Choisissez la langue de votre document :
- bg - български
- es - español
- cs - čeština
- da - dansk
- de - Deutsch
- et - eesti keel
- el - ελληνικά
- en - English
- fr - français
- ga - Gaeilge
- hr - hrvatski
- it - italiano
- lv - latviešu valoda
- lt - lietuvių kalba
- hu - magyar
- mt - Malti
- nl - Nederlands
- pl - polski
- pt - português
- ro - română
- sk - slovenčina
- sl - slovenščina
- fi - suomi
- sv - svenska
|
 Sitovat vuotuiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi ***I |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Rolandas Paksasin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö |
| |||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Rolandas Paksasin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Liettuan tasavallan valtakunnansyyttäjän 31. maaliskuuta 2016 välittämän pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 13. huhtikuuta 2016, – on kuullut Rolandas Paksasia työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti, – on keskustellut Liettuan valtakunnansyyttäjän sekä valtakunnansyyttäjänviraston järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption tutkintaosaston pääsyyttäjän kanssa, – ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan, – ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1), – ottaa huomioon Liettuan perustuslain 62 pykälän, – ottaa huomioon Liettuan tasavallasta valittujen Euroopan parlamentin jäsenten oikeusaseman ja työehdot vahvistavan Liettuan tasavallan lain 4 pykälän, – ottaa huomioon Liettuan parlamentin työjärjestyksen 22 artiklan, – ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan, – ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0219/2017), A. ottaa huomioon, että Liettuan tasavallan valtakunnansyyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Rolandas Paksasin koskemattomuuden pidättämistä rikostutkinnan vuoksi; B. toteaa, että valtakunnansyyttäjän pyyntö koskee epäilyjä siitä, että Rolandas Paksas on suostunut vastaanottamaan lahjuksen 31. elokuuta 2015 vaikuttaakseen viranomaisiin ja valtion virkamiehiin heidän tehtäviensä hoidossa, mikä on Liettuan rikoslain mukaan rikos; C. toteaa, että pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus; D. toteaa, että Liettuan tasavallan perustuslain 62 pykälän mukaan maan parlamentin Seimasin jäsentä ei voida ilman Seimasin suostumusta asettaa syytteeseen eikä häntä voida pidättää eikä hänen henkilökohtaista vapauttaan rajoittaa; E. toteaa, että Liettuan tasavallasta valittujen Euroopan parlamentin jäsenten oikeusaseman ja työehdot vahvistavan Liettuan tasavallan lain 4 pykälässä määrätään, että ellei EU:n oikeudesta muuta johdu, Euroopan parlamentin jäsenillä on Liettuan tasavallan alueella sama syytesuoja kuin Seimasin jäsenillä; F. toteaa, että Seimasin työjärjestyksen 22 artiklan mukaan Seimasin jäsentä ei voida saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen tai pidättää eikä hänen henkilökohtaista vapauttaan voida muutenkaan rajoittaa ilman Seimasin suostumusta, ellei häntä tavata itse teosta, jolloin valtakunnansyyttäjän on ilmoitettava tästä Seimasille välittömästi; G. toteaa, että Euroopan parlamentin työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen erioikeus, vaan tae koko parlamentin ja sen jäsenten riippumattomuudesta; H. toteaa, että parlamentaarisen koskemattomuuden tarkoituksena on suojella Euroopan parlamenttia ja sen jäseniä oikeusmenettelyiltä, jotka liittyvät toimintaan, jota harjoitetaan hoidettaessa parlamentin jäsenten tehtäviä ja jota ei voida erottaa kyseisistä tehtävistä; I. toteaa, että kun tällainen menettely ei koske jäsenen tehtävien hoitamista, koskemattomuus on pidätettävä, paitsi jos ilmenee, että oikeusmenettelyn tarkoituksena voi olla vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa ja siten parlamentin riippumattomuutta (fumus persecutionis -olettamus); J. toteaa, että asiassa saatujen laajojen ja yksityiskohtaisten tietojen perusteella ei ole syytä epäillä, että Rolandas Paksasia koskevien menettelyjen perusteena olisi aikomus vahingoittaa hänen poliittista toimintaansa Euroopan parlamentin jäsenenä; K. toteaa, että Euroopan parlamentin tehtävä ei ole ottaa kantaa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, eikä myöskään ilmaista kantaansa kansallisen oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmän ansioihin; 1. päättää pidättää Rolandas Paksasin koskemattomuuden; 2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Liettuan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Rolandas Paksasille.
| ||||||||||
| Mylène Troszczynskin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö |
| |||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Ranskan tasavallan oikeusministerin 1. joulukuuta 2016 toimittaman, Mylène Troszczynskin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön Bobignyn yleisen syyttäjän suorittaman esitutkinnan yhteydessä liittyen julkiseen kunnianloukkaukseen, joka kohdistuu henkilöön tai ihmisryhmään johtuen heidän alkuperästään tai heidän kuulumisestaan tai kuulumattomuudestaan tiettyyn etniseen ryhmään, kansakuntaan, rotuun tai uskontoon ja jossa yllytetään vihaan tai väkivaltaan sellaista henkilöä tai ihmisryhmää kohtaan, joka on tiettyä alkuperää tai kuuluu tai ei kuulu tiettyyn etniseen ryhmään, kansakuntaan, rotuun tai uskontoon, ja ottaa huomioon, että tästä pyynnöstä ilmoitettiin täysistunnossa 16. tammikuuta 2017, – on kuullut Mylène Troszczynskia työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti, – ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan, – ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1), – ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän sellaisena kuin se on muutettuna 4. elokuuta 1995 annetulla perustuslaillisella lailla nro 95-880, – ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan, – ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0218/2017), A. ottaa huomioon, että Bobignyn yleinen syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen ja Picardien aluevaltuuston jäsenen Mylène Troszczynskin koskemattomuuden pidättämistä, mikä liittyy oikeudenkäyntiin, joka koskee hänen twitter-tilillään 23. syyskuuta 2015 julkaisemaansa kuvaa täyshuntuun pukeutuneista naisista, jotka ilmeisesti jonottavat CAF:n (Caisse d’allocations familiales – perheavustuskassa) toimipisteen ulkopuolella, ja tähän kuvaan hän oli liittänyt tekstin ”Rosny-Sous-Bois CAF 9.12.14. Täyshunnun käytön pitäisi olla lailla kielletty...”; B. ottaa huomioon, että loukkaava kuva oli itse asiassa kuvamontaasi, joka perustui Lontoossa otettuun kuvaan ja jota eräs toinen twitter-tilin haltija oli jo käyttänyt, ja että tutkinnassa kävi ilmi, että Mylène Troszczynski ei itse julkaissut viestiä verkossa vaan hänen avustajansa tunnusti tehneensä sen; C. ottaa huomioon, että yleinen syyttäjä totesi, että Mylène Troszczynskin voidaan katsoa olevan vastuussa twitter-tilillä tapahtuneesta julkaisusta, sillä kyse oli hänen tilistään; D. ottaa huomioon, että kun Mylène Troszczynski huomasi, että kuva oli väärennetty, hän poisti sen heti twitter-tililtään; E. ottaa huomioon, että Mylène Troszczynskin koskemattomuuden pidättäminen liittyy väitettyyn kunnianloukkaukseen, joka kohdistuu henkilöä tai ihmisryhmää vastaan johtuen heidän alkuperästään tai heidän kuulumisestaan tai kuulumattomuudestaan tiettyyn etniseen ryhmään, kansakuntaan, rotuun tai uskontoon ja jota koskevista seuraamuksista on säädetty 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 23 pykälässä, 29 pykälän 1 momentissa, 32 pykälän 2 ja 3 momentissa, 42 pykälässä, 43 pykälässä ja 48‑6 pykälässä, sekä yllyttämisestä tutkinnan kohteena olevaan vihaan tai rotuväkivaltaan, jota koskevista seuraamuksista on säädetty 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 24 pykälän 8, 10, 11 ja 12 momentissa, 23 pykälän 1 momentissa ja 42 pykälässä sekä rikoslain 131-26 pykälän 2 ja 3 momentissa; F. ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus; G. ottaa huomioon, että Ranskan perustuslain 26 pykälässä säädetään, että parlamentin jäsentä ei voida haastaa oikeuteen, alistaa tutkintaan, pidättää, vangita tai haastaa oikeuteen hänen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestyskäyttäytymisensä perusteella ja että parlamentin jäsentä ei voida ilman parlamentin lupaa pidättää rikoksesta tai kohdistaa häneen muita vapauden menetystä tai rajoittamista koskevia toimia; H. ottaa huomioon, että Ranskan parlamentin jäsenille myönnetyn koskemattomuuden laajuus vastaa tosiasiallisesti Euroopan parlamentin jäsenille Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa myönnetyn koskemattomuuden laajuutta; huomauttaa Euroopan unionin tuomioistuimen todenneen, että jotta Euroopan parlamentin jäsen voi nauttia koskemattomuutta, hänen on täytynyt esittää mielipide tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; huomauttaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen; I. toteaa, että syytteet eivät liity Mylène Troszczynskin asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä vaan koskevat hänen alueellista toimintaansa ja rikkovat Ranskan lakia, ottaen huomioon että väärennetty kuva ja siihen liittyvät kommentit koskivat asioita, jotka väitetysti sattuivat Rosny-Sous-Bois’ssa; J. toteaa, että väitetyissä teoissa ei ole kyse siitä, että Mylène Troszczynski olisi ilmaissut mielipiteensä tai antanut äänensä Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettujen Euroopan parlamentin jäsenen tehtävien hoitamisen yhteydessä; K. toteaa, että Seine-Saint-Denis’n perheavustuskassaa edustavan pääjohtajan esittämän, julkishallintoon kohdistunutta väitettyä kunnianloukkausta koskeneen kanteen jälkeen aloitetussa oikeudellisessa tutkinnassa ei epäillä fumus persecutionis -tilannetta eli ilmeistä yritystä vahingoittaa Mylène Troszczynskin parlamentaarista toimintaa; 1. päättää pidättää Mylène Troszczynskin koskemattomuuden; 2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan oikeusministerille ja Mylène Troszczynskille.
| ||||||||||
| Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö |
| |||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Ranskan oikeusministerin Jean-Jacques Urvoas’n 22. joulukuuta 2016 välittämän pyynnön, joka liittyy Pariisin ylioikeuden syyttäjän pyyntöön ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 16. tammikuuta 2017, – on kuullut Jean-Marie Le Peniä työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti, – ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan, – ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1), – ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän, – ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan, – ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0217/2017), A. ottaa huomioon, että Pariisin ylioikeuden syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Jean-Marie Le Penin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä rikostutkinnan yhteydessä; B. toteaa, että syyttäjän pyyntö liittyy väitteisiin, että Jean-Marie Le Pen antoi erään radiolähetyksen aikana lausunnon, jossa yllytettiin syrjintään, vihaan tai rotuväkivaltaan, mikä on Ranskan rikoslain mukaan rikos; C. ottaa huomioon, että Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän mukaan parlamentin jäsentä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää, vangita tai tuomita tuomioistuimessa hänen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella ja että parlamentin jäsentä ei voida pidättää eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa rikoksesta tai rikkomuksesta ilman parlamentin suostumusta; D. ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella; E. toteaa, että Euroopan parlamentin työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen erioikeus vaan tae koko parlamentin ja sen jäsenten riippumattomuudesta; F. toteaa, että parlamentaarista koskemattomuutta koskevia määräyksiä on tulkittava perussopimuksiin kirjattujen arvojen, tavoitteiden ja periaatteiden perusteella; G. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin jäsenen tapauksessa kyseinen absoluuttinen koskemattomuus kattaa jäsenen parlamentin virallisissa kokouksissa ilmaisemien mielipiteiden lisäksi myös jäsenen muissa tilanteissa, esimerkiksi tiedotusvälineissä, ilmaisemat mielipiteet, kun ”ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys”(2); H. toteaa, että kiistanalaisen lausunnon ja Jean-Marie Le Penin parlamentaarisen toiminnan välillä ei ole yhteyttä ja että Jean-Marie Le Pen ei siten toiminut Euroopan parlamentin jäsenen ominaisuudessa; I. toteaa, että pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus; J. ottaa huomioon, että ainoastaan 9 artiklassa tarkoitettu koskemattomuus voidaan pidättää(3); K. toteaa, että tällaisen koskemattomuuden tarkoituksena on suojella parlamenttia ja sen jäseniä oikeusmenettelyiltä, jotka liittyvät toimintaan, jota harjoitetaan hoidettaessa parlamentin jäsenten tehtäviä ja jota ei voida erottaa kyseisistä tehtävistä; L. toteaa, että kun tällainen menettely ei koske jäsenen tehtävien hoitamista, koskemattomuus on pidätettävä, paitsi jos ilmenee, että oikeusmenettelyn tarkoituksena voi olla vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa ja siten parlamentin riippumattomuutta (fumus persecutionis -olettamus); M. toteaa, että asiassa annettujen tietojen perusteella ei ole syytä epäillä, että Jean-Marie Le Peniä koskevan menettelyn tarkoituksena olisi aikomus vahingoittaa hänen poliittista toimintaansa Euroopan parlamentin jäsenenä; 1. päättää pidättää Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden; 2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Jean-Marie Le Penille.
| ||||||||||||||
| Tarve unionin strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan, – ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 151, 153 ja 157 artiklan, – ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen sosiaalisia oikeuksia ja naisten ja miesten tasa-arvoa koskevat määräykset, – ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 22 ja 25 artiklan, – ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean esittämän yleisen huomion nro 16, joka koskee miesten ja naisten tasa‑arvoista oikeutta nauttia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-yleissopimus) 3 artikla)(1) , sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean esittämän yleisen huomion nro 19, joka koskee oikeutta sosiaaliturvaan (TSS-yleissopimuksen 9 artikla)(2), – ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020), – ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan 4 artiklan 2 kohdan, 4 artiklan 3 kohdan sekä 12, 20 ja 23 artiklan, – ottaa huomioon 5. joulukuuta 2014 annetut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean päätelmät(3), – ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19. joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY(4), – ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(5), – ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(6), – ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(7), – ottaa huomioon elokuussa 2015 julkaistun komission etenemissuunnitelman perheiden kohtaamien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvien haasteiden ratkaisemisesta, – ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016-2019”, joka sisältää strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (SWD(2015)0278) ja erityisesti sen tavoitteen 3.2, – ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman eläkeikää lähestyvien naisten tilanteesta(8), – ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman yksinhuoltajaäitien tilanteesta(9), – ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka(10), – ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman talouskriisin vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin(11), – ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa‑arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(12), – ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(13), – ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(14), – ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta(15), – ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminenˮ, – ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta, – ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020), – ottaa huomioon kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tilaaman tutkimuksen ”The gender pension gap: differences between mothers and women without children” (2016) ja komission tutkimuksen ”The Gender Gap in Pensions in the EU” (2013), – ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, – ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0197/2017), A. ottaa huomioon, että vuonna 2015 yli 65-vuotiaiden ikäluokkaan kuuluvien miesten ja naisten eläke-ero, joka voidaan määritellä laskemalla naisten ja miesten keskimääräisten eläkkeiden – ennen veroja – välinen erotus, EU:ssa oli 38,3 prosenttia ja että se on kasvanut puolessa EU:n jäsenvaltioista viiden viime vuoden aikana; ottaa huomioon, että muutaman viime vuoden ajan vallinneella talouskriisillä on ollut kielteinen vaikutus monien naisten tuloihin; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa 11–36 prosenttia naisista ei saa lainkaan eläkettä; B. ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on yksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklaan ja 3 artiklan 3 kohtaan, SEUT -sopimuksen 8 artiklaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklaan kirjatuista yhteisistä perusperiaatteista; ottaa myös huomioon, että sukupuolten tasa-arvo tulee huomioida kaikissa EU:n politiikoissa, aloitteissa, ohjelmissa ja toimissa; C. ottaa huomioon, että naisten eläkekertymä on alhaisempi kuin miesten vastaava kertymä useimmissa EU:n jäsenvaltioissa ja että naiset ovat yliedustettuina köyhimpien eläkkeensaajien joukossa ja aliedustettuina varakkaimpien eläkkeensaajien joukossa; D. katsoo, että nämä erot eivät ole hyväksyttäviä ja että niitä olisi vähennettävä ja kaikki eläkevakuutusmaksut olisi laskettava ja perittävä sukupuolineutraalilla tavalla EU:ssa, jossa sukupuolten tasa-arvo on yksi sen perusperiaatteista ja jossa kaikkien ihmisten perusoikeuksiin kuuluu oikeus ihmisarvoiseen elämään, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjassa todetaan; E. katsoo, että EU-28:ssa yhdelle neljäsosalle ihmisistä eläke on päätoimeentulolähde ja eläkeiän saavuttaneiden ihmisten määrä kasvaa merkittävästi, kun elinajanodote pitenee ja yleisesti ottaen väestö vanhenee, joten eläkkeellä olevan väestönosan määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2060 mennessä; F. ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksen vuoksi yhä pienempi määrä työssäkäyviä joutuu elättämään yhä suurempaa määrää eläkkeensaajia tulevaisuudessa ja että yksilöllisten ja ammatillisten lisäeläkkeiden merkitys kasvaa tämän seurauksena; G. ottaa huomioon, että eläkepolitiikkojen tavoitteena on varmistaa taloudellinen riippumattomuus, joka on olennaisen tärkeää naisten ja miesten tasa-arvon kannalta, ja että jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien on tarjottava kaikille EU:n kansalaisille ihmisarvoinen ja riittävä eläketulo ja kohtuullinen elintaso sekä suojattava heitä eri tekijöistä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä johtuvalta köyhyysriskiltä, jotta voidaan turvata vanhusten sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen osallistuminen ja ihmisarvoinen elämä, jotta he voivat edelleen olla osa yhteiskuntaa; H. toteaa, että yksilön vastuu erilaisia riskejä sisältävistä säästöpäätöksistä kasvaa, mikä merkitsee myös, että ihmisillä on oltava selkeää tietoa saatavilla olevista vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä riskeistä; katsoo, että sekä naisia että miehiä, mutta kuitenkin erityisesti naisia, on autettava parantamaan talouslukutaitoaan, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä yhä monimutkaisemmalla osa-alueilla; I. ottaa huomioon, että eläke-erolla on taipumusta kärjistää naisten tilannetta ja taloudellista haavoittuvuutta ja he ovat eläke-eron vuoksi suuremmassa vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti ja joutua elämään pysyvästi köyhyydessä ja taloudellisesti riippuvaisina varsinkin puolisostaan tai muista perheenjäsenistä; ottaa huomioon, että palkka- ja eläke-ero on vielä korostuneempi niiden naisten keskuudessa, jotka ovat monella tavoin epäedullisessa asemassa tai jotka kuuluvat rodulliseen, etniseen, uskonnolliseen tai kielelliseen vähemmistöön, sillä he työskentelevät usein tehtävissä, joissa vaaditaan vähemmän taitoja tai joihin liittyy vähemmän vastuuta; J. ottaa huomioon, että pikemminkin henkilökohtaisiin kuin johdettuihin oikeuksiin liittyvät eläkkeet voisivat auttaa takaamaan kaikkien henkilöiden taloudellisen riippumattomuuden, vähentämään tekijöitä, jotka eivät kannusta tekemään virallista työtä, sekä vähentämään sukupuoleen liittyviä stereotypioita; K. ottaa huomioon, että pidemmän elinajanodotteensa ansiosta naiset todennäköisesti tarvitsevat enemmän eläketuloja kuin miehet koko eläkeajakseen; ottaa huomioon, että heille voi olla tarjolla tällaisia lisätuloja perhe-eläkejärjestelmien puitteissa; L. ottaa huomioon, että koska ei ole olemassa vertailukelpoisia, kattavia, luotettavia ja säännöllisesti päivitettyjä tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida eläke-eron suuruutta ja eroon vaikuttavien tekijöiden painottumista, ei ole selvää, miten tätä eroa voitaisiin tehokkaimmin kaventaa; M. ottaa huomioon, että ero on suurempi 65–74-vuotiaiden ikäluokassa (yli 40 prosenttia) verrattuna kaikkien yli 65-vuotiaiden keskiarvoon, ja katsoo tämän johtuvan etenkin siitä, että joissakin jäsenvaltioissa oikeuksia eläkkeeseen, esimerkiksi leskeneläkkeeseen, voidaan siirtää; N. ottaa huomioon, että eläkkeiden leikkaaminen ja jäädyttäminen lisäävät ikääntyneiden köyhyysriskiä etenkin naisten keskuudessa; ottaa huomioon, että vuonna 2014 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien iäkkäiden naisten osuus oli 20,2 prosenttia, kun taas miesten vastaava osuus oli 14,6 prosenttia, ja että vuoteen 2050 mennessä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien yli 75-vuotiaiden henkilöiden osuus voi olla 30 prosenttia valtaosassa jäsenvaltioita; O. ottaa huomioon, että yli 65-vuotiaiden tulot vastaavat käytännössä 94:ää prosenttia koko väestön keskiarvosta; toteaa, että tästä huolimatta noin 22 prosenttia yli 65-vuotiaista naisista elää köyhyysriskirajan alapuolella; P. ottaa huomioon, että EU:n keskimääräinen eläke-ero vuonna 2014 kätki sisäänsä suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja; ottaa huomioon, että pienin sukupuolten välinen eläke-ero on vertailun vuoksi 3,7 prosenttia ja suurin eläke-ero 48,8 prosenttia ja että 14 jäsenvaltiossa ero on enemmän kuin 30 prosenttia; Q. ottaa huomioon, että eläkettä saavan väestön osuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain, ja toteaa, että vuonna 2013 se oli Kyproksessa 15,1 prosenttia ja Liettuassa 31,8 prosenttia, kun taas vuonna 2013 useimmissa EU:n jäsenvaltioissa suurin osa eläkkeensaajista oli naisia; R. ottaa huomioon, että eläke-eron taustalla on monia eri tekijöitä ja se ilmentää sukupuolten epäsuhtaista tilannetta, joka ilmenee työssä ja kotona, mahdollisuuksissa suorittaa eläkemaksuja, perhevastuissa sekä menettelyissä, joita käytetään laskettaessa eläkkeen perustana olevia tuloja; ottaa huomioon, että se kuvastaa myös työmarkkinoiden eriytymistä ja sitä, että naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä, heidän tuntipalkkansa on matalampi, heidän työuransa keskeytyy välillä ja heille kertyy vähemmän työvuosia, koska naiset ja äidit tekevät palkatonta työtä hoitaessaan perhettään; katsoo näin ollen, että eläke-ero olisi katsottava sukupuolten eriarvoisuutta työmarkkinoilla ilmentäväksi keskeiseksi indikaattoriksi etenkin, koska sukupuolten välinen eläke-ero on nykytasollaan hyvin lähellä kokonaispalkkaeroa (39,7 prosenttia vuonna 2015); S. ottaa huomioon, että eläke-eron koko laajuus, joka on kaiken, esimerkiksi elinikäisen vaikutusvallan ja taloudellisten resurssien osalta työuran aikana koetun, sukupuolten välisen epätasapainon ja eriarvoisuuden yhteissumma ja joka heijastuu ensimmäisen ja toisen pilarin eläkkeisiin, voi jäädä piiloon korjausmekanismien taakse; T. katsoo, että eläke-ero tiettynä ajankohtana tarkasteltuna ilmentää yhteiskunnan ja työmarkkinoiden olosuhteita useiden vuosikymmenten aikana; ottaa huomioon, että olosuhteet voivat muuttua joskus suurestikin, mikä vaikuttaa eri sukupolviin kuuluvien eläkkeellä olevien naisten tarpeisiin; U. ottaa huomioon, että eläke-eron ominaispiirteet vaihtelevat eläkkeensaajien henkilökohtaisen tilanteen, sosiaalisen aseman, siviilisäädyn ja/tai perhetilanteen mukaan; katsoo näin ollen, että parasta tulosta ei välttämättä saavuteta soveltamalla kaikissa tilanteissa samaa toimintatapaa; V. ottaa huomioon, että yksinhuoltajaperheet ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, että ne edustavat 10:tä prosenttia kaikista kotitalouksista, joissa on alaikäisiä huollettavia, ja että 50 prosenttia niistä elää köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vastaava osuus koko väestöstä; ottaa huomioon, että eläke-eron ja elämän aikana kasvatettujen lasten lukumäärän välillä vallitsee positiivinen korrelaatio ja että sukupuolten välinen eläke-ero on paljon suurempi avioliitossa olevilla naisilla ja äideillä kuin yksin elävillä lapsettomilla naisilla; pitää tässä mielessä todennäköisenä, että äitien ja varsinkin yksinhuoltajaäitien eriarvoinen asema korostuu eläkeiässä; W. ottaa huomioon, että raskaus ja vanhempainloma usein pakottaa äidit – joita on 79,76 prosenttia alle kahdeksanvuotiaan nuorimman lapsensa hoidon vuoksi työaikaansa lyhentäneistä henkilöistä – ottamaan vastaan matalapalkkaista tai osa-aikaista työtä tai keskeyttämään työuransa voidakseen hoitaa lapsiaan; ottaa huomioon, että äitiys-, isyys- ja vanhempainloma ovat välttämättömiä ja elintärkeitä välineitä hoivatehtävien jakamiseksi paremmin, perhe- ja työelämän yhteensovittamisen parantamiseksi ja naisten uran keskeytysten vähentämiseksi minimiin; X. ottaa huomioon, että lasten lukumäärällä ei ole vaikutusta isien palkkaan ja siten eläkeoikeuksiin tai nämä vaikutukset voivat olla jopa myönteisiä; Y. ottaa huomioon, että naisten työttömyysaste on arvioitu todellista alhaisemmaksi, sillä monet erityisesti maaseudulla tai harvaanasutuilla alueilla asuvat naiset, joista monet huolehtivat pelkästään kotitaloustöistä ja lastenhoidosta, eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi; toteaa, että tämä tilanne aiheuttaa eriarvoisuutta eläkkeiden osalta; Z. ottaa huomioon, että työn perinteinen organisointi vaikeuttaa molempien kokopäiväisesti työskentelevien vanhempien perhe- ja työelämän tasapainoista yhteensovittamista; AA. ottaa huomioon, että eläkepisteiden karttuminen korvauksista, joita maksetaan miehille ja naisille lasten tai perheenjäsenten hoivaamiseen käytettäviltä jaksoilta, voisi auttaa varmistamaan, ettei työuran keskeyttäminen hoivatyön vuoksi vähennä eläkettä, ja on toivottavaa, että näitä järjestelmiä jatketaan tai vahvistetaan kaikissa jäsenvaltioissa; AB. ottaa huomioon, että vastaavanlaisten karttumiskausien soveltaminen erilaisiin työn muotoihin voi auttaa kaikkia työntekijöitä saamaan eläketuloja; AC. ottaa huomioon, että naisten osallisuus työmarkkinoilla jää edelleen Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteista ja on paljon huonompi kuin miesten, vaikka tilanteen korjaamiseksi on toteutettu toimia; ottaa huomioon, että naisten jatkuvasti lisääntyvä osallistuminen työmarkkinoille edistää pyrkimyksiä pienentää eläke-eroja EU:ssa, koska työmarkkinoille osallistumisen ja eläketason välillä on suora yhteys; ottaa huomioon, että työllisyysaste ei kuitenkaan sisällä tietoa työn kestosta ja lajista, joten se kertoo vain rajallisesti palkka- ja eläketasosta; AD. toteaa, että työuran pituus vaikuttaa suoraan eläketuloon; toteaa, että naisten työura on keskimäärin yli kymmenen vuotta lyhyempi kuin miesten ja että naisilla, jotka ovat työelämässä alle neljäntoista vuoden ajan, eläke-ero on kaksi kertaa suurempi (64 prosenttia) kuin naisilla, jotka ovat työelämässä pidempään (32 prosenttia); AE. ottaa huomioon, että naiset keskeyttävät miehiä todennäköisemmin työuransa, he solmivat epätyypillisiä työsuhteita ja tekevät osa-aikatyötä (32 prosenttia naisista ja 8,2 prosenttia miehistä) tai palkatonta työtä varsinkin hoitaakseen lapsiaan ja sukulaisiaan ja kantavat lähes kokonaan vastuun hoivasta ja kotitöistä, jotka jakautuvat edelleen eriarvoisesti sukupuolten kesken, ja että tämä kaikki vaikuttaa epäedullisesti naisten eläkkeisiin; AF. ottaa huomioon, että investoiminen kouluihin, esiopetukseen, yliopistoihin ja vanhustenhoitoon voi auttaa luomaan paremman tasapainon perhe- ja työelämän välille ja voi johtaa pitkällä aikavälillä ensinnäkin työpaikkojen luomiseen ja toisekseen siihen, että naiset saavat laadukkaita työpaikkoja ja voivat pysyä työmarkkinoilla pidempään, millä on pitkällä aikavälillä myönteinen vaikutus heidän eläkkeisiinsä; AG. ottaa huomioon, että epävirallinen hoitotyö on yhteiskuntamme peruspilari, että useimmiten sitä tekevät naiset ja että tämä epäsuhta heijastuu miesten ja naisten eläke-eroon; ottaa huomioon, ettei tällainen näkymätön työ saa tarpeeksi tunnustusta varsinkaan eläkeoikeuksista päätettäessä; AH. ottaa huomioon, että EU:ssa miesten ja naisten palkkaero on edelleen huomattava; ottaa huomioon, että palkkaero oli vuonna 2014 edelleen 16,3 prosenttia ja että eron syitä ovat erityisesti syrjintä ja työmarkkinoiden eriytyminen, mikä tarkoittaa, että naiset ovat yliedustettuina toimialoilla, joilla palkkataso on matalampi kuin muilla, ensisijaisesti miesvaltaisilla toimialoilla; toteaa, että sukupuolten väliseen palkkaeroon vaikuttavat myös muut tekijät, kuten katkokset työurassa tai olosuhteiden pakosta valittu osa-aikatyö työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, stereotypiat, naisten työn aliarvostus sekä erot koulutustasossa ja ammatillisessa kokemuksessa; AI. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklassa tunnustetaan, että EU:n tavoitteena on riittävä sosiaalinen suojeleminen; katsoo, että sen vuoksi unionin on tuettava jäsenvaltioita suosituksilla niiden iäkkäiden henkilöiden suojelun parantamiseksi, jotka ikänsä tai henkilökohtaisen tilanteensa vuoksi ovat oikeutettuja eläkkeeseen; AJ. katsoo, että eläkemaksujen ja ansioiden välisen yhteyden lujittaminen sekä eläkejärjestelmien organisointiin liittyvien toisen ja kolmannen pilarin järjestelyjen yhä tärkeämpi rooli näyttävät johtavan siihen, että sukupuoleen perustuvien eläke-eron tekijöiden ilmenemisen riski siirtyy enemmän yksityiselle sektorille; AK. ottaa huomioon, että vuonna 2012 annetussa eläkkeitä koskevassa komission valkoisessa kirjassa esitettyjä eläkejärjestelmien uudistuksia varten ei tehty eläkkeisiin kohdistuvien sukupuolivaikutusten ennakko- ja jälkiarviointia; AL. ottaa huomioon, että julkisten sosiaaliturvajärjestelmien ja eläkejärjestelmien organisointi kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan; muistuttaa, että EU:lla on kuitenkin toimivalta antaa tukea eläketurvaa koskevissa asioissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan nojalla; Yleiset huomautukset 1. pyytää komissiota laatimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa strategian miesten ja naisten eläke-eron poistamiseksi Euroopan unionissa sekä auttamaan niitä laatimaan asiaa koskevia suuntaviivoja; 2. tukee ja kannattaa neuvoston pyyntöä uudesta komission aloitteesta naisten ja miesten tasa-arvostrategian laatimiseksi vuosiksi 2016–2020 ja toteaa, että tämä tehtäisiin tiedonannon muodossa samoin kuin aikaisempien strategioiden tapauksessa ja vahvistettaisiin EU:n strategista sitoutumista sukupuolten tasa-arvoon, mikä liittyy läheisesti Eurooppa 2020 ‑strategiaan; 3. katsoo, että strategiassa ei pidä tyytyä vain korjaamaan jäsenvaltioiden tasolla eläke‑eron vaikutuksia etenkin heikoimmassa asemassa oleviin vaan sitä on pyrittävä myös ehkäisemään tulevaisuutta silmällä pitäen puuttumalla sen perimmäisiin syihin, kuten naisten ja miesten epätasa-arvoiseen asemaan työmarkkinoilla palkan, uralla etenemisen ja kokoaikatyötä koskevien mahdollisuuksien osalta, sekä työmarkkinoiden eriytymiseen; kannustaa tältä osin hallitustenväliseen vuoropuheluun ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen jäsenvaltioiden välillä; 4. korostaa, että tarvitaan monitahoista lähestymistapaa, johon on liitettävä eri politiikanalojen toimia sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi, jotta strategiasta tulisi onnistunut, ja katsoo, että strategiassa on noudatettava koko eliniän kattavaa lähestymistapaa eläkkeisiin ottaen huomioon ihmisten koko työelämän ja puuttuen miesten ja naisten eriarvoisiin mahdollisuuksiin työllistymisessä, uralla etenemisessä sekä heidän mahdollisuuksiinsa suorittaa eläkemaksuja ja myös eläkejärjestelmien organisoinnista johtuviin eriarvoisuuksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön 18. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminenˮ; 5. muistuttaa, että työmarkkinaosapuolet ovat tärkeässä roolissa keskusteltaessa vähimmäispalkkaan liittyvistä kysymyksistä noudattaen kuitenkin toissijaisuusperiaatetta; korostaa ammattijärjestöjen ja työehtosopimusneuvottelujen tärkeää roolia sen varmistamisessa, että iäkkäillä henkilöillä on mahdollisuus saada julkista eläkettä sukupolvien välisen solidaarisuuden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteen mukaisesti; pitää tärkeänä, että työmarkkinaosapuolet otetaan huomioon tehtäessä poliittisia päätöksiä, joilla muutetaan eläkeoikeutta koskevien kelpoisuusehtojen tärkeitä oikeudellisia näkökohtia; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön yhdessä työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvojärjestöjen kanssa sukupuolten palkkaeron poistamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja; suosittelee, että jäsenvaltiot harkitsevat palkkakartoitusten tekemistä määräajoin näiden toimien täydentämiseksi; 6. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnioittavia ja köyhyyttä ehkäiseviä toimenpiteitä sellaisia työntekijöitä varten, jotka eivät terveytensä vuoksi pysty työskentelemään lakisääteiseen eläkeikään saakka; katsoo, että varhaiseläkejärjestelyt on säilytettävä vaativissa tai vaarallisissa työoloissa työskenteleviä varten; katsoo, että työllisyysasteen nostaminen laadukkaita työpaikkoja tarjoamalla voisi auttaa hillitsemään huomattavasti niiden ihmisten määrän kasvua tulevaisuudessa, jotka eivät pysty tekemään töitä lailliseen eläkeikään asti, ja siten keventämään ikääntymisestä johtuvaa taloudellista rasitusta; 7. on hyvin huolestunut säästötoimiin keskittyvien maakohtaisten suositusten vaikutuksista eläkejärjestelmiin ja niiden kestävyyteen sekä maksuperusteiseen eläkejärjestelmään pääsyyn yhä useammissa jäsenvaltioissa sekä kielteisistä seurauksista, joita maakohtaisilla suosituksilla on tulotasoon ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin, jotka ovat tarpeen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseksi; 8. korostaa, että toissijaisuusperiaatetta on sovellettava tiukasti myös eläkekysymyksissä; Arviointi ja tiedottaminen eläke-eron torjunnan tehostamiseksi 9. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan sukupuolten välisen eläke-eron tutkimista ja kehittämään yhteistyössä Eurostatin ja Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) kanssa virallisia ja luotettavia sukupuolten välistä eläke-eroa koskevia indikaattoreita sekä yksilöimään eron taustalla olevat erilaiset tekijät, jotta sitä voidaan seurata ja asettaa selkeät vähentämistavoitteet, sekä raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan Eurostatille vuosittain sukupuolten välisiä palkkaeroja ja eläke-eroja koskevat tilastot, jotta voidaan arvioida kehitystä koko EU:ssa sekä keinoja asian korjaamiseksi; 10. kehottaa komissiota toteuttamaan perusteellisen arvioinnin vuonna 2012 hyväksytyn valkoisen kirjan suositusten, joiden tarkoituksena on torjua sukupuolten välisen eläke-eron syitä, vaikutuksista haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin, etenkin naisiin, sekä laatimaan sukupuolten välistä eläke-eroa koskevan virallisen indikaattorin ja seuraamaan aihetta järjestelmällisesti; kehottaa arvioimaan tähän mennessä annettuja suosituksia ja toteutettuja toimenpiteitä asianmukaisesti ja seuraamaan niiden sukupuolivaikutuksia; kehottaa komissiota tukemaan sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastojen ja tutkimusten laatimista, jotta voidaan seurata ja arvioida paremmin eläkeuudistusten vaikutuksia naisten vaurauteen ja hyvinvointiin; 11. kehottaa jäsenvaltioita edistämään sukupuolten välisen eläke-eron torjuntaa sosiaalipolitiikoissaan, valveuttamaan asiasta vastaavat päätöksentekijät ja kehittämään ohjelmia, joiden ansiosta naiset saavat lisätietoa eron seurauksista ja välineitä, joita he tarvitsevat kestävien ja naisten erityistarpeisiin mukautettujen eläkerahoitusstrategioiden kehittämiseen, sekä naisten mahdollisuuksista saada toisen ja kolmannen pilarin eläkkeitä, erityisesti naisvaltaisilla aloilla, joilla palkat voivat olla alhaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jakamaan edelleen ja laajemmin tietoa samapalkkaisuudesta ja eläke-eroista sekä naisten välittömästä ja välillisestä syrjinnästä työssä; 12. toteaa jälleen, että EU:n tasolla tehtäviä vertailuja varten on määriteltävä selkeästi yhdenmukaiset termit, kuten sukupuolten välinen palkkaero ja sukupuolten välinen eläke-ero; 13. kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä edistämään sukupuolten välisen eläke‑eron ja naisten taloudellisen riippumattomuuden vaikutuksia koskevia tutkimuksia ottaen huomioon väestön ikääntymisen, sukupuolten väliset terveyteen ja eliniänodotteeseen liittyvät erot, perherakenteiden muuttumisen ja yksinasuvien määrän lisääntymisen sekä naisten erilaiset henkilökohtaiset tilanteet; kehottaa jäsenvaltioita myös suunnittelemaan mahdollisia strategioita sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi; Eläkemaksujen suorittamismahdollisuuksiin liittyvän eriarvoisuuden vähentäminen 14. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että miesten ja naisten välistä välillistä ja välitöntä syrjintää koskeva EU:n lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön, että sen edistymistä seurataan järjestelmällisesti, että sen noudattamatta jättämisen johdosta käynnistetään rikkomismenettelyjä ja että sitä mahdollisesti tarkistetaan siten, että sen avulla voidaan taata, että miehillä ja naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet suorittaa eläkemaksuja eläkejärjestelmiin; 15. tuomitsee yksiselitteisesti miesten ja naisten palkkaerot ja niiden selittämättömän osan, jonka taustalla on työpaikoilla esiintyvä syrjintä, ja toistaa kehotuksensa vain kahdessa jäsenvaltiossa selkeästi ja riittävästi osaksi kansallista lainsäädäntöä saatetun direktiivin 2006/54/EY tarkistamisesta, jotta miehiä ja naisia kohdeltaisiin tasavertaisemmin työhön ja palkkaukseen liittyvissä asioissa ETY:n perustamisesta lähtien perussopimukseen sisältyneen, naisille ja miehille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaa samaa palkkaa koskevan periaatteen mukaisesti; 16. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan syrjimättömyysperiaatteen noudattamisen ja tasa-arvon työmarkkinoilla ja työnsaannissa ja kehottaa niitä erityisesti toteuttamaan sosiaalista suojelua koskevia toimia sen varmistamiseksi, että naisten palkka- ja sosiaalietuudet, eläkkeet mukaan luettuina, ovat sen periaatteen mukaisia, jonka mukaan mies- ja naistyöntekijöille on maksettava samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka; pyytää jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaiset toimenpiteet naisille ja miehille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen rikkomisen rajoittamiseksi; 17. kehottaa jäsenvaltioita, työnantajia ja ammattijärjestöjä laatimaan ja panemaan täytäntöön toteuttavissa olevia ja konkreettisia työnarviointivälineitä, joiden avulla voidaan määritellä, mitkä ovat samanarvoisia töitä, jotta voidaan varmistaa naisten ja miesten samapalkkaisuus ja näin ollen myös tulevaisuudessa saatavat samat eläkkeet; kehottaa yrityksiä tarkistamaan vuosittain palkkauksen tasa-arvoisuuden, julkistamaan tiedot mahdollisimman avoimesti ja supistamaan sukupuolten välistä palkkaeroa; 18. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan työmarkkinoiden horisontaalista ja vertikaalista eriytymistä poistamalla sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja syrjinnän työelämässä sekä rohkaisemalla tyttöjä ja naisia erityisesti koulutuksen ja valistuksen avulla opiskeluun, työskentelyyn ja uravalintaan kehittyvillä innovointi- ja kasvualoilla, jotka ovat tällä hetkellä usein miesvaltaisia syvään juurtuneiden stereotypioiden vuoksi; 19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kannustimia, joilla saataisiin naiset osallistumaan työmarkkinoille pidemmäksi aikaa ja keskeytykset lyhyemmiksi sekä joilla voitaisiin edistää heidän taloudellista riippumattomuuttaan nyt ja tulevaisuudessa; 20. toteaa, että eläkejärjestelmissä vastuu on siirtymässä yhä enemmän julkisesta eläkejärjestelmästä henkilökohtaisten rahoitusmallien suuntaan, ja pitää tärkeänä, että varmistetaan direktiivin 2004/113/EY kattamien rahoituspalvelujen saatavuus syrjimättömin ja sukupuolesta riippumatta samoin vakuutusmatemaattisin perustein; toteaa, että molempien sukupuolten samansuuruista eläkettä koskevan säännön soveltaminen auttaa pienentämään sukupuolten välistä eläke-eroa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään avoimuutta, tiedon saantia ja varmuutta ammattialakohtaisten lisäeläkejärjestelmien jäsenten ja edunsaajien kannalta ottaen huomioon EU:n syrjimättömyyden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteet; 21. painottaa unionin tuomioistuimen tehneen selväksi, että ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä on pidettävä palkkana ja että niihin on sovellettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta; 22. kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota naisiin, joilla ei useinkaan ole kertyneitä eläkeoikeuksia ja jotka eivät sen vuoksi kykene elämään taloudellisesti riippumatonta elämää varsinkaan, jos heidän avioliittonsa päättyy eroon; Työuriin liittyvän miesten ja naisten eriarvoisuuden kaventaminen 23. panee tyytyväisenä merkille, että komissio on vastannut parlamentin pyyntöön parantaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen mahdollisuuksia siten, että se on laatinut lainsäädäntöehdotuksen sekä muita kuin lainsäädäntöehdotuksia, joissa kehitetään useantyyppisiä vapaita ja lomia 2000-luvun haasteisiin vastaamiseksi; korostaa, että komission ehdotukset ovat hyvä perusta unionin kansalaisten odotuksiin vastaamiseksi; kehottaa kaikkia toimielimiä ottamaan kantaa tähän pakettiin mahdollisimman pian; 24. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan äitiyslomaa koskevaa lainsäädäntöä ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta naiset eivät olisi eläkekertymän osalta epäedullisemmassa asemassa siitä syystä, että he ovat olleet äitiyslomalla työuransa aikana; 25. kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sen mahdollisuuden suomista palkansaajille, että he voisivat neuvotella vapaaehtoisista joustavista työjärjestelyistä, myös ns. älykkäästä työnteosta, kansallisen käytännön mukaisesti ja lasten iästä tai perhetilanteesta riippumatta, jolloin naiset ja miehet voisivat sovittaa paremmin yhteen perhe- ja työelämän siten, että toista ei tarvitse asettaa toisen edelle hoivavastuun vuoksi; 26. panee merkille komission ehdotuksen omaishoitovapaasta direktiivissä vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja kehottaa jälleen takaamaan riittävän korvauksen ja sosiaaliturvan; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sekä naisia että miehiä hyödyttäviä parhaisiin käytäntöihin perustuvia niin sanottuja hoitohyvityksiä, joilla pyritään kompensoimaan työuran keskeytyminen perheenjäsenten epävirallisten hoitojärjestelyjen sekä virallisten hoivavapaa-ajanjaksojen, kuten äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden, vuoksi, ja hyvittämään tällaiset keskeytykset oikeudenmukaisesti eläkeoikeuksia laskettaessa; katsoo, että näitä eläkepisteitä olisi annettava määräajalta ja lyhyeltä ajalta, jotteivät stereotypiat ja eriarvoisuus syvene entisestään; 27. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan strategioita sen merkityksen tunnustamiseksi, joka on perheenjäsenille ja muille huollettaville annettavalla epävirallisella hoidolla sekä niiden oikeudenmukaisella jakautumisella naisten ja miesten kesken, sillä tämän toteutumatta jääminen voi olla yksi mahdollinen syy naisten työuran keskeytymisiin sekä heidän päätymiseensä epävarmoihin työsuhteisiin, mikä asettaa vaakalaudalle heidän eläkeoikeutensa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää kannustaa miehiä käyttämään vanhempain- ja isyysvapaita; 28. kehottaa jäsenvaltioita mahdollistamaan työntekijän siirtymisen vastaaviin työjärjestelyihin äitiys- tai vanhempainvapaan jälkeen; 29. painottaa, että miesten ja naisten kunnollinen perhe- ja työelämän tasapaino voidaan saavuttaa vain, jos saatavilla on laadukkaita, kohtuuhintaisia ja helposti saatavia hoitojärjestelyjä ja -palveluja lapsille, ikääntyneille ja muille huollettaville ja jos vastuiden, kustannusten ja hoitotehtävien tasapuolista jakamista edistetään; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja lapsille tarkoitettuihin palveluihin, korostaa tarvetta varmistaa lastenhoitopalvelujen saatavuus kaikkialla maaseutualueilla ja kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita, esimerkiksi myöntämällä tarjolla olevaa EU:n rahoitusta, lastenhoitopalvelujen perustamisessa kaikkien saatavilla olevassa muodossa; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi ei vain noudatettava Barcelonan tavoitteita mahdollisimman ripeästi, viimeistään vuonna 2020, vaan myös määriteltävä vastaavanlaisia tavoitteita, jotka koskevat pitkäaikaishoidon palveluja, ja tarjottava samalla valinnanvapaus perheille, jotka suosivat toisenlaista lapsenhoitomallia; onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo saavuttaneet molemmat tavoitteet; Eläkejärjestelmien vaikutus eläke-eroon 30. kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen perusteella eläkejärjestelmiensä vaikutuksia eläke-eroihin ja niiden taustalla oleviin tekijöihin, jotta jäsenvaltioiden eläkejärjestelmissä torjuttaisiin syrjintää ja edistettäisiin avoimuutta; 31. korostaa, että eläkejärjestelmien kestävyydessä on otettava huomioon haasteet, joita asettavat demografiset muutokset, väestön ikääntyminen, syntyvyys sekä ansiotyössä olevien ja eläkeiässä olevien henkilöiden välinen suhde; muistuttaa, että eläkeikäisten tilanne riippuu suuresti heidän työvuosiensa ja maksamiensa sosiaaliturvamaksujen määrästä; 32. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti tarvittavat eläkejärjestelmien rakennemuutokset kestävän sosiaaliturvan takaamiseksi, ottaen huomioon elinajanodotteen kasvun EU:ssa; 33. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tarkemmin, miten eläkejärjestelmien kehitys lakisääteisistä valtion eläkkeistä kohti joustavampia ammattialakohtaisia ja yksityisiä järjestelmiä eläkemaksujen maksamisen osalta voisi vaikuttaa eläke-eroon, oli sitten kyse eläkkeen karttumisajan laskemisesta tai vaiheittain tapahtuvasta eläkkeelle jäämisestä; 34. varoittaa riskeistä, joita siirtyminen sosiaaliturvan mukaisesti maksettavista eläkkeistä yksilöllisesti rahoitettaviin eläkkeisiin aiheuttaa sukupuolten tasa-arvolle, koska yksilölliset eläkkeet perustuvat henkilökohtaisiin maksuihin eikä niissä kompensoida lasten ja muiden huollettavien perheenjäsenten hoitoon käytettyjä ajanjaksoja tai työttömyys-, sairausloma- tai työkyvyttömyysjaksoja; korostaa, että sellaiset eläkejärjestelmäuudistukset, joissa sosiaalietuudet yhdistetään kasvuun sekä työ- ja finanssimarkkinoiden tilanteeseen, keskittyvät ainoastaan makroekonomisiin näkökohtiin eivätkä eläkkeiden sosiaaliseen tarkoitukseen; 35. kehottaa jäsenvaltioita poistamaan eläkejärjestelmistään ja toteuttamistaan uudistuksista sellaiset tekijät, jotka lisäävät eläkkeiden epätasapainoa (varsinkin sukupuolten välistä epätasapainoa, kuten nykyinen eläke-ero), ja ottamaan huomioon mahdollisten tulevien eläkeuudistusten sukupuolivaikutukset sekä toteuttamaan toimenpiteitä tällaisen syrjinnän poistamiseksi; painottaa, että kaikkia eläkkeisiin liittyviä poliittisia muutoksia olisi arvioitava suhteessa siihen, miten ne vaikuttavat sukupuolten väliseen eroon, ja että olisi vertailtava erityisesti ehdotettujen muutosten vaikutuksia naisiin ja miehiin; toteaa, että tämän olisi oltava osa julkisen politiikan laatimis-, suunnittelu-, täytäntöönpano- ja arviointimenettelyjä; 36. kehottaa komissiota kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon, jotta voitaisiin määritellä tehokkaimmat korjaavat toimenpiteet, joilla voidaan torjua eläke-eroon johtavia tekijöitä; 37. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sukupuolesta riippumattomat eläkemaksut eläkejärjestelmissä sekä hoitohyvitykset ja myös johdettuihin oikeuksiin perustuvat etuudet, jotta naisille voidaan maksaa yhtäläisten maksujen perusteella yhtäläiset elinkorot, vaikka heidän voidaan odottaa elävän miehiä pidempään, ja jotta voidaan huolehtia siitä, ettei naisten elinajanodotetta käytetä tekosyynä syrjinnälle etenkään eläkkeiden laskennassa; 38. vaatii tarkastelemaan kaikkia vero- ja eläkejärjestelmien kannustimia ja niiden vaikutuksia sukupuolten väliseen eläke-eroon kiinnittäen erityistä huomiota yksinhuoltajaäitien elättämiin kotitalouksiin; kehottaa myös poistamaan vääristyneet kannustimet ja yksilöllistämään etuudet; 39. painottaa kuitenkin perhe-eläkkeiden merkitystä monien iäkkäiden naisten suojelemisessa heihin kohdistuvalta, miehiin verrattuna suuremmalta köyhyys- ja syrjäytymisriskiltä; pyytää jäsenvaltioita uudistamaan tarvittaessa leskeneläkkeiden kaltaisia perhe-eläkkeitä koskevia järjestelmiään, jottei niillä rangaista naimattomia naisia; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan komission tuella erilaisten perhe-eläkkeitä tarjoavien järjestelmien vaikutuksia korkeisiin avioerolukuihin, köyhyyden ilmenemiseen avoparien keskuudessa sekä iäkkäiden naisten sosiaaliseen syrjäytymiseen ja harkitsemaan oikeudellisten välineiden käyttöönottoa sen varmistamiseksi, että eläkeoikeudet voidaan jakaa avioerotapauksissa; 40. korostaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus yleisesti saatavilla olevaan julkiseen eläkkeeseen, ja muistuttaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklasta, jossa tunnustetaan ikääntyneiden henkilöiden oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään, sekä perusoikeuskirjan 34 artiklasta, jossa tunnustetaan oikeus saada sosiaaliturvaetuuksia ja sosiaalipalveluja, joilla taataan suojaa muun muassa äitiysaikana ja sairauden, työtapaturman, vammautumisen, pitkäaikaishoidon tarpeen ja vanhuuden varalta sekä työpaikan menetyksen yhteydessä; korostaa, että jakoperiaatteella toimivat julkiset sosiaaliturvajärjestelmät ovat riittävien eläkkeiden tärkeä osatekijä; 41. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sekä miehillä että naisilla on mahdollisuus saavuttaa täydet vakuutusmaksukaudet ja että kaikilla on oikeus eläkkeeseen, jotta eläke-erosta voidaan tehdä loppu torjumalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää työssä, mukauttamalla koulutusta ja urasuunnittelua, parantamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja lisäämällä investointeja lasten ja ikääntyneiden hoitoon; katsoo, että säädösten laatiminen terveydestä ja turvallisuudesta työpaikalla, muun muassa työhön liittyvistä sukupuolisidonnaisista riskeistä sekä psykososiaalisista riskeistä, investoiminen julkisiin työvoimapalveluihin, joilla voidaan opastaa kaikenikäisiä naisia työnhaussa, sekä joustavien sääntöjen käyttöönotto työelämästä eläkkeelle siirtymistä varten ovat myös olennaisia seikkoja; 42. muistuttaa, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea toteaa vuonna 2005 hyväksytyssä yleisessä huomautuksessaan nro 16 miesten ja naisten tasa-arvoisesta oikeudesta nauttia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, että TSS-yleissopimuksen 9 artiklaan liittyvässä 3 artiklassa vaaditaan muun muassa, että pakollisen eläkeiän on oltava sama miehillä ja naisilla ja että naisten on saatava sekä julkisista että yksityisistä eläkejärjestelmistä samat etuudet; o 43. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Serbiaa koskeva vuoden 2016 kertomus |
| |||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin, – ottaa huomioon Serbian Eurooppa-kumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista sekä päätöksen 2006/56/EY kumoamisesta 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/213/EY(1), – ottaa huomioon komission 12. lokakuuta 2011 antaman lausunnon Serbian Euroopan unionin jäsenyyttä koskevasta hakemuksesta (SEC(2011)1208), Eurooppa-neuvoston 2. maaliskuuta 2012 tekemän päätöksen myöntää Serbialle ehdokasmaan asema ja Eurooppa-neuvoston 27. ja 28. kesäkuuta 2013 pidetyssä kokouksessa tekemän päätöksen avata neuvottelut Serbian kanssa, – ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (SAA-sopimus), joka tuli voimaan 1. syyskuuta 2013, – ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999), Kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman 64/298, jossa pantiin merkille Kansainvälisen tuomioistuimen lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n valmiutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua, – ottaa huomioon EU:n ja Serbian parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 22. ja 23. syyskuuta 2016 pidetyssä viidennessä kokouksessa annetun julkilausuman ja suositukset, – ottaa huomioon Serbian kansalaisyhteiskuntaa käsittelevän yhteisen neuvoa-antavan komitean 7. lokakuuta 2016 antaman kertomuksen yritys- ja teollisuuspolitiikasta, – ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) rajoitetun vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin Serbiassa 29. heinäkuuta 2016 järjestetyistä ennenaikaisista parlamenttivaaleista, – ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2016 antaman Serbiaa koskevan vuoden 2016 kertomuksen (SWD(2016)0361), – ottaa huomioon komission arvioinnin Serbian talouden uudistusohjelmasta 2016–2018 (SWD(2016)0137), – ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 annetut EU:n sekä Länsi-Balkanin maiden ja Turkin välisen taloudellisen ja rahoitusta koskevan vuoropuhelun yhteiset päätelmät (9500/2016), – ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 annetut neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät, – ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 järjestetyn EU:n ja Serbian parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan kolmannen kokouksen, – ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Serbiaa koskevasta vuoden 2015 kertomuksesta(2), – ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, – ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0063/2017), A. katsoo, että Serbiaa, kuten jokaista EU:n jäsenyyttä hakevaa maata, on tarkasteltava sen mukaan, miten ansiokkaasti se pystyy täyttämään ja panemaan täytäntöön yhteiset kriteerit sekä noudattamaan niitä, ja toteaa, että tarvittavien uudistusten toteuttamisen laatu ja uudistuksiin sitoutuminen määrittävät liittymisaikataulun; B. katsoo, että Serbian edistyminen oikeusvaltiota koskevissa luvuissa 23 ja 24 sekä Kosovon-suhteiden normalisoinnissa luvun 35 mukaisesti on edelleen olennaista neuvottelukehyksen mukaisen neuvotteluprosessin yleisen etenemisen kannalta; C. ottaa huomioon, että Serbia on toteuttanut merkittäviä toimia normalisoidakseen suhteensa Kosovoon, minkä tuloksena ensimmäinen sopimus, jossa käsitellään suhteiden normalisoimista koskevia periaatteita, tehtiin 19. huhtikuuta 2013 ja sen jälkeen elokuun 2015 sopimukset, mutta katsoo, että paljon on vielä tehtävä tältä osin; katsoo, että on tarpeen toteuttaa kiireesti lisää toimia, jotta voidaan käsitellä näiden kahden maan välisiä avoimia kysymyksiä ja jotta niissä voidaan päästä eteenpäin ja ratkaista ne; D. ottaa huomioon, että Serbia on edelleen sitoutunut luomaan toimivan markkinatalouden ja että se on jatkanut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (SAA) täytäntöönpanoa; E. katsoo, että on varmistettava vähemmistöjen suojelua koskevan oikeudellisen kehyksen täytäntöönpano erityisesti kun on kyse koulutuksesta, kielipolitiikasta, mahdollisuuksista käyttää tiedotusvälineitä ja osallistua uskonnollisiin toimituksiin vähemmistökielellä sekä kansallisten vähemmistöjen asianmukaisesta poliittisesta edustuksesta paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla; 1. suhtautuu myönteisesti neuvottelujen aloittamiseen luvuista 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus), sillä ne ovat tärkeimpiä lukuja oikeusvaltion periaatteeseen perustuvaa laajentumista koskevassa EU:n toimintamallissa ja edistyminen näissä luvuissa on keskeisen tärkeää neuvotteluprosessin yleisen etenemisen kannalta; suhtautuu myönteisesti lukujen 32 (varainhoidon valvonta) ja 35 (muut asiat) avaamiseen, neuvottelujen avaamiseen luvusta 5 (julkiset hankinnat), luvun 25 (tiede ja tutkimus) avaamiseen ja alustavaan päätökseen saattamiseen, neuvottelujen avaamiseen luvusta 20 (yritys- ja teollisuuspolitiikka) sekä luvun 26 (koulutus ja kulttuuri) avaamiseen ja alustavaan päätökseen saattamiseen; odottaa kiinnostuneena teknisesti valmisteltujen uusien lukujen avaamista; 2. suhtautuu myönteisesti Serbian jatkuvaan sitoutumiseen EU:hun yhdentymiseen ja sen neuvotteluissa osoittamaan rakentavaan ja hyvin valmisteltuun lähestymistapaan, joka on selkeä merkki määrätietoisuudesta ja poliittisesta tahdosta; kehottaa Serbiaa jatkamaan tämän strategisen päätöksen aktiivista tunnetuksi tekemistä Serbian kansalaisten keskuudessa muun muassa lisäämällä heidän tietojaan unionin talousarviosta Serbialle osoitetusta rahoituksesta; kehottaa Serbian viranomaisia pidättäytymään kansalaisille suunnatuista EU:n vastaisista viesteistä ja retoriikasta; korostaa tarvetta käydä tietoon perustuvia, avoimia ja rakentavia keskusteluja EU:sta, sen toimielimistä ja unionin jäsenyyden seurauksista; panee merkille, että vuoropuhelu kaikkien sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä näiden osapuolten julkinen kuuleminen on parantunut samoin kuin näiden sitoutuminen EU-yhdentymisprosessiin; 3. tähdentää, että uudistusten ja toimien perinpohjainen toteuttaminen on yksi tärkeimmistä merkeistä yhdentymisprosessin onnistumisesta; pitää hyvin myönteisenä unionin säännöstön hyväksymistä koskevan tarkistetun kansallisen ohjelman hyväksymistä; kehottaa Serbiaa parantamaan uuden lainsäädännön ja uusien toimien täytäntöönpanon suunnittelua, koordinointia ja seurantaa, luomaan riittävät ja tehokkaat hallinnolliset valmiudet sekä ryhtymään lisätoimiin varmistaakseen kansalaisyhteiskunnan järjestelmällisen osallistumisen muun muassa liittymisprosessia koskevaan politiikkavuoropuheluun ja pitämään tätä vuoropuhelua välineenä, jolla parannetaan demokraattisen hallinnon normeja; suhtautuu myönteisesti kansalaisyhteiskunnan kanssa yhteistyötä tekevän viranomaisen jatkuviin aloitteisiin, joilla pyritään tehostamaan valtion ja siviilisektorin yhteistyötä; 4. panee merkille viiveet liittymistä valmistelevan tuen hyödyntämisessä ja katsoo, että se johtuu myös institutionaalisten edellytysten puutteista; kehottaa viranomaisia etsimään myönteisiä esimerkkejä ja parhaita käytäntöjä jäsenvaltioista; korostaa tarvetta luoda liittymistä valmistelevasta tukivälineestä myönnettyjen ja muiden saatavilla olevien varojen vastaanottamista varten entistä tehokkaampi ja kattavampi paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason institutionaalinen järjestelmä; 5. suhtautuu myönteisesti Serbian toimivan markkinatalouden kehittämisessä aikaansaamaan edistykseen ja maan yleisen taloustilanteen paranemiseen; korostaa, että Serbia on edistynyt hyvin tiettyjen toimintaansa liittyvien heikkouksien käsittelyssä, mikä koskee erityisesti julkisen talouden alijäämää, joka on nyt Maastrichtin kriteereissä asetetun tason alapuolella; tähdentää, että kasvunäkymät ovat parantuneet ja sekä koti- että ulkomaankaupan epätasapainoa on vähennetty; suhtautuu myönteisesti edistymiseen julkisessa omistuksessa olevien yritysten rakenneuudistuksissa erityisesti energian ja rautatieliikenteen aloilla, ja korostaa, että on tärkeää johtaa kyseisiä yrityksiä ammattimaisesti, jotta niiden tehokkuutta, kilpailukykyä ja kannattavuutta voidaan parantaa; painottaa julkisen sektorin työpaikkojen merkitystä Serbiassa ja työntekijöiden oikeuksien huomioon ottamisen tärkeyttä; 6. panee merkille 2. huhtikuuta 2017 pidettyjen presidentinvaalien tulokset; tuomitsee voimakkaasti retoriikan, jota hallituksen virkamiehet ja hallitusta tukevat tiedotusvälineet käyttivät presidentinvaalikampanjan aikana muita presidenttiehdokkaita kohtaan; pitää valitettavana ehdokkaiden eriarvoisuutta tiedotusvälineisiin pääsyssä vaalikampanjan aikana sekä parlamentin toiminnan keskeyttämistä kampanjan aikana niin, että oppositiopoliitikoilta evättiin julkinen foorumi; kehottaa viranomaisia tutkimaan asianmukaisesti väitteet vaalien yhteydessä esiintyneistä erilaisista sääntöjenvastaisuuksista, väkivallasta ja uhkailusta; panee tuolloiset protestit useissa Serbian kaupungeissa ja kehottaa viranomaisia ottamaan protestoijien pyynnöt huomioon demokraattisten normien sekä demokratian hengen mukaisesti; 7. korostaa, että pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) merkitys on keskeinen Serbian taloudelle ja kehottaa Serbiaa parantamaan edelleen yksityisen sektorin liiketoimintaympäristöä; kehottaa Serbian hallitusta ja EU:n toimielimiä laajentamaan pk-yrityksille suuntaamiaan rahoitusmahdollisuuksia etenkin tietotekniikan ja digitaalitalouden aloilla; pitää hyvin myönteisinä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevän koulutusmallin mukaisia Serbian toimia, joilla maa pyrkii puuttumaan nuorisotyöttömyyteen, ja painottaa, että on tärkeää järjestää koulutusta, joka vastaa paremmin työmarkkinoiden kysyntää; kehottaa Serbiaa edistämään yrittäjyyttä erityisesti nuorten keskuudessa; panee merkille epäsuotuisat demografiset trendit ja aivovuodon ja kehottaa Serbiaa luomaan kansallisia ohjelmia nuorison työllisyyden edistämiseksi; 8. suhtautuu myönteisesti siihen, että 24. huhtikuuta 2016 pidettiin parlamenttivaalit, joista kansainväliset tarkkailijat antoivat myönteisen arvion; kehottaa viranomaisia ottamaan täysimääräisesti huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vaalitarkkailuvaltuuskunnan suositukset, erityisesti ne, jotka koskevat tiedotusvälineiden puolueellista raportointia, valtapuolueiden kohtuuttoman edullista asemaa, valtiollisen ja puoluetoiminnan välisen rajan hämärtymistä, vaaliluetteloihin merkitsemisprosessia ja puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoituksen avoimuuden puutetta; painottaa, että puolueiden rahoituksessa on noudatettava tiukimpia kansainvälisiä normeja; kehottaa viranomaisia tutkimaan huolellisesti vaalien yhteydessä esiin nousseet väitteet sääntöjenvastaisuuksista, väkivallasta ja pelottelusta; kehottaa Serbiaa turvaamaan oikeudenmukaiset ja vapaat vaalit huhtikuussa 2017; 9. toteaa, että pääministeri Aleksandar Vučić sai 55,08 prosenttia äänistä 2. huhtikuuta 2017 pidetyissä presidentinvaaleissa; korostaa, että Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) monipuoluevaltuuskunta seurasi vaaleja ja että Etyj/ODIHR lähetti niihin vaalien arviointivaltuuskunnan; 10. toistaa Serbialle sen ehdokasaseman vaatimusten mukaisesti esittämänsä kehotuksen yhdenmukaistaa asteittain ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa, myös Venäjän-politiikkaansa, EU:n harjoittaman ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa; pitää valitettavana Serbian ja Venäjän yhteisten sotaharjoitusten järjestämistä; on huolissaan Nišissä olevasta Venäjän lentokalustosta; pitää valitettavana, että joulukuussa 2016 Serbia oli niiden 26 maan joukossa, jotka eivät tukeneet Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmaa Krimistä, jossa ehdotettiin kansainvälisen valtuuskunnan lähettämistä niemimaalle sen ihmisoikeustilanteen tarkkailemiseksi; suhtautuu myönteisesti Serbian merkittävään panokseen useissa unionin YTPP-operaatioissa (EUTM Mali, EUTM Somalia, EUNAVFOR Atalanta, EUTM RCA) ja sen jatkuvaan osallistumiseen kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin; kannustaa ja tukee voimakkaasti Serbiaa sen neuvotellessa liittymisestä Maailman kauppajärjestöön; 11. kiittää Serbiaa sen rakentavasta ja humanitaarisesta lähestymistavasta muuttoliikekriisin hoitamiseen; kehottaa Serbiaa edistämään tätä rakentavaa lähestymistapaa myös naapurimaiden kanssa; panee tyytyväisenä merkille, että Serbia ryhtyi merkittäviin toimiin varmistaakseen, että kolmansien maiden kansalaisille tarjotaan suojaa ja humanitaarisia tarvikkeita EU:n ja kansainvälisen tuen turvin; korostaa, että Serbian pitäisi antaa ja panna täytäntöön uusi turvapaikkalaki; kehottaa Serbian viranomaisia jatkamaan toimia, joilla kaikille pakolaisille ja maahantulijoille tarjotaan peruspalveluja, kuten asianmukainen asunto, ruoka, saniteettitilat ja terveydenhoito; kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan tuen antamista Serbialle muuttoliikkeeseen liittyvien haasteiden käsittelyssä ja seuraamaan tiiviisti taloudellisten tukien käyttöä muuttovirtojen organisoinnissa ja käsittelyssä; kannustaa Serbiaa varmistamaan, että Serbiasta EU:hun tulevien turvapaikanhakijoiden määrä jatkaa laskuaan; kehottaa Serbiaa kunnioittamaan täysimääräisesti turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja varmistamaan ilman huoltajaa olevien ja huoltajastaan eroon joutuneiden alaikäisten tunnistamisen ja suojelemisen; kehottaa komissiota jatkamaan muuttoliikkeen käsittelyä kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotta varmistetaan EU:n ja kansainvälisten normien noudattaminen; Oikeusvaltioperiaate 12. panee merkille, että oikeuslaitoksen alalla on edistytty jonkin verran, erityisesti toteuttamalla toimenpiteitä oikeuskäytännön yhdenmukaistamiseksi ja edistämällä edelleen ansioihin perustuvaa rekrytointijärjestelmää, mutta oikeuslaitoksen riippumattomuutta ei ole taattu käytännössä, mikä estää tuomareita ja syyttäjiä panemasta täytäntöön hyväksyttyä lainsäädäntöä; kehottaa viranomaisia lisäksi saattamaan perustuslaillisen ja lainsäädännöllisen kehyksen EU:n normien mukaiseksi, jotta voidaan vähentää poliittista vaikuttamista tuomarien ja syyttäjien rekrytointiin ja nimittämiseen; korostaa, että oikeuslaitoksen ja oikeussuojan toteutumisen laadussa ja tehokkuudessa on edelleen ongelmia työmäärän epätasaisen jakautumisen, oikeusjuttujen hankalan ruuhkautumisen ja ilmaisen oikeusapujärjestelmän puuttumisen vuoksi; katsoo, että on luotava ilmainen oikeusapujärjestelmä; vaatii panemaan täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset; 13. on huolissaan siitä, että korruption torjunnassa ei edistytä, ja kehottaa Serbiaa osoittamaan selkeää poliittista tahtoa ja sitoutumista tämän ongelman käsittelyyn myös tehostamalla oikeuskehystä ja valvomalla, että sitä noudatetaan täysimääräisesti; kehottaa Serbiaa tehostamaan kansallisen korruptiontorjuntastrategian ja ‑toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja kehottaa perustamaan alustavan seurantarekisterin korkean tason korruptiota koskeville tutkimuksille, syyttämisille ja tuomioille; suhtautuu myönteisesti edistymiseen uuden korruptiontorjuntavirastoa koskevan lakiesityksen valmistelussa ja niiden korruption ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien toimien toteuttamiseen, joita on suunniteltu äskettäin käynnistetyn EU:n kumppanuushankkeen kautta; kehottaa Serbiaa muuttamaan rikoslain talous- ja korruptiorikoksia koskevaa osastoa ja panemaan sen täytäntöön uskottavan ja ennustettavan rikosoikeudellisen kehyksen luomiseksi; on huolissaan siitä, että tiedotusvälineille vuodetaan toistuvasti meneillään olevista tutkimuksista; kehottaa Serbian viranomaisia tutkimaan huolellisesti lukuisia korkean profiilin tapauksia, joissa toimittajat ovat esittäneet näyttöä väitetyistä väärinkäytöksistä; palauttaa mieliin aiemmin esittämänsä vaatimuksen, jonka mukaan virka-aseman väärinkäyttöä ja vastuuaseman väärinkäyttöä koskevien rikosten määrittelyä on uudistettava asianmukaisesti, jotta estetään mahdollinen väärinkäyttö ja mielivaltaiset tulkinnat; korostaa, että yksityisellä sektorilla virka-aseman väärinkäyttöä koskevan säännöksen liiallinen käyttö vahingoittaa liiketoimintaympäristöä ja heikentää oikeusvarmuutta; kehottaa Serbiaa takaamaan julkishallinnon puolueettomuuden ja jatkuvuuden; 14. suhtautuu myönteisesti Serbian aktiiviseen rooliin kansainvälisessä ja alueellisessa poliisiyhteistyössä ja rikosoikeudellisessa yhteistyössä, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa saavutettuun edistykseen ja Serbian ensimmäisen vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan kansallisen uhkakuva-arvion (SOCTA) antamiseen; kehottaa Serbiaa tehostamaan toimia laajempien rikollisverkostojen tutkimiseksi, talousrikosten tutkinnan ja tiedustelutietoihin perustuvan poliisitoiminnan parantamiseksi sekä talousrikostuomioiden luotettavan seurantarekisterin kehittämiseksi; kehottaa Serbiaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön helmikuussa 2016 annetun poliisilain, saattamaan rikoksella hankitun omaisuuden takavarikointia koskevat sääntönsä EU:n sääntöjä vastaaviksi ja perustamaan turvallisen alustan tiedustelutietojen vaihtamiseksi lainvalvontaviranomaisten kesken; suhtautuu myönteisesti yhteiskunnan omaisuudesta annettuun lakiin äskettäin tehtyihin muutoksiin ja korostaa, että molempien sen läpinäkyvä ja syrjimätön täytäntöönpano on varmistettava ja että omistusoikeuksia koskevan oikeusvarmuuden täysimääräiseksi varmistamiseksi olisi toteutettava myös muita toimia; kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla puututaan valtion viranomaisten organisoinnista ja toimivallasta sotarikoksia koskevissa oikeudenkäynneissä annetun lain soveltamisalaan, vaikutuksiin ja täytäntöönpanoon; kehottaa viranomaisia puuttumaan tapauksiin, joissa poliisin voimankäyttö kansalaisia vastaan on ollut liiallista; panee huolestuneena merkille Belgradin Savamalan kaupunginosan kiistanalaiset tapahtumat, jotka koskivat erityisesti yksityisen omaisuuden hävittämistä; on huolissaan siitä, että nyt on kulunut jo vuosi ilman minkäänlaista edistystä tutkinnassa, ja kehottaa pikaisesti ratkaisemaan asian ja toimimaan täysin yhteistyössä oikeusviranomaisten kanssa asian tutkinnassa, jotta syylliset voidaan saattaa oikeuden eteen; kehottaa Serbian sisäministeriötä ja Belgradin kaupungin viranomaisia toimimaan asiassa täydessä yhteistyössä yleisen syyttäjän kanssa; kehottaa viranomaisia pidättäytymään syytöksistä, painostuksesta ja hyökkäyksistä “Let’s not drown Belgrade” -kansalaisliikkeen jäseniä kohtaan; 15. pitää myönteisenä Serbian aktiivista roolia terrorismin torjunnassa ja palauttaa mieliin, että Serbia kriminalisoi jo vuonna 2014 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2178 (2014) mukaisesti ulkomaalaisten taistelijoiden toiminnan; kehottaa hyväksymään maaliskuussa 2016 laaditun kansallisen strategian terrorismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; kehottaa Serbiaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön Euroopan neuvoston rahanpesun vastaisia toimenpiteitä arvioivan asiantuntijakomitean (Moneyval) Serbiaa koskevan arviointiraportin suositukset, erityisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suositukset terrorismin rahoituksen ja rahanpesun vastaisista toimista; suhtautuu myönteisesti Serbian jatkuvaan kansainväliseen ja alueelliseen yhteistyöhön huumeiden torjunnassa mutta painottaa, että tarvitaan lisätoimia ihmiskauppaan osallistuvien rikollisverkostojen jäljittämiseksi ja syytteeseen asettamiseksi; katsoo, että alueellinen strategia ja tehostettu yhteistyö alueella on olennaisen tärkeää, jotta voidaan torjua korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta; Demokratia 16. suhtautuu myönteisesti parlamentissa avoimuuden ja kuulemisprosessin parantamiseksi toteutettuihin toimenpiteisiin, muun muassa julkisiin kuulemisiin ja säännöllisin tapaamisiin ja kuulemisiin EU:hun yhdentymistä käsittelevän valmistelukunnan kanssa, erityisesti siksi, että ne ovat tärkeä osa neuvottelumenettelyä; on edelleen huolissaan kiireellisten menettelyjen laajasta käytöstä lainsäädännön antamisessa; tähdentää, että kiireellisten menettelyjen toistuva käyttö ja viimehetken muutokset parlamentin esityslistaan heikentävät parlamentin lainsäädäntöprosessin tehokkuutta, laatua ja avoimuutta, koska se ei aina mahdollista riittävää sidosryhmien ja laajemman yleisön kuulemista; korostaa, että parlamentin mahdollisuuksia valvoa toimeenpanovaltaa on lisättävä; kehottaa tehostamaan koordinointia kaikilla tasoilla ja hyväksymään välittömästi parlamentin menettelysäännöt; pitää valitettavana, että häiriön vuoksi EU:n Serbian edustuston päällikkö ei pystynyt esittelemään komission kertomusta Serbian parlamentin EU:hun yhdentymistä käsittelevässä valiokunnassa; korostaa, että EU:n edustuston päällikön olisi voitava esittää kyseinen kertomus ilman kohtuuttomia esteitä ja että näin mahdollistettaisiin myös se, että Serbian parlamentti voi valvoa asianmukaisesti liittymisprosessia; 17. huomauttaa, että perustuslakia on tarkistettava, jotta siinä otetaan täysimääräisesti huomioon Venetsian komission suositukset muun muassa parlamentin roolista oikeuslaitoksen nimityksissä, puolueiden harjoittamasta parlamentin jäsenten edustajantehtävän hoitamisen valvonnasta, tärkeimpien toimielinten riippumattomuudesta ja perusoikeuksien suojelusta; 18. suhtautuu myönteisesti julkisen varainhoidon uudistusohjelman, sähköisen hallinnon strategian, sääntelyuudistusta ja päätöksentekoa koskevan strategian sekä yleisiä hallintomenettelyjä, julkisen sektorin palkkoja ja maakunta- ja paikallishallintotasolla työskenteleviä virkamiehiä koskevien uusien lakien hyväksymiseen; huomauttaa, että julkishallinnon uudistusta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpano on ollut joillakin alueilla hidasta ja että keskushallinnon virkamiehiä koskevan oikeudellisen kehyksen muuttamisessa ei ole edistytty; korostaa, että tarvitaan lisää toimia, jotta hallinnosta voidaan tehdä ammattimaisempaa ja vähentää siihen kohdistuvaa poliittista vaikutusvaltaa sekä lisätä rekrytointi- ja erottamismenettelyjen avoimuutta; 19. muistuttaa riippumattomien sääntelyelinten, kuten oikeusasiamiehen, valtion tarkastusviraston, yleisesti merkittävistä tiedoista ja henkilötietojen suojasta vastaavan viranomaisen, valtion tarkastuslaitoksen sekä korruptiontorjuntaviraston ja -neuvoston, merkityksestä toimeenpanovallan valvonnan ja vastuuvelvollisuuden varmistamisessa; korostaa, että valtion instituutioiden on oltava avoimia ja vastuuvelvollisia; kehottaa viranomaisia turvaamaan täysin näiden sääntelyelinten riippumattomuuden, antamaan täyden poliittisen ja hallinnollisen tuen niiden työlle ja varmistamaan niiden suositusten asianmukaiset jatkotoimet; kehottaa viranomaisia pidättymään oikeusasiamieheen kohdistetuista syytöksistä ja perusteettomista poliittisista hyökkäyksistä; 20. korostaa tarvetta varmistaa selkeä opetusjärjestelmä, ja täysimittainen ja tasapainoinen opetussuunnitelma, jossa käsitellään myös ihmisoikeuksia ja syrjinnän torjuntaa, sekä työ- ja koulutusmahdollisuuksia nuorille, ja korostaa lisäksi tarvetta edistää eurooppalaisia opinto-ohjelmia, kuten Erasmus-ohjelmaa; Ihmisoikeudet 21. korostaa, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön noudattamista koskeva lainsäädännöllinen ja institutionaalinen kehys on olemassa; tähdentää, että täytäntöönpanon on oltava johdonmukaista koko maassa; panee merkille, että heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien henkilöiden, kuten romanien, vammaisten henkilöiden, henkilöiden, joilla on hiv/aids, ja hlbti-henkilöiden, maahantulijoiden ja turvapaikanhakijoiden sekä etnisten vähemmistöjen, tilanteen parantamiseksi tarvitaan edelleen jatkuvia toimenpiteitä; tähdentää, että Serbian virnaomaisten, kaikkien puolueiden ja julkisuuden henkilöiden on edistettävä suvaitsevaisuuden ja osallisuuden ilmapiirin kehittymistä Serbiassa; kehottaa viranomaisia varmistamaan syrjinnän torjunnasta annetun lainsäädännön, erityisesti viharikoksiin liittyvän lainsäädännön, asianmukaisen täytäntöönpanon; ilmaisee huolensa sodan siviiliuhrien oikeuksia koskevasta laista, jonka ulkopuolelle on jätetty joitakin konfliktien aikaisten väkivaltaisuuksien uhreiksi joutuneita ryhmiä, ja kehottaa viranomaisia tarkastelemaan uudelleen tätä lakia; 22. toistaa huolensa siitä, että ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden itsesensuurin saralla ei ole tapahtunut edistymistä vaan ongelmat ovat pahentuneet; korostaa, että poliittinen asioihin puuttuminen, toimittajien uhkailut sekä heihin kohdistuva väkivalta ja painostus, mukaan lukien fyysiset hyökkäykset, sanalliset ja kirjalliset uhkailut ja omaisuuteen kohdistuvat hyökkäykset, aiheuttavat edelleen huolta; kehottaa viranomaisia julkisesti ja yksiselitteisesti tuomitsemaan kaikki hyökkäykset, tarjoamaan asianmukaiset resurssit kaikkien toimittajia ja tiedotusvälineitä vastaan tehtyjen hyökkäysten aktiivisemmaksi tutkimiseksi ja saattamaan syylliset nopeasti oikeuden eteen; on huolissaan kunnianloukkauksia koskevien siviilikanteiden ja mustamaalauskampanjoiden suhteettomasta käytöstä kriittisiä tiedotusvälineitä ja toimittajia vastaan ja tuomioistuimien kunnianloukkauksista antamien päätösten mahdollisista vaikutuksista tiedotusvälineiden vapauteen; on huolissaan korruptiosta kertoneisiin tutkiviin journalisteihin kohdistuneesta kielteisestä kampanjasta ja kehottaa hallituksen virkamiehiä olemaan osallistumatta tällaisiin kampanjoihin; kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön tiedotusvälineitä koskevat lait; suhtautuu myönteisesti syyttäjien, poliisin ja toimittajien sekä tiedotusvälineiden järjestöjen yhteistyötä ja toimittajien suojelemista koskevan sopimuksen allekirjoittamiseen ja odottaa sen täytäntöönpanoa; korostaa, että tiedotusvälineiden omistuksen ja rahoituksen suhteen on noudatettava täydellistä avoimuutta; kehottaa hallitusta takaamaan sekä julkisen palvelun tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja taloudellisen kestävyyden että vähemmistökielisen mediasisällön taloudellisen elinkelpoisuuden ja kasvattamaan julkisen lähetystoiminnan harjoittajien roolia tällä alalla; 23. on huolissaan siitä, että mainontaa koskeva laki annettiin vuonna 2015 ilman asianmukaista julkista kuulemista ja että lailla kumottiin merkittäviä säännöksiä, kuten säännökset, joilla kielletään viranomaisten harjoittama mainonta ja poliittinen mainonta muulloin kuin vaalikampanjoiden aikana; 24. pitää valitettavana liittymistä valmistelevan tukivälineen varojen käyttöä koskevaa vaatimusta, jonka mukaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on oltava valtion kumppaneita, jotta niiden hakemukset hyväksyttäisiin; 25. tuomitsee hallituksen ja hallituksen ohjaamien tiedotusvälineiden negatiivisen kampanjan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä vastaan; on huolissaan siitä, että hallitus perustaa kuvitteellisia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä riippumattomien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen vastustamiseksi; ei voi hyväksyä sitä, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on oltava hallituksen kumppaneita saadakseen hyväksytyksi liittymistä valmistelevan tukivälineen rahoitusta koskevat hakemuksensa; Vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu 26. korostaa, että ihmisoikeuksien edistäminen, mukaan lukien kansallisten vähemmistöjen oikeuksien edistäminen, on EU:hun liittymisen perusedellytys; suhtautuu myönteisesti kansallisten vähemmistöjen oikeuksien toteuttamista koskevan toimintasuunnitelman hyväksymiseen sekä kansallisia vähemmistöjä koskevan rahaston perustamisesta annetun asetuksen hyväksymiseen ja toteaa, että asetus on pantava täytäntöön; kehottaa panemaan toimintasuunnitelman ja sen liitteen täysimääräisesti täytäntöön kattavalla ja avoimella tavalla niin, että kaikki osapuolet ovat rakentavalla tavalla mukana; toistaa Serbialle esittämänsä kehotuksen varmistaa, että vähemmistöjen suojelemista koskeva lainsäädäntö pannaan johdonmukaisesti täytäntöön ja että kiinnitetään erityistä huomiota kansallisten vähemmistöjen syrjimättömään kohteluun kaikkialla maassa, esimerkiksi koulutuksessa, kielipolitiikassa, asianmukaisen edustuksen varmistamisessa oikeuslaitoksessa, julkishallinnossa, kansallisessa parlamentissa sekä paikallisissa ja alueellisissa elimissä sekä mahdollisuuksissa käyttää tiedotusvälineitä ja osallistua uskonnollisiin toimituksiin vähemmistökielillä; pitää myönteisenä uusien vaatimusten hyväksymistä serbian opettamiselle vieraana kielenä ja edistystä oppikirjojen kääntämisessä vähemmistökielille, ja kehottaa Serbian viranomaisia varmistamaan, että nämä hankkeet jatkuvat; kehottaa Serbiaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki vähemmistöjen oikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset; 27. toteaa, että Vojvodinan monietnisyys, monikulttuurisuus ja monitunnustuksellisuus vahvistaa osaltaan Serbian identiteettiä; korostaa, että Vojvodinassa on säilytetty vähemmistöjen suojelun korkea taso ja että etnisten ryhmien välinen tilanne on pysynyt hyvänä; korostaa, että Vojvodinan autonomiaa ei tulisi heikentää ja että laki Vojvodinan luonnonvaroista olisi hyväksyttävä viipymättä, kuten perustuslaissa säädetään; pitää myönteisenä, että Serbian kaupunki Novi Sad on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2021; 28. panee merkille, että on hyväksytty romanien sosiaalista osallisuutta koskeva uusi strategia 2016–2025, joka kattaa koulutuksen, terveydenhoidon, asumisen, työllisyyden, sosiaalisen suojelun, syrjinnän torjunnan ja sukupuolten välisen tasa-arvon; kehottaa panemaan tämän strategian täysimääräisesti ja pikaisesti täytäntöön, sillä romanit ovat Serbian heikoimmassa asemassa oleva, marginalisoitunein ja syrjityin kansanryhmä, ja pikaisesti hyväksymään sitä koskevan toimintasuunnitelman ja perustamaan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koordinoivan elimen; tuomitsee romanien epävirallisten asutusten hävittämisen ilman etukäteisilmoitusta tai tarjoamatta vaihtoehtoista majoitusta; on erittäin huolissaan siitä, että romaneille ei ole annettu henkilötodistuksia ja että siten rajoitetaan heidän perusoikeuksiaan; katsoo, että kaikki edellä mainitut ongelmat johtavat siihen, että suuri joukko Serbian romaneja hakee turvapaikkaa EU:sta; Alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet 29. suhtautuu myönteisesti siihen, että Serbia on sitoutunut edelleen rakentavalla tavalla kahdenvälisiin suhteisiin muiden laajentumismaiden ja naapureina olevien EU:n jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa Serbiaa lujittamaan aktiivisia ja positiivisia yhteyksiä naapureihinsa ja alueeseen laajemmin, edistämään hyviä naapurisuhteita ja tehostamaan naapurimaiden kanssa toteutettavia toimia kahdenvälisten ongelmien ratkaisemiseksi kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa viranomaisia helpottamaan tutustumista entisiä Jugoslavian tasavaltoja koskeviin arkistoihin; kehottaa Serbiaa panemaan täysipainoisesti täytäntöön kahdenväliset sopimukset naapurimaiden kanssa; tähdentää, että jäljellä olevat kahdenväliset kiistat eivät saa vaikuttaa haitallisesti liittymisprosessiin; kehottaa Serbiaa tehostamaan yhteistyötä naapurimaina olevien EU:n jäsenvaltioiden kanssa erityisesti raja-alueilla, jotta edistetään talouden kehitystä; 30. panee tyytyväisenä merkille, että Serbia on osoittanut olevansa yhä rakentavammalla tavalla sitoutunut alueellisen yhteistyön aloitteisiin, kuten Tonavan strategiaan, Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessiin, alueelliseen yhteistyöneuvostoon, Keski-Euroopan vapaakauppasopimukseen, Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen, Brdo-Brijunin prosessiin, kuusi Länsi-Balkanin maata kattavaan aloitteeseen ja sen liitettävyysohjelmaan sekä Berliinin prosessiin; pitää myönteisenä Bulgarian, Romanian ja Serbian pääministerien kokousta, jossa käsiteltiin energia- ja liikenneinfrastruktuuriyhteistyötä, ja tukee ajatusta pysyvästä muodosta ”Craiovan ryhmän” kokouksille; korostaa Länsi-Balkanin alueellisen nuorisoalan yhteistyöjärjestön merkitystä alueen sovintoprosessissa; kehottaa Serbiaa panemaan täytäntöön liitettävyysohjelmaan liittyvät liitettävyyttä koskevat uudistustoimenpiteet ja vuonna 2016 Pariisissa pidetyn Kaakkois-Balkania käsitelleen konferenssin päätelmät sekä TEN-T-asetuksen; on tyytyväinen Serbian kauppa- ja teollisuuskamarin rooliin alueellisen yhteistyön edistämisessä ja Länsi-Balkanin kauppakamarien investointifoorumin perustamisessa; 31. suhtautuu myönteisesti sotarikosten tutkimista ja niistä syyttämistä koskevan kansallisen strategian hyväksymiseen; kehottaa Serbiaa edistämään kunnioituksen ja suvaitsevuuden ilmapiiriä ja tuomitsemaan kaikenlaisen vihapuheen sekä kansanmurhan, rikosten ihmisyyttä vastaan ja sotarikosten julkisen hyväksymisen ja kieltämisen; panee merkille, että edellisen sotarikossyyttäjän toimikausi päättyi joulukuussa 2015; korostaa, että hänen seuraajansa nimittäminen aiheuttaa vakavaa huolta; kehottaa panemaan tämän kansallisen strategian täytäntöön ja hyväksymään operationaalisen syyttämisstrategian kansainvälisten normien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti; kehottaa tehostamaan alueellista yhteistyötä sotarikosten käsittelyssä ja asiaan liittyvien ratkaisematta olevien ongelmien ratkaisemiseksi esimerkiksi alueen sotarikossyyttäjien yhteistyön avulla yhteisiä huolenaiheita koskevissa kysymyksissä; kehottaa tekemään täysimääräisesti yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTY:n kanssa ja pitää tätä yhteistyötä olennaisen tärkeänä; kehottaa käsittelemään sotarikoksia ilman minkäänlaista syrjintää, käsittelemään rankaisemattomuutta ja varmistamaan vastuullisuus; kehottaa viranomaisia jatkamaan kadonneiden henkilöiden kohtaloiden selvittämistä, paikallistamaan joukkohaudat ja turvaamaan uhrien ja heidän perheidensä oikeudet; vahvistaa jälleen tukensa entisen Jugoslavian sotarikoksia ja muita vakavia ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevän alueellisen totuuskomission perustamista koskevalle aloitteelle ja kehottaa Serbian hallitusta johtamaan komission perustamista; 32. on huolissaan siitä, useat Serbian korkeat viranomaiset osallistuivat 9. tammikuuta 2017 Serbitasavallan kansallispäivän juhlallisuuksiin, jotka pidettiin uhmaten Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakituomioistuimen päätöksiä; korostaa, että sekä ehdokasvaltio Serbian että mahdollisen ehdokasvaltion Bosnia ja Hertsegovinan olisi toimillaan puolustettava ja edistettävä oikeusvaltion periaatetta; kehottaa Serbian viranomaisia tukemaan perustuslakiuudistuksia Bosnia ja Hertsegovinassa, jotta vahvistetaan maan toimintavalmiuksia ja valmiuksia osallistua EU-jäsenyyttä koskeviin keskusteluihin; 33. on tyytyväinen kolmen uuden rajanylityspaikan avaamiseen Serbian ja Romanian rajalla, pitää sitä myönteisenä kehityksenä ja suosittelee kolmen viivästyneen rajanylityspaikan avaamista Bulgarian rajalla Salash-Novo Koritossa, Bankya-Petachincissa ja Treklyano-Bosilegradissa; 34. on tyytyväinen siihen, että Serbia ja Albania ovat edelleen sitoutuneet parantamaan kahdenvälisiä suhteitaan ja lujittamaan alueellista yhteistyötä poliittisella ja yhteiskunnallisella tasolla esimerkiksi alueellisessa nuorison yhteistyöjärjestössä (Regional Youth Cooperation Office, RYCO), jonka päämaja sijaitsee Tiranassa; kannustaa molempia maita jatkamaan hyvää yhteistyötään sovinnon edistämiseksi alueella; 35. suhtautuu myönteisesti Serbian jatkuvaan sitoutumiseen normalisointiprosessiin Kosovossa ja sen sitoumukseen panna täytäntöön EU:n tukemassa vuoropuhelussa aikaansaadut sopimukset; korostaa jälleen, että vuoropuhelun edistymistä olisi mitattava sen täytäntöönpanolla paikan päällä; kehottaa siksi molempia osapuolia etenemään kaikkien jo aikaansaatujen sopimusten täysimääräisessä täytäntöönpanossa vilpittömästi ja oikea-aikaisesti ja jatkamaan määrätietoisesti normalisointiprosessia myös Serbian kuntien yhteisöä koskevassa kysymyksessä; kannustaa Serbiaa ja Kosovoa määrittämään uusia keskustelunaiheita vuoropuheluaan varten tavoitteenaan kansalaisten elinolojen kohentaminen ja suhteiden kattava normalisointi; kehottaa uudelleen Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) arvioimaan, missä määrin molemmat osapuolet täyttävät velvoitteensa; 36. pitää kuitenkin valitettavana Serbian viranomaisten päätöstä olla sallimatta Kosovon entisen presidentin Atifete Jahjagan osallistumista Belgradissa pidettävään Mirëdita, Dobar Dan -juhlaan, jossa häntä oli pyydetty puhumaan Kosovon sodan aikaisen seksuaalisen väkivallan uhreista; pitää myös valitettavana sitä, että Kosovon viranomaiset päättivät tämän jälkeen vastatoimena kieltää Serbian työministeriä Aleksandar Vulinia saapumasta Kosovoon; korostaa, että tällaiset päätökset ovat vastoin liikkumisen vapaudesta tehtyä Brysselin sopimusta, jonka Serbia ja Kosovo tekivät näiden maiden suhteiden normalisointiprosessin yhteydessä; 37. on vakavasti huolissaan Serbian ja Kosovon äskettäisistä jännitteistä, jotka koskivat ensimmäistä junamatkaa Belgradista Pohjois-Mitrovicaan ja joihin liittyi myös sotaa lietsovia lausumia ja EU:n vastaista retoriikkaa; painottaa, että Serbian ja Kosovon olisi pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka voivat vaarantaa tässä prosessissa jo saavutetun edistyksen, sekä provosoivista toimista ja haitallisesta retoriikasta, jotka voisivat haitata normalisointiprosessia; 38. pitää myönteisenä, että Serbian viranomaiset tukevat Montenegroa tutkimuksissa, joita se tekee Montenegron vaalipäiväksi vuonna 2016 suunnitellun mutta epäonnistuneen hyökkäyksen selvittämiseksi; panee merkille, että Serbian viranomaiset ovat pidättäneet kaksi epäiltyä sen jälkeen kun Montenegro antoi pidätysmääräyksen; kehottaa Serbian viranomaisia jatkamaan yhteistyötä Montenegron kanssa epäiltyjen Montenegroon karkottamisen järjestämiseksi maiden kahdenvälisen karkotussopimuksen mukaisesti; 39. kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia todellisen sovintoprosessin edistämiseksi alueella erityisesti tukemalla lähimenneisyyttä käsitteleviä kulttuurihankkeita ja edistämällä yhteistä ja jaettua käsitystä historiasta samoin kuin julkista ja poliittista suvaitsevaisuuden, osallistamisen ja sovinnon kulttuuria; Energia 40. kehottaa Serbiaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön energia-alan liitettävyyttä koskevat uudistustoimenpiteet; kannustaa Serbiaa kehittämään kilpailua kaasumarkkinoilla ja ryhtymään toimiin parantaakseen lainsäädäntönsä yhdenmukaisuutta unionin säännöstön kanssa energiatehokkuuden, uusiutuvan energian ja ilmastonmuutoksen torjumisen aloilla, mukaan lukien kattavan ilmastopolitiikan hyväksyminen; kehottaa ratifioimaan Pariisin ilmastosopimuksen; kehottaa laatimaan vesivoimastrategian koko Länsi-Balkanin alueelle EU:n ympäristölainsäädännön mukaisesti; kehottaa viranomaisia käyttämään vielä 50 miljoonaa euroa enemmän EU:n rahoitusta alueen vesivoimapotentiaalin kehittämiseen; kiittää Serbiaa ympäristörahoitusjärjestelmän luomisesta vihreän rahaston avulla; korostaa tarvetta kehittää Serbian ja sen naapureiden välisiä kaasu- ja sähköverkkojen yhteenliitäntöjä; kannustaa Serbiaa vauhdittamaan Bulgarian ja Serbian välisen kaasuyhdysputken teknisiä ja talousarvioon liittyviä valmisteluja; 41. panee merkille, että Serbia ei ole vielä virallisesti hyväksynyt vesihuoltostrategiaa eikä tarkistanut vesistölakia ja Tonavan vesistöalueen kansallista hoitosuunnitelmaa; korostaa, että nämä lait ovat perustavan tärkeitä tehokkaamman yhdenmukaistamisen kannalta EU:n säännöstön kanssa ja EU:n vesialan direktiivien täytäntöönpanon parantamisen kannalta; o 42. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Serbian hallitukselle ja parlamentille.
| ||||||||||||
| Kosovoa koskeva vuoden 2016 kertomus |
| ||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin, – ottaa huomioon EU:n ja Kosovon välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2016, – ottaa huomioon Kosovon kanssa tehdyn, sen osallistumista unionin ohjelmiin koskevan puitesopimuksen allekirjoittamisen, – ottaa huomioon suhteiden normalisoimista koskevia periaatteita käsittelevän ensimmäisen sopimuksen, jonka pääministerit Hashim Thaçi ja Ivica Dačić allekirjoittivat 19. huhtikuuta 2013, sekä 22. toukokuuta 2013 hyväksytyn täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman, – ottaa huomioon Kosovossa toteutettavasta Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiosta (EULEX Kosovo) hyväksytyn yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP muuttamisesta 14. kesäkuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/947, – ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportit YK:n väliaikaisen Kosovon-siviilioperaation (UNMIK) meneillään olevista toimista ja niihin liittyvästä kehityksestä, 26. lokakuuta 2016 julkaistu viimeisin raportti mukaan luettuna, sekä turvallisuusneuvoston UNMIKista 16. marraskuuta 2016 käymän keskustelun, – ottaa huomioon 9. marraskuuta 2016 annetun komission vuoden 2016 tiedonannon EU:n laajentumispolitiikasta (COM(2016)0715), – ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2016 antaman Kosovoa koskevan vuoden 2016 kertomuksen (SWD(2016)0363), – ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2016 julkaistun komission arvioinnin Kosovon talouden uudistusohjelmasta 2016–2018 (SWD(2016)0134), – ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 annetut EU:n sekä Länsi-Balkanin maiden ja Turkin välisen taloudellisen ja rahoitusta koskevan vuoropuhelun yhteiset päätelmät (9500/2016), – ottaa huomioon Pristinassa 11. marraskuuta 2016 käynnistetyn eurooppalaisen uudistusohjelman, – ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosesseista, – ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 7. joulukuuta 2009, 14. joulukuuta 2010 ja 5. joulukuuta 2011 pitämien kokousten päätelmät, joissa korostettiin ja vahvistettiin, että Kosovon tulisi myös hyötyä mahdollisesta viisumipakon poistamisesta heti, kun kaikki ehdot on täytetty, riippumatta jäsenvaltioiden kannasta Kosovon asemaan, – ottaa huomioon komission 1. kesäkuuta 2016 tekemän ehdotuksen asetukseksi viisumivapaudesta Kosovon kansalaisille (COM(2016)0277) ja komission 4. toukokuuta 2016 antaman neljännen kertomuksen Kosovon edistymisestä viisumipakon poistamista koskevan etenemissuunnitelman vaatimusten täyttämisessä (COM(2016)0276), – ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999), Kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman 64/298, jossa pantiin merkille lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n valmiutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua, – ottaa huomioon 28. ja 29. toukokuuta 2008, 6. ja 7. huhtikuuta 2009, 22. ja 23. kesäkuuta 2010, 20. toukokuuta 2011, 14. ja 15. maaliskuuta 2012, 30. ja 31. lokakuuta 2013 sekä 29. ja 30. huhtikuuta 2015 pidettyjen Euroopan parlamentin ja Kosovon parlamentin välisten kokousten antamat yhteiset julkilausumat sekä EU:n ja Kosovon parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 16. ja 17. toukokuuta 2016 ja 23. ja 24. marraskuuta 2016 pidetyissä ensimmäisessä ja toisessa kokouksessa hyväksytyt julkilausumat ja suositukset sekä vakautus- ja assosiaationeuvoston 25. marraskuuta 2016 pidetyn ensimmäisen kokouksen, – ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, – ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, – ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0062/2017), A. ottaa huomioon, että tähän mennessä Kosovon itsenäisyyden on tunnustanut 114 YK:n jäsenvaltiota kaikkiaan 193:sta, mukaan lukien 23 EU:n jäsenvaltiota kaikkiaan 28:sta; B. toteaa, että (mahdollisia) ehdokasmaita arvioidaan niiden omien saavutusten perusteella ja että tarvittavien uudistusten toteuttamisen nopeus ja laatu määrittävät liittymisaikataulun; C. toteaa, että EU on toistuvasti muistuttanut valmiudestaan tukea Kosovon taloudellista ja poliittista kehitystä ja tarjota selkeä mahdollisuus lähentyä EU:hun koko aluetta koskevan lähentymismahdollisuuden mukaisesti ja että Kosovo on osoittanut pyrkivänsä etenemään kohti Eurooppaan yhdentymistä; D. toteaa, että oikeusvaltion periaate, perusoikeudet, demokraattisten instituutioiden vahvistaminen, mukaan luettuna julkishallinnon uudistus, hyvät naapuruussuhteet sekä taloudellinen kehitys ja kilpailukyky ovat keskeisellä sijalla EU:n laajentumispolitiikassa; E. toteaa, että yli 90 prosenttia kosovolaisista pelkää jäävänsä työttömiksi ja 30 prosenttia heistä ansaitsee 0–120 euroa kuukaudessa; 1. pitää myönteisenä, että EU:n ja Kosovon vakautus- ja assosiaatiosopimus tuli voimaan 1. huhtikuuta 2016, koska se merkitsee ensimmäistä sopimussuhdetta ja merkittävää askelta Kosovon Euroopan unioniin yhdentymistä koskevan prosessin jatkamiseksi; suhtautuu myönteisesti 11. marraskuuta 2016 käynnistettyyn eurooppalaiseen uudistusohjelmaan sekä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa koskevan kansallisen strategian hyväksymiseen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa edistävänä foorumina ja kehottaa Kosovoa osoittamaan edelleen selvää poliittista tahtoa ja päättäväisyyttä sovitun etenemissuunnitelman täytäntöön panemiseksi, mukaan lukien vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa koskevan koordinointimekanismin käyttöön ottaminen, ja tarttumaan vakautus- ja assosiaatiosopimuksen luomaan myönteiseen nosteeseen, jotta voidaan panna täytäntöön ja institutionalisoida uudistuksia ja parantaa Kosovon sosiaalis-taloudellista kehitystä, luoda yhteistyötä unionin kanssa lukuisilla aloilla, mikä edistäisi myös Kosovon kaupan ja investointien integroimista, edistää suhteita naapurimaihin ja tukea alueen vakautta; kehottaa Kosovon hallitusta keskittymään vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi tarvittavien kokonaisvaltaisten uudistusten täytäntöönpanoon; pitää myönteisinä vakaus- ja assosiaatiovaliokunnan toisen kokouksen pitämistä 23.–24. marraskuuta 2016 sekä EU:n ja Kosovon vakautus- ja assosiaationeuvoston ensimmäisen kokouksen pitämistä 25. marraskuuta 2016; toteaa, että vapaat, oikeudenmukaiset ja avoimet aikaistetut parlamenttivaalit sekä kunnallisvaalit vuoden 2017 jälkipuoliskolla ovat erittäin tärkeät Kosovon demokraattisen tulevaisuuden sekä sen EU:hun liittymistä koskevan prosessin tulevaisuuden kannalta; 2. pitää myönteisenä, että 11. kesäkuuta 2017 pidetyt aikaistetut parlamenttivaalit sujuivat kokonaisuutena ottaen rauhallisesti ja hallitusti; pitää kuitenkin valitettavana, että eräitä Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vuonna 2014 antamia suosituksia ei pantu täytäntöön, mikä johtui osaltaan käytettävissä olevan ajan lyhyydestä; on huolissaan unionin tarkkailijoiden vaalikampanjan aikana havaitsemista ongelmista, jotka koskivat erityisesti eräiden poliittisten puolueiden häiritsevää puuttumista sekä yksityisten että julkisten tiedotusvälineiden riippumattomuuteen ja Kosovon serbiyhteisön jäsenten ja sitä edustavien, Srpska Lista -puolueryhmän kanssa kilpailevien ehdokkaiden uhkailua ja pelottelemista; kehottaa osapuolia muodostamaan ripeästi hallituksen, jotta Kosovon EU-jäsenyys voi edetä, sitoutumaan rajasopimuksen ratifioimiseen Montenegron kanssa ja jatkamaan tuloksekkaasti tuomioiden langettamista korkean tason korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden tapauksissa, millä pohjustetaan kosovolaisten viisumivapaata matkustamista; 3. ilmaisee huolensa poliittisen kentän sitkeästä äärimmäisestä jakautumisesta; kehottaa kaikkia osapuolia osoittamaan vastuunkantoa ja omavastuullisuutta ja luomaan edellytykset hedelmälliselle ja ratkaisu- ja tuloshakuiselle vuoropuhelulle, jotta voidaan purkaa jännitteitä ja saada aikaan kestävä sovitteluratkaisu, jolla pyritään helpottamaan Kosovon etenemistä sen tiellä kohti Eurooppaa; 4. kehottaa Kosovon serbiyhteisön johtajia ottamaan täyden vastuun paikoistaan ja tehtävistään maan instituutioissa ja toimimaan Serbiasta riippumattomina rakentavasti Kosovon kaikkien kansalaisten eduksi ja kehottaa Kosovoa edelleen tukemaan Kosovon serbien pääsyä Kosovon instituutioihin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Kosovon serbien oikeuslaitoksen henkilöstön, poliisin ja pelastuspalvelun integrointia Kosovon järjestelmään; kehottaa Kosovon viranomaisia jatkamaan keskinäisen luottamuksen rakentamista yhteisöjen välille ja edistämään niiden taloudellista yhdentymistä; 5. tuomitsee mitä jyrkimmin sen, että eräät opposition edustajat häiritsivät väkivalloin Kosovon parlamentin toimintaa vuoden 2016 alkupuoliskolla ja suhtautuu myönteisesti siihen, että oppositio osallistuu jälleen kansalliskokouksen työhön useimmissa kysymyksissä, sekä Euroopan parlamentin ja Kosovon parlamentin yhteisen parlamentaarisen valtuuskunnan kaikkien jäsenten rakentavaan osallistumiseen päättyvän vaalikauden viimeisen osan aikana; korostaa poliittisen vuoropuhelun, kaikkien poliittisten puolueiden aktiivisen ja rakentavan päätöksentekoon osallistumisen sekä parlamentin esteettömän toiminnan merkitystä välttämättöminä edellytyksinä sille, että EU:hun yhdentymisen prosessi voi edetä; 6. korostaa, että eteneminen kohti EU:hun yhdentymistä edellyttää strategista pitkän aikavälin näkemystä ja kestävää sitoutumista tarvittavien uudistusten hyväksymiseen ja toteuttamiseen; 7. panee merkille, että viisi jäsenvaltiota ei ole tähän mennessä tunnustanut Kosovoa; tähdentää, että tunnustaminen auttaisi Kosovon ja Serbian välisten suhteiden normalisointia ja lisäisi EU:n uskottavuutta sen omassa ulkopolitiikassa; panee tyytyväisenä merkille kaikkien jäsenvaltioiden rakentavan lähestymistavan EU:n ja Kosovon välisten suhteiden edistämisessä ja vahvistamisessa, jossa pyritään edistämään sosioekonomista kehitystä, oikeusvaltiota ja demokratian vakiinnuttamista Kosovon kansan eduksi; kehottaa suhtautumaan myönteisesti Kosovon osallistumiseen kansainvälisiin organisaatioihin; 8. suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen viisumipakon poistamisesta, joka olisi Kosovon kannalta hyvin myönteinen askel kohti yhdentymistä EU:hun; panee tyytyväisenä merkille, että Kosovon kansalaisten turvapaikkahakemukset ovat vähentyneet sekä EU:ssa että Schengen-sopimukseen osallistuvissa maissa, ja pitää myönteisenä, että palanneita Kosovon kansalaisia varten on otettu käyttöön uudelleenkotouttamisrahasto ja -ohjelmia; on huolissaan väistyvässä kansalliskokouksessa vallitsevasta pattitilanteesta Montenegron kanssa tehdyn rajojen vahvistamista koskevan sopimuksen ratifioinnin suhteen ja korostaa, että viisumivapaus voidaan myöntää vasta, kun Kosovo on täyttänyt kaikki kriteerit, myös saanut aikaan tuloksia korkean tason korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden tuomioissa; toteaa, että tähän on suuresti myötävaikuttanut hyvin näkyviä tapauksia koskeva tietotekninen seurantajärjestelmä, joka Kosovolla on korkean profiilin rikoksia varten ja joka olisi ulotettava myös muihin rikosasioihin; kehottaa näin ollen viranomaisia tehostamaan ponnistelujaan rahanpesuun, huumekauppaan, ihmiskauppaan, asekauppaan ja laittomaan aseiden hallussapitoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi; 9. pitää elintärkeänä, että Kosovon ulko- ja turvallisuuspolitiikka mukautetaan EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan; 10. suhtautuu myönteisesti useiden elokuun 2016 jälkeen allekirjoitettujen sopimusten täytäntöönpanossa saavutettuun edistykseen Serbian kanssa toteutettavassa suhteiden normalisointiprosessissa, kun useiden kuukausien ajan edistystä oli tapahtunut vain vähän tai ei lainkaan; korostaa, että tehtyjen sopimuksien täysimääräinen täytäntöönpano on olennaisen tärkeää Kosovon ja Serbian välisen vuoropuhelun menestykselliseksi kehittämiseksi jatkossa; kehottaa sekä Kosovoa että Serbiaa osoittamaan enemmän sitoutumista ja kestävää poliittista tahtoa suhteiden normalisointiin sekä pidättymään kaikista toimista, jotka vaarantaisivat tähän mennessä tässä prosessissa saavutetun edistyksen; muistuttaa tämän olevan ehtona EU:hun liittymiselle; panee merkille edistyksen, jota on saavutettu joissakin muissa teknisissä kysymyksissä, kuten kiinteistörekisteriä, yliopistotutkintoja ja rekisterikilpiä koskevissa asioissa sekä Mitrovican siltaa koskevan sopimuksen täytäntöönpanossa; toteaa seuranneensa Mitrovican siltaa koskevaa kehitystä huolellisesti ja kannattavansa äskettäistä sopimusta; pitää myönteisenä, että Kosovolle on osoitettu oma kansainvälisen puhelinliikenteen suuntanumero; kehottaa uudelleen Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioimaan säännöllisesti, missä määrin molemmat osapuolet täyttävät säännöllisesti velvoitteensa ja raportoimaan havainnoistaan Euroopan parlamentille; korostaa, että tehtyjen sopimusten olisi parannettava tavallisten kansalaisten arkea; toteaa, että vuoropuhelun hyödyt eivät ole Kosovon ja Serbian kansalaisille itsestään selviä, ja korostaa, että on noudatettava mahdollisimman suurta avoimuutta vuoropuhelun tuloksia koskevassa viestinnässä erityisesti Pohjois-Kosovossa; korostaa hyvien naapuruussuhteiden merkitystä kaikille Länsi-Balkanin maille; 11. tuomitsee jyrkästi Serbian kansallismielisen junan lähettämisen Belgradista Pohjois-Kosovoon; on erittäin huolissaan sotaa lietsovista lausunnoista ja EU:n vastaisesta retoriikasta; panee merkille ranskalaisen Colmarin tuomioistuimen päätöksen estää Ramush Haradinajin luovutus Serbiaan ja vapauttaa Haradinaj, jonka entisen Jugoslavian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin (ICTY) vapautti syytteistä vuosina 2008 ja 2012 ja joka pidätettiin Ranskassa 4. tammikuuta 2017 Serbian annettua hänestä vuonna 2004 kansainvälisen pidätysmääräyksen valtion viranomaisten organisoinnista ja valmiuksista sotarikoksia koskevissa oikeudenkäynneissä annetun lain nojalla; pitää valitettavana, että lakia on toistaiseksi käytetty väärin entiseen Jugoslaviaan kuuluneiden maiden kansalaisten ajojahtiin, kuten tämä äskettäinen tapaus osoittaa; kehottaa kumpaakin osapuolta pidättymään provokaatioista ja haitallisesta retoriikasta, jotka voisivat haitata suhteiden normalisointia; kehottaa EU:ta, Kosovoa ja Serbiaa keskustelemaan näistä asioista rakentavasti, kun käydään neuvotteluja liittymisestä EU:hun; 12. toteaa, että serbikuntien liittoa ei ole vielä perustettu eikä vastaavia sääntöjä vielä laadittu ja että liiton perustaminen kuuluu Kosovon hallituksen vastuulle; kehottaa Kosovoa perustamaan liiton viivästyksittä EU:n edistämässä vuoropuhelussa aikaan saadun sopimuksen ja Kosovon perustuslakituomioistuimen tuomin mukaisesti; kannustaa tässä yhteydessä Kosovon viranomaisia nimittämään korkean tason työryhmän, jolla on selkeä ja ajallisesti rajattu valtuutus ehdottaa yleisöpalautetta ja parlamentaarista tarkastelua koskevia sääntöjä; ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että Serbian rinnakkaiset rakenteet ovat edelleen olemassa ja saavat myös taloudellista tukea, ja kehottaa purkamaan ne; kannustaa kaikkia sidosryhmiä löytämään hyväksyttävän ja kaikkia osapuolia tyydyttävän pitkän aikavälin ratkaisun Trepcan kaivoskompleksin asemaan; 13. kehottaa poliittisia voimia varmistamaan, että serbiyhteisön kansalaisvapauksia ja turvallisuutta ja hartaudenharjoituspaikkoja kunnioitetaan; 14. suhtautuu myönteisesti Kosovon erityisjaostojen ja erikoissyyttäjänviraston perustamiseen Haagissa keskeisenä askeleena oikeuden toteutumisen ja sovintoprosessin varmistamiseksi; korostaa, että todistajiensuojelu on erittäin tärkeää, jotta erityistuomioistuin voi toimia menestyksellisesti ja kehottaa näin ollen viranomaisia sallimaan kansalaisten hyötyä tästä järjestelmästä ilman rangaistuksen pelkoa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan tuomioistuimen tukemista asianmukaisen rahoituksen turvin; pitää myönteisenä Alankomaiden halukkuutta toimia tuomioistuimen isäntämaana; 15. kehottaa Kosovoa puuttumaan kadonneiden henkilöiden kysymykseen, muun muassa takaamaan omistusoikeudet tehokkaasti sekä turvaamaan siirtymään joutuneiden henkilöiden paluun ja uudelleenkotoutumisen; kehottaa Kosovoa varmistamaan tosiasialliset korvaukset sodanaikaisten raiskausten uhreille kuten kansallisessa toimintasuunnitelmassa esitettiin; panee huolestuneena merkille, että sotarikosten, mukaan lukien Kosovon sodassa 1998–1999 käytetty seksuaalinen väkivalta, tutkimisessa, syytteeseen asettamisessa ja tuomitsemisessa on edistytty vain hitaasti, ja kehottaa Kosovoa tehostamaan tätä koskevia toimia; 16. pitää valitettavana, että kansalaisyhteiskuntaa ei kuulla säännöllisesti osana päätöksentekoprosessia; vaatii vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa edelleen ja kehottaa osoittamaan poliittista tahtoa ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan toimintaan panemalla täytäntöön julkista kuulemista koskevat vähimmäisvaatimukset; 17. kehottaa poliittisia voimia varmistamaan, kunnioittamaan, tukemaan ja tehostamaan toimia oikeusvaltion, myös oikeuslaitoksen riippumattomuuden, parantamiseksi, sekä erottamaan selvästi toisistaan yhtäältä Kosovon kansan oikeutetun pyrkimyksen vapauteen ja oikeuteen ja toisaalta sellaisten henkilöiden toimet, joiden väitetään syyllistyneen sotarikoksiin; katsoo, että toimivaltaisten oikeusviranomaisten on asetettava nämä henkilöt asianmukaisesti syytteeseen; 18. panee merkille, että oikeusasiamies on aloittanut vuonna 2015 hyväksytyn, oikeusasiamiestä koskevan lain toimeenpanon lisäämällä ja parantamalla raportointia, ja kehottaa hyväksymään siihen liittyvää sekundaarilainsäädäntöä; kehottaa Kosovon kansalliskokousta ja hallitusta varmistamaan oikeusasiamiehen taloudellisen, toiminnallisen ja organisatorisen riippumattomuuden kansallisia ihmisoikeusinstituutioita koskevien kansainvälisten normien mukaisesti; kehottaa hallitusta toteuttamaan jatkotoimia ylimmän tilintarkastusviranomaisen ja oikeusasiamiehen raporttien ja suositusten perusteella; 19. korostaa, että tarvitaan asianmukaisesti toimiva oikeusasiamiesinstituutio ja että on varmistettava, että se saa kaikki tarvittavat resurssit tehtäviensä suorittamiseksi; 20. toteaa, että vaikka oikeuslaitoksen asianmukaiseen toimintaan liittyvän lainsäädännön hyväksymisen suhteen on tapahtunut jonkin verran edistystä, oikeudenkäyttö on edelleen hidasta ja tehotonta ja sitä haittaavat rikoslainsäädännön puutteet, poliittiset ja taloudelliset tarkoitusperät, poliittinen häirintä, puutteellinen vastuuvelvollisuus ja niukat taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit myös erikoissyyttäjänvirastossa; kannustaa Kosovoa puuttumaan näihin kysymyksiin pikaisesti, jotta taataan ulkomaisten sijoittajien omistusoikeutta koskeva oikeusvarmuus; panee merkille poliisilaitoksen ja syyttäjänviraston toimet järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; ottaa huomioon toimivaltaisten viranomaisten toimet Astrit Deharin vankilakuoleman tutkimiseksi ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia viemään tutkinnan päätökseen; 21. suhtautuu myönteisesti Kosovon osallistumista EU:n ohjelmiin koskevan puitesopimuksen allekirjoittamiseen ja kehottaa saattamaan sopimuksen voimaan ja panemaan se täytäntöön mahdollisimman nopeasti Euroopan parlamentin hyväksyttyä sen; 22. tuo ilmi vakavan huolensa siitä, ettei ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden suojelussa ole edistytty, sekä tiedotusvälineisiin kohdistuvan poliittisen häirinnän sekä painostuksen ja pelottelun lisääntymisestä; on syvästi huolissaan toimittajiin kohdistuvien suorien uhkauksien ja hyökkäyksien lisääntymisestä sekä laajalle levinneestä itsesensuurista; kehottaa Kosovon viranomaisia tunnustamaan täysimääräisesti ilmaisunvapauden ja suojelemaan sitä EU:n normien mukaisesti sekä lopettamaan toimittajiin kohdistuvien hyökkäysten rankaisemattomuuden ja saattamaan syylliset oikeuden eteen; kehottaa hallitusta takaamaan julkisen palvelun tiedotusvälineen RTK:n riippumattomuuden ja kestävyyden sekä esittämään asianmukaisen rahoitussuunnitelman; kehottaa antamaan tekijänoikeutta koskevaa tarkoituksenmukaista lainsäädäntöä ja varmistamaan tiedotusvälineiden omistusta koskevan avoimuuden; 23. kehottaa Kosovon hallitusta varmistamaan, että tapaukset, joissa toimittajia vastaan on hyökätty fyysisesti tai heitä on painostettu muulla tavalla, tutkitaan nopeasti; kehottaa myös nopeuttamaan ja vahvistamaan tapausten oikeuskäsittelyä sekä jatkamaan kaikkien toimittajiin ja tiedotusvälineisiin kohdistuvien hyökkäysten yksiselitteistä tuomitsemista ja varmistamaan tiedotusvälineiden omistuksen avoimuuden, jotta torjutaan päätoimittajiin ja muihin toimittajiin kohdistuvan epäasianmukaisen painostuksen kasvavaa riskiä; 24. suhtautuu myönteisesti Kosovon ja Serbian 30. marraskuuta 2016 allekirjoittamaan sopimukseen vuoropuhelun puitteissa 9. helmikuuta 2015 aikaan saadun oikeussopimuksen täytäntöönpanon viimeisistä vaiheista, joiden avulla Kosovon oikeudelliset elimet voivat aloittaa toiminnan koko maan alueella; 25. korostaa, että järjestelmällinen korruptio on vastoin avoimuutta ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevia EU:n perusarvoja; toistaa huolensa hyvin vähäisestä edistyksestä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ja kehottaa toteuttamaan uusia toimia ja osoittamaan selvää poliittista tahtoa ratkaista nämä ongelmat, jotka haittaavat tulevaa merkittävää talouskehitystä; pitää valitettavana, että korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus jäävät rankaisematta Kosovon tietyillä alueilla, erityisesti maan pohjoisosassa; on huolissaan siitä, että tutkimusten, syytteeseen asettamisten ja lopullisten tuomioiden tulokset ovat pysyneet vähäisinä ja että rikollisten varojen takavarikointia ja menetetyksi tuomitsemista käytetään vain harvoin, vaikka se on olennainen korruption torjunnan väline; suosittaa siksi, että varat jäädytetään ripeästi ja lopullisten takavarikointien määrää lisätään; kannustaa Kosovon korruptiontorjuntavirastoa omaksumaan tutkintatyössään aktiivisemman lähestymistavan; on huolissaan siitä, että poliittiset puolueet ja kampanjarahoitus eivät kuulu riittävässä määrin sääntelyvalvonnan piiriin; katsoo, että eturistiriitoja koskeva laki on saatettava eurooppalaisten normien mukaiseksi ja että on huolehdittava sellaisten virkamiesten tosiasiallisesta viraltapanosta, joita syytetään tai jotka on tuomittu vakavista tai korruptioon liittyvistä rikoksista; on huolissaan siitä, ettei korruptiotapausten havaitsemisesta, tutkinnasta ja syytteeseenpanosta vastaavien elinten välillä ole tehokasta koordinointia; on vakavasti huolissaan aseellisten rikollisryhmien osallistumisesta rajat ylittävään rikolliseen toimintaan ja kehottaa suoraan ja toimivaan yhteistyöhön Kosovon ja Serbian samoin kuin kaikkien alueen maiden välillä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; korostaa, että Kosovon jäsenyys Interpolissa ja yhteistyö Europolin kanssa helpottaisi näitä pyrkimyksiä; 26. on huolestunut siitä, että Kosovo on jatkossakin kovien huumeiden varastointi- ja kauttakulkumaa; panee huolestuneena merkille, ettei ole riittävästi turvallisia varastointipaikkoja, joissa takavarikoituja huumeita voidaan säilyttää ennen niiden tuhoamista; ilmaisee vakavan huolensa ihmiskauppatapauksia koskevien tuomioiden vähäisestä määrästä, vaikka Kosovo on naisiin ja lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan lähde-, kauttakulku- ja kohdemaa; panee huolestuneena merkille aseellisten ryhmien olemassaolon ja niiden osallistumisen järjestäytyneeseen rikolliseen toimintaan, kuten aseiden salakuljetukseen, ja sen, että ne ilmeisesti voivat toimia yli rajojen ilman rangaistusta; 27. kehottaa Kosovoa edistämään toimia sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettamiseksi ja varmistamaan, että naiset voivat toteuttaa oikeuksiaan täysimääräisesti; kehottaa Kosovon instituutioita osoittamaan riittävästi varoja Istanbulin yleissopimuksen kaltaisia kansainvälisiä mekanismeja sisältävän perheväkivallan vastaisen kansallisen strategian toteuttamiseen; suhtautuu myönteisesti korkean tason poliittiseen tukeen hlbti-henkilöiden oikeuksille; pitää toisen pride-kulkueen järjestämistä myönteisenä, mutta muistuttaa, että pelko on edelleen yleistä hlbti-yhteisössä; 28. kehottaa Kosovon viranomaisia käsittelemään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ensisijaisena asiana ja huolehtimaan siitä, että hallintoelimet ja -viranomaiset näyttävät asiassa esimerkkiä; on huolissaan sukupuolten tasa-arvoa koskevan lain täytäntöönpanoa haittaavista rakenteellisista haasteista sekä naisten aliedustuksesta päätöksentekoasemissa; kehottaa Kosovoa kannustamaan jatkuvasti naisia hakemaan johtotason paikkoja; on huolissaan naisten hallussa olevan omaisuuden vähäisyydestä ja kehottaa viranomaisia varmistamaan aktiivisesti, että naisten omistusoikeudet, mukaan lukien perintöoikeus, on turvattu; pitää myönteisenä perheväkivallan torjuntaa koskevan kansallisen strategian hyväksymistä ja kehottaa panemaan sen täytäntöön täysimääräisesti, jotta edistytään perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisessa; toteaa jälleen kerran, että seksuaalisen väkivallan ja sodan ja konfliktien välillä vallitsee yhteys ja että sukupuoleen perustuva väkivalta normalisoituu ja on hyvin yleistä konfliktista toipuvissa maissa, kun näihin kysymyksiin ei puututa asianmukaisesti; kehottaa painokkaasti viranomaisia kannustamaan julkisesti siihen, että otetaan käyttöön suojelumekanismeja ja turvajärjestelyjä naisille, jotka rikkovat hiljaisuuden ja paljastavat perheväkivallan, sekä luomaan tällaisia mekanismeja ja järjestelyjä; kannattaa kansalaisjärjestöjen työtä tässä asiassa; 29. arvostaa ihmisoikeuksia käsittelevän ministeriöiden välisen koordinointiryhmän perustamista vuonna 2016 mutta toteaa, että tarvitaan lisätoimia Kosovon kaikkien vähemmistöjen, myös romani-, aškaali-, egyptiläis- ja goraniyhteisöjen, oikeuksien suojelemiseksi huolehtimalla kaiken asiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta ja riittävien resurssien kohdentamisesta; kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia ja paikallisviranomaisia toteuttamaan ensisijaisena asiana kaikki tarvittavat lainsäädännölliset ja käytännön toimenpiteet syrjinnän rajoittamiseksi sekä eri etnisten vähemmistöjen oikeuksien vahvistamiseksi, mukaan lukien kulttuuriset ja kielelliset oikeudet ja omistusoikeudet, jotta voidaan edistää monietnisen yhteiskunnan kehittymistä; kehottaa Kosovoa varmistamaan, että palaavat pakolaiset, joista monet ovat romaneja, kotoutetaan täysin ja heidän kansalaisoikeutensa palautetaan, millä lopetetaan kansalaisuudettomuus; kehottaa Kosovoa hyväksymään uuden strategian ja toimintasuunnitelman romani-, aškaali- ja egyptiläisyhteisöjen kotouttamista varten; 30. suhtautuu myönteisesti väkivaltaisten ääriliikkeiden ja radikalisoitumisen esto-, ennaltaehkäisy- ja torjuntatoimien lisäämiseen ja antaa tunnustusta Kosovon tällä alalla tekemälle tärkeälle työlle; toteaa, että monet vierastaistelijat ovat palanneet Kosovoon, ja kehottaa viranomaisia varmistamaan, että heitä valvotaan ja heidät asetetaan syytteeseen ja että aletaan soveltaa kattavaa lähestymistapaa, jolla tehostetaan ennaltaehkäiseviä, radikalisoitumista torjuvia ja tarvittaessa takaisin yhteiskuntaan sopeuttavia toimia; kehottaa lisätoimiin, jotta vierastaistelijoiden ja radikalisoinnin leviämiseen tarkoitetun jäljittämättömän rahan virtaus tunnistetaan, estetään ja keskeytetään; korostaa, että tarvitaan tehokkaita yhteisöohjelmia, joilla puututaan väkivaltaisia ääriliikkeitä ja radikalisoitumista lietsoviin epäkohtiin ja joiden avulla rakennetaan suvaitsevaisuutta ja vuoropuhelua edistäviä suhteita; 31. suhtautuu myönteisesti taloustilanteen paranemiseen ja verotulojen kasvuun, mikä antaa hallitukselle lisää varoja toteuttaa toimiaan; ilmaisee kuitenkin huolestuneisuutensa Kosovon talousarvion kestävyydestä erityisesti sotaveteraaneille myönnettävien etuuksien määrän suhteen ja kehottaa tässä yhteydessä uudistamaan asiaa koskevan lain Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti; muistuttaa, että sosioekonomiset rakenneuudistukset ovat välttämättömiä pitkän aikavälin kasvun tukemiseksi; korostaa, että kiireellisenä asiana on edistettävä paikallisteollisuutta, samalla kun keskitytään myös paikallisten tuotteiden kilpailukykyyn siten, että ne täyttävät EU:n tuontivaatimukset; pitää riippuvaisuutta maastamuuttajien rahalähetyksistä huolestuttavana; on huolissaan tapauskohtaista rahoituspäätöksistä, jotka heikentävät liikeyrityksien tarvitsemaa vakautta; muistuttaa, että uusien yritysten rekisteröintiä olisi helpotettava, sillä niitä haittaavat tällä hetkellä hallinto, jolla ei ole vastuuvelvollisuutta, alikehittynyt infrastruktuuri, oikeusvaltion heikkous ja korruptio; kehottaa Kosovoa noudattamaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) arvioinnin suosituksia sekä ottamaan käyttöön säännösten vaikutusten arviointeja, jotta vähennetään pk-yritysten hallinnollista rasitetta, ja kehottaa komissiota lisäämään pk-yrityksille annettavaa apua; kehottaa Kosovoa panemaan täysimääräisesti täytäntöön vuosia 2016–2018 koskevan talousuudistusohjelman sekä 11. marraskuuta 2016 käynnistetyn eurooppalaisen uudistusohjelman suositukset; 32. panee huolestuneena merkille korkean työttömyysasteen ja etenkin nuorisotyöttömyyden ja ilmaisee huolestumisensa naisten syrjinnästä työmarkkinoilla, erityisesti työhönottoprosessissa; kehottaa Kosovoa vauhdittamaan toimiaan työllisyysasteen kasvattamiseksi ja työmarkkinaolojen kohentamiseksi; korostaa tarvetta keskittyä koulutuksen laadun parantamiseen, mukaan lukien opettajankoulutuksen parantaminen, koulusta työelämään siirtymisen tukeminen sekä ammattitaitojen ja työelämän tarpeiden yhteensaattaminen, mikä on välttämätöntä erittäin korkean nuorisotyöttömyyden ratkaisemiseksi; kehottaa ryhtymään lisätoimiin Kosovon yhteiskunnan kaikkien osien yhteisen koulutuksen lisäämiseksi; korostaa, että on parannettava täytäntöönpanon valvonnan mekanismeja, etenkin työsuojeluviranomaisia ja tuomioistuimia, ja vahvistettava julkisten laitosten ja työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua Kosovon sosiaali- ja talousneuvoston välityksellä; pitää myönteisenä vuoden 2016 Pariisin huippukokouksen päätelmiä ja ensimmäisen alueellisen nuorisoalan yhteistyötoimiston perustamista; 33. pitää valitettavana, että Kosovon ponnistukset asianmukaisten ja tehokkaiden hallinnollisten valmiuksien luomiseksi edistyvät hitaasti, sillä tämä estää Kosovoa panemasta hyväksyttyjä lakeja täysimääräisesti täytäntöön ja hyödyntämästä EU:n varoja tehokkaasti; pitää valitettavana laajalle levinnyttä korruptiota, poliittista häirintää ja julkishallinnon henkilöstön politisoimista kaikilla tasoilla sekä joihinkin riippumattomiin instituutioihin ja virastoihin tehtyjä nimityksiä, jotka perustuvat poliittisiin kytköksiin eivätkä riittävästi ammatillisiin kriteereihin; kehottaa ryhtymään lisätoimiin ansioihin perustuvan rekrytoinnin varmistamiseksi, sillä se on välttämätöntä tehokkaan, vaikuttavan ja ammatillisesti riippumattoman julkishallinnon varmistamiseksi; kehottaa tutkimaan viimeaikaisia syytöksiä poliittisesta puuttumisesta julkisten elinten rekrytointiin ja päätöksentekoprosesseihin; 34. toteaa, että kaikenlaisten IPA-rahaston alaisten sopimushakemusten tarjouseritelmät ovat niin vaativia, että kosovolaiset tai alueelliset yritykset eivät useinkaan voi edes hakea niitä; kehottaa siksi kiinnittämään erityistä huomiota kiinnostuneiden sidosryhmien opastamiseen ja neuvomiseen; kehottaa viranomaisia osoittamaan jäljellä olevan, vielä kohdistamattoman avun hankkeisiin, joilla on entistä suorempi vaikutus Kosovon talouteen; 35. suhtautuu myönteisesti EULEX Kosovon toimeksiannon jatkamiseen ja kehottaa Kosovoa jatkamaan aktiivista yhteistyötä, jotta EULEX suoriutuu kaikilta osin ja esteittä toimeksiannostaan; kehottaa jatkamaan EU:n toimia riippumattomien oikeus-, poliisi- ja tullilaitosten vahvistamiseksi edelleen vuoden 2018 jälkeen, kunnes Kosovo voi ottaa täyden vastuun näistä tehtävistä; kehottaa siirtämään EULEXin syyttäjien käsittelemät oikeusasiat tehokkaasti ja kitkattomasti kansallisille syyttäjille ja ottamaan käyttöön asianmukaiset suojatoimet sen takaamiseksi, että aikaisempien rikkomusten uhrit saavat kuulla totuuden ja heille taataan oikeussuojan saatavuus ja oikeus vahingonkorvaukseen; 36. toteaa, että rikostutkinta EULEX-operaation väitetystä korruptiosta on päättynyt; ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että asiaan liittyneet EU:n virkamiehet vapautettiin kaikista väärinkäytösepäilyistä; kehottaa EULEX-operaatiota varmistamaan tehokkuuden parantamisen, täyden avoimuuden ja suuremman vastuun tehtävästä toimeksiantonsa aikana ja panemaan kaikilta osin täytäntöön riippumattoman asiantuntijan Jean Paul Jacquén vuonna 2014 laatimassa raportissa esitetyt suositukset; 37. toteaa, että Kosovosta ei toistaiseksi ole tullut merkittävää kauttakulkureittiä Länsi-Balkanin reittiä kulkeville pakolaisille ja muuttajille; kehottaa Kosovon viranomaisia varmistamaan, että läpikulkijoita kohdellaan eurooppalaisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mukaan lukien EU:n perusoikeuskirja ja vuoden 1951 pakolaissopimus; muistuttaa, että rahoituksen, muun muassa IPA II -otsakkeen alaisen rahoituksen, olisi oltava saatavilla ja valmiina käytettäväksi nopeasti ja tehokkaasti kriisiaikoina ja tarpeen vaatiessa; 38. pitää valitettavana, että serbien uskonnollisia kohteita ja kulttuurikohteita tuhottiin vuonna 2004, ja pitää myönteisenä, että monet niistä, kuten ortodoksinen katedraali, on kunnostettu Kosovon veronmaksajien varoilla; arvostaa Kosovon sitoutumista kulttuuriperintökohteiden suojelemiseen ja kehottaa viranomaisia panemaan täytäntöön kaikki kulttuuriperintöä koskevat YK:n yleissopimukset kaikilla tasoilla riippumatta Kosovon asemasta Unescoon nähden siten, että hyväksytään asiaa koskeva strategia ja kansallista lainsäädäntöä, sekä varmistamaan, että koko Kosovon kulttuuriperintökohteita suojellaan ja hoidetaan asianmukaisesti; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti EU:n rahoittamaan ohjelmaan, jolla pyritään suojelemaan ja rakentamaan uudelleen pieniä kulttuuriperintökohteita, jotta edistetään kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua kaikissa monietnisissä kunnissa; muistuttaa, että uskonnonvapautta koskeva lakiluonnos on hyväksyttävä ja siihen olisi sisällyttävä asiaa koskevat Venetsian komission suositukset; 39. suhtautuu erittäin myönteisesti Euroopan neuvoston päätökseen myöntää Kosovolle tarkkailijan asema Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Kosovoon liittyvissä istunnoissa tammikuusta 2017 lähtien; tukee Kosovon pyrkimyksiä integroitua kansainväliseen yhteisöön; vaatii tässä yhteydessä Kosovon osallistumista kaikkiin merkityksellisiin alueellisiin ja kansainvälisiin organisaatioihin ja kehottaa Serbiaa lopettamaan sekaantumisen tähän prosessiin; 40. kehottaa Kosovon viranomaisia hyväksymään uskottavan pitkän aikavälin energiastrategian ja lainsäädäntökehyksen, joka perustuu energiatehokkuuteen, energialähteiden monipuolistamiseen ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen; korostaa, että on jatkettava luotettavien sähköverkkojen rakentamista ja tehtävä energia-alasta kestävämpää niin turvallisuuden kuin ympäristön kannalta; kehottaa viranomaisia allekirjoittamaan Länsi-Balkan 6 -yhteisymmärryspöytäkirjan alueellisten sähkömarkkinoiden kehittämisestä ja muiden maiden kanssa tehtävää tulevaa yhteistyötä koskevista puitteista; korostaa, että vuonna 2017 Kosovo toimii energiayhteisösopimuksen puheenjohtajana, ja muistuttaa viranomaisia Kosovon tästä sopimuksesta juontuvista oikeudellisista velvoitteista saavuttaa uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskeva 25 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä; kehottaa hallitusta kunnioittamaan sopimusta Kosovo A -voimalaitoksen käytöstä poistamisesta sekä Kosovo B -voimalaitoksen kunnostamisesta ja hyödyntämään EU:n tähän tarkoitukseen liittymistä valmistelevasta tukivälineestä myöntämiä 60 miljoonaa euroa; kehottaa laatimaan koko Länsi-Balkanin alueen kattavan vesivoimastrategian; 41. on huolissaan hälyttävän korkeasta ilmansaasteiden tasosta Kosovossa ja erityisesti Pristinan kaupunkialueella; kehottaa keskus- ja paikallisviranomaisia ryhtymään kiireellisesti asianmukaisiin toimiin tämän hätätilanteen ratkaisemiseksi; tähdentää, että ilman laatua koskeva kansallinen strategia on pantava asianmukaisesti täytäntöön; on huolissaan siitä, että jätehuolto-ongelma on edelleen yhä yksi näkyvimmistä ongelmista Kosovossa, sillä nykyisellä lainsäädännöllä ei puututa ongelmiin täysipainoisesti; 42. suhtautuu myönteisesti itäisellä Välimeren käytävällä käynnistettävään uuteen rautateiden yhteyshankkeeseen, johon kuuluu Kosovoon rakennettava uusi rautatie ja asemia, jotka ovat Kosovon ainoa yhteys laajempaan alueeseen; kehottaa Kosovon hallitusta tukemaan hankkeen täytäntöönpanoa täysimääräisesti; 43. pitää myönteisinä komission toimia, joiden tarkoituksena on avata Albanian ja Kosovon välinen sähköverkkoyhteys, jota Serbia on pitänyt suljettuna kuukausien ajan; kehottaa Serbian ja Kosovon sähköalasta vastaavia viranomaisia rakentavaan yhteistyöhön; muistuttaa Serbiaa, että energiayhteisön asettama takaraja yhteyden avaamiselle oli 31. joulukuuta 2016; 44. kehottaa komissiota jatkamaan muuttoliikettä koskevien asioiden käsittelyä kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotta varmistetaan EU:n ja kansainvälisten normien noudattaminen; suhtautuu myönteisesti asiassa tähän mennessä tehtyyn työhön; 45. kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia todellisen sovintoprosessin edistämiseksi alueella erityisesti tukemalla lähimenneisyyttä käsitteleviä kulttuurihankkeita ja edistämällä yhteistä ja jaettua käsitystä historiasta samoin kuin julkista ja poliittista suvaitsevaisuuden, osallistamisen ja sovinnon kulttuuria; 46. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä Kosovon hallitukselle ja parlamentille. | |||||||
| Entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskeva vuoden 2016 kertomus |
| |||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon Thessalonikissa 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä unioniin, – ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen(1), – ottaa huomioon Ohridissa tehdyn ja Skopjessa 13. elokuuta 2001 allekirjoitetun puitesopimuksen, jäljempänä ’Ohridin puitesopimus’, – ottaa huomioon 16. joulukuuta 2005 tehdyn Eurooppa-neuvoston päätöksen EU:n ehdokasvaltion aseman myöntämisestä, kesäkuussa 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joulukuussa 2008, joulukuussa 2012, joulukuussa 2014 ja joulukuussa 2015 kokoontuneen neuvoston päätelmät ja 13. joulukuuta 2016 annetut puheenjohtajan päätelmät, jotka saivat valtuuskuntien ylivoimaisen enemmistön kannatuksen ja joissa toistettiin yksiselitteinen ja vahva sitoutuminen maan EU:hun liittymistä koskevaan prosessiin, – ottaa huomioon Skopjessa 15. kesäkuuta 2016 pidetyn kyseisen maan ja komission välisen vakautus- ja assosiaatiokomitean 13. kokouksen, – ottaa huomioon 9. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumispolitiikasta (COM(2016)0715) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2016 kertomuksesta (SWD(2016)0362), – ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kesäkuussa 2016 antaman erityiskertomuksen entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta, – ottaa huomioon komission kesäkuussa 2015 esittämät entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevat kiireelliset ensisijaiset uudistukset, – ottaa huomioon kokeneiden asiantuntijoiden ryhmän suositukset järjestelmällisistä oikeusvaltioperiaatetta koskevista kysymyksistä keväällä 2015 paljastuneen viestinnän kuuntelun yhteydessä, – ottaa huomioon neljän tärkeimmän puolueen välillä Skopjessa 2. kesäkuuta ja 15. heinäkuuta 2015 tehdyn poliittisen sopimuksen, jäljempänä ’Pržinon sopimus’, ja 20. heinäkuuta ja 31. elokuuta 2016 tehdyn neljän puolueen sopimuksen sen täytäntöönpanosta, – ottaa huomioon Pariisissa 4. heinäkuuta 2016 pidetyn Länsi-Balkanin maiden huippukokouksen puheenjohtajan loppujulkilausuman sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen suositukset vuoden 2016 Pariisin-huippukokoukselle, – ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston alustavat havainnot ja päätelmät sekä lopullisen kertomuksen 11. joulukuuta 2016 pidetyistä ennenaikaisista parlamenttivaaleista, – ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 817 (1993) ja 845 (1993) sekä YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 47/225 ja 13. syyskuuta 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen, – ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen tuomion 13. syyskuuta 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen soveltamisesta, – ottaa huomioon maasta aiemmin antamansa päätöslauselmat, – ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, – ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0055/2017), A. ottaa huomioon, että entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa pidettiin 11. joulukuuta 2016 ennenaikaiset parlamenttivaalit, joita oli jo ehditty lykätä kahteen kertaan, ja että vaalit sujuivat järjestäytyneessä ja rauhallisessa ilmapiirissä kansainvälisten vaatimusten sekä Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston suositusten mukaisesti; toteaa, että vaalit sujuivat ilman suurempia välikohtauksia ja ne järjestettiin yleisesti ottaen hallitusti ja että äänestysprosentti oli korkea; B. ottaa huomioon, että poliittinen polarisoituminen, syvä keskinäinen epäluottamus ja osapuolten välisen aidon vuoropuhelun puute haittaavat uudistuksia ja jäsenyyden valmistelua; ottaa huomioon, että eräillä tärkeillä aloilla voidaan havaita jatkuvaa lipsumista tavoitteista; toteaa, että demokratiaan ja oikeusvaltioon kohdistuu jatkuvia haasteita erityisesti demokraattisten instituutioiden ja yhteiskunnan keskeisten alojen toimintaan vaikuttavan sääntelyvallankaappauksen vuoksi; C. toteaa, että Talat Xhaferi valittiin 27. huhtikuuta 2017 maan parlamentin uudeksi puhemieheksi; toteaa, että entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian presidentti antoi 17. toukokuuta 2017 uuden hallituksen muodostamista koskevan toimeksiannon SDSM:n johtajalle Zoran Zaeville; ottaa huomioon, että maan parlamentti hyväksyi 31. toukokuuta 2017 pääministeri Zoran Zaevin johtaman uuden hallituksen; D. toteaa, että uudistusprosessin keskeisiä kysymyksiä ovat oikeuslaitoksen, julkishallinnon ja median uudistaminen, nuorisotyöttömyys ja Ohridin puitesopimuksen täytäntöönpanon uudelleentarkastelu; E. toteaa, että maa voi jatkaa kohti EU-jäsenyyttä ja pysyä euroatlanttisella tiellä vain, jos sen kaikki poliittiset voimat sitoutuvat siihen tosissaan; katsoo, että uuden hallituksen on hyväksyttävä ja pantava kokonaisuudessaan täytäntöön tehokkaita uudistuksia, joista saadaan näkyviä tuloksia, varsinkin oikeusvaltion uudistuksen, oikeuslaitoksen, korruption torjunnan, perusoikeuksien, sisäasioiden ja hyvien naapuruussuhteiden alalla; F. toteaa, että komission, neuvoston ja parlamentin välillä vallitsee yhteisymmärrys siitä, että liittymisneuvottelujen käynnistämistä koskevan myönteisen suosituksen säilyttämisen ehtona ja edellytyksenä ovat yhä edistyminen Pržinon sopimuksen täytäntöönpanossa sekä huomattava edistyminen kiireellisten ensisijaisten uudistusten toteuttamisessa; G. ottaa huomioon, että neuvosto on jarruttanut edistymistä, koska nimikysymys Kreikan kanssa on ratkaisematta; katsoo, ettei kahdenvälisiä kysymyksiä saisi käyttää tekosyynä, jolla estetään EU:n kanssa käytävien neuvottelujen pikainen aloittaminen; H. toteaa, ettei kahdenvälisiä kiistoja saisi käyttää estämään EU:hun liittymistä koskevaa prosessia eikä liittymisneuvottelujen aloittamista, vaan niitä pitäisi käsitellä asianmukaisesti rakentavassa hengessä ja EU:n ja YK:n vaatimusten mukaisesti; katsoo, että olisi pyrittävä kaikin keinoin ylläpitämään hyviä naapuruussuhteita ja etnisten ryhmien välisiä suhteita; I. toteaa, että (mahdollisia) ehdokasmaita arvioidaan niiden omien ansioiden perusteella ja että tarvittavien uudistusten toteuttamisen nopeus ja laatu määrittävät liittymisaikataulun; katsoo, että liittymisneuvottelujen aloittaminen olisi taattava vasta sitten, kun vaadittavat edellytykset täyttyvät; toteaa, että maata on pidetty monien vuosien ajan yhtenä edistyneimmistä EU:n ehdokasmaista unionin säännöstöön mukautumisessa; J. katsoo, että EU:hun liittymistä koskeva prosessi on merkittävä kannustin lisäuudistuksille erityisesti oikeusvaltioperiaatteen, oikeuslaitoksen riippumattomuuden, korruption torjunnan ja tiedotusvälineiden vapauden osalta; toteaa, että alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat tärkeitä tekijöitä laajentumisprosessissa, vakautus- ja assosiaatioprosessissa sekä maan liittymisprosessissa; K. ottaa huomioon, että 20. heinäkuuta ja 31. elokuuta 2016 neljän tärkeimmän puolueen johtajat saivat aikaan sopimuksen Pržinon sopimuksen täytäntöönpanosta ja että sopimuksessa vahvistettiin 11. joulukuuta 2016 ennenaikaisten parlamenttivaalien ajankohdaksi ja ilmaistiin tuki erityissyyttäjän työlle; huomauttaa, että puoluejohtajat toistivat myös sitoutuneensa kiireellisten ensisijaisten uudistusten toteuttamiseen; L. toteaa viimeaikaisen poliittisen kriisin osoittaneen, että maan instituutioilta puuttuu tehokas keskinäinen valvontajärjestelmä ja että on lisättävä avoimuutta ja julkista vastuuvelvollisuutta; M. katsoo, että järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta on edelleen avainasemassa pyrittäessä estämään rikollisten soluttautuminen politiikan, oikeudenkäytön ja talouden järjestelmiin; 1. pitää myönteisenä, että maahan muodostettiin uusi hallitus 31. toukokuuta 2017; kehottaa kaikkia puolueita toimimaan sovinnon hengessä kaikkien kansalaisten yhteisen edun mukaisesti ja työskentelemään hallituksen kanssa luottamuksen palauttamiseksi maahan ja sen instituutioihin, myös panemalla kokonaisuudessaan täytäntöön Pržinon sopimuksen ja kiireelliset ensisijaiset uudistukset; 2. pitää myönteisenä, että 11. joulukuuta 2016 pidetyissä ennenaikaisissa vaaleissa kunnioitettiin perusvapauksia ja että ne järjestettiin hallitusti, avoimesti ja osallistavasti ja ne sujuivat ilman suuria välikohtauksia; panee merkille, että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston mukaan vaaleissa oli todellinen kilpailuasetelma; suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikki puolueet hyväksyivät vaalien tulokset sisäisen vakauden nimissä, ja korostaa puolueiden vastuuta sen varmistamisessa, ettei poliittiseen kriisiin ajauduta; kehottaa kaikkia puolueita olemaan millään tavalla estämättä parlamentin tehokasta toimintaa; kehottaa uutta hallitusta etenemään pikaisesti tarvittavien uudistusten toteuttamisessa, jotta voidaan käyttää mandaattia tarvittavien uudistusten toteuttamiseksi, varmistaa maan euroatlanttinen yhdentyminen ja edistää sen Eurooppa-perspektiiviä maan kansalaisten eduksi; katsoo, että puolueiden ja etnisten ryhmien välinen yhteistyö on välttämätöntä kiireellisten sisäisten ja EU:hun liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi ja liittymisneuvottelujen aloittamista koskevan myönteisen suosituksen säilyttämiseksi; 3. suhtautuu myönteisesti vaaliprosessiin tehtyihin parannuksiin, jotka koskevat esimerkiksi oikeudellista kehystä, vaaliluetteloja ja tiedotusvälineissä tapahtuvaa uutisointia; pitää myönteisenä, että kansalaisyhteiskunnan edustajat tarkkailivat vaaleja useimmissa äänestyspaikoissa; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia käsittelemään asianmukaisesti väitettyjä säännönvastaisuuksia ja puutteita, kuten äänestäjien pelottelua, äänten ostamista, hallinnollisten resurssien väärinkäyttöä, tiedotusvälineisiin kohdistuvaa poliittista painostusta sekä vastakkainasettelua lietsovaa kielenkäyttöä ja sanallisia hyökkäyksiä toimittajia vastaan myös toukokuun 2017 paikallisvaaleja silmällä pitäen; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ottamaan huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston ja Venetsian komission suositukset ja toimimaan uskottavasti puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoituksen tehokkaassa valvonnassa; korostaa, että on tarpeen lisätä avoimuutta ja epäpolitisoida entisestään vaalihallinnon toimintaa, jotta voidaan lisätä yleisön luottamusta tuleviin vaaleihin; 4. katsoo, että on tärkeää toteuttaa väestönlaskenta (edellinen laskenta toteutettiin vuonna 2002), edellyttäen, että käytettävästä menetelmästä vallitsee maanlaajuinen yksimielisyys, jotta voidaan saada ajan tasalla oleva ja realistinen kuva maan väestönkehityksestä, vastata entistä paremmin kansalaisten tarpeisiin ja tarjota heille palveluja sekä saattaa vaaliluettelot ajan tasalle ja minimoida kaikki säännönvastaisuudet ja puutteet vastaisuudessa; 5. odottaa, että uusi hallitus nopeuttaa aivan ensisijaisesti EU:hun liittyviä uudistuksia yhteistyössä muiden osapuolten kanssa; toistaa tukevansa liittymisneuvottelujen aloittamista mutta edellyttää edistymistä Pržinon sopimuksen täytäntöönpanossa, jotta voidaan varmistaa sen täysimääräinen, näkyvä ja kestävä täytäntöönpano, sekä huomattavaa edistymistä kiireellisten ensisijaisten uudistusten toteuttamisessa järjestelmätasolla; kehottaa neuvostoa käsittelemään liittymisneuvotteluja koskevaa kysymystä mahdollisimman pian; on edelleen vakuuttunut siitä, että neuvottelut voivat synnyttää kipeästi kaivattuja uudistuksia, luoda uudenlaista dynamiikkaa, elvyttää Eurooppa-perspektiivin ja vaikuttaa myönteisesti kahdenvälisten kiistojen ratkaisemiseen, jotta ne eivät haittaa EU:hun liittymistä koskevaa prosessia; 6. korostaa, että on strategisesti tärkeää edistyä edelleen EU:hun liittymistä koskevassa prosessissa, ja kehottaa jälleen kaikkia osapuolia osoittamaan poliittista tahtoa ja sitoutumista kiireellisten ensisijaisten uudistusten toteuttamiseksi ja Pržinon sopimuksen panemiseksi täytäntöön kattavasti; korostaa, että Pržinon sopimuksen täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää myös vaalien jälkeen, jotta tulevaisuudessa voidaan taata poliittinen vakaus ja kestävyys; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen vuoden 2017 loppua maan edistymistä täytäntöönpanossa ja raportoimaan siitä parlamentille ja neuvostolle; muistuttaa, että pitkään viivästyneet uudistukset on käynnistettävä ja toteutettava, ja tukee samalla liittymistä koskevan korkean tason vuoropuhelun jatkamista niin, että maata voidaan auttaa järjestelmällisesti tässä pyrkimyksessä; pitää valitettavana, että liittymistä koskevan korkean tason vuoropuhelun puitteissa ei ole pidetty kokousta ja että aiempien tavoitteiden täyttämisessä on edistytty vain vähän; kehottaa kiinnittämään huomiota mahdollisiin kielteisiin poliittisiin, turvallisuuteen liittyviin ja sosioekonomisiin seurauksiin, jos maan euroatlanttinen yhdentymisprosessi viivästyy entisestään; kehottaa lisäksi komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään EU:n rahoittamien hankkeiden näkyvyyttä maassa, jotta EU saadaan lähemmäksi maan kansalaisia; 7. korostaa, että maa on edistynyt merkittävästi EU:hun yhdentymistä koskevassa prosessissa, ja painottaa kielteisiä seurauksia, joita yhdentymisprosessin viivästymisellä edelleen voisi olla, ja mainitsee näistä uhan EU:n laajentumispolitiikan uskottavuudelle ja riskin alueen epävakaudesta; 8. huomauttaa, että unionin nykyiset haasteet (brexit, muuttoliike, radikalismi jne.) eivät saisi estää laajentumisprosessia, vaan nämä haasteet ovat pikemminkin osoittaneet, että Länsi-Balkan on yhdennettävä kokonaan EU:n rakenteisiin, jotta voidaan edistää ja syventää kumppanuutta ja ratkaista kansainvälisiä kriisejä; 9. on ilahtunut siitä, että maan lainsäädäntö on pitkälti mukautettu unionin säännöstöön, ja antaa tunnustusta siitä, että voimassa olevien oikeudellisten ja toimintapoliittisten kehysten tehokas täytäntöönpano ja sen valvonta on asetettu etusijalle, kuten on tehty liittymisneuvottelut jo aloittaneissa maissa; 10. onnittelee maata siitä, että se täyttää edelleen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaiset sitoumuksensa; kehottaa neuvostoa hyväksymään komission vuonna 2009 antaman ehdotuksen siirtyä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen toiseen vaiheeseen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti; 11. kehottaa kaikkia osapuolia osoittamaan poliittista tahtoa ja vastuullisuutta eripuraisen poliittisen ilmapiirin, polarisoitumisen ja kompromissihaluttomuuden muuttamiseksi ja vuoropuhelun aloittamiseksi uudelleen; painottaa jälleen parlamentin keskeistä asemaa maan demokraattisessa kehityksessä sekä poliittisen vuoropuhelun ja edustuksen foorumina; kehottaa vahvistamaan parlamentin valvontatehtäviä ja rajoittamaan toistuvia lainsäädäntömuutoksia koskevaa käytäntöä ja nopeutettujen menettelyjen käyttöä lakien hyväksymisessä ilman riittävää kuulemista tai vaikutustenarviointia; kehottaa helpottamaan parlamentin valiokuntien työtä, joka liittyy viestinnän kuunteluun sekä turvallisuuteen ja vastatiedusteluun, sekä antamaan valiokunnille esteettömän mahdollisuuden saada tarvittavat tiedot ja todistajanlausunnot, jotta turvataan asiaan liittyvien yksikköjen uskottava parlamentaarinen valvonta; antaa tunnustusta kansalaisyhteiskunnan rakentavasta asemasta demokraattisten prosessien tukemisessa ja parantamisessa; 12. panee merkille, että julkishallinnon uudistuksessa on edistytty jonkin verran muun muassa toimissa, joilla pannaan täytäntöön uusi henkilöstöhallintoa koskeva lainsäädäntö; kehottaa sitoutumaan entistä paremmin komission suositusten täytäntöönpanoon; on edelleen huolissaan julkishallinnon politisoitumisesta ja siitä, että viranhaltijoihin kohdistuu poliittista painostusta; kehottaa uutta hallitusta osoittamaan vahvaa poliittista sitoutumista siihen, että se tehostaa ammattimaisuutta, ansioita, neutraaliutta ja riippumattomuutta kaikilla tasoilla panemalla täytäntöön uuden ansioperusteisen palvelukseenotto- ja arviointimenettelyn; korostaa tarvetta saada valmiiksi vuosia 2017–2022 koskeva julkishallinnon uudistusstrategia, myös myöntämällä riittävät määrärahat sen toteuttamiseksi, ja vahvistaa asiaan liittyviä hallinnollisia valmiuksia; kehottaa tulevaa hallitusta vahvistamaan avoimet ja tehokkaat vastuusuhteet instituutioiden sisällä ja niiden välillä; suosittaa, että kaikki yhteisöt olisivat tasapuolisesti edustettuina julkishallinnon kaikilla tasoilla; 13. suosittaa, että tuleva hallitus laatisi kattavan sähköisen hallinnon strategian ja kehittäisi sen tueksi edelleen sähköisiä palveluja kansalaisille ja yrityksille, jotta valtion, kansalaisten ja yritysten byrokraattista taakkaa voidaan vähentää; korostaa, että sähköinen hallinto ja sähköiset palvelut parantaisivat maan taloudellista suorituskykyä ja lisäisivät julkishallinnon ja julkisten palvelujen avoimuutta ja tehokkuutta; korostaa kansalaisten oikeutta saada julkista tietoa ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia sen varmistamiseksi, ettei tätä oikeutta estetä millään tavalla; kannustaa etsimään innovatiivisia sähköisiä ratkaisuja, joilla varmistetaan julkisen tiedon vaivaton saatavuus ja vähennetään siihen liittyvää byrokratiaa; 14. pitää valitettavana oikeuslaitoksen uudistuksessa tapahtunutta taantumista, sillä oikeuslaitosta olisi kannustettava toimimaan riippumattomasti; pitää valitettavana toistuvaa poliittista sekaantumista sen työhön, muun muassa tuomarien ja syyttäjien nimityksiin ja ylennyksiin, sekä vastuuvelvollisuuden puutetta ja valikoivaa oikeudenkäyttöä; kehottaa jälleen toimivaltaisia viranomaisia puuttumaan tehokkaasti kiireellisissä ensisijaisissa uudistuksissa määriteltyihin jäljellä oleviin kysymyksiin ja osoittamaan poliittista tahtoa oikeuslaitoksen uudistuksen edistämiseksi myös parantamalla lainsäädännön ja käytännön tasolla avoimuutta nimitys- ja ylennysmenettelyissä ja lyhentämällä oikeudenkäyntien kestoa; toteaa, että avoimuuden parantamiseksi on toteutettu jonkin verran toimia; kehottaa lisäksi viranomaisia varmistamaan tuomari- ja syyttäjäneuvoston ammattimaisuuden ja koko oikeuslaitoksen toiminnallisen riippumattomuuden; 15. toistaa pitävänsä tärkeänä, että julki tulleet väitteet telekuuntelulla hankitun aineiston väärinkäytöstä ja asiaan liittyvät valvonnan puutteet tutkitaan perusteellisesti, riippumattomasti ja esteettömästi; muistuttaa sekä erityissyyttäjän että parlamenttiin perustetun tutkintavaliokunnan toimeksiannon ja työn merkityksestä oikeudellisen vastuuvelvollisuuden ja poliittisen vastuun selvittämiseksi; huomauttaa, että erityissyyttäjä on nostanut ensimmäiset rikossyytteet telekuunteluun liittyvistä väärinkäytöksistä; 16. on huolissaan erityissyyttäjään kohdistuneista poliittisista hyökkäyksistä ja erityissyyttäjän viraston työn hallinnollisesta ja oikeudellisesta vaikeuttamisesta sekä muiden instituutioiden vähäisestä yhteistyöstä; muistuttaa niitä rikostuomioistuimia, jotka eivät vastaa erityissyyttäjän viraston virallisiin pyyntöihin, että niillä on lakisääteinen velvollisuus auttaa sitä; pitää demokraattisen prosessin kannalta välttämättömänä, että erityissyyttäjän virasto voi hoitaa kaikki tehtävänsä ja suorittaa perusteellisia tutkimuksia täysin itsenäisesti ja esteettömästi ja tarvittavin keinoin; kehottaa antamaan virastolle täyden tuen sekä tarvittavat edellytykset ja tarvittavan ajan sen tärkeän työn hoitamiseksi; kehottaa lopettamaan tuomioistuimissa tapahtuneen estelyn todisteiden toimittamisessa erityissyyttäjälle ja tukemaan lakimuutoksia, joilla varmistetaan erityissyyttäjän itsenäinen toimivalta todistajien suojelussa tapauksissa, joista virasto on vastuussa; on vahvasti sitä mieltä, että tutkimusten tulokset ovat merkittävä askel kohti kansallisia instituutioita kohtaan tunnetun luottamuksen palauttamista; korostaa lisäksi, että todistajien suojelusta annettuun lakiin on tehtävä muutoksia; 17. on edelleen huolissaan siitä, että korruptio on vakava ongelma ja että poliittinen häirintä heikentää korruption torjuntaa; korostaa, että korruption torjunta edellyttää vahvaa poliittista tahtoa; korostaa, että olisi vahvistettava poliisin, syyttäjäviranomaisen ja valtion korruptiontorjuntakomission riippumattomuutta; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla lisätään avoimuutta ja varmistetaan ansioperusteisuus korruptiontorjuntakomission jäsenten valinnassa ja nimittämisessä; kehottaa toteuttamaan kiireellisesti toimia, joilla varmistetaan eturistiriitojen tehokas ehkäiseminen ja niistä rankaiseminen, ja toimimaan uskottavasti korkean tason korruption torjumiseksi, mihin sisältyy väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan oikeudellisen kehyksen, kiireellisten ensisijaisten uudistusten ja Venetsian komission suositusten täytäntöönpano; kannustaa jälleen riippumattomia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja tiedotusvälineitä tuomaan julki korruptiotapaukset sekä tukemaan riippumattomia ja puolueettomia tutkimuksia; kehottaa viranomaisia tukemaan oikeusasiamiehen työtä riittävin henkilöresurssein ja määrärahoin; 18. on huolissaan tiedotusvälineiden sekä poliittisen ja valtion toiminnan sekoittumisesta erityisesti julkisten menojen osalta; tuomitsee jyrkästi julkisten varojen käyttöön liittyvät laittomat taloudelliset, poliittiset ja perhekytkökset; kehottaa hallitusta hyväksymään lainsäädäntökehyksen, jolla säännellään eturistiriitoja ja julkistetaan korkeissa valtion viroissa olevien henkilöiden varat lisäkeinona korruption torjumiseksi; 19. pitää myönteisenä, että järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi on hyväksytty lainsäädäntöä ja strategioita; suhtautuu myönteisesti siihen, että ihmiskauppaan ja huumekauppaan liittyviä rikollisjärjestöjä ja reittejä on purettu, ja kehottaa tehostamaan edelleen toimia järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; kehottaa parantamaan entisestään lainvalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä sekä maan sisällä että naapurimaiden kanssa ja vahvistamaan tuomioistuinten valtuuksia ja resursseja; pitää olennaisen tärkeänä lainvalvontavalmiuksien kehittämistä edelleen talousrikosten tutkimiseksi ja omaisuuserien takavarikoimiseksi; 20. arvostaa jatkuvia toimia islamilaisen radikalisoitumisen ja terrorismiin syyllistyvien vierastaistelijoiden torjumiseksi; pitää myönteisenä, että vuosiksi 2013–2019 on hyväksytty terrorisminvastainen strategia, jossa määritellään myös sellaiset käsitteet kuin väkivaltainen ääriliikehdintä, radikalisoituminen, ennaltaehkäisy ja yhteiskuntaan sopeuttaminen; kehottaa panemaan strategian täytäntöön lisäämällä turvallisuusviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, uskonnollisten johtajien, paikallisyhteisöjen ja muiden koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelualalla toimivien valtion instituutioiden yhteistyötä puututtaessa radikalisoitumisen eri vaiheisiin ja kehitettäessä välineitä uudelleenintegroitumista ja yhteiskuntaan sopeuttamista varten; kehottaa lisäksi turvallisuuspalveluja seuraamaan jatkuvasti kotiinsa palaavia vierastaistelijoita, sopeuttamaan heidät asianmukaisesti yhteiskuntaan ja vaihtamaan koko ajan tietoja EU:n ja naapurimaiden viranomaisten kanssa; 21. on huolissaan kansalaisyhteiskunnan järjestöiltä saaduista viesteistä, jotka viittaavat niiden toimintaympäristön heikkenemiseen; on yhä huolissaan poliitikkojen ja tiedotusvälineiden rajuista julkisista hyökkäyksistä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja ulkomaisia edustajia vastaan; antaa tunnustusta kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tärkeästä työstä demokraattisten prosessien, myös vaaliprosessin, seurannassa, tukemisessa ja parantamisessa sekä keskinäisen valvontajärjestelmän varmistamisessa ja kannustaa niitä siihen edelleen; on huolissaan hallituksen vähäisestä sitoutumisesta ja riittämättömästä yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa kaikilla tasoilla; pitää tärkeänä säännöllistä ja rakentavaa vuoropuhelua ja yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ottamaan ne mukaan päätöksentekoon säännönmukaisesti ja jäsennellysti; kehottaa viranomaisia olemaan syrjimättä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä millään perusteella, kuten poliittiset näkemykset, uskonnolliset näkemykset tai etninen koostumus; katsoo, ettei kokoontumis- ja yhdistymisvapautta saa evätä miltään ihmisryhmältä ilman painavia perusteluja; 22. kannustaa viranomaisia aloittamaan uudelleen keskeytyneen väestönlaskennan, jotta saataisiin tarkat väestötilastot, joita voitaisiin käyttää hallituksen kehitysohjelmien ja asianmukaisen talousarviosuunnittelun perustana; 23. muistuttaa hallitusta ja puolueita näiden vastuusta luoda lainsäädännön ja käytännön tasolla osallistava ja suvaitseva toimintakulttuuri; pitää myönteisenä tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevan kansallisen strategian hyväksymistä vuosiksi 2016–2020; on huolissaan suojelua syrjinnältä käsittelevän komission puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta ja vaatii, että sen jäsenten valintaprosessi on avoin; toistaa tuomitsevansa vihapuheen syrjittyjä väestöryhmiä vastaan; on huolissaan homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin henkilöihin (hlbti) kohdistuvan suvaitsemattomuuden, syrjinnän ja hyökkäysten jatkumisesta; kehottaa jälleen mukauttamaan syrjinnän vastaisen lain unionin säännöstöön seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän osalta; korostaa edelleen tarvetta torjua romaneihin kohdistuvia ennakkoluuloja ja syrjintää ja helpottaa heidän integroitumistaan ja pääsyään koulutusjärjestelmään ja työmarkkinoille; on huolissaan epäinhimillisistä fyysisistä olosuhteista ja tilanahtaudesta vankiloissa, vaikka vankiloiden määrärahoja on lisätty huomattavasti; kehottaa noudattamaan oikeusasiamiehen suosituksia; 24. kehottaa ryhtymään lisätoimiin, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja lisätään naisten osallistumista politiikkaan ja työelämään, parannetaan heidän sosioekonomista asemaansa ja vahvistetaan naisten oikeuksia kokonaisuudessaan; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia parantamaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskevan lain täytäntöönpanoa, puuttumaan naisten aliedustukseen tärkeimmissä päätöksentekoasemissa kaikilla tasoilla ja lujittamaan institutionaalisten mekanismien vaikuttavuutta sukupuolten tasa-arvon edistämisessä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia varaamaan riittävästi määrärahoja lain täytäntöönpanoon; on huolissaan naisten puutteellisista mahdollisuuksista käyttää tiettyjä perusterveyspalveluja sekä korkeana pysyneestä lapsikuolleisuudesta; 25. kehottaa hallitusta toteuttamaan toimenpiteitä perheväkivallan ennaltaehkäisyä ja siltä suojelua koskevan lain ja muiden asiaankuuluvien lakien tarkistamiseksi, jotta voidaan tarjota asianmukaista suojelua kaikille perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille ja parantaa perheväkivallan uhrien tukipalveluja, kuten taata turvakotien riittävä määrä; kehottaa hallitusta lisäksi varmistamaan, että perheväkivaltatapaukset tutkitaan perusteellisesti ja niihin syyllistyneet asetetaan syytteeseen, sekä lisäämään edelleen tietoisuutta perheväkivallasta; 26. toteaa, että etnisten ryhmien välinen tilanne on edelleen hauras; kehottaa kaikkia puolueita ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä edistämään aktiivisesti osallistavaa ja suvaitsevaa monietnistä, monikulttuurista ja moniuskonnollista yhteiskuntaa sekä lujittamaan rinnakkaiseloa ja vuoropuhelua; katsoo, että tarvitaan erityistoimia, jotta voidaan saavuttaa sosiaalinen yhteenkuuluvuus eri etnisten, kansallisten ja uskonnollisten yhteisöjen välillä; muistuttaa hallitusta ja puoluejohtajia siitä, että nämä ovat sitoutuneet panemaan Ohridin puitesopimuksen täysimääräisesti täytäntöön osallistavasti ja avoimesti, saattamaan viipymättä päätökseen sen pitkään viivästyneen uudelleentarkastelun, joka sisältää myös toimintapoliittisia suosituksia, ja varmistamaan riittävät määrärahat sen täytäntöönpanoon; tuomitsee kaikenlaisen irredentismin ja kaikenlaiset pyrkimykset hajottaa eri yhteiskuntaryhmiä; korostaa, että on tärkeää aloittaa viipymättä kauan odotettu väestönlaskenta; 27. kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia todellisen sovintoprosessin edistämiseksi alueella erityisesti tukemalla lähimenneisyyttä käsitteleviä kulttuurihankkeita ja edistämällä yhteistä ja jaettua käsitystä historiasta samoin kuin julkista ja poliittista suvaitsevaisuuden, osallisuuden ja sovinnon kulttuuria; 28. toteaa jälleen, että viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä historiallisen sovinnon saavuttamiseksi, jotta voidaan lopettaa erilaisten etnisten ja kansallisten ryhmien välinen ja niiden sisäinen kahtiajako myös identiteetiltään bulgarialaisten kansalaisten tapauksessa; 29. kehottaa hallitusta antamaan suurelle yleisölle ja tiedotusvälineille selvän viestin siitä, ettei maassa suvaita kansalliseen identiteettiin perustuvaa syrjintää oikeusjärjestelmässä, tiedotusvälineissä, työhönotossa tai sosiaalisissa mahdollisuuksissa; korostaa näiden toimien merkitystä eri etnisten ryhmien integroitumiselle sekä maan vakaudelle ja yhdentymiselle Eurooppaan; 30. kannustaa viranomaisia hankkimaan Jugoslavian salaisen palvelun asiaankuuluvat arkistot Serbiasta; katsoo, että totalitaarisen menneisyyden avoin käsittely, johon kuuluu salaisen palvelun arkistojen avaaminen, on askel kohti demokratiakehitystä, vastuuvelvollisuutta ja vahvoja instituutioita; 31. painottaa jälleen tiedotusvälineiden vapauden ja riippumattomuuden merkitystä yhtenä EU:n perusarvoista ja kaiken demokratian kulmakivenä; on yhä huolissaan sananvapaudesta ja tiedotusvälineiden vapaudesta, vihapuheen käytöstä, pelottelu- ja itsesensuuritapauksista, toimituksellisiin käytäntöihin kohdistuvasta järjestelmällisestä poliittisesta häirinnästä ja painostuksesta, tutkivan, puolueettoman ja paikkansapitävän uutisoinnin puuttumisesta sekä hallituksen toimintaa koskevasta epätasapainoisesta uutisoinnista; toistaa vaatimuksensa erilaisten näkökulmien tuomisesta esille valtavirran tiedotusvälineissä, erityisesti julkisessa yleisradiotoiminnassa; 32. kehottaa uutta hallitusta varmistamaan, että toimittajien pelottelu tai heihin kohdistuva väkivalta estetään ja tutkitaan asianmukaisesti ja että niihin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen; painottaa, että julkisen yleisradiotoiminnan on oltava kestävää sekä poliittisesti ja taloudellisesti itsenäistä, jotta voidaan varmistaa sen taloudellinen ja toimituksellinen riippumattomuus sekä oikeus saada puolueetonta tietoa; kehottaa perustamaan tiedotusvälineiden etuja kattavasti edustavia elimiä; kehottaa laatimaan ammattialan käytännesäännöt, jotka sekä julkiset että yksityiset tiedotusvälineet hyväksyvät; kannustaa viranomaisia, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja toimittajajärjestöjä tekemään yhteistyötä tiedotusvälineiden uudistuksessa; 33. on yhä huolissaan siitä, että poliittinen tilanne on vakava uhka maan taloudelle; on edelleen huolissaan sopimusten noudattamisen heikosta valvonnasta, epävirallisen talouden laajuudesta ja ongelmista rahoituksen saatavuudessa; korostaa, että huomattavan suuri harmaa talous on merkittävä este liiketoiminnalle; korostaa tarvetta toteuttaa toimia, joilla vahvistetaan kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista yksityisellä sektorilla, ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia käsittelemään myös oikeudenkäytön tehokkuutta; 34. pitää myönteisenä makrotaloudellisen vakauden ylläpitämistä, työttömyysasteen alentamista ja hallituksen jatkuvaa sitoutumista kasvun ja työllisyyden edistämiseen markkinasuuntautuneella talouspolitiikalla mutta on huolissaan julkisen velan kestävyydestä ja siitä, että työttömyysaste on edelleen korkea ja työvoimaosuus erittäin alhainen erityisesti nuorten, naisten ja vammaisten henkilöiden keskuudessa; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia puuttumaan myös pitkäaikaistyöttömyyteen ja rakenteelliseen työttömyyteen, edistämään talouspoliittista yhteistyötä, mukauttamaan koulutusta yhä paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin ja laatimaan kohdennetun strategian siitä, miten nuoret ja naiset voidaan entistä paremmin integroida työmarkkinoille; on huolissaan korkeasti koulutettujen nuorten ammattilaisten muutosta ulkomaille ja kehottaa ponnekkaasti hallitusta laatimaan ohjelmia, jotta nämä henkilöt voisivat palata maahan ja osallistua politiikkaan ja päätöksentekoprosessiin; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla parannetaan julkisen talouden kurinalaisuutta ja avoimuutta ja lisätään talousarviosuunnitteluvalmiuksia; kannustaa omaksumaan tasapainoisen talousarvion periaatteen; huomauttaa, että yritysten kannalta luotettava ja ennakoitavissa oleva sääntely-ympäristö lisää makrotaloudellista vakautta ja kasvua; kehottaa kuulemaan kaikkia sidosryhmiä asianmukaisesti tässä asiassa; 35. panee tyytyväisenä merkille liikenne-, energia- ja televiestintäverkkojen uudistamisessa tapahtuneen edistymisen ja erityisesti pyrkimykset saada valmiiksi liikennekäytävä X(2); korostaa rautatieyhteyksien merkitystä kestävän liikennejärjestelmän yhteydessä ja pitää sen vuoksi tervetulleena hallituksen aikomusta kunnostaa tai rakentaa Skopjen ja naapurimaiden pääkaupunkien välisiä rautatieyhteyksiä sekä kehottaa nopeuttamaan edistymistä varsinkin liikennekäytävään VIII(3) sisältyvien rautatie- ja maantieyhteyksien viimeistelyssä; 36. antaa tunnustusta hyvästä valmistelutasosta sähköisen viestinnän ja tietoyhteiskunnan aloilla; kehottaa edistymään lisää kyberturvallisuuden alalla ja korostaa, että on laadittava ja hyväksyttävä kansallinen kyberturvallisuusstrategia kyberuhkien sietokyvyn lisäämiseksi; 37. on huolissaan merkittävistä puutteista ympäristön alalla ja erityisesti teollisuuden päästöistä sekä ilman ja veden pilaantumisesta; huomauttaa, että vesihuoltojärjestelmän nykytila on yleisesti heikko, mikä aiheuttaa paljon vesihävikkiä ja vedenlaatuongelmia; korostaa tarvetta laatia ja panna täytäntöön kestävä jätepolitiikka ja kehottaa laatimaan ilmastotoimia koskevan kattavan toimintapolitiikan ja strategian, jotka ovat EU:n vuoteen 2030 ulottuvien ilmastopolitiikan puitteiden mukaisia, sekä ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Pariisin ilmastosopimuksen; 38. suhtautuu myönteisesti maan rakentavaan asemaan alueellisessa yhteistyössä, erityisesti kuusi Länsi-Balkanin maata kattavassa aloitteessa ja yhteenliitettävyyttä koskevassa toimintasuunnitelmassa; panee kuitenkin merkille, että liikenne- ja energiainfrastruktuurin yhteydet alueellisiin naapureihin ja yhteys TEN-T-verkkoon ovat edelleen rajallisia; suhtautuu myönteisesti toimitusvarmuudessa sekä sähkön siirtoverkkojen rajayhdysjohtojen ja kaasuverkkojen yhteenliitäntöjen alalla saavutettuun edistykseen; panee merkille Länsi-Balkanin maiden kanssa alueellisten sähkömarkkinoiden kehittämisestä allekirjoitetun sopimuksen; korostaa tarvetta edistyä sähkömarkkinoiden avaamisessa ja saada aikaan kilpailua kaasu- ja energiamarkkinoilla, jotta yleishyödyllisten palvelujen tarjoajat voidaan eriyttää EU:n kolmannen energiapaketin mukaisesti; kehottaa toteuttamaan tuntuvia parannuksia energiatehokkuuden, uusiutuvan energian tuotannon ja ilmastonmuutoksen torjunnan aloilla; kehottaa ratifioimaan Pariisin ilmastosopimuksen; 39. kehottaa viranomaisia lujittamaan hallinnollisia ja rahoitukseen liittyviä valmiuksia, jotta voidaan varmistaa avoin, tehokas ja vaikuttava julkisten hankintojen järjestelmä, estää kaikki säännönvastaisuudet ja käyttää EU:n määrärahoja asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti, sekä antamaan samalla säännöllisesti yksityiskohtaisia kertomuksia unionin varojen ohjelmasuunnittelusta ja käytöstä; panee huolestuneena merkille, että komissio on jälleen vähentänyt liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA) myönnettävää taloudellista tukea noin 27 miljoonalla eurolla, koska poliittinen tahto toteuttaa uudistuksia julkisessa varainhoidossa on puuttunut; pyytää komissiota sisällyttämään kertomuksiinsa tietoa maalle myönnetystä IPA-tuesta ja toteutettujen toimien vaikuttavuudesta ja erityisesti keskeisten painopisteiden ja asiaankuuluvien hankkeiden täytäntöönpanoon kohdennetusta IPA-tuesta; 40. kiittää maata sen rakentavasta roolista ja yhteistyöstä sekä sen mittavista ponnisteluista muuttoliikekriisiin liittyvien haasteiden käsittelemisessä, sillä se on näin myötävaikuttanut tuntuvasti EU:n turvallisuuteen ja vakauteen; kehottaa tältä osin komissiota antamaan maalle kaikki tarvittavat välineet kriisin lieventämiseksi; suosittaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisia lisätoimia maan turvapaikkajärjestelmän parantamiseksi, tarvittavien valmiuksien varmistamiseksi ihmiskaupan estämisessä ja torjumisessa, mikä sisältää myös naapurimaiden kanssa tehtävät yhteistyösopimukset rikollisuuden torjumiseksi, ja tehokkaan rajaturvallisuuden takaamiseksi; 41. huomauttaa, että maa sijaitsee ns. Länsi-Balkanin reitillä ja että tähän mennessä noin 600 000 pakolaista ja muuttajaa, heidän joukossaan myös heikossa asemassa olevia ryhmiä, kuten lapsia ja vanhuksia, on kulkenut maan kautta matkallaan Eurooppaan; kehottaa maan viranomaisia varmistamaan, että turvapaikkaa maasta hakevia tai sen alueen kautta kulkevia muuttajia ja pakolaisia kohdellaan kansainvälisen ja EU:n oikeuden mukaisesti, mukaan lukien vuoden 1951 pakolaissopimus ja EU:n perusoikeuskirja; 42. kehottaa komissiota jatkamaan muuttoliikettä koskevien asioiden käsittelyä kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotta varmistetaan EU:n ja kansainvälisten sääntöjen ja vaatimusten noudattaminen; 43. korostaa alueellisen yhteistyön merkitystä välineenä, jolla edistetään EU:hun yhdentymistä koskevaa prosessia, ja kiittää maata sen rakentavista toimista ja aktiivisesta panoksesta kahdenvälisten suhteiden edistämiseksi kaikkien alueen maiden kanssa; 44. katsoo, että alueellinen yhteistyö on olennainen osa EU:hun liittymistä koskevaa prosessia, sillä se tuo vakautta ja vaurautta alueelle, ja sen olisi oltava hallituksen prioriteettina; pitää myönteisenä maan jatkuvaa rakentavaa roolia ja aktiivista panosta kahdenvälisen, alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön edistämisessä sekä sen osallistumista siviili- ja sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin; on tyytyväinen lisääntyneestä mukautumisesta EU:n ulkopolitiikkaan (73 prosenttia); kehottaa maan viranomaisia mukautumaan myös Venäjään Krimin laittoman liittämisen jälkeen kohdistettuihin EU:n rajoittaviin toimenpiteisiin; muistuttaa, että on tärkeää saattaa päätökseen neuvottelut ystävyyttä ja hyvää naapuruutta koskevasta sopimuksesta Bulgarian kanssa; kehottaa viranomaisia kunnioittamaan itseään bulgarialaisina pitävien kansalaisten poliittisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia; 45. kannustaa perustamaan naapurimaiden kanssa historiaa ja koulutusta käsitteleviä yhteisiä asiantuntijakomiteoita, jotta voidaan edistää objektiivista, tosiasioihin perustuvaa historian tulkintaa, lujittaa akateemista yhteistyötä ja herättää nuorissa myönteistä asennetta naapureita kohtaan; 46. pitää myönteisenä, että luottamusta lisääviä toimia koskevasta aloitteesta tämän maan ja Kreikan välillä on saatu näkyviä tuloksia, mikä voisi parantaa yhteisymmärrystä ja lujittaa kahdenvälisiä suhteita ja siten pohjustaa kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävää ratkaisua nimikysymykseen, ja panee merkille tulosten täytäntöönpanoa koskevat myönteiset kehityssuuntaukset: korostaa, että on tärkeää välttää sellaisia eleitä, kiistanalaisia toimia ja lausuntoja, joilla voi olla kielteinen vaikutus hyviin naapuruussuhteisiin; kehottaa painokkaasti varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota laatimaan uusia aloitteita, jotta voidaan ratkaista jäljellä olevat erimielisyydet ja pyrkiä yhteistyössä näiden kahden maan sekä YK:n erityisedustajan kanssa kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävään ratkaisuun nimikysymyksessä, ja kehottaa tiedottamaan tilanteen edistymisestä parlamentille; 47. suhtautuu myönteisesti Berliinin prosessin kehyksessä toteutettuihin toimiin, joilla osoitetaan vahvaa poliittista tukea Länsi-Balkanin maiden Eurooppa-perspektiiville; panee merkille tämän prosessin merkityksen alueen maiden taloudellisen kehityksen edistämisessä ydinverkkoihin tehtävillä investoinneilla ja kahdenvälisillä hankkeilla infrastruktuurin, talouden ja yhteenliitettävyyden aloilla; muistuttaa, että on tärkeää osallistua aktiivisesti alueellisiin nuorisoa koskeviin aloitteisiin, kuten Länsi-Balkanin alueellisen nuorisoalan yhteistyöjärjestön toimintaan; suhtautuu myönteisesti Länsi-Balkanin rahaston perustamiseen ja kehottaa komissiota ottamaan huomioon ehdotetut aloitteet ja hankkeet; 48. antaa maalle tunnustusta sen puheenjohtajuudesta Keski-Euroopan aloitteessa, kun siinä vuonna 2015 keskityttiin taloudelliseen yhteistyöhön ja liiketoimintamahdollisuuksiin, infrastruktuuriin ja yleiseen taloudelliseen kehitykseen, muun muassa maaseudun kehittämiseen ja matkailuun, sekä makroalueiden yhdistämiseen; 49. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä maan hallitukselle ja parlamentille.
| ||||||||||||||
| Kongon demokraattisen tasavallan tilanne |
| |||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti Kongon demokraattisesta tasavallasta 23. kesäkuuta 2016(1), 1. joulukuuta 2016(2) ja 2. helmikuuta 2017(3) antamansa päätöslauselmat, – ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja hänen tiedottajansa lausumat Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta, – ottaa huomioon EU:n Kongon demokraattisen tasavallan edustuston julkilausumat maan ihmisoikeustilanteesta, – ottaa huomioon Kongon demokraattisessa tasavallassa 31. joulukuuta 2016 tehdyn poliittisen sopimuksen, – ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2016 annetun AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman vaaleja edeltävästä tilanteesta ja turvallisuustilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa, – ottaa huomioon 17. lokakuuta 2016 ja 6. maaliskuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät Kongon demokraattisesta tasavallasta, – ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2017 annetun YK:n pääsihteerin raportin YK:n vakauttamisoperaatiosta Kongon demokraattisessa tasavallassa, – ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Kongon demokraattisesta tasavallasta, erityisesti päätöslauselman 2293 (2016) Kongon demokraattiselle tasavallalle määrätyn seuraamusjärjestelmän ja asiantuntijaryhmän toimeksiannon uusimisesta sekä päätöslauselman 2348 (2017) YK:n vakauttamisoperaation (MONUSCO) jatkamisesta Kongon demokraattisessa tasavallassa, – ottaa huomioon Afrikan unionin, YK:n, EU:n ja ranskankielisten maiden järjestön 16. helmikuuta 2017 antaman yhteisen julkilausuman Kongon demokraattisesta tasavallasta, – ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun kumppanuussopimuksen, – ottaa huomioon ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista kesäkuussa 1981 annetun Afrikan peruskirjan, – ottaa huomioon demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta annetun Afrikan peruskirjan, – ottaa huomioon 18. helmikuuta 2006 hyväksytyn Kongon demokraattisen tasavallan perustuslain, – ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan, A. toteaa, että konfliktit ja raaka poliittinen sorto ovat koetelleet Kongon demokraattista tasavaltaa toistuvasti; toteaa maan humanitaarisen kriisin ja turvallisuuskriisin pahentuneen entisestään maan ajauduttua poliittiseen kriisiin, kun presidentti Joseph Kabila ei noudattanut perustuslakiin kirjattua säännöstä toimikausien rajaamisesta kahteen; B. toteaa, että konflikti kytkeytyy Kongon demokraattisen tasavallan poliittiseen kriisiin; toteaa, että Kongon kansallisen piispainkokouksen välityksellä 31. joulukuuta 2016 aikaan saadussa sopimuksessa kannustetaan poliittiseen siirtymään siten, että vuoden 2017 lopussa pidetään vapaat ja rehelliset presidentinvaalit muuttamatta maan perustuslakia; toteaa, että sopimuksen täytäntöönpanossa ei ole toistaiseksi edistytty; C. ottaa huomioon, että elokuussa 2016 Kongon armeijan ja paikallisten puolisotilaallisten ryhmittymien välillä puhkesi aseellisia yhteenottoja Keski-Kasain maakunnassa ja ne levisivät viereisiin Itä-Kasain, Lomamin ja Sankurun maakuntiin, mikä on aiheuttanut humanitaarisen kriisin ja johtanut yli miljoonan siviilin maan sisäiseen pakolaisuuteen; ottaa huomioon, että YK:n raporteissa on tehty selkoa erittäin laajoista ihmisoikeusrikkomuksista, kuten yli 500 siviilin joukkomurhista, ja kerrottu yli 40 joukkohaudan löytämisestä; ottaa huomioon, että YK:n mukaan lähes 400 000 lasta on nälkäkuoleman partaalla; ottaa huomioon, että 165 kongolaista kansalaisjärjestöä ja ihmisoikeusaktivistia on vaatinut riippumatonta kansainvälistä tutkintaa laajamittaisista ihmisoikeusloukkauksista Kasain ja Lomamin maakunnissa ja todennut, että näissä rikoksissa on osallisina sekä hallituksen joukkoja että puolisotilaallisia ryhmittymiä; D. toteaa, että Kasain maakunnassa siepattiin ja murhattiin maaliskuussa 2017 kaksi YK:n asiantuntijaa sekä näitä avustanutta henkilöstöä; E. ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimisto (OCHA) esitti huhtikuussa 2017 64,5 miljoonan Yhdysvaltain dollarin rahoituspyynnön kiireellisen humanitaarisen avun toimittamiseksi Kasain alueelle; F. ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt ovat raporteissaan ilmaisseet toistuvasti vakavan huolensa maan ihmisoikeustilanteen ja myös sanan- ja kokoontumisvapauden sekä mielenosoitusoikeuden heikkenemisestä maassa sekä poliittisin perustein järjestettyjen oikeudenkäyntien yleistymisestä ja rauhallisiin mielenosoittajiin, toimittajiin ja poliittiseen oppositioon kohdistuvasta liiallisesta voimankäytöstä, johon syyllistyvät erityisesti armeija ja puolisotilaalliset ryhmittymät; toteaa, että naiset ja lapset ovat konfliktin ensimmäisiä uhreja ja että seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta on yleistä ja sitä käytetään sodankäyntitaktiikkana; G. katsoo, että YK:n vakauttamisoperaation (MONUSCO) olisi huhtikuussa 2017 uudistetun toimeksiantonsa mukaisesti osallistuttava siviilien suojeluun eskaloituvalta väkivallalta ja tuettava 31. joulukuuta 2016 tehdyn poliittisen sopimuksen täytäntöönpanoa ja että lisäksi olisi hyödynnettävä MONUSCOn joukkoja uusien turvallisuus- ja humanitaaristen painopisteiden täytäntöönpanemiseksi asianmukaisesti; H. toteaa, että EU hyväksyi 12. joulukuuta 2016 seitsemää henkilöä koskevia rajoittavia toimenpiteitä vaaliprosessin estämisen ja ihmisoikeusrikkomusten johdosta ja 29. toukokuuta 2017 rajoittavia toimenpiteitä, jotka koskevat yhdeksää muuta henkilöä, jotka ovat vastuutehtävissä valtionhallinnossa ja Kongon demokraattisen tasavallan turvallisuusjoukkojen komentoketjussa; 1. on edelleen erittäin huolissaan Kongon demokraattisen tasavallan huononevasta poliittisesta, humanitaarisesta ja turvallisuustilanteesta; tuomitsee jyrkästi kaikki ihmisoikeusloukkaukset, mukaan lukien kaikki väkivaltaisuudet syyllisistä riippumatta, sieppaukset, tapot, kidutukset, seksuaalisen väkivallan, mielivaltaiset pidätykset ja laittomat vangitsemiset; 2. edellyttää, että perustetaan riippumaton ja laajapohjainen tutkintakomissio, jossa on mukana YK:n asiantuntijoita ja joka selvittää Kasain alueen väkivaltaisuuksia ja varmistaa, että näihin verilöylyihin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tutkintakomissiota poliittisesti ja taloudellisesti; 3. muistuttaa, että Kongon demokraattisella tasavallalla on ensisijainen vastuu suojella sen alueella olevia ja sen lainkäyttövaltaan kuuluvia siviilejä myös sotarikoksilta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan; 4. pitää hyvin valitettavina Kongon seuraavia presidentinvaaleja ja parlamenttivaaleja koskevia viivästyksiä, jotka rikkovat vakavasti Kongon demokraattisen tasavallan perustuslakia; pitää lisäksi valitettavana, että 31. joulukuuta 2016 aikaan saadun siirtymäjärjestelyjä koskevan poliittisen sopimuksen täytäntöönpanossa ei ole edistytty; muistuttaa, että Kongon demokraattisen tasavallan hallitus on sitoutunut järjestämään uskottavalla tavalla avoimet, vapaat ja rehelliset vaalit ennen vuoden 2017 loppua, varmistamaan poliittisten oikeuksien ja vapauksien suojelemisen ja noudattamaan poliittista sopimusta, jolloin vallanvaihdos voidaan toteuttaa rauhanomaisesti; toteaa jälleen kerran, kuinka tärkeää on julkaista yksityiskohtainen vaaliaikataulu, ja pitää vaalirekisteröintiprosessia myönteisenä. kehottaa panemaan pikaisesti täytäntöön sopimukseen sisältyvät sitoumukset ja erityisesti hyväksymään vaadittavat lainmuutokset ja uudet lait Kongon parlamentissa ennen vaalikauden loppua; edellyttää vaalilain muuttamista, jotta naisten edustus voidaan taata asianmukaisten toimenpiteiden avulla; 5. korostaa, että riippumaton kansallinen vaalilautakunta on puolueettomana ja eri osapuolet kattavana instituutiona vastuussa uskottavan ja demokraattisen vaaliprosessin toteuttamisesta; kehottaa perustamaan vuoden 2016 poliittisen sopimuksen mukaisesti viipymättä kansallisen neuvoston sopimuksen ja vaaliprosessin valvontaa varten; 6. muistuttaa demokratian perustuvan siihen, että hallitus on velvollinen kunnioittamaan, suojelemaan ja edistämään perusvapauksia; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia palauttamaan ilmapiirin, jonka vallitessa sananvapautta, yhdistymisvapautta ja kokoontumisvapautta sekä tiedotusvälineiden vapautta voi harjoittaa vapaasti ja rauhanomaisesti; vaatii vapauttamaan välittömästi kaikki laittomasti pidätettyinä olevat henkilöt, myös toimittajat, opposition jäsenet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat; kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita jatkamaan poliittista vuoropuhelua; 7. tuomitsee kaikki kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joihin kansalliset viranomaiset ja turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet; on lisäksi huolissaan väitetyistä puolisotilaallisten joukkojen tekemistä vakavista ihmisoikeusloukkauksista, kuten lapsisotilaiden laittomasta värväämisestä ja käyttämisestä, jotka saattavat olla kansainvälisen oikeuden näkökulmasta sotarikoksia; katsoo, että viranomaisten ja kansainvälisen yhteisön on asetettava ensisijaiseksi painopisteeksi lapsisotilaiden käytön lopettaminen; 8. toteaa jälleen kerran olevansa erittäin huolissaan Kongon demokraattisen tasavallan hälyttävästä humanitaarisesta tilanteesta, johon kuuluu asuinsijoiltaan pakenemaan joutuminen, puutteellinen ruokaturva, epidemiat ja luonnonkatastrofit; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita antamaan luotettavien organisaatioiden välityksellä lisää taloudellista tukea ja humanitaarista apua väestön kiireellisten tarpeiden tyydyttämiseksi erityisesti Kasain maakunnassa; tuomitsee jyrkästi kaikki humanitaarisia työntekijöitä ja näiden tiloja vastaan tehdyt iskut ja vaatii Kongon viranomaisia varmistamaan, että humanitaariset järjestöt voivat toimittaa apua ihmisille sujuvasti ja nopeasti; 9. pitää myönteisenä MONUSCOn toimeksiannon jatkamista ja työtä, jota pääsihteerin Kongon demokraattisen tasavallan erityisedustaja on tehnyt suojellakseen siviilejä ja huolehtiakseen ihmisoikeuksien toteutumisesta vaalien yhteydessä; painottaa, että alkuperäinen ja tämänhetkinen toimeksianto, joka koskee kaikkia maassa olevia YK:n joukkoja, on aseistettujen ryhmien toiminnan estäminen; vaatii MONUSCOn kaikkia joukkoja puuttumaan tilanteeseen kaikin tavoin ja suojelemaan väestöä aseistetuilta ryhmiltä, suojelemaan naisia raiskauksilta ja muulta seksuaaliselta väkivallalta sekä olemaan hyväksymättä kansallisen johdon asettamia rajoituksia; 10. panee huolestuneena merkille, että alueellinen vakaus on vaarassa; ilmaisee jälleen kerran tukevansa YK:ta, ranskankielisten maiden järjestöä (OIF) ja Afrikan unionia (AU) niiden edistäessä poliittista vuoropuhelua; edellyttää, että suurten järvien alueen osallistumista tehostetaan, jotta voidaan estää epävakauden paheneminen; 11. toteaa, että on tärkeää saattaa vastuuseen kaikki ne, jotka ovat syyllistyneet ihmisoikeusrikkomuksiin ja muihin tekoihin, jotka vaikeuttavat pääsyä yhteisymmärrykseen perustuvaan rauhanomaiseen ratkaisuun Kongon demokraattisessa tasavallassa; kannattaa EU:n kohdennettujen pakotteiden käyttöä niitä vastaan, jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusrikkomuksista; kehottaa tutkimaan tarkemmin korkeimman hallintotason henkilöitä, jotka ovat vastuussa Kongon demokraattisessa tasavallassa tehdyistä väkivaltaisuuksista ja rikoksista ja maan luonnonvarojen ryöstämisestä sekä laajentamaan pakotteita heihin YK:n asiantuntijaryhmän suorittamien tutkimusten mukaisesti; painottaa, että pakotteisiin on kuuluttava varojen jäädyttäminen ja matkustuskielto EU:hun; 12. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT‑EU‑ministerineuvostolle ja yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, YK:n pääsihteerille sekä Kongon demokraattisen tasavallan presidentille, pääministerille ja parlamentille.
| ||||||||||||||
| Kestävyyssopimuksen täytäntöönpanon tilanne Bangladeshissa |
| |||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ilmaisunvapaudesta Bangladeshissa(1), – ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Rana Plaza ‑rakennuksen romahtamisen toisesta vuosipäivästä ja Bangladeshin kestävyyssopimuksen edistymisestä(2), – ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusloukkauksista Bangladeshissa(3), – ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta(4), – ottaa huomioon aiemmat Bangladeshia koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 16. tammikuuta 2014(5), 21. marraskuuta 2013(6) ja 14. maaliskuuta 2013(7) annetut päätöslauselmat, – ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselmat ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(8) ja yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(9), – ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselmat aiheista ”Yritysten yhteiskuntavastuu: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu”(10) ja ”Yritysten yhteiskuntavastuu: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen”(11), – ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2017 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Sustainable garment value chains through EU development action” (SWD(2017)0147), – ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681) sekä komission toimintaa yritysten yhteiskuntavastuupolitiikkansa kehittämiseksi vuoden 2014 jälkeen koskevan julkisen kuulemisen tulokset, – ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uudesta eteenpäin suuntautuvasta ja innovatiivisesta tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategiasta(12), – ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497), – ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Bangladeshin kansantasavallan välisen kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen, – ottaa huomioon kestävyyssopimuksen Bangladeshin valmisvaate- ja neuleteollisuuden työntekijöiden oikeuksien ja tehtaiden turvallisuuden jatkuvasta parantamisesta, – ottaa huomioon komission Bangladeshin kestävyyssopimuksen tekniset statusraportit, jotka on päivätty heinäkuussa 2016 ja 24. huhtikuuta 2015, – ottaa huomioon 23. tammikuuta 2017 julkaistun INTA-valiokunnan tilapäisen valtuuskunnan matkaraportin 15.–17. marraskuuta 2016 tehdystä vierailusta Bangladeshiin (Dhaka), – ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) lokakuussa 2013 käynnistämän Better Work Bangladesh -ohjelman, – ottaa huomioon ILO:n korkean tason kolmikantavaltuuskunnan raportin ja ILO:n yleissopimusten ja suositusten soveltamista käsittelevän asiantuntijakomitean vuonna 2017 antamat huomautukset yleissopimuksista nro 87 ja 98, – ottaa huomioon ILO:n vuoden 2016 työkonferenssin sääntöjen noudattamista seuraavan komitean raporttiin sisältyvän erityisesti Bangladeshia koskevan kappaleen; – ottaa huomioon ILO:n yhdistymisvapautta käsittelevän komitealle vuonna 2017 jätetyn valituksen hallituksen tehoiskusta Ashulian tekstiilityöläisiä vastaan joulukuussa 2016 ja YK:n erityisedustajalle jätetyn valituksen niin ikään Ashulian tehoiskusta, – ottaa huomioon YK:n Johannesburgin julistuksen kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi, – ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) kestävää kehitystä koskevan investointipoliittisen kehyksen (2015), – ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat Yhdistyneiden kansakuntien suuntaviivat, joissa määritellään sekä hallituksille että yrityksille puitteet ihmisoikeuksien puolustamiseksi ja kunnioittamiseksi ja joille YK:n ihmisoikeusneuvosto antoi tukensa kesäkuussa 2011, – ottaa huomioon ihmisoikeuksia, työtä, ympäristöä ja korruption torjuntaa koskevan YK:n Global Compact -aloitteen, – ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, – ottaa huomioon sopimuksen mukaisen neljännesvuosittaisen koontiraportin 31. lokakuuta 2016 tehdyn sopimuksen kattamia valmisvaatetehtaita koskevien korjaavien toimenpiteiden edistymisestä, – ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen kestävyyssopimuksen täytäntöönpanon tilanteesta Bangladeshissa (O-000037/2017 – B8‑0217/2017), – ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan päätöslauselmaesityksen, – ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan, A. toteaa, että Bangladeshista on tullut maailman toisiksi suurin vaatetuottaja ja tekstiiliala kattaa lähes 81 prosenttia kokonaisviennistä; toteaa, että maan vaatetuotannosta 60 prosenttia viedään EU:hun, joka muodostaa Bangladeshin suurimmat vientimarkkinat; B. toteaa, että Bangladeshin valmisvaateteollisuus työllistää tällä hetkellä noin 4,2 miljoonaa ihmistä 5 000 tehtaassa ja epäsuorasti siitä saa elantonsa jopa 40 miljoonaa ihmistä – eli noin neljännes Bangladeshin väestöstä; toteaa, että valmisvaateteollisuus on vaikuttanut merkittävästi naisten köyhyyden vähentymiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen; toteaa, että suurimmaksi osaksi maaseutualueilta tulevat naiset edustavat 80:tä prosenttia Bangladeshin valmisvaatealla työskentelevistä; toteaa, että 80 prosenttia työntekijöistä työskentelee kuitenkin yhä epävirallisella sektorilla; toteaa, että vaatealan toimitusketjujen monimutkaisuus ja vähäinen avoimuus edesauttavat ihmisoikeusloukkauksia ja lisäävät hyväksikäyttöä; toteaa, että valmisvaatealan vähimmäispalkka on pysynyt Maailmanpankin köyhyysrajan alapuolella; C. ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on kehitystä edistävä tekijä; ottaa huomioon, että naisten oikeudet kuuluvat ihmisoikeuksien kirjoon; ottaa huomioon, että SEUT‑sopimuksen 8 artiklassa määritellään selkeästi, että ”unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa” ja EU:n velvollisuutena on siksi valtavirtaistaa sukupuolten tasa-arvo kaikissa toimintapolitiikoissaan, jolloin taataan, että naiset ja miehet hyötyvät tasavertaisesti sosiaalisista muutoksista, talouskasvusta ja kunnollisten työpaikkojen luomisesta, torjutaan syrjintää ja edistetään naisten oikeuksien kunnioittamista maailmassa; D. ottaa huomioon, että noin 10 prosenttia valmisvaatealan työvoimasta työskentelee vientiteollisuuden vapaa-alueilla; toteaa, että vientiteollisuuden vapaa-alueilla tehtävää työtä koskevassa laissa ei myönnetä työntekijöille riittäviä perusoikeuksia verrattuna Bangladeshin muiden alueiden työntekijöihin; toteaa, että vientiteollisuuden vapaa-alueiden laajamittainen lisääminen on suunnitteilla; E. toteaa, että tullietuusjärjestelmää koskevaan asetukseen sisältyvä unionin merkittävä yksipuolinen kauppaetuus osana unionissa vahvistettua ”Kaikki paitsi aseet” -aloitetta vähiten kehittyneille joka takaa bangladeshilaisille tekstiileille vapaan pääsyn markkinoille joustavien alkuperäsääntöjen mukaisesti, on merkittävästi vaikuttanut tähän menestystarinaan ja Bangladeshin merkittävään vaateviennin ja työllisyyden kasvuun; F. toteaa, että nämä kauppaetuudet on kirjattu unionin periaatteeseen edistää vapaata ja reilua kauppaa ja siten ne mahdollistavat unionille tullietuuksien soveltamisen keskeyttäminen kaikkein vakavimmissa ihmisoikeusrikkomustapauksissa, mikä perustuu tullietuusjärjestelmää koskevan asetuksen V luvun 19 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, jonka mukaan suosivasta kohtelusta voidaan tilapäisesti vetäytyä, kun syynä on muun muassa liitteessä VIII olevassa A-osassa luetelluissa yleissopimuksissa vahvistettujen periaatteiden, mukaan lukien kahdeksan keskeistä ILO:n yleissopimusta, vakava ja järjestelmällinen rikkominen; G. toteaa, että näiden määräysten perusteella komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto aloittivat vuoden 2017 alussa tehostetun vuoropuhelun työ- ja ihmisoikeuksista parantaakseen kyseisten sopimusperiaatteiden noudattamista; H. toteaa, että ILO:n vuoden 2016 työkonferenssin sääntöjen noudattamista seuraavan komitean raportissa Bangladeshille omistettiin erityinen kappale, jossa todetaan, että maa rikkoo vakavalla tavalla sille yleissopimuksen nro 87 (yhdistymisvapaus) nojalla kuuluvia velvollisuuksia; toteaa, että vuonna 2015 ILO raportoi, että ammattiyhdistysten rekisteröimistä koskevista hakemuksista 78 prosenttia hylättiin, koska osa tehtaanjohtajista ja tietyt poliitikot suhtautuivat vihamielisesti ammattiyhdistyksiin ja koska hallinnollinen kapasiteetti ei riittänyt rekisteröimiseen; I. toteaa, että lukuisten raporttien mukaan satoja vaatetusalan työntekijöitä on kuollut Bangladeshin lukuisissa tehdastulipaloissa vuoden 2006 jälkeen, eikä monia syyllisiä tehtaiden omistajia ja johtajia ole valitettavasti koskaan haastettu oikeuteen; toteaa, että arvioiden mukaan vuosittain kaikilla aloilla kuolee noin 11 700 työntekijää tapaturmaisesti ja 24 500 työntekijää työhön liittyvien sairauksien seurauksena; J. toteaa, että nykyistä minimipalkkaa, joka on 5 300 takaa (67 USD) kuukaudessa, ei ole nostettu vuoden 2013 jälkeen ja että vähimmäispalkkaa käsittelevää lautakuntaa ei ole kutsuttu kokoon; K. toteaa, että 21. joulukuuta 2016 jälkeen Bangladeshin viranomaiset ovat vaatetusalan työntekijöiden parempien palkkojen toivossa järjestämien lakkojen ja mielenosoitusten seurauksena mielivaltaisesti pidättäneet ja vanginneet ainakin 35 ammattiliittojohtajaa ja aktivistia, sulkeneet ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen toimistoja ja asettaneet ne poliisin valvontaan sekä hyllyttäneet toistaiseksi tai irtisanoneet noin 1 600 työntekijää vaatetusteollisuuden huonoja palkkoja vastaan järjestettyjen mielenosoitusten vuoksi; L. ottaa huomioon, että maailman lehdistönvapausindeksissä Bangladesh on sijalla 145 yhteensä 177 maan joukossa; toteaa, että korruptio on laajalle levinnyttä globaalissa vaatteiden tuotantoketjussa ja siihen osallistuu poliittisia toimijoita sekä paikallishallinnon edustajia; M. ottaa huomioon, että joukko yksityisen sektorin johdolla toteutettuja lupaavia aloitteita, kuten Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimus, ovat viimeisten 20 vuoden aikana edistäneet kohtalaisesti toimitusketjujen standardien ja työntekijöiden turvallisuuden kohentamista siten, että ne ovat parantaneet työntekijöiden oikeuksia vaatetusalan tuotantoketjussa; N. toteaa, että kestävyyssopimuksen peräkkäisten tarkasteluiden päätelmät vuosilta 2014, 2015 ja 2016 kertovat Bangladeshin viranomaisten saavuttamasta kouriintuntuvasta edistyksestä joillakin aloilla, ja niissä pannaan merkille kestävyyssopimuksen hienoinen vaikutus tehtaiden työterveyden ja -turvallisuuden ja valmisvaateteollisuuden työolojen parantamisessa; toteaa, että edistyminen työntekijöiden oikeuksien saralla on ollut haasteellisempaa eikä oleellista edistymistä ole viime vuosina ollut havaittavissa; toteaa, että ILO:n mukaan puutteet Bangladeshin vuoden 2013 työlain muuttamisessa ja täytäntöönpanossa aiheuttavat vakavia esteitä yhdistymisvapauden harjoittamiselle ja ammattiyhdistysten rekisteröinnille erityisesti valmisvaatealalla vientiteollisuuden vapaa-alueilla; toteaa, että vientiteollisuuden vapaa-alueilla työntekijöiltä on evätty oikeus liittyä ammattiyhdistyksiin; O. toteaa, että suuronnettomuuden jälkeen eurooppalaiset kuluttajat ovat ennennäkemättömällä tavalla vaatineet enemmän tietoa siitä, mistä tuotteet ovat peräisin ja millaisissa oloissa ne on tuotettu; toteaa, että Euroopan kansalaiset ovat jättäneet lukemattomia vetoomuksia ja järjestäneet kampanjoita, joissa vaatemerkkejä on vaadittu toimimaan vastuullisemmin ja varmistamaan, että niiden tuotteet valmistetaan eettisesti kestävällä tavalla; Vastuullinen liiketoiminta Bangladeshissa – ensisijaisesti kansallinen tehtävä 1. korostaa, että viime vuosien vaikuttavasta kasvusta ja kehityksestä huolimatta Bangladeshin täytyy ryhtyä merkittäviin toimiin pitkällä aikavälillä saavuttaakseen kestävää ja osallistuvampaa talouskasvua; korostaa, että rakenteelliset tuotannon tehostamiseen tähtäävät uudistukset, viennin laajempi monipuolistaminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, työntekijöiden oikeudet, ympäristönsuojelu ja korruption torjuminen ovat tässä välttämättömiä; 2. kehottaa hallitusta ensisijaisesti tehostamaan sitoutumistaan vaatetusalan turvallisuuden sekä työolojen ja työntekijöiden oikeuksien parantamiseen ja tehostamaan lainsäädännön täytäntöönpanoa rakennus- ja tehdasturvallisuuden osalta; kehottaa hallitusta jatkamaan rahoituksen lisäämistä työsuojelutarkastusjärjestelmille, jatkamaan uusien tehdastarkastajien rekrytointia ja koulutusta, luomaan sellaiset olosuhteet, joissa tarkastajien vaihtuvuus olisi pienempi, laatimaan vuosisuunnitelman tarkastusten seurannasta tehtaissa, joissa on korjattavaa, ja laajentamaan rakennus- ja tehdastarkastuksia muille sektoreille; 3. kehottaa Bangladeshin hallitusta muuttamaan vuoden 2013 työlakia siten, että yhdistymisvapautta ja työehtosopimuksia käsitellään tehokkaasti, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistetään, huolehditaan ammattiyhdistysten rekisteröinnin sujuvuudesta ja johdonmukaisuudesta, taataan, että ammattiyhdistysten väitetty syrjintä ja epäoikeudenmukaiset käytänteet työpaikoilla tutkitaan konkreettisesti ja niistä asetetaan syytteeseen, varmistetaan, että työlainsäädännön sääntelykehys on täysin kansainvälisten standardien mukainen ja noudattaa täysin erityisesti ILO:n yleissopimuksia nro 87 ja 98, jotka koskevat yhdistymisvapautta ja neuvotteluoikeutta, ja että ne pannaan tosiasiallisesti täytäntöön; vaatii hallitusta lisäksi takaamaan, että vientiteollisuuden vapaa-alueita koskeva laki sallii täyden järjestäytymisvapauden vastaavien kansainvälisten standardien mukaisesti ja kehottaa tutkimaan viipymättä kaikki ammattiyhdistysten vastaiset syrjintätapaukset; 4. vaatii Bangladeshin hallitusta, teollisuuden järjestöjä ja tehtaiden omistajia viemään eteenpäin korjaavia toimia kaikissa vientisuuntautuneissa valmisvaatetehtaissa; katsoo, että viranomaisten tulee hoitaa ja läpinäkyvästi valvoa korjauksia sekä muita tarkistusten seurantatoimia ottaen huomioon lahjoittajien tarjoamien varojen hyödyllisyyden ja tehokkaan rahoituksen merkityksen; 5. vaatii Bangladeshin hallitusta kutsumaan välittömästi koolle vähimmäispalkkaa käsittelevän lautakunnan ja ottamaan käyttöön lyhyemmän aikavälin palkkojen tarkistamisessa; Yksityisen sektorin aloitteet - tehokas ja arvokas panos 6. kehottaa kansainvälisiä tuotemerkkejä ja vähittäiskauppiaita ja Bangladeshin yksityistä sektoria jatkamaan sitoutumistaan työlakien noudattamiseen, yritysten sosiaalista vastuuta koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoon ja parantamaan mainettaan vastuullisten liiketoimien edistämisessä ja ihmisarvoisten työolojen luomisessa Bangladeshin vaatealan työntekijöille sekä tuotteita valmistavia tehtaita koskevan tiedonkulun avoimuudessa ja aiheeseen liittyvien aloitteiden välisten koordinointimekanismien edistämisessä; kannustaa jatkamaan globaalien vähittäiskauppiaiden ja tuotemerkkien työtä yhtenäisten käytännesääntöjen luomiseksi tehdastarkastuksille Bangladeshissa; 7. korostaa yksityisen liiketoimintasektorin, Bangladeshin hallituksen ja Bangladeshissa toimivien kansainvälisten organisaatioiden yhteistyön saavutuksia Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen avulla; huomauttaa kuitenkin, että palo- ja rakennusturvallisuudessa tapahtuneesta edistyksestä huolimatta Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen yhteydessä tunnetaan yhä huolta huoltoturvallisuuden kannalta keskeisten epäkohtien korjaamisen hitaudesta; kehottaa sopimusosapuolia jatkamaan sitoutumistaan vielä seuraavan viiden vuoden ajan ennen kuin nykyinen sopimus päättyy 12. toukokuuta 2018; kehottaa hallitusta ja Bangladeshin liike-elämää ottamaan huomioon Bangladeshissa toimivien vähittäiskauppiaiden sitoutumisen hyödyllisyyden palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen kautta ja tukemaan sopimusosapuolten valtuuksien laajentamista Bangladeshissa; 8. kehottaa Bangladeshin hallitusta ja yksityistä sektoria jatkamaan aloitteita, joiden tarkoituksena on rahallisen korvauksen maksaminen uhreille ja heidän kuntoutuksensa, ja kehottaa kehittämään tehokasta uudelleentyöllistämisstrategiaa ja yrittäjyys- ja elinkeinotukea; Unionin ja kansainvälisen yhteisön jaettu vastuu 9. tukee Bangladeshin kestävyyssopimuksen seurantatoimia sekä komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon Bangladeshin kanssa käymää tehostettua vuoropuhelua työ- ja ihmisoikeuksista tullietuusjärjestelmää koskevassa asetuksessa mainittujen sopimusperiaatteiden tarkemman noudattamisen saavuttamiseksi: 10. antaa tukensa sille, että komissio tarkastelee mahdollista unionin laajuista aloitetta, joka koskee vaatealan vapaaehtoisia aloitteita, joiden keskeisenä periaatteena ovat tiukat käytännesäännöt; ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2017 julkaistun komission työasiakirjan aiheesta ”Sustainable garment value chains through EU development action” ja toistaa kehotuksensa olla keskittymättä ainoastaan kyseiseen työasiakirjaan ja lisätä due diligence -velvoitteita koskevan sitovan lainsäädännön mahdollinen tarkastelu; painottaa lisäksi, että koordinointi, tiedon ja parhaiden käytäntöjen jakaminen ja hallitusten sitoutuminen asianmukaisten yleisten edellytysten luomiseen voivat osaltaan tehostaa yksityisiä ja julkisia arvoketjuja koskevia aloitteita ja edistää kestävää kehitystä koskevien myönteisten tulosten saavuttamista; korostaa, että on tärkeää parantaa kuluttajien tietoisuutta, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja tukea ponnisteluja parempien työ- ja ympäristönormien, tuoteturvallisuuden ja kestävän kulutuksen puolesta; 11. toteaa, että Euroopan unioni on tärkeä toimija Bangladeshin kestävyyssopimuksessa, ja katsoo, että sopimusta voitaisiin käyttää kolmansien maiden kanssa suunniteltavien muiden samankaltaisten kumppanuustoimien perustana; kannustaa Euroopan unionia jatkamaan ja syventämään kestävän kehityksen ja yritysten yhteiskuntavastuun alan kansainvälistä yhteistyötään sellaisten organisaatioiden kuin ILO:n, OECD:n ja YK:n kanssa; 12. tukee YK:n avoimen työryhmän ponnisteluja, joiden tavoitteena on laatia sitova YK:n sopimus liike-elämästä ja ihmisoikeuksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti näihin neuvotteluihin; 13. korostaa, että turvallisuustilanteen korjaamatta jättämisellä ja sillä, että ääriajattelijoiden Bangladeshissa muodostamaa uhkaa ei ole torjuttu järjestelmällisesti, on suoria vaikutuksia maahan kohdistuville investoinneille, mikä puolestaan viivästyttää pitkä aikavälin kehitystä ja tavallisten kansalaisten elämänlaadun parantamista; Päätelmät 14. korostaa, että korkealaatuinen vaatetusala on korvaamaton Bangladeshin talouden ja sosiaalisen kehityksen kannalta ja että sen laajentuminen on mahdollistanut lukuisien työntekijöiden ja erityisesti naisten siirtymisen epävirallisesta taloudesta viralliseen talouteen; varoittaa sellaisista aloitteista, jotka voisivat johtaa EU:n alueen yritysten ja muiden liikealan toimijoiden vetäytymiseen Bangladeshista, mikä olisi haitallista paitsi maan maineelle, myös ennen kaikkea valtion tuleville kehitysnäkymille; 15. painottaa, että Bangladeshin hallituksen, paikallisen yksityisen sektorin, kansainvälisen yhteisön ja liikekumppaneiden yhteisenä velvollisuutena on osallistua kattavana tavoitteena olevan vastuullisen liiketoiminnan saavuttamiseen; o 16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Bangladeshin hallitukselle ja parlamentille sekä ILO:n pääjohtajalle.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||
| Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö |