on virallistaa EU:n edustajien ja parlamentin välinen vuoropuhelu, joka on tarkoitus järjestää Euroopan parlamentissa unionin kantojen vahvistamista ja johdonmukaisuutta koskevien suuntaviivojen laatimiseksi ennen merkittäviä kansainvälisiä neuvotteluja;

Avoimuus ja vastuuvelvollisuus julkisten menojen alalla

54.  katsoo, että unionin talousarviota ja menoja koskevien tietojen pitäisi olla avoimia ja niihin liityttävä vastuuvelvollisuus olisi toteutettava julkistamalla ne, minkä olisi koskettava myös menojen hallinnointia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

Avoimuus ja vastuuvelvollisuus euroalueen talouden ohjausjärjestelmässä

55.  katsoo, että euroryhmässä, talous- ja rahoituskomiteassa, Ecofin-neuvoston ”epävirallisissa” kokouksissa ja eurohuippukokouksissa tehdyt päätökset on tarvittaessa institutionalisoitava ja niissä on noudatettava avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, esimerkiksi siten, että kokousten esityslistat ja pöytäkirjat julkistetaan, jotta löydetään tasapaino toivottavan avoimuuden sekä unionin tai jonkin jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikan tarvittavan suojan välillä;

Avoimuus ja vastuuvelvollisuus EU:n talousarviossa

56.  huomauttaa, että vuonna 2014 saatiin päätökseen yhteensä 40 EU:n toimielinten henkilöstöä ja jäseniä koskevaa tapausta; korostaa, että tämä luku on alhainen ja kuvastaa sitä, että petokset ja korruptio eivät ole yleisiä unionin toimielimissä(8);

57.  korostaa, että vuonna 2014 useimmat Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ilmoitetut mahdolliset petostapaukset liittyivät Euroopan rakennerahastojen käyttöön (549 yhteensä 1 417 väitetystä tapauksesta); korostaa, että OLAF suositti 476,5 miljoonan euron takaisinperintää rakennerahastoissa vuonna 2014; panee merkille, että asiaankuuluvat viranomaiset perivät takaisin 22,7 miljoonan euron määrän OLAFin suositusten perusteella vuonna 2014; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle EU:n varojen asianmukaisen kohdentamisen ja tehostamaan toimia niiden takaisinperimiseksi tapauksissa, joissa niitä ei kohdenneta oikein(9);

58.  kehottaa komissiota toteuttamaan talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin arvioinnin, jotta parlamentti saa entistä suuremmat valvontavaltuudet eurooppalaisen ohjausjakson keskeisten asiakirjojen hyväksymiseen ja etenkin tehokkaat keino taata toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen;

59.  kehottaa euroryhmää ottamaan parlamentin mukaan Euroopan vakausmekanismista myönnetyn rahoitusavun edunsaajien kanssa sovittujen sopimusehtojen täytäntöönpanon seurantaan;

Väärinkäytösten paljastajien suojelu ja korruption torjunta

60.  pitää myönteisenä Euroopan oikeusasiamiehen tutkimusta siitä, ovatko EU:n toimielimet noudattaneet velvollisuuttaan ottaa käyttöön väärinkäytösten paljastajia koskevia sisäisiä sääntöjä; pitää valitettavana, että oikeusasiamiehen mukaan useimmat EU:n toimielimet eivät ole vielä panneet asianmukaisesti täytäntöön sääntöjä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi; huomauttaa, että toistaiseksi vain parlamentti, komissio, oikeusasiamiehen toimisto ja tilintarkastustuomioistuin ovat ottaneet käyttöön tällaisia sääntöjä; kehottaa parlamenttia tekemään tutkimuksen mekanismista, jolla voidaan suojella valtuutettuja avustajia siinä tapauksessa, että heistä tulee väärinkäytösten paljastajia;

61.  pitää väärinkäytösten paljastajien tehokasta suojelua tärkeimpänä aseena korruption vastaisessa taistelussa ja muistuttaa sen vuoksi kehottaneensa 25. marraskuuta 2015(10) komissiota "ehdottamaan kesäkuuhun 2016 mennessä EU:n lainsäädäntökehystä tietovuotajien ja vastaavien suojelemiseksi tehokkaasti"(11) ottaen huomioon kansallisen tason sääntöjen arvioinnin, jotta voidaan vahvistaa väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevat vähimmäistason säännöt;

62.  pyytää komissiota toteuttamaan tinkimättä toimia, jotka liittyvät harkintavaltaan ja poissulkemiseen julkisissa hankinnoissa, ja toteuttamaan kaikissa vaiheissa asianmukaiset taustaselvitykset sekä soveltamaan poissulkemista koskevia perusteita sulkeakseen mahdollisissa eturistiriitatapauksissa yritykset menettelyn ulkopuolelle, koska tämä on tärkeää toimielinten uskottavuuden suojaamiseksi;

63.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajat ovat myös EU:n toimielimissä liian usein pikemminkin joutuneet ajojahdin kohteeksi kuin saaneet tukea; kehottaa komissiota ehdottamaan muutosta oikeusasiamiehen toimistoon sovellettavaan asetukseen ja lisäämään hänen tehtäviinsä toimimisen yhteyspisteenä sellaisille väärinkäytösten paljastajille, jotka itse joutuvat huonon kohtelun uhriksi; pyytää komissiota ehdottamaan asianmukaista lisäystä oikeusasiamiehen toimiston talousarvioon, jotta tämä vaativa uusi tehtävä voidaan hoitaa;

64.  kehottaa unionia edistämään mahdollisimman pian jäsenyyshakemustaan Euroopan neuvoston lahjonnan vastaisessa valtioiden ryhmässä (GRECO) ja vaatii, että parlamentille tiedotetaan jatkuvasti tämän jäsenyyshakemuksen tilasta; vaatii komissiota sisällyttämään kertomukseen katsauksen suurimpiin korruptio-ongelmiin jäsenvaltioissa, toimintasuositukset niihin puuttumiseksi sekä komission seurantatoimet ottaen erityisesti huomioon korruption haitalliset vaikutukset sisämarkkinoiden toimintaan;

65.  katsoo, että lainvoimaisessa tuomiossa korruptiosta EU:ssa tuomittujen henkilöiden tai sellaisten henkilöiden johtamien tai omistamien yritysten, jotka ovat syyllistyneet korruptioon tai julkisten varojen väärinkäyttöön yritystensä hyväksi ja jotka on tuomittu lainvoimaisessa tuomiossa näillä perusteilla, ei saisi ainakaan kolmeen vuoteen antaa tehdä hankintasopimuksia EU:n kanssa tai hyötyä EU:n varoista; kehottaa komissiota tarkistamaan poissulkemisjärjestelmäänsä; korostaa, että komission EU:n varoja koskevien tarjouskilpailujen ulkopuolelle sulkemat yritykset olisi oletusarvoisesti merkittävä julkiseen luetteloon, jotta voidaan entistä paremmin suojata EU:n taloudellisia etuja ja mahdollistaa suuren yleisön harjoittama valvonta;

66.  toteaa, että unioni ei siitä lähtien, kun siitä tuli korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen hyväksytty jäsen 12. marraskuuta 2008, ole osallistunut yleissopimuksen mukaiseen arviointimekanismiin eikä ryhtynyt toimiin toteuttaakseen itsearviointia siitä, miten se on pannut täytäntöön yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa; kehottaa unionia täyttämään yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa toteuttamalla itsearvioinnin siitä, miten se on pannut täytäntöön yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa, ja osallistumalla vertaisarviointimekanismiin; pyytää komissiota julkaisemaan seuraavan EU:n korruptiontorjuntakertomuksen mahdollisimman pian ja sisällyttämään näihin kertomuksiin unionin toimielimiä koskevan luvun; kehottaa komissiota analysoimaan tarkemmin sekä unionin toimielinten että jäsenvaltioiden tasolla toimintaympäristöä, jossa toimia toteutetaan, jotta voidaan määrittää siihen luonnostaan kuuluvat kriittiset tekijät, alttiit alat ja korruptiota edistävät riskitekijät;

67.  muistuttaa 16. huhtikuuta 2014 vahvistamastaan kannasta, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin(12), ja pyytää tekemään asiassa nopean päätöksen;

Lahjomattomuus EU:n sääntelyssä

68.  kehottaa komissiota tarkastelemaan systeemisiä suojatoimia eturistiriitojen välttämiseksi teollisuustuotteiden sääntelyn ja politiikan täytäntöönpanon välillä; kehottaa komissiota käsittelemään säänneltyjen tuotteiden julkisessa riskinarvioinnissa olevaa nykyistä rakenteellista eturistiriitaa, toisin sanoen sitä, että näiden tuotteiden arviointi perustuu laajalti tai ainoastaan hakijoiden tai heidän maksamiensa kolmansien osapuolten tekemiin tutkimuksiin, koska riippumaton tutkimus jätetään liian usein vähälle huomiolle tai sitä ei oteta huomioon lainkaan; katsoo, että tuottajien olisi edelleen huolehdittava tutkimuksista siten, että kustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti suurten yritysten ja pk-yritysten välillä niiden suhteellisen markkinaosuuden mukaan, mutta toteaa, että kaikkien arvioijien olisi arvioinnissaan otettava täysipainoisesti huomioon vertaisarvioidut riippumattomat tutkimukset; kehottaa komissiota erityisesti tarkistamaan vuonna 2002 antamaansa tiedonantoa komission konsultointiprosessiin sovellettavista yleisistä periaatteista ja vähimmäisvaatimuksista; ehdottaa, että epäsuotuisten tutkimustulosten valikoivan poisjättämisen estämiseksi tieteellisten tutkimusten ja kokeiden ennakkorekisteröinti, jossa ilmoitetaan tutkimuksen tai kokeen laajuus ja oletettu päätökseensaattamispäivä, asetettaisiin edellytykseksi sille, että tutkimustulokset voidaan ottaa huomioon sääntely- ja päätöksentekoprosesseissa; painottaa, että asianmukaisen ja riippumattoman tieteellisen neuvonnan takaamiseksi päätöksenteon tueksi on tärkeää varata riittävästi resursseja EU:n virastojen sisäisen asiantuntemuksen kehittämiseen, mukaan luettuna mahdollisuus tehdä julkaistavissa olevaa tutkimusta ja testausta ja tehdä näin sääntelyasioiden neuvonantajan roolista julkisissa palveluissa houkuttelevampaa ilman, että tutkijoiden akateeminen ura keskeytyy;

Komission ja sen erillisvirastojen parlamentaarisen vastuuvelvollisuuden lujittaminen

69.  pyytää komissiota laatimaan kaikkiin EU:n erillisvirastoihin sovellettavan asetuksen, jonka nojalla parlamentti saa yhteispäätösvaltuudet tällaisten erillisvirastojen johtajien nimittämisessä tai erottamisessa sekä suoran oikeuden esittää heille kysymyksiä ja kuulla heitä;

70.  korostaa, että EU:n eri virastoihin tarvitaan riippumattomia asiantuntijoita ja että on kiinnitettävä enemmän huomiota eturistiriitojen poistamiseen virastojen lautakunnissa; panee merkille, että asiantuntijoille ei nykyisin makseta korvausta useassa erillisvirastossa, joista yksi on Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA); pyytää maksamaan riittävän korvauksen esimerkiksi voittoa tavoittelemattomia järjestöjä tai tiedeyhteisöä edustaville sääntelyvirastojen asiantuntijoille; painottaa riittävien resurssien merkitystä EU:n erillisvirastojen sisäisen asiantuntemuksen kehittämisessä;

71.  pyytää EFSAa, Euroopan lääkevirastoa (EMA) ja Euroopan kemikaalivirastoa (ECHA) tarkistamaan kiireellisesti riippumattomuutta koskevia toimintalinjojaan, jotta voidaan nimenomaisesti taata niiden ehdoton riippumattomuus talouselämän aloista, joita ne sääntelevät, ja välttää eturistiriidat niiden henkilöstön ja asiantuntijoiden keskuudessa;

72.  tukee käytäntöä, jossa kansalliset parlamentit kutsuvat komission jäseniä kokouksiinsa esittääkseen heille kysymyksiä;

73.  muistuttaa, että toimivalta asettaa tutkintavaliokuntia on parlamentaaristen järjestelmien keskeinen piirre ympäri maailmaa ja että Lissabonin sopimuksessa määrätään erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä SEUT-sopimuksen 226 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitetun tutkintaoikeutta koskevan asetuksen antamisessa; korostaa, että vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti parlamentin, neuvoston ja komission olisi sovittava uuden asetuksen antamisesta;

74.  kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään pikaisesti päätöksen parlamentin 23. toukokuuta 2012 tekemästä ehdotuksesta Euroopan parlamentin asetukseksi parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä(13);

o
o   o

75.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0376. (2) EUVL C 271 E, 12.11.2009, s. 48. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0203. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0484. (5) Unionin tuomioistuimen tuomio 21.9.2010, Ruotsin kuningaskunta v. Association de la presse internationale ASBL (API) ja Euroopan komissio (C-514/07 P), Association de la presse internationale ASBL (API) v. Euroopan komissio (C-528/07 P) ja Euroopan komissio v. Association de la presse internationale ASBL (API) (C-532/07 P), yhdistetyt asiat C-514/07 P, C‑528/07 P ja C-532/07 P, ECLI:EU:C:2010:541. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0202. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0108. (8) OLAFin kertomus vuodelta 2014, Euroopan petostentorjuntaviraston viidestoista toimintakertomus: 1. tammikuuta – 31. joulukuuta 2014. (9) Ks. edellinen alaviite. (10) Ks. 25. marraskuuta 2015 annettu päätöslauselma veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408). (11) Ks. edellinen alaviite, 144 kohta. (12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0427. (13) EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 41.