Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan 2 kohdan, joissa tunnustetaan ilmastonmuutoksen ja ilmastotoimien paikallinen, valtiotasoa alempi ja alueellinen ulottuvuus,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 vahvistamansa kannan esityksestä neuvoston päätökseksi ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta(1),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman Pariisin sopimuksen täytäntöönpanosta ja vuonna 2016 Marrakeshissa Marokossa järjestettävästä YK:n ilmastonmuutoskokouksesta (COP 22)(2),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuonna 2017 Bonnissa Saksassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 23)(3),

–  ottaa huomioon uudet YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen 11: ”taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat”,

–  ottaa huomioon Amsterdamin julistuksen säännöt, jotka ovat EU:n kaupunkiagendan perustana,

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuudesta(4),

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportit nro 12/2016 ”Urban adaptation to climate change in Europe 2016” ja nro 1/2017 ”Climate change, impacts and vulnerability in Europe 2016”,

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Pariisin jälkeen: arvio Pariisin sopimuksen vaikutuksista” (COM(2016)0110),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” (COM(2013)0216),

–  ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean 8. helmikuuta 2017 antaman lausunnon aiheesta ”Kohti uutta EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi – yhdennetty lähestymistapa”(5),

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuus – kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman keskeiset piirteet” (COM(2014)0490),

–  ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17. joulukuuta 2013(6)) 8 artiklan, jossa säädetään, että ERI-rahastojen tavoitteiden toteuttamisessa otetaan huomioon kestävä kehitys,

–  ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kumppanuussopimukset ja ohjelmat, joilla kyseisen asetuksen 8 artiklan mukaisesti edistetään resurssitehokkuutta, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista,

–  ottaa huomioon kustakin ERI-rahastosta tuettavat temaattiset tavoitteet, kuten teknologian kehittäminen ja innovointi, vähähiiliseen talouteen siirtyminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja resurssitehokkuuden edistäminen,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viidennen arviointikertomuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0045/2018),

A.  ottaa huomioon, että äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen suora seuraus ja että tällaiset ilmiöt vaikuttavat jatkossakin kielteisesti moniin Euroopan osiin ja niitä esiintyy entistä useammin, mikä tekee Euroopan asutuista ekosysteemeistä entistä haavoittuvaisempia; toteaa, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuoteen 2100 mennessä 0,9–5,8 celsiusastetta;

B.  ottaa huomioon, että seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa, joka ohjaa EU:n ympäristöpolitiikkaa vuoteen 2020 asti, määritellään unionin kaupunkien kestävyyden parantaminen yhdeksi ensisijaisista tavoitteista yhdessä kolmen keskeisen horisontaalisen tavoitteen eli unionin luonnonpääoman suojelemisen, säilyttämisen ja vahvistamisen, unionin resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi muuttamisen ja unionin kansalaisten ympäristöön liittyviltä paineilta ja heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa kohdistuvilta uhilta suojelemisen kanssa;

C.  katsoo, että ilmastonmuutos voi pahentaa yhteiskunnallisia muutoksia, jos lisätoimia ei toteuteta; katsoo, että olisi otettava huomioon merkittävät muuttovirrat, joita ennustetaan syntyvän maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen seurauksena ja joiden aiheuttamat väestöjen siirtymiset tulevat asettamaan uusia vaatimuksia kaupunkien infrastruktuurille;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen raportin nro 12/2016 keskeisten tulosten mukaan ilmastonmuutos on jo havaittavissa EU:ssa äärimmäisten sääilmiöiden ja asteittain lisääntyvien pitkän aikavälin vaikutusten, kuten myrskyjen, hurrikaanien, kuivuuden, aavikoitumisen, maaperän ja rannikoiden kulumisen, rankkasateiden, helleaaltojen, tulvien, merenpinnan nousun, vedenpuutteen, metsäpalojen ja trooppisten tautien leviämisen yleistymisessä;

E.  toteaa, että ilmastonmuutoksen seurauksena riski joidenkin kasvi- ja eläinlajien häviämisestä sekä ilmastollisten tekijöiden aiheuttamien tarttuvien tautien esiintymisestä on kasvanut; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ilmenevät entistä selvemmin syrjäisimmillä alueilla ja muilla EU:n alueilla, jotka ovat topografialtaan haavoittuvia;

F.  ottaa huomioon, että lisäksi äskettäisissä tutkimuksissa on osoitettu, että erilaiset ympäristössä ja yhteiskunnassa havaitut muutokset, kuten muutokset metsälajeissa, haitallisten vieraslajien asettuminen ja taudinpurkaukset, ovat aiheutuneet tai voimistuneet maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen seurauksena, jolloin ihmiset, luonto ja ekosysteemit, joissa he asuvat, ovat entistä haavoittuvampia, ellei ryhdytä konkreettisiin toimiin; toteaa, että yhdennetty EU:n tuki, jolla parannetaan jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, auttaisi varmistamaan, että alueet, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten, voivat ryhtyä tarpeellisiin sopeutumistoimiin;

G.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa yhteiskunnallisiin eroihin, jotka ovat jo muutenkin kasvaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja se lisää niiden yhteiskunnan heikoimpien väestöryhmien haavoittuvuutta, joilla on vähemmän kykyä ja resursseja torjua näitä vaikutuksia; ottaa huomioon, että henkilöiden haavoittuvuus ilmastonmuutoksen vaikutuksiin määräytyy suurelta osin heidän mahdollisuuksistaan käyttää perusresursseja, ja katsoo, että viranomaisten olisi taattava niiden käyttömahdollisuus;

H.  ottaa huomioon, että lähes 72,5 prosenttia EU:n kansalaisista eli noin 359 miljoonaa ihmistä asuu kaupungeissa; ottaa huomioon, että EU:n osuus maailman päästöistä on 9 prosenttia ja että kaupunkien osuus kokonaisenergiankulutuksesta on 60–80 prosenttia ja ne tuottavat suunnilleen saman osuuden hiilidioksidipäästöistä;

I.  ottaa huomioon, että kaupunki-infrastruktuurin valinnat vaikuttavat kaupunkien kykyyn kestää ilmastonmuutosta; korostaa, että kaupunkien, yritysten ja muiden valtiosta riippumattomien toimijoiden hiilidioksidin hillitsemispotentiaali on 2,5–4 miljardia tonnia vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että alueet ja kaupungit kykenevät vähentämään maailmanlaajuisia päästöjä 5 prosentilla Pariisin sopimuksen tavoitteiden täyttämiseksi ja että niiden on mahdollista vähentää merkittävästi maailmanlaajuisia päästöjä;

J.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteen nro 11 (Taata osallistavat, turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat) tarkoituksena on lisätä vuoteen 2020 mennessä merkittävästi sellaisten kaupunkien ja asuinyhdyskuntien määrää, jotka hyväksyvät ja toteuttavat osallistamiseen, resurssitehokkuuteen, ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen sekä katastrofivalmiuteen ja -palautuvuuteen tähtääviä yhtenäisiä toimintapolitiikkoja ja suunnitelmia, sekä kehittämään ja toteuttamaan kokonaisvaltaista katastrofiriskien hallintaa kaikilla tasoilla katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030 puitteissa;

K.  ottaa huomioon, että kuntien viranomaiset kuuluvat EU:n rahoituksen tärkeimpiin tuensaajiin;

L.  toteaa, että Pariisin sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”sopeutuminen on kaikkien kohtaama maailmanlaajuinen haaste, jolla on paikallisia, alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä ulottuvuuksia”; ottaa huomioon, että paikallisviranomaisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden toiminta on tärkeää, jotta hallitukset kykenevät panemaan täytäntöön sitoumuksensa maailmanlaajuisten ilmastotoimien puitteissa;

M.  ottaa huomioon, että EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2013)0216) sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) koskevissa EU:n asetuksissa määritetään keskeiset tavoitteet ja niihin liittyvät toimet, erityisesti ottamalla käyttöön mekanismeja, kuten ennakkoehdot ja ilmastoon liittyvät aihekohtaiset tavoitteet 2014–2020 koheesiopolitiikan puitteissa, esimerkiksi aihekohtainen tavoite 4: ”Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla”, aihekohtainen tavoite 5: ”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen, riskien ehkäisemisen ja riskinhallinnan edistäminen” ja aihekohtainen tavoite 6: ”Ympäristön säilyttäminen ja suojeleminen sekä luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantaminen”, jotka ovat johtaneet ilmastotoimien rahoituksen lisäämiseen ja sen parempaan kohdentamiseen ainakin joidenkin ERI-rahastojen kautta;

N.  ottaa huomioon, että alueet ja kaupungit ovat osoittaneet sitoutuneensa UNFCCC-prosessiin osallistumalla Liman–Pariisin toimintaohjelmaan (LPAA) ja NAZCA-foorumiin (Non-State Actor Zone for Climate Action);

Yleiset puitteet

1.  on tyytyväinen Euroopan unionin rooliin Pariisin sopimuksen (COP 21) yhteydessä ja pitää myönteisenä, että sillä on johtava asema maailmassa ilmastonmuutoksen torjunnassa; korostaa, että EU:lla on maailman kunnianhimoisimpiin kuuluvat tavoitteet ilmastonmuutoksen torjunnassa; toteaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on asetettava kiireellisesti EU:n koheesiopolitiikan merkittäväksi tavoitteeksi, jotta täytetään vähintäänkin Pariisin sopimuksen (COP 21) sitoumukset edistämällä puhtaan energian innovointia, kiertotaloutta, uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta ilman että siitä aiheutuu haittaa välttämättömille sopeuttamistoimille, samalla kun säilytetään koheesiopolitiikan perusrooli ja -tavoitteet SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti;

2.  hyväksyy ilmastonmuutoksen torjumista koskevan lähestymistavan, joka perustuu (Yhdistyneiden kansakuntien) kestävän kehityksen tavoitteisiin ja Amsterdamin julistukseen (EU:n kaupunkiagenda); korostaa, että Euroopan unionin on omaksuttava maailmassa todellinen johtoasema uusiutuvan energian alalla komission ehdotuksen mukaisesti, ja muistuttaa, että unionin kaupunkiagenda edistää Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamista osallistavien, turvallisten ja kestävien kaupunkien tavoitteen välityksellä; ottaa tässä yhteydessä huomioon eurooppalaisten paikallisviranomaisten väliset erot ja niiden erilaiset kehitysmahdollisuudet; kehottaa kehittämään joustavaa, räätälöityä lähestymistapaa kaupunkiagendan täytäntöönpanossa tarjoamalla kannustimia ja ohjausta kaupunkien koko potentiaalin hyödyntämiseksi;

3.  muistuttaa, että 14. lokakuuta 2015 hyväksymässään päätöslauselmassa ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta”(7) parlamentti kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevia täydentäviä sitoumuksia; korostaa, että COP 21 ‑prosessin on oltava mahdollisimman avoin ja valvottu;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön EU:n nykyisen ilmastotoimia koskevan lainsäädännön mukaisesti kunnianhimoisia lieventämis- ja sopeuttamistavoitteita ja noudattamaan Euroopan alueiden komitean 9. helmikuuta 2017 antamassa lausunnossa ”Kohti uutta EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi yhdennetty lähestymistapa” esitettyä pyyntöä;

5.  pitää valitettavina ympäristöä vaarantavia strategioita, kuten tietyn taloudellisen toiminnan ja teollisuuden toimialoja, jotka tuottavat suuria saastemääriä, ja korostaa, että kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden on edistettävä toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä kääntämään tämä suuntaus, joka uhkaa elämän jatkumista maapallolla; korostaa, että tarjolla ei ole riittävästi tietoa niistä toimenpiteistä, joita eräät teollisuuden alat ovat toteuttaneet torjuakseen ympäristön pilaantumista, ja niistä ratkaisuista, jotka saastuttavat vähemmän; pitää kuitenkin valitettavana niiden tieteen, viestinnän ja politiikan alojen mielipidejohtajien vakavaa vastuuttomuutta, jotka edelleen kiistävät ilmastonmuutosta koskevat todisteet;

6.  pitää valitettavana Yhdysvaltojen ilmoitusta vetäytyä Pariisin ilmastosopimuksesta ja on tyytyväinen siihen, miten moni liittovaltiosta riippumaton toimija ja erityisesti Yhdysvaltojen osavaltio ja kaupunki on vahvistanut sitoumuksensa Pariisin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi; kannustaa niitä Yhdysvaltojen paikallis- ja alueviranomaisia, jotka haluavat jatkaa ilmastonmuutoksen torjumista, liittoutumaan yhteen ja tekemään yhteistyötä muiden julkisten ja yksityisten kumppaneiden kanssa hankkeissaan ja vaihtamaan tähän liittyviä hyviä käytäntöjä; vaatii uutta hallintotapaa, jolla voidaan turvata varat ilmastotoimiin, ja alueiden ja kaupunkien sekä niitä edustavien elinten parempaa integroimista toimintaan;

7.  korostaa, että kaupungeilla on oltava ratkaiseva rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa ja niiden on toimittava koordinoidusti keskinäisessä riippuvuussuhteessa kansallisten viranomaisten ja niitä ympäröivien alueiden kanssa; kannustaa edistämään edelleen valtiotasoa alempia johtajien ja kansallisten hallitusten välisiä siteitä kansainvälisellä tasolla Friends of Cities -foorumin kaltaisilla foorumeilla; katsoo, että yhdennetyn ja kestävän kaupunkisuunnittelun tapauksessa paikallisviranomaisten olisi saatava valtuudet valita hankkeita, mutta myös valmisteltava, suunniteltava ja toteutettava paikalliseen kehitykseen liittyviä ohjelmia; korostaa mahdollisia myönteisiä tekijöitä kasvua ja vihreitä työpaikkoja varten;

8.  toteaa, että paikallisviranomaiset ovat vastuussa suurimmasta osasta ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimien sekä asiaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta; korostaa, että Pariisin sopimuksen täytäntöön panemiseksi tarvitaan toimia kaupunkisuunnittelun, liikkuvuuden, julkisen liikenteen ja infrastruktuurin, rakennusten energiatehokkuuden, tiedotuskampanjoiden, älykkäiden kaupunkien, älykkäiden verkkojen ja alueellisten tukien alalla;

9.  panee merkille, että kaupunginjohtajat ovat suoraan vastuussa valitsijoilleen päätöksistään ja voivat toimia tehokkaammin ja nopeammin sekä saada usein aikaan välittömiä ja vaikuttavia tuloksia;

10.  pyytää kansallisia hallituksia auttamaan kaupunkeja ja alueita täyttämään kansainväliset sitoumukset ilmasto- ja energia-aloitteiden tukemiseksi paikallisella ja alueellisella tasolla;

11.  muistuttaa, että ilmastonmuutos toimii vuorovaikutuksessa sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden kanssa, ja sen vuoksi tarvitaan yhdennettyä näkemystä, joka on toimiva paikallisella ja alueellisella tasolla;

12.  varoittaa kasvihuonekaasupäästöjen nykyisistä yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista kaupunkien infrastruktuuriin, kansanterveyteen ja sosiaaliturvajärjestelmiin, jotka ovat tiettyinä ajankohtina ja tietyissä kaupungeissa ja alueilla ylikuormitettuja ja joiden taloudellinen tilanne on epävarma; toteaa, että näille järjestelmille aiheutuu siten lisäpaineita ja niiltä edellytetään kasvaviin ja aiempaa monimutkaisempiin tarpeisiin vastaamista; suhtautuu myönteisesti vähähiiliseen infrastruktuuriin investoiville ja siinä johtoaseman omaksuville kaupungeille aiheutuviin mahdollisiin taloudellisiin etuihin, mukaan lukien alhaisemmat sähkö-, huolto- ja kansanterveyskustannukset, ja toteaa, että kansanterveys paranee epäpuhtauksien vähenemisen myötä;

13.  myöntää, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat pitkän aikavälin prosesseja, jotka ulottuvat vaalisyklejä ja paikallisen ja alueellisen tason päätöksiä pidemmälle, ja kehottaa suhtautumaan niihin mahdollisuuksien lähteenä esimerkiksi työllisyyttä, terveyden ja elämänlaadun edistämistä ja julkisia palveluja koskeviin haasteisiin vastaamisessa; panee merkille, että Pariisin sopimuksessa on määrätty, että sellaiset sidosryhmät, jotka eivät ole osapuolia, osallistuvat aktiivisesti teknisten tarkastamisprosessien välityksellä hillitsemiseen ja sopeutumiseen;

14.  tunnustaa alueiden ja kaupunkien tärkeän aseman energiakäänteeseen sitoutumisen edistämisessä sekä ilmastoon ja energiaan liittyvien tavoitteiden ajamisessa ruohonjuuritasolla; toteaa, että alueet ja kaupunkialueet soveltuvat parhaiten integroitujen energiaratkaisujen testaukseen ja toteuttamiseen suorassa yhteistyössä kansalaisten kanssa; korostaa tarvetta vauhdittaa energiakäännettä ja paikallisia investointeja ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutustoimiin; korostaa, että puhtaan energian innovaatiot ja pienimuotoiset uusiutuvan energian hankkeet voisivat olla merkittävässä roolissa pyrittäessä saavuttamaan Pariisin sopimuksen tavoitteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään sallimaan rahoitustoimenpiteet, joissa otetaan huomioon paikallisten energiayhteisöjen erityispiirteet ja niiden pitkällä aikavälillä energiamarkkinoille, ympäristölle ja yhteiskunnalle tuoma arvo ja edistetään yksittäisten tuottajakuluttajien asemaa uusiutuvien energialähteiden alalla omavaraisuuden ja omatuotannon lisäämiseksi; kannustaa kaupunkeja ja alueita omaksumaan johtavan roolin energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian tuotannon edistämisessä, jotta voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja ilman saastumista;

15.  toteaa jälleen, että alueiden on pantava täytäntöön rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2010/31/EU sekä energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2012/27/EU; vaatii EU:n rakennerahaston keskittämistä tai kasvattamista julkisten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi tai uusiutuvalla energialla toteutettavan kuntien omavaraisen energiahuollon edistämiseksi; kehottaa tukemaan osuuskuntamuotoisia kansalaisten energiahankkeita EU:n rakennerahastoista sekä vähentämään hallinnollista rasitetta kansallisella ja alueellisella tasolla;

16.  toteaa, että viimeisimpien tilastojen mukaan EU:n osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin 10 prosenttia, ja että näin ollen ilman maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen kielteisiä suuntauksia ei voida kumota; huomauttaa kuitenkin, että EU voisi toimia tässä johtavassa asemassa, erityisesti edistämällä puhtaita energiaratkaisuja ja -teknologioita;

17.  muistuttaa, että EU:n kaupunkiagendassa edistetään uutta työskentelymenetelmää, jossa kaupunkien mahdollisuuksia hyödynnetään täysimääräisesti maailmanlaajuisten ilmastonmuutosta koskevien haasteiden ratkaisemiseksi, mikä edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä parempaan sääntelyyn, rahoituksen saatavuuteen ja tietämyksen vaihtoon;

EU ja koheesiopolitiikka

18.  katsoo, että tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on lisättävä tarvittaessa kunnianhimoisuutta ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi sekä lisättävä tähän tarkoitukseen kohdistettuja varoja;

19.  muistuttaa sitoumuksesta käyttää vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta vuosina 2014–2010 (noin 212 miljardia euroa) ilmastomuutosta koskeviin toimiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 31 vuodelta 2016, jossa varoitetaan vakavasta riskistä, että 20 prosentin tavoitetta ei saavuteta, jos lisätoimenpiteitä ei toteuteta, ja kehottaa komissiota pitämään parlamentin ajan tasalla edistymisestä tällä tärkeällä alalla; korostaa, että Euroopan sosiaalirahastossa tai maatalouspolitiikassa, maaseudun kehittämisessä tai kalatalouspolitiikassa ei ole tapahtunut merkittävää siirtymää ilmastotoimien tehostamiseen eikä kaikkia mahdollisuuksia ilmastotoimien rahoituksen osalta ole täysin tutkittu;

20.  korostaa, että koheesiopolitiikalla on keskeinen rooli vastattaessa ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin alue- ja paikallistasolla; muistuttaa, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan talousarviota on lisättävä; korostaa, että koheesiopolitiikan täytyisi kiinnittää erityistä huomiota kaupunkialueiden investointeihin, jotka liittyvät ilmanlaatuun, kiertotalouteen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, vihreän infrastruktuurin kehittämiseen liittyviin ratkaisuihin sekä energia- ja digitaalisiirtymään;

21.  kannattaa kustannus-hyötyvälineen luomista, jotta paikallishallinnon tasolla voidaan ymmärtää hankkeiden vaikutukset hiilen vähentämisen kannalta ja hyödyntää täysimääräisesti EU:n tasolla käytettävissä olevat rahoitusmahdollisuudet;

22.  katsoo, että koheesiopolitiikassa olisi tarkasteltava hillitsemiseen ja sopeutumiseen liittyviä lähestymistapoja eriytetysti mutta ottamalla kuitenkin huomioon niiden välisen koordinoinnin tarpeen ja asettamalla niitä varten selkeät rahoitusmekanismit, joilla tarjotaan kannustimia kunkin alan toimenpiteille ja elvytetään niitä; katsoo, että nämä mekanismit voitaisiin panna täytäntöön selkeiden ja mitattavissa olevien suunniteltujen investointien avulla ja kaupungit ja alueet (mukaan lukien viranomaiset, teollisuus, sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunta) on otettava mukaan siten, että ne osallistuvat myös täytäntöönpano- ja arviointivaiheisiin;

23.  panee merkille, että vain 15 unionin jäsenvaltiota on hyväksynyt toimintasuunnitelman ja sopeutumisstrategian ja että käytännön tasolla on toteutettu vain vähän konkreettisia toimia; katsoo, että ERI-rahastojen suunnittelu olisi tulevaisuudessa liitettävä paremmin vuoteen 2030 ulottuviin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin; painottaa, että tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ilmastotavoitteiden valtavirtaistamista olisi kehitettävä edelleen esimerkiksi yhdistämällä koheesiopolitiikkaan liittyvät investoinnit tiiviimmin osaksi jäsenvaltioiden yleisiä suunnitelmia vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi; toteaa, että EU:n ilmastotavoitteet olisi otettava tämän vuoksi huomioon kumppanuussopimusten arvioinnissa ja toisaalta toimintaohjelmissa on säilytettävä tiiviit siteet kunkin jäsenvaltion sopeutumista koskeviin strategioihin ja suunnitelmiin koordinoinnin ja yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi suunnittelun ja hallinnoinnin kaikilla tasoilla erityisesti silloin, kun EU:n varat muodostavat suuren osan käytettävissä olevista julkisista menoista; panee merkille, että tämän vuoksi toimenpideohjelmien arvioinnissa on mietittävä, kuinka vaikuttavia ne ovat olleet osaltaan kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamisessa, samalla kun pyritään yhteiseen seurantamenetelmään ja seurantaprosessiin, jotta vältetään ”viherpesu”;

24.  korostaa, että koheesiopolitiikan investointien on oltava yhdenmukaisia tehokkaan ilmastopolitiikan kanssa, jotta taataan investointien kestävyys ympäristön kannalta;

25.  korostaa, että poliittinen innovointi ja kaupunkeja koskeva ulottuvuus ovat otollista maaperää synergiaetujen löytämiseksi ilmastotavoitteiden ja koheesiopolitiikan laajempien taloudellisten tavoitteiden välillä; kehottaa siksi laatimaan erityisiä säännöksiä, jotka on kohdistettu kestävää kaupunkikehitystä ja kaupunkeihin liittyvää innovointia varten, ja kehottaa vahvistamaan merkittävällä tavalla taloudellisesti näitä aloja vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa;

26.  kehottaa EU:n kaupunkiagendan puitteissa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvien kysymysten parissa työskenteleviä erilaisia yhteistyökumppanuuksia hyväksymään nopeasti toimintasuunnitelmansa ja esittelemään ne; kehottaa lisäksi komissiota ottamaan huomioon niihin sisältyvät ehdotukset tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa erityisesti paremman sääntelyn, rahoituksen ja tietämyksen osalta;

27.  korostaa, että Pariisin sopimuksen pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisää johdonmukaisuutta investointeihin, jotka kohdistuvat hiilestä irtautumisen pitkän aikavälin kehityspolkuun alueellisilla, kansallisilla tai koko EU:n markkinoilla, ja kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan sellaisen rahoituksen saantia, jonka avulla pienemmissä kaupungeissa ja alueilla on mahdollisuus saada rahoitusta; korostaa, että ensisijaista rahoitusta olisi tarjottava hiilestä riippuvaisille alueille, jotta voidaan mahdollistaa sujuva siirtyminen kohti vähäpäästöistä taloutta; toteaa, että etusija olisi annettava vaihtoehtoisten työpaikkojen hankkimiselle runsaasti hiiltä käyttävän teollisuuden työntekijöille; kehottaa komissiota ehdottamaan, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan puitteissa päästövähennysten toteuttamisen (ja muiden toimien, kuten maanparannustyöt tai -toimet, joiden tavoitteena on kunnostaa ja puhdistaa ympäristövaurioalueet) olisi oltava merkittävä osa toimenpideohjelmien tuloksellisuuden arviointia;

28.  korostaa, että on tärkeää käyttää myös muita taloudellisia välineitä ja politiikkoja kuten Euroopan strategisten investointien rahastoa, Verkkojen Eurooppa -välinettä ja Horisontti 2020 -ohjelmaa, jotta voidaan rahoittaa hankkeita, jotka auttavat ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tai ilmastonmuutokseen sopeutumisessa;

29.  katsoo, että alueille ja kaupungeille myönnettävien tukien on oltava jatkossakin unionin tärkeä rahoitusväline koheesiopolitiikassa ja erityisesti ilmastotoimissa; korostaa kuitenkin, että vaikka ilmastoon liittyvien vaikutus- ja tulosindikaattoreiden yhtenäisyys ja täsmällisyys ovat parantuneet, ne eivät ole riittäviä sen osoittamiseksi, että koheesiopolitiikalla on vaikutusta pyrittäessä saavuttamaan EU:n kokonaisilmastotavoitteet, ja katsoo, että ilmastoon liittyvien menojen seuranta- ja jäljitysjärjestelmää on parannettava, jotta voidaan varmistaa, että EU:n menot ovat erityinen, mitattavissa oleva suure EU:n tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa laatimaan sopeutumista koskevan etenemissuunnitelman, jolla valvotaan alueellisia ja paikallisia ilmastotoimia, ja kehottaa komissiota arvioimaan, kuinka suuren osuuden varoista jäsenvaltiot ovat käyttäneet paikallisella tasolla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja maankäytön mukauttamiseksi ilmastonmuutokseen;

30.  panee merkille sen, miten tärkeä rooli on yhdennetyn alueellisen kehityksen välineillä, kuten yhdennetyillä alueellisilla investoinneilla ja yhteisölähtöisellä paikallisella kehittämisellä, joita kaupungit voivat käyttää kestävää kaupunkikehitystä koskevien strategioiden tai toiminnallisten alueiden rahoittamisen lisävälineinä; vaatii integroituja paikallisia alhaalta ylöspäin -lähestymistapoja ja strategioita, jotta voidaan varmistaa resurssien entistä tehokkaampi käyttö, parantaa kestokykyä sekä sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin siitä eniten kärsivillä alueilla;

31.  ottaa huomioon, että EU:n kaupungit sisältävät valtaosan ilmastonmuutokseen keskittyneestä Euroopan tutkimus- ja kehitystoimialasta; kehottaa komissiota antamaan enemmän tukea kaupungeille ja alueille seuraavilla aloilla: koulutus ja tiedotus, rahoitusneuvonta, taitotieto, viestintä, tutkimus ja kehittäminen, ilmastonsuojelukoulutus ja -neuvonta sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, erityisesti vahvistamalla olemassa olevia välineitä, kuten kaupunkialueiden investointeja neuvoa-antavaa foorumia (URBIS), URBCT-aloitetta ja kaupunkialueiden innovatiivisiin toimenpiteisiin kohdistuvaa UIA-aloitetta); vaatii komissiota varmistamaan, että näillä toimialoilla hyödynnetään täysimääräisesti maailmanlaajuisen tutkimusyhteistyön edut, ja kehottaa komissiota vahvistamaan näitä välineitä, jotta paikallisia hallintoelimiä voidaan auttaa toteuttamaan tarkoituksenmukaisia hankkeita ja saamaan käyttöönsä rahoitusvaihtoehtoja innovatiivisten ratkaisujen testaamiseksi kaupunkikehitystä koskevissa strategioissaan; vaatii, että muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden valtiotasoa alempien viranomaisten on voitava osallistua halutessaan eurooppalaisiin tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa koskeviin aloitteisiin, kuten Horisontti 2020 -aloitteeseen, sekä virallisesti että epävirallisesti, jotta voidaan saavuttaa yhteiset tavoitteet; katsoo, että rahoitusvälineiden, kuten maailmanlaajuisten ilmastorahastojen, olisi oltava suoraan paikallisviranomaisten saatavilla; katsoo, että koheesiopolitiikan ja tutkimus- ja innovaatiopolitiikan välistä synergiaa olisi vahvistettava, jotta voidaan varmistaa uusien vähähiilisten teknologioiden nopea käyttöönotto;

32.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Horisontti 2020 -ohjelmassa kiinnitetään enemmän huomiota innovointi- ja tutkimushankkeiden rahoittamiseen kiertotalouden ja kestävien kaupunkien aloilla; kannustaa jäsenvaltioita komission ja Euroopan investointipankin tukemana vahvistamaan alueiden ja kaupunkien hallinnollisia valmiuksia, jotta ne voivat hyödyntää täysimääräisesti saatavilla olevia julkisia ja yksityisiä rahoitusmahdollisuuksia unionin tasolla;

33.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia puuttumaan jäteongelmaan, jotta kiertotalous voidaan toteuttaa ja edistää muita tapoja kuin polttamista sellaisen jätteen hävittämiseksi, jota ei voida käyttää uudelleen tai kierrättää;

34.  katsoo, että tulevalla ohjelmakaudella ilmastonmuutos on sisällytettävä kaikkiin alueellisiin yhteistyöohjelmiin; korostaa alueellisen yhteistyön, rajatylittävän yhteistyön ja makroalueellisten strategioiden tärkeää roolia alueiden ja kaupunkien toimissa niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin ja muistuttaa, että tätä välinettä on vahvistettava poliittisesti ja taloudellisesti sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen että siihen sopeutumisen osalta; korostaa, että yhteisten toimien ja toimintamallien vaihdon täytäntöönpanoa eri jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden välillä koskeva kehys, kuten Interreg, soveltuu erityisen hyvin ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sen vaikutusten hillitsemiseen soveltuvien toimien suorittamiseen; on siksi tyytyväinen siihen, että seitsemässä 15:stä monikansallisesta Interreg-ohjelmasta eri puolilla Eurooppaa rahoitetaan strategioita, kokeiluhankkeita, koulutusta ja välineitä, joilla autetaan kaupunkeja kehittämään valmiuksiaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jotta voidaan saavuttaa EU:n tavoitteet;

Kaupungit ja alueet

35.  pitää myönteisenä kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen kaltaisia aloitteita sekä monien kaupunkien ja alueiden panosta ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ympäristönsuojeluun; kehottaa kaupunkeja ja alueita tekemään yhteistyötä ja sisällyttämään ilmastonmuutoksen torjunnan toimielinten asialistalle vielä suuremmassa määrin ja kiireellisenä asiana; suosittelee, että viranomaiset toteuttavat ja saattavat säännöllisesti ajan tasalle älykkäiden kaupunkien pitkän aikavälin suunnittelua koskevia strategioita ja innovatiivisia menetelmiä, kuten älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen; korostaa tarvetta kestäville ja energiatehokkaille asumishankkeille ja älykkäille rakennuksille, uusiutuvia energialähteitä koskeville investoinneille, ympäristöystävällisille julkisen liikenteen järjestelmille ja tuen lisäämiselle vähähiilisiä kaupunkeja ja alueita koskeville hankkeille sekä kaupunkien ja paikallis- ja aluehallitusten liittoumille yhteistyössä ilmaston lämpenemistä vastaan;

36.  panee merkille, että on tärkeää panna täytäntöön objektiivisiin parametreihin ja hyväksi havaittuihin menetelmiin perustuva raportointikehys kaupunkien ja alueiden suorittamien ilmastotoimien seuraamiseksi, jotta voidaan jakaa tietoja ilmastositoumuksista ja lisätä toimijoiden välistä läpinäkyvyyttä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi;

37.  muistuttaa, että liikenneala aiheuttaa myös sekä kasvihuonekaasupäästöjä että terveydelle haitallisia ilman epäpuhtauksia, joiden pitoisuuksista on säädetty tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä annetulla direktiivillä (EU) 2016/2284; katsoo, että alueilla ja kaupungeilla on valtava potentiaali liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ja korostaa tarvetta rahoittaa aloitteita, joilla edistetään paikallista ja alueellista vähähiilistä liikkuvuutta; pitää tärkeänä, että kaupungit ottavat johtavan roolin julkisen liikenteen käyttämisen sekä julkisen ja yksityisen liikenteen sähköistämisen edistämisessä, ja kehottaa tutkimaan useilla kokeilualueilla älykkäitä yhteenliitettyjä liikennejärjestelmiä kaupunkien ja maaseutualueiden välillä;

38.  suhtautuu myönteisesti kaupunkien tekemiin aloitteisiin, kuten älykkäisiin kaupunkeihin ja älykkäisiin verkkoihin, joiden tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja lisätä resurssitehokkuutta; korostaa, että alueiden on parannettava vihreää kaupunkia koskevia järjestelyjä edistämällä energiamuutosta ja digitaalista muutosta ja että älykkäiden verkkojen kaltaiset ratkaisut tarjoavat mahdollisuuksia tuottaa energiaa tehokkaammin koteihin ja rakennuksiin; panee merkille, että yritysten ja kaupunkien välisessä yhteistyössä syntyy innovatiivisia ja osallistavia ratkaisuja, ja katsoo, että niitä olisi edistettävä; korostaa tarvetta lisätä investointeja muihin kestäviin ratkaisuihin, kuten vihreään infrastruktuuriin ja erityisesti puumaisen kasvuston lisäämiseen kaupungeissa; muistuttaa, että päästöjä on vähennettävä, mutta sen lisäksi on myös parannettava maaperän kykyä sitoa hiilidioksidia; kehottaa lisäämään nykyisten ja äskettäin perustettujen kaupunkimetsien suojelua EU:n alueilla;

39.  korostaa, että paikallisesti tuotetut kausielintarvikkeet vähentävät kuljetuksen kasvihuonekaasupäästöjä ja siten elintarvikkeiden kokonaishiilijalanjälkeä; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä elintarvikealalla, jotta voidaan lisätä paikallista ja alueellista kestävää elintarviketuotantoa, ja suhtautuu myönteisesti vapaaehtoisiin toimenpiteisiin (kuten merkinnät), koska niiden avulla varmistetaan elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden ilmastovaikutuksen ja hiilijalanjäljen näkyvyys; kehottaa toteuttamaan EU:n laajuisia yhteisiä indikaattoreita siten, että mahdollistetaan vapaaehtoiset, mutta vertailukelpoiset merkinnät, ja kehottaa paikallisviranomaisia järjestämään tiedotuskampanjoita tiedon lisäämiseksi elintarvikkeiden hiilijalanjäljestä;

40.  toteaa, että hillitsemistoimenpiteiden suunnittelussa on otettava huomioon taakan ja hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen eri toimijoille ja että sopeutumistoimenpiteet on keskitettävä koko väestön haavoittuvimpien väestönosien suojelun tehostamiseen;

41.  toteaa, että alueiden haavoittuvuudet ja mahdollisuudet ovat monenlaisia ja erityisiä, ja huomauttaa, että haasteet, voimavarat ja tehokkaimmat toimenpiteet voivat vaihdella alueittain; muistuttaa näin ollen sitoutumisestaan toissijaisuusperiaatteeseen ja korostaa, että kaupungeilla ja alueilla on oltava tarvittavaa osaamista ja riittävästi poliittista, hallinnollista ja taloudellista riippumattomuutta, jotta ne voivat suunnitella ja toteuttaa yksittäisiä toimia; korostaa, että kaupunkien on räätälöitävä kaupunkisuunnittelunsa siten, että ne investoivat vihreään infrastruktuuriin, liikkuvuuteen, julkiseen liikenteeseen ja älykkäisiin verkkoihin, jotta Pariisin sopimuksessa asetetut tavoitteet saavutetaan; toistaa, että paikallis- ja alueviranomaiset, jotka ovat kansalaisia lähimpänä olevat hallinnon tasot, ovat myös lähimpänä ilmastonmuutokseen liittyvien haasteiden vaikutuksia, ja niillä on kaikkein kattavin käsitys monista ongelmista; korostaa siksi, että on tärkeää tarjota paikallis- ja alueviranomaisille hallinnollisia valmiuksia ja taloudellisia välineitä, joiden avulla voidaan kehittää räätälöityjä ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen;

42.  vaatii tehokkaampaa monitasoista ja täysin avointa hallintoa, joka voisi saada paikallisviranomaiset, alueet ja kaupungit ja niitä edustavat elimet entistä paremmin mukaan EU:n päätöksentekoprosessiin ja UNFCCC-prosessiin; kehottaa edistämään kaikkien viranomaisten välistä koordinointia ja takaamaan sen ja kehottaa parantamaan suuren yleisön sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden osallistumista ja kehottaa komissiota edistämään koordinointia ja tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden, alueiden, paikallisyhteisöjen ja kaupunkien välillä; toteaa, että paikallishallinnon osallistavia malleja olisi kannustettava;

43.  pitää myönteisenä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin päätöstä kaupunkeja ja ilmastonmuutosta koskevan erityiskertomuksen laatimisesta vuonna 2023, sillä tämä sitoumus lisää tutkimusta kaupunkien merkityksestä ilmastonmuutoksen torjunnassa; katsoo, että kaupunkien olisi tuotettava sisältöä vuoden 2018 maailmanlaajuiseen ilmastoraporttiin; katsoo, että kaupungit ja alueet voivat vaikuttaa päätöksentekoon Pariisin sopimuksen jälkeen panemalla täytäntöön strategisen lähestymistavan ilmaston lämpenemisen torjumiseksi sekä hillintä- ja sopeutumistoimien tukemiseksi kaupunkialueilla, joilla yli puolet maapallon väestöstä asuu; kehottaa komissiota edistämään tässä prosessissa monitasoista näkemystä ilmastotoimista, jotta voidaan edistää osallistavaa ilmastojärjestelmää, jossa tunnustetaan paikallisten ja valtiotasoa alempien viranomaisten suorittamat toimet;

44.  kehottaa kansallisia viranomaisia edistämään hallinnon hajauttamista ja noudattamaan paremmin toissijaisuusperiaatetta, jotta paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua aiempaa enemmän ilmastonmuutokseen torjuntaan;

45.  huomauttaa, että monilla teollisuuden aloilla investoidaan vihreään siirtymään ja on sitouduttu hiilestä irtautumista koskevaan politiikkaan; toteaa, että yritysten ja kaupunkien välisellä yhteistyöllä luodaan innovatiivisia ja osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja autetaan EU:ta saavuttamaan tavoitteensa; muistuttaa, että teollisuudella on keskeinen rooli rahoittamisessa ja investointivajeen poistamisessa kaupunkialueilla; kehottaa edistämään kaupunkien ja yritysten välisiä kumppanuuksia;

46.  korostaa, että älykkäällä suunnittelulla ja investoinneilla vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään kaupunki-infrastruktuuriin voidaan parantaa ympäristön tilaa ja kansalaisten elämänlaatua, luoda työpaikkoja ja edistää paikallista ja alueellista taloutta;

47.  kehottaa kaupunkeja ja alueita hyödyntämään EU:n aloitteita, kuten kaupunkialueiden innovatiivisia toimenpiteitä, jotta voidaan ottaa käyttöön kokeiluhankkeita kestävän kaupunkikehityksen alalla;

48.  suhtautuu myönteisesti Women4Climate-aloitteeseen ja yksityisen sektorin osallistumiseen tähän aloitteeseen, jonka odotetaan edistävän naisjohtajien suurempaa osallistumista ilmastonmuutoksen torjuntaan johtajuustaitojensa vahvistamiseksi ja seuraavan sukupolven naisjohtajien kannustamiseksi osallistumaan ilmastonmuutoksen torjuntaan;

49.  toteaa, että kaupungeilla on erityinen vastuu ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä niiden osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on 70 prosenttia, ja muistuttaa, että parlamentti on yleisesti sitoutunut toteuttamaan menestyksekkäästi kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen, johon sisältyvät myös ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva aloite (Mayors Adapt -aloite), ”Alle 2 astetta” -yhteisymmärryspöytäkirja, Amsterdamin julistus ja Regions Adapt -aloite; katsoo, että Pariisin kaupungintalon julkilausumassa vuonna 2015 tehdyt sitoumukset voidaan saavuttaa ainoastaan sitoutumalla maailmanlaajuiseen kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimukseen, ja kannustaa kaikkia kaupunkeja EU:ssa ja sen ulkopuolella liittymään kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden osallistumista muihin alakohtaisiin tai institutionaalisiin verkostoihin, joilla on samat tavoitteet ja sitoutumaan kunnianhimoisiin ilmastotoimiin ja järjestämään kokemusten vaihtoa hyvistä käytänteistä; panee merkille, että jotkin kaupunkien laatimista toimintasuunnitelmista sisältävät vuoteen 2020 ulottuvia sitoumuksia, ja kehottaa siksi, että kyseisten kaupunkien on toteutettava vuoteen 2030 ulottuvia lisätoimia; uskoo, että EU:n olisi annettava jatkossakin kaupungeille oikeus suunnitella itse ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevat strategiansa, sillä silloin niissä asetetaan usein kunnianhimoisempia tavoitteita;

50.  pitää erittäin tarpeellisena sitä, että paikallis- ja aluehallintojen Pariisin sopimukseen liittyvä rooli määritetään selkeästi, jotta varmistetaan pitkän aikavälin vastaus ilmastonmuutokseen; korostaa, että EU:n on tehtävä käytännön työtä kaupunkien ja alueiden kanssa, jotta voidaan parantaa unionin alueiden ja kaupunkien yhteyksiä ja kestävyyttä, luoda energiatehokkaita kuntia ja kehittää älykkäämpiä kaupunkiliikenteen verkostoja;

51.  katsoo, että tiedon ja kokemusten siirtoa olisi edistettävä paikallis- ja aluetasolla, koska yksittäisillä alueilla ja kaupungeilla sekä tietyillä alueellisilla ympäristönsuojelu- tai energiavirastoilla on runsaasti asiantuntemusta;

52.  katsoo, että olisi hyödynnettävä kansainvälisiä tai maailmanlaajuisia ja EU:n organisaatioita ja järjestöjä tai kaupunkien, kuntien ja alueiden verkostoja, jotta voidaan parantaa yhteistyötä ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien käsittelyssä paikallis- ja aluetasolla;

53.  panee merkille, että Marrakechissa järjestetyn COP 22 -kokouksen aikana paikallis- ja alueviranomaiset laativat Marrakechin etenemissuunnitelman, jossa korostetaan tarvetta paikallisviranomaisten aiempaa suorempaan osallistumiseen ja sitä, että ne olisi virallisesti tunnustettava osaksi virallista keskustelua ilmastonmuutoksesta sen sijaan, että niiden katsottaisiin olevan samalla tasolla kuin muut valtiosta riippumattomat toimijat, kuten kansalaisjärjestöt ja yksityissektori;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, jäsenvaltioille sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0363. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0383. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0380. (4) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 124.. (5) EUVL C 207, 30.6.2017, s. 51. (6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (7) EUVL C 349, 17.10.2017, s. 67.