Euroopan parlamentin päätös 15. kesäkuuta 2017 Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2017/2021(IMM))

P8_TA(2017)0266 A8-0223/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Aix-en-Provencen ylioikeuden syyttäjän Pascal Guinot’n 9. joulukuuta 2016 välittämän pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 19. tammikuuta 2017,

–  on kutsunut Marine Le Penin kuultavaksi 29. toukokuuta ja 12. kesäkuuta 2017 työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 23 pykälän 1 momentin, 29 pykälän 1 momentin, 30 pykälän ja 31 pykälän 1 momentin sekä 29. heinäkuuta 1982 annetun lain 93-2 ja 93-3 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0223/2017),

A.  ottaa huomioon, että Aix-en-Provencen ylioikeuden syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä väitettyä rikosta koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

C.  toteaa, että pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D.  ottaa huomioon, että Ranskan perustuslain 26 pykälän 2 momentin mukaan parlamentin jäsentä ei voida pidättää eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa törkeästä rikoksesta tai muusta rikoksesta ilman sen parlamentin kamarin puhemiehistön lupaa, jonka jäsen hän on; lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos hänet on tavattu itse teossa tai jos hänet on lainvoimaisesti tuomittu syylliseksi;

E.  toteaa, että Marine Le Peniä syytetään julkisen palvelun tehtävää hoitavaan kansalaiseen kohdistuneesta julkisesta kunnianloukkauksesta, joka on Ranskan lainsäädännön, nimittäin 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 23 pykälän 1 momentin, 29 pykälän 1 momentin, 30 pykälän ja 31 pykälän 1 momentin sekä 29. heinäkuuta 1982 annetun lain 93-2 ja 93-3 pykälän, mukaan rikos;

F.  toteaa, että Christian Estrosi teki 28. heinäkuuta 2015 Nizzan ylimmälle tutkintatuomarille Marine Le Peniä koskevan yksityisoikeudellisen vaatimuksen sisältävän asianomistajan rikosilmoituksen väliaikaista julkisen palvelun tehtävää hoitavaan kansalaiseen kohdistuneesta julkisesta kunnianloukkauksesta; toteaa hänen ilmoittaneen, että 3. toukokuuta 2015 Le Grand Rendez-vous -ohjelmassa, joka lähetettiin samanaikaisesti iTÉLÉ- ja Europe 1 -kanavilla, Marine Le Pen oli käyttänyt ilmaisuja, joihin sisältyy väitteitä tai syytöksiä, jotka loukkaavat hänen kunniaansa tai arvostustaan, seuraavasti:

”Kuulkaapa, minä tiedän, että Estrosi on rahoittanut Ranskan islamististen järjestöjen liittoa (UOIF), sillä hänet on tuomittu hallinto-oikeudessa siitä, että hän on myöntänyt UOIF:n moskeijalle niin alhaisen vuokran, että jopa hallintotuomioistuin näpäytti häntä sormille. Tämä kertoo itse asiassa siitä, kuinka kaupunginjohtajat rahoittavat laittomasti moskeijoita vuoden 1905 lain vastaisesti; ja sitten kun on jäänyt kiinni itse teossa äänestäjien mielistelystä ja yhteisöjen suosimisesta, niin totta kai silloin pitää huutaa kovalla äänellä ja käyttää järkyttäviä sanoja, mutta minä en välitä sanoista, minä keskityn tekoihin...”; vastauksena haastattelijan kysymykseen ”Onko Estrosi siis jihadistien avunantaja?” Marine Le Pen totesi väitteiden mukaan seuraavaa: ”Apu, resurssien tarjoaminen, avustus; silloin kun auttaa islamilaisia fundamentalisteja sijoittautumaan, levittämään sanomaa, rekrytoimaan, niin silloin on jollakin tapaa moraalisesti vähän osallinen”;

G.  huomauttaa, että Marine Le Pen on kutsuttu kuultavaksi kahdesti työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti; ottaa huomioon, että hän ei kuitenkaan ole käyttänyt tilaisuutta esittää huomautuksensa asiasta vastaavalle valiokunnalle;

H.  toteaa, että väitetyllä teolla ei ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä Marine Le Penin tehtävien hoitamiseen Euroopan parlamentin jäsenenä eivätkä hänen lausumansa sanat ole hänen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiaan mielipiteitä tai äänestyksiään Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

I.  huomauttaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan huomioon ottaen väitteet ovat selvästi vailla yhteyttä Marine Le Penin asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä ja ne liittyvät sen sijaan luonteeltaan yksinomaan kansalliseen tai alueelliseen toimintaan, ja toteaa, että sen vuoksi 8 artiklaa ei sovelleta;

J.  ottaa huomioon, että ainoastaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa tarkoitettu koskemattomuus voidaan pidättää;

K.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan huomioon ottaen ei ole syytä epäillä, että koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö olisi esitetty Marine Le Penin parlamentaarisen toiminnan estämiseksi tai poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi (fumus persecutionis ‑olettamus);

1.  päättää pidättää Marine Le Penin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Marine Le Penille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 azerbaidžanilaisen toimittajan Afgan Mukhtarlin tapauksesta (2017/2722(RSP))

P8_TA(2017)0267 RC-B8-0414/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Azerbaidžanista ja erityisesti ihmisoikeustilannetta ja oikeusvaltiota koskevat päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon EU:n ja Azerbaidžanin väliset vakiintuneet suhteet, jotka tulivat voimaan vuonna 1999 kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen myötä, itäisen kumppanuuden perustamisen ja Azerbaidžanin osallistumisen Euronestin parlamentaariseen edustajakokoukseen,

–  ottaa huomioon Azerbaidžanin tasavallan parlamentin (Milli Majlis) 30. syyskuuta 2016 tekemän päätöksen, jolla kumottiin edellinen 14. syyskuuta 2015 tehty päätös luopua jäsenyydestä Euronestin parlamentaarisessa edustajakokouksessa ja osallistumisesta sen toimintaan ja jonka perusteella maa siis jää edustajakokoukseen ja osallistuu sen toimintaan,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2016 hyväksytyn toimeksiannon komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle neuvotella EU:n ja sen jäsenvaltioiden puolesta kattava sopimus Azerbaidžanin tasavallan kanssa ja edellä mainittua sopimusta koskevien neuvottelujen aloittamisen 7. helmikuuta 2017,

–  ottaa huomioon Azerbaidžanin presidentin Ilham Alijevin 6. helmikuuta 2017 tekemän vierailun Brysseliin,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan valtuuskunnan äskettäisen vierailun Azerbaidžaniin 22. toukokuuta 2017,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaisilta katoamisilta,

–  ottaa huomioon Freedom House -järjestön vuotta 2017 koskevan Freedom in the World ‑raportin, jossa arvioidaan, että Azerbaidžanissa lehdistö ei ole vapaa ja internet on osittain vapaa,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan julkilausuman Mehman Huseynovin tuomiosta Azerbaidžanissa 7. maaliskuuta 2017,

–  ottaa huomioon EU:n ja Georgian välisen assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 2016,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun Nils Muiznieksin aiemmat julkilausumat toimittajien, kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeusaktivistien ja opposition jäsenten vainosta Azerbaidžanissa,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) johtajan Michael Georg Linkin 8. kesäkuuta 2017 antaman lausunnon azerbaidžanilaisen toimittajan ja ihmisoikeusaktivistin Afgan Mukhtarlin väitetystä sieppauksesta ja pahoinpitelystä vankeudessa,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan lausuman Georgiassa oleskelevien Azerbaidžanin kansalaisten laittomista pidätyksistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että maanpaossa ollut azerbaidžanilainen tutkiva toimittaja Afgan Mukhtarli, joka oli muuttanut Tbilisiin vuonna 2015, katosi Tbilisissä 29. toukokuuta 2017 ja löytyi muutamia tunteja myöhemmin Bakusta;

B.  ottaa huomioon, että Afgan Mukhtarlin asianajajan mukaan Georgian rikospoliisin virkapukuja käyttäneet tunnistamattomat miehet olivat ottaneet hänet kiinni, työntäneet autoon, pahoinpidelleet ja ajaneet hänet Azerbaidžanin rajalle, jossa hänen tavaroihinsa oli piilotettu 10 000 euroa;

C.  ottaa huomioon, että nyt Afgan Mukhtarlia odottaa syyte laittomasta rajanylityksestä, salakuljetuksesta ja poliisiviranomaiseen kohdistetusta väkivallasta; ottaa huomioon, että edellä mainitut syytteet voivat merkitä usean vuoden vankeusrangaistusta ja että 31. toukokuuta 2017 tuomioistuin määräsi hänet kolmeksi kuukaudeksi tutkintavankeuteen;

D.  ottaa huomioon, että Afgan Mukhtarli on työskennellyt useissa riippumattomissa tiedotusvälineissä, esimerkiksi Radio Free Europe / Radio Liberty -kanavalla, ja on tunnettu Azerbaidžanin viranomaisia koskevista kriittisistä reportaaseistaan; ottaa huomioon, että hän lähti maanpakoon Georgiaan paetakseen työstään johtuvia Azerbaidžanin viranomaisten kostotoimenpiteitä;

E.  ottaa huomioon, että Georgia on osapuolena Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja sen vuoksi Georgian vastuulla on taata alueellaan asuvien azerbaidžanilaisten turvallisuus ja estää pakolla tapahtuvat palautukset kotimaahan; ottaa huomioon, että Azerbaidžanin kansalaisilta on kuitenkin yhä useammin evätty heidän oleskelulupansa jatkaminen Georgiassa;

F.  ottaa huomioon, että Georgian presidentti Giorgi Margvelashvili on todennut, että Afgan Mukhtarlin sieppaus on vakava haaste Georgian valtiolliselle itsenäisyydelle ja suvereniteetille;

G.  ottaa huomioon, että Georgian sisäministeriö on aloittanut Afgan Mukhtarlin tapauksen tutkinnan rikoslain laitonta vangitsemista koskevan 143 pykälän nojalla ja käynnistänyt yhteydenpidon tästä asiasta azerbaidžanilaisen vastapuolensa kanssa;

H.  ottaa huomioon, että Azerbaidžanin yleinen ihmisoikeustilanne on viime vuosina ollut jatkuvasti vakava huolenaihe ja maassa esiintyy kansalaisjärjestöjen johtajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja opposition jäsenien, toimittajien ja muiden kansalaisyhteiskunnan edustajien jatkuvaa pelottelua ja vainoa, ahdistelua ja kidutusta, matkustuskieltoja ja vapaan liikkuvuuden rajoituksia;

I.  ottaa huomioon, että Bakun muutoksenhakutuomioistuin määräsi 17. toukokuuta 2017, että Leyla ja Arif Yunus, joille on myönnetty poliittinen turvapaikka Alankomaissa, on palautettava Azerbaidžaniin uutta tuomioistuinkäsittelyä varten;

J.  ottaa huomioon, että Sabailin piirituomioistuin vahvisti 12. toukokuuta 2017 liikenne-, viestintä- ja korkean teknologian ministeriön pyynnöstä päätöksen sulkea viisi verkossa toimivaa tiedotusvälinettä, mukaan lukien Radio Free Europe / Radio Libertyn (RFE/RL) kanava Azerbaidžanissa, Azadliq.info ja Meydan TV sekä satelliittitelevisiokanavat Turan TV ja Azerbaijani Saadi;

K.  katsoo, että Azerbaidžanin tasavallan parlamentin (Milli Majlis) ja Euroopan parlamentin välisten suhteiden käynnistäminen uudelleen ja Azerbaidžanin osallistuminen jälleen Euronestin parlamentaariseen edustajakokoukseen ja sen toimintaan ovat osoittautuneet arvokkaiksi välineiksi;

L.  ottaa huomioon, että 7. helmikuuta 2017 EU ja Azerbaidžan aloittivat neuvottelut uudesta sopimuksesta, joka noudattaa Euroopan naapuruuspolitiikan vuoden 2015 tarkistuksen periaatteita ja tarjoaa uuden perustan poliittiselle vuoropuhelulle ja yhteistyölle EU:n ja Azerbaidžanin välillä;

1.  tuomitsee jyrkästi Afgan Mukhtarlin sieppauksen Tbilisissä ja hänen mielivaltaisen vangitsemisensa Bakussa sen jälkeen; katsoo, että kyseessä on vakava ihmisoikeusloukkaus ja tuomitsee tämän vakavan lainvastaisuuden;

2.  kehottaa Georgian viranomaisia varmistamaan nopean, perusteellisen, avoimen ja tehokkaan tutkinnan Afgan Mukhtarlin tahdonvastaisesta katoamisesta Georgiassa ja laittomasta siirtämisestä Azerbaidžaniin ja saattamaan syylliset oikeuden eteen;

3.  pitää äärimmäisen tärkeänä, että Georgian viranomaiset pyrkivät kaikin tavoin selvittämään varmasti kaikki epäilyt Georgian valtion toimihenkilöiden osallisuudesta tahdonvastaiseen katoamiseen;

4.  muistuttaa, että Georgian viranomaisten vastuulla on suojella kaikkia Georgiassa asuvia tai poliittista turvapaikkaa hakevia kolmansien maiden kansalaisia, joille aiheutuu heidän kotimaassaan mahdollisesti vakavia oikeudellisia seurauksia heidän ihmisoikeustoimintansa tai poliittisen toimintansa takia; muistuttaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta, ja toteaa, että Georgia on sopimuksen osapuoli;

5.  tuomitsee jyrkästi Afgan Mukhtarlin syytteeseenpanon tekaistuilla syytteillä ja toistaa, että hänen vainoamisensa syynä on hänen riippumattomana toimittajana tekemänsä työ;

6.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia välittömästi ja ehdoitta luopumaan kaikista syytteistä Afgan Mukhtarlia vastaan ja vapauttamaan hänet sekä kaikki henkilöt, jotka on vangittu perusoikeuksiensa, myös sananvapauden käyttämisen seurauksena; pyytää Georgian viranomaisia ryhtymään Afgan Mukhtarlin tapauksessa kaikkiin tarvittaviin toimiin Azerbaidžanin viranomaisten suuntaan, jotta hän voi palata perheensä luokse;

7.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Afgan Mukhtarli on uusi esimerkki Azerbaidžanin viranomaisten maanpaossa eläviin arvostelijoihin ja heidän kotimaassa asuviin omaisiinsa kohdistamasta vainosta; muistuttaa aiemmista tapauksista, joissa on pyydetty kansainvälisiä pidätysmääräyksiä viranomaisia arvostelevista maanpaossa elävistä Azerbaidžanin kansalaisista;

8.  kehottaa aloittamaan välittömästi täydellisen, avoimen, uskottavan ja puolueettoman tutkinnan 28. huhtikuuta 2017 tapahtuneesta kuolemantapauksesta, jossa azerbaidžanilainen bloggaaja ja aktivisti Mehman Galandarov menehtyi Azerbaidžanin viranomaisten säilöönoton aikana;

9.  vaatii vapauttamaan vankilasta välittömästi ja ehdoitta kaikki poliittiset vangit, mukaan lukien toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja muut kansalaisyhteiskunnan aktivistit, erityisesti Afgan Mukhtarlin, Ilkin Rustamzadehin, Rashad Ramazanovin, Seymur Hazin, Giyas Ibrahimovin, Mehman Huseynovin, Bayram Mammadovin, Ilgar Mammadovin, Araz Gulijevin, Tofig Hasanlin, Ilgiz Qahramanovin, Afgan Sadygovin ja muut, muun muassa ne, joiden tapauksista on annettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, ja kehottaa luopumaan kaikista heitä vastaan nostetuista syytteistä ja palauttamaan täysin heidän poliittiset ja kansalaisoikeutensa, siten, että se koskee myös aiemmin vangittuja ja vapautettuja poliittisia vankeja, kuten Intigam Alijevia, Khadija Ismayilovaa ja muita;

10.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia lopettamaan Leyla ja Arif Yunusin jatkuvan vainoamisen ja kiinnittää Interpolin huomiota tähän tapaukseen, joka perustuu poliittisiin syihin;

11.  kehottaa jälleen Azerbaidžanin viranomaisia lopettamaan välittömästi toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja muiden hallitusta arvostelevien henkilöiden valikoivan syytteeseenpanon ja vangitsemisen ja varmistamaan, että kaikki pidätetyt, mukaan luettuna toimittajat sekä politiikan ja kansalaisyhteiskunnan aktivistit, saavat täyden oikeuden puolueettomaan menettelyyn ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

12.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia varmistamaan, että riippumattomat kansalaisyhteiskunnan ryhmittymät ja aktivistit voivat toimia ilman kohtuuttomia esteitä tai vainon pelkoa, myös kumoamalla lait, joilla rajoitetaan tuntuvasti kansalaisyhteiskuntaa, vapauttamalla valtiosta riippumattomien ryhmien ja niiden johtajien pankkitilit ja sallimalla ulkomainen rahoitus;

13.  kehottaa Azerbaidžanin hallitusta noudattamaan täysin kaikkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita ja tekemään yhteistyötä Euroopan neuvoston Venetsian komission ja ihmisoikeusvaltuutetun kanssa ja panemaan täytäntöön niiden suositukset sekä ihmisoikeuksien puolustajia koskevat YK:n erityismenettelyt ihmisoikeusaktivistien, yhdistymisvapauden, kokoontumisvapauden, sananvapauden ja mielivaltaisten pidätysten osalta lainsäädäntönsä muuttamiseksi ja käytäntöjensä sopeuttamiseksi asiantuntijoiden päätelmien pohjalta;

14.  on tyytyväinen, että useita huomattavia ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia ja aktivisteja vapautettiin Azerbaidžanissa vuosina 2015 ja 2016;

15.  korostaa, että hyvä poliittinen ilmapiiri hallituksen, opposition ja yleisesti kansalaisyhteiskunnan välillä on tärkeää;

16.  korostaa Euroopan unionin ja Azerbaidžanin välisen uuden kumppanuussopimuksen merkitystä; korostaa, että demokraattisten uudistusten, oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamisen on oltava keskeisellä sijalla uudessa sopimuksessa; muistuttaa aikovansa seurata tilannetta tiiviisti uudesta sopimuksesta käytävien neuvottelujen ajan ennen kuin se päättää mahdollisesta hyväksynnästään;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan ulkosuhdehallinnolle. neuvostolle, komissiolle, Azerbaidžanin ja Georgian presidenteille, hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Etyjille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Pakistanista ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta ja kuolemanrangaistuksesta (2017/2723(RSP))

P8_TA(2017)0268 RC-B8-0419/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Pakistanista,

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Pakistanista,

–  ottaa huomioon EU:n ja Pakistanin välisen viisivuotisen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevan Pakistanin toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon EU:n ja Pakistanin monivuotisen suuntaa-antavan ohjelman 2014–2020,

–  ottaa huomioon Pakistaniin lähetetyn EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan raporttien suositukset,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja hänen tiedottajansa julkilausumat Pakistanista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti sen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Pakistan on allekirjoittanut,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Pakistanin perustuslain,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi, ihmisoikeuksien puolustajista ja kuolemanrangaistuksesta sekä vuonna 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Pakistanissa oli vuoteen 2015 saakka voimassa kuolemanrangaistusta koskeva moratorio, mutta maa palautti kuolemanrangaistuksen armeijan ylläpitämässä koulussa Peshawarissa joulukuussa 2014 tapahtuneen verilöylyn jälkeen; toteaa, että moratorion poistaminen koski aluksi vain terroritoimintaa, mutta myöhemmin sitä laajennettiin kaikkiin vakaviin rikoksiin;

B.  toteaa, että kuolemantuomiota odottavien määrä on Pakistanissa yksi maailman suurimmista; ottaa huomioon raportoidut tapaukset, joissa teloituksia on pantu täytäntöön muutoksenhakumenettelyn ollessa vielä kesken;

C.  toteaa, että Pakistanin jumalanpilkkalaissa (rikoslain 295-C osasto) säädetään pakollisesta kuolemanrangaistuksesta; toteaa, että tällä hetkellä sadat ihmiset odottavat oikeudenkäyntiä ja monet henkilöt on tuomittu kuolemaan jumalanpilkasta syytettyinä; toteaa, että lain katsotaan sisältävän epämääräisiä määritelmiä, joiden tulkintaa voidaan käyttää poliittisiin toisinajattelijoihin kohdistuviin väärinkäytöksiin tai vaientaa valtion instituutioita ja muita elimiä koskevan oikeutetun kritiikin;

D.  ottaa huomioon, että maaliskuussa 2017 pääministeri kielsi kaikenlaisen rienaavan materiaalin verkossa ja että Pakistanin viranomaiset ovat pyytäneet sosiaalisen median alalla toimivia yrityksiä auttamaan jumalanpilkasta epäiltyjen pakistanilaisten tunnistamisessa; toteaa, että muista opiskelijoista muodostunut väkijoukko lynkkasi 14. huhtikuuta 2017 Abdul Wali Khanin yliopistossa opiskelevan Mashal Khanin, jota oli syytetty rienaavan materiaalin julkaisemisesta verkossa; toteaa, että 10. kesäkuuta 2017 Pakistanin terrorismin torjuntaan erikoistunut tuomioistuin tuomitsi Taimoor Razan kuolemaan hänen syyllistyttyään väitteiden mukaan jumalanpilkkaan Facebookissa; toteaa, että aktivisti Baba Jan ja 12 muuta mielenosoittajaa on tuomittu elinkautiseen vankeusrangaistukseen, joka on ankarin tuomio, joka on koskaan annettu mielenosoittamisesta;

E.  ottaa huomioon, että Pakistanin kansalliskokous antoi 18. huhtikuuta 2017 päätöslauselman, jossa tuomitaan se, että väkivaltainen joukko lynkkasi Mashal Khanin väitetyn jumalanpilkan vuoksi; ottaa huomioon, että senaatti on keskustellut uudistuksista väärinkäytösten hillitsemiseksi;

F.  toteaa, että sotilastuomioistuimille myönnettiin lainkäyttövalta kahdeksi vuodeksi ja että siviilituomioistuimia oli samalla tarkoitus vahvistaa; toteaa, että oikeuslaitoksen kehittämisessä on edistytty vain vähän ja että 22. maaliskuuta 2017 pidennettiin kiistanalaisesti sotilastuomioistuinten lainkäyttövaltaan liittyvää ajanjaksoa kahdella vuodella;

G.  toteaa, että useissa yhteyksissä on havaittu, että ihmisoikeuksien puolustajat, poliittiset toisinajattelijat ja uskonnollisten vähemmistöjen jäsenet tai Ahmadiyya-liikkeen kaltaiset ryhmät ovat joutuneet pelottelun, hyökkäysten, pidätysten, kidutuksen ja häirinnän kohteeksi ja heitä on surmattu; toteaa, että tahdonvastaisia katoamisia käsittelevän YK:n työryhmän ja kansalaisjärjestöjen keräämät tiedot osoittavat, että turvallisuus- ja lainvalvontaviranomaiset, poliisi ja tiedustelupalvelut mukaan luettuina, ovat syyllisiä tahdonvastaisiin katoamisiin; toteaa, että ainoatakaan syyllistä ei ole saatettu menestyksekkäästi oikeuden eteen;

H.  toteaa, että sotilastuomioistuin tuomitsi Intian kansalaisen Kulbhushan Jadhawin kuolemaan huhtikuussa 2017; toteaa, että tapaus on parhaillaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltävänä, koska häneltä evättiin oikeus konsulipalveluihin; toteaa, että 4. toukokuuta 2017 murhattiin 10-vuotias poika ja viisi muuta henkilöä loukkaantui, kun väkijoukko, jonka motiivina uskotaan olleen jumalanpilkkasyytökset, hyökkäsi poliisiasemalle Balochistanissa; toteaa, että 30. toukokuuta 2017 perheenjäsenen väitetään raiskanneen teinitytön (josta paikallisessa mediassa käytettiin vain nimeä ”Shumaila”) Rajanpurissa, mikä johti siihen, että heimotuomioistuin tuomitsi uhrin kuolemaan; toteaa, että nämä eivät ole yksittäistapauksia;

I.  toteaa, että paremmin Asia Bibinä tunnetun Aasiya Noreenin tapaus on edelleen erittäin tärkeä ihmisoikeuksiin liittyvien huolenaiheiden kannalta Pakistanissa; toteaa, että pakistanilainen kristitty nainen Asia Bibi tuomittiin pakistanilaisessa tuomioistuimessa kuolemaan hirttämällä vuonna 2010; toteaa, että jos tuomio pannaan täytäntöön, Asia Bibi on ensimmäinen nainen, joka tuomitaan laillisesti jumalanpilkasta Pakistanissa; toteaa, että useissa kansainvälisissä vetoomuksissa on pyydetty hänen vapauttamistaan sillä perusteella, että häntä on vainottu hänen uskontonsa vuoksi; toteaa, että vartijat murhasivat kristittyyn vähemmistöön kuuluvan ministerin Shahbaz Bhattin ja muslimipoliitikko Salmaan Taseerin, koska he olivat toimineet Asia Bibin puolestapuhujina ja puhuivat avoimesti jumalanpilkkalakeja vastaan; toteaa, että Asia Bibin kuolemanrangaistuksen väliaikaisesta lykkäämisestä huolimatta hän on edelleen vangittuna ja hänen perheensä piileskelee edelleen;

J.  toteaa, että kansalaisjärjestöihin kohdistuvat tukahduttamistoimet eivät ole laantuneet; toteaa, että useita kansalaisjärjestöjä on peloteltu ja häiritty käyttämällä tekosyynä terrorismin torjuntaa koskevan kansallisen suunnitelman täytäntöönpanoa ja että joidenkin toimistoja on suljettu;

K.  toteaa, että 12 miljoonalla naisella ei ole henkilökorttia ja että sen vuoksi heiltä evätään oikeus rekisteröityä äänestäjiksi vaaleissa; toteaa, että useat EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat ovat esittäneet suosituksia vaalimenettelyn parantamiseksi seuraavissa vaaleissa, jotka on määrä järjestää vuonna 2018;

L.  toteaa, että Pakistan tuli GSP+-menettelyn edunsaajaksi 1. tammikuuta 2014; ottaa huomioon, että tämän menettelyn olisi tarjottava vahva kannustin keskeisten ihmisoikeuksien ja työelämän oikeuksien, ympäristön ja hyvän hallinnon periaatteiden kunnioittamiseen;

M.  toteaa, että EU on edelleen täysin sitoutunut jatkamaan vuoropuhelua ja toimiaan Pakistanissa viisivuotisen toimintasuunnitelman ja sen korvaavan suunnitelman puitteissa;

1.  muistuttaa, että EU vastustaa voimakkaasti kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja poikkeuksetta; kehottaa luopumaan kuolemanrangaistuksesta kaikkialla maailmassa; ilmaisee syvän huolensa siitä, että Pakistan on päättänyt poistaa moratorion ja että teloitukset jatkuvat nyt hälyttävällä tavalla; kehottaa Pakistania palauttamaan moratorion ja asettamaan pitkän aikavälin tavoitteekseen kuolemanrangaistuksen täydellisen lakkauttamisen;

2.  on syvästi huolestunut tiedoista, joiden mukaan Pakistanissa käytetään kuolemanrangaistusta puutteellisten oikeudenkäyntien jälkeen, alaikäisiä ja mielenterveyshäiriöistä kärsiviä henkilöitä teloitetaan, sekä väitetyistä kidutustapauksista; kehottaa hallitusta saattamaan kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvät kuolemanrangaistusta koskevat säännökset kansainvälisen lainsäädännön ja normien mukaisiksi ja lopettamaan teloitusrangaistusten langettamisen kaikista muista rikoksista kuin tahallisesta surmaamisesta, kieltämään nuorten rikoksentekijöiden ja mielenterveyshäiriöistä kärsivien henkilöiden teloittamisen ja pidättymään teloitusten täytäntöönpanosta, kun muutoksenhaku on käynnissä;

3.  pitää valitettavana ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen taantumista Pakistanissa ja erityisesti laittomien teloitusten lisääntymistä sekä pelottelua ja voiman käyttöä toimittajia, ihmisoikeuksien puolustajia, kansalaisjärjestöjä ja hallituksen arvostelijoita vastaan; palauttaa mieliin Pakistanin hallituksen velvoitteet varmistaa perusoikeuksien kunnioittaminen; suhtautuu myönteisesti siihen, että Pakistan on hyväksynyt ihmisoikeuksia koskevan toimintasuunnitelman, ja kehottaa osoittamaan tämän edistyksen käytännössä; varoittaa tässä yhteydessä, että EU on äärimmäisen huolissaan, jos aktivisteista tulee jatkuvasti tällaisten käytäntöjen uhreja ja että edistystä ei havaita;

4.  ilmaisee huolensa siitä, että turvallisuusjoukoille on myönnetty laaja toimintavapaus, ja kehottaa Pakistanin hallitusta varmistamaan niiden toimien entistä paremman valvonnan; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan pikaisesti ja puolueettomasti pidätettyjen kuolemantapauksia ja turvallisuusjoukkojen tekemiä murhia sekä väitettyjä kidutustapauksia ja asettamaan laittomiin surmiin ja kidutukseen syyllistyneet syytteeseen;

5.  pitää valitettavana, että Pakistanissa käytetään sotilastuomioistuimia, joiden oikeudenkäynnit ovat salaisia ja joilla on siviilioikeuslaitoksen tuomiovalta; vaatii Pakistanin viranomaisia myöntämään kansainvälisille tarkkailijoille ja ihmisoikeusjärjestöille oikeuden valvoa sotilastuomioistuinten käyttöä; kehottaa myös siirtymään välittömästi ja avoimesti riippumattomiin siviilituomioistuimiin oikeudenkäyntimenettelyjä koskevien kansainvälisten normien mukaisesti; korostaa, että oikeuden eteen saatetuille kolmannen maan kansalaisille on myönnettävä oikeus konsulipalvelujen käyttöön ja suojeluun;

6.  on syvästi huolissaan jumalanpilkkalakien jatkuvasta käytöstä ja katsoo, että tämä voimistaa uskonnollisen suvaitsemattomuuden ilmapiiriä; panee merkille Pakistanin korkeimman oikeuden havainnot siitä, että jumalanpilkasta syytetyt henkilöt kärsivät suhteettomasti tällaisten lakien väärää soveltamista tai väärinkäyttöä koskevien riittävien suojakeinojen puutteesta; pyytää sen vuoksi Pakistanin hallitusta kumoamaan rikoslain 295-A, 295-B ja 295-C osastot ja ottamaan käyttöön tehokkaat menettelylliset ja institutionaaliset takeet, joilla estetään jumalanpilkkasyytösten väärinkäyttö; kehottaa hallitusta myös ottamaan tuomitsemaan jyrkemmin kansalaisten oman käden oikeuden, joka kohdistuu epäiltyihin jumalanpilkkaajiin ja kehottaa hallitusta olemaan itse käyttämättä jumalanpilkkaretoriikkaa;

7.  kehottaa Pakistanin hallitusta toteuttamaan pikaisia toimia toimittajien ja bloginpitäjien hengen ja oikeuksien suojelemiseksi; ilmaisee huolestuneisuutensa Pakistanin viranomaisten Twitterille ja Facebookille esittämistä pyynnöistä antaa tietoa niiden käyttäjistä, jotta jumalanpilkasta epäillyt henkilöt voidaan tunnistaa; kehottaa Pakistanin hallitusta ja parlamenttia muuttamaan vuonna 2016 säädettyä sähköisten rikosten estämistä koskevaa asetusta ja poistamaan valvontaa ja tietojen säilyttämistä sekä verkkosivustojen sulkemista epämääräisin perustein koskevat liian laaja-alaiset säännökset; kehottaa myös muuttamaan kaikki jumalanpilkkasyytteistä ja poliittisesta toisinajattelusta annetut kuolemanrangaistukset lievemmiksi, Taimoor Razalle langetettu tuomio mukaan luettuna; kehottaa tässä yhteydessä Pakistanin presidenttiä käyttämään armahdusoikeuttaan;

8.  panee merkille EU:n ja Pakistanin välisessä viisivuotisessa toimintasuunnitelmassa tapahtuneen edistyksen, mutta toivoo, että vuonna 2017 laadittava uusi EU:n ja Pakistanin välinen strateginen toimintasuunnitelma on kunnianhimoinen ja auttaa vahvistamaan EU:n ja Pakistanin välisiä siteitä;

9.  kehottaa Pakistanin hallitusta ratkaisemaan mahdollisimman myönteisesti ja nopeasti käsiteltävänä olevan Asia Bibin tapauksen; suosittelee, että Asia Bibin ja hänen perheensä turvallisuuden varmistamiseksi toteutetaan toimenpiteitä ottaen huomioon, miten järjestyksenvalvojat ja tuomioistuinten ulkopuoliset toimijat ovat aikaisemmin kohdelleet jumalanpilkasta syytettyjä uhreja;

10.  palauttaa mieliin, että GSP+-aseman myöntämisellä on ehtonsa ja että kansainvälisten yleissopimusten tosiasiallinentäytäntöönpano on järjestelmään kuuluva olennainen vaatimus; kehottaa Pakistanin hallitusta pyrkimään painokkaasti siihen, että 27 keskeistä yleissopimusta pannaan täytäntöön, ja osoittamaan, että edistystä tapahtuu;

11.  kehottaa komissiota ja EUH:ta ottamaan nämä kysymykset esille Pakistanin viranomaisten kanssa säännöllisen ihmisoikeusvuoropuhelun aikana;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Pakistanin hallitukselle ja parlamentille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Indonesian ihmisoikeustilanteesta (2017/2724(RSP))

P8_TA(2017)0269 RC-B8-0424/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Indonesiasta ja erityisesti 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon EU:n ja Indonesian välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan 1. toukokuuta 2014 sekä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen mukaisen ensimmäisen EU:n ja Indonesian sekakomitean kokouksen jälkeen 29. marraskuuta 2016 annetun lehdistötiedotteen,

–  ottaa huomioon unionin paikallisen edustuston 9. toukokuuta 2017 antaman lausunnon uskonnon- tai vakaumuksenvapaudesta sekä ilmaisunvapaudesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston 17. helmikuuta 2017 antaman raportin Indonesian ihmisoikeustilanteesta ja yleiset määräaikaisarvioinnit (kolmas kierros) sekä 20. helmikuuta 2017 päivätyn tiivistelmän sidosryhmien Indonesiaa koskevista lausunnoista,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 27. heinäkuuta 2016 antaman julkilausuman Indonesian suunnitelluista teloituksista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Indonesian välisen kuudennen ihmisoikeusvuoropuhelun, joka käytiin 28. kesäkuuta 2016,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2016 annetun Bangkokin julistuksen ASEAN-maiden ja EU:n globaalin kumppanuuden edistämisestä yhteisten strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (ICCPR), jonka Indonesia ratifioi vuonna 2006,

–  ottaa huomioon vuonna 1987 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Indonesia on maailman neljänneksi väkirikkain valtio, kolmanneksi suurin demokratia, suurin muslimienemmistöinen valtio ja monimuotoinen yhteiskunta, jossa on 255 miljoonaa erilaisia etnisiä ryhmiä edustavaa, eri kieliä puhuvaa ja kulttuuriltaan erilaista kansalaista;

B.  toteaa, että Indonesia on EU:n tärkeä kumppani; toteaa, että EU:n ja Indonesian, joka on G20:n jäsen, väliset suhteet ovat vahvat; toteaa, että EU ja Indonesia jakavat samat ihmisoikeuksia, hallintoa ja demokratiaa koskevat arvot;

C.  toteaa, että Indonesiassa koettiin vuoden 2016 aikana ennennäkemätön määrä väkivaltaisia, syrjiviä, loukkaavia sanallisia hyökkäyksiä ja myrkyllisiä lausuntoja hlbti-ihmisiä vastaan; toteaa, että kyseisten hyökkäysten yllyttäjiksi on väitetty suoraan tai epäsuorasti hallituksen virkamiehiä, valtion toimielimiä ja ääriaineksia; toteaa lisäksi, että kyseisten hyökkäysten luonne on pahentunut vuoden 2017 aikana;

D.  toteaa, että Acehin autonomista maakuntaa hallitaan sharia-lailla, joten seksi samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä ja avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet on kriminalisoitu ja niistä rangaistaan jopa sadalla ruoskaniskulla ja sadan kuukauden vankeudella; toteaa, että toukokuussa 2017 tuomittiin kaksi nuorta miestä sukupuolisuhteista samaa sukupuolta olevien henkilöiden kesken ja heidät tuomittiin 85 kepiniskuun; toteaa, että oikeus olla joutumatta kidutetuksi on perustava ja luovuttamaton oikeus;

E.  toteaa, että Indonesian muissa osissa homoseksuaalisuus ei ole laitonta; toteaa, että hlbti-yhteisö on kuitenkin ollut ahtaalla viime vuosina;

F.  toteaa, että Jakartassa pidätettiin 141 miestä pornografialakien rikkomisesta, kun poliisi teki ratsian jakartalaiselle gay-klubille 21. toukokuuta 2017;

G.  toteaa, että Indonesian perustuslakituomioistuin on tammikuusta 2016 lähtien käsitellyt vetoomusta, joka tähtää homoseksuaalisen ja avioliiton ulkopuolisen seksin kriminalisointiin;

H.  toteaa, että kasvava suvaitsemattomuus Indonesian uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan on tullut mahdolliseksi syrjivien lakien ja asetusten myötä, mukaan luettuna jumalanpilkkalaki, jossa tunnustetaan vain kuuden uskonnon olemassaolo; toteaa, että kesäkuusta 2017 lähtien useita ihmisiä on tuomittu ja vangittu jumalanpilkkalainsäädännön perusteella;

I.  toteaa, että tammikuussa 2017 kansallinen ihmisoikeuskomitea (Komisi Nasional Hak Asaki Manusia) sai selville, että uskonnollinen suvaitsemattomuus on suurempaa Länsi-Jaavan kaltaisissa maakunnissa ja että alueelliset hallintoviranomaiset ovat usein vastuussa väärinkäytösten suvaitsemisesta tai jopa niihin yllyttämisestä;

J.  toteaa, että tällä hetkellä toimittajien uhkailu ja heihin kohdistettu väkivalta ovat vakavia huolenaiheita; toteaa, että toimittajilla olisi oltava vapaa pääsy kaikkialle maahan;

K.  toteaa, että Human Rights Watch -järjestön mukaan vuosina 2010–2015 alle 14-vuotiaista tytöistä 49 prosenttia ympärileikattiin;

L.  toteaa, että heinäkuussa 2016 viranomaiset teloittivat neljä tuomittua huumeiden salakuljettajaa ja ilmoittivat, että kymmenen muuta kuolemaantuomittua teloitetaan vuonna 2017;

1.  arvostaa EU:n ja Indonesian välistä vahvaa suhdetta ja toistaa pitävänsä tärkeänä näiden kahden osapuolen välisiä vahvoja ja pitkäaikaisia poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia suhteita; korostaa EU:n ja Indonesian ihmisoikeusvuoropuhelun merkitystä, sillä se mahdollistaa avoimen keskustelun ihmisoikeuksista ja demokratiasta, jotka ovat myös kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen perustana;

2.  kehottaa vahvistamaan EU:n ja Indonesian parlamenttien välisiä yhteyksiä, jotka mahdollistavat rakentavan keskustelun yhteisistä kiinnostuksen kohteista, kuten ihmisoikeuksista; pyytää Indonesian parlamenttia vahvistamaan kyseisiä parlamenttien välisiä suhteita;

3.  pitää myönteisenä Indonesian aktiivista osallistumista alueellisella ja monenvälisellä tasolla; korostaa, että Indonesiaa käsiteltiin toukokuussa 2017 YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouksen yleisissä määräaikaisarvioinneissa; tähdentää, että kuten aiemmillakin kierroksilla, Indonesia osallistui tähän käsittelyyn vapaaehtoisesti;

4.  kehottaa Acehin autonomisen maakunnan viranomaisia estämään homoseksuaalien vainon jatkamisen ja poistamaan homoseksuaalisuuden islamilaisesta rikoslaista; tuomitsee jyrkästi 20- ja 23-vuotiaiden homomiesten keppirangaistuksen Acehissa 22. toukokuuta 2017, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Acehissa määrättiin keppirangaistus homoseksuaalisuudesta; tuomitsee jyrkästi sen, että sharia-lakiin perustuvassa Acehin islamilaisessa rikoslaissa homoseksuaalisuus on lainvastaista; korostaa, että näiden kahden miehen rangaistus on julma, epäinhimillinen ja halventava, ja se saatetaan tulkita kidutukseksi kansainvälisen oikeuden mukaan; kehottaa viranomaisia lopettamaan välittömästi julkiset ruoskintatilaisuudet;

5.  on huolestunut myös Indonesian hlbti-yhteisöä kohtaan tunnetun suvaitsemattomuuden kasvusta Acehin autonomisen maakunnan ulkopuolella; tuomitsee jyrkästi sen, että 141 miestä pidätettiin poliisin ratsiassa jakartalaiselle gay-klubille 21. toukokuuta 2017, vaikka homoseksuaalisuus ei ole rikos Indonesian rikoslainsäädännön mukaan; pyytää viranomaisia ja hallituksen virkamiehiä pidättymään julkisista lausunnoista, jotka ovat suvaitsemattomia hlbti-ihmisiä tai maan muita vähemmistöjä kohtaan; korostaa, että poliisilla on velvollisuus valvoa lakien noudattamista ja suojella heikossa asemassa olevia vähemmistöjä eikä vainota niitä;

6.  ei hyväksy Indonesian psykiatrisen yhdistyksen väitettä, että homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus ovat mielenterveysongelmia; kehottaa viranomaisia lopettamaan hlbti-ihmisten pakkovangitsemiset ja lopettamaan myös kaikki ”hoidot”, joilla väitetään ”parannettavan” homoseksuaalisuutta, biseksuaalisuutta tai transseksuaalista identiteettiä, ja valvomaan tiukasti kiellon noudattamista;

7.  pitää myönteisenä presidentti Widodon 19. lokakuuta 2016 antamaa lausuntoa, jossa tuomittiin hlbti-ihmisten syrjintä; kehottaa presidentti Widodoa käyttämään asemaansa tuomitakseen julkisesti suvaitsemattomuuden ja rikokset hlbti-ihmisiä, vähemmistöjä, naisia sekä maan järjestöjä ja yhdistyksiä vastaan;

8.  kehottaa muuttamaan jumalanpilkkalakia, sillä se vaarantaa uskonnollisten vähemmistöjen aseman; tukee YK:n suosituksia rikoslain 156 ja 156 a pykälän, uskonnon loukkausten ja väärinkäytön estämisestä annetun lain, sähköisistä transaktioista ja tiedoista annetun lain sekä jumalanpilkasta syytettyjen syytteiden kumoamisesta;

9.  on huolissaan yhä yleisemmästä suvaitsemattomuudesta, joka kohdistuu Indonesian etnisiin, uskonnollisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin; kehottaa Indonesian viranomaisia jatkamaan ja vahvistamaan pyrkimyksiään uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja yhteiskunnallisen monimuotoisuuden lisäämiseksi; tuomitsee voimakkaasti kaiken vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan, ahdistelun ja uhkailun; vaatii, että kaikki näiden rikkomusten tekijät on saatettava vastuuseen teoistaan;

10.  ilmaisee huolensa lehdistönvapautta koskevista vakavista rikkomuksista; pyytää Indonesian hallitusta vaatimaan valtiollisilta laitoksilta nollatoleranssia toimittajien pahoinpitelyille ja myöntämään ulkomaisille tiedotusvälineille avoimen pääsyn maahan;

11.  kehottaa Indonesian viranomaisia kumoamaan kaikki säädökset, jotka rajoittavat tarpeettomasti perusvapauksia ja ihmisoikeuksia; kehottaa Indonesian viranomaisia tarkastelemaan kaikkia lakejaan ja varmistamaan, että ne vastaavat maan kansainvälisiä velvoitteita ja etenkin niitä, jotka koskevat ilmaisunvapautta, ajatuksenvapautta, omantunnon- ja uskonnonvapautta, yhdenvertaisuutta lain edessä, vapautta syrjinnästä sekä oikeutta mielipiteenilmaisuun ja julkiseen kokoontumiseen;

12.  on huolissaan tiedoista, joiden mukaan väkivalta naisia kohtaan ja naisille haitalliset käytännöt, kuten ympärileikkaus, jatkuvat edelleen; kehottaa Indonesian viranomaisia valvomaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan lainsäädäntönsä täytäntöönpanoa, rankaisemaan kaikenlaisesta seksuaalisesta väkivallasta ja säätämään lakeja sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistamisesta ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä;

13.  pitää myönteisenä huumeiden salakuljetuksesta kuolemaan tuomittujen teloitusten keskeyttämistä kunnes heidän tapauksensa on tutkittu uudelleen; kehottaa Indonesian viranomaisia pidättymään kaikista tämän kaltaisista teloituksista ja käymään oikeudenkäynnit uudelleen kansainvälisten normien mukaisesti; kehottaa päättämään välittömästi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämisestä ja pyrkimään kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen kokonaan;

14.  kehottaa Indonesian hallitusta täyttämään kaikki velvoitteensa ja noudattamaan, suojelemaan ja ylläpitämään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen sisältyviä oikeuksia ja vapauksia;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Indonesian hallitukselle ja parlamentille, Kaakkois-Aasian maiden liiton ASEANin pääsihteerille, ihmisoikeuksia käsittelevälle ASEANin hallitustenväliselle komitealle sekä YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0002.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Euroopan strategisten investointien rahaston täytäntöönpanosta (2016/2064(INI))

P8_TA(2017)0270 A8-0200/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1017 Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto(1) (ESIR-asetus),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2016 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle Euroopan strategisten investointien rahaston takuurahaston hoitamisesta vuonna 2015 (COM(2016)0353),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle nimeltä “Euroopassa investoidaan taas Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet” (COM(2016)0359),

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin vuosikertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ESIR-rahaston mukaisista EIP-ryhmän rahoitus- ja investointitoimista vuonna 2015(2),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan arvioinnin (SWD(2016)0297), Euroopan investointipankin raportin Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR-rahasto) toiminnan arvioinnista(3), Ernst & Young -tilintarkastusyrityksen asetuksen (EU) 2015/1017 soveltamista koskevan kertaluonteisen tarkastuksen(4) ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon(5),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) 2015/1017 muuttamisesta Euroopan strategisten investointien rahaston voimassaoloajan pidentämisen osalta sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemiseksi (COM(2016)0597),

–  ottaa huomioon Pariisissa, Ranskassa joulukuussa 2015 pidetyssä Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksessa (COP 21) hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(6),

–  ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(7),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0200/2017),

1.  panee merkille Euroopan suuren investointivajeen, jonka kooksi komissio arvioi vähintään 200–300 miljardia euroa vuodessa; korostaa erityisesti tätä taustaa vasten suuririskisen rahoituksen tarvetta unionissa etenkin pk-yritysten rahoituksen, tutkimuksen ja kehittämisen, tieto- ja viestintätekniikan ja liikenne-, viestintä- ja energiainfrastruktuurien alalla, jotka ovat välttämättömiä osallistavan talouskehityksen ylläpitämiseksi; on huolestunut siitä, että kansantalouden tilinpitoa koskevista tuoreimmista tiedoista ei ilmene investointien äkillistä kasvua Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR-rahasto) käyttöönoton jälkeen, mikä aiheuttaa huolta siitä, että ilman muutoksia vaarana on jatkuva heikko kasvu ja työttömyysasteen pysyminen korkeana etenkin nuorten ja uusien sukupolvien keskuudessa; korostaa, että investointivajeen umpeen kurominen luomalla ympäristö, joka edistää investointeja tietyillä strategisilla aloilla, on keskeistä kasvun elvyttämiseksi, työttömyyden torjumiseksi, vahvan, kestävän ja kilpailukykyisen teollisuuden edistämiseksi ja EU:n pitkän aikavälin politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi;

2.  korostaa ESIR-rahaston merkitystä rahoituksen ongelmien ratkaisemisessa ja esteiden poistamisessa sekä toteutettaessa strategisia, muutosvoimaisia ja tuottavia investointeja, jotka tuottavat paljon lisäarvoa taloudelle, ympäristölle ja yhteiskunnalle, sekä uudistettaessa ja nykyaikaistettaessa jäsenvaltioiden taloutta, luotaessa kasvua ja työpaikkoja, jotka eivät saa markkinoilta rahoitusta taloudellisesta toteuttamiskelpoisuudesta huolimatta, ja kannustettaessa yksityisiä investointeja EU:n kaikilla alueilla;

3.  muistuttaa asetuksessa säädetystä parlamentin asemasta erityisesti ESIR-rahaston täytäntöönpanon seurannassa; toteaa kuitenkin, että on liian aikaista tehdä lopullista kattavaa ja todisteisiin perustuvaa arviointia ESIR-rahaston toiminnasta ja sen vaikutuksesta EU:n talouteen, mutta katsoo, että valittuja ja hylättyjä hankkeita koskeviin kattaviin tietoihin ja niihin liittyviin päätöksiin perustuva alustava arviointi on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan tunnistaa mahdollisia parannettavia alueita ESIR 2.0:aa varten ja sen jälkeen; kehottaa komissiota esittämään kattavan arvion heti, kun tiedot ovat saatavissa;

Täydentävyys

4.  muistuttaa, että ESIR-rahaston tarkoituksena on varmistaa täydentävyys siten, että sillä puututaan markkinoiden toimintapuutteisiin tai epätyydyttäviin investointitilanteisiin ja tuetaan toimia, joita ei olisi voitu toteuttaa ainakaan samassa laajuudessa nykyisillä unionin rahoitusvälineillä tai käyttämällä yksityisiä rahoituslähteitä ilman ESIRiä; toteaa kuitenkin, että täydentävyyden käsitettä on selvennettävä edelleen;

5.  muistuttaa, että ESIR-rahastosta tuettavien hankkeiden, joilla pyritään luomaan työllisyyttä, kestävää kasvua, taloudellista, alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ESIR-asetuksen 9 artiklassa vahvistettujen yleisten tavoitteiden mukaisesti, katsotaan olevan täydentäviä, jos niihin liittyvä riski vastaa EIP:n perussäännön 16 artiklassa ja EIP:n luottoriskien arvioinnin ja hallinnon suuntaviivoissa määriteltyihin EIP:n erityistoimiin liittyvää riskiä; muistuttaa, että ESIR-rahastosta tuetuilla hankkeilla on tavallisesti oltava korkeampi riskiprofiili kuin EIP:n tavanomaisilla toimilla tuettavilla hankkeilla; korostaa, että ESIR-rahastosta voidaan tukea myös EIP:n hankkeita, joihin liittyvä riski on alempi kuin EIP:n erityistoimiin liittyvä vähimmäisriski, jos EU:n takauksen käyttö on tarpeen täydentävyyden varmistamiseksi;

6.  toteaa, että vaikka kaikki ESIR-rahaston puitteissa hyväksytyt hankkeet esitetään ”erityistoimina”, riippumattomassa arvioinnissa on todettu, että jotkut hankkeet olisi voitu rahoittaa ilman EU:n takausta;

7.  kehottaa komissiota yhteistyössä EIP:n ja ESIRin hallinnointirakenteiden kanssa laatimaan luettelon kaikesta EU:n takauksella tuetusta EIP:n rahoituksesta, johon sovelletaan täydentävyyskriteeriä, ja esittämään selkeästi ja kattavasti todisteet siitä, että hankkeita ei olisi voitu toteuttaa muilla keinoin;

8.  toteaa, että ESIR-rahaston laadullisten ja määrällisten tavoitteiden välillä voi ilmetä ristiriitaa sen vuoksi, että houkutellun yksityisen investoinnin tavoitteen saavuttamiseksi EIP saattaa rahoittaa vähäisemmän riskin hankkeita, joista sijoittajat ovat jo kiinnostuneita; kehottaa EIP:tä ja ESIRin hallinnointirakenteita toteuttamaan todellista täydentävyyttä ESIR-asetuksen 5 artiklan mukaisesti ja varmistamaan, että markkinahäiriöihin ja epätyydyttäviin investointitilanteisiin puututaan täysin;

9.  kehottaa EIP:tä takamaan avoimuuden varojen hallinnassa sekä kaikkien julkisten, yksityisten ja kolmansien osapuolten osuuksien alkuperän suhteen; kehottaa esittämään konkreettisia tietoja myös erityishankkeista ja ulkomaisista sijoittajista ja korostaa parlamentille tiedottamista koskevia ESIR-asetuksen vaatimuksia; toistaa, että kolmansien maiden kaikkien mahdollisten tulevien osallistujien on noudatettava kaikkia EU:n julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, työlainsäädäntöä ja ympäristöasetuksia, ja odottaa, että ESIR-hankkeiden rahoituspäätöksissä noudatetaan täysin EIP-hankkeisiin sovellettavia sosiaalisia ja ympäristöä koskevia kriteerejä;

Tulostaulu ja hankkeiden valinta

10.  toteaa, että asetuksen mukaisesti hanketta on arvioitava sekä EIP:n että ESIR-rahaston hallinnointirakenteen due diligence- ja päätöksentekomenettelyjen mukaisesti ennen kuin se valitaan ja sille myönnetään ESIR-rahaston tukea; toteaa, että hankkeiden toteuttajat ovat ilmaisseet haluavansa nopeaa palautetta ja lisää avoimuutta sekä valintaperusteisiin että mahdollisen ESIR-rahaston tuen lajiin ja osuuteen; kehottaa parantamaan selkeyttä, jotta hankkeiden toteuttajia voidaan kannustaa edelleen hakemaan ESIR-rahaston tukea, ja kehottaa myös antamaan tulostaulun ESIR-rahoituksen hakijoiden käytettäviin; kehottaa lisäämään päätöksentekomenettelyn avoimuutta valintaperusteiden suhteen ja nopeuttamaan rahoitustuen myöntämistä samalla, kun edelleen varmistetaan vankka due diligence- menettely EU:n varojen suojelemiseksi; korostaa, että erityisesti investointijärjestelyjen arviointiprosessin yksinkertaistamiseksi olisi kannustettava EIP:n ja kansallisten kehityspankkien yhteistä due diligence -menettelyä tai sitä, että EIP delegoi tehtäviä kansallisille kehityspankeille;

11.  katsoo, että hankkeiden sekä tukikelpoisten vastapuolten arviointiperusteita on selvennettävä edelleen; pyytää lisätietoja ESIR-rahaston hallinnointielimiltä arvioinneista, jotka on tehty kaikista ESIR-rahaston puitteissa hyväksytyistä hankkeista, erityisesti siltä osin kuin on kyse niiden täydentävyydestä ja myötävaikutuksesta kestävään kasvuun ja työpaikkojen luomiseen, kuten asetuksessa on määritelty; kehottaa soveltamaan tukikelpoisten vastapuolten yhteydessä yritysten hallinnointia koskevia tiukkoja sääntöjä tämäntyyppisiin yhteisöihin, joista tulee hyväksyttäviä ESIR-kumppaneita, etenkin EU:n periaatteiden ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) normien osalta;

12.  muistuttaa, että tulostaulu on investointikomitean väline, jolla asetetaan etusijalle EU:n takauksen käyttö sellaisten toimien yhteydessä, joilla on korkeammat pisteet ja lisäarvo, ja katsoo, että investointikomitean on käytettävä sitä vastaavalla tavalla; aikoo arvioida, seurataanko, sovelletaanko ja käytetäänkö tulostaulua ja sen indikaattoreita asianmukaisesti; vaatii, että hankkeiden valintaperusteita sovelletaan asianmukaisesti ja että tämä prosessi tehdään avoimemmaksi; muistuttaa, että nykyisen asetuksen liitteen mukaan investointikomitean on pidettävä tulostaulun jokaista pilaria yhtä tärkeänä asettaessaan hankkeita etusijajärjestykseen siitä riippumatta, pisteytetäänkö pilari vai muodostuuko se sellaisista määrällisistä ja laadullisista indikaattoreista, joita ei pisteytetä; pitää valitettavana, että hankkeiden teknisiä näkökohtia koskevalle 3 pilarille annetaan nykyisissä tulostauluissa sama painoarvo kuin pilareille 1 ja 2, jotka liittyvät tärkeämpiin toivottuihin tuloksiin; pitää valitettavana, että EIP itse myöntää, että investointikomitean asiantuntijat käyttävät pilaria 4 vain tiedotustarkoituksessa eivätkä päätöksentekoa varten; vaatii, että tulostauluista tehdään kaupallisesti arkaluontoista tietoa lukuun ottamatta julkisia sen jälkeen, kun hankkeista on tehty lopullinen päätös;

13.  toteaa, että uusien innovatiivisten hankkeiden valmisteluun saattaa kulua joitakin vuosia ja että EIP:tä painostetaan saavuttamaan 315 miljardin euron tavoite ja siksi sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa välittömästi ESIR-rahaston toimet; on kuitenkin huolissaan siitä, että EIP on tähän mennessä hyödyntänyt ESIR-rahaston täytäntöönpanossa suurelta osin olemassa olevaa hankejatkumoaan, johon kuuluu matalamman riskin hankkeita, mikä on vähentänyt sen omaa tavanomaista rahoitusta; pelkää, että ESIR-rahasto ei tarjoa täydentävää rahoitusta innovatiivisille korkeariskisille hankkeille; korostaa, että vaikka hanke luokitellaan erityistoimeksi, tämä ei välttämättä merkitse sitä, että se on riskialtis; toteaa kuitenkin, että luokittelu erityistoimeksi saattaa kuitenkin johtua myös siitä, että sen rahoitus on jäsennelty keinotekoisesti riskialttiilla tavalla, mikä merkitsee sitä, että hyvin matalariskiset hankkeet voivat myös helposti päätyä korkeariskisiksi hankkeiksi; korostaa, että hankkeen perusteita ei saisi höllentää poliittisen tavoitteen eli 315 miljardin euron investointien mobilisoinnin saavuttamiseksi;

14.  pyytää EIP:tä toimittamaan arvion mahdollisesta vuotuisesta lainanantokapasiteetistaan keskipitkällä aikavälillä ottaen huomioon ESIR-rahaston ja mahdollisen sääntelyn kehityksen ja jatkamaan omaa lainanantoaan 70–75 miljardin euron vuositasolla käyttämällä esimerkiksi voittoja ja ohjelmista saatavia palautuksia; pyytää, että EIP käyttää ESIR-rahastoa täydentävänä välineenä; toteaa, että tämä voisi merkitä sitä, että EIP:n liiketoiminta olisi yhteensä vähintään 90 miljardia euroa 75 miljardin euron sijasta;

15.  katsoo, että on tärkeää keskustella siitä, onko suunniteltu vipuvaikutuskerroin 15 asianmukainen, jotta mahdollistetaan ESIR-rahaston tuki korkeatasoisille hankkeille, joissa riski on korkeampi; kehottaa komissiota arvioimaan asiaa; muistuttaa, että tämä vipuvaikutuskerroin 15 on salkkuperusteinen ja se valittiin EIP:n rahoituskokemuksen perusteella markkinahäiriöihin puuttumiseksi; kehottaa arvioimaan yleisiä tavoitteita, jotka ESIR-rahaston on saavutettava määrää koskevan vaatimuksen täydentämiseksi; ehdottaa, että huomioon otetaan myös Pariisin ilmastokokouksessa (COP21) asetetut unionin tavoitteet; kehottaa EIP:tä julkistamaan tähän mennessä saavutetun vipuvaikutuskertoimen sekä perustana olevan laskentamenetelmän;

16.  huomauttaa, että pienten hankkeiden yhteydessä ilmenee usein vaikeuksia saada tarvittava rahoitus; panee huolestuneena merkille, että pieniin hankkeisiin ei voi hakea ESIR-rahoitusta niiden koon perusteella tai hankkeet katsotaan jopa ei-tukikelpoisiksi tällaisen rahoituksen suhteen; korostaa, että pienellä hankkeella saattaisi kuitenkin olla huomattavaa merkitystä kansallisella tai alueellisella tasolla; korostaa tarvetta tehostaa saatavissa olevaa Euroopan investointineuvontakeskuksen tukea, jolla on keskeinen asema pienimuotoisten hankkeiden toteuttajien neuvonnassa ja tukemisessa sekä hankkeiden yhdistämisessä investointijärjestelyjen tai puitesopimusten kautta; kehottaa johtokuntaa tutkimaan asiaa ja esittämään ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi;

Alakohtainen monipuolistaminen

17.  korostaa, että ESIR-rahasto on kysyntään perustuva väline, jota olisi kuitenkin ohjattava asetuksessa vahvistettujen ja johtokunnan määrittelemien politiikkatavoitteiden perusteella; kehottaa lisäämään tiedotusta aloille, joiden investointikysyntää ei ole täytetty mutta jotka eivät ole kyenneet hyödyntämään täysimääräisesti ESIR-rahastoa; toteaa tässä yhteydessä, että EU:n makrotaloudellisella tasolla olisi toteutettava enemmän toimenpiteitä investointien kysynnän lisäämiseksi;

18.  panee tyytyväisenä merkille, että ESIR-rahoitus kattaa kaikki ESIR-asetuksessa määritellyt alat; huomauttaa kuitenkin, että jotkin alat, kuten sosiaalinen infrastruktuuri, terveys ja koulutus, joille on kohdennettu ainoastaan neljä prosenttia ESIRin hyväksytystä rahoituksesta, ovat aliedustettuja; panee merkille, että tämä saattaa johtua monista eri syistä, kuten siitä, että jotkin alat ovat kärsineet ESIR-varojen saantiin liittyvän kokemuksen ja teknisen tietämyksen puutteesta, tai siitä, että joillakin aloilla on jo tarjottu parempia investointimahdollisuuksia toimintavalmiille ja luottokelpoisille hankkeille, kun ESIR-rahasto käynnistettiin; kehottaa EIP:tä tätä taustaa vasten keskustelemaan tavoista edistää alakohtaista monipuolistamista ja yhdistämään sen asetuksessa asetettuihin tavoitteisiin sekä tarkastelemaan, olisiko ESIR-rahaston tuki laajennettava muille aloille;

19.  muistuttaa, että EU:n kannattama COP 21 -ilmastosopimus edellyttää merkittävää muutosta kohti kestäviä investointeja, joita ESIRin olisi täysin tuettava; korostaa, että ESIR-investointien on oltava yhteensopivia tämän sitoumuksen kanssa; korostaa tarvetta vahvistaa ilmastonmuutosta koskevaa raportointia;

20.  painottaa, että televiestintäverkkojen kaltaisiin pitkän aikavälin hankkeisiin tai uusille ja edistyneemmille nousemassa oleville teknologioille ominaisiin suhteellisen riskialttiisiin hankkeisiin suunnattujen varojen osuutta on lisättävä; toteaa, että tällaiset investoinnit laajakaista- ja 5G-infrastruktuureihin, kyberturvallisuuteen, perinteisen talouden digitalisointiin, mikroelektroniikkaan ja suurteholaskentaan (HPC) voivat kaventaa digitaalista kuilua;

21.  pitää valitettavana keskittymisen rajojen puuttumista alun käynnistysvaiheessa; muistuttaa, että liikennesektori on antanut ESIR-rahastoon kaikkein suurimman panoksen, 2,2 miljardia euroa 8 miljardista eurosta, mikä vastaa yli 25:tä prosenttia koko takuurahastosta; panee huolestuneena merkille, että liikenneala on saanut vain noin 13 prosenttia kaikista investoinneista, jotka on tähän mennessä käytetty ja asetettu saataville ESIRin infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunassa, mikä on kaukana kullekin erilliselle sektorille määritetystä 30 prosentin rajasta; kehottaa investointikomiteaa kiinnittämään erityistä huomiota liikennealan hankkeisiin, koska ne ovat edelleen hyvin heikosti edustettuina investointisalkussa ja koska kuljetuksella on tärkeä rooli talouskasvussa ja kuluttajien turvallisuudessa;

Hallinnointi

22.  toteaa, että ESIR-rahaston hallinnointirakenteet on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön EIP:ssä; katsoo, että ESIR-rahaston tehokkuuden ja vastuullisuuden parantamiseksi olisi keskusteltava vaihtoehdosta, jossa ESIR-rahaston hallinnointirakenne erotettaisiin täysin EIP:n hallinnointirakenteesta;

23.  muistuttaa, että toimitusjohtaja vastaa ESIR-rahaston päivittäisestä johtamisesta ja hoitaa investointikomitean kokousten valmistelun sekä toimii näiden kokousten puheenjohtajana ja vastaa ulkoisesta edustuksesta; muistuttaa, että toimitusjohtajaa avustaa varatoimitusjohtaja; pitää valitettavana, että käytännössä näitä rooleja, erityisesti varatoimitusjohtajan roolia, ei ole määritelty selkeästi; kehottaa EIP:tä harkitsemaan toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan tehtävien esittämistä selkeämmin, jotta varmistetaan avoimuus ja vastuuvelvollisuus; pitää tärkeänä, että toimitusjohtaja, jota varatoimitusjohtaja avustaa, laatii jatkossakin investointikomitean kokousten esityslistan; ehdottaa lisäksi, että toimitusjohtajan olisi laadittava menettelyt mahdollisiin eturistiriitoihin puuttumiseksi investointikomiteassa, raportoitava johtokunnalle ja ehdotettava rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia sekä keinoja niiden panemiseksi täytäntöön; katsoo, että toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan valtaa näiden tehtävien suorittamiseksi olisi lujitettava siten, että heidän riippumattomuuttaan EIP:hen nähden lisättäisiin; kehottaa EIP:tä tämän vuoksi tarkastelemaan vaihtoehtoja lisätä toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan riippumattomuutta;

24.  muistuttaa, että investointikomitean asiantuntijat ovat vastuussa ESIR-rahaston hankkeiden valinnasta, EU:n takauksen myöntämisestä ja toimien hyväksymisestä investointijärjestelyjen ja kansallisten kehityspankkien tai -laitosten kanssa; muistuttaa lisäksi, että he ovat riippumattomia; on siksi huolissaan investointikomitean jäsenten dokumentoiduista eturistiriidoista, jotka on tulevaisuudessa vältettävä kaikissa olosuhteissa;

25.  katsoo, ettei hankkeiden valinta ole riittävän avointa; korostaa, että EIP:n olisi tehtävä parannuksia niitä hankkeita koskevien tietojen julkistamiseen, jotka se hyväksyy ESIR-rahaston puitteissa, ja tietoihin olisi liitettävä täydentävyyden asianmukaiset perustelut ja tulostaulu sekä hankkeen osuus ESIR-rahaston tavoitteiden saavuttamisessa; katsoo, että on painotettava etenkin ESIR-toimien odotettua vaikutusta unionin investointivajeeseen;

26.  kehottaa EIP:tä tarkastelemaan tapoja, joilla investointikomitean ja johtokunnan välistä yhteistyötä voitaisiin tehostaa toimitusjohtajan avustuksella; pitää tärkeänä, että toimitusjohtaja osallistuu jatkossakin johtokunnan kokouksiin mikä mahdollistaisi sen, että toimitusjohtaja antaa johtokunnalle tietoja tulevista toimista;

27.  ehdottaa keskustelua keinoista, joilla voidaan lisätä ESIR-rahaston hallinnointirakenteiden avoimuutta parlamentin kannalta, ja ehdottaa, että johtokuntaan lisätään uusi parlamentin nimittämä täysjäsen; kehottaa ESIR-rahaston hallinnointielimiä jakamaan tietoa parlamentin kanssa ennakoivasti;

Kansalliset kehityspankit

28.  muistuttaa, että kansalliset kehityspankit ovat taitotietonsa vuoksi välttämättömiä ESIR-rahaston menestykselle, sillä ne ovat lähellä paikallisia markkinoita ja tuntevat ne hyvin; katsoo, että synergioita ei ole tähän mennessä hyödynnetty tarvittavassa määrin; panee merkille, että EIP saattaa syrjäyttää paikalliset laitokset, ja kehottaa EIP:tä parantamaan kykyään koota yhteen kansallisia ja valtiotasoa alemman tason kumppaneita; kehottaa EIP:tä tukemaan olemassa olevien julkisten pankkirakenteiden kehittämistä, jotta voidaan helpottaa aktiivisesti hyvien käytäntöjen ja markkinoita koskevan tiedon vaihtoa näiden laitosten välillä; katsoo, että kansallisten kehityspankkien olisi siksi pyrittävä tekemään yhteistyösopimuksia Euroopan investointirahaston kanssa; toteaa, että ESIR-rahasto ja EIP ovat yhä halukkaampia käyttämään enemmän heikoimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvia eriä kansallisten kehityspankkien kanssa, ja kehottaa niitä tekemään edelleen niin; kehottaa komissiota ja EIP:tä keskustelemaan siitä, olisiko hyödyllistä sisällyttää kansallisten kehityspankkien asiantuntemus johtokuntaan;

Investointijärjestelyt

29.  muistuttaa, että olisi oltava mahdollista monipuolistaa maantieteellisesti tai alakohtaisesti painottuneita investointeja edistämällä hankkeiden rahoitusta ja yhdistämistä ja varojen saamista eri lähteistä; panee huolestuneena merkille, että ensimmäinen investointijärjestely perustettiin vasta vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä ja että tämä viivästys vaikeuttaa sekä pienten hankkeiden mahdollisuuksia hyötyä ESIR-rahastosta että ylikansallisten hankkeiden kehittämistä; korostaa tarvetta yksinkertaistaa investointijärjestelyjen perustamista koskevia sääntöjä; pyytää EIP:tä ja Euroopan investointineuvontakeskusta edistämään investointijärjestelyjen käyttöä tapana toteuttaa investointien maantieteellinen ja alakohtainen monipuolistaminen;

30.  kehottaa ESIR-rahaston hallinnointielimiä kiinnittämään enemmän huomiota investointijärjestelyihin niiden etujen maksimoimiseksi, joita ne voivat tuoda poistamalla investointien esteet erityisesti jäsenvaltioissa, joiden rahoitusmarkkinat ovat vähemmän kehittyneet; kehottaa EIP:tä antamaan sidosryhmille, kansalliset, paikalliset ja alueet elimet mukaan lukien, enemmän tietoa investointijärjestelyistä sekä niiden perustamisen ehdoista ja kriteereistä; on tietoinen paikallis- ja alueviranomaisten roolista strategisten hankkeiden tunnistamisessa ja osallistumiseen kannustamisessa;

31.  ehdottaa keskustelua lisäkeinoista, joilla edistetään investointijärjestelyjä, kuten investointijärjestelyn kautta esitettyjen hankkeiden hyväksymisen asettaminen etusijalle, pienien hankkeiden ja ryhmähankkeiden yhdistäminen ja mekanismien perustaminen ryhmittymien hankkeiden rahoittamiseksi; katsoo, että olisi edistettävä erityisesti ylikansallisia investointijärjestelyjä, koska monet energiahankkeet ja digitaaliset hankkeet ylittävät valtioiden rajat;

Rahoitusvälineet

32.  muistuttaa, että EIP on kehittänyt uusia rahoitusvälineitä ESIR-rahaston tarkoituksia varten, jotta voidaan tarjota räätälöityjä tuotteita suuririskistä rahoitusta varten; kehottaa EIP:tä korottamaan edelleen lisäarvoaan keskittymällä riskialttiimpiin rahoitustuotteisiin, kuten etuoikeusasemaltaan alisteiseen rahoitukseen ja pääomamarkkinainstrumentteihin; on huolissaan hankkeiden toteuttajien esittämästä kritiikistä, jonka mukaan tarjotut rahoitusvälineet eivät ole yhteensopivia niiden hankkeiden tarpeiden kanssa (korkeariskisiin hankkeisiin tarvitaan usein rahaa etukäteen investointien vauhdittamiseen pienempien vuosittaisten erien sijasta); on myös huolissaan siitä, että investoijat painottavat, etteivät ne voi tällä hetkellä osallistua ESIR-rahaston rahoitukseen, koska niillä ei ole asianmukaisia yksityisiä oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä; kehottaa EIP:tä tarkastelemaan tätä yhdessä hankkeen toteuttajien ja investoijien kanssa; kehottaa lisäksi EIP:tä tutkimaan, kuinka vihreitä joukkovelkakirjoja kehittämällä voidaan maksimoida ESIR-rahaston potentiaali sellaisten hankkeiden rahoittamisessa, joilla on myönteisiä ympäristö- ja/tai ilmastovaikutuksia;

Maantieteellinen monipuolistaminen

33.  panee tyytyväisenä merkille, että vuoden 2016 loppuun mennessä kaikki 28 maata olivat saaneet ESIR-rahaston rahoitusta; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että 30. kesäkuuta 2016 mennessä EU15-maat olivat saaneet 91 prosenttia ESIR-rahaston tuesta, kun taas EU13-maat olivat saaneet ainoastaan yhdeksän prosenttia tuesta; pitää valitettavana, että ESIR-rahaston tuki on pääasiassa hyödyttänyt vain muutamia maita, joissa investointivajeet ovat jo unionin keskiarvon alapuolella; toteaa, että edunsaajamaissa ESIR-rahaston rahoittamien hankkeiden maantieteellinen jakautuminen on usein epätasaista; on tietoinen alueellisen keskittymisen riskistä ja korostaa, että on tarpeen kiinnittää enemmän huomiota vähemmän kehittyneisiin alueisiin kaikissa 28 jäsenvaltiossa; kehottaa EIP:tä antamaan lisää teknistä apua niille maille, jotka ovat hyötyneet ESIR-rahastosta muita vähemmän;

34.  toteaa, että BKT ja hyväksyttyjen hankkeiden määrä ovat yhteydessä toisiinsa; toteaa, että suuremmat jäsenvaltiot pystyvät hyödyntämään pidemmälle kehittyneitä pääomamarkkinoita ja saavat siten todennäköisemmin hyötyä ESIR-rahaston kaltaisista markkinalähtöisiä välineistä; korostaa, että ESIR-rahaston tuen pienempi määrä EU13‑maissa saattaa johtua muista tekijöistä, kuten hankkeiden pienestä koosta, tietyn alueen syrjäisestä maantieteellisestä sijainnista ja kilpailusta Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) kanssa; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että eräät maat ovat hyötyneet suhteettomasti, ja korostaa tarvetta monipuolistaa maantieteellistä hajontaa edelleen erityisesti keskeisillä aloilla esimerkiksi modernisoimalla ja parantamalla talouksien tuottavuutta ja kestävyyttä keskittymällä varsinkin tekniseen kehitykseen; pyytää komissiota tekemään lisätutkimuksia ja kartoittamaan nykyisen maantieteellisen jakautuman syyt;

Euroopan investointineuvontakeskus

35.  pitää erittäin tärkeänä Euroopan investointineuvontakeskuksen toimintaa; katsoo, että sen tehtävä eli toimiminen keskitettynä yhteyspisteenä kattavaa neuvontaa ja teknistä apua varten hankkeen elinkaaren kaikissa vaiheissa vastaa suurelta osin viranomaisten ja hankkeiden toteuttajien kasvavaan tarpeeseen saada teknistä apua;

36.  on tyytyväinen siihen, että investointineuvontakeskus on ollut toiminnassa syyskuusta 2015 lähtien nopean täytäntöönpanovaiheen jälkeen; toteaa, että koska investointineuvontakeskus on ollut olemassa vähän aikaa ja koska sen henkilöstömäärä oli alkuvaiheessa riittämätön, kaikkia sen palveluja ei ole kehitetty täysimääräisesti ja toiminta on keskittynyt pääasiassa tuen antamiseen hankkeiden suunnittelussa ja jäsentämisessä, toimintapolitiikkaa koskevaan neuvontaan ja hankkeiden seulontaan; korostaa, että Euroopan investointineuvontakeskuksen on rekrytoitava asiantuntijoita eri aloilta, jotta sen neuvontaa, viestintää ja tukea voidaan paremmin kohdentaa aloille, jotka eivät pysty täysin hyödyntämään ESIR-rahaston potentiaalia;

37.  on vakuuttunut siitä, että investointineuvontakeskus voi ratkaisevalla tavalla auttaa korjaamaan monia puutteita ESIR-rahaston täytäntöönpanossa; on vahvasti sitä mieltä, että tätä tarkoitusta varten sen on omaksuttava ennakoivampi asenne avun antamisessa esimerkiksi investointijärjestelyjen perustamisen kaltaisilla aloilla myös siksi, että investointijärjestelyt ovat tärkeitä pienempien hankkeiden rahoittamisessa; korostaa myös roolia, joka investointineuvontakeskuksella on neuvonnan antamisessa unionin muista rahoituslähteistä saatavan rahoituksen yhdistämisessä ESIR-rahaston kanssa;

38.  katsoo vastaavasti, että investointineuvontakeskus voi aktiivisesti edistää maantieteellistä ja alakohtaista monipuolistamista ei ainoastaan siten, että se tarjoaa palvelujaan kaikilla alueilla ja useammilla aloilla, vaan myös avustamalla EIP:tä toimien käynnistämisessä; katsoo, että investointineuvontakeskuksella voi olla tärkeä rooli edistettäessä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta;

39.  muistuttaa, että ESIR-asetuksessa annetaan investointineuvontakeskuksen tehtäväksi paikallisen tietämyksen lisääminen ESIR-rahaston tuen edistämiseksi koko unionissa; katsoo, että tällä alalla tarvitaan merkittäviä parannuksia ja etenkin nykyistä enemmän yhteistyötä asianomaisten kansallisten laitosten kanssa; pitää erittäin tärkeänä palvelujen tarjoamista paikallisella tasolla, jotta voidaan ottaa huomioon myös erityistilanteet ja paikalliset tarpeet, erityisesti maissa, joilla ei ole kokemusta kansallisista kehityslaitoksista tai -pankeista; katsoo, että yhteyksiä muihin paikallisiin toimijoihin olisi lujitettava tämän ottamiseksi huomioon;

40.  odottaa, että investointineuvontakeskus saattaa palvelukseenottomenettelynsä päätökseen ja saavuttaa täyden henkilöstömääränsä viipymättä; epäilee kuitenkin, ettei investointineuvontakeskuksen henkilöstömäärä riitä tarvittavien neuvontapalvelujen tarjoamiseen ja kasvaneesta työmäärästä sekä laajemmasta toimeksiannosta selviämiseen;

41.  korostaa, että investointineuvontakeskuksen on parannettava palvelujensa näkyvyyttä, tehostettava viestintää ja lisättävä tietoisuutta ja ymmärtämystä toiminnastaan sidosryhmiensä keskuudessa; katsoo, että kaikki asiaankuuluvat viestintäkanavat olisi otettava käyttöön tämän tavoitteen saavuttamiseksi myös kansallisella ja paikallisella tasolla;

Euroopan investointihankeportaali

42.  pitää valitettavana, että komissio käynnisti Euroopan investointihankeportaalin vasta 1. kesäkuuta 2016 eli lähes vuosi ESIR-asetuksen hyväksymisen jälkeen; toteaa, että portaali on nyt toiminnassa ja siinä on esillä tällä hetkellä 139 hanketta, mutta katsoo, että tämä on edelleen hyvin kaukana potentiaalista, jota odotettiin, kun ESIR-asetus annettiin;

43.  katsoo, että investointihankeportaali tarjoaa käyttäjäystävällisen foorumin hankkeiden toteuttajille, jotka voivat lisätä investointihankkeidensa näkyvyyttä avoimella tavalla; katsoo kuitenkin, että portaalin onnistuminen edellyttää sen oman näkyvyyden lisäämistä merkittävästi, jotta se tunnustetaan yleisesti hyödyllisenä, luotettavana ja tehokkaana välineenä sekä investoijien että hankkeiden toteuttajien keskuudessa; kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti tässä asiassa toteuttamalla vankkoja viestintätoimia;

44.  toteaa, että investointihankeportaalin perustamiseen, kehittämiseen, hallinnointiin, tukeen, huoltoon ja ylläpitoon liittyvät kustannukset katetaan tällä hetkellä EU:n talousarviosta investointineuvontakeskukselle varatuista vuotuisista 20 miljoonan euron määrärahoista; muistuttaa kuitenkin, että yksityisiltä hankkeiden toteuttajilta hankkeiden rekisteröinnistä portaaliin perittäviä maksuja pidetään investointihankeportaalin yhteydessä ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina ja tulevaisuudessa ne ovat sen tärkein rahoituslähde;

Takaus

45.  muistuttaa, että unioni antaa peruuttamattoman ja ehdottoman takauksen EIP:n rahoitus- ja investointitoimiin ESIR-rahaston puitteissa; on vakuuttunut siitä, että EU:n takauksen ansiosta EIP on voinut ottaa suurempia riskejä infrastruktuuri- ja innovointiosiota varten ja että EU:n takaus on antanut mahdollisuuden tehostaa ja käyttää etupainotteisesti pk-yritysten rahoitusta ja mid cap -yritysten rahoitusta COSME-ohjelman ja InnovFin-ohjelman puitteissa pk-yritysosion tuella; katsoo, että 25 miljoonan euron kynnystä, jota EIP näyttää soveltavan normaaleissa lainanantotoimissaan, ei pitäisi soveltaa ESIR-rahastoon, jotta voitaisiin lisätä pienten hankkeiden rahoitusta ja helpottaa rahoituksen saantia pk-yritysten ja muiden mahdollisten edunsaajien kannalta;

46.  korostaa, että markkinoiden suurta kysyntää vastaavan erittäin voimakkaan kasvun vuoksi pk-yritysosiota suurennettiin 500 miljoonalla eurolla infrastruktuuri- ja innovointiosion velkasalkusta olemassa olevan lainsäädäntökehyksen mukaisesti; panee tyytyväisenä merkille, että ESIR-asetuksen joustavuuden ansiosta lisärahoitusta myönnettiin pk-yritysten ja pienten mid cap -yritysten hyödyksi; aikoo seurata tiiviisti takauksien jakautumista molemmissa osioissa; panee lisäksi merkille, että infrastruktuuri- ja innovointiosion puitteissa 30. kesäkuuta 2016 mennessä allekirjoitetut sopimukset yltivät vain yhdeksään prosenttiin kokonaistavoitteesta;

47.  muistuttaa, että EU:n takuurahastoa rahoitetaan pääasiassa EU:n talousarviosta; ottaa huomioon kaikki asiaa koskevat arviot, joissa esitetään, että takuurahaston tämänhetkinen 50 prosentin rahoitusaste näyttää varovaiselta mahdollisten tappioiden kattamisen kannalta ja että unionin talousarviota suojattaisiin jo 35 prosentin mukautetulla tavoitetasolla; aikoo tarkastella, olisiko alhaisempaa tavoitetasoa koskevilla ehdotuksilla vaikutusta valittujen hankkeiden laatuun ja luonteeseen; korostaa, että tähän mennessä ei kuitenkaan ole esitetty vaatimuksia EIP:n tai EIR:n toimien puutteiden takia;

Tuleva rahoitus, rahaston kapasiteetti

48.  panee merkille, että komissio on ehdottanut sekä ESIR-rahaston voimassaoloajan jatkamista että sen rahoituskapasiteetin laajentamista ja että tämä vaikuttaisi EU:n talousarvioon; ilmaisee aikovansa esittää vaihtoehtoisia rahoitusehdotuksia;

49.  muistuttaa, että jäsenvaltioita kehotettiin osallistumaan ESIR-rahastoon sen kapasiteetin laajentamiseksi, jotta se voisi tukea investointeja, joihin liittyy korkeampi riski; pitää valitettavana, että vaikka tällainen investointi katsottaisiin julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7. heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97(8) 5 artiklassa ja liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7. heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97(9) 3 artiklassa tarkoitetuksi kertaluoteiseksi toimenpiteeksi, jäsenvaltiot eivät käyttäneet hyväksi tätä aloitetta; pyytää EIP:ltä ja komission tietoja siitä, ovatko ne toteuttaneet tällä välin toimia vakuuttaakseen jäsenvaltiot osallistumaan ESIR-rahastoon ja pystyisivätkö ne houkuttelemaan muita investoijia; kehottaa komissiota ja EIP:tä tehostamaan toimiaan tätä varten;

Täydentävyys suhteessa muihin EU:n rahoituslähteisiin

50.  panee merkille, että koska komissio ja EIP ovat tietoisia ESIR-rahaston ja EU:n talousarvion rahoitusvälineiden päällekkäisyyksistä ja niiden välisestä kilpailusta, on hyväksytty suuntaviivoja, joissa suositellaan ESIR-rahaston ja ERI-rahastojen rahoituksen yhdistelmää; korostaa, että minkäänlainen ESIR- ja ERI-rahastojen rahoituksen yhdistäminen ei saa millään tavalla haitata ERI-rahastosta myönnettävien avustusten määrää tai kohdetta; huomauttaa kuitenkin, että tukikelpoisuuskriteereissä, säännöksissä, raportointia koskevassa aikataulussa ja valtiontukisääntöjen soveltamisessa on edelleen eroja, jotka haittaavat yhdistettyä käyttöä; on tyytyväinen siihen, että komissio on alkanut puuttua näihin ehdotuksessaan varainhoitoasetuksen tarkistamiseksi, ja toivoo, että tämä tarkistaminen tehdään ajoissa, jotta voidaan yksinkertaistaa rahoituksen yhdistämistä sekä välttää kilpailua ja päällekkäisyyksiä; katsoo, että lisätoimia tarvitaan ja että investointiohjelman toinen ja kolmas pilari ovat tässä avainasemassa;

51.  ehdottaa, että komissio luetteloisi säännöllisissä kertomuksissaan hankkeet, jotka hyötyvät Euroopan laajuisten verkkojen määrärahojen yhdistämisestä ESIRiin;

52.  toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin infrastruktuuri-investointeja koskevien kumppanuushankkeiden olisi normaalisti perustuttava ’käyttäjä maksaa’ -periaatteeseen, jotta voidaan vähentää infrastruktuurien rakentamisesta ja ylläpidosta kansallisiin talousarvioihin ja veronmaksajiin kohdistuvaa taakkaa; toteaa, että on tärkeää koordinoida EU:n rahoituksen eri tyyppejä sen varmistamiseksi, että EU:n liikennepolitiikan tavoitteet voidaan saavuttaa koko EU:ssa, ja katsoo, ettei julkisen sektorin kumppanuuksiin perustuvaa rahoitusta pidä tukea rakennerahastojen kustannuksella;

Verotus

53.  on syvästi huolissaan siitä, että EIP on joissakin tapauksissa pyrkinyt tukemaan ESIR-rahaston kautta hankkeita, jotka on laadittu käyttäen veroparatiiseissa toimivia yrityksiä; kehottaa EIP:tä ja EIR:ää pidättymään käyttämästä veronkiertorakenteita, etenkään aggressiivisia verosuunnittelujärjestelmiä, tai käytäntöjä, jotka eivät ole EU:n verotusalan hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisia, sellaisina kuin ne on vahvistettu unionin lainsäädännössä, mukaan lukien komission suositukset ja tiedonannot; edellyttää, ettei yksikään hanke tai hankkeen toteuttaja saa olla riippuvainen henkilöstä tai yhteisöstä, joka harjoittaa toimintaa valtiossa, joka on lisätty tulevaan EU:n yhteiseen luetteloon yhteistyöhaluttomista oikeudenkäyttöalueista;

Viestintä ja näkyvyys

54.  toteaa, että monet hankkeiden toteuttajat eivät ole tietoisia ESIR-rahaston olemassaolosta tai heillä ei ole riittävän selkeää kuvaa siitä, mitä ESIR-rahasto voi tarjota niille, mitkä ovat erityiset kelpoisuusvaatimukset ja rahoituksen hakemista koskevat konkreettiset toimet; korostaa, että on toteutettava lisätoimia, mukaan lukien kohdennettu tekninen tuki ESIR-rahastosta vähemmän hyötyneille jäsenvaltioille niiden omalla virallisella kielellä, jotta voidaan lisätä tietoisuutta ESIR-rahastosta ja siitä, mitä erityisiä tuotteita ja palveluja se voi tarjota, sekä investointijärjestelyjen ja kansallisten kehityspankkien merkityksestä;

55.  kehottaa kääntämään kaikki tiedotusmateriaalit ja rahoitusmenettelyyn liittyvät aineistot kaikkien jäsenvaltioiden kielille, jotta tiedonsaanti paikallistasolla helpottuu;

56.  ilmaisee huolensa siitä, että suoran tuen antaminen rahoituksen välittäjille, jotka puolestaan ovat vastuussa EU:n rahoituksen jakamisesta, saattaisi johtaa tilanteisiin, joissa lopullinen edunsaaja ei tiedä hyötyvänsä ESIR-rahaston rahoituksesta, ja kehottaa etsimään ratkaisuja, joilla parannetaan ESIR-rahaston näkyvyyttä; kehottaa näin ollen EIP:tä sisällyttämään ESIR-rahaston sopimuksiin erityislausekkeen, jossa tehdään selväksi hankkeen toteuttajalle, että rahoituksen saanti on ollut mahdollista ESIR-rahaston tai EU:n talousarvion kautta;

Laajentaminen

57.  toteaa, että ESIR-rahasto ei yksinään eikä pienessä mittakaavassa todennäköisesti pysty kuromaan umpeen Euroopan investointivajetta mutta se on kuitenkin keskeinen osa EU:n investointiohjelmaa ja osoitus EU:n päättäväisyydestä ratkaista tämä ongelma; kehottaa esittämään uusia ehdotuksia siitä, miten investointeja voidaan lisätä pysyvästi Euroopassa;

o
o   o

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1. (2) http://www.eib.org/attachments/strategies/efsi_2015_report_ep_council_en.pdf (3) http://www.eib.org/attachments/ev/ev_evaluation_efsi_en.pdf, syyskuu 2016. (4) EIP:n 14. marraskuuta 2016 laatima raportti https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/ey-report-on-efsi_en.pdf (5) EUVL C 465, 13.12.2016, s. 1. (6) EUVL C 268, 14.8.2015, s. 27. (7) EUVL C 195, 12.6.2015, s. 41. (8) EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1. (9) EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta (2017/2003(INI))

P8_TA(2017)0271 A8-0195/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(1),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta strategiasta(2),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman pienten liikennealan yritysten uusista mahdollisuuksista ja yhteistyöhön perustuvista liiketoimintamalleista(3),

–  ottaa huomioon neuvoston kilpailukykyä ja kasvua tarkastelevan korkean tason työryhmän 12. syyskuuta 2016 pidetyn kokouksen ja puheenjohtajavaltion asiaa koskevan tausta-asiakirjan(4),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat: Euroopan mahdollisuudet ja haasteet” (COM(2016)0288),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta Euroopalle (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2016 pidetyn kilpailuneuvoston kokouksen ja sen tulokset,

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(5) (palveludirektiivi),

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä)(6),

–  ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(7) (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/136/EY(8),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa koskevista ohjeista (SWD(2016)0163),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(9),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2016 annetun alueiden komitean lausunnon ”Yhteistyötalous ja verkkoalustat: kaupunkien ja alueiden yhteinen näkemys”(10),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon yhteistyötaloudesta(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0195/2017),

A.  toteaa, että yhteistyötalous on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, mikä näkyy käyttäjämäärissä, liiketoimissa ja tuloissa, tuotteiden ja palvelujen tarjoamistavan muutoksissa ja vakiintuneiden liiketoimintamallien haastamisessa monilla aloilla;

B.  toteaa, että yhteistyötalous on sosiaalisesti hyödyllinen Euroopan unionin kansalaisille;

C.  ottaa huomioon, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat merkittävin Euroopan taloutta vauhdittava voima ja että vuotta 2014 koskevien tietojen mukaan niiden osuus kaikista muiden alojen kuin rahoitusalan yrityksistä oli 99,8 prosenttia ja niiden osuus kaikista työpaikoista oli kaksi kolmannesta;

D.  toteaa, että vain 1,7 prosenttia EU:n yrityksistä hyödyntää kehittynyttä digitaalitekniikkaa täysimääräisesti ja 41 prosenttia ei käytä sitä lainkaan; toteaa, että kaikkien alojen digitalisoituminen on ratkaisevan tärkeää EU:n kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja parantamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että komission äskettäisen tutkimuksen mukaan 17 prosenttia eurooppalaisista kuluttajista on käyttänyt yhteistyötalouden palveluja ja 52 prosenttia on tietoisia tällaisten palvelujen tarjonnasta(12);

F.  toteaa, että ei ole olemassa virallisia tilastoja yhteistyötalouden työpaikkojen määrästä;

G.  toteaa, että yhteistyötalous tarjoaa työmarkkinoille pääsyn mahdollisuuksia nuorille, maahanmuuttajille, osa-aikaisille työntekijöille ja ikääntyneille;

H.  toteaa, että yhteistyötalouden mallit voivat auttaa edistämään naisten osallistumista työmarkkinoille ja talouteen tarjoamalla joustavan yrittäjyyden ja työllistymisen mahdollisuuksia;

I.  ottaa huomioon, että vaikka äskettäin julkaistu komission tiedonanto ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” on hyvä lähtökohta tämän alan tehokkaalle edistämiselle ja sääntelylle, on alaa koskevissa analyyseissa ja suosituksissa otettava huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskeva näkökulma ja noudatettava syrjinnän vastaisen lainsäädännön säännöksiä;

J.  toteaa, että unionin sisämarkkinoiden tavoitteena on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisesti myös edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua;

Yleiset näkökohdat

1.  pitää yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta annettua tiedonantoa myönteisenä ja korostaa, että sen olisi merkittävä ensimmäistä askelta kohti tähän kysymykseen sovellettavaa tasapainoista, aiempaa kattavampaa ja kunnianhimoista unionin strategiaa;

2.  katsoo, että jos yhteistyötaloutta kehitetään vastuullisesti, sillä luodaan merkittäviä mahdollisuuksia kansalaisille ja kuluttajille, jotka hyötyvät tehostuneesta kilpailusta, räätälöidyistä palveluista, lisääntyneestä valinnanvarasta ja alentuneista hinnoista; painottaa, että alan kasvu on kuluttajavetoista ja mahdollistaa kuluttajien aktiivisemman osallistumisen;

3.  painottaa tarvetta antaa yrityksille mahdollisuus kasvaa poistamalla rajatylittävää kehitystä haittaavat esteet, päällekkäisyydet ja sirpaleisuus;

4.  kannustaa jäsenvaltioita selventämään tilannetta oikeudellisesti ja välttämään yhteistyötalouden tulkitsemista uhaksi perinteiselle taloudelle; painottaa, että yhteistyötaloutta on säänneltävä tavalla, joka pikemminkin helpottaa toimintaa ja tarjoaa siihen mahdollisuuksia kuin rajoittaa sitä;

5.  on samaa mieltä siitä, että yhteistyötalous luo uusia ja kiinnostavia mahdollisuuksia yrittäjille sekä työpaikkoja ja kasvua ja että sillä on usein tärkeä rooli tehtäessä talousjärjestelmästä paitsi tehokkaampi myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpi, mikä mahdollistaa muutoin alikäytettyjen resurssien ja varojen paremman jaon ja edistää siten kiertotalouteen siirtymistä;

6.  myöntää samalla, että yhteistyötaloudella voi olla merkittävä vaikutus vakiintuneisiin säänneltyihin liiketoimintamalleihin monilla strategisilla aloilla, kuten liikenteessä, majoituspalveluissa, ravintola-alalla, palveluissa, vähittäiskaupassa ja rahoituksessa; ymmärtää haasteet, jotka liittyvät siihen, että samantapaisiin talouden toimijoihin sovelletaan erilaisia oikeudellisia normeja; katsoo, että yhteistyötalous lisää kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, tarjoaa uusia työmahdollisuuksia ja voi helpottaa verolainsäädännön noudattamista, mutta korostaa kuitenkin, että on tärkeää varmistaa kuluttajansuojan korkea taso, pitää työntekijöiden oikeudet täysimääräisesti voimassa ja varmistaa verolainsäädännön noudattaminen; panee merkille yhteistyötalouden vaikutukset sekä kaupunki- että maaseutuympäristöön;

7.  huomauttaa, että yrittäjien, kuluttajien ja viranomaisten keskuudessa vallitsee epätietoisuus siitä, miten tietyillä aloilla nykyisiä asetuksia on sovellettava, ja toteaakin, että on puututtava sääntelyn harmaisiin alueisiin; pitää huolestuttavana sisämarkkinoiden sirpaloitumisen riskiä; toteaa, että jos näitä muutoksia ei hallita asianmukaisesti, ne saattavat johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen yksilön oikeuksiin ja kuluttajansuojaan sovellettavista säännöistä ja rajoituksista; katsoo, että sääntelyn on sovelluttava digitaaliaikaan, ja on syvästi huolissaan oikeudellisen epävarmuuden ja sääntöjen monimutkaisuuden kielteisestä vaikutuksesta yhteistyötalouteen osallistuviin eurooppalaisiin nuoriin yrityksiin ja voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin;

8.  pitää dynaamisen, selkeän ja tarpeen mukaan yhdenmukaistetun oikeudellisen ympäristön ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomista kukoistavan yhteistyötalouden EU:hun syntymisen keskeisenä edellytyksenä;

Yhteistyötalous unionissa

9.  korostaa, että yhteistyötaloutta on pidettävä sekä tavaroita ja palveluja tarjoavien uusien liiketoimintamallien kokoelmana että uutena talouden ja yhteiskunnan integroitumismuotona, jossa tarjotut palvelut perustuvat suhteiden laajaan kirjoon ja jossa taloussuhteet on sisällytetty sosiaalisiin suhteisiin ja jossa on otettu käyttöön uusia yhteisömuotoja ja liiketoimintamalleja;

10.  toteaa, että Euroopan yhteistyötaloudessa on eräitä erityispiirteitä, jotka kuvastavat myös Euroopan yritysrakennetta, joka koostuu enimmäkseen pk-yrityksistä ja mikroyrityksistä; korostaa tarvetta taata sellainen liiketoimintaympäristö, jossa yhteistyöalustat voivat laajentaa toimintaansa ja olla erittäin kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla;

11.  toteaa, että eurooppalaiset yrittäjät ovat erittäin taipuvaisia luomaan yhteistyöalustoja sosiaalisia tarkoituksia varten, ja ottaa huomioon, että kiinnostus osuustoiminnallisiin liiketoimintamalleihin perustuvaa yhteistyötaloutta kohtaan kasvaa;

12.  painottaa, että on ehkäistävä syrjinnän kaikkia muotoja, jotta voidaan taata yhteistyöpalvelujen tehokas ja yhdenvertainen saatavuus;

13.  katsoo, että julkisesti mainostettavat ja korvausta vastaan yhteistyötaloudessa tarjottavat palvelut kuuluvat miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(13) soveltamisalaan, ja siksi niiden pitäisi olla miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia;

EU:n oikeudellinen kehys: kumppanit, kuluttajat, yhteistyöalustat

14.  toteaa, että vaikka eräät yhteistyötalouden osat kuuluvat sääntelyn piiriin, paikallisen ja kansallisen tason sääntely mukaan luettuna, muut osat voivat olla sääntelyn harmaalla alueella, sillä aina ei tiedetä varmasti, mitä EU:n asetuksia on sovellettava, mikä aiheuttaa huomattavia eroja jäsenvaltioiden välille erilaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten määräysten sekä oikeuskäytännön johdosta ja pirstouttaa siten sisämarkkinoita;

15.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo paneutua nykyiseen hajanaisuuteen, mutta pitää valitettavana, että tiedonannossa ei tehty riittävästi selkoa unionin nykyisen lainsäädännön sovellettavuudesta yhteistyötalouden eri malleihin; painottaa, että jäsenvaltioiden on lisättävä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa, ja kehottaa komissiota pyrkimään luomaan jäsenvaltioiden ponnisteluja tukevan valvontakehyksen erityisesti palveludirektiiviä ja kuluttajasäännöstöä varten; kehottaa komissiota hyödyntämään tässä yhteydessä täysimääräisesti kaikkia saatavilla olevia välineitä, myös rikkomismenettelyjä, tapauksissa, joissa lainsäädäntöä ei ole pantu asianmukaisesti tai riittävästi täytäntöön;

16.  korostaa, että perussopimusten ja sovellettavan sekundäärilainsäädännön mukaisesti yhteistyöalustojen ja palveluntarjoajien markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten on oltava tarpeellisia, perusteltuja ja oikeasuhteisia sekä yksinkertaisia ja selkeitä; painottaa, että tässä arvioinnissa olisi otettava huomioon, tarjoavatko palveluja ammattilaiset vai yksityishenkilöt, jotta kumppanitarjoajiin voidaan soveltaa kevyempiä oikeudellisia vaatimuksia samalla kun varmistetaan laatuvaatimukset ja kuluttajansuojan korkea taso ja jotta voidaan ottaa huomioon alakohtaiset eroavuudet;

17.  toteaa, että vakiintuneiden toimijoiden, digitaalisiin alustoihin liittyneiden uusien toimijoiden ja palvelujen sekä yhteistyötalouden on voitava kehittyä liiketoiminnalle suotuisassa ympäristössä, jossa kilpailu on terveellä pohjalla ja lainsäädäntömuutokset ovat avoimia; on samaa mieltä siitä, että kun jäsenvaltiot arvioivat, ovatko markkinoille pääsyä koskevat vaatimukset palveludirektiivin mukaisia, niiden tulisi ottaa huomioon yhteistyötalouden yritysten erityispiirteet;

18.  kehottaa komissiota laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa lisää ohjeita, jotka koskevat vaikuttavien kriteereiden vahvistamista kumppaneiden ja ammattilaisten erottamiseksi toisistaan, koska se on ratkaisevaa yhteistyötalouden oikeudenmukaisen kehityksen kannalta; huomauttaa, että kyseisillä ohjeilla olisi huolehdittava selvyydestä ja oikeusvarmuudesta ja että niissä olisi otettava huomioon muun muassa jäsenvaltioiden lainsäädännölliset erot ja niiden taloudelliset realiteetit, kuten tulotaso, alojen erityispiirteet, mikroyritysten ja pienten yritysten olosuhteet sekä toiminnan kaupallinen tarkoitus; katsoo, että tässä voitaisiin päästä eteenpäin vahvistamalla EU-tasolla yleisiä periaatteita ja kriteereitä sekä kansallisella tasolla kynnysarvoja, ja kehottaa komissiota toteuttamaan asiaa koskevan tutkimuksen;

19.  kiinnittää huomiota siihen, että vaikka asettamalla kynnysarvoja voidaan saada aikaan asianmukainen raja kumppaneiden ja yritysten välille, ne voivat samalla johtaa eriarvoisuuteen yhtäältä mikroyritysten ja pienten yritysten ja toisaalta kumppaneiden välillä; pitää hyvin suositeltavana luoda yhdenvertaiset toimintaedellytykset palveluntarjoajien toisiinsa verrattavissa oleville luokille; kehottaa poistamaan tarpeettomat sääntelyrasitteet ja perusteettomat markkinoille pääsyä koskevat vaatimukset kaikilta yrittäjiltä ja etenkin mikroyrityksiltä ja pieniltä yrityksiltä, sillä ne rajoittavat osaltaan innovointia;

20.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo varmistaa kuluttajansuojalainsäädännön riittävyyden ja ehkäistä yhteistyötalouden väärinkäytökset lainsäädännön kiertämiseksi; katsoo, että kuluttajilla olisi oltava korkeatasoinen ja tehokas suoja riippumatta siitä, tarjoavatko palveluja ammattilaiset vai kumppanit, ja korostaa erityisesti kuluttajansuojan merkitystä yksityishenkilöiden välisissä liiketoimissa, mutta ottaa huomioon, että suoja voidaan toteuttaa osittain itsesääntelyn muodossa;

21.  kehottaa varmistamaan, että satunnaisesti palveluja tarjoavat toimijat soveltavat kuluttajansuojaa koskevia normeja kaikilta osin ja noudattavat niitä jatkuvasti samalla tai vastaavalla tavalla kuin ammattimaisesti palveluja tarjoavat toimijat;

22.  toteaa, että tiedon siitä, onko palveluntarjoaja mahdollisesti vaikuttanut palvelunkäyttäjien arvosteluihin esim. maksetun mainoksen kautta, tulisi olla kuluttajien saatavilla;

23.  korostaa, että kuluttajien suojaa on täsmennettävä kiistojen varalta, ja kehottaa yhteistyöalustoja varmistamaan, että valitusmenettelyjä ja kiistojen ratkaisemista varten on otettu käyttöön tehokkaita järjestelmiä, jotta kuluttajat voivat käyttää oikeuksiaan helpommin;

24.  korostaa, että yhteistyötalouden liiketoimintamallit perustuvat pääasiassa hyvään maineeseen, ja painottaa, että avoimuus on tässä yhteydessä keskeisessä asemassa; katsoo, että yhteistyötalouden liiketoimintamallit lisäävät usein kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja antavat heille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti teknologian tuen turvin; korostaa, että yhteistyötaloudessa tarvitaan edelleen kuluttajia suojaavia sääntöjä erityisesti silloin, kun markkinat ovat tiettyjen toimijoiden hallitsemia, tiedot ovat epäsymmetrisiä eikä valinnanmahdollisuutta tai kilpailua ole; korostaa, että on tärkeää taata kuluttajille riittävät tiedot kuhunkin liiketoimeen sovellettavasta oikeusjärjestelmästä sekä siitä seuraavista oikeuksista ja oikeudellisista velvoitteista;

25.  kehottaa komissiota mahdollisimman pian selkeyttämään entisestään yhteistyöalustojen vastuujärjestelmiä, jotta voidaan edistää vastuullista käyttäytymistä, avoimuutta ja oikeusvarmuutta ja lisätä näin käyttäjien luottamusta; panee merkille erityisesti epävarmuuden sen osalta, tarjoaako alusta palvelua vai pelkästään sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin mukaista tietoyhteiskunnan palvelua; kehottaakin komissiota antamaan lisäohjeistusta näitä näkökohtia varten ja harkitsemaan, tarvitaanko lisätoimia sääntelykehyksen vaikuttavuuden lisäämiseksi; kannustaa samalla yhteistyöalustoja ryhtymään tässä asiassa vapaaehtoisiin toimiin;

26.  kehottaa komissiota tarkastelemaan lähemmin unionin lainsäädäntöä, jotta voidaan vähentää epävarmuutta yhteistyötalouden liiketoimintamalleihin sovellettavista säännöistä ja taata niitä koskevan oikeusvarmuuden vahvistuminen, sekä arvioimaan, onko asianmukaista muuttaa sääntöjä tai ottaa käyttöön kokonaan uusia sääntöjä erityisesti aktiivisten välittäjien ja niihin liittyviä tietoja ja avoimuutta koskevien vaatimusten sekä täyttämättä jättämistä ja vastuullisuutta koskevien kysymysten osalta;

27.  katsoo, että mahdollisella uudella sääntelykehyksellä olisi edistettävä alustojen itsehallintavalmiuksia ja vertaisarviointimekanismeja, sillä ne ovat osoittaneet vaikuttavuutensa ja niissä otetaan huomioon kuluttajien tyytyväisyys yhteistyöpalveluihin; on vakuuttunut, että yhteistyöalustat voivat itse ottaa aktiivisen roolin tällaisen uuden sääntely-ympäristön luomisessa korjaamalla epäsymmetrisiä tietoja etenkin soveltamalla digitaalisia mainetta lisääviä mekanismeja käyttäjien luottamuksen lisäämiseksi; toteaa samalla, että yhteistyöalustan itsesääntelyvalmiudet eivät korvaa tarvetta pitää voimassa nykyisiä sääntöjä, kuten palveludirektiiviä ja sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä, EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä ja mahdollisia muita sääntöjä;

28.  katsoo näin ollen, että digitaaliset luottamusta lisäävät mekanismit ovat olennainen osa yhteistyötaloutta; on tyytyväinen kaikkiin yhteistyöalustojen käyttöön ottamiin toimiin ja aloitteisiin vääristymien välttämiseksi sekä pyrkimyksiin lisätä luokitus- ja arviointijärjestelmien luotettavuutta ja avoimuutta, vahvistaa luotettavia mainetta koskevia kriteereitä, ottaa käyttöön takeita tai vakuutuksia ja järjestelyjä kumppaneiden ja tuottajakuluttajien henkilöllisyyden tarkistamiseksi sekä kehittää turvallisia ja avoimia maksujärjestelmiä; katsoo, että nämä teknologiset uutuudet, kuten kaksisuuntaiset luokitusmekanismit, sekä arviointien riippumattomat tarkastukset ja sertifiointijärjestelmien vapaaehtoinen käyttöönotto ovat hyviä esimerkkejä keinoista välttää väärinkäytöksiä, manipulointia, petoksia ja väärennettyä palautetta; kehottaa yhteistyöalustoja hyödyntämään parhaita käytäntöjä sekä lisäämään tietoisuutta käyttäjiensä oikeudellisista velvoitteista;

29.  korostaa, että on tärkeää selventää menetelmiä, joilla algoritmiperustaiset automatisoidut päätöksentekojärjestelmät toimivat, jotta varmistetaan algoritmien oikeudenmukaisuus ja avoimuus; pyytää komissiota tarkastelemaan kysymystä myös EU:n kilpailulainsäädännön näkökulmasta; kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden, yksityisen sektorin ja asianomaisten sääntelyviranomaisten kanssa yhteistyötä vahvistaakseen tehokkaita kriteereitä, joiden avulla kehitetään algoritmien vastuuvelvollisuutta koskevia periaatteita tietopohjaisia yhteistyöalustoja varten;

30.  tähdentää, että on arvioitava datan käyttöä tapauksissa, joissa se voi vaikuttaa eri tavoin yhteiskunnan eri segmentteihin, jotta ehkäistään syrjintää, ja että on selvitettävä massadatasta yksityisyydelle mahdollisesti aiheutuva haitta; muistuttaa, että EU:ssa on jo kehitetty kattava tietosuojakehys, ja kehottaakin yhteistyötalouden alustoja olemaan lyömättä laimin tietosuojakysymystä vaan toimittamaan palveluntarjoajille ja käyttäjille avointa tietoa keräämistään henkilötiedoista ja siitä, miten ne käsittelevät kyseisiä tietoja;

31.  toteaa, että monia EU:n säännöstön sääntöjä voidaan jo soveltaa yhteistyötalouteen; kehottaa komissiota arvioimaan, onko sisämarkkinoiden hajanaisuuden pahenemisen ehkäisemiseksi tarpeen kehittää EU:n oikeudellista kehystä paremman lainsäädännön periaatteiden mukaisesti ja jäsenvaltioiden kokemusten perusteella; katsoo, että kyseinen kehys olisi tarvittaessa yhdenmukaistettava, että sen olisi oltava joustava, teknologianeutraali sekä tulevaisuuden kannalta kestävä ja että sen olisi koostuttava yleisten periaatteiden ja erityisten sääntöjen yhdistelmästä ja mahdollisesti tarvittavasta alakohtaisesta sääntelystä;

32.  painottaa johdonmukaisen lainsäädännön tarvetta, jotta voidaan taata kaikille sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, ja kehottaa komissiota turvaamaan nykyiset säännöt sekä työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia koskevan lainsäädännön ennen sellaisen uuden lainsäädännön esittämistä, joka voisi aiheuttaa hajanaisuutta sisämarkkinoilla;

Kilpailu ja verosäännösten noudattaminen

33.  on tyytyväinen siihen, että yhteistyötalous on lisännyt kilpailua ja haastanut nykyisiä toimijoita keskittymään kuluttajien todellisiin tarpeisiin; kannustaa komissiota edistämään yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä toisiinsa verrattavia palveluja tarjoavien yhteistyöalustojen keskinäistä sekä niiden ja perinteisten yritysten välistä kilpailua varten; korostaa, että on kartoitettava ja poistettava esteet, jotka haittaavat yhteistyöyritysten ja etenkin nuorien yritysten kehittymistä ja kasvua; korostaa tässä yhteydessä vapaan tietovirran sekä tietojen siirrettävyyden ja yhteentoimivuuden tarvetta, koska niillä helpotetaan alustan vaihtamista toiseen ja ehkäistään lukkiutuminen, sillä nämä ovat keskeisiä tekijöitä avoimessa ja oikeudenmukaisessa kilpailussa ja yhteistyöalustojen käyttäjien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä; korostaa, että samalla on otettava huomioon kaikkien markkinatoimijoiden oikeutetut edut ja suojeltava käyttäjä- ja henkilötietoja;

34.  pitää myönteisenä, että verkkoalustat ovat mahdollistaneet paremman liiketoimien jäljitettävyyden verosäännösten noudattamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi, mutta pitää huolestuttavina eräillä aloilla tähän mennessä ilmenneitä ongelmia; painottaa, että yhteistyötaloutta ei saisi koskaan käyttää keinona välttää verovelvoitteita; tähdentää myös, että toimivaltaisten viranomaisten ja yhteistyöalustojen on kiireesti tehtävä yhteistyötä verosäännösten noudattamisen ja verojen keräämisen saralla; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa näihin kysymyksiin on otettu kantaa, ja panee merkille julkisen ja yksityisen sektorin onnistuneen yhteistyön tällä alalla; kehottaa komissiota helpottamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien välillä sekä kehittämään tehokkaita ja innovatiivisia ratkaisuja, joilla parannetaan verosäännösten noudattamista ja täytäntöönpanoa, jotta voidaan myös poistaa rajatylittävien veropetosten riski; kehottaa yhteistyöalustoja olemaan aktiivinen osapuoli näissä ponnisteluissa; kannustaa jäsenvaltioita selkeyttämään tiedot, jotka yhteistyötalouteen osallistuvien talouden toimijoiden on ilmoitettava veroviranomaisille antaessaan tietoja verovelvoitteistaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sekä tekemään yhteistyötä tältä osin;

35.  on samaa mieltä siitä, että verrattavissa olevia palveluja tarjoaviin yrityksiin ja yhteistyöalustoihin olisi sovellettava toiminnallisesti vastaavia verovelvoitteita sekä perinteisessä taloudessa että yhteistyötaloudessa, ja katsoo, että verot olisi maksettava sinne, missä tuotetaan voittoa ja missä ei ole kyse pelkästään kustannusten maksamisesta, samalla kun noudatetaan toissijaisuusperiaatetta sekä kansallisia ja paikallisia verosäädöksiä;

Vaikutukset työmarkkinoihin ja työntekijöiden oikeuksiin

36.  korostaa, että digitaalinen vallankumous vaikuttaa merkittävästi työmarkkinoihin ja että yhteistyötaloudessa ilmenevät suuntaukset ovat osa nykysuuntausta yhteiskunnan yleisessä digitalisaatiossa;

37.  toteaa, että samaan aikaan yhteistyötalous avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia joustavia työllistymiskeinoja kaikille käyttäjille ja erityisesti itsenäisille ammatinharjoittajille, työttömille ja henkilöille, jotka ovat tällä hetkellä kaukana työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka eivät muutoin voisi osallistua niihin, ja että se voisi siten toimia työmarkkinoiden sisääntuloreittinä etenkin nuorille ja syrjäytyneille ryhmille; toteaa kuitenkin, että joissakin olosuhteissa tällainen kehitys voi myös aiheuttaa epävarmuutta; painottaa yhtäältä työmarkkinoiden joustavuuden ja toisaalta työntekijöiden taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden välttämättömyyttä jäsenvaltioiden tavat ja perinteet huomioon ottaen;

38.  kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin nykyisiä unionin sääntöjä voidaan soveltaa digitaalisiin työmarkkinoihin, ja varmistamaan asianmukaisen täytäntöönpanon ja valvonnan; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa proaktiivisesti ja johdonmukaisen ennakoinnin perusteella tarvetta nykyaikaistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä sosiaaliturvajärjestelmiä, jotta pysytään teknologian kehityksen tasalla ja varmistetaan samalla työntekijöiden suojelu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan sosiaaliturvajärjestelmiä etuuksien siirrettävyyden ja jaksojen yhteenlaskemisen varmistamiseksi unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti; kannustaa työmarkkinaosapuolia ajantasaistamaan tarvittaessa työehtosopimuksia, jotta nykyiset työsuojelunormit voidaan säilyttää myös digitalisoituneessa työelämässä;

39.  korostaa, että on ehdottoman tärkeää taata työntekijöiden oikeudet yhteistyöpalveluissa, ja pitää tässä yhteydessä ensisijaisena työntekijöiden oikeutta järjestäytyä, neuvotella työehtosopimuksia ja toteuttaa työtaistelutoimia kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti; muistuttaa, että kaikki yhteistyötaloudessa työskentelevät työntekijät ovat olosuhteista riippuen joko työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia ja heidät olisi luokiteltava sellaisiksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan omien toimivaltuuksiensa puitteissa oikeudenmukaiset työolot sekä asianmukaisen oikeus- ja sosiaaliturvan kaikille yhteistyötalouden työntekijöille heidän asemastaan riippumatta;

40.  kehottaa komissiota julkistamaan ohjeet siitä, miten unionin lainsäädäntöä sovelletaan erityyppisiin alustatalouden liiketoimintamalleihin, jotta voidaan tarvittaessa korjata sääntelyn puutteet työllisyyden ja sosiaaliturvan alalla; katsoo, että alustatalouden suuri avoimuuspotentiaali mahdollistaa hyvän jäljitettävyyden nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevan tavoitteen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita kohdistamaan verkkoalustoihin riittävästi työsuojelutarkastuksia ja määräämään seuraamuksia, jos sääntöjä on rikottu erityisesti työehtojen ja -olojen osalta, sekä asettamaan erityisiä pätevyysvaatimuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään tällä alalla erityistä huomiota pimeään työhön ja näennäisesti itsenäiseen ammatinharjoittamiseen sekä lisäämään alustatalouden pimeän työn vastaisen EU-foorumin toimintasuunnitelmaan; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään riittävät resurssit tarkastuksia varten;

41.  korostaa, että on tärkeää varmistaa itsenäisten ammatinharjoittajien, joiden lukumäärä kasvaa jatkuvasti, perusoikeudet ja sosiaaliturvan riittävyys, sillä he ovat keskeisessä asemassa yhteistyötaloudessa, ja katsoo, että tämä koskee myös oikeutta neuvotella työehtosopimuksia ja sopia palkkioista sekä toteuttaa työtaistelutoimia;

42.  kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että yhteistyötalouteen liittyy myös häiriöitä, ja valmistautumaan tämän vuoksi tietyillä aloilla tukitoimenpiteisiin sekä koulutuksen ja uudelleensijoittautumisen tukemiseen;

43.  painottaa, että yhteistyöalustojen työntekijöiden on voitava hyötyä luokitusten ja arviointien siirrettävyydestä, sillä ne muodostavat heidän digitaalisen markkina-arvonsa, ja korostaa, että on tärkeää helpottaa luokitusten ja arviointien siirrettävyyttä ja kertymistä eri alustojen välillä samalla kun kunnioitetaan tietosuojaa ja kaikkien osapuolten yksityisyyden suojaa; panee merkille, että verkossa esitettyihin luokituksiin voi liittyä epäoikeudenmukaisia ja mielivaltaisia käytäntöjä, mikä voi vaikuttaa yhteistyöalustojen työntekijöiden työoloihin ja etuuksiin sekä heidän mahdollisuuksiinsa saada työtä; katsoo, että luokitus- ja arviointijärjestelmien kehittämisen olisi tapahduttava avoimesti ja että työntekijöille olisi tiedotettava ja heitä olisi kuultava asianmukaisilla tasoilla ja jäsenvaltion lainsäädännön ja käytännön mukaisesti kyseisten järjestelmien kehittämiseksi sovelletuista yleisistä kriteereistä;

44.  painottaa ajantasaisten taitojen merkitystä muuttuvassa työelämässä ja tarvetta varmistaa, että kaikilla työntekijöillä on tarvittavat, digitaaliyhteiskunnan ja -talouden edellyttämät taidot; kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja yhteistyötalouden yrityksiä mahdollistamaan elinikäisen oppimisen ja digitaalisten taitojen kehittämisen; katsoo, että elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen tarvitaan julkisia ja yksityisiä investointeja ja rahoitusmahdollisuuksia etenkin mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä varten;

45.  korostaa etätyöskentelyn ja älykkään työskentelyn merkitystä yhteistyötaloudessa ja puolustaa tässä yhteydessä tarvetta asettaa nämä työtavat samaan asemaan perinteisten työtapojen kanssa;

46.  kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin vuokratyödirektiiviä (2008/104/EY(14)) voidaan soveltaa verkkoalustoihin; katsoo, että monet välittäjinä toimivat verkkoalustat ovat rakenteellisesti samanlaisia kuin työvoiman vuokrausyritykset (kolmikantainen sopimussuhde vuokratyöntekijän / alustataloudessa työskentelevän työntekijän – työvoiman vuokrausyrityksen /verkkoalustan – käyttäjäyrityksen/asiakkaan välillä);

47.  kehottaa kansallisia julkisia työvoimapalveluja ja Eures-verkostoa tiedottamaan entistä paremmin yhteistyötalouden tarjoamista mahdollisuuksista;

48.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tarjoamaan alustataloudessa työskenteleville työntekijöille riittävästi tietoa työoloista ja -ehdoista ja työntekijöiden oikeuksista sekä heidän työsuhteestaan niin alustoihin kuin käyttäjiinkin; katsoo, että alustojen olisi toimittava ennakoivasti, kun on kyse sovellettavaa sääntelykehystä koskevien tietojen toimittamisesta niiden käyttäjille ja työntekijöille lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi;

49.  kehottaa kiinnittämään huomiota yhteistyötalouden aiheuttamia työelämän muutoksia koskevien tietojen puuttumiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään myös yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa aiempaa luotettavampia ja kattavampia tietoja tästä näkökohdasta, ja kannustaa jäsenvaltioita nimittämään nykyisten kansallisten toimivaltaisten elinten joukosta yhden seuraamaan ja arvioimaan yhteistyötalouden työmarkkinoiden esiin nousevia suuntauksia; korostaa jäsenvaltioiden tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen merkitystä tässä yhteydessä; korostaa, että on tärkeää seurata työmarkkinoita sekä yhteistyötalouden työoloja laittomien käytäntöjen torjumiseksi;

Yhteistyötalouden paikallinen ulottuvuus

50.  toteaa, että yhä useammat paikallisviranomaiset ja -hallinnot sääntelevät ja edistävät jo nyt aktiivisesti yhteistyötaloutta ja keskittyvät yhteistyötalouden käytänteisiin sekä harjoitettavan politiikan kohteina että yhteistyöhön perustuvan hallinnon sekä osallistavan demokratian uusien muotojen organisointiperiaatteena;

51.  toteaa, että kansallisilla viranomaisilla ja alue- ja paikallisviranomaisilla on runsaasti liikkumavaraa hyväksyä kontekstisidonnaisia toimenpiteitä, jotta selvästi määritettyjä yleisen edun mukaisia tavoitteita voidaan pyrkiä saavuttamaan oikeasuhteisilla toimenpiteillä, jotka ovat täysin unionin lainsäädännön mukaisia; kehottaa siksi komissiota tukemaan jäsenvaltioita poliittisessa päätöksenteossa ja unionin oikeuden mukaisten sääntöjen hyväksymisessä;

52.  toteaa, että ensimmäisenä liikkeelle ovat lähteneet kaupungit, joiden olosuhteet, kuten asukastiheys ja fyysinen läheisyys, suosivat yhteistyökäytänteiden hyväksymistä, jolloin painopiste on siirtynyt älykkäistä kaupungeista jakamiskaupunkeihin ja siirtyminen kansalaisystävällisempiin infrastruktuureihin on tullut helpommaksi; on sitä mieltä, että yhteistyötalous voi tarjota merkittäviä mahdollisuuksia myös unionin syrjäseuduille ja maaseutualueille sekä muita heikommassa asemassa oleville alueille, se voi luoda uusia ja osallistavia kehitysmuotoja, sillä voi olla myönteinen sosioekonominen vaikutus ja se voi auttaa syrjäytyneitä yhteisöjä tarjoamalla välillisiä etuja matkailualalle;

Yhteistyötalouden edistäminen

53.  korostaa riittävän pätevyyden, osaamisen ja koulutuksen merkitystä, jotta mahdollisimman moni voi osallistua aktiivisesti yhteistyötalouteen ja jotta kaikki siihen sisältyvät mahdollisuudet voidaan hyödyntää;

54.  painottaa, että tieto- ja viestintätekniikat antavat yhteistyötaloudessa mahdollisuuden kehittää nopeasti ja tehokkaasti innovatiivisia ideoita ja samalla yhdistää ja voimaannuttaa osallistujia, oli kyse sitten käyttäjistä tai palveluntarjoajista, helpottamalla heidän pääsyään markkinoille ja osallistumistaan markkinoilla ja parantamalla syrjäisten alueiden ja maaseutualueiden yhteyksiä;

55.  kehottaa komissiota toimimaan ennakoivasti ja rohkaisemaan yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä erityisesti sähköisen tunnistautumisen käyttöönoton osalta, lisäämään kuluttajien ja palveluntarjoajien luottamusta sähköisiin transaktioihin, kehittämään EU:n sähköisen tunnistautumisen vastavuoroisen tunnustamisen kehystä sekä puuttumaan muihin yhteistyötalouden kasvun esteisiin, kuten rajatylittävien vakuutusjärjestelmien tarjoamisen esteisiin;

56.  korostaa, että 5G:n käyttöönotto mullistaa perusteellisesti talouden logiikan, tekee palveluista monimuotoisempia ja parantaa niiden saatavuutta; painottaa tässä yhteydessä, että on luotava kilpailukykyiset markkinat innovatiivisille yrityksille, joiden menestys määrittää lopulta talouden vahvuuden;

57.  panee merkille, että yhteistyötaloudet ovat yhä tärkeämpiä energiasektorilla ja antavat kuluttajille, tuottajille, yksittäisille kansalaisille ja yhteisöille mahdollisuuden osallistua tehokkaasti uusiutuvien energiasyklien useisiin hajautettuihin vaiheisiin, mukaan luettuina oma tuotanto ja käyttö sekä varastointi ja jakelu unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden mukaisesti;

58.  toteaa, että yhteistyötaloudet kukoistavat erityisesti yhteisöissä, joissa tiedon ja koulutuksen jakamisen mallit ovat vahvoja ja edistävät ja lujittavat näin ollen avoimen innovoinnin kulttuuria; painottaa johdonmukaisten toimintapolitiikkojen sekä laajakaista- ja ultralaajakaistaverkkojen käyttöönoton merkitystä, koska ne ovat ennakkoedellytys yhteistyötalouden koko potentiaalin kehittämiselle ja yhteistyömallin tarjoamien etujen hyödyntämiselle; muistuttaa tämän vuoksi, että on varmistettava kaikkien EU:n kansalaisten riittävä verkkoihin pääsy, erityisesti harvaan asutuilla, syrjäisillä ja maaseutualueilla, joilla riittäviä yhteyksiä ei vielä ole saatavilla;

59.  korostaa, että yhteistyötaloutta on tuettava, jotta se voi kehittyä ja laajentua ja jonka on investointeja houkutellakseen pysyttävä avoimena tutkimukselle, innovaatioille ja uusille teknologioille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n lainsäädäntö ja toimintapolitiikat ovat tulevaisuuden kannalta kestäviä ja että niissä on otettu huomioon erityisesti ei-yksinomaisten, koetoimintaan suuntautuvien tilojen avaaminen digitaalisen yhteenliitettävyyden ja lukutaidon edistämiseksi, eurooppalaisten yrittäjien ja nuorten yritysten tukeminen sekä kannustinten tarjoaminen Teollisuus 4.0 -innovaatiokeskuksille, klustereille ja hautomoille kehittäen samalla rinnakkainelon synergioita perinteisten liiketoimintamallien kanssa;

60.  painottaa liikennealan monimutkaista luonnetta sekä yhteistyötaloudessa että sen ulkopuolella; toteaa, että alaa säännellään raskaasti; toteaa, että yhteistyötalouden liiketoimintamalleilla on potentiaalia edistää merkittävästi liikennejärjestelmien tehokkuutta, kestävää kehitystä (myös saumattomien multimodaalisen matkustamisen lippupalvelujen avulla ja hyödyntämällä yhteistyötalouden sovelluksia yksittäisiä matkoja varten) ja turvallisuutta sekä parantaa syrjäisten alueiden saavutettavuutta ja vähentää liikenneruuhkien kielteisiä ulkoisvaikutuksia;

61.  pyytää asianomaisia viranomaisia edistämään yhteistyötalouden liikennepalvelujen ja perinteisen liikennejärjestelmän suotuisaa rinnakkaiseloa; kehottaa komissiota sisällyttämään yhteistyötalouden liikenteen uusia teknologioita koskevaan työhönsä (verkkoyhteydellä varustetut ajoneuvot, autonomiset ajoneuvot, integroidut digitaaliset lipunmyyntijärjestelmät, älykkäät liikennejärjestelmät) niiden vahvan vuorovaikutuksen ja luonnollisten synergioiden vuoksi;

62.  painottaa, että alustojen ja niiden käyttäjien oikeusvarmuudesta on huolehdittava, jotta varmistetaan yhteistyötalouden kehitys EU:n liikennealalla; toteaa, että liikkuvuuden alalla on tärkeää erottaa selkeästi toisistaan yhtäältä i) autojen yhteiskäyttö ja kustannusten jakaminen matkalla, jonka reitin kuljettaja on jo suunnitellut omaa tarkoitustaan varten, ja toisaalta ii) säännellyt matkustajaliikenteen palvelut;

63.  palauttaa mieliin, että komission arvioiden mukaan vertaismajoitus on yhteistyötalouden suurin ala kaupankäynnin määrän perusteella mitattuna, kun taas alustojen tulojen perusteella mitattuna vertaisliikenne on suurin ala;

64.  painottaa, että matkailualalla asuntojen yhteiskäyttö merkitsee resurssien ja alikäytössä olevien tilojen erinomaista hyödyntämistä erityisesti alueilla, jotka eivät perinteisesti ole hyötyneet matkailusta;

65.  tuomitsee tässä tarkoituksessa joidenkin viranomaisten antamat määräykset, joilla pyritään rajoittamaan majoituspalvelujen tarjoamista matkailijoille yhteistyötaloudessa;

66.  muistuttaa, että eurooppalaisilla yhteistyöalustoilla on ollut hankaluuksia riskipääoman saamisessa ja laajentumisstrategioissaan, mitä korostavat kotimarkkinoiden pienuus ja hajanaisuus sekä rajatylittävien investointien kriittinen puute; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti olemassa olevia rahoitusvälineitä investoidakseen yhteistyötalouden yrityksiin ja edistääkseen aloitteita, joilla helpotetaan rahoituksen saatavuutta erityisesti nuorille yrityksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille sekä muille yrityksille;

67.  korostaa, että yhteistyötalouden rahoitusjärjestelmät, kuten joukkorahoitus, ovat merkittävä täydennys perinteisiin rahoituskanaviin osana tehokasta rahoitusekosysteemiä;

68.  toteaa, että pk-yritysten yhteistyötalouden alalla tarjoamat palvelut eivät aina ole riittävän räätälöityjä vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden tarpeisiin; pyytää välineitä ja ohjelmia, joilla pyritään tukemaan näitä toimijoita ottamaan huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet;

69.  kehottaa komissiota helpottamaan ja edistämään rahoituksen saamista asianmukaisista budjettikohdista yhteistyötalouden alalla toimiville eurooppalaisille yrittäjille, myös EU:n tutkimusta ja innovaatiota koskevasta Horisontti 2020 -puiteohjelmasta;

70.  toteaa, että innovatiiviset teknologiat ja digitaaliset välineet, kuten lohkoketjutus ja DLT-teknologia (distributed ledger technology, hajautetun tilikirjan teknologia) kehittyvät ja leviävät yhä laajemmalle, myös rahoitusalalle; painottaa, että näiden hajautettujen teknologioiden hyödyntäminen voi mahdollistaa tehokkaat yksityishenkilöiden väliset liiketoimet ja yhteydet yhteistyötaloudessa ja johtaa itsenäisten markkinoiden tai verkostojen luomiseen, jotka korvaavat tulevaisuudessa yhteistyöalustojen välittäjien tämänhetkiset tehtävät;

o
o   o

71.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0237. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0455. (4) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11834-2016-INIT/en/pdf (5) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36. (6) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1. (7) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22. (8) EUVL L 337, 18.12.2009, s. 11. (9) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1. (10) ECON-VI/016. (11) EUVL C 75, 10.3.2017, s. 33. (12) Flash Eurobarometer 438 -julkaisu (maaliskuu 2016) nimeltä ”The use of collaborative platforms”. (13) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37. (14) EUVL L 327, 5.12.2008, s. 9.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 verkkoalustoista ja digitaalisista sisämarkkinoista (2016/2276(INI))

P8_TA(2017)0272 A8-0204/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat – Euroopan mahdollisuudet ja haasteet” (COM(2016)0288) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0172),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0184),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020 – Hallinnon digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen” (COM(2016)0179) ja siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0108 ja SWD(2016)0109),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan teollisuuden digitalisointi – täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista” (COM(2016)0180) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0110),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0100),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan” (COM(2016)0178) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0106),

–  ottaa huomioon 10. tammikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Euroopan datavetoisen talouden rakentaminen” (COM(2017)0009) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0002),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta pilvipalvelualoitteesta(1),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(2),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(3),

–  ottaa huomioon avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/2120(4),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta verkkovierailujen tukkumarkkinoiden sääntöjen osalta (COM(2016)0399),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (COM(2016)0590),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2016)0593),

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY(5) (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(6),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa 6. heinäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2016/1148/EU(7) (verkko- ja tietoturvadirektiivi),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi (COM(2016)0287) (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (COM(2016)0283),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (COM(2015)0634),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 päivätyn komission valmisteluasiakirjan, joka koskee sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa/soveltamista (SWD(2016)0163),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2013 julkaistun komission tieto- ja viestintäteknologian alan oppaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Preliminary Report on the E-commerce Sector Inquiry” (SWD(2016)0312),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat – Euroopan mahdollisuudet ja haasteet”(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0204/2017),

A.  toteaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden tarkoituksena on estää kansallisten lainsäädäntöjen välinen pirstoutuminen ja poistaa tekniset, oikeudelliset ja verotukseen liittyvät esteet, jotta yritykset, kansalaiset ja kuluttajat voivat kaikilta osin hyödyntää digitaalisia välineitä ja palveluja;

B.  ottaa huomioon, että digitalisaatio ja uudet teknologiat muuttavat koko ajan viestintämuotoja, tiedonsaantia sekä kansalaisten, kuluttajien ja yritysten käyttäytymistä ja että neljäs teollinen vallankumous johtaa kaikkien talouden ja yhteiskunnan osa-alueiden digitalisointiin;

C.  ottaa huomioon, että internetin ja mobiililaitteiden kehittyvä käyttö tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia kaikenkokoisille yrityksille sekä uusia ja vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, joissa yritykset hyödyntävät uutta tekniikkaa ja pääsyä maailmanlaajuisille markkinoille, mutta se luo myös uusia haasteita;

D.  ottaa huomioon, että internetalustojen kehittyminen ja käyttö laajaan joukkoon toimintoja, joihin lukeutuvat kaupallinen toiminta sekä tavaroiden ja palvelujen jakaminen, ovat muuttaneet tapoja, joilla kuluttajat ja yritykset ovat tekemisissä sisällöntuottajien, elinkeinonharjoittajien ja muiden tavaroita ja palveluita tarjoavien henkilöiden kanssa;

E.  ottaa huomioon, että sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi vapauttaa välittäjät vastuusta sisällön osalta ainoastaan siinä tapauksessa, että he eivät valvo välitettyä ja/tai säilytettyä sisältöä eivätkä ole tietoisia siitä, mutta jos välittäjä on tosiasiallisesti tietoinen rikkomuksesta tai laittomasta toiminnasta tai tiedosta, se edellyttää välitöntä reagointia laittoman sisällön saatavuuden poistamiseksi tai estämiseksi tai tehokasta toimintaa tiedoksi saamisen jälkeen;

F.  ottaa huomioon, että lukuisilla verkkoalustoilla ja tietoyhteiskunnan palveluilla helpotetaan tavaroiden, palvelujen ja digitaalisen sisällön saatavuutta ja ne ovat laajentaneet toimintojensa valikoimaa suhteessa kuluttajiin ja muihin toimijoihin;

G.  ottaa huomioon, että komissio toteuttaa parhaillaan useita arviointeja kuluttajansuojasäännöistä ja yritysten välisiä suhteita koskevista käytänteistä, joita verkkoalustat soveltavat yrityskäyttäjiinsä;

H.  katsoo, että koska luovuus ja innovointi ovat digitaalisen talouden moottoreita, on olennaista taata teollis- ja tekijänoikeuksien korkeatasoinen suojelu;

Yleistä

1.  suhtautuu myönteisesti tiedonantoon ’Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat – Euroopan mahdollisuudet ja haasteet’;

2.  on tyytyväinen aloitteisiin, joita on jo ehdotettu digitaalisten sisämarkkinoiden strategian yhteydessä; korostaa näiden aloitteiden välisen koordinoinnin ja yhdenmukaisuuden merkitystä; katsoo, että digitaalisten sisämarkkinoiden aikaansaaminen on välttämätöntä EU:n kilpailukyvyn edistämiseksi, korkealaatuisten ja korkeaa pätevyyttä vaativien työpaikkojen luomiseksi ja digitaalitalouden kasvun edistämiseksi Euroopassa;

3.  toteaa, että verkkoalustat hyödyttävät nykypäivän digitaalitaloutta ja -yhteiskuntaa lisäämällä kuluttajien valinnanvaraa sekä luomalla ja muokkaamalla uusia markkinoita; huomauttaa kuitenkin, että verkkoalustat tuovat mukanaan uusia toimintapolitiikkaan ja sääntelyyn liittyviä haasteita;

4.  muistuttaa, että useita EU:n politiikkatoimia sovelletaan verkkoalustoihin mutta panee merkille, että monissa tapauksissa lainsäädäntöä ei panna täytäntöön kunnolla tai sitä tulkitaan eri tavalla eri jäsenvaltioissa; pitää tärkeänä olemassa olevan EU:n lainsäädännön kunnollista täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa ennen kuin tarkastellaan kysymystä siitä, onko tilanteen korjaamiseksi tarpeen täydentää nykyistä sääntelykehystä;

5.  panee tyytyväisenä merkille parhaillaan käynnissä olevan työn nykyisen sääntelykehyksen päivittämiseksi ja täydentämiseksi, jotta se olisi tarkoituksenmukainen digitaaliaikakaudella; katsoo, että vaikuttava ja houkutteleva sääntely-ympäristö EU:ssa on elintärkeä verkko- ja digitaalialan yrityksien kehityksen kannalta;

Alustojen määritelmä

6.  toteaa, että olisi erittäin vaikea kehittää EU:n tasolla yhtenäinen, oikeudellisesti merkityksellinen ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava verkkoalustojen määritelmä, mikä johtuu useista tekijöistä, esimerkiksi olemassa olevien verkkoalustatyyppien ja niiden toiminta-alojen suuresta kirjosta sekä digitaalimaailman nopeasti muuttuvasta ympäristöstä; katsoo, että joka tapauksessa yhtenäinen EU:n määritelmä tai ”yhden koon” lähestymistapa ei auttaisi EU:ta menestymään alustataloudessa;

7.  on tietoinen siitä, että samalla on tärkeää välttää EU:n sisämarkkinoiden pirstaloitumista, joka voisi tapahtua alueellisten tai kansallisten sääntöjen ja määritelmien leviämisen myötä, ja että on tarjottava varmuutta ja tasapuoliset toimintaolosuhteet yrityksille ja kuluttajille;

8.  katsoo näin ollen, että verkkoalustat olisi erotettava toisistaan ja määriteltävä asiaa koskevassa alakohtaisessa lainsäädännössä EU:n tasolla niiden erityispiirteiden, luokitusten ja periaatteiden mukaan ongelmalähtöistä lähestymistapaa noudattaen;

9.  suhtautuu myönteisesti verkkoalustoihin liittyvään komission työhön, jonka yhteydessä järjestetään sidosryhmien kuulemisia ja tehdään vaikutustenarviointi; katsoo, että tällainen näyttöön perustuva lähestymistapa on välttämätön, jotta saataisiin aikaan kokonaisvaltainen käsitys tällä alalla; kehottaa komissiota ehdottamaan tarvittaessa sääntely- tai muita toimenpiteitä tämän perusteellisen analyysin pohjalta;

10.  toteaa, että yritysten ja kuluttajien välisiä ja kuluttajien keskinäisiä verkkoalustoja käytetään hyvin erilaisiin toimintoihin, joita ovat muun muassa sähköinen kaupankäynti, media, hakukoneet, viestintä, maksujärjestelmät, työvoiman tarjonta, käyttöjärjestelmät, liikenne, mainonta, kulttuurisisällön levitys sekä yhteistyötalous ja sosiaaliset verkostot; toteaa, että vaikka verkkoalustoilla on joitakin yhteisiä ominaisuuksia, joiden avulla ne voidaan määritellä, niitä voi olla monenlaisia, ja niiden määrittelyyn voidaan soveltaa monia eri lähestymistapoja;

11.  panee merkille, että yritysten ja kuluttajien välisillä ja kuluttajien keskinäisillä verkkoalustoilla on enemmän tai vähemmän tiettyjä yhteisiä ominaispiirteitä, muun muassa se, että ne toimivat monisuuntaisilla markkinoilla, mahdollistavat kahteen tai useampaan eri käyttäjäryhmään kuuluvien osapuolten suoran sähköisen yhteyden, yhdistävät erilaisia käyttäjätyyppejä, tarjoavat yksilöityjä verkkopalveluja, jotka ovat käyttäjien mieltymysten mukaisia ja perustuvat käyttäjien antamiin tietoihin, luokittelevat tai yksilöivät esimerkiksi tietokonealgoritmien avulla sisältöjä ja kolmansien osapuolten verkkoon laittamia tai tarjoamia tavaroita tai palveluita, tuovat yhteen useita osapuolia tavaroiden myyntiä, palveluiden tarjontaa tai sisällön, tiedon, tavaroiden tai palveluiden vaihtoa tai jakoa varten;

12.  korostaa, että on tärkeää selkeyttää menetelmiä, joilla algoritmiperustaiset päätökset tehdään, ja edistää algoritmien käytön avoimuutta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan virheiden ja painotusten mahdollisuuksia algoritmien käytössä, jotta voidaan ehkäistä kaikenlainen syrjintä, sopimattomat käytännöt ja yksityisyydensuojan rikkomukset;

13.  katsoo kuitenkin, että olisi eroteltava selvästi kuluttajakauppa-alustat ja yritysten välisen kaupan alustat, kun otetaan huomioon kehittyvät yritysten välisen kaupan verkkoalustat, jotka ovat keskeisessä asemassa teollisen internetin kehittämisessä, esimerkiksi pilvipalvelut tai tiedonjakoalustat, jotka mahdollistavat esineiden internetin tuotteiden välisen viestinnän; kehottaa komissiota tarkastelemaan sellaisia sisämarkkinoiden esteitä, jotka estävät näiden alustojen kasvun;

Eurooppalaisten verkkoalustojen kestävän kasvun edistäminen

14.  panee merkille, että verkkoalustat käyttävät internetiä vuorovaikutuksen välineenä ja toimivat välittäjinä osapuolten välillä ja tarjoavat siten hyötyjä käyttäjille, kuluttajille ja yrityksille helpottamalla niiden pääsyä maailmanmarkkinoille; toteaa, että verkkoalustat voivat osaltaan edistää tavaroiden ja palvelujen kysyntään ja tarjontaan mukautumista yhteisöllisyyden tunteen, rinnakkaiskäytön, maineen ja luottamuksen pohjalta;

15.  panee merkille, että verkkoalustat ja sovellukset, joista monet ovat eurooppalaisten sovelluskehittäjien luomia, hyötyvät yhteen liitettyjen mobiililaitteiden, PC-tietokoneiden, kannettavien tietokoneiden ja muiden tietojenkäsittelylaitteiden valtavasta ja yhä kasvavasta määrästä ja ovat entistä useammin käytettävissä näissä laitteissa;

16.  katsoo, että painopiste on asetettava sen varmistamiseen, että nopeiden laajakaistaverkkojen ja muun digitaalisen infrastruktuurin käyttöönottoon investoidaan riittävästi, jotta saavutetaan gigabittiyhteiskuntaan liittyvät verkkoyhteystavoitteet, sillä niiden käyttöönotto on ratkaisevan tärkeää, jotta kansalaiset ja yritykset voivat hyötyä 5G-teknologian kehittämisestä ja varmistetaan yleisesti yhteenliitettävyys jäsenvaltioissa;

17.  korostaa, että älylaitteiden, kuten älypuhelinten ja tablettien kasvava käyttö on edelleen laajentanut ja parantanut mahdollisuutta käyttää uusia palveluja, esimerkiksi verkkoalustoja ja siten vahvistanut niiden asemaa taloudessa ja yhteiskunnassa erityisesti nuorison mutta entistä enemmän myös kaikkien ikäryhmien keskuudessa; panee merkille, että digitalisaatio lisääntyy entisestään esineiden internetin, jonka odotetaan liittävän 25 miljardia esinettä verkkoon vuoteen 2020 mennessä, nopean kehityksen myötä;

18.  katsoo, että mahdollisuus käyttää verkkoalustoja korkealaatuisella teknologialla on tärkeää kaikille kansalaisille ja yrityksille eikä vain niille, jotka jo toimivat verkossa; korostaa, että on tärkeää ehkäistä sellaisten uusien kuilujen syntyminen, jotka saattavat johtua digitaalisen osaamisen puutteista tai epätasa-arvoisista mahdollisuuksista käyttää teknologiaa; korostaa, että tarvitaan sitoutunutta lähestymistapaa digitaalisten taitojen kehittämiseen kansallisesti ja EU:n tasolla;

19.  pyytää kiinnittämään huomiota nopeasti kehittyviin verkkoalustamarkkinoihin, jotka tarjoavat uuden myyntikanavan tuotteille ja palveluille; on tietoinen näiden markkinoiden globaalista ja rajatylittävästä luonteesta; panee merkille, että globaalit verkkoalustamarkkinat tarjoavat kuluttajille paljon valinnanvaraa ja tehokkaan hintakilpailun; toteaa, että ”roam like at home” -sopimus tukee verkkoalustojen rajat ylittävää ulottuvuutta tekemällä verkkopalveluista kohtuuhintaisempia;

20.  ottaa huomioon verkkoalustojen kasvavan merkityksen uutisten ja muun kansalaisten kannalta arvokkaan tiedon jakamisen ja tarjoamisen sekä demokratian toiminnan kannalta; katsoo, että verkkoalustat voivat toimia myös sähköisen hallinnon mahdollistajina;

21.  kehottaa komissiota jatkamaan eurooppalaisten verkkoalustojen ja uusyritysten kasvun edistämistä ja vahvistamaan niiden valmiuksia toiminnan laajentamiseen ja globaaliin kilpailuun; kehottaa komissiota soveltamaan verkkoalustoihin edelleen innovaatiomyönteistä politiikkaa, jotta edistetään markkinoille pääsyä; pitää valitettavana, että EU:n osuus verkkoalustojen markkina-arvosta on alhainen; korostaa, että on tärkeää poistaa esteet, jotka hankaloittavat verkkoalustojen sujuvaa toimintaa yli rajojen ja häiritsevät eurooppalaisten digitaalisten sisämarkkinoiden toimintaa; korostaa, että on tärkeää torjua syrjintää ja helpottaa vaihtamista yhteensopivia palveluja tarjoavien alustojen välillä;

22.  painottaa, että ratkaisevia tekijöitä ovat muun muassa avoin ympäristö, yhdenmukaiset säännöt, riittävän yhteenliitettävyyden saatavuus, olemassa olevien sovellusten yhteentoimivuus ja avointen standardien saatavuus;

23.  on tietoinen huomattavista eduista, joita verkkoalustat voivat tarjota pk-yrityksille ja uusyrityksille; panee merkille, että verkkoalustat ovat usein helpoin ja sopivin ensiaskel sellaisten pienyritysten kannalta, jotka haluavat toimia verkossa ja hyödyntää verkon jakelukanavia; panee merkille, että verkkoalustojen ansiosta pk- ja uusyrityksillä on pääsy globaaleille markkinoille ilman, että ne joutuvat investoimaan liikaa hintavan digitaalisen infrastruktuurin rakentamiseen; korostaa avoimuuden ja alustojen tasapuolisten käyttömahdollisuuksien merkitystä ja muistuttaa, että joidenkin verkkoalustojen yhä hallitsevamman aseman ei pitäisi heikentää elinkeinovapautta;

24.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle toimet, joiden avulla voi syntyä eurooppalaisia uusyrityksiä ja verkkoalustoja ja ne voivat laajentaa toimintaansa; korostaa, että uusyritysten rahoituksen ja investointien saamisen helpottaminen kaikkia nykyisiä rahoitusvälineitä hyödyntämällä on erittäin tärkeää eurooppalaista alkuperää olevien verkkoalustojen kehittämisen kannalta erityisesti turvaamalla riskipääoman saatavuus ja käyttämällä erilaisia kanavia, esimerkiksi pankkeja tai julkisia varoja, tai vaihtoehtoista rahoitusta, kuten joukkorahoitus ja -investointi;

25.  panee merkille, että tietyillä verkkoalustoilla mahdollistetaan yhteistyötalous ja edistetään sen kasvua EU:ssa; suhtautuu myönteisesti yhteistyötaloutta koskevaan komission tiedonantoon ja korostaa, että sen tulisi olla kyseisellä alalla ensimmäinen askel kohti kattavampaa EU:n strategiaa, jossa tuetaan uusien liiketoimintamallien kehittämistä; korostaa, että nämä uudet liiketoimintamallit luovat työpaikkoja, edistävät yrittäjyyttä ja tarjoavat uusia palveluja, enemmän valinnanvaraa ja edullisempia hintoja kansalaisille ja kuluttajille sekä joustavuutta ja uusia mahdollisuuksia, mutta voivat aiheuttaa myös haasteita ja riskejä;

26.  huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat parantaneet työllisyyttä ja sosiaalisia normeja ja sosiaaliturvajärjestelmiä viimeisten vuosikymmenten aikana, ja korostaa, että sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen on turvattava myös digitaalisella aikakaudella; panee merkille, että lisääntyvä digitalisointi vaikuttaa työmarkkinoihin ja työntekijöiden ja yrityksien välisten sopimussuhteiden uudelleenmäärittelyyn; toteaa, että on tärkeää varmistaa työntekijöiden oikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien kunnioittaminen ja voimassa olevan lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano, jotta tuetaan sosiaaliturvajärjestelmiä ja edistetään työpaikkojen laatua; kehottaa myös jäsenvaltioita arvioimaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa tarvetta nykyaikaistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä sosiaaliturvajärjestelmiä, jotta pysytään teknologian kehityksen tasalla ja varmistetaan samalla työntekijöiden suojelu sekä taataan ihmisarvoiset työolot ja tuotetaan yleisiä etuja koko yhteiskunnalle;

27.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan riittävän sosiaaliturvan itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka ovat keskeisiä toimijoita digitaalisilla työmarkkinoilla; kehottaa niitä myös kehittämään tarvittaessa uusia turvamekanismeja, jotta varmistetaan näiden alustojen työntekijöille riittävä sosiaaliturvan kattavuus, syrjimättömyys ja sukupuolten tasa-arvo, sekä jakamaan parhaita käytäntöjä unionissa;

28.  toteaa, että terveydenhuoltoalan verkkoalustoilla voidaan tukea innovointitoimia luomalla ja siirtämällä asianmukaista tietämystä sitoutuneilta terveydenhuoltoalan kuluttajilta innovoivaan terveydenhuoltoympäristöön; painottaa, että uusilla innovointialustoilla osallistutaan innovoivien terveydenhuoltotuotteiden seuraavan sukupolven suunnitteluun ja kehittämiseen, jotta ne vastaisivat täsmällisesti nykyisiä täyttämättömiä tarpeita;

Välittäjien vastuun selkeyttäminen

29.  panee merkille, että nykyinen EU:n välittäjien rajoitettua vastuuta koskeva järjestelmä on yksi eräiden sidosryhmien verkkoalustoista käytävässä keskustelussa esille ottamista kysymyksistä; toteaa, että verkkoalustojen sääntely-ympäristöä koskeva kuuleminen osoitti, että sähköistä kaupankäyntiä koskevaan direktiiviin sisältyvällä nykyisellä kehyksellä on suhteellista kannatusta mutta myös tarpeen poistaa tietyt puutteet sen täytäntöönpanossa; katsoo siksi, että vastuuta koskevaa järjestelmää olisi selkeytettävä, koska se on ratkaisevan tärkeä osa EU:n digitaalista taloutta; katsoo, että komission on syytä antaa ohjausta välittäjän vastuun kehyksen toteuttamisesta, jotta verkkoalustat voisivat noudattaa velvoitteitaan ja vastuuta koskevia sääntöjä, parantaa oikeusvarmuutta ja lisätä käyttäjien luottamusta; kehottaa komissiota kehittämään tätä varten lisätoimia ja palauttaa mieliin, että alustat, jotka eivät pysy sähköistä kauppaa koskevassa direktiivissä määritellyssä neutraalissa roolissa, eivät voi vaatia vastuuvapautta;

30.  painottaa, että vaikka nykyään kulutetaan enemmän luovaa sisältöä kuin koskaan aikaisemmin käyttäjän lataamien sisältöalustojen ja sisällön yhdistämispalvelujen kaltaisissa palveluissa, kulttuurialan ja luovien toimialojen tulot eivät ole nousseet tämän kulutuksen lisääntymisen mukaisesti; painottaa, että yhtenä tärkeimmistä tähän johtaneista syistä pidetään arvon siirtoa, joka johtuu näiden verkkopalvelujen epäselvästä asemasta teollis- ja tekijänoikeuksia sekä sähköistä kaupankäyntiä koskevassa lainsäädännössä; painottaa, että on luotu epäoikeudenmukaiset markkinat, jotka uhkaavat digitaalisten sisämarkkinoiden ja sen keskeisten toimijoiden eli kulttuurialan ja luovan alan kehitystä;

31.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen julkaista ohjeita välittäjän vastuusta, koska nykyisistä säännöistä ja niiden täytäntöönpanosta vallitsee tietty epäselvyys joissakin jäsenvaltioissa; katsoo, että ohjeistus lisää käyttäjien luottamusta verkkopalveluihin; kehottaa painokkaasti komissiota esittämään ehdotuksia; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota verkon ja verkon ulkopuolisen ympäristön sääntelyyn liittyviin eroihin ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset toisiinsa verrattavissa oleville palveluille verkossa ja sen ulkopuolella, jos se on tarpeellista ja mahdollista ja ottaen huomioon kunkin alan erityispiirteet, yhteiskunnallisen kehityksen, suuremman avoimuuden ja oikeusvarmuuden tarpeen ja sen, että ne eivät saa haitata innovointia;

32.  katsoo, että digitaaliset alustat ovat keino laajentaa kulttuuriteosten ja luovan alan teosten saatavuutta ja ne tarjoavat kulttuurialalle ja luoville toimialoille runsaasti mahdollisuuksia uusien liiketoimintamallien kehittämiseen; korostaa, että on pohdittava, miten tässä prosessissa voidaan parantaa oikeusvarmuutta ja oikeudenhaltijoiden kunnioittamista; tähdentää, että on tärkeää taata avoimuus ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset; katsoo, että on tarpeen varmistaa oikeudenhaltijoiden suojelu tekijänoikeutta ja immateriaalioikeuksia koskevassa sääntelykehyksessä, jotta voidaan varmistaa arvojen tunnustaminen ja kannustaa innovointiin, luovuuteen, investointeihin ja sisällöntuotantoon;

33.  kehottaa painokkaasti verkkoalustoja vahvistamaan toimia laittoman ja haitallisen sisällön torjumiseksi verkossa; panee tyytyväisenä merkille audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin liittyvät toimet ja komission aikomuksen ehdottaa toimenpiteitä, jotka koskevat videonjakoalustoja, jotta voidaan suojella alaikäisiä ja poistaa vihapuheeseen liittyvää sisältöä; panee merkille, että viittaukset terrorismiin yllyttävään sisältöön puuttuvat; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota kiusaamisen ja heikommassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen;

34.  katsoo, että verkkoalustojen vastuuta koskevien sääntöjen avulla olisi voitava käsitellä tehokkaasti laittomaan sisältöön ja laittomiin tavaroihin liittyviä kysymyksiä, muun muassa noudattamalla asianmukaista huolellisuutta ja samalla pitämällä lähestymistapa tasapainoisena ja innovoinnille suotuisana; kehottaa komissiota määrittelemään ja selventämään edelleen ilmoitus- ja poistamismenettelyjä ja antamaan ohjeistusta vapaaehtoisista toimenpiteistä, joilla puututaan tällaiseen sisältöön;

35.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa toimia, joilla torjutaan valeuutisten levittämistä; vaatii verkkoalustoja tarjoamaan käyttäjille välineitä valeuutisten ilmiantamiseksi tavalla, jolla myös muut käyttäjät voivat saada tiedon siitä, että sisällön todenperäisyys on kyseenalaistettu; muistuttaa samalla, että vapaa mielipiteiden vaihto on demokratialle perusluonteista ja että yksityisyyden suojaa sovelletaan myös sosiaalisen median alalla; painottaa vapaan lehdistön merkitystä luotettavien tietojen tarjoamisessa kansalaisille;

36.  kehottaa komissiota tutkimaan perusteellisesti nykytilannetta ja oikeuskehystä valeuutisten osalta sekä tarkastelemaan mahdollisuutta lainsäädäntötoimiin valheellisen sisällön levittämisen ja leviämisen rajoittamiseksi;

37.  korostaa, että verkkoalustojen on torjuttava laittomia tuotteita ja sisältöjä ja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä (esimerkiksi viihdetuotannon lippujen jälleenmyynti kohtuuttomilla hinnoilla) sääntelytoimenpiteillä, joita täydentävät tehokkaat itsesääntelytoimenpiteet (esimerkiksi selkeät käyttöehdot ja asianmukaiset mekanismit, joiden avulla tunnistetaan rikkomusten uusijat, tai perustamalla erikoistuneita sisältöä moderoivia tiimejä ja jäljittämällä vaarallisia tuotteita), tai hybriditoimenpiteillä;

38.  panee tyytyväisenä merkille verkossa lausutun vihapuheen torjumista koskevat käytännesäännöt, joista sovittiin vuonna 2016 ja joita komissio on tukenut, ja kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia ja kohtuullisia keinoja, joilla verkkoalustat voivat tunnistaa laittomia tuotteita ja sisältöjä ja poistaa ne;

39.  katsoo, että yleisen tietosuoja-asetuksen sekä verkko- ja tietoturvadirektiivin noudattaminen on olennaista tietojen omistajuuden kannalta; toteaa, että käyttäjillä on usein kannustimia jakaa henkilötietojaan verkkoalustoille; korostaa tarvetta tiedottaa käyttäjille tarkasti kerättyjen tietojen luonteesta ja siitä, miten niitä aiotaan käyttää; korostaa, että on ehdottoman tärkeää, että käyttäjät voivat valvoa henkilötietojensa keräämistä ja käyttöä; korostaa, että olisi myös oltava mahdollisuus olla jakamatta henkilötietoja; toteaa, että ”oikeus tulla unohdetuksi” -sääntö koskee myös verkkoalustoja; kehottaa verkkoalustoja varmistamaan, että anonymiteetti turvataan, kun kolmannet osapuolet käsittelevät henkilötietoja;

40.  kehottaa komissiota saattamaan nopeasti päätökseen arviointinsa muodollisten ilmoitusmenettelyjen ja toteutettavien toimenpiteiden tarpeesta, koska se on lupaava keino vahvistaa vastuuta koskevaa järjestelmää yhdenmukaisella tavalla kaikkialla EU:ssa;

41.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian verkossa myytävien tuotteiden markkinavalvontaa koskevat käytännön ohjeet;

Tasapuolisten toimintaedellytysten luominen

42.  kehottaa komissiota varmistamaan, että verkkoalustapalvelujen tarjoajilla ja muilla, myös yritysten ja kuluttajien välisillä ja kuluttajien keskinäisillä, palveluilla, joiden kanssa ne kilpailevat, on tasapuoliset toimintaedellytykset; korostaa, että sääntelyvarmuus on olennaista menestyvän digitaalitalouden luomisessa; panee merkille, että kilpailupaineet vaihtelevat eri aloilla sekä alojen eri toimijoiden kesken; muistuttaa, että tämän vuoksi yleispätevät ratkaisut ovat harvoin asianmukaisia; katsoo, että ehdotettavissa räätälöidyissä ratkaisuissa tai sääntelytoimissa on otettava huomioon alustojen erityispiirteet, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen ja tasapuolinen kilpailu;

43.  pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että verkkoalustojen koko vaihtelee monikansallisista yrityksistä mikroyrityksiin; pitää tärkeänä sitä, että verkkoalustat kilpailevat keskenään reilusti ja tehokkaasti, jotta edistetään kuluttajien valinnanvapautta ja vältetään markkina-aseman väärinkäytön vuoksi markkinoita vääristävien monopolien tai määräävän aseman kehittyminen; korostaa, että verkkoalustojen tai verkkopalvelujen vaihtamisen helpottaminen on erittäin tärkeä markkinoiden toimintapuutteita ja lukkiutumistilanteita estävä toimenpide;

44.  ottaa huomioon, että verkkoalustat muuttavat pitkälle säänneltyjä perinteisiä liiketoimintamalleja; korostaa, että nykyisen sääntelykehyksen mahdollisissa uudistuksissa olisi keskityttävä sääntöjen yhdenmukaistamiseen ja sääntelyn hajanaisuuden vähentämiseen, jotta voidaan varmistaa avoimet ja kilpaillut verkkoalustojen markkinat samalla kun taataan korkeatasoinen kuluttajansuoja; korostaa tarvetta välttää liiallista sääntelyä sekä jatkaa sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa REFIT-prosessia ja paremman sääntelyn periaatteen noudattamista; painottaa teknologianeutraaliuden merkitystä ja sitä, että verkossa ja sen ulkopuolella sovelletaan vastaavissa tilanteissa yhdenmukaisia sääntöjä, jos se on tarpeellista ja mahdollista; painottaa, että sääntelyvarmuus edistää kilpailua, investointeja ja innovointia;

45.  painottaa infrastruktuuriin tehtävien investointien merkitystä sekä kaupunki- että maaseutualueilla; painottaa, että reilu kilpailu varmistaa investoinnit laadukkaisiin ja nopeisiin laajakaistapalveluihin; korostaa, että ultranopeiden laajakaista- ja televiestintäverkkojen kaltaisen luotettavan ja nopean infrastruktuurin edullinen saatavuus ja kattava käyttöönotto tukee verkkoalustapalvelujen tarjontaa ja käyttöä; korostaa verkkoneutraaliuden sekä oikeudenmukaisten ja syrjimättömien verkkoalustojen käyttömahdollisuuksien tarvetta ennakkoedellytyksenä innovoinnille ja markkinoille, joilla on aitoa kilpailua; kehottaa komissiota virtaviivaistamaan digitalisointiprosessin helpottamiseen liittyvien aloitteiden rahoitusjärjestelmiä, jotta voidaan käyttää Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR), Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI) ja Horisontti 2020 -ohjelmaa (H2020) sekä rahoitusta jäsenvaltioiden kansallisista talousarvioista; kehottaa komissiota arvioimaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja yhteisten teknologia-aloitteiden (JTI) potentiaalia;

46.  kehottaa komissiota harkitsemaan yhdenmukaista lähestymistapaa alustojen käyttäjien oikaisuoikeuteen, kanteeseen vastaamista koskevaan oikeuteen ja pidättymisoikeuteen;

47.  kehottaa komissiota luomaan tasapuoliset olosuhteet alustoille esitettäville vahingonkorvausvaatimuksille, joiden syynä on käyttäjälle jatkuvaa haittaa aiheuttavien halventavien tietojen leviäminen;

Kansalaisille ja kuluttajille tiedottaminen ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisääminen

48.  korostaa, että tulevaisuuden internet ei voi menestyä, jos käyttäjät eivät luota verkkoalustoihin, avoimuutta ei lisätä, ilman tasapuolisia olosuhteita, henkilötietojen suojaa, mainonnan ja muiden automatisoitujen järjestelmien valvonnan parantamista ja verkkoalustoja, jotka noudattavat kaikkia sovellettavia säädöksiä ja käyttäjien oikeutettuja etuja;

49.  korostaa avoimuuden merkitystä tiedon keräämisessä ja käytössä ja katsoo, että verkkoalustojen on vastattava riittävällä tavalla käyttäjien huoleen pyytämällä asianmukaisesti heidän suostumustaan yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti ja tiedottamalla tehokkaammin ja selkeämmin, mitä tietoja kerätään ja miten tietoja jaetaan ja käytetään verkossa EU:n tietosuojakehyksen mukaisesti, sekä säilyttämällä mahdollisuus perua suostumus yksittäisiin tapahtumiin menettämättä palvelun täysimääräistä saatavuutta;

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kansalaisten oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan kunnioitetaan täysin digitaalisessa ympäristössä; painottaa, että on tärkeää panna asianmukaisesti täytäntöön yleinen tietosuoja-asetus, jotta varmistetaan sisäänrakennettua ja oletusarvoista yksityisyyden suojaa koskevan periaatteen täysimääräinen soveltaminen;

51.  pitää tärkeänä tietojen saatavuutta, omistajuutta ja vastuuta koskevien kysymysten ratkaisemista ja kehottaa komissiota arvioimaan edelleen näitä asioita koskevaa nykyistä lainsäädäntökehystä;

52.  painottaa, että verkkoalustojen rajatylittävä luonne on digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä valtava etu, mutta vaatii myös parempaa yhteistyötä kansallisten viranomaisten kesken; pyytää nykyisiä kuluttajansuojaelimiä ja -mekanismeja tekemään yhteistyötä ja tarjoamaan tehokasta kuluttajansuojaa verkkoalustatoiminnan yhteydessä; panee lisäksi merkille rajatylittävää valvontaa ja yhteistyötä koskevan asetuksen merkityksen tämän osalta; on tyytyväinen komission aikomukseen arvioida vielä, onko tarvetta päivittää voimassa olevat kuluttajansuojasäännöt alustojen osalta osana EU:n kuluttaja- ja markkinointilainsäädännön REFIT-toimivuustarkastusta vuonna 2017;

53.  kannustaa verkkoalustoja tarjoamaan asiakkaille selkeät, kattavat ja oikeudenmukaiset käyttöehdot ja varmistamaan käyttäjäystävälliset tavat esitellä nämä ehdot, tietojen käsittely, oikeudelliset ja kaupalliset takuut ja mahdolliset kustannukset ja välttämään monimutkaista terminologiaa, jotta voidaan tehostaa kuluttajansuojaa ja parantaa luottamusta ja tietoisuutta kuluttajien oikeuksista, sillä se on ratkaisevan tärkeää verkkoalustojen menestymisen kannalta;

54.  painottaa, että korkeatasoista kuluttajansuojaa tarvitaan sekä yritysten keskinäisissä käytännöissä että kuluttajien välisissä suhteissa;

55.  pyytää arviointia nykylainsäädännöstä ja itsesääntelymekanismeista, jotta määritetään, antavatko ne käyttäjille, kuluttajille ja yrityksille riittävän suojan, kun otetaan huomioon, että useita alustoja vastaan tehdään yhä enemmän valituksia ja että komissio on käynnistänyt tutkimuksen useista alustoista;

56.  korostaa, että on tärkeää tarjota käyttäjille selkeitä, puolueettomia ja avoimia tietoja perusteista, joita käytetään heille esitettyjen tietojen suodattamiseen, luokittelemiseen, sponsoroimiseen, räätälöimiseen tai tarkistamiseen; korostaa, että on erotettava selvästi sponsoroitu sisältö muusta sisällöstä;

57.  kehottaa komissiota tarkastelemaan tiettyjä alustan arviointijärjestelmiin liittyviä ongelmia, kuten tekaistuja arvioita ja kielteisten arvioiden poistamista kilpailuedun saamiseksi; korostaa, että arvioista on saatava luotettavampia ja hyödyllisempiä kuluttajille ja on varmistettava, että alustat noudattavat nykyisiä velvoitteita ja toteuttavat tätä varten toimenpiteitä vapaaehtoisten järjestelmien kaltaisten käytäntöjen torjumiseksi; panee tyytyväisenä merkille ohjeet sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta;

58.  pyytää komissiota arvioimaan sellaisten kriteerien ja kynnysarvojen tarvetta, joiden perusteella voitaisiin määritellä, missä olosuhteissa verkkoalustoihin voitaisiin kohdistaa lisää markkinavalvontaa, ja tarjoamaan verkkoalustoille tarvittavat ohjeet, jotta ne voisivat täyttää helpommin olemassa olevat velvoitteet ja noudattaa suuntaviivoja oikea-aikaisesti, erityisesti kuluttajansuojan ja kilpailusääntöjen osalta;

59.  korostaa, että tekijöiden ja luovan alan toimijoiden oikeuksia on suojattava myös digitaaliaikakaudella, ja muistuttaa luovien toimialojen merkityksestä työllisyydelle ja taloudelle Euroopan unionissa; pyytää komissiota arvioimaan nykyistä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista koskevaa direktiiviä(9), jotta ehkäistään raportointiprosessien tahallinen väärinkäyttö ja varmistetaan, että kaikki arvoketjun toimijat, myös internetpalvelun toimittajien kaltaiset välittäjät, voivat torjua tehokkaammin väärentämistä toteuttamalla aktiivisia, oikeasuhtaisia ja tehokkaita toimenpiteitä väärennettyjen tuotteiden jäljitettävyyden varmistamiseksi ja edistämisen ja jakelun ehkäisemiseksi, sillä väärentäminen aiheuttaa riskin kuluttajille;

60.  korostaa tarvetta palauttaa tasapaino henkisen omaisuuden arvon jakautumisessa, erityisesti alustoilla, jotka jakavat suojattua audiovisuaalista sisältöä;

61.  kehottaa verkkoalustoja ja oikeudenhaltijoita tiivistämään yhteistyötään asianmukaisten tekijänoikeuslupajärjestelyjen varmistamiseksi ja teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten torjumiseksi verkossa; huomauttaa, että nämä loukkaukset voivat olla hyvin merkittäviä sekä yritysten kannalta että kuluttajien terveyden ja turvallisuuden kannalta, ja toteaa, että kuluttajille on tiedotettava väärennettyjen tuotteiden laittomaan kauppaan liittyvistä tosiseikoista; kehottaa näin ollen jälleen noudattamaan ns. seuraa rahaa -periaatetta asiaankuuluvissa maksupalveluissa, jotta voidaan viedä väärentäjiltä keinot harjoittaa taloudellista toimintaansa; korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin tarkistaminen yhdessä sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin asianmukaisen soveltamisen kanssa voisi olla sopiva keino sitouttaa verkkoalustat, käyttäjät ja kaikki muut talouden toimijat aktiiviseen yhteistyöhön;

62.  kehottaa komissiota tekemään edelleen tunnetuksi riitojenratkaisua varten perustettua alustaa, jossa käsitellään kuluttajien kesken verkossa tehtyjä ostoksia, kehittämään sen käyttäjäystävällisyyttä ja valvomaan sitä, noudattavatko myyjät velvollisuuttaan laittaa verkkosivustolleen alustalle johtava linkki, jotta voidaan käsitellä monista verkkoalustoista tehtyjä jatkuvasti lisääntyviä valituksia;

Verkkoluottamuksen lisääminen ja innovoinnin edistäminen

63.  korostaa, että tietosuojan ja kuluttajien oikeuksien täytäntöönpanoon verkkomarkkinoilla kohdistuvat tehokkaat valvontatoimet ovat yleisen tietosuoja-asetuksen ja verkko- ja tietoturvadirektiivin säännösten mukaisesti ensisijaisia luottamusta lisääviä toimia sekä yhteiskuntapolitiikassa että liiketoiminnassa; korostaa, että kuluttajansuoja ja tietosuoja vaativat useita erilaisia toimenpiteitä ja teknisiä keinoja, jotka liittyvät yksityisyyden suojaan verkossa sekä internet- ja verkkoturvallisuuteen; painottaa avoimuuden merkitystä tiedonkeruussa ja maksujen turvallisuudessa;

64.  panee merkille, että verkkomaksujen suuri avoimuus auttaa suojaamaan kuluttajien ja yrittäjien oikeuksia ja minimoimaan petosten riskin; suhtautuu myönteisesti myös uusiin innovatiivisiin vaihtoehtoisiin maksutapoihin, kuten virtuaalivaluuttoihin ja sähköisiin lompakoihin; panee merkille, että avoimuus helpottaa hintojen ja transaktiokulujen vertailua ja lisää liiketoimien jäljitettävyyttä;

65.  korostaa, että reilu, ennakoitavissa oleva ja innovoinnille suotuisa ympäristö sekä investoiminen tutkimukseen ja kehittämiseen sekä työntekijöiden ammattitaidon parantaminen ovat uusien ideoiden ja innovaatioiden tuottamisen kannalta erittäin tärkeitä; painottaa avoimen datan ja avointen standardien merkitystä uusien verkkoalustojen kehittämisessä ja innovoinnissa; muistuttaa, että julkisia palveluita koskevan tiedon uudelleenkäytöstä annetun direktiivin(10) täytäntöönpanon tarkastelu on määrä tehdä vuonna 2018; toteaa, että avoimet, edistyneet ja yhteiset koeympäristöt ja avoimet sovellusrajapinnat voivat olla hyödyksi Euroopalle;

66.  korostaa, että komission ja erityisesti jäsenvaltioiden on omaksuttava sitoutunut lähestymistapa digitaalisten taitojen kehittämiseen, jotta voidaan kouluttaa ammattitaitoista työvoimaa, sillä työllisyyden korkean tason varmistaminen oikeudenmukaisin työehdoin koko EU:ssa edellyttää sitä, ja samalla poistetaan digitaalinen lukutaidottomuus, joka edistää digitaalista kuilua ja digitaalista syrjäytymistä; korostaa tämän vuoksi, että digitaalisten taitojen kehittäminen ja parantaminen on välttämätöntä ja se vaatii suuria investointeja koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

67.  katsoo, että verkkoalustojen, joille on tallennettu huomattava määrä yleisön saataville asetettuja suojattuja teoksia, olisi tehtävä lisenssisopimuksia oikeudenhaltijoiden kanssa, paitsi jos verkkoalustat eivät ole aktiivisia ja niihin sovelletaan sen vuoksi sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 14 artiklassa säädettyä poikkeusta; toteaa, että tämän tarkoituksena on oikeudenmukainen voitonjako tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden kanssa; korostaa, että näissä lisenssisopimuksissa ja niiden täytäntöönpanossa on kunnioitettava käyttäjän oikeutta harjoittaa perusoikeuksiaan;

Yritysten väliset suhteet ja EU:n kilpailulainsäädäntö

68.  on tyytyväinen komission toimiin kilpailulainsäädännön voimaansaattamisen parantamiseksi digitaalialalla ja painottaa, että ottaen huomioon digitaalialan nopean kehityksen komission on tehtävä kilpailuasioissa oikea-aikaisia päätöksiä; toteaa kuitenkin, että joiltakin osin EU:n kilpailulainsäädäntöä on mukautettava digitaaliseen maailmaan, jotta se olisi tarkoitukseen sopivaa;

69.  on huolissaan joidenkin verkkoalustojen yritysten välisiin suhteisiin soveltamista ongelmallisista hyvän kauppatavan vastaisista käytänteistä, kuten avoimuuden puutteesta (esim. hakutuloksissa, tiedon käytössä tai hinnoittelussa), ehtojen yksipuolisesta muuttamisesta, mainonnan tai sponsoroitujen hakutulosten edistämisestä samalla kun vähennetään sponsoroimattomien hakutulosten näkyvyyttä, mahdollisista kohtuuttomista ehdoista esimerkiksi maksuratkaisuissa ja mahdollista väärinkäytöksistä, jotka liittyvät alustojen kaksinaisrooliin välittäjinä ja kilpailijoina; toteaa, että tämän kaksinaisroolin vuoksi verkkoalustoille voi olla taloudellisesti houkuttelevaa syrjiä muita kuin omia tuotteitaan ja palvelujaan sekä soveltaa yritysten välisiin suhteisiin syrjiviä ehtoja; kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin tältä osin;

70.  kehottaa komissiota ehdottamaan kasvua edistävää, kuluttajaystävällistä kohdennettua yritysten välisiä suhteita koskevaa lainsäädäntökehystä, joka perustuu markkina-aseman väärinkäytön ehkäisemistä koskeviin periaatteisiin, sekä varmistamaan, että yhteyspisteenä myöhemmille markkinavaiheille toimivista alustoista ei tule portinvartijoita; katsoo, että kehyksellä olisi ehkäistävä kuluttajan hyvinvointiin kohdistuvat haitat sekä edistettävä kilpailua ja innovointia; suosittaa myös, että kehys olisi teknologianeutraali ja että sillä pystyttäisiin puuttumaan nykyisiin riskeihin, esimerkiksi mobiilien käyttöjärjestelmien markkinoilla, mutta myös tuleviin riskeihin, jotka liittyvät internetpohjaiseen uuteen teknologiaan, kuten esineiden internetiin tai tekoälyyn, jotka edelleen vahvistavat alustojen asemaa yhä selvemmin yritysten ja kuluttajien välissä;

71.  on tyytyväinen yritysten välisiä käytäntöjä koskevaan kohdennettuun tiedonhankintatoimeen, jonka komissio aikoo toteuttaa kevääseen 2017 mennessä, ja kehottaa ryhtymään tehokkaisiin toimiin oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi;

72.  korostaa, että EU:n kilpailulainsäädännön ja viranomaisten on tarvittaessa taattava tasapuoliset toimintaedellytykset muun muassa kuluttajansuoja- ja verokysymyksissä;

73.  panee merkille hiljattaiset paljastukset, jotka koskevat muun muassa digitaalialan suuryrityksiä ja niiden verosuunnittelukäytäntöjä EU:ssa; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti komission ponnisteluihin torjua veronkierto ja pyytää jäsenvaltioita ja komissiota ehdottamaan lisää uudistuksia, joiden avulla estetään veronkiertokäytännöt EU:ssa; kehottaa varmistamaan, että kaikki yritykset, myös verkossa toimivat yritykset, maksavat verot siinä jäsenvaltiossa, jossa niiden taloudellinen toiminta tapahtuu;

74.  panee merkille 28 jäsenvaltion oikeudellisten ympäristöjen eroavaisuudet ja digitaalisen alan erityispiirteet, kuten sen, että digitaalisella alalla yrityksiltä ei usein edellytetä fyysistä läsnäoloa markkinamaassa; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan arvonlisäverojärjestelmäänsä määrämaaperiaatteen mukaisesti(11);

EU:n paikka maailmassa

75.  pitää valitettavana, että EU:n läsnäolo maailmanmarkkinoilla on valitettavan vähäinen, mikä johtuu erityisesti digitaalimarkkinoiden nykyisestä pirstoutuneisuudesta, oikeudellisesta epävarmuudesta ja teknologisten innovaatioiden markkinointiin tarvittavien varojen ja valmiuksien puutteesta, joiden vuoksi eurooppalaisilla yrityksillä on vaikeuksia tulla maailman johtaviksi yrityksiksi tällä uudella globaalisti kilpaillulla taloudenalalla; kannustaa kehittämään uusyrityksiä ja kasvuhakuisia yrityksiä varten toimintaympäristön, joka tukee niiden kehitystä ja paikallista työpaikkojen luomista;

76.  pyytää EU:n toimielimiä varmistamaan, että eurooppalaisilla ja muilla toimijoilla on tasapuoliset toimintaedellytykset esimerkiksi verotuksen ja vastaavanlaisten kysymysten osalta;

77.  katsoo, että EU:lla on mahdollisuus olla tulevaisuudessa digitaalisen maailman merkittävä toimija ja että sen olisi viitoitettava tietä innovointia edistävälle ympäristölle Euroopassa varmistamalla kaikkia sidosryhmiä suojeleva aukoton oikeuskehys;

o
o   o

78.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0052. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010. (4) EUVL L 310, 26.11.2015, s. 1. (5) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1. (6) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1. (7) EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1. (8) EUVL C 75, 10.3.2017, s. 119. (9) Direktiivi 2004/48/EY (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45). (10) Direktiivi 2003/98/EY (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 90). (11) Katso parlamentin 24. marraskuuta 2016 antama päätöslauselma ”Kohti lopullista alv-järjestelmää ja alv-petosten torjuminen” (Hyväksytyt tekstit P8_TA(2016)0453).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Jemenin humanitaarisesta tilanteesta (2017/2727(RSP))

P8_TA(2017)0273 RC-B8-0407/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Jemenistä ja erityisesti 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Jemenin humanitaarisesta tilanteesta(1) ja 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Jemenin tilanteesta(2),

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät Jemenistä,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Jemenissä tehdystä iskusta 8. lokakuuta 2016 ja Jemenin tulitauosta 19. lokakuuta 2016 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston Jemen-päätöslauselmat ja etenkin päätöslauselmat 2216 (2015), 2201 (2015) ja 2140 (2014),

–  ottaa huomioon Genevessä 25. huhtikuuta 2017 pidetyn Jemenin humanitaarista kriisiä käsitelleen korkean tason avunantajien tapahtuman,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä pakotteita käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan Idriss Jazairyn 12. huhtikuuta 2017 esittämän vetoomuksen Jemeniin kohdistetun laivastosaarron poistamisesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad al-Husseinin 10. lokakuuta 2016 antaman julkilausuman Jemenissä hautajaisiin tehdystä röyhkeästä iskusta, 10. helmikuuta 2017 antaman julkilausuman Jemenissä sotivien osapuolten väliin jääneistä siviileistä ja 24. maaliskuuta 2017 antaman julkilausuman yli sadasta kuukauden aikana surmansa saaneesta siviilistä, joiden on joukossa oli myös kalastajia ja pakolaisia,, kun Jemenin konflikti oli tuolloin kestänyt kaksi vuotta,

–  ottaa huomioon YK:n Jemenin erityislähettilään Ismail Ould Cheikh Ahmedin 21. lokakuuta ja 19. marraskuuta 2016 sekä 30. tammikuuta 2017 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Jemenin humanitaarinen tilanne on katastrofaalinen; ottaa huomioon, että helmikuussa 2017 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) julisti Jemenin tilanteen ”maailman pahimmaksi elintarviketurvaan liittyväksi hätätilanteeksi”; toteaa, että YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimisto (OCHA) ilmoitti toukokuussa 2017, että 17 miljoonaa ihmistä Jemenissä tarvitsi ruoka-apua ja seitsemällä miljoonalla heistä oli elintarviketurvaan liittyvä hätätilanne; toteaa, että maassa 2,2 miljoonaa lasta kärsii vakavasta akuutista aliravitsemuksesta ja joka kymmenes minuutti kuolee lapsi jostakin ehkäistävissä olevasta syystä; toteaa, että kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut sisäiseen maanpakoon ja paluumuuttajia on miljoona;

B.  toteaa, että jatkuvasta konfliktista on tuhoisia seurauksia maalle ja sen väestölle; panee merkille, että vaikka kriisin poliittiseen ratkaisemiseen on kansainvälistä painetta, konfliktin osapuolet eivät ole onnistuneet pääsemään ratkaisuun ja taistelut jatkuvat; ottaa huomioon, että kumpikaan osapuoli ei ole saanut sotilaallista voittoa eikä todennäköisesti saa tulevaisuudessakaan;

C.  ottaa huomioon, että YK:n mukaan väkivaltaisuuksissa on kuollut maaliskuusta 2015 lähtien noin 10 000 ihmistä ja loukkaantunut yli 40 000; ottaa huomioon, että maalla ja ilmassa käytävien taistelujen vuoksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston paikalla olevat tarkkailijat eivät pääse alueelle tarkistamaan siviiliuhrien määrää, joten kyseisiin lukuihin sisältyvät vain kuolemantapaukset ja loukkaantumiset, jotka ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on onnistunut vahvistamaan; ottaa huomioon, että sodalla on ollut vakavia seurauksia Jemenin siviili-infrastruktuurille ja instituutioille ja että niiden on yhä vaikeampi tuottaa peruspalveluja; toteaa, että terveydenhuoltojärjestelmä on romahduksen partaalla eikä keskeiselle etulinjan terveydenhoitohenkilöstölle ole maksettu palkkaa kuukausiin;

D.  panee merkille, että Jemenissä on nyt meneillään toinen kolera-aalto ja akuutti vedensekaisen ripulin epidemia, jonka yhteydessä on havaittu yli 100 000 epäiltyä koleratapausta ja joka on aiheuttanut lähes 800 ihmisen kuoleman 27. huhtikuuta – 8. kesäkuuta 2017 koko maassa;

E.  ottaa huomioon, että käynnissä olevat vihamielisyydet ja humanitaarinen kriisi vaikuttavat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, naisiin ja lapsiin ja että naisten ja tyttöjen turvallisuus ja hyvinvointi aiheuttaa erityistä huolta; ottaa huomioon, että etenkin lapset ovat heikossa asemassa väkivallan lisääntyessä Jemenissä ja että YK on dokumentoinut, että 1 540 lasta on saanut surmansa ja 2 450 loukkaantunut;

F.  panee merkille, että Unicefin mukaan väkivallan vuoksi yli 350 000 lasta ei voinut jatkaa koulunkäyntiä viime lukuvuonna, joten Jemenissä on kaikkiaan yli kaksi miljoonaa lasta, joilla ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin; toteaa, että koulun ulkopuolelle jäävät lapset ovat vaarassa tulla värvätyiksi taisteluihin;

G.  toteaa, että lähes 90 prosenttia maan peruselintarvikkeista tuodaan ulkomailta; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä pakotteita käsittelevä YK:n erityisraportoija on korostanut, että liittouman joukkojen Jemeniin maaliskuusta 2015 lähtien kohdistama ilma- ja laivastosaarto on ollut yksi suurimmista syistä humanitaariseen katastrofiin, ja toteaa, että maan väkivaltainen tilanne ja laajalle levinnyt polttoainepula ovat häirinneet elintarvikkeiden sisäisten jakeluverkkojen toimintaa;

H.  katsoo, että vakaalla ja turvallisella Jemenillä, jolla on asianmukaisesti toimiva hallitus, on ratkaisevan tärkeä asema kansainvälisissä toimissa ääriliikkeiden ja väkivallan torjumiseksi alueella ja laajemminkin sekä rauhan ja vakauden kannalta itse Jemenissä;

I.  ottaa huomioon, että Jemenin tilanne uhkaa vakavasti alueellista vakautta erityisesti Afrikan sarvessa, Punaisen meren alueella ja Lähi-idässä yleensä; toteaa, että Arabian niemimaan al-Qaida (AQAP) on kyennyt käyttämään hyväkseen Jemenin poliittisen ja turvallisuustilanteen huononemista, laajentamaan läsnäoloaan alueella ja lisäämään terrori-iskujen määrää ja laajuutta; ottaa huomioon, että AQAP ja niin kutsuttu Islamilainen valtio Isis/Da’esh on vahvistanut läsnäoloaan Jemenissä ja tehnyt terrori-iskuja ja tappanut niissä satoja ihmisiä;

J.  ottaa huomioon, että 25. helmikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti vaati neuvoston 8. joulukuuta 2008 vahvistaman yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti aloitetta Saudi-Arabiaa koskevan EU:n asevientikiellon asettamisesta;

K.  ottaa huomioon, että sekä huthijoukkoja että liittoutuneiden joukkoja on syytetty sotalakien vakavista rikkomuksista, kuten kielletystä henkilömiinojen käytöstä, vankien huonosta kohtelusta ja summittaisten rakettien laukaisemisesta Jemenin ja Saudi-Arabian eteläosien asutetuille alueille;

L.  ottaa huomioon, että EU:n Jemenille antaman humanitaarisen rahoituksen kokonaismäärä vuosina 2015 ja 2016 oli 120 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että vuonna 2017 osoitetun avun määrä on 46 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että huolimatta Genevessä huhtikuussa 2017 pidetystä Jemenin humanitaarista kriisiä käsitelleestä korkean tason avunantajien tapahtumasta, jossa useat maat ja järjestöt sitoutuivat antamaan apua yhteensä 1,1 miljardia dollaria, avunantajat olivat 9. toukokuuta 2017 mennessä antaneet varoja ainoastaan 28 prosenttia YK:n esittämästä 2,1 miljardin dollarin suuruisesta humanitaarisesta vetoomuksesta Jemenille vuodeksi 2017; ottaa huomioon, että tämän lisäksi vuonna 2017 on tarkoitus ottaa käyttöön 70 miljoonaa euroa kehitysapuna;

1.  on hyvin huolestunut Jemenin humanitaarisen tilanteen hälyttävästä heikkenemisestä, mikä ilmenee laajalle levinneenä puutteellisena elintarviketurvana ja vakavana aliravitsemuksena, summittaisina hyökkäyksinä siviilejä ja lääkintä- ja avustustyöntekijöitä vastaan sekä siviili- ja terveydenhoitoinfrastruktuurin tuhoutumisena, ilmaiskujen, maataisteluiden ja tykkitulen jatkumisena huolimatta toistuvista vaatimuksista lopettaa jälleen vihamielisyydet;

2.  pitää hyvin valitettavina konfliktin aiheuttamia ihmishenkien menetyksiä ja taistelujen keskelle joutuneiden kärsimyksiä ja ilmaisee surunvalittelunsa uhrien perheille; vahvistaa olevansa edelleen sitoutunut tukemaan Jemeniä ja Jemenin kansaa; kehottaa kaikkia osapuolia pyrkimään välittömästi tulitaukoon ja palaamaan neuvottelupöytään; muistuttaa tukevansa Jemenin alueellista koskemattomuutta, itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä;

3.  on hyvin huolestunut siitä, että jatkuvat ilmaiskut ja maataistelut ovat johtaneet tuhansien siviilien kuolemaan, pakottaneet ihmisiä siirtymään ja vieneet elinkeinoja ja vaarantaneet yhä useampia ihmishenkiä ja että ne ovat horjuttaneet Jemeniä entisestään, tuhoavat maan fyysistä infrastruktuuria ja ovat luoneet epävakautta, jota terroristi- ja äärijärjestöt, kuten Isis/Da’esh ja AQAP, ovat käyttäneet hyväkseen, ja pahentaneet entisestään jo kriittistä humanitaarista tilannetta;

4.  tuomitsee mitä jyrkimmin kaikki siviileihin kohdistuneet terrorihyökkäykset ja väkivallanteot, myös pommitukset, rypäleammuksien käytön, raketit, tykkitulen, tarkka-ampujien käytön sekä ohjusiskut ja henkilömiinojen raportoidun käytön, ja tuomitsee myös iskut, joilla on tuhottu siviili-infrastruktuureja, kuten kouluja, terveydenhuoltolaitoksia, asuinalueita, toreja, vesijärjestelmiä, satamia ja lentoasemia;

5.  kehottaa Jemenin hallitusta kantamaan vastuunsa taistelussa Isis/Da’eshia ja AQAPia vastaan, jotka käyttävät hyväkseen tämänhetkistä epävakautta; muistuttaa, että kaikki terroriteot ovat rikollisia ja vailla oikeutusta riippumatta niihin johtaneista syistä ja riippumatta siitä, milloin, missä ja kenen toimesta ne tehdään; korostaa, että konfliktin kaikkien osapuolten on vastustettava päättäväisesti tällaisia ryhmiä, joiden toiminta uhkaa vakavasti neuvotteluratkaisua ja koko alueen turvallisuutta ja turvallisuutta laajemminkin;

6.  kehottaa jälleen kaikkia osapuolia ja niiden alueellisia ja kansainvälisiä tukijoita noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta, varmistamaan siviilien suojelun ja pidättymään kohdistamasta iskuja suoraan siviili-infrastruktuuriin, erityisesti lääkintätiloihin ja vesijärjestelmiin; muistuttaa, että iskujen tahallinen kohdistaminen siviilejä ja siviili-infrastruktuuria, kuten sairaaloita ja lääkintähenkilöstöä, vastaan katsotaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavaksi loukkaukseksi; kehottaa kansainvälistä yhteisöä antamaan määräykset Jemenissä tehtyihin kansainvälisen oikeuden loukkauksiin syyllistyneiden asettamiseksi rikossyytteeseen kansainvälisesti; tukee tässä yhteydessä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad al-Husseinin vaatimusta riippumattoman kansainvälisen elimen perustamisesta toteuttamaan kattava tutkinta Jemenin konfliktissa tehdyistä rikoksista, korostaa, että rikkomusten tekijöiden saattaminen vastuuseen on ehdoton edellytys sille, että konfliktiin löydetään kestävä ratkaisu;

7.  muistuttaa, että Jemenin konfliktiin ei voi olla sotilaallista ratkaisua ja että kriisi voidaan ratkaista ainoastaan laajapohjaisilla ja Jemenin johtamilla neuvotteluilla, joihin osallistuvat kaikki asianosaiset, kaikilta osin ja mielekkäällä tavalla myös naiset, ja jotka johtavat kaikki osapuolet huomioon ottavaan poliittiseen ratkaisuun; toistaa tukevansa YK:n pääsihteerin, YK:n Jemenin erityislähettilään ja Euroopan ulkosuhdehallinnon pyrkimyksiä helpottaa neuvottelujen jatkamista ja kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia vastaamaan näihin pyrkimyksiin rakentavalla tavalla ja ennakkoehdoitta; korostaa, että poliittiselle raiteelle paluun helpottamiseksi on olennaista toteuttaa luottamusta lisääviä toimia, mukaan lukien välittömät toimet kestävän tulitauon aikaansaamiseksi, YK:n valvomaa joukkojen vetäytymistä koskeva mekanismi, humanitaaristen ja kaupallisten toimijoiden pääsyn helpottaminen ja poliittisten vankien vapauttaminen;

8.  kehottaa Saudi-Arabiaa ja Irania pyrkimään parantamaan kahdenvälisiä suhteitaan ja yrittämään tehdä yhteistyötä taistelujen lopettamiseksi Jemenissä;

9.  kannattaa EU:n konfliktin kaikille osapuolille esittämää kehotusta ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin ehkäistäkseen ja torjuakseen kaikenlaista väkivaltaa, mukaan lukien seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta, aseellisissa konfliktitilanteissa; tuomitsee ankarasti lapsen oikeuksien loukkaukset ja on huolestunut siitä, että lapsilla on vain rajalliset mahdollisuudet saada edes perusterveydenhoitoa ja -opetusta; tuomitsee lasten värväämisen ja lapsisotilaiden käytön vihamielisyyksissä; kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä tukemaan kotiutettujen lapsisotilaiden kuntoutusta ja uudelleensopeuttamista yhteisöön;

10.  kehottaa konfliktin kaikkia osapuolia tekemään työtä kaikkien sellaisten logististen ja rahoituksellisten esteiden poistamiseksi, jotka haittaavat ruoan ja lääkintätarvikkeiden tuontia ja jakelua niitä tarvitseville siviileille; kehottaa osapuolia etenkin takaamaan keskeisten kaupallisten maahantuloreittien, kuten Hodeidan ja Adenin satamien, täysitehoisen toiminnan; korostaa niiden merkitystä elintärkeän humanitaarisen avun ja perustarvikkeiden kanavana; kehottaa avaamaan Sanaan lentokentän uudelleen kaupallisille lennoille, jotta kiireellisesti tarvittavat lääkkeet ja hyödykkeet voidaan lennättää Jemeniin ja jotta lääkärinhoitoa tarvitsevat jemeniläiset voidaan lennättää muualle;

11.  kehottaa neuvostoa edistämään tehokkaasti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista asiaa koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti; toistaa eritoten, että EU:n kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava tiukasti neuvoston yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP määritettyjä asekauppaa koskevia sääntöjä; palauttaa tässä yhteydessä mieliin 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman;

12.  pitää tärkeänä paikallisten viranomaisten voimaannuttamista sekä niiden valmiuksien parantamista palveluiden tarjoamisessa; pitää myös tärkeänä Jemenin diasporan ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ottamista mukaan kriittisten palvelualojen tukemiseen; korostaa etenkin, että EU:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden on toimittava nopeasti koleraepidemian käsittelemiseksi ja terveydenhoitojärjestelmän tukemiseksi, jotta voidaan välttää sen romahtaminen; kehottaa myös tukemaan hyödykkeiden toimituksia ja palkanmaksua etulinjan lääkintätyöntekijöille, jotka ovat keskeisessä asemassa humanitaarisissa toimissa;

13.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat valmiita lisäämään väestölle annettavaa humanitaarista apua koko maassa vastatakseen esiintyviin tarpeisiin ja käyttämään kehitysapuaan hankkeiden rahoittamiseksi keskeisillä aloilla; pitää myönteisinä Jemenin humanitaarista kriisiä koskeneessa korkean tason avunantajien tapahtumassa tehtyjä sitoumuksia ja korostaa, että Jemenin kansan kärsimysten helpottamiseksi tarvitaan YK:n johdolla toteutettavaa koordinoitua humanitaarista toimintaa; kehottaa lisäksi kaikkia maita täyttämään avunantajien tapahtumassa antamansa sitoumukset, jotta voidaan vastata humanitaarisiin tarpeisiin;

14.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa esittämään pikaisesti Jemeniä koskevan yhtenäisen EU:n strategian ja antamaan uutta vauhtia Jemenin rauhanaloitteelle YK:n alaisuudessa; kehottaa tähän liittyen nimittämään Jemeniä käsittelevän EU:n erityisedustajan;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Persianlahden yhteistyöneuvoston pääsihteerille, Arabiliiton pääsihteerille sekä Jemenin hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0066. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0270.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoituksesta (2017/2733(RSP))

P8_TA(2017)0274 B8-0405/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että valtioiden rajat ylittävällä tasolla toimivat poliittiset puolueet ja säätiöt myötävaikuttavat laajemman eurooppalaisen poliittisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten tahdon ilmaisemiseen;

B.  katsoo, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoituksella olisi tuettava poliittista toimintaa unionin periaatteiden mukaisesti ja sen olisi oltava avointa ja että rahoituksen väärinkäyttö olisi estettävä;

C.  toteaa, että asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 6 artiklassa perustetaan Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaava viranomainen; toteaa, että asetuksen mukaisesti viranomainen perustetaan viimeistään 1. syyskuuta 2016 ja että sen tehtävänä on päättää, täyttävätkö Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rekisteröinti ja rekisteristä poistaminen asetuksessa säädetyt menettelyt ja edellytykset;

1.  pitää valitettavana asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 lukuisia puutteita, jotka koskevat erityisesti yhteisrahoituksen tasoa (omat varat) ja Euroopan parlamentin jäsenten mahdollisuutta kuulua useampaan puolueeseen;

2.  kehottaa komissiota tarkastelemaan lähemmin kaikkia puutteita ja ehdottamaan asetuksen tarkistamista mahdollisimman pian;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 317, 4.11.2014, s. 1.