Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen XVIII osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä ’yhteisiä säännöksiä koskeva asetus’),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(2),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(3),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2016 annetun komission kertomuksen EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta (COM(2016)0805) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0443),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin strategiasta Itämeren aluetta varten (COM(2009)0248),

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon Tonavan aluetta koskevasta EU:n strategiasta (COM(2010)0715),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (COM(2014)0357),

–  ottaa huomioon 28. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (COM(2015)0366),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetun komission kertomuksen makroaluestrategioiden hallintotavasta (COM(2014)0284),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta(4),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n makroaluestrategioiden kehityksestä: nykyiset käytännöt ja tulevaisuudennäkymät erityisesti Välimeren alueella(5),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan strategiasta Atlantin alueella(6),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta(7),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta(8),

–  ottaa huomioon tammikuussa 2015 julkaistun sisäasioiden pääosaston rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikön B tutkimuksen, joka koskee makroalueiden uutta roolia Euroopan alueyhteistyössä,

–  ottaa huomioon makroaluestrategioiden lisäarvosta helmikuussa 2017 julkaistun Interact-ohjelman raportin ”Added value of macro-regional strategies – programme and project perspective”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0389/2017),

A.  ottaa huomioon, että makroalue voidaan määritellä maantieteelliseksi alueeksi, joka koostuu usean eri maan alueista, joilla on yksi tai useampi yhteinen piirre tai haaste(9);

B.  toteaa, että makroaluestrategiat on luotu alueille, jotka edustavat unionin luonnollista kehitystä rajatylittävässä yhteistyössä; pitää näitä strategioita tärkeinä, koska niillä voidaan aktivoida julkisia ja yksityisiä toimijoita, kansalaisyhteiskuntaa ja tiedeyhteisöä ja ottaa käyttöön resursseja unionin yhteisen politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;

C.  Toteaa, että makroaluestrategiat tarjoavat foorumin eri alojen välisen, alueellisen ja rajatylittävän tason vuorovaikutuksen syventämiselle ja laajentamiselle unionin jäsenvaltioissa ja naapurimaissa, jotta voidaan reagoida yhteisiin haasteisiin, tehdä yhteisiä suunnitelmia ja edistää eri kumppaneiden ja politiikanalojen yhteistyötä ja parantaa niiden integraatiota eri aloilla, joihin kuuluvat muun muassa ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden suojelu, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat strategiat, jätteiden käsittely ja vesihuolto, merten aluesuunnittelu ja yhdennetyt rannikkovalvonnan järjestelmät; on tässä yhteydessä tyytyväinen toimiin, joilla edistetään ERI-rahastojen ja liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) yhteistyötä;

D.  toteaa, että makroalueet ovat mukana pitkän aikavälin monialaisten ja toisiinsa kytkeytyneiden politiikkojen täytäntöönpanossa, koska makroalueet nivoutuvat toimintapolitiikkaansa sisällytettyjen makroaluestrategioiden myötä koheesiopolitiikkaan ja ne käynnistävät hankkeita hyödyntämällä älykästä synergiaa; toteaa, että makroalueet edistävät siten tehokkaammin makroaluestrategioiden tavoitteiden saavuttamista, houkuttelevat yksityisiä investointeja, osoittavat luottamusta ja ovat mukana vuoropuhelussa, rajatylittävässä yhteistyössä ja yhteisvastuullisuuden toteuttamisessa;

E.  ottaa huomioon, että makroaluestrategiat perustuvat unionin nykyisessä politiikkakehyksessä ”kolmen kiellon” periaatteeseen: ei uutta rahoitusta, ei uusia rakenteita, ei uutta lainsäädäntöä;

F.  ottaa huomioon, että aiemmat yhteistyömekanismit unionin tasolla ja jäsenvaltioiden ja alueiden välillä helpottavat makroaluestrategioiden täytäntöönpanoa erityisesti alkuvaiheessa;

G.  ottaa huomioon, että komissio antaa joka toinen vuosi yhden kertomuksen EU:n kaikkien nykyisten neljän makroaluestrategian täytäntöönpanosta, että kertomuksessa käsitellään niin onnistumisia kuin lisäparannusten tarvetta ja että seuraava kertomus on määrä julkaista vuoden 2018 loppuun mennessä; katsoo edellä mainitun vuoksi, että on arvioitava ympäristöön liittyviä näkökohtia, koska ympäristö on yksi kestävän kehityksen pilareista;

Makroaluestrategiat yhteistyö- ja koordinointifoorumina

1.  toteaa, että globalisaatio on korostanut makroaluestrategioiden merkitystä, sillä sen seurauksena yksittäiset maat ovat riippuvaisia toisistaan, ja siihen liittyviin rajat ylittäviin ongelmiin on etsittävä ratkaisuja;

2.  toteaa, että sitoutumisen, vastuun, resurssien ja hallinnon kaltaisten kysymysten, joista täytäntöönpanon laatu riippuu, ratkaiseminen on edelleen enemmän tai vähemmän vaikeaa pyrittäessä saavuttamaan ennalta määritettyjä tavoitteita;

3.  korostaa, että makroaluestrategiat antavat jatkossakin rajatylittävään, monialaiseen ja monitasoiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön arvokkaan panoksen, minkä potentiaalia ei ole vielä riittävästi tutkittu pyrittäessä vahvistamaan yhteenliitettävyyttä ja lujittamaan taloudellisia sidoksia ja osaamisen siirtoa alueiden ja maiden välillä; toteaa kuitenkin, että EU-varojen saaminen makroaluestrategioiden hankkeisiin on edelleen ongelmallista, mikä johtuu siitä, että yhteisistä toimista sovitaan monella tasolla ja useiden maiden ja alueiden kesken;

4.  katsoo, että makroaluestrategiat ja niihin liittyvät ympäristöohjelmat ovat hyödyllisiä välineitä, joilla eurooppalaisen yhteistyön edut saatetaan kansalaisten näkyville, ja kehottaa siksi kaikkia asianosaisia osapuolia sitoutumaan strategioihin täysin ja tekemään osuutensa täytäntöönpanon alalla;

5.  katsoo, että monitasoinen ohjaus, jossa alueilla on asianmukainen rooli, olisi sisällytettävä makroaluestrategiaan alusta lähtien sen yhtenä kulmakivenä ja että alue- ja paikallisyhteisöt sekä julkiset ja yksityiset toimijat ja kolmannen sektorin sidosryhmät olisi otettava mukaan prosessiin; kannustaa siksi jäsenvaltioita ja asianomaisia alueita kehittämään asianmukaisia hallintorakenteita ja työjärjestelyjä yhteistyön helpottamiseksi, mukaan lukien yhteinen suunnittelu, rahoitusmahdollisuuksien yhdistäminen sekä alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa;

6.  kannustaa parantamaan julkisten ja yksityisten toimijoiden, yliopistojen, valtiosta riippumattomien järjestöjen, alalla toimivien kansainvälisten järjestöjen ja eri toimintapolitiikkojen välistä horisontaalista ja vertikaalista koordinointia ja kumppanuuksia kansallisella ja alueellisella tasolla sekä eri politiikanaloja niin unionin tasolla kuin kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla makroaluestrategioiden täytäntöönpanon ja rajatylittävän yhteistyön helpottamiseksi ja parantamiseksi; kehottaa komissiota kannustamaan näitä sidosryhmiä osallistumiseen muun muassa makroaluestrategioiden johtoryhmissä, samalla kun huolehditaan unionin periaatteiden yleisestä soveltamisesta;

7.  painottaa toimivaltaisten kansallisten ja alueellisten viranomaisten riittävien henkilöstöresurssien ja hallinnollisten valmiuksien merkitystä, jotta voidaan varmistaa, että poliittiset lupaukset johtavat strategioiden tehokkaaseen täytäntöönpanoon; korostaa tältä osin rakenneuudistusten tukiohjelman arvoa, sillä tukiohjelmalla voidaan tukea valmiuksien kehittämistä sekä makroaluestrategioiden hankkeiden kehittämistä ja rahoitusta jäsenvaltion pyynnöstä; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti hyvien hallintokäytänteiden ja makroaluestrategioiden menestyksekkäästä täytäntöönpanosta saatujen kokemusten levittämistä ja soveltamista;

8.  korostaa, että makroaluestrategioiden on oltava riittävän joustavia, jotta niitä voidaan mukauttaa ja jotta voidaan vastata tehokkaasti ennakoimattomiin tapahtumiin ja tarpeisiin, joilla voi olla vaikutusta mukana oleviin alueisiin, jäsenvaltioihin ja EU:hun yleensä; katsoo, että makroaluestrategioiden täytäntöönpanossa on otettava huomioon alueelliset ja paikalliset erityispiirteet; korostaa tässä yhteydessä komission koordinointitehtävän välttämättömyyttä myös silloin, kun kunkin strategian erityistavoitteita on hiottava;

EU:n Itämeri-strategia

9.  on tyytyväinen strategian käyttöönotosta eli vuodesta 2009 lähtien saavutettuihin tuloksiin ja erityisesti niihin, jotka liittyvät paitsi mukana olevien alueiden ja maiden välisiin (eli neuvostossa eri ministerikokoonpanoissa sovellettaviin) yhteistyömekanismeihin myös niiden sisäisiin yhteistyömekanismeihin (esimerkiksi parlamentissa tai hallituksessa); toteaa, että EU:n Itämeri-strategia on vakaa yhteistyökehys, johon sisältyy yli sata lippulaiva-aloitetta ja uutta verkostoa;

10.  korostaa jäljellä olevia erityisesti ympäristöön ja yhteyksiin liittyviä haasteita; kehottaa osallistuvia maita vauhdittamaan toimiaan Itämeren pilaantumisongelmien (veden ja ilman laatu, rehevöityminen) ratkaisemiseksi, koska Itämeri on eräs maailman pilaantuneimmista meristä; panee merkille, että hyvän ympäristön tilan saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä on yksi Itämeren alueen politiikkatoimien keskeisistä tavoitteista;

11.  pitää tärkeänä Itämeren alueen energiaverkkoihin kytkeytymisen mahdollisuutta energiaköyhyyden vähentämiseksi ja poistamiseksi sekä energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden lisäämiseksi;

Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia

12.  korostaa, että strategialla on ollut myönteinen vaikutus osallistuvien maiden ja alueiden väliseen yhteistyöhön, kun se on parantanut liikkuvuutta ja kaikkien liikennevälineiden parempaa yhteenliitettävyyttä, edistänyt ympäristöystävällisen energian kulttuuria ja kestävää matkailua ja ennen kaikkea edistänyt ihmisten välisiä suoria yhteyksiä ja parantanut merkittävästi strategiaan osallistuvien alueiden ja maiden yhteenkuuluvuutta;

13.  pitää euroon liittymistä koskevaa hanketta, Tonavan puhtaana pitämistä koskevaa hanketta ja rahoitusta käsittelevää Tonavan alueen vuoropuhelua selvästi myönteisinä esimerkkeinä siitä, miten hankkeissa, joilla on ylikansallista ja valtioiden rajat ylittävää merkitystä, voidaan selviytyä niissä usein ilmeneviin esteisiin liittyvistä rahoitusvaikeuksista; katsoo, että Tonavan altaan alueiden välisiä kehityseroja voitaisiin pienentää edelleen kyseisen vuoropuhelun avulla; katsoo lisäksi, että Tonavan strategian yhteyspisteen uudelleen avaaminen saattaisi edistää strategian juohevaa täytäntöönpanoa;

14.  korostaa, että rajujen tulvien aiheuttaman tuhon ennaltaehkäiseminen on yhä yksi merkittävistä Tonavan makroalueen maiden ympäristöhaasteista; korostaa, että on harkittava yhteisiä lisätoimia rajatylittävän pilaantumisen torjumiseksi;

15.  muistuttaa, että tarvitaan strategisia hankkeita, ja korostaa, että vahvan poliittisen tuen säilyttäminen sekä toimivaltaisten valtiollisten viranomaisten resurssien ja valmiuksien lisääminen on välttämätöntä, jotta voidaan vastata jäljellä oleviin haasteisiin; korostaa siksi tarvetta säilyttää Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian poliittinen liikevoima ja varmistaa, että strategian ohjausryhmä tekee hyvää työtä;

16.  katsoo, että Tonavan ja Mustanmeren välillä vallitsee luontainen yhteys, ja kehottaa siksi osallistujamaita parantamaan Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian ja Mustanmeren rajatylittävän yhteistyön koordinointia ja tekemään tiivistä yhteistyötä ratkaistakseen sosioekonomiset, ympäristölliset ja liikenteeseen liittyvät yhteiset haasteet;

17.  korostaa, että integroidumpi lähestymistapa liikkuvuuteen ja multimodaalisuuteen Tonavan alueella hyödyttäisi myös ympäristöä;

Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva EU:n strategia

18.  korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevassa EU:n strategiassa mukana olevien ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden suuri määrä antaa strategialle erityisen luonteen, ja katsoo, että tällainen yhteistyömuoto voi merkitä suurta mahdollisuutta koko alueelle; on sitä mieltä, että tämä strategia voisi antaa uutta vauhtia laajentumis- ja yhdentymisprosessille;

19.  panee huolestuneena merkille jatkuvat ongelmat, jotka liittyvät siihen, että resurssien saatavuudella ei ole selkeää yhteyttä hallintoon ja omistajuuteen, mikä estää Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan EU:n strategian tavoitteiden täysimittaisen toteutumisen; kehottaa osallistuvia maita tukemaan toimivaltaisia viranomaisia ja toteuttamaan räätälöityjä toimenpiteitä strategian toteuttamiseksi;

20.  painottaa, että alue on ollut viime vuosina muuttoliikekriisin eturintamassa; katsoo, että Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva EU:n strategia voi ratkaista nämä haasteet, jos sillä on tarvittavat välineet ja resurssit; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio pyrkii löytämään ratkaisuja varojen saamiseksi muuttoliikkeeseen liittyvään toimintaan, mukaan lukien yhteistyö kolmansien maiden kanssa;

21.  pitää Adrian- ja Joonianmeren alueen kestävän matkailun pilaria myönteisenä välineenä, jolla voidaan luoda alueelle kestävää talouskasvua sekä lisätä tietoisuutta ympäristöhaasteista ja makroaluestrategioista;

22.  kehottaa kyseisiä maita asettamaan etusijalle valmiuksien kehittämisen, joka koskee Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan strategian keskeisiä täytäntöönpanijoita sekä kyseiseen strategiaan liittyvistä toimintaohjelmista vastaavia ohjelmaviranomaisia;

Alppien aluetta koskeva EU:n strategia

23.  pitää Alppien aluetta koskevaa EU:n strategiaa todisteena siitä, että makroaluekäsitettä voidaan menestyksekkäästi soveltaa myös kehittyneempiin alueisiin; kehottaa strategian sidosryhmiä edistämään ympäristöä koskevia investointeja, joilla paneudutaan ilmastonmuutoksen seurauksiin; korostaa lisäksi, että Alppien alue on merkittävä alueellinen liikenteen solmukohta ja samalla yksi Euroopan suurimmista luonto- ja virkistysalueista, joka on säilytettävä; korostaa siksi, että olisi pyrittävä kehittämään kestäviä ja toisiinsa nivoutuvia liikennestrategioita;

24.  pitää nyt luotavaa strategian hallintorakennetta myönteisenä, koska strategian täytäntöönpanon alkuvaiheet osoittautuivat vaikeiksi, kun niitä hallinnoitiin erilaisten rakenteiden, puitteiden ja aikataulujen mukaisesti; kehottaa siksi osallistuvia maita jatkamaan sitoumuksiaan ja tukemaan Alppien aluetta koskevan strategian toimintaryhmän jäseniä;

25.  korostaa, että Alppien aluetta koskeva strategia voi olla hyvä esimerkki alueellisen yhteenkuuluvuuden mallistrategiasta, koska siihen kuuluu samanaikaisesti erityisalueita, tuotantoalueita, vuoristo- ja maaseutualueita sekä eräitä unionin tärkeimpiä ja kehittyneimpiä kaupunkeja, ja se tarjoaa foorumin yhteisten haasteiden käsittelemiseen (ilmastonmuutos, väestörakenne, luonnon monimuotoisuus, muuttoliike, globalisaatio, kestävä matkailu ja maatalous, energiahuolto, liikenne ja liikkuvuus ja digitaalinen kuilu); kehottaa osallistuvia maita ja alueita kiinnittämään asianmukaisesti huomiota Interregin Alpine Space -ohjelman ja muiden asiaa koskevien rahastojen käyttöön yhteisiä painopisteitä käsiteltäessä;

26.  korostaa, että Alppien alueella on lukuisia rajoja ja että näiden esteiden poisto on toimivan yhteistyön perusedellytys etenkin työmarkkinoilla ja pk-yrityksiä koskevassa taloudellisessa toiminnassa; korostaa, että Alppien aluetta koskeva strategia voi myös tarjota mahdollisuuksia vahvistaa rajatylittävää monikansallista yhteistyötä lähialueilla ja kaupunkien ja paikallisyhteisöjen välillä sekä luoda ihmisten välisiä yhteyksiä ja verkostoja myös liikenneyhteyksien ja digitaalisen kattavuuden alalla; korostaa lisäksi, että tämän alueen ympäristö on hauras;

Makroalueiden Eurooppa vuoden 2020 jälkeen?

27.  huomauttaa, että makroaluestrategiat tuottavat tuloksia, jos niiden pohjana on pitkän aikavälin poliittinen näkökulma ja jos ne järjestetään niin, että kaikki julkiset sidosryhmät, etenkin alue- ja paikallisviranomaiset, ja yksityiset sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunta ovat tehokkaasti edustettuina alusta alkaen, mikä edellyttää tehokasta tietojen, parhaiden käytänteiden, taitotiedon ja kokemusten vaihtamista makroalueiden ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten välillä; pitää tarpeellisena vahvistaa tehokkaampien yhteensovittamis- ja viestintätoimien avulla makroaluestrategioiden hallintoa, jonka olisi oltava avointa, jotta makroaluestrategioista tulisi tunnettuja ja alue- ja paikallisyhteisöjen hyväksymiä;

28.  katsoo, että strategian täytäntöönpano voi onnistua vain, jos se perustuu pitkän aikavälin visioon ja tehokkaaseen yhteensovittamiseen, yhteiseen ajatukseen pitkän aikavälin poliittisesta sitoutumisesta osallistuvien institutionaalisten tasojen välillä sekä yhteistyörakenteisiin, joilla on riittävät hallinnolliset valmiudet, ja jos sen tukena on riittävä rahoitus; tähdentää siksi, että investointien vaikuttavuutta on lisättävä pyrkimällä mukauttamaan alueellista ja kansallista rahoitusta unionin nykyisiin rahoitusvälineisiin ja huolehtimalla niiden synergiasta ja täydentävyydestä; toteaa, että näillä välineillä tehostetaan Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia, edistetään ERI-rahastojen ja ESIR-rahaston rajatylittäviä hankkeita ja annetaan rahoitusta myös suoraan;

29.  katsoo, että rahastojen ja niiden käyttöä koskevien menettelyjen yksinkertaistaminen makroaluestrategioissa parantaisi niiden vaikuttavuutta;

30.  ehdottaa, että osallistujamaat antaisivat selkeitä rahoitusta ja henkilöresursseja koskevia sitoumuksia makroaluestrategioiden täytäntöönpanoon alusta alkaen; kehottaa komissiota auttamaan makroaluestrategioiden koordinoinnin parantamisessa, hyvien käytänteiden edistämisessä ja kannustimien kehittämisessä, jotta voidaan rohkaista kaikkien osapuolten aktiiviseen osallistumiseen ja koordinointiin; katsoo, että näin voidaan myös lujittaa unionin politiikkojen ja makroaluestrategioiden täytäntöönpanon yhteyttä; kannustaa lisäksi siihen, että makroaluestrategioissa hyödynnetään ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja, jotta voidaan kiertotalouden tapaan edistää ekoinnovointia, biotaloutta, uusien liiketoimintamallien kehittämistä ja uusioraaka-aineiden käyttöä, jotta voidaan saada aikaan korkeatasoisempaa ympäristönsuojelua ja terveyden suojelemista, ja edistää tuottajien ja kuluttajien tiiviitä yhteyksiä;

31.  painottaa, että sijoitettujen resurssien perustelemiseksi on lisättävä tuloskeskeisyyttä ja painotettava konkreettisten haasteiden ratkaisemista myös ympäristönsuojelun alalla, jotta voidaan kehittää kyseisen alueen kannalta todella merkityksellisiä hankkeita, ja että resurssien tulisi puolestaan olla asetettujen tavoitteiden mukaisia ja liittyä kyseisten alueiden todellisiin tarpeisiin;

32.  vaatii, että makroaluestrategioihin liittyviä kysymyksiä, kuten vastuuta ja tarvittavia poliittisia kannustimia, käsitellään menettelyssä, josta kaikki kyseiset alueet ovat sopineet ennakolta;

33.  katsoo, että makroalueiden toiminnan sekä saavutettujen tulosten näkyvyyttä ja julkisuuskuvaa on parannettava kohdealueilla käyttämällä tiedotuskampanjoita ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä verkkofoorumeita ja sosiaalisia verkostoja, jolloin tulokset ovat suuren yleisön helposti saatavilla;

34.  painottaa, että monivuotisen rahoituskehyksen lähestyvä uudelleentarkastelu tarjoaa tilaisuuden tarkastella samalla makroaluestrategioiden tavoitteita, jotta voidaan lujittaa niiden yhteyttä unionin painopisteisiin ja vahvistaa niihin liittyvät taloudelliset sitoumukset;

35.  kehottaa komissiota esittämään koheesiopolitiikan säännöstön tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä ehdotuksen, joka edistää makroaluestrategioiden parempaa täytäntöönpanoa;

36.  kehottaa komissiota analysoimaan vuonna 2018 julkaistavassa seuraavassa makroaluestrategioiden täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa perusteellisesti erityisesti seuraavia seikkoja:

37.  korostaa, että kehotus uusien strategioiden kehittämiseen esimerkiksi Karpaatteja, Atlantin tai Välimeren aluetta tai Iberian alueita varten ei saisi viedä huomiota pois ensisijaisesta tavoitteesta, eli nykyisten makroaluestrategioiden täytäntöönpanon parantamisesta ja syventämisestä;

38.  kannattaa makroaluestrategioihin sovellettavaa kolmen kiellon periaatetta (ei uutta unionin lainsäädäntöä, ei uutta unionin rahoitusta eikä uusia unionin rakenteita); ehdottaa kuitenkin, että komissio arvioisi seuraavassa makroaluestrategioita koskevassa täytäntöönpanokertomuksessaan, miten nämä kiellot ovat vaikuttaneet ERI-rahastojen mukaisiin ohjelmiin;

39.  korostaa, että yhteistyötoimiin on sovellettava alueellista lähestymistapaa tapauskohtaisesti, koska makroaluestrategioissa paneudutaan alueellisiin haasteisiin, jotka voidaan ratkaista tehokkaammin yhdessä; korostaa, että Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa ja makroalueilla on saatava aikaan yhteistyön eri osatekijöiden synergiaa ja lähentymistä, jotta voidaan vahvistaa monikansallisten ohjelmien vaikutuksia, koota resursseja, yksinkertaistaa makroaluestrategioiden rahoitusta ja tehostaa niiden täytäntöönpanosta saatavia tuloksia ja investoitujen resurssien vaikuttavuutta;

40.  toteaa jälleen kerran unionin sitoutuneen kestään kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen; korostaa, miten tärkeää on mukauttaa makroaluestrategioiden tavoitteet unionin lippulaiva-aloitteisiin, kuten energiaunioniin, ilmastonmuutosta koskevaan Pariisin sopimukseen sekä merellisten makroalueiden siniseen kasvuun; muistuttaa erilaisten ympäristöriskien hallinnasta, kuten luonnon ja sen monimuotoisuuden ja kalakantojen vaalimisesta ja merten roskaantumisen torjumisesta, sekä kestävän ja ympäristöystävällisen matkailun kehittämisestä; kannustaa yhteistyöhön uusiutuvan energian saralla; kannustaa tässä yhteydessä hyödyntämään älykkäitä erikoistumisstrategioita, vahvistamaan pk-yrityksiä ja luomaan laadukkaita työpaikkoja;

41.  korostaa, että parlamentti on tukenut makroalueita aina alusta saakka pilottihankkeiden ja valmistelevien toimien avulla; korostaa lisäksi Itämeren alueelta kertyneitä kokemuksia, jotka osoittavat, että pitkän aikavälin ajattelun olisi pysyttävä makroalueellisen yhteistyön perustana;

42.  kehottaa komissiota kutsumaan parlamentin mukaan tarkkailijaksi makroaluestrategioita käsittelevän korkean tason ryhmän työhön;

o
o   o

43.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä makroaluestrategioissa mukana olevien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallituksille ja kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303. (4) EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 30. (5) EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 1. (6) EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 122. (7) EUVL C 355, 20.10.2017, s. 23. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0336. (9) Schmitt et al (2009), EU macro-regions and macro-regional strategies – A scoping study, Nordregio electronic working paper 2009:4.