Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. helmikuuta 2018 Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2016 (2017/2124(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) vuosikertomuksen 2016,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 284 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n perussäännön ja erityisesti sen 3 ja 15 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,
– ottaa huomioon omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän raportin (Montin raportti),
– ottaa huomioon makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn,
– ottaa huomioon EKP:n Economic Bulletin -tiedotteen artikkelin ”MFI lending rates: pass-through in the time of non-standard monetary policy” (nro 1/2017),
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuoden 2017 lausunnon Euroopan teollisuus- ja rahapolitiikasta,
– ottaa huomioon Transparency International -järjestön raportin ”Two sides of the same coin: Independence and accountability of the European Central Bank’,
– ottaa huomioon EKP:n oheistietosivun ”Mitä on raha?”,
– ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2017 julkaistun EKP:n hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua koskevan sopimuksen (ELA),
– ottaa huomioon euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineaseman soveltamisalasta ja vaikutuksista 22. maaliskuuta 2010 annetun komission suosituksen 2010/191/EU(1),
– ottaa huomioon euron käyttöönotosta 3. toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 974/98(2) 11 artiklan,
– ottaa huomioon SEUT 128 artiklan 1 kohdan, joka koskee euron asemaa laillisena maksuvälineenä,
– ottaa huomioon EKP:n puheenjohtajan 6. huhtikuuta 2017 pitämän puheen,
– ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 127 artiklan 5 kohdan,
– ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 127 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon EKP:n palautteen Euroopan parlamentin päätöslauselmaan EKP:n vuosikertomuksesta 2015(3),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 1 kohdan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0383/2017),
A. toteaa, että EKP:n neuvosto hyväksyi 9. ja 10. maaliskuuta 2016 pitämässään kokouksessa lisätoimia, joilla pyritään ensisijaisena tavoitteena olevaan hintatason vakauteen ja toissijaisena tavoitteena olevaan talouden tukemiseen rahapolitiikan välityksellä, ja panee merkille, että näitä toimia olivat 1) ohjauskoron laskeminen ja pienempi talletuskorko (-0,4 prosenttia), 2) omaisuuserien osto-ohjelman kuukausittaisten ostojen nostaminen 80 miljardiin euroon, 3) omaisuuserien osto-ohjelmaan sisällytetty uusi yrityssektorin osto-ohjelma, jolla hankitaan euroalueelle sijoittautuneiden muiden yritysten kuin pankkien liikkeeseen laskemia investointiluokan euromääräisiä joukkovelkakirjoja, ja 4) uusi sarja kohdennettuja pidempiaikaisia rahoitusoperaatioita, joiden maturiteetti on neljä vuotta;
B. ottaa huomioon, että EKP:n neuvosto päätti 7. ja 8. joulukuuta 2016 pitämässään kokouksessa jatkaa omaisuuserien osto-ohjelmassa 80 miljardista eurosta 60 miljardiin euroon alennettuja kuukausittaisia ostoja huhtikuusta 2017 joulukuuhun 2017 tai tarvittaessa pidemmälle ja joka tapauksessa siihen saakka, kunnes neuvosto toteaa inflaatiota koskevan tavoitteensa mukaisen kestävän muutoksen inflaatiokehityksessä;
C. toteaa, että EKP:n johtokunnan jäsenet ovat korostaneet johdonmukaisesti, kuinka tärkeää on toteuttaa euroalueella tuottavuutta lisääviä uudistuksia ja harjoittaa kasvua edistävää finanssipolitiikkaa vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti;
D. toteaa, että syyskuussa 2017 julkaistun eurojärjestelmän makrotaloudellisen ennakkoarvion mukaan euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) mukaisen vuotuisen inflaation odotetaan olevan 1,5 prosenttia vuonna 2017, 1,2 prosenttia vuonna 2018 ja 1,5 prosenttia vuonna 2019;
E. toteaa, että EKPJ:n ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta, jonka EKP:n neuvosto on määritellyt euroalueen YKHI:n hieman alle kahden prosentin suuruiseksi vuotuiseksi nousuksi keskipitkällä aikavälillä; toteaa, että EKP:n ennusteet ovat vuoden 2013 jälkeisenä neljänä vuonna jääneet selvästi alle keskipitkän inflaatiotavoitteen ja että EKP ennustaa nyt, että tätä tavoitetasoa ei saavuteta ennen vuotta 2020;
F. toteaa, että EKP:n mukaan heikko inflaatiodynamiikka johtuu muun muassa vaimeaksi jääneestä palkkojen noususta ja energian halvoista hinnoista;
G. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 127 artiklan 5 kohdassa määrätään, että EKPJ:n tehtävänä on myötävaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämiseen;
H. toteaa, että vuonna 2016 EKP:n nettovoitto oli 1,19 miljardia euroa ja vuonna 2015 se oli 1,08 miljardia euroa;
I. toteaa, että rahapolitiikkaan liittyviä tarkoituksia varten hallussa pidetyistä arvopapereista, mukaan lukien omaisuuserien osto-ohjelmaa ja Yhdysvaltain dollaria koskevat salkut, saatu suurempi korkotulo on tämän nettovoiton pääasiallinen lähde;
J. toteaa, että kasvun ja työttömyyden maantieteellinen jakautuminen on edelleen hyvin epätasaista, mikä uhkaa horjuttaa taloutta ja vaarantaa terveen kehityksen;
K. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 123 artiklassa ja EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 21 artiklassa kielletään julkisen talouden keskuspankkirahoitus;
L. ottaa huomioon, että entistä useampaan rahoitusteknologian alan yritykseen liittyy merkittävää potentiaalia laajentaa rahoituspalvelujen käyttömahdollisuutta euroalueella, mikä lisää mikro- ja makrovakauden valvonnan ja seurannan tarvetta;
Yleiskatsaus
1. korostaa, että perussääntönsä 7 artiklan mukaan EKP tai kansallinen keskuspankki taikka niiden päätöksentekoelimen jäsen ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita yhteisön toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta, jäsenvaltioiden hallituksilta eikä miltään muultakaan taholta; korostaa siksi EKP:n riippumattomuutta sen hoitaessa tehtäviään euroalueen rahapolitiikasta vastaavan viranomaisena perussopimuksissa edellytetyllä tavalla; painottaa kuitenkin tarvetta lisätä vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta oikeassa suhteessa sen riippumattomuuteen nähden;
2. ottaa huomioon myös EKP:n luonteeltaan federalistisen järjestelmän, joka sulkee pois kansallisen veto-oikeuden ja hallitusten puuttumisen asioihin, minkä ansiosta pankki on kyennyt toimimaan päättäväisesti eri tilanteissa, kuten osallistuessaan kriisin hoitamiseen;
3. panee merkille sen, miten EKP:n noudattama elvyttävä rahapolitiikka ja siihen sisältyvät alhaiset korot ja omaisuuserien osto-ohjelma edistivät vuosina 2012–2016 syklistä talouden elpymistä ja työpaikkojen luomista, myös ehkäisemällä deflaatiota, vaalivat yritysten ja kotitalouksien rahoitukselle suotuisia olosuhteita ja pitivät yllä rahoitusvakautta ja maksujärjestelmien asianmukaista toimintaa; on kuitenkin huolissaan näiden epätavanomaisten rahapoliittisten toimenpiteiden vaikutuksista yksityisiin säästäjiin ja eläke- ja vakuutusjärjestelmien rahoituksen tasapainoon sekä varallisuuskuplien syntymiseen, jota EKP:n olisi valvottava huolellisesti ja pidettävä se mahdollisimman vähäisenä;
4. on huolestunut siitä, että euroalueen pankit eivät hyödyntäneet EKP:n luomaa edullista ympäristöä vahvistaakseen pääomapohjaansa, vaan maksoivat Kansainvälisen järjestelypankin mukaan huomattavia osinkoja, jotka ylittivät toisinaan jakamattoman voiton määrän;
5. on edelleen huolissaan sen rahoitusoperaatioiden yhteydessä eurojärjestelmään vakuudeksi toimitettujen ei-jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien ja omaisuusvakuudellisten arvopapereiden edelleen merkittävästä määrästä; pyytää EKP:tä uudelleen antamaan tietoja siitä, mitkä keskuspankit ovat hyväksyneet tällaisia arvopapereita, sekä ilmoittamaan tällaisten omaisuuserien arvonmääritysmenetelmät; korostaa, että parlamentti voisi hyödyntää näitä ilmoituksia valvoessaan EKP:lle annettuja valvontatehtäviä;
6. panee huolestuneena merkille, että TARGET 2 -järjestelmän epätasapaino lisääntyy jälleen euroalueella kaupan epätasapainon vähenemisestä huolimatta, mikä viittaa jatkuvaan pääomavientiin euroalueen reuna-alueilta;
Hintatason vakaus
7. muistuttaa, että Eurostatin mukaan euroalueen keskimääräinen inflaatioprosentti vuonna 2016 oli 0,2, kun taas energian hintojen ulkopuolinen inflaatioprosentti oli 0,9; toteaa lisäksi, että pohjainflaatiossa ei näkynyt vuonna 2016 selvää kasvua, kuten EKP ilmoitti vuosikertomuksessaan 2016;
8. toteaa, että EKP:n harjoittamasta erittäin elvyttävästä rahapolitiikasta huolimatta euroalueen inflaation odotetaan pysyvän alle 2 prosentin ainakin vuoteen 2020 saakka, mikä antaa aiheen olettaa, että euroalueen talous ei ole täydessä toimintavalmiudessa, ja että hintatason vakauden saavuttaminen on entistä vaikeampaa, mikä johtuu muun muassa euron vaihtokurssin äskettäisestä vahvistumisesta;
9. ottaa huomioon EKP:n oman arvioinnin, jonka mukaan ilman toimenpidepakettia inflaatio olisi ollut lähes 0,5 prosenttia alhaisempi kuin vuosille 2016–2019 tällä hetkellä arvioitu taso;
10. on samaa mieltä EKP:n kanssa siitä, että jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan tasapainoista yhdistelmää, joka koostuu täysin vakaus- ja kasvusopimuksen ja sen sisäisen joustavuuden mukaisesta vakaasta ja kasvua edistävästä kansallisesta finanssipolitiikasta sekä yhteiskunnallisesti tasapainoisista ja kunnianhimoisista tuottavuutta parantavista uudistuksista; toteaa tämän olevan tarpeen, jotta nykyinen syklin elpyminen voidaan muuntaa pysyväksi, kestäväksi ja vahvaksi pitkän aikavälin rakenteelliseksi talouskehitykseksi;
11. katsoo rahapoliittisten välitysmekanismien nykyisen tehottomuuden vuoksi, että EKP:n on varmistettava hintatason vakaus, jonka EKP:n neuvosto on määritellyt hieman alle kahden prosentin inflaatiovauhdiksi; katsoo, että EKP:n olisi kuitenkin arvioitava huolellisesti harjoittamansa politiikan aiheuttamia hyötyjä ja sivuvaikutuksia, erityisesti kaavailtujen deflaation torjumista koskevien toimien osalta; toteaa, että EKP:n olisi rahoitusmarkkinoita koskevan varmuuden ja luottamuksen luomiseksi keskityttävä rahapoliittisia toimenpiteitään koskevaan selkeään ja ytimekkääseen viestintään;
12. katsoo käynnissä olevan kriisin tuoneen korostetusti esiin tarpeen monipuolistaa keskuspankkien poliittisen kehyksen teoriapohjaa; kehottaa EKP:tä analysoimaan seuraavassa vuosikertomuksessaan kriisin vaikutuksia sen teoreettisen kehyksen kehitykseen;
Talouskasvu ja työllisyys
13. muistuttaa, että EKP:n on perussääntönsä 2 artiklan ja SEUT 127 artiklan sekä sen 282 artiklassa vahvistettujen yksityiskohtaisten säännösten mukaisesti tuettava unionin yleistä talouspolitiikkaa ja edistettävä siten SEU 3 artiklassa asetettujen unionin tavoitteiden saavuttamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensisijaisena tavoitteena olevaa hintatason vakautta;
14. toteaa, että euroalueen bkt:n kasvu on ollut vakaata mutta vaatimatonta ja että se on ollut kuitenkin suotuisaa edellisvuosiin verrattuna ja edennyt tasaisesti siten, että kasvu oli 2 prosenttia vuonna 2015 ja 1,8 prosenttia vuonna 2016; toteaa, että komission syksyllä 2017 esittämissä talousennusteissa arvioidaan bkt:n kasvavan 2,2 prosenttia vuonna 2017 ja 2,3 prosenttia vuonna 2018;
15. korostaa, että EKP:n vuosikertomuksen 2016 mukaan investointien kasvu jäi hieman hitaammaksi kuin edeltävänä vuotena; toteaa, että EKP:n rahapoliittisilla toimilla ei ole toistaiseksi ollut konkreettisia vaikutuksia EU:n talouden investointipuoleen; katsoo, että tämä vaikutusten konkretisoitumattomuus haittaa erityisesti unionin syrjäisiä alueita;
16. korostaa, että valitettavasti Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) huhtikuussa 2017 julkaisemien maailmantalouden näkymien mukaan euroalueen tuotantokuilu oli ‑1,2 prosenttia vuoden 2016 mahdollisesta bkt:stä ja että tuotantokuilu pysyisi negatiivisena vuoteen 2019 saakka, mikä osoittaa, että euroalueen bkt jäänee mahdollista bkt:tä alhaisemmaksi ennusteen kattamalla kaudella;
17. toteaa, että EKP:n mukaan sen rahapolitiikka on ollut keskeisessä asemassa euroalueen myönteisen suhdannekehityksen kannalta, joka on pääasiassa perustunut ja perustuu edelleen muun muassa kotimaiseen kysyntään, jota suotuisat rahoitusolot ja elpyvät työmarkkinat sekä eräiden jäsenvaltioiden toteuttamat tuottavuutta ja kilpailukykyä parantavat uudistukset tukevat ja joka hyötyy samanaikaisesti öljyn hinnan laskusta, lisäten yhteensä 1,7 prosenttia vuosien 2016–2019 kasvuun;
18. katsoo, että kuten EKP:n puheenjohtaja on todennut, rahapolitiikka ei riitä pitämään yllä talouden elpymistä eikä sillä edistetä Euroopan talouden rakenteellisten ongelmien ratkaisemista, ellei sitä täydennetä vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti jäsenvaltioiden tasolla huolellisesti suunnitellulla, yhteiskunnallisesti tasapainoisella ja oikeudenmukaisella pitkän aikavälin kasvua ja kilpailukykyä lisäävällä politiikalla sekä vakaalla finanssipolitiikalla; on lisäksi samaa mieltä EKP:n kanssa siitä, että talous- ja rahaliiton toimielinrakennetta on syvennettävä kyseisten uudistusten tukemiseksi ja euroalueen suojaamiseksi paremmin makrotalouden häiriöiltä;
19. pitää valitettavana, että vaikka työttömyys on vähentynyt 10,5 prosentista (joulukuu 2015) 9,6 prosenttiin (joulukuu 2016), se on edelleen korkeaa monissa euroalueen maissa, ja euroalueen kokonaiskysyntä pysyy vaimeana, ja toteaa, että myös unionissa jatkuva eriarvoisuus saattaa haitata vahvaa ja osallistavaa talouskasvua; edellyttää siksi, että pannaan täytäntöön tuottavuuden lisäämiseen tähtäävää politiikkaa, jossa keskitytään taitoihin, joilla edistetään entisestään työpaikkojen luomista, sekä palkkojen korottamiseen;
20. panee merkille EKP:n vuosikertomuksessa esitetyn analyysin EKP:n harjoittamien politiikkojen tulonjakovaikutuksista; kannustaa EKP:tä jatkamaan sen rahapolitiikan tulonjakovaikutuksien tutkimista, myös epätasaisen tulonjaon osalta, ja ottamaan tutkimuksen huomioon, kun rahapolitiikkaa hahmotellaan;
21. tähdentää, että nykyiset vaihtotaseen epätasapainot on korjattava asianmukaisella finanssi- ja talouspolitiikalla ja tuottavuutta lisäävillä uudistuksilla, jotta voidaan varmistaa rahapolitiikan täysipainoinen vaikuttavuus;
Lainananto ja pankkivalvonta
22. huomauttaa, että vaikka M1 kasvoikin 8,8 prosenttia vuonna 2016, M3 kasvaa edelleen vain 5 prosentin vuosivauhtia, mikä osoittaa, että rahapolitiikan tulosten välittyminen muualle ei ole täysin toimivaa, ja todistaa rahapoliittisista poikkeamista ja tarkoituksenmukaisen luotontarjonnan puutteesta; korostaa siksi pääomamarkkinaunionin merkitystä, sillä se voisi olla vaihtoehtoinen tapa rahoittaa taloutta pankkien kriisiaikoina;
23. toteaa, että rahapolitiikka on jossain määrin alentanut lainanottokustannuksia ja parantanut rahoituksen saatavuutta yritysten ja kotitalouksien kannalta euroalueella ja että vaikutukset tuntuvat erityisesti tietyissä jäsenvaltioissa, kuten todetaan EKP:n vuosikertomuksessa 2016, jossa todetaan, että kotitalouksien lainanottokustannukset vaihtelivat edelleen maittain; toteaa siksi, että tämän politiikan vaikutukset ovat rajallisia, mikä johtuu luottojen kysynnän hiipumisesta, joidenkin jäsenvaltioiden pankkijärjestelmien rakenteellisista ongelmista ja rahoituslaitosten keskinäisen luottamuksen puutteellisuudesta;
24. kannustaa parantamaan pk-yrityksien lainansaantia entisestään, sillä näin toteutetaan talouskehityksen osallistavuus;
25. pitää myönteisenä, että vuodesta 2015 lähtien erittäin pienten luottojen korot ovat laskeneet edelleen nopeammin kuin suurten luottojen korot, mikä on osaltaan kaventanut erittäin pienten ja suurten luottojen välistä korkomarginaalia; toteaa lisäksi, että pienten ja suurten luottojen välinen korkomarginaali on tällä hetkellä samankaltainen euroalueen kaikissa maissa;
26. toteaa, että korkotason tuottokäyrä on ollut erittäin loiva jo pidemmän aikaa, mikä saattaa vaikuttaa pankkijärjestelmän vakauteen ja kannattavuuteen; on kuitenkin samaa mieltä EKP:n kanssa arviosta, jonka mukaan matalasta korkotasosta huolimatta pankin kannattavuus riippuu viime kädessä sen liiketoimintamallista, rakenteesta ja taseesta; toteaa myös, että unionin pankkialaa leimaa monimuotoisuus, joka juontuu kansallisista erityispiirteistä, jotka puolestaan edistävät rahoitusjärjestelmän vakautta;
27. toteaa, että vaikka nykyinen matalien korkojen politiikka vaikuttaa väliaikaisesti järjestämättömien lainojen määrään myönteisesti, näihin lainoihin liittyviin suuriin riskeihin olisi paneuduttava tehokkaasti ja jäsennellysti; panee merkille EKP:n ja yhteisen valvontamekanismin toimet euroalueen pankkien valvomiseksi ja auttamiseksi, jotta voidaan vähentää järjestämättömille lainoille altistumista; panee erityisesti merkille EKP:n pankeille maaliskuussa 2017 antaman ohjeistuksen järjestelemättömistä lainoista ja sen yksittäisiä pankkeja koskevat toimet sekä Ecofin-neuvoston 11. heinäkuuta 2017 hyväksymän toimintasuunnitelman, sanotun kuitenkaan rajoittamatta parlamentin toimivaltaa tason 1 lainsäädännön yhteydessä; korostaa, että neuvoston toimintasuunnitelman asianmukainen täytäntöönpano edellyttää pankkien, valvojien, sääntelyviranomaisten ja kansallisten viranomaisten yhteisiä toimia; edellyttää stressitestejä, joiden on oltava kattavuudeltaan laajoja ja menetelmiltään asianmukaisia ja vahvoja; suosittaa, että kiinteistömarkkinoiden kehitystä seurataan huolellisesti; katsoo, että mahdollisissa lisätoimissa olisi huolehdittava siitä, että Euroopan parlamentin oikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin;
Yrityssektorin osto-ohjelma
28. pitää myönteisenä EKP:n tekemiä parannuksia, jotka koskevat EKP:n yrityssektorin osto-ohjelman mukaisesti eurojärjestelmän hallussa olevien arvopaperiluettelojen julkistamista, mutta toteaa, että ohjelmasta hyötyvät suoraan lähinnä suuryritykset;
29. kehottaa EKP:tä soveltamaan edelleen täyttä avoimuutta, kun yrityssektorin osto-ohjelman kehyksessä tehtyjen ostojen volyymit julkistetaan kohtuullisen ajan kuluttua; kehottaa EKP:tä julkistamaan kaikki yrityssektorin osto-ohjelmasta saadut tiedot yhtenäisessä ja helppokäyttöisessä taulukkotiedostossa, jotta lisätään ohjelman julkista vastuuvelvollisuutta; painottaa, että ohjelman päättyessä olisi joka tapauksessa taattava täysi avoimuus; kehottaa lisäksi EKP:tä julkaisemaan kriteerit, joita sovelletaan tarkasteltaessa yrityssektorin osto-ohjelman mukaisten yrityslainojen kelpoisuutta, jotta voidaan välttää mahdollinen markkinakilpailun vääristyminen; painottaa, että yrityslainojen kelpoisuuteen sovelletaan riskinhallintaa koskevia kriteerejä eikä perusteena käytetä liikkeeseen laskevien yrityksien kokoa;
Muut haasteet
30. toteaa, että EKP on unionin toimielimenä velvollinen noudattamaan Pariisin sopimusta;
31. katsoo, että hyvin toimivat, monipuoliset ja yhdennetyt pääomamarkkinat tukisivat yhtenäisen rahapolitiikan tulosten välittymistä eteenpäin; katsoo, että pääomamarkkinaunionin olisi oltava keskeisessä asemassa laajennettaessa pääomayhteenliittymää EU:ssa; edellyttää, että pääomamarkkinaunioni toteutetaan vaiheittain ja oikea-aikaisesti ja että se saatetaan päätökseen kaikilta osin;
32. panee merkille EKP:n myönteisen lausunnon eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän nopeasta perustamisesta täysimittaisen pankkiunionin kolmanneksi pilariksi; korostaa talletussuojajärjestelmän keskeistä merkitystä luottamuksen lisäämisessä ja euroalueen tallettajien yhdenvertaisen turvallisuuden varmistamisessa; korostaa, että eurooppalainen talletussuojajärjestelmä voisi auttaa entisestään parantamaan ja turvaamaan rahoitusvakautta; toteaa, että on yhdistettävä sekä riskien jakaminen että niiden pienentäminen;
33. panee merkille komission pohdinnat, jotka koskevat euroalueen turvallisen sijoitusvälineen käyttöön ottamista euroalueen pankkiunionissa;
34. panee merkille EKP:n neuvoston 23. kesäkuuta 2017 tekemän päätöksen, joka koskee suositusta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklan muuttamisesta, jotta saadaan oikeusperusta, jonka nojalla eurojärjestelmä voi hoitaa tehtäväänsä liikkeeseen laskevana keskuspankkina keskusvastapuolten valvontarakenteen ehdotetun uudistuksen jälkeen; toteaa, että näin EKP:lle annetaan valtuudet säännellä selvitysjärjestelmien, myös keskusvastapuolten, toimintaa, jotta voidaan reagoida tehokkaasti kyseisten järjestelmien aiheuttamiin maksujärjestelmien moitteetonta toimintaa ja yhteisen rahapolitiikan harjoittamista koskeviin riskeihin arvioi kyseistä suositusta ja on valmis käymään keskusteluja kyseisestä ehdotuksesta;
Käteinen raha ja virtuaalivaluutat
35. on samaa mieltä EKP:n kanssa siitä, että on tärkeää, että käteinen raha pysyy laillisena maksuvälineenä, koska euro on euroalueen ainoa laillinen maksuväline, ja muistuttaa kaikkia euroalueen jäsenvaltioita siitä, että sääntönä olisi oltava se, että vähittäiskaupan maksutapahtumissa hyväksytään eurokolikot ja -setelit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten jäsenvaltioiden oikeutta ottaa käyttöön käteismaksujen ylärajoja rahanpesun, veropetosten sekä terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden rahoittamisen torjumiseksi; ehdottaa, että eurojärjestelmän olisi laskettava liikkeeseen Kaarle Suuren kuvalla varustettuja erityisseteleitä, jotka olisivat myös laillisia maksuvälineitä;
36. panee merkille meneillään olevat keskustelut digitaalisesta keskuspankkivaluutasta tai digitaalisesta rahaperustasta, jota tarjottaisiin monien erilaisten vastapuolten ja myös kotitalouksien saataville; kannustaa komissiota ja EKP:tä tarkastelemaan tällaisia järjestelmiä, jotta voidaan parantaa maksujärjestelmien yleistä käytettävyyttä käteisen rahan ohella; kehottaa tarkastelemaan myös mahdollisia haasteita, jotka kytkeytyvät EKP:n monopoliasemaan rahan liikkeeseenlaskijana; korostaa, että virtuaalivaluuttojen alalla tapahtuva edistys ei saa johtaa käteismaksujen rajoittamiseen vähittäiskaupassa tai käteisrahan poistamiseen;
37. korostaa kyberturvallisuuden merkitystä rahoitusalalle; suhtautuu myönteisesti EKP:n tällä saralla tekemään työhön, kuten merkittävistä kybertapahtumista raportoimista koskevan pilottijärjestelmän käynnistämiseen helmikuussa 2016 ja yhteistyöhön G7‑ryhmän puitteissa;
Vastuuvelvollisuus ja avoimuus
38. pyytää EKP:tä jatkamaan tarvittavaa tuen antamista Kreikalle ja muille jäsenvaltioille, kun rahoitustukea koskevan ohjelman päätökseen saattamista arvioidaan uudelleen; katsoo, että tällaiseen tukeen voisi kuulua Kreikan valtion joukkolainojen ottaminen julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmaan soveltaen samoja valintaperusteita kuin kaikkien muiden jäsenvaltioiden kohdalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta maan riippumatonta asemaa, sekä kreikkalaisten julkisoikeudellisten ja yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden sisällyttäminen kolmanteen katettujen joukkolainojen osto-ohjelmaan samojen valintaperusteiden mukaisesti;
39. kehottaa EKP:tä arvioimaan yhteistyössä Euroopan valvontaviranomaisten kanssa Yhdistyneen kuningaskunnan EU-eron kaikkia seurauksia ja olemaan valmiina valmistautumaan siihen, että pankit ja niiden toiminnot siirtyvät euroalueelle; pitää äärimmäisen tärkeänä vahvistaa euroalueen ulkopuolisen euroclearing-kaupan valvontaa, jotta voidaan välttää valvonnan puutteet ja rahoituksen vakautta koskevat ongelmat; käynnistää valvonnan vahvistamiseksi keskustelut komission kesäkuussa 2017 komiteatasolla antamasta ehdotuksesta, jolla muutetaan Euroopan markkinarakenneasetusta keskusvastapuolten valvonnan osalta;
40. panee merkille, että omia varoja käsittelevä korkean tason ryhmä on määritellyt EKP:n euroseteleistä saamat tulot unionin talousarvion mahdollisiksi uusiksi omiksi varoiksi; korostaa, että näiden tulojen muuttaminen unionin omiksi varoiksi edellyttäisi EKPJ:n ja EKP:n perussäännön muuttamista ja mukautuksia euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden erityisen tilanteen huomioimiseksi;
41. katsoo, että EKP:n riippumattomuuden ja siten myös sen vastuuvelvollisuuden on oltava oikeassa suhteessa keskuspankin merkittävyyteen; korostaa, että EKP:n velvoitteet ja tehtävät edellyttävät EKP:ltä avoimuutta kansalaisten suuntaan ja tehostettua vastuuvelvollisuutta parlamentin suuntaan; korostaa, että parlamentille on toimitettava esivalinnan jälkeen laaditut ehdokasluettelot, jotta se voi hoitaa toimielintehtävänsä Euroopan keskuspankin puheenjohtajaa, varapuheenjohtajaa ja muita johtokunnan jäseniä nimitettäessä;
42. muistuttaa, että rahapoliittinen vuoropuhelu on tärkeä väline, jolla taataan rahapoliittisten päätösten avoimuus parlamentin ja näin ollen myös kansalaisten suuntaan; suhtautuu myönteisesti EKP:n puheenjohtajan ja muiden johtokunnan jäsenten säännölliseen läsnäoloon ja vuoropuheluun rahapoliittisen vuoropuhelun ja muiden rakenteiden puitteissa; katsoo, että rahapoliittista vuoropuhelua voitaisiin edelleen parantaa muun muassa uudistamalla sitä, jotta EKP:n puheenjohtajan ja johtokunnan muiden jäsenten kanssa käytävää keskustelua voidaan tarkentaa ja jotta sen vuorovaikutteisuutta ja merkitystä voidaan lisätä niin rahapoliittisessa vuoropuhelussa kuin muissa yhteyksissä soveltaen suosituksia ja palautetta, jota on saatu talous- ja raha-asioiden valiokunnan maaliskuussa 2014 valtuuttamilta raha-asioiden asiantuntijoilta; kehottaa lisäksi EKP:n virkailijoita jatkamaan tervetullutta käytäntöä, jonka mukaan keskustelujen jälkeen avoimiksi jääneisiin kysymyksiin vastataan kirjallisesti;
43. pitää myönteisenä, että EKP päätti vuonna 2016 julkaista vuosikertomuksessaan palautteensa parlamentin kannanottoihin, ja kannustaa EKP:tä jatkamaan avoimuutta koskevia toimiaan, jotta se voi selittää paremmin rahapolitiikan toimenpiteitään; palauttaa mieliin EKP:lle esittämänsä pyynnön lisätä sen vuosikertomukseen luku tai liite, jossa annettaisiin kattavasti palautetta edellistä vuotta koskevasta parlamentin mietinnöstä;
44. pyytää EKP:tä varmistamaan, että sen sisäisen tarkastuksen komitean jäsenet ovat riippumattomia; kehottaa EKP:tä julkaisemaan neuvostonsa jäsenten taloudellisia sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset, jotta voidaan välttää eturistiriidat; kehottaa EKP:tä varmistamaan, ettei eettisen komitean puheenjohtajana toimi keskuspankin entinen puheenjohtaja tai kukaan muu keskuspankin neuvoston entinen jäsen tai kukaan muu, jolla saattaa olla eturistiriitoja; kehottaa EKP:n neuvostoa noudattamaan unionin henkilöstösääntöjä ja menettelysääntöjä kahden vuoden ammatillisesta pidättäytymisestä jäsenen toimikauden päättymisen jälkeen; korostaa, että EKP:n johtokunnan jäsenten olisi periaatteessa pidättäydyttävä sellaisten foorumeiden tai muiden organisaatioiden jäsenyydestä, joissa on mukana EKP:n valvomien pankkien johtajia, paitsi jos kyseinen jäsenyys on yleisesti vakiintuneen käytännön mukainen ja EKP osallistuu muiden keskuspankkien, kuten Yhdysvaltojen Federal Reserven ja Japanin keskuspankin, kanssa; toteaa, että näissä tapauksissa EKP:n olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin, jotta sen valvontaroolia ei häiritä; toteaa, että EKP:n ei ole syytä osallistua keskusteluihin, jotka koskevat sen valvonnassa olevia yksittäisiä pankkeja; ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 15. tammikuuta 2018 esittämät suositukset Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja sen päätöksentekoelinten jäsenten osallistumisesta G30-ryhmään;
45. kehottaa EKP:tä hyväksymään selkeät ja julkisesti saatavilla olevat toimintaperiaatteet väärinkäytösten paljastamista varten;
46. toteaa, että EKP:n nykyinen tapa palkata väliaikaisia toimihenkilöitä, jotka työllistetään toistuvin määräaikaisin työsopimuksin, saattaa aiheuttaa epävakautta työskentely-ympäristössä ja heikentää EKP:n ammatillista yhtenäisyyttä; on huolissaan väitetystä ystävyyssuhteiden hyödyntämisestä ja suuresta tyytymättömyydestä EKP:n työntekijöiden keskuudessa; panee myönteisessä hengessä merkille EKP:n aloitteet näiden kysymysten ratkaisemiseksi muun muassa tehostamalla vuoropuhelua henkilöstön edustajien kanssa ja kannustaa sitä jatkamaan kyseisiä toimia; kehottaa EKP:tä varmistamaan yhdenvertaisen kohtelun ja yhtäläiset mahdollisuudet kaikille työtekijöilleen ja takaamaan turvalliset ja kunnolliset työolot toimielimessä;
47. pitää myönteisenä EKP:n toimia hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua koskevan toukokuussa 2017 tehdyn sopimuksen (ELA) selkeyden ja avoimuuden parantamiseksi sekä avun hinnoittelun määrittämistä kyseisen sopimuksen mukaisesti; korostaa, että keskuspankkilikviditeetin tarjoamista euroalueen laitoksille voitaisiin selventää edelleen;
48. suhtautuu myönteisesti EKP:n käytäntöön julkaista yleisesti sovellettavat päätöksensä, asetuksensa, suosituksensa ja lausuntonsa, mikä vähentää ilmoitusvelvollisuutta koskevien poikkeusten lukumäärää; pyytää EKP:tä lisäämään avoimuutta kansalaisia kohtaan myös julkisten kuulemisten avulla edellyttäen, että julkaiseminen ei häiritse merkittävällä tavalla markkinoiden toimintaa;
49. korostaa, että EKP:n valvontatehtävää ja sen rahapoliittisia tehtäviä ei pidä sekoittaa eikä mitään eturistiriitaa saisi syntyä sen tärkeimpien tehtävien hoitamisessa;
o o o
50. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.