Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. joulukuuta 2017 yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta (2017/2121(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 ja 36 artiklan,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,
– ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman poliittisesta vastuusta,
– ottaa huomioon vuonna 2016 annetun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedonannon Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta ja vuonna 2017 annetun komission ja EUH:n yhteisen tiedonannon strategisesta lähestymistavasta selviytymiskykyyn EU:n ulkoisessa toiminnassa,
– ottaa huomioon EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian keskeiset periaatteet, erityisesti ne, jotka liittyvät valtioiden itsemääräämisoikeuteen ja alueelliseen koskemattomuuteen sekä rajojen loukkaamattomuuteen ja joita kaikki osallistuvat valtiot kunnioittavat yhtäläisesti,
– ottaa huomioon 12. joulukuuta 2011 annetun komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0350/2017),
Johdanto
1. on vakuuttunut siitä, että yksittäiset jäsenvaltiot eivät yksin kykene vastaamaan nykyisiin haasteisiin; korostaa, että EU:n yhteiset toimet ovat tehokkain tapa edistää EU:n etuja, ylläpitää sen arvoja, osallistua maailmanlaajuiseen toimintaan yhtenäisenä ja vaikutusvaltaisena maailmanlaajuisena toimijana sekä suojella sen kansalaisia ja jäsenvaltioita alati kasvavilta turvallisuusuhilta myös maailmanlaajuisessa digitaalisessa ympäristössä; on huolissaan EU:n turvallisuusrakenteista, jotka ovat hauraita ja hajanaisia, kun otetaan huomioon jatkuvat ja uudet haasteet sekä se, että ”hybridirauhasta” on valitettavasti tullut todellisuutta; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia niiden unionin kansalaisten toiveiden mukaisesti, jotka ovat toistuvasti tähdentäneet, että perusarvoihin ja -ihmisoikeuksiin perustuva EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on merkittävimpiä ja tarpeellisimpia unionin politiikoista; katsoo, että jäsenvaltioiden on korkea aika panna täytäntöön yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) välineitä ja politiikkoja, jotta EU voi vastata ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin, kehittää kumppaneiden valmiuksia ja suojella Euroopan unionia;
2. muistuttaa, että EU on sitoutunut kehittämään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka perustuu demokratian ja oikeusvaltion arvoihin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen ja YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; katsoo, että jotta unioni ja jäsenvaltiot voivat täyttää sitoumuksensa ja edistää maailman ihmisoikeuksia ja demokratiaa, niiden on puhuttava yhdellä äänellä ja varmistettava viestinsä perillemeno;
3. katsoo, että EU:n on oltava vaikuttava, uskottava ja arvoperusteinen maailmanlaajuinen toimija, jolla on kyky toimia ja käydä tehokasta vuoropuhelua muiden maailmanlaajuisten toimijoiden kanssa, mikä edellyttää, että se puhuu yhdellä äänellä ja toimii yhdessä, ja keskittää voimavaransa ensisijaisiin strategisiin tavoitteisiin, jotta se voi käsitellä menestyksekkäästi kohtaamiaan haasteita ja vastata niihin, etenkin turvallisuusuhkiin;
4. muistuttaa, että EU:n ulkopoliittisten toimien on oltava johdonmukaisia keskenään sekä muiden ulkoista ulottuvuutta koskevien toimien kanssa ja että on pyrittävä saavuttamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määritellyt tavoitteet;
5. katsoo, että EU:n pyrkiessä vastaamaan kansalaistensa odotuksiin keskeisiä virstanpylväitä ovat
–
EU:n vakavien sisäisten uhkien ja haasteiden arvioinnin koordinointi ja yhteinen lähestymistapa siihen, miten niihin olisi vastattava, erityisesti radikalisoitumisen ehkäiseminen, sillä radikalisoituminen voi johtaa terroristiryhmien suorittamaan värväämiseen;
–
Euroopan yhdentymishankkeen ja sen ulkoisten toimien vakiinnuttaminen ja syventäminen muun muassa tehostamalla EU:n yhteistyötä ja valmiuksia sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, informaatiosodankäynti mukaan luettuna;
–
yhteistyö jäsenvaltioiden, kumppanien ja kansainvälisten rauhaa puolustavien järjestöjen ja toimielimien kanssa selkeästi määritellyin ja huolellisesti valituin ehdoin, jotta vahvistetaan sääntöpohjaista maailmanlaajuista poliittista ja taloudellista järjestystä, mukaan lukien ihmisoikeuksien suojelu, ja yhteistyö kumppanien kanssa, jotta unioni voi olla johtavassa asemassa sovittelussa, rauhanpalauttamisessa, rauhanturvaamisessa ja tarvittaessa rauhaanpakottamisessa;
Vakavien uhkien ja haasteiden arvioinnin koordinointi: nykyinen poliittinen ja turvallisuusympäristö
6. korostaa EU:n vakauden edellyttävän ehdottomasti unionin kansalaisten turvallisuuden ja unionin alueellisen koskemattomuuden takaamista, lähialueiden, erityisesti Länsi-Balkanin tilanteen vakauttamista painottaen EU:n näkyvyyden lisäämistä alueella, uudistusten tukemista sääntöihin perustuvan yhteistyöhenkisen kansainvälisen poliittisen ja taloudellisen järjestyksen vaalimiseksi ja aseellisten konfliktien taustalla oleviin perussyihin puuttumista sekä konfliktinehkäisyä ja rauhanomaista konfliktinratkaisua sekä vuoropuhelua ihmisoikeuksien puolustamiseen sitoutuneiden moniarvoisten demokratioiden kanssa koskevien politiikkojen edistämistä; kehottaa EU:ta toteuttamaan aktiivisempaa julkista diplomatiaa ja lisäämään näkyvyyttä toteuttamissaan hankkeissa;
7. katsoo, että konfliktien yhä enemmän vaivaamassa ja entistä epävakaammassa kansainvälisessä toimintaympäristössä suuriin turvallisuushaasteisiin, erityisesti joukkotuhoaseiden leviämiseen, Euroopan turvallisuusjärjestyksen loukkaamiseen, terrorismiin, itäisen ja eteläisen naapuruston konflikteihin, sijaissotiin ja hybridi- ja informaatiosodankäyntiin, verkkohyökkäykset mukaan luettuna, sekä energiatoimitusten epävarmuuteen kyetään reagoimaan ainoastaan vaikuttavan monenvälisyyden, yhteisen pehmeän voiman ja uskottavan kovan voiman yhdistelmällä; korostaa, että näihin haasteisiin kuuluvat myös pakolaiskriisin humanitaarinen ulottuvuus, Pohjois-Korean haastava aggressiivinen toiminta, Venäjän harjoittama kansainvälisen oikeuden loukkaaminen ja Kiinan kasvava sotilaallinen voima, joihin tarvitaan ehdottomasti voimakasta diplomaattista vastausta;
8. katsoo, että entistä tehokkaampi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on riippuvainen ennen kaikkea yhteisten ensisijaisten strategisten tavoitteiden ja visioiden vahvistamisesta; katsoo, että on välttämätöntä puuttua toimintakyvyttömien tai epävakaiden valtioiden vuoksi laajalle levinneen epävakauden, pakkomuuton ja laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin, joita ovat köyhyys, taloudellisten mahdollisuuksien ja koulutusmahdollisuuksien puute, sosiaalinen syrjäytyminen, aseelliset konfliktit, epädemokraattinen ja tehoton hallinto, ilmastonmuutos, yleistyvä ryhmäkuntaisuus, radikalisoitumisen uhka ja ääri-ideologioiden leviäminen; muistuttaa Vallettan huippukokouksessa hyväksytystä toimintasuunnitelmasta, jossa vaadittiin jakamaan vastuu alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaiden kesken; korostaa, että on tärkeää hajottaa salakuljetusverkostojen taloudellinen malli;
9. korostaa, että on torjuttava autokraattisia ja nepotistisia suuntauksia, tehostettava demokraattisten voimien tukemista ja islamistisen terrorismin torjuntaa eteläisessä naapurustossa ja naapuriemme ja kumppaniemme naapureiden keskuudessa ja otettava kohteeksi ryhmät, jotka pyrkivät värväämään EU:n kansalaisia taistelemaan äärimielisten tavoitteidensa puolesta; muistuttaa, että Sahelin alue ja siihen liittyvät maantieteelliset alueet ovat ensisijaisia alueita Euroopan unionin turvallisuuden takaamisessa; muistuttaa, että EU:n, Yhdysvaltojen ja muiden kansainvälisten kumppanien olisi toteutettava yhteensovitettuja diplomaattisia toimia ja työskenneltävä alueen toimijoiden, kuten Turkin, Persianlahden valtioiden ja Iranin kanssa, jotta voidaan muodostaa selvä kanta uskonnollisten ääriliikkeiden ja terrorismin torjumiseen ja jotta vahvistetaan yhteinen strategia tähän globaaliin haasteeseen vastaamiseksi noudattaen YK:ssa annettua sitoumusta kansainvälisen oikeuden ja yleismaailmallisten arvojen ylläpitämiseen; katsoo, että diplomaattisia toimia olisi täydennettävä monilla muilla EU:n käytössä olevilla keinoilla, kuten poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia oloja kohentamaan tarkoitetuilla välineillä, jotka edistävät pysyvän rauhan aikaan saamista ja säilyttämistä;
10. katsoo, että väkivaltaisten ääriliikkeiden torjunnassa olisi kunnioitettava yleismaailmallisia ihmisoikeuksia; korostaa, että EU:n on torjuttava radikalisoitumisen ja terrorismin valtiollisia tukijoita ja tuomittava ne, erityisesti siinä tapauksessa, että tukea annetaan tahoille, jotka EU on määrittänyt terroristijärjestöiksi; painottaa yhteistyön vahvistamista niiden kumppanien kanssa, joilla on kokemusta terrorismin torjunnasta;
11. tähdentää, että kestävä ratkaisu Syyrian kriisiin on saavutettavissa ainoastaan nykyisessä, YK:ssa hyväksytyssä kehyksessä ja että ratkaisun löytäminen edellyttää osallistavaa ja Syyrian johdolla toteutettavaa poliittista järjestelyä, jossa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät; kehottaa edelleen kaikkia YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä kantamaan vastuunsa kriisistä; kannattaa vetoomusta, jonka YK:n pääsihteerin Syyrian-erityislähettiläs esitti tulitauon takaaville valtioille pikaisten toimien toteuttamisesta tulitaukojärjestelyjä varten;
12. suhtautuu myönteisesti huhtikuussa 2017 hyväksyttyyn EU:n Syyrian-strategiaan, jossa muun muassa laajennetaan pakotteita henkilöihin, jotka ovat osallistuneet kemiallisten aseiden kehittämiseen ja käyttöön; kannustaa laajentamaan pakotteita vielä henkilöihin, jotka ovat vastuussa ihmisoikeusloukkauksista; painottaa, että kaikki kansainvälisen oikeuden vastaisiin rikoksiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen; kehottaa uudelleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita harkitsemaan kumppanien kanssa Syyrian sotarikostuomioistuimen perustamista sillä aikaa kun tapausten viemistä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen odotetaan; painottaa, että EU:n on osoitettava olevansa täysin sitoutunut avustamaan Syyrian jälleenrakentamisessa konfliktin jälkeen;
13. kehottaa kaikkia, niin libyalaisia kuin muitakin, osapuolia tukemaan Libyassa 17. joulukuuta 2015 allekirjoitettua poliittista sopimusta ja sen perusteella muodostettavaa presidenttineuvostoa, joka on ainoa kansainvälisen yhteisön ja YK:n tunnustama vallanpitäjä; korostaa, että Välimeren alueen vakaus edellyttää Libyan kriisin ratkaisemista; painottaa eteläisen naapuruston merkitystä ja tarvetta saada aikaan rauhan, vaurauden, vakauden ja yhdentymisen Euro–Välimeri-alue; korostaa tukevansa vankasti Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin kahden valtion ratkaisua, jossa itsenäinen, demokraattinen, elinkelpoinen ja yhtenäinen Palestiinan valtio eläisi rauhanomaisesti ja turvallisesti rinnakkain turvatun Israelin valtion kanssa; pitää erittäin tärkeänä, että varmistetaan unionin politiikan johdonmukaisuus miehitys- ja alueliitostilanteissa;
14. suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikki EU3+3 -ryhmän Iranin kanssa sopiman yhteisen kattavan toimintasuunnitelman (JCPOA), osapuolet panevat sitä edelleen täytäntöön; painottaa, että asesulkua ja konfliktinratkaisua Lähi-idässä koskevien maailmanlaajuisten toimien kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki osapuolet jatkavat sopimuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa; korostaa, että JCPOA on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa vahvistettu monenvälinen sopimus, eikä sitä voi muuttaa yksipuolisesti; painottaa Iranin ballististen ohjusten ohjelman aiheuttamaa turvallisuusriskiä ja korostaa, että on pantava täysimääräisesti täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2231 (2015), jossa kehotetaan Irania olemaan toteuttamasta mitään toimia, jotka liittyvät ydinaseiden maaliin saattamiseen soveltuviin ballistisiin ohjuksiin, mukaan lukien ballistista ohjusteknologiaa käyttäen suoritetut laukaisut;
15. panee merkille, että Yhdysvaltain valtiovarainministeriö on virallisesti saattanut ajan tasalle terrorisminvastaisten merkittyjen henkilöiden listan (SDN) sisällyttämällä siihen Iranin vallankumouskaartin;
16. on hyvin huolissaan Jemenissä jatkuvasta humanitaarisesta katastrofista; painottaa jälleen kerran, että Jemenin pitkittyneeseen konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua, ja tukee EU:n ja YK:n pyrkimyksiä saavuttaa tulitauko ja luoda perusta rauhanneuvotteluille; katsoo, että EU:n on ryhdyttävä toimiin, jotta voidaan varmistaa etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen säilyminen Lähi-idässä, erityisesti Irakissa ja Syyriassa;
17. suhtautuu tuomitsevasti siihen, että Venäjä käyttää toistuvasti veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa, ja katsoo, että Venäjä horjuttaa kansainvälisiä toimia rauhan ja konfliktinratkaisun saavuttamiseksi Syyriassa ja laajemmin Euroopan unionin eteläisessä naapurustossa;
18. toteaa, että olisi toteutettava lisätoimia laillisen muuttoliikkeen ja liikkuvuuden mahdollistamiseksi, myös kahdenvälisellä tasolla, edistämällä hyvin hallittua mantereiden välistä ja sisäistä liikkuvuutta ja kannustamalla sellaisten toimintaperiaatteiden soveltamiseen, joilla edistetään maahanmuuton laillisia väyliä ja samalla torjutaan laittomia verkostoja, jotka käyttävät hyväksi haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä; korostaa yksittäisten jäsenvaltioiden toteuttamia toimia tässä asiassa ja katsoo, että on ehdottomasti vahvistettava laillisia ja turvallisia mahdollisuuksia tulla Eurooppaan; pitää tältä osin valitettavana aidon, tasapainoisen ja uskottavan EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan puutetta, mikä ilmenee edelleen jatkuvan Välimeren kriisin myötä, ja kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita toimimaan asian ratkaisemiseksi;
19. toteaa painokkaasti, että EU:n suhteissa sen itäisiin naapureihin tarvitaan uutta lähestymistapaa; katsoo, että EU:n ulkopolitiikan tärkeimpiin tavoitteisiin on kuuluttava niiden maiden tukeminen, jotka haluavat entistä tiiviimmät suhteet unioniin; katsoo, että yksittäisille henkilöille ja yhteisöille Venäjällä määrättyjen pakotteiden jatkaminen on Minskin sopimusten epäonnistuneen täytäntöönpanon väistämätön seuraus, ja katsoo edelleen, että kun kaikki osapuolet panevat Minskin sopimukset täytäntöön, saadaan luotua perusta kestävän poliittisen ratkaisun löytämiselle Itä-Ukrainan konfliktiin;
20. painottaa, että mahdollisuus yhteistyöhön perustuviin suhteisiin Venäjän kanssa edellyttää, että Venäjä kunnioittaa täysimääräisesti EU:n turvallisuusjärjestystä ja kansainvälistä oikeutta; painottaa, että EU:n olisi ylläpidettävä mahdollisuutta asettaa vaiheittaisia lisäpakotteita, jos Venäjä jatkaa kansainvälisen oikeuden vastaisia rikkomuksia; toistaa sitoutumisensa Ukrainan ja kaikkien muiden itäisen kumppanuuden maiden riippumattomuuteen, itsemääräämisoikeuteen sekä alueelliseen koskemattomuuteen niiden kansainvälisesti tunnustettujen rajojen mukaisesti; korostaa, että Venäjän 21. maaliskuuta 2014 tekemä päätös Krimin liittämisestä osaksi Venäjän federaatiota on edelleen kansainvälisen oikeuden mukaisesti laiton, ja pitää valitettavana, että Venäjän viranomaiset ovat sittemmin päättäneet pakkotoimin määrätä kaikille Krimin asukkaille Venäjän passit; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja neuvostoa osallistumaan aktiivisemmin ja vaikuttavammin pitkittyneiden ja jäätyneiden konfliktien ratkaisemiseen;
21. pitää valitettavana, että Venäjä on toistuvasti rikkonut kansainvälistä oikeutta ja harjoittaa hybridisodankäyntiä; toteaa kuitenkin, että on mahdollisuus perusteltuun ja johdonmukaiseen valikoivaan yhteydenpitoon ja vuoropuheluun Venäjän kanssa molempien kannalta tärkeillä aloilla, jotta voidaan varmistaa vastuunkanto ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen; korostaa; että on pidettävä yllä ja kannustettava mahdollisuuksia tulevaan yhteistyöhön maailman kriisien ratkaisemiseksi, kun se on suoraan tai epäsuorasti EU:n etujen mukaista tai kun on tilaisuus edistää EU:n arvoja;
22. katsoo, että suhteiden normalisointi on välttämätöntä sekä EU:n että Venäjän kannalta ja että mahdollisessa tulevassa EU–Venäjä-strategiassa olisi korostettava vahvempaa sitoutumista EU:n itäisiin kumppaneihin ja niiden tukemista; korostaa, että EU:n olisi ylläpidettävä mahdollisuutta syventää kahdenvälistä poliittisia ja taloudellisia suhteita Venäjään, edellyttäen, että Venäjä noudattaa kansainvälistä oikeutta ja allekirjoittamiaan sopimuksia ja luopuu koko ajan itsekkäämmäksi käyvästä suhtautumisestaan naapureihinsa ja Eurooppaan;
23. muistuttaa, että valtioiden itsemääräämisoikeus, itsenäisyys ja rauhanomainen riidanratkaisu ovat EU:n turvallisuusjärjestyksen keskeisiä periaatteita, joita sovelletaan kaikkiin valtioihin; suhtautuu varauksettoman tuomitsevasti Venäjän voimatoimiin Ukrainassa, mukaan lukien Krimin laiton liittäminen ja Venäjän lietsoma konflikti Ukrainan itäosassa; kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä vaatimaan Venäjää lopettamaan hyökkäyksensä ja vapauttamaan kaikki poliittiset vangit; kehottaa kansainvälistä yhteisöä omaksumaan aktiivisemman ja vaikuttavamman roolin Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisemisessa ja tukemaan kaikkia toimia sellaisen rauhanomaisen ratkaisun saavuttamiseksi, jossa kunnioitetaan Ukrainan yhtenäisyyttä, itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta, erityisesti siten, että sijoitetaan Ukrainan viranomaisten suostumuksella rauhanrakennus- ja rauhanturvajoukkoja koko alueelle;
24. toistaa, että on syytä keskittyä strategisesti uudestaan Länsi-Balkaniin, ja toteaa, että EU:n on vietävä läpi alueeseen liittyvät tavoitteensa, sillä se antaisi uutta pontta Kööpenhaminan kriteereihin perustuvalle EU:n uskottavalle laajentumispolitiikalle ja vahvistaisi oikeusvaltioperiaatetta ja valtion instituutioiden selviytymiskykyä; katsoo, että Länsi-Balkanin vakauden on edelleen oltava keskeinen painopisteala; kehottaa toteuttamaan lisätoimia alueen sosioekonomisten ja poliittisten olojen parantamiseksi; luottaa siihen, että Euroopan yhdentyminen ja alueellinen sovinto ovat parhaita keinoja puuttua vaaroihin, jotka johtuvat ulkomailta johdetusta horjuttamisesta ja vaikuttamisesta, laajojen salafisti- ja wahhabistiverkostojen rahoituksesta ja vierastaistelijoiden värväämisestä, järjestäytyneestä rikollisuudesta, vakavista valtiollisista kiistoista, disinformaation levittämisestä ja hybridiuhista; korostaa; että on edelleen keskityttävä edistämään tehokkaasti toimivia poliittisia yhteisöjä alueella; korostaa, että Länsi-Balkanin maiden olisi yhdyttävä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan riippumatta niiden edistyksestä unioniin liittymistä koskevassa prosessissa; kannustaa avaamaan välittömästi tätä lukua koskevat neuvottelut kaikkien Länsi-Balkanin ehdokasvaltioiden kanssa;
25. toistaa, että EU:n ovet ovat avoinna jäsenyydelle heti, kun kaikki kriteerit täyttyvät; suhtautuu myönteisesti Berliinin prosessin ja Triesten huippukokouksen yhteydessä hiljattain toteutettuihin toimiin, joilla annetaan uutta pontta Länsi-Balkanin maiden lähentymiselle kohti EU:n jäsenyyttä; muistuttaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota keskeisten institutionaalisten ja poliittisten uudistusten täytäntöönpanoon Länsi-Balkanilla ja annettava sille erityistä tukea; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen mahdollisuutta myöntää lisävaroja liittymistä valmistelevalle tukivälineelle, koska se on yksi tärkeimmistä välineistä, joilla autetaan panemaan täytäntöön näitä uudistuksia;
26. palauttaa mieliin, että Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) uudelleentarkastelun yhteydessä kehotettiin ottamaan lähialueiden kolmannet maat laajennetun yhteistyön piiriin; edellyttää vankempaa tukea naapureidemme naapureille yhteisten arvojen ja etujen perusteella, jotta voidaan ratkaista maailmanlaajuisia ongelmia ja vastata yhteisiin haasteisiin; korostaa tarvetta edistää naisten, muita heikommassa asemassa olevien sosiaaliryhmien ja vähemmistöjen vaikutusmahdollisuuksia ja suojelua erityisesti Afrikassa, jossa tarvitaan eurooppalaisten ja paikallisten pk-yritysten tiivistä yhteistyötä kumppanuussuhteessa kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä tukea demokraattisten, avointen ja tehokkaiden instituutioiden kehittämiselle ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen edistämistä;
27. katsoo, että kansainvälinen yhteistyö ja kehityspolitiikka ovat olennaisia välineitä näihin tavoitteisiin pyrittäessä, ja kehottaa kohdentamaan ja käyttämään unionin varoja avoimemmin, paremmin, tehokkaammin ja vaikuttavammin ja lisäämään synergiaa muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa; korostaa, että Afrikassa on vastattava vakaviin turvallisuusuhkiin kaikkien terroristiryhmien aiheuttaman terroriuhkan poistamiseksi, varmistettava henkilöiden värväämisen estäminen, torjuttava radikaaleja ideologioita ja varmistettava energiaturvallisuus ympäristöystävällisiä ja kestäviä energialähteitä käyttämällä ja tukemalla samalla off-grid-ratkaisuja;
28. suhtautuu hyvin tuomitsevasti kaikkiin vallassa olevien presidenttien pyrkimyksiin pitkittää toimikauttaan rikkomalla, kiertämällä tai muuttamalla laittomasti vaalilakeja ja erityisesti perustuslakeja; tuomitsee myös kaikki strategiat, joilla pyritään kumoamaan toimikausien rajoitukset tai kiertämään niitä; kehottaa kaikkia hallituksia toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan koko vaaliprosessin avoimuus ja lahjomattomuus, ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet ja varotoimet estääkseen petokset tai laittomat käytännöt; ilmaisee tältä osin olevansa huolestunut poliittisista kriiseistä ja niihin liittyvästä väkivallasta sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkaamisesta, erityisesti Afrikan suurten järvien alueen maissa; muistuttaa uskovansa vakaalla pohjalla oleviin vaalitarkkailuvaltuuskuntiin ja tarvittaessa rahoitukseen liittyvään, tekniseen ja logistiseen tukeen keinona saavuttaa oikeudenmukaiset, uskottavat ja demokraattiset vaaliprosessit;
29. kannustaa kehittämään Sahelin alueelle johdonmukaisen ja vakaan strategian, jonka tavoitteena on parantaa hallintoa ja valtion ja alueellisten instituutioiden vastuuvelvollisuutta ja legitimiteettiä, edistää turvallisuutta, puuttua radikalisoitumiseen ja ihmis-, ase- ja huumekauppaan ja vahvistaa talous- ja kehityspolitiikkaa;
30. muistuttaa, että EU:n ja Aasian suhteita koskeva strategia on päivitettävä; kannattaa tässä yhteydessä yhteistyön lisäämistä Aasian ja Euroopan välisissä kokouksissa, mukaan lukien parlamentaarisen ulottuvuuden vahvistaminen; kannustaa tukemaan tiiviimpää alueellista yhteistyötä ja luottamusta lisääviä toimenpiteitä Etelä-Aasiassa, jotta voidaan lievittää Intian ja Pakistanin välisiä jännitteitä; suosittaa jatkamaan EU:n rauhanvälitystoiminnan tukemista Afganistanin johtamassa ja sen omassa rauhanprosessissa; korostaa, että rauhan, vakauden ja vaurauden säilyttäminen Aasian ja Tyynenmeren alueella on olennaisen tärkeää EU:lle ja sen jäsenvaltioille; katsoo, että on erittäin tärkeää ja kiireellistä laatia EU:lle ajan tasalle saatettu Koillis-Aasian alueen strategia, kun otetaan huomioon Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korean) sotilaallisen läsnäolon jatkuva voimistuminen ja aggressiivinen ja vastuuton asenne; tuomitsee Pohjois-Korean testit ja provokaatiot ja sen tekemät monet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja sen omien kansainvälisten velvoitteiden rikkomiset; vaatii käyttämään EU:n diplomaattista voimaa Pohjois-Korean painostamiseen, jotta maan johtajat saadaan luopumaan joukkotuhoaseista; kehottaa ottamaan käyttöön kaikki diplomatian keinot, myös pakotteet, tämän kriisin laajenemisen estämiseksi; kehottaa poistamaan Korean niemimaalta ydinaseet peruuttamattomasti rauhanomaisin keinoin ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki asiaankuuluvat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat;
31. korostaa, että rauhan, vakauden ja vaurauden säilyttäminen Aasian ja Tyynenmeren alueella on olennaisen tärkeää EU:lle ja sen jäsenvaltioille; kehottaa kaikkia asianosaisia osapuolia selvittämään erimielisyytensä rauhanomaisin keinoin ja pidättäytymään yksipuolisista toimista vallitsevan tilanteen muuttamiseksi, myös Itä- ja Etelä-Kiinan merillä ja Taiwanin salmessa, jotta alueellinen turvallisuus voidaan taata; muistuttaa olevansa sitoutunut tukemaan Taiwanin tarkoituksenmukaista osallistumista kansainvälisten järjestöjen toimintaan ja muihin kansainvälisiin toimiin;
32. muistuttaa, että Latinalainen Amerikka jakaa EU:n kanssa yhteiset arvot ja periaatteet ja luottamuksen tehokkaaseen monenvälisyyteen, ja katsoo, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan kumppanuus on tärkeää ja sitä olisi vahvistettava, jotta voidaan vastata yhdessä suuriin maailmanlaajuisiin haasteisiin; ilmaisee vakavan huolensa hyökkäyksistä oikeuslaitoksen jäseniä ja demokraattisesti valittuja oppositiojohtajia ja kansalaisyhteiskunnan vaikuttajia vastaan; korostaa, että oikeusvaltion periaatteen kunnioittaminen, korruption torjunta, edistyminen demokratiassa ja perusoikeudet ja ihmisoikeudet ovat kulmakiviä yhdentymisen ja yhteistyön syventämisessä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kanssa;
33. toistaa tukensa Kolumbian rauhanprosessille, joka on ratkaisevan tärkeä kolumbialaisten tulevaisuudelle sekä alueen vakaudelle; pyytää käyttämään kaikki FARC:n varat, myös huumekaupasta saadun varallisuuden, konfliktin uhrien korvauksiin;
Euroopan yhdentymishankkeen vakiinnuttaminen ja syventäminen tehostamalla EU:n valmiuksia
34. kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita hyväksymään kattavan EU:n lähestymistavan kaikissa asiaa koskevissa yhteyksissä ja katsoo, että EU:n kaiken toimintapolitiikan olisi oltava johdonmukaista ja yhteensovitettua, että siinä olisi otettava huomioon ja pantava täytäntöön YK:n kestävän kehityksen tavoitteet erityisesti humanitaarisen avun, maatalouden, kehityksen, kaupan, energian, ilmaston, tieteen ja kyberpuolustuksen ja -turvallisuuden aloilla ja että niitä olisi sovellettava yhdenmukaisesti ja rakentavasti EU:n ulkoisissa toimissa, jotta EU:n yhteinen painoarvo voidaan valjastaa käyttöön; pitää energiaturvallisuutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja ilmastodiplomatiaa edelleen EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkittävinä täydentävinä näkökohtina, joihin on paneuduttava osana kattavaa lähestymistapaa, ja katsoo, että olisi jatkettava energiaunionin edistämistä;
35. toteaa, että ilmastonmuutoksella voi olla vakavia vaikutuksia alueelliseen ja maailmanlaajuiseen vakauteen, sillä ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kiistoihin maa-alueista, ruoasta, vedestä ja muista varoista, heikentää talouksia, uhkaa alueellista turvallisuutta ja synnyttää muuttovirtoja; kehottaa myös unionia ja sen jäsenvaltioita pohtimaan, kuinka kansalliseen ja EU:n tason sotilaalliseen suunnitteluun voidaan sisällyttää ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia strategioita ja mitä voitaisiin pitää asianmukaisina valmiuksina, painopisteinä ja vastauksina;
36. korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan päätös erota EU:sta vaikuttaa huomattavasti Euroopan tulevaan puolustusyhteistyöhön, ja kehottaa Euroopan turvallisuuden takaamiseksi jatkamaan EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistyötä, koska ne ovat merkittäviä kansainvälisiä kumppaneita; katsoo, että presidentinvaalit Yhdysvalloissa toivat epävarmuutta transatlanttiseen kumppanuuteen, ja korostaa, että tarvitaan EU:n puolustuksen tarjoamaa vastapainoa ja strategisen riippumattomuuden saavuttamista;
37. katsoo, että yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan vakuuttavuuden, tehokkuuden ja arvoperusteisuuden lisäämiseksi EU:n pitäisi edistää energiaturvallisuuttaan vähentämällä välittömästi nykyistä riippuvuuttaan itsevaltaisten järjestelmien toimittamasta öljystä ja kaasusta ja lopettamalla tällainen tuonti kokonaan keskipitkällä aikavälillä;
38. korostaa, että YUTP:n alalla noudatettava nykyinen päätöksentekoprosessi, joka perustuu yksimielisyyteen neuvostossa, on tärkein este EU:n vaikuttavalle ja oikea-aikaiselle ulkoiselle toiminnalle; katsoo, että määräenemmistöäänestystä olisi sovellettava myös YUTP:n alalla; katsoo, että EU:n toimielinten on parannettava konfliktien ja kriisien ennakointivalmiuksiaan, muun muassa laatimalla asianmukaiset lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutustenarvioinnit EU:n toimintalinjoista, jotta ne voivat puuttua ongelmien perimmäisiin syihin; katsoo, että EU:n on voitava reagoida entistä ripeämmin ja tehokkaammin kriisien puhkeamiseen ja että sen olisi keskityttävä suuremmassa määrin konfliktien ehkäisemiseen käyttämällä ensisijaisesti siviilityökaluja varhaisessa vaiheessa; kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Euroopan parlamentin esittämät suositukset suojeluvastuun periaatteen noudattamiseksi;korostaa, että jäsenvaltioiden, kumppanimaiden ja kansainvälisten järjestöjen välistä yhteistyötä on syvennettävä, ja painottaa, että on tärkeää vaihtaa tehokkaasti tietoja ennaltaehkäisevistä toimista ja koordinoida niitä;
39. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla lisätään EU:n valmiuksia reagoida hybridi-ja kyberuhkiin, parantamaan edelleen EU:n ja sen kumppanimaiden valmiuksia torjua valeuutisten ja disinformaation levittämistä, luomaan selkeät kriteerit, joiden perusteella valeuutiset on helpompi tunnistaa, ja osoittamaan enemmän varoja Stratcom-työryhmälle ja tekemään siitä täysivaltaisen yksikön EUH:hon; edellyttää tässä yhteydessä, että kehitetään yhteisiä ja kattavia riskien ja haavoittuvuuden analysointivalmiuksia ja -menetelmiä ja kohennetaan EU:n selviytymiskykyä ja strategisen viestinnän valmiuksia; painottaa sekä verkossa että sen ulkopuolella toimivien riippumattomien tiedotusvälineiden tehtävää kulttuurisen monimuotoisuuden ja monikulttuuristen taitojen edistämisessä sekä tarvetta vahvistaa tällaisia tiedotusvälineitä luotettavan tiedon lähteinä erityisesti EU:ssa ja sen naapurialueilla ja korostaa, että EU:n yhteisiä televisio- ja radioasemia olisi edistettävä edelleen; kehottaa komissiota parantamaan koordinointia EUH:n ja jäsenvaltioiden kanssa näissä asioissa;
40. katsoo, että Euroopan vahvuus on sen kyvyssä vahvistaa arvoihin perustuvaa yhteisöä ja kulttuurin moninaisuuden kunnioittamista, joka yhdistää kaikki eurooppalaiset; katsoo tässä yhteydessä, että EU:lla on merkittävä rooli demokratian, vapauden, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäjänä ja että sen olisi jatkettava arvojensa edistämistä myös muualla kuin EU:ssa; muistuttaa, että ihmisoikeudet ovat kiinteä osa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, että niiden olisi muodostettava keskeinen ehto ulkopolitiikassa ja että näiden toimintalinjojen on oltava johdonmukaisia ja periaatteellisia; tähdentää, että kulttuuridiplomatian olisi oltava olennainen osa EU:n ulkoisia toimia, ja kehottaa komissiota laajentamaan Erasmus+-ohjelmaa ja edistämään kunnianhimoisen tiedediplomatian kehittämistä; kehottaa tiivistämään koordinointia Unescon ja maailmanperintökomitean kanssa ja unionin tärkeinä kumppaneina olevien valtiosta riippumattomien toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa;
41. ottaa huomioon, että 19. kesäkuuta 2008 annetussa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa nro 1820 (2008) todetaan, että raiskaus ja muut seksuaalisen väkivallan muodot voivat olla sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan tai olennainen osa kansanmurhaa ja että naisille on annettava humanitaarista suojelua aseellisten konfliktien yhteydessä;
42. katsoo, että vahvan puolustusteollisuuden kehittäminen vahvistaa EU:n teknologista riippumattomuutta; pyytää kehittämään teollisia ja teknologisia resursseja, joita tarvitaan kyberturvallisuuden parantamiseksi, myös edistämällä kyberturvallisuuteen liittyvien tuotteiden sisämarkkinoita; kehottaa lisäämään huomattavasti EU:n toimielinten saatavilla olevia taloudellisia resursseja ja henkilöresursseja EU:n kyberturvallisuus- ja kyberpuolustusvalmiuksien lisäämiseksi; korostaa, että kyberpuolustus on sisällytettävä ulkoisiin toimiin ja yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, ja että on parannettava valmiuksia tunnistaa kyberrikollisuutta;
43. panee merkille, että informaatio- ja kybersodankäynti, jonka kohteena ovat Euroopan unionin jäsenvaltiot ja muut länsimaat, on tahallinen yritys horjuttaa ja heikentää poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia rakenteita; muistuttaa, että Naton 5 artiklassa taataan niiden EU:n jäsenvaltioiden turvallisuus, jotka ovat Naton jäseniä; kehottaa tiivistämään kyberpuolustusalan koordinointia EU:n jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten, Naton, Yhdysvaltojen sekä muiden uskottavien kumppanien kesken;
44. painottaa riippumattomien tiedotusvälineiden tehtävää kulttuurisen monimuotoisuuden ja monikulttuuristen taitojen edistämisessä sekä tarvetta vahvistaa tällaisia tiedotusvälineitä luotettavan tiedon lähteinä erityisesti EU:ssa ja sen naapurialueilla ja parantaa edelleen EU:n valmiuksia torjua valeuutisten ja disinformaation levittämistä; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n tasolla on lujitettava vastustuskykyä tällaisen tiedon internetissä tapahtuvaa levittämistä vastaan; kehottaa komissiota parantamaan koordinointia EUH:n kanssa näissä asioissa;
45. katsoo, että Euroopan olisi vahvistettava entisestään yhteistä puolustusta koskevaa yhteistyötään yhteisten arvojen ja periaatteiden sekä strategisen riippumattomuuden puolustamiseksi; korostaa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välisen yhteyden, paremman resurssien käytön ja riskien hallinnan tärkeyttä Euroopan reuna-alueilla; muistuttaa, että turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys on keskeinen periaate, joka tukee unionin lähestymistapaa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia Lissabonin sopimuksen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla tarjoamia mahdollisuuksia ja pitää turvallisuus- ja puolustusalan täytäntöönpanosuunnitelmaa tässä yhteydessä myönteisenä; kannustaa tarkastelemaan uudelleen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan siviilioperaatioita koskevaa EU:n lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa, että operaatioiden suunnittelu, toteuttaminen ja tuki ovat asianmukaisia; katsoo, että Euroopan puolustusviraston (EDA) valmiuksien ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia sekä EU:n taisteluosastoja olisi hyödynnettävä täysipainoisesti; vaatii jäsenvaltioita antamaan tätä varten lisärahoitusta;
46. katsoo, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on kehitettävä vaikuttavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja tehtävä yhteistyötä Naton ja muiden kansainvälisten kumppanien, YK:n, kansalaisjärjestöjen, ihmisoikeuksien puolustajien ja muiden kanssa yhteisten huolenaiheiden osalta ja rauhan, hyvinvoinnin ja vakauden edistämiseksi koko maailmassa; korostaa, että on lisättävä tietoisuutta ja poliittista sitoutumista kunnianhimoisen, vaikuttavan ja jäsennellyn YTPP:n kiireelliseen täytäntöönpanoon; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan EU:n viestintäongelmat tekemällä EU:n ulkoisesta toiminnasta entistä vastuuvelvollisempaa ja näkyvämpää; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä vastaamaan puolustuksen haasteisiin EU:n globaalistrategian ja EU:n puolustusta koskevan tutkimuksen ja valmiuksien kehittämiseen tähtäävien komission suunnitelmien mukaisesti;
47. kehottaa komissiota ottamaan kasvavat turvallisuushaasteet täysipainoisesti huomioon seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessaan; katsoo, että YUTP:n talousarvion on oltava kooltaan ja joustavuudeltaan sellainen, että se vastaa EU:n kansalaisten odotuksia EU:n roolista turvallisuuden takaajana; toteaa, että unionin politiikassa tarvitaan turvallisuuden alalla maailmanlaajuinen toimintaperiaate, johon sisältyy hedelmällinen yhteistyö ehdotetun EU:n puolustusrahaston kanssa; pyytää, että jäsenvaltiot pyrkisivät saavuttamaan menotavoitteen, jonka mukaan puolustusmenojen osuuden olisi oltava 2 prosenttia BKT:stä, ja että ne käyttäisivät 20 prosenttia puolustusmenoistaan Euroopan puolustusviraston välttämättömiksi katsomiin varusteisiin; muistuttaa lisäksi, että kaikkea uutta politiikkaa on tuettava uusien rahoituslähteiden avulla; toteaa, että eri jäsenvaltioilla on vaikeuksia pitää yllä hyvin laajaa täysin operatiivisten puolustusvalmiuksien valikoimaa pääasiassa rahoitusta koskevien rajoitusten vuoksi; kehottaa siksi lisäämään yhteistyötä ja koordinointia siitä, mitä valmiuksia on pidettävä yllä, jotta jäsenvaltiot voivat erikoistua tiettyihin valmiuksiin ja käyttää resurssejaan entistä tehokkaammin; katsoo, että yhteentoimivuus on ratkaisevassa asemassa, jos jäsenvaltioiden joukoista halutaan yhteensopivia ja yhdennettyjä; muistuttaa, että YUTP:n määrärahat muodostivat vuonna 2016 3,6 prosenttia otsakkeen 4 maksusitoumusmäärärahoista ja 0,2 prosenttia koko EU:n talousarviosta; pitää valitettavana, että YUTP:tä koskevan luvun koko, alikäyttö ja järjestelmälliset siirrot osoittavat, että EU:lla ei ole edelleenkään pyrkimyksiä maailmanlaajuisen toimijan rooliin;
48. toteaa, että tiettyjen asioiden ajautuminen umpikujaan YK:n turvallisuusneuvostossa haittaa kansainvälisen yhteisön toimintaa ja estää kriisien ratkaisemista; pyytää jälleen jäsenvaltioita kannattamaan turvallisuusneuvoston kokoonpanon ja toiminnan uudistamista;
Yhteistyö koalitioissa ja turvallisuutta vahvistavien instituutioiden kanssa
49. korostaa, että yhteisten arvojen, kansainvälisen oikeuden ja monenvälisyyden kunnioittamiseen perustuvien transatlanttisten suhteiden säilyttäminen ja syventäminen on EU:n strategisen edun mukaista; kehottaa EU:ta jatkamaan strategisen riippumattomuutensa kehittämistä ja omien valmiuksiensa luomista, jotta voidaan reagoida paremmin alueellisiin ja kansainvälisiin konflikteihin, jotka vaikuttavat EU:hun; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi keskityttävä siihen, että transatlanttisia rakenteita mukautetaan nykypäivän haasteisiin, kuten ihmisoikeuksien puolustamiseen, ilmastonmuutoksen torjumiseen, kansainvälisen terrorismin ja korruption torjumiseen, radikalisoitumisen ehkäisemiseen, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen sekä EU:ta ja Natoa horjuttamaan pyrkivien kolmansien maiden aikeiden tyhjäksi tekemiseen; korostaa lisäksi, että EU:n ja Yhdysvaltojen on jatkettava sekä kahdenvälistä että Natossa tehtävää yhteistyötä yhteisissä kysymyksissä; muistuttaa, että EU ja Yhdysvallat ovat toistensa tärkeimpiä kumppaneita ja että yksipuoliset liikkeet vain heikentävät transatlanttista kumppanuutta; katsoo, että Euroopan on edelleen edistettävä esikuvallista yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä ja että sen olisi vahvistettava strategista suhdetta Yhdysvaltoihin; kehottaa neuvostoa ja EUH:ta ottamaan jatkuvasti esille kysymyksen Yhdysvaltain ekstraterritoriaalisista pakotteista käydessään vuoropuhelua Yhdysvaltain hallituksen kanssa;
50. tukee voimakkaasti vuoden 2016 Varsovan huippukokouksen julkilausumaa erityisesti EU:n ja Naton yhteistyöstä ja suhtautuu myönteisesti päätöksiin Naton ja EU:n välisen yhteistyön tiivistämisestä monilla aloilla sekä Yhdysvaltojen, Kanadan ja muiden monikansallisten joukkojen sijoittamisesta EU:n itäosiin;
51. kehottaa lisäämään tiedustelutietojen jakamista jäsenvaltioiden välillä, lisäämään instituutioiden välistä tiedustelutietojen jakamista ja EU:n, jäsenvaltioiden ja Naton välistä koordinointia, ja korostaa, että niiden on tehtävä myös jatkossa mahdollisimman tiivistä yhteistyötä täydentäen toisiaan ja kunnioittaen samalla täysimääräisesti eurooppalaisia perusarvoja ja sääntöjä; toteaa, että EU:n, sen jäsenvaltioiden ja Naton välinen tietojen jakaminen ja koordinoitu toiminta tuottavat tuloksia eri aloilla, kuten terrorismi, hybridiuhkiin reagoiminen, tilannetietoisuus, selviytymiskyvyn kehittäminen, strateginen viestintä, kyberturvallisuus ja valmiuksien kehittäminen suhteissa EU:n kumppaneihin; katsoo EU:n turvallisuuden lisäämisen edellyttävän koordinoinnin lisäämistä ja yhteistyön tiivistämistä muiden olemassa olevien monenvälisten kokonaisuuksien, kuten euroarmeijakunnan, kanssa; toistaa, että unionin painopisteenä olisi oltava strategisten kumppanuuksien elvyttäminen;
52. korostaa parlamentin roolia laadittaessa aidosti yhteistä ulkopolitiikkaa EU:n kansalaisten odotuksien mukaisesti; kehottaa neuvostoa toimimaan yhteistyössä parlamentin kanssa ulkopolitiikan päätöksentekoprosessin keskeisten vaiheiden aikana;
53. panee merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan tekemän työn ja kehottaa häntä varmistamaan, että tulevat vuosittaiset kertomukset ovat tiiviimpiä ja tulevaisuuteen suuntautuvampia ja että niissä keskitytään seuraavan vuoden tärkeimpiin painopisteisiin ja ne sisältävät arvioinnin edellisenä vuonna aloitetuista toimista, mukaan lukien niiden rahoitusvaikutukset, jotta saadaan kattava katsaus EU:n suorituskyvystä;
o o o
54. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja jäsenvaltioille.