Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma luontoa, ihmisiä ja taloutta varten” (COM(2017)0198),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista(1),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan EU:n luontolainsäädännön toimivuustarkistuksesta ”Fitness Check of the EU Nature Legislation (Birds and Habitats Directives)” (SWD(2016)0472),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 1/2017 ”Natura 2000 -verkoston mahdollisuuksien täysimääräinen täytäntöönpano edellyttää lisätoimia”,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen EU:n luontotyyppi- ja lintudirektiiveistä 2007–2012 (”Reporting under the EU Habitats and Birds Directives 2007-2012, The State of Nature in the EU”),

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevat Eurostatin tilastot marraskuulta 2016,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät luontoa, ihmisiä ja taloutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta(2),

–  ottaa huomioon kysymyksen komissiolle toimintasuunnitelmasta luontoa, ihmisiä ja taloutta varten (O-000067/2017 – B8‑0608/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vain noin puolet suojelluista lintulajeista ja vielä pienempi osuus muista suojelluista lajeista ja luontotyypeistä EU:ssa on tällä hetkellä tilanteessa, jossa niiden suojelun taso on hyvä, ja vain 50 prosentilla kaikista Natura 2000 -alueista on suojelutavoitteet ja -toimenpiteet sisältävä hoitosuunnitelma;

B.  ottaa huomioon, että luontodirektiiveillä on tärkeä osuus biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen luonnon monimuotoisuutta koskevaan strategiseen suunnitelmaan 2011–2020 sisältyvien tavoitteiden sekä kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 ja Pariisin ilmastonmuutossopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa;

C.  ottaa huomioon, että luonnon tilaa EU:ssa vuonna 2015 koskevassa Euroopan ympäristökeskuksen arviossa (”2015 State of Nature in the EU”) todetaan, että jäsenvaltiot pitävät maataloutta ja luonnon olosuhteiden muutoksia pahimpina maa-alueiden ekosysteemeihin kohdistuvina paineina ja uhkina ja elävien resurssien hyödyntämistä (kalastus) ja saasteita pahimpina merien ekosysteemeihin kohdistuvina paineina ja uhkina; toteaa, että kaikki tämä on ihmisen toimintaa ja sillä on syvälle meneviä ja haitallisia vaikutuksia luontoon;

D.  ottaa huomioon, että biologista monimuotoisuutta koskevat Eurostatin tilastot vuodelta 2016 osoittavat, että EU:n kaikkien 167 yleisen lintulajin kokonaismäärä on vähentynyt vuosina 1990–2014(3);

Yleistä

1.  pitää toimintasuunnitelmaa luontoa, ihmisiä ja taloutta varten askelena oikeaan suuntaan luontodirektiivien tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.  panee kuitenkin huolestuneena merkille, että vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman välittömiä ja huomattavia lisätoimia; painottaa, että vuoteen 2010 ulottuneen biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian tavoitteita ei saavutettu;

3.  toteaa, että terveet ja kestävät ekosysteemit pystyvät paremmin lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumaan siihen ja siten rajoittamaan ilmaston lämpenemistä; toteaa, että ne kestävät paremmin äärimmäisiä sääilmiöitä ja elpyvät niistä helpommin sekä tarjoavat paljon etuja, joista ihmiset ovat riippuvaisia;

4.  toteaa, että Euroopassa lähes neljäsosa luonnonvaraisista eläimistä on nyt vaarassa kuolla sukupuuttoon ja useimmat ekosysteemit ovat heikentyneet niin paljon, etteivät ne enää kykene täyttämään arvokkaita toimintojaan; toteaa, että tämä aiheuttaa valtavia taloudellisia ja sosiaalisia menetyksiä EU:lle, koska biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen tärkeimmät syyt, kuten elinympäristöjen huonontuminen, luonnonvarojen liikakäyttö, haitallisten vieraslajien tuonti ja leviäminen lisääntyvät ja ilmastonmuutos nopeutuu, mikä tekee tyhjäksi monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseen tarkoitettujen toimien myönteiset vaikutukset;

5.  toteaa, että toimintasuunnitelmalla pyritään ”edistymään ripeämmin kohti EU:n vuodeksi 2020 asettamaa tavoitetta, jonka mukaan luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen väheneminen olisi pysäytettävä ja tämä suuntaus käännettävä”; pitää kuitenkin valitettavana, että toimintasuunnitelmassa ei viitata vuoteen 2020 ulottuvaan luonnon monimuotoisuutta koskevaan strategiaan tai sen väliarviointia koskeviin päätelmiin;

6.  toteaa jälleen, että vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan huomattavia ja jatkuvia lisätoimia, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan tälle enemmän poliittista painoarvoa;

7.  painottaa, että on tarpeen varmistaa unionin luontolainsäädännön kattava ja tinkimätön täytäntöönpano;

8.  painottaa, että kasvihuonekaasujen, ilmansaasteiden ja muiden epäpuhtauksien vähentämisessä sekä energia- ja materiaalitehokkuuden parantamisessa saavutettua huomattavaa edistystä on täydennettävä jäsenvaltioiden lisätoimilla, jotta voidaan soveltaa kattavasti sovittuja toimintalinjoja biologisen monimuotoisuuden, luonnonvarojen ja kansanterveyden suojelun parantamiseksi;

9.  painottaa, että on tarpeen yhdentää edelleen toimintalinjoja ja tietämystä, jotta voidaan saavuttaa tavoite hyvästä elämästä maapallon resurssien rajoissa, mikä on seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman pitkän aikavälin visio;

10.  pitää valitettavana, että toimintasuunnitelma koskee rajallista ajanjaksoa, ja kehottaa komissiota aloittamaan viipymättä seuraavan biologista monimuotoisuutta koskevan strategian valmistelun;

Kaikkien toimijoiden ottaminen mukaan

11.  on tyytyväinen toimintasuunnitelmassa määritettyihin neljään painopistealaan ja pitää välttämättömänä ottaa kaikki asianomaiset toimijat kansallisella, alueellisella ja paikallistasolla aktiivisesti mukaan, jotta voidaan toteuttaa konkreettisia toimia lintu- ja luontotyyppidirektiivien täytäntöönpanossa havaittujen puutteiden korjaamiseksi;

12.  muistuttaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 1/2017 todettiin, että jäsenvaltioiden asiasta vastaavien viranomaisten ja muiden sidosryhmien välistä koordinointia ei ollut kehitetty riittävästi;

13.  kehottaa komissiota tukemaan tehokkaasti kansallisia ja alueellisia toimijoita luontolainsäädännön täytäntöönpanossa ja ympäristötarkastusten parantamisessa, myös kehittämällä osaamista ja valmiuksia sekä parantamalla resurssien jakoa;

14.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo päivittää ja kehittää edelleen ohjeasiakirjoja kaikilla EU:n virallisilla kielillä edistääkseen lainsäädännön parempaa ymmärtämystä paikallisella tasolla ja auttaakseen viranomaisia soveltamaan sitä oikein; kehottaa komissiota ottamaan tähän prosessiin mukaan kaikki sidosryhmät ja kuulemaan niitä;

15.  korostaa kansalaisyhteiskunnan roolia EU:n luontolainsäädännön paremman täytäntöönpanon varmistamisessa sekä Århusin yleissopimuksen määräysten merkitystä tässä yhteydessä;

16.  kehottaa komissiota esittämään uuden lainsäädäntöehdotuksen oikeussuojakeinojen käyttöä koskevista vähimmäisvaatimuksista ja tarkistamaan Århusin yleissopimuksen soveltamisesta unionin toiminnassa annettua Århus-asetusta Århusin yleissopimuksen valvontakomitean äskettäisen suosituksen huomioon ottamiseksi;

17.  panee tyytyväisenä merkille, että luontodirektiiveissä asetettuja suojelutavoitteita ja ‑vaatimuksia vaarantamatta täytäntöönpanon toteuttamistapa, johon jätetään joustovaraa erityisten kansallisten olosuhteiden ottamiseksi huomioon, auttaa vähentämään ja asteittain poistamaan luonnonsuojelun ja sosioekonomisen toiminnan välille syntyneitä tarpeettomia konflikteja ja ongelmia sekä vastaamaan direktiivien liitteiden soveltamisesta aiheutuviin käytännön haasteisiin;

18.  kehottaa komissiota selkeyttämään alueiden komitean roolia paikallisen osallistumisen tunnetuksi tekemisessä ja edistämisessä sekä tiedonvaihdossa;

Suojellut lajit ja luontotyypit

19.  korostaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että Natura 2000 -alueiden tila ei heikkene, ja ryhdyttävä suojelutoimiin suojeltujen lajien ja luontotyyppien pitämiseksi suotuisalla suojelun tasolla tai palauttamiseksi sille;

20.  kehottaa panemaan luontodirektiivit täysimääräisesti täytäntöön sen varmistamiseksi, että suojelutoimet toteutetaan tekniikan ja tieteen viimeisimmän kehityksen mukaisesti;

21.  pitää valitettavana, että toimintasuunnitelma ei sisällä ensisijaista strategiaa eikä konkreettisia toimia, joilla parannettaisiin pölyttäjien suojelua, erityisesti toimia terveysriskien ja loislajien (etenkin varroapunkin) torjumiseksi, tutkimustyön koordinointia, analyysimenetelmien yhdenmukaistamista ja pölyttäjiä koskevan tieteellisen tiedon jakamista unionissa, kuten parlamentti on jo aiemmin pyytänyt päätöslauselmassaan;

22.  kehottaa jälleen kerran komissiota esittämään uhanalaisten pölyttäjien suojelua koskevan EU:n strategian, joka käsittelisi kattavasti tätä monialaista ja tärkeää kysymystä pölyttäjien – etenkin mehiläisten, joiden tuottama ympäristöllinen ja taloudellinen hyöty on korvaamaton – pelottavan korkeasta kuolleisuudesta Euroopassa;

23.  ehdottaa, että varroapunkin torjumisen olisi oltava pakollista unionissa, että mehiläisten kasvattajien koulutusta mehiläisten suojelun alalla tuetaan ja että viljelijöitä, paikallis- ja alueviranomaisia sekä kaikkia kansalaisia rohkaistaan edistämään sellaisten kasvilajien, varsinkin kukkivien kasvien, leviämistä maaseutu- ja kaupunkialueilla, joiden avulla voidaan lisätä hunajakasvien saatavuutta;

24.  muistuttaa, että lintujen ja erityisesti muuttolintujen laiton surmaaminen Välimerellä mutta myös petolintujen surmaaminen joissakin jäsenvaltiossa on edelleen huolenaihe; painottaa, että on tarpeen laatia unionin laajuinen tieteelliseen tietoon perustuva koordinoitu suunnitelma useampien jäsenvaltioiden kautta lentävien muuttolintulajien hallinnoimiseksi;

25.  kehottaa panemaan kattavasti ja tehokkaasti täytäntöön haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen ja varmistamaan riittävät unionin määrärahat tätä varten; painottaa, että lajien sisällyttämisen luetteloon unionin kannalta merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista on perustuttava standardoituun ja yhdenmukaiseen riskinarviointiin; katsoo, että haitallisia vieraslajeja koskevien asioiden hoito on ehdoton painopiste erityisesti Natura 2000 -alueilla; panee tyytyväisenä merkille Euroopan vieraslajien tietoverkoston (EASIN) verkkofoorumin, joka helpottaa tiedonsaantia vieraslajeista;

26.  painottaa, että yhteisen eurooppalaisen luontoympäristön suojelu on olennaista sekä taloudelle että hyvinvoinnille, että Natura 2000 -verkoston taloudelliseksi arvoksi lasketaan 200–300 miljardia euroa vuodessa ja se voi tuottaa tuloja paikallisyhteisöille matkailun ja virkistystoiminnan kautta ja että terveet ekosysteemit tarjoavat keskeisiä palveluja, kuten puhdasta vettä, hiilen talteenottoa, pölyttäviä hyönteisiä sekä suojaa tulvilta, lumi- ja maanvyöryiltä sekä rantaeroosiolta(4); huomauttaa, että näin ollen Natura 2000 -verkostoon investoiminen on taloudellisesti järkevää;

27.  muistuttaa, että Natura 2000 -verkoston merialueet eivät ole yhtä vakiintuneita kuin maa-alueet; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita korjaamaan tämän tilanteen ja komissiota helpottamaan merialueiden ympäristön suojelun parantamisen kannalta välttämätöntä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa;

28.  on tyytyväinen toimintaan, jolla pyritään ottamaan ekosysteemipalvelut huomioon päätöksenteossa; pitää kuitenkin valitettavana, että toimintasuunnitelmaan ei sisälly konkreettista aloitetta, jolla varmistettaisiin, ettei tapahdu biologisen monimuotoisuuden nettohävikkiä;

Yhteydet muihin politiikan aloihin

29.  korostaa, että on tarpeen käsitellä kiireellisesti biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen keskeisiä syitä, kuten luontotyyppien tuhoutumista ja heikkenemistä, jotka aiheutuvat ensisijaisesti maan liikakäytöstä, saasteista, tehomaataloudesta, synteettisten kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä, vieraslajien leviämisestä ja ilmastonmuutoksesta, ja korostaa myös, että on tarpeen varmistaa EU:n eri politiikkojen johdonmukaisuus;

30.  korostaa, että toimivuustarkistuksessa painotettiin tarvetta lisätä johdonmukaisuutta yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kanssa, ja tähdentää, että lajien ja luontotyyppien huolestuttava väheneminen on yhteydessä maatalouteen; kehottaa komissiota laatimaan arvion YMP:n vaikutuksesta biologiseen monimuotoisuuteen;

31.  toteaa, että yksi maaseudun kehittämisen kuudesta keskeisestä painopisteestä EU:ssa on maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien palauttaminen, säilyttäminen ja parantaminen myös Natura 2000 -alueilla; muistuttaa, että maatalouden alalla toimivat tahot ovat toteuttaneet lukuisia toimia, erityisesti YMP:n tarkistuksella vuonna 2013 käyttöön otettujen viherryttämistoimien täytäntöönpanon yhteydessä;

32.  toistaa kehotuksensa komissiolle ja jäsenvaltioille varmistaa, että YMP:n varat suunnataan uudelleen biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen liittyvän toiminnan tukemisesta ympäristön kannalta kestävien maatalouskäytäntöjen ja niihin liittyvän biologisen monimuotoisuuden ylläpitämisen rahoittamiseen;

33.  kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä maanomistajien ja -käyttäjien kanssa selvittämään mahdollisuutta maksaa markkinahintoihin perustuva korvaus niin kutsutuista vihreistä ja sinisistä palveluista (maiseman, luonnon ja vesivarojen hoito);

34.  toteaa, että lajit, jotka on määritelty erityistä suojelua vaativiksi luontotyyppidirektiivissä, ovat joillakin unionin alueilla saavuttaneet hyvän suojelun tason ja voivat vaarantaa muiden lajien ja kotieläinten olemassaolon ja muuttaa siten kyseisen ekosysteemin luonnollista tasapainoa; kehottaa komissiota kehittämään arviointimenettelyn, jonka avulla voidaan muuttaa lajien suojelun tasoa tietyillä alueilla niin pian kuin toivottu suojelun taso on saavutettu;

35.  huomauttaa, että ihmisten ja suurten lihansyöjien, etenkin susien, rinnakkaiselolla tietyillä alueilla voi olla kielteisiä vaikutuksia ekosysteemien ja asuttujen maaseutualueiden kestävään kehitykseen – varsinkin jos kyse on perinteisen maatalouden ja kestävän matkailun harjoittamisesta – sekä muuhun sosioekonomiseen toimintaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimia näiden ongelmien käsittelemiseksi, jotta maaseutualueiden kestävää kehitystä ei vaaranneta, ja ottamaan tässä huomioon luontotyyppidirektiivin tarjoaman joustomahdollisuuden;

36.  kehottaa komissiota tukemaan muun muassa sellaisten toimien käyttöönottoa, joilla viljelijöitä opastetaan suojelemaan karjaa suurpedoilta ja vaihdetaan karjan suojelua koskevia parhaita käytänteitä jäsenvaltioiden kesken;

37.  pitää valitettavana, että YMP:tä ei ole kehitetty suojelemaan katoavaa perinteistä maatalouden käytäntöä, laiduntamista, joka on kautta aikojen ollut tärkeä luontotyyppien hoidon ja luonnonsuojelun väline; kehottaa laatimaan toimintasuunnitelman, jolla tuetaan laiduntamista koskevan kehyksen luomista Natura 2000 -verkoston puitteissa;

38.  kehottaa komissiota harkitsemaan erityisesti mukautuvan pyynnin käyttöönottoa parhaana käytänteenä hallinnoida kestävästi riittävän runsaita vesilintukantoja unionissa ja säilyttää vähenevät vesilintukannat;

39.  painottaa, että merialueilla tapahtuu huomattavaa biologisen monimuotoisuuden katoamista ja katsoo, että yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) olisi edistettävä biologista monimuotoisuutta sekä kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja; kehottaa toteuttamaan arvioinnin YKP:n vaikutuksesta biologisen monimuotoisuuteen;

Rahoitus

40.  on tyytyväinen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen Natura 2000 -verkostoa käsitelleeseen erityiskertomukseen ja yhtyy siinä esitettyyn arvioon, että EU:n rahastoja ei ole käytetty riittävän hyvin verkoston hallinnoinnin tukemiseen;

41.  korostaa, että päävastuu Natura 2000 -alueiden rahoituksesta on jäsenvaltioilla, ja painottaa, että suurin osa puutteista luontodirektiivien täytäntöönpanossa johtuu luultavasti rahoituksen puutteesta, kuten toimivuustarkastuksessa todettiin;

42.  korostaa, että mahdollisuuksia perustaa uusia rahoitusmekanismeja biologisen monimuotoisuuden suojelemista varten vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi tuskin on olemassa nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kesto huomioon ottaen; kehottaa hyödyntämään mahdollisimman paljon olemassa olevia välineitä, kuten Life-ohjelmaa, YMP:tä ja rakennerahastoja;

43.  on tyytyväinen, että komissio aikoo tehdä ehdotuksen luontoa ja biologista monimuotoisuutta koskevan rahoituksen lisäämisestä 10 prosentilla Life-ohjelmassa;

44.  toteaa, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten tarvitaan enemmän valmistelutoimia sekä uudelleentarkastelun että ennusteiden muodossa, jotta voidaan varmistaa riittävä rahoitus luonnonsuojelulle, biologiselle monimuotoisuudelle sekä kestävälle maanviljelylle Natura 2000 -alueilla; katsoo, että tässä on ratkaisevan tärkeää aiempien menojen kattava tarkastelu, jossa tuodaan esille aiempien toimenpiteiden tuloksista saadut kokemukset;

45.  kehottaa ottamaan seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen uusia rahoitusmekanismeja biologisen monimuotoisuuden suojelua varten; kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevat maatalouden, maaseudun kehittämisen ja aluekehityksen rahoitusvälineet sisältävät biologiselle monimuotoisuudelle ja Natura 2000 -verkoston hallinnointiin tarkoitettuja määrärahoja, joita kansalliset ja alueelliset ympäristöviranomaiset hallinnoivat yhdessä;

46.  kehottaa komissiota räätälöimään rahoitusjärjestelyt paremmin Natura 2000 -tavoitteita vastaaviksi ja laatimaan monialaisia Natura 2000 -tulosindikaattoreita kaikille asiaan liittyville EU:n rahastoille; kehottaa komissiota myös perustamaan mekanismin Natura 2000 -ohjelman menojen seuraamiseksi, jotta voidaan lisätä avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja vaikuttavuutta, ja ottamaan ne osaksi seuraavaa monivuotista rahoituskehystä;

47.  muistuttaa, että Natura 2000 -ohjelmaa rahoitetaan tavallisesti yhteisrahoituksella; pyytää jäsenvaltioita lisäämään rahoitustaan Natura 2000 -ohjelmalle, jotta yhteisrahoitusasteesta tulisi houkuttelevampi ja varojen hyödyntäminen lisääntyisi sekä ottamaan käyttöön toimia, joilla vähennetään hakijoiden ja hankkeiden edunsaajien hallinnollista rasitetta;

48.  korostaa, että julkisen ja yksityisen rahoituksen avulla voidaan kehittää ekosysteemipalveluja, vihreää infrastruktuuria ja muita luonnonpääomaan liittyviä aloja ja panee tyytyväisenä merkille, että luonnonpääoman rahoitusjärjestelyllä (NCFF) tuetaan edelleen vuosien 2017–2019 täytäntöönpanokauden biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä hankkeita;

49.  kehottaa komissiota edistämään ja ehdottamaan keinoja rahoittaa ja kehittää suurpetolajeja koskevia rajatylittäviä hoitosuunnitelmia sekä tutkimaan tarkasti suurpetojen roolia ja mahdollisesti toteuttamaan sopeutustoimenpiteitä, jotta biologinen monimuotoisuus, maatalousmaisemat ja vuosisatoja harjoitettu laidunkarjan laiduntaminen vuoristoalueilla säilyvät;

Vihreä infrastruktuuri

50.  pitää myönteisenä toimintaohjelmassa annettua sitoumusta laatia ohjeistusta vihreiden infrastruktuurien kehittämiseksi siten, että parannetaan Natura 2000 -alueiden keskinäisiä yhteyksiä, mutta toistaa pyyntönsä aidosta ehdotuksesta Euroopan laajuisen vihreän infrastruktuurin verkon (TEN-G) kehittämisestä;

51.  toteaa, että on tärkeää, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat kaikki asianomaiset sidosryhmät mukaan ja hyödyntävät paremmin integroituja aluesuunnitteluprosesseja, parantavat laaja-alaista TEN-G-verkon ymmärtämystä ja alakohtaista tietämystä siitä sekä mahdollistavat lisääntyvän yhteenliittämisen ja yleensä vihreän infrastruktuurin rahoittamisen maaseudun kehittämiseen ja aluekehitykseen suunnatuista varoista; katsoo, että näiden kriteerien olisi annettava suuntaa infrastruktuurihankkeiden suunnittelulle vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; toteaa, että vihreän infrastruktuurin käsite edistää myös osaltaan kestävän talouden luomista säilyttämällä ekosysteemien edut mutta lieventämällä samalla liikenteen ja energiainfrastruktuurien haittavaikutuksia;

52.  katsoo, että olisi tarkasteltava vihreän infrastruktuurin osuutta sää- ja ilmastomuutoksiin liittyvien luonnonkatastrofien seurausten lieventämisessä, erityisesti kun on kyse äärimmäisistä sää- ja ilmasto-olosuhteista, jotka ovat syynä joihinkin tuhoisimpiin ja kuolonuhreja aiheuttaviin luonnonkatastrofeihin Euroopassa ja maailmassa;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0034. (2) http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2017/06/19/conclusions-eu-action-plan-nature/pdf (3) http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Biodiversity_statistics (4) http://ec.europa.eu/environment/nature/pdf/state_of_nature_en.pdf