Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311, 312 ja 323 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja 20. kesäkuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2017/1123(2), jolla sitä muutettiin,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta: parlamentin huomautukset komission ehdotusta odotettaessa(4),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 annetun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017)0358),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta(5),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 70/1 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta: ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 4. lokakuuta 2016(7) ja neuvoston 5. lokakuuta 2016(8) tekemän Pariisin sopimuksen ratifioinnin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston raportin aiheesta ”Challenges facing civil society organisations working on human rights in the EU”,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden EU-rahoitus”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kannan tarkistuksina, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0048/2018),

A.  ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys hyväksyttiin vuonna 2013 ja ensimmäisen kerran siinä vähennettiin reaalisesti sekä maksusitoumus- että maksumäärärahoja edelliseen rahoitus- ja ohjelmakauteen verrattuna, vaikka Lissabonin sopimuksessa ja Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetut unionin toimivaltuudet ja tavoitteet kasvoivat; ottaa huomioon, että maksusitoumus- ja maksumäärärahojen määrän välillä oli kehyksessä huomattava ero, mikä johti maksamattomien laskujen sumaan monivuotisen rahoituskehyksen kahtena ensimmäisenä vuonna; panee merkille, että monivuotisen rahoituskehyksen ja siihen liittyvien oikeusperustojen myöhäinen hyväksyminen aiheutti täytäntöönpanossa viivästyksiä, joiden vaikutukset tuntuvat yhä ja jotka saattavat johtaa maksupyyntöjen kasautumiseen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun, mikä heijastuisi myös seuraavalle kaudelle; ottaa huomioon, että parlamentin vaatimuksesta monivuotiseen rahoituskehykseen sisällytettiin uusia säännöksiä, jotta sen enimmäismäärät voidaan käyttää mahdollisimman hyvin ja jotta voidaan säätää joustomekanismeista;

B.  ottaa huomioon, että vuosien 2014–2020 monivuotinen rahoituskehys osoittautui nopeasti riittämättömäksi pyrittäessä vastaamaan todellisiin tarpeisiin ja saavuttamaan poliittiset tavoitteet, sillä sen avulla oli alusta lähtien vastattava investointien, sosiaalisen syrjäytymisen, muuttoliikkeen ja pakolaisasioiden, nuorisotyöllisyyden, turvallisuuden, maatalouden, ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla useisiin kriiseihin ja uusiin haasteisiin, joita ei ollut ennakoitu rahoituskehystä hyväksyttäessä; toteaa, että tämän seurauksena nykyinen monivuotinen rahoituskehys oli viety äärirajoilleen jo vain kahden vuoden täytäntöönpanon jälkeen, sillä käytettävissä olleet liikkumavarat oli käytetty, joustosäännösten ja erityisrahoitusvälineiden avulla oli otettu käyttöön huomattavia määriä, nykyisiin politiikkoihin ja ohjelmiin kohdistui painetta tai niiden määrärahoja jopa vähennettiin ja unionin talousarviovajeen ja riittämättömän joustavuuden kompensoimiseksi oli luotu muutamia talousarvion ulkopuolisia mekanismeja;

C.  ottaa huomioon, että nämä puutteet olivat käyneet ilmeisiksi jo vuoden 2016 lopussa käynnistetyssä monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa ja tarkistuksessa ja niiden olisi pitänyt johtaa välittömiin toimiin, kuten parlamentti totesi 6. heinäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa; toteaa, että hyväksytyssä välitarkistuksessa onnistuttiin hieman laajentamaan nykyisten joustosäännösten mahdollisuuksia mutta rahoituskehyksen enimmäismääriä ei tarkistettu;

D.  ottaa huomioon, että komissio esittää toukokuussa 2018 vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuspakettinsa, joka kattaa myös omat varat, ja toteaa, että neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 mukaisesti se olisi pitänyt esittää ennen 1 päivää tammikuuta 2018; ottaa huomioon, että pian sen jälkeen odotetaan lainsäädäntöehdotuksia rahoitusohjelmista ja -välineistä;

1.  hyväksyy tämän päätöslauselman hahmotellakseen parlamentin kannan vuoden 2020 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen ottaen erityisen huomion kohteeksi rahoituskehyksen odotettavissa olevat painopisteet, sen koon, rakenteen, keston, joustavuuden ja muut monialaiset periaatteet ja korostaakseen seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvien unionin politiikkojen erityisiä talousarviosuuntaviivoja; odottaa komission antavan seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevan lainsäädäntöehdotuksen kanssa samaan aikaan luonnoksen uudeksi toimielinten väliseksi sopimukseksi, jossa otetaan huomioon parlamentin kannat ja ehdotukset; korostaa, että tämän päätöslauselman perusteella parlamentti myös sitoutuu menettelyyn, jossa seuraava monivuotinen rahoituskehys hyväksytään;

2.  hyväksyy samaan aikaan erillisen päätöslauselman(9), jossa esitetään sen kanta unionin omien varojen järjestelmän uudistukseen omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän suositusten mukaisesti; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin kannan asianmukaisesti huomioon valmistellessaan unionin omia varoja koskevia lainsäädäntöehdotuksia ja katsoo, että niiden olisi oltava soveltamisalaltaan kunnianhimoisia ja ne olisi esitettävä yhdessä monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten kanssa; korostaa, että tulevissa neuvotteluissa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen meno- ja tulopuolta käsitellään yhtenä pakettina eikä monivuotisesta rahoituskehyksestä voida sopia, ellei omia varoja koskevassa kysymyksessä edistytä vastaavasti;

I.Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen painopisteet ja haasteet

3.  suhtautuu myönteisesti seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävään keskusteluun ja pitää sitä tilaisuutena pohjustaa vahvempaa ja kestävämpää Eurooppaa käyttäen apuna yhtä sen konkreettisimmista välineistä, unionin talousarviota; katsoo, että seuraava monivuotinen rahoituskehys olisi sisällytettävä Euroopan tulevaisuutta koskevaan laajempaan strategiaan ja narratiiviin; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen on muunnettava EU:n poliittinen hanke ja poliittiset painopisteet rahoitusmahdollisuuksiksi;

4.  on vakuuttunut siitä, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi perustuttava unionin vakiintuneisiin politiikkoihin ja painopisteisiin, joiden tavoitteena on rauhan, demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon vaaliminen, hyvinvoinnin, pitkäaikaisen ja kestävän talouskasvun, tutkimuksen ja innovoinnin vauhdittaminen, laadukkaiden ja ihmisarvoisten työpaikkojen luominen, ilmastonmuutoksen torjuminen sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja jäsenvaltioiden ja kansalaisten välisen yhteisvastuun edistäminen; pitää näitä pilareita ennakkoedellytyksenä sisämarkkinoiden ja talous- ja rahaliiton asianmukaiselle toiminnalle sekä unionin aseman vahvistamiselle maailmassa; katsoo, että unionin tulevien pyrkimysten kannalta ne ovat tärkeämpiä kuin koskaan;

5.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi annettava unionille mahdollisuus tarjota ratkaisuja ja selviytyä vahvempana vuosikymmenen kriiseistä, joita ovat muun muassa taloudellinen ja rahoitukseen liittyvä taantuma, nuorisotyöttömyys, hellittämätön köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, muuttoliike- ja pakolaisilmiö, ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit, ympäristön tilan huononeminen ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen sekä terrorismi ja epävakaus; tähdentää, että näillä maailmanlaajuisilla, rajatylittävillä haasteilla on sisäisiä vaikutuksia ja ne paljastavat kansantalouksiemme ja yhteiskuntiemme keskinäisen riippuvuuden ja osoittavat yhteisten toimien tarpeellisuuden;

6.  huomauttaa, että unionin on toimittava edelläkävijänä YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvän sitoumuksensa täytäntöönpanossa, ja toteaa, että tämä tarjoaa globaalin etenemissuunnitelman kestävämpiä, tasa-arvoisempia ja vauraampia yhteiskuntia varten maapallon kantokyvyn puitteissa; korostaa, että seuraava monivuotinen rahoituskehys on mukautettava kestävän kehityksen tavoitteisiin; suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen valtavirtaistaa kestävän kehityksen tavoitteet osaksi kaikkia unionin toimintapolitiikkoja ja aloitteita; odottaa, että unioni noudattaa sitoumuksiaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevaa julistusta ja unionin ja jäsenvaltioiden sitoumusta varmistaa sosiaalisempi Eurooppa olisi tuettava asianmukaisin taloudellisin resurssein; katsoo, että Pariisin sopimuksen jälkeen ilmastoon liittyviä menoja olisi lisättävä huomattavasti verrattuna nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen ja niissä olisi saavutettava 30 prosentin taso mahdollisimman pian, viimeistään vuoteen 2027 mennessä;

7.  korostaa, että seuraava monivuotinen rahoituskehys tarjoaa unionille tilaisuuden osoittaa yhtenäisyytensä ja kykynsä käsitellä poliittista kehitystä, esimerkiksi brexitiä, populististen ja kansallismielisten liikkeiden nousua ja muutoksia maailmanlaajuisessa johtajuudessa; painottaa, etteivät jakolinjat ja itsekeskeisyys ole vastaus maailmanlaajuisiin kysymyksiin ja kansalaisten huolenaiheisiin; katsoo brexit-neuvottelujen osoittavan erityisesti, että unionin jäsenyyden edut ovat huomattavasti sen talousarvion rahoittamisen kustannuksia suuremmat; kehottaa tässä yhteydessä noudattamaan täysin aiemmin tehtyjä sitoumuksia, kuten pitkänperjantain sopimusta, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian kunnioittamisen osalta;

8.  kehottaa siksi jatkamaan tukea nykyisille politiikoille, etenkin perussopimuksiin kirjatuille unionin pitkäaikaisille politiikoille eli yhteiselle maatalouspolitiikalle, kalastuspolitiikalle ja koheesiopolitiikalle, koska ne tuovat Euroopan yhdentymisen hyödyt konkreettisesti unionin kansalaisten ulottuville; ei hyväksy mitään pyrkimyksiä kansallistaa näitä politiikkoja uudelleen, sillä se ei vähentäisi veronmaksajien ja kuluttajien taloudellista rasitetta eikä tuottaisi parempia tuloksia vaan päinvastoin haittaisi kasvua, solidaarisuutta ja sisämarkkinoiden toimintaa ja lisäisi entisestään eriarvoisuutta sekä kasvattaisi alueiden ja talouden sektorien välisiä eroja; aikoo varmistaa, että seuraavalla ohjelmakaudella näiden politiikkojen rahoituksen taso pysyy ennallaan 27 jäsenvaltion unionissa, ja parantaa niiden tehokkuutta sekä yksinkertaistaa niihin liittyviä menettelyjä;

9.  katsoo, että unionin olisi tarjottava tulevaisuudennäkymiä nuorille sukupolville sekä tulevaisuuteen suuntautuville yrityksille, koska ne tekevät unionista kansainvälisesti menestyvämmän; on päättänyt laajentaa huomattavasti kahta unionin lippulaivaohjelmaa, tutkimuksen puiteohjelmaa ja Erasmus+ -ohjelmaa, jotka eivät kykene nykyisin varoin tyydyttämään hyvin korkeatasoisiin hakemuksiin perustuvaa erittäin korkeaa kysyntää; kannattaa painokkaasti merkittävää lisäystä varoihin, joilla edistetään nuorisotyöttömyyden torjuntaa ja pienten ja keskisuurten yritysten tukemista nuorisotyöllisyysaloitetta ja yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevaa ohjelmaa (COSME) seuraavien ohjelmien kautta; tukee myös järeämpiä resursseja Verkkojen Eurooppa 2.0 -välineelle;

10.  kehottaa unionia kantamaan vastuunsa nykyisen rahoituskehyskauden aikana esiin tulleilla kolmella kehittyvällä politiikan alalla, joilla on sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus,

11.  korostaa, että tulevan kehyksen odotetaan sisältävän kaksi uutta rahoitustuen muotoa, jotka ovat näkyvästi esillä unionin talouspolitiikan agendalla: investointitukijärjestelmien, kuten Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR-rahasto), jatkaminen ja euroalueen jäsenvaltioiden vakautusjärjestelyn kehittäminen mahdollisesti ehdotetun Euroopan valuuttarahaston avulla, mihin yhdistetään euroon liittymässä oleville jäsenvaltioille tarkoitettu erityinen lähentymisväline;

12.  korostaa, että ensivaiheessa erityisestä euroalueen budjettikapasiteetista olisi tehtävä osa unionin talousarviota sisällyttämättä sen määriä monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin ja vaikuttamatta monivuotisen rahoituskehyksen muihin ohjelmiin, ja toteaa, että euroalueen jäsenten ja muiden osallistuvien jäsenten olisi rahoitettava budjettikapasiteetti käyttämällä osallistuvien jäsenvaltioiden kesken sovittavaa tulonlähdettä, josta saatuja tuloja pidetään käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina ja takauksina; toteaa, että kun yhteinen rahoituskapasiteetti on vakautettu, se voitaisiin rahoittaa aidoilla omilla varoilla noudattaen unionin tulevasta rahoituksesta annetun Montin raportin suosituksia;

13.  vahvistaa jälleen periaatteen, jonka mukaan uusiin poliittisiin painopisteisiin olisi liitettävä uusia rahoitusvaroja riippumatta siitä, syntyvätkö ne uuden monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymisen tai sen täytäntöönpanon aikana, ja tähdentää, että uusien tarpeiden rahoittaminen ei saisi vaarantaa nykyisiä politiikkoja ja ohjelmia; edellyttää myös, että käyttöön otetaan riittävästi joustosäännöksiä, jotta voidaan vastata monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana mahdollisesti syntyviin odottamattomiin tilanteisiin;

14.  katsoo, että unionista voi tulla vahvempi ja kunnianhimoisempi vain, jos sen rahoitusta lisätään; ottaa huomioon edellä mainitut haasteet ja painopisteet sekä Yhdistyneen kuningaskunnan eron unionista ja kehottaa siksi kasvattamaan unionin talousarviota huomattavasti; arvioi, että monivuotisessa rahoituskehyksessä tarvittavat menojen enimmäismäärät ovat 1,3 prosenttia 27 jäsenvaltion BKTL:sta lukuun ottamatta useita välineitä, joiden määrärahat eivät sisälly monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin;

15.  katsoo ehdottomasti, että ellei neuvosto hyväksy unionin talousarvioon maksettavien kansallisten maksuosuuksien huomattavaa kasvattamista, ainoa keino rahoittaa seuraava monivuotinen rahoituskehys asianmukaisesti on ottaa käyttöön uusia aidosti unionin omia varoja;

II.Horisontaaliset kysymykset

Unionin talousarvioperiaatteet ja talousarvion totuudellisuus

16.  palauttaa mieliin unionin talousarvion yhtenäisyyden, totuudenmukaisuuden, vuotuisuuden, tasapainon, yleiskatteisuuden, erittelyn, täydentävyyden, toissijaisuuden, moitteettoman varainhoidon ja avoimuuden periaatteet, joita on noudatettava unionin talousarvion laatimisessa ja toteuttamisessa;

17.  muistuttaa pitkäaikaisesta kannastaan, jonka mukaan unionin poliittisiin tavoitteisiin on varattava riittävät rahoitusvarat, ja muistuttaa, että SEUT:n 311 artiklan mukaan ”unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat”;

18.  toteaa tässä yhteydessä, että Eurooppa-neuvoston tekemien poliittisten päätösten ja aloitteiden täysimääräinen täytäntöönpano on mahdollista vain, jos varmistetaan tarvittava rahoitus, ja korostaa, että muunlainen lähestymistapa vaarantaa unionin talousarvion totuudellisuuden ja kansalaisten luottamuksen;

19.  katsoo, että monivuotinen rahoituskehys on erinomainen väline unionin rahoituksen pitkän aikavälin suunnitteluun ja julkisten investointien tietyn vakaan tason varmistamiseen jäsenvaltioissa, sillä sen avulla unionin poliittiset painopisteet muunnetaan konkreettisiksi investoinneiksi; pitää kuitenkin valitettavana, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymistä koskevaa pitkän aikavälin yhdessä sovittua strategiaa ei ole olemassa; palauttaa lisäksi mieliin, että unionin talousarvio on ennen kaikkea investointitalousarvio, jota käytetään kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimien uutena ja täydentävänä rahoituslähteenä;

Kesto

20.  katsoo, että päätettäessä monivuotisen rahoituskehyksen kestosta olisi löydettävä sopiva tasapaino kahden keskenään ristiriidassa olevan vaatimuksen välille, joista toinen on se, että useiden unionin politiikkojen – erityisesti yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien politiikkojen, kuten maatalous- ja koheesiopolitiikan – on voitava toimia ainakin seitsemäksi vuodeksi vahvistettujen vakaiden ja ennustettavien sitoumusten pohjalta, ja toinen on demokraattisen legitimiteetin ja vastuuvelvollisuuden tarve, mikä toteutuu, jos rahoituskehyksen kesto mukautetaan parlamentin ja komission viisivuotiseen poliittiseen sykliin;

21.  pitää poliittisesti välttämättömänä, että jokainen vasta valittu parlamentti voi vaikuttaa merkittävällä tavalla vaalikautensa aikana voimassa olevaan monivuotiseen rahoituskehykseen sekä rahoituksen että poliittisten painopisteiden osalta; korostaa, että Euroopan parlamentin vaalit tarjoavat unionin kansalaisille tilaisuuden ilmaista suoraan näkemyksensä unionin talousarvion painopisteistä ja että näkemykset olisi otettava huomioon rahoituskehyksen pakollisessa mukauttamisessa vaalien jälkeen; katsoo siksi, että kunkin poliittisen syklin aikana komission on ehdotettava joko seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamista tai voimassa olevan rahoituskehyksen pakollista välitarkistusta ja parlamentin ja neuvoston on tehtävä siitä päätös;

22.  korostaa tarvetta muuttaa monivuotisen rahoituskehyksen kesto vaiheittain 5+5 vuoden pituiseksi kaudeksi, johon sisältyy pakollinen välitarkistus; kehottaa komissiota laatimaan selkeän ehdotuksen, jossa esitetään menetelmät 5+5 vuoden rahoituskehyksen käytännön täytäntöönpanolle; on empimättä sitä mieltä, että monivuotisen rahoituskehyksen kestoksi ei voida määritellä pelkästään viittä vuotta, koska se aiheuttaisi vakavia esteitä monien unionin politiikkojen ohjelmasuunnittelulle ja täytäntöönpanovaatimuksille;

23.  ottaa kuitenkin huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys on voimassa joulukuuhun 2020 asti, joten seuraavien Euroopan parlamentin vaalien ajoitus keväällä 2019 ei anna mahdollisuutta panna 5+5 vuoden ratkaisua täytäntöön välittömästi, sillä silloin eri syklejä ei saataisi mukautettua toisiinsa tyydyttävällä tavalla; katsoo näin ollen, että seuraava monivuotinen rahoituskehys olisi vahvistettava seitsemäksi vuodeksi (2021–2027) ja siihen olisi liitettävä pakollinen välitarkistus ja että tämä olisi viimeisen kerran käytettävä siirtymäjärjestely;

Välitarkistus

24.  on vakuuttunut siitä, että edelleen on välttämätöntä säilyttää monivuotisen rahoituskehyksen oikeudellisesti sitova ja pakollinen väliarviointi ja -tarkistus, jotka on vahvistettu uudessa monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa; palauttaa mieliin, että vuoden 2016 välitarkistus oli kaikkien aikojen ensimmäinen kerta, kun monivuotista rahoituskehystä koskevaa asetusta todella tarkistettiin, ja sekä neuvosto että parlamentti pitivät tätä myönteisenä, varsinkin monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännösten lujittamisen osalta;

25.  katsoo, että vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistusta olisi ehdotettava ja siitä olisi päätettävä hyvissä ajoin, jotta seuraavalla parlamentilla ja komissiolla on mahdollisuus mukauttaa rahoituskehystä vastaavasti; tähdentää, että aina monivuotista rahoituskehystä tarkistettaessa olisi varmistettava parlamentin osallistuminen ja turvattava sen valtaoikeudet tasavertaisena budjettivallan käyttäjänä; korostaa lisäksi, että todelliseen tarkistukseen kuuluu aina myös monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien tarkistaminen, mikäli ne on todettu riittämättömiksi loppukaudelle;

Jousto

26.  painottaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana budjettivallan käyttäjä on hyväksynyt huomattavien määrien käyttöönoton monivuotista rahoituskehystä koskevaan asetukseen sisältyvistä joustovälineistä ja erityisrahoitusvälineistä varmistaakseen lisämäärärahat, joita on tarvittu vakaviin kriiseihin vastaamiseen tai uusien poliittisten painopisteiden rahoittamiseen;

27.  katsoo näin ollen, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännökset ovat toimineet hyvin ja tarjonneet ratkaisuja, kun on tarvittu huomattavan paljon rahoitusta etenkin muuttoliike- ja pakolaishaasteisiin vastaamiseksi ja investointivajeeseen puuttumiseksi; palauttaa mieliin, että parlamentti pani alulle useat näistä säännöksistä ja puolusti niitä painokkaasti edellisissä monivuotisesta rahoituskehyksestä käydyissä neuvotteluissa;

28.  katsoo, että näitä säännöksiä on lujitettava vielä entisestään, jotta voidaan vastata paremmin uusiin haasteisiin ja odottamattomiin tapahtumiin ja ottaa paremmin huomioon kehittymässä olevat poliittiset painopisteet, joita syntyy, kun pannaan täytäntöön monivuotisen rahoituskehyksen kaltaista pitkän aikavälin suunnitelmaa; kehottaa lisäämään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä joustoa, koska se antaisi mahdollisuuden käyttää mahdollisimman kattavasti rahoituskehyksen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen yleiset enimmäismäärät;

Monivuotisen rahoituskehyksen joustomekanismit

29.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät olisi vahvistettava tasolle, joka mahdollistaa sekä unionin politiikkojen rahoittamisen että riittävän liikkumavaran jättämisen kunkin otsakkeen sitoumuksiin;

30.  katsoo ehdottomasti, että kaikki kohdentamattomat liikkumavarat olisi siirrettävä rajoituksitta tuleville varainhoitovuosille ja budjettivallan käyttäjän olisi otettava ne vuotuisessa talousarviomenettelyssä käyttöön kaikkiin tarpeelliseksi katsottuihin tarkoituksiin; kehottaa siksi säilyttämään maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaran mutta siten, että siihen ei liity soveltamisalaa ja aikaa koskevia rajoituksia;

31.  palauttaa mieliin, että kohdentamattomat liikkumavarat voidaan ottaa maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta käyttöön vain enintään vuoteen N-1 asti sen jälkeen, kun ne on vahvistettu ennen talousarvioesityksen antamista tehdyssä teknisessä mukautuksessa; pitää kuitenkin välttämättömänä tutkia keinoja ottaa käyttöön myös vuoden N kohdentamattomat liikkumavarat, jotta voidaan edelleen rahoittaa vuoden aikana mahdollisesti ilmeneviä lisätarpeita;

32.  katsoo ehdottomasti, että budjettivallan käyttäjän hyväksymät maksusitoumusmäärärahat olisi käytettävä niiden alkuperäiseen tarkoitukseen ja että olisi kaikin tavoin varmistettava, että näin tapahtuu kaikilla politiikan aloilla; kehottaa komissiota erityisesti jatkamaan aktiivisesti tähän liittyviä toimia; on kuitenkin vakuuttunut siitä, jos sitoumuksia todella vapautetaan siksi, että toimet, joihin ne oli varattu, ovat jääneet kokonaan tai osittain toteuttamatta, määrärahat olisi asetettava uudelleen saataville unionin talousarviossa ja budjettivallan käyttäjän olisi otettava ne käyttöön vuotuisessa talousarviomenettelyssä; katsoo, että vapautuneet määrärahat olisi ohjattava suoraan maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaraan erillisen erityisrahoitusvälineen tai varauksen sijaan;

33.  muistuttaa, että vapautuneet määrärahat ovat peräisin budjettivallan käyttäjän jo hyväksymistä sitoumuksista ja niiden olisi pitänyt johtaa vastaaviin maksuihin, mikäli toiminta, jonka rahoittamiseen ne oli tarkoitettu, olisi toteutettu suunnitelmien mukaisesti; korostaa siksi, että vapautuneiden määrärahojen kierrättäminen unionin talousarvioon on asianmukaisesti perusteltua mutta sitä ei pitäisi käyttää keinona kiertää alakohtaisissa asetuksissa vahvistettuja sitoumusten vapauttamista koskevia sääntöjä;

34.  kiinnittää huomiota tarpeeseen varmistaa maksumäärärahojen liikkumavarojen siirtäminen kokonaisuudessaan seuraavalle varainhoitovuodelle käyttäen koko monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvää maksumäärärahojen kokonaisliikkumavaraa; vastustaa kaikkien rajoitusten tai enimmäismäärien soveltamista liikkumavaroihin, jotka voidaan siirtää, kuten nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä on tapahtunut, ja muistuttaa, että näitä liikkumavaroja voidaan ottaa käyttöön vain siinä tapauksessa ja siinä laajuudessa kuin budjettivallan käyttäjä päättää; korostaa, että maksumäärärahojen kokonaisliikkumavara voisi olla ratkaisevan tärkeä vastattaessa mahdollisesti syntyvään uuteen maksukriisiin;

35.  korostaa, että rahoituskehysasetuksen olisi tarjottava mahdollisuus tarkistaa enimmäismääriä odottamattomissa tilanteissa, joissa rahoitustarpeet kuluttaisivat loppuun tai ylittäisivät käytettävissä olevat liikkumavarat ja erityisvälineet; kehottaa sisällyttämään rahoituskehysasetukseen yksinkertaistetun menettelyn kohdennettua tarkastusta varten sovitun kynnysarvon mukaisesti;

36.  suosittelee säilyttämään mahdollisuuden aikaistaa tai lykätä minkä tahansa unionin ohjelman rahoitusta, jotta voidaan mahdollistaa suhdanteita tasaava toiminta, joka vastaa täytäntöönpanon todellista tempoa, ja jotta pahimpiin kriiseihin voidaan reagoida mielekkäästi; kehottaa lisäksi lisäämään tämänhetkisen toimielinten välisen sopimuksen 17 kohdassa vahvistettua lainsäädännöllistä joustavuutta siten, että tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen ohjelmien kokonaismäärärahoja voidaan mukauttaa +/- 10 prosentin sijasta +/-15 prosenttia;

37.  korostaa joustavuutta, joka voidaan saavuttaa siirtämällä varoja monivuotisen rahoituskehyksen saman otsakkeen sisällä, jotta varat voidaan käyttää juuri siellä, missä niitä tarvitaan, ja jotta varmistetaan unionin talousarvion toteutuksen parantaminen; katsoo, että otsakkeiden pienempi määrä lisää monivuotisen rahoituskehyksen joustavuutta; pyytää komissiota kuitenkin tiedottamaan budjettivallan käyttäjille ja kuulemaan näitä ennakoivasti merkittävien autonomisten siirtojen hyväksymisen yhteydessä;

Monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvät erityisrahoitusvälineet

38.  hyväksyy monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden, kuten joustovälineen, hätäapuvarauksen, EU:n solidaarisuusrahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston (EGR), yleisen rakenteen ja toteaa, että niiden varoja on otettu laajasti käyttöön nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa; kehottaa lisäämään niiden rahoitusta ja parantamaan niiden toimintaa koskevia määräyksiä;

39.  kehottaa erityisesti lisäämään tuntuvasti joustovälineen määrärahoja ainakin vuotuiseen kahden miljardin euron määrään; muistuttaa, ettei joustoväline liity mihinkään tiettyyn toimintapolitiikan alaan vaan se voidaan ottaa käyttöön mihin tahansa tarpeelliseksi katsottuun tarkoitukseen; katsoo sen vuoksi, että tämä väline voidaan ottaa käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana ilmenevien mahdollisten uusien rahoitustarpeiden kattamiseksi;

40.  huomauttaa, että hätäapuvarauksen tarkoitus on pystyä vastaamaan nopeasti kolmansien maiden erityisiin avuntarpeisiin ennakoimattomissa tilanteissa, ja pitää sitä nykytilanteessa erityisen tärkeänä; kehottaa lisäämään tuntuvasti sen määrärahoja aina vuotuiseen miljardin euron määrään;

41.  panee erityisesti merkille, että Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varoja on otettu käyttöön suuria määriä avun tarjoamiseksi useissa luonnonkatastrofeissa, mistä syntynyt huomattavia talousarviovaikutuksia; korostaa lisäksi tämän välineen myönteistä vaikutusta yleiseen mielipiteeseen; kehottaa lisäämään sen määrärahoja aina vuotuiseen miljardin euron määrään;

42.  katsoo, että EGR tarjoaa unionin solidaarisuutta ja tukea työntekijöille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi, mutta rahasto ei ole hyödyntänyt täyttä potentiaaliaan ja sen käyttöä voitaisiin vielä parantaa ja se voitaisiin sisällyttää kaikissa jäsenvaltioissa pitkän aikavälin strategiaan, jotta irtisanotut työntekijät voitaisiin saavuttaa tehokkaasti ja jotta he pääsisivät takaisin työmarkkinoille; katsoo, että EGR:n tulevassa tarkistuksessa olisi tarkasteltava rahaston soveltamisalaa ja parannettava sen koordinointia muiden välineiden kanssa; katsoo, että uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä tarkistetulle EGR:lle osoitettavan vuotuisen rahoituksen määrän olisi pysyttävä vähintään ennallaan;

43.  ehdottaa, että monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineitä varten perustetaan erityinen varaus, joka perustuu kunkin välineen käyttämättömiin määrärahoihin, jotka peruuntuvat; katsoo, että tälle varaukselle ei saisi asettaa aikarajoituksia; vaatii, että varauksesta voidaan ottaa budjettivallan käyttäjän päätöksellä käyttöön määrärahoja mihin tahansa monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineeseen, josta pyydetään rahoitusta välineen rahoituskapasiteetin ylittäviin tarpeisiin;

44.  panee merkille, että tällä hetkellä kunkin monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvan erityisrahoitusvälineen käyttämättömien määrärahojen siirtämiseen sovelletaan erilaisia määräaikasääntöjä; katsoo, että säännöt olisi yhdenmukaistettava, jotta kaikkiin näihin välineisiin voidaan soveltaa yhtä ainoaa N+1 -sääntöä;

45.  katsoo, että ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran olisi oltava edelleen vasta viimeisenä keinona käytettävä väline; korostaa, että kyseessä on erityisrahoitusväline, josta voidaan myös ottaa käyttöön vain maksumäärärahoja, ja että sen käyttöönotto oli ratkaisevan tärkeää vuoden 2014 maksukriisissä; kehottaa siksi korottamaan sen vuotuista enimmäisrahoitusta 0,05 prosenttiin unionin BKTL:sta;

46.  tähdentää, että monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden määriä ei saisi sisällyttää monivuotisen rahoituskehyksen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen enimmäismääriin; toteaa, että kysymys näiden välineiden maksujen ottamisesta talousarvioon ratkaistiin vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksessa yksiselitteisesti ja samalla päästiin ratkaisuun neuvoston kanssa pitkään jatkuneessa tulkintakiistassa; kannattaa sitä, että rahoituskehysasetukseen sisällytetään selkeä säännös, jonka mukaan monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden maksusitoumusmäärärahojen käyttöönotosta johtuvia maksumäärärahoja ei saisi laskea monivuotisen rahoituskehyksen maksumäärärahojen enimmäismääriin;

47.  toteaa, että nykyisessä toimielinten välisessä sopimuksessa säädetään parlamentin erityisestä enemmistöstä monivuotisen rahoituskehyksen kolmen erityisrahoitusvälineen käyttöönottoa varten; pitää tätä säännöstä vanhentuneena, koska se ilmentää erityisiä enemmistöjä, joita tarvittiin unionin talousarvion hyväksymiseen ennen Lissabonin sopimusta; kehottaa soveltamaan näiden välineiden käyttöönottoa koskeviin äänestysvaatimuksiin yhtenäistä lähestymistapaa, jonka pitäisi olla sama kuin unionin talousarvion hyväksynnässä;

Tulot – erityisvaraus

48.  toistaa pitkäaikaisen kantansa, että kaikkien yrityksille unionin kilpailulainsäädännön rikkomisesta tai unionin talousarvioon maksettavien kansallisten maksuosuuksien myöhästymisestä määrätyistä sakoista peräisin olevat tulot olisi otettava unionin talousarviossa uuteen tulokohtaan vähentämättä vastaavasti BKTL-perusteisia maksuosuuksia;

49.  pyytää tämän vuoksi luomaan unionin talousarvioon erityisvarauksen, johon otetaan vaiheittain kaikentyyppiset ennakoimattomat muut tulot ja joka siirretään asianmukaisesti seuraavalle varainhoitovuodelle antamaan mahdollisuuksia lisärahoitukseen, kun tarvetta siihen esiintyy; katsoo, että varaus olisi osoitettava monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineisiin ja budjettivallan käyttäjän päätöksellä siitä olisi voitava tarjota ylimääräisiä lisäyksiä sekä maksusitoumuksina että maksuina;

Unionin resurssien tehokas ja vaikuttava käyttö

50.  on yhtä mieltä siitä, että todellisen eurooppalaisen lisäarvon saavuttamista olisi pidettävä yhtenä keskeisistä unionin toimielimiä ohjaavista periaatteista päätettäessä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen menotyypeistä; panee kuitenkin merkille tämän käsitteen erilaiset tulkinnat ja kehottaa esittämään yhden selkeän ja helppotajuisen määritelmän olennaisista kriteereistä ja ottamaan niissä huomioon alueelliset erityispiirteet ja sisällyttämään niihin tarvittaessa mitattavissa olevia tulosindikaattoreita; varoittaa yrityksistä käyttää tätä määritelmää unionin politiikkojen ja ohjelmien asiaankuuluvuuden kyseenalaistamiseen pelkästään kvantitatiivisten tai lyhyen aikavälin taloudellisten näkökohtien perusteella;

51.  toteaa, että useissa komission asiakirjoissa viitataan eurooppalaisen lisäarvon käsitteeseen; panee jälleen merkille edellä mainitussa 24. lokakuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tässä yhteydessä määrittämänsä parametrit; muistuttaa, että unionin resursseja olisi käytettävä rahoittamaan unionin julkisia hyödykkeitä sekä käynnistämään kannustimia jäsenvaltioille kaikilla hallinnon tasoilla sellaisten perussopimuksissa vahvistettujen tavoitteiden ja unionin yhteisten päämäärien saavuttamiseksi, jotka eivät muutoin toteutuisi; on yhtä mieltä siitä, että unionin talousarviota olisi käytettävä rahoittamaan toimia, jotka voivat hyödyttää koko unionia, joita yksikään yksittäinen jäsenvaltio ei voi tehokkaasti varmistaa ja jotka tarjoavat enemmän vastinetta rahalle verrattuna pelkästään kansallisella, alueellisella tai paikallisella toteutettuihin toimiin; katsoo myös, että unionin talousarviolla olisi edistettävä rauhan ja vakauden luomista ja tukemista unionin naapurimaissa ja niitäkin kauempana; katsoo, että eurooppalaista lisäarvoa luodaan niin yhteistyössä hallinnoiduilla kuin suoraan hallinnoiduilla ohjelmilla ja että nämä kaksi menettelyä täydentävät toisiaan unionin tavoitteiden saavuttamisessa; odottaa tätä taustaa vasten jäsenvaltioiden pidättyvän noudattamasta seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä neuvoteltaessa oikeudenmukaisen palautuman logiikkaa, jossa otetaan huomioon ainoastaan nettotaseeseen perustavat kansalliset edut;

52.  katsoo, että varainkäytön parantaminen, toisin sanoen jokaisen unionin talousarvioon sisältyvän euron käyttäminen tehokkaasti ja syrjimättömästi, onnistuu paitsi ohjaamalla unionin varoja nykyisten menojen perusteellisen arvioinnin perusteella toimiin, joilla on suurin eurooppalainen lisäarvo ja jotka parantavat eniten unionin politiikkojen ja ohjelmien tuloksellisuutta, myös luomalla enemmän yhteisvaikutuksia unionin talousarvion ja kansallisten talousarvioiden välille ja huolehtimalla menorakenteen konkreettisesta parantamisesta; kannattaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa 2016 esitettyjä suosituksia, jotka koskevat indikaattorien tehokkaita mittauspuitteita, sujuvampaa ja tasapainoisempaa tuloksellisuusraportointia ja arviointitulosten parempaa saatavuutta;

53.  kehottaa yksinkertaistamaan aidosti unionin talousarviojärjestelmää seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä rahoituksen käytön helpottamiseksi; korostaa erityisesti tarvetta vähentää tarpeettomia päällekkäisyyksiä sellaisissa välineissä, joita käytetään samantyyppisiin toimiin esimerkiksi innovoinnin, pk-yritysten tai liikenteen aloilla, kun ei ole vaaraa menettää eri ohjelmien tärkeitä elementtejä, sekä tarvetta poistaa eri rahoitusmuotojen ja -lähteiden välinen kilpailu, jotta varmistetaan mahdollisimman suuri täydentävyys ja luodaan johdonmukainen rahoituskehys; katsoo, että tämä auttaisi selkeyttämään tiedottamista unionin painopisteistä kansalaisille;

54.  tähdentää, että unionin menojen niin kutsutun terveystarkastuksen avulla ei voida alentaa unionin tavoitetasoa tai lohkoa sen politiikkoja ja ohjelmia eikä sen pitäisi johtaa avustusten korvaamiseen rahoitusvälineillä säästöjen aikaansaamiseksi, sillä rahoitusvälineiden rahoitus ei sovellu suurimmalle osalle unionin talousarviosta tukea saavista toimista; katsoo, että terveystarkastuksessa pitäisi mieluummin määrittää, miten unionin meno-ohjelmien täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa;

55.  kehottaa yhdenmukaistamaan säännöt kauaskantoisesti, jotta voidaan laatia yhteinen sääntökirja kaikkia unionin talousarviovälineitä varten ja ottaa samalla huomioon rahasto- ja alakohtaiset ominaispiirteet; kannustaa komissiota puuttumaan eri rahoituslähteiden yhdistämisen ongelmaan antamalla asiasta selkeitä ohjeita ja varmistamalla, että kaikki rahoitusmuodot ovat käytettävissä kaikissa jäsenvaltioissa;

56.  kannattaa myös alakohtaisten täytäntöönpanosääntöjen todellista yksinkertaistamista edunsaajien hyväksi sekä hallinnollisen rasitteen vähentämistä yhtenäistämällä ja yksinkertaistamalla menettelyjä ja ohjelma-asiakirjoja entisestään; korostaa lisäksi, että edunsaajien valmiuksia on parannettava ja heille on tarjottava teknistä tukea; kehottaa siirtymään riskiperusteiseen arviointiin;

Talousarvion yhtenäisyys, totuudenmukaisuus ja avoimuus

57.  palauttaa mieliin, että talousarvion yhtenäisyyden periaate, jonka mukaan kaikki unionin tulo- ja menoerät on esitettävä talousarviossa, on sekä perussopimuksen vaatimus että demokraattinen perusedellytys, jotta talousarvion avoimuus, legitiimiys ja vastuuvelvollisuus toteutuisivat; pitää valitettavana, että tätä periaatetta noudatetaan entistä harvemmin rahoitusjärjestelyjen jatkuvasti monimutkaistuessa, ja toteaa sen käyvän ilmi Euroopan kehitysrahaston historiallisesta perinnöstä ja Euroopan vakausmekanismin perustamisesta sekä viime aikoina siitä, että talousarvion ulkopuolelle on perustettu yhä enemmän mekanismeja innovatiivisten rahoitusvälineiden ja ulkoisten erityisrahastojen tai unionin taseeseen kirjaamattomien järjestelyjen muodossa;

58.  pohtii, onko välineiden perustaminen unionin talousarvion ulkopuolelle perusteltua ja tuottaako se lisäarvoa; katsoo, että päätökset tällaisten välineiden perustamisesta tai ylläpitämisestä johtuvat todellisuudessa pyrkimyksistä salata todelliset rahoitustarpeet ja ohittaa monivuotisen rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärien rajoitteet; pitää valitettavana, että usein niissä myös ohitetaan parlamentin kolmitahoiset valtuudet eli lainsäädäntö-, budjetti- ja valvontavalta ja että ne ovat vastoin kansalaisiin ja edunsaajiin kohdistuvan avoimuuden vahvistamisen tavoitetta;

59.  toistaa siksi pitkäaikaisen kantansa, että Euroopan kehitysrahasto sekä muut monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuoliset välineet olisi sisällytettävä unionin talousarvioon, ja toteaa, että näin parannettaisiin rahaston legitiimiyttä ja unionin kehityspolitiikan tehokkuutta ja vaikuttavuutta; korostaa kuitenkin, että näiden välineiden määrärahoja ei saisi sisällyttää monivuotisen rahoituskehyksen hyväksyttyihin enimmäismääriin, jotta niiden ottaminen talousarvioon ei vaikuttaisi haitallisesti niiden rahoitukseen tai muihin unionin politiikkoihin ja ohjelmiin; suhtautuu periaatteessa myönteisesti ehdotukseen sisällyttää Euroopan vakausmekanismi unionin varainhoitoon Euroopan valuuttarahaston muodossa tämän rajoittamatta sen tulevaa muotoa;

60.  katsoo, että unionin erityisrahastot voivat tuoda lisäarvoa, kun useiden rahoittajien resursseja yhdistetään erityistilanteissa, mutta niitä ei tulisi käyttää pelkkään suunnitellun unionin avun uudelleen lokeroimiseen eikä unionin rahoitusvälineiden alkuperäisiä tavoitteita saisi muuttaa; korostaa, että niiden luomisen ja täytäntöönpanon parlamentaarista valvontaa on tiukennettava; muistuttaa, että unionin erityisrahastoilla olisi tuettava ainoastaan unionin ulkopuolella toteutettavia toimia;

61.  katsoo myös, että jos nähdään tarpeellisena toteuttaa tietty osuus toimista talousarvion ulkopuolella tiettyjen erityistavoitteiden saavuttamiseksi esimerkiksi rahoitusvälineiden tai erityisrahastojen käytön avulla, näiden toimien olisi määrä ja kesto olisi pidettävä rajallisena, niiden olisi oltava täysin avoimia, niiden olisi oltava todistetusti täydentäviä ja tuotava lisäarvoa ja niiden olisi perustuttava vankkoihin päätöksentekomenettelyihin ja vastuuvelvollisuutta koskeviin säännöksiin;

62.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa unionin talousarviosta olisi käytävä tarkemmin ilmi käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen määrä ja niiden vaikutus todellisiin menoihin, etenkin kun kyseessä ovat kolmansien maiden maksuosuuksista peräisin olevat tulot; pitää tätä vieläkin tärkeämpänä, kun otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan toive osallistua joihinkin unionin talousarvio-ohjelmiin vuoden 2020 jälkeisellä uudella monivuotisella rahoituskehyskaudella unionin ulkopuolisena valtiona, kuten se on ilmaissut sen eroa unionista koskevien neuvottelujen yhteydessä;

Maksujen taso

63.  muistuttaa, että maksumäärärahat ovat maksusitoumusmäärärahojen looginen oikeudellinen jatkumo, ja kehottaa vahvistamaan tulevien maksumäärärahojen enimmäismäärille asianmukaisen tason ja jättämään maksusitoumus- ja maksumäärärahojen tason välille vain pienen ja realistisen eron; odottaa, että tulevissa maksumäärärahojen enimmäismäärissä otetaan huomioon tarve kunnioittaa sellaisia nykyiseltä rahoituskaudelta peräisin olevia sitoumuksia, jotka tulevat maksettaviksi vasta vuoden 2020 jälkeen, ja tarve noudattaa vuoden 2020 jälkeisten ohjelmien ja välineiden sitoumuksia;

64.  palauttaa mieliin, että maksamattomien laskujen suman kertyminen edellisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun vaikutti nykyiseen rahoituskehykseen, ja varoittaa tällaisen maksukriisin toistumisen vaarasta siirryttäessä seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen ja toteaa, että vaikutukset olisivat vakavat edunsaajille, kuten opiskelijoille, yliopistoille, pk-yrityksille ja tutkijoille; korostaa, että tällä hetkellä maksuja ei makseta riittävästi vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanon viivästymisen vuoksi, mikä johtaa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääristä suoritettavien maksattamattomien maksusitoumusten määrän kasvamiseen; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan – myös valtiovarainministerien tasolla – näiden viivästysten taustalla olevia syitä ja esittämään konkreettisia yksinkertaistamistoimia, jotta täytäntöönpanoa helpotettaisiin tulevaisuudessa;

65.  panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan eroon unionista liittyvien, taloudellista ratkaisua koskevien neuvottelujen alustavat tulokset, joiden mukaan Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu täysimääräisesti kauden 2014–2020 ohjelmien rahoitukseen ja täytäntöönpanoon kaikkine asiaan liittyvine rahoitusseurauksineen;

Rahoitusvälineet

66.  korostaa, että unionin talousarviossa on käytettävissä laaja kirjo välineitä, joista rahoitetaan unionin tasolla tuettuja toimia, ja toteaa, että nämä välineet voidaan ryhmitellä kahteen kategoriaan: avustukset ja rahoitusvälineet vakuuksien, lainojen, riskinjaon tai pääomarahoituksen muodossa; kiinnittää huomiota myös ESIR-rahastoon ja toteaa, että sen tavoitteena on ottaa koko unionissa käyttöön yksityistä ja julkista pääomaa, jolla voidaan tukea hankkeita unionin talouden kannalta keskeisillä aloilla rajallisten rahoitusvarojen täydentämiseksi;

67.  panee merkille rahoitusvälineiden mahdollisuudet lisätä unionin talousarvion taloudellista ja poliittista vaikutusta; korostaa kuitenkin, että niitä voidaan käyttää vain tuloja tuottaviin hankkeisiin, kun investointiedellytykset ovat huonot ja markkinoiden toiminta on puutteellista, joten ne eivät ole vaihtoehtoinen vaan vain täydentävä rahoitusmuoto verrattuna avustuksiin; korostaa, ettei rahoitusvälineillä pitäisi pyrkiä korvaamaan olemassa olevia julkisia tai yksityisiä rahoitusjärjestelmiä ja niiden olisi oltava kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten mukaisia;

68.  palauttaa mieliin kehottaneensa komissiota kartoittamaan politiikanalat, jotka hyötyisivät eniten avustuksista, ja alat, joihin rahoitusvälineet voisivat soveltua parhaiten, sekä alat, joilla avustukset voitaisiin yhdistää rahoitusvälineisiin, ja pohtimaan, mikä on oikea tasapaino näiden kahden tukimuodon välillä; on vakuuttunut siitä, että avustusten olisi edelleen oltava pääasiallinen keino rahoittaa Euroopan yhdentymishanketta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana; korostaa, että lainoja, vakuuksia, riskinjakoa ja pääomarahoitusta olisi käytettävä varoen, asianmukaisen ennakkoarvioinnin perusteella ja vain, kun niiden käytön voidaan osoittaa tuovan selvää lisäarvoa ja vipuvaikutusta; toteaa, että rahoitusvälineiden käyttöä ja synergioita avustusten kanssa voidaan parantaa; kehottaa helpottamaan suuresti edunsaajien mahdollisuuksia hyödyntää rahoitusvälineitä ja lisäämään joustoa erilaisten rahoitusvälineiden monialaisessa käytössä, jotta voidaan ylittää rajoittavat säännökset, joiden vuoksi edunsaajat eivät voi hyödyntää useita ohjelmia tavoitteeltaan yhteensopivissa hankkeissa;

69.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan rahoitusvälineiden käyttöä koskevia sääntöjä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä niin, että voidaan luoda synergiaa eri välineiden välille ja varmistaa, että niitä voidaan soveltaa mahdollisimman tehokkaasti; panee merkille mahdollisen ehdotuksen yhdestä rahastosta, johon yhdistettäisiin keskitetysti hallinnoitavat unionin tason rahoitusvälineet, ja toteaa, että tästä olisi keskusteltava perinpohjaisesti; katsoo, että olisi tarjottava selkeä rakenne erityyppisten rahoitusvälineiden valinnalle eri politiikan aloja ja erityyppisiä toimia varten ja että kyseiset rahoitusvälineet olisi edelleen budjetoitava erillisiin budjettikohtiin investoinnin selkeyttä silmällä pitäen; painottaa kuitenkin, ettei mikään tällainen sääntöjen yhdenmukaistaminen saa vaikuttaa rahoitusvälineisiin, joita jäsenvaltiot hallinnoivat koheesiopolitiikan nojalla, tai ulkoisten toimien rahoitusvälineisiin;

70.  toteaa vaatineensa toistuvasti avoimuuden ja demokraattisen valvonnan lisäämistä unionin talousarviosta tuettavien rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa;

Rakenne

71.  katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen rakenteen olisi lisättävä unionin poliittisten ja talousarviota koskevien painopisteiden näkyvyyttä unionin kansalaisille, ja kehottaa esittämään selkeämmin kaikki unionin menoalat; katsoo ehdottomasti, että siitä olisi käytävä vastaavasti ilmi tässä päätöslauselmassa hahmoteltujen unionin tulevien menojen keskeiset osatekijät;

72.  katsoo siksi, että otsakkeiden nykyiseen esitystapaan on tehtävä joitakin parannuksia, mutta vastustaa perusteettomia radikaaleja muutoksia; ehdottaa näin ollen vuoden 2020 jälkeiselle seuraavaa rakennetta monivuotista rahoituskehystä varten:

73.  kehottaa komissiota selvittämään unionin talousarvion liitteessä kaikki unioniin liittyvät menot, jotka syntyvät unionin talousarvion ulkopuolella hallitustenvälisten sopimusten ja menettelyjen tuloksena; katsoo, että tällaiset vuosittain annettavat tiedot täydentäisivät kuvaa kaikista investoinneista, joihin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet unionin tasolla;

III.Politiikat

Vahvempi ja kestävä talous

74.  pitää erittäin tärkeänä eurooppalaisen tutkimusalueen, energiaunionin, yhtenäisen Euroopan liikennealueen ja digitaalisten sisämarkkinoiden loppuunsaattamista, sillä ne ovat olennainen osa unionin sisämarkkinoita;

75.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi keskitettävä enemmän talousarviovaroja aloille, joiden osoitetaan tuottavan selvää eurooppalaista lisäarvoa ja jotka edistävät talouskasvua, kilpailukykyä, kestävyyttä ja työllisyyttä kaikilla unionin alueilla; korostaa tässä yhteydessä tutkimuksen ja innovoinnin merkitystä pyrittäessä luomaan kestävä, maailman johtava osaamistalous, ja pitää valitettavana, että riittävän rahoituksen puuttumisen vuoksi nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä on osoitettu unionin rahoitusta tällä alalla vain pienelle osalle laadukkaista hankkeista;

76.  kehottaa siksi lisäämään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä huomattavasti tutkimuksen yhdeksänteen puiteohjelmaan varattuja kokonaismäärärahoja ja katsoo, että niiden tasoksi olisi vahvistettava ainakin 120 miljardia euroa; pitää tätä tasoa asianmukaisena, jotta voidaan varmistaa unionin maailmanlaajuinen kilpailukyky sekä tieteellinen, teknologinen ja teollinen johtoasema, vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin ja auttaa saavuttamaan unionin ilmastotavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa erityisesti ryhtymään toimiin läpimurtojen ja uusia markkinoita luovan innovoinnin edistämiseksi erityisesti pk-yritysten osalta;

77.  kehottaa lisäksi keskittymään enemmän tutkimuksen harjoittamiseen ja innovointiin yhteisyritysten ja muiden välineiden kautta ja avainteknologioihin tehtävien investointien tukemiseen innovoinnin investointivajeen paikkaamiseksi; painottaa, että samalla kun lisätään rahoitusta, on myös yksinkertaistettava rahoitukseen liittyviä menettelyjä; pitää myönteisinä komission toimia tässä asiassa ja vaatii niiden jatkamista seuraavalla ohjelmakaudella, jotta hakijoille voidaan tarjota paremmat osallistumismahdollisuudet ja tasapuoliset toimintaedellytykset hakemusten uuden arviointijärjestelmän avulla; korostaa tarvetta kehittää toimenpiteitä, joilla edistetään kaikkien unionin jäsenvaltioiden tasapuolista osallistumista;

78.  pitää myönteisenä komission hiljattain tekemää ehdotusta, jolla varmistetaan hiili- ja terästutkimusrahaston rahoitus tuleviksi vuosiksi; painottaa kyseisen rahaston merkitystä tämän teollisuudenalan tutkimuksen rahoittamisessa; katsoo näin ollen, että tarvitaan pidempiaikaista ratkaisua, jolla varmistetaan rahoitus vuoden 2020 jälkeen ja johon sisältyy myös unionin talousarviorahoitus, jotta parlamentti voi hoitaa tehtävänsä budjettivallan käyttäjänä;

79.  korostaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset ovat talouskasvun, innovoinnin ja työllisyyden keskeisiä tekijöitä ja tarjoavat 85 prosenttia kaikista uusista työpaikoista; panee merkille niiden tärkeän roolin talouden elpymisen varmistamisessa ja kestävällä pohjalla olevan unionin talouden edistämisessä; muistuttaa, että unionissa on yli 20 miljoonaa pk-yritystä ja että niiden osuus kaikista yrityksistä on 99 prosenttia; katsoo, että pk-yritysten rahoituksen saannin helpottamisen kaikissa jäsenvaltioissa olisi edelleen oltava tärkeä politiikkatavoite seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä jäsenvaltioiden kilpailukyvyn ja kestävyyden parantamiseksi entisestään; korostaa näin ollen, että on edistettävä yrittäjyyttä ja parannettava pk-yritysten liiketoimintaympäristöä, jotta ne voisivat hyödyntää koko potentiaalinsa tämän päivän globaalissa taloudessa;

80.  pitää myönteisenä yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan unionin ohjelman (COSME) menestystä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana; panee tyytyväisenä merkille ohjelman täytäntöönpanon korkean tason ja viittaa sen kykyyn käyttää varoja jopa nykyistä enemmän; kehottaa sen vuoksi kaksinkertaistamaan COSME-ohjelman määrärahat, jotta ne vastaisivat unionin talouden todellisia tarpeita ja huomattavaa kiinnostusta ohjelmaan osallistumiseen;

81.  toistaa sitoutuneensa vankasti ESIR-rahastoon, jonka avulla pyritään saamaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana käyttöön 500 miljardia euroa reaalitalouteen tehtäviin uusiin investointeihin; katsoo, että ESIR on jo vauhdittanut voimakkaasti ja kohdennetusti talouden aloja, jotka kykenevät luomaan kestävää kasvua ja työpaikkoja; painottaa ESIR-rahaston myönteistä vaikutusta rahoituksen tarjoamisessa unionin pk-yrityksille; suhtautuu siksi myönteisesti komission aikomukseen antaa lainsäädäntöehdotus tämän investointijärjestelmän jatkamisesta ja parantamisesta ja siihen liittyvästä rahoituksesta, jota ei saisi toteuttaa olemassa olevien politiikkojen ja ohjelmien kustannuksella uuden monivuotisen rahoituskehyksen aikana; painottaa, että mahdollisen lainsäädäntöehdotuksen olisi perustuttava komission uudelleentarkastelun ja riippumattoman arvioinnin päätelmiin; odottaa, että uudessa ehdotuksessa puututaan asianmukaisesti ESIR-rahaston mahdollisiin täytäntöönpano-ongelmiin ja parannetaan muun muassa rahaston maantieteellistä kattavuutta niin, että sen edut tuntuvat kaikkialla unionissa;

82.  korostaa monivuotisen rahoituskehyksen merkitystä pitkän aikavälin investoinneista riippuvaisilla aloilla, kuten kestävällä liikennealalla; korostaa, että liikenteen infrastruktuurit ovat sisämarkkinoiden selkäranka ja kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen perusta; panee merkille, että naapurimaihin liitetyn yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen toteuttaminen edellyttää suuria liikenteen infrastruktuureja, ja toteaa, että sitä on käsiteltävä ensisijaisena painopisteenä unionin kilpailukyvyn sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta, syrjäiset alueet ja saarialueet mukaan luettuina; katsoo siksi, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi mahdollistettava riittävä rahoitus hankkeille, jotka edistävät erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) ydinverkon ja sen käytävien valmiiksi saattamista, ja katsoo, että näitä verkkoja olisi entisestään laajennettava; palauttaa mieliin COP21-kokouksessa liikenteelle asetetut tavoitteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kannustaa jäsenvaltioita investoimaan älykkäisiin, kestäviin ja yhdennettyihin julkisiin liikennevälineisiin;

83.  korosta, että päivitetyn ja tehokkaamman Verkkojen Eurooppa -ohjelman olisi katettava kaikki liikennemuodot, myös tie- ja rautatieinfrastruktuurit, sekä sisävesiväylät; katsoo, että etusijalle olisi asetettava yhteyksien parantaminen kattavien verkkojen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä edistävien liikennemuotojen välillä, ja huomio olisi kiinnitettävä yhteenliitäntöihin ja syrjäisimpien alueiden verkoston valmiiksi saattamiseen; muistuttaa, että on tärkeää lujittaa Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän yhteentoimivuutta kautta linjan ja mahdollistaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan aloitteen täysimääräinen hyödyntäminen; kannustaa saattamaan päätökseen ilmaliikenteen eurooppalaisen digitaalisen hallintajärjestelmän;

84.  kehottaa luomaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä matkailua varten erityisen budjettikohdan, jotta voitaisiin edetä kohti todellista eurooppalaista matkailupolitiikkaa, jolla voitaisiin edistää merkittävästi kasvua ja työpaikkojen luomista;

85.  kehottaa komissiota edistämään investointeja uuden sukupolven tekniikoiden kehittämiseen ja niiden käyttöönoton edistämiseen; pitää tärkeänä varmistaa rahoitus digitaalisten sisämarkkinoiden päätökseen saattamiselle siten, että siinä hyödynnetään täysimääräisesti taajuuksia, varmistetaan kiinteiden verkkojen kehittäminen ja langattomien verkkojen tihentäminen, edistetään 5G:n käyttöönottoa ja gigabittiyhteyksiä sekä jatketaan unionin televiestintäalan sääntöjen yhdenmukaistamista, jotta voidaan luoda sopivat sääntelypuitteet internetyhteyksien parantamiselle koko unionissa; korostaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen televiestintäsektorista olisi edelleen tuettava digitaalipalvelujen infrastruktuureja ja suurnopeuksisia laajakaistaverkkoja, mahdollistettava niiden saatavuus myös syrjäisillä ja maaseutualueilla ja parannettava digitaalista lukutaitoa, yhteenliitettävyyttä ja yhteentoimivuutta; pitää tähdellisenä tukea Euroopan talouden ja eurooppalaisten yhteiskuntien digitaalista siirtymää ja investoida keskeisiin tekniikoihin, kuten massadataan, tekoälyyn tai suurteholaskentaan, infrastruktuuriin ja digitaalisiin taitoihin unionin kilpailukyvyn ja unionin kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi;

86.  pitää välttämättömänä varmistaa kestävät ja kohtuuhintaiset energiatoimitukset Euroopassa; kehottaa siksi tukemaan jatkuvasti investointeja, joilla varmistetaan energialähteiden ja reittien monipuolistaminen, lisätään energiaturvallisuutta ja -omavaraisuutta ja parannetaan energiatehokkuutta ja lisätään uusiutuvan energian käyttöä, myös Verkkojen Eurooppa -välineen energiasektorin avulla; korostaa etenkin, että on tärkeää tarjota kattavaa tukea, varsinkin hiilidioksidi-intensiivisille alueille, energiakäänteeseen, vähähiiliseen talouteen siirtymiseen, sähköntuotannon uudenaikaistamiseen, rajat ylittävien yhteenliitäntöjen parantamiseen ja älyverkkojen käyttöönottoon, hiilidioksidin talteenottoon, varastointiin ja hyödyntämisteknologioihin sekä kaukolämmityksen uudenaikaistamiseen; katsoo, että ilmastotavoitteiden mukaista energiakäännettä olisi tuettava vastaavasti etenkin hiilestä riippuvaisilla alueilla ja siitä riippuvaisissa maissa, jotta edistettäisiin tehokkaasti strategista siirtymistä vähähiiliseen talouteen; kehottaa perustamaan kattavan rahaston, jolla tuettaisiin oikeudenmukaista siirtymää erityisesti kehittämällä ja ottamalla käyttöön uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkaita ratkaisuja ja energian varastointiin, sähköiseen liikkuvuuteen ja infrastruktuureihin liittyviä ratkaisuja, nykyaikaistamalla sähköntuotantoa ja jakeluverkkoja, ottamalla käyttöön edistynyttä sähköntuotannon teknologiaa, mukaan lukien hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) ja hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen (CCU) sekä hiilen kaasutus, nykyaikaistamalla kaukolämmitystä, myös tehokasta yhteistuotantoa, mukautumalla ennakoivasti tuleviin ympäristönormeihin, uudistamalla energiavaltaista teollisuutta ja pyrkimällä ottamaan huomioon yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset;

87.  korostaa suurten infrastruktuurihankkeiden, kuten kansainvälisen lämpöydinkoereaktorin (ITER), Euroopan geostationaarisen navigointilisäjärjestelmän (EGNOS), maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (Galileo), Euroopan maanseurantaohjelman (Copernicus) ja tulevan valtiollisen satelliittiviestintäjärjestelmän (GOVSATCOM), strategista merkitystä unionin tulevalle kilpailukyvylle, turvallisuudelle ja poliittiselle painoarvolle; huomauttaa, että näiden suurten hankkeiden rahoitus on varmistettava unionin talousarviossa mutta ne olisi samalla pidettävä erillään, jotta voidaan varmistaa, että mahdolliset kustannusten ylitykset eivät vaaranna unionin muiden politiikkojen rahoitusta ja menestyksekästä täytäntöönpanoa, kuten on havainnollistettu edellisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana eräissä yksittäisissä tapauksissa; palauttaakin mieliin, että nykyisin näitä hankkeita varten varattu enimmäismäärä on vahvistettu monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa, ja kehottaa sisällyttämään uuteen asetukseen vastaavat säännökset;

88.  pitää tärkeänä unionin johtavaa roolia ympäristön laadun säilyttämisessä, suojelussa ja parantamisessa ja ilmastonmuutoksen, ekosysteemien heikentymisen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjunnassa; korostaa, että unionin kansainvälisten sitoumusten, kuten Pariisin sopimuksen, täyttäminen edellyttää vakaana pysyvää ja asianmukaista rahoitusta; muistuttaa, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi autettava unionia saavuttamaan nämä tavoitteet ja edistettävä vähähiiliseen talouteen siirtymistä vuoteen 2050 mennessä; korostaa, ettei unioni saisi rahoittaa hankkeita ja investointeja, jotka vaikeuttavat näiden päämäärien saavuttamista; kehottaa ottamaan ilmastokysymykset poikkeuksetta huomioon unionin tulevissa menoissa; kehottaa rahoittamaan tässä mielessä kyseiset ohjelmat, kuten LIFE+ -ohjelma, asianmukaisesti ja kaksinkertaistamaan niiden taloudelliset resurssit ja kehottaa osoittamaan erityisiä määrärahoja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja Natura 2000 -verkoston hallinnointia varten;

Vahvempi koheesio ja yhteisvastuullisuus Euroopassa

89.  korostaa, että monitahoisten sosioekomisten haasteiden torjumiseksi koheesiopolitiikan olisi oltava vuoden 2020 jälkeen edelleen unionin keskeinen investointipolitiikka, joka kattaa kaikki unionin alueet mutta jonka resursseista suurin osa keskitetään heikoimmassa asemassa oleville alueille; toteaa, että koheesiopolitiikan tavoitteena on vähentää kehityseroja ja lisätä lähentymistä perussopimuksen mukaisesti mutta lisäksi siinä olisi keskityttävä saavuttamaan unionin laajat poliittiset tavoitteet; ehdottaa sen vuoksi, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kolmen koheesiopolitiikan rahaston – Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston – olisi keskityttävä tukemaan pääasiassa kasvua ja kilpailukykyä, tutkimusta ja innovointia, digitalisaatiota, teollisuuden muutosta, pk-yrityksiä, liikennettä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, ympäristön kestävyyttä ja oikeudenmukaista energiakäännettä, työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa, köyhyyden vähentämistä ja väestöhaasteeseen vastaamista; painottaa, että nämä kolme rahastoa ovat unionin koheesiopolitiikan olennaisia osatekijöitä ja että ne voivat toimia yhdessä ainoastaan tätä politiikkaa koskevassa yhtenäisessä kehyksessä; kehottaa lisäksi lujittamaan alueellista yhteistyötä, myös sen rajat ylittävää ja kaupunkiulottuvuutta, sekä vahvistamaan maaseutu-, vuoristo-, saaristo- ja syrjäisiä alueita koskevia määräyksiä;

90.  pitää erittäin tärkeänä, että koheesiopolitiikan rahoitus säilytetään vuoden 2020 jälkeen 27 jäsenvaltion unionissa vähintään vuosien 2014–2020 rahoituksen tasolla pysyvinä hintoina; korostaa, että BKT:n olisi edelleen oltava yksi koheesiopolitiikan varojen jakamisen perusteista, mutta katsoo, että sitä olisi täydennettävä muilla sosiaalisilla, ekologisilla ja demografisilla indikaattoreilla, jotta kaikissa jäsenvaltioissa voidaan ottaa paremmin huomioon unionin alueiden väliset ja niiden sisäiset uudentyyppiset eriarvoisuudet; kannattaa lisäksi niiden osatekijöiden jatkamista uudella ohjelmakaudella, joiden avulla koheesiopolitiikasta tehtiin nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä uudenaikaisempaa ja tulossuuntautuneempaa ja joita ovat temaattinen keskittäminen, ennakkoehdot, tuloskehys ja yhteys talouden ohjausjärjestelmään;

91.  on vahvasti sitoutunut SEUT-sopimuksen 9 artiklasta johtuviin sitoumuksiin sosiaalisen Euroopan luomiseksi ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöön panemiseksi perustuen erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden kestävään kasvuun, pyrkien täystyöllisyyteen ja sosiaaliseen edistykseen sekä edistäen naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, sukupolvien välistä solidaarisuutta ja lasten oikeuksien suojelua perussopimuksen mukaisesti; korostaa täytäntöönpanon edellyttävän, että sosiaalipolitiikkaan osoitetaan riittävä rahoitus, ja tähdentää, että tämän tähden on lisättävä rahoitusta näiden tavoitteiden saavuttamista edistäville olemassa oleville välineille, joita ovat erityisesti ESR, nuorisotyöllisyysaloite, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto, EGR ja EaSI; vaatii niiden turvaamista seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja niiden täytäntöönpanon jatkamista ensisijaisesti avustuksin;

92.  kehottaa jälleen komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita perustamaan lapsitakuulle omistetun erityisrahaston, jossa lapset sijoitetaan köyhyyden lievittämistä koskevien politiikkatoimien laajentamisen keskiöön ja jolla varmistetaan vastaavat resurssit tarvittavien politiikkatoimien täysimääräiseksi toteuttamiseksi, myös auttamalla vanhempia selviytymään sosiaalisesta syrjäytymisestä ja työttömyydestä kohdennettujen toimien avulla;

93.  korostaa, että erityisesti ESR:n olisi laajennettava sen työmarkkinavuoropuhelun kehittämistä koskevaa tukea parantamalla työmarkkinaosapuolien valmiuksien kehittämistä unionissa, myös alakohtaisesti ja alojen välillä, ja että tämän sitoumuksen olisi oltava pakollinen jäsenvaltioille kaikilla unionin alueilla;

94.  korostaa erityisesti jatkuvaa tarvetta torjua nuorisotyöttömyyttä ja syrjäytymistä etenkin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien (NEET) nuorten kohdalla ja katsoo tämän olevan osa unionin tason nuorisopolitiikkojen kokonaisvaltaista lähestymistapaa; pyytää näin ollen kaksinkertaistamaan nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahat ja panemaan EU:n nuorisotakuun täysimääräisesti täytäntöön ja varmistamaan samalla, että varat saadaan käyttöön nopeasti ja helposti ja rahoitus säilyy pysyvänä ja vakaana seuraavalla ohjelmakaudella; tähdentää, että sääntelyä on parannettava, jotta varmistetaan sosioekonomiselta taustaltaan heikompien nuorten syrjimätön mahdollisuus osallistua ohjelmaan; katsoo, että investoinnit koulutuksen ja etenkin digitaalisten taitojen tehostamiseen pysyvät unionin ensisijaisina painopisteinä; korostaa, että tämä ohjelma ei saa korvata aiemmin kansallisista talousarvioista rahoitettuja menoja;

95.  ilmaisee tukensa kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden, nuorison, urheilun, demokratian, kansalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan alojen ohjelmille, jotka ovat selvästi osoittaneet unionin tason lisäarvonsa ja ovat pysyvästi edunsaajien suosiossa; kannattaa siksi jatkuvia investointeja eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisiin puitteisiin (ET 2020) Erasmus+ -, Luova Eurooppa- ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelmien kautta, jotta voitaisiin edelleen tavoittaa kaikenikäisiä ihmisiä, erityisesti nuoria; toistaa tukevansa Erasmus+ - ja Luova Eurooppa -ohjelmien kansainvälisen ulottuvuuden vahvistamista; suosittelee lisäksi, että jatketaan Euroopan solidaarisuusjoukkojen tukemista riittävin resurssein, joita ei oteta muista unionin ohjelmista; tähdentää myös kulttuurialan ja luovan alan merkittävää panosta unionin kasvun ja työpaikkojen edistämisessä;

96.  suosittelee perustamaan sisäisen eurooppalaisen demokratiarahaston, jota komissio hallinnoi ja jolla vahvistetaan demokratian ja ihmisoikeuksien alalla toimiville kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisjärjestöille annettavaa tukea;

97.  kehottaa erityisesti vähintään kolminkertaistamaan Erasmus+ -ohjelman määrärahat seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta ohjelma tavoittaisi paljon useampia nuoria, nuorisojärjestöjä, ylemmän perusasteen ja keskiasteen opiskelijoita ja oppisopimusopiskelijoita kaikkialla Euroopassa ja tarjoaisi näille mahdollisuuksia kehittää arvokasta osaamista ja elämäntaitoja elinikäisen oppimisen, oppijakeskeisen oppimisen ja epävirallisen ja arkioppimisen sekä vapaaehtois- ja nuorisotyön kautta; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että ohjelmaan voivat osallistua sosioekonomiselta taustaltaan heikommassa asemassa olevat henkilöt sekä vammaiset henkilöt;

98.  kehottaa komissiota toteuttamaan jatkotoimia ”Interrail-kortti Eurooppaan 18 vuotta täyttäville” -hankkeen johdosta ja esittämään asiaan liittyvän ohjelman seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä riittävine vuosittaisine määrärahoineen, jotta voidaan kattaa kaikkien tiettynä vuotena 18 vuotta täyttävien nuorten eurooppalaisten maksutonta rautatiepassia koskevat hakemukset; painottaa, että tällainen hanke voisi olla keskiössä vahvistettaessa eurooppalaista tietoisuutta ja identiteettiä erityisesti vastakeinona populismin ja väärän tiedon levittämisen kaltaisille uhille; muistuttaa, että ohjelman tavoitteen saavuttamiseksi komissiolta odotetaan asianmukaista oikeusperustaa koskevaa ehdotusta;

99.  odottaa, että unioni siirtyy vuoden 2020 jälkeisellä kaudella turvapaikka- ja muuttoliikeasioissa kriisinhallinnasta pysyvään unionin yhteiseen toimintapolitiikkaan; korostaa, että tämän alan toimet olisi katettava omasta erityisestä välineestä eli turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta (AMIF-rahasto); tähdentää, että tulevalle rahastolle sekä asiaan liittyville oikeus- ja sisäasioiden alan virastoille on annettava riittävä rahoitus koko seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen ajalle, jotta tämän alan laajoihin haasteisiin voidaan puuttua; katsoo lisäksi, että AMIF-rahastoa olisi täydennettävä muilla välineillä, joilla tätä ongelmaa torjutaan muilla politiikan aloilla ja joita ovat esimerkiksi Euroopan rakenne- ja investointirahastot ja ulkoisten toimien rahoitusvälineet, sillä millään yksittäisillä välineellä ei ole mahdollista puuttua tämän alan laajoihin ja monimutkaisiin tarpeisiin; panee merkille myös kulttuuri-, koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmien merkityksen pakolaisten ja maahanmuuttajien kotouttamisessa eurooppalaiseen yhteiskuntaan; pyytää komissiota arvioimaan, voidaanko Euroopan kaupunkien asemaa unionin turvapaikkapolitiikassa vahvistaa ottamalla käyttöön kannustinjärjestelmä, joka tarjoaa pakolaisten vastaanottamiseen ja talouden kehittämiseen tarkoitettua taloudellista tukea suoraan kaupungeille siitä hyvästä, että ne ovat vastaanottaneet pakolaisia ja turvapaikanhakijoita;

100.  panee merkille yhteisten kansanterveydellisten uhkien torjumiseksi tehtävään yhteistyöhön sisältyvän eurooppalaisen lisäarvon; toteaa, että mikään yksittäinen jäsenvaltio ei voi yksin vastata rajat ylittäviin terveyshaasteisiin, ja kehottaa huolehtimaan, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä otetaan huomioon unionin vastuu kansanterveyttä, terveydenhoitojärjestelmiä ja ympäristöön liittyviä terveysongelmia koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa ja jäsenvaltioiden tukemisessa terveydellisen eriarvoisuuden kasvun torjumisessa; katsoo, että alalla meneillään olevien toimien myönteisten tulosten perusteella seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen olisi sisällytettävä vankka seuraavan sukupolven terveysohjelma, jossa näitä kysymyksiä käsitellään rajat ylittävää lähestymistapaa soveltaen esimerkiksi kehittämällä terveydenhuollon, mukaan lukien digitaalinen terveydenhuolto, innovatiivisia ratkaisuja, kuten eurooppalainen osaamisverkosto, ja jossa jäsenvaltioita tuetaan asiantuntemuksen, tietojenvaihdon, näytön ja hyvien käytäntöjen muodossa; palauttaa mieliin, että hyvä terveys on muiden unionin asettamien tavoitteiden saavuttamisen edellytys ja että esimerkiksi maatalouden, ympäristön, työllisyyden, sosiaaliasioiden ja osallisuuden aloilla harjoitettava politiikka vaikuttaa myös eurooppalaisten terveyteen; kehottaakin vahvistamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä terveysvaikutusten arviointia sekä monialaista yhteistyötä;

Vahvempi ja kestävä maatalous ja kalastusala

101.  toteaa, että modernisoitu yhteinen maatalouspolitiikka on olennaisen tärkeä, jotta varmistetaan elintarviketurva ja -omavaraisuus, maaseutuasutuksen ja työpaikkojen säilyttäminen, kestävä kehitys, ympäristön ja maa- ja metsätalouden kestävyys ja terveellisten, laadukkaiden ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden tarjoaminen eurooppalaisille; toteaa, että elintarvikkeita ja terveyttä koskevat vaatimukset ovat lisääntyneet, kuten myös tarve tukea maanviljelijöiden siirtymistä kohti ympäristöystävällisempiä viljelykäytäntöjä ja torjua ilmastonmuutosta; korostaa tarvetta tukea viljelijöiden toimeentuloturvaa ja vahvistaa YMP:n ja julkisten hyödykkeiden tarjonnan yhteyttä; korostaa, että YMP on yhdennetyimpiä politiikanaloja ja sitä rahoitetaan pääasiassa unionin tasolla kansallisen rahoituksen sijasta;

102.  katsoo näin ollen, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä YMP:n määrärahat olisi säilytettävä kiinteinä hintoina vähintään nykytasolla 27 jäsenvaltion unionissa; korostaa, että seuraavan YMP:n uudet haasteet edellyttävät kestävää rahoitusta, joka perustuu nykyisten politiikkojen ja tulevien tarpeiden analyyseihin; korostaa, että suorat tuet luovat selvää eurooppalaista lisäarvoa ja lujittavat sisämarkkinoita auttamalla estämään kilpailun vääristymistä jäsenvaltioiden välillä; vastustaa tässä mielessä kaikkea suorien tukien uudelleenkansallistamista ja kansallista yhteisrahoitusta; korostaa tarvetta jatkaa toimia tuotannon ylläpitämiseksi herkkien alueiden kannalta elintärkeillä aloilla, uudistaa maatalouden kriisivaraus, lisätä rahoitusta vastauksena erilaisiin suhdannekriiseihin herkillä aloilla, luoda uusia välineitä, joilla voidaan lievittää hintojen epävakautta, sekä lisätä syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevien ohjelmien (POSEI) rahoitusta; kehottaa komissiota jatkamaan suorien maksujen lähentymisprosessia ja varmistamaan, että elintarvikeketjua varten on käytössä tarvittava rahoitus- ja oikeuskehys, jotta voidaan torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä; korostaa, että unionin maaseutualueilla on vakavia ongelmia ja ne tarvitsevat näin ollen erityistä tukea;

103.  korostaa kalatalousalan, meriympäristön ja ns. sinisen talouden sosioekonomista ja ekologista merkitystä ja niiden panosta unionin kestävään elintarvikeomavaraisuuteen, sillä ne varmistavat eurooppalaisen vesiviljelyalan ja kalastusalan kestävyyden ja lievittävät ympäristövaikutuksia; huomauttaa, että yhteinen kalastuspolitiikka kuuluu unionin yksinomaisen toimivallan piiriin; painottaa tässä yhteydessä, että tämän politiikan täytäntöönpanemiseksi on säilytettävä erityisesti kalatalousalalle tarkoitettu riippumaton ja helppokäyttöinen rahasto, jolla on merkittävät määrärahat; kehottaa laatimaan uudelleen syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevan kalastusalan ohjelman, sillä tämä on hyvin tärkeä ohjelma unionin syrjäisimmille alueille; kehottaa säilyttämään nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä kalastusalalle osoitettavien määrärahojen tason vähintään ennallaan ja lisäämään meriasioiden määrärahoja, jos ilmenee uusia tarpeita; varoittaa kovan brexitin mahdollisesta kielteisestä vaikutuksesta tähän alaan; toteaa, että muut rahoitusvälineet kuin avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin, voisivat tarjota täydentäviä rahoitusmahdollisuuksia;

Suurempi vastuu maailmassa

104.  korostaa, että maailmassa on moninaisia haasteita, kuten konfliktit, kyberhyökkäykset, terrorismi ja radikalisoituminen, disinformaatio, luonnonkatastrofit, ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen, ihmisoikeusloukkaukset ja sukupuolten epätasa-arvo; katsoo, että unionilla on erityinen poliittinen ja taloudellinen vastuu, joka perustuu sääntöihin ja arvoihin pohjautuvaan, aidosti eurooppalaiseen ulkopolitiikkaan sekä vakauttamisen, turvallisuuden, demokraattisen hallintotavan ja kumppaneidemme kestävän kehityksen tukemiseen ja köyhyyden poistamiseen ja kriisinhallintaan;

105.  painottaa, että ulkoisiin toimiin tarvitaan huomattavasti lisärahoitusta, jotta unioni voi toimia globaalistrategiansa ja laajentumis-, naapuruus- ja kehityspolitiikkansa mukaisessa ja hätätilanteisiin reagoinnin edellyttämässä roolissaan; odottaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä otetaan huomioon konfliktien ja muuttoliike- ja pakolaishaasteiden seurauksien kanssa kamppailevien eteläisten ja itäisten naapurimaiden odottamattomat tarpeet; kehottaa lisäämään määrärahoja kasvaviin humanitaarisen avun tarpeisiin, joita aiheutuu luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, ja välttämään mahdollisen kuilun maksusitoumusten ja maksujen välillä; on sitä mieltä, että unionin on lisättävä rahoitusta YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA); korostaa lisäksi, että tarvitaan lisäresursseja, joilla rahoitettaisiin Afrikkaa koskevaa investointiohjelmaa, jotta voidaan edistää osallistavaa kasvua ja kestävää kehitystä ja siten puuttua joihinkin laittoman muuttoliikkeen perussyihin;

106.  muistuttaa, että unionin kehityspolitiikka perustuu tiettyihin sitoumuksiin, etenkin kestävän kehityksen tavoitteisiin, Addis Abeban toimintasuunnitelmaan kehityksen rahoittamisesta, Pariisin ilmastosopimukseen ja kehityspolitiikkaa koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen, sekä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden ja avun tehokkuuden periaatteisiin; kiinnittää huomiota unionin ja sen jäsenvaltioiden antamaan sitoumukseen nostaa virallinen kehitysapu 0,7 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä ja kohdentaa 20 prosenttia unionin virallisesta kehitysavusta sosiaaliseen osallisuuteen ja inhimilliseen kehitykseen ja 0,2 prosenttia unionin BKTL:sta viralliseen kehitysapuun vähiten kehittyneille maille;

107.  panee merkille, että kehitysavulla voi olla tärkeä rooli muuttoliikkeen taustalla olevien syiden ratkaisemisessa ja vakauden edistämisessä, mutta katsoo, että virallista kehitysapua ei saisi käyttää rahoittamaan menoja, jotka liittyvät pakolaisten auttamiseen avunantajien omilla alueilla; panee merkille viralliseen kehitysapuun liittyvät mahdollisuudet ottaa käyttöön rahoitusta muistakin lähteistä ja korostaa tarvetta lisätä yksityisen sektorin osallistumista jatkamalla mahdollisesti ulkoista investointiohjelmaa sen arvioinnista saatujen tulosten perusteella;

108.  kannattaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien toiminnan suoraa rahoittamista, etenkin unionin ulkopuolisissa maissa, joissa demokratia ja oikeusvaltio ovat uhattuina; korostaa tässä suhteessa, että ulkoisen rahoituksen välineiden on reagoitava nopeasti poliittiseen kehitykseen ja vahvistettava ”enemmällä enemmän” -periaatetta;

109.  on valmis harkitsemaan ulkoisen rahoituksen välineiden järjestelmän yksinkertaistamista ja virtaviivaistamista, kunhan sillä vain edistetään avoimuutta, vastuuvelvollisuutta, tehokkuutta, johdonmukaisuutta ja joustavuutta ja kunnioitetaan perustana olevien politiikkojen tavoitteita; kehottaa säilyttämään erilliset välineet liittymistä valmistelevaa tukea, naapuruustukea ja kehitys- ja humanitaarista apua varten niiden erityisten poliittisten ja rahoituksellisten ominaispiirteiden vuoksi; huomauttaa, että tällaisessa rakenteessa EKR olisi sisällytettävä talousarvioon laskematta sen menoja hyväksyttyihin enimmäismääriin ja ilman Afrikan rauhanrahastoa ja asiaankuuluvat erityisrahastot ja järjestelyt olisi otettava siihen avoimemmin mukaan;

110.  muistuttaa, että joustavuuden lisääminen on tärkeää, jotta voidaan ottaa käyttöön lisävaroja ja jotta rahoitusta voidaan hyödyntää nopeasti; voisi harkita osana ulkoisen rahoituksen välineiden rahoituksen yleistä lisäämistä suurempaa kohdentamatonta varausta, jolla pyrittäisiin lisäämään sisäistä joustoa; painottaa kuitenkin, ettei joustavuutta pidä lisätä pitkäaikaisten politiikkatavoitteiden ja maantieteellisten ja temaattisten painopisteiden eikä pitkäaikaisen rahoituksen ennakoitavuuden kustannuksella eikä se saa myöskään johtaa parlamentaarisen valvonnan sekä kumppanimaiden ja kansalaisyhteiskunnan kuulemisen laiminlyömiseen;

Turvallisuus, rauha ja vakaus kaikille

111.  katsoo, että uusi otsake ”Turvallisuus, rauha ja vakaus kaikille” osoittaisi unionin pitävän tätä uutta poliittista vastuuta painopisteenä, toisi esiin sen erityisluonteen ja loisi johdonmukaisuutta sen sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden välille;

112.  korostaa, että sisäisen turvallisuuden alan rahoituksen määrää olisi lisättävä ja mekanismeja tehostettava alusta lähtien ja koko seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen keston ajan, jotta vältetään joustosäännösten järjestelmällinen käyttö monivuotisen rahoituskehyksen jokaisena vuonna; kehottaa osoittamaan lainvalvontavirastoille (Europol, Eurojust ja CEPOL) riittävästi resursseja ja laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavalle eurooppalaiselle virastolle (eu-LISA) keinot toteuttaa ja hallinnoida uusia vastuualojaan; korostaa Euroopan unionin perusoikeusviraston roolia pyrittäessä ymmärtämään radikalisoitumisen, syrjäytymisen, vihapuheen ja viharikosten ilmiöitä ja vastaamaan niihin;

113.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on tuettava Euroopan puolustusunionin perustamista; ottaa huomioon komission tätä asiaa koskevat ilmoitukset ja odottaa niiden jälkeen asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia, mukaan lukien unionin erityinen puolustusalan tutkimusohjelma sekä teollisen kehittämisen ohjelma, jota täydennettäisiin jäsenvaltioiden investoinneilla yhteisiin kalustohankintoihin; ilmaisee tässä yhteydessä olevansa vakaasti sitä mieltä, että uudet poliittiset painopisteet olisi rahoitettava lisärahoituksen turvin; palauttaa mieliin, että puolustusyhteistyön lisääminen, tutkimuksen ja välineistön kokoaminen yhteen ja päällekkäisyyksien poistaminen edistävät Euroopan puolustusteollisuuden strategista riippumattomuutta ja kilpailukykyä ja johtavat huomattaviin tehokkuushyötyihin, joiden määräksi on usein arvioitu noin 26 miljardia euroa vuodessa;

114.  toteaa, että turvallisuuteen ja puolustukseen kiinnitetään unionissa yhä enemmän huomiota, ja vaatii siksi arvioimaan uudelleen kaikki ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät menot; odottaa erityisesti Athene-järjestelmän ja Afrikan rauhanrahaston uudistusta sen jälkeen, kun EKR on sisällytetty talousarvioon; suhtautuu myönteisesti viimeaikaisiin sitoumuksiin, joita jäsenvaltiot ovat antaneet pysyvän rakenteellisen yhteistyön puitteissa, ja pyytää komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota selventämään sen tulevaa rahoitusta; kehottaa luomaan vakautta ja rauhaa edistävälle välineelle seuraajaohjelman, jossa keskitytään kriisinhallintaan ja turvallisuus- ja kehitysvalmiuksien luomiseen, ja etsimään samalla oikeudellisesti toimivan ratkaisun sotilaallisten valmiuksien luomiseen;

115.  korostaa, että unionin pelastuspalvelumekanismi, jonka avulla on voitu koordinoida unionin apua luonnonkatastrofeissa ja ihmisen aiheuttamissa katastrofeissa unionissa ja sen ulkopuolella, on erittäin tärkeä; korostaa, että pelastuspalvelutoiminnalla on kiistaton lisäarvo torjuttaessa tehokkaasti katastrofeja, joita esiintyy yhä useammin ja jotka ovat entistä monimutkaisempia, ja samalla se edistää eurooppalaisen yhteisvastuun tunnetta unionin kansalaisten kesken hädän hetkellä; on tyytyväinen komission äskettäisiin ehdotuksiin, jotka koskevat unionin pelastuspalvelun edistämistä vahvistamalla valmiuksia ja ehkäisytoimenpiteitä, mukaan luettuna varaus unionin tason toiminnallisia valmiuksia varten; kehottaa osoittamaan tämän alan toimille riittävästi rahoitusta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

Tehokas hallinto eurooppalaisten palveluksessa

116.  pitää vahvaa, tehokasta ja laadukasta julkista hallintoa välttämättömänä, jotta voidaan toteuttaa unionin politiikat, rakentaa uudelleen luottamus ja lujittaa vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten kanssa kaikilla tasoilla; korostaa demokraattisesti valituista jäsenistä koostuvien toimielinten merkitystä tässä suhteessa; palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan unionin toimielimet, elimet ja virastot ovat toteuttaneet viiden prosentin henkilöstövähennyksen henkilöstötaulukoidensa mukaisesti; katsoo, että niihin ei pitäisi kohdistaa uutta samankaltaista horisontaalista leikkausta; vastustaa voimakkaasti niin kutsutun kohdennettavien virkojen varannon uudelleen perustamista;

117.  pitää myönteisinä toimielinten, elinten ja virastojen aloitteita parantaa entisestään tehokkuutta lisäämällä hallinnollista yhteistyötä ja kokoamalla yhteen tiettyjä toimintoja ja luomalla siten säästöjä unionin talousarvioon; korostaa, että lisää tehokkuushyötyjä voitaisiin saada aikaan joissakin virastoissa etenkin lisäämällä yhteistyötä muiden samankaltaisia tehtäviä hoitavien virastojen kanssa esimerkiksi rahoitusmarkkinavalvonnan alalla tai kun kyseessä ovat virastot, joilla on useampi toimipaikka; kehottaa arvioimaan yleisemmällä tasolla perusteellisesti mahdollisuudet ryhmittää virastoja yhteen niiden tehtävien strategisen luonteen ja tulosten perusteella virastojen välisten synergioiden luomiseksi, esimerkiksi Pariisiin sijoitettujen Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen välille;

118.  katsoo, että unionin toimielinten ja elinten olisi noudatettava sekä maantieteellistä että sukupuolten välistä tasapainoa;

119.  kehottaa komissiota ehdottamaan mekanismia, jonka avulla jäsenvaltioihin, jotka eivät noudata Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa vahvistettuja arvoja, voidaan soveltaa taloudellisia seurauksia; varoittaa kuitenkin, että unionin talousarvion lopullisiin edunsaajiin ei mitenkään voi vaikuttaa sellaisten sääntöjen rikkominen, joista he eivät ole vastuussa; on siksi vakuuttunut siitä, että unionin talousarvio ei ole oikea väline puuttua SEU-sopimuksen 2 artiklan noudattamatta jättämiseen ja että jäsenvaltion olisi katettava mahdolliset taloudelliset seuraukset itse talousarvion toteutuksesta riippumatta;

120.  korostaa, että syrjinnän, sukupuolten eriarvoisen kohtelun ja sukupuoliperusteisen väkivallan poistaminen on olennaista, jotta voidaan täyttää unionin sitoumukset pyrkiä osallistavaan Eurooppaan; kannattaa näin ollen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien sitoumusten sisällyttämistä kaikkiin unionin politiikkoihin seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa sekä tehostettua talousarvioulottuvuutta kaikentyyppisen syrjinnän torjumiseksi kiinnittäen erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvon ulottuvuuteen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa ja unionin ulkopolitiikassa;

121.  korostaa, että on varmistettava naisten pääsy seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin ja kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeisiin, mukaan luettuina alaikäiset ja muut riskiryhmät, myös hlbti-yhteisö;

122.  katsoo, että on annettava kohdennettua tukea heikossa asemassa oleville ryhmille ja suljettava ulkopuolelle nimenomaisesti syrjivät käytännöt, joita kohdistetaan erityisesti vammaisiin ja romaneihin, ja toteaa erityisesti, että nimitys ”romanit” pysyy ESR:n ja EAKR:n edunsaajien luettelossa;

123.  panee merkille, että syrjäisimmät alueet ja merentakaiset maat ja alueet ovat maantieteellisesti syrjässä Euroopan mantereen alueista ja kohtaavat siksi erityisiä luontoon, talouteen ja yhteiskuntaan liittyviä haasteita; katsoo, että niitä varten olisi luotava räätälöityjä toimenpiteitä ja asianmukaisesti perusteluja poikkeuksia; kannustaa jatkamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä unionin taloudellista tukea syrjäisimmille alueille ja merentakaisille maille ja alueille, etenkin koheesiopolitiikan rahoitusta syrjäisimmille alueille ja merentakaisten maiden ja alueiden erityisvälinettä, jotta ne voisivat osallistua tutkimusohjelmiin ja torjua erityisiä ilmastonmuutoksen haasteitaan;

124.  vaatii komissiota harkitsemaan unionin talousarvion moitteettoman varainhoidon ja avoimuuden vuoksi asianmukaisten ehtojen asettamista, jotta voidaan ehkäistä unionin varoihin liittyviä korruptiota ja taloudellisia petoksia; on erityisen huolestunut tullipetoksista, jotka ovat johtaneet merkittäviin tulojen menetyksiin unionin talousarviossa; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka vastustivat unionin lainsäädäntökehystä tullirikkomusten ja sanktioiden määräämisestä, harkitsemaan kantaansa uudelleen, jotta tämä ongelma voitaisiin ratkaista pikaisesti;

IV.Menettely ja päätöksentekoprosessi

125.  toteaa jälleen, että monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksyminen edellyttää parlamentin hyväksyntää; korostaa myös, että parlamentti ja neuvosto ovat tasavertaiset budjettivallan käyttäjät hyväksyttäessä unionin vuotuista talousarviota, kun taas alakohtaisesta lainsäädännöstä, jolla perustetaan huomattavan suuri osa unionin ohjelmista ja vahvistetaan niiden määrärahat, päätetään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä; odottaa sen vuoksi, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevassa päätöksentekomenettelyssä turvataan parlamentin rooli ja valtaoikeudet sellaisina kuin ne on vahvistettu perussopimuksissa; toteaa painokkaasti, että rahoituskehysasetus ei ole oikea paikka tehdä muutoksia unionin varainhoitoasetukseen; vaatii komissiota tekemään erillisen ehdotuksen unionin varainhoitoasetuksen tarkistamiseksi, kun siihen on tarpeen tehdä muutoksia;

126.  ilmaisee valmiutensa ryhtyä välittömästi rakenteelliseen vuoropuheluun komission ja neuvoston kanssa vuoden 2020 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä, jotta voidaan helpottaa myöhempiä neuvotteluita ja mahdollistaa sopimukseen pääseminen tämän vaalikauden loppuun mennessä; on valmis keskustelemaan neuvoston kanssa tässä päätöslauselmassa esitetyistä kannoista, jotta parlamentin odotukset seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä tulevat paremmin ymmärretyiksi;

127.  korostaa, että komission on määrä antaa ehdotuksensa toukokuussa 2018, joten virallinen päätös seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä olisi tehtävä vuoden kuluessa; katsoo, että vaikka komission ehdotukset viivästyivät alkuperäisestä määräajasta, oikea-aikainen sopimus vuoden 2020 jälkeistä aikaa varten olisi saavutettava, jotta annettaisiin tärkeä poliittinen viesti unionin kyvystä rakentaa edelleen yhteisymmärrystä unionin tulevaisuudesta ja vastaavista taloudellisista resursseista; painottaa, että tämä aikataulu antaa muun muassa mahdollisuuden hyväksyä ripeästi kaikki alakohtaiset asetukset, jolloin uudet ohjelmat voidaan käynnistää viipymättä 1. tammikuuta 2021; palauttaa mieliin, että edellisissä rahoituskehyksissä uudet ohjelmat käynnistettiin pääsääntöisesti muutaman vuoden kuluttua kauden alusta;

128.  katsoo, että vastavalittu parlamentti voi jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä pyytää kuuden kuukauden kuluessa Euroopan parlamentin vaaleista, että komissio ehdottaa uudistettavaksi alakohtaista lainsäädäntöä, joka muodostaa perustan aiemmalla lainsäädäntökaudella hyväksytyn seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen mukaisille unionin seuraaville ohjelmille;

129.  korostaa näin ollen, että kolmen toimielimen kesken on syytä käynnistää viipymättä perusteelliset keskustelut; tähdentää, että kaikki monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen osatekijät, myös monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät, ovat osa rahoituskehyksestä käytäviä neuvotteluja ja niistä on voitava keskustella, kunnes päästään lopulliseen sopimukseen; palauttaa tässä yhteydessä mieliin parlamentin kriittisen kannan menettelyyn, jossa nykyinen monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus hyväksyttiin, sekä Eurooppa-neuvoston tässä prosessissa ottamaan dominoivaan rooliin, kun se päätti lopullisesti useista seikoista, kuten monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääristä ja useisiin alakohtaisiin politiikkoihin liittyvistä säännöksistä;

130.  katsoo, että tuleviin monivuotisesta rahoituskehyksestä käytäviin neuvotteluihin liittyvistä menettelyistä ja etenkin parlamentin osallistumisesta tämän menettelyn eri vaiheisiin olisi sovittava viipymättä Bulgarian puheenjohtajakaudella ja ennen monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten antamista; odottaa tässä yhteydessä, että komissio antaa parlamentille hyvissä ajoin samat tiedot, jotka ovat neuvoston käytettävissä; katsoo, että vuotuisen talousarviomenettelyn tapaan nämä järjestelyt olisi sisällytettävä myöhemmässä vaiheessa toimielinten väliseen sopimukseen;

131.  katsoo, että rahoituskehysasetusta koskeva yksimielisyysvaatimus on prosessissa todellinen este; kehottaa tässä yhteydessä Eurooppa-neuvostoa soveltamaan SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan siirtymälauseketta, jotta monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus voidaan hyväksyä määräenemmistöllä; muistuttaa lisäksi, että voidaan käyttää myös SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdan yleistä siirtymälauseketta tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamiseksi; korostaa, että siirtyminen määräenemmistöäänestykseen rahoituskehysasetuksen hyväksymisessä olisi yhdenmukaista lähes kaikkien unionin monivuotisten ohjelmien hyväksymistä koskevan päätöksentekoprosessin ja unionin vuotuisen talousarviomenettelyn kanssa;

o
o   o

132.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, muille asianomaisille toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (2) EUVL L 163, 24.6.2017, s. 1. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0309. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0363. (8) EUVL L 282, 19.10.2016, s. 1. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0076.