Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. marraskuuta 2017 sananvapaudesta Sudanissa, erityisesti Mohamed Zine al-Abidinen tapauksesta (2017/2961(RSP))

P8_TA(2017)0443 RC-B8-0634/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanin tilanteesta ja etenkin 13. kesäkuuta 2012(1), 10. lokakuuta 2013(2), 18. joulukuuta 2014(3) ja 6. lokakuuta 2016(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnoissa vuonna 2017(5),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon Sudanin lehdistöä ja julkaisutoimintaa koskevan lain vuodelta 2009,

–  ottaa huomioon Sudanin tiedonvälityksen vapautta koskevan lain vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon yleisafrikkalaisessa konferenssissa sananvapaudesta ja tiedonsaannista 26. maaliskuuta 2017 annetun Kampalan julistuksen,

–  ottaa huomioon EU:n, Norjan, Yhdysvaltojen ja Kanadan 7. joulukuuta 2016 antaman yhteisen julkilausuman Sudanin pidätyksistä ja lehdistön sensuurista,

–  ottaa huomioon sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Sudanin ihmisoikeustilannetta käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien riippumattoman asiantuntijan Aristide Nononsin lausunnon hänen Sudaniin 11.–21. toukokuuta 2017 tekemänsä matkan jälkeen,

–  ottaa huomioon komission jäsenen Stylianidesin vierailun Sudaniin 22.–23. lokakuuta 2017,

–  ottaa huomioon komission varapuhemiehen / unionin ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan EU:n puolesta antaman julkilausuman toimittajiin kohdistuneiden rikosten rankaisemattomuuden lopettamisen kansainvälisen päivän kunniaksi (2. marraskuuta 2017),

–  ottaa huomioon Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuotta 2017 koskevan maailmanlaajuisen lehdistönvapausindeksin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että al-Tayar-sanomalehti julkaisi 23. helmikuuta 2012 Mohamed Zine al-Abidinen artikkelin, jossa kritisoitiin Sudanin presidentin Omar al-Bashirin perheen väitettyä korruptoituneisuutta;

B.  ottaa huomioon, että Sudanin kansallinen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu (NISS) esitti syytteitä Mohamed Zine al-Abidinea ja sanomalehden päätoimittajaa Osman Mirgania vastaan;

C.  ottaa huomioon, että 23. lokakuuta 2017 Sudanin tuomioistuin tuomitsi Mohamed Zine al-Abidinen viiden vuoden ehdolliseen vankeuteen journalistisen ammattietiikan loukkauksesta;

D.  ottaa huomioon, että al-Tayarin päätoimittaja Osman Mirgani tuomittiin samasta rikoksesta 10 000 Sudanin punnan sakkorangaistukseen tai kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen ja että hänet vapautettiin Sudanin journalistiliiton maksettua sakon;

E.  ottaa huomioon, että sekä Mohamed Zine al-Abidinea että Osman Mirgania edustanut asianajaja on ilmoittanut aikeestaan hakea muutosta heille langetettuihin tuomioihin;

F.  ottaa huomioon, että NISS:n kerrotaan kuulustelevan ja pitävän vangittuna toimittajia ja että se on nostanut useita oikeusjuttuja sudanilaisia toimittajia vastaan ja mielivaltaisesti takavarikoinut muun muassa sanomalehtien al-Tayar, al-Jareeda al-Watan, al-Youm al-Tali, al-Ayam ja Akhir Lahza kokonaisia painoksia, joissa on julkaistu hallitusta arvostelevia artikkeleita;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 julkaisuja takavarikoitiin ainakin 44 kertaa ja takavarikoinnit kohdistuivat kahteentoista sanomalehteen, muun muassa viiteen al-Jareedan painokseen yhden viikon aikana; ottaa huomioon, että 14. elokuuta 2016 kansallinen lehdistö- ja julkaisuneuvosto keskeytti sanomalehtien Elaf, Al-Mustagilla, Al-Watan ja Awal Al-Nahar julkaisun määräämättömäksi ajaksi;

H.  ottaa huomioon, että vapaiden, riippumattomien ja puolueettomien tiedotusvälineiden olemassaolo on yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi;

I.  ottaa huomioon, että Sudan allekirjoitti 8. tammikuuta 2017 arabimaailman tiedotusvälineiden vapautta koskevan julkilausuman neljäntenä Palestiinan, Tunisian ja Jordanian jälkeen; ottaa huomioon, että Sudanin tiedotusvälineistä vastaava ministeri totesi Sudanin hallituksen sitoutuneen kunnioittamaan lehdistönvapautta maassa;

J.  ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestö sijoittaa vuoden 2017 lehdistönvapausindeksillään Sudanin vähiten vapaiden maiden joukkoon, 174. sijalle 180 maasta, ”tiedotusvälineiden häirinnän, sensuurin, sanomalehtien painosten takavarikoinnin, tiedostusvälineiden sulkemisen ja internetin sulkemisen” vuoksi;

K.  ottaa huomioon, että YK:n riippumattoman asiantuntijan raportissa Sudanin ihmisoikeustilanteesta heinäkuulta 2017 todettiin, että al-Jareeda-lehteen kohdistunut NISS:n sensuuri rikkoi Sudanin välikaista kansallista perustuslakia;

L.  ottaa huomioon, että Sudan on allekirjoittanut tarkistetun vuoden 2005 Cotonoun sopimuksen mutta ei ole ratifioinut sitä;

M.  ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini antoi 14. marraskuuta 2017 lausunnon Sudanin presidentin Omar al-Bashirin vierailusta Ugandaan ja muistutti kaikkia Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön sopimuspuolia kansainvälisen oikeuden noudattamisesta ja sen mukaisten velvoitteidensa täytäntöönpanosta;

N.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia tukahdutetaan Sudanissa jatkuvasti;

1.  on erittäin huolissaan siitä, että Mohamed Zine al-Abidine tuomittiin Khartumin lehdistötuomioistuimessa 23. lokakuuta 2017 viiden vuoden ehdolliseen vankeuteen, ja pyytää Sudanin viranomaisia käsittelemään välittömästi uudelleen kaikki häntä vastaan esitetyt syytteet;

2.  on erittäin huolestunut Sudanin sananvapaustilanteesta, meneillään olevasta sensuurista ja sanomalehtien takavarikoinneista sekä toimittajille asetetuista lisääntyneistä sananvapauden rajoituksista Sudanissa; toteaa, että hallituksen politiikan ja politiikkojen julkinen arvosteleminen ei saisi johtaa vapaan lehdistön edustajiin kohdistuvaan painostukseen; panee lisäksi huolestuneena merkille, että lehdistöön kohdistuu pitkäkestoisia taloudellisia paineita rutiininomaisten takavarikoiden ja toiminnan keskeytysten vuoksi;

3.  pitää valitettavana lukuisia raportteja tiedotusvälineiden vapauden loukkauksista ja NISS:n harjoittamasta toimittajien jatkuvasta häirinnästä ja vaatii Sudanin viranomaisia mukauttamaan NISS:n valtuudet ja menettelytavat kansainvälisiin standardeihin;

4.  katsoo, että vapaat, riippumattomat ja puolueettomat tiedotusvälineet ovat yksi kulmakivistä demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa avoin keskustelu on keskeisellä sijalla; kehottaa EU:ta tehostamaan toimiaan sananvapauden edistämiseksi ulkoisilla politiikoillaan ja välineillään;

5.  vaatii Sudanin viranomaisia lopettamaan välittömästi kaikenlaisen häirinnän, pelottelun ja hyökkäykset toimittajia ja sananvapautta verkossa ja sen ulkopuolella puolustavia henkilöitä vastaan ja toteuttamaan demokraattisia uudistuksia, joilla maassa voidaan varmistaa ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen, mukaan lukien sananvapaus, noudattaen Sudanin väliaikaisen kansallisen perustuslain mukaisia velvoitteita ja sen kansainvälisiä sitoumuksia, myös Cotonoun sopimusta;

6.  korostaa, että valtio on ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen perusteella ensisijaisesti vastuussa kaikkien ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelusta; kehottaa Sudanin viranomaisia palauttamaan kansainvälisen oikeuden mukaiset ihmisoikeudet ja perusoikeudet, sananvapaus mukaan luettuna, ja kunnioittamaan niitä;

7.  korostaa komission jäsen Stylianidesin äskettäisen matkan tärkeyttä, koska hän välitti unionissa laajalti tunnetut huolenaiheet ja myös huolen perusvapauksien kunnioituksesta Sudanin viranomaisille;

8.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä antamalla niille teknistä tukea ja tukemalla niiden valmiuksien kehittämisohjelmia, jotta parannettaisiin niiden kykyä edistää ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion voimavaroja ja mahdollistettaisiin se, että ne voivat toimia tehokkaammin Sudanin ihmisoikeuksien parantamiseksi;

9.  panee huolestuneena merkille lehdistöä ja julkaisutoimintaa koskevan vuoden 2017 lakiehdotuksen, johon sisältyy lisää ristiriitaisia rajoituksia verkkojulkaisujen suhteen ja säännöksiä sanomalehtien ja toimittajien toiminnan keskeyttämisen jatkamisesta; kannustaa Sudanin hallitusta tarkistamaan vuonna 2008 annettua lehdistön ja julkaisutoiminnan lakia suojellakseen toimittajia ja sanomalehtien julkaisijoita enemmän;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Afrikan unionin komissiolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille ja Sudanin hallitukselle.

(1) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 49. (2) EUVL C 181, 19.5.2016, s. 87. (3) EUVL C 294, 12.8.2016, s. 28. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0379. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0089.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. marraskuuta 2017 terrori-iskuista Somaliassa (2017/2962(RSP))

P8_TA(2017)0444 RC-B8-0600/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Somaliasta,

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman tilanteesta Dadaabin pakolaisleirillä(1),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan antaman julkilausuman Mogadishussa Somaliassa 15. lokakuuta 2017 tapahtuneesta terrori-iskusta ja varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 30. lokakuuta 2017 antaman julkilausuman Somalian terrori-iskusta,

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät Somaliasta,

–  ottaa huomioon EU:n puheenvuoron 27. syyskuuta 2017 Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 36. istunnossa Somaliaa käsittelevän riippumattoman asiantuntijan kanssa käydyn vuorovaikutteisen vuoropuhelun aikana,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 30. elokuuta 2017 antaman päätöslauselman 2372 (2017) ja 7. marraskuuta 2017 antaman päätöslauselman 2383 (2017),

–  ottaa huomioon 9. toukokuuta ja 5. syyskuuta 2017 päivätyt YK:n pääsihteerin YK:n turvallisuusneuvostolle antamat raportit Somaliasta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 15. lokakuuta 2017 antaman julkilausuman Mogadishussa tapahtuneesta terrori-iskusta,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin komission puheenjohtajan 15. lokakuuta 2017 antaman julkilausuman Mogadishun terrori-iskusta,

–  ottaa huomioon Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin operaation (AMISOM) julkilausumat, joissa tuomittiin 14. ja 28. lokakuuta 2017 tehdyt terrori-iskut,

–  ottaa huomioon Lontoossa 11. toukokuuta 2017 pidetyn Somaliaa koskevan kansainvälisen konferenssin loppujulistuksen,

–  ottaa huomioon EU:n ja Afrikan unionin 1. kesäkuuta 2017 antaman yhteisen julkilausuman Pariisin sopimuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon AMISOMin 8. marraskuuta 2017 antaman julkilausuman, jossa ilmoitettiin aikomuksesta aloittaa AMISOMin joukkojen vaiheittainen vetäytyminen Somaliasta joulukuusta 2017 lähtien ja täydellisestä vetäytymisestä vuoteen 2020 mennessä,

–  ottaa huomioon AKT–EU-kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan tehtävän edistää ja suojella ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan mukaisesti,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja valinnaisen pöytäkirjan, joka koskee lasten osallistumista aseellisiin konflikteihin,

–  ottaa huomioon terrorismin torjuntaa ja ehkäisyä koskevan Afrikan yhtenäisyysjärjestön yleissopimuksen, joka hyväksyttiin vuonna 1999,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 14. lokakuuta 2017 Mogadishun keskustassa räjähti valtava rekkapommi, joka tappoi ainakin 358 ihmistä, haavoitti 228 ihmistä ja jonka jäljiltä kateissa on yhä 56 ihmistä; ottaa huomioon, että hyökkäys Mogadishun keskustaan oli yksi tappavimmista terroristioperaatioista koko maailmassa viime vuosina; ottaa huomioon, että yli 30 ihmistä sai surmansa 28. lokakuuta 2017, jolloin kaksi pommia räjähti hotellin ulkopuolella lähellä presidentinlinnaa Mogadishussa;

B.  ottaa huomioon, että vaikka mikään ryhmä ei ole ilmoittanut olevansa vastuussa tästä raukkamaisesta iskusta, siinä on al-Shabaabin tunnusmerkit, mutta se ei nyt näytä olevan halukas menettämään kansalaisten tukea ottamalla vastuuta tällaisesta valtavasta ihmishenkien menetyksestä; ottaa huomioon, että Somalian kansalaiset ovat toistuvasti tuominneet al-Shabaabin harjoittaman väkivallan ja liittyneet yhteen lokakuun 2017 pommi-iskujen jälkeen järjestämällä mielenosoituksen, jossa tuhannet marssivat Mogadishun halki uhmaten al-Shabaabia;

C.  ottaa huomioon, että Mogadishussa ja koko maassa on ollut useita kuolonuhreja vaatineita terrori-iskuja viime kuukausien aikana, mukaan lukien autopommit, satunnainen ammuskelu, kohdennetut teloitukset ja sieppaukset, mikä korostaa maahan kohdistuvaa väkivaltaisten ääriliikkeiden jatkuvaa uhkaa;

D.  ottaa huomioon, että suurimmasta osasta hyökkäyksiä on syytetty pääasiassa al-Shabaabin terroristeja, vaikka myös Da’eshin tiedetään olevan aktiivinen maassa;

E.  ottaa huomioon, että Somalian presidentti Mohamed Abdullahi Mohamed on luvannut hävittää al-Shabaabin Somaliasta otettuaan helmikuussa 2017 vallan vaaleissa, joita pidetään merkittävänä virstanpylväänä tämän kovia kokeneen itäisen Afrikan maan asteittaisessa paluussa vakauteen ja vaurauteen;

F.  toteaa, että vuoden 2017 aikana jatkuneen hyökkäysten sarjan ja etenkin 14. lokakuuta 2017 tapahtuneen järkyttävän pommi-iskun taustaa vasten ei ole lainkaan selvää, onko Somalian turvallisuusjoukoilla riittävät valmiudet torjua terrorismia ilman ulkoista tukea sen jälkeen kun AMISOM-operaatio on suorittanut aikomansa vetäytymisen vuonna 2018;

G.  ottaa huomioon, että AMISOMin joukkoja on useaan otteeseen syytetty vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, mukaan lukien mielivaltaiset murhat ja eräissä tapauksissa seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta; ottaa huomioon, että ulkomaisten joukkojen uudelleen lähettäminen Somalian alueelle YK:n ja Afrikan unionin mandaattien ulkopuolelle on merkittävä huolenaihe, kun otetaan huomioon aiemmat väitteet AMISOM-joukkojen ihmisoikeusloukkauksista;

H.  ottaa huomioon, että väkivaltaisten ääriliikkeiden ohella kuivuus, klaanien väliset konfliktit ja pakkosiirrot ovat saaneet sadat tuhannet ihmiset pakenemaan kodeistaan yksin viime vuonna, ja monet heistä päätyivät hallituksen vallassa oleviin kaupunkikeskuksiin; ottaa huomioon, että monet elävät turvattomilla asuinalueilla, joilla erityisesti naiset ja tytöt joutuvat hyväksikäytön ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi;

I.  ottaa huomioon, että nälänhädän uhka on hyvin merkittävä edelleen Somaliassa, jossa noin 400 000 lasta kärsii akuutista aliravitsemuksesta ja kolme miljoonaa ihmistä on elintarviketurvan osalta hätä- tai kriisitilanteessa; ottaa huomioon, että Somaliassa on noin 1,1 miljoonaa maan sisällä siirtymään joutunutta henkilöä ja alueella on yli 900 000 somalipakolaista;

J.  ottaa huomioon, että Keniassa sijaitsevilla leireillä elää 420 000 somalipakolaista, heistä 350 000 Dabaabin leirillä, ja että Somalian ja Kenian hallitukset sekä UNHCR ovat sopineet helpottavansa 10 000 pakolaisen vapaaehtoista palaamista Somaliaan alueille, jotka eivät ole al-Shabaabin hallinnassa; toteaa, että paluumuuttajilla on ongelmia uudelleenkotoutumisessa ja vähän mahdollisuuksia löytää työtä; ottaa huomioon, että monet Dadaabin pakolaisista ovat peräisin Somaliasta mutta eivät ole koskaan kokeneet elämää leirin ulkopuolella ja ovat todellisuudessa kansalaisuudettomia, mikä tarkoittaa sitä, että heitä ei voida lähettää Somaliaan;

K.  ottaa huomioon, että EU on vuodesta 2016 lähtien asteittain nostanut Somalialle antamansa humanitaarisen avun määrää erityisesti vastauksena maata koettelevaan ankaraan kuivuuteen osoittamalla 120 miljoonaa euroa humanitaarisen avun kumppaneille vuonna 2017 ja antamalla 100 000 euroa hätäapuun, jolla autetaan vastaamaan nopeasti lääketieteellisiin tarpeisiin Mogadishussa 14. lokakuuta 2017 tehdyn iskun jälkeen; ottaa huomioon, että EU mobilisoi aluksi myös kaksi laivaa osana EU:n Atalanta-merioperaatiota sekä hätäapulentoja lääkkeiden toimittamiseksi Mogadishun sairaaloihin;

L.  ottaa huomioon, että EU on antanut 486 miljoonaa euroa Euroopan kehitysrahaston (2014–2020) kautta keskittyen ”sopimuksen” täytäntöönpanoon ja erityisesti valtion ja rauhan rakentamiseen, elintarviketurvaan, kestävyyteen ja koulutukseen; ottaa huomioon, että Afrikan rauhanrahaston kautta EU on sitoutunut myös AMISOMin tukemiseen;

M.  ottaa huomioon, että joulukuussa 2016 Maailmanpankki lupasi tehostaa äärimmäisen köyhyyden torjuntaa ja ilmoitti, että kehittyneet maat olivat luvanneet ennätykselliset 75 miljardia Yhdysvaltain dollaria avustuksina ja edullisina lainoina Kansainväliselle kehitysjärjestölle (IDA); toteaa kuitenkin, että Somalia ei ole tukikelpoinen IDA:n rahoitukseen, koska se on IMF:lle velkaa yli 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria osana viiden miljardin Yhdysvaltain dollarin velkataakkaa monen- ja kahdenvälisille luotonantajille;

N.  ottaa huomioon, että samalla kun lapsia edelleen tapetaan, pidätetään mielivaltaisesti ja värvätään al-Shabaabiin, heitä värvätään myös Somalian asevoimien palvelukseen, vaikka Somalia ratifioi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen tammikuussa 2015 ja hyväksyi turvallista koulunkäyntiä koskevan julistuksen marraskuussa 2015 sekä sitoutui toteuttamaan konkreettisia toimia opiskelijoiden ja oppilaitosten suojelemiseksi;

O.  ottaa huomioon, että toimivien siviilituomioistuimien puuttuessa Somalian hallitus turvautuu sotilastuomioistuimiin siviilioikeudenkäynneissä ja -tuomioissa, mikä ei takaa, että siviilien oikeuksia kunnioitetaan; ottaa huomioon, että kansalliselle tiedustelu- ja turvallisuusvirastolle (NISA) on annettu laajat tutkintavaltuudet ja että sillä ei nykyisin ole lainvalvontavaltuuksia, mikä johtaa siihen, että NISA:n pidättäminä olevien oikeuksia oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukataan merkittävällä tavalla;

P.  ottaa huomioon, että Transparency International -järjestön mukaan Somalia on maailman korruptoitunein maa 10. peräkkäisenä vuotena; ottaa huomioon, että Somalian hallituksella on yhä edessään lukuisia haasteita, kuten korruptio ja siviilien laajan tuen puuttuminen, mikä on väistämättä johtanut luottamuspulaan valtion instituutioita kohtaan sekä radikaalien islamisti- ja terroristiryhmien tukemiseen;

1.  ilmaisee syvän osanottonsa Somalian äskettäisten terrorihyökkäysten uhreille ja heidän perheilleen ja pitää erittäin valitettavana ihmishenkien menetystä; tuomitsee samalla päättäväisesti syylliset kyseisiin iskuihin, jotka katsotaan al-Shabaab-kapinallisryhmän tekemiksi;

2.  muistuttaa, että kestävä vakaus ja rauha voidaan saavuttaa ainoastaan sosiaalisen osallisuuden, kestävän kehityksen ja hyvän hallintotavan avulla perustuen demokraattisiin periaatteisiin ja oikeusvaltion periaatteeseen siten, että ihmisten ihmisarvo ja oikeudet turvataan täysimääräisesti;

3.  suhtautuu myönteisesti komission nopeaan hätäapuun 14. lokakuuta 2017 tapahtuneen terrori-iskun jälkeen; kehottaa EU:ta ja sen kansainvälisiä kumppaneita täyttämään Somalialle antamansa sitoumukset, ensinnäkin toimenpiteillä elintarviketurvan aikaansaamiseksi, jotta vältetään nälänhätään johtaneet rakenteelliset ongelmat, vahvistamalla turvallisuutta ja sovittelemalla yhteisöjen välisiä kiistoja, parantamalla julkisten varojen hallinnointia ja avustamalla perustuslain tarkistamista, joka on välttämätön pitkän aikavälin vakauden saavuttamiseksi;

4.  pitää valitettavana, että humanitaaristen ryhmien, avustusjärjestöjen ja Euroopan parlamentin toistuvista varoituksista huolimatta Somalia horjuu edelleen nälänhädän partaalla; muistuttaa, että vuoden 2011 nälänhädässä kuolleiden määrää lisäsivät turvattomuus ja al-Shabaabin ääriainesten toiminta, jolla estettiin elintarvikeavun toimitukset sen hallinnassa tuolloin olleille Etelä- ja Keski-Somalian alueille; kehottaa kaikkia osapuolia tekemään yhteistyötä humanitaaristen järjestöjen kanssa noudattaen täysin humanitaarisia periaatteita, jotta mahdollistetaan täydellinen ja esteetön pääsy kärsivien ja apua tarvitsevien luokse erityisesti maaseutualueilla;

5.  panee tyytyväisenä merkille vaalien järjestämisen helmikuussa 2017, mikä johti uuden presidentin valintaan, ja ilmaisee toivovansa, että vaalit edistävät poliittista vakautta, kannustavat tarvittavien uudistusten hyväksymistä ja edistävät liittovaltiohanketta, jota liittovaltion jäsenvaltiot koordinoivat tiiviisti ja jossa ne tekevät yhteistyötä; korostaa, että on tärkeää torjua maassa laajalle levinnyttä korruptiota ja tarjota vaihtoehtoja maan nuorisolle, jotta voidaan vähentää riskiä, että al-Shabaab värvää heidät;

6.  pitää myönteisenä Somalian National Leadership -foorumin päätöstä edistää poliittisten puolueiden perustamista ja rekisteröimistä valmistauduttaessa vuoden 2020 vaaleihin ja yksi henkilö – yksi ääni -periaatteen mukaisesti; pitää myönteisenä myös pyrkimystä jälleenrakentaa valtion instituutioita ja antaa poliittisia puolueita koskevia keskeisiä lakeja sekä luoda riippumaton kansallinen ihmisoikeuskomissio; korostaa, että on toteutettava toimia naisten edustuksen lisäämiseksi;

7.  korostaa, että kansalaisyhteiskunnan ja muissa maissa asuvien somalialaisten panos on tärkeää, jotta maahan voidaan palauttaa hallinnon ohella myös taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, ja korostaa naisten edustuksen ja päätöksentekoon osallistumisen merkitystä; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille naisten määrän lisääntymisen Somalian parlamentin jäsenten keskuudessa (24 prosenttiin) ja hallituksessa ja pitää mielessä, että on toteutettava entistä enemmän toimia, joilla parannetaan sukupuolten välistä tasapainoa sekä EU:ssa että Somaliassa;

8.  ottaa huomioon Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) Nairobin julistuksen kestävistä ratkaisuista somalipakolaisten auttamiseksi ja Somaliaan palaavien uudelleenkotouttamiseksi; pitää myönteisenä sitoumusta kehittää kattava alueellinen lähestymistapa siten, että jatketaan suojelua ja edistetään omaehtoista selviytymistä turvapaikan tarjoavissa maissa, mihin pyritään kansainvälisen yhteisön tuen avulla ja New Yorkin julistuksessa määritetyn pakolaisten tilanteeseen reagoimista koskevan kokonaisvaltaisen kehyksen mukaisesti;

9.  kehottaa komissiota tehostamaan alueen toimijoiden, kuten paikallisväestön, alueellisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen, kuulemista, jotta voidaan keskittyä paikallisesti tunnistettuihin ongelmiin ja tarpeisiin ja edistää pakolaisten kotimaihinsa paluuta tukevaa ilmapiiriä sekä lisätä heidän valmiuksiaan siihen;

10.  ilmaisee huolensa NISAn laajasta toimeksiannosta ja sen sotilastuomioistuinten käyttämisestä väitettyjen terrorismiin liittyvien rikosten syytetoimiin, joissa se on toistuvasti sivuuttanut oikeusturvan ja määrännyt kuolemanrangaistuksia ilman vastuuvelvollisuutta;

11.  kehottaa Somalian hallitusta ja EU:ta varmistamaan, että osana oikeusvaltioon liittyviä toimenpiteitä Somaliassa NISAn toimintaa säännellään tehokkailla valvontamekanismeilla ja että kehitetään Somalian rikosoikeudellisen tutkintaviraston teknistä asiantuntemusta niin, että se voi toteuttaa perusteellisia, vaikuttavia ja kansalaisten oikeuksia kunnioittavia tutkimuksia;

12.  pitää erityisen myönteisenä Somalian johtajien poliittista yhteisymmärrystä, johon päästiin 16. huhtikuuta 2017, alueellisten ja liittovaltion joukkojen yhdistämiseksi selkeäksi kansalliseksi turvallisuusrakenteeksi, joka kykenee ottamaan asteittain päävastuun turvallisuudesta, ja kansallisen turvallisuusneuvoston ja kansallisen turvallisuusviraston perustamiseksi viipymättä;

13.  antaa tunnustusta AMISOM-operaation roolille turvallisuuden ja vakauden aikaansaamisessa, minkä ansiosta Somalia pystyy perustamaan poliittisia instituutioita ja laajentamaan valtion arvovaltaa odotettaessa turvallisuusvastuun siirtämistä Somalian instituutioille ja asevoimille; pitää myönteisenä Afrikan unionin tutkimusta AMISOMin joukkojen seksuaalista väkivaltaa koskevista väitteistä; kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön Somaliaa koskevien YK:n pääsihteerin raporttien suositukset ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2272 (2016) mukaisesti kehottaa Afrikan unionia ja joukkoja lähettäviä maita varmistamaan, että väitteet tutkitaan asianmukaisesti ja perinpohjaisesti ja että vastuussa olevat saatetaan oikeuden eteen; korostaa, että on tärkeää pidentää AMISOM-operaation toimeksiantoa toukokuun 2018 jälkeen, ja varoittaa, että ennenaikainen vastuun siirto Somalian joukoille voisi vahingoittaa pitkän aikavälin vakautta;

14.  korostaa tarvetta torjua rankaisemattomuutta ja varmistaa edesvastuullisuus ihmisyyttä vastaan Somaliassa tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista; panee merkille Somalian presidentin tarjouksen, joka koski armahdusta tietyistä rikoksista niille, jotka luopuvat terrorismista ja väkivallasta ja haluavat lähteä al-Shabaabista ja muista terroristiryhmistä, ja kannustaa kehittämään armahduslainsäädäntöä;

15.  pitää valitettavana al-Shabaabin taistelijoiden harjoittamaa lapsisotilaiden värväämistä ja turvallisuusjoukkojen harjoittamaa lasten käyttämistä sotilaina ja tiedustelijoina, mukaan luettuna kaapattujen tai paenneiden lapsisotilaiden käyttö; palauttaa mieliin, että Somalian hallitus on sitoutunut palauttamaan entiset lapsisotilaat yhteiskuntaan ja saattamaan heidän värväämiseensä syylliset oikeuden eteen; kehottaa kansainvälisiä avunantajia, kuten EU:ta, asettamaan etusijalle kuntouttamispalvelujen, koulutuksen ja turvallisen koulunkäynnin järjestämisen, sillä ne ovat avainasemassa väkivallan tappavan kierteen katkaisemisessa; kehottaa viranomaisia kohtelemaan lapsia, joita epäillään yhteyksistä al-Shabaab-järjestöön, pääasiallisesti uhreina ja huolehtimaan heidän eduistaan ja pitämään tässä johtavina periaatteina kansainvälisiä suojelua koskevia normeja;

16.  esittää vakavan huolensa siitä, että luonnonvarat, erityisesti puuhiili, ovat edelleen terroristien merkittävä rahoituslähde ja aiheuttavat vakavaa ympäristön pilaantumista Somaliassa; kehottaa komissiota tutkimaan, miten jäljitettävyyttä ja due diligence ‑järjestelyjä voidaan laajentaa koskemaan kaikkia luonnonvaroja, joita käytetään ruokkimaan terroritoimintaa ja väkivaltaa; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia osapuolia varmistamaan puuhiilen viennin Somaliasta kieltävän YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman noudattamisen;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, Somalian presidentille, pääministerille ja parlamentille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolle, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0229.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. marraskuuta 2017 Madagaskarista (2017/2963(RSP))

P8_TA(2017)0445 RC-B8-0641/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Madagaskarista ja erityisesti 7. toukokuuta 2009(1), 11. helmikuuta 2010(2) ja 9. kesäkuuta 2011(3) antamansa päätöslauselmat sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 10.–11. heinäkuuta 2010 tekemän tiedonhankintamatkan Madagaskariin,

–  ottaa huomioon WHO:n 2. marraskuuta 2017 antamat tiedot äskettäin puhjenneesta ruttoepidemiasta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean 22. elokuuta 2017 antamat loppupäätelmät Madagaskaria koskevasta neljännestä määräaikaisraportista,

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan John H. Knoxin Madagaskariin lokakuussa 2016 tekemänsä matkan päätteeksi antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) 20. toukokuuta 2011 järjestämän ylimääräisen huippukokouksen Madagaskarista ja etenemissuunnitelman, jota SADC:n sovitteluryhmä ehdotti EU:n, Afrikan unionin ja SADC:n poistettua Madagaskariin kohdistuneet pakotteet,

–  ottaa huomioon mahdollisuuteen nauttia turvallisesta, puhtaasta, terveellisestä ja kestävästä ympäristöstä liittyviä ihmisoikeusvelvoitteita käsittelevän erityisraportoijan 26. huhtikuuta 2017 antaman raportin vierailustaan Madagaskariin,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen 8 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon Madagaskarin perustuslain,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat ja sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Madagaskar allekirjoitti vuonna 1969 ja ratifioi vuonna 1971,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuskomitean 120. istunnon, joka pidettiin Genevessä ja jossa tarkasteltiin 10. ja 11. heinäkuuta 2017 Madagaskaria koskevaa neljättä määräaikaisraporttia, jossa käsitellään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanoa maassa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että viisi vuotta kestäneen poliittisen kuohunnan jälkeen, jonka aikana avunantajat keskeyttivät kehitysapuohjelmansa, Madagaskarissa järjestettiin uskottavat ja demokraattiset parlamenttivaalit lokakuussa 2013 ja joulukuussa 2013 järjestettiin presidentinvaalit, joissa presidentiksi valittiin Hery Rajaonarimampianina; toteaa, että poliittinen tilanne on edelleen epävakaa, vaikka suhteiden palauttaminen avunantajamaihin on poistanut kaikki yhteistyötä uuden hallituksen kanssa koskevat rajoitukset;

B.  ottaa huomioon, että käyttöön on otettu uusi viestintälaki, jota Madagaskarin toimittajat ovat kritisoineet voimakkaasti siltä osin kuin sen mukaan painovapausrikoksiin sovelletaan rikoslakia, mikä voi johtaa ammatin kriminalisointiin; ottaa huomioon, että tilanne on rauhoittunut mutta ei näytä kehittyvän oikeaan suuntaan;

C.  ottaa huomioon, että presidentinvaalit on periaatteessa määrä pitää ensi vuonna, vaikka niiden tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä vahvistettu; ottaa huomioon, että Madagaskarin presidentti on ilmoittanut kannattavansa perustuslakiuudistusta, joka antaisi hänelle mahdollisuuden pysyä vallassa vaalien aikana, ja on osoittanut halukkuutta vääristää kansallisen riippumattoman vaalilautakunnan, asiantuntijoiden, kansalaisyhteiskunnan ja opposition vaalilakiin ehdottamia muutoksia; ottaa huomioon, että presidentin poliittiset vastustajat ja osittain myös kansalaisyhteiskunta ovat vastustaneet näitä ilmoituksia ja ovat huolissaan, että presidentti saattaa yrittää lykätä vaaleja ja pysyä vallassa perustuslainmukaisen toimikautensa päätyttyä; katsoo, että tämä todennäköisesti lisää jännitteitä jo ennestään epävakaassa poliittisessa tilanteessa;

D.  ottaa huomioon, että Amnesty Internationalin eteläisen Afrikan aluejohtaja totesi 10. heinäkuuta 2017, että Madagaskarin ihmisoikeustilanne on heikentynyt jyrkästi ja syynä on räikeä piittaamattomuus oikeusvaltiosta; ottaa huomioon, että yli 50 prosenttia kaikista vangeista on ennaltaehkäisevässä vankeudessa ilman oikeudenkäyntiä ja maassa tapahtuu poliisin toteuttamia laittomia teloituksia, ihmisoikeuksien puolustajien vangitsemisia ja muita rikkomuksia, koska oikeuden vapaa ja tasapuolinen saatavuus ei toteudu;

E.  ottaa huomioon, että Amnesty International on myös dokumentoinut tapauksia, joissa lainvalvontaviranomaiset ovat ryhtyneet kostotoimiin ihmisten otettua oikeuden omiin käsiinsä; ottaa huomioon, että poliisien väitetään helmikuussa 2017 polttaneen viisi kylää Antsakabaryssa, kun oli väitetty kyläläisten tappaneen kaksi heidän kollegaansa, ja ikääntynyt nainen kuoli iskussa saamiinsa palovammoihin, koska hän ei pystynyt pakenemaan; ottaa huomioon, että poliisi tutkii nyt tulipaloiskua, vaikka se on itse sekaantunut siihen;

F.  ottaa huomioon, että viranomaiset kohdistavat toimittajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin pelottelua ja häirintää hiljentääkseen heidät ja haitatakseen heidän tutkimuksiaan tai ihmisoikeustyötään; ottaa huomioon, että vuoden 2013 vaalien jälkeen on suljettu ja sensuroitu monia tiedotusvälineitä käyttäen perusteena ”oikeusvaltioperiaatteen noudattamista” ja viestintäministeriön välttämättömänä pitämää ”audiovisuaalisen toimintaympäristön puhdistamista”;

G.  ottaa huomioon, että luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten konferenssi hyväksyi vuonna 2013 Madagaskaria koskevan toimintasuunnitelman, jossa edellytettiin, että maa tehostaa täytäntöönpanotoimiaan ja asettaa puutavaravarastot vientikieltoon; ottaa huomioon, että CITES-sihteeristö ja CITESin pysyvä komitea ovat sittemmin toistuvasti todenneet, että Madagaskar ei noudata toimintasuunnitelmaa; ottaa huomioon, että CITES-sihteeristön mukaan laittomat hakkuut ja ympäristölainsäädännön rikkominen jäävät yleisesti rankaisematta; ottaa huomioon, että toisaalta laittomia hakkuita vastustavia henkilöitä on tuomittu tuomioistuimissa, joissa korruption riski on suuri;

H.  ottaa huomioon, että Madagaskar on luonnoltaan yksi maapallon ainutlaatuisimmista paikoista mutta se on myös maailman köyhin maa, jossa ei ole käynnissä konfliktia, sillä 92 prosenttia väestöstä elää alle 2 dollarilla päivässä ja maa on 188 maan inhimillisen kehityksen indeksissä 154. sijalla;

I.  ottaa huomioon, että puutavaraa ja eläinlajeja koskeva laiton kauppa on merkittävä uhka Madagaskarin ympäristölle ja luonnon monimuotoisuudelle sekä sen väestön ympäristöön liittyville oikeuksille; ottaa huomioon, että kaivannaisteollisuuden ympäristövaikutukset ja sen hoidon avoimuuden puute haittaavat usein paikallisia yhteisöjä ja niiden kestävää kehitystä; ottaa huomioon, että laitonta kauppaa käyvillä verkostoilla väitetään olevan yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, mikä uhkaa maan demokraattista hallintotapaa; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia ja ympäristöä käsittelevän erityisraportoijan mukaan jalopuiden laittomat hakkuut ja laiton kauppa sekä kaivostoimiluvat kytkeytyvät läheisesti paikallisväestöön kohdistuvaan väkivaltaan;

J.  ottaa huomioon, että ympäristöaktivisti Clovis Razafimalala, joka on arvostellut ruusupuun ja muiden puulajien laitonta kauppaa ja hyödyntämistä, on ollut 16. syyskuuta 2016 alkaen pidätettynä kapinasta, julkisten asiakirjojen ja julkisen omaisuuden tuhoamisesta ja tuhopoltosta tekaistujen syytteiden perusteella, vaikka häntä vastaan ei ole minkäänlaisia todisteita; ottaa huomioon, että ympäristö- ja ihmisoikeuksien puolustaja Raleva pidätettiin 27. syyskuuta 2017 ”väärän henkilötiedon antamisesta” hänen kyseenalaistaessaan erään kultakaivosyhtiön toiminnan sen jälkeen, kun louhinta oli kielletty ympäristön tilan heikkenemisen vuoksi; ottaa huomioon, että Raleva sai 26. lokakuuta 2017 kahden vuoden ehdollisen rangaistuksen; ottaa huomioon, että ruusupuun laitonta kauppaa torjuvan kansalaisjärjestön johtaja Augustin Sarovy joutui pakenemaan Eurooppaan saatuaan tappouhkauksia;

K.  ottaa huomioon, että radiojohtaja Fernand Cello, joka on tunnettu arkaluonteisia aiheita, kuten laitonta safiirikaivostoimintaa, käsittelevistä tutkimuksistaan, asetettiin 6. toukokuuta 2017 syytteeseen ”väärentämisestä ja väärennösten käytöstä”; ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestö tuomitsi Radio Jupiterin johtajan alueen viranomaisten käsissä saaman kovakouraisen kohtelun, joka perustui hänen tutkimustensa kohteena olleiden ihmisten virheellisiin väitteisiin;

L.  ottaa huomioon, että Claudine Razaimamonjyn pidätyksestä Biancon (Bureau Indépendant Anti-Corruption – riippumaton korruptiontorjuntavirasto) aloitteesta syytettynä julkisten varojen väärinkäytöstä useissa kunnissa tuli valtion asia, sillä hän on valtionpäämies Hery Rajaonarimampianinan läheinen liittolainen ja neuvonantaja; ottaa huomioon, että ennen hänen pidätystään santarmilaitos pyysi saada kuulusteltavaksi Jacqueline Raharimanantsoa Saholiniainan, Sylvie Randriantsara Linahin ja Claudine Razaimamonjyn; ottaa huomioon, että kävikin ilmi, että nämä kolme naista ovat yksi ja sama henkilö, Claudine Razaimamonjy, joka ei koskaan vastannut kutsuun tulla kuulusteltavaksi;

M.  ottaa huomioon, että ”Claudine-tapaus” laukaisi hallituksen ja oikeuslaitoksen välisen avoimen konfliktin, sillä oikeusministeri oli henkilökohtaisesti ja julkisesti kehottanut vapauttamaan Claudine Razaimamonjyn, jotta vältettäisiin hänen säilöönottonsa jatkuminen; ottaa huomioon, että tuomariliitto ilmoitti olevansa loukkaantunut hallituksen omaksumasta kannasta ja suorasta sekaantumisesta asiaan ja vetosi vallanjakoon sekä korosti, että asialla ei ollut mitään yhteyttä politiikkaan; ottaa huomioon, että tuomarit ovat tähän vuonna menneet kolme kertaa lakkoon tuomitakseen toistuvan pelottelun ja hallituksen puuttumisen tuomareiden toimintaan sekä vahvistaakseen heidän riippumattomuuttaan;

N.  ottaa huomioon, että Madagaskarissa on ollut ruttoepidemioita joka vuosi 1980-luvulta lähtien mutta viimeisin epidemia, joka alkoi elokuussa 2017, on ollut erityisen voimakas ja iskenyt suuriin kaupunkeihin ja alueille, joilla ruttoa ei normaalisti esiinny; ottaa huomioon, että tautitapauksia on raportoitu yli 1 800 ja tautiin on ilmoitettu kuolleen 127 ihmistä; ottaa huomioon, että WHO:n mukaan taudin epätavanomainen luonne ja nopea leviäminen tänä vuonna johtuvat terveydenhuoltojärjestelmän heikkenemisestä, joka liittyy maata viime vuosina vaivanneeseen sosiaalipoliittiseen kriisin; ottaa huomioon, että WHO:n arvioiden mukaan riski ruttoepidemian mahdollisesta leviämisestä edelleen koko maassa on edelleenkin suuri;

O.  ottaa huomioon, että tapaoikeuden hallitseva asema maassa on suosinut haitallisia perinteisiä käytäntöjä, kuten järjestettyjä avioliittoja sekä pakko- ja lapsiavioliittoja; ottaa huomioon, että naiset ja tytöt kärsivät edelleen seksuaalista tai muuta fyysistä väkivaltaa, siitä tehdään harvoin ilmoitus ja se johtaa harvoin syytetoimiin; ottaa huomioon, että abortti on maassa edelleen kielletty lailla, joka on peräisin vuodelta 1920; ottaa huomioon, että päivittäin noin kymmenen naista kuolee synnytykseen; toteaa, että aborttikielto voi johtaa laittomiin ja vaarallisiin raskaudenkeskeytyksiin, joita suorittavat henkilöt, joilla ei lääketieteellistä pätevyyttä;

1.  panee tyytyväisenä merkille oikeusvaltion palauttamisen loka- ja joulukuussa 2013 pidettyjen vaalien myötä; muistuttaa Madagaskarin viranomaisia ja ennen kaikkea sen presidenttiä siitä, että heidän vastuullaan on vaalia ja suojella maan kansalaisten oikeuksia kaikkialla maassa, mukaan lukien kaikenlaisten väärinkäytösten ja rikosten ehkäiseminen, sekä noudattaa hallintotehtäväänsä hoitaessaan tinkimättä oikeusvaltioperiaatetta; kehottaa heitä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta maan kansalaisille voidaan taata perusvapauksien, myös sananvapauden, harjoittaminen;

2.  toivoo, että tulevat vaalit sujuvat rauhallisesti, jotta ne olisivat demokraattiset ja avoimet; vaatii, että perustuslaillinen järjestys ja poliittinen vakaus on säilytettävä, ja on ehdottomasti sitä mieltä, että vain kaikkien poliittisten toimijoiden vuoropuhelu ja yhteisymmärryksen luominen heidän välilleen voi taata, että vaalit pidetään suunnitellusti vuonna 2018 ja ne ovat uskottavat; kehottaa kansainvälistä yhteisöä ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin vuoden 2018 presidentinvaalien vapaan ja rehellisen kulun varmistamiseksi;

3.  on huolissaan omavaltaisen oikeudenkäytön yleisyydestä ja lainvalvontaviranomaisten osallistumisesta laittomiin teloituksiin; kehottaa suorittamaan viiden kylän polttamisesta Antsakabaryssa riippumattoman ja puolueettoman tutkimuksen, jossa taataan uhrien suojeleminen kostotoimilta, jos he päättävät esittää todisteita asiassa; kehottaa Madagaskarin viranomaisia suorittamaan järjestelmällisesti puolueettomia tutkimuksia laittomista teloituksista, asettamaan niihin syyllistyneet syytteeseen ja varmistamaan, että uhrit saavat asianmukaisen korvauksen;

4.  kehottaa Madagaskarin viranomaisia noudattamaan CITES-sopimuksesta johtuvia velvollisuuksiaan muun muassa vahvistamalla merkittävästi laittomien hakkuiden ja laittoman puutavarakaupan vastaisten lakien tehokasta täytäntöönpanoa;

5.  suhtautuu myönteisesti meneillään olevaan kaivoslain tarkistamiseen ja kehottaa hallitusta varmistamaan, että tarkistettu laki täyttää kansainväliset vaatimukset, jotka koskevat muun muassa ennakkoarviointia ja niiden ihmisten kuulemista, joihin kaivostoiminta eniten vaikuttaa, mahdollisuutta oikeussuojakeinoihin ja ympäristövahinkojen minimointia; kehottaa hallitusta arvioimaan uudelleen siirtymäkauden hallituksen myöntämät kaivosluvat ja keskeyttämään luvat, jotka eivät MECIE-asetuksen mukaisia;

6.  tuomitsee toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja ympäristöaktivistien mielivaltaiset pidätykset tekaistujen syytteiden perusteella; vaatii lopettamaan heihin kohdistuvan häirinnän ja pelottelun, ei hyväksy ennen viime vaaleja toteutettuja tiedotusvälineiden vastaisia toimenpiteitä ja vaatii palauttamaan täysin kaikki yksilölle kuuluvat ja kollektiiviset vapaudet; kehottaa Madagaskarin hallitusta kumoamaan viestintälain rajoittavat osat;

7.  kehottaa Madagaskarin hallitusta antamaan oikeusmenettelyn edetä tavanomaisesti ja itsenäisesti ”Claudine-tapauksessa” ja kaikissa tapauksissa, joissa on kyse aktiivisesta ja passiivisesta korruptiosta; edellyttää, että poliitikot eivät puutu oikeuslaitoksen toimintaan ja Biancon annetaan suorittaa vapaasti korruptiotutkimuksiaan; vaatii, että noudatetaan tarkasti vallanjaon periaatetta, ja korostaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuus ja puolueettomuus on taattava kaikissa olosuhteissa; pyytää Madagaskarin viranomaisia tehostamaan toimiaan korruption ja rankaisemattomuuden torjumiseksi maassa ja varmistamaan, että kaikki korruptiotapaukset saatetaan oikeuden eteen;

8.  ilmaisee huolensa ulkomaisten saarnaajien toiminnan lisääntymisestä ja siitä, että he pakottavat oppilaat kääntymään islamin äärimmäiseen muotoon;

9.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on panostettava tuen ja suojelun tarjoamiseen ihmisoikeuksien puolustajille, jotka ovat kestävän kehityksen keskeisiä toimijoita, esimerkiksi myöntämällä kiireellisiä avustuksia vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille tarkoitetusta demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen hätärahastosta;

10.  kehottaa monikansallisia yrityksiä kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja due diligence -periaatetta, jotka on vahvistettu yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa YK:n ohjaavissa periaatteissa;

11.  kehottaa EU:ta kiinnittämään erityistä huomiota sen varmistamiseen, että tulevien presidentinvaalien valmistelut ovat osallistavat, avoimet ja kaikkien hyväksymät, muun muassa myöntämällä vaalijärjestelyjä varten kaksivuotisen tukipaketin;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, neuvostolle, AKT–EU-ministerineuvostolle, Madagaskarin hallitukselle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, eteläisen Afrikan kehitysyhteisölle ja Afrikan unionin komissiolle.

(1) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 111. (2) EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 72. (3) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 129.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. marraskuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Uuden-Seelannin suhteita ja yhteistyötä koskevan kumppanuussopimuksen tekemisestä unionin puolesta (15470/2016 – C8-0027/2017 – 2016/0366(NLE))

P8_TA(2017)0446 A8-0327/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15470/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Uuden‑Seelannin suhteita ja yhteistyötä koskevaksi kumppanuussopimukseksi (09787/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 37 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan, 212 artiklan 1 kohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0027/2017),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön, esityksestä neuvoston päätökseksi(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0327/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Uuden-Seelannin hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0447.

Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 16. marraskuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Uuden-Seelannin suhteita ja yhteistyötä koskevan kumppanuussopimuksen tekemisestä unionin puolesta (15470/2016 – C8-0027/2017 – 2016/0366(NLE) – 2017/2050(INI))

P8_TA(2017)0447 A8-0333/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15470/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Uuden-Seelannin suhteita ja yhteistyötä koskevaksi kumppanuussopimukseksi(1) (09787/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 37 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan, 212 artiklan 1 kohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0027/2017),

–  ottaa huomioon Lissabonissa vuonna 2007 hyväksytyn Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin suhteita ja yhteistyötä koskevan yhteisen julkilausuman(2),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman vapaakauppasopimusneuvottelujen aloittamisesta Australian ja Uuden-Seelannin kanssa(3),

–  ottaa huomioon vuonna 2012 allekirjoitetun Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin välisen sopimuksen puitteiden luomisesta Uuden Seelannin osallistumiselle Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioihin(4),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Uuden-Seelannin hallituksen välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen(5), joka tuli voimaan vuonna 2009,

–  ottaa huomioon 22. Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin parlamenttien välisen kokouksen, joka pidettiin Brysselissä 23. maaliskuuta 2017,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0333/2017),

A.  ottaa huomioon, että Uudella-Seelannilla on tiivis ja historiallinen kumppanuussuhde Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden kanssa;

B.  ottaa huomioon, että EU:lla ja Uudella-Seelannilla on yhteiset arvot ja periaatteet, joihin kuuluvat demokraattisten periaatteiden, ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltion periaatteiden, mukaan lukien kansainvälinen oikeus, kunnioittaminen, sekä rauha ja turvallisuus;

C.  ottaa huomioon, että EU on edelleen Uuden-Seelannin kolmanneksi suurin kauppakumppani ja että osapuolilla on monia talouteen ja kauppaan liittyviä yhteisiä etuja;

D.  ottaa huomioon, että EU:n ensimmäinen paikanpäällä oleva suurlähettiläs Uudessa-Seelannissa astui virkaansa syyskuussa 2016, mikä merkitsi EU:n Uuden-Seelannin edustuston muuttumista täysin itsenäiseksi;

E.  ottaa huomioon, että Uudella-Seelannilla on hyvät suhteet erinäisten EU:n läheisten kumppanien, erityisesti Australian ja Yhdysvaltojen, kanssa; panee tässä yhteydessä merkille vuoden 2010 Wellingtonin julkilausuman, jolla luotiin Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltojen strategisen kumppanuuden puitteet, sekä Australian kanssa vuonna 1983 allekirjoitetun tiiviimpiä taloussuhteita koskevan sopimuksen;

F.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti, joka on OECD:n kehitysapukomitean (DAC) jäsen, on arvostettu kehityskumppani ja keskeinen julkisen kehitysavun antaja bruttokansantulon osuudella laskettuna ja edistää osaltaan kestävää kehitystä ja köyhyyden vähentämistä kehitysmaissa oikeudenmukaisemman, turvallisemman ja vauraamman maailman hyväksi;

G.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on Five Eyes -tiedusteluliiton jäsen yhdessä Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan ja Australian kanssa; ottaa huomioon, että useat EU:n jäsenvaltiot (Ranska, Saksa, Italia, Alankomaat, Belgia, Ruotsi, Tanska ja Espanja) ovat osa löyhempää järjestelyä, joka tunnetaan nimellä Fourteen Eyes;

H.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on erityisesti keskittynyt kehittämään suhteita Aasian ja Tyynenmeren alueella, erityisesti Kiinan, Kaakkois-Aasian ja Japanin kanssa, ja myötävaikuttaa Kaakkois-Aasian ja Lounais-Tyynenmeren alueelliseen vakauteen;

I.  ottaa huomioon, että integroitu Aasian ja Tyynenmeren alue, jossa Uudella-Seelannilla on huomattava rooli, edistää arvoihin ja sääntöihin perustuvaa maailmanlaajuista järjestelmää ja siten unionin omaa turvallisuutta;

J.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on PIF:n (Pacific Islands Forum) perustajajäsen ja että sillä on strateginen kumppanuussuhde ASEANin kanssa;

K.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on tehnyt kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia Australian, Singaporen, Thaimaan, Kiinan, Hong Kongin, Taiwanin, Malesian ja Etelä-Korean kanssa, Tyynenmeren strategista talouskumppanuutta koskevia monenvälisiä kauppasopimuksia Singaporen, Chilen ja Brunein kanssa, ASEANin, Australian ja Uuden-Seelannin vapaakauppasopimuksen sekä Uuden-Seelannin ja Persianlahden yhteistyöneuvoston vapaakauppasopimuksen; toteaa, että Kiina ja Uusi-Seelanti pyrkivät päivittämään kauppasopimuksiaan;

L.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on myös Tyynenmeren kumppanuutta (TPP) koskevan sopimuksen osapuoli ja on ratifioinut sen ja se on aktiivinen osapuoli neuvotteluissa alueellisesta laaja-alaisesta talouskumppanuudesta (RCEP);

M.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti oli YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsen kahden vuoden kauden ajan vuodesta 2015 vuoteen 2016 ja että jäsenyyden aikana maa toimi kahteen otteeseen turvallisuusneuvoston puheenjohtajana osoittaen vahvaa johtajuutta ja visiota;

N.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF), Maailmapankin ja Aasian kehityspankin (ADB) pitkäaikainen jäsen ja se on jäsen myös äskettäin perustetussa Shanghaihin sijoittautuneessa Aasian infrastruktuuri-investointipankissa (AIIB);

O.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on osallistunut YK:n rauhanturvaoperaatioihin muun muassa Bosniassa, Kosovossa, Sierra-Leonessa ja Afganistanissa; toteaa, että Afganistanissa se johti jälleenrakennustiimiä Bamyanin provinssissa sekä koulutusoperaatioita, joilla autetaan kehittämään Afganistanin kansallista armeijaa, minkä lisäksi se osallistui vuoteen 2012 asti EUPOL-operaatioon, jolla pyritään palauttamaan lakia ja järjestystä;

P.  ottaa huomioon, että vuodesta 2015 lähtien Uusi-Seelanti on osana Isisin/Da’eshin vastaista taistelua hoitanut taisteluihin liittymätöntä koulutusoperaatiota Irakin turvallisuusjoukkojen henkilöstön kouluttamiseksi;

Q.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti otti ensimmäisenä maailmassa käyttöön yleisen äänioikeuden vuonna 1893;

R.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on vihreän tuotannon puolestapuhuja erityisesti elintarviketuotannon alalla ja se on edistänyt laaja-alaisia globaaleja ilmastosopimuksia YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen puitteissa, Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanoa ja tehokkaita hillitsemistoimia kaikissa kehittyneissä maissa ja myös kehitysmaissa, joiden päästöt ovat merkittäviä, muun muassa olemalla edelläkävijänä kansallisen päästökauppajärjestelmän luomisessa;

S.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti ja EU toimivat yhteistyössä edistääkseen kestävää kehitystä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista ja niiden hillitsemistä Aasian ja Tyynenmeren alueella erityisesti tehostamalla uusiutuvien energialähteiden järjestelmällistä käyttöä;

T.  ottaa huomioon, että EU ja Uusi-Seelanti edistävät kestävää kehitystä ja ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemistä Tyynenmeren alueella kiinnittäen erityistä huomiota uusiutuvien energialähteiden rooliin;

U.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti osallistuu Irlannin kansainväliseen rahastoon eli organisaatioon, joka toimii taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi sekä vuoropuhelun ja sovinnonteon kannustamiseksi ja helpottamiseksi yhteisöissä;

1.  on tyytyväinen keskinäisiä suhteita ja yhteistyötä koskevan kumppanuussopimuksen tekemiseen ja katsoo, että se tarjoaa tulevaisuuteen suuntautuvan poliittisen kehyksen, jossa EU:n ja Uuden-Seelannin suhteita sekä kestävää kehitystä ja monia muita kysymyksiä koskevaa yhteistyötä kehitetään entisestään tulevina vuosina ottaen huomioon uudet tavoitteet ja pyrkimykset;

2.  tukee EU:n ja Uuden-Seelannin vapaakauppasopimusneuvottelujen käynnistämistä ja katsoo, että neuvotteluja on käytävä vastavuoroisuuden ja molemminpuolisen edun hengessä ottaen huomioon tiettyjen maatalous- ja muiden tuotteiden herkkyyden; painottaa, että se on tärkeää poliittisen vuoropuhelun tehostamiseksi ja talouskasvua, työpaikkojen luomista, kauppaa ja investointeja koskevan yhteistyön parantamiseksi;

3.  pitää myönteisenä, että pääministeri Bill English vahvisti sitoutumisen erityissuhteeseen Euroopan kanssa, kun hän tammikuussa 2017 ensimmäisellä EU:hun suuntautuneella virallisella ulkomaanmatkallaan vieraili Euroopan parlamentissa, Lontoossa ja Berliinissä vain kuukausi sen jälkeen, kun hänet oli nimitetty pääministeriksi;

4.  panee merkille Uuden-Seelannin ja EU:n jäsenvaltioiden vahvat ja historialliset kahdenväliset suhteet, mukaan lukien kulttuuriset, taloudelliset ja ihmisten väliset siteet;

5.  korostaa EU:n ja Uuden-Seelannin yhteistyön merkitystä rauhan, turvallisuuden, Aasian ja Tyynenmeren alueen vakauden, maatalouden, kestävän kehityksen, kalastus- ja meriasioiden, liikenteen, humanitaarisen avun, hygieniatoimien, energian, ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla;

6.  painottaa, että EU:n yhteistyö Uuden-Seelannin kanssa on tärkeää ympäristön ja valtamerten hallinnan tehostamiseksi, jotta voidaan varmistaa luonnonvarojen suojelu ja kestävä käyttö;

7.  panee merkille tutkimusta ja innovointia koskevan EU:n ja Uuden-Seelannin tiede- ja teknologiayhteistyön etenemissuunnitelman; kehottaa lisäämään investointeja tieteelliseen, akateemiseen ja teknologiseen yhteistyöhön ja painottaa sen tarjoamia uusia mahdollisuuksia;

8.  pitää myönteisenä keskinäisiä suhteita ja yhteistyötä koskevan kumppanuussopimuksen artikloja, jotka koskevat terrorismin vastaista yhteistyötä, ja erityisesti sitoumuksia terroristiryhmiä ja -verkostoja koskevan tiedon vaihdosta ja näkemysten vaihdosta terrorismin ja terrorismiin liittyvän propagandan, radikalisoitumisen ja kyberikollisuuden ennalta ehkäisemisestä, torjunnasta ja vastustamisesta, samalla kun varmistetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltion periaatteen noudattaminen;

9.  korostaa Uuden-Seelannin osallistumista EU:n kriisinhallintaoperaatioihin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi ja sen panosta merirosvouksen vastaisessa EUNAVFOR Atalanta -operaatiossa Afrikan sarven rannikolla, EUPOL-operaatiossa Afganistanissa ja EUFOR Althea -operaatiossa Bosnia ja Hertsegovinassa;

10.  kiittää Uutta-Seelantia sen pitkäaikaisesta sitoutumisesta kansainväliseen terrorismin vastaiseen koalitioon; muistuttaa, että Uudella-Seelannilla voi olla merkittävä rooli kansainvälisen terrorismin torjumisessa Aasian ja Tyynenmeren alueella; on tyytyväinen siihen, että Uusi-Seelanti antaa jo tukea Kaakkois-Aasian hallituksille ja kansalaisjärjestöille väkivaltaisten ääriliikkeiden ja radikalisoitumisen torjumiseksi;

11.  panee merkille Uuden-Seelannin roolin YK:n turvallisuusneuvoston Syyriaa ja Lähi-idän rauhanprosessia koskevien päätöslauselmien tukemisessa vuoden 2016 lopulla maan ollessa turvallisuusneuvoston jäsen;

12.  pitää myönteisenä Uuden-Seelannin pitkäaikaista sitoutumista Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja kiittää sitä sen ponnistuksista ja panoksesta rikostuomioistuimen tehokkuuden kehittämiseksi keinona lujittaa rauhaa ja kansainvälistä oikeudenmukaisuutta;

13.  pitää myönteisenä, että Uusi-Seelanti on ratifioinut Pariisin ilmastosopimuksen, ja panee tyytyväisenä merkille, että yli 80 prosenttia Uuden-Seelannin sähköstä tulee uusiutuvista energialähteistä;

14.  panee merkille EU:n ja Uuden-Seelannin Tyynenmeren energiakumppanuuden; kehottaa molempia osapuolia lisäämään yhteistyötä kestävän energian alalla YK:n ”kestävää energiaa kaikille” -aloitteen mukaisesti;

15.  tunnustaa Uuden-Seelannin panoksen meren luonnonvarojen suojelussa, säilyttämisessä ja kestävässä käytössä sekä meritutkimuksessa;

16.  katsoo, että Uusi-Seelanti on tärkeä kumppani Tyynenmeren ja Antarktiksen ympäristöä koskevassa yhteistyössä ja suojelussa;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Uuden-Seelannin hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 321, 29.11.2016, s. 3. (2) EUVL C 32, 6.2.2008, s. 1. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0064. (4) EUVL L 160, 21.6.2012, s. 2. (5) EUVL L 171, 1.7.2009, s. 28. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0446.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. marraskuuta 2017 EU:n Afrikka-strategiasta: kehityksen vauhdittaminen (2017/2083(INI))

P8_TA(2017)0448 A8-0334/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa”, joka esiteltiin Eurooppa‑neuvoston kokouksessa 28.–29. kesäkuuta 2016,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun parlamentin, neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sekä komission yhteisen julkilausuman ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksen ja Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn päätösasiakirjan ”Muuttakaamme maailmamme: kestävän kehityksen agenda 2030” sekä kestävän kehityksen 17 tavoitetta,

–  ottaa huomioon maatalouteen ja elintarvikejärjestelmiin tehtäviä investointeja koskevat vastuullisen sijoittamisen periaatteet, jotka kehitettiin Maailman ruokaturvakomiteassa kestävän kehityksen tavoitteiden 1 ja 2 saavuttamisen edistämiseksi,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 hyväksytyn Addis Abeban toimintasuunnitelman kehityksen rahoituksesta,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2016 pidetyn Africa Action -huippukokouksen, joka vahvisti COP 22 -ilmastokokouksen afrikkalaista ulottuvuutta,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon EU:n toimintasuunnitelmasta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi (COM(2016)0087),

–  ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen(1) (Cotonoun sopimus) ja siihen vuonna 2005 ja 2010 tehdyt tarkistukset,

–  ottaa huomioon Afrikan valtioiden ja Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten Lissabonin huippukokouksessa 9. joulukuuta 2007 hyväksymän yhteisen Afrikka–EU-strategian (JAES) sekä Accrassa lokakuussa 2007 hyväksytyn toimintasuunnitelman (vuosille 2008–2010) ja Tripolissa marraskuussa 2010 hyväksytyn toimintasuunnitelman (vuosille 2011–2013),

–  ottaa huomioon Brysselissä 2.–3. huhtikuuta 2014 pidetyn neljännen EU–Afrikka-huippukokouksen päätelmät ja etenemissuunnitelman, jossa määritetään kokousten muoto (Kairon muoto) ja kyseisten mannerten välisen yhteistyön toimintalinjat vuosina 2014–2017, sekä EU:n ja Afrikan julkilausuman muuttoliikkeestä ja liikkuvuudesta,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2014 hyväksytyn Afrikan unionin Agenda 2063 ‑toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon Paul Kagamén Afrikan unionin institutionaaliseen uudistukseen liittyvistä suositusehdotuksista laatiman kertomuksen ”The Imperative to Strengthen our Union”,

–  ottaa huomioon Tunisissa 11.–13. heinäkuuta 2017 järjestetyn kansalaisyhteiskunnan kolmannen mannertenvälisen foorumin julistuksen, jossa kehotettiin vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumista ja nostamaan kansalaisyhteiskunnan yksilöt yhteisen Afrikka–EU-strategian keskipisteeseen,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Strateginen lähestymistapa selviytymiskykyyn EU:n ulkoisessa toiminnassa” (JOIN(2017)0021),

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1601 Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR), EKKR‑takuun ja EKKR-takuurahaston perustamisesta(2),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta (COM(2016)0447),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Uudistettu kumppanuus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa” (JOIN(2016)0052),

–  ottaa huomioon komission lukuisat tiedonannot EU:n ja Afrikan välisistä suhteista ja erityisesti 27. kesäkuuta 2007 annetun tiedonannon ”Kairosta Lissaboniin – EU:n ja Afrikan strateginen kumppanuus” (COM(2007)0357), 17. lokakuuta 2008 annetun tiedonannon ”Afrikan ja EU:n kumppanuus vuosi Lissabonin jälkeen” (COM(2008)0617) ja 10. marraskuuta 2010 annetun tiedonannon ”EU:n ja Afrikan suhteiden lujittamisesta: 1,5 miljardia asukasta, 80 maata, kaksi maanosaa, yksi yhteinen tulevaisuus” (COM(2010)0634),

–  ottaa huomioon 4. toukokuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Uutta vauhtia Afrikan ja EU:n kumppanuudelle” (JOIN(2017)0017) sekä 19. kesäkuuta 2017 samasta aiheesta annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon aikaisemmin antamansa päätöslauselmat unionin, Afrikan ja AKT‑maiden välisistä suhteista ja erityisesti 4. lokakuuta 2016 annetun päätöslauselman AKT-maiden ja EU:n suhteiden tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen(3),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”EU:n Afrikka‑hätärahasto: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset”(4),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n vuotta 2015 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta(5),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisesta(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0334/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Afrikan maiden välillä on historialliset yhteydet ja että niiden kohtalot ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa; ottaa huomioon, että EU on Afrikan tärkein kumppani talouden ja kaupan aloilla sekä kehitysyhteistyöhön, humanitaariseen apuun ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa;

B.  katsoo, että Afrikan ja EU:n kumppanuudelle on tarjottava uudenlainen visio, joka heijastaa kummankin maanosan poliittisen, taloudellisen, ympäristöön liittyvän ja sosiaalisen tilanteen kehitystä; katsoo, että on tarpeen mukautua uusiin toimijoihin kansainvälisellä näyttämöllä – Kiina mukaan lukien – ja siirtyä kohti tehostettua, uudenaikaista ja entistä poliittisempaa kumppanuutta, jossa keskitytään keskeisten yhteisten etujemme puolustamiseen;

C.  katsoo, että EU:n ja Afrikan välisten suhteiden on perustuttava keskinäisen ymmärtämisen ja yhteisten etujen periaatteisiin sekä yhteisiin arvoihin vastavuoroisen kumppanuuden puitteissa;

D.  ottaa huomioon, että EU:n ja Afrikan mantereen väliset suhteet perustuvat erilaisiin oikeudellisiin välineisiin ja poliittisiin strategioihin ja että niiden välistä synergiaa ja johdonmukaisuutta on lujitettava kumppanuuden tehostamiseksi ja sen kestävyyden edistämiseksi;

E.  ottaa huomioon, että Cotonoun sopimus yhdistää Euroopan unioniin 79 AKT-maata, joista 48 sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja se on tärkein kumppanuussopimus EU:n ja Afrikan välillä; ottaa huomioon, että EU on solminut suhteita myös sellaisiin Afrikan maihin, jotka eivät ole Cotonoun sopimuksen osapuolia; ottaa huomioon, että EU:n ja AKT-maiden kumppanuus perustettiin aikana, jolloin AKT-maat eivät olleet vielä muodostaneet nykyisiä alueellisia tai maanosan laajuisia yhteistyörakenteitaan; katsoo, että on olennaisen tärkeää virtaviivaistaa EU:n ja Afrikan välisiä eri politiikkakehyksiä vuonna 2003 perustetun Afrikan unionin ja vuonna 2007 hyväksytyn yhteisen Afrikka–EU-strategian seurauksena; toteaa, että yhteisen Afrikka–EU-strategian johdannossa on selvästi ilmaistu tavoite pitää Afrikkaa yhtenä kokonaisuutena;

F.  ottaa huomioon, että EU käy Afrikan maiden kanssa tiivistä institutionaalista ja poliittista vuoropuhelua EU–Afrikka-huippukokousten, hallitustenvälisen organisaation Välimeren unionin ja AKT–EU-yhteistyöelinten, kuten AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen, Välimeren unionin edustajakokouksessa toimivan parlamentin valtuuskunnan tai yleisafrikkalaisen parlamentin, avulla;

G.  ottaa huomioon, että yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston (EKR) määrärahat ovat 30,5 miljardia euroa, joista 900 miljoonaa euroa on varattu Afrikan rauhanrahastoa varten, ja että 1,4 miljardia euroa EKR:n määrärahoista käytetään EU:n Afrikka‑hätärahastoa varten; ottaa huomioon, että yli 5 miljardia euroa on suunnattu Afrikan maiden tarpeisiin Euroopan naapuruusvälineen (ENI) yhteydessä ja että 845 miljoonaa on osoitettu kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) alaiseen yleisafrikkalaiseen ohjelmaan yhteisen Afrikka–EU-strategian täytäntöönpanemiseksi;

H.  katsoo, että seuraava Afrikan unionin ja EU:n-huippukokous, joka pidetään Abidjanissa 29.–30. marraskuuta 2017 aiheesta ”Investointi nuoriin”, tarjoaa tilaisuuden luoda, tukea ja kehittää taloudellisia edellytyksiä keskeisiä yhteisiä etuja puolustavien kumppaneiden väliselle todelliselle tasavertaisuudelle;

I.  katsoo, että uusi yhteinen Afrikka–EU-strategia on sisällytettävä Cotonoun sopimuksen jälkeiseen uuteen sopimukseen;

J.  ottaa huomioon, että EU on Afrikan mantereen pitkäaikainen kumppani ja keskeinen turvallisuuden takaaja, mikä on äärimmäisen tärkeä seikka; ottaa huomioon, että Euroopan mantereen turvallisuus ja kestävä kasvu ovat tiiviisti ja välittömästi yhteydessä Afrikan mantereen vakauteen ja kehitykseen ja päinvastoin;

K.  katsoo, että Afrikan maanosan kehityksen ja vakauden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden tehokasta täytäntöönpanoa tuetaan jatkuvasti ja että Euroopan unioni, Afrikan unioni ja muut Afrikassa vaikuttavat kansainväliset toimijat ovat sitoutuneet asiaan;

L.  toteaa, että muuttoliike on tärkeässä asemassa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa ja ensisijainen teema EU:n ulkosuhteissa, kuten sen Afrikan-suhteissa; katsoo, että Afrikalla ja Euroopalla on yhteisiä etuja ja yhteinen vastuu muuttoliike- ja liikkuvuusasioissa, ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen torjunta mukaan lukien, ja että muuttoliikkeen hallinta edellyttää maailmanlaajuisia ratkaisuja, jotka perustuvat yhteisvastuullisuuteen, vastuunjakoon ja muuttajien oikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen, ja kehitysyhteistyövälineiden tehokasta käyttämistä;

M.  ottaa huomioon, että yli 218 miljoonaa ihmistä elää Afrikassa äärimmäisessä köyhyydessä; ottaa huomioon, että äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on vähentynyt vuonna 1990 kirjatusta 56 prosentista 43 prosenttiin vuonna 2012; ottaa huomioon, että 47:stä vähiten kehittyneestä maasta 33 sijaitsee Afrikassa, minkä vuoksi EU:n ja Afrikan kumppanuus on keskeinen väline pantaessa täytäntöön kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 ja pyrittäessä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti köyhyyden poistamista koskeva tavoite;

N.  ottaa huomioon, että infrastruktuuritarpeet on arvioitu Afrikassa 75 miljardiksi euroksi vuodessa, kulutusmarkkinoiden arvon uskotaan nousevan 1 000 miljardiin dollariin vuonna 2020, suorat ulkomaiset investoinnit kasvavat jatkuvasti ja niiden arvioidaan nousevan 144 miljardiin dollariin vuonna 2020; toteaa myös, että Afrikan väkiluku on nykyisin miljardi asukasta;

O.  ottaa huomioon, että Afrikan vienti koostuu edelleen pääasiassa jalostamattomista tuotteista ja että suuri osa viennistä kohdistuu kauppaetuuksia myöntäviin maihin; katsoo, että useimpien afrikkalaisten tuotteiden vapaa markkinoillepääsy parantaa Afrikan maiden valmiuksia ja lisää niiden kilpailukykyä ja osallistumista maailmanmarkkinoille, kun siihen liittyy muun muassa toimia, joilla pyritään pysyvään kestävään teollistumiseen ja maaseutuelinkeinojen tuottavuuteen keskeisinä kehityssuuntauksina;

P.  katsoo, että väestökehitys on otettava huomioon, sillä Afrikan väkiluku saattaa joidenkin ennusteiden mukaan nousta vuoteen 2050 mennessä 2,5 miljardiin, ja suuri osa tästä väestöstä tulee olemaan nuoria, kun taas Euroopan väestön odotetaan ikääntyvän huomattavasti; pitää näin ollen ratkaisevan tärkeänä, että Afrikassa luodaan miljoonia työpaikkoja ja naisten ja nuorten vaikutusvallan vahvistamista edistetään ja tuetaan erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon saatavuuden ja ammatillisen koulutuksen avulla;

EU:n ja Afrikan välisen poliittisen vuoropuhelun vahvistaminen on ennakkoehto uudistetulle strategiselle kumppanuudelle

1.  panee merkille uuden tiedonannon ”Uutta vauhtia Afrikan ja EU:n kumppanuudelle”, jolla pyritään antamaan uutta pontta Afrikan ja EU:n kumppanuudelle sen vahvistamiseksi ja syventämiseksi niin, että keskitytään kummankin maanosan vaurauteen ja vakauteen kestävän kehityksen tavoitteiden, uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen, joka tarjoaa suuntaviivat unionin kehityspolitiikalle, Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ja Agenda 2063 -toimintaohjelman yhteydessä tehtyjen sitoumusten mukaisesti;

2.  palauttaa mieliin Afrikan merkityksen EU:n keskeisenä strategisena kumppanina ja pitää ratkaisevan tärkeänä vahvistaa EU:n ja Afrikan unionin suhteita tarkistetun ja laajennetun vuoropuhelun avulla, johon sisällytetään avoimuuden ja hyvän hallintotavan periaatteet, jotta päästään kumpaakin osapuolta hyödyttävään tilanteeseen ja voidaan tasa-arvoisen ja kestävän yhteistyön avulla vastata yhteisiin haasteisiin ja turvata yhteiset edut ja varmistaa samalla omavastuullisuuden periaatteen toteutuminen ja kunkin kumppanimaan erityisolosuhteiden ja kehityksen tason huomioon ottaminen;

3.  pyytää, että tulevassa kumppanuudessa keskitytään sekä Afrikan unionin että EU:n tunnistamiin ensisijaisiin aloihin, joita ovat muun muassa

4.  palauttaa mieliin, että talousarviotuki on paras tapa myöntää avustusta, sillä se antaa hallituksille mahdollisuuden määritellä tarpeet ja painopisteet; palauttaa mieliin, että yleisen tai alakohtaisen talousarviotuen avulla voidaan tukea kehityspolitiikkoja ja maksimoida määrärahojen käyttö;

5.  pitää myönteisenä, että Norsunluurannikolla marraskuussa 2017 pidettävän Afrikan unionin ja EU:n viidennen huippukokouksen keskeisenä teemana on nuoret, koska nuoret ovat tärkeässä asemassa kummankin maanosan tulevaisuuden kannalta;

6.  palauttaa mieliin AKT–EU-yhteistyön merkityksen ja tehokkuuden sekä kehityksen alalla saavutetut tulokset; korostaa, että tämä oikeudellisesti sitova kehys on säilytettävä vuoden 2020 jälkeen; korostaa, että tätä yhteistyötä on tehostettava samalla kun kehitetään alueellista ulottuvuutta muun muassa lujittamalla yhteistyötä Afrikan unionin, alueellisten talousyhteisöjen ja muiden alueellisten järjestöjen kanssa; pyytää, että Cotonoun jälkeisestä sopimuksesta käytävissä neuvotteluissa poliittista vuoropuhelua käsitellään aikaisempaa strategisemmalla, pragmaattisemmalla, kattavammalla ja jäsennellymmällä tavalla;

7.  pyytää, että AKT–EU-yhteistyön parlamentaarista ulottuvuutta lisätään; korostaa, että EU:n ja AKT:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on ainutlaatuinen keskustelufoorumi, jolla on tärkeä asema vahvistettaessa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamista;

8.  korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) uudelleentarkastelu tarjoaa tilaisuuden tehostaa naapuruuspolitiikan ja muita Afrikan valtioita koskevan politiikan koordinointia laajentamalla yhteistyön puitteita koskemaan myös alueellisia kysymyksiä kuten turvallisuutta, energiaa ja jopa muuttoliikettä;

9.  palauttaa mieliin, että Afrikan ja EU:n kumppanuudessa on noudatettava koordinoitua lähestymistapaa EU:n jäsenvaltioiden kesken sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä SEUT-sopimuksen 210 artiklassa tarkoitetulla tavalla; palauttaa vastaavasti mieliin, että EU:n ja Afrikan harjoittamissa politiikoissa ja toteuttamissa aloitteissa on tarpeen kunnioittaa kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevaa EU:n periaatetta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

10.  kehottaa noudattamaan tinkimättä kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta EU:n ja Afrikan kauppasuhteissa, mikä merkitsee täytäntöönpanokelpoisten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lausekkeiden sisällyttämistä kaikkiin EU:n Afrikan maiden kanssa tekemiin kauppasopimuksiin komission ”Kaikkien kauppa” ‑strategian yhteydessä tekemien sitoumusten mukaisesti;

11.  toteaa pitävänsä tärkeänä sitä, että jäsenvaltiot täyttävät sitoumuksensa kohdistaa 0,7 prosenttia BKT:staan viralliseen kehitysapuun, jotta voidaan vahvistaa Afrikan kanssa tehtävää yhteistyötä;

12.  kannattaa pyrkimystä syventää EU:n ja Afrikan välistä liittoutumista globaalihallintaan liittyvien asioiden käsittelemiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että Afrikan unionin kanssa käytävää vuoropuhelua on vahvistettava ja Afrikan unionin taloudellinen itsenäisyys on taattava rahoitusta koskevan Kigalin päätöksen mukaisesti vähentämällä sen riippuvuutta ulkopuolisesta rahoituksesta; panee merkille Paul Kagamén kertomuksessa esitetyt Afrikan unionin vahvistamiseen liittyvät ehdotukset, joiden avulla voidaan antaa pontta Afrikan poliittiselle yhdentymisprosessille;

13.  korostaa kansalaisyhteiskunnan – mukaan lukien kansalaisjärjestöt, uskonnolliset järjestöt, nuorten ja naisten oikeuksia edistävät järjestöt, yksityissektori, ammattiyhdistykset, parlamentaariset yleiskokoukset, paikallisviranomaiset ja muuttajayhteisö – merkitystä EU:n ja Afrikan välisen poliittisen vuoropuhelun lujittamisessa, jotta voidaan taata ihmisiin keskittyvä kumppanuus;

14.  korostaa, että kansalaisyhteiskunnan osallistumista Afrikan ja EU:n kumppanuuteen on vahvistettava edistämällä sen valmiuksien lujittamista erityisesti välittämällä taitotietoa ja varmistamalla kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistuminen asiaankuuluvien uudistuksien ja politiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; katsoo, että kansalaisjärjestöjen osallistuminen on tärkeää julkisen vastuuvelvollisuuden kannalta; kannattaa toteutettuja järjestelyjä, joilla pyritään tekemään kansalaisyhteiskunnasta keskeinen kumppanuuden osatekijä, ja erityisesti yhteistä vuotuista foorumia, jonka tavoitteena on panna täytäntöön EU:n ja Afrikan etenemissuunnitelma; pitää kuitenkin valitettavana, ettei yhteinen vuotuinen foorumi ole vielä kertaakaan kokoontunut, ja kehottaa EU:ta ja Afrikan unionia laatimaan tarvittavat taloudelliset ja poliittiset puitteet, joilla varmistetaan kaikkien sidosryhmien tarkoituksenmukaisen osallistuminen kumppanuuteen, Afrikan unionin ja EU:n viides huippukokous mukaan lukien;

Luodaan kaikkia ihmisiä ja erityisesti nuoria varten yhä selviytymiskykyisempiä valtioita ja yhteiskuntia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi

15.  katsoo, että selviytymiskyvystä – ja sen viidestä eri osa-alueesta – on tehtävä uuden Afrikka–EU-strategian keskeinen toimintalinja;

Poliittinen selviytymiskyky

16.  korostaa, että hyvää hallintotapaa, demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista on vahvistettava ja lisäksi korruption torjuntaan on sitouduttava kummassakin maanosassa, sillä ne ovat erottamattomia kestävän kehityksen osatekijöitä;

17.  kehottaa sen vuoksi käymään avointa ja osallistavaa, keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa vuoropuhelua näistä arvoista ja periaatteista ja tekemään niistä keskeisen yhteistyön toimintalinjan erityisesti siten, että kehitysavun ehtona olisi näiden arvojen ja periaatteiden ehdoton kunnioittaminen;

18.  korostaa, että päättäväisempi hallintoon liittyvien haasteiden käsitteleminen kummassakin maanosassa on ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan rakentaa oikeudenmukaisempia, vakaampia ja turvallisempia yhteiskuntia; painottaa, että omavastuullisuuden vahvistamiseksi on tarpeen jatkaa ihmisoikeuksien ja hallinnon ylläpitämistä ja edistämistä olemassa olevien kansainvälisten oikeudellisten välineiden, sääntöjen, periaatteiden ja mekanismien perusteella, mukaan lukien Afrikan alueellisten hallintoelinten oikeudelliset välineet, säännöt, periaatteet ja mekanismit, joita ovat Afrikan peruskirja ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista ja sen pöytäkirjat, Afrikan peruskirja demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta, Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunta ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuin;

19.  muistuttaa, että kansainvälisellä rikostuomioistuimella on tärkeä merkitys rankaisemattomuuden torjunnassa sekä rauhan, turvallisuuden, yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden, oikeussuojan ja korvausten saatavuuden vaalijana; pyytää Euroopan unionin jäsenvaltioita ja Afrikan valtioita jatkamaan Rooman perussäännön ja kansainvälisen rikostuomioistuimen tukemista; kehottaa kaikkia Rooman perussäännön allekirjoittajia ratifioimaan sen mahdollisimman pian;

20.  kannattaa Afrikan unionin ja EU:n yhteisen korkean tason konferenssin järjestämistä vaalimenettelyistä, demokratiasta ja hallinnosta Afrikassa ja Euroopassa ja pyytää, että Euroopan parlamentti, yleisafrikkalainen parlamentti, AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous ja Välimeren unionin parlamentaarinen edustajakokous otetaan täysimääräisesti mukaan järjestelyihin; kehottaa vahvistamaan eri edustajakokouksien välisiä yhteyksiä synergioiden ja toteutettavien toimien johdonmukaisuuden edistämiseksi;

Turvallisuuteen liittyvä selviytymiskyky

21.  panee jälleen merkille, että turvallisuus ja kehitys ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa; toteaa, että on tarpeen ottaa entistä paremmin huomioon turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet ja kehitystavoitteet hauraiden valtioiden erityisongelmien käsittelemiseksi ja kestävämpien valtioiden ja yhteiskuntien edistämiseksi; toteaa, että tämä olisi toteutettava erityisten välineiden ja lisärahoituksen avulla;

22.  pyytää vahvistamaan EU:n ja Afrikan välistä yhteistyötä turvallisuuden ja oikeuden alalla kansainvälisen oikeudellisen kehyksen osalta, jotta ongelmien käsittelyyn voidaan soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja torjua aikaisempaa paremmin järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa ja -salakuljetusta erityisesti lasten osalta ja terrorismia; katsoo, että EU:n toiminnalla ja Afrikan maiden hyväksymillä strategioilla, erityisesti Agenda 2063 -toimintaohjelmassa esitetyillä rauhan ja turvallisuuden strategioilla, olisi oltava synergiaetuja;

23.  korostaa, että EU:n, Afrikan unionin, alueellisten järjestöjen ja muiden Afrikassa toimivien asiaankuuluvien poliittisten toimijoiden on toimittava yhteistyössä turvallisuuden alalla kehitysmaiden valmiuksien lisäämiseksi, maiden turvallisuussektorien uudistamiseksi ja toimien tukemiseksi aseistariisunnan alalla ja entisten taistelijoiden demobilisoinnissa ja yhteiskuntaan sopeuttamisessa (DDR‑toiminta);

24.  palauttaa mieliin, että terrorismi on maailmanlaajuinen uhka alueelliselle rauhalle ja vakaudelle sekä kestävälle kehitykselle ja sisäiselle turvallisuudelle ja että kansallisten hallitusten, alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden ja EU:n virastojen on torjuttava sitä koordinoidulla tavalla; kehottaa tiivistämään yhteistyötä Afrikka–EU-strategian puitteissa, jotta voidaan torjua rankaisemattomuutta, edistää oikeusvaltioperiaatetta sekä poliisin ja oikeuslaitoksen valmiuksien laajentamista tiedonvaihdon ja parhaiden käytäntöjen vaihdon helpottamiseksi, ja jotta voidaan ennaltaehkäistä, estää ja torjua terrorismin rahoittamista ja edistää syytteeseen asettamista; katsoo, että terrorismin vastaiseen strategiaan olisi kuuluttava myös toimia, joilla edistetään uskontojen välistä vuoropuhelua ja ennaltaehkäistään väkivaltaiseen ääriliikehdintään johtavaa radikalisoitumista Afrikassa ja Euroopassa, erityisesti nuorten keskuudessa;

25.  palauttaa mieliin EU:n Afrikassa toteuttamien eri tehtävien ja operaatioiden merkityksen; panee tyytyväisenä merkille G5 Sahel -ryhmän perustamisen; kehottaa vahvistamaan eurooppalaisia rauhaa ja turvallisuutta edistäviä toimia yhteistyössä afrikkalaisten ja kansainvälisten kumppanien kanssa ja tukemaan Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden (APSA) täysimääräiseen toimintavalmiuteen saattamista; pyytää EU:ta maksamaan alkurahoitusosuuden Afrikan unionin rauhanrahastolle sovitteluun ja diplomatiaan liittyviä toimia varten;

Ympäristöön liittyvä selviytymiskyky

26.  palauttaa mieliin, että Afrikka on erityisen herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille; pitää olennaisen tärkeänä, että EU kehittää strategisen lähestymistavan, jolla edistetään ilmastoon liittyvää selviytymiskykyä ja tuetaan Afrikan maiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden pyrkimyksiä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja sopeutua ilmastonmuutokseen; korostaa, että ilmastonmuutos on tekijä, joka moninkertaistaa konfliktien, kuivuuden, nälänhädän ja muuttoliikkeen riskit, kuten Etelä-Sudanissa, Nigeriassa ja Somaliassa hiljattain puhjennut nälänhätä on osoittanut; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että on tärkeää edistää ja noudattaa Pariisissa vuonna 2015 tehtyä sitoumusta 100 miljardin dollarin myöntämisestä kehitysmaille vuoteen 2020 mennessä; pyytää hyödyntämään Afrikan ja EU:n kumppanuuden uusia muotoja, jotta teknologioiden rahoittamisen ja siirtämisen esteitä voidaan poistaa;

27.  korostaa, että Afrikan luonnonympäristö on runsas ja monimuotoinen; pyytää, että biologisen monimuotoisuuden suojeleminen asetetaan keskeiselle sijalle Afrikan unionin ja EU:n poliittisessa ohjelmassa; kehottaa panemaan Afrikka–EU-strategian täytäntöön yhdessä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumista koskevan EU:n toimintasuunnitelman painopistealojen kanssa ja suojelemaan luonnonperintöä ja etenkin luonnonpuistoja;

28.  kannustaa lisäämään investointeja uusiutuvan energian ja kiertotalouden aloilla, jotta annetaan lisäpontta sellaisten toimien toteuttamiselle, joilla edistetään ympäristön kunnioittamista ja luodaan työllistymismahdollisuuksia; palauttaa mieliin, että kohtuuhintaisen, luotettavan, kestävän ja nykyaikaisen energian saatavuuden varmistaminen kaikille on elintärkeää ihmisten perustarpeiden täyttämiseksi ja välttämätöntä lähes kaikessa taloudellisessa toiminnassa sekä merkittävä kehitystä edistävä tekijä; kehottaa EU:ta jatkamaan tukeaan Afrikan uusiutuvaa energiaa koskevalle aloitteelle ja pitää myönteisenä komission ehdotusta käynnistää uusi ilmastonmuutosta ja kestävää energiaa koskeva EU:n ja Afrikan tutkimus- ja innovointikumppanuus;

29.  pyytää, että Afrikan ja EU:n kumppanuudessa keskitytään maatalouteen ja elintarviketurvaan pitkällä aikavälillä ja edistetään elintarviketurvan ja ilmastotoimien välistä synergiaa; kehottaa EU:ta tässä yhteydessä lisäämään tukeaan kestävälle maataloudelle, peltometsäviljelylle ja agroekologisille menetelmille, jotka kunnioittavat perinteistä maankäyttöä ja varmistavat maan, veden ja open source -siemenien saatavuuden; pyytää lisäksi, että EU tukee erityisesti pienviljelijöitä, pientuottajia ja paimentolaisia elintarviketurvan saavuttamiseksi rakentamalla infrastruktuuria ja investoimalla siihen Maailman ruokaturvakomitean maatalouteen ja elintarvikejärjestelmiin tehtäviä investointeja koskevien vastuullisen sijoittamisen periaatteiden mukaisesti ja tukemalla osuuskuntien perustamista; korostaa lisäksi kansalaisjärjestöjen yhteisöissä hankkimia valmiuksia ja kokemusta kestävän maatalouden alalla;

30.  panee tyytyväisenä merkille EU:n aloitteet, joilla vaaditaan luonnonvarojen hoidon parantamista ja luonnonvaroilla käytävän kaupan avoimuuden lisäämistä; katsoo, että mineraalien, puutavaran ja luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön kaltaisten luonnonvarojen kestävä hoito ja niillä käytävä kauppa mahdollistaisi sen, että maat, joissa on runsaasti luonnonvaroja, ja niiden väestöt voisivat hyödyntää niitä vielä nykyistä enemmän; palauttaa mieliin, että konfliktialueilta peräisin olevia mineraaleja koskevan EU:n lainsäädännön mukaan on tarpeen ottaa käyttöön yhdennetyn lähestymistavan mukaisia liitännäistoimenpiteitä, joilla kannustetaan soveltamaan kansainvälisiä due diligence -normeja sellaisina kuin ne määritetään OECD:n due diligence -ohjeissa; kehottaa laatimaan EU:n ja Afrikan yhteisen peruskirjan luonnonvarojen kestävästä hoidosta;

Taloudellinen selviytymiskyky

31.  katsoo, että vakaa sääntely- ja institutionaalinen ympäristö sekä terve talous ovat kilpailukyvyn, investointien, työpaikkojen luomisen, elämänlaadun parantamisen ja kestävän kasvun kannalta olennaisia seikkoja; korostaa tässä yhteydessä, että yhtiöoikeutta koskevan tiedon sähköistä saatavuutta on parannettava; palauttaa mieliin, että talouskasvu ilman valtion puolueettomuutta ei välttämättä takaa yhteiskunnallista kehitystä tai edistystä, ja toteaa, että on varmistettava vaurauden uudelleenjako ja palvelujen tarjoaminen kansalaisille ja parannettava yhtäläisiä mahdollisuuksia;

32.  kehottaa tehostamaan yhteistyötä Euroopan ja Afrikan yksityissektoreiden välillä sekä keskittämään investoinnit erityisesti tiukkoihin eettisiin sääntöihin ja sosiaalisen vastuun periaatteiden kunnioittamiseen perustuvien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla avainaloille, joita ovat muun muassa

33.  korostaa, että alueellinen yhdentyminen on taloudellisen kehityksen moottori ja välttämättömyys globaalissa maailmassa; kehottaa tukemaan etelä–etelä-yhteistyötä, joka heijastaa Afrikan mantereen asteittaista muutosta; kannattaa maanosan laajuisen vapaakauppa-alueen perustamista Afrikkaan sekä Afrikan sisäisen kaupan lisäämistä 50 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä; palauttaa myös mieliin kehitysnäkymät, jotka sisältyvät EU:n ja Afrikan maiden talouskumppanuussopimuksiin ja kauppasopimuksiin, joiden avulla voidaan edistää kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia ja reilua ja eettistä kauppaa; korostaa, että tarvitaan kehitystä tukevia alkuperäsääntöjä, tehokkaita suojalausekkeita, epäsymmetrisiä vapauttamisen aikatauluja, kehittymässä olevien teollisuudenalojen suojelua ja tullimenettelyjen yksinkertaistamista ja avoimuutta; palauttaa mieliin, että talouskumppanuussopimusten tavoitteena on auttaa AKT-maita laajentamaan markkinoitaan, edistämään tavarakauppaa ja lisäämään investointeja ja että ne ennakoivat EU:n ja AKT-maiden välisen tavarakaupan hidasta, asteittaista ja epäsymmetristä avautumista;

34.  vaatii avoimuutta kauppasopimuksiin ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, myös kyseisten maiden kansalaisyhteiskuntien, täysimääräistä osallistumista virallisten kuulemisten kautta tuleviin neuvotteluihin ja tällä hetkellä neuvoteltavana olevien sopimusten täytäntöönpanoon;

35.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita parantamaan kauppaa tukevien kehitysapuohjelmien koordinointia ja lisäämään Afrikkaa koskevien investointipolitiikkojensa synergioita; kehottaa lisäksi sitoutumaan taloudellisesti entistä voimakkaammin kauppaa tukevaan kehitysapuun ja tekniseen apuun sekä valmiuksien kehittämistä koskeviin aloitteisiin, jotka ovat olennaisen tärkeitä Afrikan maille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille;

36.  katsoo, että yksityissektorilla – mikroyrityksistä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, osuuskuntiin ja monikansallisiin yhtiöihin – on keskeinen rooli työpaikkojen luomisessa ja kehitysprosessissa ja että se osallistuu kehitysprosessin rahoitukseen; korostaa pk‑yritysten ja pienten perheyritysten erityistä asemaa ja pyytää tukea erityisesti niitä koskevalle aloitteelle; panee tyytyväisenä merkille Euroopan kestävän kehityksen rahaston perustamisen ja toteaa, että sen tavoitteena olisi oltava yksityissektorin tukeminen Afrikan maissa ja erityisesti hauraissa maissa toimivien paikallisten yritysten ja pk-yritysten tukeminen ja siten investointien ja erityisesti naisille ja nuorille suunnattujen kestävien työpaikkojen luomisen edistäminen;

37.  palauttaa mieliin velvoitteet, jotka yksityissektorin on täytettävä Yhdistyneiden kansakuntien ja OECD:n suuntaviivojen mukaisesti; kehottaa uudelleen EU:n ja Afrikan unionin jäsenvaltioita osallistumaan rakentavasti monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten vastuuta ihmisoikeuksista tarkastelevaan YK:n hallitustenväliseen työryhmään, jotta laaditaan kansainvälisesti sitova sopimus, joka perustuu liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin YK:n suuntaviivoihin ja jossa tarkastellaan ihmisoikeuksien ja sosiaali- ja ympäristönormeihin liittyvien velvoitteiden noudattamista yrityksissä;

38.  korostaa, että Afrikan ja EU:n välisen kumppanuuden yhteydessä on luotava ihmisarvoisia työpaikkoja ja yhdistettävä ne investointeihin; pyytää tässä yhteydessä ILOn normien kunnioittamista; korostaa yhteiskunnallisten, taloudellisten ja institutionaalisten toimijoiden vuorovaikutuksen merkitystä ja pyytää, että työmarkkinaosapuolten asemaa vahvistetaan tehostamalla työmarkkinavuoropuhelua kaikilla merkityksellisillä tasoilla, millä edistetään työehtosopimusneuvotteluja;

39.  pitää valitettavana, että Afrikasta katoaa vuosittain laittomien rahavirtojen vuoksi noin 50 miljardia dollaria eli enemmän kuin julkisen kehitysavun vuotuinen määrä, mikä horjuttaa kansallisten tulojen käyttöön ottamiseksi toteutettavia toimia; kehottaa sen vuoksi molempia osapuolia

40.  kehottaa lisäksi panemaan tehokkaasti täytäntöön YK:n ulkomaista velkaa ja ihmisoikeuksia koskevat perusperiaatteet sekä YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) vastuuntuntoisen lainanannon ja lainanoton periaatteet; panee tyytyväisenä merkille YK:ssa tehdyn työn, jolla pyritään saamaan aikaan julkisen talouden velanhoitokyvyn palauttamista koskeva kansainvälinen mekanismi;

41.  kehottaa parantamaan taloudellista osallisuutta Afrikassa, naiset mukaan lukien, kehittämällä sähköistä pankkitoimintaa afrikkalaisen yhteiskunnan polarisaation torjumiseksi; palauttaa mieliin, että rahalähetyksistä muodostuu kehitysmaihin suuntautuva rahavirta, joka on suurempi kuin koko virallinen kehitysapu yhteensä ja joka saattaa vaikuttaa merkittävästi Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamiseen; pyytää näin ollen, että EU jatkaa Afrikan unionin tukemista toimissa, jotka koskevat rahalähetysmekanismien parantamista;

Yhteiskunnallinen selviytymiskyky

42.  panee merkille väestörakenteen dynamiikan merkityksen Afrikassa, minkä vuoksi tarvitaan pitkän aikavälin strategista näkemystä kestävien, osallistavien ja osallistumiseen perustuvien yhteiskuntien kehittämiseksi; korostaa vastaavasti tarvetta varmistaa, että haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä ei syrjitä, mukaan lukien vammaiset henkilöt ja alkuperäisväestöt; katsoo, että Afrikan väestönkasvu on sekä haaste paikalliselle taloudelle että mahdollisuus koko maanosalle; kehottaa siksi EU:ta sitoutumaan edistämään asianmukaista julkista politiikkaa ja investointeja koulutukseen ja terveydenhuoltoon, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet mukaan lukien, sen varmistamiseksi, että nuorilla on riittävästi tietoa tehdäkseen tietoon perustuvia seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, sukupuolten tasa-arvoa ja lapsen oikeuksia koskevia päätöksiä, mitä ilman on mahdoton saavuttaa yhteiskunnallista, taloudellista ja ympäristöön liittyvää selviytymiskykyä;

43.  korostaa, että Afrikan kaupungistumisaste kasvaa jatkuvasti ja että se aiheuttaa yhteiskunnallisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä haasteita; pyytää ratkaisuja, joilla vähennetään tätä kaupungistumispainetta ja hillitään hallitsemattoman kaupungistumisen aiheuttamia ongelmia;

44.  kehottaa EU:ta ja Afrikan unionia vahvistamaan Afrikan kansallisia koulutusjärjestelmiä, hallinnollisten valmiuksien parantaminen mukaan lukien, investoimalla vähintään 20 prosenttia kansallisista talousarvioista koulutukseen sekä lisäämällä EU:n tukea maailmanlaajuiselle koulutuskumppanuudelle ja Education Cannot Wait -rahastolle;

45.  korostaa, että tarvitaan yleinen, osallistava, tasapuolinen ja pitkäaikainen pääsy laadukkaaseen koulutukseen kaikilla tasoilla varhaislapsuudesta alkaen kaikille ja erityisesti tytöille ja myös hätä- ja kriisitilanteissa;

46.  korostaa, että on tarpeen investoida inhimilliseen pääomaan ja että nuorten on oltava tietoisia maailmanlaajuisista realiteeteista ja heillä on oltava taitoja, joilla vastataan työmarkkinoiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin, ja että tätä varten on vahvistettava koulutusjärjestelmiä ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiä – sekä virallisia järjestelmiä että arkioppimista – ja edistettävä itsenäisen ammatin harjoittamista ja yrittäjyyttä;

47.  katsoo, että Afrikan maita on autettava luomaan toimivat terveydenhuoltojärjestelmät ja varmistamaan kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten terveyspalvelujen yleinen saatavuus ja samalla poistamaan tekijät, jotka estävät naisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten lasten, vammaisten henkilöiden ja HLBTI-ihmisten, pääsyn järjestelmien piiriin;

48.  pyytää ottamaan käyttöön yleisen vähimmäisvakuutuksen perustamalla horisontaalisia kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiä; korostaa tarvetta kouluttaa ennakoidusta poiketen nykyisten suuntausten perusteella vielä toiset miljoona terveydenhuoltoalan ammattilaista, jotta saavutetaan WHO:n vähimmäistaso vuoteen 2030 mennessä;

49.  korostaa, että tartuntataudit ovat merkittävä uhka yhteiskunnalliselle selviytymiskyvylle; kehottaa komissiota tehostamaan mantereiden välistä tieteellistä ja lääketieteellistä yhteistyötä, kuten Euroopan maiden ja kehitysmaiden välisiä kliinisiä tutkimuksia koskevaa kumppanuutta (EDCTP2), ja investoimaan tieteeseen, teknologiaan ja innovointiin, jotta pyritään ratkaisemaan köyhyyteen liittyviä ja laiminlyötyjä sairauksia koskeva edelleen merkittävä ongelma;

50.  toteaa, että äitiysterveydenhuollon ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan terveydenhuollon saatavuuden parantamiseen tehtäviä investointeja on lisättävä, jotta vähennetään äiti- ja lapsikuolleisuutta ja torjutaan perinteisiä käytäntöjä, kuten naisten sukuelinten silpomista, ja pakko- ja/tai lapsiavioliittoja;

51.  painottaa sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen merkitystä EU:n ja Afrikan välisessä yhteistyössä; korostaa naisten positiivista roolia ja osallistumista politiikan ja talouden alalla sekä konfliktien ehkäisyn ja kestävän rauhan rakentamisen alalla;

52.  toteaa, että kulttuuri mahdollistaa kehityksen ja on myös sen tärkeä osatekijä, joka voi helpottaa sosiaalista osallisuutta, sananvapautta, identiteetin muodostumista, kansalaiskysymyksiin liittyvän vaikutusvallan lisäämistä ja konfliktien ehkäisemistä sekä lujittaa samalla talouskasvua; kehottaa sen vuoksi EU:ta ja Afrikan unionia edistämään kulttuurien välistä poliittista vuoropuhelua ja kulttuurista monimuotoisuutta sekä tukemaan strategioita, joilla suojellaan kulttuuria ja kulttuuriperintöä; korostaa, että demokratia on yleismaailmallinen arvo, joka voi toteutua kaikkien kulttuurien kautta; toteaa vastaavasti urheilun merkityksen yhteiskunnallisen osallisuuden ja sukupuolten tasa-arvon lähteenä ja edistäjänä;

Luodaan liikkuvuutta ja muuttoliikkeitä koskeva strategia kummankin mantereen kehityksen edistämiseksi

53.  palauttaa mieliin, että muuttoliikkeellä ja liikkuvuudella Euroopan ja Afrikan välillä ja mantereiden sisällä on taloudellisia, sosiaalisia, ympäristöön liittyviä ja poliittisia vaikutuksia, ja että tätä haastetta on käsiteltävä koordinoidusti ja kokonaisvaltaisesti EU:n ja Afrikan kesken ja yhteistyössä lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden kanssa siten, että maksimoidaan synergiaedut ja käytetään kaikkia asiaankuuluvia EU:n politiikkoja ja välineitä, jotka perustuvat yhteisvastuullisuuteen, vastuunjakoon, kunnioitukseen ja ihmisarvoon; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että vuoteen 2018 mennessä on tarkoitus laatia Yhdistyneiden kansakuntien avustuksella kaksi globaalia sopimusta muuttoliikkeestä ja pakolaisista, ja että on toivottavaa, että Afrikan ja EU:n välistä vuoropuhelua tehostetaan, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan määritellä yhteiset prioriteetit ennen neuvottelujen käynnistymistä;

54.  toteaa, että on tarpeen korostaa muuttoliikkeen ja liikkuvuuden myönteistä vaikutusta, jotta nämä ilmiöt nähdään näiden mantereiden molemminpuolisen kehityksen välineinä; korostaa, että tämä edellyttää huolellisesti suunniteltua, tasapainoista, näyttöön perustuvaa ja kestävää poliittista vastausta, johon sisältyy pitkän aikavälin strategia, jossa otetaan huomioon väestökehityksen näkymät ja muuttoliikkeen perussyyt;

55.  toteaa, että väkivaltaiset konfliktit, vaino, eriarvoisuus, ihmisoikeusloukkaukset, heikko hallinto, korruptio, terrorismi, sortohallinnot, luonnonkatastrofit, ilmastonmuutos, työttömyys ja krooninen köyhyys ovat johtaneet viime vuosina väestön liikkumiseen ja Eurooppaan kohdistuvan muuttoliikkeen kasvuun; muistuttaa kuitenkin, että yli 85 prosenttia afrikkalaisten muuttoliikkeestä tapahtuu Afrikan mantereen sisällä;

56.  kannattaa Euroopan tasolla käynnistettyjä eri aloitteita, joilla pyritään ehkäisemään laittoman muuttoliikkeen perimmäisiä syitä; toteaa, että tällaisia aloitteita ovat maahanmuuttoa käsittelevät kumppanuudet, Afrikka-hätärahasto ja Euroopan kestävän kehityksen rahasto; kehottaa turvaamaan niiden täytäntöönpanon ja jatkamaan sitä joustavalla, tehokkaalla, johdonmukaisella ja avoimella tavalla ja lisäämään mahdollisia synergioita eri välineiden, ohjelmien ja toimintojen välillä niin sisäisissä kuin ulkoisissa toimissa; korostaa, että yhteistyötä on lisättävä rajavalvonnan alalla;

57.  kehottaa uudelleen luomaan väyliä lailliselle maahanmuutolle Vallettan toimintasuunnitelman suosituksien mukaisesti; korostaa lisäksi, että kehitysapuun ei pidä liittää ehtoja yhteistyöstä muuttoliikeasioissa;

58.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan uudelleensijoituspaikkoja suurelle määrälle pakolaisia; kehottaa tässä yhteydessä laatimaan Euroopan uudelleensijoittamiskehyksen, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin; kehottaa lisäksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä ja avustamaan sellaisia Afrikan valtioita, joissa pakolaiset liikkuvat tai joissa on pitkään jatkuneita kriisejä, jotta parannetaan kyseisten valtioiden turvapaikkakapasiteettia ja suojelujärjestelmiä;

59.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään rahoitusosuuksiaan erityisrahastoille ja muille vastaaville välineille, joilla tuetaan osallistavaa ja kestävää kehitystä ja kannustetaan työpaikkojen luomista sekä puututaan näin muuttoliikkeen perussyihin; pyytää myös lisäämään Euroopan parlamentin valvontaa sen varmistamiseksi, että muuttoliikekumppanuudet ja rahoitusvälineet ovat EU:n oikeusperustan, periaatteiden ja sitoumuksien mukaisia;

60.  kehottaa EU:ta ja Afrikan unionia edistämään kahden mantereen välisiä opiskelijoiden, opettajien, yrittäjien ja tutkijoiden vaihtoja; panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen käynnistää afrikkalaiselle nuorisolle suunnattu ohjelma Erasmus+-ohjelman soveltamisalaa laajentamalla sekä EU:n ammatillista koulutusta koskeva väline; kehottaa käymään keskustelua afrikkalaisten koulujen ja korkeakoulujen tutkintotodistuksien tunnustamisesta EU:ssa; panee merkille, että kiertomuuton varmistaminen on välttämätöntä kestävän kehityksen kannalta ja jotta ehkäistään aivovuoto Afrikasta;

61.  panee merkille muuttajayhteisöjen erityisen merkityksen sekä vastaanottavissa maissa että lähtömaissa merkittävien rahalähetysten vuoksi ja kansallisen ja alueellisen kehityksen kumppaneina; toivoo, että muuttajayhteisöt voivat tarjota tietoa, joka on räätälöity vastaamaan ihmisten todellisiin tarpeisiin ja joka koskee laittomaan muuttoliikkeeseen liittyviä vaaroja ja kotoutumiseen vastaanottavissa maissa liittyviä haasteita;

o
o   o

62.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionin komissiolle, AKT-ministerineuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajistolle.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (2) EUVL L 249, 27.9.2017, s. 1. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0371. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0337. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0246. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0437.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. marraskuuta 2017 Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2016 (2017/2126(INI))

P8_TA(2017)0449 A8-0328/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2016,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 24 ja 228 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 43 artiklan,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom(1),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 6. syyskuuta 2001 hyväksymän Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön(2),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan oikeusasiamiehen yhteistyötä koskevan puitesopimuksen, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2006,

–  ottaa huomioon aikaisemmat Euroopan oikeusasiamiehen toiminnasta antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 220 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0328/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2016 luovutettiin virallisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle 17. toukokuuta 2017 ja että oikeusasiamies Emily O’Reilly esitteli kertomuksen vetoomusvaliokunnalle Brysselissä 30. toukokuuta 2017;

B.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 24 ja 228 artiklalla Euroopan oikeusasiamiehelle annetaan valtuudet ottaa vastaan kanteluja unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä;

C.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 15 artiklan mukaan ”Unionin toimielimet, elimet ja laitokset toimivat mahdollisimman avoimesti edistääkseen hyvää hallintotapaa ja varmistaakseen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen” ja ”Kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin”; toteaa, että kansalaisten oikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseksi on ratkaisevan tärkeää varmistaa laadukkaiden palvelujen tarjoaminen EU:n kansalaisille ja se, että EU:n hallinto vastaa heidän tarpeisiinsa ja huolenaiheisiinsa;

D.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa”;

E.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 43 artiklan mukaan ”jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä”;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen tärkein prioriteetti on varmistaa, että kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan täysin ja että oikeus hyvään hallintoon ilmentää unionin toimielimiltä, elimiltä, toimistoilta ja virastoilta odotettujen vaatimusten korkeaa tasoa;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 oikeusasiamieheltä haki apua yhteensä 15 797 henkilöä, joista 12 646 sai neuvoja oikeusasiamiehen verkkosivuston interaktiivisesta oppaasta, 1 271 pyyntöä toimitettiin tietojen saamiseksi eteenpäin ja 1 880 pyyntöä oikeusasiamies käsitteli kanteluina;

H.  toteaa, että oikeusasiamiehen vuonna 2016 käsittelemästä kaikkiaan 1 880:stä kantelusta 711 kuului ja 1 169 ei kuulunut hänen toimivaltaansa;

I.  toteaa, että vuonna 2016 oikeusasiamies käynnisti 245 tutkimusta, joista 235 käynnistettiin kantelun perusteella ja 10 oli oma-aloitteisia, ja saattoi päätökseen 291 tutkimusta (278 kantelun perusteella ja 13 oma-aloitteista); toteaa, että suurin osa tutkimuksista koski komissiota (58,8 prosenttia), jonka jälkeen seurasivat EU:n erillisvirastot (12,3 prosenttia), Euroopan parlamentti (6,5 prosenttia), Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) (5,7 prosenttia), Euroopan ulkosuhdehallinto (EEAS) (4,5 prosenttia), Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) (0,8 prosenttia) ja muut toimielimet (11,4 prosenttia);

J.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies vastaanottaa vuosittain lukuisia EU:n hallintoa koskevia kanteluita henkilöiltä ja järjestöiltä, ja toteaa, että kolme suurinta huolenaihetta oikeusasiamiehen vuonna 2016 päätökseen saattamissa tutkimuksissa olivat avoimuus sekä yleisön oikeus saada tietoa ja tutustua asiakirjoihin (29,6 prosenttia), EU:n henkilöstöasioiden hyvä hallinto (28,2 prosenttia) ja palvelukulttuuri (25,1 prosenttia); toteaa, että muita aihepiirejä ovat harkintavallan käyttö rikkomismenettelyissä, EU:n avustusten ja sopimusten moitteeton varainhoito sekä prosessuaalisten ja perusoikeuksien noudattaminen; ottaa huomioon, että näiden asioiden merkityksellisyys korostaa oikeusasiamiehen keskeistä roolia sen varmistamisessa, että unionin tason päätöksentekoprosessit ja hallinto ovat täysin avoimia ja puolueettomia kansalaisten oikeuksien suojelemiseksi ja heidän luottamuksensa vahvistamiseksi;

K.  ottaa huomioon, että vuoden 2016 strategisessa työssään oikeusasiamiehen toimisto saattoi päätökseen viisi strategista tutkimusta ja käynnisti neljä uutta, joiden aiheina olivat muun muassa erityisneuvonantajien mahdolliset eturistiriidat ja viivytykset kemikaalien testaamisessa, sekä käynnisti 10 uutta strategista aloitetta;

L.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies käynnisti laajan strategisen tutkimuksen siitä, miten komissio nimittää erityisneuvonantajansa, jotka työskentelevät usein samanaikaisesti yksityisen sektorin asiakkaille ja EU:lle, ja miten heidän eturistiriitojaan koskevat arvioinnit toteutetaan;

M.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies tutki Euroopan investointipankin (EIP) hallintoneuvoston jäsenten menettelysääntöä ja totesi, että siinä ei säädetä sidonnaisuuksia tai taloudellisia etuja koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta;

N.  toteaa, että rahoituskriisi on johtanut talouskriisiin ja sosiaaliseen kriisiin ja siten heikentänyt EU:n toimielinten uskottavuutta;

O.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies on todennut hallinnolliseksi epäkohdaksi sen, että vuosien 2009–2014 komissio ei käsitellyt entisen komission jäsenen toimintasääntörikkomusta eikä tutkinut huolellisesti, oliko komission jäsenen yksityisen sektorin kanssa tehty työsopimus EU:n perustamissopimuksen velvoitteiden mukainen; toteaa, että komission jäsenten, komission puheenjohtaja mukaan luettuna, toimikauden jälkeiseen toimintaan liittyvät hallinnolliset epäkohdat lisäävät kansalaisten epäluottamusta komissiota kohtaan;

P.  toteaa, että oikeusasiamies tekee yhteistyötä YK:n kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa ja on vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaan osa EU:n rakennetta, jolla edistetään, suojellaan ja seurataan yleissopimuksen täytäntöönpanoa EU:n toimielinten tasolla;

Q.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin kansalaisuudesta marraskuussa 2016 tehdyn Flash-eurobarometri-kyselyn mukaan yhdeksän kymmenestä EU:n kansalaisesta (87 prosenttia) on tietoisia asemastaan unionin kansalaisina ja oikeudestaan tehdä kantelu parlamentille, komissiolle tai Euroopan oikeusasiamiehelle;

1.  hyväksyy Euroopan oikeusasiamiehen esittelemän vuosikertomuksen 2016 ja kiittää sen selkeää ja helposti luettavaa ulkoasua, jossa esitetään kaikkein tärkeimmät faktat ja luvut oikeusasiamiehen toimista vuonna 2016;

2.  onnittelee Emily O’Reillya hänen erinomaisesta työstään oikeusasiamiehen palvelujen laadun ja saatavuuden parantamisessa sekä yhteistoiminnasta ja myönteisestä suhtautumisesta parlamenttiin ja erityisesti vetoomusvaliokuntaan sekä muihin EU:n toimielimiin, elimiin, toimistoihin ja virastoihin;

3.  tunnustaa strategisten tutkimusten ja aloitteiden merkittävyyden ja tukee oikeusasiamiehen työtä hänen tutkiessaan strategisesti tärkeitä aiheita oma-aloitteisesti unionin kansalaisten yleisen edun mukaisesti; antaa arvoa oikeusasiamiehen pyrkimyksille hyödyntää paremmin strategista työtään sallimalla samankaltaisesta aiheesta tehtyjen kantelujen käsittelyn kollektiivisesti;

4.  pitää tervetulleena oikeusasiamiehen pyrkimystä vastata oikea-aikaisesti ja tehokkaasti EU:n kansalaisten tarpeisiin ja huolenaiheisiin sekä tukee vuonna 2016 käyttöön otettuja uusia työmenetelmiä ja yksinkertaistettua tapaustenkäsittelyprosessia, jotka mahdollistavat suuremman joustavuuden ja tehokkuuden sekä suuremmat vaikutukset suuremmalle määrälle kansalaisia;

5.  toteaa, että EU:n kohtaamat nykyiset, ennennäkemättömät haasteet, kuten työttömyys, taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus, muuttoliikekriisi ja brexit, velvoittavat kaikkia toimielimiä, elimiä, toimistoja ja virastoja – myös oikeusasiamiestä – työskentelemään kovemmin ja päättäväisemmin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden ja avoimuuden varmistamiseksi EU:n tasolla;

6.  pitää tärkeänä työmarkkinavuoropuhelun parantamista;

7.  korostaa, että kansalaisten luottamus toimielimiin on äärimmäisen tärkeää nykyisessä taloustilanteessa;

8.  toteaa, että oikeusasiamiehen toimiston päätöksiä ja/tai suosituksia on tähän mennessä noudatettu toiseksi parhaalla tasolla; suosittelee, että oikeusasiamies pysyy valppaana, määrittelee sen suositusten noudattamatta jättämisen syyt ja ilmoittaa parlamentille, jos EU:n hallinto jättää niitä toistuvasti noudattamatta;

9.  ottaa huomioon, että EU:n toimielimiä koskevien oikeusasiamiehen tutkimusten lukumäärä laski vuonna 2016 (245 tutkimusta vuonna 2016, 261 vuonna 2015); kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä, toimistoja ja virastoja vastaamaan ja reagoimaan oikeusasiamiehen kriittisiin huomautuksiin kohtuullisen ajan kuluessa ja parantamaan oikeusasiamiehen suositusten ja/tai päätösten noudattamisen tasoa;

10.  panee merkille, että vuonna 2016 suurin osa oikeusasiamiehen käsittelemistä tapauksista saatiin päätökseen 12 kuukauden kuluessa ja että keskimääräinen tutkimukseen tarvittava aika oli 10 kuukautta, ja vain 30 prosentissa tapauksista tutkimuksen päätökseen saattaminen kesti yli 12 kuukautta; kehottaa oikeusasiamiestä edelleen parantamaan työmenetelmiään ja lyhentämään kantelujen käsittelyaikaa, erityisesti kun kyse on yli 12 kuukautta avoimina olevista tapauksista, työnsä tehokkuudesta tinkimättä;

11.  toteaa, että avoimuuteen liittyvät tutkimukset ja erityisesti kysymykset päätöksentekomenettelyn avoimuudesta, edunvalvonnan avoimuudesta ja oikeudesta tutustua EU:n asiakirjoihin muodostavat suurimman osan oikeusasiamiehen käsittelemistä tapauksista, ja sen jälkeen oikeusasiamies käsittelee muita erilaisia kysymyksiä, kuten perusoikeuksien loukkaukset ja eettiset kysymykset tai EU:n hankinnat ja avustukset;

12.  korostaa, että avoimuudella, hyvällä hallinnolla ja institutionaalisella valvonnalla on keskeinen rooli EU:n toimielinten työssä; pitää valitettavana, että avoimuuteen sekä tietojen saantiin ja asiakirjoihin tutustumiseen liittyvillä tiedusteluilla on toistuvasti yli 20 prosentin osuus kaikista oikeusasiamiehelle osoitetuista tiedusteluista ja ne ovat vuodesta toiseen EU:n kansalaisten tärkeimpiä huolenaiheita; kehottaa EU:n toimielimiä julkistamaan ennakoivasti tiedot ja asiakirjat, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja vähentää hallinnollisia epäkohtia;

13.  katsoo, että mahdollisimman suuren avoimuuden ja EU:n hallussa olevien asiakirjojen saatavuuden on oltava sääntö; palauttaa mieliin, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin kansalaisilla on oikeus tutustua unionin toimielinten, elinten ja muiden virastojen asiakirjoihin ja että mahdollisia helpotuksia ja poikkeuksia olisi aina punnittava avoimuuden ja demokratian periaatteiden suhteen, ennakkoehtona demokraattisten oikeuksien käyttämiselle; katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistaminen on tarpeen, jotta helpotetaan oikeusasiamiehen toimintaa hänen valvoessaan oikeutta tutustua parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin;

14.  pyytää komissiota lisäämään avoimuutta ja helpottamaan asiakirjoihin tutustumista ja tietojen saantia, erityisesti EU Pilot -menettelyistä vastaanotettujen vetoomusten sekä EU Pilot -menettelyjen ja jo suljettujen rikkomismenettelyjen osalta; tähdentää, että komission on tärkeää seurata säännöllisesti parlamentin toimia; kannustaa jatkamaan oikeusasiamiehen strategista tutkimusta komission tavasta käsitellä rikkomuksia koskevia kanteluita EU Pilot -menettelyissä ja kehottaa oikeusasiamiestä pysymään määrätietoisena ja tarkkaavaisena asian tutkinnassa vuonna 2017; katsoo, että hallinnollisena epäkohtana voidaan pitää myös kohtuuttomia viivytyksiä käynnistettyjen rikkomusmenettelyjen ja EU Pilot -menettelyjen käsittelyssä;

15.  kiittää oikeusasiamiehen määrätietoisuutta mahdollisimman suuren avoimuuden saavuttamiseksi EU:n päätöksentekoprosessissa; korostaa, että on seurattava, missä määrin oikeusasiamiehen suosituksia trilogineuvottelujen avoimuudesta pannaan täytäntöön; kehottaa neuvostoa ja komissiota julkaisemaan aiheellisia tietoja trilogineuvotteluissa tehdyistä päätöksistä; muistuttaa edelleen, että kauppasopimuksissa ja -neuvotteluissa tarvitaan täysimittaista ja tehostettua avoimuutta, ja kehottaa oikeusasiamiestä jatkamaan avoimuuden valvomista kaikissa kauppasopimusneuvotteluissa EU:n ja kolmansien maiden välillä ja ottamaan huomioon, että tällä ei tulisi heikentää EU:n neuvotteluasemaa;

16.  pitää osapuolten neuvotteluasemia vaarantamatta edelleen tärkeänä kaikkien EU:n toimielinten täyttä avoimuutta EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisissä neuvotteluissa, jotka koskevat jälkimmäisen eroamista unionista; kehottaa oikeusasiamiestä valvomaan täyden avoimuuden noudattamista eroamisneuvottelujen kaikissa vaiheissa;

17.  vaatii suurempaa avoimuutta EU:n taloutta ja rahoitusta koskevaan päätöksentekoprosessiin erityisesti Euroopan keskuspankin toteuttaman pankkivalvonnan osalta; tukee lisäksi oikeusasiamiehen suosituksia EIP:n pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan avoimuuden lisäämisestä ja niiden omien sisäisten eettisten sääntöjen vahvistamisesta, ja samanaikaisesti tukee hänen viimeaikaisia toimiaan tässä asiassa ja sitä, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 ei sovelleta euroryhmään, koska se ei ole perussopimuksissa tarkoitettu toimielin tai elin; kehottaa noudattamaan oikeusasiamiehen suosituksia EIP:n valitusmekanismia koskevasta tarkistuksesta (EIP:n valitusmekanismi) ja korostaa, että valitusmekanismin riippumattomuus on tärkeää; kehottaa oikeusasiamiestä ottamaan aktiivisemman roolin sen varmistamisessa, että uusi EIP:n valitusmekanismi on uskottava ja tehokas noudattaen toiminnallisen riippumattomuuden, avoimuuden, saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja riittävien resurssien periaatteita;

18.  ilmaisee täyden tukensa oikeusasiamiehen lopulliselle päämäärälle auttaa lujittamaan vastuuvelvollisuuteen ja avoimuuteen liittyviä rakenteita ja instituutioita EU:n tasolla sekä parantaa demokratian laatua Euroopassa;

19.  panee merkille oikeusasiamiehen havaitsemat epäkohdat komission jäsenten toimintasäännöissä; pitää tärkeänä korkeita moraalisia ja eettisiä normeja EU:n hallinnossa, ja panee merkille komission päätöksen pidentää harkinta-aikaa kahteen vuoteen entisten komission jäsenten osalta ja kolmeen vuoteen komission entisten puheenjohtajien osalta, mutta uskoo vahvasti, että tiukempien eettisten sääntöjen soveltamiseen on tarvetta kaikissa EU:n toimielimissä, myös EU:n poliitikkojen ja työntekijöiden suhteen, sillä sääntöjen avulla pyritään varmistamaan kunniallinen ja pidättyvä käytös sekä täysi riippumattomuus yksityisestä sektorista; kehottaa komissiota takaamaan, että entisten komission jäsenten toimikauden jälkeistä työtä koskevat tiedot julkaistaan ennakoivasti ja täysin avoimesti; tukee oikeusasiamiehen suosituksia toimintasääntöjen tarkistamisesta perussopimusten velvoitteiden mukaisesti tekemällä sääntöjen täytäntöönpanosta selkeämpää ja helpompaa, jotta voidaan tapauskohtaisesti varmistaa uskottavuus, puolueettomuus ja eturistiriitojen puuttuminen; kannustaa oikeusasiamiestä jatkamaan komission tilapäisen eettisen komitean riippumattomuuden tason valvontaa ja arviointia;

20.  panee merkille komission toimet, joita se toteutti vastauksena oikeusasiamiehen suosituksiin EU:n henkilöstöön sovellettavien niin sanottua pyöröovi-ilmiötä koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta, ja odottaa kiinnostuksella oikeusasiamiehen jatkotutkimusta uusien sääntöjen toiminnasta käytännössä;

21.  kehottaa oikeusasiamiestä jatkamaan työtään, jolla varmistetaan, että kaikkien pyöröovitapauksiin liittyvien EU:n virkamiesten nimet julkaistaan ajallaan ja että kaikkien asiaan liittyvien tietojen täydellinen avoimuus taataan;

22.  tukee oikeusasiamiehen sitoutuneisuutta EU:n lobbaustoiminnan avoimuuden parantamiseen ja kehottaa komissiota noudattamaan täysimittaisesti oikeusasiamiehen ehdotuksia EU:n avoimuusrekisterin parantamisesta ja muuttamisesta pakolliseksi kaikkien unionin toimielinten ja virastojen tärkeäksi avoimuuskeskiöksi; korostaa, että olisi toteutettava selkeitä toimia ja kehitettävä johdonmukainen ja tehokas työaikataulu; painottaa, että on tärkeää lisätä avoimuutta, myös rahoitusta koskevien tietojen, eturyhmien ja taloudellisten etujen osalta;

23.  pitää myönteisenä oikeusasiamiehen strategista tutkimusta komission erityisneuvonantajien eturistiriitojen arviointimenetelmistä; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön kaikki oikeusasiamiehen suositukset erityisneuvonantajien nimitysmenettelystä, arvioimaan mahdolliset eturistiriidat ennen ja jälkeen nimittämisen ja saattamaan asiakirjat ja kokoukset ja niitä koskevat tiedot julkisiksi;

24.  tukee oikeusasiamiehen strategista tutkimusta komission asiantuntijaryhmistä; pyytää oikeusasiamiestä varmistamaan, että eturistiriitojen hallintaa ja kaikkien sidosryhmien – yhteiskunnalliset sidosryhmät mukaan lukien – tasapainoista ja yhtäläistä edustusta parannetaan komission uusissa säännöissä, myös kaikkien asiantuntijoiden luettelointia EU:n avoimuusrekisterissä;

25.  panee merkille komission kannan tupakkateollisuuden lobbaajien kanssa pidettävien kokousten avoimuuteen ja terveyden pääosaston toteuttamat avoimuustoimet; kehottaa komissiota jälleen muuttamaan käytäntöään ja tekemään työstään täysin avointa julkaisemalla verkossa tiedot kaikista lobbaajien tai heidän laillisten edustajiensa kanssa pitämistään kokouksista sekä kyseisten kokousten pöytäkirjat tupakoinnin torjuntaa koskevan YK:n puitesopimuksen velvoitteiden mukaisesti;

26.  pitää myönteisenä oikeusasiamiehen käytännön suosituksia, jotka koskevat julkisten virkamiesten lobbaajien kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta; kehottaa oikeusasiamiestä lisäämään kaikkien EU:n toimielinten henkilöstön tietoisuutta näistä suosituksista koulutuksen, seminaarien ja niihin liittyvien tukitoimenpiteiden avulla ja kehottaa EU:n toimielimiä panemaan täytäntöön oikeusasiamiehen hyvän hallintotavan säännöstön ja tupakoinnin torjuntaa koskevan YK:n puitesopimuksen mukaiset avoimuutta koskevat toimet; toistaa kehotuksensa hyvän hallintotavan säännöstön saattamisesta ajan tasalle siten, että asiasta annetaan sitova asetus tämän vaalikauden aikana;

27.  kiittää oikeusasiamiehen strategista tutkimusta neuvoston valmistelevia elimiä, kuten sen komiteoita, työryhmiä ja pysyvien edustajien komiteaa (COREPER) koskeviin asiakirjoihin tutustumisesta EU:n säädösesityksiin liittyvissä keskusteluissa; kannustaa oikeusasiamiestä kehottamaan neuvostoa lisäämään avoimuutta, kun aiheena ovat sen kokoukset sidosryhmien kanssa sekä tehdyt päätökset, noudattamaan asiakirjojen saatavuutta koskevia sääntöjä ja tarjoamaan asiakirjat näin saataville oikea-aikaisesti ja viivytyksettä;

28.  kiittää oikeusasiamiehen toimintaa kysymyksissä, jotka koskevat yleistä etua, kuten perusoikeudet, lääketurvallisuus ja -tehokkuus, ympäristön ja terveyden suojelu ja ympäristöriskien torjunta; kehottaa oikeusasiamiestä seuraamaan, onko Euroopan kemikaalivirasto noudattanut hänen ehdotustaan eläinkokeiden estämisestä uusien kosmeettisten valmisteiden markkinoille rekisteröinnin yhteydessä, ja onko EPSO noudattanut ehdotusta ylivoimaisen esteen periaatteen soveltamisesta ja EPSOn järjestämien kilpailujen avoimuudesta;

29.  arvostaa sitä, että oikeusasiamiehellä on kokemusta EU:n toimielimissä ilmenneiden seksuaalisen häirintään ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien hallinnollisten epäkohtien käsittelystä, kuten kantelusta 1283/2012/AN; viittaa seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa 26. lokakuuta 2017 antamaansa päätöslauselmaan sekä päätökseensä perustaa riippumattomista asiantuntijoista koostuva työryhmä, jolla on valtuudet tutkia seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä Euroopan parlamentissa, ja kehottaa oikeusasiamiestä tutkimaan myös seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä EU:n toimielimissä, elimissä, toimistoissa ja virastoissa ja antamaan suosituksia ja esittämään hyviä käytänteitä, joilla ehkäistäisiin uusien tapausten ilmeneminen EU:n toimielimissä;

30.  tukee oikeusasiamiehen roolia ennakoivan ja avoimen toimintaperiaatteen luomiseksi Euroopan lääkeviraston suorittamille (EMA) kliinisille kokeille ja erityisesti oikeusasiamiehen suosituksia Crohnin taudin hoitamiseen käytettävän Humiran, joka on yksi maailman myydyimpiä lääkkeitä, hyväksymisestä; kannustaa oikeusasiamiestä seuraamaan edelleen, kuinka Euroopan lääkevirasto varmistaa noudattavansa tiukimpia avoimuusvaatimuksia ja vaatimuksia kliinisiä lääketutkimuksia koskevien tietojen saatavuudesta, sillä nämä vaatimukset ovat yleisen edun mukaisia ja niillä on suuri merkitys lääkäreille, potilaille ja tutkijoille;

31.  kehottaa oikeusasiamiestä tutkimaan tarkemmin EU:n erillisvirastojen käytäntöjä ja erityisesti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja Euroopan kemikaaliviraston toimia Monsantoa koskevien asiakirjojen suhteen sekä mahdollisia vaikutuksia salassapidon ja eturistiriitojen suhteen;

32.  pitää myönteisenä oikeusasiamiehen tutkimuksia vammaisten henkilöiden kanteluista ja kannustaa hänen aktiivista osallistumistaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen liittyvään EU:n rakenteeseen sekä hänen osallisuuttaan Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanossa; toteaa jälleen tukevansa täysin yleissopimuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa EU:n tasolla;

33.  kehottaa oikeusasiamiestä varmistamaan, että komissio ottaa huomioon oikeusasiamiehen ehdotukset ja suositukset eurooppalaisen kansalaisaloitteen tulevasta tarkistamisesta, jotta varmistetaan, että kansalaisaloitteen edellyttämät menettelyt ja vaatimukset ovat aidosti selkeitä, yksinkertaisia, helposti sovellettavia ja oikeasuhteisia;

34.  kehottaa oikeusasiamiestä varmistamaan, että komissio auttaa luomaan infrastruktuurin, jolla annetaan oikeudellista neuvontaa eurooppalaisista kansalaisaloitteista, ja oikeudellisen kehyksen, jolla suojellaan eurooppalaisiin kansalaisaloitteisiin osallistujia;

35.  muistuttaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat ratkaisevan tärkeitä hallinnollisten epäkohtien paljastamisessa, ja tukee EU:n toimielinten toimia, joilla kannustetaan ilmoittamaan väärinkäytöksistä ja suojellaan ilmoittajia kostotoimilta; kehottaa lisäksi oikeusasiamiestä arvioimaan edelleen väärinkäytösten paljastamista koskevien EU:n toimielinten uusien sisäisten sääntöjen täytäntöönpanoa; kannustaa jatkamaan väärinkäytösten paljastamista koskevia EU:n toimielinten sisäisiä sääntöjä koskevien oikeusasiamiehen vuonna 2015 tekemien tutkimusten seurantaa; pitää myönteisenä oikeusasiamiehen omia sääntöjä tällä alalla ja kannustaa muita EU:n toimielimiä käyttämään niitä; toistaa kehotuksensa laatia väärinkäytösten paljastamista koskeva EU:n tason monialainen säädös, jossa säädetään asianmukaisista kanavista ja menettelyistä kaikenlaisista epäkohdista ilmoittamiseksi sekä riittävistä takeista ja kaikkien tasojen oikeudellisista suojakeinoista asianomaisille henkilöille;

36.  ehdottaa EU:n oikeusasiamiehen ohjesäännön uudelleentarkastelua siten, että hänelle annettaisiin mahdollisuus tutkia väitettyä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 noudattamatta jättämistä EU:n toimielinten ja elinten asiakirjoihin tutustumisen suhteen ja tehdä päätöksiä asiaa koskevien asiakirjojen luovuttamisesta;

37.  pitää myönteisenä oikeusasiamiehen aloitetta, jolla nimetään EU:n hallinnon parhaita käytäntöjä ja tuodaan niille lisäjulkisuutta oikeusasiamiehen hyvän hallinnon palkinnolla;

38.  kannustaa oikeusasiamiestä jatkamaan yhteistyötä kansallisten oikeusasiamiesten kanssa Euroopan oikeusasiamiesten verkoston välityksellä; tukee ajatusta oikeusasiamiesten verkoston vuosikokouksen järjestämisestä ensimmäisen kerran Brysselissä vuonna 2016 ja komission sitoumusta toimia vastedes tehokkaammin verkoston puitteissa;

39.  suhtautuu avoimesti ajatukseen Euroopan oikeusasiamiesten verkoston vuosittaisten konferenssien järjestämisestä parlamentin tiloissa, kun otetaan huomioon vetoomusvaliokunnan ja oikeusasiamiehen väliset suorat yhteydet;

40.  muistuttaa, että Euroopan oikeusasiamiesten verkostolla voisi olla tärkeä rooli EU:n kansalaisten oikeuksien puolustamisessa Britannian EU-erosta käytävien neuvottelujen yhteydessä;

41.  kiittää oikeusasiamiestä kokousten järjestämisestä yksittäisten kansallisten oikeusasiamiesten kanssa sekä kansalaisyhteiskunnan ja liike-elämän järjestöjen kanssa; pyytää oikeusasiamiestä järjestämään vastaavia kokouksia kaikissa jäsenvaltioissa ja sitä kautta lisäämään tietoisuutta Euroopan oikeusasiamiehen toimiston mahdollisuuksista auttaa unionin kansalaisia ja yrityksiä;

42.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja niiden oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15. (2) EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 331.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. marraskuuta 2017 EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista (2017/2705(RSP))

P8_TA(2017)0450 B8-0590/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi: yhteiset haasteet ja toimien yhdistäminen parempien tulosten aikaansaamiseksi” (COM(2017)0063) ja 28 siihen liittyvää maaraporttia,

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”EU:n ympäristöpolitiikan hyötyjen varmistaminen säännöllisten täytäntöönpanon arviointien avulla” (COM(2016)0316),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”(1) (seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 kestävästä kehityksestä antaman päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”(A/RES/70/1),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” (COM(2016)0739),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Talouspolitiikan 2017 EU-ohjausjakso: maakohtaiset suositukset” (COM(2017)0500),

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2017 annetun komission tiedonannon kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta (COM(2017)0033),

–  ottaa huomioon kysymykset neuvostolle (O-000065/2017 – B8-0606/2017) ja komissiolle (O-000066/2017] – B8-0607/2017) EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että EU:lla on vahva ympäristölainsäädäntö mutta sen heikko ja puutteellinen täytäntöönpano on ollut ongelma jo pitkään; katsoo, että nämä täytäntöönpanon puutteet vaarantavat kestävän kehityksen, että niillä on kielteisiä rajat ylittäviä vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen ja että ne aiheuttavat merkittäviä sosioekonomisia kustannuksia; katsoo lisäksi, että täytäntöönpanon puutteet heikentävät EU:n uskottavuutta;

B.  ottaa huomioon, että alue- ja paikallisviranomaiset panevat täytäntöön 70 prosenttia EU:n ympäristölainsäädännöstä;

C.  katsoo, että EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi ja 28 maaraporttia ovat osoittaneet jälleen kerran, että EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano ei ole yhdenmukaista vaan vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä sekä ympäristön eri aloilla; panee kuitenkin merkille, että on olemassa yhteisiä ongelma-alueita, joissa täytäntöönpano on heikkoa koko EU:n alueella ja jotka usein koskevat suurimpia ympäristöstä aiheutuvia terveysuhkia;

D.  katsoo, että kahden vuoden välein toteutettava raportointi on erittäin tärkeää, jotta voidaan osoittaa täytäntöönpanon todellinen tilanne jäsenvaltioissa, mutta säännöllinen seuranta olisi myös tärkeää;

E.  ottaa huomioon, että vaikka ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa käsitellään EU:n ympäristölainsäädännön tärkeitä osia, arviointia on laajennettava edelleen siten, että voidaan tarjota järjestelmällisempiä ratkaisuja kestävän ympäristökehityksen asettamiin haasteisiin;

F.  katsoo, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin olisi oltava monialainen väline, jonka avulla olisi voitava arvioida yleisesti muiden alojen, kuten maatalouden, kalastuksen, teollisuuden, liikenteen, metsätalouden ja aluepolitiikkojen, ympäristövaikutuksia;

G.  katsoo, että komission olisi pyrittävä siihen, että jäsenvaltioiden tulosten arvioinnissa käytettyjen tietojen vertailtavuus paranee; toteaa, että erot eri jäsenvaltioissa kerättyjen tietojen välillä ovat merkittävä este tietojen vertailtavuudelle ja viime kädessä itse arvioinnille;

H.  katsoo, että on tärkeää ottaa johdonmukaisesti kaikki toimivaltaiset viranomaiset mukaan ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointiin ottaen huomioon jäsenvaltioiden institutionaalinen todellisuus; pitää erityisen tärkeänä korostaa, että joillakin jäsenvaltioiden alueilla on täysi toimivalta ympäristölainsäädännössä;

I.  ottaa huomioon, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi on muita täytäntöönpanon parantamiseen keskittyviä välineitä, kuten IMPEL-verkko (Euroopan unionin verkko ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi) ja Make it Work -hanke, kaikilta osin täydentävä väline;

J.  ottaa huomioon, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi olisi nähtävä erityisesti ministeritason poliittisen keskustelun välineenä eikä pelkästään teknisenä välineenä;

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin merkitys ja sisältö

1.  pitää myönteisenä komission aloitetta ottaa käyttöön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi ja tunnustaa sen valtavan potentiaalin, jos sille annetaan oikea poliittinen painoarvo ja se on täysin avoin; korostaa, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi tarjoaa mahdollisuuden asettaa täytäntöönpano-ongelmat poliittisen asialistan kärkipäähän ja että sen on mahdollista toimia varhaisvaroitusjärjestelmänä päätöksentekijöille ja viime kädessä parantaa EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanoa;

2.  muistuttaa kehottaneensa useaan otteeseen komissiota toimimaan ennakoivammin ympäristölainsäädännön ja -politiikan, esimerkiksi luontodirektiivien, täytäntöönpanon seurannassa, ohjauksessa ja tukemisessa; katsoo, että komission olisi toimittava päättäväisesti rikkomistapauksissa ja käytettävä aktiivisesti kaikkia käytössään olevia lainsäädäntötoimenpiteitä;

3.  tukee komission noudattamaa monialaista ja kokonaisvaltaista tarkastelutapaa, johon osallistuu monia eri sidosryhmiä, ja pitää sitä ratkaisevan tärkeänä, jotta voidaan tehdä muutoksia kentällä; pitää myönteisenä, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa määritetään heikon täytäntöönpanon perimmäiset syyt ja ehdotetaan toimenpiteitä, joilla puututaan näihin haasteisiin rakentavalla tavalla;

4.  katsoo, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin olisi oltava yksi niistä välineistä, joilla pyritään lisäämään yhdenmukaisuutta kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja arvioimaan jäsenvaltioiden ja unionin edistystä ympäristön kannalta merkityksellisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota selvittämään paremmin, miten EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano edistää myös asiaankuuluvien kestävän kehityksen tavoitteiden ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteita kuvaavien indikaattoreiden sekä jäsenvaltioiden tavoitteiden saavuttamista;

5.  toteaa, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi voi toimia myös ennaltaehkäisevänä välineenä ja voisi siten vähentää rikkomusmenettelyjen määrää; korostaa kuitenkin, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi ei saisi korvata eikä viivyttää komission käynnistämiä tarvittavia toimia, joilla puututaan rikkomisiin;

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin parantaminen ja parempien tulosten aikaansaaminen

6.  pitää myönteisenä, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi kattaa suurimman osan seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman temaattisista tavoitteista; pitää kuitenkin valitettavana, että tärkeitä aloja, kuten ilmastonmuutos, energiatehokkuustoimenpiteet ja energiansäästö, kemikaalit ja teollisuuden päästöt ja tietyt systeemisesti ja ympäristöllisesti merkittävät haasteet, jotka liittyvät energia-, liikenne-, tuote- ja aluepolitiikkaan, ei ole käsitelty, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että ne sisällytetään tuleviin versioihin; huomauttaa, että Euroopan ympäristökeskuksen jo julkaisemat olemassa olevat tiedot olisivat mahdollistaneet ainakin alustavan analyysin ilmastonmuutosta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta, energiatehokkuustoimenpiteistä ja energiansäästöstä sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla;

7.  pitää lisäksi valitettavana, että keskeisiä ongelmia, kuten hormoni- ja lääkejäämät jätevedessä, pintavedessä ja pohjavedessä ja niiden vaikutukset juomaveteen, ihmisten terveyteen, biologiseen monimuotoisuuteen ja (vesi)ympäristöön, ei ole käsitelty, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että ne sisällytetään tuleviin versioihin;

8.  korostaa, että kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 maailman tasolla ja seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma EU:n tasolla antavat puitteet edistyksellisille ympäristöpolitiikoille;

9.  katsoo, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin ja eurooppalaisen ohjausjakson välisen yhteyden vahvistaminen olisi hyödyllistä unionin toiminnan johdonmukaisuuden kannalta;

10.  korostaa, että käytettävissä olevien tietojen vähäisyys voi johtaa täytäntöönpanon puutteisiin ja täytäntöönpanon arviointia koskeviin ongelmiin;

11.  korostaa, että on tärkeää yhdenmukaistaa tietoja ja raportointijaksoja tulevien arviointiprosessien yksinkertaistamiseksi; kehottaa komissiota parantamaan tietojen vertailtavuutta ja sisällyttämään tuleviin ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointeihin erillisen osion, jossa arvioidaan raportoinnin ja jäsenvaltioiden eri direktiivien mukaisesti toimittamien tietojen laatua; korostaa tietojen turvallisen sähköisen yhteiskäytön merkitystä, jotta voidaan helpottaa jäsenvaltioiden raportointia;

12.  korostaa, että on tärkeää tukea laadullista arviointia määrällisin tavoittein; katsoo tässä yhteydessä, että parempi yhteistyö Euroopan ympäristökeskuksen kanssa auttaisi kehittämään asianmukaisia indikaattoreita;

13.  korostaa, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa olisi otettava huomioon ja arvioitava mahdolliset vakavat ongelmat ja mahdollisesti ristiriitaiset tavoitteet ympäristöpolitiikkojen ja muiden alakohtaisten politiikkojen välillä tuoden erityisesti esiin mahdolliset vääristymät, ja kun niitä havaitaan, laatia ehdotuksia niiden korjaamiseksi;

14.  katsoo että jäsenvaltioilla pitäisi olla vähemmän harkintavaltaa parempaa täytäntöönpanoa koskevien ratkaisujen löytämiseen;

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon tehostaminen

15.  korostaa, että ympäristönäkökohtien puutteellinen sisällyttäminen muihin politiikan aloihin on yksi ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanon puutteiden perussyistä;

16.  korostaa, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa voidaan parantaa sisällyttämällä ympäristölainsäädäntö paremmin muihin politiikan aloihin ja soveltamalla täysimääräisesti ennalta varautumisen periaatetta;

17.  katsoo, että puutteellisen täytäntöönpanon kaksi keskeistä syytä, hallinnollisten valmiuksien puute ja heikko hallintotapa, johtuvat osittain asianmukaisen rahoituksen puutteesta sekä osittain käytettävissä olevien varojen tehottomasta käytöstä jäsenvaltioissa, ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimintaansa näillä aloilla;

18.  katsoo, että hyvän ja vakaan hallinnon sekä tehokkuuden parantamisen kannalta ehdottoman välttämättömiä ovat kumppanuuden ja avoimuuden parantaminen kaikilla viranomaistasoilla, selkeä vastuunjako, riittävien resurssien myöntäminen, valmiuksien kehittäminen ja paremmat koordinointimekanismit;

19.  katsoo, että markkinavälineiden, kuten aiheuttamisperiaatteeseen perustuvan finanssipolitiikan, käyttö jäsenvaltioissa on tehokas ja toimiva väline ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa koskevan tavoitteen saavuttamiseksi;

20.  tukee voimakkaasti sitä, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa painotetaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja vertaisperiaatteella tapahtuvaa arviointia, ja katsoo, että tämä voisi auttaa jäsenvaltioita, joilla on vaikeuksia ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa, löytämään innovatiivisia ratkaisuja; on tässä yhteydessä vakuuttunut, että komission suuntaviivat olisivat hyödyllisiä;

21.  katsoo, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin olisi sisällettävä selkeät ja tiukat aikarajat, jotka komissio asettaa ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioissa;

22.  katsoo, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointia voidaan myös käyttää yleisölle tiedottamisen, ympäristötietoisuuden ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen lisäämisen sekä yleisön sitoutumisen ja ympäristökasvatuksen tehostamisen välineenä, mistä on hyötyä jäsenvaltioille ja kansalaisille; kehottaa tässä yhteydessä komissiota kehittämään välineitä, joilla arvioidaan jäsenvaltioiden ympäristönsuojelun tason parantumista, mukaan lukien parhaiden käytäntöjen vertailu ja tulostauluja koskevat raportit, jotka olisi ajantasaistettava säännöllisesti ja julkaistava sen varmistamiseksi, että ne ovat julkisesti saatavilla;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan sääntöjen noudattamisen varmistamista, muun muassa parantamalla ja tehostamalla ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanoa;

24.  korostaa, että kansalaisjärjestöt ja suuri yleisö voivat myös olla tärkeässä asemassa edistettäessä tehokkaampaa täytäntöönpanoa ja sen myötä oikeusvaltioperiaatteen ylläpitämistä, jos saatavilla on tehokkaita oikeussuojakeinoja;

25.  kehottaa komissiota tekemään ympäristötarkastuksia koskevan lainsäädäntöehdotuksen ympäristölainsäädännön ja -normien täytäntöönpanon tehostamiseksi;

26.  kehottaa komissiota tekemään hyvän hallinnon ja sääntöjen noudattamisen varmistamisen yhteydessä uuden lainsäädäntöehdotuksen oikeussuojakeinojen käyttöä koskevista vähimmäisvaatimuksista ja ehdottamaan Århusin yleissopimuksen soveltamisesta unionin toiminnassa annettua Århus-asetusta Århusin yleissopimuksen valvontakomitean äskettäisen suosituksen huomioon ottamiseksi;

Jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten rooli ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin seurannassa

27.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä viipymättä osallistumaan täysimääräisesti ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointiin; korostaa alue- ja paikallisviranomaisten keskeistä roolia; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset täysimääräisesti mukaan ja kannustamaan niitä olemaan entistä tiiviimmin mukana IMPEL-verkostossa ja edistämään paikallisten ja alueellisten asiantuntijoiden osallistumista, jotta voidaan kiireellisesti parantaa tietojen, asiantuntemuksen ja parhaiden käytäntöjen jakamista;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tiedonkeruuta ja tietojen saatavuutta, hyvien käytäntöjen levittämistä ja kansalaisten osallistumista sekä ottamaan paikallisviranomaiset suuremmassa määrin mukaan ympäristöpolitiikan laatimisprosessiin;

29.  kehottaa jäsenvaltioiden asianomaisen tason toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan avointen ja osallistavien täytäntöönpanoa koskevien vuoropuhelujen järjestämisen sekä asianmukaisen tietojen antamisen yleisölle ja kansalaisyhteiskunnan toimijoille sekä heidän osallistumisensa, ja kehottaa komissiota osallistumaan näihin vuoropuheluihin ja pitämään parlamentin ajan tasalla;

30.  ilmaisee tyytyväisyytensä komission toimintapoliittisiin ehdotuksiin täytäntöönpanoa koskevan järjestelmällisen vuoropuhelun puitteista mutta katsoo, että on ehdottoman tärkeää varmistaa tämän prosessin avoimuus ja ottaa mukaan asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt ja keskeiset sidosryhmät;

31.  panee tyytyväisenä merkille komission, jäsenvaltioiden ja eurooppalaisen ohjausjakson viherryttämistä käsittelevään asiantuntijaryhmään osallistuvien sidosryhmien keskustelun mutta katsoo, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa käsittelevän asiantuntijaryhmän osallistuminen voisi edistää täytäntöönpanoa koskevaa järjestelmällistä vuoropuhelua kahdenvälisten maakohtaisten vuoropuhelujen lisäksi;

32.  vaatii, että täytäntöönpanoa koskeva kysymys olisi sisällytettävä pysyvästi puheenjohtajakolmikon painopisteisiin ja ohjelmiin, että siitä olisi keskusteltava ympäristöneuvostossa vähintään kerran vuodessa mahdollisesti erityisessä täytäntöönpanoneuvostossa ja että sitä olisi täydennettävä toisella foorumilla, johon parlamentti ja alueiden komitea osallistuisivat; kehottaa käsittelemään neuvoston yhteiskokouksissa eri alojen välisiä, horisontaalisia kysymyksiä ja yhteisiä haasteita sekä esille nousevia uusia kysymyksiä, joihin liittyy mahdollisia rajat ylittäviä vaikutuksia;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. marraskuuta 2017 eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä (2016/2269(INI))

P8_TA(2017)0451 A8-0340/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon komission syyskuussa 2015 julkaiseman katsauksen ”EU Employment and Social Situation – Quarterly Review”,

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian arviointi” (COM(2014)0130),

–  ottaa huomioon komission julkaisun työllisyydestä ja sosiaalisesta kehityksestä Euroopassa vuonna 2012 (”Employment and Social Developments in Europe 2012”),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun sosiaalisia investointeja koskevan komission toimenpidepaketin sekä suosituksen 2013/112/EU ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020) ja tästä tiedonannosta 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta EU:n strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi(2),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(3),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(4),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa suosituksen neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 71. istunnosta(5),

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttamisesta kotitalouksien kasvavat menot huomioon ottaen(6),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä(7),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta(8),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin(9),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020”(10),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista(11),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa(12),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman terveyserojen vähentämisestä EU:ssa(13),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa(14),

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa(15),

–  ottaa huomioon suullisesti vastattavan kysymyksen O-000047/2016 – B8-0369/2016 eriarvoisuuden poistamisesta osallistavan ja kestävän talouskasvun lisäämiseksi EU:ssa,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon eurooppalaisesta vähimmäistulosta ja köyhyysindikaattoreista(16),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2011 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista, Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle”(17),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Työnteko ja köyhyys: kohti välttämätöntä laaja-alaista lähestymistapaa”(18),

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2011 annetun alueiden komitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista(19),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 laaditun sosiaalisen suojelun komitean vuosikertomuksen nimeltä ”Social situation in the European Union (2014)”(20),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 annetun sosiaalisen suojelun komitean lausunnon aiheesta ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke”(21),

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) raportin elämänlaadusta Euroopassa ”Third European Quality of Life Survey – Quality of life in Europe: Impacts of the crisis”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin antaman raportin elämänlaadusta Euroopassa ”Third European Quality of Life Survey – Quality of life in Europe: Social inequalities”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Tuloerot ja työllisyysmallit Euroopassa ennen vaikeaa taantumaa ja sen jälkeen”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin kuudennesta työolotutkimuksesta,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin sosiaalisesta liikkuvuudesta EU:ssa,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Työn tekemisen uudet muodot”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin ajankohtaisen tutkimuksen aiheesta ”Pay inequalities experienced by posted workers: Challenging the equal treatment principle”, jossa esitetään yksityiskohtaisesti Euroopan hallitusten ja työmarkkinajärjestöjen kannat periaatteeseen samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Developments in working life in Europe: EurWORK annual review 2016”, ja erityisesti sen luvun ”Pay inequalities – Evidence, debate and policies”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin "Occupational change and wage inequality: European Jobs Monitor 2017',

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Women, men and working conditions in Europe”,

–  ottaa huomioon komission julkaisun Euroopan talousennusteesta, kevät 2016 (European Economic Forecast, Spring 2016)(22),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelman ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 10, joka koskee maiden sisäisen ja eri maiden välisen eriarvoisuuden vähentämistä,

–  ottaa huomioon YK:n raportin maailman sosiaalisesta tilasta vuonna 2007 (World Social Situation 2007: The Employment Imperative),

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2015 julkaistun OECD:n raportin ”In It Together: Why Less Inequality Benefits All”,

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2011 julkaistun OECD:n raportin ”Divided We Stand: Why Inequality Keeps Rising”,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2008 julkaistun OECD:n raportin ”Growing Unequal? Income Distribution and Poverty in OECD countries”,

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2014 julkaistun Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) yksiköiden keskustelumuistion ”Redistribution, Inequality and Growth”(23),

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2011 julkaistun Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) yksiköiden keskustelumuistion ”Inequality and Unsustainable Growth: Two Sides of the Same Coin?(24),

–  ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2013 julkaistun ILOn raportin ”World of Work Report 2013: Repairing the economic and social fabric” ja sen luvun ”Snapshot of the United States”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2014 julkaistun DRIVERS For Health Equity -hankkeen varhaislapsuuden sosiaalista epätasa-arvoa koskevan tieteellisen loppuraportin “Social Inequalities in early childhood health and development: a European-wide systematic review” (University College, London),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan tarkistuksina esitetyn kannan (A8-0340/2017),

A.  ottaa huomioon, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat kiinteä osa eurooppalaisia arvoja ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin, EU:n ja jäsenvaltioiden kulmakiviä; ottaa huomioon, että sekä jäsenvaltioiden ja EU:n tavoitteisiin sisältyy työllisyyden edistäminen, jotta voidaan saavuttaa pysyvästi korkea työllisyyden taso ja torjua syrjäytymistä;

B.  ottaa huomioon, että eriarvoisuus voi horjuttaa sosiaalista luottamusta ja heikentää demokraattisten toimielinten tukea; katsoo, että eriarvoisuuden torjumista on arvioitava taloudellisista, sosiaalisista ja alueellisista näkökohdista, jotta voidaan edistää koko unionin sopusointuista kehitystä;

C.  ottaa huomioon, että eriarvoisuus viittaa sekä yksilöiden välisiin tuloeroihin että yksilöiden mahdollisuuksien menettämiseen ja että se estää yksilöiden kykyjen ja osaamisen mahdollisen parantamisen rajoittaen heidän kehitystään ja vastaavasti heidän mahdollista panostaan yhteiskunnalle;

D.  katsoo, että kysynnän heikkenemisen taustalla on euroalueella yli 10 vuotta vallinnut rahoitus- ja talouskriisi;

E.  ottaa huomioon, että epätasa-arvo ja työttömyys rajoittavat tehokasta kysyntää, heikentävät innovointia ja voivat johtaa rahoitustilanteen heikentymiseen; ottaa huomioon, että suuri ja yhä lisääntyvä eriarvoisuus haittaa edistymistä köyhyyden poistamisessa sekä toimia sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi;

F.  katsoo, että eriarvoisuutta torjumalla voidaan lisätä työpaikkojen luomista ja kasvua ja samalla vähentää köyhyyttä; ottaa huomioon, että 47,5 prosenttia kaikista työttömistä EU:ssa eli köyhyysuhan alaisena vuonna 2015(25);

G.  ottaa huomioon, että eriarvoisuus estää kasvua ja työpaikkojen luomista(26), kuten IMF:n(27) ja OECD:n(28) kaltaiset kansainväliset elimet ovat todenneet, ja että niiden mukaan liian suuri ja kasvava eriarvoisuus aiheuttaa suoria sosiaalisia kuluja, heikentää sosiaalista liikkuvuutta ja se voi myös tukahduttaa kestävää kasvua nyt ja tulevaisuudessa;

H.  toteaa, että yksi viidestä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteesta on pyrkiä vähentämään vähintään 20 miljoonalla niiden ihmisten määrää, jotka elävät köyhyydessä tai ovat sosiaalisesti syrjäytyneitä tai ovat vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä, eli vuoden 2008 115,9 miljoonasta 95,9 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä; toteaa, että 117,6 miljoonaa ihmistä oli vuonna 2015 vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä, mikä ylitti vuoden 2008 luvun 1,7 miljoonalla; toteaa, että 32,2 miljoonaa vammaista henkilöä oli unionissa köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa vuonna 2012; toteaa, että vuonna 2013 EU:n 28 jäsenvaltiossa 26,5 miljoonaa lasta oli vaarassa ajautua köyhyyteen tai syrjäytyä; katsoo, että köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien osuus väestöstä on edelleen sietämättömän korkealla 23,7 prosentin tasolla, ja luvut ovat hyvin suuria joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että lisäksi energiaköyhyys on edelleen niin suurta, että 11 prosentilla EU:n väestöstä se johtaa taloudellisen huono-osaisuuden kierteeseen(29);

I.  toteaa, että kriisistä aiheutunut epätasa-arvo on vaikuttanut erityisesti naisiin pahentaen heidän köyhyyttään ja lisäten heidän poissulkemistaan työmarkkinoilta; toteaa, että naisten osallistumista työmarkkinoille olisi lisättävä panemalla täytäntöön naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva nykyinen ja täydentävä lainsäädäntö ja parantamalla nykyistä toimintapoliittista kehystä, jotta voidaan edistää työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista;

J.  panee merkille, että naisten ja miesten tasa-arvon paranemisen sekä talouskasvun, osallisuuden, työpaikkojen luomisen ja yritysten elinvoimaisuuden välillä on positiivinen korrelaatio; toteaa, että ammatillista eriarvoisuutta vähentämällä voidaan saavuttaa tasa-arvoinen kohtelu ja varmistaa tehokkuus ja kilpailukyky työmarkkinoilla;

K.  toteaa, että OECD on korostanut, että "epätasa-arvon vähentäminen yhdellä Gini-pisteellä johtaisi 0,8 prosentin kumulatiiviseen kasvuun seuraavien viiden vuoden aikana”(30);

L.  toteaa, että Eurofoundin mukaan epätyypillisellä työllä viitataan työsuhteisiin, jotka eivät ole tavanomaisia tai tyypillisiä kokoaikaisia, säännöllisiä, toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita yhden työnantajan palveluksessa pitkällä ajanjaksolla; toteaa, että ILOn mukaan ”epätyypilliset työsuhteet” on yläkäsite erilaisille työjärjestelyille, jotka poikkeavat tavanomaisista työsuhteista, kuten tilapäinen työ, osa-aikatyö ja keikkatyö, tilapäinen vuokratyö ja monen osapuolen sopimussuhteet sekä peitelty työ ja riippuvainen itsenäinen ammatinharjoittaminen;

M.  katsoo, että lisääntynyt eriarvoisuus liittyy sosiaalisen liikkuvuuden vähenemiseen, ihmisten valmiuksien heikkenemiseen ja perusoikeuksien ja -vapauksien rajoittamiseen; toteaa, että Eurofoundin vuonna 2017 julkaisema raportti sosiaalisesta liikkuvuudesta EU:ssa(31) osoittaa, että sosiaalinen tausta määrittää yhä ihmisten mahdollisuuksia elämässä monissa EU:n jäsenvaltioissa;

N.  toteaa, että jäsenvaltioiden talouksien kasvu riippuu monesta tekijästä; toteaa, että kasvavalla eriarvoisuudella voi olla kielteisiä vaikutuksia kasvuun; ottaa huomioon, että IMF on todennut maailmanlaajuisesti käänteisen suhteen rikkaimman 20 prosentin tulo-osuuden kasvun ja talouskasvun välillä, eli jos rikkaimman 20 prosentin osuus tuloista kasvaa yhdellä prosenttiyksiköllä, bkt:n kasvu on itse asiassa 0,08 prosenttiyksikköä alhaisempi seuraavina viitenä vuonna; toteaa, että käänteisesti vastaava kasvu köyhimmän 20 prosentin osuudessa tuloista nostaa kasvua 0,38 prosenttiyksiköllä;

O.  ottaa huomioon, että eriarvoisuus on monitahoinen ilmiö, joka ei rajoitu pelkästään rahakysymyksiin vaan koskee myös eroja mahdollisuuksissa, joita henkilölle tarjoutuu riippuen esimerkiksi hänen sukupuolestaan, etnisestä alkuperästään, vammaisuudestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, maantieteellisestä sijainnistaan tai iästään; toteaa, että moninainen eriarvoisuus työnsaantimahdollisuuksissa ja työssä vaarantaa yksilön terveyden ja hyvinvoinnin ja taloudelliset mahdollisuudet ja voi näin ollen johtaa alhaiseen tuottavuuteen;

P.  toteaa, että sosiaalisen suojelun epätasa-arvoista kattavuutta analysoidaan Eurofoundin uudenlaisia työsuhteita koskevassa (New forms of employment)(32) raportissa, jossa keskitytään sosiaalisen suojelun kannalta kaikkein ongelmallisimpaan näistä työsuhteista eli satunnaiseen työhön ja mainitaan esimerkkejä lainsäädännöstä, jossa satunnaista työtä tekevät nimenomaan jätetään sen ulkopuolelle, ja muista tilanteista, joissa heidät pyritään ottamaan mukaan, tavallisesti maksamalla pieniin tuloihin perustuvia korvauksia; toteaa, että työsetelit ja strateginen työntekijöiden jakaminen ovat esimerkkejä uudenlaisista työn malleista, joilla pyritään puuttumaan satunnaista tai tilapäistä työtä tekevien sosiaaliturvan puutteisiin;

Q.  katsoo, että yhteiskunnissa, joissa on enemmän eriarvoisuutta, ihmisten terveys on heikompaa ja väkivaltaa esiintyy enemmän, matematiikan osaaminen ja lukutaito ovat heikompia, lihavuusongelma on suurempi ja vankeusrangaistuksia on enemmän ja murhia tehdään enemmän(33); toteaa, että tasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa valtion sosiaaliturvamenot ovat pienemmät;

R.  katsoo, että koko eliniän ajan esiintyvä eriarvoisuus heijastuu vanhuusiän eriarvoisuuteen, esimerkiksi alhaisempaan terveen eliniän odotteeseen, vanhuusiän köyhyyteen sekä sukupuolten eläke-eroon, joka on lähes 40 prosenttia; katsoo, että unionin strategiat köyhyyden poistamiseksi ovat tarpeen, jotta voidaan luoda kestävää kehitystä kaikille;

S.  katsoo, että taloudellinen varmuus on merkittävä tekijä ihmisten itsensä toteuttamisen kannalta;

T.  ottaa huomioon, että 5. lokakuuta 2015 neuvosto antoi päätelmät eläkkeiden riittävyyttä koskevasta raportista ”The 2015 Pension Adequacy Report: current and future income adequacy in old age in the EU”, joissa pidettiin ratkaisevan tärkeänä, että julkiset eläkejärjestelmät tai muut sosiaaliturvajärjestelmät sisältävät asianmukaisia turvatoimia sellaisia naisia ja miehiä varten, joiden työskentelymahdollisuudet eivät mahdollista tai ole mahdollistaneet heidän kerryttää riittävästi eläkettä, ja että tällaisia turvatoimia ovat erityisesti vähimmäiseläkkeet tai muut vanhempia ihmisiä koskevat vähimmäistulosäännökset(34);

U.  katsoo, että julkisen koulutuksen riittävän rahoituksen puuttuminen on merkittävä syy tuleviin sosiaalisiin eroihin ja lisääntyvään eriarvoisuuteen;

V.  toteaa, että vuosina 2005–2015 EU:n Gini-kerroin nousi 30,6:sta 31:een ja tuloerot väestön rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen välillä kasvoivat 4,7:stä 5,2:een; toteaa, että rahallisen köyhyyden vaarassa olevien osuus liittyy läheisesti tuloeroihin ja että rahallinen köyhyys on lisääntynyt tasaisesti vuoden 2005 jälkeen; toteaa, että kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin liittyvä eriarvoisuus kasvoi eräissä jäsenvaltioissa vuosina 2008–2014(35);

W.  toteaa, että talouskasvun erot jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä johtavat talouden epätasapainoon unionin sisällä; toteaa, että tällainen liian eriarvoinen talouskehitys on aiheuttanut liiallista työttömyyttä ja köyhyyssaarekkeita;

X.  toteaa, että eriarvoisuuden globaali kehitys on yhdenmukaista 1980-luvulta saakka tapahtuneen kehittyneiden maiden eriarvoisuuden lisääntymisen kanssa, sillä OECD:n mukaan eriarvoisuus kehittyneissä maissa on tietyin poikkeuksin lisääntynyt(36) taloussuhdanteista riippumatta ja Gini-kerroin on noussut kolme pistettä 0,29:stä 0,32:een vuosina 1980–2013, mikä merkitsee 10 prosentin nousua viime vuosikymmenten aikana;

Y.  toteaa, että vaikka eriarvoisuuden taso voidaan määrittää monen tekijän avulla, toimielimet ja poliittisten toimien taustalla olevat henkilöt ovat vastuussa niiden ratkaisemisesta erityisesti rakenteiden tasolla; toteaa, että EU:ssa on investointikuilu ja että julkiset ja yksityiset investoinnit ovat avaintekijöitä eriarvoisuuden vähentämisessä työllisyyttä edistämällä; katsoo, että rakenteellisiin ongelmiin on puututtava asianmukaisesti; toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) on tarkoitus saattaa ajan tasalle, jotta voidaan auttaa ratkaisemaan investointivajetta;

Z.  toteaa, että eriarvoisuuden kehitys ei välttämättä ole samansuuntaista kuin köyhyyden absoluuttiset ja äärimmäiset muodot, kuten kodittomuus;

AA.  toteaa, että asianmukaisen tuen ja rahoituksen varmistaminen kestäville ja pysyville asunnoille on oleellista työnsaannin, koulutuksen ja terveyden kannalta ja se parantaa integroitumista ja paikallista hyväksyntää; toteaa, että asuinalueiden elinkelpoisuuden turvaaminen ja eriytymisen torjuminen ovat merkittävä osa integraation tukemista ja eriarvoisuuden vähentämistä;

AB.  toteaa, että Eurostatin mukaan köyhyysvaarassa olevan väestön osuus EU:ssa oli vuonna 2015 24,4 prosenttia ja lapsilla jopa 26,9 prosenttia;

AC.  ottaa huomioon, että kriisi vaikuttaa naisiin suhteettoman paljon ja että on osoittautunut, että vihreät työpaikat kestävät kriisejä muita työpaikkoja paremmin;

AD.  toteaa, että naisilla on suurempi riski päätyä elämään köyhyydessä ja joutua epävarmoihin työsuhteisiin;

Euroopan tason politiikan koordinointi eriarvoisuuden torjumiseksi

1.  vahvistaa, että eriarvoisuus uhkaa Eurooppa-hankkeen tulevaisuutta, horjuttaa sen legitimiteettiä ja voi vahingoittaa luottamusta EU:n asemaan sosiaalisen edistyksen moottorina, joka on se unionin ulottuvuus, jota on kehitettävä; muistuttaa, että nykyisellä eriarvoisuudella on kielteisiä vaikutuksia ja että se murentaa poliittista ja yhteiskunnallista vakautta; korostaa, että ylöspäin tapahtuvan lähentymisen edistämisen ja kaikkien unionin kansalaisten elinolojen parantamisen on oltava jatkossakin integraation liikkeellepaneva voima;

2.  on painokkaasti sitä mieltä, että eriarvoisuuden vähentämisen on oltava yksi Euroopan tason prioriteeteista ei ainoastaan köyhyyden torjumiseksi ja lähentymisen edistämiseksi, vaan myös ennakkoedellytyksenä talouden elpymiseksi, ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseksi, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi ja vaurauden jakamiseksi;

3.  korostaa, että eriarvoisuuden vähentäminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan edistää oikeudenmukaisempaa ja vakaampaa demokratiaa, taata yhtäläinen kohtelu ilman kahdenlaisia mittapuita, marginalisoida populismi, ääriliikkeet ja muukalaisviha sekä varmistaa, että kaikki unionin kansalaiset tukevat Eurooppa-hanketta;

4.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että Euroopan unionin on täytettävä perussopimusten mukaiset sitoumuksensa, joita ovat sen kansojen hyvinvoinnin edistäminen, täystyöllisyys ja sosiaalinen edistys, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen suojelu, naisten ja miesten tasa-arvo, erilaisista lähtökohdista tulevien kansalaisten välinen tasa-arvo, sukupolvien välinen yhteisvastuu, lapsen oikeuksien suojelu sekä kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien tai syrjäytyneiden henkilöiden osallistaminen;

5.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan toimivaltansa mukaisesti talouspolitiikan koordinoinnin toteutumista ja tuloksia ottaen huomioon sosiaalisen edistyksen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kehityksen EU:ssa; huomauttaa, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa ei ole asetettu etusijalle näiden tavoitteiden saavuttamista ja eriarvoisuuden vähentämistä; kehottaa painokkaasti komissiota parantamaan toimintalinjojen yhteensovittamista, jotta voidaan seurata, ehkäistä ja korjata kielteisiä kehityssuuntauksia, jotka saattavat lisätä eriarvoisuutta ja heikentää sosiaalista edistystä tai vaikuttaa haitallisesti yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, ottamalla tarvittaessa käyttöön ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia; katsoo, että olisi tarkasteltava erityisiä politiikkatoimia, jotka on kohdistettu taloudellisen eriarvoisuuden torjumiseen, ja sisällytettävä ne tarvittaessa eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

6.  katsoo, että sosiaalipoliittisia toimia voidaan pitää joissakin tapauksissa lieventävinä toimina ja että niitä olisi täydennettävä talouspolitiikalla ja yhteiskunnallisesti vastuullisilla rakenneuudistuksilla, jotta voidaan saada aikaan positiivista, pitkäaikaista ja kestävää talouskasvua ja vähentää rakenteellisesti eriarvoisuutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

7.  kehottaa komissiota eurooppalaisen ohjausjakson soveltamisalan mukaisesti ja kansallista toimivaltaa rajoittamatta arvioimaan paremmin tulojen ja varallisuuden jakautumisen perusteella mitattavia epätasapainoisuuksia myös liittämällä niihin perusteellisista tarkasteluista tehdyt raportit, jos epätasapainoisuuksia havaitaan, jotta voidaan kytkeä talouden koordinointi työllisyyteen ja sosiaalisiin toimiin; kehottaa komissiota luomaan tarkan ja ajantasaisen kuvan tulo- ja varallisuuseroista, sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta ja sosiaalisesta osallisuudesta maiden välillä ja niiden sisällä ja tekemään ehdotuksensa ja suosituksensa poliittisiksi päätöksiksi vankan ja yksityiskohtaisen tiedon perusteella; kehottaa komissiota selvittämään, mitkä olisivat sopivimmat taloudellista eriarvoisuutta mittaavat indikaattorit (esimerkiksi Gini-kerroin, Palma-kertoimet, Theil-indeksi, työtulo-osuus, minimipalkan suhde henkeä kohti laskettuun BKT:hen tai keskipalkkaan) tilanteen arvioimiseksi ottaen myös huomioon yleisen kilpailukyvyn ja kaikkien tekijöiden tuottavuuden;

8.  korostaa, että SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivillä alueilla, kuten pohjoisimmilla alueilla, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, sekä saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueilla ja väestökatoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla on suuria vaikeuksia varmistaa julkisten palvelujen, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, saatavuus ja että kyseisten palvelujen tarjoaminen on siksi valtiontaloudelle yleensä kalliimpaa ja kansalaiset joutuvat siirtymään pitkiä matkoja niiden saamiseksi;

9.  muistuttaa, että on kehitettävä näiden alueiden yhteenkuuluvuutta parantamaan suunnattuja investointeja, jotta voidaan vahvistaa teollista pohjaa ja erityisesti laajakaistan saatavuutta alueilla, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä luonnollisista tai väestöön liittyvistä haitoista;

10.  kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden kunnianhimoisia investointeja sosiaaliturvajärjestelmiin, palveluihin ja infrastruktuuriin Euroopan rakennerahastojen ja investointirahastojen sekä Euroopan strategisten investointien rahaston kohdennetummalla ja strategisella käyttämisellä jäsenvaltioiden ja alueiden sosiaalisiin ja taloudellisiin tarpeisiin vastaamiseksi;

11.  toistaa vaatimuksensa perustaa ylöspäin suuntautuvaa lähentymistä edistävä todellinen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ottamalla huomioon perussopimuksissa vahvistettu toimivaltuuksien jako ja luoda EMU:lle syvempi ja oikeudenmukaisempi sosiaalinen ulottuvuus;

12.  kehottaa komissiota vahvistamaan ponnistelujaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kaikkien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentäminen 20 miljoonalla sekä Eurooppa 2020 -strategian soveltamisalan sovittaminen yhteen kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman kanssa, myös sisällyttämällä sen tavoitteisiin eriarvoisuuksien ja äärimmäisen köyhyyden torjunta; pyytää komissiota kiinnittämään edelleen erityistä huomiota Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden täytäntöönpanoon ja ottamaan huomioon Eurooppa 2020 -strategian pääindikaattoreita koskevan Eurostatin tulostaulun myös eurooppalaista ohjausjaksoa koskevassa menettelyssä ja maakohtaisissa suosituksissa;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita – muistuttaen, että jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti vastuussa sosiaalipolitiikastaan, jota on tuettava ja täydennettävä Euroopan tason toimilla – tehostamaan ponnistelujaan tuloryhmien eriarvoisuuden vähentämiseksi ja edistämään toimenpiteiden asianmukaista kehystä, jolla varmistetaan muun muassa ihmisarvoiset työolot kaikille, koulutus, terveydenhuolto, eläkkeet, riittävä julkinen infrastruktuuri ja sosiaalipalvelut, ja kannustaa yhtäläisiä mahdollisuuksia; toteaa, että tällaisella kehyksellä pitäisi varmistaa hyvin toimiva ”sosiaalinen hissi”;

14.  korostaa, että unionin talousarviossa olisi määritettävä eriarvoisuuden vähentämistä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämistä edistävien politiikkatoimien täytäntöönpano;

15.  korostaa perusoikeuksien ensisijaisuutta; korostaa, että työlainsäädännöllä ja korkeatasoisilla sosiaalisilla normeilla on ratkaisevan tärkeä asema talouden uudelleen tasapainottamisessa, tulojen tukemisessa ja valmiuksiin tehtäviin investointeihin kannustamisessa; muistuttaa, että on tärkeää kunnioittaa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määrättyjä sosiaalisia oikeuksia, kuten ammattiyhdistysoikeuksia ja -vapauksia sekä työehtosopimuksia ja huolehdittava työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta;

16.  toteaa, että alakohtaisten toimien merkitystä eriarvoisuuden vähentämisessä tulevaisuudessa ei voi jättää huomiotta ja että on kehitettävä edelleen Euroopan tason ja kansallisen tason sisämarkkina- ja investointipolitiikkaa (esimerkiksi suuria infrastruktuureja, terveydenhuoltoa, koulutusta) ja energiapolitiikan kaikissa näkökohdissa on otettava huomioon mahdollisuudet, joita tällaiset toimet tarjoavat talous-, sosiaali- ja aluepolitiikassa, jotta voidaan taata yhtäläiset mahdollisuudet; kehottaa komissiota työskentelemään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan kehittää kattavia työllistämis-, yrittäjyys- ja innovointistrategioita, jolla pyritään tekemään strategisia investointeja vihreisiin työpaikkoihin, sosiaali-, terveydenhuolto- ja hoiva-alalle sekä yhteisötalouteen, jonka työllistämispotentiaali on käyttämättä;

Toimet, joilla tehostetaan ihmisarvoisten ja korkealaatuisten työpaikkojen luomista

17.  on huolissaan kriisin jälkeisen eriarvoisuuden kehityksestä EU:ssa, mikä johtuu suurelta osin kasvavasta työttömyydestä; katsoo, että työttömyys voi aiheuttaa eriarvoisuutta ja että merkittävimpiin työttömyysalueisiin kohdennetulla ihmisarvoisten ja laadukkaiden työpaikkojen luomista koskevalla politiikalla voitaisiin auttaa parantamaan alimman tuloviidenneksen kotitalouksien tuloja;

18.  kehottaa komissiota sisällyttämään kirjallista ilmoitusta koskevan direktiivin tulevaan tarkistamiseen säännöksiä, joilla poistetaan sopimukselliseen asemaan perustuva syrjintä ja joissa jokaiselle työntekijälle taataan oikeus oikeudenmukaisiin työehtoihin ja -oloihin ILOn ihmisarvoista työtä koskevien normien mukaisesti;

19.  painottaa lisäksi, että korkea työttömyystaso aiheuttaa alentamispainetta palkkoihin ja voi joissakin tapauksissa myös heikentää työoloja ja sosiaalisia olosuhteita; korostaa, että työttömyyden torjunta on sinänsä tarpeellinen mutta ei riittävä ehto eriarvoisuuden vähentämiseksi;

20.  kehottaa komissiota ehdottamaan nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahojen nostamista kaudella 2017–2020, alle 30-vuotiaiden nuorten parempi saavutettavuus mukaan luettuna; kehottaa komissiota edistämään nuorisotakuun parempaa täytäntöönpanoa keskittymällä enemmän kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin nuoriin, joilla on usein moninaisia tarpeita, ottaen huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen raportin nuorisotyöllisyysaloitteen käytöstä ja varmistamaan täsmällisen ja läpinäkyvän täytäntöönpanon ja arvioinnin;

21.  korostaa, että on seurattava tarkemmin nuorisotakuun/nuorisotyöllisyysaloitteen piiristä poistuvia nuoria, jotta he voivat integroitua pysyvästi ja tehokkaasti työmarkkinoille; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta lisätä nuorisotyöllisyysaloitteen joustavuutta myös nuorisopolitiikan alalla tuloksia saavuttaneissa maissa siten, että otetaan käyttöön järjestelmiä koulutuksesta tai korkeakoulutuksesta työelämään siirtyvien nuorten suojelemiseksi, jotta voidaan kompensoida sitä, että nuoret ovat maksuihin perustuvien sosiaaliturvajärjestelmien ulkopuolella Euroopassa;

22.  korostaa, että nuorisotakuun ja nuorisoaloitteen kaltaiset ohjelmat eivät saa korvata jäsenvaltioiden omia nuorisotyöttömyyttä torjuvia ja kestävää työmarkkinoille integroitumista edistäviä toimia; toteaa, että laadukas ja kaikille tarkoitettu koulutus on ratkaiseva tekijä eriarvoisuuden torjunnassa; kehottaa siksi lisäämään investointeja julkiseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita painottamaan tarvetta edistää vihreitä työpaikkoja ja kohentaa työllisyyttä maaseutualueilla ja taantuvilla alueilla ja tekemään tällaisista alueista naisten kannalta houkuttavampia;

24.  kehottaa komissiota Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja eurooppalaista ohjausjaksoa koskevan menettelyn avulla ja jäsenvaltioita niiden kansallisten uudistusohjelmien avulla varmistamaan toimenpiteiden täysimääräisen täytäntöönpanon kansallisella tasolla pitkäaikaistyöttömien työmarkkinoille integroinnista annetussa neuvoston suosituksessa esitetyllä tavalla;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita täydentämään talous- ja rahaliittoa täysin kehittyneillä eurooppalaisilla työmarkkinoilla yhdistettynä sosiaaliturvan laajaan kattavuuteen; katsoo, että täysin kehittyneet työmarkkinat ja koordinoidut ja vakaat sosiaaliturvajärjestelmät ovat elintärkeitä Euroopan rahaliiton onnistumisen kannalta ja että ne ovat osa laajempaa lähentymisprosessia kohti taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; kehottaa tästä syystä komissiota esittämään tutkimuksen siitä, miten EU voi tukea ja edistää taattuja julkisia työllisyysohjelmia kansallisella tasolla;

26.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan koulutuksen ja työmarkkinoiden tarpeiden paremman yhteensovittamisen koko EU:ssa luomalla enemmän mahdollisuuksia liikkuvuuteen ja kehittämään työhönotto- ja koulutusstrategioita, erityisesti työllistämistä tehostavan ja työn kysyntää lisäävän työpaikkakoulutuksen ja kohdennettujen investointien avulla; muistuttaa, että uudelleenkoulutus on merkittävä osa-alue, joka mahdollistaa ihmisten palaamisen työelämään ja auttaa pitkäaikaistyöttömyyden torjumisessa ja parantaa osaamisen ja tarjolla olevien työpaikkojen kohtaamista; korostaa, että taitojen validointi ja epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustaminen ovat tärkeitä välineitä hankittujen taitojen arvostuksen nostamiseksi työmarkkinoilla; korostaa, että mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen olisi edistettävä elämänkaaren kaikissa vaiheissa, myös korkeassa iässä, jotta voidaan käyttää sen koko potentiaalia eriarvoisuuden torjunnassa;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään yhdessä, jotta voidaan torjua työhönotossa ilmenevää syrjintää ja syrjiviä työhönottomenettelyjä, jotka estävät ihmisiä pääsemästä työmarkkinoille esimerkiksi sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun, seksuaaliseen suuntautumiseen, etnisyyteen, vammaisuuteen tai ikään liittyvistä syistä;

Työ- ja elinolojen parantaminen

28.  on huolissaan pimeän työn määrästä, epätyypillisten työsopimusten kasvavasta määrästä ja muista epätyypillisistä työsuhteista, jotka voivat aiheuttaa epävarmoja työoloja, alhaisemmista palkoista, hyväksikäytöstä ja heikommasta sosiaaliturvasta sekä kasvavasta eriarvoisuudesta joissakin jäsenvaltioissa; muistuttaa, että kaikkien työntekijöiden suojelemiseksi on järjestettävä asianmukainen sosiaaliturva ja sosiaalinen suojelu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan harmaan talouden ja pimeän työn torjumiseksi;

29.  katsoo, että koko EU:ssa olisi parannettava työpaikkojen laatua, etenkin toimeentulon turvaavaa palkkatasoa, työsuhdeturvaa, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen saatavuutta sekä työterveyttä ja -turvallisuutta; kehottaa komissiota tukemaan Eurofoundin tutkimuksiin perustuvia laadukkaiden työpaikkojen luomisen valvontaa ja parantamista koskevia uusia tutkimuksia;

30.  katsoo, että tietyt työn muodot, kuten nollatuntisopimukset ja palkaton harjoittelu, eivät mahdollista ihmisarvoista elintasoa; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa tarvittaessa asianmukaiset oppimis- ja koulutusmahdollisuudet ja ihmisarvoiset työolot harjoittelulle ja oppisopimuskoulutukselle, asettaa rajat epätyypillisille työsuhteille ja kieltää nollatuntisopimukset ja palkaton harjoittelu, vuokratyöntekijöiden käyttäminen lakossa olevien työntekijöiden korvaamiseksi tai määräaikaisten sopimusten käyttäminen pysyvissä tehtävissä;

31.  huomauttaa, että vapaaehtoinen osa-aikatyö voi kannustaa tiettyjä, työmarkkinoilla tällä hetkellä aliedustettuina olevia ihmisryhmiä osallistumaan niille ja se voi olla hyödyllistä työn- ja yksityiselämän yhteensovittamiselle;

32.  uskoo vahvasti, että voitaisiin harkita tieteellisiin tietoihin ja tutkimukseen perustuvan täsmällisesti laaditun yhteisen Euroopan tason työllisyysluokittelurekisterin perustamista epävarmuuden vähentämiseksi; on vakuuttunut, että ”sama palkka samasta työstä samassa työpaikassa” -periaatteen noudattamisella voidaan vähentää työntekijöiden välistä eriarvoisuutta;

33.  korostaa, että on tärkeää tutkia asianmukaisesti kasvavan automatisoinnin erilaisia vaikutuksia ja näkökohtia sekä vaikutusta lainsäädännön hyväksymisen viivästymiseen, jotka uhkaavat aiheuttaa alaspäin suuntautuvaa painetta, joka kohdistuu sosiaaliturvajärjestelmiin ja palkkoihin ja vaikuttaa etenkin vähäisen sekä keskitason osaamistason työntekijöihin; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää säilyttää sosiaaliturvajärjestelmät ja palkat riittävällä tasolla;

34.  katsoo, että uudessa osaamisohjelmassa on oltava kaikille työntekijöille kohtuuhintaiset mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen sekä digitalisaatioon ja jatkuviin teknologisiin muutoksiin sopeutumiseen;

35.  panee asianmukaisesti merkille Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon riittävää vähimmäistoimeentuloa koskevasta puitedirektiivistä, jossa olisi vahvistettava yhteiset säännöt ja indikaattorit sekä tarjottava menetelmät sen täytäntöönpanon seuraamista varten; korostaa, että voitaisiin käyttää viitebudjetteja, joissa esitetään ihmisarvoiset elinkustannukset eri asumisjärjestelyjen, kotitalouksien koostumusten ja ikärakenteiden osalta, jotta voidaan arvioida jäsenvaltioiden vähimmäistulojärjestelmien riittävyyttä;

36.  on huolissaan siitä, että käytössä olevien vähimmäistulojärjestelmien käyttöaste on hyvin alhainen, mikä korostaa monia esteitä, kuten kyseisen tulon hakemiseen liittyviä tunkeilevia menettelyjä ja häpeää; katsoo, että tukiohjelmat ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan välttää eriarvoista talouskehitystä tukemalla yksilöitä ennen kuin he saavuttavat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaiheen;

37.  korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen merkitystä palkkojen määrittämisessä ja tarvetta säilyttää nämä mekanismit työmarkkinaosapuolten käsissä niille perussopimuksissa määrätyn autonomian mukaisesti; kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen toimeentuloon riittävän palkan indeksistä elinkustannusten ja sen arvioimiseksi, mitkä ovat tarvittavat arvioidut tulot, jotta voidaan vastata perheen perustarpeisiin kussakin jäsenvaltiossa ja kullakin alueella; korostaa, että riittävä tulotaso on erittäin tärkeä kaikissa kotitalouksissa, jotta työssäkäyvät köyhät voivat saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden samalla, kun heille taataan asumis- ja elintarviketurva;

38.  korostaa, että asuntorakentamisen pitkäaikaisessa rahoittamisessa olisi käytettävä ERI-rahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston ohella muuta yksityistä ja julkista rahoitusta keinona vauhdittaa kansallisten julkisten pankkien tai muiden laitosten toimintaa kohtuuhintaisten ja sosiaalisten asuntojen rakentamisessa;

39.  kehottaa komissiota parantamaan työterveyttä ja -turvallisuutta myös panemalla työaikadirektiivi asianmukaisesti täytäntöön;

40.  muistuttaa, että neuvotteluoikeus ja oikeus työtaistelutoimiin on EU:n perusoikeus ja että unionin toimielinten on kunnioitettava sitä, noudatettava sen periaatteita ja edistettävä sen soveltamista(37); katsoo, että työntekijöiden ja ammattiyhdistysten neuvotteluvallan heikentäminen ei ole edistänyt näitä tavoitteita ja se saattaa olla syy alhaisten palkkojen kasvuun ja epävarman työn valtavaan lisääntymiseen;

41.  panee merkille, että on tärkeää suojella työntekijöiden oikeuksia ja edistää heidän neuvotteluvaltuuksiaan sellaisten rakenteellisten työmarkkinauudistusten avulla, jotka edistävät kestävää kasvua, ihmisarvoisia työpaikkoja, jaettua vaurautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitystä eriarvoisuuden poistamisessa työmarkkinoilta; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta varmistamaan oikeuden järjestäytyä ja sekä ammattiyhdistysten että työnantajajärjestöjen vaikutusvallan ja itsenäisyyden niiden neuvotellessa kaikilla tasoilla;

42.  korostaa lisäksi kansalaisvuoropuhelun merkitystä, johon osallistuisivat yhteiskunnan eri ryhmät ja etenkin ne, joita koskee suurempi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski, kun keskustellaan epätasa-arvoon liittyvistä asioista;

43.  kehottaa toteuttamaan syrjinnänvastaisen politiikan, joka on keskeisessä asemassa yhtäläisten työmahdollisuuksien varmistamisessa ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä; kehottaa jäsenvaltioita etsimään ulospääsyä syrjintäkieltodirektiiviä koskevasta umpikujasta;

44.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan, että muun muassa sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvaan syrjintään, ahdisteluun ja väkivaltaan työpaikalla puututaan ja että käytössä on selkeät raportointi- ja tukimekanismit uhreja varten sekä menettelyt tekoihin syyllistyneitä vastaan;

Hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan lujittaminen

45.  korostaa, että monissa maissa säästötoimet ovat talouden vakauttamisen vuoksi aiheuttaneet painetta hyvinvointi- ja sosiaaliturvajärjestelmille, millä on ollut tulojen epätasa-arvoon liittyviä seurauksia; katsoo, että sosiaaliturvajärjestelmien tulisi toimia turvaverkkona mutta samalla helpottaa työmarkkinoille osallistumista; korostaa, että paremman tasa-arvon ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen tarvitaan moniulotteista lähestymistapaa, joka näkyy horisontaalisessa sosiaalilausekkeessa (SEUT-sopimuksen 9 artikla), jossa keskitytään unionin politiikan sosiaaliseen ulottuvuuteen ja sitoutumiseen sosiaalisen valtavirtaistamisen periaatteen soveltamiseen kaikessa unionin politiikassa;

46.  toteaa, että eurooppalaisen sosiaalisen edistyksen indeksin määritelmän mukaan sosiaalinen edistys merkitsee yhteiskunnan kykyä tyydyttää kansalaistensa inhimilliset perustarpeet, tarjota rakennusainekset, joiden avulla kansalaiset ja yhteisöt voivat parantaa ja ylläpitää elämänlaatua, ja luoda kaikille edellytykset käyttää kaikkia mahdollisuuksiaan;

47.  kannustaa jäsenvaltioita parantamaan hyvinvointijärjestelmiään (koulutus, terveys, asuminen, eläkkeet ja tulonsiirrot) korkeatasoisen sosiaaliturvan pohjalta, jotta voidaan saavuttaa ihmisten kattava suojelu siten, että otetaan huomioon uudet sosiaaliset riskit ja haavoittuvat ryhmät, joita on syntynyt yhteiskunnan sosiaalisten ja taloudellisten haasteiden vuoksi ja sen jälkeen jäsenvaltioita koetelleiden kriisien jälkeen;

48.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja korkealaatuisiin ja kohtuuhintaisiin varhaiskasvatus- ja hoivapalveluihin ja korostaa, että tällaiset investoinnit näyttävät maksavan itsensä takaisin erityisesti heikommassa asemassa olevien perheiden lasten tapauksessa; kehottaa jäsenvaltioita komission tuella ja Barcelonan tavoitteiden mukaisesti ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta voidaan varmistaa yleinen ja kohtuuhintainen laadukas julkinen koulutus kaikille jo varhaisesta iästä alkaen (0–3), sillä se on avainasemassa eriarvoisuuden torjunnassa pitkällä aikavälillä;

49.  vaatii kohtuuhintaisten asuntojen yleistä saatavuutta, jolla suojellaan haavoittuvassa asemassa olevia kotitalouksia häädöiltä ja ylivelkaantumiselta ja edistetään todellista uutta mahdollisuutta yksilöille ja perheille koskevia puitteita EU:n tasolla;

50.  kehottaa jäsenvaltioita toimimaan ripeästi nykyisessä muuttoliike- ja pakolaiskriisissä ja takaamaan, että pakolaiset pääsevät nopeasti oppimaan kieltä ja kulttuuria ja saavat opetusta, laadukkaita asuntoja, terveydenhuoltoa, koulutusta, suojelua työmarkkinoilla ja sosiaaliturvaa ja että heidän virallisessa ja epävirallisessa koulutuksessa hankkimansa taidot tunnustetaan ja heidän osallisuutensa yhteiskuntaan varmistetaan;

51.  toteaa, että julkisen, solidaarisuuteen perustuvan ja riittävän työ- ja vanhuuseläkkeen yleinen saatavuus on taattava kaikille; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita sellaisten julkisten ja työeläkejärjestelmien tehostamisessa, jotka tarjoavat riittävät, köyhyysrajan ylittävät eläketulot ja antavat eläkeläisille mahdollisuuden säilyttää elintasonsa ja ihmisarvoisen ja itsenäisen elämän; kehottaa jälleen ottamaan käyttöön eläkejärjestelmissä hoitohyvityksiä, joilla korvataan naisten ja miesten lastenhoito- ja pitkäaikaishoitovastuiden takia menettämät eläkemaksut keinona kuroa umpeen sukupuolten välisiä eläke-eroja; korostaa, että vaikka yksilölliset lisäeläkejärjestelmät voivat olla merkittävä keino parantaa eläkkeiden riittävyyttä, lakisääteiset yhteisvastuullisuuteen perustuvat eläkejärjestelmät ovat yhä tehokkain tapa torjua vanhuusiän köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

52.  korostaa, että vammaisten henkilöiden perusoikeudet olisi taattava, mukaan luettuina oikeus säälliseen ja esteettömään työhön, palveluihin ja perustoimeentuloon, joita on muokattu henkilökohtaisten erityistarpeiden mukaan, kohtuulliseen elintasoon ja sosiaaliseen osallisuuteen, ja lisäksi olisi taattava erityissäännökset, jotka koskevat suojelua hyväksikäytöltä ja pakkotyöltä;

53.  katsoo, että kansainvälinen kauppa on toiminut kasvun moottorina, mutta sen hyötyjä ei ole jaettu aina hyvin ja tämä voidaan nähdä myös eriarvoisuuden lähteenä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään oikeudenmukaisempia kansainvälisen kaupan sopimuksia, joissa noudatetaan eurooppalaisia työmarkkinasäännöksiä ja ILOn yleissopimuksia samalla, kun myös suojellaan korkealaatuisia työpaikkoja ja työntekijöiden oikeuksia sekä varmistetaan unionin sisäiset ja kansalliset korvausjärjestelyt, myös Euroopan globalisaatiorahasto, vaikeuksissa oleville työntekijöille ja aloille, joihin maailmankaupan huomattavat rakenteelliset muutokset ovat vaikuttaneet;

54.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n kilpailupolitiikalla mahdollistetaan oikeudenmukainen kilpailu ja autetaan torjumaan kartelleja tai yhteensopimattomia valtiontukia, jotka vääristävät hintoja ja sisämarkkinoiden toimintaa, jotta voidaan varmistaa kuluttajien suojelu;

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta

55.  katsoo, että Euroopan unionissa olisi taattava oikeus yhtäläisiin mahdollisuuksiin; katsoo, että nykyinen kaikkien unionin asukkaiden ja erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointituloksia koskeva eriarvoisuus kärjistyy usein koulutusjärjestelmien epätasa-arvoisen rakenteen vuoksi ja että sillä on haitallisia seurauksia nuorten hyvinvoinnille ja kehitykselle yksilöinä, mikä osaltaan johtaa Euroopan nuorten heikkoon itsetuntoon tai vähäiseen osallisuuteen yhteiskunnassa, etenkin sellaisten nuorten tapauksessa, joilla ei ole resursseja ja mahdollisuuksia;

56.  korostaa, että koulutus on ratkaisevan tärkeässä asemassa eriarvoisuuden vähentämisessä, ja pyytää tätä varten jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan ja investoimaan riittävästi yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseen; pitää tärkeänä, että koulutus on kaikkien saatavilla ja korkeakouluissa opiskelevat nuoret voivat saada opintotukea; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita asianmukaisen, oikeudenmukaisen ja kohtuuhintaisen asumisen järjestämisessä nuorille heidän itsenäistymisensä tukemiseksi;

57.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan köyhyyden torjuntaa erityisesti lasten keskuudessa asettamalla tavoitteita lapsiköyhyyden vähentämiseksi, tarkastelemalla suosituksen ”Investoidaan lapsiin" koordinoitua täytäntöönpanoa ja perustamalla lapsitakuujärjestelmä;

58.  korostaa myös, että monet kulttuurin ja urheilun alan toiminnot ovat tehokkaita sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja integraation välineitä; muistuttaa, että nämä alat tarjoavat mahdollisuuksia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien työllistämiseen muiden kuin teknisten taitojen oppimisen avulla;

59.  kehottaa jäsenvaltioita saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisen tavoitteet;

60.  katsoo, että kodittomuuden nopea lisääntyminen useimmissa EU:n jäsenvaltioissa on kiireellistä huomiota vaativa ongelma; katsoo, että sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti komission olisi tuettava jäsenvaltioita niiden ponnisteluissa lisääntyvän kodittomuuden torjumiseksi, jotta siitä voitaisiin päästä vähitellen eroon;

Todellisen sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttaminen

61.  panee merkille, että komissio on vastannut parlamentin pyyntöön parantaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista unionissa asuvien ja työskentelevien naisten ja miesten osalta antamalla direktiiviehdotuksen vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta, jotta voidaan vastata 2000-luvun haasteisiin; muistuttaa vaatimuksestaan taata riittävä palkka ja sosiaaliturva; korostaa, että komission antamat ehdotukset ovat hyvä perusta naisten työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi ja työ- ja yksityiselämän tasapainon ja joustavien työjärjestelyjen edistämiseksi sekä naisille että miehille keinona vähentää eriarvoisuutta palkallisessa ja palkattomassa työssä;

62.  korostaa, että naisten osallistumisen työmarkkinoille lisääminen parantamalla naisyrittäjyyden tukemista sekä kuromalla umpeen naisten koulutustason ja heidän työmarkkina-asemansa välinen kuilu sekä naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien turvaaminen palkkaan, urakehitykseen ja kokopäivätyön tekemistä koskeviin mahdollisuuksiin liittyvissä asioissa ovat keskeisiä tekijöitä osallistavan ja pitkän aikavälin talouskasvun saavuttamisessa, sukupuolten välisten eläke-erojen poistamisessa, eriarvoisuuden torjumisessa ja naisten taloudellisen riippumattomuuden edistämisessä;

63.  kehottaa komissiota esittämään tarvittaessa aloitteita sukupuolten välisen palkkakuilun poistamiseksi ja määräämään seuraamuksia työpaikoille, jotka eivät noudata oikeutta tasa-arvoon ja joissa on määritelty erilainen palkka täysin samanlaisista tehtävistä sen perusteella, ovatko työntekijät enimmäkseen miehiä tai naisia;

64.  pitää valitettavana, että huolimatta olemassa olevasta lainsäädännöstä, jossa säädetään mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta työstä maksettavan saman palkan periaatteesta, sukupuolten välillä vallitsee edelleen palkkakuilu ja vielä suurempi eläkekuilu; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia puuttumaan sukupuolten välistä palkka- ja eläkekuilua koskevan haasteeseen;

65.  on huolissaan köyhyyden lisääntymisestä etenkin yksinhuoltajaäitien, erityisesti nuorten ja vanhojen naisten, keskuudessa; panee merkille, että köyhyydessä elävien määrää voidaan vähentää 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä köyhyyden torjuntaan tähtäävillä toimilla ja aktiivisella työvoimapolitiikalla, jotka perustuvat sukupuolinäkökohtien huomioimiseen ja joissa keskitytään ensisijaisesti lisäämään ja tukemaan naisten osallistumista työmarkkinoille; panee merkille, että köyhyyttä mitataan edelleen kotitalouksien kokonaistulojen perusteella niin, että oletuksena on, että kaikki kotitalouden jäsenet ansaitsevat saman verran ja jakavat varat yhdenvertaisesti; kehottaa käyttämään henkilökohtaisiin tuloihin perustuvia yksilökohtaisia oikeuksia ja laskelmia, jotta voidaan tuoda esiin naisten köyhyyden todellinen laajuus;

66.  muistuttaa tärkeästä roolista, joka korkealaatuisilla julkisilla palveluilla on sukupuolten tasa-arvon ja sellaisten vero- ja etuusjärjestelmien saavuttamisessa, jotka eivät toimi pidäkkeinä kotitalouden toisen tulonsaajan työnteolle tai työnteon lisäämiselle, sillä tämä voisi parantaa naisten työmarkkinoille osallistumista;

67.  kehottaa jälleen neuvostoa hyväksymään nopeasti direktiivin sukupuolijakauman tasapainosta julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten keskuudessa, koska se olisi tärkeä ensiaskel kohti tasapuolista edustusta yksityisellä ja julkisella sektorilla;

Verojärjestelmien nykyaikaistaminen

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan liiallista henkilöiden välistä eriarvoisuutta tukemalla ja kannustamalla tuottavimpia investointimuotoja; muistuttaa tämän vuoksi, että puolueeton veropolitiikka on ratkaisevan tärkeää ja että monet jäsenvaltiot tarvitsevat perinpohjaista verouudistusta; kehottaa komissiota talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson valossa seuraamaan, antamaan neuvoja, edistämään ja valmistelemaan vertailuarvoja;

69.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään todellisiin toimiin veronkierron ja veropetosten torjumiseksi merkittävänä keinona vähentää taloudellista eriarvoisuutta ja parantaa verotulojen keruuta jäsenvaltioissa;

70.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioiden veropolitiikan uudistamista, jotta varmistetaan asianmukaiset julkiset varat terveydenhuoltoon, asuntoihin sekä sosiaali-, työllisyys- ja koulutuspalveluihin; katsoo, että tähän olisi yhdistettävä myös korruption torjunta julkishallinnossa sekä varallisuuteen liittyvän eriarvoisuuden torjunta, myös jakamalla liiaksi keskittynyttä varallisuutta, sillä tämä on erittäin tärkeää, ellei eriarvoisuuden haluta pahenevan monissa jäsenvaltioissa; korostaa lisäksi, että toimia tarvitaan sellaisilla aloilla, kuten talouden finansialisaatiossa ja tarvittaessa veropolitiikan lisäkoordinaatiossa, lähentämisessä ja yhdenmukaistamisessa, veroparatiisien, veropetosten ja veronkierron torjunnassa, pimeän työn torjunnassa sekä toimissa, joilla optimoidaan verojen yhdistelmä ja työn ja omaisuuden verotuksen painoarvo osuutena jäsenvaltioiden verotuloista;

o
o   o

71.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 57. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0260. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0317. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0136. (7) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 19. (8) EUVL C 482, 23.12.2016, s. 141. (9) EUVL C 75, 26.2.2016, s. 130. (10) EUVL C 65, 19.2.2016, s. 68. (11) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 57. (12) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 77. (13) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 25. (14) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 8. (15) EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 11. (16) EUVL C 170, 5.6.2014, s. 23. (17) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 130. (18) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 52. (19) EUVL C 166, 7.6.2011, s. 18. (20) http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=13608&langId=en (21) Sosiaalisen suojelun komitean lausunto neuvostolle, Euroopan unionin neuvosto, 6491/11, SOC 124, 15. helmikuuta 2011. (22) Institutional Papers 25, Euroopan komissio, toukokuu 2016. (23) Laatijat: Jonathan D. Ostry, Andrew Berg ja Charalambos G. Tsangarides. (24) Laatijat: Andrew Berg ja Jonathan D. Ostry. (25) Eurostat: http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Income_distribution_statistics. (26) IMF (2017), ‘IMF Working Paper WP 17/76: Inequality Overhang’. Laatijat: Francesco Grigoli ja Adrian Robles, Washington, D.C.: International Monetary Fund. (27) IMF (2015), Causes and Consequences of Income Inequality: A Global Perspective. Staff Discussion Note SDN/15/13 Washington, D.C.: International Monetary Fund. http://www.imf.org/external/pubs/ft/sdn/2015/sdn1513.pdf. (28) OECD (2015), ‘In It Together. Why Less Inequality Benefits All’, Paris: OECD:n julkaisu. (29) Eurostat: http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/images/f/f8/People_at_risk_of_poverty_or_social_exclusion%2C_EU-27_and_EU-28%2C_2005-2015.JPG. (30) OECD:n raportti (2015), ”In it together. Why less inequality benefits all”, s. 67. (31) Eurofound (2017), ‘Social mobility in the EU’, Luxembourg: Publications Office of the European Union. (32) https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1461fi1.pdf (33) ‘Inequality and mental illness’, R. Wilkinson and K. Pickett, Department of Health Sciences, University of York, UK; julkaistu verkossa 25. toukokuuta 2017; S2215-0366(17)30206-7. (34) COREPER I, ‘Adequate retirement incomes in the context of ageing societies – Draft Council Conclusions’, 12352/15: http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-12352-2015-INIT/en/pdf. (35) Eurofound (2017): ”Tuloerot ja työllisyysmallit Euroopassa ennen vaikeaa taantumaa ja sen jälkeen”. (36) OECD:n raportti (2015), ”In it together. Why less inequality benefits all”, Paris: OECD Publishing. (37) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaisesti.