Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. marraskuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Italian hakemus – EGF/2017/004 IT/Almaviva) (COM(2017)0496 – C8‑0322/2017 – 2017/2200(BUD))

P8_TA(2017)0422 A8-0346/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0496 – C8-0322/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0346/2017),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  ottaa huomioon, että unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille tulisi olla dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti;

C.  ottaa huomioon, että Italia jätti hakemuksen EGF/2017/004 IT/Almaviva rahoitustuen saamiseksi EGR:stä EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen toimintakriteereiden perusteella sen jälkeen, kun NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 82 (Hallinto- ja tukipalvelut liike-elämälle) luokitellulla toimialalla toimiva Almaviva Contact SpA oli vähentänyt 1 646 työntekijää NUTS 2 -tason alueella Laziossa Italiassa (ITI4); ottaa huomioon, että toimenpiteisiin odotetaan osallistuvan arviolta 1 610 vähennettyä työntekijää;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi Italia on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 3 347 370 euroa eli 60 prosenttia 5 578 950 euron kokonaiskustannuksista;

2.  toteaa, että Italian viranomaiset jättivät hakemuksen EGR-rahoitustuen saamiseksi 9. toukokuuta 2017 ja että Italian toimitettua hakemusta koskevia lisätietoja komissio sai sitä koskevan arvionsa valmiiksi 26. syyskuuta 2017 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

3.  palauttaa mieliin, että talouskriisi on lisännyt merkittävästi markkinointipalvelujen ja tavaroiden ja palvelujen ostajille annettavan tuen hintapainetta, mikä on vähentänyt palveluntarjoajien liikevaihtoa ja kannattavuutta; ottaa huomioon, että puhelinpalvelukeskussektorilla työvoimakustannukset muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan tuotantokustannuksista, ja panee merkille, että palveluntarjoajat ovat reagoineet näihin negatiivisiin olosuhteisiin siirtämällä toimintaansa, leikkaamalla työvoimakustannuksia ja lopettamalla toimintansa; pitää valitettavana, että vuodesta 2009 vuoden 2014 ensimmäiselle neljännekselle kolmasosa tämän alan yrityksistä Italiassa lopetti toimintansa;

4.  toteaa, että käsiteltävänä olevien työntekijävähennysten taustalla on tulojen vähentyminen 45 prosentilla Almavivan Rooman toimipisteessä vuosien 2011–2016 välillä; pitää valitettavana, että neuvottelut RSU:n (Yhtenäinen ammattiliittoedustus Italiassa) kanssa suunnitelmasta saattaa Almavivan Rooman yksikön työvoimakustannukset muiden Almavivan Italiassa sijaitsevien toimipisteiden kustannusten tasalle, mikä olisi käytännössä merkinnyt palkanalennuksia, kariutuivat, minkä seurauksena Rooman toimipiste suljettiin;

5.  toteaa, että puhelinpalvelukeskussektorin työntekijöitä olisi suojattava paremmin ja että erityisesti olisi vältettävä sitä, että henkilöstöä siirretään yhdestä keskuksesta toiseen, mitä käytetään erityisstrategiana mittavien irtisanomisten yhteydessä;

6.  toteaa, että alueellisen ja paikallisen talouden elinvoimaisuus on vasta hiljalleen palaamassa talous- ja rahoituskriisistä johtuneiden suurten vaikeuksien jälkeen ja että joukkoirtisanomiset uhkaavat pysäyttää tai keskeyttää tämän elpymisen; korostaa aktiivisten, muun muassa EGR:stä osarahoitettujen työvoimapoliittisten toimien suurta merkitystä tämän välttämisessä;

7.  panee merkille, että 79 prosenttia toimenpiteiden kohteena olevista edunsaajista on naisia ja että suurin osa heistä on 30–55-vuotiaita; pitää valitettavana, että ei onnistuttu löytämään ratkaisua, jolla olisi vältytty näiltä työntekijävähennyksiltä erityisesti kun otetaan huomioon, että tämän ikäryhmän naiset eivät muutenkaan todennäköisesti pysy ja etene työmarkkinoilla, sillä heidän on vaikea saavuttaa työ- ja yksityiselämän tasapainoa, koska usein he toimivat omaishoitajina ja työpaikoilta puuttuvat yhtäläiset mahdollisuudet;

8.  korostaa, että koulutuksessa ja muissa yksilöllisissä palveluissa olisi otettava kattavasti huomioon tämän työntekijäryhmän erityispiirteet ja etenkin sen naisvoittoisuus; panee tyytyväisenä merkille, että arviolta 680 000 euron määrä on varattu niiden henkilöiden menojen korvaamiseen, joilla on huollettavia;

9.  panee tyytyväisenä merkille, että Italian viranomaiset päättivät aloittaa yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kohteena oleville edunsaajille 6. huhtikuuta 2017 eli ennen EGR:n tuen hakemista ehdotetulle koordinoidulle paketille;

10.  toteaa, että Italia suunnittelee tämän hakemuksen piiriin kuuluville vähennetyille työntekijöille kahdeksanlaisia toimia, joita ovat i) yksilöllinen ohjaus, ii) työnhaku, iii) koulutus, uudelleenkoulutus ja ammatillinen koulutus, iv) uudelleentyöllistymissetelit, v) yrittäjyyden tukeminen, vi) tuki yrityksen perustamiseen, vii) niiden henkilöiden menojen korvaaminen, joilla on huollettavia, ja viii) liikkumisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen; toteaa, että tulotukitoimenpiteiden osuus on 17,4 prosenttia yksilöllisten palvelujen koko paketista eli selvästi EGR-asetuksessa asetetun 35 prosentin enimmäismäärän alapuolella ja että näiden toimien edellytyksenä on, että kohteena olevat edunsaajat osallistuvat aktiivisesti työnhaku- tai koulutustoimiin;

11.  panee tyytyväisenä merkille, että on perustettu komitea, jossa ovat mukana taloudellisen kehityksen ministeriö (MiSE(4)), ANPAL(5), Regione Lazio ja ammattiliittoja, määrittelemään entisiä Almavivan työntekijöitä tukevat strategia ja toimet sekä laatimaan yksilöllisten palvelujen koordinoitu paketti;

12.  panee merkille, että uudelleentyöllistymisseteleiden käyttö on uusi käytäntö, jota on sovellettu vasta yhdessä aiemmassa tapauksessa; korostaa, että on tärkeää arvioida perusteellisesti tällaisten toimenpiteiden vaikuttavuutta, kunhan aikaa on kulunut riittävästi ja tietoa on saatavilla;

13.  korostaa Italian viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoituslähteistä, mutta todenneen, että niitä täydennetään toimilla, joita rahoitetaan ESR:n varoin tai yksinomaan kansallisin varoin;

14.  muistuttaa, että EGR:stä tuetun yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa olisi ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä ja tarvittavia taitoja ja paketin olisi oltava yhteensopiva resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa;

15.  pitää kiitettävänä Italian hallituksen sitoumusta laatia uusi tietoliikennealan työntekijöitä koskeva oikeudellinen kehys, jotta vältytään hakemuksen EGF/2017/004 IT/Almaviva kohteena olevan tapauksen kaltaisilta uusilta tapauksilta;

16.  muistuttaa, että EGR-tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulla, eikä toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu yritysten tai alojen rakennemuutosta varten;

17.  pyytää, että komissio kehottaa kansallisia viranomaisia antamaan tulevissa ehdotuksissa yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, millä aloilla on kasvumahdollisuuksia ja siten mahdollisuuksia palkata työntekijöitä, sekä keräämään perusteltuja tietoja EGR-rahoituksen vaikutuksista muun muassa työpaikkojen laatuun ja EGR:n toimien avulla saavutetusta uudelleenintegroitumisasteesta;

18.  muistuttaa komissiolle esittämästään kehotuksesta varmistaa kaikkien EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuus;

19.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

20.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Italian hakemus – EGF/2017/004 IT/Almaviva)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/2192.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (4) Ministero dello Sviluppo Economico (MiSE). (5) Agenzia Nazionale per le Politiche Attive del Lavoro (ANPAL).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. marraskuuta 2017 ihmishenkien säästämisestä EU:ssa autojen turvallisuutta parantamalla (2017/2085(INI))

P8_TA(2017)0423 A8-0330/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission kertomuksen aiheesta ”Autojen turvallisuuden parantaminen säästää ihmishenkiä EU:ssa – Kertomus ajoneuvojen kehittyneiden turvallisuusominaisuuksien valvonnasta ja arvioinnista sekä kustannustehokkuudesta ja toteutettavuudesta ajoneuvojen yleistä turvallisuutta koskevan asetuksen sekä jalankulkijoiden ja muiden loukkaantumisille alttiiden tienkäyttäjien suojelemista koskevan asetuksen uudelleentarkastelua varten” (COM(2016)0787) sekä sen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0431),

–  ottaa huomioon moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 661/2009(1),

–  ottaa huomioon jalankulkijoiden ja muiden loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien suojelun huomioon ottamisesta ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä, direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta ja direktiivien 2003/102/EY ja 2005/66/EY kumoamisesta 14. tammikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 78/2009(2),

–  ottaa huomioon unionissa liikennöivien hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuutta koskevista teknisistä tienvarsitarkastuksista ja direktiivin 2000/30/EY kumoamisesta 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/47/EU(3),

–  ottaa huomioon liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta 11. maaliskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/413(4),

–  ottaa huomioon tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista annetun neuvoston direktiivin 96/53/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/719(5),

–  ottaa huomioon hätänumeroon 112 perustuvan ajoneuvoon asennettavan eCall-järjestelmän käyttöönottoa koskevista tyyppihyväksyntävaatimuksista ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/758(6),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpanosta: tilannekatsaus ja kohti kestävää liikkuvuutta(7),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman tieliikenteestä Euroopan unionissa(8),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman liikenneturvallisuudesta 2011–2020 – ensimmäinen välitavoite kohti vahinkostrategiaa(9),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan tieliikenneturvallisuudesta 2011–2020(10),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman valkoisesta kirjasta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”(11),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten – ensimmäinen virstanpylväs matkalla kohti vuorovaikutteista, verkkoon liitettyä ja automatisoitua liikkumista” (COM(2016)0766),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020 (COM(2010)0389),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”CARS 2020: Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista autoteollisuutta koskeva toimintasuunnitelma” (COM(2012)0636),

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

–  ottaa huomioon komission selvityksen ”Benefit and feasibility of a range of new technologies and unregulated measures in the field of vehicle occupant safety and protection of vulnerable road users” (uusien teknologioiden ja sääntelemättömien toimien hyödyt ja toteutettavuus ajoneuvojen matkustajien turvallisuuden ja onnettomuuksille alttiiden tienkäyttäjien suojelun alalla), jonka liikennetutkimuslaboratorio Transport Research Laboratory laati ja julkaisi 26. maaliskuuta 2015,

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”On the Implementation of objective 6 of the European Commission’s policy orientations on road safety 2011–2020 – First milestone towards an injury strategy” (SWD(2013)0094) (tieliikenneturvallisuuden poliittisten suuntaviivojen tavoitteen 6 täytäntöönpano – loukkaantumisten torjuntastrategian ensimmäinen välitavoite),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät liikenneturvallisuudesta – maaliskuussa 2017 annetun Vallettan julistuksen hyväksyminen,

–  ottaa huomioon komission 31. toukokuuta 2017 julkaiseman Eurooppa liikkeellä ‑paketin, joka sisältää kahdeksan erityisesti tieliikenteeseen keskittyvää lainsäädäntöehdotusta,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 15. huhtikuuta 2016 antaman päätöslauselman 70/260 liikenneturvallisuuden parantamisesta maailmanlaajuisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0330/2017),

A.  ottaa huomioon, että vuosittain Euroopan teillä kuolee noin 25 500 ihmistä ja noin 135 000 loukkaantuu vakavasti, joten tarvitaan enemmän ja tehokkaampia toimenpiteitä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta päästään lähemmäksi tavoitteeksi asetettua nollavisiota;

B.  ottaa huomioon, että liikenneturvallisuus on riippuvainen kolmesta tekijästä – ajoneuvosta, infrastruktuurista ja ajokäyttäytymisestä – ja siksi liikenneturvallisuuden parantamiseksi tarvitaan toimenpiteitä kaikilla kolmella alalla ja olisi toteutettava tehokkaita toimenpiteitä ajoneuvojen aktiivisen ja passiivisen turvallisuuden parantamiseksi;

C.  toteaa, että henkilö-, paketti- ja kuorma-autojen keski-ikä kasvaa unionissa jatkuvasti ja on nykyään yli kymmenen vuotta; ottaa huomioon, että ajoneuvon iällä on suora vaikutus henkilö- ja muihin vahinkoihin liikenneonnettomuuksissa;

D.  ottaa huomioon, että kuljettajaa avustavat järjestelmät tekevät ajoneuvoista turvallisempia ja antavat lisäksi liikuntaesteisille ja iäkkäille henkilöille mahdollisuuden osallistua tieliikenteeseen turvallisesti ja aktiivisesti;

E.  ottaa huomioon, että älykkäät ajojärjestelmät vähentävät ruuhkia, varoittavat kuljettajaa reitillä olevista vaaroista ja siten osaltaan pienentävät onnettomuusriskiä;

F.  ottaa huomioon, että siirtyminen täysin ilman kuljettajaa toimiviin ajoneuvoihin etenee nopeasti ja että liikenneturvallisuus yleisesti on kiireellinen kysymys, joten komission on esitettävä yleistä liikenneturvallisuutta koskevan asetuksen tarkistamista koskeva ehdotus viimeistään vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä; toteaa, että missään tapauksessa lisäviivästyksiä ei voida hyväksyä;

G.  ottaa huomioon, että 38 prosenttia kaikista kuolemaan johtavista onnettomuuksista tapahtuu kaupunkialueilla ja niissä on usein osallisina loukkaantumiselle alttiita tienkäyttäjiä, joten jäsenvaltioiden olisi otettava loukkaantumiselle alttiit tienkäyttäjät huomioon kaupunkien liikennesuunnittelussa ja parannettava heidän asemaansa suhteessa sellaisiin liikennemuotoihin kuin autot ja linja-autot; toteaa, että komission olisi esitettävä jalankulkijoiden suojelua koskevan asetuksen tarkistamista koskeva ehdotus;

H.  ottaa huomioon, että liikenneturvallisuuden ja ammattimaisten tienkäyttäjien työolojen välillä on selkeä yhteys;

Yleiset vaatimukset

1.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi tehtävä kuljettajille tehokkaita ja säännöllisiä tienvarsitarkastuksia, sillä onnettomuuksien yleisimpiä syitä ovat edelleen ylinopeus ja olosuhteisiin nähden liian suuri tilannenopeus, tarkkaamattomuus, ajaminen alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena sekä liiallinen väsymys, ja siksi

2.  panee merkille, että noin 25 prosenttia kaikista EU:ssa vuosittain kuolemaan johtavista onnettomuuksista johtuu alkoholinkäytöstä; kehottaa sen vuoksi komissiota arvioimaan, syntyisikö lisäarvoa, jos veren alkoholipitoisuuden rajaksi yhtenäistettäisiin EU:ssa 0,0 prosenttia uusille kuljettajille kahden vuoden ajan ajokortin saamisesta sekä ammattiautoilijoille, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että osa jäsenvaltioista soveltaa nollatoleranssia rattijuopumukseen;

3.  palauttaa mieliin puheenjohtajavaltio Maltan 29. maaliskuuta 2017 antaman Vallettan julistuksen liikenneturvallisuuden parantamisesta ja kehottaa komissiota sisällyttämään uuteen liikenneturvallisuusstrategiaansa vuosiksi 2020–2030 uusia tavoitteita, jotka koskevat tieliikenteessä vakavasti loukkaantuneiden määrän puolittamista EU:ssa;

4.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan huomattavasti tieinfrastruktuurinsa tilaa muun muassa liikennemerkkien ja merkinantojärjestelmien säännöllisen ja tehokkaan kunnossapidon avulla ja tekemällä siihen asianmukaisia parannuksia liikennemäärien hallitsemiseksi sekä ottamaan käyttöön innovatiivisia toimia, joilla taataan kuljettajaa avustavien järjestelmien täysi toiminnallisuus ja parannetaan niiden yhteentoimivuutta, minkä ansiosta saadaan aikaan niin sanottu älykäs infrastruktuuri; kehottaa komissiota perustamaan mekanismin, jolla varmistetaan, että eurooppalainen liikenneinfrastruktuuri pysyy asianmukaisessa kunnossa;

5.  panee merkille, että infrastruktuurin mukautukset (kuten tietyn tyyppiset suojakaiteet ja hidasteet) voivat toisinaan aiheuttaa onnettomuuksia tai pahentaa niiden seurauksia, etenkin jos niissä on osallisina kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja; kehottaa sen vuoksi komissiota ehdottamaan standardointitoimenpiteitä, joilla voidaan torjua niiden haittoja;

6.  panee merkille, että monet kuljettajat eivät ole tietoisia siitä, että pelastusajoneuvoille on muodostettava käytävä moottoriteillä, eivätkä siitä, miten se tehdään, ja kehottaa siksi komissiota vahvistamaan tällaisten käytävien muodostamista koskevat yhteiset normit ja käynnistämään EU:n valistuskampanjan;

7.  toteaa, että lähes puolet liikenneonnettomuuksissa kuolleista jalankulkijoista ja pyöräilijöistä on yli 65-vuotiaita ja että liikenneonnettomuudet ovat nuorten yleisin kuolinsyy; kehottaa siksi jäsenvaltioita antamaan iäkkäille henkilöille ja nuorille kuljettajille mahdollisuuden osallistua liikenteeseen turvallisesti ja laatimaan siksi ohjelmia ikäsidonnaisten onnettomuusriskien ehkäisemiseksi ja tiedottamaan niistä hyvin;

8.  panee merkille, että 51 prosenttia kaupunkialueilla kuolemaan johtavien onnettomuuksien uhreista on jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, ja kannustaa siksi kaupunkeja sisällyttämään liikkuvuussuunnitelmiinsa liikenneonnettomuuksien määrän vähentämistä koskevia tavoitteita; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ottamaan onnettomuuksille muita alttiimmat tienkäyttäjät paremmin huomioon puuttumalla eniten onnettomuuksia aiheuttaviin kohtiin ja rakentamalla lisää turvallisia jalankulku- ja pyöräilyreittejä ja pitämällä ne kunnossa tai laajentamalla ja uudenaikaistamalla olemassa olevaa infrastruktuuria ja parantamaan myös opasteita; kehottaa komissiota myös toteuttamaan nykyisten rahoitusjärjestelmien saatavuuden lisäksi lisätoimenpiteitä EU:n tasolla, jotta pyöräilyinfrastruktuuriin tehtäviä laajoja parannuksia voidaan helpottaa, sekä säätämään pakollisiksi uusia ajoneuvojen aktiivia ja passiivisia turvallisuusteknologioita, jotka suojaavat erityisesti loukkaantumiselle alttiita tienkäyttäjiä;

9.  panee merkille, että joidenkin pyöräilijöiden tietämättömyys liikennesäännöistä ja/tai niiden noudattamatta jättäminen johtavat toisinaan tilanteisiin, joissa pyöräilijän oma ja muiden tienkäyttäjien turvallisuus vaarantuu; kehottaa komissiota pohtimaan, minkälaisella ehdotuksella se voisi parantaa pyöräilyn turvallisuutta, jotta pyöräily ja muut kaupunkiliikenteen muodot toimisivat tasapainoisesti yhdessä;

10.  kannustaa älykkäiden liikennejärjestelmien ja julkisen liikenteen harjoittajia kehittämään edelleen ajoneuvoteknologioita, joilla kuljettajia kannustetaan siirtymään turvallisempiin liikennemuotoihin kaupunkialueille tultaessa;

11.  toteaa sähköpyörien ja muiden sähköisten liikennevälineiden kaltaisten uusien liikennemuotojen olevan yhä suositumpia; kehottaa siksi komissiota tutkimaan viipymättä kyseisten ajoneuvojen turvallisuusvaatimuksia ja antamaan toissijaisuusperiaate huomioon ottaen ehdotuksia niiden turvallisesta integroimisesta tieliikenteeseen;

12.  toteaa, että turvallisuutta lisäävien järjestelmien kehittämisen ja käyttöönoton on tarkoitus varmistaa liikenneturvallisuus ja että tämä edellyttää tiettyä sopeutumiskautta; kehottaa näin ollen komissiota antamaan aikaa järjestelmien kehittämiseen ennen yksityiskohtaisen teknisen lainsäädännön voimaantuloa;

13.  muistuttaa, että matkamittaripetosten ongelmaa ei ole vielä ratkaistu etenkään käytettyjen autojen markkinoilla, kuten komissio totesi tutkimuksessaan käytettyjen autojen markkinoiden toiminnasta kuluttajan näkökulmasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan matkamittarien manipulointia tai peukalointia koskevaan ongelmaan tehokkailla toimenpiteillä ja lainsäädännöllä;

14.  huomauttaa, että onnettomuuksia tapahtuu sitä todennäköisemmin, mitä enemmän liikenteessä on ajoneuvoja; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota edistämään joukkoliikenteen käyttöä ja ajoneuvojen yhteiskäyttöä erityisesti kaupunkialueilla, jotta liikenteessä olevien ajoneuvojen määrää voidaan vähentää, ja kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä polkupyörien ja ammattikuljettajien ajamien ajoneuvojen osuuden kasvattamiseksi;

15.  huomauttaa, että ajoneuvojen pakolliset varusteet poikkeavat toisistaan eri jäsenvaltioissa, ja kehottaa siksi komissiota laatimaan EU:n laajuisen sitovan luettelon varusteista, jotka ajoneuvossa on oltava;

16.  katsoo, että EU:n ja sen tutkimuskeskusten olisi oltava johtoasemassa kehitettäessä autonomisia ajoneuvoja, sillä ne muuttavat autoteollisuutta perin pohjin erityisesti liikenneturvallisuuden osalta ja niiden odotetaan säästävän joka vuosi tuhansia ihmishenkiä ja edistävän sisämarkkinoiden digitalisoitumista;

Kuljettajaa avustavat järjestelmät liikenneturvallisuuden parantamiseksi

17.  korostaa, että noin 92 prosenttia kaikista onnettomuuksista johtuu inhimillisestä virheestä tai inhimillisen virheen ja ajoneuvon ja/tai infrastruktuurin vuorovaikutuksesta ja siksi vain sellaisten kuljettajaa avustavien järjestelmien asentamisen olisi oltava pakollista, joiden on voitu tieteellisen näytön perusteella osoittaa parantavan oleellisesti liikenneturvallisuutta ja jotka ovat kustannusvaikuttavia ja valmiita markkinoille saatettaviksi; katsoo lisäksi, että tästä aiheutuvan ostohinnan nousun ei pitäisi olla niin kohtuuton, että kyseisten ajoneuvojen kohderyhmänä olevilla asiakkailla ei ole varaa ostaa niitä, ja katsoo, että liikenneturvallisuuden kannalta tärkeät kuljettajaa avustavat järjestelmät olisi tarkistettava säännöllisesti;

18.  kehottaa komissiota testaamaan edellä mainittuja turvallisuuslaitteita ajoneuvojen markkinavalvontaa suorittaessaan;

19.  katsoo, että entistä parempien turvallisuusnormien ja -varusteiden mahdollistama hyöty voidaan saada aikaan vain, jos nykyiset ja tulevat määräykset pannaan täytäntöön ja niitä valvotaan tehokkaasti; kehottaa siksi lisäämään tyyppihyväksyntäviranomaisten ja teknisten palveluiden Euroopan tason valvontaa unionissa; vaatii lisäksi laajempaa ja riippumattomampaa markkinoille saattamisen jälkeistä valvontaa unionin liikenteessä oleville ajoneuvoille, jotta voidaan varmistua siitä, että ne ovat edelleen turvallisuusvaatimusten mukaisia;

20.  korostaa, että eurooppalaisten kuluttajien olisi pystyttävä luottamaan siihen, että vaatimustenvastaisuuksia havaittaessa ryhdytään nopeisiin, asianmukaisiin ja koordinoituihin korjaaviin toimenpiteisiin, joihin kuuluu tarvittaessa myös ajoneuvojen unionin laajuinen takaisinkutsu; katsoo, että taloudellisten toimijoiden olisi oltava vastuussa kaikista ajoneuvojen omistajille aiheutuvista vahingoista, jotka ovat seurausta vaatimustenvastaisuuksista tai jotka tapahtuvat ajoneuvojen takaisinkutsun jälkeen;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nostamaan nykyisten käytössä olevien ajoneuvojen turvallisuustasoa ja tukemaan kehitystä ja innovaatioita, joilla parannetaan jo käytössä olevien autojen turvallisuutta kannustamalla ja edistämällä sellaisten kustannustehokkaiden liikenneturvallisuusjärjestelmien asentamista ajoneuvoihin jälkikäteen, jotka auttavat kuljettajia reagoimaan paremmin vaaratilanteissa;

22.  kehottaa valmistajia ja toimijoita

23.  korostaa, että varoitusten olisi erotuttava toisistaan niin selvästi, että on itsestäänselvää, mikä järjestelmä on kyseessä, ja että myös iäkkäiden, vammaisten, kuten kuulo- ja näkövammaisten, ja liikuntaesteisten henkilöiden olisi voitava havaita varoitukset helposti; kehottaa toimijoita siksi asettamaan asianmukaisia yhtenäisiä normeja, joissa on mahdollisuus toimijakohtaisiin erityisratkaisuihin;

24.  pitää myönteisenä, että lähes kaikki kuluttajille tarkoitetussa eurooppalaisessa uusien henkilöautojen turvallisuuden arviointiohjelmassa (Euro NCAP) testatut autot saavat viisi tähteä ja että suurin osa autonvalmistajista on vastannut onnistuneesti uusien Euro NCAP -vaatimusten saavuttamisen haasteeseen; panee kuitenkin merkille, ettei Euro NCAP testaa kaikkia Euroopassa myytäviä automalleja eivätkä kaikkien myytävien samantyyppisten ajoneuvojen tekniset tiedot ole identtisiä, mikä ei välttämättä ole kuluttajille selvää ja voi luoda näin valheellista luottamusta asianomaisen hankitun ajoneuvon todelliseen suorituskykyyn; pitääkin tärkeänä, että perustana sovelletaan tiukkoja pakollisia turvallisuusvaatimuksia, joiden avulla voidaan taata, että kaikissa EU:ssa käytettävissä ja myytävissä ajoneuvoissa on kaikki tarpeelliset turvalaitteet;

25.  katsoo, että Euro NCAP-arvioinnin olisi aina kuvastettava tietyn automallin tosiasiallista turvallisuutta; katsoo, että arvioinnin olisi oltava uusien ajoneuvojen turvallisuuden arvioinnissa lakisääteisiä vähimmäisvaatimuksia kunnianhimoisempi ja siinä olisi otettava huomioon ajan tasalle saatetut lakisääteiset vähimmäisvaatimukset, jotta voidaan kannustaa entisestään kehittämään ajoneuvoja, jotka täyttävät tiukat liikenneturvallisuusnormit, ja jotta siten eurooppalainen korkea tavoitetaso säilyy ja EU toimii maailmanlaajuisesti johtoasemassa autojen turvallisuuden alalla;

26.  kehottaa komissiota koordinoimaan normien asettamista YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) kanssa, jotta kansainvälisellä tasolla vallitsee johdonmukaisuus ja voidaan rajoittaa minimiin poikkeukset kuljettajaa avustavien järjestelmien asentamista koskevasta velvoitteesta ja siten parantaa liikenneturvallisuutta kattavasti; korostaa lisäksi, että valmistajien tulisi laatia selkeää tiedotusaineistoa, joka auttaa kuljettajia hahmottamaan paremmin avustavia järjestelmiä ja niiden toimintoja;

27.  kehottaa ottamaan käyttöön yhdenmukaistetun eurooppalaisen toimintamallin, jossa otetaan huomioon kaikki voimassa oleva kansainvälinen ja kansallinen lainsäädäntö ja varmistetaan niiden täydentävyys;

28.  kehottaa komissiota tutkimaan erityskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen osallisuutta kaupunkialueilla tapahtuvissa onnettomuuksissa ja tarvittaessa poistamaan voimassa olevat poikkeukset kuljettajaa avustavien järjestelmien asentamista koskevasta velvoitteesta;

29.  korostaa, että ajo-opetuksen olisi sisällettävä säännöllistä lisäkoulutusta pakollisten kuljettajaa avustavien mekanismien käytöstä ja siinä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota iäkkäisiin ja liikuntarajoitteisiin ihmisiin; kehottaa autokouluja sisällyttämään opetukseensa näiden järjestelmien toimintaan liittyviä kysymyksiä sekä toisaalta liittämään ammattimaisen tiellä tapahtuvan käytännön opetuksen ajokortin saamiseen;

30.  toteaa, että esimerkiksi veroihin tai vakuutuksiin perustuvat taloudelliset kannustimet sellaisille toimille kuin uusien turvallisuutta lisäävien kuljettajaa avustajien järjestelmien asentaminen uusiin ja käytettyihin ajoneuvoihin tai niiden sisällyttäminen kuljettajien koulutukseen voivat helpottaa kehittyneiden turvallisuusominaisuuksien markkinoille pääsyä; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan tällaisten mekanismien käyttöönottoa;

31.  kehottaa komissiota vaatimaan, että markkinatoimijat mahdollistavat avointen standardien ja rajapintojen käytön, koska ne parantavat entisestään yhteentoimivuutta, jotta teollis- ja tekijänoikeuksia ja niillä suojattuja tietoja kunnioittaen voidaan tehdä riippumattomia testejä käyttämällä ajoneuvon ja järjestelmän tietoja ja niiden päivityksiä ja jotta tällaisia testejä voi tehdä kuka tahansa pätevä ammattihenkilö;

32.  korostaa, että asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) ja yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden mukaisesti olisi turvattava tietosuojan ja tietojen säilyttämisen korkea taso ja tietotekniikan turvallisuuden korkea taso, jotta voidaan sulkea pois ajoneuvojen älyjärjestelmien etämanipuloinnista tai yhteensopimattomuudesta johtuvien uusien onnettomuusriskien mahdollisuus; kehottaa selvittämään tietojen omistusoikeuden periaatetta;

33.  pitää tärkeänä hyödyntää satelliittipaikannusjärjestelmistä saatavia luotettavia paikka- ja aikatietoja ja soveltaa EGNOS/GNSS-järjestelmää aktiiviseen liikenneturvallisuuteen; kehottaa toteuttamaan enemmän toimenpiteitä, jotta EGNOS/GNSS-järjestelmän aktiivista liikenneturvallisuutta koskevaksi tarkkuudeksi saadaan alle yksi metri ja jotta voidaan siirtyä järjestelmän valmiudesta vähentää ajoneuvon nopeutta valmiuteen puuttua automaattisesti ajoneuvon reittiin ja muuttaa sitä; kehottaa edistämään aktiivisen liikenneturvallisuuden parantamista yhdistämällä EGNOS/GNSS-järjestelmän ja ajoneuvojen valvontajärjestelmien tiedot;

Turvallisuustoimet onnettomuuksien välttämiseksi

34.  suhtautuu myönteisesti siihen, että hätäjarrutusjärjestelmät ovat jo marraskuusta 2015 alkaen olleet pakollisia kaikille uusille rekoille ja linja-autoille EU:ssa, mutta kehottaa komissiota tekemään automaattisten hätäjarrutusavustinten, jotka tunnistavat jalankulkijat, pyöräilijät, kevyet kaksipyöräiset ajoneuvot ja moottoripyörät, asentamisen pakolliseksi myös henkilöautoihin, kevyisiin hyötyajoneuvoihin, linja-autoihin, busseihin ja etenkin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin, koska itsenäisen voimakkaan jarrutuksen vuoksi tällaiset järjestelmät lyhentävät jarrutusmatkaa ja voivat siten vähentää liikenneonnettomuuksia huomattavasti;

35.  kehottaa suunnittelemaan raskaille tavarankuljetusajoneuvoille turvallisemman etuosan, joka parantaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden näkyvyyttä, sekä esteitä, joiden avulla voidaan välttää törmäyksiä ja lieventää niiden seurauksia;

36.  kehottaa tekemään pakolliseksi sellaisten ohitettavien älykkäiden nopeusrajoitusavustinten asentamisen, jotka ilmoittavat nopeusrajoituksista, väistämismerkeistä ja liikennevaloista ja puuttuvat ajoon auttaakseen kuljettajia noudattamaan nopeusrajoituksia; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että liikennemerkit ovat moitteettomassa kunnossa ja tiemerkinnät selkeitä; korostaa, että älykkäiden avustinten asianmukaista toimintaa varten käytössä on oltava päivitetyt verkossa käytettävät tiekartat, joissa on tiedot voimassa olevista nopeusrajoituksista;

37.  tähdentää, että liikenneturvallisuuden parantamiseksi ajoneuvon vauhdin hidastuminen olisi osoitettava selvemmin muille tienkäyttäjille ajoneuvon selkeillä merkkivaloilla, ja odottaa hätäjarrutuksen ilmaisevan signaalin – vilkkuvan jarruvalon tai vilkkuvien varoitusvalojen – pakollista käyttöönottoa;

38.  korostaa, että ohitettava kaistavahti, joka varoittaa kuljettajaa ja puuttuu myös ajoon asianmukaisesti poistamatta kuitenkaan kuljettajan suoraa toimintamahdollisuutta, on liikenneturvallisuuden kannalta tärkeä ja se olisi tehtävä pakolliseksi; huomauttaa tämän varoitusjärjestelmän käytön edellyttävän, että tiemerkinnät pidetään kunnossa, jotta ne ovat selvästi tunnistettavissa;

39.  korostaa, että raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen, linja-autojen ja bussien kuljettajien suoran näkyvyyden parantaminen ja kuolleen kulman pienentäminen tai sen poistaminen ovat ratkaisevan tärkeitä pyrittäessä parantamaan näiden ajoneuvojen liikenneturvallisuutta; kehottaa siksi komissiota antamaan kunnianhimoisia ja eriytettyjä suoraa näkyvyyttä koskevia normeja ja tekemään etu-, sivu- ja takakameroiden, tunnistimien ja kääntymisavustinten asentamisesta pakollista; toteaa, että tällaisten toimien olisi oltava direktiivin (EU) 2015/719 mukaisia eivätkä ne saisi johtaa siinä vahvistettujen määräaikojen lykkääntymiseen;

40.  painottaa, että on tarpeellista säätää alkolukkojen ja kuljettajan tarkkaamattomuuden ja väsymyksen tunnistavien järjestelmien asentamisen edellytyksistä, ja kehottaa käyttämään alkolukkoja ammattikuljettajien tapauksessa sekä ajo-oikeuden palauttamisen ehtona sellaisten kuljettajien tapauksessa, jotka ovat aiheuttaneet onnettomuuden alkoholin vaikutuksen alaisena ja jotka on sen vuoksi tuomittu rattijuopumuksesta;

41.  panee merkille, että rekat ovat osallisina 15 prosentissa kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista ja että joka vuosi noin 1 000 loukkaantumiselle altista tienkäyttäjää kuolee onnettomuuksissa, joissa on osallisena rekka; kehottaa siksi komissiota nopeuttamaan rekkojen kunnianhimoisten eriytettyjen suoraa näkyvyyttä koskevien normien, älykkäiden nopeudensäätelyjärjestelmien ja pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden havaintotoiminnolla varustettujen automaattisten hätäjarrutusjärjestelmien pakollista käyttöönottoa;

Turvallisuustoimet onnettomuuksien seurausten lieventämiseksi

42.  toteaa, että renkaiden ilmanpaineella on merkittävä vaikutus liikenneturvallisuuteen, polttoaineen kulutukseen ja päästöihin; kehottaakin komissiota määräämään suorien rengaspaineen seurantajärjestelmien asentamisen pakolliseksi; kehottaa komissiota myös saattamaan osaksi EU:n lainsäädäntöä YK:n Euroopan talouskomissiossa sovitut rengaspaineen mittausjärjestelmiä koskevat muutokset, joiden tarkoituksena on saada järjestelmät toimimaan todellisissa ajo-olosuhteissa;

43.  pitää tarpeellisena, että kaikkien ajoneuvojen kaikille etupenkeille ja luokkien M1 ja N1 ajoneuvojen takapenkeille on pakollista asentaa turvavyön käytöstä muistuttavat älykkäät järjestelmät;

44.  pitää niskavammojen välttämiseksi tärkeänä, että automaattisten turvavöiden säätöjärjestelmien asentaminen tehdään pakolliseksi;

45.  kehottaa komissiota laajentamaan vuodesta 2019 alkaen eCall-järjestelmän asentamista koskevan velvoitteen koskemaan myös moottoripyöriä, raskaita tavarankuljetusajoneuvoja sekä linja-autoja ja busseja ja säätämään myös järjestelmän jälkiasennuksen saatavuudesta, jotta järjestelmä olisi mahdollisimman monessa liikenteessä olevassa ajoneuvossa;

46.  vaatii tarkkoja ja luotettavia koko EU:n kattavia onnettomuustilastoja, joihin kuuluvat myös tilastot onnettomuuksien syistä, onnettomuusalttiutta koskevat tiedot sekä luettelot vammoista ja onnettomuuksien uhreista, ja toteaa, että ajotapahtumia koskevien tietojen tallennin voisi tässä yhteydessä olla erittäin hyödyllinen ja että tietojen on pysyttävä nimettöminä ja niitä on käytettävä vain onnettomuustutkintaan;

47.  kehottaa keräämään koko EU:ssa tietoja ajoneuvojen matkustajien kuolemantapauksista ja loukkaantumisista, jotka ovat aiheutuneet muista syistä kuin törmäyksistä; toteaa, ettei saatavilla ole tietoja lämpöhalvauksen uhreista ajoneuvoissa;

48.  kehottaa laatimaan aiempaa paremmat paloturvallisuussäännöt eri käyttövoimaa käyttäville linja-autoille ja busseille, mukaan lukien maakaasua käyttävät bussit, jotta matkustajien turvallisuutta voidaan suojata mahdollisimman hyvin;

49.  huomauttaa, että rekkojen uudelleensuunniteltu etualleajosuoja saattaisi vähentää kuolemantapauksia henkilöautojen ja rekkojen etutörmäyksissä 20 prosentilla; kehottaa komissiota säätämään kokoonpainuvien etualleajosuojien parantamisesta kaikkien uusien rekkojen osalta;

50.  vaatii pakollisia törmäystestejä, joissa törmäys tulee edestä, sivulta ja takaa,

51.  kehottaa komissiota myös päivittämään moottoriajoneuvojen passiivisten turvallisuusjärjestelmien testausvaatimukset siten, että ne sisältävät kaikkien loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien, siis jalankulkijoiden lisäksi myös pyöräilijöiden, suojan etu- ja takatörmäystilanteessa;

52.  kehottaa komissiota varmistamaan, että markkinoilla on riittävästi ja realistisesti aikaa mukautua näihin toimenpiteisiin;

53.  korostaa, että raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen mitoista ja painoista annetulla direktiivillä (EU) 2015/719 on erinomaiset mahdollisuudet parantaa rekkojen turvallisuutta; kehottaa komissiota nopeuttamaan kyseistä direktiiviä koskevaa työtä ja esittämään arviointinsa viipymättä;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 200, 31.7.2009, s. 1. (2) EUVL L 35, 4.2.2009, s. 1. (3) EUVL L 127, 29.4.2014, s. 134. (4) EUVL L 68, 13.3.2015, s. 9. (5) EUVL L 115, 6.5.2015, s. 1. (6) EUVL L 123, 19.5.2015, s. 77. (7) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 155. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0228. (9) EUVL C 75, 26.2.2016, s. 49. (10) EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 54. (11) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 72.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. marraskuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1059/2003 muuttamisesta alueellisten typologioiden (Tercet) osalta (COM(2016)0788 – C8‑0516/2016 – 2016/0393(COD))

P8_TA(2017)0424 A8-0231/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0788),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 338 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0516/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 29. maaliskuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 13. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 4. lokakuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0231/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. marraskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi asetuksen (EY) N:o 1059/2003 muuttamisesta alueellisten typologioiden (Tercet) osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/2391.)

(1) EUVL C 209, 30.6.2017, s. 71. (2) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 74.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. marraskuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammattipätevyyksien tunnustamisesta sisävesiliikenteen alalla sekä neuvoston direktiivin 96/50/EY ja neuvoston direktiivin 91/672/ETY kumoamisesta (COM(2016)0082 – C8-0061/2016 – 2016/0050(COD))

P8_TA(2017)0425 A8-0338/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0082),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 91 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0061/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 13. heinäkuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 30. kesäkuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8‑0338/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. marraskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… antamiseksi ammattipätevyyksien tunnustamisesta sisävesiliikenteen alalla sekä neuvoston direktiivien 91/672/ETY ja 96/50/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2017/2397.)

(1) EUVL C 389, 21.10.2016, s. 93.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. marraskuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (COM(2016)0283 – C8-0194/2016 – 2016/0148(COD))

P8_TA(2017)0426 A8-0077/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0283),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0194/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Bulgarian parlamentin, Tšekin tasavallan edustajainhuoneen, Itävallan liittoneuvoston ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. lokakuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 30. kesäkuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0077/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa toisella, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. marraskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/2394.)

(1) EUVL C 34, 2.2.2017, s. 100.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. marraskuuta 2017 alueiden käyttöön ottamista koheesiopolitiikan välineistä väestörakenteen muutokseen varautumiseksi (2016/2245(INI))

P8_TA(2017)0427 A8-0329/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 ja 175 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman saarten erityistilanteesta(6),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(7),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisista ja heidän asemastaan maaseutualueilla(8),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta EU:n vuoristoalueilla(9),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kertomuksesta aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden 2012 toteutuksesta, tuloksista ja yleisestä arvioinnista(10),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet”(11),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutoksesta ja sen vaikutuksista EU:n tulevaan koheesiopolitiikkaan(12),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(13),

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuoristo- ja saarialueilla sekä harvaan asutuilla alueilla(14),

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan väestökehityksestä(15),

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(16),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2015 ikääntymisraportin ”Economic and budgetary projections for the 28 EU Member States (2013–2060)” (European Economy 3/2015),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ”Sijoituksia työpaikkoihin ja kasvuun: Kehitystä ja hyvää hallintoa EU:n alueille ja kaupunkeihin”,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Työssäkäyvien vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen tukemista koskeva aloite” (COM(2017)0252),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2009 annetun komission tiedonannon EU:n väestön ikääntymisen vaikutusten käsittelystä (väestön ikääntymistä koskeva kertomus 2009) (COM(2009)0180),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 annetun komission tiedonannon sukupolvien välisen solidaarisuuden edistämisestä COM(2007)0244),

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin” (COM(2006)0571),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2005 julkaistun komission vihreän kirjan ”Kohti väestörakenteen muutoksia – uusi solidaarisuus sukupolvien välillä” (COM(2005)0094),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2016 annetun alueiden komitean lausunnon EU:n vastauksesta väestönkehityksen haasteeseen(17),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2013 julkaistun Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikön B tutkimuksen ”How can regional and cohesion policies tackle demographic challenges?”,

–  ottaa huomioon ESPONin julkaisun ”Revealing territorial potentials and shaping new policies in specific types of territories in Europe: islands, mountains, sparsely populated and coastal regions”(18),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kannan tarkistuksina (A8-0329/2017),

A.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutos on todellinen ongelma Euroopassa ja kaikkialla maailmassa ja keskeinen haaste yleisesti mutta myös unionin tämänhetkisten paikallista kehitystä ja alueellista tehostamista koskevien politiikkojen kannalta yhdessä työllisyyteen liittyvien ongelmien, hallitsemattoman globalisaation, ilmastonmuutoksen, vähähiiliseen talouteen siirtymisen sekä teolliseen ja teknologiseen siirtymään sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen osallisuuteen liittyvien haasteiden kanssa;

B.  toteaa, että kuten useimmissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa, Euroopassa väestönkehitykselle on useiden vuosikymmenten ajan ollut ominaista eliniän pidentyminen ja alhainen syntyvyys, mikä uhkaa muuttaa väestörakennetta ja ikäpyramidia ja minkä sivuvaikutuksena on työikäisen väestön supistuminen ja väestön ikääntyminen; toteaa, että koko EU:ta kohdanneella talouskriisillä on ollut merkittävä vaikutus moniin alueisiin varsinkin maaseudulla ja että kriisi on aiheuttanut erityisesti köyhyyttä ja väestökatoa; katsoo, että edelleen olemassa oleva sukupuolten välinen palkkaero ja kasvava ero eläkkeissä ovat huomattava este naisten osallistumiselle työmarkkinoille;

C.  toteaa, että kehitysmaiden nopean väestönkasvun ja EU:n väkiluvun pienenemisen oletetaan johtavan siihen, että unionin osuus maailman väestöstä pienenee 6,9 prosentista vuonna 2015 5,1 prosenttiin vuonna 2060(19);

D.  toteaa, että ennusteiden mukaan 273:sta NUTS 2 -tason alueesta 132 alueen väkiluku pienenee vuosien 2015 ja 2050 välillä(20); toteaa, että väkiluvun pieneneminen vaikuttaa erityisesti paikallisiin hallintoyksiköihin;

E.  ottaa huomioon, että unionin ja sen kaikkien jäsenvaltioiden ensisijaisena tavoitteena on edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua;

F.  ottaa huomioon, että maantieteelliset ja väestörakenteeseen liittyvät erityispiirteet voimistavat kehitykseen liittyviä ongelmia; ottaa huomioon, että tästä syystä alueellinen yhteenkuuluvuus lisättiin Lissabonin sopimuksella taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeviin tavoitteisiin;

G.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutos ei vaikuta samalla tavoin kaikkiin maihin ja alueisiin, mikä johtuu sekä sen luonnollisesta dynamiikasta että muuttoliikkeestä: valtaosassa kaupunki- ja varsinkin suurkaupunkialueita väkiluku kasvaa, kun taas useimpien maaseutu- ja syrjäisten alueiden väkiluku pienenee, ja syrjäisimmillä alueilla alueelliset erot ovat erityisen selkeät; toteaa, että tällaiset erot merkitsevät huomattavia haasteita sekä väestökadosta kärsiville alueille että sellaisille alueille, joille tulee väestöä; toteaa, että syrjäiset ja vaikeapääsyiset alueet altistuvat kaikkein eniten väkiluvun pienenemiselle; katsoo toisaalta, että on tarpeen kiinnittää huomiota esikaupungistumisen vaikutuksiin, jotka luovat paineita paikallis- ja alueviranomaisille, kun väestöä siirtyy suuria määriä suurkaupungeista niitä ympäröiville alueille;

H.  ottaa huomioon, että unionin alueet eivät ole yhtenäisiä; ottaa huomioon, että alueiden sisällä voi olla työttömyys- tai köyhyyskeskittymiä ja että ne voivat joutua kamppailemaan erityisten, etenkin väestörakenteen muutokseen liittyvien ongelmien kanssa, ja näin ollen pitää tarpeellisena ottaa käyttöön kohdennettuja välineitä alueiden sisäisten erojen kaventamiseksi ja kaupunki-, taajama- ja maaseutualueiden välisen alueellisen tasapainon parantamiseksi;

I.  ottaa huomioon, että naiset ja erityisesti yksinhuoltajaäidit ovat alttiimpia köyhyydelle ja syrjäytymiselle;

J.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutos on haaste sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja koko väestön hyvinvoinnin takaamiselle sekä tasapainoisen talouskasvun edistämiselle; ottaa huomioon, että väestörakenteen muutos vaikuttaa infrastruktuuriin ja palvelujen saatavuuteen ja laatuun, mikä johtaa yhteyksien heikkenemiseen ja terveyspalvelujen saatavuuden huonontumiseen ja on usein seurausta kaupunki- ja maaseutuväestön välisten yhteyksien puutteellisuudesta;

K.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutokseen liittyy eri aloja koskevia merkittäviä toimintapoliittisia haasteita, jotka ovat yhteydessä moniin koheesiopolitiikan toimintalohkoihin; katsoo, että aluepolitiikka ja siihen liittyvät Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) sekä koheesiorahasto ovat keskeisiä välineitä väestörakenteen muutokseen vastaamisessa;

L.  ottaa huomioon, että EU:ssa asuu 113 miljoonaa ihmistä muilla kuin kaupunkialueilla, siellä sijaitsee 12 miljoonaa maatilaa ja 172 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata, ja toteaa, että näillä alueilla on merkittävä vaikutus unionin talouksiin, kulttuureihin ja ekosysteemeihin;

M.  toteaa, että riittävä infrastruktuuri ja palvelutaso ovat tärkeitä tekijöitä väestörakenteen hallitsemiseksi harvaanasutuilla ja muuttotappiosta kärsivillä alueilla, joissa investointien ja työpaikkojen merkitys korostuu;

N.  toteaa, että oikeanlainen infrastruktuuri, julkisten palveluiden saatavuus ja laadukkaat työpaikat ovat tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat päätökseen pysyä tietyllä alueella;

O.  ottaa huomioon, että naiset ja varsinkin yli 60-vuotiaat naiset ovat miehiä alttiimpia köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle;

P.  toteaa, että väestörakenteen muutos vaikuttaa eniten alueisiin, jotka ovat jääneet kehityksessä jälkeen;

Q.  ottaa huomioon, että maaseutualueisiin vaikuttava väestörakenteen muutos on aiheuttanut vakavien väestörakenteeseen liittyvien seurausten lisäksi myös taloudellisia, sosiaalisia ja alueelliseen pirstoutumiseen, elämänlaatuun ja ympäristöön liittyviä seurauksia;

R.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on perusoikeus, EU:n yhteinen arvo ja välttämätön edellytys EU:n kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiselle;

S.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on tärkeä väline, jolla voidaan edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

T.  ottaa huomioon, että negatiivinen väestörakenteen muutos lisää tarvetta vahvemmalle sukupolvien väliselle solidaarisuudelle;

Yleistä

1.  korostaa, että väestörakenteen muutos aiheuttaa jäsenvaltioiden hallituksille ja alue- ja paikallisviranomaisille merkittäviä taloudellisia, yhteiskunnallisia, verotuksellisia ja ympäristöön kohdistuvia paineita, jotka koskevat julkisten palvelujen ja varsinkin hyvinvointi- ja sosiaalipalvelujen tarjoamista, infrastruktuurin rakentamista ja hallinnoimista sekä ekosysteemien säilyttämisen varmistamista kestävällä aluesuunnittelulla; korostaa, että näitä paineita pahentavat työssäkäyvän väestön väheneminen ja kasvava huoltosuhde; korostaa korkealaatuisten julkisten ja yksityisten palvelujen ratkaisevaa roolia; korostaa, että korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten julkisten ja yksityisten palvelujen saatavuus on tärkeää ja että se on väline sukupuolten tasa-arvon varmistamiseen;

2.  katsoo, että väestörakenteen muutosta olisi käsiteltävä koordinoidusti kaikkien unionin, kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimien avulla ja soveltamalla sopeutumisstrategioita, joissa otetaan huomioon paikalliset ja alueelliset realiteetit ja joiden avulla saavutetaan tehokas monitasoinen hallinto tiettyjä alueita varten tarkoitettujen erityisten politiikkojen rakenteessa ja niiden täytäntöönpanossa; on sitä mieltä, että tällaisella koordinoidulla ja integroidulla vastauksella olisi pyrittävä parantamaan kansalaisten elämänlaatua ja tarjoamaan heille paremmat taloudelliset mahdollisuudet sekä investoimaan sosiaalisten ja julkisten palvelujen laatuun, esteettömyyteen ja edullisuuteen kyseisillä alueilla; katsoo, että lisäksi olisi otettava mukaan kansalaisyhteiskunnan edustajia ja muita sidosryhmiä; toteaa, että kaikissa kokonaisvaltaisissa lähestymistavoissa on otettava huomioon kaupunkien, maaseutualueiden ja kalastus- ja rannikkoalueiden sekä erityisistä maantieteelliseen sijaintiin tai väestörakenteeseen liittyvistä ongelmista kärsivien alueiden asema, minkä vuoksi on huomioitava myös syrjäisimpien alueiden, harvaan asuttujen pohjoisimpien alueiden ja saaristoalueiden, rajaseutujen ja vuoristoalueiden erityiset haasteet, kuten on nimenomaisesti tunnustettu Lissabonin sopimuksessa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon eri toimintapolitiikkojen vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon ja väestörakenteen muutokseen;

3.  toteaa, että väestörakenteen muutos tuo uusia haasteita, mutta tarjoaa myös paikallisia kehitysmahdollisuuksia, kun kaupunkiyhteisöissä tapahtuu muutoksia erityisesti ravinnon, viihteen ja levon kysynnässä ja kun hyödynnetään maatalous-, metsänhoito- ja kalastusalan potentiaalia tarjota laadukkaita, turvallisia ja eriytettyjä tuotteita; katsoo, että myös maaseutumatkailu yleisesti ottaen ja erityisesti ekomatkailu, sähköinen kaupankäynti, yhteisölähtöiset palvelut ja senioritalous tarjoavat paikallisia kehitysmahdollisuuksia ja lisäävät maantieteellisiä merkintöjä suojelevan eurooppalaisen järjestelmän avulla maataloustuotteiden tai muiden tuotteiden, kuten käsitöiden, koruompelusten ja keramiikan, arvostusta; korostaa tässä yhteydessä älykkään erikoistumisen strategioiden merkitystä, jotta voidaan tukea alueita ja paikallisalueita korkeaa lisäarvoa tarjoavien toimien tunnistamisessa ja houkuttelevien innovaatioekosysteemien luomisessa sellaisen todellisen monikäyttöisen maaseudun kehitysstrategian avulla, jossa kiertotalous olisi integroitu osaksi aluesuunnittelua; huomauttaa, että myös maaseutumatkailu on merkittävä ala ja että sillä on suuri merkitys maaseudun elinvoimaisuudelle; korostaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työmarkkinaosapuolten sekä muiden paikallisten sidosryhmien ja viranomaisten ottaminen mukaan kaikilla ERI-rahastojen ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon tasoilla on tärkeää, jotta voidaan ennakoida paremmin väestörakenteen muutoksen vaikutuksia paikallisiin työmarkkinoihin ja kehittää uusia strategioita näihin haasteisiin vastaamiseksi;

EU:n väestörakenteen muutoksen ominaispiirteet

4.  panee merkille, että tällä hetkellä monissa osissa EU:ta pääasialliset väestörakenteen muutokseen liittyvät ongelmat ovat väestöpyramidin romahtamisen seurauksena tapahtuva väestön vanheneminen, syntyvyyden lasku ja siitä aiheutuva lasten ja nuorten määrän jyrkkä väheneminen, väestön jatkuva väheneminen, ammattitaitoisen työvoiman puute, työpaikkojen puute, työmahdollisuuksien puutteesta johtuva nuorten poismuutto sekä väestörakenteen muutokset; panee merkille, että nykyinen maatalouspolitiikka, perinteisten toimialojen, tuotteiden, tuotantojärjestelmien ja työvoiman sekä paikallisen osaamisen häviäminen, naisten tekemä näkymätön työ, yrittäjyyskulttuurin puute, alueiden jääminen kehityksessä jälkeen tai niiden kyvyttömyys pysyä kilpailussa mukana investointien puutteen vuoksi, tai luonnon monimuotoisuuden häviäminen sekä metsien hakkuut ja tulipalovaara ovat myös merkittäviä väestörakenteen muutokseen liittyviä ongelmia; korostaa, että näiden kehityssuuntausten vaikutukset ovat varsin erilaisia eri alueilla osittain siksi, että ihmiset siirtyvät suuriin kaupunkikeskuksiin etsimään töitä;

5.  painottaa, että yhtenä EU:n väestöpolitiikan tärkeimmistä tavoitteista olisi oltava kaikkien väestörakenteen epätasapainosta kärsivien alueiden ja niiden erityispiirteiden huomioon ottaminen, ja toteaa, että koheesiopolitiikka on pitkään pyrkinyt sopeutumaan näihin tekijöihin, joihin sopeutumiseen sen on entisestään panostettava vuoden 2020 jälkeen; korostaa, että väestörakenteen muutos vaikuttaa kaikkiin alueisiin riippumatta siitä, ovatko ne kaupunki- vai maaseutualueita, mutta vaikutukset ovat erilaisia ja riippuvat erilaisista tekijöistä, kuten muutosten voimakkuudesta ja nopeudesta sekä siitä, onko kyseessä muuttovoittoalue tai väestön vähenemisestä kärsivä alue;

6.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa ja tukea pieniä ja keskisuuria vuoristo- ja maaseututiloja, jotka tuottavat laatuominaisuuksiltaan erityislaatuisia tuotteita ja voisivat edistää näiden alueiden väestökadon kääntämistä päinvastaiseksi tai vähentämistä sen ansiosta, että ne hyödyntävät luonnonvaroja, kuten laidunmaita ja erilaisia rehukasveja, yhtenäisesti ja kestävästi käyttämällä perinteisiä tekniikoita ja tuotantomenetelmiä;

7.  korostaa, että nämä unioniin vaikuttavat väestörakenteeseen liittyvät ilmiöt eivät ole uusia, mutta ne ovat nyt voimistuneet ennennäkemättömällä tavalla erityisesti sosiaalisten ja taloudellisten paineiden vuoksi; kehottaa kiinnittämään huomiota ikääntyneiden määrän jatkuvaan kasvuun – vuosittain noin 2 miljoonaa ihmistä ylittää 60 vuoden ikärajan – mikä vaikuttaa alue-, asunto- ja liikennesuunnitteluun sekä muihin infrastruktuureihin ja palveluihin; panee huolestuneena merkille, että alueet, joilla työikäinen väestö vähenee jyrkästi, kärsivät erityisesti väestöhaasteista; toteaa, että investointien puute, heikot infrastruktuurit, huonot yhteydet, rajallinen pääsy palveluihin ja työpaikkojen puute ovat suurimpia väestökatoa edistäviä tekijöitä; painottaa, että väestörakenteen muutokset voivat vaikuttaa huomattavasti varsinkin eläkkeisiin ja ympäristön kestävyyteen, koska maaseutualueiden väestöpako ja lisääntyvä kaupungistuminen vaikuttavat ekosysteemeihin, luonnonsuojeluun ja luonnonvarojen käyttöön, millä on erityisiä vaikutuksia kaupunkien maankäyttöön, infrastruktuuriin, asuntomarkkinoihin ja viheralueisiin;

8.  katsoo, että väestörakenteen muutoksen sukupuoliulottuvuus olisi otettava huomioon laaja-alaisesti, sillä väestön vähenemisestä kärsivät alueet kärsivät myös poismuutosta aiheutuvasta epätasapainoisesta sukupuoli- ja ikäjakaumasta; katsoo, että väestörakenteellisiin haasteisiin voidaan ja pitää vastata sukupuolten tasa-arvoon liittyvässä toimintapoliittisessa kehyksessä, minkä vuoksi sukupuoli tulisi ottaa huomioon kaikkien väestörakenteeseen liittyvien kysymysten käsittelyn yhteydessä; katsoo siksi, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista olisi tulevaisuudessa edelleen vahvistettava kaikissa ERI-rahastoissa;

9.  palauttaa mieliin, että useimmissa Eurooppa 2020 -strategian seitsemästä lippulaivahankkeesta käsitellään väestörakenteellisia haasteita, ja toteaa, että lippulaivahankkeet on suunniteltu ongelmien ratkaisemiseksi ja unionin keskeisten painopisteiden määrittelemiseksi työllisyyden, innovoinnin, koulutuksen, köyhyyden vähentämisen, ilmaston ja energian aloilla; korostaa, että yksi tämän strategian ja sen lippulaivahankkeiden täytäntöönpanon tärkeimmistä osa-alueista perustuu koheesiopolitiikan välineiden kautta annettavaan rahoitustukeen, mukaan lukien säädökset väestörakenteen muutosten ja väestön vanhenemisen torjumiseksi; toteaa, että näitä ulottuvuuksia on korostettava kaikissa Euroopan unionin välineissä;

10.  katsoo, että väestön vähenemiseen ja ikääntymiseen liittyvät haasteet edellyttävät monien vakiintuneiden taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten toimintapolitiikkojen ja ohjelmien objektiivisia, perinpohjaisia ja kattavia uudelleenarviointeja, joihin tulee sisältyä pitkän aikavälin näkökulma;

EU:n toimintapolitiikkojen koordinointi

11.  kehottaa tehostamaan EU:n välineiden ja erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan (YMP), ERI-rahastojen, myös koheesiorahaston, Euroopan alueellisen yhteistyön, Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) sekä Verkkojen Eurooppa -välineen koordinointia, jotta varmistetaan kattavampi lähestymistapa väestörakenteen muutokseen; katsoo, että koska tähän mennessä käytetyt mekanismit eivät ole estäneet väestörakenteen epätasapainon lisääntymistä, nykyisiä politiikkoja ja kaikkien edellä mainittujen mekanismien toimintaa on tarkistettava; on tässä yhteydessä tyytyväinen toimiin, joilla maksimoidaan ERI-rahastojen ja ESIR-rahaston välisiä synergioita; kehottaa jälleen komissiota ehdottamaan väestörakenteen muutoksia koskevaa strategiaa, jossa painotetaan seuraavia asioita: ihmisarvoiset työpaikat ja työsuhteiden laatu kiinnittäen erityistä huomiota uusiin työmuotoihin ja niiden sosiaaliseen tehtävään; taloudellisen toiminnan ja työllisyyden edistämistä koskevien politiikkojen alueellinen ulottuvuus; infrastruktuurien edistäminen, jotta voidaan parantaa väestörakenteellisia haasteita kohtaavien alueiden yhteyksiä ja kilpailukykyä yritysten sijoittautumiseen vaikuttavina tekijöinä; laadukkaiden ja hinnoiltaan kilpailukykyisten tieto- ja viestintätekniikoiden kattavuuden laajentaminen harvempaan asutuilla alueilla; hyvinvointiin liittyvien valtion peruspalvelujen tarjoaminen väestörakenteellisia haasteita kohtaavilla alueilla; paikallinen julkinen liikenne, jotta voidaan taata pääsy julkisiin palveluihin; politiikat, joilla pyritään varmistamaan parempi tasapaino perhe- ja työvelvoitteiden välille, kestävä sukupolvenvaihdos ja asianmukainen huollettavien henkilöiden hoito; kansainvälisen suojelun piiriin kuuluvien maahantulijoiden ja pakolaisten vastaanottoa, kotoutumista ja palauttamista koskevat politiikat; sekä maaseutuelämään liittyvien uusien, houkuttelevampien viestintäkehysten laajamittainen käyttö; pitää tärkeinä olemassa olevia aloitteita, kuten aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta, tietotekniikka-avusteista asumista sekä digitalisointiin ja terveyteen liittyviä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin osaamis- ja innovaatiokeskuksia; kehottaa komissiota ottamaan huomioon näissä aloitteissa jo kehitetyt ratkaisut käsitellessään unionin alueiden väestöhaasteita; korostaa elinikäistä oppimista koskevan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tärkeyttä keinona tukea koulutusta väestökadolle alttiilla alueilla; katsoo, että sääntelyn parantamista koskevan aloitteen yhteydessä kaikkien EU:n lainsäädäntöaloitteiden mahdollisista väestönkehitykseen liittyvistä vaikutuksista on laadittava ennakkoon vaikutustenarviointi;

12.  korostaa, että on tärkeää, että unioni sisällyttää väestökysymykset kaikkiin politiikanaloihin, myös talousarvioonsa, jotta voidaan mahdollistaa näiden politiikkojen kehittäminen erityisesti koheesion, työllisyyden, maatalouden, ympäristön, tietoyhteiskunnan, tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin, työllisyyden, koulutuksen, sosiaalipolitiikan ja liikenteen aloilla; katsoo, että väestörakenteellista vaikutusta koskevien selvitysten tulokset on sisällytettävä osaksi sen politiikkojen laadintaa ja väestörakenteelliset kriteerit osaksi kyseisten politiikkojen tulosten ja ei-toivottujen vaikutusten arviointia, jotta edistetään sellaista lähestymistapaa väestönrakenteen muutokseen, jossa alue- ja paikallisviranomaiset ovat mukana; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin maaseutualueisiin, joilla nämä väestönkehityksen ongelmat ovat erityisen akuutteja; korostaa tässä yhteydessä Älykkäät kylät -aloitteen mahdollisuuksia, koska siinä voidaan elävöittää maaseutuyhteisöjä nykyaikaisin tekniikoin, kuten 5G-verkon ja innovaatioiden avulla; painottaa lisäksi, että on tärkeää lujittaa maaseutu- ja kaupunkialueiden välistä yhteistyötä; korostaa, että on tärkeää tarjota yleisesti saataville laadukkaita ja edullisia julkisia palveluja ja infrastruktuureja, myös digitaalisia julkisia palveluja ja infrastruktuureja, erityisesti lapsille, nuorille ja vanhuksille sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi, sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi ja väestörakenteen muutoksen vaikutusten lieventämiseksi; korostaa, että on tärkeää tarjota erityisesti väestökadolle alttiilla alueilla uusia palkallisia työmahdollisuuksia yhteisöjen säilyttämiseksi ja luoda olosuhteet, joilla voidaan helpottaa tyydyttävän tasapainon luomista työn ja perhe-elämän välille; katsoo, että on tärkeää painottaa kokonaisvaltaista maantieteellistä näkemystä kaupunki- ja maaseutualueista toisiaan täydentävinä funktionaalisina tiloina; korostaa, että eri rahastot on integroitava paremmin keskenään, jotta voidaan saavuttaa aidosti osallistava ja kestävä paikallinen kehitys; korostaa, että EU:n väestöpolitiikasta olisi pyrittävä tekemään kattavampaa ja sitä olisi koordinoitava paremmin jäsenvaltioiden kanssa ja horisontaalisesti; muistuttaa, että Euroopan unioni ei ainoastaan myönnä rahoitusta aluekehitykseen, vaan se myös muokkaa suuressa määrin paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksia käyttää niiden omia varoja sosiaalisten ja alueellisten erojen torjumiseksi; toteaa, että vaikka ilmoitusta edellyttämättömiä poikkeuksia on yksinkertaistettu ja lisätty valtiontukia nykyaikaistamalla, nykyinen kehys on yhä hyvin monimutkainen ja raskas pienimmille paikallis- ja alueviranomaisille; katsoo, että vaikka julkisia hankintoja koskevia säännöksiä yksinkertaistettiin vuonna 2014, pienet paikallis- ja alueviranomaiset kärsivät yhä liiallisista esteistä, jotta ne voisivat parantaa näiden herkkien alueiden tuotantorakennetta;

13.  katsoo, että EU:n olisi tuettava jäsenvaltioiden toteuttamia muuttoliikettä ja osallistamista koskevia politiikkoja kunnioittaen kyseisten jäsenvaltioiden oikeuksia ja valtuuksia sekä noudattaen toissijaisuusperiaatetta, jotta väestörakenteen kielteiset kehityssuuntaukset voidaan vähentää minimiin; korostaa perheiden perustamiseen ja tukemiseen tähtäävien politiikkojen merkittävää roolia; katsoo, että paikallisille ja alueellisille toimijoille on tarjottava valmiudet panna onnistuneesti täytäntöön maa-alueita yhdentämistä koskevia politiikkoja; katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisten olisi osallistuttava aktiivisesti eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa hyväksyttyihin toimenpiteisiin väestönkehitykseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi; pyytää, että vuotuisessa kasvuselvityksessä ja maakohtaisissa suosituksissa otettaisiin huomioon alueelliset erot ja alueiden välinen epätasapaino jäsenvaltioissa; katsoo, että raja-alueilla tällaisessa yhteistyössä on otettava huomioon sekä rajat ylittävien aloitteiden vaatimukset että niiden soveltamisala; ehdottaa alan opetusohjelmien kehittämistä ongelmien tuntemiseksi ja tiedostamiseksi paremmin; katsoo, että väestörakenteen ongelmien torjumiseen on sovellettava kaikkialla Euroopassa yhtenäistä lähestymistapaa ja että jonkin ongelman ratkaiseminen mantereen yhdessä osassa ei saisi vaikuttaa kielteisesti Euroopan muihin alueisiin; vaatii, että yleiseurooppalaisella tasolla luodaan parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihtoverkostoja, joiden kautta alue- ja paikallisviranomaiset sekä kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat opettaa toisiaan käsittelemään väestörakenteellisten muutosten aiheuttamia ongelmia;

EU:n rahastojen vaikuttavuuden tehostaminen

14.  korostaa tarvetta tehostaa ERI-rahastojen vaikuttavuutta väestörakenteen muutoksen käsittelemiseksi seuraavalla ohjelmakaudella kiinnittämällä enemmän ja tarkemmin huomiota väestörakenteen muutokseen painopistealueena lopullisissa asetuksissa, levittämällä jäsenvaltioita, alueita ja paikallishallintoja tukevia suuntaviivoja sekä tutkimalla, mitä mahdollisuuksia ERI-rahastoilla voisi olla väestörakenteen muutoksen käsittelyssä kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä; harjoittamalla ennakoivampaa lähestymistapaa väestökehitykseen liittyvän politiikan suunnittelussa sekä vaihtamalla institutionaalista oppimista koskevia hyviä käytäntöjä ja kokemuksia; tarjoamalla teknistä tukea hallintoviranomaisille ja paikallisille sidosryhmille tehokkaiden toimintamallien toteuttamisessa käsiteltäessä väestörakenteen muutosta kansallisella ja alueellisella tasolla; velvoittamalla paikallisviranomaiset osallistumaan aktiivisesti varojen täytäntöönpanoa koskevien ohjelmien suunnitteluun, hallintaan ja sisäiseen arviointiin ja määrittelemällä tarvittavalla tavalla väestöhaasteista kärsivät alueet NUTS 3 -tasolla ja paikallisten hallintoyksiköiden tasolla; kannustaa tarjoamaan teknistä tukea ja koulutusta paikallisille sidosryhmille ja hallintoviranomaisille, jotta voidaan toteuttaa tehokkaita toimia väestörakenteen muutoksen torjumiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa NUTS 2 -tason aluetukiin kätkeytyy usein sosiaalista ja alueellista, alueiden välistä ja jopa alueiden rajat ylittävää eriarvoisuutta; pyytää, että unionin kartoissa käytettäisiin asianmukaista mittakaavaa alueeseen liittyvien ongelmien kuvastamiseksi, jotta karttojen avulla voitaisiin edistää tukien kohdentamista epäsuotuisimmassa asemassa oleville alueille;

15.  pyytää, että Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) edistäisi paremmin sitä, että erityisen väestön ikääntymisestä ja väestökadosta kärsivät ja maaseutumaiset alueet voisivat parantaa liikenne- ja tietoliikenneinfrastruktuurejaan, kuroa umpeen digitaalista kuilua (myös sukupolvien välillä) ja tarjota parempia julkisia palveluja; korostaa tässä yhteydessä sähköisen terveydenhuollon merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita kohdentamaan käytettävissä olevia investointeja paremmin väestörakenteen muutosten ja niiden vaikutusten hallintaan;

16.  kehottaa komissiota käyttämään koheesiopolitiikan keinoja hillitäkseen kiihtyvää poismuuttoa harvaan asutuilta alueilta, missä riittävä infrastruktuuri ja palvelutaso ovat ehdottomia edellytyksiä erityisesti lapsiperheiden alueelle jäämiselle;

17.  korostaa, että Euroopan sosiaalirahaston (ESR) olisi tehostettava toimintaansa nuorten kouluttamisessa ja että sen avulla olisi parannettava työllistettävyyttä, edistettävä työ- ja perhe-elämän välistä parempaa tasapainoa ja torjuttava ikääntyneiden sosiaalista ja digitaalista syrjäytymistä; korostaa lisäksi, että rahaston olisi parannettava työllisyysnäkymiä taantuvien alueiden asukkaiden koulutusohjelmien avulla ja edistämällä naisten, nuorten ja ikääntyneiden sosiaalista osallisuutta kyseisillä alueilla; huomauttaa tässä yhteydessä, että tuettaessa syrjäisimpiä alueita ESR:stä huolehditaan myös työ- ja perhe-elämän paremmasta tasapainosta; pyytää komissiota harkitsemaan erityisten määrärahojen käyttöön ottamista nykyisten rahastojen puitteissa vakavista ja pysyvistä väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsivien alueiden auttamiseksi; pyytää, että rahaston varat jaetaan sellaisin järjestelyin, joissa painotetaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintalinjoja; korostaa, että on tärkeää sisällyttää koheesiorahasto tuleviin väestörakenteellisten muutosten torjumista koskeviin strategioihin, ja muistuttaa, että se perustettiin vahvistamaan EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; pitää tärkeänä, että ESR-rahastoilla tuettaisiin enemmän pieniä järjestöjä, jotka suunnittelevat ja toteuttavat innovatiivisia sosiaalisia projekteja ja ylikansallisia unionin tason sosiaali- ja työllisyysasioita koskevia kokeiluhankkeita, jotta helpotetaan innovoivan alueellisen, rajat ylittävän ja makroalueellisen yhteistyön lisäämistä väestörakenteen muutoksesta aiheutuviin haasteisiin vastaamiseksi;

18.  pitää valitettavana, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2017 mukaan EU:n nuorisotakuu, jonka tarkoituksena olisi oltava vailla työpaikkaa tai koulutusta olevien nuorten auttaminen, on edistynyt vain vähän ja sen tulokset ovat olleet heikompia kuin alun perin odotettiin;

19.  katsoo, että ESIR-rahaston, jonka tavoitteena on torjua alueellisia eroja, on hyödytettävä väestörakenteensa puolesta vähemmän dynaamisia alueita lisäämällä investointeja unionin painopistealueille, kuten energiaan, liikenteeseen, koulutukseen, liiketoimintaan, innovointiin, tutkimukseen, pk-yrityksiin, koulutus- ja sosiaaliseen infrastruktuuriin; katsoo, että alueille, jotka kärsivät väestöön liittyvistä haitoista, mahdollisesti myönnettävästä erityisasemasta olisi keskusteltava tulevan, vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan laadinnan yhteydessä;

Koheesiopolitiikan tulevaisuus väestörakenteen muutoksen hallinnassa

20.  katsoo, että koheesiopolitiikalla on asianmukaiset työkalut väestörakenteen muutoksen torjumiseksi varsinkin EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden muiden politiikkojen yhteydessä sekä vanhenemisen että väestökadon kannalta, minkä vuoksi sillä olisi oltava näkyvämpi rooli, kun on kyse alueiden tukemisesta ja joustavuuden tarjoamisesta väestörakenteen muutokseen sopeutumisessa; katsoo, että tämän olisi myös heijastuttava rahastokohtaisiin säännöksiin, jotka koskevat väestörakenteen muutokseen vastaamista, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa säädetyn nimenomaisen tehtävän mukaisesti; pyytää laatimaan SEUT-sopimuksen 174 artiklaan ja asetuksen (EU) N:o 1303/2013 121 artiklaan sisältyvälle käsitteelle ”vakavista ja pysyvistä väestöön liittyvistä haitoista” tarkemman määritelmän, joka mahdollistaisi väestönkehityksen haasteiden tilastollisen seuraamisen; korostaa, että kaupunkien ja maaseudun väliset yhteydet ovat tärkeitä, ja kehottaa komissiota pohtimaan mahdollisuutta täydentää yhdennettyjä kestävän kaupunkikehityksen strategioita kaupunkien ja maaseudun kestävän kehityksen kumppanuuksilla; katsoo, että komission on toteutettava ennakoivia toimenpiteitä väestörakenteen muutoksen kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja toimitettava teknistä tukea väestökadosta eniten kärsiville alueille;

21.  painottaa, että koheesiopolitiikalla olisi edistettävä naisten ja erityisesti äitien, joilla on vaikeuksia työpaikan löytämisessä, työllistettävyyttä ja osallistamista; vaatii siksi, että naisille tarjotaan pääsy koulutusohjelmiin; korostaa kuitenkin, että hankitun pätevyyden olisi vastattava työmarkkinoiden tarpeita; painottaa, että väestökadon pysäyttämiseksi on tärkeää auttaa nuoria äitejä palaamaan työelämään, tarjoamalla kaiken ikäisille lapsille tarkoitettuja luotettavia kokopäiväisiä lastenhoitopalveluja sekä esikouluja;

22.  katsoo, että väestöhaasteisiin vastaamiseksi alueiden olisi käytettävä ERI-rahastoja ennakoivammin, jotta ne voisivat torjua nuorisotyöttömyyttä ja tarjota nuorille mahdollisuuden aloittaa kunnollinen työura; toteaa, että tämä voitaisiin saavuttaa tukemalla nuorten koulutusohjelmia ja yrittäjyyttä;

23.  kehottaa perustamaan tulevan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen puitteissa oikeudellisen kehyksen, jonka avulla voidaan tunnustaa vakavista ja pysyvistä väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsivien alueiden asema; korostaa, että tarvitaan ennakoivampaa ja kohdennetumpaa lähestymistapaa väestöpolitiikkaa koskevan politiikan laadintaan, koska väestökehityksen mallien alueelliset erot hyvin todennäköisesti aiheuttavat huomattavia epätasaisia sosioekonomisia vaikutuksia EU:n alueisiin, mikä saattaisi edelleen lisätä alueellisia eroja EU:ssa; pyytää vahvistamaan ja yksinkertaistamaan ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan ja monitasoisen hallinnon vahvistamista varten tarkoitettujen uusien välineiden, kuten yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen ja yhdennettyjen alueellisten investointien, hallintoa, jotta paikallis- ja aluetaso voidaan integroida vielä paremmin osaksi aluekehityksen yhdennettyä ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa; kehottaa perustamaan portaaliin perustuvia palveluja, jotka auttavat maaseudulla jo toimivia yrityksiä luomaan paremmin yhteyksiä kaupungeissa toimiviin yrityksiin; korostaa, että tulevissa koheesiopoliittisissa toimissa on tärkeää ottaa paremmin huomioon alueiden sisäiset erot; korostaa, että yksi ERI-rahastojen ohjelmien onnistumisen merkittävimmistä esteistä on monien alue- ja paikallistason toimijoiden riittävien valmiuksien ja vahvan hallinnon puute, ja pyytää tässä yhteydessä välineitä valmiuksien kehittämiseen;

24.  pyytää komissiota määrittelemään uudet kriteerit väestörakenteeseen liittyvistä haasteista kärsivien alueiden tunnistamiseksi väestörakenteellisten, taloudellisten ja alueiden ympäristövaikutuksiin sekä saavutettavuuteen liittyvien muuttujien avulla ja tekemään tutkimuksia mahdollisista ympäristöä koskevista ja sosioekonomisista indikaattoreista BKT-indikaattorin täydentämiseksi esimerkiksi sosiaalisen pääoman, elinajanodotteen ja ympäristön laadun kriteereillä; katsoo, että BKT ja väestötiheys eivät ole sellaisia indikaattoreita, jotka yksin riittäisivät vakavista ja pysyvistä väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsivien alueiden määrittelemiseen; pyytää komissiota sisällyttämään koheesiopolitiikkaan BKT-indikaattorin lisäksi uusia dynaamisia indikaattoreita, kuten väestörakennetta kuvaavan indikaattorin ja erityisesti EU:n alueellisen sosiaalisen edistyksen indeksin, kattavamman käsityksen saamiseksi näiden alueiden kohtaamista erityishaasteista, tai harkitsemaan erityisten lisämäärärahojen varaamista näille alueille samaan tapaan kuin nykyisellä ohjelmakaudella on varattu harvaan asutuille alueille (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen liitteessä VII oleva 9 kohta); korostaa, että tarvitaan erityisiä välineitä ERI-rahastojen mahdollisuuksien ja todellisten vaikutusten seuraamiseksi ja arvioimiseksi väestörakenteen muutoksen käsittelyssä suuntaviivojen antamisen avulla ja laatimalla myöhemmin asiaankuuluvia väestörakenteellisia indikaattoreita; korostaa, että ajan tasalle saatetut, luotettavat ja eritellyt tilastotiedot ovat tärkeitä, jotta voidaan harjoittaa tehokkaampaa ja objektiivisempaa politiikkaa ja erityisesti jotta voidaan tuntea paremmin erilaisten harvaan asuttujen alueiden luontaiset ominaisuudet; pyytää siksi Eurostatia tuottamaan yksityiskohtaisempia tilastotietoja, jotka ovat merkityksellisiä asianmukaisen eurooppalaisen väestönkehityspolitiikan harjoittamista varten ja jotka liittyvät erityisesti väestörakenteellisiin, perheisiin liittyviin, sosiaalisiin ja taloudellisiin indikaattoreihin, ja pyytää lisäksi erittelemään nämä tilastotiedot vähintään osa-alueellisella tai NUTS 3 -tasolla;

25.  katsoo, että tulevaan koheesiopolitiikkaan olisi sisällyttävä erityistoimenpiteitä niitä alueita varten, jotka kärsivät eniten väestörakenteeseen liittyvistä haasteista, sekä enemmän joustavuutta temaattisten tavoitteiden tai yhteisrahoitustasojen valinnassa, jotta voidaan jäsentää alueiden sisäisiä ja alueiden välisiä strategioita saman jäsenvaltion sisällä osallistamalla paikallisia toimijoita; kehottaa komissiota harkitsemaan väestörakenteen kehitystä koskevaa kansallista strategiaa uudeksi ennakkoehdoksi;

26.  kehottaa komissiota lisäämään Eurooppa 2020 -strategiaan väestörakenteen muutosta koskevan lippulaivahankkeen, joka rahoitetaan nykyisistä ERI-rahastoista ja johon sisältyy joukko seuraavaan kolmeen kategoriaan kuuluvia toimenpiteitä: älykäs kasvu, joka saavutetaan toimenpiteillä, jotka auttavat väestörakenteeseen liittyvistä haasteista kärsiviä alueita tieto- ja viestintätekniikoiden, tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin sekä pk-yritysten saralla; osallistava kasvu, joka saavutetaan ryhtymällä erityisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on saada nuoret pysymään alueillaan ja joilla varmistetaan kestävä sukupolvenvaihdos, kansainvälisen suojelun piiriin kuuluvien maahantulijoiden ja pakolaisten itsensä työllistämistä ja sosiaalista osallisuutta koskevat toimet; kestävä kasvu, joka saavutetaan toimenpiteillä, joilla autetaan alueita investoimaan ”vihreään talouteen”, mukaan lukien kestävät liikennejärjestelmät; on tyytyväinen EU:n älykkäitä kyliä koskevaan toimeen, jossa vaaditaan kiinnittämään politiikassa erityistä huomiota maaseutu- ja kaupunkialueiden välisen digitaalisen kuilun kaventamiseen ja kehittämään maaseutualueiden yhteyksien ja digitoinnin tarjoamia mahdollisuuksia ja jossa tuetaan älykkäitä saaria koskeva aloitetta sellaisten EU:n saariviranomaisten ja -yhteisöjen ruohonjuuritason toimena, jotka pyrkivät parantamaan saarten asukkaiden elämänlaatua kestävien ja yhdennettyjen ratkaisujen avulla;

27.  katsoo, että vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi annettava päättäväinen ja tuntuva sysäys väestöhaasteisiin vastaamiselle ottamalla huomioon nykyinen väestörakenteellinen tilanne ja sen kehitys ja että siinä on edistettävä tarvittaessa ratkaisuja, jotka koskevat kohdennettuja toimenpiteitä, kuten erityisten budjettikohtien käyttö rahoituksessa; pyytää, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavaa maaseudun kehittämistä varten tarkoitetussa YMP:n toisessa pilarissa vahvistettaisiin merkittävästi sosiaalista ja digitaalista osallisuutta edistäviä palveluja ja infrastruktuureja ja käännettäisiin vakavista ja pysyvistä väestörakenteeseen liittyvistä haitoista kärsivien alueiden sosiaaliseen ja taloudelliseen taantumiseen ja väestökatoon liittyvät suuntaukset; kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia vaihtamaan kokemuksia, parhaita käytäntöjä ja uusia lähestymistapoja väestörakenteen muutoksen kielteisten seurausten ehkäisemiseksi; katsoo, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) ja merten moottoriteiden on katettava vakavista ja pysyvistä väestörakenteellisista haitoista kärsivät alueet;

28.  korostaa lisäarvoa, jota kaikissa ERI-rahastoissa käytettävä paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) yhteinen menetelmä tuottaa yhdennettyjen ja räätälöityjen alhaalta ylöspäin suuntautuvien ratkaisujen kehittämiselle ja toteuttamiselle; pitää kuitenkin valitettavana, että CLLD on pakollinen vain maaseuturahastolle ja että paikalliset ja osallistavat lähestymistavat vähenevät EAKR:ssä, ESR:ssä ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastossa (EMKR); kehottaa siksi komissiota tekemään CLLD:n käytöstä pakollista kaikille ERI-rahastoille;

o
o   o

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259. (5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0049. (7) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0099. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0213. (10) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 145. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211. (12) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 9. (13) EUVL C 74 E, 13.3.2012, s. 19. (14) EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 55. (15) EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 75. (16) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 131. (17) EUVL C 17, 18.1.2017, s. 40. (18) ESPON-työasiakirja. Luxemburg, ESPON EAYY, maaliskuu 2017. (19) Eurostat, The EU in the World, 2016. (20) Eurostat, Eurostat Regional Yearbook 2016.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. marraskuuta 2017 vähittäisrahoituspalveluja koskevasta toimintasuunnitelmasta (2017/2066(INI))

P8_TA(2017)0428 A8-0326/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2007 annetun komission vihreän kirjan ”Vähittäisrahoituspalvelut yhtenäismarkkinoilla” (COM(2007)0226),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY(1) kumoamisesta (kulutusluottodirektiivi),

–  ottaa huomioon moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY(2) (liikennevakuutusdirektiivi),

–  ottaa huomioon rajatylittävistä maksuista yhteisössä ja asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kumoamisesta 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 924/2009(3),

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission vihreän kirjan ”Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille” (COM(2011)0941),

–  ottaa huomioon vuonna 2014 julkaistun Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kertomuksen vertailusivustojen hyvistä käytänteistä (Report on Good Practices on Comparison Websites),

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2016 julkaistun Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten riskinarviointia ja avoimuutta koskevan, EU:n toimielimille osoitetun lausunnon ”A Common Framework for Risk Assessment and Transparency for IORPs”,

–  ottaa huomioon kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 4. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/EU(4) (kiinnitysluottodirektiivi),

–  ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU(5),

–  ottaa huomioon sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014(6),

–  ottaa huomioon maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU(7) (maksutilidirektiivi),

–  ottaa huomioon 8. elokuuta 2014 annetun komission kertomuksen Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) toiminnasta (COM(2014)0509),

–  ottaa huomioon korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/751(8),

–  ottaa huomioon maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366(9),

–  ottaa huomioon vakuutusten tarjoamisesta 20. tammikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97(10) (vakuutusedustusdirektiivi),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2015 annetun komission vihreän kirjan ”finanssialan vähittäispalveluista - Parempia tuotteita sekä enemmän valinnanvaraa ja mahdollisuuksia kuluttajille ja yrityksille” (COM(2015)0630),

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen 21. maaliskuuta 2016 antaman vastauksen komission vihreään kirjaan finanssialan vähittäispalveluista,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun erityiseurobarometrin 446 rahoitustuotteista ja -palveluista,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Vihreä kirja vähittäisrahoituspalveluista”(11),

–  ottaa huomioon Better Finance -järjestön vuonna 2016 antaman raportin ”Pension savings: The Real Return”,

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”FinTech: teknologian vaikutus rahoitusalan tulevaisuuteen”(12),

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2017 annetun komission tausta-asiakirjan Euroopan valvontaviranomaisten uudelleentarkastelusta,

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Kuluttajille tarkoitettuja rahoituspalveluja koskeva toimintasuunnitelma: Parempia tuotteita, enemmän valinnanvaraa” (COM(2017)0139),

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan finanssilaitosten menettelytapoja valvovan Financial Conduct Authority -viraston kesäkuussa 2017 julkistaman varainhoitoa koskevan markkinatutkimuksen,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0326/2017),

A.  ottaa huomioon, että EU:n vähittäisrahoituspalvelujen markkinat ovat yhä melko alikehittyneet ja erittäin hajanaiset, vaikka työ on käynnissä eri jäsenvaltioissa; katsoo näin ollen, että tarvitaan kiireellisiä ja tehokkaita toimia sellaisen innovoinnin helpottamiseksi, joka hyödyttää loppukäyttäjiä ja samalla vapauttaa käyttöön vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinoiden täydet mahdollisuudet ja kasvattaa siten kilpailukykyä, alentaa hintoja ja lisää valintamahdollisuuksia sekä tuotteiden moninaisuutta;

B.  katsoo, että kansallisia esteitä olisi edelleen poistettava kunnianhimoisesti ja hillittävä olemassa olevia suuntauksia, jotka estävät innovointia vähittäisrahoituspalvelujen alalla; kehottaa komissiota ja neuvostoa toimimaan kunnianhimoisemmin pääomamarkkinaunioniin liittyvien rajatylittävien vähittäisinvestointien alalla käsittelemällä helpompien ongelmien lisäksi myös näihin markkinoihin vaikuttavia merkittävimpiä esteitä, joita ovat esimerkiksi kieli, huoli petoksista ja rikoksista, epävarmuus verovaikutuksista, arvopaperi- ja yhtiölainsäädännön erot, tuntemattomat muutoksenhaku- ja maksukyvyttömyysmenettelyt sekä luottamuksen puute kuluttajien suojaksi perustettuihin puitteisiin;

C.  toteaa, että Euroopan vähittäisrahoituspalvelujen markkinat olisivat elinkelpoiset ainoastaan siinä tapauksessa, että ne tuottaisivat kuluttajille ja rahoituspalvelun tarjoajille todellista lisäarvoa varmistamalla toimivan kilpailun ja kuluttajansuojan, etenkin kun on kyse tuotteista, joita tarvitaan talouselämään osallistumista ja heikossa asemassa olevia kuluttajia varten;

D.  ottaa huomioon, että erityiseurobarometrissä 446 todettiin, että eurooppalaiset ostavat yhä rahoitustuotteita ja -palveluja pääasiassa omasta maastaan eivätkä usein edes ilmaise tarvetta tai toivetta saada näitä palveluja ulkomailta, vaikka palvelujen tällaiselle hankkimiselle on toki myös konkreettisia esteitä; toteaa, että jäsenvaltioiden sisälläkin vain pieni osa asiakkaista etsii kiinnostavampia tarjouksia tai vaihtaa toimittajia; toteaa, että tästä johtuva (rajatylittävän) kilpailun puuttuminen saattaa estää kuluttajia ja piensijoittajia saamasta parhaita tarjouksia ostaessaan rahoitustuotteita ja -palveluita;

E.  ottaa huomioon, että finanssiteknologian (FinTech) määritelmä on esitetty 17. toukokuuta 2017 annetussa parlamentin päätöslauselmassa, jossa sanotaan, että FinTech olisi määriteltävä uuden teknologian mahdollistamiksi tai sen avulla tarjottaviksi rahoituspalveluiksi, ja että FinTech vaikuttaa koko rahoitusalaan ja kaikkiin sen osiin pankkitoiminnasta vakuutuksiin, eläkerahastoihin, sijoitusneuvontaan, maksupalveluihin ja markkinainfrastruktuuriin; katsoo, että soveltamalla teknologioita vähittäisrahoituspalvelujen tarjoamiseen saatetaan auttaa poistamaan sisämarkkinoiden esteitä ja lisätä alan toiminnan tehokkuutta; toteaa, että digitalisaatio ei yksinään riitä poistamaan näitä esteitä; ottaa huomioon, että rajat ylittävien vähittäisrahoituspalvelujen tiiviimpi integrointi ja parempi tiedonsaanti näiden markkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista voi auttaa lisäämään tietoon perustuvaa kysyntää, mikä aikaansaa laatuvaatimusten kohoamisen tällä alalla;

1.  toteaa, että kuluttajille tarkoitettuja rahoituspalveluja koskevassa komission toimintasuunnitelmassa otetaan huomioon joitakin niistä huolenaiheista, joita parlamentti on tuonut esiin mietinnössään vähittäisrahoituspalveluja koskevasta vihreästä kirjasta; toteaa, että tavoitteena on turvata kuluttajansuoja pyrittäessä kohti vankkoja teknologiaperustaisia vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinoita ja samalla suojella kuluttajia, edistää kilpailua, taata tietosuoja, alentaa hintoja ja torjua veropetoksia, veronkiertoa, verojen välttelyä ja rahanpesua; katsoo kuitenkin, että toimintasuunnitelma ei vastaa tavoitetta saada aikaan avoimuutta, kasvua ja innovointia edistävä sääntely-ympäristö, jossa yrityksillä ja kuluttajilla on suuri luottamus vähittäisrahoitustuotteisiin; panee merkille, että yksityisiin eläkkeisiin, sijoitusrahastoihin ja muihin vähittäistuotteisiin liittyvät maksut ja komissiot ovat edelleen korkeita ja vaikeaselkoisia, mikä vähentää merkittävästi vähittäissijoittajien saamia todellisia tuottoja; yhtyy kuitenkin komission näkemykseen siitä, että rahoituspalvelujen alalla viime vuosien aikana laadittujen säädösten, MiFID II -paketti ja vakuutusedustusdirektiivi mukaan luettuina, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa on jatkettava ja pidettävä etusijalla, ja tarvittaessa on esitettävä uusia säädösaloitteita;

2.  suhtautuu myönteisesti sellaisten uusien rahoituspalvelujen ja -laitosten kehittämiseen, jotka osaltaan lisäävät kilpailua rahoitusmarkkinoilla ja tuovat kuluttajille uusia mahdollisuuksia; toteaa kuitenkin, että vuonna 2016 rahoitusteknologiaa rahoitettiin Euroopassa vain 2,2 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla, kun taas Yhdysvalloissa sitä rahoitettiin 12,8 miljardilla dollarilla ja Kiinassa 8,6 miljardilla dollarilla, mikä osoittaa, että tarvitaan nopeaa ajattelutavan muutosta ja asianmukaisia sääntelytoimia teknologian kehitykseen vastaamiseksi, jotta Euroopasta kehittyy johtava innovointimarkkina; korostaa, että vähittäisrahoituspalveluiden aidot sisämarkkinat, joilla taataan korkeatasoinen kuluttajansuoja ja tasapuoliset toimintaedellytykset uusille markkinatulokkaille, tekevät unionista houkuttelevan innovatiivisten rahoituspalvelujen keskuksen ja antavat kuluttajille useampia ja parempia valintamahdollisuuksia edullisempaan hintaan; painottaa, että vaikka uudet teknologiat luovat sääntelylle haasteita, ne tarjoavat myös mittavia innovointimahdollisuuksia, jotka hyödyttävät loppukäyttäjiä ja edistävät talouskasvua ja työpaikkojen syntymistä;

3.  pitää erittäin tärkeänä varmistaa, että kaikenlaisia rahoituspalveluja, kuten käyttö- ja säästötilien avaaminen ja pankkikortit, kulutus- ja kiinnelainat, vakuutukset ja valtion velkakirjat, voidaan tarjota rajojen yli;

4.  katsoo, että on vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinoiden periaatteiden vastaista edellyttää, että asiakkaan kotipaikan on oltava jäsenvaltiossa, jossa rahoitustuotetta, mukaan lukien valtion velkakirjat, tarjotaan, tai että hänellä on kyseisen jäsenvaltion antama kansallinen henkilötodistus, jotta tuotetta voidaan tosiasiallisesti tarjota;

5.  katsoo, että olisi asianmukaista helpottaa yksityissijoittajien mahdollisuuksia hankkia valtion velkakirjoja;

6.  katsoo, että kuten 14. helmikuuta 2017 EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta annetun parlamentin päätöslauselman(13) 135 kohdassa todetaan, käyttö- ja säästötileistä ei pidä periä maksuja käyttäjiltä, jos tileihin ei liity erityisiä palveluja;

7.  korostaa, että käteisen saatavuus pankkiautomaateista on välttämätön julkinen palvelu, jota on tarjottava ilman mitään syrjiviä tai epäterveitä käytäntöjä ja josta ei siksi saa periä kohtuuttomia maksuja;

8.  muistuttaa komissiota siitä, että rahoituslaitokset edelleen mitätöivät maksukortit, jos niiden haltija muuttaa toiseen jäsenvaltioon, ja kehottaa ryhtymään tätä koskeviin toimiin, mukaan lukien jäsenvaltioiden viranomaisten varoittaminen;

9.  pitää myönteisenä, että toimintasuunnitelmassa pyritään käsittelemään useita tärkeitä kysymyksiä ja siinä esitetään joillekin aloille erityisiä toimia, joita komission on määrä toteuttaa, ja selkeä aikataulu niiden toteuttamiselle;

10.  katsoo, että komissiolla tulisi olla aktiivisempi rooli pääomamarkkinaunionin käytössä ja sen olisi otettava parlamentti tiiviisti osalliseksi Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon, jotta kasvavia kestävän ja vastuullisen investoinnin markkinoita tuetaan edistämällä kestäviä investointeja siten, että pörssiyhtiöt ja rahoitusalan välittäjät tarjoavat vaikuttavia ja standardoituja ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä kriteereitä (ESG-kriteerit) koskevia tietoja ja siten, että mietitään asianmukaisesti tällaisia kriteereitä sijoitusten hallintajärjestelmissä, ja julkistamista koskevia vaatimuksia; kehottaa komissiota lisäksi edistämään ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä ”luokituspalveluja” ja yhdenmukaisia puitteita vihreiden joukkovelkakirjojen markkinoille komission asiaa koskevan tutkimuksen ja G20-tutkimusryhmän vihreää rahoitusta koskevan työn pohjalta; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen EU:n säästötilin luomisesta pitkän aikavälin rahoituksen hyödyntämiseksi ja ekologisen siirtymän tukemiseksi Euroopassa;

11.  pitää tärkeinä elinvoimaisia rahoituskeskuksia, jotka tarjoavat dynaamisia markkinapaikkoja vähittäispalveluille;

12.  pitää korkeatasoista kuluttajansuojaa ja avoimuutta keskeisinä tekijöinä vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinoiden kehittämisessä; korostaa erityisesti tarvetta varmistaa heikossa asemassa olevien kuluttajien suojelu panemalla tehokkaasti täytäntöön perusmaksutilidirektiivi ja toteuttamalla muita tarpeellisia toimenpiteitä, kuten rahoitusalan koulutusta koskevia politiikkatoimia; katsoo, että EU:n ja kansallisen finanssialan kuluttajalainsäädäntöä on vahvistettava, se on pantava asianmukaisesti täytäntöön ja sitä on tarvittaessa edelleen yhdenmukaistettava kaikissa jäsenvaltioissa;

13.  kehottaa komissiota varmistamaan, että ”sama palvelu, sama riski, samat säännöt, sama valvonta” -periaatetta sovelletaan niin, että kilpailu ei vääristy, varsinkaan uusien toimijoiden saapuessa markkinoille; painottaa, että kyseiset säännöt eivät saa hidastaa innovointia; kehottaa komissiota selkeyttämään yleistä etua koskevien säännösten käyttöä, sillä tällä hetkellä jäsenvaltiot voisivat käyttää niitä välillisesti estääkseen uusia tuotteita saapumasta markkinoilleen, sekä valtuuttamaan Euroopan valvontaviranomaiset toimimaan aktiivisina sovittelijoina jäsenvaltioiden välillä silloin, kun tällaisten säännösten käyttöä tulkitaan ristiriitaisesti;

14.  korostaa, että Euroopan vähittäisrahoituspalvelujen markkinoista on koiduttava hyötyä pk-yrityksille niin tarjonnan kuin kysynnänkin osalta; tarjonnan osalta se merkitsee, että helpotetaan rahoituksen saatavuutta pk-yrityksille, ja kysynnän osalta taas sitä, että helpotetaan pk-yritysten mahdollisuuksia päästä rajat ylittäville markkinoille; painottaa, että kilpailun lisääntyminen ei saa vahingoittaa paikallisesti toimivia vähittäisrahoituspalveluja tarjoavia pk-yrityksiä;

15.  kehottaa komissiota takaamaan, että Euroopan rahoitusvalvojat eli Euroopan pankkiviranomainen (EPV), Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA) saavat riittävät resurssit ja toimivallan, jotta ne voivat hoitaa kaikkia sääntely- ja valvontatehtäviään ja parantaa näin kuluttajansuojaa;

16.  pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön 29. vähittäisrahoituspalveluja koskeva järjestelmä; kehottaa komissiota tarkastelemaan lisäksi mahdollisuutta luoda peruspankkitiliä ja yleiseurooppalaista yksilöllistä eläketuotetta koskevan mallin mukainen yhdenmukaistettu oikeudellinen kehys, joka koskee unionin yleisimpien rahoitustuotteiden standardoituja oletusvaihtoehtoja;

Toimi 1 – Muista kuin euromääräisistä maksutapahtumista perittävien palvelumaksujen alentaminen

17.  muistuttaa, että euroalueen ulkopuolisista rajat ylittävistä maksuista perittävät maksut ovat edelleen korkeita; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan nopeasti asetuksen (EY) N:o 924/2009 tarkistamista, jotta voidaan pienentää rajat ylittävistä maksutapahtumista perittäviä maksuja kaikissa jäsenvaltioissa; pitää tässä suhteessa valitettavana yhteisen eurooppalaisen verkkopankkimaksuvälineen puuttumista, jollainen olisi esimerkiksi EU:n laajuinen, eurooppalaisessa omistuksessa oleva luotto- tai maksukortti;

Toimi 2 – Läpinäkyvä valuutan muuntaminen

18.  korostaa, että voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpano on keskeistä, jotta voidaan puuttua ”dynaamiseen valuutanvaihtoon” liittyvään avoimuuden puutteeseen; panee merkille, että direktiivissä (EU) 2015/2366 asetetaan kauppiaille velvollisuus esittää ja tuoda selvästi esiin dynaamisen valuutanmuunnon lopullinen hinta kuluttajille, myös silloin kun kuluttajat tekevät pankkiautomaattinostoja, joihin liittyy valuutan muuntamista; korostaa kuitenkin, että kuluttajien on voitava valita edullisimmat muuntokurssit ja heidän olisi oltava tietoisia palvelumaksuista ja lisäkustannuksista suorittaessaan maksutapahtumia, maksuja ulkomailla tai nostoja pankkiautomaatista, myös kun he käyttävät dynaamista valuutanmuuntoa; kehottaa komissiota varmistamaan, että palveluntarjoajat ilmoittavat kaikki muuntokurssien korotukset maksuna, joka sisältyy maksupalveludirektiivin (PSD2) mukaiseen ilmoitukseen kustannuksista ja maksuista, ja että eri rahoituspalvelujen tarjoajien muuntokurssit esitetään avoimesti; toteaa, että tämän saavuttamiseksi on tärkeää, että kuluttajilla on hyvä rahoitusalan osaaminen; suosittaa haamuasiointitutkimuksen (mystery shopping) toteuttamista EU:n tasolla, jotta voidaan arvioida rajatylittävän saatavuuden esteitä, palvelun laatua ja unionin lainsäädännön noudattamista ja raportoida niistä julkisesti sekä seurata tuotteiden ja palvelujen kehitystä;

Toimi 3 – Helpompi tuotteen vaihtaminen

19.  huomauttaa kuluttajien alhaisesta vaihtoasteesta useimpien pankkituotteiden ja muiden vakuutustuotteiden kuin henkivakuutusten osalta, mikä on yksi rajat ylittäville vähittäismarkkinoille pääsyn esteistä; kehottaa siksi komissiota tekemään kuluttajille helpommaksi vaihtaa edullisempiin vähittäisrahoituspalveluihin koko EU:ssa ja irtisanoa rahoitussopimuksia sekä edistämään lainojen ja muiden rahoitustuotteiden saatavuutta yli rajojen; korostaa vakuutustuotteiden rajat ylittävän tarjonnan suurta potentiaalia esimerkiksi liikennevakuutusten alalla; huomauttaa kuitenkin, että sopimusvapauden periaatteen mukaisesti rahoituslaitokset voivat päättää, keiden kanssa ne tekevät sopimuksia; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tunnustamaan saalistavan lainanannon ja palkkapäivälainojen valvomisen merkityksen, sillä ne ovat johtaneet haavoittuvien kuluttajien ja pk-yritysten riistoon;

20.  pitää myönteisenä komission kunnianhimoista aikomusta ottaa tässä yhteydessä huomioon maksutilidirektiivin saavutukset, jotta helpotetaan rahoituspalvelujen tarjoajien ja rahoituspalvelutuotteiden vaihtamista; kehottaa komissiota esittämään erityisesti rahoitusalalle suunniteltuja lainsäädäntöaloitteita perusteettomien maarajoitusten lopettamiseksi, jotta asiakkaiden olisi helpompi vaihtaa muissa jäsenvaltioissa tarjottaviin edullisempiin vähittäisrahoituspalveluihin; panee merkille, että riittävien tietojen antaminen ja kuluttajansuoja ovat keskeisessä asemassa tämän saavuttamisessa;

Toimi 4 – Laadukkaat vertailusivustot

21.  korostaa sellaisen hyvin järjestetyn ja helppokäyttöisen EU:n vertailuportaalin hyödyllisyyttä, joka kattaa unionin vähittäisrahoituspalvelujen markkinat kokonaisuudessaan; kehottaa komissiota tarkastelemaan useita jäsenvaltioissa jo käytössä olevia riippumattomia portaaleja tätä tarkoitusta varten; painottaa, että vertailuvälineiden on oltava tarkkoja ja kuluttajien kannalta mielekkäitä ja niissä on keskityttävä paitsi tuotteiden hintaan myös niiden laatuun ja otettava huomioon muita perusteita, kuten toimipisteverkostot, henkilökohtaiset yhteydet ja liiketoimintakäytäntöjen kestävyys, ja pidettävä mielessä, että toisiinsa voidaan verrata vain samankaltaisia tuotteita ja palveluita; korostaa, että tuotteita olisi verrattava vain samankaltaisiin tuotteisiin, jotta vältetään sekaannusta kuluttajien keskuudessa;

22.  kehottaa komissiota edistämään keskitettyjen asiointipisteiden kaltaisia välineitä, jotka lisäävät kilpailua ja auttavat vähittäisrahoituspalveluja tarjoavia yrityksiä;

Toimi 5 – Parempi liikennevakuutus

23.  katsoo, että komission liikennevakuutusdirektiivin REFIT-uudelleenarvioinnin jälkeen direktiiviin tehtävät muutokset ovat ratkaisevan tärkeitä sen varmistamiseksi, että liikenneonnettomuuksien uhrit voivat saada korvauksensa, ja jotta helpotetaan bonusten siirtämistä ja tunnustamista yli rajojen, kun otetaan huomioon myös unionin tuomioistuimen tuomiot, joiden mukaan liikennevakuutusdirektiivin soveltamisalaa on tarkistettava mahdollisimman pian bonusten tunnustamattomuuden käsittelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että direktiiviä sovelletaan tilanteisiin, joihin lainsäätäjät sen tarkoittivat;

Toimi 6 – Autonvuokrauksen läpinäkyvä hinnoittelu

24.  kehottaa komissiota tutkimaan, tarvitaanko lisävakuutuksia myyviä autonvuokrausyrityksiä koskevia lisäaloitteita, jotta varmistetaan kaikki autonvuokrausyritykset kaikissa jäsenvaltioissa kattava läpinäkyvä hinnoittelu;

Toimi 7 – Syvemmät kulutusluottojen sisämarkkinat

25.  korostaa, että kuluttajien ylivelkaantumiseen puuttuminen on asetettava etusijalle, jos komissio aikoo selvittää keinoja, joilla voidaan helpottaa rajat ylittävää lainansaantia; pyytää toteuttamaan toimia, jotka koskevat keinoja koordinoida velkatietoja täysin EU:n lainsäädäntöä, myös tietosuoja- ja kuluttajansuojalainsäädäntöä, noudattaen, siten että yksittäiset velkojat voivat tietää, kuinka velkaantunut asiakas on, ennen kuin hänelle myönnetään lisää luottoa; katsoo, että tämä johtaisi tehokkaampiin markkinoihin, joilla luotonantajat voivat kilpailla keskenään; kehottaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi tekemään kattavan arvioinnin kuluttajien ylivelkaantumisen syistä; toteaa, että rahoitusalan koulutus on tehokas keino suojella ylivelkaantumisen vaarassa olevia kuluttajia; kehottaa komissiota näin ollen edistämään rahoitusalan koulutusta ja tehostamaan monen sidosryhmän välistä yhteistyötä tällä tärkeällä alalla; palauttaa mieliin tilanteessa, jossa rahoituslaitokset käyttävät yhä enemmän asiakastietoja ja massadataa, yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset, joiden mukaan rekisteröidyllä on oikeus saada selvitys automaattisen tietojenkäsittelyn perusteella tehdystä päätöksestä ja riitauttaa päätös; korostaa tarvetta varmistaa, että vääriä tietoja voidaan muuttaa ja että käytetään vain todennettavia ja relevantteja tietoja; kehottaa kaikkia sidosryhmiä lisäämään ponnistuksiaan näiden oikeuksien toteutumisen takaamiseksi; katsoo, että henkilötietojen käyttöä varten annetun suostumuksen on oltava dynaaminen ja että rekisteröidyn on voitava muuttaa ja muokata suostumustaan;

Toimi 8 – Oikeudenmukaiset kuluttajansuojasäännöt

26.  pyytää komissiota arvioimaan huolellisesti, toimivatko kuluttajansuojaa koskevat kansalliset säännöt ja käytännöt epäreiluina esteinä rajat ylittäville sijoituksille, ovatko ne perusteltuja vakiintuneen sisämarkkinalainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaan yleistä etua koskevista pakottavista syistä ja ovatko ne asetetut tavoitteet huomioon ottaen tarpeellisia ja oikeasuhteisia; painottaa, että asiaan liittyvissä EU:n kuluttajansuojasäännöissä jätetään kansalliselle täytäntöönpanolle usein tarkoituksellisesti jonkin verran liikkumavaraa, jotta unionin lainsäädäntö voitaisiin sisällyttää voimassa oleviin kansallisiin säännöksiin; korostaa kuitenkin, että kansallisia esteitä ei saa purkaa heikentämällä kuluttajansuojaa, ja että kuluttajansuojan olisi pysyttävä lainsäädännön laatimista ohjaavana painopisteenä; on huolestunut siitä, että suurta osaa paperityöstä, jota vähittäisrahoitustuotteiden ja -palvelujen tarjoajat ovat tehneet EU-lainsäädännön seurauksena, ei itse asiassa ehdottomasti edellytetä lainsäädännössä, ja siitä on vain vähän tai ei lainkaan käytännön hyötyä kuluttajille, vaan se on rasite, joka saattaa tarpeettomasti lisätä kustannuksia kuluttajille; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen tällaista asiakirjojen tuottamista, jotta siitä tulisi kevyempää ilman, että kuluttajansuojaedut heikkenevät; painottaa, että asianmukaisen ja ymmärrettävän tiedon saaminen on ratkaisevan tärkeää sille, että kuluttaja voi tehdä tietoon perustuvia päätöksiä; panee kuitenkin merkille, että ratkaisevaa ei ole saadun tiedon määrä vaan laatu; korostaa, että on koordinoitava mahdollisimman tehokkaasti unionin eri säädöksissä asetettuja asiakastietovaatimuksia; painottaa, että on vältettävä päällekkäisiä ja ristiriitaisia tiedonantovelvollisuuksia, jotta vältetään tarpeetonta byrokratiaa ja kuluja sekä hämmennyksen aiheuttamista asiakkaille;

27.  kehottaa komissiota harkitsemaan kokoomalakia, jolla siirryttäisiin nykyisestä lokeroajattelun tilkkutäkistä (rahoitusmarkkinadirektiivi, vakuutusedustusdirektiivi, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva direktiivi, jne.) kohti vakaata ja yhdenmukaista, kuluttajansuojan avoimuutta lisäävää kehystä poistamalla tarpeeton monimutkaisuus rahoituspalvelujen tarjoajilta, myös lähentämällä jäsenvaltioiden valvontakäytäntöjä; kehottaa komissiota edistämään alakohtaisessa lainsäädännössä Euroopan valvontaviranomaisten kuluttajansuoja-alan toimivaltuuksien laajennettua käyttöä ja ottamaan sen huomioon Euroopan valvontaviranomaisten rahoituksen ja hallinnon tulevassa tarkistuksessa; kehottaa komissiota valtuuttamaan Euroopan valvontaviranomaiset johtamaan työtä liiketoiminnan valvontakäytäntöjen lähentämiseksi jäsenvaltioiden välillä;

28.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo käynnistää kampanjan, jolla lisätään tietoisuutta rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkostosta (FIN-NET), joka auttaa kuluttajia valvomaan oikeuksiensa toteutumista turvautumatta tuomioistuimiin siten, että etsitään toimivaltainen vaihtoehtoisen riidanratkaisun (ADR) elin; katsoo, että FIN-NET-verkoston olisi parannettava entisestään kattavuuttaan, selvennettävä rooliaan ja kehitettävä verkkosivustoaan;

Toimi 9 – Parempi luottokelpoisuuden arviointi

29.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen yhdenmukaistetuista, rajat ylittävistä luottokelpoisuuden arvioinnin vaatimuksista ja periaatteista, jotta voidaan paremmin lieventää ylivelkaantumisen kasvun riskiä yleiseurooppalaisten verkkoluottojen edistämisen yhteydessä, ottaen huolellisesti huomioon kiinnitysluottodirektiivin ja kulutusluottodirektiivin täytäntöönpanosta julkaistujen raporttien päätelmät;

Toimi 10 – Finanssiteknologia vähittäisrahoituspalvelujen alalla

30.  toteaa, että kuluttajilla on oikeus käyttää ohjelmistoja maksutapahtumien käynnistämiseen ja itseään koskevan tiedon jakamiseen;

31.  tukee komission aikomusta esittää pääomamarkkinaunionia sekä digitaalisia sisämarkkinoita koskevien strategioidensa puitteissa kaiken kattava FinTech-toimintasuunnitelma, jolla edistetään tehokkaita ja hyvin toimivia yhdennettyjä teknologiaperustaisia finanssipalvelujen sisämarkkinoita, jotka hyödyttävät kaikkia eurooppalaisia loppukäyttäjiä ja samalla turvaavat tasapuoliset toimintaedellytykset; tukee komission toimia FinTech-työryhmän perustamiseksi; toteaa, että rahoitusteknologian kehityksen tarjoamat uudet mahdollisuudet edellyttävät, että luodaan erilaisia asiaankuuluvia uusia suojatoimia, kuten uusia tuotteita koskevaa koulutusta kuluttajille ja rahanpesun vastaisia sääntöjä, ja että hyödynnetään rahoitusteknologisia luottoalustoja;

32.  kehottaa komissiota tutkimaan parlamentin päätöslauselmaa aiheesta ”FinTech: teknologian vaikutus rahoitusalan tulevaisuuteen”, edistämään kuluttajansuojaa, turvallisuutta, innovointia ja tasapuolista kilpailua ja varmistamaan, että kaikkiin yrityksiin sovelletaan periaatetta ”samat palvelut, samat riskit, samat säännöt, sama valvonta” niiden toimialasta tai sijainnista riippumatta; korostaa, että rahoitusteknologia (FinTech) olisi määriteltävä uuden teknologian mahdollistamiksi tai sen avulla tarjottaviksi rahoituspalveluiksi ja että se vaikuttaa koko rahoitusalaan ja kaikkiin sen osiin pankkitoiminnasta vakuutuksiin, eläkerahastoihin, sijoitusneuvontaan, maksupalveluihin ja markkinainfrastruktuuriin;

33.  kehottaa komissiota luomaan ympäristön, joka edistää innovatiivisia ratkaisuja; panee merkille, että innovatiiviset yritykset, kuten rahoitusteknologiayritykset, synnyttävät kilpailua, jota tarvitaan tehokkaiden vähittäisrahoituspalvelumarkkinoiden luomiseksi;

34.  korostaa, että erilaisilla uusilla FinTech-rahoituslaitoksilla on samat kuluttajia koskevat velvollisuudet ja sama vastuu rahoitusvakaudesta kuin vastaavilla perinteisillä laitoksilla ja palveluilla;

Toimi 11 – Digitaaliset henkilöllisyyden tarkastukset

35.  painottaa sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen tunnistamisen mahdollisuuksia maksutapahtumien helpottamisessa ja kehottaa komissiota jatkamaan eIDAS-asetuksen yhteydessä tehtyä työtä; korostaa, että on otettava huomioon henkilöt, jotka eivät voi tai halua käyttää sähköistä allekirjoitusta tai sähköistä tunnistamista; tukee rahoitusalalla käytettävän rajat ylittävän sähköisen tunnistamisen yhteentoimivuutta ja kehottaa takaamaan tasapuoliset toimintaedellytykset jäsenvaltioissa (ja mahdollisesti myös ETA-maissa ja Sveitsissä); pyytää komissiota myös arvioimaan nopeasti sähköisten tunnistamismenetelmien tämänhetkisiä sääntelyesteitä ja korostaa, että kaikkien toteutettavien aloitteiden on oltava teknologianeutraaleja;

36.  toteaa, että komission on määritettävä ja poistettava sääntelyesteet yleiseurooppalaisten sähköisen allekirjoituksen järjestelmien käytöltä rahoituspalveluja tilatessa ja siten helpotettava EU:n laajuista rajat ylittävää digitaalista asiakassuhteen perustamista vaarantamatta olemassa olevien järjestelmien turvallisuustasoa tai niiden kykyä täyttää neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin vaatimukset;

Toimi 12 – Rahoituspalvelujen myyminen verkossa

37.  korostaa tarvetta mukauttaa EU:n nykyistä oikeudellista kehystä digitaaliseen maailmaan, jotta torjutaan kuluttajansuojaan kohdistuvia riskejä, jotka liittyvät verkossa tapahtuvaan etämyyntiin, mikä luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia eurooppalaisille aloitteleville yrityksille ja FinTech-yrityksille; panee merkille rahoituspalveluiksi naamioitujen sähköisesti välitettävien rahapelien, kuten binäärioptioiden, riskit kuluttajille; katsoo, että tarvitaan vahvaa ja yhdenmukaistettua eurooppalaista valvontaa kuluttajien suojelemiseksi ja lainsäädännöllisten porsaanreikien ehkäisemiseksi; korostaa, että EU:n kuluttajansuojaa koskevia vaatimuksia sovelletaan riippumatta siitä, tapahtuuko myynti perinteisten vai mykyaikaisten jakelukanavien kautta;

38.  korostaa kyberturvallisuuden merkitystä ja pitää valitettavana, ettei komissio käsittele toimintasuunnitelmassaan kyberturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että noita kysymyksiä käsitellään osana sen työryhmän työtä;

39.  korostaa, että on tarpeen säilyttää tavalliset pankkikonttorit, jotka tarjoavat tärkeää julkista palvelua ja hyödyttävät etenkin pk-yrityksiä sekä ikääntyneitä ja haavoittuvassa asemassa olevia kuluttajia, jotka käyttävät epätodennäköisemmin sähköisiä pankkipalveluita ja asioivat sen sijaan mieluummin kasvokkain virkailijan kanssa; katsoo, että konttoreiden sulkeminen heikentää rahoitusinfrastruktuuria paikallisella tasolla ja voi olla erittäin vahingollista yhteisöille;

40.  toteaa, että asiakastietojen ja massadatan käytön lisääntyminen rahoituslaitoksissa voi tuoda kuluttajille etuja, kuten entistä räätälöidympiä, segmentoidumpia ja halvempia tarjouksia, jotka perustuvat riskin ja pääoman entistä tehokkaampaan jakamiseen; on toisaalta huolissaan dynaamisen hinnoittelun kehittymisestä ja siitä mahdollisuudesta, että se johtaa kuluttajien kannalta huonompiin tuloksiin tarjousten vertailtavuuden ja siten myös luotto- ja vakuutusalan tehokkaan kilpailun sekä riskien yhdistämisen ja jakamisen osalta;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66. (2) EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11. (3) EUVL L 266, 9.10.2009, s. 11. (4) EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34. (5) EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349. (6) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73. (7) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214. (8) EUVL L 123, 19.5.2015, s. 1. (9) EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35. (10) EUVL L 26, 2.2.2016, s. 19. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0434. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0211. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0027.