Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/0376(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0391/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0391/2017

Keskustelut :

PV 15/01/2018 - 12
CRE 15/01/2018 - 12
PV 12/11/2018 - 14
CRE 12/11/2018 - 14

Äänestykset :

PV 17/01/2018 - 10.5
CRE 17/01/2018 - 10.5
Äänestysselitykset
PV 13/11/2018 - 4.3
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0010
P8_TA(2018)0442

Hyväksytyt tekstit
PDF 599kWORD 98k
Keskiviikko 17. tammikuuta 2018 - Strasbourg
Energiatehokkuus ***I
P8_TA(2018)0010A8-0391/2017

Euroopan parlamentin tarkistukset 17. tammikuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (COM(2016)0761 – C8-0498/2016 – 2016/0376(COD))(1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Energian kysynnän hillintä on yksi 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksytyn energiaunionistrategian viidestä toimintalohkosta. Energiatehokkuuden parantamisella saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energian toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla. Tämä on unionin niiden sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa sovitun globaalin ilmastosopimuksen puitteissa.
 (1)  Energian kysynnän hillintä on yksi 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksytyn energiaunionistrategian viidestä toimintalohkosta. Energiatehokkuuden parantamisella koko energiaketjun matkalta, myös energiantuotannon, ‑siirron, -jakelun ja loppukäytön osalta, saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, parannetaan ilmanlaatua ja kansanterveyttä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energian toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja parannetaan kilpailukykyä sekä lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla, mikä parantaa kansalaisten elämänlaatua. Tämä on niiden unionin sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP21) sovitun globaalin ilmastosopimuksen puitteissa, ja joissa on sitouduttu pitämään maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna ja toteuttamaan lämpötilan nousun pitämiseksi 1,5 celsiusasteessa.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU9 on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta olisi käsiteltävä erillisenä energialähteenä. ”Energiatehokkuus etusijalle” -periaate olisi otettava huomioon vahvistettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Komissio varmistaa, että energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia tai rahoituspäätöksiä. Energiatehokkuutta on parannettava aina, kun se on kustannustehokkaampaa kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuudesta eurooppalaisille yhteiskunnille ja etenkin kansalaisille ja yrityksille koituvat eri edut.
 (2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU9 on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta olisi käsiteltävä erillisenä energialähteenä. ”Energiatehokkuus etusijalle” -periaate olisi otettava huomioon vahvistettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Komission olisi asetettava energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus tuotantokapasiteetin lisäämisen edelle. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia ja rahoituspäätöksiä. Investointeja loppuenergian tehokkuuden parantamiseen on tehtävä aina, kun se on kustannustehokkaampaa kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuuden lisääntymisestä koituvat eri edut kaikissa energiaketjun vaiheissa ja siten parantaa eurooppalaisten yhteiskuntien hyvinvointia. Jotta nämä edut saadaan käyttöön täysimääräisesti ja jotta suunnitellut politiikkatoimet voidaan panna onnistuneesti täytäntöön, komission ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten, kaupunkien, yritysten ja kansalaisten kanssa eri puolilla unionia sen varmistamiseksi, että energistehokkuuden parantaminen teknologisten, toiminnallisten ja taloudellisten muutosten tuloksena tapahtuu samanaikaisesti talouden kasvun myötä.
__________________
 __________________
9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
 9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Kaikissa (uusiutumattoman ja uusiutuvan) primäärienergian muodoissa olisi otettava huomioon tällaisen energian hankkimisen, voimalaitosten perustamisen, käytön ja purkamisen sekä ympäristölle näistä aiheutuvien uhkien poistamisen edellyttämä lisäenergian määrä.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 b kappale (uusi)
(2 b)  Jäsenvaltioiden toimia olisi tuettava hyvin suunnitelluilla ja tehokkailla unionin rahoitusvälineillä, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Euroopan strategisten investointien rahasto ja Euroopan investointipankki, ja niillä olisi tuettava investointeja energiatehokkuuteen energiaketjun kaikissa vaiheissa kattavan kustannus-hyötyanalyysin pohjalta sekä käytettävä niissä eriytettyjen diskonttokorkojen mallia. Rahoitustuki olisi keskitettävä kustannustehokkaisiin keinoihin energiatehokkuuden parantamiseksi, mikä johtaisi energiankulutuksen vähenemiseen. Kunnianhimoisen energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen edellyttää esteiden poistamista, kuten äskettäin tapahtui Eurostatin antaessa selvityksen siitä, miten kansantalouden tilinpidossa kirjataan energiatehokkuutta koskevia sopimuksia, jotta investointeja energiatehokkuustoimenpiteisiin helpotettaisiin.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti vuodeksi 2030 27 prosentin energiatehokkuustavoitteen, jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä ”pitäen mielessä unionin 30 prosentin taso”. Euroopan parlamentti kehotti joulukuussa 2015 komissiota arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja muuttaa direktiiviä sen mukauttamiseksi niin, että otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.
 (3)  Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannatti vuodeksi 2030 27 prosentin energiatehokkuustavoitetta, jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä ”pitäen mielessä unionin 30 prosentin taso”. Euroopan parlamentti kehotti joulukuussa 2015 komissiota arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja muuttaa direktiiviä sen mukauttamiseksi niin, että otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.
Tarkistus 102
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Vuotta 2030 koskevia kansallisia sitovia tavoitteita ei ole. Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 sitovan 30 prosentin tavoitteen muodossa. Tämä unionin tasolla tehtävän selkeyttämisen ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita, koska ne voivat edelleen vapaasti asettaa kansalliset panoksensa, jotka perustuvat primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin tai energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset ottaen huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 23 prosenttia ja loppuenergian kulutuksen 17 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa.
 (4)  Vuotta 2030 koskevia kansallisia sitovia tavoitteita ei ole. Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 ohjeellisen 30 prosentin tavoitteen muodossa. Tämä unionin tasolla tehtävän selkeyttämisen ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita, koska ne voivat edelleen vapaasti asettaa kansalliset panoksensa, jotka perustuvat primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin tai energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset ottaen huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 23 prosenttia ja loppuenergian kulutuksen 17 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Kansallisia energiatehokkuustavoitteita asetettaessa olisi sovellettava jäsenvaltioiden välisen tasapuolisuuden periaatetta. Energia on perushyödyke, minkä vuoksi energiankulutuksella on väistämättä tietty vähimmäistaso. Tämä olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansallisia tavoitteita asetettaessa. Yleisesti ottaen maille, joissa energiankulutus asukasta kohti on alle unionin keskiarvon, olisi annettava tavoitteiden asettamisessa enemmän joustovaraa.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
(4 b)  Energiajärjestelmien toiminnan tehokkuuteen tiettynä ajankohtana vaikuttaa kyky syöttää eri lähteistä, joilla on eriasteinen inertia ja erilaiset käynnistysajat, tuotettua sähköä verkkoon sulavasti ja joustavasti. Parantamalla kyseistä tehokkuutta voidaan paremmin hyödyntää uusiutuvia energialähteitä, kuten tuulivoiman ja kaasuturbiinien yhdistelmää, ja välttää sellaisten verkkojen ylikuormittumista, joihin sähköä tuotetaan perinteisillä suurilla energiantuotantoyksiköillä, joilla on huomattava lämpöinertia.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 c kappale (uusi)
(4 c)  Komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiankulutus vähenee paremman energiatehokkuuden eikä makrotaloudellisten olosuhteiden seurauksena.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 d kappale (uusi)
(4 d)  Jäsenvaltioiden olisi yksilöitävä kustannustehokas energiatehokkuuspotentiaali soveltamalla alhaalta ylöspäin suuntautuvaa laskentamenetelmää erikseen kullakin sektorilla, sillä ne ovat riippuvaisia energiayhdistelmästä, talouden rakenteesta ja talouskehityksen vauhdista.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pitkän aikavälin strategia investointien saamiseksi käyttöön kansallisen rakennuskannan peruskorjauksiin ja ilmoitettava tästä komissiolle, olisi poistettava direktiivistä 2012/27/EU ja lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU10, johon se sopii lähes nollaenergiarakennuksiin liittyvien pitkän aikavälin suunnitelmien ja vähähiilisiin rakennuksiin siirtymistä koskevien säännösten yhteyteen.
 (5)  Velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pitkän aikavälin strategia kansallisen rakennuskannan peruskorjausten helpottamiseksi ja ilmoitettava tästä komissiolle, olisi poistettava direktiivistä 2012/27/EU ja lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU10, johon se sopii lähes nollaenergiarakennuksiin liittyvien pitkän aikavälin suunnitelmien ja vähähiilisiin rakennuksiin siirtymistä koskevien säännösten yhteyteen.
__________________
 __________________
10 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).
 10 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Kun otetaan huomioon vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Sitoumuskauden jatkaminen vuoden 2020 jälkeen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten peruskorjauksia.
 (6)  Kun otetaan huomioon vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Sitoumuskauden jatkaminen vuoden 2020 jälkeen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten pitkälle meneviä peruskorjauksia, jotta saavutetaan lähes nollaenergiarakennusten tavoite vuoteen 2050 mennessä. Energiansäästövelvoitteella on ollut keskeinen rooli paikallisen kasvun ja työllisyyden luomisessa, ja sitä olisi jatkettava, jotta varmistetaan, että unioni voi saavuttaa energia- ja ilmastotavoitteensa luomalla uusia mahdollisuuksia ja vähentää energiankulutuksen riippuvuutta kasvusta. Yksityisen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan arvioida, millä edellytyksillä energiatehokkuushankkeisiin tehtävät yksityiset investoinnit voidaan saada käyttöön, ja kehittää uusia tulomalleja energiatehokkuutta koskevan innovoinnin alalla.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Energiatehokkuuden parantaminen vaikuttaa myönteisesti myös ilmanlaatuun, sillä energiatehokkaammat rakennukset vähentävät lämmityspolttoaineiden ja etenkin kiinteiden lämmityspolttoaineiden kysyntää. Siksi energiatehokkuuteen liittyvät toimet parantavat ulko- ja sisäilman laatua ja auttavat saavuttamaan kustannustehokkaalla tavalla unionin ilmanlaatupolitiikan tavoitteet, joita on asetettu etenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/22841 a. Rakennusten energiakysynnän vähentäminen olisi katsottava ilmanlaatua koskevan politiikan osatekijäksi yleisesti ja erityisesti jäsenvaltioissa, joissa unionin ilmansaasteita koskevissa päästörajoissa pysyminen on ongelmallista ja energiatehokkuudella voitaisiin edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.
__________________
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan koko velvoitekaudelta kumulatiivinen loppukäytön energiansäästötavoite, joka vastaa ”uusia” säästöjä, jotka olisivat 1,5 prosenttia vuosittain myydystä energiasta. Tämä vaatimus voidaan saavuttaa uusilla politiikkatoimilla, jotka hyväksytään 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen uuden velvoitekauden aikana, tai uusilla yksittäisillä toimilla, jotka ovat tulosta edeltävällä kaudella tai ennen sitä hyväksytyistä politiikkatoimista, joiden osalta energiasäästöihin johtavat yksittäiset toimet kuitenkin otetaan tosiasiallisesti käyttöön tämän uuden kauden aikana.
 (7)  Jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan koko velvoitekaudelta kumulatiivinen loppukäytön energiansäästötavoite, joka vastaa ”uusia” säästöjä, jotka olisivat vähintään 1,5 prosenttia. Tämä vaatimus voidaan saavuttaa uusista politiikkatoimista aiheutuvilla energiasäästöillä, jos voidaan osoittaa, että nämä toimenpiteet johtavat yksittäisiin toimiin, joilla saadaan aikaan todennettavia energiasäästöjä vuoden 2020 jälkeen. Kunkin kauden säästöt olisi lisättävä kumulatiivisesti edellisenä kautena tai edellisinä kausina saavutettujen säästöjen määrään.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Uusien säästöjen olisi oltava lisäsäästöjä siihen nähden, että jatketaan nykyisten toimien toteuttamista, joten säästöjä, jotka olisi saatu joka tapauksessa, ei voida ilmoittaa. Jotta voidaan laskea käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutus, mukaan voidaan laskea vain nettosäästöt mitattuina energiankulutuksen muutoksena, jonka voidaan suoraan katsoa johtuvan kyseisestä energiatehokkuustoimenpiteestä. Nettosäästöjen laskemiseksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä perusskenaario siitä, miten tilanne kehittyy, jos kyseistä politiikkaa ei toteuteta. Poliittisia toimia olisi arvioitava tähän perusskenaarioon nähden. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että samaan aikaan on saatettu toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka myös ovat saattaneet vaikuttaa energiansäästöihin, joten ei voida katsoa, että kaikki arvioitavan politiikan käyttöönotosta lähtien havaitut muutokset johtuisivat pelkästään kyseisestä politiikkatoimesta. Velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimien olisi edistettävä tosiasiallisesti ilmoitettujen säästöjen saavuttamista, jotta varmistetaan olennaisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen.
 (9)  Uusien energiasäästöjen olisi oltava lisäsäästöjä siihen nähden, että jatketaan nykyisten toimien toteuttamista, joten säästöjä, jotka olisi saatu joka tapauksessa, ei voida ilmoittaa. Jotta voidaan laskea käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutus, mukaan voidaan laskea vain nettosäästöt mitattuina energiankulutuksen muutoksena, jonka voidaan suoraan katsoa johtuvan kyseisestä energiatehokkuustoimenpiteestä. Nettosäästöjen laskemiseksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä perusskenaario siitä, miten tilanne kehittyy, jos kyseistä politiikkaa ei toteuteta. Poliittisia toimia olisi arvioitava tähän perusskenaarioon nähden. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että samaan aikaan on saatettu toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka myös ovat saattaneet vaikuttaa energiansäästöihin, joten ei voida katsoa, että kaikki arvioitavan politiikan käyttöönotosta lähtien havaitut muutokset johtuisivat pelkästään kyseisestä politiikkatoimesta. Velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimien olisi edistettävä tosiasiallisesti ilmoitettujen säästöjen saavuttamista, jotta varmistetaan olennaisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a)  On tärkeää sisällyttää kaikki energiaketjun vaiheet säästöjen laskentaan, jotta lisätään energiansäästöpotentiaalia sähkön siirrossa ja jakelussa.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia energiasäästöjä ei voida ilmoittaa, paitsi jos kyseinen toimenpide ulottuu unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että kansallisella tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Ottaen huomioon, että rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä energiasäästöjen lisäämistä, on tarpeen selventää, että kaikki energiasäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ovat ylimääräisiä siihen kehitykseen nähden, joka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet kyseisen toimenpiteen osalta ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.
 (10)  Unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia energiasäästöjä ei voida ilmoittaa, paitsi jos kyseinen toimenpide ulottuu unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että kansallisella tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Rakennusten avulla on mahdollista edelleen lisätä merkittävästi energiatehokkuutta ja rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä mittakaavaetuja käyttäen energiasäästöjen lisäämistä. On siksi tarpeen selventää, että kaikki energiasäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ovat ylimääräisiä siihen kehitykseen nähden, joka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet kyseisen toimenpiteen osalta ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a)  Tehokas vesihuolto voi lisätä energiasäästöjä merkittävästi. Vesi- ja jätevesialan osuus unionin sähkön käytöstä on 3,5 prosenttia1 a. Veden kysynnän odotetaan lisäksi kasvavan 25 prosenttia vuoteen 2040 mennessä, etupäässä kaupungeissa. Samanaikaisesti vesivuotojen osuus kaikesta unionissa käytetystä vedestä on 24 prosenttia, mikä aiheuttaa energia- ja vesihävikkiä. Tämän vuoksi kaikilla vesihuollon tehostamiseen ja veden käytön vähentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä on mahdollista edistää merkittävällä tavalla unionin energiatehokkuustavoitteen saavuttamista1 b.
__________________
1 a World Energy Outlook 2016, Kansainvälinen energiajärjestö, 2016.
1 b World Energy Outlook 2016, Kansainvälinen energiajärjestö, 2016.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 b kappale (uusi)
(10 b)  Tähän uudelleentarkasteluun sisältyy säännöksiä, jotka koskevat energiatehokkuuden käsittelyä infrastruktuurin painopistealana, ja sen tunnustamista, että se täyttää Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden talousalan instituutioiden käyttämän infrastruktuurin määritelmän, ja joissa se asetetaan keskeiseksi tekijäksi ja ensisijaiseksi näkökulmaksi tulevissa unionin energiainfrastruktuuria koskevissa sijoituspäätöksissä1 a.
__________________
1 a Sanamuoto Euroopan parlamentin 2 päivänä kesäkuuta 2016 antamasta mietinnöstä energiatehokkuusdirektiivin (2012/27/EU) täytäntöönpanokertomuksesta (2015/2232(INI)).
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 c kappale (uusi)
(10 c)  Unionissa vettä käytetään eniten energia-alalla, jonka osuus vedenkäytöstä on 44 prosenttia1 a. Käyttämällä älykkäitä teknologioita ja prosesseja tehokkaaseen vesihuoltoon voidaan luoda merkittäviä energiasäästöjä ja samalla parantaa yritysten kilpailukykyä.
__________________
1 a Komission yksiköiden valmisteluasiakirja maataloudesta ja kestävästä vesihuollosta EU:ssa, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2017.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 d kappale (uusi)
(10 d)  Vesi- ja jätevesialalla voidaan myös edistää uusiutuvan energian tuotantoa ja fossiilienergian toimitusten vähentämistä. Esimerkiksi energian talteenotto jäteveden käsittelyssä syntyvästä lietteestä mahdollistaa energian tuottamisen paikan päällä.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Rakennusten energiatehokkuuden paranemisen olisi hyödytettävä etenkin käyttäjiä, jotka kärsivät energiaköyhyydestä. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita, ja tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioille jätetään täysi toimintavara toimenpiteiden laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Perustamissopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhyydestä kärsivät käyttäjät pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä.
 (12)  Rakennusten energiatehokkuuden paranemisen olisi hyödytettävä kaikkia kuluttajia ja etenkin pienituloisia talouksia, mukaan lukien ne, jotka kärsivät energiaköyhyydestä. Kukin jäsenvaltio voi määritellä energiaköyhyyden ja pienituloiset kotitaloudet omien kansallisten olosuhteidensa mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita. Tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioille jätetään täysi toimintavara toimenpiteiden laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Perustamissopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhät ja pienituloiset käyttäjät pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)  Reagointi sähkön kysyntään päivällä ja yöllä on tärkeää energiatehokkuuden parantamiseksi, sillä se lisää huomattavasti kuluttajien mahdollisuuksia säästää energiaa, koska he voivat käyttää päätöstensä perustana tietoja mahdollisuuksista optimoida energiankulutusta kysynnän, myös suuren kuormituksen, aikana niin, että voidaan hyödyntää paremmin siirtoverkkoja ja tuotantoresursseja.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 b kappale (uusi)
(12 b)  Energialaskuja pienennetään avustamalla kuluttajia energiankäytön vähentämisessä vähentämällä rakennusten energiatarpeita, parantamalla laitteiden tehokkuutta ja asettamalla saataville vähän energiaa kuluttavia liikennemuotoja yhdistettyinä julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn. Rakennusten vaipan parantamisella sekä energiatarpeiden ja energian käytön vähentämisellä parannetaan perustavanlaatuisella tavalla pienituloisen väestönosan terveysoloja.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 c kappale (uusi)
(12 c)  On tärkeää tiedottaa ja antaa täsmällisiä tietoja energiatehokkuuden parantamisen ja sen mahdollisen käyttöönoton hyödyistä kaikille unionin kansalaisille. Energiatehokkuuden parantamisella on ratkaiseva merkitys myös unionin geopoliittisen aseman ja turvallisuuden kannalta, koska sen avulla vähennetään riippuvuutta kolmansista maista tuotavista polttoaineista.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 d kappale (uusi)
(12 d)  Noin 50 miljoonaa kotitaloutta unionissa kärsii energiaköyhyydestä. Energiatehokkuustoimenpiteiden on siksi oltava keskeisessä asemassa kustannustehokkaassa strategiassa, jolla puututaan energiaköyhyyteen ja kuluttajien haavoittuvuuteen, ja niiden on täydennettävä jäsenvaltioiden sosiaaliturvapolitiikkoja. Sen varmistamiseksi, että energiatehokkuustoimenpiteillä vähennetään kestävällä tavalla vuokralaisten energiaköyhyyttä, on otettava huomioon näiden toimenpiteiden kustannustehokkuus ja kannattavuus omistajille ja vuokralaisille ja taattava näille toimenpiteille jäsenvaltioissa riittävä taloudellinen tuki. Unionin rakennuskannan on pitkällä aikavälillä koostuttava lähes nollaenergiarakennuksista Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Nykyinen rakennusten peruskorjausaste ei ole riittävä, ja vaikeimmin saavutettavissa ovat ne rakennukset, joiden asukkaina on energiaköyhiä pienituloisia ihmisiä. Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet energian säästövelvoitteista, energiatehokkuusvelvoitejärjestelmistä ja vaihtoehtoisista politiikkatoimista ovat siksi erityisen tärkeitä.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 e kappale (uusi)
(12 e)  Kaikkien toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden kustannusten ja hyötyjen, myös takaisinmaksukausien, olisi oltava kuluttajille täysin avoimia.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää toimitettua fossiilista energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP21) tehdyt globaalit sitoumukset. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden pitäisi pystyä ottamaan energiansäästövaatimusten täyttämiseksi huomioon tietty määrä uusiutuvaa energiaa, joka on tuotettu rakennuksessa omaa käyttöä varten. Tätä varten jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus käyttää direktiivin 2010/30/EU nojalla vahvistettuja laskentamenetelmiä.
 (13)  Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää toimitettua fossiilista energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisin sopimuksessa tehdyt globaalit sitoumukset.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Jäsenvaltioiden yritysten ja talouden toimialojen energiatasetta voidaan parantaa kiertotalouden periaatteilla siten, että käytetään asianmukaisesti teollisuusjätteitä uusioraaka-aineina edellyttäen, että niiden energiapotentiaali on korkeampi kuin vaihtoehtoisten primääriraaka-aineiden energiapotentiaali.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)
(13 b)  Hyödyntämällä uusia liiketoimintamalleja ja teknologioita jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään ja helpottamaan energiatehokkuustoimenpiteiden käyttöönottoa esimerkiksi suurille ja pienille kuluttajille tarjottavien innovatiivisten energiapalvelujen avulla.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)
(13 c)  Jäsenvaltioiden olisi suunniteltava ja sovellettava vaihtoehtoisia toimenpiteitä hyvin joustavasti määritellessään kansallisia energiatehokkuuden painopisteitään ja sisällytettävä niihin sekä energiatehokkaita tuotteita että energiatehokkaita teknisiä tuotantoprosesseja. Tukea tarvitaan luonnonvarojen tehokasta käyttöä tavoitteleviin toimiin tai kiertotalouden käyttöön ottamiseen;
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Energiankulutusta koskevien selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä komission tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Direktiivin 2012/27/EU 9–11 artiklaa ja liitettä VII olisi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja. Olisi myös selkeytettävä, että laskutukseen ja laskutustietoihin liittyviä oikeuksia sovelletaan keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden käyttäjiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa henkilökohtaista sopimussuhdetta energian toimittajaan. Näitä säännöksiä sovellettaessa käsitteellä ’loppukuluttaja’ olisi näin ollen tarkoitettava loppukäyttäjää, joka ostaa lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden omaan käyttöönsä, samoin kuin moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukasta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä. Käsitteellä ’käyttäjäkohtainen mittaaminen’ olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä. Uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä etäluettavia, jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja säännöllisesti. Uutta 9 a artiklaa on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen.
 (14)  Energiankulutusta koskevien täsmällisten, luotettavien, selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä komission tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Vaikka käyttäjäkohtaisten kulutusmittarien asentamista olisi yhä edellytettävä jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, direktiivin 2012/27/EU 9–11 artiklaa ja liitettä VII olisi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja, kun otetaan huomioon mittausvälineiden saatavuus ja tarkkuus optimaalisen energiankäytön kannalta. Jäsenvaltioiden olisi myös otettava huomioon, että energiankulutuksen mittaamista koskevien uusien teknologioiden onnistunut toteutus edellyttää enemmän investointeja sekä käyttäjien että energian toimittajien koulutukseen ja osaamiseen. Olisi myös selkeytettävä, että laskutukseen ja laskutustietoihin tai kulutukseen liittyviä oikeuksia sovelletaan keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden käyttäjiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa henkilökohtaista sopimussuhdetta energian toimittajaan. Näitä säännöksiä sovellettaessa käsitteellä ’loppukuluttaja’ olisi näin ollen tarkoitettava paitsi loppukäyttäjää, joka ostaa lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden omaan käyttöönsä, myös moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukasta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä, jos asukkailla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa. Käsitteellä ’käyttäjäkohtainen mittaaminen’ olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä. Uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä etäluettavia, jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja säännöllisesti. Uutta 9 a artiklaa on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a)  Laskutustiedot ja vuosiyhteenvedot ovat tärkeä keino asiakkaille tiedottamisessa. Kulutusta ja kustannuksia koskevista tiedoista kuluttajat voivat saada myös muuta tietoa, joka auttaa heitä vertailemaan nykyistä sopimustaan muihin tarjouksiin ja turvautumaan valitusten hallintaan ja riidanratkaisumenettelyihin. Koska laskuihin liittyvät riidat ovat kuitenkin hyvin yleinen syy kuluttajien valituksiin, minkä seurauksena kuluttajien tyytyväisyys ja osallistuminen energia-alalla on jatkuvasti vähäistä, on tärkeää yksinkertaistaa ja selventää laskuja ja tehdä niistä helpommin ymmärrettäviä. Samalla on varmistettava, että erillisistä välineistä, kuten laskutustiedoista, tiedotustyökaluista ja vuosiyhteenvedoista saadaan kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla kuluttajat voivat säännellä energiankulutustaan, vertailla tarjouksia ja vaihtaa energiantoimittajaa.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 b kappale (uusi)
(14 b)  Tässä direktiivissä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset) tarkoitetaan yrityksiä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa ja/tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa, komission suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdan1 a mukaisesti.
_______________
1 a. Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 b kappale (uusi)
(15 b)  Energiatehokkuuden kasvu on suora seuraus seuraavista energiantuotannossa ja muuntoprosesseissa toteutetuista toimista: primäärienergian tehokas muuntaminen loppuenergiaksi, tämän energian tehokas siirtäminen kuluttajille sähkönä tai lämpönä tai polttoaineena ja niiden säästeliäs käyttö loppukäyttäjän toimesta. Säästövaikutusta kuluttajamarkkinoilla ei saisi pitää tällaisen tehokkuuden ainoana tavoitteena, koska kyseinen vaikutus voi johtua energian epäsuotuisista hinnoista.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  Jotta voitaisiin ottaa huomioon teknologian edistyminen ja uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähköntuotantosektorilla, kilowattitunteina (kWh) mitatun sähkön säästön oletuskerrointa olisi tarkistettava primäärienergiakertoimen muutosten huomioon ottamiseksi. Sähkön primäärienergiakerrointa koskevat laskelmat perustuvat vuotuisiin keskiarvoihin. Ydinvoimasähkön ja ‑lämmön tuotannon osalta käytetään energiasisällön fyysistä laskentamenetelmää ja fossiilisista polttoaineista ja biomassasta tuotetun sähkön ja lämmön osalta teknistä muuntotehokkuusmenetelmää. Palamattoman uusiutuvan energian osalta menetelmänä käytetään suoraan primäärienergian kokonaismäärään perustuvaa lähestymistapaa. Laskettaessa sähkön primäärienergiaosuutta sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sovelletaan direktiivin 2012/27/EU liitteessä II esitettyä menetelmää. Tässä käytetään keskimääräistä eikä marginaalista markkina-asemaa. Muuntotehokkuuden oletetaan olevan 100 prosenttia palamattoman uusiutuvan energian, 10 prosenttia geotermisen voimalaitoksen ja 33 prosenttia ydinvoimalaitoksen osalta. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon kokonaistehokkuus lasketaan Eurostatin tuoreimpien tietojen perusteella. Järjestelmän rajat asetetaan niin, että primäärienergiakerroin on 1 kaikkien energialähteiden osalta. Laskelmat perustuvat PRIMES-viiteskenaarion tuoreimpaan versioon. Primäärienergiakertoimen arvo perustuu vuotta 2020 koskeviin ennusteisiin. Analyysi kattaa EU:n jäsenvaltiot ja Norjan. Norjaa koskevat tietojoukko perustuu ENTSO-E-tietoihin.
 (16)  Ainoastaan tämän direktiivin tavoitteiden soveltamiseksi ja jotta voitaisiin ottaa huomioon teknologian edistyminen ja uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähköntuotantosektorilla, kilowattitunteina (kWh) mitatun sähkön säästön oletuskerrointa olisi analysoitava huolellisesti ja mahdollisesti tarkistettava primäärienergiakertoimen muutosten huomioon ottamiseksi, ottaen näin huomioon kyseisen jäsenvaltion energiayhdistelmä vertailevan ja avoimen menetelmän avulla.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
(16 a)  Kun otetaan huomioon, että energiatehokkuussuunnitelmasta 10 päivänä kesäkuuta 2011 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä korostettiin, että rakennusten osuus unionin primäärienergian kulutuksesta on 40 prosenttia, mikä vastaa 50:ä prosenttia loppuenergiasta, ja jotta voitaisiin lisätä talouskasvua ja edistää työllisyyttä erityispätevyyttä edellyttävillä aloilla, kuten rakennusalalla ja rakennustuotteiden tuotannossa, sekä arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun ja lämmitys- ja jäähdytysteknologiaa koskevan konsultoinnin kaltaisilla ammattialoilla, jäsenvaltioiden olisi laadittava kyseisiä aloja varten vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ulottuva pitkän aikavälin strategia.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 b kappale (uusi)
(16 b)  Primäärienergiakerrointa olisi käytettävä fossiilisten polttoaineiden kulutuksen ja niistä riippuvuuden vähentämiseen ja energiatehokkuuden lisäämiseen sekä uusiutuvien energialähteiden valikoiman laajentamiseen. Tässä yhteydessä kilowattitunteina mitattua sähkön säästön oletuskerrointa olisi mukautettava, jos teknologian, talouden tai yhteiskunnan kehitys osoittaa, että oletuskerrointa on tarpeen pienentää. Komission olisi analysoitava primäärienergiakertoimen muuttamista ja tarvittaessa esitettävä sitä koskeva lainsäädäntöehdotus vuoteen 2024 mennessä.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Jotta voidaan varmistaa, että direktiivin liitteitä ja 14 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja hyötysuhteen yhdenmukaistettuja viitearvoja voidaan päivittää, on tarpeen laajentaa komissiolle annettua säädösvallan siirtoa.
 Poistetaan.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Jotta voidaan arvioida direktiivin 2012/27/EU tehokkuutta, käyttöön olisi otettava vaatimus direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä toimitettavasta kertomuksesta.
 (18)  Jotta voidaan arvioida direktiivin 2012/27/EU tehokkuutta, käyttöön olisi otettava vaatimus kyseisen direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä toimitettavasta kertomuksesta. Tämä päivämäärä on YK:n ilmastosopimuksen vuoden 2023 maailmanlaajuisen tilannekatsauksen jälkeen. jotta mahdollistetaan mainitun prosessin tarpeellinen yhdenmukaistaminen, kun otetaan myös huomioon talouden ja innovoinnin kehitys.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a)  Jäsenvaltioiden, joiden henkeä kohti laskettu bruttokansatuote on pienempi kuin unionin keskimääräinen henkeä kohti laskettu bruttokansantuote, olisi voitava lisätä primäärienergian kulutusta edellyttäen, että sen muuntamisessa loppuenergiaksi, sen edelleen siirtämisessä ja jakelussa sekä hyödyllisissä säästöissä kuluttajamarkkinoilla otetaan huomioon energiatehokkuuden huomattava lisäys kussakin teknologisen prosessin vaiheessa, jotka ovat osa vapautetun primäärienergian virtaa.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 b kappale (uusi)
(19 b)  Paikallis- ja alueviranomaisille olisi annettava johtava rooli direktiivissä vahvistettujen toimenpiteiden kehittämisessä, suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, jotta ne voisivat paremmin arvioida ilmastollisia, kulttuurisia ja sosiaalisia ominaispiirteitään.
Tarkistukset 110/rev ja 100
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
1 artikla – 1 kohta
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettamat energiatehokkuutta koskevat 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asettamat 30 prosentin sitovat yleistavoitteet saavutetaan, ja jotta valmistellaan energiatehokkuuden lisäparannuksia tuon määräajan jälkeen. Siinä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on poistaa energiamarkkinoiden esteitä ja korjata markkinahäiriöitä, jotka haittaavat energian toimitusten ja käytön tehokkuutta, sekä säädetään ohjeellisten kansallisten energiatehokkuustavoitteiden ja -panosten asettamisesta vuodeksi 2020 ja 2030.
 1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa ja pannaan täytäntöön energiatehokkuus etusijalle -periaate koko energiaketjun matkalta, myös energiantuotannon, -siirron, -jakelun ja loppukäytön osalta, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettamat energiatehokkuutta koskevat 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asettamat vähintään 35 prosentin sitovat yleistavoitteet saavutetaan, ja jotta valmistellaan energiatehokkuuden lisäparannuksia vuoden 2030 jälkeen unionin vuoden 2050 pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteiden ja Pariisin sopimuksen mukaisesti. Siinä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on poistaa energiamarkkinoiden esteitä ja korjata markkinahäiriöitä, jotka haittaavat energian toimitusten ja käytön tehokkuutta, sekä säädetään ohjeellisten kansallisten energiatehokkuustavoitteiden asettamisesta vuodeksi 2020 ja kansallisten energiatehokkuustavoitteiden asettamisesta vuodeksi 2030.
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
1 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Tällä direktiivillä edistetään energiatehokkuus etusijalla -periaatteen toteuttamista ja varmistetaan, että energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia tai rahoituspäätöksiä.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
1 artikla – 1 b kohta (uusi)
1 b.  Jotta voidaan ohjata yksityistä rahoitustaenergiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin ja korjauksiin, komission on kartoitettava mahdolliset poliittiset mekanismit käynnistämällä vuoropuhelu julkisten ja yksityisten rahoituslaitosten kanssa. Kun otetaan huomioon suuret mahdollisuudet parantaa energiatehokkuutta rakennusalalla, on erityisesti tarkasteltava investointimahdollisuuksia kyseiseen alaan ja keskityttävä tällöin ensisijaisesti energiaköyhyyden uhan alla eläville pienituloisille kotitalouksille tarkoitettuihin asuinrakennuksiin. Lisäksi komission on harkittava vaihtoehtoja pienten hankkeiden yhdistämiseksi suuremmiksi, jotta investoinnit energiatehokkuushankkeisiin olisivat taloudellisesti kiinnostavampia ja mahdollisia sijoittajille. Komissio antaa jäsenvaltioille ohjeita yksityisten sijoitusten saamisesta 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
3 artikla – 1–3 kohta
3 artikla
 3 artikla
Energiatehokkuustavoitteet
 Energiatehokkuustavoitteet
1.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava vuodeksi 2020 ohjeellinen kansallinen energiatehokkuustavoite, joka perustuu joko primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin taikka energiaintensiteettiin. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä tavoitteet komissiolle 24 artiklan 1 kohdan ja liitteessä XIV olevan 1 osan mukaisesti. Niiden on tällöin ilmaistava nämä tavoitteet myös primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020 ja selitettävä, miten ja minkä tietojen perusteella tämä on laskettu.
 1.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava vuodeksi 2020 ohjeellinen kansallinen energiatehokkuustavoite, joka perustuu joko primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin taikka energiaintensiteettiin. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä tavoitteet komissiolle 24 artiklan 1 kohdan ja liitteessä XIV olevan 1 osan mukaisesti. Niiden on tällöin ilmaistava nämä tavoitteet myös primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020 ja selitettävä, miten ja minkä tietojen perusteella tämä on laskettu.
Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon
 Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon
a)  että unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa;
 a)  että unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa tai enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa;
b)  tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet;
 b)  tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet;
c)  direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet; ja
 c)  direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet; sekä
d)  muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltioissa ja unionin tasolla.
 d)  muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltioissa ja unionin tasolla.
Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös primäärienergian kulutukseen vaikuttavat kansalliset olosuhteet, kuten:
 Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös primäärienergian kulutukseen vaikuttavat kansalliset olosuhteet, kuten:
a)  jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet;
 a)  jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet;
b)  BKT:n kehitys ja ennuste;
 b)  BKT:n kehitys ja ennuste;
c)  muutokset energian tuonnissa ja viennissä;
 c)  muutokset energian tuonnissa ja viennissä;
d)  kaikkien uusiutuvien energialähteiden, ydinenergian, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; ja
 d)  kaikkien uusiutuvien energialähteiden, ydinenergian, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; sekä
e)  varhaiset toimet.
 e)  varhaiset toimet.
2.  Komissio arvioi 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä saavutettua edistymistä ja sitä, saavuttaako unioni todennäköisesti energiankulutuksen tason, joka on enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.
 2.  Komissio arvioi 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä saavutettua edistymistä ja sitä, saavuttaako unioni todennäköisesti energiankulutuksen tason, joka on enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja/tai enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.
3.  Tehdessään 2 kohdassa tarkoitettua arviota komissio
 3.  Tehdessään 2 kohdassa tarkoitettua arviota komissio
a)  laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden ilmoittamista kansallisista viitteellisistä energiatehokkuustavoitteista;
 a)  laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden ilmoittamista kansallisista viitteellisistä energiatehokkuustavoitteista;
b)  arvioi, voidaanko näiden tavoitteiden yhteenlaskettua määrää pitää luotettavana osoituksena siitä, että unioni kokonaisuutena etenee suunnitellusti, ottaen huomioon arvion ensimmäisestä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditusta vuosiraportista ja arvion 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadituista kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista;
 b)  arvioi, voidaanko näiden tavoitteiden yhteenlaskettua määrää pitää luotettavana osoituksena siitä, että unioni kokonaisuutena etenee suunnitellusti, ottaen huomioon arvion ensimmäisestä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditusta vuosiraportista ja arvion 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadituista kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista;
c)  ottaa huomioon täydentävät analyysit, joita saadaan
 c)  ottaa huomioon täydentävät analyysit, joita saadaan
i)  arvioimalla edistymistä absoluuttisessa energiankulutuksessa ja energiankulutuksessa suhteessa taloudelliseen toimintaan unionin tasolla, mukaan lukien edistyminen energian toimitusten tehokkuudessa jäsenvaltioissa, joiden kansalliset ohjeelliset tavoitteet perustuvat energian loppukulutukseen tai loppuenergian säästöihin, mukaan lukien edistyminen, joka johtuu siitä, että nämä jäsenvaltiot ovat noudattaneet tämän direktiivin III lukua;
 i)  arvioimalla edistymistä absoluuttisessa energiankulutuksessa ja energiankulutuksessa suhteessa taloudelliseen toimintaan unionin tasolla, mukaan lukien edistyminen energian toimitusten tehokkuudessa jäsenvaltioissa, joiden kansalliset ohjeelliset tavoitteet perustuvat energian loppukulutukseen tai loppuenergian säästöihin, mukaan lukien edistyminen, joka johtuu siitä, että nämä jäsenvaltiot ovat noudattaneet tämän direktiivin III lukua;
ii)  energiankulutuksen tulevia suuntauksia unionin tasolla koskevien mallintamisten tuloksista;
 ii)  energiankulutuksen tulevia suuntauksia unionin tasolla koskevien mallintamisten tuloksista;
d)  vertaa a–c alakohdan mukaisia tuloksia energiankulutuksen määrään, joka tarvittaisiin, jotta energiankulutuksen taso olisi enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.
 d)  vertaa a–c alakohdan mukaisia tuloksia energiankulutuksen määrään, joka tarvittaisiin, jotta energiankulutuksen taso olisi enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja/tai enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.
Tarkistus 101
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 2 kohta
Direktiivi 2012/27/EU
3 artikla – 4 kohta
4.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [4] ja [6] artiklan mukaisesti. Näitä panoksia asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä panoksista komissiolle osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [3] ja [7]–[11] artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
 4.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustavoitteet 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi [energiaunionin hallinnasta] ja annetun asetuksen (EU) XX/20XX [4] ja [6] artiklan mukaisesti. Näitä panoksia asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä panoksista komissiolle osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [3] ja [7]–[11] artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
Tarkistukset 54, 105 ja 107
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 artikla
7 artikla
 7 artikla
Energiansäästövelvoitteet
 Energiansäästövelvoitteet
1.  Jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään
 1.  Jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään
a)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;
 a)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;
b)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.
 b)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.
Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 1,5 prosentin vuotuiset uudet säästöt kymmenen vuoden ajan vuoden 2030 jälkeen, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja joka kymmenes vuosi sen jälkeen tekemissä tarkasteluissa päätellä, että tämä ei ole tarpeen, jotta saavutetaan unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteet vuoteen 2050 mennessä.
 Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 1,5 prosentin vuotuiset uudet säästöt kymmenen vuoden ajan vuoden 2030 jälkeen, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja joka kymmenes vuosi sen jälkeen tekemissä tarkasteluissa päätellä, että tämä ei ole tarpeen, jotta saavutetaan unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteet vuoteen 2050 mennessä.
Kunkin kauden säästöt on lisättävä kumulatiivisesti edellisinä kausina saavutettujen säästöjen määrään. Kun aiemmat politiikkatoimet, ohjelmat ja/tai yksittäiset toimet eivät enää tuota säästöjä, kyseisten säästöjen menetys on otettava huomioon laskettaessa saavutettavien säästöjen kokonaismäärää kunkin kauden lopussa, samoin kuin uusien säästöjen korvaama menetys.
Sovellettaessa b alakohtaa ja rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat laskea mukaan vain ne energiasäästöt, jotka johtuvat 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen käyttöön otetuista uusista politiikkatoimista tai 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana käyttöön otetuista politiikkatoimista, jos voidaan osoittaa, että kyseiset toimet saavat aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia yksittäisiä toimia ja tuottavat säästöjä.
 Edellä b kohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen säästöjen on oltava kumulatiivisia ja a kohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen säästöjen lisänä. Tämän vuoksi ja rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat laskea mukaan ne energiasäästöt, jotka johtuvat 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen tai sitä ennen käyttöön otetuista uusista politiikkatoimista, jos voidaan osoittaa, että kyseiset toimet saavat aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia uusia yksittäisiä toimia ja tuottavat säästöjä. Jäsenvaltiot voivat laskea mukaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana käyttöön otetuista yksittäisistä toimista aiheutuvat säästöt, jos toimien osoitetaan tuottavan yhä energiasäästöjä vuoden 2020 jälkeen.
Liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon näissä laskelmissa.
 Vain sovellettaessa a alakohdassa tarkoitettua jaksoa liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon näissä laskelmissa. Liikenteessä käytetyn energian myynti on sisällytettävä kokonaan laskelmiin, jotka koskevat b alakohdassa mainittua ja sen jälkeistä aikaa.
Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin a ja b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, kunhan vaaditut kumulatiiviset kokonaissäästöt on saavutettu kunkin kauden lopussa.
 Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin a ja b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, kunhan vaaditut kumulatiiviset kokonaissäästöt on saavutettu kunkin kauden lopussa.
2.  Jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi:
 2.  Jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi:
a)  toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020;
 a)  toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020;
b)  jättää laskelmien ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa;
 b)  jättää laskelmien ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa;
c)  sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä;
 c)  sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja ‑jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan a ja b alakohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä; ja
d)  ottaa huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat tulosta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja sen jälkeen ja jotka voidaan mitata ja todentaa; ja
 d)  ottaa huomioon 1 kohdan a alakohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat seurausta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja jotka voidaan mitata ja todentaa.
e)  jättää 1 kohdan nojalla vaadittujen energiansäästöjen määrän laskelmista pois rakennuksessa omaa käyttöä varten tuotetun energian todennettavissa olevan määrän, joka on tulosta politiikkatoimista, joilla edistetään uusiutuvan energian teknologian uusia asennuksia.
3.  Kaikki 2 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 25 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta energiasäästöjen määrästä. Jäsenvaltioiden on laskettava valittujen vaihtoehtojen vaikutukset erikseen 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kausia varten:
 3.  Kaikki 2 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 25 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta energiasäästöjen määrästä. Jäsenvaltioiden on laskettava valittujen vaihtoehtojen vaikutukset erikseen 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kausia varten:
a)  1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa;
 a)  1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa;
b)  1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan b, c, d ja e alakohtaa, edellyttäen että d alakohdassa tarkoitetuilla yksittäisillä toimilla on edelleen todennettavissa ja mitattavissa olevaa vaikutusta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen.
 b)  1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan b, c, d ja e alakohtaa, edellyttäen että d alakohdassa tarkoitetuilla yksittäisillä toimilla on edelleen todennettavissa ja mitattavissa olevaa vaikutusta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen
4.  Energiasäästöjä, jotka on saavutettu 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen, ei voida laskea mukaan kumulatiivisiin säästöihin, jotka vaaditaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta.
 4.  Energiasäästöjä, jotka on saavutettu 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen, ei voida laskea mukaan kumulatiivisiin säästöihin, jotka vaaditaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta.
5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 a ja 7 b artiklassa ja 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista politiikkatoimista johtuvat säästöt lasketaan liitteen V mukaisesti.
 5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 a ja 7 b artiklassa ja 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista politiikkatoimista johtuvat säästöt lasketaan liitteen V mukaisesti.
6.  Jäsenvaltioiden on saavutettava 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen määrä joko perustamalla 7 a artiklassa tarkoitettu energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä tai toteuttamalla 7 b artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Jäsenvaltiot voivat yhdistää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin vaihtoehtoisia politiikkatoimia.
 6.  Jäsenvaltioiden on saavutettava 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen määrä joko perustamalla 7 a artiklassa tarkoitettu energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä tai toteuttamalla 7 b artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Jäsenvaltiot voivat yhdistää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin vaihtoehtoisia politiikkatoimia.
7.  Jäsenvaltioiden on osoitettava, että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan.
 7.  Jäsenvaltioiden on osoitettava, että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan.
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 1 kohta
1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä, niiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut kunkin jäsenvaltion alueella toimivat velvoitetut osapuolet saavuttavat 7 artiklan 1 kohdassa esitetyn kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövaatimuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan soveltamista.
 1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä, niiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut kunkin jäsenvaltion alueella toimivat velvoitetut osapuolet saavuttavat 7 artiklan 1 kohdassa esitetyn kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövaatimuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan soveltamista, tai antaa velvoitettujen osapuolten suorittaa vuosittain maksuosuuden kansalliseen energiatehokkuusrahastoon 20 artiklan 6 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueellaan toimivien energian jakelijoiden ja/tai energian vähittäismyyntiyritysten keskuudesta, ja se voi sisällyttää niihin alueellaan toimivia liikennepolttoaineen jakelijoita tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyrityksiä. Jäsenvaltion nimeämien velvoitettujen osapuolten on saavutettava loppukäyttäjien keskuudessa velvoitteen täyttämisen edellyttämä energiansäästöjen määrä riippumatta 7 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetuista laskelmista tai, jäsenvaltion niin päättäessä, muilta osapuolilta saatavien sertifioitujen säästöjen avulla 5 kohdan b alakohdassa esitetyn mukaisesti.
 2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueillaan toimivien energian jakelijoiden, energian vähittäismyyntiyritysten ja liikennepolttoaineen jakelijoiden tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyritysten keskuudesta. Jäsenvaltion nimeämien velvoitettujen osapuolten on saavutettava loppukäyttäjien keskuudessa velvoitteen täyttämisen edellyttämä energiansäästöjen määrä riippumatta 7 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetuista laskelmista tai, jäsenvaltion niin päättäessä, muilta osapuolilta saatavien sertifioitujen säästöjen avulla 5 kohdan b alakohdassa esitetyn mukaisesti.
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jos energian vähittäismyyntiyritykset on nimetty velvoitetuiksi osapuoliksi 2 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että energian vähittäismyyntiyritykset eivät luo kuluttajille mitään esteitä siirtymiselle toimittajalta toiselle.
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – b alakohta
b)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että käytössä on selkeä, tarkasteltavissa oleva ja kaikille markkinatoimijoille avoin hyväksyntäprosessi, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina;
 b)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että käytössä on selkeä, tarkasteltavissa oleva, osallistava ja kaikille markkinatoimijoille avoin, akkreditoitu hyväksyntäprosessi, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina;
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  jäsenvaltiot sallivat lisäsäästöt, jotka saavutetaan kaupunkiympäristöissä kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiin käytettävillä kestävämmillä teknologioilla (mikä johtaa vastaavasti saasteiden ja hiukkasten vähenemiseen) ja lasketaan mukaan 1 kohdassa vaadittujen energiansäästöjen määrään;
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – c b alakohta (uusi)
c b)  jäsenvaltiot edistävät sellaisten toimenpiteiden hyväksymistä, joilla pyritään saamaan lämmitys- ja jäähdytyspotentiaalissa energiansäästöjä mahdollisesti tarjoamalla lisäpalkkioita saasteiden vähentämiseen johtavista toimista;
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – c c alakohta (uusi)
c c)  jäsenvaltiot luovat välineitä, joilla sertifioidaan 8 artiklassa mainituista energiakatselmuksista tai vastaavista energianhallintajärjestelmistä saatavia energiansäästöjä, jotta kyseiset säästöt voidaan laskea mukaan 1 kohdassa vaadittujen energiansäästöjen määrään;
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – c d alakohta (uusi)
c d)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat huomioon tehokkaassa lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuurissa saavutetut energian loppukäytön säästöt;
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – c f alakohta (uusi)
c f)  jäsenvaltioiden on arvioitava tällaisten järjestelmien kansainväliselle kilpailulle altistuvien energiavaltaisen teollisuudenalojen kilpailukyvylle aiheuttamia suorien ja välillisten kustannusten vaikutuksia ja toteutettava toimenpiteitä niiden minimoimiseksi;
Tarkistus 66
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 6 a kohta (uusi)
6 a.  Jäsenvaltioiden on osana integroituja kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan tiedotettava komissiolle 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisista politiikkatoimista, jotka ne aikovat toteuttaa. Näiden toimenpiteiden vaikutus on laskettava ja sisällytettävä kyseisiin suunnitelmiin. Jäsenvaltioiden käyttämien laskelmien on perustuttava puolueettomiin ja syrjimättömiin perusteisiin, jotka laaditaan komissiota kuullen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2019.
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 bartikla – 1 kohta
1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla, niiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavuttavat 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditut energiansäästöt.
 1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla, niiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavuttavat täysin 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditut energiansäästöt.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 bartikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Lisäksi kaikki mahdollisuudet lisätä energiatehokkuutta, myös käyttämällä liikenteessä tehokkaampaa polttoainetta, lasketaan 7 artiklan 1 kohdan mukaisiksi kumulatiivisiksi energian loppukäytön säästöiksi.
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 bartikla – 2 kohta
2.  Suunnitellessaan energiansäästöjen saavuttamiseksi tarkoitettuja vaihtoehtoisia politiikkatoimia jäsenvaltioiden on otettava huomioon niiden vaikutus energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin.
 2.  Suunnitellessaan energiansäästöjen saavuttamiseksi tarkoitettuja vaihtoehtoisia politiikkatoimia jäsenvaltioiden on otettava huomioon niiden vaikutus pienituloisiin, myös energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin ja varmistettava, että toimenpiteet pannaan täytäntöön ensisijaisesti sosiaalisessa asuntotarjonnassa.
Jäsenvaltioiden on laskettava näiden kotitalouksien aikaan saamien säästöjen määrä verrattuna kaikissa kotitalouksissa tämän artiklan perusteella saavutettujen säästöjen kokonaismäärään.
Kyseiset säästöt on julkaistava ja sisällytettävä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevaan edistymisraporttiin asetuksen (EU) 20XX/XX [energiaunionin hallinto] 21 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
7 cartikla (uusi)
4 a)  Lisätään artikla seuraavasti:
”7 c artikla
Energiatehokkuuspalvelujen tarjoaminen
Komissio varmistaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että palveluja tarjotaan energiatehokkuusmarkkinoilla avoimessa kilpailuympäristössä niin, että loppukuluttaja voi nauttia eduista alhaisempien kustannusten ja parempilaatuisen palvelun muodossa energiatehokkuustoimien yhteydessä. Tästä syystä jäsenvaltioiden on taattava eri taloudellisille toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, syrjimätön pääsy energiatehokkuuspalvelujen markkinoille ja siten tarjottava niille osallistumismahdollisuus tasaveroisin edellytyksin vertikaalisesti integroitujen toimijoiden kanssa ja poistettava kilpailuetuasemat, joita on syntynyt energianjakelu- ja myyntialalla toimivien toimijoiden hyväksi. Tätä varten jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta integroidut toimijat antavat kolmansille osapuolille samat edellytykset ja samat välineet, joita ne käyttävät energiatehokkuuspalvelujen tarjoamiseen.”
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasun loppukäyttäjille tarjotaan, mikäli se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, kilpailukykyisesti hinnoitellut käyttäjäkohtaiset mittarit, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta ja antavat tiedot sen todellisesta ajoittumisesta.
 Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasun loppukäyttäjille tarjotaan, mikäli se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, valitun teknologian ja toiminnallisuuden kannalta kilpailukykyisesti hinnoitellut käyttäjäkohtaiset mittarit ja lämmityksen säätölaitteet, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta ja antavat tiedot sen todellisesta ajoittumisesta sekä muista ominaisuuksista soveltuvin osin sähkön sisämarkkinoiden yhteisiä sääntöjä koskevan direktiivin (uudelleenlaadittu) 19–22 artiklan sähkönmittaukseen liittyvien säännösten mukaisesti.
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – c alakohta – ii a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
9 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Älykkään mittausjärjestelmän on tarjottava loppukäyttäjien saataville heidän energiankulutustietonsa ja markkinoiden selvitysjaksoja koskevat aikasarjansa.
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – d alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
9 artikla – 3 kohta
d)  Poistetaan 3 kohta;
 d)  korvataan 3 kohta seuraavasti:
”3. Tietomuodon ja toimintojen osalta säännösten on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY1 a 18–21 artiklan mukaisia, jos se on tarkoituksenmukaista. Kuluttajatietoja on käsiteltävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/6791 b mukaisesti. Loppuasiakkailta ei saa periä maksuja heidän kannaltaan hyödyllisessä muodossa olevien tietojen saannista.
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55).
1 b Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”
Tarkistus 74
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
9 aartikla
9 a artikla
 9 a artikla
Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden mittaaminen, käyttäjäkohtainen mittaaminen ja kustannusten jakaminen
 Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden mittaaminen, käyttäjäkohtainen mittaaminen ja kustannusten jakaminen
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen, kaukojäähdytyksen ja kotitalouksien lämpimän käyttöveden loppukäyttäjille tarjotaan kilpailukykyisesti hinnoiteltuja mittareita, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta.
 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen, kaukojäähdytyksen ja kotitalouksien lämpimän käyttöveden loppukäyttäjille tarjotaan kilpailukykyisesti hinnoiteltuja mittareita, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta.
Jos rakennuksen lämpö ja jäähdytys tai kuuma vesi tulevat useille rakennuksille yhteisestä keskitetystä lähteestä tai kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkosta, rakennuksen lämmönvaihtimeen tai toimituspisteeseen on aina asennettava lämpöenergia- tai kuumavesimittari.
 Jos rakennuksen lämpö, jäähdytys tai kuuma vesi tulevat useille rakennuksille yhteisestä keskitetystä lähteestä tai kaukolämpö- tai kaukojäähdytysverkosta, rakennuksen lämmönvaihtimeen tai toimituspisteeseen on asennettava mittari.
2.  Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen tai jäähdytyksen tai kuuman veden kulutusta kunkin yksikön osalta.
 2.  Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen tai jäähdytyksen tai kuuman veden kulutusta kunkin yksikön osalta, jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin.
Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta lämmityksen tai jäähdytyksen mittaamiseksi kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta. Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Kunkin jäsenvaltion on esitettävä selvästi ja julkaistava ehdot, jotka liittyvät siihen, että toimi ei ole teknisesti mahdollinen tai kustannustehokas.
 Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta lämmityksen tai jäähdytyksen mittaamiseksi kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta. Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Komissiota kuultuaan kunkin jäsenvaltion on esitettävä selvästi ja julkaistava yleiset vaatimukset, menetelmät ja/tai menettelyt, joilla määritellään, että toimi ei ole teknisesti mahdollinen tai kustannustehokas.
Kun kyseessä ovat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut uudet rakennukset tai kun rakennukselle tehdään direktiivin 2010/31/EU mukainen laajamittainen korjaus, käyttäjäkohtaiset mittarit on asennettava aina.
 Sen estämättä, mitä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetään, uusiin moniasuntoisiin rakennuksiin ja uusien moneen eri tarkoitukseen käytettävien rakennusten asuinkäytössä oleviin osiin on asennettava kuuman veden kulutusta mittaavat käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jos näissä rakennuksissa on kuuman veden keskuslämmitysjärjestelmä tai niissä on käytössä kaukolämpöjärjestelmä.
3.  Jos moniasuntoisille ja moneen eri tarkoitukseen käytettäville rakennuksille toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai jos omat yhteiset lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmät ovat yleisiä tällaisissa rakennuksissa, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi avoimet säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen tai kuuman veden kulutuksen kustannusten jakamista tällaisissa rakennuksissa, mukaan luettuna seuraavat:
 3.  Jos moniasuntoisille ja moneen eri tarkoitukseen käytettäville rakennuksille toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai jos omat yhteiset lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmät ovat yleisiä tällaisissa rakennuksissa, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi avoimet säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen tai kuuman veden kulutuksen kustannusten jakamista tällaisissa rakennuksissa, mukaan luettuna seuraavat:
a)  kuuma vesi kotitalouden tarpeisiin;
 a)  kuuma vesi kotitalouden tarpeisiin;
b)  rakennuksen laitteistosta peräisin oleva lämpö yhteisten tilojen lämmitystä varten (jos rappukäytävät ja käytävät on varustettu lämpöpattereilla);
 b)  rakennuksen laitteistosta peräisin oleva lämpö yhteisten tilojen lämmitystä varten (jos rappukäytävät ja käytävät on varustettu lämpöpattereilla);
c)  asuntojen lämmitys tai jäähdytys.
 c)  asuntojen lämmitys tai jäähdytys.
4.  Tätä artiklaa sovellettaessa mittareiden ja kustannusten jakolaitteiden on oltava 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien etäluettavia laitteita.
 4.  Tätä artiklaa sovellettaessa mittareiden ja lämmityskustannusten uusien jakolaitteiden on oltava 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien etäluettavia laitteita. Edellä 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa asetettuja teknistä toteutettavuutta ja kustannustehokkuutta koskevia ehtoja sovelletaan edelleen.
Mittarit ja kustannusten jakolaitteet, jotka on jo asennettu mutta jotka eivät ole etäluettavia, on varustettava tällä ominaisuudella tai korvattava etäluettavilla laitteilla 1 päivästä tammikuuta 2027 lähtien, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tämä ei ole kustannustehokasta.
 Mittarit ja lämmityskustannusten jakolaitteet, jotka on jo asennettu mutta jotka eivät ole etäluettavia, on varustettava tällä ominaisuudella tai korvattava etäluettavilla laitteilla 1 päivästä tammikuuta 2027 lähtien, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tämä ei ole kustannustehokasta.
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
10 artikla – 1 kohta
1.  Jos loppukäyttäjillä ei ole direktiivissä 2009/73/EY tarkoitettuja älykkäitä mittareita, jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 varmistettava, että laskutustiedot ovat täsmällisiä ja perustuvat kaasun tosiasialliseen kulutukseen liitteessä VII olevan 1.1 kohdan mukaisesti, jos se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti perusteltua.
 1.  Jos loppukäyttäjillä ei ole direktiivissä 2009/73/EY tarkoitettuja älykkäitä mittareita, jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 varmistettava, että laskutustiedot ovat luotettavia, täsmällisiä ja perustuvat kaasun tosiasialliseen kulutukseen liitteessä VII olevan 1.1 kohdan mukaisesti, jos se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti perusteltua.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – c alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
10 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Direktiivin 2009/73/EY mukaisesti asennettujen mittarien on mahdollistettava tosiasialliseen kulutukseen perustuvat täsmälliset laskutustiedot. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on mahdollisuus saada helposti täydentäviä tietoja aiemmasta kulutuksesta, joiden avulla he voivat itse tehdä yksityiskohtaisia tarkastuksia.
 Direktiivin 2009/73/EY mukaisesti asennettujen mittarien on annettava tosiasialliseen kulutukseen perustuvat täsmälliset laskutustiedot. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on mahdollisuus saada helposti täydentäviä tietoja aiemmasta kulutuksesta, joiden avulla he voivat itse tehdä yksityiskohtaisia tarkastuksia.
Tarkistus 77
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
10 aartikla
10 a artikla
 10 a artikla
Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustiedot
 Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustiedot
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskutus- ja kulutustiedot ovat täsmällisiä ja perustuvat todelliseen kulutukseen liitteessä VII a olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkien loppukuluttajien osalta, jos mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu.
 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun mittarit ja lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, laskutus- ja kulutustiedot ovat luotettavia, täsmällisiä ja perustuvat todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin liitteessä VII a olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkien loppukäyttäjien osalta eli niiden luonnollisten ja oikeushenkilöiden osalta, jotka ostavat lämmitystä, jäähdytystä tai lämmintä vettä omaan loppukäyttöönsä, tai niiden luonnollisten ja oikeushenkilöiden osalta, jotka käyttävät sellaista erillistä rakennusta tai sellaisen moniasuntoisen taikka moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksikköä, johon toimitetaan lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi keskitetystä lähteestä, ja joilla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa.
Tämä velvoite voidaan täyttää järjestelmällä, jossa loppukäyttäjät lukevat säännöllisesti mittarinsa itse ja ilmoittavat mittarilukemansa energian toimittajalle, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä 9 a artiklan 2 kohdan mukainen käyttäjäkohtaiseen mittaamiseen perustuva kulutus. Laskutus saa perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään ainoastaan silloin, kun loppukäyttäjä ei ole ilmoittanut mittarilukemaa tietyltä laskutuskaudelta.
 Tämä velvoite voidaan jäsenvaltion niin säätäessä täyttää järjestelmällä, jossa loppuasiakas tai loppukäyttäjä lukee säännöllisesti mittarinsa itse ja ilmoittaa mittarilukemansa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä 9 a artiklan 2 kohdan mukainen lämmityskustannusten jakolaitteilla suoritettavaan käyttäjäkohtaiseen mittaamiseen perustuva kulutus. Laskutus saa perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään ainoastaan silloin, kun loppuasiakas tai loppukäyttäjä ei ole ilmoittanut mittarilukemaa tietyltä laskutuskaudelta.
2.  Jäsenvaltioiden
 2.  Jäsenvaltioiden
a)  on edellytettävä, että jos loppukäyttäjien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukuluttajan nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville;
 a)  on edellytettävä, että jos loppukäyttäjien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukäyttäjän pyynnöstä tämän nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville;
b)  on varmistettava, että loppukäyttäjille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä ja että he saavat pyynnöstä selkeän ja ymmärrettävän selvityksen siitä, miten heidän laskunsa muodostuvat, erityisesti jos laskut eivät perustu todelliseen kulutukseen;
 b)  on varmistettava, että loppukäyttäjille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä.
c)  on varmistettava, että todelliseen kulutukseen perustuvien laskujen mukana toimitetaan asianmukaiset tiedot kaikille loppukuluttajille liitteessä VII olevan 3 kohdan mukaisesti;
 c)  on varmistettava, että todelliseen kulutukseen perustuvien laskujen mukana toimitetaan selkeät ja ymmärrettävät tiedot kaikille loppukuluttajille liitteessä VII a olevan 3 kohdan mukaisesti;
d)  on mahdollista säätää, että laskutustietojen toimittamista loppukäyttäjän pyynnöstä ei pidetä maksukehotuksena. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että varsinaista maksua varten tarjotaan joustavia järjestelyjä.
 d)  on mahdollista säätää, että laskutustietojen toimittamista loppukäyttäjän pyynnöstä ei pidetä maksukehotuksena. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että varsinaista maksua varten tarjotaan joustavia järjestelyjä;
d a)  on edistettävä verkkoturvallisuutta ja varmistettava loppukäyttäjien yksityisyyden suoja ja tietosuoja asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti.
2 a.  Jäsenvaltioiden on päätettävä, kuka vastaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta loppukäyttäjille, joilla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa.
Tarkistus 78
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 11 alakohta – -a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
15 artikla – 4 kohta – 1 a alakohta (uusi)
-a)  lisätään 4 kohtaan alakohta seuraavasti:
”Komissio määrittelee asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan yhteiset menetelmät, jotta voidaan kannustaa verkonhaltijoita vähentämään tappioita, panemaan täytäntöön infrastruktuuriin kohdistettavan kustannus- ja energiatehokkaan investointiohjelman ja ottamaan asianmukaisesti huomioon verkon energiatehokkuuden ja joustavuuden. Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä] delegoidun säädöksen 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi kyseisten menetelmien määrittelyllä.”
Tarkistus 79
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 11 alakohta – a alakohta – ii alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
15 artikla – 5 kohta – 3 alakohta
Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on noudatettava liitteessä XII asetettuja vaatimuksia.
 Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on otettava huomioon tarve varmistaa lämmön toimittamisen jatkuvuus, kun luodaan yhteys verkkoon, ja taattava pääsy verkkoon sekä ajojärjestys tehokkaalle yhteistuotannolle ja noudatettava liitteessä XII asetettuja vaatimuksia.
Tarkistus 80
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 11 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
19 aartikla (uusi)
11 a)  Lisätään artikla seuraavasti:
”19 a artikla
Eurooppalaisten pankkien rahoitus energiatehokkuudelle
Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) on mukautettava politiikkansa tavoitteita niin, että niissä tunnustetaan energiatehokkuus omaksi energialähteekseen ja energiatehokkuusinvestoinnit osaksi niiden infrastruktuuri-investointien salkkua.
EIP:n ja EBRD:n on yhdessä kansallisten kehityspankkien kanssa suunniteltava, tuotettava ja rahoitettava ohjelmia ja hankkeita, jotka on räätälöity energiatehokkuusalalle, myös energiaköyhille kotitalouksille.
Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä täysimääräisesti Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille -aloitteessa ehdotettuja mahdollisuuksia ja välineitä.”
Tarkistus 82
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
23 artikla – 3 a kohta (uusi)
12 a)  Lisätään 23 artiklaan kohta seuraavasti:
”3 a. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.”
Tarkistus 83
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
24 artikla – 4 a kohta (uusi)
12 b)  Lisätään 24 artiklaan kohta seuraavasti:
”4 a. Osana energiaunionin tilaa koskevaa katsausta komissio laatii kertomuksen hiilimarkkinoiden toiminnasta asetuksen (EU) 20XX/XX [energiaunionin hallinto] 29 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan mukaisesti ottaen huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanon vaikutukset.”
Tarkistus 84
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 13 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
24 artikla – 12 kohta
12.  Komissio arvioi tämän direktiivin 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä ja joka viides vuosi sen jälkeen ja antaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.
 12.  Komissio arvioi tämän direktiivin 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä ja joka viides vuosi sen jälkeen ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin yleistä tehokkuutta ja tarvetta mukauttaa unionin energiatehokkuuspolitiikkaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden sekä talouden ja innovointien kehityksen mukaisesti. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.
Tarkistus 85
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 13 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
24 artikla – 12 a kohta (uusi)
13 a)  Lisätään 24 artiklaan kohta seuraavasti:
”12 a. Komissio tekee 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä erillisen perusteellisen analyysin energiatehokkuusmahdollisuuksista, jotka liittyvät:
a)  energian muuntamiseen ja muuttamiseen;
b)  energian siirtoon ja jakeluun;
c)  energian tuotantoon ja energiatoimitusten kuljetukseen sen jälkeen, eli fossiilisten polttoaineiden tuotantoon ja kuljettamiseen käyttöpaikalle käytettyyn energiaan;
d)  energian varastointiin.
Komissio esittää tarvittaessa havaintojensa perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tätä koskevaksi säädökseksi 31 päivään tammikuuta 2021 mennessä.”
Tarkistus 114
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – a alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite IV – alaviite 3
a)  Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti: ”(3) Sovelletaan, jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,0. Jäsenvaltiot voivat soveltaa erilaista kerrointa, jos ne pystyvät perustelemaan sen.”.
 a)  Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti: ”(3) Sovelletaan vain tämän direktiivin tarkoitusta varten ja silloin, jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltioiden on sovellettava kerrointa, joka saadaan eri jäsenvaltioissa vertailukelpoisen avoimen menetelmän avulla ja primäärienergian kulutukseen vaikuttavien kansallisten olosuhteiden perusteella. Kyseiset olosuhteet on perusteltava asianmukaisesti, ja niiden on oltava mitattavissa ja todennettavissa olevia ja perustuttava puolueettomiin ja syrjimättömiin perusteisiin. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,3 tai erilaista kerrointa, jos ne pystyvät perustelemaan sen. Silloin niiden on otettava huomioon energiavalikoimansa, joka on sisällytetty niiden komissiolle ilmoittamiin [energiaunionin hallinnointia koskevan] asetuksen (EU) XX/20XX [3] artiklan mukaisiin integroituihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin. Tätä oletuskerrointa tarkistetaan viiden vuoden välein tosiasiallisesti havaittujen tietojen perusteella.”.
Tarkistus 87
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite V – 2 kohta – a alakohta
a)  säästöjen on oltava lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien taikka täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on vahvistettava perustaso, joka kuvaa, miten energian kulutus kehittyisi ilman kyseistä politiikkatoimea. Perustasossa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden kansallisella ja EU:n tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset;
 a)  säästöjen on oltava lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien taikka täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on vahvistettava perustaso, joka kuvaa, miten energian kulutus kehittyisi ilman kyseistä politiikkatoimea ja tuloksena olevia uusia yksittäisiä toimia. Perustasossa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden kansallisella ja unionin tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset;
Tarkistus 88
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite V – 2 kohta – b alakohta
b)  unionin pakottavan lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia säästöjä pidetään säästöinä, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolten ja/tai täytäntöönpanoviranomaisten toimintaa, eikä niitä sen vuoksi voida ilmoittaa 7 artiklan 1 kohdan nojalla, lukuun ottamatta säästöjä, jotka liittyvät olemassa olevien rakennusten peruskorjaukseen, edellyttäen että 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu olennaisuutta koskeva vaatimus täyttyy;
 b)  unionin pakottavan lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia säästöjä pidetään säästöinä, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolten ja/tai täytäntöönpanoviranomaisten toimintaa, eikä niitä sen vuoksi voida ilmoittaa 7 artiklan 1 kohdan nojalla, lukuun ottamatta säästöjä, jotka liittyvät olemassa olevien rakennusten peruskorjausta edistäviin toimenpiteisiin, edellyttäen että 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu olennaisuutta koskeva vaatimus täyttyy;
Tarkistus 89
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite V – 2 kohta – h alakohta
h)  energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari. Tämä voidaan tehdä laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muita menetelmiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä muita menetelmiä käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti energiaunionin hallintaa koskevaan aloitteeseen kuuluvissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä sitovaa vaatimusta noudatetaan.
 h)  energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari sekä se, miten paljon säästöt vähenevät ajan mittaan. Tämä laskelma on tehtävä laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muita menetelmiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä muita menetelmiä käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti energiaunionin hallinnosta annettuun asetukseen kuuluvissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä sitovaa vaatimusta noudatetaan.
Tarkistus 90
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite V – 3 kohta – d alakohta
d)  vaadittujen tai politiikkatoimella saavutettavien energiasäästöjen määrä ilmaistaan joko energian loppukulutuksena tai primäärienergian kulutuksena liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia käyttäen;
 d)  vaadittujen tai politiikkatoimella saavutettavien energiasäästöjen määrä ilmaistaan energian loppukulutuksena ja primäärienergian kulutuksena liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia käyttäen;
Tarkistus 91
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite V – 3 kohta – 2 alakohta
Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla toteutettujen politiikkatoimien osalta jäsenvaltiot voivat käyttää direktiivin 2010/31/EU nojalla vahvistettua laskentamenetelmää, kunhan tämä on tämän direktiivin 7 artiklan ja tämän liitteen vaatimusten mukaista.
 Poistetaan.
Tarkistus 92
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 2 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite VII a
Liite VII a
 Liite VII a
Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän veden todelliseen kulutukseen perustuvia laskutus- ja kulutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset
 Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän veden laskutus- ja kulutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset
1.  Todelliseen kulutukseen perustuva laskutus
 1.  Todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuva laskutus
Jotta loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen on tapahduttava todellisen kulutuksen perusteella vähintään kerran vuodessa.
 Jotta loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen on tapahduttava todellisen kulutuksen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemien perusteella vähintään kerran vuodessa.
2.  Laskutus- tai kulutustietojen vähimmäistiheys
 2.  Laskutus- tai kulutustietojen vähimmäistiheys
Jos etäluettavat mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on [Please insert here … the entry into force] lähtien asetettava saataville vähintään neljännesvuosittain, jos sitä pyydetään tai jos loppukäyttäjät ovat valinneet sähköisen laskutuksen, taikka muutoin kaksi kertaa vuodessa.
 Jos etäluettavat mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on [EUVL: lisätään päivämäärä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] lähtien toimitettava loppukäyttäjille vähintään neljännesvuosittain, jos sitä pyydetään tai jos loppuasiakkaat ovat valinneet sähköisen laskutuksen, taikka muutoin kaksi kertaa vuodessa.
Jos etäluettavat mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu, laskutus- tai kulutustiedot on 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien asetettava saataville vähintään kuukausittain. Lämmitys ja jäähdytys voidaan vapauttaa tästä lämmitys-/jäähdytyskausien ulkopuolella.
 Jos etäluettavat mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien toimitettava kaikille loppukäyttäjille vähintään kuukausittain. Ne on myös asetettava jatkuvasti saataville internetin kautta ja päivitettävä niin usein kuin käytettävät mittauslaitteet ja järjestelmät sen mahdollistavat. Lämmitys ja jäähdytys voidaan vapauttaa tästä lämmitys-/jäähdytyskausien ulkopuolella.
3.  Todelliseen kulutukseen perustuvaan laskuun sisältyvät vähimmäistiedot
 3.  Laskuun sisältyvät vähimmäistiedot
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa tai niiden mukana asetetaan loppukäyttäjien saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot:
 Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa tai niiden mukana asetetaan loppukäyttäjien saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat täsmälliset tiedot:
a)  voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus;
 a)  voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus tai lämmityskustannusten kokonaismäärä ja lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat;
b)  tiedot käytetystä polttoainesekoituksesta, mukaan luettuna loppukäyttäjille, jotka käyttävät kaukolämmitystä tai -jäähdytystä;
 b)  tiedot käytetystä polttoainesekoituksesta sekä siihen liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä, mukaan luettuna loppukäyttäjille, jotka käyttävät kaukolämmitystä tai -jäähdytystä, ja selvitys sovelletuista eri veroista, maksuista ja tariffeista;
c)  loppukäyttäjän nykyisen energiankulutuksen ja edellisen vuoden saman kauden kulutuksen vertailu graafisessa muodossa, ilmaston mukaan korjattuina lämmityksen ja jäähdytyksen osalta;
 c)  loppukäyttäjän nykyisen energiankulutuksen ja edellisen vuoden saman kauden kulutuksen vertailu graafisessa muodossa, ilmaston mukaan korjattuina lämmityksen ja jäähdytyksen osalta;
d)  sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien internetsivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä eritelmistä.
 d)  sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien internetsivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä eritelmistä.
d a)  tiedot asianmukaisista valitusmenettelyistä, oikeusasiamiehen palveluista tai vaihtoehtoisista riitojenratkaisumekanismeista;
Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa, niiden mukana tai niihin merkittyinä asetetaan loppukäyttäjän saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla vertailut saman käyttäjäluokan loppukäyttäjän keskimääräisen normalisoidun tai vertailukäyttäjän kanssa.
 d b)   vertailut saman käyttäjäluokan keskimääräisen normalisoidun tai vertailukäyttäjän kanssa.
Laskuissa, jotka eivät perustu todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteen lukemiin, on oltava selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, miten laskussa esitetty määrä oli laskettu, ja ainakin d ja d a alakohdassa tarkoitetut tiedot.
Tarkistus 93
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 2 a kohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
Liite IX – 1 osa – 4 kohta – g alakohta
2 a)  Korvataan liitteessä IX olevan 1 osan 4 kohdan g alakohta seuraavasti:
g)  Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi
 ”g) Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi
Taloudellisissa analyyseissä on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset.
 Taloudellisissa analyyseissä on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset.
Jäsenvaltiot voivat arvioida ja ottaa päätöksenteossa huomioon kustannukset ja energiansäästöt, jotka saadaan energiantoimitusten joustavuuden lisääntymisestä ja sähköverkkojen entistä optimaalisemmasta käytöstä analysoiduissa skenaarioissa, mukaan lukien infrastruktuuri-investointien vähentämisen ansiosta vältetyt kustannukset ja säästöt.
 Jäsenvaltioiden on arvioitava ja otettava päätöksenteossa huomioon kustannukset ja energiansäästöt, jotka saadaan energiantoimitusten joustavuuden lisääntymisestä ja sähköverkkojen entistä optimaalisemmasta käytöstä analysoiduissa skenaarioissa, mukaan lukien infrastruktuuri-investointien vähentämisen ansiosta vältetyt kustannukset ja säästöt.
Vähintään seuraavat kustannukset ja hyödyt on otettava huomioon:
 Vähintään seuraavat kustannukset ja hyödyt on otettava huomioon:
i)  Hyödyt
 i)  Hyödyt
—  Tuotoksen arvo kuluttajalle (lämpö ja sähkö)
 —  Tuotoksen arvo kuluttajalle (lämpö ja sähkö)
—  Mahdollisuuksien mukaan ympäristö- ja terveyshyötyjen kaltaiset ulkoiset hyödyt
 —  Ympäristö-, kasvihuonekaasupäästö- ja terveys- sekä turvallisuushyötyjen kaltaiset ulkoiset hyödyt
—  Työmarkkinavaikutukset, energiavarmuus ja kilpailukyky
ii)  Kustannukset
 ii)  Kustannukset
—  Laitosten ja laitteiden pääomakustannukset
 —  Laitosten ja laitteiden pääomakustannukset
—  Liitännäisten energiaverkkojen pääomakustannukset
 —  Liitännäisten energiaverkkojen pääomakustannukset
—  Muuttuvat ja kiinteät käyttökustannukset
 —  Muuttuvat ja kiinteät käyttökustannukset
—  Energiakustannukset
 —  Energiakustannukset
—  Ympäristö- ja terveyskustannukset mahdollisuuksien mukaan
 —  Ympäristö-, terveys- ja turvallisuuskustannukset
—  Työmarkkinavaikutukset, energiavarmuus ja kilpailukyky”
Tarkistus 94
Ehdotus direktiiviksi
Liite – 2 b kohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
Liite XII – 1 kohta – a alakohta
2 b)  Korvataan liitteessä XII olevan ensimmäisen kohdan a alakohta seuraavasti:
a)  laadittava ja julkaistava omat vakioidut sääntönsä niiden kustannusten kantamiselle ja jakamiselle, jotka aiheutuvat teknisistä muutoksista, kuten verkkoon liittymisestä ja verkkojen vahvistamisesta sekä verkon toiminnan tehostamisesta ja kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi verkkoon;
 ”a) laadittava ja julkaistava omat vakioidut sääntönsä niiden kustannusten kantamiselle ja jakamiselle, jotka aiheutuvat teknisistä muutoksista, kuten verkkoon liittymisestä, verkkojen vahvistamisesta ja uusien verkkojen käyttöönottamisesta, verkon toiminnan tehostamisesta ja kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi verkkoon, sekä muista hajautetusta lähteistä;”

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0391/2017).

Päivitetty viimeksi: 27. syyskuuta 2018Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö