Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön yleissopimusalueella sovellettavat hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteet ***I
367k
46k
Euroopan parlamentin tarkistukset 16. tammikuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) yleissopimusalueeseen sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä (COM(2017)0128 – C8-0121/2017 – 2017/0056(COD))(1)
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Komission teksti
Tarkistus
Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a) SPRFMO:n hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden täytäntöönpanossa unionin ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään rannikkokalastusta ja valikoivien ja nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia aiheuttavien pyydysten ja kalastusmenetelmien käyttöä, mukaan lukien perinteisessä ja pienimuotoisessa kalastuksessa käytettävät pyydykset ja menetelmät, jotta edistetään paikallistalouksien kohtuullista elintasoa.
Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta
Tässä asetuksessa vahvistetaan hoitoa, säilyttämistä ja valvontaa koskevat säännökset, joita sovelletaan hajallaan olevien lajien kalastukseen Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) yleissopimusalueella.
Tässä asetuksessa vahvistetaan hoitoa, säilyttämistä ja valvontaa koskevat säännökset, joita sovelletaan hajallaan olevien kalakantojen kalastukseen Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) yleissopimusalueella.
Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – c alakohta
c) kolmansien maiden kalastusaluksiin, jotka pyytävät pääsyä unionin satamiin tai ovat niissä tarkastettavina ja joilla on SPRFMO-yleissopimusalueella pyydettyjä kalastustuotteita.
1) ’SPRFMO-yleissopimusalueella’ aavan meren maantieteellistä aluetta, joka sijaitsee etelään linjasta 10° N, CCAMLR-yleissopimusalueen, sellaisena kuin se määritellään Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisestä tehdyssä yleissopimuksessa, pohjoispuolella, SIOFA-yleissopimusalueen, siten kuin se määritellään Eteläisen Intian valtameren kalastussopimuksessa, itäpuolella ja Etelä-Amerikan valtioiden lainkäyttövaltaan kuuluvien kalastusalueiden länsipuolella;
1) ’SPRFMO-yleissopimusalueella’ maantieteellistä aluetta, joka on merkitty aavan meren kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa Etelä-Tyynellämerellä koskevan yleissopimuksen 5 artiklassa;
2) ’kalastusaluksella’ minkä tahansa kokoista alusta, jota käytetään tai joka on tarkoitettu käytettäväksi kalavarojen kaupallisessa hyödyntämisessä, mukaan lukien tukialukset, kalanjalostusalukset, jälleenlaivaukseen osallistuvat alukset sekä kalastustuotteiden kuljetukseen varustetut rahtialukset konttialuksia lukuun ottamatta;
2) ’kalastusaluksella’ mitä tahansa alusta, jota käytetään tai joka on tarkoitettu käytettäväksi kalastukseen, mukaan lukien kalanjalostusalukset, tukialukset, rahtialukset ja mitkä tahansa muut alukset, jotka osallistuvat suoraan kalastustoimiin;
7) ’pohjakalastuksen jalanjäljellä’ pohjakalastuksen spatiaalista laajuutta määrätyn ajan kuluessa SPRFMO-yleissopimusalueella;
7) ’pohjakalastuksen jalanjäljellä’ pohjakalastuksen spatiaalista laajuutta SPRFMO-yleissopimusalueella 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana;
10) ’vakiintuneella kalastuksella’ kalastusta, jota ei ole kielletty ja jonka osalta on harjoitettu pyyntiä tai on harjoitettu pyyntiä tietyllä pyydystyypillä tai tekniikalla viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana;
Poistetaan.
Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta – 10 a alakohta (uusi)
10 a) ’suurilla pelagisilla ajoverkoilla’ (ajelehtivat verkot) ajoverkkoa tai muuta verkkoa tai verkkojen yhdistelmää, joka on yli 2,5 kilometriä pitkä ja jonka tarkoituksena on saada kalat saaliiksi siten, että ne jäävät kiinni verkon silmiin tai sen sisälle tai takertuvat verkkoon, kun se ajelehtii lähellä pintaa tai vedessä;
Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta – 10 b alakohta (uusi)
10 b) ’syvänmeren verkoilla’ (riimuverkot, seisovat verkot, ankkuroidut verkot, uppoverkot) pystysuoraan tai lähelle pohjaa asetettavia yksin-, kaksin- tai kolminkertaisten havasseinien sarjoja, joihin kalat jäävät saaliiksi jäämällä kiinni niiden sisälle, takertumalla niihin tai jäämällä kiinni verkon silmiin. Syvänmeren verkot muodostuvat yleensä yhdestä hapaasta tai joskus kahdesta tai kolmesta hapaasta, jotka on kiinnitetty samaan selkänaruun. Yhteen pyydykseen voidaan yhdistää useita erityyppisiä verkkoja. Näitä verkkoja voidaan käyttää joko yksittäisinä tai yleisemmin suurina määrinä jonoissa (jatoina). Pyydys voidaan kiinnittää pohjaan ankkuroimalla tai jättää ajelehtimaan vapaasti taikka kiinnittää alukseen;
16) ’haavoittuvalla meriekosysteemillä’ mitä tahansa meriekosysteemiä, jonka koskemattomuus on parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon ja ennalta varautumisen periaatteen mukaan uhattuna niiden merkittävien haittavaikutusten vuoksi, joita aiheutuu pohjapyydysten suorasta kosketuksesta tavanomaisessa kalastustoiminnassa; niihin kuuluvat muun muassa riutat, merenalaiset vuoret, hydrotermiset halkeamat, kylmän veden korallit ja kylmän veden sienieläinten kasvualustat.
16) ’haavoittuvalla meriekosysteemillä’ mitä tahansa meriekosysteemiä, jonka koskemattomuus (eli ekosysteemin rakenne tai toiminta) on parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon ja ennalta varautumisen periaatteen mukaan uhattuna niiden merkittävien haittavaikutusten vuoksi, joita aiheutuu pohjapyydysten suorasta kosketuksesta tavanomaisessa kalastustoiminnassa; niihin kuuluvat muun muassa riutat, merenalaiset vuoret, hydrotermiset halkeamat, kylmän veden korallit ja kylmän veden sienieläinten kasvualustat.
Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi 6 a artikla (uusi)
Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan mukaisesti jakaessaan käytettävissään olevia perunpiikkimakrillikantojen kalastusmahdollisuuksia jäsenvaltioiden on käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet, ja myös pyrittävä jakamaan kansalliset kiintiöt oikeudenmukaisesti eri laivastonosien kesken siten, että otetaan erityisesti huomioon perinteinen ja pienimuotoinen kalastus ja tarjotaan unionin kalastusaluksille kannustimia valikoivien pyydysten tai ympäristövaikutuksiltaan nykyistä vähäisempien kalastusmenetelmien käyttöön.
Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 6 kohta
6. Unionin kalastusaluksilta kielletään kalajätteen heittäminen mereen pyydyksen laskun tai kokemisen aikana. Jos tätä ei ole mahdollista toteuttaa, alusten on purettava jäte erissä siten, että purkukertojen väli on vähintään kaksi tuntia.
6. Unionin kalastusaluksilta kielletään kalajätteen heittäminen mereen pyydyksen laskun tai kokemisen aikana. Jos tätä ei ole mahdollista toteuttaa ja jos on tarpeen purkaa biologista jätettä toiminnan turvallisuuteen liittyvistä syistä, alusten on purettava jäte erissä siten, että purkukertojen väli on vähintään kaksi tuntia.
Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 4 kohta
4. Unionin kalastusaluksilta kielletään kalajätteen heittäminen mereen pyydyksen laskun tai kokemisen aikana.
4. Unionin kalastusaluksilta kielletään mahdollisuuksien mukaan kalajätteen heittäminen mereen pyydyksen laskun tai kokemisen aikana.
Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 5 kohta
5. Unionin kalastusalusten on muunnettava jäte kalajauhoksi ja säilytettävä kaikki jäteaines aluksella; ainoastaan nestemäisen jätteen / jäteveden poisheittäminen on sallittua. Jos tätä ei ole mahdollista toteuttaa, kalastusalusten on purettava jäte erissä siten, että purkukertojen väli on vähintään kaksi tuntia.
5. Unionin kalastusalusten on mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa muunnettava jäte kalajauhoksi ja säilytettävä kaikki jäteaines aluksella; ainoastaan nestemäisen jätteen / jäteveden poisheittäminen on sallittua. Jos tätä ei ole mahdollista toteuttaa, kalastusalusten on purettava jäte erissä siten, että purkukertojen väli on vähintään kaksi tuntia.
Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 6 kohta
6. Verkot on puhdistettava jokaisen kalastustoimen jälkeen niihin takertuneen kalan ja bentaalisen aineksen irrottamiseksi, jotta ei houkuteltaisi lintuja pyydyksen käytön aikana.
6. Verkot on mahdollisuuksien mukaan puhdistettava jokaisen kalastustoimen jälkeen niihin takertuneen kalan ja bentaalisen aineksen irrottamiseksi, jotta ei houkuteltaisi lintuja pyydyksen käytön aikana.
Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
b a) kaikki tiedot havaitusta vuorovaikutuksesta merilintujen kanssa.
Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 2 kohta – b alakohta
b) keskimääräinen saalistaso 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseltä ajalta;
b) keskimääräinen vuotuinen saalistaso 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseltä ajalta;
Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi III osasto – II a luku (uusi)
II a luku
Verkot
Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi 17 a artikla (uusi)
17 a artikla
Verkot
1. Suurten pelagisten ajoverkkojen ja kaikkien syvänmeren verkkojen käyttö on kielletty kaikkialla SPRFMO-yleissopimusalueella.
2. Lippujäsenvaltioiden, joiden alukset haluavat kulkea SPRFMO-yleissopimusalueen kautta pitäen aluksella verkkoja, on
a) annettava SPRFMO:n sihteeristölle ennakkoilmoitus viimeistään 36 tuntia ennen niiden saapumista SPRFMO-yleissopimusalueelle, arvioitu saapumis- ja poistumispäivä sekä aluksella pidetyn verkon pituus mukaan lukien;
b) varmistettava, että niiden aluksissa on alusten satelliittiseurantajärjestelmä (VMS), joka lähettää SPRFMO-yleissopimusalueella signaalin kahden tunnin välein;
c) toimitettava VMS-sijaintiraportit SPRFMO:n sihteeristölle 30 päivän kuluessa siitä, kun alus on poistunut SPRFMO-yleissopimusalueelta; ja
d) siinä tapauksessa, että verkot vahingossa katoavat tai putoavat aluksesta, ilmoitettava SPRFMO:n sihteeristölle mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 48 tunnin kuluessa pyydyksen katoamisesta verkkojen katoamisen päivämäärä ja kellonaika sekä kadonneiden verkkojen sijainti ja pituus (metreinä).
Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 5 kohta
5. Sen estämättä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, unionin kalastusalukset, joita ei ole merkitty SPRFMO:n alusrekisteriin, eivät saa harjoittaa SPRFMO-yleissopimusalueella pyydettyihin lajeihin liittyvää kalastustoimintaa.
5. Sen estämättä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1kohdassa säädetään, unionin kalastusalukset, joita ei ole merkitty SPRFMO:n alusrekisteriin, eivät saa harjoittaa SPRFMO:n vastuualueeseen kuuluviin lajeihin liittyvää kalastustoimintaa yleissopimusalueella.
Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi 19 artikla – 4 kohta
4. Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita asetuksen (EY) N:o 1224/2009 21 ja 22 artiklan eikä asetuksen (EY) N:o 1005/2008 4 artiklan 3 ja 4 kohdan soveltamista.
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 1 kohta – c alakohta
c) nimettävä yhteystaho tarkastusraporttien vastaanottamista varten neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 11 artiklan 3 kohdan nojalla;
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on toimitettava viimeistään 120 päivää ennen vuosikokousta komissiolle kaikki dokumentoidut tiedot, jotka viittaavat mahdollisiin tapauksiin, joissa kalastusalus ei ole noudattanut SPRFMO:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä SPRFMO-yleissopimusalueella kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Komissio tutkii tiedot ja tarvittaessa toimittaa ne edelleen SPRFMO:n sihteeristöön viimeistään 90 päivää ennen vuosikokousta.
Jäsenvaltioiden on toimitettava viimeistään 150 päivää ennen vuosikokousta komissiolle kaikki dokumentoidut tiedot, jotka viittaavat mahdollisiin tapauksiin, joissa kalastusalus ei ole noudattanut SPRFMO:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä SPRFMO-yleissopimusalueella kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Komissio tutkii tiedot ja tarvittaessa toimittaa ne edelleen SPRFMO:n sihteeristöön viimeistään 120 päivää ennen vuosikokousta.
Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi 30 a artikla – 2 kohta
2. Kalastusaluksen, jonka sisällyttämisestä LIS-alusluettelon luonnokseen komissio on ilmoittanut, lippujäsenvaltion viranomaisten on ilmoitettava aluksen omistajalle aluksen sisällyttämisestä SPRFMO:n LIS-alusluettelon luonnokseen sekä mahdollisista seurauksista siinä tapauksessa, että sen sisällyttäminen SPRFMO:n hyväksymään LIS-alusluetteloon vahvistetaan.
2. Kun komissiolle ilmoitetaan, että jäsenvaltion lipun alla purjehtiva alus on sisällytetty SPRFMO:n LIS-alusluettelon luonnokseen, komissio ilmoittaa asiasta kyseisen jäsenvaltion viranomaisille, joiden on puolestaan ilmoitettava aluksen omistajalle aluksen sisällyttämisestä SPRFMO:n LIS-alusluettelon luonnokseen sekä mahdollisista seurauksista siinä tapauksessa, että sen sisällyttäminen SPRFMO:n hyväksymään LIS-alusluetteloon vahvistetaan.
Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi 32 c artikla – 1 kohta – e alakohta
e) sijainti, päivämäärä, kellonaika (UTC);
e) sijainti (leveys- ja pituusaste), päivämäärä, kellonaika (UTC);
Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0377/2017).
EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpano
188k
49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2018 EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta (2017/2040(INI))
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen XVIII osaston,
– ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä ’yhteisiä säännöksiä koskeva asetus’),
– ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(2),
– ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(3),
– ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta,
– ottaa huomioon 16. joulukuuta 2016 annetun komission kertomuksen EU:n makroaluestrategioiden täytäntöönpanosta (COM(2016)0805) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0443),
– ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin strategiasta Itämeren aluetta varten (COM(2009)0248),
– ottaa huomioon 8. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon Tonavan aluetta koskevasta EU:n strategiasta (COM(2010)0715),
– ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (COM(2014)0357),
– ottaa huomioon 28. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (COM(2015)0366),
– ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetun komission kertomuksen makroaluestrategioiden hallintotavasta (COM(2014)0284),
– ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),
– ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta(4),
– ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n makroaluestrategioiden kehityksestä: nykyiset käytännöt ja tulevaisuudennäkymät erityisesti Välimeren alueella(5),
– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan strategiasta Atlantin alueella(6),
– ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta(7),
– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta(8),
– ottaa huomioon tammikuussa 2015 julkaistun sisäasioiden pääosaston rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikön B tutkimuksen, joka koskee makroalueiden uutta roolia Euroopan alueyhteistyössä,
– ottaa huomioon makroaluestrategioiden lisäarvosta helmikuussa 2017 julkaistun Interact-ohjelman raportin ”Added value of macro-regional strategies – programme and project perspective”,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,
– ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0389/2017),
A. ottaa huomioon, että makroalue voidaan määritellä maantieteelliseksi alueeksi, joka koostuu usean eri maan alueista, joilla on yksi tai useampi yhteinen piirre tai haaste(9);
B. toteaa, että makroaluestrategiat on luotu alueille, jotka edustavat unionin luonnollista kehitystä rajatylittävässä yhteistyössä; pitää näitä strategioita tärkeinä, koska niillä voidaan aktivoida julkisia ja yksityisiä toimijoita, kansalaisyhteiskuntaa ja tiedeyhteisöä ja ottaa käyttöön resursseja unionin yhteisen politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;
C. Toteaa, että makroaluestrategiat tarjoavat foorumin eri alojen välisen, alueellisen ja rajatylittävän tason vuorovaikutuksen syventämiselle ja laajentamiselle unionin jäsenvaltioissa ja naapurimaissa, jotta voidaan reagoida yhteisiin haasteisiin, tehdä yhteisiä suunnitelmia ja edistää eri kumppaneiden ja politiikanalojen yhteistyötä ja parantaa niiden integraatiota eri aloilla, joihin kuuluvat muun muassa ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden suojelu, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat strategiat, jätteiden käsittely ja vesihuolto, merten aluesuunnittelu ja yhdennetyt rannikkovalvonnan järjestelmät; on tässä yhteydessä tyytyväinen toimiin, joilla edistetään ERI-rahastojen ja liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) yhteistyötä;
D. toteaa, että makroalueet ovat mukana pitkän aikavälin monialaisten ja toisiinsa kytkeytyneiden politiikkojen täytäntöönpanossa, koska makroalueet nivoutuvat toimintapolitiikkaansa sisällytettyjen makroaluestrategioiden myötä koheesiopolitiikkaan ja ne käynnistävät hankkeita hyödyntämällä älykästä synergiaa; toteaa, että makroalueet edistävät siten tehokkaammin makroaluestrategioiden tavoitteiden saavuttamista, houkuttelevat yksityisiä investointeja, osoittavat luottamusta ja ovat mukana vuoropuhelussa, rajatylittävässä yhteistyössä ja yhteisvastuullisuuden toteuttamisessa;
E. ottaa huomioon, että makroaluestrategiat perustuvat unionin nykyisessä politiikkakehyksessä ”kolmen kiellon” periaatteeseen: ei uutta rahoitusta, ei uusia rakenteita, ei uutta lainsäädäntöä;
F. ottaa huomioon, että aiemmat yhteistyömekanismit unionin tasolla ja jäsenvaltioiden ja alueiden välillä helpottavat makroaluestrategioiden täytäntöönpanoa erityisesti alkuvaiheessa;
G. ottaa huomioon, että komissio antaa joka toinen vuosi yhden kertomuksen EU:n kaikkien nykyisten neljän makroaluestrategian täytäntöönpanosta, että kertomuksessa käsitellään niin onnistumisia kuin lisäparannusten tarvetta ja että seuraava kertomus on määrä julkaista vuoden 2018 loppuun mennessä; katsoo edellä mainitun vuoksi, että on arvioitava ympäristöön liittyviä näkökohtia, koska ympäristö on yksi kestävän kehityksen pilareista;
Makroaluestrategiat yhteistyö- ja koordinointifoorumina
1. toteaa, että globalisaatio on korostanut makroaluestrategioiden merkitystä, sillä sen seurauksena yksittäiset maat ovat riippuvaisia toisistaan, ja siihen liittyviin rajat ylittäviin ongelmiin on etsittävä ratkaisuja;
2. toteaa, että sitoutumisen, vastuun, resurssien ja hallinnon kaltaisten kysymysten, joista täytäntöönpanon laatu riippuu, ratkaiseminen on edelleen enemmän tai vähemmän vaikeaa pyrittäessä saavuttamaan ennalta määritettyjä tavoitteita;
3. korostaa, että makroaluestrategiat antavat jatkossakin rajatylittävään, monialaiseen ja monitasoiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön arvokkaan panoksen, minkä potentiaalia ei ole vielä riittävästi tutkittu pyrittäessä vahvistamaan yhteenliitettävyyttä ja lujittamaan taloudellisia sidoksia ja osaamisen siirtoa alueiden ja maiden välillä; toteaa kuitenkin, että EU-varojen saaminen makroaluestrategioiden hankkeisiin on edelleen ongelmallista, mikä johtuu siitä, että yhteisistä toimista sovitaan monella tasolla ja useiden maiden ja alueiden kesken;
4. katsoo, että makroaluestrategiat ja niihin liittyvät ympäristöohjelmat ovat hyödyllisiä välineitä, joilla eurooppalaisen yhteistyön edut saatetaan kansalaisten näkyville, ja kehottaa siksi kaikkia asianosaisia osapuolia sitoutumaan strategioihin täysin ja tekemään osuutensa täytäntöönpanon alalla;
5. katsoo, että monitasoinen ohjaus, jossa alueilla on asianmukainen rooli, olisi sisällytettävä makroaluestrategiaan alusta lähtien sen yhtenä kulmakivenä ja että alue- ja paikallisyhteisöt sekä julkiset ja yksityiset toimijat ja kolmannen sektorin sidosryhmät olisi otettava mukaan prosessiin; kannustaa siksi jäsenvaltioita ja asianomaisia alueita kehittämään asianmukaisia hallintorakenteita ja työjärjestelyjä yhteistyön helpottamiseksi, mukaan lukien yhteinen suunnittelu, rahoitusmahdollisuuksien yhdistäminen sekä alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa;
6. kannustaa parantamaan julkisten ja yksityisten toimijoiden, yliopistojen, valtiosta riippumattomien järjestöjen, alalla toimivien kansainvälisten järjestöjen ja eri toimintapolitiikkojen välistä horisontaalista ja vertikaalista koordinointia ja kumppanuuksia kansallisella ja alueellisella tasolla sekä eri politiikanaloja niin unionin tasolla kuin kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla makroaluestrategioiden täytäntöönpanon ja rajatylittävän yhteistyön helpottamiseksi ja parantamiseksi; kehottaa komissiota kannustamaan näitä sidosryhmiä osallistumiseen muun muassa makroaluestrategioiden johtoryhmissä, samalla kun huolehditaan unionin periaatteiden yleisestä soveltamisesta;
7. painottaa toimivaltaisten kansallisten ja alueellisten viranomaisten riittävien henkilöstöresurssien ja hallinnollisten valmiuksien merkitystä, jotta voidaan varmistaa, että poliittiset lupaukset johtavat strategioiden tehokkaaseen täytäntöönpanoon; korostaa tältä osin rakenneuudistusten tukiohjelman arvoa, sillä tukiohjelmalla voidaan tukea valmiuksien kehittämistä sekä makroaluestrategioiden hankkeiden kehittämistä ja rahoitusta jäsenvaltion pyynnöstä; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti hyvien hallintokäytänteiden ja makroaluestrategioiden menestyksekkäästä täytäntöönpanosta saatujen kokemusten levittämistä ja soveltamista;
8. korostaa, että makroaluestrategioiden on oltava riittävän joustavia, jotta niitä voidaan mukauttaa ja jotta voidaan vastata tehokkaasti ennakoimattomiin tapahtumiin ja tarpeisiin, joilla voi olla vaikutusta mukana oleviin alueisiin, jäsenvaltioihin ja EU:hun yleensä; katsoo, että makroaluestrategioiden täytäntöönpanossa on otettava huomioon alueelliset ja paikalliset erityispiirteet; korostaa tässä yhteydessä komission koordinointitehtävän välttämättömyyttä myös silloin, kun kunkin strategian erityistavoitteita on hiottava;
EU:n Itämeri-strategia
9. on tyytyväinen strategian käyttöönotosta eli vuodesta 2009 lähtien saavutettuihin tuloksiin ja erityisesti niihin, jotka liittyvät paitsi mukana olevien alueiden ja maiden välisiin (eli neuvostossa eri ministerikokoonpanoissa sovellettaviin) yhteistyömekanismeihin myös niiden sisäisiin yhteistyömekanismeihin (esimerkiksi parlamentissa tai hallituksessa); toteaa, että EU:n Itämeri-strategia on vakaa yhteistyökehys, johon sisältyy yli sata lippulaiva-aloitetta ja uutta verkostoa;
10. korostaa jäljellä olevia erityisesti ympäristöön ja yhteyksiin liittyviä haasteita; kehottaa osallistuvia maita vauhdittamaan toimiaan Itämeren pilaantumisongelmien (veden ja ilman laatu, rehevöityminen) ratkaisemiseksi, koska Itämeri on eräs maailman pilaantuneimmista meristä; panee merkille, että hyvän ympäristön tilan saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä on yksi Itämeren alueen politiikkatoimien keskeisistä tavoitteista;
11. pitää tärkeänä Itämeren alueen energiaverkkoihin kytkeytymisen mahdollisuutta energiaköyhyyden vähentämiseksi ja poistamiseksi sekä energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden lisäämiseksi;
Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia
12. korostaa, että strategialla on ollut myönteinen vaikutus osallistuvien maiden ja alueiden väliseen yhteistyöhön, kun se on parantanut liikkuvuutta ja kaikkien liikennevälineiden parempaa yhteenliitettävyyttä, edistänyt ympäristöystävällisen energian kulttuuria ja kestävää matkailua ja ennen kaikkea edistänyt ihmisten välisiä suoria yhteyksiä ja parantanut merkittävästi strategiaan osallistuvien alueiden ja maiden yhteenkuuluvuutta;
13. pitää euroon liittymistä koskevaa hanketta, Tonavan puhtaana pitämistä koskevaa hanketta ja rahoitusta käsittelevää Tonavan alueen vuoropuhelua selvästi myönteisinä esimerkkeinä siitä, miten hankkeissa, joilla on ylikansallista ja valtioiden rajat ylittävää merkitystä, voidaan selviytyä niissä usein ilmeneviin esteisiin liittyvistä rahoitusvaikeuksista; katsoo, että Tonavan altaan alueiden välisiä kehityseroja voitaisiin pienentää edelleen kyseisen vuoropuhelun avulla; katsoo lisäksi, että Tonavan strategian yhteyspisteen uudelleen avaaminen saattaisi edistää strategian juohevaa täytäntöönpanoa;
14. korostaa, että rajujen tulvien aiheuttaman tuhon ennaltaehkäiseminen on yhä yksi merkittävistä Tonavan makroalueen maiden ympäristöhaasteista; korostaa, että on harkittava yhteisiä lisätoimia rajatylittävän pilaantumisen torjumiseksi;
15. muistuttaa, että tarvitaan strategisia hankkeita, ja korostaa, että vahvan poliittisen tuen säilyttäminen sekä toimivaltaisten valtiollisten viranomaisten resurssien ja valmiuksien lisääminen on välttämätöntä, jotta voidaan vastata jäljellä oleviin haasteisiin; korostaa siksi tarvetta säilyttää Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian poliittinen liikevoima ja varmistaa, että strategian ohjausryhmä tekee hyvää työtä;
16. katsoo, että Tonavan ja Mustanmeren välillä vallitsee luontainen yhteys, ja kehottaa siksi osallistujamaita parantamaan Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian ja Mustanmeren rajatylittävän yhteistyön koordinointia ja tekemään tiivistä yhteistyötä ratkaistakseen sosioekonomiset, ympäristölliset ja liikenteeseen liittyvät yhteiset haasteet;
17. korostaa, että integroidumpi lähestymistapa liikkuvuuteen ja multimodaalisuuteen Tonavan alueella hyödyttäisi myös ympäristöä;
Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva EU:n strategia
18. korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevassa EU:n strategiassa mukana olevien ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden suuri määrä antaa strategialle erityisen luonteen, ja katsoo, että tällainen yhteistyömuoto voi merkitä suurta mahdollisuutta koko alueelle; on sitä mieltä, että tämä strategia voisi antaa uutta vauhtia laajentumis- ja yhdentymisprosessille;
19. panee huolestuneena merkille jatkuvat ongelmat, jotka liittyvät siihen, että resurssien saatavuudella ei ole selkeää yhteyttä hallintoon ja omistajuuteen, mikä estää Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan EU:n strategian tavoitteiden täysimittaisen toteutumisen; kehottaa osallistuvia maita tukemaan toimivaltaisia viranomaisia ja toteuttamaan räätälöityjä toimenpiteitä strategian toteuttamiseksi;
20. painottaa, että alue on ollut viime vuosina muuttoliikekriisin eturintamassa; katsoo, että Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva EU:n strategia voi ratkaista nämä haasteet, jos sillä on tarvittavat välineet ja resurssit; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio pyrkii löytämään ratkaisuja varojen saamiseksi muuttoliikkeeseen liittyvään toimintaan, mukaan lukien yhteistyö kolmansien maiden kanssa;
21. pitää Adrian- ja Joonianmeren alueen kestävän matkailun pilaria myönteisenä välineenä, jolla voidaan luoda alueelle kestävää talouskasvua sekä lisätä tietoisuutta ympäristöhaasteista ja makroaluestrategioista;
22. kehottaa kyseisiä maita asettamaan etusijalle valmiuksien kehittämisen, joka koskee Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan strategian keskeisiä täytäntöönpanijoita sekä kyseiseen strategiaan liittyvistä toimintaohjelmista vastaavia ohjelmaviranomaisia;
Alppien aluetta koskeva EU:n strategia
23. pitää Alppien aluetta koskevaa EU:n strategiaa todisteena siitä, että makroaluekäsitettä voidaan menestyksekkäästi soveltaa myös kehittyneempiin alueisiin; kehottaa strategian sidosryhmiä edistämään ympäristöä koskevia investointeja, joilla paneudutaan ilmastonmuutoksen seurauksiin; korostaa lisäksi, että Alppien alue on merkittävä alueellinen liikenteen solmukohta ja samalla yksi Euroopan suurimmista luonto- ja virkistysalueista, joka on säilytettävä; korostaa siksi, että olisi pyrittävä kehittämään kestäviä ja toisiinsa nivoutuvia liikennestrategioita;
24. pitää nyt luotavaa strategian hallintorakennetta myönteisenä, koska strategian täytäntöönpanon alkuvaiheet osoittautuivat vaikeiksi, kun niitä hallinnoitiin erilaisten rakenteiden, puitteiden ja aikataulujen mukaisesti; kehottaa siksi osallistuvia maita jatkamaan sitoumuksiaan ja tukemaan Alppien aluetta koskevan strategian toimintaryhmän jäseniä;
25. korostaa, että Alppien aluetta koskeva strategia voi olla hyvä esimerkki alueellisen yhteenkuuluvuuden mallistrategiasta, koska siihen kuuluu samanaikaisesti erityisalueita, tuotantoalueita, vuoristo- ja maaseutualueita sekä eräitä unionin tärkeimpiä ja kehittyneimpiä kaupunkeja, ja se tarjoaa foorumin yhteisten haasteiden käsittelemiseen (ilmastonmuutos, väestörakenne, luonnon monimuotoisuus, muuttoliike, globalisaatio, kestävä matkailu ja maatalous, energiahuolto, liikenne ja liikkuvuus ja digitaalinen kuilu); kehottaa osallistuvia maita ja alueita kiinnittämään asianmukaisesti huomiota Interregin Alpine Space -ohjelman ja muiden asiaa koskevien rahastojen käyttöön yhteisiä painopisteitä käsiteltäessä;
26. korostaa, että Alppien alueella on lukuisia rajoja ja että näiden esteiden poisto on toimivan yhteistyön perusedellytys etenkin työmarkkinoilla ja pk-yrityksiä koskevassa taloudellisessa toiminnassa; korostaa, että Alppien aluetta koskeva strategia voi myös tarjota mahdollisuuksia vahvistaa rajatylittävää monikansallista yhteistyötä lähialueilla ja kaupunkien ja paikallisyhteisöjen välillä sekä luoda ihmisten välisiä yhteyksiä ja verkostoja myös liikenneyhteyksien ja digitaalisen kattavuuden alalla; korostaa lisäksi, että tämän alueen ympäristö on hauras;
Makroalueiden Eurooppa vuoden 2020 jälkeen?
27. huomauttaa, että makroaluestrategiat tuottavat tuloksia, jos niiden pohjana on pitkän aikavälin poliittinen näkökulma ja jos ne järjestetään niin, että kaikki julkiset sidosryhmät, etenkin alue- ja paikallisviranomaiset, ja yksityiset sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunta ovat tehokkaasti edustettuina alusta alkaen, mikä edellyttää tehokasta tietojen, parhaiden käytänteiden, taitotiedon ja kokemusten vaihtamista makroalueiden ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten välillä; pitää tarpeellisena vahvistaa tehokkaampien yhteensovittamis- ja viestintätoimien avulla makroaluestrategioiden hallintoa, jonka olisi oltava avointa, jotta makroaluestrategioista tulisi tunnettuja ja alue- ja paikallisyhteisöjen hyväksymiä;
28. katsoo, että strategian täytäntöönpano voi onnistua vain, jos se perustuu pitkän aikavälin visioon ja tehokkaaseen yhteensovittamiseen, yhteiseen ajatukseen pitkän aikavälin poliittisesta sitoutumisesta osallistuvien institutionaalisten tasojen välillä sekä yhteistyörakenteisiin, joilla on riittävät hallinnolliset valmiudet, ja jos sen tukena on riittävä rahoitus; tähdentää siksi, että investointien vaikuttavuutta on lisättävä pyrkimällä mukauttamaan alueellista ja kansallista rahoitusta unionin nykyisiin rahoitusvälineisiin ja huolehtimalla niiden synergiasta ja täydentävyydestä; toteaa, että näillä välineillä tehostetaan Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia, edistetään ERI-rahastojen ja ESIR-rahaston rajatylittäviä hankkeita ja annetaan rahoitusta myös suoraan;
29. katsoo, että rahastojen ja niiden käyttöä koskevien menettelyjen yksinkertaistaminen makroaluestrategioissa parantaisi niiden vaikuttavuutta;
30. ehdottaa, että osallistujamaat antaisivat selkeitä rahoitusta ja henkilöresursseja koskevia sitoumuksia makroaluestrategioiden täytäntöönpanoon alusta alkaen; kehottaa komissiota auttamaan makroaluestrategioiden koordinoinnin parantamisessa, hyvien käytänteiden edistämisessä ja kannustimien kehittämisessä, jotta voidaan rohkaista kaikkien osapuolten aktiiviseen osallistumiseen ja koordinointiin; katsoo, että näin voidaan myös lujittaa unionin politiikkojen ja makroaluestrategioiden täytäntöönpanon yhteyttä; kannustaa lisäksi siihen, että makroaluestrategioissa hyödynnetään ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja, jotta voidaan kiertotalouden tapaan edistää ekoinnovointia, biotaloutta, uusien liiketoimintamallien kehittämistä ja uusioraaka-aineiden käyttöä, jotta voidaan saada aikaan korkeatasoisempaa ympäristönsuojelua ja terveyden suojelemista, ja edistää tuottajien ja kuluttajien tiiviitä yhteyksiä;
31. painottaa, että sijoitettujen resurssien perustelemiseksi on lisättävä tuloskeskeisyyttä ja painotettava konkreettisten haasteiden ratkaisemista myös ympäristönsuojelun alalla, jotta voidaan kehittää kyseisen alueen kannalta todella merkityksellisiä hankkeita, ja että resurssien tulisi puolestaan olla asetettujen tavoitteiden mukaisia ja liittyä kyseisten alueiden todellisiin tarpeisiin;
32. vaatii, että makroaluestrategioihin liittyviä kysymyksiä, kuten vastuuta ja tarvittavia poliittisia kannustimia, käsitellään menettelyssä, josta kaikki kyseiset alueet ovat sopineet ennakolta;
33. katsoo, että makroalueiden toiminnan sekä saavutettujen tulosten näkyvyyttä ja julkisuuskuvaa on parannettava kohdealueilla käyttämällä tiedotuskampanjoita ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä verkkofoorumeita ja sosiaalisia verkostoja, jolloin tulokset ovat suuren yleisön helposti saatavilla;
34. painottaa, että monivuotisen rahoituskehyksen lähestyvä uudelleentarkastelu tarjoaa tilaisuuden tarkastella samalla makroaluestrategioiden tavoitteita, jotta voidaan lujittaa niiden yhteyttä unionin painopisteisiin ja vahvistaa niihin liittyvät taloudelliset sitoumukset;
35. kehottaa komissiota esittämään koheesiopolitiikan säännöstön tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä ehdotuksen, joka edistää makroaluestrategioiden parempaa täytäntöönpanoa;
36. kehottaa komissiota analysoimaan vuonna 2018 julkaistavassa seuraavassa makroaluestrategioiden täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa perusteellisesti erityisesti seuraavia seikkoja:
a)
Euroopan alueelliseen yhteistyöhön sisältyvien valtioiden välisten yhteistyöohjelmien tehokkuus rahoituksen tarjoamisessa ja makroaluestrategioiden strategisessa vauhdittamisessa;
b)
indikaattorit, jotka voitaisiin liittää kuhunkin makroaluestrategiaan paremman tuloslähtöisyyden, seurannan ja arvioinnin mahdollistamiseksi;
c)
toimenpiteet, joilla voidaan vahvistaa yhteyttä EU:n painopisteisiin;
d)
rahoitusjärjestelyjen toteutuksen yksinkertaistaminen ja valtavirtaistaminen;
e)
alue- ja paikallishallinnon makroaluestrategioiden täytäntöönpanoon osallistumisen laatu;
37. korostaa, että kehotus uusien strategioiden kehittämiseen esimerkiksi Karpaatteja, Atlantin tai Välimeren aluetta tai Iberian alueita varten ei saisi viedä huomiota pois ensisijaisesta tavoitteesta, eli nykyisten makroaluestrategioiden täytäntöönpanon parantamisesta ja syventämisestä;
38. kannattaa makroaluestrategioihin sovellettavaa kolmen kiellon periaatetta (ei uutta unionin lainsäädäntöä, ei uutta unionin rahoitusta eikä uusia unionin rakenteita); ehdottaa kuitenkin, että komissio arvioisi seuraavassa makroaluestrategioita koskevassa täytäntöönpanokertomuksessaan, miten nämä kiellot ovat vaikuttaneet ERI-rahastojen mukaisiin ohjelmiin;
39. korostaa, että yhteistyötoimiin on sovellettava alueellista lähestymistapaa tapauskohtaisesti, koska makroaluestrategioissa paneudutaan alueellisiin haasteisiin, jotka voidaan ratkaista tehokkaammin yhdessä; korostaa, että Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa ja makroalueilla on saatava aikaan yhteistyön eri osatekijöiden synergiaa ja lähentymistä, jotta voidaan vahvistaa monikansallisten ohjelmien vaikutuksia, koota resursseja, yksinkertaistaa makroaluestrategioiden rahoitusta ja tehostaa niiden täytäntöönpanosta saatavia tuloksia ja investoitujen resurssien vaikuttavuutta;
40. toteaa jälleen kerran unionin sitoutuneen kestään kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen; korostaa, miten tärkeää on mukauttaa makroaluestrategioiden tavoitteet unionin lippulaiva-aloitteisiin, kuten energiaunioniin, ilmastonmuutosta koskevaan Pariisin sopimukseen sekä merellisten makroalueiden siniseen kasvuun; muistuttaa erilaisten ympäristöriskien hallinnasta, kuten luonnon ja sen monimuotoisuuden ja kalakantojen vaalimisesta ja merten roskaantumisen torjumisesta, sekä kestävän ja ympäristöystävällisen matkailun kehittämisestä; kannustaa yhteistyöhön uusiutuvan energian saralla; kannustaa tässä yhteydessä hyödyntämään älykkäitä erikoistumisstrategioita, vahvistamaan pk-yrityksiä ja luomaan laadukkaita työpaikkoja;
41. korostaa, että parlamentti on tukenut makroalueita aina alusta saakka pilottihankkeiden ja valmistelevien toimien avulla; korostaa lisäksi Itämeren alueelta kertyneitä kokemuksia, jotka osoittavat, että pitkän aikavälin ajattelun olisi pysyttävä makroalueellisen yhteistyön perustana;
42. kehottaa komissiota kutsumaan parlamentin mukaan tarkkailijaksi makroaluestrategioita käsittelevän korkean tason ryhmän työhön;
o o o
43. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä makroaluestrategioissa mukana olevien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallituksille ja kansallisille ja alueellisille parlamenteille.
Schmitt et al (2009), EU macro-regions and macro-regional strategies – A scoping study, Nordregio electronic working paper 2009:4.
Kalavarojen säilyttäminen ja meriekosysteemien suojeleminen teknisten toimenpiteiden avulla ***I
1049k
236k
Euroopan parlamentin tarkistukset 16. tammikuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1343/2011 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (COM(2016)0134 – C8-0117/2016 – 2016/0074(COD))(1)
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Komission teksti
Tarkistus
Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Otsikko
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1343/2011 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 ja komission asetuksen (EY) N:o 494/2002 kumoamisesta
Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a) Nykyisiä sääntöjä on tarpeen yksinkertaistaa, jotta toimijat, kansalliset viranomaiset ja sidosryhmät voivat ymmärtää ja noudattaa niitä paremmin. Neuvoa-antavien toimikuntien kuulemismenettelyä olisi noudatettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti, ja huomiota olisi kiinnitettävä sen varmistamiseen, että kaikkia säilyttämistä ja kestävyyttä koskevia tavoitteita noudatetaan täysimääräisesti.
Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 b kappale (uusi)
(2 b) Teknisiä toimenpiteitä koskevien nykyisten sääntöjen yksinkertaistaminen ei saisi johtaa säilyttämistä ja kestävyyttä koskevien normien heikentämiseen.
Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 kappale
(3) Teknisten toimenpiteiden sääntelyyn on tarpeen laatia kehys. Kyseisessä kehyksessä tulisi esittää yleiset säännöt, joita sovelletaan kaikilla unionin vesillä, ja säätää sellaisten teknisten toimenpiteiden kehittämisestä, joissa otetaan huomioon kalastusten alueelliset ominaispiirteet YKP:lla käyttöönotetun alueellistamisprosessin turvin.
(3) Teknisten toimenpiteiden sääntelyyn on tarpeen laatia kehys. Kyseisessä kehyksessä tulisi esittää yleiset säännöt, joita sovelletaan kaikilla unionin vesillä, ja säätää sellaisten teknisten toimenpiteiden kehittämisestä, joissa otetaan huomioon kalastusten alueelliset ominaispiirteet YKP:lla käyttöönotetun alueellistamisprosessin turvin. Tämän prosessin avulla olisi voitava yhdistää tehokkaasti yhteiset säännöt ja paikallinen tilanne sekä tilanne alueittain.Prosessi ei saisi kuitenkaan johtaa tietynlaiseen YKP:n jälleenkansallistamiseen, ja on tärkeää, että neuvoa-antavat toimikunnat varmistavat edelleen, että alueellistaminen tapahtuu unionin lähestymistapaa noudattaen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 johdanto-osan 14 kappaleen mukaisesti.
Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 kappale
(4) Kehyksen tulisi kattaa kalavarojen pyynti ja aluksesta purkaminen sekä pyydysten käyttö ja kalastustoiminnan vuorovaikutus meriekosysteemien kanssa.
(4) Kehyksen tulisi kattaa kalavarojen pyynti ja aluksesta purkaminen sekä pyydysten käyttö ja kalastustoiminnan vuorovaikutus meriekosysteemien kanssa, ja siinä olisi myös otettava huomioon sosioekonominen dynamiikka.
Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 kappale
(6) Teknisiä toimenpiteitä tulisi tarpeen mukaan soveltaa virkistyskalastukseen, jolla voi olla huomattava vaikutus kala-, äyriäis- ja nilviäiskantoihin.
(6) Virkistyskalastuksella voi olla huomattava vaikutus meriympäristöön, kalakantoihin ja muiden lajeihin kantoihin, joten siksi siihen olisi sovellettava teknisiä toimenpiteitä.
Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a) Virkistyskalastajien (koukku- ja siimakalastuksessa) pyytämien ja vapaaksi päästämien kalojen eloonjäämisastetta olisi pidettävä korkeana, ellei tieteellisen näytön avulla toisin osoiteta.
Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)
(6 b) Purkamisvelvoitetta sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti kaikkien saalisrajoitusten alaisten lajien saaliisiin. Jos virkistyskalastuksessa kuitenkin saadaan näiden lajien yksilöitä saaliiksi ja ne päästetään välittömästi vapaaksi ja tieteellinen näyttö osoittaa, että kyseisten lajien eloonjäämisaste on korkea, kuten voi olla ongintaan tarkoitettuja varusteita käyttävän virkistyskalastajan saaliiksi saamien kalojen tapauksessa, olisi oltava mahdollista jättää kyseinen kalastus purkamisvelvoitteen ulkopuolelle soveltamalla mainitussa asetuksessa säädettyjä menettelyjä ja erityisesti toteuttamalla tätä varten toimenpiteitä monivuotisten suunnitelmien ja/tai poisheittämissuunnitelmien mukaisesti.
Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 kappale
(7) Teknisillä toimenpiteillä tulisi edistää YKP:n tavoitteiden saavuttamista eli sitä, että kalastetaan kestävän enimmäistuoton tasoilla, vähennetään ei-toivottuja saaliita ja lopetetaan saaliiden poisheittäminen, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY18 säädetyn ympäristön hyvän tilan saavuttamista.
(7) Teknisillä toimenpiteillä tulisi edistää YKP:n tavoitteiden saavuttamista.
__________________
18 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (EYVL L 164, 25.6.2008, s. 19).
Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a) Teknisten toimenpiteiden olisi oltava oikeasuhteisia asetettuihin tavoitteisiin nähden. Ennen niiden hyväksymistä olisi otettava huomioon niiden todennäköiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.
Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
(7 b) Teknisten toimenpiteiden ja toimenpideohjelmien valvonnalla ja täytäntöönpanolla sekä tapauskohtaisesti lupien myöntämisellä ja alusten ja tiettyjen pyydysten rakennetta ja toimintaa koskevilla rajoituksilla ei saisi haitata kalastustoimintaa harjoittavien alusten entistä parempien terveys- ja turvallisuusmääräysten toteuttamista.
Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 c kappale (uusi)
(7 c) Tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyjen teknisten toimenpiteiden olisi oltava johdonmukaisia biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti hyväksytyn luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 2011–2020 kanssa ja tuettava vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategiaa ja erityisesti kalavarojen kestävän käytön varmistamista koskevan tavoitteen ja siihen liittyvien toimien toteuttamista.
Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 kappale
(8) Teknisillä toimenpiteillä tulisi eritoten suojella nuorten ja kutevien kalojen yhdyskuntia siten, että käytetään valikoivia pyydyksiä ja toteutetaan välttämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Teknisillä toimenpiteillä tulisi myös minimoida ja mahdollisuuksien mukaan poistaa pyydyksillä meren ekosysteemeihin ja varsinkin herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin olevat vaikutukset. Niillä olisi myös edistettävä sellaisten hoitotoimenpiteiden käyttöönottoa, joilla pyritään täyttämään neuvoston direktiivin 92/43/ETY19, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY20 ja direktiivin 2008/56/EY mukaiset vaatimukset.
(8) Teknisillä toimenpiteillä tulisi myösedistää eritoten nuorten ja kutevien kalojen yhdyskuntien suojelua siten, että käytetään valikoivia pyydyksiä ja toteutetaan välttämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Teknisillä toimenpiteillä tulisi edistää pyydyksillä meren ekosysteemeille ja varsinkin herkille lajeille ja luontotyypeille aiheutettujen haitallisten seurausten minimointia ja tarvittaessa poistamista.Olisi myönnettävä kannustimia, joilla rohkaistaan käyttämään pyydyksiä ja kalastuskäytäntöjä, joilla on vähäinen vaikutus ympäristöön.Teknisillä toimenpiteillä olisi myös edistettävä sellaisten hoitotoimenpiteiden käyttöönottoa, joilla pyritään täyttämään neuvoston direktiivin 92/43/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY ja direktiivin 2008/56/EY mukaiset vaatimukset.
__________________
__________________
19 Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).
19 Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).
20 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).
20 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).
Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a) Herkkien lajien tahattomia saaliita olisi torjuttava kokonaisvaltaisesti kaikessa kalastuksessa ja kaikkien pyydystyyppien käytössä, kun otetaan huomioon direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY ja 2008/56/EY kyseisille lajeille tarjoama korkeatasoinen suoja, lajien erityinen haavoittuvuus ja velvollisuus saavuttaa ympäristön hyvä tila vuoteen 2020 mennessä.
Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 9 kappale
(9) Teknisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi olisi vahvistettava ei-toivottujen saaliiden määriin, herkkien lajien sivusaaliiden määriin ja sellaisten merenpohjan elinympäristöjen laajuuteen, joihin kalastus vaikuttaa kielteisesti, liittyvät päämäärät, joissa otetaan huomioon YKP:n tavoitteet, unionin ympäristölainsäädäntö (erityisesti neuvoston direktiivi 92/43 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY21) ja parhaat kansainväliset käytännöt.
(9) Teknisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi olisi vahvistettava säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliiden ja herkkien lajien tahattomien saaliiden sekä kalastuksesta johtuvien meren elinympäristöihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten pienentämiseen liittyvät suoritusindikaattorit, joissa otetaan huomioon YKP:n tavoitteet ja unionin ympäristölainsäädäntö (erityisesti direktiivi 92/43/ETY, direktiivi 2009/147/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY21).
__________________
__________________
21 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
21 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a) Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä mahdollisimman laajalti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/20141 a mukaisesti käytettävissä olevia toimenpiteitä, joilla tuetaan kalastajia teknisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa ja varmistetaan, että YKP:n sosioekonomiset tavoitteet otetaan huomioon.
_______________
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1).
Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 kappale
(11) Olisi kiellettävä tietyt tuhoa aiheuttavat pyydykset tai menetelmät, joissa käytetään räjähteitä, myrkkyjä, huumaavia aineita, sähkövirtaa, paineilmavasaroita tai muita lyömävälineitä, jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten lajien keräämiseen tarkoitetut vedettävät laitteet ja kauhat sekä tietyt harppuunat; poikkeuksena on erityistapaus eli sähköpulssitrooli, jota voidaan käyttää tietyin tiukoin edellytyksin.
(11) Olisi kiellettävä tietyt tuhoa aiheuttavat pyydykset tai menetelmät, joissa käytetään räjähteitä, myrkkyjä, huumaavia aineita, sähkövirtaa, paineilmavasaroita tai muita lyömävälineitä, jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten lajien keräämiseen tarkoitetut vedettävät laitteet ja kauhat sekä tietyt harppuunat. Tässä suhteessa on tarpeen varmistaa, että innovatiivisista pyydyksistä on olemassa asianmukaista tietämystä, kumulatiiviset vaikutukset mukaan luettuina, ennen kuin pyydys otetaan laajasti käyttöön.Lisäksi olisi toteutettava seurantaa, valvontaa ja arviointia koskeva järjestelmä, jota käytetään täytäntöönpanoon ja tutkimukseen sekä arviointitarkoituksiin.Nykyisistä luvista olisi puolestaan tehtävä tieteellinen uudelleenarviointi, ennen kuin niille myönnetään pysyvästi ”ei-kielletty” asema.
Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)
(11 a) Tarvitaan yksityiskohtaista ja määrällistä tietämystä innovatiivisten pyydysten vaikutuksista ja niiden kumulatiivisista vaikutuksista meriympäristöön ja lajeihin, ennen kuin ne otetaan laajasti käyttöön kaupallisessa mittakaavassa. Olisi perustettava tehokas valvonta- ja arviointiohjelma.
Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 kappale
(15) Tiettyjen harvinaisten kalalajien, kuten tiettyjen hai- ja rauskulajien, ollessa kyseessä jopa rajoitettu kalastustoiminta voisi vaarantaa vakavasti niiden säilymisen. Tällaisten lajien suojelemiseksi olisi otettava käyttöön niiden yleinen kalastuskielto.
(15) Tiettyjen kalalajien, jotka ovat harvinaisia tai joiden biologiset ominaisuudet tekevät niistä erityisen alttiita liikakalastukselle, ollessa kyseessä jopa rajoitettu kalastustoiminta voisi vaarantaa vakavasti niiden säilymisen. Tällaisten lajien suojelemiseksi olisi otettava käyttöön niiden yleinen kalastuskielto.
Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 21 kappale
(21) Pyyntialan avustamiseksi purkamisvelvoitteen täytäntöönpanossa jäsenvaltioiden tulisi ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla helpotetaan varastointia ja markkinoiden löytämistä säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmille meriympäristön lajeille. Tällaisiin toimenpiteisiin tulisi sisältyä investointituki purkupaikkojen ja suojien rakentamiseksi ja mukauttamiseksi tai investointituki kalastustuotteiden lisäarvon kasvattamiseksi.
(21) Pyyntialan avustamiseksi purkamisvelvoitteen täytäntöönpanossa ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi sen avulla, että velvoitetta noudatetaan täysimääräisesti, jäsenvaltioiden tulisi ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla helpotetaan varastointia ja markkinoiden löytämistä säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmille meriympäristön lajeille. Tällaisiin toimenpiteisiin tulisi sisältyä investointituki purkupaikkojen ja suojien rakentamiseksi ja mukauttamiseksi tai investointituki kalastustuotteiden lisäarvon kasvattamiseksi.
Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 23 kappale
(23) Jos tieteelliset lausunnot osoittavat lajien, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia ja joihin ei sen vuoksi sovelleta purkamisvelvoitetta, huomattavia ei-toivottuja saaliita, jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa pilottihankkeita, joiden tavoitteena on tutkia keinoja tällaisten saaliiden vähentämiseksi ja ottaa käyttöön tarkoituksenmukaisia teknisiä toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
(23) Jos tieteelliset lausunnot osoittavat lajien huomattavia ei-toivottuja saaliita, jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa pilottihankkeita, joiden tavoitteena on tutkia keinoja tällaisten saaliiden vähentämiseksi ja ottaa käyttöön tarkoituksenmukaisia teknisiä toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 24 kappale
(24) Jos alueellisella tasolla ei ole käytössä teknisiä toimenpiteitä, olisi sovellettava määritettyjä perustason toimenpiteitä. Kyseiset perustason vaatimukset tulisi johtaa nykyisistä teknisistä toimenpiteistä ottaen huomioon STECF:n lausunto ja sidosryhmien näkemykset. Niiden tulisi sisältää vedettävien pyydysten ja seisovien verkkojen perussilmäkoot, säilyttämisen vähimmäisviitekoot, kielto- tai rajoitusalueet, luonnonsuojelutoimenpiteet merinisäkkäiden ja merilintujen sivusaaliiden ehkäisemiseksi tietyillä alueilla sekä muut mahdolliset nykyiset alueellisesti erityiset toimenpiteet, joita edelleen tarvitaan sen varmistamiseksi, että säilyttämistavoitteet saavutetaan edelleen siihen saakka, kun tällaiset toimenpiteet otetaan käyttöön alueellistamisen osana.
(24) Jos alueellisella tasolla ei ole käytössä teknisiä toimenpiteitä, olisi sovellettava määritettyjä perustason toimenpiteitä. Kyseiset perustason vaatimukset tulisi johtaa nykyisistä teknisistä toimenpiteistä ottaen huomioon STECF:n lausunto ja sidosryhmien näkemykset. Niiden tulisi sisältää vedettävien pyydysten ja seisovien verkkojen perussilmäkoot, säilyttämisen vähimmäisviitekoot, kielto- tai rajoitusalueet, luonnonsuojelutoimenpiteet merinisäkkäiden ja merilintujen tahattomien saaliiden minimoimiseksi ja mahdollisuuksien mukaan lopettamiseksi tietyillä alueilla sekä muut mahdolliset nykyiset alueellisesti erityiset toimenpiteet, joita edelleen tarvitaan sen varmistamiseksi, että säilyttämistavoitteet saavutetaan edelleen siihen saakka, kun tällaiset toimenpiteet otetaan käyttöön alueellistamisen osana.
Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 25 kappale
(25) Jäsenvaltiot voivat yhdessä sidosryhmien kanssa laatia yhteisiä suosituksia tarkoituksenmukaisiksi teknisiksi toimenpiteiksi, jotka poikkeavat perustasosta, YKP:ssa vahvistetun alueellistamismenettelyn mukaisesti.
(25) Jäsenvaltioiden olisi voitava laatia tiiviissä yhteistyössä asianomaisen neuvoa-antavan toimikunnan kanssa parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin perustuvia yhteisiä suosituksia tarkoituksenmukaisiksi teknisiksi toimenpiteiksi, jotka poikkeavat perustasosta, teknisten toimenpiteiden mukauttamiseksi kalastuksen alueellisiin erityispiirteisiin YKP:ssa vahvistetun alueellistamismenettelyn mukaisesti, vaikka monivuotista suunnitelmaa ei ole.
Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 26 kappale
(26) Tällaisten alueellisten teknisten toimenpiteiden tulisi olla vähintään perustason vaatimuksia vastaavia hyödyntämismallien sekäherkkien lajien ja luontotyyppien suojelun suhteen.
(26) Alueellistamista olisi sovellettava sellaisten räätälöityjen toimenpiteiden luomisessa, joissa otetaan huomioon jokaisen kalastusalueen erityispiirteet, niiden herkkien lajien ja luontotyyppien suojelu mukaan luettuina. Tällaisten alueellisten teknisten toimenpiteiden olisi oltava kestäviä ja niiden avulla olisi ainakin varmistettava samat hyödyntämismallit ja perustason vaatimuksia vastaava suojelun taso. Kaikkien alueellisten teknisten toimenpiteiden hyväksymisen olisi perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin.
Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 26 a kappale (uusi)
(26 a) Jäsenvaltioiden alueellisten ryhmien alueellistamisen puitteissa tekemien päätösten olisi täytettävä samat demokraattisen valvonnan vaatimukset kuin kyseisissä jäsenvaltioissa tehtyjen päätösten.
Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 26 b kappale (uusi)
(26 b) Alueellistamista pitäisi käyttää välineenä, jolla kannustetaan kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, myös kansalaisjärjestöjen, osallistumista ja lisätään kalastajien vaikutusmahdollisuuksia ja sitoutumista, jotta nämä voivat tehdä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden, neuvoa-antavien toimikuntien ja tutkijoiden kanssa sellaisten räätälöityjen toimenpiteiden kehittämiseksi, joissa otetaan huomioon kunkin kalastusalueen erityisominaisuudet ja suojellaan niiden ympäristöoloja.
Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 27 a kappale (uusi)
(27 a) Jos vain yhtä jäsenvaltiota koskee välitön kalastuksenhoitoetu, on mahdollista esittää ehdotuksia, jotka koskevat yksittäisiä teknisiä toimenpiteitä voimassa olevien säilyttämistoimenpiteiden muuttamiseksi asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien kuulemisen jälkeen.
Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 28 kappale
(28) Kun jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät laativat yhteisiä suosituksia perussilmäkokoihin verrattuna vaihtoehtoisten koko- ja lajivalikoivien pyydysten hyväksymiseksi monivuotisissa suunnitelmissa, niiden tulisi varmistaa, että tällaisilla pyydyksillä saavutetaan vähintään samankaltaiset tai paremmat valikoivuusmallit kuin perustason pyydyksillä.
(28) Kun jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät laativat yhteisiä suosituksia perussilmäkokoihin verrattuna vaihtoehtoisten koko- ja lajivalikoivien pyydysten hyväksymiseksi, niiden tulisi varmistaa, että tällaisilla pyydyksillä saavutetaan vähintään samankaltaiset tai paremmat valikoivuusmallit kuin perustason pyydyksillä.
Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 29 kappale
(29) Kun jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät laativat yhteisiä suosituksia kielto- tai rajoitusalueiden muuttamiseksi tai tällaisten uusien alueiden vahvistamiseksi monivuotisissa suunnitelmissa nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi, niiden tulisi esittää tarkat määrittelyt, laajuus, kesto, pyydyksiä koskevat rajoitukset sekä seuranta- ja valvontajärjestelyt yhteisissä suosituksissaan.
(29) Kun jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät laativat yhteisiä suosituksia kielto- tai rajoitusalueiden muuttamiseksi tai tällaisten uusien alueiden vahvistamiseksi nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi, niiden tulisi esittää tarkat määrittelyt, laajuus, kesto, pyydyksiä koskevat rajoitukset sekä seuranta- ja valvontajärjestelyt yhteisissä suosituksissaan.
Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 30 kappale
(30) Kun jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät laativat yhteisiä suosituksia säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamiseksi tai vahvistamiseksi monivuotisissa suunnitelmissa, niiden tulisi varmistaa, etteivät YKP:n tavoitteet vaarannu, varmistamalla, että meriympäristön lajien nuoria yksilöitä suojellaan samalla kun varmistetaan, etteivät markkinat häiriinny ja ettei luoda markkinoita säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienemmille kaloille.
(30) Kun jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät laativat yhteisiä suosituksia säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamiseksi tai vahvistamiseksi, niiden olisi edistettävä YKP:n tavoitteiden saavuttamista varmistamalla, että meriympäristön lajien nuoria yksilöitä suojellaan täysimääräisesti samalla kun varmistetaan, etteivät markkinat häiriinny ja ettei luoda markkinoita säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienemmille kaloille.
Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 31 kappale
(31) Yhteisissä suosituksissa tulisi vaihtoehtona sallia reaaliaikaiset pyyntikiellot yhdistettyinä siirtymistä koskeviin säännöksiin lisätoimenpiteenä nuorten tai kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi. Tällaisten kieltoalueiden perustamista ja lakkauttamista koskevat edellytykset sekä seuranta- ja valvontajärjestelyt olisi määriteltävä asianomaisissa yhteisissä suosituksissa.
(31) Yhteisissä suosituksissa tulisi vaihtoehtona sallia reaaliaikaiset pyyntikiellot yhdistettyinä siirtymistä koskeviin säännöksiin lisätoimenpiteenä nuorten tai kutevien yksilöiden taikka herkkien lajien yhdyskuntien suojelemiseksi. Tällaisten kieltoalueiden perustamista ja lakkauttamista koskevat edellytykset ja tarvittaessa myös poikkeukset sekä seuranta- ja valvontajärjestelyt olisi määriteltävä asianomaisissa yhteisissä suosituksissa.
Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 32 kappale
(32) Innovatiivisten pyydysten vaikutusten tieteellisen arvioinnin perusteella ja STECF:n tehtyä asianmukaisen arvioinnin tällaisten pyydysten käyttö tai uusien pyydysten, kuten sähköpulssitrooli, mukaanotto voidaan sisällyttää vaihtoehdoksi jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien esittämiin yhteisiin suosituksiin. Innovatiivisten pyydysten käyttöä ei tulisi sallia, jos tieteellinen arvio osoittaa, että pyydysten käyttö johtaa herkkiin luontotyyppeihin ja muihin kuin kohdelajeihin kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin.
(32) Innovatiivisten pyydysten vaikutusten tieteellisen arvioinnin perusteella ja STECF:n tehtyä asianmukaisen arvioinnin muun muassa tiettyjen pyydysten kielteisistä vaikutuksista innovatiivisten pyydysten käyttö tai käytön laajentaminen voidaan sisällyttää vaihtoehdoksi jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien esittämiin yhteisiin suosituksiin. Innovatiivisten pyydysten käyttöä ei tulisi sallia, jos tieteellinen arvio osoittaa, että pyydysten käyttö johtaa merellisiin luontotyyppeihin ja erityisesti herkkiin luontotyyppeihin tai muihin kuin kohdelajeihin kohdistuviin suoriin tai kumulatiivisiin kielteisiin vaikutuksiin taikka vaarantaa merivesien hyvän ekologisen tilansaavuttamisen.
Tarkistus 268 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 32 a kappale (uusi)
(32 a) Alueellisten ryhmien olisi kehitettävä ehkäiseviä lisätoimia pyydysmalliin perustuen ja hyödynnettävä tässä tieteellisiä lausuntoja ja parhaita käytäntöjä, jotta voidaan minimoida ja mahdollisuuksien mukaan lopettaa merilintujen ja merinisäkkäiden tahattomat sivusaaliit neuvoston direktiivin 92/43/ETY ja neuvoston direktiivin 79/409/ETY1 a mukaisesti sekä 17. maaliskuuta 1992 tehdyn Itämeren ja Pohjanmeren pienvalaiden suojelusopimuksen (ASCOBANS), sellaisena kuin se on tarkistettuna, mukaisesti.
___________________________
1 a Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1).
Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 33 kappale
(33) Jotta herkkien lajien sivusaaliit ja pyydyksillä herkkiin luontotyyppeihin olevat vaikutukset voidaan vähentää mahdollisimman pieniksi, jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien tulisi ottaa käyttöön uusia ehkäiseviä toimenpiteitä kalastuksella herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin olevien vaikutusten pienentämiseksi. Jos tieteellinen näyttö osoittaa, että tällaisten lajien ja luontotyyppien suojelun tasoon kohdistuu vakava uhka, jäsenvaltioiden tulisi ottaa käyttöön tiettyjen pyydysten rakennetta ja toimintaa koskevia lisärajoituksia tai jopa kieltää pyydysten käyttö kyseisellä alueella kokonaan. Tällaisia säännöksiä tulisi erityisesti soveltaa ajoverkkojen käyttöön, sillä ajoverkot ovat tietyillä alueilla johtaneet tuntuviin valaiden ja merilintujen saaliisiin.
(33) Jotta herkkien lajien tahattomat saaliit ja pyydyksillä herkkiin luontotyyppeihin olevat vaikutukset voidaan vähentää mahdollisimman pieniksi ja mahdollisuuksien mukaan lopettaa, jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien tulisi ottaa käyttöön uusia ehkäiseviä toimenpiteitä kalastuksella herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin olevien vaikutusten pienentämiseksi. Jos tieteellinen näyttö osoittaa, että tällaisten lajien ja luontotyyppien suojelun tasoon kohdistuu vakava uhka, jäsenvaltioiden tulisi ottaa käyttöön tiettyjen pyydysten rakennetta ja toimintaa koskevia lisärajoituksia tai jopa kieltää pyydysten käyttö kyseisellä alueella kokonaan meriympäristön, paikallisten kalakantojen ja asianomaisten paikallisten rannikkoyhteisöjen suojelemiseksi. Tällaisia säännöksiä tulisi erityisesti soveltaa ajoverkkojen käyttöön, sillä ajoverkot ovat tietyillä alueilla johtaneet tuntuviin valaiden ja merilintujen saaliisiin.
Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 35 kappale
(35) Jotta Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) hyväksymät nykyiset yksityiskohtaiset suositukset voidaan pitää voimassa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat luetteloja haavoittuvista meriekosysteemeistä ja myös tylppäpyrstömolvan ja punasimpun suojelemiseksi toteutettaviin määriteltyihin toimenpiteisiin liittyviä erityisiä teknisiä toimenpiteitä. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä siitä, miten unionin lainsäädäntöön sisällytetään sellaiset NEAFC:n hyväksymien toimenpiteiden tulevat muutokset, jotka koskevat tämän asetuksen tiettyjä nimenomaisesti määriteltyjä muita kuin keskeisiä osia ja joista tulee unionia sitovia kyseisen yleissopimuksen ehtojen mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla,
Poistetaan.
Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 36 kappale
(36) Jotta ei estettäisi tieteellistä tutkimusta eikä keinotekoisia palautus- ja siirtoistutuksia, tämän asetuksen säännöksiä ei tulisi soveltaa toimiin, joita tällainen toiminta saattaa edellyttää.
(36) Jotta ei estettäisi tieteellistä tutkimusta eikä suoria palautus- ja siirtoistutuksia, tämän asetuksen säännöksiä ei tulisi soveltaa toimiin, joita tällainen toiminta saattaa edellyttää.
Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 37 kappale
(37) Jos saatavilla olevista tieteellisistä lausunnoista käy ilmi, että meriympäristön lajien suojelemiseksi tarvitaan heti toimia, komission tulisi pystyä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksymään heti sovellettavia delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan teknisiä toimenpiteitä tällaisten uhkien lievittämiseksi tämän asetuksen lisänä tai siitä poiketen tai muutoin unionin lainsäädännön mukaisesti vahvistettujen teknisten toimenpiteiden lisänä tai niistä poiketen. Tällaiset toimenpiteet olisi erityisesti suunniteltava niin, että niillä puututaan odottamattomiin muutoksiin, joita tapahtuu kalakantojen rakenteessa sen vuoksi, että kantaan rekrytoituu paljon tai vähän nuoria kaloja, jotta suojeltaisiin kutevia kaloja, äyriäisiä tai nilviäisiä, jos kannat ovat hyvin alhaiset tai kalakantojen suojelun tasossa tapahtuu muita, kannan tilaa kenties uhkaavia muutoksia. Toimenpiteisiin voisi sisältyä rajoituksia, jotka koskevat vedettävien tai seisovien pyydysten käyttöä tai kalastustoimintaa tietyillä alueilla tai tiettyinä ajanjaksoina.
(37) Jos parhaista saatavilla olevista tieteellisistä lausunnoista käy ilmi, että meriympäristön lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi tarvitaan heti toimia, komission tulisi pystyä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksymään heti sovellettavia delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan teknisiä toimenpiteitä tällaisten uhkien lievittämiseksi tämän asetuksen lisänä tai siitä poiketen tai muutoin unionin lainsäädännön mukaisesti vahvistettujen teknisten toimenpiteiden lisänä tai niistä poiketen. Tällaiset toimenpiteet olisi erityisesti suunniteltava niin, että niillä puututaan odottamattomiin muutoksiin, joita tapahtuu kalakantojen rakenteessa sen vuoksi, että kantaan rekrytoituu paljon tai vähän nuoria kaloja tai että herkkiä lajeja saadaan tahattomasti saaliiksi, jotta suojeltaisiin kutevia kaloja, äyriäisiä tai nilviäisiä, jos kannat ovat hyvin alhaiset tai kalakantojen taikka herkkien lajien suojelun tasossa tapahtuu muita, kannan tilaa kenties uhkaavia muutoksia, ja niillä puututaan lajien populaatioiden ja luontotyyppien heikentymiseen, joka johtuu kalastuksen vaikutuksesta, ja toteutetaan kaikki muut tarvittavat säilyttämistoimenpiteet. Tällaisiin toimenpiteisiin voisi sisältyä rajoituksia, jotka koskevat vedettävien tai seisovien pyydysten käyttöä tai kalastustoimintaa tietyillä alueilla tai tiettyinä ajanjaksoina.
Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 38 kappale
(38) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotta voidaan päivittää luettelo kaloista, äyriäisistä ja nilviäisistä, joiden kohdennettu kalastus on kielletty; päivittää luettelo herkistä alueista, joilla kalastusta tulisi rajoittaa; hyväksyä teknisiä toimenpiteitä osana monivuotisia suunnitelmia; ja hyväksyä teknisiä toimenpiteitä osana väliaikaisia poisheittämissuunnitelmia. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
(38) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotta voidaan määritellä säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliisiin liittyvien teknisten toimenpiteiden tulosindikaattorien vahvistamiseksi tärkein kalastus ja saaliiden taso, jota sovelletaan kyseisiin tärkeimpiin kalastuksiin, ja päivittää luettelo kaloista, äyriäisistä ja nilviäisistä, joiden kohdennettu kalastus on kielletty; päivittää luettelo herkistä alueista, joilla kalastusta tulisi rajoittaa; hyväksyä teknisiä toimenpiteitä osana monivuotisia suunnitelmia tai tarvittaessa monivuotisten suunnitelmien ulkopuolella; ja hyväksyä teknisiä toimenpiteitä osana väliaikaisia poisheittämissuunnitelmia. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, STECF:n arvion perusteella. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 40 kappale
(40) Komission olisi viimeistään vuoden 2020 lopussa ja sen jälkeen kolmen vuoden välein annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden ja asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien toimittamien tietojen perusteella ja STECF:n esitettyä asiasta arvionsa. Kertomuksessa olisi arvioitava, missä laajuudessa teknisillä toimenpiteillä on sekä alueellisesti että unionin tasolla myötävaikutettu tavoitteiden saavuttamiseen ja edistetty tämän asetuksen päämääriä. Kertomuksen perusteella, jos alueellisella tasolla on näyttöä siitä, ettei tavoitteita ja päämääriä ole saavutettu, kyseisen alueen jäsenvaltioiden tulisi toimittaa suunnitelma, jossa esitetään korjaavat toimet, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että kyseisiin tavoitteisiin ja päämääriinvoidaan päästä. Komission tulisi myös ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tähän asetukseen tarvittavia muutoksia kyseisen kertomuksen perusteella.
(40) Komission olisi viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ja sen jälkeen kolmen vuoden välein annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden ja asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien toimittamien tietojen perusteella ja STECF:n esitettyä asiasta arvionsa. Kertomuksessa olisi arvioitava, missä laajuudessa teknisillä toimenpiteillä on sekä alueellisesti että unionin tasolla myötävaikutettu tämän asetuksen tavoitteiden ja suoritusindikaattoreiden tasojen saavuttamiseen. Kertomuksen perusteella, jos alueellisella tasolla on näyttöä siitä, ettei tavoitteita ole saavutettu tai että suoritusindikaattorien taso on epätyydyttävä, kyseisen alueen jäsenvaltioiden tulisi toimittaa suunnitelma, jossa esitetään korjaavat toimet, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että kyseisiin tavoitteisiin voidaan päästä ja kyseisiä suoritusindikaattoreiden tasojavoidaanparantaa. Komission tulisi myös ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tähän asetukseen tarvittavia muutoksia kyseisen kertomuksen perusteella.
Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 42 kappale
(42) Neuvoston asetuksia (EY) N:o 1967/200629, (EY) N:o 1098/200730, (EY) N:o 1224/200931 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EU) N:o 1343/201132 ja (EU) N:o 1380/201333 olisi muutettava.
(42) Neuvoston asetuksia (EY) N:o 1967/200629, (EY) N:o 1098/200730, (EY) N:o 1224/200931 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1380/201333 olisi muutettava.
__________________
__________________
29 Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).
29 Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).
30 Neuvoston asetus (EY) N:o 1098/2007, annettu 18 päivänä syyskuuta 2007, Itämeren turskakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 779/97 kumoamisesta (EUVL L 248, 22.9.2007, s. 1).
30 Neuvoston asetus (EY) N:o 1098/2007, annettu 18 päivänä syyskuuta 2007, Itämeren turskakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 779/97 kumoamisesta (EUVL L 248, 22.9.2007, s. 1).
31 Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).
31 Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).
32 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1343/2011, annettu 13 päivänä joulukuuta 2001, eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ja kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta (EUVL L 347, 30.12.2011, s. 44).
33 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).
33 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).
Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 43 kappale
(43) Jotta voidaan täydentää tai muuttaa voimassa olevia yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla lainsäädäntöön sisällytetään Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) hyväksymät suositukset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat asetuksessa (EU) N:o 1343/2011 vahvistettuja teknisiä toimenpiteitä. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä siitä, miten unionin lainsäädäntöön sisällytetään sellaiset GFCM:n hyväksymien toimenpiteiden tulevat muutokset, jotka koskevat tämän asetuksen tiettyjä nimenomaisesti määriteltyjä muita kuin keskeisiä osia ja joista tulee unionia sitovia GFCM-sopimuksen ehtojen mukaisesti. Asetusta (EU) N:o 1343/2011 olisi muutettava. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla,
Poistetaan.
Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – b alakohta
b) pyydysten toimintaa ja kalastustoiminnan vuorovaikutusta meriekosysteemien kanssa.
b) pyydysten toimintaa.
Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
b a) kyseisten pyydysten vuorovaikutusta meriekosysteemien kanssa.
Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta
1. Tätä asetusta sovelletaan unionin kalastusalusten ja jäsenvaltioiden kansalaisten, sanotun rajoittamatta lippujäsenvaltion ensisijaista vastuuta, 5 artiklassa tarkoitetuilla kalastusalueilla harjoittamaan toimintaan sekä kolmansien maiden lipun alla purjehtivien tai kolmansissa maissa rekisteröityjen kalastusalusten toimintaan, kun kyseiset alukset kalastavat unionin vesillä.
1. Rajoittamatta 29 artiklan soveltamista tätä asetusta sovelletaan unionin kalastusalusten ja jäsenvaltioiden kansalaisten, sanotun rajoittamatta lippujäsenvaltion ensisijaista vastuuta, 5 artiklassa tarkoitetuilla kalastusalueilla harjoittamaan kaikkeen kalastustoimintaan (virkistys- ja ammattikalastus) sekä kolmansien maiden lipun alla purjehtivien tai kolmansissa maissa rekisteröityjen kalastusalusten toimintaan, kun kyseiset alukset kalastavat unionin vesillä.
Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 2 kohta
2. Asetuksen 7 ja 14 artiklaa ja liitteissä V–X olevaa A osaa sovelletaan myös virkistyskalastukseen.
2. Tätä asetusta sovelletaan myös virkistyskalastukseen.
Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta
1. Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) täytäntöönpanoa tukevina välineinä teknisten toimenpiteiden on myötävaikutettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa ja erityisesti kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 5 kohdan a ja j alakohdassa vahvistettuihin tavoitteisiin.
1. Teknisten toimenpiteiden on myötävaikutettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin.
2. Lisäksi teknisillä toimenpiteillä on erityisesti
2. Teknisillä toimenpiteillä on erityisesti edistettävä seuraavien tavoitteiden saavuttamista eli
Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – a alakohta
a) optimoitava hyödyntämismallit meriympäristön lajien nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi;
a) varmistettava kestävät hyödyntämismallit meriympäristön lajien nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi; ja toteutettava asianmukaiset suojatoimet;
Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – b alakohta
b) varmistettava, että kalastuksessa saatavat direktiiveissä 92/43/ETY ja 2009/147/EY lueteltujen meriympäristön lajien ja muiden herkkien lajien sivusaaliit vähennetään mahdollisimman pieniksi ja mahdollisuuksien mukaan lopetetaan niin, että ne eivät muodosta uhkaa kyseisten lajien suojelun tasolle;
b) varmistettava, että kalastuksessa saatavat erityisesti direktiiveissä 92/43/ETY ja 2009/147/EY lueteltujen herkkien meriympäristön lajien tahattomat saaliit vähennetään mahdollisimman pieniksi ja mahdollisuuksien mukaan lopetetaan;
Tarkistus 50 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – c alakohta
c) varmistettava, että kalastuksesta merellisiin luontotyyppeihin aiheutuvat ympäristövaikutukset minimoidaan ja mahdollisuuksien mukaan poistetaan niin, että ne eivät muodosta uhkaa kyseisten luontotyyppien suojelun tasolle;
c) varmistettava muun muassa asianmukaisia kannustimia käyttämällä, että kalastuksesta merellisiin luontotyyppeihin aiheutuvat kielteiset ympäristövaikutukset minimoidaan ja mahdollisuuksien mukaan poistetaan;
Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – d alakohta
d) myötävaikutettava siihen, että käytössä on kalastuksenhoitotoimenpiteet direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY, 2008/56/EY ja 2000/60/EY mukaisten velvollisuuksien noudattamiseksi.
d) otettava käyttöön kalastuksenhoitotoimenpiteet direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY, 2008/56/EY ja 2000/60/EY mukaisten velvollisuuksien noudattamiseksi.
Tarkistukset 294 ja 300 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – d a alakohta (uusi)
d a) varmistettava, että komission päätöksessä 2010/477/EU olevien kuvaajien 1, 3, 4 ja 6 arviointiperusteet täytetään.
1. Teknisillä toimenpiteillä pyritään seuraaviin päämääriin:
1. Sen arvioimiseksi, edistävätkö tekniset toimenpiteet 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista, on käytettävä seuraavia tulosindikaattoreita:
Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta – a alakohta
a) varmistetaan, että säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien meriympäristön lajien saaliit eivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 2 kohdan ja 15 artiklan mukaisesti ylitä viittä tilavuusprosenttia;
a) missä määrin säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien meriympäristön lajien saaliit pienenevät asteittain tietyille tasoille tärkeimmän kalastuksen osalta;
Tarkistus 55 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta – b alakohta
b) varmistetaan, että merinisäkkäiden, meressä elävien matelijoiden, merilintujen ja muiden lajien, joita ei hyödynnetä kaupallisesti, sivusaaliit eivät ylitä unionin lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuja tasoja;
b) missä määrin merinisäkkäiden, meressä elävien matelijoiden, merilintujen ja muiden lajien, joita ei hyödynnetä kaupallisesti, tahattomat saaliit pienenevät asteittain ja mahdollisuuksien mukaan loppuvat;
Tarkistus 56 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta – c alakohta
c) varmistetaan,että kalastustoiminnalla merenpohjaan olevatympäristövaikutukseteivät ylitä tasoja, jotka ovat tarpeen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi kunkin direktiivin 2008/56/EY yhteydessä arvioidun luontotyypin osalta kullakin merialueella tai osa-alueella suhteessa sekä luontotyypin laatuun että siihen alueelliseen laajuuteen, jolla vaaditut tasot on saavutettava.
c) missä määrin merelliseen elinympäristöön, mukaan lukien merenpohjan herkät elinympäristöt, kohdistuvia kielteisiäympäristövaikutuksiaminimoidaan ja pidetään alemmalla tasolla kuin taso, joka on tarpeen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi erityisesti kunkin direktiivin 2008/56/EY yhteydessä arvioidun luontotyypin osalta kullakin merialueella tai osa-alueella suhteessa sekä luontotyypin laatuun että siihen alueelliseen laajuuteen, jolla vaaditut tasot on saavutettava.
Tarkistus 57 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi tämän asetuksen 32 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/201318 artiklan mukaisesti määrittelemällä tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamista varten
a) kyseisessä alakohdassa tarkoitettu tärkein kalastus;
b) säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien meriympäristön lajien nykyisten saaliiden taso kunkin tärkeimmän kalastuksen osalta jäsenvaltioiden viitevuosilta 2013–2015 toimittamien tietojen perusteella;
c) erityistasot, joille säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien meriympäristön lajien saaliit kunkin tärkeimmän kalastuksen osalta on pienennettävä, jotta voidaan saavuttaa kestävimpien hyödyntämismallien tavoite ja suojella nuoria yksilöitä.
Vahvistettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuja erityistasoja on otettava huomioon muun muassa STECF:ltä saatavat parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot sekä nykyiset ja tulevat tekniset mahdollisuudet, jotka liittyvät säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien meriympäristön lajien saaliiden välttämiseen.
Tarkistus 58 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 b kohta (uusi)
1 b. Edellä 1 a kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten osalta jäsenvaltiot voivat antaa yhteisen suosituksen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä].
Tarkistus 59 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 c kohta (uusi)
1 c. Jos yhteistä suositusta ei ole annettu tämän artiklan 1 b kohdassa asetettuun määräaikaan mennessä tai jos jäsenvaltioiden antaman yhteisen suosituksen ei katsota vastaavan tämän asetuksen tavoitteita, komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 6 kohdasta poiketen delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi määrittämällä tämän artiklan 1 a kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut seikat tämän asetuksen 32 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 60 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 d kohta (uusi)
1 d. Jotta säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien meriympäristön lajien saaliita voidaan vähentää asteittain tasoille, joilla varmistetaan kestävät hyödyntämismallit, 1 a kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuja erityistasoja on tarkasteltava kolmen vuoden välein 1 a, 1 b ja 1 c kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja niitä on tarvittaessa alennettava entisestään parhaan käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen sekä tällaisten saaliiden välttämiseen liittyvien nykyisten ja tulevien teknisten mahdollisuuksien mukaisesti.
Tarkistus 61 Ehdotus asetukseksi 4 artiklan 2 kohta
2. Sitä, missä määrin näihin päämääriin on päästy, tarkastellaan osana 34 artiklassa säädettyä raportointimenettelyä.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu arviointi suoritetaan 34 artiklassa säädetyn raportointimenettelyn yhteydessä.
Jotta voidaan ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 5 kohdan c, f ja i alakohdassa tarkoitetut sosioekonomiset tavoitteet hyväksyttäessä ja pantaessa täytäntöön teknisiä ja säilyttämistoimenpiteitä, jäsenvaltioiden on käytettävä laajasti asetuksen (EU) N:o 508/2014 38, 39 ja 40 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä.
Tarkistus 62 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 1 kohta – a alakohta
a) ’Pohjanmerellä’ tarkoitetaan ICES-alueita IIa, IIIa ja IV;
a) ’Pohjanmerellä’ tarkoitetaan ICES-alueiden34 IIa, IIIa ja IV unionin vesialueita;
__________________
__________________
34 ICES-alueet (International Council for the Exploration of the Sea eli Kansainvälinen merentutkimusneuvosto), sellaisena kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70).
34 ICES-alueet (International Council for the Exploration of the Sea eli Kansainvälinen merentutkimusneuvosto), sellaisena kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70).
Tarkistus 63 Ehdotus asetukseksi 5 artiklan 1 kohdan c alakohta
c) ’luoteisilla vesillä’ tarkoitetaan ICES-suuralueita V (ei kuitenkaan Va eikä unionin ulkopuoliset alueen Vb vedet), VI ja VII;
c) ’luoteisilla vesillä’ tarkoitetaan ICES-suuralueiden V, VI ja VII unionin vesialueita;
Tarkistus 64 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 1 kohta – g alakohta
g) ’syrjäisimmillä alueilla’ tarkoitetaan perussopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja syrjäisimpiä alueita ympäröiviä vesiä jaettuina kolmeen merialueeseen: Länsi-Atlantti, Itä-Atlantti ja Intian valtameri;
g) ’Intian valtameren ja Länsi-Atlantin Euroopan unionin vesillä’ tarkoitetaan Guadeloupea, Ranskan Guayanaa, Martiniquea, Mayottea, Réunionia ja Saint-Martinia ympäröiviä vesiä, jotka kuuluvat jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan.
2) ’valikoivuudella’ tarkoitetaan kvantitatiivista ilmaisua, joka esitetään todennäköisyytenä saada saaliiksi tietyn kokoisia kaloja tietyn kokoisella silmäkoolla (tai koukulla);
2) ’valikoivuudella’ tarkoitetaan todennäköisyyttä saada saaliiksi tietyn lajisia tai kokoisia kaloja tietyntyyppisillä pyydyksillä;
3) ’valikoivalla kalastuksella’ tarkoitetaan pyyntimenetelmän kykyä yksilöidä ja pyytää kalaa, äyriäisiä tai nilviäisiä koon ja lajityypin mukaan kalastustoimen aikana niin, että muut kuin kohdelajit voidaan välttää tai päästää takaisin vahingoittumattomina;
4) ’kohdennetulla kalastuksella’ tarkoitetaan tietyn lajin tai lajiyhdistelmän kalastamista niin, että kyseisen lajin / kyseisten lajien kokonaissaalis on yli 50 prosenttia saaliin taloudellisesta arvosta;
4) ’kohdennetulla kalastuksella’ tarkoitetaan pyyntiponnistusta, joka kohdistetaan tiettyihin lajeihin tai lajien ryhmään, joiden tarkka koostumus vaihtelee kalastuksesta riippuen ja joiden kalastuksessa käytettävien silmäkokojen ja valikoivien laitteiden teknisiä vähimmäisvaatimuksia koskevat säännöt vahvistetaan alueellisella tasolla;
Tarkistus 69 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta – 5 a alakohta (uusi)
5 a) ’lajien suojelun tasolla’ tarkoitetaan direktiivin 92/43/ETY 1 artiklan i alakohdassa määriteltyä lajien suojelun tasoa;
Tarkistus 70 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta – 5 b alakohta (uusi)
5 b) ’luontotyypin suojelun tasolla’ tarkoitetaan direktiivin 92/43/ETY 1 artiklan e alakohdassa määriteltyä luontotyypin suojelua;
(7) ’herkällä lajilla’ tarkoitetaan lajia, jonka suojelun tasoon, myös lajin elinympäristöön, levinneisyyteen sekä populaation kokoon ja tilaan, vaikuttavat kielteisesti ihmisen toiminnan, myös kalastustoiminnan, aiheuttamat paineet. Herkkiin lajeihin kuuluvat erityisesti direktiivin 92/43/ETY liitteissä II ja IV luetellut lajit, direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvat lajit ja lajit, joiden suojelu on tarpeen direktiivin 2008/56/EY mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi;
(7) ’herkällä lajilla’ tarkoitetaan lajia, jonka suojelun tasoon, myös lajin elinympäristöön, levinneisyyteen taikka populaation kokoon tai tilaan, vaikuttavat kielteisesti ihmisen toiminnan, myös kalastustoiminnan, aiheuttamat paineet. Herkkiin lajeihin kuuluvat erityisesti direktiivin 92/43/ETY liitteissä II ja IV luetellut lajit, direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvat lajit ja lajit, joiden suojelu on tarpeen direktiivin 2008/56/EY mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi;
8) ’pienillä pelagisilla lajeilla’ tarkoitetaan makrillia, silliä ja silakkaa, piikkimakrillia, sardellia, sardiinia, mustakitaturskaa, hopeakuoretta, kilohailia ja karjukalaa;
8) ’pienillä pelagisilla lajeilla’ tarkoitetaan muiden muassa makrillia, silliä ja silakkaa, piikkimakrillia, sardellia, sardiinia, mustakitaturskaa, hopeakuoretta, kilohailia, karjukalaa, bogaa, kultasardiiniaja pilkkapyrstösardiinia;
Tarkistus 73 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta – 9 a alakohta (uusi)
9 a) ’passiivisia pyydyksiä käyttävällä perinteisellä (kotitarve)kalastuksella’ tarkoitetaan muuta kuin kaupallista kalastustoimintaa, jolla meren eläviä luonnonvaroja hyödynnetään pienessä mittakaavassa ainoastaan henkilökohtaiseen käyttöön ja yksinomaan perinteisiä kalastusvälineitä ja -menetelmiä hyväksikäyttäen;
10) ’neuvoa-antavilla toimikunnilla’ tarkoitetaan YKP:n yhteydessä perustettuja osallisryhmiä tavoitteena edistää kaikkien sidosryhmien tasapuolista edustusta ja YKP:n tavoitteiden saavuttamista;
10) ’neuvoa-antavilla toimikunnilla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 43 artiklan mukaisesti perustettuja osallisryhmiä, jotka harjoittavat toimintaansa kyseisen asetuksen 44 ja 45 artiklan ja sen liitteen III mukaisesti;
11) ’troolilla’ tarkoitetaan pyydystä, jota vedetään aktiivisesti yhdellä tai useammalla kalastusaluksella ja joka muodostuu verkosta, jolla on kartion tai pyramidin muotoinen runko (troolin runko), jonka takaosan sulkee perä; ’vedettävillä pyydyksillä’ tarkoitetaan mitä tahansa trooleja, ankkuroituja kierrenuottia ja niiden kaltaisia pyydyksiä, joiden runko on kartion tai pyramidin muotoinen ja joiden takaosan sulkee pussi (perä), tai pyydyksiä, joissa on kaksi pitkää sivua, runko ja pussi (perä) ja joita liikutellaan aktiivisesti vedessä;
11) ’troolilla’ tarkoitetaan pyydystä, joka koostuu verkosta, jota vedetään aktiivisesti yhdellä tai useammalla kalastusaluksella ja jonka takaosan sulkee perä;
Tarkistus 76 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta – 11 a alakohta (uusi)
11 a) ’vedettävillä pyydyksillä’ tarkoitetaan mitä tahansa trooleja, ankkuroituja kierrenuottia ja niiden kaltaisia pyydyksiä, joita yksi tai useat alukset tai jokin muu mekaaninen järjestelmä liikuttelevat aktiivisesti vedessä;
13) ’pohjapyyntiin tarkoitetulla paritroolilla’ tarkoitetaan pohjatroolia, jota vetää yhtä aikaa kaksi venettä, yksi troolin kummallakin puolella. Troolin vaakasuunnassa olevaa aukkoa pitää auki kahden pyydystä vetävän aluksen välinen etäisyys;
15) ’puomitroolilla’ tarkoitetaan troolipyydystä, jonka verkko pidetään vaakatasossa avoinna teräs- tai puutangon eli puomin avulla, jonka verkko on varustettu pohjaköysillä ja ketjumatoilla tai pohjaketjuilla ja jota vedetään aktiivisesti pitkin pohjaa;
15) ’puomitroolilla’ tarkoitetaan troolipyydystä, jonka verkko pidetään vaakatasossa avoinna puomin, siipiverkkojen tai muiden vastaavien laitteiden avulla;
16) ’sähköpulssitroolilla’ tarkoitetaan pyyntimenetelmää, jossa käytetään sähkökenttää kalan pyytämiseksi. Pulssitroolipyydys koostuu pyydykseen vetosuunnan mukaisesti kiinnitetyistä elektrodeista, jotka antavat lyhyitä sähköpulsseja;
16) ’sähköpulssitroolilla’ tarkoitetaan troolia, jossa käytetään sähköpulssivirtaa meren elollisten luonnonvarojen pyytämiseksi;
Tarkistus 81 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta – 17 a alakohta (uusi)
17 a) ’rantanuotalla’ tarkoitetaan saartopyydyksiä ja vedettäviä verkkoja, jotka heitetään aluksesta ja jotka vedetään rannalta tai rannalle kiinnitetystä tai ankkuroidusta aluksesta;
20) ’seisovilla verkoilla’ tarkoitetaan mitä tahansa tavallisia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja, jotka on joko ankkuroitu merenpohjaan (verkot tai ankkuroidut verkot) tai joiden annetaan ajelehtia vuoroveden mukaan (ajoverkot), jotta kalat uisivat niihin ja takertuisivat verkkoon tai jäisivät kiinni verkon silmiin;
20) ’seisovilla verkoilla’ tarkoitetaan mitä tahansa tavallisia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja, jotka on ankkuroitu merenpohjaan (verkot tai ankkuroidut verkot), jotta kalat uisivat niihin ja takertuisivat verkkoon tai jäisivät kiinni verkon silmiin;
21) ’ajoverkolla’ tarkoitetaan verkkoa, joka muodostuu yhdestä tai useammasta havasseinästä, jotka on kiinnitetty samansuuntaisesti yhteen tai useampaan yläpaulaan, ja joka pysyy kellukkeiden avulla pinnan tuntumassa tai tietyllä etäisyydellä sen alapuolella ja joka ajelehtii virtausten mukana joko irrallisena tai sen aluksen mukana, johon se on kiinnitetty. Siinä voi olla laitteita, joilla pyritään vakauttamaan verkkoa tai rajoittamaan sen ajelehtimista, kuten ajoankkuri tai verkon yhteen päähän kiinnitetty pohja-ankkuri;
21) ’ajoverkolla’ tarkoitetaan verkkoa, joka pysyy kellukkeiden avulla pinnan tuntumassa tai tietyllä etäisyydellä sen alapuolella ja joka ajelehtii virtausten mukana joko irrallisena tai sen aluksen mukana, johon se on kiinnitetty. Siinä voi olla laitteita, joilla pyritään vakauttamaan verkkoa tai rajoittamaan sen ajelehtimista;
22) ’ankkuroidulla verkolla’ tarkoitetaan yhdestä verkkoliinasta tehtyä verkkoa, joka pysyy vedessä pystysuorassa kohojen ja painojen avulla. Sillä pyydetään elollisia vesiluonnonvaroja saamalla ne jäämään kiinni verkon silmiin, ja se on kiinnitetty tai voidaan kiinnittää millä tahansa keinolla merenpohjaan;
22) ’verkolla’ tarkoitetaan yhdestä verkkoliinasta tehtyä seisovaa verkkoa, joka pysyy vedessä pystysuorassa kohojen ja painojen avulla;
23) ’ankkuroidulla pussiverkolla’ tarkoitetaan yhtenäistä havasseinää, joka on varustettu niin, että havas roikkuu köysistä löysemmin kuin tavallisessa verkossa. Tavallisesti pussiverkot ovat tiukemmin kiinni yläköydessä eivätkä ne kohoa pyynnin aikana niin korkealle kuin ankkuroitavat verkot keskimäärin, ja ne kiinnitetään tai voidaan kiinnittää millä tahansa keinolla merenpohjaan;
23) ’pussiverkolla’ tarkoitetaan seisovaa verkkoa, joka koostuu havasseinästä, joka on varustettu niin, että havas roikkuu köysistä löysemmin kuin tavallisessa verkossa;
24) ’ankkuroidulla riimuverkolla’ tarkoitetaan verkkoa, joka on tehty kahdesta tai useammasta havaskerroksesta, jossa kahden uloimman suurisilmäisen kerroksen välissä on ohut pienisilmäinen havas ja joka kiinnitetään tai voidaan kiinnittää millä tahansa keinolla merenpohjaan;
24) ’riimuverkolla’ tarkoitetaan seisovaa verkkoa, joka on tehty kahdesta tai useammasta havaskerroksesta, jossa kahden uloimman suurisilmäisen kerroksen välissä on pienisilmäinen havas;
26) ’pitkäsiimalla’ tarkoitetaan pyydystä, joka koostuu selkäsiimasta, joskus huomattavan pitkästä, johon perukkeet syötillisine tai syötittömine koukkuineen kiinnitetään säännöllisin etäisyyksin. Selkäsiima ankkuroidaan joko vaakasuunnassa tai lähelle pohjaa, pystysuunnassa tai sen voidaan antaa ajelehtia lähellä pintaa;
26) ’pitkäsiimalla’ tarkoitetaan pyydystä, joka koostuu pituudeltaan vaihtelevasta selkäsiimasta, johon perukkeet (tapsit) koukkuineen kiinnitetään etäisyyksin, jotka vaihtelevat kohdelajin mukaan. Selkäsiima ankkuroidaan joko vaakasuunnassa tai lähelle pohjaa, pystysuunnassa tai sen voidaan antaa ajelehtia lähellä pintaa;
27) ’erilaisilla merroilla’ tarkoitetaan äyriäisten tai kalojen pyydystämiseen tarkoitettuja häkkien tai korien muotoisia ansoja, joissa on yksi tai useampi suuaukko ja jotka on tehty eri materiaaleista ja jotka sijoitetaan merenpohjaan yksittäin tai riveihin ja kiinnitetään niiden sijainnin osoittaviin pinnalla kelluviin poijuihin;
27) ’erilaisilla merroilla’ tarkoitetaan äyriäisten, nilviäisten tai kalojen pyydystämiseen tarkoitettuja häkkien tai korien muotoisia ansoja, joissa on yksi tai useampi suuaukko ja jotka sijoitetaan merenpohjaan tai ripustetaan sen yläpuolelle yksittäin tai riveihin ja kiinnitetään niiden sijainnin osoittaviin pinnalla kelluviin poijuihin;
28) ’käsisiimalla’ tarkoitetaan pyyntimenetelmää, jossa käsissä pidetään yhtä siimaa.Siimaan kiinnitetään yksi tai useampi viehe tai syötillinen koukku;
28) ’käsisiimalla’ tarkoitetaan käsissä pidettävää yhtä siimaa, johon kiinnitetään yksi tai useampi viehe tai syötillinen koukku;
29) ’Pyhän Andreaksen ristillä’ tarkoitetaan kauhaa, joka saksimaista toimintaa käyttäen pyydystää esimerkiksi simpukoita tai jalokorallia merenpohjasta;
29) ’Pyhän Andreaksen ristillä’ tarkoitetaan kauhaa, joka voi saksimaista toimintaa käyttäen pyydystää esimerkiksi simpukoita tai jalokorallia merenpohjasta;
30) ’perällä’ tarkoitetaan troolin perimmäisintä, joko lieriön muotoista, eli kehältään kauttaaltaan samanlaista, tai muodoltaan kapeneva osaa. Perä koostuu yhdestä tai useammasta samaa silmäkokoa olevasta paneelista (havaskappaleesta), jotka on kiinnitetty toisiinsa sivuistaan troolin akselin suuntaisesti vahvikejameella, johon voidaan kiinnittää sivuköysi. Sääntelytarkoituksissa peränä pidetään verkon 50 viimeistä silmää;
30) ’perällä’ tarkoitetaan troolin perimmäisintä, joko lieriön muotoista, eli kehältään kauttaaltaan samanlaista, tai muodoltaan kapeneva osaa. Perä koostuu yhdestä tai useammasta paneelista (havaskappaleesta), jotka on kiinnitetty toisiinsa sivuistaan. Sääntelytarkoituksissa peränä pidetään verkon 50 viimeistä silmää;
31) ’silmäkoolla’ tarkoitetaan vedettävän pyydyksen perän silmäkokoa mitattuna komission asetuksessa (EY) N:o 517/200840 säädetyn menettelyn mukaisesti;
31) ’silmäkoolla’ tarkoitetaan
a) solmullisissa verkoissa kahden vastakkaisen solmun välistä pisintä etäisyyttä samassa, täysin levitetyssä silmässä;
b) solmuttomissa verkoissa kahden vastakkaisen kulman välistä etäisyyttä pisimpään akseliin nähden samassa, täysin levitetyssä silmässä;
__________________
40 Komission asetus (EY) N:o 517/2008, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2008, neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kalaverkkojen silmäkoon ja langan paksuuden määrittämisen osalta (EUVL L 151, 11.6.2008, s. 5).
32) ’neliösilmällä’ tarkoitetaan silmän muotoa, joka syntyy, kun syvyyssuunnasta 45°:ta poikkeava havas kiinnitetään niin, että silmätangot kulkevat samansuuntaisesti ja 90°:n kulmassa troolin pituusakseliin nähden;
32) ’neliösilmällä’ tarkoitetaan nelisivuista silmää, joka muodostuu kahdesta samansuuntaisesta ja -pituisesta silmätankoparista, joista yksi on samansuuntainen ja toinen suorassa kulmassa verkon pituusakseliin nähden;
33) ’vinoneliösilmällä’ tarkoitetaan havaksen silmien tavallista vinoneliömuotoa;
33) ’vinoneliösilmällä’ tarkoitetaan neljästä samanpituisesta silmätangosta koostuvaa silmää, jonka kaksi lävistäjää ovat kohtisuorassa verkon pituusakseliin nähden ja yksi lävistäjä on samansuuntainen sen kanssa;
36) ’seulaverkolla’ tarkoitetaan laitetta, joka on kiinnitetty katkaraputroolin koko kehälle lähelle puomia ja joka kapenee kärjeksi, jossa se kiinnittyy katkaraputroolin alahavakseen. Poistumisreikä on se aukko, jossa seulaverkko ja perä kohtaavat ja jonka ansiosta lajit tai yksilöt, jotka ovat liian isoja kulkemaan seulan läpi, pääsevät pyydyksestä pois, kun taas katkaravut kulkeutuvat seulan läpi perään;
38) ’vedessäoloajalla’ tarkoitetaan aikaa siitä hetkestä, kun verkot lasketaan veteen, siihen hetkeen, kun verkot on kokonaisuudessaan nostettu kalastusalukselle;
38) ’vedessäoloajalla’ tarkoitetaan aikaa siitä hetkestä, kun pyydys lasketaan veteen, siihen hetkeen, kun se on kokonaisuudessaan nostettu kalastusalukselle;
39) ’pyydysten seuranta-antureilla’ tarkoitetaan sähköisiä etäantureita, jotka voidaan asentaa trooleihin tai kurenuottiin seuraamaan keskeisiä suoritusparametreja, kuten troolin ovien välistä etäisyyttä tai saaliin suuruutta;
39) ’pyydysten seuranta-antureilla’ tarkoitetaan sähköisiä etäantureita, jotka kiinnitetään pyydyksiin seuraamaan keskeisiä parametreja, kuten troolin ovien välistä etäisyyttä tai saaliin määrää;
Tarkistus 98 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta – 39 a alakohta (uusi)
39 a) ’painollisella siimalla’ tarkoitetaan syötillisillä koukuilla varustettua siimaa, johon on lisätty painoja lisäämään sen uppoamisnopeutta ja siten lyhentämään aikaa, jonka se on alttiina merilinnuille;
40) ’akustisilla karkoitinlaitteilla’ tarkoitetaan etälaitteita, joilla merinisäkkäiden kaltaiset lajit saadaan tietoisiksi pyydyksistä ja varomaan niitä lähettämällä akustisia signaaleja;
40) ’akustisilla karkoitinlaitteilla’ tarkoitetaan laitteita, jotka lähettävät akustisia signaaleja, joiden tarkoituksena on karkottaa merinisäkkäiden kaltaiset lajit pyydyksistä;
42) ’saaliin arvon nostamisella’ tarkoitetaan käytäntöä, jossa alhaisin hinnoin myytävät saalisrajoitusten alaiset kalat heitetään pois, vaikka ne olisi voinut purkaa aluksesta laillisesti, jotta satamaan tuodun kalan taloudellinen tai rahallinen kokonaisarvo saataisiin maksimoitua;
42) ’saaliin arvon nostamisella’ tarkoitetaan käytäntöä, jossa alhaisin hinnoin myytävät saalisrajoitusten alaiset kalat heitetään pois, vaikka ne olisi pitänyt purkaa aluksesta laillisesti, jotta satamaan tuodun kalan taloudellinen tai rahallinen kokonaisarvo saataisiin maksimoitua;
Tarkistus 101 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta – 43 a alakohta (uusi)
43 a) ’merkittävillä haittavaikutuksilla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 734/2008 2 artiklan c alakohdassa määriteltyjä haittavaikutuksia;
Tarkistus 102 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta – 45 a alakohta (uusi)
45 a) ’suoritusindikaattoreilla’ tarkoitetaan parametreja, joiden tarkoituksena on arvioida teknisten toimenpiteiden tehokkuutta.
Tarkistukset 303 ja 349 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 1 kohta – b alakohta
b) sähkövirta, paitsi käytettäväksi 24 artiklassa ja liitteessä V olevassa E osassa esitetyssä sähköpulssitroolissa;
b) sähkövirta;
Tarkistus 103 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 1 kohta – g alakohta
g) kaikenlaiset ammukset;
g) kaikenlaiset ammukset, lukuun ottamatta niitä, joita käytetään kasseissa kasvatettujen tai rysällä pyydettyjen tai virkistyskalastuksessa atraimella tai harppuunalla paineilmalaitetta käyttämättä auringonlaskusta aamunkoittoon pyydettyjen tonnikalojen tappamiseen;
Tarkistus 296 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 1 a kohta (uusi)
Sen estämättä, mitä 2 artiklassa säädetään, tätä artiklaa sovelletaan kansainvälisiin vesialueisiin ja kolmansien maiden vesialueisiin.
Tarkistus 104 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 1 kohta
1. Vedettävien pyydysten osia ei saa valmistaa käyttäen silmäkokoa, joka on pienempi kuin perän silmäkoko. Tätä säännöstä ei sovelleta pyydysten seuranta-antureiden kiinnittämiseen käytettyihin havaslaitteisiin.
1. Vedettävien pyydysten osat eivät saa olla silmäkokoa, joka on pienempi kuin perän silmäkoko. Tätä säännöstä ei sovelleta pyydysten seuranta-antureiden kiinnittämiseen käytettyihin havaslaitteisiin tai valikoiviin laitteisiin, joilla parannetaan meriympäristön lajien koko- tai lajivalikoivuutta.
Tarkistus 105 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 3 kohta
3. On kiellettyä valmistaa perää tai kiinnittää laitetta, joka haittaa tai muulla tavoin tehokkaasti pienentää perän tai vedettävän pyydyksen minkä tahansa osan silmäkokoa. Tämä säännös ei estä käyttämästä erityisiä laitteita, joilla vähennetään kulumista, lujitetaan pyydystä tai vähennetään saaliin karkaamista vedettävien pyydysten etuosasta.
3. On kiellettyä käyttää tai kuljettaa kalastusaluksella laitetta, joka haittaa tai muulla tavoin tehokkaasti pienentää perän tai vedettävän pyydyksen minkä tahansa osan silmäkokoa. Tämä säännös ei estä käyttämästä erityisiä laitteita, joilla vähennetään kulumista, lujitetaan pyydystä tai vähennetään saaliin karkaamista vedettävien pyydysten etuosasta, tai asentamasta saaliiden valvontaan tarkoitettuja laitteita.
Tarkistus 108 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 5 kohta
5. On kiellettyä käyttää ankkuroitavia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja missään sellaisessa paikassa, jonka kartan mukainen syvyys on yli 600 metriä.
5. On kiellettyä käyttää ankkuroitavia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja missään sellaisessa paikassa, jonka kartan mukainen syvyys on yli 200 metriä.
Tarkistus 109 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a. Sen estämättä, mitä 5 kohdassa säädetään,
a) liitteessä V olevan C osan 6 kohdassa, liitteessä VI olevan C osan 6 ja 9 kohdassa ja liitteessä VII olevan C osan 4 kohdassa täsmennettyjä erityisiä poikkeuksia sovelletaan, jos kartan mukainen syvyys on 200–600 metriä;
b) ankkuroitavien verkkojen, pussiverkkojen ja riimuverkkojen käyttö paikassa, jonka kartan mukainen syvyys on yli 200 metriä, sallitaan 5 artiklan e alakohdassa määritellyllä kalastusalueella.
Tarkistus 272 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 5 b kohta (uusi)
5 b. On kiellettyä käyttää ankkuroituja verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY ja 2008/56/EY mukaisesti nimetyillä alueilla, sillä tämä heikentää herkkien lajien ja luontotyyppien suojelun tasoa.
Tarkistus 111 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 3 kohta
3. Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja lajeja saadaan sivusaaliiksi, niitä ei saa vahingoittaa ja yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.
3. Jos 2 kohdassa tarkoitettuja lajeja saadaan tahattomasti saaliiksi, niitä ei saa vahingoittaa ja yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.
Tarkistus 112 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta, jos lippujäsenvaltiolla on virallinen ohjelma, joka koskee liitteessä I lueteltujen lajien yksilöiden keräämistä ja tieteellistä tutkimusta.
Tarkistus 113 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 4 kohta
4. Siinä tapauksessa, että parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen mukaan on tarpeen muuttaa liitteessä I olevaa luetteloa lisäämällä siihen uusia lajeja, jotka tarvitsevat suojelua, komissiolle siirretään valta hyväksyä tällaiset muutokset delegoiduilla säädöksillä 32 artiklan mukaisesti.
4. Siinä tapauksessa, että parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen mukaan on tarpeen muuttaa liitteessä I olevaa luetteloa lisäämällä siihen uusia lajeja, jotka tarvitsevat suojelua, tai poistamalla lajeja, joiden ei enää tarvitse olla luettelossa, komissiolle siirretään valta hyväksyä tällaiset muutokset delegoiduilla säädöksillä 32 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 114 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 5 kohta
5. Tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyillä toimenpiteillä pyritään 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun päämäärän saavuttamiseen.
5. Tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti ennen toimenpiteiden toteuttamista on suoritettava indikaattorien arviointi 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen suoritusindikaattorien mukaisesti.
Merinisäkkäiden, merilintujen ja meressä elävien matelijoiden sivusaaliit
Merinisäkkäiden, merilintujen ja meressä elävien matelijoiden saaliit
Tarkistus 116 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 2 kohta
2. Jos 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja saadaan sivusaaliiksi, niitä ei saa vahingoittaa ja yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.
2. Jos 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja saadaan tahattomasti saaliiksi, niitä ei saa vahingoittaa ja yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen. Kalastusaluksia käyttävien toimijoiden on kirjattava ja välitettävä asiaankuuluville viranomaisille tiedot kyseisistä tahattomista saaliista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/10041 a mukaisesti.
_______________________
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1004, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta (EUVL L 157, 20.6.2017, s. 1).
Tarkistus 117 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 3 kohta
3. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, 1 kohdassa tarkoitettujen sivusaaliina saatujen meriympäristön lajien yksilöiden aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen on sallittua, silloin kun se on tarpeen yksittäisten eläinten toipumisen auttamiseksi, ja edellyttäen, että asianomaisille kansallisille toimivaltaisille viranomaisille on annettu kaikki tiedot ennakolta.
3. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, 1 kohdassa tarkoitettujen tahattomasti saaliiksi saatujen meriympäristön lajien yksilöiden aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen on sallittua, silloin kun se on tarpeen yksittäisten eläinten toipumisen auttamiseksi. Meriympäristön lajien yksilöiden aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen on sallittua, jos yksilöt ovat kuolleita, ja edellyttäen, että niitä voidaan käyttää tieteellisiä tutkimuksia varten. Asianomaisille kansallisille toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava kaikki tiedot ennakolta.
Tarkistus 118 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos lippujäsenvaltiolla on virallinen ohjelma, joka koskee merilintujen, meressä elävien matelijoiden tai merinisäkkäiden keräämistä ja tieteellistä tutkimusta.
Tarkistus 119 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 5 kohta
5. Tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyillä toimenpiteillä pyritään 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun päämäärän saavuttamiseen.
5. Tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyillä toimenpiteillä pyritään saavuttamaan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut suoristusindikaattoreihin liittyvät tämän asetuksen tavoitteet.
Tarkistus 120 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a. Jäsenvaltioiden on seurattava tahattomien saaliiden minimoimista koskevien tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden tehokkuutta ja raportoitava komissiolle edistyksestä viimeistään ... [kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ja sen jälkeen kolmen vuoden välein.
Tarkistus 121 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 kohta
1. On kiellettyä käyttää liitteessä II mainittuja pyydyksiä kyseisessä liitteessä esitetyillä alueilla.
1. On kiellettyä käyttää liitteessä II mainittuja pyydyksiä kyseisessä liitteessä esitetyillä alueilla. Jäsenvaltioiden on tehtävä asianmukainen arviointi, kun pyydyksiä käytetään direktiivin 92/43/ETY mukaisilla erityisten suojelutoimien alueilla ja direktiivin 2009/147/EY mukaisilla erityisillä suojelualueilla.
Tarkistus 122 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Herkkien luontotyyppien ja herkkien lajien lisääntymis- tai levähdyspaikkojen tahallinen häirintä, heikentäminen tai hävittäminen on kielletty.
Tarkistus 123 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 2 kohta
2. Siinä tapauksessa, että parhaissa saatavilla olevissa tieteellisissä lausunnoissa suositellaan muuttamaan liitteessä II olevaa alueiden luetteloa, myös lisäämään uusia alueita, komissiolle siirretään valta hyväksyä tällaiset muutokset delegoiduilla säädöksillä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tällaisia muutoksia hyväksyessään komissio kiinnittää erityistä huomiota kalastustoiminnan siirtymisestä muille herkille alueille aiheutuvien kielteisten vaikutusten lieventämiseen.
2. Siinä tapauksessa, että parhaissa saatavilla olevissa tieteellisissä lausunnoissa suositellaan muuttamaan kiireellisesti liitteessä II olevaa alueiden luetteloa, komissiolle siirretään valta hyväksyä tällaiset muutokset delegoiduilla säädöksillä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tällaisia muutoksia esittäessään komissio liittää delegoitua säädöstä koskevaan ehdotukseen haavoittuvaa aluetta koskevan kattavan kartan ja kiinnittää erityistä huomiota kalastustoiminnan siirtymisestä muille alueille aiheutuvien kielteisten sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten lieventämiseen.
Tarkistus 124 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 3 kohta
3. Jos tällaiset luontotyypit sijaitsevat jonkin jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, kyseisellä jäsenvaltiolla on oikeus ottaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen käyttöön pyyntikieltoalueita tai muita säilyttämistoimenpiteitä kyseisten luontotyyppien suojelemiseksi. Tällaisten toimenpiteiden on oltava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia ja vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin oikeuden mukaiset toimenpiteet.
3. Jos liitteessä II mainitut alueet ovat jonkin jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, kyseisellä jäsenvaltiolla on oikeus ottaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen käyttöön pyyntikieltoalueita tai muita säilyttämistoimenpiteitä kyseisten luontotyyppien suojelemiseksi. Tällaisten toimenpiteiden on oltava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia ja vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin oikeuden mukaiset toimenpiteet.
Tarkistus 125 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sellaisten alueiden suojelemiseksi, joilla esiintyy tai todennäköisesti esiintyy niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä asetuksen (EY) N:o 734/2008 2 artiklan b alakohdassa määriteltyjä haavoittuvia meriekosysteemejä, ja kiellettävä kyseisillä alueilla pohjakalastustoiminta, elleivät parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot osoita, että tällaisella toiminnalla ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia kyseisiin ekosysteemeihin. Tällaisten toimenpiteiden on oltava johdonmukaisia Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymien päätöslauselmien kanssa, erityisesti päätöslauselmien 61/105 ja 64/72 kanssa, ja vastattava vähintään asetuksen (EY) N:o 734/2008 mukaisesti haavoittuville meriekosysteemeille annetun suojelun tasoa.
Tarkistus 126 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 1 kohta – a alakohta
a) meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelemisen varmistaminen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 11 ja 12 kohdan nojalla;
a) meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelemisen varmistaminen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 11 ja 12 kohdan nojalla niin, että suurin osa pyydetyistä kaloista on saavuttanut kutuiän ennen pyytämistä;
Tarkistus 127 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)
a a) kielletään meriympäristön lajien nuorten yksilöiden kaupan pitäminen ihmisravinnoksi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 5 kohdan b alakohdan ja 15 artiklan 11 kohdan nojalla;
Ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotujen kalastustuotteiden, jotka on pyydystetty unionin vesialueiden ulkopuolella 5 artiklassa tarkoitetuilla suuralueilla ja alueilla, on noudatettava tämän asetuksen liitteissä vahvistettuja säilyttämisen vähimmäisviitekokoja.
Tarkistus 129 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioilla on oltava käytössä toimenpiteet, joilla helpotetaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti aluksesta purettujen säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienempien saaliiden varastointia tai markkinoiden löytämistä niille. Tällaisiin toimenpiteisiin voi sisältyä investointituki purkupaikkojen ja suojien rakentamiseksi ja mukauttamiseksi tai investointituki kalastustuotteiden lisäarvon kasvattamiseksi.
Jäsenvaltioilla on oltava käytössä asianmukaiset toimenpiteet, joilla helpotetaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti aluksesta purettujen säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienempien saaliiden varastointia tai markkinoiden löytämistä niille. Tällaisiin toimenpiteisiin on sisällyttävä investointituki purkupaikkojen ja suojien rakentamiseksi ja mukauttamiseksi sekä investointituki kalastustuotteiden lisäarvon kasvattamiseksi.
Tarkistus 130 Ehdotus asetukseksi 16 artikla – 1 kohta
1. Saaliin arvon nostamiskäytäntö ja kalojen päästämiskäytäntö ovat kiellettyjä.
1. Saaliin arvon nostamiskäytäntö on kielletty.
Tarkistus 131 Ehdotus asetukseksi 16 artikla – 2 kohta
2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta niiden lajien saaliisiin, jotka on vapautettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti purkamisvelvoitteen soveltamisesta.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta Välimerellä harjoitettavaan kalastukseen tai niiden lajien saaliisiin, jotka on vapautettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti purkamisvelvoitteen soveltamisesta.
Tarkistus 133 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 1 kohta
1. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa pilottihankkeita, joiden tavoitteena on tutkia keinoja, joilla vältetään sellaisten lajien ei-toivottuja saaliita, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia, vähennetään ne mahdollisimman pieniksi ja lopetetaan ne. Näissä pilottihankkeissa on otettava huomioon asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien asiaan liittyvät lausunnot, ja niiden on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin lausuntoihin.
1. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa pilottihankkeita, joiden tavoitteena on tutkia keinoja, joilla vältetään ei-toivottuja saaliita, vähennetään ne mahdollisimman pieniksi ja lopetetaan ne. Näissä pilottihankkeissa on otettava huomioon asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien asiaan liittyvät lausunnot, ja niiden on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin lausuntoihin.
Tarkistus 134 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 2 kohta
2. Jos kyseisten pilottihankkeiden tai muiden tieteellisten lausuntojen tulokset osoittavat, että lajien, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia, ei-toivotut saaliit ovat tuntuvia, jäsenvaltiotvoivat ottaa käyttöön teknisiä toimenpiteitä kyseisten ei-toivottujen saaliiden vähentämiseksi noudattaen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 19 artiklassa säädettyä menettelyä. Tällaisia teknisiä toimenpiteitä sovelletaan yksinomaan kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin.
2. Jos kyseisten pilottihankkeiden tai muiden tieteellisten lausuntojen tulokset osoittavat, että lajien, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia, ei-toivotut saaliit ovat tuntuvia, jäsenvaltioiden onotettava käyttöön teknisiä toimenpiteitä kyseisten ei-toivottujen saaliiden välttämiseksi tai vähentämiseksi mahdollisimman pieniksi noudattaen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 19 artiklassa tai tämän asetuksen 18 artiklassa säädettyä menettelyä.
Tarkistus 135 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Tapauksissa, joissa muut jäsenvaltiot haluavat vahvistaa vastaavia teknisiä toimenpiteitä, voidaan antaa 18 artiklan mukaisesti yhteinen suositus.
Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 49 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön sähköisiä valvontajärjestelyjä saaliiden, poisheittojen ja kalastustoiminnan dokumentoimiseksi.
Tarkistus 138 Ehdotus asetukseksi II luku – 5 a jakso (uusi)
5 a JAKSO
KALASTUSALUSTEN MUKAUTTAMINEN
17 b artikla
Vetoisuuden mukauttaminen
Uusien ja olemassa olevien kalastusalusten vetoisuuden lisääminen, jonka tarkoituksena on parantaa aluksen turvallisuutta, työ- ja hygieniaoloja ja tuotteiden laatua, sekä aluksen vetoisuuden lisääminen, jonka tarkoituksena on varastoida ei-toivotut saaliit, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan mukaista purkamisvelvoitetta, on sallittua edellyttäen, että ne eivät lisää aluksen saalispotentiaalia. Vastaavia määriä ei oteta huomioon arvioitaessa kalastuskapasiteettia asetuksen (EU) N:o 1380/2013 liitteessä II tai kyseisen asetuksen 23 artiklan mukaisissa lisäys-/poistojärjestelmissä vahvistettujen enimmäismäärien perusteella.
Tarkistus 140 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 1 kohta – g alakohta
g) liitteessä XI syrjäisimpien alueiden osalta.
g) liitteessä XI unionin vesillä Intian valtamerellä ja Länsi-Atlantilla.
Tarkistus 141 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Liitteissä V–XI olevassa B osassa vahvistettuja silmäkokoa koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin ainoastaan ... päivään ...kuuta ... [18 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] asti, jos tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti ei ole annettu kyseisen kalastuksen osalta samaa asiaa koskevaa delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa, että tämän asetuksen liitteessä olevaa B osaa aletaan soveltaa, komissio antaa sen estämättä, mitä 6 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa säädetään, samaan päivämäärään mennessä 32 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi delegoidun säädöksen vahvistamalla ”kohdennetun kalastuksen” määritelmän, jotta B osaa voidaan soveltaa asianomaisella kalastusalueella sekä kyseiseen kalastukseen.
Tämän kohdan toisessa alakohdassa asetetun määräajan päättymispäivään tai kyseisessä alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen hyväksymispäivämäärään asti sen mukaan, kumpi on aiempi, sovelletaan edelleen ... päivään ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantuloa edeltävä päivä*] asti silmäkokoa koskevia säännöksiä kyseisillä kalastusalueilla.
________________________
* Jos tämä näkemys hyväksytään, 35–41 artiklaa on mukautettava neuvoston kanssa käytävien neuvottelujen yhteydessä sen jälkeen, kun on määritelty toimenpiteet, joiden soveltamista jatketaan tässä ilmoitetun päivämäärän jälkeen.
Tarkistus 142 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Tarvittaessa YKP:n tavoitteiden saavuttamiseksi ja alueen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi teknisiä toimenpiteitä, jotka poikkeavat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, voidaan hyväksyä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 ja 10 artiklassa tarkoitettujen monivuotisten suunnitelmien yhteydessä.
Tarkistus 143 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 2 kohta
2. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen jäsenvaltiot voivat esittää yhteisiä suosituksiasellaisten tarkoituksenmukaisten teknisten toimenpiteiden määrittämiseksi alueellisella tasolla, joissa poiketaan 1 kohdassa vahvistetuista toimenpiteistä.
2. Jos kyseistä kalastusta varten ei ole laadittu monivuotista suunnitelmaa tai jos asianomaisessa monivuotisessa suunnitelmassa ei vahvisteta teknisiä toimenpiteitä tai tällaisten teknisten toimenpiteiden hyväksymismenettelyä, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi tämän asetuksen 32 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisestimäärittämällä sellaiset tarkoituksenmukaiset tekniset toimenpiteet alueellisella tasolla, joissa poiketaan 1 kohdassa vahvistetuista toimenpiteistä, ja erityisesti vahvistamalla alueellisella tasolla noudatettavat silmäkoot. Tällaisten delegoitujen säädösten hyväksymiseksi jäsenvaltiot voivat antaa yhteisen suosituksen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä]. Komissio julkaisee kyseiset yhteiset suositukset välittömästi sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat antaneet ne, ja se julkaisee kaikki tieteelliset arvioinnit, jotka on tehty sen varmistamiseksi, että ne ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 5 kohdan mukaisia.
Tarkistus 144 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Edellä olevien 1 a ja 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden
a) avulla on pyrittävä saavuttamaan tämän asetuksen 3 artiklassa vahvistetut tavoitteet ottaen erityisesti huomioon sen 4 artiklassa vahvistetut suoritusindikaattorit;
b) ohjenuorana ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 artiklassa vahvistetut hyvän hallinnon periaatteet;
c) avulla myönnetään muun muassa kalastusmahdollisuuksia tarjoamalla kannustimia kalastusaluksille, joilla käytetään valikoivia pyydyksiä tai sellaisia pyyntimenetelmiä, joilla on vähäisempi ympäristövaikutus; ja
d) on vastattava vähintään 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä tai silmäkokoa koskevien sääntöjen tapauksessa ... päivään ...kuuta ... [päivä ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää] asti hyödyntämismallien sekä herkille lajeille ja luontotyypeille annettavan suojelun tason osalta sovellettavia toimenpiteitä.
Tarkistus 145 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 3 kohta
3. Edellä 2 kohdan mukaisesti suositeltujen teknisten toimenpiteiden on hyödyntämismallien sekä herkkien lajien ja luontotyyppien suojelun osalta oltava vähintään vastaavat kuin 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.
3. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 5 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on otettava tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhteisten suositusten perustaksi parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot. Tieteellisissä lausunnoissa on otettava huomioon tällaisten toimenpiteiden vaikutus kohdelajeihin sekä herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin ja tuotava esiin meriekosysteemin säilyttämiselle aiheutuvat hyödyt.
Tarkistus 146 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Sen estämättä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 1, 3 ja 6 kohdassa säädetään, komissio voi antaa kyseisiä delegoituja säädöksiä myös silloin, kun kyseisissä kohdissa tarkoitettua yhteistä suositusta ei ole.
Tarkistus 147 Ehdotus asetukseksi 19 artikla
19 artikla
Poistetaan.
Monivuotisiin suunnitelmiin kuuluvat alueelliset toimenpiteet
1. Siirretään komissiolle valta hyväksyä alueellisen tason teknisiä toimenpiteitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 ja 10 artiklassa tarkoitettujen monivuotisten suunnitelmien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaiset toimenpiteet on vahvistettava tämän asetuksen 32 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti hyväksytyillä delegoiduilla säädöksillä.
2. Edellä 1 kohdan mukaisesti vahvistetuissa toimenpiteissä voidaan
a) muuttaa tai täydentää liitteissä V–XI vahvistettuja toimenpiteitä;
b) poiketa liitteissä V–XI vahvistetuista toimenpiteistä tietyn alueen tai ajanjakson osalta edellyttäen, että voidaan osoittaa, ettei kyseisistä toimenpiteistä ole säilyttämisen kannalta hyötyä kyseisellä alueella tai ajanjaksolla ja että vaihtoehtoisilla toimenpiteillä saavutetaan samat tavoitteet.
3. Monivuotisessa suunnitelmassa voidaan määritellä, millaisia teknisiä toimenpiteitä voidaan hyväksyä 1 ja 2 mukaisesti asianomaisen alueen osalta.
4. Edellä olevien 1 ja 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden
a) avulla pyritään saavuttamaan tämän asetuksen 3 ja 4 artiklassa säädetyt tavoitteet ja päämäärät;
b) ohjenuorana ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 artiklassa vahvistetut hyvän hallinnon periaatteet; ja
c) avulla myönnetään kalastusmahdollisuuksia tarjoamalla kannustimia kalastusaluksille, joilla käytetään valikoivia pyydyksiä tai sellaisia pyyntimenetelmiä, joilla on vähäisempi ympäristövaikutus.
5. Kun jäsenvaltiot esittävät yhteisiä suosituksia 1 kohdassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden ottamiseksi käyttöön, niiden on esitettävä tieteellinen näyttö kyseisten toimenpiteiden hyväksymisen tueksi.
6. Komissio voi pyytää STECF:ää arvioimaan 5 kohdassa tarkoitettuja yhteisiä suosituksia.
1. Kun jäsenvaltiot esittävät 19 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia koko- ja lajivalikoivien pyydysten määrittämiseksi, niiden on esitettävä todisteet siitä, että kyseiset pyydykset täyttävät vähintään yhden seuraavista perusteista:
1. Kun jäsenvaltiot esittävät 18 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia koko- ja lajivalikoivien pyydysten määrittämiseksi, niiden on esitettävä todisteet siitä, että kyseiset pyydykset täyttävät vähintään yhden seuraavista perusteista:
Kun jäsenvaltiot esittävät 19 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia liitteissä V–VIII ja liitteessä X olevassa C osassa ja liitteessä XI olevassa B osassa lueteltujen pyynti- tai rajoitusalueiden muuttamiseksi tai uusien kielto- tai rajoitusalueiden vahvistamiseksi, niiden on sisällytettävä tällaisten kielto- ja rajoitusalueiden osalta seuraavat osatekijät kyseisiin yhteisiin suosituksiin:
Kun jäsenvaltiot esittävät 18 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia liitteissä V–VIII ja liitteessä X olevassa C osassa ja liitteessä XI olevassa B osassa lueteltujen pyynti- tai rajoitusalueiden muuttamiseksi, uusien kielto- tai rajoitusalueiden vahvistamiseksi tai niiden poistamiseksi, niiden on sisällytettävä tällaisten kielto- ja rajoitusalueiden osalta seuraavat osatekijät kyseisiin yhteisiin suosituksiin:
Tarkistus 150 Ehdotus asetukseksi 21 artikla – 1 a kohta (uusi)
Jos jäsenvaltiot eivät anna yhteisiä suosituksia, komissio voi antaa 32 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä kielto- tai rajoitusalueiden perustamisesta parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella.
Tarkistus 151 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – 1 kohta
1. Kun jäsenvaltiot esittävät 19 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia liitteissä V–X olevassa A osassa lueteltujen säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamiseksi tai tällaisten viitekokojen vahvistamiseksi, niiden on noudatettava tavoitetta meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelemisesta.
1. Kun jäsenvaltiot esittävät 18 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia liitteissä V–X olevassa A osassa lueteltujen säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamiseksi tai tällaisten viitekokojen vahvistamiseksi, niiden on noudatettava tavoitetta meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelemisesta. Yhteisten suositusten on perustuttava parhaaseen käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin, ja niissä on otettava huomioon biologiset perusteet, erityisesti lajien sukukypsyyskoko. Yhteiset suositukset eivät saa vaarantaa valvontaa ja täytäntöönpanotoimia koskevia säännöksiä, jotka liittyvät kalastustuotteiden aluksesta purkamiseen ja kaupan pitämiseen.
Kun jäsenvaltiot esittävät 19 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia reaaliaikaisten pyyntikieltojen ja siirtymistä koskevien säännösten ottamiseksi käyttöön varmistaakseen kala-, äyriäis- tai nilviäislajien nuorten tai kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemisen, niiden on sisällytettävä mukaan seuraavat osatekijät:
Kun jäsenvaltiot esittävät 18 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia reaaliaikaisten pyyntikieltojen ja siirtymistä koskevien säännösten ottamiseksi käyttöön varmistaakseen kala-, äyriäis- tai nilviäislajien tai herkkien lajien nuorten tai kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemisen, niiden on sisällytettävä mukaan seuraavat osatekijät:
Tarkistus 153 Ehdotus asetukseksi 23 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Jos reaaliaikaisilla pyynti- ja siirtymiskielloilla on ainoastaan yhden jäsenvaltion aluksiin kohdistuvia vaikutuksia, toteutetaan parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin perustuvia toimenpiteitä asianomaisiin aluksiin kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi.
Tarkistukset 304 ja 154 Ehdotus asetukseksi 24 artikla – 1 kohta
1. Kun jäsenvaltiot esittävät 19 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia innovatiivisten pyydysten käytön sallimiseksi tai laajentamiseksi, mukaan lukien liitteessä V olevassa E osassa kuvattu pulssitrooli, tietyllä merialueella, niiden on esitettävä arvio tällaisten pyydysten käytön todennäköisistä vaikutuksista kohdelajeihin ja herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin.
1. Kun jäsenvaltiot esittävät 18 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia innovatiivisten pyydysten käytön sallimiseksi tai laajentamiseksi tietyllä merialueella, niiden on esitettävä arvio tällaisten pyydysten käytön todennäköisistä vaikutuksista kohdelajeihin ja herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin.
Tällaisen arvion on perustuttava innovatiivisten pyydysten käyttöön koeajalla ja enintään viidellä prosentilla aluksista, jotka toimivat tuohon aikaan alalla vähintään neljän vuoden ajan.
Tarkistus 155 Ehdotus asetukseksi 24 artikla – 3 kohta
3. Innovatiivisten pyydysten käyttöä ei sallita, jos kyseiset arviot osoittavat, että pyydysten käyttö johtaa herkkiin luontotyyppeihin ja muihin kuin kohdelajeihin kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin.
3. Innovatiivisten pyydysten käyttö sallitaan vain kaupallisessa mittakaavassa, jos 1 kohdassa tarkoitetut arviot osoittavat, että nykyisiin säännellyn kalastuksen pyydyksiin ja menetelmiin verrattuna pyydysten käyttö ei johda merellisiin luontotyyppeihin, mukaan lukien herkät luontotyypit tai muut kuin kohdelajit, kohdistuviin suoriin tai kumulatiivisiin kielteisiin vaikutuksiin.
Tarkistus 156 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 1 kohta – 2 a luetelmakohta (uusi)
– antaa tietoja nykyisten ehkäisevien toimenpiteiden ja seurantajärjestelyjen tehokkuudesta,
Tarkistus 158 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 1 a kohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kalastajia, joihin nämä toimenpiteet vaikuttavat suoraan, kuullaan asianmukaisesti.
Tarkistus 159 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi)
d a) asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyt poikkeukset.
Tarkistus 160 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 2 kohta
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on pyrittävä saavuttamaan 3 artiklassa säädetyt tavoitteet ja erityisesti varmistamaan nuorten tai kutevien kalojen, äyriäisten ja nilviäisten yhdyskuntien suojelu.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on pyrittävä saavuttamaan 3 artiklassa säädetyt tavoitteet ja erityisesti varmistamaan nuorten tai kutevien kalojen, äyriäisten ja nilviäisten yhdyskuntien suojelu. Niiden on oltava vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin oikeuden mukaan sovellettavat tekniset toimenpiteet.
Saaliiden ja poisheittojen täydellistä dokumentointia koskevat pilottihankkeet
1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 32 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi määrittämällä pilottihankkeet, joilla kehitetään saaliiden ja poisheittojen täydellistä dokumentointia koskeva järjestelmä, joka perustuu mitattavissa oleviin tavoitteisiin ja päämääriin tulosperusteisen kalastuksenhoidon aikaansaamiseksi.
2. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa pilottihankkeissa voidaan poiketa liitteissä V–XI olevassa B osassa vahvistetuista toimenpiteistä tietyn alueen osalta enintään yhden vuoden ajan edellyttäen, että voidaan osoittaa, että tällaisilla pilottihankkeilla pyritään saavuttamaan 3 artiklassa asetetut tavoitteet ja noudattamaan 4 artiklassa vahvistettuja suoritusindikaattoreita ja että erityisesti pyritään parantamaan asianomaisen pyydyksen tai kalastusmenetelmän valikoivuutta tai muuten vähentämään sen ympäristövaikutusta. Yhden vuoden ajanjaksoa voidaan pidentää yhdellä vuodella samoin edellytyksin. Se on rajattava korkeintaan 5 prosenttiin aluksista kyseisellä alalla jäsenvaltiota kohti.
3. Kun jäsenvaltiot esittävät yhteisiä suosituksia 1 kohdassa tarkoitettujen pilottihankkeiden toteuttamiseksi, niiden on esitettävä tieteellinen näyttö kyseisten toimenpiteiden hyväksymisen tueksi. STEFC:n on arvioitava yhteisiä suosituksia ja julkistettava nämä arviot. Kuuden kuukauden kuluessa hankkeen toteuttamisesta jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomus, jossa esitetään tulokset ja myös yksityiskohtainen arvio valikoivuudessa tapahtuneista muutoksista ja muista ympäristövaikutuksista.
4. STECF:n on arvioitava 3 kohdassa tarkoitettua kertomusta. Jos STECF katsoo, että uudella pyydyksellä tai kalastusmenetelmällä saavutetaan menestyksekkäästi 2 kohdassa asetetut tavoitteet, komissio voi tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti ehdotuksen kyseisen pyydyksen tai kalastusmenetelmän yleisen käytön sallimisesta. STECF:n arvio on julkistettava.
5. Komissio antaa 32 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi laatimalla 1 kohdassa tarkoitetun saaliiden ja poisheittojen täydellistä dokumentointia koskevan järjestelmän tekniset erittelyt.
Tarkistus 162 Ehdotus asetukseksi Luku IV
LUKU IV
Poistetaan.
ALUEELLISET KALASTUKSENHOITOJÄRJESTÖT
28 artikla
Koillis-Atlantin kalastuskomissio (NEAFC)
Siirretään komissiolle valta antaa 32 artiklan nojalla delegoituja säädöksiä, joissa
a) sisällytetään unionin lainsäädäntöön tietyt Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) hyväksymät tekniset toimenpiteet, mukaan lukien luettelot haavoittuvista meriekosysteemeistä sekä tylppäpyrstömolvan ja punasimpun kalastukseen liittyvät erityiset tekniset toimenpiteet, sellaisina kuin ne määritellään NEAFC:n suosituksissa 05:2013, 19:2014, 01:2015 ja 02:2015; ja
b) hyväksytään muita teknisiä toimenpiteitä, joilla täydennetään tai muutetaan NEAFC:n suositukset osaksi lainsäädäntöä saattavien säädösten tiettyjä muita kuin keskeisiä osia.
1. Tässä asetuksessa säädettyjä teknisiä toimenpiteitä ei sovelleta kalastustoimiin, jotka toteutetaan yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin, seuraavin edellytyksin:
1. Tässä asetuksessa säädettyjä teknisiä toimenpiteitä ei sovelleta kalastustoimiin, jotka toteutetaan tieteellisten tutkimusten yhteydessä, seuraavin edellytyksin:
Tarkistus 164 Ehdotus asetukseksi 29 artikla – 2 kohta – b alakohta
b) ne myydään muihin tarkoituksiin kuin suoraan ihmisravinnoksi.
b) siinä tapauksessa, että kalat ovat säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempiä, ne myydään muihin tarkoituksiin kuin suoraan ihmisravinnoksi.
Tarkistus 166 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 1 kohta
1. Tässä asetuksessa säädettyjä teknisiä toimenpiteitä ei sovelleta kalastustoimiin, joiden ainoana tarkoituksena ovat meriympäristön lajien keinotekoiset palautus- tai siirtoistutukset, edellyttäen että kyseiset toimet pannaan täytäntöön sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden, jolla tai joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, luvalla ja alaisuudessa.
1. Tässä asetuksessa säädettyjä teknisiä toimenpiteitä ei sovelleta kalastustoimiin, joiden ainoana tarkoituksena ovat meriympäristön lajien palautus- tai siirtoistutukset, edellyttäen että kyseiset toimet pannaan täytäntöön sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden, jolla tai joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, luvalla ja alaisuudessa.
Tarkistus 167 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 2 kohta
2. Jos keinotekoisia palautus- tai siirtoistutuksia pannaan täytäntöön toisen jäsenvaltion tai toisten jäsenvaltioiden vesillä, komissiolle ja kaikille asianomaisille jäsenvaltioille on ilmoitettava vähintään kuukautta aiemmin aikomuksesta toteuttaa tällaisia kalastustoimia.
2. Jos palautus- tai siirtoistutuksia pannaan täytäntöön toisen jäsenvaltion tai toisten jäsenvaltioiden vesillä, komissiolle ja kaikille asianomaisille jäsenvaltioille on ilmoitettava vähintään kuukautta aiemmin aikomuksesta toteuttaa tällaisia kalastustoimia.
Tarkistus 168 Ehdotus asetukseksi 31 artikla – 1 kohta
1. Jos saatavilla olevista tieteellisistä lausunnoista käy ilmi, että meriympäristön lajien suojelemiseksi tarvitaan heti toimia, komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä 32 artiklan mukaisesti tällaisten uhkien lieventämiseksi. Tällaiset säädökset voivat erityisesti liittyä rajoituksiin, jotka koskevat pyydysten käyttöä tai kalastustoimintaa tietyillä alueilla tai tiettyinä ajanjaksoina.
1. Jos saatavilla olevista tieteellisistä lausunnoista käy ilmi, että meriympäristön lajien tai merellisten luontotyyppien suojelemiseksi tarvitaan heti toimia, komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä 32 artiklan mukaisesti tällaisten uhkien lieventämiseksi. Tällaiset säädökset voivat erityisesti liittyä rajoituksiin, jotka koskevat pyydysten käyttöä tai kalastustoimintaa tietyillä alueilla tai tiettyinä ajanjaksoina, tai muihin tarvittaviin säilyttämistoimenpiteisiin.
Tarkistus 273 Ehdotus asetukseksi 31 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)
b a) suojelemaan herkkiä lajeja ja luontotyyppejä, kun niiden säilymiseen kohdistuu todistetusti vakava uhka.
Tarkistus 169 Ehdotus asetukseksi 31 artikla – 3 kohta
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä sovelletaan enintään kolmen vuoden ajan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 32 artiklan 6 kohdan säännösten soveltamista.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä sovelletaan enintään kahden vuoden ajan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 32 artiklan 6 kohdan säännösten soveltamista.
Tarkistus 170 Ehdotus asetukseksi 34 artikla – 1 kohta
1. Komissio antaa viimeistään vuoden 2020 lopussa ja sen jälkeen kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden ja asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien toimittamien tietojen perusteella ja STECF:n esitettyä asiasta arvionsa. Kertomuksessa on arvioitava, missä laajuudessa teknisillä toimenpiteillä on sekä alueellisesti että unionin tasolla myötävaikutettu 3 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseen ja edistetty 4 artiklassa vahvistettuja päämääriä.
1. Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolme vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ja sen jälkeen kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden ja asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien toimittamien tietojen perusteella ja STECF:n esitettyä asiasta arvionsa. Kertomuksessa on arvioitava, missä laajuudessa teknisillä toimenpiteillä on sekä alueellisesti että unionin tasolla myötävaikutettu 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseen ja edistetty 4 artiklassa vahvistettujen suoritusindikaattorien perusteella.
Tarkistus 171 Ehdotus asetukseksi 34 artikla – 2 kohta
2. Kertomuksen perusteella, jos alueellisella tasolla on näyttöä siitä, ettei tavoitteita ja päämääriä ole saavutettu, kuuden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisesta kyseisen alueen jäsenvaltioiden on esitettävä suunnitelma korjaavista toimista, jotka on tarkoitus toteuttaa sen varmistamiseksi, että mainittuihin tavoitteisiin ja päämääriin voidaan päästä.
2. Kertomuksen perusteella, jos alueellisella tasolla on näyttöä siitä, ettei tavoitteita ole saavutettu tai 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliiden erityistasot tärkeimmässä kalastuksessa on ylitetty, kahdentoista kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisesta kyseisen alueen jäsenvaltioiden on esitettävä suunnitelma korjaavista toimista, jotka on tarkoitus toteuttaa sen varmistamiseksi, että 3 artiklassa asetettuihin tavoitteisiin voidaan päästä ja säilyttämisen vähimmäiskokoa pienempien meriympäristön lajien saaliita voidaan vähentää 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle tasolle.
Tarkistus 172 Ehdotus asetukseksi 34 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Komissio avustaa jäsenvaltioita kansallisen toimintasuunnitelman laatimisessa uusien teknisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi, jotta 4 artiklassa asetetut vaatimukset voidaan täyttää. Jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi.
Tarkistus 173 Ehdotus asetukseksi 34 artiklan 3 a alakohta (uusi)
3 a. Jos kertomuksessa osoitetaan, että jäsenvaltio ei ole noudattanut valvontaa ja tietojen keräämistä koskevia velvoitteitaan, komissio voi keskeyttää EMKR:stä kyseisellä jäsenvaltiolle myönnettävän rahoituksen tai lykätä sitä asetuksen (EU) N:o 508/2014 100 ja 101 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 174 Ehdotus asetukseksi 35 artikla – 1 kohta – a alakohta
a) Poistetaan 3, 8, 9, 10, 11, 12, 14, 15, 16 ja 25 artikla.
a) Poistetaan 3, 8, 9, 10, 11 ja 12 artikla, 13 artiklan 3 kohdan toinen alakohta sekä 14, 15, 16 ja 25 artikla.
Tarkistus 175 Ehdotus asetukseksi 36 artikla
36 artikla
Poistetaan.
Asetuksen (EY) N:o 1098/2007 muuttaminen
Poistetaan asetuksen (EY) N:o 1098/2007 8 ja 9 artikla.
Tarkistus 176 Ehdotus asetukseksi 37 artikla – 1 kohta – b alakohta Asetus (EY) N:o 1224/2009 54 cartikla – 2 kohta – a alakohta
a) aluksella ei samanaikaisesti pidetä tai käytetä joko silmäkooltaan 80 millimetriä pienempää vedettävää pyydystä tai yhtä taikka useampaa kurenuottaa tai vastaavaa pyydystä; tai
a) aluksella ei samanaikaisesti pidetä tai käytetä joko silmäkooltaan 70 millimetriä pienempää vedettävää pyydystä tai yhtä taikka useampaa kurenuottaa tai vastaavaa pyydystä; tai
Tarkistus 177 Ehdotus asetukseksi 37 artikla – 1 kohta – b alakohta Asetus (EY) N:o 1224/2009 54 cartikla – 2 kohta – b alakohta – 2 luetelmakohta
lajitellut kalat jäädytetään välittömästi lajittelun jälkeen; lajiteltuja kaloja ei saa päästää takaisin mereen; ja
lajitellut kalat jäädytetään lajittelun jälkeen; lajiteltuja kaloja ei saa päästää takaisin mereen; ja
Tarkistus 178 Ehdotus asetukseksi 37 artikla – 1 kohta – b alakohta Asetus (EY) N:o 1224/2009 54 cartikla – 2 kohta – b alakohta – 3 luetelmakohta
laitteet on asennettu ja sijoitettu alukselle siten, että jäädytys tapahtuu välittömästi eikä meriympäristön lajien laskeminen takaisin mereen ole enää mahdollista.
laitteet on asennettu ja sijoitettu alukselle siten, että jäädytys tapahtuu eikä meriympäristön lajien laskeminen takaisin mereen ole enää mahdollista.
Tarkistus 179 Ehdotus asetukseksi 37 artikla – 1 kohta – b alakohta Asetus (EY) N:o 1224/2009 54 cartikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Lippujäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmennettava pakastustroolareiden suunnitelmat sen varmistamiseksi, että ne ovat sovellettavien sääntöjen mukaisia.
Tarkistus 180 Ehdotus asetukseksi 38 artikla
38 artikla
Poistetaan.
Asetuksen (EU) N:o 1343/2011 muuttaminen
Muutetaan asetuksen (EU) N:o 1343/2011 26 artikla seuraavasti:
1) lisätään alakohta seuraavasti:
”h)4, 10, 12, 15, 15 a, 16, 16 b, 16 c, 16 d, 16 f, 16 g, 16 h, 16 i, 16 j ja 16 k artiklassa vahvistetut tekniset toimenpiteet.”;
2) lisätään kohta seuraavasti:
”Siirretään komissiolle myös valta antaa 27 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä GFCM:n hyväksymien muiden sellaisten teknisten toimenpiteiden saattamiseksi osaksi unionin lainsäädäntöä, jotka sitovat unionia, sekä täydentää tai muuttaa teknisistä toimenpiteistä annetut GFCM:n suositukset osaksi lainsäädäntöä saattavien säädösten tiettyjä muita kuin keskeisiä osia.”
Tarkistus 181 Ehdotus asetukseksi 40 artikla – 1 kohta
Kumotaan asetukset (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005.
Kumotaan asetukset (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 sekä komission asetus (EY) N:o 494/20021 a.
____________________________
1 a Komission asetus (EY) N:o 494/2002, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2002, teknisistä lisätoimenpiteistä kummeliturskakannan elvyttämiseksi ICES-suuralueilla III, IV, V, VI ja VII sekä ICES-alueilla VIII a, b, d ja e (EYVL L 77, 20.3.2002, s. 8).
Tarkistus 182 Ehdotus asetukseksi Liite I – n a alakohta (uusi)
n a) järvisiika (Coregonus oxyrhynchus) ICES-suuralueella IVb (unionin vedet);
Tarkistus 183 Ehdotus asetukseksi Liite I – n b kohta (uusi)
n b) adriansampi (Acipenser naccarii) ja sampi (Acipenser sturio) unionin vesillä;
Tarkistus 184 Ehdotus asetukseksi Liite I – o alakohta
o) kuteva naaraslangusti (Palinuridae spp.) ja kuteva naarashummeri (Homarus gammarus) kaikilla unionin vesillä, paitsi jos näitä lajeja käytetään palautus- tai siirtoistutuksiin;
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 185 Ehdotus asetukseksi Liite I – p alakohta
p) kivitaateli (Lithophaga lithophaga) ja nävertäjäsimpukka (Pholas dactylus) kaikilla unionin vesillä Välimerellä.
p) kivitaateli (Lithophaga lithophaga), Pinna nobilis -simpukka ja nävertäjäsimpukka (Pholas dactylus) unionin vesillä Välimerellä.
Tarkistus 186 Ehdotus asetukseksi Liite I – p a alakohta (uusi)
p a) merisiili (Centrostephanus longispinus).
Tarkistus 187 Ehdotus asetukseksi Liite IV – 5 a kohta (uusi)
5 a. Hämähäkkiravun koko mitataan kuvassa 5 a esitetyllä tavalla selkäkilven pituutena keskiviivan suuntaisesti otsapiikkien välisestä reunasta kilven takaosan reunaan.
Tarkistus 188 Ehdotus asetukseksi Liite IV – 5 b kohta (uusi)
5 b. Isotaskuravun koko mitataan kuvassa 5 b esitetyllä tavalla selkäkilven suurimpana leveytenä mitattuna kohtisuoraan pituussuuntaiseen keskiviivaan nähden.
Tarkistus 189 Ehdotus asetukseksi Liite IV – 5 c kohta (uusi)
5 c. Kuningaskotilon koko mitataan kuvassa 5 c esitetyllä tavalla kuoren koko pituudelta.
Tarkistus 190 Ehdotus asetukseksi Liite IV – 5 d kohta (uusi)
5 d. Miekkakalan koko mitataan kuvassa 5 d esitetyllä tavalla pyrstön loven ja alaleuan kärjen välisenä etäisyytenä.
Tarkistus 191 Ehdotus asetukseksi Liite IV – kuva 5 a (uusi)
Kuva 5 a Hämähäkkirapu (Maia squinada)
Tarkistus 192 Ehdotus asetukseksi Liite IV – kuva 5 b (uusi)
Kuva 5 c Isotaskurapu (Cancer pagurus)
Tarkistus 193 Ehdotus asetukseksi Liite IV – kuva 5 c (uusi)
Kuva 5 c Kuningaskotilo
Tarkistus 194 Ehdotus asetukseksi Liite IV – kuva 5 d (uusi)
Kuva 5 d Miekkakala (Xiphias gladius)
Tarkistus 195 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 1 – 14 rivi
Komission teksti
Makrillit (Scomber spp.)
20 cm
Tarkistus
Makrillit (Scomber spp.)
30 cm1 a
__________________
1 aSardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 196 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 1 – 15 rivi
Komission teksti
Silli (Clupea harengus)
20 cm
Tarkistus
Silli (Clupea harengus)
20 cm1 a
__________________
1 a Sardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 197 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 1 – 16 rivi
Komission teksti
Piikkimakrillit (Trachurus spp.)
15 cm
Tarkistus
Piikkimakrillit (Trachurus spp.)
15 cm1 a
__________________
1 a Sardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 198 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 1 – 17 rivi
Komission teksti
Sardelli (Engraulis encrasicolus)
12 cm tai 90 yksilöä kiloa kohti
Tarkistus
Sardelli (Engraulis encrasicolus)
12 cm tai 90 yksilöä kiloa kohti1 a
__________________
1 aSardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 199 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 1 – 19 rivi
Komission teksti
Sardiini (Sardina pilchardus)
11 cm
Tarkistus
Sardiini (Sardina pilchardus)
11 cm1 a
__________________
1 aSardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 200 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 1 – 20 rivi
Komission teksti
Hummeri (Homarus gammarus)
87 mm
Tarkistus
Hummeri (Homarus gammarus)
87 mm (selkäkilven pituus)
Tarkistus 201 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 1 – 34 rivi
Komission teksti
Langustit (Palinurus spp.)
95 mm
Tarkistus
Langustit (Palinurus spp.)
95 mm (selkäkilven pituus)
Tarkistus 202 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 2 – 13 rivi
Komission teksti
Keisarihummeri (Nephrops norvegicus)
Kokonaispituus 105 mm,
selkäkilven pituus 32 mm
Tarkistus
Keisarihummeri (Nephrops norvegicus)
Kokonaispituus 105 mm,
selkäkilven pituus 32 mm
Keisarihummerin pyrstöt 59 mm
Tarkistus 203 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 2 – 14 rivi
Komission teksti
Makrillit (Scomber spp.)
20 cm
Tarkistus
Makrillit (Scomber spp.)
20 cm1 a
__________________
1 a Sardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 204 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 2 – 15 rivi
Komission teksti
Silli (Clupea harengus)
18 cm
Tarkistus
Silli (Clupea harengus)
18 cm1 a
__________________
1 a Sardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 205 Ehdotus asetukseksi Liite V – A osa – taulukko 2 – 16 rivi
Komission teksti
Piikkimakrillit (Trachurus spp.)
15 cm
Tarkistus
Piikkimakrillit (Trachurus spp.)
15 cm1 a
__________________
1 a Sardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 206 Ehdotus asetukseksi Liite V – B osa – 1 kohta – taulukko – 2 b rivi (uusi)
Komission teksti
Tarkistus
Vähintään 90 mm
Skagerrak ja Kattegat
Verkon etuosan yläosaan on asennettava ristikko, jonka silmäkoko on vähintään 270 mm (vinoneliösilmä) tai 140 mm1 a (neliösilmä).
__________________
1 a Kattegatin osa-alueella on asennettava 120 mm:n neliösilmäinen valikointiristikko trooleihin 1 päivän lokakuuta ja 31 päivän joulukuuta välisenä aikana ja saartopyydyksiin 1 päivän elokuuta ja 31 päivän lokakuuta välisenä aikana).
Tarkistukset 305 ja 355 Ehdotus asetukseksi Liite V – B osa – 1 kohta – taulukko – 4 rivi
Komission teksti
Vähintään 80mm
ICES-alue IVb leveyspiirin 54°30' N eteläpuolella ja ICES-alue IVc
Merianturan kohdennettu kalastus puomitroolilla tai [pulssitroolilla]. Verkon etuosan yläosaan on asennettava ristikko, jonka silmäkoko on vähintään 180 mm.
Tarkistus
Vähintään 80mm
ICES-alue IVb leveyspiirin 54°30' N eteläpuolella ja ICES-alue IVc
Merianturan kohdennettu kalastus puomitroolilla. Verkon etuosan yläosaan on asennettava ristikko, jonka silmäkoko on vähintään 180 mm.
Tarkistus 208 Ehdotus asetukseksi Liite V – B osa – 1 kohta – taulukko – 4 b rivi (uusi)
Komission teksti
Tarkistus
Vähintään 40 mm
Koko alue
Kalmarin kohdennettu kalastus (85 prosenttia saaliista) (Lolignidae, Ommastrephidae)
Tarkistus 209 Ehdotus asetukseksi Liite V – B osa – 1 kohta – taulukko – 6 rivi
Komission teksti
Vähintään 16 mm
Koko alue
Pienten pelagisten lajien kohdennettu kalastus
Harmaaturskan kohdennettu kalastus. Harmaaturskan kalastuksessa on asennettava lajitteluristikko, jonka tankojen väli on 22 mm.
Crangon -lajin kohdennettu kalastus.On asennettava lajitteluristikko, seulaverkko tai vastaava valikoiva laite.
Tarkistus
Vähintään 16mm
Koko alue
Pienten pelagisten lajien kohdennettu kalastus (80 prosenttia saaliista)
Harmaaturskan kohdennettu kalastus (50 prosenttia saaliista). Harmaaturskan kalastuksessa on asennettava lajitteluristikko, jonka tankojen väli on 35 mm.
Hietakatkarapujen tai Pandalus montagui ‑katkarapujen kohdennettu kalastus (90 prosenttia saaliista). On asennettava valikoiva verkko tai lajitteluristikko vahvistettujen kansallisten sääntöjen mukaisesti.
Tarkistus 210 Ehdotus asetukseksi Liite V – B osa – 2 kohta – otsikko
2. Seisovien verkkojen perussilmäkoot
2. Seisovien verkkojen ja ajoverkkojen perussilmäkoot
Tarkistus 211 Ehdotus asetukseksi Liite V – B osa – 2 kohta – johdanto-osa
Seuraavia seisovien verkkojen silmäkokoja on sovellettava Pohjanmerellä ja Skagerrakissa/Kattegatissa.
Seuraavia seisovien verkkojen ja ajoverkkojen silmäkokoja on sovellettava Pohjanmerellä ja Skagerrakissa/Kattegatissa.
Tarkistus 212 Ehdotus asetukseksi Liite V – C osa – 1 kohta – 1.1 alakohta
1.1 Kielletään tuulenkalan kalastus kaikilla vedettävillä pyydyksillä, joiden perän silmäkoko on pienempi kuin 80 mm, ja kaikilla seisovilla verkoilla, joiden silmäkoko on pienempi kuin 100 mm, maantieteellisellä alueella, jota rajaavat Englannin ja Skotlannin itärannikko ja joka jää seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:
1.1 Kielletään tuulenkalan kalastus kaikilla vedettävillä pyydyksillä, joiden perän silmäkoko on pienempi kuin 32 mm, maantieteellisellä alueella, jota rajaavat Englannin ja Skotlannin itärannikko ja joka jää seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:
Tarkistus 213 Ehdotus asetukseksi Liite V – C osa – 2 kohta – 2.2 alakohta – 1 luetelmakohta
– alukset, joiden koneteho ei ole yli 221 kW ja jotka pyytävät pohjatrooleilla tai ankkuroiduilla kierrenuotilla,
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 214 Ehdotus asetukseksi Liite V – C osa – 2 kohta – 2.2 alakohta – 2 luetelmakohta
– pareittain pyytävät alukset, joiden yhteinen koneteho ei ole millään hetkellä yli 221 kW ja jotka pyytävät pohjapyyntiin tarkoitetuilla paritrooleilla,
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 215 Ehdotus asetukseksi Liite V – C osa – 2 kohta – 2.2 alakohta – 3 luetelmakohta
– alukset, joiden koneteho on yli 221 kW, saavat pyytää pohjatrooleilla tai ankkuroiduilla kierrenuotilla, ja pareittain pyytävät alukset, joiden yhteinen koneteho on yli 221 kW, saavat pyytää pohjapyyntiin tarkoitetuilla paritrooleilla edellyttäen, että tällaiset alukset eivät harjoita punakampelan ja merianturan kohdennettua kalastusta ja että ne noudattavat tässä liitteessä olevassa B osassa esitettyjä asianomaisia silmäkokoja koskevia sääntöjä.
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 216 Ehdotus asetukseksi Liite V – C osa – 6 kohta – 6.2 alakohta
6.2 Kielletään asetuksen (EY)N:o 2347/20021 liitteessä I lueteltujen syvänmeren haiden kohdennettu kalastus vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä. Sattumalta saaliiksi saadut syvänmeren hait on pidettävä aluksella. Tällaiset saaliit on purettava ja luettava kiintiöihin. Jos jäsenvaltion alusten sattumalta saaliiksi saamien syvänmeren haiden saaliit ylittävät 10 tonnia, kyseiset alukset eivät enää saa hyödyntää 6.1 kohdassa vahvistettuja poikkeuksia.
6.2 Kielletään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU)2016/23361 liitteessä I lueteltujen syvänmeren haiden kohdennettu kalastus vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä. Sattumalta saaliiksi saadut syvänmeren hait, joiden kalastus on nimenomaisesti kielletty unionin oikeudessa, on palautettava mereen viipymättä. Syvänmeren hailajien saaliit, joihin sovelletaan saalisrajoituksia, on pidettävä aluksella. Tällaiset saaliit on purettava ja luettava kiintiöihin. Jos jäsenvaltiolla ei ole riittävää kiintiötä, komissio voi soveltaa asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklan 5 kohtaa. Jos jäsenvaltion alusten sattumalta saaliiksi saamien syvänmeren haiden saaliit ylittävät 10 tonnia, kyseiset alukset eivät enää saa hyödyntää 6.1 kohdassa vahvistettuja poikkeuksia.
__________________
__________________
1Neuvoston asetus (EY) N:o 2347/2002, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä (EYVL L 351, 28.12.2002, s. 6).
1Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/2336, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, Koillis-Atlantin syvänmeren kantojen kalastusta koskevista erityisedellytyksistä, Koillis-Atlantin kansainvälisillä vesillä harjoitettavaa kalastusta koskevista säännöksistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2347/2002 kumoamisesta (EUVL L 354, 23.12.2016, s. 1).
Tarkistus 274 Ehdotus asetukseksi Liite V – D osa – alaotsikko
Toimenpiteet valaiden tahattomien saaliiden vähentämiseksi ICES-alueella IIIa ja ICES-suuralueella IV
Toimenpiteet merinisäkkäiden tahattomien saaliiden vähentämiseksi ICES-alueella IIIa ja ICES-suuralueella IV
Tarkistus 275 Ehdotus asetukseksi Liite V – D osa – 1 a alakohta (uusi)
1 a. Toimenpiteet merilintujen tahattomien sivusaaliiden minimoimiseksi
1. Pohjanmerellä on käynnistettävä tieteellisiä ohjelmia, jotta voidaan kartoittaa herkkien lajien sekä pyydysten ja pyyntiponnistusten päällekkäisyyksiä ja määrittää pyydyksiä koskevia teknisiä ratkaisuja.
2. Pohjanmerellä on sovellettava alueellisia toimenpiteitä, kunnes nämä voidaan korvata muilla teknisillä toimenpiteillä, sillä tieteellisessä tutkimuksessa näillä vesillä on kartoitettu alueita, joilla herkkien vesilintujen tiedetään joutuneen tahattomasti sivusaaliiksi.
3. Pohjanmerellä pitkäsiimalla kalastavien alusten on käytettävä tieteellisesti testattujen teknisten ratkaisujen yhdistelmää, kuten tori-siimoja, siimojen painon muuttamista ja pitkäsiimapyydysten laskemista pimeän aikaan mahdollisimman vähäisellä, turvallisuuden kannalta tarpeellisella kannen valaistuksella. Yhdistelmät olisi määritettävä pyydysmallien ja niiden lajien mukaan, joita alukset todennäköisesti saavat saaliiksi. Ilmoituksen olisi oltava kansainvälisesti sovituissa suuntaviivoissa vahvistettujen standardien mukainen.
4. Jäsenvaltioiden on valvottava ja arvioitava käyttöön otettujen ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuutta, myös niiden vaikutusta saaliisiin ja pyyntiponnistuksiin.
Tarkistukset 306, 314, 315 ja 356 Ehdotus asetukseksi Liite V – E osa
E osa
Poistetaan.
Innovatiiviset pyyntimenetelmät
Innovatiiviset pyyntimenetelmät Sähköpulssitroolien käyttö ICES-alueilla IVb ja IVc
Sen estämättä, mitä 13 artiklassa säädetään, kalastaminen sähköpulssitrooleilla sallitaan ICES-alueilla IVb ja IVc tämän asetuksen 27 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti määritellyin edellytyksin, jotka koskevat pulssin ominaispiirteitä ja käytössä olevia valvonta- ja seurantatoimenpiteitä, seuraavat WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen mitatut koordinaatit yhdistävän loksodromin eteläpuolella:
– Yhdistyneen kuningaskunnan itärannikolla oleva piste leveyspiirin 55° N kohdalla
– itään pisteeseen leveyspiirin 55° N ja pituuspiirin 5° E kohdalla
– pohjoiseen pisteeseen leveyspiirin 56° N kohdalla
– itään pisteeseen Tanskan länsirannikolla leveyspiirin 56° N kohdalla.
Tarkistus 324 Ehdotus asetukseksi Liite VI – A osa – taulukko – 14 rivi
Komission teksti
Makrillit (Scomber spp.)
20 cm
Tarkistus
Makrillit (Scomber spp.)
20 cm1 a
___________
1 a Sardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai useamman edustavan otoksen perusteella. Mainittua 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 218 Ehdotus asetukseksi Liite VI – A osa – taulukko – 15 rivi
Komission teksti
Silli (Clupea harengus)
20 cm
Tarkistus
Silli (Clupea harengus)
20 cm1a
__________________
1 a Sardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 219 Ehdotus asetukseksi Liite VI – A osa – taulukko – 16 rivi
Komission teksti
Piikkimakrillit (Trachurus spp.)
15 cm3
__________________
3 Unionin vesillä ICES-suuralueilla V, VI (etelään leveyspiiristä 56° N) ja VII, paitsi ICES-alueilla VIId, e ja f, sovellettava säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 130 mm.
Tarkistus
Piikkimakrillit (Trachurus spp.)
15 cm3, 3 a
__________________
3 Unionin vesillä ICES-suuralueilla V, VI (etelään leveyspiiristä 56° N) ja VII, paitsi ICES-alueilla VIId, e ja f, sovellettava säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 130 mm.
3 a Sardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 220 Ehdotus asetukseksi Liite VI – A osa – taulukko – 17 rivi
Komission teksti
Sardelli (Engraulis encrasicolus)
12 cm tai 90 yksilöä kiloa kohti
Tarkistus
Sardelli (Engraulis encrasicolus)
12 cm tai 90 yksilöä kiloa kohti1 a
__________________
1 a Sardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 221 Ehdotus asetukseksi Liite VI – B osa – 1 kohta – taulukko – 2 rivi
Komission teksti
Vähintään 120 mm
Koko alue
Ei ole
Tarkistus
Vähintään 100 mm1 a
Koko alue
Ei ole
__________________
1 a Poistetaan asteittain kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä. ICES-alueilla VIId ja VIIe sovellettava silmäkoko on vähintään 100 mm.
Tarkistus 223 Ehdotus asetukseksi Liite VI – B osa – 2 kohta – otsikko
2. Seisovien verkkojen perussilmäkoot
2. Seisovien verkkojen ja ajoverkkojen perussilmäkoot
Tarkistus 224 Ehdotus asetukseksi Liite VI – B osa – 2 kohta – johdanto-osa
Seuraavia seisovien verkkojen silmäkokoja on sovellettava luoteisilla vesillä.
Seuraavia seisovien verkkojen ja ajoverkkojen silmäkokoja on sovellettava luoteisilla vesillä.
Tarkistus 225 Ehdotus asetukseksi Liite VI – B osa – 2 kohta – taulukko – 2 rivi
Komission teksti
Vähintään 120 mm1
Koko alue
Ei ole
Tarkistus
Vähintään 120 mm1
Koko alue
Ei ole
__________________
1 Merikrotin kohdennettuun kalastukseen (30 prosenttia saaliista) on käytettävä verkkoa, jonka silmäkoko on vähintään 220 mm. Seitin ja kummeliturskan kohdennettuun kalastukseen (50 prosenttia saaliista) ICES-alueilla VIId ja VIIe on käytettävä verkkoa, jonka silmäkoko on vähintään 110 mm.
Tarkistus 226 Ehdotus asetukseksi Liite VI – B osa – 2 kohta – taulukko – 4 rivi
Komission teksti
Vähintään 50 mm
Koko alue
Pienten pelagisten lajien kohdennettu kalastus
Tarkistus
Vähintään 50mm
Koko alue
Pienten pelagisten lajien kohdennettu kalastus (80 prosenttia saaliista)
Rusotäplämullon kohdennettu kalastus (50 prosenttia saaliista)
Tarkistus 227 Ehdotus asetukseksi Liite VI – C osa – 1 kohta – 1 alakohta – johdanto-osa
Kunkin vuoden tammikuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään ja lokakuun 1päivästä joulukuun 31 päivään kalastustoiminnan harjoittaminen on kiellettyä millä tahansa vedettävillä pyydyksillä ja seisovilla verkoilla alueella, joka jää seuraavien WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:
Kunkin vuoden tammikuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään ja lokakuun 1 päivästä joulukuun 31 päivään kalastustoiminnan harjoittaminen on kiellettyä millä tahansa pohjatroolilla tai seisovalla pohjaverkolla alueella, joka jää seuraavien WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:
Tarkistus 228 Ehdotus asetukseksi Liite VI – C osa – 3 kohta – 3.2. alakohta
3.2 Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kyseisessä kohdassa tarkoitetulla alueella ja ajanjaksolla on sallittua käyttää pohjatrooleja edellyttäen, että trooleihin on asennettu tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) arvioimat valikoivat laitteet. Jos 3.1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla toimivien jäsenvaltion alusten pyytämät turskan sivusaaliit ylittävät 10 tonnia, kyseiset alukset eivät saa enää kalastaa asianomaisella alueella.
3.2 Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kyseisessä kohdassa tarkoitetulla alueella ja ajanjaksolla on sallittua käyttää pohjatrooleja edellyttäen, että trooleihin on asennettu tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) arvioimat valikoivat laitteet.
Tarkistus 229 Ehdotus asetukseksi Liite VI – C osa – 9 kohta – otsikko
9. Seisovien verkkojen käyttö ICES-alueilla Vb, VIa, VIIb, c, j ja k
9. Seisovien verkkojen käyttö ICES-alueilla Vb, VIa, VIb, VIIb, c, h, j ja k
Tarkistus 230 Ehdotus asetukseksi Liite VI – C osa – 9 kohta – 9.2. alakohta
9.2. Kielletään asetuksen (EY)N:o2347/2002 liitteessä I lueteltujen syvänmeren haiden kohdennettu kalastus vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä. Sattumalta saaliiksi saadut syvänmeren hait on pidettävä aluksella. Tällaiset saaliit on purettava ja luettava kiintiöihin. Jos jäsenvaltion alusten sattumalta saaliiksi saamien syvänmeren haiden saaliit ylittävät 10 tonnia, kyseiset alukset eivät enää saa hyödyntää 9.1 kohdassa kuvattuja poikkeuksia.
9.2. Kielletään asetuksen (EU) 2016/2336 liitteessä I lueteltujen syvänmeren haiden kohdennettu kalastus vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä. Sattumalta saaliiksi saadut syvänmeren hait, joiden kalastus on nimenomaisesti kielletty unionin oikeudessa, on palautettava mereen viipymättä. Syvänmeren hailajien saaliit, joihin sovelletaan saalisrajoituksia, on pidettävä aluksella. Tällaiset saaliit on purettava ja luettava kiintiöihin. Jos jäsenvaltiolla ei ole riittävää kiintiötä, komissio voi soveltaa asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklan 5 kohtaa. Jos jäsenvaltion alusten sattumalta saaliiksi saamien syvänmeren haiden saaliit ylittävät 10 tonnia, kyseiset alukset eivät enää saa hyödyntää 9.1 kohdassa vahvistettuja poikkeuksia.
Tarkistus 276 Ehdotus asetukseksi Liite VI – D osa – 1 kohta – otsikko
1. Toimenpiteet valaiden tahattomien sivusaaliiden vähentämiseksi ICES-alueilla VIa ja VIId, e, f, g, h ja j
1. Toimenpiteet merinisäkkäiden tahattomien sivusaaliiden vähentämiseksi ICES-alueilla VI ja VII
Tarkistus 277 Ehdotus asetukseksi Liite VI – D osa – 2 kohta – 2.1 alakohta (uusi)
2.1. Luoteisilla vesillä on käynnistettävä tieteellisiä ohjelmia, jotta voidaan kartoittaa herkkien lajien sekä pyydysten ja pyyntiponnistusten päällekkäisyyksiä ja määrittää pyydyksiä koskevia teknisiä ratkaisuja.
Tarkistus 278 Ehdotus asetukseksi Liite VI – D osa – 2 kohta – 2.2 alakohta (uusi)
2.2. Luoteisilla vesillä on sovellettava alueellisia toimenpiteitä, kunnes nämä voidaan korvata muilla teknisillä toimenpiteillä, sillä tieteellisessä tutkimuksessa näillä vesillä on kartoitettu alueita, joilla herkkien vesilintujen tiedetään joutuneen tahattomasti sivusaaliiksi.
Tarkistus 279 Ehdotus asetukseksi Liite VI – D osa – 2 kohta – 2.3 alakohta (uusi)
2.3. Jäsenvaltioiden on valvottava ja arvioitava käyttöön otettujen ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuutta, myös niiden vaikutusta saaliisiin ja pyyntiponnistuksiin.
Tarkistus 231 Ehdotus asetukseksi Liite VII – A osa – taulukko – 15 rivi
Komission teksti
Silli (Clupea harengus)
20 cm
Tarkistus
Silli (Clupea harengus)
20 cm1 a
__________________
1 aSardiinin, sardellin, sillin, piikkimakrillin ja makrillin säilyttämisen vähimmäisviitekokoja ei sovelleta, jos niiden osuus aluksella pidettyjen kunkin lajin saaliiden kokonaiselopainosta on alle 10 prosenttia.
Alamittaisten sardiinien, sardellien, sillien, piikkimakrillien ja makrillien prosenttiosuus lasketaan suhteessa kaikkien aluksella olevien meren eliöiden elopainoon lajittelun tai aluksesta purkamisen jälkeen.
Prosenttiosuus lasketaan yhden tai usean edustavan otoksen perusteella. Säädettyä 10 prosentin rajaa ei saa ylittää toiseen alukseen siirron, aluksesta purkamisen, kuljetuksen, varastoinnin, esillä pidon tai myynnin aikana.
Tarkistus 232 Ehdotus asetukseksi Liite VII – A osa – taulukko – 18 rivi
Komission teksti
Meribassi (Dicentrarchus labrax)
42 cm
Tarkistus
Meribassi (Dicentrarchus labrax)
36 cm
Tarkistus 233 Ehdotus asetukseksi Liite VII – A osa – taulukko – 23 rivi
Tarkistus 234 Ehdotus asetukseksi Liite VII – A osa – taulukko – 26 rivi
Komission teksti
Japaninmattosimpukka (Venerupis philippinarum)
35 mm
Tarkistus
Japaninmattosimpukka (Ruditapes philippinarum)
35 mm
Tarkistus 235 Ehdotus asetukseksi Liite VII – A osa – taulukko – 34 rivi
Komission teksti
Meritursas (Octopus vulgaris)
750 grammaa3
__________
3 Itäisellä Keski-Atlantilla CEFAC-alueen kalastusalueen 34 alueisiin 34.1.1, 34.1.2 ja 34.1.3 sekä suuralueeseen 34.2.0 kuuluvilla vesillä sovelletaan puhdistetun tuotteen painoa 450 g.
Tarkistus
Meritursas (Octopus vulgaris)
1 000 grammaa3
__________
3 Itäisellä Keski-Atlantilla CEFAC-alueen kalastusalueen 34 alueisiin 34.1.1, 34.1.2 ja 34.1.3 sekä suuralueeseen 34.2.0 kuuluvilla vesillä sovelletaan puhdistetun tuotteen painoa 450 g.
Tarkistus 242 Ehdotus asetukseksi Liite VII – C osa – 4 kohta – 4.2. alakohta
4.2. Kielletään asetuksen (EY) N:o 2347/2002 liitteessä I lueteltujen syvänmeren haiden kohdennettu kalastus vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä. Sattumalta saaliiksi saadut syvänmeren hait on pidettävä aluksella. Tällaiset saaliit on purettava ja luettava kiintiöihin. Jos jäsenvaltion alusten sattumalta saaliiksi saamien syvänmeren haiden saaliit ylittävät 10 tonnia, kyseiset alukset eivät enää saa hyödyntää 1 kohdassa kuvattuja poikkeuksia.
4.2. Kielletään asetuksen (EU) 2016/2336 liitteessä I lueteltujen syvänmeren haiden kohdennettu kalastus vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä. Sattumalta saaliiksi saadut syvänmeren hait, joiden kalastus on nimenomaisesti kielletty unionin oikeudessa,onpalautettava mereen viipymättä. Syvänmeren hailajien saaliit, joihin sovelletaan saalisrajoituksia, on pidettävä aluksella. Tällaiset saaliit on purettava ja luettava kiintiöihin. Jos jäsenvaltiolla ei ole riittävää kiintiötä, komissio voi soveltaa asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklan 5 kohtaa. Jos jäsenvaltion alusten sattumalta saaliiksi saamien syvänmeren haiden saaliit ylittävät 10 tonnia, kyseiset alukset eivät enää saa hyödyntää 1 kohdassa vahvistettuja poikkeuksia.
Tarkistus 243 Ehdotus asetukseksi Liite VII – C osa – 4 kohta – 4.2 a alakohta (uusi)
4.2 a Komissio voi päättää STECF:ää kuultuaan jättää 4.1 alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle tietyntyyppisen kalastuksen ICES-alueilla VIII, IX ja X, jos jäsenvaltiot osoittavat antamillaan tiedoilla tai toteuttamalla alueellistamista hyödyntäviä erityisiä hoitotoimenpiteitä, joihin voivat kuulua esimerkiksi alueella toimivien alusten ja kalastuskuukausien vähentäminen, tai monivuotisten suunnitelmien avulla, että kyseisessä kalastuksessa haiden sivusaaliiden ja poisheitettyjen saaliiden määrät ovat erittäin vähäisiä.
Tarkistus 280 Ehdotus asetukseksi Liite VII – D osa – 1 kohta – otsikko
1. Toimenpiteet valaiden tahattomien saaliiden vähentämiseksi ICES-suuralueilla VIII ja IXa
1. Toimenpiteet merinisäkkäiden tahattomien saaliiden vähentämiseksi ICES-suuralueilla VIII ja IX
Tarkistus 281 Ehdotus asetukseksi Liite VII – D osa – 2 kohta – 2.1 alakohta (uusi)
2.1. Lounaisilla vesillä on käynnistettävä tieteellisiä ohjelmia, jotta voidaan kartoittaa herkkien lajien sekä pyydysten ja pyyntiponnistusten päällekkäisyyksiä ja määrittää pyydyksiä koskevia teknisiä ratkaisuja.
Tarkistus 282 Ehdotus asetukseksi Liite VII – D osa – 2 kohta – 2.2 kohta (uusi)
2.2. Lounaisilla vesillä on sovellettava alueellisia toimenpiteitä, kunnes nämä voidaan korvata muilla teknisillä toimenpiteillä, sillä tieteellisessä tutkimuksessa näillä vesillä on kartoitettu alueita, joilla herkkien vesilintujen tiedetään joutuneen tahattomasti sivusaaliiksi.
Tarkistus 283 Ehdotus asetukseksi Liite VII – D osa – 2 kohta – 2.3 kohta (uusi)
2.3. Jäsenvaltioiden on valvottava ja arvioitava käyttöön otettujen ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuutta, myös niiden vaikutusta saaliisiin ja pyyntiponnistuksiin.
Tarkistus 247 Ehdotus asetukseksi Liite VIII – B osa – 2 kohta – taulukko – 2 rivi
Komission teksti
Vähintään 157 mm
Koko alue
Lohen kohdennettu kalastus
Tarkistus
Poistetaan.
Tarkistus 284 Ehdotus asetukseksi Liite VIII – D osa – 1 kohta – otsikko
Tarkistus 285 Ehdotus asetukseksi Liite VIII – D osa – 1 a kohta (uusi)
1 a. Toimenpiteet merilintujen tahattomien sivusaaliiden minimoimiseksi
1.1. Itämerellä on käynnistettävä tieteellisiä ohjelmia, jotta voidaan kartoittaa herkkien lajien sekä pyydysten ja pyyntiponnistusten päällekkäisyyksiä ja määrittää pyydyksiä koskevia teknisiä ratkaisuja.
1.2. Itämerellä on sovellettava alueellisia toimenpiteitä, kunnes nämä voidaan korvata muilla teknisillä toimenpiteillä, sillä tieteellisessä tutkimuksessa näillä vesillä on kartoitettu alueita, joilla herkkien vesilintujen tiedetään joutuneen tahattomasti sivusaaliiksi.
1.3 Jäsenvaltioiden on valvottava ja arvioitava käyttöön otettujen ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuutta, myös niiden vaikutusta saaliisiin ja pyyntiponnistuksiin.
Tarkistus 251 Ehdotus asetukseksi Liite IX – B osa – 1 kohta – taulukko – 2 rivi
Komission teksti
Vähintään 40 mm:n neliösilmäinen perä2
Koko alue
Aluksen omistajan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä voidaan 44 mm:n neliösilmäisen perän sijasta vaihtoehtoisesti käyttää vinoneliösilmäistä perää, jonka silmäkoko on 50 mm2.
__________
2 Aluksella saa pitää tai käyttää ainoastaan yhdentyyppistä verkkoa (joko 40 mm:n neliösilmä tai 50 mm:n vinoneliösilmä)
Tarkistus
Vähintään 40 mm:n neliösilmäinen perä2
Koko alue
Aluksen omistajan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä voidaan 40 mm:n neliösilmäisen perän sijasta vaihtoehtoisesti käyttää vinoneliösilmäistä perää, jonka silmäkoko on 50 mm2.
__________
2 Aluksella saa pitää tai käyttää ainoastaan yhdentyyppistä verkkoa (joko 40 mm:n neliösilmä tai 50 mm:n vinoneliösilmä)
Tarkistus 254 Ehdotus asetukseksi Liite IX – B osa – 2 a kohta (uusi)
2 a. Tämän osan 1, 1 a ja 2 kohdassa vahvistettuja säännöksiä koskevat poikkeukset, joita sovelletaan saartopyydyksiin asetuksen (EY) N:o 1967/2006 19 artiklassa tarkoitetussa hoitosuunnitelmassa ja jotka on hyväksytty kyseisen asetuksen 9 artiklan nojalla, pysyvät edelleen voimassa, ellei tämän asetuksen 18 artiklan nojalla toisin säädetä.
Tarkistus 255 Ehdotus asetukseksi Liite IX – C osa – 5 kohta
On kiellettyä pitää aluksella tai laskea yli 250 mertaa alusta kohti syvänmeren äyriäisten (mukaan lukien Plesionika spp., Pasiphaea spp. tai samankaltaiset lajit) pyytämiseksi.
On kiellettyä pitää aluksella tai laskea yli 250 mertaa alusta kohti syvänmeren äyriäisten pyytämiseksi.
Tarkistus 256 Ehdotus asetukseksi Liite IX – C osa – 5 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Erittäin paikalliset laivastot, jotka käyttävät pienimuotoisia pyydyksiä, saavat pyytää syvänmeren äyriäisiä (mukaan lukien Plesionika spp., Pasiphaea spp. tai vastaavat lajit).
Tarkistus 257 Ehdotus asetukseksi Liite IX – C osa – 6 a kohta (uusi)
6 a. Vedenalaista harppuunakalastusta koskevat rajoitukset
On kiellettyä kalastaa harppuunalla sukeltajan paineilmalaitetta käyttäen ja yöllä auringonlaskusta aamunkoittoon.
Tarkistus 286 Ehdotus asetukseksi Liite IX – D osa – 1 kohta – otsikko
Tarkistus 287 Ehdotus asetukseksi Liite IX – D osa – 2 kohta – 2.1 kohta (uusi)
2.1. Välimerellä on käynnistettävä tieteellisiä ohjelmia, jotta voidaan kartoittaa herkkien lajien sekä pyydysten ja pyyntiponnistusten päällekkäisyyksiä ja määrittää pyydyksiä koskevia teknisiä ratkaisuja.
Tarkistus 288 Ehdotus asetukseksi Liite IX – D osa – 2 kohta – 2.2 kohta (uusi)
2.2. Välimerellä on sovellettava alueellisia toimenpiteitä, kunnes nämä voidaan korvata muilla teknisillä toimenpiteillä, sillä tieteellisessä tutkimuksessa näillä vesillä on kartoitettu alueita, joilla herkkien vesilintujen tiedetään joutuneen tahattomasti sivusaaliiksi.
Tarkistus 289 Ehdotus asetukseksi Liite IX – D osa – 2 kohta – 2.3 kohta (uusi)
2.3. Jäsenvaltioiden on valvottava ja arvioitava käyttöön otettujen ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuutta, myös niiden vaikutusta saaliisiin ja pyyntiponnistuksiin.
Tarkistus 259 Ehdotus asetukseksi Liite X – B osa – 1 kohta – taulukko – 2 rivi
Komission teksti
Vähintään 50 mm
Koko alue
40 mm:n neliösilmäisiä periä voidaan vaihtoehtoisesti käyttää
Tarkistus
Vähintään 40 mm
Koko alue
Aluksen omistajan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä voidaan 40 mm:n neliösilmäisen perän1 a sijasta vaihtoehtoisesti käyttää vinoneliösilmäistä perää, jonka silmäkoko on 50 mm.
__________________
1 a Aluksella saa pitää tai käyttää ainoastaan yhdentyyppistä verkkoa (joko 40 mm:n neliösilmä tai 50 mm:n vinoneliösilmä).
Tarkistus 260 Ehdotus asetukseksi Liite X – B osa – 2 kohta – taulukko – 2 rivi
Piikkikampelan kohdennettu kalastus, jälleenlaivaus, purkaminen alukselta ja ensimyynti on sallittua kunkin vuoden 15 päivästä huhtikuuta 15 päivään kesäkuuta unionin vesillä Mustallamerellä.
Tarkistus 290 Ehdotus asetukseksi Liite X – D osa – 1 a kohta (uusi)
1 a. Toimenpiteet merilintujen tahattomien sivusaaliiden minimoimiseksi
1 a 1. Mustallamerellä on käynnistettävä tieteellisiä ohjelmia, jotta voidaan kartoittaa herkkien lajien sekä pyydysten ja pyyntiponnistusten päällekkäisyyksiä ja määrittää pyydyksiä koskevia teknisiä ratkaisuja.
1 a 2. Mustallamerellä on sovellettava alueellisia toimenpiteitä, kunnes nämä voidaan korvata muilla teknisillä toimenpiteillä, sillä tieteellisessä tutkimuksessa näillä vesillä on kartoitettu alueita, joilla herkkien vesilintujen tiedetään joutuneen tahattomasti sivusaaliiksi.
1 a 3. Jäsenvaltioiden on valvottava ja arvioitava käyttöön otettujen ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuutta, myös niiden vaikutusta saaliisiin ja pyyntiponnistuksiin.
Tarkistus 262 Ehdotus asetukseksi Liite XI – A osa – otsikko
Vedettävien pyydysten perussilmäkoot
1. Vedettävien pyydysten perussilmäkoot
Tarkistus 263 Ehdotus asetukseksi Liite XI – A osa – 1 kohta – johdantokappale
Seuraavia perän silmäkokoja on sovellettava syrjäisimmillä alueilla.
Seuraavia perän silmäkokoja on sovellettava unionin vesillä Intian valtamerellä ja Länsi-Atlantilla.
Tarkistus 264 Ehdotus asetukseksi Liite XI – A osa – 1 kohta – taulukko – 3 rivi
Komission teksti
Vähintään 45 mm
Kaikki Ranskan Guayanan departementin rannikon edustalla olevat vesialueet, jotka kuuluvat Ranskan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan.
1.1. Alukset eivät saa käyttää seisovia verkkoja ja ajoverkkoja, pelagisia trooleja tai korkeasuisia trooleja taikka harjoittaa muita kalastuksia, jotka todistetusti aiheuttavat sivusaaliita syrjäisimmillä alueilla, ellei samalla käytetä toimivaksi todennettua ennalta ehkäisevää teknologiaa. Poikkeuksia olisi sallittava ainoastaan sellaisia kalastuksia varten, jotka todistetusti aiheuttavat erittäin vähän sivusaaliita.
1.2. Edellä olevaa 1.1 kohtaa ei sovelleta kalastustoimiin, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiä tutkimuksia varten asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden luvalla tai alaisuudessa ja joiden tavoitteena on uusien teknisten toimenpiteiden kehittäminen valaiden tahattoman pyydystämisen ja tappamisen vähentämiseksi.
1.3. Jäsenvaltioiden on tähän tarkoitettujen vuosittaisten valvontajärjestelmien kautta seurattava ja arvioitava tieteellisin tutkimuksin tai pilottihankkein 1.1 kohdassa kuvattujen ehkäisevien laitteiden käytön vaikutuksia kyseisissä kalastuksissa ja kyseisillä alueilla.
2.1. Syrjäisimmillä alueilla on käynnistettävä tieteellisiä ohjelmia, jotta voidaan kartoittaa herkkien lajien sekä pyydysten ja pyyntiponnistusten päällekkäisyyksiä ja määrittää pyydyksiä koskevia teknisiä ratkaisuja.
2.2. Syrjäisimmillä alueilla on sovellettava alueellisia toimenpiteitä, kunnes nämä voidaan korvata muilla teknisillä toimenpiteillä, sillä tieteellisessä tutkimuksessa näillä vesillä on kartoitettu alueita, joilla herkkien vesilintujen tiedetään joutuneen tahattomasti sivusaaliiksi.
Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0381/2017).
Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä
297k
85k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2018 kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista: valtamerten tulevaisuusohjelma vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä (2017/2055(INI))
– ottaa huomioon 10. marraskuuta 2016 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma” (JOIN(2016)0049),
– ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2017 annetun ehdotuksen neuvoston päätelmiksi aiheesta ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma”,
– ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon yhteisestä tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (JOIN(2016)0049)(1),
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän asiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development” ja erityisesti siinä esitetyt 17 kestävän kehityksen tavoitetta,
– ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030 sisältyvän kestävän kehityksen tavoitteen 14, jolla kannustetaan valtamerten, merten ja niiden tarjoamien luonnonvarojen suojeluun ja kestävään käyttöön kestävän kehityksen edistämiseksi,
– ottaa huomioon vuonna 2015 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) (Pariisin sopimus), joka tuli voimaan 4. marraskuuta 2016, ja sen suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset, joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä,
– ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, joka tuli voimaan 29. joulukuuta 1993, ja vuosille 2011–2020 laaditun luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman Aichin tavoitteet, jotka hyväksyttiin lokakuussa 2010,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS), jota on täydennetty hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien UNCLOS-yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyllä sopimuksella, vastuuntuntoista kalastusta koskevat YK:n menettelyohjeet ja Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan,
– ottaa huomioon 3. maaliskuuta 1973 tehdyn villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan,
– ottaa huomioon New Yorkissa 9. kesäkuuta 2017 YK:n valtamerikonferenssissa hyväksytyn asiakirjan ”Our ocean, Our future, Call for Action”,
– ottaa huomioon merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/30/EU,
– ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),
– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 hyväksytyn neuvotteluvaltuutuksensa, joka koskee jätepakettia(2) (ehdotukset jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY(3), pakkauksista ja pakkausjätteistä 20. joulukuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY(4), kaatopaikoista 26. huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY(5), romuajoneuvoista 18. syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY(6), paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta 6. syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY(7) sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 4. heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/19/EU(8) tarkistamisesta),
– ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013,
– ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiadirektiivi),
– ottaa huomioon vuonna 2007 laaditun Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan (COM(2007)0575) ja sitä koskevan edistymiskertomuksen vuodelta 2012 (COM(2012)0491),
– ottaa huomioon yhdennetyn meripolitiikan edelleen kehittämistä koskevasta tukiohjelmasta 30. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011(9),
– ottaa huomioon 15. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden kehittäminen” (COM(2009)0536),
– ottaa huomioon Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta 14. syyskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1625(10),
– ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU(11),
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 24. kesäkuuta 2014 hyväksymän Euroopan unionin meriturvallisuusstrategian,
– ottaa huomioon meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757(12),
– ottaa huomioon 15. helmikuuta 2017 hyväksytyn neuvotteluvaltuutuksensa, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vähähiilisyyttä edistävien investointien edistämiseksi(13),
– ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman arktista aluetta koskevasta Euroopan unionin yhdennetystä politiikasta(14),
– ottaa huomioon neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden osalta 21. marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/33/EU sekä Euroopan aluevesillä olevien rikkioksidipäästöjen valvonta-alueiden laajentamista koskevan käynnissä olevan vaikutustenarvioinnin,
– ottaa huomioon Itämeren ja Pohjanmeren maiden Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO) tekemän ehdotuksen typen oksidien päästöjen valvonta-alueiden käyttöönotosta,
– ottaa huomioon aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27. marraskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/59/EY,
– ottaa huomioon 1. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvästä vastuusta, korvauksista ja taloudellisista turvajärjestelyistä(15),
– ottaa huomioon 28. tammikuuta 2016 annetun EU:n jäsenvaltioiden kansallisten tiedeakatemioiden European Academies Science Advisory Council -yhteistyöelimen merien kestävyyttä koskevan politiikkakertomuksen ”Marine sustainability in an age of changing oceans and seas”,
– ottaa huomioon parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan pyynnöstä marraskuussa 2015 laaditun kansainvälisen ilmailu- ja merenkulkualan päästövähennystavoitteita koskevan tutkimuksen ”Emission Reduction Targets for International Aviation and Shipping” (PE 569.964),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” (COM(2016)0860) liitteen ”Toimet puhtaaseen energiaan siirtymisen tueksi”,
– ottaa huomioon neljännen Our Ocean -konferenssin, jonka Euroopan unioni järjesti Maltalla 5. ja 6. lokakuuta 2017,
– ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhdennetystä meripolitiikasta – edistyksen arviointi ja uudet haasteet(16),
– ottaa huomioon 20. helmikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten” (COM(2014)0086),
– ottaa huomioon neuvoston päätelmät ”EU:n meriliikennepolitiikan painopisteet vuoteen 2020 asti: Kilpailukyky, hiilestä irtautuminen ja digitalisointi maailmanlaajuisten yhteyksien sekä toimivien sisämarkkinoiden ja maailmanluokan merenkulkuklusterin varmistamiseksi” (9976/17),
– ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) EU:n merellisiä suojelualueita koskevan kertomuksen ”Marine protected areas in Europe’s seas” (EEA 3/2015),
– ottaa huomioon komission syyskuussa 2017 tehdyn tutkimuksen syrjäisimpien alueiden potentiaalin hyödyntämisestä kestävän sinisen kasvun edistämiseksi,
– ottaa huomioon Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen, joka tuli voimaan 17. tammikuuta 2000, Itämeren toimintasuunnitelman (HELCOM), jonka hyväksyivät kaikki rannikkovaltiot ja EU vuonna 2007, ja EU:n Itämeri-strategian,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen kesäkuussa 2015 hyväksymän päätöslauselman 69/292 oikeudellisesti sitovan kansainvälisen sopimuksen laatimisesta kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisten merialueiden biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä varten,
– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Sininen kasvu: Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (COM(2012)0494),
– ottaa huomioon 20. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Sininen energia: Tarvittavia toimia Euroopan valtamerienergian mahdollisuuksien hyödyntämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja sen jälkeen (COM(2014)0008)”,
– ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Sininen kasvu – EU:n meritalouden, merenkulkualan ja matkailualan kestävän kasvun edistäminen”(17),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä kalatalousvaliokunnan lausunnot (A8-0399/2017),
A. ottaa huomioon laajan yksimielisyyden siitä, että valtamerien ympäristöterveys on vakavasti uhattuna ja saattaa vahingoittua pysyvästi, ellei maailmanlaajuinen yhteisö toteuta kohdennettuja ja koordinoituja toimenpiteitä;
B. ottaa huomioon, että roskien kertyminen ja leviäminen saattaa olla yksi maapallon valtamerien nopeimmin kasvavista terveysuhista; ottaa huomioon, että muoviset mikrohiukkaset ovat erityisen huolestuttavia, koska pienen kokonsa vuoksi ne voivat päätyä monenlaisten organismien käyttöön (merilinnut, kalat, simpukat, hietamadot ja eläinplankton); ottaa huomioon, että maapallon valtameriin kertyneet arviolta 150 tonnia muovia aiheuttavat vakavia haittoja ympäristölle ja taloudelle, muun muassa rannikkoyhteisöille, matkailulle, merenkululle ja kalastukselle;
C. katsoo, että merelliseen ympäristöön kohdistuu paineita, jotka liittyvät muun muassa elinympäristöjen ja ekosysteemien vahingoittumiseen, hitaasti hajoaviin vaarallisiin aineisiin sedimenteissä ja vesistöissä, koralliriuttojen tuhoutumiseen, haitallisiin vieraslajeihin, pilaantumiseen ja ravinteiden lisääntymiseen ja meriliikenteeseen sekä raaka-aineiden hyödyntämiseen, meriympäristön lajien liialliseen hyödyntämiseen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamaan vesien happamoitumiseen ja lämpenemiseen;
D. toteaa, että noin 4,8–12,7 miljoonaa tonnia muovijätettä, kuten elintarvikepakkauksia ja muovipulloja, huuhtoutui rannoilta mereen pelkästään vuonna 2010(18), mikä vastaa noin 1,5–4,5 prosenttia maailman koko muovintuotannosta, ja että jätteen kumulatiivinen määrä johtaa mereen heitetyn muovin kokonaismäärän lisääntymisen kymmenkertaiseksi vuoteen 2020 mennessä;
E. toteaa, että ”roskilla” tarkoitetaan julkisilta alueilta löytyvää pienikokoista jätettä, joka on asiattomasti heitetty ympäristöön (maalla, makeissa vesissä ja merellä), joko tahallaan tai tuottamuksellisesti;
F. ottaa huomioon, että yli 100 miljoonaa tonnia muovijätettä ja mikromuovia kuormittaa ja uhkaa valtameriä;
G. toteaa, että ilman merkittäviä muutoksia vuoteen 2100 mennessä yli puolet maailman meriympäristön lajeista saattaa olla vaarassa kuolla sukupuuttoon;
H. toteaa, että muovin käyttö kulutustavaroissa on lisääntynyt entisestään ja tuotanto on lisääntynyt jatkuvasti siitä lähtien, kun materiaali tuli laajaan käyttöön puoli vuosisataa sitten; toteaa, että muovia valmistettiin vuonna 2015 koko maailmassa noin 322 miljoonaa tonnia; toteaa, että tuotannon lisääntyminen yhdistettynä sekä muutoksiin tavassa, jolla käytämme muovia, että väestönkehitykseen on johtanut valtameriimme heitetyn muovijätteen määrän lisääntymiseen; toteaa, että jos tämä suuntaus jatkuu, YK:n ympäristöohjelman (UNEP) mukaan vuoteen 2050 mennessä on kertynyt lähes 33 miljardia tonnia muovia;
I. toteaa, että 80 prosenttia merten roskista on peräisin maalta, ja näin ollen merten roskien aiheuttamaan ongelmaan ei voida puuttua tehokkaasti pitkällä aikavälillä toteuttamatta ensin tehokkaita politiikkoja ja toimia maan roskaantumisen vähentämiseksi ja hillitsemiseksi;
J. toteaa, että yleisimmät jätteen muodot ovat savukkeiden filtterit, muovipussit, kalastustarvikkeet, kuten verkot, sekä kaikenlaiset pakkaukset; toteaa, että 60–90 prosenttia merten jätteistä on valmistettu yhdestä tai useammasta muovipolymeeristä, kuten polyetyleenistä (PE), polyetyleenitereftalaatista (PET), polypropeenista (PP) ja polyvinyylikloridista (PVC), joilla kaikilla on äärimmäisen pitkä hajoamisaika; toteaa, että näin ollen kestää vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja, ennen kuin suurin osa tänä päivänä valmistetuista muoveista katoaa;
K. toteaa, että muovijäte aiheuttaa merten eläimille kuolemaa ja tauteja tukehtumisen, sotkeutumisen ja myrkytysten muodossa; toteaa, että aaltojen ja auringonvalon hajottamat muovimateriaalit, joista muodostuu halkaisijaltaan alle 5 millimetrin mikrohiukkasia, päätyvät meren eliöstön, kuten simpukoiden, matojen ja eläinplanktonin mahaan, kun taas nanomuovit, jotka ovat kooltaan tuskin puolta millimetriä, tunkeutuvat pienten merieläinten solukalvoihin ja tumakkeisiin; toteaa, että paljaalle silmälle näkymätön muovijäte päätyy elintarvikeketjuun heti sen lähteellä;
L. toteaa, että UNEPin mukaan merten muovijätteiden arvioidut luonnonpääomakustannukset ovat noin 8 miljardia dollaria vuodessa(19) ja että kalastus, meriliikenne, matkailu ja vapaa-aikateollisuus ovat vain joitakin monista toimialoista, joihin merten saastuminen vaikuttaa;
M. katsoo, että ennen kuin biohajoavuuden (merellisessä ympäristössä) määritelmästä sovitaan kansainvälisesti, ”biohajoaviksi” merkittyjen muovituotteiden käyttöönotto ei vähennä merkittävästi valtameriin joutuvan muovin määrää eikä merelliseen ympäristöön kohdistuvien fyysisten ja kemiallisten vaikutusten riskiä;
N. toteaa, että monenlaisista lähteistä, muun muassa maatalouden valumista ja jätevesistä ja muista jätevesipäästöistä peräisin olevien ravinteiden aiheuttama pilaantuminen (rehevöityminen) ylikuormittaa merellisiä ympäristöjä typpi-, fosfori- ja muiden ravinteiden korkeilla pitoisuuksilla, mikä voi aikaansaada suuria leväkukintoja, joiden hajoaminen niiden kuoltua kuluttaa happea ja tuottaa happivajausalueita, ”kuolleita alueita”, joilla kalat ja muut meren eliöt eivät voi menestyä; toteaa, että maailmassa on tällä hetkellä arviolta 500 kuollutta aluetta ja että lisäksi monet alueet kärsivät ravinteiden aiheuttaman pilaantumisen haitallisista vaikutuksista;
O. toteaa, että koska meren eliöt ovat peruselintoimintojensa, kuten ravinnonhaun ja parinetsinnän, osalta äärimmäisen riippuvaisia vedenalaisista äänistä eikä niillä ole mitään suojautumismekanismia, niitä uhkaa merenkulun, seismisten tutkimusten ja laivaston rutiiniharjoituksissa käytettävien kaikuluotainten aiheuttama teollisuusmelu, joka voi johtaa kuulon vahingoittumiseen, niiden viestintä- ja navigointisignaalien peittymiseen sekä fysiologisiin ja lisääntymisongelmiin;
P. katsoo, että meriluonnon monimuotoisuuden menettäminen heikentää valtamerten ekosysteemiä ja sen kykyä kestää häiriöitä, sopeutua ilmastonmuutokseen ja toimia maailmanlaajuisena ekologisena ja ilmaston sääntelijänä; toteaa, että ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos vaikuttaa välittömästi meriympäristön lajeihin muuttamalla niiden määrää, moninaisuutta ja jakautumista ja vaikuttamalla niiden ravinnonsaantiin, kehittymiseen ja lisääntymiseen sekä lajien välisiin suhteisiin;
Q. katsoo, että valtameren rajat ylittävän luonteen vuoksi toiminta ja sen aiheuttamat paineet edellyttävät, että merialueiden valtioiden hallitukset tekevät yhteistyötä, jolla varmistetaan yhteisten resurssien kestävyys; katsoo, että valtamerten hallinnoinnin monitahoisuus ja monimutkaisuus edellyttävät tästä syystä laajaa monialaista asiantuntemusta sekä alueellista ja kansainvälistä yhteistyötä;
R. ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden talousvyöhykkeet ulottuvat 25,6 miljoonan neliökilometrin alueelle, joka sijoittuu lähes kauttaaltaan syrjäisimmille alueille ja merentakaisille maille ja alueille, joten EU:n merialue on maailman suurin; katsoo, että EU:n on tämän vuoksi toimittava johtavassa asemassa tehokkaan ja kunnianhimoisen kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin toteuttamiseksi;
S. toteaa tutkimuksissa selvinneen, että öljyvuodon välittömiä vaikutuksia meriorganismeihin ja biologisiin järjestelmiin ja prosesseihin saattavat olla meriympäristön lajien käytöshäiriöt ja kuolema, mikrobien kukinta, happivaje (veden happipitoisuuden lasku), öljyn hajottamiseen käytettävien kemikaalien myrkylliset vaikutukset ja syvänmeren korallien kuolemat;
T. ottaa huomioon, että sekä meriliikenteen hiilidioksidipäästöt että sen muut kuin hiilidioksidipäästöt, kuten typen oksidien, rikkioksidien, metaanin, hiukkasten ja mustan hiilen päästöt, vaikuttavat maapallon ilmastoon ja ilmanlaatuun;
U. toteaa, että monissa osissa maailmaa merenpohjassa sijaitsevien öljy- ja kaasuvarantojen etsiminen, poraaminen ja kuljettaminen voi vahingoittaa vakavasti herkkiä merialueita ja häiritä meriympäristön lajeja; toteaa, että monissa tapauksissa öljyn ja kaasun etsiminen ja poraaminen on sallittua suojelluilla merialueilla tai niiden lähellä;
V. toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artikla sitoo unionin noudattamaan ympäristöpolitiikassaan korkeaa suojelun tasoa muun muassa soveltamalla ennalta varautumisen periaatetta ja saastuttaja maksaa -periaatetta;
W. ottaa huomioon, että arktisen alueen meriliikenteessä raskaan polttoöljyn käytön aiheuttamat riskit ovat monilukuiset; toteaa, että öljyvuotojen tapauksessa raskas polttoöljy emulgoituu, vajoaa ja voi kulkeutua pitkiä välimatkoja, mikäli se juuttuu jäähän; toteaa, että vuotanut raskas polttoöljy aiheuttaa valtavia riskejä arktisen alueen alkuperäiskansojen elintarviketurvalle, sillä niiden toimeentulo on riippuvainen kalastuksesta ja metsästyksestä; toteaa, että raskaan polttoöljyn palaminen tuottaa rikkioksideja ja raskasmetalleja sekä suuria määriä mustaa hiiltä, joka stimuloi lämmön imeytymistä jäämassaan, nopeuttaa sulamisprosessia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kun se ajautuu arktisen alueen jäähän; huomauttaa, että Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on kieltänyt raskaiden polttoöljyjen kuljetuksen ja käytön Etelämannerta ympäröivillä vesillä;
X. toteaa, että typpioksidipäästöt erityisesti satamakaupungeissa ja rannikkoalueilla ovat suureksi osaksi peräisin merenkulkualalta ja ovat erittäin huolestuttavia Euroopan kansanterveyden ja ympäristönsuojelun kannalta; toteaa, että EU:n merenkulun kokonaistyppioksidipäästöjä ei edelleenkään juuri säännellä, ja arvioidaan, että jos niitä ei vähennetä, ne ylittävät maalla syntyvät typpioksidipäästöt jo vuonna 2020(20);
Y. toteaa, että ollessaan ankkurissa satamassa laivat yleensä käyttävät apumoottoreitaan tuottaakseen sähköä viestintää, valaistusta, tuuletusta ja laivan muuta laitteistoa varten; toteaa, että tähän polttoaineen kulutukseen liittyy useiden saasteiden, kuten rikkidioksidin (SO2), typpioksidien (NOx), mustan hiilen ja hiukkasten (PM) muodostamia päästöjä;
Z. toteaa, että maasähkö tarkoittaa laivojen liittämistä sataman sähköverkkoon niiden ollessa laiturissa; toteaa, että useimmissa paikoissa maasähkön tuottamiseen käytettävä energiayhdistelmä aiheuttaa vähemmän päästöjä kuin polttoaineen kuluttaminen itse laivoilla(21); toteaa, että nykyisessä lainsäädännössä, kuten rikkidirektiivissä (EU) 2016/802, määritetään selkeästi maasähkön käyttö vaihtoehdoksi vaatimukselle käyttää meriliikenteessä vähärikkistä polttoainetta, kun taas vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetussa direktiivissä 2014/94/EU vaaditaan jäsenvaltioita varmistamaan, että maasähkön syöttö asennetaan ensisijaisesti TEN-T-ydinverkon satamiin ja muihin satamiin viimeistään 31. joulukuuta 2025;
AA. toteaa, että vuonna 2014 julkaistuissa hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennessä arviointiraportissa (AR5) esitetyn tieteellisen näytön mukaan ilmastojärjestelmän lämpeneminen on kiistatonta: ilmasto on muuttumassa ja ihmisen toiminta on ollut pääasiallinen syy havaitulle lämpenemiselle 1900-luvun puolivälistä lähtien, ja ilmastonmuutoksen laaja-alaiset ja merkittävät vaikutukset ovat jo näkyvillä luonnon ja ihmisten järjestelmissä kaikissa maanosissa ja valtamerissä;
AB. toteaa, että lähes 90 prosenttia maapallon tuulienergiasta sisältyy turbulensseihin maailman valtamerten yläpuolella ja että tuuli, aallot ja virtaukset sisältävät yhteensä 300 kertaa enemmän energiaa kuin mitä ihmiset tällä hetkellä kuluttavat; toteaa, että Euroopan valtamerienergialiiton (EU-OEA) vuonna 2010 laatiman raportin mukaan asennettu valtamerienergia voisi saavuttaa 3,6 GW:n tehon vuoteen 2030 mennessä ja kasvaa lähes 188 GW:iin vuosisadan puoliväliin mennessä ja että vuonna 2050 maailman johtava valtamerienergiateollisuus Euroopassa voisi ehkäistä vuodessa 136,3 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt ilmakehään ja luoda 470 000 uutta vihreää työpaikkaa;
AC. ottaa huomioon, että IPCC totesi vuonna 2015, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 2 celsiusasteeseen vuosisadan loppuun mennessä edellyttää, että kolmasosa öljyvaroista, puolet kaasuvaroista ja yli 80 prosenttia kivihiilivarannoista jätetään hyödyntämättä;
AD. toteaa, että Pariisin sopimuksessa pyritään saavuttamaan maailmanlaajuisten kasvihuonekaasujen päästöjen huipputaso mahdollisimman pian, jotta rajataan maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan ja jatketaan toimia lämpötilan nousun rajaamiseksi 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan, ja ottaa huomioon Maailman ilmatieteellisen järjestön (WMO) äskettäin julkistaman raportin, jonka mukaan maapallon lämpötila nousi vuonna 2016 merkittävälle tasolle eli 1,1 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan;
AE. toteaa, että Pariisin sopimuksen tavoitteen eli maapallon keskilämpötilan nousun rajaaminen selvästi alle 2 °C:een saavuttamatta jääminen vaikuttaisi merkittävästi ympäristöön ja aiheuttaisi taloudellisia kustannuksia muun muassa lisäämällä sellaisten kriittisten pisteiden saavuttamisen todennäköisyyttä, joissa lämpötilan nousu alkaisi rajoittaa ympäristön kykyä absorboida hiiltä valtameriin;
AF. katsoo, että merituulivoiman ja valtamerienergian (aalto-, vuorovesi- ja merilämpöenergia) tarjoamat puhtaan energian mahdollisuudet olisi otettava huomioon, mikäli ympäristö ja olemassa olevat ekosysteemit otetaan huomioon; ottaa huomioon, että puhdas energia tarjoaa EU:lle talouskasvun ja ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomisen lisäksi mahdollisuuksia parantaa energian toimitusvarmuutta ja edistää kilpailukykyä teknologisen innovoinnin avulla;
AG. katsoo, että valtamerten hallinnointi auttaa luomaan maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille, muun muassa unionin valtamerienergian alalla;
AH. ottaa huomioon, että merten pilaantuminen joko suoraan tai välillisesti jätteiden, aineiden tai energian vuoksi, mukaan lukien ihmisen aiheuttama vedenalainen melu, vahingoittaa tai voi vahingoittaa elollisia luonnonvaroja tai merten ekosysteemiä, minkä vuoksi luonnon monimuotoisuus heikentyy, ihmisten terveys vaarantuu, merellä tapahtuva toiminta vaikeutuu ja veden laatu huonontuu;
AI. toteaa, että unionin olisi toimittava johtavassa roolissa kansainvälissä tilaisuuksissa käytävissä keskusteluissa ja neuvotteluissa, jotta varmistetaan, että kaikki toimijat ottavat vastuun kasvihuonekaasupäästöjen tai pilaavien aineiden vähentämisestä ja kohtaavat luonnonvarojen kestävän hoidon asettamat yhä kasvavat haasteet;
AJ. ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen voi edistää energiaomavaraisuuden tavoitetta EU:n pienillä saarilla;
AK. toteaa, että avoimuus on ratkaiseva ominaisuus kansainvälisissä organisaatioissa demokraattisen tilivelvollisuuden ja osallisuuden takaamiseksi;
AL. ottaa huomioon, että meristä ja valtameristä voi tulla merkittäviä puhtaan energian lähteitä; ottaa huomioon, että merten uusiutuvat energialähteet tarjoavat EU:lle talouskasvun ja ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomisen lisäksi mahdollisuuksia parantaa energian toimitusvarmuutta ja edistää kilpailukykyä teknologisen innovoinnin avulla; ottaa huomioon, että tämän paikallisen energialähteen hyödyntäminen on erityisen tärkeää saarivaltioille ja -alueille, etenkin syrjäisemmille alueille, joilla valtamerienergian avulla voidaan edistää energiaomavaraisuutta ja korvata kallista dieseliin perustuvaa sähköntuotantoa;
Kansainvälisen valtamerten hallinnointikehyksen parantaminen
1. muistuttaa, että valtameret ja meret ovat olennaisen tärkeitä, koska ne tukevat elämää maapallolla, kestävää kehitystä, työllisyyttä ja innovointia sekä tarjoavat virkistyskäyttöä ja -palveluita; yhtyy kasvavaan huolenaiheeseen, joka koskee hallinnoinnin ja valtamerten suojelun tehostamista ja yhdentämistä;
2. suhtautuu myönteisesti kansainvälistä valtamerten hallinnointia koskevaan yhteiseen julkilausumaan ja ehdotettuihin toimiin, joissa korostetaan EU:n sitoutumista valtamerten, merten ja merten luonnonvarojen säilyttämisen ja niiden kestävän käytön saavuttamiseen YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteen 14 mukaisesti; ottaa huomioon aiheen monialaisuuden ja sen, että valtamerten paremman hallinnoinnin takaamiseksi tarvitaan koordinoitua ja yhdennettyä lähestymistapaa; kehottaa EU:ta ottamaan johtoaseman maailmanlaajuisena toimijana, jotta vahvistetaan kansainvälistä valtamerten hallinnointia ja poistetaan puutteet valtamerten hallinnointiin liittyvän kestävän lähestymistavan kehittämisessä hankitun asiantuntemuksen avulla;
3. palauttaa mieliin kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden yhdennetyn ja jakamattoman luonteen sekä niiden väliset yhteydet ja yhteisvaikutukset ja muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää, että kaikkia EU:n toimia ohjataan Agenda 2030 ‑toimintaohjelman ja siinä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti;
4. kehottaa komissiota asettamaan selkeät määräajat, tekemään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia ja työskentelemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyön parantamiseksi merentutkimuksen, valmiuksien kehittämisen ja teknologian siirron kaltaisilla aloilla ja perustamaan mekanismeja, joilla tuetaan koordinointia sekä jatkuvaa seurantaa ja arviointia EU:n tasolla, jotta voidaan menestyksekkäästi toteuttaa yhteisessä tiedonannossa lueteltuja toimia; korostaa perussopimuksen säännöksiä, jotka koskevat ennalta varautumisen periaatetta ja saastuttaja maksaa -periaatetta, sekä ekosysteemilähtöisen lähestymistavan noudattamista kaikissa valtamerten hallinnointiin liittyvissä EU:n toimissa;
5. muistuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden merellisestä ulottuvuudesta erityisesti muttei yksinomaan tavoitteen 14 osalta (valtamerten, merten ja meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen ja kestävä käyttö);
6. suhtautuu myönteisesti asiakirjaan ”Our ocean, our future: Call for action”, joka hyväksyttiin YK:n valtamerikonferenssissa kesäkuussa 2017 kestävän kehityksen tavoitteen 14 – säilyttää valtameret, meret ja meren elolliset luonnonvarat ja hyödyntää niitä kestävästi kestävän kehityksen edistämiseksi – täytäntöönpanon tukemiseksi, ja tukee sitä täysimääräisesti; panee erittäin tyytyväisenä merkille hallitusten, muiden hallitustenvälisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, yksityisen sektorin, akateemisten ja tutkimuslaitosten ja tiedeyhteisön 1 328 vapaaehtoista sitoumusta, jotka koskevat valtamerten säilyttämistä ja tietoisuuden lisäämistä valtamerten merkityksestä ihmiskunnan selviytymisen kannalta;
7. muistuttaa, että Euroopan unionilla on kattava kokoelma lainsäädäntö- ja hallinnointivälineitä, jotka koskevat valtamerten hallinnoinnin erilaisia osatekijöitä; toteaa, että EU:n alueelliset meret ovat silti edelleen kriittisessä tilassa luonnonvarojen liiallisen hyödyntämisen, valtamerten terveyteen ja tuottavuuteen vaikuttavien orgaanisten ja epäorgaanisten saasteiden, luonnon monimuotoisuuden häviämisen, pilaantuneiden elinympäristöjen, haitallisten vieraslajien, heikkenevien rannikkoyhteisöjen ja meriympäristön toimialojen välisten konfliktien takia;
8. kehottaa komissiota ryhtymään jatkotoimiin valtamerten hallinnointia koskevan yhteisen julkilausuman johdosta julkaisemalla yksilöityjen toimien edistymistiedot ja tulevia toimia koskevan yksityiskohtaisen aikataulun; katsoo, että nämä toimet sekä olemassa olevat unionin aloitteet ja kansainväliset välineet olisi yhdistettävä keskenään;
9. kehottaa komissiota ehdottamaan tarvittaessa neuvostolle aloitteita, jotka koskevat valtameriin liittyvien kumppanuuksien kehittämistä keskeisten kansainvälisten kumppanien kanssa, maailmanlaajuisen hallinnoinnin ja politiikan johdonmukaisuuden parantamista koskevan tavoitteen edistämiseksi ja kehittämään edelleen nykyisiä kahdenvälisiä yhteistyökehyksiä, kuten kalastus- ja meriasioiden alan korkean tason vuoropuheluita;
10. toteaa UNCLOS-yleissopimuksen keskeisen merkityksen luotaessa oikeudellinen peruskehys, jolla koordinoidaan toimia ja saavutetaan yhtenevyys valtameriin liittyvien maailmanlaajuisten kysymysten tarkastelussa; kehottaa painokkaasti rannikkojäsenvaltioita noudattamaan niiden UNCLOS-yleissopimuksen mukaista velvoitetta suojella ja säilyttää meriympäristöä ja sen elollisia luonnonvaroja ja niiden velvoitetta ehkäistä ja kontrolloida merten saastumista; huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa vahingoista, jotka aiheutuvat niiden kansainvälisten velvoitteiden, jotka koskevat tällaisen saastumisen torjumista, rikkomisesta;
11. kehottaa valtioita parantamaan valtamertemme suojelua koskevia oikeudellisia järjestelmiään; kehottaa tunnustamaan kansainvälisesti ekologisen haitan käsitteen siellä missä meren pilaantumista tapahtuu, jotta voidaan vaatia korvauksia, kun rikkomisen on todettu tapahtuneen; kehottaa ottamaan käyttöön vastuuketjun periaatteen, jonka tarkoituksena on määritellä koko toimintaketjun puitteissa aiheutuneista ympäristövahingoista vastuussa olevat tahot;
12. korostaa, että EU:n olisi pyrittävä varmistamaan, että kalastusta koskevilla säännöksillä on tärkeä rooli tulevassa oikeudellisesti sitovassa UNCLOS-yleissopimuksen mukaisessa säädöksessä meren biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja kestävän käytön osalta kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla;
13. kehottaa kaikkia valtiota liittymään merkityksellisiin kalastusalan sopimuksiin, jollaisia ovat erityisesti FAO:n noudattamissopimus, hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskeva YK:n sopimus sekä sopimus laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi toimenpiteistä, ja panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön näiden sopimusten määräykset ja muut FAO:n kansainväliset toimintasuunnitelmat;
14. on tyytyväinen edistymiseen, jota EU on saavuttanut YKP:n ulkoisen ulottuvuuden osalta; korostaa, että kyseinen ulottuvuus, kansainväliset sopimukset ja kumppanuussopimukset mukaan luettuina, on tärkeä väline, jonka avulla edistetään EU:n ympäristö- ja sosiaalinormeja ja LIS-kalastuksen torjuntaa kansainvälisellä tasolla koskevia säännöksiä;
15. panee merkille, että kalastuksen avoimuutta koskeva aloitteessa (FITI) on äskettäin hyväksytty sitä koskeva maailmanlaajuinen standardi; kannustaa valtioita hakemaan FITI:n jäsenyyttä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan tätä aloitetta;
16. katsoo, että tasavertaisten toimintaedellytysten varmistaminen EU:n kalastuslaivastolle on erittäin tärkeää ottaen erityiseesti huomioon EU:n korkeatasoiset ympäristönormit ja kestävyyttä koskevat vaatimukset, joita näiden alusten on noudatettava;
17. vaatii, että EU edistää kansainvälisillä foorumeilla ja kaikessa kahdenvälisessä yhteistyössä samoja ympäristönormeja, joita EU:n alusten on noudatettava, jotta sen omaa laivastoa ei aseteta epäedulliseen asemaan ympäristön kestävyyden kannalta;
18. muistuttaa YK:n yleiskokouksen 17. joulukuuta 1970 hyväksymästä päätöslauselmasta 2749 (XXV), jonka mukaan kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella oleva valtamerten ja merten pohja-alue ja sen alaiset kerrostumat sekä sen luonnonvarat ovat ihmiskunnan yhteistä perintöä, ja Montego Bayn yleissopimuksen 136 artiklasta, jonka mukaan kansainvälisen lainsäädännön ulkopuolella oleva merten ja valtamerten pohja-alue sekä niiden luonnonvarat ovat osa ihmiskunnan yhteistä perintöä;
19. kehottaa komissiota kannustamaan sitä, että jäsenvaltiot lopettavat etsintä- ja kaivostoiminnan lupien tukemisen kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla ja lupien myöntämisen kaivostoimintaa varten niiden mannerjalustalla;
20. toteaa lisäksi, että ilman pilaantumisesta annetun kansainvälisen sääntelyn mukaisesti jäsenvaltioilla ei ole UNCLOS-yleissopimuksen nojalla lupaa tarkastaa laivoja siinäkään tapauksessa, että rikkomuksista olisi vakuuttavaa näyttöä; kehottaa siksi YK:n yleissopimuksen osapuolia vahvistamaan sen oikeudellista kehystä, jotta voidaan poistaa hallinnointiin liittyvät mahdolliset puutteet ja vahvistaa kansainvälisen ympäristöoikeuden täytäntöönpanon valvontaa koskevat vakaat mekanismit;
21. kehottaa perustamaan kansainvälisen sääntelyjärjestelmän jätteiden ja ydinsaasteiden torjumiseksi valtamerillä ja merenpohjassa, jotta otetaan käyttöön konkreettisia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan niiden ympäristö- ja terveysvaikutuksia ja ennallistetaan merenpohjaa;
22. painottaa, että nykyisten hallintoon liittyvien puutteiden poistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa läpinäkyvyys, mukaan luettuna tietojen julkinen saatavuus, sidosryhmien mukanaolo, yleisön osallistuminen päätöksentekoon sekä oikeusturva ympäristöasioissa, joita edellytetään Århusin yleissopimuksessa, ja YK:n järjestöjen legitiimiys, mukaan luettuna kansainvälisten elinten, kuten Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Kansainvälisen merenpohjajärjestön (ISA), jäsenmaiden edustajien julkinen vastuuvelvollisuus; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toimimaan ISAn kautta taatakseen avoimuuden sen työmenetelmissä ja tosiasiallisen kapasiteetin arvioida ympäristövaikutuksia ja varmistaa meriympäristön todellinen suojelu haitallisilta vaikutuksilta ja suojellakseen ja säilyttääkseen meriympäristöä siten kuin UNCLOS-yleissopimuksen osissa XI ja XII edellytetään;
23. kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan kansainvälisissä elimissä ennakoivan ja edistyksellisen roolin avoimuusuudistusten vauhdittamiseksi ja toteutettavien toimien yleisen ympäristönsuojelullisen tavoitetason nostamiseksi;
24. painottaa, että valtamerten hallinnointikehyksen parantaminen edellyttää alueellisten ja maailmanlaajuisten toimien vahvistamista edistämällä monenvälisiä välineitä, joista on jo sovittu, sekä strategioita ja niiden täytäntöönpanon parantamista; kannustaa komissiota edistämään laajempaa kansainvälistä merialan yhteistyötä erityisesti meritutkimuksen ja -tekniikan alalla, kuten OECD ehdottaa;
25. korostaa, että tarvitaan yhteistyön, politiikan johdonmukaisuuden ja koordinoinnin vahvistamista kaikkien hallitusten ja toimielinten välillä kaikilla tasoilla, muun muassa kansainvälisten järjestöjen, alueellisten ja paikallisten järjestöjen ja toimielinten, järjestelyjen ja ohjelmien välillä ja niiden kesken; panee tässä yhteydessä merkille useamman sidosryhmän muodostamien tehokkaiden ja avoimien kumppanuuksien suuren merkityksen ja sen, että hallitusten on tehtävä aktiivisesti yhteistyötä maailmanlaajuisten, alueellisten ja paikallisten elinten, tiedeyhteisön, yksityisen sektorin, avunantajayhteisön, kansalaisjärjestöjen, yhteisöryhmien, akateemisten laitosten ja muiden asianosaisten toimijoiden kanssa;
26. kehottaa vahvistamaan meriympäristön hallinnoinnin alueellisia puitteita ja edistämään näin etenkin kestävän kehityksen tavoitteen 14 täytäntöönpanoa; kehottaa EU:ta ja kansainvälisiä järjestöjä vahvistamaan myös julkisen kehitysavun välityksellä näitä alueellisia puitteita ja tukemaan sitä, että kolmannet maat panevat kestävän kehityksen tavoitteen 14 täytäntöön;
27. painottaa, että on tärkeää ottaa rannikkoalueiden paikallisviranomaiset ja syrjäisimmät alueet mukaan prosessiin, jossa tuodaan kansainvälinen valtamerten hallinnointi lähemmäs EU:n kansalaisia;
28. korostaa tarvetta kehittää kokonaisvaltaisia strategioita valtamerten luontoon ja kulttuuriin liittyvää merkitystä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi;
29. painottaa sellaisen EU:n toimintaa arktisella alueella koskevan erityisen ja konkreettisen toimintasuunnitelman tarvetta, jonka lähtökohtana olisi oltava arktisen alueen herkkien ekosysteemien säilyttäminen ja niiden sietokyvyn parantaminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin nähden;
30. korostaa, että kansainväliset suojelu- tai hoitojärjestelmät eivät koske Pohjoisen jäämeren keskiosaa; korostaa sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä Pohjoisella jäämerellä koskevaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden koordinoitua lähestymistapaa;
31. toistaa arktista aluetta koskevasta Euroopan unionin yhdennetystä politiikasta 16. maaliskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen toteuttaa kaikkia tarvittavia toimenpiteitä ja toimia aktiivisesti, jotta helpotetaan raskaan polttoöljyn käyttöä ja kuljetusta polttoainetankeissa arktisilla alueilla toimivilla aluksilla koskevaa kansainvälistä kieltoa aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL) määräyksillä, joita sovelletaan nykyään Antarktista ympäröiviin vesialueisiin; kehottaa komissiota sisällyttämään raskaan polttoöljyn käytön ympäristö-, sosiaaliset, terveys- ja ilmastoriskit sen kansainvälistä valtamerten hallinnointia koskevaan kantaan; kehottaa komissiota riittävien kansainvälisten toimenpiteiden puuttuessa tekemään ehdotuksia, jotka koskevat EU:n satamissa ennen arktisen alueen vesialueiden kautta tapahtuvia matkoja poikkeaviin aluksiin sovellettavia sääntöjä, jotta voitaisiin kieltää raskaan polttoöljyn käyttö ja kuljetus;
32. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti, jotta mustan hiilen päästöjen vähentämistä arktisella alueella purjehtivista aluksista koskeva IMO:n käynnistämä työsuunnitelma voidaan saattaa nopeasti valmiiksi ja siten hidastaa lämpötilan nopeaa nousua ja alueen napajään yhä nopeampaa sulamista;
33. kehottaa komissiota edistämään yhtäläisiä edellytyksiä merialan työmarkkinoilla ja varmistamaan tasapuolisen kohtelun panemalla tehokkaasti täytäntöön asiaa koskevat kansainväliset yleissopimukset, kuten ILO:n kalastusalan työtä koskevan yleissopimuksen ja merityöyleissopimuksen, sekä ottamalla käyttöön yhdenmukaistetun sosiaalisen kehyksen merialan toimille yhteisön vesillä;
34. kehottaa laatimaan merenkulkualan työehtoja koskevan uuden kansainvälisen sopimuksen; muistuttaa, että kaikenlaiset orjuuden muodot, joita on edelleen olemassa aluksilla, on lopetettava, ja korostaa vaikutusta, joka ala-arvoisilla työskentelyolosuhteilla voi olla henkilöihin, talouden toimijoihin ja meriympäristöön;
35. kehottaa komissiota kehittämään keskeisten toimijoiden kanssa valtameriin liittyviä kumppanuuksia monikulttuuristen yhteistyömekanismien tai kahdenvälisten vuoropuhelujen muodossa paremman koordinoinnin ja yhteistyön varmistamiseksi, jotta voidaan saavuttaa valtameriin liittyvät kestävän kehityksen tavoitteet, edistää kestävää sinistä kasvua sekä säilyttää, suojella ja ennallistaa merten ekosysteemejä ja meriluonnon monimuotoisuutta, ja samalla vähentämään valtameriin ja meriin kohdistuvia paineita ja luomaan edellytykset kestävälle siniselle taloudelle;
36. kehottaa komissiota vahvistamaan merialan yhteistyötä ja valmiuksien kehittämistä ulkopoliittisen kehyksensä puitteissa kehitysyhteistyön ja kauppasopimusten ja etenkin kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten aloilla, jotta kehitetään valmiuksia, joilla torjutaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja merten roskaantumista sekä parannetaan valtamerten hallinnointia ja edistetään kestävää sinistä kasvua;
37. kehottaa EU:ta noudattamaan periaatetta, jonka mukaisesti kalavarojen jakamisessa on otettava huomioon kehitysmaita koskevat ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset ja elintarviketurvaa koskevat tarpeet sekä näiden maiden oman kalastusalan kehittämistä koskevat pyrkimykset, ja samalla on varmistettava kestävän kehityksen tavoitteessa 14 asetettu kalastuksen kestävä taso, joka ei johda liialliseen kalastuskapasiteettiin;
38. kehottaa EU:ta minimoimaan YKP:n mukaisesti ympäristöön kohdistuvat vesiviljelyn vaikutukset varmistamalla kestävät rehulähteet ja edistämällä tutkimustoimintaa, jossa keskitytään rehun tuotannossa käytettäviin luonnonvaraisiin kalakantoihin kohdistuvan paineen vähentämiseen;
39. panee merkille, että EU on maailman suurin kalastustuotteiden tuoja ja että joitakin saaliita tuodaan alueilta, joissa kalastus on selvästi kestämättömämpää kuin EU vesillä; kannustaa EU:ta hyödyntämään asemaansa tässä suhteessa ja edistämään kestävyyden lisäämistä kaikilla merialueilla;
40. kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita lopettamaan syvänmeren etsintä- ja kaivostoimintalupien sponsoroinnin kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla ja epäämään luvat syvänmeren kaivostoiminnalle jäsenvaltioiden mannerjalustalla;
41. kehottaa komissiota tukemaan kansainvälisten pyrkimysten tehostamista meritse käytävän ihmiskaupan torjumiseksi;
42. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kaupalliseen syvänmeren kaivostoimintaan liittyviä lupia koskevaa kansainvälistä kieltoa niin kauan, kunnes syvänmeren kaivostoiminnan vaikutuksia meriympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja ihmisten toimintaan on tutkittu riittävästi ja kaikki mahdolliset riskit ymmärretään;
43. korostaa Euroopan unionin merellisen turvallisuusstrategian merkitystä ja kehottaa komissiota sisällyttämään meriturvallisuuden ulkopolitiikkaan pitäen mielessä, että suuri osa kaupasta kuljetetaan meritse, että yli 70 prosenttia ulkorajoista on merirajoja ja että on tarpeen turvata unionin satamien kautta kulkevien matkustajien turvallisuus;
44. korostaa, että on tärkeää jatkaa Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA), Frontexin ja Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) välisen yhteistyön edistämistä niiden oman toimivallan puitteissa, jotta tuetaan rannikkovartioinnista vastaavia jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia, sekä edistää meriturvallisuutta, torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja suojella ympäristöä ehkäisemällä ja vähentämällä kaasun- ja öljynporauksessa käytettävien offshore-laitteistojen aiheuttamaa pilaantumista; katsoo, että näiden virastojen olisi saatava tarvittaessa enemmän tukea EU:lta kyseisten uusien tehtävien hoitamiseksi; korostaa, että on tärkeää kehittää edelleen digitaalisia ratkaisuja – esimerkiksi merenkulkualan toiminnan helpottaminen virtaviivaisten ilmoitusmenettelyjen avulla ja runsaammat investoinnit Euroopan laajuista tietojen jakamista koskevaan yhteiseen infrastruktuuriin, joka hyödyttää rannikkovartiointitehtäviä hoitavia kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia – ja EMSAn integroitujen meripalvelujen kaltaisia EMSAn integroituja meripalveluja, jotta voidaan parantaa merenkulkualan ja merivalvonnan yhteisen tietojenvaihtoympäristön (CISE) kaltaisten muiden ohjelmien valvontaa ja seurantaa;
45. painottaa, että kestävän meritalouden luominen ja meriympäristöön kohdistuvien paineiden vähentäminen edellyttävät, että toteutetaan toimia, jotka koskevat ilmastonmuutosta, maalla syntyviä, meret ja valtameret saavuttavia saasteita, merten pilaantumista ja rehevöitymistä, meriekosysteemien ja meriluonnon monimuotoisuuden suojelua, säilyttämistä ja ennallistamista sekä meriluonnonvarojen kestävää käyttöä;
46. ilmaisee huolensa siitä, että parlamentin äskettäin tekemän tutkimuksen mukaan siitä huolimatta, että sinisellä taloudella voi olla myönteinen sosioekonominen vaikutus (työllisyyden, tulojen ja bruttolisäarvon osalta), sen ympäristövaikutukset ovat yleensä kielteisiä rannikon dynamiikan muutosten, meren pilaantumisen, rehevöitymisen, merenpohjan morfologian sekä elinympäristön, ekosysteemin ja biologisen monimuotoisuuden muutosten osalta; on huolissaan siitä, että ympäristövaikutusten kumulatiivinen rasite on haitallista kalastukselle;
47. kehottaa ohjaamaan sinistä taloutta kohti rannikkoyhteisöjen kestokyvyn palauttamista niin, että tarkoituksena on palauttaa kalastuksen tuottava potentiaali ja siten edistää elintarviketurvaa, köyhyyden lieventämistä ja elollisten vesiluonnonvarojen kestävää hallinnointia; palauttaa mieliin, että ennen kuin mitään toimia toteutetaan sinisen talouden aloilla, on taattava vaikutustenarviointi sekä kaikkia sidosryhmiä koskeva täysimääräisten tietojen antaminen ja osallistumisprosessi; vaatii, että sinisellä taloudella edistetään kestävän kehityksen tavoitetta 14, toisin sanoen merten ja meren luonnonvarojen säilyttämistä ja niiden kestävää käyttöä;
48. katsoo, ettei investoinneissa siniseen talouteen pitäisi luottaa uusiutumattomiin luonnonvaroihin vaan siinä olisi keskityttävä ”ekoinnovointiin”, jossa ei ylitetä luonnollisen uudistumisen vauhtia, luonnonsuojeluun, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen mukautumiseen;
49. kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia meristrategiapuitedirektiivin oikea-aikaiseksi täytäntöön panemiseksi, jotta saavutetaan merivesien hyvä tila vuoteen 2020 mennessä, ja sitoutumaan erityisesti varmistamaan, että mikään merten pilaantuminen, mukaan luettuna ravinteiden ja roskien aiheuttama, ei aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle, poistamaan haitalliset tuet, jotka edistävät kestämätöntä kalastusta, ja vahvistamaan roskaantumisen ja muovin maailmanlaajuista torjuntaa;
50. katsoo, että merten muovijätteen torjunta, kerääminen ja hyödyntäminen ovat suuri kansainvälinen haaste, ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tutkimuksen tuen lisäämisen kaltaisia toimenpiteitä ja käsittelemään aihetta kestävän sinisen talouden yhteydessä, jotta EU voi toimia innovatiivisten ratkaisujen alullepanijana ja saavuttaa maailmanlaajuisen johtoaseman tässä suhteessa;
51. kehottaa jäsenvaltioita panemaan nopeasti täytäntöön merten aluesuunnittelun puitteista annetun direktiivin ja rannikkoalueiden yhdennetyn hoidon, jotta merellä tapahtuvat eri toiminnot voivat kehittyä täysimääräisesti ja sopusointuisesti;
52. kehottaa komissiota ottamaan valtamerten hallinnointiin liittyvät asiat vahvasti mukaan tuki- ja kehityspolitiikkoihinsa;
53. palauttaa mieliin, että kalatalous on äärimmäisen tärkeä, koska se on yksi keskeisistä ihmisen meriympäristössä harjoittamista perinteisistä toiminnoista ja olennainen osa yhdennettyä meripolitiikkaa; korostaa, että kalastus on ala, johon vaikuttavat eniten merten monet muut käyttötavat ja merellä harjoitettava toiminnot, kuten meriliikenne ja matkailu, kaupunkien ja rannikoiden kehittäminen, raaka-aineiden ja energialähteiden hyödyntäminen ja merenpohjan kaivoshankkeet sekä ympäristöilmiöt, kuten meren pilaantuminen (muovijätteet, pois heitetyt kalaverkot, öljyvuodot, melusaaste, painolastivesien tyhjentäminen, valvomaton öljyn- ja kaasunetsintä ja -poraus jne.) sekä ilmastonmuutos (merenpinnan kohoaminen, meren pintalämpötilojen nousu, rannikoiden tulviminen, merten happamuusasteen nousu jne.);
54. korostaa naisten merkitystä kala- ja äyriäisteollisuudessa, koska YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan he muodostavat puolet koko työväestöstä; kehottaa EU:ta edistämään naisten asemaa ja suojelua kalastustoiminnassa ja kalastukseen liittyvillä teollisuudenaloilla edistämällä kalatuotteiden oikeudenmukaisia hintoja ja sitä, että kalastusalalla työskentelevillä naisilla on paremmat mahdollisuudet saada julkista tukea ja rahoitusta, muun muassa kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten alakohtaisen tuen käytöstä kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa, kehitysapuvälineitä koskevien ohjelmien laadinnassa ja erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla;
55. odottaa komission tulevaa muoveja koskevaa strategiaa sekä mahdollisia muita toimia, kuten hiljattain julkistettua toimintasuunnitelmaa, joilla torjutaan merten roskaantumista; kehottaa asettamaan korkeita tavoitteita muoveja kiertotaloudessa koskevassa strategiassa, jotta voidaan asianmukaisesti torjua merten roskaantumisen aiheuttamaa ongelmaa sen lähteellä, ja kehottaa komissiota esittämään alalla konkreettisia lainsäädäntötoimia ja sitovia toimenpiteitä, erityisesti muovien ja muovisten mikrohiukkasten ekologisen suunnittelun osalta, ja toimenpiteitä, joilla vähennetään maastoon heitettyjen käytettyjen tuotteiden määrää erityisesti lähellä jokia, muita vesiväyliä ja rannikoita; ilmaisee syvän huolestumisensa ongelman laajuudesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita liittymään COP 22 -kokouksessa Marrakechissa marraskuussa 2016 perustettuun kansainväliseen liittoumaan muovikassien aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseksi ja tukemaan sitä;
56. muistuttaa, että tarvitaan tarkkaan harkittua tuotepolitiikkaa, joka lisää tuotteiden odotettua elinikää, kestävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä, mitä parlamentti painotti 9. heinäkuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa ”Resurssitehokkuus: siirtyminen kohti kiertotaloutta”(22), ja korostaa lisäksi, että tätä on pikaisesti sovellettava kertakäyttöisiin muovituotteisiin ja pakkauksiin tulevassa muovistrategiassa, koska nämä tuotteet aiheuttava ympäristövahingon merten roskaantumisena;
57. kehottaa komissiota tukemaan alueellisten ratkaisujen kehittämistä ja edistämään kansallisia toimia merten roskaantumiseen puuttumiseksi tavoitteena sen poistaminen kokonaan; kehottaa komissiota myös käynnistämään pilottihankkeita merten roskien keräämiseksi rantojen siivouspäivien ja roskankalastuskampanjoiden avulla ja tukemaan taloudellisesti eurooppalaisia kalastajia, jotka keräävät merten roskia;
58. pyytää komissiota ehdottamaan uutta lainsäädäntöä kaikenlaiseen muovisten mikrohiukkasten aiheuttamaan saastumiseen puuttumiseksi, erityisesti kieltämällä muoviset mikrohiukkaset kaikissa henkilökohtaisen hygienian tuotteissa ja varmistamalla, että kaikki tuotannossaan muovipellettejä käyttävät yritykset noudattavat asianmukaisia käytäntöjä pellettien ympäristöön joutumisen minimoimiseksi;
59. katsoo, että muovisten kertakäyttöpullojen aiheuttama saastuminen on suuri syy merten saastumiseen, ja kehottaa komissiota kokeilemaan kertakäyttöisten juomapakkausten Euroopan laajuista panttijärjestelmää Saksan mallin mukaan;
60. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita liittymään kansainväliseen liittoumaan muovikassien aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseksi ja tukemaan sitä;
61. suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen edistää kansainvälisesti hyväksyttyä suunnitelmaa valtamerten lämpenemisen, merenpinnan nousun ja happamoitumisen seurausten kohtaamiseksi;
62. kehottaa jäsenvaltioita edistämään resurssitehokkuutta, kierrätystä ja merten roskaantumiseen liittyvää tiedottamista kansallisten tiedotuskampanjoiden, koulutusohjelmien ja koulujen ja yliopistojen keskuudessa tehtävän näitä aiheita koskevan yhteistyön avulla;
63. palauttaa mieliin puoltavan kantansa kunnianhimoiseen kiertotalouspakettiin, johon sisältyy EU:n merialueiden roskaantumisen vähentämistä 30 ja 50 prosenttia vuosina 2025 ja 2030 koskevia tavoitteita sekä muovipakkauksien kierrättämistä koskevia laajempia tavoitteita;
64. kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään yhtä kunnianhimoisiin tavoitteisiin kuin EU merten roskaantumisen vähentämisen suhteen;
65. kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan merten roskaantumisen torjumiseksi Euroopassa ja maailmanlaajuisesti puuttumalla maalla ja merellä sijaitseviin roskaantumisen lähteisiin torjumalla jätteiden, kuten kalanpyydysten, laittomasta mereen sijoittamisesta aiheutuvaa ongelmaa ja myöntämällä taloudellista tukea merten roskien keräämiseen; kehottaa komissiota vähentämään merenkulun aiheuttamaa merten roskaantumista erityisesti edistämällä roskien osalta kustannusten kattamiseen käytettäviä järjestelmiä kaikissa Euroopan satamissa aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa annetun direktiivin 2000/59/EY tarkistamisessa; kehottaa myöntämään lisää rahoitusta meren roskaantumisen jakautumisen ja vaikutuksen sekä kansainvälisten, alueellisten ja osa-aluekohtaisten strategioiden tehokkuuden tutkimukselle;
66. korostaa, että unionin ennalta varautumisen periaatetta on sovellettava, mikäli tulevaisuudessa tehdään etsintöjä syvänmeren kaivostoiminnan aloittamiseksi; on huolissaan siitä, että komissio pitää edelleen kiinni siitä, että syvänmeren kaivostoiminta on yksi unionin siniseen kasvuun liittyvistä painopistealoista, vaikka sen merkittävistä ja peruuttamattomista ympäristöriskeistä on olemassa tieteellistä näyttöä; on huolissaan siitä mahdollisuudesta, että syvänmeren kaivostoiminnan edistäminen voi vaikuttaa haitallisesti toimiin, joita edellytetään kestävän kehityksen tavoitteen 12 (kestävään kulutukseen ja tuotantoon siirtyminen) mukaisesti;
67. painottaa, että ennalta varautumisen periaatetta on sovellettava syvänmeren kaivostoiminnan kehittyvään alaan ja että kun otetaan huomioon siihen liittyvät tieteelliset varoitukset merkittävistä ja mahdollisesti peruuttamattomista ympäristövahingoista, katsoo, että EU:n ei pitäisi tukea tämän toimialan kehittämistä vaan sen sijaan investoida kestäviin vaihtoehtoihin eli siirtymiseen kestävään kulutukseen ja tuotantoon, joita edellytetään Agenda 2030 -toimintasuunnitelmaan kuuluvassa kestävän kehityksen tavoitteessa 12;
68. painottaa, että öljyn tai kaasun etsintää ja porausta ei pidä sallia suojelluilla merialueilla tai haavoittuvilla alueilla, joilla on korkea suojeluarvo, eikä niiden lähellä;
69. suhtautuu myönteisesti kiertotaloutta koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan ja kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan tiukkoja toimenpiteitä mikro- ja makrohiukkasten pääsyn meriympäristöön ehkäisemiseksi, muun muassa jätevuotojen vähentämistä 50 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, teollisuutta koskevia lainsäädäntötoimenpiteitä, kuten kertakäyttömuovin kieltämistä (kun luonnollisia vaihtoehtoja on käytettävissä), ja mahdollisesti kansainvälistä oikeudellista välinettä;
70. kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallisia ja alueellisia viranomaisia tukemaan innovatiivisia, teknologisia ja taloudellisia aloitteita, joilla puututaan valtamerten ja merten pilaantumiseen, jotta voidaan edistää merenkulusta peräisin olevien jätteiden, erityisesti muovijätteiden, tehokkaita talteenottojärjestelmiä satamissa, lisäämään merenkulkualalla tietoisuutta jätteiden mereen päästämisen seurauksista ja poistamaan suurimmat MARPOL-sopimuksen täytäntöönpanon esteet;
71. korostaa, että EU:n olisi toimittava johtajana maailmanlaajuisissa aloitteissa, jolla seurataan valtamerien roskaantumista ja vähennetään sitä merkittävästi; huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet direktiivin 2008/56/EY (meristrategiapuitedirektiivi) tavoitteisiin ja että direktiivissä säädetään, että roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään saa aiheuttaa haittaa rannikko- ja meriympäristölle (kuvaaja 10);
72. kannustaa torjumaan kaikenlaisia valtamerten ja merenpohjan pilaantumisen lähteitä, mukaan lukien meluhaittoja, ja ottamaan kansainvälisellä tasolla käyttöön konkreettisia toimia valtamerten ja merenpohjan pilaantumisen estämiseksi;
73. pitää myönteisenä, että komissio pyrkii määrätietoisesti ottamaan kansainvälisellä tasolla käyttöön toimenpiteitä valtamerten lämpenemisen, merenpinnan nousun ja veden happamoitumisen vaikutusten seuraamiseksi; kehottaa nopeuttamaan ja kehittämään kansainvälisiä tieteellisiä ohjelmia lämpötilan, suolapitoisuuden ja valtamerten lämmönoton seuraamiseksi sekä perustamaan kansainvälisen valtamerten seurantaverkoston, jotta parannetaan valtamerten maailmanlaajuisten muutosten seurantaa sekä mahdollistetaan paremmat ennusteet ilmastonmuutoksen vaikutuksista valtamerten toimintaan, hiilen imeytymiseen ja merten elollisten luonnonvarojen hallintaan;
74. korostaa muovituotteiden elinkaareen perustuvan lähestymistavan merkitystä, mukaan luettuna eri polymeerien hajoamisen ja fragmentoitumisvauhdin (meriympäristössä) huomioiminen, mikä saadaan toteutettua ottamalla huomioon tuotteiden ympäristöön liittyvät ja yhteiskunnalliset kustannukset (kustannusten sisällyttäminen hintoihin), edistämällä prosessia, jossa suljetaan tuote- ja prosessikehityksen ja valmistuksen sekä muovituotteiden elinkaariketjujen kierto, parantamalla muovituotteiden elinikää, edistämällä vihreitä julkisia ja yksityisiä hankintoja, edistämällä muun muassa vihreitä suunnitteluperiaatteita ja -kehyksiä, ekologista suunnittelua ja ympäristömerkintöjä ja vahvistamalla yksityisten toimijoiden, muun muassa pk-yritysten, valmiutta siirtyä ympäristöystävällisempiin tuotantoprosesseihin;
75. suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen torjua laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS-kalastus) valtamerten hallinnointia koskevassa toimintaohjelmassaan; kannustaa komissiota jatkamaan LIS- kalastuksen torjumista kaikissa alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä ja muilla olennaisilla foorumeilla; katsoo, että EU:n lipun alla toimivista aluksista, jotka osallistuvat LIS-kalastukseen, pitäisi laatia julkinen luettelo, kuten LIS-kalastuksesta annetussa asetuksessa säädetään; kehottaa EU:ta painostamaan kolmansia maita ryhtymään toimiin estääkseen LIS‑kalastuksessa pyydetyn kalan pääsyn markkinoilleen;
76. kehottaa alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä tekemään entistä enemmän yhteistyötä keskenään ja kannustaa niiden sopimuspuolia varmistamaan, että järjestöillä on riittävät resurssit, ja vahvistamaan niitä;
jatkamaan säännöllisten riippumattomien suorituskyvyn tarkastusten tekemistä ja panemaan tällaisista tarkastuksista saadut suositukset täytäntöön kokonaisuudessaan
b)
panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskevan YK:n sopimuksen toisen tarkastuskonferenssin suositukset
c)
yhdenmukaistamaan erityisesti seurantaa, valvontaa, tarkkailua ja täytäntöönpanoa koskevia toimenpiteitä myös sopimalla ennaltaehkäisevistä rangaistuksista ja seuraamuksista;
78. kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään Euroopan parlamentin ja komission merkittävän ehdotuspaketin, joka liittyy jätedirektiivin 2008/98/EY tarkistamiseen ja muodostaa yhdenmukaisen, uuden EU:n toimintapolitiikan, joka koskee roskiin ja roskaantumisen ehkäisyyn – sekä maalla että meriympäristössä – liittyvän vastuun jakamista kaikkien sidosryhmien keskuudessa;
79. kannustaa komissiota ottamaan käyttöön todellisen politiikan ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi rannikko- ja merialueilla erityisesti siten, että rannikon ja merten ekosysteemien suojelemiseksi otetaan käyttöön konkreettisia toimenpiteitä;
80. muistuttaa, että tammikuusta 2016 alkaen alusten tunnistamisen parantamiseksi LIS‑kalastuksen torjunnassa kaikissa EU:n aluksissa, joiden kokonaispituus on yli 24 metriä tai bruttovetoisuus vähintään 100 tonnia ja jotka kalastavat EU:n vesillä, ja kaikissa EU:n aluksissa, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä ja jotka kalastavat unionin vesien ulkopuolella, on vaadittu olevan Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) numero; kannustaa EU:ta ottamaan käyttöön EU:n ulkopuolisten maiden aluksille IMO-numeroa koskevan vaatimuksen, joka vastaa EU:n aluksiin sovellettavaa (yli 15 metrin kokonaispituus); toteaa, että numero pitäisi ilmoittaa tuontisaalistodistuksessa yhdenvertaisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja jäsenvaltioiden avustamiseksi tuonnin valvonnassa;
81. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kustannustehokkaita toimia ja välineitä sekä yhteistyötä kaikilla tasoilla, kun on kyse jokiin ja rannikko- ja merialueille joutuneiden roskien riskiperusteisista ja ympäristöystävällisistä siivoustoimista, joissa otetaan huomioon kansalliset olosuhteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä yhteydessä helpottamaan rahoitusta, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja valmiuksien kehittämistä sekä kehittämään yhteisiä poistotoimia, siivousta ja ennallistamista varten kansainvälisiä kriteereitä, jotka koskevat määriä, väestöä, ekosysteemin herkkyyttä ja toteutettavuutta, ja hyödyntämään niitä;
82. korostaa tarvetta sisällyttää maailmanlaajuiseen valtamerten hallinnoinnin puitteisiin merillä työskentelevään työvoimaan ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset; kehottaa komissiota ryhtymään kohdennettuihin toimiin edistääkseen ihmisarvoisen työn normeja kalastusalalla maailmanlaajuisesti ja tunnustamaan yhteyden työvoiman hyväksikäytön ja ihmisoikeuksien rikkomisen sekä kestämättömien ja tuhoisien kalastuskäytäntöjen, erityisesti LIS-kalastuksen, välillä; kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin estääkseen kalastustuotteita, jotka on pyydetty käyttäen ihmiskaupan tai muiden työ- ja ihmisoikeuksien loukkausten kohteeksi joutuneita työntekijöitä, pääsemästä EU:n markkinoille ja toimimaan teollisuuden toimijoiden kanssa kannustaakseen due diligence -mekanismien käyttöön, jotta teollisuus voi seuloa tällaiset tuotteet toimitusketjuistaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan ILO:n yleissopimuksen C188 (kalastusalan työtä koskeva yleissopimus) siirtämisen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panemaan sen täytäntöön;
83. korostaa, että keskeisin ratkaisu merten roskaantumiseen on kiinteän jätteen parempi kerääminen ja kierrättäminen maalla, koska suurin osa merten roskista syntyy maalla; katsoo myös, että EU:n pitäisi edistää johdonmukaista jätehuoltoa aina kun se on mahdollista kaikilla mahdollisilla kansainvälisillä foorumeilla samoin kuin kansainvälisissä sopimuksissa ja laitoksissa; kehottaa jäsenvaltioita sen vuoksi viemään mahdollisimman pian päätökseen kiertotalouspakettia koskevan työn ja panemaan viipymättä täytäntöön kunnianhimoiset kierrätystavoitteet ja EU:n merten roskaantumisen vähentämistä koskevat tavoitteet;
84. kehottaa komissiota työskentelemään kansainvälisillä foorumeilla selkeän kestävyyskehyksen kehittämiseksi biohajoaville muoveille kaikissa luonnollisissa ympäristöissä, määritelmät ja standardit mukaan luettuna;
85. katsoo, että muovijätteen laittoman viennin ja polkumyynnin estämiseksi sekä komission että jäsenvaltioiden on toteutettava rohkeampia toimia, mukaan lukien EU:n kuljetussäännösten entistä tiukempi täytäntöönpano sekä valvonnan ja tarkastusten tiukentaminen satamissa ja kaikissa jätteidenkäsittelylaitoksissa, ja kohdennettava toimet laittomaksi epäiltyihin kuljetuksiin torjumalla jätteiden vientiä niiden uudelleenkäyttöä varten (pääosin romuajoneuvot ja elektroniikkalaiteromu) sekä varmistamalla, että vienti suuntautuu vain sellaisiin laitoksiin, jotka täyttävät jätteiden siirrosta annetun asetuksen 49 artiklassa säädetyt ympäristön kannalta hyväksyttävää jätehuoltoa koskevat vaatimukset;
86. kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan koulutus- ja tiedotustoimenpiteitä, jotka koskevat merten roskaantumista, muovien käyttöä ja yksittäisten kuluttajien toimintatapojen vaikutusta ympäristöön sisällyttämällä kaikkien tasojen opetusohjelmiin asiaan liittyviä kokonaisuuksia, tarjoamalla tietyille etu- ja ikäryhmille tarkoitettua koulutus- ja tiedotusmateriaalia toimintatapojen muuttamisen edistämiseksi sekä järjestämällä kansalaisille suunnattuja suuria tiedotuskampanjoita;
87. painottaa tarvetta vähentää typen ja fosforin joutumista valtameriin vähentäen näin ihmisen aiheuttamaa rehevöitymistä muuttamalla perusteellisesti eurooppalaista maatalousmallia; toteaa, että tämä voisi tapahtua muun muassa rajoittamalla lannoitteiden käyttöä, optimoimalla ravinteiden käyttöä viljelykasveihin koskevia vaatimuksia, suunnittelemalla lannoitteiden käyttöä huolellisesti ja ottamalla käyttöön kestävämpiä maatalouden muotoja sekä vähentämällä ilmakehästä peräisin olevan typen lähteitä, puhdistamalla paremmin jätevesiä ja valvomalla paremmin kaupunkien ravinteiden hajakuormituslähteitä, kuten valumia kaduilta ja sadevesiviemäreistä; painottaa tarvetta puuttua myös ekosysteemeihin kohdistuvaan paineeseen yhteisen maatalouspolitiikan väliarvioinnin avulla;
88. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin helpottaakseen niiden kansainvälisten määräysten hyväksymistä, jotka koskevat teollisuustoiminnan, kuten merenkulun ja seismisten tutkimusten, aiheuttaman melun vähentämistä erityisesti biologisesti herkissä elinympäristöissä, esimerkiksi ehdottamalla MARPOL-yleissopimukseen melusaastetta koskevaa liitettä, joka vastaa hiljattain lisättyä ilmansaasteita koskevaa liitettä;
89. huomauttaa, että Pariisin sopimuksessa tehdyt sitoumukset tekevät uusien fossiilisten polttoainelähteiden hyödyntämisestä järjetöntä ja haitallista, erityisesti jos ne sijaitsevat ekologisesti haavoittuvilla alueilla;
90. painottaa, että fossiilisten polttoaineiden poraaminen merellä voi vahingoittaa kaikkia vesiä; korostaa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö edistää entisestään ja nopeuttaa planeettaamme uhkaavaa ilmastonmuutosta; katsoo, että EU:n on tehtävä yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa saadakseen aikaan oikeudenmukaisen siirtymän pois merellä tapahtuvasta porauksesta ja edistääkseen siten vähähiilisen talouden tavoitteen saavuttamista;
91. korostaa, että kaikkien uusien lupien, jotka koskevat öljyn tai kaasun etsintää, kohdalla on noudatettava ennalta varautumiseen perustuvia tiukkoja sääntelyvaatimuksia ympäristönsuojelun sekä öljyn tai kaasun turvallisen etsinnän, hyödyntämisen ja tuotannon alalla ja että niihin on liitettävä etsintäinfrastruktuurin, jonka käyttöikä on yleensä melko lyhyt, käytöstä poistoa koskevat sitovat velvoitteet;
92. korostaa aaltojen ja vuorovesien tuottaman energian tai valtamerten ja merten lämpövoiman ja suolapitoisuuden suurta potentiaalia; huomauttaa, että pitkällä aikavälillä valtamerienergiasta voi tulla yksi kilpailukykyisimmistä ja kustannustehokkaimmista energiantuotannon muodoista;
93. suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden edistymiseen merten aluesuunnitelmien laatimisessa; toteaa, että direktiivin 2014/89/EU johdonmukaista täytäntöönpanoa varten tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan luoda esimerkki merten aluesuunnittelun käyttöönotosta maailmanlaajuisesti; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita laatimaan merten aluesuunnitelmansa viimeistään 31. maaliskuuta 2021; korostaa kansainvälistä ja rajat ylittävää ulottuvuutta ja kehottaa komissiota aloittamaan työskentelyn sellaisten kansainvälisiä suuntaviivoja koskevien ehdotusten laatimiseksi, joissa otetaan huomioon maa- ja merialueiden välisten synergioiden ja vuorovaikutussuhteiden sekä niihin liittyvien rannikkoalueiden yhdennetyn hoidon kaltaisten prosessien merkitys, ja johtamaan merten aluesuunnittelun foorumia, johon osallistuvat asianomaiset sidosryhmät ja kolmannet maat, edistämään merten aluesuunnittelun foorumia maailmanlaajuisesti ja luomaan parhaita käytäntöjä, joilla edistetään kansainvälistä yhteistyötä, parannetaan valtamerten hallintoa, suojelua ja käyttöä, lisätään avoimuutta ja tehostetaan koulutusta;
94. panee merkille, että toimien tehostuminen rannikoilla ja merialueilla edellyttää merten aluesuunnittelun täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota työskentelemään sen puolesta, että saadaan aikaan kansainväliset suuntaviivat merten aluesuunnittelua varten, ja avustamaan maailmanlaajuisten suojeltujen merialueiden laajentamisessa Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Life-ohjelman rahoituksen avulla;
95. kehottaa painokkaasti komissiota tukemaan kansainvälisiä toimia, joilla tuetaan meriluonnon monimuotoisuuden suojelua, erityisesti neuvotteluissa, joita käydään parhaillaan uudesta oikeudellisesti sitovasta välineestä, joka koskee merten biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla; kehottaa komissiota ehdottamaan tiukempaa lainsäädäntöä jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvien merialueiden biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja kestävän käytön varmistamiseksi;
96. suhtautuu myönteisesti komission sitoutumiseen tukea biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta ja CITES-yleissopimusta ja painottaa koordinoidun lähestymistavan tarvetta, kun pannaan täytäntöön näiden yleissopimuksien kehyksessä tehtyjä päätöksiä meriympäristön lajien ja meriluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi, sekä sitä, että kansainvälisten toimien on oltava yhdenmukaisempia unionissa kehitettyjen toimien kanssa; painottaa, että on tärkeä suojella enemmän meriympäristön lajeja CITES-yleissopimuksen puitteissa ja noudattaa tiukasti yleissopimusta niiden lajien osalta, joita se jo suojelee;
97. toteaa, että biologisen monimuotoisuuden merkitys on ratkaisevan tärkeä valtamerillemme, joissa sillä on merten ekosysteemien tuottavuuden ja toimivuuden säilymisen kannalta elintärkeä rooli;
98. katsoo, että YKP:llä varmistettava, että kalastuskuolevuus asetetaan tasolle, joka mahdollistaa kalakantojen elpymisen ja niiden pysymisen kestävän enimmäistuoton säilyttävän tason yläpuolella; korostaa, että tarvitaan kestäviä kalastuskäytäntöjä toteuttamalla hoitoon sekä seurantaan, valvontaan ja täytäntöönpanoon liittyviä toimenpiteitä, jotka perustuvat parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin lausuntoihin; katsoo, että täydentäviin toimenpiteisiin voisi sisältyä kestävästi hoidetusta kalastuksesta peräisin olevan kalan kulutuksen tukeminen noudattamalla ennalta varautuvia ja ekosysteemiin perustuvia lähestymistapoja; suhtautuu myönteisesti kalastusalan kestävään innovointiin sekä valikoiviin pyyntimenetelmiin tehtäviin investointeihin, niiden kehittämiseen ja käyttöönottoon;
99. palauttaa mieliin, että laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) tehokkaan torjunnan kannalta on tärkeää varmistaa, että tällaisesta toiminnasta peräisin olevat kalastustuotteet eivät päädy markkinoille; kannustaa EU:ta edistämään kaikkien kumppaniensa avulla ja kaikilla kansainvälisillä foorumeilla sitä, että LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalastustuotteiden tuonti kielletään mahdollisimman monilta markkinoilta, mikä näin ollen vähentää tällaisten toimintojen kannattavuutta;
100. korostaa, että kahdenvälisten kumppanuussopimusten jatkaminen ja laajentaminen on tärkeää, jos LIS-kalastusta ja kalakantojen liiallista hyödyntämistä halutaan torjua tehokkaasti, koska muuten EU:n toimien vaikutus nykyiseen tilanteeseen voi olla vain vähäinen;
101. ehdottaa, että jäsenvaltiot ja kolmannet maat tarkastavat saalisasiakirjat (saalistodistukset) ja lähetykset entistä johdonmukaisemmin ja tehokkaammin, jotta varmistetaan, että kalat on pyydystetty laillisesti; kannustaa valtioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että LIS-kalastuksen torjunnan sekä kauppa- ja markkinapolitiikan koordinointia parannetaan; korostaa, että EU:n olisi edistettävä, tuettava ja pantava täytäntöön kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä LIS-kalastuksen poistamiseen tähtääviä tarvittavia toimia;
102. pitää arvossa EU:n kansainvälistä johtajuutta konkreettisen edistymisen aikaansaamisessa LIS-kalastuksen torjunnan alalla sekä EU:n vahvaa sitoutumista tehokkaiden toimien toteuttamiseen kyseisen ilmiön torjumiseksi; palauttaa mieliin EU:n kahdenvälisellä, alueellisella ja monenvälisellä tasolla tekemän työn LIS‑kalastuksen torjuntaan liittyvien kansainvälisten toimiensa vahvistamiseksi muun muassa jatkamalla kahdenvälisiä vuoropuheluja kolmansien maiden kanssa, käyttämällä alusten seurantavälineitä ja vahvistamalla Interpolin kaltaisten keskeisten kansainvälisten virastojen roolia; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia tukemaan aktiivisesti komission työtä sähköisen välineen ottamiseksi käyttöön saalistodistusten hallinnoinnissa;
103. panee merkille, että laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemisestä, estämisestä ja poistamisesta annetulla unionin asetuksella (LIS-asetus) on saavutettu edistystä, mutta toteaa, että asetuksen täytäntöönpanoa olisi tehostettava kaikissa jäsenvaltioissa ja että tarvitaan entistä enemmän koordinointia kolmansien maiden kanssa, jotta varmistetaan, ettei EU:n markkinoille pääse kalaa laittomasti; kehottaa EU:ta myös painostamaan kolmansia maita ryhtymään toimiin estääkseen LIS‑kalastuksessa pyydetyn kalan pääsyn markkinoilleen;
104. korostaa, että varhaisessa vaiheessa toteutettavat vieraslajien torjuntaa koskevat toimet ovat tärkeitä, kun otetaan huomioon lajien kasvava vaikutus ja niistä aiheutuva riski kalastukselle, valtamerten tuottavuudelle ja biologiselle monimuotoisuudelle sekä se, että ne häiritsevät luonnon ekosysteemejä; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan keskenään ja kolmansien maiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä myös synkronoitujen toimien ja yhteistyötoimien sekä informaation, tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla;
105. toteaa, että painolastivesien vaihtaminen on mahdollinen keino välttää haitallisten vieraslajien tuonti; korostaa, että painolastivettä koskevan IMO:n yleissopimuksen tarkoituksena on valvoa ja hallita tätä ongelmaa, sopimus tulee pian voimaan ja sen onnistunut täytäntöönpano riippuu laajemmasta ratifioinnista;
106. kannustaa komissiota toimimaan johtajana ja edistämään ekosysteemeihin perustuvaa merialueiden suunnittelua maailmanlaajuisella tasolla meriympäristöön kohdistuvan paineen vähentämiseksi ja kestävän sinisen talouden kehittymisen helpottamiseksi;
107. kehottaa komissiota nopeuttamaan työtä ja vahvistamaan yhteistyötä ja koordinointia kehitettäessä yhteentoimivia saaliiden dokumentointijärjestelyjä ja kalastustuotteiden jäljitettävyyttä;
108. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan päättäväisesti kieltääkseen tietyt kalastustukien muodot, jotka edistävät ylikapasiteettia ja liikakalastusta, poistamaan tuet, jotka edistävät LIS-kalastusta, ja luopumaan kaikesta tällaisten tukien käyttöönotosta muun muassa vauhdittamalla asiaa koskevien neuvottelujen päättämiseen liittyvää työtä WTO:ssa ja myös tunnustamaan, että kehittyvien ja vähiten kehittyneiden maiden asianmukaisen ja tehokkaan erityis- ja erilliskohtelun pitäisi olla olennainen osa näitä neuvotteluja;
109. suhtautuu myönteisesti komission sitoutumiseen myöntää rahoitusmahdollisuuksia suojeltujen merialueiden perustamiseksi ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi, jotta saavutetaan kokonaistavoite, jonka mukaan 10 prosenttia meri- ja rannikkoalueista olisi nimettävä suojelluiksi merialueiksi vuoteen 2020 mennessä, kuten kestävän kehityksen tavoitteessa 14.5 todetaan; toteaa, että suojelluista merialueista aiheutuu sosioekonomisia hyötyjä ja ne ovat tärkeä väline kalastustoiminnan hallinnoinnissa ja kutualueiden suojelun varmistamisessa; korostaa erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa määriteltyjen ekologisesti ja biologisesti tärkeiden alueiden merkitystä ja katsoo, että ne on säilytettävä terveiden ja toimivien valtamerten ja niiden tarjoamien useiden palvelujen tukemiseksi; pitää myönteisenä komission aikomusta edistää ja vahvistaa suojeltujen merialueiden hallinnointitoimia muun muassa kehittämällä tällaisia alueita koskevia johdonmukaisia ja yhdistettyjä verkostoja;
110. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita sitoutumaan sosiaaliseen pääomaan tehtäviin investointeihin valtamerten ja rannikkojen luonnonvarojen paremman hoidon varmistamiseksi; suosittaa painokkaasti erityisesti naisten ja nuorten ottamista mukaan valtameritietoutta koskeviin ohjelmiin ja valtamerten sidosryhmien kuulemisiin;
111. painottaa, että komission on ehdotettava toimenpiteitä meriä ja merenkulkua koskevien tutkimus- ja innovointitoimien vahvistamiseksi edelleen Horisontti 2020 -ohjelmassa ja sen jatko-ohjelmassa;
112. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpanemiseksi ja varmistamiseksi, jotta voidaan taata suojeltujen merialueiden verkostojen ekologinen yhdenmukaisuus ja yhteenliitettävyys ja niiden tehokas suunnittelu, hallinnointi ja arviointi osana tehokasta aluesuunnitteluprosessia, jotta ne saavuttavat täyden potentiaalinsa meriluonnon ja rannikoiden monimuotoisuuden suojelua silmällä pitäen; pitää valitettavana, että tällä hetkellä vain kolme prosenttia maailman valtameristä on nimetty varsinaisiksi merensuojelualueiksi; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään nimettyjen merellisten suojelualueiden määrää noudattamalla kestävän kehityksen tavoitetta 14, jotta varmistetaan se, että ainakin 10 prosenttia meri- ja rannikko-alueista säilytetään; kannustaa jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisia ja yhdistettyjä suojeltujen merialueiden verkostoja; kehottaa komissiota ja neuvostoa käyttämään luonnon monimuotoisuutta koskevia tieteellisiä tutkimustuloksia, jotka liittyvät merisuojelualueiden käyttöönoton edellytyksiin, neuvotteluissa luonnon monimuotoisuuden suojelemisesta ja kestävästä käytöstä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan välineiden täydentävyyden ja kehittämään merialueiden aluesuunnittelua, jotta suojellut merialueet yhdistetään paremmin muihin tehokkaisiin säilyttämistoimiin;
113. painottaa, että on tärkeää suojella luonnon monimuotoisuutta varmistamalla, että suojeltujen merialueiden, suojeluvyöhykkeiden ja Natura 2000 -merialueiden tehokkaasti hoidettu, ekologisesti yhdenmukainen verkosto kattaa vähintään 10 prosenttia kaikista Euroopan meristä ja merialueista vuoteen 2020 mennessä ollakseen linjassa kestävän kehityksen tavoitteen 14.5 kanssa; kehottaa mahdollisuuksien mukaan etenemään kohti Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ja Maailman puistokongressin ohjeistusta, jonka mukaan suojeltuja merialueita pitäisi olla 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä;
114. kehottaa tehostamaan Natura 2000 -verkoston käyttöönottoa meriympäristössä tunnistamalla ja hoitamalla tällaisia alueita erityisesti avomerellä; kehottaa uudelleen toteuttamaan vastaavia erityisiä ja kestäviä järjestelyjä luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi Ranskan syrjäisemmillä alueilla;
115. kehottaa tehostamaan toimia valtameritietouden lisäämiseksi Euroopassa tiivistämällä yhteistyötä ja vaihtoa tutkijoiden, sidosryhmien, päättäjien ja yleisön välillä keskittyen erityisesti koulutusohjelmiin, jotka koskevat valtamerten ja merten merkitystä, sekä tiedottamiseen siniseen talouteen liittyvistä työmahdollisuuksista;
116. kannustaa jäsenvaltioita parantamaan meri- ja rannikkoalueiden, erityisesti koralliriuttojen ja mangrovemetsien, ekosysteemien suojelua ja sietokykyä ja tässä yhteydessä sitoutumaan koralliriuttoja koskevaan kansainväliseen aloitteeseen;
117. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan vähiten kehittyneitä maita ja erityisesti pieniä kehittyviä saarivaltioita panemaan paremmin täytäntöön MARPOL-yleissopimusta ja siten suojelemaan ympäristöä ja satama-alueilla asuvien ihmisten toimeentuloa;
118. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan unionin eri rahastojen avulla tarvittavat investoinnit, jotta voidaan luoda meren uusiutuvien energialähteiden kehittämistä edistävä ympäristö, jotta Euroopan merten potentiaalia voidaan hyödyntää täysimääräisesti;
119. kehottaa komissiota lisäämään kansainvälisen tason toimia johdonmukaisen, ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvan sääntelykehyksen laatimiseksi syvänmeren mineraalien etsintää ja hyödyntämistä varten;
120. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin hyväksymät meri- ja rannikkoalueiden biologista monimuotoisuutta koskevat ensisijaiset toimenpiteet;
121. katsoo, että olisi käynnistettävä meriturvallisuuden ”Erika IV” -paketin valmistelu uusien merkittävien merikatastrofien estämiseksi ja että EU:n nykyisen lainsäädännön merivesille aiheuttaman ekologisen vahingon tunnustaminen olisi otettava huomioon tässä paketissa;
122. kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin lainsäädännössä otetaan huomioon ympäristövahinkojen olemassaolo erillään taloudellista vahingoista sekä aineettomista ja aineellisista vahingoista, ja kehottaa edistämään sitä, että tämä tunnustetaan kansainvälisesti;
123. kehottaa komissiota pyrkimään johdonmukaisempiin sisäisiin ja ulkoisiin toimintapolitiikkoihin luonnonvarojen, luonnon monimuotoisuuden ja valtamerten hoidon ja suojelun alalla;
124. korostaa, että merten uusiutuvien energialähteiden kehittäminen saarialueilla tarjoaa todellisen mahdollisuuden näiden alueiden kestävälle kehitykselle, mutta se on myös merkittävä voimavara EU:lle ja muulle maailmalle; kehottaa komissiota tekemään aloitteen sellaisesta kansainvälisestä strategiasta saarialueille, jonka tavoitteena on niiden erityispiirteisiin sopiva uusi taloudellinen malli, joka perustuu energiaomavaraisuuteen ja uusiutuvaan merienergiaan;
125. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan unionin eri rahastojen välityksellä tarvittavia investointeja saarialueille ja syrjäisemmille alueille, jotta voidaan kehittää uusiutuvaa merienergiaa ja edistää siten näiden alueiden energiaomavaraisuutta;
126. kehottaa komissiota tukemaan kulutusta ja osaamista kestävän sinisen talouden uusissa ammateissa ja edistämään niitä erityisesti alueilla, joilla on suuri kasvupotentiaali, kuten meri-, saaristo- ja syrjäisemmillä alueilla;
127. kehottaa ottamaan käyttöön laajan valtameriä koskevan integroidun unionin toimintalinjan, jossa on sisäinen ja ulkoinen osio ja joka kohdistuu valtameriin liittyviin kaikkiin politiikanaloihin (kuten tutkimus, ympäristö, energia, liikenne, kalastus, koheesiopolitiikka, naapuruuspolitiikka ja kansainvälinen kauppa) ja perustuu meriympäristön suojelua ja kestävää kehitystä koskeviin keskeisiin tavoitteisiin;
Meriliikenteen lisääntyneiden päästöjen torjunta
128. panee merkille, että vuonna 2014 toteutetussa Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n kolmannessa kasvihuonekaasututkimuksessa todetaan, että talouden ja energia-alan kehityksestä riippuen merenkulun hiilidioksidipäästöjen odotetaan kasvavan 50–250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ja että vuonna 2015 toteutetussa kansainvälisen ilmailu- ja merenkulkualan päästövähennystavoitteita koskevassa Euroopan parlamentin tutkimuksessa ”Emission Reduction Targets for International Aviation and Shipping” todetaan, että jos ilmastomuutoksen torjuntaa koskevaa IMO:n toimintasuunnitelmaa siirretään entisestään, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä saattaa nousta merkittävälle tasolle eli 17 prosenttiin meriliikenteen osalta vuoteen 2050 mennessä; korostaa sen vuoksi, että pelkkiin kuljetuksiin kuluisi suuri osa jäljelle jäävistä kasvihuonekaasuja koskevista määrärahoista, joilla on tarkoitus rajoittaa lämpötilan nousu reilusti alle kahteen celsiusasteeseen;
129. painottaa tarvetta toimia kiireesti maailmanlaajuisesti, jotta voidaan lieventää ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun haitallisia vaikutuksia valtamerten ekosysteemeihin ja terveyteen, erityisesti ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen yhteydessä hyväksytyn Pariisin sopimuksen puitteissa; panee merkille, että näihin haitallisiin vaikutuksiin kuuluvat valtamerten lämpötilan nousu, rannikkojen ja valtamerten happamoituminen, merenpinnan nousu, muutokset valtamerten virtauksissa sekä rannikkojen eroosio ja äärimmäiset sääilmiöt, napajäätiköiden pieneminen, suolapitoisuuden muutokset, ravinteiden määrän muutokset ja happivaje ja että ne voivat olla luonteeltaan kumulatiivisia; painottaa hyvin toimivien ekosysteemien merkitystä valtamerten sietokyvyn parantamisen kannalta; muistuttaa, että on puututtava kiireellisesti näihin vaikutuksiin, jotka heikentävät valtameren ratkaisevaa roolia ilmaston sääntelijänä, hiilinieluna, luonnon monimuotoisuuden lähteenä sekä ravinnon, toimeentulon, energian ja ekosysteemipalvelujen keskeisenä toimittajana;
130. muistuttaa, että Pariisiin sopimuksen mukaisesti kaikkien talouden alojen edellytetään vähentävän hiilidioksidipäästöjä; kehottaa IMO:ta antamaan selkeämpiä päästötavoitteita ja hyväksymään lyhyen aikavälin välittömiä torjuntatoimenpiteitä vuoteen 2018 mennessä, jotta meriliikenteen maailmanlaajuisia hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää Pariisin sopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti; toteaa lisäksi, että koska IMO:lla ei ole vastaavaa järjestelmää, unionin satamissa ja unionin poikkeamissatamiin ja -satamista tehtävien matkojen aikana syntyvät hiilidioksidipäästöt on otettava huomioon EU:n päästökauppajärjestelmässä tai vastaavassa vakaassa hinnoittelumekanismissa, joka on tarkoitus ottaa käyttöön mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2023;
131. muistuttaa, että nesteytetyn biomaakaasun käyttöä pitäisi edistää keinona hiilivapaaseen merenkulkualaan siirryttäessä ja että biomaakaasun käyttö liikenteessä pitäisi varata ensisijaisesti merenkulkualalle, jossa nesteytettyä biomaakaasua käytetään kehittyneenä uusiutuvana polttoaineena; katsoo, että direktiivissä 2014/94/EU esitettyyn infrastruktuurien kehittämiseen pitäisi sisältyä nesteytetyn biomaakaasun käyttö merenkulkualalla, jolla on nykyisin vain muutamia uusiutuvia vaihtoehtoja;
132. korostaa, että maakaasulla ja erityisesti nesteytetyllä maakaasulla (LNG) voisi olla tärkeä osuus liikennealan irtautumisessa hiilestä erityisesti merenkulun tapauksessa, koska se auttaa vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja ilmansaasteita;
133. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan ja edistämään nopeusrajoitusten asettamista aluksille IMO:n tasolla päästöjen vähentämiseksi siten, että otetaan huomioon energiatehokkuutta mittaava suunnitteluindeksi (EEDI-indeksi) ja aluksen energiatehokkuussuunnitelma (SEEMP) sekä se tosiasia, että maanteillä ja rautatiellä nopeusrajoitukset ovat yleisiä; tähdentää, että alusten nopeuden alentamisesta aiheutuvat sisäiset ja ulkoiset hyödyt ovat kustannuksia suuremmat; toteaa, että nopeuden vähentämistä on verrattain helppo seurata ja valvoa, joten sidosryhmille aiheutuva hallinnollinen rasite jää pieneksi;
134. painottaa, että maasähköllä on keskeinen rooli vihreämmän merenkulkualan kannalta, koska sen avulla laivat voivat sammuttaa moottorinsa ja kytkeytyä sähköverkkoon tuottaakseen sähköä odottamista, purkamista ja lastaamista varten ollessaan satamassa ja laiturissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan kannustaakseen maasähkön käyttöön ja tukeakseen sitä kaikkien Euroopan satamissa käyvien laivojen kohdalla, mikä poistaisi näin laivanmoottorien päästöt satamavesissä, vähentäisi epäpuhtauksia ja kasvihuonekaasupäästöjä sekä vähentäisi melua, tärinää ja moottorien kulumista;
135. kehottaa perustamaan IMO:n päästöjen hinnoittelumekanismin kaltaisen maailmanlaajuisen markkinapohjaisen mekanismin, jolla puututaan kansainvälisen merenkulun päästöihin kiinnittäen erityistä huomiota täysin meriliikenteestä riippuvaisiin alueisiin, erityisesti syrjäisimpiin alueisiin sekä saarialueisiin ja -valtioihin;
136. pyytää IPCC:tä yhdessä IMO:n kanssa toteuttamaan meriliikenteen vaikutustenarvioinnin noudattaen vastaavia suuntaviivoja kuin lentoliikennettä koskevassa IPCC:n erityiskertomuksessa ”Aviation and the Global Atmosphere”, kun otetaan huomioon, että tieteellinen käsitys meriliikenteen hiilidioksidi- ja muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista maapallon ilmastoon kehittyy nopeasti;
137. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään aktiivisesti saadakseen nopeasti valmiiksi pitkittyneen IMO:n työsuunnitelman, joka koskee arktisilla alueilla purjehtivien laivojen mustan hiilen päästöjen vähentämistä lämpötilan nopean nousun hidastamiseksi napa-alueilla;
138. kehottaa komissiota esittämään viimeistään vuonna 2020 ehdotuksen maalla tuotetun sähkön käytöstä ja asentamisesta laivoissa, jotka ovat laiturissa EU:n satamissa, päästöjen vähentämiseksi satama-alueilla;
139. korostaa, että on tärkeää tarkistaa satamien vastaanottolaitteita koskevaa direktiiviä (2000/59/EY), ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan yhdessä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO), kolmansien maiden ja teollisuuden kanssa merenkulkualan hiilestä irtautumista koskevan strategian, jossa otetaan huomion Pariisin sopimuksen tavoitteet ja tarve perustaa kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimia koskeva kansainvälinen järjestelmä;
140. kehottaa komissiota edistämään tarvittavia verotukseen liittyviä edellytyksiä kannustaakseen maasähkön käyttöön EU:n satamissa olevissa laivoissa ja uusiutuvien teknologioiden, kuten purjeiden, akkujen ja polttokennojen, hyödyntämiseen merenkulkualalla, erityisesti lähimerenkulussa;
141. kehottaa asianomaisia elimiä yhdenmukaistamaan toimintaedellytyksiä kaikkialla EU:ssa rikki- ja typpioksidipäästöjen osalta mukauttamalla vastaavat raja-arvot alhaisimpiin nykyisiä tasoja vastaaviksi;
142. kehottaa komissiota tutkimaan ja ehdottamaan toimenpiteitä nykyisen laivaston typpioksidipäästöjen vähentämiseksi merkittävästi, mukaan luettuna vaikutustenarviointi, joka koskee typpioksidiveron ja rahastojärjestelmän mahdollista käyttöönottoa huomattavien vähennysten aikaansaamiseksi nopeasti ja tehokkaasti;
143. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ehdottamaan oikeudellisia ja teknisiä toimenpiteitä hiukkaspäästöjen ja mustan hiilen päästöjen vähentämiseksi edelleen;
144. tähdentää syrjäisimpien alueiden merkitystä meriin liittyvissä kysymyksissä etenkin, koska ne sijaitsevat Atlantissa ja Intian valtameressä, joten niiden avulla voidaan tutkia ja torjua ilmastonmuutoksen vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen ja merten ekosysteemeihin ja ne tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia kehittää uusiutuvia energialähteitä ja sinistä bioteknologiaa; korostaa tarvetta luoda innovatiivisia ohjelmia ja myöntää riittävästi rahoitusta tutkimus- ja kehittämiskeskusten perustamiseen syrjäisimmille alueille; kehottaa sen vuoksi luomaan syrjäisimpien alueiden merenkulkuklusterin;
Kansainvälisen valtameritutkimuksen ja -tiedon vahvistaminen
145. korostaa, että on tärkeää kehittää innovoivia palveluja julkisia ja yksityisiä toimijoita, kuten tietokeskuksia ja verkostoja, varten, jotta saadaan asianmukaista tietoa merivesien ympäristön tilasta, tehostetaan tieteellisen tiedon, parhaiden käytäntöjen ja taitotiedon jakamista ja pannaan täysimääräisesti täytäntöön Meriosaaminen 2020 -etenemissuunnitelman (SWD(2014)0149) toimet; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että Copernicus-ohjelman meriympäristön seurantapalvelu ja hallitustenvälinen maapallon tilan seurantaa käsittelevä ryhmä ovat täydessä toimintavalmiudessa; kehottaa komissiota kehittämään Copernicus-ohjelmaan perustuvia valmiuksia kasvihuonekaasupäästöjen, kuten hiilidioksidipäästöjen, seuraamiseksi, koska se toisi huomattavaa lisäarvoa ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun;
146. odottaa komission ehdotuksia EU:n tutkimus- ja seurantatoimien koordinoinnista kansainvälisten kumppanien kanssa ja tutkimuksen laadun parantamisesta muun muassa laajentamalla olemassa olevia EU:n tutkimus- ja seurantavälineitä ja -toimia, Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkko (EMODNET) mukaan lukien, jotta voidaan toteuttaa yhteinen tietoverkko, Euroopan maanseurantaohjelma (Copernicus), eurooppalainen valtamerten kaukokartoitusjärjestelmä (EuroGOOS) ja yhteiseen ohjelmasuunnitteluun kuuluva aloite ”Terveet ja tuottavat valtameret ja meret”, joiden kaikkien tavoitteena on luoda kansainvälinen meriä ja merenkulkua koskeva tietoverkko;
147. kehottaa hyväksymään ja integroimaan Euroopan laajuisesti innovatiiviset, hyväksi havaitut ja valikoivat pyyntimenetelmät, joita valvotaan tiiviissä yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa ilman kansallista protektionismia;
148. kehottaa investoimaan entistä enemmän tieteelliseen tutkimukseen, jotta saadaan parempi käsitys valtameristämme; toteaa, että 95 prosentin osuus niistä on edelleen tutkimatta;
149. korostaa, että on tärkeää jakaa merentutkimuksen ja teknologioiden avulla saatuja tutkimustietoja kolmansien maiden tiedeyhteisöjen kanssa; korostaa, että merentutkimukseen tehtävien lisäinvestointien edistäminen kolmansissa maissa ja sellaisten kansainvälisten verkostojen perustaminen, joiden avulla tuloksia ja tietoja voidaan jakaa, on erittäin tärkeää kestävämmän kalastuksen kehittämisen, paremman merialueiden hallinnoinnin ja valtamereen liittyvien yhteisten ongelmien ratkaisemisen kannalta;
150. panee huolestuneena merkille, että pienet saaret ovat erittäin alttiita rannikon eroosiolle, koska niiden rannikkoympäristöihin voivat vaikuttaa merkittävästi merenpinnan nousu, veden kiertokulku ja ilmastonmuutoksesta johtuvat meren ekosysteemin suuntaukset; painottaa, että nykyiset suuret eurooppalaiset tiedonkeruukeskukset eivät sisällä sedimenttimassan tasapainoa koskevia tiedostoja, joita tarvitaan rannikkoja koskevien muutosten ja eroosion ymmärtämiseksi pienten saarten mittakaavassa; painottaa näin ollen tarvetta välittömästi kehittää ja käyttää viimeisimpiä, innovatiivisia teknologioita EU:n pienten saarten rannikkojen eroosion, rannikkojen ja merialueiden olosuhteiden ja ympäristöparametrien keräämiseksi, arvioimiseksi ja seuraamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tällaisia hankkeita;
151. korostaa, että on tärkeää edistää merenpohjaa, merten lajeja ja luontotyyppejä koskevaa tietämystä sekä geologisten, batymetristen ja seismisten ja tulivuorenpurkauksia koskevien tietojen, kemiallisten ja hydrologisten tietojen sekä ilmakehää ja merten meteorologiaa koskevien tietojen keräämistä, jotta voidaan kehittää merten uusiutuvia energialähteitä ja perustaa suojeltuja merialueita; kannustaa tässä yhteydessä ympäristöystävällistä valtamerten ja merten ekosysteemien tieteellistä seurantaa ja tutkimusta, jonka tavoitteena on kestävä kehitys;
152. toteaa, että on erittäin tärkeää varmistaa tarkat tiedot kalatalousalalla, koska tämä on valtamerten hyvän hallinnoinnin toteuttamisen olennainen edellytys; korostaa, että on myönnettävä asianmukaiset ja realistiset taloudelliset resurssit tämän tavoitteen takaamiseksi; katsoo, että on tarpeellista parantaa yhteistyötä ja koordinointia kansainvälisten kumppanien kanssa EMODNETin antaman esimerkin pohjalta ja G7-maiden Tsukuban tiedonannon mukaisesti;
153. kehottaa osoittamaan enemmän resursseja meriosaamisen ja valtamerten ymmärtämisen lisäämiseen ottaen erityisesti huomioon meriä koskevan tieteellisen tutkimuksen, uusien tietojen keräämisen, tietämyksen ja tiedon jakamisen foorumit sekä politiikan kehittämisen ja päätöksenteon edistämisen parhaan saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella; palauttaa mieliin ennalta varautumiseen perustuvan lähestymistavan merkityksen silloin, kun riittävää tieteellistä näyttöä ei ole saatavilla;
154. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tieteellistä tietoa, tietojen vaihtoa ja teknologian siirtoa, jotta edistettäisiin valtamerten suojelua ja kestävää käyttöä; kehottaa jatkamaan ja vahvistamaan kansainvälisellä tasolla tutkimusta ja merialan innovointia tukevia aloitteita, yhteistyötä ja investointeja;
155. painottaa, että valtamerten hallinnoinnin pitäisi perustua parhaaseen saatavilla olevaan tietoon, ja kehottaa näin ollen lisäämään tutkimusta ja innovointia valtamerten ja niiden luonnonvarojen hallinnoimiseksi tavalla, joka takaa merten ekosysteemien säilyttämisen ja ennallistamisen, niiden luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen mukaan luettuna;
156. painottaa tarvetta jatkaa katastrofaalisten öljyvuotojen uhkan ja toistuvien öljyvuotojen kumulatiivisten vaikutusten valtameriympäristöön tutkimista sen varmistamiseksi, että päätökset toteuttaa etsintä- ja hyödyntämistoimia merellä perustuvat täsmälliseen ja ajankohtaiseen tieteelliseen tietoon;
157. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tutkimusta ja edistämään monitieteellisiä lähestymistapoja ja kumppanuuksia taloudellisten ja julkisten toimijoiden välillä, jotta kehitetään tieteellistä tietämystä valtameristä;
158. painottaa tarvetta osoittaa enemmän resursseja merten tieteelliseen tutkimukseen, kuten monialaiseen tutkimukseen ja valtamerten ja rannikkojen jatkuvaan tarkkailuun sekä tiedon ja tietämyksen, myös perinteisessä muodossa, keräämiseen ja jakamiseen valtamerta koskevan tietämyksemme lisäämiseksi, ilmaston ja valtameren terveyden ja tuottavuuden välisen suhteen ymmärtämiseksi paremmin, äärimmäisiä sääoloja ja -ilmiöitä koskevien koordinoitujen varhaisvaroitusjärjestelmien kehittämisen vahvistamiseksi, parhaaseen saatavilla olevaan tieteeseen perustuvan päätöksenteon edistämiseksi, tieteellisen ja teknologisen innovoinnin suosimiseksi sekä meriluonnon monimuotoisuuden osuuden kasvattamiseksi kehittyvien maiden, etenkin pienten kehittyvien saarivaltioiden ja vähiten kehittyneiden maiden, kehityksessä;
159. kehottaa komissiota ottamaan unionin tasolla käyttöön ja edistämään kansainvälisellä tasolla tutkimusta, havainnointia, tietojen keräämistä ja vaihtoa tulivuorisaarten ja meren tulivuorten vulkaanisesta toiminnasta ja niiden yhteyksistä valtameriin; korostaa, että syrjäisimmillä alueilla voi olla keskeinen tehtävä tällä alalla;
160. toteaa, että meristä ja valtameristä saatavassa uusiutuvassa energiassa on huomattava potentiaali ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen ja energialähteiden monipuolistamisen kannalta; painottaa, että aaltoja, virtauksia ja suolapitoisuutta koskeva lisätutkimus on tarpeen, samoin kuin asianmukaisten ympäristön kestävyyttä koskevien kriteerien kehittäminen;
161. palauttaa mieliin, että ”sinisen kasvun” strategian yhtenä tavoitteena on lisätä merentutkimusalaan liittyvää tietämystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan kansainvälisten toimijoiden kanssa toteutettavia merentutkimus- ja tiedekumppanuuksia ja edistämään Blue MED -ohjelman kaltaisia jo olemassa olevia kumppanuuksia;
162. pitää myönteisenä EU:n tukea meren ja merenkulkualan tutkimuksen ohjelmien ja puiteohjelmasta rahoitetun innovoinnin ohjelman välityksellä; kehottaa komissiota säilyttämään tämän tuen;
163. kehottaa myöntämään riittävästi rahoitusta meriä ja merenkulkua koskevien tutkimus- ja innovointitoimien tukemiseksi etenkin monialaisten valtameritutkimusta ja -innovointia koskevien toimien alalla;
164. kannattaa vuonna 2013 annetun Galwayn julkilausuman määräysten jatkamista ja kannustaa toteuttamaan vastaavia yhteistyön muotoja muiden maiden kanssa;
165. painottaa, että merentutkimukseen tehtävien lisäinvestointien edistäminen yhdessä kolmansien maiden kanssa vuoden 2013 Galwayn julkilausuman mukaisesti sekä investoinnit yhteisiin tutkimushankkeisiin kehittyvissä maissa ja sellaisten kansainvälisten verkostojen luominen, joiden avulla tuloksia ja tietoa voidaan jakaa, on erittäin tärkeää paremman ja kestävämmän kalastuksen ja meriekosysteemien hoidon kehittämisen ja valtameriin liittyvien yhteisten haasteiden selvittämisen kannalta;
166. palauttaa mieliin, että on tärkeää tehdä yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa kartoituksen, tarkkailun ja tutkimuksen vahvistamiseksi Välimerellä, Mustallamerellä ja Atlantilla Blue MED -aloitteen sekä Belémin ja Galwayn julkilausumien mukaisesti ja yhdessä maailmanlaajuisten tai alueellisten liittoutumien, kuten Belmont-foorumin, kanssa;
167. suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen ehdottaa EMODNETin mukauttamista muihin kansainvälisiin meritiedon keräämistoimiin vuoteen 2018 mennessä; muistuttaa, että on tärkeää, että unioni sitoutuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja erityisesti tavoitteisiin 14.A ja 14.A.1 sekä G7-maiden tiede- ja teknologiaministerien Tsukuban tiedonantoon tässä yhteydessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita muistuttamaan kansainvälisiä kumppaneita niiden sitoutumisesta saatavilla olevan, yhteentoimivan ja avoimen tieteen edistämiseen; kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille säännöllisesti todella maailmanlaajuisten valtamerten tarkkailufoorumien edistymisestä;
168. kehottaa YK:n toimintakehotuksen ”Our Ocean, Our Future” mukaisesti tekemään valtamerten tilasta perusteellisia arviointeja, jotka perustuvat sekä tieteellisiin että perinteisiin tietojärjestelmiin;
169. painottaa tarvetta siirtyä kohti tarkoituksenmukaisia valtamerten tarkkailujärjestelmiä, meritiedon saatavuutta ja suurten tietomäärien (sininen pilvi mukaan luettuna) käsittelyä G7-maiden tiede- ja teknologiaministerien Tsukuban tiedonannon mukaisesti;
170. kehottaa osoittamaan enemmän resursseja meriosaamisen ja valtamerten ymmärtämisen lisäämiseen ottaen erityisesti huomioon meriä koskevan tieteellisen tutkimuksen, uusien tietojen keräämisen, tietämyksen ja tiedon jakamisen foorumit sekä politiikan kehittämisen ja päätöksenteon edistämisen parhaan saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella; palauttaa mieliin ennalta varautumiseen perustuvan lähestymistavan merkityksen tapauksissa, joissa riittävää tieteellistä näyttöä ei ole saatavilla;
171. kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia ja yksityisiä tahoja keskittymään pääasiassa innovointihankkeisiin, sinisiin bioteknologioihin ja puhtaan energian käyttöön entistä ekologisemman infrastruktuurin ja meriliikenteen edistämiseksi ja mukauttamiseksi sekä valtamerten ekosysteemin ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen (CEF) kautta; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita keskittymään alusten vaihtoehtoisiin ja muihin kuin perinteisiin polttoaineisiin – kuten LNG – ja saaria yhdistävään nesteytetyn maakaasun sinisiä käytäviä koskevaan hankkeeseen, jolla edistetään ja mukautetaan LNG-terminaalien kaltaisia infrastruktuureja yhdistävinä teknologioina käyttämällä edellä mainittua olemassa olevaa rahoitusta; kehottaa komissiota kehittämään valtamerikumppanuuksia keskeisten valtameritoimijoiden kanssa keinona edistää yhteistyötä, politiikan johdonmukaisuutta ja koordinointia sinisen kasvun ja parhaiden käytäntöjen vaihdon kaltaisissa yhteistä etua koskevissa keskeisissä valtameren hallinnointiin liittyvissä kysymyksissä;
172. toteaa, että merenkulkualan automatisointi ja digitalisointi edellyttävät digitaalisten taitojen ja pätevyyden parantamista, ja korostaa, että tämä tarjoaa mahdollisuuden houkutella nuoria alalle; kehottaa komissiota ehdottamaan tämän alan aloitteita, joilla kehitellään yhteisiä aloitteita pätevyyksien tunnustamiseksi ja erilaisten merenkulkualan toimintojen edistämiseksi;
173. pitää valitettavana, että kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista annetussa yhteisessä tiedonannossa ei viitata mitenkään rannikko- ja merimatkailuun, vaikka sen vaikutus rannikkoalueisiin, saarialueisiin ja syrjäisimpiin alueisiin sekä paikalliseen matkailualaan, jolla toimii pääasiassa pk-yrityksiä, olisi pidettävä mielessä; kehottaa panemaan täytäntöön valtameriä käsittelevän kansainvälisen foorumin puitteissa Euroopan matkailustrategian, jonka yhteydessä alueet ja myös rannikoiden paikallisviranomaiset osallistuvat Euroopan laajuiseen vuoropuheluun rannikkoalueiden älykkään hoidon ja merimatkailun parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi; korostaa, että muovia ja muita meren jätteitä koskevassa komission strategiassa ei saisi unohtaa rannikkoalueita, koska meriympäristön häiriöillä on äärimmäisen kielteinen vaikutus matkailun houkuttelevuuteen ja väistämättä taloudellinen vaikutus kaikkiin syrjäisimpien alueiden toimintoihin;
174. kehottaa nopeuttamaan toimia, joilla tehostetaan valtamerten hallinnoinnin parantamista mahdollistavaa tutkimusta ja innovointia siten, että varmistetaan merten ekosysteemien säilyttäminen ja ennallistaminen, näiden luonnonvarojen kestävyys mukaan luettuna, sekä valtamerten tuntemusta Euroopassa ja maailmanlaajuisesti tutkijoiden, sidosryhmien, päätöksentekijöiden ja kansalaisten välisen tiiviimmän yhteistyön ja vaihdon avulla valtameriä ja sinisen talouden työuria koskevan koulutuksen parantamiseksi; kehottaa arvioimaan perinpohjaisesti valtamerten tilaa tieteen ja perinteisten tietojärjestelmien pohjalta YK:n asiakirjan ”Our Ocean, Our Future: Call for Action” pohjalta;
175. korostaa, että on tärkeää sisällyttää prosessiin rannikkoalueiden ja syrjäisimpien alueiden paikallisviranomaiset, jotta valtamerten kansainvälinen hallinnointi tuodaan lähemmäs unionin kansalaisia.
o o o
176. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
Plastic waste inputs from land into the ocean, Jenna R. Jambeck, Roland Geyer, Chris Wilcox, Theodore R. Siegler, Miriam Perryman, Anthony Andrady, Ramani Narayan, Kara Lavender Law, Science, Vol. 347, Issue 6223, 13. helmikuuta 2015, s. 768–771.
Winkel, R., Weddige, U., Johnson, D., Hoen, V., and Papaefthimiou, S. (2015), ‘Shore Side Electricity in Europe: Potential and environmental benefits’, Energy Policy, DOI: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0301421515300240.
– ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n ihmisoikeusyleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,
– ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW),
– ottaa huomioon vuonna 1995 neljännessä maailmankonferenssissa hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman, erityisesti sen keskeisen ongelma-alueen K (naiset ja ympäristö),
– ottaa huomioon YK:n väestörahaston (UNFPA) kehittämän Demographic Exploration for Climate Adaptation -välineen (DECA), jolla yhdistetään väestötietoja ilmastoriskien sijaintitietoihin ja pyritään vähentämään katastrofiriskejä,
– ottaa huomioon YK:n aavikoitumisen estämistä koskevan yleissopimuksen (UNCCD), joka tuli voimaan joulukuussa 1996, ja erityisesti sen yleisten määräysten 5 artiklan,
– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 18. kokouksen (COP 18) Dohassa Qatarissa 26. marraskuuta – 8. joulukuuta 2012 (päätös 23/CP.18),
– ottaa huomioon UNFCCC:n osapuolten 20. kokouksen (COP 20) Limassa Perussa 1.–12. joulukuuta 2014 sekä erityisesti Liman toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvosta (päätös 18/CP.20),
– ottaa huomioon UNFCCC:n osapuolten 21. kokouksen (COP 21) Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2015,
– ottaa huomioon Pariisin sopimuksen 8 artiklan,
– ottaa huomioon UNFCCC:n osapuolten 22. kokouksen (COP 22) Marrakechissa Marokossa 7.–18. marraskuuta 2016 sekä sen sukupuolten tasa-arvoa ja ilmastonmuutosta koskevan päätöksen, jolla jatketaan Liman toimintaohjelmaa sukupuolten tasa-arvosta (päätös 21/CP.22),
– ottaa huomioon syyskuussa 2015 hyväksytyn vuoden 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelman, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2016, ja erityisesti sen kestävän kehityksen tavoitteet 1, 4, 5 ja 13,
– ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2017 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 35/20 ihmisoikeuksista ja ilmastonmuutoksesta,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan 5 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,
– ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 kokoontuneen neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja ympäristöstä: päätöksenteon, pätevöitymisen ja kilpailukyvyn tehostaminen ilmastonmuutoksen hillitsemispolitiikan alalla EU:ssa,
– ottaa huomioon neuvoston 26. lokakuuta 2015 hyväksymän EU:n toimintasuunnitelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi 2016–2020,
– ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”YK:n ilmastonmuutoskonferenssi 2014 – COP 20 Lima, Peru (1.–12. joulukuuta 2014)”(1),
– ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta”(2),
– ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisista ja ilmastonmuutoksesta(3),
– ottaa huomioon Women and Gender Constituency -järjestön 1. kesäkuuta 2015 julkaistun kannanoton vuoden 2015 uudesta ilmastosopimuksesta(4),
– ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) 26. tammikuuta 2017 julkaistun tutkimuksen ”Gender in environment and climate change”(5),
– ottaa huomioon Genevessä tehdyn ihmisoikeuksia ilmastotoimissa koskevan sitoumuksen (Geneva Pledge for Human Rights in Climate Action),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0403/2017),
A. ottaa huomioon, että ilmastonmuutos tapahtuu maailmanlaajuisesti mutta sen vaikutukset ovat tuhoisimmat maissa ja yhteisöissä, jotka ovat vähiten vastuussa ilmaston lämpenemisestä; toteaa, että vaikutukset kohdistuvat voimakkaampina sellaisiin väestöihin, joiden elanto on eniten riippuvaista luonnonvaroista ja/tai joilla on vähiten valmiuksia vastata luonnononnettomuuksiin, kuten kuivuuteen, maanvyöryihin, tulviin ja hirmumyrskyihin; toteaa, että ilmastonmuutoksen joutuvat pahiten kokemaan ja sen vaikutuksista eniten kärsimään ne, joilla on vähiten taloudellisia resursseja sopeutumiseen;
B. ottaa huomioon, että naiset ja miehet kokevat ilmastonmuutoksen vaikutukset eri tavoin; toteaa, että naiset ovat haavoittuvampia ja kohtaavat suurempia riskejä eri syistä, joita ovat muun muassa resurssien ja koulutuksen epätasa-arvoinen saatavuus, epätasa-arvoiset työllistymismahdollisuudet ja maanomistusoikeudet sekä sosiaaliset ja kulttuuriset normit ja erilaiset intersektionaaliset kokemukset;
C. toteaa, että naiset ovat erityisen alttiita ilmastonmuutokselle ja kokevat sen vaikutukset suhteettoman voimakkaina sosiaalisten rooliensa vuoksi, joita ovat esimerkiksi veden, elintarvikkeiden ja polttoaineen hankkiminen perheelle ja muista huolehtiminen; toteaa, että naiset vastaavat yli 70 prosentista vedenhausta ja vesihuollosta maailmassa; toteaa, että alueilla, jotka ovat eniten alttiita ilmastonmuutokselle, 70 prosenttia kaikista naisista työskentelee maataloudessa mutta osallistuu harvoin ilmastopolitiikan kehittämiseen;
D. toteaa, että YK:n arvioiden mukaan 781 miljoonaa ihmistä, jotka ovat 15-vuotiaita ja sitä vanhempia ja joista lähes kaksi kolmasosaa on naisia, on lukutaidottomia(6) samalla kun mahdollisuus saada tietoa ja koulutusta asianmukaisten viestintäkanavien kautta on olennaisen tärkeää, jotta varmistetaan naisten itsenäisyys erityisesti katastrofien aikana;
E. toteaa, että Afrikan maataloussektorilla naiset tuottavat yli 90 prosenttia peruselintarvikkeista mutta omistavat vain noin yhden prosentin viljelymaasta;
F. ottaa huomioon, että katastrofeilla on suuri vaikutus koulutukseen, terveyteen, rakenteelliseen köyhyyteen ja väestön siirtymisiin;
G. toteaa, että YK:n arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti 70 prosenttia köyhyydessä elävistä 1,3 miljardista ihmisestä on naisia; huomauttaa, että köyhät asuvat useammin syrjäseuduilla, jotka ovat alttiita tulville, merenpinnan nousulle ja myrskyille; toteaa, että naiset ja lapset kuolevat luonnonkatastrofeissa 14 kertaa todennäköisemmin kuin miehet;
H. ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat sukupuolten eriarvoisuutta, joka liittyy syrjintään, terveysuhkiin, elannon menetykseen, kotiseudulta siirtymään joutumiseen, muuttoliikkeeseen, köyhyyteen, ihmiskauppaan, väkivaltaan, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, puutteelliseen elintarviketurvaan, infrastruktuurin saatavuuteen ja välttämättömiin palveluihin; toteaa, että tarvitaan sukupuolten tasa-arvon huomioon ottavaa lähestymistapaa, jossa liitetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskeva analyysi kriittiseen pohdintaan, joka koskee kulutustottumuksia sekä niiden vaikutusta ilmastonmuutokseen;
I. toteaa, että naisten epätasa-arvoinen osallistuminen päätöksentekoprosesseihin ja työmarkkinoille lisää eriarvoisuutta ja usein estää naisten täysipainoisen osallistumisen ilmastonmuutosta koskevaan päätöksentekoon, suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; toteaa, että naiset eivät ole vain uhreja vaan tosiasiallisia muutoksentekijöitä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien strategioiden kehittämisessä yhteisöissään ja päätöksentekoasemissa, ja heille on annettava mahdollisuuksia tehdä niin;
J. ottaa huomioon, että vuoden 1995 Pekingin toimintaohjelmassa määriteltiin selvästi sukupuolen, ympäristön ja kestävän kehityksen välinen yhteys ja korostettiin naisten strategista roolia kestävien ja ekologisesti perusteltujen kulutus- ja tuotantomallien kehittämisessä, mukaan luettuna se, että naisten on tärkeää osallistua tasavertaisesti ympäristöä koskevaan päätöksentekoon kaikilla tasoilla;
K. katsoo, että UNCCD:n yleisten määräysten 5 artiklassa tunnustetaan naisten rooli maaseutuyhteisöissä ja aavikoitumisesta ja kuivuudesta eniten kärsivillä alueilla ja kannustetaan sekä miehiä että naisia osallistumaan tasapuolisesti aavikoitumisen ja kuivuuden vaikutusten torjuntaan;
L. katsoo, että sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttaminen ja naisten merkityksellinen osallistuminen eri prosesseihin riippuu viime kädessä sukupuoliperusteisen eriarvoisuuden rakenteellisen perustan korjaamisesta;
M. toteaa, että UNFCCC:n osapuolet päättivät COP 18 -kokouksessa (päätös 23/CP.18) hyväksyä tavoitteen, joka koskee sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttamista yleissopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti perustetuissa elimissä, jotta lisätään naisten osallistumista ja varmistetaan tehokkaampi ilmastopolitiikka, jossa tarkastellaan oikeudenmukaisesti naisten ja miesten tarpeita, ja seurata edistystä kohti sukupuolten tasapuolisen edustuksen tavoitteen saavuttamista edistettäessä sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa ilmastopolitiikkaa;
N. ottaa huomioon, että naiset ovat edelleen aliedustettuja ilmastonmuutosasioista päättävissä kansallisissa elimissä EU:n jäsenvaltioissa mutta eivät asianomaisissa komission pääosastoissa, kuten ilmastotoimien pääosastossa ja energian pääosastossa, joissa molemmissa 40 prosenttia työntekijöistä on naisia;
O. toteaa, että COP 20 -kokouksessa hyväksytyssä Liman toimintaohjelmassa sukupuolten tasa-arvosta (päätös 18/CP.20) kehotetaan sopimuspuolia edistämään sukupuolten tasapuolista edustusta ja sukupuolinäkökulman huomioon ottamista ilmastonmuutostoimien kehittämisessä ja toteuttamisessa; toteaa, että sopimuspuolia kannustetaan tukemaan nais- ja miespuolisille delegaateille tarkoitettuja koulutus- ja tiedotustoimia sukupuolten tasa-arvoon ja ilmastonmuutokseen liittyvissä kysymyksissä;
P. toteaa, että Pariisin sopimuksessa (COP 21) todetaan, että osapuolten olisi tarkasteltava omia velvoitteitaan, jotka koskevat muun muassa ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa, kun ne sopimusta täytäntöön pannessaan toteuttavat toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi;
Q. katsoo, että niiden sopeutumis- ja hillintätoimien rahoitusmekanismit, joilla korvataan menetyksiä ja vahinkoja tai ilmastomuutoksen aiheuttamia väestön siirtymisiä, ovat tehokkaampia, jos niissä otetaan huomioon naisten täysimääräinen osallistuminen suunnitteluun, päätöksentekoon ja täytäntöönpanoon myös ruohonjuuritasolla; toteaa, että naisten tietämyksen – myös paikallisen tason ja alkuperäiskansojen naisten tietämyksen – huomioon ottaminen voi edistää katastrofien hallintaa, luonnon monimuotoisuutta, parempaa vesihuoltoa, tehokkaampaa elintarviketurvaa, aavikoitumisen estämistä ja metsien suojelua sekä varmistaa nopean siirtymisen kohti uusiutuviin energialähteisiin perustuvia teknologioita ja tukea kansanterveyttä;
R. toteaa, että Pariisin sopimuksen osapuolet ovat tietoisia siitä, että ilmastonmuutos on koko ihmiskunnan yhteinen huolenaihe; katsoo, että osapuolten olisi ilmastonmuutostoimissaan kunnioitettava ja edistettävä ihmisoikeusvelvoitteitaan, oikeutta terveyteen, alkuperäiskansojen, paikallisyhteisöjen, siirtolaisten, lasten, vammaisten henkilöiden ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksia, oikeutta kehitykseen, sukupuolten tasa-arvoa, naisten voimaannuttamista ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta;
S. toteaa, että ilmasto-oikeudenmukaisuus yhdistää toisiinsa ihmisoikeudet ja kehityksen, turvaa kaikkein haavoittuvimpien oikeudet ja jakaa ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten taakan ja hyödyt oikeudenmukaisesti;
T. toteaa, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa tunnustetaan yhteys sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen ja kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen välillä, mukaan luettuna ilmastonmuutosta koskeva tavoite 13, joka koskee mahdollisuutta puuttua naisten heikomman sosioekonomisen aseman perimmäisiin syihin ja siten lisätä heidän kykyään selviytyä ilmastonmuutoksesta;
U. toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset sellaisilla alueilla kuin Saharan eteläpuolinen Afrikka ja Etelä-Aasia voisivat viedä yli 100 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä, mikä ruokkisi konflikteja ja johtaisi väestön siirtymisiin; toteaa, että UNCDD:ssa arvioidaan, että 135 miljoonaa ihmistä voi joutua siirtymään vuoteen 2045 mennessä aavikoitumisen vuoksi; panee merkille, että YK:n kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö toteaa arviossaan, että vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuneiden määrä voisi vaihdella 25 miljoonasta miljardiin mutta 200 miljoonaa on yleisimmin mainittu arvio;
V. toteaa, että sukupuolten tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja oikeus kehitykseen sisältyvät olennaisena osana ilmasto-oikeudenmukaisuuden käsitteeseen; ottaa huomioon, että vaikka ilmastonmuutos on raskas taakka koko yhteiskunnalle, erityisesti naiset kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta johtuvasta siirtymään joutumisesta;
W. ottaa huomioon, että ilmastonmuutos lisää luonnonkatastrofien laajuutta ja esiintymistiheyttä, mikä voi johtaa omaisuuden, tulolähteiden ja elintärkeiden terveydenhuoltopalvelujen menetykseen ja lisääntyneeseen riskiin joutua sukupuoliperusteisen väkivallan uhriksi; katsoo, että naisten kyky selviytyä luonnonkatastrofien vaikutuksista on usein heikentynyt vallitsevan eriarvoisuuden takia; toteaa, että ilmastonmuutos todennäköisesti pahentaa tällaista eriarvoisuutta ja johtaa vielä suurempaan haavoittuvuuteen ja lisää väestön siirtymisiä;
X. toteaa, että monet näistä vaikutuksista voidaan yhä estää panemalla täytäntöön nopea, osallistava ja sukupuolinäkökulman huomioon ottava kehitysohjelma, jossa keskitytään muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin sopeutumiseen ja niiden lieventämiseen;
Y. toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioidaan johtavan väestön siirtymisten lisääntymiseen, mikä ei sovi yhteen nykyisten kansainvälisten kehysten parametrien kanssa; katsoo, että ilmastonmuutoksen aiheuttamiin väestön siirtymisiin puuttuminen on äärimmäisen tärkeä haaste, joka edellyttää monitahoista ja kattavaa maailmanlaajuista strategiaa, joka perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen;
Z. toteaa, että se, että YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi vuonna 2017 asiakirjan Key Messages on Human Rights and Climate Change, on merkittävä askel eteenpäin puututtaessa haitallisiin vaikutuksiin, joita ilmastonmuutoksella on ihmisoikeuksien täyteen ja tosiasialliseen toteutumiseen; toteaa, että vuoden 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelmassa ja Pariisin sopimuksessa annetaan maailman johtajille monialainen normatiivinen perusta sellaisen kehyksen luomiseen, jolla voidaan puuttua ilmastonmuutoksen aiheuttamien väestön siirtymisten vaikutuksiin tehokkaasti YK:n nykyisiä välineitä hyödyntäen;
AA. toteaa, että EU:lla on selkeä oikeudellinen kehys, joka edellyttää, että se kunnioittaa ja edistää ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa sisäisissä ja ulkoisissa politiikoissaan; toteaa, että EU:n ilmastopolitiikalla voi olla merkittävä vaikutus ihmisoikeuksien suojeluun ja sukupuolinäkökulman huomioon ottavien ilmastotoimien edistämiseen maailmanlaajuisesti;
AB. toteaa, että EU voi sille perussopimuksissa annetun toimivallan nojalla parantaa tehokkaasti oikeudellisia ja toimintapoliittisia puitteita, joilla tuetaan ilmasto-oikeudenmukaisuutta ja osallistutaan aktiivisesti ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuvien henkilöiden ihmisoikeudet turvaavan kansainvälisen kehyksen kehittämiseen; toteaa, että EU ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen tulevassa turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevassa Global Compact -aloitteessa;
AC. ottaa huomioon, että pakolaisten asemaa koskevaan vuoden 1951 yleissopimukseen ei sisälly ilmastopakolaisten kategoriaa;
1. toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on välttämätön edellytys kestävälle kehitykselle ja ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden tehokkaalle hallinnalle; painottaa, että naiset eivät ole vain uhreja vaan myös voimakkaita muutoksen aikaansaajia, jotka voivat täyden osallistumisen pohjalta laatia ja toteuttaa tehokkaita ilmastostrategioita ja/tai ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen ja voivat kehittää kykyä selviytyä ilmastonmuutoksesta, koska heillä on kokemusta ja käytännön osaamista eri aloilta, jotka vaihtelevat maa- ja metsätaloudesta ja kalastuksesta energian infrastruktuureihin ja kestäviin kaupunkeihin;
2. toteaa, että naisten osallistuminen maaseudun työmarkkinoille käsittää monenlaisia töitä, jotka ulottuvat perinteistä maataloutta laajemmalle, ja korostaa tähän liittyen, että maaseudun naiset voivat edistää siirtymistä kestävään ja ekologiseen maatalouteen ja naisilla voi olla merkittävä asema vihreiden työpaikkojen luomisessa;
3. kehottaa komissiota toteuttamaan ohjelmia, joiden kautta modernin teknologian ja taitotiedon siirrolla voidaan auttaa kehitysmaiden yhteisöjä ja alueita sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja ottaa naiset mukaan tähän työhön – naisten osuus maatalouden työvoimasta katastrofiherkissä maissa on 70 prosenttia;
4. on vakuuttunut siitä, että naisten vaikutusvallan lisääminen maaseudulla maan, lainojen ja kestävien viljelymenetelmien saatavuuteen liittyvissä asioissa on ratkaisevan tärkeää, jotta parannetaan kykyä selviytyä ilmastonmuutoksesta, mukaan luettuina ekosysteemien, vesivarojen ja maaperän viljavuuden suojelu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan kehityspolitiikassaan nämä näkökohdat myös julkisten investointisuunnitelmien avulla ja tukemalla vastuullisia yksityisiä investointeja käyttämällä sellaisia kehyksiä kuin yritystoimintaa sekä ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat ja UNCTADin toimintasuunnitelma, joka koskee kestävän kehityksen tavoitteisiin investoimista;
5. toteaa, että naiset ja tytöt ovat omien olojensa ja tarpeidensa parhaita tietolähteitä ja sen vuoksi heitä olisi kuultava kaikissa niihin liittyvissä kysymyksissä; toteaa, että EIGE:n mukaan naiset ovat tilastollisesti huolestuneempia ilmastonmuutoksesta; toteaa, että vuosisatojen ajan naiset ovat innovoijina, johtajina, organisoijina, kasvattajina ja hoivaajina löytäneet vaikeissa tilanteissa keinot elättää perheensä ja täyttää perheidensä tarpeet ja heillä on valtava potentiaali toimia innovoijina myös tulevaisuudessa;
6. kehottaa komissiota pohtimaan kauppa- ja kehityspolitiikkojensa sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia, mukaan luettuna sen toimien vaikutus naisiin; pyytää lisäksi, että komissio vaatii sitovia sosiaalisia ja ympäristönormeja neuvottelemiensa kauppasopimusten kestävää kehitystä koskeviin lukuihin;
7. toteaa, että terveyden, koulutuksen ja vaikutusvallan lisäämisen alojen kehityspolitiikka on ympäristöpolitiikan lisäksi olennaisen tärkeää kestävän kehityksen ja viime kädessä ilmastonmuutoksen ratkaisemisen kannalta; toteaa, että tavat, joilla nämä politiikat sisällytetään kasvavien suuntausten kuten kaupungistumisen käsittelyyn, vaikuttavat huomattavasti ilmastonmuutokseen;
8. huomauttaa, että kestävän kehityksen tavoitteessa 13 (”toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan”) käsitellään naisten osallistumista ilmastotoimiin tavoitteen 13 b kautta, jossa todetaan seuraavaa: ”edistää mekanismeja, joilla lisätään valmiuksia tehokkaaseen ilmastonmuutokseen liittyvään suunnitteluun ja hallintaan vähiten kehittyneissä maissa, painopisteinä erityisesti naiset, nuoret ja paikalliset sekä marginalisoituneet yhteisöt”;
9. pitää valitettavana, että UNFCCC:n osapuolten osallistuminen sukupuolten tasa-arvoa koskevaan työhön on vapaaehtoista; kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa edelleen tukemaan UNFCCC:n sukupuolten tasa-arvoa edistävän toimintasuunnitelman kehittämistä, rahoittamista ja käyttöönottoa sekä täydentämään sitä kattavalla monivuotisella työohjelmalla, johon kuuluvat rahoitus, ensisijaiset toiminta-alat, aikataulut, keskeiset tulosindikaattorit ja vastuutahojen määrittäminen sekä seuranta- ja tarkistusmekanismit;
10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä ja asettamaan tavoitteet ja määräajat, jotta saavutetaan tavoite sukupuolten välisestä tasapainosta UNFCCC:n valtuuskunnissa;
11. korostaa tarvetta toteuttaa väliaikaisia erityistoimenpiteitä, jotta edistetään sukupuolten tasa-arvon tavoitetta virallisissa ja epävirallisissa elimissä, jotka on perustettu UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan nojalla;
12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia koskevien EU:n sitoumusten mukaisesti, että niitä seuraaviin EU:n kansallisesti määriteltyihin panoksiin sisältyy johdonmukainen raportointi sukupuolten tasa-arvosta ja ihmisoikeusasioista;
13. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan sukupuolten tasa-arvoa ja ilmastonmuutosta koskevaa päätöstä 21/CP.22, jossa kehotetaan osapuolia nimittämään kansallinen tasa-arvoasioiden yhteyshenkilö ja tukemaan häntä ilmastopolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa sekä sen täytäntöönpanossa ja seurannassa, ja tukemaan sukupuolikysymyksistä vastaavia yhteyspisteitä kolmansissa maissa ja/tai kumppanuusmaissa;
14. toteaa, että naiset tekevät valtaosan palkattomasta koti- ja hoivatyöstä ja lisäksi he tekevät suurimman osan päivittäisistä kulutuspäätöksistä, ja näin ollen, jos heille annetaan paikkansapitäviä tietoja ja vaihtoehtoja, he voivat vaikuttaa kestävään kehitykseen valintojensa kautta; toteaa, että tutkimukset ovat osoittaneet esimerkiksi, että valitsemalla paikallisia elintarvikkeita kuluttajat voisivat vähentää kasvihuonekaasupäästöjään jopa viidellä prosentilla;
15. palauttaa mieliin 16. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Durbanin ilmastonmuutoskonferenssista (COP 17)(7) ja siinä annetun sitoumuksen pyrkiä siihen, että ilmastorahoituksessa ”naisten osuus kaikissa asianomaisissa elimissä on vähintään 40 prosenttia”;
16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sukupuolinäkökulman huomioon ottavan ja ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan UNFCCC:n (COP 22) valtuuttaman, väestön siirtymistä käsittelevän Varsovan työryhmän työskentelyssä, kun se laatii suosituksia yhdennetyiksi toimintatavoiksi, joilla vältetään tai minimoidaan ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista johtuvaa väestön siirtymistä ja puututaan siihen ja joissa todetaan, että naiset ja tytöt kuuluvat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin, joita ilmastonmuutoksesta johtuvat siirtymiset koskevat, ja ovat siksi erityisen alttiita ihmiskaupan ja sukupuoliperusteisen väkivallan kohteeksi joutumiselle;
17. kehottaa komissiota sisällyttämään ilmastonmuutoksen kaikkiin kehitysohjelmiin kaikilla tasoilla; kehottaa myös lisäämään edelleen maaseudun naisten ja alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten osallistumista päätöksenteko-, suunnittelu- ja täytäntöönpanoprosesseihin sekä ilmastonmuutosta koskevien toimintatapojen ja ohjelmien kehittämiseen;
18. kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa varmistamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavan lähestymistavan työssään katastrofien vuoksi siirtymään joutumista käsittelevällä foorumilla (Nansenin aloite) sekä toimintaohjelmassa, joka koskee rajojen yli siirtymään joutuneiden henkilöiden suojelua katastrofien ja ilmastonmuutoksen yhteydessä;
19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään indikaattoreita ja keräämään sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa, kun suunnitellaan, pannaan täytäntöön, seurataan ja arvioidaan ilmastonmuutostoimia, -ohjelmia ja -hankkeita, käyttäen sellaisia välineitä kuin tasa-arvoanalyysi, sukupuolivaikutusten arviointi, sukupuolitietoinen budjetointi sekä ympäristö- ja tasa-arvoindeksi, muun muassa vahvistamalla EIGE:ä;
20. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevaa Global Compact -aloitetta, jotta turvataan ilmasto-oikeudenmukaisuus tunnustamalla ilmastonmuutoksen muuttoliikettä lisäävä vaikutus sekä soveltamalla ihmisoikeuksiin perustuvaa työskentelytapaa ja valtavirtaistamalla sukupuolten tasa-arvo koko Global Compact -aloitteessa johdonmukaisesti ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuneiden ihmisten tarpeiden kanssa;
21. muistuttaa EU:n maailman humanitaarisen avun huippukokouksessa antamasta neljännestä keskeisestä sitoumuksesta eli sen varmistamisesta, että sukupuolinäkökulma otetaan huomioon humanitaarisessa ohjelmasuunnittelussa; kehottaa komissiota varmistamaan, että tämä sitoumus näkyy ECHOn kriisivalmiusohjelman (DIPECHO) ja kriisialttiiden maiden selviytymiskykyä koskevan toimintasuunnitelman (2013–2020) ja Resilience Marker -välineen täytäntöönpanossa;
22. tuomitsee jyrkästi siirtymään joutuneisiin naisiin ja maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota maahanmuuttajanaisiin ja -tyttöihin, jotka ovat joutuneet väkivallan uhreiksi matkan aikana, ja varmistettava, että heillä on mahdollisuus saada psykologisia ja sairaanhoitopalveluja;
23. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohdentamaan asiaa koskevat ohjelmat katastrofialueille, tehostamaan toimiaan avun toimittamiseksi kyseisille alueille ja pyrkimään ratkaisemaan katastrofien aiheuttamat ongelmat siellä kiinnittäen erityistä huomiota naisten ja lasten tilanteeseen, sillä he kärsivät luonnonkatastrofien seurauksista eniten;
24. kehottaa kaikkia sidosryhmiä edistämään naisten vaikutusvallan ja tietoisuuden lisäämistä parantamalla heidän tietämystään suojelusta ennen ilmastokatastrofeja, niiden aikana ja niiden jälkeen sekä mahdollistamalla naisten aktiivinen osallistuminen katastrofeihin varautumiseen, varhaisvaroitusjärjestelmiin ja riskien ehkäisyyn, koska tämä on merkittävä osa heidän rooliaan selviytymiskyvyn vahvistamisessa katastrofitilanteessa;
25. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä kentällä toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa tukemaan, vahvistamaan ja panemaan täytäntöön seurantamekanismeja siirtymään joutuneille henkilöille ja maahanmuuttajille tarkoitetuissa vastaanottokeskuksissa, jotka eivät täytä tarvittavia vähimmäisvaatimuksia sukupuoliperusteisen väkivallan torjumiseksi, jotta voidaan estää kaikentyyppinen naisiin ja tyttöihin kohdistuva häirintä;
26. kehottaa komissiota työskentelemään yhdessä kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa sen varmistamiseksi, että vastaanottokeskuksissa kunnioitetaan pakolaisten ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia;
27. toteaa, että on mahdollista yhdistää ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista sekä naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä koskevat tavoitteet erityisesti kehitysmaissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan asianomaisissa hankkeissa ja mekanismeissa, kuten metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen kehitysmaissa aiheuttamia päästöjä koskevassa YK:n yhteistyöohjelmassa (UN-REDD), miten naisille voitaisiin tarjota mahdollisuuksia hoitaa palkallisena työnä nyt vapaaehtoiselta pohjalta hoitamiaan ympäristöpalveluja, kuten metsittäminen, raivatun maa-alan uudelleen metsittäminen ja luonnonvarojen säilyttäminen;
28. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita rahoittamaan naisdelegaattien koulutusta ja osallistumista, jotta edistetään entisestään naisten edustusta UNFCCC:n neuvotteluissa; kehottaa komissiota helpottamaan ja tukemaan naisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan verkostoitumista toiminnassa, joka liittyy ilmastonmuutostoimien kehittämiseen ja täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota varmistamaan, että naiset ovat tasa-arvoisia osallistujia ja edunsaajia kaikissa ilmastonmuutosta koskevissa neuvotteluissa, ohjelmissa ja rahoituksessa, jotka järjestetään EU:n tuella kansallisella ja paikallisella tasolla;
29. kehottaa komissiota ja sukupuolten tasa-arvosta, kehityksestä, energiasta ja ilmastosta vastaavia pääosastoja sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon jäsennellyllä ja järjestelmällisellä tavalla ilmastonmuutosta ja energiaa koskeviin EU:n toimintapolitiikkoihin ja olemaan keskittymättä yksinomaan ulkoiseen ulottuvuuteen; vaatii erityisesti oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosastoa ja kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa lisäämään tietämystään ja työskentelyään sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen suhteen, koska se liittyy ilmasto-oikeudenmukaisuuteen; painottaa, että ilmastotoimien pääosaston on myönnettävä määrärahat tasa-arvoasioiden yhteyspisteessä olevan toimen täyttämiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kehittämään ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteen; painottaa, että ilmastonmuutoksen tehokkaassa torjunnassa epäonnistumisen suurin vääryys ovat haitalliset vaikutukset köyhiin maihin ja väestönosiin ja erityisesti naisiin;
30. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita raportoimaan sukupuoli- ja ihmisoikeusvaikutuksista ja ilmastotoimista yleisessä määräaikaisarvioinnissaan YK:n ihmisoikeusneuvostolle;
31. panee merkille, että sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyvät EU:n rahoitussitoumukset ovat kasvaneet toisin kuin tämän lisääntyvän työmäärän edellyttämät henkilöstövoimavarat; painottaa, että EU:n on osoitettava vahvaa institutionaalista sitoutumista naisten vaikutusvallan lisäämiseen ilmastonmuutosasioissa, erityisesti sellaisena kuin se on esitetty kehitysyhteistyön yleisissä toimintaperiaatteissa eli kestävän kehityksen tavoitteissa ja EU:n toimintasuunnitelmassa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP);
32. pitää valitettavana, että sukupuolten tasa-arvo ja ilmastonmuutos eivät ole painopistealoja EU:n toisessa toimintasuunnitelmassa (GAP II), joka koskee sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämistä; toteaa, että sukupuolisensitiivisiä indikaattoreita ei ole riittävästi kehitetty tai sisällytetty tulosten raportointiin ja että sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskeva sisäinen vastuuvelvollisuus ja rahoitus ovat edelleen vähäisiä; toteaa, että vähiten edistystä on saavutettu EU:n GAP II -toimintasuunnitelman tavoitteen 20 suhteen (naisten yhtäläiset oikeudet osallistua ja vaikuttaa ilmasto- ja ympäristökysymyksiä koskeviin päätöksentekoprosesseihin), ja kehottaa komissiota lisäämään ponnisteluja tämän tavoitteen toteuttamiseksi; muistuttaa, että EU:n GAP II -toimintasuunnitelmassa on esitetty EU:n ulkopoliittinen asialista, johon sisältyy neljä aihekohtaista pilaria, joista yksi on horisontaalinen pilari komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon institutionaalisen kulttuurin muuttamiseksi niin, että EU:n sitoumukset voidaan toteuttaa entistä tehokkaammin ja noudattaen täysimääräisesti miesten ja naisten tasa-arvon periaatetta;
33. toteaa, että parannukset teknisiin ohjeisiin eivät yksin riitä parantamaan EU:n tehokkuutta sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisessä;
34. kehottaa komissiota tekemään aloitteen sellaisen kattavan tiedonannon laatimiseksi, jonka otsikko on ”Sukupuolten tasa-arvo ja ilmastonmuutos – selviytymiskyvyn vahvistaminen ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden edistäminen ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen strategioissa”, jotta voidaan tarkastella sen vankkaa institutionaalista sitoutumista sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen sekä nykyisiä heikkouksia toimielinten koordinoinnissa;
35. kehottaa valiokuntiaan tehostamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista, kun ne käsittelevät omilla toimivalta-aloillaan laaja-alaisia kysymyksiä kuten ilmastonmuutosta, kestävää kehitystä ja ihmisoikeuksia;
36. painottaa, että sukupuolinäkökohdat on otettava huomioon sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen että sen vaikutusten lieventämisen rahoituksessa; pitää myönteisenä, että monenvälisten rahoitusmekanismien alalla on viime aikoina edistytty sukupuolten tasa-arvoa koskevien toimintaperiaatteiden suhteen; pitää lisäksi myönteisinä yksityisen sektorin aloitteita, joiden tarkoitus on edistää yritysten yhteiskuntavastuuta ottamalla käyttöön bonuksia hankkeista, jotka täyttävät kestävyyttä koskevat vaatimukset, muun muassa naisten toimeentulon ja koulutusmahdollisuuksien edistämisen yhteydessä; panee kuitenkin merkille, että YK:n kehitysohjelman (UNDP) mukaan ainoastaan 0,01 prosentilla kaikesta maailmanlaajuisesta rahoituksesta tuetaan hankkeita, jotka koskevat sekä ilmastonmuutosta että naisten oikeuksia; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden ilmastonmuutosohjelmissa noudatetaan ihmisoikeuksia koskevia tiukimpia kansainvälisiä normeja ja että näillä ohjelmilla ei heikennetä sukupuolten tasa-arvoa;
37. katsoo, että UNFCCC:n kolmesta rahoitusmekanismista – vihreästä ilmastorahastosta, maailman ympäristörahastosta (GEF) ja sopeutumisrahastosta (AF) – olisi vapautettava lisärahoitusta sukupuolinäkökohdat paremmin huomioon ottavalle ilmastoinvestointipolitiikalle;
38. kehottaa EU:ta erityisesti asettamaan kehitysavun ehdoksi sen, että apuun sisällytetään ihmisoikeuksiin perustuvia kriteerejä, ja ottamaan käyttöön sukupuolinäkökulman huomioon ottavia ilmastonmuutospolitiikan kriteerejä;
39. edellyttää sukupuolinäkökulman huomioon ottavia toimia, joilla varmistetaan, että naisia ei pidetä ainoastaan ilmastotoimien edunsaajina vaan myös puhtaan energian teknologioiden alan yrittäjinä; suhtautuu myönteisesti naisia ja kestävää energiaa koskevaan komission ehdotuspyyntöön, jonka yhteydessä osoitetaan 20 miljoonaa euroa naisten yrittäjyyttä kestävän energian alalla kehitysmaissa edistävien toimien toteuttamiseen, ja kannustaa komissiota kasvattamaan tätä määrää tulevaisuudessa;
40. kehottaa kehittämään sukupuolten tasa-arvoon keskittyvää koulutusta EU:n virkamiehille, erityisesti niille, jotka toimivat kehitys- ja ilmastopolitiikkojen parissa;
41. kehottaa suhtautumaan vakavasti ilmastonmuutoksesta aiheutuvaan väestön siirtymiseen; on valmis käymään vuoropuhelua ilmastoperäistä muuttoliikettä koskevien järjestelyjen käyttöön ottamisesta; edellyttää, että perustetaan asiantuntijapaneeli tarkastelemaan asiaa kansainvälisellä tasolla, ja kehottaa ottamaan ilmastoperäistä muuttoliikettä koskevan kysymyksen esiin kansainvälisissä yhteyksissä; kehottaa tehostamaan kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa kyky selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksista;
42. panee tyytyväisenä merkille YK:n naisia koskevat lippulaivahankkeet ja maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman hankkeet ja ohjelmat, joilla luodaan monialaisia yhteyksiä sukupuolen ja ilmastonmuutoksen välillä;
43. pitää myönteisenä ihmisoikeuksia ja ympäristöasioita käsittelevän YK:n erityisraportoijan ja YK:n ihmisoikeusneuvoston työtä tällä alalla ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan näitä toimia myös rahoitustuen avulla;
44. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.