Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 1. kesäkuuta 2017 - BrysselLopullinen painos
Béla Kovácsin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien arvonlisäverokannat *
 Internetyhteydet kasvun, kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi: eurooppalainen gigabittiyhteiskunta ja 5G
 Haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelu
 Ukrainaa koskevien väliaikaisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden käyttöönotto ***I
 Yhtenäinen viisumin kaava ***I
 EU:n perusoikeusviraston monivuotinen toimintakehys 2018–2022 ***
 EU:n perusoikeusviraston monivuotinen toimintakehys 2018–2022 (päätöslauselma)
 Euroopan teollisuuden digitalisointi
 Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme
 Selviytymiskyky EU:n ulkoisen toiminnan strategisena prioriteettina
 Antisemitismin torjunta
 YK:n korkean tason konferenssi kestävän kehityksen tavoitteen 14 toteuttamisen tukemiseksi (YK:n valtamerikonferenssi)

Béla Kovácsin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 162kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätös 1. kesäkuuta 2017 Béla Kovácsin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2016/2266(IMM))
P8_TA(2017)0232A8-0203/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Béla Kovácsin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Unkarin syyttäjäviranomaisen tri Péter Poltin 19. syyskuuta 2016 välittämän pyynnön, joka liittyy pääsyyttäjän keskustutkintayksikön Béla Kovácsia vastaan käynnistämään rikosasiaan ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 3. lokakuuta 2016,

–  on kutsunut Béla Kovácsin kuultavaksi 12. tammikuuta, 30. tammikuuta ja 22. maaliskuuta 2017 työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Unkarin perustuslain 4 pykälän 2 momentin, unkarilaisten Euroopan parlamentin jäsenten asemasta vuonna 2004 annetun säädöksen LVII 10 pykälän 2 momentin ja 12 pykälän 1 momentin sekä kansalliskokouksesta vuonna 2012 annetun säädöksen XXXVI 74 pykälän 1 ja 3 momentin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0203/2017),

A.  ottaa huomioon, että Unkarin syyttäjäviranomainen on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Béla Kovácsin koskemattomuuden pidättämistä, jotta voidaan selvittää, onko häntä vastaan aihetta nostaa syyte talousarviopetoksesta, joka on johtanut huomattaviin taloudellisiin menetyksiin, Unkarin rikoslain 396 pykälän 1 momentin a alamomentin mukaisesti, ja väärennettyjen yksityisten asiakirjojen toistuneesta käytöstä rikoslain 345 pykälän mukaisesti; ottaa huomioon, että kyseisen pykälän mukaan henkilö, joka käyttää väärennettyä yksityistä asiakirjaa tai sellaista yksityistä asiakirjaa, jonka sisältö ei ole totuudenmukainen, todistaakseen jonkin oikeuden tai velvoitteen olemassaolon, muuttumisen tai lakkaamisen, syyllistyy rikkomukseen, josta voidaan määrätä enintään yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Unkarin perustuslain 4 pykälän 2 momentin mukaan parlamentin jäsenillä on oikeus koskemattomuuteen; ottaa huomioon, että unkarilaisten Euroopan parlamentin jäsenten asemasta vuonna 2004 annetun säädöksen LVII 10 pykälän 2 momentin mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oikeus vastaavaan koskemattomuuteen kuin Unkarin parlamentin jäsenillä ja 12 pykälän 1 momentin mukaan päätöksen tekeminen Euroopan parlamentin jäsenen koskemattomuuden pidättämisestä kuuluu Euroopan parlamentin toimivaltaan; ottaa huomioon, että kansalliskokouksesta vuonna 2012 annetun säädöksen XXXVI 74 pykälän 1 momentin mukaisesti rikosoikeudellista menettelyä tai, jos kyseessä olevassa tapauksessa koskemattomuutta ei ole vapaaehtoisesti pidätetty, rikkomusta koskevaa menettelyä voidaan soveltaa parlamentin jäseneen ainoastaan kansalliskokouksen etukäteen antamalla suostumuksella; ottaa huomioon, että saman säädöksen 74 pykälän 3 momentin mukaisesti ennen syytteen nostamista yleinen syyttäjä esittää koskemattomuuden pidättämistä;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 28. syyskuuta 2005 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 2005/684/EY, Euratom(2) 21 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, että jäsenillä on oikeus käyttää vapaasti valitsemiaan henkilökohtaisia avustajia ja että parlamentti maksaa avustajien palkkaamisesta aiheutuvat tosiasialliset kustannukset;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista 19. toukokuuta ja 9. heinäkuuta 2008 tehtyjen puhemiehistön päätösten 34 artiklan 4 kohdan mukaan myös harjoittelijasopimuksista johtuvat kulut voidaan korvata puhemiehistön vahvistamin ehdoin;

F.  ottaa huomioon, että jäsenten harjoittelijoita koskevista säännöistä 19. huhtikuuta 2010 tehdyn puhemiehistön päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenet voivat yleissivistävän ja ammatillisen eurooppalaisen koulutuksen tukemiseksi ja toimielimen toimintatapojen ymmärtämisen edistämiseksi tarjota harjoittelujaksoja Brysselissä ja Strasbourgissa täysistuntojen aikana tai maassa, josta asianomainen jäsen on valittu;

G.  ottaa huomioon, että harjoittelijoita koskevien sääntöjen 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan harjoittelujaksoon liittyvistä erityisjärjestelyistä on tehtävä kirjallinen harjoittelusopimus, jonka jäsen ja harjoittelija allekirjoittavat; ottaa huomioon, että harjoittelusopimukseen on sisällyttävä lauseke, jossa todetaan yksiselitteisesti, että Euroopan parlamentti ei ole sopimuksen sopimuspuoli; ottaa huomioon, että harjoittelijoita koskevien sääntöjen 5 artiklan 4 kohdan mukaan harjoittelujaksoon liittyvät kulut, mukaan luettuina stipendit ja vakuutuksen kustannukset, mikäli jäsen maksaa ne, maksetaan parlamentin jäsenen avustajakorvauksesta soveltamisohjeiden 33 artiklan 4 kohdan mukaisesti kyseisen korvauksen rajoitusten mukaisesti;

H.  ottaa huomioon, että harjoittelijoita koskevien sääntöjen 1 artiklan 1 kohdan viimeisessä lauseessa todetaan, ettei harjoittelijalle myönnetty stipendi saa todellisuudessa olla peitelty tapa maksaa palkkaa; ottaa huomioon, että kyseisten sääntöjen 7 artiklan 1 kohdan mukaan harjoittelujakson aikana harjoittelija on yksinomaan hänen avustamansa jäsenen vastuulla;

I.  toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita fumus persecutionis ‑tilanteesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö olisi esitetty käynnistettyyn oikeustoimeen liittyen jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin entisen puhemiehen päätöstä määrätä Béla Kovácsille seuraamukseksi huomautus menettelysääntöjen(3) 1 artiklan a alakohdan rikkomisesta ei voida pitää olennaisena lainvoimaisen tuomion muodostavana oikeuden päätöksenä asioissa, joihin pääsyyttäjän keskustutkintayksikön käynnistämä rikosoikeudellinen menettely liittyy; ottaa huomioon, ettei ne bis in idem -periaatetta ole näin ollen rikottu; katsoo näin ollen, että Euroopan parlamentin entisen puhemiehen menettelysääntöjen mukaisesti määräämä seuraamus ei estä rikosoikeudellisten menettelyjen käynnistämistä tai toteuttamista Unkarissa sen selvittämiseksi, onko Béla Kovácsia vastaan aihetta nostaa syyte;

1.  päättää pidättää Béla Kovácsin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Unkarin toimivaltaiselle viranomaiselle ja Béla Kovácsille.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C‑163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.
(2)EUVL L 262, 7.10.2005, s. 1.
(3)Ks. työjärjestyksen liite, joka koskee Euroopan parlamentin jäsenten menettelysääntöjä taloudellisten sidonnaisuuksien ja eturistiriitojen alalla.


Kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien arvonlisäverokannat *
PDF 359kWORD 49k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien arvonlisäverokantojen osalta (COM(2016)0758 – C8-0529/2016 – 2016/0374(CNS))
P8_TA(2017)0233A8-0189/2017

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0758),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0529/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0189/2017),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan -1 kappale (uusi)
(-1)   Odotettujen alv-tulojen ja tosiasiallisesti kerättyjen alv-tulojen välinen ero (niin sanottu arvonlisäverovaje) unionissa oli vuonna 2013 noin 170 miljardia euroa, ja rajojen yli tapahtuvat petokset aiheuttavat unionille vuosittain noin 50 miljardin euron verran alv-tulojen menetyksiä, mikä tekee arvonlisäverosta tärkeän kysymyksen unionin tasolla.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
1)  Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY7 säädetään, että jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettuja arvonlisäverokantoja kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla oleviin julkaisuihin. Alennettua arvonlisäverokantaa ei kuitenkaan voida soveltaa sähköisesti luovutettuihin julkaisuihin, joiden verotuksessa on sovellettava yleistä arvonlisäverokantaa.
(1)  Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY7 säädetään, että jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettuja arvonlisäverokantoja kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla oleviin julkaisuihin. Alennettua arvonlisäverokantaa ei kuitenkaan voida soveltaa sähköisesti luovutettuihin julkaisuihin, joiden verotuksessa on sovellettava yleistä arvonlisäverokantaa, mikä asettaa sähköisesti luovutettavat julkaisut epäedulliseen asemaan ja hidastaa näiden markkinoiden kehittymistä. Tämä suhteellisesti epäedullisempi asema saattaa haitata unionin digitaalisen talouden kehitystä.
____________
_____________

7 Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1).
7 Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1).
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a)  Alv:n tulevaisuudesta 13 päivänä lokakuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa7 a Euroopan parlamentti muistutti, että arvonlisäveron keskeisimpiä piirteitä on tasapuolisuuden periaate, ja tästä syystä se korosti, että ”kaikkia kirjoja, sanomalehtiä ja aikakauslehtiä olisi niiden muodosta riippumatta kohdeltava täsmälleen samalla tavalla”.
__________
7 a   Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0436.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
2)  Komission digitaalisten sisämarkkinoiden strategian8 mukaisesti ja sähköisen kaupan teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus yhdenmukaistaa sähköisesti luovutettavien julkaisujen arvonlisäverokannat ja myöntää alhaisemmat arvonlisäverokannat kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla oleville julkaisuille.
(2)  Komission digitaalisten sisämarkkinoiden strategian8 mukaisesti ja ottaen huomioon komission tavoitteen varmistaa Euroopan maailmanlaajuinen kilpailukyky ja johtoasema digitaalitaloudessa, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus yhdenmukaistaa sähköisesti luovutettavien julkaisujen arvonlisäverokannat ja myöntää alhaisemmat arvonlisäverokannat kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla oleville julkaisuille ja edistää siten innovointia, luovuutta, investointeja ja uuden sisällön tuottamista sekä helpottaa digitaalista oppimista, tietämyksen siirtoa ja kulttuurin saatavuutta ja edistämistä digitaalisessa ympäristössä.
____________
_____________
8 COM(2015) 0192 final
8 COM(2015)0192.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Sillä, että jäsenvaltioille sallitaan alennettujen, poikkeuksellisen alhaisten tai nollaverokantojen soveltaminen painettuihin ja sähköisiin julkaisuihin, olisi varmistettava taloudellisten hyötyjen siirtyminen kuluttajille, mikä edistäisi lukemista, ja myös kustantajille, mikä kannustaisi investoimaan uusiin sisältöihin ja vähentäisi riippuvuutta mainonnasta sanomalehtien ja aikakauslehtien tapauksessa.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
3)  Arvonlisäverotusta koskevassa toimintasuunnitelmassa9 komissio totesi, että sähköisesti luovutettaville julkaisuille olisi myönnettävä sama edullinen arvonlisäverokohtelu kuin kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla oleville julkaisuille. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kaikkien jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa kirjoihin, sanomalehtiin ja aikakauslehtiin joko alennettua arvonlisäverokantaa tai alempaa alennettua arvonlisäverokantaa ja myöntää vapautuksia, jotka oikeuttavat edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähentämiseen.
(3)  Arvonlisäverotusta koskevassa toimintasuunnitelmassa9 komissio totesi, että sähköisesti luovutettaville julkaisuille olisi myönnettävä sama edullinen arvonlisäverokohtelu kuin kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla oleville julkaisuille. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kaikkien jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa kirjoihin, sanomalehtiin ja aikakauslehtiin joko alennettua arvonlisäverokantaa tai alempaa alennettua arvonlisäverokantaa ja myöntää vapautuksia, jotka oikeuttavat edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähentämiseen. Kyseinen ehdotus on sopusoinnussa sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan jäsenvaltioille on annettava enemmän vapautta omien arvonlisäverokantojensa määrittelemiseen tietyn määräpaikkaperustaisen alv-järjestelmän puitteissa.
_________________
_________________
9 COM(2016) 148 final
9 COM(2016)0148.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)   Arvonlisäveroa koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti tällä direktiivillä pyritään yksinkertaisempiin, petosten torjunnan kannalta aukottomampiin ja yrittäjyyttä tukeviin alv-järjestelmiin kaikissa jäsenvaltioissa sekä pysymään nykyisen digitaali- ja mobiilitalouden vauhdissa.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
5)  Jotta alennettuja arvonlisäverokantoja ei sovellettaisi laajalti audiovisuaaliseen sisältöön, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa kirjoihin, sanomalehtiin ja aikakauslehtiin ainoastaan, jos nämä joko kaikenlaisella fyysisellä alustalla olevat tai sähköisesti luovutettavat julkaisut eivät sisällä kokonaan tai pääasiallisesti musiikki- tai videosisältöä.
(5)  Jotta alennettuja arvonlisäverokantoja ei sovellettaisi laajalti audiovisuaaliseen sisältöön, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa kirjoihin, sanomalehtiin ja aikakauslehtiin ainoastaan, jos nämä joko kaikenlaisella fyysisellä alustalla olevat tai sähköisesti luovutettavat julkaisut eivät sisällä kokonaan tai pääasiallisesti musiikki- tai videosisältöä. Kun otetaan huomioon, kuinka tärkeää on kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien saatavuuden helpottaminen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä ...9 a määritellyllä tavalla sokeille, heikkonäköisille tai muulla tavoin lukemisesteisille, sähköisten kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien sopeutetut ja ääniversiot olisi määriteltävä sellaisiksi, jotka eivät sisällä kokonaan tai pääasiallisesti musiikki- tai videosisältöä. Näin ollen alennettua arvonlisäverokantaa voitaisiin soveltaa myös näihin muotoihin.
__________________
9 a   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ..., annettu ..., tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teosten ja muun aineiston tietyistä sallituista käytöistä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY muuttamisesta (COM(2016)0596, 2016/0278(COD)) (EUVL ..., s. ...).
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)   Jos jäsenvaltioille myönnetään vapaus soveltaa alennettuja tai poikkeuksellisen alhaisia alv-kantoja sähköisiin kirjoihin, sanomalehtiin ja aikakauslehtiin, se voisi vahvasti mainontaan perustuvaan nykymalliin verrattuna tarjota kustantajille mahdollisuuden uusiin voittomarginaaleihin ja uusiin sisältöihin kohdistuviin investointeihin. Sähköisen sisällön rahoitusmallin yleisempi pohdinta olisi myös aloitettava unionin tasolla.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Jäsenvaltioille tämän ehdotuksen puitteissa myönnettävä joustovara ei millään lailla rajoita käyttöön otettavaa lopullista alv-järjestelmää, jonka yhteydessä jouston mahdollinen lisääminen on suhteutettava sisämarkkinoiden toiminnalle aiheutuviin vaikutuksiin, alv-petosten laajuuteen, liiketoimintakustannusten kasvuun ja epäreilun kilpailun riskiin.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)
(6 b)  Vaikka tällä direktiivillä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus korjata tilanne, jossa ilmenee eriarvoisuutta, sillä ei poisteta sellaisen koordinoidumman, tehokkaamman ja yksinkertaisemman järjestelmän tarvetta, jossa sovelletaan alennettuja alv-kantoja ja poikkeuksia on vähemmän.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
Liite III – 6 kohta
6)  kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien luovutus, mukaan lukien kirjastolainaus, ei kuitenkaan kokonaan tai pääasiassa mainontaan tarkoitettujen julkaisujen luovutus eikä kokonaan tai pääasiassa musiikki- tai videosisältöä sisältävien julkaisujen luovutus;
6)  kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien luovutus, mukaan lukien kirjastolainaus, ei kuitenkaan kokonaan tai pääasiassa mainontaan tarkoitettujen julkaisujen luovutus eikä kokonaan tai pääasiassa musiikki- tai videosisältöä sisältävien julkaisujen luovutus, mukaan lukien esitteet, esittelylehtiset ja vastaavat painotuotteet, lasten kuva-, piirros- tai värityskirjat, nuottikirjat tai ‑käsikirjoitukset, merikortit ja muut vastaavat kartat;
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
2 aartikla (uusi)
2 a  artikla
Seuranta
Komissio laatii viimeistään kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen kertomuksen, jossa yksilöidään jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet käyttöön samankaltaisen alennetun tai poikkeuksellisen alhaisen alv-kannan kirjoille, sanomalehdille ja aikakauslehdille ja niiden sähköisille vastineille, ja arvioidaan kyseisten toimien seurauksia talousarviovaikutusten ja kulttuurialan kehittämisen näkökulmasta.

Internetyhteydet kasvun, kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi: eurooppalainen gigabittiyhteiskunta ja 5G
PDF 277kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 internetyhteyksistä kasvun, kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi: eurooppalainen gigabittiyhteiskunta ja 5G (2016/2305(INI))
P8_TA(2017)0234A8-0184/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Verkkoyhteydet kilpailukykyisillä digitaalisilla sisämarkkinoilla – Kohti eurooppalaista gigabittiyhteiskuntaa” (COM(2016)0587) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0300),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan,

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”5G-Eurooppa: toimintasuunnitelma” (COM(2016)0588) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0306),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (COM(2016)0590),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) N:o 283/2014 muuttamisesta paikallisyhteisöjen internetyhteyksien parantamisen osalta (COM(2016)0589),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta (COM(2016)0591),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0100),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti menestyvää datavetoista taloutta” (COM(2014)0442),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan teollisuuden digitalisointi – täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista” (COM(2016)0180),

–  ottaa huomioon monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta 14. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 243/2012/EU(1),

–  ottaa huomioon 2. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Sääntelyn toimivuus ja tuloksellisuus (REFIT): Tulokset ja jatkotoimet” (COM(2013)0685),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tieto- ja viestintätekniikan standardointiprioriteetit digitaalisilla sisämarkkinoilla” (COM(2016)0176),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(2),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi 470–790 MHz:n taajuusalueen käytöstä unionissa (COM(2016)0043),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2016 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät (EUCO 26/16),

–  ottaa huomioon 25. syyskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Avoin koulutus: innovatiivisia opetus- ja oppimismahdollisuuksia kaikille uuden teknologian ja avointen oppimisresurssien avulla” (COM(2013)0654),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Avaruusstrategia Euroopalle” (COM(2016)0705),

–  ottaa huomioon terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) ja direktiivin 2004/40/EY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/35/EU(3),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Verkkoyhteydet kilpailukykyisillä digitaalisilla sisämarkkinoilla – Kohti eurooppalaista gigabittiyhteiskuntaa”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8‑0184/2017),

A.  ottaa huomioon, että 5G on gigabittiyhteiskunnan keskeinen osatekijä, joka luo mobiiliviestintäteknologian tulevaisuuden standardin, ja että se on innovoinnin moottori, joka tuo perinpohjaisen taloudellisen muutoksen ja luo uusia käyttöaloja, laadukkaita palveluja ja tuotteita, tulovirtoja ja liiketoimintamalleja ja -mahdollisuuksia, ja huomauttaa, että sen odotetaan vahvistavan toimialojen kilpailukykyä ja lisäävän kuluttajien tyytyväisyyttä;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan johtoasema 5G-teknologiassa on oleellisen tärkeää talouskasvulle ja globaalin kilpailukyvyn säilyttämiselle, mikä edellyttää eurooppalaista koordinointia ja suunnittelua; katsoo, että jälkeen jääminen on uhka työpaikoille, innovoinnille ja taidoille;

C.  ottaa huomioon, että 5G ja 5G-sovellukset luovat uusia liiketoimintamalleja tarjoamalla erittäin nopeita yhteyksiä, jotka avaavat innovoinnin kaikille aloille, varsinkin liikenne-, energia-, rahoitus- ja terveydenhuoltoalalle; katsoo, että Euroopalla ei ole varaa tältä osin jäädä jälkeen, koska 5G:stä tulee tulevaisuuden kasvun ja innovoinnin moottori;

D.  ottaa huomioon, että 5G-verkot eroavat merkittävästi aiempien sukupolvien verkoista, jotta täytetään erittäin suurikapasiteettisten verkkojen liiketoimintaa ja suorituskykyä koskevat odotetut vaatimukset, erityisesti latenssin, kattavuuden ja luotettavuuden osalta;

E.  ottaa huomioon, että 5G-arkkitehtuuri johtaa mobiiliverkkojen ja kiinteiden verkkojen yhä suurempaan lähentymiseen; toteaa, että näin ollen suurikapasiteettisten kiinteiden verkkojen käyttöönotto osaltaan lisää tiheän langattoman 5G-verkon runkoliityntöjen tarvetta mahdollisimman lähellä loppukäyttäjää;

F.  ottaa huomioon, että eurooppalaisen yhteiskunnan ja Euroopan talouden tulevaisuus on suuressa määrin riippuvainen 5G-infrastruktuurista, jonka vaikutus ulottuu huomattavasti nykyisiä langattomia verkkoja laajemmalle, ja toteaa, että tavoitteena on tarjota korkealaatuisia ja entistä nopeampia viestintäpalveluja, jotka ovat kaikille kohtuuhintaisia ja saatavilla kaikkialla kaikkina aikoina;

G.  ottaa huomioon, että digitalisointi lisääntyy kasvavalla nopeudella myös globaalisti ja edellyttää investointeja korkealaatuisiin viestintäverkkoihin, jotka kattavat koko maailman; toteaa tässä yhteydessä, että näihin tarpeisiin vastaamiseksi radiotaajuuksia on saatava käyttöön hyvissä ajoin;

H.  toteaa, että mobiili ja langaton liitettävyys kaikille kansalaisille tulee yhä tärkeämmäksi, kun innovatiivisia palveluja ja sovelluksia käytetään liikkuessa, ja katsoo, että tulevaisuuteen suuntautuvan digitaalipolitiikan on otettava tämä huomioon;

I.  toteaa, että 5G-verkkojen käyttöönotto tapahtuu pääasiassa yksityisten investointien avulla ja edellyttää, että eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön avulla luodaan sääntely-ympäristö, jolla edistetään oikeusvarmuutta, kilpailua ja investointeja; toteaa, että edellytyksenä on hallinnollisten sääntöjen yksinkertaistaminen, esimerkiksi mikrosolujen käyttöönoton, tiukasti ja ajallaan tapahtuvan taajuuksien yhdenmukaistamisen sekä erittäin suurikapasiteettisen verkon kehittämisen edistämiseksi, kuten eurooppalaisessa sähköisen viestinnän säännöstössä ehdotetaan;

J.  ottaa huomioon, että julkisia aloitteita, kuten komission vuonna 2013 esittämää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevaa aloitetta, jolla on 700 miljoonan euron julkinen rahoitus 5G:n toteuttamiseksi Euroopassa vuoteen 2020 mennessä, on täydennettävä kilpailuhenkisillä markkinoilla, tulevaisuudenkestävällä saatavuuden sääntelyllä ja radiotaajuuksien koordinoinnilla, joilla kannustetaan innovointia ja tarvittavia yksityisiä infrastruktuuri-investointeja;

K.  katsoo, että 5G:n käyttöönotto on toteutettava tavalla, jolla ei haitata vaan täydennetään muita hankkeita, joilla pyritään parantamaan yhteyksiä kaikkein syrjäisimmillä maaseutualueilla Euroopassa;

L.  toteaa, että 5G:n ja gigabittiyhteiskunnan täytäntöönpano edellyttää selkeää aikataulua, kysyntään perustuvaa, tulevaisuuden kannalta kestävää, teknologianeutraalia ja alue- ja alakohtaisiin arviointeihin tukeutuvaa lähestymistapaa, jäsenvaltioiden välistä koordinointia, yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa sekä riittäviä investointeja, jotta kaikki ehdot täytetään annetussa määräajassa ja jotta siitä tulee todellisuutta kaikille unionin kansalaisille;

I.5G-visio – sukupolvenvaihdosta koskevat vaatimukset

1.  pitää myönteisenä komission ehdotusta laatia 5G-toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on hankkia EU:lle standardoitujen 5G-verkkojen käyttöönotossa maailmanlaajuinen johtoasema ajanjaksolla 2020–2025 ja joka on osa laajempaa strategiaa, jolla Euroopan gigabittiyhteiskunnasta tehdään teknisesti kilpailukykyisempi ja osallistavampi; katsoo, että tämän saavuttamiseksi on erittäin tärkeää huolehtia jäsenvaltioiden välisestä riittävästä koordinoinnista, jotta vältetään 5G:n käyttöönotossa sen kaltaisia viivytyksiä, joita tapahtui 4G:n käyttöönotossa ja jotka aiheuttivat sen, että 4G:n saatavuus on nykyisin 86 prosenttia ja vain 36 prosenttia maaseudulla;

2.  korostaa komission todenneen, että toimintasuunnitelman mukaisella koko unionin laajuisella 5G-verkkojen käyttöönotolla on mahdollista luoda kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa, mikä voisi kasvattaa Euroopan taloutta ja torjua erityisesti nuorten korkeaa työttömyyttä;

3.  painottaa, että julkisen ja yksityisen sektorin 5G-kumppanuus on nykyisin yksi maailman huippuhankkeista, joissa käytetään 5G:tä ja siitä johdettuja sovelluksia; katsoo, että vaikka tutkimuksen ja kehittämisen sekä teollisen kehityksen synergioiden edistäminen on myönteistä, olisi suotavaa, että myös kuluttajat ja kansalaisyhteiskunnan edustajat voivat osallistua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, kun otetaan huomioon 5G:n markkinoille tuomisen vaikutukset;

4.  pitää erittäin tärkeänä taajuuksien jakamisen kunnianhimoista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa aikataulua unionissa, mikäli Euroopalle halutaan antaa johtoasema 5G-teknologian kehittämisessä; pitää tässä yhteydessä myönteisinä komission tiedonannossa ”5G-Eurooppa: toimintasuunnitelma” ehdottamia toimenpiteitä ja pitää niitä vähimmäisvaatimuksena 5G:n onnistuneelle käynnistämiselle unionissa;

5.  korostaa, että yksityisiä investointeja olisi tuettava infrastruktuuriin suuntautuneella politiikka- ja sääntely-ympäristöllä, joka on muokattu nimenomaisesti turvaamaan ennakoitavuus ja varmuus ja jolla pyritään edistämään loppukäyttäjiä hyödyttävää kilpailua, eikä niitä saisi viivästyttää liian kunnianhimoisilla julkisilla järjestelmillä, jotka voivat hankaloittaa 5G:n täytäntöönpanoa;

6.  painottaa korkeakoulujen, tutkimuslaitosten sekä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön merkitystä mobiilin 5G-viestinnän tutkimuksessa ja kehittämisessä; painottaa, että julkisen ja yksityisen sektorin 5G-kumppanuus on myönteinen esimerkki tällaisesta yhteistyöstä ja kehottaa komissiota jatkamaan kaikkien asiaankuuluvien alojen ottamista mukaan prosessiin;

7.  katsoo, että Eurooppa hyötyy muutoksista, joilla digitaalitalouden etenemistä vauhditetaan parantamalla verkon saatavuutta, liitettävyyttä ja nopeutta, ja uskoo, että digitaalitalouden osuus BKT:n kokonaiskasvusta nousee 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja että digitaalitalouden kasvuvauhti on 13 kertaa nopeampi kuin yhteenlaskettu BKT;

8.  pitää myönteisinä ja tukee gigabittiyhteiskunnan keskipitkän aikavälin tavoitteita, jotka koskevat vähintään 100 Mb/s:n verkkonopeuden, joka on nostettavissa 1 Gb/s:n nopeuteen, tarjoamista kaikille Euroopan kuluttajille ja pitkällä aikavälillä jopa 100 Gb/s:n nopeuden tarjoamista tärkeimmille sosioekonomisille toimijoille, kuten julkisten palvelujen tarjoajille, laajasti digitalisoituneille yrityksille, tärkeimmille liikenteen solmukohdille, rahoituslaitoksille, sairaaloille sekä koulutus- ja tutkimuslaitoksille; kehottaa asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi valokuitukaapeleilla toteutettujen runkoliittymien infrastruktuurin käyttöönoton, investointeja lisäävän kilpailun sekä loppukäyttäjien laadukkaat kokemukset; muistuttaa, että unioni on jäämässä vuoden 2020 digitaalistrategiassa asetetuista verkkoyhteystavoitteistaan ja että maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden jälkeenjääneisyys on erityisen huolestuttavaa;

9.  painottaa, että on varmistettava, että gigabittiyhteiskunnan yhteyksistä hyötyvät mahdollisimman monet unionin kansalaiset, myös syrjäisimmillä alueilla asuvat;

10.  tukee voimakkaasti pyrkimyksiä varmistaa, että vuoteen 2025 mennessä intermodaalisessa liikkuvuudessa on saatavilla yhteys 5G-verkkoon Verkkojen Eurooppa -välineeseen ja Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon liitettyjen julkisten liikenneverkkojen pohjalta, ja odottaa, että seuraavaksi yhteys tulee rajoituksitta käyttöön kaikkialla EU:ssa niin kaupunki- kuin maaseutualueilla sekä merkittävissä matkailukeskuksissa ja nähtävyyksissä;

11.  toteaa, että neljännen sukupolven mobiiliverkkojen/LTE-verkkojen kattavuutta on vielä parannettava, sillä unioni on tässä suhteessa jäljessä Yhdysvalloista, Etelä-Koreasta ja Japanista, ja että 5G-toimintasuunnitelma tarjonnee tilaisuuden ottaa huomioon 4G:n markkinoille tuomisen virheet;

12.  huomauttaa, että 5G:n radioliittymien on voitava toimia hyvin laajalla taajuusalueella, joka ulottuu alle 1 GHz:stä aina 100 GHz:iin ja runkoliittymien osalta jopa 300 GHz:iin; toteaa, että taajuuksilla 3–6 GHz ja yli 6 GHz olisi tarjottava erittäin suuria tiedonsiirtonopeuksia ja erittäin suuri kapasiteetti tiheään asutuilla alueilla; toteaa, että 5G-järjestelmät korkeilla taajuusalueilla edellyttävät erittäin tiheää verkkoinfrastruktuuria, joka perustuu mahdollisuuteen käyttää mikrosoluja, mikä puolestaan edellyttää valinnanmahdollisuuksia käytettävien taajuuskaistojen osalta tai mahdollisuutta jakaa kaistoja;

13.  painottaa, että pelkät latausnopeudet eivät riitä vastaamaan gigabittiyhteiskunnan tuleviin yhteystarpeisiin, jotka edellyttävät, että infrastruktuurissa pyritään erittäin suurkapasiteettisiin verkkoihin, jotka täyttävät kaikkein korkeimmat verkkoon ja verkosta lataamisen nopeuksia, latenssia ja selviytymiskykyä koskevat vaatimukset;

14.  painottaa, että 5G-haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan johdonmukainen eurooppalainen taajuusstrategia, joka sisältää koordinoidut kansalliset etenemissuunnitelmat ja aikataulut ja jossa puututaan inhimilliseen viestintään, laitteiden väliseen (M2M) viestintään ja esineiden internetiin eri tasoilla, joita ovat muun muassa yhteysnopeus, liikkuvuus, latenssi, aika- ja paikkariippumattomuus, toimintasuhde, luotettavuus ja saatavuus, ja varmistetaan jouheva siirtyminen 5G-tekniikkaan kaikissa jäsenvaltioissa;

15.  huomauttaa, että langattomien 5G-verkkojen käyttöönotto edellyttää erittäin suurkapasiteettisia runkoliittymiä ja kaikkien käytettävissä olevien, ei-vierekkäisten taajuuskaistojen, 700 Mhz:n taajuusalue mukaan luettuna, joustavaa ja tehokasta käyttöä hyvin erilaisissa verkonkäyttötilanteissa, mikä edellyttää taajuusalueiden innovatiivisia lisensointimalleja ja selkeää painotusta 5G:n käytettävissä olevien taajuuskaistojen aluekohtaiseen yhdenmukaistamiseen;

16.  panee merkille, että toimiluvanvaraiset taajuuskaistat ovat tärkeitä pitkän aikavälin verkkoinvestointien varmistamisen ja parempilaatuisten palvelujen tarjoamisen kannalta, kun ne tekevät mahdolliseksi vakaan ja luotettavan taajuuksien saatavuuden; korostaa samalla, että tarvitaan parempaa oikeudellista suojaa muille kuin toimiluvanvaraisille taajuuskaistoille ja useita eri menetelmiä taajuuskaistojen jakamiseksi;

17.  panee merkille, että koordinoinnin puute muodostaa huomattavan riskin 5G:n käyttöönotolle, koska kriittisen massan saavuttaminen on ratkaisevan tärkeää investointien houkuttelemiselle ja siten täyden hyödyn saamiselle 5G-teknologiasta;

18.  toteaa, että alan kaikkien toimijoiden pitäisi hyötyä ennustettavista ja kilpailua edistävistä tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja niiden olisi voitava suunnitella joustavasti omat verkkonsa sekä valita investointimallinsa ja sellaisen teknologioiden yhdistelmän, jolla voitaisiin varmistaa aukoton toimivuus 5G:n käyttöönottotavoitteita varten ja joka koostuisi esimerkiksi kuitu kotiin -tekniikasta (FTTH, fibre to the home), kaapelista, satelliitista, WiFistä, WiGig- tai G.fast-tekniikasta, 2G:stä, Massive MIMO -tekniikasta tai jostakin muusta nopeasti kehittyvästä teknologiasta, edellyttäen, että se auttaa liittämään kaikki eurooppalaiset erittäin suurikapasiteettisiin verkkoihin heidän todellisten tarpeidensa mukaan; panee merkille, että 5G:n käyttöönotto edellyttää paljon enemmän valokuituja ja tiheämpää langatonta verkkoa;

19.  panee merkille komission tiedonannon aiheesta ”Verkkoyhteydet kilpailukykyisillä digitaalisilla sisämarkkinoilla” sekä sen 5G-Eurooppa -toimintasuunnitelman, jossa annetaan jäsenvaltioille kiehtova tilaisuus antaa kulttuurialan ja luovien toimialojen innovaattoreilleen, erityisesti pk-yrityksille, mahdollisuus kilpailla myös maailmanlaajuisesti ja esitellä lahjakkuuttaan yritys- ja innovointitoiminnan alalla;

II.Gigabittiyhteiskunnan etujen toteutuminen

20.  katsoo, että 5G on enemmän kuin vain mobiililaajakaistan kehitystä ja että se tulee olemaan keskeinen tekijä tulevassa digitaalisessa maailmassa seuraavan sukupolven kaikkialla läsnä olevana, erittäin nopeana laajakaistainfrastruktuurina, joka tukee prosessien muuttumista kaikilla talouden aloilla (julkinen sektori, koulutus, yhdistetyn mediasisällön jakelu, terveydenhuolto, tutkimus, energia, yleishyödylliset palvelut, tuotanto, kuljetus, autoteollisuus, audiovisuaaliala, virtuaalitodellisuus, verkkopelaaminen ja niin edelleen) sekä tarjoaa kohtuuhintaisia, nopealiikkeisiä, joustavia, interaktiivisia, luotettavia ja pitkälle yksilöllistettyjä palveluja, joiden olisi parannettava kaikkien kansalaisten elämää;

21.  panee merkille, että 4G:n käyttöönoton pirstoutuminen, joka Euroopassa näkyy yhä jäsenvaltioiden merkittävinä eroina, kuten vuoden 2015 digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi osoittaa, on johtanut digitaalisen kilpailukyvyn heikkouteen verrattuna Yhdysvaltioihin, Kiinaan, Japaniin, Etelä-Koreaan ja nousevien talouksien maihin; korostaa tässä yhteydessä, että vaikka digitaalinen kehitys etenee Euroopassa, tahti on hidastumassa, mikä merkitsee pitkän aikavälin riskiä tarvittaville investoinneille ja Euroopan liiketoimintaympäristön houkuttavuudelle;

22.  muistuttaa, että 5G:n käyttöönoton pitäisi viime kädessä hyödyttää loppukäyttäjiä ja että kaikissa 5G-tekniikoiden käyttöönottoa koskevissa päätöksissä olisi aina pyrittävä tähän lopulliseen tarkoitukseen, toisin sanoen kohtuuhintaisten, luotettavien ja korkealaatuisten palvelujen tarjoamiseen;

23.  panee merkille, että julkisen ja yksityisen sektorin investoinnit luovat kerrannaisvaikutuksia kaikkialle talouteen ja todennäköisesti auttavat suoraan tai epäsuorasti luomaan 2,3 miljoonaa työpaikkaa 28 jäsenvaltiossa, kun 5G otetaan täysimääräisesti käyttöön;

24.  panee merkille, että 5G-tekniikoiden käyttöönoton Euroopassa odotetaan tuottavan etuja, jotka ylittävät mobiiliteollisuuden tuottamat edut, ja että vuonna 2025 heijastusvaikutusten odotetaan nousevan 141,8 miljardiin euroon vuodessa;

25.  painottaa, että 5G:n nopean EU:n laajuisen käyttöönoton onnistuminen riippuu kysyntään perustuvien uusien liiketoimintamallien kehittymisestä; korostaa, että aloitteita 5G:tä koskevien vaatimusten selventämiseksi on esitetty runsaasti, mikä vaikeuttaa vertikaalisten toimialojen osallistumista prosessiin; korostaa siksi, että vertikaaliset toimialat on aktiivisesti otettava mukaan vaatimuksia koskevaan prosessiin tehokkaalla tavalla;

26.  painottaa, että markkinaosapuolten reilu kilpailu ja tasapuoliset toimintaedellytykset ovat välttämättömiä sen kannalta, että markkinatoimijat ottavat gigabittiyhteiskunnan käyttöön; katsoo, että tässä olisi sovellettava periaatetta ”samat palvelut, samat riskit, samat säännöt”;

27.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi yhdessä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa harkittava, miten voidaan kannustaa suorittamaan edistyneitä kokeiluja ja luomaan koeympäristöjä 5G-sovellusten innovoinnin nopeuttamiseksi;

28.  toteaa, että gigabittiyhteiskunnan avulla olisi kavennettava digitaalista kuilua ja laajennettava internetin käyttöä; panee merkille, että tarvitaan edelleen jatkuvia investointeja nykyisten ja tulevien teknologioiden, myös satelliittiteknologioiden, käyttöön ottamiseksi maaseudulla ja syrjäisillä alueilla; korostaa, että on yhdistettävä älykkäästi yksityisiä ja julkisia investointeja maaseudun ja syrjäisten alueiden digitaalisen kuilun kaventamiseksi; painottaa, että olisi hyödynnettävä aiemmista kokemuksista saatuja oppeja jäsenvaltioiden, alueiden sekä tiheästi asuttujen alueiden ja syrjäisten alueiden välisiin eroihin puuttumiseksi ja tasapainoisen maantieteellisen kehityksen tukemiseksi;

29.  panee merkille, että kaupunkien ja maaseudun välisen digitaalisen kuilun lisäksi tämä kuilu on erittäin selvä myös jäsenvaltioiden välillä; painottaa tässä yhteydessä kilpailua edistävän lainsäädännön merkitystä sekä aloitteita, joilla kannustetaan infrastruktuuri-investointeihin, lisätään toimijoiden moninaisuutta ja vahvistetaan eurooppalaista koordinointia;

30.  panee merkille, että 5G on keskeisessä asemassa verkostoituneen yhteiskunnan toteuttamisessa ja se lisää mahdollisuuksia asua, opiskella ja työskennellä Euroopan unionissa, mikä on edellytys sille, että ihmiset ja yritykset voivat hyötyä täysimääräisesti digitaalisesta vallankumouksesta;

31.  katsoo, että WiFi4EU-asetuksen mukaisten 5G-mikrosolujen käyttöönoton edistäminen auttaa osaltaan kaventamaan digitaalista ja teknologista kuilua ja lisäämään 5G-palvelujen saatavuutta kaikille kansalaisille;

32.  painottaa, että Euroopan on pysyttävä niiden teknologisten kehityskulkujen ja mahdollisuuksien tasalla, joita tehokkaammat tieto- ja viestintätekniikat tarjoavat sosiaalis-taloudellisen kehityksen tukemiseen nykyisillä alikehittyneillä alueilla;

33.  painottaa, että tiheä valokuituverkko on välttämätön runkoliityntäinfrastruktuuri, joka auttaa hyödyntämään täysimääräisesti 5G-mobiilistandardin teknisten palvelujen mahdollisuuksia;

34.  pitää myönteisenä WiFi4EU-aloitetta, jolla edistetään internetin maksutonta ja yleistä saatavuutta paikallisyhteisöissä jäsenvaltioiden toteuttaman EU-rahoitteisen hankkeen avulla; toteaa, että WiFi4EU-aloitteella pyritään edistämään digitaalista osallisuutta kaikilla alueilla osoittamalla varoja maantieteellisesti tasapuolisesti ja kiinnittämällä samalla huomiota käyttäjien palvelukokemuksen laatuun; toteaa, että siirtonopeudet ovat kasvamassa ja että kun käyttö useissa langattomissa laitteissa lisääntyy, WLAN-verkkojen on vastattava päästä päähän -liitettävyyden vaatimuksiin; katsoo, että tarvitaan erityisiä painopisteitä sisältävää politiikkakehystä niiden esteiden poistamiseksi, jotka markkinat eivät voi yksin hoitaa;

35.  kehottaa komissiota kiinnittämään 5G-toimintasuunnitelmassa erityistä huomiota kattavuuteen sisätiloissa, kun otetaan huomioon, että lukuisia 5G-sovelluksia käytetään kotien ja toimistojen sisällä; palauttaa mieliin, että korkeampia taajuuksia käyttävät verkot läpäisevät rakennuksia huonosti; suosittelee teknologisten lisäarvioiden tekemistä hyvän kattavuuden varmistamiseksi sisätiloissa tekniikoilla, joita ovat esimerkiksi Massive MIMO -tekniikka, sisätilojen toistimet ja WiGig-sovellukset eli suurnopeuksiset WiFi-sovellukset;

36.  painottaa, että 5G-teknologioiden kehittäminen on ratkaisevan tärkeä tekijä tieto- ja viestintätekniikan verkkoinfrastruktuurin muuttamisessa kohti kaikenkattavaa älyverkkojen yhteenliitettävyyttä: älykkäät autot, älykkäät energiaverkot, älykkäät kaupungit, älykkäät tehtaat, älykäs hallinto jne.; katsoo, että ultranopea laajakaista ja älykkäät, tehokkaat verkko-ominaisuudet, joiden avulla saavutetaan lähes välitön yhteys ihmisten välillä, ihmisten ja laitteiden välillä sekä toisiinsa liitettyjen laitteiden välillä, tulevat määrittelemään loppukäyttäjäliitettävyyden uudelleen, ja tämän mahdollistavat verkon paradigmat, kuten solmuverkot, hybridiverkot, verkon dynaaminen viipalointi ja ohjelmistointiteknologiat;

37.  korostaa, että korkea energiatehokkuus, jolla pyritään vähentämään verkon energiankulutusta, on 5G:n kriittinen vaatimus; painottaa, että tämä osatekijä on erittäin tärkeä toimintakulujen vähentämiseksi, verkkoliitäntöjen helpottamiseksi maaseudulla ja syrjäisillä alueilla ja verkkoon pääsyn tarjoamiseksi kestävällä ja resurssitehokkaalla tavalla;

38.  painottaa, että 5G:n käyttöönotto edellyttää kiinteiden verkkojen merkittävää päivittämistä ja mobiiliverkkojen huomattavaa tihentämistä gigabittiyhteiskunnan tavoitteiden mukaisesti erityisesti sähköisen terveydenhuollon sovellusten osalta;

39.  korostaa, että audiovisuaaliala on keskeisiä tekijöitä 5G:n menestykselle Euroopassa sekä työpaikkojen ja talouskasvun luomiselle ja että sen edistyminen voi vaikuttaa voimakkaasti ja myönteisesti audiovisuaalialan arvoketjuun, mukaan luettuina sisällöntuotanto, innovointi, jakelu ja käyttöympäristö; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon etenkin lähetystoimintaan liittyvät alan tarpeet ja erityispiirteet;

40.  toteaa, että kunhan ajoneuvot on kytketty verkkoon, ne ovat yleisesti turvallisempia (vähemmän onnettomuuksia) ja vihreämpiä (vähemmän päästöjä) ja ne lisäävät matkustuskäytäntöjen ennustettavuutta; tukee siksi ajatusta ottaa käyttöön EU:n laajuinen tavoite, jonka mukaan kaikista EU:n markkinoilla saatavilla olevista ajoneuvoista on tultava 5G-valmiita ja niissä on oltava älykkäiden liikennejärjestelmien laitteita; tukee voimakkaasti tavoitetta kytkeä ambulanssit ja muut hälytysajoneuvot (poliisi- ja paloautot) 5G:n avulla tukiasemaan siten, että verkko on tehtävien aikana jatkuvasti ja katkeamatta saatavilla;

41.  panee merkille luotettavan ja keskeytyksettömän 5G-palvelun edut liikenneturvallisuuden kannalta, sillä se mahdollistaa verkkoon liitettyjen ja digitaalisten valvontakeinojen, kuten älykäs ajopiirturi ja sähköiset asiakirjat, käytön raskaissa tavarankuljetusajoneuvoissa.

42.  katsoo, että 5G:n olisi mahdollistettava uudet kohtuuhintaiset ja korkealaatuiset palvelut, yhdistettävä uusia toimialoja ja viime kädessä parannettava yhä valistuneempien ja vaativampien digitaalisten palvelujen käyttäjien asiakaskokemusta; painottaa, että 5G voi tarjota vastauksia merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin, koska se pystyy merkittävästi vähentämään mobiililaitteiden energiankäyttöä ja koska se voi muuttaa sellaisia toimialoja kuin terveydenhuolto ja liikenne;

43.  pitää myönteisenä Verkkojen Eurooppa -välineen laajakaistainvestointirahastoa, johon kansalliset kehityspankit ja -laitokset sekä yksityiset sijoittajat voivat osallistua ja joka on askel eteenpäin infrastruktuuri-investointien tuomiseksi haja-asutetuille maaseutualueille ja syrjäisille alueille, joilla palveluja ei ole riittävästi;

44.  katsoo, että on keskeisen tärkeää kehittää digitaalisia taitoja ja että tämän olisi tapahduttava tekemällä suuria investointeja koulutukseen, mukaan luettuina ammatillinen koulutus, yrittäjäkoulutus sekä täydennys- ja jatkokoulutus, ja varmistamalla kaikkien asiaan liittyvien sidosryhmien, myös työmarkkinaosapuolten, kattava osallistuminen ja pyrkien siten saavuttamaan kolme päätavoitetta: säilytetään ja luodaan teknologia-alan työpaikkoja kouluttamalla erittäin ammattitaitoinen työvoima, tuetaan kansalaisia digitaalisen olemassaolonsa hallitsemisessa tarjoamalla siihen tarvittavat välineet ja poistetaan digitaalinen lukutaidottomuus, joka on digitaalisen kuilun ja syrjäytymisen yksi syy;

45.  katsoo, että unionin olisi yhteistyössä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin kanssa otettava käyttöön ja asetettava saataville 5G-osaamisen kehittämistä koskeva koulutusohjelma, jossa keskitytään uusiin yrityksiin ja pk-yrityksiin, jotta ne voivat hyötyä 5G:n käyttöönotosta;

46.  painottaa, että 5G-verkkojen kehittäminen nopeuttaa teknologista muutosta, joka mahdollistaa digitaalialan, älykkään teknologian, esineiden internetin ja edistyneiden tuotantojärjestelmien täysimääräisen käyttöönoton;

47.  korostaa 5G:n merkitystä Euroopan globaalin johtajuuden mahdollistamisessa, sillä se tarjoaa huipputason tutkimusinfrastruktuurin, joka voisi tehdä Euroopasta huippututkimuksen keskuksen;

III.Lähestymistapa

48.  pitää myönteisenä komission aloitetta Euroopan investointiohjelman vahvistamiseksi niiden rahoitusvälineiden (ESIR, CEF) puitteissa, jotka on osoitettu gigabittiyhteyksiä koskevien strategisten tavoitteiden rahoittamiseen vuoteen 2025 saakka;

49.  korostaa, että kaikki digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvät päätökset, myös taajuusalueiden jakoa, verkkoyhteystavoitteita ja 5G:n käyttöönottoa koskevat päätökset, on muotoiltava ottaen huomioon tulevat tarpeet ja se, miten markkinoiden odotetaan kehittyvän seuraavien 10–15 vuoden aikana; painottaa tässä yhteydessä, että 5G:n onnistunut käyttöönotto on keskeistä talouden kilpailukyvylle, joka voidaan saavuttaa ainoastaan kaukonäköisellä unionin lainsäädännöllä ja politiikkatoimien koordinoinnilla;

50.  korostaa, että gigabittiyhteiskuntaa ja 5G:tä koskevien politiikkojen olisi oltava oikeasuhteisia, niitä olisi tarkistettava usein ja niiden olisi vastattava ”innovointiperiaatetta” niin, että mahdolliset innovointiin kohdistuvat vaikutukset muodostavat vaikutustenarvioinnin osan;

51.  kehottaa komissiota turvaamaan 5G-toimintasuunnitelman ja verkon nykyaikaistamisen pitkän aikavälin rahoituksen ja ylläpitämään ja kehittämään sitä asianmukaisella tasolla seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen 2020–2027 aikajänteellä ja erityisesti seuraavassa tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin sekä innovoinnin puiteohjelmassa; painottaa korkeakoulujen, tutkimuslaitosten sekä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön merkitystä mobiilin 5G-viestinnän tutkimuksessa ja kehittämisessä; painottaa, että julkisen ja yksityisen sektorin 5G-kumppanuus on myönteinen esimerkki tällaisesta yhteistyöstä; panee merkille, että komission mukaan tarvitaan 500 miljardin euron investoinnit seuraavien kymmenen vuoden aikana, jotta saavutetaan verkkoyhteystavoitteet, ja että komissio arvioi myös, että investoinneissa on 155 miljardin euron vaje; katsoo siksi, että painopiste on asetettava sen varmistamiseen, että kilpailun ansiosta digitaalisen infrastruktuurin käyttöönottoon investoidaan riittävästi, sillä sen käyttöönotto on välttämätöntä, jotta kansalaiset ja yritykset hyötyvät 5G-teknologian kehittämisestä;

52.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan pikaisesti täytäntöön toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa 6. heinäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1148(4) säännökset, jotta voidaan varmistaa riittävä turvallisuus toteutettaessa kyseistä suunnitelmaa tehokkaalla ja kestävällä tavalla;

53.  katsoo, että paras tapa edetä kohti gigabittiyhteiskuntaa on tulevaisuuden kannalta kestävä, kilpailua edistävä ja teknologianeutraali lähestymistapa, jota tuetaan laajalla valikoimalla investointimalleja, kuten julkisen ja yksityisen sektorin yhteiset investoinnit tai yhteissijoitukset; panee merkille, että yhteissijoitukset ja muut yhteistyöhön perustuvat sijoitukset ja pitkän aikavälin kaupallista pääsyä suurikapasiteettisiin verkkoihin koskevat järjestelyt voivat auttaa yhdistämään resursseja, mahdollistaa erilaiset joustavat puitteet ja alentaa käyttöönottokustannuksia;

54.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan 5G-toimintasuunnitelman täysin täytäntöön alueilla ja kaupungeissa toteutettavilla johdonmukaisilla, osallistavilla ja oikea-aikaisilla toimilla, jotta rohkaistaan ja tarjotaan kannustimia monialaiseen innovointiin ja edistetään toimialan laajuista taloudellista yhteistyökehystä;

55.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan johtoaseman alojen välisen, monikielisen ja rajatylittävän 5G-yhteentoimivuuden edistämisessä ja yksityisyyttä suojaavien, luotettavien ja turvallisten palvelujen tukemisessa, kun teollisuuden liiketoiminnasta ja laajemmin yhteiskunnan palveluista tulee yhä riippuvaisempia digitaalisesta infrastruktuurista, ja pitämään taloudellisia ja maantieteellisiä kansallisia olosuhteita erottamattomana osana yhteistä strategiaa;

56.  kehottaa tehostamaan standardointitoimenpiteitä, joilla varmistetaan EU:n johtoasema niiden teknisten standardien määrittämisessä, joiden on määrä mahdollistaa 5G-verkkojen ja -palvelujen käyttöönotto; katsoo, että eurooppalaisten standardointielinten olisi omaksuttava erityinen rooli tässä prosessissa; toteaa, että kunkin alan olisi laadittava oma standardointia koskeva etenemissuunnitelmansa, jossa nojaudutaan teollisuuden johtamiin prosesseihin, ja osoitettava vahvaa pyrkimystä aikaansaada yhteiset standardit, joista mahdollisesti voisi tulla myös maailmanlaajuisia standardeja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan investointeihin, joita tehdään tutkimukseen ja kehitykseen sekä EU:n standardointitoimintaan;

57.  painottaa, että 5G:llä on potentiaalia mullistaa sisällön saatavuus ja levittäminen ja parantaa huomattavasti käyttäjäkokemusta samalla, kun se mahdollistaa kulttuuri- ja luovan sisällön uusien muotojen kehittymisen; korostaa tässä yhteydessä tarvetta ottaa käyttöön tehokkaita toimia piratismin torjumiseksi sekä kattava lähestymistapa teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon tehostamiseksi, jotta varmistetaan, että kuluttajien on helppo päästä käyttämään laillista sisältöä;

58.  kehottaa voimakkaasti lisäämään kokeilua 5G-teknologioilla; puoltaa integroituja ratkaisuja ja testejä, joita seuraavat suuren mittakaavan pilottihankkeita koskevat eri toimialojen yhteiset kokeet vastauksena palvelujen kysyntään gigabittiyhteiskunnassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävästi lisensoimattomia taajuusalueita, jotta kannustetaan teollisuutta tekemään kokeiluja; pyytää komissiota harkitsemaan konkreettisen ja houkuttelevan tavoitteen asettamista kehykseksi yksityisen sektorin suorittamille 5G-teknologioiden ja -tuotteiden kokeiluille;

59.  korostaa tarvetta ottaa huomioon WHO:n virallisesti tunnustamat kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn komitean (ICNIRP) ohjeet, jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet ja pirstoutuminen ja varmistetaan yhdenmukaiset langattomien verkkojen käyttöönoton edellytykset Euroopan digitaalisilla sisämarkkinoilla;

60.  painottaa, että gigabittiyhteiskunnan kehittyminen edellyttää selkeitä ja yhteisiä EU:n sääntöjä, jotka ovat tulevaisuuteen suuntautuneita ja kilpailua edistäviä, jotta edistetään investointeja ja innovointia ja säilytetään kohtuulliset hinnat ja kuluttajan valinnanmahdollisuudet; korostaa, että infrastruktuuriin perustuva kilpailu tarjoaa mahdollisuudet tehokkaaseen sääntelyyn ja mahdollistaa kohtuullisen tuoton saamisen investoinneista pitkällä aikavälillä; kannustaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan fyysiseen infrastruktuuriin pääsyä koskevia hallinnollisia menettelyjä;

61.  painottaa, että olisi luotava innovointia edistävä toimintaympäristö digitaalisille palveluille erityisesti massadatan ja esineiden internetin aloilla ja laajennettava kuluttajien valinnanmahdollisuuksia samalla kun lisätään luottamusta digitaalisiin palveluihin ja edistetään niiden käyttöönottoa tehokkailla ja yksinkertaistetuilla säännöillä kiinnittäen huomio käyttäjien tarpeisiin ja palvelujen ominaispiirteisiin niiden tarjoajasta riippumatta;

62.  korostaa, että kansallisia laajakaistasuunnitelmia on tarkasteltava uudelleen ja niitä on tarvittaessa tarkistettava huolellisesti, jotta ne on kohdistettu kaikille 5G-alueille ja niissä säilytetään monen teknologian kilpailukykyinen lähestymistapa ja jotta tuetaan sääntelyvarmuutta ja maksimoidaan innovoinnin ja kattavuuden laajuus, ja katsoo, että yhdeksi tavoitteeksi on otettava digitaalisen kuilun poistaminen;

63.  kehottaa komissiota arvioimaan kansallisia laajakaistasuunnitelmia aukkojen havaitsemiseksi sekä muotoilemaan lisätoimia koskevia maakohtaisia suosituksia;

64.  pitää myönteisenä osallistavan laajakaistafoorumin perustamista koskevaa komission aloitetta julkisten ja yksityisten toimijoiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten korkean tason osallistumisen varmistamiseksi;

65.  korostaa, että internetin saatavuuden varmistaminen ja nopeiden ja luotettavien internetyhteyksien, joissa on alhainen latenssi ja viivevaihtelu, takaaminen on avainasemassa matkailualan prosessien ja arvoketjun digitalisoimisessa sekä liikenneteknologioiden, kuten vuorovaikutteiset älykkäät liikennejärjestelmät (C-ITS), jokiliikenteen tietopalvelut (RIS) ja Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä (ERTMS), kehittämisessä ja käyttöönotossa;

66.  muistuttaa, että pk-yritykset hyötyisivät suuresti kilpailukykyisestä mahdollisuudesta saada 5G-ratkaisuja; kehottaa komissiota esittämään yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman, jolla edistetään pk-yritysten ja uusien yritysten osallistumista 5G-teknologioiden kokeilemiseen ja jolla varmistetaan niiden pääsy 5G-laajakaistafoorumille;

67.  tukee unionin tason aloitteita paremman taajuuskoordinoinnin turvaamiseksi jäsenvaltioiden välillä sekä lisenssien pitkiä kestoja, joilla lisätään investointien vakautta ja varmuutta; toteaa, että näitä kysymyksiä koskevat päätökset olisi tehtävä samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan hyväksyä sitovat ohjeet myöntämisprosessin tietyistä ehdoista, kuten taajuuksien jakamisen määräajoista, taajuuksien yhteiskäytöstä ja yhteisesti järjestetyistä huutokaupoista, joilla pyritään edistämään Euroopan laajuisia verkkoja; katsoo, että matkaviestintämarkkinoiden kilpailullinen luonne Euroopan unionissa on keskeinen tekijä siirryttäessä 5G-sukupolveen;

68.  kehottaa EU:ta koordinoimaan ponnisteluja Kansainvälisessä televiestintäliitossa (ITU), jotta saadaan aikaan johdonmukainen EU:n politiikka; korostaa, että 5G:tä vuoden 2020 jälkeen koskevien eurooppalaisten taajuuksien yhdenmukaistamistarpeiden arviointi olisi saatava valmiiksi ennen vuoden 2019 maailman radioviestintäkonferenssia (WRC‑19) ja että olisi suojeltava asianmukaisesti olemassa olevia palveluja, joihin tähän asti on turvauduttu, WRC-15:n päätösten mukaisesti;

69.  korostaa, että eurooppalaisessa sähköisen viestinnän säännöstössä vahvistetun erittäin suurikapasiteettisten verkkojen määritelmän olisi oltava teknologianeutraaliuden periaatteen mukainen edellyttäen, että tällaiset teknologiat täyttävät verkkopalvelujen laatua koskevat tarpeet, joita teollisuuden ja kuluttajien käyttämät sovellukset edellyttävät tulevaisuudessa;

70.  kehottaa komissiota esittämään vuosittain 5G-toimintasuunnitelmaa koskevan tilanneselvityksen ja laatimaan suosituksia sekä tiedottamaan tuloksista Euroopan parlamentille;

o
o   o

71.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1)EUVL L 81, 21.3.2012, s. 7.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.
(3)EUVL L 179, 29.6.2013, s. 1.
(4)EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1.


Haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelu
PDF 182kWORD 51k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 suosituksista komissiolle haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelusta (2015/2085(INL))
P8_TA(2017)0235A8-0152/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 3 artiklan, jossa taataan kaikkien oikeus ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen, sekä syrjintäkieltoa koskevan 21 artiklan,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle aikuisten edunvalvonnasta: valtioiden väliset vaikutukset(1),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun syyskuussa 2016 valmisteleman arvion eurooppalaisesta lisäarvosta (PE 581.388),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2000 tehdyn Haagin yleissopimuksen aikuisten kansainvälisestä suojelusta, jäljempänä ”Haagin yleissopimus”,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 tehdyn YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 23. helmikuuta 1999 antaman suosituksen nro R (99) 4 toimintarajoitteisten aikuisten edunvalvontaa koskevista periaatteista, jäljempänä ”Euroopan neuvoston ministerikomitean antama suositus nro R (99) 4”,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 9. joulukuuta 2009 antaman suosituksen CM/Rec(2009)11 edunvalvontavaltuutuksissa ja toimintarajoitteisuutta koskevissa hoitotahdoissa sovellettavista periaatteista, jäljempänä ”Euroopan neuvoston ministerikomitean antama suositus CM/Rec(2009)11”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0152/2017),

A.  pitää tärkeänä, että unioni lähentyy kansalaisia ja käsittelee aiheita, jotka koskevat kansalaisia suoraan, jotta taataan perusoikeuksien kunnioittaminen ja estetään syrjintää ja hyljeksintää;

B.  katsoo, että liikkumisen vapauttaan unionissa harjoittavien haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelu on rajat ylittävä aihe ja vaikuttaa täten kaikkiin jäsenvaltioihin; katsoo, että tämä aihe osoittaa, kuinka tärkeä on rooli, joka unionin ja parlamentin on otettava vastatakseen niihin ongelmiin ja vaikeuksiin, joita unionin kansalaisilla on pannessaan oikeuksiaan täytäntöön etenkin rajat ylittävissä tilanteissa;

C.  katsoo, että haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelu on ihmisoikeuksien kunnioittamiseen läheisesti liittyvä aihe; katsoo, että kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten on katsottava olevan kaikkien unionin kansalaisten tapaan oikeudenhaltijoita ja kykeneviä tekemään vapaita, riippumattomia ja harkittuja päätöksiä kapasiteettinsa rajoissa eikä pelkästään passiivisia hoidon- ja avunsaajia;

D.  katsoo, että aikuisten haavoittuvuus ja erilaiset säännökset, joita heidän oikeussuojaansa sovelletaan, eivät saa estää henkilöiden vapaata liikkuvuutta;

E.  katsoo, että väkiluvun ja väestörakenteen kehitys sekä elinajanodotteen piteneminen ovat saaneet aikaan sen, että on enemmän ikääntyneitä ihmisiä, jotka eivät pysty suojelemaan etujaan ikäänsä liittyvien sairauksien vuoksi; toteaa, että on muitakin, iästä riippumattomia, myös synnynnäisiä tilanteita, kuten henkinen ja fyysinen vamma, joissa aikuisen kyky suojella etujaan voi olla heikentynyt;

F.  toteaa, että ulkomaille asumaan asettuneiden ja eläkeläisten, haavoittuvassa asemassa olevat tai haavoittuvaan asemaan mahdollisesti päätyvät aikuiset mukaan luettuina, lisääntynyt liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä on luonut ongelmia;

G.  toteaa, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä on eroja aikuisten suojelua koskevien toimenpiteiden tuomiovallan, sovellettavan lain sekä suojelutoimenpiteiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla; toteaa, että sovellettavien lakien erilaisuus ja toimivaltaisten tuomioistuinten moninaisuus voivat haitata haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten oikeutta liikkua vapaasti ja asua valitsemassaan jäsenvaltiossa sekä saada asianmukaista suojaa omaisuudelleen, kun omaisuus sijaitsee useammassa kuin yhdessä maassa;

H.  toteaa, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välisiä eroja on myös suojelutoimenpiteiden alalla, vaikka Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen nro R (99) 4 johdosta alalla on tapahtunut edistystä;

I.  toteaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(2) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa suljetaan luonnollisten henkilöiden oikeudellinen asema, oikeuskelpoisuus ja oikeustoimikelpoisuus pois asetuksen soveltamisalasta;

J.  toteaa, että Haagin yleissopimus on kansainvälisen yksityisoikeuden sääntökokoelma, joka soveltuu erityisen hyvin haavoittuvassa asemassa oleviin aikuisiin liittyvien rajat ylittävien ongelmien ratkaisemiseen; toteaa, että vaikka mainitun yleissopimuksen hyväksymisestä on jo kulunut aikaa, vain harvat jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen; katsoo, että haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelu unionissa rajat ylittävissä tilanteissa vaarantuu yleissopimuksen ratifioinnin viivästymisen vuoksi; pitää näin ollen välttämättömänä, että tehokkuuden vuoksi on toteutettava unionin tason toimia rajat ylittäviä tilanteita varten haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelemiseksi;

K.  toteaa, että haavoittuvassa asemassa oleva aikuinen on 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka henkilökohtaisten kykyjen heikentymisen tai riittämättömyyden vuoksi ei pysty huolehtimaan henkilökohtaisista eduistaan tai omaisuudestaan eduistaan väliaikaisesti tai pysyvästi;

L.  toteaa, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen määräykset on otettava huomioon; toteaa, että unioni ja jäsenvaltiot ovat tämän yleissopimuksen osapuolia;

M.  toteaa, että unionin on politiikkojaan määritellessään varmistettava, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta noudatetaan;

N.  toteaa, että unionin toimissa haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelemiseksi on pyrittävä ensisijaisesti varmistamaan, että toisen jäsenvaltion viranomaiset antavat tiedoksi, tunnustavat ja panevat täytäntöön toisen jäsenvaltion viranomaisten toteuttamat haavoittuvassa asemassa olevan aikuisen suojelutoimenpiteet, toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavien valtuutusten tiedoksi antaminen ja tunnustaminen mukaan luettuna, sekä lujittamaan alan yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä;

O.  toteaa, että suojelutoimenpiteillä tarkoitetaan erityisesti Haagin yleissopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä;

P.  toteaa, että toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavalla valtuutuksella tarkoitetaan toimintakykyisen aikuisen sopimuksella tai yksipuolisella oikeustoimella myöntämää edustamisvaltuutusta, joka tulee voimaan, kun kyseinen aikuinen ei enää pysty valvomaan etujaan;

Q.  katsoo, että kansalaisten olisi saatava esteettä ja helpommin selkeää ja tarkkaa tietoa haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten toimintakelpoisuuden rajoitusta ja suojelua koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä, jotta he voivat itse tehdä harkittuja päätöksiä;

R.  katsoo, että eri hallinto- ja oikeusviranomaisten ajoissa tapahtuva tiedonsaanti suojelutoimenpiteen tai toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavan valtuutuksen kohteena olevien aikuisten oikeusasemasta voisi parantaa ja vahvistaa tällaisten aikuisten suojelua;

S.  katsoo, että asianomaiset hallinto- ja oikeusviranomaiset voisivat saada helpommin ajantasaista tietoa haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten oikeusasemasta ja taata paremmin oikeusvarmuuden, jos kussakin jäsenvaltiossa luotaisiin tiedostoja tai rekistereitä, jotka sisältävät hallintoelinten ja tuomioistuinten päätökset, joissa kuvataan haavoittuvassa asemassa olevan aikuisen suojelutoimenpiteet ja toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavat valtuutukset, jos ne ovat olemassa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä; toteaa, että näiden tiedostojen tai rekisterien luottamuksellisuus olisi taattava asianmukaisesti unionin oikeuden mukaisesti ja noudattaen yksityisyyden suojaa ja henkilötietojen suojaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä;

T.  katsoo, että yhden jäsenvaltion viranomaisten toteuttamat suojelutoimet olisi tunnustettava suoraan lain nojalla toisissa jäsenvaltioissa; katsoo, että siitä riippumatta mitä edellä todetaan, voisi olla tarpeen esittää syy tunnustamisesta kieltäytymiselle ja suojelutoimenpiteen toteuttamiselle; katsoo, että asianmukaisesti määritellyt perusteet sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voisivat kieltäytyä toisen jäsenvaltion viranomaisten tekemän suojelutoimenpiteen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, olisi rajoitettava kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden suojaamiseen;

U.  katsoo, että koko unionissa voitaisiin ottaa käyttöön tehokkaita mekanismeja, jotta varmistetaan toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavan valtuutuksen tunnustaminen, rekisteröinti ja käyttö; katsoo, että kyseisiä valtuutuksia varten unionissa olisi luotava yhdenmukaistettu lomake, jotta voidaan taata, että valtuutukset ovat vaikuttavia kaikissa jäsenvaltioissa;

V.  katsoo, että unionissa olisi otettava käyttöön yhdenmukaistettuja lomakkeita tiedonsaannin parantamiseksi haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelupäätöksistä ja edistettävä niitä koskevaa tiedotusta, niiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa; toteaa oikeusvarmuuden periaatteen edellyttävän, että kaikkien henkilöiden, joille on osoitettu haavoittuvassa asemassa olevan aikuisen tai tämän omaisuuden suojelu, on voitava pyynnöstä saada kohtuullisen ajan kuluessa todistus, jossa esitetään hänen tehtävänsä ja asemansa ja hänelle myönnetyt valtuudet;

W.  katsoo, että jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen, joka on täytäntöönpanokelpoinen kyseisessä jäsenvaltiossa, olisi oltava täytäntöönpanokelpoinen myös muissa jäsenvaltioissa ilman päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista;

X.  katsoo, että olisi hyödyllistä ottaa käyttöön jäsenvaltioiden välisiä yhteistyömekanismeja, jotta voidaan edistää ja helpottaa toimivaltaisten viranomaisten välistä viestintää sekä haavoittuvassa asemassa olevia aikuisia koskevien tietojen välittämistä ja vaihtoa; toteaa, että Haagin yleissopimuksessa tehty ehdotus keskusviranomaisen nimeämisestä kussakin jäsenvaltiossa voisi myötävaikuttaa tämän tavoitteen saavuttamiseen;

Y.  toteaa, että tietyillä yhden jäsenvaltion viranomaisten suunnittelemilla haavoittuvassa asemassa olevan aikuisen suojelutoimenpiteillä, kuten sijoittamisella toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan laitokseen, voi olla logistisia ja taloudellisia seurauksia toiselle jäsenvaltiolle; katsoo, että tällaisessa tapauksessa olisi hyödyllistä luoda asianosaisten jäsenvaltioiden viranomaisten välisiä yhteistyömekanismeja, jotta ne voivat sopia suojelutoimenpiteiden kulujen mahdollisesta jakamisesta;

Z.  katsoo, että keskusviranomaisten olemassaolo ei saisi estää jäsenvaltioiden hallinto- ja oikeusviranomaisia viestimästä keskenään suoraan, kun se on heidän mielestään tehokkaampaa;

AA.  katsoo, että komission olisi pitänyt ehtiä saamaan riittävästi tietoja Haagin yleissopimuksen täytäntöönpanosta sen ratifioineissa jäsenvaltioissa ja laatimaan parlamentin päätöslauselmassa pyytämä raportti, koska parlamentti antoi päätöslauselmansa jo 18. joulukuuta 2008;

1.  onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet Haagin yleissopimuksen, ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet tai ratifioineet mainittua sopimusta, tekemään niin mahdollisimman pian; kehottaa komissiota käyttämään koko poliittista painoarvoaan neuvostoa ja jäsenvaltioita kohtaan, jotta ratifiointien määrä nousisi vuoden 2017 loppuun mennessä;

2.  toteaa, että asetusehdotus liitteenä olevine suosituksineen ei korvaisi Haagin yleissopimusta vaan vahvistaisi sitä ja kannustaisi jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen ja panemaan sen täytäntöön;

3.  toteaa, että haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelu, vammaiset henkilöt mukaan luettuina, edellyttää useita erityisiä ja kohdistettuja toimia;

4.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisessa oikeudessa suunnitellut suojelutoimenpiteet ovat riittävästi mukautettavissa kunkin haavoittuvassa asemassa olevan aikuisen tilanteeseen ja että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat toteuttaa tässä tarkoituksessa oikeasuhtaisia yksilöllisiä suojelutoimenpiteitä, jotta unionin kansalaisilta ei evätä niitä oikeuksia, joita he kykenevät edelleen käyttämään; toteaa, että vammaisten henkilöiden tapauksessa oikeustoimikelvottomuus johtuu useimmiten vammaisuudesta eikä iästä;

5.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, etteivät kaikki haavoittuvassa asemassa olevat aikuiset ole siinä asemassa korkean ikänsä vuoksi, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita haavoittuvassa asemassa olevien iäkkäiden aikuisten oikeussuojan ja oikeuksien parantamisen lisäksi toteuttamaan toimia myös niiden aikuisten hyväksi, jotka ovat haavoittuvassa asemassa tai ovat joutuneet haavoittuvaan asemaan eivätkä kykene fyysisen ja/tai psyykkisen vamman takia suojelemaan etujaan; katsoo että tässä mielessä jäsenvaltioiden olisi erittäin hyödyllistä ottaa käyttöön menettelyjä hyvien käytäntöjen vaihtamista ja vertailemista varten aloittaen erilaisista suojelun muodoista;

6.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään aikuisten itsemääräämisoikeutta esittämällä kansallisessa lainsäädännössään toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavaa valtuutusta koskevaa lainsäädäntöä ottaen huomioon periaatteet, jotka sisältyvät Euroopan neuvoston ministerikomitean antamaan suositukseen CM/Rec(2009)11;

7.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota kaikkein huono-osaisimpien haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten tarpeisiin ja ryhtymään toimiin, joilla pyritään huolehtimaan siitä, että heitä ei syrjitä heidän tilanteensa vuoksi; kehottaa tältä osin niitä jäsenvaltioita, jotka tunnustavat toimintakelpoisuuden rajoituksen lainsäädännössään tai ovat päättäneet ottaa sen lainsäädäntöönsä, jättämään oikeusjärjestelmistään pois sellaiset kulut tai muotoseikat, jotka voisivat kohtuuttomasti estää heikko-osaisia aikuisia tekemästä toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavaa valtuutusta riippumatta heidän taloudellisesta tilanteestaan;

8.  kehottaa komissiota esittämään, pitämään yllä ja rahoittamaan hankkeita, joilla pyritään valistamaan unionin kansalaisia haavoittuvassa asemassa olevia aikuisia ja heihin kohdistettavia suojelutoimenpiteitä koskevasta jäsenvaltioiden lainsäädännöstä; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä antaakseen kaikille alueellaan oleville ihmisille helposti saatavaa ja asianmukaista tietoa etenkin haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojeluun sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä sekä saatavilla olevista suojelupalveluista;

9.  pitää valitettavana, että komissio ei ole ryhtynyt toimiin parlamentin pyydettyä sitä toimittamaan ajoissa parlamentille ja neuvostolle raportin Haagin yleissopimuksen soveltamisessa kohdatuista ongelmista ja siihen liittyvistä parhaista käytännöistä ja esittämään siinä myös toimenpide-ehdotuksia unionille ja täydentämään tai täsmentämään yleissopimuksen soveltamista; katsoo, että raportissa olisi voitu myös ottaa esiin käytännön ongelmia, joita komissiolla on ollut kerätessään tietoja Haagin yleissopimuksen soveltamisesta;

10.  pyytää komissiota tekemään 31. maaliskuuta 2018 mennessä parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan nojalla ehdotuksen asetukseksi jäsenvaltioiden yhteistyön lujittamiseksi ja haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelua koskevien päätösten ja toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavien valtuutusten suoraan lain nojalla tapahtuvan tunnustamisen ja täytäntöönpanon parantamiseksi liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

11.  vahvistaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita; korostaa tässä yhteydessä sen merkitystä, että kansallisissa parhaissa käytännöissä tulee esiin paikallisyhteisöjen ja -viranomaisten työn tulos;

12.  katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia unionille;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

A.   EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET

1.  On edistettävä tiedottamista, joka koskee aikuisten kansainvälistä suojelua koskevassa 13. tammikuuta 2000 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa määriteltyjen suojelutoimenpiteiden kohteena olevia haavoittuvassa asemassa olevia aikuisia käsitteleviä hallintoelinten ja tuomioistuinten päätöksiä, sekä helpotettava näiden päätösten tiedoksi antamista, tunnustamista ja täytäntöönpanoa.

2.  On otettava käyttöön kansallisia tiedostoja tai rekistereitä, jotka sisältävät hallintoelinten ja tuomioistuinten päätökset, jotka koskevat haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelutoimenpiteitä ja mahdollisesti olemassa olevia toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavia valtuutuksia, jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja helpottaa toimivaltaisten hallintoelinten ja tuomioistuinten tietojen jakamista ja nopeaa tiedonsaantia suojelutoimenpiteen kohteena olevien aikuisten oikeusasemasta.

3.  On toteutettava täsmällisiä ja tarkoituksenmukaisia toimia jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämiseksi Haagin yleissopimuksen mukaisesti saatavilla olevien välineiden avulla. Kyseeseen tulee erityisesti sellaisten keskusviranomaisten perustaminen, joiden tehtävänä on helpottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä viestintää ja koordinoida tietojen toimittamista ja vaihtoa hallintoelinten ja tuomioistuinten päätöksistä, jotka koskevat suojelutoimenpiteen kohteena olevia aikuisia.

4.  On varmistettava, että jäsenvaltiot jakavat haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojeluasemaa koskevia tietoja ja mahdollistavat pääsyn suojelutoimenpiteitä ja toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavia valtuutuksia koskeviin tiedostoihin ja rekistereihin siten, että luottamuksellisuuden periaate ja kyseessä olevien aikuisten henkilötietojen suojaa koskevat säännöt taataan täysimääräisesti.

5.  On otettava käyttöön yhdenmukaistettuja unionin lomakkeita, joilla pyritään edistämään tiedottamista haavoittuvassa asemassa olevia aikuisia koskevista hallintoelinten ja tuomioistuinten päätöksistä ja näitä koskevien päätösten tiedoksi antamista, tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Komissio voisi käyttää tässä lomakemalleja, joita kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin diplomaattinen erityistoimikunta suositteli syys- ja lokakuun 1999 istuntoasiakirjoissaan, jotka koskevat aikuisten suojelua.

6.  On tunnustettava, että kaikilla henkilöillä, jotka huolehtivat haavoittuvassa asemassa olevan aikuisen tai tämän omaisuuden suojelusta, on oikeus saada toimivaltaisilta viranomaisilta kohtuullisessa määräajassa todistus, joka olisi voimassa kaikissa jäsenvaltioissa ja jossa esitetään heidän tehtävänsä ja heille myönnetyt valtuudet.

7.  On edistettävä yhden jäsenvaltion viranomaisten toteuttamien suojelutoimenpiteiden täysimääräistä tunnustamista toisessa jäsenvaltiossa siten, että on kuitenkin poikkeuksellisesti ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3 ja 21 artiklan mukaisesti olemassa oikeudellisia takeita, jotka koskevat jäsenvaltioiden, joita pyydetään tunnustamaan suojatoimenpiteitä, oikeusjärjestyksen suojelua, mikä voi olla peruste näiden suojelutoimenpiteiden tunnustamatta jättämiselle ja täytäntöönpanon toteuttamatta jättämiselle kyseisissä jäsenvaltioissa.

8.  On edistettävä yhden jäsenvaltion viranomaisten toteuttamien suojelutoimenpiteiden täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa ilman, että tällaisia toimenpiteitä on tarpeen julistaa täytäntöönpanokelpoisiksi.

9.  On edistettävä jäsenvaltioiden välisiä kuulemis- ja yhteistyömekanismeja tapauksissa, joissa yhden jäsenvaltion viranomaisten tekemän päätöksen täytäntöönpanolla voisi olla logistisia ja taloudellisia seurauksia toiselle jäsenvaltiolle, jotta asianosaiset jäsenvaltiot voivat sopia suojelutoimenpiteen kulujen jakamisesta. Kuulemisen ja yhteistyön olisi aina tapahduttava kyseisen haavoittuvassa asemassa olevan aikuisen etujen mukaisesti ja hänen perusoikeuksiaan täysin kunnioittaen. Asianomaiset viranomaiset voisivat ehdottaa toimivaltaiselle hallinto- tai oikeusviranomaiselle vaihtoehtoisia toimenpiteitä mutta lopullinen päätös kuuluu viimeksi mainitun toimivaltaan.

10.  On otettava käyttöön yhdenmukaistettuja lomakkeita toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavaa valtuutusta varten, jotta edistetään sitä, että asianomaiset henkilöt käyttävät näitä valtuutuksia ja että he ovat antaneet tietoon perustuvan suostumuksen, joka asianomaisten viranomaisten olisi tarkistettava, sekä niiden tiedoksi antamista, tunnustamista ja täytäntöönpanoa.

B.   EHDOTETTAVAT TOIMET

1.  Pyytää komissiota tekemään 31. maaliskuuta 2018 mennessä parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan nojalla ehdotuksen asetukseksi, joka on suunniteltu jäsenvaltioiden yhteistyön ja haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelua koskevien päätösten ja toimintakelpoisuuden rajoituksen varalta annettavien valtuutusten automaattisen tunnustamisen ja täytäntöönpanon parantamiseksi.

(1)EUVL C 45 E, 23.2.2010, s. 71.
(2)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12. joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).


Ukrainaa koskevien väliaikaisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden käyttöönotto ***I
PDF 367kWORD 55k
Euroopan parlamentin tarkistukset 1. kesäkuuta 2017 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sellaisten Ukrainaa koskevien väliaikaisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden käyttöönotosta, joilla täydennetään assosiaatiosopimuksen mukaisia kauppamyönnytyksiä (COM(2016)0631 – C8‑0392/2016 – 2016/0308(COD))(1)
P8_TA(2017)0236A8-0193/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Kun otetaan huomioon Ukrainan toteuttamat taloudelliset uudistukset ja jotta voitaisiin tukea läheisempien taloussuhteiden kehittämistä Euroopan unionin kanssa, on aiheellista kasvattaa kauppavirtoja tiettyjen maataloustuotteiden tuonnin osalta ja antaa myönnytyksiä yksipuolisten kauppatoimenpiteiden muodossa valikoitujen teollisuustuotteiden osalta sen mukaan kuin pyrkimyksenä on vauhdittaa tullien poistamista Euroopan unionin ja Ukrainan välisestä kaupasta.
(2)  Jotta voitaisiin tehostaa Ukrainan toteuttamia taloudellisia ja poliittisia uudistuksia, ja tukea ja vauhdittaa läheisempien taloussuhteiden kehittämistä unionin kanssa, on aiheellista ja tarpeellista kasvattaa kauppavirtoja tiettyjen maataloustuotteiden tuonnin osalta ja antaa myönnytyksiä yksipuolisten kauppatoimenpiteiden muodossa valikoitujen teollisuustuotteiden osalta sen mukaan kuin pyrkimyksenä on vauhdittaa tullien poistamista unionin ja Ukrainan välisestä kaupasta.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Yksipuoliset kauppatoimenpiteet myönnettäisiin tullittoman tariffikiintiön muodossa liitteissä I ja II luetelluille tuotteille sopimuksessa vahvistettujen etuustariffikiintiöiden lisäksi ja poistamalla tuontitullit osittain tai kokonaan liitteessä III luetelluilta teollisuustuotteilta.
(3)  Komission julkistettua tämän asetuksen mahdollista vaikutusta koskevan analyysinsa, jossa olisi tarkasteltava tähän asetukseen sisältyvien yksipuolisten kauppatoimenpiteiden mahdollisia lopullisia edunsaajia ja keskityttävä erityisesti pieniin ja keskisuuriin tuottajiin Ukrainassa, yksipuoliset kauppatoimenpiteet olisi myönnettävä tuotteille, joiden on kyseisen analyysin pohjalta arvioitu olevan suotuisia. Nämä yksipuoliset kauppatoimenpiteet olisi myönnettävä tullittoman tariffikiintiön muodossa liitteissä I ja II luetelluille tuotteille assosiaatiosopimuksessa vahvistettujen etuustariffikiintiöiden lisäksi ja poistamalla tuontitullit osittain tai kokonaan liitteessä III luetelluilta teollisuustuotteilta.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Jotta ehkäistäisiin petosriskit, olisi myönnettävien tullittomien tariffikiintiöiden hyödyntämisoikeuden edellytyksenä oltava, että Ukraina noudattaa asiaankuuluvia tuotteiden alkuperäsääntöjä ja niihin liittyviä menettelyjä ja että se tekee tiivistä hallinnollista yhteistyötä Euroopan unionin kanssa siten kuin sopimuksessa määrätään.
(4)  Jotta ehkäistäisiin petosriskit, olisi liitteissä I ja II luetelluille tuotteille myönnettävien tullittomien tariffikiintiöiden hyödyntämisoikeuden ja liitteessä III lueteltujen teollisuustuotteiden tuontitullien osittaisen tai täydellisen poistamisen edellytyksenä oltava, että Ukraina noudattaa kaikkia asiaankuuluvia edellytyksiä assosiaatiosopimuksen mukaisten etujen saamiseksi, tuotteiden alkuperäsäännöt ja niihin liittyvät menettelyt mukaan luettuina, ja että se tekee tiivistä hallinnollista yhteistyötä unionin kanssa siten kuin mainitussa sopimuksessa määrätään.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Assosiaatiosopimuksen 2 artiklan mukaan demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen muodostavat olennaisen osan mainittua sopimusta. On aiheellista ottaa käyttöön mahdollisuus keskeyttää etuudet väliaikaisesti, jos Ukraina ei noudata ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatteita.
(9)  Assosiaatiosopimuksen 2 ja 3 artiklassa määrätään, että demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja ponnistelut korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi sekä toimenpiteet, joilla edistetään kestävää kehitystä ja tehokasta monenvälisyyttä, ovat olennaisia osatekijöitä tällä sopimuksella säännellyissä suhteissa Ukrainan kanssa. On aiheellista ottaa käyttöön mahdollisuus keskeyttää etuudet väliaikaisesti, jos Ukraina ei noudata assosiaatiosopimuksen yleisiä periaatteita, kuten on tehty muissa unionin allekirjoittamissa assosiaatiosopimuksissa.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a)  Komission vuosikertomukseen pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanosta olisi sisällytettävä yksityiskohtainen arvio tässä asetuksessa tarkoitettujen väliaikaisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden toteuttamisesta.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Oikeus hyödyntää 1 artiklalla käyttöön otettuja tariffikiintiöitä edellyttää sitä, että
Oikeus hyödyntää 1 artiklalla käyttöön otettuja tariffikiintiöitä ja tuontia koskevia etuustulleja edellyttää sitä, että
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  tuotteiden alkuperäsääntöjä ja niihin liittyviä menettelyjä noudatetaan siten kuin assosiaatiosopimuksessa, ja erityisesti pöytäkirjassa I käsitteen ’alkuperätuotteet’ määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä ja pöytäkirjassa II keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioissa, määrätään;
a)  tuotteiden alkuperäsääntöjä ja niihin liittyviä menettelyjä noudatetaan siten kuin assosiaatiosopimuksessa, ja erityisesti pöytäkirjassa I käsitteen ’alkuperätuotteet’ määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä ja pöytäkirjassa II keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioissa, määrätään; kun kyseessä ovat tuotteet, jotka on valmistettu sellaisella Ukrainan alueella tai lähetetty sellaiselta Ukrainan alueelta, joka ei ole Ukrainan hallituksen tosiasiallisessa valvonnassa, toimitetaan assosiaatiosopimukseen liitetyn pöytäkirjan I 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu EUR.1-tavaratodistus, jonka Ukrainan hallituksen tulliviranomaiset antavat tarkastettuaan viejän tilit tämän tiloissa ja tehtyään kaikki muut tarpeellisiksi katsomansa, kyseisen pöytäkirjan 17 artiklan 5 kohdan ja 33 artiklan mukaiset tarkastukset, mukaan lukien arviointi siitä, onko perusteltua epäillä, että väliaikaisista yksipuolisista kauppatoimenpiteistä hyötyvät talouden toimijat heikentävät korruption torjuntaa tai osallistuvat laittomaan taloudelliseen toimintaan;
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  Ukraina pidättäytyy ottamasta käyttöön uusia tulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja ja uusia määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä unionista peräisin olevassa tuonnissa tai lisäämästä voimassa olevien tullien ja maksujen määriä ja ottamasta käyttöön mitään muita rajoituksia tämän asetuksen voimaantulopäivästä;
b)  Ukraina pidättäytyy ottamasta käyttöön uusia tulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja ja uusia määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä unionista peräisin olevassa tuonnissa tai lisäämästä voimassa olevien tullien ja maksujen määriä ja ottamasta käyttöön mitään muita rajoituksia, syrjivät sisäiset hallinnolliset toimenpiteet mukaan lukien, tämän asetuksen voimaantulopäivästä;
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – c alakohta
c)  noudatetaan assosiaatiosopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuja demokratian periaatteita, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä oikeusvaltioperiaatetta.
c)  noudatetaan assosiaatiosopimuksen 2, 3 ja 22 artiklassa tarkoitettuja demokratian periaatteita, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä oikeusvaltioperiaatetta ja ponnistellaan jatkuvasti ja hellittämättömästi korruption ja laittomien toimintojen torjumiseksi;
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)   noudatetaan jatkuvasti velvoitteita tehdä yhteistyötä työllisyyteen, sosiaalipolitiikkaan ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin liittyvissä asioissa assosiaatiosopimuksen IV osaston 13 luvun (Kauppa ja kestävä kehitys) ja V osaston 21 luvun (Työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva yhteistyö) mukaisesti sekä assosiaatiosopimuksen 420 artiklassa asetettuja tavoitteita.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta
Jos komissio katsoo, että on tarpeeksi näyttöä siitä, että 2 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä ei noudateta, se voi keskeyttää tässä asetuksessa säädetyt etuusjärjestelyt kokonaan tai osittain 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.
Jos komissio katsoo, että on tarpeeksi näyttöä siitä, että tämän asetuksen 2 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä ei noudateta, se voi keskeyttää tässä asetuksessa säädetyt etuusjärjestelyt kokonaan tai osittain 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 a kohta (uusi)
Jos jäsenvaltio pyytää komissiota keskeyttämään jonkin etuusjärjestelyn sillä perusteella, että 2 artiklan b alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä ei noudateta, komissio antaa kahden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä perustellun lausunnon siitä, onko noudattamatta jättämistä koskeva väite perusteltu. Jos komissio pitää väitettä perusteltuna, se käynnistää tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun menettelyn.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta
1.  Jos Ukrainasta peräisin olevaa tuotetta tuodaan siten, että samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden yhteisön tuottajalle aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavia vaikeuksia, yhteisen tullitariffin mukaiset tullit voidaan ottaa käyttöön uudelleen tällaiselle tuotteelle milloin tahansa neuvoston määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tekemän päätöksen perusteella.
1.  Jos Ukrainasta peräisin olevaa tuotetta tuodaan siten, että samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden unionin tuottajalle aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavia vaikeuksia, yhteisen tullitariffin mukaiset tullit voidaan ottaa käyttöön uudelleen tällaiselle tuotteelle milloin tahansa.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Komissio seuraa tiiviisti tämän asetuksen vaikutusta unionin tuottajiin liitteissä I ja II lueteltujen tuotteiden ja unionin markkinoilla voimassa olevien hintojen osalta ja ottaen huomioon käytettävissä olevat asiaan liittyvät unionin tuottajia koskevat tiedot, kuten markkinaosuus, tuotanto, varastot, tuotantokapasiteetit ja kapasiteetin käyttöasteet.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta
2.  Komissio tekee jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan virallisen päätöksen tutkimuksen vireillepanosta kohtuullisen ajan kuluessa. Jos komissio päättää panna tutkimuksen vireille, se julkaisee asiaa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ilmoitus sisältää yhteenvedon saaduista tiedoista, ja siinä kehotetaan toimittamaan kaikki asiaan kuuluvat tiedot komissiolle. Siinä asetetaan määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat kirjallisesti esittää näkökantansa; määräaika voi olla korkeintaan neljä kuukautta ilmoituksen julkaisupäivästä.
2.  Komissio tekee virallisen päätöksen tutkimuksen vireillepanosta kohtuullisen ajan kuluessa, jos sitä pyytää jäsenvaltio tai mikä tahansa unionin teollisuuden puolesta toimiva oikeushenkilö tai yhteisö, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, mikä tarkoittaa kaikkia samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajia unionissa tai suurta osaa niistä, tai omasta aloitteestaan, jos komissiolle on selvää, että on olemassa riittävää, alustavaa näyttöä. Tätä artiklaa sovellettaessa ”suurella osalla” tarkoitetaan unionin tuottajia, joiden yhteenlaskettu tuotos on yli 50 prosenttia kyseisen pyyntöä kannattavan tai vastustavan teollisuuden osan tuottamien samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden kokonaistuotannosta unionissa ja vähintään 25 prosenttia unionin teollisuuden tuottamien samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden kokonaistuotannosta. Jos komissio päättää panna tutkimuksen vireille, se julkaisee asiaa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ilmoitus sisältää yhteenvedon saaduista tiedoista, ja siinä kehotetaan toimittamaan kaikki asiaan kuuluvat tiedot komissiolle. Siinä asetetaan määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat kirjallisesti esittää näkökantansa; määräaika voi olla korkeintaan neljä kuukautta ilmoituksen julkaisupäivästä.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 6 kohta
6.  Komissio tekee päätöksensä kolmen kuukauden kuluessa 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Päätös tulee voimaan kuukauden kuluessa sen julkaisemisesta.
6.  Komissio tekee päätöksensä kolmen kuukauden kuluessa 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Päätös tulee voimaan kuukauden kuluessa sen julkaisemisesta. Yhteisen tullitariffin mukaiset tullit otetaan uudelleen käyttöön niin pitkäksi ajaksi, kuin unionin tuottajien taloudellisen tilanteen ja/tai rahoitustilanteen heikkenemisen torjunta edellyttää tai tällaisen heikkenemisen uhka kestää. Uudelleenkäyttöönotto ei saa kestää yli yhtä vuotta, jollei sitä jatketa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa. Jos lopullisesti vahvistettujen tosiasioiden perusteella todetaan, että 4 artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset eivät täyty, komissio hyväksyy 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädöksen tutkimuksen ja menettelyn lopettamisesta.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
5 aartikla (uusi)
5 a  artikla
Yksipuolisten kauppatoimenpiteiden toteuttamisen arviointi
Komission vuosikertomukseen pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanosta olisi sisällytettävä yksityiskohtainen arvio tässä asetuksessa tarkoitettujen väliaikaisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden toteuttamisesta sekä tarvittaessa arvio kyseisten toimien sosiaalisista vaikutuksista Ukrainassa ja unionissa. Tiedot maatalouteen liittyvien tariffikiintiöiden käytöstä on asetettava saataville komission verkkosivustoilla.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
Liite I – taulukko – 4 rivi

Komission teksti

09.6752

2002

Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt tomaatit

 

5 000

Tarkistus

Poistetaan.

Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Liite II – taulukko – 2 rivi

Komission teksti

Tavallinen vehnä, spelttivehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja, jauhot, rouheet, karkeat jauhot ja pelletit

1001 99 00, 1101 00 15, 1101 00 90, 1102 90 90, 1103 11 90, 1103 20 60

100 000 tonnia vuodessa

Tarkistus

Poistetaan.

Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Liite II – taulukko – 3 rivi

Komission teksti

Maissi, muu kuin siemenvilja, jauhot, rouheet, karkeat jauhot, pelletit ja jyvät

1005 90 00, 1102 20, 1103 13, 1103 20 40, 1104 23

650 000 tonnia vuodessa

Tarkistus

Maissi, muu kuin siemenvilja, jauhot, rouheet, karkeat jauhot, pelletit ja jyvät

1005 90 00, 1102 20, 1103 13, 1103 20 40, 1104 23

650 000 050 kiloa vuodessa

Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Liite III – taulukko – 3 kohta

Komission teksti

3102 10 10

Virtsa-aine (urea), myös vesiliuoksena, jossa on enemmän kuin 45 painoprosenttia typpeä kuivasta vedettömästä tuotteesta (ei kuitenkaan tabletteina tai niiden kaltaisessa muodossa tai bruttopainoltaan enintään 10 kg:n pakkauksissa)

3 %

Tarkistus

Poistetaan.

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0193/2017).


Yhtenäinen viisumin kaava ***I
PDF 234kWORD 45k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhtenäisestä viisumin kaavasta 29 päivänä toukokuuta 1995 annetun asetuksen (EY) N:o 1683/95 muuttamisesta (COM(2015)0303 – C8-0164/2015 – 2015/0134(COD))
P8_TA(2017)0237A8-0028/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0303),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0164/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 3. toukokuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0028/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 1. kesäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi yhtenäisestä viisumin kaavasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1683/95 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1370.)


EU:n perusoikeusviraston monivuotinen toimintakehys 2018–2022 ***
PDF 226kWORD 43k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston monivuotisen toimintakehyksen vahvistamisesta vuosiksi 2018–2022 (14423/2016 – C8-0528/2016 – 2016/0204(APP))
P8_TA(2017)0238A8-0177/2017

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14423/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 352 artiklan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0528/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0177/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


EU:n perusoikeusviraston monivuotinen toimintakehys 2018–2022 (päätöslauselma)
PDF 237kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 EU:n perusoikeusviraston monivuotisesta toimintakehyksestä 2018–2022 (2017/2702(RSP))
P8_TA(2017)0239B8-0384/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston monivuotisen toimintakehyksen vahvistamisesta vuosiksi 2018–2022 (14423/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 352 artiklan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0528/2016),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan nojalla antaman suosituksen (A8‑0177/2017),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 vahvistamansa kannan esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston monivuotisen toimintakehyksen vahvistamisesta vuosiksi 2013–2017 (10449/2012 – C7-0169/2012 – 2011/0431(APP))(1),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2015(2),

–  ottaa huomioon komission ja neuvoston 31. toukokuuta 2017 antamat julkilausumat Euroopan unionin perusoikeusviraston monivuotisesta toimintakehyksestä vuosiksi 2018–2022,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unioni on sitoutunut varmistamaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa julistetut oikeudet;

B.  ottaa huomioon, että parlamentille hyväksyntää varten toimitettu esitys neuvoston päätökseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston monivuotisen toimintakehyksen vahvistamisesta vuosiksi 2018–2022 sisältää kahdeksan kohdealaa, jotka ovat rikoksen uhrit ja oikeuden saatavuus; tasa-arvo ja syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen, kansalaisuuteen tai muuhun sellaiseen seikkaan; tietoyhteiskunta ja erityisesti yksityiselämän kunnioitus ja henkilötietojen suoja; oikeudellinen yhteistyö, lukuun ottamatta yhteistyötä rikosasioissa; maahanmuutto, rajat, turvapaikka-asiat sekä pakolaisten ja maahanmuuttajien kotouttaminen; rasismi, muukalaisviha ja niihin liittyvä suvaitsemattomuus; lapsen oikeudet; romanien integroiminen ja sosiaalinen osallisuus keskittyen erityisesti mustalaisvastaisuuteen;

C.  katsoo, että poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön sisällyttäminen monivuotiseen toimintakehykseen paitsi heijastelisi kentällä vallitsevia tarpeita niin myös antaisi virastolle mahdollisuuden analysoida perusteellisesti omasta aloitteestaan aloja, jotka ovat perusoikeuksien kannalta ilmeisen merkityksellisiä, erityisesti kun otetaan huomioon unionin lainsäädännön viimeaikainen ja tämänhetkinen kehitys tällä alalla;

D.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen poliisiyhteistyöstä ja rikosasioissa tehtävästä oikeudellisesta yhteistyöstä on tullut osa unionin lainsäädäntöä, joten ne unionin toimivaltaan kuuluvina aloina kuuluvat viraston toimialaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007 3 artiklan 1 kohdan perusteella;

E.  ottaa huomioon, että vaikka poliisiyhteistyötä ja rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä ei ole sisällytetty neuvoston päätökseen monivuotisen toimintakehyksen vahvistamisesta, virasto voi edelleen harjoittaa toimintaansa näillä aloilla parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007 5 artiklan 3 kohdan perusteella;

F.  toteaa, että viraston monivuotisen toimintakehyksen vahvistaminen vuosiksi 2018–2022 on välttämätöntä viraston toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja jos uutta monivuotista kehystä ei ole vuoden 2018 alkuun mennessä, virasto voisi toimia vain, kun jokin toimielin sitä erityisesti pyytää, eikä omasta aloitteestaan;

1.  pitää valitettavana sitä, että neuvostossa ei ole päästy sopimukseen ehdotettujen poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön kohdealojen sisällyttämisestä uuteen monivuotiseen toimintakehykseen;

2.  muistuttaa viraston työn tärkeydestä ja sen keskeisestä roolista perusoikeuksien edistämisessä koko unionissa;

3.  katsoo, että yksi viraston työskentelyn perusnäkökohdista on jatkaa neuvojen antamista perusoikeuksien noudattamisesta unionin oikeuden alalla ja että tämä edellyttää viraston toiminnan jatkumista keskeytyksettä;

4.  pitää myönteisinä komission ja neuvoston julkilausumia ja korostaa, että on parannettava viraston hallintaa ja toimintaa koskevia työmenettelyitä ja täsmennettävä, että myös entiseen kolmanteen pilariin kuuluvat poliisiyhteistyö ja rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö sisältyvät viraston toimialaan;

5.  panee merkille komission ja neuvoston eriävät näkemykset viraston perustamisasetuksen tulkinnasta ja kehottaa toimielimiä pääsemään sopimukseen mahdollisimman pian;

6.  kehottaa komissiota tekemään vuonna 2017 suoritetun viraston ulkoisen arvioinnin perusteella ehdotuksen tarpeellisiksi katsomistaan muutoksista asetukseen (EY) N:o 168/2007, kuten asetuksen 31 artiklan 2 kohdassa säädetään, jotta voidaan parantaa viraston hallintaa ja toimintaa koskevia menettelyitä ja muokataan asetusta Lissabonin sopimuksen mukaiseksi;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan unionin perusoikeusvirastolle.

(1)EUVL C 434, 23.12.2015, s. 262.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0485.


Euroopan teollisuuden digitalisointi
PDF 226kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 Euroopan teollisuuden digitalisoinnista (2016/2271(INI))
P8_TA(2017)0240A8-0183/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 173 artiklan (XVII osasto), joka koskee EU:n teollisuuspolitiikkaa ja jossa viitataan muun muassa unionin teollisuuden kilpailukykyyn,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 9, 11 ja 16 artiklan,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan teollisuuden digitalisointi – täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista” (COM(2016)0180),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan” (COM(2016)0178),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tieto- ja viestintätekniikan standardointiprioriteetit digitaalisilla sisämarkkinoilla” (COM(2016)0176),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Quantum technologies” (SWD(2016)0107),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Advancing the Internet of Things in Europe” (SWD(2016)0110),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti menestyvää datavetoista taloutta” (COM(2014)0442),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(1),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta(2),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategiasta(3),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisön innovaatiopolitiikasta muuttuvassa maailmassa(4),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (COM(2010)0614),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 ‑strategian lippulaivahanke – Innovaatiounioni” (COM(2010)0546),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Teollisuuspolitiikan väliarviointi – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (COM(2007)0374),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0100) sekä sen johdosta laaditut lainsäädäntöehdotukset ja muut kuin lainsäädäntöehdotukset,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä sekä direktiivien 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja asetusten (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (COM(2013)0627),

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2013 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi (COM(2013)0147),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa (COM(2013)0048),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti Euroopan teollista renessanssia” (COM(2014)0014),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Toinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Yhdessä uuteen kasvuun” (COM(2012)0573),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi” (COM(2011)0206),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta – 50 ehdotusta työskentelyn, yrittäjyyden ja kaupankäynnin parantamiseksi” (COM(2010)0608),

–  ottaa huomioon 10. tammikuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Euroopan datavetoisen talouden rakentaminen” (COM(2017)0009),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi(5),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa”(6),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Kasvun, liikkuvuuden ja työllisyyden digitaalinen strategia: aika kiristää tahtia”(7),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaaminen – saavutukset ja seuraavat vaiheet: kohti maailmanlaajuista verkkoturvallisuutta”(8),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuuriteollisuutta ja luovaa alaa koskevasta EU:n johdonmukaisesta politiikasta(9),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan uudesta digitaalisesta asialistasta: 2015.eu(10),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman esineiden internetistä(11),

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Teollisuus 4.0 ja digitaalinen muutos: tulevat toimet”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0183/2017),

A.  toteaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden uudelleenteollistamiseksi on toteutettava konkreettisiin toimintamalleihin ja kannustimiin liittyviä tehokkaita toimia, joiden tarkoituksena on yhdistää kilpailukyky ja kestävyys, laadukkaiden työpaikkojen luominen ja osallistaminen; palauttaa mieliin EU:n tavoitteen, jonka mukaan teollisuuden osuuden unionin bkt:stä olisi oltava 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja johon pääsemiseksi on välttämättä otettava huomioon digitaalisesta murroksesta ja uusien liiketoimintamallien syntymisestä aiheutuva teollisuuden rakennemuutos;

B.  toteaa, että eurooppalainen teollisuus muodostaa Euroopan talouden ja hyvinvoinnin perustan ja että sillä on edessään globalisaation kiihtymisestä ja innovointisuuntauksista aiheutuvia suuria haasteita;

C.  toteaa, että teollisen valmistuksen digitalisointi auttaa parantamaan talouksiemme häiriönsietokykyä, energia- ja resurssitehokkuutta, innovointia, kestävyyttä ja kilpailukykyä, sekä muuttaa siten liiketoimintamalleja, valmistusta, tuotteita, prosesseja ja arvonmuodostusta sekä vaikuttaa merkittävästi Euroopan teollisuuden ja työntekijöiden mahdollisuuksien ja haasteiden tasapainoon;

D.  toteaa, että Euroopalla on sen teollisen perinnön, teollisuuden alojen ja arvoketjujen verkoston, innovointiin liittyvien vahvuuksien, tutkimukseen ja kehitykseen tehtyjen strategisten julkisten sijoitusten, yksityisten investointien saatavuuden, tehokkaan hallinnon, koulutetun työvoiman sekä teollisen kehityksen ja yhteiskunnallisten haasteiden integroinnin sekä teollisuuden digitalisointiin tähtäävien yli 30 kansallisen ja alueellisen aloitteen ansiosta vahvat perusedellytykset päästä johtavaan asemaan digitalisoitumiskehyksessä; toteaa, että EU:n teollisuutta on mahdollisuus vahvistaa, jos onnistumme luomaan täysin integroituneita arvoketjuja digitaalisesti tuettuja teollisuustuotteita sekä yhteenliitettyjä tuotteita ja palveluja varten;

E.  katsoo, että 5G-teknologia muuttaa merkittävästi talouksiamme ja sijoittaa digitalisoinnin teollisuuden kehityksen ja sosiaalipalvelujen ytimeen;

F.  katsoo, että Euroopan teollisuusstrategian menestymisen kannalta on ehdottoman tärkeää luoda sellaiset digitaaliset sisämarkkinat, jotka vauhdittavat talouskasvua ja työllisyyttä sosiaalisesti vastuullisella tavalla;

G.  toteaa, että hyvin suunniteltu ja teknologianeutraali strategia teollisen valmistuksen digitalisoimiseksi, jossa ihmisiä ja koneita sekä rajatylittäviä palveluja liitetään yhä useammin yhteen maailmanlaajuisen arvoketjun puitteissa, on tärkeä askel talouden häiriönsietokyvyn, kestävyyden ja kilpailukyvyn lisäämisessä ja uusien työpaikkojen luomisessa;

H.  toteaa, että digitalisoinnilla olisi tehostettava resurssien, energian ja pääoman käyttöä ja edistettävä siten entistä yhtenäisempää kiertotaloutta, materiaali-intensiteetin vähentämistä ja suurempaa teollista symbioosia;

I.  ottaa huomioon, että digitalisointi voi vauhdittaa matkailualaa ja siten hyödyttää matkailijoita ja edistää heidän liikkuvuuttaan, koska se mahdollistaa muun muassa reaaliaikaisen tiedon ja monien erilaisten palvelujen helpon saatavuuden;

J.  katsoo, että kehittyneet kieliteknologiat voivat auttaa teollisuutta ylittämään kielimuureja, jotka muodostavat esteitä digitaalisten markkinoiden kehitykselle;

K.  ottaa huomioon, että digitalisointi luo liikennealalla uusia mahdollisuuksia valmistajille, liikenteenharjoittajille, investoijille, työntekijöille ja matkustajille ja on edellytys sille, että liikenneala säilyy kilpailukykyisenä ja toimivana, että sen tehokkuus paranee ja että liikennepalveluista tulee kestävämpiä ja suorituskykyisempiä;

L.  toteaa, että digitalisoinnilla voidaan edistää entistä turvallisempia työoloja, tuoteturvallisuutta sekä tuotannon yksilöllistämistä ja hajauttamista;

M.  toteaa, että sukupuolten välinen työllisyysero on suuri tieto- ja viestintäalalla, mikä vaikuttaa erittäin kielteisesti tasa-arvoon työmarkkinoilla;

N.  toteaa, että digitalisointi sekä tuotannon yksilöllistäminen ja hajauttaminen johtavat muutoksiin työoloissa ja niillä on monia yhteiskunnallisia vaikutuksia; toteaa, että turvallisten ja säällisten työolojen ja tuoteturvallisuuden korkean tason on oltava vastaisuudessakin yhteinen huolenaihe;

O.  toteaa, että monet tutkimukset osoittavat, että teollisen valmistuksen digitalisointi muuttaa työmarkkinoiden kysyntää ja työllisyyttä Euroopassa; toteaa, että tällä saattaa olla vaikutusta työntekijöiden oikeuksia ja osallistumista koskeviin nykyisiin sääntöihin; pitää selvänä, että näihin muutoksiin on vastattava kouluttamalla työvoimaa uusiin tieto- ja viestintätekniikan taitoihin liittyvissä asioissa ja lisäämällä kokonaisuudessaan digitaalisia taitoja yhteiskunnassa;

Teollisuuden digitalisointia koskevan yhdennetyn strategian laatiminen EU:lle

1.  suhtautuu myönteisesti Euroopan teollisuuden digitalisoinnista annettuun komission tiedonantoon;

2.  on vahvasti sitä mieltä, että teollisuuden digitalisointia koskeva yhdennetty strategia on erittäin tärkeä, jotta Euroopan kiireellisimpien taloudellisten ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemista voidaan auttaa toteuttamalla seuraavia toimia:

   a) talouden dynamiikan, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja häiriönsietokyvyn vahvistaminen teknologian muutosten ja häiriöiden varalta siten, että uudistetaan unionin teollisuutta ja taloudellisia arvoketjuja ja edistetään niiden yhteenliitettävyyttä, lisätään julkisia ja yksityisiä investointeja reaalitalouteen ja luodaan investointimahdolliuuksia kestävän nykyaikaistamisen kehyksessä;
   b) laadukkaiden työpaikkojen luomisen ja työpaikkojen siirtämistä takaisin alkuperäisiin tuotantomaihin koskevien mahdollisuuksien tukeminen, työnormien ja teollisuuden työpaikkojen houkuttelevuuden parantaminen, kuluttajille tarjottavien mahdollisuuksien ja tiedotuksen lisääminen, sosiaalisesti tiedostavaan muutokseen ja osallistaviin työmarkkinoihin pyrkiminen monimuotoisempien työnteon mallien ja työaikajärjestelyjen avulla sekä työnteon ja elinikäisen oppimisen paremmat edellytykset ja integrointi;
   c) valmistusteollisuuden resurssien käytön tehostaminen ja materiaali-intensiteetin vähentäminen Euroopan kiertotalouden vahvistumisen vuoksi, kun pidetään mielessä, että tämä on ratkaisevassa asemassa unionin huipputeknologian alan aineellisten edellytysten sekä digitaalisen teollisuustuotannon ja sen tuotteiden kannalta;
   d) Euroopan yhteenkuuluvuuden vahvistaminen unionin luotettavalla ja kunnianhimoisella investointipolitiikalla (kiinnittäen erityistä huomiota huipputason digitaalisen infrastruktuurin toteuttamiseen) käyttämällä EU:n eri rahoitusvälineitä, kuten ESIR-rahasto, aluerahastot ja Horisontti 2020, sekä koordinoidulla ja teknologianeutraalilla eurooppalaisella teollisuuspolitiikalla, joka perustuu eri toimijoiden väliseen oikeudenmukaiseen kilpailuun, innovointiin ja kestävään nykyaikaistamiseen sekä sellaiseen tekniseen, sosiaaliseen ja liiketoimintamalleihin liittyvään innovointiin, jolla parannetaan digitaalisia sisämarkkinoita ja koko EU:n teollisuuden integrointia ja nykyaikaistamista;
   e) EU:n ilmastopolitiikan tavoitteiden tukeminen energia- ja resurssitehokkuutta ja teollisuustuotannon kiertoa lisäämällä, päästöjen vähentäminen sekä teollisuustuotannon kestävyyden edistäminen kilpailukyky huomioiden;
   f) taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen innovoinnin tehostaminen julkisten ja yksityisten tietojen avoimuutta ja saatavuutta koskevien periaatteiden mukaisesti siten, että samalla suojellaan aina arkaluontoisia tietoja yritysten, työntekijöiden ja kuluttajien välisessä kanssakäymisessä ja mahdollistetaan kaikkien talouden ja politiikan alojen, myös luovien toimialojen ja kulttuurialojen, parempi integrointi;
   g) kansalaisten toimeentulon parantaminen kaupunkialueilla ja muilla alueilla ja heidän tietoisuutensa lisääminen digitalisoinnin tuomien mahdollisuuksien hyödyntämisestä ja tähän liittyvien valmiuksien parantaminen;
   h) EU:n tutkimustoiminnan teknisen ja sosiaalisen innovoinnin edistäminen sellaisen teollisuuden digitalisointia koskevan politiikan välityksellä, jolla on selkeä kohde ja visio;
   i) energiaturvallisuuden parantaminen ja energiankulutuksen vähentäminen digitalisoidun ja entistä joustavamman ja tehokkaamman teollisuustuotannon avulla, joka mahdollistaa energian kysynnän paremman hallinnan;
   j) innovatiivisten sekä oikeudenmukaisten ja avoimien digitaalisten markkinoiden kehittämistä koskevien kumppanuuksien perustaminen maailman muiden makroalueiden kanssa;
   k) sen tiedostaminen, että tarvitaan oikeudenmukaisempaa ja tehokkaampaa EU:n veropolitiikkaa, jolla selvennetään kysymyksiä, jotka koskevat esimerkiksi veropohjaa maailmanlaajuisesti yhteenliitettyjen digitaalimarkkinoiden ja digitalisoidun tuotannon aikakaudella;
   l) investointien sekä maailman johtavien tutkijoiden ja asiantuntijoiden houkutteleminen, millä edistetään talouskasvua ja EU:n kilpailukykyä;
   m) digitalisoinnin ja teknisen kehityksen myötä syntyneiden uusien liiketoimintamallien ja innovatiivisten aloittelevien yritysten tukeminen;

3.  pitää erityisen tärkeänä sellaisen kilpailulle avoimen liiketoimintaympäristön luomista, jossa helpotetaan yksityisiä sijoituksia, sellaisen mahdollistavan sääntelykehyksen luomista, jossa vältetään byrokraattisia esteitä, huippuluokan eurooppalaisen digitaalisen infrastruktuurin rakentamista sekä sellaista teollisuuden digitalisointia edistävää EU:n koordinointirakennetta, jolla helpotetaan kansallisten, alueellisten ja EU:n laajuisten aloitteiden ja foorumien koordinointia; kehottaa komissiota toteuttamaan tavoitteen, jonka mukaan teollisuuden osuuden EU:n bkt:stä on oltava 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että jotta EU voisi omaksua maailmanlaajuisen johtoaseman teollisuudessa, teollisuuden digitalisointi on kytkettävä EU:n laajempaan teolliseen strategiaan; korostaa digitalisoinnin edistämisen merkitystä erityisesti niissä jäsenvaltioissa sekä niillä alueilla ja aloilla, jotka ovat jääneet kehityksessä jälkeen, ja niiden ihmisten keskuudessa, joihin digitaalinen kuilu vaikuttaa; suhtautuu tältä osin myönteisesti ehdotettuihin korkean tason pyöreän pöydän keskusteluihin ja EU:n sidosryhmäfoorumiin; painottaa asianomaisten toimijoiden välisen yhteistyön merkitystä ja toivoo, että teollisuusjohtajien ja työmarkkinaosapuolten ohella tiedemaailman, pk-yritysten, standardointiorganisaatioiden, poliittisten päättäjien, kansallisen ja paikallisen tason julkishallintojen ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä kehotetaan myös omaksumaan aktiivinen rooli;

4.  kehottaa komissiota jatkamaan tärkeää työtään ja tarkastelemaan edelleen valmistukseen ja digitalisointiin liittyviä suuntauksia samoin kuin muihin kuin teknisiin aloihin (kuten oikeusalaan, toimintapolitiikkaan, hallintoon ja viestintään) liittyviä suuntauksia, tutkimaan tärkeitä kehitysaskelia muilla alueilla, kartoittamaan uusia keskeisiä teknologioita ja pyrkimään varmistamaan, että Euroopan johtoasema näillä aloilla säilyy ja että uusia suuntauksia sisällytetään toimintapolitiikkoihin ja toimiin ottaen samanaikaisesti huomioon sisäänrakennetun turvallisuuden sekä sisäänrakennetun ja oletusarvoisen yksityisyyden suojan käsitteet, ja tarkastelemaan myös, voisiko tätä työtä tehdä erityinen teollisuuden tulevaisuuden ennakointiverkosto, johon kuuluisivat kansalliset tutkimus- ja teknologiaorganisaatiot;

5.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Euroopan teollisuuden digitalisointi – täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista” (COM(2016)0180) mutta pitää valitettavana, että siinä keskitytään liikennealan osalta pelkästään verkkoyhteyksillä ja automaattiohjauksella varustettuihin ajoneuvoihin eikä käsitellä riittävästi kaikkia nykyisiä haasteita; ottaa huomioon, että verkkoyhteyksillä ja automaattiohjauksella varustetut ajoneuvot ovat yksi alan jännittävimmistä tulevista digitaalisista muutosprosesseista, mutta muistuttaa, että kaikissa liikennemuodoissa on digitalisointipotentiaalia, sekä operatiivisissa että hallinnollisissa menettelyissä, ja sitä on koko arvoketjussa valmistajista aina matkustajiin ja rahtiin saakka; toteaa, että alalla on myös koordinointipotentiaalia, joka liittyy kaikkeen alalla käytettävään uuteen tekniikkaan, kuten Euroopan satelliittinavigointijärjestelmiin EGNOS ja Galileo, joista voidaan odottaa tuloksia lähitulevaisuudessa; pyytää komissiota keskittymään digitaalisiin muutosprosesseihin kaikissa liikennemuodoissa, mukaan lukien liikenne- ja matkailupalvelut;

6.  toteaa, että digitalisointiprosessi ei ole ollut yhtä hyödyllinen koko liikennealalla ja että tämä on johtanut sisämarkkinoiden haitalliseen pirstoutumiseen sekä eri liikennemuotojen välillä että saman liikennemuodon sisällä; korostaa, että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä ja kasvavia eroja, jotka liittyvät liikennealan kilpailukykyyn ja digitalisointiin ja jotka ovat havaittavissa myös alueiden, yhtiöiden ja pk-yritysten välillä; katsoo, että kehittämällä unionille koordinoitu teollisuuden digitalisointistrategia (IDS) voitaisiin päästä eroon tästä pirstoutumisesta ja näistä eroista ja houkutella investointeja digitaalisiin hankkeisiin; painottaa, että tavoitteeksi ei pitäisi asettaa, että laaditaan jälleen vain yksi uusi politiikka-asiakirja, vaan tavoitteena olisi oltava innovointisuuntauksia ja markkinapotentiaalia ilmentävä todellinen strategia, jonka täytäntöönpanoa arvioitaisiin jatkuvasti;

7.  katsoo, että teollisuuden digitalisointistrategia auttaa osaltaan ratkaisemaan joitakin liikenne- ja matkailualan kiireellisimmistä haasteista; kehottaa siksi komissiota edelleen tukemaan digitalisointia, jotta voidaan

   a) parantaa yleisesti liikennealan turvallisuutta, laatua ja ympäristötuloksia;
   b) parantaa esteettömyyttä kaikkien, myös ikääntyvien, liikuntaesteisten ja vammaisten henkilöiden, kannalta ja lisätä koko EU:ssa sekä kaupunkialueilla että vähemmän kehittyneillä alueilla tietoisuutta vaihtoehtoisista liikkuvuusratkaisuista, jotka tarjoavat matkustajille enemmän valinnanvaraa, käyttäjäystävällisempiä ja räätälöidympiä tuotteita ja enemmän tietoa;
   c) alentaa liikenteen kustannuksia, kuten huoltokustannuksia, ja tehostaa nykyisen liikenneinfrastruktuurin kapasiteetin käyttöä (esimerkiksi saattueajo, vuorovaikutteiset älykkäät liikennejärjestelmät, Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä ja jokiliikenteen tietopalvelu);
   d) lisätä kilpailua tukemalla uusien toimijoiden, erityisesti pk-yritysten ja aloittelevien yritysten, perustamista olemassa olevien monopolien haastamiseksi;
   e) helpottaa unionin lainsäädännön täytäntöönpanon asianmukaista ja yhdenmukaista valvontaa kehittämällä muun muassa liikenteenhallintajärjestelmiä, älykkäitä liikennejärjestelmiä, digitaalisia ajopiirtureita ja sähköisiä tiemaksujärjestelmiä sekä luoda sääntelypuitteet, jotka soveltuvat todellisiin uusiin tilanteisiin, joita voi syntyä kehittyneen teknologian soveltamisen myötä;
   f) vähentää pienten ja keskikokoisten liikenteenharjoittajien ja aloittelevien yritysten hallinnollista taakkaa esimerkiksi rahti- ja logistiikka-alalla yksinkertaistamalla hallinnollisia menettelyjä, mahdollistamalla rahdin jäljittäminen sekä optimoimalla aikatauluja ja liikennevirtoja;
   g) turvata edelleen matkustajien oikeudet, tietosuoja mukaan luettuna, myös multimodaalimatkoilla;
   h) vähentää ongelmia, jotka liittyvät epäsymmetriseen tietoon liikennemarkkinoilla;
   i) lisätä matkailualan (joka tuottaa noin 10 prosenttia Euroopan bkt:stä) ja luovien toimialojen houkuttelevuutta ja tukea niiden kehitystä kaupunki- ja maaseutualueilla ja syrjäisimmillä alueilla esimerkiksi yhdistämällä liikkuvuus- ja matkailupalvelut paremmin toisiinsa ja ottamalla niiden piiriin myös vähemmän tunnetut kohteet;

8.  huomauttaa, että vaihtoyhteyksien katkeamaton ja tehokas toimivuus on kaikkien liikennemuotojen nopeiden, turvallisten ja luotettavien yhteyksien ja liikennealan digitalisoinnin jatkamisen edellytys; pitää valitettavana, että internetin kattavuudessa on huomattavia eroja EU:ssa; katsoo, että laajakaistayhteyksiin ja taajuuksien tasapuoliseen jakamiseen tehtävät investoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä liikennealan digitalisoimiseksi; korostaa, että tässä yhteydessä tarvitaan monialaista näkemystä esimerkiksi elektroniikka-, televiestintä-, liikenne- ja matkailualojen kesken; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita täyttämään sitoumuksensa, joka koskee tällaisten yhteyksien tarjoamista keskeisillä liikenneväylillä ja keskeisissä solmukohdissa viimeistään vuonna 2025, ja aloittamaan koko EU:n laajuisen kattavuuden toteuttamisen;

Edellytysten luominen onnistunutta teollisuuden digitalisointia varten: infrastruktuuri, investoinnit, innovointi ja taidot

9.  painottaa, että teollisuuden digitalisointistrategiaan liittyy mahdollisuus edistää innovointia, tehokkuutta ja kestävää tekniikkaa, millä parannetaan kilpailukykyä ja nykyaikaistetaan EU:n teollista perustaa sekä poistetaan esteitä digitaalisten markkinoiden kehittämisen tieltä; korostaa, että teollisuuden integroidun digitalisoinnin on perustuttava vahvoihin mahdollisuuksia luoviin edellytyksiin, jotka vaihtelevat ensiluokkaisesta tulevaisuutta varten suunnitellusta infrastruktuurista, tutkimuksesta ja kehittämisestä ja investointiystävällisestä ympäristöstä asianmukaiseen innovointia edistävään lainsäädäntökehykseen, syvennettyihin digitaalisiin sisämarkkinoihin, korkeaan osaamistasoon ja yrittäjyyteen sekä vahvistettuun työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun;

10.  korostaa, että esimerkiksi 5G-teknologiaa, optisia kuituja, navigointia ja satelliittiviestintää koskevan infrastruktuurin avulla on edistettävä julkisia ja yksityisiä investointeja suurnopeuksiseen yhteenliitettävyyteen, jotta varmistetaan kaupunki- ja teollisuusalueilla digitaali-infrastruktuuriin perustuva vankka pohja; korostaa, että on tärkeää edistää taajuuksien jakamisen yhdenmukaistamista, jolla pyritään lisäämään yhteenliitettävyyden kysyntää ja parantamaan verkkoinvestointiympäristön ennustettavuutta; korostaa tarvetta vahvistaa johtoasemaa digitaaliteollisuuden arvoketjuissa ja keskeisillä tekniikan aloilla, kuten 5G-teknologian, kvanttitekniikan, suurteholaskennan, tekoälyn, pilvipalvelujen, massadatan analysoinnin, esineiden internetin, robotiikan, automaation (pitkälle automatisoitu ajaminen mukaan luettuna) sekä hajautetun tilikirjan teknologian aloilla; ilmaisee tässä yhteydessä tukevansa komission tiedonantoa täydentäviä komission valmisteluasiakirjoja;

11.  ymmärtää teollisuuden digitalisoinnin myötä aukeavat mahdollisuudet ja haasteet; toteaa, että teollisuuden digitalisoinnilla on myönteisiä vaikutuksia, sillä se lisää työjärjestelyjen joustavuutta, joka voi auttaa työn ja vapaa-ajan yhdistämisessä, monipuolistaa valintoja liikkuvan etätyön avulla ja antaa maaseudulla ja syrjäisillä alueilla asuville ihmisille mahdollisuuden tulla työmarkkinoille, kunhan heillä on tarvittava infrastruktuuri, mikä puolestaan edistää talouskasvua; toteaa samalla, että digitalisoinnin myötä yleistynyt kehitys kohti joustavuuden lisäämistä saattaa lisätä epävakaiden ja epävarmojen työsuhteiden vaaraa; korostaa, että työn uusia muotoja ei saa käyttää kiertämään voimassa olevaa työmarkkina- ja sosiaalilainsäädäntöä työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksien suojelun osalta; tähdentää, että perinteisillä teollisuudenaloilla ja internet-sovelluksiin perustuvan talouden yrityksillä on oltava yhtäläiset toimintaedellytykset;

12.  toteaa, että liikenne- ja matkailualan digitaaliset muutosprosessit ja etenkin tilaus- ja yhteistyötalouden kehitys muokkaavat osaltaan merkittävästi matkustajien ja kuluttajien käyttäytymistä erityisesti liikkuvuuden ja matkailun alalla ja lisäävät tarvetta mukauttaa infrastruktuuria; kehottaa komissiota arvioimaan digitalisoinnin vaikutuksia liikenne-, liikkuvuus- ja matkailupalveluihin kiinnittäen erityistä huomiota näiden palvelujen käyttäjien käyttäytymiseen ja valintoihin, ja kehottaa käyttämään hyväksi tämän yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuudet;

13.  toteaa matkalippujen jakelun digitalisoitumisen merkitsevän sitä, että kuluttajille on tarjolla entistä enemmän tietoa internetissä, mutta yhä enemmän sellaisessa muodossa, että tarjousten vertailu on vaikeaa; katsoo, että siksi jakelun ja erityisesti internetjakelun avoimuutta ja tasapuolisuutta on vahvistettava, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja käyttäen perustana luotettavia tietoja, jotka koskevat hinnan lisäksi muitakin muuttujia, kuten palvelun laatua ja oheistarjontaa; katsoo, että tällainen avoimuus edistää sekä kilpailua että multimodaaliliikenteen kehitystä;

14.  uskoo, että digitalisointi tarjoaa kuluttajille lisää valinnanvaraa, enemmän käyttäjäystävällisiä ja räätälöityjä tuotteita ja lisää tietoa erityisesti tuotteiden ja palvelujen laadusta;

15.  huomauttaa, että kielimuurien vaikutusta teollisuuteen ja sen digitalisoitumiseen ei ole riittävän hyvin pohdittu ja arvioitu digitaalisia markkinoita koskevissa asiakirjoissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kieliteknologian kehitystä, mikä teollisuuden samalla digitalisoituessa vähentäisi Euroopan markkinoiden pirstoutumista;

16.  painottaa, että analogisen monikielisyyden erityistuki Euroopassa hyödyttää yhtä lailla Euroopan teollisuuden digitalisointia kuin kattavien digitaalisten taitojen opettamista; korostaa näin ollen, että on panostettava tuntuvasti nykyistä enemmän tilastollista, älykästä ja tietokoneavusteista kääntämis- ja opiskeluohjelmistoa koskevaan perustutkimukseen;

17.  korostaa, että alueiden on painotettava niiden tuotantoon liittyviä vahvuuksia ja edistettävä niiden kehittämistä älykkään erikoistumisen, älykkäiden ketjujen ja klusterien välityksellä; katsoo, että pk-yritysten, teollisuuden ja työmarkkinoiden toimijoiden, käsiteollisuusalan, aloittelevien yritysten, tiedemaailman, tutkimuskeskusten, kuluttajajärjestöjen, luovien ammattialojen, rahoitusalan ja muiden sidosryhmien väliset klusterit ja synergiat voivat olla menestyksekkäitä malleja edistettäessä digitaalista valmistusta ja innovointia; kannustaa tutkimukseen, innovointiin ja rakenteelliseen koheesioon EU:ssa; painottaa kiihdyttämöohjelmien ja riskipääoman merkitystä autettaessa aloittelevia yrityksiä laajentamaan toimintaansa; toteaa, että on tärkeää hyödyntää digitalisointia liiketoimintamalleja koskevien innovaatioiden, kuten ”pay-per-output-järjestelmien” ja massaräätälöinnin edistämisessä;

18.  katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin pk-yrityksiä koskeviin erityisongelmiin, joissa energiaan, resurssitehokkuuteen ja tuotannon tehokkuuteen liittyvien digitalisointitoimien suhteelliset hyödyt olisivat suurimpia; kannattaa pk-yrityksiä edustavien järjestöjen vahvistamista ja niiden vaikutusvallan levittämistä digitalisointiohjelmien myötä, ammattikorkeakoulujen kehittämistä digitalisaatioon keskittyen sekä pk-yritysten oman tutkimuksen ja kehittämisen yhteisrahoittamista; toteaa, että huomiota olisi kiinnitettävä tietojen omistajuuteen ja käyttöoikeuksiin sekä digitaalialan oppisopimusjärjestelmän koskevan unionin ohjelman kehittämiseen;

19.  suhtautuu myönteisesti teollisuuden nykyaikaistamista koskevan aihekohtaisen älykkään erikoistumisen foorumin perustamiseen ja erityisesti komission ehdotukseen, joka sisältyy teollisuuden digitalisointia koskevaan toimintasuunnitelmaan ja joka koskee sellaisen osaamiskeskusten ja digitaali-innovointikeskittymien verkoston luomista, jonka avulla tehostetaan teollisuuden digitalisointia ja pk-yritysten digitaalista innovointia kaikilla aloilla; toteaa, että käsiteollisuusalaa ei pitäisi sivuuttaa tässä yhteydessä; kehottaa komissiota erityisesti edistämään digitaali-innovointikeskittymien ja digitaalialan osaamiskeskusten perustamista vähemmän digitalisoituneilla EU:n alueilla; kehottaa komissiota myöntämään lisää rahoitusta digitaali-innovointikeskittymille unionin eri rahoituslähteistä (esimerkiksi Horisontti 2020, rakennerahastot), tukemaan jäsenvaltioiden toimia ja strategioita kansallisten digitaali-innovointikeskittymien kehittämiseksi ja harkitsemaan hiekkalaatikkomallia, jossa valvotussa ympäristössä toteutettavia monialaisia kokeiluja ei estetä pysyvällä sääntelyllä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään digitaali-innovointikeskittymien välistä kansainvälistä yhteistyötä; katsoo, että tiettyjen digitaali-innovointikeskittymien olisi erikoistuttava teollisuuden digitalisointia koskevaan innovointiin, millä edistetään osaltaan EU:n yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamista; katsoo, että digitaali-innovointikeskittymille Horisontti 2020 -ohjelmasta myönnetty rahoitus voitaisiin yhdistää samasta ohjelmasta saatuun, yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseksi myönnettyyn rahoitukseen; panee merkille, että pk-yritysten on mahdollista käyttää tieto- ja viestintätekniikan alan innovaatioseteleitä saadakseen neuvontaa, osallistuakseen parhaiden käytäntöjen jakamiseen ja hyödyntääkseen digitaali-innovointikeskittymien asiantuntemusta;

20.  panee merkille kaupunkien ja paikallishallintojen tärkeän roolin uusien liiketoimintamallien kehittämisessä ja digitaalisen infrastruktuurin tarjoamisessa sekä pk-yritysten, yrittäjien ja teollisuuden tukemisessa sekä valtavat mahdollisuudet, joita teollisuuden digitaalisesta innovoinnista aiheutuu kaupungeille esimerkiksi jätettä tuottamattoman paikallisen valmistusteollisuuden välityksellä, lähentämällä entisestään teollista tuotantoa ja paikallista ja kaupunkialueiden logistiikkaa ja liikennettä energian tuotannon, kulutuksen, valmistuksen ja 3D-tulostuksen aloilla; katsoo, että kaupungeille olisi myös taattava pääsy digitaali-innovointikeskittymiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä parhaita käytäntöjä ja edistämään niiden vaihtamista; suhtautuu myönteisesti Euroopan digitaalisia kaupunkeja koskevan indeksin (European Digital City Index) julkaisemiseen ja aloitteisiin, joilla edistetään tietojen ja järjestelmien yhteenliitettävyyttä EU:n kaupunkien välillä; toteaa, että älykkäitä kaupunkeja koskeva aloite on tässä yhteydessä merkittävässä asemassa; korostaa alueellisten neuvoa-antavien foorumien toiminnasta saatuja myönteisiä kokemuksia;

21.  korostaa roolia, joka yritysten rekisteröintiä ja liiketoiminnasta raportointia tai tietojen julkistamista koskevilla julkisilla hankinnoilla ja oikeudellisilla vaatimuksilla voi olla uusien teollisuuden digitaalisten teknologioiden edistämisessä; kehottaa komissiota tarkastelemaan, miten julkisia hankintoja voitaisiin hyödyntää innovointia houkuttelevana mekanismina; kehottaa komissiota sisällyttämään digitaalisen tarkastuksen REFIT-ohjelmaansa varmistaakseen sääntelyn ajanmukaisuuden digitaalisessa yhteydessä ja helpottamaan julkisten viranomaisten välisten parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotka koskevat innovointiperusteiden käyttöä julkisissa tarjousmenettelyissä; suosittelee nopeuttamaan oikeudellisen ja teknisen ympäristön mukauttamista, kuten siirtymistä IP-yhteyskäytännön versioon 6 (IPv6), teollisuuden digitalisointiin ja esineiden internetin käyttöönottoon liittyviin tarpeisiin;

22.  korostaa Euroopan teollisuuden digitalisoinnin julkisen ja yksityisen rahoituksen vapauttamisen merkitystä sekä Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) käytön parantamista; katsoo, että tätä on lisättävä huomattavasti ja että digitaaliseen infrastruktuuriin tehtäviä julkisia investointeja on lisättävä; painottaa, että yksityisiltä tahoilta ja yhteistyöalustoilta saatava rahoitus on ensisijaista; pyytää komissiota perustamaan teollisuuden digitalisointia tarkastelevan rahoitusalan pyöreän pöydän keskustelun, jossa asiaa tutkitaan ja esitetään innovoivia rahoitusehdotuksia; pitää valitettavana, että digitaalipolitiikalle EU:n talousarviossa osoitetut varat ovat liian vähäisiä tehdäkseen todellista vaikutusta; toteaa, että unionin taloudelle on annettava pontta tuottavien investointien välityksellä; toteaa, että tavoitteen saavuttaminen olisi varmistettava takaamalla EU:n nykyisten rahoitusvälineiden, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja Horisontti 2020:n, saatavuus; katsoo, että näiden rahastojen yhdistelmän olisi oltava yhtenevä kansallisten varojen ja valtiontukisäännösten kanssa; on tietoinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja yhteisyritysten merkityksestä;

23.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan finanssialan kannustimia yrityksille, joissa noudatetaan digitaalista ja älykästä tuotantojärjestelmää, jotta kannustetaan tehokasta teollisuuden digitalisointia;

Euroopan teknologisen johtoaseman varmistaminen ja teollisuuden digitalisoinnin turvallisuus: sulautumiset ja yritysostot, verkkoturvallisuus, tietovirrat, standardointi

24.  katsoo, että on ehdottoman tärkeää vahvistaa tutkimus- ja kehittämistyötä; kehottaa komissiota tukemaan tutkimuksen ja kehittämisen alaan kuuluvia sisäisiä ja ulkoisia toimia sekä edistämään innovointiverkostoja ja yhteistyötä esim. aloittelevien yritysten, vakiintuneiden yritystoiminnan harjoittajien, pk-yritysten ja korkeakoulujen välillä digitaalisessa ekosysteemissä; pyytää komissiota tutkimaan, miten voidaan maksimoida Horisontti 2020:n tutkimustuloksien siirtäminen markkinoille ja hyödyntäminen EU:n yrityksissä; pyytää komissiota lisäämään sellaisten Horisontti 2020:n tutkimushankkeiden määrää, joilla tuotetaan patentteja ja teollis- ja tekijänoikeuksia, ja raportoimaan siitä;

25.  painottaa, että on tärkeää suojata arkaluonteisia eurooppalaisia teknologioita ja taitotietoa, jotka muodostavat tulevan teollisen vahvuuden ja taloudellisen häiriönsietokyvyn perustan; korostaa potentiaalisia riskejä, jotka liittyvät strategisiin valtion ja teollisuuspolitiikan ohjaamiin suoriin ulkomaisiin sijoituksiin, joita erityisesti valtionyritykset toteuttavat fuusioiden ja yrityskauppojen välityksellä; korostaa, että suorien ulkomaisten investointien yhteydessä eräät ulkoiset sijoittajat ovat ilmaisseet kasvavaa kiinnostusta hankkia arkaluonteisia eurooppalaisia teknologioita sulautumisten ja yritysostojen kautta; pitää myönteisenä komission aloitetta, jossa tarkastellaan Yhdysvaltojen ulkomaisten investointien komitean (CFIUS) saamia kokemuksia; painottaa, että investointien yhtäläistä markkinoille pääsyä on valvottava laatimalla maailmanlaajuisia sääntöjä;

26.  painottaa, että automaatioon, robotiikkaan, tekoälyn soveltamiseen tuotannossa ja eri alkuperää olevien teknisten komponenttien pitkälle menevään integrointiin liittyvä kehitys herättää uusia kysymyksiä, jotka koskevat tuotteiden ja tuotantolaitoksien vastuuvelvollisuutta; kehottaa komissiota selventämään mahdollisimman pian autonomisesti toimivien järjestelmien turvallisuus- ja vastuuvelvollisuusmääräyksiä, testausolot mukaan luettuna;

27.  toteaa, että avoimuus ja yhteenliitettävyys saattavat mahdollisesti vaikuttaa altistumiseen verkkohyökkäyksille, sabotaaseille, tietojen manipuloinnille tai teollisuusvakoilulle, ja korostaa tältä osin verkkoturvallisuutta koskevan EU:n yhteisen lähestymistavan merkitystä; toteaa, että on lisättävä tietoisuutta verkkoturvallisuuden parantamisesta; pitää verkkouhkien sietokykyä erittäin tärkeänä vastuualana yritysjohtajien sekä kansallisten ja EU:n teollisuus- ja turvallisuuspolitiikan päättäjien kannalta; toteaa, että tuottajat vastaavat turvallisuutta ja kyberturvallisuutta koskevien normien varmistamisesta saatavilla olevia uusimpia tekniikoita hyödyntäen sekä ”secure by design”- ja ”secure by default” -periaatteita noudattaen, mutta tästä tuottajavastuusta voidaan tietyissä oloissa ja tietyin edellytyksin poiketa; toteaa, että esineiden internetiä koskevat verkkoturvallisuusvaatimukset ja tietoturvastandardit, jotka perustuvat esimerkiksi RAMI4.0-viitearkkitehtuuriin ja ICS:ään, vahvistaisivat Euroopan verkkoturvallisuuden häiriönsietokykyä; toteaa, että Euroopan standardointielimillä on erityinen rooli tässä, eikä niitä pitäisi syrjäyttää; pyytää Euroopan komissiota tutkimaan esineiden internetin verkkoturvallisuutta edistäviä eri malleja; pyytää kuitenkin julkisia elimiä toteuttamaan toimia, jotta verkkoturvallisuutta koskevat vaatimukset olisivat pakollisia julkisissa hankintamenettelyissä tietoteknisten laitteistojen ja esineiden internetiin liittyvien tuotteiden osalta; katsoo, että verkkoturvallisuutta koskevat tarkastukset ja pk-yrityksille annettavat neuvot, jotka koskevat niiden digitalisoituja teollisia tuotteita, ovat hyvin tärkeitä; katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden välisellä parhaiden käytäntöjen vaihdolla voitaisiin helpottaa Euroopan verkkouhkien sietokykyä tältä osin;

28.  katsoo, että olisi laadittava kriittistä infrastruktuuria ja sen digitaalista turvallisuutta koskevat yhteiset perusteet ja että EU:n verkko- ja tietoturvadirektiivi (NIS-direktiivi) on ensimmäinen vaihe verkko- ja tietoturvajärjestelmien korkean yhteisen tason saavuttamiseksi unionissa; kehottaa komissiota painostamaan jäsenvaltioita direktiivin yhdenmukaiseksi ja oikea-aikaiseksi saattamiseksi osaksi kansallisia lainsäädäntöjä; painottaa tarvetta vahvistaa roolia, joka NIS-direktiivissä tarkoitetuilla hallintoelimillä on ja joka liittyy luottamuksen lisäämiseen tulevaisuuden tekniikkaa kohtaan; toteaa, että olisi tunnustettava verkkohyökkäysten uhkaa seuraavien mekanismien ja tulevaisuuden näkymien kartoittamisen merkitys EU:n digitaalisen teollisuuden turvallisuuden kannalta siten, että erityisesti painotetaan pk-yritysten ja kuluttajien suojelua;

29.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota kysymyksiin, jotka koskevat teollisen tai tuotantoon liittyvän tiedon keräämiseen ja saantiin; painottaa tässä yhteydessä, että on korostettava erityisesti periaatteita, jotka koskevat datasuvereniteettia, avointa ja standardoitua pääsyä ja tiedon saatavuutta sekä innovoinnin ja tuottavuuden, uusien palvelujen ja liiketoimintamallien sekä turvallisuustarkastuskelpoisuuden vahvistamista kuitenkin siten, että oikeudenmukainen kilpailu on mahdollista; korostaa, että tiedon omistajuuteen ja tiedonsaantiin liittyviä kysymyksiä koskevaa uutta sääntelyä on tarkasteltava hyvin huolellisesti ja sitä voidaan hyväksyä vasta kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien laajamittaisen kuulemisen jälkeen; toteaa, että innovointia ja työntekijöiden ja kuluttajien yksityisyyttä koskevia huolenaiheita on suojeltava turvattava ne yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti; painottaa lisäksi, että olisi edistettävä tietojen luovuttamista ja saantia yhteisen edun nimissä ja tieteellisissä tarkoituksissa; ottaa tässä yhteydessä huomioon tietotaloutta koskevan komission ehdotuksen, jolla pyritään edistämään EU:n yhteisiä tietomarkkinoita; katsoo, että tietojärjestelmästä parhaillaan käytävässä keskustelussa on korostettava kahta keskeistä tekijää teknisten ratkaisujen kehittämisessä tietojen luotettavaksi määrittämiseksi ja vaihtamiseksi: yhtäältä oletusarvoisia sopimussääntöjä, ja toisaalta kohtuuttomuuden valvonnan toteuttamista yritysten välisissä sopimussuhteissa;

30.  korostaa, että eurooppalainen pilvipalvelualoite sekä datan vapaata liikkuvuutta koskeva lainsäädäntöehdotus, jolla pyritään poistamaan datan sijaintia koskevat perusteettomat rajoitukset, voivat edelleen vauhdittaa Euroopan teollisuuden digitalisointiprosessia erityisesti pk- ja uusyritysten osalta sekä välttää unionin sisämarkkinoiden pirstaloituminen; kehottaa komissiota valvomaan eurooppalaisen pilvipalvelualoitteen hyväksymistä ja johdonmukaista täytäntöönpanoa, jotta mahdollistetaan nopea, luotettava ja saumaton datavirta ja datan käyttö; muistuttaa komissiota sen tiedonannossaan antamasta sitoumuksesta esittää datan vapaata liikkuvuutta unionissa koskeva lainsäädäntöehdotus, jotta voidaan poistaa kansallisiin lakeihin tai asetuksiin perustuvat aiheettomat sijaintipaikkavaatimukset tai ehkäistä niitä;

31.  katsoo ehdottomasti, että erityisesti liikennealalla avoin data, massadata ja data-analytiikka ovat edelleen keskeisiä elementtejä, joiden avulla voidaan saada digitaalisista sisämarkkinoista täysi hyöty ja edistää innovointia; pitää valitettavana, että datan kulun helpottamista koskevat aloitteet ovat edelleen hajanaisia; korostaa, että erityisesti omistajuuden ja vastuun osalta tarvitaan lisää oikeusvarmuutta yksityisyyden ja tietosuojan täyden kunnioittamisen pohjalta;

32.  ottaa huomioon alakohtaista tietojenhakua koskevat teollisuuden digitalisoinnin sekä hallinnointia koskevat julkisten ja osittain julkisten elinten ja markkinatoimijoiden mahdollisuudet;

33.  korostaa arkkitehtuurin avoimuuden roolia digitaalisten komponenttien suunnitteluperiaatteena;

34.  katsoo, että teknistä tietämystä on suojeltava teollisuuden digitaalisten komponenttien vaihdossa ja yhdistämisessä ja samalla mahdollistettava entistä parempi yhteentoimivuus ja päästä päähän -yhteenliitettävyys;

35.  korostaa, että Euroopan johtoasema teollisuuden digitalisoinnissa edellyttää vahvaa standardointistrategiaa, jota koordinoidaan jäsenvaltioiden ja komission kanssa, digitaalisen alan yhteentoimivuus mukaan luettuna; korostaa Euroopan standardointielinten merkitystä ja ainutlaatuista kokoonpanoa, yhteiskunnalliset sidosryhmät ja pk-yritykset integroiva osallistava ja konsensusperustainen lähestymistapa mukaan luettuna; kehottaa komissiota edistämään avoimien standardien kehittämistä ja pitää tervetulleena komission aikomusta varmistaa standardien soveltamisen kannalta olennaisten patenttien saatavuus ja niiden tehokas lisensointi oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin sekä toteaa, että tämä on olennaisen tärkeää, jotta edistetään innovointia sekä tutkimusta ja kehittämistä EU:ssa; katsoo, että kiertotalous voisi olla merkittävässä asemassa edistettäessä tietovirtojen yhdenmukaista standardointia teollisuuden arvoketjujen varrella; kehottaa noudattamaan koordinoitua EU:n lähestymistapaa eurooppalaisten standardiorganisaatioiden eli CEN:n, Cenelecin ja ETSIn välityksellä kansainvälisiin foorumeihin ja yhteenliittymiin; katsoo, että on toivottavaa pyrkiä maailmanlaajuisiin ja yleisiin standardeihin, mutta korostaa myös halukkuutta jatkaa EU:n standardien täytäntöönpanoa, jos standardointifoorumeilla tehty kansainvälinen yhteistyö ei edistyisi rakentavalla tavalla; pitää yhteentoimivuutta tarpeellisena erityisesti esineiden internetin alalla, jotta varmistetaan, että uusien teknologioiden kehittäminen tarjoaa lisämahdollisuuksia kuluttajille, joiden ei pitäisi olla pakko käyttää vain tiettyjä palveluntarjoajia;

36.  painottaa, että digitalisointialaan liittyvät kaupan esteet vaikeuttavat EU:n teollisuuden kansainvälistä toimintaa ja heikentävät EU:n kilpailukykyä; katsoo, että EU:n ja kolmansien maiden välisillä kauppasopimuksilla voidaan merkittävässä määrin edistää yhteisten kansainvälisten sääntöjen käyttöönottoa tietosuojan, tietovirtojen, tietojen käytön ja standardoinnin aloilla;

Sosiaalinen ulottuvuus: taidot, koulutus ja sosiaalinen innovointi

37.  katsoo, että on toteutettava merkittäviä toimia koulutuksen, verotuksen ja sosiaaliturvajärjestelmien alalla, jotta sisällytetään kehitysvaikutukset EU:n sosiaalisiin ja taloudellisiin malleihin; korostaa, että teollisuuden digitalisoitumiskehityksellä on huomattava yhteiskunnallinen vaikutus työllisyydestä, työoloista ja työntekijöiden oikeuksista aina koulutukseen ja taitoihin, sähköiseen terveydenhuoltoon, ympäristöön ja kestävään kehitykseen; painottaa tarvetta varmistaa, että muutoksen yhteydessä pyritään turvallisuuteen; kehottaa komissiota arvioimaan ja selvittämään asianmukaisesti teollisuuden digitalisoinnin sosiaalisia vaikutuksia ja ehdottamaan soveltuvilta osin lisätoimien toteuttamista, joilla torjutaan digitaalista kuilua ja edistetään osallistavaa digitaalitaloutta samalla kun Euroopan kilpailukykyä tehostetaan;

38.  muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on määritellyt ”työntekijän” käsitteen käyttäen pohjana tiettyjen ehtojen mukaisesti määritettyä työsuhdetta niin, että huomioon otetaan esimerkiksi alisteisuus, palkka ja työn laatu(12); vaatii oikeusvarmuutta työsuhteen määritelmälle digitaalisilla työmarkkinoilla, jotta varmistetaan työ- ja sosiaalilainsäädännön noudattaminen; toteaa, että kaikki internet-sovelluksiin perustuvassa taloudessa työskentelevät työntekijät ovat olosuhteista riippuen joko työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia ja heidät olisi luokiteltava sellaisiksi sopimustilanteesta riippumatta;

39.  korostaa, että digitaalisessa yhteiskunnassa koulutus ja elinikäinen oppiminen ovat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusta; korostaa, että Eurooppa joutuu kohtaamaan tätä koskevan digitaalisen kuilun; kehottaa panemaan täytäntöön taitotakuun työmarkkinaosapuolien kuulemisen jälkeen ja niiden osallisuudella, ja kehottaa jäsenvaltioita löytämään keinoja kansalaisten tarpeisiin, jotka koskevat jatkuvaa (uudelleen)koulutusta, täydennyskoulutusta ja elinikäistä oppimista, joilla varmistetaan sujuva siirtymä älytalouteen; korostaa, että tärkeää varmistaa, että digitaalisia taitoja edistetään ja ne tunnustetaan näillä aloilla ja monitaitoisuuden kehittämiseen tähtäävän uuden suuntauksen kehyksessä; toteaa, että työnantajien olisi käytettävä Euroopan sosiaalirahastoa kyseiseen koulutukseen ja edistämään digitaalisen välineistön käyttöä, jolla mahdollistetaan taitojen päivittäminen yhteistyössä teollisuuden ja työmarkkinaosapuolien kanssa; suhtautuu myönteisesti opetusaineiston ja alakohtaisen opintosuunnitelman laatimiseen; pyytää komissiota tutkimaan vaihtoehtoja sertifiointijärjestelmän laatimiseksi digitaalisten taitojen jatkokoulutusta varten;

40.  korostaa, että koulutukseen on sisällytettävä digitaaliset taidot ja että tämä on sisällytettävä kansallisiin opinto-ohjelmiin; toteaa, että tavoitteen saavuttamiseksi olisi jatkettava Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) tukemien aloitteiden kehittämistä, kuten esimerkiksi Euroopan kyberturvallisuuskuukausi ja Euroopan kyberturvallisuushaaste; painottaa digitaalisiin taitoihin erikoistuneen opettajainkoulutuksen merkitystä sekä digitaalisten taitojen opettamista kaikille lapsille; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikissa kouluissa on wi-fi ja ajanmukaiset tieto- ja viestintätekniikan oppimateriaalit; toteaa, että koodaus on myös merkittävässä asemassa; kehottaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä EU:n jäsenvaltioiden välillä, jotta hyödynnetään vakiintuneista käytännöistä, kuten Fit4Coding-ohjelmasta, digital academy -aloitteista, verkko-opinto-ohjelmista ja Webforce3:n kaltaisista koodikouluista, saatuja kokemuksia; pyytää komissiota edistämään digitaalisten taitojen testauksen sisällyttämistä IGCU/Pisa-tutkimuksiin, jotta mahdollistetaan EU:n jäsenvaltioiden välinen kilpailu ja vertailu; kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan yhteistyössä komission kanssa monialaisia opinto-ohjelmia, joissa pyritään yhdistämään eri aloihin liittyviä valmiuksia, kuten tietotekniikka ja liikkeenjohto tai insinööritaito ja datatiede; painottaa, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi kehitettävä digitaalisia taitoja koskevia kattavia kansallisia strategioita ja niihin kuuluvia tavoitteita, kuten komissio on kehottanut niitä tekemään; korostaa, että työmarkkinaosapuolet ja muut sidosryhmät voivat osallistua keskeisessä asemassa näiden strategioiden kehittämiseen ja täytäntöön panemiseen; toteaa, että toistaiseksi vain puolessa EU:n jäsenvaltioista on perustettu digitaalisia työpaikkoja koskevia kansallisia koalitioita; painottaa, että digitaalitaitoja ja työpaikkoja edistävän koalition toimintaa tukevalla erityisellä budjettikohdalla vahvistettaisiin tiedon levittämistä ja lisätoimien toteuttamista;

41.  korostaa, että on tärkeää investoida ammatillisen koulutuksen sekä käsityöalan digitalisointiin; painottaa, että digitaaliset taidot on yhdistettävä insinööritaitoihin sekä luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan opetukseen, ja painottaa pehmeiden taitojen, kuten viestinnän, ryhmäkoordinaation ja monialaisen ajattelun edistämistä;

42.  pyytää sisällyttämään sukupuolinäkökulman kaikkiin digitaalisiin aloitteisiin ja varmistamaan, että meneillään oleva digitalisoitumiskehitys edistää myös sukupuolten välistä tasa-arvoa; painottaa tarvetta torjua sukupuolten välistä merkittävää kuilua tieto- ja viestintätekniikan alalla, sillä se on keskeisessä asemassa EU:n pitkän aikavälin kasvun ja vaurauden kannalta;

43.  toteaa, että digitalisointi tarjoaa mahdollisuuksia sosiaalipalvelujen ja muiden julkisten palvelujen saatavuuden suhteen sekä vammaisten henkilöiden ja liikkumisrajoitteisten henkilöiden työmarkkinoille osallistamisen suhteen; pitää tässä yhteydessä etätyöskentelyä erittäin tärkeänä;

44.  toteaa, että kuten Europeana-aloite osoittaa, eurooppalaisten teosten digitalisointi tarjoaa merkittävän mahdollisuuden niiden saavutettavuuden, jakelun ja edistämisen tehostamiselle ja että digitaalialan innovaatiot voivat olla käänteentekeviä siinä, miten kulttuurihyödykkeet asetetaan esille tai miten niihin tutustutaan; painottaa, että on tärkeää edistää erityisesti 3D-teknologian käyttöä tuhottua kulttuuriesineistöä ja -perintöä koskevan tiedon keräämiseen ja kyseisen aineiston ennallistamiseen; painottaa, että Euroopan kulttuuriperinnön digitalisointia, säilyttämistä ja sähköistä saatavuutta varten on taattava rahoitus;

45.  pitää valitettavana, että historiaan ja kulttuuriin liittyvät kohteet eivät usein ole esteettömiä vammaisille henkilöille, ja korostaa, että vahva digitaalinen kulttuurialusta tarjoaa mahdollisuuksia parantaa osallistumista ja lisätä kulttuuristen kokemusten, kohteiden ja esineiden saavutettavuutta kaikkialla Euroopassa maantieteellisestä sijainnista riippumatta;

46.  kannustaa avustavan teknologian tutkimukseen ja kehittämiseen, koska kyseistä teknologiaa ja sen myötä syntyneitä uusia teollisia tuotteita voitaisiin käyttää vammaisten henkilöiden osallistamiseen.

47.  suosittelee toteuttamaan säännöllisen parhaiden käytäntöjen vaihdon, kahden vuoden välein edistymistä koskevan arvioinnin ja laatimaan teollisuuden digitalisointia koskevia suosituksia;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.
(2)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 131.
(3)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 57.
(4)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 41.
(5)EUVL C 482, 23.12.2016, s. 89.
(6)EUVL C 468, 15.12.2016, s. 19.
(7)EUVL C 93, 9.3.2016, s. 120.
(8)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 22.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0486.
(10)EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 45.
(11)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 24.
(12)Ks. Euroopan unionin tuomioistuimen asia C-596/12, 17 kohta, ja asia C‑232/09, 39 kohta.


Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme
PDF 240kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 parlamentin, neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien ja komission yhteisestä julkilausumasta ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme” (2017/2586(RSP))
P8_TA(2017)0241B8-0390/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ulkoasianneuvoston (kehitysasiat), komission ja Euroopan parlamentin sopimuksen uudesta kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme(1),

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen joulukuulta 2005(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman (”Muuttakaamme maailmamme”), joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Ehdotus uudeksi kehityspolitiikkaa koskevaksi eurooppalaiseksi konsensukseksi – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme” COM(2016)0740,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, erityisesti 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisesta(3) ja 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

1.  on tyytyväinen komission ehdotukseen tarkistaa vuoden 2005 kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta, jotta voidaan ottaa huomioon uusi globaali kehityskonteksti Agenda 2030:n ja kestään kehityksen tavoitteiden hyväksymisen jälkeen sekä muutokset EU:n oikeudellisessa ja institutionaalisessa rakenteessa Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä;

2.  korostaa kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen tärkeyttä keskeisenä strategia-asiakirjana, joka luo Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille yhteisen näkemyksen, yhteiset arvot sekä periaatteet Agenda 2030:n täytäntöönpanoa varten niiden kehitysyhteistyöpolitiikassa;

3.  on tyytyväinen siihen, että uudessa konsensuksessa tunnustetaan selvästi, että EU:n kehityspolitiikan päätavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen SEUT:n 208 artiklan mukaisesti; toteaa, että tämä olisi toteutettava noudattaen täysin tehokkaan kehitysyhteistyön periaatteita: kehitysyhteistyön painopisteiden omistajuus kehitysmaissa, keskittyminen tuloksiin, osallistavat kumppanuudet sekä avoimuus ja vastuuvelvollisuus;

4.  edellyttää vastuumekanismeja kestävän kehityksen tavoitteiden sekä tavoitteen, jonka mukaan 0,7 prosenttia BKT:stä kohdennetaan viralliseen kehitysapuun, saavuttamista ja valvontaa varten; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita esittämään aikataulun näiden päämäärien ja tavoitteiden asteittaiselle saavuttamiselle sekä raportoimaan edistymisestä vuosittain Euroopan parlamentille;

5.  hyväksyy parlamentin, neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien ja komission yhteisen julkilausuman uudesta kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1)Ks. neuvoston asiakirja 9459/2017.
(2)EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0437.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0026.


Selviytymiskyky EU:n ulkoisen toiminnan strategisena prioriteettina
PDF 187kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 selviytymiskyvystä EU:n ulkoisten toimien strategisena prioriteettina (2017/2594(RSP))
P8_TA(2017)0242B8-0381/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208, 210 ja 214 artiklan,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”EU:n lähestymistapa: selviytymiskyvyn kehittäminen hyödyntämällä ruokaturvakriiseistä saatuja kokemuksia (COM(2012)0586) ja 19. kesäkuuta 2013 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Action plan for resilience in crisis-prone countries 2013–2020” (kriisialttiiden maiden selviytymiskykyä koskeva toimintasuunnitelma 2013–2020) (SWD(2013)0227),

–  ottaa huomioon selviytymiskykyä koskevasta EU:n lähestymistavasta 28. toukokuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 antaman päätöslauselman A/RES/70/1 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta: ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon osapuolikonferenssin tekemän Pariisin ilmastosopimuksen voimaantuloa koskevan päätöksen 1/CP.21,

–  ottaa huomioon katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030, joka hyväksyttiin Sendaissa, Japanissa 14.–18. maaliskuuta 2015 järjestetyssä katastrofiriskien vähentämistä käsitelleessä kolmannessa YK:n maailmankonferenssissa,

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Action Plan on the Sendai Framework for Disaster Risk Reduction 2015–2030: A disaster risk-informed approach for all EU policies” (katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen toimintasuunnitelma 2015–2030) (SWD(2016)0205),

–  ottaa huomioon 23. elokuuta 2016 annetun Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin kertomuksen maailman humanitaarisen avun huippukokouksen tuloksista (A/71/353),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä: apuriippuvuudesta omaehtoiseen selviytymiseen” (COM(2016)0234),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, erityisesti 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n lähestymistavasta kehitysmaiden selviytymiskyvyn kehittämiseen ja katastrofiriskin vähentämiseen hyödyntämällä ruokaturvakriiseistä saatuja kokemuksia(1), 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet(2) ja 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta(3),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen selviytymiskyvystä EU:n ulkoisen toiminnan strategisena painopistealana (O-000033/2017 – B8-0313/2017),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) mukaan 1,6 miljardia ihmistä asuu 56:ssa hauraaksi luokitellussa maassa(4); ottaa huomioon, että syyt epävakauteen ovat pääasiassa ihmisen toimintaan liittyviä; ottaa huomioon, että epävakaus lisää väestön haavoittuvuutta, mikä johtuu monista eri tekijöistä, kuten konflikteista ja turvattomuudesta, terveydenhuollon huonosta saatavuudesta, pakkomuutosta, äärimmäisestä köyhyydestä, eriarvoisuudesta, puutteellisesta ruokaturvasta, talouden sokeista, huonosta hallinnosta ja heikoista instituutioista, korruptiosta ja rankaisemattomuudesta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta voimistuneista luonnonkatastrofeista; katsoo, että selviytymiskyvyn parantaminen on erityisen tärkeää epävakaissa tilanteissa, jotka OECD määrittää käyttäen viittä erilaista toisiinsa liittyvää ulottuvuutta eli taloudellista, ympäristöön liittyvää, poliittista, turvallisuuteen liittyvää ja yhteiskunnallista ulottuvuutta;

B.  ottaa huomioon, että selviytymiskyvyn käsitettä on käytetty EU:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen politiikassa jo vuosien ajan ja että vaikuttaa siltä, että se on laajentumassa; ottaa huomioon, että vuonna 2013 annetuissa selviytymiskykyä koskevissa neuvoston päätelmissä ”selviytymiskyvyllä tarkoitetaan tässä yhteydessä henkilöiden, kotitalouksien, yhteisöjen, maiden tai alueiden kykyä varautua stressitilanteisiin ja häiriöihin, selviytyä niistä, sopeutua niihin ja toipua niistä nopeasti vaarantamatta pitkän aikavälin kehitysnäkymiä”;

C.  ottaa huomioon, että EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa todetaan, että ”valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskyky itäisessä ja eteläisessä naapurustossamme” on yksi EU:n ulkoisen toiminnan viidestä painopistealasta, ja selviytymiskyky määritetään valtioiden ja yhteiskuntien uudistumiskyvyksi, jotta ne kykenisivät sietämään sisäisiä ja ulkoisia kriisejä ja toipumaan niistä”; toteaa, että EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa vakuutetaan, että ”selviytymiskykyisen valtion ytimessä on selviytymiskykyinen yhteiskunta, jolle on ominaista demokratia, luottamus instituutioihin ja kestävä kehitys”;

D.  ottaa huomioon, että EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa todetaan myös, että EU aikoo omaksua yhtenäisen lähestymistavan sen humanitaariseen politiikkaan sekä kehitys-, muuttoliike-, kauppa-, investointi-, infrastruktuuri-, koulutus, terveys- ja tutkimuspolitiikkaan ja että se aikoo muun muassa harjoittaa räätälöityä politiikkaa, jolla tuetaan osallistavaa ja vastuuvelvollista hallintoa, edistetään ihmisoikeuksia, lähestytään oikeus-, turvallisuus- ja puolustusalan uudistusta paikallisen sitoutumisen ja oikeuksien pohjalta, tuetaan hauraita valtioita, torjutaan köyhyyttä ja eriarvoisuutta ja edistetään kestävää kehitystä, syvennetään suhteita kansalaisyhteiskuntaan, edistetään energia- ja ympäristöalan uudistuspolitiikkaa ja tuetaan elintarviketuotantoa ja vedenkäyttöä koskevien kestävien toimien toteuttamista;

E.  katsoo, että EU:n ulkoisessa toiminnassa tarvitaan monitahoista lähestymistapaa selviytymiskykyyn nähden ja että tätä voidaan edistää lisäämällä kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti erityisesti kehitysapua ja tarvittaessa humanitaarista apua yhdessä ympäristöön liittyvien toimintapolitiikkojen kanssa ja painottaen selkeästi haavoittuvuuden ja katastrofiriskin vähentämistä keskeisinä humanitaaristen tarpeiden vähentämiskeinoina; toteaa, että EU:n ulkopolitiikka toimii myös keskeisessä roolissa selviytymiskyvyn parantamisen kannalta erityisesti edistämällä kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia ja poliittista vuoropuhelua sekä varhaisvaroitusjärjestelmiä ja toteuttamalla toimia, joilla estetään sosiaalisia ja taloudellisia sokkeja kuten nälänhätää, eriarvoisuuden kasvamista, ihmisoikeusloukkauksia ja väkivaltaisia konflikteja sekä tarvittaessa ratkaistaan niitä;

F.  katsoo, että EU:n olisi edistettävä integroitua suhtautumista ulkoiseen toimintaan ja kasvatettava samalla panostaan kestävään kehitykseen sekä tunnustettava kunkin toimintapolitiikan tehtävät ja tavoitteet sellaisina kuin ne on tunnustettu perussopimuksissa; katsoo, että tämä on erityisen tärkeää kriisitilanteissa ja EU:n humanitaarisissa toimissa, joita ei voida pitää kriisinhallintavälineinä ja joita on kaikilta osin ohjattava humanitaarisen avun periaatteiden mukaisesti sellaisina kuin ne ilmenevät humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa ja joiden tavoitteena olisi oltava johdonmukainen, tehokas ja korkealaatuinen humanitaarinen apu; katsoo, että EU:n olisi jatkettava toimiaan sen edistämiseksi, että kaikki konfliktin osapuolet kunnioittavat ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

G.  toteaa, että humanitaarisessa toiminnassa olisi noudatettava kansainvälisesti tunnustettuja standardeja ja periaatteita sellaisina kuin ne on kiteytetty katastrofiapua koskevissa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liikkeen ja kansalaisjärjestöjen ohjeissa (Code of Conduct for the International Red Cross and Red Crescent Movement and Non-governmental Organisations in Disaster Relief) ja sisällytetty pitkälti humanitaariseen peruskirjaan (Humanitarian Charter);

H.  toteaa, että selviytymiskyvyn edistämistä on pidettävä pitkän aikavälin toimena, joka on osa kestävän kehityksen edistämistä – kehitys on kestävää ainoastaan silloin, kun se kestää sokkeja, paineita ja muutosta; katsoo, että selviytymiskyvyn edistämisen, joka on osa EU:n ulkopolitiikkaa ja kehitysyhteistyöohjelmia, on oltava sidoksissa taustayhteyteen, ja sillä on pyrittävä osaltaan vahvistamaan kansallisia selviytymiskykystrategioita, joista vastaavat kumppanimaiden hallitukset, jotka ovat samanaikaisesti vastuuvelvollisia kansalaisilleen;

I.  ottaa huomioon, että riskien ymmärtäminen, riskienhallinnan vahvistaminen ja investoiminen varhaisvaroitusjärjestelmään ja varhaisen reagoinnin järjestelmään, ennaltaehkäisyyn ja katastrofiriskin vähentämiseen Sendain kehyksen painopistealojen mukaisesti ovat olennaisen tärkeitä selviytymiskyvyn saavuttamisen kannalta ja näin ollen myös kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

J.  katsoo, että ihmisiin keskittymisen olisi edelleen oltava keskeisessä asemassa selviytymiskykyä koskevassa EU:n lähestymistavassa, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan työskentely eri elinten kanssa ja valmiuksien kehittäminen tämän keskittymisen tukemiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä kansalaisjärjestöjen ja paikallisyhteisöjen keskeisen aseman tunnustaminen ja sen tukeminen;

K.  toteaa, että luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit vaikuttavat eri tavalla naisiin, tyttöihin, poikiin ja miehiin, sillä sukupuoleen perustuva eriarvoisuus pahentaa hermopaineiden ja sokkien vaikutusta sekä hankaloittaa kestävää kehitystä;

L.  ottaa huomioon, että naiset ja tytöt kärsivät kriiseissä ja konflikteissa eniten; ottaa huomioon, että naiset ja tytöt altistuvat suhteettomasti riskeille ja heillä on suurempi vaara menettää elinkeinonsa, turvallisuutensa ja jopa henkensä katastrofien aikana ja niiden jälkeen; ottaa huomioon, että naisiin ja tyttöihin kohdistuu siirtymään joutumisen ja tavallisten suoja- ja tukirakenteiden hajoamisen seurauksena suurempia riskejä kuin muihin; ottaa huomioon, että raiskausten, seksuaalisen hyväksikäytön ja vaarallisen toiminnan todennäköisyys kriisien yhteydessä lisää merkittävästi ei-toivottuja raskauksia, sukupuolitauteja ja lisääntymisterveyteen liittyviä ongelmia;

M.  toteaa, että naisten voimaannuttaminen on ratkaisevan tärkeää selviytymiskyvyn edistämiseksi; katsoo, että jotta ohjelmat olisivat tehokkaita, kattavia ja kestäviä, niiden on kehitettävä ja vahvistettava selviytymiskykyä ja niihin on otettava mukaan naisia ja niissä on keskityttävä erityiskykyihin ja selviytymismekanismeihin;

N.  toteaa, että perhe on tärkeä instituutio yksilöiden ja yhteiskuntien sosiaaliseen ja taloudelliseen voimaannuttamiseen liittyvien keskeisten tuotanto-, kulutus-, lisääntymis- ja kartuttamistoimintojen suorittamisen kannalta; toteaa, että perheet ja niiden jäsenet rakentavat hoivatukijärjestelmiä ja että niiden selviytymiskykyinen käyttäytyminen voi ilmetä siten, että optimismin, neuvokkuuden ja määrätietoisuuden normaali kehittyminen jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta; toteaa, että nämä vahvuudet ja resurssit tekevät ihmisistä kykeneviä vastaamaan menestyksellisesti kriiseihin ja haasteisiin;

O.  katsoo, että selviytymiskykyä koskevassa EU:n ulkoisen toiminnan lähestymistavassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota väestön haavoittuvimmassa asemassa olevien osien tarpeisiin, kuten kaikkein köyhimpien, vähemmistöjen, pakkosiirretyn väestön, naisten, lasten, maahanmuuttajien, hiv-tartunnan saaneiden henkilöiden, hlbti-henkilöiden, vammaisten ja ikääntyneiden ihmisten tarpeisiin;

1.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa tunnustetaan selviytymiskyvyn edistämisen merkitys siten, että se on asetettu EU:n ulkoisen toiminnan strategiseksi painopistealaksi; pitää myönteisenä, että suuremman poliittisen, diplomaattisen ja turvallisuuteen liittyvän huomion kiinnittäminen selviytymiskyvyn lisäämiseen voi vaikuttaa kumppanimaissa myönteisellä tavalla, mutta korostaa, että selviytymiskykyä ei voida typistää pelkästään näihin ulottuvuuksiin;

2.  muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioiden on noudatettava julkista kehitysapua koskevia sitoumuksiaan ja vahvistettava strategiansa ja suunnitteluprosessiensa avulla selviytymiskykyä kehitysavun ja humanitaarisen avun yhteydessä; korostaa tässä yhteydessä OECD:n selviytymiskykyjärjestelmien analysointikehyksen merkitystä, sillä se auttaa muuttamaan strategiat tehokkaammiksi monialaisiksi ja moniulotteisiksi ohjelmasuunnitelmiksi;

3.  katsoo, että EU:n nykyinen selviytymiskykyä koskeva kanta, mukaan luettuna kriisien ja haavoittuvuuden taustalla oleviin syihin puuttumista koskevat sitoumukset, joka on vahvistettu vuonna 2012 annetussa komission tiedonannossa ja vuonna 2013 annetuissa neuvoston päätelmissä, on pohjimmiltaan edelleen pätevä ja sitä olisi jatkettava, mutta tunnustaa samalla tarpeen sisällyttää uuteen yhteiseen tiedonantoon kokemukset, joita on saatu politiikan täytäntöönpanosta; ihmettelee, miten tiedonannossa otetaan huomioon arviointien elementtejä, kun merkittävä arviointi on määrä toteuttaa vasta vuonna 2018; katsoo, että selviytymiskykyä koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2013–2020 olisi pantava kaikilta osin täytäntöön;

4.  painottaa selviytymiskyvyn moniulotteista – inhimillistä, taloudellista, ympäristöön liittyvää, poliittista, turvallisuuteen liittyvää ja yhteiskunnallista – luonnetta ja suhtautuu myönteisesti siihen, että käsitteen merkitys on kasvamassa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan, kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun aloilla; korostaa, että on kunnioitettava kunkin politiikanalan erillisiä toimivaltuuksia ja tavoitteita lisäten samalla politiikkojen välistä yhtenäisyyttä kestävän kehityksen suuntaan; muistuttaa, että on tärkeää taata kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatteen toteutuminen kaikissa EU:n ulkoisissa toimissa varmistamalla, että EU:n politiikat eivät vaaranna kehitysmaiden ponnisteluja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

5.  painottaa humanitaarisen avun erityisasemaa, koska sen on oltava yksinomaan tarveperusteista ja sen täytäntöönpanossa on osoitettava äärimmäistä kunnioitusta inhimillisyyden, neutraaliuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden humanitaarisia perusperiaatteita sekä Geneven sopimuksissa ja niiden lisäpöytäkirjoissa vahvistettuja ihmisoikeuksia kohtaan; korostaa, että humanitaaristen periaatteiden kunnioittaminen on olennaisen tärkeää, jotta saavutetaan hädänalainen väestö ja suojellaan humanitaarisia toimijoita;

6.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n ja jäsenvaltioiden antamaan humanitaariseen apuun ei pitäisi soveltaa muiden kumppaniavunantajien asettamia rajoituksia, jotka koskevat välttämätöntä sairaanhoitoa, mukaan lukien mahdollisuus turvalliseen raskaudenkeskeytykseen silloin kun nainen tai tyttö on joutunut raiskauksen uhriksi aseellisessa konfliktissa, vaan sen sijaan olisi noudatettava kansainvälistä humanitaarista lainsäädäntöä;

7.  korostaa, että selviytymiskyvyn kehittäminen kumppanimaissa on pitkäaikainen prosessi, joka on tästä syystä sisällytettävä kehitysyhteistyöohjelmiin, joihin sisällytetään haavoittuvimmassa asemassa olevat väestönosat, ja rahoitussitoumuksiin; painottaa, että tämä olisi tunnustettava uudessa yhteisessä tiedonannossa ja että siinä olisi tuettava selviytymiskyvyn edistämistä kumppanimaiden ja erityisesti hauraiden valtioiden kestävän kehityksen strategioiden olennaisena tekijänä; toteaa, että näiden strategioiden on oltava kontekstisidonnaisia ja vastattava kansainvälisesti sovittuja kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevia periaatteita kuten tukea vastaanottavien kumppanimaiden oma sitoutuminen kehitysyhteistyön painopisteisiin (mukaan luettuna yhteensovittaminen kansallisten kehitysstrategioiden kanssa), keskittyminen tuloksiin, osallistavat kumppanuudet sekä avoimuus ja vastuuvelvollisuus; korostaa tässä yhteydessä Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien sekä kansalaisyhteiskunnan tärkeää seuranta- ja valvontaroolia;

8.  kehottaa komissiota liittämään selviytymiskyvyn ja sen moniulotteisuuden keskeisenä elementtinä kehitysmaiden kanssa käymäänsä poliittiseen vuoropuheluun;

9.  korostaa EU:n humanitaarisen avun ja kehitysavun selviytymiskykyyn liittyviä toimia koskevan yhteisen ohjelmasuunnittelun yleistä merkitystä mahdollisimman suuren täydentävyyden varmistamisessa, avun pirstoutumisen vähentämisessä sekä sen varmistamisessa, että lyhyen aikavälin toimenpiteillä luodaan perusta keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteille;

10.  korostaa, että on tärkeää tarjota teknistä apua vähiten kehittyneille maille ja hauraille valtioille erityisesti kestävän maankäytön, ekosysteemien säilyttämisen ja vesihuollon alalla, sillä näillä on keskeinen merkitys, jos halutaan saavuttaa sekä ympäristölle että siitä riippuvaisille ihmisille koituvia hyötyjä;

11.  muistuttaa, että köyhät ihmiset ovat ne, jotka todennäköisimmin edelleen kokevat katastrofien merkittävät tuloihin ja hyvinvointiin kohdistuvat seuraukset; vaatii, että EU:n kehitysyhteistyön ensisijaisena ja yhdistävänä tavoitteena on näin ollen köyhyyden poistaminen kestävän kehityksen puitteissa ihmisarvon ja tyydyttävän elämän varmistamiseksi kaikille;

12.  korostaa katastrofiriskien vähentämisen merkitystä selviytymiskyvyn parantamiseksi; kehottaa unionia varmistamaan, että selviytymiskyvyn edistäminen uudessa yhteisessä tiedonannossa vastaa katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen yhteydessä annettuja ja komission Sendain toimintasuunnitelman pohjalta täytäntöönpantavia sitoumuksia ja tavoitteita edistäen katastrofiriskitietoisuuteen perustuvaa lähestymistapaa kaikessa EU:n politiikassa, ja varmistamaan, että tälle painopistealalle osoitetaan riittäviä varoja; painottaa, että riskienhallinta on keskeistä, jos halutaan aikaansaada kestävää kehitystä, ja kehottaa kehittämään osallistavia paikallisia ja kansallisia katastrofiriskien vähentämisen strategioita sekä koko yhteiskunnan ja kaikki vaarat huomioon ottavan lähestymistavan katastrofiriskien hallinnassa, jotta voidaan vähentää haavoittuvuutta ja kasvattaa selviytymiskykyä; kehottaa vahvistamaan katastrofiriskien vähentämisen, ilmastonmuutokseen sopeutumisen sekä kaupunkipolitiikan ja kaupunkialoitteiden välisiä kytkentöjä;

13.  vaatii säilyttämään henkilöiden ja yhteisöjen selviytymiskyvyn ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien (yhteiskunnan kaikkein köyhimmät, vähemmistöt, perheet, naiset, lapset, maahanmuuttajat, hiv-tartunnan saaneet henkilöt, hlbti-henkilöt, vammaiset ja ikääntyneet) painottamisen keskeisessä asemassa edistettäessä selviytymiskykyä EU:n ulkoisessa toiminnassa; korostaa kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen keskeistä asemaa selviytymiskykyä kehitettäessä; painottaa myös, että on tärkeää kerätä ja levittää eriytettyä tietoa, jotta saadaan tietoa haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tilanteesta ja voidaan puuttua siihen;

14.  huomauttaa, että tehokkaassa selviytymiskyvyn kehittämisessä on tunnustettava perheiden merkitys ja tuettava niiden valmiuksia selviytyä häiriöistä;

15.  kehottaa toteuttamaan sukupuolitietoista ohjelmasuunnittelua, joka vahvistaa naisten osallistumista ja jossa puututaan naisten huolenaiheisiin heidän katastrofeihin ja ilmastonmuutokseen liittyvän selviytymiskykynsä kehittämisessä ja jossa turvataan naisten oikeudet, muun muassa omistusoikeudet ja maanomistusturva, myös vesi- ja metsävarojen sekä asuntovarallisuuden ja muun omaisuuden osalta;

16.  kehottaa edelleen parantamaan naisten ja tyttöjen pääsyä terveys- ja seksuaaliterveyskasvatuksen, perhesuunnittelun, äitiyshuollon sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien oikeuksien mukaisen terveydenhuollon piiriin erityisesti, jotta ryhdytään toimiin suurelta osin saavuttamatta olevan odottavien äitien terveyden parantamista koskevan vuosituhattavoitteen 5 suhteen, mukaan luettuna lapsikuolleisuuden vähentämistä koskeva tavoite ja riskialttiiden synnytysten vähentämistä koskeva tavoite;

17.  korostaa terveydenhoidon ja palvelujen sekä vesi- ja jätevesihuollon sekä hygienian saatavuuden merkitystä hätätilanteissa, samoin myös pitkän aikavälin yhteiskunnallisen terveydenhuoltosuunnittelun merkitystä;

18.  ottaa huomioon erityisen haasteen, jonka pitkittynyt pakkomuutto asettaa monille epävakaille ja konfliktien koettelemille maille ja niiden naapureille; korostaa, että kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden suojelu on turvattava ehdoitta ja että on olennaisen tärkeää kehittää tilanteen koettelemien väestönosien ja vastaanottavien yhteisöjen selviytymiskykyä ja omaehtoista suoriutumista, kuten todetaan komission tiedonannossa ”Ihmisarvoinen elämä”; muistuttaa omaehtoisen selviytymisen tärkeydestä itsekunnioituksen ja selviytymiskyvyn edistämisessä;

19.  painottaa, että pakolaissopimusta ja Kampalan sopimusta on laajennettava, jotta voidaan suojella ja avustaa kotiseudultaan siirtymään joutuneita henkilöitä sekä muunlaisesta väkivallasta, kuten ihmiskaupasta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, kärsineitä ihmisiä kaikkialla maailmassa, koska tällaisilla henkilöillä voi olla oikeutettu pelko, että he joutuvat vainotuiksi tai vaaraan joutua kärsimään vakavaa haittaa;

20.  tunnustaa valtioiden selviytymiskyvyn merkityksen selviytymiskykyyn liittyvänä tärkeänä ulottuvuutena ja painottaa, että valtioiden selviytymiskyky ja vakaus perustuvat suoraan ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, demokratian vahvuuteen, oikeusvaltioperiaatteeseen ja hyvään hallintotapaan, luottamukseen instituutioita kohtaan ja vastuuvelvollisuuteen maan kansalaisia kohtaan, mutta myös ennen kaikkea yksittäisten kansalaisten ja heidän yhteenliittymiensä osallistumiseen mahdollisten ratkaisujen etsimiseen; toteaa, että nämä ovat kaikki tavoitteita, joita on edistettävä ja puolustettava EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian täytäntöönpanon yhteydessä; korostaa, että on tärkeää tehostaa välttämättömiä julkisia palveluja, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa ja vesi- ja jätevesihuoltoa selviytymiskyvyn vahvistamiseksi;

21.  korostaa, että unionin ulkoiseen toimintaan liittyvän selviytymiskyvyn käsitteen olisi säilytettävä globaali maantieteellinen ulottuvuutensa; toteaa, että selviytymiskyvyn edistäminen olisi asetettava kumppanimaissa toteutettavan ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen edistämisen tavoitteeksi eikä sitä pitäisi rajoittaa koskemaan EU:hun välittömästi vaikuttavien turvallisuuskriisien koettelemia maantieteellisiä alueita; korostaa, että selviytymiskykyä edistettäessä olisi joka tapauksessa asetettava etusijalle vähiten kehittyneet maat, hauraat valtiot ja maat, jotka ovat toistuvien ja kausittaisten kriisien alaisina, ja kiinnitettävä niihin erityistä huomiota ja olisi puututtava kriisien taustalla oleviin syihin, erityisesti tukemalla ennaltaehkäisyyn ja valmiuksien parantamiseen liittyviä toimia;

22.  painottaa varhaisvaroitusjärjestelmien ja varhaisen reagoinnin kyvyn merkitystä selviytymiskykyä edistävänä mekanismina ja kehottaa EU:ta lisäämään toimiaan tällä alalla erityisesti edistämällä tiiviimpää yhteistyötä paikan päällä olevien eri toimijoiden välillä varsinkin EU:n edustustoissa ja kehittämään yhteistä analyysia epävakaissa tilanteissa sekä vaihtoa samanlaisia vaaroja kohtaavien luonnonkatastrofeille alttiiden alueiden kesken, jotta lisätään tietämystä ja toimien koordinointia EU:n politiikoissa sekä EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä;

23.  kehottaa myöntämään selviytymiskyvyn edistämiseen riittävästi varoja, koska se on yksi EU:n strategisista painopistealoista; suhtautuisi myönteisesti seuraavaa monivuotista rahoituskehystä edeltävään strategiseen pohdintaan, jossa tarkasteltaisiin sitä, miten EU voi hyödyntää nykyisiä ulkoisen rahoituksen välineitä ja innovoivia mekanismeja tehokkaammin, samalla edelleen mukauttaen ne kansainvälisesti hyväksyttyihin kehityspolitiikan tuloksellisuutta koskeviin periaatteisiin, sisällyttääkseen selviytymiskyvyn järjestelmällisesti kehitys- ja avustusstrategioihin ja -ohjelmiin; painottaa, että toimia voidaan rahoittaa toisiaan täydentävillä eri välineillä, ja korostaa, että kehitysyhteistyövälineiden varoja osoitettaessa keskeisenä tavoitteena on vastaisuudessakin oltava köyhyyden vähentäminen;

24.  korostaa tarvetta vahvistaa ja kehittää katastrofeihin ja kriiseihin liittyvää koulutusta sekä luoda paremmat edellytykset levittää, koota ja välittää tietoja ja osaamista, jotka auttavat kehittämään yhteisöjen selviytymiskykyä ja edistämään käyttäytymisen muutoksia ja katastrofivalmiuskulttuuria;

25.  kannustaa lisäämään julkisen ja yksityisen sektorin välistä selviytymiskykyä koskevaa yhteistyötä; muistuttaa tässä yhteydessä komission tiedonannon ”Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa” tärkeydestä; kehottaa komissiota edelleen helpottamaan yksityisen sektorin osallistumista luomalla kannustimia ja oikean ympäristön sille, että yksityiset toimijat voivat osallistua selviytymiskyvyn rakentamiseen ja riskien vähentämiseen kumppanimaissa;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

(1)EUVL C 468, 15.12.2016, s. 120.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0459.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0026.
(4)OECD (2016), States of Fragility 2016: Understanding violence, OECD publishing, Pariisi.


Antisemitismin torjunta
PDF 165kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 antisemitismin torjunnasta (2017/2692(RSP))
P8_TA(2017)0243B8-0383/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti johdanto-osan toisen ja neljännen–seitsemännen viitteen sekä 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 17 artiklan,

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 annetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin(1),

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(2),

–  ottaa huomioon vuonna 2015 hyväksytyn Euroopan turvallisuusagendan,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 20. huhtikuuta 2016 antaman päätöslauselman 2106 (2016) ”Uudistettu sitoutuminen antisemitismin torjuntaan”,

–  ottaa huomioon Brysselissä 1. ja 2. lokakuuta 2015 järjestetyn ensimmäisen vuotuisen perusoikeuksia käsitelleen keskustelutilaisuuden ”Suvaitsevaisuus ja kunnioitus: juutalais- ja muslimivihan ehkäiseminen ja torjuminen Euroopassa” päätelmät,

–  ottaa huomioon antisemitismin torjumisesta vastaavan komission koordinaattorin nimittämisen joulukuussa 2015,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 perustetun rasismin, muukalaisvihan ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen torjumista käsittelevän EU:n korkean tason työryhmän,

–  ottaa huomioon komission ja johtavien IT-alan yritysten sekä muiden foorumien ja sosiaalisen median yritysten välillä 31. toukokuuta 2016 sovitut verkossa lausutun vihapuheen torjumista koskevat käytännesäännöt,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2015(3),

–  ottaa huomioon viime vuosina tapahtuneet juutalaisyhteisön jäseniä vastaan kohdennetut väkivaltaiset ja terroristiset hyökkäykset useissa jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon hallitusten ensisijaisen vastuun kaikkien kansalaistensa turvallisuudesta ja väkivallan, myös antisemitistisen väkivallan, seurannasta ja ehkäisemisestä sekä tekijöiden asettamisesta syytteeseen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että antisemitististen tapausten määrä EU:n jäsenvaltioissa on kasvanut huomattavasti viime vuosina, kuten muun muassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj) ja EU:n perusoikeusvirasto ovat raportoineet;

B.  ottaa huomioon, että kun kohdennetut turvallisuustoimet on otettu käyttöön, ne ovat auttaneet ehkäisemään väkivaltaisia antisemitistisiä hyökkäyksiä ja vähentämään niiden määrää;

C.  katsoo, että antisemitismin torjuminen on koko yhteiskunnan vastuulla;

1.  korostaa, että vihapuhe ja kaikenlainen väkivalta Euroopan juutalaisia kansalaisia vastaan ovat vastoin Euroopan unionin perusarvoja;

2.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä ja virastoja hyväksymään kansainvälisen holokaustin muistoa vaalivan järjestön International Holocaust Remembrance Alliance (IHRA)(4) käyttämän antisemitismin määritelmän ja soveltamaan sitä, jotta voidaan tukea oikeus- ja lainvalvontaviranomaisia niiden pyrkimyksissä tunnistaa antisemitistisiä hyökkäyksiä ja asettaa niistä syytteeseen tehokkaammin ja vaikuttavammin ja kannustaa jäsenvaltioita seuraamaan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Itävallan esimerkkiä tässä asiassa;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta voidaan edesauttaa juutalaisten kansalaisten ja juutalaisten uskonnollisten, opetus- ja kulttuuritilojen turvallisuuden varmistamista tiiviissä yhteistyössä ja vuoropuhelussa juutalaisyhteisöjen, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen sekä syrjinnän vastaisten kansalaisjärjestöjen kanssa;

4.  panee tyytyväisenä merkille antisemitismin torjumisesta vastaavan komission koordinaattorin nimittämisen ja kehottaa komissiota antamaan hänelle kaikki tarvittavat välineet ja tukea, jotta toiminta olisi mahdollisimman tehokasta;

5.  kehottaa jäsenvaltioita nimittämään kansallisia antisemitismin torjumisesta vastaavia koordinaattoreita;

6.  kannustaa kansallisten ja alueellisten parlamenttien jäseniä ja poliittisia johtajia tuomitsemaan järjestelmällisesti ja julkisesti antisemitistiset lausunnot ja osallistumaan väitteiden kumoamiseen ja vaihtoehtoisen viestin välittämiseen ja perustamaan antisemitismiä torjuvia puoluerajat ylittäviä parlamentaarisia ryhmiä tämän toiminnan vahvistamiseksi kautta koko poliittisen kentän;

7.  korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja koulutuksen tärkeää roolia kaikenlaisen vihan ja suvaitsemattomuuden ehkäisemisessä ja torjumisessa ja kehottaa lisäämään taloudellista tukea;

8.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan viestimiä edistämään kaikkien uskontojen kunnioittamista ja erilaisuuden arvostamista sekä antamaan toimittajille koulutusta antisemitismin kaikista muodoista, jotta voidaan torjua mahdollisia ennakkoluuloja;

9.  kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa rotuun, kansalliseen tai etniseen alkuperään taikka uskontoon tai vakaumukseen perustuvia syitä ei vielä katsota raskauttaviksi tekijöiksi rikosasioissa, korjaaman tämän mahdollisimman pian ja toimimaan niin, että rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin tehty neuvoston puitepäätös pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja asianmukaisesti ja sen täytäntöönpanoa valvotaan, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden viranomaiset ryhtyvät syytetoimiin antisemitistisistä teoista sekä verkkoympäristössä että muualla;

10.  korostaa, että on tarpeen tarjota lainvalvontaviranomaisille kohdennettua koulutusta viharikosten ja syrjinnän torjunnasta ja että on tarpeen perustaa nimenomaisia viharikosten torjuntayksiköitä poliisiin, jos sellaisia ei vielä ole, ja kehottaa EU:n virastoja ja kansainvälisiä järjestöjä avustamaan jäsenvaltioita tällaisen koulutuksen tarjoamisessa;

11.  kannustaa tekemään kaikilla tasoilla rajatylittävää yhteistyötä viharikoksia ja ennen kaikkea vakavia rikoksia kuten terrorismia koskevissa syytetoimissa;

12.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta varmistetaan, että käyttöön otetaan kattava ja tehokas järjestelmä viharikoksia, myös terroritekoja, koskevien motiivien mukaan jaoteltujen, luotettavien, asiaankuuluvien ja vertailtavien tietojen järjestelmälliseksi keräämiseksi;

13.  kehottaa jäsenvaltioita komission ja johtavien IT-alan yritysten välillä sovittujen verkossa lausutun vihapuheen torjumista koskevien käytännesääntöjen osalta, vaatimaan verkossa toimivia välittäjiä sekä sosiaalisen median foorumeja ryhtymään viipymättä toimiin antisemitistisen vihapuheen estämiseksi ja torjumiseksi verkossa;

14.  korostaa, että koulut tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden välittää suvaitsevaisuuden ja kunnioituksen arvoja, sillä ne saavuttavat kaikki lapset varhaisesta iästä saakka;

15.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään juutalaisten joukkotuhon (holokaustin) käsittelyä kouluissa ja varmistamaan, että opettajat ovat riittävän hyvin koulutettuja tähän tehtävään ja että heillä on välineet käsitellä erilaisuutta luokissa; kannustaa myös jäsenvaltioita harkitsemaan, olisiko koulukirjoja syytä uudistaa, jotta varmistetaan, että juutalaisten historia ja nykyaikainen elämä esitetään kattavalla ja tasapuolisella tavalla ja että vältetään kaikenlainen antisemitismi;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään taloudellista tukea kohdennetuille toimille ja koulutushankkeille, luomaan ja vahvistamaan kumppanuuksia juutalaisyhteisöjen ja instituutioiden kanssa sekä kannustamaan eri uskontoja edustavien lasten ja nuorten vaihtoa yhteisellä toiminnalla ja käynnistämällä ja tukemalla valistuskampanjoita;

17.  kehottaa komissiota toimimaan tiiviissä yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden kuten UNESCOn, Etyjin ja Euroopan neuvoston sekä muiden kansainvälisten kumppanien kanssa antisemitismin torjumiseksi kansainvälisesti;

18.  kehottaa komissiota pyytämään tarkkailijan asemaa holokaustin muistoa vaalivassa kansainvälisessä järjestössä (IHRA);

19.  kannustaa jokaista jäsenvaltiota viettämään virallisesti kansainvälistä holokaustin muistopäivää 27. tammikuuta;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle ja Etyjille ja Yhdistyneille kansakunnille.

(1)EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.
(2)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0485.
(4)http://ec.europa.eu/newsroom/just/item-detail.cfm?item_id=50144


YK:n korkean tason konferenssi kestävän kehityksen tavoitteen 14 toteuttamisen tukemiseksi (YK:n valtamerikonferenssi)
PDF 160kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. kesäkuuta 2017 YK:n korkean tason konferenssista kestävän kehityksen tavoitteen 14 toteuttamisen tukemiseksi (YK:n valtamerikonferenssi) (2017/2653(RSP))
P8_TA(2017)0244B8-0382/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(1) ja sen tavoitteet,

–  ottaa huomioon YK:n päämajassa 5.–9. kesäkuuta 2017 järjestettävän YK:n korkean tason konferenssin kestävän kehityksen tavoitteen 14 toteuttamisen tukemiseksi (YK:n valtamerikonferenssi),

–  ottaa huomioon neljännen korkean tason Our Ocean -konferenssin, jonka Euroopan unioni järjestää Maltalla 5. ja 6. lokakuuta 2017,

–  ottaa huomioon Maltalla 30. maaliskuuta 2017 pidetyn ministerikokouksen Välimeren kalataloudesta,

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 10. marraskuuta 2016 antaman yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (JOIN(2016)0049),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn suullisen kysymyksen korkean tason YK:n konferenssista kestävän kehityksen tavoitteen 14 toteutumisen tukemiseksi (YK:n valtamerikonferenssi) (O-000031/2017 – B8‑0311/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että valtameret ja meret ovat elämän, hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa; toteaa, että valtamerien tilan nopea heikkeneminen – johon sisältyy valtamerien lämpeneminen ja happamoituminen, korallien vaaleneminen, kalakantoihin kohdistuvien paineiden lisääntyminen ja merien roskaantumisen lisääntyminen – hälyttää meitä toimimaan ja ottamaan tarvittavan johtoaseman valtamerien suojelemiseksi;

B.  toteaa, että komission jäsen Vella on vaatinut EU:lta lisätoimia ja sitoutumista merien ja valtamerien suojelemiseen;

C.  toteaa, että siniseen kasvuun liittyvien toimien ekosysteemeille ja kalavesille aiheuttamat uhat, esimerkiksi merenpohjan kaivostoiminta, öljynetsintä sekä vuorovesi- ja aaltovoima, ja näiden toimien myötä ilmenevät riskit aiheuttavat epävarmuutta, ylittävät rajoja ja vaikuttavat perinteisiin kalastusalueisiin;

D.  toteaa, että pienimuotoisen kalastuksen harjoittajien pääsy markkinoille ja oikeus luonnonvarojen käyttöön kuuluvat YK:n Agenda 2030:n painopisteisiin; toteaa, että kalastuksen harjoittajien näkemykset olisi otettava huomioon kalastuspolitiikan päätöksenteon kaikissa vaiheissa;

E.  toteaa, että pienimuotoisen kalastuksen osuus kalatalouden työntekijöistä, joista noin puolet on naisia, on yli 90 prosenttia ja maailman kalansaaliista arviolta 50 prosenttia; toteaa, että pienimuotoinen kalastus on arvokas eläinproteiinin lähde miljardeille ihmisille ympäri maailman ja tukee usein rannikkoyhteisöjen paikallistaloutta, kuten pienimuotoisen kalastuksen kestävyyden turvaamiseksi elintarviketurvallisuuden ja köyhyyden poistamisen puitteissa annetuissa FAO:n vapaaehtoisissa suuntaviivoissa todetaan;

1.  pitää myönteisenä YK:n korkean tason konferenssin koollekutsumisen yhteydessä esitettyä aloitetta huomion kohdistamisesta maailmanlaajuiseen toimintaan, jotta ihmisten toimien kielteisiä vaikutuksia valtameriin voitaisiin vähentää;

2.  toteaa, että vaikka kestävää kehitystä käsitelleessä Johannesburgin huippukokouksessa vuonna 2002 sovittiin maailmanlaajuisesti liikakalastuksen vähentämisestä vuoteen 2015 mennessä, 31,4 prosenttia maailman kalakannoista on edelleen liikakalastettuja; palauttaa mieliin, että liikakalastus on vakava uhka merien ekosysteemeille ja elintarviketurvallisuudelle sekä maailman rannikkoyhteisöjen taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle;

3.  on huolestunut siitä, että hiilidioksiditasojen lisääntymisestä aiheutuvalla valtamerien happamoitumisella on vakavia kielteisiä vaikutuksia moniin merieliöihin; korostaa, että on kehitettävä tehokkaita mukauttamistoimia ja monialaisia lieventämistoimia, joilla parannetaan kykyä sietää valtamerien happamoitumisen ja ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia niin valtamerissä kuin rannikoiden ekosysteemeissäkin;

4.  pitää tärkeänä, että perussopimuksiin ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan kirjattu ekosysteemiperustainen ja ennalta varautuva lähestymistapa pannaan täytäntöön kalastuksenhoidossa maailmanlaajuisesti siten, että liikakalastetut kalakannat elvytetään ja niitä pidetään yllä kestävän enimmäistuoton mahdollistavalla tasolla;

5.  kehottaa ottamaan huomioon kaikissa kalastustukia koskevissa päätöksissä pienimuotoisen kalastuksen erityispiirteet, sen paikallisen luonteen ja merkittävän roolin elintarvikeomavaraisuuden ja rannikkoyhteisöjen taloudellisen ja sosiaalisen selviytymisen varmistamisessa;

6.  kannustaa valtioita täyttämään velvollisuutensa lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltioina erityisesti seuraavilla tavoilla:

   lippuvaltio – kansainvälisten ja kansallisten hoitotoimien täysimääräinen täytäntöönpano, jolla varmistetaan että lipun alla purjehtivat alukset noudattavat sääntöjä;
   rannikkovaltio – valtion on varmistettava, että sen lainkäyttöalueella kalastus on kestävää ja että aluevesille pääsyä valvotaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) estämiseksi;
   satamavaltio – YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) satamavaltioiden toimenpiteitä koskevan sopimuksen ratifiointi ja täysimääräinen täytäntöönpano;
   markkinavaltio – toimenpiteet, joilla varmistetaan, että LIS-kalastuksen torjunnan sekä kauppa- ja markkinapolitiikan koordinointia parannetaan;

7.  pitää tärkeänä suojella vähintään 10 prosenttia rannikko- ja merialueista YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 14.5 mukaisesti;

8.  korostaa, että YK:n kestävän kehityksen tavoite 14.7 on tärkeä siksi, että pienten kehittyvien saarivaltioiden ja vähiten kehittyneiden maiden taloudelliset hyödyt lisääntyvät merien luonnonvarojen kestävän käytön myötä esimerkiksi kalastuksen, vesiviljelyn ja matkailun kestävän hoidon avulla;

9.  kehottaa tehostamaan kestävää kalastuksenhoitoa esimerkiksi panemalla täytäntöön tieteeseen perustuvia hoitotoimia;

10.  kehottaa kaikkia valtioita vahvistamaan kalastuksenhoidon alueellista yhteistyötä vaeltavien lajien kestävän ja tasapainoisen hyödyntämisen varmistamiseksi erityisesti kalakantojen tieteellisen arvioinnin, seurannan ja valvonnan suhteen, kuten vuonna 2015 tehdyssä YK:n kalakantoja koskevassa sopimuksessa ja sen kolmessa seurantakokouksessa 2006, 2010 ja 2016 vaadittiin; toteaa, että kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien lajien olisi kuuluttava alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen laajempien valtuuksien piiriin, jotta hoitoa koskevat päätökset ja seuraamukset voidaan panna tehokkaasti täytäntöön;

11.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään yhteisen kalastuspolitiikan periaatteita ja tavoitteita;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle ja pyytämään sen välittämistä kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.

(1)EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö