Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 Sambiasta ja erityisesti Hakainde Hichileman tapauksesta (2017/2681(RSP))

P8_TA(2017)0218 RC-B8-0361/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sambiasta,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 16. huhtikuuta 2017 antaman julkilausuman poliittisista jännitteistä Sambiassa,

–  ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportin Sambiassa vuonna 2016 järjestetyistä vaaleista,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Sambian perustuslain,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Sambia on pitkään ollut esimerkki demokraattisesta valtiosta ja että siirtymät ovat olleet rauhanomaisia 25 vuoden ajan; toteaa, että väkivaltaiset yhteenotot johtavien Patriotic Front -puolueen ja United Party for National Development (UPND) ‑oppositiopuolueen välillä sotkivat valitettavasti valmistautumista vuoden 2016 vaaleihin;

B.  ottaa huomioon, että 11. toukokuuta 2017 tuli kuluneeksi kuukausi UPND:n johtajan Hakainde Hichileman vangitsemisesta ja että raskaasti aseistetut poliisit pidättivät hänet ja viisi hänen työntekijäänsä hänen kotiinsa 11. huhtikuuta tehdyn ratsian yhteydessä;

C.  ottaa huomioon, että Hichilemaa syytettiin presidentin hengen vaarantamisesta, kun hän väitetysti esti presidentin saattueen kulkua Mongussa 9. huhtikuuta 2017, ja häntä vastaan nostettiin välittömästi syytteet maanpetoksesta, josta epäiltyä henkilöä ei voi Sambiassa vapauttaa takuita vastaan, sekä lakisääteisten velvollisuuksien ja laillisten määräysten noudattamatta jättämisestä ja loukkaavasta kielenkäytöstä; ottaa huomioon, että Hichilema kiisti kaikki syytökset;

D.  toteaa, että vaikka Sambiassa ei käytännössä sovelleta kuolemanrangaistusta ja viimeinen teloitus suoritettiin maassa vuonna 1997, maanpetoksesta säädetty enimmäisrangaistus on edelleen kuolemanrangaistus;

E.  ottaa huomioon, että Hichileman asianajajat pitivät tapausta perusteettomana ja pyysivät Lusakan ensimmäisen asteen tuomioistuinta luopumaan syytteistä; ottaa huomioon, että tuomioistuin piti syytteet voimassa sen perusteella, että tuomiovalta maanpetostapauksissa kuuluu ainoastaan korkeimmalle oikeudelle;

F.  ottaa huomioon, että Hichilemaa pidetään tällä hetkellä Lusakan keskusrangaistuslaitoksessa, josta on rajalliset mahdollisuudet pitää yhteyttä yksityisiin tiedotusvälineisiin, asianajajiin, kannattajiin ja ystäviin; ottaa huomioon, että Hichilema ja hänen asianajajansa ovat ilmoittaneet halventavasta kohtelusta tämän ollessa vangittuna;

G.  ottaa huomioon, että UPND on pitänyt syytteitä poliittisesti tarkoitushakuisina ja Hichileman pidätys on saanut aikaan protestien aallon ja väkivaltaisia yhteenottoja ja lisännyt poliittisia jännitteitä maassa;

H.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet Sambian viranomaisia luopumaan syytteistä ja väittävät niiden tarkoituksena olevan häiritä ja pelotella Hichilemaa ja estää häntä tekemästä poliittista työtään; ottaa huomioon, että presidentti Lungu ilmoitti 14. huhtikuuta 2017, että hän ei aio puuttua Hichileman tapaukseen;

I.  ottaa huomioon, että Sambian katolinen piispainkokous on kritisoinut maan tärkeimpien oppositiojohtajien raakaa pidätystä ja tuominnut kansallisen poliisin käyttämisen ilmeisesti poliittisen opposition järjestäytymisen ja yleisen toiminnan estämiseen;

J.  ottaa huomioon, että presidentti Lungun voitettua Hichileman niukasti elokuun 2016 presidentinvaaleissa UPND riitautti vaalien tuloksen legitimiteetin ja tuomioistuimen riippumattomuuden, mutta asian käsittely päätettiin ilman että sitä olisi käsitelty tuomioistuimessa;

K.  ottaa huomioon, että Hichilemaa ja viittä muuta UPND:n jäsentä vastaan nostettiin 18. huhtikuuta 2017 uusi syyte maanpetoksesta, koska heidän väitettiin yrittäneen syrjäyttää hallitus 5.–8. huhtikuuta;

L.  ottaa huomioon, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta julkaisi 13. marraskuuta 2016 lopullisen raporttinsa, jossa todettiin vuoden 2016 parlamenttivaalien valmistelujen olleen pääosin asianmukaisia, mutta molemmat johtavat puolueet antoivat lausuntoja, jotka saivat aikaan jännitteitä kampanjan aikana ja johtivat useisiin vakaviin väkivaltaisiin välikohtauksiin;

M.  toteaa, että sekä EU että Yhdysvallat ovat ilmaisseet huolensa oppositiojohtajan vangitsemisesta ja kannustaneet hallitusta ja UPND:tä käymään rauhanomaista vuoropuhelua puolueiden välille muodostuneiden jännitteiden lievittämiseksi;

N.  ottaa huomioon, että Sambian presidentti uhkasi julistaa hätätilan 20. huhtikuuta 2017 kauppoihin ja poliisiasemiin kohdistettujen, UPND:n tekemiksi väitettyjen tuhopolttojen sarjan jälkeen; katsoo, että tämä todennäköisesti pahentaa olemassa olevia jännitteitä ja että olisi ennemmin pyrittävä saavuttamaan poliittinen ratkaisu;

O.  ottaa huomioon, että Hichileman vangitseminen tapahtui lisääntyvien poliittisten jännitteiden keskellä viime vuonna järjestettyjen kiistanalaisten vaalien jälkeen; ottaa huomioon, että ihmisoikeustarkkailijat ovat ilmoittaneet poliittisten aktivistien ja oppositiopuolueiden tukahduttamistoimista, liiallisesta voimankäytöstä rauhanomaisten mielenosoitusten hajottamisen yhteydessä sekä tiedotusvälineisiin ja riippumattomiin toimittajiin kohdistetuista ratsioista;

P.  ottaa huomioon, että hallitus on ilmaissut suostuvansa vuoropuheluun sillä ehdolla, että kaikki oppositiopuolueet hyväksyvät vuoden 2016 vaalien tuloksen;

Q.  ottaa huomioon, että Sambia on allekirjoittanut Cotonoun sopimuksen, jonka 9 artiklassa määrätään, että osapuolten on edistettävä ja suojeltava kaikkia perusvapauksia ja ihmisoikeuksia, myös poliittisia oikeuksia;

R.  ottaa huomioon, että Sambian hallitus aloitti 27. maaliskuuta 2017 julkiset kuulemiset maan jäsenyydestä Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa;

1.  ilmaisee huolensa Hakainde Hichileman pidättämisestä ja vangitsemisesta ja katsoo, että on varmistettava oikeudenmukaisuus, huolellisuus ja avoimuus kaikissa vaiheissa lainsäädäntöä sovellettaessa ja koko oikeusprosessissa; panee huolestuneena merkille väitteet, joiden mukaan syytteet olisivat poliittisesti tarkoitushakuisia, ja muistuttaa tämän vuoksi Sambian hallitusta sen velvoitteesta taata perusoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, mukaan luettuina oikeussuojan saatavuus ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jotka vahvistetaan Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjassa ja muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeussopimuksissa;

2.  on syvästi huolestunut väitteistä, joiden mukaan sanan- ja kokoontumisvapauden rajoittaminen on lisääntynyt; kehottaa hallitusta jatkamaan pyrkimyksiään palauttaa täydellinen lehdistönvapaus; muistuttaa hallituksen velvollisuudesta välttää pahentamasta nykyisiä poliittisia jännitteitä ja kunnioittaa, suojella ja edistää kansalaistensa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia;

3.  vaatii Sambian viranomaisia suorittamaan nopean, riippumattoman ja huolellisen tutkimuksen Hichileman väitetystä halventavasta kohtelusta tämän vangitsemisen aikana ja saattamaan tekijät vastuuseen teoistaan;

4.  kannustaa kaikkia asiaankuuluvia poliittisia sidosryhmiä käyttämään perustuslaillisia ja oikeudellisia keinoja kansainvälisten normien mukaisesti, jotta voidaan ratkaista mahdolliset vaalien tuloksiin liittyvät riidat, ja tekemään voitavansa rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi kansalaisyhteiskunnassa;

5.  kehottaa unionia jatkamaan Sambian yleistilanteen seuraamista tiiviisti ja käyttämään käytössä olevia poliittisia keinoja, myös korkeimman tason vuoropuhelua, jotta säilytetään oikeusvaltion ja demokratian, avoimen poliittisen ympäristön, vapaiden instituutioiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edellytykset;

6.  kehottaa vahvasti Sambian hallitusta ottamaan huomioon vuoden 2016 vaaleja seuranneen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan lopulliset suositukset ja kiinnittämään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa kokoontumisvapauden tiukat rajoitukset yleistä järjestystä koskevasta laista, taata tiedotusvälineiden vapaus ja riippumattomuus sekä ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimiin poliittisten väkivaltaisuuksien ehkäisemiseksi;

7.  korostaa, että poliittisen luottamuksen ja vakauden palauttamiseksi tarvitaan kiireellisesti rauhanomaista ja rakentavaa vuoropuhelua Patriotic Front -puolueen ja UPND:n välillä; toteaa, että molemmilla osapuolilla on vastuu pidättäytyä väkivaltaan yllyttämisestä ja sen lietsomisesta sekä luoda avointa demokraattista keskustelua edistävät olosuhteet; pitää myönteisenä kansainvälisten ja alueellisten kumppaneiden osallistumista ja välittäjänä toimimista sekä YK:n ihmisoikeustoimikunnan kehotusta vuoropuheluun poliittisten väkivaltaisuuksien estämiseksi;

8.  kannattaa Sambian katolisen piispainkokouksen ja muiden kansalaisyhteiskunnan ryhmien aloitetta, jossa vastapuolia kehotetaan rauhanomaiseen vuoropuheluun;

9.  muistuttaa vastustavansa jyrkästi kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja olosuhteissa; pitää myönteisenä, että maassa ei ole pantu kuolemantuomioita täytäntöön vuoden 1997 jälkeen; kehottaa Sambiaa ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän toisen valinnaisen pöytäkirjan kuolemanrangaistuksen poistamisesta;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Afrikan unionin komissiolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille, Sambian hallitukselle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 Etiopiasta ja erityisesti Merera Gudinan tapauksesta (2017/2682(RSP))

P8_TA(2017)0219 RC-B8-0369/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Etiopian tilanteesta,

–  ottaa huomioon viimeisimmän Etiopiaa koskevan yleisen määräaikaisarvioinnin, joka tehtiin ennen YK:n ihmisoikeusneuvoston vuoden 2015 istuntoa,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) lehdistötiedotteen komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Etiopian pääministerin Hailemariam Desalegnin tapaamisesta Addis Abebassa 17. maaliskuuta 2017,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 1994 hyväksytyn Etiopian demokraattisen liittotasavallan perustuslain ja erityisesti perusoikeuksia ja -vapauksia, ihmisoikeuksia ja demokraattisia oikeuksia koskevan III luvun säännökset,

–  ottaa huomioon Etiopian ihmisoikeuskomission Etiopian parlamentille 18. huhtikuuta 2017 antaman suullisen raportin,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan Stavros Lambrinidisin 10. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon Etiopian-vierailustaan, jonka tarkoituksena oli käynnistää ihmisoikeuksia ja hallintoa koskeva strateginen toimintaohjelma,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Etiopia ratifioi vuonna 1993,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon EUH:n 23. joulukuuta 2015 Etiopian viimeaikaisista yhteenotoista antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 10. lokakuuta 2016 antaman julkilausuman Etiopian ilmoituksesta, että maahan on julistettu poikkeustila,

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2015 allekirjoitetun EU:n ja Etiopian välisen maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan yhteisen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen ulkoministeriön 18. joulukuuta 2015 antaman lausunnon yhteenotoista Oromiassa, Etiopiassa,

–  ottaa huomioon EU:n ja Etiopian välisen strategisen toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin Etiopian-vierailun, joka päättyi 4. toukokuuta 2017,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Etiopialla on keskeinen rooli alueella ja että se saa poliittista tukea länsimaisilta avunantajilta sekä useimmilta alueellisilta naapureiltaan, koska se on Afrikan unionin (AU) isäntämaa ja koska se osallistuu YK:n rauhanturvaamista, turvallisuutta ja avunantoa koskeviin kumppanuuksiin länsimaiden kanssa ja tukee kansainvälisiä ponnisteluja saada aikaan vakautta Somaliaan ja torjua terroristiryhmiä alueella; toteaa, että Etiopia vaikuttaa myös aktiivisesti Sudanin ja Etelä-Sudanin suhteisiin ja on järjestänyt rauhanneuvotteluja Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) puitteissa;

B.  toteaa, että Etiopia, jonka asukasluku on 100 miljoonaa, on saatujen tietojen mukaan yksi nopeimmin kasvavista talouksista Afrikassa ja houkuttelee huomattavia ulkomaisia investointeja, muun muassa maatalouteen, rakennusalaan ja valmistusteollisuuteen, ja maassa toteutetaan laajamittaisia kehityshankkeita, kuten voimalaitospatojen rakentamisia sekä suurviljelmiä, ja harjoitetaan laajalle levinnyttä maanvuokrausta, usein ulkomaisille yrityksille, ja että sen talous kasvoi keskimäärin 10 prosentin vauhtia viime vuosikymmenellä; toteaa, että se kuuluu kuitenkin edelleen köyhimpiin talouksiin ja että sen BKTL henkeä kohden on 632 Yhdysvaltain dollaria; toteaa, että se oli 173. sijalla 187 maan joukossa YK:n vuoden 2014 inhimillisen kehityksen indeksissä;

C.  ottaa huomioon, että Afrikan sarven nykyinen humanitaarinen kriisi, joka koettelee Ogadenin aluetta ja muita Etiopian alueita, on tuonut mukanaan koleraa ja elintarvikepulaa, jotka ovat jo aiheuttaneet monien ihmisten kuoleman ja vaarantaneet tuhansien hengen erityisesti maaliskuun 2017 alusta lähtien; ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun virasto (UNHCR) esitti tähän asti suurimman, 96,4 miljoonan Yhdysvaltain dollarin vetoomuksensa 1,19 miljoonan pakolaisen ja entisen pakolaisen auttamiseksi Sudanissa, Somaliassa, Etiopiassa ja Keski-Afrikan tasavallassa; toteaa, että tammikuussa 2017 Etiopia julisti itäisiin maakuntiinsa kuivuuden vuoksi hätätilan, sillä 5,6 miljoona ihmistä tarvitsee kiireellisesti apua, ja se pyytää tukea kansainväliseltä yhteisöltä; ottaa huomioon, että vuonna 2016 kuivuus aiheutti kymmenen miljoonan ihmisen nälänhädän ja karjaa menehtyi satoja tuhansia;

D.  toteaa, että EU:n ja Etiopian välinen strateginen toimintaohjelma allekirjoitettiin 14. kesäkuuta 2016; on tietoinen Etiopian keskeisestä roolista Afrikassa ja kansainvälisessä yhteisössä sekä sen huomattavasta talouskasvusta ja edistymisestä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa; toteaa, että EU tukee Etiopian rakentavaa roolia rauhan ja turvallisuuden aikaansaamiseksi Afrikan sarvessa;

E.  toteaa, että Etiopiaan kohdistuu jatkuva maahantulijoiden ja maasta pois muuttavien virta ja että se toimii isäntämaana noin 800 000:lle pääasiassa Etelä-Sudanista ja Eritreasta mutta myös Somaliasta tulleelle pakolaiselle; toteaa, että 11. marraskuuta 2015 EU ja Etiopia allekirjoittivat maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan yhteisen toimintasuunnitelman vahvistaakseen keskinäistä yhteistyötään ja vuoropuheluaan maahanmuuton alalla;

F.  ottaa huomioon, että Etiopia on allekirjoittanut Cotonoun sopimuksen, jonka 96 artiklassa määrätään, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen on EU:n ja AKT‑maiden välisen yhteistyön olennainen osa;

G.  ottaa huomioon, että Etiopian viranomaiset ovat toistuvasti käyttäneet liiallisia voimakeinoja rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja syyllistyneet Oromo-yhteisön ja muiden etnisten ryhmien jäseniin kohdistuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin, mukaan lukien vaino, mielivaltaiset pidätykset ja tapot, koska heidän katsotaan vastustavan hallitusta; ottaa huomioon, että Etiopian hallitus syyttää usein hallituksen politiikan arvostelijoita terrorismiyhteyksistä; ottaa huomioon, että toimittajia, bloggaajia, protestoijia ja aktivisteja on asetettu syytteeseen vuonna 2009 annetun tiukan terrorismin vastaisen julistuksen nojalla;

H.  toteaa, että tilanne huononi huhtikuun puolivälissä vuonna 2014, kun hallitus ilmoitti panevansa täytäntöön Addis Abeban yhtenäisen alueellisen kehittämissuunnitelman, jonka mukaan rakentamista voidaan laajentaa kaupungin ulkopuolisille alueille, jotka kuuluvat Oromian kansalliselle maakunnalle, joka on Addis Abebaa ympäröivä Etiopian laajin maakunta;

I.  toteaa, että 14. tammikuuta 2016 hallitus päätti perua kiistanalaisen laajamittaisen yleiskaavasuunnitelman; toteaa, että Addis Abeban laajentaminen on jo nyt pakottanut monia Oromo-viljelijöitä siirtymään asuinseudultaan ja ajanut heidät köyhyysloukkuun;

J.  ottaa huomioon, että vuosina 2015 ja 2016 Oromiassa nähtiin joukkomielenosoituksia, joilla vastustettiin kaupungin rajojen laajentamista Oromo-viljelijöiden maille, joilla asuu kaksi miljoonaa ihmistä, sillä maanlunastukset katsottiin maananastuksiksi; ottaa huomioon, että levottomuuksia tutkinut Etiopian ihmisoikeuskomissio raportoi 19. huhtikuuta 2017, että kesä- ja lokakuun 2016 välisenä aikana 462 siviiliä ja 33 turvallisuusjoukkojen jäsentä oli kuollut sekä 338 siviiliä ja 126 turvallisuusjoukkojen jäsentä loukkaantunut;

K.  toteaa, että 9. lokakuuta 2016 Etiopian pääministeri Hailemariam Desalegn julisti poikkeustilan Etiopian perustuslain nojalla; toteaa, että poikkeustilan aikana armeijalla on oikeus vahvistaa turvallisuutta koko maassa ja kaventaa entisestään sananvapautta ja tiedonsaantia; ottaa huomioon, että 15. maaliskuuta 2017 hallitus ilmoitti, että monet poikkeustilan aikaiset rajoitteet oli poistettu ja etteivät armeijan komentajat voineet enää pidättää ihmisiä mielivaltaisesti tai suorittaa kotietsintöjä ilman lupaa ja että ulkonaliikkumiskielto ja joitakin tiedotusvälineiden raportointia koskevia rajoitteita poistettaisiin; ottaa huomioon, että 29. maaliskuuta 2017 Etiopian parlamentti päätti yksimielisesti jatkaa poikkeustilaa neljällä kuukaudella;

L.  ottaa huomioon, että 30. marraskuuta 2016 Etiopian turvallisuusjoukot pidättivät Etiopian Oromo Federalist Congress -oppositiopuolueen puheenjohtajan Merera Gudinan Addis Abebassa, sen jälkeen kun hän oli 9. marraskuuta 2016 vieraillut Euroopan parlamentissa, jossa hän oli osallistunut paneeliin muiden oppositiojohtajien kanssa, ja hänen väitettiin rikkoneen poikkeustilalakia ”aiheuttamalla paineita hallitusta vastaan”, ”uhkaamalla yhteiskuntaa väkivallalla” ja yrittämällä ”häiritä perustuslaillista järjestystä”; toteaa, että pyynnöt hänen vapauttamisekseen takuita vastaan on evätty ja häntä pidetään yhä vangittuna odottamassa tuomiotaan; toteaa, että 24. helmikuuta 2017 Gudinaa ja kahta kanssasyytettyä Berhanu Negaa ja Jawar Mohammedia vastaan nostettiin neljä eri syytettä Etiopian rikoslain rikkomisesta;

M.  toteaa, että muita aktivisteja, toimittajia ja ihmisoikeuspuolustajia, joista mainittakoon Getachew Shiferaw (Negere Ethiopia -lehden päätoimittaja), Fikadu Mirkana (Oromian radio- ja TV-yhtiöstä), Eskinder Nega (tunnettu toimittaja), Bekele Gerba (Oromo-rauhanaktivisti) ja Andargachew Tsige (oppositiojohtaja), on myös pidätetty tai pidetään vangittuna; toteaa, että internetaktivisti Yonathan Tesfaye on tuomittu terrorisminvastaisen lainsäädännön nojalla hänen Facebookissa antamiensa kommenttien perusteella, ja että häntä odottaa vankeusrangaistus, jonka pituus on 10–20 vuotta;

N.  toteaa, että ruotsalaisetiopialainen kardiologi Fikru Maru toimi Etiopian ensimmäisen sydänsairaalan johtajana Addis Abebassa; toteaa, että häntä on pidetty vankilassa Etiopiassa vuodesta 2013 erittäin kyseenalaisten syytteiden nojalla; toteaa, että hän on ollut useita vuosia vankilassa ilman oikeudenkäyntiä; toteaa, että häntä vastaan on nyt esitetty lisäsyytteitä ”terrorismista” juuri ennen hänen vankilatuomionsa päättymistä;

O.  ottaa huomioon, että Etiopia otti hiljattain vastaan korkeita ihmisoikeusalan virkamiehiä, muun muassa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ja ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan Stavros Lambrinidisin, kun käynnistettiin EU:n ja Etiopian välisen strategisen toimintaohjelman alainen, ihmisoikeuksia ja hallintoa koskeva alakohtainen vuoropuhelu; toteaa, että Etiopian ihmisoikeustilanne on parantunut hitaasti, kun otetaan huomioon poliittisten toimijoiden vangitsemiset, terrorismin vastaisen lain ja kansalaisjärjestöjä koskevan lain jatkuva käyttö sekä poikkeustilan jatkaminen;

P.  ottaa huomioon, että 5. toukokuuta 2017 YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad Al Hussein ilmoitti, että Etiopian hyväntekeväisyysjärjestöistä ja yhdistyksistä annettu julistus sekä terrorismin vastaiset ja tiedotusvälineitä koskevat lait eivät vaikuta olevan asiaan liittyvien kansainvälisten oikeudellisten normien mukaisia ja ne olisi uudistettava;

1.  kehottaa Etiopian hallitusta vapauttamaan välittömästi takuita vastaan Merera Gudinan, Fikru Marun ja kaikki muut poliittiset vangit ja luopumaan tällä hetkellä maanpaossa olevia Berhanu Negaa ja Jawar Mohammedia vastaan nostetuista syytteistä, jotka nostettiin heidän poissaollessaan ; korostaa, että jotta vuoropuhelu opposition kanssa vaikuttaisi uskottavalta, johtavat oppositiopoliitikot, kuten Merera Gudina, on vapautettava; kehottaa EU:n korkeaa edustajaa kannustamaan EU:n jäsenvaltioita pyrkimään kiireellisesti aloittamaan YK:n johtaman kansainvälisen selvityksen uskottavasta, avoimesta ja riippumattomasta tutkimuksesta, joka koskee mielenosoittajien tappamista, ja painostamaan Etiopian hallitusta, jotta se antaisi suostumuksensa;

2.  kehottaa Etiopian hallitusta jatkamaan rajoitusten poistamista ja lopettamaan poikkeustilan sekä tiedostamaan, että se estää ilmaisunvapauden ja rajoittaa vakavasti moninaisia ja legitiimejä näkemyksiä Etiopian yhteiskunnasta, joita tarvitaan kipeästi Etiopian kriisin ratkaisemiseksi; korostaa, että keskustelun puute vaarantaa Etiopian vakauden;

3.  kehottaa Etiopian hallitusta lopettamaan terrorismin vastaisen lain soveltamisen (terrorismin vastainen julistus nro 652/2009) laillisten rauhanomaisten mielenilmaisujen tai toisinajattelijoiden tukahduttamiseksi; kehottaa Etiopian hallitusta myös tarkistamaan terrorismin vastaista lakiaan;

4.  katsoo, että Etiopiassa tarvitaan laajempaa etnisesti monimuotoista demokraattista osallistumista sekä eri etnisille ja uskonnollisille ryhmille tasa‑arvoisempia mahdollisuuksia osallistua poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan sekä kulttuurielämään;

5.  vaatii Etiopian hallitusta kunnioittamaan kaikilta osin sananvapautta, yhdistymisvapautta ja lehdistön vapautta Etiopian perustuslain mukaisesti sekä vapauttamaan perusteettomasti pidätetyt toimittajat ja bloggaajat; on vakaasti sitä mieltä, että rauhanomainen mielenilmaisu on osa demokraattista prosessia ja että vastaamista liiallisella voimankäytöllä olisi vältettävä kaikissa olosuhteissa; vaatii hallitusta panemaan asianmukaisesti täytäntöön viimeaikaisia väkivaltaisia mielenilmaisuja koskevat Etiopian ihmisoikeuskomission suositukset, jotka koskevat erityisesti väkivaltaan syyllistyneiden eri turvallisuusjoukkojen jäsenten saattamista oikeuden eteen, joihinkin kansanryhmiin kuuluviin henkilöihin kohdistettujen hyökkäysten estämistä sekä kansalaisten oikeussuojan puolustamista;

6.  muistuttaa Etiopian hallitusta sen velvoitteista taata perusoikeudet, mukaan luettuna oikeussuojan saatavuus ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sellaisina kuin niistä on määrätty Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjassa ja muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusasiakirjoissa, muun muassa Cotonoun sopimuksessa ja erityisesti sen 8 ja 96 artiklassa;

7.  kehottaa Etiopian hallitusta myöntämään ihmisoikeusjärjestöille ja kansalaisjärjestöille esteettömän pääsyn maan kaikkiin osiin, erityisesti alueille, joilla on konflikteja ja mielenilmauksia;

8.  on huolissaan lainsäädännöstä, joka rajoittaa vakavasti sananvapautta, lehdistön vapautta, tiedonvapautta, yhdistymisvapautta ja rauhanomaista kokoontumisvapautta sekä ihmisoikeuksien seurantaa;

9.  muistuttaa, että Etiopia on muuttajien tärkeä kohdemaa, kauttakulkumaa ja lähtömaa ja että se toimii suurimman pakolaisväestön isäntämaana Afrikassa; panee merkille, että EU ja Etiopia ovat hyväksyneet maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan yhteisen toimintasuunnitelman, joka käsittää pakolaisia, rajavalvontaa ja ihmiskaupan torjuntaa koskevia kysymyksiä; kehottaa myös komissiota seuraamaan tiiviisti kaikkia hankkeita, joita äskettäin on pantu alulle EU:n Afrikka-hätärahaston puitteissa; muistuttaa, että Etiopia on Afrikan toiseksi väestörikkain maa ja yksi sen nopeimmin kasvavista talouksista mutta kuitenkin edelleen yksi köyhimmistä; muistuttaa, että Etiopialla on 5 328 km pitkä rajalinja ja että siihen vaikuttavat naapurimaiden epävakaus ja jatkuva muuttajien virta ja että se toimii isäntämaana noin 800 000:lle pakolaiselle;

10.  panee merkille Etiopian merkittävän aseman alueella ja erityisesti sen antaman tuen Somalian vakauttamiselle, terrorismien torjunnalle sekä Sudanin ja Etelä-Sudanin väliselle ja Etelä-Sudanin sisäiselle rauhanprosessille; pitää olennaisen tärkeänä, että Euroopan unioni käy poliittista vuoropuhelua tämän keskeisen maan kanssa;

11.  ilmaisee syvän huolensa Etiopian nykyisen kuivuuden vuoksi, sillä se on heikentänyt maan humanitaarista tilannetta; on ilahtunut 165 miljoonan euron lisäavusta alueelle Etelä-Sudanin kriisiin ja naapurimaille sekä Etiopian, Somalian ja Kenian kuivuuteen;

12.  antaa kiitosta Etiopialle sen saavuttamasta edistyksestä nopeasti kasvavan väestön, myös naapurimaista konflikteja pakenevien ihmisten, olojen parantamisessa ja arvostaa sen johtajuutta alueella ja Afrikan unionissa;

13.  katsoo, että EU:n tulevassa yhteistyössä Etiopian kanssa olisi otettava huomioon merkittävän edistyksen saavuttaminen ihmisoikeuksia koskevien vaatimusten noudattamisessa;

14.  kehottaa Etiopian viranomaisia torjumaan etnistä syrjintää sekä ryhtymään toimiin rauhanomaisen ja rakentavan vuoropuhelun aikaansaamiseksi eri yhteisöjen välillä;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Afrikan unionin komissiolle ja yleisafrikkalaiselle parlamentille ja Etiopian hallitukselle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 Etelä-Sudanista (2017/2683(RSP))

P8_TA(2017)0220 RC-B8-0358/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanista ja Etelä-Sudanista,

–  ottaa huomioon troikan (Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Norja) ja EU:n 8. toukokuuta 2017 antaman julkilausuman Etelä-Sudanin turvallisuustilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 29. huhtikuuta 2017 antaman julkilausuman Etelä-Sudanista,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston asiantuntijapaneelin 13. huhtikuuta 2017 esittämän loppuraportin Etelä-Sudanista,

–  ottaa huomioon Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) 25. maaliskuuta 2017 pitämän 30. ylimääräisen huippukokouksen julkilausuman Etelä-Sudanista,

–  ottaa huomioon Genevessä 27. helmikuuta–24. maaliskuuta 2017 pidetyn ihmisoikeusneuvoston 34. istunnon tulokset,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 23. maaliskuuta 2017 antaman julkilausuman Etelä-Sudanista,

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille 1. helmikuuta 2017 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 16. joulukuuta 2016 antaman päätöslauselman 2327 (2016),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2016 antamat päätelmät Etelä-Sudanista,

–  ottaa huomioon 9. toukokuuta 2017 annetun YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston humanitaarisen raportin,

–  ottaa huomioon Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) 17. elokuuta 2015 tekemän sopimuksen Etelä-Sudanin konfliktin ratkaisemisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Sudanin kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon tavanomaisten aseiden kauppaa koskevan kansainvälisen sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Etelä-Sudanissa on riehunut sisällissota jo yli kolmen vuoden ajan ja se alkoi sen jälkeen, kun etniseen Dinka-ryhmään kuuluva maan presidentti Salva Kiir syytti erotettua varapresidenttiään Riek Macharia, joka kuuluu etniseen Nuer-ryhmään, itseensä kohdistuvan vallankaappauksen suunnittelusta; toteaa, että Riek Machar on kiistänyt yrittäneensä vallankaappausta;

B.  toteaa, että huolimatta Etelä-Sudanin konfliktin ratkaisemisesta tehdyn sopimuksen allekirjoittamisesta elokuussa 2015 ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus ja humanitaarinen oikeus jätetään edelleen täysin huomiotta eikä konfliktin yhteydessä tapahtuneista loukkauksista ja väärinkäytöksistä ole asetettu ketään vastuuseen;

C.  toteaa, että maata uhkaa sisällissodan seurauksena nälänhätä ja taloudellinen romahdus, sillä yli 3,6 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja arviolta 4,9 miljoonan ihmisen ruokaturva on vaarantunut; toteaa, että humanitaariset tarpeet ovat kasvaneet edelleen hälyttävälle tasolle, sillä arviolta 7,5 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua ja yli miljoona ihmistä saa tällä hetkellä suojaa YK:n tiloissa; panee merkille, että YK:n virastot ovat esittäneet entistä voimakkaamman vetoomuksen humanitaarisen avun saamiseksi ja todenneet, että tarvitaan vähintään 1,4 miljardia dollaria, jotta voitaisiin helpottaa ”uskomatonta” kärsimystä; toteaa, että vain 14 prosenttia tästä summasta on tähän mennessä rahoitettu;

D.  toteaa, että kehityksen jatkuessa samansuuntaisena vuoden 2017 loppuun mennessä puolet maan väestöstä on menehtynyt tai joutunut siirtymään asuinseuduiltaan; toteaa, ettei ole tiedossa, kuinka paljon ihmishenkiä on menetetty väkivallan seurauksena;

E.  toteaa, että YK:n asiantuntijapaneelin uusimman raportin mukaan Etelä-Sudanin hallituksen on todettu olevan yksi suurimmista väkivallan ja ihmisoikeusrikkomusten harjoittajista maassa; toteaa, että nälänhädän katsotaan olevan seurausta ihmisen toiminnasta, ja yhdeksi sen tärkeimmistä syistä katsotaan se, että Etelä-Sudanin hallitus haaskaa rahaa aseisiin;

F.  toteaa, että hallituksen viime viikkoina toteuttamat laajat hyökkäykset Yuaissa, Waatissa, Tongassa ja Kodokissa ovat aiheuttaneet traagisia humanitaarisia seurauksia ja pakottaneet 50 000–100 000 ihmistä siirtymään muualle; toteaa, että tämä on jatkoa sille, että 8. huhtikuuta 2017 surmattiin useita siviilejä läntisessä Waun kaupungissa kollektiivisena rangaistuksena etnisen alkuperän ja poliittisten näkemysten perusteella; toteaa, että hallituksen joukot pitävät kohteenaan edelleen siviilejä, mikä loukkaa aseellisia selkkauksia koskevaa lainsäädäntöä, ja joukot ovat estäneet YK:n joukkoja suojelemasta siviilejä;

G.  panee merkille, että hallitus on tuhonnut sairaaloita ja klinikoita, mikä on sotarikos; toteaa, että sairaaloista ja klinikoilta on varastettu tarvikkeita, mikä on johtanut niiden sulkemiseen, jolloin ihmiset eivät ole voineet saada ihmishenkiä pelastavaa lääketieteellistä hoitoa;

H.  toteaa, että lähes joka kolmas koulu Etelä-Sudanissa on tuhottu tai vaurioitunut, vallattu tai suljettu, mikä on vaikuttanut kokonaisen lapsisukupolven koulutukseen; toteaa, että yli 600 000:n alle viisivuotiaan lapsen arvioidaan kärsivän akuutista aliravitsemuksesta;

I.  toteaa, että noin kaksi miljoonaa lasta on paennut maasta ja lasten osuus Etelä-Sudanista lähteneistä pakolaisista on 62 prosenttia; toteaa, että konflikti aiheuttaa heille kestämättömän trauman, stressiä ja emotionaalista järkytystä; toteaa, että arviolta 17 000 lasta, joista suurin osa on poikia, on värvätty tai heitä käytetään sotilaina maan asevoimissa ja aseellisissa ryhmissä; ottaa huomioon, että tuhansia lapsia on kuollut, raiskattu, joutunut siirtymään pois kotiseuduiltaan tai jäänyt orvoiksi;

J.  toteaa, että naisia ja tyttöjä raiskataan ja siepataan järjestelmällisesti, mitä käytetään aseena sodassa; toteaa, että YK:n tutkimuksen mukaan 70 prosenttia maan sisäisesti siirtymään joutuneiden leireissä asuvista naisista Jubassa on raiskattu ja useimmissa tapauksissa raiskaajat ovat olleet poliiseja tai sotilaita;

K.  toteaa, että naapurimaiden epävakauden vuoksi Etelä-Sudanissa on myös noin 270 000 pakolaista Sudanista, Kongon demokraattisesta tasavallasta, Etiopiasta ja Keski-Afrikan tasavallasta;

L.  panee merkille, että Maailman terveysjärjestö ilmoitti kesäkuussa 2016 koleraepidemiasta, joka oli jo tartuttanut tuhansia ja joka on tiettävästi levinnyt edelleen viime viikkoina; toteaa, että monet koleran, malarian, tuhkarokon, ripulin ja akuuttien hengitystiesairauksien aiheuttamat kuolemantapaukset ovat seurausta äärimmäisestä köyhyydestä ja kurjista elinoloista; toteaa, että monet kuolemantapaukset olisi voitu estää, jos ihmisten olisi ollut mahdollista saada terveydenhoitoa;

M.  toteaa, että Etelä-Sudanin konfliktin ratkaisemisesta tehdyn sopimuksen mukaan Kansallisen yhtenäisyyden väliaikaishallituksen (TGNU) mandaatin olisi päätyttävä elokuussa 2018 pidettävien vaalien jälkeen;

N.  toteaa, että YK:n ja muiden uskottavien lähteiden mukaan EU:n jäsenvaltioissa ja useissa kolmansissa maissa toimivat välittäjät ovat siirtäneet helikoptereita ja konekiväärejä Etelä-Sudanin aseistetuille ryhmittymille ja antaneet sotilaallista logistista apua; toteaa, että konfliktin pitkittyminen on johtanut uusien aseistettujen ryhmien syntymiseen ja yhteiskunnan militarisoitumiseen;

O.  toteaa, että humanitaarisiin saattueisiin ja työntekijöihin kohdistuneiden hyökkäysten lukumäärä on äärimmäisen huolestuttava; toteaa, että joulukuun 2013 jälkeen ainakin 79 avustustyöntekijää on surmattu; toteaa, että viimeksi maaliskuussa 2017 kuusi avustustyöntekijää autonkuljettajineen surmattiin hyökkäyksessä, joka oli tähän mennessä tuhoisin humanitaarisiin avustustyöntekijöihin kohdistettu hyökkäys;

P.  panee merkille, että komissio ilmoitti 21. helmikuuta 2017 suuruudeltaan 82 miljoonan euron hätäapupaketista nälänhädän puhjettua; toteaa, että EU on yksi maan suurimmista avunantajista ja se myönsi yli 40 prosenttia kaikesta humanitaarisesta rahoituksesta, jolla tuetaan ihmishenkiä pelastavia ohjelmia vuonna 2016, ja se on myöntänyt noin 381 miljoonan euron edestä humanitaarista apua konfliktin alettua vuonna 2013;

1.  on hyvin huolissaan Etelä-Sudanissa edelleen käynnissä olevasta konfliktista; kehottaa lopettamaan välittömästi kaikki sotilasoperaatiot ja muistuttaa jälleen presidentti Salva Kiiriä sekä entistä varapresidenttiä Riek Macharia näille Etelä-Sudanin konfliktin ratkaisemisesta tehdyn sopimuksen nojalla kuuluvista velvoitteista; kehottaa presidentti Kiiriä toteuttamaan välittömästi sitoutumisensa yksipuoliseen tulitaukoon, josta ilmoitettiin IGAD-järjestön valtionpäämiehille 25. maaliskuuta 2017;

2.  kehottaa aseellisen konfliktin kaikkia osapuolia lopettamaan välittömästi ja täysin kaikenlaisen siviileihin ja etenkin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan; muistuttaa, että raiskauksen käyttö aseena sodassa on kansainvälisen oikeuden mukaan rangaistava sotarikos; kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta antamaan suojelua kaikille haavoittuville ryhmille, saattamaan syylliset oikeuden tuomittaviksi ja lopettamaan poliisin ja armeijan rankaisemattomuuden;

3.  tuomitsee kaikki siviileihin ja humanitaarisiin avustustyöntekijöihin kohdistuneet hyökkäykset, joista etenkin jälkimmäiset haittaavat avun antamista ja tarvikkeiden toimittamista ihmishenkien pelastamiseksi; korostaa, ettei selkkaukseen voi olla sotilaallista ratkaisua ja että Etelä-Sudanin hallituksen on taattava todellinen tulitauko ja osoitettava näin aitoa sitoutumista rauhaan ja vakauteen; katsoo, että rauhaa koskevan sitoumuksen on oltava pelkkää vihollisuuksien lopettamista laajempi ja sen tulee käsittää joukkojen poisvetäminen, etnisten aseellisten ryhmittymien hajottaminen, esteetön humanitaarisen avun toimittaminen sekä poliittisten vankien vapauttaminen;

4.  on erittäin huolissaan vakavasta ja edelleen pahenevasta humanitaarisesta tilanteesta koko maassa; kehottaa siksi jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään humanitaarista apua nälänhädän helpottamiseksi; kehottaa myös painostamaan Etelä-Sudanin hallitusta, jotta se varmistaisi humanitaarisen avun toimitusreittien pysymisen avoimina;

5.  tuomitsee kaikkien eri osapuolten harjoittaman lasten värväämisen aseelliseen selkkaukseen Etelä-Sudanissa; korostaa, että kun konfliktin osapuolet värväävät lapsia, kyse on sotarikoksesta, johon syyllistyneet komentajat on asetettava rikosoikeudelliseen vastuuseen; varoittaa, että kokonainen nuorten sukupolvi on nyt vaarassa kokea vakavan trauman sekä vakavaa emotionaalista järkytystä ja jäädä ilman koulutusta; kehottaa käyttämään EU:n humanitaarista ja kehitysapua avun antamiseen peruskoulutuksen järjestämisessä sekä pitkän aikavälin kuntouttamisessa ja neuvonnassa; tuomitsee jyrkästi oppilaitosten käytön sotilaallisissa operaatioissa;

6.  kehottaa unionin ulkosuhdehallintoa ja komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa käyttämään kaikkia saatavissa olevia resursseja, jotta YK, Afrikan unioni ja IGAD saataisiin mukaan uuden poliittisen prosessin käynnistämiseen tarkoituksena saada aikaan pysyvä tulitauko ja panna kokonaisuudessaan täytäntöön turvallisuutta ja hallintoa koskevat rauhansopimuksen luvut;

7.  katsoo, että Afrikan unionin on EU:n ja sen jäsenvaltioiden tuella omaksuttava aktiivinen rooli välittäjänä poliittisen ratkaisun aikaansaamiseksi niin, että Etelä-Sudaniin saadaan pysyvä rauha; katsoo, että samalla on myös osoitettava lisää resursseja Afrikan unionin Etelä-Sudanin-lähettiläälle Alpha Oumar Konarelle; tukee kehotuksia, joiden mukaan Afrikan unionin komission olisi järjestettävä kansainvälinen konferenssi, johon osallistuisivat YK ja IGAD, jotta voidaan yhdistää ja sovittaa yhteen kansainväliset ponnistukset Etelä-Sudanin sodan lopettamiseksi;

8.  toistaa antavansa täyden tukensa YK:n Etelä-Sudanin-erityisedustajan työlle sekä YK:n Etelä-Sudanin operaation (UNMISS) ja sen alueellisten suojajoukkojen mandaatille; toteaa, että niiden tehtävänä on siviilien suojelu ja heihin kohdistuvan väkivallan estäminen sekä humanitaarisen avun toimittamisen mahdollistavien olosuhteiden aikaansaaminen; kehottaa osapuolia tukemaan YK:n turvallisuusneuvoston asettamien alueellisten suojajoukkojen nopeaa käyttöä; toteaa, että näiden joukkojen avulla on tarkoitus vahvistaa UNMISS-operaation aktiivista läsnäoloa, ja kehottaa jäsenvaltioita sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa vahvistamaan UNMISS-operaatiota unionin kapasiteetin avulla;

9.  korostaa, että on perustettava nopeasti Etelä-Sudania käsittelevä hybridituomioistuin, Afrikan unionin on hyväksyttävä sen oikeudellinen asema ja sitä on tuettava YK:n ja EU:n resursseilla; muistuttaa, että tämä on osa vuoden 2016 rauhansopimusta, minkä vuoksi asiasta ei pitäisi voida enää neuvotella;

10.  toteaa, että kansallisen vuoropuhelun merkityksellisyys ja osallistavuus edellyttävät, että siinä noudatetaan selkeitä vertailuindikaattoreita, sitä johdetaan puolueettomasti ja mukaan otetaan oppositioryhmät sekä maan ulkopuolella asuvat Etelä-Sudanin kansalaiset; katsoo, että vuoropuhelun legitiimiys ja tehokkuus edellyttävät, että mukaan otetaan myös selkkauksen kaikkien osapuolten sekä muiden eteläsudanilaisten sidosryhmien edustajia, naisten edustajat mukaan lukien;

11.  tuomitsee kaikki yritykset rajoittaa sananvapautta, joka on perustava ihmisoikeus ja osa todellista poliittista keskustelua; tuomitsee humanitaaristen avustustyöntekijöiden, kansalaisyhteiskunnan edustajien ja toimittajien surmat ja vaatii, että näihin rikoksiin syyllistyneet saatetaan oikeuden tuomittaviksi; vaatii vapauttamaan kaikki poliittiset vangit välittömästi;

12.  tuomitsee kaikki oppilaitoksiin ja julkisiin rakennuksiin kohdistuneet hyökkäykset ja koulujen käyttämisen sotilaallisiin tarkoituksiin; kehottaa osapuolia noudattamaan suuntaviivoja, jotka koskevat koulujen ja yliopistojen suojaamista sotilaskäytöltä aseellisten selkkausten yhteydessä;

13.  pitää valitettavana, ettei YK:n turvallisuusneuvosto pystynyt hyväksymään 23. joulukuuta 2016 päätöslauselmaa, jolla olisi otettu käyttöön Etelä-Sudania koskeva aseiden vientikielto ja asetettu kolme korkea-arvoista eteläsudanilaista johtajaa matkustuskieltoon ja jäädytetty heidän varansa; kehottaa EU:ta pyrkimään Etelä-Sudania koskevaan kansainväliseen aseiden vientikieltoon ja kehottaa panemaan sen täytäntöön tehokkaasti; on hyvin huolissaan tiedoista, joiden mukaan aseita on viety Etelä-Sudaniin EU:n jäsenvaltioissa toimivien välittäjien avustuksella, mikä on vastoin neuvoston yhteistä kantaa 2008/944/YUTP; kehottaa jäsenvaltioita ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa valvomaan EU:n asevalvontajärjestelmän täytäntöönpanoa ja olemaan virallisesti yhteydessä kaikkiin kolmansiin maihin, joiden osoitetaan vievän aseita Etelä-Sudaniin ja antavan maalle sotilaallista logistista apua;

14.  kehottaa viranomaisia takaamaan, että maan sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöiden palauttaminen tai uudelleensijoittaminen tapahtuu turvallisesti ja ihmisarvo huomioon ottaen; kehottaa kohdistamaan pakotteita kaikkiin sellaisiin keskeisiin poliitikkoihin ja sotilashenkilöihin hallituksessa ja oppositiossa, jotka pitävät yllä konfliktia tai syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin; katsoo, että tämä on osa EU:n strategiaa, jonka avulla varmistetaan humanitaarisen avun toimittaminen, tulitauon kestävyys sekä uusi poliittinen prosessi rauhansopimuksen panemiseksi täytäntöön;

15.  katsoo, ettei nykyisessä poliittisessa tilanteessa voida järjestää uskottavia ja rauhanomaisia vaaleja, mikä johtuu konfliktin uusiutumisesta, epävarmuudesta ja siirtymään joutuneiden suuresta määrästä; muistuttaa, että Kansallisen yhtenäisyyden väliaikaishallituksen mandaatti päättyy kesäkuussa 2018; pitää erittäin tärkeänä, että Etelä-Sudanin naisille annetaan täysipainoinen osa rauhanneuvotteluissa ja maan hallinnossa; kehottaa EU:ta tukemaan ruohonjuuritasolla naisia, jotka pystyvät parantamaan merkittävästi rauhanneuvottelujen laatua kumoamalla epäluulon, rakentamalla luottamusta ja edistämällä sovintoa;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Etelä-Sudanin hallitukselle, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestölle, Etelä-Sudanin ihmisoikeusvaltuutetulle, Etelä-Sudanin lakiasäätävälle kansalliskokoukselle, Afrikan unionin toimielimille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille sekä YK:n pääsihteerille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin sekä Islannin, Liechtensteinin ruhtinaskunnan ja Norjan kuningaskunnan välisen, ETA:n rahoitusjärjestelmää vuosina 2014–2021 koskevan sopimuksen, Norjan kuningaskunnan ja Euroopan unionin välisen, Norjan rahoitusjärjestelmää vuosina 2014–2021 koskevan sopimuksen, Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan väliseen sopimukseen liitettävän lisäpöytäkirjan ja Euroopan talousyhteisön ja Islannin väliseen sopimukseen liitettävän lisäpöytäkirjan tekemisestä (06679/2016 – C8-0175/2016 – 2016/0052(NLE))

P8_TA(2017)0221 A8-0072/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06679/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin sekä Islannin, Liechtensteinin ruhtinaskunnan ja Norjan kuningaskunnan väliseksi sopimukseksi vuosia 2014–2021 koskevasta ETA:n rahoitusjärjestelmästä (06956/16),

–  ottaa huomioon luonnoksen Norjan kuningaskunnan ja Euroopan unionin väliseksi sopimukseksi vuosia 2014–2021 koskevasta Norjan rahoitusjärjestelmästä (06957/16),

–  ottaa huomioon luonnoksen lisäpöytäkirjaksi Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan väliseen sopimukseen (06960/16),

–  ottaa huomioon luonnoksen lisäpöytäkirjaksi Euroopan talousyhteisön ja Islannin väliseen sopimukseen (06959/16),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0175/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0072/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimusten ja pöytäkirjojen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Islannin tasavallan, Liechtensteinin ruhtinaskunnan ja Norjan kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa (2016/2302(INI))

P8_TA(2017)0222 A8-0139/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) ja tämän asetuksen asianomaisiin artikloihin liittyvät delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(4),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(5),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet(6),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista(7),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(8),

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietintöön (A8-0050/2016) ”Euroopan investointipankki (EIP) – vuosikertomus 2014” sisältyvän aluekehitysvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Suuntaviivat valtiontuesta riskirahoitussijoitusten edistämiseksi”(9),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen ”Investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun” (COM(2014)0473),

–  ottaa huomioon elokuussa 2016 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoon (ESR) ja koheesiorahastoon keskittyvä vuosien 2007–2013 koheesiopoliittisten ohjelmien jälkiarviointi”,

–  ottaa huomioon 30. lokakuuta 2014 annetun komission kertomuksen unionin yleisestä talousarviosta tuetuista rahoitusvälineistä 31. joulukuuta 2013 vallinneen tilanteen mukaan varainhoitoasetuksen 140 artiklan 8 kohdan mukaisesti (COM(2014)0686),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetut komission ohjeet ”Guidance for Member States on Article 42(1)(d) CPR – Eligible management costs and fees”,

–  ottaa huomioon 10. elokuuta 2015 annetut komission ohjeet ”Guidance for Member States on Article 37(7) (8) (9) CPR – Combination of support from a financial instrument with other forms of support”,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2015 annetut komission ohjeet ”Guidance for Member States on Article 37(2) CPR – Ex-ante assessment”,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission lyhyen oppaan hallintoviranomaisille ”Financial instruments in ESIF programmes 2014–2020”,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2016 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Financial instruments under the European Structural and Investment Funds. Summaries of the data on the progress made in financing and implementing the financial instruments for the programming period 2014–2020 in accordance with Article 46 of Regulation (EU) No 1303/2013 of the European Parliament and of the Council”,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2015 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Summary of data on the progress made in financing and implementing financial engineering instruments for the programming period 2014-2020 in accordance with Article 46 of Regulation (EU) No 1303/2013 of the European Parliament and of the Council”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2014 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Summary of data on the progress made in financing and implementing financial engineering instruments reported by the managing authorities in accordance with Article 67(2)(j) of Council Regulation (EC) No 1083/2006”,

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2015 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Activities relating to financial instruments” (liite asiakirjaan ”Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle unionin yleisestä talousarviosta tuetuista rahoitusvälineistä 31. joulukuuta 2014 vallinneen tilanteen mukaan varainhoitoasetuksen 140 artiklan 8 kohdan mukaisesti”) (SWD(2015)0206),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2016 ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2015 ”Ovatko rahoitusvälineet menestyksekkäitä ja lupaavia maaseudun kehittämisen välineitä?”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 16/2014 ”Alueellisia investointikehyksiä koskevien avustusten ja rahoituslaitosten myöntämien lainojen yhdistämisen vaikuttavuus EU:n ulkopolitiikan tukemisen kannalta”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 2/2012 ”Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamat rahoitusvälineet pk-yrityksille”,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ”Paikallis- ja aluekehitystä tukevat rahoitusvälineet”,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2013 julkaistun Euroopan investointipankin loppuraportin ”Financial Instruments: A Stock-taking Exercise in Preparation for the 2014–2020 Programming Period”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston politiikkayksikön B (rakenne- ja koheesiopolitiikka) teettämän lokakuussa 2016 julkaistun tutkimuksen ”Financial instruments in the 2014–2020 programming period: first experiences of Member States”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston politiikkayksikön B (rakenne- ja koheesiopolitiikka) teettämän maaliskuussa 2016 julkaistun tutkimuksen ”Review of the Role of the EIB Group in European Cohesion Policy”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toukokuussa 2016 julkaiseman katsauksen ”Challenges for EU cohesion policy: Issues in the forthcoming post-2020 reform”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun syyskuussa 2015 julkaiseman Faktatietoja-julkaisun ”Cohesion Policy implementation in the EU28”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0139/2017),

A.  ottaa huomioon, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus ja ohjelmakauden 2014–2020 puolivälin lähestyminen on herättänyt keskustelun siitä, millaiseen avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistelmään EU:n talousarviosta investoidaan vuoden 2020 jälkeisen kauden aikana;

B.  ottaa huomioon, että koontiasetusta koskeva ehdotus (COM(2016)0605) on ainoa mahdollisuus parantaa nykyisellä ohjelmakaudella sovellettavaa järjestelmää keskipitkällä aikavälillä;

C.  toteaa, että termi ”rahoitusvälineet” kattaa monia erilaisia välineitä ja että niiden arviointi sekä niiden käyttöä koskeva päätöksenteko edellyttävät jatkuvaa, yksityiskohtaista ja tapauskohtaisesti tehtävää analysointia, joka liittyy paikallis- ja aluetalouden tai kyseessä olevan kohderyhmän erityistarpeiden arviointiin;

Ohjelmakausi 2007–2013 – luotettavat investoinnit avustusten ja rahoitusvälineiden avulla

1.  toteaa, että vaikka rahoitusvälineet suunniteltiin ennen rahoitus- ja talouskriisiä eivätkä ne toimineet hyvin talouskriisin olosuhteissa, komission kertomus tarjoaa vahvaa näyttöä siitä, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) investoinnit avustusten ja rahoitusvälineiden kautta tuottivat kestäviä vaikutuksia ja näkyviä tuloksia EU:n alueilla, ja toteaa, että investointeja on tehty 347,6 miljardin euron arvosta, kansallista yhteisrahoitusta ja muuta vipuvaikutusta lukuun ottamatta;

2.  pitää myönteisinä Euroopan investointipankin (EIP) nykyisen koheesiopolitiikan toimia, jotka näkyvät vuosikertomuksissa ja toimialakertomuksissa, joissa tuodaan esiin niiden vaikutus pk-yrityksiin ja markkina-arvoltaan keskisuuriin yrityksiin, infrastruktuuriin, tutkimukseen ja innovointiin, ympäristöön, energiaan ja maatalouteen; toteaa, että koheesiopolitiikkaa tukeva EIP:n lainananto ohjelmakaudella 2007–2013 oli arviolta 147 miljardia euroa eli noin 38 prosenttia kaikesta EU:n lainanannosta;

Ohjelmakausi 2014–2020 – käännekohta investoinneissa ERI-rahastojen avulla

3.  pitää myönteisenä, että vuosina 2014–2020 EU:n odotetaan investoivan 454 miljardia euroa ERI-rahastojen kautta ja että kansallisen yhteisrahoituksen avulla avustusten ja rahoitusvälineiden muodossa tehtävien investointien määrän odotetaan nousevan 637 miljardiin euroon;

4.  toteaa, että rahoitusvälineiden (muun muassa mikroluotot, lainat, vakuudet, omaehtoinen pääoma ja riskipääoma) määrä on kasvanut ja laatu kohentunut koheesiopolitiikan alaisen yhteistyössä toteutetun hallinnoinnin myötä; korostaa, että tähän suuntaukseen on kaksi pääasiallista syytä – ohjelmakausi 2007–2013 tarjosi arvokkaita kokemuksia ja opetuksia ERI-rahastojen täytäntöönpanosta avustusten ja rahoitusvälineiden kautta, kun taas vuosien 2014–2020 monivuotinen rahoituskehys kuvastaa kriisin jälkeistä tarvetta lisätä rahoitusvälineitä julkisen talouden rajoitusten vuoksi;

5.  toteaa, että Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), koheesiorahaston ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoitusvälineiden kautta myönnettiin kaudella 2007–2013 rahoitusta yhteensä 11,7 miljardia euroa ja että arvioiden mukaan määrä olisi 20,9 miljardia euroa kaudella 2014–2020, mikä on lähes kaksinkertainen määrä; toteaa, että näin ollen rahoitusvälineiden osuus koheesiopolitiikan 351,8 miljardin euron suuruisista kokonaismäärärahoista olisi kaudella 2014–2020 yhteensä 6 prosenttia verrattuna 3,4 prosenttiin kaudella 2007–2013 myönnetyistä 347 miljardista eurosta;

6.  toteaa, että koheesiorahastosta myönnetyt määrärahat ovat noin 75 miljardia euroa, mikä on 11,8 prosenttia kaikista rahoitusvälineistä myönnetystä rahoituksesta kaudella 2014–2020; suhtautuu myönteisesti määrärahojen lisäykseen 70 miljardista eurosta kaudella 2007–2013 75 miljardiin euroon kaudella 2014–2020; painottaa, että koheesiorahaston määrärahoja ei saisi vähentää ottaen huomioon, että noin 34 prosenttia EU:n väestöstä asuu alueilla, jotka saavat tukea koheesiorahastosta;

7.  panee merkille, että 21 jäsenvaltiota on sitonut yhteensä 5 571,63 miljoonaa euroa rahoitusvälineisiin osana nykyistä monivuotista rahoituskehystä 31. joulukuuta 2015 mennessä ja että näistä varoista 5 005,25 miljoonaa euroa on peräisin Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta;

8.  panee tyytyväisenä merkille, että ratkaisevilla sääntelyä koskevilla muutoksilla rahoitusvälineiden ohjelmasuunnittelussa, täytäntöönpanossa ja hallinnoinnissa, kuten suorat linkit kuhunkin yhteentoista temaattiseen tavoitteeseen, pakollinen ennakkoarviointi, joka mahdollistaa markkinoiden toimintapuutteiden tunnistamisen, sekä räätälöidyt ja yksinkertaistetut rahoitusvälineet ja raportointimekanismit, voi olla merkittävä myönteinen vaikutus koheesiopolitiikan houkuttelevuuteen ja täytäntöönpanonopeuteen, kun niillä vastataan kaudella 2007–2013 esiintyneeseen oikeudelliseen epävarmuuteen; kehottaa kuitenkin varmistamaan, että tehtävät muutokset eivät vaikuta rahoitusvälineiden houkuttelevuuteen eikä täytäntöönpanonopeuteen;

Avustukset ja rahoitusvälineet – interventiologiikka määrittelee rahoitusvalikoiman

9.  korostaa, että vaikka yhteistyössä hallinnoidut ERI-rahastojen avustukset ja rahoitusvälineet, jotka eivät ole tavoite sinänsä, tukevat samoja koheesiopolitiikan tavoitteita, niissä käytetään erilaista interventiologiikkaa ja soveltamista, kun on kyse aluekehityksen, toiminta-alojen ja markkinoiden tarpeista;

10.  toteaa, että hanketyypistä riippuen avustuksilla on rahoitusvälineisiin verrattuna seuraavia vahvuuksia: niillä tuetaan hankkeita, jotka eivät välttämättä tuota tuloja, tarjotaan rahoitusta hankkeille, jotka eri syistä eivät voi vetää puoleensa yksityistä tai julkista rahoitusta, jotka on suunnattu tietyille edunsaajille tai vastaaman tiettyihin ongelmiin tai ensisijaisiin alueellisiin tavoitteisiin, ja niiden käyttö on saadun kokemuksen ja nykyisten valmiuksien vuoksi yksinkertaisempaa; toteaa, että avustuksiin voi toisinaan liittyä seuraavia rajoituksia: vaikeudet hankkeiden laatua ja kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, riski, että ne korvaavat julkisen rahoituksen pitkällä aikavälillä ja potentiaalisia yksityisiä investointeja koskeva syrjäytymisvaikutus, vaikka hankkeet voivat olla uusiutuvia ja tuottaa tuloja lainarahoituksen takaisin maksamiseksi;

11.  toteaa, että rahoitusvälineet tarjoavat etuja, kuten vipu- ja uudistuvuusvaikutuksia, yksityisen pääoman houkuttelua sekä erityisten investointivajeiden kattamista laadukkaiden luottokelpoisten hankkeiden myötä, ja samalla maksimoivat aluepolitiikan täytäntöönpanon tehokkuuden ja vaikuttavuuden; toteaa, että rahoitusvälineisiin liittyy tiettyjä epäkohtia, joiden vuoksi ne saattavat olla ristiriidassa houkuttelevampien kansallisten tai alueellisten ohjelmien kanssa, ja toteaa, että näitä epäkohtia ovat muun muassa seuraavat: hidas täytäntöönpano joillakin alueilla, monimutkaisuus, ERI-rahastoista tuettujen rahoitusvälineiden odotettua pienempi vipuvaikutus sekä joissakin tapauksissa korkeat täytäntöönpanokustannukset ja hallinnointipalkkiot; toteaa, että avustukset ovat investointeja parempi vaihtoehto joillakin politiikan aloilla, esimerkiksi tietyntyyppisissä julkisissa infrastruktuureissa, sosiaalipalveluissa, tutkimus- ja innovointipolitiikassa tai yleensä hankkeissa, jotka eivät tuota tuloja;

12.  korostaa, että interventiologiikka ei ole avustuksia ja rahoitusvälineitä erottava vaan yhdistävä lähestymistapa, jonka avulla avustuksille ja rahoitusvälineille luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta koheesiopolitiikka voi kattaa edunsaajat ja investointivajeet paremmin erilaisten toimenpiteiden avulla; korostaa, että interventiologiikka on alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa ERI-rahastojen ohjelmasuunnittelussa ja että kaikkien jäsenvaltioiden ja alueiden olisi edelleen otettava huomioon paras toteutustapa, kun ne vapaasti vahvistavat rahoitusvälineiden ja avustusten osuuden niiden asianomaisissa toimenpideohjelmissa valittujen painopisteiden edistämiseksi pitäen mielessä, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat osallisina ja että niillä on keskeinen asema; palauttaa mieliin, että hallintoviranomaisten on vapaaehtoisesti tehtävä päätös täytäntöönpanoon parhaiten sopivasta rahoitusvälineen tyypistä;

Rahoitusvälineiden tuloksellisuus – haasteet

13.  toteaa rahoitusvälineiden käytön merkityksen koheesiopolitiikan toimissa; panee tyytyväisenä merkille, että rahoitusvälineiden täytäntöönpanon raportointi vuodelta 2015 kertoo edistyksestä nykyisen ohjelmakauden myöhästyneestä alusta huolimatta; toteaa kuitenkin, että ERI-rahastojen rahoitusvälineiden täytäntöönpano on edennyt eri tasolle jäsenvaltioiden välillä ja yksittäisten jäsenvaltioiden sisällä; palauttaa mieliin, että rahoitusvälineiden käytöstä ohjelmakaudella 2007–2013 saatuihin myönteisiin kokemuksiin ja niiden vaikutuksiin liittyy useita niiden tuloksellisuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten toimien myöhäinen aloitus, puutteelliset markkina-arviot, alueiden erilaiset käyttöasteet, yleisesti alhaiset maksatusasteet, vähäinen vipuvaikutus, ongelmallinen uusiutuvuus, korkeat hallinnointikustannukset ja -maksut ja liian suuret määrärahat; palauttaa mieliin, että sen jälkeen kun komissio jatkoi rahoitusvälineiden täytäntöönpanon erityisiä määräaikoja, monia havaittuja puutteita lievennettiin vuoteen 2015 mennessä kohdennetuilla toimenpiteillä;

14.  toteaa, että ERI-rahastojen täytäntöönpanon viivästykset voivat vaikuttaa maksatusasteisiin, uusiutuvuuteen ja vipuvaikutukseen, ja että viimeksi mainitun olisi perustuttava kansainvälisten järjestöjen, kuten OECD:n, käyttämään määritelmään ja menetelmiin siten, että erotetaan selvästi toisistaan julkiset ja yksityiset osuudet ja esitetään huolelliset laskelmat kunkin rahoitusvälineen mahdollistamasta vipuvaikutuksesta maittain ja alueittain; palauttaa mieliin, että viivästykset kaudella 2007–2013 ovat vaikuttaneet peruuttamattomasti siihen, että EAKR- ja ESR-rahoitusvälineiden suorituskyky ei ollut optimaalinen; korostaa, että ohjelmakauden myöhäisestä alusta johtuvat täytäntöönpanoviivästykset voivat haitata ERI-rahastojen rahoitusvälineiden toimintaa, mikä voi johtaa virheellisiin arviointipäätelmiin kauden lopussa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla lievennetään täytäntöönpanon viivästymiseen kielteisiä vaikutuksia, erityisesti kun on kyse rahoitusvälineiden vähäisen käytön ja vaikutuksen riskistä;

15.  on vakavasti huolestunut siitä suuresta todennäköisyydestä, että maksamattomat laskut kasaantuvat jälleen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jälkipuoliskolla, koska sillä voisi olla vakavia vaikutuksia muihin EU:n rahoittamiin toimintapolitiikkoihin;

16.  panee merkille, että unionin eri alueiden välillä on suuria eroja, kun on kyse rahoitusvälineiden, mukaan lukien ERI-rahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), käytön laajentamisesta, näiden rahastojen ensimmäisistä tuloksista ja lisärahoituksen odotetusta vipuvaikutuksesta sekä muista EU:n rahoittamista rahoitusvälineistä unionin parhaiten menestyvissä talouksissa, mikä heikentää koheesiopolitiikan tavoitteita; painottaa, että tällaisten välineiden yleinen menestys riippuu siitä, kuinka helppoa niiden käyttö on ja millaiset valmiudet jäsenvaltioilla on hallinnoida niiden kautta tehtäviä investointeja, ja että sitä varten on määriteltävä täsmällisiä ja eriteltyjä indikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida näiden välineiden todellisia vaikutuksia koheesiopolitiikkaan;

Yksinkertaistaminen, synergia ja tekninen apu – ratkaisut

17.  panee tyytyväisenä merkille sääntelyn optimointia ja byrokratian vähentämistä koskevat komission toimet; korostaa, että parannuksista huolimatta monimutkaisia kysymyksiä on yhä ja esimerkiksi pitkä käynnistysaika ja tuensaajien hallinnolliset rasitteet eivät rohkaise rahoitusvälineiden käyttöön; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan investointipankin, Euroopan investointirahaston ja hallintoviranomaisten kanssa, jotta ERI-rahastoista saatavia mikroluottoja, lainoja, vakuuksia, omaehtoista pääomaa ja riskipääomaa voidaan yhdistää aikaisempaa helpommin siten, että samalla varmistetaan saman tasoinen avoimuus, demokraattinen valvonta, raportointi ja valvonta;

18.  toteaa, että erityiset säännökset rajoittavat joustavuutta rahoitusvälineiden kanssa toteutettavissa toimissa; toteaa, että valtiontukisäännöt vaikuttavat erityisen rasittavilta erityisesti silloin, kun avustuksia yhdistetään rahoitusvälineisiin; kehottaa komissiota varmistamaan asianmukaisen valtiontukikehyksen ja tutkimaan edelleen vaihtoehtoja valtiontukisääntöjen noudattamisen yksinkertaistamiseksi kaikilla kolmella tasolla – hallintoviranomaiset, rahastojen varat ja rahoituksen välittäjät; kehottaa varmistamaan valtiontukisäännöissä tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille rahoitusvälineille, jotta vältetään tiettyjen rahoituslähteiden erityiskohtelu muihin verrattuna erityisesti pk-yritystuen alalla;

19.  korostaa, että rahoitusvälineiden tuloksellisuuden tarkastukset ovat tärkeitä, mukaan lukien EIP-ryhmän koheesiopolitiikan toimien tarkastus; toteaa, että tarkastustoimet koskevat ERI-rahastojen koko sykliä; kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia etsimään yksinkertaistamisen ja synergian mahdollisuuksia koko tarkastusprosessissa; kehottaa komissiota keskittymään myös avustusten ja rahoitusvälineiden vertailevaan analyysiin, valmiuksien edelleen kehittämiseen, tarkastusprosessien tarkastusmenetelmiin ja suuntaviivoihin, mikä ei kuitenkaan saisi lisätä edunsaajien taloudellisia ja hallinnollisia rasitteita;

20.  huomauttaa, että avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistämisen alalla on tutkimatonta potentiaalia; korostaa, että viranomaisille annettavien ohjeiden lisäksi on yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava entisestään eri ERI-rahastojen yhdistämistä koskevia sääntöjä sekä sääntöjä, jotka koskevat ERI-rahastojen yhdistämistä sellaisten välineiden kuin Horisontti 2020 ja ESIR kanssa; vaatii parempaa sääntelyä selkeillä, johdonmukaisilla ja kohdennetuilla säännöillä, joilla kevennetään sääntelytaakkaa mahdollistamalla edellä mainittu määrärahojen yhdistäminen useammasta kuin yhdestä ohjelmasta samaan rahoitusvälineeseen, mahdollistamalla mikrorahoitusvälineiden yhdistelmien käyttö ESR-toimissa ja yksinkertaistamalla entisestään julkisia hankintoja rahoituksen välittäjien valinnassa sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuushankkeissa; pyytää lisäämään eri strategioiden johdonmukaisuutta; korostaa, että ERI-rahastojen avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistäminen muihin rahoituslähteisiin voi tehdä rahoituksen rakenteesta houkuttelevamman edunsaajille ja julkisen ja yksityisen sektorin sijoittajille paremman riskinjaon ja hankkeiden tuloksellisuuden ansiosta, ja auttaa siten välineitä tarjoamaan pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksia;

21.  toteaa, että rahoitusvälineiden käyttöä voidaan parantaa investointikumppanuuksien avulla ja että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet parantavat rahoituslähteiden välisiä synergioita ja ylläpitävät tarvittavaa tasapainoa yleisten ja yksityisten etujen välillä; korostaa, että rahoitusvälineiden käyttöä yhdessä paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) ja yhdennettyjen alueellisten investointien (ITI) kanssa olisi myös kannustettava;

22.  panee tyytyväisenä merkille nykyiset komission ja EIP-ryhmän fi-compass-foorumin avulla luomat teknisen avun käytännöt; pitää valitettavana, että käytännön tukipalvelut viranomaisille ja erityisesti rahoitusvälineiden, myös ESIR-rahaston, tuensaajille ovat rajallisia, vaikka monilla paikallis- ja alueviranomaisilla on ollut rahoitusvälineiden tehokasta käyttöä koskevia teknisiä vaikeuksia ja valmiudet ja tietotaito ovat puutteellisia; pyytää teknistä tukea, joka olisi kohdennettava erityisesti alueellisille ja paikallisille toimijoille sekä kaikille kumppaneille, mutta huomauttaa, että sitä ei tulisi käyttää kansallisten viranomaisten toiminnan rahoittamiseen; kehottaa lisäksi laatimaan komission ja EIP:n yhteisen teknisen avun suunnitelman, johon sisältyy taloudellista ja muuta kuin taloudellista neuvoa-antavaa toimintaa erityisesti suurten hankkeiden yhteydessä sekä valmiuksien kehittämistä, koulutusta, tukea ja tiedon ja kokemusten vaihtoa; pyytää lisäksi koheesiopolitiikan säännöksiä, rahoitustuotteita, valtiontukea ja julkisia hankintoja koskevan asiantuntemuksen (oikeudellinen neuvonta mukaan lukien) yhdistelmää, joka on suunnattu kansallisille viranomaisille, rahastonhoitajille ja tuensaajille ja korostaa, että on tärkeää välttää päällekkäiset rakenteet;

23.  kehottaa komissiota parantamaan ERI-rahastojen investointien näkyvyyttä ja selventämään, että unioni osallistuu rahoitukseen; pyytää tarjoamaan riittävät ja kattavat tiedot ja tiedonannon EU:n rahoitusmahdollisuuksista, jotka kannustaisivat julkista ja yksityistä sektoria käyttämään näitä mahdollisuuksia ja jotka olisi suunnattu potentiaalisille edunsaajille ja erityisesti nuorille;

Kohti vuoden 2020 jälkeisen kauden oikeaa rahoitusvalikoimaa ja koheesiopolitiikan tulevaisuus

24.  toteaa, että muuttoliikkeeseen ja turvallisuuteen tai meneillään oleviin ja tuleviin poliittisiin muutoksiin EU:ssa liittyvät haasteet eivät saisi vaikuttaa kielteisesti koheesiopolitiikan investointeihin tai sen tavoitteiden ja odotettujen tulosten saavuttamiseen etenkään nykyisen ohjelmakauden jälkeen;

25.  panee merkille, että avustuksilla ja rahoitusvälineillä on omat erityiset roolinsa koheesiopolitiikassa mutta niillä on sama yhdentoista temaattisen tavoitteen mukainen pyrkimys saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian viisi yleistavoitetta pyrittäessä kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua; korostaa, että on tarpeen varmistaa, etteivät rahoitusvälineet korvaa avustuksia koheesiopolitiikan tärkeimpänä välineenä, ja korostaa, että on ylläpidettävä rahastojen uusiutuvaa luonnetta, jotta varat voidaan investoida uudelleen niille aloille ja toimille, joita niillä voidaan tukea;

26.  korostaa, että rahoitusvälineillä päästään parempiin tuloksiin suurkaupunkialueilla ja muilla sellaisilla alueilla, joilla on kehittyneemmät rahoitusmarkkinat, kun taas syrjäisisimmillä alueilla ja alueilla, joilla kärsitään korkeasta kokonaistyöttömyysasteesta ja jotka ovat harvaanasuttuja, on vaikeuksia houkutella investointeja ja että avustuksilla ratkaistaan alueellisia rakenneongelmia ja tarjotaan alueellisesti tasapainoista rahoitusta; toteaa, että rahoitusvälineiden menestykseen vaikuttavat useat tekijät ja että yhden kriteerin perusteella on mahdotonta tehdä yleisiä päätelmiä; toteaa, että vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa rahoitusvälineiden käyttöä koskevat sitovat tavoitteet eivät ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto; toteaa, että rahoitusvälineiden osuuden lisääminen ei saisi vaikuttaa rahoitukseen, jota ei tarvitse maksaa takaisin, sillä se vaikuttaisi haitallisesti tasapainoon; korostaa, että monilla julkisten politiikkatoimien aloilla avustusten on säilyttävä hallitsevassa asemassa, kun taas rahoitusvälineillä voi olla niitä täydentävä tehtävä, kun noudatetaan täysin asianmukaista ennakkoarviointia ja markkina-analyysia; pyytää, että rahoitusvälineiden käyttöä Interreg-ohjelmissa edistetään entisestään, jotta ne olisivat entistä johdonmukaisempia Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteiden kanssa;

27.  muistuttaa, että ERI-rahastojen varojen käytöstä saatu kokemus osoittaa, että avustusten ja rahoitusvälineiden rahoitusyhdistelmällä pureudutaan maakohtaisiin olosuhteisiin sekä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden puutteiden korjaamiseen; painottaa, että mikään rahoitusyhdistelmä ei voi olla kaikille sopiva ratkaisu, koska siihen vaikuttavat esimerkiksi seuraavat tekijät: maantieteellinen alue, toimiala, tuensaajan tyyppi ja koko, hallinnollinen valmius, markkinaolosuhteet, kilpailevien välineiden olemassaolo, liiketoimintaympäristö sekä talous- ja finanssipoliittinen kokonaistilanne;

o
o   o

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281. (5) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0384. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308. (9) EUVL C 19, 22.1.2014, s. 4.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 teknisen avun tulevaisuudennäkymistä koheesiopolitiikassa (2016/2303(INI))

P8_TA(2017)0223 A8-0180/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä ’yhteisiä säännöksiä koskeva asetus’),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(2),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin ‑tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(4),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(5),

–  ottaa huomioon Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa harjoitettavaa kumppanuutta koskevista eurooppalaisista käytännesäännöistä 7. tammikuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 240/2014(6),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rakenneuudistusten tukiohjelman perustamisesta kaudeksi 2017–2020 ja asetusten (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 1305/2013 muuttamisesta (COM(2015)0701),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi(7),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(8),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet”(9),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2016 annetun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Kreikalle annettavan teknisen avun toimittamista on pyrittävä parantamaan kiinnittämällä enemmän huomiota tuloksiin”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston (politiikkayksikkö B: rakenne- ja koheesiopolitiikka) syyskuussa 2016 julkaiseman selvityksen ”Technical assistance at the initiative of the Commission”,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0180/2017),

A.  toteaa, että komission tai jäsenvaltioiden aloitteesta toteutettavalla teknisellä avulla on tärkeä rooli koheesiopolitiikan täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa ja se on merkittävä väline, jonka avulla voidaan houkutella erittäin päteviä työntekijöitä hallintotehtäviin ja saada heidät pysymään niissä, luoda Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) hallinnointia ja käyttöä koskeva vakaa järjestelmä ja poistaa täytäntöönpanon pullonkauloja sekä avustaa käyttäjiä kehittämään laadukkaita hankkeita; katsoo, että olisi selvitettävä teknisen avun käytön vaihtoehtoja ohjelmien valmisteluvaiheessa;

B.  toteaa, että paikallisilta, alueellisilta ja kansallisilta viranomaisilta puuttuvat usein tarvittavat valmiudet panna täytäntöön ERI-rahastoja tehokkaasti ja vaikuttavasti ja järjestää yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan mukaisesti kumppanuus muiden viranomaisten kanssa, kaupunkiviranomaiset mukaan luettuina, sekä talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa; toteaa, että hallinnolliset valmiudet vaihtelevat suuresti jäsenvaltioittain ja alueittain;

C.  katsoo, että koheesiopolitiikan valmisteluun ja täytäntöönpanoon osallistuviin kumppaneihin olisi myös kohdistettava teknisen avun toimenpiteitä erityisesti valmiuksien kehittämisen, verkostoitumisen ja koheesiopolitiikasta tiedottamisen alalla;

D.  toteaa, että kansallisilla, paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on vaikeuksia pitää palveluksessaan pätevää henkilöstöä, koska sillä on taipumus siirtyä paremmin palkattuihin töihin yksityiselle sektorille tai kansallisten viranomaisten palvelukseen; toteaa, että tämä heikentää merkittävästi viranomaisten valmiuksia panna ERI-rahastoja menestyksekkäästi täytäntöön ja saavuttaa koheesiopolitiikan tavoitteet;

E.  toteaa, että teknisen avun valvontaa ja arviointia on varaa parantaa edelleen, vaikka ohjelmakaudella 2014–2020 korostetaankin tulossuuntautuneisuutta ja vaikka lähes puolet tästä kaudesta on jo kulunut;

F.  katsoo, että on nivottava parhaalla mahdollisella tavalla yhteen komission aloitteesta myönnettävä tekninen apu sekä kansallisella ja alueellisella tasolla toteutettavat teknisen avun toimenpiteet;

Komission aloitteesta annettava tekninen apu (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 58 artikla)

1.  toteaa, että komission aloitteesta annettavan teknisen avun käytettävissä olevia resursseja lisättiin edelliseen ohjelmakauteen verrattuna 0,35 prosenttiin EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston vuotuisista määrärahoista Verkkojen Eurooppa -välinettä ja vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastoa koskevien vähennysten jälkeen;

2.  suhtautuu myönteisesti teknisellä avulla rahoitettuihin komission toimiin ja erityisesti komission tekemään työhön TAIEX REGIO PEER 2 PEER ‑välineen, pätevyyskuvauksen, itsearviointivälineen, rehellisyyssopimusten, 25 tavallisimman virheen välttämisestä julkisissa hankinnoissa laaditun toimijoita koskevan ohjeistuksen ja julkisia hankintoja kaikissa jäsenvaltioissa koskevista hallinnollisista valmiuksista laaditun tilannekatsauksen parissa; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tällaisia aloitteita; korostaa, että tällaisilla välineillä olisi oltava entistä suurempi rooli vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa, ja kehottaa sen mukaisesti komissiota lisäämään paikallisella ja alueellisella tasolla, myös saaritasolla, tietämystä niiden käytöstä; suosittaa, että TAIEX REGIO PEER 2 PEER -välineen soveltamisala laajennetaan käsittämään kaikki kumppanit yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklan mukaisesti, jotta varmistetaan kattava kokemusten vaihto, parannetaan valmiuksia ja helpotetaan hyvien käytäntöjen hyödyntämistä;

3.  pitää välttämättömänä, että komissio aloittaa arvioinnin tekemisen pilottihankkeen ”Rehellisyyssopimus – EU:n varojen suojaamista koskeva valvontamekanismi” täytäntöönpanon tehokkuudesta ja siitä saatavasta lisäarvosta;

4.  panee merkille, että Kreikka-työryhmän ja Kypros-tukiryhmän työllä on ollut myönteinen vaikutus ERI-rahastojen täytäntöönpanoon ja erityisesti käyttöasteeseen näissä kahdessa maassa, ja pitää mielessä, että tämä on ainoastaan yksi koheesiopolitiikan myönteistä arviointia koskevista indikaattoreista; panee kuitenkin merkille, että kuten tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa ”Kreikalle annettavan teknisen avun toimittamista on pyrittävä parantamaan kiinnittämällä enemmän huomiota tuloksiin” todetaan, vaikuttavan ja kestävän uudistuksen toteuttamisen tulokset ovat olleet vaihtelevia; kehottaa tästä syystä komissiota raportoimaan tuloksista, joita rakenneuudistusten tukipalvelun toimilla on saavutettu Kreikassa; korostaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 saatujen kokemusten perusteella on jatkettava ja parannettava parempaa täytäntöönpanoa käsittelevän työryhmän työtä, jotta tuetaan muita jäsenvaltioita, joilla on vaikeuksia koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa;

5.  panee merkille rakenneuudistusten tukiohjelman perustamisen ja ottaa huomioon sen potentiaaliset hyödyt koheesiopolitiikan ja myös muiden alojen kannalta; kehottaa tekemään siitä yhtenäisen ja johdonmukaisen koheesiopolitiikan alan maakohtaisten suositusten kanssa; katsoo kuitenkin, että resursseja ei saisi ottaa pois ERI-rahastojen tekniseltä avulta, jos ohjelmaa mahdollisesti päätetään jatkaa, ja että ohjelman jatkaminen ei saisi heikentää koheesiopolitiikan temaattisia tavoitteita; kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa varmistamaan mahdollisimman tehokkaan koordinoinnin ja täydentävyyden rakenneuudistusten tukiohjelmasta rahoitettujen toimien ja ERI-rahastoista myönnetyn teknisen avun välillä, jotta se voi keskittää toimensa koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen mahdollisimman tehokkaasti;

6.  panee merkille komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston laatiman teknisen avun strategian; ehdottaa entistä kattavamman teknisen avun strategian kehittämistä, jolla varmistetaan entistä tehokkaampi koordinointi, joka koskee kaikkia pääosastoja, jotka käsittelevät ERI-rahastoja, sekä koheesiopolitiikkaan liittyviä rakenneuudistusten tukipalvelun toimia, jotta voidaan virtaviivaistaa annettavaa tukea, välttää päällekkäisyyttä ja maksimoida synergiat ja täydentävyys;

7.  korostaa teknisen avun merkitystä rahoitusvälineissä, joiden käyttö lisääntyy eksponentiaalisesti, vaikka ne ovat luonteeltaan melko mutkikkaita; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti fi-compass-foorumin perustamista koskevaan komission ja Euroopan investointipankin väliseen kumppanuuteen; kehottaa komissiota virtaviivaistamaan paremmin teknistä apua, jotta se kattaa alat, joilla hallintoviranomaiset ja edunsaajat kohtaavat eniten haasteita; pitää ilahduttavina Euroopan investointineuvontakeskukseen tehtyjä teknisiä parannuksia, jotka koskevat ERI-rahastojen varojen yhdistämistä Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) varoihin; korostaa kuitenkin, että merkkinä entistä paremmista valmiuksista ja yksinkertaistamisesta tällä erityisalalla olisi viime kädessä oltava teknisen avun tarpeen väheneminen rahoitusvälineiden alalla; korostaa lisäksi, että teknisen avun on täydennettävä myöhemmässä vaiheessa kansallisella ja alueellisella tasolla toteutettavia teknisen avun toimenpiteitä;

8.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioille annetaan tukea Euroopan alueiden hankkeille annettavan yhteisen avun (JASPERS) teknisen avun välineestä, josta jäsenvaltioille tarjotaan asiantuntemusta ja apua EAKR:stä ja koheesiorahastosta osarahoitettujen merkittävien hankkeiden valmistelussa; odottaa kiinnostuneena Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta, joka on määrä julkaista vuonna 2017 ja jossa pyritään tarkastelemaan, onko JASPERS parantanut EU:n osarahoittamien apua saaneiden merkittävien hankkeiden kehitystä ja parantanut näin hankkeiden laatua sekä lisännyt jäsenvaltioiden hallinnollisia valmiuksia; korostaa tässä yhteydessä, että on laadittava huolellinen analyysi ja tehtävä riippumaton laadunarviointi siitä, miten JASPERS-toiminta kaudella 2007–2013 on parantanut hankkeiden laatua ja lyhentänyt komission käyttämää aikaa suurten hankkeiden hyväksymiseen;

9.  toteaa, että sen jälkeen, kun teknistä apua ryhdyttiin käyttämään koheesiopolitiikan alalla, yleistä analyysia sen todellisesta vaikutuksesta ei ole tehty; toteaa, että on myös vaikeaa laatia yksityiskohtaista arviota siitä, miten tärkeä se on ja mikä on sen osuus hallinnollisten valmiuksien parantamisessa ja instituutioiden vahvistamisessa ERI-rahastojen tehokkaan hallinnoinnin varmistamisen kannalta; kehottaa sen vuoksi lisäämään teknisen avun toimia koskevaa tietämystä ja avoimuutta, jotta parlamentti voi harjoittaa entistä merkittävämmin seurantaan ja valvontaa liittyvää rooliaan, ja tekemään perusteellisen ja kattavan selvityksen sen vaikutuksesta koheesiopolitiikan alalla;

10.  palauttaa mieliin sellaisten asianmukaisten ja kohdennettujen indikaattoreiden merkityksen, jotka soveltuvat ERI-rahastojen rahoituksen tulosten ja vaikutusten mittaamiseen, ja pitää tärkeänä teknisen avun saatavuutta asiaa koskevaa seurantaa varten; toteaa, että yhteisten indikaattoreiden käyttöönotto oli ensimmäinen askel tähän suuntaan mutta että siihen liittyi useita puutteita, kuten liiallinen keskittyminen tuotoksiin, pitkän aikavälin perspektiivin puuttuminen ja räätälöityjen tietotarpeiden yhteensopimattomuus; kehottaa komissiota investoimaan pikaisesti raportointi- ja arviointijärjestelmien parantamiseen kehittämällä entistä asianmukaisempia indikaattoreita, jotka ovat valmiita käytettäväksi seuraavalla ohjelmakaudella;

11.  kehottaa komissiota valmistelemaan toimenpiteitä ja resursseja EU:n makroaluestrategian täytäntöönpanoa koskevaa teknistä apua varten siten, että se ottaa ensin huomioon tällaisten strategioiden täytäntöönpanosta saadut erilaiset kokemukset ja niiden onnistumisasteen sekä sen, että strategioihin osallistuu muita kuin jäsenvaltioita ja maita, joilla on rajallinen määrä varoja ja riittämättömät henkilöstöresurssit; katsoo, että tämä olisi tehokkaampaa autettaessa valmistelemaan makroalueellisella tasolla suuria hankkeita, jotka voisivat saada koheesiopolitiikan puitteissa annettavaa rahoitusta;

12.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa erityisiä teknisiä teknisen avun toimenpiteitä, joilla edistetään uudelleenteollistamista taantuvilla alueilla, jotta voidaan houkutella teollisuusinvestointeja korkean teknologian aloille ja innovatiivisille aloille, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäiset;

13.  kehottaa komissiota perustamaan erityisesti jäsenvaltioiden teknisen avun työryhmiä, jotta vältetään viivästykset kehitettäessä elimiä ja toimenpideohjelmia, joita tarvitaan koheesiopolitiikan alalla jäsenvaltioissa vuoden 2020 jälkeen;

Jäsenvaltioiden aloitteesta annettava tekninen apu (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 59 artikla)

14.  korostaa, että viidestä ERI-rahastosta on jäsenvaltioiden käytettävissä noin 13,4 miljardia euroa tekniseen apuun tarkoitettua EU:n osarahoitusta ohjelmakaudella 2014–2020;

15.  korostaa, että tekninen apu poikkeaa olennaisesti ERI-rahastoista rahoitettavista muista toimista ja että sen tulosten mittaaminen on erityisen vaikea ja monimutkainen tehtävä; katsoo kuitenkin, että kun otetaan huomioon teknisen avun tarpeellisuus, sen mukaisesti käytettävissä olevien resurssien taso ja sen mahdollisuudet, strateginen, avoin ja koordinoitu lähestymistapa eri hallintotasoilla sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten määrittämien tarpeiden täyttämistä koskeva joustavuus on ehdottomasti tarpeen;

16.  korostaa, että vuonna 2019 tehtävä tuloksellisuustarkastus antaa tietoja teknisen avun käytön tuloksista ohjelmakaudella 2014–2020 ja takaa, etteivät ne tule liian myöhään vuoden 2020 jälkeistä kautta koskevien keskustelujen kannalta; kehottaa sen vuoksi käymään laajempaa keskustelua teknisen avun tehokkuudesta ja tuloksista ja toteuttamaan välivaiheen analysoinnin;

17.  on huolestunut siitä, että joissakin jäsenvaltioissa tekninen apu ei tavoita riittävästi ja tehokkaasti paikallisia ja alueellisia viranomaisia, joiden hallinnolliset valmiudet ovat usein heikoimmat; korostaa, että on erittäin tärkeää muodostaa toimivat ja avoimet viestintäkanavat eri hallintotasojen välille, jotta ERI-rahastot voidaan panna menestyksekkäästi täytäntöön ja voidaan saavuttaa koheesiopolitiikan tavoitteet samalla, kun palautetaan luottamus tehokkaasti toimivaan EU:hun ja sen toimintapolitiikkoihin; katsoo, että kaikilla koheesiopolitiikan kumppaneilla on tämän vuoksi merkittävä tehtävä, ja ehdottaa, että komissio tulee seuraavalla rahoituskaudella suoraan mukaan kumppaneiden vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan merkittävästi ponnistelujaan koheesiopolitiikan säännösten ja erityisesti teknistä apua koskevien säännösten täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti esimerkkiin koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa koskevasta monitasoisesta järjestelmästä Puolassa (teknisen avun kolme pilaria), jolla mahdollistetaan entistä tulossuuntautuneempi, koordinoitu strateginen ja avoin lähestymistapa ja joka tuottaa enemmän lisäarvoa; kehottaa valvomaan tarkemmin julkishallinnoille teknistä apua antavien yksityisten yritysten toimien tuloksia siksi, että vältetään mahdolliset eturistiriidat;

18.  korostaa, että inhimillisten voimavarojen kehittämiseen keskittyvää teknistä apua on käytettävä sellaisia tarpeita varten, joita on etukäteen kartoitettu työtekijöiden kehityssuunnitelmissa ja erityisessä henkilöstökoulutuksessa;

19.  korostaa, että alempien hallintotasojen valmiudet ovat myös olennaisia paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden ja yhdennettyjen alueellisten investointien kaltaisten uusien alueellisen kehittämisen välineiden kannalta; kehottaa jatkamaan paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden täytäntöönpanon hajauttamista; panee merkille, että vaikka teknisen avun vaikutusten mittaaminen voi olla vaikeata, se ei ole suinkaan mahdotonta etenkään kustannus-hyötysuhteen osalta; korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa EAKR:n täytäntöönpanoa koskevan täydellisen järjestelmän perustamista ja yhdennettyjen alueellisten investointien täytäntöönpanoa koskevan järjestelmän perustamista varten myönnetyn teknisen avun kustannus-hyötysuhde on negatiivinen; panee kuitenkin merkille, että korkeat kustannukset voitaisiin osittain selittää erityisillä olosuhteilla, jotka edellyttävät suurempia ponnisteluja, kuten uuden järjestelmän perustamisella; kehottaa sen vuoksi ottamaan käyttöön selkeät valvontamekanismit erityisesti teknistä apua koskevien läpinäkymättömien neuvottelujen osalta; palauttaa mieliin paikallisten toimintaryhmien tärkeän roolin erityisesti paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden täytäntöönpanossa ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi asetettava teknistä apua saataville, jotta niiden arvokasta panosta paikallistason kestävään kehitykseen unionissa voidaan tukea;

20.  kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että teknisen avun toimiin on sisällytettävä teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisten hankkeiden tuki, jonka avulla jäsenvaltioiden on mahdollista ehdottaa koheesiopolitiikan kannalta tukikelpoisia strategioita;

21.  panee huolestuneena merkille, että vaikka kestävää kaupunkikehitystä koskevien yhdennettyjen toimien toteuttamisessa tehtävät siirretään välittävinä eliminä toimiville kaupunkien viranomaisille, niille ei usein anneta valmiuksien tehostamisessa tarvittavaa teknistä apua; katsoo tässä yhteydessä, että teknistä apua olisi tehostettava kaupunkialueiden tasolla ottaen huomioon kaupunkien viranomaisten rooli koheesiopolitiikassa ja tarve luoda vahvat valmiudet, jotta EU:n kaupunkiagendan ja Amsterdamin julkilausuman täytäntöönpanoa voidaan jatkaa;

22.  panee merkille, että ohjelmakaudella 2014–2020 paikallisviranomaiset ovat entistä enemmän mukana toiminnassa; korostaa, että tämä edellyttää entistä enemmän teknisiä ja hallinnollisia taitoja; kehottaa komissiota tutkimaan aloitteita ja mekanismeja, joiden avulla paikalliset toimijat voivat täysimääräisesti hyödyntää ERI-rahastosta annettujen asetusten tarjoamia ohjelmasuunnittelumahdollisuuksia;

23.  kehottaa kiinnittämään huomiota kumppanuutta koskeviin eurooppalaisiin käytännesääntöihin, joissa määritellään tarve auttaa asianomaisia kumppaneita vahvistamaan ohjelmien laatimista ja täytäntöönpanoa koskevia institutionaalisia valmiuksiaan; korostaa, että monet jäsenvaltiot eivät noudata kumppanuutta koskevia eurooppalaisia käytännesääntöjä; katsoo lisäksi, että keskeiset periaatteet ja hyvät käytännöt, jotka on vahvistettu edellä mainittujen käytännesääntöjen 5 artiklassa ja jotka koskevat asianomaisten kumppanien osallistumista kumppanuussopimusten ja ohjelmien valmisteluun, olisi pantava tosiasiallisesti täytäntöön siten, että keskitytään erityisesti asianmukaisen tiedon oikea-aikaista julkistamista ja helppoa saatavuutta koskevaan kysymykseen; korostaa, että tarvitaan selkeät EU:n suuntaviivat, joiden avulla lisätään johdonmukaisuutta ja poistetaan sääntelyn epävarmuutta;

24.  korostaa, että teknisen avun ja rahoituksen hoitaminen on annettava sellaisten koulutettujen kansalaisten tehtäväksi, jotka pystyvät tarjoamaan jatkuvasti tukea; katsoo kuitenkin, että tällä rahoituksella ei saisi missään tapauksessa korvata tämän alan kansallista rahoitusta ja että olisi siirryttävä strategisesti asteittain kohti valmiuksien kehittämisen, viestinnän tai kokemusten jakamisen kaltaisia toimia, joilla luodaan yleisesti enemmän lisäarvoa koheesiopolitiikalle;

25.  korostaa, että on tärkeää ottaa mukaan laitokset, jotka eivät ole osa hallintojärjestelmää mutta joilla on suora vaikutus koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon; palauttaa mieliin, että näille laitoksille on tarjottava apua, jotta ne voivat laajentaa ja parantaa hallinnollisia valmiuksiaan ja standardejaan koulutuksen, tietämyksen vaihdon, valmiuksien kehittämisen, verkostoitumisen ja sellaisten tietojärjestelmien perustamisen avulla, joita tarvitaan hankkeiden hallinnoinnissa; korostaa, että aktiivisempi tiedottaminen ERI-rahastojen avulla saavutetuista tuloksista ja menestyksestä sekä niiden näkyvyyden lisääminen voivat edistää sitä, että kansalaisten luottamus Euroopan yhdentymisprosessiin palaa; kehottaa sen vuoksi varaamaan teknisen avun puitteissa erilliset määrärahat tiedotustoimintaan jäsenvaltioiden aloitteesta; kehottaa komissiota edistämään teknisen avun toimenpiteiden yhdistämistä, jotta saadaan aikaan mittakaavaetuja ja jotta voidaan rahoittaa useille ERI-rahastoille yhteisiä toimia;

26.  korostaa, että liiallisten menettelyllisten hankaluuksien vähentämiseksi tekninen apu olisi tulevaisuudessa kohdistettava entistä enemmän edunsaajan/hankkeen tasoon riippumatta siitä, kuuluuko se julkiselle, yksityiselle vai kansalaisyhteiskunnan sektorille, jotta varmistetaan jo olemassa oleviin strategioihin sopivien innovatiivisten ja hyvin suunniteltujen hankkeiden tarjonta ja vältetään yhtä ainoaa lähestymistapaa; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään mekanismeja, joiden avulla ERI-rahastojen edunsaajat otetaan mukaan teknisen avun täytäntöönpanoon ja seurantaan; suosittelee, että jäsenvaltiot perustaisivat tiedotuspisteiden verkoston, jonka avulla mahdolliset edunsaajat saavat tietoja käytettävissä olevista rahoitusläheistä, toimenpideohjelmista ja avoimista ehdotuspyynnöistä sekä siitä, miten hakemuksia täytetään ja hankkeita pannaan täytäntöön;

27.  korostaa, että tekninen apu on nähtävä yksinkertaisena ja joustavana välineenä, jota voidaan sopeuttaa muuttuviin olosuhteisiin; katsoo, että teknisellä avulla on edistettävä hankkeiden kestävyyttä, toisin sanoen niiden ajallista kestoa, siinä olisi keskityttävä koheesiopolitiikan keskeisiin alueisiin ja suosittava pitkän aikavälin tuloksia, esimerkiksi hankkeita, joilla luodaan kestäviä työpaikkoja; korostaa tässä yhteydessä, että teknistä apua voidaan käyttää innovatiivisten ratkaisujen testaamiseen pilottihankkeissa;

28.  kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan entistä paremmin vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella toimista, joita rahoitetaan teknisellä avulla, sekä saavutetuista tuloksista; korostaa, että tarvitaan entistä enemmän avoimuutta, jotta voidaan lisätä teknisen avun näkyvyyttä ja seurata, miten ja missä sitä käytetään, ja toteaa, että tarkoituksena on lisätä vastuuvelvollisuutta myös selkeän kirjausketjun osalta; katsoo, että tässä suhteessa olisi harkittava säännöllisesti päivitettäviä ja julkisesti käytettävissä olevia tietokantoja jäsenvaltioiden suunnittelemista ja toteuttamista toimista siten, että pohjana käytetään ERI-rahastoja koskevasta komission avoimen datan portaalista saatuja kokemuksia;

29.  panee merkille, että tällä ohjelmakaudella jäsenvaltiot ovat voineet valita, sisällytetäänkö tekninen apu toimienpideohjelmaan toimintalinjana vai haluavatko ne tekniseen apuun keskittyvän erityisen toimintaohjelman; kehottaa komissiota analysoimaan, kumpi vaihtoehto on tuottanut parempia tuloksia ja mahdollistanut entistä paremman seurannan ja arvioinnin niin, että jäsenvaltioiden erilaiset institutionaaliset rakenteet otetaan huomioon;

30.  kehottaa lisäämään teknisen avun käyttöä Euroopan alueellisen yhteistyön alalla ja niihin liittyvissä ohjelmissa ja erityisesti rajat ylittävän yhteistyön alalla, koska näillä aloilla on omat erityispiirteensä ja ne tarvitsevat tukea täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa, jotta voidaan tehostaa tätä yhteistyötä ja parantaa asianomaisten ohjelmien vakautta;

31.  kehottaa komissiota pohtimaan kaikkia näitä osatekijöitä, esimerkiksi nykyiseltä ja edelliseltä ohjelmakaudelta saatuja kokemuksia, kun se laatii lainsäädäntöehdotuksia vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa varten;

32.  kehottaa komissiota tekemään sekä keskitetysti että jaetusti hallinnoidusta teknisestä avusta jälkiarvioinnin;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289. (5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470. (6) EUVL L 74, 14.3.2014, s. 1. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkosisältöpalvelujen rajatylittävän siirrettävyyden varmistamisesta sisämarkkinoilla (COM(2015)0627 – C8-0392/2015 – 2015/0284(COD))

P8_TA(2017)0224 A8-0378/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0627),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0392/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 8. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. helmikuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A8-0378/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, tekee siihen huomattavia muutoksia tai aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 18. toukokuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävästä siirrettävyydestä sisämarkkinoilla

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1128.)

(1) EUVL C 264, 20.7.2016, s. 86. (2) EUVL C 240, 1.7.2016, s. 72.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 Euroopan unionin ja Korean tasavallan välisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanosta (2015/2059(INI))

P8_TA(2017)0225 A8-0123/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 tehdyn Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välisen vapaakauppasopimuksen(1),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 1996 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan puitesopimuksen kaupasta ja yhteistyöstä(2) ja neuvoston 19. maaliskuuta 2001 tekemän päätöksen 2001/248/EY(3) kyseisen sopimuksen tekemisestä,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n kauppa- ja investointipolitiikkojen ulkoisista vaikutuksista julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin aloitteisiin EU:n ulkopuolisissa maissa(4),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta(5),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 11. toukokuuta 2011 antaman asetuksen (EU) N:o 511/2011 Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja Korean tasavallan välisen vapaakauppasopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen täytäntöönpanosta(6),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välisen vapaakauppasopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta(7),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välisen kauppasopimuksen tekemisestä(8),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista(9),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(10),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(11),

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen,

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uudesta eteenpäin suuntautuvasta ja innovatiivisesta tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategiasta(12),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207, 208 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0123/2017),

A.  ottaa huomioon, että 1. heinäkuuta 2016 Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välisen vapaakauppasopimuksen voimaantulosta tuli kuluneeksi viisi vuotta;

B.  ottaa huomioon, että komission uudessa kauppastrategiassa ”Kaikkien kauppa” painotetaan, että on tärkeää varmistaa EU:n vapaakauppasopimusten tehokas täytäntöönpano myös käyttämällä niiden riitojenratkaisumekanismia;

C.  ottaa huomioon, että EU:n ja Korean vapaakauppasopimus tuli virallisesti voimaan EU:n jäsenvaltioiden ratifioitua sen 13. joulukuuta 2015;

D.  ottaa huomioon, että EU:n ja Korean vapaakauppasopimus on ensimmäinen EU:n aasialaisen kumppanin kanssa tekemistä uuden sukupolven vapaakauppasopimuksista, joissa tullien poistamisen lisäksi on sääntöjä tullien ulkopuolisten kaupan esteiden poistamisesta, joten se tarjoaa uusia markkinoillepääsymahdollisuuksia palveluille ja investoinneille sekä immateriaalioikeuksien, julkisten hankintojen ja kilpailupolitiikan alalla, ja toimii siten esimerkkinä tuleville vapaakauppasopimuksille;

E.  ottaa huomioon, että EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen voimassaoloaikana

1.  muistuttaa, että EU:n ja Korean vapaakauppasopimus on prosessi eikä kertaluontoinen toimenpide, ja sopimuksen mukaisesti sen toiminnasta olisi käytännössä jatkossakin tehtävä määräaikaisia analyysejä ja arvioita, jotka koskevat kaupan vaikutusta EU:n ja kunkin jäsenvaltion tiettyihin talouden aloihin; korostaa siksi sopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon ja sen määräysten noudattamisen valvonnan tärkeyttä;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että sopimus on johtanut EU:n ja Korean välisen kaupan huomattavaan kasvuun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perehtymään paremmin sopimuksen seurauksiin ja suoriin vaikutuksiin, joita sillä on kuluttajien hyvinvointiin, yrittäjiin ja unionin talouteen, sekä tiedottamaan yleisölle paremmin näistä vaikutuksista;

3.  korostaa, että tehty sopimus oli ennennäkemätön sekä sen soveltamisalan että kaupan esteiden purkamisen nopeuden kannalta, esimerkiksi viisi vuotta sopimuksen voimaantulon jälkeen molemmat osapuolet olivat poistaneet lähes kaikki tuontitullit;

4.  korostaa, että EU:n ja Korean vapaakauppasopimus, kuten muutkin vapaakauppaa, palveluja ja investointeja koskevat sopimukset, vaikuttaa myönteisesti sopimusosapuolten sosioekonomiseen kehitykseen, talouden integraatioon, kestävään kehitykseen sekä maiden ja niiden kansalaisten tuomiseen lähemmäs toisiaan;

5.  panee merkille kansalaisyhteiskuntafoorumin ja kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun, joka on erottamaton osa vapaakauppasopimuksen kokonaispakettia, määräysten mukaisesti perustettujen sisäisten neuvonantajaryhmien työn; muistuttaa, että molemmat osapuolet ovat 13.4 artiklan mukaisesti sitoutuneet kunnioittamaan, edistämään ja toteuttamaan lainsäädännössä ja käytännössä periaatteita, jotka johtuvat niiden ILO-jäsenyyttä koskevista velvoitteista ja työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevasta ILO:n julistuksesta ja joita ovat erityisesti yhdistymisvapaus ja oikeus kollektiivisiin neuvotteluihin; korostaa kuitenkin, että Korean tasavallan edistyminen kauppaa ja kestävää kehitystä koskevassa luvussa määrätyissä tavoitteissa ei ole tyydyttävää ja että edelleen esiintyy yhdistymisvapauden loukkaamista esimerkiksi huolestuttavissa tapauksissa, joissa ammattiliittojen johtajia on pidätetty, ja tapauksissa, joissa on puututtu neuvotteluihin, joiden pitäisi kuulua neuvotteluosapuolten määräysvaltaan; kehottaa siksi komissiota käynnistämään Korean tasavallan hallituksen kanssa sopimuksen 13.14 artiklan mukaiset viralliset kuulemiset, ja jos nämä kuulemiset epäonnistuvat, kehottaa sopimuksen 13.15 artiklassa mainittua asiantuntijapaneelia toteuttamaan toimia ja jatkamaan vuoropuhelua sen johdosta, että Korean tasavallan hallitus on jättänyt noudattamatta eräitä sen tekemistä sitoumuksista, ja erityisesti toteuttamaan sopimuksessa määrättyjen velvoitteiden mukaisesti jatkuvasti ja hellittämättömästi toimia, joilla pyritään varmistamaan, että Korean tasavalta ratifioi keskeiset ILO:n yleissopimukset, joita se ei ole vielä ratifioinut;

6.  korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden kesken on huomattavia eroja etuusjärjestelyjen käyttöasteessa, joka vaihtelee 16 ja 92 prosentin välillä; toteaa, että voimassa olevien etuusjärjestelyjen käyttöasteen parantaminen voisi tuoda EU:n viejille yli 900 miljoonan euron lisähyödyn; kehottaa analysoimaan etuusjärjestelyjen käyttöä tässä kauppasopimuksessa ja muissa kauppasopimuksissa, jotta kauppaetuuksia voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin;

7.  toteaa, että vaikka sopimus täyttää lisääntyvää kahdenvälistä kauppaa ja tiiviimpää kauppakumppanuutta koskevat osapuolten odotukset, seuraavia kysymyksiä olisi analysoitava ja tarkistettava sopimuksen puitteissa ja osana Korean tasavallan kanssa käytäviä keskusteluja, niiden noudattamista olisi valvottava asianmukaisesti ja niiden täytäntöönpanosta huolehdittava, jotta voidaan ratkaista olemassa olevat ongelmat;

8.  panee merkille, että äskettäin on esiintynyt tapauksia, joissa on luotu uusia tullien ulkopuolisia kaupan esteitä, kuten koneita, laitteita ja ajoneuvoja koskevat tekniset normit, joita aiemmin ei ollut olemassa; painottaa, että erityisen mahdotonta on hyväksyä sitä, että useilta eurooppalaisilta autonvalmistajilta on täysin perusteettomasti peruttu ajoneuvotyyppien hyväksyntä; kehottaa komissiota käymään kahdenvälisiä keskusteluja tämän kielteisen ilmiön poistamiseksi;

9.  korostaa, että useat pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) eivät ole tietoisia sopimuksen tarjoamista mahdollisuuksista; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tutkimaan erityisesti pk-yritysten etuusjärjestelyjen käyttöä ja ryhtymään tehokkaisiin toimiin tietoisuuden lisäämiseksi sopimuksen tarjoamista mahdollisuuksista pk-yritysten keskuudessa;

10.  tukee EU:n ja Korean välisten kauppa- ja investointisuhteiden syventämistä ja erityisesti vapaakauppasopimuksen investointeja koskevaa lukua; odottaa, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevaan lukuun liittyvät ongelmat ratkaistaan ennen neuvotteluja investointeja koskevasta luvusta; tukee sopimusosapuolten osallistumista talouskasvun ja kehityksen edistämiseen EU:n ja Korean kansalaisten hyväksi; kehottaa komissiota ja Korean tasavallan hallitusta olemaan käyttämättä vanhaa ISDS-menetelmää neuvotteluissa investointiluvusta, vaan sen sijasta komission ehdottamaa investointituomioistuinjärjestelmää, ja kehottaa komissiota pitkällä aikavälillä kehittämään monenvälisen investointituomioistuinjärjestelmän, joka mahdollisesti korvaisi kaikki investointeja koskevat riitojenratkaisumekanismit nykyisissä ja tulevissa vapaakauppasopimuksissa;

11.  painottaa, että on tärkeää entisestään lisätä kansainvälistä yhteistyötä monenkeskisissä, useammankeskisissä ja alueellisissa kansainvälisissä puitteissa WTO:n yhteydessä, esimerkiksi ympäristöhyödykesopimusta ja palvelukauppasopimusta koskevien neuvottelujen osalta;

12.  painottaa, että EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen strategiset arvot ulottuvat kaupan alaa pidemmälle, sillä se luo vakaan pohjan syvemmälle, pitkäaikaiselle suhteelle ja edistää EU:n ja Korean tasavallan välisen strategisen kumppanuuden luomista;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Korean tasavallan hallitukselle ja kansalliskokoukselle.

(1) EUVL L 127, 14.5.2011, s. 6. (2) EYVL L 90, 30.3.2001, s. 46. (3) EUVL L 90, 30.3.2001, s. 45. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0250. (5) EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 87. (6) EUVL L 145, 31.5.2011, s. 19. (7) EUVL L 127, 14.5.2011, s. 1. (8) EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 113. (9) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94. (10) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31. (11) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0299.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 kahden valtion ratkaisun aikaansaamisesta Lähi-idässä (2016/2998(RSP))

P8_TA(2017)0226 RC-B8-0345/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon YK:n aiemmat päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeussopimukset, joiden sopimusvaltioita Israel ja Palestiina ovat,

–  ottaa huomioon Lähi-idän kvartetin 1. heinäkuuta 2016 päivätyn raportin ja 23. syyskuuta 2016 annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon Lähi-idän rauhanprosessista 18. tammikuuta 2016 ja 20. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro-Välimeri-sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että rauhan aikaansaaminen Lähi-itään on yhä kansainvälisen yhteisön keskeinen painopiste sekä alueen ja maailman vakauden ja turvallisuuden välttämätön edellytys;

B.  toteaa, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja (jäljempänä ’korkea edustaja’) on useaan otteeseen ilmaissut valmiutensa uudistaa ja tehostaa EU:n roolia Lähi-idän rauhanprosessissa; toteaa, että korkea edustaja nimitti huhtikuussa 2015 uuden Lähi-idän rauhanprosessia käsittelevän EU:n erityisedustajan (jäljempänä ’EU:n erityisedustaja’); ottaa huomioon, että erityisedustaja ei ole vielä saanut aikaan tuloksia;

C.  ottaa huomioon, että Lähi-idän kvartetilla ja alueellisilla kumppaneilla, kuten Egyptillä, Jordanialla ja Saudi-Arabialla, on tärkeä rooli pyrittäessä ratkaisemaan arabien ja Israelin välinen konflikti;

D.  toteaa, että jatkuva väkivalta, siviileihin kohdistetut terrori-iskut ja yllyttäminen väkivaltaan pahentavat suuresti epäluuloisuutta ja ovat perustavanlaatuisesti yhteensopimattomia rauhanomaisen ratkaisun kanssa;

E.  ottaa huomioon, että päätöslauselmassaan 2334 (2016) YK:n turvallisuusneuvosto

F.  toteaa, että Palestiinaa käsittelevän EU:n edustajan toimiston mukaan viime kuukausien aikana on purettu erittäin paljon palestiinalaisten rakennelmia;

G.  ottaa huomioon, että Gazan alueella kerrotaan tapahtuneen useita ihmisoikeusloukkauksia;

H.  ottaa huomioon, että molemmilla puolilla olevien vankien ja erityisesti parhaillaan nälkälakossa olevien palestiinalaisvankien tilanne aiheuttaa huolta; ottaa huomioon, että molempien osapuolten olisi täytettävä vankien oikeuksien kunnioittamista koskevat kansainväliset velvoitteensa;

I.  ottaa huomioon, että kaikkien osapuolten olisi tuettava vuoropuhelua ja käytännön yhteistyötä erityisesti turvallisuuden, veden saannin, jätevesihuollon ja energiavarojen sekä Palestiinan talouden vauhdittamisen osalta, ja tarjottava siten alueen suuresti tarvitsema toivon, rauhan ja sovinnon visio;

J.  ottaa huomioon, että EU:n suhteiden molempiin osapuoliin olisi perustuttava kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, joka ohjaa niiden sisäpolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa ja muodostaa näiden suhteiden olennaisen osan;

1.  muistuttaa tukevansa vakaasti Israelin ja Palestiinan konfliktiin kahden valtion ratkaisua, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina ja joka käsittää turvallisen Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, alueellisesti yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa itsemääräämisoikeuden ja kansainvälisen oikeuden täysimääräisen kunnioittamisen pohjalta;

2.  pitää tärkeänä, että osapuolet aloittavat mahdollisimman pian uudet asiakysymyksiä koskevat neuvottelut, joiden tarkoituksena on saavuttaa oikeudenmukainen, kestävä ja kokonaisvaltainen rauha; kehottaa molempia osapuolia välttämään toimia, jotka voivat lisätä jännitteitä, mukaan luettuina yksipuoliset toimenpiteet, jotka voivat vaikuttaa neuvottelujen lopputulokseen, vaarantaa kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden ja lisätä epäluuloa; kehottaa molempia osapuolia vahvistamaan uudelleen sitoutumisensa kahden valtion ratkaisuun ja siten sanoutumaan irti niistä näkemyksistä, joissa tämä ratkaisu torjutaan;

3.  vastustaa ponnekkaasti kaikkia toimia, jotka heikentävät kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuutta, ja kehottaa molempia osapuolia osoittamaan politiikkojensa ja toimiensa kautta, että ne ovat aidosti sitoutuneita kahden valtion ratkaisuun, jotta voidaan rakentaa uudelleen luottamusta; pitää myönteisenä Israelin pääministerin Benjamin Netanyahun ja Palestiinan presidentin Mahmud Abbasin äskettäisellä Yhdysvaltain‑vierailullaan ilmaisemaa sitoutumista yhteistyöhön rauhan hyväksi;

4.  painottaa, että kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden suojelemisen ja säilyttämisen on oltava välitön prioriteetti Euroopan unionin politiikoissa ja toimissa Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ja Lähi-idän rauhanprosessin osalta;

5.  tuomitsee kaikki väkivaltaisuudet, israelilaisiin kohdistuvat terroriteot ja väkivaltaan yllyttämisen, jotka ovat perustavanlaatuisesti yhteensopimattomia rauhanomaisen kahden valtion ratkaisun edistämisen kanssa; toteaa, että kaikkien osapuolten olisi toteutettava tehokkaita toimia väkivallan, terrorismin, vihapuheen ja yllytyksen torjumiseksi, jotta voidaan uudelleen rakentaa luottamusta ja välttää tilanteen kärjistymistä, joka heikentäisi rauhannäkymiä entisestään;

6.  muistuttaa, että siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia, ja korostaa, että viimeaikaiset päätökset uuden siirtokunnan perustamisesta syvälle Länsirannan alueelle, lähes 2 000 asunnon rakentamista koskevien tarjouskilpailujen järjestämisestä sekä siitä, että lisää syvällä Länsirannan alueella olevaa maata julistetaan valtion maaksi, heikentävät entisestään mahdollisuuksia aikaansaada toteuttamiskelpoinen kahden valtion ratkaisu; tuomitsee siirtokuntapolitiikan jatkamisen ja kehottaa Israelin viranomaisia lopettamaan välittömästi siirtokuntien laajentamisen ja aloittamaan niiden purkamisen; pitää erityisesti valitettavana, että knesset hyväksyi 6. helmikuuta 2017 laillistamista koskevan lain, joka sallii palestiinalaisten maille rakennettujen siirtokuntien taannehtivan laillistamisen ilman laillisten yksityisten omistajien suostumusta; odottaa korkeimman oikeuden päätöstä tästä uudesta säädöksestä;

7.  pitää myönteisenä neuvoston 18. tammikuuta 2016 antamien päätelmien 8 kohtaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoutumisesta varmistamaan EU:n voimassa olevan lainsäädännön ja EU:n ja Israelin välisten kahdenvälisten järjestelyjen kattava täytäntöönpano;

8.  kehottaa kvartetin raportin mukaisesti lopettamaan palestiinalaisten kotien sekä EU:n rahoittamien rakennelmien ja hankkeiden tuhoamisen, palestiinalaisperheiden pakkosiirrot ja palestiinalaisten omaisuuden takavarikoimisen Länsirannalla; korostaa asiasta vastaavien EU:n viranomaisten vastuuta pyrittäessä varmistamaan edelleen, ettei EU:n varoja voida ohjata suoraan tai epäsuorasti terroristijärjestöille tai toimintaan, jossa yllytetään terrorismiin;

9.  muistuttaa, että alueen rauhan ja turvallisuuden kulmakivi on, että kaikki valtiolliset ja muut kuin valtiolliset toimijat noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta, mihin sisältyy myös, että ne kantavat vastuun toimistaan;

10.  korostaa, että palestiinalaisten keskinäinen sovinnonteko on tärkeä tekijä kahden valtion ratkaisuun pääsemiseksi, ja pahoittelee palestiinalaisten jatkuvaa epäsopua; tukee EU:n vaatimusta siitä, että palestiinalaisryhmien olisi tehtävä sovinto ja asetettava palestiinalaishallinnon paluu Gazan alueelle ensisijaiseksi tavoitteeksi; kehottaa palestiinalaisryhmiä aloittamaan uudelleen ponnistelut sovinnon aikaansaamiseksi viipymättä ja erityisesti järjestämään jo kauan odotetut presidentin- ja parlamenttivaalit; korostaa, että palestiinalaishallinnon on otettava vastuulleen hallintotehtävät Gazan alueella, myös turvallisuuden ja siviilihallinnon aloilla, ja oltava läsnä rajanylityspaikoilla;

11.  korostaa, että taisteluryhmien toiminta ja laiton asevarustelu ruokkivat epävakautta ja haittaavat viime kädessä toimia neuvotteluratkaisuun pääsemiseksi; kehottaa palestiinalaishallinnon turvallisuusjoukkoja toteuttamaan täysin tehokkaita ja hyvin ajoitettuja toimia, joilla torjutaan näiden taisteluryhmien toimintaa, kuten rakettien ampumista Israeliin; korostaa, että on ehdottomasti estettävä terroristiryhmien aseistautuminen ja niiden harjoittama aseiden salakuljetus, rakettien valmistaminen ja tunnelien rakentaminen;

12.  toistaa kehotuksensa lopettaa Gazan alueen saarto ja ryhtyä alueen pikaiseen jälleenrakentamiseen ja kunnostamiseen;

13.  muistuttaa jäsenvaltioita kesäkuussa 1980 annetusta Venetsian julistuksesta, jossa EU:n jäsenvaltiot ottivat kantaakseen vastuunsa rauhanprosessista; kehottaa hyväksymään EU:n uuden julistuksen tämän vuoden kesäkuussa; pyytää korkeaa edustajaa hyödyntämään tätä uutta julistusta ja käynnistämään rohkean ja kattavan eurooppalaisen rauhanaloitteen alueella;

14.  kehottaa luomaan Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisemista koskevan Euroopan unionin rauhanaloitteen, jolla pyritään kouriintuntuviin tuloksiin sovitussa aikataulussa kahden valtion ratkaisun pohjalta ja jolla on kansainvälinen seuranta- ja täytäntöönpanomekanismi; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää ottaa mukaan muut kansainväliset toimijat erityisesti Lähi-idän kvartetin puitteissa ja ottaen huomioon arabien rauhanaloite; kehottaa hyödyntämään tehokkaasti unionin olemassa olevaa vipuvoimaa ja sen välineitä toimittaessa kummankin osapuolen kanssa rauhanponnistelujen edistämiseksi ja katsoo, että unionin koordinoitu toiminta voi tuoda tuloksia;

15.  tähdentää, että aidon eurooppalaisen rauhanaloitteen tukemiseksi jäsenvaltioiden ensisijaisena velvollisuutena on myötävaikuttaa aktiivisesti yhtenäisen eurooppalaisen kannan muotoilemiseen ja pidättyä yksipuolisista aloitteista, jotka heikentävät unionin toimia; tähdentää, että Euroopan valtion- ja hallitusten päämiehet eivät voi pyytää unionilta ennakoivaa toimimista alueella, jos heidän toisistaan poikkeavat kantansa estävät unionia toimimasta yhtenäisesti korkean edustajan välityksellä;

16.  panee merkille, että Israelissa elävällä palestiinalaisarabien yhteisöllä on tilaisuus toimia ratkaisevassa roolissa pyrittäessä kestävään rauhaan Israelin ja Palestiinan välillä ja että tämän yhteisön osallistumisella ja panoksella on suuri merkitys rauhanprosessin edistämisessä; kehottaa antamaan yhtäläiset oikeudet kaikille Israelin kansalaisille ja pitää tätä perusedellytyksenä palestiinalaisarabien roolin täyttämiselle;

17.  kehottaa unionia tukemaan ja suojelemaan sellaisia kansalaisyhteiskunnan toimijoita, mukaan lukien ihmisoikeusjärjestöt, jotka myötävaikuttavat rauhanponnistuksiin ja luottamuksen rakentamiseen israelilaisten ja palestiinalaisten välillä molemmilla puolilla, ja pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan panosta rauhanprosessissa innovatiivisten uusien ajatusten ja aloitteiden välityksellä;

18.  ehdottaa, että käynnistetään ”Parlamentaarikot rauhan puolesta” -aloite, jonka tavoitteena on tuoda yhteen eurooppalaisia, israelilaisia ja palestiinalaisia parlamentin jäseniä, jotta nämä edesauttaisivat rauhansuunnitelman etenemistä ja täydentäisivät EU:n diplomaattisia toimia;

19.  korostaa, että unionin on edistettävä aloitteita, joilla voidaan myötävaikuttaa luottamuksen rakentamiseen poliittisten toimijoiden, muiden kuin valtiollisten toimijoiden ja taloudellisten toimijoiden välillä sekä konkreettisia kysymyksiä koskevan yhteistyömallin perustamiseen; painottaa tässä yhteydessä sellaisten politiikan alojen tärkeyttä, joilla yhteistyö on välttämätöntä kansalaisten jokapäiväisen elämän kannalta ja joita ovat erityisesti turvallisuus, veden saanti, jätevesihuolto, energiavarat sekä Palestiinan talouden vauhdittaminen;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n erityisedustajalle Lähi-idän rauhanprosessissa, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, kvartetin edustajalle, Arabiliiton pääsihteerille, knessetille ja Israelin hallitukselle, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 Syyriaa koskevasta EU:n strategiasta (2017/2654(RSP))

P8_TA(2017)0227 RC-B8-0331/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta,

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 14. maaliskuuta 2017 antaman yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”EU:n Syyrian-strategian osatekijät” (JOIN(2017)0011) ja 3. huhtikuuta 2017 annetut Syyriaa koskevat neuvoston päätelmät, jotka yhdessä muodostavat uuden Syyriaa koskevan EU:n strategian,

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 annetun Syyrian ja sitä ympäröivän alueen tukemiseksi järjestetyn konferenssin yhteispuheenjohtajien julkilausuman,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 30. joulukuuta 2016 antaman julkilausuman ilmoituksesta lopettaa vihollisuudet Syyriassa ja 23. maaliskuuta 2017 antaman julkilausuman Syyriasta sekä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan EU:n puolesta 9. joulukuuta 2016 antaman julkilausuman Aleppon tilanteesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 6. huhtikuuta 2017 antaman julkilausuman väitetystä kemiallisesta iskusta Syyrian Idlibissä ja 7. huhtikuuta 2017 antaman julkilausuman USA:n iskusta Syyriaan,

–  ottaa huomioon neuvoston päätökset siviiliväestöön kohdistuvista väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa vastuussa oleviin henkilöihin kohdistettavista EU:n rajoittavista toimenpiteistä, mukaan lukien 14. marraskuuta 2016 ja 20. maaliskuuta 2017 tehdyt päätökset,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman Syyrian tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission raportit ja YK:n ihmisoikeusneuvoston antamat päätöslauselmat Syyrian arabitasavallasta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ISIL/Da’eshista ja al‑Nusran rintamasta sekä asiaa koskevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat konfliktista Syyrian arabitasavallassa, erityisesti päätöslauselmat 2218 (2013), 2139 (2014), 2165 (2014), 2191 (2014), 2199 (2015), 2254 (2015), 2258 (2015), 2268 (2016), 2328 (2016), 2332 (2016) ja 2336 (2016),

–  ottaa huomioon 31. lokakuuta 2000 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (2000) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2016 antaman päätöslauselman A/71/L.48, jolla perustettiin kansainvälinen, puolueeton ja riippumaton mekanismi auttamaan Syyrian arabitasavallassa maaliskuusta 2011 lähtien tehdyistä kansainvälisen oikeuden mukaan vakavimmista rikoksista vastuussa olevien tutkinnassa ja syyttämisessä,

–  ottaa huomioon vuoden 2012 Geneven julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n peruskirjan ja kaikki YK:n yleissopimukset, joiden sopimuspuoli Syyria on;

–  ottaa huomioon Rooman perussäännön ja Kansainvälisen tuomioistuimen perustamisasiakirjat,

–  ottaa huomioon tilapäiset tuomioistuimet, myös Jugoslavia-tuomioistuimen (ICTY), Ruanda-tuomioistuimen (ICTR) ja Libanonin erityistuomioistuimen,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyt Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Syyrian sodasta on tullut yksi pahimmista humanitaarisista kriiseistä, joita maailmassa on toisen maailmansodan jälkeen ollut, ja sen kansaan kohdistuvat tuhoisat ja traagiset seuraukset jatkuvat; toteaa, että kohteina on ollut joukoittain siviilejä, myös lapsia, ja he kärsivät edelleen tästä raa’asta sisällissodasta; toteaa, että vuonna 2011 alkaneen konfliktin jälkeen Syyriassa on kuollut yli 400 000 ihmistä; ottaa huomioon, että Syyriassa yli 13,5 miljoonaa ihmistä, lähes kolme neljäsosaa maan jäljellä olevasta väestöstä, tarvitsee kiireellisesti hätäapua, kuten lääkkeitä ja elintarvikeapua, vettä ja suojaa; toteaa, että 6,3 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään maan sisällä, 4,7 miljoonaa ihmistä elää vaikeasti saavutettavilla ja piiritetyillä alueilla ja viisi miljoonaa ihmistä elää pakolaisina naapurimaissa ja laajemmalla alueella; toteaa, että Syyrian kriisi aiheuttaa entistä enemmän epävakautta laajemmalla alueella;

B.  ottaa huomioon, että sen jälkeen kun sota alkoi vuonna 2011, EU ja sen jäsenvaltiot ovat mobilisoineet tammikuusta 2017 lähtien yli 9,4 miljardia euroa Syyrian kriisin helpottamiseen sekä Syyriassa että sitä ympäröivällä alueella ja että EU onkin alueen suurin avunantaja; ottaa huomioon, että EU on myös tukenut huomattavasti pakolaisia vastaanottaneita naapurimaita;

C.  toteaa, että Syyrian konfliktissa on syyllistytty väkivaltaisuuksiin, joihin kuuluu siviileihin kohdistuneita kohdennettuja ja umpimähkäisiä hyökkäyksiä, ilman oikeudenkäyntiä suoritettuja teloituksia, kidutusta ja julmaa kohtelua, tahdonvastaisia katoamisia sekä joukkopidätyksiä ja mielivaltaisia pidätyksiä, kollektiivisia rangaistuksia, hyökkäyksiä terveydenhuoltohenkilökuntaa vastaan ja elintarvikkeiden ja veden saannin estämistä; ottaa huomioon, että Assadin hallinto on saatujen tietojen mukaan vastuussa vankiloissaan tehdyistä lukuisista hirttämisistä, laajamittaisesta kidutuksesta ja useista ilman oikeudenkäyntiä suoritetuista teloituksista; toteaa, että Syyrian hallitus on myös tahallisesti estänyt tärkeiden hyödykkeiden ja palvelujen saannin siviileiltä, elintarvike- ja vesitoimitukset sekä lääkinnällinen apu mukaan luettuina; toteaa, että hyökkäykset ja siviilien nälkään näännyttäminen sotataktiikkana piiritetyillä asuinalueilla merkitsee selvästi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaamista; toteaa, että kaikki nämä rikokset ovat toistaiseksi jääneet rankaisematta;

D.  ottaa huomioon, että Isis/Da’esh ja muut jihadistiryhmät ovat syyllistyneet julmuuksiin, muun muassa raakalaismaisiin teloituksiin ja silmittömään seksuaaliseen väkivaltaan, sieppauksiin, kidutukseen, pakkokäännytyksiin sekä naisten ja tyttöjen orjuuttamiseen; ottaa huomioon, että lapsia on värvätty ja käytetty terrori-iskuihin; toteaa, että tällä hetkellä Isisin/Da’eshin hallinnassa olevien alueiden asukkaiden hyvinvointi ja näiden mahdollinen käyttäminen ihmiskilpinä alueiden vapauttamiseksi käytävien taistelujen aikana ovat vakavia huolenaiheita; toteaa, että näitä voidaan pitää sotarikoksina, rikoksina ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhontana;

E.  ottaa huomioon, että 30. joulukuuta 2016 voimaan tullutta tulitaukoa ei ole noudatettu vaan tietojen mukaan sitä on rikottu useasti kaikkialla Syyriassa ja sen aikana on tapahtunut vakavia välikohtauksia, kuten oletettavasti hallinnon tekemä kemiallinen isku Khan Sheikhounissa ja pommi-isku, joka kohdistui piiritetyistä al-Fu’an ja Kafriyan kaupungeista evakuoituja kuljettaneisiin linja-autoihin; toteaa, että kymmeniä ihmisiä, myös lapsia, kuoli ja useita haavoittui;

F.  toteaa, että useiden selvitysten mukaan Assadin joukot ovat käyttäneet kemiallisia aseita tarkoituksenaan siviilien vahingoittaminen ja tappaminen, mikä on vuonna 2013 tehdyn kemiallisten aseiden poistamista koskevan sopimuksen vastaista; ottaa huomioon, että joukkotuhoaseita käytettiin siviilejä vastaan viimeksi 4. huhtikuuta 2017 Khan Sheikhounin kaupungissa Idlibin maakunnassa, jossa kuoli vähintään 70 siviiliä, joista monet lapsia, ja loukkaantui lisäksi satoja; ottaa huomioon, että Venäjä käytti veto‑oikeuttaan 12. huhtikuuta 2017 torjuakseen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman, jossa olisi tuomittu kiellettyjen kemiallisten aseiden väitetty käyttö Syyriassa ja kehotettu Syyrian hallitusta tekemään yhteistyötä tapauksen tutkinnassa; ottaa huomioon, että Yhdysvallat ilmoitti EU:lle, että koska sen arvion mukaan Syyrian hallinto oli käyttänyt kemiallisia aseita, Yhdysvallat hyökkäsi al-Shayratin lentotukikohtaan Homsin hallintoalueella Syyriassa ja että iskun tarkoituksena oli ehkäistä ja estää kemiallisten aseiden levittämistä ja käyttöä;

G.  toteaa, että EU lisäsi maaliskuussa 2017 pakoteluetteloon neljä korkea-arvoista syyrialaisupseeria, jotka ovat käyttäneet kemiallisia aseita siviiliväestöä vastaan, ja että tämä on linjassa kemiallisten aseiden levittämisen ja käytön vastaisen EU:n toimintapolitiikan kanssa;

H.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker totesi syyskuussa 2016 pitämässään unionin tilaa koskevassa puheessa, että tarvitaan Syyriaa koskeva EU:n strategia; toteaa, että parlamentti kehotti lokakuussa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Federica Mogherinia varmistamaan, että uudella Syyriaa koskevalla strategialla pyritään helpottamaan poliittisen sovintoratkaisun löytymistä Syyriassa, ja sisällyttämään strategiaan seuranta- ja valvontavälineitä, jotta kansainvälisen Syyrian tukiryhmän hyväksymien sitoumusten noudattamista voidaan tehostaa;

I.  ottaa huomioon, että Syyriaa koskevan EU:n strategian tavoitteena on määritellä, miten EU voi ottaa näkyvämmän ja tehokkaamman roolin pyrkimyksissä, joilla Syyrian kriisiin etsitään pysyvää poliittista ratkaisua YK:ssa sovitun kehyksen puitteissa, ja miten se voi tukea sopimuksenteon jälkeistä jälleenrakentamista sitten, kun maassa on uskottava siirtymävaihe; ottaa huomioon, että tässä strategiassa keskitytään kuuteen osa-alueeseen, jotka ovat sodan lopettaminen aidon poliittisen siirtymän avulla, tarkoituksenmukaisen ja osallistavan siirtymävaiheen edistäminen, kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien syyrialaisten humanitaarisiin tarpeisiin vastaaminen, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen, sotarikoksista vastuuseen saamisen edistäminen sekä Syyrian väestön ja yhteiskunnan selviytymiskyvyn tukeminen;

J.  ottaa huomioon, että EU toimi yhteispuheenjohtajana 5. huhtikuuta 2017 Syyrian ja sitä ympäröivän alueen tukemiseksi järjestetyssä konferenssissa, joka keräsi yhteen edustajia yli 70 maasta ja kansainvälisistä järjestöistä sekä Syyrian ja muiden maiden kansalaisyhteiskunnista; ottaa huomioon, että Brysselissä järjestetyssä konferenssissa sovittiin kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta Syyrian kriisin hoitamiseen ja humanitaariseen tilanteeseen vastaamiseksi 3,47 miljardin euron taloudellisesta lisätuesta vuosiksi 2018–2020, johon sisältyy 1,3 miljardia euroa EU:lta, joka on suurin avunantaja Syyrian kriisissä; toteaa, että tämän lisäksi eräät kansainväliset rahoituslaitokset ja avunantajat ovat ilmoittaneet myöntävänsä noin 27,9 miljardia euroa lainoina; toteaa, että Syyrian jälleenrakentamisen kustannukset ovat arviolta 200 miljardia Yhdysvaltain dollaria;

K.  toteaa, että EU antaa tunnustusta Turkille, Libanonille ja Jordanialle ja tukee näitä Syyrian naapurimaita, jotka ovat ottaneet vastaan eniten pakolaisia;

L.  ottaa huomioon, että Venäjä, Iran ja Turkki pääsivät Astanassa, Kazakstanissa, 4. toukokuuta 2017 sopimukseen neljän turvavyöhykkeen perustamisesta; ottaa huomioon, että kolmen allekirjoittajamaan on tarkoitus toimia uusittavan kuuden kuukauden aselevon takaajina myös lähettämällä paikan päälle aseistettuja tarkkailijoita; ottaa huomioon, että tässä sopimuksessa Assadin hallintoa vaaditaan lopettamaan kaikki lennot näiden alueiden yli ja päästämään humanitaarinen apu esteettä kapinallisten hallinnassa oleville alueille; ottaa huomioon, että uusi YK:n johdolla käytävä neuvottelukierros jatkuu tällä viikolla Genevessä ja Venäjän johdolla käytävien neuvottelujen toinen kierros on suunniteltu käytäväksi heinäkuun puolivälissä Kazakstanissa;

M.  ottaa huomioon, että EU on toistuvasti todennut, että Syyrian konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua ja että Syyrian kansan kärsimys, jota ei voida hyväksyä, voidaan lopettaa vain Syyrian johtaman osallistavan siirtymäprosessin avulla; katsoo, että vaikka on selvää, että jälleenrakentaminen voidaan aloittaa vasta poliittisen sopimuksen tekemisen jälkeen, ponnistelut sovinnon aikaansaamiseksi olisi aloitettava niin pian kuin mahdollista ja EU:n olisi tuettava niitä tavoitteenaan turvata vakaus pitkällä aikavälillä; katsoo, että totuuden selvittäminen, vastuuvelvollisuuden ja siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen edistäminen sekä armahdus ovat tässä yhteydessä välttämättömiä;

1.  pitää myönteisinä Syyriaa koskevaa EU:n strategiaa sekä siihen sisältyviä EU:n Syyriaa koskevia strategisia päämääriä ja EU:n tavoitteita sekä Brysselissä järjestetyn konferenssin tuloksia, joissa vahvistettiin monivuotiset sitoumukset; kehottaa kaikkia osallistujia ja kansainvälisiä avunantajia noudattamaan tinkimättä sitoumuksiaan ja jatkamaan tuen antamista myös tulevaisuudessa;

2.  tuomitsee jälleen kerran jyrkästi julmuudet ja laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joihin ovat syyllistyneet kaikki konfliktin osapuolet ja erityisesti Assadin hallinnon joukot liittolaistensa Venäjän ja Iranin tuella ja myös valtiosta riippumattomat aseistetut ryhmät, erityisesti Isis/Da’esh ja Jabhat Fateh al-Sham; painottaa kantanaan, että kaikki kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden rikkomiseen syyllistyneet on asetettava vastuuseen teoistaan; kannustaa kaikkia valtioita soveltamaan yleistoimivallan periaatetta rankaisemattomuuden torjunnassa ja pitää myönteisinä useiden EU:n jäsenvaltioiden tätä koskevia toimia, mukaan lukien espanjalaisen tuomioistuimen päätös ottaa käsiteltäväksi kidutuksesta ja ihmisoikeusrikkomuksista epäillystä yhdeksästä syyrialaisesta tiedusteluvirkailijasta tehty rikosilmoitus; toistaa pyyntönsä, että EU ja sen jäsenvaltiot tarkastelisivat yhdessä samanmielisten maiden kanssa mahdollisuuksia perustaa Syyrian sotarikostuomioistuin, sillä aikaa kun tapausten viemistä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen odotetaan; korostaa, että rikoksiin uskonnollisia, etnisiä ryhmiä ja muita vähemmistöjä vastaan syyllistyvät olisi myös saatava oikeuden eteen; on edelleen vakuuttunut siitä, että konfliktia ei saada ratkaistua eikä Syyriassa saada aikaan kestävää rauhaa ilman, että rikoksiin syyllistyneet joutuvat vastuuseen;

3.  tuomitsee mitä ankarimmin Khan Sheikhounin kaupunkiin Idlibin maakunnassa 4. huhtikuuta 2017 tehdyn järkyttävän kemiallisen ilmaiskun, jonka seurauksena kuoli ainakin 70 siviiliä, myös lapsia ja pelastustyöntekijöitä, ja jonka uhreista monilla oli merkkejä kaasumyrkytyksestä; toteaa, että väite kemiallisten aseiden käytöstä on uskottava Kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) tiedonhankintamatkan perusteella tehdyn alustavan arvion perusteella; korostaa Syyrian velvoitetta noudattaa OPCW:n tiedonhankintamatkan sekä OPCW:n ja YK:n yhteisen tutkintamekanismin suosituksia ja kehottaa Syyriaa myöntämään välittömästi esteettömän pääsyn kaikkiin kohteisiin ja tunnustamaan oikeuden tarkastaa ne; korostaa, että tällaisista hyökkäyksistä vastuussa olevat asetetaan syytteeseen tuomioistuimessa; pitää valitettavana, että Venäjä käyttää toistuvasti veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa ja että se torjui myös YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman, jossa olisi tuomittu viimeisin kemiallinen isku ja vaadittu sen kansainvälistä tutkintaa;

4.  pitää myönteisenä, että on perustettu kansainvälinen, puolueeton ja riippumaton mekanismi auttamaan Syyrian arabitasavallassa maaliskuusta 2011 lähtien tehdyistä kansainvälisen oikeuden mukaan vakavimmista rikoksista vastuussa olevien tutkinnassa ja syyttämisessä; pitää valitettavana, että tällä mekanismilla ei ole vielä täyttä rahoitusta; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan sitoumuksiaan tässä suhteessa;

5.  on edelleen sitoutunut Syyrian yhtenäisyyteen, itsemääräämisoikeuteen, alueelliseen koskemattomuuteen ja itsenäisyyteen ja tukee vahvasti koko Syyriaa koskevaa toimintamallia ja Syyrian kansan demokraattista tulevaisuutta; korostaa, että Syyriaan voidaan saada aikaan rauha vain Syyrian johtamassa poliittisessa prosessissa, jonka myötä järjestetään uuden perustuslain mukaisesti YK:n avustamat ja tarkkailemat vapaat ja rehelliset vaalit; muistuttaa kaikkia osapuolia siitä, että valtakunnallinen ja kattava tulitauko ja rauhanomainen kaikkien osapuolten hyväksyttävissä oleva ratkaisu Syyrian kriisiin voidaan saavuttaa YK:n johdolla ja, kuten vuonna 2012 annetussa Geneven julkilausumassa ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2254 (2015) edellytettiin, pääsihteerin Syyrian-erityislähettilään Staffan de Misturan ja keskeisten kansainvälisten ja alueellisten toimijoiden tuella;

6.  panee merkille tuoreen sopimuksen turvavyöhykkeiden perustamisesta Syyriaan ja tukee tavoitetta vahvistaa tulitaukoa, estää Syyrian hallinnon ilmavoimia lentämästä turvavyöhykkeiden yli ja luoda edellytykset humanitaarisen ja lääketieteellisen avun pääsylle, siirtymään joutuneiden siviilien paluulle koteihinsa ja vaurioituneen infrastruktuurin kunnostamiselle; tuo kuitenkin esille opposition huolen siitä, että sopimus voisi johtaa vaikutusalueiden syntymiseen ja Syyrian jakautumiseen; kehottaa kaikkia osapuolia panemaan täytäntöön Astanan sopimukset ja kolmea Astanan sopimuksen takaajaa varmistamaan tulitauon noudattamisen; korostaa, että on poistettava kaikki mahdolliset tulitaukoon kuulumattomia ryhmiä koskevat epäselvyydet, ja kehottaa kaikkia osapuolia, myös Turkkia, varmistamaan, että sopimuksella ei helpoteta sellaisten joukkojen, jotka ovat liittoutuneet maltillisen opposition kanssa, tai kansainvälisen liittoutuman puolella Isisiä/Da’eshia vastaan taistelevien kohteeksi ottamista; korostaa, että on turvattava täytäntöönpanon kansainvälinen seuranta, ja kannattaa vahvaa YK:n osallistumista;

7.  kehottaa Venäjän liittovaltiota ja Iranin islamilaista tasavaltaa käyttämään vaikutusvaltaansa, jotta Syyrian hallinto pyrkisi aktiivisesti kohtuulliseen kompromissiin, joka päättäisi sisällissodan ja avaisi tietä osallistavalle ja aidolle siirtymälle, ja hyväksyisi tällaisen kompromissin; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan maltillisen opposition tukemista, radikalisoituneiden elementtien tunnistamista ja eristämistä sekä sovinnon edistämistä; kannustaa neuvotteluista vastaavan korkean tason komitean jäseniä osallistumaan jatkossakin YK:n välittämiin neuvotteluihin Genevessä;

8.  on vankasti sitä mieltä, että EU:n on toimittava aktiivisemmin ja hyödynnettävä merkittävää osallistumistaan konfliktin jälkeiseen rahoitukseen sen varmistamisessa, että sillä on merkittävä rooli YK:ssa sovitun kehyksen puitteissa käytävissä neuvotteluissa, ja että sen on turvattava poliittinen siirtymä luomalla erityinen politiikka, jolla pyritään lähentämään eri osapuolia, ja tehostamalla toimiaan aloilla, joilla unioni voi tuoda lisäarvoa; arvostaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan viimeaikaisia pyrkimyksiä tavoittaa alueen keskeisimmät toimijat, jotta turvataan poliittinen siirtymä, konfliktin jälkeinen sovinnonteko ja jälleenrakentaminen; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa aloittamaan konkreettisen suunnitelman laatimisen EU:n osallistumisesta Syyrian jälleenrakentamiseen ja pyrkimään yhteisiin toimiin yhdessä tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen ja rahoituslaitosten sekä alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa; korostaa kuitenkin, että on tärkeää säilyttää vastuu konfliktin jälkeisestä jälleenrakennusprosessista Syyrialla itsellään;

9.  korostaa paikallisten ja kansainvälisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden työn ratkaisevaa merkitystä sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevien todisteiden ja muiden väärinkäytösten, myös kulttuuriperinnön tuhoamisen, dokumentoimisessa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita antamaan näille toimijoille lisäapua; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita rahoittamaan riittävästi järjestöjä, jotka suorittavat julkisiin lähteisiin perustuvaa tutkintaa ja keräävät digitaalisesti todisteita sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, jotta voidaan varmistaa vastuuvelvollisuus ja saattaa syylliset oikeuden eteen;

10.  pitää myönteisenä sitä, että Syyriaa koskevassa EU:n strategiassa painotetaan Syyrian väestön ja yhteiskunnan selviytymiskyvyn tukemista; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan, joilla pyritään tukemaan Syyrian kansan ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämistä myös sellaisten toimijoiden kanssa ja avulla, jotka edistävät ihmisoikeuksia, tasa-arvoa (sukupuolten tasa-arvo ja vähemmistöjen oikeudet mukaan luettuina), demokratiaa ja vaikutusvallan lisäämistä, mahdollisuuksien mukaan Syyriassa sekä sellaisten syyrialaisten pakolaisten kanssa, jotka elävät maanpaossa Syyriaa ympäröivällä alueella tai Euroopassa; korostaa, että kyseisellä valmiuksien kehittämisellä olisi tuettava syyrialaisia siirtymävaiheen hallinnassa (esimerkiksi tiedotusvälineiden sääntelyn, hallinnon hajauttamisen, kuntien hallinnon ja perustuslain laatimisen aloilla) ottaen asianmukaisesti huomioon naisten tarpeet ja heidän roolinsa;

11.  on tyytyväinen siihen, että kansalaisyhteiskunta, naisjärjestöt mukaan luettuina, on tunnustettu pysyvän ratkaisun keskeiseksi osaksi; muistuttaa, että EU:n on edistettävä ja helpotettava kansalaisyhteiskunnan ja naisten asianmukaista osallistumista tai kuulemista rauhanprosessin yhteydessä YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien päätöslauselmien 1325 (2000) ja 1820 (2008) täytäntöönpanoa koskevan EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti; vaatii, että Syyrian uudessa perustuslaissa on otettava huomioon naisten ihmisoikeudet;

12.  jatkaa maailmanlaajuisen liittoutuman toimien tukemista Isisin/Da’eshin torjumiseksi mutta katsoo, että EU:n strategiassa olisi pitänyt tarkastella myös Isisin/Da’eshin ja muiden YK:n nimeämien terroristijärjestöjen vastaista toimintaa koskevia näkökohtia sekä korostaa terrorismin leviämistä edistäneitä perimmäisiä poliittisia ja sosioekonomisia syitä ja määrittää konkreettisia toimia niiden käsittelemiseksi; katsoo lisäksi, että olisi pitänyt käsitellä tapoja, joilla voidaan edistää Syyrian yhteiskunnan monietnisen, ‑uskontoisen ja -tunnustuksellisen luonteen säilyttämistä;

13.  korostaa, että on tärkeää suojella etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä Syyriassa, ja on vakaasti sitä mieltä, että poliittisen prosessin olisi oltava osallistava ja sillä olisi pyrittävä palauttamaan Syyria monitunnustukselliseksi ja suvaitsevaksi valtioksi;

14.  muistuttaa, että on ensiarvoisen tärkeää toteuttaa aikaisessa vaiheessa luottamusta lisääviä toimia, mukaan lukien täysin esteetön humanitaarisen avun pääsy kaikkialle Syyriaan, julkisten peruspalvelujen (sähkö, vesi, terveydenhuolto) järjestäminen, kaikkien kaupunkien piiritysten purkaminen sekä vankien ja panttivankien vapauttaminen; pitää myönteisenä Syyrian hallituksen ja kapinallisryhmien tekemää sopimusta neljän piiritetyn kaupungin evakuoinnista; kehottaa kaikkia osapuolia tukemaan ja edistämään luottamusta lisääviä toimia koskevan kattavan sopimuksen hyväksymistä;

15.  pitää valitettavana, että tuhoisa maan sisäinen konflikti on vienyt maan vuosikymmeniä taaksepäin sosiaalisessa ja taloudellisessa kehityksessä ja ajanut miljoonat ihmiset työttömyyteen ja köyhyyteen, tuhonnut merkittävästi terveys- ja koulutuspalveluja ja aiheuttanut laajoja syyrialaisten pakkomuuttoja ja aivovuotoa; huomauttaa tämän vuoksi, että on tärkeää lisätä muuta kuin humanitaarista apua, jolla pyritään vahvistamaan syyrialaisten selviytymiskykyä ja antamaan uusi alku taloudelle; kehottaa lisäksi EU:n jäsenvaltioita sitoutumaan lujemmin vastuun jakamiseen, jolloin Syyrian sota-alueilta pakenevat pakolaiset saisivat suojelua muualta kuin välittömiltä lähialueilta uudelleensijoittamisen ja humanitaarisiin syihin perustuvien vastaanottojärjestelmien avulla; katsoo kuitenkin, että heti konfliktin päätyttyä olisi tarjottava kannustimia ammattitaitoisille syyrialaisille pakolaisille, jotta he palaisivat Syyriaan ja osallistuisivat jälleenrakentamiseen;

16.  suhtautuu myönteisesti kumppanuuden uusiin painopisteisiin, joista EU on sopinut Jordanian ja Libanonin kanssa, sekä EU:n alkuperäsääntöjen helpottamiseen Jordaniasta peräisin olevan tuonnin osalta; pitää valitettavana, että suuri määrä pakolaisia Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa elää edelleen epävarmoissa sosiaalisissa ja taloudellisissa oloissa ja että he eivät usein pysty löytämään (laillista) työtä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa vaatimaan, että Jordanian ja Libanonin viranomaiset pyrkisivät poistamaan jäljellä olevat (epäviralliset) esteet, jotta voitaisiin tukea laajempia mahdollisuuksia itsenäiseen ammatinharjoittamiseen ja noudattaa sitoumuksia työpaikkojen luomisesta naisille ja nuorille;

17.  tukee täysin tavoitetta, jonka mukaan Syyriassa ja sen lähialueilla varmistetaan ”yhtään sukupolvea lapsia ei menetetä” -aloitteen toteuttaminen, ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia sen tavoitteen saavuttamiseksi, että kaikille pakolaislapsille ja haavoittuvassa asemassa oleville lapsille järjestetään vastaanottavissa yhteisöissä laadukasta koulutusta, johon tytöillä ja pojilla on yhtäläinen mahdollisuus päästä; korostaa, että on otettava huomioon pakolaisleireissä annettava usein epävirallinen koulutus ja tuettava traumatisoituneiden lasten psyykkistä kuntoutusta;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, kansainvälisen Syyrian tukiryhmän jäsenille ja kaikille Syyrian konfliktin osapuolille ja varmistamaan tämän tekstin kääntämisen arabiaksi.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 tieliikenteestä Euroopan unionissa (2017/2545(RSP))

P8_TA(2017)0228 B8-0290/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 artiklan,

–  ottaa huomioon verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä 17. kesäkuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/62/EY(1),

–  ottaa huomioon maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY(2),

–  ottaa huomioon tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006(3),

–  ottaa huomioon maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009(4),

–  ottaa huomioon maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1072/2009(5),

–  ottaa huomioon kansainvälisen linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/2009(6),

–  ottaa huomioon tieliikenteessä käytettäviä ajopiirtureita koskevan, 4. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 165/2014(7),

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpanosta: tilannekatsaus ja kohti kestävää liikkuvuutta”(8),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman logistiikasta EU:ssa ja eri liikennemuotojen yhdistämisestä uusissa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen käytävissä(9),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman pienten liikennealan yritysten uusista mahdollisuuksista ja yhteistyöhön perustuvista liiketoimintamalleista(10),

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antaman kertomuksen unionin maantieliikennemarkkinoiden tilanteesta (COM(2014)0222),

–  ottaa huomioon liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta 11. maaliskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/413(11),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevasta eurooppalaisesta strategiasta (COM(2016)0501) ja komission tiedonannon liikenteestä ja CO2-päästöistä (COM(1998)0204),

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen ja siinä annetun sitoumuksen maapallon lämpötilan nousun pitämisestä selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä toimien jatkamisesta kyseisen nousun rajoittamiseksi edelleen alle 1,5 celsiusasteeseen,

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 annetun Amsterdamin julistuksen verkottuneita ja automatisoituja ajoneuvoja koskevasta yhteistyöstä – Kohti verkottuneiden ja automatisoitujen ajoneuvojen kehittämistä Euroopan maanteille,

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa(12),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Eurooppalainen strategia vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten – ensimmäinen virstanpylväs matkalla kohti vuorovaikutteista, verkkoon liitettyä ja automatisoitua liikkumista” (COM(2016)0766,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että komission olisi annettava pikaisesti maanteiden tavaraliikenteen markkinoita koskevia lainsäädäntöehdotuksia (jäljempänä maantieliikennealoitteet), jotta voidaan kartoittaa ja ratkaista ongelmia, joita alalla ilmenee;

B.  ottaa huomioon, että unionin maantieliikenteen ala työllistää suoraan viisi miljoonaa ihmistä ja muodostaa lähes kaksi prosenttia unionin BKT:stä ja että alalla toimii 344 000 henkilöliikennettä harjoittavaa yhtiötä ja yli 560 000 tavaraliikennettä harjoittavaa yhtiötä(13);

C.  ottaa huomioon, että vuonna 2013 unionin maanteillä kuljettiin kaikkiaan 5 323 miljardia matkustajakilometriä ja että 28 jäsenvaltion unionissa tästä määrästä kuljettiin 72,3 prosenttia henkilöautoilla ja 8,1 prosenttia busseilla ja linja-autoilla(14);

D.  toteaa maantieliikenteen turvallisuuden olevan edelleen ajankohtainen aihe unionissa, sillä vuonna 2015 maantieliikenteessä loukkaantui vakavasti 135 000 ihmistä ja 26 100 menehtyi;

E.  toteaa, että maantieliikenne toimii Euroopan talouden moottorina ja että alan olisi pysyttävä edelläkävijänä talouskasvun ja työpaikkojen lisäämisessä ja kilpailukyvyn ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä; toteaa samalla, että alasta on tehtävä kestävämpi ja sillä on huolehdittava kunnollisista työoloista ja sosiaalisista oikeuksista;

F.  toteaa, että Eurooppa on maantieliikennealan johtava maailmanluokan toimija sekä valmistuksessa että kuljetuksissa, ja pitää ratkaisevana, että Euroopan maantieliikennettä kehitetään edelleen, siihen investoidaan ja sitä uudistetaan kestävästi ja ympäristöystävällisesti, jotta se voi säilyttää teknologisen johtoasemansa globaalissa taloudessa, jota leimaa entistä suuremmassa määrin vahvojen toimijoiden ja uusien liiketoimintamallien esiin nouseminen;

G.  toteaa, että maantieliikenteessä ollaan edelleen luopumassa vaiheittain fossiilisista polttoaineista ja että alan energiatehokkuutta ja kestävyyttä on parannettava erityisesti vaihtoehtoisten polttoaineiden, vaihtoehtoisten käyttövoimalaitteiden ja digitalisoinnin avulla kiireellisesti ja kustannustehokkaasti ja kilpailukykyä heikentämättä;

H.  toteaa, että liikenteellä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksessa, sillä ala aiheuttaa noin 23,2 prosenttia unionin kaikista kasvihuonekaasupäästöistä, ja maantieliikenne puolestaan aiheutti vuonna 2014 kaikkiaan 72,8 prosenttia liikenteen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä;

I.  ottaa huomioon, että tieruuhkien aiheuttaman ajanhukan ja lisääntyneen polttoaineen kulutuksen ja pilaantumisen arvioidaan nipistävän noin yhden prosentin unionin BKT:stä;

J.  toteaa, että jäsenvaltiot asettavat yhä enemmän sääntelyyn perustuvia esteitä maanteiden kansainväliselle tavaraliikenteelle;

K.  toteaa, että multimodaalisten verkkojen ja eri liikennemuotojen ja palvelujen yhdistämisen mahdolliset hyödyt matkustaja- ja tavaraliikenteen yhteyksien ja tehokkuuden parantamisessa auttavat vähentämään hiilipäästöjä ja muita haitallisia päästöjä;

L.  toteaa, että kabotaasiliikennettä koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpano on jäänyt jäsenvaltioissa puutteelliseksi;

M.  toteaa, että työoloja, sosiaalisia oikeuksia ja maantieliikenteen turvallisuutta koskevan voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ilmenee unionin alueella huomattavia eroja;

Kilpailukyvyn ja innovoinnin parantaminen maantieliikenteen alalla

1.  katsoo, että maantieliikennealoitteissa olisi edistettävä kipeästi kaivattua kestävämpää, turvallisempaa, innovatiivisempaa ja kilpailukykyisempää eurooppalaista maantieliikennettä, jatkettava maantieliikenteen infrastruktuurin kehittämistä maantieliikenteen tehokkuuden ja logistiikan parantamiseksi, varmistettava toimijoiden yhdenvertaiset toimintaedellytykset globaaleilla markkinoilla ja maanteiden henkilö- ja tavaraliikenteen sisämarkkinoiden toteuttaminen ja niiden toiminnan parantaminen sekä luotava pitkän aikavälin strategia Euroopan maantieliikenteen alaa varten;

2.  katsoo myös, että maantieliikennealoitteilla olisi edistettävä ajoneuvojen teknistä kehittämistä ja vaihtoehtoisia polttoaineita, lisättävä liikennejärjestelmien ja -muotojen yhteentoimivuutta ja varmistettava, että liikenteen alan pk-yritykset pääsevät markkinoille;

3.  kehottaa komissiota ottamaan maantieliikennealoitteita laatiessaan huomioon 9. syyskuuta 2015 annetun parlamentin päätöslauselman liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpanosta; korostaa, että maantieliikennettä tarkasteltaessa on sovellettava kokonaisvaltaista pitkän aikavälin lähestymistapaa eri liikennemuotoja yhdistävää ja kestävää liikennettä korostavan unionin liikennepolitiikan mukaisesti;

4.  kehottaa komissiota ottamaan liikkuvuutta maanteillä koskevaa aloitepakettia laatiessaan vastaavasti huomioon parlamentin 14. syyskuuta 2016 antaman päätöslauselman sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa;

5.  korostaa, että maantieliikenne edistää merkittävästi työllisyyttä ja kasvua unionissa ja että talouden tilanne kytkeytyy tiiviisti unionin maantieliikenteen alan kilpailukykyyn; edellyttää siksi ennakoivaa politiikkaa, jolla tuetaan ja kehitetään kestävää maantieliikennettä huolehtien oikeudenmukaisesta kilpailusta etenkin pk-yritysten kannalta ja otetaan huomioon alan tuleva digitaalinen, teknologinen ja ekologinen kehitys, samalla kun työntekijöitä kannustetaan kartuttamaan taitojaan;

6.  kehottaa Euroopan maantieliikenteen alaa hyödyntämään digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia; kehottaa komissiota kehittämään sekä ajoneuvojen välisten että ajoneuvon ja infrastruktuurin välisten viestiyhteyksien infrastruktuuria, jotta voidaan kohentaa maantieliikenteen turvallisuutta ja tehokkuutta ja pohjustaa tulevaa liikkuvuutta maanteillä; tähdentää, että on kehitettävä ajoneuvoja koskevaa teknologian siirtoa, lisättävä logistista tukea sekä laadittava soveltuvia määritelmiä ja sääntöjä tässä asiassa; kehottaa komissiota laatimaan soveltuvan sääntelyjärjestelmän verkottuneelle ja automatisoidulle ajamiselle sekä uusille yhteistyöhön perustuville liiketoimintamalleille;

7.  kehottaa komissiota lisäämään unionin henkilö- ja tavaraliikenteen ja erityisesti sähköisten tietullijärjestelmien yhdenmukaistamista, koska nykyinen yhdenmukaistamisen puute aiheuttaa lisäkustannuksia liikenteessä; kannustaa käyttämään tällöin digitaalista teknologiaa (sähköisiä vakiomuotoisia asiakirjoja, sähköisiä kuljetusasiakirjoja, älykkäitä ajopiirtureita jne.), jotta voidaan taata täysin toimivat sisämarkkinat;

Rajat ylittävän liikkuvuuden helpottaminen maantieliikenteessä

8.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan asiaa koskevat unionin säännöt täytäntöön huolellisemmin ja kehottaa komissiota valvomaan täytäntöönpanoa tarkemmin, mukaan lukien rajat ylittävä yhteistyö sekä voimassa olevan lainsäädännön tulkitseminen ja asianmukainen ja syrjimätön täytäntöönpano, ja huolehtimaan kansallisten säännösten yhdenmukaistamisesta; katsoo, että komission olisi käynnistettävä rikkomismenettelyjä markkinoita vääristäviä lakeja ja toimenpiteitä vastaan, kun se on oikeudellisesti perusteltua;

9.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä Euro Contrôle Route ‑organisaation ja Euroopan liikennepoliisiverkoston (Tispol) kanssa, jotta voidaan parantaa maantieliikennettä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa Euroopassa ja kehittää vahva mekanismi, jolla varmistetaan voimassa olevan säännöstön yhtäläinen ja asianmukainen täytäntöönpano, esimerkiksi tukemalla jäsenvaltioita sertifioinnissa ja standardoinnissa, teknisen asiantuntemuksen hyödyntämisessä, tietojen keräämisessä sekä koulutus- ja tarkastustehtävissä ja järjestämällä foorumeita, joilla kansalliset asiantuntijat ja viranomaiset voivat vaihtaa tietoja;

10.  pyytää jäsenvaltioita tehostamaan etenkin ajo- ja lepoaikojen sekä kabotaasiliikennemääräysten noudattamista koskevia tarkastuksia sekä asettamaan vaikuttavia, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia; kehottaa komissiota nopeuttamaan ajoneuvoissa olevien digitaalisten laitteiden, kuten älykkäiden ajopiirtureiden, ja sähköisten rahtikirjojen (e-CMR) pakollista käyttöä, jotta voidaan parantaa asiaa koskevien unionin määräysten noudattamisen valvontaa ja vähentää hallinnollisia kustannuksia;

11.  kehottaa komissiota jatkamaan kevyissä ja raskaissa hyötyajoneuvoissa olevia pakollisia turvavarusteita (esimerkiksi varoituskolmiot, heijasteliivit, varalamput ja alkometrit) koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista;

12.  kehottaa komissiota tarkastelemaan keinoja vähentää kansallisten lainsäädäntöjen eroista aiheutuvaa hallinnollista ja taloudellista rasitusta, jotta voidaan edistää kuljetuspalvelujen tarjoamisen vapautta koko unionissa;

13.  korostaa, että johdonmukainen, oikeudenmukainen, avoin, syrjimätön ja epäbyrokraattinen tiemaksujärjestelmä, joka toteutettaisiin EU:n tasolla ja suhteutettaisiin tienkäyttöön sekä kuorma-, linja- ja henkilöautoista aiheutuviin ulkoisiin kustannuksiin (”käyttäjä maksaa”- ja ”aiheuttaja maksaa” -periaatteet), edistäisi maanteiden infrastruktuurin rapautumista, ruuhkaantumista ja pilaantumista koskevien ongelmien ratkaisemista; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön järjestelmän, jolla varmistetaan syrjimättömyys ja vältetään henkilöautoihin unionissa sovellettavat hajanaiset maksujärjestelmät;

14.  kehottaa komissiota ehdottamaan eurooppalaista sähköistä tiemaksujärjestelmää koskevan direktiivin muuttamista ja katsoo, että direktiiviin olisi sisällytettävä ”aiheuttaja maksaa” -periaatteeseen perustuva ulkoisten kustannusten elementti ja että järjestelmän olisi oltava täysin yhteensopiva maksujen perimistä koskevien yhdenmukaistettujen teknisten standardien käyttöönoton edistämisen tavoitteen kanssa; katsoo, että järjestelmän olisi perustuttava avoimuuteen, ajoneuvoihin asennettujen erilaisten älykkäiden liikennejärjestelmien laitteiden kehittämisen ja integroinnin tehostamiseen sekä lainsäädännön selkeyttämiseen, jotta sähköisten tiemaksupalvelujen tarjoajien oikeudet voidaan määritellä ja suojata paremmin ja tehdä niiden velvoitteiden täyttämisestä mutkattomampaa;

15.  katsoo, että syrjäisillä jäsenvaltioilla ja mailla, joilla ei ole todellisia vaihtoehtoja maantieliikenteelle, on enemmän vaikeuksia päästä unionin sisämarkkinoiden ytimeen; kehottaa komissiota sisällyttämään maantieliikennealoitteisiin mekanismin, jolla huojennetaan syrjäisiltä alueilta käsin tarjottavien maantieliikennetoimista perittäviä maksuja;

16.  korostaa, että vuokratut ajoneuvot ovat yleensä markkinoiden uusimpia ja ympäristöystävällisimpiä ja edistävät siten maantieliikenteen alan tehokkuutta; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan uudelleen vuokrattuja ajoneuvoja koskevia nykyisiä sääntöjä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat kieltää käyttämästä tällaisia ajoneuvoja kansainvälisessä liikenteessä;

17.  on huolissaan siitä, että kansalliset viranomaiset eivät ole puuttuneet ajopiirtureita ja kabotaasiliikennettä koskeviin petostapauksiin, ja kehottaa siksi komissiota paneutumaan näihin ongelmiin muun muassa käyttämällä uutta teknologiaa, yksinkertaistamalla ja selkeyttämällä kabotaasiliikennettä koskevia vaatimuksia ja tehostamalla viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, jotta sääntöjä noudatettaisiin paremmin koko unionissa ja kabotaasiliikennettä kyettäisiin valvomaan paremmin;

18.  katsoo, että lainsäädännöllisten vaatimusten olisi oltava oikeassa suhteessa harjoitettuun liiketoimintaan ja yrityksen kokoon nähden; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, onko edelleen perusteltua jättää kevyet hyötyajoneuvot eräiden unionin sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, sillä niitä käytetään yhä enemmän kansainvälisessä tavaraliikenteessä, ja pyytää komissiota esittämään selvityksen tämän lisääntyvän käytön aiheuttamista taloudellisista vaikutuksista sekä ympäristö- ja turvallisuusvaikutuksista;

19.  tähdentää, että maantieliikenteen liikkuvuutta liittymisneuvotteluja käyvien naapurimaiden rajojen yli olisi helpotettava parantamalla maantieliikenteen infrastruktuuria, merkinantoa ja sähköisiä järjestelmiä koskevien standardien yhdenmukaistamista, millä varmistetaan pullonkaulojen poistaminen etenkin Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkosta;

Sosiaalisten olojen ja turvallisuusmääräysten parantaminen

20.  tähdentää, että koko unionissa sovellettava kuljetuspalvelujen tarjoamisen vapaus ei saisi oikeuttaa työntekijöiden perusoikeuksien loukkaamista eikä heikentää voimassa olevaa työlainsäädäntöä, jolla säädetään muun muassa lepoajoista, työaikajärjestelyistä, jaksoista muualla kuin kotiasemalla, mahdollisuuksista parantaa ammattitaitoa, kehittämiskoulutuksesta, urakehityksestä, työterveydestä ja -turvallisuudesta, hoitoon pääsystä ja sosiaaliavustuksista sekä vähimmäispalkkatasosta;

21.  pitää erittäin tärkeänä muistuttaa komissiota sitoumuksista, joita se on tehnyt Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa ehdotuksessaan ja jotka koskevat erityisesti seuraavia:

muistuttaa, että mikään komission tekemä tieliikennealoite ei saa olla tämän periaatteen vastainen eikä vaarantaa työntekijöiden oikeuksia kyseisellä alalla;

22.  on huolissaan sosiaalisesti ongelmallisista liiketoimintatavoista, jotka aiheuttavat myös turvallisuusriskejä maantieliikenteessä ja kytkeytyvät lähinnä kabotaasiliikennettä koskeviin sääntöihin ja niin kutsuttuihin postilaatikkoyrityksiin (kyse on etenkin näennäisestä itsenäisestä ammatinharjoittamisesta ja tahallisista väärinkäytöksistä tai voimassa olevan unionin tai kansallisen lainsäädännön kiertämisestä, joka mahdollistaa vilpillisen kilpailun kehittymisen, kun työvoima- ja toimintakustannuksia pyritään minimoimaan laittomin keinoin, ja johtaa unionin sääntöjen selkeyden puutteen sekä kansallisen tason vaihtelevien tulkintojen ja täytäntöönpanoratkaisujen seurauksena työntekijöiden oikeuksien loukkaamiseen);

23.  kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen sijoittautumisoikeutta koskevia vaatimuksia, jotta maantieliikenteen alalta voidaan karsia postilaatikkoyritykset;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita paneutumaan pikaisesti kuljettajien väsyneisyyttä koskeviin kysymyksiin, mukaan lukien sen varmistaminen, että kaikilla maantieliikenteen infrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla kohennetaan kuljettajille ja etenkin pitkän matkan kuljettajille tarkoitettuja tiloja ja palveluja ja että lepotaukoja koskevaa lainsäädäntöä noudatetaan tinkimättä;

25.  kehottaa komissiota selkeyttämään kabotaasiliikennettä ja maantieliikenteen ammattiin pääsemistä koskevia sääntöjä ja parantamaan niiden täytäntöönpanoa, jotta voidaan torjua tehokkaasti petoksia ja väärinkäytöksiä;

26.  torjuu kabotaasiliikenteen vapauttamisen jatkamisen ja erityisesti rajattoman kabotaasitoiminnan tietyn ajan kuluessa;

27.  kehottaa komissiota selkeyttämään työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin säännösten soveltamista maantieliikenteen alalla sekä parantamaan niiden täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa;

28.  tähdentää, että Euroopassa on pulaa ammattikuljettajista, mikä johtuu kuljetuspalvelujen kysynnän lisääntymisestä, kansainvälisen kaupan nopeasta kehittymisestä ja väestörakenteesta; kehottaa siksi komissiota helpottamaan nuorten miesten ja naisten ammattiin pääsemistä ja käsittelemään kuljettajien kehnojen työolojen ongelmaa ja tienvarsien laadukkaan infrastruktuurin puuttumista;

29.  korostaa, että unionin maantieliikenteen alan sosiaalisia vaatimuksia ja oikeuksia koskevan kansallisen lainsäädännön erot merkitsevät alan toimijoille ja etenkin pk-yrityksille huomattavaa ja suhteetonta hallinnollista estettä, mutkistavat oikeudellista järjestelmää, haittaavat maantieliikenteen alan sisämarkkinoiden perustamista ja johtavat palveluiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteisiin;

30.  kehottaa komissiota laatimaan tulevia maantieliikenteen aloitteita koskevia ehdotuksia, joissa eritellään tarkemmin palvelujen tarjoamisen vapaus ja sijoittumisvapaus ja joiden tarkoituksena on varmistaa, että liiketoiminta sellaisessa jäsenvaltiossa, johon yhtiö ei ole sijoittautunut, on luonteeltaan tilapäistä, ja varmistaa, että työntekijöihin sovelletaan sen maan lainsäädäntöä, jossa on heidän tavanomainen työpaikkansa tai jossa he harjoittavat suurimmaksi osaksi ammatillista toimintaansa;

31.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita paneutumaan maantieliikenteessä tehtävän työn laatuun, etenkin koulutukseen, sertifiointiin, työoloihin ja urakehitykseen, jotta voidaan luoda laadukkaita työpaikkoja, kehittää tarvittavia taitoja ja lujittaa unionin maantiealan toimijoiden kilpailukykyä ja tehdä siten alasta houkuttelevampi nuorten kannalta; kehottaa huolehtimaan samalla kuljettajien työ- ja yksityiselämän asianmukaisesta tasapainosta;

32.  kehottaa komissiota tarkistamaan yhdistettyjä kuljetuksia koskevaa direktiiviä 92/106/ETY monia liikennemuotoja hyödyntävän liikenteen lisäämiseksi ja epäoikeudenmukaisten käytäntöjen lopettamiseksi ja sen varmistamiseksi, että yhdistettyihin kuljetuksiin liittyvää sosiaalilainsäädäntöä noudatetaan;

33.  kehottaa komissiota arvioimaan ”sähköisen ja integroidun käyttäjätiedoston” luomista kaikille yhteisön käyttöluvan nojalla toimiville liikenteenharjoittajille, jotta voidaan koota yhteen kaikki tienvarsitarkastuksissa kerätyt liikenteenharjoittajia, ajoneuvoja ja kuljettajia koskevat asiaankuuluvat tiedot;

34.  korostaa, että unionin lepotilajärjestelmä on riittämätön ja epätarkoituksenmukainen; kehottaa siksi jäsenvaltioita laatimaan yhteistyössä komission kanssa suunnitelman kapasiteetin ja käyttäjäystävällisten turvallisten lepoalueiden rakentamiseksi/järjestämiseksi huolehtien siitä, että niillä on riittävästi pysäköintipaikkoja, saniteettitiloja ja lyhytaikaiseen yöpymiseen tarkoitettuja hotelleja, etenkin liikenteen strategisiin pisteisiin/solmukohtiin, joiden liikennemäärät voivat olla suuria;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita paneutumaan ajo- ja lepoaikojen nykyisiin epätarkoituksenmukaisuuksiin, kun kuljettajat joutuvat usein vetäytymään tuntien ajaksi levolle, vaikka he ovat vain muutaman kilometrin päässä asema- tai kotipaikastaan; kehottaa komissiota ottamaan asian huomioon, kun se tarkistaa tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annettua asetusta (EY) N:o 561/2006;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan koko unionia koskevan tavoitteen maantieliikenteessä tapahtuvien vakavien loukkaantumisten vähentämisestä;

37.  kehottaa komissiota teettämään koko unionin kattavan tieteellisen tutkimuksen kuljettajien väsymyksen vaikutuksista linja-autoliikenteeseen sekä paketti- ja kuorma-autojen rahtiliikenteeseen;

38.  kehottaa komissiota käynnistämään viipymättä yleistä turvallisuutta koskevan asetuksen (EY) N:o 661/2009 uudelleen tarkastelun ja ottamaan huomioon uudet teknologiat ja standardit (mukaan lukien ainakin hätätilanteiden tiedot rekisteröivät laitteet, suoran näkökentän standardit, älykäs nopeudensäätö ja rengaspaineen seuranta);

39.  korostaa, että unionin maanteiden turvallisuutta on parannettava ja että on saavutettava tavoite kuolemantapausten ja vakavien loukkaantumisten vähentämisestä puoleen vuoteen 2020 mennessä; kannattaa vaikutustenarviointia, jota komissio käyttää maantieliikenteen infrastruktuurin turvallisuuden hallintaa koskevan lainsäädäntökehyksen uudelleentarkastelussa;

Vähäpäästöisen maantieliikenteen edistäminen

40.  toteaa, että maantieliikenteen resurssitehokkuutta on parannettava ja että on vahvistettava sen roolia nykyaikaisessa synkromodaalisessa liikenneverkossa, jotta kyetään hyödyntämään tehokkaammin nykyistä kapasiteettia, parantamaan ajoneuvojen käyttöastetta, edistämään pienempien ja kevyempien ajoneuvojen käyttöä, henkilöautojen yhteiskäyttöä ja kimppakyytejä sekä vähentämään pyöriä neljästä kahteen; pitää digitalisaatiota olennaisena tekijänä pyrittäessä parantamaan resurssitehokkuutta;

41.  tähdentää, että vuonna 2015 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Pariisin sopimuksen (COP21) tavoitteiden saavuttaminen, liikennealan hiilestä irtautuminen ja ilmanlaadun parantaminen olisi toteutettava edistämällä sähköön perustuvaa liikkuvuutta, polttoainekennoja ja muita edistyneitä käyttövoimajärjestelmiä, etenkin sellaisia, joiden kohdalla Euroopalla on merkittävää teknologista etua;

42.  kehottaa komissiota laatimaan kunnianhimoisia ehdotuksia kuorma-autoja ja linja-autoja koskevista hiilidioksidinormeista, jotta maantieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä kyetään vähentämään; pyytää komissiota tarkastelemaan edelleen mahdollisuuksia nopeuttaa siirtymistä vähäpäästöiseen liikenteeseen ottamalla käyttöön jälkiasentamista koskevia kannustimia;

43.  edellyttää konkreettisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan ”käyttäjä maksaa”- ja ”aiheuttaja maksaa” -periaatteiden toteutuminen maantieliikenteessä, mukaan lukien ohjeet ja parhaat käytänteet; edellyttää, että yhdenvertaiset toimintaedellytykset varmistetaan unionin kaikilla alueilla;

44.  korostaa, että sähköistä tiemaksujärjestelmää koskevan direktiivin uudelleentarkastelulla voitaisiin edistää ympäristöystävällisempiä ajoneuvoja ja ajoneuvojen yhteiskäyttöä;

45.  korostaa asianmukaisen infrastruktuurin suurta merkitystä vaihtoehtoisten polttoaineiden käytölle maantieliikenteessä ja kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kannustinmalleja, joilla huolehditaan vaihtoehtoisten polttoaineiden kattavasta toimitusverkosta;

46.  edellyttää tehokkaita kansallisia toimintakehyksiä, joilla edistetään vaihtoehtoisia polttoaineita (esimerkiksi sähköä, hybridivoimanlähteitä, vetyä ja paineistettua maakaasua) käyttävien ajoneuvojen yleistymistä, ja vaatii tarvittavan tankkaus-/latausinfrastruktuurin nopeaa käyttöön ottamista;

47.  toteaa, että innovatiiviset ja vähäpäästöiset maantieliikenteen ajoneuvot ja infrastruktuuri helpottavat maanteiden, rautateiden ja satamien välisiä siirtymiä ja yhteyksiä ja kannustavat siten siirtymään ympäristöystävällisempiin kuljetusmuotoihin henkilö-, matkustaja- ja rahtiliikenteessä;

48.  katsoo, että kimppakyydit ja autojen yhteiskäyttö muodostavat merkittävän potentiaalin yhteyksien kestävään kehittämiseen muun muassa syrjäisimmillä alueilla sekä vuoristo- ja maaseutualueilla; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia helpottamaan yhteistyöhön perustuvien liiketoimintamallien käynnistämistä tällä alalla;

49.  pyytää komissiota tarkastelemaan useissa jäsenvaltioissa perustettuja vähäpäästöisiä alueita ja mahdollisuutta ottaa käyttöön yhteisiä perusteita/sääntöjä tällaisten alueiden perustamista/toimintaa varten;

50.  toteaa, että älykkäät liikennejärjestelmät, kuten vuorovaikutteiset älykkäät liikennejärjestelmät ja innovaatiot, kuten sähköautoa ajon aikana lataava moottoritie (johdinteknologialla varustetut sähkökäyttöiset kuorma-autot) ja saattueajo saattavat olla merkittävässä roolissa liikennejärjestelmän tehokkuutta, turvallisuutta ja ympäristötehokkuutta parannettaessa; kehottaa siksi komissiota kannustamaan älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämiseen ja käyttämiseen ja edistämään innovointia;

51.  toteaa, että tyhjäkäynti on edelleen huomattavaa maantieliikenteessä, mikä vahingoittaa ympäristöä; muistuttaa, että vuonna 2012 lähes neljännes (23,2 prosenttia) kaikista unionin raskaiden hyötyajoneuvojen ajokilometreistä kuljettiin ilman lastia ja että tyhjillään ajon korkea osuus johtuu kabotaasiliikenteen nykyisistä rajoituksista, jotka estävät kuljettajia ottamasta lisää lastia ja parantamasta siten ympäristötehokkuuttaan; korostaa siksi markkinoiden avaamisen myönteistä vaikutusta maantieliikenteen ympäristötehokkuuteen;

52.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita maantieliikenteen alan hiilestä irtautumista varten nopeuttamaan siirtymistä perinteisiä fossiilisia polttoaineita käyttävistä ajoneuvoista kestäviin sähkökäyttöisiin ajonevoihin, kuten sellaisiin ajoneuvoihin, joissa käytetään vetypolttokennoja;

53.  kannustaa komissiota päivittämään liikenteen ulkoisia kustannuksia koskevan ohjeistuksensa, mukaan lukien uudet tiedot todellisen ajotilanteen päästöistä sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset vahingot;

54.  tähdentää, että vaihtoehtoisiin ja uusiutuviin energialähteisiin siirtymisen tavoitteet maantieliikenteessä olisi saavutettava käyttämällä energiamuotojen yhdistelmää ja soveltamalla nykyisiä energiansäästömenetelmiä; korostaa, että tämä siirtyminen edellyttää vastaavia kannustimia ja että vähentämistavoitteet olisi laadittava teknologianeutraalisti;

55.  toteaa, että siirtymisen edistämiseen voidaan käyttää vaihtoehtoisia polttoaineita, muun muassa paineistettua maakaasua, nesteytettyä maakaasua ja toisen sukupolven biopolttoaineita;

o
o   o

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 187, 20.7.1999, s. 42. (2) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 35. (3) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1. (4) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51. (5) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72. (6) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 88. (7) EUVL L 60, 28.2.2014, s. 1. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0310. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0009. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0455. (11) EUVL L 68, 13.3.2015, s. 9. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0346. (13) Lähde: EU:n liikenne lukuina 2016, Eurostat. (14) Lähde: EU:n liikenne lukuina 2016, Eurostat.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 Dadaabin pakolaisleiristä (2017/2687(RSP))

P8_TA(2017)0229 RC-B8-0300/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2017 annetun Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) Nairobin julistuksen kestävistä ratkaisuista somalialaisille pakolaisille ja Somaliaan palaavien uudelleenkotouttamisesta,

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2016 pakolaisista ja muuttajista annetun Yhdistyneiden kansakuntien New Yorkin julkilausuman,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2016 annetun Keniassa asuvien somalipakolaisten vapaaehtoista paluuta käsittelevän kolmikantaisen ministerikomitean yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Vallettassa 11.–12. marraskuuta 2015 pidetyn muuttoliikettä käsitelleen EU:n huippukokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon Roomassa 28. marraskuuta 2014 annetun Khartumin prosessin (EU:n ja Afrikan sarven muuttoreittejä koskevan aloitteen) ministerikokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2013 allekirjoitetun Somalian ja Kenian hallitusten ja UNHCR:n välisen kolmikantasopimuksen vapaaehtoisesta paluusta,

–  ottaa huomioon Kenian korkeimman oikeuden 9. helmikuuta 2017 tekemän päätöksen, jossa kumotaan Dadaabin pakolaisleirin sulkeminen,

–  ottaa huomioon Kenian hallituksen päätöksen hakea muutosta korkeimman oikeuden 9. helmikuuta 2017 tekemään päätökseen,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin, kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaavan komissaarin Neven Mimican sekä humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavan komissaarin Christos Stylianidesin tiedottajien 20. toukokuuta 2016 antaman lausunnon Kenian hallituksen päätöksestä sulkea Dadaabin pakolaisleirit,

–  ottaa huomioon EU:n Afrikka-hätärahaston,

–  ottaa huomioon pakolaisia koskevaan vastuunjakoon liittyvän YK:n Global Compact -aloitteen,

–  ottaa huomioon 11. Euroopan kehitysrahaston (EKR) Somalian ja Itä-Afrikan maaohjelman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Afrikan sarven alueella, jonka asukasluku on liki 250 miljoonaa ja jonka väestö kasvaa nopeasti, oleskelee Afrikan ja maailman suurin maan sisäisesti siirtymään joutuneiden ja pakolaisten joukko; toteaa, että alue joutuu kohtaamaan laittoman muuttoliikkeen, pakkosiirtojen, ihmiskaupan, ihmissalakuljetuksen, terrorismin ja väkivaltaisten konfliktien muodostamia haasteita;

B.  toteaa, että haasteiden takana on lukuisia syitä, jotka vaihtelevat paikallisten olosuhteiden mukaan mutta jotka kaikki juontavat juurensa hyvän hallinnon puuttumiseen, sosioekonomisten mahdollisuuksien vähyyteen, äärimmäiseen köyhyyteen, epävakauteen ja ilmastonmuutokseen;

C.  ottaa huomioon, että Dadaabin pakolaisleiri perustettiin vuonna 1991 väliaikaiseksi ratkaisuksi tilanteeseen, jossa ihmiset hakivat turvaa ja pakenivat vainoa, väkivaltaa ja epävakautta Itä-Afrikan alueella ja pakenivat erityisesti Somalian sisällissotaa; ottaa huomioon, että 50 neliökilometrin laajuisessa leirissä on nykyään viisi eri leiriä eri väestöjä varten ja että Hagaderan, Dagahaleyn ja Ifon leirialueet ovat vanhimmat ja asukasluvultaan suurimmat;

D.  ottaa huomioon, että alun perin noin 90 000 henkilölle tarkoitetussa Dadaabin leirissä asuu YK:n arvion mukaan nykyään noin 260 000 henkilöä, joista 95 prosenttia on lähtöisin Somaliasta ja 60 prosenttia on alle 18-vuotiaita; ottaa huomioon, että Kenia lakkautti toukokuussa 2016 pakolaisasioita käsittelevän ministeriönsä, joka oli vastuussa rekisteröinneistä, mikä tarkoittaa, että kymmeniä tuhansia henkilöitä ei ole rekisteröity ja että edellä mainitut määrät voivat itse asiassa olla vieläkin suuremmat;

E.  toteaa, että leirin pakolaiset ja etenkin naiset ja lapset ovat vaarassa joutua väkivallan uhreiksi;

F.  toteaa, että Somalia on yli kahden vuosikymmenen ajan kärsinyt suuresta epävakaudesta sekä valtiollisten instituutioiden puutteesta ja että toistuvat ilmastonmuutokseen liittyvät luonnonkatastrofit ovat pahentaneet näiden vaikutuksia; ottaa huomioon, että nämä ongelmat ovat koetelleet Somalian kaikkein heikoimmassa asemassa olevien yhteisöjen sieto- ja sopeutumiskykyä ja että niistä on tullut merkittäviä Somalian sisällä siirtymään joutumiseen ja naapurimaihin pakenemiseen vaikuttavia tekijöitä;

G.  toteaa, että kolme vuosikymmentä jatkunut Somalian pakolaistilanne on yksi maailman sitkeimmistä, sillä maanpaossa on syntynyt jo pakolaisten kolmas sukupolvi; ottaa huomioon, että alueella on liki miljoona maan sisällä siirtymään joutunutta somalia ja että lisäksi maan sisäisesti siirtymään joutuneita on 1,1 miljoonaa;

H.  ottaa huomioon, että Somalia on ollut viimeksi kuluneiden 15 vuoden ajan yksi maailman viidestä suurimmasta pakolaisten alkuperämaista ja että somalialaisia rekisteröityjä pakolaisia on tällä hetkellä 1,1 miljoonaa, joista 80 prosenttia Afrikan sarven alueella ja Jemenissä; toteaa, että Somalian hallinto on toistuvasti ilmaissut halukkuutensa vastaanottaa kansalaisiaan; ottaa huomioon, että Keniassa on parhaillaan noin 500 000 pakolaista ja että pakolaisten määrä kasvaa jatkuvasti alueen ja erityisesti Etelä-Sudanin lisääntyvän turvattomuuden myötä;

I.  toteaa, että Somalian turvallisuustilanne on edelleen vaarallinen ja arvaamaton ja että al-Shabaabin ja muiden aseistettujen ryhmien ja terroristiryhmien hyökkäykset jatkuvat; toteaa, että 6. huhtikuuta 2017 presidentti Mohamed Abdullahi ”Farmajo” Mohamed julisti Somalian sotatila-alueeksi ja tarjosi kaikille islamistiryhmä al-Shabaabin jäsenille armahdusta, koulutusta ja työllistymistä, jos he laskisivat aseensa 60 päivän kuluessa;

J.  ottaa huomioon, että koko Itä-Afrikan alue kärsii suuresta kuivuudesta ja että Etelä-Sudanissa julistettu nälänhätä uhkaa jopa miljoonaa henkeä; ottaa huomioon, että Somaliaa uhkaavasta nälänhädästä on annettu varoitus, ja toteaa, että se olisi maan kolmas nälänhätä viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana ja että hallituksen raporttien mukaan 6,2 miljoonaa ihmistä tarvitsee elintarvikehätäapua; ottaa huomioon, että Kenian presidentti Uhuru Kenyatta on julistanut maan kuivuuden kansalliseksi katastrofiksi, sillä 2,7:ää miljoonaa henkeä uhkaa vakava nälänhätä; ottaa huomioon, että tilanteen odotetaan heikkenevän Etiopiassa, Keniassa, Somaliassa ja Jemenissä, mikä voi johtaa laajalle levinneeseen nälänhätään;

K.  toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien mukaan kuivuus on lisännyt maan sisäisesti siirtymään joutuneiden määrää Somaliassa, sillä marraskuun 2016 jälkeen yli 683 000 henkilöä on joutunut jättämään kotinsa; toteaa, että edellisen nälänhädän aikana vuonna 2011 kuoli noin 250 000 henkilöä;

L.  ottaa huomioon, että Kenian hallitus ilmoitti 6. toukokuuta 2016 päätöksestään sulkea Dadaabin leiri mahdollisimman pikaisesti ja perusteli päätöstä turvallisuusuhkilla ja tarpeella ratkaista alueen pitkittynyt pakolaistilanne; ottaa huomioon, että Kenian hallitus ilmoitti kuitenkin 30. marraskuuta 2016, että leiri suljetaan toukokuuhun 2017 mennessä; toteaa, että 25. maaliskuuta 2017 pidetyn IGADin huippukokouksen jälkeen kaikissa ponnisteluissa on keskitytty alueellisen ja kestävän ratkaisun etsimiseen somalipakolaisille;

M.  toteaa, että kansainvälinen yhteisö, myös EU, on todennut ymmärtävänsä Kenian hallituksen huolenaiheita ja sen esittämiä syitä leirin sulkemiselle, mutta on samanaikaisesti korostanut, että palautukset Somaliaan on toteutettava kansainvälisten normien mukaisesti siten, että palaaminen on vapaaehtoista ja tietoon perustuvaa, että paluumuuttajat saavat objektiivista, puolueetonta ja merkityksellistä tietoa, että palautukset toteutetaan turvallisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen ja kestävällä tavalla ja että paluumuuttajat ovat tietoisia siitä, mitä heille tapahtuu, jos he päättävät olla palaamatta vapaaehtoisesti;

N.  ottaa huomioon, että Kenian korkein oikeus antoi 9. helmikuuta 2017 ratkaisun asiassa, joka koski kahden kenialaisen ihmisoikeusjärjestön (Kenian kansallinen ihmisoikeuskomissio ja Kituo Cha Sheria -järjestö) vetoomusta ja jossa se totesi, että Kenian hallituksen määräykset Dadaabin pakolaisleirin sulkemiseksi olivat syrjiviä, liiallisia, keinotekoisia ja kohtuuttomia ja merkitsivät kollektiivista rangaistusta;

O.  ottaa huomioon, että Dadaabin sulkemiseen liittyvissä keskusteluissa on kiinnitetty huomiota vuonna 2013 allekirjoitetun Kenian ja Somalian hallitusten ja UNHCR:n välisen kolmikantasopimuksen hitaaseen täytäntöönpanoon ja siihen, että sopimuksen tavoitteena oli toteuttaa somalien vapaaehtoinen paluu Somalian vakaille alueille, mitä Kenian hallitus ja muut sidosryhmät ovat arvostelleet avoimesti;

P.  ottaa huomioon, että UNHCR aloitti vuonna 2014 somalipakolaisten vapaaehtoisen paluun tukemisen ja että siitä lähtien noin 65 000 pakolaista on palannut; toteaa, että kestävän paluumuuton lisäämistä koskevan tavoitteen toteutuminen riippuu Somalian tilanteesta;

Q.  ottaa huomioon, että elokuun 2016 lopulla Somalian viranomaiset Jubalandissa keskeyttivät paluumuuton alueen pääkaupunkiin Kismaayoon pakolaistulvan seurauksena; ottaa huomioon, että YK:n pakolaisjärjestön mukaan lähes 70 prosenttia paluumuuttajista on lapsia;

R.  ottaa huomioon, että Dadaabin sulkemisella on seurauksia naapurimaissa kuten Etiopiassa, jossa on parhaillaan noin 245 000 somalipakolaista ja johon saattaa kohdistua uusi pakolaistulva; ottaa huomioon, että tämä tilanne on osoitus siitä, että pakolaisiin, rajaturvallisuuteen ja vakauteen liittyvät kysymykset ovat kytköksissä toisiinsa, ja että se korostaa tarvetta tehostaa alueellista yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi, etenkin kun otetaan huomioon päätös sulkea Dadaabin leiri;

S.  ottaa huomioon, että monien pakolaisten ja etenkin maaseudulta lähtöisin olevien pakolaisten kohdalla päätös palata riippuu heidän mahdollisuuksistaan saada uudelleen haltuunsa maansa ottaen huomioon, että Somaliassa maanhallintajärjestelmä on heikko ja pakkosiirrot ovat yleisiä;

T.  ottaa huomioon, että laajemman Dadaabin alueen vastaanottava paikallinen yhteisö on osoittanut suurta humaaniutta, anteliaisuutta ja suvaitsevaisuutta leiriä kohtaan siitä huolimatta, että sen on itse vastattava valtaviin talouteen, kehitykseen ja ympäristöön liittyviin haasteisiin;

U.  ottaa huomioon, että Dadaabin tilanteen pitkittyminen on johtanut siihen, että avunantajien on pitänyt siirtää huomionsa muihin konflikteihin ja vähentää myöntämäänsä tukea, minkä johdosta leirissä olevilla pakolaisilla on ongelmia;

V.  ottaa huomioon, että etenkin ilmastonmuutoksella on tuhoisa vaikutus laiduntalouteen ja paimentolaisuuteen perustuvaan elämäntapaan, joka tarjoaa alueella elinkeinon suurelle joukolle ihmisiä, joille kuivuus, taudit, sota, karjan väheneminen ja muut ongelmat ovat myös jatkuvasti kasvava uhka;

W.  ottaa huomioon, että EU on osoittanut Euroopan kehitysrahaston kautta 286 miljoonaa euroa kaudelle 2014–2020 keskittyen Compact-aloitteen täytäntöönpanoon ja erityisesti valtion ja rauhan rakentamiseen, ruokaturvaan, kestävyyteen ja koulutukseen; ottaa huomioon, että EU:n Afrikka-hätärahasto perustettiin Vallettan huippukokouksessa 12. marraskuuta 2015 ja että sen tarkoituksena on puuttua epävakauden, pakkomuuton ja laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin edistämällä selviytymiskykyä, taloudellisia mahdollisuuksia, yhtäläisiä mahdollisuuksia, turvallisuutta ja kehitystä; ottaa huomioon, että EU reagoi Kenian pakolaisleireissä asuvien pakolaisten elintärkeisiin perustarpeisiin;

X.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin operaation (AMISOM) tukemiseen antamalla rahoitusta turvallisuuden takaamiseksi sekä al-Shabaabin ja muiden aseistettujen oppositioryhmien uhan vähentämiseksi; toteaa, että 23. maaliskuuta 2017 Afrikan unionin komissio järjesti EU:n ja YK:n läsnä ollessa korkean tason kokouksen AMISOM-operaation tulevaisuudesta ja Somalian turvallisuusalan instituutioiden ja uudistusten tukemisesta; ottaa huomioon, että 11. toukokuuta 2017 EU julkisti Lontoon Somalia-kokouksessa uuden 200 miljoonan euron tukipaketin;

Y.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltain presidentin Trumpin 27. tammikuuta 2017 antaman presidentin asetuksen seurauksena noin 3 000 pakolaisella, jotka oli tarkoitus uudelleensijoittaa Yhdysvaltoihin Keniasta vuonna 2017, on epävarma tulevaisuus; ottaa huomioon, että suurin osa näistä pakolaisista on Dadaabin leirillä ja ollut jo Yhdysvaltain ja YK:n virkamiesten tiukoissa seulonnoissa ja että he ovat odottaneet uudelleensijoittamisensa hyväksymistä jopa kymmenen vuoden ajan;

Z.  katsoo, että EU:n olisi nostettava uudelleensijoittamistoimensa samalle tasolle kuin EU:n ulkopuolisten maiden, kuten Australia ja Kanada, toimet, jotta päästään tilanteeseen, mitä UNHCR pitää välttämättömänä, jotta voidaan varmistaa pakolaisten oikeudenmukainen jako eri puolille maailmaa;

AA.  ottaa huomioon, että 25. maaliskuuta 2017 pidetyssä IGADin huippukokouksessa hyväksytyssä Nairobin maailmanlaajuisessa toimintasuunnitelmassa korostettiin, että erityisesti kuivuus ja aseelliset konfliktit olivat syitä sille, että alueen ihmiset siirtyvät pois asuinsijoiltaan;

AB.  toteaa, että EU lähetti valtuuskunnan Keniaan arvioimaan vaaleja ja että tämän jälkeen esitettiin suositus, jonka mukaan olisi tarkoituksenmukaista ja tuloksekasta lähettää EU:n valtuuskunta tarkkailemaan elokuussa 2017 pidettäviä Kenian parlamenttivaaleja;

1.  kiittää Keniaa ja Dadaabin aluetta niiden panoksesta pakolaisten ennennäkemättömän suuren määrän vastaanottamisessa näin pitkän ajan; korostaa kuitenkin, että alueen tilanteesta on tullut kestämätön ja että se edellyttää tehokasta ja koordinoitua vastausta alueen maiden hallituksilta ja koko kansainväliseltä yhteisöltä, EU mukaan lukien, kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi somalipakolaisten kysymykseen samalla kun toimitaan turvallisuuden ja alueen pitkän aikavälin sosioekonomisen kehityksen lisäämiseksi;

2.  panee merkille IGADin Nairobin julistuksen kestävistä ratkaisuista somalipakolaisten auttamiseksi ja Somaliaan palaavien uudelleenkotouttamiseksi; pitää myönteisenä sitoumusta kehittää kattava alueellinen lähestymistapa siten, että jatketaan suojelua ja edistetään omaehtoista selviytymistä turvapaikan tarjoavissa maissa, mihin pyritään kansainvälisen yhteisön tuen avulla ja New Yorkin julistuksessa määritetyn pakolaisten tilanteeseen reagoimista koskevan kokonaisvaltaisen kehyksen mukaisesti;

3.  pitää valitettavana EU:n jäsenvaltioiden hyvin vaatimatonta osuutta ponnisteluissa uudelleensijoittaa Dadaabin pakolaisia ja kehottaa EU:ta huolehtimaan vastuustaan oikeudenmukaisen taakanjaon varmistamisessa;

4.  toteaa, että pakolaiset eivät voi palata koteihinsa niin kauan kun alue on laajalti epävakaa ja uusi nälänhätä uhkaa; kehottaa näin ollen EU:ta pitämään pitkän aikavälin kehitystä edelleen ensisijaisena tavoitteenaan ja pyrkimään entistäkin voimakkaammin puuttumaan tilanteeseen ja ottamaan sovittelijan roolin alueella, jotta onnistuttaisiin ratkaisemaan taustalla olevat talouteen, politiikkaan, ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvät ongelmat, jotka ovat äärimmäisen köyhyyden, rikollisen toiminnan, radikalisoitumisen ja terrorismin perimmäisiä syitä ja viime kädessä pakolaistilanteen aiheuttajia;

5.  painottaa, että viime kädessä tarvitaan alueellisia toimia jatkuvan suojan tarjoamiseksi 260 000 somalipakolaiselle; palauttaa mieliin, että paluumuuttajien kestävä uudelleenkotoutuminen edellyttää kokonaisvaltaista yhteisölähtöistä lähestymistapaa, jolla parannetaan vastaanottokykyä ja palvelujen saatavuutta paluumuuttajille, maan sisäisesti siirtymään joutuneille ja paikallisille yhteisöille Somaliassa;

6.  panee tyytyväisenä merkille Nairobin maailmanlaajuisen ja alueellisen toimintasuunnitelman, jossa hahmotellaan leirien asteittaista sulkemista ja pakolaisten työhön pääsyn, palvelujen saannin ja vapaan liikkumisen sallimista vastaanottavassa maassa; pitää kuitenkin valitettavana, että Dadaabin osalta ei kaavailla konkreettisia toimia; tukee alueellisen rahaston perustamista avunantajia varten;

7.  katsoo, että kun otetaan huomioon jatkuvien turvallisuusongelmien leimaama nykytilanne Somaliassa sekä suuri nälänhätäriski, olisi paluun oltava joka tilanteessa vapaaehtoista; kehottaa parantamaan vastuunjakoa, kun on kyse pakolaisten vastaanottamisesta ja uusien keinojen käyttöönottamisesta pakolaisten auttamiseksi pääsemään kolmansiin maihin, myös EU:hun;

8.  korostaa jälleen kerran tukevansa EU:n Afrikka-hätärahaston tavoitteita, joihin kuuluu laittoman muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäiseminen Itä-Afrikan alueella; vaatii jäsenvaltioita kunnioittamaan rahastolle antamiaan sitoumuksia; kehottaa komissiota kuitenkin tehostamaan alueen toimijoiden, kuten paikallisväestön, alueellisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen, kuulemista, jotta voidaan keskittyä paikallisesti tunnistettuihin ongelmiin ja tarpeisiin ja edistää pakolaisten paluuta kotimaihinsa tukevaa ilmapiiriä sekä lisätä heidän valmiuksiaan siihen; korostaa, että Dadaabin leirin myötä on syntynyt noin 10 000 työpaikkaa, joista suurin osa liittyy humanitaariseen toimintaan;

9.  korostaa ihmis- ja yhteisölähtöisen lähestymistavan tärkeyttä käytettäessä EU:n Afrikka-hätärahaston resursseja Dadaabin leiriltä lähtevien paluun tukemiseen ja laadittaessa kehitystä ja selviytymiskykyä parantavia toimenpiteitä alueella; uskoo vakaasti, että hätärahaston ei pitäisi keskittyä ainoastaan taloudelliseen kehitykseen vaan yhtä lailla alueella toteutettaviin ruohonjuuritason hankkeisiin, jotka on suunnattu erityisesti peruspalvelujen laadun, oikeudenmukaisuuden ja saatavuuden parantamiseen, koulutukseen paikallisten valmiuksien kehittämiseksi sekä heikossa asemassa olevien yhteisöjen, myös vähemmistöjen, tarpeisiin vastaamiseen;

10.  katsoo, että Afrikka-hätärahaston olisi keskityttävä enemmän alueen kestävän kehityksen tukemiseen lujittamalla taloudellisia ja työllistymismahdollisuuksia ja parantamalla selviytymiskykyä; kehottaa hyödyntämään näitä varoja kestävän kehityksen vaalimiseen ja sähköntuotantoon valjastetun aurinkovoiman käytön laajentamiseen entisestään esimerkiksi makean veden pumppaamiseksi, mikä on osoittautunut menestyksekkääksi hankkeeksi Dadaabin leirin eräissä osissa;

11.  toteaa, että pakolaisleirin asukkaista yli 60 prosenttia on naisia ja lapsia, joita pidetään leirin heikoimmassa asemassa olevina ja marginalisoituneimpina ryhminä; kehottaa Kenian hallitusta, alueellisia elimiä, kansainvälisiä avustusjärjestöjä ja kansainvälistä yhteisöä, EU mukaan lukien, omaksumaan avustustoimenpiteissä erityisen lähestymistavan, jolla käsitellään leirillä olevien naisten ja lasten haavoittuvuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten sukupuoleen perustuvaa vainoa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa, äärimmäistä köyhyyttä ja syrjäytymistä;

12.  kiittää Somalian viranomaisia viime kuukausina saavutetusta edistyksestä esimerkiksi vaalien järjestämisen suhteen; korostaa kuitenkin, että Somalian monien osien turvallisuutta koskevat ja sosioekonomiset olosuhteet asettavat valtavia haasteita laajamittaiselle paluumuutolle; kehottaakin EU:ta ja sen jäsenvaltioita työskentelemään Somalian viranomaisten rinnalla maan vakauttamiseksi ennen suurimittaista paluumuuttoa;

13.  kehottaa EU:ta ja kansainvälisiä kumppaneita täyttämään sitoumuksensa Somalian suhteen ja ryhtymään toimiin ruokaturvan aikaansaamiseksi, jotta tuleva nälänhätä vältetään, turvallisuutta lisätään, yhteisöjen välisistä kiistoista sovitaan, julkista varainhoitoa parannetaan ja perustuslain uudelleentarkastelu saatetaan päätökseen pitkän aikavälin vakauden saavuttamiseksi;

14.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että alueen sisäisiä siirtoja koskevissa ohjelmissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että haavoittuvassa asemassa olevat ihmisryhmät siirretään vastuullisella tavalla turvallisille alueille ja että pakolaisten oikeuksista pidetään kiinni; kehottaa EU:ta ja kansainvälisiä kumppaneita auttamaan infrastruktuurin rakentamisessa eri puolilla maata, jotta kotiin palaavat pakolaiset voidaan uudelleenkotouttaa turvallisesti ja pysyvästi somalialaiseen yhteiskuntaan ilman al-Shabaabin kaltaisten terroristijärjestöjen aiheuttamaa uhkaa;

15.  korostaa, että Somalian ja sen naapurien välisten rajojen valvontaa on parannettava, sillä niitä pidetään ihmisillä, aseilla, huumeilla ja muilla laittomilla tavaroilla käytävän kaupan ja nii salakuljetuksen temmellyskenttänä tarjoten rahoitusta rikoksille ja terrorismille; odottaa läheistä yhteistyötä Somalian turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen osallistumista koskevan Euroopan unionin sotilasoperaation ja AMISOMin ja Somalian viranomaisten kanssa, jotta rajavalvonnan parhaita käytäntöjä jaettaisiin ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien kiinni saamiseksi;

16.  toteaa, että kehitys ei ole mahdollista, jollei alueen turvallisuus parane; painottaa voimakkaasti, että EKR:n ja julkisen kehitysavun varat on kohdennettava alueen taloudelliseen, inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen siten, että painopiste asetetaan erityisrahaston perustamispäätöksessä määriteltyihin kehityksen haasteisiin; palauttaa mieliin, että EKR:n ja julkisen kehitysavun varoja olisi käytettävä ainoastaan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttuviin kehitystavoitteisiin;

17.  toteaa, että Kenian Dadaabin alueen vastaanottavien yhteisöjen selviytymiskykyä ja kehitystä on parannettava siten, ettei Dadaabin leirin ja kaupungin julkisten palvelujen vähittäinen pieneneminen ja väestölle mahdollisesti aiheutuva talouden heilahtelu vaikuta kielteisesti ihmisten elinkeinoihin; tähdentää, että Dadaabissa oleskeleva väestö on kuormittanut alueen ympäristöä merkittävästi, mikä vaikuttaa paikallisväestön mahdollisuuteen käyttää luonnonvaroja; tähdentää, että Kenian hallituksen ja EU:n Kenian maaohjelman olisi yhdessä käsiteltävä tätä tilannetta; odottaa Kenian hallituksen ja EU:n tunnustavan tämän hauraan alueen erityistarpeet;

18.  pitää valitettavana Yhdysvaltojen hallinnon päätöstä leikata YK:n järjestöille myöntämäänsä rahoitusosuutta 640 miljoonalla dollarilla; esittää huolensa tämän päätöksen välittömistä vaikutuksista alueelle; painottaa, että EU:n vapaaehtoiset maksuosuudet YK:n rahastoille ja järjestöille muodostavat puolet niiden kokonaistalousarviosta ja ovat näin ollen ratkaisevan tärkeitä maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi;

19.  korostaa, että YK:n järjestöjen, kuten turvaa, suojaa ja humanitaarista apua vaikeissa ja monimutkaisissa olosuhteissa tarjoavan UNHCR:n, talousarvion leikkaaminen lisää entisestään alueen turvallisuushaasteita;

20.  panee huolestuneena merkille alueeseen kohdistuneet ilmastonmuutoksen vakavat vaikutukset, jotka muistuttavat EU:ta, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä kokonaisuudessaan siitä, että Pariisin sopimuksen ehdot on pantava täytäntöön samalla, kun otetaan huomioon kyseisten toimien suorat vaikutukset alueen sotiin ja nälänhätään;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kenian hallitukselle, Garissan alueen maaherralle, Kenian parlamentin puhemiehelle, Somalian hallitukselle, Somalian parlamentin puhemiehelle, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestölle (IGAD), IGADin jäsenvaltioiden hallituksille, YK:n pääsihteerille sekä YK:n pakolaisvaltuutetulle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 aiheesta ”sisäiset siirrot: tuumasta toimeen” (2017/2685(RSP))

P8_TA(2017)0230 B8-0340/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 14. syyskuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1523(1),

–  ottaa huomioon Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22. syyskuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601(2),

–  ottaa huomioon Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta annetun päätöksen (EU) 2015/1601 muuttamisesta 29. syyskuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2016/1754(3),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta(4),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Italian, Kreikan ja Unkarin hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta(5),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22. syyskuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 muuttamisesta(6),

–  ottaa huomioon yksitoista komission kertomusta sisäisistä siirroista ja uudelleensijoittamisesta,

–  ottaa huomioon neuvoston ja komission 16. toukokuuta 2017 antamat julkilausumat aiheesta ”sisäiset siirrot: tuumasta toimeen”,

–  ottaa huomioon sen kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa varten tehdyn, maaliskuussa 2017 julkaistun tutkimuksen neuvoston Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta vuonna 2015 tekemien päätösten täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti vahvisti suurella enemmistöllä SEUT:n 78 artiklan 3 kohdassa vahvistetussa kuulemismenettelyssä kantansa sisäisiä siirtoja koskevien päätösten tukemiseksi;

B.  ottaa huomioon, että sisäisiä siirtoja koskevat päätökset hyväksyttiin kiireellisenä solidaarisuustoimena, koska vastuunjakoon perustuvaa eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää ei vielä ole olemassa;

C.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet siirtämään sisäisesti 160 000 turvapaikanhakijaa Italiasta ja Kreikasta; ottaa huomioon, että neuvoston päätöksen (EU) 2016/1754 mukaisesti 54 000 näistä paikoista voidaan käyttää Turkista tulevien syyrialaispakolaisten vastaanottamiseen;

D.  ottaa huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta päätti olla osallistumatta tähän mekanismiin, kun taas Irlanti päätti osallistua siihen; ottaa huomioon, että Tanska päätti olla osallistumatta vapaaehtoiselta pohjalta ja että kolme assosioitunutta valtiota puolestaan teki päinvastaisen päätöksen;

E.  ottaa huomioon, että 27. huhtikuuta 2017 vain 17 903 turvapaikanhakijaa oli siirretty sisäisesti, 12 490 henkilöä Kreikasta ja 5 413 henkilöä Italiasta; ottaa huomioon, että kyseinen määrä vastaa vain 11:tä prosenttia kokonaisvelvoitteesta;

F.  ottaa huomioon, että Italiassa ja Kreikassa oleskelevien sisäisten siirtojen piiriin kuuluvien henkilöiden määrä on tällä hetkellä pienempi kuin neuvoston päätöksissä ennustettiin; ottaa huomioon, että Kreikassa on tähän mennessä rekisteröity 26 997 sisäisten siirtojen piiriin kuuluvaa hakijaa, kun taas jäsenvaltiot ovat virallisesti sitoutuneet tarjoamaan 19 603 paikkaa sisäisiä siirtoja varten; ottaa huomioon, että Italiassa on tähän mennessä rekisteröity 8 000 sisäisten siirtojen piiriin kuuluvaa hakijaa, kun taas jäsenvaltiot ovat virallisesti sitoutuneet tarjoamaan 10 659 paikkaa; ottaa huomioon, että sitoumusten nojalla tarjottavien paikkojen lukumäärä on yleisesti ottaen huomattavasti suurempi kuin tosiasiassa sisäisesti siirrettävien henkilöiden lukumäärä;

G.  ottaa huomioon, että vain ne turvapaikanhakijat, jotka jo olivat Kreikassa ennen 20. maaliskuuta 2016, katsotaan itse asiassa sisäisten siirtojen piiriin kuuluviksi; ottaa huomioon, ettei sisäisiä siirtoja koskeviin päätöksiin sisälly tällaista aikarajaa sisäisten siirtojen piiriin hyväksymisen osalta eikä kyseisiä päätöksiä ole tarkistettu tältä osin;

H.  ottaa huomioon, että vain ne turvapaikanhakijat, jotka edustavat sellaista kansallisuutta, jonka keskimääräinen hyväksymisaste on 75 prosenttia tai korkeampi viimeisimpien saatavilla olevien Eurostatin neljännesvuosittaisten tietojen mukaan, katsotaan sisäisten siirtojen piiriin kuuluviksi; ottaa huomioon, että irakilaisia ei enää lasketa sisäisten siirtojen piiriin kuuluviksi, koska heidän keskimääräinen hyväksymisasteensa on pudonnut alle 75 prosentin; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti vaati komission ehdotuksesta neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 muuttamisesta 15. syyskuuta 2016 vahvistamassaan kannassa myös afganistanilaisten sisällyttämistä sisäisten siirtojen piiriin; ottaa huomioon, että afganistanilaiset olivat toiseksi suurin turvapaikanhakijaryhmä, jota unioni joutui käsittelemään vuonna 2016; ottaa huomioon, että 56,7 prosentille heistä myönnettiin turvapaikka; ottaa huomioon, että ylivoimaisesti suurin määrä afganistanilaisia saapuu Kreikkaan; ottaa huomioon, että monet heistä ovat ilman saattajaa olevia alaikäisiä;

I.  ottaa huomioon, että Kreikassa on yhä 62 300 turvapaikanhakijaa ja muuttajaa;

J.  ottaa huomioon, että Italiaan tuli vuonna 2016 jälleen ennätysmäärä muuttajia, 181 436 henkeä (18 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015), joista 14 prosenttia oli ilman saattajaa olevia alaikäisiä; ottaa huomioon, että vuonna 2016 saapui 20 700 eritrealaista, jotka kuuluvat sisäisten siirtojen piiriin, mutta Italia on rekisteröinyt heistä vain noin neljänneksen sisäisiä siirtoja varten;

K.  ottaa huomioon, että se rajallinen määrä turvapaikanhakijoita, joka vuonna 2016 siirrettiin sisäisesti Italiasta toisiin jäsenvaltioihin, oli huomattavasti pienempi kuin jäsenvaltioiden Dublin-asetuksen nojalla Italiaan siirtämien turvapaikanhakijoiden määrä;

L.  ottaa huomioon, että komissio vahvisti kahdeksannessa kertomuksessaan sisäisistä siirroista ja uudelleensijoittamisesta sisäisiä siirtoja koskevan tavoitteen, joka sittemmin on toistettu useissa kertomuksissa ja jonka mukaan kuukausittain olisi siirrettävä 3 000 turvapaikanhakijaa Kreikasta ja 1 500 turvapaikanhakijaa Italiasta (1. huhtikuuta 2017 lähtien) sisäisten siirtojen edistämiseksi ja nopeuttamiseksi tehokkaasti ja sujuvasti neuvoston päätöksissä asetetuissa aikarajoissa;

M.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi 15. joulukuuta 2016 pitämässään kokouksessa EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanoa koskevan yhteisen toimintasuunnitelman, johon sisältyi Kreikan osalta sisäisiä siirtoja koskeva tavoite; toteaa, että Eurooppa-neuvosto myös kehotti jälleen tehostamaan pyrkimyksiä nopeuttaa sisäisiä siirtoja, erityisesti ilman saattajaa olevien alaikäisten osalta;

N.  ottaa huomioon, että edellytykset ja operatiivinen infrastruktuuri sisäisten siirtojen toteuttamiseksi ovat kaikin puolin olemassa;

O.  ottaa huomioon, että pienestä edistyksestä huolimatta vain kaksi jäsenvaltiota, Suomi ja Malta, on pysynyt täysin aikataulussa sisäisiä siirtoja koskevien velvoitteidensa täyttämisessä; ottaa huomioon, että useimmat jäsenvaltiot ovat yhä runsaasti aikataulusta jäljessä; ottaa huomioon, että neljä jäsenvaltiota on toteuttanut sisäisiä siirtoja erittäin rajallisesti; ottaa huomioon, että kaksi jäsenvaltiota ei vielä osallistu lainkaan;

P.  ottaa huomioon, että vain Suomi vastaanottaa järjestelmällisesti ilman saattajaa olevia alaikäisiä; ottaa huomioon, että Italiassa heille tarvitaan noin 5 000 paikkaa sisäisiä siirtoja varten ja että tähän mennessä on siirretty sisäisesti vain yksi ilman saattajaa oleva alaikäinen; ottaa huomioon, että Kreikassa on 12. huhtikuuta 2017 lähtien ollut tarvetta 163 lisäpaikalle;

Q.  ottaa huomioon, että jotkin jäsenvaltiot soveltavat äärimmäisen rajoittavia ja syrjiviä suosituimmuusjärjestelmiä, kuten sisäisten siirtojen takaaminen vain yksinhuoltajaäideille tai tiettyjä kansallisuuksia edustavien hakijoiden (esimerkiksi eritrealaisten) sulkeminen sisäisten siirtojen ulkopuolelle, ja että ne tekevät erittäin laajoja turvallisuusselvityksiä; ottaa huomioon, että 7. toukokuuta 2017 mennessä Kreikassa oli 961 henkilöltä evätty mahdollisuus sisäiseen siirtoon toiseen jäsenvaltioon;

R.  ottaa huomioon, että neuvoston päätöksessä (EU) 2015/1523 selkeästi määrätään, että siirtämistä koskevat toimenpiteet eivät vapauta jäsenvaltioita soveltamasta täysimääräisesti asetuksen (EU) N:o 604/2013 (Dublin) säännöksiä, jotka liittyvät perheenyhdistämiseen, ilman huoltajaa olevien alaikäisten erityissuojeluun ja humanitaarisesta syystä sovellettavaan harkintavaltalausekkeeseen;

1.  toteaa, että edistystä on saavutettu jonkin verran, mutta on pettynyt siihen, etteivät jäsenvaltiot ole täyttäneet solidaarisuutta ja vastuunjakoa koskevia sitoumuksiaan;

2.  pitää tervetulleena, että Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto on luonut automaattisen järjestelmän preferenssien yhteensovittamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita olemaan tekemättä mielivaltaisia päätöksiä käsitellessään sisäisiä siirtoja koskevia pyyntöjä; vaatii jäsenvaltioita olemaan hylkäämättä pyyntöjä muulloin kuin silloin, jos kyseessä ovat sisäisiä siirtoja koskevissa neuvoston päätöksissä vahvistetut erityiset syyt;

3.  vaatii jäsenvaltioita täyttämään neuvosten päätösten mukaiset velvoitteensa ja siirtämään järjestelmällisesti sisäisesti turvapaikanhakijat Kreikasta ja Italiasta, myös 20. maaliskuuta 2016 jälkeen saapuneet turvapaikanhakijat, kunnes kaikki sisäisten siirtojen piiriin kuuluvat henkilöt on siirretty tehokkaasti ja sujuvasti neuvoston päätöksissä asetetuissa aikarajoissa; kehottaa jäsenvaltioita antamaan säännöllisesti kuukausittain siirtoja koskevia sitoumuksia;

4.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan sisäisissä siirroissa etusijalle ilman saattajaa olevat alaikäiset sekä muut haavoittuvassa asemassa olevat hakijat;

5.  pitää myönteisenä komission 2. maaliskuuta 2017 antamaan kymmenenteen kertomukseen sisäisistä siirroista ja uudelleensijoittamisesta sisältyvää toteamusta, jonka mukaan se ei epäröi käyttää sille perussopimuksissa osoitettuja valtuuksia, jos jäsenvaltiot eivät pian lisää sisäisten siirtojen määriä; olettaa, että tämä pitäisi sisällään rikkomismenettelyjä;

6.  painottaa, etteivät jäsenvaltioiden lailliset velvoitteet lakkaa 26. syyskuuta 2017 jälkeen ja että kyseisen päivämäärän jälkeen niiden on edelleen siirrettävä sisäisesti kaikki kyseiseen päivämäärään mennessä saapuneet, sisäisten siirtojen piiriin kuuluvat hakijat;

7.  korostaa, että neuvosto on sitoutunut 160 000:a sisäistä siirtoa koskevaan tavoitteeseen; panee merkille, että sisäisten siirtojen piiriin kuuluvien henkilöiden määrä on eri kuin edellä mainittu luku; kehottaa komissiota ehdottamaan siirtämistä koskevien toimenpiteiden laajentamista, kunnes uudelleenlaadittu Dublin-asetus on hyväksytty, sen 4. toukokuuta 2016 antaman ehdotuksen (COM(2016)0270) mukaisesti;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 239, 15.9.2015, s. 146. (2) EUVL L 248, 24.9.2015, s. 80. (3) EUVL L 268, 1.10.2016, s. 82. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0306. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0324. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0354.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 hlbti-henkilöitä koskevien neuvoston suuntaviivojen täytäntöönpanosta erityisesti Tšetšeniassa esiintyvän homoseksuaalisten (tai sellaisina pidettyjen) miesten vainon suhteen (2017/2688(RSP))

P8_TA(2017)0231 RC-B8-0349/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja sen pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon Venäjän federaation perustuslain ja erityisesti sen 2 luvun ihmisen ja kansalaisen oikeuksista ja vapauksista,

–  ottaa huomioon neuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon neuvoston 16. kesäkuuta 2016 antamat päätelmät hlbti-henkilöiden tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia sekä kidutusta ja huonoa kohtelua koskevat Euroopan unionin suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vastaisesta EU:n etenemissuunnitelmasta(1),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden 13. huhtikuuta 2017 antaman julkilausuman homomiesten pahoinpitelyistä ja vangitsemisista Tšetšeniassa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(2),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 6. huhtikuuta 2017 antaman julkilausuman homomiesten ihmisoikeuksien loukkauksista Tšetšeniassa,

–  ottaa huomioon unionin paikallisen edustuston 19. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon homomiesten ihmisoikeuksien loukkauksista Tšetšeniassa,

–  ottaa huomioon Etyjin pysyvän neuvoston kokouksessa 27. huhtikuuta 2017 annetun unionin julkilausuman toistuvista ilmoituksista Tšetšenian hallituksen tekemistä homomiesten pidätyksistä ja murhista,

–  ottaa huomioon Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottajan 7. huhtikuuta 2017 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) johtajan 13. huhtikuuta 2017 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin 24. huhtikuuta 2017 Moskovassa pitämän yhteisen lehdistötilaisuuden,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon venäläisessä riippumattomassa sanomalehdessä Novaja Gazetassa 1. huhtikuuta 2017 ilmestyneen artikkelin, jonka mukaan yli sata homoseksuaalista tai sellaiseksi miellettyä miestä oli siepattu ja vangittu Venäjän federaation autonomisessa Tšetšenian tasavallassa, ja toteaa, että tämä oli osa järjestäytynyttä toimintaa, jonka väitetään tapahtuneen tasavallan viranomaisten ja turvallisuusjoukkojen toimesta ja suoraan Tšetšenian presidentin Ramzan Kadyrovin käskystä;

B.  ottaa huomioon, että Novaja Gazetan tietojen mukaan siepattuja uhreja oli pahoinpidelty, kidutettu ja pakotettu paljastamaan muita hlbti-henkilöitä; toteaa, että ainakin kolmen miehen kerrottiin menettäneen henkensä ja että heistä kaksi kuoli vankeudessa kokemansa kohtelun seurauksena ja yhden surmasi oma perhe eli kyseessä oli ns. kunniamurha;

C.  ottaa huomioon, että Human Rights Watch ja Kansainvälinen kriisiryhmä (ICG) ovat kumpikin vahvistaneet aiemmin esitetyt tiedot paikkansapitäviksi ja että molemmat järjestöt perustavat tietonsa paikallisiin lähteisiin, jotka vakuuttavat poliisin ja turvallisuusjoukkojen pidättäneen homoiksi miellettyjä miehiä;

D.  ottaa huomioon, että Tšetšenian viranomaisten väitetään jättäneen nämä väitteet huomiotta ja osoittaneen haluttomuutta tutkia asiaa ja nostaa syytteitä;

E.  toteaa, että useimmiten uhrit eivät hae oikeutta, sillä he pelkäävät paikallisviranomaisten kostotoimia; toteaa, että homot ja lesbot sekä sellaisiksi mielletyt henkilöt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa yhteiskunnassa vallitsevan vahvan homofobian vuoksi ja vaarassa joutua sukulaistensa tekemän kunniamurhan uhriksi;

F.  ottaa huomioon, että vuosien uhkailun ja painostuksen ja Pohjois-Kaukasian ihmisoikeustilanteen tuntuvan heikkenemisen johdosta alueella ei toimi juuri lainkaan riippumattomia toimittajia tai ihmisoikeusaktivisteja; ottaa huomioon, että tehdyn ratsian paljastaneiden Novaja Gazeta -sanomalehden toimittajien on kerrottu saaneen tappouhkauksia tekonsa vuoksi; toteaa, että Tšetšenian viranomaiset ovat kiistäneet kaikki väitteet ja pyytäneet toimittajia nimeämään haastatellut uhrit;

G.  ottaa huomioon, että Pietarin ja Moskovan poliisi pidätti hlbti-aktivisteja, jotka yrittivät levittää tietoa homomiehiin Tšetšeniassa kohdistuvasta vainosta ja vaativat sen tutkintaa;

H.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on allekirjoittanut useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja Euroopan neuvoston jäsenenä myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja että sillä on näin ollen velvollisuus taata kaikkien mahdollisesti uhattuina olevien henkilöiden turvallisuus, myös silloin kun uhka johtuu heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan; toteaa, että Venäjällä on velvollisuus ja myös keinot tutkia Tšetšenian viranomaisten tekemät rikokset; ottaa huomioon, että homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistettiin Venäjän federaatiossa vuonna 1993;

I.  panee merkille, että presidentti Putin on antanut Venäjän ihmisoikeusvaltuutetun Tatjana Moskalkovan tehtäväksi näitä syytöksiä tutkivan työryhmän perustamisen;

J.  ottaa huomioon, että voimassa oleva ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus ja Venäjän oma lainsäädäntö suojelevat hlbti-henkilöitä; ottaa huomioon, että usein tarvitaan kuitenkin erityistoimia sen varmistamiseksi, että hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksia kunnioitetaan täysin, sillä seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti voivat lisätä syrjinnän, kiusaamisen ja syytteeseenpanon riskiä kouluissa, työpaikoilla ja laajemmin yhteiskunnassa sekä myös perheen piirissä; katsoo, että tällaisen syrjinnän ja kielteisten sosiaalisten asenteiden torjuminen on poliisin, oikeuslaitoksen ja viranomaisten tehtävä ja niiden vastuulla;

K.  toteaa, että neuvoston hlbti-henkilöitä koskevissa suuntaviivoissa kehotetaan unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä edistämään aktiivisesti hlbti-henkilöiden oikeuksia; toteaa, että suuntaviivojen mukaan hlbti-fobiaan perustuvan väkivallan torjuminen ja hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien puolustajien tukeminen ovat toiminnan painopisteitä;

L.  toteaa, että Venäjä hyväksyi 7. maaliskuuta 2017 lain, jonka nojalla perheväkivalta lakkasi olemasta rikos ja ”pahoinpitelystä perheen piirissä” tuli rikoksen sijaan hallinnollinen rikkomus, jolloin siihen syyllistyneiden rangaistukset ovat lievempiä; toteaa keskustelleensa asiasta 13.–16. maaliskuuta 2017 pidetyllä Strasbourgin istuntojaksolla;

1.  on syvästi huolissaan tiedoista, joiden mukaan homoiksi miellettyjä miehiä on vangittu mielivaltaisesti ja kidutettu Venäjän federaation autonomisessa Tšetšenian tasavallassa; vaatii viranomaisia lopettamaan tämän vainon, vapauttamaan välittömästi kaikki vielä laittomasti vangittuina olevat henkilöt, takaamaan oikeudellisen ja fyysisen suojelun uhreille ja asian parissa toimineille ihmisoikeuksien puolustajille ja toimittajille sekä antamaan kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille mahdollisuuden suorittaa uskottava tutkinta väitetyistä rikoksista;

2.  tuomitsee kaikki Tšetšenian viranomaisten lausunnot, joissa hlbti-henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa katsotaan läpi sormien ja siihen yllytetään, mukaan lukien Tšetšenian hallituksen tiedottajan lausunto, jossa kiistetään homoseksuaalien olemassaolo Tšetšeniassa ja väitetään asiaa koskevan väitteiden sisältävän valheita ja täysin vääriä tietoja; pitää valitettavana paikallisviranomaisten haluttomuutta tutkia näitä henkilöihin heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella kohdistettuja vakavia rikkomuksia ja nostaa niistä syytteitä; muistuttaa viranomaisia siitä, että oikeudet kokoontumisvapauteen, yhdistymisvapauteen ja sananvapauteen ovat yleismaailmallisia oikeuksia ja koskevat kaikkia; kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki henkilöt, jotka ovat edelleen laittomasti vangittuina; vaatii Venäjän viranomaisia antamaan oikeudellista ja fyysistä suojelua uhreille sekä asian parissa toimineille ihmisoikeuksien puolustajille ja toimittajille;

3.  panee merkille, että presidentti Putin on kehottanut Venäjän sisäministeriötä ja valtion syyttäjänvirastoa tutkimaan Tšetšenian tapahtumia, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan neuvostoa tarjoamaan Venäjän viranomaisille aineellista tukea ja neuvontaa tutkintaa varten;

4.  kehottaa Tšetšenian ja Venäjän federaation viranomaisia noudattamaan maansa lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sitoumuksia, kunnioittamaan oikeusvaltioperiaatetta ja yleismaailmallisia ihmisoikeusnormeja sekä edistämään myös hlbti-henkilöiden tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä; kehottaa tukemaan tätä muun muassa valistuskampanjoilla, joilla edistetään tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteisiin perustuvaa suvaitsevaisuuden, kunnioituksen ja osallistamisen kulttuuria; vaatii välittömiä toimia sellaisten haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden suojelemiseksi, jotka voivat joutua uhreiksi, ja kaikkien kidutuksen uhrien kuntouttamiseksi;

5.  pitää valitettavana alueella esiintyviä laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia ja rankaisemattomuuden ilmapiiriä, joka mahdollistaa nämä teot, ja vaatii kehittämään yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa oikeudellisia ja muita toimia, joilla tällaista väkivaltaa voidaan ehkäistä ja siihen syyllistyneitä voidaan valvoa ja heidät voidaan asettaa tosiasiallisesti syytteeseen; korostaa, että näiden tekojen tutkinnasta, syyllisten saattamisesta oikeuden eteen ja kaikkien Venäjän kansalaisten suojelemisesta laittomilta pahoinpitelyiltä ovat viime kädessä vastuussa Venäjä ja Venäjän hallitus;

6.  vaatii kiireellisesti välitöntä, riippumatonta, puolueetonta ja perinpohjaista tutkintaa näistä vangitsemisista, kidutuksista ja murhista, jotta niiden suunnittelijat ja toimeenpanijat saadaan oikeuden eteen ja rankaisemattomuudesta tehdään loppu; pitää tähän liittyen myönteisenä Venäjän ihmisoikeusvaltuutetun johdolla toimivan asiaa tutkivan työryhmän perustamista; kehottaa Venäjän viranomaisia ohjeistamaan valtion syyttäjänvirastoa, niin että se huolehtii Tšetšenian homoseksuaalien vastaisen puhdistuksen uhrien ja todistajien ja heidän perheidensä todellisesta anonyymiudesta ja muusta suojelusta, jotta he voivat osallistua tutkintaan; kehottaa unionin edustustoa sekä jäsenvaltioiden suurlähetystöjä ja konsulaatteja Venäjällä seuraamaan aktiivisesti tutkintaa sekä edelleen lisäämään toimiaan yhteyksien luomiseksi tällä hetkellä vaarassa oleviin uhreihin, hlbti-henkilöihin, toimittajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin;

7.  kehottaa komissiota luomaan yhteyden kansainvälisiin ihmisoikeusjärjestöihin ja Venäjän kansalaisyhteiskuntaan ja auttamaan Tšetšeniasta paenneita sekä tuomaan tämän väkivaltaisen kampanjan julkisuuteen; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita helpottamaan tällaisten uhrien, toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien turvapaikanhakumenettelyjä unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

8.  pitää myönteisinä monien unionin edustustojen päälliköiden ja työntekijöiden sekä jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja niiden työntekijöiden ponnisteluja hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien puolustajien tukemiseksi ja syrjimättömyyden ja yhtäläisten oikeuksien puolustamiseksi ja antaa niille arvoa; kehottaa unionin edustustojen päälliköitä ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) muuta henkilöstöä ottamaan yhteyttä parlamenttiin ja asiaankuuluviin parlamentin jäseniin, kun he haluavat esittää kysymyksiä tai toimittaa parlamentille tietoja, myös vuotuisessa suurlähettiläiden konferenssissa syyskuussa; pitää tärkeänä, että unionin ja jäsenvaltioiden edustustot tuntevat hlbti-henkilöitä koskevat suuntaviivat ja panevat ne täytäntöön; kehottaa tähän liittyen EUH:ta ja komissiota pyrkimään suuntaviivojen entistä strategisempaan ja järjestelmällisempään täytäntöönpanoon muun muassa antamalla niistä tietoa ja koulutusta kolmansissa maissa toimivalle unionin henkilöstölle, jotta hlbti-henkilöiden oikeudet voidaan ottaa tehokkaasti esiin kolmansien maiden kanssa käytävässä poliittisessa ja ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa sekä monenkeskisillä foorumeilla; kehottaa EUH:ta ja komissiota myös tukemaan kansalaisyhteiskunnan toimia;

9.  pitää erittäin tärkeänä, että suuntaviivojen täytäntöönpanoa arvioidaan jatkuvasti selkeiden vertailuarvojen avulla; kehottaa komissiota laatimaan ja julkaisemaan perusteellisen arvion siitä, kuinka unionin edustustot ja jäsenvaltioiden diplomaattiedustustot kaikissa kolmansissa maissa ovat panneet suuntaviivat täytäntöön, jotta voidaan havaita mahdolliset eroavaisuudet ja puutteet täytäntöönpanossa ja korjata ne;

10.  pitää erittäin valitettavana, että Venäjän federaatio äänesti seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvalta väkivallalta ja syrjinnältä suojelusta kesäkuussa 2016 annettua YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmaa vastaan;

11.  muistuttaa Venäjän ja Tšetšenian viranomaisia siitä, ettei alueellisia, kulttuurisia ja uskonnollisia arvojärjestelmiä saisi käyttää tekosyynä syrjinnän, väkivallan tai kidutuksen suvaitsemiseen tai harjoittamiseen ja/tai yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien vangitsemiseen – ei myöskään heidän seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä perusteella;

12.  panee huolestuneena merkille Venäjällä tapahtuneen käänteen huonompaan suuntaan, kun maassa hyväksyttiin perheväkivaltaa ja myös lapsiin kohdistuvaa perheväkivaltaa koskeva uusi laki; korostaa, että perheväkivallan suvaitsevalla lainsäädännöllä saattaa olla vakavia seurauksia sekä uhreille että koko yhteiskunnalle; kehottaa komissiota ja EUH:ta edelleen edistämään sukupuoleen perustuvan väkivallan kaikkien muotojen, myös perheväkivallan, kitkemistä, suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevia ja tukemaan uhreja sekä Euroopassa että sen ulkopuolella;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille sekä Tšetšenian viranomaisille.

(1) EUVL C 93, 24.3.2017, s. 21. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0502.