Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 13. joulukuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: tiettyjen johdannaisten kaupankäyntivelvollisuutta koskevat tekniset sääntelystandardit
 Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tilanne
 Rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevä tutkinta
 Vuosittainen kertomus yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta
 Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa koskeva vuosittainen kertomus
 Vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja EU:n toiminnasta tällä alalla
 Hongkong 20 vuotta palauttamisen jälkeen

Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: tiettyjen johdannaisten kaupankäyntivelvollisuutta koskevat tekniset sääntelystandardit
PDF 238kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta rahoitusvälineiden markkinoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 600/2014 täydentämisestä tiettyjen johdannaisten kaupankäyntivelvollisuutta koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla 17. marraskuuta 2017 annettua komission delegoitua asetusta (C(2017)07684 – 2017/2979(DEA))
P8_TA(2017)0489B8-0667/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2017)07684),

–  ottaa huomioon komission 29. marraskuuta 2017 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan 4. joulukuuta 2017 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 600/2014(1) (MiFIR) ja erityisesti sen 32 artiklan 1 kohdan ja 50 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010(2) 10 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) MiFIR-asetuksen nojalla 28. syyskuuta 2017 sen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämät johdannaisten kaupankäyntivelvollisuutta koskevien teknisten sääntelystandardien luonnokset,

–  ottaa huomioon ESMAn 28. syyskuuta 2017 päivätyn saatekirjeen komissiolle kaupankäyntivelvollisuutta koskevien ESMAn teknisten sääntelystandardien luonnoksista MiFIR-asetuksen nojalla,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 12. joulukuuta 2017, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  toteaa, että delegoidun asetuksen liitteessä esitetään johdannaislajit, joita MiFIR-asetuksen 28 artiklassa käyttöön otetun kaupankäyntivelvollisuuden olisi koskettava; toteaa, että johdannaisilla, joita tämä kaupankäyntivelvollisuus koskee, voidaan käydä kauppaa vain säännellyillä markkinoilla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä tai kolmannen maan kauppapaikalla, jonka komissio arvioi vastaavaksi;

B.  toteaa, että ESMA esitti 28. syyskuuta 2017 komissiolle teknisten sääntelystandardien luonnokset ja saatekirjeen ja pyysi kaikkia asianosaisia sitoutumaan lyhentämään määräaikojaan sen varmistamiseksi, että saavutetaan poliittinen tavoite kaupankäyntivelvollisuuden soveltamiseksi 3. tammikuuta 2018 alkaen; toteaa, että ESMAn mukaan merkittävä määrä vastaavuuspäätöksiä on vielä saatava valmiiksi ennen kuin kaupankäyntivelvollisuus tulee voimaan;

C.  toteaa, että hyväksytyt tekniset sääntelystandardit eivät komission tekstiin tekemien muutosten vuoksi vastaa ESMAn esittämiä teknisten sääntelystandardien luonnoksia, ja toteaa, että parlamentilla on kolme kuukautta aikaa vastustaa teknisiä sääntelystandardeja (”tarkasteluaika”);

D.  huomauttaa, että delegoitua asetusta olisi sovellettava 3. tammikuuta 2018 alkaen, mikä on direktiivin 2014/65/EU (MiFID II) ja MiFIR-asetuksen soveltamispäivä, ja parlamentille annetun kolmen kuukauden tarkasteluajan täysimääräinen käyttäminen ylittäisi päivämäärän, jolloin kaupankäyntivelvollisuutta koskevat säännöt tulevat voimaan;

E.  toteaa, että johdannaisten kaupankäyntivelvollisuus on tärkeä osa sitoumuksia, joista sovittiin G20-maiden johtajien kokouksessa Pittsburghissa vuonna 2009;

F.  toteaa, että delegoidun asetuksen nopea julkaiseminen virallisessa lehdessä mahdollistaisi johdannaisten kaupankäyntivelvollisuuteen sovellettavien säännösten oikea-aikaisen täytäntöönpanon ja oikeusvarmuuden;

G.  korostaa, kuinka tärkeää on, että komissio saa valmiiksi asiaa koskevat vastaavuuspäätökset, ennen kuin kaupankäyntivelvollisuus tulee voimaan;

H.  Panee merkille, että teknisiin sääntelystandardeihin ei sisälly erityisiä säännöksiä liiketoimikokonaisuuksista ja että komissio ja ESMA saattavat tarvita lisäohjeita kokonaisuuksien käsittelystä; katsoo, että näiden ohjeiden olisi oltava samansuuntaisia kuin MiFID II -direktiivin säännösten ”pikaratkaisut”;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84.
(2)EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.


Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tilanne
PDF 166kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. joulukuuta 2017 Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkinen tilanne (2017/2964(RSP))
P8_TA(2017)0490B8-0677/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman neuvotteluista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamista koskevasta aikomuksesta antaman ilmoituksen johdosta(1) sekä 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta(2),

–  ottaa huomioon suuntaviivat, jotka hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa (50 artikla) 29. huhtikuuta 2017 Yhdistyneen kuningaskunnan annettua Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 50 artiklan mukaisen ilmoituksen, sekä 22. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen liitteen, jossa annetaan ohjeet sopimuksen neuvottelemiseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen 8. joulukuuta 2017 antaman yhteisen selvityksen edistymisestä Yhdistyneen kuningaskunnan hallittua eroa Euroopan unionista koskevien SEU 50 artiklan mukaisten neuvottelujen ensimmäisessä vaiheessa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan SEU 50 artiklan mukaisten neuvottelujen tarkoituksena on saavuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallittu ero Euroopan unionista, ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät Yhdistyneen kuningaskunnan myöhempiä suhteita unioniin, kun se ei ole enää jäsenvaltio;

B.  katsoo, että hallitun eron saavuttaminen vaatii neuvottelujen tiukkaa jaksottamista siten, että Yhdistyneen kuningaskunnan pian tapahtuvaan eroon liittyvät asiat selvitetään ensimmäisessä vaiheessa ennen kuin neuvottelut voivat edetä toiseen vaiheeseen;

C.  ottaa huomioon, että kolme ehdottomasti tärkeintä eroon liittyvää asiaa koskee Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU:n kansalaisten ja EU:n 27 jäsenvaltiossa asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksia, Irlannin ja Pohjois-Irlannin välistä rajaa ja Irlannin saaren ainutlaatuisia erityisoloja sekä Yhdistyneen kuningaskunnan taloudellisia velvoitteita unionia kohtaan;

D.  ottaa huomioon, että riittävää edistymistä on saavutettava kaikissa kolmessa eroon liittyvässä asiassa ennen kuin neuvotteluissa voidaan aloittaa toinen vaihe, ja katsoo, että tämä on toteutettava mahdollisimman pian, jotta neuvottelujen toista vaihetta varten jäisi riittävästi aikaa;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen neuvottelijoiden yhteisessä selvityksessä todetaan, että neuvotteluissa on edistytty riittävästi;

F.  ottaa huomioon, että kansalaisten oikeuksien osalta Yhdistynyt kuningaskunta on hyväksynyt,

   että kaikilla EU:n kansalaisilla, jotka oleskelevat laillisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilla, jotka oleskelevat laillisesti EU:n 27 jäsenvaltiossa, ja heidän perheenjäsenillään on kaikki oikeudet sellaisina kuin ne on vahvistettu EU:n lainsäädännössä ja yhteisöjen tuomioistuimen tulkitsemana, erosopimuksessa määriteltävien suojatoimien perusteella,
   että lisäksi erosopimus suojelee kansalaisten lähimpiä perheenjäseniä ja heidän kanssaan pysyvässä suhteessa eläviä henkilöitä, jotka asuvat tällä hetkellä vastaanottavan valtion ulkopuolella, ja että tämä koskee myös tulevaisuudessa vastaanottavan valtion ulkopuolella syntyviä lapsia,
   että kansalaisten oikeuksien jatkuminen taataan koko eliniän ajan oikeasuhteisen menettelyn avulla, johon sovelletaan asianmukaisia suojatoimia, unionin oikeuden säännöstön mukaisesti; tämä menettely ja nämä takeet vahvistetaan erosopimuksessa,
   että hallinnollisten menettelyjen on oltava avoimia, joustavia ja virtaviivaisia, että lomakkeet ovat lyhyitä, yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä, ja että perheenjäsenten samanaikaisesti tekemiä hakemuksia tarkastellaan yhdessä,
   että kaikki unionin oikeuteen perustuvat asiaankuuluvat oikeudet turvataan ja määritellään yksityiskohtaisesti erosopimuksessa,
   että kaikki EU:n lainsäädännön mukaiset sosiaaliturvaoikeudet säilytetään; tähän kuuluu kaikkien siirrettävien etuuksien siirtäminen,
   että kansalaisten oikeuksia koskevat erosopimuksen säännökset sisällytetään erityiseen Yhdistyneen kuningaskunnan säädökseen niin, että kyseisillä oikeuksilla on välitön oikeusvaikutus;

G.  ottaa huomioon, että Irlannin ja Pohjois-Irlannin osalta Yhdistynyt kuningaskunta on tehnyt tarvittavat sitoumukset, joilla varmistetaan sääntelyä yhdenmukaistamalla, että rajasta ei tehdä nykyistä kovempaa, mukaan lukien:

   tarpeen vaatiessa erityisratkaisut Pohjois-Irlantia varten,
   sitoumus vuoden 1998 sopimuksen kaikkien osien turvaamisesta,
   sen varmistaminen, ettei Pohjois-Irlannin asukkaiden oikeuksia vähennetä;

H.  ottaa huomioon, että taloudellisen selvitysratkaisun osalta Yhdistynyt kuningaskunta on täsmentänyt riittävästi, mitkä taloudelliset velvoitteet se aikoo täyttää eroavana jäsenvaltiona;

I.  ottaa huomioon, että tämä ei tarkoita sitä, että kaikki jäljellä olevat kysymykset on ratkaistu, eikä siinä myöskään ilmoiteta, minkälaisen kannan parlamentti ottaa lopullista erosopimusta koskevassa hyväksyntämenettelyssä;

J.  ottaa huomioon, että toisen vaiheen neuvottelut olisi kohdistettava luotettavien ja yksiselitteisten periaatteiden pohjalta Yhdistyneen kuningaskunnan hallittua eroa unionista koskevien järjestelyjen viimeistelemiseen, mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan eroa varten tarvittavat mahdolliset siirtymäjärjestelyt; katsoo, että tässä yhteydessä olisi löydettävä kokonaisvaltainen yhteisymmärrys myöhempiä suhteita sääntelevistä puitteista;

K.  katsoo, että Yhdistynyt kuningaskunta ja EU ovat yhä läheisiä naapureita ja niillä on edelleen monia yhteisiä etuja, vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ei ole enää jäsenvaltio;

L.  katsoo, että tällaista läheistä suhdetta EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen assosiaatiosopimuksen muodossa voitaisiin pitää asianmukaisena kehyksenä, joissa näitä yhteisiä etuja, mukaan lukien uutta kauppasuhdetta, voidaan suojella ja edistää;

M.  ottaa huomioon, että assosiaatiosopimuksen etuna on, että se on joustava väline, joka mahdollistaa yhteistyön useilla eri politiikan aloilla;

N.  ottaa huomioon, että siirtymäjärjestelyt ovat tarpeen, jotta vältetään putoaminen tyhjän päälle, kun Yhdistynyt kuningaskunta eroaa unionista, ja annetaan EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvottelijoille mahdollisuus neuvotella tulevia suhteita koskevasta sopimuksesta;

O.  ottaa huomioon, että tulevia suhteita koskevien neuvottelujen lopputuloksesta riippumatta ei voida käydä vaihtokauppaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välillä, mukaan lukien puolustusalan yhteistyö ja toisaalta tulevat taloussuhteet;

P.  katsoo, että sellaiset kommentit kuin David Davisin lausunto, jossa hän kutsui ensimmäisen vaiheen neuvottelujen tuloksia pelkäksi ”aiejulistukseksi”, vaarantavat neuvottelujen aikana syntyneen hyvän tahdon;

1.  suhtautuu myönteisesti EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan esittämään yhteiseen tilanneselvitykseen, jossa todetaan, että erosopimusta koskevissa neuvotteluissa on edistytty riittävästi, ja onnittelee unionin neuvottelijaa neuvotteluiden läpiviemisestä tähän asti;

2.  katsoo, että neuvotteluissa voidaan siirtyä toiseen vaiheeseen, ja suosittelee, että Eurooppa-neuvosto tekee asiasta vastaavan päätöksen, mutta katsoo, että neuvotteluja on käytävä vilpittömin mielin ja että ne voivat edetä toisessa vaiheessa vain, jos Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus myös kunnioittaa täysin sitoumuksiaan, jotka se antoi yhteisen selvityksen yhteydessä, ja jos nämä sitoumukset siirretään täysimääräisesti erosopimusluonnokseen;

3.  huomauttaa kuitenkin, että ratkaistavana on vielä avoinna olevia kysymyksiä, jotta Yhdistyneen kuningaskunnan hallittu ero olisi mahdollinen, ja ne on ratkaistava ennen kuin erosopimus voidaan viedään päätökseen, ja toteaa, että kun sopimus on valmis, se on esitettävä selkeänä ja yksiselitteisenä oikeudellisena säädöksenä; huomauttaa, että avoinna olevat kysymykset koskevat seuraavaa:

   kansalaisten oikeuksien kattavuuden laajentaminen tuleviin kumppaneihin,
   varmistetaan, että hallinnollinen menettely on kevennetty, luonteeltaan puhtaasti vahvistava ja maksuton, ja että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisilla on todistustaakka vastustaa ilmoitusta ja että perheet voivat käynnistää menettelyn yhdellä lomakkeella,
   vahvistetaan kansalaisten oikeuksia koskevien säännösten tulkinnasta tehtävien unionin tuomioistuimen päätösten sitovuus sekä kansalaisten valituksia käsittelemään perustettavan riippumattoman kansallisen viranomaisen (oikeusasiamies) rooli,
   taataan tulevaisuudessa oikeudet vapaaseen liikkuvuuteen koko EU:ssa niille Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille, jotka asuvat tällä hetkellä EU:n 27 jäsenvaltiossa,
   varmistetaan että Pohjois-Irlantia ja Irlantia koskevat sitoumukset ovat täysin täytäntöönpanokelpoisia;

4.  pidättää siksi itselleen mahdollisuuden käyttää kaikkia oikeuksiaan lopullisen erosopimuksen osalta, johon sen on annettava SEU 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksyntänsä, jos se halutaan voimaan;

EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteet

5.  muistuttaa, että SEU 50 artiklan 2 kohdassa säädetään unionin ja eroavan jäsenvaltion tulevien suhteiden puitteista, jotka unionin on otettava huomioon neuvotellessaan ja tehdessään erosopimusta;

6.  ehdottaa, että jos EU ja Yhdistynyt kuningaskunta pääsevät yleiseen yhteisymmärrykseen tulevien suhteiden puitteista, siitä olisi tehtävä erosopimukseen liitettävä poliittinen julkilausuma;

7.  toteaa, että sopimuksesta, jossa vahvistetaan EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliset uudet suhteet ja joka perustuu edellä esitettyihin puitteisiin, voidaan neuvotella virallisesti vasta kun Yhdistynyt kuningaskunta on lähtenyt EU:sta ja on kolmas maa;

8.  painottaa hyväksyvänsä puitteet EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisille uusille suhteille osana erosopimusta vain jos niissä noudatetaan tinkimättä seuraavia periaatteita:

   kolmas maa, jolla ei ole samoja velvollisuuksia kuin jäsenvaltiolla, ei voi nauttia samoista eduista kuin Euroopan unionin jäsenvaltio tai ETA:n jäsen,
   sisämarkkinoiden eheyttä ja neljää vapautta suojellaan eikä alakohtaista lähestymistapaa hyväksytä,
   EU:n päätöksenteon riippumattomuus,
   EU:n oikeusjärjestys ja unionin tuomioistuimen rooli turvataan,
   Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa kansainvälisten velvoitteiden mukaisia normeja, mukaan lukien perusoikeuksia, ja unionin lainsäädäntöä ja politiikkoja sellaisilla aloilla kuin ympäristö, ilmastonmuutos, kuluttajansuoja, veronkierron ja veropetosten torjunta, tasapuolinen kilpailu, tietosuoja ja yksityisyyden suoja, kauppa sekä sosiaaliset oikeudet ja työntekijöiden oikeudet ja erityisesti sosiaalisen polkumyynnin vastaiset suojakeinot, ja täytäntöönpanon varmistamiseksi on selkeä mekanismi,
   EU:n sopimukset kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, mukaan lukien ETA-sopimus, turvataan,
   EU:n rahoitusvakaus ja sen sääntely- ja valvontajärjestelmän ja -vaatimusten noudattaminen sekä niiden soveltaminen turvataan,
   oikea tasapaino oikeuksien ja velvollisuuksien välillä, mukaan luettuina tasapuoliset rahoitusosuudet;

9.  kehottaa huolehtimaan, että tulevien suhteiden puitteet tarjoavat mahdollisimman läheiset yhteydet EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välille noudattaen kuitenkin edellä mainittuja periaatteita;

10.  muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan nojalla neuvoteltu ja tehty assosiaatiosopimus voisi muodostaa asianmukaisen kehyksen EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tuleville suhteille eron jälkeen; ehdottaa, että tällaisen sopimuksen, sen lisäksi, että siinä on hallinnointia koskevat puitteet, joihin olisi sisällyttävä vahva ja riippumaton riitojenratkaisumekanismi, olisi katettava seuraavat neljä pilaria:

   kauppa- ja taloussuhteet,
   alakohtainen yhteistyö,
   sisäinen turvallisuus,
   ulkopolitiikkaa ja turvallisuutta koskeva yhteistyö;

11.  muistuttaa, että monet Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset ovat ilmaisseet vastustavansa lujasti niiden oikeuksien menettämistä, joista he tällä hetkellä nauttivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan nojalla; ehdottaa, että EU:n 27 jäsenvaltion olisi tutkittava, miten tilannetta lievennettäisiin unionin primaarilainsäädännön rajoissa kunnioittaen samalla täysimääräisesti vastavuoroisuuden, tasapuolisuuden, symmetrian ja syrjimättömyyden periaatteita;

Siirtymävaiheen järjestelyt

12.  muistuttaa, että siirtymäkauden järjestelyistä oikeusvarmuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi voidaan sopia ainoastaan, jos niissä on oikeanlainen tasapaino oikeuksien ja velvollisuuksien välillä, jos ne ovat voimassa rajoitetun ajan, korkeintaan kolme vuotta, ja jos niissä jatketaan EU:n säännöstön, mukaan lukien kansalaisten oikeuksien, voimassaoloa ja edellytetään, että EU:n nykyisiä välineitä ja rakenteita, jotka koskevat sääntelyä, talousarviota, valvontaa, oikeuslaitosta ja täytäntöönpanoa sovelletaan edelleen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan; toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole enää osa unionin toimielimiä ja elimiä;

13.  toteaa, että EU:n säännöstön muutoksia, jotka tulevat voimaan siirtymäkauden aikana on sovellettava automaattisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä sovittujen siirtymäkauden järjestelyiden mukaisesti;

14.  korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan eron jälkeen kolmansien maiden kanssa neuvottelemat kauppasopimukset voivat tulla voimaan vasta sen ajanjakson päättymisen jälkeen, jonka kuluessa sovelletaan siirtymäjärjestelyjä;

15.  huomauttaa, että sovittu siirtymäkausi sellaisena kuin siitä sovitaan osana EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimusta voidaan aloittaa vasta, kun sopimus on tehty;

o
o   o

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, kansallisille parlamenteille ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0102.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0361.


Rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevä tutkinta
PDF 283kWORD 83k
Euroopan parlamentin suositus neuvostolle ja komissiolle 13. joulukuuta 2017 rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkinnan johdosta (2016/3044(RSP))
P8_TA(2017)0491B8-0660/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 116 ja 226 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 19. huhtikuuta 1995 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY(1),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 antamansa päätöksen(2) tutkintavaliokunnan asettamisesta tutkimaan epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä,

–   ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015(3) ja 6. heinäkuuta 2016(4) antamansa päätöslauselmat veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä,

–   ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin(5),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2017 annetun komission kertomuksen sisämarkkinoihin vaikuttavia ja rajat ylittäviin toimiin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä koskevasta arvioinnista (COM(2017)0340),

–   ottaa huomioon EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumin 15. joulukuuta 2016 julkaiseman kartoituksen ja puuteanalyysin EU:n rahanpesun selvittelykeskusten valtuuksista ja esteistä tietojen hankkimisessa ja vaihtamisessa,

–  ottaa huomioon rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan suositusluonnoksen,

–  ottaa huomioon rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan lopullisen mietinnön (A8-0357/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 198 artiklan 12 kohdan,

1.Yleistä

1.  panee huolestuneena merkille, että Panama-paperit ovat järkyttäneet kansalaisten luottamusta rahoitus- ja verojärjestelmiimme; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää palauttaa kansalaisten luottamus ja varmistaa oikeudenmukaiset ja läpinäkyvät verojärjestelmät sekä verotuksellinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus; kehottaa siksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön ja vahvistamaan liikesalaisuutta koskevia oikeudellisia välineitään niin, että voidaan siirtyä salaisuuksista läpinäkyvyyteen ja keskinäiseen yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon ja torjua rahanpesua tehokkaammin, ja kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan verojärjestelmiään, jotta varmistetaan verotuksen suurempi oikeudenmukaisuus ja investoidaan reaalitalouteen;

2.  painottaa, että on kiireesti määriteltävä uudelleen eurooppalainen verotusmalli jäsenvaltioiden välisen epäreilun kilpailun vähentämiseksi;

3.  pitää valitettavana niiden EU:n lainsäädännön soveltamisessa ilmenneiden hallinnollisten epäkohtien määrää, jotka epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista käsittelevä tutkintavaliokunta on tuonut päivänvaloon, ja korostaa olevansa erittäin huolestunut rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyöhön liittyvistä kolmannen rahanpesun vastaisen direktiivin(6) rikkomuksista; kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, sitoumuksiaan ja yhteistyötään ja antamaan käyttöön enemmän varoja ja henkilöresursseja, jotta valvontaa ja täytäntöönpanoa voidaan parantaa, ei ainoastaan laittomien toimien, kuten rahanpesun ja veropetosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi aiempaa tehokkaammin, vaan myös laillisten järjestelyjen, kuten veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun, ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, sillä ne ovat laillisuudestaan huolimatta lain hengen vastaisia; muistuttaa syyteperusteiden ennakoitavuuden periaatteesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikista oikeuden rikkomisista rangaistaan asianmukaisesti; painottaa tässä tarkoituksessa toteutettujen toimien kustannustehokkuutta;

4.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia esiin tuotujen rahanpesutapausten ja epäilyttävistä liiketoimista tehtyjen ilmoitusten suhteen ja suorittamaan asianmukaisia tutkimuksia heti, kun viranomaiset ovat tulleet tietoisiksi näistä tiedoista;

5.  muistuttaa epäilyttävistä liiketoimista tehtyjä ilmoituksia koskevasta EU:n kehyksestä ja korostaa, että on tarpeen tehostaa kansainvälistä yhteistyötä sekä EU:n että sen ulkopuolisten rahanpesun selvittelykeskusten kesken; pyytää myös vahvistamaan EU:n elinten ja erityisesti Europolin ja Eurojustin tutkintavaltuuksia rahanpesutapauksissa;

6.  muistuttaa, että lopullisten tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien asianmukainen todentaminen on tärkeää, jotta voidaan välttää postilaatikkoyhtiöiden käyttö rahanpesuun (kuten Azerbaijan Laundromatin tapauksessa); vaatii myös EU:n rahanpesun vastaisen direktiivin tehokasta täytäntöönpanoa ja sen valvontaa;

7.  kehottaa jäsenvaltioita pidättymään tarjontapuolen aggressiivisesta verosuunnittelusta mainostamalla ja tarjoamalla veropäätöksiä ja -etuja tai tilapäisiä sääntöjä;

8.  kehottaa kaikkia niitä lainkäyttöalueita, jotka ovat panneet täytäntöön tai aikovat panna täytäntöön OECD:n BEPS-torjuntatoimia koskevat suositukset kansallisessa lainsäädännössään, noudattamaan näiden suositusten kirjaimen lisäksi myös niiden henkeä; muistuttaa, että läpinäkyvyys on veropetosten ja erityisesti aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan tärkeä väline;

9.  pitää valitettavana, että nykyisessä veropetoksia ja rahanpesun torjuntaa koskevassa lainsäädännössä on edelleen porsaanreikiä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, ja katsoo, että lainsäädäntöä on kiireellisesti pantava täytäntöön perusteellisesti ja vahvistettava entisestään; suhtautuu myönteisesti siihen, että Panama-paperien julkistamisen jälkeen on yhä enemmän pyritty laatimaan eri osapuolet kattavia strategioita koskevia uusia lainsäädäntöehdotuksia ja myös edistytty siinä, mutta pitää valitettavana joidenkin jäsenvaltioiden poliittista haluttomuutta edistää sellaisia uudistuksia ja täytäntöönpanon valvontatoimia, joilla saataisiin aikaan tosiasiallista muutosta;

10.  pitää valitettavana, että yksittäiset jäsenvaltiot usein pysäyttävät neuvostossa veropoliittisten kysymysten tarkastelun; muistuttaa TAXE 1 -valiokunnan varoittaneen, että neuvoston yksimielisyyttä koskeva sääntö, joka antaa veroasioissa veto-oikeuden jokaiselle jäsenvaltiolle, heikentää kannustinta siirtyä vallitsevasta tilanteesta enemmän yhteistyöhön perustuvaan ratkaisuun; muistuttaa komissiolle antamastaan kehotuksesta käyttää SEUT 116 artiklassa esitettyä menettelyä, jonka avulla on mahdollista muuttaa yksimielisyysvaatimusta, mikäli komissio katsoo, että jokin eroavuus jäsenvaltioiden lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten välillä vääristää kilpailun edellytyksiä sisämarkkinoilla;

11.  panee merkille, että veronkierto, veropetokset ja rahanpesu ovat edelleen maailmanlaajuisia ilmiöitä ja että ne edellyttävät siksi kattavaa, selvää ja yhtenäistä vastausta, joka perustuu keskinäiseen tukeen ja yhteistyön lisäämiseen EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti; kehottaa komissiota ottamaan johtoaseman veronkierron, veropetosten ja rahanpesun maailmanlaajuisessa torjunnassa;

12.  panee huolestuneena merkille, ettei veroparatiisien vastaista taistelua varten ole kehitetty kunnianhimoisia ja konkreettisia toimenpiteitä; huomauttaa, että läpinäkyvyyden lisääminen ei yksin riitä tämän ongelman ratkaisemiseen; korostaa siksi, että on kiireellisesti vaadittava kansainvälistä yhteistyötä ja monenkeskisiä toimintatapoja, joissa sekä teollisuus- että kehitysmaiden on oltava mukana;

13.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä tukemaan ja edistämään YK:n tasolla järjestettävää hallitusten välistä huippukokousta, jotta voitaisiin määritellä etenemissuunnitelma ja yhteinen toimintasuunnitelma veroparatiiseista eroon pääsemiseksi;

14.  painottaa, että on määriteltävä digitaalisen yrityksen käsite, jotta liiketoimintaympäristön digitalisoituminen voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon, sekä varmistettava, että yrityksiä, jotka saavat tuloja jäsenvaltiosta, johon ne eivät ole sijoittautuneet fyysisesti, kohdellaan samoin kuin kyseiseen jäsenvaltioon fyysisesti sijoittautuneita yrityksiä; kehottaa tämän vuoksi komissiota sisällyttämään digitaaliset yritykset kaikkiin veronkierron torjuntaa ja verotusta koskeviin unionin toimenpiteisiin;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan ennakoivasti ja olemaan odottamatta tiedotusvälineiden paljastuksia ennen puuttumistaan näihin kysymyksiin ensisijaisena asiana; muistuttaa, että läpinäkyvyys ei voi olla ainoastaan alakohtaista;

16.  painottaa, että on pysyttävä valppaana, jotta brexit ei edistäisi jäljelle jäävien 27 jäsenvaltion välistä verokilpailua tiettyjen Yhdistyneessä kuningaskunnassa nykyään sijaitsevien toimialojen ja palvelujen houkuttelemiseksi eikä heikentäisi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja sen merentakaisilla alueilla pyrkimyksiä torjua veronkiertoa; kiinnittää komission huomion siihen, että tämä ulottuvuus olisi otettava asianmukaisesti huomioon brexitin toisessa vaiheessa neuvoteltaessa kumppanuus- tai kauppasopimuksesta Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa;

17.  pitää valitettavana komission päätöstä luopua kaikkia jäsenvaltioita koskevasta joka toinen vuosi annettavasta korruptiontorjuntakertomuksesta; toteaa, että komissio jatkaa korruption torjunnan seurantaa eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; katsoo, että korruptiontorjuntaa voivat varjostaa muut tämän prosessin taloudelliset ja rahoitukseen liittyvät kysymykset; kehottaa komissiota toimimaan esimerkillisesti ja ryhtymään jälleen julkaisemaan kertomusta sekä sitoutumaan paljon uskottavampaan ja kattavampaan korruption vastaiseen strategiaan;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suorittamaan vaikutustenarvioinnin siitä, onko mahdollista vaatia EU:n kansalaisten ja yritysten EU:n yhteistyöhaluttomien verotuksellisten oikeudenkäyttöalueiden listaan ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa strategisia puutteita omaavien maiden listaan merkityissä maissa olevien omistusten, mukaan lukien tosiasialliset omistukset, rahoitustilien ja postilaatikkoyhtiöiden pakollista rekisteröintiä tai kieltää ne, jotta voidaan torjua veropetoksia;

2.Veropetokset ja veronkierto

2.1Offshore-rakenteet

19.  korostaa, että tarvitaan kiireellisesti yhteinen kansainvälinen määritelmä siitä, mitä offshore-rahoituskeskus, veroparatiisi, rahoitussalaisuusalue, yhteistyöhaluton verotuksellinen oikeudenkäyttöalue ja suuririskinen maa tarkoittavat rahanpesun kannalta; kehottaa sopimaan kansainvälisesti näistä määritelmistä ilman, että se vaikuttaa EU:n yhteisen mustan listan välittömään julkistamiseen; korostaa, että näille määritelmille on vahvistettava selkeät ja objektiiviset kriteerit;

20.  muistuttaa jäsenvaltiota yleisen veron kiertämisen vastaisen periaatteen (GAAR) soveltamisen tärkeydestä veropolitiikassa ja kannustaa veroviranomaisia soveltamaan tätä periaatetta johdonmukaisesti, jotta vältetään veropetoksiin soveltuvien rakenteiden luominen;

21.  katsoo, että pyrittäessä edistämään laajempaa kansainvälistä yhteistyötä on myös olennaisen tärkeää säilyttää näiden määritelmien oikeudellinen objektiivisuus ja huolehtia niiden täytäntöönpanosta, koska jotkin oikeudenkäyttöalueet voisivat liittyä kansainvälisesti sovittuihin standardeihin soveltamatta niitä käytännössä; korostaa, että nämä määritelmät eivät saisi olla poliittisesti värittyneitä ja niiden olisi kannustettava listalle merkittyjä oikeudenkäyttöalueita toteuttamaan toimia, jotka johtavat niiden poistamiseen listalta;

22.  muistuttaa, että muodollinen sitoutuminen kansainvälisesti sovittuihin standardeihin on ensimmäinen askel mutta vasta näiden standardien asianmukainen täytäntöönpano sekä tosiasialliset ja aidot pyrkimykset vähentävät riskitekijöitä ja johtavat menestyksekkääseen rahanpesun, veropetosten ja veronkierron torjuntaan;

23.  muistuttaa, että vapaa-alueita ja -satamia ei saa käyttää väärin veroparatiisia vastaavien vaikutusten saavuttamiseksi tai kansainvälisten läpinäkyvyyssääntöjen kiertämiseksi rahanpesutarkoituksessa; kehottaa koimissiota puuttumaan tähän vapaasatamiin liittyvään ongelmaan EU:ssa;

24.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen sen varmistamiseksi, että offshore-rakenteisiin, joiden tosiasialliset omistajat ja edunsaajat ovat jäsenvaltioissa, kohdistetaan vastaavat tilintarkastus- ja kirjanpitovaatimukset kuin sillä unionin oikeudenkäyttöalueella, jolla tosiasialliset omistajat ja edunsaajat ovat;

25.  katsoo, että EU:n on kiellettävä kauppasuhteet sellaisten oikeudellisten järjestelyjen kanssa, jotka on perustettu veroparatiiseissa, silloin kun lopullista tosiasiallista omistajaa tai edunsaajaa ei pystytä yksilöimään;

26.  kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain julkisen kertomuksen EU:n varojen käytöstä sekä Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) rahansiirroista offshore-rakenteisiin ja esittämään siinä myös torjuttujen rahoitusoperaatioiden määrän ja luonteen, selittävät huomautukset operaatioiden torjunnan perusteluista sekä toteutetuista jatkotoimista, jotta varmistetaan, että EU:n varoilla ei suoraan tai epäsuorasti edistetä veronkiertoa ja veropetoksia;

2.1.1.EU:n yhteinen lista yhteistyöhaluttomista verotuksellisista oikeudenkäyttöalueista

27.  suhtautuu myönteisesti komission johtoasemaan yhteistyöhaluttomia verotuksellisia oikeudenkäyttöalueita koskevan EU:n yhteisen listan kriteereiden määrittelyssä; pitää valitettavana, että tämä prosessi on kestänyt erittäin kauan; kehottaa neuvostoa olemaan vesittämättä tämän listan kriteereiden kunnianhimoisia tavoitteita vaan pikemminkin tekemään niistä entistäkin kunnianhimoisempia; vaatii, että kaikki komission esittämät kriteerit, kuten yhteisöveron puuttuminen tai lähes olematon yhteisöverokanta, on otettava huomioon, ja korostaa, että nämä kriteerit ovat tärkeitä, jotta lista olisi tehokas ja vältettäisiin mielivaltaisuus; katsoo, että läpinäkyvyyttä koskevia kriteerejä olisi sovellettava täysimääräisesti ja niissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon myös täytäntöönpano ja sen valvonta; kehottaa neuvostoa ottamaan käyttöön listalla oleviin maihin sovellettavat yhteiset seuraamukset, joista on tehtävä voimakkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, jotta lista olisi tehokas ja uskottava, ja korostaa, että yksittäisten maiden arvioinnit olisi tehtävä läpinäkyvästi; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan listan tulevaa päivittämistä varten käyttöön läpinäkyvän ja objektiivisen tarkistusmekanismin, johon myös parlamentti osallistuu; muistuttaa, että listan tavoitteena on saada tällainen oikeudenkäyttöalue muuttamaan toimintaansa rahanpesun ja veropetosten helpottamisen suhteen;

28.  pitää valitettavana, että neuvoston hyväksymässä ja julkistamassa yhteistyöhaluttomien verotuksellisten lainkäyttöalueiden listassa keskitytään vain EU:n ulkopuolisiin lainkäyttöalueisiin ja jätetään pois sellaiset EU-maat, jotka ovat järjestelmällisesti edistäneet ja mahdollistaneet haitallisia verokäytäntöjä ja jotka eivät täytä oikeudenmukaisen verotuksen perusteita; korostaa, että ainakin neljä jäsenvaltiota merkittäisiin listalle, jos niitä arvioitaisiin samojen EU:n perusteiden mukaisesti, kuten Oxfamin suorittama simulaatio osoittaa; on huolissaan siitä, että EU:n jäsenvaltioiden jättäminen jo ennakolta pois tarkastelusta vaikuttaa kielteisesti koko prosessin legitimiteettiin, uskottavuuteen ja tehokkuuteen;

29.  katsoo, että kun yhteistyöhaluttomia verotuksellisia oikeudenkäyttöalueita koskeva EU:n yhteinen lista on laadittu, komission on ehdotettava täydentävää lainsäädäntöä, jossa määritettäisiin kaikkien jäsenvaltioiden veroviranomaisten yhdenmukainen velvoite julkaista vuosittain tiedot, joista käyvät ilmi kustakin jäsenvaltiosta listalla oleville oikeudenkäyttöalueille tehtyjen rahansiirtojen kokonaisarvo ja kohde;

30.  kehottaa soveltamaan seuraamuksia myös yrityksiin, pankkeihin, tili- ja asianajotoimistoihin sekä veroneuvojiin, joiden on osoitettu osallistuneen laittomaan, haitalliseen tai epäasianmukaiseen toimintaan yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden kanssa tai helpottaneen laittomia, haitallisia tai epäasianmukaisia yhteisöverojärjestelyjä, joihin sisältyy oikeudellisia välineitä kyseisillä lainkäyttöalueilla;

31.  pitää valitettavana, että Panama-papereissa on mainittu useita EU:n kansalaisia, yhteisöjä ja poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä; kehottaa jäsenvaltioita selventämään, onko näitä mainintoja tutkittu asianmukaisesti, ja jos näin on tehty, onko niissä ollut kyse kansallisen lainsäädännön rikkomisesta; painottaa, että epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista tutkivan tutkintavaliokunnan pyydettyä yhteistyötä monet kansalaiset, yhteisöt ja poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt valitettavasti kieltäytyivät toimittamasta tietoja, jotka olisivat olleet hyödyllisiä valiokunnan tavoitteen kannalta;

32.  panee merkille, että OECD:n viimeisimpien suoria ulkomaisia investointeja koskevien tietojen mukaan Luxemburgilla ja Alankomailla on yhteensä enemmän sisäänpäin suuntautuvia investointeja kuin Yhdysvalloilla ja suurin osa niistä on erityistarkoitusta varten perustetuissa yhteisöissä, joilla ei ole mitään merkittävää taloudellista toimintaa ja että Irlannilla on Saksaa ja Ranskaa enemmän sisäänpäin suuntutuvia investointeja; huomauttaa, että Maltan kansallisen tilastoviraston mukaan sen ulkomaiset investoinnit ovat 1 474 prosenttia sen talouden koosta; toteaa, että Amsterdamin yliopiston tutkimuksen mukaan 23 prosenttia kaikista veroparatiiseihin päätyneistä yhtiöiden investoinneista kulkivat Alankomaiden kautta; katsoo, että nämä tiedot osoittavat selvästi, että jotkin jäsenvaltiot edistävät kohtuutonta voitonsiirtoa muiden jäsenvaltioiden kustannuksella;

33.  kehottaa komissiota esittämään vuoden 2018 loppuun mennessä kertomuksen, jossa arvioidaan jäsenvaltioiden ja niistä riippuvaisten lainkäyttöalueiden, alueiden ja muiden hallinnollisten rakenteiden verojärjestelmiä sen selvittämiseksi, helpottavatko ne veropetoksia ja onko niillä potentiaalisesti haitallinen vaikutus sisämarkkinoihin;

2.1.2.EU:n rahanpesun vastainen lista suuririskisistä kolmansista maista

34.  pitää valitettavana, että komissio ei vieläkään ole tehnyt omaa riippumatonta arviointiaan, jossa esitettäisiin suuririskiset kolmannet maat, joilla on neljännessä rahanpesunvastaisessa direktiivissä tarkoitettuja strategisia puutteita, vaan on käyttänyt ainoastaan listaa, jonka on laatinut rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastainen toimintaryhmä (FATF), jonka jäsen komissio on; pitää valitettavana, että komissio ei vastannut tyydyttävästi parlamentin tätä asiaa koskeviin pyyntöihin;

35.  kehottaa komissiota kiirehtimään oman listansa laatimista ja raportoimaan parlamentille, miten se on edistynyt toteuttaessaan etenemissuunnitelmaansa ja erityisesti sitoumustaan lisätä talousrikoksia torjuvan työryhmän kaikkia tarvittavia resursseja;

36.  pitää ensisijaisen tärkeänä, että EU:n tavoitteet tässä asiassa ovat FATF:n tavoitteita kunnianhimoisempia; korostaakin, että komission on lisättävä henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja tai kohdennettava ne paremmin komissiossa tehostaakseen valikointimenettelyä;

