Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 14. joulukuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
Sananvapaus Vietnamissa ja etenkin Nguyen Van Hoan tapaus
 Kambodža: opposition kieltäminen
 El Salvador: naisten asettaminen syytteeseen keskenmenon vuoksi
 Afganistanin tilanne
 Rohingya-väestön tilanne
 Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumista koskevan direktiivin täytäntöönpano
 Vetoomusvaliokunnan vuonna 2016 käsittelemät asiat
 Vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva eurooppalainen strategia

Sananvapaus Vietnamissa ja etenkin Nguyen Van Hoan tapaus
PDF 170kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. joulukuuta 2017 sananvapaudesta Vietnamissa ja etenkin Nguyen Van Hoan tapauksesta (2017/3001(RSP))
P8_TA(2017)0496RC-B8-0685/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Vietnamista,

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2017 pidetyn EU:n ja Vietnamin seitsemännen ihmisoikeusvuoropuhelun,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2012 allekirjoitetun EU:n ja Vietnamin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 hyväksytyt ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, johon Vietnam liittyi vuonna 1982,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2016 annetun Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen asiassa 1409/2014/MHZ, joka koskee komission tekemättä jättämää ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arviointia ennen EU:n ja Vietnamin välisen vapaakauppasopimuksen tekemistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU pitää Vietnamia tärkeänä kumppanina Aasiassa; toteaa, että vuosi 2015 oli EU:n ja Vietnamin suhteiden 25. vuosi; ottaa huomioon, että nämä suhteet ovat laajentuneet nopeasti kaupasta ja kehitysavusta kokonaisvaltaisempaan kumppanuuteen;

B.  ottaa huomioon, että 11. tammikuuta 2017 22-vuotiaan videokuvaajan ja bloggaajan Nguyen Van Hoan perhe ilmoitti hänet kadonneeksi ja että myöhemmin saatiin tietää, että poliisi oli pidättänyt hänet ilman virallista pidätysmääräystä;

C.  ottaa huomioon, että Nguyen Van Hoa pidätettiin alun perin Vietnamin rikoslain 258 artiklan nojalla ja häntä syytettiin ”demokraattisten vapauksien väärinkäyttämisestä valtion etujen loukkaamiseen”; ottaa huomioon, että huhtikuussa 2017 nämä syytteet päivitettiin 88 artiklan rikkomiseksi; ottaa huomioon, että rikoslain 88 artiklaa on käytetty laajasti sellaisia ihmisoikeuksien puolustajia vastaan, jotka ovat tuoneet esille väärinkäytöksiä Vietnamissa;

D.  ottaa huomioon, että 27. marraskuuta 2017 Nguyen Van Hoa tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen informaation, kuten videoiden, levittämisestä internetissä Ha Tinhin provinssissa huhtikuussa 2016 sattuneesta ympäristökatastrofista, kun taiwanilainen teräsyhtiö Formosa Ha Tinh aiheutti myrkyllisen teollisuusjätteen päästön valtamereen; toteaa, että tällä myrkkypäästöllä oli tuhoisia ympäristövaikutuksia 200 kilometrin mittaisella rannikkokaistalla, jossa meren elämää kuoli ja ihmisiä sairastui;

E.  ottaa huomioon, että katastrofi aiheutti laajaa suuttumusta Vietnamin väestön keskuudessa, valtavan liikehdinnän sosiaalisessa verkostossa ja suuria rauhanomaisia mielenosoituksia Vietnamin kaikissa suurissa kaupungeissa; ottaa huomioon, että Nguyen Van Hoan pidättäminen oli vain yksi monista Vietnamin viranomaisten suorittamista pidätyksistä vietnamilaisen uudenvuoden juhlan (Tết) alla;

F.  ottaa huomioon, että Ha Tinhin provinssin kansantuomioistuin totesi kaksi ja puoli tuntia kestäneessä oikeudenkäynnissä Nguyen Van Hoan syyllistyneen rikoslain 88 artiklassa mainitun valtionvastaisen propagandan tuottamiseen; ottaa huomioon, että Nguyen Van Hoalle ei annettu mahdollisuutta käyttää kuulemisessa edustajanaan asianajajaa;

G.  ottaa huomioon, että 30. marraskuuta 2017 vietnamilainen tuomioistuin vahvisti toisen bloggaajan Nguyen Ngoc Nhu Quynhin 10-vuotisen tuomion valtionvastaisesta propagandasta tämän kirjoitettua arvostelevia kirjoituksia ympäristön tilan heikentymisestä, politiikasta ja kuolemista poliisin säilössä;

H.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeustoimisto ja sen erityismenettelyt ja mekanismit ovat toistuvasti tuominneet rikoslain 88 artiklan sekä useat rikoslain muut säännökset kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vastaisina;

I.  ottaa huomioon, että valtio omistaa useimmat tiedotusvälineet ja valvoo niitä; ottaa huomioon, että lehdistönvapautta rajoitetaan ankarasti; ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2017 World Press Freedom Index ‑lehdistönvapausindeksissä Vietnam oli sijalla 175 yhteensä 180 maasta; ottaa huomioon, että Ha Tinhin provinssin katastrofin jälkeen Vietnamin väestön keskuudessa laajalle levinneeseen suuttumukseen viranomaiset vastasivat sulkemalla hetkellisesti sosiaaliset verkostot, tukahduttamalla mielenosoituksia väkivaltaisesti ja pidättämällä mielenosoittajia;

J.  ottaa huomioon, että huhtikuussa 2016 Vietnam sääti tiedonsaantia koskevan lain ja muutetun lehdistölain, joilla rajoitetaan sananvapautta ja tehostetaan sensuuria; ottaa huomioon, että myös mielenosoitusten järjestämistä tuomioistuinten ulkopuolella oikeuskäsittelyjen aikana kieltäviä säännöksiä hyväksyttiin;

K.  toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapautta tukahdutetaan Vietnamissa ja että katolinen kirkko ja ilman virallista tunnustusta olevat uskontokunnat, kuten United Buddhist Church of Vietnam, useat protestanttiset seurakunnat ja muut, kuten etnis-uskonnollinen Montagnard-vähemmistö, joutuvat edelleen kärsimään vakavasta uskonnollisesta vainosta;

L.  ottaa huomioon, että EU:n ja Vietnamin seitsemännessä ihmisoikeusvuoropuhelussa keskusteltiin sanan-, yhdistymisen-, kokoontumisen-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta sekä informaation saannin vapaudesta; ottaa huomioon, että EU korosti kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien heikentymistä Vietnamissa ja kehotti Vietnamia esittämään pysyviä kutsuja YK:n erityismenettelyille;

1.  tuomitsee Nguyen Van Hoan tuomitsemisen seitsemäksi vuodeksi vankeuteen; painottaa, että Nguyen Van Hoa oli harjoittanut oikeuttaan sanavapauteen; kehottaa Vietnamin viranomaisia vapauttamaan Nguyen Van Hoan välittömästi ja ilman ehtoja;

2.  on huolissaan siitä, että yhä lukuisampia Vietnamin kansalaisia on vangittu, pidätetty ja tuomittu heidän esittämiensä mielipiteiden takia;

3.  on huolissaan viranomaisten yhä rajoittavammasta lähestymistavasta sanavapauteen ja muihin vapauksiin; tuomitsee tässä yhteydessä viranomaisten käyttämän fyysisen ja henkisen häirinnän, ilman tuomioistuinten päätöstä määrätyt kotiarestit, aktivistien asianajajien, työnantajien, vuokranantajien ja perheenjäsenten painostamisen sekä urkinnan; on myös huolissaan liikkumisen vapauden rajoittamisesta, jonka tarkoituksena on estää bloggaajia ja aktivisteja osallistumasta julkisiin tapahtumiin, kuten ihmisoikeuskeskusteluihin, ja olemasta läsnä muiden aktivistien oikeudenkäynneissä;

4.  kehottaa Vietnamin viranomaisia vapauttamaan kaikki kansalaiset, jotka ovat pidätettyinä siksi, että ovat harjoittaneet sananvapauttaan;

5.  kehottaa Vietnamin viranomaisia poistamaan kaikki ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistetut rajoitukset ja lopettamaan kaikenlaisen heihin kohdistuvan häirinnän sekä turvaamaan kaikissa olosuhteissa, että he voivat toteuttaa lainmukaista ihmisoikeustoimintaansa ilman pelkoa vastatoimista ja vapaina kaikista rajoituksista, kuten oikeudellisesta häirinnästä;

6.  ilmaisee vakavan huolestumisensa siitä, että Vietnamin rikoslain kansallista turvallisuutta koskevia säännöksiä sovelletaan laajasti;

7.  tuomitsee kuolemanrangaistuksen käytön Vietnamissa tietyistä kansallista turvallisuutta koskevista rikoksista, jotka on kuvattu muutetussa rikoslaissa, ja sen, että maassa yhä langetetaan kuolemantuomioita; korostaa, että EU vastustaa voimakkaasti kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa poikkeuksetta; toistaa Vietnamin viranomaisille esittämänsä kehotuksen kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon soveltamisen keskeyttämisestä ensimmäisenä askeleena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista kaikkien rikosten osalta;

8.  kehottaa Vietnamin hallitusta muuttamaan rikoslain tiettyjä artikloita, kuten propagandaa koskevaa 88 artiklaa ja hallinnon kumoamistoimintaa koskevaa 79 artiklaa, jotka YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on todennut kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vastaisiksi, ja varmistamaan, että kansallisia turvallisuusnäkökohtia ei käytetä tekosyynä ihmisoikeuksien tukahduttamiseen, mukaan lukien sananvapaus ja uskonnon- ja vakaumuksenvapaus; on huolissaan uudesta yhdistyslaista ja vakaumusta ja uskontoa koskevasta laista, jotka eivät ole kansainvälisten normien mukaisia;

9.  kehottaa Vietnamia esittämään pysyvän kutsun YK:n eritysmenettelyille, erityisesti mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavalle YK:n erityisraportoijalle ja ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, ja antamaan heille vapaan ja esteettömän pääsyn kaikkien niiden osapuolten luo, joita he haluavat kuulla;

10.  pitää myönteisenä, että Vietnam on ratifioinut YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen, ja kehottaa Vietnamia soveltamaan sitä merkityksellisellä tavalla, myös antamalla sen määräysten mukaisesti säännöllisiä ja yksityiskohtaisia raportteja; korostaa, että mikään kidutuksen tai muun huonon kohtelun avulla saatu lausunto ei ole luotettava peruste yksityishenkilöiden tuomitsemiseksi propagandan käytöstä tai muusta poliittisesti perustelluista syystä;

11.  pitää myönteisenä EU:n ja Vietnamin vahvistunutta kumppanuutta ja ihmisoikeusvuoropuhelua ja muistuttaa vuoropuhelun merkityksestä keskeisenä välineenä, jota on käytettävä tehokkaalla tavalla niin, että Vietnamia voidaan seurata ja kannustaa panemaan täytäntöön tarvittavat uudistukset;

12.  pitää myönteisenä, että EU otti EU:n ja Vietnamin välisessä seitsemännessä ihmisoikeusvuoropuhelussa esiin sanan- ja yhdistymisvapauteen liittyvät ongelmat sekä vangitsemisten, pidätysten ja tuomioiden lukumäärän lisääntymisen; kehottaa komissiota seuraamaan vuoropuheluun liittyvää edistystä ottamalla käyttöön vertailuarvoja ja seurantamekanismeja; kehottaa komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan jatkossakin esiin sanavapauskysymyksen säännöllisessä vuoropuhelussa Vietnamin kanssa, myös Brysselissä 2018 pidettävässä seuraavassa Aasia–Eurooppa-huippukokouksessa (Asem);

13.  kehottaa Vietnamin viranomaisia käsittelemään Ha Tinhin provinssin ympäristökatastrofia, joka aiheutti kalojen massakuoleman alueella ja vaikutti tuhansien ihmisten elämään, ja käyttämään tässä lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään pelastamaan ja saattamaan ennalleen paikallinen talous;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Kaakkois-Aasian valtioiden liiton (ASEAN) pääsihteerille sekä Vietnamin hallitukselle ja kansalliskokoukselle.


Kambodža: opposition kieltäminen
PDF 257kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. joulukuuta 2017 Kambodžasta ja erityisesti CNRP-puolueen hajottamisesta (2017/3002(RSP))
P8_TA(2017)0497RC-B8-0686/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kambodžasta ja erityisesti 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) valtuuskunnan vierailun Euroopan parlamenttiin 30.–31. lokakuuta 2017,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 annetut ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 16. marraskuuta 2017 antaman julkilausuman Kambodžan kansallisen pelastuksen puolueen hajottamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1997 tehdyn Euroopan yhteisön ja Kambodžan kuningaskunnan välisen yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2017 annetun EU:n paikallisen julkilausuman Kambodžan poliittisesta tilanteesta ja EU:n edustuston tiedottajan 3. syyskuuta 2017 ja 25. elokuuta 2017 antamat julkilausumat poliittisen liikkumavaran rajoittamisesta Kambodžassa,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 1999 hyväksytyn YK:n yleiskokouksen päätöslauselman (A/RES/53/144) yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntaelinten oikeudesta ja velvollisuudesta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia,

–  ottaa huomioon vuonna 1991 tehdyn Pariisin rauhansopimuksen, jonka 15 artiklassa on vahvistettu, että kaikki sopimuspuolet, myös kansainväliset allekirjoittajat, sitoutuvat kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia Kambodžassa,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta,

–  ottaa huomioon Kambodžan perustuslain, erityisesti sen 41 pykälän, jossa vahvistetaan sanan- ja kokoontumisvapaus, 35 pykälän oikeudesta poliittiseen osallistumiseen ja 80 pykälän parlamentaarisesta koskemattomuudesta,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Kambodžan ihmisoikeustilanne heikentyi entisestään vuonna 2017 ja oppositiopoliitikkojen, ihmisoikeusaktivistien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien pidätykset ovat lisääntyneet maassa;

B.  ottaa huomioon, että Kambodžan parlamentti hyväksyi vuonna 2017 poliittisia puolueita koskevaan lakiin kaksi muutosten joukkoa, jotka sisältävät lukuisia rajoituksia, joilla on määrä estää oppositiopuolueiden toimintaa;

C.  ottaa huomioon, että sisäministeriö esitti 6. lokakuuta 2017 korkeimmalle oikeudelle pyynnön hajottaa Kambodžan kansallisen pelastuksen puolue (CNRP) poliittisia puolueita koskevan lain nojalla;

D.  toteaa, että korkein oikeus ilmoitti CNRP:n hajottamisesta 16. marraskuuta 2017 yksipäiväisen kuulemisen päätteeksi; ottaa huomioon, että korkein oikeus on myös kieltänyt 118:lta CNRP:n poliitikolta poliittisen toiminnan viideksi vuodeksi; toteaa, että tämä päätös perustuu poliittisia puolueita koskevaan lakiin kahdessa käsittelyssä tehtyihin kiisteltyihin muutoksiin ja päätöksen myötä hallituksella ei ole kilpailijoita lähestyttäessä heinäkuussa 2018 pidettäviä parlamenttivaaleja;

E.  ottaa huomioon, että oppositiopuolueen jäseniä on asetettu syytteeseen ja Kambodžan viranomaiset ovat häirinneet heitä jo vuosien ajan; toteaa, että alle 40 prosenttia parlamentissa olevista CNRP:n jäsenistä on jäänyt Kambodžaan muiden jäsenten paettua pakotettuina maasta, kun heitä oli uhattu pidätyksillä;

F.  ottaa huomioon, että sisäministeriöllä on laajat valtuudet keskeyttää poliittisten puolueiden toiminta epämääräisten kriteerien perusteella; ottaa huomioon, että sisäministeriö hajotti 2. lokakuuta 2017 20 poliittista puoluetta poliittisia puolueita koskevan lain 19 ja 20 pykälän nojalla;

G.  ottaa huomioon, että CNRP:n puheenjohtaja Kem Sokha pidätettiin 3. syyskuuta 2017 ja häntä syytettiin maanpetoksesta Kambodžan rikoslain 443 pykälän nojalla, vaikka hänellä on parlamentaarinen koskemattomuus; ottaa huomioon, että Kem Sokhan pyyntö vapautumisesta takuita vastaan hylättiin 26. syyskuuta 2017, kun hän ei pystynyt osallistumaan kuulemiseen vankilalaitoksen ilmoitettua, että hänen turvallisuuttaan ei pystyttäisi turvaamaan; ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan häntä kuulusteltiin 24. marraskuuta 2017, vaikka hänellä ei ole ollut mahdollisuutta saada oikeusapua tai yksityistä terveydenhuoltoa; katsoo, että Sokhan oikeudellinen asema on selvitettävä; toteaa, että hänen pyyntönsä vapautumisesta takuita vastaan on nyt korkeimman oikeuden käsiteltävänä; ottaa huomioon, että hän voi saada jopa 30 vuoden vankeustuomion, jos hänet katsotaan syylliseksi; ottaa huomioon, että korkeimman oikeuden presidentti Dith Munty on vallassa olevan puolueen pysyvän komitean jäsen;

H.  ottaa huomioon, että maananastus on edelleen suuri ongelma Kambodžassa; toteaa, että oppositiopoliitikkojen, politiikan kommentaattoreiden, ammattiyhdistysaktiivien, ihmisoikeusaktivistien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien pidätykset ja vangitsemiset ovat lisääntyneet Kambodžassa tasaisesti, mukaan lukien ns. ADHOC 5 -pidätykset; ottaa huomioon, että Boeung Kak -yhteisöön kuuluva ihmisoikeuksien puolestapuhuja Tep Vanny on edelleen vankilassa suorittamassa 2,5 vuoden vankeusrangaistusta, joka liittyy rauhanomaiseen protestiin vuonna 2013; ottaa huomioon, että korkein oikeus piti 8. joulukuuta 2017 voimassa Tep Vannylle langetetun tuomion;

I.  ottaa huomioon, että CNRP:n edellinen puheenjohtaja Sam Rainsy pakotettiin eroamaan, kun häntä uhkailtiin oikeustoimilla; toteaa, että hänet tuomittiin poissaolevana kunnianloukkauksesta ja hän elää nyt maanpaossa; ottaa huomioon, että opposition hajottamisen jälkeen yhä useammat parlamentissa olevat CNRP:n jäsenet ovat paenneet Kambodžasta; toteaa, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan osa heistä on hakenut turvapaikkaa;

J.  ottaa huomioon, että Kiinalla on suuri vaikutus Kambodžan poliittiseen elämään ja sen hallitukseen;

K.  toteaa, että Kambodžaan sovelletaan kaikkein suotuisinta EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän järjestelyä eli ”Kaikki paitsi aseet” -järjestelyä; ottaa huomioon, että EU on osoittanut Kambodžalle rahoituskaudella 2014–2020 enintään 410 miljoonaa euroa, josta 10 miljoonaa euroa on tarkoitettu Kambodžan vaaliuudistusprosessin tukemiseen;

L.  ottaa huomioon, että oikeus poliittiseen osallistumiseen on vahvistettu Kambodžan perustuslain 41 pykälässä; toteaa, että CNRP:n hajottamispäätöksen myötä maa ajautuu merkittävän askeleen kauemmas Kambodžan perustuslaissa vahvistetusta moniarvoisuudesta ja demokratiasta;

M.  ottaa huomioon, että 55 valtiosta riippumatonta järjestöä on pyytänyt järjestämään uuden Kambodžaa käsittelevän Pariisin konferenssin kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa, jotta voidaan keskustella oikeusvaltioperiaatteesta ja demokratiasta Kambodžassa ja kannustaa maan hallitusta pohtimaan uudelleen toimintaansa oppositiopuolueita kohtaan;

1.  on syvästi huolestunut CNRP:n hajottamisesta; pitää puolueen kieltämistä erittäin valitettavana ja katsoo tämän olevan osoitus pääministeri Hun Senin itsevaltaisten toimien jatkumisesta; vaatii hallitusta peruuttamaan CNRP:n hajottamispäätöksen, palauttamaan kansalliseen parlamenttiin ja kunnanvaltuustoihin vaaleilla valittujen jäsenten aseman, sallimaan oppositiopuolueiden täysimääräisen osallistumisen julkiseen elämään, turvaamaan tiedotusvälineiden ja kansalaisjärjestöjen vapaat toimintamahdollisuudet ja lopettamaan pelon ja uhkailun ilmapiirin, sillä nämä kaikki ovat edellytyksiä vapaiden, kaikille avointen ja läpinäkyvien vaalien järjestämiselle;

2.  toistaa aiemmissa päätöslauselmissaan ilmaisemat vakavat huolensa Kambodžan tilanteen heikkenemisestä edelleen oppositiopoliitikkojen, ihmisoikeusaktivistien ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten kannalta;

3.  tukee YK:n ihmisoikeusvaltuutetun näkemystä, että CNRP:tä ja sen jäseniä kohtaan esitetyt syytökset olivat epämääräisiä kuten olivat myös hajottamispyynnön tueksi esitetyt säännökset;

4.  katsoo, että Phnom Penhissä toimiva korkein oikeus polkee kambodžalaisten oikeuksia valita vapaasti poliittiset edustajansa ja äänestää heitä vuoden 2018 kansallisissa vaaleissa ja että tämä ei ole hyväksyttävää; pitää valitettavana, että maassa ei ole riippumatonta ja puolueetonta oikeuslaitosta;

5.  kehottaa Kambodžan hallitusta kumoamaan kaikki poliittisia puolueita koskevaan lakiin ja vaalilakeihin äskettäin tehdyt muutokset, joilla rajoitetaan sananvapautta ja poliittisia vapauksia;

6.  tuomitsee jyrkästi Kem Sokhan ja muiden poliittisten aktivistien pidätykset; vaatii Kambodžan viranomaisia kumoamaan välittömästi oppositiojohtaja Sam Rainsystä tehdyn pidätysmääräyksen ja luopumaan kaikista häntä vastaan nostetuista syytteistä sekä välittömästi vapauttamaan Kem Sokhan ehdoitta vankilasta ja luopumaan kaikista häntä ja muita parlamentissa olevia oppositiopoliitikkoja vastaan nostetuista syytteistä;

7.  ilmaisee syvän huolensa uskottavien ja läpinäkyvien vaalien toteutumisesta Kambodžassa vuonna 2018 korkeimman oikeuden tekemän CNRP:n hajottamispäätöksen jälkeen; painottaa, että vaaliprosessi, josta pääoppositiopuolue on mielivaltaisesti jätetty pois, ei ole laillinen ja että avoimet ja kilpailuun perustuvat vaalit ovat keskeinen väline turvattaessa maan ja koko alueen rauhaa ja vakautta;

8.  pitää myönteisenä EU:n päätöstä olla antamatta minkäänlaista vaaliapua, ennen kuin Kambodža toteuttaa kansainvälisten vaaleja koskevien vaatimusten mukaisia uudistuksia, joilla edistetään demokratiaa ja turvataan kansalaisyhteiskunnan liikkumatila;

9.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Federica Mogherinia ja ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset keinot, jotta voidaan suojella kambodžalaisten perusoikeuksia äänestää ja tulla valituksi vaaleilla sekä varmistaa moniarvoisuuden ja demokratian periaatteiden toteutuminen täsmälleen Kambodžan perustuslain mukaisesti;

10.  muistuttaa Kambodžan hallitusta siitä, että sen on täytettävä velvoitteensa ja sitoumuksensa, jotka koskevat demokratian periaatteita ja perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, jotka ovat keskeinen osa yhteistyösopimusta;

11.  painottaa, että perusihmisoikeuksien kunnioittaminen on edellytys sille, että Kambodžaan sovelletaan jatkossakin EU:n ”Kaikki paitsi aseet” -etuusjärjestelyä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sekä komission jäsentä Cecilia Malmströmiä tarkastelemaan välittömästi yleissopimuksista johtuvia Kambodžan velvoitteita, joista säädetään ”Kaikki paitsi aseet” -asetuksen 19 artiklassa; painottaa, että jos Kambodža toimii ”Kaikki paitsi aseet” -asetuksen mukaisen velvoitteensa vastaisesti, sille tällä hetkellä myönnettävät tullietuudet on keskeytettävä väliaikaisesti;

12.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota laatimaan listan henkilöistä, jotka ovat vastuussa opposition hajottamisesta ja muista vakavista ihmisoikeusloukkauksista Kambodžassa, jotta voidaan mahdollisesti asettaa viisumirajoituksia ja jäädyttää heidän varansa;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, ASEANin pääsihteerille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kambodžan hallitukselle ja kansalliskokoukselle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0348.


El Salvador: naisten asettaminen syytteeseen keskenmenon vuoksi
PDF 188kWORD 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. joulukuuta 2017 El Salvadorista ja naisten asettamisesta syytteeseen keskenmenon vuoksi (2017/3003(RSP))
P8_TA(2017)0498RC-B8-0695/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 8, 19, 157 ja 216 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan,

–  ottaa huomioon sukupuolia koskevan vuosiksi 2015–2017 laaditun EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (CELAC) toimintasuunnitelman luvun 7,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005), Peking +15 (2010) ja Peking +20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon Viron, Bulgarian ja Itävallan 19. heinäkuuta 2017 antaman EU:n puheenjohtajatroikan julkilausuman naisten ja miesten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(1),

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1567/2003 avusta lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen ja lisääntymistä ja seksuaalisuutta koskeviin oikeuksiin liittyville politiikoille ja toimille kehitysmaissa(2),

–  ottaa huomioon YK:n viidennen vuosituhannen kehitystavoitteen, joka on odottavien äitien terveyden parantaminen,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean helmikuussa 2017 esittämän katsauksen naisten oikeuksista El Salvadorissa ja sen loppupäätelmät,

–  ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 6, 24 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon kidutuksen vastaisen yleissopimuksen, jonka osapuoli El Salvador on ollut vuodesta 1996,

–  ottaa huomioon El Salvadorin perustuslain 144 pykälän, jossa todetaan, että muiden valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyt kansainväliset sopimukset katsotaan tasavallan laeiksi ja että sopimusteksti menee edelle tapauksissa, joissa sopimuksen ja lain välillä on ristiriita,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tähtäävän toimintasuunnitelman ”Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)”,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvaa syrjintää lainsäädännössä ja käytännössä käsittelevän YK:n työryhmän 11. toukokuuta 2015 antaman lausuman,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä, siitä rankaisemisesta ja sen poistamisesta (Belém do Parán yleissopimus),

–  ottaa huomioon El Salvadorin asetuksen nro 520 (erityinen kattava laki naisten väkivallattomasta elämästä),

–  ottaa huomioon El Salvadorin rikoslain 133, 135 ja 136 pykälän,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin lausunnon, jonka hän antoi El Salvadoriin suuntautuneen vierailunsa päätteeksi 17. marraskuuta 2017,

–  ottaa huomioon El Salvadorin perustuslain 1 pykälän,

–  ottaa huomioon El Salvadorin vuonna 2016 hyväksytyn lain tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta sekä naisiin kohdistuvan syrjinnän lopettamisesta, vuonna 2012 hyväksytyn lain naisten väkivallattomasta elämästä sekä huhtikuussa 2009 hyväksytyn lain lasten ja varhaisnuorten kattavasta suojelusta, jossa opetusministeriö valtuutetaan tarjoamaan tasa-arvovalistusta ja lisääntymisterveyttä koskevaa valistusta sekä torjumaan naisiin kohdistuvaa syrjintää koulutusjärjestelmässä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi EU:n perusarvoista; ottaa huomioon, että yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden oikeus on Euroopan unionin perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vaalittu perusoikeus ja sitä olisi noudatettava kaikilta osin, edistettävä ja sovellettava lainsäädännössä, käytännössä, oikeuskäytännössä ja päivittäisessä elämässä;

B.  ottaa huomioon, että kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista käsittelevä YK:n komitea on laatinut katsauksen naisten oikeuksista El Salvadorissa ja että sen loppupäätelmien 36 ja 37 kohdassa El Salvadoria kehotetaan kumoamaan ankarat aborttilait;

C.  ottaa huomioon, että ainakin 120 naista on vuoden 2000 jälkeen saanut El Salvadorissa syytteen abortista tai murhasta sikiön kuoltua raskauden viime kuukausina, ja toteaa, että 26 heistä tuomittiin murhasta ja 23 abortista ja että kaikki tuomitut suorittavat nyt äärimmäisen pitkiä vankilatuomioita, vaikka he eivät kansainvälisten normien mukaan ole rikollisia; toteaa, että useimmat näistä naisista ovat nuoria, köyhiä, vähän koulutettuja ja kotoisin syrjäisistä yhteisöistä; ottaa huomioon, että parhaillaan on käsiteltävänä kaksi tapausta, joista on nostettu syyte; ottaa huomioon, että Teodora del Carmen Vásquez on viettänyt kymmenen viime vuotta vankilassa ja hänen tapauksensa käsiteltiin 13. joulukuuta 2017 muutoksenhakutuomioistuimessa (Tribunal de Segunda Sentencia), joka hylkäsi valituksen, ja Evelyn Beatriz Hernandez Cruzin tuomio vahvistettiin lokakuussa 2017;

D.  ottaa huomioon, että ankarimmin rangaistut 17 naista, ”Las 17”, tuomittiin kymmeniksi vuosiksi vankilaan vuosina 2000–2011; ottaa huomioon, että muutama heistä on myös vapautettu tuomioistuinten kumottua aiemmat päätökset;

E.  ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva väkivalta on merkittävä ongelma El Salvadorissa, sillä tietojen mukaan siellä joutuu seksuaalisen väkivallan kohteeksi yksi nainen joka kolmas tunti, raiskaukset johtavat usein epätoivottuihin raskauksiin ja naismurhien määrä on järkyttävän suuri ja niistä vain viisi prosenttia on viety oikeuteen;

F.  ottaa huomioon, että kaikkien julkisten laitosten, myös sairaaloiden ja klinikoiden, työntekijät ovat velvollisia ilmoittamaan potilaista, joilla on synnytyksiin liittyviä hätätilanteita, mikä loukkaa oikeutta potilasta koskevaan luottamuksellisuuteen ja luo olosuhteet, joissa naiset kärsivät leimautumisesta; ottaa huomioon, että velvollisuus ilmoittaa potilaista merkitsee sitä, että vakavia komplikaatioita raskauden aikana saavat naiset eivät hakeudu terveyspalvelujen piiriin, koska pelkäävät saavansa syytteen ja joutuvansa vankilaan; toteaa, että ilmoittamatta jättämistä pidetään rikoksena;

G.  toteaa, että naisten ja tyttöjen sukupuoleen perustuvien murhien määrä on järkyttävän suuri El Salvadorissa; toteaa, että vuosina 2015 ja 2016 murhattiin 1 097 naista ja että tammi–kesäkuussa 2017 murhattujen naisten määrä oli 201; ottaa huomioon, että Salvadorin naisten rauhanjärjestön ORMUSAn mukaan El Salvadorin kansallinen siviilipoliisi kirjasi viime vuonna 3 947 kantelua seksuaalisesta väkivallasta ja että 1 049 näistä koski raiskauksia, joista osa oli tapahtunut omassa perheessä, ja että uhreista 1 873 oli alaikäisiä tai vajaakykyisiksi katsottuja;

H.  ottaa huomioon, että teiniraskaudet ovat yleisiä El Salvadorissa, mikä johtuu osittain siitä, että kouluissa ei anneta seksuaalivalistusta; toteaa, että teiniraskaudet johtuvat pääasiassa seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksista; ottaa huomioon, että terveysministeriön mukaan vuonna 2015 oli 1 445 tapausta, joissa raskaana oli 10–14-vuotias tyttö;

I.  ottaa huomioon, että El Salvador kriminalisoi vuonna 1998 abortin kaikissa olosuhteissa, myös silloin, kun raskaudesta aiheutuu hengenvaarallisia komplikaatiota naiselle tai tytölle, kun on kyse raiskauksesta tai insestistä tai kun sikiöllä ei ole mahdollisuutta jäädä henkiin; ottaa lisäksi huomioon, että vuonna 1999 hyväksyttiin perustuslain muutos, jonka mukaan alkio katsotaan ihmiseksi hedelmöittymisestä alkaen; ottaa huomioon, että jokainen, joka teettää tai tekee itse abortin, jopa ennen sikiövaihetta, joutuu siksi todennäköisesti syytteeseen ja tuomitaan 2–8 vuoden vankeusrangaistukseen, mutta monissa tapauksissa syyttäjät ovat nostaneet vielä ankaramman syytteen ”törkeästä henkirikoksesta”, josta voi saada jopa 50 vuoden vankeustuomion; ottaa huomioon, että lainsäädäntö, jolla mahdollisesti sallitaan abortti näissä olosuhteissa, ei ole edennyt kansalliskokouksessa sitten lokakuun 2016, mutta parhaillaan käydään keskusteluja, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin;

J.  ottaa huomioon, että El Salvador kieltää edelleen naisilta ja lapsilta uskonnollisista, kulttuurisista ja muista syistä mahdollisuuden turvalliseen ja lailliseen aborttiin ja loukkaa täten heidän oikeuttaa terveyteen ja elämään sekä fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen;

K.  ottaa huomioon, että opetusministeriö laati äskettäin aineistoa seksuaali- ja lisääntymisterveyden sisällyttämiseksi kansalliseen koulujen opetussuunnitelmaan, mutta eri tahojen vastustuksen vuoksi lopullisissa editoiduissa aineistoissa korostetaan sen sijaan sukupuolista pidättyvyyttä siitä huolimatta, että 42 prosenttia naisista on ollut raskaana ennen 20 vuoden ikää;

L.  ottaa huomioon, että äitiyskuoleman riski on Latinalaisessa Amerikassa neljä kertaa keskimääräistä suurempi alle 16-vuotiailla; ottaa huomioon, että 65 prosenttia synnytyskanavan avanteista esiintyy teiniraskauksien yhteydessä ja että se vaikuttaa vakavasti näiden teinien elämään ja aiheuttaa muun muassa vakavia terveysongelmia ja sosiaalista syrjäytymistä; ottaa huomioon myös, että teiniraskaudet ovat vaaraksi myös vauvoille, sillä vauvojen kuolleisuus on niissä 50 prosenttia korkeampi kuin keskimäärin; toteaa, että jopa 40 prosenttia alueen naisista on joutunut seksuaalisen väkivallan uhreiksi; ottaa huomioon, että 95 prosenttia Latinalaisessa Amerikassa tehdyistä aborteista on vaarallisia;

M.  ottaa huomioon, että terveysministeriön mukaan vuosien 2011 ja 2015 välillä 14 naista kuoli aborttiin liittyviin komplikaatioihin, 13 naista kuoli kohdunulkoiseen raskauteen ja 63 naista kuoli voimassa olevan aborttilainsäädännön vuoksi; ottaa huomioon, että 57 prosentissa tapauksista 10–19-vuotiaiden raskaana olevien naisten kuolinsyynä oli itsemurha; ottaa huomioon, että monet naiset pelkäävät pyytää lääketieteellistä apua kärsiessään raskauteen liittyvistä komplikaatioista, mistä myös aiheutuu kuolemia, jotka olisivat olleet estettävissä; ottaa huomioon, että tämä koskee erityisesti vähävaraisimpia naisia, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä palveluja;

N.  panee merkille Human Rights Watch -järjestön ja Amnesty International -järjestön todenneen, että naiset, jotka saavat keskenmenon tai joiden lapsi syntyy kuolleena, saavat usein syytteen, koska heidän epäillään tehneen abortin; ottaa huomioon, että näissä tapauksissa lääketieteellinen henkilöstö on usein tehnyt naisista ilmoituksen ja nämä on sen jälkeen pidätetty sairaalassa ollessaan;

O.  ottaa huomioon, että YK:n asiantuntijat ovat varoittaneet, että El Salvadorin viranomaisten päätös rikkoo vakavasti naisten ja tyttöjen oikeutta elämään, terveyteen ja fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen ja vaarantaa siten heidän taloudelliset ja yhteiskunnalliset mahdollisuutensa;

P.  ottaa huomioon, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä YK:n komitea pyysi maaliskuussa 2015 El Salvadoria tarkastelemaan uudelleen ja muuttamaan aborttilainsäädäntöään varmistaakseen sen yhteensopivuuden muiden oikeuksien, kuten terveyttä ja elämää koskevien oikeuksien, kanssa; ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva fyysinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta on ihmisoikeusloukkaus;

Q.  ottaa huomioon, että El Salvador osallistui aktiivisesti naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 61. istuntoon; ottaa huomioon, että kaikkien osapuolten olisi edelleen edistettävä YK:n Pekingin toimintaohjelmaa muun muassa asioissa, jotka koskevat koulutuksen ja terveydenhuollon saantia perusihmisoikeutena sekä seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia;

R.  ottaa huomioon, että YK:n sopimusten valvontaelimet, ihmisoikeuskomitea ja naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea mukaan luettuina, ovat kehottaneet erinäisiä Latinalaisen Amerikan valtioita luomaan poikkeuksia rajoittaviin aborttilakeihin tapauksissa, joissa raskaus uhkaa naisen henkeä tai terveyttä, joissa on kyse sikiön vakavasta kehityshäiriöstä ja joissa raskaus on seurausta raiskauksesta tai insestistä;

S.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad Al Hussein ilmaisi huolensa naisten ja tyttöjen tilanteesta El Salvadorissa maahan marraskuussa 2017 tekemänsä vierailun jälkeen; ottaa huomioon, että hän kehotti El Salvadoria keskeyttämään rikoslain 133 pykälän soveltamisen ja käsittelemään uudelleen aborttiin liittyvien rikosten vuoksi pidätettyinä olevien naisten tapaukset;

T.  ottaa huomioon, että kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa, lasten oikeuksien yleissopimuksessa ja taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komiteassa on nimenomaisesti tunnustettu vaarallisten laittomien aborttien yhteys korkeisiin äitiyskuolleisuuslukuihin; ottaa huomioon, että kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa todetaan, että maat, jotka kieltävät abortin ehdottomasti kaikissa tilanteissa, asettavat naiset ja tytöt alttiiksi olosuhteille, joissa heitä nöyryytetään ja kohdellaan julmasti;

U.  ottaa huomioon, että YK:n yleisessä määräaikaisarvioinnissa annettiin El Salvadorin valtiolle 10 suositusta sen aborttilainsäädännön saattamiseksi sopusointuun kansainvälisten ihmisoikeusnormien kanssa ja että El Salvadorin hallitus hylkäsi ne kaikki;

V.  ottaa huomioon, että naisvankien kohtelua ja ilman vapaudenmenetystä toteutettavia toimia koskevien YK:n sääntöjen (Bangkokin säännöt) mukaan naisten, joilla on lastenhoitovelvoitteita, ja raskaana olevien naisten olisi aina, kun se on mahdollista ja asianmukaista, saatava muita kuin vapausrangaistuksia;

W.  ottaa huomioon, että suunnittelemattomien raskauksien ehkäiseminen ja teiniäitien lukumäärän vähentäminen huolehtimalla seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palvelujen yleisestä saatavuudesta on yksi kestävän kehityksen tavoitteisiin sisällytetyistä tavoitteista;

1.  on erittäin huolestunut tyttöjen ja naisten ihmisoikeustilanteesta ja heidän seksuaali- ja lisääntymisterveydestään ja -oikeuksistaan El Salvadorissa ja tuomitsee kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan; muistuttaa, että kaikenlainen väkivalta loukkaa vakavasti naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa; korostaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön (jonka El Salvador ratifioi 3. maaliskuuta 2016) 7 artiklassa määritellään pakkoraskaus rikokseksi ihmisyyttä vastaan ja naisiin kohdistuvaksi sukupuoleen perustuvan väkivallan muodoksi, joka loukkaa vakavasti naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa;

2.  torjuu jyrkästi kuolleen lapsen synnyttäneiden tai keskenmenon saaneiden naisten ja tyttöjen tuomitsemisen ja vangitsemisen ja vaatii heidän välitöntä ja ehdotonta vapauttamistaan; katsoo, että ketään ei pitäisi vangita näiden tuomioiden perusteella;

3.  tuomitsee naisten asettamisen syytteeseen abortista, pitkät tutkintavankeusajat ja kohtuuttomat rikosoikeudelliset seuraamukset, joita sovelletaan naisiin, jotka haluavat tehdä abortin, sekä naisten vapaudenriiston heidän mentyään sairaalaan saamaan hoitoa ja terveydenhoitohenkilöstön ilmoitettua heistä viranomaisille pelätessään saavansa itse rangaistuksen;

4.  tuomitsee sen, että abortti on rikoslain 133, 135 ja 136 pykälän mukaan ehdottomasti kriminalisoitu, sekä rikoslain ankarat ja syrjivät vaikutukset naisiin, joiden on pakko turvautua vaarallisiin aborttimenetelmiin ja joiden terveys ja henki ovat sen vuoksi vakavassa vaarassa; kehottaa El Salvadorin lakiasäätävää kokousta (Asamblea Legislativa) noudattamaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin antamia suosituksia sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean suositusta keskeyttää sen soveltaminen;

5.  kehottaa El Salvadoria varmistamaan, että naisilla ja tytöillä on mahdollisuus turvalliseen ja lailliseen aborttiin; kehottaa El Salvadorin lakiasäätävää kokousta tässä yhteydessä antamaan tukensa lakiesitykselle, jolla rikoslain 133, 135 ja 136 pykälää uudistetaan siten, että abortti dekriminalisoidaan ainakin tapauksissa, joissa raskaus uhkaa raskaana olevan naisen tai tytön henkeä tai fyysistä tai henkistä terveyttä, joissa on kyse sikiön vakavasta kehityshäiriöstä ja joissa raskaus on seurausta raiskauksesta tai insestistä;

6.  kehottaa El Salvadorin viranomaisia keskeyttämään nykyisen lain täytäntöönpanon ja käsittelemään uudelleen keskenmenosta, kuolleen lapsen synnyttämisestä tai aborttiin liittyvistä rikoksista syytettyjen naisten vapaudenmenetyksiä tavoitteena varmistaa heidän vapauttamisensa sekä varmistamaan oikeudenmukainen menettely aborttiin liittyvissä oikeudenkäynneissä, sallimaan se, että syytetyt naiset eivät joudu vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä, ja takaamaan kaiken terveydenhuoltohenkilöstön vaitiolovelvollisuuden sekä potilaiden oikeuden luottamuksellisuuteen; tuomitsee kaikki naisiin ja tyttöihin, jotka haluavat abortin, sekä terveydenhuoltoalan ammattilaisiin ja muihin, jotka auttavat toteuttamaan tai toteuttavat sen, kohdistuvat rangaistustoimenpiteet ja kehottaa luopumaan tällaisista toimenpiteistä;

7.  muistuttaa, että El Salvadorin hallitus on velvollinen suojelemaan kansalaistensa oikeuksia ja vaalimaan oikeusvaltion periaatteita, mitä tulee syyttömyysolettamaan eli siihen, että syytteeseen asetettuja henkilöitä olisi pidettävä syyttöminä kunnes heidät todetaan syyllisiksi ja että todistustaakan olisi oltava syyttäjäviranomaisilla eikä syytetyllä, kuten määrätään Rooman perussäännössä, jonka El Salvador on ratifioinut; kehottaa El Salvadorin viranomaisia antamaan virkamiehille, myös oikeuslaitoksen jäsenille, tasa-arvokoulutusta; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja komissiota rahoittamaan ja tukemaan tällaisia toimia;

8.  tuomitsee vankiloiden epäinhimilliset olosuhteet, kuten kidutuksen, selleihin sulkemisen ja perhevierailujen estämisen; kehottaa El Salvadorin hallitusta ratifioimaan kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan toimenpiteenä, jolla estetään kidutus sekä epäinhimillinen ja alentava kohtelu kaikissa vankiloissa ja pidätyskeskuksissa; vaatii riippumattomille kansainvälisille järjestöille pääsyä pidätyskeskuksiin; kehottaa El Salvadorin viranomaisia kohentamaan vangittujen naisten olosuhteita esimerkiksi antamalla heille mahdollisuus käyttää hygieniatuotteita ja kunnioittamalla siten heidän perusihmisoikeuksiaan;

9.  muistuttaa hallitusta ja oikeuslaitosta siitä, että ne ovat velvollisia noudattamaan kansainvälisiä normeja, jotka liittyvät kaikille yhtäläiseen oikeussuojaan, sekä periaatteita, joilla taataan oikeudenmukainen oikeudenkäynti kaikille, sekä periaatetta siitä, että syyllisyys voidaan todeta vain konkreettisten ja riittävien todisteiden tarkastelun pohjalta; vaatii hallitusta asettamaan saataville riittävästi julkista rahoitusta, jolla tuetaan niiden oikeudellista edustusta, joilla ei itsellään ole siihen varaa;

10.  kehottaa oikeusjärjestelmää varmistamaan, että Teodora del Carmen Vásquez ja Evelyn Beatriz Hernandez Cruz saavat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kaikkine takeineen, sekä kumoamaan heidän tuomionsa; ilmaisee solidaarisuutensa ”Las 17”-kampanjan naisille, jotka ovat saaneet epäoikeudenmukaisesti jopa 40 vuoden vankeustuomiot keskenmenoista, kuolleen lapsen synnyttämisestä ja muista synnytykseen liittyvistä komplikaatioista; ilmaisee solidaarisuutensa myös jokaiselle naiselle El Salvadorissa, joka on joutunut syytteeseen samoista syistä tai on tuomittu ”törkeästä henkirikoksesta”; pyytää toimivaltaisia viranomaisia käsittelemään kaikki tapaukset uudelleen, jotta nämä henkilöt armahdettaisiin;

11.  on erittäin huolissaan lasten raskauksien suuresta lukumäärästä El Salvadorissa; kehottaa El Salvadorin viranomaisia noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan ja suojelemaan ihmisoikeuksia varmistamalla, että kaikki tytöt saavat kaikkea mahdollista tietoa ja terveyspalveluja selvitäkseen erittäin vaarallisista raskauksista, jotka ovat seurausta raiskauksesta;

12.  pitää valitettavana, että naisten ja tyttöjen kehot ja erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä liittyvät oikeudet ovat edelleen ideologinen taistelukenttä, ja kehottaa El Salvadoria tunnustamaan naisten ja tyttöjen erottamattomat oikeudet ruumiilliseen koskemattomuuteen ja itsenäiseen päätöksentekoon, kun on kyse muun muassa oikeudesta saada vapaaehtoista perhesuunnittelua sekä turvallinen ja laillinen abortti; katsoo, että sellaisen abortin yleinen kieltäminen, joka tehdään terveydellisistä syistä tai siksi, että raskaus on seurausta raiskauksesta tai insestistä, ja ilmaisen terveydenhoidon epääminen raiskaustapauksissa ovat verrattavissa kidutukseen;

13.  on ilahtunut siitä, että erityinen kattava laki naisten väkivallattomasta elämästä hyväksyttiin El Salvadorin lakiasäätävän kokouksen naisjäsenten yhdistettyä äänestyksessä voimansa yli puoluerajojen, ja muistuttaa El Salvadorin viranomaisia tarpeesta panna se täytäntöön kaikilta osin ja etenkin siltä osin kuin on kyse sitoumuksesta suojella naisia ja tyttöjä väkivallalta;

14.  pitää myönteisenä El Salvadorissa äskettäin vahvistettua seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevaa politiikkaa ja uutta ”Ciudad Mujer”-ohjelmaa, jossa on kehitetty palveluja 1,5 miljoonalle naiselle kautta maan erityisesti lisäämällä tietoisuutta ja tarjoamalla tietoa seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista, ja tukee siihen liittyviä toimia ja kehottaa El Salvadorin hallitusta varmistamaan mahdollisuuden saada nykyaikaista ehkäisyvalistusta ja -palveluja sekä toteuttamaan toimia kattavan seksuaalivalistuksen antamiseksi julkisissa kouluissa;

15.  kehottaa neuvostoa vauhdittamaan työtään, jotta EU voisi ratifioida Istanbulin yleissopimuksen ja panna sen täytäntöön ja jotta varmistetaan lapsiin, naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien EU:n sisäisten ja ulkoisten toimien välinen johdonmukaisuus;

16.  kehottaa neuvostoa sisällyttämään turvallisen ja laillisen abortin raiskausta ja naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeviin EU:n suuntaviivoihin; painottaa, että kaikkien saatavilla olevat terveyspalvelut, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ja niihin liittyvät oikeudet, ovat perusihmisoikeuksia;

17.  kehottaa EU:n jäsenvaltioiden ja CELACin valtion- ja hallitusten päämiehiä viemään huippukokouksessaan eteenpäin EU:n ja CELACin toimintasuunnitelmaan sisältyvää lukua sukupuoleen perustuvasta väkivallasta siten, että asetettaisiin selkeä toiminta-aikataulu ja pantaisiin täytäntöön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on taata asianmukainen huolellisuus, kun on kyse naisiin kohdistuvien väkivallantekojen estämisestä ja tutkimisesta sekä niitä koskevien seuraamusten määräämisestä, sekä tarjota uhreille asianmukainen korvaus;

18.  panee tyytyväisenä merkille EU:n El Salvadorin edustuston pyrkimykset keskustella kansallisten viranomaisten kanssa naisten oikeuksista ja myös abortin kriminalisoinnista; vaatii, että asiaa pidetään ensisijaisena prioriteettina, ja kehottaa EUH:ta raportoimaan säännöllisesti parlamentille sen toimista tällä alalla; vaatii EU:n edustustoa tarjoamaan kaikkea asianmukaista tukea naisille, jotka ovat parhaillaan vankilassa aborttiin liittyvien rikosten vuoksi, ja muun muassa vierailemaan heidän luonaan säännöllisesti, tukemaan heidän omaisiaan ja tarjoamaan oikeudellista apua;

19.  muistuttaa EU:ta lupauksista, joita se on antanut vuosiksi 2016–2020 laaditun sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa EU:n ulkosuhteiden avulla edistäviä toimenpiteitä koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä; pyytää EUH:ta seuraamaan uudelleentarkastelutapauksia tiiviisti paikalla ja pyytää komissiota varmistamaan, että EU:n kehitysyhteistyössä noudatetaan toimintatapaa, joka perustuu ihmisoikeuksiin ja jossa korostetaan erityisesti sukupuolten tasa-arvoa ja kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjuntaa; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja toimielimiä lisäämään tukeaan paikallisille ihmisoikeuksien puolustajille ja kansalaisjärjestöille, jotka pyrkivät edistämään naisten ja tyttöjen oikeuksia, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia sekä perhesuunnittelua, El Salvadorissa, rahoitus mukaan lukien;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, El Salvadorin viranomaisille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle, Keski-Amerikan parlamentille, Latinalaisen Amerikan parlamentille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0502.
(2)EUVL L 224, 6.9.2003, s. 1.


Afganistanin tilanne
PDF 187kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. joulukuuta 2017 Afganistanin tilanteesta (2017/2932(RSP))
P8_TA(2017)0499RC-B8-0678/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tulokset Brysselissä 5. lokakuuta 2016 pidetystä kansainvälisestä Afganistan-konferenssista, jonka yhtenä puheenjohtajana oli Euroopan unioni,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Afganistanista, etenkin 26. marraskuuta 2015 Afganistanista ja erityisesti Zabulin maakunnassa tehdyistä murhista(1) sekä 13. kesäkuuta 2013 EU:n ja Afganistanin kumppanuutta ja kehitystä koskevaan yhteistyösopimukseen liittyvistä neuvotteluista(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät Afganistanista,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 14. syyskuuta 2016 antaman lausuman Afganistanin tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2210 (2015) ja 2344 (2017) ja YK:n Afganistanin avustusoperaation (UNAMA) toimeksiannon,

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan parlamentille ja neuvostolle 24. heinäkuuta 2017 antaman yhteisen tiedonannon EU:n Afganistan-strategian osatekijöistä (JOIN(2017)0031),

–  ottaa huomioon Human Rights Watch -järjestön 13. helmikuuta 2017 päivätyn raportin afgaanipakolaisten pakkopalautuksista Pakistanista ”Pakistan Coercion, UN Complicity: The Mass Forced Return of Afghan Refugees”,

–  ottaa huomioon Afganistanin jälleenrakentamista käsittelevän Yhdysvaltain valvontaviranomaisen (SIGAR) Yhdysvaltain kongressille 30. tammikuuta 2017 esittämän neljännesvuosittaisen raportin,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2016 allekirjoitetun muuttoliikekysymyksiä koskevan EU:n ja Afganistanin yhteisen etenemissuunnitelman,

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2017 allekirjoitetun EU:n ja Afganistanin yhteistyösopimuksen kumppanuudesta ja kehityksestä,

–  ottaa huomioon konfliktiin liittyvien vankien kohtelua Afganistanissa koskevan YK:n raportin huhtikuulta 2017,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat vuodesta 2001 lähtien työskennelleet Afganistanin ja laajemmin kansainvälisen yhteisön kanssa torjuakseen terrorismia ja ääriliikehdintää pyrkien samalla luomaan Afganistanissa kestävää rauhaa ja vakautta; ottaa huomioon, että kapinallisten ja terroristien aiheuttama kasvava paine, takkuava talous ja poliittinen epävakaus ovat johtaneet siihen, että nämä tavoitteet ja saavutettu merkittävä edistys ovat vaarassa;

B.  ottaa huomioon, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat vuodesta 2002 osoittaneet miljardeja euroja Afganistanin humanitaariseen ja kehitysapuun ja maalle annettavaan tukeen; ottaa huomioon, että unioni on Afganistanin suurin kehitysyhteistyökumppani ja että sen odotetaan antavan jopa 5 miljardia euroa Brysselissä pidetyssä kansainvälisessä Afganistan-konferenssissa vuosiksi 2017–2020 luvatuista 13,6 miljardista eurosta;

C.  ottaa huomioon, että demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallinnon varmistaminen Afganistanin siirtymäkauden aikana ja maan siirtyessä ”muutoksen vuosikymmenelle” (2015–2024) on olennaisen tärkeää, jotta voidaan luoda vakaa ja menestyvä valtio;

D.  ottaa huomioon, että viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana vuoden 2001 jälkeen elintasossa on saavutettu merkittävää edistystä, kun perusterveydenhuollon ja koulutuksen saatavuus ja naisten vaikutusmahdollisuuksien koheneminen ovat nostaneet asukaskohtaisen BKT:n viisinkertaiseksi ja kohottaneet elinajanodotetta 15 vuodella; ottaa huomioon, että Afganistanin jälleenrakentamista käsittelevän Yhdysvaltain valvontaviranomaisen (SIGAR) mukaan talebanin romahdettua vuonna 2001 koulua käyvien määrä on noussut miljoonasta oppilaasta, joista suurin osa oli poikia, siten, että vuonna 2015 kouluissa oli lähes yhdeksän miljoonaa oppilasta, joista tyttöjen osuus oli arviolta 39 prosenttia;

E.  ottaa huomioon, että komissio ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja antoivat 24. heinäkuuta 2017 yhteisen tiedonannon EU:n Afganistan-strategiasta; panee merkille seuraavat neljä EU:n painopistealaa, jotka ovat ratkaisevia edistyksen aikaan saamiseksi Afganistanissa: a) rauhan, vakauden ja alueellisen turvallisuuden edistäminen, b) demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien lujittaminen sekä hyvän hallinnon edistäminen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen, c) taloudellisen ja inhimillisen kehityksen tukeminen, d) muuttoliikkeeseen liittyvien haasteiden ratkaiseminen;

F.  panee merkille, että vuoden 2014 presidentinvaaleihin liittyneen kriisin jälkeen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen uudistusohjelma on polkenut paikallaan, mikä on lisännyt poliittisen tilanteen epävakautta; ottaa huomioon, että Afganistanin työttömyysaste on 39 prosenttia ja yli 39 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä;

G.  ottaa huomioon, että laajalle levinnyt korruptio, syvään juurtuneet suosimisjärjestelmät ja Afganistanin poliittisesti hajanaisen hallituksen kyvyttömyys edistää uudistuksia uhkaavat heikentää kehitystä tai tehdä tyhjiksi aiemmat saavutukset;

H.  ottaa huomioon, että vuonna 2002 perustettu Yhdistyneiden Kansakuntien avustusoperaatio Afganistanissa (UNAMA) tukee Afganistanin hallitusta sen toimissa rauhan, ihmisoikeuksien suojelun ja hyvän hallinnon edistämiseksi; ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto uudistaa avustusoperaation toimeksiannon vuosittain ja että viimeksi sitä pidennettiin yksimielisesti vuoteen 2018;

I.  ottaa huomioon, että vaikka viime vuosina onkin saavutettu jonkin verran sosioekonomista ja poliittista edistystä, talebanin elpyminen, al-Qaida ja Islamilaisen valtion ilmestyminen äskettäin Afganistaniin Islamilaisen valtion uuden Afganistanin paikallisosaston (Khorasanin maakunnan islamilainen valtio) muodossa uhkaavat muuttaa jo vallitsevan epävakauden laajemmaksi konfliktiksi; toteaa, että UNAMAn tuoreen raportin mukaan vuoden 2016 uhrimäärä oli suurin sitten vuoden 2009, kun siviiliuhreja oli 11 318, ja että tammikuun ja syyskuun 2017 välisenä aikana uhreja oli jo 8 019; ottaa huomioon, että tämä on myös johtanut Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen kasvuun;

J.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltain Afganistania ja Etelä-Aasiaa koskevan uuden strategian mukaan Yhdysvaltain nykyiseen 8 400 sotilaan vahvuuteen liittyy vielä 4 000 uutta sotilasta; ottaa huomioon, että Yhdysvaltain uudessa strategiassa vaaditaan, että Pakistan lakkaa suojelemasta ja tukemasta terroristeja, ja kehotetaan Intian tasavaltaa osallistumaan enemmän alueen vakauttamiseen; ottaa huomioon, että Naton johtaman Resolute Support Mission -tukioperaation joukkojen määrä nousee nykyisestä 13 000:sta 16 000:een; ottaa huomioon, että Yhdysvallat kehittelee uutta strategiaa, joka suosii ehtoihin perustuvaa lähestymistapaa, jossa diplomaattiset ja taloudelliset sopimukset sisällytetään sotilaallisten toimien kehykseen;

K.  ottaa huomioon, että Afganistaniin on palaamassa pääasiassa Pakistanista ennennäkemätön määrä Afganistanin kansalaisia, joista osa on paperittomia; ottaa huomioon, että Iranissa elää noin kaksi miljoonaa paperitonta afganistanilaista ja miljoona afganistanilaista, joilla on pakolaisasema, ja kaikki ovat palaamassa Afganistaniin; ottaa huomioon, että maansisäisten pakolaisten ihmisoikeustilanteesta raportoivan YK:n erityisraportoijan mukaan Afganistanissa on konfliktin seurauksena yli 1,8 miljoonaa maansisäistä pakolaista ja että vuonna 2016 maan muihin osiin pakeni turvaa hakemaan ennätykselliset 650 000 ihmistä eli keskimäärin 1 500 ihmistä päivässä; ottaa huomioon, että vuoden 2016 toisella puoliskolla Pakistanista palaavien afgaanipakolaisten määrä nousi korkeimmalle tasolle kymmeneen vuoteen, sillä heidän määränsä nousi 370 000:een, kun vuoden 2015 luku oli 55 000;

L.  ottaa huomioon, että Intian tasavalta on Afganistanin suurin alueellinen tukija, joka on antanut apua noin 3 miljardia Yhdysvaltain dollaria sen jälkeen, kun taleban-hallitus syrjäytettiin vuonna 2001; ottaa huomioon, että tällä tuella on rahoitettu muun muassa yli 200 koulun rakentaminen Afganistaniin, yli 1 000 stipendiä afganistanilaisille opiskelijoille ja mahdollisuus opiskella Intiassa noin 16 000 afganistanilaiselle; ottaa huomioon, että Intia on myös antanut tukea kriittisen infrastruktuurin rakentamiseen, mistä esimerkkeinä ovat noin 4 000 kilometriä teitä Afganistaniin, erityisesti Zaranj–Delaram-valtatie, Salman pato ja sähkölinjat sekä Afganistanin parlamenttirakennus;

M.  ottaa huomioon, että Afganistanin epävakaudella on kielteisiä taloudellisia ja turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia Iraniin ja koko alueeseen; ottaa huomioon, että Afganistanin talous on suuressa määrin riippuvainen unikontuotannosta, joka on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina, mikä on johtanut huumeidenkäytön jyrkkään kasvuun naapurimaa Iranissa; toteaa talebanin käyttävän tätä laitonta huumekauppaa toimintansa rahoittamiseen; toteaa, että tämän kaupan rajoittaminen ja taloudellisten vaihtoehtojen löytäminen sille hyödyttäisi sekä Irania että Afganistania; toteaa, että Afganistanin oopiumi on unionissa käytettävän heroiinin pääasiallinen lähde; ottaa huomioon, että yhteistyö Iranin ja muiden rajanaapureiden, kuten Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin, kanssa on tarpeen, jotta voidaan rajoittaa opiaattien kulkeutumista Venäjän ja Euroopan markkinoille;

N.  ottaa huomioon, että uusi infrastruktuuriulottuvuus on keskeinen Afganistanin tulevaisuuden kannalta, jotta mahdollistetaan täysin uusi taloudellisten ja sosiaalisten mahdollisuuksien todellisuus yhdelle maailman köyhimmistä maista; ottaa huomioon, että kansallinen infrastruktuurin kehittämisohjelma houkuttelee myönteisiä ja kasvavia alueellisia investointeja uuden silkkitien puitteissa;

O.  panee merkille, että raporttien mukaan Afganistanin hyödyntämättömien mineraalivarantojen arvo on yhdestä kolmeen biljoonaa dollaria; toteaa laittoman kaivostoiminnan olevan suuri ongelma, joka uhkaa muuttaa Afganistanin kehityksen mahdollisen moottorin konfliktien ja epävakauden lähteeksi; ottaa huomioon, että kaivostoiminta on talebanin toiseksi suurin tulonlähde;

1.  toteaa, että pitkään jatkuneista huomattavista kansainvälisistä ponnisteluista huolimatta Afganistania koettelee edelleen vakava konflikti, joka haittaa sen taloudellista ja sosiaalista kehitystä merkittävästi; palauttaa mieliin, että konfliktit ja sota ovat raastaneet Afganistania lähes 40 vuoden ajan; toteaa jälleen, että Euroopan unionin tavoitteita ovat rauhan, vakauden ja alueellisen turvallisuuden edistäminen, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien lujittaminen, hyvän hallintotavan edistäminen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen, taloudellisen ja inhimillisen kehityksen tukeminen sekä muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin vastaaminen;

2.  palauttaa mieliin, että viidentoista viime vuoden aikana Afganistan on edistynyt politiikan, turvallisuuden, talouden ja kehityksen aloilla; korostaa, että BKT asukasta kohti on kasvanut viisinkertaiseksi, elinajanodote on noussut lähes 15 vuodella ja koulua käyvien tyttöjen määrä on kasvanut huomattavasti verrattuna vuoteen 2001, sillä osuus on nyt noin 40 prosenttia kaikkiaan 8–9 miljoonasta lapsesta; korostaa, että mikään edellä mainituista ei olisi ollut mahdollista ilman Afganistanin väestön omistautumista ja kansainvälisen yhteisön sitoutumista sekä varojen, taitotiedon ja henkilöstön antamista käyttöön paikalla; korostaa, että saavutettu edistys on hyvin haurasta ja vakiintumatonta; painottaa, että sen jatkaminen vaatii uusia uudistuksia, vakaita suhteita naapureihin ja turvallisuuden ja vakauden tarvittavan tason ylläpitämistä;

3.  panee merkille kansainvälisen yhteisön toimet ja osoittaa kunnioitusta sen uhrauksille, sillä niiden avulla on luotu Afganistaniin turvallisuutta yli vuosikymmen ajan Operation Enduring Freedom- ja ISAF-operaatioilla, joiden aikana lähes 3 500 mies- ja naissotilasta on kuollut; suhtautuu myönteisesti Naton johtamaan Resolute Support Mission ‑tukioperaatioon, johon osallistuu 39 kansakuntaa, joka on ollut toiminnassa 1. tammikuuta 2015 lähtien ja jonka tehtävänä on kouluttaa, neuvoa ja avustaa Afganistanin turvallisuusjoukkoja ja toimielimiä; arvostaa Afganistanin kansallisten turvallisuusjoukkojen suuria uhrauksia, sillä ne kärsivät vuosittain raskaita tappioita taistellessaan kapinallisia vastaan; muistuttaa, että vuoteen 2020 asti kansainvälinen yhteisö käyttää Afganistanin kansallisten turvallisuusjoukkojen rahoittamiseen vuosittain noin miljardi Yhdysvaltain dollaria;

4.  pitää myönteisenä, että Afganistanin hallitus on sitoutunut noudattamaan kansallista strategiaa, jossa keskitytään poliittiseen, sosiaaliseen, taloudelliseen ja turvalliseen ympäristöön, joka mahdollistaa rauhallisen, turvallisen ja kestävän Afganistanin Brysselissä 5. lokakuuta 2016 järjestetyn Afganistania käsitelleen ministerikokouksen päätelmien mukaisesti; kehottaa kirjaamaan pääministerin tehtävän Afganistanin perustuslakiin, jotta maassa saadaan aikaan suurempi poliittinen vakaus; kehottaa Afganistanin hallitusta varmistamaan avoimen vaaliprosessin vuonna 2018; kehottaa Afganistanin presidenttiä Ashraf Ghania toteuttamaan antamansa vahvat julkiset sitoumukset oikeuksien ja vapauksien suojelusta panemalla niitä suojelevan lainsäädännön täytäntöön ripeästi ja tehokkaasti;

5.  korostaa, että afganistanilaisten johtama ja omakseen kokema rauhanprosessi on ainoa tie eteenpäin ja että siihen on otettava varauksetta mukaan koko kansalaisyhteiskunta ja kaikki konfliktin osapuolet; muistuttaa Afganistanin hallitusta siitä, että kehityksen mahdollistaminen sekä rauhan ja vakauden edistäminen edellyttävät sisäisen poliittisen riitelyn lopettamista; kehottaa unionia tukemaan aktiivisesti afganistanilaisten johtamaa entisten kapinallisten aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevaa ohjelmaa;

6.  korostaa Afganistanin merkitystä alueen vakaudelle; painottaa, että koko alueen rauhan ja vakauden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että Afganistan on turvallinen, vakaa ja vauras; panee tässä yhteydessä jälleen merkille alueellisten kumppanien, kuten Keski-Aasian maiden, Iranin, Kiinan, Intian ja Pakistanin, merkityksen; kannustaa niitä tekemään rakentavaa yhteistyötä ja siten edistämään aitoa ja tulossuuntautunutta neuvotteluprosessia ilman ennakkoehtoja; panee merkille Yhdysvalloista, Kiinasta, Afganistanista ja Pakistanista koostuvan joulukuussa 2015 perustetun neljän osapuolen koordinointiryhmän toiminnan;

7.  on äärimmäisen huolissaan siitä, että vuoden 2014 presidentinvaalien jälkeisestä poliittisesta yhteisymmärryksestä huolimatta Afganistanin turvallisuustilanne on heikentynyt ja terrori-iskujen määrä moninkertaistunut; on huolestunut talebanin jatkuvista aluevaltauksista ja Islamilaisen valtion ja al-Qaidan terroristiryhmien viimeaikaisesta vahvistumisesta; toteaa, että SIGAR-viranomaisen mukaan 6 785 Afganistanin joukkojen jäsentä sai surmansa ja 11 777 haavoittui tammikuun ja marraskuun 2016 välisenä aikana ja että UNAMA raportoi lisäksi siviiliuhrien määrän kasvaneen vuonna 2016 kolme prosenttia edellisvuoteen verrattuna (3 498 kuollutta ja 7 920 haavoittunutta); pitää valitettavana heikentyvää turvallisuustilannetta, joka antaa rikollisryhmille mahdollisuuden kaapata sekä Afganistanin kansalaisia että ulkomaalaisia, myös humanitaarisia työntekijöitä ja muita avustustyöntekijöitä;

8.  on erityisen huolestunut Islamilaisen valtion ilmestymisestä, sillä se on uusin Afganistanin turvallisuustilannetta entisestään heikentävä osatekijä; korostaa, että sillä on tukikohta maan itäosassa (Nangarharissa) ja lisäksi se pyrkii varmistamaan läsnäolonsa maan pohjoisosassa Uzbekistanin islamilaisen liikkeen tuella; painottaa, että tämän onnistuessa syntyy otollinen ympäristö ulkomaisten taistelijoiden vastaanottamiselle, sillä heitä ajetaan pois Irakista ja Syyriasta Islamilaisen valtion joukkojen näissä kahdessa valtiossa kärsimien takaiskujen vuoksi;

9.  korostaa aidon sisäisen sovintoprosessin merkitystä; painottaa tarvetta torjua radikalisaatiota, ääriliikehdintää ja terroristijärjestöjen harjoittamaa värväämistä; korostaa, että terrorismin ja sen rahoituksen torjuminen on keskeinen tekijä pyrittäessä luomaan Afganistaniin turvallisuutta tukeva ympäristö;

10.  varoittaa, että Afganistanin kansallisten puolustus- ja turvallisuusjoukkojen ja poliisivoimien heikot valmiudet ovat edelleen yksi kriittisimmistä Afganistanin turvallisuutta ja jälleenrakennusta vaarantavista tekijöistä; on tyytyväinen siihen, että unioni kiinnittää jatkuvasti huomiota afgaaninaisten aseman ja oikeuksien parantamiseen ja tiedostaa tarpeen kouluttaa naispuolisia poliiseja; pitää myönteisenä, että Intian tasavalta on sitoutunut auttamaan Afganistania tarjoamalla Afganistanin armeijalle puolustuskalustoa joulukuussa 2015 ja sotilaskoulutusta tuhansille Afganistanin turvallisuusjoukkojen jäsenille, mikä on merkittävästi auttanut parantamaan maan sotilaallisia valmiuksia ja vastaa tammikuussa 2015 käynnistyneen Nato-johtoisen Resolute Support Mission -tukioperaation tavoitetta kouluttaa, neuvoa ja avustaa Afganistanin turvallisuusjoukkoja ja toimielimiä; on tyytyväinen Intian tasavallan ja Afganistanin tekemään työhön ja yhteistyöhön infrastruktuurihankkeiden ja humanitaarisen avun alalla;

11.  katsoo, että korruption torjunta Afganistanin valtionhallinnon elimissä on asetettava pysyväksi keskeiseksi painopisteeksi, koska korruptiolla on paljon välittömiä kielteisiä vaikutuksia maan hallinnon laatuun; kehottaa Afganistanin hallitusta lisäämään poliittista osallistavuutta, lujittamaan vastuuvelvollisuutta ja torjumaan aktiivisesti korruptiota ja nepotismia; pitää tässä yhteydessä erityisen myönteisenä, että kesäkuussa 2016 perustettiin korruption vastainen oikeuden keskus (Anti-corruption Justice Centre); panee lisäksi merkille, että UNAMA on kehottanut kansainvälistä yhteisöä antamaan jatkuvasti tukea ja apua Afganistanin hallituksen korruptiontorjuntatoimille;

12.  kehottaa Afganistanin hallitusta ja sen alueellisia kumppaneita, erityisesti Irania, torjumaan laitonta huumekauppaa ja laitonta kaivostoimintaa sekä koordinoimaan toimiaan tehdäkseen lopun näistä laittomista käytännöistä, jotka haittaavat alueen vakautta; muistuttaa kaikkia osapuolia siitä, että nämä ovat alueen terroristijärjestöjen pääasialliset rahoituslähteet; toteaa, että kaiken uuden kaivostoiminnan on oltava kestävää ja hyödytettävä koko väestöä kansainvälisten normien mukaisesti; tuomitsee sotapäälliköiden harjoittaman sorron, laittoman huumekaupan, maananastuksen, kiristyksen ja laittomat takavarikoinnit; muistuttaa, että oopiumin tuotannolla ja kaupalla Afganistanissa on tuhoisia seurauksia paikalliselle väestölle ja maan yleiselle turvallisuudelle;

13.  pitää myönteisenä Afganistanin jäsenyyttä kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevassa aloitteessa; kehottaa Afganistanin hallitusta lisäämään avoimuutta kaivosalalla ja ottamaan käyttöön toimilupia ja seurantaa koskevat tiukat vaatimukset, jotta voidaan varmistaa kestävä kaivannaisteollisuus; kehottaa hallitusta tehostamaan toimia, joilla varjellaan elintärkeitä julkisia resursseja, kuten maata ja mineraaleja, joutumasta rikollis- ja kapinallisverkostojen käsiin;

14.  seisoo Afganistanin kansan rinnalla ja vaatii, että kaikki konfliktin osapuolet noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kunnioittavat kaikkien yhteiskunnan jäsenten ja erityisesti tilanteesta suhteettomasti kärsivien vähemmistöjen, naisten ja lasten oikeuksia; kehottaa Afganistanin viranomaisia panemaan kaikilta osin täytäntöön Kabulissa 30. tammikuuta 2011 allekirjoitetun YK:n ja Afganistanin toimintasuunnitelman, joka koskee ”bacha bazi” -käytäntöä ja mahdollistaa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneiden lasten kuntouttamisen; tuomitsee hyökkäykset sairaaloita ja terveysasemia, kouluja ja humanitaarisia operaatioita vastaan; tuomitsee jyrkästi talebanin, Islamilaisen valtion ja al-Qaidan jatkuvan välinpitämättömyyden ihmisoikeuksia kohtaan sekä niiden Afganistanin kansaan kohdistaman barbaarisen väkivallan; pyytää kiinnittämään huomiota riskiin, joka liittyy entisten sotarikollisten paluuseen, mistä erityisenä esimerkkinä on Hizb-e-Islamin perustaja Gulbuddin Hekmatyar, jonka Yhdysvallat luokitteli terroristiksi vuonna 2003 ja joka on liitetty Islamilaisen valtion läsnäolon kasvuun Afganistanissa;

15.  on huolissaan siitä, että naisiin kohdistuva väkivalta on jälleen lisääntymässä ja naisten oikeuksia ja elinoloja heikennetään talebanin hallitsemilla alueilla Afganistanissa; kehottaa jälleen Afganistanin parlamenttia ja hallitusta kumoamaan kaikki lait, jotka sisältävät naisia syrjiviä säännöksiä ja ovat siten Afganistanin allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten vastaisia; pitää myönteisenä, että unionin Afganistanille antamassa tuessa kiinnitetään huomiota naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen, ja erityisesti sitä seikkaa, että 53 prosentissa EU:n ohjelmista sukupuolten tasa-arvo on merkittävänä tavoitteena; kannattaa täysin YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän päätöslauselman 1325 (2000) kattavaa täytäntöönpanoa ja muita kotimaisia toimia, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa sekä naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien parantamista Afganistanissa ja puututaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan;

16.  kehottaa alueellisten kumppanien kuten Keski-Aasian maiden, Iranin, Intian, Venäjän ja Pakistanin hallituksia pyrkimään yhdessä rauhansopimukseen Afganistanissa, jatkuvaan sosioekonomiseen kehitykseen ja maan sisäisen vakauden parantamiseen, kehottaa niitä yhteistyöhön turvallisuus- ja terrorismikysymyksissä ja kannustaa tiedustelutietojen jakamiseen ja yhteistyöhön terroristien ja ääriliikkeiden torjumiseksi rajan molemmilla puolilla; vaatii, että kaikki Afganistanin alueelliset toimijat sitoutuvat varauksetta osallistumaan avoimesti terrorismin torjuntaan;

17.  toteaa jälleen, että kansainvälisen yhteisön on edelleen sitouduttava Afganistaniin ja osallistuttava maan jälleenrakennukseen, talouden kehittämiseen ja terrorismin kitkemiseen; panee tyytyväisenä merkille unionin ja jäsenvaltioiden Brysselin konferenssissa vahvistamat taloudelliset sitoumukset; kehottaa erityisesti tukemaan aloitteita, joissa keskitytään maansisäisten pakolaisten ja maahan palaavien pakolaisten ensisijaisiin tarpeisiin;

18.  panee merkille unionin ja sen jäsenvaltioiden velvollisuuden kunnioittaa oikeutta hakea kansainvälistä suojelua ja oikeutta osallistua UNHCR:n uudelleensijoittamisohjelmiin; korostaa, että oikeus ja mahdollisuus hakea turvaa turvallisin ja laillisin keinoin on ratkaisevan tärkeä tekijä turvapaikanhakijoiden kuolemien estämiseksi;

19.  panee merkille EU:n ja Afganistanin välisen epävirallisen takaisinottosopimuksen tekemisen yhteisen etenemissuunnitelman allekirjoittamisen muodossa; pitää valitettavana, että sopimuksen tekemiseen ei liittynyt parlamentin seurantaa ja demokraattista valvontaa; pyytää, että alueen hallitukset eivät palauttaisi afgaaneja; toteaa, että se on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden suora loukkaus ja että tällä tavoin kohdeltujen pakolaisten määrän kasvu ainoastaan vahvistaa terroristiryhmittymiä ja luo alueelle lisää epävakautta; korostaa, että palauttaminen Afganistaniin asettaa palaajat vakavaan hengenvaaraan ja että erityisen suuressa vaarassa ovat ne yksittäiset henkilöt, joilla ei ole perhe- tai ystäväverkostoa Afganistanissa, ja että heillä on heikot mahdollisuudet säilyä hengissä; painottaa, että unionin avun ja yhteistyön on kohdistuttava kehityksen ja kasvun saavuttamiseen kolmansissa maissa ja köyhyyden vähentämiseen ja lopulta sen poistamiseen, ei siihen, että kannustetaan kolmansia maita yhteistyöhön laittomien maahanmuuttajien takaisinotossa tai ihmisten muuttoaikeiden estämisessä pakkokeinoin tai Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen torjumisessa (parlamentin päätöslauselma 5. huhtikuuta 2017 pakolais- ja muuttovirtojen käsittelystä: EU:n ulkoisten toimien merkitys(3));

20.  panee merkille Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän päätöksen aloittaa tutkinta mahdollisista rikoksista ihmisyyttä vastaan, joita Afganistanissa on tehty vuoden 2003 jälkeen;

21.  kehottaa Afganistanin viranomaisia muuntamaan kaikki kuolemanrangaistukset, pidättymään kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta ja pyrkimään siihen, että kuolemanrangaistus lakkautetaan kokonaan; kehottaa Afganistanin hallitusta panemaan kaikilta osin täytäntöön kidutuksen poistamista koskevan kansallisen suunnitelmansa ja pitää valitettavana, että Afganistanissa tiettävästi kaikki osapuolet kiduttavat ja pahoinpitelevät konfliktiin liittyviä vankeja;

22.  on vakavasti huolissaan maansisäisten pakolaisten määrän valtavasta kasvusta vuonna 2016, kun uusia siirtyjiä oli yli 600 000, mikä saattaa johtaa valtavaan humanitaariseen kriisiin; kannustaa kaikkia osapuolia huolehtimaan näistä haavoittuvassa asemassa olevista afgaaneista ja kehottaa Afganistanin hallitusta auttamaan integroimaan heidät jälleen Afganistanin yhteiskuntaan; korostaa, että Afganistanin viranomaisten, YK:n virastojen ja muiden humanitaaristen elinten arvioiden mukaan yli 9,3 miljoonaa ihmistä on tarvinnut humanitaarista apua vuoden 2017 loppuun mennessä;

23.  pitää myönteisenä Euroopan unionin ja Afganistanin välisen kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen väliaikaista voimaantuloa 1. joulukuuta 2017, sillä se on ensimmäinen osapuolten välisiä suhteita oikeudellisesti sitova kehys; kannustaa lisäksi unionin jäsenvaltioita ratifioimaan sopimuksen ripeästi, jotta se tulisi täysimääräisesti voimaan;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Afganistanin hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL C 366, 27.10.2017, s. 129.
(2)EUVL C 65, 19.2.2016, s. 133.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0124.


Rohingya-väestön tilanne
PDF 181kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. joulukuuta 2017 rohingya-väestön tilanteesta (2017/2973(RSP))
P8_TA(2017)0500RC-B8-0668/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Myanmarista ja rohingya-muslimien tilanteesta ja etenkin 14. syyskuuta 2017(1), 7. heinäkuuta 2016(2), 15. joulukuuta 2016(3) ja 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselmat valtiottomuudesta Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa(4),

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät Myanmarista/Burmasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 19. marraskuuta 2017 Cox´s Bazarissa Bangladeshissa antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 6. syyskuuta 2017 antaman julkilausuman Rakhinen osavaltion tilanteesta, 11. syyskuuta 2017 antaman julkilausuman Myanmarin Rakhinen osavaltion ja Bangladeshin raja-alueiden viimeaikaisista tapahtumista, 20. marraskuuta 2017 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Myanmarista/Burmasta sekä 23. marraskuuta 2017 antaman julkilausuman kahdenvälisen palauttamissopimuksen allekirjoittamisesta Myanmarin ja Bangladeshin hallitusten välillä,

–  ottaa huomioon humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavan komission jäsenen Christos Stylianidesin toukokuussa 2017 tekemän vierailun pohjoiseen Rakhinen osavaltioon,

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission sekä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle: ”Myanmaria/Burmaa koskevan EU:n strategian osatekijät: erityiskumppanuus demokratian, rauhan ja vaurauden edistämiseksi” (JOIN(2016)0024),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2016 annetun yhteisen lehdistötiedotteen EU:n ja Myanmarin kolmannesta ihmisoikeusvuoropuhelusta,

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät valtiottomuudesta,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2017 allekirjoitetun Myanmarin ja Bangladeshin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan rohingya-väestön palauttamisesta Bangladeshista Myanmariin,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 6. marraskuuta 2017 antaman lausunnon väkivallasta Rakhinen osavaltiossa,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen kolmannessa komiteassa 16. marraskuuta 2017 hyväksytyn päätöslauselmaesityksen Myanmarin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportin rohingya-muslimien ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeustilanteesta Myanmarissa ja 18. maaliskuuta 2016 annetun Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportin,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 27. erityisistunnon, jossa käsiteltiin rohingya-muslimien ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeustilannetta Myanmarin Rakhinen osavaltiossa,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen pakolaisten asemasta vuodelta 1951 ja siihen liitetyn pöytäkirjan vuodelta 1967,

–  ottaa huomioon valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 1954 ja valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen vuodelta 1961,

–  ottaa huomioon YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) valtiottomuuden poistamista koskevan maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman vuosiksi 2014–2024,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Rakhinen osavaltiota käsitelleen neuvoa-antavan toimikunnan loppuraportin,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyt kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestön (ASEAN) peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Rakhinen osavaltio Myanmarissa on koti noin miljoonalle rohingyalle, jotka muodostavat pääasiassa islaminuskoisen vähemmistöryhmän, johon kohdistetaan tukahdutustoimia ja jatkuvia vakavia ihmisoikeusloukkauksia, mukaan lukien henkeen ja turvallisuuteen kohdistuvat uhat, terveyteen ja koulutukseen liittyvien oikeuksien epääminen, aliravitsemus, puutteellinen ruokaturva, pakkotyö, seksuaalinen väkivalta sekä heidän poliittisten oikeuksiensa rajoittaminen;

B.  ottaa huomioon, että rohingyat kuuluvat maailman vainotuimpiin vähemmistöihin ja heiltä on evätty täydet kansalaisoikeudet ja he ovat olleet virallisesti valtiottomia Burman vuoden 1982 kansalaisuuslain hyväksymisestä lähtien; toteaa, että rohingyat on suurelta osin pakotettu leireihin ja heidän vapaata liikkuvuuttaan rajoitetaan ankarasti sekä Rakhinen osavaltiossa että muualla maassa;

C.  toteaa, että äskettäiset tarkastuspisteisiin suunnatut iskut elokuussa 2017 johtivat Myanmarin viranomaisten täysin suhteettomiin vastatoimiin, joilla loukattiin räikeästi rohingya-väestön ihmisoikeuksia;

D.  toteaa, että elokuun 2017 jälkeen yli 646 000 rohingyaa on paennut turvaan naapurimaahan Bangladeshiin ja he joutuvat elämään järkyttävissä olosuhteissa; toteaa, että Bangladeshissa olevien rohingya-pakolaisten kokonaismäärän arvioidaan kasvavan yli miljoonaan vuoden 2017 loppuun mennessä; toteaa, että kymmenet ihmiset ovat kuolleet matkalla ja että heidän joukossaan oli myös naisia ja lapsia ja että yli 400 000 ihmistä tarvitsee terveydenhuoltoa ja ruoka-apua; toteaa, että rohingya-väestön tappamisia, raiskauksia, kidutusta ja heidän kyliensä polttamista käytetään välineenä, jolla vahingoitetaan pysyvästi rohingya-väestön yhteiskuntarakennetta ja traumatisoidaan heidät;

E.  toteaa, että Myanmarin ja Bangladeshin välinen raja on militarisoitu ja sinne on asennettu maamiinoja estämään ihmisten rajanylityksiä;

F.  toteaa, että YK:n virastojen mukaan humanitaaristen järjestöjen pääsy on edelleen erittäin rajoitettua esimerkiksi elintarvikkeiden, veden ja lääkkeiden toimittamiseksi rohingyoille;

G.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad Al Hussein ilmoitti 10. syyskuuta 2017, että Myanmarin tilanne näyttää etnisen puhdistuksen malliesimerkiltä, ja 5. joulukuuta 2017, ettei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Myanmarin valtion joukot ovat syyllistyneet rohingya-muslimien joukkotuhontaan; ottaa huomioon, että Amnesty International on kuvannut Rakhinen osavaltion vähemmistöjen tilannetta apartheidiksi ja YK:n ihmisoikeusneuvosto on tuominnut erittäin todennäköiset ihmisyyttä vastaan tehdyt rikokset Myanmarissa;

H.  toteaa, että Genevessä 23. lokakuuta 2017 pidetyssä UNHCR:n, OCHA:n, IOM:n, Euroopan unionin ja Kuwaitin hallituksen välisessä avunantajien konferenssissa varmistettiin sitoumukset yhteensä 344 miljoonan Yhdysvaltain dollarin tukeen, mistä yli puolet tuli EU:sta;

I.  toteaa, että Myanmarin ja Bangladeshin hallitukset ovat allekirjoittaneet ei-sitovan yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla on tarkoitus taata Bangladeshista paenneiden rohingya-pakolaisten turvallinen paluu; toteaa, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on kutsunut yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamista tärkeäksi askeleeksi kohti yhden aikamme pahimman humanitaarisen ja ihmisoikeuskriisin ratkaisemista; toteaa, että on epäselvää, miten monta mahdollista palaavaa rohingyaa sijoitetaan leireille ja tilapäisille odotusalueille; toteaa, ettei ole selkeää aikataulua sille, milloin he voivat palata asianmukaisiin ja turvallisiin asuinoloihin tai milloin heidän kansalaisoikeutensa tunnustetaan;

1.  tuomitsee jyrkästi jatkuvan väkivallan ja surmat, järjestelmällisen voimankäytön sekä ihmishenkien, elannon ja suojan menetyksen Rakhinen osavaltiossa; on erittäin huolissaan humanitaarisesta sekä ihmisoikeustilanteesta ja ilmaisee syvimmän myötätuntonsa ja täyden tukensa rohingya-väestölle; muistuttaa, että Myanmarin viranomaisten velvollisuutena on suojella syrjimättä kaikkia siviilejä hyväksikäytöltä ja tutkia vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja asettaa niihin syyllistyneet syytteeseen ihmisoikeusnormien ja -velvoitteiden mukaisesti;

2.  kehottaa lopettamaan välittömästi rohingya-väestöön kohdistuvan väkivallan sekä surmat, ahdistelun ja raiskaukset samoin kuin heidän kotiensa tuhoamisen, mihin Myanmarin turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet;

3.  kehottaa Myanmarin viranomaisia toimimaan yhteistyössä kansainvälisten avustusjärjestöjen sekä EU:n ja YK:n kanssa, jotta voitaisiin mahdollistaa välittömästi ja esteittä humanitaarisen avun toimittaminen Rakhinen osavaltioon ja sitä ympäröiville alueille, mihin kuuluu kohdennettu apu haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten lapsille, ikääntyneille ja seksuaalisen väkivallan uhreille; kehottaa maan hallitusta toteuttamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2106 (2013) mukaisesti toimenpiteitä, joilla ehkäistään seksuaalista väkivaltaa ja reagoidaan jo ilmenneisiin tapauksiin;

4.  kehottaa Myanmarin viranomaisia päästämään alueelle riippumattomia tarkkailijoita, erityisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston maaliskuussa 2017 perustaman YK:n selvitysvaltuuskunnan, jotta voidaan varmistaa riippumaton ja puolueeton tutkinta kaikkien osapuolten väitetyistä vakavista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa kaikkia osapuolia takaamaan, ettei ihmisoikeusloukkauksiin liity rankaisemattomuutta; muistuttaa, että kun on todisteita ihmisoikeusloukkauksista, kyseiset henkilöt on asetettava syytteeseen oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä riippumattomissa siviilituomioistuimissa ja ilman, että rikoksista määrätään kuolemanrangaistus; vaatii YK:n turvallisuusneuvoston toimien jatkamista ja tapausten viemistä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, jos Myanmar ei pysty hoitamaan tai ei halua hoitaa syytteeseenasettamista tai asian viemistä tuomioistuimeen;

5.  kehottaa Myanmarin hallitusta myöntämään kotimaisille ja kansainvälisille mediaorganisaatioille täysimääräisen ja esteettömän pääsyn Rakhinen osavaltioon ja varmistamaan tiedotusvälineiden työntekijöiden turvallisuuden;

6.  kehottaa jälleen kerran Myanmarin hallitusta lopettamaan välittömästi maamiinojen käytön ja poistamaan kaikki maan jo asettamat maamiinat ja myös äskettäin Bangladeshin rajalle asetetut maamiinat; kehottaa kansainvälistä yhteisöä antamana teknistä apua asiassa; antaa tunnustuksen toimille, joita Bangladesh on käynnistänyt naapurimaansa humanitaarisen kriisin vuoksi; pitää myönteisenä Bangladeshin antamaa suojelua Myanmarista pakenevalle rohingya-väestölle ja kannustaa sitä jatkamaan tuen antamista yhteistyössä UNHCR:n kanssa; kehottaa Bangladeshia helpottamaan edelleen kansainvälisten kansalaisjärjestöjen humanitaarisia operaatioita keventämällä byrokratiaa, rekisteröintimenettelyjä ja liikkumisrajoituksia;

7.  ottaa huomioon Myanmarin ja Bangladeshin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan väestön palauttamisesta; kehottaa osapuolia kunnioittamaan täysin rohingya-väestön vapaaehtoista, turvallista ja ihmisarvoista paluuta lähtöpaikkaansa ilman minkäänlaista syrjintää ja YK:n täydessä valvonnassa; edellyttää, että Myanmarin viranomaiset antavat luotettavat takeet siitä, että palaajia ei vainota eikä pakoteta erillisille leireille etnisin tai uskonnollisin perustein ja että heille taataan ihmisoikeusjärjestöjen harjoittama riippumaton ja puolueeton valvonta; vahvistaa palautuskiellon periaatteen ja tukee UNHCR:n 24. marraskuuta 2017 esittämää arviota, jonka mukaan olosuhteet Myanmarin Rakhinen osavaltiossa eivät tällä hetkellä mahdollista turvallista ja kestävää paluuta; kehottaa EU:ta johtamaan kansainvälisiä toimia hallitustenvälisen huippukokouksen avulla yhdessä YK:n kanssa; ehdottaa, että tässä huippukokouksessa arvioidaan rohingyojen palauttamisprosessissa ja kansalaisoikeuksien palauttamisessa tapahtunutta edistystä ja käynnistetään ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten riippumatonta tutkintaa koskeva menettely;

8.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita lisäämään pakolaisten majoittamiseen tarkoitettua rahoitusta ja aineellista tukea, samalla kun varmistetaan, että apua ei käytetä sellaisiin ratkaisuihin, jotka eivät ole pakolaisten ja palaajien kannalta hyväksyttävissä; kehottaa kansainvälisiä toimijoita järjestämään rahoituksen, jonka avulla voidaan toteuttaa kestäviä toimia siirtymään joutuneiden rohingyojen ja heidät vastaanottaneiden yhteisöjen tarpeisiin vastaamiseksi asianmukaisten ja entistä parempien palveluiden saannin avulla; muistuttaa erityisesti, että rahoitusta tarvitaan kipeimmin lääkinnällisen avun ja mielenterveyspalvelujen tarjoamiseen raiskauksien ja sukupuoleen perustuvan väkivallan henkiin jääneille uhreille ja että arvioiden mukaan tähän tarvitaan kymmenen miljoonaa dollaria; kehottaa komissiota tukemaan sitä, että rohingyoille tehdyn seksuaalisen väkivallan ja muiden heitä kohtaan tehtyjen rikosten laajuus selvitetään perinpohjaisesti;

9.  on erittäin huolissaan raporteista, joiden mukaan rohingya-naiset ja -tytöt ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi Myanmarissa ja Bangladeshissa, ja kehottaa kummankin maan viranomaisia tekemään yhteistyötä UNHCR:n ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa ihmiskaupan lopettamiseksi ja sen uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen suojelemiseksi ja tukemiseksi;

10.  kehottaa Myanmarin hallitusta käsittelemään pitkään jatkunutta ja järjestelmällistä syrjintää; korostaa, että tämän väestön ahdinkoa ei voida lopettaa paneutumatta sen perimmäisiin syihin; panee tässä suhteessa merkille, että Myanmarin vähemmistöjen oikeuksien epääminen ulottuu rohingya-väestöä pidemmälle ja kohdistuu myös Kachinin ja Shanin osavaltioiden muihin etnisiin ryhmiin;

11.  pitää myönteisenä valtiollisen neuvonantajan pyynnöstä perustetun Rakhinen osavaltiota käsittelevän neuvoa-antavan komitean loppuraporttia; kehottaa ponnekkaasti Myanmarin viranomaisia nimittämään mahdollisimman pian toimeenpanevan elimen, jotta Annanin suositukset voidaan panna täysin täytäntöön; kehottaa EU:ta, YK:ta ja muista kansainvälisiä toimijoita tukemaan prosessia;

12.  korostaa neuvoa-antavan komitean suositusta, jonka mukaan kansalaisuutta koskevat oikeudelliset määräykset on saatettava vastaamaan kansainvälisiä normeja ja sopimuksia, joissa Myanmar on sopimusvaltio; kehottaa Myanmarin hallitusta muuttamaan kansalaisuuslakia ja antamaan rohingyoille oikeudellisesti tunnustetut kansalaisuutta osoittavat asiakirjat, jotta heidät hyväksytään etnisenä vähemmistönä ja heidän oikeuttaan oman identiteettinsä määrittelyyn kunnioitetaan; kehottaa hallitusta myöntämään henkilökortteja, joista ei käy ilmi henkilön uskonto;

13.  vaatii, että Myanmarin rohingya-väestön erottelu lopetetaan; vaatii, että rohingyoja koskeva ulkonaliikkumiskielto kumotaan ja että kaikki paitsi välttämättömät tarkastuspisteet puretaan; kehottaa Myanmarin hallitusta takaamaan, että rohingya-väestö voi matkustaa vapaasti koko Rakhinen osavaltiossa ja muualla maassa ja että erityisesti heidän oikeutensa saada terveydenhuoltoa, ruokaa, koulutusta ja työtä säilytetään;

14.  kehottaa kaikkia osapuolia tukemaan toimivien demokraattisten instituutioiden ja vahvan kansalaisyhteiskunnan luomista, perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista ja hyvän hallintotavan, oikeusvaltion ja riippumattoman ja puolueettoman oikeuslaitoksen edistämistä;

15.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita hyväksymään kiireellisesti kohdennettuja rankaisevia pakotteita niille asevoimien ja turvallisuuspalvelujen jäsenille, jotka ovat syyllistyneet laajamittaisiin ihmisoikeusloukkauksiin Myanmarissa;

16.  pitää valitettavana, että YK:n turvallisuusneuvostossa ei ole kyetty tekemään päätöstä ratkaisevista toimenpiteistä, ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita luomaan lisäpaineita niille, jotka estävät tarkoituksenmukaisen toiminnan, mukaan lukien Kiina ja Venäjä;

17.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita laajentamaan Myanmaria koskevan tämänhetkisen aseidenvientikiellon kattavuutta; kehottaa lisäksi YK:n turvallisuusneuvostoa asettamaan Myanmarin maailmanlaajuiseen ja kattavaan asevientikieltoon ja keskeyttämään kaikki suorat ja välilliset ase- ja ammustoimitukset sekä muiden sotilastarvikkeiden ja turvallisuusvälineiden toimitukset, myynnin ja siirtämisen, mukaan lukien kauttakulku ja jälleenlaivaus; kehottaa keskeyttämään myös kaiken sotilaallisen tai turvallisuutta koskevan koulutuksen tai muun avun;

18.  kehottaa Myanmarin hallitusta ja myös valtiollista neuvonantajaa Aung San Suu Kyita tuomitsemaan yksiselitteisesti kaikenlaisen yllyttämisen rotuun tai uskontoon perustuvaan vihaan ja torjumaan rohingya-vähemmistöön kohdistuvan yhteiskunnalliseen alkuperään perustuvan syrjinnän ja vihamielisyydet ja pitämään yllä yleismaailmallista oikeutta uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen;

19.  kehottaa ASEANia ja alueellisia hallituksia jatkamaan toimia ja lisäämään Myanmarin hallitukseen ja maan asevoimiin kohdistettua painostusta, jotta saataisiin loppumaan oikeuksien loukkaukset ja suojeltaisiin kaikkia siviilejä Rakhinen osavaltiossa ja kaikkialla Myanmarissa;

20.  muistuttaa, että Saharov-palkinto myönnetään muiden perusteiden ohella henkilöille, jotka puolustavat ihmisoikeuksia, turvaavat vähemmistöjen oikeudet ja kunnioittavat kansainvälistä oikeutta; muistuttaa, että Saharov-palkinnon peruuttamista voidaan harkita siinä tapauksessa, että palkinnonsaaja toimii näiden perusteiden vastaisesti palkinnon myöntämisen jälkeen;

21.  kehottaa tärkeimpiä kansainvälisiä ja alueellisia toimijoita ja etenkin Kiinaa käyttämään kaikkia käytettävissään olevia kahdenvälisiä, monenvälisiä ja alueellisia foorumeita julmuuksien lopettamiseksi ja rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi;

22.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi Myanmarin viranomaisten ja turvallisuuspalvelujen painostamista rohingya-väestöön kohdistuvien väkivaltaisuuksien ja syrjinnän lopettamiseksi ja yhteistyön käynnistämiseksi YK:n, ASEANin ja alueellisten hallitusten kanssa, jotta Myanmarissa jatkuva erottelu saadaan loppumaan;

23.  pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tiedottamaan parlamentille toimista, joita unionin edustustot toteuttivat Naypyidawissa 21. marraskuuta 2017 pidetyssä ASEM-ulkoministerien kokouksessa; kehottaa elvyttämään EU:n ja Myanmarin välistä ihmisoikeusvuoropuhelua ja käsittelemään siinä erityisesti rohingya-yhteisöön liittyviä kysymyksiä;

24.  kehottaa komissiota harkitsemaan seurauksia Myanmarille myönnettyjen kauppaetuuksien yhteydessä sekä mahdollisuutta käynnistää tutkimus ”Kaikki paitsi aseet” -aloitteen tarjoamien mekanismien avulla;

25.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan UNHCR:n valtiottomuuden poistamista koskevaa maailmanlaajuista toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2014–2024;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Myanmarin hallitukselle ja parlamentille, Bangladeshin hallitukselle ja parlamentille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ASEANin pääsihteerille, ASEANin hallitustenväliselle ihmisoikeuskomissiolle, Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0351.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0316.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0506.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0247.


Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumista koskevan direktiivin täytäntöönpano
PDF 204kWORD 57k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. joulukuuta 2017 lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanosta (2015/2129(INI))
P8_TA(2017)0501A8-0368/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 6 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82 artiklan 2 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8, 24, 47, 48 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja siihen liitetyt pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2001 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen tietoverkkorikollisuudesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston hyväksymän lapsen oikeuksia koskevan strategian (2016–2021),

–  ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(1),

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(2),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(3),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman verkossa tapahtuvasta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä(4),

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia internetin parantamiseksi lasten näkökulmasta” (COM(2012)0196) ja 6. kesäkuuta 2016 annetun komission kertomuksen ”Internetiä ja muuta viestintäteknologiaa käyttävien lasten suojelua koskevan monivuotisen EU:n ohjelman (Safer Internet) loppuarviointi” (COM(2016)0364),

–  ottaa huomioon komission 16. joulukuuta 2016 antaman kertomuksen sen arvioimisesta, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet direktiivin 2011/93/EU noudattamiseksi (COM(2016)0871), ja komission 16. joulukuuta 2016 antaman kertomuksen direktiivin 2011/93/EU 25 artiklassa tarkoitettujen toimien täytäntöönpanon arvioinnista (COM(2016)0872),

–  ottaa huomioon Europolin vuonna 2016 tekemän internetiä hyödyntävää järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (Internet Organised Crime Threat Assessment, iOCTA),

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2017 annetun Euroopan unionin perusoikeusviraston raportin ”Child-friendly justice: Perspectives and experiences of children involved in judicial proceedings as victims, witnesses or parties in nine EU Member States”,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Lasten suojelu muuttoliikkeen yhteydessä” (COM(2017)0211),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0368/2017),

A.  toteaa, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen riisto loukkaavat vakavasti perusoikeuksia ja etenkin lasten oikeutta heidän hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti;

B.  vaatii, että kaikissa näiden rikosten torjuntatoimien täytäntöönpanossa kiinnitetään ensisijaista huomiota lapsen etuun EU:n perusoikeuskirjan ja lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että direktiivi 2011/93/EU on kattava oikeudellinen väline, johon sisältyy säännöksiä aineellisesta rikosoikeudesta ja rikosoikeudellisista menettelyistä, toimenpiteistä uhrien auttamiseksi ja suojelemiseksi ja rikosten ehkäisemiseksi, sekä säännöksiä hallinnollisista toimenpiteistä, ja sen täytäntöönpano vaatii eri alojen toimijoiden, kuten muun muassa lainvalvontaviranomaisten, oikeuslaitoksen, alaikäisten suojelussa aktiivisten vanhempain- ja perheyhdistysten, valtiosta riippumattomien järjestöjen, internetpalveluntarjoajien tiivistä osallistumista;

D.  ottaa huomioon, että komission täytäntöönpanokertomukseen ei sisälly minkäänlaisia tilastoja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä kuvia sisältävien tai levittävien verkkosivustojen sulkemisesta ja niihin pääsyn estämisestä eikä etenkään tilastoja sisällön poistamisen nopeudesta ja siitä, kuinka usein lainvalvontaviranomaiset ryhtyvät ilmoitusten johdosta toimiin, sulkemisten viivästymisestä käynnissä olevien tutkimusten häiriintymisen välttämiseksi tai siitä, kuinka usein oikeus- tai lainvalvontaviranomaiset todella käyttävät tällaista tallennettua tietoa;

E.  ottaa huomioon, että suurimpia haasteita lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkinnassa ja syyllisten syytteeseenpanossa on se, että uhrit eivät ilmoita hyväksikäytöstä; toteaa, että pojat ilmoittavat epätodennäköisemmin hyväksikäytöstä;

F.  ottaa huomioon, että seksuaalisen hyväksikäytön tai riiston uhreiksi joutuvat lapset kärsivät moninaisista ja pitkäkestoisista fyysisistä ja/tai psyykkisistä traumoista, jotka voivat seurata heitä aikuisuuteen asti;

G.  katsoo, että verkossa tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja riisto on lisääntyvä ilmiö ja että uudet rikollisuuden muodot, kuten ”kostopornografia” ja seksuaalinen kiristäminen, ovat kehittyneet internetissä ja että niihin on puututtava jäsenvaltioiden konkreettisin toimenpitein;

H.  ottaa huomioon, että lainvalvontaviranomaiset kohtaavat haasteita, joita luovat vertaisverkot ja yksityiset verkot, joilla vaihdetaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa; korostaa, että on lisättävä aikaisessa vaiheessa kaikkien tyttöjen ja poikien tietoisuutta toisten ihmisten ihmisarvon ja yksityisyyden kunnioittamisen tärkeydestä ja siihen liittyvistä riskeistä digitaalisella aikakaudella;

I.  ottaa huomioon, että maahanmuuttajalapset – erityisesti tytöt mutta myös merkittävä prosenttiosuus pojista(5) – ovat erityisen alttiita lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle ja riistolle ihmiskauppiaiden, salakuljettajien, huumausaineiden välittäjien, prostituutiorinkien sekä muiden henkilöiden tai ryhmien käsissä, jotka käyttävät hyväkseen heidän haavoittuvuuttaan heidän matkustaessaan ja saavuttuaan Eurooppaan;

J.  ottaa huomioon, että seksiturismista kärsii merkittävä määrä lapsia, erityisesti tyttöjä, mutta myös poikien prosenttiosuus on huomattava;

K.  ottaa huomioon, että EU:n perusoikeuskirjan noudattamiseksi direktiivin 2011/93/EU johdanto-osan 47 kappaleen mukaisissa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin poistamista ja/tai sitä sisältäville verkkosivustoille pääsyn estämistä koskevissa toimenpiteissä on noudatettava direktiivin 25 artiklassa lueteltuja suojatoimia;

L.  ottaa huomioon, että järjestelmällisen uudelleenarvioinnin ja meta-analyysin mukaan muihin lapsiin verrattuna vammaiset lapset joutuivat kolme kertaa todennäköisemmin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteiksi;

M.  ottaa huomioon, että termin ”lapsipornografia” käyttö ei ole asianmukaista määriteltäessä direktiivin 2011/93/EU 5 artiklassa ja 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja rikoksia ja se voi olla haitallista lapsiuhreille;

Tärkeimmät päätelmät ja suositukset

1.  tuomitsee yksiselitteisesti kaikki lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston muodot sekä lasten väkivaltaisen kohtelun ja hyväksikäytön uhriksi joutumisen kaikilla tasoilla; pitää myönteisenä, että Euroopan neuvosto hyväksyi lapsen oikeuksia koskevan strategiansa (2016–2021); kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin lasten suojelemiseksi kaikenlaiselta fyysiseltä ja psyykkiseltä väkivallalta, fyysinen ja seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen riisto mukaan luettuina, ja näiden väkivallan muotojen ehkäisemiseksi; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita ryhtymään yhtenäisiin ja tehokkaisiin toimiin seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston ja yleisemmin ottaen kaikenlaisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten lopettamiseksi; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita pitämään lasten suojelun selvästi ensisijaisena tavoitteena suunnitellessaan ja pannessaan täytäntöön politiikkatoimia, joilla saattaa olla haitallinen vaikutus heihin;

2.  katsoo, että direktiivi 2011/93/EU muodostaa vakaan ja kattavan lainsäädäntökehyksen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston torjumiseksi; pitää valitettavana, että jäsenvaltioilla on ollut huomattavia vaikeuksia direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanossa, erityisesti kun on kyse rikosten ehkäisystä, tutkinnasta ja syytteeseenpanosta sekä uhrien suojelua ja auttamista koskevista säännöksistä, ja että direktiivin koko potentiaalia ei ole vielä hyödynnetty; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan sen saattamiseksi kaikilta osin ja oikein osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä johtaa tehokkaaseen täytäntöönpanoon, jotta varmistetaan lapsiuhrien suojelu ja auttaminen sekä lasten seksuaalisen hyväksikäytön nollatoleranssi;

3.  pitää valitettavana, että komissio ei voinut esittää täytäntöönpanokertomuksiaan direktiivin 2011/93/EU 28 artiklassa säädetyssä määräajassa ja että kahdessa komission esittämässä arviointikertomuksessa kerrottiin ainoastaan direktiivin saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä eikä arvioitu kaikilta osin, kuinka jäsenvaltiot noudattavat direktiiviä; kehottaa jäsenvaltioita yhteistyöhön ja toimittamaan komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot direktiivin täytäntöönpanosta, mukaan lukien tilastot;

4.  painottaa, että termi ”lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä aineisto” on ”lapsipornografiaa” tarkoituksenmukaisempi, kun kyse on tällaisista lapsiin kohdistuvista rikoksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön termin ”lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä aineisto” termin ”lapsipornografia” asemesta; korostaa kuitenkin, että uusi terminologia ei millään tavoin rajoita direktiivin 2011/93/EU 5 artiklassa lapsipornografiaksi lueteltuja 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja rikoksia;

5.  pitää valitettavana, että komission täytäntöönpanokertomuksessa ei mainita, arvioiko se INHOPE-järjestelmän tehokkuutta, kun sen avulla siirretään raportteja vastapuolille kolmansissa maissa;

6.  pitää valitettavana, että komissio ei ole kerännyt tietoja siitä, millaisia estoja on käytetty; pitää valitettavana, että kunkin maan estettyjen verkkosivustojen määrää ei ole julkistettu; pitää valitettavana, että turvamenetelmien käytöstä, kuten salauksesta, ei ole olemassa arviointia sen varmistamiseksi, etteivät estettyjen sivustojen luettelot vuoda ja muodostu siten todella haitallisiksi; pitää ilahduttavana, että komissio on selvästi luopunut vuonna 2011 ajamastaan kannasta tehdä estämisestä pakollista;

Aineellinen rikosoikeus (direktiivin 3, 4 ja 5 artikla)

7.  panee merkille, että jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin 2011/93/EU aineellisen rikosoikeuden säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään; on kuitenkin huolissaan siitä, että jotkin jäsenvaltiot eivät ole saattaneet täysimääräisesti osaksi lainsäädäntöään säännöksiä, jotka koskevat seksuaaliseen riistoon liittyviä rikoksia (4 artikla) ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä rikoksia, joissa on käytetty väärin tunnustettua luottamus- tai auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapseen (3 artiklan 5 kohdan i alakohta) tai joissa on käytetty väärin lapsen erityisen haavoittuvaa asemaa (3 artiklan 5 kohdan ii alakohta), ja säännöksiä oikeushenkilöiden vastuusta (12 artikla);

8.  katsoo erityisesti, että jäsenvaltioiden olisi kaikin mahdollisin tavoin ponnisteltava lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneiden rikoksentekijöiden sekä niiden yksilöiden tai oikeushenkilöiden rankaisemattomuuden torjumiseksi, jotka syyllistyvät avunantoon lapsen seksuaaliseen riistoon tai hyväksikäyttöön liittyvissä rikoksissa; katsoo, että on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot varmistavat sekä luonnollisten henkilöiden että oikeushenkilöiden vastuun silloin, kun kyseisen oikeushenkilön jäsenenä olevan henkilön ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut rikosten tekemisen tai helpottanut sitä;

9.  on erityisen huolissaan verkkoulottuvuuden, erityisesti lasten verkkovärväyksen sekä verkkoviettelyn ja muiden yllytyksen muotojen, luomista uhkista ja riskeistä lapsille; katsoo, että tästä syystä on löydettävä keinoja tunnistaa, raportoida ja tutkia tällaisia vaarallisia käytäntöjä; korostaa, että verkkoympäristössä toimivien lasten suojelun tasoa on parannettava samalla, kun käynnistetään valistus- ja tiedotuskampanjoita verkossa olemassa olevista vaaroista;

10.  muistuttaa komissiota siitä, että verkkosisällön rajoitusten olisi perustuttava lakiin ja oltava tarkasti määriteltyjä, oikeasuhteisia ja perusteltuja ja niillä olisi pyrittävä selkeään tavoitteeseen;

11.  on huolissaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön suoratoiston lisääntymisestä verkossa, sillä rikoksentekijät ovat erittäin taitavia ja innovatiivisia edistyneen teknologian käytössä; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi tästä syystä pyrittävä kehittämään innovatiivisia teknisiä sovelluksia tällaisen sisällön havaitsemiseksi ja siihen pääsyn estämiseksi sekä samanaikaisesti rajoitettava tämän luonteisista palveluista maksamista;

12.  painottaa, että on puututtava uusiin verkkorikollisuuden muotoihin, kuten kostopornografiaan ja seksuaaliseen kiristämiseen, jotka kohdistuvat moniin nuoriin, erityisesti teini-ikäisiin tyttöihin; kehottaa jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisia ja oikeusviranomaisia ottamaan käyttöön konkreettisia toimia tämän uuden rikollisuuden muodon torjumiseksi ja kehottaa internetpalveluntarjoajia, vihjelinjoja, valtiosta riippumattomia järjestöjä ja kaikkia asianomaisia tahoja kantamaan vastuunsa ja pyrkimään samalla tarjoamaan ratkaisuja näihin rikoksiin puuttumiseksi myös hyödyntämällä entistä paremmin saatavilla olevaa tekniikkaa ja kehittämällä uutta tekniikkaa, jonka avulla voidaan tunnistaa helpommin näihin rikoksiin verkossa syyllistyvät henkilöt;

13.  vahvistaa jokaisen yksilön oikeuden päättää henkilötietojensa kohtalosta, erityisesti yksinomaisen oikeuden valvoa henkilötietojen käyttöä ja paljastamista ja oikeuden tulla unohdetuksi, joka määritellään mahdollisuutena saada nopeasti poistettua sellainen sisältö, joka saattaisi haitata hänen itsekunnioitustaan;

14.  vaatii jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole niin tehneet, kriminalisoimaan lasten verkkoviettelyn lisäksi myös lapsiin kohdistuvan verkkoahdistelun ja verkkohoukuttelun; muistuttaa, että verkkoviettelyllä viitataan tilanteeseen, jossa aikuiset pitävät verkkoyhteyttä alaikäiseen tai alaikäiseksi luulemaansa henkilöön tarkoituksenaan tehdä rikos kyseistä henkilöä kohtaan;

15.  pitää valitettavana, ettei rikosoikeudellisten menettelyjen käytöstä välineiden takavarikoinnin yhteydessä asiaankuuluvissa tapauksissa ole esitetty tilastoja;

Tutkinta ja syytteeseenpano

16.  panee merkille, että useat jäsenvaltiot eivät ole panneet täytäntöön vaatimusta siitä, että syytteeseenpanon rikoksista on oltava mahdollista riittävän pitkän ajan sen jälkeen, kun uhri on tullut täysikäiseksi; kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että mahdollisuus syytteeseenpanoon rikoksista turvataan siten, että lakisääteiset määräajat, joiden kuluessa nämä rikokset voidaan ilmoittaa ja niistä voidaan asettaa syytteeseen, ovat riittävän pitkät ja että ne vähintäänkin alkavat lapsiuhrin täysikäiseksi tulosta;

17.  korostaa, että 17 artiklan täytäntöönpano on tärkeää, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvat myös rikokset, jotka on tehty tieto- ja viestintätekniikan välityksellä kyseisen jäsenvaltion alueelta, riippumatta siitä, sijaitseeko tieto- ja viestintätekniikka kyseisen valtion alueella vai ei; korostaa, että on kehitettävä lainkäyttövaltaa kybertoimintaympäristössä koskevan EU:n yhteisen toimintamallin käytännön perustaa, kuten todettiin oikeus- ja sisäministerien epävirallisessa kokouksessa 26. tammikuuta 2016;

18.  pitää valitettavana, etteivät kaikki direktiivissä 2011/93/EU luetellut rikokset sisälly jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön, kun kyse on ylikansallisesta lainkäyttövallasta; pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot takaavat, että ulkomailla tehdyistä seksuaalirikoksista nostetaan syyte ilman rikoksen uhrin nostamaa kannetta; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan tehokkaasti näihin epäkohtiin;

19.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi taloudellisia ja henkilöresursseja lainvalvonta- ja oikeusviranomaisille, poliisin ja tutkijoiden erityiskoulutus mukaan luettuna, jotta voidaan torjua lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään uhrien tunnistamiseen osoitettuja varoja ja kehottaa niitä yhdeksää jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole saattaneet uhrien tunnistamista koskevaa direktiivin 2011/93/EU 15 artiklan 4 kohtaa osaksi kansallista lainsäädäntöään, saattamaan säännöksen viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan sen täytäntöön perustamalla erityisiä tutkintaryhmiä, joilla on asianmukaiset välineet ja resurssit;

20.  pitää valitettavana, että lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja riistoon liittyvien rikosten määrästä ei vieläkään ole täsmällisiä tilastoja ja tietoja, koska suuri osa tapauksista jää ilmoittamatta, koska rikostyypit ovat uusia ja koska jäsenvaltioissa sovelletaan eri määritelmiä ja menetelmiä;

21.  korostaa, että jotkut lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten merkittävistä haasteista verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien rikosten tutkinnassa ja syytteeseenpanossa aiheutuvat erityisesti tutkimusten rajat ylittävästä luonteesta ja riippuvuudesta sähköisestä todistusaineistosta; panee merkille, että on erityisesti tarpeen päivittää digitaalisia tutkintatekniikoita nopean teknologisen kehityksen vauhdissa pysymiseksi;

22.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä lainvalvontaviranomaistensa välillä, muun muassa käyttämällä enemmän yhteisiä tutkintaryhmiä; kehottaa viranomaisia myöntämään, että liiallinen luottamus vihjelinjoihin ja internetpalveluntarjoajiin voi olla haitallista ja ainoastaan ulkoistaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston torjunnan;

23.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan direktiivin 2011/93/EU säännöksiä tulevaisuuteen suuntautuneesti; kehottaa alaa ja internetpalveluntarjoajia käyttämään ajantasaista tekniikkaa ja investoimaan innovatiivisiin ratkaisuihin rikoksentekijöiden tunnistamis- ja syytteeseenpanomahdollisuuksien lisäämiseksi sekä verkossa toimivien rikosverkostojen purkamiseksi ja uhrien suojelemiseksi;

24.  on huolissaan siitä, että internetpalveluntarjoajat käyttävät operaattorin hallinnoimassa verkossa tehtyjä osoitteenmuunnosjärjestelmiä (NAT CGN), jotka mahdollistavat sen, että useat käyttäjät voivat jakaa yhden ainoan IP-osoitteen samanaikaisesti, mikä vaarantaa verkkoturvallisuuden ja vastuuseen asettamisen; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan internetpalveluntarjoajia ja verkko-operaattoreita ryhtymään tarvittaviin toimiin saman IP-osoitteen käyttäjien lukumäärän rajoittamiseksi ja CGN-tekniikan käytön lopettamiseksi sekä tekemään mahdollisimman pikaisesti vaadittavat investoinnit seuraavan sukupolven IP-osoitteiden käyttöön ottamiseksi (versio 6 – IPv6);

25.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään poliisiyhteistyötään ja oikeudellista yhteistyötään sekä hyödyntämään täysimääräisesti Europolin, erityisesti analyysihankkeen (AP) Twins ja Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen yhteydessä, ja Eurojustin tarjoamia EU:n nykyisiä yhteistyövälineitä tutkinnan ja rikoksentekijöiden ja mahdollisten rikoskumppaneiden syytteeseenpanon tuloksellisuuden varmistamiseksi; korostaa, että Europolille ja Eurojustille olisi annettava asianmukaiset resurssit tähän liittyvien tehtäviensä hoitamiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä;

26.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan poliisiyhteistyötään ja oikeudellista yhteistyötään maahanmuuttajalapsia koskevan ihmiskaupan ja salakuljetuksen torjumiseksi, koska nämä lapset, pääasiallisesti tytöt, mutta myös pojat, ovat erityisen alttiita hyväksikäytölle, ihmiskaupalle ja seksuaaliselle riistolle; vaatii tehostamaan viranomaisten välistä yhteistyötä ja nopeuttamaan tietojenvaihtoa, jotta kadonneet lapset voidaan jäljittää, sekä parantamaan tietokantojen yhteentoimivuutta; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa ovat mukana kaikki kyseiset toimijat ja lisäämään yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten, sosiaalipalvelujen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa; panee merkille kansalaisyhteiskunnan tärkeän roolin haavoittuvien lasten tunnistamisessa, sillä maahanmuuttajalapsilla on havaittu olevan vaikeuksia luottaa lainvalvontaviranomaisiin;

27.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan lapsiin kohdistuvan seksiturismin torjumiseksi ja rikoksentekijöiden ja rikoskumppaneiden syytteeseen asettamiseksi ja ottamaan siinä huomioon kaikkien osallistuvien toimijoiden vastuun;

28.  katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava kehittämään erikoistunut kansainvälinen seksiturismin torjunnan verkosto ja yhdistämään siihen hallitusjohtoisia toimia, kuten vaara-alueilla elävien perheiden ja lasten auttamiseen tarkoitettujen rahoitusohjelmien käyttöönotto;

Ennaltaehkäisy (direktiivin 22, 23 ja 24 artikla)

29.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita ehkäiseviä ja interventio-ohjelmia, kuten säännöllisiä koulutusohjelmia, kaikille virkamiehille, kouluttajille, vanhempainyhdistyksille ja sidosryhmille, jotka ovat tekemisissä lasten kanssa, jotta he voivat arvioida paremmin rikosten tekemisen riskit;

30.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan täytäntöön asianmukaisia toimenpiteitä, kuten lisäämään yleistä tietoisuutta, järjestämään ennaltaehkäisykampanjoita, toteuttamaan viranomaisten, vanhempien, opettajien, lasten ja alaikäisten valistukseen ja koulutukseen liittyviä ohjelmia, joita toteutetaan myös yhteistyössä lasten ja alaikäisten suojelun alalla aktiivisten vanhempainyhdistysten ja asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta voidaan edistää medialukutaidon, verkkoturvallisuuden ja perhearvojen (esimerkiksi keskinäinen vastuu, kunnioitus ja huolenpito), ihmisarvon, itsetunnon ja väkivallattomuuden merkitystä ja yleisesti tuoda esiin, kuinka tärkeä on lasten oikeus suojeluun kaikenlaista seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista riistoa vastaan;

31.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita perustamaan monivaiheisen lastensuojelujärjestelmän, joka perustuu lapsen etuihin ja hänen perusoikeuksiensa täysimääräiseen kunnioittamiseen, jotta annetaan selkeä viesti siitä, että minkäänlaista lasten fyysistä, seksuaalista ja emotionaalista hyväksikäyttöä ei voida hyväksyä ja se on laissa rangaistavaksi säädetty rikos;

32.  kehottaa jäsenvaltioita jakamaan koulutusaineistoja ja koulutusohjelmia koskevia parhaita käytäntöjä kaikille asianomaisille toimijoille, kuten opettajille, vanhemmille, kouluttajille ja lainvalvontaviranomaisille, ja siten lisäämään tietoisuutta verkkoviettelystä ja muista verkkoympäristössä toimivien lasten turvallisuuteen liittyvistä riskeistä; kannustaa jäsenvaltioita perustamaan kunnianhimoisia niin vanhemmille kuin teini-ikäisille suunnattuja koulutusohjelmia heidän vaikutusmahdollisuuksiensa parantamiseksi ja siten saattamaan heidät tietoisiksi internetin vaaroista ja rohkaisemaan heitä raportoimaan tapauksista, joita he ovat havainneet tai joiden uhreiksi he ovat joutuneet, erityisesti lapsia varten perustettujen vihjelinjojen välityksellä; katsoo, että on erittäin tärkeää antaa vanhemmille ohjeita, joiden avulla he kykenevät arvioimaan lapsiinsa mahdollisesti kohdistuvat riskit ja havaitsemaan varhaiset merkit mahdollisesta verkossa tapahtuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä; kehottaa palveluntarjoajia vauhdittamaan pyrkimyksiään tietoisuuden herättämiseksi erityisesti lapsiin kohdistuvista verkon riskeistä kehittämällä interaktiivisia välineitä ja tietomateriaaleja;

33.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita sisällyttämään lainsäädäntöönsä sellaisten henkilöiden rikostaustan pakollisen tarkistuksen, jotka hakevat työhön tai vapaaehtoistoimintaan, jossa heillä on suora yhteys lapsiin tai auktoriteettiasema suhteessa heihin, sekä vaihtamaan järjestelmällisesti tietoa lapsille vaarallisiksi todetuista henkilöistä;

34.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöistä, jotta nämä eivät voisi liikkua huomaamatta jäsenvaltiosta toiseen tehdäkseen työtä tai vapaaehtoistyötä lasten parissa tai lapsille tarkoitetuissa laitoksissa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan rikoksista annettuja tuomioita ja oikeudenmenetyksiä koskevien tietojen jakamista sekä varmistamaan järjestelmällisen ja johdonmukaisen tiedonkeruun kansallisissa rikoksentekijöiden rekistereissä; kehottaa jäsenvaltioita täyttämään direktiivin 2011/93/EU 22 artiklan mukaiset velvoitteensa ja tarjoamaan tehokkaita, akateemisesti arvioituja interventio-ohjelmia ja toimia henkilöille, jotka pelkäävät syyllistyvänsä lasten seksuaalisen hyväksikäyttöön liittyviin rikoksiin tai muihin direktiivin 3–7 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin;

35.  toteaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat kehittäneet lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkintaan tarkoitettuja järjestelmiä ja rikostutkintavalmiuksia; toteaa, että useimmilla jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole erikoistuneita tutkintayksikköjä eikä taloudellisia resursseja hankkia rikostutkintavälineitä, kuten verkkotutkinnan mahdollistavia erikoisohjelmia; suosittaa tästä syystä, että EU tukee näitä yksikköjä myöntämällä niille tarvittaessa asiaankuuluvat varat;

36.  toteaa, että useimmista tapauksista, joihin sisältyy lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista riistoa, ei raportoida lainvalvonnasta vastaaville viranomaisille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin, joilla voidaan tehostaa ja lisätä lasten ilmoituksia hyväksikäytöstä, ja harkitsemaan sellaisten mekanismien perustamista, jotka mahdollistavat järjestelmällisen ja suoran ilmoittamisen;

37.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tai tehostamaan lapsille tarkoitettuja hätäpuhelinpalveluja, jotka tarjoavat apua ja tukea lapsille, jotka ovat seksuaalisen hyväksikäytön tai riiston uhreja, ja jotka täyttävät kuulluksi tulemista koskevan lasten perusoikeuden; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan näiden hätäpuhelinpalvelujen ympärivuorokautisen saatavuuden, mahdollisuuden käyttää niitä eri viestintävälineiden välityksellä, niiden luottamuksellisuuden, niiden käytön maksuttomuuden sekä lapsille että hätäpuhelinpalvelujen tarjoajille ja niiden selkeän aseman kansallisissa lastensuojelujärjestelmissä sekä takaamaan näiden hätäpuhelinpalvelujen rakenteellisen pitkän aikavälin rahoituksen;

Uhrien auttaminen ja suojelu (direktiivin 18, 19 ja 20 artikla)

38.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön rikoksen uhrien oikeuksista annetun direktiivin 2012/29/EU, toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä lapsiuhrien suojelemiseksi ja jakamaan parhaita käytäntöjä sen takaamiseksi, että lapset saavat asianmukaista apua ja tukea koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan ja sen jälkeen;

39.  on tyytyväinen joissakin jäsenvaltioissa käyttöön otettuihin lasten suojelua koskeviin parhaisiin käytäntöihin, josta on esimerkkinä Barnhus-toiminta Ruotsissa; kehottaa jäsenvaltioita keskittymään oikeusavun, psyykkisen tuen ja avun tarjoamisen varmistamiseen ja välttämään sitä, ettei uhreiksi joutuneille lapsille aiheuteta lisäkärsimyksiä; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään sekä alueellisia että kansallisia valistuskampanjoita, joilla edistetään lapsiuhrien tukemista ja yleisen mielipidekulttuurin muutosta, jotta vältetään kaikenlaisia uhreja syyllistäviä asenteita, jotka voivat pahentaa hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden lasten traumoja;

Verkkosivujen poistaminen ja niihin pääsyn estäminen (25 artikla)

40.  on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön lakeja ja hallinnollisia toimenpiteitä niiden alueella ylläpidettyjen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa sisältävien verkkosivujen poistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön direktiivin 2011/93/EU 25 artiklan ja antamaan etusijan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston nopealle poistamiselle sen alkulähteillä ja toteuttamaan asianmukaiset suojatoimet; pitää valitettavana, että vain puolet jäsenvaltioista on sisällyttänyt lainsäädäntöönsä säännökset, jotka mahdollistavat kyseisille verkkosivuille pääsyn estämisen niiden alueella olevilta käyttäjiltä; muistuttaa, että lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston levittämisen torjunnassa poistamistoimenpiteet ovat estämistä tehokkaampia, sillä jälkimmäisessä ei tuhota sisältöä;

41.  pitää valitettavana ja on huolestunut siitä, että vaikka komissio mainitsi kertomuksessaan, että kuusitoista vuotta direktiivin 2000/31/EY (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi) voimaantulon jälkeen joillakin jäsenvaltioilla ei ole asianmukaisia ”ilmoitus- ja poistamismenettelyjä”, se ei kertonut minkäänlaisista toimista, joiden avulla kyseisiä jäsenvaltioita vaadittaisiin noudattamaan EU:n lainsäädäntöä;

42.  kehottaa komissiota tehostamaan toimia tarvittavien tietojen keräämiseksi, jotta voidaan selvittää, mitä menettelyjä käyttävät jäsenvaltiot, joissa ei ole asianmukaista ilmoitusmenettelyä, poistamismenettelyä eikä rikosoikeudellisia toimenpiteitä, ja käynnistämään rikkomusmenettelyt jäsenvaltioita vastaan, jos ne eivät noudata direktiivissä 2000/31/EY asetettuja asiaa koskevia velvoitteita;

43.  pitää valitettavana, että komissio ei ole arvioinut estettyjen sivustojen luetteloiden turvamenetelmiä, estämisessä käytettyä teknologiaa toimenpiteet täytäntöön panneissa maissa tai salauksen ja muiden turvatoimenpiteiden täytäntöönpanoa estettyjen sivustojen luetteloiden säilyttämisessä ja niistä tiedottamisessa eikä analysoinut asianmukaisesti näiden toimenpiteiden vaikuttavuutta;

44.  toteaa, että direktiivissä 2011/93/EU ei edellytetä pakollista estämistä; toteaa, että estämisessä ei ole käytössä yhtä ainoaa tai luotettavaa teknologiaa; suosittaa lasten hyväksikäyttöön, lasten riistoon ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston poistamista sen alkulähteillä tehokkaiden oikeus- ja lainvalvontatoimien avulla;

45.  kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä internetpalveluntarjoajien kanssa nopeuttamaan ilmoitus- ja poistamismenettelyjä, jotka ovat yhä liian pitkällisiä, sekä perustamaan verkkotoimialan, Europolin ja Eurojustin kanssa kumppanuuksia estääkseen niiden avulla verkkojen ja järjestelmien hakkeroinnin ja väärinkäytön lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston jakamiseen;

46.  kehottaa jäsenvaltioita silloin, kun sisällön on asetettu saataville kolmansista maista, tehostamaan yhteistyötään asianomaisten kolmansien maiden ja Interpolin kanssa, jotta voidaan varmistaa kyseisen sisällön pikainen poistaminen;

47.  suosittaa, että asianomaiset viranomaiset päivittävät lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa sisältävien kiellettyjen verkkosivustojen luettelot ja tiedottavat niistä internetpalveluntarjoajille, jotta vältetään esimerkiksi liiallinen estäminen ja varmistetaan oikeasuhteisuus; suosittaa, että jäsenvaltiot vaihtavat tällaisia kiellettyjen verkkosivustojen luetteloita keskenään, Europolin ja siihen sijoitetun Euroopan kyberrikostorjuntakeskuksen kanssa sekä Interpolin kanssa; katsoo tässä yhteydessä, että voitaisiin käyttää vasta kehitettyä avainsanoihin perustuvaa automaattista kuvantunnistusteknologiaa; painottaa, että kaikki käytettävä tekniikka olisi testattava huolellisesti, jotta voidaan poistaa tai vähintäänkin minimoida hakkeroinnin, väärinkäytösten tai haittavaikutusten mahdollisuus;

48.  kannustaa INHOPE-verkostoa työskentelemään jäsentensä kanssa luodakseen syvä www -verkostoja, kuten TOR-verkostosta löytyneitä pimeitä verkkoja, koskevan turvallisen anonyymin raportointijärjestelmän, jossa tarjottaisiin vastaava korkeatasoinen anonymiteetti, jollaisen lehdistöorganisaatiot tarjoavat väärinkäytösten paljastajille, jotta tällaisia verkkoja käyttävillä olisi mahdollisuus tuoda ilmi tietoja tai huhuja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvästä aineistosta;

49.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita asettamaan internetpalveluntarjoajille velvollisuuden ilmoittaa järjestelmissään havaitusta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvästä aineistosta aktiivisesti lainvalvontaviranomaisille sekä kansallisille vihjekeskuksille; kehottaa komissiota jatkamaan Verkkojen Eurooppa -välineen alaista rahoitustaan, jotta vihjelinjoille myönnetään riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseksi eli laittomaan verkkosisältöön puuttumiseksi;

50.  toteaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen – kuten INHOPE-vihjelinjaverkoston sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivan Internet Watch Foundation -järjestön – aktiivisen ja tukea antavan roolin internetissä olevan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston torjunnassa; kehottaa painokkaasti komissiota yhteistyössä INHOPE-verkoston kanssa tunnistamaan ja panemaan täytäntöön parhaat käytännöt erityisesti, kun kyse on tilastoinnista ja tehokkaasta vuorovaikutuksesta lainvalvontaviranomaisten kanssa; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita perustamaan tällaisia vihjekeskuksia, jos ne eivät vielä ole niin tehneet, ja katsoo, että niiden pitäisi saada aktiivisesti tutkia verkossa olevaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa;

51.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tätä tehneet, perustamaan viipymättä turvallisia ja lapsille soveltuvia ilmoitus- ja neuvontamekanismeja, kuten puhelin- tai verkkopalveluja sähköpostiosoitteineen taikka tabletti- tai älypuhelinsovelluksia, joihin internetin käyttäjät voivat ilmoittaa, myös anonyymisti, verkossa havaitsemastaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvästä aineistosta ja joiden työntekijät kykenevät ripeästi arvioimaan ilmoitettua sisältöä, käynnistämään nopeat ilmoitus- ja poistamismenettelyt ja poistamaan maansa alueen ulkopuolella ylläpidetyn sisällön; kehottaa tunnustamaan selkeästi nämä vihjelinjat ja tehostamaan niitä ja kannustaa jäsenvaltioita myöntämään niille asianmukaiset resurssit ja määrärahat sekä asiantuntevan ja koulutetun henkilön; katsoo, että näillä vihjelinjoilla olisi oltava lupa etsiä aktiivisesti lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa sen lisäksi, että ne saavat ilmoituksia yleisöltä;

52.  korostaa, että on tarpeen edistää ja tukea EU:n tiedotusohjelmia, joiden avulla mahdollistetaan se, että yleisö voi saattaa viranomaisten tietoon laitonta tai lapsille haitallista verkkosisältöä;

53.  kehottaa komissiota tiedottamaan edelleen parlamentille säännöllisesti direktiivin noudattamisen tilanteesta jäsenvaltioissa antamalla eriteltyä ja vertailukelpoista tietoa verkossa ja verkon ulkopuolella tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston estämisestä ja torjumisesta; kehottaa komissiota esittämään direktiivin täytäntöönpanosta kattavamman kertomuksen, johon olisi sisällyttävä täydentäviä tietoja ja tilastoja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa sisältävien verkkosivustojen sulkemisesta ja niihin pääsyn estämisestä, tilastoja laittoman sisällön poistamisnopeudesta 72 tunnin jälkeen, lainvalvontaviranomaisten ilmoitettujen rikosten johdosta toteuttamista toimista ja sulkemisten viivästymisestä käynnissä olevan tutkinnan häiriintymisen välttämiseksi samoin kuin tietoja siitä, miten oikeus- ja lainvalvontaviranomaiset käyttävät tallennettua tietoa, sekä vihjelinjojen toteuttamista toimista sen jälkeen, kun ne ovat pyytäneet lainvalvontaviranomaisia ottamaan yhteyttä ylläpitopalvelujen tarjoajiin; kehottaa asianomaista valiokuntaa järjestämään kuulemisen täytäntöönpanon tilanteesta ja mahdollisesti harkitsemaan uuden mietinnön antamista direktiivin täytäntöönpanoon liittyvistä jatkotoimista;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.
(2)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(3)EUVL C 289, 9.8.2016, s. 57.
(4)EUVL C 316, 30.8.2016, s. 109.
(5)Tutkimusten mukaan pojat voivat olla erityisen estyneitä paljastamaan seksuaalisen hyväksikäytön muun muassa yhteiskunnassa vallitseviin miehiä koskeviin oletuksiin liittyvistä syistä. Katso esimerkiksi Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun vaikutusten jälkiarvioinnin yksikön tutkimus PE 598.614, s. 16, sekä Schaefer, G.A., Mundt, I.A., Ahlers, C.J. ja Bahls, C: ”Child sexual abuse and psychological impairment in victims: results of an online study initiated by victims”, Journal of Child Sex Abuse, Vol. 21, Nro 3, 2012, s. 343–360.


Vetoomusvaliokunnan vuonna 2016 käsittelemät asiat
PDF 202kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. joulukuuta 2017 vetoomusvaliokunnan vuonna 2016 käsittelemistä asioista (2017/2222(INI))
P8_TA(2017)0502A8-0387/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan työn tuloksista,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2016,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 ja 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 24 ja 227 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT 228 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 44 artiklan, joka koskee oikeutta vedota Euroopan parlamenttiin,

–  ottaa huomioon rikkomusmenettelyä koskevat SEUT-sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 258 ja 260 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 216 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0387/2017),

A.  toteaa, että vuonna 2016 vastaanotettiin 1 569 vetoomusta – vuonna 2015 luku oli 1 431 – ja että niistä 1 110 (70,8 prosenttia) hyväksyttiin käsiteltäväksi;

B.  toteaa, että parlamentin vetoomusportaalin käyttäjistä 6 132 tuki yhtä tai useampaa vetoomusta vuonna 2016, kun vastaava luku vuonna 2015 oli 902, ja että tuenilmausten määrä vetoomusta ja käyttäjää kohden oli 18 810 vuonna 2016, kun se vuonna 2015 oli 1 329;

C.  ottaa huomioon, että vastaanotettujen vetoomusten määrä on vaatimaton verrattuna unionin kokonaisväkilukuun; toteaa määrän kuitenkin osoittavan, että osa unionin kansalaisista on tietoisia vetoomusoikeudesta ja käyttää sitä sekä haluaa kiinnittää unionin toimielinten huomiota heitä huolestuttaviin ja unionin toimivaltaan kuuluviin asioihin vetoomusmenettelyn avulla; toteaa, että toimia on kuitenkin tehostettava toimia, joilla lisätään tietoisuutta oikeudesta esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille ja edistetään kyseisen oikeuden käyttöä;

D.  ottaa huomioon, että oikeus vedota Euroopan parlamenttiin tarjoaa unionin kansalaisille ja asukkaille keinon esittää virallinen pyyntö suoraan heidän edustajilleen, ja katsoo, että tätä oikeutta olisi siksi asianmukaisesti suojeltava ja sen käyttöä edistettävä; pitää tätä oikeutta välttämättömänä sen varmistamiseksi, että unionin kansalaiset ja asukkaat voivat aktiivisesti vaikuttaa aloihin, joilla Euroopan unioni toimii;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on jo kauan ollut johtava toimija vetoomusmenettelyn kansainvälisessä kehittämisessä ja sillä on edelleen Euroopan avoimin ja läpinäkyvin järjestelmä, joka mahdollistaa muun muassa vetoomusten esittäjien täysipainoisen osallistumisen sen toimintaan;

F.  ottaa huomioon, että valiokunnalla on keskeinen rooli unionin kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä, sillä se myötävaikuttaa parlamentin imagon ja auktoriteetin vahvistamista valitsijakunnan silmissä, koska näin parlamentti voi paremmin seurata ja valvoa, miten jäsenvaltiot ja muut EU:n toimielimet panevat täytäntöön EU:n lainsäädäntöä;

G.  toteaa, että aktiivinen vaikuttaminen on mahdollista ainoastaan siksi, että on olemassa kaikkien EU:n toimielinten demokraattinen ja avoin prosessi, joka tarjoaa parlamentille ja vetoomusvaliokunnalle mahdollisuuden työskennellä kansalaislähtöisesti ja tarkoituksenmukaisesti;

H.  ottaa huomioon, että vetoomuksia esittävät ja niitä tukevat kansalaiset haluavat vaikuttaa ja odottavat puolestaan EU:n toimielinten tuovan lisäarvoa heidän huolenaiheitaan koskevissa ratkaisuissa; toteaa, että jos vetoomuksiin ei reagoida asianmukaisesti, se aiheuttaa todennäköisesti turhautumista ja tyytymättömyyttä unionia kohtaan;

I.  toteaa, että on huomattu, että kansalaiset kääntyvät usein vetoomusvaliokunnan puoleen viimeisenä keinona, kun muut alueelliset tai kansalliset elimet tai toimielimet eivät pysty ratkaisemaan heidän huolenaiheitaan;

J.  katsoo, että vetoomusten välityksellä parlamentti voi kuulla kansalaisia ja auttaa ratkaisemaan heidän ongelmiaan sekä arvioida unionin lainsäädännön vaikutuksia kansalaisten arkipäivään;

K.  katsoo, että kansalaisten suora osallistuminen EU:n tason päätöksentekoon ja sen laadun parantaminen on mahdollista vain, jos niitä tuetaan demokraattisen hallinnon avulla, joka pystyy takaamaan avoimuuden, perusoikeuksien tehokkaan turvaamisen ja EU:n kansalaisten pyyntöjen sisällyttämisen EU:n poliittiselle asialistalle;

L.  katsoo, että vetoomuksista saadaan hyödyllistä tietoa muun muassa havaituista EU:n lainsäädännön rikkomisista sekä sen puutteista ja epäjohdonmukaisuuksista, kun on kyse sen tavoitteesta varmistaa, että kaikkien kansalaisten perusoikeuksia suojellaan täysimääräisesti;

M.  ottaa huomioon, että vetoomukset tarjoavat eri aloja koskevia monenlaisia tärkeitä tietoja, joista on hyötyä muille parlamentin valiokunnille myös niiden lainsäädäntötoimien kannalta; katsoo, että koko parlamentti on velvollinen varmistamaan, että vetoomusoikeutta koskevaa perusoikeutta noudatetaan huolehtimalla siitä, että vetoomukset käsitellään asianmukaisesti;

N.  katsoo, että kukin vetoomus olisi arvioitava ja käsiteltävä huolellisesti ja että kullakin vetoomuksen esittäjällä on oikeus saada ensimmäinen vastaus vetoomusvaliokunnalta, joka vastaa esitettyihin kysymyksiin kaikilta osin noudattaen täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua oikeutta hyvään hallintoon; toteaa, että tarvitaan usein lisää tietojen vaihtoa ja vastauksia vetoomusten alkutarkastelun tai komission ja kansallisten viranomaisten kanssa käydyn tiedonvaihdon jälkeen jatkotoimina ratkaisujen löytämiseksi;

O.  ottaa huomioon, että SEUT 227 artiklan ja parlamentin työjärjestyksen 215 artiklan mukaisissa vetoomusten käsiteltäväksi hyväksymistä koskevissa perusteissa edellytetään, että vetoomukset täyttävät muodolliset vaatimukset eli että ne käsittelevät aihetta, joka kuuluu unionin toiminnan alaan ja koskee välittömästi vetoomuksen esittäjää, jonka on oltava unionin kansalainen tai asukas; pitää selvänä, että näillä toiminnan aloilla tarkoitetaan paljon muutakin kuin pelkkiä EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia aloja; toteaa, että 459:ää vetoomusta ei hyväksytty käsiteltäväksi, koska ne eivät täyttäneet muodollisia vaatimuksia;

P.  katsoo, että vetoomusvaliokunnan työn tuloksellisuuden varmistamiseksi, perusteettomien vetoomusten ja vetoomusten, joita ei voida ottaa käsiteltäviksi, käsittely olisi päätettävä ja esitettävä siitä perustelu vetoomuksen esittäjälle; katsoo, että vetoomuksen käsittelyyn liittyvän menettelyn olisi aina oltava vetoomuksen esittäjän edun mukainen;

Q.  katsoo, että vetoomusmenettelylle ominainen vuorovaikutteisuus ja kansalaisten keskeinen rooli siinä tekee kunkin tapauksen ainutlaatuiseksi ja sulkee pois ennalta määrätyn aikataulun; katsoo, että tällaiset menettelyt edellyttävät hallinnolta erityistä joustavuutta ja suhdetoimintataitoja;

R.  toteaa, että vetoomusvaliokunnan kokouksissa keskustellaan julkisesti huomattavasta määrästä vetoomuksia; toteaa, että vetoomuksen esittäjillä on oikeus esitellä vetoomuksensa ja että he ottavat usein täysipainoisesti osaa keskusteluun ja siten osallistuvat aktiivisesti valiokunnan työhön; toteaa, että 61 vetoomuksen esittäjää osallistui vuonna 2016 aktiivisesti valiokunnassa käytyihin keskusteluihin käyttämällä puheenvuoroja;

S.  toteaa, että kansalaisten vetoomuksissa ja valiokunnan kokouksissa antamat tiedot – sekä niitä täydentävä komission, jäsenvaltioiden ja muiden elinten tarjoama asiantuntemus – ovat ratkaisevan tärkeitä valiokunnan työlle;

T.  toteaa, että vuonna 2016 esitettyjen vetoomusten huolenaiheet koskivat pääasiassa sisämarkkinoita (erityisesti palvelujen tarjontaa ja ihmisten vapaata liikkuvuutta), perusoikeuksia (erityisesti lapsen oikeuksia ja vammaisten henkilöiden oikeuksia), sosiaaliasioita (työoloja) ja ympäristöasioita (jätehuoltoa, saastumista ja ympäristönsuojelua) ja erityisesti brexitiä (saavutettujen oikeuksien menettämistä ja kansanäänestyksen mandaattia);

U.  toteaa, että parlamentin vetoomusportaali on ollut toiminnassa vuoden 2014 lopusta alkaen; toteaa, että 1 067 vetoomusta (68 prosenttia vastaanotetuista vetoomuksista) toimitettiin verkkoportaalin kautta vuonna 2016, kun vastaava lukumäärä vuonna 2015 oli 992; toteaa, että portaaliin on tehty sekä käyttäjiä että portaalin ylläpitäjiä hyödyttäviä teknisiä parannuksia, esimerkiksi parannuksia hakutoimintoon; toteaa, että vetoomusten yhteenvedot ladataan sivustolle pian hyväksymisen jälkeen; toteaa, että luottamuksellisuutta koskevia asetuksia ja tietosuojaselosteita on tarkistettu ja että sivustolle on lisätty ”Usein kysyttyä” -osio; toteaa, että vetoomusten yhteenvedot vuosilta 2015 ja 2016 ladattiin sivustolle uuden migraatiotyökalun avulla; toteaa, että on toteutettu myös hakukoneoptimointiprosessi; toteaa, että suuri määrä käyttäjien esittämiä tukipyyntöjä on käsitelty onnistuneesti; ottaa huomioon, että hankkeen myöhemmät vaiheet ovat käynnissä, ja käytössä ovat sellaiset ominaisuudet kuin automaattinen sähköinen ilmoitus kunkin asianomaisen vetoomuksen sisällyttämisestä valiokunnan esityslistalle yhdessä sen tulevan suoratoistolinkin kanssa sekä myöhemmästä asiaan liittyvien pöytäkirjojen ja tärkeiden keskustelujen videointien tallentamisesta, mikä hyödyttää asianomaisia vetoomuksen esittäjiä ja tukijoita;

V.  katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite on tärkeä väline, kun parannetaan kansalaisten osallistumista EU:n poliittiseen päätöksentekoprosessiin, ja että sitä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, jotta voidaan lisätä kansalaisten luottamusta EU:n toimielimiin ja edistää aidon ja osallistavan Euroopan unionin rakentamista; toteaa, että komission 13. syyskuuta 2017 esittämä lainsäädäntöehdotus nykyisen eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan asetuksen (EU) N:o 211/2011 (COM(2017)0482) tarkistamisesta käynnistää erittäin tarpeellisen tarkistamisprosessin, jolla pyritään tekemään eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta helpommin käytettävä ja hyödyllinen väline EU:n kansalaisille;

W.  ottaa huomioon, että suunnitteilla oli neljä parlamentin työjärjestyksen 216 a artiklan mukaista tiedonhankintamatkaa; toteaa, että tiedonhankintamatkat ovat vetoomusvaliokunnan keskeisiä välineitä, koska ne tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden kerätä tietoja eri sidosryhmiltä monimutkaisista kysymyksistä ja niiden avulla voidaan antaa konkreettisesta näkyvyyttä parlamentin työlle kansalaisten keskuudessa eri puolilla unionia; toteaa, että kaksi tiedonhankintamatkaa toteutui ja yksi niistä tehtiin Espanjaan, kun unionin kansalaisilta oli saatu useita vetoomuksia mahdollisista vesipuitedirektiivin rikkomisista, ja toinen Slovakiaan, missä tarkastelun kohteena oli unionin rakennerahastovarojen käyttö vammaisille tarkoitetuissa pitkäaikaislaitoksissa; toteaa, että kaksi muuta suunnitteilla ollutta tiedonhankintamatkaa, yksi Irlantiin ja toinen Italiaan, peruuntui;

X.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnalla on Euroopan oikeusasiamieheen ylläpidettäviä suhteita koskevia tehtäviä, ja toteaa, että oikeusasiamies tutkii unionin kansalaisten tekemät kantelut unionin toimielimissä ja elimissä ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista;

Y.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamies Emily O’Reilly esitteli vuosikertomuksensa 2015 vetoomusvaliokunnalle sen kokouksessa 20. kesäkuuta 2016, ja toteaa, että vetoomusvaliokunnan vuotuinen mietintö perustuu osittain oikeusasiamiehen vuosikertomukseen;

Z.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on Euroopan oikeusasiamiehen lailla Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsen ja että siihen kuuluu myös kansallisia ja alueellisia oikeusasiamiehiä ja vastaavia elimiä Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ehdokasvaltioissa ja muissa Euroopan talousalueen maissa, ja toteaa, että verkoston tavoitteena on edistää tiedonvaihtoa unionin oikeudesta ja politiikasta sekä vaihtaa parhaita käytäntöjä;

AA.  toteaa, että vastaanotetuista vetoomuksista 147 (niistä 120 vuonna 2016) liittyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa Euroopan unionista eroamisesta järjestetyn kansanäänestyksen seurauksena virinneisiin kysymyksiin – pääasiassa kansalaisten oikeuksien suojeluun;

AB.  toteaa, että tammikuussa 2016 hyväksytyt ja siitä asti sovelletut vetoomusvaliokunnan suuntaviivat ovat selkiyttäneet ja jäsentäneet valiokunnan työtä ja vetoomusten käsittelyä;

AC.  toteaa, että parlamentin työjärjestykseen tehdyt muutokset (jotka hyväksyttiin täysistunnossa joulukuussa 2016) toivat muutoksia myös vetoomusmenettelyyn ja selkiyttivät sitä;

AD.  ottaa huomioon, että puhtaasti muodollinen suhtautuminen ympäristöarviointeihin liittyvien vetoomusten käsittelyyn vaarantaa EU:n ympäristölainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon jäsenvaltioissa ja komission uskottavuuden, sillä komission olisi valvottava tehokkaasti, että kansalaisten perusoikeuksia suojellaan täysimääräisesti;

1.  tähdentää, että vetoomusvaliokunnalla on tärkeä rooli yhteyspisteenä, jonne unionin kansalaiset ja asukkaat voivat toimittaa kanteluitaan EU:n oikeuden soveltamiseen liittyvistä rikkomuksista ja virheistä jäsenvaltioissa sekä mahdollisista EU:n lainsäädännön puutteista ja epäjohdonmukaisuuksista; korostaa, että on tarpeen varmistaa kaikilta osin, että toimielimet käsittelevät esiin tuodut asiat ripeästi, perusteellisesti, puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti;

2.  toteaa, että vetoomusten avulla saadaan merkittävästi ensikäden tietoa EU:n oikeuden soveltamiseen liittyvistä rikkomuksista ja puutteista jäsenvaltioissa ja myös mahdollisista EU:n lainsäädännön porsaanrei’istä sekä kansalaisten ehdotuksista uudeksi lainsäädännöksi tai voimassa oleviin säädösteksteihin tehtävistä mahdollisista parannuksista;

3.  muistuttaa, että vetoomukset tarjoavat parlamentille ja muille unionin toimielimille mahdollisuuden luoda uusia yhteyksiä unionin kansalaisiin, joihin unionin oikeuden soveltaminen eri hallintotasoilla vaikuttaa; katsoo, että kyky varmistaa avoimuus, kansalaisten suora osallistuminen, perusoikeuksien täysimääräinen suojelu, EU:n toimielinten vastausten selvä parantuminen, kun on kyse kansalaisten niille esittämien ongelmien käsittelystä ja ratkaisemisesta, sekä EU:n toimielinten ja muiden EU:n elinten yhteistyön tiivistäminen kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa ovat tärkeitä keinoja vahvistaa unionin päätöksentekoprosessien demokraattista oikeutusta ja vastuuvelvollisuutta;

4.  toteaa, että vetoomusten tehokas käsittely asettaa haasteen komission ja parlamentin kyvylle reagoida ongelmiin ja ratkaista ongelmia, jotka liittyvät unionin lainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen virheelliseen soveltamiseen, mutta viime kädessä se myös parantaa tätä kykyä; panee merkille, että komissio asettaa EU:n oikeuden täytäntöönpanon etusijalle niin, että kansalaiset voivat hyötyä siitä jokapäiväisessä elämässään;

5.  kehottaa erottamaan selkeästi toisistaan vetoomusten esittäjien ja heidän tukijoiden aseman ja oikeudet avoimuusperiaatteiden mukaisesti;

6.  pitää edelleen erityisenä velvoitteena varmistaa, että kun on kyse vetoomuksista, joita ei oteta käsiteltäviksi tai jotka ovat perusteettomia, vältetään suhteetonta viivettä ennen ilmoituksen antamista siitä, että niitä ei oteta käsiteltäviksi, tai siitä, että niiden käsittely on päättynyt; vaatii tässä yhteydessä painokkaasti, että syyt, miksi vetoomusta ei oteta käsiteltäväksi tai miksi sen käsittely päätetään perusteettomuuden vuoksi, on perusteltava yksityiskohtaisesti suoraan vetoomuksen esittäjälle;

7.  panee merkille unionin lainsäädännön tehokkaan soveltamisen vaikutuksen unionin toimielinten uskottavuuden lisääntymiseen; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa vahvistettu vetoomusoikeus on unionin kansalaisuuden tärkeä elementti ja koetinkivi, jonka avulla voidaan aidosti seurata unionin lainsäädännön soveltamista ja tunnistaa mahdolliset puutteet; kehottaa vetoomusvaliokuntaa järjestämään säännöllisiä kokouksia kansallisten vetoomusvaliokuntien kanssa tärkeistä vetoomuksista, jotta voidaan lisätä tietoisuutta unionin kansalaisten huolenaiheista EU:ssa ja jäsenvaltioissa ja entisestään vahvistaa kansalaisten oikeuksia paremman eurooppalaisen lainsäädännön ja täytäntöönpanon avulla; kehottaa siksi kaikkia asianomaisia kansallisia ja EU:n viranomaisia sitoutumaan vahvasti vetoomusten käsittelyyn ja ratkaisemiseen ensisijaisena asiana;

8.  muistuttaa komissiota, että vetoomukset tarjoavat ainutlaatuisen keinon viitata tilanteisiin, joissa EU:n lainsäädäntöä ei noudateta, ja tutkia niitä Euroopan parlamentin poliittisen valvonnan avulla; muistuttaa komissiota siitä, että vetoomusvaliokunnan esittämiin apua koskeviin pyyntöihin olisi vastattava asianmukaisesti, ja pyytää jälleen komissiota parantamaan vastaustensa laatua myös valiokunnan kokouksissa sekä sisällön että perusteellisuuden puolesta, jotta varmistetaan, että unionin kansalaisten huolenaiheita käsitellään asiaankuuluvalla ja avoimella tavalla; huomauttaa, että tavalla, jolla vetoomuksissa esille tuotuja ongelmia käsitellään, on ratkaiseva vaikutus kansalaisiin ja siihen, noudatetaanko heidän EU:n lainsäädäntöön kirjattua oikeuttaan esittää vetoomuksia tosiasiallisesti, ja heidän mielipiteisiinsä EU:n toimielimistä; vaatii komissiota määrittämään keinot, joilla yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa voidaan tiivistää asioissa, jotka liittyvät siihen, miten unionin oikeuden soveltamista ja noudattamista koskeviin tiedusteluihin vastataan;

9.  katsoo, että kansallisilla tuomioistuimilla on ensisijainen vastuu sen varmistamisesta, että EU-lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa, eikä sen saisi millään tavoin estää komissio aktiivisempaa roolia perussopimusten valvojana, kun on kyse yhdenmukaisuuden varmistamisesta EU:n lainsäädännön kanssa, erityisesti tapauksissa, jotka liittyvät ympäristön ja ihmisten terveyden suojeluun ja joissa ennalta varautumisen periaatetta olisi noudatettava;

10.  korostaa, että neuvoston ja komission on osallistuttava valiokunnan kokouksiin ja kuulemisiin mahdollisimman korkeatasoisella edustuksella, jos käsiteltävät aiheet edellyttävät edellä mainittujen toimielinten osallistumista;

11.  kehottaa vetoomusvaliokunnan kokouksissa läsnä olevia komission virkamiehiä olemaan valmiita osallistumaan asianmukaiseen vuoropuheluun vetoomusten esittäjien kanssa eikä pelkästään lukemaan valiokunnalle ennen kokousta toimitettuja ennalta laadittuja vastauksia;

12.  kehottaa selvittämään mahdollisuutta käyttää videoneuvottelupalveluita; kannustaa käyttämään uutta audiovisuaalista tekniikkaa, jonka avulla vetoomuksen esittäjä voi ottaa merkittävämmän roolin valiokunnan työskentelyssä osallistumalla reaaliaikaisesti vetoomuksensa käsittelyyn;

13.  ei hyväksy tulkintaa, jonka komissio antaa parlamentin 27. vuosikertomukselle Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2009) ja jonka mukaan komissiolla olisi oikeus päättää sellaisen asian käsittely, jossa ei vielä ole toteutettu muodollisia toimia rikkomusmenettelyn käynnistämiseksi, tai keskeyttää aktiiviset rikkomusmenettelyt tapauksissa, joissa asia on käsiteltävänä kansallisessa tuomioistuimessa; muistuttaa, että 15. joulukuuta 2016(1) antamansa vuotuisen vetoomusvaliokunnan toimintaa käsittelevän päätöslauselman 11 kohdassa parlamentti toisti olevansa eri mieltä komission alkuperäisestä lähestymistavasta edellä mainitussa kertomuksessa, kuten se mainitsi 14. syyskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa(2), jossa erityisesti 1, 23 ja 32 kohdassa komissiota pyydettiin toimivaltansa puitteissa tehostamaan toimiaan sen varmistamiseksi, että unionin lainsäädäntö pannaan johdonmukaisesti täytäntöön, ja käyttämään rikkomusmenettelyjä riippumatta mahdollisesta kansallisen tason oikeuskäsittelystä;

14.  panee huolestuneena merkille, että Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta vuonna 2016 (COM(2017)0370) 6. heinäkuuta 2017 annetun komission vuosikertomuksen mukaan vireillä olevien rikkomustapausten määrä oli lisääntynyt huomattavasti – 21 prosentilla – edelliseen vuoteen verrattuna; kehottaa komissiota noudattamaan parlamentin kehotuksia jakaa tietoa käynnissä olevien rikkomusmenettelyjen edistymisestä; painottaa vetoomusten merkitystä EU:n lainsäädännön puutteellisen täytäntöönpanon tai sen saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä viivästymisen tunnistamisessa; muistuttaa komissiota, että vetoomusvaliokunta on sitoutunut vastaamaan kansalaisten odotuksiin oikea-aikaisesti ja vastuullisesti, samalla kun varmistetaan demokraattinen valvonta ja EU:n lainsäädännön asianmukainen soveltaminen;

15.  pyytää komissiolta tarkkoja tilastotietoja sellaisten vetoomusten lukumäärästä, jotka ovat johtaneet EU Pilot -menettelyn tai rikkomusmenettelyn aloittamiseen; pyytää lisäksi saada kertomuksia tapauksista, jotka liittyvät vireillä oleviin oikeuskäsittelyihin ja/tai menettelyihin sekä EU Pilot- ja rikkomusmenettelyjen kuluessa vaihdettuihin asiakirjoihin, kun kyseiset menettelyt on saatettu päätökseen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, jotta voidaan helpottaa rakenteellista vuoropuhelua ja nopeuttaa kiistojen ratkaisemista; kehottaa komissiota keskustelemaan näistä kertomuksista vetoomusvaliokunnan kanssa ja ottamaan lainsäädännön soveltamisesta ja yksinkertaistamisesta vastaavan varapuhemiehen ennakoivasti mukaan;

16.  kehottaa komissiota käyttämään tehtävästään perussopimusten valvojana johtuvaa toimivaltaansa asianmukaisesti, koska tällainen asema on erittäin tärkeä EU:n toiminnalle kansalaisten ja unionin lainsäätäjien kannalta; kehottaa rikkomusmenettelyjen oikea-aikaiseen käsittelyyn, jotta päästään viipymättä tilanteista, joissa EU:n lainsäädäntöä ei noudateta;

17.  pitää tärkeänä yhteistyötä muiden parlamentin valiokuntien kanssa; viittaa tässä yhteydessä vetoomusvaliokunnan hyväksyttyihin suuntaviivoihin, joihin on kirjattu periaate vetoomusverkoston perustamisesta muiden valiokuntien kanssa; panee tyytyväisenä merkille, että tällaista verkostoa koskevat suuntaviivat on hyväksytty; kiinnittää huomiota kaikille valiokunnille lähetettyyn kyselyyn, jonka avulla pyritään saamaan selkoa menettelyistä, joita ne soveltavat lausuntoa varten tai tiedoksi toimitettujen vetoomusten käsittelyyn; panee tyytyväisenä merkille, että verkoston ensimmäinen henkilöstötason kokous pidettiin vuonna 2016 ja parlamentin jäsenten kokous kahdesti vuonna 2017; panee tyytyväisenä merkille vetoomusvaliokunnan ja muiden valiokuntien välisen koordinoinnin edistymisen ja kussakin asianomaisessa valiokunnassa politiikan alojen alakohtaisen jakautumisen, joka mahdollistaa muihin valiokuntiin lähetettyjen vetoomusten paremman seurannan; kehottaa vahvistamaan vetoomusvaliokunnan verkostoa tavoitteena yksinkertaistaa vetoomusten käsittelyä käynnissä olevan lainsäädäntötyön yhteydessä; suosittaa, että Euroopan parlamentin jäsenille annetaan erityisiä ohjeita vetoomusoikeudesta, jotta he voivat paremmin auttaa vetoomusmenettelyn käynnistämisestä kiinnostuneita äänestäjiään;

18.  pitää valitettavana, että perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan niiden soveltaessa unionin oikeutta; palauttaa mieliin, että sen soveltaminen on monien kansalaisten mielestä epäselvää ja epätyydyttävää; pitää valitettavana, että Euroopan unionin tuomioistuimen tulkinta perusoikeuskirjan 51 artiklasta on ollut varovainen mutta sallinut kuitenkin perusoikeuskirjan soveltamisalan ulottamisen kansallisiin säännöksiin, joilla unionin lainsäädäntöä pannaan täytäntöön, sekä säännöksiin, joilla varmistetaan unionin säännösten tehokas soveltaminen; katsoo, että useimpien EU:n kansalaisten perusoikeuskirjasta johtuviin oikeuksiin liittyvät odotukset ylittävät niiden nykyisen soveltamisalan; korostaa, että 51 artiklan liian kapea tai epäyhtenäinen tulkinta etäännyttää kansalaisia unionista; kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että 51 artiklan soveltamisalan tulkinta on mahdollisimman yhtenäinen ja laaja; panee tyytyväisenä merkille, että perusoikeusvirasto on ottanut käyttöön interaktiivisen välineen, jonka avulla saa helposti tietoa siitä, mille viranomaiselle kussakin jäsenvaltiossa voi esittää perusoikeuksia koskevia tiedusteluja;

19.  panee merkille, että vetoomusten esittäjät ovat olleet huolestuneita tulevista oikeuksistaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa unionista eroamisesta järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen, mikä kävi ilmi useista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä vetoomuksista; palauttaa mieliin 5. huhtikuuta 2017(3) antamansa päätöslauselman, jossa korostetaan, että erosopimus voidaan tehdä ainoastaan parlamentin suostumuksella, ja vaaditaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien tai asuneiden EU:n 27 jäsenvaltion kansalaisten sekä EU:n 27 jäsenvaltiossa asuvien tai asuneiden Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeudenmukaista kohtelua, ja on sitä mieltä, että heidän oikeutensa ja etunsa on asetettava neuvotteluissa täysimääräisesti etusijalle; panee merkille ratkaisemattomat huolenaiheet äänioikeudesta ja toisessa EU:n jäsenvaltiossa yli 15 vuoden asuneiden Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten jäämisestä vaille äänioikeutta; muistuttaa, että vetoomusvaliokunnalla on ollut aktiivinen rooli unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksien puolustamisessa siten, että se on myötävaikuttanut Euroopan parlamentin 5. huhtikuuta 2017 ja 3. lokakuuta 2017(4) antamiin päätöslauselmiin, jotka koskivat neuvotteluja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen ilmoitettua EU:sta eroamisestaan, ja teettänyt tutkimuksen brexitin vaikutuksesta vetoomusoikeuteen ja vetoomusvaliokunnan toimivaltuuksiin, vastuualueisiin ja toimintaan sekä tarkastellut brexitiä koskevia vetoomuksia ja kansalaisten oikeuksia 21. kesäkuuta 2017 pitämässään kokouksessa; tukee komission sitoumusta taata täysin Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien unionin kansalaisten oikeudet brexit-neuvottelujen aikana ja Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen jälkeen ja kehottaa komissiota takaamaan kaikki saavutetut oikeudet muualla Euroopan unionissa asuville Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille sen varmistamiseksi, että kansalaisia ei käytetä pelinappuloina eikä heidän oikeuksiaan heikennetä neuvottelujen tuloksena;

20.  painottaa, että vetoomusvaliokunta on tehnyt jatkuvasti tärkeää työtä vammaisasioita koskevien vetoomusten yhteydessä, ja korostaa valiokunnan valmiutta tukea edelleen toimia, joilla pyritään vahvistamaan vammaisten henkilöiden oikeuksia; kehottaa EU:n toimielimiä näyttämään esimerkkiä tässä asiassa ja varmistamaan, että kansallisten viranomaisten täytäntöönpanotoimissa noudatetaan täysimääräisesti ja johdonmukaisesti EU:n lainsäädäntöä ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta; korostaa, että tiedonhankintamatka Slovakiaan toteutui 22. ja 23. syyskuuta 2016, että matkalla kerättiin tietoa vammaisille henkilöille tarkoitettuihin laitoksiin tehtyjen investointien käytöstä ja että siinä yhteydessä suositeltiin, että komissio tarkastelee nykyistä tilannetta; painottaa, että on tarpeen lisätä vammaisten henkilöiden poliittista osallistumista erityisesti valmistauduttaessa seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin, sekä tunnustaa kaikkien vammaisten henkilöiden äänioikeus vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 12 ja 29 artiklan mukaisesti;

21.  palauttaa mieliin, että valiokunta on tehnyt työtä tukeakseen julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi vuonna 2013 tehdyn Marrakeshin sopimuksen ratifiointia ja ripeää täytäntöönpanoa; pitää tässä yhteydessä tärkeänä Marrakeshin sopimuksen ratifioinnista 3. helmikuuta 2016(5) antamaansa lyhyttä päätöslauselmaa, jossa kehotettiin kaikkia asianomaisia osapuolia reagoimaan nopeasti pitkäaikaisen lukkiutuneen tilanteen purkamiseksi ja siten ratifioinnin helpottamiseksi EU:n tasolla; panee merkille, että parlamentti ja neuvosto ovat päässeet sopimukseen Marrakeshin sopimuksen täytäntöönpanoa koskevista komission lainsäädäntöehdotuksista (COM(2016)0595 ja COM(2016)0596), joista on tullut sitovia(6);

22.  kiinnittää huomiota kahteen vuotuiseen mietintöön eli mietintöön vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2015(7) ja mietintöön Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2015(8) sekä useisiin valiokunnan lausuntoihin, kuten lausuntoon rajatylittävästä adoptioiden tunnustamisesta(9), lausuntoon EU:n vaihtoehdoista lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi(10), lausuntoon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (CRPD) täytäntöönpanosta kiinnittäen erityistä huomiota YK:n CRPD-komitean päätelmiin(11), lausuntoon unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta: vuosikertomus 2014(12) ja perusoikeuksien tilanne 2014 Euroopan unionissa vuonna 2015(13);

23.  toteaa valiokunnan tukevan eurooppalaista kansalaisaloitetta; panee merkille komission ehdotuksen asetuksen tarkistamisesta siten, että sen avulla pyritään lisäämään aloitteen merkitystä demokraattisen osallistumisen välineenä; pitää valitettavana, että komissio ei ottanut asianmukaisesti huomioon viimeaikaista työtä, joka koski eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevaa päätöslauselmaa, joka ei liity lainsäädäntöön, nimenomaisesti vetoomusvaliokunnan lausuntoa, eikä siten täysin noudattanut toimielinten välistä sopimusta; kehottaa komissiota ottamaan huomioon kyseisen vetoomusvaliokunnan lausunnon tulevassa lainsäädäntömenettelyssä, jotta EU:n kansalaiset voivat osallistua täysimääräisesti ja tehokkaasti EU:n päätöksentekoprosessiin eurooppalaisen kansalaisaloitteen avulla;

24.  pitää valitettavana, että komissio ei ole käyttänyt päättäväisesti valvontavaltaansa estääkseen sen, että sisämarkkinoille saatetaan dieselmoottorikäyttöisiä autoja, jotka lisäävät merkittävästi ilmaan joutuvia NO2-päästöjä yli raja-arvojen ja jotka eivät täytä henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen tyyppihyväksyntään ja päästöihin liittyviä EU:n sääntöjä; huomauttaa, että tämä näkökohta kuuluu olennaisesti niiden kansalaisten huolenaiheisiin, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan esittää vetoomuksia ihmisten terveyden, ympäristön ja kuluttajien oikeuksien tehokkaan suojelun puolesta;

25.  painottaa, että EU:n toimielinten asiakirjojen avoimuus ja kansalaisten oikeus tutustua niihin olisi oltava sääntö, jotta kansalaisten demokraattiset oikeudet voidaan turvata mahdollisimman hyvin; katsoo, että tähän liittyvä ehdotus asetuksen (EY) N:o 1049/2001 muuttamisesta olisi esittävä viipymättä;

26.  korostaa, että parlamentti tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa ja osallistuu Euroopan oikeusasiamiesten verkoston toimintaan; korostaa, että oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan väliset toimielinsuhteet ovat erinomaiset; arvostaa erityisesti oikeusasiamiehen säännöllistä panosta valiokunnan työhön koko vuoden ajan; korostaa, että oikeusasiamiehellä on ratkaiseva panos EU:n päätöksenteko- ja hallintoprosessien parantamisessa, josta olisi mahdollisimman pian tultava täysin avointa, puolueetonta ja joiden avulla kansalaisten oikeuksia voidaan suojella tehokkaasti ja vaikuttavasti; kannattaa nykyisen oikeusasiamiehen työtä hänen toimivaltansa eri aloilla, mukaan lukien oma-aloitteiset ja strategiset tutkimukset, joiden avulla edistetään paitsi hyvää hallintoa myös unionin demokraattista toimintaa; pitää myönteisinä Euroopan oikeusasiamiehen aloitteita, joiden tarkoituksena on hyödyntää paremmin verkoston tarjoamia mahdollisuuksia ja lisätä sen näkyvyyttä;

27.  panee tyytyväisenä merkille hyvän hallinnon palkinnon, jonka Euroopan oikeusasiamies otti käyttöön vuonna 2016 antaakseen tunnustusta unionin toimielinten henkilöstön jäsenille, virastoille ja elimille, jotka edistävät hyvää hallintoa päivittäisiä tehtäviä hoitaessaan; kehottaa saattamaan nykyisen hyvän hallintotavan säännöstön sitovaksi asetukseksi ja sisällyttämään siihen muun muassa konkreettisia säännöksiä, joilla estetään eturistiriidat kaikilla tasoilla EU:n toimielimissä, virastoissa ja elimissä;

28.  painottaa, että kansalaisten vetoomuksissa käsitellään hyvin monenlaisia aiheita, kuten sisämarkkinoita, oikeudenkäyttöä, energia- ja liikennealaa, perusoikeuksia, terveyttä, ympäristölainsäädäntöä sekä brexitin eri vaikutuksia kansalaisiin; painottaa, että vuonna 2016 vastaanotettujen vetoomusten määrä (1 569) on noussut 10 prosentilla, ja kehottaa unionin toimielimiä huolehtimaan siitä, että vetoomusten käsittelystä vastaavissa yksiköissä ja varsinkin vetoomusvaliokunnan sihteeristössä on riittävästi henkilöstöä;

29.  kehottaa komissiota varmistamaan, että toteutetaan kattavat arvioinnit siitä, ovatko jäsenvaltioiden toteuttamat ympäristöarvioinnit niitä koskevan EU:n lainsäädännön mukaisia, kun kyse on lupien myöntämisestä infrastruktuurihankkeille, joita koskevissa kansalaisten vetoomuksissa on tuotu esiin vakavia riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle; korostaa näiden arviointien ja niistä mahdollisesti johtuvien ennaltaehkäisevien ja ennakoivien komission toimien merkitystä ympäristön peruuttamattoman tuhoutumisen estämisessä ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti;

30.  pyytää kiinnittämään huomiota lukuisiin vetoomuksiin, joissa käsitellään lastensuojeluviranomaisten käytäntöjä ja lasten oikeuksien suojelua ja erityisesti seikkoja, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia; panee merkille lasten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä käsittelevän vetoomusvaliokunnan työryhmän työn; pyytää kiinnittämään huomiota maaliskuussa 2016 annettuun lyhyeen päätöslauselmaesitykseen lapsen edun ottamisesta parhaiten huomioon rajojen yli Euroopassa; panee merkille ehdotuksen tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta annetun Bryssel II a -asetuksen uudelleen laatimisesta ja toteaa, että monia vetoomuksissa esille tuotuja asioita, kuten asioita, jotka liittyvät jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten erityisesti seuraamiin menettelyihin ja käytäntöihin lapsiin liittyvissä päätöksissä, joilla on valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia, ja palauttamismenettelyjen tehokkuuteen vanhempien tekemien kansainvälisten lapsikaappausten jälkeen, on tutkittava perusteellisesti, jotta voidaan ratkaista olemassa olevat ongelmat;

31.  korostaa, että eläinten hyvinvointia koskevien vetoomusten määrä on edelleen korkea, ja toistaa pahoittelunsa viiveestä eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan Euroopan unionin strategian vuosille 2012–2015 täytäntöönpanossa; pitää välttämättömänä, että käynnistetään uusi EU:n tason strategia, jonka avulla korjataan kaikki nykyiset puutteet ja varmistetaan eläinten hyvinvoinnin kattava ja tehokas suojelu siten, että annetaan selkeä ja kattava lainsäädäntökehys, joka täyttää kaikki SEUT 13 artiklan vaatimukset;

32.  pitää valitettavana, ettei merkittävää edistystä ole tapahtunut Virossa ja Latviassa ei-kansalaisten äänioikeutta koskevassa asiassa vetoomuksen nro 0747/2016 johdosta; korostaa, että tarpeettomat viivästykset voivat aiheuttaa epäluottamusta Euroopan unionin toimielimiin;

33.  korostaa sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkon (SOLVIT) tärkeää tehtävää, sillä se tarjoaa kansalaisille ja yrityksille keinon ilmaista huolensa tilanteista, joissa viranomaiset muissa jäsenvaltioissa ovat mahdollisesti rikkoneet unionin oikeutta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään SOLVIT-verkon toimintaa, jotta siitä olisi enemmän apua kansalaisille ja sen toiminta olisi näkyvämpää; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille komission toukokuussa 2017 julkaiseman toimintaohjelman SOLVITin lujittamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan tämän toimintaohjelman pikaisen täytäntöönpanon ja raportoimaan parlamentille sen tuloksista;

34.  toteaa, että vetoomusportaaliin on tehty parannuksia; korostaa, että verkkoportaaliin on tehtävä vielä lisää teknisiä parannuksia, jotta varmistetaan, että vetoomusvaliokunnalla on täydet valmiudet selvitä odottamattomista tilanteista, kuten tilanteista, joissa esitettyjen vetoomusten määrä kasvaa äkillisesti; katsoo, että portaalin jatkuva tekninen kehittäminen ja sen teknisten valmiuksien tehostaminen on välttämätöntä vetoomusten sujuvan käsittelyn kannalta; korostaa, että portaalilla on tärkeä merkitys kansalaisille ja vetoomusten esittäjille tarjolla olevana helppokäyttöisenä viestintäväylänä, jonka käyttö on helppoa myös mobiililaitteiden käyttäjille ja vammaisille henkilöille; odottaa, että hankkeen jäljellä olevat vaiheet pannaan nopeasti täytäntöön, jolloin vetoomuksen esittäjien ja niiden tukijoiden on mahdollista toimia vuorovaikutteisesti ja saada reaaliaikaista tietoa;

35.  kehottaa luomaan entistä kohdennetumman ja aktiivisemman lehdistö- ja viestintäpalvelun ja aktiivisemman läsnäolon sosiaalisessa mediassa siten, että valiokunnan työ vastaa paremmin kansalaisten huolenaiheisiin;

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, niiden vetoomusvaliokunnille ja kansallisille oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0512.
(2)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 66.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0102.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0361.
(5)Hyväksyt tekstit, P8_TA(2016)0037.
(6)EUVL L 242, 20.9.2017, s. 1 ja s. 6.
(7)Lausunto annettu 30. marraskuuta 2016.
(8)Lausunto annettu 11. marraskuuta 2016.
(9)Lausunto annettu 21. huhtikuuta 2016.
(10)Lausunto annettu 15. marraskuuta 2016.
(11)Lausunto annettu 27. huhtikuuta 2016.
(12)Lausunto annettu 22. huhtikuuta 2016.
(13)Lausunto annettu 12. lokakuuta 2016.


Vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva eurooppalainen strategia
PDF 253kWORD 72k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. joulukuuta 2017 vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevasta eurooppalaisesta strategiasta (2016/2327(INI))
P8_TA(2017)0503A8-0356/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva eurooppalainen strategia” (COM(2016)0501),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2011 annetun komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 1998 annetun komission tiedonannon ”Liikenne ja CO2-päästöt – Kohti yhteisön ratkaisumallia” (COM(1998)0204), joka julkaistiin Kioton pöytäkirjan hyväksymisen jälkeen mutta joka ei johtanut riittäviin toimenpiteisiin,

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpanosta: tilannekatsaus ja kohti kestävää liikkuvuutta”(1),

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2017 annetun talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 20. heinäkuuta 2016 annetusta komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevasta eurooppalaisesta strategiasta,

–  ottaa huomioon puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/33/EY(2),

–  ottaa huomioon unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1315/2013(3),

–  ottaa huomioon päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 23. huhtikuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 443/2009(4) sekä päästönormien asettamisesta uusille kevyille kuljetusajoneuvoille osana unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 11. toukokuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2011(5),

–  ottaa huomioon kuluttajien mahdollisuudesta saada uusien henkilöautojen markkinoinnin yhteydessä polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja 13. joulukuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/94/EY(6),

–  ottaa huomioon moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta sekä direktiivien 80/1269/ETY, 2005/55/EY ja 2005/78/EY kumoamisesta 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 595/2009(7),

–  ottaa huomioon meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757(8),

–  ottaa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13. lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY(9),

–  ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY(10),

–  ottaa huomioon bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 13. lokakuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY(11),

–  ottaa huomioon bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta 9. syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1513(12),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten – ensimmäinen virstanpylväs matkalla kohti vuorovaikutteista, verkkoon liitettyä ja automatisoitua liikkumista” (COM(2016)0766),

–  ottaa huomioon yleissuunnitelman yhteentoimivien vuorovaikutteisten älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöön ottamiseksi EU:ssa,

–  ottaa huomioon moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen katsastusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 96/96/EY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 26. toukokuuta 1999 annetun komission direktiivin 1999/52/EY(13),

–  ottaa huomioon sähköisten tiemaksujärjestelmien yhteentoimivuudesta yhteisössä 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/52/EY(14) ja eurooppalaisen sähköisen tietullipalvelun ja sen teknisten osien määrittelystä 6. lokakuuta 2009 tehdyn komission päätöksen 2009/750/EY(15),

–  ottaa huomioon kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta 22. syyskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 913/2010(16),

–  ottaa huomioon tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä 7. joulukuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/106/ETY(17),

–  ottaa huomioon kansainvälisen linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/2009(18),

–  ottaa huomioon vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU(19),

–  ottaa huomioon aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27. marraskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/59/EY(20),

–  ottaa huomioon Montrealissa vuonna 2016 pidetyn Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) yleiskokouksen 39. istunnon tulokset,

–  ottaa huomioon alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35/EY(21), sellaisena kuin se on tarkistettuna 21. lokakuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/123/EY(22),

–  ottaa huomioon parlamentin autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkintavaliokunnan mietinnön valiokunnan työn tuloksista (A8-0049/2017),

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman kestävästä kaupunkiliikenteestä(23),

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uusiutuvan energian tilannekatsauksesta(24),

–  ottaa huomioon tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta 14. joulukuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284(25),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle ja komissiolle autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkimuksen johdosta(26),

–  ottaa huomioon valtuutuksensa toimielintenvälisiin neuvotteluihin, jotka koskevat tyyppihyväksynnän ja markkinavalvonnan tarkistamista, sellaisena kuin se on hyväksytty 4. huhtikuuta 2017(27);

–  ottaa huomioon komission 2. joulukuuta 2015 hyväksymän kiertotalouspaketin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8‑0356/2017),

A.  ottaa huomioon, että EU:n 4. marraskuuta 2016 ratifioiman ja samana päivänä voimaan tulleen Pariisin sopimuksen kaikki 151 sopimuspuolta ovat sitoutuneet rajoittamaan maapallon lämpötilan nousun selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen tasoon verrattuna sekä jatkamaan toimia nousun pitämiseksi alle 1,5 celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna;

B.  ottaa huomioon, että koska tieliikenteen osuus liikenteen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä on yli 70 prosenttia ja se aiheuttaa huomattavan osan ilmansaasteista, toimia tarvitaan pääosin tällä alalla ja samalla olisi tehostettava toimia kaikilla liikenteen aloilla päästöjen vähentämiseksi;

C.  toteaa, että maakaasu (kuten paineistettu maakaasu ja nesteytetty maakaasu) ja erityisesti biometaani, synteettinen metaani ja nestekaasu, saattavat edistää liikenteen alan hiilestä irtautumista, etenkin merenkulun ja raskaiden hyötyajoneuvojen tapauksessa;

D.  ottaa huomioon, että komissio toteaa vuoden 2011 valkoisessa kirjassaan, että sen tavoitteena on vähentää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna; ottaa huomioon, että Pariisin sopimuksen noudattaminen edellyttää, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään radikaalisti vuosisadan puoliväliin mennessä;

E.  ottaa huomioon, että luotettava pitkän aikavälin päästöjen vähentämisen kehityskaari voi tarjota ajoneuvovalmistajille tarpeellisen suunnitteluvarmuuden uusiin teknologioihin investoimista varten;

F.  ottaa huomioon, että liikenteen irtautuminen hiilestä pitkällä aikavälillä vaatii uusiutuvien polttoaineiden laajaa käyttöä, jota eriytetään eri liikennemuotojen mukaisesti;

G.  ottaa huomioon, että yksityisillä ja julkisilla sähköisillä liikennejärjestelmillä voidaan torjua merkittäviä kaupunkiliikenteen ongelmia siten, että hiilidioksidipäästöjä vähennetään ja epäpuhtauksia ja melua ehkäistään kestävällä tavalla; ottaa huomioon, että sähköajoneuvojen kestävyys riippuu myös uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytöstä;

H.  ottaa huomioon, että liikenteen osuus unionin kasvihuonekaasupäästöistä on yli 25 prosenttia ja tieliikenteen osuus on siitä yli 70 prosenttia; toteaa, että liikenne on merkittävin ilman epäpuhtauksien aiheuttaja kaupunkialueilla; toteaa, että tällainen ilman pilaantuminen aiheuttaa vuosittain unionissa yli 400 000 ennenaikaista kuolemaa(28) ja siitä aiheutuvat terveyskustannukset ovat 330–940 miljardia euroa(29), mikä on 3–9 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta; toteaa, että hiukkaset ja typen oksidit vaikuttavat erityisen haitallisesti kansanterveyteen;

I.  toteaa, että hiilestä irtautuminen on ollut vähäisintä liikenteen alalla, joka täyttää edelleen 94 prosenttia energiantarpeistaan fossiilisilla polttoaineilla; toteaa, että alan kasvihuonekaasupäästöt muodostavat jo lähes neljänneksen unionin kaikista hiilidioksidipäästöistä ja että ne ovat edelleen kasvamassa;

J.  ottaa huomioon, että henkilö- ja tavaraliikenteen kehittäminen riippuu pitkälti eri liikennemuotojen tehokkaasta käytöstä ja että Euroopan liikennepolitiikan olisi perustuttava liikennemuotojen tehokkaaseen yhteistoimintaan, jossa suositaan mahdollisuuksien mukaan energiatehokkaimpien ja kestävimpien liikennemuotojen käyttöä;

K.  ottaa huomioon, että liikennemuotosiirtymä johtaa eri liikennemuotojen optimaaliseen jakautumiseen, varmistaa liikennemuotojen sisäisen ja keskinäisen yhteentoimivuuden, edistää kestävämpiä liikenne- ja logistiikkaketjuja ja tehostaa liikennevirtojen saumatonta sujuvuutta eri muotojen ja solmukohtien välillä;

L.  ottaa huomioon, että vuonna 2013 julkaistun Eurobarometri-erityistutkimuksen 406 perusteella noin 50 prosenttia EU:n kansalaisista käyttää päivittäin henkilöautoa, vain 16 prosenttia käyttää julkista liikennettä ja vain 12 prosenttia polkupyörää;

M.  ottaa huomioon, että meriliikenteessä käytettävä polttoaine kuuluu saastuttavimpiin polttoainelajeihin, joten alalla on huomattavat mahdollisuudet vähentää päästöjä edistämällä ja ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia käyttövoimajärjestelmiä;

N.  toteaa, että kansanterveyden ja ympäristön suojelun olisi oltava koko yhteiskunnan yhteinen huolenaihe ja vastuuala, jossa kaikilla sidosryhmillä on oma tärkeä tehtävänsä;

O.  toteaa, että yhteisön seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa selvästi tunnistetaan liikenteen merkitys pyrittäessä toteuttamaan vuoteen 2050 mennessä unionin visio ”hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”;

P.  ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun biopolttoainedirektiivi hyväksyttiin vuonna 2003, lainsäädäntökehystä on muutettu toistuvasti; toteaa, että lainsäädännöllisen lähestymistavan tietynasteinen vakaus on tarpeen, jotta voidaan houkutella investointeja kehittyneisiin biopolttoaineisiin;

Q.  ottaa huomioon, että siirtyminen kiertotalouteen merkitsee myös sitä, että yhä useammasta kuluttajasta tulee palvelun käyttäjä; ottaa huomioon, että näihin uusiin liiketoimintamalleihin vaihtamisella voi olla merkittävä vaikutus resurssitehokkuuteen liikenteen alalla;

R.  ottaa huomioon, että EU:n kynnysarvon 55 desibeliä (dB) ylittäville melutasoille altistuu yli 100 miljoonaa eurooppalaista, joista noin 32 miljoonaa altistuu erittäin korkeille eli yli 65 desibelin melutasoille;

S.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan pelkästään tieliikenteestä tuleva melu on toiseksi haitallisin ympäristön stressitekijä Euroopassa heti ilmansaasteiden jälkeen ja että vähintään 9 000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain voidaan yhdistää liikenteen melun aiheuttamiin sydäntauteihin;

T.  ottaa huomioon, että ihmisten altistumista pienhiukkasille (PM2,5-pienhiukkaset) koskevien WHO:n suuntaviivojen soveltaminen pidentäisi kansalaisten keskimääräistä elinajanodotetta noin 22 kuukaudella ja saisi aikaan noin 31 miljardin euron säästöt vuodessa;

1.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon ”Vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva eurooppalainen strategia” ja yhtyy käsitykseen siitä, että siirtyminen vähäpäästöiseen liikkuvuuteen on olennaisen tärkeää kestävään, vähähiiliseen kiertotalouteen tehtävän laajemman siirtymisen kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia sitoutumaan strategiaan täysimääräisesti;

2.  painottaa Pariisin sopimuksen noudattamisen edellyttävän sitä, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen on oltava lähes nollatasolla vuosisadan puoliväliin mennessä, ja tähdentää, että ilmaa pilaavia liikenteen päästöjä on vähennettävä tuntuvasti, mikäli halutaan saavuttaa viipymättä edes kansanterveyttä koskevat WHO:n suuntaviivat;

3.  panee merkille, että siirtyminen vähäpäästöiseen liikkuvuuteen hyödyntää kansanterveyttä ja ympäristöä ja merkitsee myös suuria haasteita ja mahdollisuuksia autonvalmistajille, rautatie-, merenkulku- ja ilmailualan valmistajille ja tavarantoimittajille sekä innovatiivisen energian, liikenteen ja logistiikan sekä palvelujen tarjoajille, erityisesti pk-yrityksille; korostaa, että tarvitaan riittävää tukea, jolla edistetään kustannustehokkaan lähestymistavan perusteella uusia teknologioita ja liiketoimintamalleja, jotka kannustavat innovatiivisiin kumppanuuksiin suurten yritysten, pk-yritysten ja aloittelevien yritysten kanssa, jotta liikennealan kasvihuonekaasupäästöjä saadaan vähennettyä tehokkaasti;

4.  on tietoinen siitä, että liikenteen kysynnän hallinnassa ja aluesuunnittelussa tarvitaan merkittäviä muutoksia, jotta välttämätön siirtyminen multimodaaliseen toimintatapaan voidaan toteuttaa; toteaa jälleen, että liikenne olisi nähtävä tärkeänä palveluna eikä tavoitteena sinällään; tukee tätä tarkoitusta varten Euroopan laajuisen liikenneverkoston (TEN-T) täytäntöönpanoa; toteaa jälleen, että siirtyminen kohti kestävää, kiertotalouteen perustuvaa ja vähähiilistä liikennealaa tarkoittaa sitä, että palvelujen käyttäjät ovat enemmän tietoisia resurssitehokkuudesta; katsoo, että yksi tärkeimmistä tekijöistä käyttäytymisen muuttamisessa ja muun muassa siirtymisessä kestävämpiin liikennemuotoihin on kohtuuhintainen, kehittynyt ja multimodaalinen julkinen liikenne, joka kattaa kaupunkisolmukohdat ja yhteydet maaseutualueille;

5.  muistuttaa mieliin, että parlamentti korosti Liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisessa kirjassa, että kestävää liikkuvuutta koskevan unionin politiikan on perustuttava laajaan poliittisten välineiden kirjoon, jotta voidaan siirtyä kustannustehokkaalla tavalla vähiten saastuttaviin ja energiatehokkaimpiin liikennemuotoihin; korostaa, että liikennemuotojen välisen tasapainon muuttaminen on tarpeen, jotta liikkuvuus voisi toteutua ilman nykyisen liikennejärjestelmän haittavaikutuksia (ruuhkat, ilman pilaantuminen, melu, onnettomuudet ja ilmastonmuutos); toteaa tässä yhteydessä, että liikennemuotosiirtymää koskeva politiikka ei ole toistaiseksi tuottanut tyydyttäviä tuloksia;

6.  kannustaa komissiota toimimaan johtavana toimijana maailmanlaajuisissa ja yhdenmukaistetuissa toimenpiteissä, jotta liikenne olisi kestävämpää ja tehokkaampaa;

7.  kehottaa komissiota varmistamaan, että nykyinen lainsäädäntö pannaan kaikilta osilta täytäntöön, ja tarvittaessa esittämään konkreettisia liikennealan lisätoimia, jotta sovitut, kaikki liikennemuodot ja myös kaupunkiliikenteen kattavat EU:n ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa tavalla, joka ei vaaranna liikennealan kilpailukykyä; kehottaa myös komissiota edistämään vähäpäästöiseen liikkuvuuteen tähtäävien teknologioiden markkinoille saattamista lisäämällä ajoneuvojen tehokkuutta mutta säilyttämään kuitenkin myös turvallisuuden; pyytää komissiota esittämään Pariisin sopimuksen mukaisesti liikennepolitiikkaa koskevan vuoden 2011 valkoisen kirjansa päivitetyn version;

8.  on vakuuttunut siitä, että kestävyyttä arvioitaessa olisi otettava huomioon koko jalanjälki valmistuksesta käyttöön ja loppukäsittelyyn sekä tarvittavaan infrastruktuuriin ja siksi ainoastaan teknologianeutraali energiavalikoima voi johtaa realistisiin ja todellisuudessa kestäviin ratkaisuihin;

9.  panee merkille, että kestävä liikennesiirtymä edellyttää usean sidosryhmän järjestelmällistä toimintaa, johon osallistuu kansalaisyhteiskunnan edustajia, kuluttajia, työmarkkinaosapuolia, pk-yrityksiä, innovatiivisia aloittelevia yrityksiä, maailmanlaajuisesti toimivia suuryhtiöitä sekä politiikkoja ja virallisia elimiä hallinnon kaikilta tasoilta;

10.  kehottaa komissiota myöntämään tuotteiden koko elinkaaren aikaisten päästöjen kasvavan merkityksen luomalla kannustimia elinkaaripäästöjen laskentaa varten;

11.  kehottaa komissiota tunnustamaan elinkaaripäästöjen mittaamisen kasvavan merkityksen, mukaan luettuna energiahuollosta sekä valmistuksesta ja elinkaaren loppuvaiheesta aiheutuvat päästöt, antamalla kokonaisvaltaisia ehdotuksia, jotka ohjaavat valmistajia optimaalisiin ratkaisuihin, jotta varmistetaan, että alku- ja loppupään päästöt eivät murenna ajoneuvojen käyttöajan parannettuun energiankulutukseen liittyviä hyötyjä;

12.  kehottaa komissiota ottamaan kiireesti käyttöön kaikenlaiseen tieliikenteeseen sovellettavia hiilidioksidipäästörajoja ja parantamaan niitä, koska kustannustehokkaat ajoneuvostandardit ovat mitä todennäköisimmin tehokkain keino parantaa energiatehokkuutta unionissa vuoteen 2030 ulottuvalla ajanjaksolla;

13.  muistuttaa, että energiatehokkuus olisi katsottava parhaaksi energiavaihtoehdoksi ja että tämän vuoksi kaikki toimenpiteet energiatehokkuuden lisäämiseksi kustannustehokkaalla tavalla ja energian kysynnän vähentämiseksi olisi asetettava etusijalle ja niitä olisi edistettävä sekä sisällytettävä ne asianmukaisesti liikennepolitiikkaan ja unionin ilmastotoimiin;

Liikennejärjestelmän optimointi

Tehokkuuden lisääminen

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan EU:n eri alueiden välisiä yhteyksiä sekä yhteyksiä kaukaisille ja epäsuotuisassa asemassa oleville unionin rajaseuduille; kehottaa komissiota tältä osin tarkistamaan unionin toimintatapaa lentoyhteyksien kohdalla ja selvittämään mahdollisuutta kehittää yhteyksien parantamista koskeva indeksi ottaen huomioon muiden liikennemuotojen välisen vuorovaikutuksen; painottaa, että tämä olisi yhdistettävä kestäviin vaihtoehtoihin tehtäviin investointeihin ja niiden edistämiseen;

15.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita jouduttamaan yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöönpanoa, sillä nykyinen hajanaisuus aiheuttaa pidempiä lentoaikoja, viivästyksiä, ylimääräistä polttoaineen kulutusta ja suurempia hiilidioksidipäästöjä; korostaa, että tämä edistäisi kymmenen prosentin päästövähennystavoitteen saavuttamista;

16.  kehottaa komissiota pitämään innovaatiotavoitteensa korkealla kannustamalla tutkimaan aurinkosähköenergian (esimerkiksi Solar Impulse 2 -lentokone) sekä vaihtoehtoisista uusiutuvista lähteistä tuotettujen nestemäisten polttoaineiden käyttöä ilmailualalla;

Oikeudenmukainen ja tehokas hinnoittelu

17.  katsoo, että kaikissa liikennemuodoissa selkeämmät hintasignaalit, jotka vastaavat paremmin saastuttaja maksaa - ja käyttäjä maksaa -periaatteita, ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaisuus ja tasapuoliset toimintaedellytykset eri liikennemuodoille Euroopassa; korostaa, että nykyiset toimintapolitiikat olisi arvioitava uudelleen tästä näkökulmasta;

18.  katsoo, että kunkin liikennemuodon olisi katettava sekä infrastruktuurin kulumiseen (”käyttäjä maksaa”) ja ulkoisiin kustannuksiin, kuten ilman pilaantumiseen ja melusaasteeseen (”saastuttaja maksaa”), liittyvät marginaalikustannukset; katsoo, että näiden kahden periaatteen soveltaminen EU:n laajuisesti auttaa puuttumaan nykyiseen liikennemuotojen väliseen maksujen eroavuuteen;

19.  korostaa, että liikenteen hinnoittelua koskevalla lainsäädännöllä ei pitäisi luoda epäreilua kilpailua, joka haittaisi kestävämpiä muotoja, kuten rautateitä, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia tasapuolisen kilpailun takaamiseksi tässä suhteessa;

20.  panee tyytyväisenä merkille komission toimet normien luomiseksi yhteentoimiville sähköisille tietullijärjestelmille EU:ssa sekä eurovinjettidirektiivin tulevan tarkistamisen ja katsoo, että tarkistetussa direktiivissä olisi säädettävä ajomatkan perusteella perittävistä maksuista ja maksujen eriyttämisestä hiilidioksidipäästöjen mukaan ja nykyisestä eriyttämismahdollisuudesta päivitettyjen Euro-normien mukaisesti; katsoo, että ajomatkan perusteella perittävien maksujen soveltamisala olisi laajennettava kaikkiin henkilö- ja pakettiautoihin ja jonkinmoista joustavuutta olisi sallittava syrjäisillä tai harvaan asutuilla alueilla;

21.  korostaa, että liikennemuotosiirtymä edellyttää multimodaalisuuden ja julkisen liikenteen edistämistä ja niihin investoimista;

22.  pyytää komissiota saattamaan kiireesti ajan tasalle liikenteen ulkoisia kustannuksia koskevan ohjekirjansa todellisissa ajo-olosuhteissa syntyviä päästöjä koskevien tietojen perusteella;

23.  korostaa, että lentoliikenne on liikennemuodoista se, jolla ollaan kauimpana ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin, ja kehottaa tämän vuoksi komissiota kunnioittamaan Pariisin sopimusta ja selvittämään, voitaisiinko kerosiiniveroa koskevia kansainvälisiä toimenpiteitä yhdenmukaistaa ja lentolippujen arvonlisäverovapautus poistaa;

Logistiikka ja digitalisointi

24.  toteaa, että logistiikalla voi olla ratkaiseva osa liikenteen hiilivaikutusten vähentämisessä ympäristöystävällisillä yhteistyöstrategioilla, jotka koskevat toimitusketjun integrointia, multimodaalista liikennettä, toimitusten yhdistämistä ja käänteistä logistiikkaa; katsoo, että digitaaliset teknologiat ovat näiden tavoitteiden kannalta ratkaisevan tärkeitä;

25.  katsoo, että älykkäät liikennejärjestelmät, saattueajo sekä autonomiset ja verkkoyhteydellä varustetut ajoneuvot voivat olla merkittävä voimavara sekä henkilöliikenteen että kaupallisen liikenteen tehokkuuden parantamisessa tie-, rautatie-, meri- ja lentoliikennealalla;

26.  toteaa, että verkottunut autoteknologia parantaa tieturvallisuutta ja vaikuttaa myös merkittävästi ympäristöön; panee merkille, että tarvitaan tiheä verkkoinfrastruktuuri, joka takaa 5G-verkon suuren kapasiteetin ja pienen viiveen, jotta 5G-verkko voi hyödyntää mahdollisimman hyvin verkottuneiden ja autonomisten ajoneuvojen mahdollisuudet liikkuvuuden parantamiseen kaupunkiympäristössä; toteaa, että koko unionin teollisuuden kattavan laajemman digitalisointiprosessin tavoin monien yritysten on otettava muutosstrategiansa perustaksi liikkuvuus; huomauttaa, että tämä tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia liikennealan pk-yrityksille ja aloitteleville yrityksille, ja katsoo, että tätä olisi tuettava;

27.  painottaa, että julkisella liikenteellä on osana käsitettä liikkuminen palveluna laajat mahdollisuudet vähentää liikennemääriä ja niihin liittyviä päästöjä, ja kehottaa komissiota edistämään julkisten liikennejärjestelmien digitalisointia ja liitettävyyttä liikennemuotojen ja -järjestelmien välisten esteiden poistamiseksi ja niiden käyttöön kannustamiseksi; katsoo samalla, että toimet olisi räätälöitävä asianomaisten alueiden erityisominaisuuksien mukaan huolimatta siitä, toteutetaanko ne kaupunki- tai maaseutualueilla, sillä taloudellinen kannattavuus on vaikeampi saavuttaa maaseutualueilla; pyytää tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisiä aloitteita, joilla edistetään tehokkaampaa liikennettä maaseutualueilla ja vaikeasti saavutettavissa olevilla alueilla ja joiden yhteydessä otetaan huomioon myös julkisen palvelun velvoitteet;

28.  tukee liikkuvuuden hallintaa koskevia aloitteita tehokkaampien ja ympäristöystävällisempien intermodaalisten liikennepalvelujen ja älykkään liikkuvuuden saavuttamiseksi, sillä tämä voi olla ratkaisevassa asemassa, kun edistetään liikkuvuutta palveluna koskevia ratkaisuja ja synkronoitua intermodaalisuutta (”synkromodaalisuutta”); katsoo, että palveluna nähtävän liikkumisen edistämisen jatkaminen edellyttää, että tulevassa lainsäädännössä on otettava asianmukaisesti huomioon älykkäiden liikenteen hallinnointijärjestelmien osuus, tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksien kehittäminen, järjestelmien yhteentoimivuus, palvelujen jakaminen ja yhtenäinen multimodaalinen lippujärjestelmä;

29.  panee merkille, että kaupungeissa tavarankuljetusajoneuvot aiheuttavat suhteellisesti enemmän ilman pilaantumista ja meluhaittoja sekä lisäävät ruuhkia; kehottaa tämän vuoksi parantamaan tarjontaketjun optimointia kaupunkialueilla; kehottaa komissiota kannustamaan nollapäästöisten kevyiden hyötyajoneuvojen, nollapäästöisten linja-autojen, jätekuorma-autojen, taksien ja tavarankuljetuspyörien käyttöön logistiikkaprosessin loppuvaiheessa;

30.  painottaa ajoneuvojen vähäisen painon ja nykyisen infrastruktuurin tehokkaamman käytön mahdollisia etuja muun muassa jakamalla matkat paremmin alueväleille ja tehostamalla intermodaalisia ratkaisuja;

31.  kehottaa komissiota painottamaan digitaalisia sisämarkkinoita koskevassa lainsäädännössä mahdollisuutta turvallisempiin, älykkäämpiin ja ympäristöystävällisempiin liikennevälineisiin tieliikenteessä ja edistämään ajoneuvojen väliseen viestintään ja ajoneuvojen ja tien väliseen viestintään tarkoitettuja laitteita koskevia hankkeita osana innovaatiotalouden edistämistä ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien avaamista Euroopan tieto- ja viestintäteknologiayrityksille;

32.  painottaa, että on tärkeää investoida optimaalisiin sisämaayhteyksiin, jotta voidaan pienentää sisämaaliikenteen ekologista jalanjälkeä, kannustamalla multimodaalisten liikenneyhteyksien käyttöä, kestävää rautatieliikennettä, sisävesiliikennettä, reaaliaikaista liikennetietoa ja IT-sovelluksia Euroopan laajuisen liikenneverkoston käytävissä;

33.  on vakuuttunut siitä, että liikkuvuuden hallinnan aloitteiden edistämisellä alueilla ja kaupungeissa, laitoksissa ja teollisuudessa on huomattavat mahdollisuudet vähentää kansalaisten tarvetta matkustaa sekä etäisyyden että nopeuden suhteen;

34.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kokeiluhankkeita, joilla kannustetaan sähköautojen ja vaihtoehtoista kehittynyttä biopolttoainetta käyttävien ajoneuvojen laajempaa käyttöä;

35.  korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltainen unionin lähestymistapa, joka mahdollistaa liikenteen nopean digitalisoinnin, joka yhdessä paremman liikennesuunnittelun ja liikkuvuuden palveluna näkemiseen siirtymisen kanssa tehostaa liikennettä huomattavasti ja vaikuttaa perusteellisella tavalla yhteiskuntaan;

36.  katsoo, että parempi liikennesuunnittelu, digitalisaation tehokkaampi hyödyntäminen ja logistiikka ovat alueita, joilla päästöjen vähentämisen mahdollisuudet ovat valtavat, ja käytettävissä voisi olla lukuisia halpoja ja nopeita toimenpiteitä, joilla on merkittävä vaikutus, kuten virtojen ja kuormien optimointi sekä sähköinen rahti; kehottaa siksi komissiota luetteloimaan ja määrittelemään tällaisia toimenpiteitä niiden edistämiseksi lähitulevaisuudessa; kehottaa laatimaan yhtenäisen lainsäädäntökehyksen ja normit, joiden ansiosta innovatiiviset logistiikka- ja liikenneratkaisut otetaan käyttöön koko Euroopassa;

37.  kannattaa sitä, että komissio ja liikenteenharjoittajat kehittävät hankkeita, jotka käsittävät jatkuvan tiedottamisen eri liikennemuotojen vertailevasta hiilijalanjäljestä julkaisuissa, tiedotuksissa, varauksissa sekä lipuissa;

38.  korostaa, että tieto- ja viestintätekniikan standardointipolitiikka on ehdottomasti sopeutettava markkinoiden ja politiikan edistysaskeleisiin, jotta saavutetaan sähköisen rahdin ja älykkäiden liikennejärjestelmien yhteentoimivuus;

39.  korostaa yhteentoimivuuden merkitystä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen vähentämisessä sekä kaupunki- että maantieliikenteessä;

Vähäpäästöinen vaihtoehtoinen energia

40.  korostaa, että kestäviin energialähteisiin perustuvat sähköiset liikenneratkaisut tarjoavat liikennealalle merkittäviä mahdollisuuksia hiilestä irtautumiseen; katsoo kuitenkin, että tällaisen teknologian optimointi ja infrastruktuurien käyttöönotto laajassa mittakaavassa on ennen vuotta 2030 epätodennäköistä; kehottaa edelleen pyrkimään teknisiin innovaatioihin;

41.  suhtautuu myönteisesti toimiin, joilla pyritään ottamaan käyttöön ja varmistamaan kattava ja yhteentoimiva infrastruktuuri uusiutuvan energian ja/tai kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden jakelua varten vaihtoehtoista voimanlähdettä käyttäville ajoneuvoille; kehottaa komissiota toimimaan tältä osin yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta varmistetaan, että puhdasta energiaa liikenteen alalla koskevan direktiivin (direktiivi 2014/94/EU) asianomaiset säännökset sekä rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin 2010/31/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) .../... (menettely 2016/0381(COD)), 8 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikilta osin;

42.  kehottaa komissiota hyväksymään kunnianhimoisen toimintasuunnitelman sähköajoneuvojen markkinoille saattamista varten ja laatimaan jäsenvaltioille ohjaavia suosituksia, joilla edistetään verokannustimien käyttöön ottamista nollapäästöisiä ja vähäpäästöisiä ajoneuvoja varten; korostaa, että laajempi kuluttajien hyväksyntä edellyttää ehdottomasti, että yksityisissä ja julkisissa rakennuksissa on rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin 2010/31/EU mukaisesti saatavilla ja käytettävissä lataus- ja tankkausinfrastruktuuri ja että sähköajoneuvot ovat kilpailukykyisiä; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että sähköautoja varten tuotettu sähkö on peräisin kestävistä energianlähteistä; pyytää tätä varten seuraavan sukupolven akkuja koskevaa unionin pitkän aikavälin aloitetta sekä sellaisen tarpeellisen infrastruktuurin kehittämistä, joka kannustaa myös asettamaan vähäpäästöisten energiamuotojen ja ajoneuvojen kestäviä tuotantostandardeja;

43.  kehottaa komissiota esittämään nopeasti arvionsa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoa koskevan direktiivin 2014/94/EU täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja ryhtymään toimiin niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät vielä ole esitelleet kansallista strategiaa;

44.  katsoo, että yksi tehokkaimpia keinoja vähentää liikenteen ilmastovaikutusta olisi se, että velvoitettaisiin polttoaineen toimittajat vähentämään toimitetun energian kasvihuonekaasupäästöjä käyttämällä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä, vetyä, kestäviä ja kehittyneitä biopolttoaineita, synteettisiä polttoaineita tai muita vähähiilisiä polttoaineita (esimerkiksi paineistettua ja nesteytettyä maakaasua);

45.  muistuttaa komissiota siitä, että jotta kestävän energian käyttöön voidaan konkreettisesti pyrkiä siirtymään koko yhteiskunnassa, fossiilisiin polttoaineisiin edelleen kohdistuvat taloudelliset kannustimet on pikaisesti ohjattava vaihtoehtoisille ja kestäville energiamuodoille;

46.  pyytää kunnianhimoisempaa lähestymistapaa uusiutuvaan energiaan liikenteessä kuin uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin uudelleenlaadinnan yhteydessä on ehdotettu, jotta pitkällä aikavälillä saadaan aikaan liikennealan irtautuminen hiilestä;

47.  toteaa, että tarvitaan erityisiä kannustimia kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönottoon niille liikennemuodoille, joilla ei tällä hetkellä ole vaihtoehtoja nestemäiselle polttoaineelle; katsoo, että näiden kannustimien olisi näyttävä uudessa uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä ja yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa, kuten esitetään energiaunionin hallinnosta annetussa asetusehdotuksessa;

48.  muistuttaa, että 94 prosenttia Euroopan liikenteestä perustuu öljytuotteisiin, ja katsoo, että kestävillä kotimaisilla biopolttoaineilla voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista, mikä vahvistaa EU:n energiavarmuutta;

49.  kehottaa komissiota ehdottamaan, että fossiilisten polttoaineiden suorien ja epäsuorien tukien käytöstä luovutaan vaiheittain viimeistään vuoteen 2020 mennessä;

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan nesteytetyn maakaasun mahdollisuuksia tehdä liikenteestä, taloudesta ja työllisyydestä kestävää(30);

51.  korostaa, että maakaasulla (esimerkiksi paineistettu ja nesteytetty maakaasu) ja erityisesti biometaanilla ja synteettisellä metaanilla ja nestekaasulla voisi olla tärkeä osuus liikennealan irtautumisessa hiilestä erityisesti merenkulun, raskaiden hyötyajoneuvojen ja kaupunkiliikenteen linja-autojen tapauksessa;

52.  ottaa huomioon uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin uudelleenlaadinnan yhteydessä ehdotetut rajat, joilla pyritään siihen, että ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden käytöstä voidaan asteittain luopua vuoteen 2030 mennessä ja pitkällä aikavälillä saadaan aikaan liikennealan irtautuminen hiilestä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota erottamaan toisistaan ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet, joiden kasvihuonekaasutehokkuus on suurta ja joihin liittyvä välillisen maankäytön muutoksen riski on vähäinen, ja biopolttoaineet, jotka eivät täytä kyseisiä vaatimuksia; kehottaa toteuttamaan mahdollisimman pian toimia sellaisten biopolttoaineen osina käytettävien raaka-aineiden, kuten palmuöljyn, käytön lopettamiseksi vaiheittain, jotka edistävät metsäkatoa tai turvemaan käyttöä; korostaa sellaisen vakaan ja ennakoitavissa olevan sääntely-ympäristön merkitystä, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon investointisyklit, joita tarvitaan edistyneisiin biopolttoaineisiin tehtävien investointien houkuttelemiseksi; ottaa huomioon mahdolliset ilmastoedut, joita koituu EU:n maataloustuotannosta, joka perustuu hyvin kasvuhuonekaasutehokkaisiin biopolttoaineisiin ja joiden kohdalla välillisen maankäytön muutoksen riski on vähäinen, etenkin kun otetaan huomioon eläinproteiinien laajamittainen tuonti EU:n ulkopuolisista maista;

53.  kehottaa komissiota kehittämään objektiivisia kriteereitä edistyneiden biopolttoaineiden tunnustamiseksi, jotta voidaan kannustaa innovointia ja käyttöönottoa markkinoilla;

54.  tähdentää, että on saavutettava pitkän aikavälin tavoite liikennealan hiilestä irtautumisesta, ja pyytää komissiota lisäämään sellaisten edistyneiden biopolttoaineiden markkinaosuutta, jotka ovat kasvihuonekaasutehokkaita ja kiertotalouteen kuuluvan jätehierarkian mukaisia ja vastaavat tiukkoja ympäristövaatimuksia ja sosiaalisen kestävyyden vaatimuksia, jotta voidaan vähentää entisestään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja kasvihuonekaasupäästöjä; ilmaisee tyytyväisyytensä komission ehdotukseen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvaatimusten vahvistamisesta biopolttoaineiden osalta sen varmistamiseksi, että niillä edelleen edistetään EU:n ilmastotavoitteita; korostaa vankan ja uskottavan tilinpidon merkitystä kun kyseessä on ehdotetun LULUCF-asetuksen (COM(2016)0479) mukaiset, maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvat päästöt ja poistumat;

55.  korostaa, että vain kasvipohjaiset biopolttoaineet, jotka täyttävät kestävyyskriteerit, olisi otettava ottaa huomioon ehdotetun taakanjakoasetuksen (COM(2016)0482) sisältämissä jäsenvaltioiden ilmastotavoitteissa;

56.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti uusiutuviin energialähteisiin perustuvan vetyteknologian kehitystä ja tilaamaan toteutettavuustutkimuksen vedyn asemasta ja mahdollisuuksista Euroopan liikennejärjestelmässä;

57.  painottaa, että synteettiset polttoaineet (nestemäiset ja kaasumaiset), joita saadaan ylimääräisestä uusiutuvasta energiasta, erityisesti muutoin hukkaan menevästä huipputuotantotason aurinko- ja tuulienergiasta, voivat osaltaan edistää nykyisen autokannan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä elinkaarinäkökulmasta samalla kun ne lisäisivät uusiutuvan energian tuottoa;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan kiertotalouden, päästö- ja ilmastopolitiikan sekä uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden yhteydessä ympäristöystävällisen biokaasun tuotantoa lannoitteen käsittelystä ja tukemaan sitä täysipainoisesti;

59.  on tyytyväinen siihen, että EU:n yritykset ovat maailmanlaajuisessa johtoasemassa synteettisten polttoaineiden teknologiassa, ja katsoo, että tämä tarjoaa tilaisuuden vahvistaa talouskasvua ja lisätä laadukkaita työpaikkoja EU:ssa; painottaa tämän vuoksi, että on tärkeää luoda kehys, jolla kannustetaan edelleen näiden teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa;

60.  katsoo, että alkuperätakuiden edistäminen voi johtaa uusiutuvan energian osuuden merkittävään kasvuun liikennealalla;

61.  toteaa, että EU:n kestävää energiaa koskevan lähestymistavan olisi oltava teknologianeutraali ja että EU:n kestävyyspolitiikan tavoitteena olisi oltava ilmastoa ja terveyttä vahingoittavien päästöjen vähentäminen;

62.  kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti yhteisen tutkimuskeskuksen mahdollisuuksia toteuttaa liikenteen puhdasta energiaa koskevaa tutkimusta;

63.  on tyytyväinen tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 tukeen puhtaalle liikenteelle ja kestävälle energialle, ja kehottaa jatkamaan tätä tukea seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa;

64.  painottaa tutkimuksen ja kehityksen merkitystä vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeviin teknologisiin haasteisiin vastaamisessa; kehottaa komissiota jatkamaan vahvaa tukeaan tutkimusohjelmille, kuten Clean Sky - ja SESAR-ohjelmille (yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ilmaliikenteen hallinnan tutkimushanke);

Liikenneinfrastruktuuri ja investoinnit

65.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään EU:n osarahoitusta Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) ja Euroopan laajuisesta liikenneverkosta (TEN-T) liikennehankkeille, joilla edistetään ilmastotoimia, ilman laatua ja muiden ulkoisten kulujen minimointia;

66.  katsoo, että Verkkojen Eurooppa -välineen hankkeet ovat keskeisessä asemassa vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevassa eurooppalaisessa strategiassa, ja pitää valitettavana, että sen määrärahoja on käytetty Euroopan strategisten investointien rahaston rahoittamiseen; pyytää tämän vuoksi palauttamaan Verkkojen Eurooppa-välineen määrärahat entiselle tasolleen ja muistuttaa, että ESIR II olisi rahoitettava muista lähteistä; katsoo lisäksi, että Verkkojen Eurooppa -välineen osalta tukikelpoisten hankkeiden rahoittamista ESIR-rahastosta olisi vältettävä;

67.  korostaa ESIR:n tai ESIR:n ja ERI-rahastojen yhdistelmän menestyksekkään käyttämisen merkitystä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi investoitava enemmän rautatiejärjestelmiinsä ja pyrittävä lisäämään koheesioalan rahoituksen käyttöastetta rautatiehankkeiden yhteydessä;

68.  palauttaa mieliin, että on tärkeää pitää infrastruktuuriverkosto hyvässä kunnossa ja korkealaatuisena, koska tämä edesauttaa liikenteen virtausta ja mahdollistaa myös ruuhkien vähentämisen ja sitä kautta hiilidioksidipäästöjen ja muiden epäpuhtauksien tason alentamisen;

69.  kehottaa komissiota asettamaan enemmän varoja saataville, jotta kaupungit voivat tehdä yhdessä sellaisia infrastruktuureja tai teknologiaa koskevia tarjouksia, jotka edistäisivät kaupunkiliikenteen hiilestä irtautumista ja vähentäisivät tieliikenneajoneuvojen aiheuttamaa ilmansaastetta; panee merkille, että tähän voisi sisältyä myös julkisia sähköajoneuvojen latauspisteitä, autojen ja polkupyörien jakamisjärjestelmiä ja julkisen liikenteen kehittämistä;

70.  painottaa rahoitustukitoimenpiteiden merkitystä alan innovoinnin kannalta ja ympäristön suojelemiseksi infrastruktuurirakentamisen aikana;

Kansalaisten ja päätöksentekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, kun tavoitteena on muuttaa käyttäytymistä

71.  kannustaa kaupunkeja sisällyttämään liikennesuunnitelmiinsa (eli kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiinsa) kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia tavoitteita ja puhtaan ilman strategioita ja kehottaa komissiota asettamaan etusijalle EU:n osarahoituksen kaupunkiliikennehankkeille, joilla edistetään tällaisten tavoitteiden saavuttamista muun muassa tukemalla innovaatioita, jotka auttavat kaupunkeja tältä osin;

72.  katsoo, että julkisen joukkoliikenteen edistäminen on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää päästöjä ja parantaa liikenteen tehokkuutta; katsoo, että julkisten liikennepalvelujen aseman vahvistaminen on tärkeää; kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja edesauttamaan kannustimien avulla sitä, että julkisviranomaiset ja myös yksityiset toimijat hankkisivat puhtaammin toimivia ja vähemmän saastuttavia ajoneuvoja;

73.  painottaa ympäristöä säästävien julkisten hankintojen tarjoamia mahdollisuuksia edistää kestävämpää liikennettä erityisesti kaupunkien ja lähiöiden linja-autoliikenteessä;

74.  kehottaa komissiota lujittamaan edelläkävijäkaupunkien verkostoja, joissa kaupunkisuunnittelussa etusijalle asetetaan kestävät liikennemuodot, kuten kävely, pyöräily, julkisen liikenteen ja autojen yhteiskäytön lisääminen, ja mahdollistamaan sen, että paikallis- ja alueviranomaiset sekä kansalliset viranomaiset jakavat tältä osin sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä että puhtaan ilman strategioita koskevia parhaita käytäntöjä; kehottaa komissiota myös rohkaisemaan paikallis- ja alueviranomaisia sekä kansallisia viranomaisia yhdentämään kaikilta osin liikenteen, asumisen ja maankäytön suunnittelun tarpeet ja menettelyt, jotta ilmastopolitiikan tavoitteet saavutettaisiin paremmin;

75.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että kevyiden ajoneuvojen Euro-normit eivät ole vastanneet todellisissa ajo-olosuhteissa syntyviä päästöjä, ja tarkastelemaan, olisiko hyödyllistä myöntää erityinen merkintä tai normi erittäin vähäpäästöisille ajoneuvoille, jotka noudattavat päästöraja-arvoja todellisissa ajo-olosuhteissa;

76.  katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ilman moottoria toimivien kulkuvälineiden yhteensopivuuteen muun liikenteen kanssa ja niiden houkuttelevuuden lisäämiseen, koska tämä vähentäisi perusteellisesti yksityisten liikennemuotojen houkuttelevuutta;

77.  kehottaa komissiota sisällyttämään maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden kansalaisten liikennetarpeet vähäpäästöistä liikennettä koskeviin strategioihinsa;

78.  kehottaa kaikkia julkisia tahoja sisällyttämään kestävyyskriteerit julkisiin hankintoihin;

79.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita investoimaan enemmän EuroVelo-pyöräilyverkon yhdistämiseksi ja integroimiseksi TEN-T-rautatieverkkoon;

80.  painottaa, että yleisestä turvallisuudesta annetun asetuksen tarkistamista koskeva ehdotus on viivästynyt, ja kehottaa komissiota julkaisemaan tällaisen ehdotuksen vuoden 2017 loppuun mennessä; katsoo, että älykästä nopeuden sopeuttamista koskeva teknologia on käyttövalmista ja voi säästää useita ihmishenkiä, joten se olisi otettava viipymättä käyttöön kaikissa ajoneuvoissa; painottaa, että kuorma-autojen suora näkemä on hyvin tehokas ratkaisu onnettomuuksien välttämiseksi haavoittuvien tienkäyttäjien kanssa ja että tätä koskevien pakollisten standardien olisi kuuluttava ehdotukseen;

Alakohtaiset tarpeet

Moottoripyörät, autot ja pakettiautot

81.  kehottaa komissiota antamaan henkilö- ja pakettiautoihin vuonna 2025 sovellettavia standardeja koskevan ehdotuksen, joka vastaa parlamentin kahdessa säädösmenettelyssä vuonna 2013(31) ilmaisemaa kantaa ja joka on vahvistettu asiaan liittyvissä komission lausumissa vuoden 2025 tavoitteesta(32); korostaa, että keskimääräisen ajoneuvokannan vaatimukset olisi laskettava uuden yhdenmukaistetun kevyiden hyötyajoneuvojen kansainvälisen testimenetelmän (WLTP) perusteella ja niiden olisi kuvastettava EU:n vuoden 2030 ilmasto- ja energiakehyksessä vahvistettua päästöjen vähentämisen pitkän aikavälin kehityskaarta ja Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteita;

82.  suhtautuu myönteisesti uuden WLTP-menetelmän käyttöönottoon; korostaa kuitenkin, että WLTP-menetelmän lisäksi on kehitettävä kohdennettu jälkikäteen suoritettava todellisia ajonaikaisia päästöjä mittaavaa menetelmä (RDE-menetelmä) hiilidioksidipäästöjä varten, koska tutkimukset osoittavat, että WLTP-laboratorion uusi testisykli eroaa noin 20 prosentilla todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvistä päästöistä ja mahdollistaa testin optimoinnin ja manipuloinnin; katsoo, että tämä menetelmä voisi perustua ajoneuvoissa jo olemassa oleviin mittauslaitteisiin, kuten polttoaineenkulutusmittareihin; toteaa lisäksi, että tätä tarkoitusta varten ja luotettavien tietojen saamiseksi olisi kehitettävä vakiolähestymistapa polttoaineenkulutusarvojen keräämistä, tallentamista, käyttämistä ja ilmoittamista varten hyödyntäen mahdollisimman paljon autoissa jo valmiiksi olevia antureita ja kunnioittaen samalla täysin yksityisyyssääntöjä; kehottaa komissiota pohtimaan lisäratkaisuja liikennealan hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi ja erityisesti ottamaan paremmin huomioon vähäisen painon merkityksen ajoneuvojen välittömien hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä;

83.  palauttaa mieliin, että jotta RDE-testeillä voidaan tehokkaasti vähentää laboratoriossa ja ajon aikana mitattuja päästöjen eroja, testin ja arviointimenettelyjen eritelmät olisi laadittava hyvin huolellisesti ja niiden olisi katettava suuri määrä erilaisia ajo-olosuhteita, kuten lämpötila, moottorin kuormitus, ajoneuvon nopeus, korkeus merenpinnasta, tietyyppi sekä muita unionin ajo-olosuhteiden mukaan vaihtuvia parametreja;

84.  pyytää hyväksymään nopeasti yhdenmukaistetun, pakollisen ja avoimen unionin merkintäjärjestelmän, jotta kuluttajat voivat täsmällisten, vankkojen ja vertailukelpoisten tietojen avulla vertailla markkinoilla olevien ajoneuvojen polttoaineenkulutusta, elinkaarta, hiilidioksidipäästöjä ja epäpuhtauspäästöjä; kehottaa tarkastelemaan uudelleen autojen merkintää koskevaa direktiiviä 1999/94/EY, jota voitaisiin muuttaa tekemällä typen oksidien ja hiukkasten kaltaisia muita epäpuhtauspäästöjä koskevien tietojen esittämisestä pakollista;

85.  kehottaa komissiota tarkistamaan puhdasta energiaa liikenteen alalla koskevaa direktiiviä (direktiivi 2014/94/EU) ja esittämään ehdotuksen asetukseksi vuodesta 2025 alkaen markkinoille saatettavan autokannan hiilidioksidinormeista tavoitteena uusien hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien autojen vaiheittainen käytöstä poisto;

86.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön nollapäästöisten ajoneuvojen osuutta koskevan kaikkiin valmistajiin sovellettavan vähimmäistavoitteen;

87.  painottaa Euroopan taloudelle koituvia etuja siitä, että siirrytään varhain ajoneuvoihin, joiden ilmastovaikutus on elinkaariarvioinnin mukaan pienin; korostaa, että siirtymisellä varmistetaan eurooppalaisten autonvalmistajien säilyminen maailmanlaajuisesti kilpailukykyisinä ja samalla säilytetään nykyiset työpaikat sekä luodaan uusia työpaikkoja;

88.  toivoo, että suunnataan yhä enemmän rahoitusta teknologiseen tutkimukseen, joka koskee sähköautojen akkujen tuotantoa, käsittelyä ja hävittämistä, jotta niistä tulisi entistä ympäristöystävällisempiä;

89.  toteaa, että komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyitä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka ovat rikkoneet ilmanlaatua koskevaa direktiiviä 2008/50/EY ylittämällä jatkuvasti typpidioksidin ja PM10-hiukkasten raja-arvot; kehottaa komissiota estämään valvontavaltuuksiaan käyttämällä sellaisten saastuttavien dieselkäyttöisten henkilöautojen markkinoille saattamisen, jotka lisäävät merkittävästi typpioksidin ja PM10-hiukkasten pääsyä ilmakehään ja jotka eivät vastaa henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen tyyppihyväksyntään ja päästöihin liittyviä EU:n sääntöjä;

90.  korostaa, että on välttämätöntä tukea pk-yrityksiä, jotta ne osallistuisivat suuremmassa määrin ajoneuvojen ja komponenttien tuotantoon, jotta varmistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset liikennemarkkinoilla ja jotta edistettäisiin tutkimusta ja innovointia;

91.  kehottaa komissiota varmistamaan, että vuoden 2020 jälkeisessä hiilidioksidin sääntelyssä otetaan mahdollisimman laajalti huomioon kaikki teknologiset keinot, joilla voidaan vähentää tieliikenteen hiilidioksidipäästöjä; katsoo, että sääntelyssä olisi erityisesti otettava huomioon uusimpien vaihtoehtoisten polttoaineiden (esimerkiksi sähköpolttoaineet, synteettiset polttoaineet, kaasuksi muutettu sähkö ja nesteeksi muutettu sähkö) mahdollisuudet;

Raskaat hyötyajoneuvot

92.  toteaa, että raskaat hyötyajoneuvot aiheuttavat 40 prosenttia koko tieliikenteen hiilidioksidipäästöistä, jos lisätoimenpiteitä ei toteuteta vuoteen 2030 mennessä; pyytää siksi, että komissio antaa vuoden 2017 loppuun mennessä ehdotuksen raskaiden hyötyajoneuvojen sertifioinnista, valvonnasta ja raportoinnista sekä esittää vuoteen 2018 mennessä kunnianhimoiset hiilidioksiditasot vuodeksi 2025 parhaiden saatavilla olevien tietojen perusteella; on tyytyväinen rahtitehokkuutta koskevaan VECTO-simulaattoriin ja korostaa, että avointen, realististen ja päivitettyjen seurantatietojen saatavuus on edelleen varmistettava;

93.  kehottaa komissiota aloittamaan eurooppalaisen kuorma-autojen vähähiilisen strategian kehittämisen vertailevan tutkimuksen perusteella, jotta helpotetaan energiatehokkaiden ja nollapäästöisten linja-autojen ja kuorma-autojen käyttöönottoa markkinoilla; panee merkille, että jäsenvaltioissa on jo aloitteita, joilla pyritään nollapäästöiseen maanteiden tavaraliikenteeseen;

94.  katsoo, että raskaiden hyötyajoneuvojen kohdalla olisi tuettava esimerkiksi sähköä tai nesteytettyä maakaasua hyödyntävien puhtaiden moottorien käytön lisäämistä ja että tämä edellyttää merkittäviä ja strategisia investointeja infrastruktuuriin;

95.  pyytää komissiota ottamaan käyttöön ja sallimaan jäsenvaltioiden ottaa käyttöön kannustimia vähä- tai nollapäästöisiin ajoneuvoihin siirtymiseksi ja niiden liikennöinnin painottamiseksi Euroopan laajuisessa liikenneverkossa;

96.  korostaa, että vähä- ja nollapäästöiset kaupunkilinja-autot voivat auttaa vähentämään epäpuhtauspäästöjä merkittävästi kaupunkialueilla; kehottaa siksi ottamaan käyttöön nollapäästöisiä kaupunkilinja-autoja sisällyttämällä parhaillaan tarkistettavaan ympäristöystävällisiä ajoneuvoja koskevaan direktiiviin 2009/33/EY ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja koskevia kriteerejä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja edistämään saatavilla olevien unionin varojen, kuten ERI-rahastojen, käyttöä tämänsuuntaisiin toimenpiteisiin;

97.  painottaa, että on tärkeää luoda oikeat edellytykset vähäpäästöisen vaihtoehtoisen energian käyttöönoton edistämiseksi liikenteessä, ja toteaa, että tätä voidaan helpottaa varmistamalla, että alalla on selkeä ja pitkän aikavälin kehys, johon se voi perustaa hiilettömiä polttoaineita ja muita uusia teknologioita koskevat investointinsa; kehottaa komissiota harkitsemaan toteutettavuustutkimuksen toteuttamista tarjolla olevista mahdollisista ratkaisuista, joihin maanteiden rahtiliikenteen vähähiilinen strategia voisi perustua;

98.  kannattaa komission puhtaiden linja-autojen foorumia koskevaa suunnitelmaa, joka yhdistäisi linja-autoliikenteen harjoittajat, paikallisviranomaiset, linja-autonvalmistajat ja energiantoimittajat ja jotta rohkaistaisiin puhtaampien ajoneuvojen nopeaan käyttöönottoon, ja kehottaa komissiota edistämään linja-autojen käyttöä ympäristön kannalta kestävänä julkisen liikenteen muotona;

99.  panee merkille, että on paljon uutta teknologiaa ja nykyteknologiaan perustuvia innovaatioita, joista voi olla merkittävää ympäristöhyötyä, kuten paremmat renkaat, kehittyneet voiteluaineet, entistä tehokkaampi voimansiirto ja hybridimoottorit, ja että Euroopan olisi pyrittävä johtavaksi teknologia-alueeksi tämän osalta; kehottaa komissiota tutkimaan teknologian asemaa sekä tehokkuuden että ympäristöön liittyvän suorituskyvyn parantamisessa;

100.  korostaa EU:n ilmanlaadun parantamisen ja ilmanlaadulle asetettavien rajojen WHO:n suosittelemille tasoille saattamisen merkitystä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tarkastelemaan uudelleen moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteessä I olevia päästörajoja ja antamaan tarvittaessa ehdotuksia uusista teknologianeutraaleista Euro 7 -päästörajoista, joita olisi sovellettava kaikkiin asetuksen soveltamisalaan kuuluviin kevyisiin hyötyajoneuvoihin vuoteen 2025 mennessä;

101.  korostaa, että päästöjen vähentämistä ja ilmanlaatua koskevat tavoitteet vaativat toimenpiteitä, jotka vaikuttavat myös vanhempiin ajoneuvoihin, ja muistuttaa tältä osin, että jälkiasentaminen on nopein ja kustannustehokkain keino vähentää vanhemman ajoneuvokannan aiheuttamia päästöjä ja epäpuhtauksia, koska kehittyneiden dieselpakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmien systemaattinen käyttöönotto mahdollistaa vanhempien raskaiden hyötyajoneuvojen, kuten linja-autojen ja kuorma-autojen, käyttämisen ympäristöystävällisellä tavalla niin, että ne täyttävät jopa tiukimmat päästövaatimukset ja saavuttavat enimmäisvähennykset typen oksidien, typpidioksidin ja hiukkasten osalta; kehottaa komissiota siksi laatimaan EU:n yhteiset suuntaviivat, joilla kannustetaan jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisia jälkiasennusratkaisuja kaikilta osin ja joilla myös varmistetaan tukikelpoisuus sellaisten EU:n rahoitusvälineiden yhteydessä, joilla tavoitellaan liikennejärjestelmän hiilestä irtautumista;

Tyyppihyväksyntä ja markkinavalvonta

102.  pyytää EU:n tasolle entistä kattavampaa ja koordinoidumpaa tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontajärjestelmää, johon sisältyy vahva ja luotettava EU:n valvonta ja tarkastusjärjestelmä dieselskandaalin jälkimainingeissa tunnistettujen epäkohtien ja porsaanreikien käsittelemiseksi; korostaa, että on hyväksyttävä pikaisesti komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (COM(2016)0031); muistuttaa tässä yhteydessä parlamentin neuvotteluvaltuuksista, jotka hyväksyttiin 4. huhtikuuta 2017; vahvistaa, että edellä mainitun asetuksen tulevalla hyväksymisellä olisi varmistettava johdonmukaisemmat ja avoimemmat lähtökohdat ajoneuvoalan kaikille toimijoille, otettava käyttöön tehokkaita sääntöjä kuluttajien suojelemiseksi ja varmistettava uuden tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontajärjestelmän täytäntöönpano kokonaisuudessaan;

103.  on tyytyväinen komission 26. tammikuuta 2017 julkaisemiin päästörajoitusten lisästrategioiden arvioimista ja estolaitteiden asennuksen selvittämistä koskeviin ohjeisiin, joilla se pyrkii tukemaan jäsenvaltioita ja toimivaltaisia viranomaisia estolaitteiden jäljittämisessä;

104.  pitää valitettavana, että typen oksidien päästöjen vaatimustenmukaisuudelle hyväksyttiin korkeita tunnuslukuja, joiden myötä syntyi porsaanreikä, joka mahdollistaa vuoden 2020 jälkeen liialliset päästöt, liialliset ajoneuvojen päästöt mukaan lukien; kehottaa komissiota tarkastelemaan vuonna 2017 uudelleen vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua typen oksidien todellisten ajonaikaisten päästöjen (RDE) testeissä – toisen RDE-paketin mukaisesti – sekä tarkistamaan sitä edelleen vuosittain teknologisen kehityksen mukaisesti, jotta tunnusluku olisi 1 viimeistään vuoteen 2021 mennessä;

105.  pyytää hyväksymään nopeasti todellisia ajonaikaisia päästöjä koskevan neljännen sääntelypaketin, jotta uuden tyyppihyväksyntämenettelyn lainsäädäntökehys saataisiin valmiiksi ja sitä voitaisiin alkaa soveltaa ripeästi;

Rautatieliikenne

106.  tukee voimakkaasti komission uutta ehdotuspyyntöä, joka koskee alueellisella tasolla puuttuvia rajat ylittäviä rautatieyhteyksiä, ja pitää myönteisenä ilmastovaikutuksen minimoimiseen ja vähentämiseen tähtäävää suhtautumistapaa; pyytää komissiota ottamaan jatkossakin huomioon nämä hankkeet ja esittämään tukipyyntöjä Verkkojen Eurooppa -välineen puitteissa sekä kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta annetun asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisen yhteydessä, jotta otettaisiin paremmin huomioon erilaisten rautatieliikennetyyppien todellinen vaikuttavuus sen mukaan, millainen vaikutus niillä on liikennesektorin energiatehokkuuteen;

107.  kannattaa sitä, että komissio on asettanut etusijalle rautatieinfrastruktuureihin ja etenkin puuttuviin ja rajatylittäviin yhteyksiin tehtävät investoinnit; muistuttaa tässä yhteydessä, että rautatieliikenne on etenkin tavaraliikenteen osalta suorituskykyinen ja kestävä joukkoliikennejärjestelmä;

108.  tukee tieliikenteestä rautatieliikenteeseen (Shift2Rail) siirtymisen toteuttamista lisäämällä eri liikennemuotojen yhteentoimivuutta;

109.  pyytää kunnianhimoisia ehdotuksia yhdistettyjä kuljetuksia koskevaksi direktiiviksi, joka edistäisi paremmin tehokasta tavaraliikennettä ja kannustaisi liikennemuotosiirtymään rautateille ja kestäville vesiväylille, jotta saavutettaisiin vuosia 2030 ja 2050 koskevat liikennemuotosiirtymätavoitteet, jotka on määritetty liikennepolitiikkaa koskevassa vuoden 2011 valkoisessa kirjassa esitetyissä kilpailukykyisen ja resurssitehokkaan liikennejärjestelmän kymmenessä tavoitteessa;

110.  kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja rautatiealan sidosryhmiä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet Shift2Rail-yhteisyrityksen täytäntöönpanemiseksi, jotta voidaan nopeuttaa edistyneen teknologian sisällyttämistä innovatiivisiin raideliikenneratkaisuihin, lisätä rautatieliikenteen houkuttavuutta ja vahvistaa eurooppalaisen rautatiealan asemaa;

111.  kehottaa jäsenvaltioita viipymättä panemaan perusteellisesti ja tehokkaasti täytäntöön direktiivin 2012/34/EU, komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/909 ja neljännen rautatiepaketin, jotta varmistetaan eri liikennemuotojen tasapuolisen kilpailun mahdollistava kilpailukykyisten ratamaksujen vahvistaminen;

112.  kehottaa komissiota tutkimaan rautateiden matkustajaliikenteen (esimerkiksi verotuksesta, raidemaksuista, suorista ja epäsuorista tuista aiheutuvia) haittoja verrattuna muihin liikennemuotoihin ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

113.  painottaa jälleen yhteentoimivuuden ja muiden liikennemuotojen kanssa koordinoinnin, luotettavuuden lisäämisen ja melun vähentämisen sekä saumattoman multimodaaliliikenteen merkitystä;

114.  korostaa, että kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta annettu asetus (EU) N:o 913/2010 on pantava täytäntöön täysimääräisesti, tehokkaasti ja yhtenäisesti sekä tavaraliikenteen että alan eduksi;

Lentoliikenne

115.  pyytää komissiota parantamaan lentoliikenteen tehokkuutta muun muassa varmistamalla, että jäsenvaltiot panevat nopeasti täytäntöön yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan osallistumalla aktiivisesti Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) työhön, jotta turvataan kunnianhimoiset kansainväliset hiilidioksidinormit ja annetaan asianmukaista rahoitusta SESAR-yhteisyritykselle (yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ilmaliikenteen hallinnan tutkimushanke) ja yhteisille Clean Sky -teknologia-aloitteille;

116.  muistuttaa, että ilmatila on myös osa EU:n sisämarkkinoita ja sen tehottomasta käytöstä tai toisistaan poikkeavista kansallisista käytänteistä (muun muassa toimintamenetelmistä, veroista ja maksuista) johtuva pirstoutuminen aiheuttaa pidempiä lentoaikoja, viivästyksiä, ylimääräistä polttoaineen kulutusta ja suurempia hiilidioksidipäästöjä sen lisäksi, että se vaikuttaa kielteisesti markkinoiden muihin osiin ja heikentää EU:n kilpailukykyä;

117.  korostaa, että ilmailualan olisi osallistuttava riittävästi, oikeudenmukaisesti ja vaikuttavasti vuoden 2030 ilmastotavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen ja edistettävä näin osaltaan ilmastotoimia koskevan kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamista;

118.  panee merkille ICAOn yleiskokouksen 39. istunnossa tehdyn päätöksen kehittää kansainvälisen ilmailun maailmanlaajuinen markkinaperusteisten toimenpiteiden järjestelmä; kehottaa komissiota arvioimaan päätöksen, myös valtioiden vapaaehtoiset sitoumukset ja varaumat, sekä seuraamaan päätöksen kansainvälisen ja kansallisen täytäntöönpanon edistymistä niissä 67 valtiossa, jotka aikovat vapaaehtoisesti osallistua maailmanlaajuiseen markkinaperusteisten toimenpiteiden järjestelmään; kehottaa komissiota esittämään oikea-aikaisesti arvioinnin hiilineutraalin kasvun mahdollistavan järjestelmän sääntöjen soveltuvuudesta, jotta ilmailualan päästöjen kasvua voidaan hillitä Pariisissa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti; toteaa, että ICAO:n järjestelmää tarkastellaan uudelleen kolmen vuoden välein ja näin on tarkoitus vahvistaa järjestelmää ja nostaa sen tavoitetasoa;

119.  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2017 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta voimassa olevan ilmailutoimintaa koskevan rajoitetun soveltamisen jatkamiseksi ja maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen vuonna 2021 alkavan täytäntöönpanon valmistelemiseksi (COM(2017)0054); ottaa huomioon, että siinä ehdotetaan, että ilmailun alalla jatketaan EU:n päästökauppajärjestelmän maantieteellisesti rajattua soveltamista; kehottaa komissiota laatimaan uuden arvioinnin ja tarkastelemaan uudelleen EU:n päästökauppajärjestelmää vuoden 2020 jälkeisen kauden osalta, kun maailmanlaajuisen markkinaperusteisten toimenpiteiden järjestelmän täytäntöönpano on selkiytynyt;

120.  korostaa, että on tärkeää edistää entistä parempia ja lyhempiä lentoreittejä, jotta voidaan säästää polttoainetta ja vähentää haitallisia päästöjä, pikemmin kuin pidempiä reittejä, joita valitaan enemmän kustannuksia aiheuttavan ilmatilan välttämiseksi;

121.  korostaa, että on tärkeää jatkaa tutkimuksen edistämistä tällä alalla investointien lisäämiseksi teknologioihin kestävän ilmailun kehittämistä varten – edistämällä kevyempien ilma-alusten suunnittelua, digitaali- ja satelliittiteknologian käyttöä lentoreittien tehokkaamman hallinnoinnin tukemiseksi sekä vaihtoehtoisten ja uuden sukupolven polttoaineiden tuotantoa ja käyttöä erityisesti, kun otetaan huomioon, että kyseisellä alalla on vain vähän vaihtoehtoja perinteisille nestemäisille polttoaineille – muun muassa kehittämällä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä;

122.  kehottaa komissiota pohtimaan uusia tapoja tukea uusiutuvien lentopolttoaineiden käyttöönottoa ilmailun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

123.  kehottaa jäsenvaltioita ja ilmailuteollisuutta rohkaisemaan lisätoimenpiteiden kehittämistä sellaisten älykkäiden aloitteiden edistämiseksi, joilla pyritään vähentämään ilmailualan päästöjä lentoasemilla, niille saapuessa ja niiltä lähtiessä;

Meriliikenne

124.  panee merkille, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) tasolla toteutetaan toimia kansainvälisen meriliikenteen päästöjen rajoittamiseksi, ja kannustaa siksi IMOa hyväksymään viipymättä selviä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia tavoitteita ja toimenpiteitä; painottaa kuitenkin, että IMOn alaisuudessa toimivan vastaavan järjestelmän puuttuessa unionin satamissa ja unionin satamista lähtevien ja unionin satamiin suuntautuvien matkojen aikana syntyvät hiilidioksidipäästöt olisi otettava huomioon EU:n päästökauppajärjestelmässä vuodesta 2023 alkaen; kehottaa komissiota vahvistamaan edellytykset vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten maakaasun, nestekaasun ja vedyn, käytön edistämiseksi sekä edistämään uusiutuvuuteen perustuvien teknologioiden (kuten purjeiden, akkujen, aurinkopaneelien ja tuuligeneraattorien) sisällyttämistä merenkulkualalle; korostaa tässä yhteydessä, että sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla on harkittava rahoitusvälineitä, jotta voidaan nopeuttaa ympäristöystävällisiin aluskantoihin tehtäviä investointeja;

125.  korostaa, että kun pyritään saavuttamaan COP21-konferenssissa tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen selvästi alle kahden asteen tavoitetta, jolla varmistetaan kansainvälisen meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen tosiasiallinen maailmanlaajuinen vähennys, sekä kun käsitellään alusten suunnittelun ja operatiivisen tehokkuuden nykyisiä markkinaesteitä, unionin mittaus-, raportointi- ja todentamisjärjestelmää olisi jatkuvasti muutettava, jotta se olisi yhdenmukainen Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hiljattain hyväksymän tietojenkeruujärjestelmän kanssa ja jotta samalla säilytettäisiin järjestelmän avoimuus sekä tosiasiallisten liikennöintitietojen todentaminen ja keruu;

126.  painottaa, että on tärkeää saattaa täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna täytäntöön vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annettu direktiivi 2014/94/EU sekä nesteytetyn maakaasun tankkauspisteiden perustaminen TEN–T-käytävien varrella sekä merisatamissa; katsoo, että nesteytetyn maakaasun laajempi käyttö tavaraliikenteessä voi osaltaan edistää vähäpäästöistä liikkuvuutta ottaen huomioon pitkän ajanjakson kansainväliset ilmasto- ja energiatavoitteet;

127.  katsoo, että on tarpeellista luoda eurooppalainen Mustanmeren talousalue, jotta varmistetaan, että tämän alueen rajatylittävän yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää;

128.  painottaa, että Euroopan investointipankin (EIP) saatavilla olevien innovatiivisten rahoitusratkaisujen ja EU:n investointituen olisi tarjottava hyödyllisiä välineitä, joilla autetaan laivanomistajia kantamaan ja/tai kattamaan kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien toimien alkuperäiset kustannukset;

129.  on tyytyväinen IMOn hiljattain hyväksymään maailmanlaajuiseen 0,5 prosentin rikkipitoisuuden rajaan, jolla arvioidaan vältettävän maailmanlaajuisesti 250 000 ennenaikaista kuolemantapausta;

130.  kannattaa uusien rikkidioksidipäästöjen ja typen oksidien päästöjen valvonta-alueiden käyttöönottoa kaikkialla Euroopassa;

131.  muistuttaa, että meriliikenteen mustan hiilen päästöjen vähentäminen, erityisesti arktisella alueella, on olennaista maapallon lämpenemisen hidastamiseksi;

132.  painottaa merkittävää roolia, joka yhdistetyillä kuljetuksilla voi olla päästöjen vähentämisessä; panee merkille komission ehdotukset yhdistettyjä kuljetuksia koskevan direktiivin (COM(2017)0648) nykyaikaistamisesta ja toteaa, että sillä on määrä kannustaa tavaraliikenteen siirtymää rautateille ja sisävesiliikenteeseen;

Sisävesiliikenne

133.  katsoo, että tarvitaan lisätoimenpiteitä ilmastoystävällisen ja tehokkaan sisävesiliikennealan takaamiseksi; painottaa jälleen rahoitustukitoimenpiteiden merkitystä alan innovoinnin kannalta, jotta voidaan lisätä alusten energiatehokkuutta ja suojella ympäristöä infrastruktuurin rakentamisen aikana;

134.  pyytää komissiota esittämään jokitiedotuspalveluista (RIS) annetun direktiivin(33) tarkistamista vuonna 2018 pyrittäessä edistämään jokitiedotuspalvelujen käyttöä sisävesiliikenteen päästöjen vähentämiseksi ja luomaan EU:n laajuisen oikeusperustan rajatylittävälle tiedonvaihdolle, joka mahdollistaa rajatylittävän jokitiedotuspalvelun kattavan täytäntöönpanon ja digitaalisen integroimisen muihin liikennemuotoihin;

135.  korostaa, että Euroopan vesiliikennettä tulisi edistää ja hyödyntää ja kehottaa komissiota myöntämään taloudellista tukea uponneiden alusten siivoamiseen ottaen huomioon toimenpiteiden kalleuden ja huomioimalla sisävesiliikenteen ja -kuljetusten aluekehitys- ja kasvunäkymät sisämarkkinoilla;

136.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään toimenpiteitä tuuli- ja aurinkovoiman käytöstä sekä sisävesialusten moottorien ja polttoaineen viherryttämisestä muun muassa esittämällä edelläkävijöiden parhaita käytäntöjä ja tukemalla puhtaiden sisävesireittien rahoitusta nykyisestä romutusrahastosta sekä ESIR/EIP-välineistä;

137.  painottaa, että kun tarkastellaan markkinoiden tosiasiallisia tarpeita, tarvitaan voimakasta tukea EU:n tasolla, kansallisella ja alueellisella tasolla sen varmistamiseksi, että riittävä määrä TEN-T-ydinverkon sisävesisatamia varustetaan vaihtoehtoisella energiainfrastruktuurilla ja asianmukaisen etäisyyden päässä yleisesti saatavilla olevilla sisävesiliikenteen tankkaus- ja varastointipisteillä;

o
o   o

138.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 316, 22.9.2017, s. 155.
(2)EUVL L 120, 15.5.2009, s. 5.
(3)EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1.
(4)EUVL L 140, 5.6.2009, s. 1.
(5)EUVL L 145, 31.5.2011, s. 1.
(6)EYVL L 12, 18.1.2000, s. 16.
(7)EUVL L 188, 18.7.2009, s. 1.
(8)EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55.
(9)EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.
(10)EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.
(11)EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58.
(12)EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1.
(13)EYVL L 142, 5.6.1999, s. 26.
(14)EUVL L 166, 30.4.2004, s. 124.
(15)EUVL L 268, 13.10.2009, s. 11.
(16)EUVL L 276, 20.10.2010, s. 22.
(17)EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38.
(18)EUVL L 300, 14.11.2009, s. 88.
(19)EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1.
(20)EYVL L 332, 28.12.2000, s. 81.
(21)EUVL L 255, 30.9.2005, s. 11.
(22)EUVL L 280, 27.10.2009, s. 52.
(23)EUVL C 399, 24.11.2017, s. 10.
(24)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0292.
(25)EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1.
(26)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0100.
(27)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0097.
(28)https://www.eea.europa.eu/soer-2015/europe/air
(29)https://www.eea.europa.eu/publications/air-quality-in-europe-2015/download
(30)Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2016 nesteytettyä maakaasua ja kaasun varastointia koskevasta EU:n strategiasta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0406).
(31)EUVL L 103, 5.4.2014, s. 15; EUVL L 84, 20.3.2014, s. 38.
(32)Ks. neuvoston asiakirjat 5584/14 ja 6642/14.
(33)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/44/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, yhdenmukaistetuista jokitiedotuspalveluista (RIS) Euroopan yhteisön sisävesillä (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 152).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö