Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 27. huhtikuuta 2017 - Bryssel
António Marinho e Pinton koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Euroopan unionin tavaramerkki ***I
 Elohopeaa koskeva Minamatan yleissopimus ***
 Verokohtelun eroavuudet kolmansien maiden kanssa *
 Tanskan ja Europolin välinen operatiivista ja strategista yhteistyötä koskeva sopimus *
 Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen
 Vuosikertomus Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2015
 Rakenneuudistusten tukiohjelma kaudeksi 2017–2020 ***I
 Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi ***I
 Tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettava unionin ohjelma ***I
 Kuluttajien osallistumisen lisäämistä päätöksentekoon rahoituspalvelualalla koskeva unionin ohjelma ***I
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – komissio ja toimeenpanovirastot
 Vastuuvapaus 2015: Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa vuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – 8., 9., 10. ja 11. EKR
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan parlamentti
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio - Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Tuomioistuin
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Tilintarkastustuomioistuin
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Alueiden komitea
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan ulkosuhdehallinto
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan oikeusasiamies
 Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan tietosuojavaltuutettu
 Vastuuvapaus 2015: EU:n erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta
 Vastuuvapaus 2015: Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) virasto
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan unionin elinten käännöskeskus (CdT)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan poliisiakatemia (CEPOL)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan pankkiviranomainen (EBA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan ympäristökeskus (EYK)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan kalastuksenvalvontavirasto (EFCA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan lääkevirasto (EMA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan rautatievirasto (ERA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan koulutussäätiö (ETF)
 Vastuuvapaus 2015: Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laajaalaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava eurooppalainen virasto (eu-LISA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA)
 Vastuuvapaus 2015: Euratomin hankintakeskus (ESA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan unionin oikeudellisen yhteistyön yksikkö (Eurojust)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan poliisivirasto (Europol)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex)
 Vastuuvapaus 2015: Euroopan GNSS-virasto (GSA)
 Vastuuvapaus 2015: Biopohjaisten teollisuudenalojen yhteisyritys (BBI)
 Vastuuvapaus 2015: Clean Sky 2 -yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2015: ECSEL-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2015: Toinen polttokenno- ja vety-yhteisyritys (FCH)
 Vastuuvapaus 2015: Toinen innovatiiviset lääkkeet -aloitetta (IMI) toteuttava yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2015: ITER-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2015: SESAR-yhteisyritys
 Kalastuslaivastojen hallinnointi syrjäisimmillä alueilla
 Vaatetusalaa koskeva EU:n lippulaiva-aloite
 Viljelysmaiden keskittymistä koskeva tilanne EU:ssa: miten helpotetaan viljelijöiden mahdollisuuksia maan hankkimiseen?
 Euroopan investointipankin rahoitustoimintaa koskeva vuosikertomus
 Kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetun direktiivin täytäntöönpano
 Venezuelan tilanne

António Marinho e Pinton koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 163kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 António Marinho e Pinton koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2016/2294(IMM))
P8_TA(2017)0132A8-0163/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon António Marinho e Pinton koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Länsi-Lissabonin (Oeiras) piirituomioistuimen tuomarin Miguel Pereira da Rosan 23. syyskuuta 2016 välittämän pyynnön (viite 4759/15.2TDLSB), joka liittyy häntä vastaan käynnistettyyn rikosoikeudelliseen menettelyyn ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 24. lokakuuta 2016,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan varapääsyyttäjän 12. joulukuuta 2016 päivätyn kirjeen, joka sisältää António Marinho e Pinton antamien lausuntojen sisällön,

–  on kuullut António Marinho e Pintoa 22. maaliskuuta 2017 työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevat 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Portugalin parlamentin jäsenten asemasta 1. maaliskuuta 1993 annetun lain 7/93 11 pykälän 1, 2, 3 ja 5 momentin sekä yleisen syyttäjän toimiston 10. lokakuuta 2011 lähettämän kiertokirjeen nro 3/2011,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0163/2017),

A.  ottaa huomioon, että Länsi-Lissabonin (Oeiras) piirituomioistuimen tuomari on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen António Marinho e Pinton koskemattomuuden pidättämistä väitetyn rikoksen vuoksi käynnistetyn oikeudellisen menettelyn yhteydessä;

B.  ottaa huomioon, että António Marinho e Pinton koskemattomuuden pidättäminen koskee tutkintaa väitetystä rikoksesta, joka täyttää Portugalin rikoslain 180 pykälän 1 momentissa ja 183 pykälän 2 momentissa määritellyn törkeän kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön ja josta on rangaistuksena enintään kahden vuoden vankeus; toteaa, että lisäksi on kyse Portugalin rikoslain 187 pykälän 1 momentissa ja 2 momentin a alakohdassa määritellystä järjestön, yksikön tai yhteisön loukkaamisesta, josta rangaistuksena on enintään kahden vuoden vankeus;

C.  ottaa huomioon, että hyväntekeväisyysjärjestö Santa Casa da Misericórdia de Lisboa on tehnyt rikosilmoituksen António Marinho e Pintosta;

D.  ottaa huomioon, että rikosilmoitus koski António Marinho e Pinton 30. toukokuuta 2015 esittämiä lausumia António José Teixeiran juontamassa, klo 21.00 lähetettävässä SIC Notícias -uutiskanavan A Propósito -ohjelmassa, jossa hänen väitetään sanoneen seuraavaa: ”Sosiaaliturvasta voin todeta, että siitä on erotettava yhteisvastuuta koskeva ulottuvuus, joka kuuluu valtiolle, eikä sitä saa maksaa työntekijöiden eläkkeiden kustannuksella. Eikö niin? Se on maksettava valtion yleisestä talousarviosta. Sosiaalista yhteisvastuuta on harjoitettava verojen kautta, tämän valtavan instituution kautta, jollainen on Misericórdia de Lisboa, joka hallinnoi miljoonia ja miljoonia ja miljoonia ja jossa haaskataan rahaa, usein henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi, henkilökohtaisen edun vuoksi (...). Mielestäni Manuel Rebelo de Sousa olisi parempi kuin Pedro Santana Lopes, kun otetaan huomioon Santana Lopesin ministerikokemus, ja sitä paitsi oli kiinnostavaa nähdä, millä tavoin Santa Casa da Misericórdia de Lisboan johtaja työskentelee ehdokkuutensa eteen ja millä resursseilla, millä varoilla hän sen tekee.”;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

F.  huomauttaa Euroopan unionin tuomioistuimen todenneen, että jotta Euroopan parlamentin jäsen voi nauttia koskemattomuutta, hänen on täytynyt esittää mielipide tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; huomauttaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen(2);

G.  ottaa huomioon, että saman pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

H.  ottaa huomioon Portugalin parlamentin jäsenten asemasta 1. maaliskuuta 1993 annetun lain 7/93 11 pykälä 1, 2, 3 ja 5 momentin sekä yleisen syyttäjän toimiston 10. lokakuuta 2011 lähettämän kiertokirjeen nro 3/2011 mukaisesti António de Sousa Marinho e Pintoa ei voida kuulustella tai panna syytteeseen ilman Euroopan parlamentin ennakolta antamaa lupaa;

I.  toteaa, että väitetyillä teoilla ei ole suoraa tai ilmeistä yhteyttä António Marinho e Pinton tehtäviin Euroopan parlamentin jäsenenä; toteaa, että kyse on pikemminkin luonteeltaan täysin kansallisesta toiminnasta, sillä väitteet esitettiin televisio-ohjelmassa Portugalissa täysin portugalilaisesta aiheesta, joka liittyy kansallisen lainsäädännön alaisen yhdistyksen hallintoon;

J.  toteaa näin ollen, että väitetyissä teoissa ei ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetuista Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä ilmaisemista mielipiteistä tai suorittamista äänestyksistä;

K.  ottaa huomioon, että esitetyllä syytöksellä ei ole ilmeistä yhteyttä António Marinho e Pinton asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä;

L.  ottaa huomioon, että ei ole syytä epäillä fumus persecutionis ‑tapausta eli ei ole riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että syyte on nostettu jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

1.  päättää pidättää António Marinho e Pinton koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Länsi-Lissabonin (Oeiras) piirituomioistuimen tuomarille ja António Marinho e Pintolle.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.
(2)Edellä mainittu tuomio yhdistetyissä asioissa T-346/11 ja T-347/11, Gollnisch v. parlamentti.


Euroopan unionin tavaramerkki ***I
PDF 234kWORD 45k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin tavaramerkistä (kodifikaatio) (COM(2016)0702 – C8-0439/2016 – 2016/0345(COD))
P8_TA(2017)0133A8-0054/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0702),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 118 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0439/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0054/2017),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi Euroopan unionin tavaramerkistä (kodifikaatio)

P8_TC1-COD(2016)0345


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1001.)

(1)EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Elohopeaa koskeva Minamatan yleissopimus ***
PDF 223kWORD 37k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi elohopeaa koskevan Minamatan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (05925/2017 – C8-0102/2017 – 2016/0021(NLE))
P8_TA(2017)0134A8-0067/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05925/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0102/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A8-0067/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä elohopeaa koskevan Minamatan yleissopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Yhdistyneille kansakunnille.


Verokohtelun eroavuudet kolmansien maiden kanssa *
PDF 425kWORD 52k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin (EU) 2016/1164 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse verokohtelun eroavuuksista kolmansien maiden kanssa (COM(2016)0687 – C8-0464/2016 – 2016/0339(CNS))
P8_TA(2017)0135A8-0134/2017

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0687),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0464/2016),

–  ottaa huomioon Alankomaiden parlamentin ylähuoneen, Alankomaiden parlamentin alahuoneen ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon myös Tšekin tasavallan senaatin, Saksan liittoneuvoston, Espanjan edustajainhuoneen ja Portugalin parlamentin laatimat kannanotot esitykseen säädökseksi,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(1),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta ”Lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin”(2),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(3),

–  ottaa huomioon 30. elokuuta 2016 tehdyn komission päätöksen Irlannin Applelle myöntämästä valtiontuesta SA.38373 (2014/C) (ex 2014/NN) (ex 2014/CP) sekä komission aloittamat tutkimukset Luxemburgin McDonald’sille ja Amazonille väitetysti myöntämästä tuesta,

–  ottaa huomioon tutkintavaliokuntansa käynnissä olevat tutkimukset epäilyistä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0134/2017),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Direktiivissä (EU) 2016/1164 vahvistetaan puitteet, joiden avulla torjutaan verokohtelun eroavuuksiin liittyviä järjestelyjä.
(4)  Direktiivissä (EU) 2016/1164 vahvistetaan ensimmäiset puitteet, joiden avulla torjutaan verokohtelun eroavuuksiin liittyviä järjestelyjä, mutta se ei poista verokohtelun eroavuuksia kokonaan ja järjestelmällisesti ja sen soveltamisala rajoittuu unioniin.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)   BEPS-aloitteen taustalla on myös Pietarissa 5 ja 6 päivänä syyskuuta 2013 kokoontuneiden G20-maiden johtajien julkilausuma, jossa nämä ilmaisivat toiveensa varmistaa, että voittoja verotetaan siellä, missä voittoa tuottava taloudellinen toiminta ja arvonmuodostus tapahtuvat. Käytännössä tämä olisi edellyttänyt sitä, että otetaan käyttöön konserniverotus, jossa verotulot kohdennetaan kaavamaista jakoa noudattaen valtioille. Tätä tavoitetta ei ole saavutettu.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  On tarpeen vahvistaa säännöt, joiden avulla verokohtelun eroavuudet neutraloidaan kattavasti. Ottaen huomioon sen, että direktiivissä (EU) 2016/1164 katetaan ainoastaan sellaiset verokohtelun eroavuuksiin liittyvät järjestelyt, jotka johtuvat jäsenvaltioiden yhteisöverojärjestelmien vuorovaikutuksesta, Ecofin-neuvosto pyysi 20 päivänä kesäkuuta 2016 antamassaan julkilausumassa komissiota esittämään viimeistään vuoden 2016 lokakuussa ehdotuksen säännöistä, joita sovellettaisiin kolmansia maita koskeviin verokohtelun eroavuuksiin. Sääntöjen olisi oltava johdonmukaisia BEPS-toimenpidettä 2 koskevassa OECD:n raportissa suositeltujen sääntöjen kanssa ja vähintään yhtä tehokkaita kuin ne. Ehdotuksesta on määrä päästä yhteisymmärrykseen vuoden 2016 loppuun mennessä.
(5)  On hyvin tärkeää vahvistaa säännöt, joiden avulla hybridiyksiköiden verokohtelun eroavuudet ja sivuliikkeiden verokohtelun eroavuudet neutraloidaan kattavasti. Ottaen huomioon sen, että direktiivissä (EU) 2016/1164 katetaan ainoastaan sellaiset verokohtelun eroavuuksiin liittyvät järjestelyt, jotka johtuvat jäsenvaltioiden yhteisöverojärjestelmien vuorovaikutuksesta, Ecofin-neuvosto pyysi 20 päivänä kesäkuuta 2016 antamassaan julkilausumassa komissiota esittämään viimeistään vuoden 2016 lokakuussa ehdotuksen säännöistä, joita sovellettaisiin kolmansia maita koskeviin verokohtelun eroavuuksiin. Sääntöjen olisi oltava johdonmukaisia BEPS-toimenpidettä 2 koskevassa OECD:n raportissa suositeltujen sääntöjen kanssa ja vähintään yhtä tehokkaita kuin ne. Ehdotuksesta on määrä päästä yhteisymmärrykseen vuoden 2016 loppuun mennessä.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)   Verokohtelun eroavuuksiin liittyvien järjestelyjen vaikutuksia olisi tarkasteltava myös kehitysmaiden näkökulmasta, ja unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tukemaan kehitysmaita näihin vaikutuksiin puuttumisessa.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Koska [kuten muun muassa direktiivin (EU) 2016/1164 johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan] on välttämätöntä jatkaa työtä, joka koskee muita verokohtelun eroavuuksia, esimerkiksi kiinteisiin toimipaikkoihin liittyviä eroavuuksia, on keskeisen tärkeää, että myös hybrideinä pidettävien kiinteiden toimipaikkojen verokohtelun eroavuuksia käsitellään kyseisessä direktiivissä.
(6)  Koska [kuten muun muassa direktiivin (EU) 2016/1164 johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan] on välttämätöntä jatkaa työtä, joka koskee muita verokohtelun eroavuuksia, esimerkiksi kiinteisiin toimipaikkoihin, myös hybrideihin kiinteisiin toimipaikkoihin, liittyviä eroavuuksia, on keskeisen tärkeää, että myös hybrideinä pidettävien kiinteiden toimipaikkojen verokohtelun eroavuuksia käsitellään direktiivissä (EU) 2016/1164. Tällaisiin eroavuuksiin puututtaessa olisi otettava huomioon OECD:n 22 päivänä elokuuta 2016 julkaisemassa sivuliikerakenteisiin liittyviä verokohtelun eroavuuksia koskevassa julkisessa tausta-asiakirjassa esitetyt sääntösuositukset.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Jotta saataisiin säädetyksi kokonaisvaltainen kehys, joka olisi johdonmukainen verokohtelun eroavuuksiin liittyviä järjestelyjä koskevan OECD:n BEPS-raportin kanssa, ja jotta verovelvollisia estettäisiin hyödyntämästä jäljellä olevia porsaanreikiä, on keskeisen tärkeää, että direktiiviin (EU) 2016/1164 sisällytetään myös säännöt, jotka koskevat hybridisiirtoja, tuotuja verokohtelun eroavuuksia ja kahteen kotipaikkaan liittyviä verokohtelun eroavuuksia.
(7)  Jotta saataisiin säädetyksi kehys, joka on johdonmukainen verokohtelun eroavuuksiin liittyviä järjestelyjä koskevan OECD:n BEPS-raportin kanssa ja yhtä tehokas, ja jotta verovelvollisia estettäisiin hyödyntämästä jäljellä olevia porsaanreikiä, on keskeisen tärkeää, että direktiiviin (EU) 2016/1164 sisällytetään myös säännöt, jotka koskevat hybridisiirtoja ja tuotuja verokohtelun eroavuuksia, ja että siinä käsitellään kaikkia kaksinkertaiseen vähennykseen johtavia tilanteita. Nämä säännöt olisi yhdenmukaistettava, ja niitä olisi koordinoitava mahdollisimman pitkälle jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioiden olisi harkittava seuraamusten käyttöönottoa verokohtelun eroavuuksia hyväksikäyttäviä verovelvollisia vastaan.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)   Olisi vahvistettava säännöt, joiden avulla neutraloidaan eri lainkäyttöalueiden verokausien jaksotuserot, jotka aiheuttavat verokohtelun eroavuuksia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että verovelvolliset ilmoittavat maksuista kaikilla asiaankuuluvilla lainkäyttöalueilla kohtuullisessa ajassa. Kansallisten viranomaisten olisi lisäksi tutkittava kaikki verokohtelun eroavuuksien taustalla olevat syyt ja korjattava mahdolliset lainsäädännön aukkokohdat sekä estettävä aggressiivinen verosuunnittelu sen sijaan, että ne pyrkisivät ainoastaan saamaan verotuloja.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Ottaen huomioon, että direktiivissä (EU) 2016/1164 säädetään verokohtelun eroavuuksista jäsenvaltioiden välillä, on aiheellista sisällyttää direktiiviin säännöt, jotka koskevat verokohtelun eroavuuksia kolmansien maiden kanssa. Sen vuoksi näitä sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin yhteisöverovelvollisiin jäsenvaltiossa, mukaan lukien sellaisten yksiköiden kiinteät toimipaikat, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa. On tarpeen kattaa kaikki verokohtelun eroavuuksiin liittyvät järjestelyt, joiden osapuolista ainakin yksi on yhteisöverovelvollinen jossakin jäsenvaltiossa.
(8)  Ottaen huomioon, että direktiivissä (EU) 2016/1164 säädetään verokohtelun eroavuuksista jäsenvaltioiden välillä, on aiheellista sisällyttää direktiiviin säännöt, jotka koskevat verokohtelun eroavuuksia kolmansien maiden kanssa. Sen vuoksi näitä sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin yhteisöverovelvollisiin jäsenvaltiossa, mukaan lukien sellaisten yksiköiden kiinteät toimipaikat, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa. On tarpeen kattaa kaikki verokohtelun eroavuudet tai niihin liittyvät järjestelyt, joiden osapuolista ainakin yksi on yhteisöverovelvollinen jossakin jäsenvaltiossa.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Verokohtelun eroavuuksia koskevissa säännöissä olisi puututtava eroavuustilanteisiin, jotka johtuvat kahden (tai useamman) lainkäyttöalueen ristiriitaisista verosäännöistä. Eroavuuksia koskevilla säännöillä ei kuitenkaan saisi olla vaikutusta lainkäyttöalueen verojärjestelmän yleisiin piirteisiin.
(9)  On olennaisen tärkeää, että verokohtelun eroavuuksia koskevia sääntöjä sovelletaan automaattisesti aina kun maksu tulee rajan yli ja se on vähennetty maksupäässä, ilman että on osoitettava motiivia veron kiertämiselle, ja että puututaan eroavuustilanteisiin, jotka johtuvat kaksinkertaisesta vähennyksestä tai ristiriidoista rahoitusvälineiden, maksujen ja yksiköiden oikeudellisessa luonnehdinnassa tai maksujen allokoinnissa. Koska verokohtelun eroavuudet saattavat johtaa kaksinkertaiseen vähennykseen tai vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, on tarpeen vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti asianomainen jäsenvaltio joko epää maksun, menojen tai tappioiden vähentämisen tai vaatii, että verovelvollisen on sisällytettävä maksu verotettavaan tuloonsa.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a)   Kiinteisiin toimipaikkoihin liittyvistä verokohtelun eroavuuksista on kyse silloin, kun eroavuudet kiinteän toimipaikan ja verotuksellisen kotipaikan lainkäyttöalueiden säännöissä, jotka koskevat tuottojen ja kulujen allokointia saman yksikön eri osien välillä, johtavat verokohtelun eroavuuksiin. Tämä koskee myös tapauksia, joissa verokohtelun eroavuus johtuu siitä, että kiinteää toimipaikkaa ei oteta huomioon, koska sovelletaan sivuliikkeen lainkäyttöalueen lakia. Nämä eroavuudet voisivat johtaa verottamatta jättämiseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, kaksinkertaiseen vähennykseen tai vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, ja tästä syystä ne olisi poistettava. Tapauksissa, joissa on kyse hybridistä kiinteästä toimipaikasta, jäsenvaltion, jossa verovelvollisen kotipaikka on, olisi edellytettävä, että verovelvollinen sisällyttää verotettaviin tuloihinsa tulot, jotka muuten luettaisiin kiinteän toimipaikan tuloiksi.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)   Oikeasuhteisuuden varmistamiseksi on tarpeen puuttua ainoastaan tapauksiin, joissa vallitsee merkittävä riski siitä, että veroja kierretään hyödyntämällä verokohtelun eroavuuksia. Sen vuoksi on aiheellista kattaa verokohtelun eroavuuksiin liittyvät järjestelyt, jotka toteutetaan verovelvollisen ja siihen etuyhteydessä olevan yrityksen välillä, sekä sellaisista strukturoiduista järjestelyistä johtuvat verokohtelun eroavuudet, joissa verovelvollinen on osallisena.
Poistetaan.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)   Jotta etuyhteydessä olevan yrityksen määritelmästä saataisiin riittävän laaja sovellettaessa verokohtelun eroavuuksia koskevia sääntöjä, määritelmään olisi sisällytettävä myös yksikkö, joka kuuluu samaan liikekirjanpidolliseen konserniin, yritys, jonka johtamisessa verovelvollisella on huomattava vaikutusvalta, sekä käänteisesti yritys, jolla on huomattava vaikutusvalta verovelvollisen johtamisessa.
Poistetaan.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)   Eroavuuksiin, jotka erityisesti liittyvät yksiköiden hybridisyyteen, olisi puututtava ainoastaan, jos yhdellä etuyhteydessä olevista yrityksistä on – vähintään – tosiasiallinen määräysvalta muihin etuyhteydessä oleviin yrityksiin nähden. Tämän vuoksi näissä tapauksissa olisi edellytettävä, että etuyhteydessä oleva yritys on verovelvollisen tai toisen etuyhteydessä olevan yrityksen määräysvallassa sellaisen osallistumisen kautta, johon liittyy vähintään 50 prosentin äänioikeus, pääomaomistus tai oikeus voittoon.
Poistetaan.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Koska hybridiyksiköihin liittyvät verokohtelun eroavuudet, joihin liittyy kolmansia maita, voivat johtaa kaksinkertaiseen vähennykseen tai vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, on tarpeen vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti asianomainen jäsenvaltio tapauksen mukaan joko evää maksun, menojen tai tappioiden vähentämisen tai vaatii, että verovelvollisen on sisällytettävä maksu verotettavaan tuloonsa.
(15)  Koska hybridiyksiköihin liittyvät verokohtelun eroavuudet, joihin liittyy kolmansia maita, monesti johtavat kaksinkertaiseen vähennykseen tai vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, on tarpeen vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti asianomainen jäsenvaltio tapauksen mukaan joko evää maksun, menojen tai tappioiden vähentämisen tai vaatii, että verovelvollisen on sisällytettävä maksu verotettavaan tuloonsa.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Hybridisiirrot voivat johtaa eroavuuteen verokohtelussa, jos siitä syystä, että rahoitusväline siirretään strukturoidussa järjestelyssä, verotuksessa katsotaan, että useampi kuin yksi järjestelyyn osallistuva saa samanaikaisesti kyseiseen välineeseen liittyvän, perusteena olevan tuoton. Perusteena oleva tuotto on tuloa, joka liittyy siirrettyyn välineeseen ja joka saadaan siitä. Tämä verokohtelun eroavuus voi johtaa siihen, että tehdään vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä, tai siihen, että kahdella eri lainkäyttöalueella myönnetään verohyvitykset yhdestä ja samasta pidätetystä lähdeverosta. Nämä eroavuudet olisi sen vuoksi poistettava. Tapauksissa, joissa on kyse vähennyksestä ilman veropohjaan sisällyttämistä, olisi sovellettava samoja sääntöjä, joita käytetään, kun neutraloidaan hybridirahoitusvälineisiin tai hybridiyksikköihin liittyvät sellaiset verokohtelun eroavuudet, joiden seurauksena on vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä. Kun lähdeverohyvitys myönnetään kahteen kertaan, asianomaisen jäsenvaltion olisi rajattava verohyvitysetu suhteessa perusteena olevaan tuottoon liittyvään verotettavaan nettotuloon.
(17)  Hybridisiirrot voivat johtaa eroavuuteen verokohtelussa, jos siitä syystä, että rahoitusväline siirretään, verotuksessa katsotaan, että useampi kuin yksi järjestelyyn osallistuva saa samanaikaisesti kyseiseen välineeseen liittyvän, perusteena olevan tuoton. Perusteena oleva tuotto on tuloa, joka liittyy siirrettyyn välineeseen ja joka saadaan siitä. Tämä verokohtelun eroavuus voi johtaa siihen, että tehdään vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä, tai siihen, että kahdella eri lainkäyttöalueella myönnetään verohyvitykset yhdestä ja samasta pidätetystä lähdeverosta. Nämä eroavuudet olisi sen vuoksi poistettava. Tapauksissa, joissa on kyse vähennyksestä ilman veropohjaan sisällyttämistä, olisi sovellettava samoja sääntöjä, joita käytetään, kun neutraloidaan hybridirahoitusvälineisiin tai hybridiyksikköihin liittyvät sellaiset verokohtelun eroavuudet, joiden seurauksena on vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä. Kun lähdeverohyvitys myönnetään kahteen kertaan, asianomaisen jäsenvaltion olisi rajattava verohyvitysetu suhteessa perusteena olevaan tuottoon liittyvään verotettavaan nettotuloon.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Tuotujen verokohtelun eroavuuksien myötä sellaisten verokohtelun eroavuuksien vaikutukset, jotka esiintyvät osapuolten kesken kolmansissa maissa, siirtyvät muun kuin hybridin välineen avulla jäsenvaltion lainkäyttöalueelle. Näin heikennetään verokohtelun eroavuuksien neutraloimiseen tarkoitettujen sääntöjen vaikuttavuutta. Maksua, joka on vähennyskelpoinen jäsenvaltiossa, voidaan käyttää menojen rahoittamiseen strukturoidussa järjestelyssä, joka liittyy verokohtelun eroavuuteen kolmansien maiden välillä. Tällaisten tuotujen verokohtelun eroavuuksien torjumiseksi on tarpeen vahvistaa sääntöjä, joissa evätään maksun vähentäminen, jos maksusta koituva vastaava tulo tasataan vähennyksellä suoraan tai välillisesti sellaisessa verokohtelun eroavuuksiin liittyvässä järjestelyssä, joka toteutuu kolmansien maiden välillä ja jossa on seurauksena kaksinkertainen vähennys tai vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä.
(19)  Tuotujen verokohtelun eroavuuksien myötä sellaisten verokohtelun eroavuuksien vaikutukset, jotka esiintyvät osapuolten kesken kolmansissa maissa, siirtyvät muun kuin hybridin välineen avulla jäsenvaltion lainkäyttöalueelle. Näin heikennetään verokohtelun eroavuuksien neutraloimiseen tarkoitettujen sääntöjen vaikuttavuutta. Maksua, joka on vähennyskelpoinen jäsenvaltiossa, voidaan käyttää menojen rahoittamiseen strukturoidussa järjestelyssä, joka liittyy verokohtelun eroavuuteen kolmansien maiden välillä. Tällaisten tuotujen verokohtelun eroavuuksien torjumiseksi on tarpeen vahvistaa sääntöjä, joissa evätään maksun vähentäminen, jos maksusta koituva vastaava tulo tasataan vähennyksellä suoraan tai välillisesti sellaisessa verokohtelun eroavuudessa tai siihen liittyvässä järjestelyssä, joka toteutuu kolmansien maiden välillä ja jossa on seurauksena kaksinkertainen vähennys tai vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Tämän direktiivin tarkoituksena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä verokohtelun eroavuuksiin liittyvien järjestelyjen torjumisessa. Tätä ei voida riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin, sillä kansalliset yhteisöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta johtaisi siihen, että sisämarkkinoiden pirstoutuneisuus välittömän verotuksen alalla vain jatkuisi. Tämä mahdollistaisi siten tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä vuorovaikutuksessa. Seurauksena olisi näin ollen puutteellinen koordinaatio. Koska verokohtelun eroavuuksiin liittyvillä järjestelyillä on rajat ylittävä luonne ja koska on tarpeen hyväksyä ratkaisuja, jotka toimivat koko sisämarkkinoilla, mainittu tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Tämän vuoksi unioni voi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisia toimenpiteitä. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille tarvittava suojataso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin välttämätön taso unionissa sen mukaan kuin direktiivin tavoitteet edellyttävät.
(21)  Tämän direktiivin tarkoituksena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä verokohtelun eroavuuksien torjumisessa. Tätä ei voida riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin, sillä kansalliset yhteisöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta johtaisi siihen, että sisämarkkinoiden pirstoutuneisuus välittömän verotuksen alalla vain jatkuisi. Tämä mahdollistaisi siten tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä vuorovaikutuksessa. Seurauksena olisi näin ollen puutteellinen koordinaatio. Koska verokohtelun eroavuuksilla on rajat ylittävä luonne ja koska on tarpeen hyväksyä ratkaisuja, jotka toimivat koko sisämarkkinoilla, mainittu tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Tämän vuoksi unioni voi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisia toimenpiteitä, mukaan luettuna siirtyminen monikansallisten yritysten verotuksessa erillisverotuksesta konserniverotukseen. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille tarvittava suojataso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin välttämätön taso unionissa sen mukaan kuin direktiivin tavoitteet edellyttävät.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
(21 a)   Selkeän ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi korostettava johdonmukaisuutta OECD:n julkaisussa ”Hybridijärjestelyihin liittyvien verokohtelun eroavuuksien vaikutusten poistaminen, toimenpide 2” (lopullinen raportti, 2015) esitettyjen suositusten kanssa.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa neljän vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta ja laadittava tästä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot,
(23)  Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolmen vuoden välein sen voimaantulon jälkeen ja laadittava tästä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot,
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 23 a kappale (uusi)
(23 a)   Jäsenvaltioiden olisi jaettava kaikki asiaa koskevat luottamukselliset tiedot ja parhaat käytännöt, jotta voidaan torjua verokohtelun eroavuuksia ja varmistaa direktiivin (EU) 2016/1164 yhdenmukainen täytäntöönpano.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – -1 alakohta (uusi)
Direktiivi (EU) 2016/1164
1 artikla – 1 a kohta (uusi)
-1)   Lisätään 1 artiklaan kohta seuraavasti:
”Tämän direktiivin -9 a artiklaa sovelletaan myös kaikkiin yksiköihin, joita jossakin jäsenvaltiossa kohdellaan verotuksellisesti läpinäkyvinä,”
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 4 kohta – 3 alakohta
a)   korvataan 4 alakohdan kolmas alakohta seuraavasti:
Poistetaan.
”Sovellettaessa 9 artiklaa etuyhteydessä olevalla yrityksellä tarkoitetaan myös yksikköä, joka kuuluu samaan liikekirjanpidolliseen konserniin kuin verovelvollinen, yritystä, jonka johtamisessa verovelvollisella on huomattava vaikutusvalta, tai yritystä, jolla on huomattava vaikutusvalta verovelvollisen johtamisessa. Jos verokohtelun eroavuuteen liittyy hybridiyksikkö, etuyhteydessä olevan yrityksen määritelmää muutetaan siten, että 25 prosentin vaatimus korvataan 50 prosentin vaatimuksella.”;
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a a alakohta (uusi)
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 4 kohta – 3 alakohta
a a)   poistetaan 4 kohdan kolmas alakohta.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 9 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
”9) ’verokohtelun eroavuudella’ verotuksen eri lainkäyttöalueilla olevan verovelvollisen ja etuyhteydessä olevan yrityksen välistä tilannetta tai verotuksen eri lainkäyttöalueilla olevien osapuolten välistä strukturoitua järjestelyä, joissa mikä tahansa alla esitetyistä tuloksista johtuu eroista rahoitusvälineen tai yksikön oikeudellisessa luonnehdinnassa tai siinä, miten kaupallista läsnäoloa kohdellaan kiinteänä toimipaikkana:
”9) ’verokohtelun eroavuudella’ verovelvollisen ja toisen yksikön välistä tilannetta, jossa mikä tahansa alla esitetyistä tuloksista johtuu eroista rahoitusvälineen tai sen perusteella suoritettavan maksun oikeudellisessa luonnehdinnassa tai eroista siinä, miten hybridiyksikölle tai kiinteälle toimipaikalle suoritetut maksut tai niiden maksut, menot ja tappiot kirjataan, tai eroista siinä, miten saman verovelvollisen kahden eri osan väliset oletetut maksut kirjataan, tai eroista kaupallisen läsnäolon katsomisessa kiinteäksi toimipaikaksi:
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 9 kohta – 1 alakohta – b alakohta
b)  maksu vähennetään veropohjasta sillä lainkäyttöalueella, jolla maksun lähde on, sisällyttämättä samaa maksua vastaavasti toisen lainkäyttöalueen veropohjaan, jäljempänä ’vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä’;
b)  maksu vähennetään veropohjasta millä tahansa lainkäyttöalueella, jolla maksu katsotaan suoritetuksi (jäljempänä ’maksajan lainkäyttöalue’), sisällyttämättä samaa maksua vastaavasti veropohjaan millä tahansa toisella lainkäyttöalueella, jossa maksu katsotaan vastaanotetuksi (jäljempänä ’maksun vastaanottajan lainkäyttöalue’), jäljempänä ’vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä’;
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 9 kohta – 1 alakohta – c alakohta
c)  jos kyseessä ovat erot kaupallisen läsnäolon kohtelussa kiinteänä toimipaikkana, tulon, jonka lähde on jollakin lainkäyttöalueella, verottamatta jättäminen sisällyttämättä samaa tuloa vastaavasti toisen lainkäyttöalueen veropohjaan, jäljempänä ’verottamatta jättäminen ilman veropohjaan sisällyttämistä’.
c)  jos kyseessä ovat erot kaupallisen läsnäolon katsomisessa kiinteäksi toimipaikaksi, tulon, jonka lähde on jollakin lainkäyttöalueella, verottamatta jättäminen sisällyttämättä samaa tuloa vastaavasti toisen lainkäyttöalueen veropohjaan, jäljempänä ’verottamatta jättäminen ilman veropohjaan sisällyttämistä’.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 9 kohta – 1 alakohta – c a alakohta (uusi)
c a)   hybridiyksikölle tai kiinteälle toimipaikalle suoritetaan maksu, josta on seurauksena vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä, kun verokohtelun eroavuus johtuu eroista siinä, miten hybridiyksikölle tai kiinteälle toimipaikalle suoritetut maksut kirjataan;
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 9 kohta – 1 alakohta – c b alakohta (uusi)
c b)   maksu aiheuttaa vähennyksen ilman veropohjaan sisällyttämistä hybridille kiinteälle toimipaikalle suoritetun maksun johdosta;
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 9 kohta – 2 alakohta
Verokohtelun eroavuus syntyy ainoastaan sikäli kuin kyseisillä kahdella lainkäyttöalueella vähennetyt samat maksut, kertyneet menot tai kärsityt tappiot ylittävät sen tulon määrän, joka lisätään veropohjaan molemmilla lainkäyttöalueilla ja jonka voidaan katsoa olevan peräisin samasta lähteestä.
Verokohtelun eroavuus, joka johtuu eroista siinä, miten hybridiyksikön tai kiinteän toimipaikan maksut, menot ja tappiot hyväksytään, tai eroista siinä, miten saman verovelvollisen kahden eri osan väliset oletetut maksut hyväksytään, syntyy ainoastaan sikäli kuin sen seurauksena tehtävä vähennys lähteen lainkäyttöalueella tasataan erällä, jota ei ole sisällytetty veropohjaan molemmilla lainkäyttöalueilla, joilla eroavuus on aiheutunut. Jos kuitenkin maksu, joka aiheuttaa kyseisen verokohtelun eroavuuden, aiheuttaa myös eroavuuden, joka johtuu eroista rahoitusvälineen tai sen perusteella suoritettavan maksun oikeudellisessa luonnehdinnassa tai eroista siinä, miten hybridiyksikölle tai kiinteälle toimipaikalle suoritetut maksut kirjataan, verokohtelun eroavuus syntyy vain sikäli kuin maksu aiheuttaa vähennyksen ilman veropohjaan sisällyttämistä.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 9 kohta – 3 alakohta – johdantokappale
Verokohtelun eroavuudeksi katsotaan myös rahoitusvälineen siirto strukturoidussa järjestelyssä, johon verovelvollinen osallistuu, jos perusteena olevaa siirretyn rahoitusvälineen tuottoa kohdellaan verotuksellisesti useamman kuin yhden järjestelyn osapuolen samanaikaisesti saamana tulona ja osapuolten verotuksellinen kotipaikka on eri lainkäyttöalueilla, mikä johtaa mihin tahansa seuraavista tuloksista:
Verokohtelun eroavuudeksi katsotaan myös rahoitusvälineen siirto, johon verovelvollinen osallistuu, jos perusteena olevaa siirretyn rahoitusvälineen tuottoa kohdellaan verotuksellisesti useamman kuin yhden järjestelyn osapuolen samanaikaisesti saamana tulona ja osapuolten verotuksellinen kotipaikka on eri lainkäyttöalueilla, mikä johtaa mihin tahansa seuraavista tuloksista:
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b a alakohta (uusi)
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 9 a kohta (uusi)
b a)   lisätään alakohta seuraavasti:
”9 a) ’hybridiyksiköllä’ yksikköä tai järjestelyä, joka katsotaan verotuksellisesti henkilöksi yhden lainkäyttöalueen lakien nojalla ja jonka tulot tai menot katsotaan yhden tai useamman muun henkilön tuloiksi tai menoiksi toisen lainkäyttöalueen lakien nojalla;”
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b b alakohta (uusi)
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 9 b kohta (uusi)
b b)   lisätään alakohta seuraavasti:
”9 b) ’hybridillä kiinteällä toimipaikalla’ järjestelyä, jonka katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan päätoimipaikan lainkäyttöalueen lakien mukaisesti ja jonka ei katsota muodostavan kiinteää toimipaikkaa sen lainkäyttöalueen lakien mukaisesti, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee;”
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 11 kohta
11)   ’strukturoidulla järjestelyllä’ järjestelyä, johon liittyy järjestelyn ehtoihin hinnoiteltu verokohtelun eroavuus, tai järjestelyä, joka on suunniteltu tuottamaan verokohtelun eroavuudesta johtuva lopputulos, paitsi jos verovelvollisen tai etuyhteydessä olevan yrityksen ei voitu kohtuudella odottaa olevan tietoinen verokohtelun eroavuudesta eikä se hyötynyt verokohtelun eroavuudesta johtuvan veroetuuden arvosta.”;
Poistetaan.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c a alakohta (uusi)
Direktiivi (EU) 2016/1164
2 artikla – 11 a kohta (uusi)
(c a)   lisätään alakohta seuraavasti:
”11 a) ’maksajan lainkäyttöalueella’ lainkäyttöaluetta, johon hybridiyksikkö tai kiinteä toimipaikka on sijoittautunut tai jossa maksu katsotaan maksetuksi.”
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
9 artikla – 1 kohta
1.  Sikäli kuin jäsenvaltioiden välinen verokohtelun eroavuus johtaa samojen maksujen, menojen tai tappioiden kaksinkertaiseen vähennykseen, vähennys on myönnettävä ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jolla maksun lähde on tai jossa menot kertyvät tai tappiot kärsitään.
1.  Sikäli kuin verokohtelun eroavuus johtaa samojen maksujen, menojen tai tappioiden kaksinkertaiseen vähennykseen, vähennys on evättävä siinä jäsenvaltiossa, joka on sijoittajan lainkäyttöalue.
Sikäli kuin verokohtelun eroavuus, johon liittyy kolmas maa, johtaa samojen maksujen, menojen tai tappioiden kaksinkertaiseen vähennykseen, asianomaisen jäsenvaltion on evättävä kyseisten maksujen, menojen tai tappioiden vähennys, jollei kyseinen kolmas maa ole jo tehnyt niin.
Jos vähennystä ei evätä sijoittajan lainkäyttöalueella, se on evättävä maksajan lainkäyttöalueella. Sikäli kuin asiaan liittyy kolmas maa, todistustaakka sen osoittamisesta, että kolmas maa on evännyt vähennyksen, on verovelvollisella.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
9 artikla – 2 kohta
2.  Sikäli kuin jäsenvaltioiden väliset verokohtelun eroavuudet johtavat siihen, että tehdään vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä, maksajan jäsenvaltion on evättävä tällaisen maksun vähennys.
2.  Sikäli kuin verokohtelun eroavuus johtaa siihen, että tehdään vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä, vähennys on evättävä siinä jäsenvaltiossa, joka on tällaisen maksun maksajan lainkäyttöalue. Jos vähennystä ei evätä maksajan lainkäyttöalueella, asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava, että verovelvollinen sisällyttää maksun määrän, joka muulloin synnyttäisi verokohtelun eroavuuden, tuloihin maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella.
Sikäli kuin verokohtelun eroavuus, johon liittyy kolmas maa, johtaa vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä:
i)   jos maksun lähde on jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion on evättävä vähennys, tai
ii)   jos maksun lähde on kolmannessa maassa, asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava verovelvollista sisällyttämään tällainen maksu veropohjaansa, jollei kolmas maa ole jo evännyt vähennystä tai vaatinut kyseisen maksun sisällyttämistä veropohjaan.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
9 artikla – 3 kohta
3.  Sikäli kuin jäsenvaltioiden välinen verokohtelun eroavuus, johon liittyy kiinteä toimipaikka, johtaa verottamatta jättämiseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, jäsenvaltion, jossa verovelvollisella on verotuksellinen kotipaikka, on vaadittava verovelvollista sisällyttämään veropohjaan kiinteälle toimipaikalle kohdennettu tulo.
3.  Sikäli kuin verokohtelun eroavuudessa on kyse hybridin kiinteän toimipaikan tulosta, joka ei ole veronalaista siinä jäsenvaltiossa, jossa verovelvollisella on verotuksellinen kotipaikka, on tämän jäsenvaltion edellytettävä verovelvollista sisällyttämään verotettavaan tuloonsa tulot, jotka muuten luettaisiin hybridin kiinteän toimipaikan tuloiksi.
Sikäli kuin verokohtelun eroavuus, johon liittyy kolmannessa maassa sijaitseva kiinteä toimipaikka, johtaa verottamatta jättämiseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava verovelvollista sisällyttämään veropohjaan kolmannessa maassa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle kohdennettu tulo.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
9 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.   Jäsenvaltioiden on evättävä verovelvollisen suorittaman maksun vähennys sikäli kuin kyseisellä maksulla rahoitetaan suoraan tai välillisesti vähennyskelpoisia menoja, jotka aiheuttavat verokohtelun eroavuuden liiketapahtuman tai liiketapahtumien sarjan seurauksena.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
9 artikla – 4 kohta
4.  Sikäli kuin verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle suorittama maksu tasataan suoraan tai välillisesti maksulla, menoilla tai tappioilla, jotka verokohtelun eroavuuden vuoksi ovat vähennyskelpoiset kahdella eri lainkäyttöalueella unionin ulkopuolella, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle suorittaman maksun vähennys veropohjasta, paitsi jos jokin asiaan liittyvistä kolmansista maista on jo evännyt kahdella eri lainkäyttöalueella vähennyskelpoisen maksun, menojen tai tappioiden vähennyksen.
4.  Sikäli kuin verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle yksikölle suorittama maksu tasataan suoraan tai välillisesti maksulla, menoilla tai tappioilla, jotka verokohtelun eroavuuden vuoksi ovat vähennyskelpoiset kahdella eri lainkäyttöalueella unionin ulkopuolella, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle yksikölle suorittaman maksun vähennys veropohjasta, paitsi jos jokin asiaan liittyvistä kolmansista maista on jo evännyt kahdella eri lainkäyttöalueella vähennyskelpoisen maksun, menojen tai tappioiden vähennyksen.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
9 artikla – 5 kohta
5.  Sikäli kuin sellaisen maksun vastaava sisällyttäminen veropohjaan, jonka verovelvollinen suorittaa kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle ja joka on vähennyskelpoinen, tasataan suoraan tai välillisesti maksulla, jota verokohtelun eroavuuden vuoksi ei sisällytetä maksunsaajan veropohjaan, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle suorittaman maksun vähennys veropohjasta, paitsi jos jokin asiaan liittyvistä kolmansista maista on jo evännyt kyseisen, veropohjaan sisällyttämättä jätetyn maksun vähennyksen.
5.  Sikäli kuin sellaisen maksun vastaava sisällyttäminen veropohjaan, jonka verovelvollinen suorittaa kolmannessa maassa ja joka on vähennyskelpoinen, tasataan suoraan tai välillisesti maksulla, jota verokohtelun eroavuuden vuoksi ei sisällytetä maksunsaajan veropohjaan, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä verovelvollisen kolmannessa maassa suorittaman maksun vähennys veropohjasta, paitsi jos jokin asiaan liittyvistä kolmansista maista on jo evännyt kyseisen, veropohjaan sisällyttämättä jätetyn maksun vähennyksen.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Direktiivi (EU) 2016/1164
-9 a artikla (uusi)
3 a)   Lisätään artikla seuraavasti:
”-9 a artikla
Käänteiset verokohtelun eroavuudet
Jos yksi tai useampi etuyhteydessä oleva rajoitetusti verovelvollinen yksikkö, jolla on osuus jäsenvaltiossa muodostetun tai sijaitsevan hybridiyksikön voittoon, sijaitsee lainkäyttöalueella tai lainkäyttöalueilla, joka pitää tai jotka pitävät hybridiyksikköä verovelvollisena, sen kotipaikan katsotaan olevan kyseisessä jäsenvaltiossa ja sitä verotetaan sen tuloista siinä määrin kuin sitä ei veroteta muutoin tämän jäsenvaltion tai muun lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaisesti.”
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi (EU) 2016/1164
9 aartikla – 1 kohta
Jos verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka on sekä jäsenvaltiossa että kolmannessa maassa ja sikäli kuin kyseisen verovelvollisen maksut, menot tai tappiot voidaan kyseisen jäsenvaltion ja kyseisen kolmannen maan lainsäädännön mukaan vähentää veropohjasta molemmilla lainkäyttöalueilla ja kyseiset maksut, menot tai tappiot voidaan tasata verovelvollisen jäsenvaltiossa veronalaisella tulolla, jota ei ole sisällytetty veropohjaan asianomaisessa kolmannessa maassa, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä maksun, menojen tai tappioiden vähennys, jollei asianomainen kolmas maa ole jo tehnyt niin..
Jos verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka on sekä jäsenvaltiossa että kolmannessa maassa ja sikäli kuin kyseisen verovelvollisen maksut, menot tai tappiot voidaan kyseisen jäsenvaltion ja kyseisen kolmannen maan lainsäädännön mukaan vähentää veropohjasta molemmilla lainkäyttöalueilla ja kyseiset maksut, menot tai tappiot voidaan tasata verovelvollisen jäsenvaltiossa veronalaisella tulolla, jota ei ole sisällytetty veropohjaan asianomaisessa kolmannessa maassa, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä maksun, menojen tai tappioiden vähennys, jollei asianomainen kolmas maa ole jo tehnyt niin. Tätä vähennyksen epäämistä on sovellettava myös tilanteissa, joissa verovelvollinen on verotuksellisesti ”kansalaisuudeton”. Todistustaakka sen osoittamisesta, että kolmas maa on evännyt maksun, menon tai tappion vähennyksen, on verovelvollisella.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.


Tanskan ja Europolin välinen operatiivista ja strategista yhteistyötä koskeva sopimus *
PDF 238kWORD 40k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi hyväksynnän antamisesta Euroopan poliisivirastolle (Europol) Tanskan kuningaskunnan ja Europolin välisen operatiivista ja strategista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemiseen (07281/2017 – C8-0120/2017 – 2017/0803(CNS))
P8_TA(2017)0136A8-0164/2017

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (07281/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 36 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0120/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta 6. huhtikuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/371/YOS(1) ja erityisesti sen 23 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon luettelon määrittämiseksi kolmansista valtioista ja organisaatioista, joiden kanssa Europol tekee sopimuksia, 30. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/935/YOS(2), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2017/290(3),

–  ottaa huomioon täytäntöönpanosääntöjen hyväksymisestä, jotka koskevat Europolin suhteita kumppaneihin, henkilötietojen ja turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihto mukaan lukien, 30. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/934/YOS(4) ja erityisesti sen 5 ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan ja Tanskan pääministerin 15. joulukuuta 2016 antaman julistuksen, jossa korostettiin Europolin ja Tanskan välille suunnitellun järjestelyn operatiivisia tarpeita mutta myös sen poikkeuksellista ja väliaikaista luonnetta,

–  ottaa huomioon edellä mainitun julistuksen, jossa korostettiin, että suunniteltu järjestely edellyttää, että Tanska säilyy unionin ja Schengen-alueen jäsenenä, että Tanska on velvollinen saattamaan tietosuojasta poliisiasioissa annetun direktiivin (EU) 2016/680(5) täysin osaksi Tanskan lainsäädäntöä 1. toukokuuta 2017 mennessä ja että Tanska soveltaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja hyväksyy Euroopan tietosuojavaltuutetun toimivallan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 22,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetystä pöytäkirjasta N:o 22 Tanskassa 3. joulukuuta 2015 järjestetyn kansanäänestyksen tuloksen,

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi päätöksen 2009/935/YOS muuttamisesta siltä osin kuin on kyse niiden kolmansien valtioiden ja organisaatioiden luettelosta, joiden kanssa Europol tekee sopimuksia(6), ja erityisesti sen 4 kohdan, jossa kehotettiin sisällyttämään Europolin ja Tanskan tulevaa järjestelyä koskeviin määräyksiin päättymispäivä, joka on viisi vuotta järjestelyn voimaantulosta, jotta varmistetaan sen väliaikainen luonne ennen pysyvämpiä järjestelyjä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0164/2017),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan osana Tanskan kuningaskunnan ja Europolin välisen operatiivista ja strategista yhteistyötä koskevan sopimuksen 25 artiklan mukaista arviointia, että Euroopan parlamentille tiedotetaan ja sitä kuullaan säännöllisesti, erityisesti asetuksen (EU) 2016/794(7) 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustettavan yhteisparlamentaarisen valvontaryhmän välityksellä;

5.  kehottaa kaikkia osapuolia hyödyntämään kaikkia primaari- ja sekundaarilainsäädännön suomia mahdollisuuksia tarjota Tanskalle jälleen kerran täyttä Europol-jäsenyyttä;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle ja Europolille.

(1)EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37.
(2)EUVL L 325, 11.12.2009, s. 12.
(3)EUVL L 42, 18.2.2017, s. 17.
(4)EUVL L 325, 11.12.2009, s. 6.
(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0023.
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/794, annettu 11. toukokuuta 2016, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta (EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53).


Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen
PDF 225kWORD 37k
Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta nimittää Ildikó Gáll‑Pelcz tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8–0110/2017 – 2017/0802(NLE))
P8_TA(2017)0137A8-0166/2017

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8–0110/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0166/2017),

A.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 12. huhtikuuta 2017 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Ildikó Gáll-Pelcz tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.


Vuosikertomus Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2015
PDF 216kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 vuosikertomuksesta Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2015 (2016/2098(INI))
P8_TA(2017)0138A8-0161/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin toimintakertomuksen 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2015 ja tilastokertomuksen vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon vuoden 2015 kestävyyskertomuksen, vuoden 2015 kertomuksen Euroopan investointipankin EU:ssa toteuttamien toimien kolmeen pilariin perustuvasta arvioinnista sekä vuoden 2015 kertomuksen Euroopan investointipankin EU:n ulkopuolella toteuttamien toimien tuloksista,

–  ottaa huomioon tarkastuskomitean vuosikertomukset varainhoitovuodelta 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankkiryhmän vuosikertomuksen 2015 petostentorjunnasta,

–  ottaa huomioon kertomuksen EIP:n avoimuuspolitiikan täytäntöönpanosta vuonna 2015 ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan raportin vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon säännösten noudattamista valvovan EIP:n toimiston toimintakertomuksen 2015,

–  ottaa huomioon EIP-ryhmän toimintasuunnitelmat vuosiksi 2014–2016, 2015–2017 ja 2016–2018 ja EIP:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2014–2016,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15, 126, 174, 175, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan, pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä sekä pöytäkirjan N:o 28 taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin työjärjestyksen,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankista (EIP) – vuosikertomus 2012(1), 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2013(2) ja 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankista (EIP) – vuosikertomus 2014(3),

–  ottaa huomioon EIP:n ulkoisista valtuuksista vuosiksi 2007–2013 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1080/2011/EU(4) sekä EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 466/2014/EU(5),

–  ottaa huomioon kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta tehdyn päätöksen N:o 1639/2006/EY sekä yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla annetun asetuksen (EY) N:o 680/2007 muuttamisesta 11. heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 670/2012(6) (Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheesta),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(7),

–  ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Työtä ja kasvua Euroopan tulevaisuuden hyväksi: kansallisten keskuspankkien rooli Euroopan investointiohjelman tukemisessa” (COM(2015)0361),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopassa investoidaan taas – Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet” (COM(2016)0359),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) voimassaoloajan pidentämisestä sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemisestä (COM(2016)0597, SWD(2016)0297 ja SWD(2016)0298),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2016 julkaistun EIP:n raportin ESIRin toiminnan arvioinnista,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 2/2016 ehdotuksesta asetukseksi ESIRin vahvistamisesta ja laajentamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2016 ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”,

–  ottaa huomioon Ernst & Young -tilintarkastusyrityksen 8. marraskuuta 2016 tekemän asetuksen (EU) 2015/1017 (ESIR-asetus) soveltamista koskevan kertaluonteisen tarkastuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan komission, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan investointipankin syyskuussa 2016 tekemän kolmikantasopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 22. heinäkuuta 2016 Euroopan investointipankin pääjohtajalle lähettämän kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0161/2017),

A.  ottaa huomioon, että EIP on perussopimuksen nojalla sitoutunut edistämään unionin yhdentymistä, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aluekehitystä tarkoitukseen kehitetyin investointivälinein, joita ovat lainat, pääomasijoitukset, vakuudet, riskinjakovälineet ja neuvontapalvelut;

B.  ottaa huomioon, että EIP on maailman suurin julkinen luotonantaja ja se toimii kansainvälisillä pääomamarkkinoilla ja tarjoaa asiakkailleen kilpailukykyisin ja edullisin ehdoin lainoja päämääränään tukea unionin politiikkoja ja hankkeita;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan investointirahaston (EIR) ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) olisi täydennettävä keskeisesti EIP:n toimia unionin erityisvälineenä, joka tarjoaa riskipääomaa ja vakuuksia ennen kaikkea pk-yritysten, unionin yhdentymisen ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tueksi;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti laatii kolmenlaisia raportteja EIP:n toiminnasta: kertomus EIP:n rahoitustoiminnasta (jonka laativat talous- ja raha-asioiden valiokunta ja budjettivaliokunta), kertomus EIP:n rahoitustoiminnan valvonnasta (jonka laatii talousarvion valvontavaliokunta) ja kertomus ESIRin täytäntöönpanosta (jonka laativat talous- ja raha-asioiden valiokunta ja budjettivaliokunta);

E.  ottaa huomioon, että EIP:n sopimuslausekkeisiin ja myös EIP-ryhmän ja sen kumppaneiden keskinäisiin sopimuksiin sisältyy suojatoimia petosten, myös veropetosten ja rahanpesun, ja terrorismiriskien rahoituksen varalle; ottaa huomioon, että EIP:n on vaadittava, että sen kumppanit noudattavat kaikkea sovellettavaa lainsäädäntöä; ottaa huomioon, että EIP voi vaatia due diligence -prosessin tulosten perusteella, että olisi otettava käyttöön sopimuksia täydentäviä, erityisiä avoimuutta ja eheyttä koskevia määräyksiä;

F.  ottaa huomioon, että EIP osallistuu Eurooppa 2020 -strategian ja lippulaiva-aloitteiden täytäntöönpanoon varmistaen, että julkisia investointeja käytetään rahoitusmarkkinoiden puutteiden korvaamiseen tai korjaamiseen, ja ottamalla käyttöön uusia unionin talouskasvun ja työpaikkojen luomisen vetureita;

G.  ottaa huomioon, että EIP:n varainhankinnan katalysoiva vaikutus on keskeisellä sijalla, kun määritetään unionin tason lisäarvoa ja varmistetaan, että unioni säilyttää globaalin johtoasemansa ja asemansa maailmanluokan talousvaltana kilpailukyvyn, innovoinnin, infrastruktuurin ja houkuttelevuuden suhteen;

H.  ottaa huomioon, että EIP:n investoinneista syntyy taloudellinen kannustinpaketti, jonka ansiosta unionilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet säilyttää houkuttelevuutensa ja varautua globaalin talouskilpailun haasteisiin;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan investointiohjelma on osa laajempaa strategiaa, jonka avulla on tarkoitus kääntää julkisten ja yksityisten investointien kielteinen suuntaus siten, että käyttöön otetaan uutta ja yksityistä reaalitalouteen kohdistettavaa rahoituslikviditeettiä, jolla vahvistetaan koko unionissa pitkän aikavälin strategisia ja kestäviä investointeja;

J.  ottaa huomioon, että EIP:n perustamien ja edistämien rahoitusvälineiden määrä kasvaa ja niiden kirjo ulottuu julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista arvopaperistamiseen; ottaa huomioon, että näihin välineisiin sisältyy riski siitä, että tappiot sosialisoidaan ja voitot yksityistetään;

K.  ottaa huomioon, että unionin ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin kohdennettavan EIP:n rahoituksen ensisijainen tehtävä on tukea unionin ulkoisia tavoitteita samalla, kun lisätään unionin näkyvyyttä ja edistetään sen arvoja sekä kolmansien maiden vakauden säilymistä;

L.  toteaa, että jatkuvaa huomiota olisi kiinnitettävä EIP:n toimintapolitiikkaan ja hallintoon liittyvien parhaiden käytäntöjen kehittämiseen sekä hyvään hallintoon ja avoimuuteen;

M.  katsoo, että EIP:n olisi säilytettävä AAA-luottoluokitus, josta on erittäin paljon hyötyä sen liiketoimintamallille, ja vakaalla pohjalla oleva sijoitussalkku, joka perustuu kestäviin investointihankkeisiin, joihin ESIRin varoja käytetään;

N.  toteaa, että EIP ei ole vielä ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin vastatakseen parlamentin suosituksiin ja kehotuksiin, joita tämä on esittänyt päätöslauselmissaan EIP:n vuosikertomuksista aikaisemmilta vuosilta;

EIP:n investointipolitiikan kestävyyden vahvistaminen

1.  panee merkille, että vuonna 2015 allekirjoitettujen, toimia koskevien sopimusten arvo oli 77,5 miljardia euroa (77 miljardia euroa vuonna 2014), josta 69,7 miljardia euroa kohdennettiin jäsenvaltioissa toteutettaviin toimiin ja 7,8 miljardia euroa unionin ulkopuolella toteutettaviin toimiin;

2.  panee tyytyväisenä merkille EIP:n vuosikertomukset vuodelta 2015 ja niissä esitetyt EIP:n saavutukset sekä pyrkimykset parantaa raportointia EIP:n osuuksista (tai täydentävyydestä) ja sen tuloksista;

3.  palauttaa mieliin parlamentin pyynnön kattavammasta ja yhdenmukaistetummasta vuosikertomuksesta, jotta EIP:n toimista yleisesti ja lainanantoprioriteeteista saataisiin laadultaan parempi yleiskuva ja jotta sitä voitaisiin arvioida paremmin; kehottaa EIP:tä kehittämään edelleen ja tarjoamaan tietoja toimiensa todellisista ja saavutetuista taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista ja lisäarvosta jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolella;

4.  tähdentää, että kaikessa EIP:n rahoitustoiminnassa on seurattava ja vakaasti noudatettava unionin yleistä strategiaa ja poliittisia painopistealueita, jotka on määritelty Eurooppa 2020 -strategiassa, kasvu- ja työllisyyssopimuksen rahoitusvälineessä ja kasvu- ja työllisyyssopimuksessa, ja toteaa, että hankkeiden valinnassa on noudatettava taloudellista, sosiaalista ja rahoituksen vaikuttavuutta sekä ympäristövaikutusta koskevia kriteerejä, jotta varmistetaan EU:n politiikan johdonmukainen toteuttaminen;

5.  korostaa, että on tärkeää esitellä konkreettisia ja ytimekkäitä tuloksia siitä, miten EIP:n ulkoiset investoinnit ovat edistäneet EU:n painopisteiden saavuttamista ja valmiuksien kehittämistä alueilla;

6.  kannustaa voimakkaasti EIP:tä jatkamaan pyrkimyksiään korjata investointeihin ja markkinoihin liittyvät ja alakohtaiset puutteet ja investoida hankkeisiin ja toimiin, joilla on todellista lisäarvoa unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lisäämisen, investointiympäristön vahvistamisen, työllisyyden parantamisen ja koko unionin kestävän kasvun näkökulmasta;

7.  palauttaa mieliin, että talouden elpymisen, kestävän kasvun ja yhteenkuuluvuuden vahvistamisen tukeminen on ensisijainen tavoite ja että EIP:n olisi ennakoitava paremmin rakennemuutoksia, etenkin niitä, jotka liittyvät Euroopan uudelleenteollistamiseen ja tietopohjaiseen ja digitaaliseen talouteen, jotta luotaisiin uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja innovointia, edistettäisiin kiertotaloutta ja käytettäisiin uusiutuvia energialähteitä paremmin ympäristöön, ilmastoon ja energiapolitiikkaan liittyvien tavoitteiden mukaisesti; korostaa, että uudelleenteollistamisprosessi on toteutettava pitämällä mielessä tarve luoda laadukkaita työpaikkoja ja toisaalta myös Euroopan talouden erilaiset tilanteet, ottaen kuitenkin aina huomioon ympäristöasiat sekä työntekijöiden ja kansalaisten terveyden suojelu;

8.  on sitä mieltä, että EIP:n olisi kiinnitettävä systemaattisesti huomiota keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöllisiin vaikutuksiin, erityisesti valtioidenvälisiä näkökohtia ajatellen, arvioidessaan investointitoimia ja rahoituspäätöksiään; pitää välttämättömänä, että EIP investoi alue- tai unionitasolla lisäarvoa luoviin sekä suurempiin että pienempiin kestäviin hankkeisiin, joilla on merkitystä järjestelmän kannalta;

9.  katsoo myös, että rahoitettujen hankkeiden moitteettomuutta ei pitäisi arvioida ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta vaan myös ympäristön ja sosiaalisen kestävyyden kannalta sekä ajatellen kyseisten hankkeiden poliittista, valtioidenvälistä tai alueellista merkitystä; palauttaa mieliin, että keskeisenä periaatteena on pidettävä edelleen EIP:n lainanannon priorisointia hankkeisiin, jotka ovat selkeästi ja kestävällä tavalla toteutettavissa ja joilla on selvä ja kestävä vaikutus kasvuun ja työllisyyteen;

10.  toteaa, että EIP on keskeinen toimija, jota tarvitaan, kun elvytetään unionin taloutta sekä jäsenvaltioiden työllisyyttä ja kasvua sekä optimoidaan käytettävissä olevien rahoitusresurssien vaikuttavuutta ja lisäarvoa uusiutuvien välineiden avulla, etenkin takuurahastojen kerrannaisvaikutuksen ja vipuvaikutuksen kautta;

11.  katsoo, että unioni tarvitsee sopeutumiskykyistä, kestävää ja vakaata rahoitusstrategiaa, jolla nopeutetaan talouskasvua, lisätään työllistymismahdollisuuksia ja autetaan tiettyjä talouden sektoreita ja heikommin kehittyneitä alueita saamaan toisten etumatka kiinni; palauttaa mieliin, että erityisesti pitkällä aikavälillä on tarpeen keskittyä muutoshakuisiin, tuottaviin investointeihin ja vahvistaa alkutuotantoa, tutkimusta, infrastruktuuria ja työllisyyttä; katsoo, että hankkeet olisi valittava niiden omien ansioiden perusteella ja sen perusteella, millaista lisäarvoa ne tuovat koko EU:lle, ja vaikuttavan lisäarvon perusteella, vaikka niiden riskiprofiili olisi korkeampi;

12.  muistuttaa tässä mielessä, että olisi julkistettava lisätietoja EIP:n lainoillaan suoraan tai välillisesti rahoittamien yksittäisten hankkeiden nimenomaisesta luonteesta ja erityisesti niiden tuottamasta lisäarvosta sekä odotetuista vaikutuksista kunkin jäsenvaltion talouteen;

13.  muistuttaa, että parlamentti toivoisi, että määritellään tasapainoinen strategia, jossa hankkeet ja investoinnit jakautuisivat maantieteellisesti dynaamisesti, oikeudenmukaisesti ja avoimesti jäsenvaltioiden kesken, ottaen huomioon, että vähemmän kehittyneisiin maihin ja alueisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota; toteaa, että 73 prosenttia EIP:n lainoista vuonna 2015 (51 miljardia euroa) keskittyy kuuteen jäsenvaltioon, mikä osoittaa, että investointimahdollisuuksia ei pystytä hyödyntämään yhtäläisesti kaikissa jäsenvaltioissa eikä kaikilla alueilla;

14.  tukee EIP:n aloitteita, joilla tarjotaan käytännön tasolla yhteistä teknistä tukea hallintoviranomaisille ja rahoituksen välittäjille, myös kohdennetun fi‑compass‑koulutuksen kautta;

15.  kehottaa EIP:tä tiedottamaan tehokkaammin käytettävissä olevista rahoituslähteistä ja ‑välineistä mahdollisille sidosryhmille ja yksityisille sijoittajille sekä saavutetuista tuloksista kansalaisille;

16.  kehottaa EIP:tä ja komissiota parantamaan tiedotusta rahoitusmahdollisuuksistaan ja tehostamaan tuki- ja neuvontatoimintaansa, jotta voidaan lisätä paikallisten ja alueellisten viranomaisten ja pk-yritysten hankkeiden rahoittamista sekä yksinkertaistaa mahdollisuutta saada EIP:n rahoitusta ja yhdistää tuki lainoihin ja rahoitusvälineisiin; kehottaa komissiota tukemaan mahdollisille edunsaajille tarkoitettujen koulutusohjelmien kehittämistä antamalla hallintoviranomaisille merkittävämmän roolin lopullisten edunsaajien informoinnissa, opastuksessa ja neuvonnassa;

17.  pitää välttämättömänä, että EIP säilyttää AAA-luokituksensa, jotta se saisi kansainvälisten pääomamarkkinoiden rahoitusta parhain mahdollisin lainaehdoin ja voisi siirtää hyödyn eteenpäin investointistrategiassaan ja lainaehdoissaan; kehottaa EIP:tä kehittämään riskikulttuuriaan, jotta se parantaisi vaikuttavuuttaan ja toimiensa ja unionin eri politiikkojen täydentävyyttä ja yhteisvaikutusta;

18.  on hyvin huolestunut yleisesti korkeammista kustannuksista ja maksuista, jotka liittyvät EIP:n ja EIR:n hallinnoimien varojen täytäntöönpanoon tarkoitettuihin yhteistyössä hallinnoituihin rahoitusvälineisiin; toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin toi nämä tiedot julki erityiskertomuksessa nro 19/2016: ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”; kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta toteuttamaan vastaavanlaisen tarkastuksen nykyiseltä kaudelta;

Miten valvotaan EIP:n vaikutusta keskeisten yhteiskuntapoliittisten kysymysten alalla

19.  korostaa EIP:n unionissa vuonna 2015 toteuttamien toimien tuloksista ja vaikutuksesta annettua kertomusta, jossa perustana on käytetty kolmen pilarin arviointimenetelmää: siinä arvioidaan odotettuja tuloksia, seurataan nykyisten tulosten toteutusta ja mitataan neljän tärkeimmän julkisen politiikan tavoitteiden vaikutusta: innovointi ja taidot (22,7 prosenttia EIP:n allekirjoittamista sopimuksista vuonna 2015, yhteensä 15,8 miljardia euroa), pk-yritysten ja mid cap -yritysten rahoitus (28,5 prosenttia allekirjoitetuista sopimuksista, 19,8 miljardia euroa), infrastruktuuri (24,5 prosenttia, 17,1 miljardia euroa) ja ympäristö (24,3 prosenttia, 16,9 miljardia euroa); panee merkille, että kertomukseen on sisällytetty joitakin allekirjoitettuihin sopimuksiin perustuvien uusien toimien tuotoksia ja tuloksia, jotta on voitu kuvata odotettuja tuloksia; toteaa kuitenkin, että kertomus ei sisällä lainkaan tietoa seurattavista nykyisistä tuloksista eikä saavutetuista vaikutuksista;

20.  pitää valitettavana, että vuoden 2015 vuosikertomuksessa EIP:n unionin sisäisistä toimista ei ole minkäänlaista tietoa pankkioperaatioiden odotetuista ja saavutetuista tuloksista ja siitä, miten kaksi monialaista toimintapoliittista tavoitetta on saavutettu; on huolestunut siitä, että vuonna 2015 EIP ei saavuttanut odotettua 30 prosentin tasoa yhteenkuuluvuuteen tehdyissä investoinneissa (EU:n sisäisissä toimissa saavutettiin 25,2 prosenttia) ja että ennustettu taso vuodeksi 2016 (27 prosenttia) on alle 30 prosentin tavoitteen; kehottaa voimakkaasti EIP:tä palauttamaan taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus ensisijaiseksi julkisen politiikan tavoitteeksi ja aloittamaan yksitulkintainen raportointi sen täytäntöönpanosta;

21.  pitää valitettavana myös sitä, että kolmen pilarin menettelyn päivittäminen vastaamaan ESIR-asetuksen vaatimuksia ei ole johtanut siihen, että EIP:n raportointia EU:n sisäisistä toimista olisi yhdenmukaistettu EU:n ulkopuolisia toimia koskevan raportoinnin kanssa, eikä siihen, että EU:n sisäisistä saavutetuista konkreettisista tuloksista olisi annettu analyyttisiä ja kattavia tietoja; pyytää tuomaan julki lisää hankekohtaista tietoa mahdollistamalla julkinen pääsy kolmeen pilariin perustuvaa arviointia ja tulosmittauskehystä koskeviin hankkeiden arviointiasiakirjoihin;

22.  korostaa, että kunnianhimoista investointistrategiaa on tuettava selkein valvonta- ja raportointivälinein, joiden avulla voidaan varmistaa tuloksellisuuden hallinta;

23.  kehottaa EIP:tä panemaan jatkuvasti painoarvoa tuloksellisuuden valvonnalle tuloksellisuusarviointien ja vaikutusten todistamisen muodossa; kannustaa EIP:tä jatkamaan seurantaindikaattoreidensa määrittelyä, etenkin täydentävyyttä koskevien indikaattoreiden määrittelyä, arvioidakseen vaikutusta hankesuunnittelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja antaakseen hallintoneuvostolle riittävästi tietoa odotetusta vaikutuksesta, etenkin unionin politiikkojen toteutumisen suhteen;

24.  myöntää, että kasvavan salkun ja erilaisen hankevalikoiman valvonta on monimutkaista, samoin kuin indikaattoreiden yleinen hallinnointi; kehottaa EIP:tä pyrkimään entistä voimakkaammin varmistamaan asianmukainen valvonta;

25.  kannustaa EIP:tä olemaan ennakoivampi jäsenvaltioita kohtaan, jotta laajojen investointihankkeiden valmistelussa voitaisiin tarjota palveluja valmiuksien parantamiseksi ja neuvontapalveluja suoraan todellisille edunsaajille kehittämällä yhteistyötä mukana olevien kansallisten tai hajautettujen viranomaisten tai kansallisten kehityspankkien kanssa;

Pk-yritysten rahoitusmallit

26.  huomauttaa, että EIP on maailmanlaajuisesti vastuussa unionin globaalista houkuttelevuudesta ja sen on edistettävä vastuita suotuisamman investointi-ilmapiirin luomiseksi liike-elämän toimijoille ja yrityksille;

27.  toteaa, että pk-yritykset ja mid cap -yritykset ovat keskeisessä asemassa unionin ja yksittäisten jäsenvaltioiden taloudessa työllisyyden ja kasvun edistämisessä; tukee EIP:n toimia sen tehostaessa tukeaan kaikenlaisille pk-yrityksille (aloittavat yritykset, nuoret yritykset, mikroyritykset, keskisuuret yritykset, yritysryppäät) kohdentaen huomiota uusiin liiketoimintamalleihin, joilla on suuri potentiaali työpaikkojen luomisessa nuorille; kehottaa tässä yhteydessä ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla kyetään takaamaan pk-yrityksiä koskevan aloitteen täysimääräinen täytäntöönpano;

28.  panee merkille, että EIP:n tuki pk-yrityksille oli noin 36,6 prosenttia sen rahoituksesta vuonna 2015 ja se johti 39,7 miljardin euron vipuvaikutukseen pk-yritysten rahoituksessa ja tuki 5:tä miljoonaa työpaikkaa;

29.  suhtautuu myönteisesti EIR:n pyrkimyksiin saada pk-yrityksiä koskeva aloite toimimaan nykyisissä kuudessa maassa (Espanja, Italia, Bulgaria, Suomi, Romania, Malta), joiden odotetaan hyötyvän noin 8,5 miljardin euron uusista lainoista, jotka myönnetään pk‑yrityksille suotuisin ehdoin; kehottaa jäsenvaltioita toimeenpanemaan pk-yrityksiä koskevan aloitteen laajemmassa mittakaavassa, kun otetaan huomioon, että sen avulla voidaan pienentää rahoituksen välittäjiin kohdistuvaa riskiä; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti komission ehdotukseen pidentää pk-yrityksiä koskevaa aloitetta vuoteen 2020 saakka; korostaa kuitenkin, että pk-yrityksiä koskevalla aloitteella olisi oltava keskeisempi asema, koska pk-yritysten rahoittaminen on olennaista kasvun ja työpaikkojen lisäämiseksi unionissa erityisesti talous- ja finanssikriisin jälkeisenä aikana; kehottaa EIP:tä valvomaan ja parantamaan arvopaperistamisvälineiden käyttöä; kehottaa lisäksi parantamaan EIP:n viestintäkäytäntöjä ja pk-yrityksiä koskevan aloitteen hallinnollisia ehtoja; kehottaa EIR:ää julkaisemaan kertomuksen, jossa selvitetään ohjelman tulokset ja puutteet;

30.  panee tyytyväisenä merkille uudet EIP:n ja komission välillä sovitut välineet, joihin kuuluu energiatehokkuuden yksityinen rahoitusväline (PF4EE), pk-yrityksiä koskeva aloite ja työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevat rahoitusvälineet ja joiden odotetaan tukevan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista; panee merkille EIR:n toiminnan ja etenkin COSMEa (yritysten kilpailukykyä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva ohjelma) koskevat rahoitusvälineet ja InnovFinin yhteydessä toteutetut toimet, joille myönnettiin ESIR-rahoitusta vuonna 2015, kun EIR:n takaamien lainojen määrä kaksinkertaistettiin;

31.  kehottaa EIP:tä korottamaan toimiensa riskiprofiilia etenkin, kun se tukee riskejä ottavia tai taloudellisesti epäedullisessa asemassa tai epävakailla alueilla toimivia pk-yrityksiä; katsoo myös, että pk-yritykset ja rahoituksen saanti on jatkuva ja pitkäaikainen tavoite, johon pitää pyrkiä ja jota pitää tehostaa entisestään;

Innovointi

32.  tukee kaikkia markkinalähtöisen innovoinnin, sosiaalisen kehityksen ja ympäristönsuojelun kannustimia, joilla ylläpidetään näin talouskasvua ja resurssien järkevää käyttöä; tukee kannustimia, jotka edistävät unionin pyrkimyksiä tulla tietoon perustuvaksi, digitaaliseksi kiertotaloudeksi ja säilyttää kilpailukykynsä;

33.  panee merkille, että EIP rahoittaa jo nyt unionin turvallisuusyritysten tutkimus- ja kehitysinvestointeja, joissa on kyse siviilialan teknologiasta ja kaksikäyttöteknologiasta; katsoo, että kaksikäyttöteknologian osalta EIP:n olisi ensisijaisesti tuettava kyseisiä investointeja, joiden perustana on niiden myyminen siviilikäyttöön tarkoitetuissa sovelluksissa – tällaisia EIP:n hankkeita sisältyy jo tutkimus- ja kehitysinvestointeihin, joita tehdään ilma-alusten ja avaruuskaluston alalla, tutkajärjestelmien alalla, kyberturvallisuuden ja pilvipalvelujen turvallisuuden alalla ja mikroelektroniikan ja rokotusten alalla;

34.  toteaa, että innovaatiohankkeille myönnetyt lainat ylsivät vuonna 2015 ennätykselliseen 18,7 miljardiin euroon, ja pitää tervetulleena sitä, että EIP antaa enemmän painoarvoa innovaatioihin tehtäville sijoituksille;

35.  panee merkille, että jatkamalla tukeaan siviilialan teknologialle ja kaksikäyttöteknologialle EIP voisi tukea enemmän unionin turvallisuussektoria sen vahvistetun oikeuskehyksen perusteella; toteaa tähän sisältyvän toimia, joille on myönnetty ESIR-tukea;

Infrastruktuuri

36.  kehottaa EIP:tä tukemaan edelleen infrastruktuuriagendaa, joka perustuu tehokkaisiin yhteisen edun hankkeisiin liikenne- ja energia-aloilla, omilla varoillaan ja panemalla täytäntöön velkarahoitusvälineet Verkkojen Eurooppa -välineen kautta, ottaen samalla huomioon niiden yhteensopivuuden ympäristö- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden ja aluekehitystavoitteiden kanssa; kehottaa EIP:tä kehittämään uusia rahoitusvälineitä infrastruktuurien ja hankkeiden toteuttamiseksi makroalueellisten strategioiden puitteissa;

37.  on tyytyväinen taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevien tavoitteiden rahoitustasoon (17 634 miljardia euroa) sekä maaseudun ja kaupunkien elpymistä koskevien tavoitteiden rahoitustasoon (5 467 miljardia euroa) ja suosittelee niiden säilyttämistä; pitää tätä rahoitusta koheesiopolitiikan sekä rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) olennaisena täydentäjänä; korostaa, että hallintoviranomaisten kanssa on käytävä säännöllistä vuoropuhelua, jotta välineiden välille luodaan synergiaa ja täydentävyyttä;

38.  kehottaa EIP:tä, komissiota ja kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia yhdessä kansallisten kehityspankkien ja -laitosten kanssa vahvistamaan yhteistyötään luodakseen enemmän synergioita ERI-rahastojen sekä EIP:n rahoitusvälineiden ja lainojen välillä ja vähentämään hallinnollista rasitusta, yksinkertaistamaan menettelyjä, lisäämään hallinnollisia valmiuksia, vauhdittamaan alueellista kehitystä ja koheesiota ja parantamaan tietoisuutta ERI- ja EIP-rahoituksesta; katsoo, että saatavilla on vain vähän tietoa EIP:n rahoituksen yhdistävästä toiminnasta koheesiopolitiikan hankkeissa ja ohjelmissa; pyytää EIP:tä toimimaan tavalla, jota sen asema julkisena laitoksena edellyttää, ja pyrkimään kaikin tavoin vastuuvelvollisuuteen, avoimuuteen ja näkyvyyteen moniselitteisyyden välttämiseksi; kehottaa EIP:tä kehittämään viestintätoimia, jotka koskevat sen toimintamuotoja, myös neuvontatoimintaa, jotta kaikilla hallintoelimillä ja kaikilla edunsaajilla on mahdollisuus hyötyä ohjelmista;

39.  korostaa, että rahoitusvälineiden käytön lisääminen koheesiopolitiikassa edellyttää, että Euroopan parlamentti valvoo entistä tiukemmin EIP:n toimintaa ja voi siten myös paremmin arvioida EIP:n aseman vaikutuksia ja seurauksia;

40.  pyytää jäsenvaltioita hyödyntämään täysin niille osoitettuja ERI-rahastoja ja täydentävää rahoitusta täydentäen näin EIP:n lainoja ja rahoitusvälineitä; pyytää lisäksi yhdistämään tukia enemmän ja paremmin EIP:n rahoituksen kanssa, jotta voidaan hyödyntää paremmin ERI-rahastojen vipuvaikutusta; kehottaa EIP:tä johtamaan tätä prosessia, sillä EIP:llä on asiantuntemus ja vastuu suhteessa osakkaisiin, mikä auttaa sitä varmistamaan tuoton investoinneilleen;

41.  kehottaa EIP:tä lisäämään taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon sekä kaupunkihankkeisiin suunnattua rahoitustaan samalla kun jatketaan perinteisten ja innovatiivisten alojen tukemista unionissa; vaatii lisäksi kehittämään erityisiä rahoitusvälineitä makroalueellisia strategioita koskevien hankkeiden toteuttamisen tukemiseksi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

Investoinnit ympäristöön ja ilmastoon

42.  kannustaa EIP:tä keskittämään ilmastotoimensa monialaisten hankkeiden kestävyyteen ottaen huomioon COP21-kokouksessa asetetut tavoitteet sekä tukemaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä ja resurssitehokkuutta; panee merkille, että uusiutuvia energialähteitä rahoitettiin 3,4 miljardilla eurolla;

43.  kehottaa EIP:tä arvioimaan uudelleen kaasuinfrastruktuurihankkeille osoittamaansa erityishuomiota, erityisesti siksi, että kaasun kysyntä vähenee Euroopassa ja samalla suunnitellaan laajoja hankkeita uusien putkistojen ja LNG-terminaalien rakentamiseksi; on huolestunut siitä, että EIP:n investoinnit kaasuinfrastruktuuriin voivat johtaa hukkainvestointeihin;

44.  pitää välttämättömänä jatkaa kestävien vihreiden hankkeiden markkinoiden kehittämistä edistämällä ennen kaikkea kiertotalouden luontia ja etenkin vihreiden joukkovelkakirjalainamarkkinoiden kehittämistä;

EIP:n osallistuminen yleisten asioiden hallintaan

45.  panee merkille, että ulkoisten valtuuksien määrä kasvoi 10 miljardista eurosta 27 miljardiin euroon (lisättynä valinnaisella 3 miljardin euron määrällä); pitää tärkeänä pitää johdonmukaisesti kiinni siitä, että nämä valtuudet sopivat yhteen unionin ulkoisten toimien kanssa, erityisesti kansalaisoikeuksien kunnioittamisen näkökulmasta rahoitusta vastaanottavissa maissa; toistaa pyynnön, jonka se esitti tilintarkastustuomioistuimelle ja jossa se pyysi laatimaan erityiskertomuksen unionin toimien ja EIP:n ulkoisen lainatoimien ja niiden tulosten yhteensopivuudesta;

46.  on tyytyväinen siihen, että EIP on mukautunut nopeasti kansainvälisiin haasteisiin; kehottaa EIP:tä tukemaan edelleen unionin ulkoista toimintaa ja hätäapua, kun on kyse globaaleista muuttoliikehaasteista, ja ottamaan tässä huomioon kehitysnäkökohdat ja edistämään talouden sietokykyä;

ESIRin lisäarvon ja täydentävyyden seuranta

47.  panee merkille, että ESIRillä pyritään ottamaan EIP:n kautta käyttöön vuoteen 2018 mennessä yhteensä 315 miljardia euroa lisäinvestointien ja uusien hankkeiden toteuttamiseksi reaalitaloudessa; toteaa, että on hyväksytty 97 infrastruktuuri- ja innovointihanketta ja 192 pk-yritysten rahoitussopimusta, joihin odotetaan yhteensä 115,7 miljardin euron investointeja;

48.  myöntää, että ESIRin käyttöönotto on aiheuttanut nopeita muutoksia EIP:n profiiliin ja liiketoimintamalliin prosessien sekä allekirjoitusten ja sopimusten valvonnan osalta;

49.  panee merkille, että hyödyntääkseen täysin lisääntynyttä riskinkantokykyä EIP-ryhmä kehittää paraikaa erilaisia uusia tuotteita, jotka mahdollistavat suurempien riskien ottamisen (etuoikeudeltaan huonommat velat, oman pääoman muotoinen rahoitus, riskinjako pankkien kanssa), ja se on tarkistanut luottoriskipolitiikkaansa ja tukikelpoisuuksia lisätäkseen joustavuutta; toteaa, että ESIRin tuen ansiosta EIP:n tuki innovatiivisille yrityksille tai infrastruktuurihankkeille lisääntyy; katsoo, että EIP voi tukea useampia tällaisia riskihankkeita vaarantamatta moitteettoman hallinnon periaatteita;

50.  toteaa, että muihin EIP:n nykyisiin rahoitusvälineisiin verrattuna ESIRin tavoite on määritellä erityiset, todella innovatiiviset ja riskipitoisemmat hankeprofiilit uusien yksityisen sektorin kumppaneiden kanssa, ja toteaa, että samalla valittujen hankkeiden täytäntöönpanosta saadaan huomattavaa rajat ylittävää eurooppalaista lisäarvoa ja sillä edistetään tehokkaasti unionin tämänhetkisiä yhteisiä poliittisia tavoitteita;

51.  toteaa, että ESIR on markkinaperusteinen väline; muistuttaa kuitenkin, että kaikkien jäsenvaltioiden on kehitettävä tarkoituksenmukaiset valmiudet sen käyttämiseen;

52.  katsoo, että ESIR-hankkeiden täytäntöönpanossa on sovellettava mahdollisimman laajaa maantieteellistä toiminta-aluetta, jotta edistettäisiin yhteenkuuluvuuden ja kestävyyden tavoitteita; kehottaa EIP:tä korjaamaan ESIRin salkun nykyisen maantieteellisen epätasapainon, joka voidaan panna merkille unionissa, ja alueellisen keskittymisen nk. infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunassa ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevassa osiossa (SMEW) siten, että se lisää neuvontapalvelujaan hankkeita kehittäville jäsenvaltioille ja teknistä tukeaan Euroopan investointineuvontakeskuksen kautta ja tutkii, voidaanko ESIRin kautta tukea saavien alojen määrää laajentaa tai hankkeiden lajia ja kokoa mukauttaa paremmin jäsenvaltioiden markkinoiden tarpeita vastaavaksi;

53.  pyytää EIP:tä tarkastelemaan valintamenettelyissä huolellisesti hankkeiden todellista lisäarvoa ja uutta dynamiikkaa sekä niiden kerrannaisvaikutusta, joka saattaa olla hankkeissa eri tasolla, etenkin aloilla, jolla EIP tai EIR eivät ole aiemmin sitoutuneet, kun on kyse markkinahäiriöistä tai epätyydyttävistä investointitilanteista;

54.  panee merkille, että velkarahoitus vaihtelee hankkeissa ennen kaikkea niiden mittakaavan, monimutkaisuuden ja sen mukaan, miten tärkeät alakohtaiset haasteet korreloivat lopullisten edunsaajien odotusten kanssa, kun julkisista varoista on pulaa; katsoo, että keskimääräisen vipuvaikutuksen olettamaa x 15 voidaan mitata ainoastaan investointikierroksen päättyessä ottaen huomioon alan erityispiirteet; katsoo myös, että toimien vaikuttavuutta on arvioitava sekä mahdollisten rahoitusvälineiden suhteen että mitattavissa olevien tulosten suhteen;

55.  kehottaa EIP:tä kiinnittämään erityistä huomiota täydentävyysperiaatteeseen ja toimittamaan asiaankuuluvaa kvalitatiivista hallintotietoa ESIRin ilmoitettujen tavoitteiden toteutumisesta niin, että osoitetaan niiden tosiasiallinen täydentävyys ja vaikutus viitearvoihin nähden, mutta myös siten, että otetaan huomioon ESIRin keston jatkaminen vuoden 2017 jälkeen;

56.  pitää yksityisen pääoman käyttöönoton kannalta tärkeänä sitä, että EIP poistaa sijoittajilta joitakin mahdollisten hankkeiden riskeistä; kehottaa lisäksi EIP:tä sekä vahvistamaan ESIRin houkuttelevuutta ja näkyvyyttä investointisuuntaviivoissa että rahoittamaan hankkeita kehittämällä tehokkaampia toimia, joilla lisätään tietoisuutta mahdollisten yksityisten sijoittajien keskuudessa;

57.  panee merkille, että ESIR on (pk-yrityksiä koskevan osion kautta) tärkeä pk-yritysten lisärahoitusväline, sillä ESIRin kolmen vuoden aikana aktivoimasta kokonaisrahoituksesta 75 miljardia euroa kohdennetaan pk-yrityksille EIP:n ja EIR:n luotonantovalmiuksien ohella;

58.  kehottaa komissiota perustamaan ESIRin yhteyteen pysyvän eurooppalaisen takuuohjelman helpottamaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta ja parantamaan eurooppalaisiin takuujärjestelmiin perustuvien takuiden ja luottotuotteiden kehittämistä;

59.  kehottaa EIP:tä hyödyntämään ESIRin tarjoamaa tilaisuutta ja lisäämään rahoitusta pienimuotoisiin, verkon ulkopuolisiin hajautettuihin uusiutuvan energian hankkeisiin, joihin voivat osallistua kansalaiset ja yhteisöt, joilla on vaikeuksia saada rahoitusta muista lähteistä;

60.  panee myös merkille, että EIP:n erityiset toimet ovat lisääntyneet määrällisesti ESIRin ensimmäisen käyttöönottovuoden jälkeen, mikä ilmentää EIP:n varovaisessa riskikulttuurissa ja luotonantopolitiikassa tapahtunutta kehitystä;

61.  kehottaa painokkaasti kehittämään vastuullisuuden edistämiseksi investointeja, joilla pyritään tuloksiin ja joita investointikomitea arvioi säännöllisesti indikaattoreiden tulostaulun avulla määritelläkseen hankkeet, jotka on kohdennettu hyvin ottaen huomioon kasvun ja työllisyyden tavoitteet, ja saadakseen puolueettoman kuvan hankkeiden täydentävyydestä, lisäarvosta ja johdonmukaisuudesta unionin ja EIP:n perinteisten toimien kanssa; kehottaa EIP:tä tuomaan julki tietoja siitä, miten ESIRin takuusta hyötyneet hankkeet ovat menestyneet, kun niitä mitataan ESIRin indikaattoreiden tulostaulun perusteella;

62.  panee merkille, että tulevaisuudessa EIP keskustelee edelleen avoimesti parlamentin yksikköjen kanssa lisäjärjestelyistä, joita voitaisiin suunnitella, jotta vuoropuhelu parlamentin ja EIP:n välillä olisi paremmin jäsenneltyä ja vähemmän hajanaista; toteaa, että EIP ja parlamentti pyrkivät paraikaa tekemään nopeasti ESIRiä koskevan muodollisen sopimuksen, jossa määrätään kaikesta ESIRiin liittyvästä tiedonvaihdosta, myös neuvostolle ja parlamentille toimitettavasta ESIRiä koskevasta vuosikertomuksesta;

EIP:n avoimuuden, vastuuvelvollisuuden, eheyden ja sisäisen valvonnan vahvistaminen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien parantamisen ennakkoedellytyksenä

63.  katsoo, että EIP:n taloudellisen roolin vahvistaminen, sen lisääntyneet investointivalmiudet ja unionin talousarvion käyttö EIP:n toimien takauksessa on yhdistettävä suurempaan avoimuuteen ja lisääntyneeseen vastuuvelvollisuuteen, jotta taattaisiin sen toimintojen, hankkeiden valinnan ja rahoitusprioriteettien todellinen julkinen valvonta;

64.  kehottaa EIP:tä päivittämään säännöllisesti toiminnan riskikartoituksensa ja mukauttamaan riskikulttuuriaan nykyisiin liiketoimintamalleihinsa sekä lisäämään salkussaan ESIRiin liittyvien uusien välineiden, muiden välineiden, investointijärjestelyjen ja riskinjakovälineiden toteuttamiseen liittyviä osuuksia; kehottaa lisäksi EIP:tä tässä yhteydessä sisällyttämään riskikartoitukseensa myös muut kuin rahoitukseen liittyvät ulottuvuudet, kuten sosiaalinen ja/tai ympäristöllinen lisäarvo; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että EIP:n noudattaa varovaisen riskinottohalun politiikkaa voidakseen valvoa riskejä ja niiden alkuperää, aiheuttajia ja hallintaa paremmin; palauttaa mieliin, että on kehitettävä yksi yhtenäinen valvontakehys;

65.  pitää myönteisenä EIP:n lainasalkun laadukkuutta ja toteaa, että sen riskilainojen osuus on 0,3 prosenttia koko lainasalkusta, mikä vahvistaa sen, että EIP harjoittaa jatkuvasti varovaista riskienhallintapolitiikkaa ja pitää yllä vakaata luottokelpoisuutta kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla;

66.  panee tyytyväisenä merkille, että EIP:n avoimuuspolitiikka perustuu julkistamisolettamaan ja että EIP:n asiakirjat ja sitä koskevat tiedot ovat kaikkien käytettävissä; palauttaa mieliin suosituksensa, että EIP:n verkkosivustolla julkaistaan muita kuin luottamuksellisia asiakirjoja, kuten toimintasuunnitelmat aikaisemmilta vuosilta, toimielinten väliset sopimukset ja muistiot; kehottaa EIP:tä olemaan pysähtymättä tähän, vaan etsimään edelleen ja jatkuvasti uusia tapoja parantaa toimintaa;

67.  pitää tervetulleena kertomusta EIP-ryhmän avoimuuspolitiikan täytäntöönpanosta vuonna 2015 ja tulevaa katsausta EIP:n epäkohtien paljastamista koskeviin toimiin;

68.  palauttaa mieliin, että unionin politiikkojen avoimuus ensinnäkin vahvistaa EIP:n yleistä yritysvastuuta ja uskottavuutta, kun rahoituksen välittäjistä ja lopullisista edunsaajista annetaan selkeää tietoa, mutta lisäksi se edistää rahoitettujen hankkeiden vaikuttavuuden ja kestävyyden vahvistamista, kun petoksiin ja korruptioon sovelletaan nollatoleranssia; kehottaa EIP:tä sopeuttamaan toimensa Euroopan komission suunnittelemaan uuteen nopeaan hälytys- ja poissulkemisjärjestelmään;

69.  panee huolestuneena merkille, että vaikka EIP on myöntänyt rahoitusta kolme kertaa niin paljon kuin Maailmanpankki, se on asettanut mustalle listalle ainoastaan kolme toimijaa, kun taas Maailmanpankin listalla on 820 toimijaa; kehottaa EIP:tä tämän tilanteen korjaamiseksi liittymään muiden mustia listoja laativien julkisen pankkien verkostoon; toteaa, että tähän verkostoon kuuluvat Maailmanpankki ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD);

70.  palauttaa mieleen pyyntönsä lisätä EIP:n toimien avoimuutta, kun käytetään rahoituspalveluja tarjoavia välittäjiä ja edunsaajia, jotta vältettäisiin huonossa maineessa ja mustalla listalla olevat kumppanit tai kumppanit, joilla saattaa olla yhteyksiä yhteistyöhaluttomiin oikeudenkäyttöalueisiin tai jotka osallistuvat offshore-toimintaan tai joilla on yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen; katsoo, että rahoituspalveluja tarjoavien välittäjien valinnassa käytettävien valintaperusteiden soveltaminen ja ajan tasalle saatetut tiedot yrityksen todellisista omistajista ja edunsaajista, trustit, säätiöt ja veroparatiisit mukaan luettuina, ovat parhaita käytäntöjä, joita on seurattava jatkuvasti; kehottaa EIP:tä vahvistamaan edelleen sopimusehtojaan sisällyttämällä niihin lauseke tai viittaus hyvään hallintotapaan, jotta lievitettäisiin eheyteen ja maineeseen liittyviä riskejä;

71.  ehdottaa, että Maailmanpankkiryhmän Kansainvälisen rahoitusyhtiön (IFC) tavoin EIP:n olisi nyt alettava julkistaa tietoja riskialttiista alahankkeista, joita se rahoittaa liikepankkien kautta (pääasialliset rahoituksen välittäjät/rahoitusvälineet, joita EIP käyttää pk-yritysten rahoittamiseen);

72.  panee tyytyväisenä merkille säännölliset kokoontumiset kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ja julkiset kuulemiset EIP:n politiikkojen kehittämisestä;

73.  pyytää, että EIP:n hallintoelinten toimintaa koskevien tietojen julkistamisessa noudatettaisiin yhä suurempaa avoimuutta ja että etenkin julkistettaisiin EIP:n ja Euroopan investointirahaston hallintoneuvoston tai ESIR-investointikomitean kokouspöytäkirjat sekä tiedot yleisen edun mukaisista hankkeista, joihin on myönnetty unionin budjettitakuu ja jotka vaikuttavat unionin alueisiin ja kansalaisiin; pitää hyvänä käytäntönä indikaattorien tulostaulun julkistamista kaikissa toiminnoissa ja kaikissa ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinneissa hanketasolla tai niitä alemmalla tasolla;

74.  muistuttaa pyynnöstään saattaa julkiseksi ja helposti saataville tiedot hankinta- ja alihankintajärjestelmistä ja taata joka tapauksessa parlamentille asiaa koskevien taloustietojen ja -asiakirjojen saatavuus;

75.  suhtautuu myönteisesti Euroopan oikeusasiamiehen ennakoivaan lähestymistapaan, kun se harjoittaa EIP:tä kohtaan julkista valvontaa; on hyvin huolestunut havaituista heikkouksista EIP:n mekanismeissa, joiden tarkoituksena on estää mahdolliset eturistiriidat sen hallintoelimissä; kehottaa EIP:tä tässä mielessä ottamaan huomioon oikeusasiamiehen suositukset ja tarkistamaan käytännesääntönsä mahdollisimman pian, jotta se voisi pyrkiä ehkäisemään eturistiriidat paremmin hallintoelimissään ja estämään mahdolliset pyöröovi-ilmiöt;

76.  katsoo, että EIP:n varapääjohtajien ei pitäisi enää olla vastuussa kotimaidensa hankkeista, kun otetaan huomioon, että on olemassa selkeä eturistiriita ja että vain harvalla jäsenvaltiolla on oma varapääjohtaja;

77.  pitää tervetulleena valitusmekanismista vastaavan toimiston sääntöjen tarkistamista sekä Euroopan oikeusasiamiehen ja EIP:n välillä tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan uusimista; pyytää EIP:ltä selvitystä viivästyksestä sen valitusmekanismia koskevien toimintatapojen ja menettelyjen tarkistamista koskevan julkisen kuulemisen järjestämisessä; huomauttaa, että tällainen tarkistusprosessi tarjoaa tilaisuuden parantaa entisestään EIP:n valitusmekanismin riippumattomuutta ja tehokkuutta, kun yhtenä tavoitteena on perustaa mekanismi, jonka kautta tiedonkulku toimisi systemaattisesti valitusmekanismista vastaavan toimiston ja johtajien välillä; katsoo, että EIP:n johtoportaan olisi vuosittain raportoitava oikeusasiamiehelle ja parlamentille siitä, miten sen valitusmekanismista annetut suositukset on otettu huomioon pankin toimintatavoissa ja menettelyissä; tähdentää, että lisäksi toimiston johtajan olisi esitettävä Euroopan parlamentille kerran vuodessa toimintakertomuksensa ja arvionsa siitä, miten pankki onnistuu toteuttamaan toimiston antamat suositukset;

78.  kehottaa EIP:tä tekemään kaikkensa kyetäkseen torjumaan veron välttelyä, veropetoksia ja veron kiertämistä, laittomuuksia ja rahanpesua läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan politiikkansa sekä rahanpesun ja terrorismirahoituksen vastaisen kehyksen (AML-CFT) avulla;

79.  kehottaa EIP:tä myös tekemään edelleen säännöllistä yhteistyötä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa vaihtamalla tietoja yritystoimintaan tai verotukseen liittyvien due diligence -prosessien tai selonottovelvollisuutta koskevan katsauksen tuloksista ja raportoimaan vuosittain Euroopan parlamentille ja kansalaisille siitä, miten se toteuttaa yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan toimintapolitiikkansa;

80.  katsoo, että EIP:n ulkoiseen vakavaraisuusvalvontaan on kiinnitettävä tarkasti huomiota, kuten parlamentti on jo huomauttanut aiemmissa päätöslauselmissaan;

81.  panee merkille EIP:n, komission ja tilintarkastustuomioistuimen välisen syyskuussa 2016 päivitetyn kolmikantasopimuksen ja kehottaa tuomioistuinta suorittamaan EIP:tä koskevia toiminnantarkastuksia eri aloilla silloin, kun ne liittyvät EU:n talousarvion varojen käyttöön tehokkuuden ja tuloksellisuuden näkökulmasta;

82.  kehottaa komissiota esittämään vuodesta 2018 lähtien vuosittain joka vuoden kesäkuuhun mennessä kertomuksen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen toteuttamisesta sen alusta asti ja tilannekatsauksesta ja sisällyttämään siihen saavutetut tulokset kaikista EIP‑ryhmän hallinnoimista ja täytäntöönpanemista ja EU:n talousarvion varojen kautta toimivista rahoitusvälineistä, jotta sitä voidaan käyttää vastuuvapausmenettelyn yhteydessä;

83.  kehottaa Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF) sisällyttämään vuosikertomukseensa tiedot EIP:tä koskevista tapauksista;

Parlamentin suositusten seuranta

84.  pyytää EIP:tä ilmoittamaan parlamentin vuotuisissa päätöslauselmissa antamien aiempien suositusten tilanteesta ja toteutusvaiheesta, erityisesti lainanantotoiminnan vaikutuksista;

85.  kehottaa EIP:tä tarkistamaan toimintamenettelyä kielletyn toiminnan torjumisesta ja estämisestä EIP:n toiminnassa, jotta vahvistetaan tarve korostaa, että EIP:n olisi lopetettava rahoittamasta ja/tai myöntämästä lisää lainaa hankkeisiin, joista on aloitettu kansalliset tai OLAFin korruption- ja petoksenvastaiset tutkimukset;

o
o   o

86.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0201.
(2)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 77.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0200.
(4)EUVL L 280, 27.10.2011, s. 1.
(5)EUVL L 135, 8.5.2014, s. 1.
(6)EUVL L 204, 31.7.2012, s. 1.
(7)EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.


Rakenneuudistusten tukiohjelma kaudeksi 2017–2020 ***I
PDF 234kWORD 42k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rakenneuudistusten tukiohjelman perustamisesta kaudeksi 2017–2020 ja asetusten (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 1305/2013 muuttamisesta (COM(2015)0701 – C8-0373/2015 – 2015/0263(COD))
P8_TA(2017)0139A8-0374/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0701),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 175 artiklan ja 197 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0373/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. maaliskuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 7. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. helmikuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kalatalousvaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0374/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, tekee siihen huomattavia muutoksia tai aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi rakenneuudistusten tukiohjelman perustamisesta kaudeksi 2017–2020 ja asetusten (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 1305/2013 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2015)0263


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/825.)

(1)EUVL C 177, 18.5.2016, s. 47.
(2)EUVL C 240, 1.7.2016, s. 49.


Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi ***I
PDF 241kWORD 42k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta (COM(2016)0543 – C8-0352/2016 – 2016/0259(COD))
P8_TA(2017)0140A8-0340/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0543),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 167 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0352/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 12. lokakuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. helmikuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0340/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman;

3.  ottaa huomioon tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, tekee siihen huomattavia muutoksia tai aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/… antamiseksi kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta (2018)

P8_TC1-COD(2016)0259


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/864.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON YHTEINEN LAUSUMA

Päätöksen 9 artiklan mukaisesti rahoituspuitteet kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden (2018) täytäntöönpanemiseksi ovat kahdeksan miljoonaa euroa. Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden valmistelun rahoittamiseksi miljoona euroa rahoitetaan olemassa olevista, vuoden 2017 talousarviovaroista. Vuoden 2018 talousarviossa varataan ja kirjataan budjettikohtaan seitsemän miljoonaa euroa. Tästä määrästä kolme miljoonaa euroa saadaan nykyisin Luova Eurooppa -ohjelmalle tarkoitetuista määrärahoista ja neljä miljoonaa euroa saadaan uudelleenpriorisoinnin avulla olemassa olevista varoista hyödyntämättä olemassa olevaa liikkumavaraa ja sekä rajoittamatta budjettivallan käyttäjän valtuuksia.

KOMISSION LAUSUMA

Komissio panee merkille lainsäädäntövallan käyttäjien sopimuksen siitä, että kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta (2018) koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 9 artiklassa otetaan käyttöön kahdeksan miljoonan euron rahoituspuitteet. Komissio muistuttaa, että budjettivallan käyttäjällä on oikeus hyväksyä vuotuisen talousarvion määrärahojen määrä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan mukaisesti.

(1)EUVL C 88, 21.3.2017, s. 7.


Tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettava unionin ohjelma ***I
PDF 233kWORD 39k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta unionin ohjelmasta kaudelle 2014–2020 annetun asetuksen (EU) N:o 258/2014 muuttamisesta (COM(2016)0202 – C8-0145/2016 – 2016/0110(COD))
P8_TA(2017)0141A8-0291/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0202),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0145/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. maaliskuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0291/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, tekee siihen huomattavia muutoksia tai aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta unionin ohjelmasta kaudelle 2014–2020 annetun asetuksen (EU) N:o 258/2014 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0110


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/827.)

(1)EUVL C 303, 19.8.2016, s. 147.


Kuluttajien osallistumisen lisäämistä päätöksentekoon rahoituspalvelualalla koskeva unionin ohjelma ***I
PDF 236kWORD 44k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi erityistoimien tukemista kuluttajien ja muiden rahoituspalvelujen loppukäyttäjien osallistumisen lisäämiseksi unionin päätöksentekoon rahoituspalvelualalla koskevan unionin ohjelman perustamisesta vuosiksi 2017–2020 (COM(2016)0388 – C8-0220/2016 – 2016/0182(COD))
P8_TA(2017)0142A8-0008/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0388),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 169 artiklan 2 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0220/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. lokakuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. maaliskuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0008/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, tekee siihen huomattavia muutoksia tai aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi unionin ohjelman perustamisesta vuosiksi 2017–2020 kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien osallistumista unionin politiikan laadintaan finanssipalvelualalla lisäävien erityistoimien tukemista varten

P8_TC1-COD(2016)0182


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/826.)

(1)EUVL C 34, 2.2.2017, s. 117.


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – komissio ja toimeenpanovirastot
PDF 709kWORD 121k
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio (2016/2151(DEC))
P8_TA(2017)0143A8-0150/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0269/2016)(2),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338, SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon komission EU:n talousarviota koskevan vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen 2015 (COM(2016)0446),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2015 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2016)0628) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0322),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 ja toimielinten vastaukset(3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05876/2017 – C8-0037/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää komissiolle vastuuvapauden Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 27. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä(6);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille tilintarkastuselimille sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 (2016/2151(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(7),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0269/2016)(8),

–  ottaa huomioon koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015(9),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338, SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2015 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2016)0628) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0322),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2015 sekä viraston vastauksen(10),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(11) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05874/2017 – C8-0038/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(12) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(13) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(14) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2009/336/EY kumoamisesta 18. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/776/EU(15),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 27. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä(16);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 (2016/2151(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(17),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0269/2016)(18),

–  ottaa huomioon pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015(19),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338, SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2015 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2016)0628) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0322),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2015 sekä viraston vastauksen(20),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(21) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05874/2017 – C8-0038/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(22) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(23) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(24) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätösten 2004/20/EY ja 2007/372/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/771/EU(25),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 27. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä(26);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

4. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 (2016/2151(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(27),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0269/2016)(28),

–  ottaa huomioon kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015(29),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338, SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2015 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2016)0628) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0322),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2015 sekä viraston vastauksen(30),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(31) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05874/2017 – C8-0038/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(32) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(33) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(34) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2004/858/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/770/EU(35),

–  ottaa huomioon täytäntöönpanopäätöksen 2013/770/EU muuttamisesta kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston muuttamiseksi kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirastoksi 17. joulukuuta 2014 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/927/EU(36),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 27. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä(37);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

5. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 (2016/2151(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(38),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0269/2016)(39),

–  ottaa huomioon Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015(40),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338, SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2015 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2016)0628) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0322),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2015 sekä viraston vastauksen(41),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(42) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05874/2017 – C8-0038/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(43) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(44) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(45) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2008/37/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/779/EU(46),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 27. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä(47);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

6. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä tutkimuksen toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 (2016/2151(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(48),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0269/2016)(49),

–  ottaa huomioon tutkimuksen toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015(50),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338, SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2015 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2016)0628) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0322),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen tutkimuksen toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2015 sekä viraston vastauksen(51),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(52) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05874/2017 – C8-0038/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(53) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(54) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(55) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon tutkimuksen toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2008/46/EY kumoamisesta 13. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/778/EU(56),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää tutkimuksen toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 27. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä(57);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman tutkimuksen toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

7. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 (2016/2151(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(58),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0269/2016)(59),

–  ottaa huomioon innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015(60),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338, SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2015 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2016)0628) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0322),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2015 sekä viraston vastauksen(61),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(62) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05874/2017 – C8-0038/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(63) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(64) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(65) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2007/60/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2008/593/EY, kumoamisesta 23. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/801/EU(66),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 27. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä(67);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

8. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuonna 2015 liittyvien tilien päättämisestä, pääluokka III – Komissio (2016/2151(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(68),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0269/2016)(69),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338, SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon komission EU:n talousarviota koskevan vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen 2015 (COM(2016)0446),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2015 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2016)0628) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0322),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 ja toimielinten vastaukset(70) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(71) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05876/2017 – C8-0037/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05874/2017 – C8-0038/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(72) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(73) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 ja 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

1.  hyväksyy Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuonna 2015 liittyvien tilien päättämisen;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 27. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä(74);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja niiden kansallisille ja alueellisille tilintarkastuselimille sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

9. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (2016/2151(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio,

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastojen talousarvioiden toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta(75) (jäljempänä ”varainhoitoasetus”) sekä komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä(76) (jäljempänä ”soveltamissäännöt”),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0150/2017),

A.  ottaa huomioon, että luottamus Euroopan unionin toimielimiin on kriisissä, josta unionin jokaisen yksittäisen toimielimen on kannettava osavastuu, ja että tässä tilanteessa parlamentin on näin ollen oltava erityisen tiukka komission tilinpäätöstä tutkiessaan;

B.  katsoo, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi tehostettava viestintätoimiaan tiedottaakseen kansalaisille asianmukaisesti unionin talousarvion avulla saavutetuista tuloksista ja niiden tuottamasta lisäarvosta;

C.  katsoo, että parlamentin on pyrittävä määrätietoisesti ottamaan huomioon unionin kansalaisten huoli siitä, mihin unionin talousarviota käytetään ja miten unioni suojelee heidän etujaan;

D.  katsoo, että unionin toimielinten olisi pyrittävä luomaan vankka ja kestävä unionin talousarviojärjestelmä, joka ei ole ainoastaan joustava vaan toimii myös ketterästi niin vakaina kuin myrskyisinäkin aikoina;

E.  katsoo, että koheesiopolitiikka tuottaa selkeää lisäarvoa, kun se parantaa kansalaisten elämänlaatua kaikkialla Euroopassa olemalla keskeinen yhteisvastuun politiikka ja tärkeä julkisten investointien lähde;

F.  katsoo, että unionin toimielinten on päästävä selkeään käsitykseen ja sopimukseen siitä, mitkä unionin toimintapoliittiset painopisteet ja julkishyödykkeet on rahoitettava ensin, jotta voidaan vastata kansalaisten huoleen ja korjata toimintapolitiikkojemme puutteet;

G.  katsoo, että vaikka unionin menot rajoittuvat yhteen prosenttiin unionin BKTL:stä, ne ovat merkittävä väline unionin laajuisten toimintapoliittisten tavoitteiden ja eurooppalaisen lisäarvon saavuttamiseksi ja edustavat keskimäärin 1,9:ää prosenttia unionin jäsenvaltioiden yleisistä julkisista menoista;

H.  katsoo, että vaikka unionin talousarvioon liittyvät prosenttiosuudet, kuten a) osuus jäsenvaltioiden yhteenlasketuista menoista ja b) sen menetettyjen/väärinkäytettyjen/tuhlattujen varojen osuus, ovat pieniä, tosiasiallisesti kyseessä olevat määrät ovat huomattavia ja antavat siksi perusteet tiukalle valvonnalle;

I.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaan komissio on viime kädessä vastuussa unionin talousarvion toteuttamisesta ja että jäsenvaltioiden on tehtävä komission kanssa vilpitöntä yhteistyötä varmistaakseen, että määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

J.  toteaa, että kun parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapauden, se tarkistaa onko varat käytetty oikein ja onko toimintapoliittiset tavoitteet saavutettu;

Talousarvio, ohjelmakaudet ja poliittiset painopisteet

1.  toteaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen seitsemän vuoden kesto ei vastaa Euroopan parlamentin ja komission viiden vuoden pituisia vaali- ja toimikausia ja että tästä aiheutuu myös epäsuhta vuosittaisen talousarvion ja sitä koskevan vastuuvapauden myöntämisen välille; toteaa lisäksi, että myöskään 10 vuoden strateginen suunnittelusykli ja Eurooppa 2020 -strategia eivät vastaa unionin talousarvion hallinnan seitsemän vuoden sykliä; katsoo, että tämä on yksi syistä, joiden vuoksi unionin poliittisessa ohjausjärjestelmässä on merkittävä puute, sillä parlamentin ja komission on pidettävä kiinni poliittisia tavoitteita ja rahoitusta koskevista aiemmista sopimuksista, mikä saattaa antaa vaikutelman, että Euroopan parlamentin vaaleilla ei ole merkitystä tässä yhteydessä;

2.  toteaa, että vuonna 2015 unionin talousarviosta piti tukea kahta eri pitkän aikavälin poliittista ohjelmaa, eli

   a) yhtäältä Eurooppa 2020 -strategiaa ja
   b) toisaalta komission puheenjohtajan Junckerin asettamien 10 poliittisen painopisteen tavoitteiden saavuttamista,

samalla kun oli vastattava lukuisiin kriisitilanteisiin, joiden syitä olivat pakolaiset, turvattomuus Euroopassa ja sen naapurimaissa, Kreikan taloudellinen epävakaus ja Venäjään kohdistettujen vientikieltojen taloudelliset vaikutukset sekä finanssikriisin ja siitä rakenteellisesti aiheutuvien työttömyyden, köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden pitkäaikaiset vaikutukset;

3.  toteaa, että unionin politiikoilla voi olla erilaisia lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, joiden toteutumista ei välttämättä voida taata yhdellä ainoalla monivuotisella rahoituskehyksellä; katsoo, että olisi paikallaan harkita uutta tasapainoa poliittisten tavoitteiden asettamisen, toimintapolitiikkojen täytäntöönpanon ja rahoitusjärjestelmien välillä;

4.  pitää valitettavana, että tilapäiset talousarviojärjestelyt eivät muodosta ihanteellista tapaa muuntaa sosiaalisia ja poliittisia päämääriä meno-ohjelmille ja -järjestelmille asetettaviksi tarkoituksenmukaisiksi operatiivisiksi tavoitteiksi;

5.  huomauttaa, että vuonna 2020 tarjoutuu tilaisuus mukauttaa pitkän aikavälin strategioiden ja politiikkojen laatiminen talousarviosykliin, ja suosittaa tähän tilaisuuteen tarttumista;

6.  pitää huolestuttavana, että ilmastoon liittyvien menojen osuus unionin talousarviosta oli vuonna 2015 vain 17,3 prosenttia ja että tilintarkastustuomioistuimen mukaan(77) vuosina 2014–2016 niiden osuus oli keskimäärin vain 17,6 prosenttia, vaikka tavoitteena oli päästä rahoituskaudella vähintään 20 prosenttiin; korostaakin, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan on olemassa suuri riski, että 20 prosentin tavoitetta ei saavuteta ilman tehokkaampia toimia ilmastonmuutokseen puuttumiseksi;

7.  huomauttaa lisäksi, että ilmastoon liittyviä menoja koskevasta 20 prosentin tavoitteesta päätettiin ennen Pariisin sopimuksen tekemistä; on vakuuttunut, että olisi ryhdyttävä lisätoimiin EU:n talousarvion muuttamiseksi entistäkin ilmastoystävällisemmäksi; korostaa myös, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen tarjoaa erinomaisen tilaisuuden varmistaa, että saavutetaan tavoite käyttää 20 prosenttia menoista ilmastoon liittyviin toimiin, ja mahdollisesti säätää tämän tavoitteen nostamisesta unionin COP21‑konferenssin aikana antamien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti;

8.  suhtautuu myönteisesti komission käyttöön ottamaan tulosbudjetointiin perustuvaan lähestymistapaan; katsoo, että taloudellisten resurssien niukkuuden vuoksi unionin talousarviota olisi käytettävä tehokkaammin ja vaikuttavammin kuin koskaan aikaisemmin; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio keskittyy pääasiassa tuotoksiin tulosten sijaan;

Toteutettavat toimenpiteet

9.  kannattaa ehdotusta, jonka tilintarkastustuomioistuin esitti 28. lokakuuta 2016 julkistamassaan muistiossa monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 väliarvioinnista (39 ja 40 kohta) ja jonka mukaan komission on nyt tarkasteltava muita vaihtoehtoja, kuten

   jatkuvaa budjetointia koskeva ohjelma viiden vuoden suunnittelujaksoin, tavoite- ja toimintapolitiikkakohtaisin tarkistuslausekkein ja jatkuvin arviointiohjelmin,
   ohjelmien ja järjestelmien keston määrittäminen toimintapoliittisten tarpeiden perusteella eikä rahoitussuunnittelun pituuden perusteella; jäsenvaltioiden ja komission velvoittaminen esittämään asianmukaiset perustelut a) unionin rahoitukselle ja b) saavutettaville tuloksille ennen menojen vahvistamista;

10.  kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavan ”tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota” koskevan asiantuntijakokouksen esityslistalle ehdotukset, jotka tilintarkastustuomioistuin esitti 28. lokakuuta 2016 julkistamassaan yllä mainitussa muistiossa (39 ja 40 kohta), sekä omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän antamat suositukset, jotta voidaan valmistautua keskustelemaan seuraavassa tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota koskevassa konferenssissa niistä politiikanaloista, joilla unionin talousarviota olisi käytettävä ennen rahoituskehyksestä päättämistä;

11.  kannattaa kaikkia tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 31/2016 esitettyjä suosituksia ja etenkin komissiolle annettua suositusta tutkia tarkoin kaikki mahdollisuudet, mukaan luettuna monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistus ja eräiden oikeusperustojen tarkistaminen, jotta voidaan varmistaa, että ilmastotoimiin todella ryhdytään; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta laatimaan vuoden 2018 loppuun mennessä seurantakertomuksen unionin talousarvion ilmastoon liittyvistä menoista;

12.  kehottaa komissiota käyttämään paremmin hyväkseen nykyisen säädöskehyksen tarjoamat suoritusvaraukseen liittyvät mahdollisuudet luodakseen aidon taloudellisen kannustimen, jolla varainhoitoa parannetaan tuloksekkaasti; pyytää lisäksi vahvistamaan suoritusvarausta välineenä kasvattamalla sen tuloksiin sidottua osaa seuraavassa lainsäädäntökehyksessä;

13.  kehottaa komissiota kohdistamaan painopisteensä Eurooppa 2020 -strategian menestyksekkääseen toteuttamiseen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson välineiden avulla;

14.  kehottaa komissiota vahvistamaan alustavat poliittiset painopisteet vuonna 2021 alkavalle rahoituskaudelle ja esittämään tekstin parlamentille varhaisessa vaiheessa;

15.  pitää valitettavana, että komissio ei arvioinut Eurooppa 2020 -strategiaa kattavasti uudelleen varmistaakseen, että se pannaan täytäntöön Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2014 hyväksymän ”unionin strategisen ohjelman muutoksen aikoina” mukaisesti, kuten ohjelmassa kehotetaan;

16.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon Pariisin sopimuksen ja kasvattamaan viipymättä unionin talousarvion ilmastoon liittyvien menojen osuuden 20 prosentista 30:een;

17.  kehottaa komissiota laatimaan unionin tulevat talousarviot siten, että ne ovat tehokkaampia ja vaikuttavampia ja niissä otetaan paremmin huomioon Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet, unionin ilmastotavoitteet ja unionin kansainväliset sitoumukset;

Varjotalousarviot

18.  huomauttaa, että on lukuisia unionin politiikkoja tukevia rahoitusmekanismeja, joita ei rahoiteta suoraan unionin talousarviosta tai joita ei kirjata unionin taseeseen, kuten Euroopan rahoitusvakausväline, Euroopan vakausmekanismi, yhteinen kriisinratkaisumekanismi sekä Euroopan investointipankki ja sen yhteydessä Euroopan investointirahasto;

19.  toteaa, että unionin taseeseen on kirjattu osittain tiettyjä muita mekanismeja, kuten rahoituslähteiden yhdistämisjärjestelyt ja Euroopan strategisten investointien rahasto;

20.  huomauttaa, että pääasiassa lainoista, pääomasijoitusvälineistä, takuista ja välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvista riskinjakovälineistä muodostuvien rahoitusvälineiden käyttö on lisääntynyt vuosina 2014–2020, ja huomauttaa myös, että Euroopan investointipankkiryhmä hallinnoi melkein kaikkia rahoitusvälineitä välillisesti; katsoo, että tuloksista saadut tiedot eivät ole riittäviä, jotta näitä välineitä voitaisiin arvioida erityisesti niiden sosiaalisten ja ympäristövaikutusten osalta; korostaa, että rahoitusvälineillä voidaan täydentää avustuksia mutta avustuksia ei pitäisi korvata niillä;

21.  pitää valitettavana, että tällaisten rahoitusvälineiden ja myös välillisesti hallinnoitujen rahoitusvälineiden (rahoitusjärjestelyvälineet) käytön yleistyminen vaarantaa suuremmassa määrin paitsi unionin talousarvion säilymisen uskottavana välineenä ja riittävänä täyttämään sekä nykyiset että tulevat tavoitteet niin myös unionin politiikkojen ja toimintojen vastuunalaisuuden ja koordinoinnin; korostaa, että ennen kuin rahoitusvälineiden käyttöä laajennetaan, niiden tulokset, saavutukset ja tehokkuus olisi arvioitava perusteellisesti; huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusten(78) mukaan rahoitusvälineet eivät toimi odotetusti ja/tai ne ovat ylimitoitettuja ja/tai niillä ei ole onnistuttu houkuttelemaan yksityistä pääomaa;

22.  varoittaa komissiota, että unionin poliittiset tavoitteet ja päämäärät eivät välttämättä sido rahoitusvälineitä tai muita rahoitusjärjestelyjä ja että niillä saatetaan rahoittaa hankkeita, jotka ovat ristiriidassa unionin sitoumusten kanssa;

23.  huomauttaa, että Euroopan strategisten investointien rahaston käynnistäminen on vaikuttanut Verkkojen Eurooppa -välineen käyttöönoton viivästymiseen ja että Euroopan strategisten investointien rahasto vaikuttaa myös eräiden muiden rahoitusvälineiden hyödyntämiseen;

Toteutettavat toimenpiteet

24.  kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla unionin talousarvion toteuttamista koskevista unionin rahoitusjärjestelyistä – joihin tällä hetkellä kuuluu erilaisia välineitä ja niiden yhdistelmiä, kuten ohjelmia, rakenne- ja investointirahastoja, erityisrahastoja, strateginen investointirahasto, takuurahastoja, välineitä, rahoitusvälineitä, makrotaloudellisen avun välineitä ja niin edelleen – tehdään selkeämpiä, yksinkertaisempia, johdonmukaisempia ja paremmin varustettuja siihen, että niiden avulla voidaan varmistaa riittävä avoimuus, tilivelvollisuus ja tuloksellisuus sekä saada kansalaiset ymmärtämään, miten unionin toimintapolitiikkoja rahoitetaan ja mitä hyötyä niistä on; pitää valitettavana, että syyskuussa 2016 annetussa uutta varainhoitoasetusta koskevassa ehdotuksessa näihin ongelmiin ei puututa asianmukaisella tavalla;

25.  kehottaa komissiota tarkistamaan ennakkoarviointiaan Verkkojen Eurooppa -välineen vieraan pääoman ehtoisesta rahoitusvälineestä ottaen huomioon Euroopan strategisten investointien rahaston perustamisen sekä antamaan Euroopan parlamentille arvion Euroopan strategisten investointien rahaston vaikutuksesta muihin EU-ohjelmiin ja rahoitusvälineisiin;

26.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan (24 kohdassa lueteltujen) rahoitusvälineiden ja rahoitusjärjestelyjen osuutta Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että rahoitusvälineet ja mahdolliset rahoitusjärjestelyt ovat yhteensopivia unionin strategian, tavoitteiden ja sitoumusten kanssa;

27.  on tyytyväinen komission jäsen Oettingerin aikomukseen palauttaa eri varjotalousarviot pitkällä aikavälillä takaisin unionin talousarvion piiriin; katsoo, että tämä lisäisi huomattavasti demokraattista vastuunalaisuutta; katsoo, että tämä ongelma olisi ratkaistava mahdollisimman pian mutta viimeistään seuraavan rahoitussuunnittelukauden loppuun mennessä; kehottaa komissiota laatimaan tätä kysymystä koskevan tiedonannon marraskuuhun 2017 mennessä;

Talousarvio- ja varainhallinto

28.  pitää valitettavana, että vuosien 2007–2013 rakennerahastojen käytön viipeet ovat huomattavat; toteaa, että kaikkien hyväksyttyjen toimenpideohjelmien 446,2 miljardin euron kokonaismäärästä oli vuoden 2015 lopussa vielä maksamatta 10 prosenttia;

29.  korostaa, että tämä tilanne voi muodostua hyvin haasteelliseksi ja heikentää Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikuttavuutta, sillä eräissä jäsenvaltioissa käyttämättä jääneen unionin rahoitusosuuden ja vaaditun osarahoituksen osuus on yhdessä yli 15 prosenttia kaikista julkisen talouden menoista, kun otetaan huomioon kaksi viimeisintä rahoituskautta 2007–2013 ja 2014–2020;

30.  panee huolestuneena merkille, että vuoden 2015 lopussa viisi jäsenvaltiota (Tšekin tasavalta, Italia, Espanja, Puola ja Romania) ja pääasiallista edunsaajaa vastasi yli puolesta rakennerahastojen käyttämättä jääneistä maksusitoumusmäärärahoista, jotka eivät olleet johtaneet maksuihin ohjelmakaudella 2007–2013, ja että tähän oli erilaisia syitä: hallinnollisten valmiuksien ja tuen puute, unionin toimien osarahoittamiseksi tarvittavien kansallisten varojen puute, viivästykset alueellisten ohjelmien esittämisessä vuosia 2014–2020 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä jne.;

31.  huomauttaa, että uutena ominaisuutena tässä monivuotisessa rahoituskehyksessä on se, että maksumäärärahojen ja maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärästä käyttämättä jääneet varat nostavat automaattisesti monivuotisen rahoituskehyksen seuraavien vuosien enimmäismääriä;

32.  tähdentää, että sitoumusten määrä oli vuonna 2015 korkeampi kuin minään aiempana vuonna ja juuri ja juuri kokonaismäärän rajoissa (97,7 prosenttia käytettävissä olevasta määrästä);

33.  huomauttaa, että vuonna 2015 kolme neljäsosaa toimintamenoista koski järjestelmiä, jotka toimivat edellisen monivuotisen rahoituskehyksen sääntöjen mukaisesti (viljelijöille vuodelta 2014 myönnetyt tuet, koheesioalan hankkeet, vuonna 2007 alkaneen seitsemännen puiteohjelman tutkimushankkeet);

34.  ei voi hyväksyä, että vuoden 2015 loppuun mennessä jäsenvaltiot olivat nimenneet alle 20 prosenttia Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (pois luettuina Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto) vastuussa olevista kansallisista viranomaisista; katsoo, että nimeäminen on edellytys sille, että jäsenvaltioiden viranomaiset voivat toimittaa menoilmoituksia komissiolle; katsoo, että kaudeksi 2014–2020 käyttöön otetut merkittävät uudistukset aiheuttavat hallinnollisia ongelmia, vaikka niillä tavoiteltiin yksinkertaistamista;

35.  huomauttaa, että uutta hallinto- ja valvontajärjestelmää koskevien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen loppuun saattamiseen liittyvät vaikeudet, joita yleensä kohdataan ohjelmakauden alussa, ovat varojen hyödyntämisen viivästymisen merkittävä syy;

36.  toteaa, että maailmanlaajuinen talouden taantuma, joka näkyy suoraan julkisten talousarvioiden leikkauksina ja vaikeuksina löytää sisäistä rahoitusta, on myös huomattava varojen hyödyntämisen viivästymistä aiheuttava tekijä;

37.  pitää hyvin valitettavana, että tämän seurauksena riskinä on, että talousarvion toteuttaminen viivästyy ohjelmakaudella 2014–2020 enemmän kuin kaudella 2007–2013; pelkää, että tulevan monivuotisen rahoituskehyksen alussa maksattamatta olevat määrät voivat olla ennennäkemättömän korkealla tasolla, mikä voi vaarantaa unionin talousarvion hallinnoinnin ensimmäisten vuosien aikana; otaksuu, että komissio on ottanut tästä opikseen, jotta vastaavilta viivytyksiltä vältytään tulevaisuudessa;

38.  panee merkille, että komissio hyväksyi maaliskuussa 2015 maksusuunnitelman, jossa esitettiin lyhyen aikavälin toimenpiteitä maksamatta olevien laskujen määrän vähentämiseksi, mutta huomauttaa, että vaikka kyseisillä toimilla pyritään parantamaan lyhyellä aikavälillä kassavirtojen hallintaa, maksattamatta olevien sitoumusten korkealla olevan tason alentaminen edellyttää pidempää aikaväliä ja alkuperäisten syiden perinpohjaista arviointia (hallinnolliset ja toiminnalliset vaikeudet, makrotaloudelliset rajoitukset jne.), jotta voidaan ottaa käyttöön tehokas strategia niiden välttämiseksi tulevaisuudessa;

39.  korostaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan soveltaminen voi hankaloittaa unionin talousarvion hallinnointia erityisesti maksujen osalta; huomauttaa, että tämä keskeinen osatekijä on käsiteltävä eroavan jäsenvaltion kanssa tehtävässä siirtymävaiheen tai lopullisessa sopimuksessa;

Toteutettavat toimenpiteet

40.  pyytää komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan maksattamatta olevia sitoumuksia koskevien sääntöjen ja määräaikojen tinkimätön noudattaminen:

   i) vuosien 2007–2013 ohjelmien päättäminen ja niitä koskevien sitoumusten vapauttaminen,
   ii) nettomääräisten oikaisujen asianmukainen käyttö koheesioalalla,
   iii) ulkopuolisten tahojen hallussa olevien käteisvarojen vähentäminen sekä
   iv) maksusuunnitelmien ja ennusteiden laatiminen niillä aloilla, joilla maksattamattomien sitoumusten määrä on merkittävä;

41.  pyytää jälleen komissiota laatimaan vuosittain kassatilannetta koskevan ajantasaistetun pitkän aikavälin ennusteen, joka ulottuu 7–10 vuoden päähän ja joka kattaa talousarvion enimmäismäärät, maksutarpeet, kapasiteettirajoitteet ja mahdolliset sitoumusten vapauttamiset, jotta maksutarpeet ja käytettävissä olevat varat voidaan sovittaa entistä paremmin yhteen;

42.  pyytää useiden jäsenvaltioiden nykyisten vaikeuksien johdosta komissiota ottamaan talousarvio- ja varainhallinnossaan pikimmiten huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden valmiuksien rajoitteet ja erityiset sosiaalis-taloudelliset olosuhteet; kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia saatavilla olevia välineitä, kuten teknistä tukea ja uutta rakenneuudistusten tukiohjelmaa, näiden jäsenvaltioiden tukemiseksi, jotta vältettäisiin varojen vajaakäyttö ja nostettaisiin käyttöastetta erityisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen alalla;

43.  palauttaa mieliin tarpeen yksinkertaistaa ja selkeyttää sääntöjä ja menettelyjä niin unionin kuin kansallisellakin tasolla, jotta helpotetaan edunsaajien mahdollisuuksia saada unionin varoja ja varmistetaan, että hallinnolliset yksiköt hallinnoivat kyseisiä varoja moitteettomasti; uskoo, että yksinkertaistaminen tukee osaltaan varojen nopeaa kohdentamista, korkeampaa hyödyntämisastetta, parempaa tehokkuutta, suurempaa avoimuutta, täytäntöönpanovirheiden vähentämistä ja lyhyempiä maksuaikoja; katsoo, että on saatettava tasapainoon yksinkertaistaminen sekä sääntöjen, menettelyjen ja valvonnan vakaus; panee merkille, että onnistuneen täytäntöönpanon välttämätön edellytys on joka tapauksessa riittävän tiedon tarjoaminen mahdollisille hakijoille ja edunsaajille;

44.  kehottaa komissiota pidättäytymään uusista käytettävissään olevaan tekniseen tukeen kohdistetuista säästötoimista sekä laatimaan varojen vaikuttavaan ja oikea-aikaiseen käyttöön tähtäävän toimintasuunnitelman, jossa kiinnitetään erityistä huomiota jäsenvaltioihin ja alueisiin, jotka ovat jäänet kehityksessä jälkeen ja joissa varojen hyödyntäminen on alhaisella tasolla;

Rahoitusjärjestelyvälineet

45.  pitää valitettavana, että ohjelmakaudella 2007–2013 vain 75 prosenttia(79) osuuksista rahoitusjärjestelyvälineisiin maksettiin lopullisille tuensaajille vuoden 2015 loppuun mennessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tapahtuvan hallinnoinnin yhteydessä (57 prosenttia maksettu vuoden 2014 loppuun mennessä ja 37 prosenttia vuoden 2012 loppuun mennessä) ja että käteisvarat rahoitusvälineiden välillisessä hallinnoinnissa olivat edelleen korkealla tasolla (1,3 miljardia euroa vuonna 2015, 1,3 miljardia euroa vuonna 2014 ja 1,4 miljardia euroa vuonna 2013);

46.  panee huolestuneena merkille, että rahoitusvälineiden käyttämättä jääneiden varojen määrä on edelleen suhteellisen korkealla tasolla ja että niistä 80 prosenttia oli vuoden 2014 lopussa keskittynyt viiteen jäsenvaltioon (joista Italian osuus on 45 prosenttia kokonaismäärästä); katsoo, että komission olisi laadittava kokonaisarvio näistä välineistä ennen vuoden 2018 loppua, jotta voidaan arvioida, olisiko niitä jatkettava tulevalla rahoitussuunnittelukaudella;

47.  pyytää komissiota perimään takaisin yhteistyössä hallinnoitujen rahoitusvälineiden käyttämättä jääneet varat sekä edellisiin monivuotisiin rahoituskehyksiin, joiden tukikelpoisuuskausi on päättynyt, sisältyvät välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien rahoitusvälineiden jäljellä olevat käyttämättömät varat;

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuma

48.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin on antanut puhtaan lausuman tilien luotettavuudesta vuoden 2015 osalta, kuten se on tehnyt vuodesta 2007 lähtien, ja että tilintarkastustuomioistuin totesi, että tulojen virhetaso ei ollut olennainen vuonna 2015; panee tyytyväisenä merkille, että 31. joulukuuta 2015 päättyneeltä varainhoitovuodelta annetun komission tilinpäätöksen perustana olevat sitoumukset ovat kaikilta olennaisilta osiltaan lailliset ja sääntöjenmukaiset;

49.  pitää hyvin valitettavana, että maksujen virhetaso on 22 vuotta peräkkäin ollut olennainen, koska valvontajärjestelmät ovat olleet vain osittain vaikuttavia;

50.  pitää valitettavana, että parannuksesta huolimatta maksujen virhetaso on todennäköisimmin 3,8 prosenttia; palauttaa mieliin, että maksujen todennäköisimmäksi virhetasoksi arvioitiin 4,4 prosenttia varainhoitovuonna 2014, 4,7 prosenttia varainhoitovuonna 2013, 4,8 prosenttia varainhoitovuonna 2012 ja 3,9 prosenttia varainhoitovuonna 2011;

51.  korostaa, että vaikka tilanne onkin parantunut viime vuosina, todennäköisin virhetaso on edelleen merkittävästi yli 2 prosentin olennaisuusrajan; korostaa, että merkittävä osa virheistä olisi voitu estää tai havaita ja korjata ennen maksujen suorittamista, jos komissio, jäsenvaltioiden viranomaiset tai riippumattomat tarkastajat olisivat hyödyntäneet kaikkia saatavillaan olevia tietoja; ei voi hyväksyä sitä, että saatavilla olevaa tietoa ei käytetä hyväksi virhetason alentamiseksi; uskoo vakaasti, että jäsenvaltiot ovat keskeisessä asemassa tässä suhteessa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia saatavissa olevia tietoja kaikkien virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen ja toimimaan vastaavasti;

52.  pitää valitettavana, että yhteisen maatalouspolitiikan säädöskehyksen muututtua vuonna 2015 tilintarkastustuomioistuimen tapahtumatarkastukset eivät enää koske täydentäviä ehtoja, mikä vaikeuttaa vertaamista edelliseen varainhoitovuoteen; toteaa, että vuonna 2014 kyseisten virheiden osuus monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 2 (luonnonvarat) arvioidusta kokonaisvirhetasosta oli 0,6 prosenttiyksikköä, kun vuosina 2011–2014 niiden vaikutus vuosittaiseen arvioituun kokonaisvirhetasoon oli 0,1–0,2 prosenttiyksikköä;

53.  panee huolestuneena merkille, että jos jäsenvaltioiden ja komission toteuttamia korjaavia toimenpiteitä ei olisi sovellettu tilintarkastustuomioistuimen tarkastamiin maksuihin, arvioitu kokonaisvirhetaso olisi ollut 4,3 eikä 3,8 prosenttia;

54.  panee merkille, että hallinnointitavalla on vähäinen vaikutus virhetasoon, kun otetaan huomioon, että tilintarkastus päätyy melkein samaan arvioituun virhetasoon, oli kyse sitten jäsenvaltioiden kanssa jaetusta hallinnoinnista (4,0 prosenttia) tai komission suoraan hallinnoimista menoista (3,9 prosenttia);

55.  huomauttaa, että korkeimmat tilintarkastustuomioistuin havaitsemat arvioidut virhetasot koskivat ”taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen” (5,2 prosenttia) ja ”kasvua ja työllisyyttä edistävään kilpailukykyyn” (4,4 prosenttia) liittyviä menoja, kun vastaavasti ”hallinnollisten menojen” arvioitu virhetaso oli alhaisin (0,6 prosenttia); korostaa, että yleisesti ottaen virheet eivät muodosta petosta; suosittelee tilintarkastustuomioistuimelle, että se laatii erityiskertomuksen, jossa tutkitaan ja verrataan näitä aloja parhaita käytäntöjä esittelevän ytimekkään asiakirjan julkaisemista varten;

56.  toteaa, että korvauksiin perustuvan ja tukioikeuksiin perustuvan järjestelmän erilaisilla riskimalleilla on ollut huomattava vaikutus eri menoalojen virhetasoon; panee merkille, että kun unioni korvaa tukikelpoisista toimista aiheutuneet tukikelpoiset kulut edunsaajien kuluilmoitusten perusteella, virhetaso on 5,2 prosenttia, mutta kun maksut perustuvat kulujen korvaamisen sijaan ehtojen täyttämiseen, virhetaso on 1,9 prosenttia; suosittelee tilintarkastustuomioistuimelle, että se tutkisi ja vertaisi näitä aloja parhaita käytäntöjä koskevan erityiskertomuksen tekemistä varten;

Vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus: komission hallintosaavutukset ja sisäisen hallinnon välineet

57.  panee merkille, että verrattuna tilanteeseen vuonna 2014 riskinalaisten maksujen määrä on komission EU:n talousarviota koskevassa vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa 2015 (COM(2016)0446) annetun tiedon mukaan vähentynyt noin 10 prosenttia, mikä johtuu erityisesti maatalousalalla havaitusta riskinalaisten maksujen määrän vähenemisestä;

58.  korostaa, että komissio myöntää menojen virhetason olevan olennainen, koska kuten se on vuotta 2015 koskevassa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessaan todennut, että riskinalainen määrä on 3,3–4,5 miljardia euroa, mikä on 2,3–3,1 prosenttia maksuista; panee merkille, että komissio arvioi, että tulevina vuosina havaitaan ja korjataan virheitä 2,1–2,7 miljardin euron arvosta;

59.  jakaa tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, jonka mukaan komissio on parantanut viime vuosina menetelmiään riskinalaisten määrien arvioimiseksi, mutta yksittäisten pääosastojen arviot sääntöjenvastaisista menoista eivät perustu johdonmukaiseen menetelmään (katso erityisesti tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2015 vuosikertomuksen 1.38 kohta); suosittelee, että tämä käytäntö otettaisiin säännöksi ja standardoitaisiin mahdollisimman pian;

60.  toteaa, että parannuksista huolimatta komissio ei ole poistanut sitä riskiä, että korjaavien toimenpiteiden vaikutusta on yliarvioitu;

61.  kiinnittää erityistä huomiota siihen, että mitä tulee yli kolmeen neljäsosaan vuoden 2015 menoista, komission pääosastot perustavat arvionsa riskinalaisesta määrästä kansallisten viranomaisten toimittamiin tietoihin mutta asianomaisten komission pääosastojen (maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto) vuotuisista toimintakertomuksista ilmenee, että jäsenvaltioiden tarkastuskertomusten luotettavuus on edelleen haasteellinen, vaikka jäsenvaltiot ovatkin parantaneet tietojen raportointiaan; katsoo, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että jäsenvaltiot eivät tee reilusti yhteistyötä komission kanssa tarkastuskertomusten ja niiden luotettavuuden osalta;

62.  korostaa, että loppukäyttäjien valvontataakka kevenisi, jos sovellettaisiin yhtenäistä tarkastusmallia, jossa EU:n tarkastusta ei tehtäisi erikseen vaan se perustuisi kansallisiin tarkastuksiin; toteaa, että tällainen jatkuva vastuuvelvollisuuden ketju olisi mahdollista vain, jos kansalliset tarkastukset ovat asianmukaisia ja jos komissio ja jäsenvaltiot sopisivat periaatteista ja tulkinnoista; kehottaa komissiota toimimaan asiassa aloitteellisesti julkaisemalla ohjeita;

63.  katsoo, että vastuuvapauden myöntämisen ehtona olisi oltava varainhallinnon välttämätön parantaminen jäsenvaltioiden tasolla; ottaa esiin tässä yhteydessä kansallisten lausumien välineen, jolla voitaisiin lisätä suurempaa vastuuvelvollisuutta ja sitoutumista;

64.  huomauttaa, että koska monivuotiseen suunnitteluun liittyy erityisiä piirteitä ja koska talousarvioon sovellettavat alueelliset, kansalliset ja unionin säännöt ovat monimutkaisia ja niitä on paljon ja koska virheitä voidaan korjata yli kymmenen vuotta niiden tekemisen jälkeen, on keinotekoista perustaa tulevien korjausten arvioitu vaikutus kuuden viimeksi kuluneen vuoden aikana kirjattuihin korjauksiin;

65.  korostaa tässä yhteydessä, että jos komissio on varma oikaisukapasiteettinsa vaikuttavuudesta, pääjohtajien ei pitäisi esittää rahoitusvaraumia vuotuisissa toimintakertomuksissaan;

66.  toteaa, että komissio ilmoittaa(80) tehtyjen rahoitusoikaisujen ja takaisin perittyjen määrien kokonaismääräksi 3,9 miljardia euroa; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin luokitteli ne kolmeen ryhmään: 1,2 miljardin euron arvosta oikaisuja ja takaisinperintätoimia tehtiin ”alkulähteellä”, eli ennen kuin komissio hyväksyi menot (maatalous, koheesio, suora/välillinen hallinnointi); noin 1,1 miljardia euroa jäsenvaltioiden perumia hakemuksia, jotka liittyvät aiemmin hyväksyttyjen koheesioalan hankkeiden tai menojen korvaamiseen ja uusien hankkeiden tai menojen esittämiseen aiempien sijasta; 1,6 miljardin euron arvosta nettomääräisiä oikaisuja (maatalous, suora/välillinen hallinnointi);

67.  korostaa, että kun sääntöjenvastaisuuden riski on suuri, parhaan käytännön mukaan on sekä käsiteltävä riskiä että kvantifioitava sen taso ja todennäköinen vaikutus; pitää valitettavana, että komissio kiinnittää tästä aiheesta raportoidessaan paljon huomiota ”oikaisukapasiteettiin” sen sijaan, että se kvantifioisi ja analysoisi havaitsemiensa virheiden luonnetta ja ryhtyisi ehkäiseviin toimenpiteisiin tällaisten virheiden välttämiseksi; toteaa, että erityisesti ”unionin talousarvion suojaamista” koskevissa komission tiedonannoissa ei arvioida alustavissa tai hyväksytyissä korvauspyynnöissä esiintyvien sääntöjenvastaisuuksien tasoa;

68.  jakaa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 27/2016 esitetyn näkemyksen, jonka mukaan Kinnockin ja Prodin uudistusten jälkeen käyttöön otettu ero ”komission jäsenten poliittisen vastuun” ja pääjohtajien operatiivisen vastuun välillä johtaa siihen, että ei ole aina selvää, kattaako ”poliittinen vastuu” vastuun siitä, miten pääosastot toteuttavat talousarvioitaan, vai onko kyse erillisestä vastuusta (katso tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 27/2016 tiivistelmän 5 kohta);

69.  huomauttaa, että komission jäsenten kollegio ei kanna vastuuta tilinpäätöksestä esimerkiksi puheenjohtajan tai budjetista vastaavan komission jäsenen laatiman esipuheen tai kertomuksen muodossa ja että komissio ei laadi vuotuista selvitystä hallinto- ja ohjausjärjestelmästä tai sisäisestä valvonnasta, vaikka tämä olisi parhaan käytännön ja jäsenvaltioissa yleisen käytännön mukaista;

Toteutettavat toimenpiteet

70.  pyytää jälleen komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön perusteelliset menettelyt, jotta voidaan vahvistaa korjaavien toimien ajoitus, alkuperä ja määrä, sekä esittämään tietoja, joiden avulla voitaisiin mahdollisuuksien mukaan täsmentää, minä vuonna maksu suoritettiin, minä vuonna siihen liittyvä virhe havaittiin ja minä vuonna asianomainen takaisinperintä tai rahoitusoikaisu sisällytettiin tilinpäätöksen liitetietoihin;

71.  kehottaa jälleen komissiota antamaan vuosittain yhden aidon ”tarkastuslausuman” pääjohtajien vuotuisten toimintakertomusten perusteella sekä laatimaan oman tilastollisen arvionsa virhetasosta; pyytää komissiota arvioimaan erikseen, kuinka paljon varainhoitovuoteen 2015 liittyviä unionin varoja se kaavailee saavansa hankittua takaisin takaisinperintänä tai rahoitusoikaisuina;

72.  pyytää komissiota analysoimaan tarkasti ns. takautuvasti rahoitettavia hankkeita, eli sitä, että siirretään alueelliseen toimenpideohjelmaan hankkeita, jotka viranomaiset ovat jo muita varoja käyttäen käynnistäneet ja joilla voidaan täydentää tai korvata toimia tai hankkeita, joissa on toiminnallisia ongelmia tai jotka ovat osoittautuneet sääntöjen vastaisiksi, siten että analyysiin sisältyy ennakkoarviointi, jotta voidaan tarkastaa, vastaavatko korvaavat hankkeet asetettuja tavoitteita;

73.  kehottaa komissiota liittämään tilinpäätökseensä hallintoa ja sisäistä valvontaa koskevan vuotuisen lausuman, johon sisältyvät erityisesti

   kuvaus komission sisäisen hallinnon välineistä,
   arvio vuoden aikana toteutuista operatiivisiin ja strategisiin riskeihin liittyvistä toimista ja
   lausunto, jossa tarkastellaan julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä,

sekä antamaanunionin talousarvion suojaamista koskevassa tiedonantonnossaan arvio alustavissa tai hyväksytyissä korvauspyynnöissä esiintyvien sääntöjenvastaisuuksien tasosta;

74.  kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan luotettavia tietoja komissiolle erityisesti tarkastuskertomuksista;

Poliittiset varaumat

75.  hyväksyy alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston, meri- ja kalastusasioiden pääosaston, muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston, kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan vuotuisessa toimintakertomuksessaan esittämät varaumat; katsoo näiden varaumien osoittavan, että komission ja jäsenvaltioiden käyttöön ottamat valvontamenettelyt eivät pysty antamaan tarvittavia takeita tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta näillä politiikka-aloilla;

76.  pitää kyseenalaisena, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtaja on jälleen aiempien vuosien tapaan esittänyt kaikkia seitsemännen tutkimuksen puiteohjelmaan liittyviä maksuja ja kuluilmoituksia koskevan horisontaalisen varauman; kehottaa komissiota kehittämään vihdoin mielekkäämmän riskiperusteisen toimintatavan ja käyttämään tarpeen mukaan erityisiä varaumia;

Tulosten saavuttaminen unionin talousarvion avulla

Vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus: tuloksellisuuden arviointi

77.  panee merkille, että vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa 2015 on yhdistetty kaksi aiempaa kertomusta: Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 318 artiklan mukaisesti laadittu arviointikertomus ja varainhoitoasetuksen 66 artiklan 9 kohdassa säädetty yhteenvetokertomus;

78.  pitää myönteisenä, että kertomuksessa esitetään kunkin budjettikohdan osalta tiedot vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien täytäntöönpanon edistymisestä, todisteet vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien tuloksista sekä yhteydet Eurooppa 2020 -strategiaan;

79.  pitää valitettavana, että niin kutsutussa arviointikertomuksessa yhtäältä sekoitetaan toisiinsa toimien kuvaukset ja niiden tulokset ja toisaalta yritetään arvioida toimintapolitiikkojen vaikutuksia ja esitetään tulevaisuutta koskevia lupauksia;

80.  muistuttaa, että jäsenvaltiot eivät ole velvollisia sisällyttämään yhteisiä indikaattoreita ohjelmiinsa, lukuun ottamatta nuorisotyöllisyysaloitetta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, eikä jäsenvaltioissa suoritettavassa ensimmäisessä tarkastusvaiheessa edellytetä tuloksiin liittyviä arvioita;

81.  pitää valitettavana, että sisäisen hallinnon välineidensä yksinkertaistamisen sijasta komissio on lisännyt kaikille osastoille uuden monivuotisen ja yhteisiin yleistavoitteisiin perustuvan strategisen suunnitelman, joka kattaa Junckerin komission määrittämät kymmenen poliittista painopistettä ja jolla edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ja perussopimuksissa asetettuja velvoitteita;

82.  kehottaa jälleen temaattiseen keskittämiseen vastuuvapauden myöntämistä vuoden 2014 talousarviosta koskevan mietintönsä mukaisesti; kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin temaattisella keskittämisellä voitaisiin auttaa yksinkertaistamaan ja keventämään sääntelytaakkaa ja valvontataakkaa;

83.  kehottaa komissiota hyväksymään vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksensa hyvissä ajoin, jotta tilintarkastustuomioistuin voi ottaa sen huomioon vuosikertomuksessaan; vaatii, että kertomuksessa annettujen tietojen on oltava mahdollisimman objektiivisia ja että siinä on arvioitava kattavasti tuloksia, jotka komissio saavutti edellisenä vuotena toimintapolitiikkojaan toteuttaessaan; pyytää komissiota pohtimaan tarvetta pitää kiinni pitkän aikavälin poliittisen suunnittelun jaksoista, kuten kymmenen vuotta kattavasta Eurooppa 2020 -strategiasta;

84.  kiinnittää huomiota tarpeeseen tehdä tulosindikaattoreiden vahvistamisesta avointa ja demokraattista siten, että mukaan otetaan kaikki unionin toimielimet, asiaankuuluvat kumppanit ja sidosryhmät, jotta indikaattoreista tulee sopivia unionin talousarvion toteuttamisen mittaamiseen ja jotta vastataan unionin kansalaisten odotuksiin;

Toteutettavat toimenpiteet

85.  kehottaa komissiota arvioimaan seuraavassa tuloksellisuuskertomuksessa paremmin kaikkien toimintapolitiikkojen tuotokset ja tulokset; kehottaa komissiota selvästi ja synteesinomaisesti osoittamaan eurooppalaisten politiikkatoimien vaikutukset unionin tavoitteiden saavuttamiseen ja arvioimaan niiden osuutta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa;

Horisontti 2020 -puiteohjelma

86.  palauttaa mieliin, että Horisontti 2020 -puiteohjelma on kunnianhimoinen ja laaja-alainen ohjelma, jonka yleistavoite nojaa kolmeen painopistealueeseen: huipputason tiede, teollisuuden johtoasema ja yhteiskunnalliset haasteet;

87.  toteaa, että Junckerin komissio on hyväksynyt vuosille 2014–2019 kymmenen poliittista painopistettä, jotka eivät ole täysin samat kuin Eurooppa 2020 -strategiassa määritetyt painopisteet; toteaa, että tämä johtaa tilanteeseen, jossa Horisontti 2020 -puiteohjelman säädöskehys ja määrärahat ovat Eurooppa 2020 -strategian mukaisia mutta jossa komissio on Horisontti 2020 -ohjelmaa toteuttaessaan kohdentanut vuodesta 2014 lähtien strategisen suunnittelun ja hallinnointijärjestelyt uudelleen kymmenen poliittisen painopisteensä mukaisesti;

88.  pitää valitettavana, että komissio ei ole toistaiseksi täsmentänyt näiden kahden painopistejoukon välistä suhdetta, ja pyytääkin komissiota tekemään selkoa niiden välisistä yhteyksistä;

89.  painottaa, että yksi Horisontti 2020 -puiteohjelman onnistumiseen vaikuttava keskeinen tekijä on kansallisten ja EU:n tutkimus- ja innovointiohjelmien toimiva synergia ja täydentävyys; panee merkille, että komissio aikoo analysoida Horisontti 2020 ‑puiteohjelman ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen välistä vaikutusta ja synergioita Horisontti 2020 -puiteohjelman väliarvioinnin yhteydessä;

90.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa 2015 olleet kaksi esimerkkiä kansallisten ja unionin tutkimusohjelmien välisestä täydentävyydestä ja että Bulgarian ja Portugalin ylimmät tarkastuselimet ovat havainneet, että kansalliset ja unionin tutkimusohjelmat täydentävät toisiaan eräillä aloilla kyseisissä jäsenvaltioissa mutta kansallisella tasolla oli kuitenkin eräitä puutteita Horisontti 2020 -puiteohjelmaan liittyvien kansallisten suunnitelmien ja strategioiden indikaattoreiden osalta ja joitakin ongelmia kaikkien Horisontti 2020 -puiteohjelman osallistujien välisessä koordinoinnissa ja vuorovaikutuksessa kansallisella tasolla(81); panee merkille myös, että Bulgaria oli ensimmäinen jäsenvaltio, joka käytti vapaaehtoisesti Horisontti 2020 ‑ohjelman toimintapolitiikan tukijärjestelyä (PSF) ja kannustaa komissiota jatkamaan tukeaan jäsenvaltioille, joiden on uudistettava tutkimus- ja innovointialojaan;

91.  palauttaa mieliin, että Horisontti 2020 -puiteohjelman säädöskehys sisältää useita tärkeitä tuloksellisuuden hallintaan liittyviä osatekijöitä, kuten tavoitteet ja keskeiset tulosindikaattorit; korostaa, että sovitut tavoitteet ja indikaattorit edustavat yleisesti ottaen todellakin parannusta edellisiin puiteohjelmiin verrattuna;

92.  huomauttaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmassa käytetyt tulosindikaattorit sisältävät edelleen tiettyjä puutteita, kuten

   i) vain panoksia ja tuotoksia mittaavien indikaattoreiden ja tuloksia ja vaikutuksia mittaavien indikaattoreiden välinen suhde(82),
   ii) lähtötasojen puuttuminen ja
   iii) tavoitteiden vaatimattomuus;

93.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan komissio ei käytä Horisontti 2020 -työohjelmia ja niihin liittyviä ehdotuspyyntöjä lisätäkseen tarvittavaa kohdennettua painotusta tuloksellisuuteen(83);

94.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastelemissa ehdotuksissa ja avustussopimuksissa asetetuissa tavoitteissa oli painotettu riittävästi tuloksellisuutta, kun komissio oli sitä edellyttänyt, ja että sama koskee myös kyseisten ehdotusten arviointiprosessia;

95.  pitää valitettavana, että Horisontti 2020 -puiteohjelmaa toteuttavissa yksittäisissä työohjelmissa ja niihin liittyvissä ehdotuspyynnöissä ”odotetut vaikutukset” -käsitteen (joka on laajempi käsite kuin ”odotetut tulokset”) käyttö lisää riskiä, että tältä osin annetut tiedot ovat liian laaja-alaisia ja että Horisontti 2020 -puiteohjelman tuloksellisuuden arvioiminen kokonaisuudessaan voi olla vaikeaa(84);

96.  pitää huolestuttavana, että komissio ei aina sovella keskeisiä tuloskäsitteitä (kuten ”tuotos”, ”tulos” tai ”vaikutus”) johdonmukaisesti;

97.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että nykyinen järjestelmä ei anna komissiolle mahdollisuutta toteuttaa Horisontti 2020 -ohjelmassa erillistä varainkäytön ja tuloksellisuuden seurantaa ja raportointia yhtäältä tutkimuksen/kehittämisen ja toisaalta innovoinnin osalta; pitää valitettavana myös, että vaikka Horisontti 2020 -puiteohjelman rahoitusosuus Eurooppa 2020 -strategiassa on talousarvioprosessissa hyvin määritetty julkaistujen ohjelmaselvitysten kautta, komissio ei ole kuitenkaan vielä raportoinut mielekkäällä tavalla Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksesta Eurooppa 2020 -strategiaan; kehottaa komissiota raportoimaan Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksesta Eurooppa 2020 -strategiaan, kun ohjelmasta saadaan tuloksia;

98.  ehdottaa, että kansallisten yhteyspisteiden roolia olisi laajennettava, jotta voidaan tarjota laadukasta teknistä tukea paikan päällä; katsoo, että tulosten vuosittaiset arvioinnit, koulutus ja hyvin toimivien kansallisten yhteyspisteiden kannustaminen lisäävät Horisontti 2020 -puiteohjelman onnistumisastetta;

Toteutettavat toimenpiteet

99.  kehottaa komissiota esittämään tulevissa tuloksellisuuskertomuksissa Horisontti 2020 ‑puiteohjelman vaikutukset Eurooppa 2020 -strategiaan selkeällä ja kattavalla tavalla;

Otsakkeen ”Luonnonvarat” mukaisista menoista vastaavien neljän pääosaston hallintosuunnitelmat ja vuotuiset toimintakertomukset

100.  pitää valitettavina tilintarkastustuomioistuimen huomioita, joiden mukaan monet maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston, ilmastotoimien pääosaston, ympäristöasioiden pääosaston ja meri- ja kalastusasioiden pääosaston hallintosuunnitelmissa ja vuotuisissa toimintakertomuksissa käytetyistä tavoitteista oli otettu suoraan toimintapoliittisista asiakirjoista tai lainsäädäntöasiakirjoista eikä niissä ollut riittävästi yksityiskohtaista tietoa hallintoon ja seurantaan liittyviä tarkoitusperiä varten;

Toteutettavat toimenpiteet

101.  pyytää, että komissio

   arvioi työohjelmien tuloksellisuutta muuntamalla Horisontti 2020 -ohjelmaa koskevassa lainsäädännössä asetetut ylätason tavoitteet operatiivisiksi tavoitteiksi työohjelman tasolla,
   täsmentää edelleen Eurooppa 2020 -strategian (2010–2020), monivuotisen rahoituskehyksen (2014–2020) ja komission painopisteiden (2015–2019) välisiä yhteyksiä,
   varmistaa, että sen kaiken toiminnan yhteydessä käytetään käsitteitä ”panos”, ”tuotos”, ”tulos” ja ”vaikutus” johdonmukaisesti komission omien parempaa sääntelyä koskevien suuntaviivojen mukaisesti,
   ryhtyy toimiin, joilla varmistetaan tutkijoille sama palkka samasta työstä samassa projektissa,
   laatii kansalaisuuden mukaan eritellyn luettelon kaikista pörssinoteeratuista yrityksistä ja/tai yrityksistä, joiden tase on voitollinen ja jotka saavat tukea Horisontti 2020 -puiteohjelmasta;

Tulot

102.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastusevidenssi osoittaa kokonaisuutena tarkasteltuna, että tulojen virhetaso ei ole olennainen, ja erityisesti että tarkastellut järjestelmät ovat tehokkaita bruttokansantuloperusteisten ja alv-perusteisten omien varojen osalta, että tarkastellut järjestelmät ovat kokonaisuutena tehokkaita perinteisten omien varojen osalta ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastamien maiden keskeiset sisäiset tarkastukset olivat joka tapauksessa osittain tehokkaita ja että tilintarkastustuomioistuimen testaamissa tapahtumissa ei havaittu virheitä;

103.  muistuttaa, että varauma on keino, jolla jäsenvaltion esittämien bruttokansantuloperusteisten tietojen epävarmat osat voidaan pitää avoimina mahdollista korjausta varten, ja pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin ei havainnut vakavia ongelmia vuonna 2015 tarkastettujen poistettujen varaumien osalta;

104.  on huolissaan siitä, että vaikka Kreikan bruttokansantuloperusteisten tietojen luotettavuuden parantamisessa on edistytty, varaumaa ei ole poistettu; toteaa, että kyseessä on ainoa vuoden 2015 lopussa jäljellä oleva yleinen varauma, joka kattaa vuodet 2008 ja 2009;

105.  toteaa tilintarkastustuomioistuimen havainneen tullimaksujen osalta, että menetelmät, joita käytetään tarkastettaessa noudattavatko maahantuojat tulli- ja tuontisääntelyä (mukaan luettuina tulliselvityksen jälkeiset tarkastukset), sekä niiden laatu ja saatavat tulokset vaihtelevat jäsenvaltioittain; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin korostaa, että velkojen tiedoksi antamiselle asetetun kolmen vuoden vanhentumisajan keskeyttäminen Ranskassa eroaa muiden jäsenvaltioiden käytännöistä ja johtaa talouden toimijoiden erilaiseen kohteluun EU:ssa(85);

106.  toteaa perinteisten omien varojen osalta, että vuoden 2015 lopussa komissiolla oli myös luettelo 325 avoimesta tapauksesta, jotka koskivat unionin tullisääntöjen noudattamatta jättämistä ja jotka se oli havainnut jäsenvaltioissa tekemissään tarkastuksissa;

107.  toteaa, että tullivelkojen ja sokerimaksujen osalta tilintarkastustuomioistuin havaitsi tehottomuutta saamisten hallinnoinnissa (B-kirjanpito) jäsenvaltioissa ja että komissio havaitsi samanlaisia puutteita 17 jäsenvaltiossa 22:sta, joissa se vieraili;

108.  korostaa tilintarkastustuomioistuimen havainneen riskejä, jotka liittyvät tullivelkojen perintään unionin ulkopuolelle rekisteröityneiltä yrityksiltä tai muiden kuin unionin maiden kansalaisilta, ja pani merkille useita esimerkkejä eri jäsenvaltioista, jotka eivät pystyneet perimään velkoja yrityksiltä tai kansalaisilta, joiden kotipaikka oli esimerkiksi Valko-Venäjällä, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Venäjällä, Sveitsissä, Turkissa ja Ukrainassa;

109.  korostaa, että suurten tarkistusten vaikutus BKTL-saldoihin voisi olla pienempi, jos unionilla olisi ollut käytössä yhteinen menettelytapa, jonka avulla olisi yhdenmukaistettu suurten tarkistusten aikataulu;

110.  pitää valitettavana, että joidenkin jäsenvaltioiden osuuksia koskeneeseen poliittiseen selkkaukseen lokakuun 2014 lopulla johtaneet rakenteelliset ja oikeudelliset seikat ovat edelleen olemassa;

Toteutettavat toimenpiteet

111.  kehottaa komissiota

   toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet, joilla yhdenmukaistetaan määräaikoja, joiden kuluessa velat annetaan tiedoksi talouden toimijoille tulliselvityksen jälkeisen tarkastuksen jälkeen kaikkialla jäsenvaltioissa,
   varmistamaan, että jäsenvaltiot ilmoittavat tullimaksuista kannetut määrät oikein neljännesvuosittaisissa otteissa, ja antamaan kirjausohjeita,
   helpottamaan mahdollisimman paljon tullivelkojen perintää jäsenvaltioissa tapauksissa, joissa velalliset eivät ole sijoittautuneet unionin jäsenvaltioon,
   parantamaan Euroopan talousalueen ja Euroopan vapaakauppaliiton rahoitusosuuksien ja oikaisumekanismien laskennan tarkastuksia,
   ottamaan käyttöön järjestelyt, joilla vähennetään niiden tarkistusten vaikutusta, joita jäsenvaltiot esittävät BKTL-varojen keräämisessä käyttämiensä menetelmien ja lähteiden osalta;

Komissiolle myönnetyn vastuuvapauden (2014) seuranta(86)

112.  toteaa, että komissio päätti aloittaa uusia toimia 88 pyynnössä, jotka parlamentti esitti päätöslauselmassaan vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014;

113.  toteaa, että komission mukaan 227:n parlamentin esittämän pyynnön tapauksessa pyydetty toimi oli jo toteutettu tai meneillään ja että voimassaolevasta oikeudellisesta kehyksestä tai talousarviokehyksestä johtuvista syistä tai institutionaalisen roolinsa tai oikeuksiensa vuoksi komissio ei voinut hyväksyä 35:ttä parlamentin pyyntöä;

114.  pitää valitettavana, että komission vastaukset ovat edelleen ajoittain epäselviä;

115.  pitää myönteisenä, että komissio toteutti viisi kuudesta keskeisestä sitoumuksesta;

116.  vaatii kuitenkin, että komissio antaa pääosastoilleen ohjeen julkaista kaikki eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä antamansa maakohtaiset suositukset vuotuisissa toimintakertomuksissaan (kuudes sitoumus);

117.  kehottaa komissiota tarkistamaan kantaansa erityisesti jäsenvaltioiden toimittamien tietojen luotettavuuden, unionin varojen lopullisten edunsaajien avoimuuden, eettisen komitean toiminnan avoimuuden, korruption torjunnan ja Eurooppa-koulujen hallintorakenteen uudistamisen osalta;

118.  tuomitsee jyrkästi sen, että komissio ei näe tarvetta julkaista enää EU:n korruptiontorjuntakertomusta; katsoo, että olivatpa komission aikeet korruption torjunnassa millaiset tahansa, tällainen viime hetken peruutus lähettää väärän viestin paitsi jäsenvaltioille myös kansalaisille; toistaa kantansa, että korruptio on yhä haaste unionille ja jäsenvaltioille; katsoo, että ilman tehokkaita korruption vastaisia toimia se heikentää talouden suorituskykyä, oikeusvaltiota sekä demokraattisten instituutioiden uskottavuutta unionissa; kehottaa komissiota saattamaan valmiiksi ja julkaisemaan vuoden 2016 korruptiontorjuntakertomuksen, toimimaan nopeasti ja tehokkaasti korruption kitkemiseksi jäsenvaltioista ja unionin toimielimistä ja teettämään riippumattoman arvion unionin toimielinten korruptiontorjuntastandardeista;

119.  kehottaa jälleen painokkaasti komissiota laatimaan tiukan indikaattoreiden järjestelmän ja helposti sovellettavat yhtenäiset kriteerit, jotka perustuvat Tukholman ohjelmassa esitettyihin vaatimuksiin, jotta voidaan mitata korruption tasoa jäsenvaltioissa ja arvioida jäsenvaltioiden korruption vastaisia toimia; pyytää komissiota kehittämään korruptioindeksin jäsenvaltioiden luokittelemiseksi; katsoo, että korruptioindeksi voisi olla vankka perusta, jonka varaan komissio voisi rakentaa maakohtaiset valvontamekanismit, kun se valvoo unionin varojen käyttöä;

Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

Eurooppa 2020

120.  panee merkille, että toistuvien virheiden tasosta sekä toteuttamisen ja päättämisen viivästyksistä huolimatta seitsemännen puiteohjelman jälkiarvioinnin suorittanut korkean tason asiantuntijaryhmä(87), piti puiteohjelmaa menestyksekkäänä; panee merkille korkean tason ryhmän todenneen erityisesti, että seitsemännessä puiteohjelmassa

   kannustetaan tieteelliseen huppuosaamiseen yksilötasolla ja institutionaalisella tasolla,
   edistetään uraa-uurtavaa tutkimusta uuden Ideat-erityisohjelman avulla (Euroopan tutkimusneuvosto),
   osallistetaan teollisuus ja pk-yritykset strategisella tasolla,
   tehostetaan uutta yhteistyön mallia ja avoimen innovoinnin järjestelmää,
   lujitetaan Euroopan tutkimusaluetta edistämällä yhteistyön kulttuuria ja kehittämällä kattavia verkostoja, jotka soveltuvat aihekohtaisten haasteiden käsittelemiseen,
   paneudutaan tiettyihin yhteiskunnallisiin haasteisiin tutkimuksen, teknologian ja innovoinnin ja Yhteistyö-erityisohjelman avulla,
   kannustetaan kansallisten tutkimus- ja innovointijärjestelmien ja -politiikkojen yhdenmukaistamiseen,
   edistetään tutkijoiden liikkuvuutta koko Euroopassa, kun Ihmiset-erityisohjelma on luonut tarvittavat edellytykset tutkijoiden avoimille työmarkkinoille,
   edistetään Euroopan tutkimusinfrastruktuureihin tehtäviä investointeja,
   saavutetaan tutkimuksen kriittinen massa niin koko Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti;

121.  pitää valitettavana, että helmi–toukokuussa 2015 pidetyssä seitsemännen puiteohjelman arviointiin liittyvässä julkisessa sidosryhmien kuulemisessa tuotiin esille seuraavat heikkoudet:

   suuri hallinnollinen rasitus ja mutkikkaat oikeudelliset säännöt ja varainhoitosäännöt,
   suuri ylikysyntä,
   yhteiskunnallisten vaikutusten riittämätön huomioon ottaminen,
   aiheiden ja ehdotuspyyntöjen liian kapea soveltamisala,
   teollisuuden osallistumisen riittämätön huomioon ottaminen,
   uusien tulokkaiden kannalta korkeat kynnysarvot; ehdotusten ja hakijoiden keskimäärin alhainen onnistumisaste, 19 ja 22 prosenttia,
   heikko tiedottaminen;

122.  pitää erittäin valitettavana, että tavoitetta, jonka mukaan kolme prosenttia jäsenvaltioiden bruttokansantuotteesta olisi investoitava tutkimukseen vuoteen 2020 mennessä, ei todennäköisesti saavuteta; katsoo, että tämän vuoksi olisi keskeytettävä jatkuvat tutkimusohjelmia koskevat leikkaukset unionin talousarvioon; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarttumaan haasteeseen; kehottaa komissiota tekemään tarvittavat johtopäätökset monivuotisen rahoituskehyksen tulevaa väliarviointia ja seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten;

123.  pitää myönteisenä, että innovaatiounionia koskevien sitoumusten toteuttamisessa on edistytty; toteaa, että vuoden 2014 puolivälissä kaikki sitoumukset oli joko täytetty tai ne olivat aikataulussa;

124.  pitää myös myönteisenä, että Horisontti 2020 -varoista pienille ja keskisuurille yrityksille kohdennettujen varojen osuus kasvoi 19,4 prosentista (2014) 23,4 prosenttiin (2015) ja kehottaa kannustamaan aktiivisesti tätä kehitystä;

125.  ei pidä hyväksyttävänä, että tutkimuksen ja kehityksen pääosasto ei ole noudattanut sen toivomusta, jonka mukaan komission pääosastojen olisi julkaistava kaikki maakohtaiset suosituksensa vuotuisissa toimintakertomuksissaan; panee huolestuneena merkille, että vain rajallinen määrä alueita on edustettuina Horisontti 2020 -puiteohjelman 20 merkittävimmässä hankkeessa;

Yleiset seikat

126.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen viides luku kattaa maksut seuraavilla aloilla: tutkimus (10,4 miljardia euroa), koulutus, nuoriso ja urheilu (1,8 miljardia euroa), avaruus (1,4 miljardia euroa), liikenne (1,3 miljardia euroa), muut toimet ja ohjelmat (1,1 miljardia euroa), energia (0,5 miljardia euroa) sekä yritysten kilpailukyky ja pienet ja keskisuuret yritykset (COSME) (0,3 miljardia euroa); toteaa, että tutkimus vastaa siten 62:ta prosenttia menoista;

127.  toteaa, että vastuun tutkimuksen puiteohjelmien täytäntöönpanosta jakavat komission eri pääosastot, toimeenpanovirastot, yhteisyritykset ja 185 artiklan mukaiset elimet (kumppanuudet jäsenvaltioiden kanssa), mikä kaikki vaatii tiivistä koordinointia;

128.  täsmentää, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastus koskee miltei yksinomaan tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman mukaisia maksuja;

129.  on huolissaan siitä, että tutkimuksen ja kehityksen pääosaston vuosikertomuksen mukaan vuoden 2015 lopussa oli edelleen kesken 1915 seitsemännen puiteohjelman mukaista hanketta, joiden arvo oli 1,63 miljardia euroa; katsoo, että tämä saattaa viivyttää Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoa;

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmät

130.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuin pitää tutkimuspolitiikan ja muiden sisäisten politiikkojen seuranta- ja valvontajärjestelmiä ”osittain vaikuttavina”;

131.  on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2015 tarkastamista 150 tapahtumasta 72:een (48 prosenttiin) liittyi virhe; ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin arvioi kvantifioimiensa 38 virheen perusteella, että virhetaso on 4,4 prosenttia; toteaa, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virhetapauksista 16:ssa komissiolla, kansallisilla viranomaisilla tai riippumattomilla tarkastajilla oli riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menojen hyväksymistä; toteaa, että jos kaikkia näitä tietoja olisi hyödynnetty virheiden korjaamiseksi, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun osalta ollut 0,6 prosenttiyksikköä alhaisempi;

132.  pitää valitettavana, että kymmenessä 38:sta kvantitatiivisesti ilmaistun virheen sisältäneestä tapahtumasta tilintarkastustuomioistuin raportoi virheistä, jotka ylittivät 20 prosenttia tarkastelluista kohdista; toteaa, että näiden 10 tapauksen osuus on 77 prosenttia kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn alan arvioidusta vuoden 2015 kokonaisvirhetasosta (tapauksista 9 liittyy seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan ja yksi kauden 2007–2013 kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan);

133.  pitää valitettavana, että useimmat tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä (33 virhettä 38:sta) liittyivät tapauksiin, joissa oli korvattu edunsaajien ilmoittamia henkilöstökuluja tai välillisiä kuluja, jotka eivät oikeuttaneet tukeen ja että lähes kaikki virheet, jotka tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuluilmoituksissa, johtuivat siitä, että edunsaajat olivat tulkinneet monimutkaisia tukikelpoisuussääntöjä virheellisesti tai laskeneet tukikelpoiset kulunsa väärin, mistä on tehtävä ilmeinen johtopäätös, että noita sääntöjä on yksinkertaistettava;

134.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan hankintasääntöjen noudattaminen on merkittävästi parantunut;

135.  pitää kyseenalaisena, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtaja on aiempien vuosien tapaan tehnyt jälleen horisontaalisen varauman kaikista seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman kuluilmoituksista (1,47 miljardia euroa); katsoo, että horisontaalisia varauksia ei yleisesti ottaen voida pitää moitteettoman varainhoidon välineenä; toteaa kuitenkin, että varauma ei koskenut tiettyjä seitsemännen puiteohjelman menojen osia, koska oli todisteita siitä, että riskit (ja siten jäännösvirhetasot) ovat huomattavasti alhaisempia kuin kaikkien menojen osalta; ottaa huomioon, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston osalta tämä koskee yhteisyrityksille osoitettuja varoja; ottaa huomioon, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston ulkopuolella tämä koskee myös tutkimuksen toimeenpanoviraston Marie Curie -ohjelmaan kuuluvia menoja ja kaikkia Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston menoja;

136.  on yllättynyt, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT) ei osallistunut vuonna 2015 tutkimuksen ja kehityksen yhteisen tukikeskuksen (CSC) toimintaan;

137.  on huolissaan siitä, että komission jäsenen mukaan seitsemättä puiteohjelmaa ei panna täysin täytäntöön ja arvioida ennen vuotta 2020, mikä voisi johtaa viivytyksiin tulevissa seurantaohjelmissa; kehottaa komissiota julkaisemaan arviointikertomuksen mahdollisimman pian ja viimeistään ennen kuin se esittää Horisontti 2020 ‑puiteohjelman jälkeisen tutkimusohjelman;

Horisontti 2020 -puiteohjelma

138.  toteaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmasta maksettiin vuoden 2015 loppuun mennessä ainoastaan ennakkomaksuja; varoittaa komissiota, että Horisontti 2020 -puiteohjelman myöhäinen alkaminen voisi viivyttää ohjelman täytäntöönpanoa; varoittaa maksatussuman muodostumisesta ohjelman loppuun;

139.  on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan poliittisia tavoitteita asettavilla monivuotisilla ohjelmilla, kuten Eurooppa 2020 tai Horisontti 2020, ei ole todellista yhteyttä, vaikka ne etenevät rinnakkain(88);

140.  pitää lisäksi valitettavana, että ensimmäisessä Horisontti 2020 -puiteohjelmaa koskevassa seurantakertomuksessa annetaan vain vähän tietoa ohjelman ja rakennerahastojen välisten synergioiden vaikutuksesta(89); kehottaa komissiota raportoimaan näistä synergiavaikutuksista sitä mukaa kun ohjelman tulokset tulevat saataville;

141.  on hyvin huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan(90) Horisontti 2020 ei ole riittävän tulospainotteinen;

Toteutettavat toimenpiteet

142.  toistaa komissiolle jo vuoden 2014 vastuuvapauspäätöslauselmassa(91) osoittamansa kehotuksen, jonka mukaan sen olisi annettava pääosastoilleen ohje julkaista kaikki eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset vuotuisissa toimintakertomuksissa;

143.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään saavuttaakseen tavoitteen, jonka mukaan 3 prosenttia BKT:stä investoidaan tutkimukseen; katsoo, että tämä tukisi huippuosaamista ja innovointia; pyytää siksi komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ehdottaa paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason tiedesopimusta kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen mallin mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja parlamenttia pyrkimään tähän myös unionin talousarvion kautta;

144.  kehottaa komissiota tarkistamaan ”EU:n innovaatiotuloksia” koskevaa keskeistä tulosindikaattoria, koska komission mukaan indikaattorin yhdistelmäluonne ei sovellu tavoitteiden asettamiseen(92);

145.  kehottaa painokkaasti komissiota seuraamaan erityisesti 16:ta kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevaa virhetapausta, joissa komissiolla, kansallisilla viranomaisilla tai riippumattomilla tarkastajilla oli riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menojen hyväksymistä; kehottaa lisäksi tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle suoritetuista korjaavista toimenpiteistä yksityiskohtaisesti ennen lokakuun 2017 loppua;

146.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle yksityiskohtaisesti kymmenestä tapahtumasta, jotka muodostivat 77 prosenttia virheistä, sekä toteutetuista korjaavista toimenpiteistä;

147.  kehottaa komissiota nykyaikaistamaan hallinnointi- ja valvontajärjestelmiään siten, että horisontaaliset varaukset jäävät tarpeettomiksi; kehottaa komissiota tiedottamaan toteutetuista toimenpiteistä parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle marraskuuhun 2017 mennessä;

148.  kehottaa komissiota yhdessä tilintarkastustuomioistuimen kanssa edelleen selkiyttämään Eurooppa 2020 -strategian (2010–2020), monivuotisen rahoituskehyksen (2014–2020) ja komission painopisteiden (2015–2019) välisiä yhteyksiä esimerkiksi strategisen suunnittelun ja raportointiprosessin (2016–2020) avulla; katsoo, että tämä vahvistaisi seuranta- ja raportointijärjestelyjä ja antaisi komissiolle mahdollisuuden raportoida vaikuttavasti siitä, miten unionin talousarviolla edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita;

Muut asiat

149.  panee merkille, että budjettikohdan 04 03 01 05 ”Työmarkkinajärjestöjä koskevat koulutus- ja tiedotustoimet” mukaisia toiminta-avustuksia on myönnetty vain kahdelle ammattiyhdistysinstituutille, jotka ovat European Trade Union Institute ja European Centre for Workers’ Questions; muistuttaa komissiota, että toiminta-avustuksia ja puitekumppanuuksia olisi kohdeltava pääasiassa avustuksina ja siksi niistä olisi järjestettävä avoin tarjouskilpailumenettely ja ne olisi julkistettava; ilmaisee yleisen huolensa siitä, että tällaisia myöntämiskäytäntöjä perustellaan käytännössä vallitsevilla monopoleilla tai elinten teknisellä valmiudella, erityisosaamisella tai hallintovallalla (soveltamissääntöjen 190 artiklan 1 kohdan c ja f alakohta); katsoo, että erityisesti toiminta-avustusten jatkuva yksinomainen myöntäminen elimille näillä perusteilla voi todella johtaa tällaisiin käytännössä vallitseviin monopoleihin ja hyviin valmiuksiin, erityisosaamiseen tai valtaan, mikä edelleen antaa perusteet toiminta-avustusten yksinomaiseen myöntämiseen soveltamissääntöjen 190 artiklan mukaisesti;

150.  muistuttaa komissiota, että varainhoitoasetuksessa 125 artiklasta alkaen säädettyjä poikkeuksia avoimuutta ja julkaisemista koskeviin sääntöihin on tulkittava ja sovellettava rajoittavasti; pyytää Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota pyrkimään siihen, että avoimuuden ja julkaisemisen periaatteisiin tehtävien poikkeusten kattama ajanjakso ja soveltamisala määritellään selvästi siten, että selvänä tarkoituksena on rajoittaa niiden käyttöä;

Toteutettavat toimenpiteet

151.  pyytää komissiota tulkitsemaan ja soveltamaan rajoittavasti varainhoitoasetuksessa 125 artiklasta alkaen säädettyjä poikkeuksia avoimuutta ja julkaisemista koskeviin sääntöihin; pyytää komissiota määrittelemään selvästi avoimuuden ja julkaisemisen periaatteisiin tehtävien poikkeusten kattaman ajanjakson ja soveltamisalan siten, että pyritään selkeästi niiden käytön rajoittamiseen;

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

Eurooppa 2020

152.  panee merkille, että vuosia 2007–2013 koskevan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) / koheesiorahaston jälkitarkastuksen mukaan(93) 1 euron koheesiopoliittinen investointi luo 2,74 euroa lisää bruttokansantuotetta vuoteen 2023 mennessä; panee tyytyväisenä merkille, että rakenne- ja koheesiorahastoista investoitiin pääasiassa pienten ja keskisuurten yritysten innovointiin (32,3 miljardia euroa), yleiseen yritystukeen (21,4 miljardia euroa), tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen infrastruktuuriin (17,5 miljardia euroa), liikenneinvestointeihin (82,2 miljardia euroa), energiainvestointeihin (11,8 miljardia euroa), ympäristöinvestointeihin (41,9 miljardia euroa), kulttuuri- ja matkailuinvestointeihin (12,2 miljardia euroa) sekä kaupunkien ja sosiaalisiin infrastruktuureihin (28,8 miljardia euroa);

153.  pitää myönteisenä, että EAKR ja koheesiorahasto pystyivät jossain määrin tasapainottamaan vuosien 2007–2008 finanssikriisin vaikutuksia, mikä on osoitus siitä, että ilman rakennerahastojen panosta Euroopan alueiden taloudellinen ja sosiaalinen eriytyminen olisi lisääntynyt vielä enemmän;

154.  panee tyytyväisenä merkille ohjelmakauden 2007–2013 jälkiarviointien osoittamat koheesiopolitiikan saavutukset suhteessa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin:

   EAKR ja koheesiorahasto: tavoitteet 1 ”työllisyys” ja 2 ”tutkimus ja kehittäminen sekä innovointi” – luotiin 41 600 tutkimusalan työpaikkaa ja 400 000 pk-yritystä sai tukea; tavoite 3 ”ilmastonmuutos ja energia” – uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteettia lisättiin 3 900 MW;
   Euroopan sosiaalirahasto (ESR): tavoite 1 ”työllisyys” – vähintään 9,4 miljoonaa ihmistä sai työpaikan (joista yli 300 000 tukea saanutta ihmistä aloitti itsenäisen ammatinharjoittamisen); tavoite 4 ”koulutus” – vähintään 8,7 miljoonaa ihmistä sai pätevyys- tai tutkintotodistuksen;

155.  toteaa kuitenkin, että hyvin harvassa ohjelmassa keskityttiin tuloksiin tai mitattuun vaikutukseen; katsoo siksi, että investointien kestävyydestä tiedetään hyvin vähän tai ei lainkaan;

156.  korostaa kuitenkin, että hyvin harvassa ohjelmassa keskityttiin tuloksiin tai mitattuun vaikutukseen vuonna 2015; kehottaa siksi komissiota kehittämään talousarvion tulosperusteista toteuttamista varten tarvittavat indikaattorit ja sopimaan niistä toimielinten välisellä tasolla; toteaa kuitenkin, että tässä vaiheessa investointien kestävyydestä ja eurooppalaisesta lisäarvosta tiedetään hyvin vähän tai ei lainkaan;

157.  pitää valitettavana, että sille ei tiedotettu toimenpiteistä, joita komissio pyysi jäsenvaltioita toteuttamaan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; pyytää komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille jäsenvaltioiden eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä toteuttamista toimista;

158.  pitää erittäin valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin totesi viivästyksiä ohjelmakauden 2014–2020 aloittamisessa jo vuotta 2014 koskevassa kertomuksessaan; toteaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoista vastaavista kansallisista viranomaisista oli vuoden 2015 loppuun mennessä nimetty edelleen alle 20 prosenttia;

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), koheesiorahasto ja Euroopan sosiaalirahasto (ESR): yleisiä seikkoja

159.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin on saattanut vuosikertomuksensa luvut vastaamaan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeita; katsoo kuitenkin, että tämän otsakkeen piiriin kuuluvat varat ovat niin merkittävät (EAKR 28,3 miljardia euroa, koheesiorahasto 12,1 miljardia euroa ja ESR 10,3 miljardia euroa), että tilintarkastustuomioistuimen tarkastusstrategiassa olisi pidettävä erillään yhtäältä EAKR ja koheesiorahasto ja toisaalta ESR;

160.  on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot keskittyivät etenkin kohti ohjelmakauden loppua kansallisista osuuksista saatavissa olevien varojen käyttöön pikemminkin kuin poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa komissiota tukemaan heikoimmin suoriutuvia jäsenvaltioita teknisellä avulla erityisesti rahoituskauden lopulla;

161.  toivoo, että 16 jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole saattaneet julkisia hankintoja koskevaa direktiiviä(94) osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja 19 jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole saattaneet käyttöoikeussopimuksia koskevaa direktiiviä(95) osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja 17 jäsenvaltiota, jotka eivät ole vielä saattaneet vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annettua direktiiviä(96) osaksi kansallista lainsäädäntöä, tekevät niin mahdollisimman pian, koska näillä direktiiveillä pyritään jatkamaan yksinkertaistamista, kehottaa komissiota varmentamaan näillä aloilla saavutetun edistyksen;

162.  korostaa nuorisotyöllisyysaloitteen tärkeyttä; toteaa, että marraskuun 2015 loppuun mennessä lähes 320 000 nuorta oli osallistunut nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettuihin toimiin ja 18 jäsenvaltiota 22:sta oli käynnistänyt sen mukaisia toimia, 28 prosenttia aloitteen käytettävissä olevista varoista oli sidottu, 20 prosenttia oli varattu edunsaajille ja viisi prosenttia oli maksettu edunsaajille; toteaa, että kolme jäsenvaltiota ei marraskuun 2015 loppuun mennessä ollut vielä sitonut rahoitusta (Espanja, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta);

163.  panee merkille ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanon 2014–2015 alustavat tulokset, ja että ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen toiminnassa oli mukana 2,7 miljoonaa osallistujaa, mukaan lukien 1,6 miljoonaa työtöntä ja 700 000 työvoimaan kuulumatonta ihmistä;

164.  pitää samaan aikaan valitettavana, että ensimmäinen tutkimus(97) näyttää myös viittaavan tarjottujen palvelujen tehottomuuteen ja tietojen keruun puutteisiin joissakin jäsenvaltioissa;

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmät

165.  toteaa, että vuonna 2015 maksuista 80 prosenttia oli välimaksuja ohjelmakauden 2007–2013 toimenpideohjelmiin, joiden tukikelpoisuusaika päättyi 31. joulukuuta 2015; toteaa, että ennakkomaksuja oli ohjelmakaudella 2014–2020 noin 7,8 miljardin euron verran;

166.  on huolissaan siitä, että Italiassa on havaittu sietämättömiä viivästyksiä nuorisotakuun piirissä oleville harjoittelijoille tarkoitetuissa maksuissa; kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta ja laatimaan erityisen toimintasuunnitelman niitä jäsenvaltioita varten, joissa tämä ongelma esiintyy;

167.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin tutki 223 tapahtumaa (120 EAKR-tapahtumaa, 52 koheesiorahastotapahtumaa ja 44 ESR-tapahtumaa);

168.  on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin kvantifioi arvioiduksi virhetasoksi 5,2 prosenttia (2014: 5,7 prosenttia); on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin joutui aikaisempien vuosien tapaan toteamaan, että 18 tapauksessa, jotka koskivat edunsaajien tekemiä kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, kansallisilla viranomaisilla oli riittävästi tietoa, jonka avulla virheet olisi voitu ehkäistä tai havaita ja korjata ennen kuin menot ilmoitettiin komissiolle; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia tietoja virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen; kehottaa komissiota tarkistamaan, ovatko jäsenvaltiot käyttäneet kaikkia tietoja virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen; toteaa, että jos kaikkia näitä tietoja olisi hyödynnetty, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun osalta ollut 2,4 prosenttiyksikköä alhaisempi(98);

169.  panee merkille, että EAKR:n/koheesiorahaston menojen tapauksessa tilintarkastustuomioistuin totesi, että suurin riski sääntöjenmukaisuudelle oli yhtäältä se, että edunsaajat ilmoittivat kustannuksia, jotka eivät olleet oikeutettuja tukeen kansallisten tukikelpoisuussääntöjen ja/tai unionin rakennerahastoasetusten lukumääräisesti harvempien tukikelpoisuutta koskevien säännösten nojalla, tai toisaalta se, että sopimuksia tehtäessä ei noudatettu unionin ja/tai kansallisia julkisia hankintoja koskevia sääntöjä; toteaa, että komissio arvioi virheriskiksi tällä politiikan alalla 3–5,6 prosenttia;

170.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen todenneen Euroopan sosiaalirahaston varojen käytön osalta, että inhimillisiin voimavaroihin tehtävien investointien immateriaalinen luonne ja monien, usein pienten toimijoiden osallistuminen hankkeiden toteutukseen ovat edelleen suurimmat riskit sääntöjenmukaisuudelle; toteaa, että komissio arvioi virheriskiksi tällä politiikan alalla 3–3,6 prosenttia;

171.  pitää valitettavana, että taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevan otsakkeen kokonaismenoihin liittyvien virheiden pääasiallisena lähteenä on edelleen julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkominen; muistuttaa, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamisen vakavat puutteet ovat koskeneet esimerkiksi urakoiden, lisätöiden tai palvelujen suoraa myöntämistä perusteettomasti, tarjoajien laitonta poissulkemista sekä eturistiriitatapauksia ja syrjiviä valintakriteereitä; pitää virheiden ja väärinkäytösten torjumisessa keskeisenä täydellisen avoimuuden noudattamista urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden tietojen suhteen;

172.  korostaa, että yksinkertaistaminen, mukaan luettuna yksinkertaistettu kustannusvaihtoehto, vähentää virheriskiä; toteaa kuitenkin, että hallintoviranomaiset suhtautuvat pidättyvästi ylimääräiseen työtaakkaan, oikeudelliseen epävarmuuteen ja vaaraan siitä, että kaikkia sääntöjenvastaisuuksia voitaisiin pitää systeemisenä virheenä;

173.  pitää myönteisenä, että jäsenvaltioiden vuotuisista tarkastuskertomuksista on vuosien kuluessa tullut luotettavampia; toteaa, että vain 14 tapauksessa (EAKR/koheesiorahasto) komissio tarkisti jäsenvaltioiden ilmoittamaa virhetasoa ylöspäin yli kahdella prosentilla;

174.  pitää valitettavana, että REGIO-pääosasto katsoi aiheelliseksi esittää 67 varaumaa (ennen 77), jotka liittyivät epäluotettaviin hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin 13 jäsenvaltiossa, ja yhden varauman, joka koski jäsenyyttä valmistelevaa rajatylittävää ohjelmaa Kreikka – Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia; toteaa, että näistä 67 ohjelmasta 22 koskee Espanjaa, 10 Unkaria ja 7 Kreikkaa; toteaa kuitenkin, että kyseisten varaumien arvioitu taloudellinen vaikutus väheni EAKR:n/koheesiorahaston osalta 234 miljoonasta eurosta (2014) 231 miljoonaan euroon (2015);

175.  pitää myös valitettavana, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto esitti 23 varaumaa (ennen 36), jotka liittyivät epäluotettaviin hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin 11 jäsenvaltiossa; panee merkille, että kyseisten varaumien arvioitu taloudellinen vaikutus väheni ESR:n 169,4 miljoonasta eurosta (2014) 50,3 miljoonaan euroon (2015);

176.  tukee komission suunnitelmaa, jonka mukaan koheesiopolitiikan ohjelmien vaikutusten arvioinnin parantaminen olisi asetettava painopisteeksi(99); tiedustelee komissiolta, miten tulokset on määrä sisällyttää seuraavaa ohjelmakautta koskevaan lainsäädäntöön;

Rahoitusjärjestelyvälineet

177.  panee merkille, että jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ilmoituksen mukaan vuoden 2015 lopussa oli toiminnassa yhteensä 1 052 rahoitusjärjestelyvälinettä (mukaan lukien 77 sijoitusyhtiötä ja 975 erityisrahastoa); toteaa, että 89 prosenttia rahoitusjärjestelyvälineistä koski yrityksiä, 7 prosenttia kaupunkikehityshankkeita ja 4 prosenttia energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energiamuotoihin liittyviä varoja;

178.  on tietoinen siitä, että näitä rahoitusjärjestelyvälineitä otettiin käyttöön 25 jäsenvaltiossa (kaikki jäsenvaltiot paitsi Irlanti, Luxemburg ja Kroatia) ja ne saivat taloudellista tukea 188 toimenpideohjelmasta, mukaan luettuna yksi rajatylittävä yhteistyöohjelma;

179.  toteaa, että toimenpideohjelmista rahoitusjärjestelyvälineisiin maksettiin yhteensä 16,9 miljardia euroa, josta 11,7 miljardia euroa oli rakennerahastojen (EAKR ja ESR) varoja; toteaa lisäksi, että vuoden 2015 loppuun mennessä lopullisille edunsaajille suoritetut maksut olivat yhteensä 12,7 miljardia euroa, joista 8,6 miljardia euroa oli rakennerahastojen varoja, joten toimenpideohjelmista rahoitusjärjestelyvälineisiin maksettujen varojen käyttöaste oli lähes 75 prosenttia;

180.  toteaa, että rahoitusjärjestelyvälineiden pääasiallisia edunsaajia ovat tuensaajat Puolassa, Unkarissa ja Ranskassa;

181.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, jonka mukaan komission olisi varmistettava, että kaikki ohjelmakauden 2007–2013 EAKR:n ja ESR:n rahoitusvälineisiin liittyvät menot on sisällytetty riittävän aikaisin päättämisilmoituksiin, jotta tarkastusviranomaiset voivat toimittaa tarkastuksensa; katsoo lisäksi, että komission olisi kannustettava rahoitusjärjestelyvälineitä käyttöön ottaneita jäsenvaltioita suorittamaan erityisiä tarkastuksia näiden välineiden täytäntöönpanosta päättämistä varten;

182.  on vakavasti huolissaan siitä, että yli tuhannen rahoitusjärjestelyvälineen aiheuttama rahoituksen monimutkaisuus muodostaa suuren osan ”budjettigalaksista”, joka tekee demokraattisen vastuunalaisuuden mahdottomaksi;

Euroopan investointipankki

183.  on hyvin huolestunut yleisesti korkeammista kustannuksista ja maksuista, jotka liittyvät Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston hallinnoimien varojen täytäntöönpanoon tarkoitettuihin yhteistyössä hallinnoituihin rahoitusvälineisiin; toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin toi nämä tiedot julki erityiskertomuksessa nro 19/2016: ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta toteuttamaan vastaavanlaisen tarkastuksen nykyiseltä kaudelta;

184.  kehottaa komissiota esittämään vuodesta 2018 lähtien vuosittain joka vuoden kesäkuuhun mennessä kertomuksen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen toteuttamisesta sen alusta asti ja tilannekatsauksen ja sisällyttämään siihen saavutetut tulokset kaikista Euroopan investointipankin ryhmän hallinnoimista ja täytäntöönpanemista ja EU:n talousarvion varojen kautta toimivista rahoitusvälineistä, jotta sitä voidaan käyttää vastuuvapausmenettelyn yhteydessä;

Erityistapaukset

185.  toteaa, että Euroopan petostentorjuntavirasto (Olaf) käynnisti hallinnollisia tutkimuksia esimerkiksi Saksassa Volkswagen-konsernin päästöskandaalista, Ranskassa Front Nationalin ja Euroopan parlamentin jäsenen Le Penin toiminnasta sekä Tšekin tasavallassa ”haikaranpesänä” tunnetusta hankkeesta väitettyjen sääntöjenvastaisuuksien pohjalta; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle viipymättä tutkimusten valmistumisesta;

186.  on vakavasti huolissaan siitä, että Unkari, Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja REGIO-pääosasto havaitsivat vakavia sääntöjenvastaisuuksia Budapestin neljännen metrolinjan rakentamisessa; toteaa Olafin vuonna 2012 alkaneen ja tapauksen monimutkaisen luonteen vuoksi vasta äskettäin päättyneen hallinnollisen tutkimuksen pohjalta, että komissio saattaa joutua perimään takaisin 228 miljoonaa euroa ja Euroopan investointipankki saattaa joutua perimään takaisin 55 miljoonaa euroa; toteaa, että hallinnon puutteet havaittiin hankkeen tasolla; toteaa, että tapausta koskevassa Olafin kertomuksessa suositellaan myös oikeudellista seurantaa Unkarissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle säännöllisesti saavutetusta edistyksestä ja toteutetuista toimista;

187.  pitää valitettavana, että Romanian hallitus on hyväksynyt säädöksen, joka olisi saattanut haitata korruption tehokasta torjuntaa ja tarjota mahdollisuuden armahtaa poliitikkoja, jotka ovat saattaneet syyllistyä laittomuuksiin; katsoo, että tällaisilla säädöksillä voisi olla hyvin haitallinen vaikutus komission pyrkimyksiin suojella unionin taloudellisia etuja, koska Romania on merkittävä rakennerahastojen edunsaaja; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle toimenpiteistä, joita komissio on toteuttanut tilanteen korjaamiseksi;

Toteutettavat toimenpiteet

188.  toistaa komissiolle jo vuoden 2014 vastuuvapauspäätöslauselmissa osoittamansa kehotuksen(100), jonka mukaan sen olisi annettava pääosastoilleen ohje julkaista kaikki eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset vuotuisissa toimintakertomuksissa;

189.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta säilyttämään yhtäältä EAKR:n ja koheesiorahaston ja toisaalta ESR:n erikseen yksilöitävinä niiden taloudellisen merkittävyyden vuoksi;

190.  kehottaa komissiota

   varmistamaan, että heikkouden merkkejä osoittaneita hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä 15 jäsenvaltiossa(101) vahvistetaan, ja tiedottamaan ponnisteluistaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle kirjallisesti lokakuuhun 2017 mennessä,
   täsmentämään, mikä ero on takaisin perittävällä arvonlisäverolla ja arvonlisäverolla, jota ei voida periä takaisin,
   ilmoittamaan vapautuneiden määrärahojen (maa, rahasto, määrä) summat rahoituskauden 2007–2013 päättyessä,
   ehdottamaan uutta ohjelmakautta koskevaa lainsäädäntöehdotusta laatiessaan tilintarkastustuomioistuimen suosituksen mukaisesti tarvittavia päivityksiä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen suunnittelu- ja toteutusmekanismiin, ja ottamaan siinä huomioon yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason työryhmän ehdotukset, jotta voidaan vahvistaa koheesiopolitiikan panosta käsiteltäessä eriarvoisuutta unionin alueiden sekä jäsenvaltioiden välillä; ja kehottaa komissiota laatimaan varhaisessa vaiheessa tätä kysymystä koskevan tiedonannon,
   huolehtimaan seuraavaa ohjelmakautta varten helpommin hallittavista ja mitattavista tulosindikaattoreista, koska parlamentti kiinnittää yhtä paljon huomiota yhtäältä laillisuuden ja asianmukaisuuden valvontaan ja toisaalta tuloksellisuuteen;
   noudattamaan täyttä avoimuutta ja asiakirjojen saatavuutta unionin rahoittamissa infrastruktuurihankkeissa kiinnittämällä erityistä huomiota urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden tietoihin;

191.  tukee täysin komission jäsen Oettingeria, kun tämä totesi, että rahoitusvälineet ja varjobudjetit on tuotava pitkällä aikavälillä takaisin unionin talousarvion katon alle, jolloin komissio olisi vastuussa Euroopan parlamentille; kehottaa komissiota laatimaan tätä kysymystä koskevan tiedonannon marraskuuhun 2017 mennessä;

Yhteinen maatalouspolitiikka

192.  muistuttaa, että vuoden 2013 YMP-uudistuksessa käyttöön otetut suorat tukijärjestelmät tulivat voimaan vasta maksuvuonna 2015 ja tämä kertomus koskee varainhoitovuoden 2015 menoja, jotka vastaavat vanhan YMP-järjestelmän viimeisenä vuotena jätettyjä suoraa tukea koskevia hakemuksia;

Noudattamiseen liittyvät seikat

193.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen arvioima virhetaso monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 2 ”luonnonvarat” varainhoitovuonna 2015 on 2,9 prosenttia; toteaa, että tämä taso vastaa vuotta 2014, kun otetaan huomioon, että tilintarkastustuomioistuin kohtelee täydentäviä ehtoja koskevia virheitä eri tavalla, kun niitä ei enää sisällytetä virhetasoon;

194.  pyytää siksi komissiota ylemmän johdon vastuunalaisuuden ja raportoinnin parantamiseksi tarkastelemaan, voitaisiinko ylemmän johdon sisäisen liikkuvuuden sääntöjä soveltaa joustavammin ja tehokkaammin tilanteissa, joissa yhdistyvät pitkäaikainen tehtävässä toimiminen, tilintarkastustuomioistuimen toteama jatkuvasti korkeana pysyvä virhetaso sekä vastaavien yksiköiden hallinnon tuloksia koskevat jatkuvat varaumat;

195.  toteaa, että ”markkinatoimenpiteiden ja suoran tuen” osalta tillintarkastustuomioistuimen arvioima virhetaso on 2,2 prosenttia, mikä on hieman yli 2 prosentin olennaisuusrajan (sama taso kuin vuonna 2014), kun taas ”maaseudun kehittämisen ja muiden politiikkojen” alalla arvioitu virhetaso säilyy korkeana 5,3 prosentissa mutta on alempi kuin viime vuonna arvioidut 6 prosenttia;

196.  korostaa, että suoran tuen alalla virheet johtuivat miltei aina tukikelpoisten hehtaarien liian suureksi ilmoitetusta määrästä, vaikka viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän tietojen luotettavuutta on viime vuosina jatkuvasti parannettu, ja toteaa, että maaseudun kehittämisen alalla puolet virheistä aiheutui edunsaajan tai hankkeen puutteellisesta tukikelpoisuudesta, 28 prosenttia hankintakysymyksistä ja 8 prosenttia maatalouden ympäristösitoumusten laiminlyönneistä;

197.  pitää erittäin valitettavana, että sekä suoran tuen että maaseudun kehittämisen alalla kansalliset viranomaiset olisivat voineet vähentää virhetason lähelle olennaisuustasoa tai sen alle(102), koska niillä joko oli riittävästi tietoa virheen havaitsemiseen tai ne tekivät virheen itse; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia saatavissa olevia tietoja kaikkien virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen ja toimimaan vastaavasti;

198.  pitää myönteisenä, että komissio on merkittävästi vähentänyt keskeneräisten sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyjen määrää 192:sta (2014) 34:ään (2015), ja että menettelyn virtaviivaistamiseen tähdänneiden lainsäädäntömuutosten johdosta komissio valvoo tilintarkastusmenettelyä nyt tiiviimmin sisäisten ja ulkoisten määräaikojen noudattamista varten;

Hallinnointiviranomaiset

199.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin löysi puutteita, jotka vaikuttavat joihinkin jäsenvaltioiden maksajavirastojen keskeisiin valvontatoimintoihin, ja että nämä liittyvät;

   a) Euroopan maatalouden tukirahaston osalta:
   viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään, hallinnollisiin tarkastuksiin;
   paikalla toimitettujen tarkastusten laatuun;
   yhdenmukaisuuden puutteeseen sellaisten parametrien määrittämisessä, jotka liittyvät maan säilyttämiseen maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa, ja
   virheellisten maksujen takaisinperintämenettelyihin;
   b) maaseudun kehittämisen tuen osalta:
   tukikelpoisuusedellytyksiä koskevien hallinnollisten tarkastusten puutteisiin erityisesti julkisten hankintojen alalla;
   c) täydentävien ehtojen osalta valvontatilastojen ja näytteenoton luotettavuuteen;

Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen luotettavuus

200.  panee merkille, että sertifiointielinten edellytettiin vuonna 2015 ensimmäistä kertaa varmistavan menojen laillisuuden ja asianmukaisuuden; pitää valitettavana, että komissio pystyi käyttämään noiden elinten työtä vain rajoitetussa määrin, koska menetelmiin ja täytäntöönpanoon liittyi merkittäviä heikkouksia, kuten

   puutteelliset tarkastusstrategiat;
   liian pienet näytteet;
   sertifiointielinten tarkastajien riittämätön osaaminen ja oikeudellinen asiantuntemus;

201.  pitää erittäin valitettavana, että jäsenvaltioiden toimittamien tietojen luotettavuuteen liittyy edelleen ongelmia, kuten:

   a) suora tuki:
   AGRI-pääosasto teki täydennyksiä 12:lle 69:stä maksajavirastosta, joiden virhetaso oli yli 2 prosenttia (mutta ei yli 5 prosenttia), vaikka vain yksi maksuvirasto oli alun perin hyväksyttänyt ilmoituksensa;
   AGRI-pääosasto esitti varauman 10 maksajavirastosta: 3 Espanjassa, yksi Ranskassa, Bulgariassa, Kyproksessa, Italiassa (Calabria) ja Romaniassa sekä yksi Ranskassa ja Espanjassa POSEIn osalta (syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelma);
   b) maaseutualue:
   AGRI-pääosasto teki täydennyksiä 36:lle 72:sta maksajavirastosta, ja 14 tapauksessa täydennetty virhetaso oli yli 5 prosenttia;
   AGRI-pääosasto esitti varauman 24 maksajavirastosta 18 jäsenvaltiossa: Itävalta, Belgia, Bulgaria, Tšekin tasavalta, Tanska, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Irlanti, Italia (4 maksajavirastoa), Latvia, Alankomaat, Portugali, Romania, Ruotsi, Espanja (3 maksajavirastoa) ja Yhdistynyt kuningaskunta (2 maksajavirastoa);
   lisäksi AGRI-pääosasto esitti varauksen julkisista hankinnoista kahden jäsenvaltion (Saksa ja Espanja) osalta;

202.  korostaa, että Euroopan maatalouden tukirahaston osalta AGRI-pääosaston ja tilintarkastustuomioistuimen vahvistamat virhetasot poikkeavat toisistaan(103), kun taas Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston osalta AGRI-pääosaston ilmoittama 4,99 prosentin mukautettu virhetaso vastaa yleisesti ottaen tilintarkastustuomioistuimen arvioimaa virhetasoa;

Tuloksiin liittyvät seikat

203.  toteaa, että vuoden 2014 tavoin tilintarkastustuomioistuin tarkasteli tulokseen liittyviä kysymyksiä joidenkin maaseudun kehittämiseen liittyvien tapahtumien osalta, ja on huolissaan siitä, että kustannusten kohtuullisuudesta ei ollut riittävästi todisteita 44 prosentissa hankkeista ja että toimenpiteiden kohdentamisessa ja hankkeiden valinnassa oli puutteita, mukaan luettuina heikot yhteydet Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki mahdolliset toimet tämän huolestuttavan tilanteen parantamiseksi;

Keskeiset tulosindikaattorit

204.  on huolissaan siitä, miten luotettavia tietoja komissio on käyttänyt mittaamaan AGRI-pääosaston määrittelemää keskeistä tulosindikaattoria 1 maatalouden tuotannontekijätulon osalta; katsoo, ettei nykyistä osa-aikaisen viljelyn suuntausta, joka johtuu hyödykkeiden matalista hinnoista, oteta riittävästi huomioon, ja panee merkille erityisesti, että

   a) komissio ei pysty antamaan tarkkoja lukuja viljelijöistä, jotka ovat lopettaneet työnsä vuonna 2015 maito- ja sianliha-alan kriisin johdosta, koska sillä ei ole riittävästi tietoa uusista alalle tulijoista tai alalta poistuneiden viljelijöiden määristä (kirjalliset kysymykset 1 ja 3 – komission jäsen Hoganin kuuleminen 29. marraskuuta 2016),
   b) 2013 on viimeinen vuosi, jolta tilojen määrää koskevat luvut ovat saatavilla: 10 841 000 tilaa, joita kutakin hallinnoi yksi viljelijä,
   c) YMP:n ensimmäisen pilarin edunsaajien määrä vuonna 2015 oli 7 246 694 unionin viljelijää ja 127 268 markkinatoimenpitein tuettua edunsaajaa,
   d) maatalouden tuotannontekijätulo lasketaan ”vuosityöyksikköä” kohden, ja tämä vastaa maatilalla kokoaikaisesti työskentelevän henkilön suorittamaa työtä, jolloin 28 jäsenvaltion maatilojen kokonaistyövoima vuonna 2013 oli 9,5 miljoonaa vuosityöyksikköä, joista 8,7 miljoonaa (92 prosenttia) oli vakituisia työntekijöitä(104)(105),
   e) tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessaan nro 1/2016, että viljelijöiden tuloja koskeva komission tuloksellisuuden mittausjärjestelmä ei ole riittävän hyvin suunniteltu ja että viljelijöiden tulojen analysointiin käytettävät tilastotiedot ovat laadultaan ja määrältään huomattavan rajallisia;

205.  on huolissaan, että komissiolla ei ole riittäviä valmiuksia toimittaa vuosittain kattavia tietoja keskeisestä tulosindikaattorista 1 eikä näin ollen valvoa täsmällisesti ja kattavasti maanviljelijöiden ansiokehitystä;

206.  katsoo, että keskeinen tulosindikaattori 4 maaseudun kehittymisen työllisyysasteesta ei ole merkityksellinen, koska maaseudun kehittymisen työllisyysasteeseen eivät vaikuta pelkästään YMP-toimenpiteet ja koska maaseudun työpaikkojen ylläpitämiseen ja luomiseen pyritään monilla välineillä, etenkin muilla Euroopan rakenne- ja investointirahastoilla;

Oikeudenmukainen YMP

207.  korostaa, että maanviljelijöiden keskitulojen välillä on suuria jäsenvaltiokohtaisia eroja(106), ja muistuttaa, että parlamentti piti viime vuonna kestämättömänä, että 44,7 prosenttia kaikista unionin maatiloista ansaitsi alle 4 000 euroa vuodessa ja että keskimäärin 80 prosenttia YMP:n suorien tukien edunsaajista saa noin 20 prosenttia maksuista ja 79 prosenttia YMP:n suorien tukien edunsaajista saa 5 000 euroa tai vähemmän vuodessa(107);

208.  panee merkille, että AGRI-pääosaston pääjohtaja käsitteli pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen 2015 eräällä sivulla ”suorien tukien jakautumisen suuntauksia” ja korosti jälleen, että on jäsenvaltioiden tehtävä käyttää vuoden 2013 YMP:n tarjoamia vaihtoehtoja YMP-tukien uudelleenjakamiseen;

209.  katsoo, että suorat tuet eivät täysin toimi tehtävässään turvaverkkona vakauttamassa maataloudesta saatavaa tuloa etenkään pienten tilojen osalta, kun otetaan huomioon, että nykyinen maksujen epätasainen jakauma johtaa siihen, että 20 prosenttia kaikista EU:n tiloista saa 80 prosenttia kaikista suorista tuista, mikä ei vastaa tuotannon tasoa ja on seurausta siitä, että jäsenvaltiot määrittävät maksut edelleen historiallisin perustein, vaikka ne tunnustavatkin, että niin isojen kuin pientenkin tilojen koon määrittely riippuu kustakin jäsenvaltiosta; katsoo, että suuremmat tilat eivät hintavaihteluista aiheutuvassa kriisissä välttämättä tarvitse samaa tukitasoa vakauttamaan maataloudesta saatavia tuloja kuin pienet tilat, koska ne voivat hyötyä suurtuotannon eduista, jotka todennäköisesti tekevät niistä kestävämpiä; katsoo, että suorien tukien ylärajojen soveltaminen, kuten komissio alun perin ehdotti ja parlamentti kannatti, voisi taata riittävät varat YMP:n tekemiseen entistä oikeudenmukaisemmaksi;

Biopolttoaineet

210.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 18/2016 kestäviä biopolttoaineita koskevasta unionin sertifiointijärjestelmästä todetaan, että biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva unionin sertifiointijärjestelmä ei ole täysin luotettava ja se on ollut altis petoksille, koska komissio on tunnustanut vapaaehtoisia järjestelmiä, joissa ei ole ollut asianmukaista todentamismenettelyä varmistamaan, että jätteestä valmistetut biopolttoaineet todella on valmistettu jätteestä;

Yksinkertaistaminen

211.  toteaa, että erityiskertomuksessaan nro 25/2016 tilintarkastustuomioistuin tutki, antaako viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä jäsenvaltioille mahdollisuuden luotettavasti varmistaa maanviljelijöiden ilmoittamien alueiden mitat ja tukikelpoisuus ja oltiinko järjestelmiä mukauttamassa täyttämään vuosien 2014–2020 YMP:tä ja erityisesti viherryttämistä koskevat vaatimukset;

212.  on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksestä, jonka mukaan toukokuussa 2015 tehtiin kuusi viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään mahdollisesti vaikuttavaa merkittävää muutosta ja että näiden muutosten käsittelemisen edellyttämien sääntöjen ja menettelyjen monimutkaisuus on entisestään lisännyt jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa;

Tšekin maksajavirasto

213.  kehottaa komissiota nopeuttamaan 8. tammikuuta 2016 käynnistettyä säännönmukaisuuden tarkastusmenettelyä, jotta saadaan selkeitä ja täsmällisiä tietoja Tšekin tasavallan maatalousinterventiorahastoon liittyvän eturistiriidan riskistä; toteaa, että eturistiriidan ratkaisematta jättäminen voi viime kädessä johtaa siihen, että toimivaltainen viranomainen peruuttaa maksajavirastolle myönnetyn hyväksynnän tai että komissio määrää rahoitusoikaisuja, ja pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentille viipymättä, jos AGRI-pääosasto toimittaa säännönmukaisuuden tarkastusmenettelyn päätteeksi Olafille tietoja unionin taloudelliseen etuun vaikuttavista mahdollisista petoksista, lahjonnasta tai laittomista toimista;

Säännönmukaisuuden tarkastus

214.   katsoo, että komission olisi tulevina vuosina asetettava etusijalle YMP:n yksinkertaistaminen ja edunsaajien ja maksajavirastojen hallinnollisen taakan vähentäminen; katsoo myös, että vaikka komission olisi pyrittävä säilyttämään YMP-hallinnointinsa tehokkuuden ja YMP-virhetasojen myönteinen kehitys keskittymällä oikaisukapasiteettinsa säilyttämiseen ja jäsenvaltioiden suorittamiin korjaaviin toimiin, sen olisi harkittava pidättymistä pienimuotoisten säännönmukaisuuden tarkastusten käynnistämisestä tai jatkamisesta;

Toteutettavat toimenpiteet

215.  kehottaa komissiota

   a) pyrkimään jatkossakin kohdistamaan seurantatoimia tapauksiin, joissa kansallinen lainsäädäntö ei ole unionin lainsäädännön mukaista, hyödyntämällä kaikkia käytössään olevia lainmukaisia keinoja, erityisesti maksujen keskeytyksiä,
   b) seuraamaan vuosittain jäsenvaltioiden suorittamien LPIS-järjestelmän laadunarviointien tuloksia ja tarkastamaan, että kaikki jäsenvaltiot, joiden kohdalla arvio on kielteinen, tosiasiassa toteuttavat tarvittavat korjaavat toimenpiteet,
   c) tarkastelemaan uudelleen nykyistä säännöskehystä ja yksinkertaistamaan ja selkeyttämään viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään sovellettavia sääntöjä yhteisen maatalouspolitiikan seuraavaa kautta ajatellen esimerkiksi harkitsemalla uudelleen, ovatko epävakaisuuden välttämiseksi asetettu kahden prosentin kynnys ja sadan puun sääntö tarpeen,
   d) varmistamaan, että kaikki jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmat, joilla puututaan maaseudun kehittämisen alalla ilmenneisiin virheisiin, sisältävät julkisia hankintoja koskevia vaikuttavia toimia,
   e) valvomaan ja aktiivisesti tukemaan sertifiointielimiä, kun ne pyrkivät parantamaan menojen laillisuutta ja asianmukaisuutta koskevia toimintojaan ja menetelmiään ja erityisesti antavat YMP-menojen laillisuutta ja asianmukaisuutta koskevia lausuntoja, jotka ovat laadultaan ja laajuudeltaan sellaisia, että komissio voi varmistua maksajavirastojen kontrollitietojen luotettavuudesta tai tarvittaessa arvioida tarvittavaa mukautusta maksajavirastojen virhetasoihin näiden lausuntojen perusteella, jotta maatalousmenojen alalla voidaan panna täytäntöön yhtenäinen tarkastusmalli,
   f) päivittämään maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston tarkastuskäsikirjaa sisällyttämällä siihen yksityiskohtaiset kuvaukset tarkastustoimenpiteistä sekä dokumentointivaatimukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden toimittamien ja rahoitusoikaisujen laskentaan käytettyjen tietojen tarkistamista,
   g) toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta jäsenvaltioilta saadaan täsmällisiä ja kattavia tietoja EU:n viljelijöiden lukumäärästä ja viljelijöiden tuloista, jotta voidaan todella mitata keskeinen tulosindikaattori 1, joka mainitaan AGRI‑pääosaston pääjohtajan vuotuisessa toimintakertomuksessa maataloustulon osalta,
   h) määrittelemään uudelleen maaseutualueiden työllisyyteen liittyvän keskeisen tulosindikaattorin 4, jotta korostetaan YMP-toimenpiteiden erityistä vaikutusta noiden alueiden työllisyyteen,
   i) käynnistämään neuvostossa jäsenvaltioiden välisiä säännöllisiä keskusteluja siitä, miten on pantu täytäntöön vuoden 2013 YMP-uudistuksen yhteydessä käyttöön otetut määräykset, jotka koskevat suorien tukien jakamista edunsaajien kesken, sekä raportoimaan täysimääräisesti tässä suhteessa saavutetusta kehityksestä AGRI-pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa(108),
   j) arvioimaan yksinkertaistetun ja modernisoidun YMP:n tarkastelun yhteydessä, onko suorien tukien järjestelmä suunniteltu asianmukaisesti vakauttamaan kaikkien tilojen maataloustulo vai voisiko erilainen toimintapolitiikan suunnittelu tai suoran tuen jakamismalli auttaa mukauttamaan julkiset varat paremmin tavoitteisiin,
   k) muuttamaan merkittävästi kestävien biopolttoaineiden hyväksymisjärjestelmää ja erityisesti käytännössä todentamaan, että unionin biopolttoaineviljelijät noudattavat maanviljelyä koskevia unionin ympäristövaatimuksia ja toimittavat riittävät todisteet biopolttoaineiden tuotannossa käytettyjen jätteiden ja jäännösten alkuperästä, sekä arvioimaan, vähentääkö vapaaehtoisiin järjestelmiin perustuva hallinnointi eturistiriitojen vaaraa,
   l) nostamaan kynnysarvoa, jonka alapuolella asetuksen (EU) No 1306/2013 52 artiklan mukaista säännönmukaisuuden tarkastusta ei tarvitse suorittaa, 50 0000 eurosta 100 000 euroon(109),
   m) harkitsemaan uudelleen suorien maksujen sitovan ylärajan käyttöönottoa;

Globaali Eurooppa

Virhetasot

216.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen tulosten mukaan ”Globaalin Euroopan” menojen virhetaso on olennainen arvioidun virhetason ollessa 2,8 prosenttia (2,7 prosenttia vuonna 2014);

217.  pitää valitettavana, että kun jätetään huomiotta usean rahoittajan toimet ja budjettitukitoimet, komission suoraan hallinnoimien tapahtumien virhetasoksi on määritetty 3,8 prosenttia (3,7 prosenttia vuonna 2014);

218.  toteaa, että jos kaikkia komission – ja komission nimittämien tarkastajien – keräämiä tietoja olisi käytetty virheiden korjaamiseen, ”Globaali Eurooppa” -luvun arvioitu virhetaso olisi ollut 1,6 prosenttiyksikköä alempi; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia saatavissa olevia tietoja kaikkien virheiden estämiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen ja toimimaan vastaavasti;

219.  toteaa, että tarkastetuissa budjettitukitapahtumissa ei ilmennyt laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyviä virheitä;

220.  toteaa, että merkittävin virhetyyppi, jonka osuus arvioidusta virhetasosta oli 33 prosenttia, oli toteutumattomat menot, eli menot, jotka eivät olleet toteutuneet silloin, kun komissio hyväksyi ja joissakin tapauksissa vapautti ne;

221.  toteaa, että tavallisin virhetyyppi, jonka osuus arvioidusta virhetasosta oli 32 prosenttia, oli tukeen oikeuttamattomat menot, eli menot, jotka

   a) liittyivät toimintoihin, jotka eivät kuuluneet sopimuksen piiriin tai toteutuivat tukikelpoisen jakson ulkopuolella,
   b) eivät noudattaneet alkuperäsääntöjä,
   c) liittyivät tukikelvottomiin veroihin ja välillisiin kustannuksiin, jotka oli virheellisesti peritty suorina kustannuksina;

Tarkastuslausuma

222.  muistuttaa, että naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston (NEAR-pääosasto) pääjohtaja toteaa tarkastuslausumassaan, että molempien NEAR-pääosaston hallinnoimien rahoitusvälineiden (Euroopan naapuruusväline ja liittymistä valmisteleva tukiväline) riskisaamisten määrä alittaa 2 prosentin olennaisuuskynnyksen ja että koko pääosaston arvioitu virhetaso on 1,12 prosenttia;

223.  pitää valitettavana, että tämä lausuma ei vastaa tilintarkastustuomioistuimen tarkastusta ja panee merkille, että NEAR-pääosasto toteaa kertomuksessaan, että menettelyä on kehitettävä edelleen;

224.  toteaa erityisesti, että NEAR-pääosasto laski jäännösriskitason 90 prosentille menoista kolmessa osassa: liittymistä valmistelevan tukivälineen suoran hallinnoinnin jäännösriskitaso, IPA:n välillisen hallinnoinnin jäännösriskitaso ja Euroopan naapuruusvälineen kaikki hallinnointitavat kattava jäännösriskitaso, ja loppuihin kymmeneen prosenttiin NEAR-pääosaston menoista käytettiin tarkastusvarmuuden määrittämiseen muita lähteitä;

225.  korostaa tilintarkastustuomioistuimen todenneen, että jäännösriskitason laskeminen ”edunsaajamaiden välillisen hallinnoinnin” tapauksessa yhdistämällä tarkastusviranomaisten ei-tilastollisen näytteenoton tuloksia NEAR-pääosaston laskemaan historialliseen jäännösriskitasoon ei ole riittävän edustava eikä mahdollista tarkkaa arviota riskinalaisten maksujen määrästä; toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan on olemassa vaara siitä, että laskelmassa aliarvioidaan virhetaso ja se saattaa vaikuttaa pääjohtajan antamaan tarkastuslausumaan;

226.  pitää myönteisenä, että DEVCO-pääosaston pääjohtaja on lopettanut aikaisemman käytännön yleisestä varaumasta, joka koskee kaikkien DEVCO-pääosaston toimiin liittyvien tapahtumien laillisuutta ja asianmukaisuutta, ja että vuoden 2015 vuotuisessa toimintakertomuksessa on parlamentin suositusten mukaisesti esitetty eriytetty tarkastuslausuma;

227.  panee lisäksi merkille erityisen varauman Afrikan rauhanrahastosta, koska komission sisäisen tarkastuksen osasto oli havainnut valvonnassa puutteita; katsoo, että tällainen varauma olisi pitänyt esittää aikaisemmin, koska havaitut puutteet ovat olleet nähtävissä siitä lähtien, kun väline perustettiin vuonna 2004; toteaa, että kaikkia DEVCO-pääosaston tapahtumia koskevan yleisen varauman muodostama käytäntö on selvästi vaikuttanut DEVCO-pääosaston varainhoidon avoimuuden puutteeseen;

228.  toteaa, että DEVCO-pääosasto piti kahta menokohdetta korkean riskin kohteina:

   i) suoraan hallinnoidut tuet,
   ii) kansainvälisten organisaatioiden kanssa välillisesti hallinnoidut tuet;

yhtyy kuitenkin tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, jonka mukaan varauma olisi ollut perusteltu edunsaajamaiden kanssa välillisesti hallinnoitujen tukien tapauksessa erityisesti siksi, että edunsaajamaiden välillisesti täytäntöön panemilta tuilta olisi edellytettävä vastaavaa riskianalyysia kuin suoraan täytäntöön pannuilta tuilta;

229.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen tulosten mukaan (katso tilintarkastustuomioistuimen vuotta 2015 koskevan kertomuksen 48–50 kohta EKR:stä) DEVCO-pääosaston oikaisukapasiteetti on yliarvioitu, kun ennakkomaksujen ja kertyneiden korkojen takaisinperintää ja perintämääräysten peruuntumisia ei ole jätetty pois laskettaessa virheistä ja sääntöjenvastaisuuksista vuosina 2009–2015 annettujen perintämääräysten vuotuista keskimäärää;

Valvonta- ja ehkäisyjärjestelmien heikkoudet

230.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuin löysi komission valvontajärjestelmästä puutteita, joissa

   virheitä jäi joissakin tapauksissa havaitsematta edunsaajien nimeämien tarkastajien suorittamissa menojen tarkastuksissa, minkä seurauksena komissio hyväksyi tukeen oikeuttamattomia kuluja,
   komissiolla havaittiin viivästyksiä menojen vahvistamisessa, hyväksymisessä ja suorittamisessa,
   komission twinning-välineitä (Euroopan naapuruus- ja kumppanuusväline) varten vahvistamat erityiset säännöt kertakorvauksista ja kiinteämääräisistä kustannuksista oli laadittu siten, että ne loivat vaaran siitä, että täytäntöönpaneva jäsenvaltiokumppani tuottaa voittoa;

Ulkoisen avun hallinnointia koskevat kertomukset

231.  pitää jälleen kerran valitettavana, että unionin edustustojen päälliköiden laatimia ulkoisen avun hallinnointia koskevia kertomuksia ei ole liitetty DEVCO-pääosaston ja NEAR-pääosaston vuotuisiin toimintakertomuksiin, kuten varainhoitoasetuksen 67 artiklan 3 kohdassa säädetään; pitää valitettavana, että ne katsotaan järjestelmällisesti luottamuksellisiksi, vaikka varainhoitoasetuksen 67 artiklan 3 kohdan mukaisesti ”ne on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ottaen asianmukaisesti huomioon niiden luottamuksellisuus”;

232.  toteaa, että koska keskeisten tulosindikaattorien analyysi tehtiin NEAR-pääosastossa ensimmäistä kertaa, ”suuntauksista” ei voida tehdä johtopäätöksiä ja vuonna 2015 viittä keskeistä tulosindikaattoria ei laskettu NEAR-pääosaston osalta;

233.  huomauttaa, että

   a) edustustojen toiminta on yleisesti parantunut mitattuna edustustojen keskimäärin saavuttamien vertailuarvojen määrällä,
   b) edustustojen hallinnoimien hankesalkkujen kokonaisarvo on laskenut 30 miljardista eurosta 27,1 miljardiin euroon ja
   c) täytäntöönpano-ongelmista kärsivien hankkeiden osuus on supistunut 53,5 prosentista 39,7 prosenttiin;

234.  korostaa, että i) vakausväline, ii) MIDEAST-väline ja iii) Euroopan kehitysrahasto ovat edelleen ohjelmat, joiden täytäntöönpanossa on huolestuttavan paljon vaikeuksia ja että kolme neljästä Euroopan kehitysrahastossa käytetystä eurosta ei ehkä saavuta tavoitettaan tai viivästyy, mitä ei voida hyväksyä;

235.  toteaa, että edustustojen päälliköt ovat antaneet tietoja 3 782 hankkeesta, joiden arvo on 27,41 miljardia maksusitoumusmäärärahoina ja että

   a) 800 hankkeeseen (21,2 prosenttia), joiden arvo on 9,76 miljardia euroa (35,6 prosenttia koko hankesalkusta), kohdistuu jonkinlaisia riskejä – ennakkoriskejä tai ajankohtaisia riskejä – ja Euroopan kehitysrahastosta rahoitetut hankkeet muodostavat 72 prosenttia riskisaamisten kokonaismäärästä (7 miljardia euroa),
   b) 648 hankkeeseen (17,1 prosenttia), joiden arvo on 6 miljardia (22 prosenttia koko hankesalkusta), liittyy viivästymisen riski, ja Euroopan kehitysrahastosta rahoitetut hankkeet muodostavat kaksi kolmannesta kaikista viivästyneistä hankkeista,
   c) 1 125 hankkeeseen (29,75 prosenttia), joiden arvo on 10,89 miljardia euroa (39,71 prosenttia), liittyy tavoitteiden saavuttamatta jäämisen tai täytäntöönpanon viivästymisen riski, ja Euroopan kehitysrahastosta rahoitetut hankkeet muodostavat 71 prosenttia kyseessä olevista 10,8 miljardista eurosta;

236.  pitää myönteisenä, että komissio tiedustelee ensimmäistä kertaa edustustojen päälliköiltä hankkeiden ennakkoriskeistä, mikä voi muodostaa ensimmäisen askeleen kohti keskitettyä riskinhallintaprosessia; suosittelee, että komissio tehostaa edustustojen kanssa käymäänsä vuoropuhelua siitä, miten tätä riskiä voidaan hallita hankkeen täytäntöönpanovaiheessa, käyttäen perustana tietoja, joita on saatavilla vaikealta alalta, jolla edustusto toimii;

237.  toteaa, että DEVCO-pääosaston neljä heikoimpia tuloksia saavuttavaa edustustoa ovat Jemen, Keski-Afrikan tasavalta, Gabon ja Mauritania, kun taas NEAR-pääosaston neljä heikoimpia tuloksia saavuttavaa edustustoa ovat Syyria, Egypti, Albania ja Kosovo;

238.  odottaa, että DEVCO-pääosasto edistyy vuonna 2016 seuraavien painopisteiden saavuttamisessa ja tiedottaa niistä vuoden 2016 vuotuisessa toimintakertomuksessaan:

   a) lisätään päätöksiä ja sopimuksia koskevien rahoitusennusteiden tarkkuutta,
   b) lisätään 30 päivän jakson aikana suoritettavien maksujen prosenttiosuutta,
   c) lisätään valvonnan tehokkuutta,
   d) parannetaan kaikkien sellaisten edustustojen tuloksia, joiden keskeisistä tulosindikaattoreista alle 60 prosenttia on ”vihreällä” vuonna 2015, erityisesti ottamalla käyttöön toimintasuunnitelmia ja DEVCO-pääosaston tietojärjestelmiä;

239.  odottaa, että NEAR-pääosasto saavuttaa vuonna 2016 seuraavat ensisijaiset tavoitteet ja tiedottaa niistä vuoden 2016 vuotuisessa toimintakertomuksessaan:

   a) otetaan käyttöön viisi keskeistä tulosindikaattoria, jotka puuttuivat ulkoisen avun hallinnointia koskevista kertomuksista vuoden 2015 osalta,
   b) parannetaan mahdollisuuksia seurata keskeisiä tulosindikaattoreita;

Maahanmuuttoon ja turvapaikkoihin liittyvä unionin varainkäyttö naapuruusmaissa

240.  muistuttaa, että yksi unionin ulkosuhteiden keskeinen näkökohta on, että köyhyyden torjumisella olisi välillisesti pyrittävä myös luomaan edellytykset sille, että estetään laittomien maahanmuuttajien hallitsematon saapuminen Eurooppaan;

241.  hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen keskeiset tulokset erityiskertomuksessa nro 9/2016 ”EU:n ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvä varainkäyttö eteläisen Välimeren alueen maissa ja itäisissä naapuruusmaissa vuoteen 2014 asti”, ja korostaa erityisesti sitä, että välineiden nykyinen hajanaisuus estää i) varojen käytön parlamentaarisen valvonnan ja ii) vastuiden yksilöinnin, jolloin on vaikea arvioida summia, jotka todellisuudessa käytetään tukemaan maahanmuuttoa koskevia ulkoisia toimia;

Maailmanpankki

242.  ottaa huomioon Politico-julkaisussa 2. joulukuuta 2016 esitetyt hälyttävät tiedot, jotka koskivat komission jäsen Georgievan Maailmanpankki-toimien mahdollisia eturistiriitoja, ja muistuttaa, että parlamentti kehotti komissiota vuoden 2014 vastuuvapausmenettelyn yhteydessä antamassaan komission talousarvion toteuttamista koskevassa päätöslauselmassa komissiota tarkistamaan jäseniään koskevia menettelysääntöjä vuoden 2017 loppuun mennessä muun muassa määrittelemällä, mikä muodostaa eturistiriidan; korostaa, että ilman yksityiskohtaista eturistiriidan määritelmää parlamentti ei voi arvioida asianmukaisesti, oikeudenmukaisesti ja jatkuvasti todellisten tai mahdollisten eturistiriitojen olemassaoloa.

243.  katsoo, että komission ja Maailmanpankin välillä tehdyt uudet rahoitusjärjestelyt(110), joissa kiinteämääräinen hallinnointimaksu korvataan monimutkaisemmalla kaavalla ja joissa sovitaan erityisesti, että tiettyihin Maailmanpankin suoraan toteuttamiin hankkeisiin voidaan soveltaa 17 prosentin maksua henkilöstö- ja konsultointikustannuksista, ovat todennäköisesti haitaksi unionin talousarviolle ja saattavat johtaa siihen, että maksut ylittävät unionin varainhoitoasetuksen 124 artiklan 4 kohdassa säädetyn hallinnointikulujen 7 prosentin ylärajan;

244.  korostaa, että Maailmanpankille maksettavaa hallinnointimaksua ei käytetä kehitys- ja yhteistyöhankkeisiin; ihmettelee, miksi komission olisi maksettava Maailmanpankille korvausta pankkitoiminnasta, joka kuuluu sen ydintoimintoihin pankkina;

Kansainvälinen hallinnointiryhmä (IMG)

245.  antaa komissiolle tunnustuksen 2. helmikuuta 2017 päätökseen saatetun asian T-381/15 tuloksista; pyytää tietoja siitä, mitä IMG:n kanssa tehtyjä sopimuksia pannaan vielä täytäntöön tällä hetkellä;

Toteutettavat toimenpiteet

246.  kehottaa

   DEVCO-pääosastoa ja NEAR-pääosastoa parantamaan edunsaajien teettämien menotarkastusten laatua ottamalla käyttöön uusia toimenpiteitä, kuten laatuasteikon, jonka avulla tarkistetaan edunsaajien palkkaamien tarkastajien työn laatu, sekä tarkastajien toimeksiantojen tarkistukset,
   NEAR-pääosastoa ryhtymään toimiin varmistaakseen, että twinning-välineiden kautta kanavoitu rahoitus on voiton tuottamisen kieltävän periaatteen mukaista ja sen yhteydessä noudatetaan moitteettoman varainhoidon periaatetta,
   NEAR-pääosastoa tarkistamaan jäännösvirhetason laskentaan käytettävän menetelmän, jotta liittymistä valmistelevan tukivälineen välillisen hallinnoinnin yhteydessä suoritettujen maksujen osalta saadaan tilastollisesti paikkansapitävää tietoa riskinalaisista määristä,
   DEVCO-pääosastoa tarkistamaan arviotaan tulevasta oikaisukapasiteetistaan jättämällä pois laskelmista käyttämättä olevien ennakkomaksujen ja kertyneiden korkojen takaisinperinnän ja aiemmin annettujen perintämääräysten peruuntumiset,
   DEVCO-pääosastoa ja NEAR-pääosastoa julkaisemaan edustustojen päälliköiden kertomukset ulkoisen avun hallinnoinnista vuotuisen toimintakertomuksensa liitteenä varainhoitoasetuksen 67 artiklan 3 kohdassa säädetyllä tavalla sekä ilmoittamaan vuotuisissa toimintakertomuksissa toimet, joita ne ovat toteuttaneet tilanteen korjaamiseksi täytäntöönpano-ongelmista kärsivissä edustustoissa viipeiden lyhentämiseksi ja ohjelmien yksinkertaistamiseksi,
   komissiota julkaisemaan unionin edustustojen päälliköiden tarkastuslausumat,
   komissiota
   i) täsmentämään tavoitteita,
   ii) kehittämään, laajentamaan ja parantamaan naapuruston maissa toteutettavan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan tulosmittauskehystä,
   iii) keskittämään käytettävissä olevat varat selkeästi määriteltyihin ja kvantifioituihin painopistekohteisiin ja
   iv) edelleen vahvistamaan kehityksen ja maahanmuuton välistä yhteyttä,
   komissiota sisällyttämään komission jäseniä koskeviin menettelysääntöihin eturistiriidan määritelmän ja harkitsemaan perusteellisesti, tarvitseeko sen määrätä kansainvälisten organisaatioiden ja täytäntöönpanoyhteisöjen kanssa tehtävissä rahoitusjärjestelyissä, että niiden henkilöstölle maksetaan korvauksia tehtävistä, jotka ovat niiden toiminnan ytimessä, sekä tiedottamaan Euroopan parlamentille vuoden 2017 loppuun mennessä siitä, mihin tulokseen se on tullut asiassa, mutta myös kustannusten takaisin perintää koskevan uuden politiikan vaikutuksista;

Maahanmuutto ja turvallisuus

247.  pitää asian arkaluonteisuuden vuoksi myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin käsitteli maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikkaa ensimmäistä kertaa vuotuisen kertomuksensa 8 luvun toisessa osassa; toteaa, että tätä alaa koskevat 0,8 miljardia euroa ovat pieni mutta kasvava osa unionin talousarviota;

248.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei esittänyt tätä politiikan alaa koskevaa virhetasoa, kun taas HOME-pääosaston pääjohtaja arvioi vuoden 2015 vuotuisessa toimintakertomuksessaan jäännösriskitasoksi 2,88 prosenttia HOME-pääosaston suoraan hallinnoimista muista kuin tutkimukseen liittyvistä tuista;

249.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen huoleen siitä, että komission suorittamat yhteisvastuuta ja muuttovirtojen hallintaa koskevat tarkastukset eivät kattaneet useimpien keskeisten prosessien valvonnan testausta, ja että vaarana on, että komissio saattaa katsoa saaneensa kohtuullisen varmuuden joistakin vuosittaisista ohjelmista, joiden valvontajärjestelmä ei ole vaikuttava, eikä se näin ollen kohdista jälkitarkastuksia näihin ohjelmiin;

250.  toteaa, että HOME-pääosasto totesi hallinto- ja valvontajärjestelmien puutteita Euroopan pakolaisrahastossa, palauttamisrahastossa, Euroopan kotouttamisrahastossa ja ulkorajarahastossa jaksolla 2007–2013 Tšekin tasavallan, Saksan, Ranskan ja Puolan osalta;

251.  katsoo, että HOME-pääosaston vuoden 2015 vuotuiseen toimintakertomukseen sisältyvä keskeinen tulosindikaattori 1 ei ole merkityksellinen, koska HOME-pääosaston hallinnointi ei merkitsevästi vaikuta kolmansiin maihin palaavien laittomien maahanmuuttajien määrään;

252.  pitää valitettavana, että komission mielestä on vaikeaa ellei mahdotonta esittää arviota maahanmuuttajasta/hakijasta aiheutuvista kustannuksista maittain, koska maahanmuuttovirtojen hallintaan sisältyy laaja kirjo toimenpiteitä(111);

253.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta esittämään budjettivallan käyttäjälle maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvän todennäköisimmän virhetason vuotta 2016 koskevassa vuotuisessa kertomuksessaan sekä arvioimaan komission yksiköiden oikaisukapasiteettia tällä politiikan alalla;

254.  ilmaisee huolensa pakolaisille tarkoitettuja varoja koskevista tarkastuksista, sillä jäsenvaltiot jakavat varoja hätätilanteissa usein noudattamatta voimassa olevia sääntöjä; pitää keskeisenä, että komissio vahvistaa tiukemman valvontajärjestelmän, myös siksi, että voidaan varmistaa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet;

Toteutettavat toimenpiteet

255.  suosittelee, että HOME-pääosasto

   a) kvantifioi ja analysoi vuotuisessa toimintakertomuksessaan huolellisesti havaitsemiensa virheiden luonteen ja antaa lisätietoja ”oikaisukapasiteettinsa” luotettavuudesta,
   b) edistää yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöä sekä kertakorvausten ja standardoitujen ”yksikkökustannusten” käyttöä varojensa hallinnoinnissa,
   c) ottaa opikseen puutteista, joita todettiin Euroopan pakolaisrahaston, palauttamisrahaston, Euroopan kotouttamisrahaston ja ulkorajarahaston hallinnoinnissa jaksolla 2007–2013,
   d) antaa budjettivallan käyttäjälle ja talousarvion valvontaviranomaiselle mahdollisimman täsmälliset tiedot maahanmuuttajista/turvapaikanhakijoista aiheutuvista kustannuksista, jotta voidaan vankasti perustella rahoitusohjelmien budjettipyyntöjen summat; katsoo, että samalla on tunnustettava, ettei ihmiselämän arvo ole mitattavissa,
   e) testaa jäsenvaltioiden Solid-ohjelmissa käyttämien sisäisten valvontajärjestelmien tehokkuuden keskeisimpien prosessien eli valinta- ja sopimuksentekomenettelyjen, hankkeiden valvonnan, maksujen suorittamisen ja kirjanpidon osalta,
   f) organisoi ja kannustaa synergian lisäämistä kaikkien vastaavien yksiköiden välillä, jos ohjelmilla on vaikutusta muuttovirtoihin;

Hallinto

256.  panee merkille, että virkamies voidaan nimittää vanhemmaksi asiantuntijaksi tai vanhemmaksi hallintoavustajaksi, mikä avaa mahdollisuuden ylennykseen luokkaan AD 14 tai AST 11, ja että sen jälkeen kun virkamies on nimitetty vanhemmaksi asiantuntijaksi, häntä ei enää voida siirtää takaisin hallintovirkamieheksi; pitää valitettavana, että tämä toimenpide ei vastaa niitä toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään hallintomenoja tai vahvistamaan palkkaluokan ja tehtävän välistä yhteyttä; kehottaa komissiota tekemään lopun tästä käytännöstä;

257.  panee huolestuneena merkille, että palkkaluokassa ennen ylennystä vietettävien vuosien keskimääräinen määrä on vähentynyt palkkaluokassa AD 11 ja siitä ylöspäin; toteaa, että esimerkiksi palkkaluokassa AD 12 virkamies ylennettiin vuonna 2008 keskimäärin vain 10,3 vuoden välein, kun taas vuonna 2015 hän sai ylennyksen joka 3,8 vuoden välein, mikä osoittaa, että korkeimpien palkkaluokkien ylennykset ovat nopeutuneet; kehottaa komissiota hidastamaan ylennystahtia korkeammissa palkkaluokissa kuin AD 11 tai AST 9;

258.  korostaa, että maantieteellisen tasapainon eli henkilöstön kansalaisuuksien ja jäsenvaltioiden koon välisen suhteen olisi jatkossakin pysyttävä tärkeänä tekijänä resurssien hallinnassa ja että olisi otettava erityisesti huomioon vuodesta 2004 alkaen unioniin liittyneet jäsenvaltiot; pitää myönteisenä, että komissio on saavuttanut paremman tasapainon unioniin ennen vuotta 2004 ja sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden virkamiesten suhteen; huomauttaa kuitenkin, että kyseiset jäsenvaltiot ovat vielä aliedustettuja hallinnon ylemmällä tasolla ja johtotehtävissä, joiden osalta odotetaan edelleen edistystä;

259.  panee huolestuneena merkille Luxemburgissa harjoitetun liian suurten terveydenhoitomaksujen perimisen ja ongelmat, joita on ilmennyt unionin toimielinten yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän jäsenten kohtelussa yhdenvertaisesti Luxemburgin kansalaisten kanssa; pyytää toimielimiä ja erityisesti komissiota vaatimaan ja takaamaan, että direktiivin 2011/24/EU(112) 4 artiklaa, jossa jäsenvaltioiden on taattava, että terveysalan palveluntarjoajat alueillaan perivät muiden jäsenvaltioiden potilailta samoja maksuja kuin kotimaisilta potilailtaan, sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa ja erityisesti Luxemburgin suurherttuakunnassa; pyytää sitä myös määräämään asianmukaisia seuraamuksia, jos direktiiviä ei noudateta;

OLAF

260.  toteaa, että komission jäsenten kollegio poisti Olafin pääjohtajan syytesuojan Belgian viranomaisten pyynnöstä ”Dalli-asiaan” liittyvien tutkimusten vuoksi; katsoo, että pääjohtajalla on kolminkertainen eturistiriita:

   kun kollegio oli päättämässä syytesuojan poistamisesta, pääjohtaja harkitsi mahdollisuutta avata Olafin tutkinnat komission jäsenistä,
   kun kollegio oli tehnyt päätöksensä syytesuojan poistamisesta, pääjohtaja ryhtyi komission vastaisiin oikeustoimiin komission päätöksen väitetyn sääntöjenvastaisuuden vuoksi, samalla pääjohtaja edusti komissiota edelleen vastuualaansa kuuluvan toimintapolitiikan kysymyksissä,
   kun hänen syytesuojansa poistaminen oli vahvistettu, Belgian yleinen syyttäjä käynnisti tutkinnan pääjohtajan roolista kyseisessä asiassa toimien samalla Olafin pääjohtajan yhteystahona EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnassa Belgiassa;

katsoo, että nämä eturistiriidat voivat vahingoittaa sekä Olafin että komission mainetta; kehottaa siksi komissiota vapauttamaan Olafin pääjohtajan tehtävästään siihen asti, kunnes Belgian viranomaisten suorittama tutkinta saadaan päätökseen, ja kehottaa nimittämään sijaisen;

261.  pitää järkyttävinä uutispalvelujen välittämiä tietoja, joiden mukaan Olafin laskelmat osoittavat, että Yhdistyneen kuningaskunnan tullilaitoksen ”jatkuvien laiminlyöntien” johdosta EU menetti 1,987 miljardin euron suuruiset tulot kiinalaisista kauppatavaroista perimättä jätettyjen verojen vuoksi; on kauhistunut myös tiedoista, joiden mukaan erittäin pitkälle järjestäytynyt rikollisverkko on kavaltanut suurten EU-maiden, kuten Ranska, Saksa, Espanja ja Italia, arvonlisäverotuloja 3,2 miljardin euron edestä; pyytää saada tutustua kaikkiin tapaukseen liittyviin asiakirjoihin ja saada siitä säännöllisesti tietoja;

Käytännesäännöt

262.  on vakaasti sitä mieltä, että tarvitaan yhä enemmän vankkaa eettistä sääntelyä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 245 artiklan noudattamiseksi: korostaa, että hyvin toimivat käytännesäännöt vaativat jatkuvaa huomiota; korostaa, että käytännesäännöt ovat tehokas ehkäisevä toimenpide ainoastaan siinä tapauksessa, että niitä sovelletaan asianmukaisesti ja niiden noudattamista seurataan järjestelmällisesti eikä vain yksittäisten tapahtumien yhteydessä;

263.  panee merkille komission ehdotuksen komission jäsenten toimintasääntöjen tarkistamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, että tarkistus rajoittuu siihen, että karenssia pidennetään kolmeen vuoteen vain komission entisen puheenjohtajan osalta; kehottaa komissiota tarkistamaan komission jäsenten toimintasääntöjä vuoden 2017 loppuun mennessä muun muassa panemalla täytäntöön parlamentin suosituksen tilapäisen eettisen komitean uudistamisesta niin, että sen toimivaltaa lisätään ja siihen sisällytetään riippumattomia asiantuntijoita, määrittämällä mistä ”eturistiriita” koostuu sekä ottamalla käyttöön kriteerejä toimikauden jälkeisen työn sääntöjenmukaisuuden arvioimiseksi ja karenssin pidentämiseksi kolmeen vuoteen kaikkien komission jäsenten osalta;

264.  toteaa, että tärkeä askel eturistiriitojen alalla olisi komission puheenjohtajan, komission tilapäisen eettisen komitean ja pääsihteeristön avoimuuden lisääminen potentiaalisten eturistiriitatilanteiden tarkastelussa; toteaa, että kansalaiset voivat pitää komissiota tilivelvollisena vain siinä tapauksessa, että eettisen komitean lausunnot julkaistaan ennakoivasti;

265.  kehottaa komission jäsenten kollegiota tekemään päätöksen nyt, kun tilapäisen eettisen komitean suositukset komission aiemman puheenjohtajan tapauksesta on saatu valmiiksi, jotta asia voidaan viedä unionin tuomioistuimeen sen lausuntoa varten;

Asiantuntijaryhmät

266.  suhtautuu myönteisesti 30. toukokuuta 2016 annettuun komission päätökseen komission asiantuntijaryhmien perustamista ja toimintaa koskevien horisontaalisten sääntöjen vahvistamisesta(113) mutta pitää valitettavana, että komissio ei järjestänyt täysimittaista julkista kuulemista, vaikka monet kansalaisjärjestöt olivat ilmaisseet kiinnostuksensa; pitää tärkeänä, että kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten osallistumismuotoja tehostetaan unionin toimielinten avoimuuden ja toimivuuden kaltaisissa hyvin tärkeissä asioissa;

267.  muistuttaa, että avoimuuden puute vaikuttaa kielteisesti kansalaisten unionin toimielimiä kohtaan tuntemaan luottamukseen; toteaa, että komission asiantuntijaryhmäjärjestelmän vaikuttava uudistaminen avoimuuden ja tasapuolisen kokoonpanon periaatteiden perusteella parantaa tietojen saatavuutta ja luotettavuutta, mikä puolestaan lujittaa kansalaisten luottamusta unioniin;

268.  katsoo, että komission olisi edistyttävä asiantuntijaryhmien kokoonpanon tasapainottamisessa; pitää kuitenkin valitettavana, ettei taloudellisia ja muita kuin taloudellisia etuja edustavien tahojen välillä toistaiseksi tehdä yksiselitteistä eroa mahdollisimman suuren avoimuuden ja tasapainon saavuttamiseksi;

269.  muistuttaa, että sekä parlamentti että Euroopan oikeusasiamies ovat suositelleet, että komissio julkistaisi asiantuntijaryhmien esityslistat, tausta-asiakirjat, kokouspöytäkirjat ja keskustelut;

Erityisasiantuntijat

270.  kehottaa komissiota julkistamaan kaikkien erityisasiantuntijoiden nimet, toimenkuvat, palkkaluokan ja sopimuksen (työtunnit, sopimuksen pituus, työn sijaintipaikka); katsoo, että erityisasiantuntijoihin liittyy eturistiriidan riski; on siksi vakaasti sitä mieltä, että eturistiriitoja olisi vältettävä, koska ne heikentäisivät toimielinten uskottavuutta; kehottaa komissiota julkaisemaan ilmoitukset erityisasiantuntijoiden sidonnaisuuksista;

Eurooppa-koulut

271.  toteaa, että yksittäiset koulut ovat vastuussa tilinpäätöksistä (jotka muodostavat ”yleisen kehyksen”); toteaa, että vuoden 2015 talousarviosta saatavissa olleet määrärahat olivat 288,8 miljoonaa euroa, joista komission osuus oli 168,4 miljoonaa euroa (58 prosenttia);

272.  on järkyttynyt siitä, että vaikka viime vuosina on muka tehty uudistuksia, tilintarkastustuomioistuin on edelleen äärimmäisen kriittinen Eurooppa-koulujen varainhoitoa kohtaan:"”II. Koulut eivät laatineet tilinpäätöstä lain mukaisessa määräajassa. Todettiin lukuisia virheitä, joista useimmat korjattiin (tarkastuksen tuloksena) tilinpäätöksen lopullisessa versiossa. Ne muodostavat kirjanpitoprosessissa systeemisiä heikkouksia.

IV.  Kahden valitun koulun maksujärjestelmissä oli merkittäviä heikkouksia: ei automaattista yhteyttä kirjanpito- ja maksujärjestelmien välillä eikä selkeää tehtävien erottamista, kirjanpitojärjestelmä ei automaattisesti hylännyt järjestelmän ulkopuolella tehtyjä maksuja ja valvonnan taso oli yleisesti heikko. Nämä heikkoudet muodostavat merkittävän riskin maksujen laillisuuden ja asianmukaisuuden kannalta.

V.  Tilintarkastustuomioistuin totesi myös hankintamenettelyissä vakavia heikkouksia, jotka saattavat vaarantaa avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteet.

VI.  Joissakin tapauksissa tilintarkastustuomioistuin ei löytänyt todisteita palkatun henkilöstön pätevyydestä ja pani merkille puutteita heidän henkilöstökansioissaan.

VII.  Tämän tuloksena tilintarkastustuomioistuin ei pystynyt toteamaan, että varainhoito oli ollut moitteetonta”;

"

273.  pitää valitettavana, että ”tilintarkastustuomioistuin ei pystynyt toteamaan, että varainhoito oli ollut moitteetonta”;

274.  pitää myös valitettavana, että komissio antoi jälleen maineeseen liittyvän varauman tilintarkastustuomioistuimen havaintoja vastaavasti ja vuosien 2003 ja 2012 välillä epäillyn petostapauksen johdosta;

275.  toteaa, että Eurooppa-koulujärjestelmälle osoitetut määrärahat ovat huomattavasti suuremmat kuin 32 viraston määrärahat kahta virastoa lukuun ottamatta; katsoo, että Eurooppa-koulujärjestelmään liittyvää taloudellista vastuuvelvollisuutta olisi kohotettava unionin virastoja vastaavalle tasolla esimerkiksi soveltamalla erityistä vastuuvapausmenettelyä sen käyttöön annettuihin 168,4 miljoonaan euroon;

276.  muistuttaa, että parlamentti oli jo vuoden 2010 vastuuvapauden myöntämisen yhteydessä kyseenalaistanut ”Eurooppa-kouluja koskevan sopimuksen päätöksenteko- ja rahoitusrakenteet” ja pyytänyt, että komissio tarkastelee ”jäsenvaltioiden kanssa mahdollisuutta kyseisen sopimuksen tarkistamiseen” ja raportoi ”saavutetusta edistymisestä 31. joulukuuta 2012 mennessä”(114); toteaa, että parlamentti ei ole vastaanottanut edistymiskertomusta;

277.  toteaa, että Eurooppa-koulujärjestelmän rahoitus- ja organisaatiokriisi on muuttumassa entistä akuutimmaksi, kun suunnitteilla on viidennen koulun avaaminen Brysselissä ja kun yksi jäsenvaltio on tulevaisuudessa irrottautumassa jossakin vaiheessa Eurooppa-kouluja koskevasta yleissopimuksesta; aprikoi, selviääkö Eurooppa-koulujärjestelmä nykyorganisaationsa ja -rahoituksensa avulla suunnitelmista, jotka koskevat laajentumista viiteen kouluun Brysselissä; panee merkille, että tämä on vaarassa aiheuttaa tulevaisuudessa vieläkin suurempia ongelmia, kun ylikuormitetaan joitakin kieliosastoja, joiden valmiudet riittävät nykyresursseilla kattamaan vain neljä (saksankieliset osastot) tai kolme (englanninkieliset osastot) Brysselissä sijaitsevaa koulua;

278.  pitää mahdottomana hyväksyä, että jäsenvaltioiden edustajat edelleen myöntävät vastuuvapauden Eurooppa-kouluille, vaikka komissio, joka maksaa 58 prosenttia vuotuisesta talousarviosta, ja tilintarkastustuomioistuin ovat sitä vastaan;

279.  hyväksyy täysin yksitoista suositusta, jotka sisältyvät tilintarkastustuomioistuimen 11. marraskuuta 2015 antamaan kertomukseen Eurooppa-koulujen tilinpäätöksistä vuonna 2014 ja jotka koskevat kirjanpitoa, henkilöstöä, hankintamenettelyä, valvontaa koskevaa standardia ja maksamiseen liittyviä seikkoja;

280.  pitää myönteisenä, että henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto on laatinut päivitetyn toimintasuunnitelman komission varauman ja tilintarkastustuomioistuimen huomautusten täytäntöönpanoa varten;

281.  kehottaa komissiota valmistelemaan parlamentille ja neuvostolle marraskuuhun 2017 mennessä tiedonannon, jossa käsitellään sitä, miten Eurooppa-koulujen hallinnollista rakennetta voitaisiin parhaiten uudistaa;

282.  kehottaa komissiota täyttämään tehtävänsä kaikilla osa-alueilla uudistusprosessissa, joka koskee hallintoon, rahoitukseen, organisaatioon ja opetukseen liittyviä kysymyksiä; pyytää komissiota esittämään parlamentille vuosittain arvionsa edistymisestä näillä aloilla sen varmistamiseksi, että asiasta vastaavat valiokunnat voivat seurata koulujärjestelmän hallintoa ja arvioida, miten se käyttää järjestelmän käyttöön Euroopan unionin talousarvioista ohjattuja varoja; kehottaa asiasta vastaavaa komission jäsentä seuraamaan asiaa tarkoin ja kehottaa häntä etenkin osallistumaan henkilökohtaisesti johtokunnan kaksi kertaa vuodessa pidettäviin kokouksiin; toistaa parlamentin kannan, jonka mukaan tarvitaan nopeasti Eurooppa-koulujärjestelmän kattavaa tarkastelua; pyytää esittämään tarkastelua koskevan ensimmäisen luonnoksen 30. kesäkuuta 2017 mennessä;

Valiokuntien lausunnot

Ulkoasiat

283.  pitää myönteisenä saavutettua edistystä mutta toteaa, että komissio ei ole vielä tunnustanut kuutta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) puitteissa toteutetuista kymmenestä siviilioperaatiosta varainhoitoasetuksen 60 artiklan mukaisiksi; kehottaa komissiota tehostamaan toimia kaikkien YTPP:n siviilioperaatioiden hyväksymiseksi tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti, jotta niiden tehtäväksi voidaan antaa talousarvion toteuttamistehtäviä välillisen hallinnoinnin mukaisesti;

284.  pitää myönteisenä, että on perustettu operaatioiden tukifoorumi, jonka tarkoituksena on vähentää hallinnollista kuormaa ja lisätä YTPP:n siviilioperaatioiden tehokkuutta; pitää valitettavana tukifoorumin rajoitettua kokoa ja soveltamisalaa ja kehottaa jälleen pyrkimään siihen, että perustetaan yhteinen palvelukeskus, joka toisi talousarvioon ja tehokkuuteen liittyviä lisäetuja siten, että keskitetään kaikki operaatioiden tukipalvelut, joita ei tarvitse hoitaa paikallisesti;

285.  toistaa näkemyksensä, että unionin varainhoitosäännökset on mukautettava paremmin ulkoisen toiminnan, myös kriisinhallinnan, erityispiirteisiin ja korostaa, että varainhoitoasetuksen parhaillaan tehtävässä tarkistuksessa on lisättävä joustavuutta;

286.  on huolestunut siitä, että ei ole välineitä, joilla voitaisiin suoraan valvoa, miten vastaanottavat kolmannet maat käyttävät makrotaloudellista rahoitusapua; kehottaa komissiota sitomaan paremmin tällaisen avun mitattaviin parametreihin;

287.  pitää samoin myönteisinä tilintarkastustuomioistuimen unionin tuesta Moldovan julkishallinnon lujittamiselle antamassa erityiskertomuksessa nro 13/2016 ja unionin tuesta Ukrainalle antamassa erityiskertomuksessa nro 32/2016 esitettyjä suosituksia; katsoo, että unionin olisi hyödynnettävä täysimääräisesti ehdollisuuden antamaa vipuvaikutusta, jotta varmistetaan toteutettujen uudistusten täytäntöönpanon asianmukainen seuranta ja myötävaikutetaan demokraattisten käytäntöjen vahvistumiseen sekä Moldovassa että Ukrainassa;

Kehitys ja yhteistyö

288.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta nro 9/2016 unionin ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvästä varainkäytöstä eteläisen Välimeren alueen maissa ja itäisissä naapuruusmaissa; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen päätelmien mukaan unionin ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvän varainkäytön tehokkuutta ei ole onnistuttu osoittamaan, sen tuloksia on mahdotonta mitata, komissiolla on epäselvä lähestymistapa sen varmistamiseen, että muuttoliike vaikuttaa myönteisesti kehitykseen, paluun ja takaisinoton tukemisella on vain vähän vaikutusta ja muuttajien ihmisoikeuksien kunnioittaminen, jonka pitäisi olla kaikkien toimien ohjeena, on teoreettista ja vain harvoin muuttuu käytännöksi;

289.  pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta nro 15/2016 humanitaarisen avun varainkäytöstä Afrikan suurten järvien alueella; korostaa tilintarkastustuomioistuimen todenneen, että komissio hallinnoi konfliktista kärsivälle Afrikan suurten järvien alueen väestölle antamaansa humanitaarista apua yleisesti ottaen hyvin; korostaa, että ero muuttoliikepolitiikkaan liittyvään varainkäyttöön nähden on selvä, ja pitää tätä lisätodisteena siitä, että hyvin suunniteltu kehityspolitiikka tuottaa paljon parempia tuloksia kuin lyhytnäköinen muuttoliikeaktivismi;

290.  on erittäin huolissaan komission viimeaikaisissa ehdotuksissa havaittavasta trendistä jättää huomiotta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014(115) oikeudellisesti velvoittavat säännökset, kun on kyse virallisen kehitysavun yhteydessä tukikelpoisista menoista ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen yhteydessä tukikelpoisista maista; muistuttaa, että unionin varainkäytön laillisuus on moitteettoman varainhoidon keskeinen periaate ja että poliittiset näkökohdat eivät saisi olla etusijalla selvästi ilmaistuihin oikeudellisiin säännöksiin nähden, jos komissio haluaa pysyä uskottavana oikeusvaltion periaatteeseen liittyvissä kysymyksissä; muistuttaa tässä yhteydessä komissiota unionin tuomioistuimen äskettäisestä tuomiosta(116), joka koski Marokkoa ja Länsi-Saharan ongelmaa ja jossa tuomioistuin katsoi, että unioni on toistuvasti rikkonut kansainvälistä oikeutta;

291.  kannattaa budjettituen käyttämistä yleisesti, mutta kehottaa komissiota arvioimaan ja määrittelemään selkeämmin, mitä kehitystuloksia budjettituella on tarkoitus kussakin tapauksessa saavuttaa, sekä ennen kaikkea tehostamaan vastaanottajavaltioiden toimien valvontamekanismeja korruption, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeusvaltion ja demokratian aloilla; ilmaisee vakavan huolensa budjettituen mahdollisesta käyttämisestä maissa, joissa ei ole demokraattista valvontaa joko parlamentaarisen demokratian toimimattomuuden tai kansalaisyhteiskunnan tai tiedonvälityksen puutteellisen vapauden vuoksi tai valvontaviranomaisten puutteellisten valmiuksien vuoksi;

292.  kehottaa komissiota sisällyttämään kehitystoimiin kannustimiin perustuvan lähestymistavan ottamalla käyttöön enemmällä enemmän -periaatteen Euroopan naapuruuspolitiikan esimerkin kaltaisesti; katsoo, että mitä paremmin ja nopeammin maa edistyy sisäisissä uudistuksissaan demokraattisten instituutioidensa rakentamisessa ja vakiinnuttamisessa, korruption kitkemisessä sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisessa, sitä enemmän sen pitäisi saada tukea unionilta; korostaa, että tämä ”myönteisen ehdollisuuden” lähestymistapa täydennettynä maaseutuyhteisöjen pienimuotoisten hankkeiden rahoittamisella saattaa tuoda todellisia muutoksia ja taata sen, että unionin veronmaksajien rahat käytetään kestävämmällä tavalla;

293.  pitää valitettavana, että parlamenttia ei kuultu etukäteen perustettaessa Euroopan unionin Afrikka-hätärahastoa (EUTF); kehottaa toteuttamaan tehokkaampia toimia unionin Afrikka-hätärahaston hankkeita koskevien päätösten avoimuuden lisäämiseksi, korostaa, että parlamentin säännölliselle kuulemiselle ei ole asianmukaista muotoa, ja pitää valitettavana, että tämän suhteen ei ole tehty mitään;

Työllisyys ja sosiaaliasiat

294.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen suosituksen, jonka mukaan komission olisi syytä hyödyntää ohjelmakaudella 2007–2013 saatuja kokemuksia ja esitellä kauden 2014–2020 kansallisia tukikelpoisuussääntöjä koskeva kohdennettu analyysi ja laatia tämän perusteella jäsenvaltioille ohjeet tarpeettoman monimutkaisten tai raskaiden sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja poistamiseksi kokonaan;

295.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta sisällyttää unionin rahoitusohjelmat vuotuista hallinnollista rasitusta koskevaan selvitykseen, kuten sovittiin toimielinten välisessä sopimuksessa paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016(117); korostaa, että myös unionin rahoitusohjelmia koskevien vuotuisten hallinnollisen rasituksen vähentämistavoitteiden käyttöönotto parantaisi sääntöjen noudattamista ja edesauttaisi siten virhetason alentamista;

296.  on tyytyväinen siihen, että ohjelmakaudella 2014–2020 keskitytään entistä enemmän tuloksiin; katsoo kuitenkin, että entistä kehittyneemmät tulosindikaattorit ja valvontajärjestelmät edistäisivät moitteetonta taloudellista vastuuvelvollisuutta ja tehostaisivat tulevia toimintaohjelmia;

Ympäristö, kansanterveys ja elintarvikkeiden turvallisuus

297.  on tyytyväinen toimivaltaansa kuuluvien viiden erillisviraston työskentelyyn niiden hoitaessa teknisiä, tieteellisiä tai johtamista koskevia tehtäviä, joilla autetaan unionin toimielimiä laatimaan ja harjoittamaan ympäristö-, ilmasto- ja kansanterveyspolitiikkaa sekä elintarvikkeiden turvallisuutta koskevaa politiikkaa; on myös tyytyväinen tapaan, jolla näiden virastojen talousarvioita on toteutettu;

298.  on tyytyväinen LIFE+:n toimintamäärärahojen yleiseen käyttöasteeseen, joka oli vuonna 2015 maksusitoumusmäärärahoilla 99,95 prosenttia ja maksumääräahoilla 98,93 prosenttia; painottaa, että LIFE+ on osaltaan myötävaikuttanut siihen, että kansalaiset ovat paremmin tietoisia unionin ympäristöpolitiikkaa koskevasta lainsäädännöstä ja osallistuvat enemmän sen täytäntöönpanoon, ja samoin se on vaikuttanut alan hallinnon parantamiseen; toteaa, että vuonna 2015 osoitettiin toiminta-avustuksiin 225,9 miljoonaa euroa, 40 miljoonaa euroa käytettiin Euroopan investointipankin hallinnoimiin rahoitusvälineisiin ja 59,2 miljoonaa euroa käytettiin toimiin, joilla oli tarkoitus tukea komission roolia politiikan ja lainsäädännön kehityksen alullepanijana ja valvojana; panee merkille, että 10,2 miljoonaa euroa käytettiin Life-ohjelman hallinnolliseen tukeen ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston tukeen;

299.  panee merkille, että ilmastotoimien pääosasto korotti toteutusastettaan siten, että maksusitoumusmäärärahojen – 108 747 880 euroa – käyttöaste oli 99,9 prosenttia ja maksumäärärahojen – 47 479 530 euroa – käyttöaste oli 91,77 prosenttia ja että jos hallintomenoja ei oteta huomioon, maksumäärärahojen käyttöaste nousee 96,88 prosenttiin;

300.  kehottaa budjettivallan käyttäjää keskittymään pilottihankkeisiin ja valmistelutoimiin, jotka tuottavat unionille tulevaisuudessa aitoa lisäarvoa; panee merkille, että on toteutettu kymmenen pilottihanketta ja viisi valmistelutointa, joiden maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä on 1 400 000 euroa ja maksumäärärahojen kokonaismäärä on 5 599 888 euroa;

301.  panee merkille, että toisen terveysohjelman (2008–2013) arviointi saatettiin päätökseen vuonna 2015; suhtautuu myönteisesti siihen, että kolmatta terveysohjelmaa vahvistettiin vuonna 2015 tukemaan ja edistämään tiedon ja hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioissa, joihin kohdistuu maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten laajamittaiseen vastaanottoon liittyviä haasteita, ja erityisesti vaihtoa, joka liittyy terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston valmistelemaan maahanmuuttajien henkilökohtaisen terveyden arviointiin, jota on määrä käyttää järjestelykeskuksissa ja vastaanottoalueilla, sekä maahanmuuttajien terveyteen liittyvien hankkeiden lisämäärärahoihin;

Liikenne ja matkailu

302.  panee merkille, että vuonna 2015 osoitettiin 263 liikennehankkeeseen 12,8 miljardia euroa avustussopimuksin, jotka allekirjoitettiin vuonna 2015 vuoden 2014 Verkkojen Eurooppa -välineen ehdotuspyyntöjen perusteella; panee myös merkille, että Verkkojen Eurooppa -välineen rahoituksella on saatu aikaan yhteensä 28,3 miljardin euron investoinnit, joissa käytetään sekä unionin rahoitusta että alueellista ja jäsenvaltioiden rahoitusta ja Euroopan investointipankin lainoja;

303.  panee merkille, että kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn alalla, johon liikenne kuuluu, tilintarkastustuomioistuin tarkasti ainoastaan seitsemän liikenteen ja liikkumisen pääosaston vastuulla olevaa tapahtumaa; toteaa, että virheitä löydettiin vain yhdestä tarkastetusta tapahtumasta ja että kyseiset virheet liittyivät julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämiseen;

304.  korostaa, että Euroopan investointipankin arviointikertomuksessa huomautetaan maantieteellisestä epätasapainosta ja alueellisista keskittymistä ns. infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunassa ja että kyseisen ikkunan rahoitus on keskittynyt kolmeen jäsenvaltioon (63 prosenttia); kehottaa komissiota arvioimaan kiireellisesti Euroopan strategisten investointien rahaston kokonaisvaikutusta unionin kannalta; pitää valitettavana, että Euroopan strategisten investointien rahastosta ei rahoiteta riittävästi innovatiivisia liikennehankkeita kaikissa liikennemuodoissa, jotta edistettäisiin esimerkiksi kestäviä liikennemuotoja tai kannustettaisiin digitalisointiprosessin jatkamista ja esteettömyyshankkeita;

305.  pitää valitettavana, että komissio (liikenteen ja liikkumisen pääosasto) ei ole vielä laatinut muodollisesti konsolidoitua strategia-asiakirjaa, jossa käsiteltäisiin Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkon käytävien kehittämisen valvomista; kehottaa komissiota hyväksymään tällaisen strategia-asiakirjan valvontatoimista ja avoimuudesta; muistuttaa, että avoimuus ja kaikkien sidosryhmien kuuleminen vaikuttavat osaltaan liikennehankkeiden onnistumiseen;

306.  huomauttaa, että vuosien 2014–2020 liikennehankkeita rahoitetaan useista lähteistä, joihin kuuluvat muun muassa Verkkojen Eurooppa -väline, koheesiorahasto, Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan strategisten investointien rahasto; pyytää komissiota sen vuoksi kehittämään synergiaa, jonka avulla näistä eri rahoituslähteistä saatavat varat voitaisiin kohdentaa tehokkaammin ja näitä resursseja voitaisiin yhdistellä; kehottaa komissiota toimittamaan ja julkistamaan vuosittain myös verkkosivustollaan helposti saatavilla olevan luettelon mainituista varoista yhteisrahoitetuista liikenne- ja matkailualan hankkeista, mukaan luettuina kulkumuotojakaumaa koskevat osuudet;

Alueellinen kehitys

307.  pyytää komissiota kiinnittämään korkean tason ryhmässä(118) erityistä huomiota kansallisiin kelpoisuussääntöihin tarkastaessaan kansallisia hallinto- ja valvontajärjestelmiä ja auttamaan jäsenvaltioita yksinkertaistamaan niitä muutosten mahdollistamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää noudattaa yhtenäisen tarkastusmallin periaatetta; kehottaa komissiota selkeyttämään palautukseen oikeuttavan arvonlisäveron käsitettä antamalla aiheesta yksinkertaisia ja vaikuttavia neuvoja, jotta vältetään erilaisten tulkintojen syntyminen termistä ”palautukseen oikeuttamaton arvonlisävero” ja tilanne, jossa unionin varojen käyttö ei ole optimaalista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia varmistamaan, että edunsaajille tarjotaan yhdenmukaisia tietoja rahoituksen ehdoista varsinkin menojen tukikelpoisuuden ja korvausten enimmäismäärien osalta;

308.  pitää valitettavana, että hallintoviranomaiset esittivät vuonna 2015 vähemmän kuluilmoituksia kuin vuonna 2014, mikä johti siihen, että maksattamatta olevien kuluilmoitusten taso laski 23,2 miljardista eurosta (2014) 10,8 miljardiin euroon (2015), josta 2,8 miljardia euroa oli edelleen maksamatta vuoden 2014 lopusta alkaen; huomauttaa, että talousarvion toteutuksen viiveet kaudella 2014–2020 eivät saisi olla suurempia kuin edellisellä kaudella eivätkä saisi johtaa maksamattomien pyyntöjen kasautumiseen rahoituskauden loppupuolelle; kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta tiiviisti jäsenvaltioiden kanssa ja mukauttamaan maksusuunnitelmaa vastaavasti;

309.  pitää valitettavana, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole 30. kesäkuuta 2016 mennessä saattaneet julkisia hankintoja koskevia direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja kehottaa komissiota auttamaan edelleen jäsenvaltioita lisäämään kapasiteettiaan saattaa ne osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panemaan täytäntöön ennakkoehtoja koskevat toimintasuunnitelmat, mikä on keskeinen edellytys petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi; pitää tärkeänä panna täytäntöön julkisia hankintoja koskeva toimintasuunnitelma Euroopan rakenne- ja investointirahastojen osalta kaudeksi 2014–2020, jotta voidaan yksinkertaistaa, nopeuttaa ja yhdenmukaistaa sähköisiä julkisia hankintamenettelyjä;

310.  panee merkille, että EAKR:n ja ESR:n 1 025 rahoitusvälineen keskimääräinen maksatusaste oli 57 prosenttia vuoden 2014 lopulla, mikä merkitsee ainoastaan 10 prosentin lisäystä vuoteen 2013 verrattuna; pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoa rahoitusvälineiden loppukäyttäjille suoritettavien maksujen tukikelpoisuusajan jatkamisesta komission päätöksellä eikä asetuksen muuttamisella; pitää huolestuttavana, että tilintarkastustuomioistuin saattaa katsoa, että 31. joulukuuta 2015 jälkeen tehdyt maksatukset ovat sääntöjenvastaisia; panee huolestuneena merkille, että huomattava osuus EAKR- ja ESR-rahoitusvälineiden alkuperäisistä ohjelmakauden 2007–2013 rahoitusvaroista käytettiin hallinnointikustannuksiin ja -palkkioihin;

311.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin on tulossuuntautunut, ja pitää hyvänä käytäntönä, että hallintoviranomaiset määrittelevät asiaankuuluvat tulosindikaattorit, joilla mitataan hankkeiden osuutta toimintaohjelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa täydentävyyskriteerin mukaisesti; korostaa tarvetta tehostaa tiedottamista; kehottaa komissiota määrittämään tehokkaampia viestintäkanavia, jotta voidaan lisätä Euroopan rakenne- ja investointirahastoja käyttävien investointien näkyvyyttä; kehottaa komissiota vahvistamaan rajallisen määrän relevantteja indikaattoreita, joilla voidaan mitata tuloksellisuutta;

312.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään alueellisia välineitä mahdollisimman hyvin varmistamalla, että yhdennetyt kaupunkikehitysstrategiat hyväksytään hyvissä ajoin rahoitettaviksi ja siten kaupungit voivat investoida kattaviin strategioihin, hyödyntää toimintalinjojen välisiä synergioita ja huolehtia suuremmasta vaikutuksesta kasvuun ja työpaikkoihin;

Maatalous ja maaseudun kehittäminen

313.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta laatimaan jatkossakin erilliset arvioinnit Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä otsakkeesta 2 myös seuraavan varainhoitovuoden jälkeen, sillä erillinen arviointi mahdollistaa huomattavan erilaisten virhetasojen korjaamiseen kohdennetut toimet;

314.  kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioiden viranomaisia jatkamaan suorien tukien monimutkaisuuden tarkastelua ja vähentämistä mahdollisuuksien mukaan ja etenkin jos moni eri taso osallistuu Euroopan maatalouden tukirahaston hallintoon;

315.  pitää uusien rahoitusvälineiden uutta sukupolvea myönteisenä ja katsoo, että niille on annettava selkeämmät tavoitteet ja niitä on valvottava niin tehokkaasti täytäntöönpanokauden lopussa, että osoitetaan niiden vaikutukset ja taataan, että virhetaso ei nouse niiden käyttöön ottamisen seurauksena;

316.  vaatii, että kolmen viime vuoden aikana odotuksista jääneiden jäsenvaltioiden kansallisissa maksajavirastoissa vastuu annetaan virassa jo olevien unionin virkamiesten pikemminkin kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisten kannettavaksi;

317.  kiinnittää huomiota maatalouspolitiikan hallintojärjestelmän monivuotisuuteen ja korostaa, että asetuksen(119) täytäntöönpanoon liittyvien sääntöjenvastaisuuksien lopullinen arviointi voidaan tehdä vasta ohjelmakauden lopussa;

318.  toteaa, ettei YMP:n yksinkertaistaminen saa vaarantaa toteutuskelpoista elintarviketuotantoa, ja pyytää toimenpiteitä, joiden avulla elintarvike- ja metsäaloilla siirrytään kohti vähähiilistä taloutta;

Kalastus

319.  panee tyytyväisenä merkille, että meri- ja kalastusasioiden pääosasto esitti vuoden 2014 vuosikertomuksessaan varaumia, jotka koskivat Euroopan kalatalousrahaston ohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmää (2007–2013), ja pitää vakuuttavana, että näiden varausten seurannan avulla kyettiin vähentämään tuntuvasti asiaan liittyvien toimintaohjelmien ja jäsenvaltioiden määrää siten, että niitä on nyt vain viisi;

320.  on vakuuttunut, että meri- ja kalastusasioiden pääosaston käyttämä sisäinen valvontajärjestelmä tarjoaa riittävän varmuuden siitä, että toimien laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyvien riskien hallinta on asianmukaista;

321.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin ei havainnut kalastusalan 12 toimen tarkastuksessaan lainkaan kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä;

322.  pitää kuitenkin valitettavana, että valtaosa jäsenvaltioista esitti EMKR:ään liittyvän toimenpideohjelmansa hyvin myöhäisessä vaiheessa, mikä viivästytti Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varojen käyttöönottoa merkittävästi;

323.  toteaa, että tämän seurauksena komissiolle ei voitu ilmoittaa 30. kesäkuuta 2015 mennessä yhdestäkään menosta eikä niitä voitu näin ollen myöskään tarkastaa; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa yhteistyössä hallinnoitavien varojen käytöstä;

Kulttuuri ja koulutus

324.  muistuttaa, että kaikkien unionin nuorille tarkoitettujen liikkuvuusohjelmien yhdistämisellä Erasmus+-ohjelmaan pyrittiin alun perin lisäämään tehokkuutta, ja kehottaa siksi komissiota pitäytymään sovituissa tavoitteissa ja ohjelman budjettikohdissa, jottei ohjelman varsinainen tarkoitus unohdu;

325.  pitää myönteisenä ohjelmien Erasmus+ ja Luova Eurooppa kykyä reagoida pakolaisten/maahanmuuttajien kotouttamisen ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn luomiin uusiin haasteisiin vuonna 2015;

326.  panee merkille, että lainoja, jotka kuuluvat opintolainojen takausjärjestelmään maisteritutkinnon suorittamista varten (Erasmus+ Master Loan), asetettiin saataville ensimmäisen kerran vuonna 2015, jolloin järjestelmä otettiin käyttöön kahdessa pankissa Espanjassa ja Ranskassa; korostaa, että takausjärjestelmän toteutuskelpoisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että varmistetaan sen laaja maantieteellinen kattavuus ja että komissio valvoo lainaehtoja tarkasti;

327.  muistuttaa, että ensimmäistä kertaa vuonna 2015 kaksi komission pääosastoa, nimittäin koulutuksen, nuorisoasioiden, urheilun ja kulttuurin pääosasto sekä viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosasto, hallinnoi Luova Eurooppa -ohjelmaa; korostaa, että tarvitaan koordinoitu lähestymistapa, jotta sisäiset organisatoriset haasteet eivät heikennä ohjelman toimivuutta tai yleistä mielikuvaa siitä;

Kansalaisvapaudet sekä oikeus- ja sisäasiat

328.  kehottaa komissiota laatimaan ja toimittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle luettelon havaituista eturistiriitatapauksista;

329.  pitää valitettavana, että muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa esitetyt keskeiset tulosindikaattorit eivät kata vuonna 2015 apua saaneiden, uudelleen sijoitettujen, sisäisesti siirrettyjen ja palautettujen ihmisten määrää; pitää valitettavana, että ei ole indikaattoreita, joilla voitaisiin arvioida kansallisten lainvalvontaviranomaisten välisen koordinoinnin ja yhteistyön vahvistamiseksi toteutettujen toimien vaikuttavuutta;

330.  kannustaa kehittämään selvempiä ja pitkän aikavälin poliittisia painopisteitä, jotka ovat muunnettavissa konkreettisemmiksi toimintaohjelmiksi; korostaa tässä yhteydessä muiden elinten, etenkin virastojen, kanssa tehtävän tiiviimmän yhteistyön merkitystä;

331.  pitää valitettavana, että komission tietoturvallisuuden hallintorakenteita ei ole mukautettu tunnustettuihin parhaisiin käytäntöihin (sisäisen tarkastuksen tarkastuskertomuksen mukaisesti);

Sukupuolinäkökohdat

332.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon olisi oltava kaikkien politiikka-alojen monialainen tavoite; toteaa kuitenkin, ettei eräissä ohjelmissa ole tähän tavoitteeseen kohdennettuja erityistoimia, joihin olisi osoitettu erikseen määrärahoja, ja että tietojenkeruuta parantamalla olisi pystyttävä sukupuolten tasa-arvoon liittyvien toimien määrärahojen määrittämisen lisäksi parantamaan unionin kyseisten varojen vaikutuksen arviointia;

333.  kehottaa jälleen komissiota ottamaan sukupuolitietoisen budjetoinnin huomioon talousarvioprosessin kaikissa vaiheissa, myös talousarvion toteuttamisessa ja sen toteuttamisen arvioinnissa, ESIR-rahasto, Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan aluekehitysrahasto sekä Horisontti 2020 mukaan luettuina, jotta voidaan torjua jäsenvaltioissa ilmenevää syrjintää; korostaa, että talousarvion suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin olisi sisällytettävä yhteiset, mitattavissa olevat tulos- ja vaikutusindikaattorit, joiden avulla talousarvion toteutusta olisi helpompi arvioida sukupuolinäkökulmasta, ja kehottaa ottamaan tässä huomioon tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota koskevan aloitteen ja tulossuuntautuneisuuden tavoitteen;

334.  kehottaa komissiota arvioimaan niin uudet kuin nykyisetkin budjettikohdat sukupuolitietoisen budjetoinnin avulla sekä tekemään mahdollisuuksien mukaan aiheellisia toimintapolitiikan muutoksia sen varmistamiseksi, ettei sukupuolten välillistä epätasa-arvoa ilmene.

(1)EUVL L 69, 13.3.2015.
(2)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(3)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(4)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0144.
(7)EUVL L 69, 13.3.2015.
(8)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(9)EUVL C 417, 11.11.2016, s. 2.
(10)EUVL C 449, 1.12.2016, s. 51.
(11)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(12)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(13)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(14)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(15)EUVL L 343, 19.12.2013, s. 46.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0144.
(17)EUVL L 69, 13.3.2015.
(18)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(19)EUVL C 417, 11.11.2016, s. 10.
(20)EUVL C 449, 1.12.2016, s. 61.
(21)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(22)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(23)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(24)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(25)EUVL L 341, 18.12.2013, s. 73.
(26)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0144.
(27)EUVL L 69, 13.3.2015.
(28)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(29)EUVL C 417, 11.11.2016, s. 2.
(30)EUVL C 449, 1.12.2016, s. 41.
(31)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(32)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(33)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(34)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(35)EUVL L 341, 18.12.2013, s. 69.
(36)EUVL L 363, 18.12.2014, s. 183.
(37)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0144.
(38)EUVL L 69, 13.3.2015.
(39)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(40)EUVL C 417, 11.11.2016, s. 9.
(41)EUVL C 449, 1.12.2016, s. 157.
(42)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(43)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(44)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(45)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(46)EUVL L 346, 20.12.2013, s. 58.
(47)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0144.
(48)EUVL L 69, 13.3.2015.
(49)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(50)EUVL C 417, 11.11.2016, s. 11.
(51)EUVL C 449, 1.12.2016, s. 230.
(52)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(53)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(54)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(55)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(56)EUVL L 346, 20.12.2013, s. 54.
(57)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0144.
(58)EUVL L 69, 13.3.2015.
(59)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(60)EUVL C 417, 11.11.2016, s. 11.
(61)EUVL C 449, 1.12.2016, s. 219.
(62)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(63)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(64)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(65)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(66)EUVL L 352, 24.12.2013, s. 65.
(67)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0144.
(68)1EUVL L 69, 13.3.2015.
(69)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(70)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(71)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(72)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(73)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(74)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0144.
(75)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(76)EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1.
(77)Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 31/2016.
(78)Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2015 ja nro 19/2016.
(79)Euroopan komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto: ”Summary of data on the progress made in financing and implementing financial engineering instruments reported by the managing authorities in accordance with Article 67(2)(j) of Council Regulation (EC) No 1083/2006, Programming period 2007–2013, situation as at 31 December 2015”, 20. syyskuuta 2016, s. 61.
(80)Katso tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, 1.39 kohta.
(81)Katso tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, 3.22 ja 3.23 kohta.
(82)Katso tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, 3.29 kohta.
(83)Katso tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, 3.33–3.38 kohta.
(84)Katso tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, 3.56 kohta.
(85)Katso tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, 4.16 kohta.
(86)COM(2016)0674, SWD(2016)0338, SWD(2016)0339.
(87)”Commitment and Coherence”, unionin seitsemännen puiteohjelman jälkiarviointi (2007–2013), marraskuu 2015.
(88)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, 3.19 kohta.
(89)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, 3.22 kohta.
(90)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, 3 luku.
(91)Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio 8 kohta (EUVL L 246, 14.9.2016, s. 27).
(92)Vuotuinen toimintakertomus 2015, tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto, Bryssel 2016, s. 11, alaviite 8.
(93)SWD(2016)0318.
(94)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).
(95)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1).
(96)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243).
(97)Nuorisotyöllisyysaloitetta koskevat ensimmäiset tulokset, komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosastolle laadittu loppuraportti, kesäkuu 2016.
(98)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, kohta 6.36.
(99)Vastaus kysymykseen 19 komission jäsen Crețulle esitetyissä kirjallisissa kysymyksissä.
(100)Katso 28. huhtikuuta 2016 annetun päätöslauselman 8 kohta.
(101)Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2015, kohta 6.9, alaviite 8.
(102)Näiden virheiden välttäminen olisi vähentänyt arvioimaamme virhetasoa 0,9 prosenttiyksiköllä ”markkinatoimenpiteiden ja suoran tuen” osalta ja 3,2 prosentilla ”maaseudun kehittämisen ja muiden politiikkojen” osalta.
(103)AGRI-pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa todetaan, että yhdistetty mukautettu virhetaso on pudonnut 2,61 prosentista (2014) 1,47 prosenttiin (2015).
(104)Kokoaikainen tarkoittaa työsopimuksia koskevissa kansallisissa säännöksissä vaadittua vähimmäistyötuntimäärää. Jos kansallisissa säännöksissä ei ilmoiteta tuntien määrää, vuotuiseksi vähimmäistyöajaksi oletetaan 1 800 tuntia: tämä vastaa 225:tä 8-tuntista työpäivää.
(105)Maatilojen rakennetta koskevan viimeisimmän Eurostat-tutkimuksen mukaan EU-28:n maatalouden työvoiman kokonaismuutos kaudella 2007–13 oli 2,3 miljoonan vuosityöyksikön pudotus, joka vastaa 19,8 prosentin vähennystä.
(106)Vastaus kirjalliseen kysymykseen 3 – komission jäsen Hoganin kuuleminen 29. marraskuuta 2016.
(107)Katso 28. huhtikuuta 2016 annetun päätöslauselman 317 kohta.
(108)Jäsenvaltioiden on vähennettävä edunsaajille maksettavien hehtaarikohtaisten maksujen välisiä eroja omilla alueillaan (”sisäinen yhdenmukaistaminen”). Periaatteessa (poikkeuksia on) niiden on myös vähennettävä vähintään viidellä prosentilla yli 150 000 euron maksuja, jotka yksittäinen edunsaaja saa perustukijärjestelmästä tai tilatukijärjestelmästä. Lisäksi jäsenvaltioilla on mahdollisuus jakaa uudelleen enintään 30 prosenttia niiden suorien tukien kansallisesta osuudesta kunkin tilan ensimmäisille 30 hehtaarille (”uudelleenjakotuki”) sekä asettaa ehdoton yläraja kunkin edunsaajan perustukijärjestelmästä tai tilatukijärjestelmästä saamille tuille.
(109)Katso komission 6. elokuuta 2014 antama täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta, 35 artiklan 1 kohta (EUVL L 255, 28.8.2014, s. 59), ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549).
(110)Komission 12.4.2016 tekemä päätös C(2016)2210, jolla muutetaan komission päätöstä C(2014)5434, jolla hyväksytään yksikkökustannuksiin perustuvien korvausten käyttö toimista, joita Maailmanpankkiryhmän yksiköt suorittavat unionin kanssa tehdyn puitesopimuksen mukaisesti.
(111)Vastaus kirjalliseen kysymykseen 23 – komission jäsen Avramopoulosin kuuleminen 29. marraskuuta 2016.
(112)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45).
(113)C(2016)3301.
(114)Euroopan parlamentin 10. toukokuuta 2012 antama päätöslauselma, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2010, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot kohta 38 (EUVL L 286, 17.10.2012, s. 31).
(115)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11. maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 (EUVL L 77, 15.3.2014, s. 44).
(116)Unionin tuomioistuimen tuomio 21. joulukuuta 2016 asiassa C-104/16 P, neuvosto v. Front Polisario, ECLI:EU:C:2016:973.
(117)Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen 13. huhtikuuta 2016 tehty toimielinten sopimus paremmasta lainsäädännöstä (EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1).
(118)Yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen edunsaajien osalta seuraamaan perustettu riippumattomien asiantuntijoiden korkean tason ryhmä.
(119)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487).


Vastuuvapaus 2015: Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa vuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä
PDF 447kWORD 99k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2015 vastuuvapausmenettelyssä (2016/2208(DEC))
P8_TA(2017)0144A8-0160/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0338/2016)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio(5), sekä päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2015 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05876/2017 – C8-0037/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0160/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoa tärkeistä varojen käyttöön liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

C.  toteaa, että parlamentin huomautukset tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista ovat erottamaton osa edellä mainittua 27. huhtikuuta 2017 annettua päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio;

Osa I – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2015 ”Vaikeuksissa oleville maille annettu rahoitustuki”

1.  panee merkille havainnot ja suositukset, jotka on esitetty tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa;

2.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastuskertomuksen ensimmäiseen erityiskertomukseen unionin talouden ohjauksesta ja hallinnasta ja odottaa mielenkiinnolla tulevana vuonna julkaistavia kertomuksia;

3.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei maininnut kertomuksessaan kaikkia finanssikriisin alusta lähtien rahoitustukea saaneita jäsenvaltioita, Kreikan ohjelma mukaan luettuna, koska se olisi helpottanut vertailua;

4.  pitää kuitenkin myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin aikoo laatia erillisen Kreikkaa koskevan erityiskertomuksen; pyytää tilintarkastustuomioistuinta vertaamaan näiden kahden erityiskertomuksen tuloksia ja käsittelemään erityisesti parlamentin Kreikkaa koskevaan kertomukseen tekemiä ehdotuksia, keskipitkän ja pitkän aikavälin tulokset mukaan luettuina (esimerkiksi käynnissä oleva keskustelu mahdollisesta velkahelpotuksesta);

5.  kannustaa tilintarkastustuomioistuinta lisäämään entisestään henkilöresurssejaan ja parantamaan asiantuntemustaan tällä alalla parantaakseen työnsä laatua; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ottamaan tässä vaiheessa kattavasti huomioon tarkastuksensa tausta-aineistoksi pyytämänsä ulkopuolisten asiantuntijoiden raportit;

6.  pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että tilintarkastustuomioistuin rajasi tarkastuksen koskemaan neuvoston hyväksymää rahoitustukea koskevaa erittäin lyhytaikaista ja konkreettista skenaariota eikä ottanut huomioon julkisessa ja tieteellisessä keskustelussa jo esitettyjä muita mahdollisia ratkaisuja julkisen talouden epätasapainon korjaamiseksi, kuten valtionvelan jakamista tai velkahelpotusta;

7.  pitää valitettavana, että kertomuksessa keskitytään vain tuen hallinnointiin eikä analysoida tai kyseenalaisteta ohjelman sisältöä eikä rahoitustuelle neuvoteltuja ehtoja;

8.  panee merkille, että erityiskertomuksessa ainoastaan kuvaillaan unionin poliittisella tasolla toteuttamia erityisiä toimenpiteitä ja ohjelmien pääpiirteitä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta analysoimaan, olivatko toimenpiteet asianmukaisia ohjelmien tavoitteiden kannalta ja kuinka ne olivat vuorovaikutuksessa laajemman politiikkakehyksen sekä pitkän aikavälin tavoitteiden, kuten Eurooppa 2020 -strategian, kanssa;

9.  panee merkille, että rahoitustukiohjelmien tavoitteina oli, että tukea saaneet maat palaavat rahoitusmarkkinoille, niiden julkinen talous saadaan kestäväksi ja niissä saadaan jälleen aikaan kasvua ja vähennetään työttömyyttä; pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen havainnoissa ei analysoitu kattavasti ohjelman tuloksia näitä tavoitteita vasten;

10.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin keskittyi johtopäätöksissään lähinnä komissioon rahoitustuen hallinnoijana, mutta katsoo, että paremman käsityksen saamiseksi enemmän huomiota olisi pitänyt kiinnittää Kansainväliseen valuuttarahastoon ja Euroopan keskuspankkiin, jotka alun perin tukivat komissiota ohjelmien valmistelussa ja seurannassa;

11.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että neuvoston ja muiden kumppanien roolia ohjelman perustamisessa ja hallinnoinnissa on aliarvioitu; pyytää tilintarkastustuomioistuinta ja komissiota analysoimaan neuvoston toimenpiteiden merkityksellisyyttä, Euroopan keskuspankin roolia ja sitä, olivatko toimenpiteet sopivia ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi ja auttoivatko ne saavuttamaan unionin tavoitteet, joihin kuuluu muun muassa talouskriisin voittaminen vähitellen sekä työpaikkojen ja kasvun luominen;

12.  pitää valitettavana, että kumppanit eivät aina toimittaneet komissiolle kaikkea käytettävissä olevaa tietoa, minkä vuoksi neuvotteluryhmän lähestymistavat olivat epäjohdonmukaisia; kehottaa komissiota tekemään kumppaniensa kanssa viralliset sopimukset saadakseen hyvissä ajoin kaikki käytettävissä olevat tiedot ja välttääkseen siten vastaavat ongelmat tulevaisuudessa;

13.  korostaa, että jotkut ohjelmissa mainitut uudistukset (esimerkiksi työmarkkinauudistus) tuottavat kilpailukykyyn vaikuttavia tuloksia vasta hyvin pitkällä aikavälillä, kun taas tukiohjelmissa pyritään saamaan aikaan lähinnä välittömiä, lyhyen aikavälin tuloksia;

14.  toteaa, että ohjelmat ovat perustuneet lähinnä menopuoleen (muun muassa työmarkkinoiden ja eläke- ja työttömyysturvajärjestelmien uudistukset ja paikallisten yksiköiden vähentäminen) sekä julkisten ohjelmien kustannusten karsimiseen; ymmärtää, että karsimisen tarkoituksena on ollut tukea saaneiden maiden rahoitusmarkkinoiden uudistaminen;

15.  kehottaa neuvostoa tarkastelemaan huolellisesti tulevissa ohjelmissa käytettävissä olevia rahoitustuen välineitä ja toimenpiteitä, jotta voidaan vähentää väestöön kohdistuvaa vaikutusta, kotimaiseen kysyntään kohdistuvaa ei-toivottua vaikutusta ja kriisin kustannusten sosialisointia;

16.  tähdentää, että rahoitustuki vaikeuksissa oleville jäsenvaltioille annettiin lainoina, joita varten otettiin lainaa pääomamarkkinoilta käyttäen vakuutena unionin talousarviota; katsoo, että parlamentin rooli budjettivallan käyttäjänä on heikentynyt näissä ohjelmissa, mikä on entisestään vähentänyt annetun rahoitustuen demokraattista oikeutusta;

17.  kehottaa komissiota lisäämään parlamentin osallistumista rahoitustuen myöntämiseen, kun kyseessä on unionin talousarvio;

18.  pitää tärkeänä tarkastella Euroopan keskuspankin roolia sen pyrkiessä epäsuorasti auttamaan jäsenvaltioita saavuttamaan tavoitteensa sekä tukemaan laajemmin unionin rahoitusjärjestelmän rakennetta rahoitusohjelmien aikana;

19.  katsoo, että kriisin alussa oli vaikea ennustaa joitakin äkillisiä häiriöitä, joilla on ollut joissakin jäsenvaltioissa tuhoisia vaikutuksia; painottaa, että vuosien 2007 ja 2008 maailmanlaajuisten finanssikriisien laajuutta ja luonnetta oli hankala ennustaa, koska ne olivat ennennäkemättömiä;

20.  on yhtä mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että kriisiä edeltävän tarkkailun säännöskehykseen ei kiinnitetty riittävästi huomiota, jotta sen avulla olisi voitu tunnistaa julkisessa taloudessa piilevät riskit vaikean taloudellisen kriisin yhteydessä;

21.  suhtautuu myönteisesti siihen, että lainsäädäntövallan käyttäjät hyväksyivät talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin, joita esitettiin finanssikriisin seurauksena ja joissa käsitellään kriisin paljastamia valvonnan puutteita; toteaa kuitenkin, että unionin talouden ohjaus- ja hallintakehyksen uudistaminen viime vuosina ei ole auttanut voittamaan kriisiä kokonaan, ja kehottaa komissiota analysoimaan edelleen uuden kehyksen vahvuuksia ja heikkouksia verrattuna vastaaviin kansantalouksiin (Yhdysvallat, Japani ja muut OECD-maat) sekä ehdottamaan tarvittaessa uusia uudistuksia;

22.  kehottaa komissiota noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen suositusta parantaa entisestään makrotaloutta ja julkista taloutta koskevien ennusteidensa laatua;

23.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksen, että aikapaineista ja kokemuksen vähyydestä huolimatta komissio onnistui huolehtimaan rahoitustukiohjelmien hallinnointiin liittyvistä uusista tehtävistä; painottaa tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöstä, jonka mukaan tilanne huomioon ottaen tämä oli hyvä saavutus;

24.  suhtautuu myönteisesti päätökseen antaa rahoitustuen hallinnointi komission vastuulle muiden rahoituskumppaneiden sijasta, koska tämä mahdollistaa räätälöidyn tuen, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden ominaispiirteet ja omavastuu;

25.  katsoo, että jäsenvaltioita olisi kohdeltava yhdenvertaisesti, mutta on myös tarpeen räätälöidä ja mukauttaa ohjelmia ja uudistuksia joustavasti kansallisten erityisolosuhteiden mukaan; katsoo, että vastaisuudessa komission ohjelmissa ja tilintarkastustuomioistuimen kertomuksissa olisi syytä määrittää ja eriyttää nimenomaan unionin toteuttamat toimenpiteet ja kansalliset hypoteettiset suunnitelmat;

26.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kommentin, joka koskee komission vaikeuksia kirjata tietoja ja jonka mukaan prosessien avulla ei voitu arvioida päätöksentekoa jälkikäteen;

27.  painottaa, että ohjelmien alkuvaiheessa komissio toimi vakavan aikapaineen ja poliittisen paineen alla ja että epävarmuustekijät aiheuttivat haasteen koko rahoitusjärjestelmän vakaudelle, millä olisi ollut vaikeasti ennakoitavia seurauksia taloudelle;

28.  toteaa, että komissiolla ei ollut aiempaa kokemusta rahoitustuesta mutta se sovelsi tekemällä oppimisen periaatetta ja onnistui perustamaan ohjelmat melko nopeasti ja paransi myöhempien ohjelmien hallinnointia;

29.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin, joiden mukaan komission olisi analysoitava maiden sopeutuksen keskeisiä näkökohtia lisää ja verrattava talousennusteita, asuntomarkkinat sekä julkiset ja yksityiset kansalliset velat mukaan luettuina; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toimittamaan asianmukaiset tiedot komissiolle järjestelmällisesti ja säännöllisesti;

30.  katsoo, että ensimmäisen unionin ohjelman käynnistämisestä tilintarkastustuomioistuimen analyysin päättymiseen kuluvan ajan pitäisi antaa mahdollisuus sisällyttää tuleviin ohjelmiin parempia suosituksia, jotka koskevat sekä parannuksia että ohjelman tuloksia ja jotka ovat tulosta tilintarkastustuomioistuimen ja komission välisestä toimielinten keskinäisestä kuulemisprosessista ja vuoropuhelusta;

31.  katsoo, että avoimuuden, paremman tiedottamisen ja kansalaisille suunnatun viestinnän varmistamiseksi komission vastaukset ja tilintarkastustuomioistuimen lausunto olisi esitettävä tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen tavoin kaksipalstaisena asiakirjana, jotta mahdollistetaan näkemysten vertailu;

32.  ottaa huomioon, että kyseessä olevat uudet kertomukset unionin finanssihallinnasta ovat arkaluonteisia, ja suosittelee siksi, että lehdistötiedotteissa ja muussa tiedotusaineistossa välitettäisiin tarkasti tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja suositukset;

Osa II – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 19/2015 ”Kreikalle annettavan teknisen avun toimittamista on pyrittävä parantamaan kiinnittämällä enemmän huomiota tuloksiin”

33.  toteaa, että tätä päätöslauselmaa laadittaessa komissio oli jo antanut ehdotuksensa rakenneuudistusten tukiohjelman perustamiseksi; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ilmeisesti ottanut tilintarkastustuomioistuimen suositukset huomioon, ja toivoo, että rakenneuudistusten tukiohjelmasta tulee Kreikka-työryhmän työstä saatuihin kokemuksiin perustuva vahva teknisen avun väline;

34.  on huolestunut siitä, että jotkut operatiivisista ongelmista johtuivat siitä, että työryhmä oli tilapäinen ja se perustettiin nopeasti; kehottaa ottamaan paikalla vallitsevan tilanteen tarkan arvioinnin ja ytimekkään, vaihekohtaisen toimintasuunnitelman laatimisen kaikkien teknisen avun hankkeiden pakolliseksi esitoimeksi; pyytää komissiota noudattamaan seuraavissa teknisen avun ohjelmissa suunnitellumpaa toimintatapaa, johon kuuluu toimeksiannon alkamis- ja päättymispäivämäärät sisältävä aikataulu;

35.  korostaa, että erillinen budjetti on onnistuneen teknisen avun ohjelman välttämätön edellytys sekä menojen suunnittelun että järkeistämisen kannalta, jotta ei tarvitse noudattaa eri budjettikohtiin liittyviä erilaisia valvonnan tasoja ja sääntöjä;

36.  panee merkille, että työryhmä hallinnoi vaikuttavaa määrää hankkeita, joissa oli mukana useita kumppaniorganisaatioita; katsoo, että teknisen avun vaikutusta olisi voitu parantaa järkeistämällä ohjelmia sekä rajoittamalla kumppaniorganisaatioiden määrää ja hankkeiden laajuutta hallinnollisten koordinointitoimien minimoimiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi;

37.  pitää valitettavana, että edunsaajajäsenvaltio ja työryhmä eivät antaneet komissiolle säännöllisesti toimintakertomuksia; huomauttaa, että komission olisi vaadittava saada neljännesvuosittain annettavat toimintakertomukset ilman turhia viivästyksiä sekä jälkiarvioinnin muodossa annettava kattava loppuraportti kohtuullisen ajan kuluttua Kreikka-työryhmän työn päättymisestä; pyytää komissiota seuraamaan järjestelmällisesti teknisen avun toteutusta, jotta teknistä apua voidaan kohdentaa tulossuuntautuneesti; pyytää lisäksi, että teknisen avun ja Kreikka-työryhmän eri raporteissa olisi tehtävä selkoa siitä, miten ja missä tarkalleen Kreikan niin kutsutut pelastuspaketit käytettiin;

38.  kehottaa komissiota, parlamenttia ja neuvostoa käyttämään rakenneuudistusten tukiohjelmasta kaudeksi 2017–2020 käytävää keskustelua tilaisuutena tarkistaa alakohtaisten johtajien hyviä käytäntöjä; kannustaa komissiota luomaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa järjestelmän asiantuntijoiden palkkaamiseksi suoraan jäsenvaltioista, jotta vältetään turhaa monimutkaisuutta ja hallinnollista rasitetta, kun ei käytetä kansallisia virastoja;

39.  vaatii jäsenvaltioita osoittamaan vankempaa sitoutumista, sillä tulosperusteinen toimintatapa antaisi Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille mahdollisuuden toimia paremmin tukiroolissaan talousarvion valvonnasta vastaavien valiokuntiensa välityksellä;

Osa III – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2015 ”EU:n kehitysyhteistyötoimia koskevaan tulosperusteiseen lähestymistapaan liittyvien riskien arviointi”

40.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

41.  panee merkille, että komissio on sisällyttänyt riskianalyysin ulkoisten toimiensa hallinnointiin, ja toteaa, että näitä toimia toteutetaan monimutkaisissa ja epävarmoissa toimintaympäristöissä, joissa on monenlaisia riskejä kumppanimaiden erilaisten kehitystasojen ja hallintorakenteiden vuoksi;

42.  pitää erityisen myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen komissiolle esittämää suositusta parantaa pitkän aikavälin tuloksiin (tuotokset, tulokset ja vaikutukset) liittyvän terminologian käyttöä ja korostaa, että ennen hankkeiden rahoittamista koskevien päätösten tekemistä on tärkeää laatia aidot SMART-tavoitteet (täsmälliset, mitattavat, saavutettavat, realistiset ja aikasidonnaiset tavoitteet);

43.  korostaa tarvetta kiinnittää erityisesti huomiota saavutettavien ja realististen tavoitteiden asettamiseen sellaisten tilanteiden välttämiseksi, joissa kumppanimaat saavuttavat alkuperäiset tavoitteet mutta tulokset eivät ole merkittäviä kehityksen kannalta;

44.  pitää välttämättömänä pidättyä keskittymästä talousarvion toteutumaan ainoana hallinnollisena tavoitteena, koska se voi olla haitallista moitteettoman varainhoidon ja tulosten saavuttamisen kannalta;

45.  palauttaa mieliin, että erittäin riskialttiiden tekijöiden (ulkoisten ja operatiivisten tekijöiden sekä rahoitustekijöiden) säännöllinen seuranta ja kartoitus ja niiden ilmaiseminen määrällisesti hankkeen määrittelyvaiheesta toteutusvaiheeseen saakka ovat hyvän varainhoidon ja varainkäytön edellytyksiä sekä edellytys sille, että voidaan varmistaa unionin toimien uskottavuus, kestävyys ja maine; katsoo, että toimien ja maiden riskiprofiilien luominen helpottaa myös riskien nopeaa lieventämistä koskevan strategian laatimista, mikäli tilanne kumppanimaassa heikkenee;

46.  korostaa tarvetta mukauttaa säännöllisesti valvontaympäristöä ja riskinhallintatoimintoja, jotta voidaan ottaa huomioon uudenlaisten tukivälineiden ja -järjestelyjen, kuten yhdistelmärahoituksen, erityisrahastojen ja muiden kansainvälisten elinten kanssa toteutettavien rahoituskumppanuuksien, syntyminen;

47.  toteaa jälleen, että varojen hyödyntämisen, sääntöjen noudattamisen ja tuloksellisuuden välillä tarvitaan uutta tasapainoa, joka on otettava huomioon toimien hallinnoinnissa;

48.  katsoo, että myös kumppanimaiden valmiuksien luomisen, hallintorakenteiden ja omavastuullisuuden kehittäminen on hyvä tapa lieventää järjestelmäriskejä sellaisen ympäristön suosimiseksi, jossa varat päätyvät kohteisiin, joihin ne on tarkoitettu, ja ovat taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden vaatimuksen mukaisia;

49.  pitää myös välttämättömänä lujittaa poliittista ja toimintapoliittista vuoropuhelua, avun ehdollisuutta ja loogista viitekehystä, jotta rahoitussopimuksissa voidaan varmistaa johdonmukaisuus maksuja ja maksatusta koskevan päätöksen ja niiden ennakkoehtojen välillä luomalla selvä yhteys maksujen ja toimien toteuttamisen ja tulosten sekä valittujen tavoitteiden ja indikaattoreiden merkityksellisyyden välille;

50.  kehottaa kansainvälisiä elimiä varsinkin yhteisrahoitettavissa ja usean rahoittajan hankkeissa

   arvioimaan ja suunnittelemaan hankkeen tulevia etuja sekä tapaa, jolla kukin kumppani osallistuu lopputulosten ja laajempien vaikutusten aikaansaamiseen, jotta vältetään kysymykset siitä, mikä osa tuloksista oli unionin rahoituksen tai muun rahoittajan toimien ansiota;
   yhdistämään hallintorakenteensa unionin rakenteeseen erityisesti parantamalla riskinhallintakeinojaan; katsoo, että varojen yhdistämistä (”fungibiliteetti”) olisi seurattava tarkasti tähän liittyvän suuren rahoitusriskin vuoksi;

51.  kehottaa komissiota ottamaan opiksi kaikista päätöksentekoprosessissa saaduista kokemuksista ja siten varmistamaan, että arviointien ja toimintapolitiikan laatimisen välinen yhteys on toimiva;

52.  toteaa jälleen, että tuloksellisuuden seurannan ja tulosten arvioinnin heikentäminen on haitaksi julkiselle vastuuvelvollisuudelle ja päätöksentekijöiden kattavalle tiedonsaannille;

Osa IV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 23/2015 ”Veden laatu Tonavan jokivesistöalueella: vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpano etenee, mutta vielä on jonkin verran tekemistä”

53.  katsoo, että komission olisi laadittava ohjeet siitä, miten edistymisestä veden laadun suhteen raportoidaan entistä eriytetymmin;

54.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, että komission olisi parannettava tietojen vertailukelpoisuutta esimerkiksi pienentämällä eroja niiden fysikaalis-kemiallisten aineiden määrissä, jotka otetaan huomioon arvioitaessa ekologista tilaa;

55.  korostaa, että komission on seurattava edelleen vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteeksi asetetun veden hyvän laadun saavuttamisessa tapahtuvaa edistystä jäsenvaltioissa;

56.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että veden hyvän laadun seurantaa varten on tarkat tiedot tilanteesta ja pilaavien aineiden alkuperästä vesistöittäin, jotta toimet voidaan kohdentaa tarkemmin ja voidaan lisätä korjaavien toimenpiteiden kustannustehokkuutta;

57.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan vesipiirin hoitosuunnitelmien toimenpiteet määrittelevien elinten ja rahoitettavat hankkeet hyväksyvien elinten välisen koordinoinnin;

58.  kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan täytäntöönpanon valvontamekanismien vaikuttavuutta ja erityisesti niiden tavoiteltavaa kattavuutta ja sovellettavien seuraamusten varoittavaa vaikutusta sekä varmistamaan näiden toteutuminen;

59.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisuutta käyttää jätevesien päästömaksua taloudellisena välineenä ja keinona soveltaa saastuttaja maksaa -periaatetta ainakin aineisiin, jotka heikentävät eniten veden laatua;

60.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta arvioida jäsenvaltioiden soveltamien hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vaatimusten ja vähimmäisvaatimusten olemassaolon lisäksi systemaattisesti näiden vaatimusten riittävyyttä;

61.  toteaa, että komission olisi annettava ohjeita mahdollisista keinoista korvata hajakuormituksen aiheuttamien vahinkojen kustannuksia;

62.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisuutta käyttää ympäristöverojen kaltaisia taloudellisia välineitä kannustimina pilaantumisen vähentämiseen ja keinona soveltaa saastuttaja maksaa -periaatetta;

63.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan luettelon täytäntöönpanon valvontamekanismeista (sekä unionin että kansallisista) ja määrittelemään sen perusteella keinoja tarkastusten rakenteen ja toteutuksen yksinkertaistamiseen ja niiden tehon varmistamiseen;

Osa V – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2015 ”EU:n sisäisten arvonlisäpetosten torjuminen: lisätoimia tarvitaan”

64.  katsoo, että komission olisi pantava alulle yhteinen järjestelmä, jolla arvioitaisiin EU:n sisäisten alv-petosten suuruus ja jonka avulla jäsenvaltioiden olisi mahdollista arvioida tuloksellisuuttaan asianmukaisten indikaattoreiden avulla; toteaa, että tuloksena olisi oltava EU:n sisäisten arvonlisäpetostapausten väheneminen, petostapausten havaitseminen entistä paremmin ja petoshavaintojen seurauksena perittävän veromäärän kasvu;

65.  katsoo, että komission olisi pyrittävä parantamaan Eurofiscin toimintaa petoksia tehokkaasti ehkäisevänä varhaisvaroitusjärjestelmänä antamalla jäsenvaltioille seuraavat suositukset: a) käyttöön on otettava yhteinen riskianalyysi sen varmistamiseksi, että Eurofiscin kautta vaihdettu tieto on hyvin petoksiin kohdistettua, b) tietojenvaihtoa on nopeutettava ja tihennettävä, c) tietojenvaihtoon on käytettävä luotettavaa ja käyttäjäystävällistä tietotekniikkaympäristöä, d) eri työalojen tuloksellisuuden mittaamiseksi on määritettävä asianmukaiset indikaattorit ja tavoitteet, e) kaikkiin Eurofiscin työaloihin on syytä osallistua;

66.  kehottaa komissiota arvioidessaan niitä hallinnollisen yhteistyön järjestelyjä, joita jäsenvaltioiden välille on perustettu veroviranomaisten välistä tietojenvaihtoa varten EU:n sisäisten alv-petosten torjumiseksi, tekemään seurantakäyntejä riskin perusteella valittuihin jäsenvaltioihin; katsoo, että seurantakäynneillä olisi keskityttävä parantamaan jäsenvaltioiden tietopyyntöihin antamien vastausten oikea-aikaisuutta, alv-tietojen vaihtojärjestelmän luotettavuutta, monenvälisten valvontatoimien nopeutta ja hallinnollista yhteistyötä koskevien komission aiemmissa kertomuksissa esitettyjen havaintojen seurantaa;

67.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden on saatava tietoja EU:n ulkopuolisista maista voidakseen kantaa arvonlisäveroa internetin välityksellä toimitetuista yrittäjän ja kuluttajan välisistä sähköisistä palveluista ja aineettomista hyödykkeistä; kehottaa komissiota siksi tukemaan jäsenvaltioita pyrkimyksissä neuvotella keskinäistä avunantoa koskevista sopimuksista niiden maiden kanssa, joihin useimmat digitaalisten palvelujen tarjoajat ovat sijoittautuneet, ja allekirjoittamaan nämä sopimukset; katsoo, että tämä on tarpeellista EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäämiseksi ja arvonlisäveron kantamisen mahdollistamiseksi;

68.  katsoo, että unionin sisäiset alv-petokset ovat usein yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja että komission ja jäsenvaltioiden olisi poistettava oikeudellisia esteitä, jotka haittaavat hallinto-, oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten välistä tietojenvaihtoa kansallisella ja unionin tasolla; katsoo erityisesti, että Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja Europolille olisi taattava pääsy alv-tietojen vaihtojärjestelmän ja Eurofiscin tietoihin ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä niiden tarjoamia tiedustelutietoja hyväkseen;

69.  katsoo, että komission olisi turvattava jäsenvaltioiden perustamien ja neuvoston Euroopan monialainen rikosuhkien torjuntafoorumi -aloitteen puitteissa vahvistamien toimintasuunnitelmien elinkelpoisuus ja kestävyys riittävien taloudellisten resurssien avulla;

Osa VI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 25/2015 ”Maaseudun infrastruktuuria koskeva EU:n tuki: varoille olisi mahdollista saada huomattavasti parempaa vastinetta”

70.  toteaa, että sellaiset unionin ja erityisesti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston varoin tuetut investoinnit maaseudun infrastruktuuriin ovat tärkeitä, joilla rahoitetaan tarpeita, joiden edut ulottuvat maanviljelyä laajemmalle ja joita ei välttämättä muutoin ole rahoitettu maaseutualueiden merkittävien taloudellisten haasteiden ja niiden saaman niukan rahoituksen vuoksi;

71.  panee merkille, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoitus infrastruktuurihankkeille perustuu yhteistyössä tapahtuvaan hallinnointiin, jossa jäsenvaltiot ovat vastuussa hankkeiden hallinnoinnista, seurannasta ja valvonnasta sekä niiden valinnasta ja toteutuksesta, kun taas komission tehtävänä on valvoa, että jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat asianmukaisesti; katsoo, että nämä tehtävät olisi määritettävä selkeämmin, jotta edunsaajille on selvää, millä aloilla seurantaelimet ovat toimivaltaisia; korostaa, että sekä komission että jäsenvaltioiden on noudatettava moitteettoman varainhoidon periaatteita;

72.  katsoo, että erityiskertomukseen nro 25/2015 sisältyvät tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja suositukset ovat hyödyllisiä, kun pyritään parantamaan maaseudun infrastruktuuriin tehtävien unionin rahoittamien investointien tulosperusteista käyttöä sekä saamaan aikaan parempia tuloksia ja parempaa vastinetta varoille; pyytää komissiota panemaan suositukset täytäntöön;

73.  suosittelee painokkaasti, että unionin investoinnit maaseudun infrastruktuuriin kohdennetaan hankkeisiin, joilla voidaan parantaa julkisia palveluja ja/tai auttaa luomaan maaseudulle työpaikkoja sekä edistää maaseudun taloudellista kehitystä ja joiden julkisen tuen tarve on osoitettavissa ja jotka tuottavat lisäarvoa, samalla kun varmistetaan, että nämä varat ovat lisäinvestointeja eikä niillä korvata keskeisten palvelujen kansallista rahoitusta;

74.  suosittelee, että jäsenvaltiot omaksuvat koordinoidun lähestymistavan, jonka yhteydessä arvioidaan määrällisesti tarpeet – tarvittaessa – ja rahoitusvajeet ja perustellaan maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteiden käyttö sekä otetaan huomioon unionin varojen ja ohjelmien lisäksi myös kansalliset, alueelliset ja paikalliset ohjelmat ja julkiset varat ja yksityiset varat, joiden avulla voitaisiin kohdentaa – tai kohdennetaan jo – toimia samoihin tarpeisiin kuin maaseudun kehittämisohjelman avulla;

75.  kehottaa komissiota kehittämään edelleen eri EU-rahastojen vaikuttavan koordinoinnin ja täydentävyyden varmistamiseksi toteuttamiaan ensimmäisiä toimia, joissa käytettiin tarkistuslistaa, jonka avulla komissio varmisti ohjelmakauden 2014–2020 maaseudun kehittämisohjelmien yhdenmukaisuuden, sekä tarjoamaan jäsenvaltioille ohjelmien täytäntöönpanon aikana lisäohjausta siitä, miten voidaan parantaa täydentävyyttä mutta myös välttää riski varojen korvaamisesta toisilla varoilla sekä lieventää nollavaikutusriskiä; pyytää komissiota tässä yhteydessä myös edistämään parhaiden käytäntöjen käyttöönottoa;

76.  suosittelee, että jäsenvaltiot nollavaikutusriskiä lieventääkseen arvioivat ennen infrastruktuuritoimenpiteisiin kohdennettavien tukimäärien vahvistamista, kuinka suuri julkisen rahoituksen määrän olisi oltava, jotta sillä edistettäisiin investointeja, sekä tarkistavat hankkeiden valintamenettelyn aikana, tarvittaessa ennen tukihakemusten hyväksymistä, onko hakijalla riittävä pääoma tai onko sen saatavilla pääoma, jonka avulla on mahdollista rahoittaa hanke kokonaan tai osittain; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään hallintotietojärjestelmiä entistä paremmin;

77.  kehottaa noudattamaan täydentävyysperiaatetta kaikilla tasoilla ja vaatii siksi muodostamaan seurantakomiteat asianmukaisesti ja huolehtimaan niiden aktiivisesta osallistumisesta koordinointiprosessiin; pyytää komissiota hyödyntämään asianmukaisesti asemaansa seurantakomiteoiden neuvonantajana;

78.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio antoi maaliskuussa 2014 ohjeet, joissa jäsenvaltioita kannustettiin varmistamaan tukikelpoisuusehtojen ja valintakriteereiden soveltaminen avoimesti ja johdonmukaisesti koko ohjelmakauden ajan sekä kehotettiin soveltamaan valintakriteereitä silloinkin, kun käytettävissä olevat määrärahat riittävät kaikkien tukikelpoisten hankkeiden rahoittamiseen, ja sulkemaan tuen ulkopuolelle hankkeet, joiden saama kokonaispistemäärä jää tietyn rajan alapuolelle; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan näitä ohjeita tarkasti unionin rahoittamien maaseudun infrastruktuurihankkeiden yhteydessä;

79.  pyytää jäsenvaltioita laatimaan kriteerit, joiden avulla varmistetaan kustannustehokkaimpien hankkeiden eli hankkeiden, joiden avulla on mahdollista edistää parhaiten maaseudun kehittämisohjelman tavoitteita yksikkökustannusten perusteella arvioituna, valinta, ja soveltamaan näitä kriteereitä johdonmukaisesti; pyytää niitä varmistamaan, että hankkeiden kustannusarviot perustuvat ajan tasalla oleviin hintatietoihin, jotka kuvastavat todellisia markkinahintoja, ja että julkiset hankintamenettelyt ovat tasapuolisia ja avoimia ja edistävät todellista kilpailua; panee merkille komission vuoden 2014 lopussa laatimat ohjeet yleisten virheiden välttämisestä unionin osarahoittamien hankkeiden yhteydessä ja kannustaa kaikkia jäsenvaltioita täyttämään julkisia hankintoja koskevat ennakkoehdot vuoden 2016 loppuun mennessä;

80.  kehottaa myös lisäämään valintamenettelyn avoimuutta; katsoo, että hallintoviranomaisten olisi otettava yleinen mielipide maaseutualueiden paikallisista ongelmista huomioon avustushakemuksia hyväksyessään; katsoo, että paikallisilla toimintaryhmillä voi olla tärkeä merkitys tässä prosessissa;

81.  suosittelee, että komissio tarkastelee tulevissa tarkastuksissaan maaseudun infrastruktuurihankkeiden tuloksellisuusnäkökohtia; odottaa, että komission ohjelmakauden 2014–2020 osalta tekemät muutokset, jotka tehtiin tiedostettujen aiempien ongelmien perusteella, parantavat tilannetta toivotulla tavalla;

82.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vaatimuksia, jotka velvoittavat edunsaajat varmistamaan unionin investoinneilla rahoitetun infrastruktuurin pitkän aikavälin kestävyyden ja asianmukaisen ylläpidon, sekä tarkastamaan, että nämä vaatimukset pannaan täytäntöön;

83.  pyytää jäsenvaltioita asettamaan avustus- ja maksupyyntöjen käsittelylle kohtuullisen aikarajan ja noudattamaan sitä, koska useimmissa tapauksissa edunsaajat ovat jo käyttäneet tilapäisluottoja töiden loppuunsaattamiseksi;

84.  suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot keräävät ohjelmakaudella 2014–2020 oikea-aikaista, relevanttia ja luotettavaa tietoa, jonka avulla voidaan arvioida rahoitettujen hankkeiden ja toimenpiteiden saavutuksia; odottaa, että näiden tietojen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä käytettyjen varojen tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta, yksilöidä toimenpiteitä ja infrastruktuurihankkeiden tyyppejä, jotka edistävät parhaiten unionin tavoitteita, ja tarjota vakaa perusta toimenpiteiden hallinnoinnin parantamiselle;

85.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että hankkeille, joihin sidotaan määrärahoja, asetetaan selkeät hankekohtaiset ja mahdollisuuksien mukaan määrällisesti ilmaistut tavoitteet, sillä se helpottaa hankkeiden toteuttamista ja seurantaa ja tarjoaa hyödyllistä palautetta hallintoviranomaisille;

86.  toteaa, että yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen on tärkeä keino pyrittäessä korjaamaan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia puutteita;

Osa VII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2016 ”Onko komission tuloksellisuuden mittausjärjestelmä viljelijöiden tulojen osalta hyvin suunniteltu ja perustuuko se luotettaviin tietoihin?”

87.  suosittelee, että komissio kehittää kattavamman tilastollisen kehyksen, jotta saadaan tietoa maatalouskotitalouksien käytettävissä olevista tuloista ja parempi käsitys viljelijöiden elintasosta; katsoo, että tätä varten komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja yhteisten menetelmien perusteella harkittava, miten unionin nykyisiä tilastollisia välineitä voitaisiin kehittää ja yhdistellä parhaalla tavalla;

88.  suosittelee, että komissio parantaa kehystä, jonka avulla viljelijöiden tuloja verrataan muiden talouden alojen tuloihin;

89.  kehottaa komissiota kehittämään maatalouden taloustilejä edelleen niiden potentiaalin hyödyntämiseksi paremmin, jotta voidaan

   tuottaa yksityiskohtaisempia tietoja maataloustuloon vaikuttavista tekijöistä
   varmistaa aluetason tietojen siirtäminen jäsenvaltioiden kanssa sovittavien muodollisten järjestelyjen perusteella;

90.  katsoo, että komission olisi tutkittava, voidaanko maatalouden taloustilejä kehittää edelleen niin, että ne antavat kohtuullisen hyvän arvion viljelijöiden tuottamien julkishyödykkeiden taloudellisesta arvosta, ja varmistettava, että maatalouden taloustilien tietoja käytetään asianmukaisesti tuloindikaattoreissa;

91.  suosittelee, että komissio perustaa suorittamansa viljelijöiden tulojen analyysin indikaattoreihin, joissa otetaan huomioon maatalouden nykytilanne, sekä riittäviin ja johdonmukaisiin tietoihin kaikista YMP:n toimenpiteiden edunsaajista; katsoo, että tämä olisi toteutettavissa kehittämällä synergioita olemassa olevien hallinnollisten tietojen välillä tai kehittämällä maatalouden kirjanpidon tietoverkkoa tai muita sopivia tilastovälineitä;

92.  katsoo, että kun otetaan huomioon maatalouden taloustilien merkitys YMP:n seurannalle, komission olisi otettava käyttöön maatalouden taloustilejä koskevat säännölliset laatuselvitykset ja saatava kohtuullinen varmuus siitä, että jäsenvaltiot perustavat laadunvarmistuskehyksen varmistaakseen, että niiden toimittamat tiedot ovat vertailukelpoisia ja koottu Euroopan tilastoihin sovellettavien laatukriteerien mukaisesti;

93.  suosittelee, että komissio puuttuu myös maatalouden kirjanpidon tietoverkon täytäntöönpanossa havaittuihin heikkouksiin sopimalla selvästä aikataulusta kyseisten jäsenvaltioiden kanssa ja kannustamalla järjestelmän potentiaalien parempaan hyödyntämiseen;

94.  suosittelee, että komissio kehittää nykyisiä laatujärjestelyjä, jotka koskevat maatalouden kirjanpidon tietoverkon tilastotietojen laatimista jäsenvaltioissa, jotta kyetään varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot, alat ja YMP:n kannalta merkittävät tilojen kokoluokat ovat asianmukaisesti edustettuina siten, että otetaan huomioon myös jäsenvaltioiden YMP:n vaihtoehtojen suhteen tekemät valinnat;

95.  suosittelee, että kun otetaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat heikkoudet, komissio parantaa viljelijöiden tuloihin liittyvien YMP:n toimenpiteiden tuloksellisuutta koskevien tietojen luotettavuutta ja täydellisyyttä

   määrittämällä seuraavaa ohjelmakautta varten alusta alkaen tarkoituksenmukaiset toiminnalliset tavoitteet ja perustasot, joita vasten YMP:n toimenpiteiden tuloksellisuutta voidaan verrata
   täydentämällä arviointiensa yhteydessä nykyistä tulosindikaattorien kehystä muilla merkityksellisillä ja laadukkailla tiedoilla saavutettujen tulosten mittaamiseksi
   tarkastelemalla arviointiensa yhteydessä myös viljelijöiden tulojen tukemiseksi tarkoitettujen toimien vaikuttavuutta ja tehokkuutta;

Osa VIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 3/2016 ”Itämeren rehevöitymisen torjunta: toimia on lisättävä ja tehostettava”

96.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ja kannattaa siinä esitettyjä suosituksia;

97.  pitää erittäin valitettavana, että vaikka unioni on vuosina 2007–2013 kohdentanut 14,5 miljardia euroa jätevesien käsittelyyn ja vedensuojelutoimiin Itämeren alueen jäsenvaltioissa ja lisäksi 44 miljoonaa euroa veden laadun parantamiseen Venäjällä ja Valko-Venäjällä vuosina 2001–2014, ravinnepäästöjen vähentämisessä on saatu aikaan vain rajallista edistystä; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota edellä mainittujen toimenpiteiden kustannustehokkuuteen;

98.  korostaa, että rehevöityminen on yksi suurimmista uhista Itämeren hyvälle ekologiselle tilalle, ja korostaa rehevöitymisen torjunnan merkitystä yhdessä maailman saastuneimmissa merissä; pitää tämän vuoksi valitettavana, että kaikille Itämeren valtioille ravinteiden vähennystavoitteet osoittavan Itämeren suojelukomission ravinteiden vähennysjärjestelmän yhteydessä on edistytty vain vähän ravinteiden vähentämisessä; pitää valitettavana, että osa jäsenvaltioista soveltaa unionin direktiiviä ainoastaan osittain;

99.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi laadittava nitraatteja koskevat ohjelmansa menettelyt viimeisimpien tieteellisten osoitusten ja lausuntojen perusteella;

100.  pyytää, että komissio kehottaa jäsenvaltioita keräämään tiedot ravinnekuormituksen vähentämistoimenpiteiden kustannustehokkuudesta, jotta käytettävissä olisi pitävä analyysi tulevia toimenpideohjelmia ajatellen;

101.  pyytää, että komissio parantaa Itämeren ravinnepäästöjen seurantatietojen luotettavuutta, sillä sitä ei ole varmistettu;

102.  kehottaa komissiota edistämään nitraattiherkkien alueiden tehokasta nimeämistä jäsenvaltioissa, jotta erittäin herkillä alueilla voidaan toteuttaa riittäviä toimenpiteitä ja toisaalta välttää tilanne, jossa muilla kuin nitraattiherkillä alueilla toimivia viljelijöitä rasitetaan tarpeettomasti; korostaa, että Itämeren alueen jäsenvaltioiden olisi arvioitava uudelleen nitraattiherkkien alueidensa nimeäminen;

103.  toteaa huolestuneena, että yhdyskuntajätevesien ravinteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä koskevat toimet ovat olleet tehottomia; pyytää komissiota varmistamaan, että yhdyskuntajätevesidirektiivin(7) täytäntöönpanoa seurataan tehokkaasti ja että jäsenvaltiot noudattavat direktiiviä tinkimättä;

104.  pitää valitettavana, että Itämeren suojelukomission suositukset on saavutettu ainoastaan osittain ja että ne on pantu täytäntöön osana unionin tiettyjä toimintoja koskevaa direktiiviä;

105.  toteaa, että Venäjällä ja Valko-Venäjällä rahoitettujen hankkeiden vipuvaikutus on ollut suuri; on kuitenkin huolissaan hankkeiden viivästyksistä, jotka saattavat aiheuttaa suuria resurssitappioita; pyytää komissiota jatkamaan ponnistelujaan tässä asiassa ja keskittymään entistä tarkemmin Itämeren suojelukomission yksilöimiin keskeisiin saastuttajiin; katsoo lisäksi, että unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisen yhteistyön osalta olisi tunnistettava parhaat käytännöt ja niitä olisi sovellettava laajalti;

Osa IX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2016 ”Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin on muutettava täytäntöönpanomekanismejaan ja osittain suunnitteluaan odotetun vaikutuksen aikaansaamiseksi”

106.  suhtautuu myönteisesti Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia käsittelevään kertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

107.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen päätelmiin ja suosituksiin;

108.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin on löytänyt useita heikkouksia tärkeimmissä käsitteissä ja operatiivisissa prosesseissa ja antanut neljä suositusta, joita on noudatettava, jos Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti haluaa olla kehityksen eturintamassa;

109.  palauttaa mieliin vuosien 2012 ja 2013 vastuuvapausmenettelyt, joiden yhteydessä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin vastuuvapautta koskevaa päätöstä lykättiin, koska sen avustuksia koskevien maksujen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta ei ollut varmuutta, osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kokonaismenojen 25 prosentin enimmäisrajan alle jäämisestä ei ollut asianmukaista näyttöä, määrärahasiirtoja varainhoitovuodelta toiselle jäi runsaasti tekemättä ja komission sisäisen tarkastuksen osaston suositusten täytäntöönpanossa viivyteltiin;

110.  katsoo, että käsiteltävänä oleva tilintarkastustuomioistuimen kertomus herättää vakavaa huolta Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustan, rahoitusmallin ja toiminnan suhteen;

111.  panee merkille komission vastauksen, jossa se kertoo oman näkemyksensä kertomuksessa esitetyistä tosiseikoista ja havainnoista; toteaa, että komissio on samaa mieltä useimpien tilintarkastustuomioistuimen suositusten kanssa;

112.  toteaa, että kertomuksen mukaan vuonna 2015 innovaatio- ja teknologiainstituutti teki useita parannuksia, jotka vaikuttavat olevan tilintarkastustuomioistuimen havaintojen ja suositusten mukaisia; toteaa, että näiden parannusten vaikutusten todentamiseksi tarvitaan tiivistä seurantaa ja arviointia;

113.  korostaa, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen välisen monivuotisen avustussopimuksen ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen monivuotisen strategian ei pitäisi olla osaamis- ja innovaatioyhteisöjen vuotuisen raportoinnin esteenä;

114.  painottaa, että tuloksellisuuden seuranta ja tulosten arviointi ovat oleellisen tärkeitä julkiselle vastuuvelvollisuudelle ja päätöksentekijöiden kattavalle tiedonsaannille; korostaa, että tämän on pädettävä myös Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttiin ja osaamis- ja innovaatioyhteisöihin;

115.  toteaa, että tutkimuksesta, tieteestä ja innovoinnista vastaava komission jäsen otti vuonna 2015 käyttöön käsitteen ”avoin innovointi” keskeiseksi toiminnan kuvaukseksi, jolla määritellään unionin tason innovaatiopolitiikkaa; pitää epäselvänä, mikä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin asema on tämän käsitteen puitteissa; korostaa, että tämä käsite ei tarjoa selkeää kehystä komission johdonmukaisen ja koordinoidun toiminnan kehittämiselle, kun otetaan huomioon valikoimaan sisältyvien eri toimien ja välineiden sekä innovoinnin tukemiseen osallistuvien pääosastojen lukumäärä;

116.  kehottaa komissiota varmistamaan, että innovointipolitiikka on koordinoitua ja tehokasta ja että asiasta vastaavat pääosastot hiovat kyseisiä toimia ja välineitä, sekä ilmoittamaan tällaisista toimista parlamentille;

117.  on huolestunut siitä, että yritysten osallistuminen osaamis- ja innovaatioyhteisöjen tutkimushankkeiden valintaan saattaisi johtaa tilanteisiin, joissa tutkijat ovat taloudellisesti ja muutenkin kytköksissä teollisuuteen eikä heitä enää voitaisi pitää riippumattomina; on huolissaan asiasta siksi, että yritysten vaikutusvalta tieteessä ja perustutkimuksessa on viime aikoina kasvanut;

118.  on tietoinen siitä, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin tehtävä on edistää yhteistyötä korkea-asteen koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kesken; toteaa, että yritykset voivat usein hyötyä eniten, koska ne ovat markkinoille tuotujen innovatiivisten tuotteiden laillisia omistajia ja ne saavat taloudellista voittoa; korostaa, että tässä tilanteessa on harkittava mahdollisuutta sisällyttää yhteistyömalliin sellainen rakenne, jolla mahdollistetaan ainakin osittain tiettyjen varojen virtaus takaisin innovaatio- ja teknologiainstituuttiin;

119.  katsoo, että mainitut parannukset ja komission yhtyminen suosituksiin ovat riittävä syy odottaa Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutissa tapahtuvaa kehitystä;

120.  kehottaa Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia antamaan vuosikertomuksessaan 2016 vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle perinpohjaisen analyysin tilintarkastustuomioistuimen suositusten täytäntöönpanosta;

121.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille seurantakertomuksen tilintarkastustuomioistuimen suositusten täytäntöönpanosta ja seurannasta sekä asiaa koskevista toimista;

Osa X – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2016 ”Onko komissio varmistanut palveludirektiivin vaikuttavan täytäntöönpanon?”

122.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja on tyytyväinen, että komissio hyväksyy ne ja aikoo ottaa ne jatkossa huomioon;

123.  panee merkille, että vaikka joidenkin palvelujen jättäminen direktiivin ulkopuolelle rajaakin palveludirektiivin(8) soveltamisalaa, se on kuitenkin hyvin laaja, mikä on vaatinut komissiolta joukon toimenpiteitä direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

124.  painottaa, etteivät palvelumarkkinat ole toteutuneet täydessä mitassaan ja että palveludirektiivin onnistuneella täytäntöönpanolla olisi suuri vaikutus kasvuun ja työpaikkoihin; katsoo, että koska direktiivin täysimääräisellä täytäntöönpanolla saavutettavan potentiaalisen taloudellisen hyödyn määrää ei vielä tiedetä, komission olisi toteutettava tutkimus, jonka avulla voitaisiin esittää mahdollisimman luotettava määrällinen arvio tuotosten kasvusta;

125.  kannustaa sisällyttämään direktiiviin jatkossa yhä useampia aloja, jotta voitaisiin poistaa laajemmin markkinoiden yhtenäistämisen esteitä eri sektoreilta ja siten pyrkiä lopulliseen päämäärään eli palvelujen esteiden poistamiseen sisämarkkinoilta sekä unionin kasvu-, kilpailu- ja työllistämiskyvyn kehittämiseen kaikilta osin;

126.  katsoo, että jäsenvaltiot olisivat voineet hyödyntää paremmin komission toimenpiteitä, joilla tuetaan säädöksen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen soveltamista ja täytäntöönpanemista, ja katsoo, että ne olisivat voineet tehdä tämän erityisesti antamalla tietoa menettelyn eri vaiheissa kohdatuista ongelmista, keskustelemalla mahdollisista yhteisistä ratkaisuista sekä vaihtamalla hyviä käytäntöjä;

127.  on yhtä mieltä siitä, että komission pitäisi lyhentää rikkomismenettelyjen kestoa mahdollisimman paljon;

128.  pitää valitettavana, etteivät yritykset ja kuluttajat tunteneet keskitettyjen asiointipisteiden, sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän ja Euroopan kuluttajakeskusten (ECC-verkosto) kaltaisia välineitä riittävän hyvin eivätkä käyttäneet niitä kohdatessaan palveludirektiivin soveltamiseen liittyviä ongelmia;

129.  panee merkille, että verkkopalvelujen tarjoaminen on palveluntarjoajien ja vastaanottajien epätietoisuuden vuoksi yhä rajallista;

Osa XI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2016 ”Eläintautien hillitsemiseen tarkoitetut hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmat”

130.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja on ilahtunut komission hyväksynnästä;

131.  panee tyytyväisenä merkille, että eläintautiohjelmat arvioitiin tarkastuksessa onnistuneiksi ja että myös tekninen neuvonta, riskianalyysi ja tukimekanismit saivat hyvän arvion; on ilahtunut eläinten terveyttä koskevien ohjelmien hyvistä tuloksista unionissa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan tätä onnistunutta lähestymistapaa jatkossakin;

132.  katsoo, että tiettyjen eläintautien ja zoonoosien hävittämistä, torjuntaa ja seurantaa koskevien kansallisten ohjelmien laajaa tuotosindikaattoreiden joukkoa olisi yhä parannettava ja erityisesti olisi parannettava niiden teknistä toteutusta ja taloudellisia indikaattoreita, mikä mahdollistaisi ehdotettujen ohjelmien kustannusvaikuttavuuden analysoimisen;

133.  panee merkille komission näkemyksen, jonka mukaan ohjelmien kustannusvaikuttavuuden arvioiminen on vaikeaa, etenkin kun edes kansainvälisellä tasolla ei ole saatavilla malleja; toteaa lisäksi, että tautien leviämisen ja ihmisten sairastumisen estäminen sekä ihmishenkien pelastaminen ovat osoittaneet ohjelmien kustannushyödyn;

134.  toteaa, että epidemiologisten tietojen vaihtoa ja aiempien tulosten helppoa saatavuutta voitaisiin tukea paremmin alan tietojärjestelmillä, jotta annettaisiin mahdollisuus parempaan valvontatoimien koordinaatioon jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että komission mukaan käytössä olevia tietoteknisiä välineitä kehitetään parhaillaan, jotta jäsenvaltioita voidaan tukea paremmin; kannustaa komissiota varmistamaan, että tietoteknisten välineiden kehittäminen todella edistää tarvittavien tietojen vaihtoa;

135.  katsoo, että komission olisi edistettävä rokotteiden saatavuutta niin, että jäsenvaltiot voivat käyttää niitä epidemiologisesti perustelluissa tilanteissa; on ilahtunut, että rokote-/antigeenipankkeja on jo otettu käyttöön kahden taudin torjumiseksi; kannustaa komissiota toteuttamaan seuraavaksi riskianalyysin, jonka perusteella voitaisiin päättää, tarvitaanko mahdollisesti muita rokote-/antigeenipankkeja;

136.  panee merkille, että komissio on päättänyt varmistaa, että jäsenvaltiot soveltuvissa tapauksissa sisällyttävät järjestelmällisesti luonnonvaraisia eläimiä koskevat näkökohdat eläinlääkintäalan ohjelmiin;

137.  panee merkille, että joidenkin valtioiden ohjelmilla eläintauteja ei onnistuttu hävittämään yhtä hyvin ja edistyminen oli varsin hidasta; kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa keskittymään juuri näihin tapauksiin ja valmistelemaan yksityiskohtaisen strategian jouduttamaan näiden tautien hävittämistä, etenkin nautojen tuberkuloosin hävittämistä Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Irlannista sekä lampaan ja vuohen bruselloosin hävittämistä Italian eteläosasta;

138.  panee huolestuneena merkille, että eläintauteja koskeva taustalainsäädäntö on yhä liian monimutkaista ja pirstaloitunutta; panee tyytyväisenä merkille, että maaliskuussa 2016 hyväksyttiin tarttuvia eläintauteja ja eläinten terveyttä koskeva yleissäädös (eläinterveyssäännöstö)(9); panee merkille, että uutta asetusta sovelletaan viisi vuotta sen hyväksymisestä lähtien; on ilahtunut, että uusi asetus sisältää sujuvammat, yksinkertaisemmat ja selvemmät säännöt;

Osa XII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 7/2016 ”Euroopan ulkosuhdehallinnon eri puolilla maailmaa omistamien kiinteistöjen hallinnointi”

139.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

140.  korostaa, että EUH:n ja jäsenvaltioiden yhteisenä intressinä on kehittää edelleen kiinteistöjen hallinnointiin liittyvää paikallista yhteistyötä kiinnittäen erityistä ja jatkuvaa huomiota turvallisuusasioihin, parhaaseen hinta-laatusuhteeseen ja unionin julkisuuskuvaan;

141.  pitää myönteisenä lisäystä tilojen yhteiskäytössä unionin jäsenvaltioissa sijaitsevissa edustustoissa sen jälkeen, kun seitsemäntoista tilojen yhteiskäyttöä koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa allekirjoitettiin; kannustaa EUH:ta etsimään lisäkeinoja tämän hyvän käytännön laajentamiseksi; katsoo, että tämän toimintatavan yhteydessä olisi pyrittävä määrittämään innovatiivisella tavalla sekä tilojen yhteiskäytön koordinoitu strategia niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka osoittavat halukkuutta siihen, että rakennusten ja logistiikan asianmukaiset kustannusten jakamisjärjestelyt;

142.  pitää valitettavana, että edustustojen toimistorakennusten ja päälliköiden virka-asuntojen hallinnointia koskevaan tietojärjestelmään tallennetut tiedot ovat puutteellisia ja virheellisiä; pyytää unionin edustustojen kirjaamien tietojen täydellisyyden ja luotettavuuden säännöllistä tarkastusta;

143.  kehottaa EUH:ta tehostamaan kaikkien kiinteistöpolitiikasta aiheutuvien kustannusten hallinnoinnin valvonta- ja seurantavälineitä, jotta varmistetaan tarkan yleiskatsauksen saatavuus ja kaikkien kulujen seuranta; katsoo, että painopisteen tulisi olla kiinteistöpolitiikassa määritettyjen enimmäismäärien noudattamisessa edustustojen toimistotilojen vuotuisten vuokramenojen vähentämiseksi, samoissa tiloissa toimivilta yksiköiltä perittävien maksujen asianmukaisuudessa, tilojen yhteiskäytöstä aiheutuvien juoksevien kulujen kattamisessa ja siinä, että kustannukset vastaavat paikallisia markkinaolosuhteita;

144.  uskoo, että laillista ja teknistä kiinteistöjen hallinnoinnin asiantuntemusta tulisi kehittää nopeasti ja samaan aikaan tulisi harkita kustannustehokkaita vaihtoehtoja, kuten ulkopuolisten asiantuntijoiden, esimerkiksi paikallisten välittäjien, palkkaamista kartoittamaan markkinoita tai mahdollisesti neuvottelemaan vuokranantajien kanssa;

145.  tukee sellaisen keskipitkän aikavälin strategian täytäntöönpanoa, jossa eritellään kaikki vaihtoehdot, kuten ensisijaiset investointikohteet tai ostomahdollisuudet, vuokrasopimusten uusiminen sekä tilojen jakamista jäsenvaltioiden kanssa koskevat järjestelyt, ja jossa otetaan huomioon henkilöstömäärien kehitystä koskevat arviot sekä toimintapolitiikan suunnittelu ja kehittäminen;

Osa XIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2016 ”EU:n rautateiden tavaraliikenne ei ole vielä oikeilla raiteilla”

146.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja on tyytyväinen, että komissio hyväksyy ne ja aikoo ottaa ne huomioon;

147.  tuo esiin jäsenvaltioiden ja komission toimia kipeimmin kaipaavat alat, joita ovat markkinoiden vapautuminen, liikenteenohjausmenettelyt, hallinnolliset ja tekniset rajoitteet, rautateiden tavaraliikenteen suorituskyvyn seuranta ja avoimuus, eri liikennemuotojen välinen terve kilpailu, toimintapoliittisten tavoitteiden ja varojen kohdentamisen välinen johdonmukaisuus sekä jäsenvaltioiden ja komission välisen koordinoinnin parantaminen hankkeiden valinnan, suunnittelun ja hallinnoinnin yhteydessä sekä rataverkon kunnossapito;

148.  toteaa, että komissio ei ole arvioinut asianmukaisesti vuoden 2000 jälkeen antamiensa lainsäädäntöpakettien vaikutusta rautatiealaan ja erityisesti rautateiden tavaraliikenteeseen; pitää valitettavana, että useisiin hankkeisiin sijoitettuja unionin varoja ei voida katsoa kustannustehokkaiksi;

149.  katsoo, että mikäli rautatiealan tilanne säilyy ennallaan, maanteiden tavarankuljetusten siirtämiselle vuoteen 2030 mennessä asetetut tavoitteet eivät tule täyttymään;

150.  on sitä mieltä, että rautateiden tavaraliikennettä koskevan tulevan lainsäädännön yhtenäinen ja pakollinen vaikutustenarviointi on jäsenvaltioiden edun mukaista, sillä sen avulla varmistetaan, että verkkojen yhteensopimattomuudesta aiheutuvat puutteet korjataan tehokkaasti;

151.  toteaa, että rautatieala on yleisesti hyvin korporatiivista, minkä seurauksena markkinoiden vapautumista saatetaan pitää enemmän uhkana kuin etuna;

152.  pitää rautateiden tavaraliikennettä yhtenä tavaroiden sisämarkkinoiden keskeisenä osatekijänä ja ottaen huomioon sen valtavan myönteisen potentiaalin ilmastonmuutostavoitteiden kannalta ja tieliikenteen vähentämisessä kehottaa komissiota antamaan sille uutta pontta osana sisämarkkinastrategiaa; pyytää ottamaan käyttöön rautateiden tavaraliikennettä koskevan strategian;

153.  pyytää, että unionin rautateiden tavaraliikenne arvioidaan kattavasti ja että erityistä huomiota kiinnitetään asetuksen (EU) N:o 913/2010(10) täytäntöönpanoon, mukaan lukien keskitetty palvelupiste ja reittien jakaminen, ja että samaan aikaan arvioidaan tavaraliikenteen käytävät ja Verkkojen Eurooppa -välineen käytävät, mukaan lukien Verkkojen Eurooppa -välineen puitteissa jo hyväksytyt hankkeet;

154.  pyytää, että kansallisten rautatiejärjestelmien yhteentoimivuus arvioidaan kattavasti;

155.  pyytää, että kumppanuussopimusten tekemisen jälkeen laaditut jäsenvaltioiden liikennestrategiat arvioidaan rajat ylittävän yhdenmukaistamisen ja TEN-T-käytävien toimivuuden osalta;

156.  pyytää laatimaan toimintasuunnitelman, jolla tuetaan neljännen rautatiepaketin kattavaa ja pikaista täytäntöönpanoa;

157.  pitää valitettavana, että useat tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan nro 8/2010 havaitsemat vahvan ja kilpailukykyisen Euroopan rautatieliikenteen kehittämistä haittaavat esteet häiritsevät yhä alan kehitystä;

Osa XIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2016 ”EU:n ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvä varainkäyttö eteläisen Välimeren alueen maissa ja itäisissä naapuruusmaissa vuoteen 2014 asti”

158.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

159.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen kriittisen tarkastelutavan ja sen esiin tuomat lukuisat puutteet, erityisesti sen, että osoitettujen varojen käyttö ei ole ollut vaikuttavaa;

160.  kehottaa komissiota arvioimaan kaikkia tilintarkastustuomioistuimen huomautuksia ja toteuttamaan vaaditut toimenpiteet välttääkseen samojen virheiden tekemisen vuosien 2014–2020 muuttoliikepolitiikassa; kehottaa noudattamaan kaikkia tilintarkastustuomioistuimen suosituksia;

161.  katsoo, että varainkäyttöä olisi ohjattava paremmilla seuranta- ja arviointijärjestelmillä, jotka perustuvat lähtötilannetta koskeviin indikaattoreihin, progressiivisiin vertailuarvoihin ja mitattavissa oleviin, realistisiin tavoitteisiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen kaikkia nykyisten muuttoliikeohjelmien indikaattoreita, vertailuarvoja ja tavoitteita;

162.  katsoo, että aina on pyrittävä reagoimaan kattavasti ja koordinoidusti, sillä muuttoliikekriisi aiheuttaa monia haasteita, jotka koskevat eri aloja ja toimielimiä;

163.  kehottaa kehittämään unionin ulkoisen muuttoliikepolitiikkaa ja toimintavaihtoehtoja koskevaa strategista näkemystä ja kehystä jatkuvasti keskeisten toimijoiden kanssa, jotta voidaan varmistaa muuttoliikettä koskevien ulkoisten mekanismien selkeys ja niiden koordinoitu ja johdonmukainen käyttöönotto lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä unionin talousarvion puitteissa ja sen ulkopuolella;

164.  kehottaa komissiota toimimaan rakentavasti eri välineiden, mekanismien ja asiaan liittyvien sidosryhmien välisen koordinaation parantamiseksi, jotta muuttoliikekriisejä voidaan ehkäistä ennalta;

165.  kehottaa kaikkia merkittäviä sidosryhmiä ottamaan huomioon toimien joustavuuden, varojen täydentävyyden ja määrän ja tarvittavan vipuvaikutuksen välisen tasapainon sekä mahdolliset synergiavaikutukset ja yleisesti unionin toimien täydentävyyden ja toimimaan niiden mukaisesti;

166.  katsoo tässä yhteydessä, että olisi huolehdittava asiaankuuluvalla tavalla avun asianmukaisesta kohdentamisesta erilaisiin ja kehittymässä oleviin ulkoisiin muuttoliikekysymyksiin sekä varmistettava samalla maksettujen varojen riittävä valvonta, jotta vältetään varojen väärinkäyttö ja kaksinkertainen rahoitus;

167.  pitää ehdottoman tarpeellisena, että kun vaaditaan parempia tuloksia, on myös huolehdittava siitä, että käytettävissä on riittävästi varoja, jotta voidaan varmistaa, että tavoitteet asetetaan korkealle laadittaessa unionin kattavaa ja kestävää vastausta muuttoliikekriisin aiheuttamiin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin; pitää monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistusta koskevia neuvotteluja sopivana foorumina näiden haasteiden käsittelemiseen, jotta voidaan lisätä tarkoitukseen osoitettavia määrärahoja;

168.  katsoo, että rahoitusvajeen lisäksi se, että välineet ovat hajanaisia ja niillä on omat erityiset tavoitteet, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa, haittaa varojen käytön parlamentaarista valvontaa ja vastuiden määrittämistä ja tekee siten vaikeaksi arvioida selvästi muuttoliikettä koskevien ulkoisten toimien tukemiseen todellisuudessa käytettyjen varojen määrää; pitää valitettavana, että tämä heikentää vaikuttavuutta, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; pitää tarpeellisena suunnata uudelleen nykyisten toimintapoliittisten välineiden käyttötapoja ottamalla käyttöön selkeä ja uudistettu tavoiterakenne, jotta voidaan lisätä niiden yleistä vaikuttavuutta ja näkyvyyttä;

169.  katsoo, että unionin ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvät varat on maksettava tehokkaammin ja että varojen on täytettävä lisäarvoa koskeva kriteeri, jotta ihmisille voidaan tarjota asianmukaiset elinolot alkuperämaissa ja voidaan välttää taloudellisen muuttoliikkeen lisääntyminen;

170.  kehottaa komissiota seuraamaan, arvioimaan ja tarkastelemaan rakentavasti lokakuussa 2016 toimintansa aloittaneen Euroopan raja- ja merivartioviraston toimintaa;

171.  pitää ilahduttavana unionin erityisrahastojen perustamista ja aikomusta maksaa varat hätätilanteissa nopeammin ja joustavammin sekä kerätä yhteen erilaisia rahoituslähteitä, jotta voidaan puuttua kriisien kaikkiin ulottuvuuksiin;

172.  toteaa, että erityisrahastot ovat osa tilapäisiä toimia, mikä osoittaa, että unionin talousarviossa ja monivuotisessa rahoituskehyksessä ei ole tarpeeksi resursseja ja joustavuutta, jotta pahimpiin kriiseihin voitaisiin reagoida nopeasti ja kattavasti; pitää valitettavana, että tämä johtaa budjettivallan käyttäjän ohittamiseen, mikä heikentää talousarvion yhtenäisyyttä;

173.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen luoda osana monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistusta vapautetuista määrärahoista rahoitettava uusi Euroopan unionin kriisivaraus lisävälineeksi, jonka avulla voidaan reagoida nopeasti unionin kiireellisiin ongelmiin; pyytää neuvostoa hyväksymään tämän ehdotuksen kokonaisuudessaan;

174.  korostaa, että riittävät valvontamekanismit ovat tärkeitä, jotta varmistetaan talousarvion toteutuksen poliittinen valvonta vastuuvapausmenettelyn yhteydessä; kehottaa komissiota ryhtymään välittömiin toimiin budjettivallan käyttäjän ja talousarvion valvontaviranomaisen osallistumisen lisäämiseksi sekä erityisrahastojen ja muiden mekanismien mukauttamiseksi paremmin talousarviota koskeviin sääntöihin erityisesti sisällyttämällä ne unionin talousarvioon;

175.  pitää valitettavana, että komissio ei antanut tarkkoja tietoja tosiasiallisesti suoritetuista maksuista, ja kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä tehostaakseen ja yksinkertaistaakseen tietojen ilmoittamista taloushallinnon tietojärjestelmässä, jotta muuttoliikkeeseen liittyviin ulkoisiin toimiin kohdennetut määrät voidaan jäljittää ja niitä voidaan seurata paremmin;

176.  pyytää komissiota ottamaan käyttöön tietokannan, johon kirjataan kaikki unionin muuttoliikkeeseen liittyvät menot, kaikki päättyneet sekä käynnissä ja suunnitteilla olevat hankkeet mukaan luettuina; katsoo, että interaktiivisessa tietokannassa olisi esitettävä tulokset sidosryhmille ja kansalaisille maailmankartan muodossa ja mahdollistettava hakutulosten suodattaminen maan, hankkeen tyypin ja määrien mukaan;

177.  katsoo, että ennakoiva hallinnointi olisi pitkällä aikavälillä vaikuttavampaa kuin pelkät reagoivat toimet, kuten kriisinhallinta;

178.  palauttaa mieliin parlamentin kannan muuttoliikettä koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, joka perustuu toimien uudenlaiseen yhdistelmään ja johon kuuluu muuttoliikkeen ja kehityksen välisen yhteyden lujittaminen puuttumalla muuttoliikkeen perimmäisiin syihin; kannattaa myös muutosta muuttoliikekriisiä koskevaan rahoitukseen;

Osa XV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2016 ”Lisäparannuksia tarvitaan liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi”

179.  panee tyytyväisenä merkille havainnot ja suositukset, jotka tilintarkastustuomioistuin esittää kertomuksessaan;

180.  suosittaa, että komissio tehostaa liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn avoimuutta tiedottamalla tämän menettelyn yhteydessä ehdotettujen rakenneuudistusten noudattamista koskevista maakohtaisista arvioista säännöllisesti ja parantamalla sääntöjen soveltamisesta avoimuutta;

181.  katsoo, että komission olisi jäsenvaltioita kuultuaan ilmoitettava parlamentille säännöllisesti liiallisia alijäämiä koskevien maakohtaisten menettelyjen edistymisestä;

182.  suosittaa, että komissio jatkaa kansallisten finanssipoliittisten neuvostojen osallistamista ja varmistaa, että Euroopan finanssipoliittisella komitealla on virallinen asema liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä; panee merkille, että liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn avoimuus on parantunut viime vuosina, ja toteaa, että tiettyjä poliittisesti arkaluonteisia tietoja ei voi aina asettaa yleisön saataville;

183.  suosittaa, että liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä keskitytään enemmän julkisyhteisöjen velan vähentämiseen; toteaa, että vuoden 2014 lopulla ainoastaan 13 jäsenvaltion velan suhde bruttokansantuotteeseen oli alle 60 prosenttia; huomauttaa, että monet jäsenvaltiot ovat nyt voimakkaasti velkaantuneita, vaikka unionin talous on hienoisesti elpymässä, ja että julkisen velan tasot ovat nyt korkeammat kuin vuonna 2010;

184.  toteaa, että velkakattosääntöä alettiin soveltaa liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn yhteydessä vasta vuonna 2011; katsoo, että julkisyhteisöjen velkatason vähentäminen etenkin voimakkaasti velkaantuneissa jäsenvaltioissa parantaa talouskasvua merkittävästi pitkällä aikavälillä;

185.  suosittaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä varmistetaan riittävän joustavuuden säilyminen liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä koskevien sääntöjen noudattamisessa; korostaa, että koska makrotalouspolitiikassa voi esiintyä odottamattomia tapahtumia, hyvän talouden ohjausjärjestelmän on oltava joustava, jotta voidaan ottaa huomioon taloudellinen kehitys;

186.  katsoo, että komission olisi varmistettava, että liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn säännöt koordinoidaan tiiviisti eurooppalaisen ohjausjakson kautta sovittujen rakenneuudistustoimenpiteiden kanssa;

Osa XVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2016 ”Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen: edistyminen oli vaikeassa tilanteessa vähäistä”

187.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja kannustaa komissiota ottamaan nämä suositukset huomioon toimiessaan entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi;

188.  on huolestunut hallinnollisten valmiuksien vahvistamisessa saavutetun edistyksen vähäisyydestä ja siitä, että ammattitaitoisen ja riippumattoman virkamieskunnan kehittämistä ja muita tärkeitä aloja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ei ole juurikaan edistytty;

189.  toteaa, että korruption torjunnassa ja avoimuuden lisäämisessä on edistytty vain osittain;

190.  panee kuitenkin merkille, että komission on toimittava vaikeassa poliittisessa tilanteessa ja kansallisilta viranomaisilta puuttuu poliittista tahtoa ja sitoutumista jäljellä olevien haasteisiin vastaamiseen; toteaa, että käynnissä olevan poliittisen kriisin rajoitteet vaikuttivat rahoitettujen hankkeiden onnistumiseen;

191.  panee merkille komission tärkeän tehtävän maan poliittisen kriisin ratkaisemisessa ja tukee sitä; on ilahtunut komission jäsenen toimimisesta välittäjänä vastakkaisten poliittisten voimien poliittisessa vuoropuhelussa;

192.  kehottaa komissiota jatkamaan vuoropuhelun ylläpitämistä poliittisen kentän eri puolia edustavien poliittisten johtajien, kansallisten viranomaisten ja oikeuslaitokseen ja lainvalvontaan erikoistuneiden asiantuntijoiden kanssa, jotta voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden aktiivisesta torjunnasta sekä sellaisten tiukkojen toimenpiteiden ja mekanismien täytäntöönpanosta, joilla estetään korruptiota ja talousrikollisuutta maan rikoslainsäädännön mukaisesti;

193.  suosittelee painokkaasti, että komissio käyttäisi poliittista vuoropuhelua ja yhteyksiä kansallisiin viranomaisiin, jotta julkisen hankintajärjestelmän tehokkuutta ja julkisten menojen käytön avoimuutta parannettaisiin;

194.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle korruption torjunnan ja pitää valitettavana, ettei hallinnolla ole vaikuttavaa korruptiontorjuntastrategiaa; huomauttaa jälleen, että tarvitaan kansallisten viranomaisten vahvempaa poliittista sitoumusta, jotta tässä asiassa saavutettaisiin kestäviä tuloksia;

195.  kehottaa komissiota käyttämään pohjana onnistuneita hankkeita, jotka ovat osoittautuneet kestäviksi ja antaneet mitattavissa olevaa lisäarvoa ja jotka on pantu täytäntöön ja toteutettu säädösten mukaisesti liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) puitteissa;

196.  pitää myönteisenä, että komissio on käynnistänyt kansalaisjärjestöihin kohdistuvia hankkeita; kehottaa komissiota jatkamaan tätä käytäntöä ja luomaan vahvat suhteet paikallisiin kansalaisjärjestöihin;

197.  kannustaa komissiota suunnittelemaan hankkeita, joilla vahvistetaan korruptiotapauksista ja petoksista julkisuuteen ilmoittaneiden henkilöiden oikeuksia ja asemaa;

198.  panee merkille, että vaikka monet hankkeista olivat hyvin hallinnoituja, tulokset eivät aina olleet kestäviä eikä tuloksia aina edes saavutettu; toteaa lisäksi, että hankkeet eivät aina olleet johdonmukaisesti hallinnollisia valmiuksia vahvistavia; kehottaa komissiota parantamaan strategista suunnittelua ja varmistamaan hankkeiden kestävyyden ja toteuttamiskelpoisuuden asettamalla sen hankkeiden ennakkoehdoksi;

199.  kehottaa komissiota noudattamaan edelleen moitteettoman varainhoidon periaatteita; kehottaa komissiota auttamaan sellaisten hankkeiden suunnittelussa, jotka toimivat myös ponnahduslautana maahan kohdistuville lisäinvestoinneille; kannustaa komissiota asettamaan etusijalle hankkeita, jotka avaavat paljon mahdollisuuksia tärkeillä aloilla, kuten julkisissa hankinnoissa tai valintamenettelyissä, ja välttämään rahoittamasta hankkeita, joiden vaikutusten ei odoteta olevan kovin kestäviä;

200.  kannustaa komissiota reagoimaan odottamattomiin tilanteisiin joustavasti joko vapauttamalla asiaankuuluvia varoja sopivaan aikaan tai vähentämällä niitä esiin tulevien ongelmien ratkaisemiseksi;

Osa XVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 12/2016 ”Erillisvirastot eivät käytä avustuksia aina tarkoituksenmukaisesti tai ilmeisen vaikuttavalla tavalla”

201.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

202.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin ja suosituksiin;

203.  panee merkille komission ja asianomaisten erillisvirastojen vastauksen, joka sisältää muun muassa tärkeitä tietoja tarkastusten jälkeen toteutetuista toimenpiteistä;

204.  painottaa, että erillisvirastot vastaavat avustustoimintaansa koskevien monivuotisten ja vuosittaisten ohjelmien laatimisesta sekä (toiminnan ja rahoituksen) toteutuksesta; katsookin, että erillisvirastojen avustustoiminnan vaikuttava hallinnointi on unionin politiikkojen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeää;

205.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin toteaa tarkastettujen erillisvirastojen myöntäneen ja maksaneen avustuksia yleensä sääntöjen mukaisesti;

206.  toteaa kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi tiettyjä puutteita rahoitusvaihtoehdoissa, avustuksenmyöntämismenettelyissä, valvontajärjestelmissä ja tulosten mittaamisessa, ja antoi viisi suositusta puutteiden korjaamiseksi;

207.  toteaa, että erillisviraston strateginen perustelu ja rahoitusvälineen valinta voisivat parantaa välineen tehokkuutta ja vaikuttavuutta ja näin myös sen tehtävien toteutusta; painottaa, että ennakkoarvioinnin riittämätön seuranta voi johtaa siihen, että virastot valitsevat epätarkoituksenmukaisia rahoitusvälineitä ja rahoituksen suunnittelu on puutteellista;

208.  pitää valitettavana erillisvirastojen avustustoiminnan yhteistä summittaista kuvausta sekä epämääräisiä kuvauksia tuotoksista, jotka johtavat epätäydellisiin vuotuisiin työsuunnitelmiin;

209.  toteaa, että on tärkeää yhdistää virastojen avustustoimet niiden tehtäviin ja strategisiin tavoitteisiin; kannustaa tämän vuoksi kaikkia erillisvirastoja ottamaan käyttöön erityiset ohjeet ja kriteerit, joiden avulla ne voivat valita kulloisenkin rahoitusvälineen viraston tarpeiden analysoinnin, sen resurssien, tavoitteiden, kohteena olevien mahdollisten avustuksensaajien sekä kilpailutuksen tarpeen ja aiemmista valinnoista saatujen kokemusten perusteella;

210.  toteaa, että virastojen työohjelmissa olisi mainittava, mitkä toimet on tarkoitus toteuttaa avustuksilla, millaisia tavoitteita avustustoimilla on ja millaisia tuloksia niillä odotetaan saatavan ja kuinka paljon taloudellisia ja henkilöresursseja suunnitellaan tarvittavan avustustoimien toteuttamiseen;

211.  katsoo, että strategisten tavoitteiden asettaminen sekä haluttujen tulosten ja vaikutusten vahvistaminen on äärimmäisen tärkeää tarkasti määritetyn vuosisuunnitelman aikaansaamiseksi;

212.  painottaa, että joidenkin erillisvirastojen sääntelykehys velvoittaa ne käyttämään avustusmenettelyjä; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että virastot eivät tarkastelleet järjestelmällisesti kaikkia niiden saatavilla olevia rahoitusvaihtoehtoja ja että avustukset eivät aina olleet asianmukaisin väline; panee lisäksi merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan avustusmenettelyissä on julkisiin hankintoihin verrattuna tiukemmat tukikelpoisuusperusteet mutta löyhemmät rahoituksen myöntämisperusteet, joten avustusrahoitus ei saisi olla rahoituksen oletusvaihtoehto; katsoo kuitenkin, että on tasapainotettava huolellisesti avustusmenettelyjen puutteet ja toisaalta julkisiin hankintamenettelyihin liittyvät hallinnolliset kustannukset, eikä tämän vuoksi ole samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että julkisten hankintojen olisi oltava oletusvaihtoehto;

213.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan virastot eivät ole onnistuneet luomaan riittäviä valvontajärjestelmiä ja jälkiarviointi oli puutteellista; kehottaa virastoja kehittämään jälkiarviointia avustuksin rahoitetun toiminnan seurannan ja raportoinnin parantamiseksi;

214.  painottaa, että tuloksellisuuden seuranta ja tulosten arviointi ovat oleellisen tärkeitä julkiselle vastuuvelvollisuudelle ja päätöksentekijöiden kattavalle tiedonsaannille; painottaa, että erillisvirastojen hajautetun luonteen vuoksi tämä on erityisen tärkeää niiden osalta; kehottaa virastoja luomaan avustuksia koskevan valvonta- ja raportointijärjestelmän, joka perustuu tulos- ja vaikutusperusteisiin keskeisiin tulosindikaattoreihin ja jälkiarvioinnin tuloksiin; katsoo, että keskeisten tulosindikaattorien merkitys on ratkaiseva edistymisen, vaikutusten ja tulosten seurannassa ja arvioinnissa;

215.  panee huolestuneena merkille, että keskeiset tulosindikaattorit keskittyvät yhä pikemminkin panoksiin ja tuotoksiin kuin tuloksiin ja vaikutuksiin; kehottaa virastoja kehittämään keskeisiä tulosindikaattoreitaan entistä strategisemmin ja käyttämään niiden perustana tuloksia ja vaikutuksia;

216.  kehottaa virastoja kehittämään ja toteuttamaan vuotuisten työsuunnitelmiensa riskinarvioinnin parantaakseen tehokkuutta täsmällisemmän täytäntöönpanon, seurannan ja arvioinnin avulla;

217.  suosittaa kohdentamaan rahoitusvälineet strategisesti lyhyen aikavälin tavoitteisiin rahoituspäätösten tarkkuuden parantamiseksi;

218.  kehottaa unionin virastojen verkostoa auttamaan erillisvirastoja parantamaan rahoitusmenettelyjään ja erityisesti tuloksellisuuden seurantamenettelyjään tämän osalta;

219.  painottaa erityisesti tilintarkastustuomioistuimen avustusmenettelyjä koskevia havaintoja sekä avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja mahdollisten eturistiriitojen välttämisen tarvetta; kehottaa asianomaisia virastoja panemaan tilintarkastustuomioistuimen suosituksen täytäntöön mahdollisimman pian;

220.  kehottaa erityisiä avustusmenettelyjä soveltavia virastoja ottamaan käyttöön virallisia sisäisiä menettelyjä, joilla taataan avoimuuden ja tasapuolisen kohtelun periaatteiden toteutuminen ja suojaudutaan mahdollisilta eturistiriidoilta; painottaa, että tämän vuoksi virastojen olisi vahvistettava avustushankkeen täytäntöönpanoa koskevia tarkastusjärjestelmiään;

221.  kehottaa komissiota ja tämän erityiskertomuksen osalta tarkastusten kohteena olleita erillisvirastoja toimittamaan parlamentille päivitetyt tiedot suositusten täytäntöönpanosta;

Osa XVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 13/2016 ”EU:n tuki Moldovan julkishallinnon lujittamiselle”

222.  pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen kertomusta, kannattaa sen suosituksia ja kannustaa komissiota ottamaan nämä suositukset huomioon toimiessaan Moldovan tasavallan hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi;

223.  panee huolestuneena merkille, että unionin tuki on edistänyt vain osittain julkishallinnon lujittamista ja että tilintarkastustuomioistuin havaitsi eräitä puutteita, kuten heikkouksia, jotka liittyvät tarkastettujen ohjelmien ja hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

224.  panee kuitenkin merkille, että komission on toimittava vaikeassa poliittisessa tilanteessa ja sen toimintaa vaikeuttavat laajalle levinnyt korruptio ja monet julkishallinnon elinten heikkoudet, kuten liiallinen byrokratia, se, että niissä ei keskitytä ydintoimintoihin, henkilöstön suuri vaihtuvuus, tehottomuus ja vastuun puute; toteaa myös, että Moldova kärsii pahoin poliittisesta epävakaudesta, taloudellisesta myllerryksestä, syvästä köyhyydestä ja laajamittaisesta maastamuutosta;

225.  toteaa, että vaikka maan erityiset poliittiset olosuhteet ja ulkoiset tekijät olivat tärkeässä asemassa budjetoitujen ohjelmien onnistumisen kannalta ja monessa tapauksessa komissio ei todellakaan voinut vaikuttaa niihin, oli myös konkreettisia heikkouksia, joihin komissio olisi voinut puuttua;

226.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen havaitsemiin puutteisiin kuului komission hidas reagointi äkillisiin tapahtumiin, ohjelmien riittämätön mukautus Moldovan kansallisiin strategioihin, kunnianhimoisten tavoitteiden puute, ehtojen ympäripyöreys ja epäselvyys sekä riittämättömät perusteet kannustinperusteiselle lisärahoitukselle;

227.  kehottaa komissiota kannustamaan Moldavian viranomaisia kehittämään systemaattisia, selkeästi muotoiltuja kansallisia strategioita, joihin kuuluvat selkeät, mitattavissa olevat tavoitteet, ja yhdistämään ohjelmien suunnittelun maassa paremmin näihin strategioihin;

228.  kannustaa komissiota käyttämään ennakkoarviointeja arvioidakseen selkeästi rahoitustarpeet ja suunnitellakseen talousarviota kohdennetusti ja perustellusti;

229.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle korruption torjunnan ja pitää valitettavana, ettei hallinnolla ole todella vaikuttavaa korruptiontorjuntastrategiaa; panee tyytyväisenä merkille, että pääministerin kansliaan on nimitetty korruption torjumisesta vastaava korkean tason neuvonantaja; huomauttaa kuitenkin jälleen, että tarvitaan kunnianhimoisempaa ja vaikuttavampaa strategiaa ja vahvempaa poliittista sitoumusta kansallisilta viranomaisilta, jotta voitaisiin taata tässä mielessä kestävät tulokset; kehottaa kansallisia viranomaisia kohdentamaan voimavaroja ensisijaisesti korruption torjuntaan ja julkishallinnon avoimuuden ja luotettavuuden lisäämiseen;

230.  kehottaa komissiota jatkamaan vuoropuhelua poliittisen kentän eri puolia edustavien poliittisten johtajien, kansallisten viranomaisten ja oikeuslaitokseen ja lainvalvontaan erikoistuneiden asiantuntijoiden kanssa, jotta voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden aktiivisesta torjunnasta sekä sellaisten tiukkojen toimenpiteiden ja mekanismien täytäntöönpanosta, joilla estetään korruptiota ja talousrikollisuutta maan rikoslainsäädännön mukaisesti;

231.  kannustaa komissiota suunnittelemaan hankkeita, joilla vahvistetaan korruptiotapauksista ja petoksista julkisuuteen ilmoittaneiden henkilöiden oikeuksia ja asemaa;

232.  toteaa, että pääasialliset tukimuodot ovat sektoribudjettituki (74 prosenttia tuesta) ja hankkeet; pitää valitettavana, että budjettituella oli vähäinen vaikutus julkishallinnon lujittamiseen;

233.  panee huolestuneena merkille, että sektoribudjettituki on korkean riskin tapa jakaa määrärahoja etenkin Moldovassa, jossa julkishallinnon toimintaa lamaa laajamittainen korruptio ja dominoi paikallinen oligarkia; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen käytettyjä menetelmiä perusteellisen riskianalyysin pohjalta;

234.  kehottaa komissiota käyttämään menetelmiä, joiden tulokset ovat näkyviä ja kestäviä Moldovan kansalaisten kannalta;

235.  panee merkille, että hankkeiden suunnittelu oli yleisesti ottaen relevanttia, vaikka hankkeiden laajuuden ja ajoituksen koordinointi oli puutteellista ja hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen tarkoitettu tekninen apu tuli tarpeiden kannalta liian myöhään;

236.  pitää valitettavana, että hankkeista saatiin yleensä tavoitellut tuotokset mutta tulokset eivät kuitenkaan olleet aina kestäviä, mikä johtui osittain poliittisen tahdon puuttumisesta tai muista ulkoisista tekijöistä; kehottaa komissiota käyttämään pohjana onnistuneita hankkeita, jotka ovat osoittautuneet kestäviksi ja antaneet mitattavissa olevaa lisäarvoa ja jotka on pantu täytäntöön ja toteutettu säädösten mukaisesti; kehottaa komissiota parantamaan strategista suunnittelua ja varmistamaan hankkeiden kestävyyden ja toteuttamiskelpoisuuden asettamalla sen hankkeiden ennakkoehdoksi;

237.  toteaa, että hankkeet edistivät osittain julkishallinnon lujittamista mutta ne eivät aina vastanneet täysin Moldovan hallinnon tarpeita tai tavoitteita; kehottaa komissiota kiinnittämään hankkeissa enemmän huomioita konkreettisiin kansallisiin tarpeisiin;

238.  kehottaa komissiota noudattamaan edelleen moitteettoman varainhoidon periaatteita; pyytää komissiota auttamaan sellaisten hankkeiden suunnittelussa, jotka toimisivat myös ponnahduslautana maahan kohdistuville lisäinvestoinneille, sekä kehittämään tässä suhteessa yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa; kannustaa komissiota asettamaan etusijalle hankkeita, jotka avaavat paljon mahdollisuuksia tärkeillä aloilla, kuten julkisissa hankinnoissa tai valintamenettelyissä, ja välttämään rahoittamasta hankkeita, joiden vaikutusten ei odoteta olevan kovin kestäviä;

239.  panee huolestuneena merkille, että vaikka komissio otti vuonna 2012 käyttöön systemaattisemman riskinarvioinnin ja budjettituen toimia arvioivat korkean tason ohjausryhmät sekä uusien riskien toteutumista koskevan ennakkovaroitusjärjestelmän, se ei kyennyt havaitsemaan ajoissa ”vuosisadan ryöstöä”: laajamittaisessa korruptioskandaalissa paljastui kavallus, jossa talletettuja varoja, joihin saattoi sisältyä myös unionin varoja, oli menetetty miljardi Yhdysvaltain dollaria; toteaa, että budjettitukimaksut keskeytettiin lopulta heinäkuussa 2015 ja niiden uudelleen käynnistämisen ehdoksi asetettiin makrotaloudellisen ja finanssipoliittisen tilanteen parantaminen sekä IMF-sopimuksen tekeminen;

240.  kehottaa komissiota parantamaan ennakkovaroitusjärjestelmää ja riskianalyysia reagoidakseen nopeammin ja joustavammin mahdollisiin riskeihin;

241.  toteaa, että Moldovassa hallinnollisten valmiuksien kehittäminen on keskeinen kysymys, sillä maa ei hallitse täysin itse omaa aluettaan, mikä edistää Venäjän-mielisiä separatistisia suuntauksia; muistuttaa, että Moldova haluaa lähentyä unionia ja on siten unionin strateginen kumppani;

242.  pitää valitettavana Moldovan tämänhetkistä poliittista epävakautta ja sen pitkäaikaisia haittavaikutuksia maan demokraattisten instituutioiden uskottavuudelle, mikä heikentää demokratiakehitystä, vähentää tukea unioniin yhdentymiselle ja lisää Venäjän-mielisiä poliittisia aloitteita;

243.  kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan Moldovassa vahvistaakseen poliittista assosioitumista ja taloudellista yhdentymistä unionin ja Moldovan välillä; pitää tärkeänä unionin tukea, ohjausta ja valvontaa ensisijaisissa uudistuksissa, joilla pyritään puuttumaan valtion instituutioiden politisoitumiseen ja systeemiseen korruptioon ja toteuttamaan julkishallinnon uudistus, jotta nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa;

Osa XIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2016 ”Romanien integrointia edistävät EU:n toimintapoliittiset aloitteet ja rahoitustuet: edistys on ollut viime vuosikymmenellä huomattavaa, mutta käytännön tasolla tarvitaan lisätoimia”

244.  pitää mielessä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan, rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin 2000/43/EY(11), yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevan direktiivin 2000/78/EY(12) sekä liikkumis- ja oleskeluvapautta unionissa koskevan direktiivin 2004/38/EY(13);

245.  on tyytyväinen vuonna 2008 tehtyyn neuvoston puitepäätökseen rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin(14), parlamentin 9. maaliskuuta 2011 antamaan päätöslauselmaan romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta(15), 5. huhtikuuta 2011 annettuun komission tiedonantoon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173), 9. joulukuuta 2013 annettuun neuvoston suositukseen jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä(16) sekä 17. kesäkuuta 2015 annettuun komission tiedonantoon ”Vuoden 2015 kertomus romanien integraatiota edistäviä kansallisia strategioita koskevan EU:n puitekehyksen täytäntöönpanosta” (COM(2015)0299);

246.  huomauttaa, että romanien integroituminen on riippuvaista heidän osallisuudestaan ja mahdollisuudestaan nauttia samoista oikeuksista kuin kaikki unionin kansalaiset, joihin romanitkin täysipainoisesti lukeutuvat;

247.  muistuttaa romanien osallistamista koskevista yhteisistä perusperiaatteista(17) eli kymmenestä yhteisestä perusperiaatteesta, joista keskusteltiin romanien osallistamista koskevan eurooppalaisen foorumin Prahassa vuonna 2009 pidetyssä ensimmäisessä kokouksessa ja jotka myöhemmin sisällytettiin liitteenä 8. kesäkuuta 2009 annettuihin työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmiin;

248.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suosituksia ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan ne täytäntöön mitä pikimmin;

249.  pitää valitettavana, että romanien osallistamiseen ja integroimiseen ei ohjelmakaudella 2007–2013 kiinnitetty tarvittavaa huomiota; edellyttää, että unionin tulevaa strategiakehystä laadittaessa otetaan paremmin huomioon osallistamiseen liittyvät ongelmat ja romaneihin sekä muihin marginalisoituneisiin yhteisöihin kohdistuva syrjintä;

250.  pitää valitettavana, ettei tilintarkastustuomioistuimen tutkinnassa ole otettu laajemmin huomioon maita, joissa romanit muodostavat huomattavan suuren väestönosan, kuten Slovakiaa, Kreikkaa ja Ranskaa;

251.  kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään muita heikommassa asemassa olevat henkilöt, joihin apua haluttaisiin kohdistaa, ottaen huomioon näiden henkilöiden tarpeet ja heidän kohtaamansa haasteet sekä kiinnittämään erityistä huomiota romaniväestöön unionin varoja jakaessaan;

252.  pitää valitettavana, että ainoa romanien osallistamiseen ja integroimiseen sekä syrjinnän torjumiseen liittyvissä hankkeissa käytettävissä oleva rahoituslähde eli koheesiopolitiikkaan sisältyvä rahoitus on liian monimutkaista, jotta siitä olisi riittävästi apua romanien osallistamisen edistämisessä ja heidän oikeuksiensa takaamisessa;

253.  katsoo sen vuoksi, että kunkin jäsenvaltion pitäisi hyväksyä etenemissuunnitelma, jossa analysoidaan romanien tukemiseen tarkoitettujen lakien, asetusten, hallinnollisten määräysten sekä varojen todelliset vaikutukset ja määritetään, missä kohdin kansallisia, alueellisia ja paikallisia voimavaroja ja hallinnollisia valmiuksia on parannettava, jotta romanien osallistamiseen ja integroimiseen ja heihin kohdistuvan syrjinnän torjumiseen tähtäävien hankkeiden toteuttamista ja hallinnoimista voidaan edistää;

254.  kehottaa komissiota antamaan yksityiskohtaisia tietoja romaneja varten tarjolla olevista rahoitusmahdollisuuksista sekä tutkimaan niiden käytön esteenä olevia seikkoja ja ottamaan ne huomioon, kun rahastoja yksinkertaistetaan;

255.  pitää Euroopan rakenne- ja investointirahastoja käytettäessä tärkeänä valita pitkäaikaisia hankkeita, joilla autetaan marginalisoituneita romaniyhteisöjä;

256.  huomauttaa, että romanien ja muiden marginalisoituneiden yhteisöjen osallistamiseen tähtäävissä hankkeissa on käytettävä joustavampia valintaperusteita;

257.  kehottaa komissiota varmistamaan seuraavalla ohjelmakaudella tai toimenpideohjelmien tarkistuksen yhteydessä, että romanien integrointia edistäviin kansallisiin strategioihin sisältyvät romaniväestön integrointiin tähtäävät tavoitteet näkyvät Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kehyksessä kaikilla toiminnan tasoilla;

258.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tuottamaan romaneja koskevia merkityksellisiä ja yhdenmukaisia tilastotietoja, jotta voidaan paremmin arvioida heidän sosiaalista, hallinnollista ja taloudellista osallisuuttaan;

259.  korostaa, että marginalisoitumisen keskeisiä syitä ovat usein syrjäytyminen asuntomarkkinoilta, asunnottomuus, syrjäytyminen koulutuksesta, työttömyys ja syrjintä työnsaannissa; korostaa tämän vuoksi romanien ja muiden marginalisoituneiden yhteisöjen asumista, koulutusta ja työnsaantia edistävien integroitujen aloitteiden merkitystä;

260.  huomauttaa, että romanien syrjinnän torjuntaa haittaa merkittävästi se, että syrjinnästä ilmoitetaan erittäin harvoin organisaatioille tai viranomaisille, esimerkiksi poliisille tai sosiaaliviranomaisille; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ottamaan käyttöön strategian institutionaalisen syrjinnän poistamiseksi ja romanien viranomaisia kohtaan tunteman luottamuksen parantamiseksi;

261.  kehottaa komissiota yhdessä marginalisoituneiden yhteisöjen edustajien, erityisesti romaniryhmien, ja ”erikoistuneiden laitosten” kanssa toteuttamaan kursseja, joiden aikana jäsenvaltioiden viranomaisia koulutetaan torjumaan syrjiviä käytäntöjä, ja näyttämään hyvää esimerkkiä siitä, miten osallisuutta voidaan edistää terveen, rakentavan ja tehokkaan vuoropuhelun avulla;

262.  muistuttaa työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta unionin ohjelmasta, johon on myönnetty 900 miljoonaa euroa vuosiksi 2014–2020 ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan;

263.  pyytää komissiota pohtimaan eurooppalaisen rahaston perustamista erityisesti romanien ja muiden marginalisoituneiden yhteisöjen osallistamisen edistämistä varten ja kehottaa sitä varmistamaan kyseisen rahaston varainkäytön asianmukaisen valvonnan;

264.  kehottaa komissiota kehittämään romanien osallistamista koskevan aidon eurooppalaisen strategian eli eurooppalaisen toimintasuunnitelman, jota valmistellaan ja sovelletaan kaikilla politiikan ja hallinnon tasoilla yhdessä romaniyhteisön edustajien kanssa ja joka nojautuu perusarvoihin eli tasa-arvoisuuteen, oikeuksien toteutumiseen ja syrjimättömyyteen; korostaa, että kyseisen strategian on tähdättävä romanien todelliseen osallistamiseen ja siihen, että he saavat mahdollisuuden koulutukseen, työhön, asumiseen, kulttuuriin, terveydenhuoltoon, yhteisten asioiden hoitoon, ammattikoulutukseen ja vapaaseen liikkumiseen unionissa;

265.  huomauttaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden vastuulla on toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet romanien tukemiseksi ja varmistaa, että kansallisia lakeja ja kaikkia alueella voimassa olevia oikeuksia sovelletaan yhdenmukaisesti ilman minkäänlaista syrjintää;

Osa XX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2016 ”Hallinnoiko komissio vaikuttavasti humanitaarista apua konflikteista kärsivälle väestölle Afrikan suurten järvien alueella?”

266.  suhtautuu myönteisesti unionin kehitysyhteistyötoimia koskevaan tulosperusteiseen lähestymistapaan liittyvien riskien arviointia käsittelevään erityiskertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

267.  pitää myönteisenä havaintoa, jonka mukaan humanitaarista apua hallinnoitiin tehokkaasti erityisesti vaikeissa työskentelyoloissa, joita luonnehtivat turvattomuus ja vaikea ennakoitavuus, jotka tekivät tehokkaasta täytäntöönpanosta todellisen haasteen;

268.  kehottaa komissiota edelleen pyrkimään hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämiseen paikallisten olojen sen salliessa; katsoo, että tätä voitaisiin mahdollisesti tukea pysyvällä yksiköidenvälisellä hätäavun, kunnostustoimet ja kehitysyhteistyön niveltävällä foorumilla; katsoo, että tällainen foorumi voisi muun muassa palvella mahdollisesti yhdistettävien ohjelmien löytämistä; katsoo, että olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä noudattamaan integroituja lähestymistapoja, joissa tavoitteet sovitetaan selkeästi yhteen ja noudatetaan johdonmukaista maa- tai aluekohtaista strategiaa kaikkien sidosryhmien keskuudessa;

269.  kehottaa lisäksi komission yksiköitä huolehtimaan paremmasta siirtymisestä lyhytaikaisesta humanitaarisesta toiminnasta pitkän aikavälin kehitystoimenpiteisiin, ja kehottaa varmistamaan johdonmukaisen koordinoinnin paitsi unionin eri toimijoiden keskuudessa niin myös kansallisten painopisteiden ja muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa käyttäen apuna yhteistä strategiaa, joka perustuu humanitaariseen ja kehitystä koskevaan yhteiseen kehykseen;

270.  katsoo, että humanitaaristen operaatioiden todellista toteutusta olisi arvioitava järjestelmällisesti siten, että arvioidaan alueella aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia keskittyen suuremmassa määrin tehokkuuteen sekä yhteisiä ja säännöllisiä kulueriä koskevien mahdollisten vertailuarvojen kehittämiseen;

271.  kannustaa mahdollisuuksien mukaan mukauttamaan toteutusaikataulut operaation toimintaympäristöön, jotta vältetään aikaa vievät ja kalliit jatkoajat;

272.  kehottaa asianomaisia unionin toimielimiä ja YK:n instituutioita noudattamaan täysimääräisesti rahoituksesta ja hallinnosta tehtyä puitesopimusta ja panemaan sen täytäntöön; pyytää komissiota tekemään parlamentille selkoa puitesopimuksen ja sitä koskevien ohjeiden soveltamisesta sekä yksilöimään parannuksia kaipaavat alueet ja antamaan tätä koskevia ehdotuksia;

273.  muistuttaa, että YK:n ja kansainvälisten järjestöjen raportoinnilla olisi varmistettava rahoituksen mahdollisimman tarkka jäljitettävyys, operaation alussa sovittujen avun toimittamista koskevien operatiivisten näkökohtien vertailu ja hyödyllisen palautteen antaminen komission yksiköille; pitää tärkeänä, että komissio saa kumppaniorganisaatioidensa raportit ajoissa, jotta mahdollistetaan nopeat järjestelyt tai muutokset humanitaarisessa avussa ja rahoitusta koskevissa säännöissä;

274.  korostaa tarvetta parantaa YK:n vastuunalaisuutta ja avoimuutta suhteessa unionin varojen käyttöön sekä sen toimintaa pantaessa täytäntöön kansainvälisesti sovittuja humanitaarisen avun ja kehityksen strategisia suuntaviivoja ja tavoitteita;

275.  pyytää komissiota ottamaan käyttöön tulosten arvioinnin humanitaarisen avun täytäntöönpanosuunnitelmien tasolla, jotta mahdollistetaan tällaisten suunnitelmien vertailu ja hyvien käytäntöjen jakaminen;

276.  pitää valitettavana, että tiedot ovat usein epätäydellisiä tai riittämättömässä määrin tulospainotteisia, mikä estää komissiota hoitamasta valvontatehtäväänsä asianmukaisesti;

277.  korostaa tarvetta saavuttaa mahdollisimman suuri avoimuus ja institutionaalinen vastuuvelvollisuus kaikilla tasoilla siten, että varmistetaan kattavien ja luotettavien budjetti- ja rahoitustietojen saanti unionin rahoittamista hankkeista, jotta parlamentti voi valvoa toimintaa;

Osa XXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2016 ”EU:n koulutustavoitteet: ohjelmat ovat yhdenmukaisia, mutta tuloksellisuuden mittaamisessa on puutteita”

278.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja on tyytyväinen, että komissio hyväksyy ne ja harkitsee niiden panemista täytäntöön;

279.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on pannut tilintarkastustuomioistuimen aiemmat suositukset täytäntöön Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevassa kauden 2014–2020 säädöskehyksessä ja mahdollistanut näin paremman vastineen saamisen rahalle hyödyntämällä tuloskehystä, suoritusvarausta, ennakkoehtoja sekä yhteisiä tuotos- ja tulosindikaattoreita;

280.  korostaa, että on keskityttävä tuloksellisuuteen ja tuloksiin, ja panee tyytyväisenä merkille, että ohjelmakauden 2014–2020 uudessa sääntelykehyksessä on maininta jäsenvaltioiden toteuttamasta tulosraportoinnista;

281.  panee merkille puutteet tuloksellisuuden mittaamisessa erityisesti vuosina 2007–2013 toteutettuja hankkeita koskevien tavoitteiden ja tuotos- ja tulosindikaattoreiden vahvistamisen yhteydessä; pitää valitettavana, että tulosindikaattorit eivät edelleenkään ole täysin luotettavia, ja odottaa, että tämä puute korjataan ennen ohjelmakauden 2014–2020 jälkimmäisen puoliskon alkua;

282.  pitää ilahduttavina tietoja, joiden mukaan varhain koulunkäynnin keskeyttäneiden lukumäärä on laskusuunnassa ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on kasvussa; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan omat kansalliset tavoitteensa unionin tavoitteisiin, jotta koulutustavoitteet voidaan saavuttaa laajemmin;

283.  panee merkille, että korkeakoulututkinnon hiljattain suorittaneiden työllisyysastetta koskevaksi unionin tavoitteeksi on asetettu 82 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja että neljä tilintarkastustuomioistuimen tarkastamasta viidestä jäsenvaltiosta ei vielä ole saavuttanut tätä tavoitetta; huomauttaa, että kyseiset neljä jäsenvaltiota kärsivät vakavasta talouskriisistä, josta ne ovat nyt alkaneet toipua; uskoo, että nämä jäsenvaltiot voivat edelleen saavuttaa ja jopa ylittää tavoitteen;

284.  korostaa, että on tärkeää pitää unionin koulutusinvestoinnit riittävällä tasolla, kun otetaan huomioon koulutustason ja työllistyvyyden vahva yhteys;

Osa XXII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2016 ”Euroopan unionin toimielimet voivat parantaa pääsyä julkisten hankintojensa markkinoille”

285.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esitetyt havainnot ja suositukset;

286.  kehottaa lisäämään julkisten hankintojen avoimuutta unionin toimielimissä ja kansallisesti asettamalla julkisia hankintoja koskevat asiakirjat ja tiedot julkisesti saataville; toteaa, että unionin toimielinten hankintatoiminnan näkyvyys internetissä on heikko ja tiedot ovat puutteellisia, epäselviä ja hajallaan monilla eri verkkosivustoilla;

287.  tukee voimakkaasti tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan unionin toimielinten olisi perustettava hankintatoimiaan varten yhteinen sähköinen asiointipiste, jonka avulla talouden toimijat löytäisivät kaikki tarvittavat tiedot yhdestä paikasta ja jonka kautta ne voisivat olla yhteydessä unionin toimielimiin; katsoo, että hankintamenettelyihin sisältyvä viestintä sovellettavista säännöistä, liiketoimintamahdollisuuksista, merkityksellisistä hankinta-asiakirjoista ja tarjousten jättämisestä sekä kaikki muu toimielinten ja talouden toimijoiden välinen viestintä olisi hoidettava yhden sähköisen asiointipisteen kautta;

288.  pyytää, että jäsenvaltioille maksettuja unionin varoja koskeva komission verkkosivusto julkaistaan yhdellä toimielimen kolmesta työkielestä ja että siihen sisällytetään samat tiedot kaikista jäsenvaltioista eli ainakin sopimuksen arvo ja kohde, toimeksisaajan nimi, mahdollisten alihankkijoiden nimi, sopimuksen kesto ja tieto mahdollisista lisäasiakirjoista; toteaa, että tämä mahdollistaa sen, että kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisjärjestöt ja kansalaiset voivat nähdä rahojen käyttötarkoituksen ja hankkeiden kustannustehokkuuden;

289.  katsoo, että on hankintaviranomaisten tehtävä varmistaa, että hankinta on markkinaperusteista, tuottaa riittävän määrän tarjouksia ja tarjoaa kaikille talouden toimijoille tasapuolisen mahdollisuuden osallistua; on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että varainhoitoasetuksen meneillään olevaa, vuoden 2016 tarkistusta varten komission olisi ehdotettava yhtä julkisia hankintoja koskevaa sääntökirjaa; korostaa, että olisi erityisesti kannustettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä osallistumaan sen sijaan, että toimittaisiin kuin nyt ja annettaisiin etusija ainoastaan suurille toimijoille; katsoo, että säännöt kiinteistöhankintasopimuksia edeltävistä markkinakartoituksista ja hankintamenettelyjen kielijärjestelyistä olisi sisällytettävä mainittuun sääntökirjaan ja että poikkeaminen hankintadirektiivistä(18) olisi perusteltava;

290.  muistuttaa, että hankintaviranomaisten harjoittaman rajoitettujen hankintamenettelyjen käyttö hankaloittaa mahdollisten tarjoajien osallistumista sekä estää avoimuutta ja pääsyn tietoihin siitä, kuinka veronmaksajien varoja käytetään; korostaa, että neuvosto käytti rajoitettua menettelyä suurimmassa osassa tarjouksiaan ja että kaikki toimielimet yhdessä tekivät vähintään 25 prosenttia sopimuksistaan rajoitetussa menettelyssä vuosina 2010–2014; edellyttää, että näitä menettelyjä käytetään vain hyvin rajallisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa;

291.  panee merkille, että parlamentti julkaisee verkkosivustollaan vuosittain kattavan luettelon kaikista toimeksisaajistaan yli 15 000 euron arvoisten sopimusten osalta muttei julkaise kaikkia sopimuksia; kannustaa kaikkia toimielimiä esittämään täydelliset tiedot kaikista toimeksisaajista ja julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä tehdyistä sopimuksista ja myös tapauksista, joissa on käytetty suoraa myöntämistä tai rajoitettua menettelyä;

292.  korostaa, että tarvitaan laajempaa näkyvyyttä ja että hankintailmoitukset olisi julkaistava avoimesti ja kaikkien toimijoiden saataville; muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan ”Euroopan parlamentti käytti neuvottelumenettelyä tehdessään 133,6 miljoonan euron kiinteistöhankintasopimuksen Brysselissä sijaitsevasta kiinteistöstä, vaikka rakennusta ei ollut edes olemassa sopimuksen allekirjoitushetkellä 27. kesäkuuta 2012” sivuuttaen näin sen, että soveltamissääntöjen 134 artiklan 1 kohdan mukaista poikkeamista mahdollisimman laajasta kilpailuttamisesta voidaan soveltaa vain olemassa oleviin rakennuksiin; korostaa voimakkaasti, että kaikkiin rakenteilla oleviin rakennuksiin tai vielä rakentamattomiin rakennuksiin olisi sovellettava avointa kilpailuttamismenettelyä, ja katsoo, että tätä olisi laajennettava koskemaan kaikkia rakennussopimuksia, kun otetaan huomioon niiden monimutkaisuus ja niiden kohteena olevien varojen suuri määrä;

293.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että unionin toimielinten olisi mahdollisuuksien mukaan jaettava sopimukset osiin lisätäkseen osallistumista hankintamenettelyihinsä; korostaa, että neuvosto teki vuonna 2014 yhden yrityksen kanssa arvoltaan yli 93 miljoonan euron puitesopimuksen kymmeneksi vuodeksi neuvoston nykyisten tai tulevien rakennusten teknisten laitteiden hallinnoinnista, ylläpidosta, huollosta ja sovittamisesta jakamatta sitä osiin; mainitsee, että komissio toimi samoin vuonna 2015 viisivuotista ”Sinun Eurooppasi -neuvontaa”, unionin maksutonta oikeudellista neuvonantoa, koskevan sopimuksen kohdalla, jonka arvo oli lähes 9 miljoona euroa; korostaa, että jakamisen puuttuminen yhdessä puitesopimusten liian pitkän keston kanssa (10 tai 7 vuotta; ennätys on neuvoston Justus Lipsius -rakennuksesta tekemä 17 vuotta kestävä sopimus) haittaa kilpailua sekä edistää vaikeaselkoisuutta ja mahdollista korruptiota; pyytää siksi kaikkia toimielimiä lopettamaan tällaiset käytännöt, jotka ovat täysin avoimuuden ja niiden hyvien toimintatapojen vastaisia, joita unionin olisi edistettävä;

294.  edellyttää, että kaikki unionin toimielimet kehittävät ja ottavat käyttöön asianmukaisia tarkastus- ja arviointivälineitä ja -menetelmiä, jotta sääntöjenvastaisuudet voidaan havaita ja ilmoittaa; muistuttaa, että petosten ja korruption torjuntaan tarvitaan parempaa seuranta-, havaitsemis-, analysointi- ja raportointitekniikkaa; vaatii antamaan tätä tietoa myös jäsenvaltioille; korostaa väärinkäytösten paljastajien keskeistä roolia ja muistuttaa, että kaikkien unionin toimielinten ja virastojen on hyväksyttävä väärinkäytösten paljastajien suojelemista koskevat sitovat sisäiset säännöt 1. tammikuuta 2014 voimaan tulleiden henkilöstösääntöjen 22 c artiklan mukaisesti;

295.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komission olisi ehdotettava muutoksia unionin varainhoitoasetukseen sellaisten talouden toimijoiden, jotka katsovat tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, esittämien valitusten tarkastelemiseksi nopeasti; toteaa, että tarkastelun olisi tapahduttava ennen kuin talouden toimijat kääntyvät Euroopan oikeusasiamiehen tai unionin tuomioistuinten puoleen;

296.  katsoo, että lainvalvonta julkisissa hankinnoissa voidaan taata etenkin perustamalla päteviä ja riippumattomia tutkintaelimiä ja -virastoja, jotka keskittyvät korruption tutkintaan julkisissa hankinnoissa; huomauttaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi jaettava julkisia hankintoja koskevia tietoja keskenään sekä OLAFin, Europolin, Eurojustin ja muiden tutkintaelinten kanssa; suosittelee voimakkaasti, että tutkintavaltuuksia omaavien toimielinten ja etenkin OLAFin olisi parannettava asianhallintajärjestelmiään, jotta ne voivat laatia raportteja ja tilastoja tutkittavana olevista erilaisista väitetyypeistä ja tutkimusten tuloksista;

297.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksen, jonka mukaan unionin toimielinten olisi perustettava yksi yhteinen julkinen hankintasopimuksia koskeva tietorekisteri, jotta niiden hankintatoimien tehokas jälkiseuranta olisi mahdollista;

298.  korostaa, että tietojen keräämisen keskittämisellä voidaan auttaa merkityksellisten, täsmällisten ja yksityiskohtaisten tilastojen tuottamista, jotta pystytään estämään, havaitsemaan ja tutkimaan korruptiota julkisissa hankinnoissa sekä toteuttamaan asianmukaisia vastatoimia; korostaa, että lisäämällä tietokenttiä keskitettyihin hankintatietokantoihin (muun muassa TED-tietokantaan) voitaisiin saada varoitusmerkki julkisten hankintojen sääntöjenvastaisuuksista; kehottaa unionin toimielimiä varmistamaan, että tällaisiin tietokantoihin saadaan tietoja ajoissa ja täysimääräisesti;

299.  korostaa tutkivien journalistien ja kansalaisjärjestöjen roolia avoimuuden varmistamisessa julkisissa hankintamenettelyissä ja petosten tai mahdollisten eturistiriitojen havaitsemisessa; on vakaasti sitä mieltä, että edellä mainittujen olisi saatava täysi pääsy ARACHNEen, ORBISiin ja muihin asiaa koskeviin välineisiin ja tietokantoihin epäiltyjen eturistiriitojen tai korruptiotapausten havaitsemiseksi unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden julkisissa hankinnoissa, etenkin mitä tulee unionin varoilla tehtyihin hankintoihin;

300.  kehottaa kaikkia toimielimiä ja virastoja julkaisemaan aina keskijohdon ja ylemmän johdon, jäsenten, asiantuntijoiden ja kaikkien johtoelinten ja -rakenteiden edustajien ansioluettelot ja sidonnaisuusilmoitukset, myös kun on kyse jäsenvaltioiden lähettämistä asiantuntijoista, sekä asettamaan tällaisten asiantuntijoiden ansioluettelot pysyvästi julkisesti saataville; korostaa, että ilmoitus eturistiriidattomuudesta, jota tietyt toimielimet ja virastot vielä käyttävät, ei ole julkaistavaksi soveltuva asiakirja, koska riippumattoman kolmannen järjestön tai elimen olisi aina arvioitava eturistiriidan olemassaolo tai puuttuminen;

301.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta julkaisemaan säännöllisesti yhteenvetoja kaikista ilmiantotapauksiin liittyvistä väärinkäytöksistä sekä kaikista tilanteista, joissa seurannassa tai tarkastuksessa on havaittu eturistiriita tai ns. pyöröovitapaus, ja pyytää sitä julkaisemaan vähintään vuosittain erityiskertomuksia eturistiriitoja koskevista toimintalinjoista ja eturistiriitatapauksista kaikissa unionin virastoissa ja yhteisyrityksissä ja etenkin yrityksiin liittyvissä tapauksissa;

302.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen suosituksen, jonka mukaan unionin toimielinten olisi hyödynnettävä vertaisarviointia keskinäiseen oppimiseen ja parhaita käytäntöjä koskevaan tietojenvaihtoon;

Osa XXIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2016 ”Kestäviä biopolttoaineita koskeva EU:n sertifiointijärjestelmä”

303.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja etenkin tilintarkastustuomioistuimen esittämiin huomautuksiin ja suosituksiin; toteaa, että komissio hyväksyi täysin neljä viidestä suosituksesta ja yhden osittain; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen jäsenvaltioiden toimittamien tietojen luotettavuutta koskevan suosituksen täysimittaista hyväksymistä;

304.  toteaa, että unionia pidetään maailmanlaajuisen ympäristöpolitiikan johtajana, joka asettaa kansainvälisen tason ympäristönormeja, tarjoaa parhaita käytäntöjä ympäristön suojelemiseksi ja säilyttää kilpailuasemansa maailmanmarkkinoilla; toteaa, että seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassaan unioni asettaa yhdeksi vuoteen 2050 mennessä saavutettavaksi tavoitteeksi ”hyvän elämän maapallon resurssien rajoissa”; toteaa, että yhtenä prioriteettina on varmistaa, että ”vaurautemme ja terveellinen ympäristömme perustuvat innovatiiviseen kierrätystalouteen, jossa mitään ei tuhlata ja jossa luonnonvaroja hallinnoidaan kestävästi ja luonnon monimuotoisuutta suojellaan, arvostetaan ja palautetaan ennalleen yhteiskuntamme kestokykyä parantavilla tavoilla”;

305.  toteaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä(19) unioni on sitoutunut varmistamaan, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus kaikissa liikennemuodoissa on vuoteen 2020 mennessä vähintään 10 prosenttia, mikä voidaan saavuttaa vain käyttämällä huomattavasti biopolttoaineita; huomauttaa kuitenkin, että itse biopolttoaineiden tuotantoon saattaa liittyä tiettyjä maankäyttöön liittyviä riskejä ja tästä syystä on tarpeen varmistaa sen kestävyys;

306.  korostaa, että tehokkaan ja luotettavan kestävien biopolttoaineiden sertifiointijärjestelmän käyttöönotto on yksi tärkeä askel kohti seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa asetettujen toimintapoliittisten prioriteettien saavuttamista; toteaa, että biopolttoaineiden kestävyys sertifioidaan komission tunnustamissa vapaaehtoisissa järjestelmissä; pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin katsoi, että biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva unionin sertifiointijärjestelmä ei ole täysin luotettava;

307.  pitää valitettavana, että komission tunnustamismenettelyssä ei oteta huomioon eräitä kestävyyden ja reilun kaupan keskeisiä näkökohtia, kuten maanomistusriitoja, pakko- tai lapsityötä, viljelijöiden huonoja työoloja, terveys- ja turvallisuusriskejä sekä epäsuorien maankäytön muutosten vaikutusta, joita muissa yhteyksissä pidetään erittäin merkityksellisinä; katsoo, että komission politiikka on tältä osin epäjohdonmukaista; kehottaa komissiota uudistamaan arviointimenettelyjään nykyistä kattavammalla tavalla ja sisällyttämään nämä näkökohdat vapaaehtoisten järjestelmien todentamismenettelyynsä; kehottaa komissiota vaatimaan vapaaehtoisia järjestelmiä ilmoittamaan kerran vuodessa sertifiointitoimintansa pohjalta kaikki merkitykselliset tiedot, jotka koskevat edellä mainittuja riskejä;

308.  toteaa, että tähän mennessä komissio on toimittanut kaksi kertomusta unionin biopolttoainepolitiikan vaikutuksesta sosiaaliseen kestävyyteen unionissa ja kolmansissa maissa sekä elintarvikkeiden saatavuuteen kohtuuhintaan; pitää valitettavana, että kertomuksissa oli varsin niukasti tietoja ja niissä esitettiin vain epäselviä päätelmiä; kehottaa komissiota parantamaan raportointijärjestelmää ja esittämään parlamentille yksityiskohtaisen analyysin, jotta kansalaisille tiedotetaan näistä tärkeistä kysymyksistä;

309.  toteaa hyvin huolestuneena, että biopolttoaineiden tuotanto saattaa kilpailla ravintokasvien viljelyn kanssa ja että biopolttoaineiden tuotantoa varten viljeltävien kasvien merkittävällä leviämisellä voi olla valtava vaikutus kehitysmaiden ympäristö- ja terveystilanteeseen esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Etelä-Aasiassa ja se voi johtaa laajaan metsäkatoon ja perinteisen maanviljelyn vähenemiseen, millä on pitkäaikaisia sosioekonomisia vaikutuksia paikallisyhteisöihin; pitää valitettavana, että komission kertomuksissa ei käsitellä laajempia kehitysnäkökohtia kehitysmaissa; kehottaa komissiota omaksumaan johdonmukaisemman ja yhtenäisemmän lähestymistavan ympäristöä, energiaa, kehitystä ja muita niihin liittyviä seikkoja koskevissa toimintalinjoissaan; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota epäsuorien maankäytön muutosten vaikutukseen;

310.  pitää valitettavana, että komissio on myöntänyt tunnustamisen vapaaehtoisille järjestelmille, joilla ei ole asianmukaisia todentamismenettelyjä sen varmistamiseksi, että jätteistä valmistetut biopolttoaineet ovat todella peräisin jätteistä tai että unionissa viljellyt biopolttoaineen raaka-aineet todella täyttivät maataloutta koskevat unionin ympäristövaatimukset; kehottaa komissiota todentamaan, että unionissa viljeltyjen biopolttoaineen raaka-aineiden tuottajat todella noudattavat maataloutta koskevia unionin ympäristövaatimuksia; kehottaa komissiota hankkimaan riittävät todisteet biopolttoaineiden tuotannossa käytettyjen jätteiden tai tähteiden alkuperästä;

311.  toteaa huolestuneena, että joidenkin tunnustettujen järjestelmien läpinäkyvyydessä oli puutteita tai niiden hallintorakenteet koostuivat ainoastaan muutaman talouden toimijan edustajista; kehottaa komissiota varmistamaan, että vapaaehtoisissa järjestelmissä ei ole eturistiriitoja, ja huolehtimaan tehokkaasta viestinnästä muiden sidosryhmien kanssa;

312.  kehottaa komissiota varmistamaan edelleen vapaaehtoisten järjestelmien ja talouden toimijoiden avoimuuden edellyttämällä, että järjestelmät perustavat virallisen verkkosivuston, jolla annetaan julkisesti saatavilla olevia yksityiskohtaisia tietoja vapaaehtoisista järjestelmistä, niiden sertifiointimenettelyistä, työntekijöistä, myönnetyistä sertifioinneista, tarkastuskertomuksista, valituksista sekä talouden toimijoista, joiden kanssa järjestelmät tekevät yhteistyötä;

313.  toteaa huolestuneena, että komissio ei valvo tunnustettujen vapaaehtoisten järjestelmien toimintaa eikä siten voi varmistua sertifiointien laadusta; pitää valitettavana, että käytössä ei ole erityistä valitusjärjestelmää, minkä vuoksi komissio ei voi varmistaa, että valitukset käsitellään asianmukaisesti; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön valvontajärjestelmän, jolla varmistetaan, noudatetaanko vapaaehtoisten järjestelmien sertifiointitoiminnassa tunnustamista varten esitettyjä vaatimuksia; kehottaa komissiota vaatimaan vapaaehtoisia järjestelmiä perustamaan verkkosivustoilleen avoimia, käyttäjäystävällisiä, Informatiivisia ja helposti käytettäviä valitusjärjestelmiä; kehottaa komissiota valvomaan valitusjärjestelmiä ja ryhtymään tarvittaessa toimiin;

314.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio julkaisee vapaaehtoisille järjestelmille ohjeasiakirjoja, joiden avulla edistetään parhaita käytäntöjä ja parannetaan vaikuttavuutta.; huomauttaa kuitenkin, että nämä asiakirjat eivät ole sitovia eikä niitä ole pantu kaikilta osin täytäntöön; kehottaa komissiota tekemään ohjeasiakirjoista vapaaehtoisia järjestelmiä sitovia, jotta varmistetaan vaatimusten täyttäminen;

315.  toteaa, että jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa, että komissiolle ilmoitetut biopolttoaineiden kestävyyttä koskevat tilastot ovat luotettavia, mutta on olemassa tilastojen yliarvioinnin vaara; kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita esittämään tilastojensa tueksi asianmukaisia todisteita, esimerkiksi kestäviä biopolttoaineita koskevien tietojen keruusta vastaavan organisaation antaman todistuksen tai ilmoituksen, jonka organisaatio toimittaa kansalliselle viranomaiselle, joka lähettää sen Eurostatille;

316.  toteaa jälleen, että jäsenvaltioiden toimittamia tietoja on usein mahdoton vertailla erilaisten määritelmien vuoksi, jolloin todellista tilannetta on käytännössä mahdoton saada selville; kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan sellaisten jäteaineiden määritelmän, jotka eivät ole aikaisemmin sisältyneet uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin luetteloon ja joita käytetään kehittyneiden biopolttoaineiden valmistuksessa laitoksissa, jotka ovat olleet olemassa ennen uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin muuttamisesta annetun direktiivin (EU) 2015/1513(20) hyväksymistä;

317.  toteaa huolestuneena, että jätteistä ja tähteistä tuotettavien biopolttoaineiden erityinen arvo (kaksinkertainen laskenta) lisää petosriskiä; huomauttaa, että komission ja jäsenvaltioiden on käytävä vuoropuhelua seurannasta ja petostentorjunnasta; kehottaa komissiota käynnistämään tällaisen vuoropuhelun;

318.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa mainittuun esimerkkiin vapaaehtoisesta järjestelmästä, jonka asettamilla tiukoilla kestävän tuotannon vaatimuksilla pyritään paitsi ehkäisemään ekologista haittaa, mihin sisältyy maaperän, veden ja ilman suojelu, myös turvaamaan asianmukaiset työolot ja työntekijöiden terveyden suojelu maatiloilla sekä ihmisoikeuksien, työelämän oikeuksien ja maaoikeuksien kunnioittaminen; pitää tätä esimerkkinä hyvästä käytännöstä; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta perustaa vapaaehtoisten järjestelmien foorumi, jolla voitaisiin vaihtaa hyviä käytäntöjä;

Osa XXIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 19/2016 ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”

319.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa esitetyt havainnot ja suositukset;

320.  pitää valitettavana, että rahoitusvälineitä ei kokonaisuutena tarkastellen voitu kuvata menestyksekkäiksi toimiksi, joilla parannetaan unionissa tehtäviä investointeja; toteaa, että etenkin komissio mutta myös jäsenvaltiot ovat vastanneet suuremmasta riskistä, ja pitää valitettavana, että yksityisen sektorin osallistuminen riskeihin ei ole ollut merkittävää;

321.  korostaa hallintokulujen ja maksujen korkeaa tasoa verrattuna loppukäyttäjien saamaan todelliseen rahoitustukeen; ehdottaa verotuksen enimmäistason vahvistamista rahoituksen välittäjille; korostaa, että yksittäisten Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston rahastojen kokoa olisi tarkistettava, jotta hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan rahastojen toimintakustannusten merkittäviä säästöjä;

322.  katsoo, että komissio voi asemansa turvin antaa jäsenvaltioille lisäohjeita siitä, miten tällaisia (suoraan tai välillisesti komission hallinnoimia) rahoitusvälineitä perustetaan jäsenvaltioissa tai unionin tasolla; tähdentää, miten tärkeää on varmistaa, ettei rahoitusvälineisiin kohdistu veronkiertojärjestelyjä;

323.  on huolissaan siitä, että joissakin tapauksissa oli käytetty veropäätöksiä tekemään rahoitusvälineistä yksityisen sektorin sijoittajia houkuttelevampia; pitää valitettavana komission näkemystä, jonka mukaan verosopimuksia ei voi sinällään pitää komission oman politiikan vastaisina; pyytää komissiota estämään kaikki veropäätökset, jotka koskevat unionin rahoitusvälineiden käyttöä;

324.  on samaa mieltä siitä, että tarkastuksen kohteena olevalta ohjelmakaudelta 2007–2013 saadut kokemukset olisi otettava huomioon, kun perustetaan rahoitusvälineitä unionin rakenne- ja investointirahastoja varten; katsoo erityisesti, että ehdotuksissa pitäisi painottaa tuloksellisuutta ja tuloksia pelkän sääntöjen noudattamisen sijaan; katsoo, että hankkeiden olisi tuotava enemmän lisäarvoa alueelliseen erikoistumiseen ja talouskehitykseen Euroopan alueilla;

325.  pitää valitettavana, että aiemmalla kaudella sovellettu oikeusperusta mahdollisti sen, että jäsenvaltiot jäädyttivät osan maksuosuudesta niin, että varat olivat rahastoja hallinnoivien pankkien ja rahoituksen välittäjien tileillä mutta niitä ei tosiasiassa käytetty aiottuun tarkoitukseensa; panee merkille muutokset, jotka komissio on esittänyt päättämistä koskevissa suuntaviivoissaan; kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta aktiivisesti, jotta tällainen toimintatapa voidaan välttää;

326.  katsoo, että vipuvaikutuksen olisi kuvattava, missä määrin sekä unionin että jäsenvaltioiden alkuperäiset rahoitusosuudet ovat houkutelleet yksityistä rahoitusta; pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esitetyt havainnot osoittavat, ettei sen paremmin yhteistyössä hallinnoiduilla kuin keskitetysti hallinnoiduilla rahoitusvälineillä kyetty houkuttelemaan yksityistä pääomaa; katsoo, että jäsenvaltioiden rahoitusvälineiden osarahoitusosuuksia olisi pidettävä yhdessä unionin rahoitusosuuden kanssa osana julkista rahoitusta;

327.  pyytää komissiota laatimaan rahoitusvälineiden vipuvaikutusta koskevan määritelmän, jota voidaan soveltaa unionin talousarvion kaikilla aloilla ja jossa tehdään selkeä ero toimenpideohjelmien puitteissa saatujen yksityisten ja kansallisten julkisten varojen ja/tai yksityisten tai julkisten pääomanlisäysten vipuvaikutuksen välillä ja otetaan huomioon kyseisen välineen tyyppi; suosittelee jäsenvaltioille lisätoimia rahoitusvälineiden kierrätysvaikutuksia koskevien tietojen keräämiseksi, hallinnoimiseksi ja jakamiseksi;

328.  muistuttaa, että tulevia rahoitusvälineiden varoja varten on alusta lähtien annettava selkeä ja konkreettinen arvio vipuvaikutuksista; odottaa komission varmistavan ohjelmakauden 2007–2013 Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston rahoitusvälineiden osalta, että jäsenvaltiot toimittavat kattavia ja luotettavia tietoja perustamispääomaan sekä toimenpideohjelmien puitteissa että niiden lisäksi maksetuista yksityisistä varoista;

329.  katsoo, että ennen kuin hallintoviranomaiset tekevät päätöksen asiaankuuluvien infrastruktuurihankkeiden rahoitusjärjestelyä koskevista toimenpiteistä, niiden olisi varmistettava, että ehdotus on asianmukaisesti perusteltu teettämällä siitä etukäteen riippumaton ja korkealaatuinen arvio, joka perustuu vakioituihin ja yhteisesti sovittuihin menetelmiin; kannattaa ajatusta, jonka mukaan komission olisi ennen asiaankuuluvia infrastruktuurihankkeita sisältävien toimenpideohjelmien hyväksymistä todennettava, että ohjelmat ovat riippumattoman ennakkoarvion mukaisia, ja varmistettava ennakkoarvioinnin laadukkuus;

330.  suosittelee hallintoviranomaisille, että rahastonhoitajien palkkiot liitettäisiin tosiasiallisesti tehtyjen investointien laatuun, jota mitattaisiin sillä, miten investoinnit ovat edistäneet toimenpideohjelmien strategisten tavoitteiden saavuttamista ja välineestä tehdyistä investoinneista ohjelmaan palautettujen varojen arvoa;

331.  suosittelee hallintoviranomaisille ja unionin toimielimille ennakoivaa toimintatapaa ja teknistä tukea paikan päällä rahoitusvälineiden paremman hyödyntämisen edistämiseksi alueilla;

332.  kannattaa voimakkaasti sitä, että komissio tekisi vertailevan analyysin avustusten ja rahoitusvälineiden täytäntöönpanokustannuksista (keskitetyssä ja jaetussa hallinnoinnissa) ohjelmakauden 2014–2020 osalta kustannusten tosiasiallisen tason ja niiden vaikutusten määrittämiseksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja koheesiopolitiikan 11 temaattisen tavoitteen saavuttamisessa; toteaa, että nämä tiedot olisivat erityisen merkityksellisiä vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevien lainsäädäntöehdotusten valmistelun kannalta; pyytää tuloksellisuuden kokonaisvaltaista arviointia ennen vuoden 2019 loppua, jotta voidaan harkita tällaisten välineiden tulevaisuutta;

Osa XXV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 20/2016 ”Hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen Montenegrossa: edistystä on tapahtunut mutta parempia tuloksia tarvitaan monilla avainaloilla”

333.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja kannustaa komissiota ottamaan nämä suositukset huomioon toimiessaan Montenegron hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi;

334.  on tyytyväinen siihen, että liittymistä valmistelevalla unionin tuella on autettu hallinnollisten valmiuksien vahvistamista; toteaa kuitenkin, että useilla avainaloilla edistyminen on ollut hyvin hidasta;

335.  pitää valitettavana, että hankkeista saatiin yleensä tavoitellut tuotokset mutta tulokset eivät kuitenkaan olleet aina kestäviä, mikä johtui osittain kansallisten viranomaisten poliittisen tahdon puuttumisesta tai muista ulkoisista tekijöistä; kehottaa komissiota käyttämään pohjana onnistuneita hankkeita, jotka ovat osoittautuneet kestäviksi ja antaneet mitattavissa olevaa lisäarvoa ja jotka on pantu täytäntöön ja toteutettu säädösten mukaisesti; kehottaa komissiota parantamaan strategista suunnittelua ja varmistamaan hankkeiden kestävyyden ja toteuttamiskelpoisuuden asettamalla sen selkeäksi vaatimukseksi;

336.  pitää kansallisten viranomaisten vähäistä sitoutumista valitettavana, koska se vaikuttaa kielteisesti hallinnollisten valmiuksien vahvistamisen edistymiseen; kehottaa kansallisia viranomaisia seuraamaan hankkeissa aikaan saatuja tuotoksia, jotta voidaan lisätä vaikuttavuutta; korostaa vahvan poliittisen tahdon tarvetta, jotta voidaan vaikuttavalla tavalla suitsia valtionhallintoa ja vähentää sen poliittisuutta;

337.  panee tyytyväisenä merkille, että useimmissa tapauksissa hankkeet koordinoitiin hyvin muiden IPA-hankkeiden ja muiden rahoittajien tukitoimenpiteiden kanssa; tähdentää kuitenkin, että joissakin tapauksissa koordinointi oli heikompaa, mikä johti eräiden toimien päällekkäisyyteen; kehottaa komissiota mukauttamaan Montenegroa koskevat toimensa paremmin muihin monen edunsaajan hankkeisiin;

338.  pitää valitettavana, että komission kertomuksissa ei ollut riittävästi tietoja, jotka olisivat osoittaneet pidemmän aikavälin edistymistä hallinnollisten valmiuksien vahvistamisessa; panee merkille, että kertomuksissa ei aina arvioitu samoja julkishallinnon osia ja että hallinnollisten valmiuksien arvioinnissa käytetyt perusteet eivät aina olleet selkeitä, mikä vaikeutti ajallista vertailua;

339.  on kuitenkin tyytyväinen siihen, että vuoden 2015 edistymiskertomuksissa esitettyjen vuotuisten arviointien yhteydessä käytettävässä uudessa raportointimenetelmässä arviointiasteikkoja oli yhdenmukaistettu paremmin ja vertailtavuutta oli parannettu; kehottaa komissiota käyttämään tätä raportointijärjestelmää perustana myös tulevaisuudessa;

340.  panee merkille, että komissio käytti muita kuin rahoituksellisia välineitään hyvin uudistusprosessin tukemiseen poliittisen vuoropuhelun muodossa, mutta korostaa, että suuria kysymyksiä on edelleen ratkaisematta;

341.  toteaa, että korruption torjuntaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa on viime vuonna saatu aikaan joitakin tuloksia, mutta pitää valitettavana, että niistä huolimatta korruption torjunta on edelleen hidasta; painottaa, että koko oikeusvaltiojärjestelmän on tuotettava enemmän tuloksia ja keskityttävä erityisesti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostamiseen; pyytää komissiota kannustamaan kansallisia viranomaisia vahvistamaan valmiuksia talousrikostutkinnan ja väärinkäytösten paljastajien suojelun alalla;

342.  panee tyytyväisenä merkille, että korruptiontorjuntavirasto aloitti toimintansa vuonna 2016; toteaa kuitenkin, että korruptiota esiintyy edelleen monilla aloilla ja se on yhä vakava ongelma;

343.  panee merkille, että yksityiskohtaisten ennakkotarkastusten ansiosta hankkeiden hallinnoinnin hajauttaminen voi edistää arvokkaalla tavalla valmiuksien kehittämistä toimintarakenteissa; panee lisäksi merkille, että IPA-rakenteiden yhteydessä kertyneiden hyvien hankehallinnointikäytäntöjen levittäminen muualle samalla alalla toimivaan julkishallintoon voi mahdollisesti tuottaa vaikuttavia tuloksia; kehottaa komissiota tutkimaan tätä mahdollisuutta, jotta voidaan lisätä valmiuksien kehittämisen vaikuttavuutta Montenegrossa; kehottaa komissiota kannustamaan kansallisia viranomaisia pohtimaan hyvien käytäntöjen käyttöä valmiuksien kehittämisessä;

344.  toteaa, että Montenegron katsotaan olevan alueen maista pisimmällä liittymisprosessissa; korostaa, että unionilla on ollut maassa korvaamaton rooli; pitää kuitenkin valitettavana, että viime aikoina Montenegron tilanteelle on ollut ominaista poliittinen epävakaus ja jakautuneisuus sekä Venäjän ja Naton (johon maa liittyy vuonna 2017) välillä kiristyvä kilpailu vaikutusvallasta; kehottaa komissiota jatkamaan poliittista vuoropuhelua kansallisten viranomaisten kanssa voidakseen auttaa löytämään kompromisseja hallituksen ja opposition välillä;

Osa XXVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 22/2016 ”Ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa Liettuassa, Bulgariassa ja Slovakiassa koskevat EU:n avustusohjelmat: vuoden 2011 jälkeen on edistytty jonkin verran, mutta edessä on suuria haasteita”

345.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen määrätietoisen työn, jota se on tehnyt ydinvoimaloiden käytöstäpoiston saralla ja joka käy ilmi käsiteltävänä olevasta erityiskertomuksesta ja vuoden 2011 erityiskertomuksesta(21);

346.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suosituksia, joista useimmat komissio on hyväksynyt kokonaisuudessaan;

347.  muistuttaa, että talousarvion valvontavaliokunta on ollut vuodesta 2012 lähtien erityisen kiinnostunut ydinvoimaloiden käytöstäpoistosta ja että se on siksi järjestänyt tiedonhankintamatkoja kolmeen ydinvoimalaan vuosina 2012, 2013 ja 2014;

348.  korostaa, että ydinturvallisuus on erittäin tärkeää paitsi asianomaisille jäsenvaltioille myös koko unionin ja sen naapurialueiden väestölle;

349.  korostaa, että Liettuan ensisijaisena tavoitteena on oltava yksikön 2 ydinpolttoainesauvojen poistaminen ja turvallinen välivarastointi;

350.  muistuttaa, että yhtenä merkittävänä syynä Liettuan viivästyksiin oli se, että kansalliset viranomaiset ja ulkoiset toimeksisaajat eivät saaneet moneen vuoteen ratkaistua erinäisiä teknisiä ja kaupallisia kiistakysymyksiä; katsoo, että tällaisten käytöstäpoistoa häiritsevien ongelmien välttämiseksi olisi nimitettävä erillisiä hankehallinnointiryhmiä; tiedustelee komissiolta, onko tällaisia hankehallinnointiryhmiä perustettu kaikissa kolmessa asianomaisessa jäsenvaltiossa;

351.  muistuttaa komissiota siitä, että Slovakian ylin tarkastuselin oli aikonut teettää JAVYSin(22) tarkastuksen vuonna 2015; pyytää tietoja tarkastuksessa tehdyistä havainnoista; kehottaa tässä yhteydessä toimivaltaisia Bulgarian ja Liettuan viranomaisia tarkastamaan Ignalinan ja Kozloduyn käytöstäpoistoprosessit;

352.  on huolissaan siitä, että matala- ja keskiaktiivisen ydinjätteen varastointilaitoksia koskevat työt ovat viivästyneet; kehottaa komissiota saattamaan asiasta vastaavan parlamentin valiokunnan ajan tasalle edistyksen suhteen;

353.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle toimista, joita on toteutettu rahoitusvajeen korjaamiseksi, etenkin Liettuassa;

354.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuimen arvioineen, että käytöstäpoistamisen, mukaan lukien korkea-aktiivisen ydinjätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen hävittäminen, kustannukset ovat näissä kolmessa jäsenvaltiossa 11 388 miljoonaa euroa; katsoo, että korkea-aktiivisen ydinjätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen hävittämisestä aiheutuvia kustannuksia ei saisi sisällyttää käytöstäpoiston kustannuksiin, koska niiden hävittäminen kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle ja se olisi katettava kansallisista varoista;

355.  kehottaa komissiota esittämään yhdessä asianomaisten kolmen jäsenvaltion kanssa kertomuksen, jossa käsitellään kolmen ydinvoimalan käytöstäpoiston yhteydessä syntyneen käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon todellista tilaa;

356.  kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä vaihtoehtojen tutkimiseksi, jotta korkea-aktiiviselle ydinjätteelle löydetään maaperässä sijaitsevia loppusijoitustiloja;

357.  painottaa, että Ignalinan ydinvoimalan sulkeminen oli unionin Liettuan liittymiselle asettama edellytys, jonka vastineeksi unioni tarjosi tukea sulkemiseen, käytöstäpoistamiseen sekä sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten lieventämiseen vuoden 2003 liittymisasiakirjan pöytäkirjan N:o 4 mukaisesti; toteaa, että Liettua on noudattanut velvoitteitaan Ignalinan ydinreaktorien sulkemisen osalta sovitussa aikataulussa; on kuitenkin huolissaan viivästyksistä sen käytöstäpoistamisessa ja ehdottaa siksi, että unionin viranomaiset valvoisivat menettelyä perusteellisemmin;

358.  muistuttaa, että ydinturvallisuus on äärimmäisen tärkeää koko unionin väestölle, panee merkille tilintarkastustuomioistuimen suositukset sen rahoituksen jatkamisesta ja pyytää, että komissio toteuttaa perusteellisen arvioinnin Liettuan, Bulgarian ja Slovakian ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen rahoitusohjelmien jatkamistarpeesta vuoden 2020 jälkeen; painottaa, että komission mahdollisesti ehdottamaan vuoden 2020 jälkeen ulottuvaan uuteen unionin rahoitukseen ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon näissä kolmessa jäsenvaltiossa olisi sisällyttävä selkeät säännöt ja oikeat kannustimet käytöstäpoistamisen jatkamiseen ja entistä tehokkaammat valvontamekanismit sekä rahoituksen että aikataulun osalta, sekä korostaa unionin varojen vaikuttavan käytön tarvetta;

359.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen liittyvät tulevat kustannukset otetaan asianmukaisesti huomioon ja kustannuslaskelmat tehdään kansainvälisten standardien ja unionin lainsäädännön mukaisesti;

360.  kehottaa komissiota arvioimaan näiden kolmen maan toimintasuunnitelmia ja ehdottamaan yhteisten tarjouskilpailujen järjestämistä samantapaisia hankkeita varten, etenkin kun on kyse konsultoinnista sekä jätteen varastointilaitosten suunnittelemisesta;

361.  kehottaa komissiota arvioimaan Liettuan, Bulgarian ja Slovakian ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa ja unionin myöntämän rahoitusavun kustannustehokkuutta rahoituskaudella 2007–2013;

362.  kehottaa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia tarkastamaan käytöstäpoiston tukemiseen tarkoitettujen rahastojen toiminnan vuosilta 2007–2013;

363.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen esittämästä havainnosta, jonka mukaan rahoituskauden 2014–2020 rahoitussuunnitelmia ja yksityiskohtaisia käytöstäpoistosuunnitelmia eli toista ja kolmatta ennakkoehtoa(23) koskevat komission arvioinnit olivat puutteellisia; kysyy, kuka kantaa taloudellisen vastuun tästä komission laiminlyönnistä; haluaa saada tietoja loppuun saatetusta toimintasuunnitelmasta, jolla havaitut heikkoudet on korjattu;

Osa XXVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 23/2016 ”EU:n meriliikenne vaikeuksissa – paljon tuloksettomia ja kestämättömiä investointeja”

364.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ja kannattaa sen suosituksia;

365.  panee tyytyväisenä merkille, että meriliikenne on kasvanut unionissa viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, vaikka jäsenvaltioiden satamien käytön välillä oli huomattavia eroja;

366.  korostaa, että jäsenvaltioiden satamien investointipolitiikka on vahvistettu kansallisilla poliittisilla päätöksillä, jotka voivat erota unionin strategiasta, jonka nämä samat jäsenvaltiot ovat määrittäneet; katsoo, että komission ensisijaisena tehtävänä olisi oltava varmistaa, että kansalliset unionin infrastruktuurin rahoitustoimet ovat johdonmukaisia unionin liikennepolitiikan kanssa, ja huolehtia siitä, että ne ovat yhtäpitäviä unionin tason strategioiden kanssa; pitää valitettavana, ettei komissiolla ole käytettävissään kaikkia työkaluja tämän yhdenmukaisuuden varmistamiseksi;

367.  toteaa, että satamainfrastruktuuri-investoinnit ovat pitkäaikaisia investointeja; pitää valitettavana, että useimmissa tapauksissa investoinnin tuotto on kuitenkin alhainen ja sitä saadaan hitaasti;

368.  pitää valitettavana, että kansalliset satamien kehittämisstrategiat oli useimmiten laadittu mutta ongelmana oli luotettavan toteuttamissuunnitelman ja koordinoinnin puute;

369.  pitää erittäin huolestuttavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, ettei yhdistettyjä tietoja kapasiteetista ollut ilmoitettu ja että käytettävissä olevaa kapasiteettia koskevat ilmoitukset olivat epäluotettavia;

370.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät tarjoa tietoa ydinverkon satamien kapasiteetista, mikä haittaa komission toteuttamaa kapasiteettiseurantaa; korostaa, että tilannetta on parannettava, jotta komissio voi esittää unionin laajuisen satamien kehittämissuunnitelman; kehottaa komissiota kehittämään selkeän raportointijärjestelmän jäsenvaltioiden toimittamia tietoja varten;

371.  katsoo, että Euroopan investointipankin ja komission yksiköiden välistä koordinointia voidaan parantaa parantamalla yhteistyötä ja tekemällä menettelyistä avoimempia;

Osa XXVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 25/2016 ”Viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä: hyödyllinen väline maatalousmaan tukikelpoisuuden määrittämiseen, mutta sen hallinnointia voitaisiin edelleen parantaa”

372.  suosittaa, että jäsenvaltiot tehostavat määrällisen kustannus-hyötyanalyysin ja riskien arvioinnin perusteella yhteisen maatalouspolitiikan tämän kauden aikana toimiaan viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään sisältyvien tietojen luotettavuuden parantamiseksi ajantasaistamalla järjestelmää oikea-aikaisesti ja perusteellisesti; katsoo, että koska määräsuhteinen arviointi on monimutkaista, tätä vaihtoehtoa käyttävien jäsenvaltioiden olisi yhteisen maatalouspolitiikan nykyisen kauden aikana jatkettava selkeät kuvaukset ja arviointiperusteet sisältävän, määräsuhteista vaihtoehtoa koskevan luettelon kehittämistä; katsoo, että lisäksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä täydentäviä teknisiä välineitä lisätäkseen ortokuvien objektiivisuutta ja varmistaakseen uusittavuuden; suosittaa, että jäsenvaltiot harkitsevat myös mahdollisuutta tallentaa viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään tietoja omistussuhteista ja vuokraoikeuksista aina, kun se on toteutettavissa ja kustannusvaikuttavaa;

373.  suosittaa, että jäsenvaltiot kehittävät yhteisen maatalouspolitiikan nykyisen kauden aikana komission tuella viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän käytöstä ja päivittämisestä aiheutuvien kulujen arviointikehyksen ja ottavat sen käyttöön; katsoo, että tämän pitäisi antaa jäsenvaltioille mahdollisuus mitata viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmien tuloksellisuutta ja järjestelmäparannusten kustannusvaikuttavuutta;

374.  suosittaa, että jäsenvaltiot varmistavat, että ekologiset alat, pysyvät nurmet ja uudet maaluokat on yksilöity ja rekisteröity luotettavasti viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään, ja kohdistavat niihin vaikuttavaa seurantaa; suosittaa, että jäsenvaltiot myös toteuttavat kustannus-hyötyanalyysin kaikkien täydentävien ehtojen tai maatalouden ympäristötukijärjestelmän mukaisesti suojeltujen maisematekijöiden sisällyttämisestä viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään; katsoo, että tällaisia biologisen monimuotoisuuden ja ympäristön kannalta suotuisia tekijöitä voitaisiin seurata ja suojella paremmin, jos ne sisällytettäisiin järjestelmään;

375.  suosittaa, että komissio tarkastelee uudelleen nykyistä säännöskehystä ja yksinkertaistaa ja selkeyttää viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään sovellettavia sääntöjä yhteisen maatalouspolitiikan seuraavaa kautta ajatellen ja että se esimerkiksi harkitsee uudelleen, ovatko epävakaisuuden välttämiseksi asetettu kahden prosentin kynnys ja sadan puun sääntö tarpeen;

376.  suosittaa, että komissio tekee ennen vuoden 2017 laadunarvioinnin käynnistämistä kustannus-hyötyanalyysin, ja arvioi, onko laadunarviointia varten poimittujen otosten edustavuutta mahdollista parantaa niin, että tunnistamisjärjestelmän sisältämien viljelylohkojen perusjoukko katettaisiin nykyistä paremmin;

377.  suosittaa, että komissio parantaa vuodesta 2016 alkaen laadunarvioinnin tulosten seurantaa ja analysoi laadunarvioinnin raportoinnissa mahdollisesti ilmenevät epäjohdonmukaisuudet ja kohdistaa niihin seurantaa, antaa palautetta jäsenvaltioille ja varmistaa, että korjaavia toimia koskevat suunnitelmat laaditaan ja että ne toteutetaan tarvittaessa; kehottaa komissiota tekemään vuosittain jokaisen jäsenvaltion ja viitelohkotyypin osalta yksityiskohtaisen trendianalyysin, jotta mahdolliset ongelmat voidaan havaita ajoissa;

Osa XXIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 26/2016 ”Täydentävien ehtojen vaikuttavuuden lisääminen ja yksinkertaistaminen on yhä haasteellista”

378.  suosittaa, että komissio tutkii vuoden 2020 jälkeen sovellettavan YMP:n vaikutustenarvioinnin yhteydessä, kuinka se voisi kehittää indikaattoreitaan niin, että niiden avulla voitaisiin arvioida täydentävien ehtojen tuloksellisuutta; suosittaa myös, että komissio tutkii, kuinka indikaattoreissa voitaisiin ottaa huomioon se, missä määrin viljelijät noudattavat täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä, jotta maataloudessa voidaan tehostaa ympäristönormien soveltamista ja täytäntöönpanoa ja varmistaa siten YMP:n johdonmukaisuus;

379.  suosittaa, että komissio ottaa huomioon alueellisten tarpeiden mukaiset erilaiset paikalliset vaatimukset, jotta voidaan varmistaa, että havaitut ongelmat eivät toistu; katsoo lisäksi, että maksujen taso olisi kytkettävä tiiviimmin viljelijöille asetettuihin vaatimuksiin, mikä mahdollistaisi erityisiin ympäristöongelmiin paneutumisen ja millä viljelijöille hyvitettäisiin rajoitukset, joita heihin samaan aikaan kohdistetaan;

380.  suosittaa, että komissio parantaa vastedes tiedonjakoa täydentäviin ehtoihin liittyvistä rikkomisista toimiin osallistuvien yksiköiden välillä, jotta ne voisivat paremmin yksilöidä rikkomisten syyt ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin puuttuakseen niihin;

381.  pyytää, että vuoden 2020 jälkeen sovellettavan YMP:n osalta komissio harkitsee paikalla toimitettaviin täydentävien ehtojen tarkastuksiin sovellettavien sääntöjen parantamista ja kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan hallinnolliset tarkastuksensa tehokkaasti hyödyntämällä kaikkia saatavilla olevia olennaisia tietoja; katsoo, että näin tarkastukset kyettäisiin kohdentamaan vaikuttavammin keskeisiin valvontakohtiin;

382.  suosittaa, että komissio analysoi vuoden 2020 jälkeen sovellettavan YMP:n vaikutustenarvioinnin yhteydessä kokemuksia, joita on saatu kahden, ympäristötavoitteiltaan toisiaan vastaavan järjestelmän (hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vaatimukset ja viherryttäminen) toiminnasta tavoitteena edistää niiden välistä synergiaa; katsoo, että analyysissä olisi otettava huomioon kriteereitä, jotka koskevat esimerkiksi vaatimusten ympäristövaikutuksia ja sitä, kuinka viljelijät ovat aiemmin noudattaneet niitä;

383.  kannustaa komissiota kehittämään menetelmän täydentävien ehtojen kustannusten mittaamista varten sen jälkeen, kun se on laatinut YMP:n tuloksellisuutta koskevan kertomuksen, joka on määrä julkaista vuoden 2018 loppuun mennessä;

384.  ehdottaa laadullisten indikaattorien sisällyttämistä sekä entistä konkreettisempien tavoitteiden asettamista täydentäviin ehtoihin liittyville toimille; suosittaa helppoa, nopeaa ja yksinkertaistettua soveltamismenetelmää edunsaajia varten;

385.  suosittaa, että komissio kannustaa vuoden 2020 jälkeen sovellettavaa YMP:tä silmällä pitäen seuraamusten yhdenmukaisempaa soveltamista unionissa selkeyttämällä lisää vakavuuden, laajuuden, keston, toistuvuuden ja tahallisuuden käsitteitä kuitenkin ottaen huomioon eri jäsenvaltioiden erityiset tilanteet; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi otettava käyttöön vähimmäisehdot unionin tasolla;

386.  katsoo, että ohjelmakaudesta 2007–2013 olisi otettava opiksi se, että indikaattoreilla olisi ohjelmakaudella 2014–2020 ja sen jälkeen arvioitava täydentävien ehtojen soveltamisella saavutettuja todellisia tuloksia;

Osa XXX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 27/2016 ”Euroopan komission hallintotapa – paras käytäntö?”

387.  suosittaa, että komissio selittää eurooppalaisilta yleisen edun kannalta merkittäviltä yhteisöiltä edellytetyllä tavalla, miksi se ei ole soveltanut parasta käytäntöä, jos se on näin päättänyt tehdä; suosittaa myös, että se painottaa selvityksessään voimakkaasti tuloksia ja tuo selkeästi esiin asiasta saadut kokemukset;

388.  suosittaa, että komissio

   a) pyytää sisäisen tarkastuksen osastoa tekemään enemmän korkean tason hallintokysymyksiä koskevaa tarkastustyötä;
   b) saattaa päätökseen sisäisen valvonnan kehyksen yhdenmukaistamisen COSO 2013 -periaatteiden kanssa;
   c) aikaistaa entisestään tilinpäätöksen julkaisemista;
   d) kokoaa puheenjohtajansa alaisuudessa jo olemassa oleviin kertomuksiin sisältyvät tiedot yhdeksi tilivelvollisuutta koskevaksi kertomukseksi tai kertomusten sarjaksi, joka sisältää tilinpäätöksen lisäksi seuraavat tiedot:
   selvitys hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä
   selvitys operatiivisista ja strategisista riskeistä
   kertomus muusta kuin taloudellisesta tuloksellisuudesta
   tietoa vuoden aikana toteutetuista toimista ja toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisesta
   kertomus tarkastuskomitean roolista ja päätelmistä ja
   lausunto julkisen talouden keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyydestä ja tarvittaessa linkit muissa kertomuksissa esitettyihin tietoihin;
   e) esittää tilivelvollisuutta koskevan kertomuksen tai kertomusten sarjan tilinpäätöksen tarkastusta varten; katsoo, että kertomusten on oltava analyyttisiä, ytimekkäitä, helposti ymmärrettäviä sekä tilintarkastajien, työntekijöiden ja unionin kansalaisten saatavilla ja niissä on noudatettava tarkasti kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja ja noudatettava parhaita käytäntöjä;
   f) julkaisee osana tilinpäätöstä tai sen liitetiedoissa johdonmukaisilla menetelmillä arvioidun virhetason ja ottaa sidosryhmät – myös parlamentin – mukaan kaikkiin vaiheisiin valitessaan virhearvioinnissa käytettävää tilastollista menetelmää; katsoo, että menetelmän on oltava selkeä ja johdonmukainen;
   g) päivittää ja julkaisee hallintojärjestelynsä säännöllisesti ja selittää valitsemansa rakenteet ja prosessit suhteessa valitsemaansa kehykseen;
   h) muuttaa sisäisen tarkastuksen seurantakomitean tarkastuskomiteaksi, jossa suurin osa jäsenistä on riippumattomia ulkoisia jäseniä, ja laajentaa sen toimeksiantoa siten, että se kattaa riskienhallinnan, taloudellisen raportoinnin sekä jälkitarkastuksista vastaavien yksiköiden ja tarkastusosastojen työn ja tulokset;

389.  parlamentti korostaa, että

   a) kansainvälisten organisaatioiden korkean tason hallinnossa on noudatettava liiketoimintamallia ja hallinnon on oltava avointa, vastuullista ja ennen kaikkea tehokasta;
   b) korkean tason hallinnon on mukauduttava nopeasti muuttuvaan maailmaan, kehityttävä ja havaittava mahdolliset haasteet ennen kuin ne muuttuvat ongelmiksi;
   c) komission eri yksiköiden välisten horisontaalisten ja vertikaalisten suhteiden on oltava selvät ja jäljitettävissä; liiallisen byrokratian karsimista on ehdottomasti jatkettava; myös eri yksiköiden toiminnan tiiviimpi yhteensovittaminen on suositeltavaa;
   d) vuotuisen hallinnoinnin tulosten näkyvyyttä jäsenvaltioissa on parannettava; tärkeitä päätöksiä voidaan tukea julkaisemalla luotettavia tietoja ja käyttämällä tehokasta esitystapaa;
   e) luotettavilla ennakko-, jälki- ja väliarvioinneilla on varmistettava, että jokaiselle käytetylle eurolle saadaan vastinetta; toimeenpanon helpottamiseksi asiakirjassa on annettava tietoa kaikkien menojen asiaankuuluvista kustannuksista ja hyödyistä;
   f) julkisten hankintojen strategista käyttöä on edistettävä: jäsenvaltiot käyttävät vuosittain noin 14 prosenttia talousarviomäärärahoistaan rakennusurakoihin sekä tavara- ja palveluhankintoihin; julkisia hankintoja pitäisi ja täytyy hyödyntää tärkeänä välineenä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa;

Osa XXXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 28/2016 ”Valtioiden rajat ylittävien vakavien terveysuhkien käsittely EU:ssa: tärkeitä toimia toteutettu, mutta vielä on tehtävää”

390.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen, kannattaa sen suosituksia ja kannustaa komissiota ottamaan nämä suositukset huomioon toteuttaessaan lisätoimia valtioiden rajat ylittävien vakavien terveysuhkien käsittelemiseksi unionissa;

391.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuimen suosituksesta, että ensimmäiseltä raportointikierrokselta saatuja kokemuksia olisi hyödynnettävä asianmukaisesti ennen seuraavaa raporttia; katsoo, että prosessin on oltava yhdenmukainen kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan varmistaa tulevan raportoinnin riittävyys;

392.  panee merkille edistyksen, jota on tapahtunut vuosien 2008–2013 terveysstrategian jälkeen, mutta korostaa, että tarvitaan parempaa ja strategisempaa seurantaa;

393.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, että terveysturvakomitean olisi laadittava strateginen suunnitelma voidakseen vastata kohtaamiinsa toiminnallisiin ja strategisiin haasteisiin;

394.  panee merkille, että Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksella ei ole virallista menettelyä, joka antaa mahdollisuuden vastata avunpyyntöihin tehokkaasti; katsoo, että tällainen tilanne on sietämätön;

395.  suosittaa, että komission eri yksiköt, joiden tehtävät liittyvät terveyteen, ja terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto kehittävät jäsenneltyä lähestymistapaa yhteistyön parantamiseksi;

396.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole toimineet yhdessä influenssapandemiarokotteiden yhteishankinnan nopeuttamiseksi, ja toteaa, että influenssa on ongelma, joka koskee yksittäisten jäsenvaltioiden terveydenhoitopalveluja joka vuosi; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden koordinoitu lähestymistapa olisi eduksi unionin kansalaisten terveydelle ja vähentäisi kustannuksia;

397.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskusta tekemään yhteistyötä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän edelleen kehittämiseksi; pitää tarpeellisena päivittää tällainen järjestelmä, jota on käytetty laajasti, jotta voidaan ottaa huomioon teknologian muutokset niin, että järjestelmän käyttö voidaan optimoida;

o
o   o

398.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1)EUVL L 69, 13.3.2015.
(2)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(3)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(4)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0143.
(6)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7)Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21. toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12. joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 913/2010, annettu 22 päivänä syyskuuta 2010, kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (EUVL L 276, 20.10.2010, s. 22).
(11)Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22).
(12)Neuvoston direktiivi 2000/78/EY, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista (EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77).
(14)Neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS, tehty 28. marraskuuta 2008, rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55).
(15)Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2011 romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta (EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 112).
(16)EUVL C 378, 24.12.2013, s. 1.
(17)Katso erityiskertomuksen nro 14/2016 liite III, sivut 74–76.
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26. helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).
(20)EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1.
(21)Erityiskertomus nro 16/2011 ”Ydinvoimaloiden käytöstä poistamiseen tarkoitettu EU:n taloudellinen tuki Bulgarialle, Liettualle ja Slovakialle: saavutettu edistys ja tulevat haasteet”.
(22)Jadrové vyrad'ovacia spoločnost' (JAVYS): ydinvoimalan omistaja, joka on vastuussa myös Bohunicen ydinvoimalan käytöstäpoistosta.
(23)Ks. COM(2011)0783, neuvoston asetukset (Euratom) N:o 1368/2013 ja (Euratom) N:o 1369/2013 sekä komission täytäntöönpanopäätös C(2014)5449.


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – 8., 9., 10. ja 11. EKR
PDF 341kWORD 64k
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 (2016/2202(DEC))
P8_TA(2017)0145A8-0125/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston taseet ja tulostilit varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0485 – C8-0326/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan kehitysrahastoja koskevat rahoitustiedot (COM(2016)0386),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen kahdeksannesta, yhdeksännestä, kymmenennestä ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitetuista toimista varainhoitovuodelta 2015 ja komission vastaukset(1),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(2) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antamat suositukset Euroopan kehitysrahastojen toimien toteuttamisen osalta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2015 (05376/2017 – C8-0081/2017, 05377/2017 – C8-0082/2017, 05378/2017 – C8-0083/2017, 05379/2017 – C8-0084/2017),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338 ja SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun(3) ja Ouagadougoussa Burkina Fasossa 22. kesäkuuta 2010 muutetun(4) Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin 25. marraskuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/755/EU (”MMA-assosiaatiopäätös”)(5),

–  ottaa huomioon neljännen AKT–EY-yleissopimuksen toisen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta 20. joulukuuta 1995 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(6) 33 artiklan,

–  ottaa huomioon Cotonoussa, Beninissä 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta sekä taloudellisen avun jakamisesta EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 18. syyskuuta 2000 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(7) 32 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien välillä 17. heinäkuuta 2006 tehdyn vuosia 2008–2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoitusta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämistä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille koskevan sisäisen sopimuksen(8) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvasta Euroopan unionin avun rahoituksesta AKT–EU-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 24. ja 26. kesäkuuta 2013 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(9) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon neljänteen AKT–EY-yleissopimukseen perustuvaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovellettavan 16. kesäkuuta 1998 annetun varainhoitoasetuksen(10) 74 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan 27. maaliskuuta 2003 annetun varainhoitoasetuksen(11) 119 artiklan,

–  ottaa huomioon kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 18. helmikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 215/2008(12) 50 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 2. maaliskuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/323(13) 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 94 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0125/2017),

1.  myöntää komissiolle vastuuvapauden kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan investointipankille sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston varainhoitovuoden 2015 tilien päättämisestä (2016/2202(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston taseet ja tulostilit varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0485 – C8-0326/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan kehitysrahastoja koskevat rahoitustiedot (COM(2016)0386),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen kahdeksannesta, yhdeksännestä, kymmenennestä ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitetuista toimista varainhoitovuodelta 2015 ja komission vastaukset(14),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(15) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antamat suositukset Euroopan kehitysrahastojen toimien toteuttamisen osalta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2015 (05376/2017 – C8-0081/2017, 05377/2017 – C8-0082/2017, 05378/2017 – C8-0083/2017, 05379/2017 – C8-0084/2017),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2014 koskevien vastuuvapauspäätösten seurannasta (COM(2016)0674) sekä kertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0338 ja SWD(2016)0339),

–  ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun(16) ja Ouagadougoussa Burkina Fasossa 22. kesäkuuta 2010 muutetun(17) Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin 25. marraskuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/755/EU (”MMA-assosiaatiopäätös”)(18),

–  ottaa huomioon neljännen AKT–EY-yleissopimuksen toisen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta 20. joulukuuta 1995 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(19) 33 artiklan,

–  ottaa huomioon Cotonoussa, Beninissä 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta sekä taloudellisen avun jakamisesta EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 18. syyskuuta 2000 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(20) 32 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien välillä 17. heinäkuuta 2006 tehdyn vuosia 2008–2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoitusta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämistä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille koskevan sisäisen sopimuksen(21) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvasta Euroopan unionin avun rahoituksesta AKT–EU-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 24. ja 26. kesäkuuta 2013 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(22) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon neljänteen AKT–EY-yleissopimukseen perustuvaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovellettavan 16. kesäkuuta 1998 annetun varainhoitoasetuksen(23) 74 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan 27. maaliskuuta 2003 annetun varainhoitoasetuksen(24) 119 artiklan,

–  ottaa huomioon kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 18. helmikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 215/2008(25) 50 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 2. maaliskuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/323(26) 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 94 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0125/2017),

1.  hyväksyy kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston varainhoitovuoden 2015 tilien päättämisen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan investointipankille sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 (2016/2202(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 94 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0125/2017),

A.  toteaa, että Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun(27) ja Ouagadougoussa Burkina Fasossa 22. kesäkuuta 2010 muutetun(28) Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) päätarkoituksena on osana unionin ja AKT-maiden välisiä suhteita vähentää köyhyyttä ja viime kädessä poistaa se kokonaan kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden mukaisesti;

B.  toteaa, että neuvoston päätöksen 2013/755/EU(29) päätavoitteena on edistää merentakaisten maiden ja alueiden (MMA) progressiivista kehitystä tehostamalla MMA:iden kilpailukykyä ja lujittamalla niiden vastustuskykyä siten, että vähennetään niiden taloudellista ja ekologista haavoittuvuutta ja edistetään niiden keskinäistä yhteistyötä sekä yhteistyötä muiden kumppaneiden kanssa;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan kehitysrahastot (EKR:t) ovat unionin pääasiallinen rahoitusväline AKT-maiden ja MMA:iden kanssa tehtävässä kehitysyhteistyössä;

D.  toteaa, että EKR:ien hallitusten välinen luonne otetaan huomioon täytäntöönpanomenetelmien laajassa kirjossa, joita sovelletaan kaikkiaan 79 maassa yhdessä tarjouspyyntöjen ja hankintojen tekemistä koskevien monimutkaisten sääntöjen ja menettelyjen kanssa;

E.  toteaa, että EKR-toimintojen toteuttaminen on haasteellista, koska siihen liittyy toistuvasti suuria geopoliittisia ja institutionaalisia riskejä;

F.  toteaa, että EKR:n asianmukaisesta täytäntöönpanosta riippumattomat ulkoiset tekijät saattavat heikentää kehitystä tai estää sen kokonaan;

G.  toteaa, että EKR:t ovat jäsenvaltioiden rahoittamia ja komission ja Euroopan investointipankin yhdessä hallinnoimia ja että EKR:iin liittyvä vastuuvapaus on pelkästään komissiolle kuuluva asia;

H.  toteaa, että unionilla on mahdollisuus ja tarvittava painoarvo, jonka avulla se voi määritellä, miten globaaleihin ja geopoliittisiin haasteisiin reagoidaan;

I.  toteaa, että jäsenvaltioiden historian perusteella unionilla on AKT-maiden ja MMA:iden kehittämistä koskevia velvoitteita;

J.  toteaa, että niin unionin kuin AKT-maiden ja MMA:iden tulevaisuus kytkeytyy maantieteeseen, globalisaatioon ja väestörakenteen muutokseen;

K.  toteaa, että unionin on etenkin kehityspolitiikkansa tavoitteiden yhteydessä kiinnitettävä välittömästi huomiota vuotta 2100 koskeviin väestönkasvuennusteisiin sekä uusista muuttoliikevirroista, aseellisista konflikteista, maapallon lämpenemisestä sekä erilaisista talouskriiseistä ja sosiaalisista kriiseistä aiheutuviin vaikutuksiin; pitää kehitysapua olennaisena välineenä, jonka moninaisia täytäntöönpanomenetelmiä on optimoitava, jotta kyetään vastaamaan näihin lukuisiin globaaleihin haasteisiin;

L.  katsoo, että muuttoliikekriisi on sekä kyseenalaistanut kansainvälisen avun periaatteet ja tavoitteet että korostanut tarvetta soveltaa solidaarisuuden periaatetta yhdenmukaisemmin ja ehdoitta kaikkien jäsenvaltioiden toimesta;

M.  toteaa, että nykyiset muuttoliikekriisit eivät saa jättää varjoonsa väestörakenteen mullistuksiin kytkeytyviä muuttoliikeaaltoja, joihin on reagoitava toisella tapaa;

N.  toteaa, että AKT-maihin ja MMA:isiin on sovellettava uudistettua lähestymistapaa, joka edellyttää uusia taloudellisia kannustimia ja rahoitusvälineitä;

O.  muistuttaa, että suuri osa AKT-maista on pieniä kehittyviä saarivaltioita; toteaa, että saarilla ja etenkin AKT-maiden saarilla on uusi kansainvälinen rooli, etenkin kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksesta käytävät kansainväliset neuvottelut;

P.  ottaa huomioon, että eräät MMA:t sijaitsevat samalla alueella kuin AKT-maat; toteaa, että MMA:illa on samoja globaaleja haasteita mutta ne ovat AKT-maista poiketen osa eurooppalaista perhettä ja siksi niihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota varoja toimitettaessa; toteaa, että MMA:iden hyvin pieni koko ja niiden ja unionin välinen luontainen kytkös ovat erityispiirteitä, jotka olisi otettava huomioon;

Q.  ottaa huomioon, että komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto allekirjoittivat syyskuussa 2013 yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla tehostetaan syrjäisimpien alueiden, MMA:iden ja AKT-maiden yhteistyötä;

R.  ottaa huomioon, että unionin ulkoiset toimet kanavoituvat kansainvälisten järjestöjen kautta siten, että ne joko käyttävät unionin varoja tai rahoittavat hankkeita yhdessä unionin kanssa, valvontaa ja hallintoa koskevat haasteet mukaan luettuina;

S.  katsoo, että unionin osallistumisen on oltava tasoltaan ja luonteeltaan tapauskohtaista ja ehdollista ja sen pitää olla riippuvaista mitattavissa olevasta edistyksestä esimerkiksi demokratiakehityksen, ihmisoikeuksien, hyvän hallintotavan, kestävän sosioekonomisen kehityksen, oikeusvaltion ja korruption torjunnan alalla ja että unionin on tarpeen mukaan tarjottava apuaan tämän edistyksen vauhdittamiseksi;

T.  pitää säännöllisesti käytävää ja perusteellista poliittista vuoropuhelua ratkaisevana varmistettaessa, että AKT-maat ja MMA:t kokevat asian suuremmassa määrin omakseen ja kykenevät mukautumaan poliittisiin tavoitteisiin;

U.  pitää olennaisena, että varmistetaan unionin kaikkien politiikan alojen ja unionin kehityspolitiikan tavoitteiden johdonmukaisuus;

V.  toteaa, että on olennaista edistää unionin näkyvyyttä ja tuoda unionin arvoja esiin kaikessa kehitysavussa;

W.  toteaa, että täytäntöönpanoprosessien yksinkertaistamisella voidaan parantaa avun toimituksen tehokkuutta;

X.  toteaa, että kestävyys on olennaista lisättäessä kehitysavun kokonaisvaikuttavuutta siten, että vaikutuksia seurataan jatkuvasti avun kaikkien toimitusmuotojen yhteydessä;

Y.  toteaa, että hallintotapaan kohdennettu unionin tuki on olennainen tekijä, jotta kehitysavulla voidaan toteuttaa vaikuttavia hallintouudistuksia;

Z.  toteaa, että budjettituki, jolla voi olla keskeinen rooli muutosten aikaansaamisessa ja keskeisten kehityshaasteiden käsittelyssä, sisältää merkittävän rahoitukseen liittyvän riskin ja sitä pitäisi myöntää ainoastaan, jos tuensaajavaltio pystyy osoittamaan riittävää avoimuutta, jäljitettävyyttä, vastuuvelvollisuutta ja vaikuttavuutta ja osoittaa sitoutuneensa poliittisiin uudistuksiin; toteaa, että budjettitukea on mukautettu erityisesti pienille ja syrjäisille alueille, kuten AKT-maiden saarille;

AA.  katsoo, että avoimuus ja tilintekovelvollisuus ovat demokraattisen valvonnan sekä kehitysavun vaikuttavuuden ennakkoedellytyksiä;

AB.  katsoo, että hallintokulujen hallinnointia on valvottava jatkuvasti ja kaikissa olosuhteissa ja kaikkien tukimuotojen osalta;

AC.  toteaa kehitysmaiden laittomien rahoitusvirtojen pahentavan köyhyyttä;

AD.  kehottaa jälleen kerran sisällyttämään EKR:n unionin yleiseen talousarvioon, jotta voidaan parantaa EKR:n ja kehityspolitiikan näkyvyyttä ja demokraattista valvontaa;

AE.  toteaa, että unionin kansalaisten sitoutumien kehityspolitiikkaan edellyttää mahdollisimman suurta avoimuutta, hyvää hallinnointia ja suorituskykyä;

Tarkastuslausuma

Rahoituksen toteuttaminen vuonna 2015

1.  toteaa, että vuoteen 2015 mennessä rahoitus oli jakaantunut neljään kehitysrahastoon seuraavasti: kahdeksanteen kehitysrahastoon kohdennettiin 12 480 miljoonaa euroa, yhdeksänteen 13 800 miljoonaa euroa, kymmenenteen 22 682 miljoonaa euroa ja yhdenteentoista 30 506 miljoonaa euroa; toteaa, että yhdennentoista EKR:n määrärahoista kohdennetaan 29 089 miljoonaa euroa kehitysmaille ja 364,5 miljoonaa euroa MMA:ille ja että näihin määrin sisältyy Euroopan investointipankin AKT-maiden investointikehys, joka on 1 134 miljoonaa euroa AKT-maille ja 5 miljoonaa euroa MMA:ille; toteaa, että 1 052,5 miljoonaa euroa on kohdennettu EKR:n ohjelmasuunnittelusta ja täytäntöönpanosta komissiolle aiheutuviin menoihin;

2.  toteaa, että varat käytetään hankkeiden ja budjettituen avulla neljään tukimuotoon: 42 prosenttia maksuista kuului suoran hallinnoinnin alaan ja 24 prosenttia tästä määrästä järjestettiin budjettitukena; toteaa, että jäljelle jäävä 58 prosentin osuus toteutui välillisen hallinnoinnin kautta ja että määrästä 31 prosenttia maksettiin kansainvälisten järjestöjen, 24 prosenttia kolmansien maiden ja 3 prosenttia jäsenvaltioiden kansallisten elinten kautta;

3.  pitää huolestuttavana, että vuoden 2015 menoihin sisältyy edelleen kahdeksannesta EKR:stä peräisin olevia varoja, kun otetaan huomioon, että kahdeksas EKR käynnistettiin vuonna 1995;

4.  pitää myönteisenä, että EuropeAid toteutti vuonna 2015 kokonaissitoumusten nettomäärään liittyen toimenpiteitä 5 034 miljoonan euron edestä, mikä johtui yhdennentoista EKR:n käynnistymisestä, jonka seurauksena maksisitoumusmäärärahoja lisättiin 27 839 miljoonaa euroa; toteaa, että yhdestoista EKR vaikutti maksamatta olevien sitoumusten toteuttamisasteeseen, joka kokonaissitoumusten osalta laski 98 prosentista 69,7 prosenttiin ja yksittäisten sitoumusten osalta 91,2 prosentista 63,5 prosenttiin;

5.  pitää valitettavana, että komission joutuminen maksumäärärahavajeeseen vuonna 2015 johti kehitysyhteistyön hankalaan budjettitilanteeseen, joka haittasi varojen käytön kokonaistuloksellisuutta ja jossa varainhoitovuodelle 2016 siirrettiin 483 miljoonaa euroa ja viivästyskorkoina maksettiin arviolta miljoona euroa; pitää myönteisenä, että komissio pyrkii varmistamaan kehitysavun jatkuvuuden ja rajaamaan nykyisestä maksuvajeesta aiheutuvia vaikutuksia;

6.  toteaa lisäksi, että komissio pyrki koko vastuualueellaan vähentämään ennakkorahoitusta (39 prosenttia saavutettu tavoitteen ollessa 25 prosenttia), aiemmin maksattamattomia määriä (46 prosenttia tavoitteen ollessa 25 prosenttia) sekä avoimina olevien sopimusten määrää, joskin EKR:ien kohdalla viimeksi mainittuja koskeva tilanne oli vähemmän tyydyttävä; kannustaa komission yksiköitä jatkamaan EKR:ia koskevien avoimena olevien sopimusten määrän vähentämistä;

Tilien luotettavuus

7.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin katsoo, että kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista EKR:n lopullinen tilinpäätös varainhoitovuodelta 2015 antaa olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot EKR:ien taloudellisesta asemasta 31. päivältä joulukuuta 2015 ja että toimien tulokset, rahavirrat ja nettovarallisuuden muutokset päättyneeltä varainhoitovuodelta ovat EKR:n varainhoitoasetuksen ja kansainvälisesti hyväksyttyihin julkisen sektorin tilinpäätösstandardeihin perustuvien kirjanpitosääntöjen mukaiset;

8.  pitää myönteisenä, että komissio on ratkaissut 750 000 euroa ylittävien ennakkomaksujen korkojen perintää sekä 250 000 euron–750 000 euron ennakkomaksujen korkojen perintää koskevan kysymyksen, minkä ansiosta komissio pystyi kirjaamaan asianmukaisesti 2,5 miljoonan euron kertyneet korot vuoden 2015 tilinpäätöksessään; kehottaa komissiota tarkastelemaan myös tapauksia, joiden arvo jää alle 250 000 euron;

9.  pitää perintämääräysten hallinnoinnin yhteydessä valitettavana, että toiminnan tuotoksi kirjattiin väärin 9,6 miljoonaa euroa, joka vastaa käyttämättä olevia ennakkomaksuja;

10.  pitää valitettavana, että kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista EKR:n mukaisia perintämääräyksiä peruttiin 29,6 miljoonan euron arvosta kirjausvirheiden, oikaisujen ja muutosten vuoksi; pyytää komissiota antamaan tietoja käynnissä olevasta riita-asiasta, jossa on kyse 15,8 miljoonasta eurosta;

11.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että miljoonan euron perintämääräyksestä vähennettiin 623 000 euroa komission ja velallisen sovintoratkaisun vuoksi(30); toteaa tämän johdonmukaisuuden unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(31) (varainhoitoasetus) sekä suhteellisuusperiaatteen kanssa perintämääräysten osalta; painottaa kuitenkin sitä, että kyseessä ovat veronmaksajien rahat, joita on suojeltava tarvittavin keinoin;

Tilien perustana olevien toimien laillisuus ja asianmukaisuus

12.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin katsoo, että varainhoitovuoden 2015 tilien perustana olevat tulot olivat olennaisilta osiltaan lailliset ja sääntöjenmukaiset;

13.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista EKR:n menotapahtumiin liittyvä todennäköisin virhetaso oli sama kuin vuonna 2014 (3,8 prosenttia), eli suurempi kuin vuonna 2013 (3,4 prosenttia) ja 2012 (3 prosenttia); kehottaa EIP:tä ja komissiota laatimaan toimintasuunnitelman lisääntyvien asiavirheiden suuntauksen kääntämiseksi ja esittämään sen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

14.  on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen arviosta, jonka mukaan tilien perustana oleviin laillisiin ja asianmukaisiin maksuihin liittyvä virhetaso on olennainen; on huolestunut maksuja koskevan otannan tuloksista, koska 35 maksutapahtumaan yhteensä 140:stä (25 prosenttia) liittyi virhe; toteaa, että sisäiset valvontajärjestelmät ja niiden tehokkuuden tarkastukset koskettavat sekä komission toimipaikkaa että unionin kohdemaissa olevia edustustoja, mutta myös muita toimijoita, kuten AKT-maiden nimeämiä kansallisia tulojen ja menojen hyväksyjiä, joiden osalta tarkastuksissa havaitaan usein heikkouksia; kehottaa komissiota tukemaan ja vahvistamaan näitä hauraita institutionaalisia ja hallinnollisia valmiuksia;

15.  on huolissaan siitä, että vuoden 2015 virheaste on samalla tasolla kuin vuonna 2014 (3,8 prosenttia), kun täydentävien asiakirjojen puuttuminen (tämän virheluokituksen määrä oli 3 692 833 euroa) ja hankintasääntöjen noudattamatta jättäminen (tämän virheluokituksen määrä oli 1 176 140 euroa) muodostivat yhdessä 70 prosenttia arvioidusta virhetasosta (vuonna 2014 vastaava osuus oli 63 prosenttia); pyytää EIP:tä ja komissiota vauhdittamaan pyrkimyksiään ja parantamaan tehokkaasti rahoitushankkeiden ennakko- ja jälkitarkastuksia, jotta voidaan vähentää huomattavasti esimerkiksi virheluokituksiin ”täydentävien asiakirjojen puuttuminen” ja ”hankintasääntöjen noudattamatta jättäminen” liittyviä määriä;

16.  on ollut jo pitkään huolissaan ennakkotarkastusten heikkouksista, sillä 28:sta ennakkotarkastuksen kohteeksi joutuneesta lopullisesta maksutapahtumasta oli hyväksytty 16 tapahtumaa, vaikka ennakkotarkastuksissa ilmeni kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä; pitää valitettavana, että edellisvuosien tapaan useimmat havaitut virheet liittyivät työsuunnitelmiin, avustuksiin ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyihin rahoitussopimuksiin; kehottaa tämän vuoksi komissiota kiinnittämään enemmän huomiota ennakkotarkastuksiin EKR:n täytäntöönpanon laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden varmistamiseksi; toteaa, että budjettituen luonne rajoittaa budjettituen maksujen virhetason arviointia siinä määrin, että tapahtumat ovat virhealttiita;

17.  painottaa nimelliseen lähestymistapaan liittyvää toimintariskiä, kun komission osuudesta usean rahoittajan hankkeisiin ilmoitetaan, että ei ilmennyt sääntöjenmukaisuuteen liittyviä virheitä koottuna muiden rahoittajien osuuksien kanssa eikä niitä osoiteta erityisiin menoeriin, koska komissio olettaa, että unionin tukikelpoisuussääntöjä noudatetaan niin kauan kuin yhdistettyyn määrään sisältyy riittävästi tukikelpoisia menoja kattamaan unionin osuuden;

18.  ilmaisee huolensa siitä, että nimellinen lähestymistapa rajoittaa merkittävästi tilintarkastustuomioistuimen työtä erityisesti sen osalta, että varainhoitovuonna 2015 763 miljoonaa euroa maksettiin budjettitukena, mikä on 24 prosenttia EKR:n vuoden 2015 menoista;

19.  kehottaa komissiota korjaamaan ripeästi nämä ennakkotarkastusten puutteet ja toteaa, että komissiolla oli tietojärjestelmiensä ansiosta niin paljon tietoja, että se olisi voinut ehkäistä, havaita ja korjata kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevat virheet ennen menojen kattamista, mikä olisi vaikuttanut myönteisesti arvioituun virheasteeseen, joka olisi tuolloin ollut 1,7 prosenttiyksikköä pienempi;

20.  panee merkille, että takaisin on peritty 89,9 miljoonaa euroa, koska maksuja on suoritettu perusteettomasti säännönvastaisuuksien ja virheiden seurauksena;

Varmistusjärjestelmän osatekijät

21.  pitää myönteisenä, että yleisestä varauksesta on siirrytty parlamentin aiemmissa EKR-päätöslauselmissa esitettyjen pyyntöjen mukaisesti erillisvarauksiin, eli i) aihekohtaiseen varaukseen, joka koskee suoraan hallinnointiin liittyvää kahta suurta riskiä (18 prosenttia vuonna 2015 maksetusta kokonaismäärästä) ja välillistä hallinnointia kansainvälisten järjestöjen kanssa ja ii) Afrikan rauhanrahastoa koskevaan erityisvaraukseen;

22.  panee merkille komission kahden suuremman riskin alalla toteuttamat toimet ja kehottaa komissiota tekemään parlamentille selkoa näiden toimien toteuttamisesta;

23.  pyytää komissiota jatkamaan toimintoperusteisen budjetoinnin riskinarvioinnin hiomista, jotta voidaan varmistaa alakohtaisen varmistuksen asianmukaisuus; pyytää tässä yhteydessä arvioimaan välillisen hallinnoinnin riskitasoa ja heikkouksia;

24.  ilmaisee huolensa välillisen hallinnoinnin riskialttiista luonteesta, joka johtuu erityisesti siitä, että kun kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto on maksanut varat paikallisille toimijoille ja alihankkijoille, ne eivät ole jäljitettävissä;

25.  pitää myönteisenä, että valvonnan välineitä on parannettu ulkoisissa tarkastuksissa tehtyjen havaintojen jälkeen; pitää uutta tarkastussovellusta ja komission kehittämää laatuasteikkoa myönteisenä ja kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suosituksia, joilla halutaan parantaa kyseisiä välineitä;

26.  pitää myönteisenä, että jäännösvirhesuhdetta koskeva selvitys tehtiin vuonna 2015 neljännen kerran peräkkäin ja että siitä on tullut tärkeä valvonta-, seuranta- ja tarkastusstrategian väline;

27.  painottaa, että jäännösvirhesuhde lasketaan vähentämällä kansallisella ja unionin tasolla määrätyt monivuotiset rahoitusoikaisut tarkastusviranomaisten vuotuisista virhetasoista;

28.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että vuotuiseen toimintakertomukseen sisältyvä tehtyihin sopimuksiin liittyvä vuoden 2015 jäännösvirhesuhde arvioitiin 2,2 prosentiksi, mikä ylittää edelleen 2 prosentin olennaisuusrajan ja vastaa noin 174 miljoonaa euroa, josta 98 miljoonaa euroa kytkeytyi EKR:ään;

29.  kehottaa komissiota soveltamaan edelleen korkeita menetelmästandardeja jäännösvirhesuhteen arviointiin sekä seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioiden rahoitusoikaisuja;

30.  muistuttaa, että varojen hyödyntämisen, sääntöjen noudattamisen ja tuloksellisuuden välillä tarvitaan uutta tasapainoa, joka on otettava huomioon toimien hallinnoinnissa;

31.  pitää myönteisenä, että kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto on alentanut valvontakustannuksia koskevaa arviota 371 miljoonasta eurosta (2014) 293 miljoonaan euroon (2015); kannustaa komissiota jatkamaan pääosaston harjoittaman valvonnan kustannustehokkuuden parantamista, samalla kun varmistetaan, että virheitä ilmenee mahdollisimman vähän;

32.  kehottaa komissiota tarkastelemaan ennakko- ja jälkiarvioinneissa sekä hallinnoinnin ja tuloksellisuuden arvioinneissa komission tulossuuntautunutta talousarviota koskevan aloitteen tavoitteiden mukaisesti sitä, miten unionin ulkopolitiikka ja ulkoiset toimet vaikuttavat edunsaajamaiden tilanteeseen;

Unionin kehitysyhteistyötoimia koskevaan tulosperusteiseen lähestymistapaan liittyvät riskit

33.  panee merkille, että komissio on sisällyttänyt riskejä koskevan kysymyksen ulkoisten toimiensa hallinnointiin, jota suoritetaan monimutkaisissa ja epävarmoissa toimintaympäristöissä ja riskit ovat erityyppisiä kumppanimaiden erilaisten kehitystasojen ja hallintorakenteiden vuoksi;

34.  korostaa, että on syytä parantaa pitkäaikaisia tuloksia koskevan terminologian (tuotokset, tulokset ja vaikutukset) käyttöä ja että on tärkeää määritellä kestävät SMART-tavoitteet ennen kuin tehdään mitään päätöksiä eri hankkeiden rahoittamisesta; korostaa tarvetta kiinnittää enemmän huomiota saavutettavissa olevien ja realististen tavoitteiden asettamiseen sellaisten tilanteiden välttämiseksi, joissa kumppanimaat saavuttavat alkuperäiset tavoitteet mutta tulokset eivät ole merkittäviä kehityksen kannalta; muistuttaa, että kehitystavoitteet on arvioitava ottamalla huomioon sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät sekä taloudelliset tekijät;

35.  pitää välttämättömänä pidättyä keskittymästä talousarvion toteutumaan ainoana hallinnollisena tavoitteena, koska se voi olla haitallista moitteettoman varainhoidon ja tulosten saavuttamisen kannalta; katsoo, että kannustimiin perustuva lähestymistapa, joka perustuu ”myönteisen ehdollisuuden” järjestelmään ja johtaa kannustimiin moitteettomasti suoriutuville tuensaajille ja heikommin suoriutuvien edunsaajien tiukempaan valvontaan, olisi kytkettävä erityisiin ja tiukkoihin tulosindikaattoreihin, joiden avulla voidaan määrällisesti arvioida puutteita ja täyttyneitä tavoitteita;

36.  painottaa voimakkaasti, että ”myönteiseen ehdollisuuteen” perustuvassa järjestelmässä olisi poikkeuksetta noudatettava ennaltavarautumisen periaatetta;

37.  palauttaa mieliin, että erittäin riskialttiiden tekijöiden (ulkoiset ja operatiiviset tekijät, rahoitustekijät) säännöllinen seuranta ja kartoitus ja niiden ilmaiseminen määrällisesti hankkeen määrittelyvaiheesta toteutusvaiheeseen saakka ovat hyvän varainhoidon ja menojen laadun edellytyksiä sekä edellytys sille, että voidaan varmistaa unionin toimien uskottavuus, kestävyys ja maine; katsoo, että toimien ja maiden riskiprofiilien luominen helpottaa myös riskien nopeaa lieventämistä koskevan strategian laatimista, mikäli tilanne kumppanimaassa heikkenee;

38.  tähdentää, että valvontaympäristöä ja riskinhallintatehtäviä on mukautettava säännöllisesti, jotta voidaan ottaa huomioon uudet tuenantotavat ja -järjestelyt, kuten sekarahoitus, erityisrahastot ja rahoituskumppanuudet muiden kansainvälisten instituutioiden kanssa, sekä tilanteet, joissa edunsaajamaat höytyvät erilaisista tukilähteistä;

39.  katsoo, että myös kumppanimaiden valmiuksien luomisen, hallintorakenteiden ja omavastuullisuuden kehittäminen on ratkaisevan tärkeää järjestelmäriskien lieventämiseksi, jotta varat päätyvät kohteisiin, joihin ne on tarkoitettu ja ovat taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden vaatimuksen mukaisia ja jotta otetaan huomioon myös ekologia, yhdenvertaisuus ja etiikka; kannustaa tässä yhteydessä komissiota selvittämään edelleen, voidaanko käyttää paikallisia tarkastusyrityksiä ja paikallisia palveluja, ja mitä riskejä tähän liittyy, samalla kun varmistetaan täysi avoimuus ja vastuullisuus;

40.  on tietoinen, että varainhoitoasetuksessa sallitaan tuensaajien turvautuminen paikallisiin tarkastusyrityksiin; on kuitenkin hyvin huolissaan EuropeAidin hallintotietojärjestelmän ulkoisten tarkastusten tuloksia ja jatkotoimia koskevista puutteista, jotka tilintarkastustuomioistuin mainitsee EKR:n varainhoitovuoden 2014 vastuuvapausmenettelyssä; kehottaa kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa ottamaan käyttöön laatuasteikon edunsaajien suoraan käyttämien paikallisten tarkastusyritysten toteuttamiin tilintarkastuksiin ja menotarkastuksiin, kun riittämättömän laadun riski arvioidaan suuremmaksi ja tilintarkastus- ja menotarkastusraporteissa ei ole riittävästi tietoa tosiasiallisesti tehdystä työstä nykyisen asteikon käyttämiseksi tehokkaasti;

EKR-tuen vaikuttavuuden parantaminen

41.  korostaa, että kehitysavun uskottavuuden kannalta on tärkeää, että sen avulla saavutetut tulokset voidaan osoittaa, erityisesti käytettävien välineiden, avuntoimitusmenetelmien ja varojen osalta, ja että voidaan osoittaa unionin ulkopolitiikan ja ulkoisten toimien ja kehitysapua koskevien tavoitteiden johdonmukaisuus, erityisesti kestävän kehityksen, ihmisoikeuksien suojelun ja ympäristönsuojelun tavoitteiden kohdalla;

42.  muistuttaa, että on säännöllisesti hiottava ohjaavia periaatteita, jotka koskevat avun vaikuttavuutta, kehitystulosten omaksi kokemista kumppanimaassa sekä kumppanimaiden hallintojärjestelmää kohtaan tunnettua luottamusta;

43.  pitää olennaisena, että hankkeiden täytäntöönpanotapaa mukautetaan kuhunkin tapaukseen ja hankkeeseen liittyvien tavoitteiden mukaisesti; katsoo, että tehokkuutta voidaan parantaa tukemalla hankkeita, joiden ulottuvuutta on mukautettu aiemmin asetettuihin tavoitteisiin, jolloin saadaan aikaan konkreettisia ja yksilöitävissä olevia tuloksia ja paikallisyhteisöjen kestävää kehitystä;

44.  pitää keskeisenä, että EKR:n kautta rahoitettavien infrastruktuurihankkeiden tapauksessa edellytetään erillistä ennakkoarviota, jossa otetaan huomioon hankkeiden sosiaalinen ja ympäristöllinen vaikutus sekä niiden lisäarvo; katsoo, että rahoituspäätöksen on perustuttava asianmukaiseen kustannus-hyötyanalyysiin ja että rahoitetaan hankkeita, joiden toteuttaminen ei osoittaudu olevan ympäristöllisestä, taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta kiistanalainen;

45.  toteaa jälleen, että tuloksellisuuden seurannan ja tulosten arvioinnin heikentäminen on haitaksi julkisen vastuuvelvollisuuden tavoitteille ja päätöksentekijöiden kattavalle tiedonsaannille; huomauttaa, että parlamentille on ehdottomasti annettava selkeä kuva siitä, missä määrin unionin tärkeimmät tavoitteet on todella saavutettu; painottaa, että on tärkeää soveltaa tasapainoisempaa lähestymistapaa, joka käsittää vähemmän luottamuksellisuutta ja enemmän avoimuutta, erityisesti ulkoisen avun hallinnointia koskevissa kertomuksissa;

46.  katsoo, että komission olisi arvioitava valitsemaansa tiettyyn avun toimitustapaan liittyvät riskit ennen kuin se sitoo varoja sekä tarkastellessaan odotettuja tuloksia; katsoo, että eri hankkeiden yhdisteleminen niin sisällöllisesti kuin täytäntöönpanotavan osalta on olennaista, jotta voidaan varmistaa EKR-tuen vaikuttavuus;

47.  katsoo, että teknisiä ja hallinnollisia resursseja on vahvistettava, jotta voidaan parantaa EKR-tuen vaikuttavuutta erityisesti sääntöjen monimutkaisuuden osalta, koska EKR:n varainhoitoa koskeva asiakirja ei ole yksittäinen asiakirja, vaan sitä on sovellettava yhdessä muiden oikeudellisten lähteiden kanssa, mihin liittyy merkittävä oikeudellisen epävarmuuden ja virheiden riski;

48.  katsoo, että varojen kohdentamista koskevia sääntöjä on yksinkertaistettava, jotta voidaan varmistaa parempi avun käyttö ja tehostaa annetun avun vaikuttavuutta; kannustaa komissiota käynnistämään rahoituksen kohdentamista koskevien sääntöjen yksinkertaistamisen ja tukemaan paikallisia kumppaneita hankkeiden täytäntöönpanossa; painottaa kuitenkin, että yksinkertaistaminen ei saa tapahtua nykyisen ennakko- ja jälkitarkastuksia koskevan järjestelmän ja keskinäisen valvontajärjestelmän kustannuksella, jotka ovat olennaisia kattavan valvonnan osalta; painottaa, että ennakkotarkastuksiin liittyy jo jatkuvia puutteita ja että alan yksinkertaistamista on punnittava huolellisesti siihen liittyviin riskeihin nähden; muistuttaa komissiota siitä, että on painotettava oikeaa tasapainoa vähäisemmän hallinnollisen rasitteen ja tehokkaan rahoitusvalvonnan välillä yksinkertaistettaessa kehittämisvarojen kohdentamista koskevia sääntöjä;

49.  katsoo, että kohdentamista koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen ei saisi suunnata määrärahoja pois perussäädösten tavoitteista ja periaatteista, ja katsoo, että rahaston kautta ei saisi kanavoida määrärahoja EKR:n ja muiden unionin pitkän aikavälin toimintalinjojen kustannuksella;

Osaamista, tuloksellisuutta ja tuloksia käsittelevä työryhmä

50.  pitää myönteisenä EU:n kansainvälisen kehitysyhteistyön tuloskehykseen liittyvien hankkeiden valikoituja tuloksia koskevaa ensimmäistä selontekoa ja katsoo sen täydentävän komission sitoutumista vastuuvelvollisuuden parantamiseen ja laajempaan tiedottamiseen käynnissä olevien operaatioiden tuloksista; on erityisen kiinnostunut organisatorisen toimintakyvyn indikaattoreiden luettelosta, joka auttaa mittaamaan kumppanimaiden ja komission yksiköiden organisatorisen toiminnan vaikutuksen, tulosten ja tuotosten kehitystä ja raportoimaan siitä;

51.  pitää hyödyllisenä, että tulevaan vuotuiseen toimintakertomukseen sisällytetään säännöllisesti tätä asiaa koskevia tietoja, jotta voidaan seurata, millaisia tuloksia unionin maksuosuuksilla saavutetaan kehitysyhteistyön eri osa-alueilla, kuten julkisten varojen hallinnoinnin tai hyvän hallintotavan saralla tai eri toimintojen yhdistämisellä aikaan saatujen vipuvaikutusten yhteydessä;

Unionin edustustojen tulosten arviointi

52.  pitää myönteisenä, että unionin edustustojen kokonaistulosten analysoinnissa on edistytty, kun vuonna 2015 on tarkasteltu sisäisten valvonta- ja tarkastusjärjestelmien tuloksia keskeisten tulosindikaattoreiden ja tavoitteiden avulla ja hallinnoitu tehokkaasti toimintaa ja resursseja;

53.  kehottaa nostamaan tavoitetasoa EKR:n varoja koskevassa strategiassa, niiden hallinnoinnissa ja niitä koskevassa vastuuvelvollisuudessa; korostaa, että tämä on tilaisuus optimoida kaikkien EKR:n toimien kestävyys vahvistamalla taloudellisia ja rahoitusta koskevia tehokkuuskriteereitä ja määrittämällä tehokkuus- ja vaikuttavuushyötyjä, jotka heijastuvat hallinnoinnin tuloksellisuuteen; pitää tarpeidenarviointien valmistelua tehokkaana alustavana vaiheena pyrittäessä varmistamaan unionin rahoituksen lopullinen vaikuttavuus;

54.  korostaa ulkoisen avun hallinnointia koskevissa kertomuksissa esitettyjen tietojen merkittävyyttä komission antaessa ulkoisen avun hallinnointia koskevat takeet; korostaa myös edustustojen tuloksellisuutta, sillä vuonna 2015 saavutettiin 24:stä keskeisestä tulosindikaattorista 20, kun taas vuonna 2014 vastaava luku oli ollut 15;

55.  pitää kuitenkin valitettavana, että yhdeksän 86:sta edustustosta ei ole saavuttanut viitearvoa, joka koskee 60:tä prosenttia keskeisistä tulosindikaattoreista; kehottaa komission yksiköitä seuraamaan tiiviisti niitä edustustoja, jotka ovat vasta hiljattain saavuttaneet 60 prosentin tavoitteen tai jotka ovat ylittäneet tämän kynnysarvon vain niukasti, jotta voidaan hioa ja täsmentää edustustoja koskevan suuntauksen analyysia;

56.  kehottaa komission yksiköitä päivittämään säännöllisesti keskeisten tulosindikaattoreiden määritelmää ja niihin liittyviä arviointitapoja sekä jatkamaan riskienarvioinnin kehittämistä erityisesti laatimalla kunkin edustuston hankekokonaisuutta koskeva riskiprofiili (varhaisriskit tai tuotosriskit), jotta jo varhaisessa vaiheessa kyetään valitsemaan pelkästään kannattavia hankkeita; kannattaa vahvasti kattavampaa ennakkoon tehtävää riskinarviointia, jotta valituiksi tulevat vain kestävimmät hankkeet;

57.  pyytää komissiota kehittämään hankkeiden täytäntöönpanon esteitä ja hankaluuksia koskevan luokituksen, jotta pystytään viipymättä selvittämään asianmukaisimmat reagointitavat ja korjaavat toimenpiteet;

58.  pitää olennaisen tärkeänä, että edustustojen päälliköille muistutetaan säännöllisesti, että he ovat avainasemassa luotettavuuden ja toimintojen hallinnoinnin tilivelvollisuuden tehostamisessa yleensä, erityisesti mitä tulee varauman esittämisen todennäköisesti aikaansaavien eri osatekijöiden painotukseen;

59.  toteaa painokkaasti, että unionin edustustojen, joiden henkilöstö on lähtöisin Euroopan ulkosuhdehallinnosta , vastuuvelvollisuutta on lisättävä kattavasti; katsoo, että tämä olisi tehtävä edustustojen päälliköiden laatimien ja allekirjoittamien ulkoisen avun hallinnointia koskevien kertomusten lisäksi;

60.  katsoo, että edustustojen päälliköille on muistutettava selkeästi heidän tehtävistään sekä hallinnointi- ja valvontavastuustaan ja että näiden ei tulisi keskittyä pelkästään tehtäviensä poliittiseen ulottuvuuteen;

61.  kehottaa komissiota tekemään viipymättä selkoa erityisistä korjaavista toimista, joita on toteutettu kun jokin hanke on luokiteltu kolmena peräkkäisenä vuotena punaiseksi keskeisen tulosindikaattorin 5 (niiden hankkeiden prosenttiosuus, joiden täytäntöönpanon edistymistä kuvataan punaisella liikennevalolla) ja keskeisen tulosindikaattorin 6 (niiden hankkeiden prosenttiosuus, joissa saavutettuja tuloksia kuvataan punaisella liikennevalolla) suhteen, jotta voidaan arvioida nopeasti uudelleen alkuperäisiä tavoitteita, kohdentaa käytettävissä olevia varoja uudelleen asianmukaisempiin hankkeisiin tai avustustarpeisiin ja jopa harkita mahdollista hankkeen lopettamista;

62.  toteaa, että hankerahoituksen lopettamisella tai suoran talousarviotuen maksatuksen lopettamisella on diplomaattisia seurauksia, mutta painottaa, että on tärkeää suojella unionin taloudellisia etuja;

63.  pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota Yhdistyneiden kansakuntien ja sen alajärjestöjen kaltaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa suoritettavien toimintojen seurantaan, vanhaan maksattamatta olevaan määrään etenkin EKR:n yhteydessä sekä yhteisiä ulkosuhteita koskevan tietojärjestelmän tietojen ja ulkoisen avun hallinnointia koskevien kertomusten valmistelussa käytettyjen arvojen luotettavuuteen;

64.  painottaa, että kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston kokonaismäärärahat ovat 76,88 miljardia euroa, josta 41,98 miljardia euroa on merkitty maksuiksi; on hyvin huolissaan siitä, että maksattamatta olevat määrät ovat 11,61 miljardia euroa ja että vuoden 2015 lopussa käytettävissä oleva saldo oli 23,27 miljardia euroa;

Tulospainotteinen seuranta

65.  kehottaa komissiota ottamaan opiksi kaikista päätöksentekoprosessissa saaduista kokemuksista ja siten varmistamaan, että arviointien ja toimintapolitiikan laatimisen välinen yhteys on toimiva; pyytää komissiota kohdentamaan riittävästi hallinnointikapasiteettia eri arviointitoimintoihin ja varmistamaan, että EuropeAidin arviointi ja tulospainotteisen seurannan järjestelmät ovat luotettavia;

66.  muistuttaa, että komission avustushankkeiden ja -ohjelmien tuloksista olisi annettava ulkopuolista, objektiivista ja puolueetonta palautetta osana komission laadunvarmistusta koskevaa sitoumusta; katsoo, että arviointien tulokset ovat keskeisiä panoksia, joita hyödyntämällä politiikassa ja politiikan tarkasteluprosessissa, millä autetaan mukauttamaan strategisia poliittisia tavoitteita ja parantamaan yleistä johdonmukaisuutta unionin muiden politiikkojen kanssa; pitää aiheellisena taata riippumaton ennakkoanalyysi, jolla määritetään rahoitettujen hankkeiden loppuarviointi;

67.  katsoo, että panostaminen erityyppisten arviointien tulosten analysointiin ja yhdistämiseen auttaa komissiota saamaan kokonaiskuvan suuntauksista ja tekemään päätelmiä, joilla vahvistetaan arviointimenettelyn lopullista vaikuttavuutta ja tarjotaan samalla myös parempaa näyttöä päätöksen- ja politiikantekoa varten;

68.  katsoo, että tiedon jakaminen kaikkien keinojen ja välineiden avulla on erittäin tärkeää kehitettäessä paitsi arviointikulttuuria myös erityisesti vaikuttavaa tuloskulttuuria;

Budjettitukitoiminnot

69.  toteaa, että kaikkiaan 5 746 000 euron maksumäärärahoista osoitettiin 1 266 440 euroa (tai 22 prosenttia) budjettitukeen;

70.  pitää budjettitukea tukimuotona, joka on sovitettu kehitysavun erityispiirteisiin, jolla edistetään kulloisenkin maan omaksi kokemista ja avun vaikuttavuutta ja jolla on saatu aikaan konkreettisia tuloksia pyrittäessä saavuttamaan kehityspolitiikan tavoitteet; toteaa kuitenkin, että budjettitukeen liittyy rahoitusriskejä ja että se saattaa aiheuttaa epävarmuutta tulosten ja tuloksellisuuden suhteen; kehottaa komissiota varmistamaan, että kehitysapua käytetään budjettituen yhteydessä hyvin erityisesti järjestämällä erityiskoulutusta ja antamalla teknistä apua edunsaajille;

71.  pitää myönteisenä vuotta 2016 koskevaa komission budjettitukiselontekoa, jossa arvioidaan vuoden 2015 olennaisia tulosindikaattoreita unionilta budjettitukea saaneissa maissa; kannustaa komissiota sisällyttämään kertomuksessa esitellyt tulokset vuotuiseen toimintakertomukseensa;

72.  muistuttaa, että sopimusta edeltävässä vaiheessa on sovellettava aina neljää tukikelpoisuuskriteeriä ja että budjettituen valvonnassa on seurattava ilmoitettujen tavoitteiden ja sovittujen tulosten saavuttamista;

73.  korostaa, että on selvästi osoitettava, miten budjettituella on edistetty haluttujen kehitysvaikutusten aikaansaamista, ja tuen käyttämisen ehtona on oltava julkisen varainhoidon, demokraattisen valvonnan ja vastuuvelvollisuuden parantaminen sekä täysi avoimuus tuensaajamaiden kansallisten parlamenttien ja kansalaisten suuntaan; pitää ensisijaisen tärkeänä edellyttää tällaisen tuen myöntämisessä tehokasta korruptiontorjuntaa budjettitukea saavissa maissa;

74.  pitää maksamisen tuloksellisuutta koskevaa kriteeriä keskeisenä tekijänä budjettitukitoimintojen hallinnoinnissa sekä syvennetyssä poliittisessa vuoropuhelussa ja toimintapoliittisessa keskustelussa;

75.  pitää välttämättömänä lujittaa poliittista vuoropuhelua ja toimintapoliittista keskustelua, avun ehdollisuutta ja loogista viitekehystä, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus maksuja koskevan päätöksen ja niiden ennakkoehtojen välillä luomalla selvä yhteys maksujen ja tulosten, valittujen tavoitteiden ja ennalta määritettyjen keskeisten tulosindikaattoreiden välille; kehottaa komission yksiköitä jatkamaan vastaavasti valvontajärjestelmän konsolidointia; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti tuloksellisuutta ja tuloksia ja raportoimaan niistä järjestelmällisemmin;

76.  kehottaa komissiota tekemään selkoa vuonna 2015 käynnistetyn Addis Abeban veroaloitteen täytäntöönpanosta ja erityisesti toimista, joilla on puututtu veron välttelemiseen, verovilppiin ja laittomiin rahoitusvirtoihin; katsoo myös, että hallinnon vaikuttavuus ja julkinen varainhoito sekä korruption ja petoksen riskit ovat tekijöitä, joita on valvottava alituiseen ja perusteellisesti;

Erityisrahastojen ja yhdistävien välineiden valvonnan kehittäminen

77.  ottaa huomioon, että erityisrahastojen kehittämisellä pyritään kerryttämään eri sidosryhmiltä peräisin olevia varoja, jotta voidaan lisätä joustavuutta ja nopeuttaa unionin reagointia maailmanlaajuisiin kansainvälisiin kysymyksiin taikka merkittäviin kriiseihin tai hätätilanteisiin; katsoo kuitenkin, että unionin vastaamista näihin haasteisiin voidaan edesauttaa tehokkaasti myös pienen mittakaavan hankkeilla, joissa on selkeästi määritellyt tavoitteet, toimijat ja edunsaajat ja joilla saadaan aikaan konkreettisia tuloksia pitkän aikavälin strategian mukaisesti;

78.  katsoo, että EKR:ien mahdollisten uusien kehitysvälineiden johdonmukaisuus ja täydentävyys olisi otettava asianmukaisesti huomioon etenkin avun vaikutusten, hallinto- ja hallinnointikulujen osalta kaikissa maksuosuuksissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että nämä uudet kehitysvälineet ovat aina unionin kokonaisstrategian ja kehityspolitiikan tavoitteiden mukaisia;

79.  on huolissaan niiden erityisrahastojen ja yhdistävien foorumeiden moninaisuudesta, joita jäsenvaltiot rahoittavat merkittävillä määrillä, mutta jotka eivät kuulu unionin talousarvioon; painottaa voimakkaasti, että ne voivat herättää kysymyksiä hallinnosta, vaikuttavuudesta, avoimuudesta ja vastuuvelvollisuudesta; varoittaa komissiota ulkoistamisen ja kehityspolitiikan tavoitteiden vesittymisen riskistä; pyytää tilintarkastustuomioistuinta auttamaan riskinarvioinnissa ja yleisen avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden parantamisessa sekä vertaamaan rahastojen kautta ohjattujen investointien sekä EKR:stä suoraan tai välillisesti hallinnoitujen investointien vaikuttavuutta;

80.  toteaa, että erityisrahastot olivat osa tapauskohtaista vastausta, joka osoittaa, että EKR, unionin talousarvio ja monivuotinen rahoituskehys eivät tarjoa tarvittavia resursseja ja joustavuutta suuriin kriiseihin vastaamiseksi nopeasti ja kattavasti; katsoo, että vaikuttavuuden osoittamiseksi tarvitaan lisäaikaa;

81.  on tietoinen unionin Afrikka-hätärahaston perustamisesta, mutta pitää valitettavana, että parlamenttia ei kuultu asiassa etukäteen, vaikka se vastaa komission tekemän poliittisen sitoumuksen mukaisesti Euroopan kehitysrahaston suunnittelun tehostetusta valvonnasta; toteaa, että Afrikka-hätärahastoon on maksettu 57 prosenttia, eli 47,142 miljoonaa euroa, jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien (Sveitsin ja Norjan) alun perin lupaamasta määrästä; toteaa, että EKR-varauksesta käytetään 1,4 miljardia euroa Afrikka-hätärahastoon ja että jäsenvaltioiden rahoituslupaukset ovat yhteensä vain 81,492 miljoonaa euroa (eli 4,3 prosenttia kaavaillusta 1,8 miljardista eurosta); panee merkille Bekou-rahaston lupaaman ja maksaman määrän, joka on 34,925 miljoonaa euroa;

82.  kehottaa komissiota huolehtimaan kattavista valvontamekanismeista, joilla varmistetaan näiden uusien välineiden toteuttamisen hallinnoinnin poliittinen valvonta ja etenkin parlamentin harjoittama valvonta vastuuvapauden myöntämistä koskevassa menettelyssä; pitää tärkeänä, että näitä välineitä varten kehitetään erityisiä valvontastrategioita, joissa asetetaan erityisiä tavoitteita ja virstanpylväitä ja tarkastellaan välineitä uudelleen;

83.  ilmaisee syvän huolensa erityisrahastojen tuloksellisuuden arviointia varten riittämättömistä erityistavoitteista, sitovien indikaattorien ja mitattavien virstanpylväiden puutteesta; pyytää tehostamaan edelleen kaavailtuja toimia koskevia tuloksellisuuden seurannan järjestelyjä (tai tulosmatriiseja tai -järjestelmiä), myös unionin poliittisten tavoitteiden mukaisten keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteiden osalta;

84.  on erityisen kiinnostunut saamaan tietoja nykyisten yhdistävien välineiden avulla luoduista velkavivuista ja pyytää, että tiedoissa keskitytään erityisesti lisäarvoon ja täydentävyyteen verrattuna unionin antamaan perinteiseen apuun;

Kansainvälisten organisaatioiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevien järjestelmien kehittäminen

85.  toteaa, että kansainvälisten organisaatioiden ja kehitysvirastojen kanssa välillisen hallinnoinnin avulla toteutettujen EKR-toimien arvo oli 810 miljoonaa euroa, josta 347 miljoonaa euroa saatiin Yhdistyneiden kansakuntien välityksellä;

86.  panee merkille lisäarvon, jota kansainvälisten organisaatioiden kanssa tehtävä yhteistyö on tuottanut tietyissä erityisyhteyksissä; korostaa kuitenkin toistuvia heikkouksia, joita ovat olleet esimerkiksi virheasteeseen vaikuttavat rahoitusvirheet, raportointipuutteet, tulosten omistukseen liittyvät ongelmat ja niiden seurauksena unionin puutteellinen näkyvyys tuenantajana sekä tarve yhdenmukaistaa tulospainotteisuutta ja rahalle saatavaa vastinetta koskevia odotuksia;

87.  kehottaa komissiota ja kansainvälisiä elimiä varsinkin yhteisrahoitettavissa ja usean rahoittajan aloitteissa

   i) arvioimaan ja suunnittelemaan hankkeen tulevia etuja sekä tapaa, jolla kukin kumppani osallistuu lopputulosten ja laajemman vaikutuksen aikaansaamiseen, jotta vältetään kysymykset siitä, mikä osa tuloksista oli unionin rahoituksen tai muun rahoittajan toimien ansiota
   ii) yhdistämään hallintorakenteensa unionin rakenteeseen erityisesti parantamalla riskinhallintakeinojaan; katsoo, että varojen yhdistämistä olisi seurattava tarkasti tähän liittyvän suuren rahoitusriskin vuoksi;
   iii) parantamaan kaikkien kansainvälisten organisaatioiden kanssa tehtävän yhteistyön malleja, etenkin jotta voidaan varmistaa hallintokulujen huolellinen valvonta
   iv) varmistamaan yhteistyössä kansainvälisten organisaatioiden kanssa toteutettujen hankkeiden sekä koko unionin toimien ja politiikkojen johdonmukaisuuden;

Afrikan rauhanrahaston hallinnointi

88.  toteaa, että Afrikan rauhanrahasto on unionin rahoitusväline, jolla tuetaan yhteistyötä Afrikan kanssa rauhan ja turvallisuuden saralla ja jossa sidottiin vuonna 2015 kaikkiaan 901,2 miljoonaa euroa ja tehtiin sopimus 600 miljoonasta eurosta, ja että koko määrä maksetaan yhdennentoista EKR:n mukaisesti; panee merkille, että noin 90:tä prosenttia Afrikan rauhanrahaston varoista hallinnoidaan sopimuksilla, jotka on allekirjoittanut Afrikan unionin täytäntöönpaneva elin eli Afrikan unionin komissio;

89.  toteaa, että komissio ei luota Afrikan rauhanrahaston täytäntöönpanoon, vaikka se on ollut toiminnassa jo vuosia; pitää tähän liittyen yllättävänä komission ehdotusta ohjata lisää kehitysvaroja Afrikan turvallisuutta koskeviin toimiin; korostaa myös, että Afrikan rauhanrahaston rahoittaminen EKR:stä on ollut väliaikainen ratkaisu 15 vuoden ajan; korostaa, että kehitysrahoituksella on osallistuttu Afrikan turvallisuuspolitiikkaan erittäin merkittävällä rahamäärällä vuosien mittaan, kun taas unionin turvallisuusmenot kehitystarkoituksiin ovat lähes olemattomat;

90.  pitää valitettavana, että Afrikan rauhanrahaston hallinnointi ja toiminnan seuranta eivät olleet riittävän tehokkaita, jotta EKR:iä olisi kyetty suojelemaan laittomilta ja säännönvastaisilta menoilta, ja että korjaavilla toimenpiteillä ei kyetty poistamaan havaittuja institutionaalisia heikkouksia; pitää valitettavina myös heikkouksia, jotka havaittiin rahoitettujen Afrikan rauhanrahaston toimintojen valvonta- ja raportointijärjestelmissä;

91.  pitää valitettavana, että ei otettu huomioon tuloksia, jotka saatiin varainhoitosäännösten vaatimusten mukaisesti toteutetussa pilariarvioinneissa ja jotka koskivat kirjanpito-, hankinta- ja edelleenvaltuuttamisprosessien laiminlyöntejä; pitää valitettavana, että korjaavia toimenpiteitä ei toteutettu ripeämmin;

92.  kehottaa komissiota tekemään muutoksia Afrikan rauhanrahaston rahoituksen valvontaan sekä käynnissä olevien hankkeiden raportointiin osallistuvien sidosryhmien (eli komission yksiköiden, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja unionin edustustojen) hallintoon koordinointiin ja vastuualueisiin;

93.  pyytää komissiota raportoimaan ajoissa parlamentille korjaavista toimenpiteistä, takaisiperityistä määristä sekä Afrikan rauhanrahaston varojen hallinnoitiin tehdyistä parannuksista;

Yhteistyö merentakaisten maiden ja alueiden kanssa

94.  katsoo, että EKR:issä keskitytään pääasiassa Afrikan valtioihin ja että merentakaisia maita ja alueita ei pitäisi sivuuttaa poliittisten tavoitteiden yhteydessä; kehottaa komissiota huolehtimaan unionin sisäisten toimien ja monialaisten politiikkojen laajemmasta synergiasta ja merentakaisin maiden ja alueiden konkreettisesta osallistumisesta;

95.  katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota avun tuloksellisuuteen ja kehityspolitiikan vaikutuksiin, ja toteaa, että sama pätee unionin politiikkaan ja kansainväliseen politiikkaan, jota sovelletaan merentakaisten maiden ja alueiden kanssa samalla maantieteellisellä alueella sijaitseviin maihin; edellyttää, että kiinnitetään erityistä huomiota Mayotten tilanteeseen, sillä sen asema muuttui vuonna 2014 merentakaisesta alueesta syrjäisimmäksi alueeksi;

96.  kehottaa komissiota varmistamaan, että rahoitus hyödyttää oikeudenmukaisesti ja yhtäläisesti kaikkia merentakaisia maita ja alueita; kehottaa komissiota edelleen tukemaan merentakaisten maiden ja alueiden hallintoa EKR:n ja sen hankkeiden toteuttamisessa, etenkin järjestämällä koulutusta ja teknistä tukea;

97.  muistuttaa merentakaisten maiden ja alueiden maantieteellisistä piirteistä; kehottaa komissiota sisällyttämään kohdennetut keskeiset tulosindikaattorit paremmin merentakaisille maille ja alueille myönnettävään rahoitukseen; kehottaa lisäksi komissiota ehdottamaan BEST-aloitteen (biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja unionin syrjäisimmillä sekä merentakaisilla alueilla koskeva vapaaehtoinen malli) valmistelutoimien jatkamisen yhteydessä pysyvää mekanismia biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi, ekosysteemipalvelujen hyödyntämiseksi ja ilmastonmuutokseen liittyvien vaikutusten torjumiseksi unionin merentakaisilla alueilla;

98.  pyytää jälleen kerran komissiota perustamaan vuoteen 2020 mennessä merentakaisille maille ja alueille erityisen rahoitusvälineen, kun otetaan huomioon niiden erityisasema ja jäsenyys eurooppalaisessa perheessä;

EKR:n reagointi kiireellisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin

Muuttoliikekysymys ja kehitysapu

99.  muistuttaa, että unionin kehityspolitiikan päätavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja viime kädessä poistaminen ja että EKR on toistaiseksi saanut aikaan edistystä niin AKT-maiden kuin merentakaisten maiden ja alueiden suhteen; katsoo, että onnistunut kehitysapu ja muuttoliikettä koskevat kysymykset kytkeytyvät toisiinsa, koska muuttoliike saattaa johtua sosiaalisesta ja taloudellisesta suojattomuudesta ja koska muuttoliikkeen perimmäisiä syitä voidaan lieventää kohdennetulla kehitysavulla;

100.  panee merkille, että äskettäin hyväksyttiin unionin globaalistrategia, jolla pyritään saamaan aikaan kestävää kehitystä vuoteen 2030 mennessä ja joka vahvistaa entisestään kehityksen ja muuttoliikkeen välistä yhteyttä ja jolla muuttoliike ja turvallisuus sisällytetään uuteen kehitystä ja yhteistyötä koskevaan järjestelmään;

101.  palauttaa mieliin parlamentin kannan muuttoliikettä koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, joka perustuu toimien uudenlaiseen yhdistelmään ja johon kuuluu muuttoliikkeen ja kehityksen välisen yhteyden lujittaminen puuttumalla muuttoliikkeen perimmäisiin syihin; kannattaa myös rahoituksen muutosta, jolla reagoidaan muuttoliikekriisiin;

102.  toteaa, että unioni on lisännyt tukeaan turvallisuusalan uudistuksille; katsoo, että komission olisi kuitenkin varmistettava, ettei varoja ohjata turvallisuuden edistämiseen ilman demokraattisten uudistusten vastaavasti vahvistettua tukea;

103.  ottaa huomioon, että muuttoliikkeen laajuus on synnyttänyt entistä nopeamman ja tehokkaamman reagoinnin ja avun antamisen tarpeen; katsoo, että on hyödyllistä kehittää OECD:n kehitysapukomiteassa asianmukainen alakoodi ”muuttoliikettä” varten, jotta muuttoliike voidaan sisällyttää paremmin kehitysohjelmaan ja helpottaa varojen koodaamista ja käyttöä sekä jäljittää ja valvoa paremmin muuttoliikkeen perimmäisten syiden torjuntaa koskeviin ulkoisiin toimiin kohdennettuja määriä;

104.  on tyytyväinen siihen, että Afrikassa aiotaan käynnistää Euroopan strategisten investointien rahaston malliin perustuva ulkoisia investointeja koskeva suunnitelma, jolla käsitellään investointeihin liittyviä erityisiä pullonkauloja; katsoo, että tämä on yksi asianmukaisimmista ja tehokkaimmista keinoista saavuttaa parlamentin pitkäaikainen tavoite tarjota ihmisille asianmukaiset elinolot sekä puuttua Afrikasta peräisin olevan liiallisen muuttoliikkeen perimmäisiin syihin;

105.  toteaa, että EKR:n varoilla puututaan osaltaan nykyisen maailmanlaajuisen pakolais- ja muuttoliikekriisin perimmäisiin syihin; korostaa, että EKR:n varoja ei saa käyttää muihin kuin säännöksissä määritettyihin tarkoituksiin, kuten rajaturvallisuusvalvontaan ja tehokkaisiin palauttamistoimenpiteisiin; kehottaa komissiota jatkamaan rakentavasti synergian luomista unionin talousarvion, EKR:n ja kahdenvälisen yhteistyön välillä, jotta voidaan puuttua muuttoliikekriisin ennaltaehkäisyä koskeviin ongelmiin;

106.  katsoo, että unionin muuttoliikepolitiikkaa ja toimintavaihtoehtoja koskevaa strategista näkemystä ja puitteita olisi kehitettävä jatkuvasti keskeisten toimijoiden kanssa, jotta voidaan varmistaa muuttoliikettä koskevien ulkoisten mekanismien selkeys ja niiden koordinoitu ja johdonmukainen käyttöönotto lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä unionin talousarvion puitteissa ja sen ulkopuolella;

107.  pitää ehdottoman tarpeellisena, että vaatimus saada aikaan parempia tuloksia sovitetaan yhteen käytettävissä olevien riittävien varojen kanssa, jotta voidaan varmistaa, että tavoitteet asetetaan korkealle laadittaessa unionin kattavaa ja kestävää vastausta muuttoliikekriisin aiheuttamiin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin; katsoo, että varat muuttoliikkeeseen liittyviin unionin ulkoisiin menotarpeisiin on maksettava tehokkaammin ja että tarpeiden on täytettävä lisäarvoa koskeva kriteeri, jotta ihmisille voidaan tarjota asianmukaiset elinolot alkuperämaissa ja muissa AKT-maissa;

108.  kehottaa kaikkia merkittäviä sidosryhmiä ottamaan huomioon toimien joustavuuden, varojen täydentävyyden ja määrän ja tarvittavan velkarahoituksen välisen tasapainon sekä mahdolliset synergiavaikutukset ja yleisesti unionin toimien toissijaisuuden ja toimimaan niiden mukaisesti;

109.  katsoo, että välineiden nykyinen hajanaisuus ja niiden omat erityiset tavoitteet, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa, haittaavat varojen käytön parlamentaarista valvontaa ja vastuiden määrittämistä ja tekevät siten vaikeaksi arvioida selvästi muuttoliikettä koskevien ulkoisten toimien tukemiseen todellisuudessa käytetyn rahoituksen määrää; pitää valitettavana, että tämä heikentää vaikuttavuutta, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; panee merkille nykyisten politiikan välineiden tavoitteiden selkeän uudistetun rakenteen ja pitää tarpeellisena kyseisten välineiden käytön suuntaamista uudelleen, jotta voidaan lisätä niiden yleistä vaikuttavuutta ja näkyvyyttä;

110.  katsoo tässä yhteydessä, että olisi huolellisesti kohdennettava riittävästi apua erilaisiin ja kehittymässä oleviin muuttoliikekysymyksiin, samalla kun varmistetaan maksettujen varojen riittävä valvonta, jotta voidaan välttää varojen väärinkäyttöä ja päällekkäistä rahoitusta; katsoo, että lisäksi on varmistettava, että AKT-maat hyötyvät edelleen EKR-tuesta;

111.  katsoo, että ilmastonmuutos haasteineen, muuttoliike ja kehitys kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa; edellyttää, että tämä korrelaatio on hahmotettava paremmin kehitysavun kohdentamisessa ja kehityspolitiikan tavoitteissa; kehottaa komissiota ja EIP:tä välttämään pelkästään muuttoliikkeeseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen käytettyjä varoja ilmastonmuutokseen mukautumiseen ja muihin kehityshankkeisiin tähtäävien hankkeiden kustannuksella;

Euroopan investointipankin (EIP) osuudet

112.  toteaa, että vuonna 2015 AKT-maita ja merentakaisia maita ja alueita varten kohdennettiin 936 miljoonaa euroa hankkeisiin, joita pantiin täytäntöön 15 maassa ja 6 alueellisessa ryhmittymässä;

113.  kannattaa AKT-maiden investointikehyksen päätavoitteita, eli sitä, että tuetaan paikallista yksityistä sektoria ja työllisyyden ja sosioekonomisten infrastruktuurien kehittämistä siten, että edistetään paikallisen ja alueellisen tason kestävää kehitystä sekä yksityisen sektorin ja Afrikkaa varten tarkoitetun EU:n infrastruktuurirahaston tärkeimpien infrastruktuurien kehittämistä;

114.  pitää myönteisinä EIP:n toimia, joilla se on osaltaan mukana unionin reagoidessa elintärkeisiin kansainvälisiin kysymyksiin ja joihin kuuluvat erityisesti EIP:n AKT-maiden muuttoliikepaketti ja talouden toipumiskykyä koskeva aloite; toteaa, että investointipankki tukee unionia ja sen kumppanimaita paneuduttaessa sosioekonomisiin haasteisiin, jotka voimistavat muuttoliikettä, millä varaudutaan ulkoisia investointeja koskevaan suunnitelmaan; toteaa kuitenkin, että EIP:n toimien asianmukainen poliittinen ja demokraattinen valvonta on edelleen ongelmallista;

115.  kehottaa EIP:tä asettamaan ehdottomasti etusijalle investointien pitkäaikaisvaikutukset ja niiden kestävää kehitystä lisäävät vaikutukset kaikissa taloudellisissa, sosiaalisissa ja ympäristöllisissä näkökohdissa;

116.  kannustaa EIP:tä tukemaan edelleen paikallisen yksityissektorin kehitystä, koska se on keskeinen kestävyyden edistäjä, tukemaan edunsaajien välittömän edun mukaista sosiaalista ja taloudellista perusinfrastruktuuria sekä etsimään mikrorahoituksen alalla uusia paikallisia ja alueellisia kumppaneita; kehottaa EIP:tä lisäämään täydentävyyttä perustelemalla varojen käytön paremmin;

117.  kehottaa EIP:tä varmistamaan, että käynnissä olevia hankkeita seurataan säännöllisesti ja että alkuperäiset tavoitteet saavutetaan ja alkuperäiset kriteerit täytetään hankkeen elinkaaren aikana; katsoo, että EIP:n olisi otettava huomioon hankkeen ja sen tavoitteiden mahdollinen kehittyminen;

118.  suhtautuu myönteisesti EIP:n toiseen vuoden 2015 kertomukseen sen ulkoisten toimien tuloksista sekä kolmen pilarin arviointikehyksen ja EIP:n tulosten arviointikehyksen käytöstä investointihankkeiden odotettujen tulosten ennakkoarvioinnissa;

119.  katsoo, että investointikehyksen tuloksia ja tuloksellisuutta koskevassa järjestelmässä olisi mitattava kunkin hankkeen vaikutukset kehitykseen; painottaa, että on tärkeää pyrkiä samoihin tavoitteisiin ja strategioihin kuin unionin kehityspolitiikassa; kehottaa EIP:tä jatkamaan toimintojensa mukauttamista unionin kehityspolitiikan tavoitteisiin;

120.  kehottaa ilmoittamaan järjestelmällisesti AKT-maiden investointikehyksen jälleenlainausta koskevat sopimukset ja lisäämään hallintoneuvoston päätöksiä sekä toimintapoliittisia asiakirjoja koskevaa avoimuutta;

121.  pitää investointikehyksen tarkastusta hyvänä käytäntönä parlamentin ja tilintarkastustuomioistuimen yhteistyön ja yhteistyössä harjoitettavan valvonnan kannalta; pitää kuitenkin valitettavana, että merentakaisissa maissa ja alueilla toteutetut hankkeet ja näitä maita ja alueita varten kohdennetut varat eivät kuulu tarkastuksen piiriin; pitää valitettavana, että investointikehys ei kuulu tilintarkastustuomioistuimen vuotuisen tarkastuslausuman eikä parlamentin vastuuvapausmenettelyn piiriin;

Kohti Cotonoun jälkeistä sopimusta

122.  arvostaa EKR:n saavutuksia ja katsoo, että olisi harkittava uusia mahdollisuuksia, jotta voidaan ottaa huomioon AKT-maiden ja merentakaisten maiden ja alueiden toimintaympäristössä ja uusien kestävyystavoitteiden kehittämisessä ilmenevät muutokset ja etenkin rauhan, humanitaarisen avun, ilmastonmuutoksen ja sen haasteiden, luonnon monimuotoisuuden häviämisen sekä muuttoliikkeen välinen korrelaatio;

123.  pitää myönteisenä komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 22. marraskuuta 2016 julkaisemaa, parlamentille ja neuvostolle annettua yhteistä tiedonantoa ”Uudistettu kumppanuus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa” (JOIN(2016)0052), ja edellyttää, että unionin toimielimet jatkavat keskusteluja unionin ja AKT-maiden tulevista suhteista;

124.  panee merkille, että vaikka komissio on ehdottanut yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen huomattavaa yksinkertaistamista, jokaista kehitysrahastoa hallinnoidaan yhä oman varainhoitoasetuksensa kautta; toteaa, että yhteinen varainhoitoasetus vähentäisi eri kehitysrahastojen hallinnoinnin ja täytäntöönpanon monimutkaisuutta; korostaa, että parlamentti on pitkään kehottanut sisällyttämään Euroopan kehitysrahastot unionin talousarvioon;

125.  katsoo, että Cotonoun jälkeisessä sopimuksessa olisi varmistettava, että parannetaan kehitystavoitteiden ja unionin kaiken ulkoisen politiikan johdonmukaisuutta ja että keskeisinä osatekijöinä olisi pidettävä esimerkiksi epätasa-arvon torjumista ja kestävää kehitystä edistäviä toimia;

126.  odottaa saavansa kaikki tiedot ja pääsevänsä esittämään näkemyksensä yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston väliarvioinnista, jossa on määrä ottaa huomioon Agenda 2030 ja uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus mutta jonka yhteydessä olisi myös noudatettava täysimääräisesti Nairobissa pidetyssä maailmanlaajuisen kumppanuuden korkean tason kokouksessa vahvistettuja kehitystyön tuloksellisuutta koskevia periaatteita ja erityisesti tuensaajamaiden omaehtoista kehitystyön painopisteiden määrittelyä;

127.  suosittelee, että Cotonoun jälkeisessä sopimuksessa mennään talouskysymyksiä pidemmälle ja edistetään tehokasta poliittista vuoropuhelua; muistuttaa, että poliittinen vuoropuhelu on olennainen tekijä varmistettaessa avun tuloksellisuus ja vaikuttavuus;

128.  katsoo, että Cotonoun jälkeisellä sopimuksella olisi edistettävä paikallisyhteisöjen ja yleensäkin kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja osallistumista erityisesti tekemällä paikallisia kumppanuussopimuksia, jotta voidaan varmistaa hankkeiden asianmukainen täytäntöönpano paikallistasolla, etenkin kun hallinnointi on välillistä;

129.  edellyttää, että ilmastonmuutoksen ja sen haasteiden vaikutukset ja luonnon monimuotoisuuden hävikki otetaan huomioon kaikissa kehitystä koskevissa tekijöissä; katsoo, että Cotonoun jälkeisessä sopimuksessa olisi keskityttävä selvemmin edunsaajamaiden kestävään kehitykseen ja erityisesti energiaomavaraisuuteen;

130.  kehottaa komissiota kartoittamaan ja kehittämään edelleen kehityspolitiikan saarinäkökulmaa ja ottamaan käyttöön pienistä saarista muodostuvia kehitysmaita varten erityisen välineen, joka mahdollistaa varojen paremman kohdentamisen, tuloksellisuuden ja mukautetun valvonnan;

131.  ehdottaa, että komissio suorittaa ennakkoarvioinnin ja raportoi järjestelmällisemmin kehityspolitiikan vaikutuksista samalla maantieteellisellä alueella sijaitseviin maihin ja alueisiin, jotta voidaan lisätä kaikkien kyseisillä alueilla käytettävissä olevien rahastojen synergiaa;

132.  toteaa jälleen kerran kannattaneensa jo pitkään sitä, että sisällyttämällä EKR:t talousarvioon lisätään EKR:ien käytön demokraattista valvontaa ja vastuuvelvollisuutta ja parannetaan tehokkuutta, avoimuutta ja näkyvyyttä; korostaa myös, että sisällyttämällä EKR talousarvioon vähennettäisiin tuen toimittamisesta aiheutuvia kustannuksia ja yksinkertaistettaisiin raportointi- ja tilinpitovaatimuksia, koska olisi vain yksi hallinnollisten määräysten kokonaisuus ja vain yksi päätöksentekorakenne;

Parlamentin päätöslauselmien seuranta

133.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään seuraavaan vuosikertomukseensa katsauksen parlamentin vuotuisessa vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassaan antamien suositusten seurantaan.

(1)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 287.
(2)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 297.
(3)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(4)EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3.
(5)EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1.
(6)EYVL L 156, 29.5.1998, s. 108.
(7)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 355.
(8)EUVL L 247, 9.9.2006, s. 32.
(9)EUVL L 210, 6.8.2013, s. 1.
(10)EYVL L 191, 7.7.1998, s. 53.
(11)EUVL L 83, 1.4.2003, s. 1.
(12)EUVL L 78, 19.3.2008, s. 1.
(13)EUVL L 58, 3.3.2015, s. 17.
(14)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 287.
(15)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 297.
(16)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(17)EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3.
(18)EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1.
(19)EYVL L 156, 29.5.1998, s. 108.
(20)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 355.
(21)EUVL L 247, 9.9.2006, s. 32.
(22)EUVL L 210, 6.8.2013, s. 1.
(23)EYVL L 191, 7.7.1998, s. 53.
(24)EUVL L 83, 1.4.2003, s. 1.
(25)EUVL L 78, 19.3.2008, s. 1.
(26)EUVL L 58, 3.3.2015, s. 17.
(27)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(28)EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3.
(29)Neuvoston päätös 2013/755/EU, annettu 25 päivänä marraskuuta 2013, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin (MMA-assosiaatiopäätös) (EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1).
(30)Tiedonanto CAB D(2016) Ares 06675546.
(31)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan parlamentti
PDF 493kWORD 87k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka I – Euroopan parlamentti (2016/2152(DEC))
P8_TA(2017)0146A8-0153/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0270/2016)(2),

–  ottaa huomioon selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta varainhoitovuonna 2015, pääluokka I – Euroopan parlamentti(3),

–  ottaa huomioon sisäisen tarkastajan vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2015,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(4),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(5) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan ja 318 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamista koskevista sisäisistä säännöistä 16. kesäkuuta 2014 tehdyn puhemiehistön päätöksen(7) ja erityisesti sen 22 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan, 98 artiklan 3 kohdan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0153/2017),

A.  ottaa huomioon, että puhemies hyväksyi 4. heinäkuuta 2016 parlamentin tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015;

B.  ottaa huomioon, että pääsihteeri johtavana valtuutettuna tulojen ja menojen hyväksyjänä vakuutti 24. kesäkuuta 2016 saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että parlamentin talousarvioon osoitetut varat on käytetty aiottuun tarkoitukseensa moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja että käytössä olevat valvontamenettelyt antavat riittävät takeet siitä, että tilien perustana olevat toimet ovat laillisia ja sääntöjenmukaisia;

C.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan sen varainhoitovuoden 2015 hallintomenojen ja muiden menojen arvioinnissa tarkastetuissa vuotuisissa toimintakertomuksissa ja asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 edellyttämissä toimielinten ja elinten sisäisen valvonnan järjestelmissä ei yksilöity vakavia puutteita;

D.  ottaa huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 166 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan kaikkien unionin toimielinten on pyrittävä kaikin tavoin toimimaan vastuuvapauden myöntämistä koskevaan parlamentin päätökseen liitettyjen huomautusten mukaisesti;

1.  myöntää puhemiehelle vastuuvapauden Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka I – Euroopan parlamentti (2016/2152(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka I – Euroopan parlamentti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan, 98 artiklan 3 kohdan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0153/2017),

A.  panee merkille, että Euroopan parlamentin tilinpitäjä vakuutti lopullista tilinpäätöstä varmentaessaan saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että tilinpäätös antaa olennaisilta osiltaan oikean ja riittävän kuvan parlamentin taloudellisesta asemasta, ja että hänen tietoonsa ei ole tullut asioita, jotka edellyttäisivät varaumien esittämistä;

B.  ottaa huomioon, että tavanomaisen menettelyn mukaisesti parlamentin hallinnolle lähetettiin 129 kysymystä ja saaduista kirjallisista vastauksista keskusteltiin talousarvion valvontavaliokunnan avoimessa kokouksessa talousarviosta vastaavan varapuhemiehen, pääsihteerin ja sisäisen tarkastajan läsnä ollessa;

C.  toteaa, että valvontaa, joka toteutetaan erityisesti vuotuisen vastuuvapausmenettelyn muodossa, tarvitaan sen varmistamiseksi, että parlamentin poliittinen johto ja hallinto ovat vastuuvelvollisia unionin kansalaisille; katsoo, että julkisen talouden hoidon laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta on parannettava jatkuvasti; toteaa, että tulosbudjetoinnin periaatteen ja henkilöresursseja koskevan hyvän hallintotavan olisi oltava keskeinen osa talousarvion toteutusta;

Parlamentin talousarvio- ja varainhallinnon valvonta

1.  toteaa, että parlamentin talousarvio- ja varainhallinnon virallinen valvontajärjestelmä sisältää neljä keskeistä osatekijää:

   a) parlamentin tilinpitäjän varmentama lopullinen tilinpäätös
   b) sisäisen tarkastajan vuosikertomukset ja hänen lausuntonsa sisäisen valvonnan järjestelmästä
   c) ulkoisen tarkastajan eli tilintarkastustuomioistuimen arvioimat kaikkien unionin toimielinten, parlamentti mukaan luettuna, hallintomenot ja muut menot
   d) talousarvion valvontavaliokunnan valmistelema vastuuvapausmenettely, jonka päätteeksi hyväksytään päätös parlamentin puhemiehelle myönnettävästä vastuuvapaudesta;

2.  toteaa, että sisäisen tarkastajan vuosikertomus sisältää erityisiä tarkastustyöhön perustuvia havaintoja; toteaa, että tavoitteena on parantaa parlamentin talousarvio- ja varainhallintoa, ei antaa siitä kattavaa kuvaa; toteaa vastaavasti, että tilintarkastustuomioistuimen kertomus kattaa vain pienen otoksen (16 tapahtumaa) parlamentin toimista;

3.  katsoo, että hallintomenojen yleisesti ottaen alhainen virhetaso saattaa olla syynä siihen, että tilintarkastustuomioistuin on kiinnittänyt suhteellisen vähän huomiota parlamentin toimiin;

4.  huomauttaa kuitenkin, että vaikka virhetaso on huomattavan alhainen, maineriski on verrattain korkea, sillä tällaiset talousarvio- ja varainhallintoon liittyvät virheet voivat vaikuttaa kielteisesti toimielimen maineeseen;

5.  toteaa lisäksi, että koska viime aikoina on yleisesti kannatettu tulosbudjetointiin siirtymistä, vastuuvapausmenettelyissä ei pitäisi rajoittua sääntöjenvastaisuuksien havaitsemiseen vaan siihen olisi sisällytettävä myös konkreettinen tuloksellisuuden ja tulosten mittaaminen, ja toteaa, että myös tämä on erityisen tärkeää parlamentin tapauksessa, sillä tulosten puuttumisella on suora vaikutus toimielimen maineeseen;

6.  toteaa tätä taustaa vasten, että parlamentin työ vastuuvapausmenettelyn yhteydessä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella perusteellisesti parlamentin hallinnon tilinpäätöstä; kehottaa lujittamaan parlamentin sisäistä kirjanpidon ja tilintarkastuksen alan asiantuntijuutta, jota esittelijät voivat hyödyntää valmistellessaan vastuuvapausmietintöjä;

Parlamentin tilinpäätös

7.  panee merkille, että parlamentin lopullinen talousarvio vuonna 2015 oli yhteensä 1 794 929 112 euroa eli 19,78 prosenttia monivuotisen rahoituskehyksen(8) otsakkeesta 5, johon sisältyvät unionin toimielinten hallintomenot vuonna 2015, ja toteaa, että kasvua vuoden 2014 talousarvioon verrattuna (1 755 631 742 euroa) oli 2,2 prosenttia;

8.  ottaa huomioon, että tileihin kirjattuja tuloja oli 31. joulukuuta 2015 yhteensä 176 367 724 euroa (174 436 852 euroa vuonna 2014), josta käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen määrä oli 27 988 590 euroa (26 979 032 euroa vuonna 2014);

9.  panee merkille, että 71 prosenttia sitoumuksista sisältyi seuraavaan neljään lukuun: luku 10 ”Toimielimen jäsenet”, luku 12 ”Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt”, luku 20 ”Kiinteistöt ja niiden liitännäiskulut” ja luku 42 ”Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot”; toteaa tämän osoittavan, että parlamentin menoille on tyypillistä suuri jatkuvuus ja ne liittyvät suurimmaksi osaksi jäsenten ja henkilöstön palkkioihin, joita mukautetaan henkilöstösääntöjen ja muiden sopimusvelvoitteiden perusteella;

10.  panee merkille seuraavat määrät, joiden perusteella parlamentin tilit varainhoitovuodelta 2015 on päätetty:

a)  Käytettävissä olleet määrärahat (euroa)

määrärahat 2015

1 794 929 112

erikseen esitetyt siirrot varainhoitovuodelta 2014

ilman eri toimenpiteitä tehdyt siirrot varainhoitovuodelta 2014

277 911 825

käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin perustuvat määrärahat vuodelta 2015

27 988 590

käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin perustuvien määrärahojen siirrot vuodelta 2014

106 077 150

Yhteensä

2 206 906 677

b)  Määrärahojen käyttö varainhoitovuonna 2015 (euroa)

sitoumukset

2 176 992 756

suoritetut maksut

1 770 807 099

seuraavalle vuodelle ilman eri toimenpiteitä siirretyt määrärahat, käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin perustuvat määrärahat mukaan luettuina

392 379 176

seuraavalle vuodelle erikseen siirretyt määrärahat

peruuntuneet määrärahat

43 720 402

c)  Talousarviosta saatu rahoitus (euroa)

saatu vuonna 2015

176 367 724

d)  Kokonaistase 31. joulukuuta 2015 (euroa)

1 511 058 599

11.  toteaa, että vuonna 2015 parlamentin talousarvioon otetuista määrärahoista sidottiin 99,1 prosenttia ja peruuntumisaste oli 0,9 prosenttia ja että talousarvion toteutusaste oli edellisvuosien tapaan erittäin korkea;

12.  kiinnittää huomiota siihen, että peruuntuneita määrärahoja oli yhteensä 41 422 684 euroa ja että suurin osa peruutuksista koski palkkoja ja kiinteistöihin liittyviä menoja;

13.  panee merkille keräilysiirron, jonka määrä oli 71 000 000 euroa eli neljä prosenttia kaikista määrärahoista, joita siirrettiin alustavia määrärahoja sisältävistä budjettikohdista ja muista lähteistä Konrad Adenauer -rakennuksen vuosivuokrien maksamista varten; kehottaa laatimaan parlamentin kiinteistöpolitiikan riittävän selkeästi osana talousarviostrategiaa; pitää keräilysiirron tasoa erittäin korkeana; on vakaasti sitä mieltä, että talousarvion tehokkaan hallinnoinnin avulla tällaisten siirtojen määrä voitaisiin vähentää mahdollisimman alhaiseksi; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta laatimaan tässä yhteydessä kertomuksen parlamentin kiinteistöpolitiikasta;

Tilintarkastustuomioistuimen lausunnot vuoden 2015 tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta

14.  panee merkille, että tarkastusevidenssi osoittaa kokonaisuutena tarkasteltuna, että hallintomenojen virhetaso ei ollut olennainen, mutta kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä oli seitsemän eli hallintoa koskevassa monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 5 arvioitu virhetaso oli 0,6 prosenttia (joka on enemmän kuin 0,5 prosenttia vuonna 2014);

15.  panee erittäin huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan tarkastetuista kaikkien unionin toimielinten 151 tapahtumasta 22:een (14,6 prosenttiin) liittyi virhe; toteaa kuitenkin, että näistä 22 tapahtumasta ainoastaan seitsemän tapahtuman virheet ilmaistiin kvantitatiivisesti ja niistä koitui näin ollen taloudellisia vaikutuksia, minkä seurauksena arvioitu virhetaso oli 0,6 prosenttia;

16.  panee lisäksi merkille tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuotta 2015 koskevassa vuosikertomuksessa esittämät parlamenttia koskevat erityiset havainnot; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita kontrolleissa, jotka koskivat vuonna 2014 toteutuneiden menojen hyväksymistä ja maksamista; huomauttaa, että tämä koski vain yhtä tarkastetuista 16:sta yhtä tai useampaa poliittista ryhmää koskevasta parlamentin tapahtumasta ja että nämä puutteet selvitettiin vuonna 2015;

17.  panee merkille parlamentin tilintarkastustuomioistuimen kanssa pidetyssä kuulemismenettelyssä antamat vastaukset; pyytää tilintarkastustuomioistuinta antamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle tietoa siitä, miten sen suositus, joka koskee paremman ohjeistuksen antamista ja poliittisille ryhmille osoitettujen talousarviomäärärahojen käyttöä koskevan nykyisen valvontakehyksen arviointia, pannaan täytäntöön;

Sisäisen tarkastajan vuosikertomus

18.  toteaa, että sisäinen tarkastaja esitteli vuosikertomuksensa 30. tammikuuta 2017 pidetyssä asiasta vastaavan valiokunnan avoimessa kokouksessa ja kertoi hyväksyneensä vuonna 2015 kertomukset seuraavista aiheista:

   sisäisen tarkastajan kertomuksiin sisältyvien keskeneräisten toimien seuranta
   monikielisyyttä koskevat menettelysäännöt
   tietotekniikan toimintojen tehokkuuden ja tuloksellisuuden mittaaminen
   varainhoitojärjestelmä (FMS)
   velkojen perintäprosessi
   toiminnan jatkuvuuden hallinta
   tietotekniikkakeskuksen inventaario ja ulkopuolisen asiantuntemuksen hallinta;

19.  panee merkille sisäisen tarkastajan esittämät näkemykset seuraavista tarpeista ja kannattaa niitä:

   tarvitaan perusteltu ehdotus, joka koskee monikielisyyttä koskevien menettelysääntöjen ajantasaistamista tulkkauspalvelujen osalta ja johon sisältyy kolmikantakokousten suunnittelua koskevia erityisiä sääntöjä
   tulkattavien kokousten sääntelykehystä on parannettava esimerkiksi siten, että voimassa olevat säännöt sovitetaan entistä paremmin toisiinsa ja kysyntä jaetaan tasaisemmin viikon ajalle ja selvitetään ja käytetään alikäytössä olevat kokousajat; lyhyellä varoitusajalla peruuntuneiden kokousten määrää on vähennettävä, sillä se on huomattavaa resurssien väärinkäyttöä
   oikeudellisten menettelyjen aloittamiseksi ja velkojen perimisestä luopumiseksi tarvitaan asianmukaiset kriteerit ja ohjeelliset kynnysarvot, jotka johtava valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä hyväksyy
   tarvitaan asianmukainen ohjausjärjestelmä ja toimintatapa (toimielimen ohjeet ja käytännön järjestelyt) toiminnan jatkuvuuden hallintaa varten;

20.  toteaa, että vuoden 2015 lopussa useiden seurantatarkastusten jälkeen neljä sisäisen valvonnan kehyksen uudelleentarkastelua koskevaa toimea, joihin liittyy kohtalainen riski, oli yhä kesken ja että yhden niistä määräaika on siirretty vuoteen 2017 parlamentin uuden varainhoitojärjestelmän yhteydessä; kehottaa sisäistä tarkastajaa tiedottamaan talousarvion valvontavaliokunnalle näissä toimissa saavutetusta edistymisestä;

21.  pyytää sisäistä tarkastajaa keskittymään vuosikertomuksensa esittelyssä tiiviimmin niihin seikkoihin, joissa on havaittu puutteita ja/tai sääntöjenvastaisuuksia; pyytää lisäksi, että sisäinen tarkastaja saattaa tehtäviään toteuttaessaan havaitsemiensa ongelmien seurannasta, tilanteen kehittymisestä ja ongelmiin löydetyistä ratkaisuista laatimansa kertomukset talousarvion valvontavaliokunnan saataville; pyytää pääsihteeriä ottamaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla tuloksellisuutta ja tuloksia voidaan arvioida;

Vuotta 2014 koskevan vastuuvapauspäätöslauselman seuranta

22.  panee merkille talousarvion valvontavaliokunnalle vuotta 2014 koskevaan vastuuvapauspäätöslauselmaan 20. lokakuuta 2016 annetut kirjalliset vastaukset sekä pääsihteerin vastaukset useisiin vuotta 2014 koskevaan vastuuvapauspäätöslauselmaan sisältyneisiin kysymyksiin ja pyyntöihin ja niiden johdosta käydyn keskustelun parlamentin jäsenten kanssa; pitää kuitenkin valitettavana, että monet näistä pyynnöistä eivät ole johtaneet toimiin eikä tätä ole selitetty tai perusteltu mitenkään; pitää tärkeänä, että pääsihteeri osallistuu entistä useammin parlamentin talousarviota ja sen toteutukseen vaikuttavia seikkoja koskeviin keskusteluihin talousarvion valvontavaliokunnassa;

23.  huomauttaa, että määräajat parlamentin vastuuvapautta koskevan mietintöluonnoksen esittämiseksi ja pääsihteerille mahdollisesti esitettävien lisäkysymysten tekemiseksi eivät ole keskenään johdonmukaisia; pyytää pääsihteeriä vastaamaan lisäkysymyksiin ennen tarkistusten jättämisen määräaikaa ja tarvittaessa ennen valiokuntaäänestystä;

Parlamentin vuotta 2015 koskeva vastuuvapaus

24.  panee merkille talousarviosta vastaavan varapuhemiehen, pääsihteerin ja talousarvion valvontavaliokunnan 30. tammikuuta 2017 käymän keskustelun, jossa olivat läsnä tilintarkastustuomioistuimen jäsen ja sisäinen tarkastaja;

25.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin hallinto on sitoutunut parantamaan jatkuvasti parlamentin yksiköiden toiminnan tuloksellisuutta ja tekemään sen tehokkaalla tavalla, vaikka katsoo myös, että joissakin tapauksissa muutosten täytäntöönpano on liian hidasta;

26.  toteaa, että parlamentin toiminnasta aiheutuvat kustannukset ovat noin 3,60 euroa kansalaista kohden vuodessa, mikä ei ole lainkaan hävettävää muihin parlamenttilaitoksiin verrattuna, etenkin kun kolmasosa kustannuksista johtuu taustalla olevista perustekijöistä, kuten monikielisyydestä ja monesta työskentelypaikkakunnasta, joihin parlamentilla itsellään on vain vähän sananvaltaa ja joita muilla parlamenteilla ei samalla tavalla ole;

27.  toteaa kuitenkin, että tulosbudjetointiin kiinnitetään vaihtelevassa määrin huomiota eri pääosastoissa ja että se on pitkälle kehittynyttä esimerkiksi varainhoidon pääosastossa mutta on vasta alustavassa vaiheessa muualla hallinnossa; kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että asetetaan selkeät, mitattavissa olevat tavoitteet, joita seurataan kaikkialla hallinnossa;

28.  panee merkille pääsihteerin vastauksen kysymykseen, joka koski parlamentin jäsenten ja kansalaisten pääsyä ePetition-sovellukseen, sekä oikeudellisen yksikön selvityksen; pyytää pääsihteeriä tiedottamaan oikeudellisen yksikön suosituksiin liittyvistä jatkotoimista;

29.  panee tyytyväisenä merkille, että hallinto on kiinnittänyt huomiota kestävyyteen erityisesti julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä; toteaa kuitenkin, että julkisia hankintoja koskevan uuden direktiivin(9) tultua voimaan on voitu lisätä sosiaalista ja ekologista kestävyyttä koskevien kriteerien painoarvoa suhteessa alhaisimman hinnan kriteeriin;

30.  kehottaa pääsihteeriä esittämään toimintasuunnitelman siitä, miten kestävyyskriteerejä sovelletaan parlamentin julkisissa hankintamenettelyissä, ja sisällyttämään siihen arvion siitä, miten ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja on käytetty kestävän kehityksen edistämiseen;

31.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan parlamentin toiminnan maantieteellisestä hajauttamisesta aiheutuu 114 miljoonan euron kustannukset vuodessa, ja panee merkille Euroopan unionin toimielinten kotipaikan sijainnista 20. marraskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa(10) tehdyn havainnon , että 78 prosenttia kaikista henkilöstösääntöjen alaisen parlamentin henkilöstön virkamatkoista on suoraa seurausta parlamentin yksiköiden maantieteellisestä hajauttamisesta; palauttaa mieliin, että hajauttamisesta aiheutuvat ympäristövaikutukset eli hiilidioksidipäästöt ovat arviolta 11 000 ja 19 000 tonnin välillä; kehottaa puhemiehistöä pyytämään pääsihteeriä laatimaan viipymättä parlamentin yhden toimipaikan järjestelmää koskevan etenemissuunnitelman; toistaa pitävänsä välttämättömänä, että parlamentti ja neuvosto laativat yhden toimipaikan järjestelmää koskevan etenemissuunnitelman, jota parlamentti on useissa aiemmissa päätöslauselmissaan pyytänyt, ja toteaa, että tällä tavoin saataisiin aikaan säästöjä pitkällä aikavälillä; katsoo, että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tällä hetkellä sijoitetut unionin erillisvirastot on siirrettävä maan unionista eroamisen vuoksi muualle, mikä tarjoaa erinomaisen tilaisuuden ratkaista monta kysymystä samalla kertaa; huomauttaa kuitenkin, että SEUT:n 341 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden hallitukset vahvistavat yhteisellä sopimuksella unionin toimielinten kotipaikan ja että SEU:n ja SEUT:n liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 6 mukaisesti parlamentin kotipaikka on Strasbourg; muistuttaa, että yhden toimipaikan järjestelmä edellyttää perussopimusten muuttamista;

32.  panee merkille, että hallinto vastasi parlamentin vastuuvapautta vuodelta 2013 koskevan kyselyn kysymykseen nro 75 päättäneensä lakkauttaa pitkäaikaisten virkamatkojen käytännön, jotta saataisiin aikaan huomattavia säästöjä, mutta pitää erittäin ristiriitaisena sitä, että tällä hetkellä 13 henkilöstön jäsentä on pitkäaikaisella virkamatkalla; katsoo, että erään henkilöstön jäsenen pitkäaikainen virkamatka, josta maksetaan ulkomaankorvaus ja päiväraha, paikkaan, jossa kyseinen jäsen on jo asunut ja työskennellyt, on tuomittavaa veronmaksajien varojen väärinkäyttöä ja henkilöstösääntöjen vastaista; vaatii selvitystä kaikkien pitkäaikaisten virkamatkojen olosuhteista ja erityisesti niiden perusteiden ja kustannusten julkaisemista;

33.  huomauttaa, että kaikkien unionin virkamiesten ja muiden toimihenkilöiden, kabineteissa työskentelevä henkilöstö mukaan luettuna, on suoritettava tehtävänsä henkilöstösääntöjen määräyksiä noudattaen ainoastaan unionin edun mukaisesti; korostaa, että unionin virkamiehet saavat palkkansa veronmaksajien rahoista, joita ei ole tarkoitettu rahoittamaan yhdenkään puhemiehen kansallisia poliittisia intressejä edistäviä tiedotusmenoja tai muita henkilöstömenoja; kehottaa puhemiehistöä vahvistamaan parlamentille tätä asiaa koskevat selkeät säännöt;

34.  panee merkille puhemiehen 21. lokakuuta 2015 tekemän päätöksen, jolla hän pyrki siihen, että nimitykset parlamentin johtotehtäviin voitaisiin tehdä ilman muodollisia menettelyjä ja erityisesti ilman ehdotuspyyntöjä; toteaa, että kyseinen päätös ”ei vastannut sääntöjä” (hallinnon vastaus talousarvion valvontavaliokunnan toiseen kyselyyn); vaatii, että kyseinen puhemiehen päätös kumotaan virallisesti;

35.  panee merkille, että 15. joulukuuta 2015 puhemies itse antoi hyväksynnän kabinettinsa henkilöstöä koskevalle rajaamattomalle erityiskorvaukselle, joka ylitti kabinettikuluihin varatut enimmäismäärät, vaikka tällaiset erityiskorvaukset eivät ole henkilöstösääntöjen määräysten mukaisia; nostaa jälleen esille kysymyksen siitä, oliko tämä hyväksyntä laillinen ja ovatko erityiskorvaukset päteviä; kehottaa harkitsemaan kyseisen päätöksen kumoamista;

Vierailijaryhmiä koskevan avustusjärjestelmän hallinnointi

36.  panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi 24. lokakuuta 2016 taloudellisen tuen maksamista kutsutuille vierailijaryhmille koskevat muutetut säännöt;

37.  panee tyytyväisenä merkille, että muutetut säännöt vähentävät merkittävästi käteismaksuja ja sisältävät pakollisiin sähköisiin tilisiirtoihin siirtymisen, jolloin varkauksien uhka ja parlamentin maineriski vähenevät, samalla kun säännöt tarjoavat yhä huomattavaa joustavuutta; tukee puhemiehistön aikomusta arvioida muutettua järjestelmää vuoden kuluttua sen käyttöönotosta; pitää kuitenkin valitettavana, että maksut voidaan maksaa parlamentin jäsenten avustajien henkilökohtaisille tileille ja heidät voidaan nimetä varmentamaan ryhmien kuluja; pitää huolestuttavana, että tämä aiheuttaa parlamentin jäsenten valtuutetuille avustajille tarpeettoman rahoituksellisen ja oikeudellisen vastuun ja mahdollisen riskin; kehottaa puhemiehistöä pitämään tämän seikan uudelleentarkastelua ensisijaisena asiana;

38.  pitää valitettavana, että myöntäessään vastuuvapauden puhemiehelleen talousarvionsa toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 parlamentti poisti viime hetkellä tärkeitä kohtia, joissa nostettiin esille lisäkysymyksiä puhemiehen poliittisesta toiminnasta ja rahoituksesta vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä;

Avoimuusrekisteri ja eturistiriidat

39.  panee tyytyväisenä merkille, että tiedotusvälineiden ja yleisön kiinnostus parlamenttia ja sen hallintoa kohtaan on kasvanut; panee kuitenkin merkille, että eräiden toimittajien mukaan heidän on vaikea saada etsimäänsä tietoa; korostaa, että parlamentin ja sen hallinnon avoimuus on olennaisen tärkeää toimielimen legitimiteetin kannalta ja että tiedonsaantia olisi parannettava noudattaen silti aina henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä;

40.  kehottaa puhemiehistöä julkaisemaan parlamentin verkkosivustolla pääsihteerin sille toimittamat asiaankuuluvat asiakirjat koneellisesti luettavassa muodossa, jollei se niihin sisältyvien tietojen luonteen, esimerkiksi henkilötietojen suojan yhteydessä, vuoksi ole mahdotonta;

41.  katsoo, että parlamentin sisäisten päätöksentekoelinten ja erityisesti puhemiehistön työstä on tehtävä läpinäkyvämpää ja yleisölle avoimempaa; pyytää julkaisemaan puhemiehistön kokousten esityslistat intranetissä hyvissä ajoin ja julkaisemaan kokousten pöytäkirjat huomattavasti nykyistä nopeammin; katsoo, että ei ole tarpeen odottaa, että ne käännetään kaikille kielille;

42.  muistuttaa parlamentin jäsenten velvoitteesta ilmoittaa välittömästi hallinnolle kaikista mahdollista muutoksista sidonnaisuuksiaan koskevissa ilmoituksissa;

43.  pyytää pääsihteeriä välittämään tämän päätöslauselman puhemiehistölle ja korostamaan erityisesti kaikkia puhemiehistölle esitettyjä pyyntöjä toimenpiteiden toteuttamiseksi tai päätösten tekemiseksi; kehottaa pääsihteeriä vahvistamaan toimintasuunnitelman ja aikataulun, joiden avulla puhemiehistö voi seurata parlamentin vastuuvapauspäätöslauselmiin sisältyviä suosituksia ja/tai toteuttamaan niitä koskevia toimia, ja sisällyttämään tulokset vuotuiseen seuranta-asiakirjaan; kehottaa pääsihteeriä raportoimaan budjettivaliokunnalle ja talousarvion valvontavaliokunnalle hyvissä ajoin kaikista puhemiehistölle esittämistään hankkeista, joilla on merkittäviä budjettivaikutuksia;

44.  katsoo, että parlamentin jäsenten olisi voitava käyttää parlamentin verkkosivustoa siihen, että he tarjoavat äänestäjilleen mahdollisimman avoimesti tietoa toiminnastaan, ja kehottaa sen vuoksi pääsihteeriä kehittämään järjestelmän, jossa jäsenet voivat julkaista tiedot kokouksistaan edunvalvojien kanssa; kehottaa pääsihteeriä mahdollistamaan tämän ilman lisäviivytystä, kuten on jo pyydetty parlamentin vuotta 2014 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassa;

45.  pyytää puhemiehistöä määrittelemään ja julkaisemaan yleisen kulukorvauksen käyttöä koskevat säännöt;

46.  panee merkille, että jäsenet tuntevat heikosti mahdollisuuden palauttaa yleisen kulukorvauksen ylijäämiä; muistuttaa jäseniä siitä, että yleinen kulukorvaus ei merkitse henkilökohtaista lisäpalkkaa; pyytää pääsihteeriä tiedottamaan tästä mahdollisuudesta ensisijaisena asiana; kehottaa jäseniä palauttamaan ylijäämät toimikautensa päättyessä;

47.  pyytää vastaavasti pääsihteeriä toimittamaan helposti käsiteltävässä muodossa olevia tiedostoja niille jäsenille, jotka haluavat julkaista omilla verkkosivustoillaan yksityiskohtaisia tietoja muista parlamentin heille maksamista korvauksista;

48.  pyytää pääsihteeriä lisäksi avustamaan asiasta kiinnostuneita poliittisia ryhmiä samalla tavalla;

49.  toteaa, että parlamentin verkkosivustolla on saatavilla useita asiakirjoja, jotka koskevat päätöstä Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden tunnustamisesta ja jotka sisältävät yksityiskohtaista tietoa niille myönnettävän lopullisen rahoituksen määrästä; kehottaa parlamenttia pyytämään komissiota esittämään ehdotuksen, joka koskee Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta annetun voimassa olevan unionin säädöksen(11) tarkistamista ja jossa muun muassa tiukennetaan Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden perustamiselle asetettuja vaatimuksia väärinkäytösten estämiseksi;

50.  panee tyytyväisenä merkille käyttöön otetun erityisen lomakkeen, jonka avulla esittelijät voivat ilmoittaa mietintöihinsä vaikuttaneet edunvalvojat (lainsäädännöllinen jalanjälki);

51.  toistaa parlamentin hallinnolle esittämänsä pyynnön, että se laatisi raportin siitä, miten edunvalvojat ja muut ulkopuoliset organisaatiot käyttävät parlamentin tiloja;

52.  toteaa huolestuneena, että nykyisiä parlamentin jäsenten menettelysääntöjä on ehkä vielä parannettava eturistiriitojen välttämiseksi, ja katsoo, että tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin näkökohtiin:

   jäsenten sivutoiminen palkkatyö
   entisten jäsenten edunvalvontatoiminta unionin toimielimissä kaudella, jolloin heillä on oikeus siirtymäkauden korvaukseen
   jäsenten sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten rekisteröinti
   neuvoa-antavan komitean kokoonpano ja valtuudet;

Viestinnän pääosasto (DG COMM)

53.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin viestintätoimien tuloksellisuuden mittaamiseen on kehitetty indikaattoreita, ja pyytää pääsihteeriä omistamaan parlamentin toimintaa vuonna 2016 käsittelevässä selvityksessä erillisen osion uuden tuloksellisuuteen perustuvan lähestymistavan vaikuttavuudelle viestinnän alalla;

54.  kannattaa eri ohjelmia, joilla pyritään helpottamaan parlamentin toiminnasta lisätietoa haluavien toimittajien ja kansalaisten vierailuja;

55.  palauttaa tässä yhteydessä mieliin vuotta 2014 koskevan vastuuvapausmenettelyn yhteydessä esittämänsä havainnon, että parlamentin verkkosivusto oli edelleen varsin käyttäjäepäystävällinen, sitä oli vaikea käyttää eikä siihen ollut vielä sisällytetty viimeisintä teknologiaa, minkä vuoksi sivustolta oli vaikea löytää tarvittavaa tietoa nopeasti; toteaa myös huomauttaneensa, että vaikka viestintä unionin kansalaisten kanssa on tärkeää, verkkosivustolla ei edesautettu parlamentin kuvan kirkastamista suuren yleisön keskuudessa;

56.  kehottaa viestinnän pääosastoa ottamaan käyttöön tarkoituksenmukaisemman ja käyttäjäystävällisemmän verkkosivuston, joka sisältää aiempaa tehokkaamman hakukoneen, joka terävöittää parlamentin profiilia kansalaisten silmissä ja jolla vastataan aiempaa suoremmin kansalaisten tarpeisiin ja kiinnostuksenkohteisiin; toteaa, että saavutetut tulokset ovat olleet vain keskinkertaisia, vaikka resursseja on käytetty huomattava määrä;

57.  ilmaisee huolensa parlamentin viestintästrategian vaikuttavuudesta; kehottaa tältä osin tarkastelemaan perusteellisesti nykyistä strategiaa ja erityisesti soveltamaan aktiivisempaa lähestymistapaa niitä kohtaan, jotka eivät ole kiinnostuneita parlamentin toiminnasta tai suhtautuvat jopa epäilevästi sen toimintaan; pyytää pääsihteeriä laatimaan uuden strategian, jolla tavoitetaan ja otetaan huomioon aiempaa paremmin myös nämä kansalaiset, esimerkiksi helpottamalla tiedonsaantia, ja käsitellään asianmukaisesti perusteettomat parlamenttia koskevat ennakkoluulot välttäen kuitenkin tarpeettomia ja kalliita mainoskampanjoita;

58.  korostaa tarvetta uudistaa parlamentin tiedotustoimistojen tehtävä optimoimalla uusien viestintätekniikoiden ja -mallien käyttö ja hyödyntämällä niiden etuoikeutettua maantieteellistä sijaintia kansalaisten lähellä, jotta voidaan tehostaa entisestään paikallistapahtumia koskevia toimia, kuten parlamentin jäsenten ja kansalaisyhteiskunnan välisiä keskusteluja, ja jotta voidaan kuunnella kansalaisia ja pitää yhteyttä heihin; korostaa, että tällaisten tapahtumien herättämällä verkkokeskustelulla ja tiedotusvälineiden huomiolla voitaisiin entistä paremmin tavoittaa kansalaiset; toteaa, että jäsenvaltioissa sijaitsevien tiedotustoimistojen kiinteistö- ja henkilöstökustannukset ovat suhteettoman korkeat verrattuna rahamäärään, joka käytetään näiden toimistojen avaintehtäviin; kehottaa pääsihteeriä esittämään talousarvion valvontavaliokunnalle vuoden 2017 loppuun mennessä Brysselin ja Strasbourgin tiedotustoimistoista yksityiskohtaisen toiminta- ja rahoituskertomuksen, jossa keskitytään erityisesti niistä saatavaan lisäarvoon;

59.  pitää huolestuttavina vastauksia, joita on annettu parlamentin tiedotustoimistoja eräissä jäsenvaltioissa koskeviin kirjallisesti vastattaviin kysymyksiin, sillä useimmissa tapauksissa vain murto-osa niiden toimintakustannuksista aiheutuu niiden todellisista päämääristä ja tehtävistä, kun leijonanosa varoista käytetään tilojen vuokriin ja henkilöstön palkka- ja matkakuluihin;

60.  pyytää pääsihteeriä parantamaan sisäistä viestintää eri pääosastojen välillä, jotta tieto esimerkiksi lainsäädäntöjunan kaltaisten uusien ja tärkeiden välineiden kehittämisestä tavoittaa entistä laajemman yleisön sekä parlamentin sisällä että sen ulkopuolella;

LUX-elokuvapalkinto

61.  pitää myönteisenä, että talousarvion valvontavaliokunnalle ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle esitettiin tulokset jäsenten keskuudessa vuotta 2013 koskevan vastuuvapausmenettelyn yhteydessä esitetyn pyynnön mukaisesti tehdystä kyselystä, jolla pyrittiin selvittämään, tunnetaanko LUX-elokuvapalkinto kunkin omassa jäsenvaltiossa ja miten siihen siellä mahdollisesti suhtaudutaan;

62.  palauttaa mieliin, että kyselyssä keskityttiin lähinnä LUX-elokuvapalkinnon tunnettuuteen parlamentin jäsenten ja elokuvantekijöiden keskuudessa ja palkinnon tavoitteeseen, joka on sen osoittaminen kansalaisille, että parlamentti on sitoutunut yhteisymmärrykseen perustuviin arvoihin, kuten ihmisoikeuksiin ja solidaarisuuteen, sekä sivistykselliseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen;

63.  toteaa, että kyselyllä oli alhainen vastausprosentti, sillä siihen osallistui vain 18 prosenttia parlamentin jäsenistä eli 137 jäsentä kaikista poliittisista ryhmistä ja jäsenvaltioista, ja että sen perusteella yli 90 prosenttia näistä jäsenistä oli tietoisia palkinnosta, 75 prosenttia jäsenistä ymmärsi sen tavoitteen ja yli 80 prosentilla jäsenistä oli myönteinen kuva siitä;

64.  ei ole vakuuttunut valintamenettelystä, jossa jäsenet nimeävät ehdokkaat ja valitsevat palkinnon voittajan, ja pyytää puhemiehistöä raportoimaan vaihtoehtoisista malleista toivottujen tulosten saavuttamiseksi esimerkiksi tukemalla elokuvantekijöiden järjestöjen toteuttamaa vastaavaa aloitetta;

65.  toteaa, että vaikka katsojien määrä on kasvanut vuosien kuluessa, 43 000 katsojaa unionin sisällä on silti hyvin alhainen luku ja herättää kysymyksen siitä, onko LUX-elokuvapalkinto perusteltu;

Euroopan historian talo

66.  pitää valitettavana, että Euroopan historian talon avaaminen, joka oli alun perin suunniteltu tapahtuvaksi maaliskuussa 2016, on viivästynyt siten, että ensin avajaiset lykättiin syys- ja marraskuuhun 2016 ja nyt avajaispäiväksi on vahvistettu 6. toukokuuta 2017;

67.  panee huolestuneena merkille meneillään olevat keskustelut vaihtuvien näyttelyjen luonteesta; korostaa Euroopan historian talon tieteellisen riippumattomuuden merkitystä näyttelyiden sisällön ja suunnittelun kannalta, sillä niistä päätetään yksinomaan museologisten ja historiallisten kriteereiden perusteella;

68.  on tyytyväinen siihen, että Euroopan historian talon arvioidaan houkuttelevan 250 000 kävijää vuosittain; huomauttaa, että kyseisen laitoksen vuotuiset toimintakustannukset ovat ennakkoarvioiden mukaan 13,3 miljoonaa euroa; pitää huolestuttavana, että kävijämäärä on alhainen suhteessa korkeisiin toimintakustannuksiin, kun otetaan huomioon, että vuonna 2015 parlamentissa kävi 326 080 vierailijaa, joihin liittyvät toimintakustannukset olivat vain 4,3 miljoonaa euroa;

69.  toteaa, että Parlamentariumin perustamisen ja Euroopan historian talon avaamisen seurauksena parlamentti ja sen ympäristö ovat muuttumassa kansalaisten ja turistien suosimaksi kohteeksi, joka lisää tietämystä parlamentin roolista ja osoittaa kansalaisille, että parlamentti on sitoutunut yhteisymmärrykseen perustuviin arvoihin, kuten ihmisoikeuksiin ja solidaarisuuteen; pyytää puhemiehistöä harkitsemaan vuoropuhelun aloittamista paikallisviranomaisten kanssa sen selvittämiseksi, miten ne voivat osallistua Euroopan historian talon rahoitukseen ja hallintoon;

70.  kehottaa puhemiehistöä harkitsemaan Euroopan historian talon hallinnon mukauttamista niin, että siinä painotetaan enemmän toimielinten välistä lähestymistapaa, ja tarkastelemaan mahdollisuutta tiivistää yhteistyötä unionin muiden toimielinten ja erityisesti komission ja neuvoston kanssa;

71.  on tyytyväinen komission päätökseen osallistua vuosittain 800 000 euron suuruisella tuella Euroopan historian talon toimintakustannuksiin; katsoo kuitenkin, että komission olisi rahoitettava huomattavasti suurempi osa arvioiduista vuotuisista toimintakustannuksista;

Henkilöstöasioiden pääosasto (DG PERS)

72.  panee merkille, että 31. joulukuuta 2015 pääsihteeristön palveluksessa oli yhteensä 5 391 virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä (96 enemmän kuin 31. joulukuuta 2014) ja poliittisten ryhmien palveluksessa oli yhteensä 771 virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä (26 enemmän kuin 31. joulukuuta 2014); toteaa, että sopimussuhteiset toimihenkilöt mukaan luettuina henkilöstöasioiden pääosastossa työskenteli 9 402 henkeä (467 enemmän kuin 31. joulukuuta 2014);

73.  panee merkille, että 1. tammikuuta 2015 parlamentin henkilöstötaulukosta poistettiin 47 tointa vuonna 2014 toteutetun henkilöstösääntöjen tarkistamisen ja kauden 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti ja että sen seurauksena henkilöstötaulukkoon jäi 6 739 tointa, joista 5 723 (84,9 prosenttia) pääsihteeristön palvelukseen ja 1 016 (15,1 prosenttia) poliittisten ryhmien palvelukseen; toteaa, että 31. joulukuuta 2015 pääsihteeristön toimista oli avoinna 4,9 prosenttia ja että vastaava osuus oli 9,6 prosenttia vuoden 2014 lopussa;

74.  panee tyytyväisenä merkille, että pääjohtajien sukupuolijakauma – 18,2/81,8 prosenttia vuonna 2014 – parani 33,3/66,7 prosenttiin vuonna 2015, mutta panee merkille, että johtajien sukupuolijakauma – 34/66 prosenttia vuonna 2014 – heikkeni 31,1/68,9 prosenttiin vuonna 2015; muistuttaa, että parlamentin henkilöstöstä ehdoton enemmistö on naisia mutta johtotehtävissä olevien naisten osuus on vähäinen; toteaa, että yksikönpäälliköiden sukupuolijakauma parani edelleen 30/70 prosentista vuoden 2014 lopussa 31,2/68,8 prosenttiin vuoden 2015 lopussa; korostaa näin ollen, että johtotehtävissä on yhä epätasapainoa ja että tasa-arvoisia mahdollisuuksia koskeva ohjelma säilyy keskeisen tärkeänä näiden virkojen yhteydessä; on vakaasti sitä mieltä, että parlamentin johtotehtävissä työskentelevien naisten osuus olisi nostettava vähintään 40 prosenttiin vuoteen 2019 mennessä;

75.  panee hämmästyneenä merkille, että parlamentin korkeiden virkamiesten nimittämisestä vastaava neuvoa-antava komitea koostuu yksinomaan ylimmän johdon edustajista, ja pyytää pääsihteeriä sisällyttämään komiteaan ammattijärjestön edustajan;

76.  korostaa, että maantieteellisen tasapainon eli tiettyä kansalaisuutta edustavien henkilöstön jäsenten määrän ja jäsenvaltioiden väkiluvun välisen suhteen olisi jatkossakin pysyttävä tärkeänä tekijänä resurssien hallinnassa ja että olisi otettava erityisesti huomioon vuodesta 2004 alkaen unioniin liittyneet jäsenvaltiot; pitää myönteisenä, että parlamentti on saavuttanut tasapainon niiden jäsenvaltioiden virkamiesten suhteen, jotka ovat liittyneet unioniin ennen vuotta 2004 ja sen jälkeen; huomauttaa kuitenkin, että näiden jäsenvaltioiden osuus vanhempien hallintovirkamiesten joukosta (AD 12–16) kolmella työskentelypaikkakunnalla on edelleen vain 3 prosenttia, kun niiden osuus unionin väestöstä on 21 prosenttia, joten kehitystä tarvitaan vielä;

77.  panee merkille, että tiettyjen toimintojen, kuten ruokaloiden ja siivouksen tapauksessa, parlamentti on pitänyt ulkoistamista parhaana vaihtoehtona ja että tämän seurauksena tietyissä pääosastoissa ulkopuolisen henkilöstön määrä parlamentin tiloissa voi jopa ylittää virkamiesten määrän;

78.  toteaa kuitenkin, ettei tällaisilla ulkoistamispäätöksillä voida perustella koko ulkopuolisen henkilöstön käyttöä ja että esimerkiksi innovoinnin ja teknisen tuen pääosastossa ulkopuolisen henkilöstön ja virkamiesten välistä suhdetta on vaikea perustella;

79.  katsoo, että ulkopuolisella henkilöstöllä ei pitäisi korvata tointen lukumäärän vähennystä, josta sovittiin vuonna 2014 henkilöstösääntöjen tarkistamisen ja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä;

80.  panee merkille pääsihteerin vastaukset kysymyksiin, jotka koskivat parlamentin ulkopuolisille sopimusyrityksille asettamia ehtoja; korostaa, että hallinnon on huolellisesti ja järjestelmällisesti varmistettava, että palveluntarjoajat noudattavat tinkimättä muun muassa työ-, turvallisuus- ja sosiaalilainsäädäntöä, jota on sovellettava kaikkeen parlamentin tiloissa työskentelevään ulkopuoliseen henkilöstöön, kuten ruokala-, siivous- ja huoltohenkilöstöön; kehottaa parlamenttia ottamaan käyttöön asianmukaisia hälytys- ja valvontamekanismeja, joilla ehkäistään ja havaitaan kaikki tapaukset, joissa on kyse yksittäisestä tai järjestelmällisestä huolimattomuudesta, väärinkäytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta, jotta se voi ryhtyä välittömiin toimiin;

81.  panee merkille, että menettely parlamentin vartiointipalvelujen tuottamiseksi sisäisesti on saatettu päätökseen ja että autonkuljettajapalvelun osalta vastaava menettely on meneillään; kehottaa pääsihteeriä raportoimaan talousarvion valvontavaliokunnalle näistä menettelyistä saaduista kokemuksista sekä niiden seurauksena mahdollisesti syntyneistä säästöistä;

82.  panee huolestuneena merkille, että ruokalan henkilökunta ei saa palkkaa sopimuksensa mukaisilta työtunneilta viikoilla, jolloin parlamentin jäsenet työskentelevät muualla, kuten vaalipiiriviikoilla ja jäsenten kokoontuessa täysistuntoon Strasbourgiin, ja että huomattava osa henkilökunnasta tekee lyhennettyä työaikaa, mikä vaikuttaa heidän työllisyyteensä ja ansioihinsa; kehottaa pääsihteeriä etsimään neuvotteluissa ruokalan palveluntarjoajan kanssa ratkaisun, joka takaa työntekijöille säännöllisen työajan ja palkan joka viikko;

83.  panee merkille, että vuoden 2015 lopussa parlamentissa työskenteli 1 813 valtuutettua avustajaa ja että edellisenä vuonna heitä oli 1 686; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota valtuutettujen avustajien ja paikallisten avustajien oikeuksiin, koska heidän sopimuksensa liittyvät suoraan heidän avustamansa parlamentin jäsenen tehtäviin, pitäen mielessä, että valtuutetut avustajat ovat henkilöstön jäseniä, joilla on työsopimus parlamentin kanssa, kun taas paikallisiin avustajiin sovelletaan eri maiden kansallista lainsäädäntöä;

84.  pitää valitettavana, että arviointikertomusta parlamentin jäsenten valtuutettuja avustajia koskevien sääntöjen soveltamisesta ei toimitettu talousarvion valvontavaliokunnalle ennen vuoden 2016 loppua, kuten vuotta 2014 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassa pyydettiin, ja se on edelleen toimittamatta;

85.  toteaa, että työpaikkakiusaamiseen ja väärinkäytösten paljastamiseen liittyvissä tapauksissa valtuutetut avustajat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä heidän sopimuksensa perustuvat parlamentin jäsenen ja avustajan keskinäiseen luottamukseen; toteaa, että tällaisen luottamuksen puuttuminen on jo itsessään peruste sopimuksen irtisanomiselle; toteaa lisäksi, että jos parlamentin jäsenen on erottava rikoksesta tai muusta lainvastaisesta toiminnasta aiheutuneen maineen tahrautumisen vuoksi, tavallisesti myös jäsenen kaikkien avustajien sopimukset irtisanotaan; kehottaa näin ollen välittömästi vahvistamaan valtuutettujen avustajien edustusta työpaikkakiusaamista käsittelevässä neuvoa-antavassa komiteassa ja varmistamaan tasapainoisen sukupuolijakauman, kuten pyydettiin jo vuosia 2013 ja 2014 koskevien vastuuvapausmenettelyjen yhteydessä; kehottaa puhemiehistöä osoittamaan asianmukaiset varat valituksen tehneiden valtuutettujen avustajien matka- ja oleskelukulujen kattamiseen, sillä heillä ei usein ole varaa tulla henkilökohtaisesti Brysseliin esittämään asiansa työpaikkakiusaamista käsittelevälle komitealle; kehottaa myös harkitsemaan henkilöstösääntöjen seuraavan tarkistamisen yhteydessä mahdollisuutta valtuutettujen avustajien taloudellista korvausta koskeviin toimenpiteisiin, jotta varmistetaan valtuutettujen avustajien yhdenvertainen kohtelu ja sen seikan huomioon ottaminen, että he ovat erityisen haavoittuvassa asemassa työpaikkakiusaamiseen ja väärinkäytösten paljastamiseen liittyvissä tapauksissa;

86.  panee tyytyväisenä merkille hallinnon aikomuksen käynnistää valtuutettujen avustajien Strasbourgin virkamatkoilla saamien kiinteämääräisten korvausten mukauttamisprosessi, sillä avustajien korvaukset ovat merkittävästi vakituisten virkamiesten saamia korvauksia alhaisemmat; tähdentää, että mukautuksen pitäisi perustua avoimeen laskentamenetelmään ja että mukautuksen ja vakituisten virkamiesten majoituskulukorvauksia ja muita korvauksia koskevien enimmäismäärien äskettäisen korottamisen välillä olisi oltava suora yhteys; painottaa myös, että tulevissa tarkistuksissa olisi otettava käyttöön korvausten automaattiset indeksikorotukset;

87.  pitää valitettavana, että puhemiehistö ei ole ottanut huomioon vuosia 2013 ja 2014 koskevissa vastuuvapauspäätöslauselmissa esitettyjä pyyntöjä soveltaa valtuutettuihin avustajiin samoja päivärahoja kuin muuhun henkilöstöön; pyytää pääsihteeriä toimittamaan ennen muutosten täytäntöönpanoa arvion tästä mukautuksesta aiheutuvista lisäkustannuksista; korostaa, että valtuutettujen avustajien virkamatkakorvausten enimmäismääriä ei ole mukautettu vuoden 2009 jälkeen ja että valtuutettujen avustajien ja muun henkilöstön korvausten välinen ero on kasvanut vähintään 40 prosenttiin sen jälkeen, kun otettiin käyttöön neuvoston 9. syyskuuta 2016 hyväksymät uudet enimmäismäärät, joita on sovellettu 10. syyskuuta 2016 alkaen vain virkamiehiin; pyytää siksi puhemiehistöä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin tämän eriarvoisuuden lopettamiseksi;

88.  pitää erittäin valitettavana, että valtuutetun avustajan palvelusaika jäsenen kuollessa tai erotessa päättyy kyseisen kalenterikuukauden loppuun; korostaa tämän tarkoittavan, että valtuutetulla avustajalla ei välttämättä ole edes päivän irtisanomisaikaa, jos jäsenen toimikausi sattuu päättymään kuukauden viimeisenä päivänä; ei pidä tilannetta hyväksyttävänä ja kehottaa ratkaisemaan sen henkilöstösääntöjen seuraavassa tarkistuksessa liittämällä irtisanomisajat kalenterikuukausien sijaan tiettyyn ajanjaksoon, joka voisi olla esimerkiksi neljä viikkoa; kehottaa myös puhemiehistöä ottamaan pikaisesti käyttöön tilapäisiä toimenpiteitä, joilla voitaisiin tarjota väliaikainen ratkaisu tähän ongelmaan ennen oikeudellista tarkistusta;

89.  on huolissaan väitetystä käytännöstä, jossa jäsenet velvoittavat valtuutetut avustajat lähtemään virkamatkalle varsinkin Strasbourgiin ilman matkamääräystä tai ilman, että heidän virkamatkakulujaan tai matkakulujaan yleensä korvataan; katsoo tällaisen käytännön tarjoavan mahdollisuuden väärinkäytöksiin; toteaa, että kun valtuutetut avustajat matkustavat ilman matkamääräystä, heidän on maksettava kustannukset omasta pussistaan eivätkä he kuulu työajan vakuutuksen piiriin; kehottaa puhemiehistöä varmistamaan, että henkilöstösäännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön, ja määräämään seuraamuksia jäsenille, jotka rikkovat sääntöjä;

90.  panee merkille, että harjoittelijat ovat oikeutettuja 0,50 euron alennukseen pääruoka-annoksista kaikissa Brysselin ja Luxemburgin itsepalveluravintoloissa ja 0,80 euron alennukseen Strasbourgissa; ei kuitenkaan pidä näitä alennuksia harjoittelijoiden keskimääräiset palkkatasot ja kahtena viime vuotena perityt korkeat hinnat huomioon ottaen riittävinä niin, että niillä olisi edes häviävän pieni vaikutus harjoittelijoiden rahatilanteeseen; kehottaa pääsihteeriä myöntämään heidän ansioitaan vastaavat hinnanalennukset;

91.  kehottaa puhemiehistöä varmistamaan, että taataan niiden valtuutettujen avustajien sosiaaliset oikeudet ja eläkeoikeudet, jotka ovat työskennelleet avustajina keskeytyksettä kahden viime vaalikauden ajan; kehottaa hallintoa näin ollen esittämään ehdotuksen, jossa otetaan huomioon päätös aikaistaa vaaleja vuonna 2014 sekä palvelukseenottomenettelyssä kulunut aika laskettaessa henkilöstösäännöissä edellytettyjä kymmentä palvelusvuotta;

92.  kehottaa puheenjohtajakokousta harkitsemaan uudelleen valtuutettujen avustajien mahdollisuutta osallistua jäsenten mukana tietyin, myöhemmin vahvistettavin ehdoin parlamentin virallisille valtuuskuntamatkoille ja virkamatkoille, kuten monet jäsenet ovat jo pyytäneet;

93.  kehottaa pääsihteeriä ja puhemiehistöä tutkimaan ja ratkaisemaan valtuutettuihin avustajiin liittyviä ongelmia, joita aiheutti pääasiassa viimekertainen vaalikauden vaihtuminen (viipeet sopimusten allekirjoittamisessa, sopimusten katkeaminen, Euroopan parlamentin vaalien aikaistaminen jne.) ja joilla voi olla vakavia seurauksia valtuutettujen avustajien työelämäoikeuksien kertymiselle tulevaisuudessa; pyytää ottamaan valtuutettujen avustajien edustajia mukaan ratkaisujen etsimiseen;

94.  pyytää parlamenttia yhtäläisten mahdollisuuksien ja työntekijöiden työoikeuksien takaamiseksi hyväksymään suuntaviivat, jotka koskevat palkkaluokkien laatimista valtuutetuille avustajille, ja kehittämään kutakin tehtäväryhmää varten selkeät toimenkuvat, vastuut ja tehtävät;

95.  toteaa, että vuonna 2015 päättyi lopullisesti 154 palvelussuhdetta, joista 126 aiheutui eläkkeelle siirtymisestä, 13 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä, 9 irtisanoutumisesta ja 6 kuolemasta; pyytää pääsihteeriä valvomaan tiukasti, että henkilöstösääntöjen 16 artiklan neljännen kohdan määräyksiä, jotka koskevat mahdollisia eturistiriitoja virkasuhteen päätyttyä parlamentissa ja erityisesti irtisanoutumistapauksissa, noudatetaan, ja pitää outona, että toistaiseksi ei ole julkaistu yhtään mahdollisia eturistiriitoja koskevaa tapausta;

96.  panee huolestuneena merkille, ettei ole tehty minkäänlaisia henkilöstöä koskevia erityisjärjestelyjä sen varalta, että jäsenvaltio päättää erota unionista; toteaa, että tämä kysymys koskee kaikkia unionin toimielimiä, ja kehottaa pääsihteeriä käymään vuoropuhelua komission kanssa sen varmistamiseksi, että brittityöntekijöistä ei tule brexitin uhreja ja että heidän sääntömääräiset, sopimusperusteiset ja kertyneet oikeutensa turvataan täysimääräisesti;

97.  kehottaa tehostamaan koulutuskurssien järjestämistä, jotta ne voitaisiin mukauttaa valtuutettujen avustajien erityistarpeisiin; katsoo, että hallinnon olisi erityisesti otettava huomioon parlamentin ja jäsenten toimintakalenteri ja määriteltävä räätälöityjä aikatauluja ja erityisaiheita;

98.  toteaa, että 43 prosenttia parlamentin henkilöstöstä on sitä mieltä, että etätyöllä olisi myönteinen vaikutus heidän työtyytyväisyyteensä; korostaa, että parlamentti on ainoa toimielin, joka ei ole ottanut käyttöön etätyötä ja joustavaa työaikaa koskevaa järjestelmää, vaikka molemmat ovat olleet monia vuosia käytössä useimmissa muissa toimielimissä, muun muassa komissiossa, ja ne ovat todistettavasti lisänneet tuottavuutta ja parantaneet henkilöstön elämänlaatua; panee merkille, että parlamentti otti lokakuussa 2016 käyttöön satunnaisen etätyön; pyytää pääsihteeriä raportoimaan kaikille asiasta kiinnostuneille yksiköille ja myös jäsenille ja heidän avustajilleen tämän palvelun täytäntöönpanosta; kehottaa myös ottamaan joustavan työajan mahdollisimman pian osaksi parlamentin työjärjestelyjä;

99.  kehottaa parlamenttia muuttamaan jäsenten ja poliittisten ryhmien tarjoamien harjoittelumahdollisuuksien sääntöjä, jotta voidaan parantaa harjoittelijoiden tilannetta parlamentissa; katsoo, että sääntöjen olisi katettava muun muassa asianmukainen korvaus, harjoittelujaksojen rajallisen keston määrittely ja opintosopimus;

Varainhoidon pääosasto (DG FINS)

Parlamentin tekemät sopimukset

100.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentti julkaisee verkkosivustollaan vuosittain kattavan luettelon kaikista toimeksisaajistaan yli 15 000 euron arvoisten sopimusten osalta ja että luettelossa esitetään toimeksisaajan nimi ja osoite, sopimuksen tyyppi ja kohde, sen kesto ja arvo, noudatettu menettely ja asiasta vastaava pääosasto;

101.  huomauttaa, että luettelo menee varainhoitoasetuksessa esitettyjä avoimuusvaatimuksia pidemmälle; kannustaa kaikkia unionin toimielimiä esittämään täysimääräiset tiedot kaikista toimeksisaajista ja julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä tehdyistä sopimuksista ja myös tapauksista, joissa on käytetty suoraa sopimuksentekomenettelyä tai rajoitettua menettelyä;

102.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöstä, jonka mukaan unionin toimielinten olisi perustettava yksi yhteinen julkinen hankintasopimuksia koskeva tietorekisteri, jotta niiden hankintatoimien tehokas avoimuuden varmistaminen ja jälkiseuranta olisi mahdollista;

103.  huomauttaa, että huolimatta aiemmista parannuskehotuksista parlamentin matkatoimiston tarjoama palvelu ei edelleenkään ole tyydyttävää, sillä hinnat ovat suhteellisen korkeat eikä matkatoimisto ole onnistunut neuvottelemaan sopimuksia tärkeimpien lentoyhtiöiden kanssa halvemmista hinnoista ja suuremmasta joustavuudesta matkajärjestelyjä tehtäessä;

104.  kehottaa matkatoimistoa pyrkimään tarjoamaan alhaisempia hintoja riippumatta siitä, mikä lentoyhtiö on kyseessä; pyytää matkatoimistoa ottamaan käyttöön palauteprosessin (käyttäjätyytyväisyyskyselyt) saadakseen selville, missä asioissa olisi mahdollista vielä edistyä;

Vapaaehtoinen eläkerahasto

105.  toteaa, että vapaaehtoisen eläkerahaston arvioitu vakuutusmatemaattinen alijäämä kasvoi 276,8 miljoonaan euroon vuoden 2015 lopussa; toteaa lisäksi, että vuoden 2015 lopussa huomioon otettava nettovarallisuus oli 155,5 miljoonaa euroa ja eläkevastuu oli 432,3 miljoonaa euroa;

106.  palauttaa mieliin, että rahaston ennakoidut tulevat vastuut jakautuvat useiden kymmenien vuosien ajalle ja että vapaaehtoinen eläkerahasto maksoi vuonna 2015 yhteensä 15,8 miljoonaa euroa;

107.  toteaa, että tämä herättää huolta rahaston varojen mahdollisesta ehtymisestä ja että parlamentti takaa eläkeoikeuksien maksamisen, jos ja kun rahasto ei kykene itse täyttämään velvoitteitaan;

108.  kehottaa jälleen kerran puhemiehistöä arvioimaan eläkerahaston nykytilannetta mahdollisimman pian;

109.  palauttaa mieliin viimevuotisen vastuuvapautta koskevan päätöslauselman(12) 112 kohdan, jossa kehotetaan arvioimaan eläkerahaston nykytilannetta; pitää valitettavana, ettei arviointia ole vielä toimitettu;

110.  palauttaa mieliin, että unionin tuomioistuin totesi vuonna 2013 päätöksen nostaa rahaston jäsenten eläkeikä 60 vuodesta 63 vuoteen, jotta pääomaa ei käytetä loppuun liian aikaisin, ja mukauttaa rahastoa uusiin parlamentin jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin olevan pätevä;

111.  toteaa, että kansallisten eläkerahastojen on yleensä täytettävä tiukat vaatimukset eikä niillä saa olla lainkaan vakuutusmatemaattista alijäämää, mutta vapaaehtoisella eläkerahastolla on nyt tällaista alijäämää 64 prosenttia eläkevastuista; pyytää pääsihteeriä esittämään puhemiehistölle kattavan toimintasuunnitelman sen välttämiseksi, että rahaston pääoma käytetään loppuun liian aikaisin;

Muut seikat

112.  pitää valitettavana, että valitessaan rahoituslaitoksia, jotka hoitavat sen maksuja ja tilejä, parlamentti ei kiinnitä huomiota näiden laitosten yhteiskuntavastuuta koskeviin toimintaperiaatteisiin, ja kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että jatkossa parlamentti toimii pääasiassa sellaisten rahoituslaitosten kanssa, joiden investointipolitiikassa keskitytään kestävyyteen ja muihin yhteiskuntavastuuta koskeviin näkökohtiin;

113.  korostaa, että vuonna 2015 parlamentilla oli noin 106,25 miljoonaa euroa pankkitileillä, joilta ei kertynyt ollenkaan korkotuloja; kehottaa pääsihteeriä tutkimaan, onko näin suuri määrä likviditeettiä tarpeen, ja erityisesti parantamaan varainhallintaa tässä suhteessa ja mahdollisesti etsimään keinoja pankkitilien tuottojen parantamiseksi;

Innovoinnin ja teknisen tuen pääosasto (DG ITEC)

114.  panee tyytyväisenä merkille innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston strategisten suuntaviivojen 2014–2019 täytäntöönpanon; panee merkille, että parlamentin jäsenten ja henkilöstön sähköisessä työympäristössä toteutetaan monia muutoksia, mutta näiden muutosten vaikutukset ja myös niiden uudet mahdollisuudet ovat varsin tuntemattomia ja niitä kehitetään pääasiassa innovoinnin ja teknisen tuen pääosastossa; kehottaa tiivistämään innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston ja viestinnän pääosaston yhteistyötä, jotta voidaan parantaa sisäistä ja ulkoista viestintää niistä monista innovaatioista, jotka on otettu tai otetaan pian käyttöön;

115.  panee merkille innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston pyrkimykset lisätä parlamentin verkkosivuja koskevia osumia Google-hakukoneen yhteydessä; katsoo kuitenkin, että myös parlamentin oman verkkosivuston hakutoiminnolla olisi saatava mielekkäitä tuloksia, jotta käyttäjät voisivat portaalin kautta päästä nopeasti etsimilleen verkkosivuille; panee huolestuneena merkille, että tällä hetkellä hakukone ei toimi asianmukaisesti, ja kehottaa pääsihteeriä löytämään nopean ratkaisun tähän pitkään jatkuneeseen ongelmaan;

116.  panee huolestuneena merkille, että vaikka innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston uusiin laitteistohankintoihin myönnetään vuosittain yli 35 miljoonaa euroa, hankinnoissa ei sovelleta selkeää ekologista ja sosiaalista kestävyyttä koskevaa politiikkaa, ja pyytää pääsihteeriä laatimaan toimintasuunnitelman sen varmistamiseksi, että jatkossa kaikki laitteistoja koskevat tarjouskilpailut sisältävät ekologista ja sosiaalista kestävyyttä koskevat valintaperusteet;

117.  kehottaa innovoinnin ja teknisen tuen pääosastoa huolehtimaan siitä, että kaikkia parlamentin verkkosivuja voidaan käyttää mobiililaitteilla, sillä nykyisiä käyttöliittymiä ei voida pitää yhteensopivina mobiililaitteiden kanssa, vaikka suuri osa kävijöistä käyttää iPadia tai matkapuhelinta vieraillessaan parlamentin ja erityisvaliokuntien sivustoilla; ehdottaa, että toteutetaan toimenpiteitä, joilla parannetaan näkyvästi ja kohtuullisessa ajassa verkkosivujen käytettävyyttä mobiililaitteilla;

118.  pitää jäsenten edustajantoimen kannalta välttämättömänä, että tulostimet jäävät heidän toimistoihinsa; huomauttaa, että halvat geneeriset värikasetit saattavat mahdollisesti johtaa hiukkaspäästöjen vaarallisiin tasoihin ja terveyshaittoihin; kehottaa siksi innovoinnin ja teknisen tuen pääosastoa ja infrastruktuurin ja logistiikan pääosastoa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään ympäristöystävällisten tulostimien hankintaa, ja varmistamaan, että niissä käytetään ainoastaan alkuperäisiä värikasetteja, samalla kun annetaan jäsenille ja heidän avustajilleen mahdollisuus sijoittaa tulostimet työhuoneidensa sijasta niiden läheisyyteen;

119.  panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi kokouksessaan 7. syyskuuta 2015 tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmien turvallisuutta koskevat toimintaperiaatteet; korostaa, että nykyisessä globaalissa toimintaympäristössä on kiireesti pantava täytäntöön huomattavasti nykyistä tiukemmat tieto- ja viestintätekniikan turvallisuutta koskevat toimintaperiaatteet, joissa otetaan täysimääräisesti huomioon kyberturvallisuuteen liittyvien riskien hallinta; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille parlamentin kyberturvallisuusvastaavan nimittämisen;

120.  toistaa vuotta 2014 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassa esittämänsä pyynnön ottaa käyttöön nopea hälytysjärjestelmä, jonka avulla innovoinnin ja teknisen tuen pääosasto voi yhteistyössä turvallisuusasioiden pääosaston kanssa lähettää nopeasti teksti- tai sähköpostiviestejä jäsenille ja henkilöstön jäsenille, jotka haluavat lisätä yhteistietonsa turvallisuutta koskevissa hätätilanteissa käytettävään viestintäluetteloon;

121.  antaa innovoinnin ja teknisen tuen pääosastolle tunnustusta siitä, että WiFi-yhteys on saatavilla kaikissa parlamentin rakennuksissa; toteaa kuitenkin, että Strasbourgin istuntosalissa langaton yhteys toimii epäluotettavasti, varsinkin äänestysten ja erityisen tärkeiden keskustelujen aikana, jolloin monet parlamentin jäsenet käyttävät yhteyttä samanaikaisesti; kehottaa pääsihteeriä toteuttamaan tässä suhteessa tarvittavat korjaustoimet;

Ulkoasioiden pääosasto

122.  pitää myönteisenä, että tietyt parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien julkisista kokouksista lähetetään jo verkossa suoratoistona; pyytää pääsihteeriä edelleen kehittämään ja laajentamaan tätä palvelua sekä valtuuskuntien verkkosivujen sisältöä;

Infrastruktuurin ja logistiikan pääosasto (DG INLO)

123.  panee merkille, että vuonna 2010 hyväksyttyä keskipitkän aikavälin kiinteistöstrategiaa tarkistetaan parhaillaan; pyytää, että strategia ulotetaan pidemmälle aikavälille ja että siihen sisällytetään tapaustutkimus brexitin todennäköisistä vaikutuksista;

124.  panee tyytyväisenä merkille, että vuodesta 2019 lähtien parlamentin jäsenten ja heidän avustajiensa käytettävissä on enemmän toimistotilaa Strasbourgissa; kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että niin kauan kuin ei ole löydetty ratkaisua parlamentin yhden toimipaikan järjestelmän toteuttamiseen, avustajaa kohden varataan voimassa olevien työsuojelumääräysten mukainen vähimmäisneliömetrimäärä, sillä parlamentti on tässä asiassa haavoittuvassa asemassa, koska se rikkoo näitä sääntöjä tietoisesti;

125.  pitää erittäin valitettavana päätöstä vaihtaa jäsenten ja heidän avustajiensa toimistojen kalusteet Brysselissä ja kehottaa perumaan päätöksen välittömästi; toteaa, että suurin osa kalusteista on täysin käyttökelpoisia ja ulkonäöltään kelvollisia eikä ole mitään tarvetta vaihtaa niitä; ei pidä joidenkin jäsenten palautetta – yleisen kyselyn sijaan – yksinään riittävänä perusteena kalusteiden vaihtamiseen ja pitää hallinnon esittämiä makuun, muotiin tai vanhentuneeseen tyyliin liittyviä argumentteja yhtä lailla riittämättöminä; katsoo, että yksittäiset kalusteet olisi vaihdettava vain, jos niissä näkyy selviä vaurioita tai merkittävää kulumista tai ne aiheuttavat työpaikalla erityisen tai yleisen terveysriskin (kuten mahdollinen ergonomisempien toimistotuolien kehittäminen); toteaa, että talouskriisin aiheuttamassa nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa tällainen ulkonäköseikkoihin keskittyminen saattaisi vaarantaa vakavasti parlamentin ja sen jäsenten uskottavuuden varsinkin kansalaisten ja suuren yleisön keskuudessa;

126.  toteaa, että puhemiehistön vuosina 2013 ja 2015 tekemien päätösten mukaisesti uusissa ateriapalvelusopimuksissa ei ole suoria tukia parlamentin talousarviosta; on kuitenkin huolissaan siitä, että tiettyjä palveluja tarjottiin vuonna 2015 markkinahintoja korkeampaan hintaan; viittaa tässä yhteydessä kahvitarjoiluun kokousten aikana; panee merkille, että hintoja tarkistettiin elokuussa 2016;

127.  pitää erittäin valitettavina sattumanvaraisia, subjektiivisia ja kohtuuttomia kriteerejä, joita käytettiin autonkuljettajien palvelukseen ottamisessa ja vuonna 2016 turvallisuussyistä aloitetussa tämän palvelun siirtämisessä parlamentin sisällä hoidettavaksi; pitää valitettavana, ettei menettelyssä otettu huomioon autonkuljettajien vuosien aikana hankkimaa osaamista ja kokemusta heidän työskennellessään tiiviisti jäsenten kanssa ja heidän kanssaan muodostunutta luottamussuhdetta sekä sitä, että he joutuivat työttömiksi siinä vaiheessa, kun moni heistä oli jo siinä iässä, että uutta työtä on vaikea löytää;

Tulkkaus- ja konferenssitoiminnan pääosasto (DG INTE)

128.  on huolissaan tulkkaus- ja konferenssitoiminnan pääosaston ja tulkkien edustajien välisestä ongelmallisesta työmarkkinavuoropuhelusta, joka käynnistyi tammikuussa 2014 ja jossa ei toistaiseksi ole päästy sopimukseen; kehottaa pääsihteeriä aloittamaan sovittelun osapuolten välillä, jotta voidaan parantaa keskinäistä ymmärrystä ja löytää ratkaisuja, jotka ovat kaikkien hyväksyttävissä;

129.  on tyytyväinen kehitykseen, jota on jo saavutettu tulkkaus- ja konferenssitoiminnan pääosaston nykyaikaistamisprosessissa ja joka näkyy varsinkin tulkkien saatavuuden parantumisena, tulkkaustuntien määrän hienoisena nousuna ja tulkkien työmäärän entistä parempana jakautumisena; panee merkille, että tilastojen laskentamenetelmää on selkeytetty ja että vuosilomia ja sairauslomia ei nyt oteta lainkaan huomioon tulkkien tulkkauskopissa keskimäärin viettämän tuntimäärän laskennassa;

130.  pyytää pääsihteeriltä tietoja toimenpiteistä, joita on toteutettu vuoden 2014 talousarviota koskevan vastuuvapauspäätöslauselman hyväksymisen jälkeen kokousjärjestelyihin liittyvän resurssitehokkuuden ja resurssien käytön vaikuttavuuden parantamiseksi järkeistämällä konferenssihallintoa parlamentissa;

Turvallisuusasioiden pääosasto (DG SAFE)

131.  panee tyytyväisenä merkille jatkuvasti turvallisuuden hyväksi toteutettavat toimet parlamentin tiloissa ja niiden ympäristössä; toteaa, että turvallisuusasioissa parlamentin on pyrittävä saavuttamaan herkkä tasapaino, jossa toisella puolella on erilaisten suojatoimien huomioon ottaminen ja toisella sellaisen turvallisuutta ylen määrin korostavan järjestelmän käyttöönotto, joka hidastaa parlamentin toimintaa; edellyttää silti parlamentin turvallisuuden parantamista entisestään ja kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että henkilöstö on asianmukaisesti koulutettua ja pystyy hoitamaan tehtävänsä ammattimaisesti myös hätätilanteissa;

132.  kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että yhteistyötä harjoitetaan aktiivisesti unionin toimielinten kesken samoin kuin Belgian, Ranskan ja Luxemburgin viranomaisten kanssa;

133.  kehottaa innovoinnin ja teknisen tuen pääosastoa ja turvallisuusasioiden pääosastoa vahvistamaan kyberpuolustusvalmiuksia ottaen huomioon viime kuukausina kasvaneen kyberhyökkäysten uhan;

Ympäristöystävällinen parlamentti

134.  palauttaa mieliin, että puhemiehistö käynnisti ympäristöasioiden hallintajärjestelmää (EMAS) koskevan hankkeen parlamentissa 19. huhtikuuta 2004; toteaa, että puhemiehistö hyväksyi vuonna 2016 tarkistetun ympäristöpolitiikan, jossa vahvistetaan ja toistetaan parlamentin sitoutuminen ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen;

135.  panee tyytyväisenä merkille toimielinten välisen ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevan neuvontapisteen perustamisen ja toteaa, että se on nyt otettava kaikilta osin käyttöön asettamalla selvät käytännön tavoitteet sekä tehostamalla sisäisiä tiedotus- ja edistämistoimia ja ympäristöä säästävien julkisten hankintojen hallintaa; korostaa, että myös alihankkijoina toimivien palveluntarjoajien on yhtä lailla noudatettava sääntöjä; pitää tässä suhteessa valitettavana, että parlamentissa käytetään suuria määriä muovipulloja, -kuppeja, -astioita ja -pakkauksia;

136.  palauttaa mieliin, että parlamentti on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjään 30 prosenttia kokoaikaista työntekijää kohden vuoteen 2020 mennessä vuoteen 2006 verrattuna; panee tyytyväisenä merkille, että kaudella 2006–2015 kyseinen indikaattori laski noin 24,3 prosenttia;

137.  pitää siksi erittäin tärkeänä, että parlamentti asettaa itselleen uusia, entistä haastavampia määrällisiä tavoitteita, joita asiasta vastaavien yksiköiden olisi mitattava säännöllisesti; panee tässä yhteydessä merkille puhemiehistön vuonna 2015 tekemän päätöksen parlamentin kaikkien hiilipäästöjen kompensoimisesta, mukaan luettuina parlamentin jäsenten kotipaikan ja parlamentin työskentelypaikkakuntien välisistä lennoista aiheutuvat päästöt;

138.  muistuttaa parlamenttia sen energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU mukaisesta sitoumuksesta, jonka perusteella se sitoutuu soveltamaan omistamiinsa ja käyttämiinsä rakennuksiin samoja vaatimuksia, joita sovelletaan jäsenvaltioiden keskushallintojen rakennuksiin energiatehokkuudesta, kyseisen direktiivin 5 ja 6 artiklan nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavia talousarvio- ja hankintasääntöjä, koska sen rakennusten näkyvyys on suuri ja koska sen olisi oltava johtavassa asemassa rakennustensa energiatehokkuuden suhteen; tähdentää, että tätä lausumaa on noudatettava pikaisesti jo senkin vuoksi, että sen oma uskottavuus säilyisi nyt käynnissä olevassa rakennusten energiatehokkuutta ja energiatehokkuutta koskevien direktiivien tarkistuksessa;

139.  kehottaa puhemiehistöä tutkimaan kannustinjärjestelmää, jolla edistetään kestävämpiä ja tehokkaampia liikennemuotoja työmatkaliikenteessä;

140.  pitää myönteisenä parlamentin aloitetta kattavan politiikan täytäntöönpanemiseksi ruokahävikin vähentämiseksi; kehottaa parlamenttia varmistamaan, että kaikki ateriapalvelujen tarjoajat ehkäisevät aktiivisesti ruokahävikkiä kaikissa parlamentin tiloissa; kehottaa parlamenttia tehostamaan käytäntöä, jossa myymättä jäänyt ruoka lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen;

141.  olettaa, että kokoushuoneiden tehokkaan varausjärjestelmän ja toimitilojen hallintarekisterin käyttöönotolla voidaan saada aikaan huomattavaa potentiaalia parlamentin kustannusten ja ympäristötoimien suhteen, ja kehottaa pääsihteeriä viemään asiaa eteenpäin;

Poliittiset ryhmät (momentti 4 0 0)

142.  toteaa, että vuonna 2015 momentin 4 0 0 määrärahat poliittisille ryhmille ja sitoutumattomille jäsenille käytettiin seuraavasti:

Ryhmä

2015

2014**

Määrärahat vuodessa

Omat varat ja siirretyt määrärahat

Maksut

Vuotuisten määräraho-jen käyttöaste

Seuraa-valle kaudel-le siirretyt määrä-rahat

Määrärahat vuodessa

Omat varat ja siirretyt määrärahat

Maksut

Vuotuis-ten määrä-rahojen käyttöaste

Seuraavalle kaudelle (2011) siirretyt määrärahat

PPE

17 440

10 198

17 101

98,06 %

8 720

19 919

7 908

17 796

89,34 %

9 960

S&D

15 256

5 748

15 379

100,81 %

5 625

15 619

4 653

14 850

95,07 %

5 422

ECR

5 959

1 614

5 065

84,99 %

2 509

5 014

1 060

4 476

105,43 %

1 598

ALDE

5 692

2 517

5 865

103,03 %

2 344

6 214

1 774

5 491

88,35 %

2 498

GUE/NGL

4 305

1 256

3 832

89,02 %

1 729

3 527

417

2 689

76,62 %

1 255

Verts/ALE

4 153

1 293

3 890

93,67 %

1 556

4 292

1 389

4 396

88,41 %

1 287

EFDD

3 843

1 643

3 629

94,45 %

1 856

3 231

1 142

2 708

88,83 %

1 615

ENF

1 587

0

827

52,09 %

760

 

 

 

 

 

Sitoutumatto-mat jäsenet

1 627

533

1 001

61,51 %

214

1 991

441

1 281

64,32 %

533

Yhteensä

59 860

24 803

56 588

94,53 %

25 312

59 807

18 784

53 687

89,76 %

24 168

* Kaikki määrät ovat tuhansia euroja.

** Vuosi 2014 koostui toukokuun 2014 vaalien vuoksi kahdesta varainhoitovuodesta. Vuoden 2014 luvut taulukossa ovat konsolidoituja määriä.

143.  palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuin suositti vuosikertomuksessaan, että parlamentti ”käy läpi poliittisille ryhmille osoitettujen talousarviomäärärahojen käyttöä koskevan nykyisen valvontakehyksen” ja ”lisäksi Euroopan parlamentti tarjoaa parempaa ohjausta valvomalla tehokkaammin sitä, kuinka ryhmät noudattavat menojen hyväksymistä ja maksamista sekä hankintamenettelyjä koskevia sääntöjä”;

Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt

144.  toteaa, että vuonna 2015 momentin 4 0 2 määrärahat käytettiin seuraavasti(13):

Puolue

Lyhenne

Omat varat*

EP:n avustus

Tulot yhteensä

EP:n avustuksen osuus tukikelpoisista menoista (enintään 85 %)

Tulojen ylijäämä (siirto varaukseen) tai tappio

Euroopan kansanpuolue

EPP

1 926

8 053

12 241

85 %

363

Euroopan sosialidemokraattinen puolue

PES

1 246

5 828

8 024

85 %

40

Euroopan liberaalidemokraattien liitto

ALDE

561

2 093

2 789

85 %

90

Euroopan vihreä puolue

EGP

480

1 666

2 245

85 %

83

Euroopan konservatiivien ja reformistien liitto

AECR

395

1 952

2 401

85 %

8

Euroopan vasemmistopuolue

EL

372

1 484

2 044

85 %

71

Euroopan demokraattinen puolue

EDP

120

457

577

85 %

0

EU-demokraatit

EUD

55

292

370

85 %

3

Euroopan vapaa allianssi

EFA

127

636

845

85 %

0

Euroopan kristillinen poliittinen liike

ECPM

87

461

560

85 %

4

Euroopan allianssi vapauden puolesta

EAF

94

494

588

85 %

7

Euroopan kansallisten liikkeiden liitto

AENM

53

292

399

85 %

0

Kansakuntien ja vapauden Euroopan liike

MENF

161

401

562

85 %

0

Allianssi suoran demokratian puolesta Euroopassa

ADDE

250

821

1 070

85 %

-403

Vapauksien ja demokratian Euroopan liike

MELD

91

44

226

85 %

-208

Yhteensä

 

6 017

24 974

34 943

85 %

59

(*) Kaikki määrät ovat tuhansia euroja.

145.  toteaa, että vuonna 2015 momentin 4 0 3 määrärahat käytettiin seuraavasti(14):

Säätiö

Lyhenne

Liittyy puolueeseen

Omat varat*

EP:n avustus

Tulot yhteensä

EP:n avustuksen osuus tukikelpoisista menoista (enintään 85 %)

Wilfried Martens Centre for European Studies

WMCES

EPP

949

4 725

5 674

85 %

Foundation for European Progressive Studies

FEPS

PES

847

3 848

4 695

85 %

European Liberal Forum

ELF

ALDE

183

880

1 063

85 %

Green European Foundation

GEF

EGP

163

914

1 077

85 %

Transform Europe

TE

EL

159

847

1 066

85 %

Institute of European Democrats

IED

PDE

47

284

331

85 %

Centre Maurits Coppieters

CMC

EFA

57

241

298

85 %

New Direction - Foundation for European Reform

ND

AECR

323

1 100

1 423

85 %

European Foundation for Freedom

EFF

EAF

47

268

315

85 %

Organisation For European Interstate Cooperation

OEIC

EUD

33

132

165

85 %

Christian Political Foundation for Europe

CPFE

ECPM

51

267

318

85 %

Foundation for a Europe of Liberties and Democracy

FELD

MELD

50

248

298

85 %

Institute for Direct Democracy in Europe

IDDE

ADDE

144

673

817

85 %

European Identities and Traditions

EIT

AENM

32

169

201

85 %

Yhteensä

 

 

3 085

14 596

17 681

85 %

(*) Kaikki määrät ovat tuhansia euroja.

146.  panee huolestuneena merkille, että säätiöiden Alliance for Direct Democracy in Europe, Movement for a Europe of Liberties and Democracy, Initiative for Direct Democracy in Europe ja Foundation for a Europe of Liberties and Democracy yhteydessä on havaittu merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia, jotka koskevat kiellettyä kansallisten puolueiden suoraa tai epäsuoraa rahoitusta ja lahjoituksia;

147.  on huolissaan tällaisten sääntöjenvastaisuuksien parlamentille aiheuttamasta maineriskistä ja on vakuuttunut siitä, että tarvitaan nopeita ja tehokkaita toimia, joilla estetään ja korjataan muut vastaavat sääntöjenvastaisuudet tulevaisuudessa; ottaa kuitenkin huomioon, että näitä sääntöjenvastaisuuksia esiintyy vain muutamien harvojen poliittisten puolueiden ja säätiöiden yhteydessä; katsoo, että näiden sääntöjenvastaisuuksien ei pitäisi asettaa kyseenalaiseksi muiden poliittisten puolueiden ja säätiöiden varainhoitoa;

148.  on tietoinen uusista asetuksista eli asetuksesta (EU, Euratom) N:o 1141/2014 ja 22. lokakuuta 2014 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU, Euratom) N:o 1142/2014(15), jotka alkavat vaikuttaa Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoitukseen varainhoitovuonna 2018, ja äskettäin perustetun Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaavan viranomaisen merkittävästä roolista sekä siitä, että puhemiehistössä käydään parhaillaan keskusteluja pääsihteerin ehdotuksista, jotka koskevat näiden asetusten toistaiseksi ratkaisemattomia kysymyksiä; kehottaa parlamentin sisäistä tarkastajaa laatimaan uuden tarkastuskertomuksen Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoituksesta mahdollisimman pian uusien asetusten voimaantulon jälkeen;

149.  pitää tärkeänä, että tässä yhteydessä selvitetään, onko nykyisessä sisäisten ja ulkoisten tarkastusten järjestelmässä puutteita merkittävien sääntöjenvastaisuuksien välttämisessä; panee merkille ulkopuolisen tilintarkastajan (EY) vakuutukset, joiden mukaan tarkastusten tavoitteena on ollut saada kohtuullinen varmuus siitä, että tilinpäätöksessä ei ole olennaisia virheellisyyksiä ja että yhteisö on noudattanut sääntöjä ja määräyksiä, ja tarkastuslausuntoa tukevaa evidenssiä on tarkastettu testien perusteella; panee kuitenkin merkille, että tarkastukset eivät sisällä mahdollisten vilpillisten lausuntojen ja asiakirjojen tutkimista ja näin ollen ne antavat vain melko suppean kuvan tarkastellusta varainhoidosta;

150.  huomauttaa, että varainhoidon pääosastossa on niukat henkilöresurssit (parhaillaan kaksi kokoaikaista tointa) Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden tilien tarkastamiseen; on ehdottomasti sitä mieltä, että tähän toimintaan voitaisiin osoittaa enemmän resursseja, kun otetaan huomioon tähän liittyvä suuri maineriski;

151.  kehottaa puhemiehistöä helpottamaan luottamuksellisuusperiaatteen asettamissa rajoissa mahdollisuutta tutustua Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden loppukertomuksiin sisältyviin perustana oleviin asiakirjoihin ja erityisesti tileihin ja suoritettuihin tarkastuksiin;

152.  pyytää äskettäin perustettua viranomaista toimittamaan parlamentille edistymiskertomuksen ensimmäisen toimintavuotensa jälkeen eli vuonna 2017; pyytää pääsihteeriä huolehtimaan siitä, että viranomaisella on käytössään kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat resurssit.

(1)EUVL L 69, 13.3.2015.
(2)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(3)EUVL C 354, 27.9.2016, s. 1.
(4)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(5)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 10.
(6)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7)PE 422.541/Bur.
(8)Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2. joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26. helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).
(10)EUVL C 436, 24.11.2016, s. 2.
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1141/2014, annettu 22. lokakuuta 2014, Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 1).
(12)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 3.
(13)Huom. Kaikki määrät ovat tuhansia euroja. Huom.(1) Tulojen kokonaismäärä sisältää edelliseltä vuodelta varainhoitoasetuksen 125 artiklan 6 kohdan mukaisesti siirretyn määrän.
(14)Huom. Kaikki määrät ovat tuhansia euroja.
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1142/2014, annettu 22. lokakuuta 2014, asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 muuttamisesta Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoituksen osalta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 28).


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio - Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
PDF 248kWORD 42k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2016/2153(DEC))
P8_TA(2017)0147A8-0131/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0271/2016)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0131/2017),

1.  lykkää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä neuvoston pääsihteerille Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2016/2153(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0131/2017),

A.  korostaa vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on edelleen tärkeä vahvistaa lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  panee merkille, että tarkastuksensa perusteella tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei virhetaso kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen toimielinten ja elinten hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2015 päättyneeltä varainhoitovuodelta;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi vuosikertomuksessaan talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, ettei se ollut havainnut vakavia puutteita Eurooppa-neuvoston ja neuvoston henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

3.  toteaa, että vuonna 2015 Eurooppa-neuvoston ja neuvoston kokonaistalousarvio oli 541 791 500 euroa (534 202 300 euroa vuonna 2014), joista käytettiin 92,6 prosenttia;

4.  panee merkille, että neuvoston määrärahat lisääntyivät 7,6 miljoonaa euroa (1,4 prosenttia) vuonna 2015;

5.  panee merkille, että neuvoston pääsihteeristö julkisti oikeudellisen yksikön, viestinnän ja tietohallinnon pääosaston sekä hallinnon pääosaston vuotuiset toimintakertomukset;

6.  panee merkille hallinnon pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa annetut varojen rakenteellista vajaakäyttöä koskevat selitykset; pitää kuitenkin huolestuttavana, että vajaakäyttö on edelleen korkealla tasolla tietyissä luokissa; kannustaa laatimaan keskeisiä tulosindikaattoreita, jotta talousarvion suunnittelua voidaan parantaa;

7.  on yhä huolestunut siitä, että vuodelta 2015 siirrettiin erittäin paljon määrärahoja vuodelle 2016, erityisesti aineellisiin käyttöomaisuushyödykkeisiin kohdennettuja määrärahoja;

8.  toteaa jälleen, että Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarviot olisi eriytettävä toimielinten varainhoidon avoimuuden lisäämiseksi ja kummankin toimielimen vastuullisuuden parantamiseksi;

9.  pyytää eriyttämään henkilöresursseja koskevan katsauksen ura-alueen, palkkaluokan, sukupuolen, kansalaisuuden ja ammatillisen koulutuksen mukaan;

10.  korostaa, että maantieteellisen tasapainon eli henkilöstön kansalaisuuksien ja jäsenvaltioiden koon suhteen olisi edelleen oltava tärkeä osa resurssien hallintaa erityisesti unioniin vuodesta 2004 alkaen liittyneiden jäsenvaltioiden osalta; pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvostossa ja neuvostossa vallitsee yleisesti ottaen tasapaino ennen vuotta 2004 ja siitä alkaen liittyneistä jäsenvaltioista tulevien virkamiesten välillä; huomauttaa kuitenkin, että viimeksi mainitut jäsenvaltiot ovat yhä aliedustettuina hallinnon ylemmällä tasolla ja johtotehtävissä, joiden osalta edistystä odotetaan edelleen;

11.  panee merkille, että neuvoston pääsihteeristössä noudatetaan sukupuolten tasa-arvoa edistävää toimintamallia; on tyytyväinen sukupuolten tasapuolisessa edustuksessa johtotehtävissä havaittavaan myönteiseen suuntaukseen; kehottaa kuitenkin neuvostoa vahvistamaan entisestään toimiaan pitäen mielessä, että sukupuolijakauma johtotehtävissä oli edelleen vasta 30 prosenttia / 70 prosenttia vuoden 2015 lopussa;

12.  suhtautuu myönteisesti tietoihin, jotka koskevat neuvoston pääsihteeristön entisten korkeiden virkamiesten ammatillista toimintaa sen jälkeen, kun palvelussuhde päättyi vuonna 2015(6); tukee näiden tietojen täyttä avoimuutta ja niiden vuosittaista julkistamista;

13.  panee hyvin huolestuneena merkille, että neuvoston pääsihteeristö ei ollut vuonna 2015 edelleenkään pannut täytäntöön väärinkäytösten paljastamista koskevia sisäisiä sääntöjä, mihin oikeusasiamies kiinnitti huomiota; kehottaa neuvostoa panemaan väärinkäytösten paljastamista koskevat sisäiset säännöt täytäntöön viipymättä;

14.  panee merkille neuvoston henkilöstötaulukon, jossa on noudatettu toimielinten välistä sopimusta, jonka mukaan henkilöstöä vähennetään viisi prosenttia viiden vuoden aikana; pyytää saada tietoa siitä, miten 19 uutta virkaa ovat yhdenmukaisia vähennystavoitteen kanssa; ehdottaa, että neuvosto raportoi parlamentille mahdollisesti aikaansaamistaan vaihtoehtoisista säästöistä, joiden avulla on tarkoitus kompensoida henkilöstön vähentämisen viivästymistä;

15.  panee merkille hallinnon pääosastossa toteutetun organisaatiomuutoksen, jolla on tarkoitus parantaa toiminnan laatua ja tehokkuutta; odottaa, että tällä uudistuksella on myönteinen vaikutus neuvoston talousarvion toteuttamiseen;

16.  pitää huolestuttavana Europa-rakennuksen käyttöönoton viivästymistä; pyytää saada tietoja siitä aiheutuvista taloudellisista seurauksista;

17.  pyytää jälleen toimittamaan toimielimen kiinteistöpolitiikkaa koskevat tiedot vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle; muistuttaa neuvostoa, että parlamentti on pyytänyt laatimaan tilanneraportit kiinteistöihin liittyvistä hankkeista ja tekemään yksityiskohtaisen erittelyn tähänastisista kustannuksista;

18.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvoston pääsihteeristölle myönnettiin ekodynaamisen yrityksen merkki vuonna 2015 sekä EMAS-sertifikaatti vuonna 2016 tehokkaasta ympäristöasioiden hallinnasta;

Tilannekatsaus

19.  panee merkille neuvoston pääsihteerin virallisen vastauksen parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan kutsuun saapua valiokunnan keskusteluun muiden toimielinten pääsihteereiden kanssa; toteaa, että vastauksessa pelkästään toistetaan neuvoston jo aiemmin esittämä kanta taloudellisten tietojen vaihtoon; panee merkille, että neuvoston pääsihteeristölle 17. marraskuuta 2016 lähetetty Euroopan parlamentin jäsenten kysymyksistä koostuva kirjallinen kyselylomake jäi vaille vastausta;

20.  korostaa jälleen, että neuvoston olisi toimittava avoimesti ja oltava valmis vastaamaan Euroopan kansalaisille kaikista sille unionin toimielimenä uskotuista varoista; painottaa tämän tarkoittavan sitä, että neuvoston on osallistuttava täysipainoisesti ja vilpittömin mielin vuotuiseen vastuuvapausmenettelyyn muiden toimielinten tavoin; katsoo näin ollen, että unionin talousarvion toteutuksen tehokas valvonta edellyttää parlamentin ja neuvoston työjärjestelyjen avulla toteutettavaa yhteistyötä; pitää hyvin valitettavina vastuuvapausmenettelyjen yhteydessä kohdattuja tähänastisia vaikeuksia;

21.  vaatii, että neuvoston kuluja on valvottava samalla tavalla kuin muidenkin toimielinten kuluja, ja viittaa siihen, että tarkastustyön perusteet on määritelty viime vuosien vastuuvapauspäätöslauselmissa;

22.  muistuttaa, että parlamentti myöntää muille toimielimille vastuuvapauden toimitettujen asiakirjojen ja esittämiinsä kysymyksiin annettujen vastausten pohjalta; pitää valitettavana, että parlamentilla on toistuvasti ongelmia saada vastauksia neuvostolta; toivookin paljon aiempaa parempaa yhteistyötä neuvoston pääsihteerin kanssa ottaen huomioon, että vuosi 2015 oli tälle ensimmäinen näiden uusien tehtävien hoitajana;

23.  pitää valitettavana, että vastuuvapaus on jäänyt aiemmin myöntämättä parlamentin ja neuvoston riittämättömän yhteistyön vuoksi; toteaa, että hyvä tahto näyttäisi lisääntyneen kummallakin puolella, ja on toiveikas sen suhteen, että edistystä tapahtuu yhteistyön parantamiseksi tulevaisuudessa; katsoo, että tämä parantaa parlamentin ja neuvoston julkista kuvaa; kehottaa parlamenttia ja neuvostoa jatkamaan tällä tiellä;

24.  korostaa, että parlamentilla on vastuuvapauden myöntämisvalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 316, 317 ja 319 artiklan ja asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 164–167 artiklan mukaisesti, ja toteaa, että vastuuvapauden myöntäminen tai epääminen kuuluu parlamentin velvollisuuksiin unionin kansalaisia kohtaan;

25.  muistuttaa, että kullakin asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 2 artiklan b alakohdassa määritellyllä toimielimellä on toimivalta toteuttaa itsenäisesti sitä koskevaa talousarvion pääluokkaa mainitun asetuksen 55 artiklassa vahvistetun budjettiautonomian mukaisesti; toteaa, että noudatetun käytännön ja nykyisten sääntöjen tulkinnan sekä neuvoston budjettiautonomian mukaisesti parlamentti myöntää vastuuvapauden kullekin toimielimelle erikseen, jotta voidaan säilyttää avoimuus ja demokraattinen vastuuvelvollisuus unionin veronmaksajia kohtaan.

26.  katsoo, että olisi positiivinen signaali unionin kansalaisille, jos parlamentin, Eurooppa-neuvoston ja neuvoston välille syntyisi avoin ja virallinen vuoropuhelu ja yhteistyö.

(1)EUVL L 69, 13.3.2015.
(2)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(3)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(4)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Henkilöstösääntöjen 16 artiklan kolmas ja neljäs kohta.


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Tuomioistuin
PDF 257kWORD 44k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka IV – Tuomioistuin (2016/2154(DEC))
P8_TA(2017)0148A8-0136/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0272/2016)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0136/2017),

1.  myöntää tuomioistuimen kirjaajalle vastuuvapauden tuomioistuimen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman tuomioistuimelle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka IV – Tuomioistuin (2016/2154(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka IV – Tuomioistuin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0136/2017),

A.  korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi vuotta 2015 koskevassa vuosikertomuksessaan, ettei se ollut havainnut merkittäviä puutteita Euroopan unionin tuomioistuimen henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

2.  pitää myönteisenä, että tarkastuksensa perusteella tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei virhetaso kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen tuomioistuimen hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2015 päättyneenä varainhoitovuonna;

3.  toteaa, että vuonna 2015 tuomioistuimella oli käytettävissään määrärahoja 357 062 000 euroa (355 367 500 euroa vuonna 2014) ja että toteutusaste oli 99 prosenttia; on tyytyväinen siihen, että käyttöaste oli hyvin korkea vuonna 2015 ja vastasi vuoden 2014 käyttöastetta;

4.  toteaa, että tuomioistuimen arvioidut tulot varainhoitovuoden 2015 aikana olivat 44 856 000 euroa; pyytää tuomioistuinta selittämään, miksi vahvistetut saamiset varainhoitovuonna 2015 olivat 49 510 442 euroa eli 10,4 prosenttia arvioitua korkeammat;

5.  toteaa, että vuodelta 2014 vuodelle 2015 siirretyt saamisista kertyneet tulot olivat 84 620,37 euroa ja että niistä 84,28 prosenttia on unionin toimielinten ja elinten palveluksessa olevasta henkilöstöstä kertyviä tuloja;

6.  panee merkille, että tuomioistuimen talousarvio on luonteeltaan lähinnä hallinnollinen ja että noin 75 prosenttia määrärahoista käytetään tuomioistuimen henkilöstöön ja loput kiinteistöihin, irtaimeen omaisuuteen, laitteisiin ja toimielimen erityistehtäviin; korostaa kuitenkin, että tulosbudjetointia ei tulisi soveltaa ainoastaan tuomioistuimen talousarvioon kokonaisuutena tarkasteltuna vaan siihen olisi myös sisällytettävä täsmälliset, mitattavissa ja saavutettavissa olevat, realistiset ja aikasidonnaiset tavoitteet (SMART-tavoitteet), joita sovelletaan yksittäisiin osastoihin, yksiköihin ja henkilöstön vuotuisiin suunnitelmiin; pyytää tuomioistuinta näin ollen ottamaan tulosbudjetoinnin periaatteen laajemmin käyttöön päivittäisessä toiminnassaan;

7.  pitää myönteisenä tuomioistuimen oikeudenkäytön tuloksellisuutta vuonna 2015, jolloin kolmen tuomioistuimen käsiteltäväksi tuli 711 asiaa ja 1 755 asiaa saatettiin päätökseen; toteaa tämän olevan suurin vuotuinen määrä asioita tuomioistuimen historiassa;

8.  panee merkille, että vuonna 2015 tuomioistuin sai päätökseen 616 asiaa, mikä on vähemmän kuin edellisenä vuonna (719 päätökseen saatua asiaa vuonna 2014), ja sen käsiteltäväksi tuli 713 uutta asiaa (622 vuonna 2014);

9.  panee merkille, että yleinen tuomioistuin sai vuonna 2015 käsiteltäväksi 831 uutta asiaa ja käsitteli 987 asiaa, joten määrä on yleisesti ottaen noussut edellisistä vuosista;

10.  panee merkille, että virkamiestuomioistuin sai vuonna 2015 päätökseen 152 asiaa, kuten myös vuonna 2014, ja sai käsiteltäväkseen oli 167 uutta asiaa; huomauttaa, että virkamiestuomioistuimen toiminta päättyi vuonna 2015 kymmenen vuotta sen perustamisen jälkeen; katsoo, että tuomioistuimen olisi tehtävä näistä kymmenestä toimintavuodesta perusteellinen arviointi;

11.  toteaa, että kolmen tuomioistuimen tilastot vahvistavat menettelyjen keskimääräistä kestoa koskevan viime vuosien suuntauksen, joka on tyydyttävällä tasolla (unionin tuomioistuin: ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyn kesto 15,3 kuukautta (15 kuukautta vuonna 2014), kiireellisten ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyn kesto 1,9 kuukautta (2,2 kuukautta vuonna 2014), kanteiden käsittelyn kesto 17,6 kuukautta (20 kuukautta vuonna 2014) ja muutoksenhakujen käsittelyn kesto 14 kuukautta (14,5 kuukautta vuonna 2014); yleinen tuomioistuin: kaikkien käsittelyjen kesto 20,6 kuukautta (23,4 kuukautta vuonna 2014), ja virkamiestuomioistuin: kaikkien käsittelyjen kesto 12,1 kuukautta (12,7 kuukautta vuonna 2014)); katsoo, että vuonna 2015 hyväksytyllä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön tarkistuksella voidaan vain tehostaa järkeistämistä entisestään;

12.  pitää myönteisenä, että ratkaistujen asioiden määrä nousi 57 prosentilla vuosina 2007–2015, mikä johtuu suurelta osin tuomioistuinten ja ylimääräisten toimihenkilöiden koordinoiduista toimista, huolimatta siitä, että kyseisenä ajanjaksona ylimääräisten toimihenkilöiden määrä kasvoi vain hyvin vähän;

13.  toteaa, että vuonna 2015 hyväksyttiin tuomioistuimen oikeudellisen rakenteen uudistus, minkä lisäksi yleiselle tuomioistuimelle laadittiin uusi työjärjestys; ymmärtää, että tämän uudistuksen myötä tuomioistuin pystyy edelleen suoriutumaan käsiteltävien asioiden määrän kasvusta, kun yleisen tuomioistuimen tuomarien määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2019 asti jatkuvassa kolmivaiheisessa prosessissa; toivoo voivansa analysoida uudistuksen saavutuksia, jotka liittyvät tuomioistuimen kykyyn käsitellä asiat kohtuullisessa ajassa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten mukaisesti;

14.  katsoo, että uudistus antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden käsitellä oikeustapausten kasvavaa määrää nopeammin ja tehokkaammin, toimia oikeussubjektien edun mukaisesti ja kunnioittaa heidän oikeuttaan oikeudenmukaiseen menettelyyn kohtuullisessa ajassa tapausten korkealaatuista ja toimivaa ratkaisemista koskevien tavoitteiden mukaisesti;

15.  panee merkille tuomioistuimen jäsenten ammattieettisten sääntöjen tulevan tarkistamisen, jossa selkiytetään tuomioistuimen ulkopuolisen toiminnan edellytyksiä ja jäsenten taloudellisten sidonnaisuuksien julkistamista; vaatii enemmän avoimuutta kunkin tuomarin tuomioistuimen ulkopuolisten tehtävien osalta; pyytää tuomioistuinta ilmoittamaan verkkosivustollaan ja vuotuisissa toimintakertomuksissaan tiedot tuomarien muista toimista ja palkallisista ulkopuolisista tehtävistä;

16.  toteaa, että virkamatkoja koskevista sitoumuksista (295 000 euroa) käytettiin vain 41 209 euroa; huomauttaa, että tällaisia ali-investointeja pitäisi välttää; kehottaa tuomioistuinta parantamaan budjetointiaan ja vastuuvelvollisuuttaan virkamatkoja koskevien määrärahojen osalta ja korostaa, että on noudatettava periaatetta, jonka mukaan virkamatkojen on oltava kustannustehokkaita;

17.  katsoo, että tuomioistuimen olisi julkistettava yleiskatsaus ulkopuolisten osapuolten kanssa pidettyjen, muiden kuin oikeudenkäyttöön liittyvien kokousten osanottajista ja sisällöstä;

18.  pyytää tuomioistuinta toimittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle luettelon lobbaajien, ammatillisten yhdistysten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa pidetyistä kokouksista kesäkuuhun 2017 mennessä; pyytää tuomioistuinta esittämään näiden kokousten pöytäkirjat kesäkuuhun 2017 mennessä;

19.  panee tyytyväisenä merkille e-Curia -sovellukseen tehdyt parannukset ja toteaa, että kaikki jäsenvaltiot käyttivät sitä vuonna 2015; katsoo, että fyysisistä asiakirjoista luopumisen myötä tietoturvaa olisi parannettava;

20.  toteaa, että vuotuisen toimintakertomuksensa 2015 mukaan tuomioistuin tekee tiivistä yhteistyötä tuloksellisuuden tarkastusta suorittamaan nimetyn tilintarkastustuomioistuimen tiimin kanssa; toteaa tässä yhteydessä, että tuomioistuin vaikeutti tarkastustiimin työtä tarkastusprosessin alussa; on tyytyväinen siihen, että tuomioistuin on parantanut yhteistyötään tarkastajien kanssa ja toimittanut tilintarkastustuomioistuimelle lisää asiakirjoja; on tietoinen siitä, että käsittelyjen salassapitoa koskeva periaate on tarpeen, jotta voidaan auttaa säilyttämään päätöksentekijöiden riippumattomuus, edistää päätösten johdonmukaisuutta ja lopullisuutta ja estää päätöksentekijöitä käyttämästä enemmän aikaa heidän päätöksiään koskeviin todisteluihin kuin päätösten tekemiseen; huomauttaa kuitenkin, että käsittelyjen periaatteellinen salassapito aivan alusta alkaen estää kaiken ulkoisen valvonnan; kehottaa siksi tuomioistuinta kehittämään sisäisen valvonta- ja korjausmekanismin, jotta tällaisissa tapauksissa voidaan mahdollistaa tietty valvonnan taso;

21.  toteaa tuomioistuimen noudattaneen toimielinten välistä sopimusta, jonka mukaan henkilöstöä vähennetään viisi prosenttia viiden vuoden aikana;

22.  panee merkille, että hyvin suuri osa (98 prosenttia) virkapaikoista oli täytetty, vaikka tuomioistuimen henkilöstön vaihtuvuus on suurta, ja antaa tukensa tuomioistuimen aktiiviselle palvelukseenottopolitiikalle; pyytää tuomioistuinta laatimaan pyöröovi-ilmiötä koskevat säännöt;

23.  pitää myönteisenä tuomioistuimen ja Euroopan keskuspankin välistä henkilöstövaihtoa vuonna 2015 ja odottaa yhteistyön jatkuvan tulevina vuosina;

24.  pitää myönteisenä tuomioistuimen aloitetta parantaa johtotehtävien sukupuolijakauman tasapainoa sekä sitä, että sukupuolijakauma keskijohdon ja ylimmän johdon tehtävissä saavutti tason 35/65 prosenttia vuonna 2015; katsoo kuitenkin, että toimielimen sukupuolijakaumassa on vielä parantamisen varaa; toteaa lisäksi, että parlamentti ja neuvosto ovat ilmoittaneet tavoitteekseen varmistaa naisten ja miesten tasapuolisen edustuksen nimitettäessä uusia tuomareita unionin yleiseen tuomioistuimeen(6);

25.  korostaa, että maantieteellisen tasapainon eli henkilöstön kansalaisuuksien ja jäsenvaltioiden koon suhteen olisi edelleen oltava tärkeä osa resurssien hallintaa erityisesti unioniin vuonna 2004 ja sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden osalta;

26.  suhtautuu myönteisesti siihen, että tuomioistuin on saavuttanut virkamieskunnassaan paremman tasapainon unioniin ennen vuotta 2004 ja siitä alkaen liittyneiden jäsenvaltioiden välillä; on kuitenkin erittäin huolissaan huomattavan epätasaisesta maantieteellisestä jakaumasta keskijohdon ja ylimmän johdon tehtävissä unioniin vuonna 2004 ja sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden tappioksi; pyytää, että tuomioistuin pyrkisi korjaamaan tätä tilannetta ja raportoisi parlamentille asiassa aikaansaaduista parannuksista;

27.  pitää valitettavana, että väärinkäytösten paljastajia koskevat tuomioistuimen sisäiset säännöt hyväksyttiin vasta vuoden 2016 alussa; suosittelee, että tuomioistuin jakaa nämä säännöt henkilöstölleen, jotta kaikki työntekijät ovat tietoisia niistä; pyytää tuomioistuinta toimittamaan kesäkuuhun 2017 mennessä tiedot vuoden 2015 mahdollisista väärinkäytösten paljastamistapauksista ja siitä, miten ne käsiteltiin ja saatettiin päätökseen;

28.  kehottaa tuomioistuinta määräämään, että eturistiriidattomuutta koskevan ilmoituksen sijaan on annettava ilmoitus sidonnaisuuksista, sillä eturistiriitojen arvioiminen itse on jo sinänsä eturistiriita; toteaa, että riippumattoman kolmannen osapuolen on arvioitava eturistiriitatilanne; pyytää tuomioistuinta raportoimaan tehdyistä muutoksista kesäkuuhun 2017 mennessä ja ilmoittamaan, kuka tarkistaa eturistiriitatilanteet; muistuttaa, että avoimuus on ratkaiseva osatekijä kansalaisten luottamuksen kannalta; kehottaa tuomioistuinta laatimaan selkeät pyöröovitapauksia koskevat säännöt ja ottamaan pyöröovitapausten estämiseksi käyttöön toimenpiteitä ja varoittavia seuraamuksia, kuten eläkkeen pienentäminen tai vähintään kolmen vuoden kielto työskennellä vastaavissa elimissä;

29.  toteaa tuomioistuimen tehneen yhteistyötä komission ja parlamentin tulkkauspalvelujen kanssa toimielinten yhteisen käännös- ja tulkkauskomitean puitteissa erityisesti tulkkauksen alalla; toivoo, että yhteistyötä laajennetaan kääntämisen alalle, ja pitää sitä kannatettavana aina kun se on mahdollista ja kun se ei vaikuta tuomioistuimen velvollisuuksiin;

30.  pyytää tuomioistuinta ilmoittamaan parlamentille kääntämisen kustannukset keskeisiä toimielinten toiminta- ja tulosindikaattoreita käsittelevän toimielinten välisen työryhmän sopiman harmonisoidun menetelmän mukaisesti;

31.  toteaa, että tuomioistuimen käännösosaston työmäärä nousi 1,4 prosenttia ja tuottavuus seitsemän prosenttia vuonna 2015, mikä johtui työmäärän hallinnan ulkoistamisesta ja uusien kääntämistä tukevien työkalujen käyttöönotosta;

32.  antaa tukensa tuomioistuimen sisäisen tarkastuksen ja tilintarkastustuomioistuimen yhdessä suorittamalle virka-autojen käytön ehtoja ja kustannuksia koskevalle arvioinnille; pyytää tuomioistuinta harkitsemaan tämän arvioinnin yhteydessä mahdollisuutta vähentää tuomioistuimen jäsenten ja henkilöstön käytettävissä olevien virka-autojen määrää; pyytää tuomioistuinta lisäksi tehostamaan tarkastuksiaan, jotka koskevat virka-autojen käyttöä yksityistarkoituksiin;

33.  suhtautuu myönteisesti siihen, että tuomioistuin on sitoutunut kunnianhimoisiin ympäristötavoitteisiin; kannustaa toimielintä soveltamaan ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia periaatteita ja pyytää laatimaan säännöt ja varaamaan riittävästi määrärahoja hiilidioksidipäästöjen kompensointia varten;

34.  panee merkille yksityiskohtaiset tiedot tuomioistuimen kiinteistöpolitiikasta, erityisesti nykyisen rakennuskompleksin viidennen laajennuksen rakentamisesta;

35.  on tyytyväinen siihen, että tuomioistuimen historiallinen arkisto avattiin Firenzessä sijaitsevien unionin historiallisten arkistojen yhteyteen;

36.  pitää myönteisenä tuomioistuimen aloitetta julkaista vuotuinen toimintakertomuksensa uudessa muodossa; kehottaa tuomioistuinta julkaisemaan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen, erityisesti tuomioistuinta koskevat osat;

37.  kehottaa tuomioistuinta parantamaan unionin kansalaisille suunnattua viestintäpolitiikkaansa;

38.  pitää tuomioistuimen vastausta parlamentin esittämään kysymykseen korvauksista (kysymys 26) riittämättömänä; pyytää tuomioistuimelta selvennystä ja selkeää ja yksityiskohtaista vastausta.

(1)EUVL L 69, 13.3.2015.
(2)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(3)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(4)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Katso 28. lokakuuta 2015 annetun parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselman liite: Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen lausuma – Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0377.


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Tilintarkastustuomioistuin
PDF 256kWORD 45k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin (2016/2155(DEC))
P8_TA(2017)0149A8-0151/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0273/2016)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0151/2017),

1.  myöntää tilintarkastustuomioistuimen pääsihteerille vastuuvapauden tilintarkastustuomioistuimen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman tilintarkastustuomioistuimelle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin (2016/2155(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2012 ”Eturistiriitojen hallinta tarkastetuissa EU:n virastoissa”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0151/2017),

A.  korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  arvostaa tilintarkastustuomioistuimen ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan välistä yhteistyötä ja suhtautuu myönteisesti pyyntöjensä perusteella saamaansa säännölliseen palautteeseen; suhtautuu myönteisesti viimeaikaiseen käytäntöön, jonka mukaan parlamentti voi esittää ehdotuksia tilintarkastustuomioistuimelle sen vuotuista työohjelmaa varten; kehottaa tilintarkastustuomioistuimen presidenttiä ja parlamentin valiokuntien puheenjohtajia käymään vuotuista keskustelua jopa vielä jäsennellymmin;

2.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tilinpäätöksen tarkastaa riippumaton ulkoinen tilintarkastaja, jotta tarkastuksessa voidaan soveltaa samoja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteita kuin tarkastaja soveltaa tarkastuskohteisiinsa; panee merkille tilintarkastajan lausunnon, jonka mukaan tilintarkastustuomioistuimen tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan tilintarkastustuomioistuimen taloudellisesta asemasta;

3.  toteaa, että vuonna 2015 tilintarkastustuomioistuimella oli käytettävissään maksusitoumusmäärärahoja kaikkiaan 132 906 000 euroa (133 498 000 euroa vuonna 2014) ja että talousarvion yleinen toteutusaste oli 98,68 prosenttia; korostaa, että toteutusaste oli matalampi kuin vuonna 2014 (98,8 prosenttia);

4.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen talousarvio on luonteeltaan puhtaasti hallinnollinen ja että suuren osan siitä muodostavat toimielimen henkilöstömenot; korostaa kuitenkin, että tulosbudjetointia ei tulisi soveltaa ainoastaan toimielimen talousarvioon kokonaisuutena tarkasteltuna vaan siihen olisi myös sisällytettävä täsmälliset, mitattavissa ja saavutettavissa olevat, realistiset ja aikasidonnaiset tavoitteet (SMART-tavoitteet), joita sovelletaan yksittäisiin osastoihin, yksiköihin ja henkilöstön vuotuisiin suunnitelmiin; suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, että tilintarkastustuomioistuin soveltaa tulosbudjetoinnin periaatetta päivittäisessä toiminnassaan;

5.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuinta siitä, että parlamentin, neuvoston ja komission heinäkuussa 2012 hyväksymän erillisvirastoja koskevan yhteisen lähestymistavan mukaan (54 kohta) erillisvirastojen tarkastaminen on edelleen ”täysin tilintarkastustuomioistuimen vastuulla” ja että se ”hallinnoi kaikki tarvittavat hallinnolliset ja hankintamenettelyt”; kannustaa tilintarkastustuomioistuinta esittämään ehdotuksia, jotta virastojen tarkastukseen liittyvä ongelma ratkaistaisiin meneillään olevan varainhoitoasetuksen tarkistuksen ja sitä seuraavan varainhoidon puiteasetuksen tarkistuksen yhteydessä; on sitä mieltä, että tämä asia olisi selvitettävä, jotta erillisvirastoihin kohdistuva liiallinen hallinnollinen rasite vähenisi heikentämättä tilintarkastustuomioistuimen työn tarpeellisuutta ja vaikuttavuutta;

6.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin pitää vuonna 2015 toteutettua uudistustaan onnistuneena; odottaa mielenkiinnolla saavansa tilintarkastustuomioistuimen vuosiksi 2013–2017 laatiman strategian väliarvioinnin sekä analyysin siitä, miten uudistuksen päätavoitteiden saavuttamisessa on onnistuttu;

7.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomuksissaan omaksumaan unionin lisäarvoa koskevaan lähestymistapaan; kehottaa tekemään muiden unionin toimielinten kanssa edelleen työtä hyvää taloushallintoa koskevien tulosindikaattorien ja painopisteiden kehittämiseksi;

8.  panee merkille, että tarkistetussa varainhoitoasetuksen 163 artiklassa säädetään, että ”erityiskertomukset laaditaan ja hyväksytään [...] ajanjakson kuluessa, joka on [...] 13 kuukautta”(6); toteaa, että tätä aikataulua ei noudatettu vuonna 2015; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta noudattamaan tätä aikataulua kertomusten laatua vaarantamatta; kannustaa tilintarkastustuomioistuinta tässä yhteydessä parantamaan erityiskertomustensa suosituksia kohdentamalla ne tarkemmin;

9.  on sitä mieltä, että toimielinten olisi kiinnitettävä enemmän huomiota tilintarkastustuomioistuimelta vastaanottamiinsa erityiskertomuksiin ja että niiden pohjalta olisi myös laadittava vuotuiset kertomukset; korostaa, että erillisten erityiskertomusten vaikuttavuutta voitaisiin laajentaa, jos ne ryhmiteltäisiin yhteen ajallisesti tiettyjen politiikanalojen osalta, jolloin parlamentti voisi laatia tällaisista tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista erillisiä mietintöjä vastuuvapausmenettelyn ulkopuolella;

10.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei ole vielä esittänyt erityiskertomusta eturistiriidoista kaikissa virastoissa ja erityisesti virastoissa, joilla on kytköksiä elinkeinoelämään, vaikka parlamentti on vastuuvapaudesta antamissaan päätöslauselmissa pyytänyt sitä toistuvasti vuodesta 2012 alkaen; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta laatimaan ja julkaisemaan eturistiriidoista ensimmäisen erityiskertomuksen kesäkuun 2017 loppuun mennessä ja julkaisemaan sen jälkeen tällaisen erityiskertomuksen vuosittain; katsoo, että eturistiriitoja käsittelevät tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukset ovat olennaisen tärkeitä unionin toimielinten, elinten ja virastojen lahjomattomuuden kannalta, ja jotta vältetään erityisesti unionin virastojen, joilla on kytköksiä elinkeinoelämään, ja etujärjestöjen väliset eturistiriidat;

11.  toteaa tilintarkastustuomioistuimen noudattavan toimielinten välistä sopimusta, jonka mukaan henkilöstöä vähennetään viisi prosenttia viiden vuoden aikana; pyytää saada kesäkuuhun 2017 mennessä tietoa siitä, miten vuonna 2015 tehdyt uudet palvelukseenotot sopivat yhteen vähennystavoitteen kanssa, sekä vuoden 2015 uusien palvelukseenottojen prosentuaalisesta osuudesta;

12.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen jäsenten sukupuolijakauma oli vuonna 2015 epätasapainoinen, sillä naisia oli viisi ja miehiä 23, ja että naisten määrä laski kolmeen vuonna 2016; pitää lisäksi valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen ylimmän johdon ja keskijohdon virkojen sukupuolijakauma on jatkuvasti epätasapainossa (30,4 prosenttia naisia suhteessa 69,6 prosenttiin miehiä); kehottaa tilintarkastustuomioistuinta edistämään sukupuolten tasapuolista edustusta eritoten johtotason viroissa; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta myös tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle asian suhteen toteutetuista toimenpiteistä ja saavutetuista tuloksista ilman, että tämä haittaa tilintarkastustuomioistuimen tehtävien hoitoa;

13.  korostaa, että maantieteellisen tasapainon eli tiettyä kansalaisuutta olevien henkilöstön jäsenten määrän ja asianomaisen jäsenvaltion koon välisen oikeasuhteisuuden on edelleen oltava tärkeä osa resurssien hallintaa erityisesti unioniin vuonna 2004 ja sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden osalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että tilintarkastustuomioistuin on saavuttanut virkamieskunnassaan yleisen tasapainon unioniin ennen vuotta 2004 ja siitä alkaen liittyneiden jäsenvaltioiden välillä; huomauttaa kuitenkin, että unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneet jäsenvaltiot ovat vielä aliedustettuja hallinnon ylemmällä tasolla ja johtotehtävissä, joiden osalta odotetaan edelleen edistystä;

14.  on huolissaan henkilöstön sairauslomapäivien suuresta määrästä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta kohdentamaan hyvinvointia edistävän toimintansa henkilöstön hyvinvoinnin varmistamiseen, jotta ydintoiminnot voitaisiin hoitaa paremmin;

15.  panee merkille menetelmän, jonka avulla tilintarkastustuomioistuin laskee henkilöstön sairauslomat; on sitä mieltä, että se ei menetelmänä sovi sairauspoissaolojen vaikuttavaan laskemiseen; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta soveltamaan muiden toimielinten jo käyttämää laskentajärjestelmää, jossa poissaolopäivät lasketaan yksittäistä työntekijää kohti;

16.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin järjesti viisi virkistyspäivää, jotka liittyivät lähinnä tilintarkastustuomioistuimen uudistuksen valmisteluun ja joihin osallistui vähäinen määrä henkilöstön jäseniä (ainoastaan 107); kehottaa tilintarkastustuomioistuinta kohdentamaan hyvinvointia edistävän toimintansa paremmin ja toteuttamaan tässä yhteydessä ennakoivia ja myönteisiä henkilöstön kehittämistoimia siten, että mahdollisimman monet henkilöstön jäsenet osallistuvat toimintaan;

17.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin on vahvistanut eettistä kehystään, jonka avulla estetään eturistiriidat sekä henkilöstön ja jäsenten väärinkäytökset; pyytää tilintarkastustuomioistuinta raportoimaan parlamentille työpaikkakiusaamisen torjuntaa koskevien sisäisten sääntöjensä tarkistamisesta;

18.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta määräämään, että eturistiriidattomuutta koskevan ilmoituksen sijaan on annettava ilmoitus sidonnaisuuksista, sillä eturistiriitojen arvioiminen itse on jo sinänsä eturistiriita; katsoo, että riippumattoman kolmannen osapuolen on arvioitava eturistiriitatilanne; pyytää tilintarkastustuomioistuinta raportoimaan tehdyistä muutoksista kesäkuuhun 2017 mennessä ja ilmoittamaan, kuka tarkistaa eturistiriitatilanteet; muistuttaa, että rehellisyys ja avoimuus ovat ratkaisevia osatekijöitä kansalaisten luottamuksen kannalta; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta laatimaan selkeät pyöröovitapauksia koskevat säännöt ja ottamaan pyöröovitapausten estämiseksi käyttöön toimenpiteitä ja varoittavia seuraamuksia, kuten eläkkeen pienentäminen tai vähintään kolmen vuoden kielto työskennellä vastaavissa elimissä;

19.  muistuttaa tilintarkastustuomioistuinta siitä, että unionin erillisvirastojen on hyväksyttävä hyvää hallintotapaa koskevat toimintasäännöt ja että niitä on kannustettava käyttämään avoimuusrekisteriä vertailuvälineenä niiden vuorovaikutuksessa asianomaisten edustajien kanssa;

20.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta liittymään pakollista avoimuusrekisteriä koskevaan toimielinten väliseen sopimukseen;

21.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen verkkosivustolla käyttöön otetun avoimuusportaalin sekä sen, että tilintarkastustuomioistuimella on jo väärinkäytösten paljastamista koskevat säännöt; suosittelee, että tilintarkastustuomioistuin jakaa nämä säännöt henkilöstölleen, jotta kaikki työntekijät ovat tietoisia niistä; pyytää tilintarkastustuomioistuinta toimittamaan kesäkuuhun 2017 mennessä tiedot vuoden 2015 mahdollisista väärinkäytösten paljastamistapauksista ja siitä, miten ne käsiteltiin ja ratkaistiin;

22.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin omisti vuonna 2015 kolme rakennusta (K1, K2 ja K3); pyytää tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään vuotuiseen toimintakertomukseensa näiden rakennusten kunnostamista koskevan suunnitelman ja varmistamaan, että kunnostustöiden aikana noudatetaan mahdollisimman korkeita energiatehokkuusnormeja;

23.  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuotuisessa toimintakertomuksessa esittämän yhteenvedon kiinteistöpolitiikastaan ja pyytää, että asiasta toimitetaan vastaisuudessa tarkempia tietoja;

24.  panee merkille, että vuonna 2015 käännöstyön määrä kasvoi vuodesta 2014 melkein kolme prosenttia; ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen uudistuksen yhteydessä käännösosaston rakennetta optimoitiin; pyytää tilintarkastustuomioistuinta tarkentamaan, miten osasto on parantanut työtään;

25.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) väliset neuvottelut, joiden tarkoituksena oli pohtia hallinnollisen järjestelyn mahdollisuutta; pyytää tilintarkastustuomioistuinta raportoimaan, miten neuvottelut asian tiimoilta edistyvät;

26.  muistuttaa kehottaneensa aiemmin tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään nykyisten luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevien sääntöjen mukaisesti vuotuisiin toimintakertomuksiinsa tulokset niistä loppuun käsitellyistä OLAF-tapauksista, joissa tutkinnan kohteena oli ollut tilintarkastustuomioistuin tai sen henkilöstön jäsen, ja näihin tapauksiin liittyvät jatkotoimet;

27.  panee merkille, että sisäisen tarkastajan yksikkö on suosittanut tilintarkastustuomioistuimen virka-autojen käytön järkeistämistä; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta käsittelemään tätä asiaa yhteistyössä Euroopan unionin tuomioistuimen kanssa ja tiedottamaan parlamentille toteutetuista autokannan hallinnointia järkeistävistä toimista;

28.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen ponnisteluihin ja saavutuksiin ympäristöjalanjäljen pienentämisessä; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin käynnisti vuonna 2013 ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä -hankkeen (EMAS) saadakseen EMAS-sertifioinnin vuoden 2016 loppuun mennessä; on tyytyväinen siihen, että tilintarkastustuomioistuin hyväksyi 13. marraskuuta 2015 ympäristöperiaatteet, joissa virallistetaan sen osallistuminen laadukasta ympäristöasioiden hallintaa koskevaan aloitteeseen; on huolissaan EMAS-sertifioinnin viivästymisestä;

29.  korostaa, että on tärkeää laajentaa yhteistyötä unionin korkeakoulujen kanssa eurooppalaista tilintarkastusta koskevien kurssien perustamiseksi; pyytää tilintarkastustuomioistuinta pitämään parlamentin ajan tasalla tämän tulevan laajennetun yhteistyön kehityksestä ja tuloksista;

30.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta harkitsemaan mahdollisuutta antaa suosituksia siitä, miten voidaan tehostaa tiedottamista unionin talousarviosta ja sen toiminnasta ja tarkoituksesta, sekä siitä, miten se voitaisiin selittää unionin kansalaisille paremmin.

(1)EUVL L 69, 13.3.2015.
(2)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(3)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(4)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Katso komission ehdotuksen COM(2016)0605 251 artiklan 1 kohta.


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
PDF 251kWORD 44k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (2016/2156(DEC))
P8_TA(2017)0150A8-0144/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0274/2016)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0144/2017),

1.  myöntää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean pääsihteerille vastuuvapauden Euroopan talous- ja sosiaalikomitean talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, alueiden komitealle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (2016/2156(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0144/2017),

A.  korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  on tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen johtopäätökseen, jonka mukaan virhetaso ei kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen Euroopan talous- ja sosiaalikomitean hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2015 päättyneeltä varainhoitovuodelta;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi varainhoitovuotta 2015 koskevassa vuosikertomuksessaan, ettei se ollut havainnut merkittäviä puutteita komitean henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

3.  panee merkille, että vuonna 2015 komitean talousarvio oli 129 100 000 euroa (128 559 380 euroa vuonna 2014) ja sen toteutusaste oli 95,9 prosenttia; huomauttaa, että toteutusaste kasvoi hieman vuonna 2015 vuoteen 2014 verrattuna;

4.  panee merkille, että komitean talousarvio on luonteeltaan lähinnä hallinnollinen ja että suuri osa määrärahoista käytetään toimielimen henkilöstöön ja loput kiinteistöihin, irtaimeen omaisuuteen, laitteisiin ja sekalaisiin hallinnosta johtuviin menoihin; korostaa kuitenkin, että tulosbudjetointia ei tulisi soveltaa ainoastaan komitean talousarvioon kokonaisuutena tarkasteltuna vaan siihen olisi myös sisällytettävä täsmälliset, mitattavissa ja saavutettavissa olevat, realistiset ja aikasidonnaiset tavoitteet (SMART-tavoitteet), joita sovelletaan yksittäisiin osastoihin, yksiköihin ja henkilöstön jäsenten vuotuisiin suunnitelmiin; pyytää komiteaa näin ollen ottamaan tulosbudjetoinnin periaatteen laajemmin käyttöön päivittäisessä toiminnassa;

5.  panee merkille, että parlamentin vuoden 2014 vastuuvapauspäätöslauselmassa esittämien suositusten seurantaa koskevat komitean huomautukset on liitetty sen vuotuiseen toimintakertomukseen; suhtautuu myönteisesti siihen, että vuonna 2015 perustettiin julkisten hankintojen tukiyksikkö;

6.  panee merkille, että vuonna 2015 käynnistyi komitean uusi toimikausi, mikä saattoi vaikuttaa tuloksiin erityisesti lainsäädäntöasioiden osastoissa sekä tulkkaus-, viestintä- ja henkilöstöosastoissa;

7.  panee merkille, että parlamentin ja komitean välisen yhteistyösopimuksen täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa esitetään näiden toimielinten välisestä yhteistyöstä oikea-aikainen ja myönteinen arvio;

8.  ottaa huomioon, että komitean mukaan sopimuksessa tarkoitetun ”tehostetun” yhteistyön luonnetta on tarpeen selventää ja että tiettyjä osa-alueita ei ole vielä pantu kokonaan täytäntöön ja ne edellyttävät kestävää sitoumusta molemmilta toimielimiltä; on vakuuttunut siitä, että sopimuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa edistävät lisätoimet ja yhteisvaikutusten kehittäminen saavat aikaan myönteisiä tuloksia kummallekin osapuolelle;

9.  muistuttaa pyytäneensä, että yhteinen arviointi sopimuksen seurauksena aikaansaaduista talousarviosäästöistä sisällytettäisiin sopimusta koskevaan väliarviointiin tai seuraavaan sopimusta koskevaan seurantakertomukseen;

10.  toteaa, että komitean lausunnot yhdistyvät heikosti parlamentin työhön, ja kehottaa komiteaa laatimaan yhdessä parlamentin pääsihteerin kanssa ehdotuksia komitean ja parlamentin menettelyjen virtaviivaistamiseksi tältä osin;

11.  panee merkille, että uusi komitean ja alueiden komitean kahdenvälinen hallinnollinen yhteistyösopimus tehtiin vuonna 2015; luottaa siihen, että sopimuksella varmistetaan kummankin komitean toiminnan tehostaminen; pitää aiheellisena yhdistää samankaltaisia hallinnollisia tehtäviä, jotta voidaan välttää tarpeettomat toiminnan päällekkäisyydet;

12.  panee merkille, että parlamentti sulki RDM- ja REM -rakennusten välisen suoran yhteyden turvallisuussyistä marraskuussa 2015 tapahtuneiden Pariisin terroristi-iskujen jälkeen; luottaa siihen, että turvallisuushuolia arvioidaan parlamentissa uudelleen, sillä käytävän avaamisesta olisi hyötyä kaikille kolmelle toimielimelle;

13.  suhtautuu myönteisesti vuonna 2015 toteutettuihin hallinnollisiin muutoksiin, joita olivat erityisesti jäsenten matkakulujen korvaamiseen tarkoitetun kuluperusteisen järjestelmän täysimääräinen täytäntöönpano ja jäsenten portaalin täydellinen uudistaminen; pyytää komitealta vertailevaa vuotuista yleiskatsausta jäsenten matkakuluista vuosilta 2014, 2015 ja 2016;

14.  toteaa, että komitean työjärjestyksen mukaisesti sen jäsenet hoitavat tehtäviään täysin riippumattomina unionin yleisen edun mukaisesti; panee merkille, että jäsenten sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset ovat saatavilla komitean verkkosivustolla; kehottaa komiteaa liittymään tulevaan pakollista avoimuusrekisteriä koskevaan toimielinten väliseen sopimukseen;

15.  on huolissaan siitä, että vuonna 2015 oli avoinna suuri määrä virkoja, ja kannustaa komiteaa toteuttamaan tarvittavat palvelukseenottomenettelyjä parantavat toimenpiteet;

16.  panee huolestuneena merkille edelleen vallitsevan sukupuolten epätasapainoisen edustuksen ylimmän johdon ja keskijohdon viroissa (30 prosenttia / 70 prosenttia ylimmän johdon tapauksessa); pitää valitettavana myös maantieteellistä epätasapainoa ylimmän johdon ja keskijohdon viroissa ja erityisesti sitä, että vuonna 2014 unioniin liittyneistä jäsenvaltioista olevasta henkilöstöstä on pulaa; pyytää, että komitea ryhtyy toimiin epätasapainon korjaamiseksi ja ilmoittaa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle toteutetuista toimista ja aikaansaaduista tuloksista;

17.  panee merkille komitean suunnitelman noudattaa toimielinten välistä sopimusta(6), jonka mukaan henkilöstöä vähennetään viisi prosenttia viiden vuoden aikana; pyytää saada tietoa siitä, miten vuonna 2016 perustetut kolme uutta virkaa sopivat yhteen vähennystavoitteen kanssa; ehdottaa, että komitea raportoi takaisin parlamentille mahdollisesti aikaansaaduista vaihtoehtoisista säästöistä, joiden avulla on tarkoitus kompensoida henkilöstön vähentämisen mahdollista viivästymistä;

18.  panee tyytyväisenä merkille, että väärinkäytösten paljastamista koskevat sisäiset säännöt tulivat voimaan vuoden 2016 alussa;

19.  puoltaa täysin mahdollisissa työpaikkakiusaamistapauksissa avustavien eettisten neuvonantajien virkojen luomista ja johdolle annettavaa erityiskoulutusta, jonka avulla parannetaan väärinkäytöstapauksia koskevaa tietämystä ja hallinnointia; pitää valitettavana, että kolme työpaikkakiusaamiseen liittyvää tapausta oli hoidettava oikeusteitse;

20.  ei voi esittää lausuntoa henkilöstön sairauspoissaolojen tasosta, koska komitean selvitys asiasta oli puutteellinen; pyytää komiteaa raportoimaan henkilöstön sairauslomista jakamalla sairauslomapäivien määrän yksittäistä henkilöstön jäsentä kohti;

21.  panee merkille, että komitea vähensi virkistyspäivien keskimääräisiä kuluja 35 prosentilla osallistujaa kohti vuoteen 2014 verrattuna ja että ainoastaan 218 henkilöstön jäsentä osallistui tilaisuuteen (vuonna 2014 osallistujia oli 415); kehottaa komiteaa kohdentamaan hyvinvointitoimintaansa siten, että se kattaa mahdollisimman suuren joukon henkilöstöä ja parantaa siten henkilöstön hyvinvointia;

22.  panee tyytyväisenä merkille, että pyydetyistä tulkkauspalveluista jäi käyttämättä vuonna 2015 entistä pienempi osa, 3,5 prosenttia, kun vuonna 2014 niitä jäi käyttämättä 4,3 prosenttia;

23.  suhtautuu myönteisesti siihen, että käännöstoimintaa koskevat tiedot on toimitettu toimielinten yhteisen käännös- ja tulkkauskomitean sopiman yhdenmukaisen menetelmän mukaisesti; panee merkille kääntämistä koskevien menettelysääntöjen meneillään olevan tarkistuksen, joka on määrä tehdä yhdessä alueiden komitean kanssa;

24.  toteaa, että käännösten ulkoistamistaso nousi vuonna 2015 lähes kymmeneen prosenttiin, kun henkilöstöä siirtyi sopimuksen nojalla parlamenttiin; kehottaa komiteaa arvioimaan nyt käytettävän järjestelyn kustannustehokkuuden;

25.  panee tyytyväisenä merkille komitean oppimista ja kehittämistä koskevan strategiakehyksen ja erityisesti sen uuden kollegojen välistä oppimista koskevan painopisteen; pyytää komiteaa esittämään seurantatietoja kyseisestä menetelmästä seuraavassa vuotuisessa toimintakertomuksessaan;

26.  panee erittäin tyytyväisenä merkille komitean ympäristöjalanjälkeä parantavat toimet ja niissä tähän mennessä saavutetut tulokset sekä ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS-järjestelmä) sertifioinnin uusimisen;

27.  panee merkille komitean ja Euroopan petostentorjuntaviraston väliset hallinnolliset järjestelyt, joiden tarkoituksena on laatia nopeaa tietojenvaihtoa helpottava jäsennelty yhteistyökehys;

28.  on tyytyväinen komitean vuotuisen toimintakertomuksen kiinteistöpolitiikkaa koskevassa osuudessa esitettyihin tietoihin erityisesti siitä syystä, että kiinteistöpolitiikan kustannukset on perusteltu asianmukaisesti eivätkä ne ole liiallisia;

29.  panee merkille komitean ponnistelut ja saavutukset tiedotus- ja viestintäpolitiikkansa tehostamisessa; korostaa kuitenkin, että on tärkeämpää tehostaa sen lausuntojen vaikutusta unionin päätöksentekoon kuin edistää lausuntojen yleistä näkyvyyttä.

(1)EUVL L 69, 13.3.2015.
(2)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(3)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(4)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välinen toimielinten sopimus, tehty 2 päivänä joulukuuta 2013, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta (EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1).


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Alueiden komitea
PDF 252kWORD 43k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka VII – Alueiden komitea (2016/2157(DEC))
P8_TA(2017)0151A8-0141/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0275/2016)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0141/2017),

1.  myöntää alueiden komitean pääsihteerille vastuuvapauden alueiden komitean talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman alueiden komitealle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka VII – Alueiden komitea (2016/2157(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka VII – Alueiden komitea,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0141/2017),

A.  korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi varainhoitovuotta 2015 koskevassa vuosikertomuksessaan, ettei se ollut havainnut merkittäviä puutteita alueiden komitean henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi tarkastustyönsä perusteella, että virhetaso ei kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen toimielinten ja elinten hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2015 päättyneeltä varainhoitovuodelta;

3.  panee merkille, että komitean talousarvio on luonteeltaan lähinnä hallinnollinen ja että suuri osa määrärahoista käytetään komitean henkilöstöön ja loput kiinteistöihin, irtaimeen omaisuuteen, laitteisiin ja sekalaisiin hallinnosta johtuviin menoihin; korostaa kuitenkin, että tulosbudjetointia ei tulisi soveltaa ainoastaan komitean talousarvioon kokonaisuutena tarkasteltuna vaan siihen olisi myös sisällytettävä täsmälliset, mitattavissa ja saavutettavissa olevat, realistiset ja aikasidonnaiset tavoitteet (SMART‑tavoitteet), joita sovelletaan yksittäisiin osastoihin, yksiköihin ja henkilöstön jäsenten vuotuisiin suunnitelmiin; pyytää komiteaa näin ollen ottamaan tulosbudjetoinnin periaatteen laajemmin käyttöön päivittäisessä toiminnassa;

4.  panee merkille, että vuonna 2015 komitean hyväksytty talousarvio oli 88 900 000 euroa (verrattuna 87 600 000 euroon vuonna 2014), josta maksusitoumusmäärärahojen osuus oli 87 200 000 euroa ja käyttöaste 98,2 prosenttia; panee merkille, että käyttöaste nousi hieman vuonna 2015;

5.  panee merkille, että komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean uusi kahdenvälinen hallinnollinen yhteistyösopimus tehtiin vuonna 2015; luottaa siihen, että sopimuksella varmistetaan komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean toiminnan tehostaminen;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin ja komitean välisen yhteistyösopimuksen täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa esitetään näiden toimielinten välisestä yhteistyöstä oikea-aikainen ja myönteinen arvio; toteaa kuitenkin, että sopimuksessa tarkoitetun ”tehostetun” yhteistyön luonnetta on tarpeen selkiyttää;

7.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komitea pyrkii muuttamaan parlamentin kanssa tehtävään yhteistyöhön soveltamaansa lähestymistapaa järjestelmällisemmäksi erityisesti poliittisilla aloilla ja parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) kanssa; uskoo, että synergioiden kehittämisen jatkaminen tuo myönteisiä tuloksia kummallekin toimielimelle;

8.  muistuttaa pyytäneensä, että yhteisarviointi sopimuksen seurauksena aikaansaaduista talousarviosäästöistä sisällytettäisiin seuraavaan sopimusta koskevaan seurantakertomukseen;

9.  panee huolestuneena merkille, että komitea ei ole saavuttanut yhtäkään vuonna 2015 asettamistaan tavoitteista, joilla pyrittiin lisäämään parlamentin ja neuvoston osallistumista komitean lausuntoihin liittyvään toimintaan;

10.  panee merkille, että parlamentti sulki RDM- ja REM -rakennusten välisen suoran yhteyden turvallisuussyistä marraskuussa 2015 tapahtuneiden Pariisin terroristi-iskujen jälkeen; luottaa siihen, että turvallisuushuolia arvioidaan parlamentissa uudelleen, sillä käytävän avaamisesta olisi varmasti hyötyä kaikille kolmelle toimielimelle;

11.  panee huolestuneena merkille, että maksumäärärahojen käyttöaste on vuonna 2015 laskenut jatkuvasti joissain budjettikohdissa; panee merkille, että vuonna 2015 käynnistyi komitean kuudes toimikausi, mutta on siitä huolimatta sitä mieltä, että komitea ei saisi antaa sen vaikuttaa talousarviohallintoon; pyytää komissiota parantamaan tuloksellisuuttaan ja huolehtimaan paremmin komitean seitsemännen toimikauden käynnistymisvuoden valmisteluista;

12.  kehottaa komiteaa lisäämään toimiensa avoimuutta ja sisällyttämään vuotuiseen toimintakertomukseensa kaikki saatavilla olevat tiedot jäsentensä tekemistä virkamatkoista ja erittelemään matkakulut;

13.  kehottaa komiteaa liittymään tulevaan pakollista avoimuusrekisteriä koskevaan toimielinten väliseen sopimukseen;

14.  panee huolestuneena merkille edelleen vallitsevan sukupuolten epätasapainoisen edustuksen ylimmän johdon ja keskijohdon viroissa (25 prosenttia / 75 prosenttia ylimmässä johdossa ja 38 prosenttia / 62 prosenttia keskijohdossa); kehottaa komiteaa parantamaan sukupuolten välistä tasapainoa ja ilmoittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tämän ongelman ratkaisemiseksi toteutetuista toimista ja saavutetuista tuloksista;

15.  panee tyytyväisenä merkille, että johtotehtävien jakauma on maantieteellisesti hyvässä tasapainossa;

16.  on syvästi huolissaan komitean henkilöstön sairauslomapäivien suuresta määrästä; pyytää komiteaa arvioimaan sen syyt, keskittymään henkilöstöhallinnossaan tilanteen parantamiseen ja tämänkaltaisten poissaolojen estämiseksi kohdentamaan hyvinvointia edistävät toimensa siten, että ne koskevat mahdollisimman suurta osaa henkilöstöstä;

17.  on huolissaan siitä, että sisäiseen käyttöön tarkoitettujen tietoteknisten hankkeiden tuloksellisuutta koskevien tarkastussuositusten täytäntöönpano ei ole edistynyt riittävästi; kehottaa komiteaa puuttumaan tilanteeseen enempää viivyttelemättä;

18.  suhtautuu myönteisesti siihen, että käännöstoimintaa koskevat tiedot on toimitettu yhteisen käännös- ja tulkkauskomitean sopiman yhdenmukaisen menetelmän mukaisesti; panee merkille kääntämistä koskevien menettelysääntöjen meneillään olevan tarkistuksen, joka on määrä tehdä yhdessä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa;

19.  panee merkille, että käännösten ulkoistamistaso nousi vuonna 2014 vallinneesta 2,57 prosentista vuonna 2015 lähes kymmeneen prosenttiin, kun henkilöstöä siirtyi sopimuksen nojalla parlamenttiin; kehottaa komiteaa arvioimaan nykyisin sovellettavan uuden järjestelyn kustannustehokkuuden;

20.  panee merkille, että komitea hyväksyi joulukuussa 2015 väärinkäytösten paljastamista koskevat säännöt; ottaa myös huomioon, että vuonna 2015 käynnistettiin yksi väärinkäytösten paljastamista koskeva käsittely; kehottaa komiteaa pitämään parlamentin ajan tasalla tapauksen jatkokehityksestä;

21.  pitää ensiarvoisen tärkeänä, että komitea toteuttaa välittömästi jatkotoimia kahden virkamiestuomioistuimen tuomion(6) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kertomuksen(7), komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston osaston kertomuksen(8) ja parlamentin päätöslauselmien(9) perusteella ja käsittelee komitean entiseen sisäiseen tarkastajaan liittyvän väärinkäytösten paljastamistapauksen oikeudenmukaisesti, kunniallisesti ja tasapuolisesti vuoden 2017 loppuun mennessä;

22.  pitää ensiarvoisen tärkeänä, että komitea toteuttaa yhdessä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa viipymättä jatkotoimia virkamiestuomioistuimen tuomion johdosta tapauksessa, joka koski häirintää ja jossa oli mukana molempien toimielinten virkamiehiä(10), ja että komitea ilmoittaa parlamentille tässä yhteydessä tapahtuneesta edistymisestä ja arvioi tulevien häirintäväitteiden käsittelyssä sovellettavia menettelyjä varmistaakseen, että ne ovat virkamiestuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia;

23.  panee erittäin tyytyväisenä merkille komitean ympäristöjalanjälkeä parantavat toimet ja niissä tähän mennessä saavutetut tulokset sekä ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS-järjestelmä) sertifioinnin uusimisen;

24.  panee merkille komitean ponnistelut ja saavutukset tiedotus- ja viestintäpolitiikkansa tehostamisessa;

25.  on tyytyväinen komitean vuotuisen toimintakertomuksen kiinteistöpolitiikkaa koskevassa osuudessa esitettyihin tietoihin erityisesti siitä syystä, että kiinteistöpolitiikan kustannukset on perusteltu asianmukaisesti eivätkä ne ole liiallisia.

(1)EUVL L 69, 13.3.2015.
(2)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(3)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(4)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Virkamiestuomioistuimen tuomio 7. toukokuuta 2013, asia F-86/11 (ECLI:EU:F:2011:189) ja virkamiestuomioistuimen tuomio 18. marraskuuta 2014, asia F-156/12 (ECLI:EU:F:2014:247).
(7)Euroopan petostentorjuntaviraston 8. lokakuuta 2003 antama lopullinen kertomus.
(8)Komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston osaston 8. toukokuuta 2008 antama kertomus.
(9)Parlamentin komitean sisäisen tarkastajan tapausta tukevat päätöslauselmat, jotka on annettu 29. tammikuuta 2004 (EUVL L 57, 25.2.2004, s. 8), 21. huhtikuuta 2004 (EUVL L 330, 4.11.2004, s. 153), 12. huhtikuuta 2005 (EUVL L 196, 27.7.2005, s. 54), 27. huhtikuuta 2006 (EUVL L 340, 6.12.2006, s. 44), 29. huhtikuuta 2015 (EUVL L 255, 30.9.2015, s. 132) ja 28. huhtikuuta 2016 (EUVL L 246, 14.9.2016, s. 152).
(10)Virkamiestuomioistuimen tuomio 26. helmikuuta 2013, asia F-124/10: Vassilliki Labiri v. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) (ECLI:EU:F:2013:21).


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan ulkosuhdehallinto
PDF 260kWORD 47k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka X – Euroopan ulkosuhdehallinto (2016/2160(DEC))
P8_TA(2017)0152A8-0122/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0278/2016)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99 ja 164–167 artiklan,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 07/2016: ”Euroopan ulkosuhdehallinnon eri puolilla maailmaa omistamien kiinteistöjen hallinnointi”;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0122/2017),

1.  myöntää unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle vastuuvapauden Euroopan ulkosuhdehallinnon talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka X – Euroopan ulkosuhdehallinto (2016/2160(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka X – Euroopan ulkosuhdehallinto,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0122/2017),

A.  korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan otsakkeen 5 (Hallinto), mukaan lukien Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) talousarvio, kokonaisvirhetaso on edelleen suhteellisen alhainen (arviolta 0,6 prosenttia vuonna 2015);

2.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin ei havainnut mitään merkittäviä puutteita EUH:n vuotuisessa toimintakertomuksessa ja sisäisen valvonnan järjestelmässä;

3.  kehottaa EUH:ta korjaamaan tietyt tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat puutteet edustustojen paikallisten toimihenkilöiden palvelukseenottomenettelyissä (esim. avoimuuden puute tietyissä menettelyn vaiheissa) ja edustustojen järjestämissä hankintamenettelyissä (muun muassa sen puutteellinen arviointi, ovatko tarjoukset teknisten eritelmien mukaisia, tai väärän hankintamenettelyn käyttö);

4.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että on tärkeää parantaa julkisia hankintoja koskevien menettelyjen ohjeistusta, suunnittelua, koordinointia ja toteuttamista arvoltaan vähäisissä sopimuksissa, sillä nämä sopimukset muodostivat 4,5 prosenttia vuonna 2015 tehtyjen sopimusten kokonaisarvosta; kannattaa EUH:n aikomusta järjestää alueellisia seminaareja ja antaa hallinnollista tukea julkisissa hankinnoissa edustustojen koko verkostolle;

5.  kehottaa EUH:ta parantamaan valintamenettelyjensä laatua ottamalla siihen kaikki tarvittavat asiakirjatodisteet; pyytää EUH:ta yhdenmukaistamaan paremmin edustustoissa järjestettävät hankintamenettelyt; pyytää jälleen puuttumaan toistuviin heikkouksiin tällä alalla jatkamalla hallinnollisen tuen antamista edustustoille, joissa tilanne on kaikkein vaikein;

6.  on tyytyväinen vuotta 2015 käsittelevän ulkoisen avun hallinnointia koskevan kertomuksen yhteydessä annettuihin parannettuihin ja kattavampiin ohjeisiin, joilla vahvistetaan edustustojen päälliköiden valvontaa ja jotka kattavat niin vastuuvelvollisuutta kuin raportointiakin koskevat vaatimukset;

7.  pitää valitettavana, että maksusitoumusmäärärahojen ennakkotarkastuksissa esiintyvät epäsäännönmukaisuudet nousivat vuonna 2015 keskimäärin 22,4 prosenttiin (vuonna 2014 taso oli 18,3 prosenttia);

8.  panee merkille, että EUH:n kokonaistalousarvio vuodeksi 2015 oli 602,8 miljoonaa euroa eli lisäystä vuoteen 2014 verrattuna oli 16,2 prosenttia; toteaa tämän johtuneen siitä, että sen talousarvioon siirrettiin 71,5 miljoonaa euroa (komission hallintobudjetista 25,2 miljoonaa euroa ja muista budjettikohdista yhteensä 46,3 miljoonaa euroa) unionin edustustojen yleisten kulujen, kuten vuokrien ja työtilojen turvallisuus- ja tietotekniikkakulujen, rahoittamiseen; toteaa, että EKR:n määrärahoja ei laskettu tähän mukaan;

9.  huomauttaa, että EUH:n hallintobudjetin toteuttaminen on edelleen huolenaihe, sillä eräät edustustot saavat määrärahoja komissiolta 33:sta eri budjettikohdasta EUH:n oman talousarvion lisäksi; kehottaa kaikkia sidosryhmiä edelleen parantamaan ja yksinkertaistamaan rahoituslähteitä ja -järjestelyjä talousarvion toteuttamisen helpottamiseksi; pitää myönteisenä äskettäin syntynyttä talousarviojärjestelyä, jossa EKR:n hallintokulut otetaan vuodesta 2016 alkaen EUH:n talousarviosta henkilöä kohden laskettavan vakiosumman perusteella;

10.  panee merkille, että päätoimipaikan talousarvio oli 218,9 miljoonaa euroa, joista 140,5 miljoonaa euroa (eli 64,7 prosenttia) käytettiin palkkojen maksuun ja muihin henkilöstösääntöjen alaista ja ulkopuolista henkilöstöä koskeviin maksuihin, 30 miljoonaa euroa (eli 13,7 prosenttia) kiinteistöihin ja 30,7 miljoonaa euroa tietotekniikkajärjestelmiin, laitteisiin ja kalusteisiin;

11.  toteaa, että edustustojen talousarvio oli 383,9 miljoonaa euroa ja se jakautui seuraavasti: 155,8 miljoonaa euroa (eli 40,6 prosenttia) kiinteistöihin ja niiden liitännäiskuluihin, 105,5 miljoonaa euroa (27,5 prosenttia) henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön palkkoihin, 60,1 miljoonaa euroa (eli 15,7 prosenttia) ulkopuoliseen henkilöstöön ja ulkopuolisiin palveluihin, 20,6 miljoonaa euroa (5,4 prosenttia) muihin henkilöstöä koskeviin kuluihin ja 41,9 miljoonaa euroa (10,9 prosenttia) muihin hallintomenoihin; toteaa myös, että komissiolta saatiin 204,7 miljoonaa euroa unionin edustustoissa työskentelevän komission henkilöstön hallintomenoja varten;

12.  pyytää jälleen kiinnittämään huomiota erityisesti edustustoissa toiminnan jatkuvuuteen ja asiakirjahallintoon, sillä ne ovat keskeisiä sisäisen valvonnan standardeja ja myös merkittäviä hallinnoinnin osatekijöitä, erityisesti erilaisiin hallinnointitarkoituksiin, esim. toiminnan ja hankkeiden seurantaan, arviointiin ja niistä raportointiin, käytetyn tiedon saatavuuden ja luotettavuuden kannalta;

13.  toteaa, että ainoastaan kaksi edustustoa esitti varaumia asianmukaisen tarjouskilpailumenettelyn puuttumisen ja tilien luotettavuudesta annettavaan lausumaan tarvittavien puutteellisten keskeisten hallintotietojen johdosta;

14.  kannattaa säännöllistä yhteydenpitoa EUH:n ja ulkoasioista vastaavien komission yksikköjen välillä petosten ehkäisemisestä ja havaitsemisesta;

15.  kannattaa alueellisen Eurooppa-keskuksen (Regional Centre Europe) perustamista; toteaa, että tämän aloitteen avulla pyritään parantamaan unionin edustustoille annettavaa hallinnollista tukea varainhoidon, julkisten hankintojen ja henkilöstöresurssien saralla; odottaa saavansa pilottihankkeen arvioinnin käsiteltäväksi vuonna 2017; kannustaa EUH:ta jatkamaan tätä taitotiedon keskittämisen käytäntöä soveltuvissa tapauksissa muilla alueilla, jotta voidaan vähitellen vähentää hallinnollista rasitusta ja kuluja edustustoissa;

16.  pitää olennaisen tärkeänä, että edustustojen päälliköille muistutetaan säännöllisesti, että poliittisten velvollisuuksiensa lisäksi he ovat avainasemassa luotettavuuden, hallinnoinnin ja tilivelvollisuuden tehostamisessa yleensä, erityisesti mitä tulee varauman esittämisen todennäköisesti aikaansaavien eri osatekijöiden painotukseen; kannustaa EUH:ta tarjoamaan edustustojen päälliköille ja erityisesti jäsenvaltioiden diplomaateille koulutusta ja asiantuntemusta;

17.  panee merkille EUH:n organisaation muutokset ja keventämisen, joilla yksinkertaistetaan raportointireittejä ja tiedonkulkua, mikä helpottaa EUH:n reagointia kriiseihin tai poliittisiin haasteisiin; toteaa, että näin myös vähennetään osastoja ja siten hierarkian tasoja;

18.  toteaa, että EUH:n henkilöstöresurssien hallinnointi on keskeisen tärkeää, sillä palvelukseenottotapoja on kolme, työntekijöitä lähetetään edustustoihin ja samalla on saavutettava vuotuinen henkilöstömäärän vähennys, joka oli 17 virkapaikkaa päätoimipaikassa vuonna 2015;

19.  toteaa, että 32,9 prosenttia (307 henkilöä) EUH:n kaikista AD-palkkaluokkaan kuuluvista työntekijöistä on jäsenvaltioiden diplomaatteja, kun vuonna 2014 tämä osuus oli 33,8 prosenttia; huomauttaa, että tämä osuus on korkeampi edustustoissa, joissa se on 43,1 prosenttia ja 166 jäsenvaltioiden diplomaattia, kuin päätoimipaikassa, jossa se on 25,7 prosenttia; kehottaa jakamaan henkilöstöä tasaisemmin ja muistuttaa EUH:lle, kuinka tärkeää on yhdistää jäsenvaltioiden ja EUH:n henkilöstön asiantuntemusta kaikilla tasoilla;

20.  korostaa, että 134:stä edustustojen päälliköstä 63 oli ulkomaille lähetettyjä jäsenvaltioiden diplomaatteja, mikä on 47 prosenttia kokonaismäärästä; huomauttaa, että näiden 63 viranhaltijan sukupuolijakauma oli epätasa-arvoinen 16 prosenttia / 84 prosenttia ja 63 viranhaltijasta vain 16 oli unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden kansalaisia; toteaa myös, että 29 edustuston apulaispäällikön sukupuolijakauma oli epätasa-arvoinen (24 prosenttia / 76 prosenttia) ja että kuusi edustuston apulaispäällikköä oli jäsenvaltioiden diplomaatteja;

21.  toteaa, että jäsenvaltioista lähtöisin olevien kansallisten asiantuntijoiden määrä jatkoi kasvuaan vuonna 2015 (kahdeksan prosenttia enemmän verrattuna vuoteen 2014) ja heitä oli 434 (376 päätoimipaikassa ja 58 edustustoissa); panee merkille, että 40 prosenttia 376 kansallisesta asiantuntijasta (eli 151 henkilöä), joiden asemapaikkana oli Bryssel, sai palkkansa kansalliselta hallinnoltaan;

22.  muistuttaa EUH:lle, että olisi varmistettava, että noudatetaan kaikin tavoin jäsenvaltioista ja unionin toimielimistä palvelukseen otettavan henkilöstön suhdetta koskevaa henkilöstömallia, joka on määritelty EUH:n perustamisesta annetussa neuvoston päätöksessä;

23.  ottaa huomioon, että sukupuolijakauma on yleisesti ottaen melko tasainen (47 prosenttia / 53 prosenttia) koko henkilöstön osalta, mutta AD-tason henkilöstön jakauma on 31,7 prosenttia / 68,3 prosenttia (vuonna 2014 tämä osuus oli 31 prosenttia / 69 prosenttia); toteaa, että tämä 30 prosentin osuus on pysynyt samana vuodesta 2011;

24.  toteaa jälleen kerran olevansa huolissaan johdon tason epätasaisesta sukupuolijakaumasta, joka on tällä hetkellä 21,4 prosenttia / 78,6 prosenttia; pitää valitettavana, että toisen sukupuolen osuus johtotehtäviin hakevista on edelleen alhainen eli 16 prosenttia; katsoo, että edistys tässä asiassa olisi tärkeää, ja kehottaa tämän vuoksi EUH:ta muokkaamaan ehtojaan ja palvelukseenottopolitiikkaansa, jotta johtotehtäviin saataisiin houkuteltua yhtä paljon kummankin sukupuolen edustajia;

25.  katsoo, että maantieteellisen tasapainon eli lähinnä henkilöstön jäsenten kansalaisuuksien ja jäsenvaltioiden koon suhteen olisi oltava tärkeä osa EUH:n henkilöstöhallintoa ja siinä olisi erityisesti otettava huomioon jäsenvaltiot, jotka ovat liittyneet unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen; on erittäin huolissaan näiden jäsenvaltioiden jatkuvasta aliedustuksesta sekä henkilöstön että johdon tasolla; kehottaa näin ollen EUH:ta pyrkimään korjaamaan huomattavasti tilannetta; korostaa, että nämä jäsenvaltiot ovat erityisen aliedustettuja hallinnon korkeammalla tasolla ja johtotehtävissä, joiden osalta odotetaan vielä merkittävää kehitystä;

26.  pitää myönteisenä varapuheenjohtajan / korkean edustajan parlamentille antamaa sitoumusta puuttua kansallisten diplomaattien nykyiseen yliedustukseen edustustojen päällikön tehtävissä ja kehottaa EUH:ta esittämään vuoden 2017 aikana henkilöstöpolitiikkansa arviointi, jossa käsitellään muun muassa sukupuolijakaumaa ja henkilöstön liikkuvuutta toimielinten välillä ja jossa otetaan myös huomioon EUH:n henkilöstön vaikutus unionin ulkoisen toiminnan ja näkyvyyden tehostamiseen kokonaisvaltaisen unionin strategian avulla;

27.  kannustaa EUH:ta kehittämään edelleen unionin edustustojen asemaa erityisesti helpottamalla ja tukemalla koordinointia jäsenvaltioiden välillä konsuliavun tarjoamisessa;

28.  muistuttaa EUH:ta siitä, että raja talousdiplomatian ja edunvalvonnan välillä on häilyvä; kehottaa täten EUH:ta liittymään tulevaan toimielinten väliseen sopimukseen pakollisesta avoimuusrekisteristä, unionin edustustot mukaan luettuina, sikäli kuin se on lainsäädännön mukaan mahdollista;

29.  toteaa, että unionin edustustojen verkostoon käytettiin 160 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on yli 50 prosenttia enemmän kuin edeltävänä varainhoitovuonna; toteaa, että 80 prosenttia edustustoista on edelleen vuokratiloissa ja vuokrakulut olivat 53,04 miljoonaa euroa vuonna 2015; pitää myönteisenä 200 miljoonan euron lainajärjestelyä, joka on tarkoitettu kiinteistöpolitiikan hallinnon parantamiseen ja edustustojen hankintakulujen vähentämiseen; pitää valitettavana, että lainajärjestelystä ja menojen lisääntymisestä huolimatta EUH omistaa ainoastaan joitakin edustustojen kiinteistöjä; kehottaa EUH:ta esittämään kyseiseltä vuodelta edustustojen kiinteistöistä tehtyjen sopimusten lisäksi myös yleiskuvan kaikkien edustustojen kiinteistöjen tilanteesta vuotuisessa toimintakertomuksessa;

30.  kehottaa EUH:ta tarkistamaan kiinteistöpolitiikkaansa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 07/2016 annettujen suositusten mukaisesti sekä kiinnittämään huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

   tarve yhdenmukaistaa edustustojen toimistorakennuksissa toimivien jäsenvaltioiden taikka muiden EU:n toimielinten tai elinten maksamat maksut, joiden tulisi kattaa niiden kulut kokonaan
   edustustojen kiinteistöjen valinnan kehittäminen
   päätoimipaikan suora osallistuminen ennen toimistorakennusten vuokrausta (tai vuokrasopimuksen uusimista) tai ostamista
   kiinteistönhallinnan tietojärjestelmän kehittäminen, niin että EUH:lla on entistä luotettavampia ja olennaisempia tietoja suunnitteluprosessia varten;

31.  kehottaa EUH:ta kehittämään edelleen tilojen käyttöä erityisesti ratkaisemalla ensisijassa käyttämättömiä tai liian suuria tiloja koskevat yksittäiset tapaukset, joista tilintarkastustuomioistuimen mukaan aiheutuu lisäkustannuksia (7,8 miljoonaa euroa); myöntää kuitenkin kiinteistöjen hallinnoinnin olevan haasteellista usein monimutkaisissa olosuhteissa;

32.  korostaa, että EUH:n ja jäsenvaltioiden yhteisenä intressinä on käyttää kiinteistöjä yhdessä ja kehittää edelleen kiinteistöjen hallinnointiin liittyvää paikallista yhteistyötä kiinnittäen erityistä ja jatkuvaa huomiota parhaaseen hinta-laatusuhteeseen, turvallisuusasioihin ja unionin julkisuuskuvaan;

33.  pitää myönteisenä unionin edustustojen tilojen yhteiskäyttöä koskevien hankkeiden lisääntymistä jäsenvaltioiden kanssa ja toteaa, että vuonna 2015 allekirjoitettiin kuusi tilojen yhteiskäyttöä koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa, minkä jälkeen tällaisten hankkeiden kokonaismäärä vuoden 2015 lopussa oli 86; kannustaa EUH:ta etsimään lisäkeinoja tämän hyvän käytännön laajentamiseksi; katsoo, että tähän toimintapolitiikkaan tulisi sisällyttää innovatiivisia lähestymistapoja, joilla pyritään määrittämään sekä koordinoitu strategia tilojen yhteiskäytöstä kiinnostuneiden jäsenvaltioiden kanssa että asianmukaiset järjestelyt rakennusten ja logistiikan kustannusten jakamiseksi; toteaa, että tilojen yhteiskäyttöjärjestelyt koskevat myös muita ulkopolitiikan hoitoon osallistuvia elimiä, kuten Euroopan investointipankkia, EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosastoa, yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioita ja unionin erityisedustajia;

34.  pitää valitettavana, että edustustojen toimistorakennusten ja virka-asuntojen hallinnointia koskevaan tietojärjestelmään tallennetut tiedot ovat puutteellisia ja epätarkkoja; pyytää tarkistamaan säännöllisesti unionin edustustojen kirjaamien tietojen kattavuuden ja luotettavuuden, jotta tilojen, vuokrien ja kulujen perimisen yleisestä suunnittelusta saadaan perusteellisempaa;

35.  kehottaa EUH:ta tehostamaan kaikkien kiinteistöpolitiikasta aiheutuvien kustannusten hallinnoinnin valvonta- ja seurantavälineitä, jotta varmistetaan tarkan yleiskatsauksen saatavuus ja kaikkien kulujen seuranta tällä alalla; katsoo, että painopisteen tulisi olla kiinteistöpolitiikassa määritettyjen enimmäismäärien seurannassa edustustojen toimistotilojen vuotuisten vuokramenojen ja niihin liittyvien toistuvien menojen vähentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että yhteisiä tiloja käyttäviltä yksiköiltä perittävät maksut ovat asianmukaisia, tilojen yhteiskäytöstä aiheutuvat juoksevat kulut katetaan ja kustannukset vastaavat paikallisia markkinaolosuhteita;

36.  uskoo, että laillista ja teknistä kiinteistöhallinnon asiantuntemusta tulisi kehittää ripeästi ja samaan aikaan harkita kustannustehokkaita vaihtoehtoja, kuten ulkopuolisten asiantuntijoiden, esimerkiksi paikallisten välittäjien, palkkaamista kartoittamaan markkinoita tai mahdollisesti neuvottelemaan vuokranantajien kanssa;

37.  pyytää EUH:ta toimittamaan vuotuisen luettelon kaikista edustustoihin tehdyistä tarkastuksista;

38.  kehottaa EUH:ta tutkimaan edustustojen tarkastusten yhteydessä EU:n suurlähettiläiden virka-asuntojen viisi viimeistä vuokra- tai ostosopimusta, mukaan luettuna Albanian Tiranassa oleva virka-asunto, ja raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille;

39.  tukee sellaisen keskipitkän ja pitkän aikavälin strategian täytäntöönpanoa, jossa eritellään kaikki mahdolliset vaihtoehdot tällä alalla, kuten ensisijaiset investointikohteet tai ostomahdollisuudet, vuokrasopimusten uusiminen sekä tilojen yhteiskäyttöä jäsenvaltioiden kanssa koskevat järjestelyt, ja jossa otetaan huomioon henkilöstömäärien kehitystä koskevat arviot sekä toimintapolitiikan suunnittelu ja kehittäminen;

40.  kannustaa EUH:ta soveltamaan jatkossakin yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS) sekä ympäristöä säästävien julkisten hankintojen periaatetta kiinteistöpolitiikassaan; ymmärtää kuitenkin, että 139 edustuston paikalliset olosuhteet edellyttävät tiettyä joustoa;

41.  katsoo, että EUH:n ja sen edustustojen turvallisuutta on edelleenkin parannettava, ja kehottaa EUH:ta laittamaan turvallisuuden etusijalle valittaessa kiinteistöjä ja tiloja edustustoille; katsoo, että rakennusten turvallisuuden olisi oltava kiinteä osa sen kiinteistöpolitiikkaa ja että EUH:n evakuointisuunnitelma ja sen evakuointipäätökset olisi tarvittaessa sovitettava yhteen asianomaisten jäsenvaltioiden edustustojen kanssa;

42.  on tyytyväinen siihen, että EUH suunnittelee yhteistä visiota ja toimintaa koskevaa hanketta, jonka tavoitteena on entistä vahvempi unioni, joka edistää rauhaa ja turvallisuutta alueella ja koko maailmassa;

43.  kehottaa EUH:ta kehittämään unionin kansalaisille suunnattua viestintäpolitiikkaansa.

(1)EUVL L 69, 13.3.2015.
(2)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(3)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(4)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan oikeusasiamies
PDF 248kWORD 42k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies (2016/2158(DEC))
P8_TA(2017)0153A8-0142/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0276/2016)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0142/2017),

1.  myöntää Euroopan oikeusasiamiehelle vastuuvapauden oikeusasiamiehen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan oikeusasiamiehelle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies (2016/2158(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0142/2017),

A.  korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin ei havainnut merkittäviä puutteita Euroopan oikeusasiamiehen henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

2.  korostaa, että tarkastuksensa perusteella tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei virhetaso kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen oikeusasiamiehen hallintomenoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2015 päättyneeltä varainhoitovuodelta;

3.  tähdentää, että oikeusasiamiehen talousarvio on luonteeltaan puhtaasti hallinnollinen ja että vuonna 2015 se oli yhteensä 10 346 105 euroa (vuonna 2014 se oli 9 857 002 euroa); korostaa kuitenkin, että tulosbudjetointia ei tulisi soveltaa ainoastaan oikeusasiamiehen talousarvioon kokonaisuutena tarkasteltuna vaan siihen olisi myös sisällytettävä täsmälliset, mitattavissa ja saavutettavissa olevat, realistiset ja aikasidonnaiset tavoitteet (SMART-tavoitteet), joita sovelletaan yksittäisiin osastoihin, yksiköihin ja henkilöstön vuotuisiin suunnitelmiin; pyytää oikeusasiamiestä näin ollen ottamaan tulosbudjetoinnin periaatteen laajemmin käyttöön päivittäisessä toiminnassa;

4.  toteaa, että kokonaismäärärahoista sidottiin 92,32 prosenttia (97,87 prosenttia vuonna 2014) ja maksettiin 86,19 prosenttia (93,96 prosenttia vuonna 2014) ja että käyttöaste oli 92,32 prosenttia (97,87 prosenttia vuonna 2014); panee merkille, että käyttöase laski edelleen vuonna 2015;

5.  panee merkille, että käyttöasteen alenemiseen vuonna 2015 vaikutti oikeusasiamiehen päätös supistaa useita budjettikohtia (virkamatkat, edustuskulut ja julkaisut sekä käännökset); toteaa, että tämän seurauksena näiden kohtien määrärahat vähenivät;

6.  toteaa, että oikeusasiamies on avoimuuden osalta edelläkävijä unionin toimielinten joukossa; kehottaa silti lisäämään palvelukseenottoehtojen ja -prosessien avoimuutta; pyytää oikeusasiamiestä ilmoittamaan pääasiallisen neuvonantajan tehtävät ja selkiyttämään hänen asemaansa organisaatiokaaviossa; pyytää oikeusasiamiestä varmistamaan, että organisaatiokaavion päivitetty versio on saatavilla oikeusasiamiehen sivustolla, koska organisaatioon tehtiin muutoksia ennen kuin toimielimen organisaatiorakenne hyväksyttiin marraskuussa 2015;

7.  suhtautuu myönteisesti siihen, että oikeusasiamies jatkaa ”pyöröovi-ilmiötä” koskevien tapausten tutkintaa komissiossa; ottaa esille huolen oikeusasiamiehen ja muiden toimielinten välisestä ”sisäisestä pyöröovesta”, joka saattaisi olla oikeusasiamiehen tutkinnassa, tai ”sisäisestä pyöröovesta” muiden toimielinten välillä, jotka saattaisivat tutkia toistensa työtä; pyytää oikeusasiamiestä analysoimaan tilannetta ja laatimaan eturistiriitojen välttämiseksi säännöt, jos se pitää tätä tarpeellisena;

8.  on tyytyväinen siihen, että vuotuinen hallintosuunnitelma pantiin vuonna 2015 tehokkaasti täytäntöön vuoteen 2019 ulottuvan strategian puitteissa; panee merkille, että oikeusasiamies saavutti valtaosan määrittelemistään tavoitteista, joiden tarkoituksena oli toiminnan arviointi keskeisten tulosindikaattorien avulla; luottaa siihen, että tässä suuntauksessa pitäydytään tulevina vuosina;

9.  on tietoinen siitä, että oikeusasiamiehellä oli keskeinen rooli väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevien sisäisten sääntöjen käyttöönotossa unionin toimielinten henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan mukaisesti vuoden 2015 loppuun mennessä; pyytää oikeusasiamiestä seuraamaan jatkuvasti kyseisten sääntöjen soveltamista ja arvioimaan, antavatko ne asianmukaisen suojan parlamentin jäsenten valtuutetuille avustajille;

10.  kannustaa oikeusasiamiestä työpaikkakiusaamisen ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevien sääntöjen valmistelussa;

11.  tiedostaa oikeusasiamiehen strategisten ja omien aloitteiden merkityksen ja pyytää oikeusasiamiestä tiedottamaan säännöllisesti tutkimustensa vaikutuksesta vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle; muistuttaa, että oikeusasiamiehen ensisijaisena tavoitteena olisi oltava kansalaisten kanteluihin vastaaminen kohtuullisessa ajassa; pyytää oikeusasiamiestä tulkitsemaan hallinnollisia epäkohtia mahdollisimman laajalti tehtäviensä hoidossa ja tiivistämään yhteistyötä parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan kanssa strategisessa työssään;

12.  on tietoinen julkisen ja ei-julkisen edun uusista määritelmistä, jotka otettiin käyttöön saapuvien kanteluiden lajittelua koskevissa soveltamissäännöksissä; pyytää oikeusasiamiestä tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle, miten kyseiset määritelmät ovat vaikuttaneet hänen toimintaansa;

13.  pitää myönteisenä sitä, että oikeusasiamies julkaisee sivustollaan tapaamiensa ulkoisten sidosryhmien henkilöllisyyden ja muita tietoja niistä;

14.  ottaa huomioon vuonna 2015 käsiteltyjen kantelujen tulokset ja on tyytyväinen siihen, että unionin toimielimet noudattivat oikeusasiamiehen ehdotuksia 90 prosentissa tapauksista; pyytää oikeusasiamiestä antamaan vuotuisissa toimintakertomuksissaan eritellyn selvityksen siitä, missä määrin unionin toimielimet noudattavat sen ehdotuksia; pyytää oikeusasiamiestä esittämään arvion ehdotusten noudattamatta jättämisen mahdollisista syistä ja pyytää unionin toimielimiä edelleen parantamaan noudattamisen tasoa;

15.  panee tyytyväisenä merkille, että vuonna 2015 molemmat sukupuolet olivat tasapuolisesti edustettuina johdon tasolla; hyväksyy oikeusasiamiehen tuen toimenpiteille, joiden avulla pidetään yllä miesten ja naisten tasavertaista osuutta työvoimasta;

16.  pitää kuitenkin valitettavana, että keskijohdon ja ylimmän johdon tasolla vallitsee selkeä maantieteellinen epätasapaino ja etenkin että oikeusasiamiehen kotijäsenvaltiosta peräisin olevat johtohenkilöt ovat yliedustettuina; pyytää oikeusasiamiestä varmistamaan, että puute korjataan kestävällä tavalla;

17.  panee merkille oikeusasiamiehen suunnitelman noudattaa toimielinten välistä sopimusta, jonka mukaan henkilöstöä vähennetään viisi prosenttia viiden vuoden aikana, ja pyytää, että oikeusasiamies tiedottaa, miten vuonna 2016 laaditut arviot viiden uuden viran perustamisesta ovat yhdenmukaisia vähennystavoitteen kanssa;

18.  on huolissaan Euroopan tietosuojavaltuutetulle oikeusasiamiehestä vuonna 2015 tehdyistä kahdesta kantelusta ja pyytää, että kanteluista esitetään yksityiskohtaiset tiedot parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle;

19.  on tyytyväinen siihen, että ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS-järjestelmä) sääntöjä noudatetaan johdonmukaisesti, asiakirjat eivät ole enää fyysisessä muodossa, on luotu pysyvä vihreä liikkuvuusjärjestelmä ja kokoukset pidetään videoneuvotteluina; kannustaa soveltamaan edelleen ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia periaatteita ja pyytää oikeusasiamiestä laatimaan säännöt ja talousarvion päästöjen kompensointia varten;

20.  panee tyytyväisenä merkille oikeusasiamiehen esittämän selvennyksen, jonka mukaan sillä ei ole kiinteistöpolitiikkaa, koska sen yksiköt käyttävät parlamentin tiloja, ja pyytää, että sille tiedotetaan kaikenlaisesta nykytilanteen kehityksestä tai muutoksesta;

21.  panee tyytyväisenä merkille, että oikeusasiamies esitti kattavat tiedot kaikista sen käytössä olevista henkilöresursseista palkkaluokan, sukupuolen ja kansallisuuden mukaan jaoteltuina, ja pyytää, että nämä tiedot sisällytetään automaattisesti oikeusasiamiehen vuotuiseen toimintakertomukseen;

22.  odottaa, että oikeusasiamies pyrkii edelleen säilyttämään vuotuisen toimintakertomuksen laadukkaana, ja pyytää, että oikeusasiamies toimittaa kattavan vaikutuksia koskevan vuotuisen kertomuksen, joka on tärkeä väline oikeusasiamiehen työn arvioinnin kannalta;

23.  toivoo, että jäsenvaltioiden oikeusasiamiehet ja viranomaiset ja unionin toimielimet avustaisivat Euroopan oikeusasiamiestä entistä paremmin kiinnittämällä unionin kansalaisten huomiota mahdollisuuteen kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen, jos jonkin unionin toimielimen tai laitoksen toiminnassa on ilmennyt epäkohtia.

(1)EUVL L 69, 13.3.2015.
(2)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 1.
(3)EUVL C 375, 13.10.2016, s. 1.
(4)EUVL C 380, 14.10.2016, s. 147.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.


Vastuuvapaus 2015: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan tietosuojavaltuutettu
PDF 257kWORD 46k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu (2016/2159(DEC))
P8_TA(2017)0154A8-0140/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2015 (COM(2016)0475 – C8-0277/2016)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2015 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0140/2017),

1.  myöntää Euroopan tietosuojavaltuutetulle vastuuvapauden tietosuojavaltuutetun talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan tietosuojavaltuutetulle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu (2016/2159(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0140/2017),

A.  korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  on tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen päätelmään, jonka mukaan virhetaso ei kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen Euroopan tietosuojavaltuutetun hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2015 päättyneeltä varainhoitovuodelta ja että tarkastetut hallintomenojen ja muiden menojen valvontajärjestelmät olivat vaikuttavia;

2.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi varainhoitovuotta 2015 koskevassa vuosikertomuksessaan, ettei se ollut havainnut vakavia puutteita tietosuojavaltuutetun henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla (viisi palvelukseenottomenettelyä, viisi hankintamenettelyä ja yksi rahoitustoimi); korostaa, että tämä on jo neljäs peräkkäinen vuosi, kun tilintarkastustuomioistuin ei ollut havainnut lainkaan vakavia puutteita;

3.  toteaa, että vuonna 2015 tietosuojavaltuutetulla oli käytettävissään määrärahoja kaikkiaan 8 760 417 euroa (vuonna 2014 niitä oli 8 012 953 euroa) ja että niiden käyttöaste oli 96 prosenttia (vuonna 2014 se oli 92 prosenttia); panee tyytyväisenä merkille, että tulos on parantunut;

4.  toteaa, että tietosuojavaltuutetun talousarvio on luonteeltaan lähinnä hallinnollinen ja että suuri osa määrärahoista käytetään toimielimen henkilöstöön ja loput kiinteistöihin, irtaimeen omaisuuteen, laitteisiin ja sekalaisiin toimintakuluihin; korostaa kuitenkin, että tulosbudjetointia ei tulisi soveltaa ainoastaan tietosuojavaltuutetun talousarvioon kokonaisuutena tarkasteltuna vaan siihen olisi myös sisällytettävä täsmälliset, mitattavissa ja saavutettavissa olevat, realistiset ja aikasidonnaiset tavoitteet (SMART‑tavoitteet), joita sovelletaan yksittäisiin osastoihin, yksiköihin ja henkilöstön jäsenten vuotuisiin suunnitelmiin; pyytää tietosuojavaltuutettua näin ollen ottamaan tulosbudjetoinnin periaatteen laajemmin käyttöön päivittäisessä toiminnassa;

5.  panee huolestuneena merkille, että kolmen sisäisen valvonnan järjestelmän indikaattorin kohdalla katsotaan, että merkittävät lisätoimet ovat tarpeen ja että erityisesti tämä koskee tavoitteita ja tulosindikaattoreita, joiden osalta suositetaan kehittämään SMART‑tavoitteita sekä indikaattoreita, jotka ovat merkityksellisiä, hyväksyttyjä, uskottavia, selkeitä ja kestäviä; on tyytyväinen, että tietosuojavaltuutettu on sitoutunut panemaan kaikki näitä indikaattoreita koskevat suositukset täytäntöön;

6.  panee merkille, että tietosuojavaltuutetulla on ainoastaan yksi ylemmän johdon virka ja että keskijohdon viroissa sukupuolten edustus on epätasapainossa, sillä se on 40 prosenttia / 60 prosenttia; pyytää tietosuojavaltuutettua jatkamaan ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että palvelukseenotossa ja ylennyspolitiikassa molemmat sukupuolet ovat mahdollisimman tasapuolisesti edustettuina;

7.  panee erittäin tyytyväisenä merkille, että kukin tietosuojavaltuutetun henkilöstön jäsenistä oli poissa töistä sairausloman vuoksi keskimäärin ainoastaan 6,6 päivää;

8.  painottaa, että tietosuojavaltuutettu on järjestänyt erilaisia työajan jälkeisiä tapahtumia; pyytää tietosuojavaltuutettua pohtimaan, miten se voisi palkita toimielimen hyvinvointia edistävien toimien toteuttamiseen eniten osallistuneita henkilöstön jäseniä, ja jatkamaan näiden toimien toteuttamista pyrkimällä saamaan mukaan toimintaan mahdollisimman monta henkilöstön jäsentä; pyytää tietosuojavaltuutettua jakamaan kokemuksiaan tältä alalta unionin toimielinten ja muiden unionin elinten kanssa;

9.  panee tyytyväisenä merkille, että tietosuojavaltuutettu on nimittänyt kaksi komission verkostoon kuuluvaa neuvonantajaa, jotka toimivat luottamuksellisesti työpaikkakiusaamisen torjunnan alalla; panee merkille, että yhtään ilmoitusta työpaikkakiusaamisesta ei ollut tehty;

10.  panee merkille, että tietosuojavaltuutettu hyväksyi valtuutettujen käytännesäännöt 16. joulukuuta 2015; korostaa kuitenkin, että nämä käytännesäännöt ovat lähinnä tietosuojavaltuutetun julkilausuma asiasta eivätkä ne sisällä määräyksiä eturistiriitojen estämiseksi; pitää valitettavana, että tietosuojavaltuutetun jäsenten ja henkilöstön jäsenten ansioluettelot ja sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset eivät ole yleisesti saatavilla; kehottaa tietosuojavaltuutettua laatimaan ja toimittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle luettelon havaituista eturistiriitatapauksista;

11.  pitää myönteisenä käytäntöä, jonka mukaan tietosuojavaltuutettu tiedottaa henkilöstölle johdon kokouksista ja niiden tuloksista säännöllisesti;

12.  panee tyytyväisenä merkille, että ainakin tietosuojavaltuutetun sivustolla julkaistaan tiedot kaikista työkokouksista, joita tietosuojavaltuutetulla on ollut unionin toimielinten ulkopuolella toimivien organisaatioiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien kanssa (lobbarit mukaan luettuina); panee merkille, että tietosuojavaltuutetun sivustolla julkaistaan myös tiedot kaikista konferensseista, joihin tietosuojavaltuutettu on osallistunut, sekä yhteenvedot kaikista virallisista puheista; muistuttaa pyytäneensä tietosuojavaltuutetulta, että se esittäisi vuotuisessa toimintakertomuksessaan yksityiskohtaisia tietoja jäsenten ja henkilöstön tekemistä virkamatkoista, sillä esitetyt tiedot eivät ole olleet riittävän yksityiskohtaisia avoimuutta ja kustannustehokkuutta koskevien takeiden osalta;

13.  pyytää tietosuojavaltuutettua liittymään pakollista avoimuusrekisteriä koskevaan toimielinten väliseen sopimukseen sitten, kun sopimus tehdään;

14.  panee merkille, että heinäkuussa 2015 perustettiin pieni työryhmä, jonka tehtävänä on arvioida 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän korvaavan Euroopan tietosuojaneuvoston perustamisen edellyttämät oikeudelliset ja operatiiviset välineet ja talousarviovarat; on tyytyväinen asianomaisiin osastoihin otettujen määrärahojen käyttöasteeseen vuonna 2015; pyytää tietosuojavaltuutettua sisällyttämään työryhmän havainnot vuotuiseen toimintakertomukseensa;

15.  pitää erityisen myönteisenä tietosuojavaltuutetun neuvoa-antavaa tehtävää kehitettäessä tietosuojapakettiin liittyvää lainsäädäntöä (yleistä tietosuoja-asetusta(6) ja tietosuojadirektiiviä(7)), Europol-uudistusta(8), matkustajarekisteridirektiiviä(9) sekä EU:n ja Yhdysvaltojen välistä Privacy Shield -järjestelyä(10) ja sen lausuntoa Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää (Eurodac, EASO ja Dublin-asetukset) koskevasta ensimmäisestä uudistuspaketista(11) sekä sen osallistumista Euroopan tietosuojaneuvoston perustamiseen;

16.  suhtautuu myönteisesti yhteistyöhön, jota tietosuojavaltuutettu tekee unionin toimielinten ja unionin muiden elinten kanssa lähinnä hallintoon, hankintaan, varainhoitoon, kirjanpitoon ja talousarvioon liittyvissä asioissa; pyytää tietosuojavaltuutettua sisällyttämään vuotuiseen toimintakertomukseensa yksityiskohtaiset tiedot kaikista palvelutasosopimuksista ja tästä yhteistyöstä saaduista tuloksista;

17.  panee tyytyväisenä merkille vuosia 2015–2019 koskevan tietosuojavaltuutetun strategian ja siihen liittyvät keskeiset tulosindikaattorit, joita käytetään toimielimen varojen käytön seurannassa ja tarvittaessa mukauttamisessa; toteaa, että valitut keskeiset tulosindikaattorit osoittavat, että strategian täytäntöönpano etenee enimmäkseen suunnitellulla tavalla; pyytää tietosuojavaltuutettua edelleen esittämään tulostaulukon vuotuisessa toimintakertomuksessaan ja selkeyttämään ulkoisten ja sisäisten indikaattorien välistä eroa;

18.  panee tyytyväisenä merkille tietosuojavaltuutetun esittämän selvennyksen, jonka mukaan sillä ei ole kiinteistöpolitiikkaa, koska parlamentti isännöi sen yksiköitä yhdessä kiinteistöistään, ja pyytää, että sille tiedotetaan kaikenlaisesta nykytilanteen kehityksestä tai muutoksesta;

19.  panee tyytyväisenä merkille, että tietosuojavaltuutettu esitti kattavat tiedot kaikista sen käytössä olevista henkilöresursseista palkkaluokan, sukupuolen ja kansallisuuden mukaan jaoteltuina, ja pyytää, että nämä tiedot sisällytetään automaattisesti tietosuojavaltuutetun vuotuiseen toimintakertomukseen;

20.  panee merkille tietosuojavaltuutetun suunnitelman noudattaa toimie