37.  katsoo, että listan tarkoituksena on kannustaa oikeudenkäyttöalueita muuttamaan rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyvää toimintaansa sekä ehkäistä vastaavanlaisen, potentiaalisesti haitallisen toiminnan aloittamista muissa valtioissa;

38.  kehottaa komissiota toimimaan keskeisenä toimielimenä sekä suuririskisiä kolmansia maita koskevan rahanpesun vastaisen EU:n listan laatimisessa että unionin veroparatiisilistan tarkistuksessa niiden yhtenäisyyden ja keskinäisen täydentävyyden varmistamiseksi;

2.2Muu verolainsäädäntö

39.  on tyytyväinen uuteen lainsäädäntöön, jota on annettu viimeisten kahden vuoden aikana LuxLeaks-paljastusten seurauksena; on tyytyväinen myös EU:n sitoutumiseen OECD:n BEPS-toimintasuunnitelmaan; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan EU:n lainsäädännön pikaisesti osaksi omia oikeusjärjestelmiään ja varmistamaan sen täytäntöönpanon valvonnan;

40.  vaatii kunnianhimoista julkista maakohtaista raportointia, jotta voidaan lisätä monikansallisten yritysten verotuksen läpinäkyvyyttä ja julkista valvontaa, koska siten kansalaisilla olisi mahdollisuus saada tietoja yritysten voitoista, niiden saamista tuista ja niiden maksamista veroista oikeudenkäyttöalueilla, joilla ne toimivat; kehottaa neuvostoa pyrkimään yhteiseen sopimukseen ehdotuksesta aloittaa neuvottelut muiden EU:n toimielinten kanssa julkisen maakohtaisen raportoinnin hyväksymiseksi, koska tämä on kaikkien kansalaisten kannalta yksi keskeisimpiä toimenpiteitä verotustietojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi;

41.  painottaa, että julkinen maakohtainen raportointi antaa sijoittajille ja osakkaille mahdollisuuden ottaa huomioon yrityksen veropolitiikka osallistuessaan yhtiökokouksiin ja tehdessään investointipäätöksiä;

42.  muistuttaa, että verotiedoista olisi tultava olennainen osa yritysten taloudellista raportointia;

43.  vaatii komissiota pyrkimään pikaiseen ja kunnianhimoiseen sopimukseen yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan (CCCTB) molemmista vaiheista; muistuttaa, että yritysten ja jäsenvaltioiden veroviranomaisten kustannusten vähenemisen lisäksi näin ratkaistaisiin siirtohinnoitteluongelma ja varmistettaisiin oikeudenmukaisempi kilpailu sisämarkkinoilla; korostaa, että veropohjien yhdenmukaistaminen on paras tapa lopettaa oikeudellisin keinoin verotuksen optimointi ja aggressiivinen verosuunnittelu; muistuttaa, että tarvitaan uusi sitova ”kiinteän toimipaikan” määritelmä sen varmistamiseksi, että verottaminen tapahtuu siellä, missä taloudellinen toiminta ja arvonmuodostuskin; korostaa, että lisäksi olisi otettava käyttöön sitovat vähimmäiskriteerit, joilla määritellään, milloin taloudellinen toiminta on riittävän merkittävää verotettavaksi jossakin jäsenvaltiossa, jotta vältetään nk. postilaatikkoyhtiöiden ongelma, ottaen erityisesti huomioon digitaalitalouden synnyttämät haasteet;

44.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita etenemään kohti paljon kunnianhimoisempia veroalan uudistuksia;

45.  painottaa, että konserniverotuksen olisi oltava maailmanlaajuista, jotta se toimisi keinona lopettaa voitonsiirrot, ja että yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan käyttöönottoon EU:n tasolla liittyy riski, että syntyy tilanne, jossa jäsenvaltioiden verotulojen menetykset muualle maailmaan jäävät ennalleen, kuten myös joidenkin jäsenvaltioiden harjoittama muun maailman hyväksikäyttö; toteaa, että vain EU:ta koskeva lähestymistapa voisi poistaa kannustimet voitonsiirroille EU:ssa mutta lisätä kannustimia ja mahdollisuuksia voitonsiirroille pois EU:sta;

46.  palauttaa mieliin suosituksensa siitä, että veropäätöksiä koskeva automaattinen tietojenvaihto olisi ulotettava koskemaan kaikkia veropäätöksiä ja että komissiolla olisi käytettävissään kaikki merkitykselliset tiedot, jotta varmistetaan unionin kilpailusääntöjen noudattaminen(7);

47.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin(8) tarkistamisesta, jotta voidaan tehostaa unionin jäsenvaltioiden välistä veroyhteistyötä asettamalla velvoite vastata ryhmien veroasioissa esittämiin pyyntöihin siten, että yksi jäsenvaltio voi antaa muille kaikki tarvittavat tiedot rajatylittäviin veropetoksiin syyllistyneiden syytteeseen asettamiseksi; palauttaa mieliin ehdotuksensa hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muuttamisesta jäsenvaltioiden verotarkastuksia koskevan koordinoinnin parantamiseksi(9);

48.  pitää valitettavana, että laittoman verotuen edunsaajilta perityt maksamattomat verot kuuluvat EU:n valtiontukisääntöjen mukaisesti maalle, joka tuen on myöntänyt, eikä niille maille, jotka ovat kärsineet veropohjansa rapautumisesta vääristyneiden verojärjestelyjen seurauksena; kehottaakin komissiota kehittämään asianmukaisia menetelmiä, joilla voidaan määrittää kyseisten jäsenvaltioiden verotulojen menetysten suuruus, ja asianmukaisia perintämenettelyjä, jotta varmistetaan, että maksamattomat verot jaetaan jäsenvaltioille, joissa taloudellinen toiminta tosiasiallisesti tapahtui;

49.  katsoo, että verouudistusten olisi aina annettava kansalaisille mahdollisuus valvontaan sekä tarjottava kansalaisyhteiskunnalle vaikutusmahdollisuuksia, tietoa ja koulutusta, jotta se voi tuloksekkaasti osallistua näiden toimien suunnitteluun, mitä ei tällä hetkellä tapahdu;

50.  painottaa lisäksi, että sekä unionin että jäsenvaltioiden verolainsäädäntöä on yksinkertaistettava ja se on laadittava siten, että se on kaikkien kansalaisten ymmärrettävissä, jotta vältetään monimutkaisuus, josta verojen välttelyn asiantuntijat hyötyvät;

51.  kehottaa komissiota ehdottamaan julkisista hankinnoista 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(10) tarkistamista, johon sisältyy toimenpiteitä, joilla estetään julkishallintoja tekemästä yhteistyötä veroparatiiseja hyödyntävien yritysten kanssa;

52.  kehottaa komissiota aloittamaan julkisen kertomuksen muodossa yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän 19 vuoden työn kattavan arvioinnin, jossa keskitytään rajatylittävien haitallisten yhteisöverojärjestelyjen ehkäisemisessä saavutettuihin tuloksiin; kehottaa uudistamaan käytännesääntötyöryhmää näiden havaintojen perusteella siten, että sen työ on entistä avoimempaa ja tehokkaampaa, koska ryhmällä on oltava keskeinen asema EU:n tämän alan kehittämistoimissa; kehottaa parlamenttia hankkimaan valvonta- ja vastuuvaltuudet ryhmän suhteen;

53.  kehottaa komissiota laatimaan luettelon haitallisista järjestelyistä, joita koskevista toimenpiteistä käytännesääntötyöryhmä ei ole tähän mennessä pystynyt sopimaan, ja julkaisemaan kyseisen luettelon; kehottaa komissiota arvioimaan vuoteen 2020 mennessä sääntöjen mukaisiin patenttiboksijärjestelyihin sovellettavan nexus-lähestymistavan vaikutuksen ja mahdollisuuksien mukaan esittämään määrällisesti niiden vaikutuksen innovointiin ja verotulojen menettämiseen;

54.  pitää valitettavana, että Panama-papereissa on mainittu useita EU:n jäsenvaltioita; kehottaa komissiota käynnistämään yhteistyössä veroviranomaisten kanssa laaja-alaisen arvioinnin jäsenvaltioiden potentiaalisesti haitallisista verotoimenpiteistä, jotka vääristävät kilpailua, ja käytössä olevista vastatoimenpiteistä sekä kyseisten toimenpiteiden heijastusvaikutuksista muilla oikeudenkäyttöalueilla; kehottaa perustamaan EU:n jäsenvaltioita koskevan tehokkaan valvontamekanismin, jolla seurataan niiden mahdollisesti käyttöön ottamia uusia haitallisia verotoimenpiteitä;

55.  kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee rajatylittäviä yritysjärjestelyjä ja kotipaikan vaihtamista ja jossa annetaan selkeät säännöt yrityksen päätoimipaikan siirrosta EU:ssa, mukaan lukien postilaatikkoyhtiöiden torjuntaa koskevat säännöt;

56.  kehottaa komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että lopetetaan yrityksen verotuksen siirtäminen toiseen maahan järjestelyllä, jossa veroparatiisissa sijaitseva pienempi yritys ostaa monikansallisen yrityksen, joka ottaa tämän toisen yrityksen lainmukaisen kotipaikan itselleen ja ”uudelleensijoittaa” näin päätoimipaikkansa, mikä vähentää yhdistetyn yrityksen kokonaisverotaakkaa; toteaa, että tätä seuraa usein liikevoiton supistaminen suorittamalla verovähennyskelpoisia maksuja veroparatiisiin (esim. lainojen, rojaltien ja palvelujen muodossa), millä pyritään välttämään kyseisen monikansallisen yrityksen voittojen verotusta kotimaassa;

57.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin yhä enemmän käytettyihin haitallisiin verokäytäntöihin kuin patenttiboksien, johdannaisten, swap-sopimusten ja muiden vastaavien väärinkäyttö veronkiertotarkoituksessa;

58.  pitää merkittävinä komission elokuussa 2016 valtiontuesta julkistamia havaintoja, joiden mukaan Irlanti oli myöntänyt Applelle laittomasti 13 miljardin euron arvosta epäasianmukaisia verohelpotuksia; kyseenalaistaa sen, että Irlannin hallitus on päättänyt valittaa kyseisestä päätöksestä, jotta se välttäisi perimästä takaisin saatavana olevaa määrää;

59.  kehottaa jäsenvaltioita tunnistamaan ja lopettamaan kaikenlaisen sellaisten veroarmahdusten käytön, jotka voisivat johtaa rahanpesuun tai veropetoksiin tai jotka voisivat estää kansallisia viranomaisia käyttämästä annettuja tietoja talousrikosten tutkimiseen;

60.  ilmaisee huolensa Yhdysvaltain hallinnon aikomuksista edistää verohelpotuksia suuryrityksille ja rahoitusmarkkinoiden säännöstelyn purkamista; kehottaa komissiota valvomaan tiiviisti Yhdysvaltojen ehdotettua Blueprint-verouudistusta ja mahdollisuutta toteuttaa Yhdysvalloissa veroarmahdus, jonka avulla suurten teknologiayritysten voittojen kotiuttamiseen voidaan soveltaa erittäin alhaista verokantaa;

61.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan verohallintojaan riittävällä henkilöstömäärällä, jotta voidaan varmistaa verotulojen tehokas perintä ja puuttua haitallisiin verokäytäntöihin, sillä resurssipula ja henkilöstöleikkaukset yhdistettyinä riittävän koulutuksen, teknisten välineiden ja tutkintavaltuuksien puuttumiseen ovat vakavasti heikentäneet joidenkin jäsenvaltioiden verohallintoja;

62.  toteaa, että yksi esimerkki veronkiertojärjestelmistä EU:ssa on niin sanottu Double Irish -verojärjestely, joka lopetetaan asteittain vuoteen 2020 mennessä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita seuraamaan kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksiaan, jotta varmistetaan, että veronkiertojärjestelmiä ei hyödynnetä verojärjestelmien erojen kautta;

63.  pitää valitettavana, että veronkierron ja veropetosten laajuudesta ei ole saatavilla luotettavia ja puolueettomia tilastotietoja; korostaa, että on tärkeää kehittää tarkoituksenmukaisia ja läpinäkyviä menetelmiä, joilla määritetään näiden ilmiöiden laajuus ja niiden vaikutus maiden julkiseen talouteen, taloudelliseen toimintaan ja julkisiin investointeihin;

64.  kehottaa komissiota antamaan ohjeistusta siitä, miten voidaan selkeästi erottaa laittomat veronkierto- ja veropetoskäytännöt ja lailliset mutta lain hengen vastaiset käytännöt, jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus kaikille osapuolille; kehottaa jäsenvaltioita ja kolmansia maita varmistamaan, että veropetoksiin syyllistyneille ja niissä avustaneille välittäjille määrättyjä sakkoja ja taloudellisia seuraamuksia ei saa vähentää veropohjasta;

65.  korostaa, että vastuullisen verostrategian toteuttamista on pidettävä yrityksen yhteiskuntavastuun peruspilarina ja että veropetokset, veronkierto ja aggressiiviset verosuunnittelukäytännöt eivät ole yhdenmukaisia yrityksen yhteiskuntavastuun kanssa; muistuttaa komissiolle antamastaan kehotuksesta sisällyttää tämä asia päivitettyyn yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevaan EU:n strategiaan;

66.  kehottaa yrityksiä tekemään verovelvoitteiden täydestä noudattamisesta ilman minkäänlaista veronkiertoa olennaisen osan yrityksen yhteiskuntavastuuta;

67.  muistuttaa TAXE 2 -valiokunnan esittämästä kehotuksesta perustaa komission yhteyteen uusi unionin veropolitiikan johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista vastaava keskus, joka voi arvioida ja valvoa jäsenvaltioiden veropolitiikkaa unionin tasolla ja varmistaa, että jäsenvaltiot eivät ota käyttöön uusia haitallisia verotoimenpiteitä; ehdottaa, että tällaisen keskuksen pitäisi voida valvoa, että jäsenvaltiot noudattavat yhteistä unionin listaa yhteistyöhaluttomista oikeudenkäyttöalueista, sen lisäksi, että se varmistaa yhteistyön kansallisten veroviranomaisten välillä (esimerkiksi koulutus ja parhaiden käytäntöjen vaihto) ja edistää sitä;

68.  muistuttaa antamistaan suosituksista(11), jotka koskevat luettelon laatimista vastatoimista, joita unionin ja jäsenvaltioiden olisi sovellettava julkisten elinten, pankkien ja rahoitusohjelmien osakkaina ja rahoittajina yhtiöihin, jotka käyttävät veroparatiiseja aggressiivisten verosuunnittelujärjestelmien toteuttamiseen ja rikkovat näin unionin verotusalan hyvää hallintotapaa;

69.  muistuttaa komissiolle antamastaan kehotuksesta muuttaa EU:n lainsäädäntöä, muun muassa EIP:n perussääntöä, Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) annettua asetusta, neljää yhteisestä maatalouspolitiikasta annettua asetusta ja viittä Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) annettua asetusta siten, että estetään EU:n rahoituksen meneminen tosiasiallisille edunsaajille tai rahoituksen välittäjille, joiden on todistettu osallistuneen veropetoksiin tai aggressiiviseen verosuunnitteluun;

70.  kehottaa komissiota ja neuvostoa perustamaan pakollisen standardoidun julkisen EU:n kaupparekisterin, jotta yrityksistä voidaan saada ajanmukaista ja luotettavaa tietoa ja mahdollistaa läpinäkyvyys varmistamalla EU:n yrityksiä koskevan vertailukelpoisen ja luotettavan tiedon rajatylittävä saanti;

71.  ehdottaa, että komissio arvioi jalkapallonpelaajien rajatylittävien siirtojen vaikutusta jäsenvaltioiden veronkantoon ja esittää tarpeelliseksi katsotut toimenpiteet merkittäviin verotulojen menetyksiin puuttumiseksi, mukaan lukien tällaisia siirtoja edistäviä välittäjiä koskevat toimenpiteet;

72.  kehottaa komissiota pidättäytymään kauppasopimusten tekemisestä EU:n veroparatiiseiksi määrittämien oikeudenkäyttöalueiden kanssa;

2.3.Tietojenvaihto

73.  pitää valitettavana, että hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin säännöksiä, jotka olivat voimassa Panama-paperien paljastusten kattamana aikana, ei oltu pantu täytäntöön tehokkaasti ja että tietojen ja päätösten vaihdon määrä oli vähäinen; muistuttaa, että veroviranomaisten välinen automaattinen tietojenvaihto on keskeistä, jotta jäsenvaltiot voivat varmistaa keskinäisen avunannon verotulojen keräämisessä ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia laajemman veroyhteistyön edistämiseksi jäsenvaltioiden välillä asettamalla velvoite vastata ryhmien veroasioissa esittämiin pyyntöihin siten, että yksi jäsenvaltio voi antaa muille kaikki tarvittavat tiedot rajatylittäviin veropetoksiin syyllistyneiden syytteeseen asettamiseksi;

74.  on erittäin huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden monikansallisille yhtiöille antamien veropäätösten määrä on kasvanut viime vuosina LuxLeaks-skandaalin yhteiskunnassa aiheuttamasta huolestuneisuudesta huolimatta;

75.  korostaa, että komission olisi voitava käyttää kaikkea hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin mukaisesti vaihdettua tietoa, jotta direktiivin täytäntöönpanoa voitaisiin seurata ja valvoa asianmukaisesti; katsoo, että nämä tiedot olisi tallennettava komission hallinnoimaan keskusrekisteriin, koska sillä on yksinomainen toimivalta kilpailualalla;

76.  kehottaa vaihtamaan, käsittelemään ja käyttämään tietoja entistä tehokkaammin maailmanlaajuisesti ja vaatii panemaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti täytäntöön yhteisten tietojenvaihtostandardien määräykset ja siirtymään vertaistarkastusjärjestelmän mukaisesta syyllisten julkisesta nimeämisestä seuraamusjärjestelmään; korostaa, että tietojenvaihto taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ja osallistuvien allekirjoittajamaiden välillä edellyttää vastavuoroisuutta; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan osallistuvia kehitysmaita näiden standardien täytäntöönpanossa; korostaa, että sen lisäksi että maat sitoutuvat yhteisiin tietojenvaihtostandardeihin, järjestelmä on pantava täytäntöön ja varmistettava toimitettujen tietojen hyvä laatu; huomauttaa, että nykyisissä yhteisissä tietojenvaihtostandardeissa on heikkouksia, ja pitää myönteisenä sitä, että OECD on parantelemassa standardeja niiden tehostamiseksi; kehottaa komissiota edistämään havaittujen porsaanreikien tukkimista;

77.  kehottaa parantamaan julkisia kaupparekistereitä ja julkisia rekistereitä tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista sekä julkista maakohtaista raportointia, jotta päästään eroon rajoitteista, joita liittyy kesäkuussa 2017 veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämiseksi toteutettavien verosopimuksiin liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta tehdyn monenvälisen OECD:n sopimuksen mukaiseen tietojenvaihtoon, sillä sopimuksessa annetaan maille mahdollisuus valita kumppanit, mikä käytännössä mahdollistaa kahdenväliset käytännöt;

78.  korostaa, että rajatylittäviä potentiaalisesti aggressiivisia verosuunnittelujärjestelyjä koskevan pakollisen automaattisen tietojenvaihdon (kuudes hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi) olisi oltava veroviranomaisten, mutta ei pelkästään veroviranomaisten, saatavilla;

79.  kehottaa komissiota varmistamaan tietojenvaihdon vastavuoroisuuden EU:n ja niiden kolmansien maiden välillä, jotka eivät ole allekirjoittaneet kansainvälisesti sovittuja standardeja; korostaa, että rahoituslaitoksille, joilla on eurooppalaisia asiakkaita ja jotka eivät noudata automaattista tietojenvaihtoa koskevia standardeja, on määrättävä tehokkaita seuraamuksia; katsoo, että kyseiseen ehdotukseen pitäisi sisällyttää riidanratkaisumekanismi, jotta mahdolliset EU:n ja kolmansien maiden väliset riidat voidaan ratkaista; muistuttaa kehotuksestaan ottaa käyttöön lähdevero tai vaikutukseltaan vastaava toimenpide, jolla varmistettaisiin, että voitot eivät poistu unionista verottamatta;

80.  katsoo, että toimijoiden, joiden on toimitettava tietoja veroviranomaisille, on oltava samoja kuin rahanpesun vastaisessa direktiivissä mainitut, ja että tällaisia toimijoita ovat erityisesti:

   1) luottolaitokset;
   2) finanssilaitokset;
   3) seuraavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt näiden harjoittaessa ammattitoimintaa:
   a) tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat;
   b) notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat, jos nämä joko toimivat asiakkaansa puolesta tai lukuun taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa taikka osallistuvat asiakkaansa puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai suorittamiseen:
   i) kiinteän omaisuuden tai liiketoimintayksiköiden ostaminen ja myyminen,
   ii) asiakkaan rahavarojen, arvopaperien tai muiden varojen hoitaminen,
   iii) pankki-, säästö- tai arvopaperitilien avaaminen tai hoitaminen,
   iv) yhtiöiden perustamista, toimintaa tai hallinnointia varten tarvittavien varojen järjestely,
   v) trustien, yhtiöiden, säätiöiden tai vastaavien rakenteiden perustaminen tai johtaminen taikka niiden toiminnasta vastaaminen;
   c) trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajat, jotka eivät kuulu a tai b alakohdan soveltamisalaan;
   d) kiinteistönvälittäjät;
   e) muut tavarakauppaa käyvät henkilöt, jos maksu suoritetaan tai vastaanotetaan käteisenä ja sen suuruus joko yhtenä suorituksena tai useina suorituksina, jotka näyttävät olevan toisiinsa kytkeytyneitä, on yhteensä vähintään 10 000 euroa;
   f) rahapelipalvelujen tarjoajat;

3.Rahanpesu

3.1.Rahanpesun vastainen lainsäädäntö

81.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi pantava tehokkaasti ja johdonmukaisesti täytäntöön rahanpesun vastaisen direktiivin säännökset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan lainvalvonnan asianmukaisuuden; kehottaa komissiota tehostamaan nykyisiä seurantajärjestelmiä ja varaamaan niille asianmukaiset resurssit; kehottaa komissiota kohdentamaan aiempaa enemmän resursseja talousrikollisuuden estämistä käsittelevälle työryhmälleen;

82.  korostaa, että neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin oikeudellisessa kehyksessä kielletään kokonaan anonyymit haltijaosakkeet, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi kansainvälisten rahanpesujärjestelmien luomisessa, jos niitä ei rekisteröidä asianmukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita panemaan 26. kesäkuuta 2017 voimaan tullut neljäs rahanpesunvastainen direktiivi asianmukaisesti täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota seuraamaan direktiivin asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa;

83.  kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyt jäsenvaltioita vastaan Panama-papereissa ja muissa vuodoissa paljastetuista unionin lainsäädännön rikkomisesta;

84.  korostaa, että tarvitaan säännöllisesti päivitettäviä, vakiomuotoisia, keskenään yhdistettyjä ja julkisesti saatavilla olevia tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien rekistereitä, jotka kattavat yritykset, säätiöt, trustit ja vastaavat oikeudelliset järjestelyt, jotta voidaan estää lopullisten tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien anonymiteetti; kehottaa alentamaan nykyistä osakkeenomistuksen kynnysarvoa tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määritelmässä; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden on otettava johtoasema lopullisia tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien läpinäkyvyysvaatimusten edistämisessä kansainvälisillä areenoilla;

85.  korostaa, että Ranskan rahanpesun selvittelykeskuksen edustajat pyysivät epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista tutkivassa tutkintavaliokunnassa, että FATF:n rahoitusvalvontaa koskevan suosituksen nro 26 mukaisesti EU:n tasolla säädettäisiin nimenomaisesti, että toimivaltaisen valvontaviranomaisen suorittama valvonta voidaan ulottaa konsernin emoyhtiöön asti;

86.  kehottaa komissiota valvomaan julkisten kiinteistörekisterien perustamista;

87.  kehottaa määrittämään tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan, joka tarkoittaa kaikkia luonnollisia henkilöitä, jotka viime kädessä omistavat oikeussubjektin tai käyttävät siinä määräysvaltaa, kun kyseessä ei ole säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleva yhtiö, joka kuuluu unionin oikeuden mukaisten sellaisten tiedonantovelvollisuuksien tai vastaavien kansainvälisten normien soveltamisalaan, joilla varmistetaan omistajaa ja edunsaajaa koskevien tietojen riittävä läpinäkyvyys, tämän oikeussubjektin vähintään yhden osakkeen tai vastaavan minimiyksikön, mukaan lukien haltijaosakkeet, suoran tai välillisen omistuksen perusteella tai muilla tavoin käytetyn määräysvallan perusteella;

88.  huomauttaa, että laiton raha, joka on talletettu näitä liiketoimia käyttämällä, muuttuu laillisista liiketoimista saaduiksi laillisiksi varoiksi; korostaa siksi, että rahanpesun vastaiset säännöt on ulotettava koskemaan myös kiinteistömarkkinoita, jotta voidaan estää uusia laittomia ilmiöitä;

89.  korostaa, että asiakkaan tuntemiseen ja huolellisuusvelvoitteeseen liittyvien tarkastusten valvontaa on parannettava, jotta voidaan varmistaa, että asiakkaan profiiliin liittyvistä riskeistä tehdään asianmukainen arviointi; painottaa myös, että asiakkaan tuntemiseen ja huolellisuusvelvoitteeseen liittyvien velvollisuuksien on aina oltava ilmoitusvelvollisen yhteisön vastuulla, vaikka ne olisi ulkoistettu; vaatii, että tämän vastuun on oltava selvä ja että on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan, jos velvollisuutta laiminlyödään tai jos ulkoistamiseen liittyy eturistiriita; katsoo lisäksi, että ilmoitusvelvollisiin yhteisöihin olisi sisällytettävä myös muun muassa kiinteistönvälittäjät, jotta voidaan varmistaa, että asiakkaan tuntemista ja huolellisuusvelvoitetta koskevia säännöksiä sovelletaan yhdenvertaisesti säänneltyihin ja sääntelemättömiin toimijoihin; kehottaa yhdenmukaistamaan asiakkaan tuntemiseen ja huolellisuusvelvoitteeseen liittyvät menettelyt EU:n tasolla ja säätämään näiden menettelyjen asianmukaisesta muodosta niiden sääntöjenmukaisuuden takaamiseksi;

90.  katsoo, että rahanpesusta ja veropetoksista määrättyjen seuraamusten olisi oltava ankarampia ja varoittavampia ja että jäsenvaltioiden olisi käytettävä riskiperusteista arviointia kohdentaessaan resursseja näiden laittomien käytäntöjen torjuntaan; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2016)0826); kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, missä määrin on tarpeen kieltää sovintoratkaisu erittäin vakavissa veropetostapauksissa; toteaa kuitenkin, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi myös kehitettävä kannustimia kutakin ilmoitusvelvollisten yhteisöjen luokkaa varten, jotta ilmoitusvelvolliset saataisiin luopumaan tällaisista toimista ja niiden toteuttamisesta tulisi kannattamatonta; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan rahanpesun vanhentumisaikoja, jotta voidaan välttää toimivaltaisten viranomaisten toimimattomuudesta johtuvaa vanhentumista;

91.  vaatii, että EU:n tasolla otetaan käyttöön tehokas valvontamekanismi, joka kattaa siihen liittyvät oikeudenkäyttöalueet, koska FATF:n vertaistarkastukset ja säännölliset keskinäiset arvioinnit voidaan helposti tehdä tyhjäksi poliittisella tai muulla silmien ummistamisella;

92.  korostaa, että EU:n tasolla on sovittava poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä koskevasta yhteisestä tulkinnasta ja määritelmästä;

93.  kehottaa yhdenmukaistamaan verorikosten määritelmän EU:n tasolla ja luomaan erillisiä rikosoikeudellisia välineitä, jotka hyväksytään SEUT 83 artiklan 2 kohdan nojalla tai viime kädessä SEUT 116 artiklan nojalla, jos jäsenvaltiot eivät pääse sopimukseen kilpailua sisämarkkinoilla vääristävien olosuhteiden poistamisesta; kehottaa yhdenmukaistamaan rahanpesun esirikosten määritelmän EU:ssa ja vähentämään poikkeuksia, joihin jäsenvaltiot voivat vedota yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta kieltäytyäkseen; muistuttaa neljännen ja viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin tarkistamisen yhteydessä esittämästään kannasta verorikosten irrottamiseen vaatimuksesta, jonka mukaan niistä on rangaistava vapausrangaistuksella tai vapaudenmenetyksen käsittävällä turvaamistoimenpiteellä;

94.  on huolissaan EU:n ulkopuolisille henkilöille tarkoitetuista kansalaisuusohjelmista eli ”kultainen viisumi”- tai investoijaohjelmista, joita sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin vastineeksi taloudellisista investoinneista ilman asianmukaista tai minkäänlaista asiakkaan tuntemiseen ja huolellisuusvelvoitteeseen liittyvää menettelyä; kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin jäsenvaltiot noudattavat rahanpesun vastaista direktiiviä ja muuta vastaavaa EU:n lainsäädäntöä myöntäessään kansalaisuuden näiden ohjelmien mukaisesti;

95.  kehottaa komissiota ja neuvostoa suhtautumaan vakavasti neljättä rahanpesun vastaista direktiiviä koskevaan kunnianhimoiseen muutosehdotukseen (COM(2016)0450), josta parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta äänesti 28. helmikuuta 2017(12) ja jolla tukittaisiin monia nykyisiä porsaanreikiä ja vahvistettaisiin huomattavasti voimassa olevaa rahanpesun vastaista lainsäädäntöä esimerkiksi tiukentamalla tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määritelmää, kieltämällä ylimpien johtajien, nimellisjohtajien ja muiden asiamiesten määrittäminen tosiasiallisiksi omistajiksi ja edunsaajiksi, elleivät nämä täytä kriteereitä, sallimalla täydellinen yleinen pääsy yritysten ja trustien tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien rekistereihin ja ottamalla käyttöön tehokkaampi seuraamusmekanismi rahanpesun vastaisen direktiivin rikkomuksia varten; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa olemaan vesittämättä parlamentin vahvaa ehdotusta parhaillaan käytävissä kolmikantaneuvotteluissa;

96.  kehottaa painottamaan politiikassa ja sääntelyssä entistä enemmän uusia muodostumassa olevia riskejä, jotka liittyvät uusiin teknologioihin ja rahoitustuotteisiin, kuten johdannaisiin, swap-sopimuksiin ja virtuaalivaluuttoihin(13);

97.  kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta hyödyntää uusia teknologioita, kuten yksilöllisiä digitaalisia identiteettejä, vakavien talousrikostapausten tunnistamissa, ja kehottaa sitä myös varmistamaan, että tässä kunnioitetaan perusoikeuksia, kuten oikeutta yksityisyyteen;

98.  kehottaa komissiota arvioimaan kiireellisesti, miten sähköinen uhkapelitoiminta, virtuaali- ja cryptovaluutat sekä lohkoketju- ja rahoitusteknologiat vaikuttavat rahanpesuun ja verorikollisuuteen; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan mahdollisia lainsäädäntö- ja muita toimenpiteitä, joilla luotaisiin sääntelykehys tällaiselle toiminnalle, jotta voidaan rajoittaa rahanpesun työkaluja;

99.  vaatii takavarikoimaan rikollisesta toiminnasta saadut varat; kehottaa siksi antamaan ripeästi asetuksen jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta, jotta rikollisen omaisuuden rajatylittävää perintää voidaan helpottaa; korostaa, että komission ehdottamilla oikeudellisilla välineillä parannetaan yhteistyötä ja helpotetaan tällaisten päätösten tunnustamista samalla kun noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

100.  korostaa, että toimenpiteitä tarvitaan myös kansallisten strategioiden yhdenmukaistamiseksi EU:n virastojen ja elinten, kuten Europolin, Eurojustin ja OLAFin, strategioiden suhteen; katsoo, että tietojenvaihtoa haittaavat oikeudelliset esteet on poistettava, jotta voidaan edistää tällaista yhteistyötä;

101.   suhtautuu myönteisesti Portugalin hallituksen äskettäiseen päätökseen kieltää haltijaosakkeiden liikkeeseenlasku ja muuntaa nykyiset haltijaosakkeet nimellisarvopapereiksi, ja kehottaa komissiota ehdottamaan tätä varten EU:n laajuista lainsäädäntöä;

102.   kehottaa tiukentamaan huomattavasti toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa valvontaa luottolaitosten johtokunnan jäsenten ja osakkeenomistajien soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arvioinnissa EU:ssa; katsoo, että on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset voivat valvoa jatkuvasti osakkeenomistajien ja johtokunnan jäsenten arviointikriteereitä, sillä tällä hetkellä on erittäin vaikeaa kumota niiden hyväksyntä, kun se on myönnetty; katsoo lisäksi, että yritysostojen vastustamisen aikatauluja ja joustavuutta olisi laajennettava erityisesti silloin, kun toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä omia tutkimuksiaan kolmansien maiden tapahtumista ja poliittisesti vaikutusvaltaisista henkilöistä annetuista tiedoista;

3.2.Rahanpesun selvittelykeskukset

103.  katsoo, että tietojenvaihtoa voidaan vahvistaa yhdenmukaistamalla eurooppalaisten rahanpesun selvittelykeskusten asemaa ja toimintaa; kehottaa komissiota aloittamaan rahanpesun selvittelykeskusten foorumissa hankkeen, jossa selvitetään tietolähteet, joihin näillä selvittelykeskuksilla on tällä hetkellä pääsy; kehottaa komissiota antamaan ohjeita siitä, miten voidaan varmistaa eurooppalaisten rahanpesun selvittelykeskusten toimintojen ja valtuuksien suurempi lähentyminen, ja määrittämään sellaisten taloudellisten ja hallinnollisten tietojen ja lainvalvontaan liittyvien tietojen yhteinen vähimmäislaajuus ja -sisältö, jotka rahanpesun selvittelykeskusten olisi saatava ja joita niiden pitäisi pystyä vaihtamaan keskenään; katsoo, että kyseisissä ohjeissa olisi myös oltava selityksiä rahanpesun selvittelykeskusten strategisia analyysitoimintojen yhteisestä tulkinnasta;

104.  katsoo, että EU:n rahanpesun selvittelykeskusten toiminnan tehostamiseksi niillä kaikilla olisi oltava rajoittamaton ja välitön pääsy kaikkiin sellaisiin ilmoitusvelvollisten yhteisöjen ja rekistereiden antamiin tietoihin, jotka liittyvät niiden toimintoihin; toteaa, että rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava saada tällaiset tiedot myös silloin, kun ne liittyvät toisen unionin rahanpesun selvittelykeskuksen esittämään pyyntöön, ja vaihtaa näitä tietoja niitä pyytäneen selvittelykeskuksen kanssa;

105.  ehdottaa, että jäsenvaltiot poistavat rahanpesun vastaista direktiiviä täytäntöön pannessaan rahanpesun selvittelykeskuksia koskevan vaatimuksen saada kolmansilta osapuolilta lupa tietojenvaihtoon toisen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa tiedonhankkimista varten, jotta rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojenvaihtoa voidaan edistää; kehottaa komissiota antamaan ohjeita rahanpesun vastaisen direktiivin yleisistä säännöksistä, erityisesti siitä, että rahanpesun selvittelykeskusten on vaihdettava tietoja toistensa kanssa ”oma-aloitteisesti” ja ”viipymättä”;

106.  korostaa, että on tehostettava yhteydenpitoa asiaankuuluvien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä ja myös eri jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välillä; kehottaa komissiota perustamaan EU:n vertailuanalyysijärjestelmän työkaluksi, jolla voidaan yhdenmukaistaa kerättävät ja vaihdettavat tiedot ja edistää rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä; katsoo, että olisi lisäksi vahvistettava Europolin ylläpitämää FIU.net-verkostoa ja myös itse Europolia erityisesti, jotta se voi hankkia tietoja ja tilastoja tietovirroista, toiminnasta ja rahanpesun selvittelykeskusten tekemien analyysien tuloksista, sekä lisättävä Eurojustin rahanpesun ja veropetosten käsittelyvaltuuksia ja -resursseja; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita lisäämään rahanpesun selvittelykeskusten henkilöresursseja sekä niiden taloudellisia ja teknisiä resursseja tutkinta- ja yhteistyövalmiuksien parantamiseksi niin, että voidaan asianmukaisesti käsitellä ja hyödyntää epäilyttäviä liiketoimia koskevia ilmoituksia, joiden määrä on kasvanut;

107.  huomauttaa, että rahanpesun selvittelykeskusten vaihtamien tietojen käyttötarkoituksen rajaamista olisi tarkistettava ja yhtenäistettävä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti, jotta tietoja voidaan käyttää verorikoksiin puuttumiseen sekä todisteiden tuottamiseen;

108.  tähdentää, että rahanpesun selvittelykeskusten johtohenkilöiden nimittämisen on oltava riippumatonta ja poliittisesti tasapuolista ja perustuttava ammatilliseen pätevyyteen ja valintaprosessin on oltava avointa ja valvottua; korostaa, että veropetoksia ja rahanpesua koskevien sääntöjen valvonnasta vastaavien laitosten riippumattomuudesta tarvitaan yhteiset säännöt ja että lainvalvontaelinten on oltava täysin riippumattomia rahanpesun selvittelykeskusten raporttien seurannassa;

109.  kehottaa komissiota varmistamaan, noudatetaanko tätä velvoitetta asianmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa;

110.  muistuttaa viidennettä rahanpesun vastaista direktiiviä koskevasta kannastaan, jossa käsitellään eurooppalaisen rahanpesun selvittelykeskuksen perustamista ja tarvetta varmistaa tehokas ja koordinoitu tietojenvaihtojärjestelmä sekä keskitetyt tietokannat; korostaa, että on tarpeen tukea jäsenvaltioiden selvittelykeskuksia erityisesti rajatylittävissä tapauksissa;

111.  painottaa, että toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi odottaa niin kauan, että ne jäävät jälkeen, kun veroneuvonantajat ja veronmaksajat käyttävät yhä enemmän digitaaliteknologiaa; katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten olisi kehitettävä vastaavasti omia välineitään ja tutkintavalmiuksiaan; katsoo, että tämä voisi tarjota toimivaltaisille viranomaisille uusia mahdollisuuksia puuttua toistuvaan resurssien kohdentamisen ongelmaan tai parantaa keskinäistä yhteistyötään;

4.Välittäjät

112.  pitää valitettavana, että välittäjiä säädellään tällä hetkellä epäyhtenäisesti eri puolilla EU:ta; kehottaa neuvostoa tarkastelemaan pikaisesti ja hyväksymään komission ehdotuksen raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (COM(2017)0335), jotta välittäjien ilmoitusvelvollisuuksia voidaan vahvistaa; kannustaa jäsenvaltioita pohtimaan, olisiko mahdollisesti hyödyllistä laajentaa direktiivin soveltamisalaa täysin kotimaisiin tapauksiin;

113.  korostaa, että kyseinen ehdotus on tarpeen, jotta voidaan tukkia aggressiivisen verosuunnittelun mahdollistavat porsaanreiät laatimalla tällaisia käytäntöjä harjoittavia välittäjiä koskevia uusia sääntöjä;

114.  panee merkille, että omaisuudenhoito on pääosin sääntelemätöntä toimintaa ja että olisi laadittava sitovat kansainväliset säännöt ja vaatimukset tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja tämän ammattitoiminnan sääntelyn ja määrittämisen parantamiseksi; kehottaa komissiota tekemään asiaa koskevia aloitteita kaikilla asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla, jotta kyseiset vaatimukset ja säännöt saadaan aikaan;

115.  toteaa, että valvonta olisi toteutettava itseorganisoinnin ja itsesääntelyn puitteissa; kehottaa komissiota arvioimaan EU:n kohdennettujen toimien tarvetta, kuten mahdollisuutta antaa lainsäädäntöä, jotta voidaan valvoa asianmukaisesti ilmoitusvelvollisten yhteisöjen itsesääntelyä erillisen riippumattoman kansallisen sääntely- tai valvontaelimen avulla;

116.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja valvojien kanssa antamaan ohjeita ilmoitusvelvollisten yhteisöjen ilmoitustapojen yhdenmukaistamisesta, jotta rahanpesun selvittelykeskusten on helpompi käsitellä ja vaihtaa tietoja;

117.  kehottaa sääntelemään veroalan välittäjiä käyttämällä kannustimia, jotka saavat nämä pidättäytymään osallistumisesta veropetoksiin ja veronkiertoon ja tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien suojeluun;

118.  korostaa, että jos välittäjä on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle, kyseisen veronmaksajan on lähetettävä potentiaalisesti aggressiiviset verosuunnitelmansa ennen niiden käyttöönottoa suoraan maansa veroviranomaisille, jotta viranomaiset voivat vastata niiden aiheuttamiin veroriskeihin asianmukaisilla toimenpiteillä;

119.  katsoo, että välittäjien asemaa koskevat aiempaa tiukemmat säännöt hyödyttäisivät koko alaa, koska rehelliset välittäjät eivät enää joutuisi epäedulliseen asemaan epäoikeudenmukaisen kilpailun vuoksi, jolloin voitaisiin erottaa jyvät akanoista;

120.  kehottaa säätämään pankeille ja välittäjille, jotka tietoisesti, harkitusti ja järjestelmällisesti ovat mukana laittomissa vero- tai rahanpesujärjestelyissä, tehokkaampia, varoittavampia ja oikeasuhtaisempia seuraamuksia sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että seuraamukset olisi kohdennettava sekä itse yhtiöihin että suunnittelusta vastuussa oleviin johtotason työntekijöihin ja hallituksen jäseniin; muistuttaa, että tuntuvat seuraamukset ovat tärkeitä, ja katsoo, että syyllisten julkinen nimeäminen vahvistetuissa tapauksissa voisi estää välittäjiä kiertämästä velvoitteitaan ja kannustaa sääntöjen noudattamiseen;

121.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sellaisten alojen tehokkaan seurannan ja valvonnan, jotka ovat kaikkein alttiimpia vaikeasti seurattavien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien järjestelyjen aiheuttamille riskeille (kuten komission arvioinnissa rahanpesun riskeistä on esitetty); kehottaa jäsenvaltioita antamaan ohjeita sellaisista liiketoimista johtuvista riskitekijöistä, joissa on mukana veroneuvojia, tilintarkastajia, ulkopuolisia kirjanpitäjiä, notaareita ja muita itsenäisiä oikeudellisten ammattien harjoittajia;

122.  kehottaa tehostamaan rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvien sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa ja sen varoittavaa vaikutusta lisäämällä yleistä näkyvyyttä erityisesti parantamalla julkistettavia tilastoja lainvalvontatoimenpiteistä, joihin liittyy veroja ja rahanpesua koskevaa neuvontaa antavia ammatinharjoittajia;

123.  korostaa, että EU:n alueella veroalan ammatinharjoittajina toimivien välittäjien kansallisia sertifiointijärjestelmiä on seurattava, valvottava ja koordinoitava tehokkaammin; kehottaa jäsenvaltioita perumaan lisenssit, jos välittäjien osoitetaan edistävän aktiivisesti rajatylittävää veronkiertoa, laitonta verosuunnittelua ja rahanpesua tai mahdollistavan ne;

124.  kehottaa komissiota arvioimaan, ovatko jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset noudattaneet unionin lainsäädännössä, esimerkiksi neljännessä pääomavaatimusdirektiivissä, jo säädettyjä välittäjien lupamenettelyjä;

125.  kehottaa ammattikuntaa ottamaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla varmistetaan, että asianajajien salassapitovelvollisuus ei estä asianmukaista ilmoittamista epäilyttävistä liiketoimista tai muista potentiaalisesti laittomista toimista, ilman, että tällä olisi vaikutusta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin oikeuksiin ja rikosoikeuden yleisiin periaatteisiin, tai parantamaan tällaisia jo olemassa olevia menettelyjä;

126.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön keinoja, joilla saadaan EU:hun sijoittautuneet välittäjät luopumaan toimista EU:n yhteistyöhaluttomien verotuksellisten oikeudenkäyttöalueiden listaan ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa strategisia puutteita omaavien maiden listaan merkityillä lainkäyttöalueilla, ja toteaa, että tällainen keino voisi olla esimerkiksi sulkeminen julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle; kehottaa lisäksi komissiota suorittamaan vaikutustenarvioinnin mahdollisuudesta kieltää EU:hun sijoittautuneilta välittäjiltä toiminta lainkäyttöalueilla, jotka on merkitty EU:n yhteistyöhaluttomien verotuksellisten oikeudenkäyttöalueiden listaan ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa strategisia puutteita omaavien maiden listaan;

127.  korostaa, että kansainvälisen yhteistyön parantamiseksi tilintarkastus- ja kirjanpitovaatimuksia olisi koordinoitava maailmanlaajuisesti, jotta voidaan estää kirjanpito- ja tilintarkastusyrityksiä osallistumasta laittomiin verojärjestelyihin; katsoo, että kansainvälisten kirjanpitostandardien täytäntöönpanon parantaminen olisi katsottava tehokkaaksi työkaluksi;

4.1Pankit

128.  kannustaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin suosituksen mukaisesti käyttöön pankkitilirekisterijärjestelmät tai sähköiset tietojenhakujärjestelmät, joiden kautta rahanpesun selvittelykeskukset ja toimivaltaiset viranomaiset saisivat pääsyn pankkitilejä koskeviin tietoihin; suosittelee harkitsemaan mahdollisuuksia yhdenmukaistaa ja liittää yhteen kansalliset pankkitilirekisterit, jotka sisältävät kaikki oikeushenkilöihin ja luonnollisiin henkilöihin liittyvät tilit, jotta toimivaltaisilla viranomaisilla ja rahanpesun selvittelykeskuksilla olisi niihin helppo pääsy;

129.  suosittelee, että tällaiseen tilirekisteriin kirjattaisiin ja siinä julkistettaisiin tilastotiedot liiketoimista veroparatiisien ja suuririskisten maiden kanssa ja eriteltäisiin liiketoimia koskevat tiedot asiaankuuluvien ja toisaalta asiaankuulumattomien osapuolten välillä ja jäsenvaltioittain;

130.  toteaa, että pankkien on osoitettu osallistuneen neljään laaja-alaiseen toimintaan eli offshore-rakenteiden tarjoamiseen ja hoitamiseen, pankkitilien toimittamiseen offshore-yhteisöille, muiden rahoitustuotteiden tarjoamiseen ja kirjeenvaihtajapankkitoimintaan(14); painottaa, että kirjeenvaihtajapankkitoimintaa koskevasta lainsäädännöstä on tehtävä selkeämpää ja tiukempaa offshore-rakenteisiin ja yhteistyöhaluttomille oikeudenkäyttöalueille tehtävien varainsiirtojen osalta ja siihen on sisällytettävä velvoite lopettaa toiminta, jos tosiasiallisia omistajia tai edunsaajia koskevia tietoja ei toimiteta;

131.  kehottaa soveltamaan pankkeihin tiukasti tehokkaita seuraamuksia, joihin sisältyy sellaisten rahoituslaitosten pankkitoimiluvan keskeyttäminen tai peruuttaminen, joiden osoitetaan olleen osallisina rahanpesun, veropetosten tai aggressiivisen verosuunnittelun helpottamisessa tai mahdollistamisessa;

132.  korostaa pankin päätoimipaikan ja tytäryhtiöiden välisen koordinoinnin parantamisen merkitystä sekä EU:ssa että kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan varmistaa sisäisten käytännesääntöjen ja rahanpesun vastaisen lainsäädännön täysimääräinen noudattaminen;

133.  korostaa, että kansalliseen pankkivalvontaan tulisi sisältyä niin paljon järjestelmällisiä ja satunnaisia tarkastuksia, että voidaan varmistaa rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen täysimääräinen täytäntöönpano kaikissa pankeissa;

134.  kehottaa lisäämään Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) valtuuksia tehdä säännöllisiä sääntöjenmukaisuustarkastuksia (sekä ilmoitettuja että varoittamatta tehtäviä) koko EU:n pankkialalla toisin kuin nykyisessä järjestelmässä, jossa tarkastuksia tehdään vain, kun tiettyä tapausta tutkitaan tai kun siitä on tullut julkinen;

135.  pyytää tutkimaan mahdollisuutta antaa valvontaviranomaiselle valtuudet toteuttaa pankkitutkinta, jos tilinhaltijaa ei tunneta nimeltä;

136.  suhtautuu myönteisesti nykyiseen analyysiin EU:n rahoitusjärjestelmän riskeistä ja heikkouksista; korostaa, että on tärkeää tunnistaa uudet teknologiat ja rahoitustuotteet, joita mahdollisesti voitaisiin käyttää rahanpesun välineinä; kehottaa sisällyttämään tämän analyysin perusteella rahanpesua koskevat säännökset kaikkiin uusiin ehdotuksiin, joissa käsitellään tällaisia uusia teknologioita, mukaan lukien rahoitusteknologia;

137.  kehottaa luomaan Alankomaiden esimerkin mukaisesti pankkiirivalan, joka olisi alan vapaaehtoinen sitoumus olla toimimatta veroparatiisien kanssa;

4.2Asianajajat

138.  toteaa, että vaitiolovelvollisuutta ei voida käyttää suojeluun, laittomien käytäntöjen peittelyyn tai lain hengen rikkomiseen; toteaa, että asianajajien salassapitovelvollisuus ei saisi estää asianmukaista ilmoittamista epäilyttävistä liiketoimista tai muista potentiaalisesti laittomista toimista, ilman, että tällä olisi vaikutusta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin oikeuksiin ja rikosoikeuden yleisiin periaatteisiin; kehottaa jäsenvaltioita antamaan ohjeita asianajajien salassapitovelvollisuuden periaatteen tulkinnasta ja soveltamisesta ja ottamaan käyttöön selvän perusteen perinteisen oikeudellisen neuvonnan ja asianajajien rahoitusalan toiminnan erottamiseksi toisistaan;

139.  korostaa, että asianajajilla, jotka harjoittavat toimintaa, joka ei liity heidän puolustukseen, oikeudelliseen edustukseen tai oikeudelliseen neuvontaan liittyviin tehtäviinsä, voi olla tietyissä tilanteissa yleisen järjestyksen säilyttämiseen liittyvistä syistä velvollisuus toimittaa viranomaisille tiettyjä tiedossaan olevia tietoja;

140.  korostaa, että asiakkaille neuvontaa antavien asianajajien olisi oltava osaltaan oikeudellisesti vastuussa suunnitellessaan rangaistavia veropetoksia ja tehdessään rangaistavaa aggressiivista verosuunnittelua ja rahanpesujärjestelyjä; huomauttaa, että heille on määrättävä järjestelmällisesti sekä rikosoikeudellisia seuraamuksia että kurinpitotoimenpiteitä, jos he osallistuvat petoksiin;

4.3Kirjanpito

141.  korostaa, että kansainvälisen yhteistyön parantamiseksi tilintarkastus- ja kirjanpitovaatimuksia olisi koordinoitava paremmin maailmanlaajuisesti ja noudatettava eurooppalaisia demokraattisen legitimiteetin, läpinäkyvyyden, vastuuvelvollisuuden ja rehellisyyden vaatimuksia, jotta voidaan estää kirjanpito- ja tilintarkastusyrityksiä sekä yksittäisiä neuvonantajia suunnittelemasta veropetoksia ja tekemästä aggressiivista verosuunnittelua tai rahanpesujärjestelyjä; kehottaa panemaan asianmukaisesti täytäntöön äskettäin hyväksytyn tilintarkastuspaketin(15) sekä Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten komitean (CEAOB) ja muodostamaan näin uuden kehyksen kansallisten tilintarkastajien valvontaelinten väliselle yhteistyölle EU:n tasolla, jotta voidaan vahvistaa EU:n laajuista tilintarkastuksen valvontaa; katsoo, että kansainvälisten kirjanpitostandardien täytäntöönpanon parantaminen olisi katsottava tehokkaaksi keinoksi varmistaa, että EU:n vaatimuksia läpinäkyvyydestä ja vastuuvelvollisuudesta noudatetaan;

142.  panee merkille, että EU:n nykyistä määritelmää yritysryhmän luomisen edellyttämästä valvonnasta olisi sovellettava kirjanpitoyrityksiin, jotka ovat sellaisten oikeudellisesti täytäntöön pantavissa olevien sopimusjärjestelyjen nojalla luodun yritysverkoston jäseniä, joissa säädetään nimen tai markkinoinnin, ammatillisten vaatimusten, asiakkaiden, tukipalvelujen, rahoituksen tai ammatillista vastuuvelvollisuutta koskevien järjestelyjen jakamisesta, kuten vuositilinpäätöksiä koskevassa direktiivissä 2013/34/EU(16) ennakoitiin;

143.  kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee tilinpitoyritysten ja rahoitus- tai verotuspalveluja tarjoavien yrityksien eriyttämistä samoin kuin kaikkia neuvontapalveluja, mukaan lukien veroneuvojia koskeva unionin yhteensopimattomuusjärjestelmä, jotta voidaan estää näitä tarjoamasta neuvontaa sekä veroviranomaisille että veronmaksajille ja estää muut eturistiriidat;

4.4Trustit, edunvalvontayhtiöt ja vastaavat oikeudelliset järjestelyt

144.  tuomitsee voimakkaasti trustien, edunvalvontayhtiöiden ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen väärinkäytön rahanpesun välineinä; kehottaa siksi laatimaan selkeät säännöt, joilla helpotetaan tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien yksinkertaista tunnistamista, mukaan lukien trustien velvoite olla olemassa kirjallisessa muodossa ja rekisteröityneenä jäsenvaltioon, jossa trusti on perustettu, jossa sitä hallinnoidaan tai jossa se toimii;

145.  kehottaa perustamaan kaupallisten ja muiden trustien, edunvalvontayhtiöiden, säätiöiden ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen kaikista osapuolista yhdenmukaistettuja säännöllisesti päivitettäviä julkisia EU:n tason rekistereitä, joissa on tietoja tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista ja jotka ovat yhteydessä keskenään ja muodostavat perustan maailmanlaajuiselle rekisterille;

146.  katsoo, että EU:n trustirekisterin pitäisi sisältää seuraavat tiedot:

   a) trustin omaisuudenhoitajat, mukaan lukien nimet ja osoitteet, sekä kaikkien niiden nimet ja osoitteet, joiden ohjeiden mukaan nämä toimivat,
   b) trustin perustamiskirja,
   c) kaikki edustussopimukset,
   d) trustin perustajan nimi ja osoite,
   e) kaikkien trustin valvojien nimet ja niiden saamat ohjeet,
   f) trustin tilinpäätökset,
   g) tiedot kaikista trustin jaoista ja kohdentamisista sekä kaikkien edunsaajien nimet ja osoitteet,
   h) nimelliset välittäjät sekä näiden nimet ja osoitteet;

147.  kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin vapaasatamia ja alusten lisensointia käytetään väärin veropetostarkoituksessa, ja esittämään tarvittaessa asianmukainen ehdotus näiden riskien vähentämiseksi;

5.Kolmannet maat

148.  korostaa, että verotus- ja rahanpesuasioita koskevaa maailmanlaajuista yhteistyötä on tehostettava YK:n puitteissa näiden asioiden kansainvälisen luonteen vuoksi; tähdentää, että tehokkaita ratkaisuja saadaan aikaan vain yhteistyöhön perustuvilla, koordinoiduilla ja maailmanlaajuisilla reagointitavoilla, ja kehottaa EU:ta toimimaan liikkeellepanevana voimana oikeudenmukaisen maailmanlaajuisen verojärjestelmän aikaansaamisessa; korostaa, että EU:n kansainvälinen toiminta on vaikuttavaa ja uskottavaa vain, jos mikään EU:n jäsenvaltio tai merentakainen maa ja alue ei toimi yritysten veroparatiisina tai rahoitussalaisuusalueena;

149.  panee huolestuneena merkille, että postilaatikkoyhtiöiden ja veropäätösten määrän ja tiettyjen kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueiden ja EU:n jäsenvaltioiden välillä on merkittävää korrelaatiota; suhtautuu myönteisesti EU:n jäsenvaltioiden väliseen automaattiseen tietojenvaihtoon niiden veropäätöksistä; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, että jotkin jäsenvaltiot tai jotkin niiden ”veroparatiisialueet” tekevät ”suullisia veropäätöksiä” tämän velvoitteen kiertämiseksi; kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin tätä käytäntöä;

150.  korostaa, että EU:n olisi neuvoteltava uudelleen kauppa-, talous- ja muut asiaankuuluvat kahdenväliset sopimuksensa Sveitsin kanssa, jotta ne voitaisiin saattaa EU:n veropetosten vastaisten toimien, rahanpesun vastaisen lainsäädännön ja terrorismin rahoitusta koskevan lainsäädännön mukaisiksi ja jotta päästäisiin eroon Sveitsin valvontajärjestelmän vakavista puutteista, jotka mahdollistavat sisäisen pankkisalaisuuden soveltamisen jatkamisen, offshore-rakenteiden luomisen kaikkialle maailmaan, veropetokset ja veronkierron, jota ei katsota rikolliseksi, heikon valvonnan, ilmoitusvelvollisten yhteisöjen tehottoman itsesääntelyn ja väärinkäytösten paljastajien aggressiivisen syytteeseenpanon ja uhkailun;

151.  katsoo, että EU:n olisi komission kautta puhuttava yhdellä äänellä neuvotellessaan verosopimuksista kolmansien maiden kanssa sen sijaan, että jatketaan kahdenvälisiä neuvotteluja, joista ei saada parhaita mahdollisia tuloksia; katsoo, että EU:n olisi omaksuttava sama lähestymistapa neuvotellessaan tulevista vapaakauppa-, kumppanuus- ja yhteistyösopimuksista ja sisällytettävä niihin verotusalan hyvää hallintoa koskevat lausekkeet ja läpinäkyvyysvaatimukset sekä rahanpesun vastaiset määräykset;

152.  korostaa, että yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan veronkierron vastaisia määräyksiä on vahvistettava, jotta voidaan lopettaa kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueille suuntautuva siirtohinnoittelu, joka johtaa monikansallisten yritysten veropohjan huomattavaan kaventumiseen unionissa;

153.  katsoo erityisesti, että tulevaisuudessa neuvoteltaviin kauppa- tai kumppanuussopimuksiin tai voimassa olevien sopimusten tarkistuksiin olisi sisällyttävä sitova lauseke veroasioihin liittyvästä ehdollisuudesta, muun muassa OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman kansainvälisten standardien ja FATF:n suositusten noudattamisesta;

154.  pyytää, että tulevien kauppa- tai kumppanuussopimusten luvuista Investoinnit tai Rahoituspalvelut neuvotellaan positiiviluettelon periaatteen mukaisesti, jotta vain kaupalliselle kehitykselle välttämättömät rahoitussektorit, reaalitalous ja kotitaloudet hyötyvät unionin ja kyseisen kolmannen osapuolen välisten sopimusten helpottamisesta ja vapauttamisesta;

155.  vaatii tehokkaiden lainvalvontatoimenpiteiden soveltamista kaikkiin tietojenvaihtoa veroviranomaisten välillä koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, jotta voidaan varmistaa asianmukainen täytäntöönpano kaikilla oikeudenkäyttöalueilla ja tehokkaat, varoittavat ja oikeasuhteiset seuraamusmenettelyt, joita sovelletaan automaattisesti, jos täytäntöönpano laiminlyödään;

156.  korostaa täydellisen tosiasiallisen vastavuoroisuuden merkitystä ulkomaisia tilejä koskevaan verosäännösten noudattamislakiin (FATCA) liittyvän sopimuksen ja muiden samanlaisten sopimusten yhteydessä;

157.  kehottaa asiaankuuluvia jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen tilaisuutta, jonka niiden suorat suhteet kyseisiin maihin tarjoavat, ja toteuttamaan tarvittavia toimia painostaakseen merentakaisia maitaan ja alueitaan(17) sekä syrjäisimpiä alueitaan(18), jotka eivät noudata veroalan yhteistyötä, läpinäkyvyyttä ja rahanpesun torjuntaa koskevia kansainvälisiä standardeja; katsoo, että näihin alueisiin on tehokkaasti sovellettava läpinäkyvyyttä ja due diligence -tarkastuksia koskevia vaatimuksia;

158.  korostaa, että on tärkeää määritellä selvästi ”offshore-lainkäyttöalue”, ”merentakainen maa” ja ”syrjäisin alue”, koska kaikki nämä käsitteet liittyvät erilaisiin oikeudellisiin järjestelmiin, käytäntöihin ja hallintojärjestelmiin; korostaa, että on torjuttava kaikenlaisia veropetoksia riippumatta siitä, missä niitä esiintyy; toteaa, että syrjäisimpien alueiden nykyisissä hallintojärjestelmissä sovelletaan unionin lainsäädäntöä ja noudatetaan unionin ja kansainvälisiä standardeja ja että niiden asema on määrätty SEUT 349 artiklassa ja vahvistettu unionin tuomioistuimen tuomiolla asiassa C-132/14(19);

159.  katsoo, että yksityisyydensuojaa ja tietosuojaa koskevaa lainsäädäntöä ei pitäisi voida käyttää väärin rikoksiin osallisina olevien suojelemiseen täysimääräisiltä rikosoikeudellisilta seuraamuksilta;

160.  kehottaa järjestämään rahanpesun, veronkierron ja veropetosten torjumista käsittelevän maailmanlaajuisen huippukokouksen, jotta voidaan lopettaa salassapito rahoitusalalla, edistää kansainvälistä yhteistyötä ja painostaa kaikkia maita ja erityisesti niiden rahoitusalan keskuksia noudattamaan maailmanlaajuisia standardeja, ja kehottaa komissiota tekemään aloitteen tällaisesta huippukokouksesta;

161.  pyytää komissiota analysoimaan yleisen kustannushyötysuhteen ja mahdolliset vaikutukset, joita seuraisi, jos verotettaisiin voimakkaasti sellaisista kolmansista maista kotiutettavia pääomia, joissa verotus on alhainen; pyytää komissiota ja neuvostoa arvioimaan verojen eriaikaista maksamista koskevia verosääntöjä Yhdysvalloissa ja uuden hallinnon ilmoittamaa veroarmahdusta sekä mahdollista kansainvälisen yhteistyön murenemista;

162.  korostaa kolmansien maiden ja EU:n rahanpesun selvittelykeskusten välisen paremman kahdenvälisen tietojenvaihdon merkitystä;

163.  muistuttaa, että kotimaisten resurssien hyödyntämiseen annettavan tuen määrä on edelleen pieni, ja kehottaa komissiota tukemaan kehitysmaita verojen välttelyn torjunnassa ja lisäämään taloudellista ja teknistä tukea niiden kansallisille verohallinnoille Addis Abeban toimintasuunnitelman sitoumusten mukaisesti;

Kehitysmaat

164.  kehottaa EU:ta ottamaan huomioon kehitysmaiden erityiset oikeudelliset ominaisuudet ja vastaavat haavoittuvuustekijät, kuten veropetosten, veronkierron ja rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten puutteelliset valmiudet hoitaa tehtäväänsä; korostaa, että on varattava riittävät siirtymäajat kehitysmaille, joilla ei ole valmiuksia kerätä, käsitellä ja jakaa automaattisen tietojenvaihdon edellyttämiä tietoja;

165.  pitää tärkeänä, että veronkierron vastaisia toimia valmisteltaessa kiinnitetään niin kansallisella, unionin kuin kansainvälisellä tasolla erityistä huomiota kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tilanteeseen, sillä yhteisöveron kiertäminen kohdistuu yleensä eniten näihin maihin ja niiden veropohja on erittäin kapea ja verojen osuus bkt:stä pieni; korostaa, että kyseisillä toimilla olisi edistettävä näiden maiden alueella luotua lisäarvoa vastaavien verotulojen aikaansaamista, jotta nämä maat voivat rahoittaa asianmukaisesti kehitysstrategioitaan;

166.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä Afrikan unionin kanssa sen varmistamiseksi, että laittomien rahavirtojen torjuntatoimia korostetaan Afrikan unionin yleissopimuksessa korruption estämisestä ja torjumisesta;

167.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta tällä alalla ja muistuttaa kehotuksestaan laatia kansallisten ja EU:n veropolitiikkojen heijastusvaikutusten analyysi, jotta voidaan arvioida niiden vaikutusta kehitysmaihin tehtyjen vero- ja talouskumppanuussopimusten yhteydessä;

168.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisesti kehitysmaiden oikeudenmukaisen kohtelun verosopimuksista neuvoteltaessa ja ottamaan huomioon niiden erityistilanteen sekä varmistamaan verotusoikeuksien oikeudenmukaisen jakautumisen lähde- ja kotipaikkavaltioiden välillä; kehottaa tältä osin noudattamaan YK:n verosopimusmallia ja varmistamaan sopimusneuvottelujen avoimuuden;

169.  kehottaa antamaan kehitysmaille aiempaa enemmän kansainvälistä tukea laittomia rahavirtoja edistävän korruption ja rahoitussalaisuuden torjumiseksi; korostaa, että laittomien rahavirtojen torjunta edellyttää tiivistä kansainvälistä yhteistyötä sekä teollisuusmaiden ja kehitysmaiden koordinoituja ponnistuksia yhteistyössä yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa; korostaa myös, että on autettava parantamaan veroviranomaisten valmiuksia ja tehostamaan osaamisen siirtoa kumppanimaihin;

170.  kehottaa kohdentamaan virallista kehitysapua enemmän asianmukaisen sääntelykehyksen toteuttamiseen sekä verohallinnon ja laittomien rahavirtojen torjumisesta vastaavien elinten vahvistamiseen; kehottaa antamaan tätä apua tarjoamalla teknistä asiantuntemusta, joka liittyy resurssien hallintaan, taloudellisiin tietoihin ja korruption vastaiseen sääntelyyn;

171.  pitää valitettavana, että OECD:n veroasiainkomitea ei ole nykyisellään riittävän kattava; muistuttaa kannastaan(20), joka koskee sellaisen globaalisti toimivan elimen luomista YK:n yhteyteen, jolla on riittävät välineet ja tarpeeksi lisäresursseja, jotta voidaan varmistaa, että kaikki maat voivat osallistua yhdenvertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen muotoiluun ja uudistamiseen;

172.  pitää valitettavana, että välttääkseen leimautumista yhteistyöhaluttomiksi oikeudenkäyttöalueiksi kehitysmaiden on maksettava, jotta niiden katsottaisiin osallistuvan OECD:n verotusta koskevaan avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevään maailmanlaajuiseen foorumiin, jossa maiden käytäntöjä arvioidaan sellaisten vertailuarvojen perusteella, joiden määrittämiseen ne eivät ole osallistuneet täysimääräisesti;

173.  korostaa, että paikallisorganisaatioilla ja alueyhteistyöllä on oltava tärkeä rooli rajatylittävässä verovalvonnassa toissijaisuus- ja täydentävyysperiaatteiden mukaisesti; pyytää kehittämään yhdessä verosopimuksen mallin, joka auttaisi poistamaan kaksinkertaista verotusta ja siten ehkäisemään väärinkäytöksiä; toteaa, että tässä tarkoituksessa yhteistyö ja tiedonvaihto eri tietopalvelujen välillä on ensiarvoisen tärkeää;

174.  toteaa, että veroparatiisit riistävät maailman luonnonvaroja ja etenkin kehitysmaiden luonnonvaroja; kehottaa EU:ta tukemaan kehitysmaita korruption, rikollisuuden, veropetosten ja rahanpesun torjunnassa; pyytää, että komissio auttaa näitä maita yhteistyön ja tietojenvaihdon avulla torjumaan veropohjan rapautumista ja voittojen siirtämistä veroparatiiseihin ja pankkeihin, jotka soveltavat pankkisalaisuutta; korostaa, että kaikkien näiden maiden on noudatettava maailmanlaajuisia normeja, jotka liittyvät pankkitilejä koskevaan pakolliseen automaattiseen tietojenvaihtoon;

175.  kehottaa komissiota sisällyttämään tulevaan EU:n ja AKT-maiden suhteita vuoden 2020 jälkeen koskevaan sopimukseen määräyksiä, jotka liittyvät veronkierron, veropetosten ja rahanpesun torjuntaan;

176.  kehottaa komissiota toteuttamaan viipymättä lisätoimia konfliktialueiden mineraaleihin liittyvän EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon valvomiseksi; toteaa, että kyseisissä toimissa on sovellettava yhtenäistä lähestymistapaa, jolla pyritään vahvistamaan jatkuvaa vuoropuhelua niiden maiden kanssa, joilla on runsaat mineraalivarat, jotta edistetään OECD:n suositusten mukaisten kansainvälisten due diligence- ja avoimuusvaatimusten noudattamista;

177.  katsoo, että kansainvälisen yhteisön, myös parlamenttien, on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan toteuttaa tehokasta ja avointa vero- ja kauppapolitiikkaa; kehottaa lisäämään johdonmukaisuutta ja parantamaan koordinointia OECD:n, G20:n, G8:n, G77:n, AU:n, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Afrikan kehityspankin kansainvälisellä tasolla toteuttamissa toimissa;

6.Väärinkäytösten paljastajat

178.  pelkää, että väärinkäytösten paljastajien asettaminen syytteeseen rahoitussalaisuuden ylläpitämiseksi vähentää väärinkäytösten paljastamista; korostaa, että yleisen edun mukaisesti toimivia varten olisi kehitettävä suojatoimia ja vältettävä väärinkäytösten paljastajien vaientamista samalla kun otetaan huomioon yritysten lailliset oikeudet;

179.  kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian perusteellisen arvioinnin mahdollisesta oikeusperustasta tuleville lisätoimille EU:n tasolla ja tarvittaessa esittämään sekä julkisen että yksityisen sektorin kattavaa kokonaisvaltaista lainsäädäntöä, mukaan lukien keinot, joilla tuetaan väärinkäytösten paljastajia ja varmistetaan, että he saavat tehokasta suojelua ja riittävää taloudellista tukea mahdollisimman pian; katsoo, että väärinkäytösten paljastajilla pitäisi olla mahdollisuus antaa tietoja nimettöminä tai esittää kanteluita ensisijaisesti kyseisen organisaation sisäiselle ilmoittamisjärjestelmälle tai toimivaltaisille viranomaisille, ja katsoo, että heitä olisi suojeltava valitusta ilmoittamistavasta riippumatta;

180.  suosittelee, että komissio tarkastelee parhaita käytäntöjä muissa maissa eri puolilla maailmaa jo sovellettavien väärinkäytösten paljastajien ohjelmien perusteella ja toteuttaa julkisen kuulemisen sidosryhmien näkemysten saamiseksi ilmoittamismekanismeista;

181.  painottaa tutkivan journalismin roolia ja kehottaa komissiota varmistamaan, että sen ehdotuksessa tutkiville journalisteille annetaan sama suoja kuin väärinkäytösten paljastajille;

182.  katsoo, että työnantajia olisi kannustettava ottamaan käyttöön sisäisiä ilmoittamismenettelyjä ja että jokaisessa organisaatiossa olisi oltava tietty henkilö, jonka tehtäviin kuuluu ilmoitusten vastaanottaminen; katsoo, että työntekijöiden edustajat olisi otettava mukaan tässä tehtävässä toimivan nimittämiseen; suosittaa, että EU:n toimielimet näyttävät esimerkkiä ja ottavat viipymättä käyttöön sisäiset säännöt väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

183.  korostaa, että on lisättävä työntekijöiden ja muiden henkilöiden tietoisuutta väärinkäytösten paljastajien myönteisestä roolista ja jo olemassa olevista väärinkäytösten paljastamista koskevista oikeudellisista kehyksistä; kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan valistuskampanjoita; katsoo, että on otettava käyttöön suojatoimenpiteitä kaikkia väärinkäytösten paljastajiin kohdistettuja kosto- ja horjutustoimenpiteitä vastaan sekä täysimääräiset korvaukset heille aiheutuneista vahingoista;

184.  kehottaa komissiota kehittämään välineitä, joilla väärinkäytösten paljastajia suojellaan perusteettomilta syytteeseenpanoilta, taloudellisilta seuraamuksilta ja syrjinnältä, ja perustamaan samalla yleisen rahaston, josta annetaan asianmukaista tukea väärinkäytösten paljastajille, joiden toimeentulo on uhattuna tärkeiden tietojen paljastamisen seurauksena, ja joka osaksi rahoitetaan takaisinperityillä tai sakoista saaduilla varoilla;

7.Toimielinten välinen yhteistyö

7.1Yhteistyö rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan (PANA) kanssa

185.  palauttaa mieliin EU:n toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatteen noudattamisen merkityksen;

186.  katsoo, että tietojen vaihtamista EU:n toimielinten välillä olisi tehostettava, mikä koskee erityisesti asiaankuuluvien tietojen antamista tutkintavaliokuntien saataville;

187.  pitää valitettavana, että neuvosto, sen yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmä ja jotkin jäsenvaltiot eivät ole juurikaan osoittaneet sitoutumista PANA-valiokunnan yhteistyöpyyntöihin; katsoo, että jäsenvaltioiden vahvempi sitoutuminen on keskeistä, jotta voidaan yhdistää voimat ja saavuttaa aiempaa parempia tuloksia; kehottaa valvomaan yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän toimintaa ja etenemistä säännöllisten kuulemisten avulla; kehottaa komissiota esittämään SEUT 116 artiklan nojalla vuoden 2018 puoliväliin mennessä säädösehdotuksen, jos jäsenvaltiot eivät ole siihen mennessä hyväksyneet käytännesääntötyöryhmän toimeksiannon uudistusta;

188.  moittii sitä, että jopa asiakirjoja, joista on jo tullut julkisia, on annettu vain osittain sen tutkintavaliokunnan käyttöön;

189.  muistuttaa, että Ecofin-neuvosto kehotti joulukuussa 2015 korkean tason verotustyöryhmää antamaan päätelmänsä tarpeesta parantaa yleistä hallintoa, lisätä avoimuutta ja tehostaa työmenetelmiä sekä viimeistelemään käytännesääntöryhmän uudistuksen Alankomaiden puheenjohtajakaudella; muistuttaa, että Ecofin-neuvosto kehotti maaliskuussa 2016 korkean tason työryhmää käsittelemään uudelleen uutta hallintotapaa ja avoimuutta sekä uusia työmenetelmiä varsinkin päätöksentekoprosessin tehokkuuden osalta, myös laajaa yhteisymmärrystä koskevan säännön käytön yhteydessä vuonna 2017; odottaa kiinnostuneena näiden toimien tuloksia;

7.2Euroopan parlamentin tutkintaoikeus

190.  korostaa, että Euroopan parlamentin tutkintavaliokuntien toimintaa koskeva nykyinen oikeudellinen kehys on vanhentunut eikä sillä pystytä takaamaan edellytyksiä, jotka ovat tarpeen, jotta parlamentti voisi harjoittaa tutkintaoikeuttaan tehokkaasti;

191.  korostaa, että valtuuksien puuttuminen ja rajalliset mahdollisuudet saada tutustua asiakirjoihin haittasivat ja viivyttivät huomattavasti tutkimustyötä tutkinnan tilapäisen luonteen vuoksi ja sulki pois mahdollisuuden täydelliseen arviointiin väitetystä EU:n lainsäädännön rikkomisesta;

192.  toteaa, että komissio ja neuvosto ovat useiden viimeaikaisten erityis- ja tutkintavaliokuntien (muun muassa PANA) yhteydessä jättäneet joissakin tapauksissa toimittamatta pyydettyjä asiakirjoja ja joissakin tapauksissa toimittaneet pyydetyt asiakirjat vasta pitkien viiveiden jälkeen; kehottaa ottamaan käyttöön vastuumekanismin sen varmistamiseksi, että tutkinta- tai erityisvaliokunnan pyytämät asiakirjat, jotka sillä on oikeus saada, toimitetaan välittömästi ja varmasti parlamentille;

193.  katsoo, että tutkintaoikeus on tärkeä osa parlamentin toimivaltuuksia; kehottaa EU:n toimielimiä vahvistamaan parlamentin tutkintaoikeuksia SEUT 226 artiklan perusteella; on vahvasti sitä mieltä, että valtuudet haastaa asiaan liittyviä henkilöitä todistamaan ja saada asiaankuuluvat asiakirjat ovat olennaisen tärkeitä parlamentin tutkintavaliokuntien moitteettomalle toiminnalle;

194.  korostaa, että parlamentin toimeenpanovallan käyttäjään kohdistaman demokraattisen valvonnan kannalta on tärkeää, että sille annetaan samanlaiset tutkintavaltuudet kuin EU:n kansallisilla parlamenteilla; katsoo, että voidakseen harjoittaa demokraattista valvontatehtäväänsä parlamentilla on oltava valtuudet kutsua todistajia ja velvoittaa heidät saapumaan kuultavaksi sekä velvoittaa toimittamaan pyydetyt asiakirjat; katsoo, että näiden oikeuksien harjoittaminen edellyttää, että jäsenvaltiot suostuvat panemaan täytäntöön sellaisille yksittäisille henkilöille määrätyt seuraamukset, jotka eivät saavu kuultavaksi tai toimita asiakirjoja kansallisia parlamentaarisia tutkimuksia säätelevän kansallisen lainsäädännön mukaisesti; toteaa tukevansa edelleen vuonna 2012 tästä asiasta antamassaan ehdotuksessa esitettyä kantaansa(21);

195.  aikoo perustaa pysyvän tutkintavaliokunnan Yhdysvaltain kongressin mallin mukaan;

196.  kehottaa parlamentin poliittisia ryhmiä päättämään nykyisen vaalikauden aikana sellaisen tilapäisen erityisvaliokunnan perustamisesta, joka jatkaa PANA-valiokunnan työtä ja tutkii äskettäisiä paratiisin papereiden myötä paljastuneita asioita;

197.  pyytää työjärjestyksensä 116 a artiklan 3 kohdan mukaisesti, että pääsihteeri peruuttaa pitkäaikaisen kulkuluvan yritykseltä, joka on ilman riittäviä perusteita kieltäytynyt noudattamasta virallista kehotusta saapua tutkintavaliokunnan kuulemiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita asianmukaisia toimenpiteitä;

198.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kiireellisesti käytännesääntötyöryhmän työskentelymenetelmien avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta;

199.  pyytää käytännesääntötyöryhmää laatimaan vuosikertomuksen, jossa mainitaan ja kuvataan jäsenvaltioiden vuoden aikana soveltamat haitallisimmat verotoimenpiteet sekä vastatoimet, joihin on ryhdytty;

200.  kehottaa saattamaan päätökseen yritysverotusta käsittelevän käytännesääntötyöryhmän tarvittavan uudistuksen siten, että varmistetaan täysi avoimuus ja EU:n kaikkien toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen; pyytää, että tässä uudistuksessa määritellään perusteellisesti uudelleen käytännesääntöryhmän hallintorakenne ja avoimuus, mukaan luettuina toimeksianto ja työjärjestys sekä sen päätöksentekoprosessit ja perusteet jäsenvaltioiden hyväksymien haitallisten verotoimenpiteiden määrittelemiseksi;

7.3Muut toimielimet

201.  kannattaa yhteisen riippumattoman Euroopan syyttäjäviraston (EPPO) perustamista ensimmäisenä askeleena ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tulemaan mukaan aloitteeseen;

202.  kehottaa vahvistamaan komission lainvalvontavaltuuksia, jotta EU:n lainsäädännön tehokas ja yhdenmukainen täytäntöönpano jäsenvaltioissa voidaan varmistaa, ja vahvistamaan myös Euroopan parlamentin valvontaoikeutta;

203.  kehottaa perustamaan komissioon uuden unionin veropolitiikan johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista vastaavan keskuksen, jotta voidaan puuttuu systeemisiin heikkouksiin yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa kaikkialla EU:ssa;

204.  kehottaa lisäksi vahvistamaan huomattavasti FIU.net-yhteistyötä Europolin puitteissa ja ehdottaa näiden toimien yhdistämistä ehdotettuun veropolitiikan johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista vastaavaan keskukseen, jotta voitaisiin luoda veroasioiden Europol, joka pystyy sekä koordinoimaan jäsenvaltioiden veropolitiikkaa että tukemaan jäsenvaltioiden viranomaisia laittomien kansainvälisten verojärjestelyjen tutkimisessa ja paljastamisessa;

205.  pyytää jäsenvaltioita tukemaan perussopimuksia uudistettaessa veropoliittisten päätösten hyväksymistä määräenemmistöllä neuvostossa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

o
o   o

206.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen ja tutkintavaliokunnan lopullisen mietinnön neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EYVL L 113, 19.5.1995, s. 1.
(2)EUVL L 166, 24.6.2016, s. 10.
(3)EUVL C 366, 27.10.2017, s. 51.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.
(5)EUVL C 399, 24.11.2017, s. 74.
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).
(7)Euroopan parlamentin 16. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin, suositus A4.
(8)Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).
(9)Euroopan parlamentin 16. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin, suositus B5.
(10)EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.
(11)Euroopan parlamentin 16. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin, suositus C3.
(12)Katso mietintö A8-0056/2017.
(13)Brooke Harringtonin ja muiden asiantuntijoiden kuuleminen rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevässä tutkintavaliokunnassa (PANA) 24. tammikuuta 2017.
(14)The Panama Papers: Breaking the Story of How the World’s Rich and Powerful Hide their Money, Obermayer and Obermaier, 2016.
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/56/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta (EUVL L 158, 27.5.2014, s. 196), sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 537/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta (EUVL L 158, 27.5.2014, s. 77).
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
(17)Grönlanti, Uusi-Kaledonia ja siihen kuuluvat alueet, Ranskan Polynesia, Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet, Wallis ja Futuna, Mayotte, Saint-Pierre ja Miquelon, Aruba, Alankomaiden Antillit (Bonaire, Curaçao, Saba, Sint Eustatius, Sint Maarten), Anguilla, Caymansaaret, Falklandinsaaret, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret, Montserrat, Pitcairn, Saint Helena ja siihen kuuluvat alueet, Brittiläinen Antarktiksen alue, Brittiläinen Intian valtameren alue, Turks- ja Caicossaaret, Brittiläiset Neitsytsaaret ja Bermuda.
(18)Syrjäisimmät alueet: Kanarian saaret, Réunion, Ranskan Guayana, Martinique, Guadeloupe, Mayotte, Saint-Martin, Azorit ja Madeira.
(19)http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:62014CJ0132&from=FI
(20)Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2016, veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310).
(21)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 41.


