Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 ja 175 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman saarten erityistilanteesta(6),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(7),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisista ja heidän asemastaan maaseutualueilla(8),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta EU:n vuoristoalueilla(9),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kertomuksesta aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden 2012 toteutuksesta, tuloksista ja yleisestä arvioinnista(10),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet”(11),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutoksesta ja sen vaikutuksista EU:n tulevaan koheesiopolitiikkaan(12),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(13),

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuoristo- ja saarialueilla sekä harvaan asutuilla alueilla(14),

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan väestökehityksestä(15),

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(16),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2015 ikääntymisraportin ”Economic and budgetary projections for the 28 EU Member States (2013–2060)” (European Economy 3/2015),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ”Sijoituksia työpaikkoihin ja kasvuun: Kehitystä ja hyvää hallintoa EU:n alueille ja kaupunkeihin”,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Työssäkäyvien vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen tukemista koskeva aloite” (COM(2017)0252),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2009 annetun komission tiedonannon EU:n väestön ikääntymisen vaikutusten käsittelystä (väestön ikääntymistä koskeva kertomus 2009) (COM(2009)0180),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 annetun komission tiedonannon sukupolvien välisen solidaarisuuden edistämisestä COM(2007)0244),

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin” (COM(2006)0571),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2005 julkaistun komission vihreän kirjan ”Kohti väestörakenteen muutoksia – uusi solidaarisuus sukupolvien välillä” (COM(2005)0094),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2016 annetun alueiden komitean lausunnon EU:n vastauksesta väestönkehityksen haasteeseen(17),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2013 julkaistun Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikön B tutkimuksen ”How can regional and cohesion policies tackle demographic challenges?”,

–  ottaa huomioon ESPONin julkaisun ”Revealing territorial potentials and shaping new policies in specific types of territories in Europe: islands, mountains, sparsely populated and coastal regions”(18),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kannan tarkistuksina (A8-0329/2017),

A.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutos on todellinen ongelma Euroopassa ja kaikkialla maailmassa ja keskeinen haaste yleisesti mutta myös unionin tämänhetkisten paikallista kehitystä ja alueellista tehostamista koskevien politiikkojen kannalta yhdessä työllisyyteen liittyvien ongelmien, hallitsemattoman globalisaation, ilmastonmuutoksen, vähähiiliseen talouteen siirtymisen sekä teolliseen ja teknologiseen siirtymään sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen osallisuuteen liittyvien haasteiden kanssa;

B.  toteaa, että kuten useimmissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa, Euroopassa väestönkehitykselle on useiden vuosikymmenten ajan ollut ominaista eliniän pidentyminen ja alhainen syntyvyys, mikä uhkaa muuttaa väestörakennetta ja ikäpyramidia ja minkä sivuvaikutuksena on työikäisen väestön supistuminen ja väestön ikääntyminen; toteaa, että koko EU:ta kohdanneella talouskriisillä on ollut merkittävä vaikutus moniin alueisiin varsinkin maaseudulla ja että kriisi on aiheuttanut erityisesti köyhyyttä ja väestökatoa; katsoo, että edelleen olemassa oleva sukupuolten välinen palkkaero ja kasvava ero eläkkeissä ovat huomattava este naisten osallistumiselle työmarkkinoille;

C.  toteaa, että kehitysmaiden nopean väestönkasvun ja EU:n väkiluvun pienenemisen oletetaan johtavan siihen, että unionin osuus maailman väestöstä pienenee 6,9 prosentista vuonna 2015 5,1 prosenttiin vuonna 2060(19);

D.  toteaa, että ennusteiden mukaan 273:sta NUTS 2 -tason alueesta 132 alueen väkiluku pienenee vuosien 2015 ja 2050 välillä(20); toteaa, että väkiluvun pieneneminen vaikuttaa erityisesti paikallisiin hallintoyksiköihin;

E.  ottaa huomioon, että unionin ja sen kaikkien jäsenvaltioiden ensisijaisena tavoitteena on edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua;

F.  ottaa huomioon, että maantieteelliset ja väestörakenteeseen liittyvät erityispiirteet voimistavat kehitykseen liittyviä ongelmia; ottaa huomioon, että tästä syystä alueellinen yhteenkuuluvuus lisättiin Lissabonin sopimuksella taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeviin tavoitteisiin;

G.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutos ei vaikuta samalla tavoin kaikkiin maihin ja alueisiin, mikä johtuu sekä sen luonnollisesta dynamiikasta että muuttoliikkeestä: valtaosassa kaupunki- ja varsinkin suurkaupunkialueita väkiluku kasvaa, kun taas useimpien maaseutu- ja syrjäisten alueiden väkiluku pienenee, ja syrjäisimmillä alueilla alueelliset erot ovat erityisen selkeät; toteaa, että tällaiset erot merkitsevät huomattavia haasteita sekä väestökadosta kärsiville alueille että sellaisille alueille, joille tulee väestöä; toteaa, että syrjäiset ja vaikeapääsyiset alueet altistuvat kaikkein eniten väkiluvun pienenemiselle; katsoo toisaalta, että on tarpeen kiinnittää huomiota esikaupungistumisen vaikutuksiin, jotka luovat paineita paikallis- ja alueviranomaisille, kun väestöä siirtyy suuria määriä suurkaupungeista niitä ympäröiville alueille;

H.  ottaa huomioon, että unionin alueet eivät ole yhtenäisiä; ottaa huomioon, että alueiden sisällä voi olla työttömyys- tai köyhyyskeskittymiä ja että ne voivat joutua kamppailemaan erityisten, etenkin väestörakenteen muutokseen liittyvien ongelmien kanssa, ja näin ollen pitää tarpeellisena ottaa käyttöön kohdennettuja välineitä alueiden sisäisten erojen kaventamiseksi ja kaupunki-, taajama- ja maaseutualueiden välisen alueellisen tasapainon parantamiseksi;

I.  ottaa huomioon, että naiset ja erityisesti yksinhuoltajaäidit ovat alttiimpia köyhyydelle ja syrjäytymiselle;

J.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutos on haaste sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja koko väestön hyvinvoinnin takaamiselle sekä tasapainoisen talouskasvun edistämiselle; ottaa huomioon, että väestörakenteen muutos vaikuttaa infrastruktuuriin ja palvelujen saatavuuteen ja laatuun, mikä johtaa yhteyksien heikkenemiseen ja terveyspalvelujen saatavuuden huonontumiseen ja on usein seurausta kaupunki- ja maaseutuväestön välisten yhteyksien puutteellisuudesta;

K.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutokseen liittyy eri aloja koskevia merkittäviä toimintapoliittisia haasteita, jotka ovat yhteydessä moniin koheesiopolitiikan toimintalohkoihin; katsoo, että aluepolitiikka ja siihen liittyvät Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) sekä koheesiorahasto ovat keskeisiä välineitä väestörakenteen muutokseen vastaamisessa;

L.  ottaa huomioon, että EU:ssa asuu 113 miljoonaa ihmistä muilla kuin kaupunkialueilla, siellä sijaitsee 12 miljoonaa maatilaa ja 172 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata, ja toteaa, että näillä alueilla on merkittävä vaikutus unionin talouksiin, kulttuureihin ja ekosysteemeihin;

M.  toteaa, että riittävä infrastruktuuri ja palvelutaso ovat tärkeitä tekijöitä väestörakenteen hallitsemiseksi harvaanasutuilla ja muuttotappiosta kärsivillä alueilla, joissa investointien ja työpaikkojen merkitys korostuu;

N.  toteaa, että oikeanlainen infrastruktuuri, julkisten palveluiden saatavuus ja laadukkaat työpaikat ovat tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat päätökseen pysyä tietyllä alueella;

O.  ottaa huomioon, että naiset ja varsinkin yli 60-vuotiaat naiset ovat miehiä alttiimpia köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle;

P.  toteaa, että väestörakenteen muutos vaikuttaa eniten alueisiin, jotka ovat jääneet kehityksessä jälkeen;

Q.  ottaa huomioon, että maaseutualueisiin vaikuttava väestörakenteen muutos on aiheuttanut vakavien väestörakenteeseen liittyvien seurausten lisäksi myös taloudellisia, sosiaalisia ja alueelliseen pirstoutumiseen, elämänlaatuun ja ympäristöön liittyviä seurauksia;

R.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on perusoikeus, EU:n yhteinen arvo ja välttämätön edellytys EU:n kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiselle;

S.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on tärkeä väline, jolla voidaan edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

T.  ottaa huomioon, että negatiivinen väestörakenteen muutos lisää tarvetta vahvemmalle sukupolvien väliselle solidaarisuudelle;

Yleistä

1.  korostaa, että väestörakenteen muutos aiheuttaa jäsenvaltioiden hallituksille ja alue- ja paikallisviranomaisille merkittäviä taloudellisia, yhteiskunnallisia, verotuksellisia ja ympäristöön kohdistuvia paineita, jotka koskevat julkisten palvelujen ja varsinkin hyvinvointi- ja sosiaalipalvelujen tarjoamista, infrastruktuurin rakentamista ja hallinnoimista sekä ekosysteemien säilyttämisen varmistamista kestävällä aluesuunnittelulla; korostaa, että näitä paineita pahentavat työssäkäyvän väestön väheneminen ja kasvava huoltosuhde; korostaa korkealaatuisten julkisten ja yksityisten palvelujen ratkaisevaa roolia; korostaa, että korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten julkisten ja yksityisten palvelujen saatavuus on tärkeää ja että se on väline sukupuolten tasa-arvon varmistamiseen;

2.  katsoo, että väestörakenteen muutosta olisi käsiteltävä koordinoidusti kaikkien unionin, kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimien avulla ja soveltamalla sopeutumisstrategioita, joissa otetaan huomioon paikalliset ja alueelliset realiteetit ja joiden avulla saavutetaan tehokas monitasoinen hallinto tiettyjä alueita varten tarkoitettujen erityisten politiikkojen rakenteessa ja niiden täytäntöönpanossa; on sitä mieltä, että tällaisella koordinoidulla ja integroidulla vastauksella olisi pyrittävä parantamaan kansalaisten elämänlaatua ja tarjoamaan heille paremmat taloudelliset mahdollisuudet sekä investoimaan sosiaalisten ja julkisten palvelujen laatuun, esteettömyyteen ja edullisuuteen kyseisillä alueilla; katsoo, että lisäksi olisi otettava mukaan kansalaisyhteiskunnan edustajia ja muita sidosryhmiä; toteaa, että kaikissa kokonaisvaltaisissa lähestymistavoissa on otettava huomioon kaupunkien, maaseutualueiden ja kalastus- ja rannikkoalueiden sekä erityisistä maantieteelliseen sijaintiin tai väestörakenteeseen liittyvistä ongelmista kärsivien alueiden asema, minkä vuoksi on huomioitava myös syrjäisimpien alueiden, harvaan asuttujen pohjoisimpien alueiden ja saaristoalueiden, rajaseutujen ja vuoristoalueiden erityiset haasteet, kuten on nimenomaisesti tunnustettu Lissabonin sopimuksessa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon eri toimintapolitiikkojen vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon ja väestörakenteen muutokseen;

3.  toteaa, että väestörakenteen muutos tuo uusia haasteita, mutta tarjoaa myös paikallisia kehitysmahdollisuuksia, kun kaupunkiyhteisöissä tapahtuu muutoksia erityisesti ravinnon, viihteen ja levon kysynnässä ja kun hyödynnetään maatalous-, metsänhoito- ja kalastusalan potentiaalia tarjota laadukkaita, turvallisia ja eriytettyjä tuotteita; katsoo, että myös maaseutumatkailu yleisesti ottaen ja erityisesti ekomatkailu, sähköinen kaupankäynti, yhteisölähtöiset palvelut ja senioritalous tarjoavat paikallisia kehitysmahdollisuuksia ja lisäävät maantieteellisiä merkintöjä suojelevan eurooppalaisen järjestelmän avulla maataloustuotteiden tai muiden tuotteiden, kuten käsitöiden, koruompelusten ja keramiikan, arvostusta; korostaa tässä yhteydessä älykkään erikoistumisen strategioiden merkitystä, jotta voidaan tukea alueita ja paikallisalueita korkeaa lisäarvoa tarjoavien toimien tunnistamisessa ja houkuttelevien innovaatioekosysteemien luomisessa sellaisen todellisen monikäyttöisen maaseudun kehitysstrategian avulla, jossa kiertotalous olisi integroitu osaksi aluesuunnittelua; huomauttaa, että myös maaseutumatkailu on merkittävä ala ja että sillä on suuri merkitys maaseudun elinvoimaisuudelle; korostaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työmarkkinaosapuolten sekä muiden paikallisten sidosryhmien ja viranomaisten ottaminen mukaan kaikilla ERI-rahastojen ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon tasoilla on tärkeää, jotta voidaan ennakoida paremmin väestörakenteen muutoksen vaikutuksia paikallisiin työmarkkinoihin ja kehittää uusia strategioita näihin haasteisiin vastaamiseksi;

EU:n väestörakenteen muutoksen ominaispiirteet

4.  panee merkille, että tällä hetkellä monissa osissa EU:ta pääasialliset väestörakenteen muutokseen liittyvät ongelmat ovat väestöpyramidin romahtamisen seurauksena tapahtuva väestön vanheneminen, syntyvyyden lasku ja siitä aiheutuva lasten ja nuorten määrän jyrkkä väheneminen, väestön jatkuva väheneminen, ammattitaitoisen työvoiman puute, työpaikkojen puute, työmahdollisuuksien puutteesta johtuva nuorten poismuutto sekä väestörakenteen muutokset; panee merkille, että nykyinen maatalouspolitiikka, perinteisten toimialojen, tuotteiden, tuotantojärjestelmien ja työvoiman sekä paikallisen osaamisen häviäminen, naisten tekemä näkymätön työ, yrittäjyyskulttuurin puute, alueiden jääminen kehityksessä jälkeen tai niiden kyvyttömyys pysyä kilpailussa mukana investointien puutteen vuoksi, tai luonnon monimuotoisuuden häviäminen sekä metsien hakkuut ja tulipalovaara ovat myös merkittäviä väestörakenteen muutokseen liittyviä ongelmia; korostaa, että näiden kehityssuuntausten vaikutukset ovat varsin erilaisia eri alueilla osittain siksi, että ihmiset siirtyvät suuriin kaupunkikeskuksiin etsimään töitä;

5.  painottaa, että yhtenä EU:n väestöpolitiikan tärkeimmistä tavoitteista olisi oltava kaikkien väestörakenteen epätasapainosta kärsivien alueiden ja niiden erityispiirteiden huomioon ottaminen, ja toteaa, että koheesiopolitiikka on pitkään pyrkinyt sopeutumaan näihin tekijöihin, joihin sopeutumiseen sen on entisestään panostettava vuoden 2020 jälkeen; korostaa, että väestörakenteen muutos vaikuttaa kaikkiin alueisiin riippumatta siitä, ovatko ne kaupunki- vai maaseutualueita, mutta vaikutukset ovat erilaisia ja riippuvat erilaisista tekijöistä, kuten muutosten voimakkuudesta ja nopeudesta sekä siitä, onko kyseessä muuttovoittoalue tai väestön vähenemisestä kärsivä alue;

6.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa ja tukea pieniä ja keskisuuria vuoristo- ja maaseututiloja, jotka tuottavat laatuominaisuuksiltaan erityislaatuisia tuotteita ja voisivat edistää näiden alueiden väestökadon kääntämistä päinvastaiseksi tai vähentämistä sen ansiosta, että ne hyödyntävät luonnonvaroja, kuten laidunmaita ja erilaisia rehukasveja, yhtenäisesti ja kestävästi käyttämällä perinteisiä tekniikoita ja tuotantomenetelmiä;

7.  korostaa, että nämä unioniin vaikuttavat väestörakenteeseen liittyvät ilmiöt eivät ole uusia, mutta ne ovat nyt voimistuneet ennennäkemättömällä tavalla erityisesti sosiaalisten ja taloudellisten paineiden vuoksi; kehottaa kiinnittämään huomiota ikääntyneiden määrän jatkuvaan kasvuun – vuosittain noin 2 miljoonaa ihmistä ylittää 60 vuoden ikärajan – mikä vaikuttaa alue-, asunto- ja liikennesuunnitteluun sekä muihin infrastruktuureihin ja palveluihin; panee huolestuneena merkille, että alueet, joilla työikäinen väestö vähenee jyrkästi, kärsivät erityisesti väestöhaasteista; toteaa, että investointien puute, heikot infrastruktuurit, huonot yhteydet, rajallinen pääsy palveluihin ja työpaikkojen puute ovat suurimpia väestökatoa edistäviä tekijöitä; painottaa, että väestörakenteen muutokset voivat vaikuttaa huomattavasti varsinkin eläkkeisiin ja ympäristön kestävyyteen, koska maaseutualueiden väestöpako ja lisääntyvä kaupungistuminen vaikuttavat ekosysteemeihin, luonnonsuojeluun ja luonnonvarojen käyttöön, millä on erityisiä vaikutuksia kaupunkien maankäyttöön, infrastruktuuriin, asuntomarkkinoihin ja viheralueisiin;

8.  katsoo, että väestörakenteen muutoksen sukupuoliulottuvuus olisi otettava huomioon laaja-alaisesti, sillä väestön vähenemisestä kärsivät alueet kärsivät myös poismuutosta aiheutuvasta epätasapainoisesta sukupuoli- ja ikäjakaumasta; katsoo, että väestörakenteellisiin haasteisiin voidaan ja pitää vastata sukupuolten tasa-arvoon liittyvässä toimintapoliittisessa kehyksessä, minkä vuoksi sukupuoli tulisi ottaa huomioon kaikkien väestörakenteeseen liittyvien kysymysten käsittelyn yhteydessä; katsoo siksi, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista olisi tulevaisuudessa edelleen vahvistettava kaikissa ERI-rahastoissa;

9.  palauttaa mieliin, että useimmissa Eurooppa 2020 -strategian seitsemästä lippulaivahankkeesta käsitellään väestörakenteellisia haasteita, ja toteaa, että lippulaivahankkeet on suunniteltu ongelmien ratkaisemiseksi ja unionin keskeisten painopisteiden määrittelemiseksi työllisyyden, innovoinnin, koulutuksen, köyhyyden vähentämisen, ilmaston ja energian aloilla; korostaa, että yksi tämän strategian ja sen lippulaivahankkeiden täytäntöönpanon tärkeimmistä osa-alueista perustuu koheesiopolitiikan välineiden kautta annettavaan rahoitustukeen, mukaan lukien säädökset väestörakenteen muutosten ja väestön vanhenemisen torjumiseksi; toteaa, että näitä ulottuvuuksia on korostettava kaikissa Euroopan unionin välineissä;

10.  katsoo, että väestön vähenemiseen ja ikääntymiseen liittyvät haasteet edellyttävät monien vakiintuneiden taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten toimintapolitiikkojen ja ohjelmien objektiivisia, perinpohjaisia ja kattavia uudelleenarviointeja, joihin tulee sisältyä pitkän aikavälin näkökulma;

EU:n toimintapolitiikkojen koordinointi

11.  kehottaa tehostamaan EU:n välineiden ja erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan (YMP), ERI-rahastojen, myös koheesiorahaston, Euroopan alueellisen yhteistyön, Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) sekä Verkkojen Eurooppa -välineen koordinointia, jotta varmistetaan kattavampi lähestymistapa väestörakenteen muutokseen; katsoo, että koska tähän mennessä käytetyt mekanismit eivät ole estäneet väestörakenteen epätasapainon lisääntymistä, nykyisiä politiikkoja ja kaikkien edellä mainittujen mekanismien toimintaa on tarkistettava; on tässä yhteydessä tyytyväinen toimiin, joilla maksimoidaan ERI-rahastojen ja ESIR-rahaston välisiä synergioita; kehottaa jälleen komissiota ehdottamaan väestörakenteen muutoksia koskevaa strategiaa, jossa painotetaan seuraavia asioita: ihmisarvoiset työpaikat ja työsuhteiden laatu kiinnittäen erityistä huomiota uusiin työmuotoihin ja niiden sosiaaliseen tehtävään; taloudellisen toiminnan ja työllisyyden edistämistä koskevien politiikkojen alueellinen ulottuvuus; infrastruktuurien edistäminen, jotta voidaan parantaa väestörakenteellisia haasteita kohtaavien alueiden yhteyksiä ja kilpailukykyä yritysten sijoittautumiseen vaikuttavina tekijöinä; laadukkaiden ja hinnoiltaan kilpailukykyisten tieto- ja viestintätekniikoiden kattavuuden laajentaminen harvempaan asutuilla alueilla; hyvinvointiin liittyvien valtion peruspalvelujen tarjoaminen väestörakenteellisia haasteita kohtaavilla alueilla; paikallinen julkinen liikenne, jotta voidaan taata pääsy julkisiin palveluihin; politiikat, joilla pyritään varmistamaan parempi tasapaino perhe- ja työvelvoitteiden välille, kestävä sukupolvenvaihdos ja asianmukainen huollettavien henkilöiden hoito; kansainvälisen suojelun piiriin kuuluvien maahantulijoiden ja pakolaisten vastaanottoa, kotoutumista ja palauttamista koskevat politiikat; sekä maaseutuelämään liittyvien uusien, houkuttelevampien viestintäkehysten laajamittainen käyttö; pitää tärkeinä olemassa olevia aloitteita, kuten aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta, tietotekniikka-avusteista asumista sekä digitalisointiin ja terveyteen liittyviä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin osaamis- ja innovaatiokeskuksia; kehottaa komissiota ottamaan huomioon näissä aloitteissa jo kehitetyt ratkaisut käsitellessään unionin alueiden väestöhaasteita; korostaa elinikäistä oppimista koskevan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tärkeyttä keinona tukea koulutusta väestökadolle alttiilla alueilla; katsoo, että sääntelyn parantamista koskevan aloitteen yhteydessä kaikkien EU:n lainsäädäntöaloitteiden mahdollisista väestönkehitykseen liittyvistä vaikutuksista on laadittava ennakkoon vaikutustenarviointi;

12.  korostaa, että on tärkeää, että unioni sisällyttää väestökysymykset kaikkiin politiikanaloihin, myös talousarvioonsa, jotta voidaan mahdollistaa näiden politiikkojen kehittäminen erityisesti koheesion, työllisyyden, maatalouden, ympäristön, tietoyhteiskunnan, tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin, työllisyyden, koulutuksen, sosiaalipolitiikan ja liikenteen aloilla; katsoo, että väestörakenteellista vaikutusta koskevien selvitysten tulokset on sisällytettävä osaksi sen politiikkojen laadintaa ja väestörakenteelliset kriteerit osaksi kyseisten politiikkojen tulosten ja ei-toivottujen vaikutusten arviointia, jotta edistetään sellaista lähestymistapaa väestönrakenteen muutokseen, jossa alue- ja paikallisviranomaiset ovat mukana; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin maaseutualueisiin, joilla nämä väestönkehityksen ongelmat ovat erityisen akuutteja; korostaa tässä yhteydessä Älykkäät kylät -aloitteen mahdollisuuksia, koska siinä voidaan elävöittää maaseutuyhteisöjä nykyaikaisin tekniikoin, kuten 5G-verkon ja innovaatioiden avulla; painottaa lisäksi, että on tärkeää lujittaa maaseutu- ja kaupunkialueiden välistä yhteistyötä; korostaa, että on tärkeää tarjota yleisesti saataville laadukkaita ja edullisia julkisia palveluja ja infrastruktuureja, myös digitaalisia julkisia palveluja ja infrastruktuureja, erityisesti lapsille, nuorille ja vanhuksille sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi, sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi ja väestörakenteen muutoksen vaikutusten lieventämiseksi; korostaa, että on tärkeää tarjota erityisesti väestökadolle alttiilla alueilla uusia palkallisia työmahdollisuuksia yhteisöjen säilyttämiseksi ja luoda olosuhteet, joilla voidaan helpottaa tyydyttävän tasapainon luomista työn ja perhe-elämän välille; katsoo, että on tärkeää painottaa kokonaisvaltaista maantieteellistä näkemystä kaupunki- ja maaseutualueista toisiaan täydentävinä funktionaalisina tiloina; korostaa, että eri rahastot on integroitava paremmin keskenään, jotta voidaan saavuttaa aidosti osallistava ja kestävä paikallinen kehitys; korostaa, että EU:n väestöpolitiikasta olisi pyrittävä tekemään kattavampaa ja sitä olisi koordinoitava paremmin jäsenvaltioiden kanssa ja horisontaalisesti; muistuttaa, että Euroopan unioni ei ainoastaan myönnä rahoitusta aluekehitykseen, vaan se myös muokkaa suuressa määrin paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksia käyttää niiden omia varoja sosiaalisten ja alueellisten erojen torjumiseksi; toteaa, että vaikka ilmoitusta edellyttämättömiä poikkeuksia on yksinkertaistettu ja lisätty valtiontukia nykyaikaistamalla, nykyinen kehys on yhä hyvin monimutkainen ja raskas pienimmille paikallis- ja alueviranomaisille; katsoo, että vaikka julkisia hankintoja koskevia säännöksiä yksinkertaistettiin vuonna 2014, pienet paikallis- ja alueviranomaiset kärsivät yhä liiallisista esteistä, jotta ne voisivat parantaa näiden herkkien alueiden tuotantorakennetta;

13.  katsoo, että EU:n olisi tuettava jäsenvaltioiden toteuttamia muuttoliikettä ja osallistamista koskevia politiikkoja kunnioittaen kyseisten jäsenvaltioiden oikeuksia ja valtuuksia sekä noudattaen toissijaisuusperiaatetta, jotta väestörakenteen kielteiset kehityssuuntaukset voidaan vähentää minimiin; korostaa perheiden perustamiseen ja tukemiseen tähtäävien politiikkojen merkittävää roolia; katsoo, että paikallisille ja alueellisille toimijoille on tarjottava valmiudet panna onnistuneesti täytäntöön maa-alueita yhdentämistä koskevia politiikkoja; katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisten olisi osallistuttava aktiivisesti eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa hyväksyttyihin toimenpiteisiin väestönkehitykseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi; pyytää, että vuotuisessa kasvuselvityksessä ja maakohtaisissa suosituksissa otettaisiin huomioon alueelliset erot ja alueiden välinen epätasapaino jäsenvaltioissa; katsoo, että raja-alueilla tällaisessa yhteistyössä on otettava huomioon sekä rajat ylittävien aloitteiden vaatimukset että niiden soveltamisala; ehdottaa alan opetusohjelmien kehittämistä ongelmien tuntemiseksi ja tiedostamiseksi paremmin; katsoo, että väestörakenteen ongelmien torjumiseen on sovellettava kaikkialla Euroopassa yhtenäistä lähestymistapaa ja että jonkin ongelman ratkaiseminen mantereen yhdessä osassa ei saisi vaikuttaa kielteisesti Euroopan muihin alueisiin; vaatii, että yleiseurooppalaisella tasolla luodaan parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihtoverkostoja, joiden kautta alue- ja paikallisviranomaiset sekä kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat opettaa toisiaan käsittelemään väestörakenteellisten muutosten aiheuttamia ongelmia;

EU:n rahastojen vaikuttavuuden tehostaminen

14.  korostaa tarvetta tehostaa ERI-rahastojen vaikuttavuutta väestörakenteen muutoksen käsittelemiseksi seuraavalla ohjelmakaudella kiinnittämällä enemmän ja tarkemmin huomiota väestörakenteen muutokseen painopistealueena lopullisissa asetuksissa, levittämällä jäsenvaltioita, alueita ja paikallishallintoja tukevia suuntaviivoja sekä tutkimalla, mitä mahdollisuuksia ERI-rahastoilla voisi olla väestörakenteen muutoksen käsittelyssä kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä; harjoittamalla ennakoivampaa lähestymistapaa väestökehitykseen liittyvän politiikan suunnittelussa sekä vaihtamalla institutionaalista oppimista koskevia hyviä käytäntöjä ja kokemuksia; tarjoamalla teknistä tukea hallintoviranomaisille ja paikallisille sidosryhmille tehokkaiden toimintamallien toteuttamisessa käsiteltäessä väestörakenteen muutosta kansallisella ja alueellisella tasolla; velvoittamalla paikallisviranomaiset osallistumaan aktiivisesti varojen täytäntöönpanoa koskevien ohjelmien suunnitteluun, hallintaan ja sisäiseen arviointiin ja määrittelemällä tarvittavalla tavalla väestöhaasteista kärsivät alueet NUTS 3 -tasolla ja paikallisten hallintoyksiköiden tasolla; kannustaa tarjoamaan teknistä tukea ja koulutusta paikallisille sidosryhmille ja hallintoviranomaisille, jotta voidaan toteuttaa tehokkaita toimia väestörakenteen muutoksen torjumiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa NUTS 2 -tason aluetukiin kätkeytyy usein sosiaalista ja alueellista, alueiden välistä ja jopa alueiden rajat ylittävää eriarvoisuutta; pyytää, että unionin kartoissa käytettäisiin asianmukaista mittakaavaa alueeseen liittyvien ongelmien kuvastamiseksi, jotta karttojen avulla voitaisiin edistää tukien kohdentamista epäsuotuisimmassa asemassa oleville alueille;

15.  pyytää, että Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) edistäisi paremmin sitä, että erityisen väestön ikääntymisestä ja väestökadosta kärsivät ja maaseutumaiset alueet voisivat parantaa liikenne- ja tietoliikenneinfrastruktuurejaan, kuroa umpeen digitaalista kuilua (myös sukupolvien välillä) ja tarjota parempia julkisia palveluja; korostaa tässä yhteydessä sähköisen terveydenhuollon merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita kohdentamaan käytettävissä olevia investointeja paremmin väestörakenteen muutosten ja niiden vaikutusten hallintaan;

16.  kehottaa komissiota käyttämään koheesiopolitiikan keinoja hillitäkseen kiihtyvää poismuuttoa harvaan asutuilta alueilta, missä riittävä infrastruktuuri ja palvelutaso ovat ehdottomia edellytyksiä erityisesti lapsiperheiden alueelle jäämiselle;

17.  korostaa, että Euroopan sosiaalirahaston (ESR) olisi tehostettava toimintaansa nuorten kouluttamisessa ja että sen avulla olisi parannettava työllistettävyyttä, edistettävä työ- ja perhe-elämän välistä parempaa tasapainoa ja torjuttava ikääntyneiden sosiaalista ja digitaalista syrjäytymistä; korostaa lisäksi, että rahaston olisi parannettava työllisyysnäkymiä taantuvien alueiden asukkaiden koulutusohjelmien avulla ja edistämällä naisten, nuorten ja ikääntyneiden sosiaalista osallisuutta kyseisillä alueilla; huomauttaa tässä yhteydessä, että tuettaessa syrjäisimpiä alueita ESR:stä huolehditaan myös työ- ja perhe-elämän paremmasta tasapainosta; pyytää komissiota harkitsemaan erityisten määrärahojen käyttöön ottamista nykyisten rahastojen puitteissa vakavista ja pysyvistä väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsivien alueiden auttamiseksi; pyytää, että rahaston varat jaetaan sellaisin järjestelyin, joissa painotetaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintalinjoja; korostaa, että on tärkeää sisällyttää koheesiorahasto tuleviin väestörakenteellisten muutosten torjumista koskeviin strategioihin, ja muistuttaa, että se perustettiin vahvistamaan EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; pitää tärkeänä, että ESR-rahastoilla tuettaisiin enemmän pieniä järjestöjä, jotka suunnittelevat ja toteuttavat innovatiivisia sosiaalisia projekteja ja ylikansallisia unionin tason sosiaali- ja työllisyysasioita koskevia kokeiluhankkeita, jotta helpotetaan innovoivan alueellisen, rajat ylittävän ja makroalueellisen yhteistyön lisäämistä väestörakenteen muutoksesta aiheutuviin haasteisiin vastaamiseksi;

18.  pitää valitettavana, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2017 mukaan EU:n nuorisotakuu, jonka tarkoituksena olisi oltava vailla työpaikkaa tai koulutusta olevien nuorten auttaminen, on edistynyt vain vähän ja sen tulokset ovat olleet heikompia kuin alun perin odotettiin;

19.  katsoo, että ESIR-rahaston, jonka tavoitteena on torjua alueellisia eroja, on hyödytettävä väestörakenteensa puolesta vähemmän dynaamisia alueita lisäämällä investointeja unionin painopistealueille, kuten energiaan, liikenteeseen, koulutukseen, liiketoimintaan, innovointiin, tutkimukseen, pk-yrityksiin, koulutus- ja sosiaaliseen infrastruktuuriin; katsoo, että alueille, jotka kärsivät väestöön liittyvistä haitoista, mahdollisesti myönnettävästä erityisasemasta olisi keskusteltava tulevan, vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan laadinnan yhteydessä;

Koheesiopolitiikan tulevaisuus väestörakenteen muutoksen hallinnassa

20.  katsoo, että koheesiopolitiikalla on asianmukaiset työkalut väestörakenteen muutoksen torjumiseksi varsinkin EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden muiden politiikkojen yhteydessä sekä vanhenemisen että väestökadon kannalta, minkä vuoksi sillä olisi oltava näkyvämpi rooli, kun on kyse alueiden tukemisesta ja joustavuuden tarjoamisesta väestörakenteen muutokseen sopeutumisessa; katsoo, että tämän olisi myös heijastuttava rahastokohtaisiin säännöksiin, jotka koskevat väestörakenteen muutokseen vastaamista, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa säädetyn nimenomaisen tehtävän mukaisesti; pyytää laatimaan SEUT-sopimuksen 174 artiklaan ja asetuksen (EU) N:o 1303/2013 121 artiklaan sisältyvälle käsitteelle ”vakavista ja pysyvistä väestöön liittyvistä haitoista” tarkemman määritelmän, joka mahdollistaisi väestönkehityksen haasteiden tilastollisen seuraamisen; korostaa, että kaupunkien ja maaseudun väliset yhteydet ovat tärkeitä, ja kehottaa komissiota pohtimaan mahdollisuutta täydentää yhdennettyjä kestävän kaupunkikehityksen strategioita kaupunkien ja maaseudun kestävän kehityksen kumppanuuksilla; katsoo, että komission on toteutettava ennakoivia toimenpiteitä väestörakenteen muutoksen kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja toimitettava teknistä tukea väestökadosta eniten kärsiville alueille;

21.  painottaa, että koheesiopolitiikalla olisi edistettävä naisten ja erityisesti äitien, joilla on vaikeuksia työpaikan löytämisessä, työllistettävyyttä ja osallistamista; vaatii siksi, että naisille tarjotaan pääsy koulutusohjelmiin; korostaa kuitenkin, että hankitun pätevyyden olisi vastattava työmarkkinoiden tarpeita; painottaa, että väestökadon pysäyttämiseksi on tärkeää auttaa nuoria äitejä palaamaan työelämään, tarjoamalla kaiken ikäisille lapsille tarkoitettuja luotettavia kokopäiväisiä lastenhoitopalveluja sekä esikouluja;

22.  katsoo, että väestöhaasteisiin vastaamiseksi alueiden olisi käytettävä ERI-rahastoja ennakoivammin, jotta ne voisivat torjua nuorisotyöttömyyttä ja tarjota nuorille mahdollisuuden aloittaa kunnollinen työura; toteaa, että tämä voitaisiin saavuttaa tukemalla nuorten koulutusohjelmia ja yrittäjyyttä;

23.  kehottaa perustamaan tulevan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen puitteissa oikeudellisen kehyksen, jonka avulla voidaan tunnustaa vakavista ja pysyvistä väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsivien alueiden asema; korostaa, että tarvitaan ennakoivampaa ja kohdennetumpaa lähestymistapaa väestöpolitiikkaa koskevan politiikan laadintaan, koska väestökehityksen mallien alueelliset erot hyvin todennäköisesti aiheuttavat huomattavia epätasaisia sosioekonomisia vaikutuksia EU:n alueisiin, mikä saattaisi edelleen lisätä alueellisia eroja EU:ssa; pyytää vahvistamaan ja yksinkertaistamaan ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan ja monitasoisen hallinnon vahvistamista varten tarkoitettujen uusien välineiden, kuten yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen ja yhdennettyjen alueellisten investointien, hallintoa, jotta paikallis- ja aluetaso voidaan integroida vielä paremmin osaksi aluekehityksen yhdennettyä ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa; kehottaa perustamaan portaaliin perustuvia palveluja, jotka auttavat maaseudulla jo toimivia yrityksiä luomaan paremmin yhteyksiä kaupungeissa toimiviin yrityksiin; korostaa, että tulevissa koheesiopoliittisissa toimissa on tärkeää ottaa paremmin huomioon alueiden sisäiset erot; korostaa, että yksi ERI-rahastojen ohjelmien onnistumisen merkittävimmistä esteistä on monien alue- ja paikallistason toimijoiden riittävien valmiuksien ja vahvan hallinnon puute, ja pyytää tässä yhteydessä välineitä valmiuksien kehittämiseen;

24.  pyytää komissiota määrittelemään uudet kriteerit väestörakenteeseen liittyvistä haasteista kärsivien alueiden tunnistamiseksi väestörakenteellisten, taloudellisten ja alueiden ympäristövaikutuksiin sekä saavutettavuuteen liittyvien muuttujien avulla ja tekemään tutkimuksia mahdollisista ympäristöä koskevista ja sosioekonomisista indikaattoreista BKT-indikaattorin täydentämiseksi esimerkiksi sosiaalisen pääoman, elinajanodotteen ja ympäristön laadun kriteereillä; katsoo, että BKT ja väestötiheys eivät ole sellaisia indikaattoreita, jotka yksin riittäisivät vakavista ja pysyvistä väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsivien alueiden määrittelemiseen; pyytää komissiota sisällyttämään koheesiopolitiikkaan BKT-indikaattorin lisäksi uusia dynaamisia indikaattoreita, kuten väestörakennetta kuvaavan indikaattorin ja erityisesti EU:n alueellisen sosiaalisen edistyksen indeksin, kattavamman käsityksen saamiseksi näiden alueiden kohtaamista erityishaasteista, tai harkitsemaan erityisten lisämäärärahojen varaamista näille alueille samaan tapaan kuin nykyisellä ohjelmakaudella on varattu harvaan asutuille alueille (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen liitteessä VII oleva 9 kohta); korostaa, että tarvitaan erityisiä välineitä ERI-rahastojen mahdollisuuksien ja todellisten vaikutusten seuraamiseksi ja arvioimiseksi väestörakenteen muutoksen käsittelyssä suuntaviivojen antamisen avulla ja laatimalla myöhemmin asiaankuuluvia väestörakenteellisia indikaattoreita; korostaa, että ajan tasalle saatetut, luotettavat ja eritellyt tilastotiedot ovat tärkeitä, jotta voidaan harjoittaa tehokkaampaa ja objektiivisempaa politiikkaa ja erityisesti jotta voidaan tuntea paremmin erilaisten harvaan asuttujen alueiden luontaiset ominaisuudet; pyytää siksi Eurostatia tuottamaan yksityiskohtaisempia tilastotietoja, jotka ovat merkityksellisiä asianmukaisen eurooppalaisen väestönkehityspolitiikan harjoittamista varten ja jotka liittyvät erityisesti väestörakenteellisiin, perheisiin liittyviin, sosiaalisiin ja taloudellisiin indikaattoreihin, ja pyytää lisäksi erittelemään nämä tilastotiedot vähintään osa-alueellisella tai NUTS 3 -tasolla;

25.  katsoo, että tulevaan koheesiopolitiikkaan olisi sisällyttävä erityistoimenpiteitä niitä alueita varten, jotka kärsivät eniten väestörakenteeseen liittyvistä haasteista, sekä enemmän joustavuutta temaattisten tavoitteiden tai yhteisrahoitustasojen valinnassa, jotta voidaan jäsentää alueiden sisäisiä ja alueiden välisiä strategioita saman jäsenvaltion sisällä osallistamalla paikallisia toimijoita; kehottaa komissiota harkitsemaan väestörakenteen kehitystä koskevaa kansallista strategiaa uudeksi ennakkoehdoksi;

26.  kehottaa komissiota lisäämään Eurooppa 2020 -strategiaan väestörakenteen muutosta koskevan lippulaivahankkeen, joka rahoitetaan nykyisistä ERI-rahastoista ja johon sisältyy joukko seuraavaan kolmeen kategoriaan kuuluvia toimenpiteitä: älykäs kasvu, joka saavutetaan toimenpiteillä, jotka auttavat väestörakenteeseen liittyvistä haasteista kärsiviä alueita tieto- ja viestintätekniikoiden, tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin sekä pk-yritysten saralla; osallistava kasvu, joka saavutetaan ryhtymällä erityisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on saada nuoret pysymään alueillaan ja joilla varmistetaan kestävä sukupolvenvaihdos, kansainvälisen suojelun piiriin kuuluvien maahantulijoiden ja pakolaisten itsensä työllistämistä ja sosiaalista osallisuutta koskevat toimet; kestävä kasvu, joka saavutetaan toimenpiteillä, joilla autetaan alueita investoimaan ”vihreään talouteen”, mukaan lukien kestävät liikennejärjestelmät; on tyytyväinen EU:n älykkäitä kyliä koskevaan toimeen, jossa vaaditaan kiinnittämään politiikassa erityistä huomiota maaseutu- ja kaupunkialueiden välisen digitaalisen kuilun kaventamiseen ja kehittämään maaseutualueiden yhteyksien ja digitoinnin tarjoamia mahdollisuuksia ja jossa tuetaan älykkäitä saaria koskeva aloitetta sellaisten EU:n saariviranomaisten ja -yhteisöjen ruohonjuuritason toimena, jotka pyrkivät parantamaan saarten asukkaiden elämänlaatua kestävien ja yhdennettyjen ratkaisujen avulla;

27.  katsoo, että vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi annettava päättäväinen ja tuntuva sysäys väestöhaasteisiin vastaamiselle ottamalla huomioon nykyinen väestörakenteellinen tilanne ja sen kehitys ja että siinä on edistettävä tarvittaessa ratkaisuja, jotka koskevat kohdennettuja toimenpiteitä, kuten erityisten budjettikohtien käyttö rahoituksessa; pyytää, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavaa maaseudun kehittämistä varten tarkoitetussa YMP:n toisessa pilarissa vahvistettaisiin merkittävästi sosiaalista ja digitaalista osallisuutta edistäviä palveluja ja infrastruktuureja ja käännettäisiin vakavista ja pysyvistä väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsivien alueiden sosiaaliseen ja taloudelliseen taantumiseen ja väestökatoon liittyvät suuntaukset; kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia vaihtamaan kokemuksia, parhaita käytäntöjä ja uusia lähestymistapoja väestörakenteen muutoksen kielteisten seurausten ehkäisemiseksi; katsoo, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) ja merten moottoriteiden on katettava vakavista ja pysyvistä väestörakenteellisista haitoista kärsivät alueet;

28.  korostaa lisäarvoa, jota kaikissa ERI-rahastoissa käytettävä paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) yhteinen menetelmä tuottaa yhdennettyjen ja räätälöityjen alhaalta ylöspäin suuntautuvien ratkaisujen kehittämiselle ja toteuttamiselle; pitää kuitenkin valitettavana, että CLLD on pakollinen vain maaseuturahastolle ja että paikalliset ja osallistavat lähestymistavat vähenevät EAKR:ssä, ESR:ssä ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastossa (EMKR); kehottaa siksi komissiota tekemään CLLD:n käytöstä pakollista kaikille ERI-rahastoille;

o
o   o

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259. (5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0049. (7) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0099. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0213. (10) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 145. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211. (12) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 9. (13) EUVL C 74 E, 13.3.2012, s. 19. (14) EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 55. (15) EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 75. (16) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 131. (17) EUVL C 17, 18.1.2017, s. 40. (18) ESPON-työasiakirja. Luxemburg, ESPON EAYY, maaliskuu 2017. (19) Eurostat, The EU in the World, 2016. (20) Eurostat, Eurostat Regional Yearbook 2016.