Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15, 126, 175, 177, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan sekä pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin (EIP) perussäännöstä,

–  ottaa huomioon EIP:n vuosien 2017–2019 toimintasuunnitelman, joka on julkaistu EIP:n verkkosivustolla,

–  ottaa huomioon EIP:n toimintakertomuksen 2016,

–  ottaa huomioon EIP:n tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2016 ja tilastokertomuksen vuodelta 2016,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2016 julkaistun EIP:n arvion Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) toiminnasta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja EIP:n 2. toukokuuta 2017 tekemän sopimuksen tietojenvaihdosta Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahastosta 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(1) mukaisesti,

–  ottaa huomioon asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) 2015/1017 muuttamisesta Euroopan strategisten investointien rahaston voimassaoloajan pidentämisen osalta sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemiseksi 13. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2396(2),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta annetun päätöksen N:o 466/2014/EU muuttamisesta (COM(2016)0583),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 480/2009 muuttamisesta (COM(2016)0582),

–  ottaa huomioon talouden kestävyyttä koskevan EIP:n aloitteen,

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1601 Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR), EKKR-takuun ja EKKR-takuurahaston perustamisesta(3),

–  ottaa huomioon Brysselissä 28. syyskuuta 2017 pidetyn EKKR:n strategisen johtoryhmän ensimmäisen kokouksen,

–  ottaa huomioon Göteborgissa 17. marraskuuta 2017 pidetyn oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsittelevän sosiaalialan huippukokouksen sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankkiryhmän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten taloudellista voimaannuttamista koskevan strategian,

–  ottaa huomioon kertomuksen EIP:n avoimuuspolitiikan täytäntöönpanosta vuonna 2015 ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan EIP:n raportin vuodelta 2016,

–  ottaa huomioon EIP:n ympäristö- ja sosiaalikäytäntöjen käsikirjan,

–  ottaa huomioon käynnissä olevan EIP:n muutoksenhakumekanismin uudelleen tarkastelun – periaatteet, toimivaltuudet ja työjärjestys 2010,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 julkaistun heikosti säänneltyjä, läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan EIP:n toimintapolitiikan ja siihen 8. huhtikuuta 2014 tehdyn lisäyksen,

–  ottaa huomioon EIP:n 4. lokakuuta 2016 antaman hyväksynnän sille, että EU ratifioi Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Junckerin parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa 13. syyskuuta 2017 pitämän, unionin tilaa käsittelevän puheen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0013/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan investointipankki (EIP) on EU:n rahoituslaitos ja keskeinen toimielin, joka tukee julkisia ja yksityisiä investointeja EU:ssa ja jolla on myös tärkeä ulkoinen rooli EU:n ulkopuolella sen ulkoisen lainanannon vuoksi;

B.  toteaa, että EIP-ryhmän rahoitustoimintaan kuuluvat niin omien varojen lainaaminen kuin sille uskottujen eri tehtävien hoitaminen EU:n talousarviosta myönnettävän ja kolmansilta osapuolilta, kuten EU:n jäsenvaltioilta, saatavan tuen turvin;

C.  toteaa, että jatkuvaa huomiota olisi kiinnitettävä EIP:n toimintapolitiikkaan ja hallintoon ja hallinnon avoimuuteen liittyvien parhaiden käytäntöjen kehittämiseen;

D.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 EIP:n taloudellinen valmius pysyi vuosiennusteen mukaisesti vakaana: vuotuinen nettoylijäämä oli 2,8 miljardia euroa;

E.  katsoo, että EIP:n olisi edelleen pyrittävä laajentamaan tehokkaasti lainanantotoimintaansa antamalla teknistä apua ja neuvontatukea erityisesti alueilla, joiden investointitaso on matala, alueellisten erojen vähentämiseksi ja vähentämään samalla hakijoille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta;

F.  ottaa huomioon, että EIP:n olisi Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) täytäntöönpanosta vastaavana elimenä pidettävä edelleen tärkeimpänä painopisteenään koko EU:n alueella sitä, että se pyrkii saavuttamaan laadukkaan maantieteellisesti tasapainoisen sijoitussalkun, joka tuottaa pitkän aikavälin taloudellista hyötyä, mikä taas luo laadukkaita työpaikkoja;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan investointirahaston (EIR) olisi täydennettävä keskeisesti EIP:n toimia unionin erityisvälineenä, joka tarjoaa riskipääomaa ja vakuuksia ennen kaikkea pk-yrityksille, ja edistettävä siten unionin yhdentymistä sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

H.  ottaa huomioon, että EIP-ryhmän sopimuslausekkeisiin ja myös EIP-ryhmän ja sen kumppaneiden keskinäisiin sopimuksiin sisältyy suojatoimia petosten, myös veropetosten ja rahanpesun, ja terrorismin rahoittamista koskevien riskien varalle; toteaa, että EIP-ryhmän olisi vaadittava, että sen kumppanit noudattavat kaikkea sovellettavaa lainsäädäntöä; ottaa huomioon, että EIP-ryhmä voi vaatia asianmukaista huolellisuutta koskevan prosessin tulosten perusteella, että olisi otettava käyttöön sopimuksia täydentäviä, erityisiä avoimuutta ja eheyttä koskevia määräyksiä;

I.  ottaa huomioon, että EIP-ryhmä on perussopimuksen nojalla sitoutunut edistämään unionin yhdentymistä, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aluekehitystä tarkoitukseen kehitetyin investointivälinein, joita ovat lainat, pääomasijoitukset, vakuudet, riskinjakovälineet ja neuvontapalvelut;

J.  toteaa, että EIP-ryhmän olisi säilytettävä korkea luottoluokitus, josta on erittäin paljon hyötyä sen liiketoimintamallille, ja vakaalla pohjalla oleva laadukas sijoitussalkku, joka perustuu kestäviin investointihankkeisiin, joihin ESIR-rahaston ja muiden salkussa olevien rahoitusvälineiden varoja käytetään;

Maailmanlaajuiset haasteet ja toimintaperiaatteet

1.  painottaa, että talouskriisi on heikentänyt merkittävästi Euroopan talouskasvua ja että yksi tärkeimmistä seurauksista on investointien väheneminen EU:ssa; korostaa, että julkisten ja yksityisten investointien väheneminen on jo hälyttävällä tasolla niissä maissa, joita kriisi on koetellut kovimmin, kuten Eurostatin havainnot osoittavat; on huolissaan makrotaloudellisesta epätasapainosta ja korkeana pysyvistä työttömyysasteista joissakin jäsenvaltioissa;

2.  odottaa EIP:n jatkavan työtään komission ja jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan ratkaista systeemiset puutteet, jotka estävät tiettyjä alueita tai maita hyödyntämästä kaikilta osin EIP:n rahoitustoimintaa;

3.  pitää myönteisenä, että EIP-ryhmä on valmis tehostamaan EU:n kilpailukykyä, tukemaan konkreettisesti kasvua ja työpaikkojen luomista ja osallistumaan nykyisten unionin sisäisten ja ulkoisten sosioekonomisten haasteiden ratkaisemiseen pyrkiessään yleisiin tavoitteisiinsa, jotka koskevat innovointia, pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten rahoittamista, infrastruktuuria, ympäristöä, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ilmastoa; muistuttaa näiden tavoitteiden edellyttävän myös julkishyödykkeiden tarjoamista; korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi menestyksekkäästi EIP-ryhmän kaiken toiminnan olisi oltava taloudellisesti kestävää ja sen avulla olisi edistettävä älykkäämpää, ympäristöystävällisempää ja osallistavampaa EU:ta; kehottaa tässä yhteydessä EIP:tä tekemään yhteistyötä pienten markkinaosapuolten ja alueellisten osuuskuntien kanssa, jotta pienimuotoiset uusiutuvaa energiaa koskevat hankkeet voitaisiin yhdistää ja jotta ne voisivat näin saada EIP:n tukea; korostaa tarvetta yhdenmukaistaa tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat välineet;

4.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission työtä, jossa yhdistetään eri rahoituslähteitä, mukaan luettuina ESIR, keskitetysti hallinnoidut EU:n rahoitusvälineet, Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmaresurssit, jäsenvaltioiden resurssit ja kansallisten kehityspankkien ja -laitosten resurssit, niin että rahoitusta voidaan tarjota riskialttiille hankkeille ja hankkeille, joilla on rajalliset rahoituksensaantimahdollisuudet, mikä hyödyttää pk-yrityksiä;

5.  pitää myönteisenä, että EIP on sitoutunut tukemaan Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa; katsoo, että vuodeksi 2018 kaavailtu energiaan liittyvien EIP:n lainanantokriteerien uudelleen tarkastelu tarjoaa pankille tilaisuuden arvioida tukea, jota se myöntää fossiilisten polttoaineiden alalle, ja julkistaa asiaan liittyvät, kattavat tiedot; kehottaa tässä yhteydessä pankkia julkistamaan vuoden 2015 ilmastostrategiaan pohjautuvia konkreettisia toimintasuunnitelmia ja mukauttamaan salkkuaan tavoitteeseen, jossa maapallon keskilämpötilan nousu pidetään 1,5 asteessa Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti, siten että fossiilisia polttoaineita koskevat hankkeet lakkautetaan vaiheittain nopeasti ja kokonaan ja etusijalle asetetaan energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat hankkeet; pitää myönteisinä 10. lokakuuta 2017 annettuja neuvoston päätelmiä ilmastorahoituksesta(4), ja korostaa, miten tärkeää on huolehtia riittävästä rahoituksesta kestäviä ympäristöystävällisiä investointeja varten, mukaan lukien biopohjaiset teollisuudenalat(5); kehottaa EIP:tä jatkossakin tukemaan taloudellisesti kestäviä paikallisia energialähteitä, jotta voidaan päästä eroon Euroopan suuresta riippuvuudesta ulkoisesta energiasta ja varmistaa energian toimitusvarmuus; kehottaa EIP:tä harkitsemaan sellaisten OECD:n ilmastoa koskevien Rion tunnusmerkkien käyttöön ottamista, joita käytetään ERI-rahastoista peräisin olevien ilmastomenojen seurantaan ja valvontaan, jotta voidaan paremmin ottaa huomioon koheesiopolitiikkaan liittyvä EIP:n toiminta arvioitaessa ERI-rahastojen roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa;

6.  toteaa, että EIP:n tulokset ilmastotoimien alalla ovat olleet hyvin vaihtelevia, vaikka se kokonaisuutena tarkastellen täytti 25 prosentin tavoitteensa niukan marginaalin turvin; on huolissaan siitä, että 16 jäsenvaltiossa EIP:n tuki ilmastotoimille ei saavuttanut edes 20 prosentin tasoa ja että vuonna 2016 ilmastotoimiin tehdyt investoinnit sijoittuivat pääasiassa EU:n vahvimpiin talouksiin ja 70 prosenttia ESIR-rahaston tuesta uusiutuvaan energiantuotantoon keskittyi vain yhteen valtioon – Belgiaan –, kun taas 80 prosenttia ESIR-rahastosta energiatehokkuuteen tehdyistä investoinneista tehtiin Ranskassa, Suomessa ja Saksassa;

7.  pitää myönteisenä, että EIP on vastannut kriisiin laajentamalla huomattavasti toimintaansa, myös kriisin kovimmin koetelleissa maissa; kehottaa EIP:tä jatkamaan unionin jäsenvaltioiden tukemista niiden talouden elpymisen edistämiseksi;

8.  muistuttaa, että on aiheellista tehdä kiireellinen selvitys brexitin vaikutuksista EIP:n nykyiseen talousarvioon ja toimintaan, jotta toimielin voi jatkaa tehtäviensä hoitamista; toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta muodosti 16,11 prosenttia EIP:n pääomasta, mikä vastaa 3,5:tä miljardia euroa maksetusta pääomasta ja 35,7:ä miljardia euroa pankin maksettavasta pääomasta; korostaa, että on selvitettävä, mikä on Yhdistyneen kuningaskunnan maksuosuus EIP:n talousarvioon ja millaista Yhdistyneen kuningaskunnan taloudellinen osallistuminen on jatkossa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen heikennä EIP:n valmiuksia tukea EU:n taloutta; korostaa tältä osin tarvetta taata mahdollisimman pian oikeudellinen varmuus EIP:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan rahoittamille maassa parhaillaan toteutettaville hankkeille; katsoo, että vaikka Yhdistynyttä kuningaskuntaa on kohdeltava investointialalla kuin mitä tahansa jäsenvaltiota ennen sen virallista eroamista unionista, EIP on oikeassa asettaessaan investointien ehdoksi takuut siitä, että investointeja koskevat kelpoisuusvaatimukset etenkin ympäristönormien osalta täyttyvät koko investoinnin ajan;

9.  korostaa, että EIP:n on tärkeää lisätä itäisiä ja eteläisiä naapurimaita koskevaa lainanantovaltuutustaan niiden maiden tukemiseksi, jotka toteuttavat vaikeita taloudellisia ja demokraattisia uudistuksia edetessään kohti EU:n jäsenyyttä; muistuttaa, että pääasiallisella rahoitustoiminnalla olisi pyrittävä myös puuttumaan sekä kiireellisiin tarpeisiin että pidemmän aikavälin haasteisiin, kuten infrastruktuurien uudelleenrakentaminen, riittävän asuntotuotannon ja pelastuspalveluinfrastruktuurin varmistaminen sekä nuorisotyöttömyyden torjunta; painottaa EIP:n tarvetta hoitaa unionin ulkopuoliset toimensa niin, että toiminnassa keskitytään erityisesti EU:n kannalta hyvin tärkeisiin alueisiin; korostaa tässä yhteydessä EIP:n ulkoisen lainanantovaltuuden laajentamista toimien lisäämiseksi eteläisessä naapurustossa, Välimeren alueella, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa; korostaa myös EIP:n toimien hyviä mahdollisuuksia parantaa taloustilannetta geopoliittisesti merkittävillä alueilla, ja erityisesti Ukrainassa, sillä maassa on suuria taloudellisia paineita ja epävakautta Itä-Ukrainassa jatkuvan aseellisen konfliktin vuoksi;

10.  katsoo, että EIP:n, joka on ”EU:n pankki” ja joka sisältyy perussopimuksiin ja asiaankuuluvaan lisäpöytäkirjaan ja jota säädellään niiden määräyksillä, on kunnioitettava ainutlaatuista asemaansa, johon liittyy ainutlaatuisia oikeuksia ja vastuita; panee merkille, että EIP:llä on keskeinen rooli yhä useamman EU:n talousarviovaroja hyödyntävän rahoitusvälineen täytäntöönpanossa;

11.  panee merkille, että toimintasuunnitelman 2017–2019 mukaan EIP:n allekirjoittamien lainojen arvon ennustetaan nousevan jälleen kerran vuonna 2019 (kaikkiaan 76 miljardiin euroon, kun taas vuoden 2014 arvo 77 miljardia euroa väheni 73 miljardiin euroon vuonna 2016); korostaa, että nykyisen tilanteen olisi kannustettava pankkia asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita ja lisäämään allekirjoittamiaan lainoja; muistuttaa, että EIP:llä olisi oltava ratkaisevan tärkeä rooli Eurooppa 2020 ‑strategian täytäntöönpanossa sellaisten välineiden avulla kuin esimerkiksi Horisontti 2020 ja Verkkojen Eurooppa;

12.  pitää myönteisenä EIP:n sitoutumista muuttoliikkeen perussyihin puuttumiseen sekä ryhtymistä toimenpiteisiin maissa, jotka ovat kärsineet erityisen paljon pakolais- ja muuttoliikekriisistä, muun muassa vahvistamalla ja täydentämällä humanitaarista toimintaa sekä tukemalla talouskasvua, nykyaikaisen ja kestävän kaupunki-, terveys-, koulutus- ja sosiaali-infrastruktuurin edellyttämää kehittämistä ja siihen liittyviä investointeja, elvyttämällä taloudellista toimintaa työpaikkojen luomiseksi sekä edistämällä jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden rajatylittävää yhteistyötä; odottaa, että EIP-ryhmä vauhdittaa tätä varten talouden kestävyyttä koskevan aloitteen ja tarkistetun ulkoisen lainanantovaltuuden koordinoimista Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR) yhteydessä; kehottaa lisäämään taloudellista tukea hankkeille, jotka hillitsevät muuttoliikekriisiin kytkeytyviä kustannuksia ja joilla on myönteinen vaikutus kansalaisiin, pakolaisiin ja muihin muuttajiin jäsenvaltioissa, jotka ottavat vastaan suurimmat pakolais- ja muuttajavirrat;

13.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä kriisinhallintaa ja selviytymiskyvyn kehittämistä koskevaa EIP:n aloitetta, jolla on tarkoitus lisätä Euroopan eteläisille naapurimaille ja Balkanin maille annettavaa tukea kuudella miljardilla eurolla; edellyttää, että tällä aloitteella täydennetään aidosti EIP:n nykyistä toimintaa alueella;

14.  panee merkille EIP:n ehdotuksen perustaa EIP-ryhmässä Euroopan investointirahaston (EIR) mallin mukaisesti sivuosasto, joka käsittelisi Euroopan ulkopuolista rahoitusta; odottaa saavansa ajoissa tietoja asian mahdollisesta kehittymisestä;

15.  pitää EIP-ryhmän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten taloudellista voimaannuttamista koskevaa strategiaa myönteisenä; katsoo, että sukupuolinäkökulmaa olisi sovellettava kaikkiin EIP-ryhmän rahoitustoimiin. odottaa, että pian pannaan täytäntöön sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva toimintasuunnitelma, jossa asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita ja jota täydennetään konkreettisilla indikaattoreilla;

16.  pitää myönteisenä, että ESIR-rahaston jatkamisesta ja mukauttamisesta on päästy sopimukseen, ja odottaa, että tarkistettu rahasto ja Euroopan investointineuvontakeskus kykenevät ratkaisemaan nykyiseen järjestelmään liittyvät ongelmat, jotka koskevat täydentävyyttä, kestävyyttä, ilmastotoimia, maantieteellistä tasapainoa ja neuvontakeskuksena toimimista; korostaa, että EIP:n lainanannossa on vältettävä maantieteellistä epätasapainoa, jotta varmistetaan laaja jakautuminen maantieteellisesti ja eri aloille vaarantamatta hankkeiden korkeaa laatua; kehottaa EIP:tä vahvistamaan edelleen yhteistyötään kansallisten kehityspankkien ja -laitosten kanssa saavutettavuuden parantamiseksi sekä kehittämään edelleen neuvontaa ja teknistä apua maantieteellistä tasapainoa koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi pitkällä aikavälillä; panee merkille ESIR-rahaston hankkeista saadun laajan kokemuspohjan; kannattaa EIP:n ja jäsenvaltioiden parhaiden käytänteiden vaihtamisen jatkamista ja kannustaa siihen, jotta voidaan varmistaa unionin kansalaisten arkea muuttavan Junckerin suunnitelman taloudellinen tehokkuus ja riittävä vipuvaikutus;

17.  panee merkille, että EIP antaa sosiaalisektorilla lainaa vuosittain keskimäärin miljardi euroa sosiaalisen asuntotuotannon hankkeisiin (joiden määrä on kasvanut jyrkästi viime vuosina ja jotka ovat saaneet uusia edistäjiä ja lainaajia), puolitoista miljardia euroa terveysalan infrastruktuurihankkeisiin ja 2,4 miljardia euroa koulutuksen infrastruktuurihankkeisiin; korostaa, että alaa koskevan EIP-rahoituksen jatkokehittäminen kuvastaisi nykyistä edistymistä EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarin suhteen, ja samalla varmistettaisiin odotusten mukaisesti, että EIP-ryhmä asettaa etusijalle hankkeet, jotka vaikuttavat tuntuvimmin kestävien paikallisten työpaikkojen luomiseen;

18.  suhtautuu myönteisesti siihen, että 28. syyskuuta 2017 annetun EIP:n talousosaston tiedotteen mukaan EIP-ryhmän vuosina 2015 ja 2016 hyväksymät kumulatiiviset investoinnit lisäävät EU:n BKT:ta 2,3 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja tuottavat 2,25 miljoonaa uutta työpaikkaa, mikä on osoitus EIP:n merkittävästä makrotaloudellisesta vaikutuksesta; kannustaa EIP:tä laajentamaan tulevaisuudessa makrotaloudelliseen analyysiin liittyviä valmiuksiaan muun muassa toimintojensa makrotaloudellisten vaikutusten tutkimuksessa sekä yleistä analyysityötään ja alakohtaisia tutkimuksiaan samoin kuin empiirisiin tutkimuksiin liittyvien raporttien ja julkaisujen valikoimaa, jotta EIP:stä tulisi näin myös ”osaamisen pankki”; kehottaa EIP:tä parantamaan edelleen hankkeiden arviointia käyttämällä monipuolisempia, täsmällisempiä ja hienostuneempia indikaattoreita;

19.  arvostaa EIP:n merkitystä viime vuosien suhdanteiden tasoittajana; katsoo, että kun talouden investoinnit ovat palautuneet kriisiä edeltävälle tasolle, EIP:n olisi otettava yhdeksi ensisijaiseksi tavoitteekseen auttaa investointivajeen korjaamisessa alueilla, joilla markkinat eivät toimi, mikä johtuu niiden keskittymisestä jatkuvasti lyhyen aikavälin tavoitteisiin ja niiden kyvyttömyydestä hinnoitella oikein pitkän aikavälin ulkoisvaikutuksia, jotta voidaan edistää kestävään kasvuun johtavia kestäviä investointeja, teknistä kehitystä ja innovointia; korostaa, että etusijalle on asetettava innovaatiopohjaiset hankkeet, jotka tuottavat selvästi lisäarvoa EU:lle, sekä alueellista kehitystä tukevat hankkeet, kuten maaseutualueiden ja muiden vaikeapääsyisten ja alikehittyneiden alueiden elvyttäminen;

20.  painottaa, että EIP:llä oli ja on jatkossakin myönteinen rooli julkisen investointivajeen pienentämisessä; korostaa, että investointien, vastuullisten ja kestävien rakenneuudistusten ja vakaan julkisen talouden on oltava osa yleistä strategiaa; kehottaa sovittamaan mahdollisuuksien mukaan yhteen EIP:n jäsenvaltioissa harjoittaman toiminnan ja kansallisissa uudistusohjelmissa ja maakohtaisissa suosituksissa vahvistetun hallitusten toiminnan, politiikan ja tavoitteet;

21.  korostaa, että EU:n tasolla on merkittäviä rakenteellisia syitä, jotka lisäävät jäsenvaltioiden välisiä investointieroja; kehottaa EIP:tä tehostamaan teknistä apuaan joidenkin jäsenvaltioiden vähäiseen hankekehitystä koskevaan kapasiteettiin puuttumiseksi; pyytää EIP:tä toimittamaan yksityiskohtaisempia tietoja työpaikoista, joita on luotu välittömästi ja välillisesti kussakin rahoitetussa hankkeessa;

22.  korostaa, että EIP on perussopimuksen nojalla sitoutunut edistämään sisämarkkinoiden tasapainoista ja vakaata kehitystä ensisijaisen lainanantotoimintansa avulla, tukemaan heikommin kehittyneiden alueiden kehittämistä koskevia hankkeita ja luonteeltaan rajat ylittäviä hankkeita synergiassa ERI-rahastojen kanssa; korostaa siksi EIP:n tärkeän täydentävän roolin tarjoamia mahdollisuuksia pantaessa täytäntöön koheesiopolitiikkaa, jonka olisi aina oltava tulosperusteista ja tulossuuntautunutta; toteaa, että tähän kuuluu myös toimia, joilla pyritään vahvistamaan hankkeiden valmistelukapasiteettia, konsultointia ja analysointipalveluja, sekä ERI-rahastojen kansallista yhteisrahoitusta varten myönnettäviä lainoja; pyytää komissiota ja EIP:tä parantamaan toimiensa koordinointia, jotta voidaan edistää edelleen parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja levittää tietoa investointimahdollisuuksista kaikilla Euroopan alueilla, mukaan luettuina alueet, jotka eivät saa tukea koheesiorahastosta; katsoo, että näin voidaan saavuttaa entistä paremmin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevat tavoitteet;

23.  korostaa, että julkisena rahoituslaitoksena, joka rahoittaa hankkeita EU:n toimintapolitiikkojen ja ensisijaisten tavoitteiden toteuttamiseksi, EIP:n olisi edistettävä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta myös vähemmän kehittyneillä alueilla, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että tarkasteltaessa lainanannon maantieteellistä jakautumista niiden maiden osalta, joissa hankkeita toteutetaan, viisi jäsenvaltiota, jotka ovat EU:n suurimpia kansantalouksia, sai 54,11 prosenttia vuonna 2016 myönnettyjen lainojen kokonaismäärästä; kehottaa EIP:tä ja komissiota tarkastelemaan tähän tilanteeseen johtaneita syitä ja raportoimaan asiasta parlamentille vuoden 2018 puoliväliin mennessä; korostaa, että varoja on jaettava alueellisesti laajemmin myös ESIR-rahastosta, jonka olisi aina täydennettävä ERI-rahastoja, jotta voidaan saavuttaa alueellisten erojen pienentämistä koskeva tavoite; korostaa, että EIP:n roolia sosiaalisen yrittäjyyden ja aloittelevien yritysten, sosiaalisen infrastruktuurin kasvun nopeuttamisen, uusiutuvan energian, energiatehokkuuden ja kiertotaloutta koskevien hankkeiden rahoittamisessa olisi vahvistettava; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että EIP on myös huomattava investoija EU:n ulkopuolisissa maissa;

24.  panee merkille kaikkien Horisontti 2020 -puiteohjelmaan kuuluvien EIP:n hallinnoimien rahoitusvälineiden väliarvioinnin ja siinä annetut viisitoista suositusta; odottaa, että EIP-ryhmä laatii yksityiskohtaisen etenemisstrategian pannakseen nämä suositukset täytäntöön;

Vaatimustenmukaisuus

25.  muistuttaa kantanaan olevan, että EU:n oikeudellisessa kehyksessä, muun muassa EIP:n perussäännössä, ESIR-rahastoa koskevassa asetuksessa, neljässä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevassa asetuksessa ja viidessä ERI-rahastoja (Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) koskevassa asetuksessa olisi kiellettävä EU:n rahoituksen päätyminen viime kädessä tosiasiallisille edunsaajille tai rahoituksen välittäjille, joiden on todistettu osallistuneen verovilppiin tai veropetoksiin;

26.  muistuttaa, että yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevien EIP:n toimintaperiaatteiden on oltava kunnianhimoisia; toteaa, että tukeutuminen EU:n yhteiseen luetteloon, joka koskee kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueita, joilla ei noudateta verotusalan hyvän hallintotavan normeja, ja jonka neuvosto hyväksyi 5. joulukuuta 2017, on myönteinen mutta riittämätön toimenpide; edellyttää, että maakohtaisesta raportoinnista tehdään poikkeuksetta olennainen osa yritysten sosiaalista vastuuta koskevaa EIP:n strategiaa; kehottaa EIP:tä noudattamaan rahanpesun ehkäisemiseen ja terrorismin, veropetosten ja verojen välttelyn torjuntaan sovellettavia vaatimuksia ja lainsäädäntöä, pidättymään veronkiertorakenteiden käyttämisestä tai niihin osallistumisesta, mikä koskee etenkin aggressiivisia verosuunnittelujärjestelmiä tai sellaisia käytäntöjä, jotka eivät ole verotusalan hyvän hallintotavan vaatimusten mukaisia, sellaisina kuin ne on vahvistettu unionin säädöksissä, neuvoston päätelmissä, komission tiedonannoissa tai komission virallisissa ilmoituksissa, ja pidättymään liikesuhteista yhteisöihin, jotka sijaitsevat tai jotka on perustettu lainkäyttöalueilla, jotka eivät tee yhteistyötä unionin kanssa avoimuutta ja tietojenvaihtoa koskevien kansainvälisesti sovittujen veronormien soveltamisessa; katsoo, että EIP:n olisi komissiota ja sidosryhmiä kuultuaan tarkistettava ja päivitettävä yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevat toimintaperiaatteensa edellä mainitun unionissa hyväksytyn yhteistyöhaluttomien oikeudenkäyttöalueiden luettelon perusteella; kehottaa komissiota puolestaan toimittamaan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen näiden toimintaperiaatteiden soveltamisesta;

27.  panee merkille, että komissio on aiemmin jäädyttänyt tiettyjä kansainvälisten rahoituslaitosten alulle panemia hankkeita(6), koska niissä on ollut perusteettoman monimutkaisia verotusjärjestelyjä, jotka saattavat haitata kolmansien maiden verojärjestelmiä tai sivuuttaa ne; kehottaa komissiota ja EIP:tä sisällyttämään vuotuiseen raportointiin tietoja hankkeista, joissa varoja on siirretty offshore-oikeudenkäyttöalueille; korostaa, että kansainvälisten rahoituslaitosten on poistettava riski siitä, että EU:n varoja käytetään suoraan tai välillisesti veron kiertämisen ja veropetosten edistämiseen;

28.  panee merkille, että huolta ovat herättäneet EIP:n rahoittamat hankkeet, joissa on ollut mukana offshore-rakenteita ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita; kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain julkisen kertomuksen EU:n varojen käytöstä offshore-rakenteisiin sekä EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) rahansiirroista kyseisiin rakenteisiin ja esittämään siinä myös torjuttujen rahoitusoperaatioiden määrän ja luonteen, selittävät huomautukset operaatioiden torjunnan perusteluista sekä toteutetuista jatkotoimista, jotta varmistetaan, että EU:n varoja ei suoraan tai epäsuorasti käytetä veronkierron ja veropetosten helpottamiseen;

29.  on tyytyväinen siihen, että EIP ottaa huomioon verotusvaikutukset maissa, joissa investointi on tehty, sekä sen, missä määrin investoinnilla edistetään talouskehitystä, työpaikkojen luomista ja eriarvoisuuden vähentämistä;

30.  katsoo, että Euroopan unionin pankkina EIP:n olisi tehostettava toimiaan varmistaakseen, että rahoituksenvälittäjät, joiden kanssa se toimii, eivät käytä veronkiertorakenteita, etenkään aggressiivisia verosuunnittelujärjestelmiä, tai käytäntöjä, jotka eivät ole verotusalan hyvän hallintotavan perusteiden mukaisia, sellaisina kuin ne on vahvistettu EU:n lainsäädännössä, mukaan lukien komission suositukset ja tiedonannot, eivätkä osallistu tällaisiin rakenteisiin tai järjestelmiin; korostaa, että EIP:n olisi lisäksi varmistettava, etteivät rahoituksenvälittäjät sekaannu korruptioon, rahanpesuun, järjestäytyneeseen rikollisuuteen eivätkä terrorismiin;

31.  tähdentää, että EIP:llä on oltava luotettavat ja täydelliset tiedot EIP-varojen edunsaajien tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista, mukaan lukien tapaukset, joissa rahoitus perustuu pääomasijoitusrahastoihin; kehottaa tästä syystä painokkaasti EIP:tä vahvistamaan sen asianmukaista huolellisuutta koskevaa menettelyä ja avoimuutta, kun se on tekemisissä rahoituksen välittäjien kanssa; katsoo, että rahoituspalveluja tarjoavien välittäjien valinnassa käytettävien valintaperusteiden soveltaminen ja ajan tasalle saatettujen tietojen hankkiminen yrityksen todellisista omistajista ja edunsaajista, trustit, säätiöt ja veroparatiisit mukaan luettuina, ovat parhaita käytäntöjä, joita on seurattava jatkuvasti; panee merkille, että EIP selvittää asianmukaista huolellisuutta koskevan prosessin aikana yritysten tosiasialliset omistajat ja edunsaajat; kehottaa EIP-ryhmää vahvistamaan edelleen sopimusehtojaan sisällyttämällä niihin lauseke tai viittaus hyvään hallintotapaan, jotta lievitettäisiin eheyteen ja maineeseen liittyviä riskejä; painottaa, että EIP:n on tärkeä laatia perusteellinen luettelo rahoituksen välittäjien valintaperusteista niin, että EU voi tehostaa toimiaan verovilppien torjumiseksi ja ehkäistä tehokkaasti lukuisia korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden riskejä;

32.  pitää myönteisenä, että EIP toteuttaa EIP-ryhmän vastapuolia ja operaatioita koskevia asianmukaisen huolellisuuden toimia, mukaan lukien käynnissä oleva seuranta ja valvonta, jotta voidaan varmistaa, ettei EIP edistä tietämättään korruptiota, petosta, kilpailunvastaista yhteistyötä, pakottamista, rahanpesua, veropetoksia ja haitallisia verotuskäytäntöjä tai rahoita terrorismia; pitää erityisesti myönteisenä, että valvontatoimisto julkaisee säännöllisesti toimintakertomuksia ja tekee tiivistä yhteistyötä EIP:n hallinnon tarkastuksen kanssa; kehottaa EIP:tä sopeuttamaan toimensa Euroopan komission suunnittelemaan uuteen nopeaan hälytys- ja poissulkemisjärjestelmään;

33.  pitää myönteisenä, että EIP-ryhmä tekee yhteistyötä ja vaihtaa tietoja komission eri yksiköiden kanssa verojen välttelemisen torjuntaa koskevaan pakettiin sisältyvien toimenpiteiden yhteydessä, jotta voidaan täsmentää lainsäädäntöpaketin soveltamisalaa ja päänäkökohtia sekä EIP:n roolia ja osallistumista; pitää myönteisenä, että ryhmä käy vuoropuhelua näistä kysymyksistä kansalaisjärjestöjen kanssa niin EIP-ryhmän hallintoneuvoston tasolla kuin muiden EIP:n yksiköiden, kuten valvontatoimiston, tasolla; kehottaa EIP:tä sisällyttämään veronkierron entistä paremmin osaksi asianmukaista huolellisuutta koskevia tarkastuksia;

Vastuuvelvollisuus

34.  katsoo, että EIP-ryhmän taloudellisen roolin vahvistaminen, sen lisääntyneet investointivalmiudet ja unionin talousarvion käyttö sen toimien takauksessa on yhdistettävä suurempaan avoimuuteen ja lisääntyneeseen vastuuvelvollisuuteen, jotta taattaisiin sen toimintojen, hankkeiden valinnan ja rahoitusprioriteettien todellinen julkinen valvonta;

35.  toteaa, että EIP toimittaa parlamentille vuosittain kolme kertomusta toiminnastaan ja että EIP:n pääjohtaja ja henkilöstö osallistuvat säännöllisesti kuulemisiin parlamentin ja sen valiokuntien pyynnöstä; muistuttaa kuitenkin edellyttävänsä, että EIP:n parlamentaarista vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta lisätään; pyytää siksi jälleen kerran, että EIP ja parlamentti allekirjoittavat tietojen vaihtoa koskevan toimielinten sopimuksen, johon sisältyy muun muassa jäsenien mahdollisuus esittää kirjallisia kysymyksiä EIP:n pääjohtajalle;

36.  palauttaa mieliin, että unionin politiikkojen avoimuus ensinnäkin vahvistaa EIP-ryhmän yleistä yritysvastuuta ja uskottavuutta, kun rahoituksen välittäjistä ja lopullisista edunsaajista annetaan selkeää tietoa, ja edistää lisäksi rahoitettujen hankkeiden vaikuttavuuden ja kestävyyden vahvistamista ja varmistaa, että sen lainasalkussa petoksiin ja korruptioon sovelletaan nollatoleranssia;

37.  panee tyytyväisenä merkille, että EIP-ryhmän avoimuuspolitiikka perustuu julkistamisolettamaan ja että EIP-ryhmän asiakirjat ja sitä koskevat tiedot ovat kaikkien käytettävissä; palauttaa mieliin suosituksensa, että EIP-ryhmän verkkosivustolla julkaistaan muita kuin luottamuksellisia asiakirjoja, kuten toimielinten väliset sopimukset ja muistiot; kehottaa EIP-ryhmää etsimään edelleen uusia tapoja parantaa toimintaa;

38.  ehdottaa, että Maailmanpankkiryhmän Kansainvälisen rahoitusyhtiön (IFC) tavoin EIP-ryhmän olisi nyt alettava julkistaa tietoja riskialttiista alahankkeista, joita se rahoittaa liikepankkien kautta (pääasialliset rahoituksen välittäjät/rahoitusvälineet, joita EIP-ryhmä käyttää pk-yritysten rahoittamiseen);

39.  pitää myönteisenä, että kaikki EIP-ryhmän hallussa olevat hankeasiakirjat julkistetaan pyynnöstä; pyytää EIP-ryhmää laatimaan suuntaviivat ei-arkaluonteisille ja perustiedoille, jotka voidaan julkistaa pyydettäessä ennakoivassa hanketason julkistuksessa;

40.  edellyttää EIP-ryhmältä julkistamispolitiikkaa, jolla varmistetaan avoimuuden korkea taso hinnoittelupolitiikkaa ja hallintoelimiä ohjaavien periaatteiden osalta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että tammikuussa 2017 pidetyn EIP-ryhmän hallintoneuvoston kokouspöytäkirjoissa oli julkinen asiakirjarekisteri ja että hankkeita koskevat tiedot julkaistiin kansainvälisen avun läpinäkyvyyttä koskevan aloitteen(7) avulla; kehottaa julkaisemaan hallituksen kokouspöytäkirjat;

41.  panee merkille käynnissä olevan EIP-ryhmän väärinkäytösten paljastamista koskevien toimintaperiaatteiden tarkistamisen; kehottaa EIP-ryhmää vahvistamaan valitusmekanisminsa riippumattomuutta, legitiimiyttä, esteettömyyttä, ennustettavuutta, tasa-arvoisuutta ja avoimuutta, myös ottamalla johtajat mukaan ja parantamalla valitusten esittäjien suojelua; katsoo, että tällaiset toimenpiteet ovat selvästi pankin, sidosryhmien ja EU:n toimielinten etujen mukaisia;

42.  panee merkille, että EIP:n hallinnon tarkastuksesta vastaavan osaston petoksia tutkivalle yksikölle (Fraud Investigations Division of the Inspectorate General (IG/IN)) vuonna 2016 tehdystä 120 ilmoituksesta 53 prosenttia oli EIP-ryhmän henkilöstön tekemiä; on tyytyväinen siihen, että EIP:n verkkosivustolla oleva petosten ilmoittamista koskeva mekanismi on nyt käytettävissä 30 kielellä(8); katsoo, että EIP:n olisi seurattava tarkasti tällä hetkellä EU:n tasolla tehtävää työtä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi ja näin ollen parantaa ilmoittamismahdollisuuksiaan;

43.  kehottaa EIP-ryhmää panemaan jatkuvasti painoarvoa tuloksellisuuden valvonnalle tuloksellisuusarviointien ja vaikutusten todistamisen muodossa; kannustaa ryhmää jatkamaan seurantaindikaattorien ja etenkin täydentävyyttä koskevien indikaattoreiden kehittämistä, jotta vaikutuksia voidaan arvioida hankesuunnittelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja hallintoneuvostolle voidaan antaa riittävästi tietoa odotetusta vaikutuksesta, etenkin unionin politiikkojen toteutumisen suhteen, esimerkiksi niiden vaikutuksista työllisyyteen (sekä täytäntöönpanossa että operaatioissa); korostaa lisäksi, että EIP-ryhmän rahoituksen tuloksellisuutta ei voida arvioida tarkastelemalla pelkästään taloudellisia vaikutuksia, ja edellyttää siksi, että säilytetään oikea tasapaino liiketoiminnan määrinä määriteltyjen operationaalisten tavoitteiden ja muiden kuin taloudellisten, EIP-ryhmän henkilöstöä koskevien tavoitteiden välillä; odottaa esimerkiksi, että tuloksellisuuden arvioinneissa ilmoitetaan, millaisia YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia erityistavoitteita hankkeella pyritään saavuttamaan ja missä määrin tässä on onnistuttu; pitää keskeisenä, että rahoitettujen infrastruktuurihankkeiden läheisyydessä asuvat ihmiset otetaan aktiivisesti mukaan niiden arviointiin;

44.  pitää myönteisenä, että EIP jatkaa vaikutuksia koskevien raportointimenetelmien hienosäätämistä, jotta saadaan esimerkiksi täsmällinen käsitys eri välitykseen perustuvien lainarakenteiden ja uusien tuotteiden avulla hankituista investoinneista sekä yhdessä muiden monenvälisten kehityspankkien kanssa toteutetuista yhteisistä toimista, joilla yhdenmukaistetaan vaikutuksia koskevan raportoinnin päänäkökohtia ja joista voidaan mainita esimerkkeinä ilmastoalan rahoitusta koskevasta raportoinnista tehty koontiraportti sekä valmisteilla oleva raportti kaikkia aloja koskevasta antolainauksesta;

45.  pitää myönteisenä, että tulosmittaus johtaa vaiheittain kulttuurin muutokseen EIP-ryhmässä; edellyttää tämän menetelmän yhdenmukaistamista ja yleistä käyttöön ottamista sekä Addis Abeban ja Pariisin indikaattoreiden mukaan ottamista mahdollisuuksien mukaan; katsoo, että näitä indikaattoreita voitaisiin mukauttaa edelleen ottamalla huomioon paikalliset näkemykset, mikä voisi vähentää niiden etäisiksi mieltämistä vaarantamatta kuitenkaan riippumattomuutta;

46.  kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon paikalliset olot toteuttaessaan investointeja kolmansissa maissa; muistuttaa, että kolmansissa maissa tehtävät investoinnit eivät voi perustua ainoastaan hyödyn maksimointia koskevaan lähestymistapaan, vaan tavoitteena on myös oltava pitkän aikavälin kestävän taloudellisen kasvun aikaansaaminen yksityisen sektorin johdolla ja köyhyyden vähentäminen luomalla työpaikkoja ja parantamalla tuotantovarojen saantia;

47.  toteaa, että monissa maissa, joissa EIP toimii, ihmisoikeudet ja erityisesti sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ovat eri tavoin uhattuina, kun mielenosoituksia hajotetaan väkivaltaisesti, vapaat puheenvuorot kriminalisoidaan, ihmisoikeuksien puolustajia pidätetään ja vangitaan mielivaltaisesti ja kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitetaan; kehottaa EIP:tä hyväksymään ihmisoikeuksia koskevan toimintasuunnitelman toteuttaakseen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman ja YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteiden tavoitteet, jotta vältetään mahdolliset EIP:n hankkeiden kielteiset vaikutukset ihmisoikeuksiin, ja varmistetaan, että sen hankkeilla edistetään ihmisoikeuksien parantamista ja toteuttamista ja tarjotaan oikeussuojakeinoja ihmisoikeusrikkomuksia vastaan;

48.  on tyytyväinen ReM-tulosmittauskehystä koskevien menetelmien julkistamiseen, mutta katsoo, että tällaisten arviointien tulokset olisi julkistettava kaikista toimista, mukaan lukien sosiaalisten vaikutusten ja ympäristövaikutusten arviointi hankkeiden tai alahankkeiden tasolla; pitää myönteisenä, että ulkoisen lainanatovaltuuden välitarkistuksen jälkeen EIP toimittaa pyynnöstä parlamentille tulosmittauskaavakkeet hankkeista, joilla on EU:n talousarviotakuu; kehottaa kuitenkin pankin avoimuuden lisäämiseksi hanketasolla EIP:tä julkaisemaan tulosmittauskaavakkeet yksittäisistä EU:n ulkopuolella toteutetuista hankkeista ja kolmen pilarin arviointikaavakkeet EU:ssa toteutetuista hankkeista;

49.  kehottaa EIP:tä julkistamaan kaikki keskeiset asiakirjat, jotka koskevat autoteollisuudelle dieselteknologian kehittämiseksi myönnettyjä lainoja, mukaan lukien Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) raportti sekä sen suositukset, jotka koskevat EIP:n Volkswagenille myöntämiä lainoja, sekä selittämään yleisesti, missä määrin lainoja myönnettiin sellaisille autoyhtiöille, joiden on todettu manipuloineen päästötuloksia, ja kertomaan, kuinka monet näistä lainoista on laskettu ilmastotoimiksi; pyytää tässä yhteydessä selventämään valvontaa, jota noudatetaan aidosti puhtaaseen teknologiaan tähtäävän suuntauksen varmistamiseksi autoyhtiöiden kanssa tehdyissä uudemmissa lainasopimuksissa, kuten sellaisissa, joilla tuetaan tutkimusta ja kehittämistä liitettävyyden, tehokkaiden bensiinillä ja sähköllä kulkevien hybridiautojen, pidemmän kantaman sähköautojen sekä kehittyneiden kuljettajan apujärjestelmien aloilla;

50.  on tyytyväinen siihen, että EIP-ryhmä on hyväksynyt korkeat avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevat normit, joita sovelletaan lainanantoon pk-yrityksille, ja siihen, että rahoituksen välittäjien on raportoitava jokaisesta pk-yrityksestä, joka on saanut tukea EIP-ryhmältä, niin että kyseiset tulokset voidaan ottaa huomioon, kun harkitaan myöhempiä toimia saman välittäjän kanssa;

51.  korostaa, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371(9) ja tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12. lokakuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939(10) tultua voimaan on tarkasteltava EIP:n toimia jäsenvaltioissa aina, kun kansallisilla viranomaisilla tai Euroopan petostentorjuntavirastolla (OLAF) on aihetta epäillä, että asiassa on tehty rikos;

52.  toteaa, että olemassa on rajoitetusti tietoa siitä, missä määrin EIP:n luotonantotoiminta vaikuttaa koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa sen vuoksi EIP:tä esittämään vuosikertomuksessaan tarvittaessa erityisiä lukuja, joissa arvioidaan niiden EIP:n toimien vaikutusta, jotka koskevat koheesiopolitiikan täytäntöönpanon tukemista, Interreg-aloitteeseen liittyvät toimet mukaan luettuina, ja antamaan yksityiskohtaisia tietoja lainojen käytöstä koheesiopolitiikan hankkeissa ja ohjelmissa sekä myös tuen maantieteellisestä jakautumisesta, sen tosiasiallisesta vaikutuksesta koheesiopolitiikan tavoitteisiin, monialaiset periaatteet ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet mukaan luettuina, ja konkreettisista mahdollisuuksista saada liikkeelle yksityisiä investointeja; korostaa tässä yhteydessä EIP:n velvollisuutta toimittaa Euroopan parlamentille, tilintarkastustuomioistuimelle ja muille riittävästi tietoja myös sen tuotteiden kustannuksista ja hallinnoinnista ja ottaa myös huomioon koheesiopolitiikkaan ja EIP:hen liittyvistä investoinneista EU:n tasolla kerättyjen tietojen lisäarvon;

EIP-ryhmän rahoitustoiminta

53.  kehottaa EIP-ryhmää aktiiviseen yhteistyöhön komission kanssa, kun rahoitusvälineiden määrää ja lajeja järkeistetään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, ja kehottaa pohjustamaan prosessia siten, että alkuvaiheessa kiinnitetään ryhmän oman kokemuksen perusteella huomiota mahdollisiin päällekkäisyyksiin;

54.  katsoo, että EIP-ryhmän rahoitusvälineiden olisi hyödytettävä hankkeita, jotka on valittu niiden omien ansioiden ja koko EU:lle koituvaa lisäarvoa koskevan potentiaalin sekä tehokkaan täydentävyyden perusteella, erityisesti aloilla, joilla markkinat eivät rahoita ja tue hankkeita, siten että löydetään oikea tasapaino mahdollisesti suuremman riskipotentiaalin ja hyvän luottokelpoisuuden säilyttämistä koskevan perustarpeen välillä;

55.  varoittaa tässä yhteydessä siitä, että markkinavetoiset välineet saattavat siirtää EU:n talousarvion painopisteen pois EU:n julkisista hyödykkeistä, ja kannustaa EIP-ryhmää korostamaan komissiolle raportoidessaan pikemminkin rahoituksensa laatua kuin sen määrää rahoitusvälineiden yhteydessä;

56.  panee merkille, että hyödyntääkseen täysin lisääntynyttä riskinkantokykyä EIP-ryhmä on kehittänyt erilaisia uusia tuotteita, jotka mahdollistavat suurempien riskien ottamisen (etuoikeudeltaan huonommat velat, oman pääoman muotoinen rahoitus, riskinjako pankkien kanssa), ja tarkistanut luottoriskipolitiikkaansa ja tukikelpoisuuksia lisätäkseen joustavuutta;

57.  kehottaa EIP-ryhmää kehittämään edelleen riskikulttuuriaan, jotta voidaan kohentaa vaikuttavuutta ja täydentävyyttä ja ryhmän toimien ja EU:n eri politiikkojen synergiaa, erityisesti kun tuetaan innovoivia yrityksiä, infrastruktuurihankkeita ja pk-yrityksiä, jotka ottavat riskejä tai kehittyvät taloudellisesti epäsuotuisilla alueilla tai vakaudeltaan puutteellisilla alueilla, mikä vastaa jatkuvaa ja pitkäaikaista tavoitetta pk-yritysten rahoituksen saatavuuden helpottamisesta vaarantamatta kuitenkaan moitteettoman varainhoidon periaatteita tai EIP:n hyvää luottokelpoisuutta; muistuttaa, että riskinsiirtovälineet eivät voi olla riskittömiä, mikäli niillä aiotaan edistää EU:n taloudellista kehitystä sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; painottaa, että EIP:n ja sen osakkeenomistajien on oltava täysin tietoisia tästä; kannustaa EIP:tä arvioimaan mahdollisuuksia tarjota EIP:n joukkovelkakirjoja suoraan ostettavaksi;

58.  toteaa, että EIP-ryhmän tuki pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille oli ennätykselliset 33,6 miljardia euroa ja sillä tuettiin 4,4 miljoonan työpaikan luomista vuonna 2016; korostaa EIP-ryhmän pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille antamaa jatkuvaa tukea, joka parantaa niiden mahdollisuuksia saada rahoitusta; korostaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka ja niitä olisi edelleen pidettävä EIP-ryhmän lainanannon pääkohderyhmänä siten, että vahvistetaan pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille suunnattuja rahoitusvälineitä;

59.  muistuttaa, että yli 90 prosenttia EU:n pk-yrityksistä on mikroyrityksiä, joiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on lähes 30 prosenttia; korostaa, että mikroyritykset ovat suuryrityksiä alttiimpia talouden häiriötiloille eivätkä ne välttämättä saa riittäviä luotontarjontapalveluja etenkään, jos ne ovat sijoittautuneet alueelle, joiden talouden tila ja pankkien tila on epäsuotuisa; kehottaa EIP:tä laatimaan strategian, jolla korjattaisiin se epäkohta, että tällaisiin oloihin joutuneiden pk-yritysten on vaikea saada hankerahoitusta;

60.  toteaa, että rahoituksen saatavuus on edelleen merkittävä este kulttuurialan ja luovien toimialojen kasvulle; korostaa, että tarvitaan kiireellisesti rahoitusaloitteita näiden alojen vahvistamiseksi; korostaa EIP:n ja ESIR-rahaston potentiaalia tukea luovaa alaa ennen kaikkea rahoittamalla pk-yrityksiä; kehottaa EIP:tä puuttumaan kulttuurialan ja luovien toimialojen ESIR-rahoituksen puutteeseen selvittämällä mahdollista vuorovaikutusta Luova Eurooppa -ohjelman kanssa;

61.  kehottaa EIP-ryhmää luottamaan edelleen vakavaraisiin välittäjiin, kuten kansallisiin kehityspankkeihin ja -laitoksiin, tietynlaisten hankkeiden ohjauksen osalta, jotta sen hyvä luottokelpoisuus ei vaarannu;

62.  toteaa, että EIP-ryhmän monet hallintosäännöt on suunniteltu turvaamaan sen hyvä luottokelpoisuus mutta että saatavilla on hyvin vähän tietoa siitä, miten lähellä EIP on alempaa luottoluokitusta;

63.  korostaa, että EIP-ryhmän rahoittamien hankkeiden asianmukaisen huolellisuuden prosessin olisi perustuttava niin taloudellista tuottoa koskeviin tekijöihin kuin tekijöihin, jotka liittyvät taloudellisen tuoton sijasta muunlaisten tavoitteiden saavuttamiseen, kuten siihen, että hankkeella edistetään taloudellista ja sosiaalista lähentymistä ylöspäin EU:ssa tai Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden tai kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että EIP-ryhmän olisi selitettävä nämä muut kuin taloudelliset perusteet yhteisösijoittajille ja yksityisille sijoittajille (esimerkiksi eläkerahastoille ja vakuutusyhtiöille) asianmukaisella tavalla, millä edistetään sitä, että rahoitusalalla keskitytään yhä useammin myös sosiaalis-taloudellisiin vaikutuksiin ja ympäristövaikutuksiin;

64.  katsoo, että kun vaikeat likvidisyysjaksot estäisivät toteuttamiskelpoisen hankkeen täytäntöönpanon tai kun on tarpeen helpottaa investointijärjestelyjen käynnistämistä tai hankkeiden rahoittamista aloilla tai alueilla, joilla on merkittäviä markkinahäiriöitä tai joiden investointitilanne ei ole optimaalinen, EIP-ryhmän olisi toteutettava muutoksia ja dokumentoitava ne, etenkin kun on kyse EU:n takauksen korvaamisesta EIP:lle, jotta voidaan osaltaan vähentää EIP-ryhmän rahoitusvälineistä rahoitusta saavan edunsaajan toiminnan rahoittamisesta aiheutuvia kustannuksia ja edistää siten hankkeen täytäntöönpanoa; katsoo, että vastaavia toimia olisi tarvittaessa toteutettava sen varmistamiseksi, että rahoitusvälineillä tuetaan pieniä hankkeita, ja että niihin turvautumista olisi harkittava myös silloin, kun paikallisten tai alueellisten välittäjien käyttö mahdollistaa rahoitusvälineiden kustannusten vähentämisen pieniä hankkeita rahoitettaessa;

65.  pitää myönteisenä äskettäin hyväksyttyä pääomasijoitusstrategiaa, jossa arvioidaan enemmän oman pääoman ehtoisia toimia, jotta voidaan korjata innovoinnin ja infrastruktuurin painopistealojen pääomarahoituksen puutteet etenkin kahdella EU:n markkina-alueella: välillinen pääomarahoitus (pääomainvestoinnit infrastruktuurirahastoihin ja yhteisinvestointiohjelmiin) ja välitön pääomatyyppinen rahoitus (oman pääoman luonteiset lainat yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille) sekä suorien ja epäsuorien välineiden yhdistelmä (pääomarahastot ja osakkuuslainat);

66.  pitää myönteisinä tukea, jota EIR on jo myöntänyt joukkorahoitusfoorumeille nykyisessä toiminnassaan, halukkuutta jatkaa foorumeiden tukemista valikoiden nykyisten ohjelmien soveltamisalan mukaisesti tai soveltamisalaa laajentamalla ja yhdessä komission kanssa tehtyä työtä mahdollisen velkasitoumuksiin ja omaan pääomaan perustuvaa joukkorahoitusta koskevan pilottihankkeen yhteydessä; ehdottaa, että Euroopan investointirahasto kartoittaa tapoja, joilla tunnistetaan ja tavoitetaan tukea tarvitsevat FinTech-vetoiset rahoituksen välittäjät;

67.  kehottaa komissiota arvioimaan ja seuraamaan tarkasti EIP:n saamien toimeksiantojen määrään liittyviä kustannuksia; muistuttaa, että hallintokustannukset saattavat vaikuttaa tuloksellisuuteen kokonaisuutena, kun otetaan huomioon varojen ja henkilöresurssien nykyinen taso;

68.  korostaa, että EIP:n koheesiopoliittisesta roolista on tulossa yhä tärkeämpi erityisesti siksi, että rahoitusvälineitä käytetään yhä enemmän yhdessä avustusten kanssa; korostaa kuitenkin, että lopullisten tuensaajien mahdollisuudet käyttää niitä ovat edelleen hyvin vähäiset ja että jäsenvaltiot ja alueet pitävät syynä siihen monimutkaisia menettelyjä, joista säädetään sekä varainhoitoasetuksessa että yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa, ja myös kohtuuttomia kustannuksia ja maksuja sekä kilpailua houkuttelevampien kansallisten ja alueellisten rahoitusvälineiden kanssa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti fi-compass -foorumin perustamiseen keskitetyksi palvelupisteeksi, joka antaa neuvontaa koheesiopolitiikan rahoitusvälineistä; kehottaa kuitenkin antamaan täydentävää teknistä tukea ja yksinkertaistamaan nykyisiä menettelyjä sekä keskittymään entistä enemmän valmiuksien kehittämiseen rahoituksen välittäjien suhteen ja korostaa, että hallinnointikustannukset ja -palkkiot on yhdistettävä tiiviimmin ERI-rahastojen mukaisten rahoitusvälineiden varojen hoitajan toimintaan; muistuttaa kuitenkin, että avustukset ovat tehokas tukimuoto monilla julkisen toiminnan aloilla, joten ne on säilytettävä koheesiopolitiikan pääasiallisena välineenä, ja että rahoitusvälineet olisi kohdennettava aloille, joilla niillä on avustuksia suurempi lisäarvo; katsoo, että niiden käytöstä päättämisen olisi edelleen kuuluttava hallintoviranomaisten harkintavaltaan; korostaa, että olisi vahvistettava kehystä, jonka puitteissa EIP tekee yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa, jotta EIP:n toimintaa voidaan valvoa paremmin;

EIP-ryhmän viestintä ja neuvonta

69.  pitää valitettavana, että EIP-ryhmän potentiaaliset edunsaajat eivät yleisesti ottaen ole riittävästi perillä ryhmän kehittämistä tuotteista; epäilee sitä, onko EIP-ryhmän toimitusketju riittävän monipuolinen ja osallistava;

70.  katsoo, että EIP-ryhmän viestintää yhteistyössä sen asiaankuuluvien kansallisten kumppaneiden kanssa olisi parannettava, jotta pk-yrityksille voidaan levittää tietoa niiden rahoitusmahdollisuuksista ja jotta kansalaisille tiedotetaan paremmin paikallisista ja konkreettisista hankkeista, joita EU rahoittaa;

71.  pitää tässä yhteydessä myönteisinä kumppanuuksia kansainvälisten ja kansallisten laitosten kanssa, joilla varmistetaan EIP:n neuvontapalvelujen täydentävyys;

72.  pitää valitettavana tietojen puuttumista EIP:n roolista koheesiopolitiikan täytäntöönpanosyklin kussakin vaiheessa ja rajallisia tietoja siitä, missä määrin EIP:n lainanantotoiminta vaikuttaa koheesiopolitiikan tavoitteisiin; korostaa, että tarvitaan lisää toimia, joilla lisätään avoimuutta ja parannetaan viestintää, jotta varmistetaan, että tiedot saavuttavat lopulliset tuensaajat alueellisella ja paikallisella tasolla ja jotta hankkeiden näkyvyys lisääntyy;

73.  odottaa, että komissio, EIP-ryhmä sekä kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset jatkavat työtään ja syventävät täydentävyyden hengessä yhteistyötään kansallisten kehityspankkien ja -laitosten kanssa, niin että luodaan lisää synergiaa ERI-rahastojen ja EIP:n rahoitusvälineiden ja lainojen välillä ja vähennetään hallinnollista rasitusta, yksinkertaistetaan menettelyjä, lisätään hallinnollisia valmiuksia, edistetään alueellista kehitystä ja yhteenkuuluvuutta sekä parannetaan ERI-rahastojen ja EIP:n rahoituksen ymmärrettävyyttä, koska kansallisilla kehityspankeilla ja -laitoksilla on perinpohjainen tietämys omien alueidensa tilanteesta ja valmiudet ottaa käyttöön paikallisesti räätälöityjä rahoitusvälineitä;

o
o   o

74.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 128, 19.5.2017, s. 1. (2) EUVL L 345, 27.12.2017, s. 34. (3) EUVL L 249, 27.9.2017, s. 1. (4) http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2017/10/10/conclusions-climate-change/pdf (5) Esimerkiksi vakaat ja hyviksi luokitellut hankkeet, joita varten ei myönnetä rahoitusta biopohjaisten teollisuudenalojen yhteisyrityksestä. (6) EIP, EIR ja Energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden maailmanlaajuinen rahasto. (7) Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 Euroopan investointipankista (EIP) – vuosikertomus 2014 (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0200). (8) http://www.eib.org/attachments/general/reports/ig_fraud_investigations_activity_report_2016_en.pdf (9) EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29. (10) EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1.