Vuosittainen kertomus yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta
PDF 287kWORD 57k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. joulukuuta 2017 vuosittaisesta kertomuksesta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (2017/2123(INI))
P8_TA(2017)0492A8-0351/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2013, 26. kesäkuuta 2015, 15. joulukuuta 2016 ja 22. kesäkuuta 2017 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosittaisen kertomuksen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta(1),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman aseviennistä: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano(2),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013, 18. marraskuuta 2014, 18. toukokuuta 2015, 27. kesäkuuta 2016, 14. marraskuuta 2016 ja 18. toukokuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä 17. heinäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n globaalistrategiasta,

–  ottaa huomioon Pariisissa 13. heinäkuuta 2017 pidetyn Ranskan ja Saksan välisen 19. ministerikokouksen,

–  ottaa huomioon Tallinnassa 6.–9. syyskuuta 2017 pidetyn epävirallisen puolustusministerien kokouksen ja epävirallisen ulkoasiainministerien kokouksen (Gymnich),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2011 pidetyn EU:n puolustusministerien kokouksen,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n sotilaallisista rakenteista: nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät(3),

–   ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan puolustusunionista(4),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antaman vuosittaisen selvityksen pohjalta)(5),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustuslaillisista, oikeudellisista ja institutionaalisista vaikutuksista: Lissabonin sopimuksen antamat mahdollisuudet(6),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman varainhoitovuoden 2018 talousarvioesitystä käsittelevän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuuksista(7),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa – Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia”,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 14. marraskuuta 2016 esittelemän asiakirjan turvallisuus- ja puolustusalan täytäntöönpanosuunnitelmasta,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmasta (COM(2016)0950),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2016 annetun Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajien sekä Pohjois-Atlantin puolustusliiton pääsihteerin yhteisen julkilausuman, 6. joulukuuta 2016 annetut Naton ja EU:n neuvostojen tukemat yhteiset ehdotukset ja 14. kesäkuuta 2017 niiden täytäntöönpanosta annetun edistymiskertomuksen,

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2016 annetun Bratislavan julkilausuman,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetussa komission lehdistötiedotteessa ”Euroopan puolustus: komissio avaa keskustelun etenemisestä kohti turvallisuus- ja puolustusunionia” esitetyn uuden puolustuspaketin,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 päivätyn pohdinta-asiakirjan Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun Eurobarometri 85.1 -tutkimuksen, jonka mukaan puolet tutkimukseen osallistuneista EU:n kansalaisista piti EU:n toimintaa riittämättömänä ja kaksi kolmasosaa haluaisi, että EU:n osallisuutta lisätään edistämällä jäsenvaltioiden sitoutumista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyviin asioihin,

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2017 hyväksytyn neuvoston kriisinhallinnan toiminta-ajatuksen, joka koskee uutta YTPP-siviilioperaatiota Irakissa, ja Euroopan unionin vakautustoimesta Moptin ja Ségoun alueilla Malissa 4. elokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/1425,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 3. huhtikuuta 2017 hyväksymän EU:n YTPP-alaa koskevan koulutuspolitiikan,

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen ETA:n sekakomiteassa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta ETA-sopimuksen pöytäkirjan 31 muuttamiseen (puolustusalan tutkimusta koskeva unionin valmistelutoimi),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2017 annetun pysyvää rakenteellista yhteistyötä (PRY) koskevan ilmoituksen,

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2017 annetun komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle sotilaallisen liikkuvuuden parantamisesta Euroopan unionissa (JOIN(2017)0041),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0351/2017),

Unionin strateginen ympäristö

1.  korostaa, että sääntöihin perustuvaan kansainväliseen järjestykseen ja läntisten demokratioiden puolustamiin arvoihin sekä rauhaan, hyvinvointiin ja vapauksiin, joita tämä toisen maailmansodan jälkeinen kansainvälinen järjestys takaa ja jotka kuuluvat Euroopan unionin perusperiaatteisiin, kohdistuu ennennäkemätön määrä perinteisiä haasteita ja yhdistettyjä haasteita yhteiskunnallisten, taloudellisten, teknisten ja geopoliittisten suuntauksien viitatessa siihen, että maailman väestö on entistä haavoittuvampi šokeille ja jännitteille, kuten valtioiden sisäiset konfliktit, luonnonkatastrofit, äärimmäiset sääolosuhteet, vesikriisit, valtioiden hajoaminen ja kyberhyökkäykset, joihin on reagoitava yhtenäisesti ja koordinoidusti; muistuttaa, että turvallisuus on EU:n kansalaisille keskeinen huolenaihe; toteaa, että unionin ulkoista toimintaa on tarkoitus ohjata SEU 21 artiklassa vahvistetuilla arvoilla ja periaatteilla;

2.  painottaa, että yksittäiset jäsenvaltiot eivät yksin pysty vastaamaan nykyisiin monimutkaisiin turvallisuushaasteisiin, ja jotta EU pystyy vastaamaan näihin sisäisiin ja ulkoisiin haasteisiin, sen on lisättävä toimiaan konkreettisen ja vakaalla perustalla olevan yhteistyön tekemiseksi YUTP:n/YTPP:n alalla, oltava vaikuttava maailmanlaajuinen toimija, mikä edellyttää yhdellä äänellä puhumista ja yhdessä toimimista, sekä kohdistettava resurssinsa strategisiin painopistealoihin; katsoo, että on välttämätöntä puuttua epävakauden perimmäisiin syihin, joita ovat köyhyys ja kasvava eriarvoisuus, huono hallinto, valtioiden hajoaminen ja ilmastonmuutos;

3.  pitää valitettavana, että kansainvälisten terroristi- ja rikollisjärjestöjen voima ja lukumäärä lisääntyvät, mitä Isisin/Da’eshin tappio ja siihen kuuluvien taistelijoiden pako saattavat lisätä, samalla kun epävakaus leviää eteläisillä alueilla ja Lähi-idässä, kun hauraat ja hajoavat valtiot, kuten Libya, luopuvat laajoista hallitsemattomista ja ulkoisten voimien edessä haavoittuvista alueista; on edelleen huolestunut Sahelin alueen terroristiuhan kansainvälisestä ulottuvuudesta; pitää erittäin valitettavana, että Korean demokraattisen kansantasavallan ydinohjuksiin ja ballistisiin ohjuksiin liittyvä toiminta on lisännyt jännitettä alueella ja sen ympäristössä, uhaten selvästi kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta;

4.  korostaa, että idässä Venäjän sota Ukrainaa vastaan jatkuu ja että Minskin sopimuksia, jotka ovat konfliktin ratkaisemisen edellytys, ei ole pantu täytäntöön ja että Krimin laiton miehitys ja militarisoiminen jatkuvat, samoin kuin pääsyn ja toiminnanvapauden alueella estävien järjestelmien rakentaminen; on erittäin huolestunut siitä, että Venäjän ylimitoitetut sotilasharjoitukset ja -toimet, joita toteutetaan ilman kansainvälistä tarkkailua, sekä hybriditaktiikka, johon kuuluvat kyberterrorismi, valeuutiset ja disinformaatiokampanjat sekä talouden ja energian alalla toteutetut kiristystoimet, aiheuttavat epävakautta itäisissä kumppanimaissa ja Länsi-Balkanilla sekä kohdistuvat myös läntisiin demokratioihin ja lisäävät jännitteitä niiden sisällä; on huolissaan siitä, että EU:n turvallisuusympäristö pysyy tulevina vuosina hyvin epävakaana; korostaa Länsi-Balkanin alueen strategista merkitystä EU:n turvallisuuden ja vakauden kannalta ja tarvetta keskittää ja vahvistaa EU:n poliittista sitoutumista alueeseen, myös vahvistamalla yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme (YTPP) operaatioiden valtuutusta; on täysin vakuuttunut siitä, että yhdentymistä ja koordinointia on lisättävä, jotta voidaan poistaa EU:n haavoittuvuus;

5.  pitää valitettavana, että terroristiuhka laajenee nopeasti niin Euroopassa kuin sen rajojen ulkopuolella; katsoo, että riittämätön sotilaallinen reagointi lisää väistämättä kasvavia sisäisiä turvallisuusuhkia; kehottaa kiireellisesti laatimaan jihadismin vastaisen EU:n sopimuksen, jolla voidaan vaikuttavasti torjua uhkia;

6.  katsoo, että terrorismi on nykyisin yksi EU:n kansalaisten pääasiallinen turvallisuushaaste ja edellyttää nopeaa, päättäväistä ja koordinoitua toimintaa sekä sisäisellä että ulkoisella tasolla, jotta voidaan estää uudet terroriteot ja torjua terrorismin perimmäisiä syitä; huomauttaa erityisesti, että on tarpeen torjua radikalisoitumista, estää terroristijärjestöjen rahoituslähteet, torjua terroristipropagandaa ja estää internetin ja sosiaalisten verkostojen käyttö tässä tarkoituksessa, myös automaattisten poistopalvelujen välityksellä, sekä parantaa tiedustelutiedon vaihtamista jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden, Naton ja muiden asianomaisten kumppanijärjestöjen kanssa; katsoo, että YTPP-operaatioiden valtuutuksien olisi katettava terrorismin torjunta, jotta edistetään johdonmukaisemmin radikalisoitumisesta irtautumista koskevia ohjelmia, erityisesti EULEX-operaatiota Kosovossa ja EUFOR Althea -operaatiota Bosnia ja Hertsegovinassa, maissa, joissa oleskelee paljon ulkomailta palaavia taistelijoita;

7.  on erittäin huolestunut jatkuvasta tuhoisasta terroristiuhasta Sahelin alueella ja uhan laajentumisesta Keski-Afrikkaan sekä epävakaudesta idässä (Syyria, Irak, Palestiina); kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että YTPP-operaatioille annetaan toimeenpanovaltuudet, ja puuttumaan tilanteisiin päättäväisesti;

8.  katsoo EU:n nykyisen laajentumispolitiikan kehyksessä, että uskottava liittymisprosessi, joka perustuu laajamittaisille ja oikeudenmukaisille ehdoille, on edelleen tärkeä väline, jolla edistetään turvallisuutta parantamalla Kaakkois-Euroopan maiden selviytymiskykyä;

9.  uskoo, että haastavassa turvallisuusympäristössä ja ajankohtana, jolloin EU ja Nato pyrkivät laajentamaan ja syventämään yhteistyötään, EU menettää brexitin kautta osan sotilaallisesta valmiudestaan eikä mahdollisesti enää voi hyödyntää Yhdistyneen kuningaskunnan asiantuntemusta eikä Yhdistynyt kuningaskunta EU:n asiantuntemusta; panee merkille, että brexit antaa uutta pontta aloitteille, joiden käsittely on ollut kauan pysähdyksissä, ja saattaa antaa tilaa uusien ehdotusten tekemiselle; painottaa, että on tärkeää jatkaa EU:n ja brexitin jälkeisen Yhdistyneen kuningaskunnan välistä tiivistä puolustusyhteistyötä myös muun muassa tiedustelutiedon jakamisen ja terrorismin torjunnan aloilla; katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan olisi voitava osallistua myös YTPP-operaatioihin osana EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välistä uutta puolustusyhteistyösuhdetta, jos Yhdistynyt kuningaskunta sitä pyytää;

10.  pitää myönteisenä Yhdysvaltojen uudistunutta sitoutumista Euroopan turvallisuuteen; painottaa, että EU on vahvasti sitoutunut transatlanttiseen yhteisöön, jonka arvot ja edut ovat yhteisiä; on samalla vakuuttunut siitä, että tarvitaan vastuullista ja itseensä luottavaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja että sen yhteydessä EU:n on ryhdyttävä itsevarmaksi ulkopoliittiseksi toimijaksi;

Institutionaalinen kehys

11.  katsoo, että Euroopan unionin olisi aina tarvittaessa toteutettava päättäväisiä toimia tulevaisuutensa määrittämiseksi, koska sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat entistä enemmän sidoksissa toisiinsa, mikä vaikuttaa välittömästi kaikkiin EU:n kansalaisiin; varoittaa, että yhteisen lähestymistavan puuttuminen voi johtaa koordinoimattomaan ja sirpaloituneeseen toimintaan, mahdollistaa moninkertaiset päällekkäisyydet ja tehottomuuden ja saattaa näin unionin ja sen jäsenvaltiot haavoittuvaan asemaan; katsoo siksi, että EU:n olisi kyettävä hyödyntämään vaikuttavasti koko sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välineiden kirjoa myös SEU 42 artiklan 7 kohdan tasolla; korostaa, että SEU 42 artiklassa tarkoitetun unionin yhteisen puolustuspolitiikan määrittelemisen tavoitteena on yhteinen puolustus ja se, että unioni saa strategisen riippumattomuuden, joka antaa sille mahdollisuuden edistää rauhaa ja turvallisuutta Euroopassa ja maailmassa; korostaa, että Euroopan puolustusvoimavarojen pidemmälle menevä integrointi on hyödyksi sekä käytännölliseltä että taloudelliselta kannalta;

12.  korostaa, että EU:n on sovellettava käytettävissä olevien politiikkavälineiden koko kirjoa pehmeästä kovaan voimaan sekä lyhyen aikavälin toimista pitkän aikavälin politiikkaan perinteisen ulkopolitiikan alalla kattaen paitsi kahden- ja monenväliset toimet, joita toteutetaan diplomatian, kehitystyön, hätätilanteen tuen, kriisinehkäisyn ja konfliktien jälkeisten strategioiden aloilla, myös toimet rauhanturvaamisen ja rauhaan pakottamisen aloilla SEU 43 artiklan 1 kohdassa kuvattujen siviili- ja sotilaskeinojen mukaisesti, jotta voidaan selvitä syntyvistä haasteista; katsoo, että YTPP:n olisi perustuttava periaatteelle, jonka mukaan Euroopan turvallisuutta ei voida taata pelkkien sotilasvoimavarojen avulla; katsoo, että EU:n ulkoisten toimien yhteydessä olisi arvioitava niiden vaikutusta EU:n ihmiskeskeisiin strategisiin etuihin, kuten ihmisten turvallisuuden parantamiseen, kansainvälisen oikeuden lujittamiseen ja kestävän rauhan edistämiseen; korostaa, että on lisättävä EUH:n valmiuksia ennakoida paremmin kriisejä ja torjua turvallisuushaasteita niiden syntyhetkellä; painottaa tarvetta varmistaa yhtenevämpi ja paremmin koordinoitu vuorovaikutus sotilaallisten, siviilialan, kehitysyhteistyöalan ja humanitaaristen toimijoiden välillä;

13.  pitää myönteisenä, että vahvemman eurooppalaisen puolustuksen määrittelemisessä on edistytty huomattavasti sen jälkeen, kun kesäkuussa 2016 hyväksyttiin EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia; panee tyytyväisenä merkille erityisesti Euroopan puolustusrahaston (EPR) käynnistämisen, ehdotuksen puolustusalan tutkimusta koskevan valmistelutoimen laajentamisesta ja Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelmaa (EDIDP) koskevan lainsäädäntöehdotuksen; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tulevaa rahoitusosuuttaan EU:n talousarviosta, jotta katetaan kaikki lisäkustannukset, joita EU:lle aiheutuu EPR:n yhteydessä;

14.  pitää myönteisenä EFTA:n liittymistä puolustusalan tutkimusta koskevaan valmistelutoimeen ja on tyytyväinen erityisesti Norjan maksuosuuteen, joka oli 585 000 euroa vuonna 2017; ilmaisee toiveensa, että Norja voi edelleen osallistua unionin rahoittamiin ohjelmiin, joilla on vaikutusta puolustukseen tai joita toteutetaan puolustusalalla;

15.  kehottaa komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tiedottamaan parlamentille täysimääräisesti ja kaikissa vaiheissa, jos tehdään tai muutetaan kansainvälisiä sopimuksia, joilla on vaikutusta puolustukseen tai jotka kuuluvat puolustusalaan; katsoo, että kaikilla kolmansien maiden rahoitusosuuksilla on merkittäviä vaikutuksia unionin talousarvioon, koska kolmas maa voisi vahingoittaa unionin taloudellisia etuja tavalla, joka ylittää selvästi kolmannen maan rahoitusosuuden määrän, pidättämällä tarvittavat vientiluvat; korostaa, että jos kolmannet osapuolet osallistuvat unionin rahoittamiin ohjelmiin, jotka vaikuttavat puolustukseen tai kuuluvat puolustusalaan, parlamentti odottaa, että komissio ja komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja arvioivat tällaisen osallistumisen vaikutukset unionin strategisten poliitikkojen ja etujen kannalta ennen esityksen tekemistä ja ilmoittavat parlamentille tästä arvioinnista;

16.  korostaa, että komissio ja yhä useammat jäsenvaltiot ovat sitoutuneet käynnistämään Euroopan puolustusunionin ja että unionin kansalaisten keskuudessa tällä on vahva tuki; korostaa, että tämä vastaa unionin kansalaisten ja parlamentin esittämään pyyntöön ja varsinkin parlamentin aiemmissa päätöslauselmissa esitettyihin moniin vetoomuksiin; korostaa EU:n puolustusalan laajemman integroinnin vaikutuksia eli toiminnan tehostamista, päällekkäisyyksien poistamista ja kustannuksien vähenemistä; painottaa kuitenkin, että todellisen Euroopan puolustusunionin käynnistäminen edellyttää jatkuvaa poliittista tahtoa ja päättäväisyyttä; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan yhteiseen ja riippumattomaan puolustukseen ja pyrkimään siihen, että kymmenen vuoden kuluessa kansalliset puolustusmäärärahat ovat vähintään kaksi prosenttia kunkin jäsenvaltion BKT:sta;

17.  on vakuuttunut siitä, että ainoa tapa parantaa unionin kykyä hoitaa sotilaalliset tehtävänsä on tehostaa merkittävästi kaikkia näkökulmia, jotka liittyvät sotilaallisia valmiuksia tuottavaan prosessiin; muistuttaa, että Yhdysvaltoihin verrattuna EU28:ssa käytetään 40 prosenttia puolustusalaan mutta onnistutaan tuottamaan ainoastaan 15 prosenttia valmiuksista, jotka Yhdysvallat saa prosessista, mikä viittaa hyvin vakavaan tehottomuuteen;;

18.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota toteuttamaan toimia, joilla vastataan parlamentin pyyntöihin laatia EU:n turvallisuutta ja puolustusta koskeva valkoinen kirja seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmistelun yhteydessä, kuten parlamentti pyysi 22. marraskuuta 2016, 23. marraskuuta 2016 ja 16. maaliskuuta 2017 antamissaan päätöslauselmissa; katsoo, että puolustusunionin rakentaminen, sen strategisen suuntautumisen yhdistäminen rahoitukseen, jolla kehitetään unioniin valmiuksia, ja puolustusta koskevan unionin institutionaalisen kehyksen muokkaaminen ovat osatekijöitä, joiden tueksi tarvitaan toimielinten sopimus; painottaa, että kaikkien sidosryhmien kattavalla ja luotettavalla toiminnalla voidaan laajentaa puolustusmenojen soveltamisalaa ja vaikuttavuutta; vaatii myös määrittämään tässä prosessissa vahvan roolin puolueettomille valtioille, kuten Itävallalle ja Ruotsille, kyseenalaistamatta silti yksittäisten jäsenvaltioiden puolueettomuutta;

19.  korostaa, että strategisen ympäristön ja strategisten tavoitteiden kuvailun lisäksi EU:n turvallisuutta ja puolustusta koskevassa valkoisessa kirjassa olisi määritettävä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten tarvittavat ja käytettävissä olevat voimavarat sekä niihin mahdollisesti liittyvät puutteet EU:n voimavarojen kehittämissuunnitelman muodossa, ja valkoista kirjaa olisi täydennettävä luomalla laaja yleiskatsaus jäsenvaltioiden ja unionin toimiin, joita on tarkoitus toteuttaa monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä ja pidemmällä aikavälillä;

20.  suhtautuu myönteisesti hiljattain osoitettuun poliittiseen tahtoon tehostaa YTPP:tä; tukee kaikkia pyrkimyksiä hyödyntää koko Lissabonin sopimuksen potentiaalia mahdollistamalla jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja tuottamalla operaatioiden kannalta merkityksellisiä valmiuksia SEU 43 artiklan 1 kohdan täytäntöön panemiseksi siten, että

   a) otetaan kiireellisesti käyttöön perussopimuksessa tarkoitettu käynnistysrahasto, jotta mahdollistetaan operaatioiden nopea käynnistys
   b) perustetaan pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PESCO) sotilaallisille osatekijöille, jotka ovat tarpeen pysyvästi yhdistettyjen sotilasyksikköjen kaltaisten YTPP:n tehtävien hoitamiseksi
   c) muodostetaan uudelleen hallitustenvälinen yhteinen Athene-rahoitusjärjestelmä, jotta varmistetaan yhteisvastuu sellaisten jäsenvaltioiden, jotka pystyvät tuottamaan ainoastaan taloudellisen panoksen, ja sellaisten jäsenvaltioiden välillä, jotka pystyvät ainoastaan lähettämään joukkoja YTPP-operaatioon
   d) tehdään valmiuksien yhdistämisestä ja jakamisesta poikkeuksen sijaan normi ja pyritään panemaan täytäntöön suurin osa 300 ehdotuksesta, joita 28 puolustusvoimien komentajaa esittivät vuonna 2011
   e) yhdistetään kansalliset resurssit tutkimuksen, kehityksen, julkisten hankintojen, ylläpidon ja koulutuksen aloilla
   f) koordinoidaan kansallista puolustusalan suunnittelua (puolustuksen koordinoitu vuotuinen tarkastelu, CARD) nykyisten suunnitelmien mukaisesti
   g) pannaan alulle sotilaallista sertifiointia koskevat yhteiset säännöt ja toimitusvarmuutta koskeva yhteinen politiikka
   h) pannaan komission puolelta täytäntöön sisäiset markkinasäännöt puolustusalan julkisia hankintoja koskevien kansallisten hankkeiden osalta puolustus- ja turvallisuusalan julkisista hankinnoista vuonna 2009 annetun direktiivin mukaisesti;

21.  pitää myönteisenä komission aikomusta esittää seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä erityinen puolustusalan tutkimusohjelma, jolla on oma budjettinsa ja omat sääntönsä; tähdentää, että jäsenvaltioiden olisi annettava tälle ohjelmalle lisämäärärahoja puuttumatta nykyisiin puiteohjelmiin, joilla rahoitetaan tutkimusta, teknologian kehittämistä ja innovointia, kuten 5. heinäkuuta 2017 annetussa parlamentin päätöslauselmassa pyydetään; toistaa aikaisemmat kehotuksensa komissiolle, jotta se määräisi unionin osallistumisesta jäsenvaltioiden käynnistämiin tutkimus- ja kehittämisohjelmiin, tarvittaessa myös yhdessä teollisuuden kanssa, kuten SEUT 185 ja 187 artiklassa määrätään;

22.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen EDIDP-ohjelmasta; painottaa, että unionin kaikkien toimien, joilla tuetaan, koordinoidaan tai täydennetään jäsenvaltioiden toimia puolustuksen alalla, tavoitteena olisi oltava yhteisen puolustuspolitiikan asteittaisen määrittelyn edistäminen, johon viitataan muun muassa SEUT 2 artiklan 4 kohdassa, ja siten yhteisen kehityksen, standardoinnin, sertifioinnin ja ylläpidon kattaminen yhteistyöohjelmien kehittämiseksi ja yhteentoimivuuden edistämiseksi; kehottaa komissiota edistämään mahdollisimman laajasti uutta EDIDP-ohjelmaa ja erityisesti kannustamaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä osallistumaan yhteisiin, rajat ylittäviin hankkeisiin;

23.  katsoo, että jäsenvaltioiden aseiden, ammuksien ja puolustukseen liittyvien tuotteiden ja palvelujen vienti on EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan olennainen osa;

24.  kehottaa neuvostoa ryhtymään konkreettisiin toimiin Euroopan armeijoiden yhdenmukaistamiseksi ja standardisoimiseksi SEU 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jotta helpotettaisiin niiden henkilöstön yhteistyötä uuden Euroopan puolustusunionin alaisuudessa asteittain määriteltävän unionin yhteisen puolustuspolitiikan yhtenä askeleena;

25.  korostaa, että kaikkien perussopimuksessa tarjottujen mahdollisuuksien käyttäminen parantaisi kilpailukykyä ja puolustusteollisuuden toimintaa sisämarkkinoilla edistämällä entisestään puolustusyhteistyötä myönteisillä kannustimilla, kohdentamalla rahoitusta hankkeisiin, joita jäsenvaltiot eivät pysty toteuttamaan, vähentämällä tarpeetonta päällekkäisyyttä ja edistämällä entistä tehokkaampaa julkisten varojen käyttöä; katsoo, että näiden strategisten yhteistyöohjelmien tuloksilla on hyvät mahdollisuudet olla kaksoiskäyttöteknologioita ja sellaisena tuoda ylimääräistä lisäarvoa jäsenvaltioille; painottaa, että on tärkeää kehittää unionin valmiuksia ja yhtenäisiä puolustusmarkkinoita;

26.  kehottaa laatimaan tarkat ja sitovat suuntaviivat, jotka tarjoavat hyvin määritellyt puitteet SEU 42 artiklan 7 kohdan tulevaa käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa varten;

27.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään yhdessä parlamentin kanssa toimielinten välisen vuoropuhelun yhteisen puolustuspolitiikan asteittaisesta määrittelystä; painottaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi vahvistettava EU:n puolustuspolitiikalle kaikkien YTPP:n sisäisten näkökulmien osalta täysimääräinen talousarvio, jonka täytäntöönpanoa varten olisi laadittava säännöt Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti; korostaa tarvetta tarkistaa Athene-järjestelmää, jotta laajennetaan yhteisinä kustannuksina pidettyjen operaatioiden kirjoa, ja kannustaa osallistumista YTPP:n tehtäviin ja operaatioihin;

28.  toteaa, että uusi puolustuspolitiikka on rahoitettava seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä uusien resurssien avulla;

29.  katsoo, että YTPP:hen liittyvä päätöksenteko voisi olla demokraattisempaa ja läpinäkyvämpää; kehottaa siksi parlamenttia muuttamaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan täysivaltaiseksi parlamentin valiokunnaksi, mikä antaisi sille paremmat mahdollisuudet valvontaan ja vastuuseen YTPP:stä ja sen täytäntöönpanosta, ja erityisesti merkittävämmän roolin turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien säädösten valvonnassa;

30.  pitää valitettavana turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen välisen yhteistyön ja tiedon jakamisen puutetta EU:ssa; katsoo, että tiedustelupalvelujen välistä yhteistyötä lisäämällä voitaisiin auttaa torjumaan terrorismia; kehottaa tässä yhteydessä perustamaan EU:n täysivaltaisen tiedustelutietojärjestelmän;

Pysyvä rakenteellinen yhteistyö

31.  pitää myönteisenä pysyvää rakenteellista yhteistyötä (PRY) koskevaa ilmoitusta ja siinä suunniteltua aktivointia, joka perustuu jäsenvaltioiden valmiuteen tehdä sitovia sitoumuksia YTPP:n kehyksessä ja panna siten täytäntöön kunnianhimoisen ja osallistavan pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PESCO), ja kehottaa neuvostoa pikaisesti vahvistamaan sen; korostaa, että toivottu laajapohjainen osallistuminen ei saa vaarantaa täyttä sitoutumista YTPP:hen tai kunnianhimoista tavoitetasoa jäsenvaltioiden keskuudessa; toteaa, että on tarpeen asettaa selkeät osallistumiskriteerit ja antaa muille jäsenvaltioille mahdollisuus liittyä myöhäisemmässä vaiheessa; katsoo, että PESCOn kehyksessä toteutettujen toimien olisi aina oltava kaikilta osin YTPP:n mukaisia;

32.  painottaa, että PESCOa olisi kehitettävä EU:n kehyksessä ja että sen olisi saatava unionin tosiasiallinen tuki samalla kun kunnioitetaan täysin jäsenvaltioiden toimivaltaa puolustusalalla; toistaa kehotuksensa PESCOn asianmukaisesta rahoittamisesta unionin talousarviosta; katsoo, että osallistuminen kaikkiin YTPP:n piiriin kuuluviin unionin virastoihin ja elimiin, mukaan luettuna Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemia (ETPA), olisi oltava PESCOssa vaatimuksena; toistaa kehotuksensa EU:n taisteluosastojärjestelmän tarkastelemisesta yhteisenä kustannuksena uudistetun Athene-järjestelmän kehyksessä;

33.  korostaa, että on välttämätöntä helpottaa hallinnollisia menettelyjä, jotka hidastavat tarpeettomasti joukkojen muodostamista YTPP-operaatioita varten ja nopean toiminnan joukkojen liikkumista EU:n sisärajojen yli; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan unionin laajuisen järjestelmän puolustusalan henkilöstön, kaluston ja tarvikkeiden nopean liikkumisen koordinoimiseksi YTPP:n puitteissa silloin, kun yhteisvastuulauseketta on käytetty ja kun kaikilla jäsenvaltioilla on velvoite auttaa ja tukea kaikin käytettävissä olevin keinoin YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti; pitää tässä yhteydessä myönteisenä yhteistä tiedonantoa sotilaallisen liikkuvuuden parantamisesta; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja jäsenvaltioille maaliskuuhun 2018 mennessä sellaisen olannaisen toimintasuunnitelman, joka on täysin yhdenmukainen Naton meneillään olevien toimien kanssa;

34.  pyytää perustamaan PESCOn kehyksessä täysivaltaisen EU:n siviili- ja sotilasalan strategisen esikunnan, johon kuuluvat nykyiset sotilaskriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavara (MPCC), siviilikriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavara (CPCC) ja kriisinhallinta- ja suunnitteluosasto, sekä luomaan integroidun operationaalisen tuen foorumin, jota voidaan hyödyntää koko suunnittelukierron ajan alkuperäisestä poliittisesta toiminta-ajatuksesta yksityiskohtaisiin suunnitelmiin asti;

35.  kannustaa pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita perustamaan kansallisista armeijoistaan muodostuvat pysyvät ”Euroopan integroidut joukot” ja antamaan ne unionin käyttöön yhteisen YTPP:n täytäntöönpanoa varten SEU 42 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

36.  katsoo, että yhteisen kyberpuolustuspolitiikan olisi oltava EU:n puolustusunionin ensimmäisiä kulmakiviä; kannustaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään ehdotuksia EU:n kyberpuolustusyksikön perustamisesta PESCOn kehyksessä;

Puolustuksen pääosasto

37.  kehottaa arvioimaan, komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan kanssa tiiviisti koordinoiden, mahdollisuutta perustaa komissioon puolustuksen pääosasto, jonka tehtävänä olisi johtaa unionin toimia, joilla tuetaan, koordinoidaan tai täydennetään sellaisia jäsenvaltioiden toimia, joilla pyritään yhteisen puolustuspolitiikan asteittaiseen määrittämiseen SEUT 2 artiklan mukaisesti;

38.  katsoo, että ehdotetulla puolustuksen pääosastolla olisi oltava velvollisuus varmistaa avoimet rajat joukkojen ja kaluston vapaata liikkuvuutta varten välttämättömänä edellytyksenä sille, että voidaan varmistaa tietynasteinen strateginen riippumattomuus, yhteentoimivuus, toimitusvarmuus, standardointi ja sotilaallinen sertifiointi, joita tarvitaan seuraaviin: EU:n osallistuminen YTPP:n ja PESCOn ohjelmiin, EU:n rahoittama puolustustutkimus, EU:n strateginen riippumattomuus, Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyky, mukaan luettuina pk-yritykset ja markkina-arvoltaan keskisuuret yritykset, jotka muodostavat Euroopan puolustusalan toimitusketjun, ja puolustusalaan liittyvät toimielinten väliset järjestelyt, mukaan luettuna EU:n turvallisuus- ja puolustusalaa koskeva valkoinen kirja; painottaa, että ehdotetun puolustuksen pääosaston avulla olisi parannettava tehtävien koordinointia eri toimijoiden välillä, jotta lisätään politiikkojen yhtenevyyttä ja ristiriidattomuutta;

39.  painottaa, että ehdotetun puolustuksen pääosaston olisi toimittava yhteistyössä Euroopan puolustusviraston (EDA) kanssa; katsoo, että EDAn olisi oltava voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan piiriin kuuluvia unionin toimia täytäntöönpaneva virasto, silloin kun tästä määrätään Lissabonin sopimuksessa; kehottaa jälleen neuvostoa varmistamaan, että EDAn hallinto- ja toimintamenot rahoitetaan unionin talousarviosta; toteaa, että Euroopan puolustusviraston lisääntyviin uusiin tehtäviin ja vastuisiin olisi liityttävä viraston määrärahojen kasvu, mutta korostaa samalla, että mahdollisen puolustuksen pääosaston perustaminen ja uudet ponnistelut YTPP:n tehostamiseksi eivät saisi johtaa siihen, että varoja siirretään byrokratiarakenteiden kasvattamiseen ja päällekkäisten rakenteiden luomiseen;

Puolustuksen koordinoitu strateginen ja vuotuinen tarkastelu

40.  pitää myönteisenä EU:n voimavarojen kehittämissuunnitelman strategista tarkastelua, jonka on määrä valmistua keväällä 2018; korostaa, että voimavarojen kehittämissuunnitelma antaa mahdollisuuden vahvistaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä voimavaroja koskevien puutteiden korjaamiseksi EDAn kehyksessä;

41.  panee tyytyväisenä merkille, että on perustettu puolustuksen koordinoitua vuotuista tarkastelua (CARD) koskeva prosessi; katsoo, että CARDin olisi autettava standardoimaan ja yhdenmukaistamaan kansallisten asevoimien investointeja ja valmiuksia vaikuttavasti, varmistamaan unionin strateginen riippumattomuus, toiminnallinen itsenäisyys ja yhdenmukaisuus sekä antamaan jäsenvaltioille mahdollisuus panostaa tehokkaammin puolustukseen yhdessä; pitää myönteisenä ehdotusta kokeilun käynnistämisestä vuonna 2017;

42.  kannustaa jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta puolustusresurssien yhteishankintaan;

43.  korostaa, että CARDin olisi perustuttava EU:n turvallisuutta ja puolustusta koskevaan valkoiseen kirjaan ja EDAn olisi käsiteltävä kaikkia YTPP:hen liittyviä valmiuksia ja erityisesti PESCOon osallistuvien jäsenvaltioiden valmiuksia; katsoo, että CARDin olisi esitettävä konkreettisia ehdotuksia puutteiden korjaamiseksi ja määriteltävä alueet, joille unionin toimet soveltuisivat, ja otettava nämä huomioon EU:n talousarviosuunnittelussa seuraavaa vuotta varten; painottaa, että komission ja EDAn olisi toimittava yhteistyössä vuotuisten yhteistyöohjelmien suunnittelemiseksi ehdotetun EU:n puolustusrahaston valmius- ja tutkimustoimintojen puitteissa; huomauttaa, että EDAlla olisi oltava erillinen rooli, joka liittyy ohjelman suunnittelun lisäksi myös valmiustoiminnoista rahoitettujen hankkeiden hallinnointiin;

44.  painottaa tarvetta koordinoida tiiviisti kaikkea YTPP:hen liittyvää toimintaa, erityisesti CARDia, PESCOa ja EU:n puolustusrahastoa;

45.  katsoo, että komission olisi otettava huomioon CARDin tulokset ja tehtävä aloite toimielinten sopimuksesta, jossa vahvistetaan unionin tulevien toimien soveltamisala ja rahoitus; katsoo, että neuvoston ja komission olisi toimielinten sopimusta hyödyntäen tehtävä omien toimivaltuuksiensa puitteissa tarvittavat päätökset tällaisten toimien hyväksymisestä; kehottaa tarkastelemaan CARDia parlamenttien välisessä puolustusta koskevassa yhteistyössä ja myöhemmin kehittämään puolustusvoimavaroja säännöllisin väliajoin;

YTPP-operaatiot

46.  kiittää yli kuuttatuhatta miestä ja naista, jotka ovat palvelleet hyvin ja uskollisesti unionin siviili- ja sotilasoperaatioissa kolmella mantereella; pitää näitä operaatioita arvossa ja katsoo, että ne ovat Euroopan yhteinen panos maailman rauhalle ja vakaudelle; pitää kuitenkin valitettavana, että rakenteelliset puutteet, jäsenvaltioiden epätasaiset rahoitusosuudet ja soveltumattomuus operationaaliseen ympäristöön voivat yhä vaarantaa näiden operaatioiden tehokkuuden; pitää erityisen valitettavina YTPP-operaatioiden valtuuksia koskevia rajoituksia; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan todellista tehokkuutta, joka voidaan saavuttaa vain toimittamalla asianmukaisia puolustustarvikkeita, ja kehottaa tämän saavuttamiseksi neuvostoa ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa hyödyntämään SEU 41 artiklan 2 kohdassa säädettyjä mahdollisuuksia; pitää myönteisenä jäsenvaltioiden puolustusmenojen kasvattamista palveluksessa olevan henkilöstön tukemiseksi; katsoo, että tätä trendiä on pidettävä yllä, vahvistettava ja koordinoitava EU:n tasolla; vaatii huolehtimaan tehokkailla toimenpiteillä siitä, että YTPP-operaatioista saatua henkilöstötasoa koskevaa tietämystä ja kokemusta arvioidaan ja hyödynnetään tulevien YTPP-operaatioiden suunnittelussa;

47.  pitää myönteisenä komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan antamaa ensimmäistä vuotuista raporttia YTTP:stä; katsoo kuitenkin, että raportin ei pitäisi olla luonteeltaan vain määrällinen ja kuvata saavutuksia tilastotiedoilla ja yksityiskohtaisilla tiedoilla, vaan siinä olisi myös suuntauduttava tulevaisuuteen ja arvioitava YTPP-toimien poliittista vaikutusta kansalaistemme turvallisuuden parantamiseen;

48.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa suuntaamaan YTPP:n tehtäviä ja operaatioita enemmän kohti EU:n globaalistrategian painopisteitä samoin kuin paikallista ja alueellista tilannetta;

49.  katsoo, että on tarpeen jatkaa kriisinhallinnan ja -ehkäisyn edistämistä ja erityisesti myöntää tukea Irakin jälleenrakentamisen ja vakauttamiseen; suhtautuu myönteisesti äskettäiseen neuvoston päätökseen uuden siviilialan YTPP-operaation käynnistämisestä Irakin turvallisuusalan uudistuksen tukemiseksi ja odottaa, että EU nousee kansainväliseen johtoasemaan tällä alalla, myös terrorismin torjunnassa ja siviilialan jälleenrakentamisessa; kehottaa EU:ta varmistamaan tällä kertaa paremman koordinoinnin osallistuvien jäsenvaltioiden välillä sekä alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa;

50.  suhtautuu myönteisesti EU NAVFOR MED -operaation toimintaan ja pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita lisäämään tukea Välimeren etelärannan paikallisille turvallisuusalan toimijoille;

51.  odottaa komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja neuvoston varmistavan, että EUBAM Libya -operaatio käynnistetään uudelleen, kun toimeksiantoa uudistetaan siten, että se kattaa Libyan eteläisten rajojen paikalliset turvallisuusalan toimijat; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita esittämään uusia ajatuksia siitä, miten voidaan vastata Sahelin aluetta koskeviin turvallisuuskysymyksiin, nivoen sen EUBAM Libya -operaatioon sen kattavan ja integroidun lähestymistavan kehyksessä ja tukien Saksan ja Ranskan aloitetta; suhtautuu myönteisesti 4. elokuuta 2017 tehtyyn neuvoston päätökseen Euroopan unionin vakautustoimesta Moptin ja Ségoun alueilla; kehottaa tältä osin komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tiedottamaan Euroopan parlamentille, millaisessa vuorovaikutuksessa toimenpide on alueella toteutettavien YTPP:n tehtävien ja operaatioiden kanssa;

52.  panee tyytyväisenä merkille, että EUFOR Althea -operaatio Bosnia ja Hertsegovinassa on saatu sotilaallisesti päätökseen; on kuitenkin huolestunut siitä, että poliittista lopputulosta ei ole saavutettu;

53.  pitää myönteisenä, että äskettäin perustettiin EU:n pysyvän operatiivisen esikunnan ydin (MPCC – sotilaskriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavara), kuten parlamentti oli 12. syyskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa pyytänyt, koska se on yhteisten operaatioiden vaikuttavan suunnittelun, johtamisen ja valvonnan ennakkoedellytys; kehottaa jäsenvaltioita antamaan sille riittävän henkilöstön niin, että siitä tulee täysin toimiva, ja antamaan sille tehtäväksi suunnitella ja johtaa täytäntöönpanoon liittyviä YTPP-sotilasoperaatioita, kuten Althea-operaatiota;

54.  katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoitettua eroavansa unionista, EU NAVFOR Somalia (Atalanta) -operaation johtamisjärjestystä on tarkistettava; korostaa operaation menestystä, sillä sen ansiosta vuodesta 2014 alkaen yksikään alus ei ole joutunut merirosvojen pysäyttämäksi; pitää myönteisenä operaation jatkamista vuoteen 2018 saakka;

55.  panee merkille, että vain 75 prosenttia YTPP-siviilioperaatioiden toimista on täytetty; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että EU:n henkilöstösääntöjä, joissa taattaisiin operaatioiden henkilöstöjen kannalta paremmat olot ja suoja, ei sovelleta operaatioiden henkilöstöön, vaikka niitä rahoitetaan unionin talousarviosta; katsoo, että tämä haittaa operaatioiden tehokkuutta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki avoimena olevat toimet kaikissa operaatioissa täytetään pikaisesti;

56.  pitää myönteisenä YTPP-koulutusta koskevan EU:n politiikan hyväksymistä ja Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemian tärkeää roolia YTPP-rakenteiden kehyksessä toimivana keskeisenä koulutuslaitoksena; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemialle asianmukaisia taloudellisia sekä henkilöstöä ja infrastruktuuria koskevia resursseja;

57.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet nopeasti antamaan tarvittavaa henkilöstöä YTPP:n siviilioperaatioiden valmistelu- ja perustamisvaiheisiin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä EUH:n ja komission yksiköiden yhdessä kehittämää ehdotusta monitasoisesta lähestymistavasta, jotta voidaan nopeuttaa YTPP:n siviilioperaatioiden käynnistämistä;

58.  kannustaa tehostamaan ponnisteluja siviilioperaatioiden ja siviili-sotilasoperaatioiden rahoituksen nopeuttamiseksi sekä päätöksentekomenettelyjen ja täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi; katsoo tässä yhteydessä, että komission olisi annettava varainhoitoasetuksen 210 artiklan mukaisesti delegoidut säädökset YTTP:n kriisinhallintatoimenpiteitä koskevista erityisistä hankintasäännöistä operaatioiden nopean ja joustavan järjestämisen helpottamiseksi;

59.  suhtautuu myönteisesti operaatioiden tukifoorumin perustamiseen vuonna 2016; pitää valitettavana operaatioiden tukifoorumin rajoitettua kokoa ja soveltamisalaa ja kehottaa uudelleen pyrkimään saavuttamaan lisäedistystä kohti yhteistä palvelukeskusta, joka tuottaisi lisää tehokkuushyötyä tuottamalla kaikki keskeiset operaatioiden tukipalvelut keskitetystä asiointipisteestä;

60.  kehottaa EUH:ta ja neuvostoa tehostamaan käynnissä olevia toimiaan kyberturvallisuuden parantamiseksi erityisesti YTPP-operaatioissa, muun muassa toteuttamalla toimenpiteitä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla YTPP:hen kohdistuvien uhkien pienentämiseksi, esimerkiksi kehittämällä selviytymiskykyä koulutuksen ja harjoittelun välityksellä ja virtaviivaistamalla EU:n kyberpuolustuksen alan koulutusympäristöä;

61.  katsoo, että EU ja sen jäsenvaltiot joutuvat torjumaan ennennäkemätöntä uhkaa eli valtioiden sponsoroimia kyberhyökkäyksiä sekä kyberrikollisuutta ja -terrorismia; katsoo, että kyberhyökkäykset ovat luonteensa vuoksi uhka, johon on reagoitava Euroopan unionin tasolla; kannustaa jäsenvaltioita antamaan vastavuoroista apua, jos jotakin jäsenvaltioita vastaan tehdään kyberhyökkäys;

62.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan kattavaa vastuunjakoa YTPP:n sotilasoperaatioissa lisäämällä vaiheittain yhteistä rahoitusta kohti täysimääräistä yhteistä rahoitusta, jonka pitäisi auttaa ja kannustaa useampia jäsenvaltioita antamaan voimavaroja ja joukkoja tai vain rahoitusta; katsoo, että on tärkeää tarkistaa tältä osin Athene-järjestelmää ja kattaa kaikki kustannukset, jotka liittyvät YTPP:n sotilasoperaatioiden rahoitukseen;

63.  kehottaa neuvostoa ryhtymään SEU 41 artiklan 3 kohdan mukaisiin toimiin ja tekemään viipymättä päätöksen käynnistysrahaston perustamisesta SEU 42 artiklan 1 kohdassa ja 43 artiklassa tarkoitettuihin tehtäviin liittyvien sotilasoperaatioiden varhaisvaiheen pikaista rahoitusta silmällä pitäen; kehottaa neuvostoa selvittämään nykyiset ongelmat, jotka liittyvät yhteisoperaatioiden rahoitukseen; vaatii lisää joustoa EU:n varainhoitosääntöihin, jotta se kykenisi vastaamaan kriiseihin, ja vaatii panemaan täytäntöön Lissabonin sopimuksen nykyiset määräykset;

EU:n ja Naton yhteistyö

64.  katsoo, että nykyisessä tilanteessa EU:n ja Naton välinen strateginen kumppanuus on keskeisen tärkeässä asemassa, kun vastataan unionin ja sen naapurialueiden edessä oleviin haasteisiin; katsoo, että EU:n ja Naton yhteisellä julistuksella ja sitä seuraavilla täytäntöönpanotoimilla voidaan siirtyä yhteistyön ja täydentävyyden korkeammalle tasolle, mikä on strategisen kumppanuuden uusi, merkittävä vaihe; pitää myönteisenä 42:a yhteistä ehdotusta, joilla pyritään vahvistamaan yhteistyötä ja koordinointia näiden kahden organisaation välillä ja joista jopa 10:llä pyritään vahvistamaan hybridiuhkiin varautumista; panee merkille, että tätä työtä viedään eteenpäin täyden avoimuuden ja läpinäkyvyyden hengessä, ja siinä kunnioitetaan täysimääräisesti molempien järjestöjen itsenäistä päätösvaltaa ja menettelyjä, se perustuu osallistavuuden ja vastavuoroisuuden periaatteisiin eikä se vaikuta yhdenkään jäsenvaltion turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen; kiittää tehdystä yhteistyöstä kyberuhkien torjumiseksi, strategisen viestinnän kehittämisestä ja merenkulkualan toimintojen koordinoinnista sekä yhteisistä harjoituksista ja panee merkille erinomaisen yhteistyön ja täydentävyyden EU:n EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation ja Naton Sea Guardian -operaation välillä; panee lisäksi tyytyväisenä merkille, että kesäkuussa 2017 julkaistiin näiden kahden organisaation yhteinen täytäntöönpanokertomus ja että yhteisten ehdotusten täytäntöönpanossa on saavutettu edistystä, ja kehottaa jatkamaan sitä; painottaa, että EU on täysin sitoutunut transatlanttiseen yhteisöön, jonka arvot ja edut ovat yhteisiä;

65.  toteaa, että voimakkaampi EU ja voimakkaampi Nato ovat toisiaan vahvistavia; katsoo, että jäsenvaltioiden on lisättävä ponnistelujaan sekä Euroopan puolustusunionin puitteissa että itsenäisinä alueellisen turvallisuuden tarjoajina ja tarvittaessa myös täydentävässä roolissa Natossa; panee merkille, että EU:n on globaalistrategiansa mukaisesti osallistuttava a) ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin reagoimiseen, b) kumppanien valmiuksien kehittämiseen ja c) unionin ja sen kansalaisten suojeluun; suhtautuu myönteisesti parhaillaan laadittaviin aloitteisiin, jotka koskevat EU:n globaalistrategian täytäntöönpanoa turvallisuus- ja puolustusalalla, vahvempien suhteiden kehittämistä EU:n ja Naton välillä ja sen mahdollistamista, että EU:n jäsenvaltiot voivat osallistua puolustusalan tutkimukseen ja kehittää yhdessä puolustusvoimavaroja; katsoo, että Euroopan turvallisuus ja suojelu riippuu yhä enemmän molemmista organisaatioista, jotka toimivat oman toimeksiantonsa mukaisesti; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla parannetaan yhteistyötä hybridiuhkien torjunnassa, myös EU:n hybridiuhkien torjuntakeskuksen välityksellä, ja tiedustelutietojen ja muiden tietojen vaihdossa;

66.  painottaa yhteistyön ja integroinnin merkitystä kyberturvallisuuden alalla, ei ainoastaan jäsenvaltioiden, keskeisten kumppanien ja Naton välillä vaan myös yhteiskunnan eri toimijoiden välillä;

YTPP-kumppanuudet

67.  korostaa, että kumppanuudet ja yhteistyö sellaisten maiden kanssa, jotka jakavat EU:n arvot, lisäävät YTPP:n tehokkuutta ja vaikutusta; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Albanian, Australian, Kanadan, Chilen, Kolumbian, Georgian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Moldovan, Montenegron, Uuden-Seelannin, Norjan, Serbian, Sveitsin, Turkin, Ukrainan ja Yhdysvaltojen panoksiin;

68.  panee tyytyväisenä merkille, että 7. joulukuuta 2016 allekirjoitettiin EU:n ja Yhdysvaltojen välinen hankintoja ja palveluja koskeva sopimus (Acquisition and Cross-Servicing Agreement (ACSA)); kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tiedottamaan Euroopan parlamentille, miten sopimuksella on parannettu YTPP-operaatioiden henkilöstön oloja ja suojelua;

69.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita sijoittamaan sotilasasiamiehiä EU:n edustustoihin, jotta edistetään unionin strategisten tavoitteiden täytäntöönpanoa;

70.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, joka koskee vakautta ja rauhaa edistävän välineen (IcSP) tarkistamista, jotta voidaan tukea turvallisuuden ja kehityksen edistämistä valmiuksia kehittämällä (CBSD) koskevan aloitteen puitteissa toteutettavia toimia, joiden avulla EU voi rahoittaa valmiuksien ja selviytymiskyvyn kehittämistä ja auttaa vahvistamaan kumppanivaltioiden valmiuksia, kannustaa EUH:ta ja komissiota panemaan CBSD-aloitteen nopeasti täytäntöön, parantamaan YTPP-operaatioiden vaikuttavuutta ja kestävyyttä ja laatimaan joustavamman ja integroidun EU:n lähestymistavan, jossa hyödynnetään siviili- ja sotilasalan yhteisvaikutusta;

o
o   o

71.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, avaruus-, turvallisuus- ja puolustusalalla toimiville EU-virastoille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0493.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0344.
(3)EUVL C 93, 9.3.2016, s. 144.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0435.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0440.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0092.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0302.


Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa koskeva vuosittainen kertomus
PDF 200kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. joulukuuta 2017 yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta (2017/2121(INI))
P8_TA(2017)0493A8-0350/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman poliittisesta vastuusta,

–  ottaa huomioon vuonna 2016 annetun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedonannon Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta ja vuonna 2017 annetun komission ja EUH:n yhteisen tiedonannon strategisesta lähestymistavasta selviytymiskykyyn EU:n ulkoisessa toiminnassa,

–  ottaa huomioon EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian keskeiset periaatteet, erityisesti ne, jotka liittyvät valtioiden itsemääräämisoikeuteen ja alueelliseen koskemattomuuteen sekä rajojen loukkaamattomuuteen ja joita kaikki osallistuvat valtiot kunnioittavat yhtäläisesti,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2011 annetun komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0350/2017),

Johdanto

1.  on vakuuttunut siitä, että yksittäiset jäsenvaltiot eivät yksin kykene vastaamaan nykyisiin haasteisiin; korostaa, että EU:n yhteiset toimet ovat tehokkain tapa edistää EU:n etuja, ylläpitää sen arvoja, osallistua maailmanlaajuiseen toimintaan yhtenäisenä ja vaikutusvaltaisena maailmanlaajuisena toimijana sekä suojella sen kansalaisia ja jäsenvaltioita alati kasvavilta turvallisuusuhilta myös maailmanlaajuisessa digitaalisessa ympäristössä; on huolissaan EU:n turvallisuusrakenteista, jotka ovat hauraita ja hajanaisia, kun otetaan huomioon jatkuvat ja uudet haasteet sekä se, että ”hybridirauhasta” on valitettavasti tullut todellisuutta; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia niiden unionin kansalaisten toiveiden mukaisesti, jotka ovat toistuvasti tähdentäneet, että perusarvoihin ja -ihmisoikeuksiin perustuva EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on merkittävimpiä ja tarpeellisimpia unionin politiikoista; katsoo, että jäsenvaltioiden on korkea aika panna täytäntöön yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) välineitä ja politiikkoja, jotta EU voi vastata ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin, kehittää kumppaneiden valmiuksia ja suojella Euroopan unionia;

2.  muistuttaa, että EU on sitoutunut kehittämään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka perustuu demokratian ja oikeusvaltion arvoihin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen ja YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; katsoo, että jotta unioni ja jäsenvaltiot voivat täyttää sitoumuksensa ja edistää maailman ihmisoikeuksia ja demokratiaa, niiden on puhuttava yhdellä äänellä ja varmistettava viestinsä perillemeno;

3.  katsoo, että EU:n on oltava vaikuttava, uskottava ja arvoperusteinen maailmanlaajuinen toimija, jolla on kyky toimia ja käydä tehokasta vuoropuhelua muiden maailmanlaajuisten toimijoiden kanssa, mikä edellyttää, että se puhuu yhdellä äänellä ja toimii yhdessä, ja keskittää voimavaransa ensisijaisiin strategisiin tavoitteisiin, jotta se voi käsitellä menestyksekkäästi kohtaamiaan haasteita ja vastata niihin, etenkin turvallisuusuhkiin;

4.  muistuttaa, että EU:n ulkopoliittisten toimien on oltava johdonmukaisia keskenään sekä muiden ulkoista ulottuvuutta koskevien toimien kanssa ja että on pyrittävä saavuttamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määritellyt tavoitteet;

5.  katsoo, että EU:n pyrkiessä vastaamaan kansalaistensa odotuksiin keskeisiä virstanpylväitä ovat

   EU:n vakavien sisäisten uhkien ja haasteiden arvioinnin koordinointi ja yhteinen lähestymistapa siihen, miten niihin olisi vastattava, erityisesti radikalisoitumisen ehkäiseminen, sillä radikalisoituminen voi johtaa terroristiryhmien suorittamaan värväämiseen;
   Euroopan yhdentymishankkeen ja sen ulkoisten toimien vakiinnuttaminen ja syventäminen muun muassa tehostamalla EU:n yhteistyötä ja valmiuksia sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, informaatiosodankäynti mukaan luettuna;
   yhteistyö jäsenvaltioiden, kumppanien ja kansainvälisten rauhaa puolustavien järjestöjen ja toimielimien kanssa selkeästi määritellyin ja huolellisesti valituin ehdoin, jotta vahvistetaan sääntöpohjaista maailmanlaajuista poliittista ja taloudellista järjestystä, mukaan lukien ihmisoikeuksien suojelu, ja yhteistyö kumppanien kanssa, jotta unioni voi olla johtavassa asemassa sovittelussa, rauhanpalauttamisessa, rauhanturvaamisessa ja tarvittaessa rauhaanpakottamisessa;

Vakavien uhkien ja haasteiden arvioinnin koordinointi: nykyinen poliittinen ja turvallisuusympäristö

6.  korostaa EU:n vakauden edellyttävän ehdottomasti unionin kansalaisten turvallisuuden ja unionin alueellisen koskemattomuuden takaamista, lähialueiden, erityisesti Länsi-Balkanin tilanteen vakauttamista painottaen EU:n näkyvyyden lisäämistä alueella, uudistusten tukemista sääntöihin perustuvan yhteistyöhenkisen kansainvälisen poliittisen ja taloudellisen järjestyksen vaalimiseksi ja aseellisten konfliktien taustalla oleviin perussyihin puuttumista sekä konfliktinehkäisyä ja rauhanomaista konfliktinratkaisua sekä vuoropuhelua ihmisoikeuksien puolustamiseen sitoutuneiden moniarvoisten demokratioiden kanssa koskevien politiikkojen edistämistä; kehottaa EU:ta toteuttamaan aktiivisempaa julkista diplomatiaa ja lisäämään näkyvyyttä toteuttamissaan hankkeissa;

7.  katsoo, että konfliktien yhä enemmän vaivaamassa ja entistä epävakaammassa kansainvälisessä toimintaympäristössä suuriin turvallisuushaasteisiin, erityisesti joukkotuhoaseiden leviämiseen, Euroopan turvallisuusjärjestyksen loukkaamiseen, terrorismiin, itäisen ja eteläisen naapuruston konflikteihin, sijaissotiin ja hybridi- ja informaatiosodankäyntiin, verkkohyökkäykset mukaan luettuna, sekä energiatoimitusten epävarmuuteen kyetään reagoimaan ainoastaan vaikuttavan monenvälisyyden, yhteisen pehmeän voiman ja uskottavan kovan voiman yhdistelmällä; korostaa, että näihin haasteisiin kuuluvat myös pakolaiskriisin humanitaarinen ulottuvuus, Pohjois-Korean haastava aggressiivinen toiminta, Venäjän harjoittama kansainvälisen oikeuden loukkaaminen ja Kiinan kasvava sotilaallinen voima, joihin tarvitaan ehdottomasti voimakasta diplomaattista vastausta;

8.  katsoo, että entistä tehokkaampi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on riippuvainen ennen kaikkea yhteisten ensisijaisten strategisten tavoitteiden ja visioiden vahvistamisesta; katsoo, että on välttämätöntä puuttua toimintakyvyttömien tai epävakaiden valtioiden vuoksi laajalle levinneen epävakauden, pakkomuuton ja laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin, joita ovat köyhyys, taloudellisten mahdollisuuksien ja koulutusmahdollisuuksien puute, sosiaalinen syrjäytyminen, aseelliset konfliktit, epädemokraattinen ja tehoton hallinto, ilmastonmuutos, yleistyvä ryhmäkuntaisuus, radikalisoitumisen uhka ja ääri-ideologioiden leviäminen; muistuttaa Vallettan huippukokouksessa hyväksytystä toimintasuunnitelmasta, jossa vaadittiin jakamaan vastuu alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaiden kesken; korostaa, että on tärkeää hajottaa salakuljetusverkostojen taloudellinen malli;

9.  korostaa, että on torjuttava autokraattisia ja nepotistisia suuntauksia, tehostettava demokraattisten voimien tukemista ja islamistisen terrorismin torjuntaa eteläisessä naapurustossa ja naapuriemme ja kumppaniemme naapureiden keskuudessa ja otettava kohteeksi ryhmät, jotka pyrkivät värväämään EU:n kansalaisia taistelemaan äärimielisten tavoitteidensa puolesta; muistuttaa, että Sahelin alue ja siihen liittyvät maantieteelliset alueet ovat ensisijaisia alueita Euroopan unionin turvallisuuden takaamisessa; muistuttaa, että EU:n, Yhdysvaltojen ja muiden kansainvälisten kumppanien olisi toteutettava yhteensovitettuja diplomaattisia toimia ja työskenneltävä alueen toimijoiden, kuten Turkin, Persianlahden valtioiden ja Iranin kanssa, jotta voidaan muodostaa selvä kanta uskonnollisten ääriliikkeiden ja terrorismin torjumiseen ja jotta vahvistetaan yhteinen strategia tähän globaaliin haasteeseen vastaamiseksi noudattaen YK:ssa annettua sitoumusta kansainvälisen oikeuden ja yleismaailmallisten arvojen ylläpitämiseen; katsoo, että diplomaattisia toimia olisi täydennettävä monilla muilla EU:n käytössä olevilla keinoilla, kuten poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia oloja kohentamaan tarkoitetuilla välineillä, jotka edistävät pysyvän rauhan aikaan saamista ja säilyttämistä;

10.  katsoo, että väkivaltaisten ääriliikkeiden torjunnassa olisi kunnioitettava yleismaailmallisia ihmisoikeuksia; korostaa, että EU:n on torjuttava radikalisoitumisen ja terrorismin valtiollisia tukijoita ja tuomittava ne, erityisesti siinä tapauksessa, että tukea annetaan tahoille, jotka EU on määrittänyt terroristijärjestöiksi; painottaa yhteistyön vahvistamista niiden kumppanien kanssa, joilla on kokemusta terrorismin torjunnasta;

11.  tähdentää, että kestävä ratkaisu Syyrian kriisiin on saavutettavissa ainoastaan nykyisessä, YK:ssa hyväksytyssä kehyksessä ja että ratkaisun löytäminen edellyttää osallistavaa ja Syyrian johdolla toteutettavaa poliittista järjestelyä, jossa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät; kehottaa edelleen kaikkia YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä kantamaan vastuunsa kriisistä; kannattaa vetoomusta, jonka YK:n pääsihteerin Syyrian-erityislähettiläs esitti tulitauon takaaville valtioille pikaisten toimien toteuttamisesta tulitaukojärjestelyjä varten;

12.  suhtautuu myönteisesti huhtikuussa 2017 hyväksyttyyn EU:n Syyrian-strategiaan, jossa muun muassa laajennetaan pakotteita henkilöihin, jotka ovat osallistuneet kemiallisten aseiden kehittämiseen ja käyttöön; kannustaa laajentamaan pakotteita vielä henkilöihin, jotka ovat vastuussa ihmisoikeusloukkauksista; painottaa, että kaikki kansainvälisen oikeuden vastaisiin rikoksiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen; kehottaa uudelleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita harkitsemaan kumppanien kanssa Syyrian sotarikostuomioistuimen perustamista sillä aikaa kun tapausten viemistä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen odotetaan; painottaa, että EU:n on osoitettava olevansa täysin sitoutunut avustamaan Syyrian jälleenrakentamisessa konfliktin jälkeen;

13.  kehottaa kaikkia, niin libyalaisia kuin muitakin, osapuolia tukemaan Libyassa 17. joulukuuta 2015 allekirjoitettua poliittista sopimusta ja sen perusteella muodostettavaa presidenttineuvostoa, joka on ainoa kansainvälisen yhteisön ja YK:n tunnustama vallanpitäjä; korostaa, että Välimeren alueen vakaus edellyttää Libyan kriisin ratkaisemista; painottaa eteläisen naapuruston merkitystä ja tarvetta saada aikaan rauhan, vaurauden, vakauden ja yhdentymisen Euro–Välimeri-alue; korostaa tukevansa vankasti Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin kahden valtion ratkaisua, jossa itsenäinen, demokraattinen, elinkelpoinen ja yhtenäinen Palestiinan valtio eläisi rauhanomaisesti ja turvallisesti rinnakkain turvatun Israelin valtion kanssa; pitää erittäin tärkeänä, että varmistetaan unionin politiikan johdonmukaisuus miehitys- ja alueliitostilanteissa;

14.  suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikki EU3+3 -ryhmän Iranin kanssa sopiman yhteisen kattavan toimintasuunnitelman (JCPOA), osapuolet panevat sitä edelleen täytäntöön; painottaa, että asesulkua ja konfliktinratkaisua Lähi-idässä koskevien maailmanlaajuisten toimien kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki osapuolet jatkavat sopimuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa; korostaa, että JCPOA on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa vahvistettu monenvälinen sopimus, eikä sitä voi muuttaa yksipuolisesti; painottaa Iranin ballististen ohjusten ohjelman aiheuttamaa turvallisuusriskiä ja korostaa, että on pantava täysimääräisesti täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2231 (2015), jossa kehotetaan Irania olemaan toteuttamasta mitään toimia, jotka liittyvät ydinaseiden maaliin saattamiseen soveltuviin ballistisiin ohjuksiin, mukaan lukien ballistista ohjusteknologiaa käyttäen suoritetut laukaisut;

15.  panee merkille, että Yhdysvaltain valtiovarainministeriö on virallisesti saattanut ajan tasalle terrorisminvastaisten merkittyjen henkilöiden listan (SDN) sisällyttämällä siihen Iranin vallankumouskaartin;

16.  on hyvin huolissaan Jemenissä jatkuvasta humanitaarisesta katastrofista; painottaa jälleen kerran, että Jemenin pitkittyneeseen konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua, ja tukee EU:n ja YK:n pyrkimyksiä saavuttaa tulitauko ja luoda perusta rauhanneuvotteluille; katsoo, että EU:n on ryhdyttävä toimiin, jotta voidaan varmistaa etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen säilyminen Lähi-idässä, erityisesti Irakissa ja Syyriassa;

17.  suhtautuu tuomitsevasti siihen, että Venäjä käyttää toistuvasti veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa, ja katsoo, että Venäjä horjuttaa kansainvälisiä toimia rauhan ja konfliktinratkaisun saavuttamiseksi Syyriassa ja laajemmin Euroopan unionin eteläisessä naapurustossa;

18.  toteaa, että olisi toteutettava lisätoimia laillisen muuttoliikkeen ja liikkuvuuden mahdollistamiseksi, myös kahdenvälisellä tasolla, edistämällä hyvin hallittua mantereiden välistä ja sisäistä liikkuvuutta ja kannustamalla sellaisten toimintaperiaatteiden soveltamiseen, joilla edistetään maahanmuuton laillisia väyliä ja samalla torjutaan laittomia verkostoja, jotka käyttävät hyväksi haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä; korostaa yksittäisten jäsenvaltioiden toteuttamia toimia tässä asiassa ja katsoo, että on ehdottomasti vahvistettava laillisia ja turvallisia mahdollisuuksia tulla Eurooppaan; pitää tältä osin valitettavana aidon, tasapainoisen ja uskottavan EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan puutetta, mikä ilmenee edelleen jatkuvan Välimeren kriisin myötä, ja kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita toimimaan asian ratkaisemiseksi;

19.  toteaa painokkaasti, että EU:n suhteissa sen itäisiin naapureihin tarvitaan uutta lähestymistapaa; katsoo, että EU:n ulkopolitiikan tärkeimpiin tavoitteisiin on kuuluttava niiden maiden tukeminen, jotka haluavat entistä tiiviimmät suhteet unioniin; katsoo, että yksittäisille henkilöille ja yhteisöille Venäjällä määrättyjen pakotteiden jatkaminen on Minskin sopimusten epäonnistuneen täytäntöönpanon väistämätön seuraus, ja katsoo edelleen, että kun kaikki osapuolet panevat Minskin sopimukset täytäntöön, saadaan luotua perusta kestävän poliittisen ratkaisun löytämiselle Itä-Ukrainan konfliktiin;

20.  painottaa, että mahdollisuus yhteistyöhön perustuviin suhteisiin Venäjän kanssa edellyttää, että Venäjä kunnioittaa täysimääräisesti EU:n turvallisuusjärjestystä ja kansainvälistä oikeutta; painottaa, että EU:n olisi ylläpidettävä mahdollisuutta asettaa vaiheittaisia lisäpakotteita, jos Venäjä jatkaa kansainvälisen oikeuden vastaisia rikkomuksia; toistaa sitoutumisensa Ukrainan ja kaikkien muiden itäisen kumppanuuden maiden riippumattomuuteen, itsemääräämisoikeuteen sekä alueelliseen koskemattomuuteen niiden kansainvälisesti tunnustettujen rajojen mukaisesti; korostaa, että Venäjän 21. maaliskuuta 2014 tekemä päätös Krimin liittämisestä osaksi Venäjän federaatiota on edelleen kansainvälisen oikeuden mukaisesti laiton, ja pitää valitettavana, että Venäjän viranomaiset ovat sittemmin päättäneet pakkotoimin määrätä kaikille Krimin asukkaille Venäjän passit; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja neuvostoa osallistumaan aktiivisemmin ja vaikuttavammin pitkittyneiden ja jäätyneiden konfliktien ratkaisemiseen;

21.  pitää valitettavana, että Venäjä on toistuvasti rikkonut kansainvälistä oikeutta ja harjoittaa hybridisodankäyntiä; toteaa kuitenkin, että on mahdollisuus perusteltuun ja johdonmukaiseen valikoivaan yhteydenpitoon ja vuoropuheluun Venäjän kanssa molempien kannalta tärkeillä aloilla, jotta voidaan varmistaa vastuunkanto ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen; korostaa; että on pidettävä yllä ja kannustettava mahdollisuuksia tulevaan yhteistyöhön maailman kriisien ratkaisemiseksi, kun se on suoraan tai epäsuorasti EU:n etujen mukaista tai kun on tilaisuus edistää EU:n arvoja;

22.  katsoo, että suhteiden normalisointi on välttämätöntä sekä EU:n että Venäjän kannalta ja että mahdollisessa tulevassa EU–Venäjä-strategiassa olisi korostettava vahvempaa sitoutumista EU:n itäisiin kumppaneihin ja niiden tukemista; korostaa, että EU:n olisi ylläpidettävä mahdollisuutta syventää kahdenvälistä poliittisia ja taloudellisia suhteita Venäjään, edellyttäen, että Venäjä noudattaa kansainvälistä oikeutta ja allekirjoittamiaan sopimuksia ja luopuu koko ajan itsekkäämmäksi käyvästä suhtautumisestaan naapureihinsa ja Eurooppaan;

23.  muistuttaa, että valtioiden itsemääräämisoikeus, itsenäisyys ja rauhanomainen riidanratkaisu ovat EU:n turvallisuusjärjestyksen keskeisiä periaatteita, joita sovelletaan kaikkiin valtioihin; suhtautuu varauksettoman tuomitsevasti Venäjän voimatoimiin Ukrainassa, mukaan lukien Krimin laiton liittäminen ja Venäjän lietsoma konflikti Ukrainan itäosassa; kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä vaatimaan Venäjää lopettamaan hyökkäyksensä ja vapauttamaan kaikki poliittiset vangit; kehottaa kansainvälistä yhteisöä omaksumaan aktiivisemman ja vaikuttavamman roolin Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisemisessa ja tukemaan kaikkia toimia sellaisen rauhanomaisen ratkaisun saavuttamiseksi, jossa kunnioitetaan Ukrainan yhtenäisyyttä, itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta, erityisesti siten, että sijoitetaan Ukrainan viranomaisten suostumuksella rauhanrakennus- ja rauhanturvajoukkoja koko alueelle;

24.  toistaa, että on syytä keskittyä strategisesti uudestaan Länsi-Balkaniin, ja toteaa, että EU:n on vietävä läpi alueeseen liittyvät tavoitteensa, sillä se antaisi uutta pontta Kööpenhaminan kriteereihin perustuvalle EU:n uskottavalle laajentumispolitiikalle ja vahvistaisi oikeusvaltioperiaatetta ja valtion instituutioiden selviytymiskykyä; katsoo, että Länsi-Balkanin vakauden on edelleen oltava keskeinen painopisteala; kehottaa toteuttamaan lisätoimia alueen sosioekonomisten ja poliittisten olojen parantamiseksi; luottaa siihen, että Euroopan yhdentyminen ja alueellinen sovinto ovat parhaita keinoja puuttua vaaroihin, jotka johtuvat ulkomailta johdetusta horjuttamisesta ja vaikuttamisesta, laajojen salafisti- ja wahhabistiverkostojen rahoituksesta ja vierastaistelijoiden värväämisestä, järjestäytyneestä rikollisuudesta, vakavista valtiollisista kiistoista, disinformaation levittämisestä ja hybridiuhista; korostaa; että on edelleen keskityttävä edistämään tehokkaasti toimivia poliittisia yhteisöjä alueella; korostaa, että Länsi-Balkanin maiden olisi yhdyttävä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan riippumatta niiden edistyksestä unioniin liittymistä koskevassa prosessissa; kannustaa avaamaan välittömästi tätä lukua koskevat neuvottelut kaikkien Länsi-Balkanin ehdokasvaltioiden kanssa;

25.  toistaa, että EU:n ovet ovat avoinna jäsenyydelle heti, kun kaikki kriteerit täyttyvät; suhtautuu myönteisesti Berliinin prosessin ja Triesten huippukokouksen yhteydessä hiljattain toteutettuihin toimiin, joilla annetaan uutta pontta Länsi-Balkanin maiden lähentymiselle kohti EU:n jäsenyyttä; muistuttaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota keskeisten institutionaalisten ja poliittisten uudistusten täytäntöönpanoon Länsi-Balkanilla ja annettava sille erityistä tukea; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen mahdollisuutta myöntää lisävaroja liittymistä valmistelevalle tukivälineelle, koska se on yksi tärkeimmistä välineistä, joilla autetaan panemaan täytäntöön näitä uudistuksia;

26.  palauttaa mieliin, että Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) uudelleentarkastelun yhteydessä kehotettiin ottamaan lähialueiden kolmannet maat laajennetun yhteistyön piiriin; edellyttää vankempaa tukea naapureidemme naapureille yhteisten arvojen ja etujen perusteella, jotta voidaan ratkaista maailmanlaajuisia ongelmia ja vastata yhteisiin haasteisiin; korostaa tarvetta edistää naisten, muita heikommassa asemassa olevien sosiaaliryhmien ja vähemmistöjen vaikutusmahdollisuuksia ja suojelua erityisesti Afrikassa, jossa tarvitaan eurooppalaisten ja paikallisten pk-yritysten tiivistä yhteistyötä kumppanuussuhteessa kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä tukea demokraattisten, avointen ja tehokkaiden instituutioiden kehittämiselle ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen edistämistä;

27.  katsoo, että kansainvälinen yhteistyö ja kehityspolitiikka ovat olennaisia välineitä näihin tavoitteisiin pyrittäessä, ja kehottaa kohdentamaan ja käyttämään unionin varoja avoimemmin, paremmin, tehokkaammin ja vaikuttavammin ja lisäämään synergiaa muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa; korostaa, että Afrikassa on vastattava vakaviin turvallisuusuhkiin kaikkien terroristiryhmien aiheuttaman terroriuhkan poistamiseksi, varmistettava henkilöiden värväämisen estäminen, torjuttava radikaaleja ideologioita ja varmistettava energiaturvallisuus ympäristöystävällisiä ja kestäviä energialähteitä käyttämällä ja tukemalla samalla off-grid-ratkaisuja;

28.  suhtautuu hyvin tuomitsevasti kaikkiin vallassa olevien presidenttien pyrkimyksiin pitkittää toimikauttaan rikkomalla, kiertämällä tai muuttamalla laittomasti vaalilakeja ja erityisesti perustuslakeja; tuomitsee myös kaikki strategiat, joilla pyritään kumoamaan toimikausien rajoitukset tai kiertämään niitä; kehottaa kaikkia hallituksia toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan koko vaaliprosessin avoimuus ja lahjomattomuus, ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet ja varotoimet estääkseen petokset tai laittomat käytännöt; ilmaisee tältä osin olevansa huolestunut poliittisista kriiseistä ja niihin liittyvästä väkivallasta sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkaamisesta, erityisesti Afrikan suurten järvien alueen maissa; muistuttaa uskovansa vakaalla pohjalla oleviin vaalitarkkailuvaltuuskuntiin ja tarvittaessa rahoitukseen liittyvään, tekniseen ja logistiseen tukeen keinona saavuttaa oikeudenmukaiset, uskottavat ja demokraattiset vaaliprosessit;

29.  kannustaa kehittämään Sahelin alueelle johdonmukaisen ja vakaan strategian, jonka tavoitteena on parantaa hallintoa ja valtion ja alueellisten instituutioiden vastuuvelvollisuutta ja legitimiteettiä, edistää turvallisuutta, puuttua radikalisoitumiseen ja ihmis-, ase- ja huumekauppaan ja vahvistaa talous- ja kehityspolitiikkaa;

30.  muistuttaa, että EU:n ja Aasian suhteita koskeva strategia on päivitettävä; kannattaa tässä yhteydessä yhteistyön lisäämistä Aasian ja Euroopan välisissä kokouksissa, mukaan lukien parlamentaarisen ulottuvuuden vahvistaminen; kannustaa tukemaan tiiviimpää alueellista yhteistyötä ja luottamusta lisääviä toimenpiteitä Etelä-Aasiassa, jotta voidaan lievittää Intian ja Pakistanin välisiä jännitteitä; suosittaa jatkamaan EU:n rauhanvälitystoiminnan tukemista Afganistanin johtamassa ja sen omassa rauhanprosessissa; korostaa, että rauhan, vakauden ja vaurauden säilyttäminen Aasian ja Tyynenmeren alueella on olennaisen tärkeää EU:lle ja sen jäsenvaltioille; katsoo, että on erittäin tärkeää ja kiireellistä laatia EU:lle ajan tasalle saatettu Koillis-Aasian alueen strategia, kun otetaan huomioon Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korean) sotilaallisen läsnäolon jatkuva voimistuminen ja aggressiivinen ja vastuuton asenne; tuomitsee Pohjois-Korean testit ja provokaatiot ja sen tekemät monet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja sen omien kansainvälisten velvoitteiden rikkomiset; vaatii käyttämään EU:n diplomaattista voimaa Pohjois-Korean painostamiseen, jotta maan johtajat saadaan luopumaan joukkotuhoaseista; kehottaa ottamaan käyttöön kaikki diplomatian keinot, myös pakotteet, tämän kriisin laajenemisen estämiseksi; kehottaa poistamaan Korean niemimaalta ydinaseet peruuttamattomasti rauhanomaisin keinoin ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki asiaankuuluvat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat;

31.  korostaa, että rauhan, vakauden ja vaurauden säilyttäminen Aasian ja Tyynenmeren alueella on olennaisen tärkeää EU:lle ja sen jäsenvaltioille; kehottaa kaikkia asianosaisia osapuolia selvittämään erimielisyytensä rauhanomaisin keinoin ja pidättäytymään yksipuolisista toimista vallitsevan tilanteen muuttamiseksi, myös Itä- ja Etelä-Kiinan merillä ja Taiwanin salmessa, jotta alueellinen turvallisuus voidaan taata; muistuttaa olevansa sitoutunut tukemaan Taiwanin tarkoituksenmukaista osallistumista kansainvälisten järjestöjen toimintaan ja muihin kansainvälisiin toimiin;

32.  muistuttaa, että Latinalainen Amerikka jakaa EU:n kanssa yhteiset arvot ja periaatteet ja luottamuksen tehokkaaseen monenvälisyyteen, ja katsoo, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan kumppanuus on tärkeää ja sitä olisi vahvistettava, jotta voidaan vastata yhdessä suuriin maailmanlaajuisiin haasteisiin; ilmaisee vakavan huolensa hyökkäyksistä oikeuslaitoksen jäseniä ja demokraattisesti valittuja oppositiojohtajia ja kansalaisyhteiskunnan vaikuttajia vastaan; korostaa, että oikeusvaltion periaatteen kunnioittaminen, korruption torjunta, edistyminen demokratiassa ja perusoikeudet ja ihmisoikeudet ovat kulmakiviä yhdentymisen ja yhteistyön syventämisessä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kanssa;

33.  toistaa tukensa Kolumbian rauhanprosessille, joka on ratkaisevan tärkeä kolumbialaisten tulevaisuudelle sekä alueen vakaudelle; pyytää käyttämään kaikki FARC:n varat, myös huumekaupasta saadun varallisuuden, konfliktin uhrien korvauksiin;

Euroopan yhdentymishankkeen vakiinnuttaminen ja syventäminen tehostamalla EU:n valmiuksia

34.  kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita hyväksymään kattavan EU:n lähestymistavan kaikissa asiaa koskevissa yhteyksissä ja katsoo, että EU:n kaiken toimintapolitiikan olisi oltava johdonmukaista ja yhteensovitettua, että siinä olisi otettava huomioon ja pantava täytäntöön YK:n kestävän kehityksen tavoitteet erityisesti humanitaarisen avun, maatalouden, kehityksen, kaupan, energian, ilmaston, tieteen ja kyberpuolustuksen ja -turvallisuuden aloilla ja että niitä olisi sovellettava yhdenmukaisesti ja rakentavasti EU:n ulkoisissa toimissa, jotta EU:n yhteinen painoarvo voidaan valjastaa käyttöön; pitää energiaturvallisuutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja ilmastodiplomatiaa edelleen EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkittävinä täydentävinä näkökohtina, joihin on paneuduttava osana kattavaa lähestymistapaa, ja katsoo, että olisi jatkettava energiaunionin edistämistä;

35.  toteaa, että ilmastonmuutoksella voi olla vakavia vaikutuksia alueelliseen ja maailmanlaajuiseen vakauteen, sillä ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kiistoihin maa-alueista, ruoasta, vedestä ja muista varoista, heikentää talouksia, uhkaa alueellista turvallisuutta ja synnyttää muuttovirtoja; kehottaa myös unionia ja sen jäsenvaltioita pohtimaan, kuinka kansalliseen ja EU:n tason sotilaalliseen suunnitteluun voidaan sisällyttää ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia strategioita ja mitä voitaisiin pitää asianmukaisina valmiuksina, painopisteinä ja vastauksina;

36.  korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan päätös erota EU:sta vaikuttaa huomattavasti Euroopan tulevaan puolustusyhteistyöhön, ja kehottaa Euroopan turvallisuuden takaamiseksi jatkamaan EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistyötä, koska ne ovat merkittäviä kansainvälisiä kumppaneita; katsoo, että presidentinvaalit Yhdysvalloissa toivat epävarmuutta transatlanttiseen kumppanuuteen, ja korostaa, että tarvitaan EU:n puolustuksen tarjoamaa vastapainoa ja strategisen riippumattomuuden saavuttamista;

37.  katsoo, että yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan vakuuttavuuden, tehokkuuden ja arvoperusteisuuden lisäämiseksi EU:n pitäisi edistää energiaturvallisuuttaan vähentämällä välittömästi nykyistä riippuvuuttaan itsevaltaisten järjestelmien toimittamasta öljystä ja kaasusta ja lopettamalla tällainen tuonti kokonaan keskipitkällä aikavälillä;

38.  korostaa, että YUTP:n alalla noudatettava nykyinen päätöksentekoprosessi, joka perustuu yksimielisyyteen neuvostossa, on tärkein este EU:n vaikuttavalle ja oikea-aikaiselle ulkoiselle toiminnalle; katsoo, että määräenemmistöäänestystä olisi sovellettava myös YUTP:n alalla; katsoo, että EU:n toimielinten on parannettava konfliktien ja kriisien ennakointivalmiuksiaan, muun muassa laatimalla asianmukaiset lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutustenarvioinnit EU:n toimintalinjoista, jotta ne voivat puuttua ongelmien perimmäisiin syihin; katsoo, että EU:n on voitava reagoida entistä ripeämmin ja tehokkaammin kriisien puhkeamiseen ja että sen olisi keskityttävä suuremmassa määrin konfliktien ehkäisemiseen käyttämällä ensisijaisesti siviilityökaluja varhaisessa vaiheessa; kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Euroopan parlamentin esittämät suositukset suojeluvastuun periaatteen noudattamiseksi;korostaa, että jäsenvaltioiden, kumppanimaiden ja kansainvälisten järjestöjen välistä yhteistyötä on syvennettävä, ja painottaa, että on tärkeää vaihtaa tehokkaasti tietoja ennaltaehkäisevistä toimista ja koordinoida niitä;

39.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla lisätään EU:n valmiuksia reagoida hybridi-ja kyberuhkiin, parantamaan edelleen EU:n ja sen kumppanimaiden valmiuksia torjua valeuutisten ja disinformaation levittämistä, luomaan selkeät kriteerit, joiden perusteella valeuutiset on helpompi tunnistaa, ja osoittamaan enemmän varoja Stratcom-työryhmälle ja tekemään siitä täysivaltaisen yksikön EUH:hon; edellyttää tässä yhteydessä, että kehitetään yhteisiä ja kattavia riskien ja haavoittuvuuden analysointivalmiuksia ja -menetelmiä ja kohennetaan EU:n selviytymiskykyä ja strategisen viestinnän valmiuksia; painottaa sekä verkossa että sen ulkopuolella toimivien riippumattomien tiedotusvälineiden tehtävää kulttuurisen monimuotoisuuden ja monikulttuuristen taitojen edistämisessä sekä tarvetta vahvistaa tällaisia tiedotusvälineitä luotettavan tiedon lähteinä erityisesti EU:ssa ja sen naapurialueilla ja korostaa, että EU:n yhteisiä televisio- ja radioasemia olisi edistettävä edelleen; kehottaa komissiota parantamaan koordinointia EUH:n ja jäsenvaltioiden kanssa näissä asioissa;

40.  katsoo, että Euroopan vahvuus on sen kyvyssä vahvistaa arvoihin perustuvaa yhteisöä ja kulttuurin moninaisuuden kunnioittamista, joka yhdistää kaikki eurooppalaiset; katsoo tässä yhteydessä, että EU:lla on merkittävä rooli demokratian, vapauden, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäjänä ja että sen olisi jatkettava arvojensa edistämistä myös muualla kuin EU:ssa; muistuttaa, että ihmisoikeudet ovat kiinteä osa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, että niiden olisi muodostettava keskeinen ehto ulkopolitiikassa ja että näiden toimintalinjojen on oltava johdonmukaisia ja periaatteellisia; tähdentää, että kulttuuridiplomatian olisi oltava olennainen osa EU:n ulkoisia toimia, ja kehottaa komissiota laajentamaan Erasmus+-ohjelmaa ja edistämään kunnianhimoisen tiedediplomatian kehittämistä; kehottaa tiivistämään koordinointia Unescon ja maailmanperintökomitean kanssa ja unionin tärkeinä kumppaneina olevien valtiosta riippumattomien toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

41.  ottaa huomioon, että 19. kesäkuuta 2008 annetussa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa nro 1820 (2008) todetaan, että raiskaus ja muut seksuaalisen väkivallan muodot voivat olla sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan tai olennainen osa kansanmurhaa ja että naisille on annettava humanitaarista suojelua aseellisten konfliktien yhteydessä;

42.  katsoo, että vahvan puolustusteollisuuden kehittäminen vahvistaa EU:n teknologista riippumattomuutta; pyytää kehittämään teollisia ja teknologisia resursseja, joita tarvitaan kyberturvallisuuden parantamiseksi, myös edistämällä kyberturvallisuuteen liittyvien tuotteiden sisämarkkinoita; kehottaa lisäämään huomattavasti EU:n toimielinten saatavilla olevia taloudellisia resursseja ja henkilöresursseja EU:n kyberturvallisuus- ja kyberpuolustusvalmiuksien lisäämiseksi; korostaa, että kyberpuolustus on sisällytettävä ulkoisiin toimiin ja yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, ja että on parannettava valmiuksia tunnistaa kyberrikollisuutta;

43.  panee merkille, että informaatio- ja kybersodankäynti, jonka kohteena ovat Euroopan unionin jäsenvaltiot ja muut länsimaat, on tahallinen yritys horjuttaa ja heikentää poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia rakenteita; muistuttaa, että Naton 5 artiklassa taataan niiden EU:n jäsenvaltioiden turvallisuus, jotka ovat Naton jäseniä; kehottaa tiivistämään kyberpuolustusalan koordinointia EU:n jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten, Naton, Yhdysvaltojen sekä muiden uskottavien kumppanien kesken;

44.  painottaa riippumattomien tiedotusvälineiden tehtävää kulttuurisen monimuotoisuuden ja monikulttuuristen taitojen edistämisessä sekä tarvetta vahvistaa tällaisia tiedotusvälineitä luotettavan tiedon lähteinä erityisesti EU:ssa ja sen naapurialueilla ja parantaa edelleen EU:n valmiuksia torjua valeuutisten ja disinformaation levittämistä; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n tasolla on lujitettava vastustuskykyä tällaisen tiedon internetissä tapahtuvaa levittämistä vastaan; kehottaa komissiota parantamaan koordinointia EUH:n kanssa näissä asioissa;

45.  katsoo, että Euroopan olisi vahvistettava entisestään yhteistä puolustusta koskevaa yhteistyötään yhteisten arvojen ja periaatteiden sekä strategisen riippumattomuuden puolustamiseksi; korostaa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välisen yhteyden, paremman resurssien käytön ja riskien hallinnan tärkeyttä Euroopan reuna-alueilla; muistuttaa, että turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys on keskeinen periaate, joka tukee unionin lähestymistapaa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia Lissabonin sopimuksen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla tarjoamia mahdollisuuksia ja pitää turvallisuus- ja puolustusalan täytäntöönpanosuunnitelmaa tässä yhteydessä myönteisenä; kannustaa tarkastelemaan uudelleen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan siviilioperaatioita koskevaa EU:n lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa, että operaatioiden suunnittelu, toteuttaminen ja tuki ovat asianmukaisia; katsoo, että Euroopan puolustusviraston (EDA) valmiuksien ja pysyvän rakenteellisen yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia sekä EU:n taisteluosastoja olisi hyödynnettävä täysipainoisesti; vaatii jäsenvaltioita antamaan tätä varten lisärahoitusta;

46.  katsoo, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on kehitettävä vaikuttavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja tehtävä yhteistyötä Naton ja muiden kansainvälisten kumppanien, YK:n, kansalaisjärjestöjen, ihmisoikeuksien puolustajien ja muiden kanssa yhteisten huolenaiheiden osalta ja rauhan, hyvinvoinnin ja vakauden edistämiseksi koko maailmassa; korostaa, että on lisättävä tietoisuutta ja poliittista sitoutumista kunnianhimoisen, vaikuttavan ja jäsennellyn YTPP:n kiireelliseen täytäntöönpanoon; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan EU:n viestintäongelmat tekemällä EU:n ulkoisesta toiminnasta entistä vastuuvelvollisempaa ja näkyvämpää; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä vastaamaan puolustuksen haasteisiin EU:n globaalistrategian ja EU:n puolustusta koskevan tutkimuksen ja valmiuksien kehittämiseen tähtäävien komission suunnitelmien mukaisesti;

47.  kehottaa komissiota ottamaan kasvavat turvallisuushaasteet täysipainoisesti huomioon seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessaan; katsoo, että YUTP:n talousarvion on oltava kooltaan ja joustavuudeltaan sellainen, että se vastaa EU:n kansalaisten odotuksia EU:n roolista turvallisuuden takaajana; toteaa, että unionin politiikassa tarvitaan turvallisuuden alalla maailmanlaajuinen toimintaperiaate, johon sisältyy hedelmällinen yhteistyö ehdotetun EU:n puolustusrahaston kanssa; pyytää, että jäsenvaltiot pyrkisivät saavuttamaan menotavoitteen, jonka mukaan puolustusmenojen osuuden olisi oltava 2 prosenttia BKT:stä, ja että ne käyttäisivät 20 prosenttia puolustusmenoistaan Euroopan puolustusviraston välttämättömiksi katsomiin varusteisiin; muistuttaa lisäksi, että kaikkea uutta politiikkaa on tuettava uusien rahoituslähteiden avulla; toteaa, että eri jäsenvaltioilla on vaikeuksia pitää yllä hyvin laajaa täysin operatiivisten puolustusvalmiuksien valikoimaa pääasiassa rahoitusta koskevien rajoitusten vuoksi; kehottaa siksi lisäämään yhteistyötä ja koordinointia siitä, mitä valmiuksia on pidettävä yllä, jotta jäsenvaltiot voivat erikoistua tiettyihin valmiuksiin ja käyttää resurssejaan entistä tehokkaammin; katsoo, että yhteentoimivuus on ratkaisevassa asemassa, jos jäsenvaltioiden joukoista halutaan yhteensopivia ja yhdennettyjä; muistuttaa, että YUTP:n määrärahat muodostivat vuonna 2016 3,6 prosenttia otsakkeen 4 maksusitoumusmäärärahoista ja 0,2 prosenttia koko EU:n talousarviosta; pitää valitettavana, että YUTP:tä koskevan luvun koko, alikäyttö ja järjestelmälliset siirrot osoittavat, että EU:lla ei ole edelleenkään pyrkimyksiä maailmanlaajuisen toimijan rooliin;

48.  toteaa, että tiettyjen asioiden ajautuminen umpikujaan YK:n turvallisuusneuvostossa haittaa kansainvälisen yhteisön toimintaa ja estää kriisien ratkaisemista; pyytää jälleen jäsenvaltioita kannattamaan turvallisuusneuvoston kokoonpanon ja toiminnan uudistamista;

Yhteistyö koalitioissa ja turvallisuutta vahvistavien instituutioiden kanssa

49.  korostaa, että yhteisten arvojen, kansainvälisen oikeuden ja monenvälisyyden kunnioittamiseen perustuvien transatlanttisten suhteiden säilyttäminen ja syventäminen on EU:n strategisen edun mukaista; kehottaa EU:ta jatkamaan strategisen riippumattomuutensa kehittämistä ja omien valmiuksiensa luomista, jotta voidaan reagoida paremmin alueellisiin ja kansainvälisiin konflikteihin, jotka vaikuttavat EU:hun; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi keskityttävä siihen, että transatlanttisia rakenteita mukautetaan nykypäivän haasteisiin, kuten ihmisoikeuksien puolustamiseen, ilmastonmuutoksen torjumiseen, kansainvälisen terrorismin ja korruption torjumiseen, radikalisoitumisen ehkäisemiseen, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen sekä EU:ta ja Natoa horjuttamaan pyrkivien kolmansien maiden aikeiden tyhjäksi tekemiseen; korostaa lisäksi, että EU:n ja Yhdysvaltojen on jatkettava sekä kahdenvälistä että Natossa tehtävää yhteistyötä yhteisissä kysymyksissä; muistuttaa, että EU ja Yhdysvallat ovat toistensa tärkeimpiä kumppaneita ja että yksipuoliset liikkeet vain heikentävät transatlanttista kumppanuutta; katsoo, että Euroopan on edelleen edistettävä esikuvallista yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä ja että sen olisi vahvistettava strategista suhdetta Yhdysvaltoihin; kehottaa neuvostoa ja EUH:ta ottamaan jatkuvasti esille kysymyksen Yhdysvaltain ekstraterritoriaalisista pakotteista käydessään vuoropuhelua Yhdysvaltain hallituksen kanssa;

50.  tukee voimakkaasti vuoden 2016 Varsovan huippukokouksen julkilausumaa erityisesti EU:n ja Naton yhteistyöstä ja suhtautuu myönteisesti päätöksiin Naton ja EU:n välisen yhteistyön tiivistämisestä monilla aloilla sekä Yhdysvaltojen, Kanadan ja muiden monikansallisten joukkojen sijoittamisesta EU:n itäosiin;

51.  kehottaa lisäämään tiedustelutietojen jakamista jäsenvaltioiden välillä, lisäämään instituutioiden välistä tiedustelutietojen jakamista ja EU:n, jäsenvaltioiden ja Naton välistä koordinointia, ja korostaa, että niiden on tehtävä myös jatkossa mahdollisimman tiivistä yhteistyötä täydentäen toisiaan ja kunnioittaen samalla täysimääräisesti eurooppalaisia perusarvoja ja sääntöjä; toteaa, että EU:n, sen jäsenvaltioiden ja Naton välinen tietojen jakaminen ja koordinoitu toiminta tuottavat tuloksia eri aloilla, kuten terrorismi, hybridiuhkiin reagoiminen, tilannetietoisuus, selviytymiskyvyn kehittäminen, strateginen viestintä, kyberturvallisuus ja valmiuksien kehittäminen suhteissa EU:n kumppaneihin; katsoo EU:n turvallisuuden lisäämisen edellyttävän koordinoinnin lisäämistä ja yhteistyön tiivistämistä muiden olemassa olevien monenvälisten kokonaisuuksien, kuten euroarmeijakunnan, kanssa; toistaa, että unionin painopisteenä olisi oltava strategisten kumppanuuksien elvyttäminen;

52.  korostaa parlamentin roolia laadittaessa aidosti yhteistä ulkopolitiikkaa EU:n kansalaisten odotuksien mukaisesti; kehottaa neuvostoa toimimaan yhteistyössä parlamentin kanssa ulkopolitiikan päätöksentekoprosessin keskeisten vaiheiden aikana;

53.  panee merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan tekemän työn ja kehottaa häntä varmistamaan, että tulevat vuosittaiset kertomukset ovat tiiviimpiä ja tulevaisuuteen suuntautuvampia ja että niissä keskitytään seuraavan vuoden tärkeimpiin painopisteisiin ja ne sisältävät arvioinnin edellisenä vuonna aloitetuista toimista, mukaan lukien niiden rahoitusvaikutukset, jotta saadaan kattava katsaus EU:n suorituskyvystä;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja jäsenvaltioille.


Vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja EU:n toiminnasta tällä alalla
PDF 267kWORD 68k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. joulukuuta 2017 vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (2017/2122(INI))
P8_TA(2017)0494A8-0365/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW)(1),

–  ottaa huomioon CEDAW-komitean yleiset suositukset nro 12, 19 ja 35 naisiin kohdistuvasta väkivallasta, nro 26 naispuolisista siirtotyöläisistä ja nro 32 naisten pakolais-, turvapaikka- ja kansalaisuusasemaan sekä kansalaisuudettomuuteen liittyvistä sukupuolinäkökohdista,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2014 annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman nro 69/167 kaikkien siirtolaisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemisesta ja edistämisestä heidän siirtolaisuusasemastaan riippumatta(2),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1990 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista(3),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325, 1820, 1888, 1889, 1960, 2106, 2122 ja 2242 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen(4), sen pöytäkirjan vuodelta 1967 ja ILO:n yleissopimukset nro 43 ja 97,

–  ottaa huomioon liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat(5),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 19. syyskuuta 2016 antaman New Yorkin julkilausuman pakolaisista ja muuttajista(6),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitetta ja vuoden 2030 kestävän kehityksen ohjelman, jolla pyritään takaamaan rauha ja vauraus sekä ihmisille että maapallolle(7),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus), jonka EU allekirjoitti 13. kesäkuuta 2017(8),

–  ottaa huomioon vuonna 1976 hyväksytyt ja vuonna 2011 tarkistetut OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille(9),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 8, 21 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston 25. kesäkuuta 2012 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman(10),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman 2015–2019, jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015(11),

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman väliarvioinnista julkaistun yhteisen valmisteluasiakirjan ”EU Action Plan on Human Rights and Democracy (2015-2019): Mid-Term Review – June 2017” (SWD(2017)0254),

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan vuonna 2015 laaditun sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women’s Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016–2020” (SWD(2015)0182),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 28. kesäkuuta 2016 esittelemän Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian(12), sekä vuonna 2017 annetun ensimmäisen kertomuksen sen täytäntöönpanosta ”From Shared Vision to Common Action: Implementing the EU Global Strategy”(13),

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2011 Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja yhteisen kannan 2003/444/YUTP kumoamisesta annetun neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP(14),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 hyväksytyn Euroopan muuttoliikeagendan (COM(2015)0240) ja 7. kesäkuuta 2016 annetun tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagendaan perustuva uusi kumppanuuskehys kolmansien maiden kanssa” (COM(2016)0385),

–  ottaa huomioon vuonna 2007 annetut ja 2017 tarkistetut EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi(15),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun parlamentin, neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sekä komission yhteisen julkilausuman ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”(16),

–  ottaa huomioon vuonna 2014 annetut sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat(17),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetun ilmaisunvapauden suojan niin painetun kuin digitaalisen tiedon osalta,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 annetut EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi(18),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklassa, kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta annetussa vuoden 1981 julistuksessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklassa vahvistetun uskonnon- ja vakaumuksenvapauden kansainvälisen suojelun,

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2011 hyväksymät päätelmät uskontoon tai vakaumukseen perustuvasta suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja väkivallasta(19),

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat vuodelta 2013(20),

–  ottaa huomioon vuonna 2001 hyväksytyt ja vuonna 2012 tarkistetut EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä(21),

–  ottaa huomioon kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, joka koskee ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista(22), sekä Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 annetut EU:n suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi(23),

–  ottaa huomioon vuonna 2001 hyväksytyt ja vuonna 2009 tarkistetut kolmansien maiden kanssa käytäviä ihmisoikeusvuoropuheluja koskevat EU:n suuntaviivat(24),

–  ottaa huomioon vuonna 2005 hyväksytyt ja vuonna 2009 tarkistetut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevat EU:n suuntaviivat(25),

–  ottaa huomioon vuonna 2008 hyväksytyt naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjuntaa koskevat EU:n suuntaviivat(26),

–  ottaa huomioon vuonna 2003 hyväksytyt ja vuonna 2008 tarkistetut EU:n suuntaviivat lapsista aseellisissa selkkauksissa(27),

–  ottaa huomioon unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/821(28),

–  ottaa huomioon vuonna 2005 hyväksytyt ja vuonna 2008 tarkistetut ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat(29),

–  ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015(30),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Asevienti: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano”(31),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015(32) ja aiemmat päätöslauselmansa aiheesta,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja muuttoliikkeestä kolmansissa maissa(33),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista(34),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa(35),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2016(36),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa Jemenin humanitaarista tilannetta koskevan päätöslauselman(37), jossa pyydetään korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa tekemään aloitteen Saudi-Arabian asettamiseksi EU:n asevientikieltoon,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon, joka vuonna 2016 myönnettiin Nadia Muradille ja Lamiya Aji Basharille,

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä(38), vähemmistökysymyksiä käsittelevän YK:n erityisraportoijan 28. tammikuuta 2016 antaman raportin vähemmistöistä ja kastijärjestelmään ja vastaaviin perimysjärjestelmiin perustuvasta syrjinnästä(39) sekä YK:n ohjausvälineen syntyperään perustuvasta syrjinnästä,

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”EU:n tuki kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen”(40),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0365/2017),

A.  ottaa huomioon, että SEU 21 artikla velvoittaa EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP), jonka johtoajatuksena ovat seuraavat unionin perustamiseen innoittaneet periaatteet ja joita se pyrkii edistämään muualla maailmassa: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen; ottaa huomioon, että unioni aikoo liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen;

B.  toteaa, että nykyisin maailmanlaajuiset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien rikkomiset, myös rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja kansanmurhat, edellyttävät määrätietoisia toimia koko kansainväliseltä yhteisöltä;

C.  toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kunnioittaminen, edistäminen, jakamattomuus ja turvaaminen ovat YUTP:n kulmakiviä; toteaa, että tehtävässään YUTP:n valvojana parlamentilla on oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista (SEU 36 artikla);

D.  toteaa, että neuvoston kesäkuussa 2016 hyväksymässä Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa vahvistetaan, että ihmisoikeudet on järjestelmällisesti valtavirtaistettava kaikilla politiikan aloilla ja kaikissa instituutioissa, myös kansainvälisessä kaupassa ja kauppapolitiikassa;

E.  katsoo, että unionin sisäisten ja ulkoisten toimien välisen sekä ulkoisten toimien keskinäisen johdonmukaisuuden lisääminen on oleellisen tärkeää, jotta unioni voi toteuttaa menestyksellistä ja vaikuttavaa ihmisoikeuspolitiikkaa; katsoo, että suurempi johdonmukaisuus antaisi unionille mahdollisuuden reagoida ihmisoikeusloukkauksiin nopeammin heti niiden ilmettyä ja joissakin tapauksessa ennakoida ja ehkäistä niitä, myös kansainvälisen kaupan ja kauppapolitiikan aloilla;

F.  ottaa huomioon, että unionin sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa unionin ulkopolitiikkaa ja perustuu vakaumukseen, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia;

G.  toteaa, että SEUT 207 artiklan mukaan unionin kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti; toteaa, että kauppa ja ihmisoikeudet vaikuttavat toisiinsa kolmansissa maissa ja että YK:n tällä hetkellä pohtimassa yritysten yhteiskuntavastuun järjestelmässä ja maailmanlaajuisissa arvoketjuissa elinkeinoelämällä on tärkeä rooli ihmisoikeuksien, demokratian ja yritysten yhteiskuntavastuun edistämistä koskevien myönteisten kannustimien tarjoajana; ottaa huomioon, että hyvä hallintotapa ja viranomaisten toiminta yleisen edun nimissä ovat tärkeä tekijä yritysten käyttäytymisessä; ottaa huomioon, että EU osallistuu pyrkimyksiin sitovan sopimuksen laatimiseksi liike-elämästä ja ihmisoikeuksista;

H.  toteaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten etnisten, kielellisten tai uskonnollisten vähemmistöjen, vammaisten henkilöiden, hlbti-yhteisön, naisten, lasten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien, ihmisoikeuksien suojeluun;

I.  toteaa, että tytöt ja naiset kärsivät uhkailusta, syrjinnästä ja väkivallasta erityisesti sota-alueilla ja autoritaarisilla hallintoalueilla; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on eurooppalaisten arvojen ytimessä ja kuuluu unionin oikeudellisiin ja poliittisiin puitteisiin; toteaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja syrjintä ovat lisääntyneet viime vuosina;

J.  toteaa, että valtioilla on viime kädessä vastuu kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien turvaamisesta tekemällä ja noudattamalla kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, seuraamalla ihmisoikeusrikkomuksia ja varmistamalla tehokkaat oikeussuojakeinot uhreille;

K.  toteaa, että valtiolliset ja valtiosta riippumattomat toimijat tekevät yhä useammat sotarikoksiksi ja rikoksiksi ihmisyyttä vastaan luokiteltavat ihmisoikeusrikkomukset, kansanmurhat mukaan luettuina;

L.  katsoo, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, mukaan lukien vapaus uskoa tai olla uskomatta, harjoittaa tai olla harjoittamatta haluamaansa uskontoa, sekä omaksua uskonto, hylätä se tai vaihtaa sitä, on taattava kaikkialla maailmassa ja tämä vapaus on säilytettävä ehdoitta erityisesti uskontojen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun avulla; toteaa, että jumalanpilkan kieltävä lainsäädäntö on yleistä ja että valtiot säätävät rangaistuksista, jotka vaihtelevat vankeustuomioista sitomiseen tai kuolemanrangaistukseen;

M.  toteaa, että mielipiteen ja ilmaisun vapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ja säännöllisten, avoimien ja vapaiden vaalien järjestäminen ovat demokratian olennaisia osia; toteaa, että hauraissa, konflikteille alttiissa tai sortoyhteiskunnissa vaalit voivat toisinaan johtaa laajamittaiseen väkivaltaan;

N.  toteaa, että yhteydenpito kolmansien maiden kanssa kaikilla kahdenvälisillä ja monenvälisillä foorumeilla, esimerkiksi ihmisoikeusvuoropuhelujen yhteydessä, on yksi tehokkaimmista välineistä ihmisoikeuksia koskeviin huolenaiheisiin puuttumiseksi;

O.  toteaa, että asianmukaisten resurssien on oltava saatavilla ja niitä on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti, jotta ihmisoikeuksia ja demokratiaa voidaan edistää kolmansissa maissa;

P.  toteaa, että vesi- ja viemäröintipalvelujen saanti on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus ja että sen rajoittaminen on yksi syy tiettyjen alueiden geopoliittisiin jännitteisiin;

Q.  toteaa, että kulttuuriperintökohteisiin erityisesti Lähi-idässä kohdistuu kasvava ryöstelyn ja vandalismin uhka;

R.  ottaa huomioon, että koulutuksella on ratkaisevan tärkeä rooli ihmisoikeusrikkomusten ja konfliktien ehkäisemisessä ja että koulutus auttaa lisäämään kansalaisten osallistumista demokraattiseen päätöksentekoon demokraattisissa järjestelmissä; toteaa, että valtioiden on tuettava ihmisoikeuksia, kunnioitusta ja monimuotoisuutta edistäviä koulutuslaitoksia; toteaa, että viestintäkanavien yhä suurempi määrä on merkittävä väline, jonka avulla ihmisoikeusrikkomuksista saadaan nopeasti tieto ja tavoitetaan suuri määrä ihmisoikeusrikkomusten uhreja tai mahdollisia uhreja kolmansissa maissa sekä voidaan antaa heille tietoa ja neuvoja; katsoo, että täsmällisten ja eriteltyjen tietojen kerääminen on välttämätöntä ihmisoikeuksien ja erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien, syrjäytyneiden ja syrjäytymisen vaarassa olevien ryhmien ihmisoikeuksien suojelemiseksi; toteaa, että asianmukaisten indikaattoreiden käyttö on myös tehokas keino arvioida sitä, miten valtiot edistyvät kansainvälisistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden toteuttamisessa;

Yleiset näkökohdat

1.  ilmaisee syvän huolensa horjutusyrityksistä, jotka kohdistuvat demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, jotka ovat edelleen uhattuina kaikkialla maailmassa; muistuttaa, että EU on sitoutunut edistämään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien ja arvojen yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta sekä demokratian periaatteita, joita on korostettava kaikkialla maailmassa;

2.  muistuttaa jälleen, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on aktiivisesti pyrittävä noudattamaan periaatetta ihmisoikeuksien ja demokratian sisällyttämisestä kaikkeen unionin toimintaan EU:n ytimessä olevina toisiaan vahvistavina ja perustavaa laatua olevina periaatteina, myös aloilla, joilla on ulkoinen ulottuvuus, kuten kehitys, muuttoliike, turvallisuus, terrorismin torjunta, laajentuminen ja kauppa; muistuttaa tältä osin, että on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että EU:n sisä- ja ulkopolitiikan välistä johdonmukaisuutta lisätään ja että jäsenvaltioiden ulkopolitiikkojen välistä koordinointia tehostetaan; korostaa, että konfliktien kasvava monimutkaisuus vaatii yhtenäistä, yksimielistä ja tehokasta kansainvälistä lähestymistapaa ja yhteistyötä; muistuttaa, että EU:n tavoite lisätä kansainvälistä vaikutusvaltaansa uskottavana ja legitiiminä kansainvälisenä toimijana perustuu pitkälti sen kykyyn kunnioittaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa sisäisesti ja ulkoisesti sen perussopimuksissa vaalittujen sitoumusten mukaisesti;

3.  pitää tärkeänä komission, neuvoston, Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH), parlamentin ja EU:n edustustojen välisen yhteistyön tehostamista, jotta edistetään ja varmistetaan johdonmukainen ja yhteinen ääni ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden puolesta; painottaa lisäksi, että on tärkeää sitoutua voimakkaasti näiden arvojen edistämiseen monenvälisillä foorumeilla, myös oikea-aikaisella koordinoinnilla EU:n tasolla ja aktiivisella lähestymistavalla neuvotteluissa; kehottaa EU:ta tämän osalta ehdottamaan ja tukemaan päätöslauselmia sekä tehostamaan alueiden rajat ylittävien aloitteiden täytäntöönpanoa kaikissa YK:n ihmisoikeusmekanismeissa;

4.  pitää myönteisenä, että vuonna 2016 oikeusvaltioperiaatetta, demokratian periaatteita ja ihmisoikeusloukkauksia käsiteltiin säännöllisesti parlamentin täysistunnoissa, monissa parlamentin päätöslauselmissa, valiokuntien työssä ja parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien kokouksissa;

5.  kiinnittää huomiota ihmisoikeuksien alivaliokunnan työhön, sillä se pitää yllä läheisiä työsuhteita EUH:oon, muihin EU:n toimielimiin, kansalaisyhteiskuntaan, monenvälisiin ihmisoikeuselimiin ja ihmisoikeuksista vastaavaan EU:n erityisedustajaan;

6.  muistuttaa, että vuonna 2016 ihmisoikeuksien alivaliokunta laati kolme mietintöä: ihmisoikeudet ja muuttoliike kolmansissa maissa, yritysten vastuu kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista ja ihmiskaupan torjunta EU:n ulkosuhteissa; kehottaa komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin näiden valiokunta-aloitteisten mietintöjen perusteella;

7.   toteaa, että vuonna 2016 ihmisoikeuksien alivaliokunta lähetti useita valtuuskuntia eri maihin pyrkimyksenä kerätä ja vaihtaa tietoja paikallisten hallinnon ja hallinnon ulkopuolisten ihmisoikeustoimijoiden kanssa, esittää Euroopan parlamentin kanta ja rohkaista parantamaan ihmisoikeuksien suojelua ja kunnioitusta;

Ihmisoikeushaasteisiin vastaaminen

8.  ilmaisee syvän huolensa yleistyneistä hyökkäyksistä, jotka kohdistuvat uskonnollisiin vähemmistöihin ja joiden takana ovat usein valtiosta riippumattomat toimijat, kuten Isis/Da’esh; pitää valitettavana, että monissa maissa on uskonnon vaihtamisen kieltämistä ja jumalanpilkkaa koskevia lakeja, joilla tosiasiassa rajoitetaan uskonnollisten vähemmistöjen ja ateistien uskonnon- ja vakaumuksenvapautta ja ilmaisunvapautta ja jopa viedään ne heiltä kokonaan; vaatii toimia uskonnollisten vähemmistöjen, uskonnottomien ihmisten ja ateistien suojelemiseksi, sillä näihin ryhmiin sovelletaan jumalanpilkkalakeja, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ryhtymään poliittiseen vuoropuheluun tällaisten lakien kumoamiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joiden tavoitteena on lisätä ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapautta, ja edistämään kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua suhteissaan kolmansiin maihin; vaatii konkreettisia toimia, joilla pannaan tehokkaasti täytäntöön EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi muun muassa varmistamalla EU:n päätoimipaikoissa ja edustustoissa toimivan henkilöstön järjestelmällinen ja johdonmukainen koulutus unionin; tukee täysin EU:n käytäntöä, jossa se ottaa johtavan roolin uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevissa temaattisissa päätöslauselmissa YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja YK:n yleiskokouksessa; tukee täysin uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistämisestä EU:n ulkopuolella vastaavan EU:n erityislähettilään Ján Figelin työtä;

9.  muistuttaa, että ilmaisunvapaus verkossa ja sen ulkopuolella on demokraattisen yhteiskunnan elintärkeä osa, sillä se lisää moniarvoisuutta, joka antaa kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisille mahdollisuuden vaatia hallituksiltaan ja päätöksentekijöiltään vastuullisuutta, ja edistää oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista; painottaa, että sananvapauden rajoittamisen verkossa tai sen ulkopuolella, kuten verkkosisällön poistamisen, on tapahduttava ainoastaan poikkeuksellisissa oloissa, lakisääteisesti ja laillisella tavoitteella perusteltuna; korostaa siksi, että EU:n olisi tehostettava toimiaan ilmaisunvapauden edistämiseksi ulkoisilla politiikoillaan ja niiden välineillä; palauttaa mieliin unionille ja jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen, että niiden olisi tehostettava kaikenlaisten ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden rajoitusten tarkkailua kolmansissa maissa ja tuomittava heti ja järjestelmällisesti tällaiset rajoitukset sekä käytettävä kaikkia käytettävissä olevia diplomaattisia keinoja ja välineitä näiden rajoituksien poistamiseksi; pitää erittäin tärkeänä, että EU:n suuntaviivat sananvapaudesta verkossa ja verkon ulkopuolella pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että niiden vaikutuksia seurataan säännöllisesti; pitää valitettavana toimittajien ja bloginpitäjien lukuisia kuolemia ja vangitsemisia vuonna 2016 ja kehottaa EU:ta suojelemaan heitä tehokkaasti; pitää myönteisenä vuonna 2016 käynnistettyä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, jolla keskitytään erityisesti EU:n edustustojen ja kolmansien maiden tiedotusvälineiden toimijoiden opastamiseen näiden suuntaviivojen soveltamisessa; korostaa, että on tärkeää ilmoittaa vihapuheesta ja väkivaltaan yllyttämisestä ja tuomita ne internetissä ja sen ulkopuolella, sillä ne ovat merkittävä uhka oikeusvaltioperiaatteelle ja ihmisoikeuksien ilmentämille arvoille;

10.  panee erittäin huolestuneena merkille, että kansalaisyhteiskunta ja uskonnolliset yhteisöt ovat entistä useammin hyökkäyksen kohteena koko maailmassa, kun kaikkialla maailmassa sortavien lakien määrä kasvaa, joissakin tapauksissa terrorismin torjunnan verukkeella; painottaa, että kansalaisyhteiskunnan tilan kaventaminen on maailmanlaajuinen ilmiö; muistuttaa, että riippumaton kansalaisyhteiskunta on tärkeä tekijä ihmisoikeuksien puolustamisessa ja edistämisessä ja demokraattisten yhteiskuntien toiminnassa erityisesti siksi, että se edistää avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja vallanjakoa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita seuraamaan ja nostamaan jatkuvasti keskusteluun tapauksia, joissa loukataan kokoontumis- ja yhdistymisvapautta muun muassa asettamalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioille ja niiden toiminnalle erilaisia kieltoja ja rajoituksia, kuten kansalaisyhteiskunnan tilan kaventamiseen tähtäävää lainsäädäntöä tai autoritaaristen hallitusten tukemien kansalaisjärjestöjen toiminnan edistämistä; kehottaa myös EU:ta, sen jäsenvaltioita ja EU:n edustustoja käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja, kuten ihmisoikeusvuoropuhelua, poliittista vuoropuhelua ja julkista diplomatiaa ja nostamaan järjestelmällisesti keskusteluun tapauksia, joissa ihmisoikeusaktivistit ja kansalaisyhteiskunnan aktivistit ovat uhattuina, ja erityisesti jos heidän vapautensa riistetään tai heidät vangitaan mielivaltaisesti taikka poliittisen vakaumuksensa tai yhteiskunnallisen toimintansa vuoksi, sekä sanoutumaan yksiselitteisesti irti ihmisoikeusaktivistien sorrosta, häirinnästä ja surmaamisesta, mukaan lukien ympäristöalalla toimivat aktivistit; kehottaa perustamaan järjestelmän, jolla seurattaisiin tiiviisti kansalaisyhteiskunnan tilaa jo johon kuuluu selkeät vertailuarvot ja indikaattorit, jotta kansalaisyhteiskunnalle varmistetaan suotuisa ja sitä edistävä oikeudellinen ympäristö;

11.  kannustaa unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden diplomaattikuntaa tukemaan jatkossakin aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia seuraamalla järjestelmällisesti oikeudenkäyntejä, vierailemalla pidätettyinä olevien aktivistien luona ja antamalla tarvittaessa julkilausumia yksittäisistä tapauksista; korostaa tässä suhteessa hiljaisen diplomatian välineiden merkitystä; pitää myönteisenä, että vuonna 2016 EU nosti esille ihmisoikeusaktivistien tapauksia unionin tason vuoropuheluissa ja kuulemisissa yli 50 maassa; korostaa, että vuonna 2016 EIDHR:n hätärahasto tuki yli 250:tä ihmisoikeusaktivistia EU:n tasolla, mikä on 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015; on tyytyväinen kansalaisyhteiskunnan käyttöön ottamaan EU:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevaan mekanismiin, ProtectDefenders.eu, sekä sen menestyksekkääseen toimintaan, sillä se on tarjonnut suurelle määrälle ihmisoikeuksien puolustajia kriittistä tukea; kehottaa komissiota varmistamaan ohjelman jatkumisen lokakuun 2018 jälkeen sekä lisäämään sen valmiuksia, jotta voidaan tarjota lisää tukea ihmisoikeuksien puolustajille maailmanlaajuisesti;

12.  pitää erittäin valitettavana, että kidutusta, pahoinpitelyjä ja kuolemanrangaistuksia jatketaan monissa maissa ympäri maailmaa; kehottaa EU:ta tehostamaan pyrkimyksiään niiden lopettamiseksi; on tämän osalta tyytyväinen sellaisten tavaroiden kauppaa koskevan EU:n lainsäädännön tarkistamiseen, joita voitaisiin käyttää kuolemanrangaistuksen, kidutuksen tai muiden julmien, epäinhimillisten tai ihmisarvoa alentavien rangaistusten täytäntöönpanoon; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa paneutumaan voimakkaammin kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen, kuolemanrangaistus mukaan luettuna, torjuntaan lisäämällä diplomaattisia toimia ja ottamalla asiaan entistä järjestelmällisemmin julkisesti kantaa; korostaa tässä yhteydessä joidenkin vankiloiden huolestuttavia olosuhteita, kuten terveysongelmista piittaamattomuutta, ja suosittaa, että ulkosuhdehallinto, EU:n edustustot ja jäsenvaltiot käyttävät kaikkia mahdollisia välineitä, kuten kidutuksen vastaisia EU:n suuntaviivoja hyödyntäen niiden koko potentiaalia; pitää myönteisenä, että YK:n päätöslauselma kuolemanrangaistuksen käyttökiellosta hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2016 yhteensä 117 valtion tuella; toteaa, että täytäntöön pantujen kuolemanrangaistusten määrä laski maailmanlaajuisesti vuonna 2016 edelliseen vuoteen verrattuna, mutta ilmaisee vakavan huolensa siitä, että tästä huolimatta teloitusten kokonaismäärä on edelleen suurempi kuin edellisellä vuosikymmenellä keskimäärin; korostaa, että kohteena on usein yhteiskunnan toisinajattelevia jäseniä ja muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä; kehottaa valtioita, joissa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä, hyväksymään sen käyttökiellon ja poistamaan kuolemanrangaistuksen;

13.  tunnustaa nykyaikaisten tieto- ja viestintätekniikoiden suuret mahdollisuudet ihmisoikeuksien edistämisessä, puolustamisessa ja korjaamisessa maailmanlaajuisesti ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita käyttämään tietokanaviaan parlamentin eri ihmisoikeuskysymyksiä koskevan kannan järjestelmälliseen toistamiseen omissa puitteissaan ja omilla vastuualueillaan ja edistämään samalla EU:n yhteisten toimien tehokkuutta ja näkyvyyttä; ilmaisee huolensa jatkuvasti lisääntyvästä tiettyjen kaksikäyttöteknologioiden verkkovalvontakäytöstä poliitikkoja, aktivisteja ja toimittajia vastaan; pitää tässä mielessä myönteisenä EU:n toimielimissä käynnissä olevaa kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5. toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009(41) ajanmukaistamista; tuomitsee ankarasti sen, että yhä useammat ihmisoikeuksien puolustajat kohtaavat digitaalisia uhkia, joihin kuuluu myös tietojen vaarantuminen laitteiden takavarikoinnin, etävalvonnan ja tietovuotojen vuoksi; ilmaisee huolensa siitä, että verkkoalustat ovat poistaneet mahdollisiin sotarikoksiin Syyriassa liittyviä legitiimejä videotodisteita osana työtään terroristisen sisällön ja propagandan poistamiseksi alustaltaan;

14.  ilmaisee huolensa oikeusvaltioperiaatteen lisääntyvästä yksityistämisestä verkossa, kun yksityiset yritykset tekevät päätöksiä sananvapauden kaltaisten perusoikeuksien rajoittamisesta palveluehtojensa perusteella demokraattisesti hyväksytyn lainsäädännön sijaan;

15.  kehottaa komissiota laatimaan ilmoitus- ja toimintadirektiivin, jolla lisätään poistamismenettelyjen avoimuutta ja oikeasuhteisuutta samalla kun tarjotaan käyttäjille, joiden sisältöä on poistettu luvatta, tehokkaat oikeussuojakeinot;

16.  tuomitsee naisiin ja tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan, muun muassa joukkoraiskausten, seksuaaliorjuuden ja pakkoprostituution, sekä sukupuoleen perustuvien vainon muotojen, kuten ihmiskaupan sekä seksiturismin ja kaikkien muiden fyysisen, seksuaalisen ja psykologisen väkivallan muotojen käytön sodan välineenä; kiinnittää huomiota siihen, että sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät rikokset on luokiteltu Rooman perussäännössä sotarikoksiksi, rikoksiksi ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaan tai kidutukseen johtaviksi teoiksi; painottaa, että on tärkeää puolustaa naisten oikeuksia, myös seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia, sekä lainsäädännössä, koulutuksessa että tukemalla kansalaisyhteiskunnan järjestöjä; pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman (2016–2020) hyväksymistä ja toteaa sen sisältävän kattavan luettelon toimista naisten tilanteen parantamiseksi yhtäläisten oikeuksien ja voimaannuttamisen osalta; pitää erittäin tärkeänä, että se pannaan tehokkaasti täytäntöön; pitää myönteisenä myös sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan strategisen toimintaohjelman 2016–2019 hyväksymistä ja toteaa sillä edistettävän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kaikkialla maailmassa; pitää Istanbulin yleissopimuksen ratifiointia ja tosiasiallista täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa erittäin tärkeänä; huomauttaa, että koulutus on paras keino torjua syrjintää sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa; vaatii, että komissio, EUH ja varapuheenjohtaja / korkea edustaja noudattavat paremmin velvoitteitaan ja sitoumuksiaan naisten oikeuksien alalla kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen mukaisesti, ja kannustaa kolmansia maita toimimaan samoin; katsoo, että EU:n olisi jatkettava naisten tukemisen sisällyttämistä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioihin, konfliktien estämiseen ja konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen; korostaa jälleen kerran YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” merkitystä; pitää erityisen tärkeänä naisten järjestelmällistä, yhdenvertaista, täysimääräistä ja aktiivista osallistumista konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, ihmisoikeuksien ja demokraattisten uudistusten edistämiseen sekä rauhanturvaoperaatioihin, humanitaarisen avun operaatioihin sekä konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen ja demokraattisiin siirtymäkauden menettelyihin, jotka johtavat pysyviin ja vakaisiin poliittisiin ratkaisuihin; toteaa, että vuoden 2016 Saharov-mielipiteenvapauspalkinto myönnettiin Nadia Muradille ja Lamiya Aji Basharille, jotka selvisivät Isisin/Da’eshin seksuaalisesta orjuudesta;

17.  korostaa, että terveydenhoitopalvelujen saatavuus sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien universaali kunnioittaminen ja mahdollisuus niiden toteuttamiseen, perhesuunnittelu ja mahdollisuudet hankkia asianmukaisia naisten hygieniatuotteita sekä äitiyshuollon ja neuvolapalvelujen ja turvallisten raskaudenkeskeytyspalvelujen saanti ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla voidaan pelastaa naisten henkiä ja auttaa välttämään riskialttiita synnytyksiä sekä vähentämään imeväis- ja lapsikuolleisuutta; pitää paheksuttavana, että naisten ja tyttöjen kehot ja erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeutensa muodostavat vielä nykyäänkin ideologisen taistelutantereen; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tunnustamaan naisten ja tyttöjen luovuttamattoman oikeuden ruumiilliseen koskemattomuuteen ja itsenäiseen päätöksentekoon ja pitää tuomittavana, että naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia loukataan usein muun muassa kieltämällä heiltä mahdollisuus käyttää perhesuunnittelupalveluja, ehkäisyvälineitä sekä turvallisia ja laillisia raskaudenkeskeytyspalveluja;

18.  tuomitsee jyrkästi niin kutsutun global gag -säännön uudelleen käyttöön ottamisen ja laajentamisen sekä sen vaikutuksen naisten ja tyttöjen yleiseen terveydenhoitoon ja oikeuksiin; kehottaa jälleen kerran unionia ja sen jäsenvaltioita paikkaamaan rahoitusvajeen, jonka Yhdysvaltojen toimet aiheuttavat seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien saralla, ja käyttämään tällöin sekä kansallisia että unionin kehitysvaroja;

19.  muistuttaa, että naisten ja miesten tasa-arvo on EU:n ja sen jäsenvaltioiden keskeisiä periaatteita ja että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kuuluu perussopimuksiin kirjattuihin unionin tärkeimpiin tavoitteisiin; kehottaa komissiota sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon kaikkeen EU:n lainsäädäntöön, suuntaviivoihin, toimiin ja rahoitukseen keskeisimpänä EU:n perusperiaatteena painottaen erityisesti EU:n ulkosuhdetoimia; korostaa tarvetta vahvistaa unionin edustustojen roolia sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon tasa-arvoasioiden pääneuvonantajan roolia varmistamalla erityiset määrärahat hänen toimivaltaansa kuuluvia asioita varten;

20.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan (CSW) 61. istunnon tulokset sisällytetään sen toimintatapoihin ja että ne antavat uutta pontta naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien edistämiseen käsiteltäessä miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta muuttuvassa työelämässä;

21.  huomauttaa, että naisten voimaannuttamisella on myönteinen vaikutus osallistavan, tasa-arvoisen ja rauhanomaisen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen saavuttamiseen; painottaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten voimaannuttaminen on asetettu selvästi keskeiselle sijalle kaikissa kestävän kehityksen tavoitteissa ja että olisi entistä ponnekkaammin pyrittävä toteuttamaan naisten oikeudet täysimääräisesti ja panemaan tehokkaasti täytäntöön politiikkoja, joilla edistetään taloudellista ja sosiaalista voimaannuttamista ja naisten osallistumista päätöksentekoprosesseihin; korostaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten voimaannuttamiseen;

22.  huomauttaa, että naisia olisi rohkaistava järjestäytymään ammattiliittojen välityksellä ja että heitä ei saisi syrjiä heidän pyrkiessään hankkimaan yritysrahoitusta;

23.  kehottaa unionia tukemaan kaikkia naisjärjestöjä, jotka jokapäiväisessä toiminnassaan tukevat naisia humanitaarisissa kriiseissä ja konflikteissa;

24.  toteaa jälleen kerran, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen valinnaiset pöytäkirjat on ratifioitava ja pantava tehokkaasti täytäntöön koko maailmassa, jotta lapsilla olisi oikeussuoja; painottaa, että lapset altistuvat usein erityiselle väärinkäytölle, kuten lapsiavioliitoille tai sukuelinten silpomiselle, joten heidän suojeluaan on vahvistettava; painottaa, että lapsityövoima, lasten värvääminen aseellisiin konflikteihin sekä lapsi- ja pakkoavioliitot ovat edelleen kriittisiä ongelmia tietyissä maissa; vaatii, että EU kuulee järjestelmällisesti asianomaisia lasten oikeuksia puolustavia paikallisia ja kansainvälisiä järjestöjä ja nostaa kolmansien maiden kanssa käymissään poliittisissa ja ihmisoikeusvuoropuheluissa esille valtiollisten osapuolten velvoitteet yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi; pitää myönteisenä Euroopan neuvoston lapsen oikeuksien strategiaa (2016–2021); vaatii unionia edistämään edelleen unionin ja Unicefin lapsen oikeuksia koskevaa välineistöä ”Integrating child rights in development cooperation” edustustojensa välityksellä ja kouluttamaan edustustojen henkilöstöä asianmukaisesti tällä alalla; muistuttaa pyytäneensä komissiolta ehdotusta kattavasta lasten oikeuksien strategiasta ja toimintasuunnitelmasta seuraaviksi viideksi vuodeksi, jotta lasten oikeudet voidaan asettaa painopisteeksi EU:n ulkoisissa toimissa; pitää myönteisenä, että vuoden 2016 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen varoista osoitettiin tukea YK:n virastojen suorittamille lasten oikeuksiin kohdennetuille toimille, joiden tarkoituksena on maksimoida hyödyt hädänalaisille lapsille, erityisesti terveydenhuollon alalla sekä koulutuksen, veden ja jätevesihuollon saatavuuden suhteen; vaatii ratkaisemaan kiireellisesti sellaisia kansalaisuudettomia lapsia ja siirtolaislapsia koskevan kysymyksen, jotka ovat syntyneet muualla kuin vanhempiensa lähtömaassa;

25.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen syrjinnän, mukaan lukien rotuun, ihonväriin, uskontoon, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoliominaisuuksiin, kieleen, kulttuuriin, yhteiskunnalliseen alkuperään, kastiin, syntyperään, ikään, vammaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuvan syrjinnän; korostaa, että unionin olisi tehostettava toimiaan kaikenlaisen syrjinnän, rasismin, ksenofobian ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen kitkemiseksi maailmasta ihmisoikeusvuoropuhelun ja poliittisen vuoropuhelun, unionin edustustojen toiminnan ja julkisen diplomatian avulla; korostaa lisäksi, että EU:n olisi jatkettava kaikkien tätä tarkoitusta tukevien YK:n yleissopimusten ratifioinnin ja täysimääräisen täytäntöönpanon edistämistä;

26.  muistuttaa, että ihmiskaupalla tarkoitetaan hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä lakkauttaakseen kysynnän, joka edistää kaikkien ihmisten, erityisesti naisten ja lasten, kaikenlaista hyväksikäyttöä, joka johtaa ihmiskauppaan; kehottaa kuitenkin säilyttämään ihmisoikeuksiin perustuva ja uhrikeskeisen lähestymistavan; muistuttaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n strategia ja tätä koskeva direktiivi 2011/36/EU(42); ilmaisee syvän huolensa maahanmuuttajien ja pakolaisten äärimmäisestä haavoittuvuudesta hyväksikäytön, ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan osalta; painottaa, että on pidettävä erillään käsitteet ihmiskauppa ja maahanmuuttajien salakuljetus;

27.  tuomitsee kastihierarkiasta ja kastiin perustuvasta syrjinnästä kärsiviin ihmisiin edelleen kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuina tasa-arvon ja oikeusturvan sekä työn saatavuuden epääminen, erottelun jatkaminen ja kastiin perustuvat rajat perusihmisoikeuksien saavuttamiselle ja kehitykselle; kehottaa jälleen luomaan EU:lle kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää koskevan politiikan ja kehottaa EU:ta hyödyntämään kaikki tilaisuudet ilmaista vakava huolensa tällaisista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan ja tukemaan aloitteita YK:n ja valtuuskuntien tasolla vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa ja seurannassa, seuraamaan YK:n uutta syntyperään perustuvaa syrjintää koskevaa ohjausvälinettä ja tukemaan YK:n ihmisoikeusmekanismien kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää koskevien suositusten täytäntöönpanoa valtioissa;

28.  panee syvästi huolestuneena merkille, että vähemmistöt ovat erityisessä vaarassa joutua syrjityiksi ja että ne ovat erityisen alttiita poliittisille ja taloudellisille sekä ympäristöön ja työvoimaan liittyville muutoksille ja häiriöille; toteaa, että monilla vähemmistöillä on vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia poliittiseen edustukseen ja ne kärsivät erityisen paljon köyhyydestä; korostaa, että EU:n olisi tehostettava toimiaan vähemmistöihin kohdistuvien ihmisoikeusrikkomusten poistamiseksi; korostaa, että vähemmistöryhmillä on erityistarpeita ja heille olisi taattava täysi pääsy kaikille taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen elämän sekä kulttuurielämän aloille ja tasa-arvo näillä aloilla;

29.  suhtautuu myönteisesti vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (UNCRPD) ratifiointiin ja muistuttaa, että sen ratifiointi ja tehokas täytäntöönpano on tärkeää sekä jäsenvaltioille että EU:n toimielimille; korostaa, että vammat eivät riistä ihmiseltä ihmisarvoa ja siksi valtiolla on velvollisuus suojella vammaisia henkilöitä; korostaa erityisesti tarvetta valtavirtaistaa uskottavasti yleisen esteettömyyden periaate ja vammaisten henkilöiden oikeudet kaikissa EU:n asiaankuuluvissa politiikkatoimissa, myös kehitysyhteistyössä, ja painottaa asian ohjailevaa ja horisontaalista luonnetta; kehottaa EU:ta sisällyttämään vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän torjumisen ulkosuhde- ja kehitysapupolitiikkaansa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että vammaisten henkilöiden oikeudet on sisällytetty osaksi kehityspolitiikkaa koskevaa uutta eurooppalaista konsensusta;

30.  toteaa jälleen kannattavansa ihmisoikeuslausekkeiden järjestelmällistä sisällyttämistä EU:n ja kolmansien maiden välisiin kansainvälisiin sopimuksiin, kauppa- ja investointisopimukset mukaan lukien; muistuttaa, että kaikkia ihmisoikeuksia on pidettävä samanarvoisina, sillä ne ovat jakamattomia, toisistaan riippuvia ja toisiinsa liittyviä; kehottaa komissiota tarkkailemaan kyseisten lausekkeiden täytäntöönpanoa tuloksellisesti ja järjestelmällisesti sekä raportoimaan parlamentille säännöllisesti ihmisoikeuksien noudattamisesta kumppanimaissa; kehottaa komissiota omaksumaan entistä jäsennellymmän ja strategisemman lähestymistavan ihmisoikeusvuoropuheluihin tulevien sopimusten puitteissa; suhtautuu myönteisesti GSP+ -tullietuusjärjestelmään keinona vauhdittaa ihmisoikeuksia ja työnormeja koskevien 27 keskeisen kansainvälisen sopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa; vaatii GSP+ -järjestelmän todellista täytäntöönpanoa ja odottaa, että komissio raportoi parlamentille ja neuvostolle sen ratifioinnin tilanteesta ja järjestelmän puitteissa tapahtuneesta edistymisestä; muistuttaa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden asianmukaisen täytäntöönpanon merkityksestä;

31.  toteaa jälleen, että kaikkien kolmansissa maissa toimivien yritysten, eurooppalaiset yritykset mukaan luettuina, olisi noudatettava täysimääräisesti kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että asian laita on näin; pitää lisäksi tärkeänä, että edistetään yritysten yhteiskuntavastuuta ja että eurooppalaiset yritykset näyttävät esimerkkiä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien edistämisessä, korostaa, että ihmisoikeusjärjestöjen ja elinkeinoelämän järjestöjen yhteistyöllä parannettaisiin paikallisten toimijoiden mahdollisuuksia ja edistettäisiin kansalaisyhteiskunnan toimintaa; toteaa, että globaalit arvoketjut vaikuttavat osaltaan kansainvälisten keskeisten työ-, ympäristö- ja sosiaalinormien parantamiseen ja tarjoavat mahdollisuuksia ja haasteita kestävän kasvun ja ihmisoikeuksien edistämisen suhteen etenkin kehitysmaissa; kehottaa EU:ta toimimaan aktiivisemmin varmistaakseen globaalien arvoketjujen asianmukaisen, reilun, avoimen ja kestävän hallinnoinnin ja lieventääkseen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin, myös työntekijöiden oikeuksien rikkomisia; katsoo kuitenkin, että yrityksiin liittyvissä ihmisoikeusrikkomuksissa olisi varmistettava tosiasiallinen oikeussuojakeinojen saatavuus uhreille; kehottaa komissiota varmistamaan, että EIP:n tukemissa hankkeissa noudatetaan EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa ja -sitoumuksia; suhtautuu myönteisesti käynnissä oleviin neuvotteluihin monikansallisia yhtiöitä ja muita liikeyrityksiä kansainvälisesti sitovasta ihmisoikeuksia koskevasta sopimuksesta; kannustaa EU:ta osallistumaan rakentavasti kyseisiin neuvotteluihin;

32.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään kaikkea poliittista vaikutusvaltaansa ehkäistäkseen kaikki mahdollisesti kansanmurhina, sotarikoksina tai rikoksina ihmisyyttä vastaan pidettävät teot, vastatakseen tehokkaasti ja koordinoidusti tapauksiin, joissa tällaisia rikoksia tapahtuu, ottaakseen käyttöön kaikki tarvittavat resurssit kaikkien rikoksista vastuussa olevien saattamiseksi oikeuden eteen muun muassa soveltamalla tuomioistuimen yleistoimivallan periaatetta ja avustaakseen uhreja sekä tukeakseen vakauttamis- ja sovinnontekoprosesseja; kehottaa kansainvälistä yhteisöä perustamaan välineitä, joilla voidaan minimoida varoituksen ja reagoinnin välinen aika väkivaltaisen konfliktin syntymisen, uudelleen puhkeamisen tai kärjistymisen estämiseksi, kuten EU:n varhaisvaroitusjärjestelmä;

33.  vaatii EU:ta tukemaan järjestöjä (myös kansalaisjärjestöjä, avointa tutkintaa tekeviä järjestöjä sekä kansalaisyhteiskuntaa), jotka keräävät, säilyttävät ja suojaavat digitaalisesti ja muilla tavoin todisteita kansainvälisen syytteeseenpanon helpottamiseksi;

34.  ilmaisee syvän huolensa kulttuuriperintökohteiden tuhoamisesta Syyriassa, Irakissa, Jemenissä ja Libyassa; toteaa, että maailman 38 uhanalaisesta kulttuuriperintökohteesta 22 sijaitsee Lähi-idässä; tukee arkeologisen perinnön ja kulttuuriperinnön tuhoamiseen liittyviä kulttuuriperintöaloitteen toimia ja tiedonhankintatoimintaa Syyriassa ja Irakissa;

35.  on tyytyväinen EU:n toimiin YK:n Syyriassa tehtyjen vakavien rikosten tutkimista varten perustaman kansainvälisen, puolueettoman ja riippumattoman mekanismin (IIIM) tukemiseksi; korostaa, että Irakiin on perustettava vastaava riippumaton mekanismi; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tukeneet IIIM:ää taloudellisesti, tekemään niin;

36.  tuomitsee jyrkästi ne hirvittävät rikokset ja ihmisoikeusloukkaukset, joihin syyllistyvät valtiolliset toimijat sekä valtiosta riippumattomat toimijat; on syvästi järkyttynyt tehtyjen rikosten laajasta joukosta, johon kuuluu murhia, kidutusta, raiskauksia sodan välineenä, orjuuttamista ja seksiorjuutta, lapsisotilaiden värväämistä, uskonnollista pakkokäännytystä ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien järjestelmällisiä ”puhdistuksia” ja surmia; muistuttaa, että Euroopan parlamentti määritteli uskonnollisten vähemmistöjen tilanteen Isisin/Da’eshin hallitsemilla alueilla kansanmurhaksi 12. helmikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa ja erityisesti islamilaisen valtion yhteydessä(43); korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi tuettava valtiosta riippumattomien ryhmien, kuten Isisin/Da’eshin, jäsenten syytteeseenpanoa pyytämällä YK:n turvallisuusneuvostoa antamaan tuomiovallan kansainväliselle rikostuomioistuimelle (ICC) tai varmistamalla, että oikeutta jaetaan tilapäisillä tuomioistuimilla tai yleisellä tuomiovallalla;

37.  toteaa jälleen antavansa täyden tukensa ICC:lle, Rooman perussäännölle, syyttäjän toimistolle, syyttäjän valtuuksille käynnistää tutkintoja omasta aloitteestaan ja uusien tutkintojen aloittamisessa saavutetulle edistykselle ja toteaa niiden olevan olennainen keino julmuuksista rankaisemattomuuden torjunnassa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan hyökkäysrikosta koskevat Kampalan tarkistukset ja että ’julmuudet’ lisätään luetteloon rikoksista, jotka kuuluvat EU:n toimivaltaan; tuomitsee jyrkästi kaikki pyrkimykset ICC:n legitimiteetin tai riippumattomuuden tuhoamiseksi ja pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään johdonmukaisesti yhteistyötä ICC:n tutkintojen ja päätösten tukemiseksi, jotta voidaan tehdä loppu kansainvälisten rikosten rankaisemattomuudesta, myös silloin kun kyse on kansainvälisen rikostuomioistuimen etsintäkuuluttamista henkilöistä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan johdonmukaisesti ICC:n tutkintoja, tutkimuksia ja päätöksiä ja ryhtymään toimiin sen ehkäisemiseksi ja siihen vastaamiseksi tehokkaasti, että ICC:n kanssa ei tehdä yhteistyötä, ja antamaan ICC:lle riittävästi rahoitusta; on tyytyväinen EU:n ja ICC:n toisen pyöreän pöydän tapaamisen valmistelemiseksi Brysselissä 6. heinäkuuta 2016 pidettyyn EU:n ja ICC:n edustajien kokoukseen, jossa ICC:n ja EU:n toimielinten henkilöstöllä oli tilaisuus määritellä yhteisen edun mukaiset osa-alueet, vaihtaa tietoja asiaan liittyvistä toimista ja parantaa osapuolten välistä yhteistyötä; pitää äärimmäisen valitettavina joidenkin valtioiden äskettäisiä ilmoituksia Rooman perussäännöstä vetäytymisestä, koska se vaikeuttaa uhrien oikeussuojan toteutumista, ja katsoo, että perussäännöstä vetäytyminen on syytä tuomita jyrkästi; katsoo, että komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden olisi edelleen kannustettava kolmansia maita ratifioimaan Rooman sopimus ja panemaan se täytäntöön; kehottaa jälleen komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa nimittämään kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä oikeutta käsittelevän EU:n erityisedustajan, jonka tehtävänä on edistää, valtavirtaistaa ja edustaa EU:n sitoutumista rankaisemattomuuden torjuntaan ja ICC:hen EU:n kaikessa ulkopolitiikassa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan YK:n vastuumekanismeja ja päätöslauselmia monenvälisillä foorumeilla, kuten YK:n ihmisoikeusneuvostossa;

38.  kehottaa unionia tehostamaan kahden- ja monenvälisiä toimiaan oikeusvaltioperiaatteen ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden edistämisessä demokratian vahvistamisen perusperiaatteena; kannustaa unionia tukemaan oikeudenmukaista oikeudenkäyttöä kaikkialla maailmassa auttamalla kolmansia maita tekemään lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia uudistuksia; kannustaa myös unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä seuraamaan järjestelmällisesti oikeudenkäyntejä oikeuslaitoksen riippumattomuuden edistämiseksi;

39.  ilmaisee syvän huolensa ja myötätuntonsa sen johdosta, että kasvava määrä siirtolaisia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, joista yhä suurempi osuus on naisia, joutuu konfliktien, väkivallan, vainon, epäonnistuneen hallinnon, köyhyyden, laittoman muuttoliikkeen, ihmiskaupan ja salakuljetusverkostojen uhreiksi; korostaa, että muuttovirtojen perimmäisiin syihin on puututtava todella kiireellisesti ja löydettävä ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamiseen perustuvia pitkän aikavälin ratkaisuja ja että siksi pakolaiskriisin ulkoinen ulottuvuus on otettava huomioon muun muassa hakemalla kestäviä ratkaisuja EU:n naapurialueilla jatkuviin konflikteihin siten, että kehitetään yhteistyötä ja kumppanuuksia niiden kolmansien maiden kanssa, joissa noudatetaan kansainvälistä oikeutta, ja varmistetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen näissä maissa; ilmaisee syvän huolensa siirtolaislapsiin kohdistuvasta väkivallasta, mukaan lukien kadoksissa olevat, ilman huoltajaa olevat siirtolaislapset; kehottaa lasten uudelleensijoittamiseen, perheiden yhdistämiseen ja humanitaaristen käytävien perustamiseen; on erittäin huolissaan maansisäisten pakolaisten ahdingosta ja koko ajan kasvavasta lukumäärästä; ja kehottaa huolehtimaan heidän turvallisesta paluustaan, uudelleensijoittamisesta tai vastaanottajamaahan kotouttamisesta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita antamaan koulutukseen, asumiseen ja terveydenhuoltoon ja muihin humanitaarisiin tarkoituksiin humanitaarista apua, joka hyödyttää pakolaisia lähimpänä heidän kotimaataan; kehottaa panemaan palautustoimet asianmukaisesti täytäntöön; korostaa, että muuttoliikkeeseen tarvitaan kattava ihmisoikeusperustainen lähestymistapa, ja kehottaa unionia tekemään edelleen yhteistyötä YK:n, alueellisten järjestöjen, hallitusten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän ja yhteisen maahanmuuttolainsäädännön erityisesti suojellakseen heikossa asemassa olevia turvapaikanhakijoita; korostaa, että turvallisia maita ja turvallisia alkuperämaita koskevat käsitteet eivät saa estää turvapaikkahakemusten yksilöllistä arviointia; varoittaa EU:n ulkopolitiikan käytöstä muuttoliikkeen ”hallinnan välineenä”; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita julkistamaan kaikki kolmansille maille muuttoliikettä koskevaa yhteistyötä varten myönnetyt varat sen varmistamiseksi, ettei tällainen yhteistyö hyödytä suoraan tai välillisesti ihmisoikeusloukkauksiin osallistuneita rakenteita vaan että se liittyy ihmisoikeustilanteen parantamiseen näissä maissa;

40.  katsoo, että kehitysyhteistyön ja ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden, myös oikeusjärjestyksen ja hyvän hallinnon, edistämisen olisi käytävä käsi kädessä; muistuttaa YK:n todenneen, että kehitystavoitteita ei voida saavuttaa täysimääräisesti, ellei noudateta ihmisoikeuksiin perustuvia menettelytapoja; muistuttaa myös, että EU on sitoutunut tukemaan kumppanimaita ja ottamaan huomioon niiden kehitystilanteen ja niiden edistymisen ihmisoikeuksissa ja demokratiassa;

41.  huomauttaa, että köyhyys- ja syrjäytymisriskiaste on korkeampi naisten kuin miesten keskuudessa, ja pyytää komissiota lisäämään pyrkimyksiään panna täytäntöön toimenpiteitä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi osana kehitystoimiaan;

42.  muistuttaa, että yhteisen kannan 2008/944/YUTP peruste kaksi velvoittaa jäsenvaltiot tutkimaan jokaisen asevientiluvan kohdemaan ihmisoikeuksien suhteen; muistuttaa tässä yhteydessä, että komissio on sitoutunut EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa turvallisuusjoukkoihin ja EU:n ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanoon, mukaan lukien due diligence -politiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon tällä alalla;

43.  toistaa kehotuksensa vahvistaa sellainen EU:n yhteinen kanta aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöön, jossa varmistetaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattaminen ja käsitellään muun muassa oikeudellista kehystä, suhteellisuutta, vastuuvelvollisuutta, siviilien suojelua ja avoimuutta; kehottaa jälleen kerran unionia kieltämään sellaisten täysin itsenäisesti toimivien aseiden kehittämisen, tuotannon ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisen toimintaa;

44.  toteaa, että EU:n olisi jatkettava pyrkimyksiään hlbti-ihmisten ihmisoikeuksien kunnioittamisen puolesta aiheesta laadittujen EU:n suuntaviivojen mukaisesti; vaatii panemaan suuntaviivat kaikilta osin täytäntöön muun muassa antamalla kolmansissa maissa toimivalle unionin henkilöstölle koulutusta näissä asioissa; pitää valitettavana, että homoseksuaalisuus on edelleen rikos 72 maassa ja että 13 maassa siihen sovelletaan kuolemanrangaistusta; katsoo, että ihmisten seksuaalisen suuntautumisen perusteella toteutettujen väkivallantekojen, kuten pakotetusti homoseksuaalisiksi paljastamisten, viharikosten ja vihapuheen verkossa ja sen ulkopuolella sekä korrektiivisten raiskausten olisi oltava rangaistavia; panee merkille samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliiton ja parisuhteiden laillistamisen joissakin maissa ja kannustaa niitä jatkamaan tunnustamista; tuomitsee naisten ja vähemmistöryhmien ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat rikkomiset; kehottaa valtioita kieltämään nämä käytännöt lainsäädännössään, tuomitsemaan niiden toteuttajat ja tukemaan uhreja;

45.  korostaa kaikenlaisen korruption torjunnan keskeistä merkitystä, jotta voidaan taata oikeusvaltioperiaate, demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen; arvostelee voimakkaasti kaikenlaisia toimia, joilla myönnytään tällaisiin käytäntöihin;

46.  palauttaa mieliin, että korruptio vaarantaa ihmisoikeuksien tasa-arvoisen toteutumisen ja heikentää demokraattisia prosesseja, kuten oikeusvaltioperiaate ja oikeudenmukainen oikeudenkäyttö; katsoo, että EU:n olisi korostettava kaikessa kolmansien maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa, että on tärkeää huolehtia rehellisyydestä, vastuullisuudesta sekä julkisten asioiden, varojen ja omaisuuden asianmukaisesta hoidosta, kuten määrätään korruption vastaisessa YK:n yleissopimuksessa; suosittaa, että EU käyttäisi asiantuntemustaan auttaakseen kolmansia maita entistä johdonmukaisemmin ja järjestelmällisemmin torjumaan korruptiota perustamalla riippumattomia ja toimivia korruptiontorjuntaelimiä ja vakiinnuttamalla niiden toiminnan; pyytää erityisesti komissiota sisällyttämään korruption torjuntaa koskevat säännökset kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin, joista se neuvottelee kolmansien maiden kanssa;

47.  korostaa, että valtioilla ja muilla vastuullisilla toimijoilla on olennainen velvoite ja vastuu hillitä ilmastonmuutosta, estää sen kielteiset vaikutukset ihmisoikeuksiin ja edistää politiikkajohdonmukaisuutta, jotta varmistetaan, että toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi ovat riittäviä, tarpeeksi kunnianhimoisia, syrjimättömiä ja muutenkin ihmisoikeuksia koskevien velvoitteiden mukaisia; painottaa, että YK:n arvion mukaan maailmassa on vuoteen 2050 mennessä paljon ympäristöpakolaisia; korostaa kauppapolitiikkojen, ympäristöpolitiikkojen sekä kehityspolitiikkojen välistä yhteyttä ja myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia, joka niillä voi olla ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; on tyytyväinen siihen, että ympäristö- ja luonnonkatastrofien ja ilmastonmuutoksen yhdistämiseen ihmisoikeuksiin on kiinnitetty kansainvälistä huomiota;

48.  korostaa, että viime vuosina maananastukset ovat lisääntyneet merkittävästi kehitysmaissa; katsoo, että resurssien hyväksikäytön ja anastamisen torjunta olisi asetettava painopistealueeksi; tuomitsee maananastuksen ja luonnonvarojen harkitsemattoman käytön kaltaiset käytännöt; kehottaa komissiota vastaamaan pikaisesti parlamentin useissa viimeaikaisissa päätöslauselmissaan esittämiin pyyntöihin tällä alalla;

49.  pitää tärkeänä varmistaa, että sosiaali-, koulutus-, terveydenhoito- ja turvallisuuspolitiikalla taataan ihmisoikeudet sekä veden ja viemäröinnin kaltaisten hyödykkeiden ja palvelujen saatavuus;

50.  kehottaa kansainvälisiä instituutioita, kansallisia hallituksia, kansalaisjärjestöjä ja yksityishenkilöitä toimimaan yhdessä asianmukaisen sääntelykehyksen laatimiseksi, jotta voidaan taata, että kaikki maailmassa saavat vähimmäismäärän vettä; korostaa, että veden ei pitäisi olla kauppatavaraa vaan kehitys- ja kestävyyskysymys ja että veden yksityistäminen ei vapauta valtioita niiden ihmisoikeusvelvollisuuksista; kehottaa maita, joissa vesi on yksi jännitteiden tai konfliktien syistä, tekemään yhteistyötä veden jakamiseksi, jotta saavutetaan kaikkia hyödyttävä tilanne, joka edistää sekä alueen kestävyyttä että rauhanomaista kehitystä;

Demokratian tukemista koskevat haasteet ja toimet

51.  korostaa, että unionin olisi jatkossakin tuettava aktiivisesti demokraattisten ja toimivien ihmisoikeuselinten ja kansalaisyhteiskunnan toimia demokratiakehityksen edistämiseksi; pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan järjestöille maailmanlaajuisesti korvaamatonta apua antavaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä (EIDHR), joka on edelleen EU:n lippulaivaväline sen ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanossa; pitää myönteisinä myös eurooppalaisen demokratiarahaston johdonmukaisia pyrkimyksiä demokratian sekä perusoikeuksien ja ‑vapauksien kunnioittamisen edistämiseksi EU:n itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa;

52.  muistuttaa, että laajentumis- ja naapuruuspolitiikkojen puitteissa demokratisoitumisesta saadut kokemukset ja opit voisivat auttaa määrittelemään parhaita käytäntöjä, joilla voitaisiin tukea ja lujittaa maailman muita demokratisoitumisprosesseja;

53.  kehottaa tässä yhteydessä uudelleen komissiota laatimaan demokratian tukemista koskevat EU:n suuntaviivat;

54.  suosittaa, että EU tehostaa toimiaan ja kehittää kattavampia keinoja tukea demokratisoitumisprosesseja, joissa vapaat ja vilpittömät vaalit ovat vain yksi ulottuvuus, sillä näin voidaan auttaa lujittamaan demokraattisia instituutioita ja lisätä kansalaisten luottamusta vaaliprosesseihin kaikkialla maailmassa;

55.  pitää myönteisenä, että EU lähetti vuonna 2016 eri puolille maailmaa kahdeksan vaalitarkkailuvaltuuskuntaa ja kahdeksan vaaliasiantuntijavaltuuskuntaa; tähdentää, että vuoden 2015 jälkeen EU on lähettänyt 17 vaalitarkkailuvaltuuskuntaa ja 23 vaaliasiantuntijavaltuuskuntaa; panee taas tyytyväisenä merkille, että EU on jatkanut vaaliprosessien tukemista ja antanut vaaliapua ja tukea paikallisille tarkkailijoille; pitää tässä yhteydessä demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmän ryhmän työtä tärkeänä ja tukee sitä täysipainoisesti;

56.  muistuttaa, että on tärkeää seurata asianmukaisesti vaalitarkkailuvaltuuskuntien raportteja ja suosituksia, sillä näin voidaan tehostaa niiden vaikutusta ja lujittaa EU:n tukea kyseisten maiden demokraattisille normeille;

57.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio, ulkosuhdehallinto ja jäsenvaltiot ovat ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa nykyisessä toimintasuunnitelmassa sitoutuneet toimimaan tiiviimmin ja johdonmukaisemmin yhdessä kolmansien maiden vaalihallintoelinten, parlamentaaristen elinten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa näiden voimaannuttamiseksi ja sitä kautta demokratiaprosessin lujittamiseksi;

58.  muistuttaa, että EU:n laajentumispolitiikka on tehokkaimpia välineitä, kun halutaan parantaa ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden noudattamista nykyisen poliittisen kehityksen valossa ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan demokraattisen poliittisen kulttuurin vahvistamisen, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen, tiedotusvälineiden ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja korruption torjunnan tukemiseksi näissä maissa; muistuttaa, että Euroopan uudistetun naapuruuspolitiikan ytimessä olisi edelleen oltava ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden suojeleminen, aktiivinen edistäminen ja toteuttaminen; muistuttaa, että ihmisoikeuksien ja demokratian suojeleminen, aktiivinen edistäminen ja toteuttaminen on niin kumppanimaiden kuin EU:n etujen mukaista; korostaa lisäksi, että unionin on noudatettava kumppaneilleen, erityisesti naapurimailleen, antamaansa sitoumusta tukea taloudellisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia uudistuksia, suojella ihmisoikeuksia ja auttaa vakiinnuttamaan oikeusvaltio, koska se on paras keino lujittaa kansainvälistä järjestystä ja varmistaa vakaus unionin naapurustossa; muistuttaa, että Välimeren unioni voi ja sen pitäisi muokata poliittista vuoropuhelua tällä alueella ja ajaa vahvaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa toimintaohjelmaa alueella; muistuttaa, että kaikkien maiden, jotka pyrkivät liittymään EU:hun, on taattava täysimääräisesti ihmisoikeudet ja täytettävä tiukasti Kööpenhaminan kriteerit, joiden laiminlyönti saattaa johtaa neuvottelujen keskeyttämiseen;

59.  painottaa, että rauhanrakentamiseen kuuluu toimia konfliktien ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi sekä poliittisten, sosioekonomisten ja turvallisuusinstituutioiden selviytymiskyvyn vahvistamiseksi, jotta voidaan luoda perusta kestävälle rauhalle ja kehitykselle pitkällä aikavälillä; korostaa, että oikeusjärjestyksen, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien edistäminen on rauhan säilyttämisen kannalta olennaista;

Kattavan ja johdonmukaisen ihmisoikeuksia ja demokratian tukemista koskevan lähestymistavan varmistaminen EU:n toiminnassa

60.  panee merkille, että EU:n vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 hyväksyttiin; katsoo, että vuosikertomus on välttämätön väline, jonka avulla voidaan seurata EU:n toimintaa maailman ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä sekä viestiä ja keskustella siitä, ja arvokas keino, jolla voidaan antaa kattava yleiskuva EU:n painopisteistä, pyrkimyksistä sekä haasteista tällä osa-alueella ja tunnistaa muita tehokkaita tapoja puuttua niihin;

61.  toistaa painokkaasti varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle esittämänsä kutsun osallistua keskusteluun parlamentin jäsenten kanssa kahdessa täysistunnossa vuosittain, kerran vuosikertomuksen esittelyn aikana ja toisen kerran vastineena omaan mietintöönsä; muistuttaa, että on tärkeää käydä jatkuvaa vuoropuhelua erityisesti Euroopan parlamentin ihmisoikeuksia koskevan kiireellisen päätöslauselman seurannasta; muistuttaa, että tällaisilla kirjallisilla vastineilla on tärkeä rooli toimielinten välisissä suhteissa, sillä ne antavat tilaisuuden seurata järjestelmällisesti ja perusteellisesti kaikkia parlamentin esiin nostamia seikkoja ja tehostavat siten osaltaan koordinointia; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa vastaamaan perinpohjaisesti kirjallisiin kysymyksiin ja ottamaan ihmisoikeuksia koskevat kysymykset korkeimman tason vuoropuhelun aiheeksi asiaankuuluvien maiden kanssa;

62.  antaa tunnustusta ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle niiden kattavasta raportoinnista, jossa kuvataan unionin vuonna 2016 toteuttamia toimia ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä; katsoo kuitenkin, että ihmisoikeus- ja demokratiavuosikertomuksen nykyistä muotoa voitaisiin selkeyttää esittämällä parempi yleiskuva siitä, mitä konkreettisia vaikutuksia EU:n ihmisoikeus- ja demokratiatoimilla kolmansissa maissa on;

63.  toistaa näkemyksensä, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja ensimmäisen toimintasuunnitelman hyväksyminen vuonna 2012 oli unionille tärkeä merkkipaalu ihmisoikeuksien ja demokratian asettamisessa unionin kansainvälisten suhteiden keskiöön; pitää myönteisenä neuvoston heinäkuussa 2015 hyväksymää uutta ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2015–2019 ja väliarvioinnin suorittamista vuonna 2017; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, ulkosuhdehallintoa, komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyinen toimintasuunnitelma pannaan tehokkaasti ja johdonmukaisesti täytäntöön myös aidolla yhteistoiminnalla kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi raportoitava suunnitelman täytäntöönpanosta; pitää erityisen tärkeänä, että lisätään ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä kaikkialla maailmassa käytettävien välineiden tehokkuutta ja maksimoidaan niiden paikalliset vaikutukset;

64.  toistaa näkemyksensä, että tarvitaan jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten vankkaa yhteisymmärrystä ja tehostettua yhteistyötä sekä aitoa yhteistoimintaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa yhtenäisesti ja johdonmukaisesti; korostaa painokkaasti, että jäsenvaltioiden olisi sitouduttava lujemmin toimintasuunnitelman ja EU:n strategiakehyksen täytäntöönpanoon ja käytettävä niitä mallina ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä kahden- ja monenvälisesti;

65.  toteaa, että ihmisoikeuksista vastaavalla EU:n erityisedustajalla Stavros Lambrinidisilla on ollut keskeinen rooli, kun EU:n näkyvyyttä ja tehokkuutta on parannettu ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden suojelemisessa ja edistämisessä ympäri maailmaa, ja korostaa hänen rooliaan EU:n ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisen ja yhtenäisen täytäntöönpanon edistämisessä; pitää myönteisenä EU:n erityisedustajan mandaatin jatkamista 28. helmikuuta 2019 saakka ja pyytää jälleen tämän mandaatin muuttamista pysyväksi; suosittaa, että erityisedustajalle annettaisiin aloitevaltaa, suurempi julkinen näkyvyys ja riittävästi henkilöstöä ja varoja täysipainoisen toiminnan mahdollistamiseksi; suosittelee myös EU:n erityisedustajaa lisäämään toimintansa, suunnitelmiensa, tilanneraporttiensa ja arviointiensa avoimuutta;

66.  panee merkille, että ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan työtä ja sen vaikutusta voi tarkastella vain osittain tutkimalla ihmisoikeuksia koskevaa vuosikertomusta, hänen sosiaalista mediaansa ja saatavilla olevia puheitaan;

67.  tukee täysipainoisesti maakohtaisia ihmisoikeusstrategioita (HRCS), joilla EU:n toimet räätälöidään kunkin maan erityiseen tilanteeseen ja tarpeisiin sopiviksi; muistuttaa kehottaneensa antamaan parlamentin jäsenille oikeuden tutustua strategian sisältöön; korostaa painokkaasti, että maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat on tärkeää ottaa huomioon kaikilla yksittäisiä kolmansia maita koskevan päätöksenteon tasoilla; muistuttaa, että maakohtaisten ihmisoikeus- ja demokratiastrategioiden olisi vastattava kussakin maassa erityistilanteen mukaisesti toteutettavia unionin toimia, ja niissä olisi oltava mitattavissa olevia edistymisindikaattoreita sekä mahdollisuus muokata niitä tarvittaessa;

68.  pitää myönteisenä ihmisoikeuksista ja sukupuolinäkökohdista vastaavien yhteyshenkilöjen nimeämistä kaikissa EU:n edustustoissa ja YTPP:n operaatioissa; palauttaa mieliin varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja ulkosuhdehallinnolle osoittamansa suosituksen laatia selkeät operatiiviset ohjeet edustustojen yhteyshenkilöiden roolista, jotta kyseiset henkilöt kykenevät parantamaan suorituksiaan, toimimaan aidosti ihmisoikeusasioiden neuvonantajina ja hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti;

69.  arvostaa kolmansien maiden kanssa käytäviä ihmisoikeusvuoropuheluja, koska ne voivat olla kahdenvälisen sitoutumisen ja yhteistyön tehokkaita välineitä ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelemisessa; pitää myönteisenä, että yhä useamman maan kanssa on käynnistetty ihmisoikeusvuoropuheluja; arvostaa kansalaisyhteiskunnan osallistumista valmisteleviin vuoropuheluihin ja kannustaa jatkamaan käytäntöä; palauttaa mieliin kehotuksensa ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnan seurantaa ja arviointia koskevan kattavan mekanismin kehittämiseksi;

70.  muistuttaa, että EU on sitoutunut asettamaan ihmisoikeudet ja demokratian keskeiselle sijalle suhteissaan kolmansien maiden kanssa; korostaa siksi, että ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistämistä, myös sisällyttämällä ihmisoikeuslausekkeita kansainvälisiin sopimuksiin, on tuettava EU:n ulkoisen ulottuvuuden toimilla, kuten laajentumis- ja naapuruuspolitiikalla, YTPP:llä sekä ympäristö-, kehitys-, turvallisuus-, antiterrorismi-, kauppa-, muuttoliike-, oikeus- ja sisäpolitiikalla;

71.  muistuttaa, että pakotteet ovat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeä väline; kehottaa neuvostoa hyväksymään EU:n lainsäädännössä säädettyjä pakotteita, jos ne katsotaan tarpeellisiksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteiden saavuttamiseksi, erityisesti ihmisoikeuksien suojelun sekä demokratiakehityksen lujittamisen ja tukemisen kannalta samalla kun varmistetaan, että ne eivät vaikuta siviiliväestöön; vaatii, että nämä pakotteet kohdennetaan virkamiehiin, joiden on todettu olevan vastuussa ihmisoikeusloukkauksista, jotta heitä voidaan rankaista rikoksista ja väärinkäytöksistä;

72.  panee merkille komission pyrkimykset täyttää sitoumuksensa ihmisoikeussäännösten sisällyttämisestä vaikutustenarviointeihin, joita tehdään lainsäädäntöehdotuksista ja muista kuin lainsäädäntöehdotuksista, täytäntöönpanotoimenpiteistä ja kauppa- ja investointisopimuksista; kehottaa komissiota parantamaan vaikutustenarviointien laatua ja kattavuutta ja varmistamaan, että ihmisoikeuskysymykset sisällytetään aina myös lainsäädäntöehdotusten ja muiden kuin lainsäädäntöehdotusten tekstiin;

73.  toteaa jälleen kannattavansa täysin EU:n vahvaa osallistumista ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistämiseen yhteistyössä YK:n ja sen erityisvirastojen, Euroopan neuvoston, Ety-järjestön ja OECD:n sekä alueellisten järjestöjen, kuten Kaakkois-Aasian valtioiden liiton (ASEAN), Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestön (SAARC), Afrikan unionin, Arabiliiton ja muiden järjestöjen kanssa ja sopusoinnussa SEU 21 ja 22 artiklan kanssa;

74.  korostaa, että unionin on uuden toimintasuunnitelman kunnianhimoisten tavoitteiden täyttämiseksi huolehdittava riittävistä resursseista ja asiantuntemuksesta eli saatava asialle omistautuneita henkilöitä edustustoihin ja päätoimipaikkoihin ja varoja;

75.  muistuttaa, että EU:n on tärkeää osallistua aktiivisesti ja johdonmukaisesti kaikkiin YK:n ihmisoikeusmekanismeihin ja erityisesti YK:n yleiskokouksen kolmannen komitean ja YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan; antaa tunnustusta ulkosuhdehallinnon, EU:n New Yorkin- ja Geneven-edustustojen ja jäsenvaltioiden toimille EU:n yhtenäisyyden lisäämiseksi ihmisoikeusasioissa YK:n tasolla; kannustaa EU:ta tehostamaan toimiaan äänensä saamiseksi kuuluville muun muassa toteuttamalla enemmän alueiden rajat ylittäviä aloitteita sekä tukemalla ja esittämällä päätöslauselmia; pitää tärkeänä, että unionin johto ajaa YK:n uudistamista siten, että pyritään vahvistamaan sääntöihin perustuvan monenvälisen järjestelmän vaikutusta ja voimakkuutta sekä varmistamaan entistä tehokkaampi ihmisoikeuksien suojelu ja kansainvälisen oikeuden edistäminen;

o
o   o

76.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen 70. istunnon puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä EU:n edustustojen päälliköille.

(1)http://www.ohchr.org/Documents/ProfessionalInterest/cedaw.pdf
(2)http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/69/167
(3)https://treaties.un.org/doc/source/docs/A_RES_45_158-E.pdf
(4)http://www.unhcr.org/3b66c2aa10
(5)http://www.ohchr.org/Documents/Publications/GuidingPrinciplesBusinessHR_EN.pdf
(6)http://www.un.org/en/development/desa/population/migration/generalassembly/docs/globalcompact/A_RES_71_1.pdf
(7)https://sustainabledevelopment.un.org/post2015/transformingourworld
(8)https://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/rms/090000168008482e
(9)http://www.oecd.org/corporate/mne/oecdguidelinesformultinationalenterprises.htm
(10)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11855-2012-INIT/fi/pdf
(11)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10897-2015-INIT/fi/pdf
(12)https://europa.eu/globalstrategy/sites/globalstrategy/files/eugs_fi_version.pdf
(13)http://europa.eu/globalstrategy/sites/globalstrategy/files/full_brochure_year_1.pdf
(14)EUVL L 76, 22.3.2011, s. 56.
(15)https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/eu_guidelines_rights_of_child_0.pdf
(16)https://ec.europa.eu/europeaid/sites/devco/files/european-consensus-on-development-final-20170626_fi.pdf
(17)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-9647-2014-INIT/fi/pdf
(18)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11491-2013-INIT/fi/pdf
(19)http://www.ceceurope.org/wp-content/uploads/2015/08/CofEU_119404.pdf
(20)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-8416-2013-INIT/fi/pdf
(21)https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/20120626_guidelines_en.pdf
(22)https://www.osce.org/odihr/19223?download=true
(23)https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/137584.pdf
(24)https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/eu_guidelines_on_human_rights_dialogues_with_third_countries.pdf
(25)EUVL C 303, 15.12.2009, s. 12.
(26)https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/16173_08_en.pdf
(27)https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/10019_08_en.pdf
(28)EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1.
(29)https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/eu_guidelines_hrd_en.pdf
(30)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10255-2016-INIT/fi/pdf
(31)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0344.
(32)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0502.
(33)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0404.
(34)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0405.
(35)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0300.
(36)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0020.
(37)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0066.
(38)EUVL C 181, 19.5.2016, s. 69.
(39)http://www.ohchr.org/EN/HRBodies/HRC/RegularSessions/Session31/Documents/A_HRC_31_56_en.doc
(40)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 115.
(41)EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1.
(42)EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.
(43)EUVL C 310, 25.8.2016, s. 35.


Hongkong 20 vuotta palauttamisen jälkeen
PDF 186kWORD 47k
Euroopan parlamentin suositus 13. joulukuuta 2017 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle Hongkongista 20 vuotta palauttamisen jälkeen (2017/2204(INI))
P8_TA(2017)0495A8-0382/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon, että 4. huhtikuuta 1990 hyväksyttiin Hongkongin erityishallintoalueen perustuslaki, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 1997,

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja Kiinan kansantasavallan hallituksen 19. joulukuuta 1984 Hongkongin kysymyksestä antaman yhteisen julistuksen,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen kertomuksen ”Hongkongin erityishallintoalue: vuosikertomus 2016” (JOIN(2017)0016), 25. huhtikuuta 2016 annetun yhteisen kertomuksen ”Hongkongin erityishallintoalue: vuosikertomus 2015(JOIN(2016)0010) ja 24. huhtikuuta 2015 annetun yhteisen kertomuksen ”Hongkongin erityishallintoalue: vuosikertomus 2014” (JOIN(2015)0012),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2016 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n uuden Kiinan-strategian lähtökohdista (JOIN (2015)0030), 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497) ja 18. heinäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät EU:n Kiina-strategiasta,

–  ottaa huomioon EU:n ”yhden Kiinan” periaatteen,

–  ottaa huomioon vuonna 1999 tehdyn EU:n ja Hongkongin erityishallintoalueen välisen tulliyhteistyösopimuksen(1),

–  ottaa huomioon, että Hongkongin erityishallintoalueen passin haltijoilla on viisumivapaa pääsy Schengen-alueelle(2) ja muualle Euroopan unioniin ja päinvastoin,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan välisen ihmisoikeusvuoropuhelun, joka käynnistettiin vuonna 1995,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Hongkongista, erityisesti 24. marraskuuta 2016 Kiinassa vangitun kustantajan Gui Minhain tapauksesta(3), 4. helmikuuta 2016 kadonneiden kirjankustantajien tapauksesta Hongkongissa(4), 15. joulukuuta 2005 ihmisoikeustilanteesta Tiibetissä ja Hongkongissa(5), 8. huhtikuuta 2003 komission kolmannesta ja neljännestä vuosikertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Hongkongin erityishallintoalueesta(6), 19. joulukuuta 2002 Hongkongista(7), 26. lokakuuta 2000 Euroopan komission ensimmäisestä ja toisesta vuosikertomuksesta Hongkongin erityishallintoalueesta(8), 8. lokakuuta 1998 komission tiedonannosta neuvostolle ”Euroopan unioni ja Hongkong: vuodesta 1997 eteenpäin”(9) ja 10. huhtikuuta 1997 Hongkongin tilanteesta(10) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinasta, erityisesti 16. joulukuuta 2015(11) ja 14. maaliskuuta 2013(12) EU:n ja Kiinan suhteista antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 113 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0382/2017),

A.  ottaa huomioon, että 1. heinäkuuta 1997 Hongkong siirtyi Yhdistyneen kuningaskunnan määräysvallasta Kiinan kansantasavallan määräysvaltaan;

B.  ottaa huomioon, että vuonna 1984 annetussa Kiinan ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisessä julistuksessa taattiin ja vuonna 1990 säädetyssä Hongkongin erityishallintoalueen perustuslaissa määrätään, että Hongkong säilyttää itsehallinnon sekä toimeenpanovallan, lainsäädäntövallan ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden 50 vuoden ajan määräysvallan siirtämisen jälkeen;

C.  ottaa huomioon, että EU ja Euroopan parlamentti tukevat voimakkaasti yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatetta ja Hongkongin erittäin suurta autonomiaa Kiinan alaisuudessa;

D.  ottaa huomioon, että EU ja Hongkong pitävät vuosittain korkean tason kokouksen, jota kutsutaan rakenteelliseksi vuoropuheluksi ja joka pantiin alulle vuonna 2005; ottaa huomioon, että 10. rakenteellinen vuoropuhelu pidettiin Brysselissä 17. marraskuuta 2016;

E.  ottaa huomioon, että EU:n ja Hongkongin väliset kahdenväliset suhteet tiivistyvät edelleen; ottaa huomioon, että EU on Hongkongin toiseksi tärkein kauppakumppani Manner-Kiinan jälkeen ja Hongkong on EU:n 14:nneksi suurin tavarakaupan kauppakumppani ja palvelukaupassa keskeinen kumppani; katsoo, että tulevissa kahdenvälisissä suhteissa olisi hyödynnettävä Hongkongin tarvetta monipuolistaa entisestään talouttaan, läheisiä yhteyksiä uuteen silkkitiehen ja entistä tiiviimpää yhdentymistä Helmijoen suiston alueen kanssa; toteaa, että YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) mukaan Hongkong muodostaa suorien ulkomaisten investointien toiseksi suurimmat kohdemarkkinat maailmassa;

F.  ottaa huomioon, että Hongkongin puolustus ja ulkoasioiden hoito kuuluvat Kiinan kansantasavallan toimivaltaan;

G.  toteaa, että Hongkongin erityishallintoalueella on perustuslain mukaan oikeus hoitaa ulkomaankauppasuhteita itsenäisesti ja liittyä kansainvälisiin järjestöihin;

H.  katsoo, että Hongkongissa ovat myös 1. heinäkuuta 1997 jälkeen voimassa aikaisemmin tehdyt poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia sekä kansalais- ja kulttuurioikeuksia koskevat sopimukset samoin kuin kansainväliset ihmisoikeussopimukset; toteaa, että myös Kiinan kansantasavalta on allekirjoittanut ja ratifioinut kyseisiä oikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja tunnustanut siten ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja merkityksen; ottaa huomioon, että Kiina on käynnistänyt EU:n ja muiden kansainvälisten kumppanien kanssa vuoropuheluja oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvistä kysymyksistä;

I.  ottaa huomioon, että Hongkong on jäsen tai ulkojäsen yli 20 kansainvälisessä organisaatiossa, mukaan lukien Maailman kauppajärjestö (WTO), Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Aasian ja Tyynenmeren alueen taloudellinen yhteistyöfoorumi (APEC), Interpol, Kansainvälinen järjestelypankki (BIS), Aasian kehityspankki (ADB), Aasian infrastruktuuri-investointipankki (AIIB), Kansainvälinen olympiakomitea, Kansainvälinen kauppakamari ja Kansainvälinen vapaiden ammattijärjestöjen liitto;

J.  ottaa huomioon, että Hongkong on sopimusosapuolena kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (KP-yleissopimus);

K.  ottaa huomioon, että Hongkongin perustuslaissa on säännöksiä ihmisoikeuksien ja yksilönvapauksien suojelusta;

L.  ottaa huomioon, että perustuslain 27 artiklalla turvataan sananvapaus, lehdistön- ja julkaisuvapaus, sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapaus, kulkueiden ja mielenosoitusten järjestämisen vapaus;

M.  ottaa huomioon, että perustuslain 45 ja 68 artiklassa määrätään, että toimeenpaneva johtaja ja kaikki lakiasäätävän neuvoston jäsenet on viime kädessä valittava yleisillä vaaleilla;

N.  ottaa huomioon, että 10. kesäkuuta 2014 Kiinan kansantasavallan valtioneuvosto julkaisi valkoisen kirjan yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteen soveltamisesta Hongkongissa ja korosti, että Hongkongin erityishallintoalueen itsehallinto on viime kädessä Kiinan kansantasavallan keskushallinnon valtuutuksen alainen;

O.  ottaa huomioon, että Hongkongin perinteisesti avoin yhteiskunta on viitoittanut tien sellaisen aidon ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle, joka osallistuu aktiivisesti ja rakentavalla tavalla erityishallintoalueen julkiseen elämään;

P.  ottaa huomioon, että Hongkongin kansalaisyhteiskunta on lisännyt yleistä tietoisuutta kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista, uskonnosta, terveydenhuollosta, ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta, naisten osallistumisesta politiikkaan, kotitaloustyöntekijöiden oikeuksista, hlbti-oikeuksista sekä tieteen ja kulttuurin vapaudesta;

Q.  ottaa huomioon, että Hongkongilla on aktiivisesti toimiva monipuoluejärjestelmä; ottaa huomioon, että vuosien mittaan Hongkongin asukkaat ovat olleet todistamassa joukkomielenosoituksia, joissa puolustetaan demokratiaa ja perustuslain täytäntöönpanoa sen kaikilta osin, ja että tällaisia mielenosoituksia ovat olleet muun muassa niin sanotun sateenvarjoliikkeen järjestämät protestit vuonna 2014 sekä tiedotusvälineiden vapautta koskeneet ja muun muassa hongkongilaisten kirjamyyjien katoamista vastustaneet mielenosoitukset;

R.  ottaa huomioon, että kuluneiden 20 vuoden aikana eräitä toimittajia ja muita media-alan työntekijöitä, jotka usein ovat olleet demokratian kannattajia ja ilmaisseet kriittisiä näkemyksiä, on pakotettu eroamaan tai siirretty käsittelemään vähemmän arkoja asioita ja joissakin tapauksissa heitä on jopa uhattu väkivallalla;

S.  ottaa huomioon, että vuoden 2015 lopussa katosi neljä Mighty Current -kustantamoon ja sen kirjakauppaan yhteydessä olevaa Hongkongin asukasta ja yksi ulkomaalainen ja että kuukausia myöhemmin saatiin tietää, että he ovat pidätettyinä tuntemattomassa paikassa Manner-Kiinassa; ottaa huomioon, että eräs vapautetuista kirjamyyjistä ilmoitti, että hänen antamansa tunnustus väärinkäytöksestä oli annettu pakon edessä;

T.  ottaa huomioon, että viimeisen muutaman vuoden aikana Hongkongin tiedotusvälineissä on voitu havaita lisääntyvää itsesensuuria Manner-Kiinaa koskevissa asioissa; toteaa, että Hongkongin journalistiliiton selvitykset ja raportit vahvistavat tämän;

U.  ottaa huomioon, että Hong Kongissa on mahdollisuus saada korkean tason koulutusta ja saavuttaa korkeita akateemisia tuloksia, mutta akateeminen vapaus on vaarantunut, koska Kiinan keskushallinto puuttuu toistuvasti erityisesti yliopistojen neuvostojen nimittämiseen;

V.  ottaa huomioon, että Hongkongin yliopiston yleiseen mielipiteeseen perustuvan ohjelman kautta säännöllisin väliajoin toteuttaman kyselyn mukaan samastumisen tunne Kiinan kanssa on heikentynyt tasaisesti;

W.  ottaa huomioon, että tammikuussa 2017 Hongkongin ympäristövirasto julkaisi ilmastoa käsittelevän monialaisen ”Hong Kong Climate Action Plan 2030+” -toimintaohjelman, jossa asetetaan Pariisin sopimuksen seurauksena uusia hiilidioksidipäästötavoitteita niin, että pyritään vähentämään hiilipitoisuutta kahdella kolmanneksella ja absoluuttisia hiilipäästöjä yhdellä kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 lähtökohtaan;

X.  ottaa huomioon Hong Kongin sataman merkityksen Kiinan kansantasavallalle ja kansainväliselle kaupalle;

1.  suosittaa neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että

   a) korostetaan Hongkongin erityishallintoalueen ja Kiinan kansantasavallan viranomaisille, että samalla tavalla kuin EU:n ”yhden Kiinan” periaate on EU:n sitoutumisen kulmakivi, Hongkongin erityishallintoalueen perustuslain ja ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatteen noudattaminen kaikilta osin on keskeisen tärkeää nykyisten ja tulevien suhteiden kehittymiselle ja vahvistamiselle EU:n kanssa, ja että sekaantuminen Hongkongin sisäisiin asioihin saattaa heikentää tätä periaatetta, minkä vuoksi sitä olisi vältettävä;
   b) tuomitaan Kiinan kansantasavallan jatkuva puuttuminen Hongkongin sisäisiin asioihin, mikä voi vaarantaa yksi maa, kaksi järjestelmää -mallin pitkän aikavälin elinkelpoisuuden;
   c) vahvistetaan Hongkongin erityishallintoalueen hallituksen kanssa eritoten EU:n ja Hongkongin vuosittaisen rakenteellisen vuoropuhelun kautta käytävää kahdenvälistä vuoropuhelua monista eri aiheista ja politiikan aloista, kuten demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate, kauppa, investoinnit, rahoituspalvelut, tulliasiat, ympäristö, ilmastonmuutos, tutkimus ja koulutus, ja tuetaan yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteen täytäntöönpanoa sekä jatketaan varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission raportointia parlamentille ja neuvostolle Hongkongin kehityksestä;
   d) tunnustetaan, että ajan mittaan Hongkong on kehittynyt avoimeksi yhteiskunnaksi, jossa kansalaiset nauttivat ihmisoikeuksista, vapauksista, korkeatasoisesta julkisesta terveydenhuollosta ja turvallisuudesta sekä avoimuudesta, että heillä on luotettava oikeusjärjestelmä, jossa vallitsee oikeusvaltion periaate ja jossa korruptio on vähäistä ja että Hongkongin asukkailla on perusteltu oikeus jatkossakin nauttia elämäntavastaan ja näistä oikeuksista ja arvoista erittäin riippumattomasti;
   e) korostetaan, että Hongkongin autonomian kunnioittaminen on oleellisen tärkeää sen myönteiselle kehitykselle jatkossakin ja suotuisille suhteille Manner-Kiinan kanssa ja vuoropuhelun uudelleen aloittamiselle Manner-Kiinan ja Taiwanin välillä;
   f) sitoudutaan tukemaan kaikin tavoin Hongkongin autonomiaa, vaurautta ja sen asukkaiden oikeuksia ja vapauksia ja ilmaistaan horjumaton tuki sellaisen poliittisen uudistusprosessin käynnistämiselle, joka on kansainvälisten normien ja Hongkongin perustuslain mukainen, jossa erityishallintoalueen asukkaille myönnetään oikeus valita henkilöt korkeimpiin johtotehtäviin ja tulla itse valituiksi niihin valintaprosessissa ja jossa kuvastuvat Hongkongin yleisen mielipiteen enemmistön näkemykset;
   g) kehotetaan tässä yhteydessä Hongkongin ja Kiinan kansantasavallan hallituksia pysymään sitoumuksessaan yleisen äänioikeuden uudistusta koskevaan uudistukseen Hongkongin toimeenpanevan johtajan ja lakiasäätävän neuvoston tulevissa vaaleissa ja jälleen lisäämään ponnistuksiaan tämän saavuttamiseksi, jotta luodaan vaalijärjestelmä, joka on demokraattinen, oikeudenmukainen, julkinen ja avoin;
   h) etsitään tapoja, joilla tuetaan Hongkongin demokratian ja monipuoluejärjestelmän vahvistumista, ja ilmaistaan huolestuminen opposition poliittisten puolueiden lisääntyvästä häirinnästä ja siitä, että yritysrekisteri on kieltäytynyt rekisteröimästä eräitä demokratian puolesta toimivia ryhmiä;
   i) pidetään myönteisenä vuoden 2016 lakiasäätävän neuvoston vaalien ennätyksellistä äänestysaktiivisuutta mutta pahoitellaan, että vuonna 2016 Hongkongin viranomaiset kieltäytyivät rekisteröimästä uutta itsenäisyyttä ajavaa puoluetta lakiasäätävän neuvoston vaaleihin ja jääväsivät kuusi ehdokasta, jotka haluavat edistää Hongkongin suurempaa autonomiaa;
   j) tuomitaan demokratiaa ajavien poliitikkojen henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistetut uhkaukset, mukaan lukien sieppaukset ja fyysinen väkivalta, joista eräät lainsäätäjät ovat ilmoittaneet;
   k) pidetään myönteisenä kolmen demokratialiikkeen johtajan, Joshua Wongin, Nathan Lawn ja Alex Chown, vapauttamista takuita vastaan; heidät tuomittiin äskettäin kuudesta kahdeksan kuukauden pituisiin vankeusrangaistuksiin laittomasta kokoontumisesta sen jälkeen, kun heidät oli viime vuonna tuomittu vankeusrangaistukselle vaihtoehtoisiin seuraamuksiin, kuten yhteisöpalveluun, heidän osallistumisestaan rauhanomaisiin mielenosoituksiin; kehotetaan Hongkongin korkeinta oikeutta käsittelemään Wongin, Lawn ja Chown tapauksia Hongkongin kansainvälisestä ihmisoikeuslainsäädännöstä johtuvien velvoitteiden mukaisesti ja kehottaa Hongkongin hallitusta tarkistamaan yleistä järjestystä koskevaa asetusta sekä saattamaan se kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaiseksi;
   l) huomautetaan Kiinalle, että vaikka perustuslakia ja Kiinan ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistä julistusta sekä yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatetta pääosin noudatetaan, esiintyy yhä enemmän ja laajemmin huolestumista siitä, että Hongkongin sovittu korkean tason autonomia tai Kiinan ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisen julistuksen oikeudellinen arvo tai henki on asetettu kyseenalaiseksi;
   m) ilmaistaan syvä huolestuminen siitä, että Kiinan kansankongressin pysyvä komitea antaa pyytämättä tai pyynnöstä perustuslaista tulkintoja, jotka edeltävät tuomioistuimen päätöksiä ja joissa esitetään, että demokraattisesti valitut lainsäätäjät olisi jäävättävä, mikä vaarantaa luottamuksen oikeuslaitoksen täyteen riippumattomuuteen kyseisissä yksittäisissä tapauksissa; palautetaan mieliin, että Hongkongin tuomioistuinjärjestelmän ja tavanomaisen oikeusprosessin olisi oltava tärkein väline riita-asioiden ratkaisemisessa;
   n) korostetaan, että viiden kadonneen kirjamyyjän tapaus on nostanut huolestuttavia kysymyksiä erityishallintoalueen perustuslaissa vahvistetusta autonomiasta ja epäselvyydestä, joka koskee Manner-Kiinan lainvalvontaviranomaisten roolia Hongkongissa;
   o) tuodaan julki huoli väitteistä, joiden mukaan Kiinan lainvalvontaviranomaiset toimivat Hongkongissa, mikä merkitsisi perustuslain loukkaamista eikä olisi yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteen mukaista;
   p) korostetaan, että tiedonvapautta ja sananvapautta on yleensä kunnioitettu, mutta ilmaistaan samalla huolestuminen lehdistönvapauden jatkuvasta heikentymisestä Hongkongissa, kasvavasta paineesta sekä painettuja että sähköisiä tiedotusvälineitä kohtaan, lisääntyvästä itsesensuurista, joka koskee erityisesti Manner-Kiinaan liittyviä arkaluontoisia asioita tai Hongkongin hallitusta, ja arkaluontoisten poliittisten kirjojen myynnin tiukentuvasta valvonnasta monopolisoimalla lähes kaikkien kirjakauppojen omistus;
   q) jatketaan Hongkongin erityishallintoalueen hallituksen kanssa kahdenvälistä vuoropuhelua useista politiikan aloista ja yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteen täytäntöönpanosta;
   r) korostetaan, että millään perustuslain mukaisesti säädetyllä lailla, myöskään perustuslain 23 artiklan perusteella esitetyllä lainsäädännöllä, kuten mahdollisella kansallista turvallisuutta koskevalla lakiesityksellä, ei saa puuttua Hongkongin oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja yksinomaiseen lainkäyttövaltaan, eikä niillä saa vaarantaa taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-sopimus) mukaisia velvoitteita tai heikentää vapauksia, kuten sananvapautta, tiedotusvälineiden vapautta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, mielenosoitusten järjestämisen vapautta, vapautta perustaa ammattiliittoja ja ryhtyä lakkoon, tai akateemisen tutkimuksen ja kulttuurisen ja taiteellisen ilmaisun vapautta, eikä niitä saa käyttää ihmisoikeusaktivisteja ja hallituksen arvostelijoita vastaan;
   s) esitetään parlamentille lähitulevaisuudessa ehdotuksia siitä, miten Hongkongin viranomaisten kanssa kehitetään yhteistyötä verotuksen avoimuuden alalla, mukaan luettuna automaattinen tietojenvaihto, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta sekä OECD:n veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan toimintasuunnitelman (BEPS) mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpano;
   t) edistetään ja tuetaan alueellisesti koordinoituja demokratiaa edistäviä liikkeitä keskeisenä välineenä yhteistyön lisäämiseksi Aasiassa demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa;
   u) kehotetaan Hongkongin hallitusta ryhtymään tehokkaampiin toimiin, joilla torjutaan veronkiertoa ja veropetoksia sekä valvotaan yrityksiä, jotka helpottavat veronkiertoa ja veropetoksia Hongkongissa sijaitsevien tytäryritystensä kautta, ja määrätään niille tästä seuraamuksia;
   v) etsitään keinoja, joilla tuetaan Hongkongin kansalaisyhteiskuntaa ja erityisesti organisaatioita, jotka pitävät yllä yleismaailmallisia arvoja, edistävät ihmisoikeuksia ja tukevat oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja lehdistön vapautta; korostetaan, että vain väkivallaton vastustus ja vuoropuhelu voivat olla keinoja kiistojen ratkaisemiseksi;
   w) suositetaan Hongkongin lakiasäätävälle neuvostolle, että se tutkisi tarkasti suurnopeusrautatieliikennettä koskevaa tulevaa lainsäädäntöä yhdessä Hongkongin kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten kanssa;
   x) kehotetaan Hongkongin akateemisia instituutioita säilyttämään opetussuunnitelmiensa ja tutkimuksen korkeat standardit ja suojelemaan akateemista vapautta, mutta tuodaan tähän liittyen julki huoli menettelyistä, joilla yliopistojen neuvostot nimitetään, ja opetussuunnitelman muuttamiseen tähtäävästä ulkopuolisesta puuttumisesta, jotka saattavat heikentää korkea-asteen oppilaitosten riippumattomuutta; edistetään eurooppalaisten ja Hongkongin akateemisten instituutioiden välisten siteiden vahvistamista;
   y) kehotetaan hyväksymään hyvissä ajoin syrjinnän vastaista lainsäädäntöä;
   z) muistutetaan, että maahanmuutto on vaikuttanut voimakkaasti Hongkongin yhteiskuntaan ja asukkaisiin ja että siihen kuuluvat myös pakolaiset, ja kehotetaan Hongkongin hallitusta muuttamaan pakolais- ja muuttoliikepolitiikkaansa niin, että se vastaa kansainvälisiä normeja erityisesti ilman saattajaa saapuvien alaikäisten pakolaisten osalta;
   a a) korostetaan, että vaikka äskettäiset selvitykset osoittavat, että monet Hongkongin asukkaista haluavat muuttaa ulkomaille, olisi valitettavaa, jos Hongkong ei kykene pitämään kiinni lahjakkaista ja parhaista kansalaisistaan, ja huolestuttavaa, jos monet, varsinkin nuoret, menettävät uskonsa tulevaisuuteen;
   a b) pannaan huolestuneena merkille, että Pohjois-Koreaa koskeva YK:n asiantuntijapaneeli on vahvistanut, että Hongkong on yksi kahdesta kaupankäyntialueesta, joilla suurin osa Pohjois-Korean hallitsemista tekaistuista yhtiöistä on toiminut; palautetaan mieliin, että kansainväliset yhteisyritykset Pohjois-Korean kanssa ovat vastoin YK:n turvallisuusneuvoston viimeisintä päätöslauselmaa 2388 (2017), ja kehotetaan Hongkongin viranomaisia käsittelemään Pohjois-Koreaa koskevan YK:n asiantuntijapaneelin esiin tuomia huolenaiheita;
   a c) kiinnitetään Hongkongin viranomaisten huomiota siihen, että erään tutkimuksen mukaan Hongkongin yhdyskuntajätteen määrä on lisääntynyt 80 prosenttia viime vuosikymmenen aikana, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kun väestönkasvu, ja autetaan heitä kehittämään toimiva jätteenvähentämispolitiikka, edistämään kierrätystä ja muita kiertotalouden muotoja sekä lisäämään tietoisuutta vastuullisesta kuluttamisesta;
   a d) korostetaan Kiinan viranomaisille, että Hongkongin autonomian kunnioittaminen kaikilta osin voi tarjota mallin perinpohjaisille demokraattisille ja poliittisille uudistuksille Kiinassa ja Kiinan yhteiskunnan asteittaiseksi vapauttamiselle ja avaamiselle kilpailulle;
   a e) korostetaan EU:n sitoutumista demokratian lujittamiseen Hongkongissa, mukaan luettuina oikeusvaltioperiaate, oikeuslaitoksen riippumattomuus, perusvapaudet ja -oikeudet, avoimuus sekä tiedon- ja ilmaisunvapaus;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä antamaan sen tiedoksi Hongkongin erityishallintoalueen hallitukselle ja Kiinan kansantasavallan hallitukselle.

(1)EYVL L 151, 18.6.1999, s. 20.
(2)EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0444.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0045.
(5)EUVL C 286 E, 23.11.2006, s. 523.
(6)EUVL C 64 E, 12.3.2004, s. 130.
(7)EUVL C 31 E, 5.2.2004, s. 261.
(8)EYVL C 197, 12.7.2001, s. 387.
(9)EYVL C 328, 26.10.1998, s. 186.
(10)EYVL C 132, 28.4.1997, s. 222.
(11)EUVL C 399, 24.11.2017, s. 92.
(12)EUVL C 36, 29.1.2016, s. 126.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö