Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 kumppanien osallisuuden ja näkyvyyden lisäämisestä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toiminnassa (2016/2304(INI))

P8_TA(2017)0245 A8-0201/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174, 175 ja 177 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä ’yhteisiä säännöksiä koskeva asetus’),

–  ottaa huomioon Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa harjoitettavaa kumppanuutta koskevista eurooppalaisista käytännesäännöistä 7. tammikuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 240/2014(2),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Investoinnit työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi”(3),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”ERI-rahastojen toimenpideohjelmien täytäntöönpanon viivästyminen – vaikutukset koheesiopolitiikkaan ja tulevat toimet”(4),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet”(5),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020”(6),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät koheesiopolitiikan sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tuloksista ja uusista osatekijöistä(7),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikan näkyvyyden varmistaminen: Tiedotus- ja viestintäsäännöt 2014–2020”(8),

–  ottaa huomioon komission syyskuussa 2015 teettämän Flash Eurobarometri -tutkimuksen nro 423 kansalaisten tietoisuudesta ja näkemyksistä EU:n aluepolitiikasta ’Citizens’ awareness and perceptions of EU: Regional Policy’(9),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2014 julkistetun, alue- ja kaupunkipolitiikasta vastaavan komission jäsenen Johannes Hahnin pyynnöstä laaditun Van den Branden raportin monitasoisesta hallinnasta ja kumppanuudesta ”Multilevel Governance and Partnership”(10),

–  ottaa huomioon alueiden komitean viestintäsuunnitelman vuodeksi 2016 ”Connecting regions and cities for a stronger Europe”(11),

–  ottaa huomioon komission teettämän heinäkuussa 2016 julkaistun tutkimuksen kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanosta ja vuosien 2014–2020 ERI-rahastojen monitasohallinnosta ”Implementation of the partnership principle and multi-level governance in the 2014-2020 ESI Funds”(12),

–  ottaa huomioon Interreg Europen sihteeristön esityksen hankeviestintästrategian suunnittelusta ”Designing a project communication strategy”(13),

–  ottaa huomioon Puolan taloudellisen kehityksen ministeriön teettämän raportin ”How do EU-15 Member States benefit from the Cohesion Policy in the V4?”(14), joka sisältyy jälkikäteisarviointiin ja ennakointitutkimukseen siitä, miten EU-15 -jäsenvaltiot hyötyvät V4-maissa täytäntöön pannusta koheesiopolitiikasta,

–  ottaa huomioon Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston (EAPN) käsikirjan vuodelta 2014 ”Giving a voice to citizens: Building stakeholder engagement for effective decision-making – Guidelines for Decision-Makers at EU and national levels”(15),

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikkö B) marraskuussa 2014 julkaiseman selvityksen Eurooppaan liittyvän kansalaisviestinnän tilasta ja näkymistä ”Communicating Europe to its Citizens: State of Affairs and Prospects”,

–  ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston (rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikkö B) huhtikuussa 2016 julkaiseman selvityksen ”Research for REGI Committee: Mid-term review of the MFF and Cohesion Policy”, joka koskee monivuotisen rahoituskehyksen ja koheesiopolitiikan väliarviointia,

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2016 julkistetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan EAKR:n ja koheesiorahaston jälkiarvioinnista ajanjaksolta 2007–2013 (SWD(2016)0318),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0201/2017),

A.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on vaikuttanut huomattavasti kasvun ja työpaikkojen lisäämiseen sekä EU:n alueiden välisten erojen kaventamiseen;

B.  toteaa, että useiden raporttien ja riippumattomien arviointien mukaan EU:n koheesiopolitiikan rahoituksella on myönteinen vaikutus sekä talouteen että kansalaisten elämään, mutta tuloksista ei ole aina osattu kertoa ja tietoisuus sen myönteisistä vaikutuksista on sangen vähäinen; toteaa, että EU:n koheesiopolitiikan lisäarvo ylittää sen todistetun myönteisen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen vaikutuksen, sillä se osoittaa jäsenvaltioiden ja alueiden sitoutumisen Euroopan yhdentymisen vahvistamiseen;

C.  katsoo että, on ratkaisevan tärkeää, että loppukäyttäjät ja kansalaisyhteiskunta ovat tietoisia paikallisista EU:n rahoittamista ohjelmista riippumatta rahoituksen määrästä tietyllä alueella;

D.  toteaa, että kumppanuusperiaatteella ja monitasohallintomallilla, jotka perustuvat viranomaisten, taloudellisten kumppaneiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan tiiviiseen koordinointiin, voidaan vaikuttaa siihen, että EU:n politiikan tavoitteista ja tuloksista tiedotetaan paremmin;

E.  toteaa, että pysyvä vuoropuhelu ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä, kun julkisille toimille haetaan vastuuvelvollisuutta ja legitimiteettiä, ja se puolestaan luo yhteisvastuuta ja avoimuutta päätöksentekoprosessiin;

F.  toteaa, että ERI-rahastojen näkyvyys voi osaltaan vaikuttaa koheesiopolitiikan tehokkuutta koskevien käsitysten paranemiseen ja kansalaisten luottamuksen ja Eurooppa-hanketta koskevan kiinnostuksen palautumiseen;

G.  toteaa, että johdonmukainen viestintä on keskeisen tärkeää ei pelkästään toiminnan loppuvaiheissa, kun tiedotetaan ERI-rahastojen konkreettisista saavutuksista, vaan myös toiminnan alkuvaiheissa tiedotettaessa hankejohtajille rahoitusmahdollisuuksista, jotta voidaan lisätä kansalaisten osallistumista toteutukseen;

H.  toteaa, että tiedon jakamista ja viestintäkanavien monipuolistamista koskevia menetelmiä olisi lisättävä ja parannettava;

Yleiset huomautukset

1.  korostaa, että koheesiopolitiikka on yksi keskeisistä julkisista kasvun moottoreista, joka viiden ERI-rahastonsa kautta huolehtii investoinneista kaikilla EU:n alueilla, auttaa vähentämään eroavaisuuksia ja tukemaan kilpailukykyä ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua sekä parantaa unionin kansalaisten elämänlaatua;

2.  panee huolestuneena merkille, että suuren yleisön tietoisuus ja käsitykset EU:n aluepolitiikan tehokkuudesta ovat heikentyneet vuosien varrella; toteaa, että syyskuussa 2015 julkaistussa eurobarometri nro 423:ssa vain hiukan yli kolmasosa (34 prosenttia) eurooppalaisista myönsi kuulleensa EU:n yhteisrahoittamista hankkeista, joilla parannetaan elämänlaatua heidän asuinseuduillaan; panee merkille, että suurin osa vastaajista piti koulutus-, terveys- ja sosiaali-infrastruktuuria sekä ympäristöpolitiikkaa tärkeinä aloina; katsoo, että myönteisen viestinnän edellytys on ERI-rahastoista rahoitettujen hankkeiden määrän ja niiden tuottaman, konkreettisina tuloksina ilmaistun lisäarvon ohella ennen muuta hankkeiden laatu; korostaa näin ollen, että hankkeiden arvioimisessa, valinnassa, täytäntöönpanossa ja päättämisessä on keskityttävä odotettujen tulosten saavuttamiseen, jotta vältetään varojen tehoton käyttö, joka voi johtaa koheesiopolitiikkaa koskevaan kielteiseen julkisuuteen; kiinnittää huomiota siihen, että viestintätoimenpiteet on valittava erityisesti niiden sisällön ja laajuuden perusteella, ja toteaa uudelleen, että paras mainontakeino on osoittaa toteutettujen hankkeiden merkittävyys ja hyödyllisyys;

3.  toteaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi yhdessä vastattava koheesiopolitiikan investointien näkyvyyden varmistamisesta, jotta ne voivat laatia vaikuttavia unionin viestintästrategioita, joilla on tarkoitus huolehtia koheesiopolitiikan investointien näkyvyydestä; panee tässä yhteydessä merkille erityisesti hallintoviranomaisten ja toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten roolin niin institutionaalisen viestinnän toteuttajina kuin edunsaajinakin, sillä niillä on tiivein yhteys kansalaisiin tiedon tarjoamiseksi paikan päällä ja Euroopan lähentämiseksi; muistuttaa lisäksi, että kyseisillä viranomaisilla on paras tietämys paikallisista ja alueellisista olosuhteista ja tarpeista, ja toteaa, että näkyvyyden parantaminen edellyttää lisätoimia, joilla parannetaan tiedottamista ja avoimuutta ruohonjuuritasolla;

4.  korostaa, että näkyvyyden saaminen toiminnalle on kaksisuuntainen prosessi, johon kuuluvat viestintä ja vuorovaikutus kumppanien kanssa; painottaa lisäksi, että monitahoisten haasteiden yhteydessä legitimiteetin varmistamiseksi ja pitkän aikavälin tehokkaiden ratkaisujen aikaansaamiseksi viranomaisten on otettava kumppanuusperiaatteen mukaisesti asianomaiset sidosryhmät mukaan kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin; korostaa myös tarvetta vahvistaa viranomaisten ja kumppaneiden institutionaalisia valmiuksia ja muistuttaa, että Euroopan sosiaalirahasto (ESR) voi olla merkittävä toimija tässä suhteessa;

5.  tähdentää tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot etenevät eritahtisesti hallintomenettelyjen virtaviivaistamisessa pyrittäessä laajentamaan ja syventämään alueellisten ja paikallisten kumppanien osallistumista, taloudelliset kumppanit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskuntaa edustavat kumppanit mukaan luettuina; palauttaa mieliin sosiaalisen vuoropuhelun merkityksen tältä osin;

Edessä olevat haasteet

6.  kiinnittää huomiota euroskeptisyyden ja Eurooppa-vastaisen populistisen propagandan lisääntymiseen, mikä vääristää unionin toimintaa koskevia tietoja, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa analysoimaan niiden taustalla olevia syitä sekä puuttumaan niihin; pitää siksi tärkeänä, että kehitetään kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla pikaisesti eri media-alustoissa entistä tehokkaampia viestintästrategioita, joilla varmistetaan kansalaisystävällisen kielen käyttö ja joilla pyritään kuromaan umpeen EU:n ja sen kansalaisten, työttömät ja sosiaalisessa syrjäytymisvaarassa olevat kansalaiset mukaan luettuina, välinen kuilu ja joilla voidaan välittää kansalaisille todenperäinen ja johdonmukainen viesti eurooppalaisen yhteistyön heidän elämäänsä ja hyvinvointiinsa tuomasta lisäarvosta;

7.  kehottaa komissiota ja neuvostoa analysoimaan, miten toimet, joilla pyritään vahvistamaan yhteyttä EU-ohjausjaksoon ja toteuttamaan rakenneuudistuksia ERI-rahastoista rahoitetuilla ohjelmilla, vaikuttavat käsityksiin EU:n toimintapolitiikoista niin koheesiopolitiikan nykyisessä kehyksessä kuin vuoden 2020 jälkeen toteutettavassa koheesiopolitiikan uudistuksessa;

8.  tunnustaa, että oikeudellisella kehyksellä on rajansa koheesiopolitiikan riittävän näkyvyyden varmistamisessa; korostaa, että sen seurauksena kaikki sidosryhmät eivät aina ole asettaneet etusijalle viestintää koheesiopolitiikan konkreettisista saavutuksista; katsoo, että suositeltuja viestintätoimia konkreettisista saavutuksista olisi jatkuvasti päivitettävä; panee tässä yhteydessä merkille, että ERI-rahastojen tekninen tuki ei sisällä sen enempää unionin kuin jäsenvaltioidenkaan tasolla toteutettavaan viestintään tarkoitettuja määrärahoja; korostaa kuitenkin hallintoviranomaisten ja edunsaajien velvollisuutta valvoa säännöllisesti, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 115 artiklassa ja liitteessä XII vahvistettuja tiedotusta ja viestintää koskevia vaatimuksia noudatetaan;

9.  toistaa, että on löydettävä asianmukainen tasapaino koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa koskevien säännösten yksinkertaistamisen ja moitteetonta ja avointa varainhoitoa sekä petosten torjuntaa koskevan tarpeen välillä samalla kun niistä tiedotetaan asianmukaisesti kansalaisille; palauttaa tässä yhteydessä mieliin tarpeen tehdä selkeä ero sääntöjenvastaisuuksien ja petosten välillä, jotta kansalaisten keskuudessa ei aiheuteta epäluottamusta hallintoviranomaisia ja paikallisia viranomaisia kohtaan; vaatii lisäksi yksinkertaistamaan ja vähentämään edunsaajien hallinnollista rasitetta tarpeellisia valvonta- ja tarkastustoimia heikentämättä;

10.  korostaa, että on olennaisen tärkeää lisätä politiikan omistajuutta alueellisella ja ruohonjuuritasolla, jotta tulosten saavuttaminen ja niistä tiedottaminen on varmasti tehokasta; arvostaa sitä, että kumppanuusperiaate lisää unionin julkisten toimien täytäntöönpanon arvoa, kuten äskettäin julkaistussa komission tutkimuksessa todettiin; huomauttaa kuitenkin, että kumppanien saaminen mukaan on eräissä tapauksissa varsin vaikeaa, sillä kumppanuusperiaatetta sovelletaan muodollisesti tarjoamatta mahdollisuutta todelliseen osallistumiseen hallintoprosessiin; muistuttaa, että kumppanuuteen osallistumiseen ja kokemusten vaihtamiseen kumppaneille tarkoitetuilla keskustelufoorumeilla on osoitettava lisää toimia ja resursseja myös, jotta kumppaneista tulee vaikuttajia EU:n rahoituksen mahdollisuuksien ja menestysten alalla;

11.  muistuttaa myös koheesiopolitiikan investointien pitkän aikavälin strategisesta luonteesta, jolloin tulokset antavat joskus odotuttaa itseään, mikä on haitallista koheesiopolitiikan välineiden näkyvyyden kannalta, etenkin verrattaessa niitä muihin unionin välineisiin, kuten Euroopan strategisten investointien rahastoon (ESIR); kehottaa siksi jatkamaan tarvittaessa viestintätoimia neljän vuoden ajan hankkeen päättämisen jälkeenkin; painottaa, että tiettyjen investointien (erityisesti inhimillisen pääoman alalla) tulokset ovat vähemmän näkyviä ja vaikeammin ilmaistavissa määrällisesti kuin ”fyysisten” investointien tulokset, ja kehottaakin arvioimaan koheesiopolitiikan vaikutusta kansalaisten elämään aiempaa yksityiskohtaisemmin ja yksilöidymmin; katsoo myös, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ERI-rahastojen osuutta unionin älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategiassa koskevaan jälkiarviointiin ja viestintään, sillä kyse on unionin pitkän aikavälin kehitysstrategiasta;

12.  toteaa, että tiedotusvälineillä on tärkeä rooli tiedotettaessa kansalaisille Euroopan unionin politiikasta eri aloilla sekä yleisesti ottaen EU-asioista; pitää kuitenkin valitettavana, että EU:n koheesiopolitiikan investoinneista tiedotetaan tiedotusvälineissä varsin rajallisesti; korostaa, että on kehitettävä tiedotuskampanjoita ja viestintästrategioita, jotka suunnataan tiedotusvälineille ja jotka mukautetaan nykyisiin tiedotuksen haasteisiin ja joilla välitetään tietoa helposti saatavassa ja houkuttelevassa muodossa; korostaa, että on valjastettava sosiaalisen median jatkuvasti kasvava vaikutusvalta, digitaalisen kehityksen tarjoamat edut sekä erityyppisten viestintäkanavien valikoima, jotta näitä voidaan hyödyntää entistä paremmin, kun tiedotetaan ERI-rahastojen mahdollisuuksista ja saavutuksista;

Viestinnän parantaminen ja kumppanien osallistuminen kauden 2014–2020 jälkimmäisellä puoliskolla

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään nykyisten viestintäkeinojen ja -välineiden koordinointia ja saatavuutta EU:n tasolla, jotta voidaan käsitellä aiheita, joilla on vaikutusta EU:n asialistaan; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää laatia suuntaviivoja, joilla esitetään tekniikoita ja menetelmiä, joiden avulla voidaan tiedottaa tehokkaasti siitä, miten koheesiopolitiikka tuottaa konkreettisia, unionin kansalaisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia tuloksia; kehottaa hallintoviranomaisia ja edunsaajia viestimään aktiivisesti ja järjestelmällisesti politiikan tuloksista, hyödyistä ja pitkän aikavälin vaikutuksista ottaen huomioon hankkeiden kehityksen eri vaiheet;

14.  korostaa, että kun otetaan huomioon perinteisten ja nykyaikaisten tiedotusvälineiden välittämien tietojen määrä ja laatu, pelkkä Euroopan komission symbolin esittäminen hankkeiden kuvauksen sisältävissä kylteissä ei enää riitä; kehottaa komissiota laatimaan nykyistä tehokkaampia tunnistusvälineitä;

15.  pitää myönteisenä nykyisiä erityisiä viestintätoimia, kuten Eurooppa alueellani -kampanjaa, EU:n tuloksiin keskittyvää talousarviota koskevaa komission verkkosovellusta, CIRCOM Regional -järjestön kanssa tehtävää yhteistyötä(16), Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaa sekä juuri perustettujen Euroopan solidaarisuusjoukkojen tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa lisäksi EU-tietokeskusten keskeistä roolia hajautetussa viestinnässä, jolla pyritään lisäämään tietoisuutta koheesiopolitiikan vaikutuksista paikallisella ja alueellisella ruohonjuuritasolla; korostaa myös tarvetta keskittää pyrkimyksiä, joilla tavoitellaan opiskelijoita ja toimittajia mahdollisina viestin levittäjinä ja varmistetaan tiedotuskampanjoiden maantieteellinen tasapaino;

16.  painottaa, että yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa tarkoitettuja viestintäjärjestelyjä on mukautettava; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollista lisäarvoa, jota saadaan sisällyttämällä tekniseen tukeen erityinen määräraha tiedotukselle ja viestinnälle sekä lisäämällä tarpeen mukaan koheesiopolitiikan hankkeiden sitovien tiedotus- ja julkisuusvaatimusten määrää; kehottaa komissiota antamaan vuonna 2017 selvät ohjeet siitä, miten teknistä tukea voitaisiin käyttää viestintään nykyisellä rahoituskaudella, ja tarjoamaan siten oikeusvarmuutta paikallis- ja alueviranomaisille ja muille edunsaajille; muistuttaa myös, että vaikka tavanomaiset viestintä- ja mainontastandardit soveltuvat hyvin rakenne- ja teknologiainvestointeihin, ne eivät ole yhtä vaikuttavia inhimilliseen pääomaan tehtävissä aineettomissa investoinneissa;

17.  korostaa tarvetta priorisoida viestintää EU:n koheesiopolitiikan painopisteiden hierarkiassa, erityisesti kun on kyse sellaisen hallintohenkilöstön työstä, joka ei ole suoraan vastuussa viestinnästä, ja sisällyttää viestintä ERI-rahastojen tavanomaisiin menettelyihin; kehottaa lisäämään viestinnän ammattimaisuutta erityisesti paikallistasolla ja välttämään EU:n ammattikieltä;

18.  pitää myönteisenä komission tekemää koheesiopolitiikan ohjelmien 2007–2013 jälkiarviointia, jossa annetaan erinomaisia, saavutettuja tuloksia ja toteutuneita vaikutuksia koskevan tiedottamisen lähteitä; panee merkille V4-maiden aloitteen koheesiopolitiikan ulkoisvaikutuksista EU-15 -maissa(17) ja kehottaa komissiota toteuttamaan laajemman tutkimuksen kaikissa 28 EU:n jäsenvaltiossa; pyytää komissiota lisäksi eriyttämään viestintästrategiansa sen mukaan, ovatko jäsenvaltiot nettomaksajia vai nettosaajia, ja korostamaan erityisiä etuja, joita koheesiopolitiikka tuo vauhdittamalla reaalitaloutta, edistämällä yrittäjyyttä ja innovointia, parantamalla sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita sekä luomalla kasvua ja työpaikkoja kaikilla EU:n alueilla sekä suorien investointien että välittömien ja välillisten vientituotteiden muodossa (ulkoisvaikutukset);

19.  kehottaa komissiota ja hallintoviranomaisia määrittämään keinot tiedonsaannin helpottamiseksi ja standardoimiseksi sekä viestintästrategioita koskevien tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtamisen edistämiseksi, jotta nykyisiä kokemuksia voidaan hyödyntää tehokkaammin ja rahoitusmahdollisuuksien avoimuutta ja näkyvyyttä voidaan parantaa;

20.  pitää myönteisenä sähköisen koheesion käyttöön ottamista meneillään olevalla ohjelmakaudella, sillä sen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa ERI-rahastojen täytäntöönpanoa; korostaa sen kapasiteettia parantaa tehokkaasti tiedonsaantia ja edistää ohjelmakehityksen seurantaa ja sidosryhmien välisten hyödyllisten yhteyksien luomista;

21.  katsoo, että viestintää on vahvistettava uusien mediakanavien avulla, mitä varten on kehitettävä digitaalisen ja sosiaalisen median alustoja koskeva viestintästrategia, jolla pyritään jakamaan tietoa kansalaisille ja antamaan heille mahdollisuus ilmaista tarpeensa ja jossa keskitytään loppukäyttäjien tavoittamiseen erilaisilla välineillä, kuten interaktiivisilla verkkovälineillä, kehittämään helpommin saatavilla olevia mobiilisisältöjä ja mobiilisovelluksia ja varmistetaan, että tietoa on tarvittaessa tarjolla eri kielillä ja mukautettuna eri ikäryhmille; kehottaa hallintoviranomaisia tarjoamaan asiaan liittyville pääosastoille ajantasaiset tiedot rahoituksesta, saavutuksista ja investoinneista, jotta ERI-rahastojen avointen tietojen järjestelmässä voidaan toimittajia varten esittää helposti luettavassa muodossa olevia tietoja ja kaavioita; kehottaa käynnistämään RegioStars-mallin mukaisia alueellisia aloitteita parhaiden hankkeiden palkitsemiseksi;

22.  ehdottaa myös, että nykyisten viestintätoimien seurantaa ja arviointia on parannettava, ja esittää eri tason toimijoista koostuvien viestintää käsittelevien alueellisten työryhmien perustamista;

23.  korostaa kumppanuutta koskevien eurooppalaisten käytännesääntöjen tärkeyttä sekä kumppanuusperiaatteen merkitystä, jotta vahvistetaan kollektiivista sitoutumista koheesiopolitiikkaan ja sen omistajuutta; kehottaa lujittamaan viranomaisten, mahdollisten edunsaajien, yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten välistä yhteyttä avoimella vuoropuhelulla ja muuttamaan kumppanuuksien kokoonpanoa tarvittaessa täytäntöönpanon aikana siten, että varmistetaan oikea kumppanivalikoima edustamaan yhteisön etuja prosessin kaikissa vaiheissa;

24.  on tyytyväinen EU:n kaupunkiagendassa ehdotettuun monien tasojen ja sidosryhmien yhteistyötä koskevaan innovatiiviseen malliin ja suosittelee kopioimaan sitä mahdollisuuksien mukaan koheesiopolitiikan täytäntöönpanon yhteydessä;

25.  painottaa, että on tehostettava rajatylittävän ja alueiden välisen yhteistyön viestintäulottuvuutta, myös sovellettavien makroaluestrategioiden (joiden näkyvyyttä unionin kansalaisten suuntaan olisi parannettava) tasolla, levittämällä tietoa hyvistä käytännöistä ja investointeja koskevista menestystarinoista ja mahdollisuuksista;

Vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskevan viestinnän edistäminen

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään EU:n koheesiopolitiikkaa koskevan rahoituksen houkuttelevuutta yksinkertaistamalla edelleen menettelyjä ja rajoittamalla ylisääntelyä ja harkitsemaan määräysten ja ohjeiden monimutkaisuuden ja tarvittaessa määrän vähentämistä, kun otetaan huomioon ERI-rahastojen yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason työryhmän hiljan ERI-rahastojen edunsaajille antama suositus;

27.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon, miten EU:n koheesiopolitiikan avulla myötävaikutetaan Euroopan yhdentymiseen liittyvään myönteiseen mielikuvaan, ja harkitsemaan siksi pakollisen viestintäkentän lisäämistä hankehakemuslomakkeisiin osana teknisen tuen käytön lisäämistä osoittamalla ohjelmatasolla määräraha viestintää varten ja varmistamalla samalla, että rajoitteiden määrää ei lisätä ja taataan tarvittava joustavuus; kehottaa lisäksi hallintoviranomaisia sekä paikallis- ja alueviranomaisia parantamaan hankkeiden lopullisia tuloksia koskevan viestintänsä laatua;

28.  tähdentää, että unionin vuoropuhelua kansalaisten kanssa on lisättävä, viestintäkanavat ja -strategiat on mietittävä uusiksi ja viestit on mukautettava paikalliseen ja alueelliseen kontekstiin, kun otetaan huomioon sosiaalisen median ja uuden digitaalisen teknologian tarjoamat mahdollisuudet; korostaa lisäksi kansalaisyhteiskuntaa edustavien sidosryhmien mahdollista roolia viestin levittäjinä; palauttaa kuitenkin mieliin, että koulutuksen sisältö, mediastrategiat ja tunnetuksi tekeminen eri alustojen kautta ovat yhtä tärkeitä;

29.  korostaa viestinnän ja näkyvyyden näkökulmasta tarvetta yksinkertaistaa edelleen vuoden 2020 jälkeistä politiikkaa, myös jaetun hallinnoinnin ja tarkastusjärjestelmien osalta, jotta voidaan löytää oikea tasapaino politiikan tulossuuntautuneisuuden sekä tarkastusten ja valvonnan tason ja menettelyjen yksinkertaistamisen välillä;

30.  kehottaa lujittamaan entisestään kumppanuusperiaatetta vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella; on vakuuttunut, että sidosryhmien, myös kansalaisjärjestöjen, aktiivinen osallistaminen kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien neuvottelu- ja täytäntöönpanoprosessiin voisi osaltaan vahvistaa tunnetta politiikkatoimien täytäntöönpanon omistajuudesta ja lisätä täytäntöönpanon avoimuutta sekä voisi myös parantaa politiikan täytäntöönpanoa EU:n talousarvion näkökulmasta; kehottaa siksi jäsenvaltioita harkitsemaan nykyisin voimassa olevien osallistuvaa hallintaa koskevien mallien täytäntöönpanoa, kaikkien asianomaisten yhteiskunnallisten kumppaneiden kokoamista yhteen ja sidosryhmien ottamista mukaan osallistavaan talousarviomenettelyyn, jotta voidaan tarvittaessa määritellä resurssit kansallista, alueellista ja paikallista yhteisrahoitusta varten keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi sekä kansalaisten osallistamiseksi julkisia menoja koskevaan päätöksentekoon; ehdottaa myös edunsaajien ja eri sidosryhmien osallistumisen tuloksia koskevien arviointien suorittamista, jotta voidaan kerätä merkityksellisiä tietoja, joiden avulla voidaan edistää aktiivista osallistumista tuleviin toimenpiteisiin ja lisätä niiden näkyvyyttä;

31.  vaatii myös lisäämään kaupunki- ja maaseutualueiden yhteistyötä, jotta alueellista yhteistyötä kaupunkien ja maaseutualueiden välillä voidaan kehittää hyödyntämällä EU:n rahastojen kaikkia mahdollisia synergioita ja kaupunkialueiden asiantuntemusta sekä niiden suurempia valmiuksia rahoituksen hallinnassa;

32.  pyytää lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita keskittymään viestintää koskevissa toimintasuunnitelmissaan eri pääosastojen, ministeriöiden ja viestinnästä eri tasoilla vastaavien toimijoiden välisen yhteistyön vahvistamiseen ja kohdeyleisöjä koskevan yleiskatsauksen laatimiseen, jotta voidaan kehittää ja lähettää räätälöityjä viestejä erityisille kohderyhmille kansalaisten saavuttamiseksi suoremmin ruohonjuuritasolla ja heille osoitettavan tiedotuksen parantamiseksi;

33.  korostaa tässä yhteydessä kulttuurinmuutoksen merkitystä siinä mielessä, että viestintä on kaikkien mukana olevien toimijoiden vastuulla ja että edunsaajat itse ovat muuttumassa keskeisimmiksi viestijöiksi;

34.  pyytää lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan olemassa olevien viestintä- ja tiedotusverkostojen roolia ja asemaa sekä hyödyntämään EU:n interaktiivista koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa käsittelevää sähköisen viestinnän foorumia kaiken asiaan liittyvän ERI-rahastojen tukemia hankkeita koskevan tiedon keräämiseen ja sen mahdollistamiseen, että loppukäyttäjät voivat antaa täytäntöönpanoprosessista ja saavutetuista tuloksista palautetta, joka on perusteellisempaa kuin pelkkä hankkeen ja aiheutuneiden kustannusten lyhyt kuvaus; katsoo, että kyseisellä foorumilla helpotettaisiin myös koheesiopolitiikkaa koskevan viestinnän vaikuttavuuden arviointia;

o
o   o

35.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 74, 14.3.2014, s. 1. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0055. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419. (7) http://www.consilium.europa.eu/press-releases-pdf/2016/11/47244650399_fi.pdf. (8) http://ec.europa.eu/regional_policy/fi/information/publications/brochures/2014/ensuring-the-visibility-of-cohesion-policy-information-and-communication-rules-2014-2020. (9) http://ec.europa.eu/COMMFrontOffice/publicopinion/index.cfm/ResultDoc/download/DocumentKy/67400. (10) http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/informing/dialog/2014/5_vandenbrande_report.pdf. (11) http://cor.europa.eu/en/about/Documents/CoR-communication-plan-2016.pdf. (12) http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/policy/how/studies_integration/impl_partner_report_en.pdf. (13) http://www.interregeurope.eu/fileadmin/user_upload/events/Rotterdam/pdf/Designing_communication_strategy.pdf. (14) https://www.strukturalni-fondy.cz/getmedia/fdc8a04e-590d-47ac-9213-760d4ac76f75/V4_EU15_manazerske-shrnuti.pdf?ext=.pdf. (15) http://www.eapn.eu/images/stories/docs/EAPN-position-papers-and-reports/2014-eapn-handbook-Give-a-voice-to-citizens-Guidelines-for-Stakeholder-Engagement.pdf. (16) Professional Association of Regional Public Service Television in Europe. (17) Puolan taloudellisen kehityksen ministeriön teettämä raportti ”How do EU-15 Member States benefit from the Cohesion Policy in the V4?”, joka sisältyy jälkikäteisarviointiin ja ennakointitutkimukseen siitä, miten EU-15 -jäsenvaltiot hyötyvät V4-maissa täytäntöön pannusta koheesiopolitiikasta.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman kustannustehokkuudesta (2015/2318(INI))

P8_TA(2017)0246 A8-0194/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) XIX osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY(1),

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013(2),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3) (”varainhoitoasetus”),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 ja toimielinten vastaukset(4),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 2/2013 ”Onko komissio varmistanut tehokkaan täytäntöönpanon seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa?”,

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen tiede- ja teknologiavaliokunnan 16. marraskuuta 2016 antaman, unionista eroamisen vaikutuksia ja mahdollisuuksia tieteessä ja tutkimuksessa käsittelevän selonteon (”Leaving the EU: implications and opportunities for science and research”)(5),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0194/2017),

A.  ottaa huomioon, että monivuotinen rahoituskehys 2007–2013 on päättynyt, kun taas tutkimuksen ja innovoinnin seitsemäs puiteohjelma on edelleen käynnissä;

B.  toteaa, että tutkimus- ja innovointihankkeet kuuluvat monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 Horisontti 2020 -puiteohjelmaa koskevan asetuksen piiriin;

C.  toteaa, että sikäli kuin parlamentti tietää, seitsemännestä puiteohjelmasta ei ole tehty kattavaa kustannustehokkuusanalyysia;

D.  katsoo, että ihannetapauksessa seitsemättä puiteohjelmaa olisi arvioitu kattavasti jo ennen Horisontti 2020 -puiteohjelman käynnistymistä;

E.  toteaa, että ohjelman virhetasot ja jälkiarviointi eivät anna kattavia tietoja kustannustehokkuudesta;

Seitsemäs puiteohjelma

1.  korostaa, että seitsemännen puiteohjelman hyväksytty talousarvio oli kaikkiaan 55 miljardia euroa, joka vastaa arviolta kolmea prosenttia kaikista Euroopan tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen (TTK) menoista tai 25:tä prosenttia kilpailurahoitusosasta; ottaa huomioon, että seitsemännessä puiteohjelmassa on sen seitsenvuotisen keston aikana jätetty yli 139 000 tutkimusehdotusta, joista on valittu 25 000 laadukkainta hanketta saamaan rahoitusta; ottaa huomioon, että seitsemänteen puiteohjelmaan osallistuneista 29 000 organisaatiosta merkittävimpiä edunsaajia olivat esimerkiksi yliopistot (44 prosenttia seitsemännen puiteohjelman rahoituksesta), tutkimus- ja teknologia-alan organisaatiot (27 prosenttia), yksityiset suuryritykset (11 prosenttia) ja pk-yritykset (13 prosenttia), kun taas julkisen sektorin (kolme prosenttia) ja kansalaisjärjestöjen (kaksi prosenttia) osuus jäi vähäisemmäksi;

2.  tiedostaa, että seitsemäs puiteohjelma on tarkoitettu kaikkien EU:n jäsenvaltioiden, assosioituneiden maiden ja ehdokasmaiden, kuten Sveitsin, Israelin, Norjan, Islannin, Liechtensteinin, Turkin, Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbian, Albanian, Montenegron, Bosnia ja Hertsegovinan, Färsaarten ja Moldovan sekä kansainvälisen yhteistyön kumppanimaiden tuensaajille;

3.  panee merkille seitsemännen puiteohjelman jälkiarvioinnin, jonka suoritti korkean tason asiantuntijaryhmä(7), joka piti puiteohjelmaa menestyksekkäänä; panee merkille korkean tason ryhmän todenneen erityisesti, että seitsemännessä puiteohjelmassa

4.  ottaa huomioon, että helmi–toukokuussa 2015 pidetyssä seitsemännen puiteohjelman arviointiin liittyvässä julkisessa sidosryhmien kuulemisessa tuotiin esille seuraavat heikkoudet:

5.  on huolissaan siitä, että komission jäsenen mukaan seitsemättä puiteohjelmaa ei panna kokonaan täytäntöön ja arvioida ennen vuotta 2020, mikä viivästyttäisi tulevia jatko‑ohjelmia; kehottaa komissiota julkaisemaan arviointikertomuksen mahdollisimman pian ja viimeistään ennen kuin se esittää Horisontti 2020 ‑puiteohjelman jälkeisen tutkimusohjelman;

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havainnot

6.  korostaa huolestuneena, että tilintarkastustuomioistuin pitää tutkimuspolitiikan ja muiden sisäisten politiikkojen seuranta- ja valvontajärjestelmiä ”osittain vaikuttavina”;

7.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle yksityiskohtaisesti kymmenestä tapahtumasta, jotka muodostivat 77 prosenttia vuoden 2015 virheistä, sekä toteutetuista korjaavista toimenpiteistä;

8.  toteaa huolestuneena, että viimeisimpien vastuuvapauden myöntämisten yhteydessä tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin virhetaso on ollut aina yli viisi prosenttia;

9.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2015 tarkastamista 150 tapahtumasta 72:een (48 prosenttiin) liittyi virhe; ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin arvioi kvantifioimiensa 38 virheen perusteella, että virhetaso on 4,4 prosenttia; toteaa, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virhetapauksista 16:ssa komissiolla, kansallisilla viranomaisilla tai riippumattomilla tarkastajilla oli käytettävissään riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menojen hyväksymistä; toteaa, että jos kaikkia näitä tietoja olisi hyödynnetty virheiden korjaamiseksi, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun osalta ollut 0,6 prosenttia alhaisempi;

10.  pitää valitettavana, että kymmenessä 38:sta kvantitatiivisesti ilmaistun virheen sisältäneestä tapahtumasta tilintarkastustuomioistuin raportoi virheistä, jotka ylittivät 20 prosenttia tarkastelluista kohdista; toteaa, että näiden 10 tapauksen osuus on 77 prosenttia kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn alan arvioidusta vuoden 2015 kokonaisvirhetasosta (tapauksista yhdeksän liittyy seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan ja yksi kauden 2007–2013 kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan);

11.  pitää valitettavana, että suurin osa tuomioistuimen löytämistä kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä (33 virhettä 38:sta) koski tuensaajien ilmoittamien tukeen oikeuttamattomien henkilöstömenojen ja välillisten kustannusten korvaamista ja että lähes kaikki tuomioistuimen kustannusselvityksistä löytämät virheet liittyivät siihen, että tuensaajat olivat tulkinneet väärin monimutkaisia tukikelpoisuussääntöjä tai laskeneet väärin tukikelpoiset kustannuksensa, minkä seurauksena voidaan päätellä selvästi, että näitä sääntöjä on yksinkertaistettava;

12.  ottaa huomioon, että komission laskelmien mukaan vuoden 2014 jäännösvirhetaso (ohjelman päätyttyä ja oikaisujen jälkeen) oli 3 prosenttia (vuonna 2015 se oli 2,88 prosenttia);

13.  muistuttaa kannastaan komissiota koskevaan vastuuvapauteen vuosien 2012 ja 2014 osalta: on edelleen vakuuttunut siitä, että komission olisi jatkettava ponnistelujaan hyväksyttävän tasapainon löytämiseksi sen välillä, että ohjelmat ovat houkuttelevia osallistujille ja että oikeutettu vastuuvelvollisuus ja varainhoidon valvonta toteutuu; palauttaa tässä yhteydessä mieliin pääjohtajan vuonna 2012 antaman lausuman, jonka mukaan menettely, jossa pyritään kaikissa oloissa varmistamaan alle kahden prosentin jäännösvirhetaso, ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto;

14.  pitää valitettavana, että virheet johtuivat ensisijaisesti virheellisesti lasketuista henkilöstökuluista sekä tukeen oikeuttamattomista välittömistä ja välillisistä kustannuksista;

15.  korostaa havaintoja, jotka on esitetty tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 2/2013, jossa tuomioistuin oli todennut, että komission prosessit on suunniteltu varmistamaan, että rahoitus osoitetaan laadukkaaseen tutkimukseen, ja pitää näitä havaintoja huolestuttavina; toteaa, että tehokkuutta oli sen sijaan painotettu vähemmän:

16.  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen päätelmiä koskevat komission vastaukset, joissa korostettiin, että avustuksia oli kuitenkin allekirjoitettu 4 324 ja osallistujia oli ollut lähes 20 000, käsittelyaikoja oli jo lyhennetty ja että valvontajärjestelmät oli suunniteltu siten, että ne painottuvat pääasiassa jälkitarkastuksiin;

Seitsemännen puiteohjelman kustannustehokkuus

17.  korostaa, että kustannustehokkuuden mittapuuna olisi käytettävä sitä, miten hyvin toimien tavoitteet on saavutettu taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden mukaisesti (moitteeton varainhoito)(8);

18.  panee merkille, että tutkimuksen puiteohjelmien täytäntöönpanossa ovat olleet mukana eri pääosastot, toimeenpanovirastot, yhteisyritykset, 185 artiklan mukaiset elimet, Euroopan investointipankki ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti;

19.  tähdentää, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto hyväksyi vuonna 2015 maksuja 3,8 miljardia euroa ja että 67,4 prosenttia niistä oli suoraan pääosaston vastuulla, 12,6 prosenttia yhteisyritysten, 10,7 prosenttia Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston ja 2,4 prosenttia toimeenpanovirastojen vastuulla;

20.  panee merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen 2015 mukaan unioni kohdensi seitsemänteen puiteohjelmaan 44,56 miljardia euroa, josta 58 prosenttia jakaantui Saksan (16 prosenttia), Yhdistyneen kuningaskunnan (16 prosenttia), Ranskan (11 prosenttia), Italian (8 prosenttia) ja Espanjan (7 prosenttia) kesken;

21.  toteaa, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto on ottanut käyttöön valvontajärjestelmän, jolla pyritään vähentämään myötäsyntyisiä riskejä suoria ja välillisiä avustuksia koskevan hallinnointiprosessin eri vaiheissa; toteaa, että pääosasto on lisäksi käynnistänyt seurantastrategian Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston täytäntöönpanemia rahoitusvälineitä varten;

22.  panee merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto oli vuoden 2015 loppuun mennessä saattanut loppuun ja päättänyt vuosien 2007–2013 seitsemännen puiteohjelman puitteissa 3 035 avustussopimusta kaikkiaan 4 950:stä ja 1 915 hanketta; toteaa, että 1,6 miljardia euroa oli edelleen maksamatta; panee merkille, että vuonna 2015 tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto suoritti 826 loppumaksua; kannustaa pääosastoa kehittämään näitä tilastoja tulevina varainhoitovuosina;

23.  korostaa, että indikaattoreissa, kuten käsittely-, ilmoittamis- ja maksuajoissa, ilmeni myönteistä suuntausta ja että niitä pidettiin tyydyttävinä (määräaikoja noudatettiin 93–100-prosenttisesti);

24.  panee merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto teki seitsemännen puiteohjelman ohjelmakaudella 1 550 tarkastusta, joiden piiriin kuului 1 404 edunsaajaa ja 58,7 prosenttia talousarviosta;

25.  toteaa, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston mukaan toimeenpanovirastoihin liittyvien toimintojen valvontaan ja koordinointiin osallistui 9,4 kokopäiväistä työntekijää, joista aiheutui hallinnollisia kuluja 1,26 miljoonaa euroa, joka muodostaa 1,35 prosenttia kaikista hallinnollisista kuluista; toteaa lisäksi, että vuonna 2015 tutkimuksen toimeenpanovirasto (REA) ja Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanovirasto (ERCEA) toteuttivat 1,94 miljardin euron toimintatalousarvion ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto (EASME) ja innovoinnin ja verkkojen toimeenpanovirasto (INEA) suorittivat maksumäärärahoja 480,5 miljoonaa euroa;

26.  toteaa, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosastosta aiheutui yhteisyritysten toiminnan valvonnan yhteydessä 1,67 miljoonan euron kulut, mikä vastaa 0,35:tä prosenttia yhteisyrityksille maksetusta 479,9 miljoonasta eurosta; toteaa lisäksi, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosastosta aiheutui 185 artiklan mukaisten elinten toiminnan valvonnan yhteydessä 0,7 miljoonan euron kulut, mikä vastaa 0,78:a prosenttia kyseisille elimille suoritetuista maksuista;

27.  korostaa, että yhteisyritykset ja 185 artiklan mukaiset elimet ovat vastuussa omista tarkastuksistaan, joiden tuloksista on ilmoitettava tutkimuksen ja innovoinnin pääosastolle;

28.  toteaa huolestuneena, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto arvioi havaitun virhetason olleen 4,35 prosenttia ja että samalla pääosasto katsoi jäännösvirhetason (ohjelman päätyttyä ja oikaisujen jälkeen) olevan 2,88 prosenttia;

29.  toteaa, että vuoden 2016 loppuun mennessä takaisinperittävä määrä oli 68 miljoonaa euroa, ja takaisin saatiin perittyä 49,7 miljoonaa euroa;

30.  toteaa kuitenkin, että seitsemännen puiteohjelman säännöt eivät sopineet yhteen yleisten kaupallisten menettelyjen kanssa, ja katsoo, että valvontajärjestelmän riskien ja valvonnan välistä tasapainoa on parannettava ja että tuensaajat tarvitsevat parempaa ohjausta tullakseen toimeen monimutkaisen järjestelmän kanssa ja että korvausmenetelmien on oltava tehokkaampia;

31.  on huolissaan siitä, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston vuosikertomuksen mukaan vuoden 2015 lopussa oli edelleen kesken 1 915 seitsemännen puiteohjelman mukaista hanketta, joiden arvo oli 1,63 miljardia euroa; toteaa, että tämä saattaa viivästyttää Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoa;

32.  toteaa olevan unionin etujen mukaista, että luodaan tutkimuksen ja innovoinnin alan ja rakennerahastojen välistä synergiaa;

33.  panee merkille, että komission olisi varmistettava, että seitsemäs puiteohjelma ja kansallinen tutkimusrahoitus ovat yhtenäisiä unionin valtiontukisääntöjen kanssa, jotta vältytään rahoituksen epäjohdonmukaisuudelta ja päällekkäisyydeltä; korostaa, että kansalliset erityispiirteet olisi otettava huomioon;

34.  tähdentää tutkimuksen ja innovoinnin alan rahoitusvälineiden merkitystä; korostaa tutkimuksen kilpailukyvyn perusteella, että rahoitusvälineiden käyttö korkeamman teknologisen valmiuden tason hankkeita varten voi varmistaa riittävän tuoton julkisille investoinneille; korostaa tässä yhteydessä, että ”Riskinjakorahoitusväline (2007–2013) tarjoaa lainoja ja hybridi- tai välirahoitusta, jonka tarkoituksena on parantaa riskirahoituksen saantia tutkimus- ja innovointihankkeita varten; panee merkille, että vuosina 2007–2015 unionin 961 miljoonan euron rahoitusosuudella riskinjakorahoitusvälineeseen tuettiin yli 10,22 miljardin euron arvosta toimia (odotettu määrä oli 11,31 miljardia euroa)”; panee merkille, että innovatiivisia pk-yrityksiä koskevasta riskinjakovälineestä oli myönnetty rahoitusta yli 2,3 miljardia euroa, josta unionin rahoitusosuus oli 270 miljoonaa euroa(9); katsoo näiden lukujen alleviivaavan sitä, että yritykset ja muut edunsaajat ovat erittäin kiinnostuneita riskirahoituksesta;

35.  huomauttaa, että seitsemännen puiteohjelman rahoitusvälineet on kohdennettava paremmin, jotta voidaan varmistaa, että uudet tulokkaat, joilla on rajallinen mahdollisuus saada rahoitusta tutkimuksen ja innovoinnin alalla, saavat tukea;

36.  toteaa, että tiettyjä ulkoisen tarkastajan ja/tai komission sisäisen tarkastuksen osaston suosittamia toimenpiteitä, jotka ovat kaksi ulkoisten elinten seurantaan tarkoitettuja valvontajärjestelmiä koskevaa toimenpidettä ja kolme osallistujien takuurahastoa koskevaa toimenpidettä, ei ole sisällytetty;

37.  kehottaa parantamaan tuloksista ilmoittamista jäsenvaltioissa ja ohjelmaa koskevia tiedotuskampanjoita;

Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaiset tulevaisuudennäkymät

38.  korostaa, että vuoden 2015 loppuun mennessä oli julkaistu 198 Horisontti 2020 ‑puiteohjelmaan liittyvää tarjouspyyntöä, joita koskevien hakemusten jättämisen määräpäivä oli ollut kyseiseen ajankohtaan mennessä; toteaa, että pyyntöihin jätettiin yhteensä 78 268 ehdotusta, joista 10 658 otettiin pääluetteloon tai varaololuetteloon; toteaa tämän merkitsevän noin 14 prosentin onnistumisastetta, kun huomioon otetaan ainoastaan tukikelpoiset ehdotukset; ottaa huomioon, että samalla ajanjaksolla allekirjoitettiin edunsaajien kanssa 8 832 avustussopimusta, joista 528 oli tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston allekirjoittamia;

39.  panee merkille, että seitsemännessä puiteohjelmassa saavutettiin 551 miljoonan euron säästöt kuudenteen puiteohjelmaan verrattuna ja että komissio pyrki yksinkertaistamaan Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoa entisestään seitsemänteen puiteohjelmaan verrattuna; korostaa kuitenkin, että yksinkertaistamisen on hyödytettävä kaikkia toimintalohkoja, myös rakennerahastoja, jotta unionilta taloudellista tukea saavia edunsaajia kohdeltaisiin myös jatkossa yhdenvertaisesti;

40.  panee tyytyväisenä merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto pyrkii vähentämään edelleen yleiskustannuksia ulkoistamalla sopimusten hallinnoinnin toimeenpanovirastoille ja muille elimille; korostaa tässä yhteydessä, että 55 prosenttia Horisontti 2020 -puiteohjelman talousarviosta on toimeenpanovirastojen hallinnoimaa;

41.  painottaa, että poliittisten toimijoiden, mukaan lukien komission pääosastot, toimeenpanovirastot, yhteisyritykset ja 185 artiklan mukaiset elimet, suuri määrä edellyttää huomattavaa koordinointia, jonka vaikuttavuus on ensiarvoisen tärkeää;

42.  panee merkille, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti ja komissio ovat tilintarkastustuomioistuimen kanssa eri mieltä maksujen laillisuudesta; katsoo, että kyseistä kiistaa ei pidä ratkaista hyvässä uskossa toimineiden edunsaajien haitaksi;

43.  pitää Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä myönteisenä, että

44.  pitää myönteisenä, että on perustettu yhteinen tukikeskus, joka auttaa seitsemää komission pääosastoa, neljää toimeenpanovirastoa ja kuutta yhteisyritystä koordinoinnissa ja ohjelman toteuttamisessa tehokkaasti ja yhdenmukaistetusti; ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2014 lähtien yhteinen tukikeskus tarjoaa yleisiä palveluja, oikeudellisen tuen, jälkitarkastusten, tietotekniikkajärjestelmien ja -operaatioiden, liiketoimintaprosessien ja ohjelmaa koskevien tietojen alalla kaikille tutkimusta koskeville komission pääosastoille, toimeenpanovirastoille ja yhteisyrityksille, jotka panevat Horisontti 2020 -puiteohjelmaa käytäntöön;

45.  ehdottaa, että kansallisten yhteyspisteiden roolia olisi suurennettava, jotta voidaan tarjota laadukasta teknistä tukea paikan päällä; katsoo, että vuosittaiset tulosten arvioinnit, koulutus ja tehokkaasti toimivien kansallisten yhteyspisteiden kannustaminen lisäävät Horisontti 2020 -puiteohjelman onnistumisastetta;

46.  pitää myönteisenä, että Horisontti 2020 -varoista pienille ja keskisuurille yrityksille kohdennettujen varojen osuus kasvoi 19,4 prosentista (2014) 23,4 prosenttiin (2015) ja suosittelee kannustamaan aktiivisesti tätä kehitystä;

47.  ei pidä hyväksyttävänä, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto ei ole noudattanut parlamentin toivomusta, jonka mukaan komission pääosastojen olisi julkaistava kaikki maakohtaiset suosituksensa vuotuisissa toimintakertomuksissaan;

48.  pyytää komissiota ryhtymään toimenpiteisiin, joilla varmistetaan sama palkka samaa työtä samassa hankkeessa tekeville tutkijoille, ja laatimaan luettelon maittain kaikista pörssissä noteeratuista yrityksistä ja/tai yrityksistä, joiden vuotuiset tilinpäätökset ovat voitollisia ja jotka saavat rahoitusta Horisontti 2020 -ohjelmasta;

49.  toteaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmaan sisällytetyillä uusilla elementeillä otetaan myös huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havainnot;

50.  palauttaa mieliin, että yhdeksäs tutkimuksen puiteohjelma on parhaillaan valmisteltavana; korostaa tarvetta varmistaa, että Horisontti 2020 -ohjelman parhaita käytäntöjä käytetään ohjelman määrittelyssä; kehottaa lisäämään rahoitusta innovoinnille, joka on yrityssektorin kannalta taloudellisesti tehokasta, ja pyytää lisäämään erilaisten alaohjelmien talousarvioiden välistä joustavuutta, jotta vältytään rahoituksen puuttumiselta ”erinomaisiksi” luokitelluilta ohjelmilta;

Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista ja sen seuraukset seitsemännelle puiteohjelmalle

51.  kunnioittaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa 23. kesäkuuta 2016 järjestetyn kansanäänestyksen tulosta ja toteaa kansan ilmaisseen poliittisen tahtonsa erota Euroopan unionista;

52.  pitää myönteisenä työtä, jonka Yhdistyneen kuningaskunnan alahuone on tehnyt arvioidessaan äänestystuloksen vaikutuksia tieteen ja tutkimuksen alalla(10) ja pyrkiessään pitämään Euroopan kilpailukyvylle aiheutuvat vahingot mahdollisimman vähäisinä;

53.  tähdentää, että päämajaansa Yhdistyneessä kuningaskunnassa pitävät organisaatiot saivat vuonna 2014 avustuksina 1,27 miljardia euroa (eli 15 prosenttia kaikista avustuksista) ja vuonna 2015 1,18 miljardia euroa (eli 15,9 prosenttia kaikista avustuksista) ja että tämä oli suurin yksittäisen jäsenvaltion unionilta tuolloin saama rahoitusosuus(11);

Päätelmät

54.  toteaa, että kokonaisuutena tarkastellen komissio on hallinnoinut seitsemättä puiteohjelmaa kustannustehokkaasti; toteaa, että ohjelman tehokkuutta on myös parannettu, vaikka täytäntöönpanossa on ollut viivästyksiä ja toistuvia virheitä;

55.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen huolenaiheet on otettu huomioon;

56.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Horisontti 2020 -puiteohjelmassa käyttöön otettuja uudistuksia, kuten välillisiin kustannuksiin sovellettava kiinteä määrä, yksi ainoa tarkastusstrategia, yksi ainoa osallistujaportaali jne., sovelletaan vastaavasti muilla toimintalohkoilla ja esimerkiksi rakennerahastojen yhteydessä; korostaa, että kaikkia edunsaajia olisi kohdeltava oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti;

57.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään saavuttaakseen tavoitteen, jonka mukaan kolme prosenttia BKT:stä investoidaan tutkimukseen; katsoo, että tämä tukisi huippuosaamista ja innovointia; tässä mielessä pyytää komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ehdottaa paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason tiedesopimusta kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen mallin mukaisesti;

58.  on huolissaan siitä, että niin REA kuin ERCEA korostivat arviointikertomuksissaan, että palautteen antamista sekä komission ja toimeenpanovirastojen välistä viestintää voitaisiin parantaa;

o
o   o

59.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja komissiolle.

(1) EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104. (3) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (4) EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1. (5) http://www.parliament.uk/business/committees/committees-a-z/commons-select/science-and-technology-committee/inquiries/parliament-2015/leaving-the-eu-inquiry-16-17/publications/ (6) EUVL L 246, 14.9.2016, s. 25. (7) Commitment and Coherence, unionin seitsemännen puiteohjelman jälkiarviointi, marraskuu 2015 https://ec.europa.eu/research/evaluations/pdf/fp7_final_evaluation_expert_group_report.pdf (8) Varainhoitoasetuksen II osaston 7 luku. (9) COM(2016)0675, s. 20. (10) Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen tiede- ja teknologiavaliokunnan 16. marraskuuta 2016 antama selonteko. (11) Horisontti 2020 -puiteohjelmaa koskeva seurantakertomus, s. 21 ja sitä seuraavat sivut.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 valtiottomuudesta Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (2016/2220(INI))

P8_TA(2017)0247 A8-0182/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvälineet, mukaan luettuna ne, jotka koskevat oikeutta kansalaisuuteen, kuten YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan vuoden 1954 yleissopimuksen, valtiottomuuden poistamista koskevan vuoden 1961 yleissopimuksen, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista,

–  ottaa huomioon valtiottomuutta ja oikeutta kansalaisuuteen koskevat YK:n välineet, kuten YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun (UNHCR) toimeenpanevan komitean päätelmän n:o 106 Identification, Prevention and Reduction of Statelessness and Protection of Stateless Persons(1), jota YK:n yleiskokous tuki 2006 päätöslauselmassaan A/RES/61/137,

–  ottaa huomioon UNHCR:n kampanjan valtiottomuuden poistamiseksi vuoteen 2024 mennessä(2) ja UNHCR:n, YK:n naisjärjestön ja muiden toimijoiden tukeman ja YK:n ihmisoikeusneuvoston kannattaman maailmanlaajuisen kampanjan yhtäläisistä kansalaisuusoikeuksista (Global Campaign for Equal Nationality Rights),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 15. heinäkuuta 2016 antaman päätöslauselman ihmisoikeuksista ja kansalaisuuden mielivaltaisesta viemisestä (A/HRC/RES/32/5),

–  ottaa huomioon maailman ihmisoikeuskonferenssin 25. kesäkuuta 1993 hyväksymän Wienin julistuksen ja toimintaohjelman(3),

–  ottaa huomioon naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean yleisen suosituksen N:o 32 pakolaisaseman, turvapaikan ja kansalaisuuden sukupuoliulottuvuudesta sekä naisten kansalaisuudettomuudesta(4),

–  ottaa huomioon Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) ihmisoikeusjulistuksen(5),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan, jonka mukaan EU:n on "kansainvälisissä suhteissaan" edistettävä osaltaan "köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien, suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista",

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta 2015–2019(6),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 annetun ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman(7),

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät valtiottomuudesta(8),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Myanmaria/Burmaa koskevasta unionin strategiasta(9),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja muuttoliikkeestä kolmansissa maissa(10),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman Myanmarista(11),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(12),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ulkoasioiden pääosaston marraskuussa 2014 julkaiseman tutkimuksen ”Addressing the Human Rights impact of statelessness in the EU’s External action”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8‑0182/2017),

A.  toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasian alue koostuu seuraavista valtioista: Afganistan, Bangladesh, Bhutan, Brunei, Kambodža, Intia, Indonesia, Laos, Malesia, Malediivit, Myanmar, Nepal, Pakistan, Filippiinit, Singapore, Sri Lanka, Thaimaa, Itä-Timor ja Vietnam; toteaa, että nämä kaikki kuuluvat jäseninä tai tarkkailijoina joko Kaakkois‑Aasian maiden liittoon (ASEAN) tai Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestöön (SAARC);

B.  toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vahvistaa, että kaikki ihmiset syntyvät tasa-arvoisina arvoltaan ja oikeuksiltaan; toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 15 artiklaan ja muihin kansainvälisiin ihmisoikeusvälineisiin on kirjattu, että jokaisella ihmisellä on oikeus kansalaisuuteen ja että kenenkään kansalaisuutta ei saa mielivaltaisesti viedä; toteaa kuitenkin, että kansainväliset oikeudelliset välineet eivät ole saavuttaneet pääasiallista tavoitettaan, jonka mukaan jokaiselle ihmiselle on varmistettava kansalaisuus;

C.  ottaa huomioon, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä; toteaa, että ihmisoikeudet ja perusvapaudet ovat jokaisen ihmisen synnynnäinen oikeus ja niiden suojeleminen ja edistäminen on hallituksen tärkein tehtävä;

D.  toteaa, että kaikkien Etelä- ja Kaakkois-Aasian maiden ratifioiman lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsi on rekisteröitävä välittömästi syntymän jälkeen, ja hänellä on oltava oikeus kansalaisuuteen; toteaa, että arvioiden mukaan puolet maailman valtiottomista henkilöistä on lapsia ja että monet heistä ovat olleet valtiottomia syntymästään lähtien;

E.  toteaa, että ASEANin ihmisoikeusjulistuksessa vahvistetaan, että jokaisella ihmisellä on oikeus kansalaisuuteen lain edellyttämällä tavalla ja että kenenkään kansalaisuutta ei saa mielivaltaisesti viedä tai evätä pyyntöä kansalaisuuden vaihtamiseksi;

F.  toteaa, että valtiottomalla henkilöllä tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa vuoden 1954 yleissopimuksessa henkilöä, ”jota ei mikään valtio lainsäädäntönsä perusteella pidä kansalaisenaan”; toteaa, että valtiottomuuden syyt voivat vaihdella ja niitä voivat olla muun muassa: valtioseuraanto ja valtioiden hajoaminen, tietyissä tapauksissa pakenemaan pakottavat olosuhteet, muuttoliike ja ihmiskauppa sekä kansalaisuuslakien muutokset ja puutteet, kansalaisuuden päättyminen pitkäaikaisen ulkomailla asumisen vuoksi, kansalaisuuden mielivaltainen vieminen, syrjintä sukupuolen, rodun, alkuperän tai muiden syiden perusteella, hallinnolliset ongelmat, mukaan luettuna syntymätodistusten saamisen tai rekisteröinnin ongelmat; toteaa, että useimmat tai jopa kaikki näistä tapauksista voidaan löytää Etelä- ja Kaakkois-Aasian valtiottomien ihmisten joukosta;

G.  pitää tärkeänä panna merkille, että kysymys henkilön valtiottomuudesta on eri asia kuin kysymys henkilön pakolaisuudesta; toteaa, että useimmat valtiottomat ihmiset eivät ole koskaan lähteneet synnyinpaikastaan tai ylittäneet valtakunnanrajaa;

H.  toteaa, että valtiottomuus on monitahoinen ongelma ja se johtaa erilaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, joita voivat olla muun muassa syntymätodistuksiin ja muihin henkilöasiakirjoihin liittyvät ongelmat tai ongelmat, jotka koskevat omistusoikeutta, jäämistä lasten terveysohjelmien ja julkisen koulujärjestelmän ulkopuolelle, liikeyrityksen omistusta, poliittista edustusta ja äänioikeutta, oikeutta sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin; toteaa, että valtiottomuus voi osaltaan edistää ihmiskauppaa, mielivaltaisia vangitsemisia, vapaan liikkuvuuden rikkomista, lasten hyväksikäyttöä ja naisten syrjintää;

I.  toteaa, että valtiottomuuteen ei juurikaan kiinnitetä kansainvälistä huomiota, vaikka sen maailmanlaajuiset ja alueelliset ihmisoikeusvaikutukset ovat erittäin huolestuttavia, sillä valtiottomuus nähdään edelleen valtioiden sisäisenä asiana; toteaa, että valtiottomuuden vähentämisestä ja viime kädessä poistamisesta olisi tehtävä ihmisoikeuksia koskeva painopiste kansainvälisellä tasolla;

J.  toteaa, että lainsäädännöllinen syrjintä sukupuolen perusteella vaikkapa haettaessa tai siirrettäessä kansalaisuutta omalle lapselle tai puolisolle on edelleen olemassa Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa esimerkiksi Nepalissa, Malesiassa ja Bruneissa;

K.  toteaa, että UNHCR:n arvion mukaan alueella on 135 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta, joiden syntymää ei ole rekisteröity ja jotka ovat vaarassa päätyä valtiottomiksi henkilöiksi;

L.  toteaa, että valtiottomuuden poistaminen johtaa myös demokratian lisääntymiseen, kun entiset valtiottomat henkilöt pääsevät mukaan demokraattiseen prosessiin ja voivat osallistua siihen;

M.  toteaa, että valtiottomuuden monitahoinen ongelma kuuluu kansainvälisen oikeuden ja politiikan reuna-alueille mutta se ei kuitenkaan ole marginaalinen kysymys;

N.  toteaa, että valtiottomuus vaarantaa asianomaisten väestöryhmien kehitysnäkymät ja kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tehokkaan täytäntöönpanon;

O.  toteaa, että UNHCR:n maailmanlaajuisessa toimintasuunnitelmassa valtiottomuuden poistamiseksi 2014–2024 pyritään tukemaan hallituksia, jotta ne voivat ratkaista keskeisimmät olemassa olevat valtiottomuusongelmat, estää uusien tapausten syntymisen sekä havaita paremmin valtiottomat väestöryhmät ja suojella niitä; toteaa, että toimintasuunnitelman 10 kohdassa pidetään tärkeänä parantaa valtiottomuutta koskevaa kvalitatiivista ja kvantitatiivista tietoa; toteaa, että EU on sitoutunut tukemaan toimintasuunnitelmaa aktiivisesti;

P.  toteaa, että neuvoston päätelmissä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta (2015–2019) muistutetaan, että valtiottomuuskysymystä on pidettävä esillä prioriteettimaiden kanssa ja että on panostettava toimiin, joilla estetään valtiottomien väestöryhmien syntyminen konfliktin, pakkosiirtymisen tai valtioiden hajoamisen seurauksena;

Q.  ottaa huomioon, että 20. syyskuuta 2016 julkaistussa EU:n vuosikertomuksessa ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa (maa- ja aluekohtaiset kysymykset) todetaan, että EU:n tavoitteena on lisätä ihmisoikeuskysymysten johdonmukaisuutta, vaikuttavuutta ja näkyvyyttä EU:n ulkopolitiikassa ja nostaa EU:n profiilia sitoutumisessa alueellisen vastuullisuuden ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden edistämiseen YK:n ja alueellisten ihmisoikeusmekanismien puitteissa; toteaa erityisesti, että tähän sisältyy ensimmäisen poliittisen vuoropuhelun käynnistäminen ihmisoikeuksista Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) ihmisoikeusmekanismien kanssa;

R.  toteaa, että EU on päättänyt asettaa ihmisoikeudet keskiöön suhteissaan kolmansiin maihin;

S.  toteaa, että valtiottomuus edistää väestön liikkeitä, maastamuuttoa ja ihmiskauppaa sekä horjuttaa kokonaisten alueiden vakautta;

T.  toteaa, että monet maailman 10 miljoonasta valtiottomasta ihmisestä asuvat Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa ja Myanmarin rohingyaväestö on maailman suurin valtioton väestöryhmä, johon kuuluu yli miljoona ihmistä UNHCR:n valtiottomuutta koskevan määritelmän mukaan; toteaa, että myös Thaimaassa, Malesiassa, Bruneissa, Vietnamissa, Filippiineillä ja muualla on suuria valtiottomia väestöryhmiä; toteaa, että valtiottomia tiibetiläisiä asuu esimerkiksi Intiassa ja Nepalissa; toteaa, että jotkut näistä ryhmistä kuuluvat UNCHR:n valtiottomuutta koskevan määritelmän piiriin, mutta toiset taas eivät; toteaa, että maailman valtiottomista ihmisistä ei ole olemassa kattavia tilastollisia selvityksiä eikä raportteja, koska kaikki valtiot eivät pidä tilastoja tästä asiasta; toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa on pitkittyneitä ja ratkaisemattomia tapauksia, mutta myös tapauksia, joissa on saavutettu edistystä;

U.  toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa on viime vuosina saavutettu edistystä kansalaisuuslakeihin tehtyjen tarkistusten myötä, sillä valtiottomuuden estämiseksi on otettu käyttöön asianmukaisia säännöksiä ja valtiottomat henkilöt ovat saaneet mahdollisuuden kansalaisuuden hankkimiseen; toteaa, että näitä toimia on vahvistettava ja että hyväksyttyjä lakeja on noudatettava myös käytännössä;

V.  toteaa, että rohingyat kuuluvat maailman vainotuimpien vähemmistöjen joukkoon ja ovat yksi suurimmista valtiottomien ihmisten ryhmistä; toteaa myös, että he ovat olleet virallisesti valtiottomia Burman vuoden 1982 kansalaisuuslain hyväksymisestä lähtien; ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset ja naapurimaat hyljeksivät rohingyaväestöä, vaikka joissakin naapurimaista on suuret pakolaisväestöt; toteaa, että Rakhinen osavaltiossa on meneillään kahnauksia; toteaa, että tuhannet Bangladeshin rajan yli päässeet pakolaiset tarvitsevat epätoivoisesti humanitaarista apua ja että heitä työnnetään takaisin väkipakolla, mikä on kansainvälisen oikeuden vastaista; toteaa, että rohingyat pakenevat Rakhinen osavaltion kollektiivisen rankaisemisen politiikkaa, jossa turvallisuusjoukot tekevät summittaisesti kohdistettuja kostohyökkäyksiä ja niiden kerrotaan tulittaneen kyläläisiä taisteluhelikoptereista, polttaneen koteja, pidättäneen ihmisiä mielivaltaisesti ja raiskanneen naisia ja tyttöjä; toteaa, että tähän mennessä kotimaiset ja kansainväliset vastaukset rohingyaväestön ihmisoikeuksien heikentymiseen ja humanitaariseen kriisiin ovat olleet pitkälti riittämättömiä ja monia asian ratkaisemiseen tarkoitettuja välineitä ei ole edes käytetty;

W.  toteaa, että satoja tuhansia bihareja ei kohdeltu Bangladeshin kansalaisina maan itsenäisyyssodan jälkeen, kun Pakistan kieltäytyi myöntämästä ottamasta heitä takaisin; toteaa, että vuodesta 2003 lähtien useat tuomioistuimet ovat kuitenkin vahvistaneet, että biharit ovat Bangladeshin kansalaisia; toteaa, että lukuisat biharit eivät ole täysin kotoutuneet Bangladeshin yhteiskuntaan ja eivätkä osallistu kehitysohjelmiin ja monet eivät ole voineet hyödyntää uudelleen vahvistettuja oikeuksiaan täysipainoisesti;

X.  toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa on paljon muitakin valtiottomia väestöryhmiä; toteaa kuitenkin, että viime vuosina on tapahtunut myönteistä kehitystä esimerkiksi Indonesiassa, jossa sukupuoleen perustuva syrjintä poistettiin kansalaisuuden hakemista koskevasta menettelystä ja kansalaisuuslakia uudistettiin vuonna 2006 siten, että Indonesiasta ulkomaille yli viideksi vuodeksi muuttavat henkilöt eivät enää menetä Indonesian kansalaisuutta, jos se johtaisi valtiottomuuteen; toteaa, että Kambodžassa syntymän rekisteröinnistä on tehty maksutonta ensimmäisen 30 päivän ajan syntymän jälkeen; toteaa myös, että Vietnamissa helpotettiin vuonna 2008 kansalaisuuden myöntämistä kaikille valtiottomille henkilöille, jotka olivat oleskelleet Vietnamissa yli 20 vuoden ajan ja Thaimaassa kansalaisuus- ja väestörekisterilainsäädännön uudistamisen jälkeen 23 000 valtiotonta henkilöä on saanut kansalaisuuden vuoden 2011 jälkeen;

Y.  pitää erityisen tärkeänä, että kaikki alueen maiden hallitukset ja asiasta vastaavat viranomaiset noudattavat täysin palauttamiskiellon periaatetta ja suojelevat pakolaisia niiden kansainvälisiä velvoitteita vastaavasti ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti;

Z.  toteaa, että valtiottomien ryhmien olisi voitava hyödyntää humanitaarisia ohjelmia, jotka tarjoavat terveyspalveluja, ruokaa, koulutusta ja ravitsemusapua;

1.  on huolissaan miljoonista valtiottomista ihmisistä eri puolilla maailmaa ja erityisesti Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa ja ilmaisee solidaarisuutensa kansalaisuudettomille ihmisille;

2.  on erityisen huolestunut rohingyavähemmistön tilanteesta Myanmarissa; on tyrmistynyt laajamittaisista ihmisoikeusrikkomuksista ja rohingyaväestön jatkuvasta sorrosta ja syrjinnästä sekä siitä, ettei heitä vieläkään tunnusteta Myanmarin yhteiskunnan osaksi ja katsoo, että tilanne näyttää ennakolta suunnitellulta etniseltä puhdistukselta; korostaa, että rohingyat ovat eläneet Myanmarin alueella monien sukupolvien ajan ja ovat täysin oikeutettuja Myanmarin kansalaisuuteen, joka heillä on ollut aikaisemmin, ja kaikkiin sen myötä tuleviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin; vaatii Myanmarin hallitusta ja viranomaisia palauttamaan Myanmarin kansalaisuuden rohingyavähemmistölle; vaatii lisäksi välittömästi antamaan humanitaarisille järjestöille, kansainvälisille tarkkailijoille, valtiosta riippumattomille järjestöille ja toimittajille pääsyn Rakhinen osavaltioon; katsoo, että tarvitaan puolueettomia tutkimuksia, jotta ihmisoikeuksien rikkomiseen syyllistyneet henkilöt saadaan vastaamaan teoistaan; katsoo lisäksi, että tarvitaan pikaisia toimenpiteitä estämään jatkossa vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää, vihamielisyyttä ja väkivaltaa tai yllytystä niihin; toivoo, että Nobelin rauhanpalkinnon ja Saharov-palkinnon saanut Aung San Suu Kyi käyttäisi hyväksi eri roolejaan Myanmarin hallituksessa ratkaisun löytämiseen;

3.  pitää valitettavana, että valtiottomuutta käytetään joissakin tapauksissa väärin tiettyjen yhteisöjen marginalisoimiseen ja heidän oikeuksiensa viemiseen; katsoo, että vähemmistöjen oikeudellinen, poliittinen ja sosiaalinen osallistaminen on tärkeä osa demokratiaan siirtymistä ja että valtiottomuutta koskevien kysymysten ratkaisemisella parannettaisiin osaltaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja poliittista vakautta;

4.  kiinnittää huomiota siihen, että valtiottomuus voi aiheuttaa merkittäviä humanitaarisia kriisejä, ja toistaa, että valtiottomilla henkilöillä olisi oltava pääsy humanitaarisiin ohjelmiin; tähdentää, että valtiottomuus merkitsee usein koulutusta, terveydenhoitoa, työllistymistä, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskevien mahdollisuuksien kariutumista;

5.  on huolestunut valtiottomuutta Etelä- ja Kaakkois-Aasian maissa koskevan tiedon puutteesta, sillä esimerkiksi Bhutanin, Intian, Nepalin ja Itä-Timorin tilanteesta ei juurikaan ole tietoja saatavilla; on lisäksi huolestunut siitä, että silloinkin kun kokonaislukumäärät ovat saatavilla, esimerkiksi naisista, lapsista ja muista heikommassa asemassa olevista ryhmistä ei ole olemassa eriteltyjä tietoja; huomauttaa, että tämä tiedonpuute vaikeuttaa kohdennettujen toimien määrittelyä esimerkiksi valtiottomuuden poistamiseen vuoteen 2024 mennessä tähtäävän UNHCR:n kampanjan puitteissa; kannustaa voimakkaasti Etelä- ja Kaakkois-Aasian maita tuottamaan luotettavaa ja julkista eriytettyä tietoa valtiottomuudesta;

6.  toteaa, että on myös olemassa myönteisiä esimerkkejä, kuten Filippiinien toukokuussa 2016 tekemä aloite toimiin ryhtymisestä tietojen saamiseksi alueen valtiottomien lasten määrästä ja tilanteesta; kehottaa EU:ta tarjoamaan yhteistyötä ja tukea valtiottomuuden kattavaan kartoittamiseen ja sellaisten hankkeiden määrittelemiseen, joilla valtiottomuus alueella voidaan poistaa;

7.  on syvästi huolestunut siitä, että Brunein, Malesian ja Nepalin lainsäädännöissä on sukupuoleen perustuvaa syrjintää; pitää tärkeänä tarkastella uudelleen kansalaisuuslakeihin liittyviä säännöksiä, erityisesti lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) osalta;

8.  pitää tervetulleena alueen myönteistä kehitystä ja Filippiinien, Vietnamin ja Thaimaan toimia ja kannustaa alueen maita yhteistyöhön ja hyvien käytäntöjen vaihtamiseen sekä pyrkimyksiin poistaa valtiottomuus koko alueella;

9.  muistuttaa tilanteesta valtiottomuuden poistamisen jälkeen alueella ja ihmisoikeuksiin kuuluvasta osallistumisperiaatteesta; kannattaa valtiottomuutta kokeneiden yhteisöjen ja aiemmin valtiottomien ihmisten ottamista mukaan kehityshankkeisiin ja suunnitteluun; kannustaa hallituksia ja kehityshankkeita tarkastelemaan valtiottomuuden jälkeistä syrjintää käytännön tasa-arvon nopeuttamiseksi tarkoitetun CEDAW-yleissopimuksen 4 artiklan 1 kohdan innoittamana;

10.  tunnustaa kansallisen itsemääräämisoikeuden kansalaisuutta koskevissa asioissa, mutta vaatii maita, joissa asuu valtiottomia väestöryhmiä, ryhtymään konkreettisiin toimiin valtiottomuuden ongelman ratkaisemiseksi kaikkien maiden ratifioimien kansainvälisten sopimusten ja ennen kaikkea lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen edellyttämällä tavalla; toteaa, että alueella on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä;

11.  kehottaa Bangladeshin hallitusta sitoutumaan selkeään etenemissuunnitelmaan vuonna 1997 allekirjoitetun Chittagong Hills Tractsin rauhansopimuksen panemiseksi kokonaan täytäntöön, jolloin nykyisin Intiassa valtiottomana asuvalle jumma-väestölle voitaisiin palauttaa heidän oikeutensa;

12.  kannustaa jäsenvaltioita voimakkaasti panemaan täytäntöön valtiottomuuden poistamista koskevaan vuoden 1961 yleissopimukseen kirjatun varotoimen, jonka mukaan tietyssä valtiossa syntynyt henkilö saa myös kyseisen valtion kansalaisuuden, jos hän muussa tapauksessa olisi valtioton;

13.  korostaa valtiottomuuden ja sosiaalisen ja taloudellisen suojattomuuden välistä yhteyttä; kehottaa kehitysmaiden hallituksia estämään kansalaisuuden epäämisen, menettämisen tai viemisen syrjivillä perusteilla, laatimaan tasa-arvoisia kansalaisuuslakeja ja ottamaan käyttöön saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja syrjimättömiä menettelyjä kansalaisuutta koskevassa dokumentoinnissa;

14.  pitää myönteisenä, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa 2015–2019 koskevissa päätelmissään neuvosto sitoutuu pitämään kysymystä esillä prioriteettimaiden kanssa; suhtautuu lisäksi myönteisesti neuvoston sitoumukseen vahvistaa suhteitaan ASEANin kanssa; suosittaa, että toiminnan painopiste ulotetaan konflikteista, asuinsijoilta siirtymisestä ja valtioiden hajoamisesta syntyneistä valtiottomista väestöistä kattamaan myös muita asiaankuuluvia näkökohtia, kuten valtiottomuus syrjinnän johdosta tai syntymän rekisteröimättömyyden ja väestörekisteröinnin puuttumisen perusteella;

15.  muistuttaa, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa (2015–2019) luvattiin toimenpiteitä yhteisen kehyksen rakentamiseksi komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle valtiottomuutta koskevien kysymysten nostamiseksi esiin kolmansien maiden kanssa; korostaa, että virallisen kehyksen laatiminen ja levittäminen olisi olennainen osa Euroopan unionin tukea UNCHR:lle tavoittelee valtiottomuuden poistamista vuoteen 2024 mennessä;

16.  kehottaa EU:ta edistämään maailmanlaajuisten ratkaisujen kehittämistä valtiottomuuteen sekä kehittämään samalla alueellisia tai paikallisia strategioita, sillä ”yhden koon” lähestymistapa ei ole riittävän tehokas valtiottomuuden torjumisessa;

17.  katsoo, että EU:n olisi korostettava voimakkaammin valtiottomuuden vaikutuksia globaaleihin kysymyksiin, kuten köyhyyden poistamiseen, kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon, lasten oikeuksien edistämiseen sekä laittoman muuttoliikkeen ja ihmiskaupan edellyttämiin toimiin;

18.  pitää myönteisenä kestävän kehityksen tavoitteen 16.9 hyväksymistä, sillä siihen sisältyy laillisen henkilöllisyyden ja syntymän rekisteröimisen takaaminen kaikille; pitää kuitenkin valitettavana, ettei valtiottomuutta mainita selvästi kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 syrjintäperusteena eikä köyhyyden vähentämistavoitteena; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita harkitsemaan valtiottomuusindikaattoreiden lisäämistä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa koskeviin seuranta- ja raportointimekanismeihinsa;

19.  pitää tärkeänä valtiottomuutta koskevaa tehokasta viestintästrategiaa tietoisuuden lisäämiseksi asiasta; kehottaa EU:ta tiedottamaan valtiottomuudesta enemmän ja paremmin yhteistyössä UNCHR:n kanssa sekä kyseisissä kolmansissa maissa toimivien edustustojensa kautta sekä keskittymään ihmisoikeusrikkomuksiin, jotka ovat tapahtuneet valtiottomuuden seurauksena;

20.  kehottaa EU:ta kehittämään kattavan strategian, joka perustuu kahteen toimenpidekokonaisuuteen; toteaa, että ensimmäisillä toimenpiteillä olisi käsiteltävä kiireellisiä tilanteita ja toisilla olisi määriteltävä pitkän aikavälin toimenpiteet valtiottomuuden poistamiseksi; katsoo, että strategiassa olisi keskityttävä muutamiin painopisteisiin ja että EU:n olisi otettava johtoasema kiireellisissä tilanteissa, jotta valtiottomuutta koskevaa tietoisuutta lisättäisiin kansainvälisellä tasolla;

21.  korostaa, että valtiottomuutta koskevan EU:n kattavan strategian olisi oltava mukautettavissa valtiottomien henkilöiden kohtaamiin tilanteisiin; korostaa, että asiaankuuluvien toimien määrittelemiseksi on erotettava toisistaan hallinnollisten valmiuksien puuttumisesta johtuva valtiottomuus ja tiettyjä väestöryhmiä tai vähemmistöjä syrjivästä valtiollisesta politiikasta johtuva valtiottomuus;

22.  suosittelee, että jäsenvaltiot asettavat painopisteekseen Etelä- ja Kaakkois-Aasian valtiottomuutta koskevan myönteisen kehityksen tukemisen, ja ehdottaa uutta kattavaa toimintalinjaa, jossa

23.  kehottaa Brunein, Malesian ja Nepalin hallituksia torjumaan kansallisuuslainsäädäntönsä sisältämiä sukupuolisyrjinnän muotoja ja edistämään lasten oikeutta kansalaisuuteen;

24.  panee merkille valtiottomuuden ja pakkomuuton välisen yhteyden, erityisesti konfliktialueilla; muistuttaa, että ainakin 1,5 miljoonaa valtiotonta henkilöä maailmassa on pakolaisia tai entisiä pakolaisia ja heidän joukossaan on paljon nuoria naisia ja tyttöjä;

25.  muistuttaa, että valtiottomuus maailmassa on pääosin kartoittamatta ja siitä ei juurikaan raportoida ja että nykyiset tiedot perustuvat erilaisiin määritelmiin; kehottaa kansainvälistä yhteisöä hyväksymään yhdenmukaisen määritelmän ja korjaamaan valtiottomuuden mittaamista koskevaan tiedonkeruuseen liittyviä puutteita kehitysmaissa, erityisesti auttamalla paikallisviranomaisia ottamaan käyttöön asianmukaisia menetelmiä, joilla valtiottomien henkilöiden määrä voidaan selvittää, heidät voidaan tunnistaa ja rekisteröidä ja maiden tilastollisia valmiuksia voidaan vahvistaa;

26.  kehottaa komissiota käynnistämään hyvien käytäntöjen vaihdon jäsenvaltioiden kesken; kannattaa valtiottomuutta koskevien kansallisten yhteyspisteiden aktiivista koordinointia ja suhtautuu myönteisesti #IBelong-kampanjaan;

27.  korostaa, että valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevalla vuoden 1954 yleissopimuksessa ja valtiottomuuden poistamista koskevalla vuoden 1961 yleissopimuksessa vaaditaan oikeudellisten kehysten perustamista valtiottomien henkilöiden tunnistamiseksi ja suojelemiseksi ja ne voivat toimia tärkeänä lähtökohtana niille maille, jotka haluavat edistyä valtiottomuutta koskevan ongelman ratkaisemisessa;

28.  pitää myönteisenä sitä, että unioni on tukenut valtiottomia henkilöitä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa eri välineiden avulla, ja kannustaa unionia jatkamaan ponnistelujaan ja puuttumaan valtiottomuuden vaikutuksiin kehitykseen, rauhaan ja vakauteen keskeisenä osana kehitysyhteistyöohjelmiaan ja laajemmin ulkoista toimintaansa;

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) http://www.unhcr.org/excom/exconc/453497302/conclusion-identification-prevention-reduction-statelessness-protection.html (2) http://www.unhcr.org/protection/statelessness/54621bf49/global-action-plan-end-statelessness-2014-2024.html (3) http://www.ohchr.org/Documents/ProfessionalInterest/vienna.pdf (4) http://www.refworld.org/docid/54620fb54.html (5) http://www.asean.org/wp-content/uploads/images/ASEAN_RTK_2014/6_AHRD_Booklet.pdf (6) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10897-2015-INIT/fi/pdf (7) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11855-2012-INIT/fi/pdf (8) http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2015/12/04-council-adopts-conclusions-on-statelessness/ (9) http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/06/20-fac-conclusions-myanmar-burma/ (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0404. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0316. (12) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 141.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 rajatylittävistä sulautumisista ja jakautumisista (2016/2065(INI))

P8_TA(2017)0248 A8-0190/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 49, 54 ja 153 artiklan,

–  ottaa huomioon 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla osakeyhtiöiden jakautumisesta 17. joulukuuta 1982 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 82/891/ETY(1),

–  ottaa huomioon pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/56/EY(2),

–  ottaa huomioon eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001(3),

–  ottaa huomioon eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY(4),

–  ottaa huomioon työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY(5),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma: eurooppalainen yhtiöoikeus sekä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä – nykyaikainen oikeudellinen kehys aiempaa sitoutuneemmille osakkeenomistajille ja kestävää liiketoimintaa harjoittaville yrityksille” (COM(2012)0740),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen yhtiöoikeuden tulevaisuudesta(6),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä jäsenvaltioiden välillä(7),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Oikeudenmukaisen, kilpailukykyisen ja vakaan yhteisöverojärjestelmän luomisesta EU:ta varten” (COM(2016)0682),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen antamat tuomiot sijoittautumisvapaudesta, erityisesti asioissa SEVIC Systems AG(8), Cadbury Schweppes plc ja Cadbury Schweppes Overseas Ltd vastaan Commissioners of Inland Revenue(9), Cartesio Oktató és Szolgáltató bt(10), Vale Építési kft(11), KA Finanz AG vastaan Sparkassen Versicherung AG Vienna Insurance Group(12), Kamer van Koophandel en Fabrieken voor Amsterdam vastaan Inspire Art Ltd(13), Überseering BV vastaan Nordic Construction Company Baumanagement GmbH (NCC)(14), Centros Ltd vastaan Erhvervs- og Selskabsstyrelsen(15) ja The Queen vastaan H. M. Treasury and Commissioners of Inland Revenue, ex parte Daily Mail and General Trust plc.(16),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2015 annetun komission palauteyhteenvedon, johon on koottu 8. syyskuuta 2014 ja 2. helmikuuta 2015 välisenä aikana rajatylittävistä sulautumisista ja jakautumisista järjestetyn julkisen kuulemisen vastaukset(17),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö C:n kesäkuussa 2016 julkaiseman rajatylittäviä sulautumisia ja jakautumisia ja kotipaikan siirtoa käsittelevän tutkimuksen ”Cross-border mergers and divisions, transfers of seat: is there a need to legislate?”(18),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun joulukuussa 2016 julkaiseman rajatylittäviä sulautumisia ja jakautumisia koskevaa unionin kehystä käsittelevän tutkimuksen ”Ex-post analysis of the EU framework in the area of Cross-border mergers and divisions”(19),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2017 työohjelman ”EU, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia” ja erityisesti sen II luvun 4 kohdan (COM(2016)0710),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0190/2017),

A.  ottaa huomioon yhtiöoikeuden kokonaisvaltaisen uudistuksen merkittävän vaikutuksen Euroopan kilpailukykyyn sekä esteet, jotka haittaavat rajatylittävistä sulautumisista annetun direktiivin täysipainoista täytäntöönpanoa;

B.  ottaa huomioon, että yhtiöiden rajatylittäviä jakautumisia ei ole vielä käsitelty unionin lainsäädännössä; toteaa, että vallitseva tilanne aiheuttaa asianomaisille yhtiöille ilmeisiä menettely-, hallinto- ja talousvaikeuksia ja lisää väärinkäytösten ja polkumyynnin riskiä;

C.  ottaa huomioon, että parlamentti on painokkaasti ja toistuvasti kehottanut antamaan yhtiöiden sääntömääräisen kotipaikan tai päätoimipaikan rajatylittävää siirtoa koskevaa unionin lainsäädäntöä; toteaa, että suurin osa sidosryhmistä kannattaa laajasti parlamentin pyyntöjä;

D.  ottaa huomioon yritysten sulautumis-, jakautumis- ja siirtotoimenpiteitä koskevan yhteisen lainsäädäntökehyksen merkityksen yritysten liikkuvuuden parantamiseksi EU:n sisällä;

E.  toteaa, ettei kaikilla jäsenvaltioilla, joissa on toteutettu rajatylittäviä sulautumisia ja jakautumisia taikka sääntömääräisen kotipaikan tai päätoimipaikan siirtoja, ole sääntöjä, joilla varmistetaan työntekijöille oikeus kuulemiseen, tiedonsaantiin ja yhteiseen päätöksentekoon osallistumiseen;

F.  katsoo, että yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisessä ei pitäisi kiertää unionin ja kotijäsenvaltioiden lainsäädäntöön perustuvia oikeudellisia, sosiaalisia ja verotuksellisia vaatimuksia, vaan sen sijaan niiden tavoitteena olisi oltava yhtenäiset oikeudelliset puitteet, jotka takaavat menettelyjen mahdollisimman laajan avoimuuden ja yksinkertaistamisen ja joilla torjutaan veropetoksia;

G.  toteaa, että asiaa koskevassa unionin säännöstössä annetaan työntekijöille laajat tiedonsaantia, kuulemista ja osallistumista koskevat oikeudet; toteaa, että direktiivissä 2009/38/EY(20) ja direktiivissä 2005/56/EY turvataan rajatyöntekijöiden osallistuminen ja vahvistetaan olemassa olevia oikeuksia koskeva periaate; katsoo, että näitä työntekijöiden oikeuksia olisi suojeltava myös silloin, kun yhtiön kotipaikkaa siirretään;

H.  katsoo, että kaikkien eurooppalaista yhtiöoikeutta koskevien uusien aloitteiden olisi perustuttava olemassa olevien yhtiöoikeuden muotojen perusteelliseen arviointiin, yritysten rajatylittävää liikkumista koskeviin unionin tuomioistuimen tuomioihin ja vaikutustenarviointeihin, joissa otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien edut, mukaan lukien osakkeenomistajat, velkojat, sijoittajat ja työntekijät, ja varmistetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattaminen;

Horisontaaliset asiat

1.  korostaa, että on tärkeää laatia puitteet, joilla säännellään kokonaisvaltaisesti yhtiöiden liikkuvuutta unionissa, yksinkertaistetaan siirto-, jakautumis- ja sulautumismenettelyjä ja niitä koskevia vaatimuksia sekä ehkäistään väärinkäytöksiä ja keksittyjä siirtoja, joilla tavoitellaan sosiaalista tai verotuksellista polkumyyntiä;

2.  kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota direktiivin 2005/56/EY mahdollista tarkistusta ja rajatylittäviä jakautumisia sääntelevän lainsäädäntökehyksen mahdollisesta käyttöönotosta 8. syyskuuta 2014 ja 2. helmikuuta 2015 välisenä aikana pidetyn kuulemisen tuloksiin; muistuttaa, että kuulemisen tuloksista kävi ilmi, että rajatylittäviä sulautumisia ja jakautumisia koskevan lainsäädännön painopisteistä vallitsee jonkinlainen yksimielisyys sisämarkkinoiden tehostamisen ja työntekijöiden oikeuksien vahvistamisen päämäärien osalta;

3.  pitää tärkeänä, että yhtiöiden liikkuvuutta koskevat tulevat lainsäädäntöehdotukset sisältävät säännöksiä mahdollisimman kattavasta yhdenmukaistamisesta, joka koskee erityisesti menettelyvaatimuksia, yhtiöiden hallinnosta vastaavien toimijoiden, etenkin pienempien toimijoiden, oikeuksia sekä säännösten laajentamista koskemaan kaikkia yhteisöjä, jotka katsotaan yrityksiksi SEUT:n 54 artiklan mukaisesti, ja että tämän jälkeen laaditaan muita alakohtaisia sääntöjä, kuten työntekijöiden oikeuksia koskevia sääntöjä;

4.  katsoo, että sulautumisia, jakautumisia ja yrityksen kotipaikan siirtoa koskevilla uusilla säännöillä olisi edistettävä yritysten liikkuvuutta unionissa ottaen huomioon niiden liiketoiminnan rakenteiden muutostarpeet, jotta hyödynnetään paremmin sisämarkkinoiden mahdollisuuksia ja edistetään yritysten vapautta järjestää organisaationsa ja kunnioitetaan samalla työntekijöiden edustukseen liittyviä oikeuksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää poistaa lainvalintaan liittyvät esteet sovellettavan kansallisen lainsäädännön määrittämiseksi; katsoo, että työntekijöiden oikeuksia voidaan suojella erilaisilla unionin lainsäädäntötoimilla, erityisesti direktiiviehdotuksella työntekijöitä koskevista vähimmäisvaatimuksista ja työntekijöiden osallistumisesta unionin yhtiöoikeuden muotoihin ja unionin lainsäädännön nojalla perustettuihin johtokuntiin;

Rajatylittävät sulautumiset

5.  korostaa pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista annetun direktiivin 2005/56/EY myönteistä vaikutusta pääomayhtiöiden välisten rajatylittävien sulautumisten helpottamiseen Euroopan unionissa – kuten käy ilmi virallisista luvuista, joiden mukaan rajatylittävät sulautumiset ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina – ja tähän liittyvien kustannusten ja hallintomenettelyjen vähentämiseen;

6.  pitää välttämättömänä tarkistaa direktiiviä 2005/56/EY, jotta voidaan parantaa sen täytäntöönpanoa ja ottaa huomioon unionin tuomioistuimen yhtiöiden sijoittautumisvapautta koskevan oikeuskäytännön viimeaikainen kehitys ja eurooppalaisen yhtiöoikeuden kehitys; katsoo, että tulevaan lainsäädäntöesitykseen, jolla muutetaan direktiiviä 2005/56/EY, olisi sisällyttävä uusia sääntöjä, jotka kattavat yhtiöiden jakautumiset, ja siinä olisi vahvistettava suuntaviivoja yhtiöiden liikkuvuutta koskevaa tulevaa lainsäädäntöä varten;

7.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon lokakuussa 2015 pidetyn kuulemisen tulokset, joissa korostetaan erityisesti tarvetta yhdenmukaistaa mahdollisimman kattavasti perusteet, joilla säännellään sulautumisten vaikutuksia yhtiön eri sidosryhmiin;

8.  pitää ensisijaisen tärkeänä, että eräitä yhtiöiden hallinnon toimijoita ja kategorioita varten laaditaan kattavampia sääntöjä ja että näitä sääntöjä sovelletaan myöhemmin yhtiön rajatylittävää jakautumista ja sääntömääräisen kotipaikan tai päätoimipaikan siirtoa koskeviin tuleviin yhteisiin malleihin; pitää tärkeänä, että rajatylittäviä sulautumismenettelyjä yksinkertaistetaan määrittämällä oikeudellisia asiakirjoja, myös osakkeenomistajien tietoja ja sulautumisasiakirjojen keräämistä, sekä uusia digitalisointikäytäntöjä koskevat entistä selkeämmät normit, edellyttäen, että direktiivissä 2005/56/EY säädetyt menettelyjen perusnormit ja -vaatimukset (mukaan luettuina sulautumista edeltävä todistus ja lainmukaisuuden valvominen direktiivin 10 ja 11 artiklan mukaisesti) säilytetään ja että yleistä etua, kuten oikeusvarmuutta ja kaupallisten rekisterien luotettavuutta, suojellaan;

9.  odottaa, että työntekijöiden oikeuksia koskevat säännökset määritetään siten, että voidaan estää tiettyjä yrityksiä hyödyntämästä rajatylittävistä sulautumisista annettua direktiiviä ainoana tarkoituksenaan siirtää sääntömääräinen kotipaikka tai päätoimipaikka vilpillisesti verotuksellisista, sosiaalisista tai oikeudellisista syistä; korostaa, että on tärkeää välttää monitulkintaisuutta sellaisten kansallisten seuraamusten soveltamisessa, jotka liittyvät työntekijöiden oikeuksia koskevan lainsäädännön noudattamatta jättämiseen;

10.  pitää tärkeänä tehdä parannuksia seuraaviin tärkeisiin näkökohtiin:

11.  pitää erityisen tärkeänä suojella eräitä vähemmistöosakkaiden oikeuksia, kuten oikeutta suorittaa sulautumista koskeva tutkimus, oikeutta korvaukseen sellaiselle osakkeenomistajalle, joka luopuu osuudestaan sulautumisen vastustamisen vuoksi, ja oikeutta riitauttaa vaihtosuhteen oikeudenmukaisuus;

12.  tukee mahdollisuutta ottaa käyttöön nopeutettuja rajatylittäviä menettelyjä, mikäli kaikkien osakkeenomistajien välillä vallitsee yksimielisyys, työntekijät puuttuvat tai menettelyillä ei ole vaikutusta velkojiin;

Rajatylittävät jakautumiset

13.  muistuttaa, että direktiivillä 82/891/ETY säännellään ainoastaan jäsenvaltion sisällä toteutettavia yhtiöiden jakautumisia; ottaa huomioon, että useamman jäsenvaltion välillä toteutettavat yhtiöiden jakautumiset ovat harvinaisempia, kuten komission vuonna 2015 järjestämässä kuulemisessa todettiin, mutta toteaa, että kotimaisten jakautumisten määrät kertovat todellisesta tarpeesta luoda erityinen EU:n kehys rajatylittäviä jakautumisia varten; korostaa, että mahdollista uutta direktiiviä ei saisi käyttää virallisena yrityksen jakautumisen välineenä oikeuspaikkakeinottelutarkoituksessa ja kansallisen lainsäädännön mukaisten oikeudellisten velvoitteiden välttämiseksi;

14.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon rajatylittävien jakautumisten sääntelystä aiheutuvat merkittävät taloudelliset vaikutukset, kuten organisaatiorakenteen yksinkertaistaminen, paremmat mukautumisvalmiudet ja uudet mahdollisuudet sisämarkkinoilla;

15.  korostaa nykyisten rajatylittävän jakautumisen toteuttamiseen tarvittavien menettelyjen kestoa ja monimutkaisuutta; toteaa, että yleensä ne toteutetaan kahdessa vaiheessa: ensin kotimaisena jakautumisena ja sitten rajatylittävänä sulautumisena; katsoo, että yhdenmukaistettujen normien käyttöönottaminen EU:n tasolla rajatylittävissä jakautumisissa yksinkertaistaisi operaatioita sekä pienentäisi niiden kustannuksia ja lyhentäisi niiden kestoa;

16.  muistuttaa, että on tärkeää poistaa lainvalintaan liittyvät esteet sovellettavan kansallisen lainsäädännön määrittämiseksi;

17.  muistuttaa, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole erityistä rajatylittäviä jakautumisia koskevaa kansallista lainsäädäntöä;

18.  katsoo, että tulevassa rajatylittäviä jakautumisia koskevassa lainsäädäntöaloitteessa olisi hyödynnettävä periaatteita ja vaatimuksia, jotka on lueteltu rajatylittävistä sulautumisista annetun direktiivin yhteydessä seuraavasti:

o
o   o

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

(1) EYVL L 378, 31.12.1982, s. 47. (2) EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1. (3) EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1. (4) EYVL L 294, 10.11.2001, s. 22. (5) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29. (6) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 78. (7) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 5. (8) Asia C-411/03, SEVIC Systems AG, 13.12.2005, ECLI:EU:C:2005:762. (9) Asia C-196/04, Cadbury Schweppes Overseas Ltd v. Commissioners of Inland Revenue, 12.9.2006, ECLI:EU:C:2006:544. (10) Asia C-210/06, Cartesio Oktató és Szolgáltató bt, 16.12.2008, ECLI:EU:C:2008:723. (11) Asia C-378/10, Vale Építési kft, 12.7.2012, ECLI:EU:C:2012:440. (12) Asia C-483/14, KA Finanz AG v. Sparkassen Versicherung AG Vienna Insurance Group, 7.4.2016, ECLI:EU:C:2016:205. (13) Asia C-167/01, Kamer van Koophandel en Fabrieken voor Amsterdam v. Inspire Art Ltd, 30.9.2003, ECLI:EU:C:2003:512. (14) Asia C-208/00, Überseering BV v. Nordic Construction Company Baumanagement GmbH (NCC), 5.11.2002, ECLI:EU:C:2002:632. (15) Asia C-212/97, Centros Ltd v. Erhvervs- og Selskabsstyrelsen, 9.3.1999, ECLI:EU:C:1999:126. (16) Asia C-81/87, The Queen v. H. M. Treasury and Commissioners of Inland Revenue, ex parte Daily Mail and General Trust plc., 27.9.1988, ECLI:EU:C:1988:456. (17) http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2014/cross-border-mergers-divisions/docs/summary-of-responses_en.pdf (18) PE 556.960, http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/556960/IPOL_STU(2016)556960_EN.pdf (19) PE 593.796. (20) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/38/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä (EUVL L 122, 16.5.2009, s. 28).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämään Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) (COM(2016)0662 – C8-0421/2016 – 2016/0325(COD))

P8_TA(2017)0249 A8-0112/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0662),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 185 ja 188 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0421/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. tammikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 26. huhtikuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0112/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. kesäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/… antamiseksi unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämään Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/1324.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma PRIMA-täytäntöönpanorakenteen rahoitustakuista

1.  PRIMA-aloitteeseen liittyen EU:n varainhoitoasetuksen 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan vi alakohdassa säädetään, että komissio voi siirtää unionin talousarvion toteuttamistehtäviä julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille (täytäntöönpanorakenne). Tällaisen elimen on annettava riittävät rahoitustakuut.

2.  EU:n varojen moitteettoman varainhoidon varmistamiseksi näiden takuiden olisi katettava rajoituksetta ja täysimääräisesti kaikki sellaiset täytäntöönpanorakenteen velat unionille, jotka liittyvät kaikkiin valtuutussopimuksessa määrättyihin täytäntöönpanotehtäviin. Komissio odottaa tavallisesti, että takaajat hyväksyvät yhteisvastuun täytäntöönpanorakenteen veloista.

3.  PRIMAsta vastaava komission valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä ottaa kuitenkin yksityiskohtaisen riskinarvioinnin perusteella huomioon seuraavat tekijät, varsinkin jos täytäntöönpanorakenteesta varainhoitoasetuksen 61 artiklan mukaisesti tehdyn etukäteisarvioinnin tulos katsotaan riittäväksi:

–  Suhteellisuusperiaate huomioon ottaen täytäntöönpanorakenteelta vaaditut rahoitustakuut voidaan rajoittaa unionin rahoitusosuuden enimmäismäärään.

–  Tämän mukaisesti kunkin takaajan vastuu voi olla suhteessa niiden osuuteen PRIMAn rahoituksesta.

Takaajat voivat sopia vastuita koskevissa ilmoituskirjeissään yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti ne kattavat tämän vastuun.

(1) EUVL C 125, 21.4.2017, s. 80.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta erityistoimenpiteiden osalta, jotka koskevat lisätuen antamista luonnonmullistuksista kärsiville jäsenvaltioille (COM(2016)0778 – C8-0489/2016 – 2016/0384(COD))

P8_TA(2017)0250 A8-0070/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0778),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 177 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0489/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 22. helmikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 24. toukokuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0070/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. kesäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta erityistoimenpiteiden osalta, jotka koskevat lisätuen antamista luonnonkatastrofeista kärsiville jäsenvaltioille

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1199.)

(1) EUVL C 173, 31.5.2017, s. 38.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiatehokkuusmerkintää koskevan kehyksen vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (COM(2015)0341 – C8-0189/2015 – 2015/0149(COD))

P8_TA(2017)0251 A8-0213/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0341),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0189/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 20. tammikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 5. huhtikuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0213/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(2);

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. kesäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1369.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuma Euroopan unionin toiminnasta

tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklasta

Palauttaen mieliin paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen ja erityisesti sen 26 kohdan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmoittavat, että tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta toimielinten tuleviin kantoihin, jotka koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamista muissa lainsäädäntöasioissa.

Komission lausuma kuluttajille maksettavasta korvauksesta

Komissio pyrkii jatkuvasti tehostamaan tuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa, ja tästä syystä komission olisi tutkittava, voidaanko harkita kuluttajille maksettavaa korvausta, jos tuote ei ole energiamerkissä ilmoitetun energialuokan mukainen, jotta voidaan korvata taloudellinen tappio, joka kuluttajille mahdollisesti aiheutuu väärin merkityistä tuotteista tai ilmoitettua heikommasta energia- ja ympäristötehokkuudesta.

(1) EUVL C 82, 3.3.2016, s. 6. (2) Tämä kanta korvaa 6. heinäkuuta 2016 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0304).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan kulttuuripääkaupunkeja koskevasta unionin toiminnasta vuosiksi 2020–2033 annetun päätöksen N:o 445/2014/EU muuttamisesta (COM(2016)0400 – C8-0223/2016 – 2016/0186(COD))

P8_TA(2017)0252 A8-0061/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0400),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 167 artiklan 5 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0223/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 24. toukokuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0061/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. kesäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/… antamiseksi Euroopan kulttuuripääkaupunkeja koskevasta unionin toiminnasta vuosiksi 2020–2033 annetun päätöksen N:o 445/2014/EU muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/1545.)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 Horisontti 2020 -ohjelman täytäntöönpanon arvioinnista sen väliarvioinnin ja yhdeksättä puiteohjelmaa koskevan ehdotuksen perusteella (2016/2147(INI))

P8_TA(2017)0253 A8-0209/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013(1),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa Horisontti 2020 täydentävästä Euroopan atomienergiayhteisön tutkimus- ja koulutusohjelmasta (2014–2018) 16. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1314/2013(2),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 (2014–2020) osallistumista ja tulosten levittämistä koskevista säännöistä 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1290/2013(3),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelmasta 3. joulukuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/743/EU(4),

–  ottaa huomioon Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 294/2008 muuttamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1292/2013(5),

–  ottaa huomioon Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta: EIT:n antama panos innovatiivisen Euroopan edistämiseen 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1312/2013/EU(6),

–  ottaa huomioon Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitettavien yhteisyritysten perustamisesta 6. toukokuuta 2014 annetut neuvoston asetukset (EU) N:o 557/2014, 558/2014, 559/2014, 560/2014 ja 561/2014(7) ja 16. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston asetukset (EU) N:o 642/2014(8) ja 721/2014(9),

–  ottaa huomioon Horisontti 2020 -ohjelmaan kuuluvasta 185 artiklan mukaisesta vertaisrahoituksesta 15. toukokuuta 2014 annetut Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökset N:o 553/2014/EU, 554/2014/EU, 555/2014/EU ja 556/2014/EU(10),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2017 julkaistun korkean tason ryhmän keskusteluasiakirjan EU:n tutkimus- ja innovointiohjelmien vaikutuksen lisäämisestä(11),

–  ottaa huomioon komission Horisontti 2020 -ohjelman seurantaraportit 2014 ja 2015,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Eurooppalainen tutkimusalue: täytäntöönpano ja edistymisen seuranta” (COM(2017)0035),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmasta (COM(2016)0950),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kansainvälistä tutkimus- ja innovaatioyhteistyötä koskevan strategian täytäntöönpanosta (COM(2016)0657),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan” (COM(2016)0178) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0106),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle vastauksesta seitsemännen puiteohjelman jälkiarviointia käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän raporttiin (COM(2016)0005),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosikertomuksesta Euroopan unionin toiminnasta tutkimuksen ja teknologian kehittämisen alalla 2014 (COM(2015)0401),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2014 ja 2015 kertomukset yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden sisällyttämisestä Horisontti 2020 -ohjelmaan (”Integration of Social Sciences and the Humanities in Horizon 2020: participants, budgets and disciplines”),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Better regulations for innovation-driven investment at EU level” (SWD(2015)0298),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Eurooppalainen tutkimusalue (ERA): Edistymistä koskeva kertomus 2014” (COM(2014)0575),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tutkimuksesta ja innovoinnista tulevan kasvun lähteinä (COM(2014)0339),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Second Situation Report on Education and Training in the Nuclear Energy Field in the European Union” (SWD(2014)0299),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”FET Flagships: A novel partnering approach to address grand scientific challenges and to boost innovation in Europe” (SWD(2014)0283),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Yhteisten teknologia-aloitteiden ”Clean Sky”, ”polttokenno- ja vetyteknologia” ja ”innovatiiviset lääkkeet” yhteisyritysten toinen väliarviointi” (COM(2014)0252),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon yhteisten teknologia-aloitteiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien roolista ja vaikutuksesta Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanossa kestävyysajattelun mukaisen teollisuuden muutoksen kannalta(12),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta pilvipalvelualoitteesta(13),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n varoista sukupuolten tasa-arvoon(14),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovointiin liittyvistä synergiavaikutuksista: Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 ja muut eurooppalaiset innovaatiorahastot sekä EU:n ohjelmat(15),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3)(16),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0209/2017),

A.  ottaa huomioon, että Horisontti 2020 -ohjelma on EU:n suurin keskitetysti hallinnoitu tutkimus- ja innovointiohjelma ja maailman suurin julkisin varoin rahoitettu tutkimus- ja innovointiohjelma;

B.  ottaa huomioon, että Horisontti 2020 -ohjelmasta ja nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä neuvoteltaessa parlamentti pyysi 100:aa miljardia euroa alun perin sovitun 77 miljardin euron sijasta; toteaa, että talousarvio vaikuttaa erittäin rajalliselta, jos Horisontti 2020 -ohjelmalla halutaan selvittää kaikilta osin mahdollisuudet huippuosaamiseen ja vastata riittävällä tavalla Euroopan ja koko maailman nykyisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin;

C.  ottaa huomioon, että EU:n tutkimus- ja innovointiohjelmien vaikutuksen lisäämistä käsittelevän korkean tason työryhmän kertomuksessa ja vuoden 2017 kolmannelle vuosineljännekselle suunnitellussa väliarvioinnissa luodaan perusta yhdeksännen puiteohjelman rakenteelle ja sisällölle ja että puiteohjelmasta julkaistaan ehdotus vuoden 2018 ensimmäisellä puoliskolla;

D.  toteaa, että talous- ja rahoituskriisi oli määräävä tekijä Horisontti 2020 -ohjelman suunnittelussa; katsoo, että esiin nousevat haasteet sekä uudet poliittiset ja sosioekonomiset mallit ja jatkuvat maailmanlaajuiset suuntaukset muokkaavat todennäköisesti seuraavaa puiteohjelmaa;

E.  katsoo, että puiteohjelman on perustuttava eurooppalaisiin arvoihin, tieteelliseen riippumattomuuteen, avoimuuteen, moninaisuuteen, korkeisiin eurooppalaisiin eettisiin normeihin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja kansalaisten yhdenvertaiseen mahdollisuuteen hyödyntää sen tarjoamia ratkaisuja ja vastauksia;

F.  katsoo, että tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit ovat olennaisen tärkeitä Euroopan taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle ja maailmanlaajuiselle kilpailukyvylle; katsoo, että huipputason tieteen merkitys innovoinnin ja pitkän aikavälin kilpailuetujen edistämiselle on otettava huomioon yhdeksännen puiteohjelman rahoituksessa;

Horisontti 2020 -ohjelman rakenne, perusajatus ja täytäntöönpano

1.  katsoo, että yli kolme vuotta Horisontti 2020 -ohjelman käynnistämisen jälkeen parlamentin on aika muodostaa kantansa sen väliarvioinnista ja esittää näkemys tulevasta yhdeksännestä puiteohjelmasta;

2.  muistuttaa, että Horisontti 2020 -ohjelman tavoitteena on edistää osaamiseen ja innovointiin perustuvan yhteiskunnan ja talouden kehittämistä ja lujittaa tieteellistä ja teknologista perustaa sekä lopulta Euroopan kilpailukykyä kokoamalla lisää kansallista julkista ja yksityistä tutkimus- ja kehittämisrahoitusta ja auttamalla saavuttamaan tavoite, jonka mukaan tutkimukseen ja kehittämiseen osoitetaan kolme prosenttia BKT:stä vuoteen 2020 mennessä; pitää valitettavana, että EU investoi tutkimukseen ja kehittämiseen ainoastaan 2,03 prosenttia BKT:stä vuonna 2015, kun eri maiden vastaavat luvut vaihtelivat 0,46 prosentista 3,26 prosenttiin(17), ja että samalla tärkeimpien maailmanlaajuisten kilpailijoiden tutkimus- ja kehittämismenot ovat EU:n menoja suuremmat;

3.  muistuttaa, että eurooppalainen tutkimusalue (ERA) kilpailee suoraan maailman parhaiden tutkimusalueiden kanssa ja että eurooppalaisen tutkimusalueen vahvistaminen on näin ollen yhteinen eurooppalainen tehtävä; kannustaa asianomaisia jäsenvaltioita edistämään asianmukaisesti sen tavoitteen saavuttamista, jonka mukaan tutkimukseen ja kehittämiseen osoitetaan kolme prosenttia EU:n BKT:stä; panee merkille, että kolmen prosentin kokonaislisäyksellä saataisiin yli 100 miljardia euroa vuodessa lisärahoitusta tutkimukseen ja innovointiin Euroopassa;

4.  korostaa, että seitsemännen puiteohjelman arviointi ja Horisontti 2020 -ohjelman seuranta osoittavat, että EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma on menestys ja tuo selvää lisäarvoa EU:lle(18); toteaa, että puiteohjelmaa ja tulevia ohjelmia on yhä mahdollista parantaa;

5.  katsoo, että sen menestyksen syitä ovat monialaisuus ja yhteistyöpuitteet sekä huippuosaamista ja vaikutusta koskevat vaatimukset;

6.  on tietoinen siitä, että puiteohjelmalla pyritään kannustamaan teollisuuden osallistumista teollisuuden tutkimus- ja kehittämismenojen lisäämiseksi(19); panee merkille, että teollisuuden, pk-yritykset mukaan lukien, osallistuminen on lisääntynyt merkittävästi seitsemänteen puiteohjelmaan nähden; muistuttaa kuitenkin, että keskimäärin teollisuus ei ole kasvattanut riittävästi osuuttaan tutkimus- ja kehittämismenoista siten kuin Barcelonassa kokoontuneen neuvoston päätelmissä sovittiin(20); pyytää komissiota arvioimaan teollisuuslähtöisille välineille, kuten yhteisille teknologia-aloitteille(21), annetun julkisen rahoituksen eurooppalaista lisäarvoa ja merkitystä yleisölle sekä kaikkien yhteisten aloitteiden johdonmukaisuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä(22);

7.  panee merkille, että ohjelman talousarvio, hallinto ja täytäntöönpano on jaettu yli 20:lle eri EU:n elimelle; epäilee tämän johtavan liiallisiin koordinointitoimiin, monimutkaiseen hallintoon ja päällekkäisyyteen; kehottaa komissiota pyrkimään tämän virtaviivaistamiseen ja yksinkertaistamiseen;

8.  panee merkille, että pilareissa 2 ja 3 keskitytään pääasiassa korkeampiin teknologisen valmiuden tasoihin (TRL-tasot), mikä saattaa rajoittaa sellaisten mullistavien innovaatioiden tulevaa käyttöönottoa, jotka ovat vielä valmisteilla alempien TRL‑tasojen tutkimushankkeissa; vaatii tasapainottamaan TRL-tasoja huolellisesti koko arvoketjun edistämiseksi; katsoo, että TRL-tasot voivat sulkea ulkopuolelle muut kuin teknologiset innovoinnin muodot, jotka on saatu aikaan perustutkimuksella tai soveltavalla tutkimuksella erityisesti yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä;

9.  kehottaa komissiota tarjoamaan tasapainoisen yhdistelmän pieniä, keskisuuria ja suuria hankkeita; panee merkille, että hankkeiden keskimääräinen talousarvio on kasvanut Horisontti 2020 -ohjelman myötä ja että suuremmat hankkeet ovat ehdotuksen valmistelun ja hankkeen hallinnoinnin kannalta työläämpiä, mikä suosii osallistujia, joilla on enemmän kokemusta puiteohjelmista, luo esteitä uusille tulokkaille ja keskittää rahoituksen rajalliselle määrälle laitoksia;

Talousarvio

10.  korostaa, että nykyinen huolestuttavan matala alle 14 prosentin hyväksymisaste(23) on kielteinen suuntaus verrattuna seitsemänteen puiteohjelmaan; painottaa, että ehdotusten liian suuren määrän vuoksi monet erittäin korkealaatuiset hankkeet jäävät ilman rahoitusta, ja pitää valitettavana, että Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) johtuvat leikkaukset ovat pahentaneet tätä ongelmaa; kehottaa komissiota välttämään Horisontti 2020 -ohjelman talousarvioon kohdistuvia lisäleikkauksia;

11.  painottaa unionin tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmien talousarviopaineita; pitää valitettavana EU:n talousarvioon liittyvän maksukriisin kielteistä vaikutusta ohjelman täytäntöönpanoon nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisinä vuosina; panee merkille muun muassa vuoden 2014 ehdotuspyyntöihin liittyneen keinotekoisen viiveen, jonka arvo oli miljardi euroa, sekä uusien ohjelmien ennakkorahoituksen huomattavan vähentämisen; painottaa tässä yhteydessä, että Horisontti 2020 -ohjelman resursseja etupainotettiin 2014–2015 monivuotisesta rahoituskehyksestä annetun asetuksen 15 artiklan mukaisesti; tähdentää, että nämä etupainotetut resurssit käytettiin kokonaisuudessaan, mikä on osoitus ohjelman vahvasta tuloksellisuudesta ja valmiudesta käyttää jopa enemmän varoja; tähdentää, että etupainottaminen ei muuta ohjelmien kokonaisrahoituspuitteita, joten monivuotisen rahoituskehyksen toisella puoliskolla käytettävissä on vähemmän määrärahoja; pyytää budjettivallan käyttäjiä ja komissiota varmistamaan maksumäärärahojen riittävän tason tulevina vuosina ja tekemään kaikkensa uuden maksukriisin estämiseksi nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeisinä vuosina;

12.  korostaa, että Horisontti 2020 -ohjelman on perustuttava ensisijaisesti avustuksiin ja se on suunnattava perustutkimuksen ja erityisesti tutkimusyhteistyön rahoittamiseen; korostaa, että tutkimus voi olla riskialtis investointi sijoittajille ja että tutkimuksen rahoittaminen avustuksilla on välttämättömyys; painottaa tässä yhteydessä, että joka tapauksessa monilla julkisilla elimillä ei ole lain mukaan oikeutta ottaa lainaa; pitää valitettavana joissakin tapauksissa havaittua suuntausta siirtyä avustuksista lainojen käyttöön; toteaa, että rahoitusvälineitä olisi oltava saatavilla korkean TRL-tason hankkeille, lähellä markkinoita osana InnovFin-rahoitusvälineitä ja puiteohjelman ulkopuolella (esim. EIP:n ja EIR:n järjestelmät);

13.  korostaa, että useat jäsenvaltiot eivät noudata kansallisia tutkimus- ja kehittämisinvestointeja koskevia sitoumuksiaan; korostaa, että kolmea prosenttia BKT:stä koskeva tavoite on saavutettava ja toivoo, että tätä tavoitetta voidaan nostaa EU:n suurimpien maailmanlaajuisten kilpailijoiden tasolle mahdollisimman pian; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan kansallisiin strategioihin kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi ja vaatii kohdentamaan osia rakennerahastoista tutkimus- ja kehittämistoimiin ja -ohjelmiin, erityisesti investointeihin valmiuksien vahvistamiseen, tutkimusinfrastruktuuriin ja palkkoihin, sekä tukemaan puiteohjelmaa koskevien ehdotusten laatimista ja hankkeiden hallinnointia koskevia toimia;

Arviointi

14.  vahvistaa, että ”huippuosaamisen” olisi pysyttävä olennaisen tärkeänä arviointikriteerinä kaikissa puiteohjelman kolmessa pilarissa, mutta panee merkille ”vaikutusta” sekä ”täytäntöönpanon laatua ja tehokkuutta” koskevat kriteerit, jotka voisivat auttaa osoittamaan hankkeen lisäarvon EU:lle; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan tapoja, joilla ”vaikutusta” sekä ”täytäntöönpanon laatua ja tehokkuutta” koskevien kriteerien perusteella voidaan ottaa huomioon seuraavat: aliedustettujen EU:n alueiden osallistumisen puuttuminen, aliedustettujen tieteenalojen mukaan ottaminen, kuten yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet, sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot) rahoitetun tutkimusinfrastruktuurin hyödyntäminen, sillä ne näyttävät olevan tärkeitä eurooppalaisen tutkimusalueen onnistuneelle toteuttamiselle sekä puiteohjelman ja ERI-rahastojen välisten synergioiden luomiselle;

15.  kehottaa parantamaan arvioijien tekemää arviointia ja laadunvarmistusta ja lisäämään niiden avoimuutta; painottaa, että osallistujille koko arviointiprosessin yhteydessä annettavaa palautetta on parannettava, ja vaatii ottamaan huomioon tuetta jääneiden hakijoiden valitukset siitä, että arviointiyhteenvedot eivät ole riittävän perusteellisia ja selkeitä sen osalta, mitä olisi tehtävä toisin onnistumisen takaamiseksi; kehottaa siksi komissiota julkaisemaan ehdotuspyyntöjen yhteydessä yksityiskohtaiset arviointikriteerit, toimittamaan osallistujille yksityiskohtaisemmat ja enemmän tietoa sisältävät arviointiyhteenvedot ja järjestämään ehdotuspyynnöt siten, ettei ehdotuksia esitetä liian suurta määrää, koska se vaikuttaa kielteisesti tutkijoiden motivaatioon ja ohjelman maineeseen;

16.  kehottaa komissiota laajentamaan ”vaikutuksen” määritelmää ottaen huomioon sekä taloudelliset että yhteiskunnalliset vaikutukset; korostaa, että perustutkimushankkeiden vaikutuksen arvioinnin olisi oltava edelleen joustavaa; pyytää komissiota säilyttämään tasapainon alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin suuntautuvien ehdotuspyyntöjen välillä ja analysoimaan, mikä arviointimenettely (yksi- vai kaksivaiheinen) on hyödyllisempi, jotta voidaan välttyä ehdotusten liian suurelta määrältä ja tehdä laadukasta tutkimusta;

17.  kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin täsmällisempi aihekohtainen painotus olisi järkevää kestävyyden kannalta;

18.  kehottaa komissiota asettamaan osallistujille tarkoitetun portaalin helpommin saataville ja laajentamaan kansallisten yhteyspisteiden verkostoa osoittamalla sille lisää varoja, jotta erityisesti mikroyrityksille ja pienille yrityksille voidaan taata tehokas tukipalvelu hankkeiden esittämis- ja arviointivaiheessa;

19.  katsoo, että Euroopan tutkimusneuvoston olisi osallistuttava useampiin yhteistyöhankkeisiin eri puolilla Eurooppaa ja erityisesti otettava mukaan alueita ja laitoksia, joiden valmiudet ovat vähäisiä, EU:n tutkimus- ja kehittämispolitiikan ja tietämyksen levittämiseksi kaikkialla EU:ssa;

Monialaiset kysymykset

20.  toteaa, että sidosryhmät suhtautuvat laajalti myönteisesti Horisontti 2020 -ohjelman rakenteeseen ja erityisesti yhteiskunnallisia haasteita koskevaan tarkastelutapaan; kehottaa komissiota jatkamaan yhteiskunnallisia haasteita koskevan tarkastelutavan edistämistä ja korostaa tutkimusyhteistyön merkitystä yliopistojen, tutkimusorganisaatioiden, teollisuuden (erityisesti pk-yritysten) ja muiden toimijoiden välillä; kehottaa komissiota harkitsemaan yhteiskunnallisten haasteiden relevanssin ja määrärahojen arvioimista nykyisen taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen tilanteen perusteella puiteohjelman täytäntöönpanon aikana ja tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa;

21.  panee merkille komission pyrkimykset virtaviivaistaa hallintoa ja vähentää pyynnön julkaisemisen ja avustuksen myöntämisen välistä aikaa; kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan byrokratian vähentämiseksi ja hallinnon yksinkertaistamiseksi; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ottaa käyttöön kiinteämääräiset maksut hallinnon ja tarkastuksen yksinkertaistamiseksi;

22.  kehottaa komissiota arvioimaan, onko Horisontti 2020 -ohjelmaa varten käyttöön otetulla yksinkertaistetulla rahoitusmallilla onnistuttu lisäämään teollisuuden osallistumista, kuten oli tarkoitus; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan rahoitusmallin tehokkuuden;

23.  kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin kansallisten tai erityisten kirjanpitojärjestelmien käytöllä osallistumissäännöissä määrättyjen järjestelmien sijaan voitaisiin yksinkertaistaa merkittävästi kirjanpitomenettelyä ja näin vähentää virhetasoa unionin rahoittamien hankkeiden tarkastuksen yhteydessä; kehottaa tässä yhteydessä tekemään tiiviimpää yhteistyötä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kanssa ja ottamaan käyttöön keskitetyn tarkastuksen;

24.  panee merkille, että rahastojen väliset synergiat ovat ratkaisevan tärkeitä investointien tehostamiseksi; korostaa, että älykkään erikoistumisen strategiat (RIS3) ovat tärkeä työkalu, jolla voidaan saada aikaan synergioita kansallisten ja alueellisten puitteiden luomiseksi tutkimus-, kehittämis- ja innovointi-investoinneille, ja että niitä olisi sellaisenaan edistettävä ja vahvistettava; pitää valitettavana, että synergioiden täysimittaiselle toimivuudelle on huomattavia esteitä(24); pyytää siksi ERI-rahastoihin ja puiteohjelmaan liittyviä tutkimus-, kehittämis- ja innovointihankkeita koskevien sääntöjen ja menettelyjen yhdenmukaistamista ja panee merkille, että huippuosaamismerkkiä (Seal of Excellence) koskevan järjestelmän tehokas käyttö on mahdollista ainoastaan, jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät; kehottaa komissiota kohdentamaan osan ERI-rahastoista RIS3-strategioiden ja Horisontti 2020 -ohjelman välisiin synergioihin; kehottaa komissiota tarkistamaan valtiontukisääntöjä ja sallimaan tutkimusta ja kehittämistä koskevien rakennerahastohankkeiden perustelemisen puiteohjelman menettelytapasääntöjen puitteissa ja samalla takaamaan niiden avoimuuden; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan täydentävyyden periaatteen asianmukaisen soveltamisen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että unionin rahastojen rahoitusosuuksilla ei pitäisi korvata jäsenvaltion kansallisia tai vastaavia menoja alueilla, joilla tätä periaatetta sovelletaan;

25.  toteaa, että eurooppalaisen tutkimusalueen onnistunut toteuttaminen edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden tutkimus-, kehittämis- ja innovointimahdollisuuksien hyödyntämistä kaikilta osin; panee merkille Horisontti 2020 -ohjelman osallistumisvajetta koskevan ongelman, johon on puututtava EU:n ja kansallisella tasolla sekä ERI-rahastojen avulla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan nykyisiä työkaluja tai ottamaan käyttöön uusia toimia tämän puutteen korjaamiseksi esimerkiksi kehittämällä verkostoitumistyökaluja tutkijoille; suhtautuu myönteisesti huippuosaamisen levittämistä ja osallistumisen laajentamista koskevaan toimintapolitiikkaan; kehottaa komissiota arvioimaan, onko kolmessa laajentamisvälineessä saavutettu niiden erityistavoitteet, joilla pyritään tarjoamaan asianmukainen talousarvio ja tasapainoinen kokoelma välineitä, joilla voidaan puuttua EU:ssa tutkimuksen ja innovoinnin alalla vallitseviin eroihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan selkeät säännöt, joilla mahdollistetaan huippuosaamismerkkiä koskevan järjestelmän täysimääräinen täytäntöönpano, ja tarkastelemaan rahoitukseen liittyviä synergioita; pyytää komissiota luomaan mekanismeja, joiden avulla ESIR-rahastosta rahoitettavia tutkimusinfrastruktuurihankkeita voidaan sisällyttää puiteohjelmaan; kehottaa tarkistamaan ”aliedustettujen” maiden ja alueiden määrittelyssä käytettäviä indikaattoreita ja tarkistamaan kyseisten maiden ja alueiden luettelon säännöllisesti puiteohjelman täytäntöönpanon aikana;

26.  toteaa, että Horisontti 2020 -ohjelman täytäntöönpanoa koskevien komission vuotuisten kertomusten 2014 ja 2015 mukaan EU15-maat saivat 88,6 prosenttia rahoituksesta, kun taas EU13-maat saivat vain 4,5 prosenttia, joka on jopa vähemmän kuin assosioituneille maille myönnetty rahoitus (6,4 prosenttia);

27.  suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin parantaa eurooppalaisen tutkimusalueen ja Euroopan korkeakoulutusalueen välisiä yhteyksiä, jotta voidaan edistää seuraavan tutkijasukupolven koulutustapoja; pitää tärkeänä sisällyttää STEM-aineet sekä tutkimus- ja yrittäjyystaidot jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiin varhaisessa vaiheessa, jotta nuoria voidaan kannustaa kehittämään kyseisiä taitoja, koska tutkimus ja kehittäminen olisi nähtävä rakenteellisena tekijänä eikä suhdanteista riippuvaisena tai väliaikaisena tekijänä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään nuorten tutkijoiden vakaita työsuhteita ja työn houkuttelevuutta nuorten tutkijoiden kannalta;

28.  pitää tärkeänä yhteistyön tiivistämistä teollisuuden sekä korkeakoulujen ja tiedelaitosten välillä, jotta voidaan edistää korkeakouluissa ja tiedekeskuksissa sellaisten rakenteiden luontia, joiden tavoitteena on luoda läheisiä yhteyksiä tuotantosektoriin;

29.  korostaa, että maailmanlaajuinen yhteistyö on tärkeä keino vahvistaa eurooppalaista tutkimusta; vahvistaa, että kansainvälinen osallistuminen väheni seitsemännen puiteohjelman viidestä prosentista 2,8 prosenttiin Horisontti 2020 -ohjelmassa; muistuttaa, että puiteohjelmalla olisi myötävaikutettava sen varmistamiseen, että EU pysyy keskeisenä maailmanlaajuisena toimijana, ja korostaa samalla tiedediplomatian merkitystä; kehottaa komissiota tarkistamaan kansainvälisen yhteistyön ehdot puiteohjelmassa ja laatimaan konkreettisia ja välittömiä toimia ja pitkän aikavälin strategisen näkemyksen ja rakenteen tukemaan tätä tavoitetta; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti BONUS- ja PRIMA-aloitteiden kaltaisiin aloitteisiin;

30.  korostaa, että yhdeksännessä puiteohjelmassa on vahvistettava kansainvälistä yhteistyötä ja levitettävä tiedediplomatiaa;

31.  muistuttaa, että yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden mukaan ottaminen tarkoittaa yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tutkimuksen tekemistä tieteidenvälisissä hankkeissa eikä jälkeenpäin tehtävää lisäystä muuten teknologisiin hankkeisiin ja että EU:n pakottavimmat ongelmat edellyttävät metodologista tutkimusta, jossa keskitytään käsitteellisemmin yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin; panee merkille, että yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet ovat aliedustettuja nykyisessä puiteohjelmassa; kehottaa komissiota vahvistamaan yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistisen tieteiden tutkijoiden mahdollisuuksia osallistua puiteohjelman tieteidenvälisiin hankkeisiin ja kohdentamaan riittävästi rahoitusta yhteiskuntatieteellisiin ja humanistisiin aiheisiin;

32.  korostaa tutkimuksen ja innovoinnin tasapainoa Horisontti 2020 -ohjelmassa ja vaatii samaa tarkastelutapaa uuteen puiteohjelmaan; suhtautuu myönteisesti Euroopan innovaationeuvoston luomiseen(25) mutta korostaa, että se ei saisi johtaa uudelleen tutkimuksen erottamiseen innovoinnista eikä rahoituksen hajanaisuuden lisääntymiseen; korostaa, että Horisontti 2020 -ohjelmassa ei keskitytä tarpeeksi ”kuolemanlaaksoon”, joka muodostaa suurimman esteen prototyyppien siirtämiselle tuotantoon;

33.  kehottaa komissiota selkeyttämään Euroopan innovaationeuvoston tavoitteita, välineitä ja toimintaa ja korostaa, että Euroopan innovaationeuvoston pilottitulokset on arvioitava; kehottaa komissiota ehdottamaan tasapainoista välineiden yhdistelmää Euroopan innovaationeuvoston vastuualueeksi; korostaa, että Euroopan innovaationeuvosto ei saisi missään tapauksessa korvata pilaria 2 ja että pilari 2 ei saisi muuttua erilliseksi tukivälineeksi vaan sen olisi jatkossakin keskityttävä tutkimusyhteistyöhön; korostaa, että pk-yrityksiä koskeva väline ja nopeutetun innovoinnin väline on säilytettävä ja niitä on vahvistettava; kehottaa komissiota luomaan mekanismeja, joilla sisällytetään pk-yritykset yhdeksännen puiteohjelman laajempiin tieteidenvälisiin hankkeisiin, jotta voidaan hyödyntää niiden kaikkia mahdollisuuksia; kehottaa komissiota säilyttämään osaamis- ja innovaatioyhteisöt nykyisessä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin rakenteessa korostaen avoimuuden ja sidosryhmien laajan osallistumisen merkitystä ja analysoimaan, miten osaamis- ja innovaatioyhteisöt sekä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti voivat toimia vuorovaikutuksessa Euroopan innovaationeuvoston kanssa; pyytää komissiota laatimaan kehyksen yksityisille riskipääomainvestoinneille yhteistyössä Euroopan innovaationeuvoston kanssa, jotta voidaan rohkaista riskipääomainvestointeja Euroopassa;

34.  suhtautuu myönteisesti aloitteisiin, joilla tuodaan yksityinen ja julkinen sektori yhteen vauhdittamaan tutkimusta ja innovointia; korostaa, että EU:n on otettava vahvempi johtoasema julkisen tutkimuksen tarpeiden asettamisessa etusijalle ja Horisontti 2020 ‑ohjelman investointien julkisen tuoton osalta on varmistettava riittävää avoimuus, jäljitettävyys ja oikeudenmukainen taso, kun on kyse lopputuotteiden kohtuuhintaisuudesta, saatavuudesta ja soveltuvuudesta erityisesti joillakin herkillä aloilla, kuten terveydenhuollossa, ja samalla on turvattava yleinen etu ja oikeudenmukainen yhteiskunnallinen vaikutus; kehottaa komissiota tarkastelemaan edelleen mekanismeja erityisesti kaikkien puiteohjelman avustuksilla rahoitettujen hankkeiden pitkän aikavälin hyödyntämiseksi siten, että yhdistetään julkisen tuoton oikeudenmukainen taso ja kannustimet teollisuuden osallistumiseen;

35.  suhtautuu myönteisesti siihen, että vapaa pääsy on nyt Horisontti 2020 -ohjelman yleinen periaate; korostaa, että Horisontti 2020 -hankkeisiin liittyvien julkaisujen huomattava määrä joulukuuhun 2016 asti(26) osoittaa, että tietojen ja tietämyksen jakamisen tehostamista koskevia uusia toimintamalleja tarvitaan, jotta voidaan asettaa saataville mahdollisimman paljon tutkimustuloksia ja tieteellistä tietoa; kehottaa komissiota tarkistamaan joustokriteeriä, joka voisi muodostua esteeksi tälle tavoitteelle, ja lisäämään tietämystä ja tehostamaan kehittämistä;

36.  suhtautuu myönteisesti avointa tutkimustietoa koskevaan pilottihankkeeseen ensimmäisenä vaiheena avoimen tieteen pilvipalvelujen toteuttamisessa; pitää tärkeänä sähköisten infrastruktuurien ja supertietokoneiden merkitystä ja mahdollisuuksia ja pitää välttämättömänä julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja kansantajuisen tieteen merkitystä sen varmistamisessa, että yhteiskunnalla on aktiivisempi asema ongelmien määrittämisessä ja käsittelyssä sekä ratkaisun aikaansaamisessa yhdessä; kehottaa komissiota ja julkista ja yksityistä tutkimusyhteisöä tutkimaan uusia malleja, joilla yksityiset pilvipalvelu- ja verkostoitumisresurssit ja julkiset sähköiset infrastruktuurit voidaan yhdistää, ja kansalaislähtöisten ohjelmien käynnistämistä tieteessä ja innovoinnissa;

37.  on tyytyväinen komission vastikään käyttöön ottamiin innovaatiokeskuksiin, joilla vahvistetaan edelleen Euroopan innovaatioympäristöä tukemalla yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, liiketoimintamallien ja tuotantoprosessien kehittämisessä;

38.  kannustaa kansallisia yhteyspisteitä osallistumaan enemmän sellaisten hankkeiden edistämiseen, joille on myönnetty huippuosaamismerkki, ja avustamaan muiden julkisten tai yksityisten joko kansallisten tai kansainvälisten rahoituslähteiden etsimisessä kyseisiä hankkeita varten vahvistamalla tämän alan yhteistyötä kansallisten yhteyspisteiden verkostossa;

Yhdeksättä puiteohjelmaa koskevat suositukset

39.  katsoo, että EU:lla on mahdollisuudet tulla maailman johtavaksi maailmanlaajuiseksi tutkimus- ja tiedekeskukseksi; katsoo lisäksi, että kasvun, työpaikkojen ja innovoinnin edistämiseksi tätä varten yhdeksännestä puiteohjelmasta on tultava EU:n ensisijainen painopiste;

40.  suhtautuu myönteisesti Horisontti 2020 -ohjelman menestykseen ja vipukertoimeen 1:11; kehottaa komissiota lisäämään yhdeksännen puiteohjelman määrärahoja 120 miljardiin euroon; katsoo, että määrärahojen lisäämisen lisäksi tarvitaan kehystä, joka sisältää innovoinnin, ja kehottaa siksi komissiota selkeyttämään innovaation käsitettä ja sen eri tyyppejä;

41.  panee merkille, että EU:lla on vastassaan monia huomattavia ja muuttuvia haasteita, ja kehottaa komissiota yhdessä Euroopan parlamentin kanssa tarjoamaan pilarissa 3 tasapainoisen ja joustavan kokoelman välineitä, joilla vastataan esiin tulevien ongelmien muuttuvaan luonteeseen; korostaa, että pilarin 3 erityisiä haasteita varten on tarjottava riittävät määrärahat ja kyseisten haasteiden relevanssia on tarkistettava säännöllisesti;

42.  kehottaa komissiota säilyttämään tasapainon perustutkimuksen ja innovoinnin välillä yhdeksännessä puiteohjelmassa; huomauttaa, että tutkimusyhteistyötä on lujitettava; korostaa, että on tärkeää ottaa pk-yritykset paremmin mukaan yhteistyöhankkeisiin ja innovointiin;

43.  kannustaa komissiota tehostamaan synergioita yhdeksännen puiteohjelman ja muiden tutkimukseen ja innovointiin tarkoitettujen EU:n rahastojen välillä ja laatimaan näitä rahastoja varten yhdenmukaistettuja välineitä ja yhtenäisiä sääntöjä sekä unionin että kansallisella tasolla ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa komissiota ottamaan edelleenkin huomioon tulevissa puiteohjelmissa standardoinnin tärkeän aseman innovoinnissa;

44.  huomauttaa, että yhdeksännessä puiteohjelmassa olisi puututtava Horisontti 2020 ‑ohjelmassa havaittuun liian suuresta ehdotusten määrästä johtuvaan ja matalia onnistumisasteita koskevaan mahdolliseen ongelmaan; kehottaa harkitsemaan kaksivaiheisen arviointimenettelyn uudelleenkäyttöönottoa siten, että ensimmäinen vaihe on yhtenäinen ja toinen vaihe valituille hakijoille omistettu erityinen vaihe; kehottaa komissiota varmistamaan riittävän kattavat arviointiyhteenvedot, joissa esitetään, miten ehdotusta voitaisiin parantaa;

45.  korostaa, että eurooppalaisen lisäarvon on edelleen oltava tutkimuksen puiteohjelman kiistaton ydinosa;

46.  kehottaa komissiota erottamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä puolustusalan tutkimuksen siviilitutkimuksesta tarjoamalla kaksi eri ohjelmaa, joilla on kaksi erillistä talousarviota, jotka eivät vaikuta yhdeksännen puiteohjelman siviilitutkimuksen talousarviotavoitteisiin; kehottaa siksi komissiota esittämään parlamentille mahdolliset tavat, joilla tulevaa puolustusalan tutkimusohjelmaa voidaan rahoittaa perussopimusten mukaisesti, ja erillisen talousarvion, jossa on uusia varoja ja erityissääntöjä; korostaa parlamentaarisen valvonnan merkitystä tässä suhteessa;

47.  katsoo, että tulevien ja kehittyvien teknologioiden ohjelmalla on hyvät tulevaisuutta koskevat mahdollisuudet ja että se on hyvä työkalu innovatiivisten ajatusten ja taitotiedon levittämiseen kansallisesti ja alueellisesti;

48.  korostaa, että Pariisin sopimuksen ja EU:n ilmastotavoitteiden puitteissa on asetettava etusijalle ilmastonmuutoksen tutkimisen ja ilmastotietojen keräämistä koskevan infrastruktuurin rahoitus erityisesti siksi, että Yhdysvallat harkitsee huomattavia talousarvioleikkauksia ympäristötutkimuslaitoksiinsa;

49.  korostaa, että tutkimuksen ja innovoinnin yhdeksännellä puiteohjelmalla olisi lujitettava EU:n yhteiskunnallista kehitystä ja kilpailukykyä luomalla kasvua ja työpaikkoja ja saamalla aikaan uutta tietämystä ja innovaatioita, jotta voidaan puuttua EU:n kohtaamiin ratkaiseviin haasteisiin ja edetä edelleen kestävän eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämisessä; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti puiteohjelman nykyiseen pilarirakenteeseen ja kehottaa komissiota säilyttämään tämän rakenteen jatkuvuuden ja ennakoitavuuden vuoksi; pyytää komissiota siksi jatkamaan työtä ohjelman johdonmukaisuuden, yksinkertaistamisen, avoimuuden ja selkeyden puolesta sekä arviointiprosessin parantamiseksi, hajanaisuuden ja päällekkäisyyden vähentämiseksi ja tarpeettomien hallinnollisten rasitusten välttämiseksi;

50.  toteaa, että hallinnolliset tehtävät ja tutkimus kumoavat suurelta osin toinen toisensa; korostaa siksi, että raportointivelvoitteet on pidettävä mahdollisimman pieninä, jotta voidaan välttää innovointia haittaavaa byrokratiaa ja varmistaa yhdeksännen puiteohjelman rahoituksen tehokas käyttö ja taata samalla tutkimuksen riippumattomuus; kannustaa komissiota tehostamaan tätä varten yksinkertaistamistoimiaan;

51.  toteaa, että komissio viittaa yhä useammin tuotokseen perustuvaan tukeen; kehottaa komissiota määrittelemään ”tuotoksen” täsmällisemmin;

52.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään synergioita puiteohjelman ja muiden rahastojen välillä ja puuttumaan joidenkin jäsenvaltioiden lähentymisalueilla esiintyviin tutkimuspuutteisiin täydentävyyden periaatteen mukaisesti; pitää valitettavana, että rakenne- ja investointirahastojen varat voivat aiheuttaa kansallisten tutkimus- ja kehittämismenojen vähenemistä alueilla, joilla kyseisiä rahastoja sovelletaan, ja korostaa, että niillä on täydennettävä kansallisia julkisia menoja; kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tutkimuksen ja innovoinnin julkista rahoitusta pidetään pikemminkin investointina tulevaisuuteen kuin menona;

53.  toteaa, että rakennerahastoista voidaan tehdä tehokkaita investointeja tutkimukseen ja innovointiin vain, jos jäsenvaltioissa on luotu tälle kunnollinen perusta; kehottaa siksi vahvistamaan rakenneuudistuksia koskevien maakohtaisten suositusten ja tutkimukseen ja innovointiin suunnattavien investointien välistä yhteyttä;

54.  korostaa, että tarvitaan uusia korkeamman huippuosaamisen keskuksia ja alueita ja että eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämistä on jatkettava; korostaa tarvetta lisätä puiteohjelman, ERI-rahastojen ja ESIR-rahaston välisiä synergioita tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla voidaan aivovuodon estämiseksi poistaa itäisissä ja eteläisissä maissa esiintyviä esteitä, kuten matalampia palkkoja; kehottaa asettamaan etusijalle hankkeen huippuosaamisen johtavien eliittilaitosten huippuosaamisen sijasta;

55.  katsoo, että on otettava käyttöön voimakkaampia kannustimia ERI-rahastoista myönnettävien varojen ohjaamiseksi tutkimukseen ja innovointiin suunnattaviin investointeihin, mikäli ne perustuvat maakohtaisiin suosituksiin tai jos todetaan heikkouksia; toteaa, että tutkimus- ja innovointi-investointeihin tarkoitetut ERI-rahastot asettavat käyttöön 65 miljardia euroa kaudella 2014–2020; ehdottaa siksi, että jäsenvaltioissa käyttöön otettu ERI-suoritusvaraus käytetään siten, että merkittävä osa rakennerahastoilta saaduista varoista investoidaan tutkimukseen ja innovointiin;

56.  pitää myönteisenä huippuosaamismerkin periaatetta ja mahdollisuuksia, koska se muodostaa laatumerkinnän ERI-rahastojen ja Horisontti 2020 -ohjelman välisistä synergioista, mutta toteaa, että jäsenvaltioiden rahoituksen puutteen vuoksi sitä hyödynnetään käytännössä riittämättömästi; uskoo, että hankkeita, joita on esitetty rahoitettavaksi Horisontti 2020 -ohjelmasta ja jotka ovat läpäisseet ankaran valinta- ja hyväksymismenettelyn positiivisin tuloksin mutta joita ei ole voitu rahoittaa budjettirajoitusten vuoksi, olisi rahoitettava ERI-rahastojen varoista, jos niitä on käytettävissä tähän tarkoitukseen; toteaa, että samanlainen mekanismi olisi määriteltävä myös tutkimusyhteistyöhankkeita varten;

57.  kehottaa komissiota tarjoamaan yhdeksännessä puiteohjelmassa nuorille tutkijoille lisätukea, kuten yleiseurooppalaiset verkostoitumistyökalut, ja lujittamaan rahoitusjärjestelmiä uran alkuvaiheessa oleville tutkijoille, joilla on alle kahden vuoden kokemus tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen;

58.  panee merkille, että Marie Skłodowska-Curie -toimet ovat tutkijoiden piirissä laajasti tunnettu rahoitusmuoto, joka edistää tutkijoiden liikkuvuutta ja nuorten tutkijoiden kehittymistä; katsoo, että jatkuvuuden vuoksi Marie Skłodowska-Curie -toimien rahoittamista olisi suotavaa jatkaa yhdeksännessä puiteohjelmassa;

59.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan edelleen tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin kohdistettavia yksityisiä investointeja, joiden on täydennettävä julkisia investointeja niiden korvaamisen sijasta; muistuttaa, että tutkimukseen ja kehittämiseen osoitettavasta BKT:n kolmen prosentin tavoitteesta kahden kolmasosan olisi tultava yksityiseltä sektorilta(27); arvostaa teollisuuden tähän mennessä toteuttamia toimia ja kehottaa tutkimus- ja kehittämismenojen yleisesti niukkojen resurssien vuoksi yksityistä sektoria osallistumaan enemmän tutkimus- ja kehittämismenoihin sekä avoimeen pääsyyn ja avoimeen tieteeseen; kehottaa komissiota määrittämään suurteollisuuden osallistumisasteen (olipa kyse lainojen tai avustusten avulla tai omalla kustannuksella tapahtuvasta osallistumisesta) riippuen hankkeen eurooppalaisen lisäarvon laajuudesta ja sen mahdollisuudesta toimia liikkeelle panevana voimana pk-yrityksille samalla kun otetaan huomioon kunkin sektorin ominaispiirteet ja tarpeet; pyytää komissiota seuraamaan luontoissuorituksia sen varmistamiseksi, että investoinnit ovat todellisia ja uusia;

60.  kehottaa komissiota parantamaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä koskevien sääntöjen avoimuutta ja selkeyttä yhdeksännen puiteohjelman hankkeissa arvioinnista saatavien tulosten ja suositusten perusteella; pyytää komissiota tarkistamaan ja arvioimaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien nykyiset välineet;

61.  korostaa, että yritysten osallistumista on tuettava edelleen pk-yrityksiä koskevasta välineestä riippumatta, sillä yrityksillä on monella alalla tarvittavaa asiantuntemusta ja niiden taloudellinen panos on merkittävä;

62.  pitää valitettavana, että Horisontti 2020 -ohjelman keskittymisestä sukupuolten tasa-arvoon on saatu kirjavia tuloksia, koska ainoa saavutettu tavoite on naisten osuus neuvoa-antavissa ryhmissä, kun taas naisten osuus hankkeiden arviointipaneeleissa ja hankekoordinaattoreina ja sukupuoliulottuvuus tutkimus- ja innovointisisällössä ovat edelleen tavoitetasojen alapuolella; korostaa, että osallistumista ja sukupuolinäkökulman huomioon ottamista on parannettava yhdeksännessä puiteohjelmassa ja Horisontti 2020 -asetuksessa asetetut tavoitetasot on saavutettava, ja kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen esteistä tai vaikeuksista, jotka voivat aiheuttaa naisten aliedustusta ohjelmassa; kannustaa jäsenvaltioita luomaan eurooppalaisen tutkimusalueen tavoitteiden mukaisesti sukupuolinäkökulman huomioon ottamista edistävän oikeudellisen ja poliittisen ympäristön ja tarjoamaan kannustimia muutokseen; suhtautuu myönteisesti sukupuolten tasa-arvoa Horisontti 2020 ‑ohjelmassa koskevaan komission oppaaseen(28); muistuttaa, että tämän oppaan mukaan sukupuolijakauman tasapainottaminen on yksi arviointiperusteista ja sen perusteella etusijalle asetetaan kynnysarvon ylittäneet samat pisteet saaneet ehdotukset;

63.  panee merkille, että seuraavassa puiteohjelmassa on otettava huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta ja sen vaikutukset; panee merkille, että tutkimus ja innovointi hyötyvät selkeistä ja vakaista pitkäaikaisista puitteista ja että Yhdistyneellä kuningaskunnalla on johtava asema tieteen alalla; ilmaisee toiveen, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n väliset verkostot voidaan säilyttää ja yhteistyötä jatkaa tutkimuksen alalla ja että tietyin edellytyksin vakaita ja tyydyttäviä ratkaisuja voidaan löytää nopeasti, jotta varmistetaan että EU ei menetä Horisontti 2020 -ohjelmasta ja yhdeksännestä puiteohjelmasta saatuja tieteellisiä tuloksia;

o
o   o

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 948. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 81. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 965. (5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 174. (6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 892. (7) EUVL L 169, 7.6.2014, s. 54–178. (8) EUVL L 177, 17.6.2014, s. 9. (9) EUVL L 192, 1.7.2014, s. 1. (10) EUVL L 169, 7.6.2014, s. 1–53. (11) http://ec.europa.eu/research/evaluations/pdf/hlg_issue_papers.pdf (12) EUVL C 34, 2.2.2017, s. 24. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0052. (14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0075. (15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0311. (16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0320. (17) Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun helmikuussa 2017 julkaisema tutkimus ”Horizon 2020, the EU framework programme for research and innovation – European Implementation Assessment”. (18) Siinä on saatu yli 130 000 ehdotusta, allekirjoitettu 9 000 avustusta, osallistujia on ollut 50 000 ja EU:n rahoitusta on annettu 15,9 miljardia euroa. (19) Tutkimukseen ja kehittämiseen osoitettavasta BKT:n kolmesta prosentista kahden kolmasosan olisi tultava teollisuudelta. Katso Eurostat private R&D expenditure: http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=tsc00031&plugin=1 (20) http://ec.europa.eu/invest-in-research/pdf/download_en/barcelona_european_council.pdf (21) Seitsemän yhteisen teknologia-aloitteen osuus on yhteensä yli seitsemän miljardia euroa Horisontti 2020 ‑määrärahoista eli noin kymmenen prosenttia koko Horisontti 2020 -ohjelman talousarviosta ja yli 13 prosenttia Horisontti 2020 -ohjelman tarjouspyyntöihin tosiasiallisesti saatavilla olevasta rahoituksesta (noin kahdeksan miljardia euroa vuodessa seitsemän vuoden ajan). (22) Katso 29. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät. (23) Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun helmikuussa 2017 julkaisema tutkimus ”Horizon 2020, the EU framework programme for research and innovation – European Implementation Assessment”. (24) Suuri tutkimusinfrastruktuuri sopii EAKR:n soveltamisalaan ja tavoitteisiin, mutta kansallisesti osoitettuja EAKR:n varoja ei voida käyttää sen yhteisrahoitukseen. Uusiin tutkimusinfrastruktuureihin liittyvät rakennuskustannukset ovat tukikelpoisia EAKR:n nojalla, mutta toiminta- ja henkilöstökustannukset eivät ole. (25) Komission tiedonanto ”Euroopan seuraavat kärkiyritykset: start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite” (COM(2016)0733). (26) OpenAIRE-raportti: Horisontti 2020 -ohjelmassa 2 017 yhteensä 10 684 hankkeesta (19 prosenttia) on päättynyt ja 8 667 on käynnissä. OpenAIRE on määrittänyt 6 133 julkaisua, jotka liittyvät Horisontti 2020 ‑ohjelman 1 375 hankkeeseen. (27) Katso 29. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät. (28) Katso Horizon 2020 Programme Guidance on Gender Equality in Horizon 2020.http://eige.europa.eu/sites/default/files/h2020-hi-guide-gender_en.pdf

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 EU:n koheesiopolitiikan rakentamisesta vuoden 2020 jälkeen (2016/2326(INI))

P8_TA(2017)0254 A8-0202/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) ja erityisesti sen 3 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) ja erityisesti sen 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä ”yhteisiä säännöksiä koskeva asetus”),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(6),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(7),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(8),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon: ”Vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus: tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio” (COM(2016)0603),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Investoinnit työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi”(9),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet(10),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan täytäntöönpanon vauhdittamisesta(11),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Tonavan aluetta koskevasta EU:n strategiasta(12), 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin Itämeri-strategiasta ja makroalueiden roolista tulevaisuuden koheesiopolitiikassa (13), 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta(14) ja 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta(15),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovointiin liittyvistä synergiavaikutuksista: Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 ja muut eurooppalaiset innovaatiorahastot sekä EU:n ohjelmat(16),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet(17)”,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020”(18),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(19),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen urbaanista ulottuvuudesta(20),

–  ottaa huomioon syrjäisimmistä alueista annetut komission tiedonannot ja Euroopan parlamentin päätöslauselmat, erityisesti 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan tehtävistä Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla Eurooppa 2020 - strategian yhteydessä(21) sekä 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman syrjäisimpien alueiden potentiaalin optimoinnista luomalla synergioita EU:n rakennerahastojen ja EU:n muiden ohjelmien välille(22),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista(23),

–  ottaa huomioon yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) edunsaajien osalta seuraavan korkean tason työryhmän päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2017 hyväksytyt neuvoston päätelmät Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 31/2016: ”Vähintään joka viides euro EU:n talousarviosta ilmastotoimiin: kunnianhimoisia toimia on käynnissä, mutta niiden riittävyys on erittäin epävarmaa”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antaman päätöksen(24) SEUT-sopimuksen 349 artiklan tulkinnasta,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2016: EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saadut kokemukset,

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2016 annetun komission kertomuksen ”Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI) ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) – Koordinoinnin, synergioiden ja täydentävyyden varmistaminen”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0202/2017),

A.  toteaa, että unionin koheesiopolitiikka juontaa juurensa SEU- ja SEUT-sopimuksista ja ilmentää unionin pääperiaatteisiin kuuluvaa yhteisvastuullisuutta, kun se vähentää perussopimukseen perustuvan tavoitteensa mukaisesti alueellisia eroja ja edistää unionin kaikkien alueiden taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

B.  toteaa, että EU:n toiminta ”lähentymisvälineenä” on juuttunut vuodesta 2008 lähtien paikoilleen, mikä on lisännyt olemassa olevia eroja jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä ja pahentanut sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta koko EU:ssa; muistuttaa, että Euroopan tason koheesiopolitiikka on erittäin tehokasta erityisesti alueellisen yhteistyön tukemisen eri muodoissa ja se on sen vuoksi taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen ulottuvuutensa osalta yhä välttämättömän tärkeä politiikan ala, joka yhdistää yksittäisen alueen erityistarpeet EU:n ensisijaisiin tavoitteisiin ja tuottaa konkreettisia tuloksia paikan päällä kaikille kansalaisille;

C.  toteaa, että koheesiopolitiikka on edelleen tärkein ja hyvin onnistunut ja arvostettu koko unionissa sovellettava investointi- ja kehityspolitiikka pysyvien työpaikkojen luomiseksi sekä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi vuoden 2020 jälkeen, etenkin kun otetaan huomioon julkisten ja yksityisten investointien jyrkkä väheneminen useissa jäsenvaltioissa sekä globalisaation seuraukset; muistuttaa, että koheesiopolitiikalla on ollut ratkaiseva asema ja se on osoittanut merkittävää reaktiokykyä makrotaloudellisissa rajoituksissa;

D.  toteaa, että koheesiopolitiikan viimeisin, vuonna 2013 toteutettu uudistus oli laaja ja konkreettinen, kun politiikassa siirryttiin painottamaan sekä tulospainotteista lähestymistapaa, temaattista keskittämistä, vaikuttavuutta ja tehokkuutta että periaatteita, joihin sisältyvät kumppanuus, monitasoinen hallinto, älykäs erikoistuminen ja paikkakohtaiset lähestymistavat;

E.  toteaa, että uudistettu koheesiopolitiikka johti painotuksen siirtymiseen asteittain merkittävistä infrastruktuurihankkeista kohti osaamistalouden ja innovoinnin edistämistä;

F.  toteaa, että näitä periaatteita olisi noudatettava edelleen ja ne olisi vakiinnutettava vuoden 2020 jälkeen, jotta voidaan varmistaa politiikan täytäntöönpanon jatkuvuus, näkyvyys, oikeusvarmuus, saatavuus ja avoimuus;

G.  toteaa, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan menestyksen varmistamiseksi on olennaista vähentää sen edunsaajien ja hallintoviranomaisten hallinnollista rasitetta oikean tasapainon aikaansaamiseksi politiikan tulossuuntautuneisuuden sekä tarkastusten ja valvonnan määrän välillä, jotta voidaan lisätä suhteellisuutta, ottaa käyttöön ohjelmien eriytetty täytäntöönpano ja yksinkertaistaa sääntöjä ja menettelyjä, koska ne mielletään nykyisin usein liian monimutkaisiksi;

H.  toteaa näiden osatekijöiden, yhdessä yhdennetyn poliittisen lähestymistavan ja kumppanuusperiaatteen kanssa, kuvaavan koheesiopolitiikasta saatavaa lisäarvoa;

I.  katsoo, että unionin talousarvion ja kansallisten talousarvioiden rajoitteet tai brexitin seuraukset eivät saa heikentää unionin koheesiopolitiikkaa; kehottaa tässä yhteydessä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvottelijoita pohtimaan etuja ja haittoja, joita syntyy siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu edelleen Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmiin;

J.  toteaa, että koheesiopolitiikalla käsitellään jo nyt mitä erilaisimpia sen tavoitteisiin liittyviä ja perussopimuksissa vahvistettuja haasteita eikä voida odottaa, että sen avulla kyetään selviämään kaikista mahdollisista unionin uusista haasteista vuoden 2020 jälkeen, jos talousarvio pysyy samana tai jos sitä peräti leikataan, vaikka vaikutus voi olla suurempi, jos jäsenvaltioille, alueille ja kaupungeille sallitaan enemmän joustovaraa uusiin poliittisiin haasteisiin vastaamiseksi;

Unionin koheesiopolitiikan lisäarvo

1.  vastustaa voimakkaasti kaikkia valkoisessa kirjassa Euroopan tulevaisuudesta esitettyjä EU27:ää vuoteen 2025 mennessä koskevia skenaarioita, jotka heikentäisivät EU:n pyrkimyksiä koheesiopolitiikan osalta; kehottaa komissiota pikemminkin esittämään kattavan lainsäädäntöehdotuksen vahvasta ja vaikuttavasta vuoden 2020 jälkeisestä koheesiopolitiikasta;

2.  painottaa, että kasvua sekä alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ei saada aikaan muutoin kuin hyvällä hallintotavalla, yhteistyöllä, kaikkien asianosaisten sidosryhmien keskinäisellä luottamuksella ja ottamalla tehokkaasti mukaan kumppanit kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, kuten kumppanuusperiaatteeseen (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artikla) on kirjattu; toteaa jälleen kerran, että unionin koheesiopolitiikan yhteisen hallinnoinnin järjestely antaa unionille ainutlaatuisen välineen käsitellä suoraan kansalaisten huolenaiheita sisäisten ja ulkoisten haasteiden yhteydessä; katsoo, että yhteinen hallinnointi, joka perustuu kumppanuusperiaatteeseen, monitasoiseen hallinnointiin ja hallinnon eri tasojen koordinointiin, on erittäin tärkeää, jos halutaan varmistaa kaikkien asianosaisten sidosryhmien parempi osallisuus ja vastuullisuus politiikan täytäntöönpanossa;

3.  painottaa koheesiopolitiikan käynnistysvaikutuksia ja sen hallinnoille, edunsaajille ja sidosryhmille tarjoamia oppimismahdollisuuksia; korostaa koheesiopolitiikan moni- ja laaja-alaista lähestymistapaa älykkäänä, kestävänä ja osallistavana politiikkana, joka tarjoaa puitteet kansallisten ja alueellisten toimijoiden liikkeelle saamiselle ja koordinoinnille sekä näiden välittömälle osallistamiselle yhteistyöhön EU:n ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisrahoitusta saavissa hankkeissa; vaatii tässä yhteydessä parempaa koordinointia ja yhteistyötä komission koheesiopolitiikasta vastaavan pääosaston ja muiden pääosastojen sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa;

4.  pitää valitettavana useiden toimenpideohjelmien viivästynyttä hyväksyntää ja hallintoviranomaisten viivästynyttä nimeämistä joissakin jäsenvaltioissa meneillään olevalla ohjelmakaudella; pitää myönteisenä vuonna 2016 havaittuja ensimmäisiä merkkejä siitä, että toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa nopeutettiin; kehottaa komissiota jatkamaan parempaa täytäntöönpanoa käsittelevän työryhmän työtä täytäntöönpanon tukemiseksi ja viivästysten syiden selvittämiseksi ja ehdottamaan käytännön keinoja ja toimenpiteitä, jotta tällaiset ongelmat voidaan välttää seuraavan ohjelmakauden alussa; kannustaa painokkaasti kaikkia asianosaisia toimijoita jatkamaan edelleen täytäntöönpanon parantamista ja nopeuttamista aiheuttamatta pullonkaulojen syntymistä;

5.  panee merkille rahoitussuunnittelu- ja täytäntöönpanojärjestelmän puutteet, jotka johtivat maksamattomien laskujen kertymiseen ja ennenäkemättömään maksamattomaan määrään, joka siirtyi edellisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä nykyiseen; vaatii komissiolta rakenteellista ratkaisua tällaisten ongelmien selvittämiseksi ennen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen päättymistä ja sen estämiseksi, että tällainen leviäisi seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen; korostaa, että maksumäärärahojen tason on vastattava aikaisempia sitoumuksia etenkin jakson loppua kohden, kun jäsenvaltioiden maksupyyntöjen määrä yleensä lisääntyy huomattavasti;

6.  ottaa huomioon, että kumppanuusperiaate on johtanut eräissä jäsenvaltioissa tiiviimpään yhteistyöhön alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, ja toteaa, että parannuksia voidaan jatkaa, jotta voidaan varmistaa kaikkien sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan, todellinen osallistuminen jo varhaisessa vaiheessa vastuun ja näkyvyyden kasvattamiseksi koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa lisäämättä hallinnollista rasitetta tai aiheuttamatta viivästyksiä; painottaa, että sidosryhmien osallistumisen olisi jatkuttava monitasoisen hallinnon lähestymistavan mukaisesti; katsoo, että kumppanuusperiaatetta ja käytännesääntöjä olisi vahvistettava edelleen tulevaisuudessa esimerkiksi ottamalla käyttöön kumppanien osallistumiselle selkeät vähimmäisvaatimukset;

7.  tähdentää, että vaikka koheesiopolitikalla on lievitetty EU:ssa hiljattain koetun talous- ja rahoituskriisin ja säästötoimenpiteiden vaikutuksia, alueellisia eroja ja kilpailukykyeroja on edelleen paljon ja sosiaalinen eriarvoisuus on suurta; kehottaa tehostamaan toimia näiden erojen kaventamiseksi ja uusien erojen kehittymisen ehkäisemiseksi kaikilla alueilla, samalla kun jatketaan ja vahvistetaan alueille annettavaa tukea, millä edistetään sitoutumista politiikkaan kaikentyyppisillä alueilla ja saavutetaan EU:n tavoitteet kaikkialla EU:ssa; katsoo tässä yhteydessä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota alueiden tekemiseen selviytymiskykyisiksi äkillisten häiriöiden sattuessa;

8.  korostaa, että alueellinen yhteistyö muokkaa kaikissa muodoissaan, mukaan lukien makroaluestrategiat, joiden mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, käsitystä unionin eri alueiden ja kansalaisten poliittisesta rajat ylittävästä yhteistyöstä ja koordinoinnista; tähdentää koheesiopolitiikan arvoa saarien, raja-alueiden ja pohjoisimpien, harvaanasuttujen alueiden haasteita ratkaistaessa SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti ja syrjäisimpien alueiden haasteita SEUT-sopimuksen 349 ja 355 artiklan mukaisesti ratkaistaessa, sillä niillä on erityisasema ja niitä koskevat erityisvälineet ja -rahoitus olisi säilytettävä myös vuoden 2020 jälkeen;

9.  toteaa, että Euroopan alueellinen yhteistyö (EAY) on yksi kauden 2014–2020 koheesiopolitiikan merkittävimmistä tavoitteista, sillä se tuo merkittävää lisäarvoa EU:n tavoitteisiin, kannustaa solidaarisuuteen Euroopan alueiden ja sen naapurimaiden välillä ja helpottaa kokemusten vaihtoa ja hyvien käytäntöjen siirtoa esimerkiksi vakiomuotoisten asiakirjojen avulla; painottaa tarvetta jatkaa rajatylittävän, kansainvälisen ja alueiden välisen yhteistyön edistämistä osana SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisen alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista koskevaa tavoitetta; katsoo, että sen olisi pysyttävä tärkeänä välineenä vuoden 2020 jälkeen; painottaa kuitenkin, että EAY:n nykyiset määrärahat eivät vastaa niitä merkittäviä haasteita, joihin Interreg-ohjelmilla on vastattava, eivätkä ne riitä rajatylittävän yhteistyön tehokkaaseen tukemiseen; kehottaa tästä syystä lisäämään merkittävästi Euroopan alueellisen yhteistyön määrärahoja seuraavalla ohjelmakaudella;

10.  painottaa nykyisen Interreg Europe -yhteistyöohjelman merkitystä Euroopan viranomaisille, koska sillä helpotetaan kokemusta vaihtoa ja hyvien käytäntöjen siirtoa; ehdottaa, että seuraavan Interreg Europe -ohjelman rahoitusmahdollisuuksia laajennetaan vuoden 2020 jälkeen investointien mahdollistamiseksi fyysisiin pilottihankkeisiin ja esittelyhankkeisiin, joihin osallistuu sidosryhmiä kaikkialta Euroopasta, jotka on myös otettava huomioon;

Koheesiopolitiikan rakenne vuoden 2020 jälkeen – jatkuvuus ja parannettavat seikat

11.  painottaa, että nykyinen alueryhmittely, tehdyt uudistukset, kuten temaattinen keskittyminen ja tuloskehys ovat osoittaneet koheesiopolitiikan arvon; pyytää komissiota esittämään ajatuksia joustavuuden lisäämisestä EU:n koko talousarvion toteuttamisessa; pitää varauksen perustamista mielenkiintoisena vaihtoehtona tässä yhteydessä, jotta voidaan puuttua ennakoimattomiin tapahtumiin ohjelmakauden aikana ja helpottaa toimenpideohjelmien uudelleenkohdentamista, jotta ERI-rahastojen investointeja voidaan mukauttaa kunkin alueen muuttuviin tarpeisiin ja puuttua globalisaation vaikutuksiin alueellisella ja paikallisella tasolla ilman, että tämä vaikuttaa kielteisesti koheesiopolitiikan mukaisiin investointeihin tai strategisiin suuntaviivoihin, pitkän aikavälin tavoitteisiin ja suunnittelun varmuuteen sekä monivuotisten ohjelmien vakauteen alueellisten ja paikallisten viranomaisten kannalta;

12.  arvostaa ennakkoehtoja, ja etenkin älykästä erikoistumista koskevia tutkimus- ja innovointistrategioita koskevia ennakkoehtoja, joilla tuetaan edelleen ERI-rahastojen strategista suunnittelua ja joilla on kyetty lisäämään tulossuuntautuneisuutta; panee merkille ennakkoehdot, joiden avulla ERI-rahastoista kyetään tukemaan Euroopan vuoden 2020 jälkeisiä tavoitteita rajoittamatta kuitenkaan perussopimuksiin kirjattuja koheesiopolitiikan tavoitteita;

13.  vastustaa makrotaloudellisia ehtoja ja korostaa, että koheesiopolitiikan ja talouspolitiikan ohjausprosessien kytköksen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson piirissä olisi oltava tasapainoinen, vastavuoroinen ja rankaisematon kaikkia asianosaisia kohtaan; puoltaa alueellisen ulottuvuuden parempaa tunnustamista, joka voisi hyödyttää talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa, esimerkiksi talouden ohjausjärjestelmän ja koheesiopolitiikan tavoitteita, jotka koskevat taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä kestävää kasvua, työllisyyttä ja ympäristönsuojelua, ja jota olisi tarkasteltava tasapainoisella lähestymistavalla;

14.  katsoo, että koska koheesiopolitiikan määrärahoilla on tarkoitus vauhdittaa investointeja, kasvua ja työllisyyttä koko unionissa, komission olisi tutkittava seitsemännessä koheesiokertomuksessa ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa, miten näiden investointien vaikutukseen kyseisten valtioiden julkisen talouden alijäämään olisi puututtava;

15.  tähdentää, että toimenpideohjelmien ohjelmasuunnittelua, täytäntöönpanoa ja arviointia koskevia hallinnollisia ja institutionaalisia valmiuksia sekä näitä koskevaa asiantuntevaa koulutusta on lisättävä jäsenvaltioissa ja alueilla, ja siksi vahvistettava investointien tukemisesta vastaavia kansallisia ja alueellisia virastoja, mikä on olennaista oikea-aikaisen ja korkeampiin standardeihin pyrkivän koheesiopolitiikan harjoittamisen kannalta; painottaa tässä yhteydessä Taiex regio peer 2 peer -aloitteen merkitystä, koska sillä parannetaan hallinnollisia valmiuksia ja EU:n investointien tuloksia;

16.  painottaa, että koheesiopolitiikan kokonaishallinnointijärjestelmää on yksinkertaistettava kaikilla hallintotasoilla ja toimenpideohjelmien suunnittelua, hallinnointia ja arviointia on helpotettava, jotta voidaan parantaa sen saatavuutta, joustavuutta ja tehokkuutta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää torjua ylisääntelyilmiötä jäsenvaltioissa; pyytää komissiota lisäämään sähköisen koheesion mahdollisuuksia ja erityisiä menoja, kuten yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaisia vakioyksikkökustannuksia ja kertakorvauksia ja ottamaan käyttöön digitaalisen alustan tai keskitettyjä asiointipisteitä hakijoille ja edunsaajille tiedottamista varten; pitää myönteisinä päätelmiä ja suosituksia, jotka yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) edunsaajien osalta seuraava korkean tason työryhmä on hyväksynyt ja kannustaa jäsenvaltioita ottamaan nämä suositukset käyttöön;

17.  pyytää komissiota harkitsemaan ohjelmien täytäntöönpanossa oikeasuhteisuuteen ja eriyttämiseen perustuvia ratkaisuja riskien, objektiivisten kriteerien ja myönteisten kannustimien, ohjelmien laajuuden ja hallinnollisten valmiuksien perusteella etenkin tarkastusten monien tasojen suhteen, joissa olisi keskityttävä sääntöjenvastaisuuksien, kuten petosten ja korruption torjuntaan, sekä tarkastusten lukumäärän suhteen, jotta voidaan yhdenmukaistaa paremmin koheesiopolitiikka, kilpailupolitiikka ja muut unionin politiikat, etenkin valtiontukisäännöt, joita sovelletaan ERI-rahastoihin, mutta ei ESIR-rahastoon eikä Horisontti 2020 -ohjelmaan, sekä mahdollistaa kaikille ERI-rahastoille yksi sääntökokonaisuus ja siten tehostaa rahoitusta samalla, kun otetaan huomioon kunkin rahaston erityispiirteet;

18.  pyytää komissiota todellista yksinkertaistamista varten ja yhdessä kansallisten ja alueellisten ohjelmien hallintoviranomaisten kanssa laatimaan toteutuskelpoisen suunnitelman, joka koskee yksinkertaistetun kustannusjärjestelmän laajentamista EAKR:ään, myös talousarvioon sovellettavien varainhoitosääntöjen muuttamista koskevan asetusehdotuksen (ns. omnibus-asetus) säännösten mukaisesti;

19.  katsoo, että avustusten olisi oltava edelleen koheesiopolitiikan rahoituksen perustana; toteaa kuitenkin, että rahoitusvälineiden merkitys on yhä suurempi; tähdentää, että lainoilla, omalla pääomalla tai takauksilla voi olla täydentävä asema, mutta niitä olisi käytettävä varovaisesti asianmukaisen ennakkoarvioinnin perusteella, ja avustuksia olisi täydennettävä vain, kun tällaiset välineet osoittavat lisäarvoa ja ne voisivat vipuvaikutuksen avulla houkutella täydentävää rahoitustukea ottaen huomioon alueelliset erot, käytänteiden moninaisuuden ja saadut kokemukset;

20.  korostaa komission, EIP:n ja jäsenvaltioiden innovatiivisia rahoitusvälineitä koskevan tuen merkitystä alue- ja paikallisviranomaisille erilaisten foorumien, kuten Fi-Compassin, avulla tai tarjoamalla edunsaajille kannustimia; muistuttaa, että nämä välineet eivät sovellu kaikenlaisiin koheesiopolitiikan toimiin; katsoo, että kaikkien alueiden on tarpeidensa mukaisesti voitava päättää rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta; vastustaa kuitenkin kaikkia sitovia määrällisiä tavoitteita rahoitusvälineiden käytössä ja korostaa, että rahoitusvälineiden lisääntyvä käyttö ei saisi johtaa EU:n talousarvion yleiseen supistumiseen;

21.  kehottaa komissiota varmistamaan, että ERI-rahastojen ja muiden unionin rahastojen ja ohjelmien välinen synergia ja viestintä paranee, ESIR-rahasto mukaan luettuna, ja kehottaa edistämään monirahoitteisten toimien täytäntöönpanoa; korostaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR-rahasto) ei saisi heikentää koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelun strategista yhtenäisyyttä, alueellista keskittymistä eikä pitkän aikavälin näkymiä eikä se saisi korvata tai karkottaa avustuksia eikä sillä saisi pyrkiä korvaamaan tai vähentämään ESIR-rahaston määrärahoja; edellyttää resurssien todellista täydentävyyttä; vaatii asettamaan selkeät rajat ESIR-rahaston ja koheesiopolitiikan välille sekä selkeät mahdollisuudet niiden yhdistämiseksi ja käytön helpottamiseksi sekoittamatta niitä toisiinsa, mikä voi tehdä rahoitusrakenteesta houkuttelevamman, jolloin EU:n niukkoja resursseja voidaan hyödyntää hyvin; katsoo, että monirahoitteisiin toimiin sovellettavat säännöt on yhdenmukaistettava ja lisäksi on luotava olemassa olevia rahoitusmahdollisuuksia koskeva selkeä viestintästrategia; kehottaa komissiota tässä yhteydessä kehittämään edunsaajille tätä koskevia välineitä;

22.  kehottaa komissiota harkitsemaan, että kehitettäisiin ryhmä lisäindikaattoreita, jotka täydentäisivät bkt-indikaattoria, joka on edelleen tärkein perusteltu ja luotettava menetelmä ERI-rahastojen oikeudenmukaiseen kohdentamiseen; katsoo, että tässä yhteydessä voitaisiin arvioida ja harkita sosiaalisen edistyksen indeksiä tai väestörakennetta kuvaavaa indikaattoria, jotta voidaan tarjota tyhjentävä kuva alueellisesta kehityksestä; katsoo, että tällaisilla indikaattoreilla voitaisiin puuttua paremmin alueiden välille syntyviin uudenlaisiin epätasa-arvoisuuksiin; tähdentää lisäksi, että harkinnan tuloksena kehitettyjen indikaattoreiden on lujitettava politiikan tuloskeskeisyyttä;

23.  kehottaa komissiota harkitsemaan toimia koheesiopolitiikan kansallista rahoitusta koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi, kun otetaan huomioon ongelmat, joita paikalliset ja alueelliset viranomaiset kohtaavat hyvin keskitetyissä jäsenvaltioissa, sillä niillä ei ole riittävää vero- ja rahoituskapasiteettiä ja niillä on suuria vaikeuksia hankkeiden yhteisrahoituksen lisäksi myös hankeasiakirjojen laatimisessa riittämättömien taloudellisten resurssien takia, mikä johtaa koheesiopolitiikan alhaisempaan käyttöasteeseen;

24.  kannustaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta käyttää NUTS III-tasoa koheesiopolitiikan alueiden luokitukseen tiettyjen valikoitujen painopisteiden osalta;

Nykyaikaistetun, vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan tärkeimmät toimintalohkot

25.  korostaa Euroopan sosiaalirahaston, nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen merkitystä etenkin unionin nykyisen ennätyksellisen korkean pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden torjunnassa etenkin vähemmän kehittyneillä alueilla, syrjäisimmillä alueilla sekä alueilla, joita kriisi on koetellut pahiten; korostaa pk-yritysten tärkeää roolia työpaikkojen luomisessa (niissä on noin 80 prosenttia unionin työpaikoista) sekä innovoivien alojen, kuten digitaalisen talouden ja vähähiilisen talouden, edistämisessä;

26.  katsoo, että vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa olisi edelleen huolehdittava haavoittuvista ja syrjäytyneistä ryhmistä, puututtava kasvavaan eriarvoisuuteen ja edistettävä solidaarisuutta; panee merkille koulutukseen ja kulttuuriin tehtävien investointien myönteisen vaikutuksen sosiaalisiin seikkoihin ja työllisyyteen liittyvänä lisäarvona; painottaa lisäksi tarvetta säilyttää sosiaalinen osallisuus, ESR-menot mukaan luettuina, ja täydentää tätä EAKR-investoinneilla tällä alalla;

27.  kehottaa lisäämään ERI-rahastojen käyttöä, jotta voidaan paneutua väestörakenteen muutokseen ja reagoida sen alueellisiin ja paikallisiin seurauksiin; katsoo, että väestön vähenemisen kaltaisista haasteista kärsivillä alueilla ERI-rahastot olisi mahdollisimman tehokkaasti suunnattava työpaikkojen ja kasvun luomiseen;

28.  ottaa huomioon, että alueellisen toimintasuunnitelman ja maaseudun ja kaupungin menestyksekkäiden kumppanuuksien merkitys kasvaa, ja ottaa myös huomioon älykkäiden kaupunkien esikuvallisen roolin mikrokosmoksina ja katalysaattoreina, jotka edistävät innovatiivisia ratkaisuja alueellisiin ja paikallisiin haasteisiin;

29.  pitää myönteisenä Amsterdamin julkilausumaa sekä sitä, että tunnustetaan paremmin kaupunkien ja kaupunkialueiden rooli Euroopan poliittisessa päätöksenteossa; edellyttää, että julkilausumaan sisältyvää kumppanuudessa tapahtuvaa yhteistyömenetelmää sovelletaan tehokkaasti; odottaa, että tulokset sisällytetään EU:n tulevaan politiikkaan vuoden 2020 jälkeen;

30.  painottaa koheesiopolitiikan vahvistunutta kaupunkiulottuvuutta, joka toteutettiin erityisinä kestävää kaupunkikehitystä ja innovatiivista kaupunkitoimintaa koskevina säännöksinä; katsoo, että tätä olisi kehitettävä edelleen ja vahvistettava taloudellisesti vuoden 2020 jälkeen ja toimivallan jakamista hallinnon alemmille tasoille olisi vahvistettava; kehottaa komissiota koordinoimaan entistä paremmin erilaisia kaupungeille suunnattuja toimenpiteitä, jotta edistetään koheesiopolitiikassa paikallishallinnoille annettavaa suoraa tukea siten, että lisätään aluekehitykseen kohdistettua rahoitusta ja räätälöityjä välineitä; painottaa alueellisen kehittämisen välineiden, kuten paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden ja yhdennettyjen alueellisten investointien, tulevaa merkitystä;

31.  kannattaa unionin Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti tekemiä sitoumuksia; muistuttaa tässä yhteydessä kaikkien EU:n toimielinten sitoumuksesta käyttää vähintään 20 prosenttia EU:n talousarviosta ilmastoon liittyviin toimiin, ja korostaa, että ERI-rahastoilla on tässä keskeinen asema ja niitä olisi edelleen käytettävä mahdollisimman vaikuttavasti ilmastonmuutoksen lievittämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä ympäristöystävälliseen talouteen ja uusiutuviin energialähteisiin; katsoo, että ilmastorahoituksen seurantaa ja jäljitysjärjestelmää on parannettava; korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön potentiaalia tässä yhteydessä sekä kaupunkien ja alueiden roolia kaupunkeja koskevan toimintaohjelman yhteydessä;

32.  toteaa, että älykästä erikoistumista koskevat tutkimus- ja innovointistrategiat vahvistavat alueellisia innovaatioekosysteemejä; korostaa, että tutkimuksen, innovoinnin ja teknologian kehittämisellä olisi edelleen oltava merkittävä rooli EU:n globaalin kilpailukyvyn varmistamisessa; katsoo, että älykkään erikoistumisen mallia olisi käytettävä yhtenä vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan merkittävimpänä lähestymistapana rohkaisemalla erilaisten alueiden sekä kaupunkien ja maaseudun välistä yhteistyötä ja vahvistamalla EU:n taloudellista kehitystä sekä aikaansaamalla synergiaa kansainvälisten älykästä erikoistumista koskevien tutkimus- ja innovointistrategioiden ja maailmanluokan yhteenliittymien välillä; muistuttaa olemassa olevasta pilottihankkeesta ”Huippuosaamisen portaikko” (S2E), jolla tuetaan edelleen ERI-rahastojen, Horisontti 2020 -ohjelman sekä muiden unionin rahoitusohjelmien välisten synergioiden kehittämistä ja hyödyntämistä; katsoo tämän vuoksi, että on toteutettava lisätoimia synergioiden maksimoimiseksi, jotta voidaan edelleen vahvistaa älykästä erikoistumista ja innovointia vuoden 2020 jälkeen;

33.  korostaa, että on tärkeää lisätä koheesiopolitiikan näkyvyyttä, jotta voidaan torjua euroskeptisyyttä ja edistää kansalaisten luottamuksen palauttamista; korostaa, että ERI-rahastojen näkyvyyden parantamiseksi on keskityttävä suuremmassa määrin ohjelmien sisältöön ja tuloksiin ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla, sidosryhmien ja edunsaajien, joiden välityksellä voidaan tehokkaasti levittää koheesiopolitiikan tuloksia, osallistumisen mahdollistamiseksi; kehottaa lisäksi komissiota, jäsenvaltioita, alueita ja kaupunkeja viestimään tehokkaammin koheesiopolitiikan mitattavissa olevista tuloksista, jotka voivat tuoda lisäarvoa EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään; kehottaa jatkamaan tarvittaessa teknisen tuen erityisen talousarviokohdan mukaisia viestintätoimia, kunnes hanke on saatu päätökseen ja sen tulokset ovat selvästi nähtävissä;

Tulevaisuudennäkymät

34.  edellyttää, että unioni asettaa esityslistansa kärkeen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja koko EU:n solidaarisuuden ja EU:n varojen ohjaamisen kasvun, uusien työpaikkojen ja kilpailukyvyn lisäämiseen; edellyttää myös, että jatketaan alueellisten eroavuuksien, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä syrjinnän torjumista; katsoo, että perussopimuksissa esitettyjen tavoitteiden lisäksi koheesiopolitiikan olisi edelleen toimittava välineenä, jonka avulla voidaan saavuttaa EU:n poliittiset tavoitteet ja siten lisätä tietoisuutta sen saavutuksista, ja pysyttävä edelleen unionin ensisijaisena, kaikki alueet tavoittavana investointipolitiikkana;

35.  toteaa jälleen kerran, että on korkea aika valmistella vuoden 2020 jälkeistä unionin koheesiopolitiikkaa, jotta se voidaan käynnistää tehokkaasti heti uuden ohjelmakauden alussa; vaatii tästä syystä komissiota laatimaan uuden lainsäädäntökehyksen ajoissa eli nopeasti sen jälkeen, kun seuraava komission monivuotinen rahoituskehys -ehdotus on esitetty ja käännetty virallisille kielille; vaatii lisäksi, että kaikki tulevaa koheesiopolitiikkaa koskevat lainsäädäntöehdotukset hyväksytään hyvissä ajoin samoin kuin hallintoa ja valvontaa koskevat säännöt ennen uuden ohjelmakauden alkua ilman takautuvaa vaikutusta; painottaa, että toimenpideohjelmien täytäntöönpanon viivästyminen vaikuttaa koheesiopolitiikan tehokkuuteen;

36.  toteaa, että nykyisen koheesiopolitiikan oikeudellisen kehyksen olennaiset osat olisi säilytettävä vuoden 2020 jälkeen, mihin sisältyy hiottu, vahvistettu, helposti lähestyttävä ja tulospainotteinen politiikka sekä sen tuottama lisäarvo, josta on viestittävä kansalaisille paremmin;

37.  korostaa komission ehdotuksen 2016/0282(COD) perusteella, että muuttajien ja kansainvälisessä suojelussa olevien pakolaisten vastaanottaminen sekä heidän yhteiskuntaan ja talouteen integroimisensa edellyttävät johdonmukaista kansainvälistä lähestymistapaa, jota olisi käsiteltävä myös unionin nykyisessä ja tulevassa koheesiopolitiikassa;

38.  korostaa sääntöjen vakauden merkitystä; vaatii komissiota muuttamaan tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä koheesiopolitiikan täytäntöönpanosäännöksiä mahdollisimman vähän; katsoo, että vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa varten tarvitaan EU:n talousarvio-osuus, jonka on oltava tasoltaan vähintään riittävä, ellei nykyistä korkeampi, ja jossa otetaan huomioon edessä olevat monimutkaiset sisäiset ja ulkoiset haasteet, joihin politiikalla on sen tavoitteiden mukaisesti puututtava; katsoo, että tätä politiikkaa ei saa missään olosuhteissa, ei myöskään brexitin vuoksi, heikentää ohjaamalla varoja uusiin haasteisiin; painottaa lisäksi koheesiopolitiikan monivuotista luonnetta ja vaatii säilyttämään sen seitsemänvuotisen ohjelmakauden tai ottamaan käyttöön 5+5-mallisen ohjelmakauden, johon sisältyy pakollinen välivaiheen uudelleenarviointi;

39.  vaatii suoritusvarauksen nopeaa kohdentamista; toteaa, että suoritusten ja varauksen vapauttamisen välinen aika on liian pitkä, mikä heikentää varauksen vaikuttavuutta; kehottaa komissiota mahdollistamaan jäsenvaltioille suoritusvarauksen saattamisen käyttövalmiiksi heti kun arviointi on saatettu päätökseen;

40.  muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että digitaalistrategian, myös tarvittavan infrastruktuurin ja uusimman teknologian valmistelun, on oltava yksi koheesiopolitiikan painopisteistä ennen kaikkea seuraavalla tukikaudella; toteaa, että televiestintäalan kehittämisen yhteydessä on joka tapauksessa toteutettava vastaavia koulutustoimia, joita on myös tuettava koheesiopolitiikalla;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille ja niiden parlamenteille ja alueiden komitealle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259. (5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303. (6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281. (7) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (8) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0217. (12) EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 14. (13) EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 1. (14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0383. (15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0336. (16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0311. (17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211. (18) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419. (19) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308. (20) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0307. (21) EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 1. (22) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0133. (23) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0384. (24) ECLI:EU:C:2015:813.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 kalakantojen tilasta ja kalastusalan sosioekonomisesta tilanteesta Välimerellä (2016/2079(INI))

P8_TA(2017)0255 A8-0179/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(1) (YKP:ta koskeva asetus),

–  ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY(2),

–  ottaa huomioon kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta 21. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006(3),

–  ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008(4) (LIS-asetus),

–  ottaa huomioon Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) keskipitkän aikavälin strategian (2017–2020), jolla pyritään edistämään Välimeren ja Mustanmeren kalastuksen kestävyyttä,

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013, täytäntöönpanosta(5),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn YK:n päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon Algerian pääkaupungissa Algerissa 7.–9. maaliskuuta 2016 pidetyn alueellisen konferenssin ”Building a future for sustainable small-scale fisheries in the Mediterranean and the Black Sea”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioidenvaliokunnan lausunnon (A8-0179/2017),

A.  ottaa huomioon, että Välimeren biologinen monimuotoisuus on 17 000 merieläinlajin ansiosta yksi maailman merkittävimmistä; ottaa huomioon, että sen hoitoon on tästä syystä sovellettava useampaa lajia koskevaa lähestymistapaa;

B.  ottaa huomioon, että komissio katsoi aiheesta ”Yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia vuoden 2017 kalastusmahdollisuuksia koskeva kuuleminen” (COM(2016)0396) annetussa tiedonannossaan, että Välimerellä esiintyy edelleen merkittävää liikakalastusta ja että tarvitaan kiireellisiä toimia tilanteen muuttamiseksi; toteaa, että komissio ilmaisi kyseisessä asiakirjassa olevansa huolestunut siitä, että monia arvioituja lajeja kalastetaan huomattavasti kestävän enimmäistuoton arvioitua tavoitetta enemmän;

C.  toteaa, että Välimeren alueen on vastattava viimeistään vuoteen 2020 mennessä suureen haasteeseen, joka on palauttaa vähitellen kaikki kalakannat sellaista tasoa suuremmiksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto, ja pitää ne sillä tasolla; toteaa, että tämä haaste edellyttää EU:n ulkopuolisten maiden osallistumista ja sitoutumista; toteaa, että Välimeren altaan liikakalastuksen kokonaistaso on runsaat 2–3 kertaa FMSY-arvoa suurempi; toteaa, että huolimatta EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden tasolla toteutetuista merkittävistä ponnisteluista kalastusalan lainsäädännön täytäntöönpanon ja noudattamisen takaamiseksi, yli 93 prosenttia Välimeren arvioiduista lajeista on edelleen liikakalastettuja;

D.  toteaa, että tämän alueen kalastusalalla on suuri sosioekonominen merkitys rannikkoalueiden väestölle; toteaa, että ala työllistää satoja tuhansia ihmisiä myös siihen liittyvällä jalostusalalla ja huomattavan määrän naisia, jotka ovat työllistyäkseen erityisen riippuvaisia kalastusalasta; ottaa huomioon, että Välimeren alue on erittäin tärkeä elintarviketurvallisuuden varmistamiselle, erityisesti alueen haavoittuvimmille väestönosille; toteaa, että kalastusala tarjoaa keinon lisätulojen hankkimiseen ja elintarvikevaraston täydentämiseen ja edistää siten alueen vakautta;

E.  ottaa huomioon, että Välimereen vaikuttavat monet eri tekijät, jotka yhdessä kalastuksen kanssa vaikuttavat kalakantojen terveyteen (kuten meriliikenteen aiheuttamat saasteet);

F.  ottaa huomioon, että pienimuotoista kalastusta harjoittaa 80 prosenttia laivastosta ja sen osuus Välimeren altaan työpaikoista on 60 prosenttia; pitää valitettavana, että ei ole olemassa pienimuotoista kalastusta koskevaa yhteistä unionin laajuista määritelmää, mutta ymmärtää, että tällaisesta määritelmästä sopiminen olisi vaikeaa meriekosysteemin ja kalastusalan monien erityispiirteiden ja ominaisuuksien vuoksi; toteaa, että pienimuotoinen rannikkokalastus on virallisesti määritelty ainoastaan Euroopan kalatalousrahastoa koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 soveltamiseksi kalastukseksi, jota harjoitetaan kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisilla aluksilla, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä (esimerkiksi troolit); katsoo, että pienimuotoista kalastusta koskevassa määritelmässä olisi otettava huomioon useita kansallisia ja alueellisia ominaispiirteitä;

G.  toteaa, että Cataniassa helmikuussa 2016 järjestetyssä lajien tilaa Välimerellä käsitelleessä korkean tason tapaamisessa sovittiin, että tarvitaan kiireellisiä toimia kielteisten kehityssuuntausten kääntämiseksi, ja pantiin merkille valtava haaste, joka on palauttaa vuoteen 2020 mennessä kalakannat sellaista tasoa suuremmiksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto ja pitää ne sillä tasolla samalla, kun noudatetaan kaikkien lajien osalta yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) velvoitteita kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi viimeistään vuoteen 2020 mennessä;

H.  toteaa, että liikakalastuksen ohella Välimeren alueella on lukuisia muita haasteita, ja niistä suurin osa liittyy tiheästi asuttuun rannikkoon (ravinteiden liiallinen määrä, saasteet, luontotyypit ja rannikkoalueiden muutokset) mutta myös meriliikenteeseen ja luonnonvarojen liikahyödyntämiseen, kuten öljyn ja kaasun tuotantoon; toteaa, että Välimeren alue on myös hyvin haavoittuvainen ilmastonmuutokselle, joka yhdessä vilkkaan meriliikenteen kanssa helpottaa uusien vieraslajien tuloa ja jäämistä alueelle;

I.  katsoo, että sillä, ettei ole mahdollista käyttää tiettyjä hyväksyttävämpiä ja uhanalaisille kalakannoille vähemmän haitallisia pyydyksiä ja pyyntimenetelmiä, on vakava vaikutus jo syrjäytyneiden rannikko- ja saariyhteisöjen toimeentuloon, koska siten näiden alueiden kehitys hidastuu ja väestöpako kiihtyy;

J.  toteaa, että kaikki Välimeren alueen jäsenvaltioiden rannikkoyhteisöt ovat erittäin riippuvaisia kalastuksesta ja erityisesti pienimuotoisesta kalastuksesta ja siten kalakantojen kestävyyden puute vaarantaa näiden yhteisöjen toimeentulon;

K.  toteaa, että monet EU:n rannikkoyhteisöt ovat hyvin riippuvaisia perinteisestä ja pienimuotoisesta kalastustoiminnasta Välimeren alueella;

L.  toteaa, että virkistyskalastuksella on tärkeä sosioekonominen merkitys monilla Välimeren alueilla sekä suora ja välillinen vaikutus työllisyyteen;

M.  katsoo, että on tarpeen ottaa huomioon virkistyskalastuksen merkitys kalakantojen tilalle Välimeressä;

1.  korostaa, että on tärkeää soveltaa kattavasti ja pikaisesti YKP:n tavoitteita ja toimia ja laatia ja panna oikea-aikaisesti ja tehokkaasti täytäntöön YKP:n mukaiset monivuotiset kalastuksenhoitosuunnitelmat alueellistamiseen ja lajien moninaisuuteen keskittyvän toimintatavan mukaisesti; korostaa erityisesti, että on tarpeen saavuttaa meristrategiasta annetussa puitedirektiivissä 2008/56/EY tarkoitettua ympäristön hyvää tilaa koskeva tavoite ottaen huomioon, että kalastuksenhoitotoimista olisi päätettävä YKP:n puitteissa;

2.  katsoo, että Välimeren alueeseen olisi edelleen sovellettava erityiskohtelua muihin YKP:n piiriin kuuluviin merialtaisiin verrattuna, koska suuri osa Välimerestä kuuluu kansainvälisiin vesiin, joilla kolmansilla mailla on ratkaiseva rooli, kun on kyse kalakantojen tilasta;

3.  katsoo, että tarvitaan pikaisesti yhteisiä ja monitasoiseen kansainväliseen, eurooppalaiseen, kansalliseen ja alueelliseen yhteistyöhön perustuvia toimia; katsoo, että kaikkien asianosaisten, mukaan luettuina ammatti- ja virkistyskalastajat, kalatalousala, perinteinen kalastus ja pienimuotoinen kalastus, tutkijat, alueelliset järjestöt, suojeltujen merialueiden hallinnoijat, ammattijärjestöt ja kansalaisjärjestöt, on osallistuttava kattavaan ja alhaalta ylös ulottuvaan prosessiin; korostaa Välimeren neuvoa-antavan toimikunnan strategista osuutta tässä yhteydessä;

4.  korostaa, että ilman rannikkoyhteisöjen, joille on ilmoitettava niiden taloudelliselle ja sosiaaliselle tulevaisuudelle tärkeiden kalakantojen ja -lajien vähenemisen vaaroista, tietoisuutta, täyttä tukea ja osallistumista, hoitotoimet ja säännökset eivät saavuta täyttä vaikuttavuuttaan;

5.  toteaa, ettei pienimuotoiselle kalastukselle ole olemassa yhtenäistä yksityiskohtaista määritelmää; korostaa, että poliittinen toiminta edellyttää mahdollisimman pian tällaisia unionin tason määritelmiä;

6.  korostaa, että kalastajat sekä heidän yhdistyksensä ja tuottajajärjestönsä, ammattijärjestönsä, rannikkoalueiden toimintaryhmänsä ja paikallisyhteisönsä on otettava mukaan kalastuspolitiikan määrittelyyn ja päätöksentekoprosesseihin – ja olennaiseksi osaksi niitä – alueellistamista koskevan YKP:n periaatteen mukaisesti, Välimeren itäisten ja eteläisten rannikkoalueiden kolmannet maat mukaan luettuina; korostaa, että vain luomalla oikeudenmukaiset, tasapainoiset ja yhdenvertaiset edellytykset kaikille mukana oleville maille ja kaikille kalastusalan toimijoille Välimerellä on mahdollista varmistaa terveet kalakannat sekä kalastusalan kestävyys ja kannattavuus ja säilyttää siten nykyinen työllisyyden taso ja ideaalitilanteessa luoda lisää työpaikkoja kalastusalalla; korostaa kalastusalan vahvojen ja riippumattomien työmarkkinaosapuolten roolia sekä vakiintunutta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työntekijöiden osallistumista yritysten asioihin;

7.  panee merkille, että YKP tarjoaa kannustimia, mukaan lukien kalastusmahdollisuuksia, jotka kohdennetaan valikoivaan kalastukseen, jossa taataan rajallinen vaikutus meriekosysteemiin ja kalavaroihin; korostaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden on sovellettava avoimia ja objektiivisia kriteerejä, ympäristö-, sosiaali- ja talouskriteerit mukaan luettuina (YKP:ta koskevan asetuksen 17 artikla); toteaa, että toimet olisi suunnattava tämänsuuntaisesti, jotta varmistetaan, että suurempi määrä kannustimia ja etuuskohteluun perustuva pääsy rannikkokalastusalueille annettaisiin pienimuotoista ja perinteistä kalastusta harjoittaville laivastoille, jos ne kalastavat valikoivasti ja niiden kuormitus on vähäinen; korostaa kyseisten rannikkoyhteisöjen kuulemisen merkitystä;

8.  toteaa, että virkistyskalastuksen vaikutusta kalakantoihin ja sen sosioekonomista potentiaalia Välimerellä ei ole tutkittu riittävästi; katsoo, että tulevaisuudessa olisi kerättävä tietoa virkistyskalastusta harjoittavien kalastajien lukumäärästä, heidän saaliidensa määrästä ja heidän tuomastaan lisäarvosta rannikkoyhteisöille;

9.  toteaa, että virkistyskalastus tuottaa merkittäviä tuloja paikallisyhteisöille esimerkiksi matkailutoiminnan myötä, ja sillä on vähäiset ympäristövaikutukset, minkä vuoksi tällaista toimintaa olisi rohkaistava;

10.  katsoo, että on äärimmäisen tärkeää määritellä rannikkokalastus, pienimuotoinen rannikkokalastus ja perinteinen kalastus sosioekonomisten ominaispiirteiden perusteella ja alueellisesta näkökulmasta;

11.  painottaa, että rannikkokalastuksessa käytetään perinteisiä pyydyksiä ja tekniikoita, jotka erityispiirteillään määrittävät rannikkoalueiden identiteetin ja elämäntavan, joten niiden käytön turvaaminen ja niiden suojaaminen kulttuurisena ja historiallisena perintönä on tärkeää;

12.  katsoo, että kun on kyse alueellistamisesta ja ottaen huomioon tiettyjen kalastustyyppien erityispiirteet, olisi sallittava tiettyjen pyydysten ja pyyntimenetelmien käyttöä koskevia erityisiä perusteltuja poikkeuksia;

13.  korostaa, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen, hoitoon ja hyödyntämiseen olisi sovellettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon sosioekonomiset näkökohdat, jotta kalastuksesta saadaan kestävää, samalla kun meriympäristöä kokonaisuudessaan suojellaan ja säilytetään; korostaa, että tieteellisen tiedon puute ei saa olla perusteena säilyttämis- tai hoitotoimien täytäntöönpanon vaarantamiselle; pitää ensisijaisen tärkeänä puuttua nopeasti kalakantojen tilaa koskevien tietojen ja konkreettisen tieteellisen tiedon puutteeseen; korostaa, että olisi kuultava kaikkia sidosryhmiä ja että niiden olisi osallistuttava tähän prosessiin;

14.  katsoo, että Välimeren altaan kala- ja ympäristövarojen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi kalastuksenhoitopolitiikan on oltava tehokasta ja sitä on täydennettävä vahvoilla, laaja-alaisilla ja kiireellisillä toimintalinjoilla ja toimenpiteillä, joilla torjutaan kyseisiin varoihin kielteisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten ilmastonmuutosta (maapallon ilmaston lämpeneminen, happamoituminen ja rankkasateet), saastumista (kemiallinen, orgaaninen, makroskooppinen ja mikroskooppinen), valvomatonta kaasun ja öljyn etsintää ja tuotantoa, meriliikennettä, vieraslajeja, luontotyyppien, erityisesti rannikon luontotyyppien, tuhoutumista tai muuttumista; korostaa näin ollen, että on tärkeää ymmärtää paremmin kyseisten tekijöiden vaikutusta kalakantoihin; kehottaa tehostamaan nykyisiä unionin valmiuksia seurata ja tarkkailla Välimerta, kuten EMODNETiä (Euroopan meripoliittinen seurantakeskus ja tietoverkko) sekä Copernicus-ohjelmaa ja sen mereen liittyvää osaa;

15.  katsoo, että Välimeren alueen kala- ja merivarojen suojelu ja turvaaminen ei saisi perustua ainoastaan kalatalousalaan liittyviin toimenpiteisiin, vaan siihen olisi otettava mukaan myös muut toimialat, joilla on vaikutusta meriympäristöön;

16.  katsoo, että merialaa, etenkin kaupallisesti hyödynnettäviä lajeja koskevaa tietämystä olisi lisättävä ja että tätä tietämystä olisi käytettävä kyseisten lajien kestävää hyödyntämistä koskevan suunnittelun perustana;

17.  korostaa painokkaasti, että Välimeren altaassa, myös EU:n jäsenvaltioiden alueella, harjoitetaan edelleen laajamittaista laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS-kalastus); on sitä mieltä, ettei mikään kalavarojen ja pienimuotoista kalastusta harjoittavien talouksien säilyttämiseen pyrkivä toimenpide voi onnistua, jollei LIS-kalastusta torjuta päättäväisesti; katsoo, että EU:n on varmistettava muiden kuin EU:hun kuuluvien Välimeren maiden tuki ponnisteluille LIS-kalastuksen torjumiseksi; katsoo lisäksi, että näin ollen koko Välimeren altaan valvonta olisi yhdenmukaistettava, sillä käytössä on hyvin erilaisia tarkastus- ja rangaistusmenettelyjä;

18.  muistuttaa, että rannikkoyhteisöillä on suuri vaikutus LIS-kalastuksen torjuntaan, havaitsemiseen ja tunnistamiseen tähtäävien toimien tehokkuuteen;

19.  pitää ensisijaisen tärkeänä valvontatoimien tehostamista maalla koko jakeluketjussa (markkinat ja ravintolapalvelut) ja merellä erityisesti alueilla, joilla kalastustoiminta on tilapäisesti keskeytetty tai kiellettyä;

20.  katsoo, että sosiaalisen epätasa-arvoisuuden ehkäisemiseksi kalastusmahdollisuudet on jaettava käyttämällä puolueettomia ja avoimia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset perusteet, ottaen asianmukaisesti huomioon vähän kuormittavat menetelmät; katsoo, että kalastusmahdollisuudet on jaettava tasapuolisesti kalastuksen eri osa-alueiden, kuten perinteisen kalastuksen ja pienimuotoisen kalastuksen kesken; katsoo lisäksi, että laivastoja olisi kannustettava käyttämään valikoivampia pyydyksiä tai sellaisia kalastusmenetelmiä, joilla on nykyistä vähemmän vaikutuksia meriympäristöön YKP:ta koskevan asetuksen 17 artiklan mukaisesti;

21.  katsoo, että Välimeren kalakantojen ehtymistä olisi torjuttava kaupallisen kalastuksen ja urheilukalastuksen säilytys- ja hoitotoimilla, joihin sisältyy lähinnä paikallisia ja ajallisia rajoituksia sekä päivittäisiä tai viikoittaisia kalastusrajoituksia sekä tarvittaessa kiintiöitä; katsoo, että näin taattaisiin kolmansien maiden kanssa jaettuja kantoja koskevat tasapuoliset edellytykset; katsoo, että näistä rajoituksista olisi päätettävä tiiviissä yhteistyössä asianomaisen alan kanssa, jotta varmistetaan niiden tehokas täytäntöönpano;

22.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan kalastuksenvalvontaviraston toteuttamien tarkastusten määrän lisääntymisen ja painottaa, että on tarpeen tehostaa toimia seuraavien, vuonna 2016 esiintyneiden sääntöjen noudattamista koskevien kahden suuren ongelman ratkaisemiseksi: virheelliset ilmoitukset asiakirjoissa (aluspäiväkirjat, purkamis- ja siirtoilmoitukset, myynti-ilmoitukset jne.) ja kiellettyjen tai sääntöjen vastaisten pyydysten käyttö;

23.  painottaa, että uudistetun YKP:n mukaisesta pakollisesta saaliin purkamisesta aiheutuvia velvollisuuksia ei pitäisi missään tapauksessa sälyttää kalastajille;

24.  kehottaa teettämään tutkimuksen saaliiden poisheittämiskiellon vaikutuksista meren eliöiden ja muiden lajien, kuten lokkien, ravinteiden saannin puutteeseen;

25.  panee merkille, että Välimeren suojeltuja merialueita koskevan järjestelmän kattaman pinta-alan osuus on riittämätön ja järjestelmän kattavuudessa on suuria eroja eri altaiden välillä; huomauttaa, että taloudellisista resursseista on yleisesti puutetta; katsoo, että on tarpeen tunnustaa ja edistää suojelluilla merialueilla jo olevaa tehtävää edelläkävijälaboratorioina tieteellisessä tutkimuksessa, erityistoimien täytäntöönpanossa ja yhteistyössä ja jaetussa hallinnossa kalastajien kanssa sekä optimoida niiden käyttö tieteellisten lausuntojen ja suojelutavoitteiden valossa; pitää tässä yhteydessä tärkeänä lisätä tasaisesti järjestelmän rahoitusta; katsoo, että on tarpeen tehdä tiiviimpää yhteistyötä GFCM:n ja kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan määrittää suojelutoimenpiteiden kohteeksi otettavat alueet ja luoda kyseisten alueiden vaikuttavuuden selvittämiseksi tehokas seuranta- ja valvontajärjestelmä;

26.  korostaa, että on tärkeää varmistaa, että merelliset suojelualueet kattavat vähintään 10 prosenttia Välimerestä vuoteen 2020 mennessä YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 14.5 mukaisesti; kehottaa GFCM:ää sopimaan vuoden 2018 istunnossaan asteittaisesta tavoiteaikataulusta ja asianmukaisista tavoitteista tämän tavoitteen saavuttamiseksi; korostaa, että olemassa olevia suojeltuja merialueita ei monessa tapauksessa hallinnoida asianmukaisesti; katsoo tästä syystä, että sen lisäksi, että otetaan käyttöön tehokas seuranta- ja valvontajärjestelmä, on tarpeen kehittää ja soveltaa hoitotoimenpiteitä ekosysteemilähestymistavan mukaisesti, jotta voidaan valvoa suojelutoimenpiteiden tehokkuutta;

27.  painottaa erityisesti, että on tarpeen suojella niiden herkkien alueiden hoitoa koskevaa yhteistyötä, jotka ovat taloudellisesti merkittävimpien lajien tärkeitä kutualueita (esimerkiksi Jabucka kotlina -alue Adrianmerellä);

28.  korostaa, että Välimerelle ovat ominaisia biologisesti ainutlaatuiset kalakannat, joita eri maiden laivastot hyödyntävät, ja siksi on erittäin tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä ja koordinoida kalastuksen sääntelyä koskevia toimia kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa ja kaikilla tasoilla;

29.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla torjutaan merten roskaantumista ja muovin kerääntymistä meriin, koska se aiheuttaa hyvin vakavia ympäristöllisiä, ekologisia, taloudellisia ja terveydellisiä haittoja;

30.  pitää olennaisen tärkeänä, että hoitosuunnitelmiin sisältyvissä politiikoissa sovelletaan monipuolista ja mukautettua lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon erilaiset, lajien biologisiin ominaisuuksiin ja kalastusmenetelmien teknisiin ominaisuuksiin perustuvat perusteet; on myös sitä mieltä, että jokaiseen monivuotiseen suunnitelmaan olisi sisällytettävä tilan (kiertävät kalastuskieltoalueet, kalastusjärjestelmistä riippuva täydellinen tai osittainen kalastuskielto) ja ajan (biologisin perustein määrättävä pyyntikielto) asianmukainen suunnittelu pyydysten mahdollisimman suureen valikoivuuteen tähtäävien tekniikoiden edistämisen lisäksi; korostaa, että olisi harkittava asianmukaisen korvauksen käyttöönottoa;

31.  pitää ilahduttavina komission suunnitelmia Välimeren kalastusta koskevan monivuotisen suunnitelman hyväksi; korostaa, että on tärkeää alueellistaa Välimeren altaan kalastuksen hoitoa koskeva yhteinen kalastuspolitiikka; kehottaa ottamaan Välimeren neuvoa-antavan toimikunnan mukaan koko suunnitteluprosessiin ja monivuotisen hoitoa koskevan suunnitelman ja alueellisten toimenpiteiden laatimiseen;

32.  korostaa, että kalastajille on taattava kohtuullinen tulotaso rauhoitusaikoina;

33.  painottaa, että Välimerellä ja kaikkien kaupallisten ja virkistyskalastuksen lajien osalta olisi hyväksyttävä sallittu vähimmäiskoko, joka perustuu sukukypsyyteen ja parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon; huomauttaa, että olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin näiden sallittujen vähimmäiskokojen tiukemman noudattamisen varmistamiseksi;

34.  katsoo, että on välttämätöntä rohkaista koordinoituja toimia EU:n ulkopuolisten Välimeren alueen maiden kanssa tehostamalla eri osapuolten välistä poliittista ja teknistä yhteistyötä alueella toimivien kansainvälisten elinten avulla; on tyytyväinen äskettäin käynnistettyyn komission MEDFISH4EVER-ohjelmaan, joka on kehotus toimiin Välimeren kalakantojen ehtymisen pysäyttämiseksi; painottaa, että on tarpeen toteuttaa kaikki mahdolliset tämän aloitteen mukaiset toimet kestävän kalastuksen edistämiseksi Välimeren maissa;

35.  korostaa, että on tarpeen edistää sellaisen kalastusaikoja ja -paikkoja koskeviin kieltoihin liittyvän sopimuksen aikaansaamista ja täytäntöönpanoa, jolla pyyntiponnistuksia rajoitetaan tilapäisesti ja jaksotetaan niitä koko vuodelle tiettyjen lajien lisääntymisalueilla; toteaa, että tämä pyyntiponnistusten jaksotus ja eriyttäminen on erittäin tuloksellista ja se olisi suunniteltava yhteisymmärryksessä kalastajayhteisöjen ja tieteellisten neuvonantajien kanssa;

Kolmansiin maihin kohdistuvat toimet

36.  kehottaa komissiota edistämään GFCM:n kautta toimia kolmansien maiden kanssa jaettujen kantojen tilan parantamiseksi hyödyntäen myös laivastoja edustavien organisaatioiden, kalastusalalla toimivia yrityksiä edustavien organisaatioiden ja asianomaisten kolmansien maiden viranomaisten tai vastaavien organisaatioiden välistä vakiintunutta yhteistyötä;

37.  panee merkille, että yhteisen sääntelykehyksen puuttuminen Välimerellä toimivilta EU:n ja kolmansien maiden laivastoilta luo epäreilua kilpailua kalastajien välille ja vaarantaa toisinaan yhteisten lajien pyynnin pitkän aikavälin kestävyyden;

38.  korostaa, että on tärkeää tehdä yhteistyötä ja edistää kalatalousalan valvonnassa sääntöjen noudattamista ja tasapuolisia edellytyksiä kolmansien maiden ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa ja vahvistaa myös kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevien merialueiden ja kalakantojen hoitoa;

39.  kehottaa komissiota auttamaan EU:n ulkopuolisia Välimeren maita saavuttamaan kestävän kalastuksen tason tukemalla pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta, jakamalla parhaita käytäntöjä ja pitämällä tiedonvälityskanavat avoimina sekä käynnistämään tarpeellisen vuoropuhelun mukana olevien eri kansallisten hallintojen välille, jotta voidaan tukea asianmukaisesti GFCM:n keskipitkän aikavälin strategian (2017–2020) täytäntöönpanoa ja saada Välimeren kalakantojen tilaa koskeva hälyttävä suuntaus kääntymään; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön tehokkaan tiedonvaihdon Välimeren alueen kolmansien maiden kanssa Välimerellä toimivien muiden kolmansien maiden laivastojen toiminnasta;

40.  kehottaa laatimaan GFCM:n avulla alueellisen suunnitelman, jolla varmistetaan, että kaikilla Välimeren alueella kalastavilla aluksilla on tasavertaiset mahdollisuudet ja että kalastusresurssien ja kaikkien Välimeren rannikkovaltioiden laivastokapasiteetin välillä vallitsee tasapaino; vaatii lisäksi perustamaan alusten satelliittiseurantajärjestelmästä ja yhteisistä tarkastusoperaatioista vastaavan alueellisen keskuksen;

41.  suosittelee, että komissio keskeyttää tuonnin sellaisista kolmansista maista, jotka eivät toteuta tarvittavia kansainvälisen oikeuden niiltä lippuvaltioina, satamavaltioina, rannikkovaltioina tai myyntivaltioina edellyttämiä toimenpiteitä LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi;

42.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan ja antamaan kaikkea mahdollista apua sekä työskentelemään yhdessä kolmansien maiden kanssa LIS-kalastuksen torjunnan tehostamiseksi koko Välimeren alueella;

43.  kehottaa rannikkovaltioita tekemään yhteistyötä kalastusrajoitusalueiden ja merellisten suojelualueiden perustamiseksi myös kansainvälisille vesille;

44.  painottaa, että on tarpeen vahvistaa koko Välimeren alueen kattavat virkistyskalastuksen hallinnointia koskevat perussäännöt;

Sosioekonomiset näkökohdat

45.  korostaa, että alukset työllistävät suoraan 250 000 henkeä ja että kalastusalasta riippuvaisten henkilöiden lukumäärä kasvaa eksponentiaalisesti, jos otetaan huomioon perheet, joiden toimeentulo on riippuvainen alueellisesta kalastuksesta ja jotka työskentelevät kalastusalaan liittyvillä aloilla, kuten jalostusalalla, alusten huoltoalalla ja matkailualalla, myös virkistyskalastukseen liittyvällä matkailualalla; panee merkille, että 60 prosenttia kalastukseen liittyvistä työpaikoista on eteläisen ja itäisen Välimeren kehitysmaissa, mikä osoittaa pienimuotoisen, myös perinteisen, kalastuksen ja virkistyskalastuksen merkityksen kyseisten alueiden ja erityisesti haavoittuvampien rannikkoyhteisöjen kestävän kehityksen kannalta;

46.  pitää erittäin tärkeänä parantaa kalastajien työolosuhteita alkaen asianmukaisesta palkasta ja oikeudenmukaisesta kilpailusta, ja katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä onnettomuuksien suureen määrään alalla ja riskiin sairastua työperäisiin sairauksiin; ehdottaa, että jäsenvaltiot perustaisivat toimeentulotukivälineitä noudattaen asianmukaisesti kunkin jäsenvaltion lakeja ja käytäntöjä; suosittelee, että jäsenvaltiot perustavat pysyvän tulojen korvausrahaston, joka kattaa pyyntitoiminnan ulkopuoliset kaudet, jotka voivat johtua epäsuotuisista sääilmiöistä, joiden vuoksi kalastus on mahdotonta, kalastuskieltoajoista (rauhoitusajat), joilla turvataan hyödynnettävien lajien elinvaiheet, ympäristökatastrofeista tai tapahtumista, joihin liittyy pitkäkestoista ympäristön pilaantumista tai meren biotoksiinien aiheuttamaa pilaantumista;

47.  toteaa, että EU:n kalastusala on ollut useita vuosia vaikeuksissa, mikä johtuu tuotantokustannusten noususta, kalakantojen supistumisesta, saaliiden pienentymisestä ja tulojen jatkuvasta vähenemisestä;

48.  panee merkille, että sosioekonominen tilanne alalla on heikentynyt eri syistä, mukaan luettuina kalakantojen väheneminen, kalan ensimyyntiarvon aleneminen (joka ei heijastu vähittäismyyntihintoihin, mikä johtuu siitä, että useimmat välittäjät jakavat lisäarvoa epäoikeudenmukaisesti alan arvoketjussa ja että joillakin alueilla vallitsee jakelumonopoli) ja polttoainekustannusten nousu; toteaa, että nämä vaikeudet ovat lisänneet pyyntiponnistusta, mikä on erityisen huolestuttavaa pienimuotoisen kalastuksen tapauksessa ja voi todellakin vaarantaa tämän perinteisen elämäntavan tulevaisuuden sekä suuresti kalastuksesta riippuvaisten paikallisyhteisöjen selviytymisen;

49.  korostaa, että on tärkeää kehittää aloitteita, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen ja jotka ovat yhteensopivia pyyntiponnistuksen vähentämisen kanssa, kuten kalastusmatkailu tai tutkimustoiminta;

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan kaikkien kalastusalan työntekijöiden mahdollisuutta oikeudenmukaisiin työoloihin ja asianmukaiseen sosiaaliseen suojeluun riippumatta heidät työllistävän yrityksen koosta ja tyypistä, työpaikan sijainnista tai työsopimuksesta myös käyttämällä alueella allekirjoitettuja kestävää kalastusta koskevia kalastuskumppanuussopimuksia sosiaalisen polkumyynnin torjumiseen sekä markkinoille pääsyn ja rahoituksen saannin, julkishallinnon ja julkisten instituutioiden kanssa tehtävän yhteistyön parantamiseen sekä elinkeinorakenteen monipuolistamiseen; korostaa tehokkaiden työsuojelutarkastusten ja valvontatoimien merkitystä;

51.  korostaa, että kalastajien työskentelyolosuhteita on parannettava, kun otetaan huomioon, että alalla tapahtuu paljon onnettomuuksia ja että fyysisten ja psyykkisten ammattitautien riski on suhteettoman korkea; korostaa, että kalastajille on varmistettava asianmukainen työ- ja yksityiselämän tasapaino; korostaa, että on tärkeää tarjota asianmukaiset saniteettitilat kalastusaluksilla ja maissa sekä kohtuullinen majoitus ja mahdollisuus virkistystoimintaan; korostaa tarvetta varmistaa, että satama-alueet, satamat ja vesiväylät ovat operatiivisesti turvallisia ja purjehduskelpoisia;

52.  korostaa, että on taattava, että kaikki EU:hun tuotavat kala- ja kalastustuotteet täyttävät kansainvälisiä ympäristö-, työ- ja ihmisoikeusnormeja koskevat vaatimukset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan reilun kilpailun ja kestävyyden kalastusalalla, jotta työpaikat ja kasvu voidaan turvata; korostaa, että tämä ei ole olennaista pelkästään unionissa vallitsevan kilpailun kannalta vaan erityisesti myös kolmansiin maihin sijoittautuneiden kilpailijoiden kannalta;

53.  on sitä mieltä, että komission ja jäsenvaltioiden on edistettävä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja Euroopan naapuruusvälineestä osoitettavien varojen täysimääräistä käyttöä; katsoo, että komission olisi tehtävä parhaansa auttaakseen niin jäsenvaltioita kuin EU:n ulkopuolisia valtioita käyttämään kaikki saatavilla olevat varat mahdollisimman tehokkaasti etenkin seuraavilla aloilla:

54.  muistuttaa, että EMKR:n on autettava pienimuotoista kalastusta uudistamaan välineistöään, jotta se voi vastata muun muassa merkittäviin purkuvelvoitteeseen liittyviin vaatimuksiin;

55.  kehottaa komissiota rohkaisemaan sellaisten paikallisten kalatalouden toimintaryhmien perustamista ja toimintaa, jotka edistävät kestävän kalastuksen mallia;

56.  katsoo, että on ensisijaisen tärkeää edistää ja hyödyntää samalla alueella etenkin pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien välistä yhteistyötä ja kannustaa siihen, jotta kalastajat voivat yhdessä osallistua paikallisia kalavaroja koskevaan suunnitteluun ja kalavarojen hoitoon, mikä edistää YKP:n tavoitteiden mukaisen tehokkaan ja konkreettisen alueellistamisen toteutumista alalla; katsoo, että Välimeren kalastukselle on ominaista, että ammatit, tavoitteet, tekniset ominaisuudet ja käytetyt laitteet ovat erityisen hajanaisia ja eriytyneitä ja että horisontaalinen ja yhtenäinen lähestymistapa ei olisi näiden erityispiirteiden mukaista;

57.  toteaa, että viimeaikaisista parannuksista huolimatta niiden kantojen määrä, joiden tilasta ei ole tehty luotettavaa arviointia, on edelleen suuri, ja että tieteellis-tekninen kalatalouskomitea (STECF) on todennut, että myös tehtyjen arviointien määrä on laskenut 44 arvioinnista vuonna 2012 pelkästään 15 arviointiin vuonna 2014; korostaa, että on tärkeää varmistaa nopea ja asianmukainen tiedonkeruu ja rohkaista ja tukea tutkimusten ja niiden kohteena olevien lajien määrän lisäämistä, jolloin saadaan enemmän kalakantoja, virkistyskalastusta ja ulkoisia tekijöitä, kuten saasteita, koskevaa tietoa kalakantojen kestävän hoidon saavuttamiseksi;

58.  katsoo, että järkevässä ja kestävässä resurssien hallinnassa ei voida jättää huomiotta kerättyjen tietojen määrää ja niiden tieteellistä käyttöä sellaisiin tekijöihin, kuten kalastuskapasiteetti, toteutettu kalastustoiminta ja sen sosioekonominen tilanne sekä hyödynnettävän kannan biologinen tila;

59.  panee merkille, että GFCM:n soveltamisalueella ainoastaan 40 prosenttia puretuista saaliista on peräisin kannoista, joista on toimitettu komissiolle tieteellinen arviointi, ja että osuus on vielä alhaisempi hoitosuunnitelmaan kuuluvien kantojen kohdalla; katsoo, että on parannettava kantojen tilaa koskevien tieteellisten arviointien kattavuutta ja kasvatettava niiden purettujen saaliiden osuutta, jotka on kalastettu monivuotisten hoitosuunnitelmien puitteissa säännellyillä kalastusmuodoilla;

60.  pitää tärkeänä arvioida virkistyskalastuksen pyyntiponnistuksia ja kerätä saalistietoja kaikilta merialueilta ja Välimereltä;

61.  korostaa tarvetta luoda yhdennettyjä lähestymistapoja, joissa otetaan samanaikaisesti huomioon meriympäristön vaihtelevuus, meren lajien monimutkaisuus (hyödynnettävät ja hyödyntämättömät lajit), erilaiset ominaisuudet ja kalastustoiminnan toteutuminen, kalan ensimyyntiarvon aleneminen ja joillakin alueilla jakelumonopolit sekä kaikki muut tekijät, joilla on vaikutusta kantojen terveyteen;

62.  toteaa, että saatavilla olevat tiedot pienimuotoisen kalastustoiminnan laajuuden ja vaikutusten mittaamiseksi ovat rajalliset ja voivat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen; toteaa, että tietojen puutteellisuuden vuoksi pienimuotoista kalastusta aliarvioidaan;

63.  painottaa, että eri kalastustyyppien, erityisesti pienimuotoisen kalastuksen ja virkistyskalastuksen, taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten parempi ymmärtäminen auttaisi parhaiden hoitotoimien määrittelyssä;

64.  kannattaa voimakkaasti GFCM:n ehdotusta luoda kalastustoimintaa koskeva luettelo, johon sisällytetään tiedot pyydyksistä ja kalastustoiminnasta, kuvaus kalastusalueista sekä tiedot kohdelajeista ja sivusaaliista, jotta saadaan kattava kuvaus alueen kalastustoiminnasta ja vuorovaikutuksesta kalastuksen muiden osa-alueiden, kuten virkistyskalastuksen, kanssa;

65.  katsoo, että uusia sääntöjä olisi sovellettava virkistyskalastukseen ja olisi laadittava virkistyskalastustoimintaa koskeva esite, johon sisältyy tietoja pyydyksistä ja kalastustoiminnasta, kalastusalueiden sekä kohdelajien ja sivusaaliiden kuvaus;

66.  kehottaa komissiota edistämään tiivistä tieteellistä yhteistyötä ja parantamaan merkittävimpiä kantoja koskevien tietojen keräämistä lyhentämällä tietojen keräämisen ja lopullisen arvioinnin välistä aikaa ja pyytämällä tieteellis-tekniseltä kalatalouskomitealta uusia kantoja koskevia arviointeja; pitää valitettavana, että huomattava osa Välimeren puretuista saaliista koskee lajeja, joita koskevat tiedot ovat puutteellisia (”data deficient fisheries”);

67.  korostaa, että on erittäin tärkeää tehostaa tietojen jakamista ja torjua tietojen vaikeaa saatavuutta ja hajanaisuutta luomalla yhteinen tietokanta, jossa olisi kattavat ja luotettavat kalataloutta koskevat tiedot, ja perustamalla kalataloustutkimuksen eri alat kattava asiantuntijoiden ja tutkimuslaitosten verkosto; katsoo, että tämän tietokannan olisi oltava unionin rahoittama ja sisällettävä kaikki kalataloutta ja kalastustoimintaa koskevat tiedot maantieteellisin osa-aluein jaoteltuina, virkistyskalastusta koskevat tiedot mukaan luettuina, jotta voidaan helpottaa laadunvalvontaa sekä riippumattomien ja kattavien tietojen saantia ja tehostaa siten kantojen arviointeja;

68.  panee merkille, että LIS-kalastuksen vaikutusta, ominaisuuksia ja laajuutta ei ole arvioitu riittävästi ja niiden arviointi vaihtelee Välimeren altaan eri maissa, minkä vuoksi ne eivät ole asianmukaisesti edustettuina kalastuksen nykytilaa ja kehityssuuntauksia koskevissa tiedoissa; korostaa, että nämä maat olisi otettava asianmukaisesti huomioon kalastuksenhoitoa koskevien tieteellisten arviointien kehittämisessä;

69.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan kaloihin ja äyriäisiin liittyviä petoksia tuotteiden merkitsemisen ja jäljitettävyyden avulla ja tehostamaan toimiaan laittoman kalastuksen torjumiseksi; pitää valitettavana, että tietoja on puutteellisesti saatavilla kalakantojen enemmistön tilasta (kannat, joista tietoa on huonosti saatavilla) ja että noin 50:tä prosenttia saaliista ei ilmoiteta virallisesti samalla kun 80 prosenttia puretusta saaliista muodostuu kannoista, joista tietoa on huonosti saatavilla;

70.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki asianomaiset kalastusalojen työntekijöitä koskevat ILOn yleissopimukset hyvien työolojen varmistamiseksi ja vahvistamaan työehtosopimuksista neuvottelevia tahoja, jotta merityöntekijät, itsenäiset ammatinharjoittajat mukaan luettuina, voivat hyödyntää työoikeuksiaan;

71.  kehottaa komissiota rohkaisemaan ja tukemaan investointeja kalastusalan monipuolistamiseen ja innovointiin täydentävien toimien kehittämisen avulla;

Tietoisuus

72.  korostaa, että todelliset tulokset ja täysimääräinen täytäntöönpano voidaan saavuttaa alan toimijoiden kantaman vastuun ja tietoisuuden kautta vahvistamalla kaikkien kalastajien (sekä ammatti- että virkistyskalastajat) taitoja, koulutusta ja osallistumista päätöksentekoprosessiin ja lisäämällä erityisiä toimenpiteitä hyvien käytäntöjen levittämiseksi;

73.  katsoo, että on tärkeää edistää tuotteiden tarkkaa alkuperää ja saaliin pyyntimenetelmää ja pyyntipäivää koskevien asianmukaisten kuluttajatietojen pakollista antamista; katsoo, että on myös analysoitava ja arvioitava, onko uuteen YKP:hen sisällytetyillä toimilla kyetty parantamaan kuluttajille tiedottamista;

74.  katsoo, että on tärkeää lisätä myös kuluttajien tietoisuutta ja antaa heille tietoa kalan vastuullisesta kuluttamisesta ja kannustettava siihen valitsemalla kestävillä pyydyksillä pyydettyjä paikallisia lajeja, jotka ovat mahdollisuuksien mukaan peräisin kannoista, joita ei hyödynnetä liikaa ja joita myydään vain vähän; pitää tämän vuoksi välttämättömänä, että luodaan yhteistyössä asianomaisten toimijoiden kanssa tehokas ja luotettava jäljitettävyys- ja merkintäjärjestelmä, jonka kautta kuluttajat saavat tietoa muun muassa elintarvikepetoksista ja jonka avulla torjutaan niitä;

75.  katsoo, että on löydettävä tasapaino reilun kilpailun, kuluttajien vaatimusten, kalastusalan kestävyyden ja työpaikkojen säilyttämisen välillä; korostaa, että kaikilla Välimeren mailla on oltava kattava lähestymistapa ja vahva poliittinen tahto, jotta ne voivat kohdata haasteet ja parantaa Välimeren tilannetta;

76.  pitää ilahduttavana komission käynnistämää MEDFISH4EVER-kampanjaa, jolla pyritään tiedottamaan kansalaisille Välimeren tilanteesta;

77.  katsoo, että koulujen, sairaaloiden ja muiden julkisten laitosten olisi saatava kalaa paikallisilta kalastuksen harjoittajilta;

78.  korostaa, että uuden tilanteen ja kaikkien Välimeren uusien toisiinsa liittyvien tekijöiden vuoksi asetusta (EY) N:o 1967/2006 olisi tarkistettava vastaamaan nykyistä tilannetta;

79.  korostaa, että asetusta (EY) N:o 1967/2006 on muutettava, erityisesti osaa, joka koskee tiettyjen perinteisten pyydysten käytön kieltoa (esimerkiksi verkkojen käyttö kaupallisen kalastuksen ulkopuolella) ja säännöksiä, jotka liittyvät sellaisiin pyydysten erityispiirteisiin kuin verkkojen korkeuteen ja silmäkokoon sekä syvyyteen ja etäisyyteen rannikolta, jolla pyydyksiä voidaan käyttää;

o
o   o

80.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22. (2) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19. (3) EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11. (4) EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0343.