Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 17. tammikuuta 2018 - Strasbourg
Kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä, teknistä apua ja kauttakulkua koskeva valvonta ***I
 Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen – Eva Lindström
 Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen – Tony James Murphy
 Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistäminen ***I
 Energiatehokkuus ***I
 Energiaunionin hallinto ***I

Kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä, teknistä apua ja kauttakulkua koskeva valvonta ***I
PDF 539kWORD 88k
Euroopan parlamentin tarkistukset 17. tammikuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä, teknistä apua ja kauttakulkua koskevan unionin valvontajärjestelmän perustamisesta (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0616 – C8‑0393/2016 – 2016/0295(COD))(1)
P8_TA(2018)0006A8-0390/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Näin ollen tarvitaan tehokas yhteinen kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden ja unionin erityisesti asesulkua koskevia kansainvälisiä sitoumuksia ja vastuita noudatetaan.
(3)  Näin ollen tarvitaan tehokas yhteinen kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden ja unionin erityisesti asesulkua ja ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä sitoumuksia ja vastuita noudatetaan.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Vastauksena Euroopan parlamentin pyyntöihin ja ottaen huomioon uusien kaksikäyttötuoteluokkien kehittymisen sekä merkit siitä, että tiettyjä unionista vietyjä verkkovalvontateknologioita on ollut vakavien ihmisoikeusloukkauksien tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkausten toteuttamisesta tai johtamisesta vastuussa olevien henkilöiden käytössä aseellisissa konflikteissa tai maan sisäisissä tukahduttamistoimissa, yleisen turvallisuuden ja julkisen moraalin suojaamiseksi on aiheellista valvoa tällaisten teknologioiden vientiä. Nämä toimenpiteet eivät saisi ylittää sitä, mikä on oikeasuhteista. Niiden ei pitäisi estää varsinkaan laillisiin tarkoituksiin käytettävän tieto- ja viestintäteknologian vientiä, lainvalvonta ja internetin turvallisuustutkimus mukaan lukien. Neuvoteltuaan tiiviisti jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa komissio laatii ohjeet, joilla tuetaan kyseisen valvonnan soveltamista käytännössä.
(5)  Tietyt verkkovalvontatuotteet ovat muodostaneet uuden sellaisten kaksikäyttötuotteiden luokan, joita voidaan käyttää suoraan ihmisoikeuksien, kuten oikeuden yksityisyyteen, oikeuden henkilötietojen suojaan, ilmaisunvapauden ja kokoontumis- ja yhdistymisvapauden, loukkauksiin seuraamalla tai poimimalla tietoja ilman tietojen omistajan nimenomaista, tietoista ja yksiselitteistä lupaa ja/tai lamauttamalla kohteena olevaa järjestelmää tai vahingoittamalla sitä. Vastauksena Euroopan parlamentin pyyntöihin ja ottaen huomioon todisteet siitä, että tiettyjä verkkovalvontatuotteita on ollut vakavien kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan oikeuden loukkausten tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkausten toteuttamisesta tai johtamisesta vastuussa olevien henkilöiden käytössä maissa, joissa tällaisia loukkauksia on todettu, on aiheellista valvoa tällaisten tuotteiden vientiä. Valvonnan olisi perustuttava selvästi määriteltyihin kriteereihin. Nämä toimenpiteet eivät saisi ylittää sitä, mikä on välttämätöntä ja oikeasuhteista. Niiden ei pitäisi estää varsinkaan laillisiin tarkoituksiin käytettävän tieto- ja viestintäteknologian vientiä, mukaan lukien lainvalvonta ja verkon ja internetin turvallisuustutkimus luvallista testausta tai tiedonsuojausjärjestelmien suojelemista varten. Neuvoteltuaan tiiviisti jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa komission olisi annettava viipymättä ohjeet, joilla tuetaan kyseisen valvonnan soveltamista tämän asetuksen voimaantulon jälkeen. Vakavilla ihmisoikeusloukkauksilla viitataan tilanteisiin, jotka on kuvattu neuvoston yhteiseen kantaan 2008/944/YUTP1 a liittyvän käyttäjän oppaan 2 jakson 2 luvun 2.6 kohdassa, mille ulkoasiainneuvosto antoi tukensa 20 päivänä heinäkuuta 2015.
_______________________
1 a Neuvoston yhteinen kanta 2008/944/YUTP, vahvistettu 8 päivänä joulukuuta 2008, sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä (EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99).
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Tämän vuoksi on myös aiheellista tarkistaa kaksikäyttötuotteiden määritelmä ja ottaa käyttöön verkkovalvontateknologian määritelmä. Lisäksi olisi selvennettävä, että kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan arviointiperusteet sisältävät näkökohtia, jotka liittyvät mahdolliseen väärinkäyttöön terroritekojen ja ihmisoikeusloukkausten yhteydessä.
(6)  Tämän vuoksi on myös aiheellista ottaa käyttöön verkkovalvontatuotteiden määritelmä. Lisäksi olisi selvennettävä, että verkkovalvontatuotteiden vientivalvonnan arviointiperusteissa otetaan huomioon kyseisten tuotteiden suora ja välillinen vaikutus ihmisoikeuksiin, kuten neuvoston yhteiseen kantaan 2008/944/YUTP liittyvässä käyttäjän oppaassa muistutetaan. Arviointiperusteiden kehittämistä varten olisi perustettava tekninen työryhmä yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja neuvoston ihmisoikeustyöryhmän kanssa. Lisäksi teknisen työryhmän jäsenten joukosta olisi muodostettava riippumaton asiantuntijaryhmä. Arviointiperusteiden olisi oltava julkisesti ja helposti saatavilla.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Verkkovalvontateknologian määrittelemiseksi tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden olisi käsitettävä matkaviestinyhteyksien sieppauslaitteet, tunkeutumisohjelmistot, valvontakeskukset, lailliset sieppausjärjestelmät ja tällaisiin järjestelmiin liittyvät tietojen säilyttämisjärjestelmät, laitteet salauksenpurkua, tietojen palauttamista kiintolevyltä ja salasanojen kiertämistä sekä biometristen tietojen analysointia varten sekä IP-verkkojen valvontajärjestelmät.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)
(6 b)  Ihmisoikeuksien arviointikriteereistä on aiheellista mainita ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, Euroopan unionin perusoikeuskirja, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty eurooppalainen yleissopimus, 23 päivänä maaliskuuta 2017 annettu Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päätöslauselma oikeudesta yksityisyyteen, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, joilla pannaan täytäntöön suojelemista, kunnioittamista ja korjaamista koskevat YK:n suuntaviivat, oikeutta yksityisyyteen käsittelevän YK:n erityisraportoijan 24 päivänä maaliskuuta 2017 antama raportti, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevän YK:n erityisraportoijan 21 päivänä helmikuuta 2017 antama raportti ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 4 päivänä joulukuuta 2015 antama tuomio asiassa Zakharov v. Venäjä.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/6791 a (yleinen tietosuoja-asetus) velvoitetaan tietosuojasta vastaavat rekisterinpitäjät ja henkilötietojen käsittelijät toteuttamaan teknisiä toimenpiteitä käsittelyyn, myös henkilötietojen salaukseen, liittyvää riskiä vastaavan turvallisuustason varmistamiseksi. Koska asetuksessa säädetään, että sitä sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn riippumatta siitä, tapahtuuko käsittely unionissa vai ei, unionilla on vahva kannustin poistaa salaustuotteet tarkastusluettelosta yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi ja eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi tässä yhteydessä. Lisäksi salauksen valvonnan nykyinen taso on vastoin sitä tosiasiaa, että salaus on tärkein keino varmistaa, että kansalaiset, yritykset ja hallitukset voivat suojata tietojaan rikollisilta ja muilta pahantahtoisilta toimijoilta, suojata pääsy palveluihin, jotka ovat digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan kannalta ratkaisevia, ja varmistaa turvallinen viestintä, joka on välttämätöntä, jotta voidaan suojella erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien oikeutta yksityisyyteen, oikeutta tietosuojaan ja ilmaisunvapautta.
_______________________
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus).
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Sellaisen valvontaluetteloon kuulumattomien tuotteiden valvonnan soveltamisalaa, jota sovelletaan kyseisiin kaksikäyttötuotteisiin tietyissä olosuhteissa, olisi selvennettävä ja yhdenmukaistettava, ja sen avulla olisi puututtava terrorismin ja ihmisoikeusloukkausten vaaraan. Valvontaluetteloon kuulumattomien tuotteiden valvontaa koskevan asianmukaisen tietojenvaihdon ja konsultoinnin pitäisi varmistaa valvonnan tehokas ja johdonmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa. Myös kohdennettua valvontaluetteloon kuulumattomien tuotteiden valvontaa olisi sovellettava tietyin edellytyksin verkkovalvontateknologian vientiin.
(9)  Sellaisen valvontaluetteloon kuulumattomien tuotteiden valvonnan soveltamisalaa, jota sovelletaan kyseisiin verkkovalvontatuotteisiin tietyissä olosuhteissa, olisi selvennettävä ja yhdenmukaistettava. Valvontaluetteloon kuulumattomien tuotteiden valvontaa koskevan asianmukaisen tietojenvaihdon ja konsultoinnin pitäisi varmistaa valvonnan tehokas ja johdonmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa. Tietojenvaihtoon olisi sisällyttävä tuki julkisen alustan kehittämiseksi ja tiedon keräämiseksi yksityiseltä sektorilta, julkisista instituutioista ja kansalaisyhteiskunnan järjestöistä.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Välittäjän määritelmä olisi tarkistettava sen estämiseksi, että unionin lainkäyttövallan piiriin kuuluvien henkilöiden tarjoamien välityspalvelujen valvontaa kierretään. Välityspalvelujen valvontaa olisi yhdenmukaistettava, jotta voitaisiin varmistaa valvonnan tehokas ja johdonmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa, ja sitä olisi harjoitettava myös terroritekojen ja ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiseksi.
(10)  Välittäjän määritelmä olisi tarkistettava sen estämiseksi, että unionin lainkäyttövallan piiriin kuuluvien henkilöiden tarjoamien välityspalvelujen valvontaa kierretään. Välityspalvelujen valvontaa olisi yhdenmukaistettava, jotta voitaisiin varmistaa valvonnan tehokas ja johdonmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa, ja sitä olisi harjoitettava myös ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiseksi.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Lissabonin sopimuksen tultua voimaan on selvennetty, että rajatylittävän siirron sisältävä teknisen avun toimittaminen kuuluu unionin toimivaltaan. Sen vuoksi on aiheellista selventää tekniseen apuun kohdistuvaa valvontaa ja ottaa käyttöön teknisen avun määritelmä. Tehokkuuden ja johdonmukaisuuden vuoksi teknisen avun toimittamiseen kohdistuvaa valvontaa olisi yhdenmukaistettava ja sitä olisi harjoitettava myös terroritekojen ja ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiseksi.
(11)  Lissabonin sopimuksen tultua voimaan on selvennetty, että rajatylittävän siirron sisältävä teknisen avun toimittaminen kuuluu unionin toimivaltaan. Sen vuoksi on aiheellista selventää tekniseen apuun kohdistuvaa valvontaa ja ottaa käyttöön teknisen avun määritelmä. Tehokkuuden ja johdonmukaisuuden vuoksi ennen teknisen avun toimittamista suoritettavaa valvontaa olisi yhdenmukaistettava ja sitä olisi harjoitettava myös ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiseksi.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Asetuksessa (EY) N:o 428/2009 säädetään jäsenvaltioiden viranomaisten mahdollisuudesta kieltää tapauskohtaisesti muiden kuin unionin kaksikäyttötuotteiden kauttakulku, jos niillä on perusteltua syytä epäillä tiedustelutietojen tai muiden lähteiden perusteella, että tuotteet on tarkoitettu tai saattaa olla tarkoitettu kokonaisuudessaan tai osittain joukkotuhoaseiden tai niiden maaliinsaattamisjärjestelmien levittämiseen. Tehokkuuden ja johdonmukaisuuden vuoksi kauttakulun valvontaa olisi yhdenmukaistettava ja sitä olisi harjoitettava myös terroritekojen ja ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiseksi.
(12)  Asetuksessa (EY) N:o 428/2009 säädetään jäsenvaltioiden viranomaisten mahdollisuudesta kieltää tapauskohtaisesti muiden kuin unionin kaksikäyttötuotteiden kauttakulku, jos niillä on perusteltua syytä epäillä tiedustelutietojen tai muiden lähteiden perusteella, että tuotteet on tarkoitettu tai saattaa olla tarkoitettu kokonaisuudessaan tai osittain joukkotuhoaseiden tai niiden maaliinsaattamisjärjestelmien levittämiseen. Tehokkuuden ja johdonmukaisuuden vuoksi kauttakulun valvontaa olisi yhdenmukaistettava ja sitä olisi harjoitettava myös ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiseksi.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Vaikka vastuu yksittäisiä, yleisiä ja kansallisia vientilupia koskevista päätöksistä onkin kansallisilla viranomaisilla, tehokas EU:n vientivalvontajärjestelmä edellyttää, että talouden toimijat, jotka aikovat viedä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, noudattavat huolellisuusvelvoitetta, joka vastaa esimerkiksi monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja, vastuuvelvollisuutta koskevia OECD:n toimintaohjeita vastuulliselle liiketoiminnalle ja yritystoimintaa sekä ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Sisäinen vaatimustenmukaisuusohjelma olisi oltava vakiovaatimuksena, jotta voitaisiin edistää viejien yhtäläisiä toimintaedellytyksiä ja edelleen tehostaa valvontaa. Tätä vaatimusta olisi oikeasuhteisuuden vuoksi sovellettava koontilupien ja tiettyjen yleisten vientilupien muodossa oleviin yksittäisiin valvontamenettelyihin.
(14)  Olisi otettava käyttöön vakiovaatimuksena vaatimustenmukaisuuden määritelmä ja kuvaus sisäisten vaatimustenmukaisuusohjelmien muodossa ja olisi otettava myös käyttöön sertifiointimahdollisuus, jotta olisi mahdollista saada kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta kannustimia valtuutusprosessissa ja jotta voitaisiin edistää viejien yhtäläisiä toimintaedellytyksiä ja edelleen tehostaa valvontaa. Tätä vaatimusta olisi oikeasuhteisuuden vuoksi sovellettava koontilupien ja tiettyjen yleisten vientilupien muodossa oleviin yksittäisiin valvontamenettelyihin.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Lisäksi olisi otettava käyttöön unionin yleiset vientiluvat, jotta yrityksille ja viranomaisille koituvaa hallinnollista rasitetta voitaisiin vähentää, varmistaen kuitenkin, että kyseessä olevien tuotteiden siirtoja asiaankuuluviin määräpaikkoihin valvotaan asianmukaisesti. Myös suuria hankkeita koskeva viennin koontilupa olisi otettava käyttöön, jotta lupaehdot voitaisiin mukauttaa toimialan erityistarpeisiin.
(15)  Lisäksi olisi otettava käyttöön unionin yleiset vientiluvat, jotta yrityksille, erityisesti pk-yrityksille ja viranomaisille koituvaa hallinnollista rasitetta voitaisiin vähentää, varmistaen kuitenkin, että kyseessä olevien tuotteiden siirtoja asiaankuuluviin määräpaikkoihin valvotaan asianmukaisesti. Myös suuria hankkeita koskeva viennin koontilupa olisi otettava käyttöön, jotta lupaehdot voitaisiin mukauttaa toimialan erityistarpeisiin.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
(16 a)  Kun otetaan huomioon teknologisen kehityksen nopea eteneminen, on tarkoituksenmukaista, että unionissa otetaan käyttöön tietyn tyyppisten verkkovalvontateknologioiden valvontaa liitteessä I olevassa B jaksossa olevan yksipuolisen luettelon perusteella. Koska monenvälinen vientivalvontajärjestelmä on tärkeä, on tarkoituksenmukaista, että liitteessä I olevan B jakson soveltamisala rajataan pelkästään verkkovalvontateknologioihin eikä se sisällä päällekkäisyyksiä liitteessä I olevan A jakson kanssa.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Liitteessä I olevassa A osassa esitetyn, vientivalvonnan kohteena olevien kaksikäyttötuotteiden yhteisen luettelon ajantasaistamista koskevien päätösten olisi oltava niiden velvoitteiden ja sitoumusten mukaisia, jotka jäsenvaltiot ja unioni ovat hyväksyneet asiaa koskevien kansainvälisten asesulku- ja vientivalvontajärjestelyjen osapuolina tai ratifioimalla asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Liitteessä I olevassa B osassa olevaa vientivalvonnan kohteena olevien kaksikäyttötuotteiden, kuten verkkovalvontateknologian, yhteistä luetteloa koskevat ajantasaistamispäätökset olisi tehtävä ottaen huomioon vaarat, joita tällaisten tuotteiden vienti voi aiheuttaa ihmisoikeuksien tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavien loukkausten tai unionin ja sen jäsenvaltioiden olennaisten turvallisuusetujen osalta. Liitteessä IV olevassa B osassa olevaa vientivalvonnan kohteena olevien kaksikäyttötuotteiden yhteistä luetteloa koskevat ajantasaistamispäätökset olisi tehtävä ottaen huomioon yleistä järjestystä ja yleistä turvallisuutta koskevat jäsenvaltioiden edut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaisesti. Liitteessä II olevassa A–J osassa olevia yhteisiä tuotteiden ja määräpaikkojen luetteloita koskevat ajantasaistamispäätökset olisi tehtävä ottaen huomioon tässä asetuksessa säädetyt arviointiperusteet.
(17)  Liitteessä I olevassa A osassa esitetyn, vientivalvonnan kohteena olevien kaksikäyttötuotteiden yhteisen luettelon ajantasaistamista koskevien päätösten olisi oltava niiden velvoitteiden ja sitoumusten mukaisia, jotka jäsenvaltiot ja unioni ovat hyväksyneet asiaa koskevien kansainvälisten asesulku- ja vientivalvontajärjestelyjen osapuolina tai ratifioimalla asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Liitteessä I olevassa B osassa olevaa vientivalvonnan kohteena olevien verkkovalvontatuotteiden yhteistä luetteloa koskevat ajantasaistamispäätökset olisi tehtävä ottaen huomioon vaarat, joita tällaisten tuotteiden vienti voi aiheuttaa, jos niitä käytetään kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan oikeuden tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin maissa, joissa on tehty tällaisia loukkauksia ja etenkin ilmaisunvapautta, kokoontumisvapautta ja oikeutta yksityisyyteen koskevia loukkauksia, sekä unionin ja sen jäsenvaltioiden olennaisiin turvallisuusetuihin liittyvät vaarat. Liitteessä IV olevassa B osassa olevaa vientivalvonnan kohteena olevien kaksikäyttötuotteiden yhteistä luetteloa koskevat ajantasaistamispäätökset olisi tehtävä ottaen huomioon yleistä järjestystä ja yleistä turvallisuutta koskevat jäsenvaltioiden edut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaisesti. Liitteessä II olevassa A–J osassa olevia yhteisiä tuotteiden ja määräpaikkojen luetteloita koskevat ajantasaistamispäätökset olisi tehtävä ottaen huomioon tässä asetuksessa säädetyt arviointiperusteet. Päätökset salaustekniikkoja ja salausta koskevien kokonaisten alaluokkien, kuten liitteessä I olevan A osan 5 ryhmän tai liitteessä II olevan 1 osan, poistamisesta olisi tehtävä ottaen huomioon OECD:n neuvoston 27 päivänä maaliskuuta 1997 antama suositus suuntaviivoiksi salaustekniikkaa koskevista toimintalinjoista.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Jotta unioni voisi yleisten vientilupien nojalla tapahtuvan viennin arkaluonteisuutta arvioidessaan nopeasti reagoida muuttuviin olosuhteisiin sekä teknologian ja kaupan kehitykseen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat liitteessä I olevan A osan, liitteen II sekä liitteessä IV olevan B osan muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Erityisesti delegoitujen säädösten valmisteluun osallistumisen tasavertaisten mahdollisuuksien varmistamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi saatava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijat, ja niiden asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
(18)  Jotta unioni voisi yleisten vientilupien nojalla tapahtuvan viennin arkaluonteisuutta arvioidessaan nopeasti reagoida muuttuviin olosuhteisiin sekä teknologian ja kaupan kehitykseen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat liitteessä I olevan A ja B osan, liitteen II sekä liitteessä IV olevan B osan muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Erityisesti delegoitujen säädösten valmisteluun osallistumisen tasavertaisten mahdollisuuksien varmistamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi saatava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijat, ja niiden asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a)   Kybervarkauksien ja kolmansiin maihin jälleenviennin riski, joka mainittiin neuvoston yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP, vaatii kaksikäyttötuotteita koskevien määräysten tiukentamista.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaisesti ja mainitussa artiklassa säädetyissä rajoissa sekä siihen asti, kun lainsäädäntöä on edelleen yhdenmukaistettu, jäsenvaltioilla säilyy oikeus valvoa tiettyjen kaksikäyttötuotteiden toimituksia unionissa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varmistamiseksi. Unionin sisällä tapahtuvien kaksikäyttötuotteiden siirtojen valvontaa olisi oikeasuhteisuuden vuoksi tarkistettava, jotta yrityksiin ja viranomaisiin kohdistuvaa rasitetta voitaisiin keventää. Lisäksi liitteessä IV olevassa B osassa olevaa niiden kaksikäyttötuotteiden luetteloa, joihin sovelletaan unionin sisäisten siirtojen valvontaa, olisi tarkasteltava määräajoin teknologian ja kaupan kehitys sekä siirtojen arkaluonteisuuden arviointi huomioon ottaen.
(21)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaisesti ja mainitussa artiklassa säädetyissä rajoissa sekä siihen asti, kun lainsäädäntöä on edelleen yhdenmukaistettu, jäsenvaltioilla säilyy oikeus valvoa tiettyjen kaksikäyttötuotteiden toimituksia unionissa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varmistamiseksi. Unionin sisällä tapahtuvien kaksikäyttötuotteiden siirtojen valvontaa olisi oikeasuhteisuuden vuoksi tarkistettava, jotta yrityksiin, etenkin pk-yrityksiin, ja viranomaisiin kohdistuvaa rasitetta voitaisiin keventää. Lisäksi liitteessä IV olevassa B osassa olevaa niiden kaksikäyttötuotteiden luetteloa, joihin sovelletaan unionin sisäisten siirtojen valvontaa, olisi tarkasteltava määräajoin teknologian ja kaupan kehitys sekä siirtojen arkaluonteisuuden arviointi huomioon ottaen.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)
(22 a)  Vastuullisuuden ja vientivalvontatoimenpiteiden julkisen valvonnan tärkeys huomioon ottaen jäsenvaltioiden olisi saatettava kaikki asianmukaiset lupatiedot julkisesti saataville.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Tiedotus yksityissektorille ja avoimuus ovat tehokkaan vientivalvontajärjestelmän olennaisia osia. Siksi on aiheellista säätää sellaisen ohjauksen jatkuvasta kehittämisestä, jolla tuetaan tämän asetuksen soveltamista, sekä valvonnan toteuttamista koskevan vuosittaisen kertomuksen julkaisemisesta nykyisen käytännön mukaisesti.
(25)  Tiedotus yksityissektorille, erityisesti pk-yrityksille, ja avoimuus ovat tehokkaan vientivalvontajärjestelmän olennaisia osia. Siksi on aiheellista säätää sellaisten suuntaviivojen jatkuvasta kehittämisestä, joilla tuetaan tämän asetuksen soveltamista, sekä valvonnan toteuttamista koskevan vuosittaisen kertomuksen julkaisemisesta nykyisen käytännön mukaisesti. Koska tämän asetuksen joidenkin osien tulkintaan tarvitaan suuntaviivoja, näiden suuntaviivojen olisi oltava julkisesti saatavilla asetuksen tullessa voimaan.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 25 a kappale (uusi)
(25 a)  Olisi varmistettava, että tämän asetuksen määritelmät ovat unionin tullikoodeksin määritelmien mukaisia.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 27 kappale
(27)  Kunkin jäsenvaltion olisi vahvistettava tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavat tehokkaat, oikeasuhteiset ja ennalta ehkäisevät seuraamukset. Lisäksi on aiheellista antaa säännöksiä, joilla puututaan etenkin kaksikäyttötuotteiden laittomaan kauppaan valvonnan tehokkaan täytäntöönpanon tukemiseksi.
(27)  Kunkin jäsenvaltion olisi vahvistettava tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavat tehokkaat, oikeasuhteiset ja ennalta ehkäisevät seuraamukset. Tasapuolisten toimintaedellytysten luomista unionin viejille olisi tehostettava. Siksi tämän asetuksen rikkomisesta aiheutuvien seuraamusten olisi oltava luonteeltaan ja vaikutuksiltaan samankaltaisia kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi on aiheellista antaa säännöksiä, joilla puututaan etenkin kaksikäyttötuotteiden laittomaan kauppaan valvonnan tehokkaan täytäntöönpanon tukemiseksi.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 29 kappale
(29)  Vientivalvonta vaikuttaa kansainväliseen turvallisuuteen ja kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan, ja sen vuoksi on aiheellista kehittää vuoropuhelua ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voitaisiin tukea maailmanlaajuisesti tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja parantaa kansainvälistä turvallisuutta.
(29)  Vientivalvonta vaikuttaa kansainväliseen turvallisuuteen ja kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan, ja sen vuoksi on aiheellista kehittää vuoropuhelua ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voitaisiin tukea maailmanlaajuisesti tasapuolisia toimintaedellytyksiä, edistää lähentymistä ylöspäin ja parantaa kansainvälistä turvallisuutta. Näiden tavoitteiden edistämiseksi neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden olisi tiiviissä yhteistyössä EUH:n kanssa toimittava aktiivisesti asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten Wassenaarin järjestelyssä, jotta liitteessä I olevassa B osassa oleva verkkovalvontatuotteiden luettelo voitaisiin vahvistaa kansainväliseksi standardiksi. Lisäksi olisi tehostettava ja laajennettava kolmansille maille annettavaa tukea kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmän ja asiaankuuluvien hallinnollisten valmiuksien kehittämiseksi, erityisesti tullien osalta.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 31 kappale
(31)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan kaikkia perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti elinkeinovapaus,
(31)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan kaikkia perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet,
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
a)  tuotteet, joita voidaan käyttää ydinaseiden, kemiallisten aseiden tai biologisten aseiden sekä niiden maaliinsaattamisjärjestelmien suunnitteluun, kehittämiseen, tuotantoon tai käyttöön, mukaan lukien kaikki tavarat, joita voidaan käyttää sekä muihin kuin räjähdystarkoituksiin että millä hyvänsä tavoin apuna ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamisessa;
a)  perinteiset kaksikäyttötuotteet, eli tuotteet, ohjelmistot ja laitteistot mukaan lukien, joita voidaan käyttää ydinaseiden, kemiallisten aseiden tai biologisten aseiden sekä niiden maaliinsaattamisjärjestelmien suunnitteluun, kehittämiseen, tuotantoon tai käyttöön, mukaan lukien kaikki tavarat, joita voidaan käyttää sekä muihin kuin räjähdystarkoituksiin että millä hyvänsä tavoin apuna ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamisessa;
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
b)  verkkovalvontateknologia, jota voidaan käyttää ihmisoikeuksien tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin tai joka vaarantaa kansainvälisen turvallisuuden tai unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeiset turvallisuusedut.
b)  verkkovalvontatuotteet, mukaan lukien laitteistot, ohjelmistot ja teknologia, jotka on suunniteltu erityisesti siten, että niiden avulla voidaan tunkeutua tieto- ja televiestintäjärjestelmiin ja/tai niitä voidaan käyttää tietojen seurantaa, poimintaa, keruuta ja analysointia varten ja/tai kohteena olevan järjestelmän lamauttamiseksi tai vahingoittamiseksi ilman tietojen omistajan nimenomaista, tietoista ja yksiselitteistä lupaa, ja joita voidaan käyttää ihmisoikeuksien, kuten oikeuden yksityisyyteen, ilmaisunvapauden sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden, loukkauksiin tai joita voidaan käyttää ihmisoikeuksia koskevan oikeuden tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin tai jotka voivat vaarantaa kansainvälisen turvallisuuden tai unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeisen turvallisuuden. Soveltamisalan ulkopuolelle jätetään verkko- sekä tieto- ja viestintätekniikan turvallisuustutkimus luvalliseen testaukseen tai tietoturvajärjestelmien suojaamiseksi.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 5 a alakohta (uusi)
5 a.  ’loppukäyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai yhteisöä, joka on kaksikäyttötuotteen lopullinen vastaanottaja;
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 13 alakohta
13.  ’suuria hankkeita koskevalla luvalla’ yhdelle tietylle viejälle tietyn kaksikäyttötuotelajin tai -luokan osalta myönnettyä vientiä koskevaa koontilupaa, joka voi olla voimassa määritetyssä kolmannessa maassa olevalle yhdelle tai useammalle määritetylle loppukäyttäjälle suuntautuvassa viennissä tietyn, yli yhden vuoden jatkuvan hankkeen keston ajan;
13.  ’suuria hankkeita koskevalla luvalla’ yhdelle tietylle viejälle tietyn kaksikäyttötuotelajin tai -luokan osalta myönnettyä vientiä koskevaa koontilupaa, joka voi olla voimassa määritetyssä kolmannessa maassa olevalle yhdelle tai useammalle määritetylle loppukäyttäjälle suuntautuvassa viennissä tietyssä hankkeessa. Se on voimassa yhdestä neljään vuotta lukuun ottamatta hankkeen keston perusteella asianmukaisesti perusteltuja tapauksia, ja toimivaltainen viranomainen voi uusia sen;
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 22 alakohta
22.  ’sisäisellä vaatimustenmukaisuusohjelmalla’ vaikuttavia, asianmukaisia ja oikeasuhteisia keinoja ja menettelyjä, mukaan lukien sellaisten toiminnan vaatimustenmukaisuutta koskevien standardoitujen toimintatapojen, menettelyjen, käyttäytymissääntöjen ja suojatoimien kehittäminen, täytäntöönpano ja noudattaminen, joita viejät ovat laatineet varmistaakseen, että tässä asetuksessa vahvistettuja säännöksiä ja lupien ehtoja ja edellytyksiä noudatetaan;
22.  ’sisäisellä vaatimustenmukaisuusohjelmalla’ vaikuttavia, asianmukaisia ja oikeasuhteisia keinoja ja menettelyjä (riskiperusteinen lähestymistapa), mukaan lukien sellaisten toiminnan vaatimustenmukaisuutta koskevien standardoitujen toimintatapojen, menettelyjen, käyttäytymissääntöjen ja suojatoimien kehittäminen, täytäntöönpano ja noudattaminen, joita viejät ovat laatineet varmistaakseen, että tässä asetuksessa vahvistettuja säännöksiä ja lupien ehtoja ja edellytyksiä noudatetaan; viejällä on oltava mahdollisuus hankkia toimivaltaisilta viranomaisilta sisäiselle vaatimustenmukaisuusohjelmalleen sertifiointi vapaaehtoisesti ja maksutta komission perustaman sisäisen viitteellisen vaatimustenmukaisuusohjelman perusteella kannustimien saamiseksi lupamenettelyssä kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta;
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 23 alakohta
23.  ’terroriteolla’ yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua terroritekoa.
Poistetaan.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 23 a alakohta (uusi)
23 a.  ’huolellisuusvelvoitteella’ prosessia, jonka avulla yritykset voivat tunnistaa, ehkäistä ja lieventää toteutuneita ja mahdollisia haitallisia vaikutuksia ja selittää, miten ne puuttuvat niihin olennaisena, osana yrityksen päätöksentekoa ja riskienhallintajärjestelmiä;
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)  sellaisten henkilöiden käyttöön, jotka ovat vastuussa vakavien ihmisoikeusloukkausten tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkausten johtamisesta tai toteuttamisesta taikka ovat niissä osallisina aseellisten konfliktien yhteydessä tai lopullisen määrämaan sisäisissä tukahduttamistoimissa asiaankuuluvien julkisten kansainvälisten elinten taikka unionin tai jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten määrittelemällä tavalla, jos on näyttöä siitä, että ilmoitettu loppukäyttäjä on käyttänyt kyseistä tuotetta tai samankaltaisia tuotteita mainittujen vakavien loukkausten johtamiseen tai toteuttamiseen;
d)  verkkovalvontatuotteiden osalta sellaisten luonnollisten tai oikeushenkilöiden käyttöön, joilla on yhteys kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan oikeuden tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin maissa, joissa YK:n, Euroopan neuvoston tai unionin toimivaltaiset elimet, unioni tai jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat havainneet vakavia ihmisoikeusloukkauksia, jos on syytä epäillä, että ilmoitettu loppukäyttäjä voi käyttää kyseistä tuotetta tai samankaltaisia tuotteita mainittujen loukkausten johtamiseen tai toteuttamiseen;
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – e alakohta
e)  terroritekoihin liittyvään käyttöön.
Poistetaan.
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta
2.  Jos viejä huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti on tietoinen siitä, että kaksikäyttötuotteet, jotka hän aikoo viedä ja jotka eivät kuulu liitteeseen I, on kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, viejän on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle, joka päättää, onko aiheellista määrätä kyseinen vienti luvanvaraiseksi.
2.  Jos viejä huolellisuusvelvoitettaan toteuttaessaan saa tiedon siitä, että kaksikäyttötuotteet, jotka hän aikoo viedä ja jotka eivät kuulu liitteeseen I, voivat olla kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, viejän on ilmoitettava asiasta sijoittautumis- tai asuinjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle, joka päättää, onko aiheellista määrätä kyseinen vienti luvanvaraiseksi.
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 3 kohta
3.  Liitteeseen I kuulumattomia tuotteita koskevia vientilupia myönnetään yksittäisille tuotteille ja loppukäyttäjille. Luvat myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa viejällä on asuinpaikka tai johon se on sijoittautunut, tai jos viejän asuin- tai sijoittautumispaikka on unionin ulkopuolella, sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa tuotteet sijaitsevat. Luvat ovat voimassa koko unionissa. Luvat ovat voimassa yhden vuoden, ja toimivaltainen viranomainen voi jatkaa niiden voimassaoloa.
3.  Liitteeseen I kuulumattomia tuotteita koskevia vientilupia myönnetään yksittäisille tuotteille ja loppukäyttäjille. Luvat myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa viejällä on asuinpaikka tai johon se on sijoittautunut, tai jos viejän asuin- tai sijoittautumispaikka on unionin ulkopuolella, sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa tuotteet sijaitsevat. Luvat ovat voimassa koko unionissa. Luvat ovat voimassa kaksi vuotta, ja toimivaltainen viranomainen voi jatkaa niiden voimassaoloa.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Jos vastustavia huomautuksia ei ole saatu, katsotaan, että jäsenvaltiot, joiden kanssa neuvotellaan, eivät vastusta, vaan ne määräävät kaikki ”olennaisesti samankaltaiset liiketoimet” luvanvaraisiksi. Niiden on ilmoitettava lupavaatimuksista maansa tullihallinnolle ja muille asianomaisille kansallisille viranomaisille.
Jos vastustavia huomautuksia ei ole saatu, katsotaan, että jäsenvaltiot, joiden kanssa neuvotellaan, eivät vastusta, vaan ne määräävät luvanvaraisiksi kaikki ”olennaisesti samankaltaiset liiketoimet”, millä tarkoitetaan tuotteita, joilla on olennaisesti samankaltaiset parametrit tai tekniset ominaisuudet samalle loppukäyttäjälle tai vastaanottajalle. Niiden on ilmoitettava lupavaatimuksista maansa tullihallinnolle ja muille asianomaisille kansallisille viranomaisille. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä lyhyen kuvauksen tapauksesta sekä perustelun päätöksestä ja esittää tarvittaessa uuden lupavaatimuksen liitteessä II olevassa uudessa E osassa.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 4 kohta – 3 alakohta
Jos jokin jäsenvaltioista, joiden kanssa neuvotellaan, esittää vastustavia huomautuksia, lupavaatimus on peruutettava, ellei lupavaatimuksen asettava jäsenvaltio katso, että vienti voi haitata sen olennaisia turvallisuusetuja. Siinä tapauksessa kyseinen jäsenvaltio voi päättää pitää lupavaatimuksen voimassa. Tästä on ilmoitettava viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.
Jos vähintään neljä jäsenvaltiota, joiden osuus unionin väestöstä on vähintään 35 prosenttia, esittää vastustavia huomautuksia, lupavaatimus on peruutettava, ellei lupavaatimuksen asettava jäsenvaltio katso, että vienti voi haitata sen olennaisia turvallisuusetuja tai ihmisoikeusvelvoitteita. Siinä tapauksessa kyseinen jäsenvaltio voi päättää pitää lupavaatimuksen voimassa. Tästä on ilmoitettava viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 4 kohta – 4 alakohta
Komissio ja jäsenvaltiot pitävät ajantasaista rekisteriä voimassa olevista lupavaatimuksista.
Komission ja jäsenvaltioiden on pidettävä ajantasaista rekisteriä voimassa olevista lupavaatimuksista. Tässä rekisterissä olevat tiedot on sisällytettävä Euroopan parlamentille annettavaan kertomukseen, johon viitataan 24 artiklan 2 kohdassa, ja sen on oltava yleisön saatavilla.
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 2 kohta
2.  Jos välittäjä on tietoinen siitä, että kaksikäyttötuotteet, joiden osalta välittäjä tarjoaa välityspalveluja, on kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, välittäjän on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle, joka päättää, onko aiheellista määrätä tällaiset välityspalvelut luvanvaraisiksi.
2.  Jos välittäjä on tietoinen siitä, että kaksikäyttötuotteet, joiden osalta välittäjä tarjoaa välityspalveluja, on kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, välittäjän on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on määrättävä tällaiset välityspalvelut luvanvaraisiksi.
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 1 kohta
1.  Kaksikäyttötuotteisiin tai niiden toimittamiseen, valmistukseen, ylläpitoon tai käyttöön liittyvän teknisen avun toimittaminen suoraan tai välillisesti on luvanvaraista, jos toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut teknisen avun toimittajalle, että kyseessä olevat tuotteet on tai voivat olla kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin 4 artiklassa tarkoitettuun käyttöön.
1.  Kaksikäyttötuotteisiin tai niiden toimittamiseen, valmistukseen, ylläpitoon tai käyttöön liittyvän teknisen avun toimittaminen suoraan tai välillisesti on luvanvaraista, jos toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut teknisen avun toimittajalle, että kyseessä olevat tuotteet on tai voivat olla kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 2 kohta
Jos teknisen avun toimittaja on tietoinen siitä, että kaksikäyttötuotteet, joiden osalta hän ehdottaa teknisen avun toimittamista, on kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin 4 artiklassa tarkoitettuun käyttöön, hänen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle, joka päättää, onko aiheellista määrätä tällainen tekninen apu luvanvaraiseksi.
Jos teknisen avun toimittaja on tietoinen siitä, että kaksikäyttötuotteet, joiden osalta hän ehdottaa teknisen avun toimittamista, on kokonaan tai osittain tarkoitettu johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, hänen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on määrättävä tällainen tekninen apu luvanvaraiseksi.
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltio voi yleiseen turvallisuuteen tai ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä kieltää tai määrätä luvanvaraiseksi liitteeseen I kuulumattoman kaksikäyttötuotteen viennin.
1.  Jäsenvaltio voi yleiseen turvallisuuteen, ihmisoikeuksiin tai terroritekojen estämiseen liittyvistä syistä kieltää tai määrätä luvanvaraiseksi liitteeseen I kuulumattoman kaksikäyttötuotteen viennin.
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 7 kohta
7.  Liitteessä I lueteltujen kaksikäyttötuotteiden unionin sisäisiin toimituksiin liittyvissä tarvittavissa kaupallisissa asiakirjoissa on ilmoitettava selkeästi, että kyseisten tuotteiden vienti unionista on valvonnan alaista. Tarvittavia kaupallisia asiakirjoja ovat erityisesti kauppasopimus, tilausvahvistus, kauppalasku tai lähetysluettelo.
7.  Liitteessä I lueteltujen kaksikäyttötuotteiden vientiin kolmansiin maihin ja unionin sisäisiin toimituksiin liittyvissä tarvittavissa kaupallisissa asiakirjoissa on ilmoitettava selkeästi, että kyseisten tuotteiden vienti unionista on valvonnan alaista. Tarvittavia kaupallisia asiakirjoja ovat erityisesti kauppasopimus, tilausvahvistus, kauppalasku tai lähetysluettelo.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 3 kohta
3.  Yksittäiset vientiluvat ja koontiluvat ovat voimassa yhden vuoden, ja toimivaltainen viranomainen voi jatkaa niiden voimassaoloa. Suuria hankkeita koskevat viennin koontiluvat ovat voimassa toimivaltaisen viranomaisen määrittämän ajan.
3.  Yksittäiset vientiluvat ja koontiluvat ovat voimassa kaksi vuotta, ja toimivaltainen viranomainen voi jatkaa niiden voimassaoloa. Suuria hankkeita koskevat viennin koontiluvat ovat voimassa enintään neljä vuotta lukuun ottamatta hankkeen keston perusteella asianmukaisesti perusteltuja tapauksia. Tämä ei estä toimivaltaisia viranomaisia milloin tahansa peruuttamasta, keskeyttämästä, muuttamasta tai kumoamasta yksittäisiä vientilupia tai koontilupia.
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Viejien on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki vientiä koskevia yksittäisiä lupia ja koontilupia koskevien hakemustensa kannalta tarpeelliset tiedot, jotta se saa täydelliset tiedot erityisesti loppukäyttäjästä, määrämaasta ja vietävien tuotteiden lopullisista käyttötarkoituksista.
Viejien on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki vientiä koskevia yksittäisiä lupia ja koontilupia koskevien hakemustensa kannalta tarpeelliset tiedot, jotta se saa täydelliset tiedot erityisesti loppukäyttäjästä, määrämaasta ja vietävien tuotteiden lopullisista käyttötarkoituksista. Jos loppukäyttäjä on valtiollinen toimija, annettavissa tiedoissa on määriteltävä vietävän tuotteen varsinaisena loppukäyttäjänä oleva osasto, virasto, yksikkö tai elin.
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Luvan saannille voidaan tarvittaessa asettaa velvoite antaa selvitys lopullisesta käytöstä.
Kaikille verkkovalvontatuotteiden luville sekä yksittäisille vientiluville tuotteille, joilla on suuri epätoivottavin ehdoin tapahtuvan tarkoituksenvastaisen siirron ja jälleenviennin vaara, on asetettava velvoite antaa selvitys lopullisesta käytöstä. Muita tuotteita koskevan luvan saannille on tarvittaessa asetettava velvoite antaa selvitys lopullisesta käytöstä.
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 4 kohta – 3 alakohta – johdantokappale
Vientiä koskevien koontilupien edellytyksenä on, että viejällä on käytössä tehokas sisäinen vaatimustenmukaisuusohjelma. Lisäksi viejän on vähintään kerran vuodessa esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen luvan käyttöä koskeva kertomus, jonka on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:
Vientiä koskevien koontilupien edellytyksenä on, että viejällä on käytössä tehokas sisäinen vaatimustenmukaisuusohjelma. Viejällä on oltava mahdollisuus hankkia toimivaltaisilta viranomaisilta sisäiselle vaatimustenmukaisuusohjelmalleen sertifiointi vapaaehtoisesti ja maksutta komission perustaman sisäisen viitteellisen vaatimustenmukaisuusohjelman perusteella kannustimien saamiseksi lupamenettelyssä kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta. Lisäksi viejän on vähintään kerran vuodessa tai toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen luvan käyttöä koskeva kertomus. Kertomuksen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 4 kohta – 3 alakohta – d alakohta
d)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä, jos nämä ovat tiedossa.
d)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä.
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 4 kohta – 3 alakohta – d a alakohta (uusi)
d a)  loppukäyttäjän nimi ja osoite, jos nämä ovat tiedossa;
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 4 kohta – 3 alakohta – d b alakohta (uusi)
d b)  päivämäärä, jona vienti tapahtui.
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 5 kohta
5.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käsiteltävä yksittäisiä lupia ja koontilupia koskevat pyynnöt kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä määritettävässä määräajassa. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle kaikki lupahakemusten keskimääräisiä käsittelyaikoja koskevat tiedot, jotka tarvitaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen kertomuksen laadintaa varten.
5.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käsiteltävä yksittäisiä lupia ja koontilupia koskevat pyynnöt käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa hakemuksen asianmukaisesta jättämisestä. Jos toimivaltainen viranomainen tarvitsee asianmukaisesti perustelluista syistä enemmän aikaa pyynnön käsittelyyn, sen on ilmoitettava tästä pyynnön esittäjälle 30 päivän sisällä. Toimivaltaisen viranomaisen on joka tapauksessa päätettävä yksittäisiä lupia tai koontilupia koskevista pyynnöistä viimeistään 60 päivän sisällä hakemuksen asianmukaisesta esittämisestä.
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jos välittäjällä tai teknisen avun toimittajalla ei ole asuinpaikkaa unionin alueella tai hän ei ole sijoittautunut unionin alueelle, tämän asetuksen mukaiset välityspalveluja ja teknistä apua koskevat luvat myöntää vaihtoehtoisesti sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, johon välittäjän tai teknisen avun toimittajan emoyritys on sijoittautunut tai josta välityspalvelut tai tekninen apu toimitetaan.
Jos välittäjällä tai teknisen avun toimittajalla ei ole asuinpaikkaa unionin alueella tai hän ei ole sijoittautunut unionin alueelle, tämän asetuksen mukaiset välityspalveluja ja teknistä apua koskevat luvat myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, josta välityspalvelut tai tekninen apu toimitetaan. Tämä käsittää myös välityspalvelut ja teknisen avun, jota toimittavat kolmansiin maihin perustetut tytäryhtiöt tai yhteisyritykset, jotka kuitenkin omistaa tai joita valvovat unionin alueelle sijoittautuneet yritykset.
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Tehdessään tämän asetuksen nojalla päätöksen vientiä koskevan yksittäisen luvan tai koontiluvan myöntämisestä tai sen epäämisestä taikka välityspalveluja tai teknistä apua koskevan luvan myöntämisestä tai kauttakulun kieltämisestä, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon seuraavat perusteet:
1.  Tehdessään tämän asetuksen nojalla päätöksen vientiä koskevan yksittäisen luvan tai koontiluvan myöntämisestä tai sen epäämisestä taikka välityspalveluja tai teknistä apua koskevan luvan myöntämisestä tai kauttakulun kieltämisestä, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat, kuten seuraavat:
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  unionin ja jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet ja sitoumukset, etenkin ne velvoitteet ja sitoumukset, jotka kukin niistä on hyväksynyt asiaankuuluvien kansainvälisten asesulkujärjestelmien ja vientivalvontajärjestelyiden jäsenenä tai ratifioimalla asiaankuuluvia kansainvälisiä sopimuksia, ja sellaisiin pakotteisiin perustuvat velvoitteet, jotka on 2 määrätty neuvon päätöksessä tai yhteisessä kannassa, ETYJin päätöksessä taikka YK:n turvallisuusneuvoston sitovassa päätöslauselmassa;
a)  unionin ja jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet ja sitoumukset, etenkin ne velvoitteet ja sitoumukset, jotka kukin niistä on hyväksynyt asiaankuuluvien kansainvälisten asesulkujärjestelmien ja vientivalvontajärjestelyiden jäsenenä tai ratifioimalla asiaankuuluvia kansainvälisiä sopimuksia;
Tarkistus 55
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)  sellaisiin pakotteisiin perustuvat velvoitteensa, joista on määrätty neuvoston päätöksessä tai yhteisessä kannassa, ETYJin päätöksessä taikka YK:n turvallisuusneuvoston sitovassa päätöslauselmassa;
Tarkistus 56
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
b a)  YK:n, Euroopan neuvoston tai unionin toimivaltaisten elinten havaitsemat ihmisoikeuksia koskevan oikeuden, perusvapauksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset lopullisessa määrämaassa;
Tarkistus 57
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 kohta – c alakohta
c)  lopullisen määrämaan sisäinen tilanne – toimivaltaiset viranomaiset eivät myönnä lupaa viennille, joka aiheuttaisi tai pitkittäisi aseellisia konflikteja tai kärjistäisi jännitteitä tai konflikteja lopullisessa määrämaassa;
c)  lopullisen määrämaan sisäinen tilanne – toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää lupaa viennille, joka aiheuttaisi tai pitkittäisi aseellisia konflikteja tai kärjistäisi jännitteitä tai konflikteja lopullisessa määrämaassa;
Tarkistus 58
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi)
d a)  määrämaan asenne kansainväliseen yhteisöön erityisesti sen osalta, mikä koskee sen suhtautumista terrorismiin, sen liittolaisuuksien luonnetta ja kansainvälisen oikeuden noudattamista;
Tarkistus 59
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 kohta – d b alakohta (uusi)
d b)  tuotteiden viennin yhteensopivuus vastaanottavan maan teknisten ja taloudellisten valmiuksien kanssa;
Tarkistus 60
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 kohta – f alakohta
f)  aiottuun lopulliseen käyttöön ja tarkoituksenvastaisen siirron vaaraan liittyvät näkökohdat, mukaan lukien vaara, että kaksikäyttötuotteet siirretään tarkoituksenvastaisesti tai jälleenviedään epätoivottavin ehdoin.
f)  aiottuun lopulliseen käyttöön ja tarkoituksenvastaisen siirron vaaraan liittyvät näkökohdat, mukaan lukien vaara, että kaksikäyttötuotteet ja etenkin verkkovalvontateknologiatuotteet siirretään tarkoituksenvastaisesti tai jälleenviedään epätoivottavin ehdoin tai ne siirretään tarkoituksenvastaiseen sotilaalliseen loppukäyttöön tai terrorismia varten.
Tarkistus 61
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.   Kun kyse on yksittäisen luvan tai koontiluvan myöntämisestä tai luvan myöntämisestä verkkovalvontatuotteisiin liittyville välityspalveluille tai tekniselle avulle, jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon erityisesti oikeuden yksityisyyteen, oikeuden tietosuojaan, ilmaisunvapauden ja kokoontumis- ja yhdistymisvapauden loukkaamisen vaara sekä oikeusvaltioon liittyvät riskit ja vietävien tuotteiden käyttöä koskeva oikeudellinen kehys sekä mahdolliset unioniin ja jäsenvaltioihin kohdistuvat turvallisuusriskit.
Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tulevat siihen tulokseen, että tällaisten riskien olemassaolo johtaa todennäköisesti vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, jäsenvaltiot eivät myönnä vientilupia tai niiden on peruutettava, keskeytettävä, muutettava tai kumottava olemassa olevat luvat.
Tarkistus 62
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 2 kohta
2.  Komissio ja neuvosto asettavat saataville ohjeita ja/tai suosituksia, jotta varmistetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten laatimat yhteiset riskinarvioinnit mainittujen perusteiden soveltamiseksi.
2.  Komissio ja neuvosto asettavat tämän asetuksen tulessa voimaan saataville suuntaviivoja, jotta varmistetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten laatimat yhteiset riskinarvioinnit mainittujen perusteiden soveltamiseksi ja yhdenmukaisten perusteiden määrittämiseksi lupapäätöksille. Komissio laatii käsikirjan muodossa yksityiskohtaiset suuntaviivat siitä, mitä toimia jäsenvaltion toimivaltaisten lupaviranomaisten ja antaa käytännön suosituksia 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisen valvonnan ja 14 artiklan 1 kohdassa lueteltujen perusteiden täytäntöönpanosta ja noudattamisesta ja esittää esimerkkejä parhaista käytännöistä. Käsikirja laaditaan tiiviissä yhteistyössä EUH:n ja kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän kanssa, laadintaan osallistuu ulkopuolisia asiantuntijoita tiedemaailmasta, viejiä, välittäjiä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä 21 artiklan 3 kohdassa säädetyin menettelyin, ja sitä päivitetään sikäli kuin se on tarpeen ja asianmukaista.
Komissio perustaa valmiuksien kehittämisen tähtäävän ohjelman kehittämällä yhteisiä koulutusohjelmia lupa- ja tulliviranomaisten virkamiehille.
Tarkistus 63
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  Liitteessä I olevassa B osassa olevaa kaksikäyttötuotteiden luetteloa voidaan muuttaa, jos se on tarpeen niiden vaarojen vuoksi, joita tällaisten tuotteiden vienti voi aiheuttaa ihmisoikeuksien tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavien loukkausten tai unionin ja sen jäsenvaltioiden olennaisten turvallisuusetujen osalta.
b)  Liitteessä I olevassa B osassa olevaa verkkovalvontatuotteiden luetteloa on muutettava, jos se on tarpeen niiden vaarojen vuoksi, joita tällaisten tuotteiden vienti voi aiheuttaa ihmisoikeuksien tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavien loukkausten tai unionin ja sen jäsenvaltioiden olennaisten turvallisuusetujen osalta, tai jos tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla on käynnistetty luettelemattomien tuotteiden merkittävän määrän valvonta. Muutokset voivat koskea myös päätöksiä poistaa luettelosta siihen jo merkittyjä tuotteita.
Tämän kohdan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 17 artiklassa säädettyä menettelyä, jos tiettyjä tuotteita on erittäin kiireellisistä syistä poistettava liitteessä I olevasta B osasta tai lisättävä siihen.
Tarkistus 64
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)
b a)   Komissio voi poistaa tuotteita luettelosta etenkin, jos tuotteista on nopeasti muuttuvan teknologisen ympäristön seurauksena tullut bulkki- tai massatuotteita, jotka ovat helposti saatavilla tai teknisesti helposti muutettavissa.
Tarkistus 65
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Liitteessä I olevan B osan soveltamisala on rajoitettava verkkovalvontatuotteisiin, eikä siihen saa sisältyä liitteessä I olevan A osan tuotteita.
Tarkistus 66
Ehdotus asetukseksi
18 artikla – 5 kohta
5.  Komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjeet lupa- ja tulliviranomaisten yhteistyön tueksi.
5.  Komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suuntaviivat lupa- ja tulliviranomaisten yhteistyön tueksi.
Tarkistus 67
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  tiedot valvonnan toteuttamisesta, mukaan lukien lupia koskevat tiedot (lukumäärä, arvo ja lupatyypit ja määräpaikat, yleisten lupien ja koontilupien käyttäjien lukumäärä, niiden toimijoiden lukumäärä, joilla on käytössä sisäinen vaatimustenmukaisuusohjelma, käsittelyajat, EU:n sisäisiä siirtoja sisältävän kaupan määrä ja arvo jne.) ja, jos saatavilla, tiedot muissa jäsenvaltioissa toteutetusta kaksikäyttötuotteiden viennistä;
a)  kaikki tiedot valvonnan toteuttamisesta;
Tarkistus 68
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  tiedot valvonnan toteuttamisesta, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot viejistä, joilta on evätty oikeus käyttää kansallisia tai unionin yleisiä vientilupia, raportoidut rikkomukset, takavarikoinnit ja muiden seuraamusten soveltaminen;
b)  kaikki tiedot valvonnan toteuttamisesta, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot viejistä, joilta on evätty oikeus käyttää kansallisia tai unionin yleisiä vientilupia, mahdolliset raportoidut rikkomukset, takavarikoinnit ja muiden seuraamusten soveltaminen;
Tarkistus 69
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 2 kohta – c alakohta
c)  tietoja arkaluonteisista loppukäyttäjistä, epäilyttäviin hankintatoimiin osallistuvista toimijoista ja, jos tietoja on saatavilla, käytetyistä reiteistä;
c)  kaikki tiedot arkaluonteisista loppukäyttäjistä, epäilyttäviin hankintatoimiin osallistuvista toimijoista ja käytetyistä reiteistä;
Tarkistus 70
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 2 kohta
2.  Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän puheenjohtajan on tarpeelliseksi katsoessaan kuultava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia viejiä, välittäjiä ja muita asiaan liittyviä sidosryhmiä.
2.  Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän on tarpeelliseksi katsoessaan kuultava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia viejiä, välittäjiä ja muita asiaan liittyviä sidosryhmiä.
Tarkistus 71
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 3 kohta
3.  Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä perustaa tarvittaessa jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvia teknisiä asiantuntijaryhmiä tarkastelemaan yksittäisiä valvonnan toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä, mukaan lukien liitteessä I olevien unionin tarkastusluetteloiden ajantasaistamista koskevat kysymykset. Teknisten asiantuntijaryhmien on tarvittaessa kuultava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia viejiä, välittäjiä ja muita asianomaisia sidosryhmiä.
3.  Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä perustaa tarvittaessa jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvia teknisiä asiantuntijaryhmiä tarkastelemaan yksittäisiä valvonnan toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä, mukaan lukien liitteessä I olevassa B jaksossa olevien unionin tarkastusluetteloiden ajantasaistamista koskevat kysymykset. Teknisten asiantuntijaryhmien on kuultava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia viejiä, välittäjiä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja muita asianomaisia sidosryhmiä. Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä perustaa erityisen teknisen työryhmän käsittelemään arviointiperusteita 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja laatimaan huolellisuusvelvoitetta koskevia suuntaviivoja kuullen riippumatonta asiantuntijaryhmää, tiedemaailmaa ja kansalaisjärjestöjä.
Tarkistus 72
Ehdotus asetukseksi
22 artikla – 1 kohta
1.  Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän asetuksen kaikkien säännösten asianmukaisen täytäntöönpanon. Sen on erityisesti säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten tai sen täytäntöönpanosäännösten rikkomiseen. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia.
1.  Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän asetuksen kaikkien säännösten asianmukaisen täytäntöönpanon. Sen on erityisesti säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten tai sen täytäntöönpanosäännösten rikkomiseen, rikkomuksissa avustamiseen ja niiden kiertämiseen. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia. Toimiin kuuluvat säännölliset riskiperusteiset viejien auditoinnit.
Tarkistus 73
Ehdotus asetukseksi
22 artikla – 2 kohta
2.  Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä perustaa täytäntöönpanon valvonnan koordinointimekanismin, jolla luodaan toimivaltaisten viranomaisten ja lainvalvontavirastojen välille suorat yhteistyö- ja tietojenvaihtoyhteydet.
2.  Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä perustaa täytäntöönpanon valvonnan koordinointimekanismin, jolla luodaan toimivaltaisten viranomaisten ja lainvalvontavirastojen välille suorat yhteistyö- ja tietojenvaihtoyhteydet ja asetetaan yhdenmukaiset perusteet lupapäätöksille. Komission arvioitua jäsenvaltioiden laatimia seuraamuksia koskevia sääntöjä, mekanismi vahvistaa tavat, joilla mahdollistetaan luonteeltaan ja vaikutuksiltaan samankaltaisten seuraamusten määrääminen tämän asetuksen rikkomisesta.
Tarkistus 74
Ehdotus asetukseksi
24 artikla – 1 kohta
1.  Komissio ja neuvosto asettavat tarvittaessa saataville ohjeita ja/tai suosituksia parhaista käytännöistä tähän asetukseen kuuluvissa asioissa varmistaakseen unionin vientivalvontajärjestelmän tehokkuuden ja sen täytäntöönpanon yhdenmukaisuuden. Myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa annettava täydentäviä ohjeita viejille, välittäjille ja kauttakuljettajille, joilla on asuinpaikka kyseisessä jäsenvaltiossa tai jotka ovat sijoittautuneet sinne.
1.  Komissio ja neuvosto asettavat tarvittaessa saataville suuntaviivoja parhaista käytännöistä tähän asetukseen kuuluvissa asioissa varmistaakseen unionin vientivalvontajärjestelmän tehokkuuden ja sen täytäntöönpanon yhdenmukaisuuden. Myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa annettava täydentäviä ohjeita viejille, erityisesti pk-yrityksille, välittäjille ja kauttakuljettajille, joilla on asuinpaikka kyseisessä jäsenvaltiossa tai jotka ovat sijoittautuneet sinne.
Tarkistus 75
Ehdotus asetukseksi
24 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki sen tämän kertomuksen laatimista varten tarvitsemat tiedot. Tämän vuosittaisen kertomuksen on oltava julkinen.
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki sen tämän kertomuksen laatimista varten tarvitsemat tiedot. Tämän vuosittaisen kertomuksen on oltava julkinen. Jäsenvaltioiden on myös julkistettava vähintään neljännesvuosittain ja helposti saatavilla olevassa muodossa merkittävät tiedot kustakin luvasta mukaan lukien luvan tyyppi, arvo, volyymi, laitteiden luonne, tuotteen kuvaus, loppukäyttäjä ja loppukäyttö, määrämaa sekä tiedot lupapyynnön hyväksymisestä tai epäämisestä. Komission ja jäsenvaltioiden on otettava huomioon kyseessä olevien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeutetut edut sen suhteen, että näiden liikesalaisuuksia ei paljasteta.
Tarkistus 76
Ehdotus asetukseksi
24 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Kun tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä on kulunut 5–7 vuotta, komissio tekee arvioinnin tästä asetuksesta ja laatii kertomuksen tärkeimmistä havainnoista Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.
Kun tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä on kulunut 5–7 vuotta, komissio tekee arvioinnin tästä asetuksesta ja laatii kertomuksen tärkeimmistä havainnoista Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Arviointiin on kuuluttava ehdotus salauksen poistamisesta liitteessä I olevan A osan 5 ryhmän 2 osasta.
Tarkistus 77
Ehdotus asetukseksi
25 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä, jos nämä ovat tiedossa.
d)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä.
Tarkistus 78
Ehdotus asetukseksi
25 artikla – 3 kohta
3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut rekisterit tai luettelot ja asiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jona vienti tapahtui tai jona välityspalvelut tai tekninen apu suoritettiin. Ne on pyynnöstä esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle.
3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut rekisterit tai luettelot ja asiakirjat on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jona vienti tapahtui tai jona välityspalvelut tai tekninen apu suoritettiin. Ne on pyynnöstä esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle.
Tarkistus 79
Ehdotus asetukseksi
27 artikla – 1 kohta
1.  Komissio ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pitävät tarvittaessa yllä säännöllistä ja vastavuoroista tietojenvaihtoa kolmansien maiden kanssa.
1.  Komissio ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toimivat tarvittaessa asiaankuuluvissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten OECD:ssä, ja tarvittaessa sellaisissa monenvälisissä vientivalvontajärjestelmissä, joihin ne kuuluvat, edistääkseen liitteessä I olevassa B osassa olevien vientivalvonnan kohteena olevien verkkovalvontatuotteiden luettelon noudattamista, ja pitävät tarvittaessa yllä säännöllistä ja vastavuoroista tietojenvaihtoa kolmansien maiden kanssa, osallistuvat valmiuksien kehittämiseen ja edistävät lähentymistä ylöspäin, myös unionin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksissa ja sopimuksissa, strategisesta kumppanuudesta mainitun kaksikäyttötuotteita koskevan vuoropuhelun yhteydessä. Komissio antaa vuosittain kertomuksen näistä ulkoisista toimista Euroopan parlamentille.
Tarkistus 80
Ehdotus asetukseksi
Liite I – A jakso – TÄSSÄ LIITTEESSÄ KÄYTETTYJEN TERMIEN MÄÄRITELMÄT
”Tunkeutumisohjelmisto” (Intrusion software) (4) tarkoittaa tietokoneen tai verkkolaitteen ”ohjelmistoa”, joka on erityisesti suunniteltu tai muunnettu sellaiseksi, että se jää ’valvontatyökaluilta’ havaitsematta, tai joka estää ’suojaavat vastatoimet’ ja joka tekee jotakin seuraavista:
”Tunkeutumisohjelmisto” (Intrusion software) (4) tarkoittaa tietokoneen tai verkkolaitteen ”ohjelmistoa”, joka on erityisesti suunniteltu tai muunnettu käytettäväksi tai asennettavaksi ilman tietokoneiden tai verkkolaitteiden omistajien tai hallinnoijien lupaa ja joka tekee jotakin seuraavista:
a.  Poimii tietokoneelta tai verkkolaitteesta dataa tai tietoja tai muuttaa järjestelmä- tai käyttäjätietoja; tai
a.  Poimii tietokoneelta tai verkkolaitteesta luvattomasti dataa tai tietoja tai muuttaa järjestelmä- tai käyttäjätietoja; tai
b.  Muuttaa ohjelman tai prosessin tavanomaista suorituspolkua ulkopuolelta tulevien ohjeiden noudattamiseksi.
b.  Muuttaa järjestelmää tai käyttäjätietoja tavalla, joka mahdollistaa pääsyn tietokoneelle tai verkkolaitteeseen muille osapuolille kuin niille, joille tietokoneen tai verkkolaitteen omistaja on myöntänyt luvan.
Huom.:
Huom.:
1.  ”Tunkeutumisohjelmistoon” eivät sisälly mitkään seuraavista:
1.  ”Tunkeutumisohjelmistoon” eivät sisälly mitkään seuraavista:
a.  Hypervisor-ohjelmat, ohjelmankorjausohjelmat tai ohjelmien takaisinmallinnus (SRE);
a.  Hypervisor-ohjelmat, ohjelmankorjausohjelmat tai ohjelmien takaisinmallinnus (SRE);
b.  Digitaalisten oikeuksien hallintaan tarkoitetut DRM-”ohjelmistot”; tai
b.  Digitaalisten oikeuksien hallintaan tarkoitetut DRM-”ohjelmistot”; tai
c.  ”Ohjelmistot”, jotka on tarkoitettu valmistajien, hallinnoijien tai käyttäjien asennettaviksi omaisuuden seurannan tai takaisinsaamisen varmistamiseksi.
c.  ”Ohjelmistot”, jotka on tarkoitettu hallinnoijien tai käyttäjien asennettaviksi omaisuuden seurannan tai omaisuuden takaisinsaamisen varmistamiseksi tai tieto- ja viestintätekniikan turvallisuustestaukseen;
c a.  ”Ohjelmistot”, joiden jakelun erityisenä tarkoituksena on auttaa havaitsemaan, poistamaan tai estämään luvattomilta osapuolilta niiden käyttö tietokoneissa tai verkkolaitteissa.
2.  Verkkolaitteisiin sisältyvät mobiililaitteet ja älymittarit.
2.  Verkkolaitteisiin sisältyvät mobiililaitteet ja älymittarit.
Tekn. huom.
Tekn. huom.
1.  ’Valvontatyökalut’: ”ohjelmisto” tai laite, joka seuraa järjestelmän käyttäytymistä ja laitteessa käynnissä olevia prosesseja. Tähän sisältyvät viruksentorjuntatuotteet, päätepisteturvallisuuteen liittyvät, PSP-tuotteet (Personal Security Products), tietomurtohälyttimet (IDS), IPS-järjestelmät (Intrusion Prevention Systems) tai palomuurit.
1.  ”Lupa”: tietoon perustuva käyttäjän suostumus (esimerkiksi vahvistus sille, että ymmärretään toiminnan luonne, vaikutukset ja tulevat seuraukset, sekä suostumus tämän toiminnan suorittamiseen).
2.  "Suojaavat vastatoimet" tekniikat, joilla pyritään varmistamaan koodin turvallinen suorittaminen, kuten DEP-suojaus (Data Execution Prevention), ASLR-suojaus (Address Space Layout Randomisation) tai sandbox-tekniikka.
2.  ”Tieto- ja viestintätekniikan turvallisuustestaus”: sellaisten staattisten tai dynaamisten riskien, haavoittuvuuksien, virheiden tai heikkouksien etsiminen ja arviointi, jotka vaikuttavat ohjelmistoihin, verkkoihin, tietokoneisiin, verkkolaitteisiin ja niiden komponentteihin tai niistä riippuviin elementteihin siinä osoitetussa tarkoituksessa, että lievennetään turvallisen operoinnin, käytön tai käyttöönoton kannalta haitallisia tekijöitä.
Tarkistus 81
Ehdotus asetukseksi
Liite I – B jakso – otsikko
B.  MUIDEN KAKSIKÄYTTÖTUOTTEIDEN LUETTELO
B.  VERKKOVALVONTA-TUOTTEIDEN LUETTELO
Tarkistus 82
Ehdotus asetukseksi
Liite I – B jakso – 10 ryhmä – 10A001 kohta – Tekn. huom.: – e a alakohta (uusi)
e a)  verkko- ja turvallisuustutkimus luvalliseen testaukseen tai tietoturvajärjestelmien suojaamiseksi.
Tarkistus 83
Ehdotus asetukseksi
Liite II – A jakso – 3 osa – 3 kohta
3.  Kaikkien viejien, jotka aikovat käyttää tätä lupaa, on ennen tämän luvan ensimmäistä käyttöä rekisteröidyttävä asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle. Rekisteröinti tapahtuu automaattisesti, ja toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava siitä viejälle 10 työpäivän kuluessa vastaanottamisesta.
3.  Jäsenvaltio voi vaatia asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita viejiä rekisteröitymään ennen tämän luvan ensimmäistä käyttöä. Rekisteröinti tapahtuu automaattisesti, ja toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat siitä viejälle viipymättä ja joka tapauksessa 10 työpäivän kuluessa rekisteröinnin vastaanottamisesta.
Tarkistus 84
Ehdotus asetukseksi
Liite II – A jakso – 3 osa – 4 kohta
4.  Rekisteröidyn viejän on ilmoitettava tämän luvan ensimmäisestä käytöstä asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 10 päivää ennen ensimmäistä vientitapahtumaa.
4.  Rekisteröidyn viejän on ilmoitettava tämän luvan ensimmäisestä käytöstä asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 30 päivää ensimmäisen vientitapahtuman jälkeen.
Tarkistus 85
Ehdotus asetukseksi
Liite II – A jakso – 3 osa – 5 kohta – 4 alakohta
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä, jos nämä ovat tiedossa.
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä.
Tarkistus 86
Ehdotus asetukseksi
Liite II – B jakso – 3 osa – 3 kohta
3.  Kaikkien viejien, jotka aikovat käyttää tätä lupaa, on ennen tämän luvan ensimmäistä käyttöä rekisteröidyttävä asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle. Rekisteröinti tapahtuu automaattisesti, ja toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava siitä viejälle 10 työpäivän kuluessa vastaanottamisesta.
3.  Jäsenvaltio voi vaatia asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita viejiä rekisteröitymään ennen tämän luvan ensimmäistä käyttöä. Rekisteröinti tapahtuu automaattisesti, ja toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat siitä viejälle viipymättä ja joka tapauksessa 10 työpäivän kuluessa rekisteröinnin vastaanottamisesta.
Tarkistus 87
Ehdotus asetukseksi
Liite II – B jakso – 3 osa – 5 kohta – 4 alakohta
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä, jos nämä ovat tiedossa.
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä.
Tarkistus 88
Ehdotus asetukseksi
Liite II – C jakso – 3 osa – 5 kohta
5.  Rekisteröidyn viejän on ilmoitettava tämän luvan ensimmäisestä käytöstä asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 10 päivää ennen ensimmäistä vientitapahtumaa.
5.  Rekisteröidyn viejän on ilmoitettava asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille tämän luvan ensimmäisestä käyttökerrasta viimeistään 30 päivän kuluttua ensimmäisestä vientitapahtumasta tai vaihtoehtoisesti ja viejän sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksen mukaisesti ennen tämän luvan ensimmäistä käyttökertaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tätä lupaa varten valitusta ilmoitusmenettelystä. Komissio julkaisee sille ilmoitetut tiedot Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.
Tarkistus 89
Ehdotus asetukseksi
Liite II – C jakso – 3 osa – 6 kohta – 4 alakohta
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä, jos nämä ovat tiedossa.
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä.
Tarkistus 90
Ehdotus asetukseksi
Liite II – D jakso – 3 osa – 6 kohta
6.  Rekisteröidyn viejän on ilmoitettava tämän luvan ensimmäisestä käytöstä asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 10 päivää ennen ensimmäistä vientitapahtumaa.
6.  Rekisteröidyn viejän on ilmoitettava asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille tämän luvan ensimmäisestä käyttökerrasta viimeistään 30 päivän kuluttua ensimmäisestä vientitapahtumasta tai vaihtoehtoisesti ja viejän sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksen mukaisesti ennen tämän luvan ensimmäistä käyttökertaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tätä lupaa varten valitusta ilmoitusmenettelystä. Komissio julkaisee sille ilmoitetut tiedot Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.
Tarkistus 91
Ehdotus asetukseksi
Liite II – D jakso – 3 osa – 7 kohta – 4 alakohta
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä, jos nämä ovat tiedossa.
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä.
Tarkistus 92
Ehdotus asetukseksi
Liite II – F jakso – 3 osa – 5 kohta – 4 alakohta
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä, jos nämä ovat tiedossa.
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä.
Tarkistus 93
Ehdotus asetukseksi
Liite II – G jakso – 3 osa – 8 kohta – 4 alakohta
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä, jos nämä ovat tiedossa.
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä.
Tarkistus 94
Ehdotus asetukseksi
Liite II – H jakso – 3 osa – 1 kohta – johdantokappale ja 1 alakohta
1.  Tämä lupa antaa kaikille viejille, jotka ovat sijoittautuneet unionin jäsenvaltioon tai joiden kotipaikka on unionin jäsenvaltiossa, oikeuden siirtää 1 osassa lueteltuja ohjelmistoja ja teknologiaa, kun asianomainen tuote on tarkoitettu ainoastaan
1.  Tämä lupa antaa kaikille viejäyrityksille, jotka ovat sijoittautuneet unionin jäsenvaltioon tai joiden kotipaikka on unionin jäsenvaltiossa, oikeuden siirtää 1 osassa lueteltuja ohjelmistoja ja teknologiaa sisaryhtiölle, tytäryhtiölle tai emoyhtiölle edellyttäen, että nämä yksiköt omistaa tai niitä koskevaa määräysvaltaa käyttää sama emoyhtiö tai ne ovat sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon edellyttäen, että tuote on tarkoitettu käytettäväksi yrityksen yhteistyöhankkeissa, mukaan lukien kaupallinen tuotekehittely, tutkimus, huolto, tuotanto ja käyttö, ja kun kyseessä ovat työntekijät ja tilausten käsittelijät, työsuhteen vahvistavan sopimuksen nojalla;
(1)  viejän tai viejän omistaman tai määräysvallassa olevan yhteisön käyttöön;
Tarkistus 95
Ehdotus asetukseksi
Liite II – H jakso – 3 osa – 1 kohta – 2 alakohta
(2)  viejän työntekijöiden tai viejän omistaman tai määräysvallassa olevan yhteisön työntekijöiden käyttöön;
Poistetaan.
Tarkistus 96
Ehdotus asetukseksi
Liite II – H jakso – 3 osa – 1 kohta – 2 alakohta
omaan kaupalliseen tuotekehitykseen ja, kun kyseessä ovat työntekijät, työsuhteen vahvistavan sopimuksen nojalla.
Poistetaan.
Tarkistus 97
Ehdotus asetukseksi
Liite II – I jakso – 3 osa – 3 kohta – 1 alakohta
Kaikkien viejien, jotka aikovat käyttää tätä lupaa, on ennen tämän luvan ensimmäistä käyttöä rekisteröidyttävä asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle. Rekisteröinti tapahtuu automaattisesti, ja toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava siitä viejälle 10 työpäivän kuluessa vastaanottamisesta.
Jäsenvaltio voi vaatia asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita viejiä rekisteröitymään ennen tämän luvan ensimmäistä käyttöä. Rekisteröinti tapahtuu automaattisesti, ja toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat siitä viejälle viipymättä ja joka tapauksessa 10 työpäivän kuluessa rekisteröinnin vastaanottamisesta.
Tarkistus 98
Ehdotus asetukseksi
Liite II – J jakso – 3 osa – 5 kohta – 4 alakohta
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä, jos nämä ovat tiedossa.
(4)  kaksikäyttötuotteiden lopullinen käyttö ja loppukäyttäjä.

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0390/2017).


Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen – Eva Lindström
PDF 225kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätös 17. tammikuuta 2018 ehdotuksesta nimittää Eva Lindström tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0401/2017 – 2017/0819(NLE))
P8_TA(2018)0007A8-0003/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0401/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0003/2018),

A.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 11. tammikuuta 2018 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Eva Lindström tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.


Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen – Tony James Murphy
PDF 226kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätös 17. tammikuuta 2018 ehdotuksesta nimittää Tony James Murphy tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0402/2017 – 2017/0820(NLE))
P8_TA(2018)0008A8-0002/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0402/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0002/2018),

A.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 11. tammikuuta 2018 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Tony James Murphy tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota ja jos mahdollista hakemaan innoitusta Irlannin käyttämästä avoimesta kilpailumallista valitessaan ehdokkaitaan;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.


Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistäminen ***I
PDF 952kWORD 142k
Euroopan parlamentin tarkistukset 17. tammikuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu toisinto) (COM(2016)0767 – C8‑0500/2016 – 2016/0382(COD))(1)
P8_TA(2018)0009A8-0392/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen edistäminen on yksi unionin energiapolitiikan tavoitteista. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön lisääminen yhdessä energiasäästöjen ja lisätyn energiatehokkuuden kanssa on tärkeä osa toimenpidekokonaisuutta, joka on tarpeen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ilmastomuutosta koskevan vuoden 2015 Pariisin sopimuksen sitoumusten noudattamiseksi sekä vuoteen 2030 ulottuvien energia- ja ilmastopuitteiden toteuttamiseksi, mukaan lukien sitova tavoite, jonka mukaan päästöjä vähennetään unionissa vähintään 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Sillä on myös tärkeä tehtävä edistettäessä energiansaannin varmuutta ja teknologian kehitystä ja innovaatioita sekä luotaessa työllistymis- ja aluekehitysmahdollisuuksia varsinkin maaseudulla ja eristäytyneillä alueilla tai harvaanasutuilla alueilla.
(2)  Uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen edistäminen on yksi unionin energiapolitiikan tavoitteista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön lisääminen yhdessä energiasäästöjen ja lisätyn energiatehokkuuden kanssa on olennainen osa toimenpidekokonaisuutta, joka on tarpeen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP21) tehtyyn ilmastomuutosta koskevaan vuoden 2015 Pariisin sopimukseen, jäljempänä ’Pariisin sopimus’, perustuvan unionin sitoumuksen noudattamiseksi ja nollapäästötavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioissa viimeistään vuonna 2050. Sillä on myös perustava tehtävä edistettäessä energiansaannin varmuutta, kestävää ja edullista energiaa ja teknologian kehitystä ja innovaatioita sekä teknistä ja teollista johtajuutta tuottaen samalla ympäristöön, sosiaalialaan ja terveyteen liittyvää hyötyä ja luotaessa merkittäviä työllistymis- ja aluekehitysmahdollisuuksia varsinkin maaseudulla ja eristäytyneillä alueilla, harvaanasutuilla alueilla sekä teollisuuden osittaisesta alasajosta kärsivillä alueilla.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Pariisin sopimuksella nostettiin merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintää koskevaa maailmanlaajuista tavoitetasoa, ja sopimuksen allekirjoittajat sitoutuivat rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousun alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatkamaan pyrkimyksiä lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Unionin on valmistauduttava ennakoitua merkittävämpiin ja nopeampiin päästövähennyksiin, jotta siirrytään energiatehokkaaseen ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan energiajärjestelmään viimeistään vuoteen 2050 mennessä. Toisaalta tällaisia vähennyksiä voidaan toteuttaa aiemmin ennakoitua pienemmin kustannuksin, kun otetaan huomioon uusiutuvaan energiaan, kuten tuuli- ja aurinkovoimaan, perustuvien teknologioiden kehittämisen ja käyttöön ottamisen nykyinen vauhti.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Erityisesti lisääntyvät teknologiset parannukset, julkisen liikenteen käyttöä ja laajentamista koskevat kannusteet, energiatehokkaiden teknologioiden käyttö ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistäminen sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysaloilla sekä liikenteessä ovat yhdessä energiatehokkuustoimenpiteiden kanssa hyvin tehokkaita tapoja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä unionissa ja unionin riippuvuutta tuontikaasusta ja ‑öljystä.
(3)  Erityisesti energiankulutuksen vähentäminen, lisääntyvät teknologiset parannukset, julkisen liikenteen laajentaminen, energiatehokkaiden teknologioiden käyttö ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistäminen sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysaloilla sekä liikenteessä ovat yhdessä energiatehokkuustoimenpiteiden kanssa hyvin tehokkaita tapoja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä unionissa ja unionin energiaomavaraisuutta.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Direktiivissä 2009/28/EY säädetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämiseksi sääntelypuitteista, joissa vahvistetaan uusiutuvien energialähteiden osuudelle energiankulutuksessa ja liikenteessä sitovat kansalliset tavoitteet, jotka on saavutettava vuoteen 2020 mennessä. Tammikuun 22 päivänä 2014 annetussa komission tiedonannossa12 vahvistetaan puitteet tulevalle energiaunionille ja ilmastopolitiikoille sekä edistetään yhteistä näkemystä kyseisten politiikkojen kehittämisestä vuoden 2020 jälkeen. Komissio ehdotti, että unionin vuoden 2030 tavoitteen, joka koskee uusiutuvan energian osuutta kulutetusta energiasta unionissa, olisi oltava vähintään 27 prosenttia.
(4)  Direktiivissä 2009/28/EY säädetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämiseksi sääntelypuitteista, joissa vahvistetaan uusiutuvien energialähteiden osuudelle energiankulutuksessa ja liikenteessä sitovat kansalliset tavoitteet, jotka on saavutettava vuoteen 2020 mennessä.
__________________
12 Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030 (COM/2014/015 final).
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto tuki kyseistä tavoitetta ja totesi, että jäsenvaltiot voivat vahvistaa omia kunnianhimoisempia tavoitteitaan.
Poistetaan.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Euroopan parlamentti on päätöslauselmissaan "Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030" ja "Uusiutuvan energian tilannekatsaus" kannattanut unionin sitovaa tavoitetta, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on vuonna 2030 vähintään 30 prosenttia. Se on myös korostanut, että tämä tavoite on saavutettava yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion oma tilanne ja mahdollisuudet.
(6)  Euroopan parlamentti kannatti 5 päivänä helmikuuta 2014 ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 antamassaan päätöslauselmassa unionin sitovaa tavoitetta, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on vuonna 2030 vähintään 30 prosenttia. Se on myös korostanut, että tämä tavoite on saavutettava yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion oma tilanne ja mahdollisuudet. Uusiutuvan energian tilannekatsauksesta 23 päivänä kesäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti meni vielä pidemmälle ja pani merkille aikaisemman kantansa, jonka mukaan unionin tavoite on vähintään 30 prosenttia, ja korosti, että Pariisin sopimuksen ja uusiutuvan teknologian viimeaikaisen halventumisen valossa tavoitetasoa on syytä nostaa.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Pariisin sopimuksessa asetetut tavoitteet ja teknologian kehitys, mukaan lukien uusiutuviin energialähteisiin tehtyjen investointien kustannusten aleneminen, olisi näin ollen otettava huomioon.
Tarkistus 324
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa unionin sitova tavoite, jonka mukaan uusiutuvista energialähteistä saatavan energian osuus on vähintään 27 prosenttia. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä omat panoksensa kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi osana yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa asetuksessa [Governance] vahvistetun hallintoprosessin mukaisesti.
(7)  Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa unionin sitova tavoite, jonka mukaan uusiutuvista energialähteistä saatavan energian osuus on vähintään 35 prosenttia ja jota täydennetään kansallisilla tavoitteilla. Jäsenvaltioiden olisi vain poikkeuksellisesti sallittava poiketa asetetusta tavoitetasosta enintään 10 prosentilla asianmukaisesti perustelluissa sekä mitattavissa ja tarkistettavissa olevissa olosuhteissa objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Jäsenvaltioiden uusiutuvan energian tavoitteet olisi asetettava ottaen huomioon Pariisin sopimuksessa määrätyt velvoitteet, uusiutuvan energian edelleen suuri potentiaali sekä energiasiirtymän toteuttamisen edellyttämät investoinnit.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
(7 b)  Unionin 35 prosentin tavoite olisi muunnettava kunkin jäsenvaltion yksittäisiksi tavoitteiksi ottaen huomioon oikeudenmukainen ja sopiva jako, joka perustuu jäsenvaltioiden BKT:hen ja erilaisiin lähtökohtiin ja valmiuksiin, mukaan lukien vuoteen 2020 mennessä saavutettava uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian taso.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Uusiutuvaa energiaa vuonna 2030 koskevan unionin sitovan tavoitteen vahvistaminen kannustaa entisestään kehittämään uusiutuvaa energiaa tuottavia tekniikoita ja antaa investoijille varmuuden. Kun tavoite määritellään unionin tasolla, jäsenvaltiot saavat enemmän joustovaraa pyrkiessään saavuttamaan kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteensa kustannustehokkaimmalla tavalla omien olosuhteidensa, energiayhdistelmiensä ja uusiutuvan energian tuottamismahdollisuuksiensa mukaisesti.
(8)  Uusiutuvaa energiaa vuonna 2030 koskevan unionin sitovan tavoitteen vahvistaminen kannustaa entisestään kehittämään uusiutuvaa energiaa tuottavia tekniikoita ja antaa investoijille varmuuden.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a)  Jäsenvaltioiden olisi harkittava, missä määrin erityyppisten energialähteiden käyttö noudattaa tavoitetta, jonka mukaan lämpötilan nousu olisi rajoitettava 1,5 celsiusasteeseen verrattuna esiteollisen ajan tasoihin, sekä pyrkimystä kohti fossiilitonta taloutta ja samaan aikaan vähähiilistä taloutta. Komission olisi arvioitava, mikä osuus kyseisillä erilaisilla uusiutuvilla energialähteillä on näiden tavoitteiden saavuttamisessa sen perusteella, millaisia takaisinmaksuaika ja tulokset ovat verrattuina fossiilisiin polttoaineisiin, sekä harkita mahdollisuutta ehdottaa pisintä sallittua takaisinmaksuaikaa kestävyyskriteeriksi erityisesti lignoselluloosaan perustuvalle biomassalle.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä, jos uusiutuvan energian osuus unionin tasolla ei noudata unionin lineaarista kehityskulkua kohti uusiutuvan energian 27 prosentin osuutta koskevaa tavoitetta. Kuten asetuksessa [Governance] säädetään, jos komissio havaitsee yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista tekemässään arvioinnissa tavoitetasoihin liittyvän aukon, se voi toteuttaa unionin tasolla toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tavoitteet saavutetaan. Jos komissio havaitsee yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista tekemässään arvioinnissa ns. toteutukseen liittyvän aukon, jäsenvaltioiden olisi sovellettava asetuksessa [Governance] säädettyjä toimenpiteitä, joissa niille annetaan riittävästi valinnanvaraa.
Poistetaan.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Uusiutuvista lähteistä tuotettavaa sähköä koskevien tukijärjestelmien on osoitettu olevan tehokas tapa edistää uusiutuvan sähkön käyttöönottoa. Jos jäsenvaltio päättää panna tukijärjestelmiä täytäntöön, tällaista tukea olisi myönnettävä muodossa, joka vääristää sähkömarkkinoiden toimintaa mahdollisimman vähän. Yhä useampi jäsenvaltio myöntää tukea tässä tarkoituksessa siten, että tukea myönnetään markkinatulojen lisäksi.
(15)  Uusiutuvista lähteistä tuotettavaa sähköä koskevien tukijärjestelmien on osoitettu olevan tehokas tapa edistää uusiutuvan sähkön käyttöönottoa. Jos jäsenvaltio päättää panna tukijärjestelmiä täytäntöön, tällaista tukea olisi myönnettävä muodossa, joka vääristää sähkömarkkinoiden toimintaa mahdollisimman vähän. Yhä useampi jäsenvaltio myöntää tukea tässä tarkoituksessa siten, että tukea myönnetään markkinatulojen lisäksi ja huomioon otetaan eri tekniikoihin liittyvät ominaispiirteet sekä pienten ja suurten tuottajien erilainen kyky vastata markkinasignaaleihin.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  Uusiutuvista lähteistä tuotettu sähkö olisi otettava käyttöön niin, että kuluttajille ja veronmaksajille aiheutuu mahdollisimman vähän kustannuksia. Jäsenvaltioiden olisi tukijärjestelmiä laatiessaan ja tukea myöntäessään pyrittävä minimoimaan käyttöönoton kokonaiskustannukset ottaen täysimääräisesti huomioon verkon ja järjestelmän kehittämistarpeet ja siitä johtuva energiayhdistelmä sekä teknologioiden pitkän aikavälin mahdollisuudet.
(16)  Uusiutuvista lähteistä tuotettu sähkö, mukaan lukien energian varastointi, olisi otettava käyttöön niin, että minimoidaan energiasiirtymästä kuluttajille ja veronmaksajille aiheutuvat pitkän aikavälin kustannukset. Jäsenvaltioiden olisi tukijärjestelmiä laatiessaan ja tukea myöntäessään pyrittävä minimoimaan käyttöönoton kokonaiskustannukset ottaen täysimääräisesti huomioon verkon ja järjestelmän kehittämistarpeet ja siitä johtuva energiayhdistelmä sekä teknologioiden pitkän aikavälin mahdollisuudet. Jäsenvaltioiden olisi myös myönnettävä tukea laitoksille käyttämällä tarjouksia, jotka voivat olla joko teknologiakohtaisia tai -neutraaleja.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
(16 a)  Eurooppa-neuvosto korosti vuoteen 2030 ulottuvista EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä tiiviimmin yhteenliitettyjen energian sisämarkkinoiden merkitystä ja riittävän tuen tarvetta, jotta voidaan integroida jatkuvasti lisääntyvät erilaiset uusiutuvat energialähteet ja antaa näin unionille mahdollisuus saavuttaa johtoasemaa koskevat kunnianhimoiset tavoitteensa energiasiirtymän osalta. Sen vuoksi on tärkeää nostaa pikaisesti yhteenliittämisen tasoa ja saavuttaa edistystä Eurooppa-neuvoston sovittujen tavoitteiden suhteen energiaunionin täyden potentiaalin maksimoimiseksi.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 b kappale (uusi)
(16 b)  Kun jäsenvaltiot kehittävät uusiutuvien energialähteiden tukijärjestelmiä, niiden olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY1 a vahvistetut kiertotalouden ja jätehierarkian periaatteet. Jätteen syntymisen ehkäisemisen ja jätteen kierrättämisen olisi oltava ensisijainen vaihtoehto. Jäsenvaltioiden ei pitäisi luoda tukijärjestelmiä, jotka ovat ristiriidassa jätteen käsittelyä koskevien tavoitteiden kanssa ja johtaisivat kierrätyskelpoisen jätteen tehottomaan käyttöön. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän direktiivin nojalla käyttöön otetut toimenpiteet eivät ole ristiriidassa direktiivin 2008/98/EY tavoitteiden kanssa.
__________
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 c kappale (uusi)
(16 c)  Bioottisten energialähteiden käytön osalta jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön suojakeinoja, jotta voidaan suojella luonnon monimuotoisuutta ja estää ekosysteemien köyhtyminen tai häviäminen sekä nykyisistä käyttötavoista tapahtuva poikkeaminen, jolla olisi kielteinen epäsuora tai suora vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, maaperään tai yleiseen kasvihuonekaasutaseeseen.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 d kappale (uusi)
(16 d)  Jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan edistettävä ja suosittava kotimaisten uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä ja vältettävä vääristäviä tilanteita, jotka johtavat resurssien laajamittaiseen tuontiin kolmansista maista. Tässä suhteessa olisi otettava huomioon elinkaariajattelu ja edistettävä sitä.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 e kappale (uusi)
(16 e)  Uusiutuvaa energiaa tuottavilla yhteisöillä, kaupungeilla ja paikallisviranomaisilla olisi oltava oikeus osallistua saatavilla oleviin tukijärjestelmiin yhtäläisin edellytyksin muiden suurten osallistujien kanssa. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa toimenpiteitä, mukaan lukien tiedon sekä teknisen ja taloudellisen tuen tarjoaminen keskitettyjen hallinnollisten yhteyspisteiden kautta, vähentää hallinnollisia vaatimuksia, asettaa yhteisön etua painottavia tarjouskriteerejä, luoda räätälöityjä tarjousaikoja uusiutuvaa energiaa tuottaville yhteisöille tai sallia korvausten maksaminen niille suorien tukijärjestelmien välityksellä.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 f kappale (uusi)
(16 f)  Uusiutuvista lähteistä saatavan sähkön tuotantoon tarvittavan infrastruktuurin suunnittelussa olisi otettava asianmukaisesti huomioon politiikat, jotka liittyvät hankkeiden vaikutuspiiriin kuuluvien tahojen, kuten mahdollisten alkuperäiskansojen, osallistumiseen, ottaen asianmukaisesti huomioon heidän maaoikeutensa.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 g kappale (uusi)
(16 g)  Kuluttajille olisi annettava kattavasti tietoa, myös tietoa lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien energiatehokkuushyödyistä ja sähköajoneuvojen alhaisemmista käyttökustannuksista, jotta he voivat tehdä uusiutuvaan energiaan liittyviä yksilöllisiä kulutusvalintoja ja välttää teknologialukkiutuman.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 h kappale (uusi)
(16 h)   Edistettäessä uusiutuvien energialähteiden markkinoiden kehittymistä olisi otettava huomioon kielteiset vaikutukset muihin markkinatoimijoihin. Tukiohjelmissa olisi siksi minimoitava markkinoiden ja kilpailun vääristymien riski.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
(17 a)  Vaikka jäsenvaltioita olisi vaadittava vähitellen ja osittain avaamaan tuki toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville hankkeille tasolla, joka heijastaa jäsenvaltioiden välisiä fyysisiä virtoja, tukiohjelmien avaamisen olisi säilyttävä vapaaehtoisena tätä pakollista osuutta lukuun ottamatta. Jäsenvaltioiden voimavarat uusiutuvan energian alalla ovat eritasoisia, ja ne tukevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä kansallisella tasolla erilaisin tukijärjestelmin. Suurin osa jäsenvaltioista soveltaa tukijärjestelmiä, joista myönnetään tukea yksinomaan niiden alueella tuotetulle uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle. Kansallisten tukijärjestelmien moitteettoman toiminnan kannalta on välttämätöntä, että jäsenvaltiot voivat säännellä kansallisten tukijärjestelmiensä vaikutuksia ja kustannuksia omien voimavarojensa mukaisesti. Yksi tärkeä keino tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi on taata direktiiveissä 2001/77/EY ja 2009/28/EY säädettyjen kansallisten tukijärjestelmien moitteeton toiminta, jotta investoijien luottamus säilyisi ja jäsenvaltiot voisivat laatia tehokkaita kansallisia toimenpiteitä tavoitteiden täyttämiseksi. Tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa rajat ylittävää tukea uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle tämän vaikuttamatta suhteettomasti kansallisiin tukijärjestelmiin. Siinä otetaan siten tukijärjestelmien osittaisen pakollisen avaamisen lisäksi käyttöön jäsenvaltioiden välisiä valinnaisia yhteistyömekanismeja, joiden puitteissa ne voivat sopia siitä, missä määrin jokin jäsenvaltio tukee energian tuotantoa toisessa jäsenvaltiossa ja missä määrin uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon tukeminen olisi otettava huomioon jommankumman jäsenvaltion kokonaistavoitteen täyttymisessä. Jotta varmistettaisiin kummankin tavoitteiden täyttymiseen tähtäävän toimenpiteen eli kansallisten tukijärjestelmien ja yhteistyömekanismien tehokkuus, jäsenvaltioiden on voitava avaamisen pakollista vähimmäisosuutta lukuun ottamatta päättää, sovelletaanko niiden kansallisia tukijärjestelmiä muissa jäsenvaltioissa uusiutuvista lähteistä tuotettuun energiaan ja missä määrin niitä sovelletaan, sekä sopia asiasta tässä direktiivissä säädettyjä yhteistyömekanismeja käyttäen.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Uusiutuvaa energiaa koskevien tukipolitiikkojen olisi oltava vakaita, eikä niitä saisi muuttaa usein, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tukijärjestelmien muutoksia, joilla ne saatetaan valtiontukisääntöjen mukaisiksi. Muutokset vaikuttavat suoraan pääoman rahoituskustannuksiin ja hankkeen kehityskustannuksiin ja näin ollen uusiutuvan energian käyttöönoton kokonaiskustannuksiin unionissa. Jäsenvaltioiden olisi ehkäistävä uusiutuvan energian hankkeisiin myönnettävän tuen tarkistusten kielteiset vaikutukset hankkeiden taloudelliseen elinkelpoisuuteen. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi edistettävä kustannustehokkaita tukipolitiikkoja ja varmistettava niiden rahoituksen kestävyys.
(18)  Jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklasta muuta johdu, uusiutuvaa energiaa koskevien tukipolitiikkojen olisi oltava ennakoitavia ja vakaita ja vältettävä toistuvia tai takautuvia muutoksia. Politiikan ennakoimattomuus ja epävakaus vaikuttavat suoraan pääoman rahoituskustannuksiin ja hankkeen kehityskustannuksiin ja näin ollen uusiutuvan energian käyttöönoton kokonaiskustannuksiin unionissa. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava tukipolitiikan muutoksista hyvissä ajoin ennen muutosten toteuttamista ja niiden olisi kuultava sidosryhmiä asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa ehkäistävä uusiutuvan energian hankkeisiin myönnettävän tuen tarkistusten kielteiset vaikutukset hankkeiden taloudelliseen elinkelpoisuuteen. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi edistettävä kustannustehokkaita tukipolitiikkoja ja varmistettava niiden rahoituksen kestävyys.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Jäsenvaltioiden velvollisuus laatia uusiutuvaa energiaa koskevat toimintasuunnitelmat ja komission velvollisuus raportoida jäsenvaltioiden edistymisestä ovat olennaisen tärkeitä avoimuuden lisäämiseksi, selkeyden tarjoamiseksi investoijille ja kuluttajille sekä tehokkaan seurannan mahdollistamiseksi. Asetuksessa [Governance] kootaan kyseiset velvollisuudet energiaunionin hallintojärjestelmään, jossa ilmasto- ja energia-alan suunnittelu-, raportointi- ja seurantajärjestelmät virtaviivaistetaan. Myös uusiutuvaa energiaa koskeva avoimuusfoorumi sisällytetään asetuksella [Governance] vahvistettuun laajempaan sähköiseen alustaan.
(19)  Jäsenvaltioiden velvollisuus laatia uusiutuvaa energiaa koskevat toimintasuunnitelmat ja komission velvollisuus raportoida jäsenvaltioiden edistymisestä ovat olennaisen tärkeitä avoimuuden lisäämiseksi, selkeyden tarjoamiseksi investoijille ja kuluttajille sekä tehokkaan seurannan mahdollistamiseksi. Sen varmistamiseksi, että kansalaiset sijoitetaan energiasiirtymän ytimeen, jäsenvaltioiden olisi kehitettävä pitkän aikavälin strategioita, joilla helpotetaan kaupunkien, uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen ja itse tuottamaansa energiaa käyttävien kuluttajien uusiutuvan energian tuotantoa niiden uusiutuvaa energiaa koskevien toimintasuunnitelmien kehyksessä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] kootaan kyseiset velvollisuudet energiaunionin hallintojärjestelmään, jossa ilmasto- ja energia-alan pitkän aikavälin strategiat sekä suunnittelu-, raportointi- ja seurantajärjestelmät virtaviivaistetaan. Myös uusiutuvaa energiaa koskeva avoimuusfoorumi sisällytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] vahvistettuun laajempaan sähköiseen alustaan.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 20 a kappale (uusi)
(20 a)  Merten uusiutuva energia on unionille ainutlaatuinen tilaisuus vähentää riippuvuuttaan fossiilisista energialähteistä, edistää hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien tavoitteidensa saavuttamista ja saada aikaan uusi teollisuuden ala, joka luo työpaikkoja huomattavalle osalle sen aluetta, mukaan lukien syrjäiset alueet. unionin on siksi pyrittävä luomaan sen käyttöönotolle suotuisat sääntelyyn ja talouteen liittyvät edellytykset.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 24 a kappale (uusi)
(24 a)  Komission 20 päivänä heinäkuuta 2016 antamassa tiedonannossa ”Vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva eurooppalainen strategia” painotettiin, että kehittyneet biopolttoaineet ovat erityisen tärkeitä ilmailussa keskipitkällä aikavälillä. Kaupallinen lentotoiminta on täysin riippuvaista nestemäisistä polttoaineista, koska siviili-ilmailualalla ei ole niille mitään turvallista eikä sertifioitua vaihtoehtoa.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Sen varmistamiseksi, että liitteessä IX otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY17 vahvistetun jätehierarkian periaatteet, unionin kestävyyskriteerit ja tarve varmistaa, ettei kyseinen liite jätteiden ja tähteiden käyttöä edistäessään lisää maantarvetta, komission olisi liitettä säännöllisesti arvioidessaan harkittava sellaisten uusien raaka-aineiden sisällyttämistä, jotka eivät vääristä merkittävästi (sivu)tuotteiden, jätteiden tai tähteiden markkinoita.
(25)  Sen varmistamiseksi, että liitteessä IX otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY17 vahvistetut kiertotalouden ja jätehierarkian periaatteet, unionin kestävyyskriteerit, päästöjen elinkaariarviointi ja tarve varmistaa, ettei kyseinen liite jätteiden ja tähteiden käyttöä edistäessään lisää maantarvetta, komission olisi arvioitava liitettä säännöllisesti ja harkittava kaikissa ehdottamissaan muutoksissa vaikutuksia (sivu)tuotteiden, jätteiden tai tähteiden markkinoihin.
__________________
__________________
17 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).
17 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 25 a kappale (uusi)
(25 a)  Palmuöljystä ja sademetsien metsäkadosta 4 päivänä huhtikuuta 2017 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kehotetaan komissiota toteuttamaan toimenpiteitä metsäkatoa edistävien kasviöljyjen, myös palmuöljyn, käytön lopettamiseksi asteittain biopolttoaineiden osana mieluiten vuoteen 2020 mennessä.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 28 kappale
(28)  Uusiutuvista energialähteistä unionin ulkopuolella tuotettu tuontisähkö olisi voitava ottaa huomioon jäsenvaltioiden uusiutuvan energian osuuksissa. On syytä varmistaa tällaisen tuonnin luotettava jäljittäminen ja määrittäminen, jotta taattaisiin, että perinteisen energian korvaamisella uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla unionissa ja kolmansissa maissa on riittävä vaikutus. Kolmansien maiden kanssa tullaan harkitsemaan sopimuksia tällaisesta uusiutuvista energialähteistä tuotetulla sähköllä käytävästä kaupasta. Jos energiayhteisön perustamissopimuksen18 sopimuspuolet tekevät päätöksen, joka velvoittaa ne noudattamaan tämän direktiivin asiaankuuluvia säännöksiä, niihin olisi sovellettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevia tämän direktiivin mukaisia toimenpiteitä.
(28)  Uusiutuvista energialähteistä unionin ulkopuolella tuotettu tuontisähkö olisi voitava ottaa huomioon jäsenvaltioiden uusiutuvan energian osuuksissa. On syytä varmistaa tällaisen tuonnin luotettava jäljittäminen ja määrittäminen, jotta taattaisiin, että perinteisen energian korvaamisella uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla unionissa ja kolmansissa maissa on riittävä vaikutus ja että tuonti on kaikilta osin kansainvälisen oikeuden mukaista. Kolmansien maiden kanssa tullaan harkitsemaan sopimuksia tällaisesta uusiutuvista energialähteistä tuotetulla sähköllä käytävästä kaupasta. Jos energiayhteisön perustamissopimuksen18 sopimuspuolet tekevät päätöksen, joka velvoittaa ne noudattamaan tämän direktiivin asiaankuuluvia säännöksiä, niihin olisi sovellettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevia tämän direktiivin mukaisia toimenpiteitä.
__________________
__________________
18 EUVL L 198, 20.7.2006, s. 18.
18 EUVL L 198, 20.7.2006, s. 18.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 28 a kappale (uusi)
(28 a)  Jäsenvaltioiden toteuttaessa yhden tai useamman kolmannen maan kanssa yhteishankkeita, jotka koskevat sähkön tuottamista uusiutuvista energialähteistä, on asianmukaista, että nämä yhteishankkeet koskevat vain uusia laitoksia tai laitoksia, joiden kapasiteettia on äskettäin lisätty. Tämä auttaa varmistamaan, että uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuus kolmannen maan energian kokonaiskulutuksesta ei vähene sen johdosta, että unioniin tuodaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa. Lisäksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteishankkeeseen osallistuvien laitosten sähkön tuotannon tietyn osan käyttöä asianomaisessa kolmannessa maassa. Komission ja jäsenvaltioiden olisi myös kannustettava asianomaista kolmatta maata kehittämään uusiutuvaa energiaa koskeva politiikka, joka sisältää kunnianhimoisia tavoitteita.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 28 b kappale (uusi)
(28 b)   Tällä direktiivillä luodaan unionin kehys uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle ja se lisää osaltaan mahdollista myönteistä vaikutusta, joka unionilla ja jäsenvaltioilla voi olla uusiutuvan energiasektorin kehittämisen tehostamiseen kolmansissa maissa. Unionin ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä uusiutuvan energian tuotannon tutkimusta ja kehittämistä ja siihen tehtäviä investointeja kehitysmaissa ja muissa kumppanimaissa, jolloin samalla lujitetaan niiden ympäristöä ja taloutta koskevaa kestävyyttä ja uusiutuvan energian vientikapasiteettia. Lisäksi uusiutuvan energian tuonti kumppanimaista voi auttaa unionia ja jäsenvaltioita saavuttamaan kunnianhimoiset tavoitteensa hiilipäästöjen vähentämiseksi.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 28 c kappale (uusi)
(28 c)   Kehitysmaat ovat lisääntyvässä määrin ottaneet käyttöön uusiutuvaa energiaa koskevia toimintalinjoja kansallisella tasolla, sillä ne pyrkivät tuottamaan energiaa uusiutuvista energialähteistä kasvavaan energiankysyntään vastatakseen. Yli 173 maata, mukaan luettuina 117 kehitysmaata ja nopeasti kehittyvän talouden maata, oli asettanut uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita vuoden 2015 loppuun mennessä.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 28 d kappale (uusi)
(28 d)   Energiankäyttö kehitysmaissa liittyy tiiviisti moniin sosiaalisiin kysymyksiin: köyhyyden vähentäminen, koulutus, terveys, väestönkasvu, työllisyys, yrittäjyys, viestintä, kaupungistuminen ja naisten puutteelliset mahdollisuudet. Uusiutuvat energialähteet voivat merkittävällä tavalla mahdollistaa kehitys- ja ympäristöhaasteiden ratkaisemisen yhdessä. Vaihtoehtoisten energiatekniikoiden kehityksessä on viime vuosina tapahtunut huomattavaa edistystä sekä suorituskyvyn että kustannusten alenemisen osalta. Lisäksi monet kehitysmaat ovat erityisen hyvässä asemassa, kun kyse on uuden sukupolven energiateknologian kehittämisestä. Kehitys- ja ympäristöhyötyjen lisäksi uusiutuva energia voi lisätä turvallisuutta ja taloudellista vakautta. Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen vähentäisi riippuvuutta kalliista fossiilisten polttoaineiden tuonnista ja auttaisi monia maita parantamaan maksutasettaan.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 31 a kappale (uusi)
(31 a)  Alueen geologisten ominaisuuksien mukaan geoterminen energian tuotanto voi vapauttaa kasvihuonekaasuja ja muita aineita maanalaisista virtauksista ja muista maanalaisista geologisista muodostumista. Investointeja olisi suunnattava ainoastaan geotermiseen energian tuotantoon, jonka ympäristövaikutukset ovat vähäiset ja joka johtaa kasvihuonekaasupäästöjen osalta säästöihin tavanomaisiin lähteisiin verrattuna. Siksi komission olisi joulukuuhun 2018 mennessä arvioitava, tarvitaanko lainsäädäntöehdotus, jolla pyritään sääntelemään kaikkien terveydelle ja ympäristölle haitallisten aineiden, mukaan lukien hiilidioksidi, päästöjä geotermisistä laitoksista sekä etsintä- että tuotantovaiheessa.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 33 kappale
(33)  Säännöt ja velvoitteet, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön vähimmäisvaatimuksia uusissa ja kunnostetuissa rakennuksissa, ovat kansallisella ja alueellisella tasolla lisänneet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä huomattavasti. Tällaisia toimenpiteitä olisi edistettävä laajemminkin unionissa samalla kun edistetään energiatehokkaampien uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian sovellusten käyttöä rakennussäännöksissä ja -määräyksissä.
(33)  Säännöt ja velvoitteet, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön vähimmäisvaatimuksia uusissa ja kunnostetuissa rakennuksissa, ovat kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla lisänneet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä huomattavasti. Tällaisia toimenpiteitä olisi edistettävä laajemminkin unionissa samalla kun edistetään energiatehokkaampien uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian sovellusten käyttöä yhdessä energiansäästö- ja energiatehokkuustoimien kanssa rakennussäännöksissä ja -määräyksissä.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 35 kappale
(35)  Sen varmistamiseksi, että uusiutuvaan energiaan perustuvia lämmitys- ja jäähdytysratkaisuja koskevat kansalliset toimenpiteet perustuvat kansallisen uusiutuvan energian ja hukkaenergian potentiaalin kattavaan kartoitukseen ja analyysiin ja edistävät uusiutuvan energian sekä hukkalämmön ja -kylmän lähteiden käyttöönottoa, on asianmukaista vaatia jäsenvaltioita arvioimaan kansallisen uusiutuvan energian potentiaalinsa sekä hukkalämmön ja -kylmän käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen koskevat mahdollisuutensa erityisesti uusiutuvan energian käyttöönoton edistämiseksi lämpö- ja jäähdytyslaitoksissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU21 2 artiklan 41 kohdassa määritellyn tehokkaan ja kilpailukykyisen kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen edistämiseksi. Jotta voitaisiin varmistaa johdonmukaisuus lämmitystä ja jäähdytystä koskevien energiatehokkuusvaatimusten kanssa ja vähentää hallinnollista taakkaa, kyseinen arviointi olisi sisällytettävä mainitun direktiivin 14 artiklan mukaisesti toteutettaviin ja tiedoksiannettaviin kattaviin arviointeihin.
(35)  Sen varmistamiseksi, että uusiutuvaan energiaan perustuvia lämmitys- ja jäähdytysratkaisuja koskevat kansalliset toimenpiteet perustuvat kansallisen uusiutuvan energian ja hukkaenergian potentiaalin kattavaan kartoitukseen ja analyysiin ja edistävät uusiutuvan energian käyttöönottoa erityisesti tukemalla lämpöpumppujen, maalämmön ja aurinkolämmön kaltaisia innovatiivisia tekniikoita, sekä hukkalämmön ja -kylmän lähteiden käyttöönottoa, on asianmukaista vaatia jäsenvaltioita arvioimaan kansallisen uusiutuvan energian potentiaalinsa sekä hukkalämmön ja -kylmän käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen koskevat mahdollisuutensa erityisesti uusiutuvan energian käyttöönoton edistämiseksi lämpö- ja jäähdytyslaitoksissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU21 2 artiklan 41 kohdassa määritellyn tehokkaan ja kilpailukykyisen kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen edistämiseksi. Jotta voitaisiin varmistaa johdonmukaisuus lämmitystä ja jäähdytystä koskevien energiatehokkuusvaatimusten kanssa ja vähentää hallinnollista taakkaa, kyseinen arviointi olisi sisällytettävä mainitun direktiivin 14 artiklan mukaisesti toteutettaviin ja tiedoksiannettaviin kattaviin arviointeihin.
__________________
__________________
21 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
21 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 36 kappale
(36)  Sääntöjen epäselvyyden ja koordinoinnin puutteen eri lupaviranomaisten välillä on osoitettu vaikeuttavan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönottoa. Yksi hallinnollinen yhteyspiste, joka kokoaa yhteen tai koordinoi kaikkia lupamenettelyjä, auttaisi vähentämään monimutkaisuutta ja parantamaan tehokkuutta ja avoimuutta. Hallinnollisia lupamenettelyjä olisi sujuvoitettava asettamalla läpinäkyvät aikataulut uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa käyttäville laitoksille. Suunnittelumääräyksissä ja -ohjeissa olisi otettava huomioon kustannustehokkaat ja ympäristöä hyödyttävät uusiutuvaa energiaa käyttävät lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteistot. Tätä direktiiviä ja erityisesti luvanmyöntämisprosessia ja sen kestoa koskevia säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta kansainvälisen ja unionin lainsäädännön soveltamista, mukaan lukien ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemista koskevat säännökset.
(36)  Sääntöjen epäselvyyden ja koordinoinnin puutteen eri lupaviranomaisten välillä on osoitettu vaikeuttavan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönottoa. Yksi hallinnollinen yhteyspiste, joka kokoaa yhteen tai koordinoi kaikkia lupamenettelyjä, auttaisi vähentämään monimutkaisuutta ja parantamaan tehokkuutta ja avoimuutta myös itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien ja uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen kannalta. Hallinnollisia lupamenettelyjä olisi sujuvoitettava asettamalla läpinäkyvät aikataulut uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa käyttäville laitoksille. Suunnittelumääräyksissä ja -ohjeissa olisi otettava huomioon kustannustehokkaat ja ympäristöä hyödyttävät uusiutuvaa energiaa käyttävät lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteistot. Tätä direktiiviä ja erityisesti luvanmyöntämisprosessia ja sen kestoa koskevia säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta kansainvälisen ja unionin lainsäädännön soveltamista, mukaan lukien ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemista koskevat säännökset.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 43 kappale
(43)  Tämän direktiivin soveltamiseksi myönnettyjä alkuperätakuita käytetään ainoastaan osoituksena loppukuluttajalle siitä, että tietty energian osuus tai määrä on tuotettu uusiutuvista lähteistä. Alkuperätakuu voidaan siirtää haltijalta toiselle riippumatta energiasta, jota se koskee. Sen varmistamiseksi, että uusiutuvan energian yksikkö ilmoitetaan asiakkaalle vain kerran, olisi kuitenkin vältettävä alkuperätakuiden kaksinkertaista laskentaa ja kaksinkertaista ilmoittamista. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, johon liittyvän alkuperätakuun tuottaja on myynyt erikseen, ei saisi ilmoittaa eikä myydä loppukäyttäjälle uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana.
(43)  Tämän direktiivin soveltamiseksi myönnettyjä alkuperätakuita käytetään ainoastaan osoituksena loppukuluttajalle siitä, että tietty energian osuus tai määrä on tuotettu uusiutuvista lähteistä. Alkuperätakuu voidaan siirtää haltijalta toiselle riippumatta energiasta, jota se koskee. Sen varmistamiseksi, että uusiutuvan energian yksikkö ilmoitetaan asiakkaalle vain kerran, olisi kuitenkin vältettävä alkuperätakuiden kaksinkertaista laskentaa ja kaksinkertaista ilmoittamista. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, johon liittyvän alkuperätakuun tuottaja on myynyt erikseen, ei saisi ilmoittaa eikä myydä loppukäyttäjälle uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana. On tärkeää erottaa tukijärjestelmissä käytetyt vihreät sertifikaatit alkuperätakuista.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 45 kappale
(45)  On tärkeää antaa tietoja siitä, miten tukea saava sähkö jakautuu loppukäyttäjille. Kuluttajille annettavien tietojen laadun parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikista tuotetuista uusiutuvan energian yksiköistä annetaan alkuperätakuut. Kaksinkertaisen korvauksen estämiseksi taloudellista tukea jo saaville uusiutuvan energian tuottajille ei pitäisi antaa alkuperätakuita. Kyseisiä alkuperätakuita olisi kuitenkin käytettävä ilmoittamiseen, jotta loppukuluttajat saisivat selkeää, luotettavaa ja asianmukaista näyttöä energiayksiköiden uusiutuvasta alkuperästä. Lisäksi tukea saaneen sähkön osalta alkuperätakeet olisi myytävä markkinoille huutokaupalla, ja tulot olisi käytettävä uusiutuvan energian julkisiin tukiin liittyvien kustannusten alentamiseksi.
(45)  On tärkeää antaa tietoja siitä, miten tukea saava sähkö jakautuu loppukäyttäjille. Kuluttajille annettavien tietojen laadun parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikista tuotetuista uusiutuvan energian yksiköistä annetaan alkuperätakuut.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 49 kappale
(49)  Mahdollisuudet vahvistaa taloudellista kasvua innovaatioiden sekä kestävän ja kilpailukykyisen energiapolitiikan avulla ovat tiedossa. Energian tuottaminen uusiutuvista lähteistä perustuu monissa tapauksissa paikallisten tai alueellisten pk-yritysten toimintaan. Kasvu- ja työllistämismahdollisuudet, joita investointi energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä alueellisella ja paikallisella tasolla saa aikaan jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, ovat tärkeitä. Tästä syystä komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava näillä alueilla kansallisia ja alueellisia kehitystoimia, rohkaistava parhaiden käytänteiden vaihtoa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannossa paikallisten ja alueellisten kehitysaloitteiden välillä sekä edistettävä koheesiopoliittisen rahoituksen käyttöä tällä alalla.
(49)  Mahdollisuudet vahvistaa taloudellista kasvua innovaatioiden sekä kestävän ja kilpailukykyisen energiapolitiikan avulla ovat tiedossa. Energian tuottaminen uusiutuvista lähteistä perustuu monissa tapauksissa paikallisten tai alueellisten pk-yritysten toimintaan. Paikallisen yritystoiminnan kehitystä, kestävää kasvua ja laadukasta työllistämistä koskevat mahdollisuudet, joita investointi energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä alueellisella ja paikallisella tasolla saa aikaan jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, ovat tärkeitä. Tästä syystä komission ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä ja tuettava näillä alueilla kansallisia ja alueellisia kehitystoimia, rohkaistava parhaiden käytänteiden vaihtoa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannossa paikallisten ja alueellisten kehitysaloitteiden välillä sekä parannettava teknisen tuen ja koulutusohjelmien asettamista saataville, jotta vahvistetaan sääntely-, tekniikka- ja talousosaamista paikan päällä ja lisätään tietoutta saatavilla olevista rahoitusmahdollisuuksista, kuten unionin varojen kohdennetummasta käytöstä, esimerkiksi koheesiopoliittisen rahoituksen käytöstä tällä alalla.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 49 a kappale (uusi)
(49 a)  Paikallis- ja alueviranomaiset ovat usein asettaneet uusiutuvaa energiaa koskevia kunnianhimoisempia tavoitteita, jotka ylittävät kansalliset tavoitteet. Alueellisia ja paikallisia sitoumuksia, joilla kannustetaan uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden kehittämistä, tuetaan nykyään kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen ja älykkäät kaupungit -aloitteen kaltaisten eri verkostojen välityksellä ja kehittämällä kestävää energiaa koskevia toimintasuunnitelmia. Verkostot ovat välttämättömiä ja niitä olisi laajennettava, koska niillä lisätään tietoutta ja helpotetaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja asetetaan saataville taloudellista tukea. Tässä yhteydessä komission olisi myös tuettava edelläkävijänä toimivia kiinnostuneita alueita ja paikallisviranomaisia niiden tehdessä yhteistyötä yli rajojen auttamalla perustamaan yhteistyömekanismeja, kuten eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä, jonka tehtävänä on saattaa eri jäsenvaltioiden viranomaiset yhteen tuottamaan yhteisiä palveluja ja hankkeita ilman kansallisten parlamenttien ennalta allekirjoittamaa ja ratifioimaa kansainvälistä sopimusta.
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 49 b kappale (uusi)
(49 b)  Paikallisviranomaiset ja kaupungit ovat energiasiirtymän edistämisen ja uusiutuvista lähteistä tuotetun energian käytön lisäämisen eturintamassa. Kansalaisia lähimpänä olevana hallinnon tasona paikallishallinto on keskeisessä asemassa, kun pyritään lisäämään yleisön tukea unionin energia- ja ilmastotavoitteille ja otetaan samalla käyttöön hajautetumpia ja yhdennetympiä energiajärjestelmiä. On tärkeää parantaa kaupunkien ja alueiden rahoituksen saantia, jotta edistetään paikalliseen uusiutuvaan energiaan tehtäviä investointeja.
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 49 c kappale (uusi)
(49 c)  Uuteen teknologiaan kohdistuvien uusien investointien houkuttelemiseksi olisi harkittava myös muita innovatiivisia toimenpiteitä, kuten energiatehokkuussopimuksia ja julkisen rahoituksen standardointiprosesseja.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 50 kappale
(50)  Edistettäessä uusiutuvien energialähteiden markkinoiden kehittymistä on otettava huomioon ne myönteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat alueellisiin ja paikallisiin kehittämismahdollisuuksiin, vientinäkymiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja työllistämismahdollisuuksiin erityisesti pk-yritysten ja itsenäisten energian tuottajien osalta.
(50)  Edistettäessä uusiutuvien energialähteiden markkinoiden kehittymistä on otettava huomioon ne myönteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat alueellisiin ja paikallisiin kehittämismahdollisuuksiin, vientinäkymiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja työllistämismahdollisuuksiin erityisesti pk-yritysten ja itsenäisten energian tuottajien osalta, mukaan lukien itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat ja uusiutuvaa energiaa tuottavat yhteisöt.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 51 kappale
(51)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityistilanne. Syrjäisimpien alueiden energiasektorin ominaispiirteitä ovat usein eristyneisyys, rajoitettu tarjonta ja riippuvuus fossiilisista polttoaineista, mutta niillä on myös merkittäviä paikallisia uusiutuvia energialähteitä. Syrjäisimmät alueet voisivat siis toimia esimerkkinä unionille innovatiivisten energiateknologioiden soveltamisessa. Sen vuoksi uusiutuvan energian käyttöönottoa on tarpeen edistää energia-autonomian lisäämiseksi kyseisillä alueilla sekä niiden erityistilanteen tunnustamiseksi uusiutuvan energiapotentiaalin ja julkisen tuen tarpeen osalta.
(51)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityistilanne. Syrjäisimpien alueiden energiasektorin ominaispiirteitä ovat usein eristyneisyys, rajoitettu ja kalliimpi tarjonta ja riippuvuus fossiilisista polttoaineista, mutta niillä on myös merkittäviä paikallisia uusiutuvia energialähteitä, erityisesti biomassaa ja merten energiaa. Syrjäisimmät alueet voisivat siis toimia esimerkkinä unionille innovatiivisten energiateknologioiden soveltamisessa, ja niistä voisi tulla alueita, joilla käytetään yksinomaan uusiutuvia energialähteitä. Sen vuoksi on tarpeen mukauttaa uusiutuvaa energiaa koskevaa strategiaa energia-autonomian lisäämiseksi kyseisillä alueilla, toimitusvarmuuden parantamiseksi sekä niiden erityistilanteen tunnustamiseksi uusiutuvan energiapotentiaalin ja julkisen tuen tarpeen osalta. Lisäksi syrjäisimpien alueiden olisi voitava hyödyntää resurssejaan täydessä laajuudessa tiukkoja kestävyyskriteereitä noudattaen sekä paikallisia olosuhteita ja tarpeita vastaavasti, jotta voidaan lisätä uusiutuvan energian tuotantoa ja vahvistaa alueiden energiaomavaraisuutta.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 52 kappale
(52)  On asianmukaista sallia, että hajautettuja uusiutuvaan energiaan liittyviä teknologioita kehitetään syrjimättömin edellytyksin ja vaikeuttamatta infrastruktuuri-investointien rahoitusta. Siirtymisellä kohti hajautettua energiantuotantoa on monia etuja, mukaan lukien paikallisten energialähteiden käyttö, paikallisen energian tuotantovarmuuden lisääntyminen, lyhyemmät kuljetusmatkat ja pienemmät energiansiirtohäviöt. Tällainen hajauttaminen edistää myös yhteisöjen kehitystä ja yhteenkuuluvuutta tarjoamalla tulolähteitä ja luomalla paikallisia työpaikkoja.
(52)  On asianmukaista sallia, että hajautettuja uusiutuvaan energiaan liittyviä teknologioita ja varastointia kehitetään syrjimättömin edellytyksin ja vaikeuttamatta infrastruktuuri-investointien rahoitusta. Siirtymisellä kohti hajautettua energiantuotantoa on monia etuja, mukaan lukien paikallisten energialähteiden käyttö, paikallisen energian tuotantovarmuuden lisääntyminen, lyhyemmät kuljetusmatkat ja pienemmät energiansiirtohäviöt. Tällainen hajauttaminen edistää myös yhteisöjen kehitystä ja yhteenkuuluvuutta tarjoamalla tulolähteitä ja luomalla paikallisia työpaikkoja.
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 53 kappale
(53)  Koska itse tuotetun uusiutuvan sähkön kulutuksen merkitys kasvaa, on tarpeen määritellä itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat ja sääntelypuitteet, joiden nojalla itse tuottamaansa energiaa käyttävät kuluttajat voivat tuottaa, varastoida, kuluttaa ja myydä sähköä ilman kohtuuttomia rasitteita. Itse tuotetun energian kollektiivinen kulutus olisi sallittava tietyissä tapauksissa, jotta esimerkiksi kerrostaloasunnoissa asuvat kansalaiset voivat hyötyä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista samalla tavoin kuin omakotitaloissa asuvat kotitaloudet.
(53)  Koska itse tuotetun uusiutuvan sähkön kulutuksen merkitys kasvaa, on tarpeen määritellä itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat ja sääntelypuitteet, joiden nojalla itse tuottamaansa energiaa käyttävät kuluttajat voivat tuottaa, varastoida, kuluttaa ja myydä sähköä ilman kohtuuttomia rasitteita. Itse tuotetun energian kulutuksen tariffeilla ja korvauksilla olisi kannustettava kehittämään uusiutuvien energialähteiden yhdentämiseen perustuvaa älykkäämpää teknologiaa ja motivoitava itse tuottamansa uusiutuvan energian käyttäjiä tekemään investointipäätöksiä, joista hyötyvät sekä kuluttaja että verkko. Tällaisen tasapainon mahdollistamiseksi on varmistettava, että itse tuottamansa uusiutuvan energian käyttäjillä ja uusiutuvaa energiaa tuottavilla yhteisöillä on oikeus saada verkkoon syöttämästään itse tuottamastaan uusiutuvasta sähköstä korvauksia, jotka vastaavat syötetyn sähkön markkina-arvoa sekä pitkän aikavälin arvoa verkolle, ympäristölle ja yhteiskunnalle. Tämän on käsitettävä sekä itse tuotetun energian kulutuksen pitkän aikavälin kustannukset että hyödyt verkolle, yhteiskunnalle ja ympäristölle vältettyinä kustannuksina, erityisesti yhdistettynä muihin hajautettuihin energiaresursseihin, kuten energiatehokkuuteen, energian varastointiin, kysyntään vastaamiseen ja yhteisöverkkoihin. Korvaukset olisi määritettävä perustuen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin ... [sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettu direktiivi (uudelleenlaadittu), 2016/0380(COD)] 59 artiklan mukaiseen hajautettujen energiaresurssien kustannus-hyötyanalyysiin.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 53 a kappale (uusi)
(53 a)  Itse tuotetun energian kollektiivinen kulutus olisi sallittava tietyissä tapauksissa, jotta esimerkiksi kerrostaloasunnoissa asuvat kansalaiset voivat hyötyä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista samalla tavoin kuin omakotitaloissa asuvat kotitaloudet. Sallimalla itse tuotetun energian kollektiivinen kulutus voidaan myös edistää uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen energiatehokkuutta ja auttaa torjumaan energiaköyhyyttä vähentämällä kulutusta ja alentamalla toimitushintoja. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tilannetta muun muassa arvioimalla mahdollisuuksia tarjota osallistumismahdollisuus kotitalouksille, jotka eivät siihen muuten pystyisi, haavoittuvassa asemassa olevat kuluttajat ja vuokralaiset mukaan lukien.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 53 b kappale (uusi)
(53 b)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kulutukseen liittyviä sääntöjä noudatetaan ja että otetaan käyttöön tai vahvistetaan toimenpiteitä, joilla torjutaan uusiutuvan energian laitteiden asentamisen alalla tapahtuvaa pakkomyyntiä, väärin perustein toteutettavaa myyntiä ja harhaanjohtavia perusteluja, jotka koskevat pääosin haavoittuvimpia ryhmiä (kuten iäkkäät henkilöt ja maaseutuväestö).
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 54 kappale
(54)  Paikallinen kansalaisosallistuminen uusiutuvan energian hankkeisiin uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen kautta on tuottanut huomattavasti lisäarvoa uusiutuvan energian paikallisen hyväksynnän ja ylimääräisen yksityisen pääoman saatavuuden suhteen. Tämän paikallisen osallistumisen merkitys tulee kasvamaan merkittävästi, kun uusiutuvan energian kapasiteetti lisääntyy tulevaisuudessa.
(54)  Paikallinen kansalaisosallistuminen ja paikallisviranomaisten osallistuminen uusiutuvan energian hankkeisiin uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen kautta on tuottanut huomattavasti lisäarvoa uusiutuvan energian paikallisen hyväksynnän ja ylimääräisen yksityisen pääoman saatavuuden suhteen, mikä johtaa siihen, että toteutetaan paikallisia investointeja, laajennetaan kuluttajien valinnanvaraa ja annetaan kansalaisille paremmat mahdollisuudet osallistua energiasiirtymään erityisesti kannustamalla sellaisten kotitalouksien osallistumista, jotka eivät kenties muuten pystyisi siihen, edistetään energiatehokkuutta kotitalouksissa ja autetaan torjumaan energiaköyhyyttä vähentämällä kulutusta ja alentamalla toimitusmaksuja. Tämän paikallisen osallistumisen merkitys kasvaa merkittävästi, kun uusiutuvan energian kapasiteetti lisääntyy tulevaisuudessa.
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 55 a kappale (uusi)
(55 a)  On tärkeää, että jäsenvaltiot varmistavat verkkokustannusten ja -maksujen tasapuolisen ja vääristämättömän kohdentamisen kaikille sähköjärjestelmän käyttäjille. Kaikkien verkkomaksujen olisi vastattava kustannuksia.
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 57 kappale
(57)  Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimenpiteitä lämmitys- ja jäähdytyssektorilla saavuttaakseen uusiutuvaa energiaa koskevan vuoden 2020 tavoitteensa. Koska vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ei ole sitovia kansallisia tavoitteita, jäljellä olevat kansalliset kannustimet eivät välttämättä riitä vuosiin 2030 ja 2050 ulottuvien hiilestä irtautumista koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen. Näitä tavoitteita varten ja jotta parannettaisiin investointivarmuutta ja edistettäisiin unionin laajuisen uusiutuvaan energiaan perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen markkinoiden kehitystä energiatehokkuuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen mukaisesti, on asianmukaista kannustaa jäsenvaltioita ponnistuksiin, joilla lisätään uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa lämmitystä ja jäähdytystä, mikä kasvattaa uusiutuvan energian osuutta asteittain. Koska eräät lämmitys- ja jäähdytysmarkkinat ovat hajanaiset, tällaisen ponnistuksen suunnittelussa on ehdottoman tärkeää varmistaa joustavuus. On myös tärkeää varmistaa, että uusiutuvaan energiaan perustuvan lämmityksen ja jäähdyttämisen mahdollisella käyttöönotolla ei ole ympäristön kannalta kielteisiä sivuvaikutuksia.
(57)  Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimenpiteitä lämmitys- ja jäähdytyssektorilla saavuttaakseen uusiutuvaa energiaa koskevan vuoden 2020 tavoitteensa. Näitä tavoitteita varten ja jotta parannettaisiin investointivarmuutta ja edistettäisiin unionin laajuisen uusiutuvaan energiaan perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen markkinoiden kehitystä energiatehokkuuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen mukaisesti, on asianmukaista kannustaa jäsenvaltioita ponnistuksiin, joilla lisätään uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa lämmitystä ja jäähdytystä, mikä kasvattaa uusiutuvan energian osuutta asteittain. Koska eräät lämmitys- ja jäähdytysmarkkinat ovat hajanaiset, tällaisen ponnistuksen suunnittelussa on ehdottoman tärkeää varmistaa joustavuus. On myös tärkeää varmistaa, että uusiutuvaan energiaan perustuvan lämmityksen ja jäähdyttämisen mahdollisella käyttöönotolla ei ole ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta kielteisiä sivuvaikutuksia.
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 59 a kappale (uusi)
(59 a)  Kotitalouksien kuluttajien ja yhteisöjen, jotka käyvät kauppaa joustavuudellaan, kuluttavat itse tuottamaansa energiaa tai myyvät itse tuottamaansa sähköä, on säilytettävä oikeutensa kuluttajina, mukaan lukien oikeus tehdä sopimus valitsemansa toimittajan kanssa ja oikeus vaihtaa toimittajaa.
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 60 kappale
(60)  Olisi korostettava mahdollista synergiaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöönoton lisäämisponnistelujen ja direktiivien 2010/31/EU ja 2012/27/EU mukaisten nykyisten järjestelmien välillä. Jäsenvaltioilla olisi hallinnollisen taakan keventämiseksi oltava mahdollisuus käyttää tällaisen ponnistuksen toteuttamiseen mahdollisimman pitkälti nykyisiä hallintorakenteita.
(60)  Uusiutuviin energialähteisiin perustuvien tehokkaiden lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmien käytön olisi oltava tiiviisti sidoksissa rakennuksien peruskorjauksiin, millä vähennetään energian kysyntää ja kuluttajille aiheutuvia kustannuksia sekä vähennetään osaltaan energiaköyhyyttä ja luodaan ammattitaitoa edellyttäviä paikallisia työpaikkoja. Tässä tarkoituksessa olisi korostettava mahdollista synergiaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöönoton lisäämisponnistelujen ja direktiivien 2010/31/EU ja 2012/27/EU mukaisten nykyisten järjestelmien välillä. Jäsenvaltioilla olisi hallinnollisen taakan keventämiseksi oltava mahdollisuus käyttää tällaisen ponnistuksen toteuttamiseen mahdollisimman pitkälti nykyisiä hallintorakenteita.
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 61 a kappale (uusi)
(61 a)  Älykkään liikenteen alalla on tärkeää lisätä sähköisen liikkuvuuden kehittämistä ja käyttöönottoa tieliikenteessä sekä vauhdittaa kehittyneen teknologian integrointia innovatiivisiin rautateihin edistämällä Shift2Rail-aloitetta, mistä on hyötyä puhtaalle julkiselle liikenteelle.
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 62 kappale
(62)  Heinäkuussa 2016 esitetyssä vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevassa eurooppalaisessa strategiassa todetaan, että ravintokasveista tuotetuilla biopolttoaineilla voidaan vähentää liikenteen hiilipäästöjä vain rajallisesti, minkä vuoksi niiden käytöstä olisi vähitellen luovuttava ja ne olisi korvattava kehittyneillä biopolttoaineilla. Jotta voidaan valmistautua kehittyneisiin biopolttoaineisiin siirtymiseen ja minimoida epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät kokonaisvaikutukset, on asianmukaista rajoittaa ravinto- ja rehukasveista tuotettujen niiden biopolttoaineiden ja bionesteiden määrää, jotka voidaan ottaa huomioon tässä direktiivissä 2009/28/EY asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.
(62)  Kun aiemmin elintarvike- ja rehumarkkinoiden tarpeisiin käytetty laidunmaa tai maatalousmaa muutetaan biopolttoaineiden tuotantoon, muu kuin polttoaineisiin liittyvä kysyntä on edelleen tyydytettävä joko tehostamalla nykyistä tuotantoa tai ottamalla tuotantokäyttöön muuta kuin maatalousmaata jossain toisaalla. Viimeksi mainittu vaihtoehto merkitsee epäsuoraa maankäytön muutosta, ja jos siihen sisältyy runsaasti hiiltä sitovan maan käyttötavan muuttaminen, se voi johtaa merkittäviin kasvihuonekaasupäästöihin. Heinäkuussa 2016 esitetyssä vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevassa eurooppalaisessa strategiassa todetaan, että ravintokasveista tuotetuilla biopolttoaineilla voidaan vähentää liikenteen hiilipäästöjä vain rajallisesti, minkä vuoksi niiden käytöstä olisi vähitellen luovuttava ja ne olisi korvattava kehittyneillä biopolttoaineilla. Jotta voidaan valmistautua kehittyneisiin biopolttoaineisiin siirtymiseen ja minimoida epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät kokonaisvaikutukset, on asianmukaista rajoittaa ravinto- ja rehukasveista tuotettujen, tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa huomioon otettavien biopolttoaineiden ja bionesteiden määrää siten, että erotetaan kasvipohjaiset biopolttoaineet, joilla on korkea kasvihuonekaasutehokkuus ja vähäinen epäsuoran maankäytön muutoksen riski. Kehittyneiden biopolttoaineiden ja sähköisen liikkuvuuden käyttöönottoa olisi nopeutettava.
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 63 a kappale (uusi)
(63 a)  Unionin ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä lisäämään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian yhdistelmiä, vähentämään energian kokonaiskulutusta liikenteessä ja lisäämään energiatehokkuutta kaikilla liikenteen aloilla. Tämän toteuttamiseksi voitaisiin edistää toimenpiteitä liikenteen suunnittelussa ja tuottamalla autoja, joiden energiatehokkuus on parempi.
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 63 b kappale (uusi)
(63 b)  Tieliikenteen polttoainetehokkuutta koskevat normit olisivat tehokas keino edistää uusiutuvien vaihtoehtojen käyttöönottoa liikenteen alalla ja saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen lisäsäästöjä sekä liikenteen alan hiilestä irtautuminen pitkällä aikavälillä. Polttoainetehokkuutta koskevia normeja olisi kehitettävä teknologian edistymistä sekä ilmasto- ja energiatavoitteita vastaavasti.
Tarkistus 286
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 63 c kappale (uusi)
(63 c)  Kehittyneillä biopolttoaineilla odotetaan olevan merkittävä rooli ilmailun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, ja siksi sisällyttämisvelvoitteen olisi myös täytyttävä erityisesti ilmailualalle toimitettavien polttoaineiden osalta. Unionin ja jäsenvaltioiden tasolla olisi kehitettävä toimintatapoja, joilla kannustetaan käytännön toimiin merenkulun polttoaineiden säästämiseksi, ja tutkimus- ja kehittämistoimilla olisi lisättävä tuuli- ja aurinkovoiman hyödyntämistä merenkulussa.
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 65 a kappale (uusi)
(65 a)  Jotta voitaisiin täsmällisemmin selvittää uusiutuvan sähkön osuutta liikenteen alalla, olisi kehitettävä soveltuva menetelmä, ja tätä tarkoitusta varten olisi tutkittava eri teknisiä ratkaisuja.
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 66 kappale
(66)  Raaka-aineiden, joiden vaikutukset epäsuoraan maankäytön muutokseen ovat vähäiset ja joita käytetään biopolttoaineina, käyttöön olisi kannustettava, koska ne edistävät talouden hiilestä irtautumisesta. Tämän direktiivin liitteeseen olisi sisällytettävä erityisesti sellaisten kehittyneiden biopolttoaineiden raaka-aineet, jotka ovat teknologialtaan innovatiivisempia ja varhaisemmassa kehitysasteessa ja näin ollen tarvitsevat enemmän tukea. Jotta kyseinen liite olisi ajantasainen teknologian uusimman kehityksen suhteen ja vältettäisiin tahattomat kielteiset vaikutukset, direktiivin hyväksymisen jälkeen olisi arvioitava, voitaisiinko liitteen soveltamisalaa laajentaa uusiin raaka-aineisiin.
(66)  Raaka-aineiden, joiden vaikutukset epäsuoraan maankäytön muutokseen ovat vähäiset ja joita käytetään biopolttoaineina, käyttöön olisi kannustettava, koska ne edistävät talouden hiilestä irtautumisesta. Tämän direktiivin liitteeseen olisi sisällytettävä erityisesti sellaisten kehittyneiden biopolttoaineiden raaka-aineet, jotka ovat teknologialtaan innovatiivisempia ja varhaisemmassa kehitysasteessa ja näin ollen tarvitsevat enemmän tukea. Jotta kyseinen liite olisi ajantasainen teknologian uusimman kehityksen suhteen ja vältettäisiin tahattomat kielteiset vaikutukset, sitä olisi arvioitava säännöllisesti.
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 68 kappale
(68)  Jotta biomassan potentiaalia voitaisiin hyödyntää kaikilta osin talouden materiaalien ja energian käytön kautta tapahtuvan hiilestä irtautumisen edistämiseksi, unionin ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä olemassa olevien puuvarojen ja maatalouden resurssien kestävää käyttöönottoa ja uusien metsänhoitojärjestelmien ja maatalouden tuotantojärjestelmien kehittämistä.
(68)  Jotta biomassan potentiaalia voitaisiin hyödyntää kaikilta osin talouden materiaalien ja energian käytön kautta tapahtuvan hiilestä irtautumisen edistämiseksi, unionin ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä vain energiankäyttöä, jonka perustana on olemassa olevien puuvarojen ja maatalouden resurssien kestävä käyttöönotto ja uusien metsänhoitojärjestelmien ja maatalouden tuotantojärjestelmien kehittäminen sillä edellytyksellä, että kestävyyden ja kasvihuonekaasupäästöjen säästämisen kriteerit täyttyvät.
Tarkistus 287
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 68 a kappale (uusi)
(68 a)  Olisi entisestään korostettava synergiaa kiertotalouden, biotalouden ja uusiutuvan energian edistämisen välillä raaka-aineiden hyödyllisen käytön ja ympäristön kannalta parhaan tuloksen varmistamiseksi. Unionin ja jäsenvaltioiden käyttöön ottamissa uusiutuvan energian tuottamista tukevissa toimissa olisi aina otettava huomioon resurssitehokkuuden periaate ja biomassan optimoitu käyttö.
Tarkistus 66
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 69 kappale
(69)  Biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet olisi aina tuotettava kestävällä tavalla. Tässä direktiivissä asetetun unionin tavoitteen saavuttamiseksi käytettyjen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden ja tukijärjestelmien piiriin kuuluvien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biopolttoaineiden olisi siksi täytettävä kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit.
(69)  Uusiutuva energia olisi aina tuotettava kestävällä tavalla. Tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi käytettyjen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden ja tukijärjestelmien piiriin kuuluvien uusiutuvan energian muotojen olisi siksi täytettävä kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit.
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 71 kappale
(71)  Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden maatalousperäisten raaka-aineiden tuotanto sekä niiden käytölle tässä direktiivissä asetetut kannustimet eivät saisi johtaa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutumiseen. Tällaiset uusiutumattomat luonnonvarat, joiden arvo koko ihmiskunnalle on tunnustettu monissa kansainvälisissä asiakirjoissa, olisi säilytettävä. Sen vuoksi on laadittava kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit, joilla varmistetaan, että biopolttoaineisiin, bionesteisiin ja biomassapolttoaineisiin sovelletaan kannustimia vain, jos taataan, että maatalousperäiset raaka-aineet eivät ole peräisin biologisesti monimuotoisilta alueilta, tai, jos on kyse luonnonsuojelutarkoituksiin taikka harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelutarkoituksiin osoitetusta alueesta, asianomainen toimivaltainen viranomainen osoittaa, että kyseisen maatalousperäisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa tällaisia tarkoituksia. Metsää olisi pidettävä kestävyyskriteereiden mukaisesti biologisesti monimuotoisena, jos se on aarniometsää, sellaisena kuin se on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) maailman metsävara-arviossa, jos se on suojeltu kansallisella luonnonsuojelulainsäädännöllä. Alueita, joilta saadaan metsien rinnakkaistuotteita, olisi pidettävä biologisesti monimuotoisina, edellyttäen, että ihmisen vaikutus on niillä vähäinen. Muuntyyppisiä FAO:n määrittelemiä metsiä, kuten muutettuja luonnonmetsiä, osaksi luonnontilassa olevia metsiä ja viljelymetsiä, ei tulisi pitää aarniometsinä. Tiettyjen sekä leudon että trooppisen vyöhykkeen ruohoalueiden, kuten biologisesti erittäin monimuotoisten savannien, arojen, pensaikkojen ja preerioiden, erityisen biologisen monimuotoisuuden vuoksi tällaisilta alueilta saatavista maatalousperäisistä raaka-aineista valmistettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ei pitäisi hyväksyä tässä direktiivissä säädettyjen kannustimien piiriin. Komission olisi vahvistettava tarvittavat kriteerit tällaisten biologisesti erityisen monimuotoisten ruohoalueiden määrittelemiseksi parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta ja asianmukaisten kansainvälisten standardien mukaisesti.
(71)  Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden maatalousperäisten raaka-aineiden tuotannolla sekä niiden käytölle tässä direktiivissä asetetuilla kannustimilla ei saisi olla kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen eivätkä ne saisi rohkaista haitallisiin vaikutuksiin unionissa tai sen ulkopuolella. Tällaiset uusiutumattomat luonnonvarat, joiden arvo koko ihmiskunnalle on tunnustettu monissa kansainvälisissä asiakirjoissa, olisi säilytettävä. Sen vuoksi on laadittava kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit, joilla varmistetaan, että biopolttoaineisiin, bionesteisiin ja biomassapolttoaineisiin sovelletaan kannustimia vain, jos taataan, että maatalousperäiset raaka-aineet eivät ole peräisin biologisesti monimuotoisilta alueilta, tai, jos on kyse luonnonsuojelutarkoituksiin taikka harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelutarkoituksiin osoitetusta alueesta, asianomainen toimivaltainen viranomainen osoittaa, että kyseisen maatalousperäisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa tällaisia tarkoituksia. Metsää olisi pidettävä kestävyyskriteereiden mukaisesti biologisesti monimuotoisena, jos se on aarniometsää, sellaisena kuin se on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) maailman metsävara-arviossa, jos se on suojeltu kansallisella luonnonsuojelulainsäädännöllä. Alueita, joilta saadaan metsien rinnakkaistuotteita, olisi pidettävä biologisesti monimuotoisina, edellyttäen, että ihmisen vaikutus on niillä vähäinen. Muuntyyppisiä FAO:n määrittelemiä metsiä, kuten muutettuja luonnonmetsiä, osaksi luonnontilassa olevia metsiä ja viljelymetsiä, ei tulisi pitää aarniometsinä. Näiden metsien biologinen monimuotoisuus sekä laatu, terveys, elinvoimaisuus ja elinkelpoisuus olisi kuitenkin taattava. Tiettyjen sekä leudon että trooppisen vyöhykkeen ruohoalueiden, kuten biologisesti erittäin monimuotoisten savannien, arojen, pensaikkojen ja preerioiden, erityisen biologisen monimuotoisuuden vuoksi tällaisilta alueilta saatavista maatalousperäisistä raaka-aineista valmistettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ei pitäisi hyväksyä tässä direktiivissä säädettyjen kannustimien piiriin. Komission olisi vahvistettava tarvittavat kriteerit tällaisten biologisesti erityisen monimuotoisten ruohoalueiden määrittelemiseksi parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta ja asianmukaisten kansainvälisten standardien mukaisesti.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 72 a kappale (uusi)
(72 a)  Unionin biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassaa koskevilla kestävyyskriteereillä olisi varmistettava, että siirtyminen vähähiiliseen talouteen tukee komission 2 päivänä joulukuuta 2015 antaman tiedonannon ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” tavoitteita ja noudattaa direktiivillä 2008/98/EY vahvistettua unionin jätehierarkiaa.
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 73 kappale
(73)  Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon tarkoitettuja maatalousperäisiä raaka-aineita ei pitäisi tuottaa turvemaalla, koska raaka-aineiden viljeleminen turvemaalla pienentää huomattavasti hiilivarantoja, jos maata on aiemmin kuivattu tätä tarkoitusta varten, ja sen tarkistaminen, ettei maata ole kuivattu, on vaikeaa.
(73)  Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon tarkoitettuja maatalousperäisiä raaka-aineita ei pitäisi tuottaa turvemaalla tai kosteikoissa, jos tämä edellyttäisi maaperän kuivattamista, koska raaka-aineiden viljeleminen turvemaalla tai kosteikoissa pienentäisi huomattavasti hiilivarantoja, jos maata kuivattaisiin edelleen tätä tarkoitusta varten.
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 74 a kappale (uusi)
(74 a)  Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon tarkoitettujen maatalousperäisten raaka-aineiden tuotannossa olisi noudatettava käytäntöjä, jotka sopivat yhteen maan laadun ja maaperän orgaanisen hiilen suojelun kanssa.
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 75 kappale
(75)  Jotta voitaisiin jatkossakin varmistaa suuret kasvihuonekaasujen vähennykset verrattuna fossiilisiin polttoainevaihtoehtoihin, välttää tahattomat haitalliset vaikutukset kestävyyteen ja edistää sisämarkkinoiden toteutumista, on asianmukaista vahvistaa sähkön, lämmön ja kylmän tuotannossa käytettäville biomassapolttoaineille unionin laajuiset kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit.
(75)  Jotta voitaisiin jatkossakin varmistaa suuret kasvihuonekaasujen vähennykset verrattuna fossiilisiin polttoainevaihtoehtoihin, välttää tahattomat haitalliset vaikutukset kestävyyteen ja edistää sisämarkkinoiden toteutumista, on asianmukaista vahvistaa sähkön, lämmön ja kylmän tuotannossa käytettäville biomassapolttoaineille unionin laajuiset kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit. Ympäristöarvoltaan merkittävien ensisijaisten resurssien tiukkaa kunnioittamista rajoittamatta syrjäisimpien alueiden olisi voitava hyödyntää resurssiensa potentiaalia lisätäkseen uusiutuvan energian tuotantoaan ja energiaomavaraisuuttaan.
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 76 kappale
(76)  Sen varmistamiseksi, että metsäbiomassan kysynnän kasvusta huolimatta korjuu tehdään kestävällä tavalla metsissä, joissa uudistaminen on varmaa, että alueisiin, jotka on nimenomaisesti nimetty luonnon monimuotoisuuden, maisemien ja erityisten luontopiirteiden suojelemiseksi kiinnitetään erityistä huomiota, että luonnon monimuotoisuusresurssit säilytetään ja että hiilivarannot kartoitetaan, puuraaka-aineen olisi tultava ainoastaan sellaisista metsistä, jotka korjataan noudattaen Forest Europen kaltaisissa kansainvälisissä metsäprosesseissa laadittuja kestävän metsätalouden periaatteita, jotka pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön tai parhaiden hoitokäytänteiden kautta metsätilan tasolla. Toimijoiden olisi toteutettava asianmukaiset toimet minimoidakseen riskit siitä, että kestämätöntä metsäbiomassaa käytetään bioenergian tuotantoon. Tätä varten toimijoiden olisi sovellettava riskiperusteista lähestymistapaa. Komission olisi energiaunionin hallintokomiteaa ja neuvoston päätöksellä 89/367/ETY24 perustettua pysyvää metsäkomiteaa kuultuaan laadittava toimintaohjeet riskiperusteisen lähestymistavan noudattamisen tarkastamiseksi.
(76)  Sen varmistamiseksi, että metsäbiomassan kysynnän kasvusta huolimatta korjuu tehdään kestävällä tavalla metsissä, joissa uudistaminen on varmaa, että alueisiin, jotka on nimenomaisesti nimetty luonnon monimuotoisuuden, maisemien ja erityisten luontopiirteiden suojelemiseksi kiinnitetään erityistä huomiota, että luonnon monimuotoisuusresurssit säilytetään ja että hiilivarannot kartoitetaan, puuraaka-aineen olisi tultava ainoastaan sellaisista metsistä, jotka korjataan noudattaen Forest Europen kaltaisissa kansainvälisissä metsäprosesseissa laadittuja kestävän metsätalouden periaatteita, jotka pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön tai parhaiden hoitokäytänteiden kautta toimituspohjan tasolla. Toimijoiden olisi varmistettava, että korjuusta ympäristölle aiheutuvien negatiivisten vaikutusten välttämiseksi tai rajoittamiseksi toteutetaan toimenpiteitä. Tätä varten toimijoiden olisi sovellettava riskiperusteista lähestymistapaa. Komission olisi energiaunionin hallintokomiteaa ja neuvoston päätöksellä 89/367/ETY24 perustettua pysyvää metsäkomiteaa kuultuaan laadittava jäsenvaltioiden parhaisiin käytäntöihin perustuvat vaatimusten täytäntöönpanoa koskevat järjestelyt ja toimintaohjeet riskiperusteisen lähestymistavan noudattamisen tarkastamiseksi.
Tarkistus 74
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 76 a kappale (uusi)
(76 a)  Jos jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa tai käytännöt ei täytetä metsäbiomassan kestävyyden jotain kriteeriä, tätä kriteeriä vastaavat lisätiedot olisi annettava toimituspohjan tasolla ilman vaatimusta antaa lisätietoja kriteereistä, jotka täyttyvät jo jäsenvaltion tasolla.
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 76 b kappale (uusi)
(76 b)  Riskiperusteista lähestymistapaa olisi noudatettava kansallisesta tasosta alkaen. Jos yksittäistä kriteeriä koskevista vaatimuksista ei säädetä kansallisessa oikeudessa tai seurannassa, tätä osaa koskevat tiedot olisi annettava toimituspohjan tasolla, jotta vähennetään kestävän kehityksen vastaisen metsäbiomassatuotannon riskiä.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 76 c kappale (uusi)
(76 c)  Korjuu energiatarkoituksiin on lisääntynyt ja sen odotetaan kasvavan edelleen, mikä johtaa raaka-aineiden suurempaan tuontiin unionin ulkopuolelta ja näiden materiaalien tuotannon lisääntymiseen unionissa. Toimijoiden olisi varmistettava, että korjuussa noudatetaan kestävyyskriteerejä.
Tarkistus 77
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 78 kappale
(78)  Biomassapolttoaineet olisi muunnettava sähköksi ja lämmöksi tehokkaalla tavalla energiavarmuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten maksimoimiseksi, ilman laatua pilaavien päästöjen rajoittamiseksi ja rajallisiin biomassaresursseihin kohdistuvan paineen minimoimiseksi. Sen vuoksi laitoksille, joiden polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW, mahdollisesti osoitettavaa julkista tukea olisi myönnettävä vain direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 34 artiklassa määritellyille erittäin tehokkaille sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksille. Olemassa olevat biomassapohjaiseen sähköntuotantoon sovellettavat tukijärjestelmät olisi kuitenkin sallittava niiden voimassaolon päättymiseen asti kaikkien biomassalaitosten osalta. Lisäksi silloin kun kyseessä ovat erittäin tehokkaat sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset, sähkö, joka tuotetaan biomassasta uudessa laitoksessa, jonka polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW, olisi otettava huomioon uusiutuvaa energiaa koskevissa tavoitteissa ja velvoitteissa. Jos jäsenvaltiolle kuitenkin aiheutuisi perusteltu sähkön toimitusvarmuuteen liittyvä riski sen jälkeen kun kaikki tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet asentaa erittäin tehokkaita sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia on käytetty, jäsenvaltioille olisi sallittava uusiutuvan energian tuotantoon tarkoitetun julkisen tuen myöntäminen laitoksille valtiontukisääntöjen mukaisesti ja niiden tuottaman sähkön huomioon ottaminen uusiutuvaa energiaa koskevissa tavoitteissa ja velvoitteissa, jotta voitaisiin estää kasvava riippuvuus fossiilisista polttoaineista, joilla on suuremmat vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön.
(78)  Biomassapolttoaineet olisi muunnettava sähköksi ja lämmöksi tehokkaalla tavalla energiavarmuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten maksimoimiseksi, ilman laatua pilaavien päästöjen rajoittamiseksi ja rajallisiin biomassaresursseihin kohdistuvan paineen minimoimiseksi. Sen vuoksi laitoksille, joiden polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW, mahdollisesti osoitettavaa julkista tukea olisi myönnettävä vain direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 34 artiklassa määritellyille erittäin tehokkaille sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksille. Olemassa olevat biomassapohjaiseen sähköntuotantoon sovellettavat tukijärjestelmät olisi kuitenkin sallittava niiden voimassaolon päättymiseen asti kaikkien biomassalaitosten osalta. Lisäksi silloin kun kyseessä ovat erittäin tehokkaat sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset, sähkö, joka tuotetaan biomassasta uudessa laitoksessa, jonka polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW, olisi otettava huomioon uusiutuvaa energiaa koskevissa tavoitteissa ja velvoitteissa. Jos jäsenvaltiolle kuitenkin aiheutuisi perusteltu sähkön toimitusvarmuuteen liittyvä riski sen jälkeen kun kaikki tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet asentaa erittäin tehokkaita sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia on käytetty, jäsenvaltioille olisi sallittava uusiutuvan energian tuotantoon tarkoitetun julkisen tuen myöntäminen laitoksille valtiontukisääntöjen mukaisesti ja niiden tuottaman sähkön huomioon ottaminen uusiutuvaa energiaa koskevissa tavoitteissa ja velvoitteissa, jotta voitaisiin estää kasvava riippuvuus fossiilisista polttoaineista, joilla on suuremmat vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön. Erityisesti olisi vahvistettava biomassasta saatavaa uusiutuvaa energiaa tuottaville laitoksille energian tuonnista erittäin riippuvaisilla syrjäisimmillä alueilla annettavaa tukea edellyttäen, että noudatetaan näiden alueiden erityisominaisuuksiin mukautettuja kyseisen uusiutuvan energian tuotantoa koskevia tiukkoja kestävyyskriteereitä.
Tarkistus 78
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 80 kappale
(80)  Unionin kestävyyskriteerien käytännön toteuttamisesta saatujen kokemusten perusteella on asianmukaista vahvistaa vapaaehtoisten kansainvälisten ja kansallisten sertifiointijärjestelmien roolia, jotta kestävyyskriteerien noudattaminen voidaan tarkastaa yhdenmukaisella tavalla.
(80)  Unionin kestävyyskriteerien käytännön toteuttamisesta saatujen kokemusten perusteella on asianmukaista ottaa huomioon vapaaehtoisten kansainvälisten ja kansallisten sertifiointijärjestelmien rooli, jotta kestävyyskriteerien noudattaminen voidaan tarkastaa yhdenmukaisella tavalla.
Tarkistus 79
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 82 kappale
(82)  Vapaaehtoisilla järjestelmillä on yhä tärkeämpi rooli biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerien noudattamisen todistamisessa. Sen vuoksi komission olisi edellytettävä vapaaehtoisilta järjestelmiltä säännöllistä raportointia toiminnastaan, komission jo hyväksymät järjestelmät mukaan lukien. Tällaiset raportit olisi julkaistava avoimuuden lisäämiseksi ja komission toteuttaman valvonnan parantamiseksi. Lisäksi komissio saa tällaisista kertomuksista tarvittavat tiedot vapaaehtoisten järjestelmien toimintaa koskevaa kertomusta varten parhaiden käytäntöjen yksilöimiseksi ja tarvittaessa tällaisten parhaiden käytäntöjen edistämistä koskevan ehdotuksen tekemiseksi.
(82)  Vapaaehtoisilla järjestelmillä voi olla tärkeä rooli biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien vähimmäiskriteerien noudattamisen todistamisessa. Sen vuoksi komission olisi edellytettävä vapaaehtoisilta järjestelmiltä säännöllistä raportointia toiminnastaan, komission jo hyväksymät järjestelmät mukaan lukien. Tällaiset raportit olisi julkaistava avoimuuden lisäämiseksi ja komission toteuttaman valvonnan parantamiseksi. Lisäksi komissio saa tällaisista kertomuksista tarvittavat tiedot vapaaehtoisten järjestelmien toimintaa koskevaa kertomusta varten parhaiden käytäntöjen yksilöimiseksi ja tarvittaessa tällaisten parhaiden käytäntöjen edistämistä koskevan ehdotuksen tekemiseksi.
Tarkistus 80
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 84 kappale
(84)  Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi olisi vahvistettava luettelo oletusarvoista yleisiä biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoketjuja varten, ja kyseistä luetteloa olisi päivitettävä ja laajennettava, kun uutta luotettavaa tietoa on saatavilla. Talouden toimijoiden olisi aina voitava hyötyä luettelossa ilmoitetun suuruisista biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasupäästövähennyksistä. Jos tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästövähennysten oletusarvo on alhaisempi kuin kasvihuonekaasupäästövähennysten vaadittu vähimmäistaso, tuottajien, jotka haluavat osoittaa noudattavansa tätä vähimmäistasoa, olisi osoitettava, että niiden tuotantoprosessin todelliset päästöt ovat pienemmät kuin oletusarvojen laskennassa käytetyt.
(84)  Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi olisi vahvistettava luettelo oletusarvoista yleisiä biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoketjuja varten, ja kyseistä luetteloa olisi päivitettävä ja laajennettava, kun uutta luotettavaa tietoa on saatavilla. Talouden toimijoiden olisi aina voitava hyötyä luettelossa ilmoitetun suuruisista biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden välittömistä kasvihuonekaasupäästövähennyksistä. Jos tuotantoketjun välittömien kasvihuonekaasupäästövähennysten oletusarvo on alhaisempi kuin kasvihuonekaasupäästövähennysten vaadittu vähimmäistaso, tuottajien, jotka haluavat osoittaa noudattavansa tätä vähimmäistasoa, olisi osoitettava, että niiden tuotantoprosessin todelliset päästöt ovat pienemmät kuin oletusarvojen laskennassa käytetyt.
Tarkistus 81
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 85 kappale
(85)  On tarpeen vahvistaa selkeät säännöt biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sekä niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten laskentaa varten.
(85)  On tarpeen vahvistaa puolueettomiin ja syrjimättömiin kriteereihin perustuvat selkeät säännöt biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sekä niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten laskentaa varten.
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 99 kappale (uusi)
(99)  Tämän direktiivin säännösten muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi tai täydentämiseksi komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa säädöksiä seuraavilta osin: luettelo raaka-aineista sellaisten kehittyneiden biopolttoaineiden tuotantoon, joiden osuus polttoaineiden toimittajia koskevasta velvoitteesta liikenteen osalta on rajallinen; liikenteen polttoaineiden energiasisällön mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen; menetelmät sellaisen biopolttoaineen osuuden määrittelemiseksi, joka saadaan fossiilisten polttoaineiden kanssa yhteisessä prosessissa käsiteltävästä biomassasta; alkuperätakuiden vastavuoroista tunnustamista koskevien sopimusten täytäntöönpano; sääntöjen vahvistaminen alkuperätakuujärjestelmän toiminnan seuraamiseksi sekä säännöt biopolttoaineiden, bionesteiden ja niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasuvaikutuksen laskemisesta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että kyseiset kuulemiset toteutetaan niiden periaatteiden mukaan, jotka on vahvistettu 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten sopimuksessa. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
(99)   Tämän direktiivin säännösten muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi tai täydentämiseksi komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa säädöksiä seuraavilta osin: luettelo raaka-aineista sellaisten kehittyneiden biopolttoaineiden tuotantoon, joiden osuus polttoaineiden toimittajia koskevasta velvoitteesta liikenteen osalta on rajallinen; liikenteen polttoaineiden energiasisällön mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen; menetelmät sellaisen biopolttoaineen osuuden määrittelemiseksi, joka saadaan fossiilisten polttoaineiden kanssa yhteisessä prosessissa käsiteltävästä biomassasta; alkuperätakuiden vastavuoroista tunnustamista koskevien sopimusten täytäntöönpano; sääntöjen vahvistaminen alkuperätakuujärjestelmän toiminnan seuraamiseksi sekä säännöt biopolttoaineiden, bionesteiden ja niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasuvaikutuksen laskemisesta; pisimmän sallitun takaisinmaksuajan vahvistaminen kestävyyskriteeriksi erityisesti lignoselluloosaan perustuvalle biomassalle; ja, jotta varmistetaan täysi avoimuus kaikilla energiantuotannon aloilla, fossiilisten polttoaineiden ja fossiilisen energian tuotantokriteerien vahvistaminen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että kyseiset kuulemiset toteutetaan niiden periaatteiden mukaan, jotka on vahvistettu 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten sopimuksessa. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
Tarkistus 288
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  ’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ tarkoitetaan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa, (aurinkolämpö ja aurinkosähkö), geotermistä energiaa, ympäristön lämpöä, vuorovesi- ja aaltoenergiaa ja muuta valtamerienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua;
a)  ’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ tarkoitetaan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa, (aurinkolämpö ja aurinkosähkö), geotermistä energiaa, ympäristön energiaa, vuorovesi- ja aaltoenergiaa ja muuta valtamerienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, biometaania, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua;
Tarkistus 85
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  ’ympäristön lämmöllä’ tarkoitetaan lämpöenergiaa käyttökelpoisella lämpötilatasolla, joka otetaan talteen lämpöpumpuilla, jotka tarvitsevat toimiakseen sähköä tai muuta lisäenergiaa, ja joka voi olla varastoituna ympäröivään ilmaan, maaperän pinnan alle tai pintaveteen. Raportoidut arvot on vahvistettava saman menetelmän perustella kuin se, jota käytetään lämpöpumppujen talteenottamasta lämpöenergiasta raportointiin;
b)  ’ympäristön energialla’ tarkoitetaan käyttökelpoisella lämpötilatasolla olevaa lämpöenergiaa, joka voi olla varastoituna ympäröivään ilmaan, poistoilma pois lukien, pintaveteen tai jäteveteen. Raportoidut arvot on vahvistettava saman menetelmän perustella kuin se, jota käytetään lämpöpumppujen talteenottamasta lämpöenergiasta raportointiin;
Tarkistus 86
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)
b a)  ’geotermisellä energialla’ tarkoitetaan maaperän pinnan alle lämmön muodossa varastoitunutta energiaa;
Tarkistus 289
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – c alakohta
c)  ’biomassalla’ tarkoitetaan maataloudesta sekä kasvi- että eläinperäiset aineet mukaan lukien, metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesiviljelystä, peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä biologista alkuperää olevien jätteiden, teollisuus- ja yhdyskuntajätteet mukaan lukien, biohajoavaa osaa;
c)  ’biomassalla’ tarkoitetaan maataloudesta (sekä kasvi- että eläinperäiset aineet mukaan lukien) metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesiviljelystä mutta lukuun ottamatta geologisiin muodostumiin sisältyviä aineksia ja/tai fossiileja, peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä biologista alkuperää olevien jätteiden, teollisuus-, yritys- ja yhdyskuntajätteet mukaan lukien, biohajoavaa osaa ja bakteereja;
Tarkistus 88
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – d alakohta
d)  ’energian kokonaisloppukulutuksella’ tarkoitetaan teollisuuden, liikenteen, kotitalouksien, palvelujen, myös julkisten palvelujen, maatalouden sekä metsä- ja kalatalouden energiakäyttöön toimitettuja energiahyödykkeitä, mukaan lukien sähkön ja lämmön käyttö energiatoimialalla sähkön ja lämmön tuotantoon sekä sähkön ja lämmön jakelu- ja siirtohäviöt;
d)  ’energian kokonaisloppukulutuksella’ tarkoitetaan teollisuuden, liikenteen, kotitalouksien, palvelujen, myös julkisten palvelujen, maatalouden sekä metsä- ja kalatalouden energiakäyttöön toimitettuja energiahyödykkeitä, mukaan lukien sähkön ja lämmön käyttö energiatoimialalla sähkön, lämmön ja liikenteen polttoaineiden tuotantoon sekä sähkön ja lämmön jakelu- ja siirtohäviöt;
Tarkistus 89
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – e alakohta
e)  ’kaukolämmityksellä’ tai ’kaukojäähdytyksellä’ tarkoitetaan termisen energian jakelua höyryn, kuuman veden tai jäähdytetyn nesteen muodossa keskitetystä tuotantolähteestä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen tai jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa;
e)  ’kaukolämmityksellä’ tai ’kaukojäähdytyksellä’ tarkoitetaan termisen energian jakelua höyryn, kuuman veden tai jäähdytetyn nesteen muodossa keskitetystä tai hajautetusta tuotantolähteestä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen tai jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa;
Tarkistus 90
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – f alakohta
f)  ’bionesteillä’ tarkoitetaan biomassasta muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten, sähkö, lämmitys ja jäähdytys mukaan lukien, tuotettuja nestemäisiä polttoaineita;
f)  ’bionesteillä’ tarkoitetaan biomassasta tai biomassalla muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten, sähkö, lämmitys ja jäähdytys mukaan lukien, tuotettuja nestemäisiä polttoaineita;
Tarkistus 290
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – g alakohta
g)  ’biopolttoaineilla’ tarkoitetaan nestemäisiä liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta;
g)  ’biopolttoaineilla’ tarkoitetaan nestemäisiä tai kaasumaisia liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta tai biomassalla;
Tarkistus 91
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – i alakohta
i)  ’tukijärjestelmällä’ tarkoitetaan jäsenvaltion tai tiettyjen jäsenvaltioiden käyttämää välinettä, järjestelmää tai mekanismia, joka edistää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä alentamalla tällaisen energian kustannuksia, korottamalla sen mahdollista myyntihintaa tai lisäämällä tällaisen energian ostomääriä uusiutuvan energian velvoitteen avulla tai muulla tavalla. Edellä mainittu sisältää muun muassa investointituen, verovapaudet tai ‑helpotukset, veronpalautukset, uusiutuvan energian velvoitteen tukijärjestelmät kuten ne, joissa käytetään vihreitä sertifikaatteja, sekä syöttötariffimaksujen ja lisähintamaksujen kaltaiset suorat hintatukijärjestelmät;
i)  ’tukijärjestelmällä’ tarkoitetaan jäsenvaltion tai tiettyjen jäsenvaltioiden käyttämää välinettä, järjestelmää tai mekanismia, joka edistää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä alentamalla tällaisen energian kustannuksia, korottamalla sen mahdollista myyntihintaa tai lisäämällä tällaisen energian ostomääriä uusiutuvan energian velvoitteen avulla tai muulla tavalla. Edellä mainittu sisältää muun muassa tutkimus- ja investointituen, verovapaudet tai ‑helpotukset, veronpalautukset, uusiutuvan energian velvoitteen tukijärjestelmät kuten ne, joissa käytetään vihreitä sertifikaatteja, sekä syöttötariffimaksujen ja lisähintamaksujen kaltaiset suorat hintatukijärjestelmät;
Tarkistus 93
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – q alakohta
q)  ’muiden kuin ruokakasvien selluloosalla’ tarkoitetaan raaka-ainetta, joka koostuu pääasiassa selluloosasta ja hemiselluloosasta ja jonka ligniinipitoisuus on alhaisempi kuin lignoselluloosassa; se käsittää ravinto- ja rehukasvien tähteet (kuten olki, maissin varret, kuoret ja akanat), heinämäiset energiakasvit, joiden tärkkelyspitoisuus on alhainen (kuten raiheinä, lännenhirssi, Miscanthus, kaukasianjättiputki sekä ennen pääviljelykasveja ja niiden jälkeen käytettävät peitekasvit), teollisuustähteet (myös ravinto- ja rehukasveista peräisin olevat kasviöljyjen, sokerien, tärkkelysten ja proteiinin uuttamisen jälkeen) ja biojätteestä peräisin olevan raaka-aineen;
q)  ’muiden kuin ruokakasvien selluloosalla’ tarkoitetaan raaka-ainetta, joka koostuu pääasiassa selluloosasta ja hemiselluloosasta ja jonka ligniinipitoisuus on alhaisempi kuin lignoselluloosassa; se käsittää ravinto- ja rehukasvien tähteet (kuten olki, maissin varret, kuoret ja akanat), heinämäiset energiakasvit, joiden tärkkelyspitoisuus on alhainen (kuten raiheinä, lännenhirssi, Miscanthus, kaukasianjättiputki sekä ennen pääviljelykasveja ja niiden jälkeen käytettävät peitekasvit), nurmikasvit (kuten heinä, apila ja sinimailanen), teollisuustähteet (myös ravinto- ja rehukasveista peräisin olevat kasviöljyjen, sokerien, tärkkelysten ja proteiinin uuttamisen jälkeen) ja biojätteestä peräisin olevan raaka-aineen;
Tarkistus 291
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – s alakohta
s)  ’muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla’ tarkoitetaan liikenteessä käytettäviä nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita, jotka eivät ole biopolttoaineita ja joiden energiasisältö on peräisin muista uusiutuvista energialähteistä kuin biomassasta;
s)  ’muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla’ tarkoitetaan liikenteessä käytettäviä nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita, jotka eivät ole biopolttoaineita ja joiden energiasisältö on peräisin muista uusiutuvista energialähteistä kuin biomassasta, jonka osalta hiiliraaka-aine otetaan talteen ympäristön ilmasta;
Tarkistus 95
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – z alakohta
z)  ’polttoainelähteen vaihtamisella’ tarkoitetaan uusiutuvaa energiaa tuottavien voimalaitosten uusimista, mukaan lukien laitteiden tai toimintajärjestelmien ja välineiden korvaaminen kokonaan tai osittain kapasiteetin korvaamiseksi tai tehokkuuden lisäämiseksi;
z)  ’polttoainelähteen vaihtamisella’ tarkoitetaan uusiutuvaa energiaa tuottavien voimalaitosten uusimista, mukaan lukien laitteiden tai toimintajärjestelmien ja välineiden korvaaminen kokonaan tai osittain kapasiteetin lisäämiseksi tai korvaamiseksi ja/tai tehokkuuden lisäämiseksi;
Tarkistus 96
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – y alakohta
y)  'hukkalämmmöllä tai -kylmällä' tarkoitetaan teollisuus- tai sähköntuotantolaitoksissa sivutuotteena syntyvää lämpöä tai kylmää, joka katoaisi käyttämättömänä ilmaan tai veteen päätymättä kaukolämmitys- tai jäähdytysjärjestelmään;
y)  ’hukkalämmöllä tai -kylmällä’ tarkoitetaan teollisuus- tai sähköntuotantolaitoksissa (tehokkaan yhteistuotannon käytön jälkeen tai kun yhteistuotanto ei ole mahdollista) sivutuotteena väistämättä syntyvää tai palvelualalta peräisin olevaa lämpöä tai kylmää, joka katoaisi käyttämättömänä ilmaan tai veteen päätymättä kaukolämmitys- tai jäähdytysjärjestelmään;
Tarkistus 97
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – aa alakohta
aa)  ’itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävällä kuluttajalla’ tarkoitetaan direktiivissä [MDI Directive] määriteltyä aktiivista asiakasta, joka kuluttaa ja voi varastoida ja myydä uusiutuvista energialähteistä omissa tiloissaan tuotettua sähköä, mukaan lukien moniasuntoiset rakennukset, elinkeinoalueet tai yhteisiä palveluja tarjoavat alueet tai suljetut jakeluverkot, edellyttäen että itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävän muun kuin kotitalouskuluttajan kyseinen toiminta ei ole hänen ensisijaista kaupallista tai ammatillista toimintaansa;
aa)  ’itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävällä kuluttajalla’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä ... [sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettu direktiivi (uudelleenlaadittu), 2016/0380(COD)] määriteltyä aktiivista asiakasta tai yhdessä toimivaa asiakasryhmää, joka kuluttaa ja voi varastoida ja myydä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa sähköä, joka on tuotettu heidän omissa tiloissaan, mukaan lukien moniasuntoiset rakennukset, tai samalla elinkeinoalueella, teollisuusalueella tai julkisia tai yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella tai samassa suljetussa jakeluverkossa, edellyttäen että itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävän muun kuin kotitalouskuluttajan kyseinen toiminta ei ole hänen ensisijaista kaupallista tai ammatillista toimintaansa;
Tarkistus 98
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – aa a alakohta (uusi)
aa a)  ’uusiutuvaa energiaa tuottavalla yhteisöllä’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin ... [sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettu direktiivi (uudelleenlaadittu), 2016/0380(COD)] 2 artiklassa määriteltyä paikallista energiayhteisöä, joka täyttää tämän direktiivin 22 artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset;
Tarkistus 99
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – bb alakohta
bb)  ’itse tuotetun uusiutuvan energian kulutuksella’ tarkoitetaan itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävän kuluttajan suorittamaa uusiutuvan energian tuotantoa ja kulutusta sekä tapauksen mukaan varastointia;
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 100
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – cc alakohta
cc)  ’sähkönhankintasopimuksella’ tarkoitetaan sopimusta, jolla oikeushenkilö sopii ostavansa uusiutuvaista energialähteistä peräisin olevaa sähköä suoraan energiantuottajalta;
cc)  ’uusiutuvan sähkön hankintasopimuksella’ tarkoitetaan sopimusta, jolla oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö sopii ostavansa uusiutuvaista energialähteistä peräisin olevaa sähköä suoraan energiantuottajalta;
Tarkistus 305
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – ee alakohta
ee)  ’kehittyneillä biopolttoaineilla’ biopolttoaineita, jotka tuotetaan liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista;
ee)  ’kehittyneillä biopolttoaineilla’ biopolttoaineita, jotka tuotetaan liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista ja jätteestä ja tähteistä saadusta biomassasta, joka ei ole peräisin ravinto- tai rehukasveista, jos tällainen biomassa täyttää 26 artiklassa säädetyt kestävyyskriteerit;
Tarkistus 103
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – ff alakohta
ff)  ’jäteperäisillä fossiilisilla polttoaineilla’ tarkoitetaan nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, jotka tuotetaan uusiutumatonta alkuperää olevista jätevirroista, mukaan lukien jätteiden käsittelystä peräisin olevat kaasut ja pakokaasut;
Poistetaan.
Tarkistus 104
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – ff a alakohta (uusi)
ff a)  ’kierrätyshiilipohjaisilla polttoaineilla’ tarkoitetaan nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, jotka tuotetaan uusiutumatonta alkuperää olevista väistämättä syntyvistä jätevirroista, mukaan lukien jätteiden käsittelystä peräisin olevat kaasut ja pakokaasut, ja joilla vähennetään niiden koko elinkaaren aikana merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä; jos polttoaineita tuotetaan kiinteän jätteen virroista, käytetään ainoastaan sellaista jätettä, jota ei voida käyttää uudelleen ja joka ei ole mekaanisesti kierrätettävissä, direktiivissä 2008/98/EY vahvistettua jätehierarkiaa täysin noudattaen; jos polttoaineita tuotetaan kaasumaisista prosessipäästöistä, niiden on oltava valmistusprosessin väistämätön ja tahaton seuraus; näiden kierrätyshiilipohjaisten polttoaineiden tuotantoon käytetyn kaasumaisen jätteen osuutta ei voida hyvittää muiden päästövähennysjärjestelmien, kuten Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän, kehyksessä;
Tarkistus 105
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – jj alakohta
jj)  ’korjuuluvalla’ tarkoitetaan virallista asiakirjaa, joka antaa oikeuden korjata metsäbiomassaa;
jj)  ’korjuuluvalla’ tarkoitetaan lainmukaista lupaa tai vastaavaa kansallisen ja/tai alueellisen lainsäädännön mukaista oikeutta korjata metsäbiomassaa;
Tarkistus 106
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – mm alakohta
mm)  ’metsätilalla’ tarkoitetaan yhtä tai useampaa metsäpalstaa tai muuta puustoista maata, joka muodostaa hoidon tai käytön kannalta yhden yksikön;
mm)  ’toimituspohjalla’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, jolta biomassaraaka-aine on peräisin;
Tarkistus 107
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta – nn alakohta
nn)  ’biojätteellä’ tarkoitetaan biohajoavaa puutarha- ja puistojätettä, kotitalouksista, ravintoloista, catering-palveluista ja vähittäisliikkeistä peräisin olevaa elintarvike- ja keittiöjätettä sekä elintarviketeollisuudesta peräisin olevaa vastaavaa jätettä;
nn)  ’biojätteellä’ tarkoitetaan biojätettä sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 4 kohdassa;
Tarkistus 108
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – otsikko
Unionin sitova yleistavoite vuodelle 2030
Unionin sitova yleistavoite ja kansalliset tavoitteet vuodelle 2030
Tarkistus 109
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on vähintään 27 prosenttia unionin energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on vähintään 35 prosenttia unionin energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030.
Tarkistus 306
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus kaikissa liikennemuodoissa vuonna 2030 on vähintään 12 prosenttia kyseisen jäsenvaltion liikenteen energian loppukulutuksesta. Jotta voidaan saavuttaa tavoitteena oleva uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian 12 prosentin osuus energian loppukulutuksesta, jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2021 edellytettävä, että polttoainetoimittajat sisällyttävät toimituksiinsa 25 artiklassa tarkoitetun vähimmäisosuuden uusiutuvaa energiaa.
Jotta biopolttoaineiden ja biokaasun käytöstä saatavat kasvihuonekaasupäästövähennykset voidaan ottaa huomioon tässä tavoitteessa, niiden on täytettävä 26 artiklan 7 kohdassa säädetyt kriteerit verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.
Kun jäsenvaltiossa ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden osuus on alle 2 prosenttia eikä siten riitä kattamaan polttoainetoimittajan velvoitteen ja liikenteen alan 12 prosentin tavoitteen välistä eroa, kyseinen jäsenvaltio voi vastaavasti mukauttaa 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ylärajaansa enintään 2 prosenttiin.
Tarkistus 111
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden panokset tämän yleisen vuotta 2030 koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on asetettava ja ilmoitettava komissiolle osana jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia asetuksen [hallintoasetus] 3–5 ja 9–11 artiklan mukaisesti.
2.  Jäsenvaltioiden on asetettava tavoitteet tämän yleisen vuotta 2030 koskevan tavoitteen saavuttamiseksi osana jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] 3–5 ja 9–13 artiklan mukaisesti. Jos komissio toteaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen … [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] 3 artiklan mukaisesti esitettyjen lopullisten yhdennettyjen kansallisten energia- ja ympäristösuunnitelmien pohjalta, että jäsenvaltioiden tavoitteet eivät riitä unionin sitovan yleistavoitteen yhteiseen saavuttamiseen, jäsenvaltioiden, joiden tavoite on liitteessä I a vahvistettua kaavaa soveltamalla saatavaa tavoitetta alempi, on lisättävä tavoitettaan vastaavasti.
Jos jäsenvaltio ei ole pääsemässä asetettuun tavoitteeseensa poikkeuksellisista ja asianmukaisesti perustelluista syistä, se voi poiketa tavoitteesta enintään kymmenellä prosentilla ja sen on ilmoitettava tästä komissiolle vuoteen 2025 mennessä. Jos tämä uhkaa vaarantaa unionin sitovan yleistavoitteen saavuttamisen, komission ja jäsenvaltioiden on vajeen tehokkaaksi kattamiseksi toteutettava korjaavia toimenpiteitä, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen … [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] 27 artiklan 4 kohdassa.
Tarkistus 321
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansalliset politiikat, mukaan lukien tukijärjestelmät, on laadittu niin, että ne noudattavat jätehierarkiaa sellaisena kuin se on vahvistettu direktiivin 2008/98/EY 4 artiklassa ja että vältetään (sivu)tuotteiden, jätteiden tai tähteiden markkinoita merkittävästi vääristävät vaikutukset. Jäsenvaltioiden on tätä varten säännöllisin väliajoin tarkistettava kansallisia politiikkojaan ja perusteltava kaikki poikkeukset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen … [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] 18 artiklan c alakohdassa edellytetyissä raporteissa.
Tarkistus 113
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 4 kohta
4.  Komissio tukee jäsenvaltioiden pääsyä tähän kunnianhimoiseen tavoitteeseen luomalla sille edellytykset tehostamalla unionin varojen ja etenkin rahoitusvälineiden käyttöä, jotta uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden pääomakustannuksia saadaan alennettua.
4.  Komissio tukee jäsenvaltioiden pääsyä tähän kunnianhimoiseen tavoitteeseen luomalla sille edellytykset tehostamalla unionin varojen ja etenkin rahoitusvälineiden käyttöä, jotta voidaan alentaa uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden pääomakustannuksia sekä tukea uusiutuvan energian tuotantohankkeita, joilla on rajatylittävä ulottuvuus.
Tarkistus 114
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – otsikko
Taloudellinen tuki uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle
Tuki uusiutuvista lähteistä tuotetulle energialle
Tarkistus 322/rev
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta
1.  Jollei valtiontukisäännöistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat soveltaa tukijärjestelmiä saavuttaakseen 3 artiklan 1 kohdassa asetetun unionin tavoitteen. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmät on suunniteltava siten, että vältetään sähkömarkkinoiden tarpeettomat vääristymät ja varmistetaan, että tuottajat ottavat huomioon sähkön tarjonnan ja kysynnän sekä mahdolliset verkon rajoitukset.
1.  SEUT-sopimuksen 195 artiklan mukaisesti ja sen 107 ja 108 artiklassa määrätyin edellytyksin jäsenvaltiot voivat soveltaa tukijärjestelmiä saavuttaakseen tai ylittääkseen 3 artiklassa asetetut unionin tavoitteet ja kansalliset tavoitteet. Biomassasta tuotetun uusiutuvan energian tukijärjestelmät on raaka-aineiden markkinoiden vääristymisen välttämiseksi suunniteltava siten, että vältetään edistämästä energiantuotantoon ensisijaisesti tarkoitetun biomassan epäasianmukaista käyttöä, jos on olemassa suurempaa lisäarvoa tuottavaa teollisuus- tai materiaalikäyttöä, mihin voi kuulua jätteiden ja tähteiden käytön asettaminen etusijalle. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon käytettävissä oleva kestävä biomassan tarjonta. Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmien on oltava markkinapohjaisia, jotta vältetään sähkömarkkinoiden vääristymät, ja on varmistettava, että tuottajat ottavat huomioon sähkön tarjonnan ja kysynnän sekä mahdolliset järjestelmän integrointikustannukset tai verkon rajoitukset.
Tarkistus 116
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Jäsenvaltiot voivat soveltaa teknologianeutraaleja tai teknologiakohtaisia tukimekanismeja. Teknologiakohtaisia tukijärjestelmiä voidaan soveltaa erityisesti noudattaen yhtä tai useampaa seuraavista perusteista:
a)  tietyn teknologian pitkän aikavälin potentiaali
b)  tarve saavuttaa energiamuotojen yhdistelmän teknologinen tai alueellinen monipuolistaminen
c)  tehokas järjestelmäsuunnittelu ja verkon integrointi
d)  verkon rajoitukset ja verkon vakaus
e)  ympäristörajoitukset.
Tarkistus 117
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 2 kohta
2.  Uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan sähköntuotannon tukeminen on suunniteltava niin, että uusiutuvista lähteistä tuotettu sähkö syötetään sähkömarkkinoille ja varmistetaan, että uusiutuvan energian tuottajat reagoivat markkinahintasignaaleihin ja maksimoivat markkinatulonsa.
2.  Uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan sähköntuotannon tukeminen on suunniteltava niin, että uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön syöttäminen sähkömarkkinoille maksimoidaan ja varmistetaan, että uusiutuvan energian tuottajat reagoivat markkinahintasignaaleihin ja maksimoivat markkinatulonsa siten, että uusiutuville energialähteille tarjotaan korvausta markkinavääristymistä.
Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista, jotka hyödyttävät alle 500 kW tuottavia pieniä laitoksia ja demonstrointihankkeita. Tuulienergialla tuotettuun sähköön sovelletaan kuitenkin kolmen MW:n tuotantokapasiteetin tai kolmen tuotantoyksikön kynnystä.
Toisessa alakohdassa mainituista kynnyksistä poiketen jäsenvaltiot voivat tukea uusiutuvaa energiaa tuottavia yhteisöjä muilla mekanismeilla ja menettelyillä.
Tarkistus 118
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Kun uusiutuvan energian tuki myönnetään tarjousmenettelyssä, on noudatettava 3 a kohdassa vahvistettuja vaatimuksia, jollei kyse ole pieniä alle 1 MW:n laitoksia, enintään kuuden tuotantoyksikön tai 6 MW:n tuulienergiahankkeita tai demonstrointihankkeita koskevasta tuesta.
Tarkistus 119
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Kun uusiutuvan energian tuki myönnetään tarjousmenettelyssä, jäsenvaltioiden on hankkeiden korkean toteutumisasteen varmistamiseksi:
a)  vahvistettava ja julkaistava syrjimättömät ja avoimet esivalintaa koskevat perusteet ja hankkeen toteuttamisaikaa koskevat säännöt
b)  kuultava sidosryhmiä tarjouseritelmien luonnoksen uudelleentarkastelua varten
c)  julkaistava tietoa aiemmista tarjouksista, mukaan lukien hankkeiden toteuttamisasteet.
Tarkistus 120
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.  Jäsenvaltioiden on julkaistava tuen odotettua kohdentamista koskeva pitkän aikavälin suunnitelma, joka kattaa vähintään viisi seuraavaa vuotta ja käsittää alustavan aikataulun (myös tarvittaessa tarjousfrekvenssin), kapasiteetin, odotettavissa olevat jaettavat määrärahat tai yksikkökohtaiset enimmäistuet sekä tukikelpoiset tekniikat.
Tarkistus 121
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 c kohta (uusi)
3 c.  Jäsenvaltioiden on otettava huomioon uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen ja itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien erityispiirteet, jotta ne voivat kilpailla tasavertaisesti.
Tarkistus 122
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 d kohta (uusi)
3 d.  Lisätäkseen uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian tuotantoa syrjäisimmillä alueilla jäsenvaltiot voivat mukauttaa taloudellista tukea kyseisillä alueilla toteutettaville hankkeille ottaakseen huomioon tuotantokustannukset, jotka liittyvät niiden erityiseen eristyneisyyteen ja riippuvuuteen ulkomaailmasta.
Tarkistus 123
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltioiden on arvioitava uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle annettavan tuen tehokkuus vähintään joka neljäs vuosi. Tuen jatkamista tai pidentämistä koskevien päätösten ja uuden tuen suunnitelmien on perustuttava arviointien tuloksiin.
4.  Jäsenvaltioiden on arvioitava uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle annettavan tuen tehokkuus ja sen vaikutusten jakautuminen eri kuluttajaryhmien välillä, mukaan lukien vaikutus teollisuuden kilpailukykyyn, vähintään joka neljäs vuosi.
Arvioinnissa on otettava huomioon tukijärjestelmien mahdollisten muutosten vaikutus investointeihin. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä arvio kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiinsa ja näiden suunnitelmien päivityksiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen … [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] mukaisesti.
Tukipäätöksiä ja uuden tuen suunnitelmia koskevan pitkän aikavälin suunnittelun on perustuttava arviointien tuloksiin ja siinä on otettava huomioon, miten tehokkaasti niillä yleisesti ottaen on saavutettu uusiutuvien energiamuotojen tavoitteet ja muut tavoitteet, kuten kohtuuhintaisuus ja energiayhteisöjen kehittäminen, ja otettava huomioon sen vaikutusten jakautuminen eri kuluttajaryhmien kesken, mukaan lukien vaikutus teollisuuden kilpailukykyyn.
Tarkistus 124
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Komissio esittää ... [2021] mennessä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kolmen vuoden välein kertomuksen tarjousmenettelyssä myönnetyn tuen toteuttamisesta Euroopan unionissa ja analysoi erityisesti tarjousten kykyä
a)  alentaa kustannuksia
b)  saavuttaa teknologisia parannuksia
c)  saavuttaa korkea toteuttamisaste
d)  varmistaa pienten toimijoiden ja paikallisviranomaisten syrjimätön osallistuminen.
Tarkistus 125
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 b kohta (uusi)
4 b.  Komissio tarkistaa ... [kuusi kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] mennessä valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 annettuja suuntaviivoja (2014/C 200/01) sisällyttääkseen kokonaisuudessaan tämän direktiivin 4 artiklan yleiset periaatteet.
Tarkistus 126
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 c kohta (uusi)
4 c.  Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että mitään uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevia tukijärjestelmiä ei tarjota yhdyskuntajätteelle, joka ei täytä direktiivissä 2008/98/EY vahvistettuja erilliskeräysvelvoitteita.
Tarkistus 127
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on avattava uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmät muissa jäsenvaltioissa sijaitseville tuottajille tässä artiklassa vahvistetuin edellytyksin.
1.  Jäsenvaltioiden on avattava uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmät muissa jäsenvaltioissa sijaitseville tuottajille tässä artiklassa vahvistetuin edellytyksin. Jäsenvaltiot voivat rajata tukensa laitoksiin, jotka toimivat jäsenvaltioissa, joihin on suora yhteys rajayhdysjohdon välityksellä.
Tarkistus 128
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään 10 prosenttia kapasiteetista, jolle ryhdytään maksamaan tukea kunakin vuonna vuosina 2021–2026 ja vähintään 15 prosenttia kapasiteetista, jolle ryhdyttän maksamaan tukea kunakin vuonna vuosina 2026–2030 on avoin muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään 8 prosenttia kapasiteetista, jolle ryhdytään maksamaan tukea kunakin vuonna vuosina 2021–2026 ja vähintään 13 prosenttia kapasiteetista, jolle ryhdytään maksamaan tukea kunakin vuonna vuosina 2026–2030 on avoin muissa jäsenvaltioissa sijaitseville laitoksille. Näiden vähimmäismäärien ulkopuolella jäsenvaltioilla on oikeus päättää tämän direktiivin 7–13 artiklan mukaisesti, missä laajuudessa ne tukevat muussa jäsenvaltiossa tuotettua uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa.
Tarkistus 129
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltiot voivat pyytää, että komissio vapauttaa ne tässä artiklassa säädetystä vaatimuksesta, mukaan lukien päätös olla sallimatta alueelleen sijoittautuneiden laitosten osallistumista toisessa jäsenvaltiossa järjestettyyn tukijärjestelmään yhdestä tai useammasta seuraavista syistä:
a)  yhteenliittämiskapasiteetin riittämättömyys
b)  luonnonvarojen riittämättömyys
c)  kielteiset vaikutukset poikkeusta pyytävän jäsenvaltion energiavarmuuteen tai energiamarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.
Kaikki tällaiset poikkeukset on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja niitä olisi tarkasteltava uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025.
Tarkistus 130
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 3 kohta
3.  Tukijärjestelmät voidaan avata rajat ylittävää osallistumista varten muun muassa tarjouspyyntöjen, yhteisten tarjouspyyntöjen, sertifikaattijärjestelmien tai yhteisten tukijärjestelmien avaamisen välityksellä. Avattujen tarjouspyyntöjen, yhteisten tarjouspyyntöjen tai sertifikaattijärjestelmien nojalla tukea saavan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kohdentamisesta jäsenvaltioiden panoksiin on tehtävä yhteistyösopimus, jossa vahvistetaan rahoituksen rajatylittävää maksamista koskevat säännöt noudattaen periaatetta, että energia olisi laskettava laitoksen rahoittavan jäsenvaltion hyväksi.
3.  Tukijärjestelmät voidaan avata rajat ylittävää osallistumista varten muun muassa tarjouspyyntöjen, yhteisten tarjouspyyntöjen, sertifikaattijärjestelmien tai yhteisten tukijärjestelmien avaamisen välityksellä. Avattujen tarjouspyyntöjen, yhteisten tarjouspyyntöjen tai sertifikaattijärjestelmien nojalla tukea saavan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kohdentamisesta jäsenvaltioiden panoksiin on tehtävä yhteistyösopimus, jossa vahvistetaan rajatylittävää järjestelmää koskevat säännöt, mukaan lukien osallistumista ja rahoituksen maksamista koskevat ehdot, ottaen huomioon erilaiset verot ja maksut sekä noudattaen periaatetta, että energia olisi laskettava laitoksen rahoittavan jäsenvaltion hyväksi. Yhteistyösopimuksella on pyrittävä yhdenmukaistamaan yhteistyömaiden hallinnolliset puitteet tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi.
Tarkistus 131
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 4 kohta
4.  Komissio arvioi vuoteen 2025 mennessä, miten tässä artiklassa vahvistetut säännökset ovat hyödyttäneet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kustannustehokasta käyttöä unionissa. Tämän arvioinnin perusteella komission voi ehdottaa 2 kohdassa vahvistettujen prosenttimäärien nostamista.
4.  Komissio avustaa jäsenvaltioita koko neuvotteluprosessissa ja yhteistyöjärjestelyjen määrittämisessä tarjoamalla tietoja ja analyysejä sekä määrällisiä ja laadullisia tietoja yhteistyön suorista ja epäsuorista kustannuksista ja eduista samoin kuin ohjausta ja teknistä asiantuntemusta koko prosessin ajan. Sen vuoksi komissio edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja kehittää yhteistyösopimusten malleja prosessin helpottamiseksi.
Komissio arvioi vuoteen 2025 mennessä, miten tässä artiklassa vahvistetut säännökset ovat hyödyttäneet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kustannustehokasta käyttöä unionissa. Tämän arvioinnin perusteella komission voi ehdottaa 2 kohdassa vahvistettujen prosenttimäärien muuttamista.
Tarkistus 132
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 kohta
Rajoittamatta valtiontukisääntöjen noudattamiseksi tarvittavien mukautusten tekemistä jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvaan energiaan liittyville hankkeille myönnetyn tuen määrää ja tuen ehtoja ei tarkisteta tavalla, joka vaikuttaa kielteisesti tuen puitteissa annettuihin oikeuksiin ja tuettujen hankkeiden talouteen.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusille tai jo olemassa oleville uusiutuvaan energiaan liittyville hankkeille myönnetyn tuen määrää ja tuen ehtoja ei tarkisteta tavalla, joka vaikuttaa kielteisesti tuen puitteissa annettuihin oikeuksiin ja niiden talouteen.
Jos muita sääntelyvälineitä muutetaan ja nämä muutokset vaikuttavat tuettaviin uusiutuvaan energiaan liittyviin hankkeisiin, jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät sääntelyn muutokset vaikuta kielteisesti tuettujen hankkeiden talouteen.
Tarkistus 133
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 a kohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tukijärjestelmien muutokset toteutetaan pitkän aikavälin suunnittelun pohjalta 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja julkistetaan vähintään 9 kuukautta ennen niiden voimaantuloa ja että niihin sovelletaan avointa ja osallistavaa julkisen kuulemisen prosessia. Kaikkiin merkittäviin olemassa olevien tukijärjestelmien muutoksiin on sisällytettävä asianmukainen siirtymäaika ennen uuden tukijärjestelmän voimaantuloa.
Kun sääntelyyn tai verkon toimintaan tehtävät muutokset vaikuttavat merkittävällä tai syrjivällä tavalla kielteisesti tuettujen hankkeiden talouteen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset tuetut hankkeet saavat korvausta.
Tarkistus 307
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutusta jäsenvaltiossa laskettaessa biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä liikenteessä kulutettujen biomassapolttoaineiden, jos ne on tuotettu ravinto- tai rehukasveista, osuus saa olla enintään 7 prosenttia kyseisen jäsenvaltion maantie- ja rautatieliikenteen energian loppukulutuksesta. Tämä enimmäisosuus lasketaan 3,8 prosenttiin vuonna 2030 liitteessä X olevassa A osassa vahvistetun kehityspolun mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat asettaa matalamman enimmäisosuuden ja erottaa toisistaan erityyppiset biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet, jotka on tuotettu ravinto- tai rehukasveista, esimerkiksi asettamalla matalamman enimmäisosuuden öljykasveista tuotettujen ravinto- tai rehukasvipohjaisten biopolttoaineiden osuudelle ottaen huomioon epäsuorat maankäytön muutokset.
Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutusta jäsenvaltiossa laskettaessa biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä liikenteessä kulutettujen biomassapolttoaineiden, jos ne on tuotettu ravinto- tai rehukasveista, osuus saa olla enintään niiden osuus kyseisen jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2017 ja enintään 7 prosenttia maantie- ja rautatieliikenteen energian kokonaisloppukulutuksesta.
Palmuöljystä tuotettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden osuuden on oltava 0 prosenttia vuodesta 2021 alkaen. Jäsenvaltiot voivat asettaa matalamman enimmäisosuuden ja erottaa toisistaan erityyppiset biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet, jotka on tuotettu ravinto- tai rehukasveista, esimerkiksi asettamalla matalamman enimmäisosuuden öljykasveista tuotettujen ravinto- tai rehukasvipohjaisten biopolttoaineiden osuudelle ottaen huomioon epäsuorat maankäytön muutokset ja muut tahattomat haitalliset vaikutukset kestävyyteen.
Tarkistus 136
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutus lasketaan jäsenvaltiossa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määränä, johon lasketaan mukaan itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien ja energiayhteisöjen sähköntuotanto ja johon ei lasketa sähkön tuotantoa pumppuvoimalaitoksissa aiemmin ylämäkeen pumpatun veden avulla.
Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutus lasketaan jäsenvaltiossa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määränä, johon lasketaan mukaan itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien ja uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen sähköntuotanto ja johon ei lasketa sähkön tuotantoa pumppuvoimalaitoksissa aiemmin ylämäkeen pumpatun veden avulla.
Tarkistus 137
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 3 kohta – 3 alakohta
Lämpöpumpuilla saatu ilman lämpöenergia otetaan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa huomioon sillä edellytyksellä, että lopullinen energiantuotanto on merkittävästi suurempi kuin lämpöpumppujen käyttämiseen tarvittavan primäärienergian määrä. Tämän direktiivin mukaisena uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana pidettävän lämmön määrä lasketaan liitteessä VII esitetyn menetelmän mukaisesti.
Lämpöpumpuilla siirrettävä ympäristön energia ja geoterminen energia lämmön ja jäähdytyksen tuotantoa varten otetaan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa huomioon sillä edellytyksellä, että lopullinen energiantuotanto on merkittävästi suurempi kuin lämpöpumppujen käyttämiseen tarvittavan primäärienergian määrä. Tämän direktiivin mukaisena uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana pidettävän lämmön määrä lasketaan liitteessä VII esitetyn menetelmän mukaisesti.
Tarkistus 138
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 3 kohta – 4 a alakohta (uusi)
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän direktiivin täydentämiseksi 32 artiklan mukaisesti vahvistamalla lämmitykseen ja jäähdytykseen sekä kaukolämpöön ja ‑jäähdytykseen käytettävän uusiutuvan energian määrän laskemismenetelmä sekä tarkistamalla lämpöpumppujen tuottaman energian laskemisesta annettua liitettä VII.
Tarkistus 139
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 4 kohta – b a alakohta (uusi)
b a)  Edellä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetun tavoitteen noudattamiseksi ilmailun ja meriliikenteen alalle toimitettujen polttoaineiden osuuden on katsottava olevan 2 ja 1,2 kertaa niiden energiasisältö ja maantieajoneuvoille toimitetun uusiutuvan sähkön osuuden on katsottava olevan 2,5 kertaa sen energiasisältö.
Tarkistukset 140 ja 308
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 5 kohta – 2 alakohta
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 32 artiklan mukaisesti liitteessä IX olevassa A ja B osassa olevan raaka-aineiden luettelon muuttamisesta raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon mutta ei luettelosta poistamiseksi. Kunkin delegoidun säädöksen on perustuttava tieteen ja tekniikan viimeisimmän kehityksen analysointiin, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon direktiivissä 2008/98/EY vahvistetun jätehierarkian periaatteet unionin kestävyyskriteerien mukaisesti ja joka tukee päätelmää, että kyseessä oleva raaka-aine ei lisää maantarvetta, edistää jätteiden ja tähteiden käyttöä, ei vääristä merkittävästi (sivu)tuotteiden, jätteiden tai tähteiden markkinoita, vähentää huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna eikä aiheuta haittavaikutuksia ympäristölle eikä biologiselle monimuotoisuudelle.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 32 artiklan mukaisesti liitteessä IX olevassa A ja B osassa olevan raaka-aineiden luettelon muuttamisesta. Kunkin delegoidun säädöksen on perustuttava tieteen ja tekniikan viimeisimmän kehityksen analysointiin, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon direktiivissä 2008/98/EY vahvistetun kiertotalouden ja jätehierarkian periaatteet unionin kestävyyskriteerien mukaisesti ja joka tukee päätelmää, että kyseessä oleva raaka-aine ei lisää maantarvetta, edistää jätteiden ja tähteiden käyttöä, ei vääristä merkittävästi (sivu)tuotteiden, jätteiden tai tähteiden markkinoita, vähentää huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna päästöjen elinkaariarvioinnin perusteella eikä aiheuta haittavaikutuksia ympäristölle eikä biologiselle monimuotoisuudelle.
Tarkistus 309
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 5 kohta – 3 alakohta
Komissio arvioi kahden vuoden välein liitteessä IX olevassa A ja B osassa olevan raaka-aineiden luettelon raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon tässä kohdassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Ensimmäinen arviointi on suoritettava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua [tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Komissio antaa tarvittaessa delegoituja säädöksiä liitteessä IX olevassa A ja B osassa olevan raaka-aineiden luettelon muuttamisesta raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon mutta ei luettelosta poistamiseksi.
Komissio arvioi kahden vuoden välein liitteessä IX olevassa A ja B osassa olevan raaka-aineiden luettelon raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon tässä kohdassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Ensimmäinen arviointi on suoritettava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua [tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Komissio antaa tarvittaessa delegoituja säädöksiä liitteessä IX olevassa A ja B osassa olevan raaka-aineiden luettelon muuttamisesta raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon. Komissio toteuttaa erityisarvioinnin vuonna 2025 raaka-aineiden poistamiseksi liitteestä IX, ja sen tuloksena mahdollisesti annettava delegoitu säädös on hyväksyttävä vuoden kuluessa kyseisestä arvioinnista.
Tarkistus 310
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 5 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Raaka-aineita voi poistaa liitteestä IX ainoastaan julkisen kuulemisen jälkeen ja 6 artiklassa vahvistetun taloudellisen tuen vakauden periaatteiden mukaisesti. Jos raaka-aineita poistetaan, biopolttoaineita kyseisestä raaka-aineesta tuottavat olemassa olevat laitokset saavat pitää kyseistä energiaa uusiutuvana energiana ja ottaa sen huomioon 25 artiklassa säädetyssä polttoainetoimittajan velvoitteessa enintään aiempiin tuotantomääriinsä saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 26 artiklan soveltamista.
Tarkistus 143
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Kun jäsenvaltiot määrittävät toimia liitteessä IX luetelluista raaka-aineista tuotettujen polttoaineiden tuotannon edistämiseksi, niiden on otettava asianmukaisesti huomioon direktiivissä 2008/98/EY vahvistettu jätehierarkia, myös sen säännökset elinkaariajattelusta erilaisen jätteen syntymistä ja jätehuoltoa koskevien kokonaisvaikutusten osalta.
Tarkistus 144
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Komissio edistää jäsenvaltioiden välisten yhteisten hankkeiden perustamista etenkin erityisellä teknisellä tuella ja hankkeiden kehittämiseen liittyvällä avulla.
Tarkistus 145
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 1 kohta
1.  Yksi tai useampi jäsenvaltio voi harjoittaa yhteistyötä yhden tai useamman kolmannen maan kanssa kaikentyyppisissä sähkön tuotantoa uusiutuvista energialähteistä koskevissa yhteishankkeissa. Yksityiset toimijat voivat osallistua mainittuun yhteistyöhön.
1.  Yksi tai useampi jäsenvaltio voi harjoittaa yhteistyötä yhden tai useamman kolmannen maan kanssa kaikentyyppisissä sähkön tuotantoa uusiutuvista energialähteistä koskevissa yhteishankkeissa. Yksityiset toimijat voivat osallistua mainittuun yhteistyöhön, jossa on noudatettava kaikilta osin kansainvälistä oikeutta.
Tarkistus 146
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  sähkö on tuotettu kansainvälisen oikeuden, erityisesti ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden, mukaisesti.
Tarkistus 147
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 3 kohta – e alakohta
e)  sovellus koskee 2 kohdan b ja c alakohdan vaatimukset täyttävää yhteishanketta, joka käyttää rajayhdysjohtoa sen toimintakuntoon saattamisesta lähtien, ja sähkön määrää, joka ei ole sitä sähkön määrää suurempi, joka viedään unioniin rajayhdysjohdon toimintakuntoon saattamisen jälkeen.
e)  sovellus koskee 2 kohdan b, c ja c a alakohdan vaatimukset täyttävää yhteishanketta, joka käyttää rajayhdysjohtoa sen toimintakuntoon saattamisesta lähtien, ja sähkön määrää, joka ei ole sitä sähkön määrää suurempi, joka viedään unioniin rajayhdysjohdon toimintakuntoon saattamisen jälkeen.
Tarkistus 148
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 5 kohta – d alakohta
d)  oltava sen kolmannen maan, jonka alueella laitos on määrä ottaa käyttöön, kirjallinen tunnustus b ja c alakohdan osalta, sekä laitoksen tuottaman energian osuus tai määrä, jonka kyseinen kolmas maa aikoo käyttää kotimaiseen kulutukseen.
d)  oltava sen kolmannen maan, jonka alueella laitos on määrä ottaa käyttöön, kirjallinen tunnustus 2 kohdan b, c ja c alakohdan osalta, sekä laitoksen tuottaman energian osuus tai määrä, jonka kyseinen kolmas maa aikoo käyttää kotimaiseen kulutukseen.
Tarkistus 149
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Komissio edistää jäsenvaltioiden välisten yhteisten tukihankkeiden perustamista etenkin ohjeiden ja parhaiden käytäntöjen jakamisen avulla.
Tarkistus 150
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä koskevat kansalliset säännöt, joita sovelletaan sähköä, lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energialähteistä tuottaviin laitoksiin ja liitännäisiin siirto- ja jakeluverkkojen infrastruktuureihin sekä biomassan jalostamiseen biopolttoaineiksi tai muiksi energiatuotteiksi, ovat oikeasuhteisia ja tarpeellisia.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä koskevat kansalliset säännöt, joita sovelletaan sähköä, lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energialähteistä tuottaviin laitoksiin ja liitännäisiin siirto- ja jakeluverkkoihin sekä biomassan jalostamiseen biopolttoaineiksi, bionesteiksi ja biomassapolttoaineiksi tai muiksi energiatuotteiksi ja muihin kuin biologista alkuperää oleviin uusiutuviin nestemäisiin ja kaasumaisiin liikenteen polttoaineisiin, ovat oikeasuhteisia ja tarpeellisia sekä noudattavat energiatehokkuuden ensisijaisuutta koskevaa periaatetta.
Tarkistus 151
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
a)  hallintomenettelyjä sujuvoitetaan ja nopeutetaan asianmukaisella hallintotasolla;
a)  hallintomenettelyjä sujuvoitetaan ja nopeutetaan asianmukaisella hallintotasolla ja vahvistetaan ennustettavat aikataulut tarvittavien lupien ja lisenssien myöntämiselle;
Tarkistus 152
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – d alakohta
d)  hajautettuihin laitteisiin, joita käytetään energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä, sovelletaan yksinkertaistettuja ja kevyempiä lupamenettelyjä, mukaan lukien pelkkä ilmoittaminen, jos se on sallittua sovellettavassa sääntelykehyksessä.
d)  pieniin hankkeisiin ja hajautettuihin laitteisiin, joita käytetään energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä ja sen varastointiin, sovelletaan yksinkertaistettuja ja kevyempiä lupamenettelyjä, myös itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttäviin kuluttajiin sekä uusiutuvaa energiaa tuottaviin yhteisöihin.
Tarkistus 153
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä saatavan energian suunniteltu tuki on investoijien näkökulmasta riittävän ennustettava. Tätä varten jäsenvaltioiden on määriteltävä ja julkaistava tuen odotettua kohdentamista koskeva pitkän aikavälin suunnitelma, joka kattaa vähintään kolme seuraavaa vuotta ja käsittää kunkin järjestelmän osalta alustavan aikataulun, kapasiteetin, odotettavissa olevat jaettavat määrärahat sekä sidosryhmien kuulemisen tuen suunnittelusta.
Poistetaan.
Tarkistus 154
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimivaltaiset viranomaiset sisällyttävät mukaan määräykset uusiutuvan energian integroimisesta ja käytöstä ja väistämättömän hukkalämmön tai -kylmän käytöstä kaavoitettaessa, suunniteltaessa, rakennettaessa ja kunnostettaessa kaupunki-infrastruktuuria, teollisuus- tai asuinalueita sekä energia-infrastruktuuria, mukaan lukien sähkön, kaukolämmityksen ja -jäädytyksen, maakaasun ja vaihtoehtoisten polttoaineiden verkot.
4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimivaltaiset viranomaiset sisällyttävät mukaan määräykset uusiutuvan energian integroimisesta ja käytöstä ja myös aikaisen vaiheen aluesuunnittelusta sekä tarpeiden ja riittävyyden arvioinnista siten, että otetaan huomioon energiatehokkuuden ensisijaisuuden periaate ja kysyntäjousto, sekä itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttäviä kuluttajia ja uusiutuvaa energiaa tuottavia yhteisöjä koskevista erityisistä säännöistä ja väistämättömän hukkalämmön tai -kylmän käytöstä kaavoitettaessa, suunniteltaessa, rakennettaessa ja kunnostettaessa kaupunki-infrastruktuuria, teollisia tai kaupallisia alueita tai asuinalueita sekä energia-infrastruktuuria, mukaan lukien sähkön, kaukolämmityksen ja -jäädytyksen, maakaasun ja vaihtoehtoisten polttoaineiden verkot. Jäsenvaltioiden on erityisesti kannustettava paikallisia ja alueellisia hallintoelimiä tarvittaessa sisällyttämään uusiutuvista energialähteistä tuotettu lämmitys ja jäähdytys kaupungin infrastruktuurin suunnitteluun.
Tarkistus 155
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 5 kohta – 2 alakohta
Mainittuja toimenpiteitä vahvistettaessa tai tukijärjestelmissään jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon kansalliset toimenpiteet, jotka liittyvät energiatehokkuuden huomattavaan parantamiseen, sähkön ja lämmön yhteistuotantoon sekä passiivi-, matalaenergia- ja nollaenergiataloihin.
Mainittuja toimenpiteitä vahvistettaessa tai tukijärjestelmissään jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon kansalliset toimenpiteet, jotka liittyvät itse käytettävän uusiutuvan energian ja energian paikallisen varastoinnin huomattavaan lisäämiseen ja energiatehokkuuden huomattavaan parantamiseen, sähkön ja lämmön yhteistuotantoon sekä passiivi-, matalaenergia- ja nollaenergiataloihin.
Tarkistus 156
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 5 kohta – 3 alakohta
Jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa, mikä heijastaa direktiivin 2010/31/EU 5 artiklan 2 kohdan nojalla suoritetun kustannusoptimaalisen laskennan tuloksia. Jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa käyttämällä merkittävää uusiutuvien energialähteiden määrää.
Jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin edellytettävä uusiutuvista lähteistä tai uusiutuvan energian tuotantolaitoksista peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa, mikä heijastaa direktiivin 2010/31/EU 5 artiklan 2 kohdan nojalla suoritetun kustannusoptimaalisen laskennan tuloksia. Jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa kaukolämmöllä ja -jäähdytyksellä, joka tuotetaan käyttämällä merkittävää uusiutuvien energialähteiden osuutta, omaa erillistä tai yhteistä käyttöä varten tuotetulla uusiutuvalla energialla 21 artiklan mukaisesti tai uusiutuviin energialähteisiin perustuvalla sähkön ja lämmön yhteistuotannolla sekä hukkalämmöllä ja -jäähdytyksellä.
Tarkistus 157
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 6 kohta
6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uudet julkiset rakennukset sekä perusteellisesti kunnostettavat olemassa olevat julkiset rakennukset toimivat kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla esimerkkeinä tämän direktiivin täytäntöönpanossa 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen. Jäsenvaltiot voivat muun muassa sallia sen, että mainittu velvoite täytetään edellyttämällä, että kolmannet osapuolet käyttävät julkisten rakennusten tai osittain julkisten ja osittain yksityisten rakennusten kattoja sellaisia laitteita varten, jotka tuottavat energiaa uusiutuvista lähteistä.
6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uudet julkiset rakennukset sekä perusteellisesti kunnostettavat olemassa olevat julkiset rakennukset toimivat kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla esimerkkeinä tämän direktiivin täytäntöönpanossa 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen. Jäsenvaltiot voivat muun muassa sallia sen, että mainittu velvoite täytetään noudattamalla lähes nollaenergiarakennusten tasolla olevia rakennuksia koskevia normeja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä … [rakennusten energiatehokkuudesta, 2016/0381(COD)] vaaditulla tavalla tai edellyttämällä, että kolmannet osapuolet käyttävät julkisten rakennusten tai osittain julkisten ja osittain yksityisten rakennusten kattoja sellaisia laitteita varten, jotka tuottavat energiaa uusiutuvista lähteistä.
Tarkistus 158
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 7 kohta
7.  Jäsenvaltioiden on rakennussäännöstensä ja -määräystensä puitteissa edistettävä sellaisten uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien sekä -laitteiden käyttöä, joilla voidaan merkittävästi vähentää energiankulutusta. Tällaisten järjestelmien ja laitteiden edistämisessä jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisesti tai unionin tasolla kehitettyjä energia- tai ympäristömerkintöjä tai muita asianmukaisia todistuksia tai normeja, mikäli sellaisia on.
7.  Jäsenvaltioiden on rakennussäännöstensä ja -määräystensä puitteissa edistettävä sellaisten uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien sekä -laitteiden käyttöä, joilla voidaan merkittävästi vähentää energiankulutusta. Siksi jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisesti tai unionin tasolla kehitettyjä energia- tai ympäristömerkintöjä tai muita asianmukaisia todistuksia tai normeja, mikäli sellaisia on, ja varmistettava, että uusiutuvista ja hyvin energiatehokkaista vaihtoehdoista ja järjestelmiä korvattaessa mahdollisesti käytettävissä olevista rahoitusvälineistä ja kannustimista annetaan riittävät tiedot ja neuvot, jotta voidaan tehostaa vanhojen järjestelmien korvaamista ja nopeuttaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan perustuviin ratkaisuihin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin… [rakennusten energiatehokkuudesta, 2016/0381(COD)] mukaisesti.
Tarkistus 159
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 8 kohta
8.  Jäsenvaltioiden on arvioitava uusiutuviin energialähteisiin liittyvä potentiaalinsa sekä hukkalämmön ja -kylmän käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen koskevat mahdollisuutensa. Kyseinen arviointi on sisällytettävä direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittuun toiseen kattavaan arviointiin ensimmäisen kerran viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sen jälkeen kattavan arvioinnin päivityksiin.
8.  Jäsenvaltioiden on arvioitava uusiutuviin energialähteisiin liittyvä potentiaalinsa sekä hukkalämmön ja -kylmän käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen koskevat mahdollisuutensa. Arvioinnissa on erityisesti otettava huomioon paikka-analyysi vähäisen ekologisen riskin alueiden osalta sekä pienimuotoisten kotitalouksien hankkeiden potentiaali. Kyseinen arviointi on sisällytettävä direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittuun toiseen kattavaan arviointiin ensimmäisen kerran viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sen jälkeen kattavan arvioinnin päivityksiin.
Tarkistus 160
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 8 a kohta (uusi)
8 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimivaltaiset viranomaiset sisällyttävät liikkuvuus- ja liikennesuunnitelmiinsa määräyksiä uusiutuvaan energiaan perustuvien liikennemuotojen integroimisesta ja käytöstä.
Tarkistus 161
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 9 kohta
9.  Jäsenvaltioiden on poistettava hallinnolliset esteet yritysten pitkäaikaisilta sähkönhankintasopimuksilta uusiutuvien energiamuotojen rahoittamiseksi ja niiden käyttöönoton helpottamiseksi.
9.  Jäsenvaltioiden on arvioitava sääntelyyn ja hallintoon liittyviä esteitä sekä alueelleen sijoittautuneiden yritysasiakkaiden mahdollisuuksia hankkia uusiutuvista energialähteistä saatua energiaa, ja niiden on perustettava tätä edistävä sääntely- ja hallintokehys, jolla edistetään yritysten tekemiä pitkäaikaisia uusiutuvan energian ostosopimuksia uusiutuvien energiamuotojen rahoittamiseksi ja niiden käyttöönoton helpottamiseksi siten, että varmistetaan, että kyseisiin sopimuksiin ei sovelleta suhteettomia menettelyjä ja maksuja, jotka eivät vastaa kustannuksia. Tällaisia sopimuksia tehtäessä yritysasiakkaan osalta peruutetaan vastaava 19 artiklan mukaisesti myönnetty alkuperätakuiden määrä. Tämän mahdollisuuksia luovan kehyksen on oltava integroitujen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien osa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen … [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] mukaisesti.
Tarkistus 162
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 2 kohta
2.  Keskitetyn hallinnollisen yhteyspisteen on ohjattava hakija hakuprosessin läpi avoimella tavalla, annettava hakijalle kaikki tarvittavat tiedot, koordinoitava ja tarvittaessa otettava prosessiin mukaan muita viranomaisia sekä annettava sen lopussa laillisesti sitova päätös.
2.  Keskitetyn hallinnollisen yhteyspisteen on ohjattava hakija hakuprosessin läpi avoimella tavalla, annettava hakijalle kaikki tarvittavat tiedot, koordinoitava ja tarvittaessa otettava prosessiin mukaan muita viranomaisia sekä annettava sen lopussa laillisesti sitova päätös. Hakijoiden on voitava esittää kaikki asiaan liittyvät asiakirjat digitaalisessa muodossa.
Tarkistus 163
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 3 kohta
3.  Keskitetyn hallinnollisen yhteyspisteen on yhteistyössä siirto- jakeluverkonhaltijoiden kanssa julkaistava menettelykäsikirja uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden kehittäjille, myös pienten mittakaavan hankkeiden ja itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien hankkeiden.
3.  Asiaa koskevan tiedon saatavuuden mahdollistamiseksi keskitetyn hallinnollisen yhteyspisteen tai jäsenvaltion on yhteistyössä siirto- jakeluverkonhaltijoiden kanssa perustettava keskitetty internet-tietoalusta, jossa selitetään menettelyt uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden kehittäjille, mukaan lukien pienen mittakaavan hankkeet, itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien hankkeet sekä uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen hankkeet. Jos jäsenvaltio päättää käyttää useampaa kuin yhtä keskitettyä hallinnollista yhteyspistettä, tietoalustan on ohjattava hakija tämän hakemuksen kannalta relevanttiin yhteyspisteeseen.
Tarkistus 164
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 4 kohta
4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun lupaprosessin kesto saa olla enintään kolme vuotta lukuun ottamatta 16 artiklan 5 kohdassa ja 17 artiklassa mainittuja tapauksia.
4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun lupaprosessin kesto saa olla enintään kolme vuotta lukuun ottamatta 16 artiklan 4 a ja 5 kohdassa ja 17 artiklassa mainittuja tapauksia.
Tarkistus 165
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Sellaisten laitosten osalta, joiden sähköntuotantokapasiteetti on 50 kW:n ja 1 MW:n välillä, lupaprosessin kesto saa olla enintään vuoden. Asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa tätä määräaikaa voidaan jatkaa kolmella lisäkuukaudella.
Edellä 4 ja 4 a kohdassa tarkoitetut määräajat annetaan rajoittamatta valituksia tuomioistuimeen ja oikeussuojamenettelyjä ja niitä voidaan jatkaa enintään valitusaikojen ja oikeussuojamenettelyjen keston ajan.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on käytettävissään tuomioistuinten ulkopuolinen riitojenratkaisumenettely tai yksinkertaiset ja saavutettavat oikeudelliset menettelyt uusiutuvaa energiaa käyttävien laitosten rakentamiseen ja käyttöön liittyvää lupaprosessia ja luvan myöntämistä koskevien riitojen ratkaisemiseksi.
Tarkistus 166
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 5 kohta
5.  Jäsenvaltioiden on helpotettava polttoainelähteiden vaihtamista nykyisissä uusiutuvaa energiaa käyttävissä laitoksissa muun muassa takaamalla yksinkertaistettu ja nopea lupamenettely, joka saa kestää korkeintaan yhden vuoden päivästä, jona polttoainelähteen vaihtamispyyntö jätetään keskitettyyn hallinnolliseen yhteyspisteeseen.
5.  Jäsenvaltioiden on helpotettava polttoainelähteiden vaihtamista nykyisissä uusiutuvaa energiaa käyttävissä laitoksissa muun muassa takaamalla yksinkertaistettu ja nopea lupamenettely, joka saa kestää korkeintaan yhden vuoden päivästä, jona polttoainelähteen vaihtamispyyntö jätetään keskitettyyn hallinnolliseen yhteyspisteeseen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkkoon pääsyä ja liittämistä koskevat oikeudet säilytetään polttoainelähteen vaihdon käsittävissä hankkeissa ainakin tapauksissa, joissa kapasiteetti ei muutu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen … [sähkön sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu), 2016/0379(COD)] 11 artiklan 4 kohdan soveltamista.
Tarkistus 354
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.   Jäsenvaltioiden on varmistettava lupien tai käyttösopimusten myöntämistä koskevien menettelyjensä avulla, että 31 päivään joulukuuta 2022 mennessä 90 prosentilla asetuksessa (EU) N:o 1315/2013 (”Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkko”) tarkoitetun runkoverkon teiden varrella sijaitsevista huoltoasemista on julkisesti käytettävissä oleva sähköajoneuvojen pikalatauspiste. Siirretään komissiolle valta antaa 32 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla tämän kohdan soveltamisala ulotetaan koskemaan 25 artiklassa tarkoitettuja polttoaineita.
Tarkistus 167
Ehdotus direktiiviksi
17 artikla – 1 kohta
1.  Demonstrointihankkeet ja laitokset, joiden sähköntuotantokapasiteetti on alle 50 kW, saavat liittyä verkkoon tehtyään ilmoituksen jakeluverkonhaltijalle.
1.  Demonstrointihankkeet ja laitokset, joiden sähköntuotantokapasiteetti on alle 50 kW, saavat liittyä verkkoon tehtyään ilmoituksen jakeluverkonhaltijalle.
Ensimmäisestä alakohdasta poiketen demonstrointihankkeiden ja sellaisten laitosten osalta, joiden sähköntuotantokapasiteetti on 10,8 kW:n ja 50 kW:n välillä, jakeluverkonhaltija voi päättää torjua yksinkertaisen ilmoituksen perustelluista syistä tai ehdottaa vaihtoehtoista ratkaisua. Tässä tapauksessa sen on tehtävä niin kahden viikon kuluttua ilmoituksesta, ja hakija voi sitten pyytää liityntää normaalien menettelyjen mukaisesti. Jos jakeluverkonhaltija ei tee kielteistä päätöstä tämän ajan kuluessa, laitos voidaan liittää verkkoon.
Tarkistus 168
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieto tukitoimenpiteistä on saatavilla kaikille asianmukaisille toimijoille, kuten kuluttajille, rakentajille, asentajille, arkkitehdeille ja lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteiden ja -järjestelmien toimittajille sekä sellaisten ajoneuvojen toimittajille, jotka voivat käyttää uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieto tukitoimenpiteistä on saatavilla kaikille asianmukaisille toimijoille, kuten kuluttajille ja etenkin pienituloisille ja haavoittuvassa asemassa oleville kuluttajille, itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttäville kuluttajille, uusiutuvaa energiaa tuottaville yhteisöille, rakentajille, asentajille, arkkitehdeille ja lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteiden ja -järjestelmien toimittajille sekä sellaisten ajoneuvojen toimittajille, jotka voivat käyttää uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa.
Tarkistus 169
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava tiedottaminen älykkäistä liikennejärjestelmistä ja verkkoyhteydellä varustetuista ajoneuvoista niiden tieliikenteen turvallisuuteen, ruuhkaantumisen vähentymiseen ja polttoainetehokkuuteen liittyvien hyötyjen osalta.
Tarkistus 170
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 6 kohta
6.  Jäsenvaltioiden on yhdessä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kehitettävä sopivia tiedotus-, tietoisuuden lisäämis-, neuvonta- tai koulutusohjelmia uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisen ja käyttämisen etujen ja niihin liittyvien käytännön seikkojen tiedottamiseksi kansalaisille.
6.  Jäsenvaltioiden on yhdessä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kehitettävä sopivia tiedotus-, valistus-, neuvonta- tai koulutusohjelmia, joilla kansalaisille tiedotetaan siitä, miten he voivat käyttää oikeuksiaan aktiivisina asiakkaina, sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian, mukaan lukien itse tuotettu uusiutuva energia tai uusiutuvaa energiaa tuottavan yhteisön puitteissa tuotettu energia, kehittämisen ja käyttämisen eduista ja niihin liittyvistä käytännön seikoista sekä jäsenvaltioiden välisten yhteistyömekanismien ja erilaisten rajatylittävien yhteistyön eduista.
Tarkistus 171
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 2 kohta – 3 alakohta
Jäsenvaltion on varmistettava, että tuottajalle ei myönnetä alkuperätakuita, jos kyseinen tuottaja saa rahoitustukea tukijärjestelmästä samaan uusiutuviin lähteisiin perustuvaan energiantuotantoon. Jäsenvaltion on annettava tällaiset alkuperätakuut ja siirrettävä ne markkinoille huutokauppaamalla ne. Huutokaupan tuloksena saadut tulot on käytettävä uusiutuvan energian tukijärjestelmien kustannusten kompensoimiseen.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ... [tämän direktiivin voimaantulopäivämäärä] jälkeen käyttöönotettujen uusien energiantuotantolaitosten tapauksessa tuottajalle ei myönnetä alkuperätakuita, jos kyseinen tuottaja saa rahoitustukea tukijärjestelmästä samaan uusiutuviin lähteisiin perustuvaan energiantuotantoon, jos kaksinkertaista korvausta ei ole.
On katsottava, että kaksinkertaista korvausta ei ole, jos
a)  taloudellista tukea myönnetään tarjousmenettelyllä tai kaupattavien vihreiden todistusten järjestelmällä
b)  alkuperätakuiden markkina-arvo otetaan hallinnollisesti huomioon taloudellisen tuen tasossa tai
c)  alkuperätakuita ei myönnetä suoraan tuottajalle vaan toimittajalle tai kuluttajalle, joka ostaa uusiutuvan energian joko kilpailuympäristössä tai pitkäaikaisen uusiutuvan energian ostosopimuksen puitteissa.
Muissa kuin neljännessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltioiden on myönnettävä alkuperätakuut tilastollisista syistä ja peruutettava ne välittömästi.
Tarkistus 172
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 7 kohta – 1 alakohta – a a alakohta (uusi)
a a)  täyttääkö energialähde, jonka avulla sähkö on tuotettu, direktiivin 26 artiklassa tarkoitetut kestävyyttä koskevat kriteerit ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat kriteerit.
Tarkistus 173
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 7 kohta – 1 alakohta – b alakohta – ii alakohta
ii)  kaasua, vai
ii)  kaasua, mukaan lukien vety, vai
Tarkistus 174
Ehdotus direktiiviksi
19 artikla – 8 kohta
8.  Jos sähköntoimittaja on velvollinen todistamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden tai määrän energiayhdistelmässään direktiivin 2009/72/EY 3 artiklaa sovellettaessa, sen on tehtävä se käyttämällä alkuperätakuita. Direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan 10 kohdan nojalla luotuja alkuperätakuita on käytettävä myös osoittamaan, että tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön määrän todistamista koskevat mahdolliset vaatimukset täyttyvät. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtohäviöt otetaan täysimääräisesti huomioon, kun alkuperätakuita käytetään osoittamaan uusiutuvan energian tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön kulutus.
8.  Jos sähköntoimittaja on velvollinen todistamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden tai määrän energiayhdistelmässään direktiivin 2009/72/EY 3 artiklaa sovellettaessa, sen on tehtävä se käyttämällä alkuperätakuita. Direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan 10 kohdan nojalla luotuja alkuperätakuita on käytettävä myös osoittamaan, että tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön määrän todistamista koskevat mahdolliset vaatimukset täyttyvät. Sovellettaessa 2 kohtaa ja kun sähköä tuotetaan tehokkaalla yhteistuotannolla uusiutuvia energialähteitä käyttäen, myönnetään vain yksi alkuperätakuu, jossa määritetään molemmat ominaisuudet. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtohäviöt otetaan täysimääräisesti huomioon, kun alkuperätakuita käytetään osoittamaan uusiutuvan energian tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön kulutus.
Tarkistus 175
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan arvioitava tarvetta laajentaa olemassa olevaa kaasuverkkoinfrastruktuuria, jotta helpotettaisiin uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun liittämistä siihen.
1.  Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan arvioitava tarvetta laajentaa olemassa olevaa kaasuverkkoinfrastruktuuria, jotta helpotettaisiin uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun liittämistä siihen. Siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden on vastattava kaasuverkkoinfrastruktuurin sujuvan toiminnan takaamisesta, sen ylläpito ja säännöllinen puhdistus mukaan lukien.
Tarkistus 176
Ehdotus direktiiviksi
20 artikla – 3 kohta
3.  Jollei siitä jäsenvaltioiden arvioinnista muuta johdu, joka sisällytetään asetuksen [hallintoasetus] liitteen I mukaisiin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja joka koskee tarvetta rakentaa uutta infrastruktuuria uusiutuvista energialähteistä tuotettua kaukolämmitystä ja -jäähdytystä varten tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tavoitteen saavuttamiseksi, jäsenvaltioiden on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin alueellisen lämmitysinfrastruktuurin kehittämiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon kehitys suurten biomassa- ja aurinkolaitosten sekä geotermisten laitosten tuottamassa lämmityksessä ja jäähdytyksessä.
3.  Jollei siitä jäsenvaltioiden arvioinnista muuta johdu, joka sisällytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] liitteen I mukaisiin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja joka koskee tarvetta rakentaa uutta infrastruktuuria uusiutuvista energialähteistä tuotettua kaukolämmitystä ja -jäähdytystä varten tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tavoitteen saavuttamiseksi, jäsenvaltioiden on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin alueellisen lämmitysinfrastruktuurin kehittämiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon kehitys suurten kestävän biomassan laitosten, suurissa lämpöpumpuissa käytetyn ympäristön lämmön, aurinkolaitosten sekä geotermisten laitosten ja teollisuuden ja muiden lähteiden ylijäämälämmön tuottamassa lämmityksessä ja jäähdytyksessä.
Tarkistus 177
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajiin, jotka itse tuottavat uusiutuvaa energiaa, joko yksin tai yhteenliittymien kautta, sovelletaan seuraavaa:
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla on oikeus ryhtyä itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttäviksi kuluttajiksi. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajiin, jotka itse tuottavat uusiutuvaa energiaa joko yksin tai yhteenliittymien kautta, sovelletaan seuraavaa:
Tarkistus 178
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
a)  niillä on oikeus kuluttaa itse tuottamaansa energiaa ja myydä, myös sähkönhankintasopimuksin, uusiutuvista energianlähteistä tuotetun sähkön ylimääräinen tuotanto ilman kohtuuttomia menettelyjä ja maksuja, jotka eivät vastaa kustannuksia;
a)  niillä on oikeus kuluttaa itse tuottamaansa energiaa ja myydä, myös sähkönhankintasopimuksin ja kaupan vertaisjärjestelyin, uusiutuvista energianlähteistä tuotetun sähkön ylimääräinen tuotanto ilman syrjiviä tai kohtuuttomia menettelyjä ja maksuja, jotka eivät vastaa kustannuksia;
Tarkistus 179
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a a alakohta (uusi)
a a)  niillä on oikeus kuluttaa uusiutuvasta energialähteestä omaan käyttöön tuottamaansa sähköä, joka säilyy niiden tiloissa, ilman että siitä peritään maksua tai veroa;
Tarkistus 180
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a b alakohta (uusi)
a b)  niillä on oikeus asentaa ja käyttää uusiutuvaa sähköä omaan kulutukseen tuottaviin laitoksiin kytkettyjä sähkön varastointijärjestelmiä ilman, että siitä peritään maksua, mukaan lukien verotus ja kaksinkertaiset verkkomaksut, varastoidusta sähköstä, joka säilyy niiden tiloissa;
Tarkistus 181
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c alakohta
c)  niitä ei pidetä unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaan energiantoimittajina verkkoon syöttämänsä uusiutuvista energianlähteistä tuotetun sähkön suhteen, jos se on vuositasolla enintään 10 MWh kotitalouksien osalta ja 500 MWh oikeushenkilöiden osalta; ja
c)  niitä ei pidetä unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaan energiantoimittajina verkkoon syöttämänsä uusiutuvista energianlähteistä tuotetun sähkön suhteen, jos se on vuositasolla enintään 10 MWh kotitalouksien osalta ja 500 MWh oikeushenkilöiden osalta, sanotun vaikuttamatta menettelyihin, jotka vahvistetaan jakeluverkonhaltijoiden harjoittamaa tuotantokapasiteetin verkkoon yhdistämisen valvontaa ja hyväksymistä varten 15–18 artiklan mukaisesti;
Tarkistus 182
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – d alakohta
d)  ne saavat verkkoon syöttämästään uusiutuvista energianlähteistä tuotetusta sähköstä korvauksen, joka heijastaa syötetyn sähkön markkina-arvoa.
d)  ne saavat verkkoon syöttämästään uusiutuvista energianlähteistä tuotetusta sähköstä korvauksen, joka vastaa vähintään markkinahintaa ja jossa voidaan ottaa huomioon pitkän aikavälin arvo verkolle, ympäristölle ja yhteiskunnalle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin ... [sähkön sisämarkkinoiden sisäisistä säännöistä annettu direktiivi (uudelleenlaadittu), 2016/0380(COD)] [59 artiklan] mukaisen hajautettujen energiavarojen kustannus-hyötyanalyysin mukaisesti.
Tarkistus 183
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkon hallinnoinnista ja kehittämisestä aiheutuvat kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti ja suhteellisesti ja heijastavat itse tuotetun sähkön järjestelmän laajuisia etuja, mukaan lukien pitkän aikavälin arvo verkolle, ympäristölle ja yhteiskunnalle.
Tarkistus 184
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat, jotka asuvat samassa moniasuntoisessa rakennuksessa tai ovat sijoittautuneet samalle elinkeinoalueelle tai yhteisiä palveluja tarjoavalle alueelle tai suljettuun jakeluverkkoon, saavat yhdessä kuluttaa itse tuottamaansa energiaa aivan kuten yksittäinen itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävä kuluttaja. Tällöin 1 kohdan c alakohdassa asetettua kynnysarvoa sovelletaan kuhunkin asianomaiseen itse tuotettua energiaa käyttävään kuluttajaan.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat, jotka asuvat samassa moniasuntoisessa rakennuksessa, samalla asuinalueella tai ovat sijoittautuneet samalle elinkeinoalueelle, teollisuusalueelle tai julkisia tai yhteisiä palveluja tarjoavalle alueelle tai samaan suljettuun jakeluverkkoon, saavat yhdessä kuluttaa itse tuottamaansa energiaa aivan kuten yksittäinen itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävä kuluttaja. Tällöin 1 kohdan c alakohdassa asetettua kynnysarvoa sovelletaan kuhunkin asianomaiseen itse tuotettua energiaa käyttävään kuluttajaan.
Tarkistus 185
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltioiden on arvioitava itse tuotetun energian kulutuksen vallitsevia esteitä ja kehittämispotentiaalia alueillaan, jotta voidaan toteuttaa mahdollisuuksia luova kehys, jolla edistetään ja helpotetaan itse tuotetun uusiutuvan energian kulutuksen kehittämistä.
Tähän kehykseen on sisällyttävä muun muassa:
a)  erityistoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että itse tuotetun energian kulutus on mahdollista kaikille kuluttajille, mukaan lukien ne, jotka elävät pienituloisissa tai haavoittuvissa kotitalouksissa tai jotka asuvat sosiaalisen asuntotuotannon asunnoissa tai vuokra-asunnoissa
b)  välineitä, joilla helpotetaan rahoituksen saantia
c)  kannustimia rakennusten omistajille, jotta nämä luovat vuokralaisille mahdollisuuksia kuluttaa itse tuotettua energiaa
d)  kaikkien perusteettomien sääntelyesteiden poistaminen itse tuotetun uusiutuvan energian kulutukselta myös vuokralaisilta.
Tämän mahdollisuuksia luovan kehyksen on oltava integroitujen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien osa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen … [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] mukaisesti.
Tarkistus 186
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 3 kohta
3.  Itse tuotettua energiaa käyttävän kuluttajan laitteistojen asennuksesta ja toiminnasta, mittaus ja ylläpito mukaan lukien, voi huolehtia kolmas osapuoli.
3.  Itse tuotettua energiaa käyttävän kuluttajan laitteistojen asennuksesta ja toiminnasta, mittaus ja ylläpito mukaan lukien, voi kuluttajan suostumuksella huolehtia tai ne voi omistaa kolmas osapuoli. Kolmatta osapuolta itseään ei voida pitää itse tuotettua energiaa käyttävänä kuluttajana.
Tarkistus 187
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – -1 alakohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukuluttajilla ja erityisesti kotitalousasiakkailla on oikeus osallistua uusiutuvaa energiaa tuottavaan yhteisöön menettämättä oikeuksiaan loppukuluttajana ja ilman että heihin kohdistetaan perusteettomia ehtoja tai menettelyjä, jotka estäisivät tai pelottaisivat heitä osallistumasta uusiutuvaa energiaa tuottavaan yhteisöön sillä edellytyksellä, että yksityisten yritysten tapauksessa osallistuminen ei muodosta niiden kaupallista tai ammatillista pääelinkeinoa.
Tarkistus 188
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvaa energiaa tuottavilla yhteisöillä on oikeus tuottaa, kuluttaa, varastoida ja myydä uusiutuvaa energiaa, myös sähkönhankintasopimuksin, ilman kohtuuttomia menettelyjä ja maksuja, jotka eivät vastaa kustannuksia.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvaa energiaa tuottavilla yhteisöillä on oikeus tuottaa, kuluttaa, varastoida ja myydä uusiutuvaa energiaa, myös sähkönhankintasopimuksin, ilman syrjiviä tai kohtuuttomia menettelyjä ja maksuja, jotka eivät vastaa kustannuksia.
Tarkistus 189
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – johdantokappale
Tätä direktiiviä sovellettaessa uusiutuvaa energiaa tuottavan yhteisön on oltava pk-yritys tai voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka osakkaat tai jäsenet tuottavat, jakelevat, varastoivat tai toimittavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa yhteistyössä ja joka täyttää vähintään neljä seuraavista kriteereistä:
Tätä direktiiviä sovellettaessa uusiutuvaa energiaa tuottavan yhteisön on oltava pk-yritys tai voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka osakkaat tai jäsenet tuottavat, jakelevat, varastoivat tai toimittavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa yhteistyössä.
Jotta yksikköä voidaan kohdella uusiutuvaa energiaa tuottavana yhteisönä, vähintään 51 prosenttia yksikön johtokunnan tai hallintoelinten paikoista on varattava paikallisjäsenille eli paikallisten julkisten ja yksityisten talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien edustajille tai yksittäisille kansalaisille.
Lisäksi uusiutuvaa energiaa tuottavan yhteisön on täytettävä vähintään neljä seuraavista kriteereistä:
Tarkistus 190
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
a)  osakkaat tai jäsenet ovat uusiutuvan energian aloilla toimivia luonnollisia henkilöitä, paikallisviranomaisia, myös kuntia, tai pk-yrityksiä;
a)  osakkaat tai jäsenet ovat luonnollisia henkilöitä, paikallisviranomaisia, myös kuntia, tai pk-yrityksiä;
Tarkistus 191
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – b alakohta
b)  vähintään 51 prosenttia yksikön äänivaltaisista osakkaista tai jäsenistä on luonnollisia henkilöitä;
b)  vähintään 51 prosenttia yksikön äänivaltaisista osakkaista tai jäsenistä on luonnollisia henkilöitä tai julkisia elimiä;
Tarkistus 192
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – c alakohta
c)  vähintään 51 prosenttia yksikön osuuksista tai osallistumisoikeuksista on paikallisjäsenten omistamia, eli ne ovat paikallisten yksityisten ja julkisten talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien edustajien tai sellaisten kansalaisten hallussa, joilla on suora intressi yhteisön toiminnassa ja sen vaikutuksissa;
c)  vähintään 51 prosenttia yksikön osuuksista tai osallistumisoikeuksista on paikallisjäsenten omistamia, eli ne ovat paikallisten julkisten ja yksityisten talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien edustajien tai yksittäisten kansalaisten hallussa;
Tarkistus 193
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – d alakohta
d)  vähintään 51 prosenttia yksikön johtokunnan tai hallintoelinten paikoista on varattu paikallisjäsenille, eli paikallisten yksityisten ja julkisten talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien edustajille tai kansalaisille, joilla on suora intressi yhteisön toiminnassa ja sen vaikutuksissa;
Poistetaan.
Tarkistus 194
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on valvottava näiden kriteerien soveltamista ja toteutettava toimenpiteitä väärinkäytösten tai kilpailuvääristymien torjumiseksi.
Tarkistus 195
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 2 kohta
2.  Rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista jäsenvaltioiden on otettava uusiutuvaa energiaa tuottavat yhteisöjen erityisominaisuudet huomioon suunnitellessaan tukijärjestelmiä.
2.  Jäsenvaltioiden on otettava uusiutuvaa energiaa tuottavat yhteisöjen erityisominaisuudet huomioon suunnitellessaan tukijärjestelmiä varmistaen samalla kaikkien uusiutuvista energialähteistä sähköä tuottavien tuottajien yhtäläiset toimintamahdollisuudet.
Tarkistus 196
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltioiden on arvioitava uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen vallitsevia esteitä ja kehittämispotentiaalia alueillaan, jotta voidaan toteuttaa mahdollisuuksia luova kehys, jolla edistetään ja helpotetaan uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen osallistumista uusiutuvan energian tuotantoon, kulutukseen, varastointiin ja myyntiin.
Tähän mahdollisuuksia luovaan kehykseen on sisällyttävä
a)  tavoitteita ja erityistoimenpiteitä, joilla autetaan viranomaisia edistämään uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen kehittämistä ja joilla mahdollistetaan suora osallistuminen
b)  erityistoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että osallistuminen uusiutuvaa energiaa tuottaviin yhteisöihin on mahdollista kaikille kuluttajille, mukaan lukien ne, jotka elävät pienituloisissa tai haavoittuvissa kotitalouksissa tai jotka asuvat sosiaalisen asuntotuotannon asunnoissa tai vuokra-asunnoissa
c)  välineitä, joilla helpotetaan rahoituksen ja tiedon saantia
d)  sääntelytukea ja valmiuksia kehittävää tukea paikallisviranomaisille uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen perustamiseksi
e)  sääntelyyn ja hallintoon liittyvien perusteettomien esteiden poistaminen uusiutuvaa energiaa tuottavilta yhteisöiltä
f)  säännöt, joilla varmistetaan energiayhteisöön osallistuvien kuluttajien yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu siten, että varmistetaan kuluttajansuojan säilyminen samana kuin niillä, jotka on kytketty jakeluverkkoon.
Mahdollisuuksia luovan kehyksen on oltava kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien osa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen … [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] mukaisesti.
Tarkistus 197
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 1 kohta
1.  Uusiutuvan energian käyttöönoton helpottamiseksi lämmitys- ja jäähdytysalalla kunkin jäsenvaltion on pyrittävä lisäämään lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitettavan uusiutuvan energian osuutta vähintään yhdellä prosenttiyksiköllä vuosittain ilmaistuna kansallisena osuutena energian kokonaisloppukulutuksesta ja laskettuna 7 artiklassa vahvistetun menetelmän mukaisesti.
1.  Uusiutuvan energian käyttöönoton helpottamiseksi lämmitys- ja jäähdytysalalla kunkin jäsenvaltion on pyrittävä lisäämään lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitettavan uusiutuvan energian osuutta vähintään kahdella prosenttiyksiköllä vuosittain ilmaistuna kansallisena osuutena energian kokonaisloppukulutuksesta ja laskettuna 7 artiklassa vahvistetun menetelmän mukaisesti. Jos jäsenvaltio ei pysty saavuttamaan tätä prosenttiosuutta, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ja esitettävä saavuttamatta jäämisen syyt. Jäsenvaltioiden on asetettava etusijalle parhaat käytettävissä olevat teknologiat.
Tarkistus 198
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Laskettaessa lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitettavan uusiutuvan energian osuutta 1 kohdan mukaisissa tarkoituksissa
a)  jäsenvaltiot voivat laskea tiettynä vuonna saavutetun lisäyksen saavutetuksi sen sijasta osittain tai kokonaan jonakin kahtena edellisenä tai seuraavana vuotena jaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2021 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2030
b)  jäsenvaltiot voivat laskea hukkalämmön ja -kylmän 1 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen lisäykseen enintään 50 prosenttiin vuotuisesta lisäyksestä
c)  jäsenvaltioiden on vähennettävä lisäys 1 prosenttiyksikköön kunakin vuonna, jos niiden uusiutuvan energian sekä hukkalämmön ja -kylmän lähteiden osuus lämmitys- ja viilennysalalla on 50–80 prosenttia
d)  jäsenvaltiot voivat määrittää oman vuotuisen lisäyksensä tason, mukaan lukien se, soveltavatko ne b alakohdassa tarkoitettua hukkalämmön ja -kylmän ylärajaa, alkaen vuodesta, jona ne saavuttavat lämmityksen ja jäähdytyksen alalla uusiutuvan energian sekä hukkalämmön ja -kylmän lähteiden osuuden, joka on yli 80 prosenttia.
Tarkistus 199
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltiot voivat nimetä ja julkistaa objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella toimenpideluettelon ja ne toimeenpanevat yksiköt, kuten polttoaineiden toimittajat, joiden on annettava panoksensa 1 kohdassa mainitun lisäyksen toteutumiseen.
2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä ja julkistettava objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella toimenpideluettelo ja ne toimeenpanevat yksiköt, kuten polttoaineiden toimittajat, joiden on annettava panoksensa 1 kohdassa mainitun lisäyksen toteutumiseen.
Tarkistus 200
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 3 kohta – johdantokappale
3.  Edellä 1 kohdassa mainittu lisäys voidaan toteuttaa yhdellä tai useammalla seuraavista vaihtoehdoista:
3.  Edellä 1 kohdassa mainittu lisäys voidaan toteuttaa muun muassa yhdellä tai useammalla seuraavista vaihtoehdoista:
Tarkistus 201
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 3 kohta – a alakohta
a)  uusiutuvan energian fyysinen lisääminen lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitettuun energiaan ja energiapolttoaineeseen;
a)  uusiutuvan energian tai hukkalämmön ja -kylmän fyysinen lisääminen lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitettuun energiaan ja energiapolttoaineeseen;
Tarkistus 202
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 3 kohta – b alakohta
b)  suorat hillitsemistoimenpiteet, kuten erittäin tehokkaiden uusiutuvaan energiaan perustuvien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien asentaminen rakennuksiin tai uusiutuvan energian käyttäminen teollisuuden lämmitys- ja jäähdytysprosesseissa;
b)  suorat hillitsemistoimenpiteet, kuten erittäin tehokkaiden uusiutuvaan energiaan perustuvien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien asentaminen rakennuksiin tai uusiutuvan energian tai hukkalämmön ja -kylmän käyttäminen teollisuuden lämmitys- ja jäähdytysprosesseissa;
Tarkistus 203
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 3 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  muut vaikutukseltaan vastaavat politiikkatoimet, joilla pyritään saavuttamaan 1 tai 1 a kohdassa tarkoitettu vuotuinen lisäys.
Tarkistus 204
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Pannessaan täytäntöön edellä a–d alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä jäsenvaltioiden on vaadittava, että toimenpiteet suunnitellaan tavalla, jolla varmistetaan, että ne ovat saatavilla kaikille kuluttajille ja erityisesti niille, jotka elävät pienituloisissa tai haavoittuvissa kotitalouksissa ja joilla ei ehkä ole riittävästi ennakkopääomaa voidakseen hyötyä niistä muuten.
Tarkistus 205
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 5 kohta – b a alakohta (uusi)
b a)  lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitetun hukkalämmön tai -kylmän määrä;
Tarkistus 206
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 5 kohta – c alakohta
c)  uusiutuvan energian osuus lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitetun energian kokonaismäärästä; ja
c)  uusiutuvan energian ja hukkalämmön tai -kylmän osuus lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitetun energian kokonaismäärästä; ja
Tarkistus 207
Ehdotus direktiiviksi
24 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen toimittajat antavat loppukuluttajille tietoa energiatahokkuudestaan ja ilmoittavat uusiutuvan energian osuuden järjestelmissään. Tällaiset tiedot on annettava direktiivin 2010/31/EU nojalla käytettyjen standardien mukaisesti.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen toimittajat antavat loppukuluttajille tietoa energiatehokkuudestaan ja ilmoittavat uusiutuvan energian osuuden järjestelmissään. Tällaiset tiedot on annettava vuosittain tai pyynnöstä direktiivin 2010/31/EU nojalla käytettyjen standardien mukaisesti.
Tarkistus 208
Ehdotus direktiiviksi
24 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet, jotta sellaisten kaukolämmitys ja -jäähdytysjärjestelmien asiakkaat, jotka eivät ole direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 kohdassa tarkoitettuja tehokkaita kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiä, voivat kytkeytyä pois järjestelmästä tuottaakseen itse lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energianlähteistä tai vaihtaa toiseen lämmön tai kylmän toimittajaan, jolla on pääsy 4 kohdassa tarkoitettuun järjestelmään.
2.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet, jotta sellaisten kaukolämmitys ja -jäähdytysjärjestelmien asiakkaat, jotka eivät ole direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 kohdassa tarkoitettuja tehokkaita kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiä tai joista ei investointisuunnitelmiensa mukaan tule tällaista järjestelmiä seuraavien viiden vuoden kuluessa, voivat kytkeytyä pois järjestelmästä tuottaakseen itse lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energianlähteistä.
Tarkistus 209
Ehdotus direktiiviksi
24 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa oikeuden kytkeytyä irti järjestelmästä tai vaihtaa toimittajaa asiakkaisiin, jotka voivat osoittaa, että lämmityksen tai jäähdytyksen suunniteltu vaihtoehtoinen toimitusratkaisu johtaa huomattavasti parempaan energiatehokkuuteen. Vaihtoehtoisen toimitusratkaisun tehokkuuden arviointi voi perustua direktiivissä 2010/31/EU määriteltyyn energiatehokkuustodistukseen.
3.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa oikeuden kytkeytyä irti järjestelmästä asiakkaisiin, jotka voivat osoittaa, että lämmityksen tai jäähdytyksen suunniteltu vaihtoehtoinen toimitusratkaisu johtaa huomattavasti parempaan energiatehokkuuteen. Vaihtoehtoisen toimitusratkaisun tehokkuuden arviointi voi perustua direktiivissä 2010/31/EU määriteltyyn energiatehokkuustodistukseen.
Tarkistus 210
Ehdotus direktiiviksi
24 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet, jotta taataan uusiutuvista energianlähteistä tuotetun lämmön tai kylmän ja hukkalämmön tai -kylmän syrjimätön pääsy kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmiin. Syrjimätön pääsy mahdollistaa sen, että myös muut toimittajat kuin kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltija voivat suoraan toimittaa tällaisista lähteistä peräisin olevaa lämmitystä tai jäähdytystä kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmään liitetyille kuluttajille.
4.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet, jotta taataan uusiutuvista energianlähteistä tuotetun lämmön tai kylmän ja hukkalämmön tai -kylmän syrjimätön pääsy kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmiin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asettamien syrjimättömien kriteerien pohjalta. Näissä kriteereissä on otettava huomioon taloudellinen ja tekninen toteuttamiskelpoisuus kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltijoiden ja niihin liitettyjen asiakkaiden kannalta.
Tarkistus 211
Ehdotus direktiiviksi
24 artikla – 5 kohta
5.  Kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltija voi evätä pääsyn toimittajilta, jos järjestelmässä ei ole tarvittavaa kapasiteettia hukkalämmön tai -kylmän, uusiutuista energianlähteistä peräisin olevan lämmön tai kylmän tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun lämmön tai kylmän muiden toimitusten takia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmään pääsyn epäämisen yhteydessä kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltija antaa toimivaltaiselle viranomaiselle merkityksellisiä tietoja toimenpiteistä, joita järjestelmän parantaminen edellyttäisi.
5.  Kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltija voi evätä pääsyn toimittajilta, jos yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy:
a)  järjestelmässä ei ole tarvittavaa kapasiteettia hukkalämmön tai -kylmän, uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan lämmön tai kylmän tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun lämmön tai kylmän muiden toimitusten takia tai tällainen pääsy vaarantaisi kaukolämmitysjärjestelmän turvallisen käytön;
b)  järjestelmä muodostaa direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 kohdassa tarkoitetun tehokkaan kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmän;
c)  pääsyn tarjoaminen johtaisi lämmityksen tai jäähdytyksen kohtuuttomaan hinnankorotukseen loppukuluttajan kannalta verrattuna hintaan käytettäessä pääasiallista paikallista lämmityslähdettä, jonka kanssa hukkalämpö tai -kylmä kilpailisi.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmään pääsyn epäämisen yhteydessä kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltija antaa toimivaltaiselle viranomaiselle merkityksellisiä tietoja toimenpiteistä, joita järjestelmän parantaminen edellyttäisi, mukaan lukien toimenpiteiden taloudellinen vaikutus.
Tarkistus 212
Ehdotus direktiiviksi
24 artikla – 6 kohta
6.  Uudet kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmät voidaan pyynnöstä vapauttaa rajoitetuksi ajaksi 4 kohdan soveltamisesta. Toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen tällaisista vapauttamispyynnöistä tapauskohtaisesti. Vapautus myönnetään ainoastaan, jos uusi kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmä on direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 kohdassa tarkoitettu tehokas kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmä ja jos se hyödyntää direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan mukaisesti tehdyssä kattavassa arvioinnissa tunnistettua uusiutuvien energianlähteiden ja hukkalämmön ja ‑kylmän käytön potentiaalia.
6.  Uudet kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmät voidaan pyynnöstä vapauttaa rajoitetuksi ajaksi 4 kohdan soveltamisesta. Toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen tällaisista vapauttamispyynnöistä tapauskohtaisesti. Vapautus myönnetään ainoastaan, jos uusi kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmä on direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 kohdassa tarkoitettu tehokas kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmä ja jos se hyödyntää uusiutuvien energialähteiden käytön potentiaalia, direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 34 kohdassa tarkoitettua tehokasta yhteistuotantoa ja direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan mukaisesti tehdyssä kattavassa arvioinnissa tunnistettua hukkalämmön ja -kylmän käytön potentiaalia.
Tarkistus 213
Ehdotus direktiiviksi
24 artikla – 7 kohta
7.  Yksittäiset asiakkaat, asiakkaiden muodostamat yhteisyritykset tai kuluttajien puolesta toimivat osapuolet saavat käyttää oikeutta kytkeytyä irti järjestelmästä tai vaihtaa toimittajaa. Moniasuntoisten rakennusten osalta tällainen irti kytkeytyminen voidaan toteuttaa ainoastaan koko rakennuksessa.
7.  Yksittäiset asiakkaat, asiakkaiden muodostamat yhteisyritykset tai kuluttajien puolesta toimivat osapuolet saavat käyttää oikeutta kytkeytyä irti järjestelmästä. Moniasuntoisten rakennusten osalta tällainen irti kytkeytyminen voidaan toteuttaa ainoastaan koko rakennuksessa.
Tarkistus 214
Ehdotus direktiiviksi
24 artikla – 8 kohta
8.  Jäsenvaltioiden on vaadittava sähkönjakeluverkon haltijoita arvioimaan vähintään puolivuosittain yhteistyössä alueensa kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmien haltijoiden kanssa kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmien potentiaali tuottaa tasehallinta- ja muita järjestelmäpalveluja, mukaan luettuna kysyntäjousto ja uusiutuvista lähteistä tuotetun ylimääräisen energian varastointi, ja se, olisiko tunnistettu potentiaali resurssi- ja kustannustehokkaampaa kuin vaihtoehtoiset ratkaisut.
8.  Jäsenvaltioiden on vaadittava sähkönjakeluverkon haltijoita arvioimaan vähintään joka neljäs vuosi yhteistyössä alueensa kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmien haltijoiden kanssa kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmien potentiaali tuottaa tasehallinta- ja muita järjestelmäpalveluja, mukaan luettuna kysyntäjousto ja uusiutuvista lähteistä tuotetun ylimääräisen energian varastointi, ja se, olisiko tunnistettu potentiaali resurssi- ja kustannustehokkaampaa kuin vaihtoehtoiset ratkaisut.
Tarkistus 215
Ehdotus direktiiviksi
24 artikla – 9 kohta
9.  Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi riippumaton viranomainen, jonka tehtävänä on varmistaa, että kuluttajien oikeudet ja kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän tämän artiklan mukaista toimintaa koskevat säännöt määritellään ja pannaan toimeen selkeästi.
9.  Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on varmistaa, että kuluttajien oikeudet ja kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän tämän artiklan mukaista toimintaa koskevat säännöt määritellään ja pannaan toimeen selkeästi.
Tarkistus 216
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2021 edellytettävä, että polttoainetoimittajat sisällyttävät kalenterivuoden aikana markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimittamiensa liikenteen polttoaineiden kokonaismäärään tietyn vähimmäisosuuden energiaa, joka on peräisin liitteessä IX mainituista raaka-aineista tuotetuista kehittyneistä biopolttoaineista ja muista biopolttoaineista ja biokaasusta, muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista nestemäisistä ja kaasumaisista liikenteen polttoaineista, jäteperäisistä fossiilisista polttoaineista sekä uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä.
Jotta voidaan saavuttaa 3 artiklassa tarkoitettu tavoite, jonka mukaan 12 prosenttia loppuenergiankulutuksesta on tultava uusiutuvista energialähteistä, jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2021 edellytettävä, että polttoainetoimittajat sisällyttävät kalenterivuoden aikana markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimittamiensa liikenteen polttoaineiden kokonaismäärään tietyn vähimmäisosuuden energiaa, joka on peräisin liitteessä IX mainituista raaka-aineista tuotetuista kehittyneistä biopolttoaineista ja muista biopolttoaineista ja biokaasusta, muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista nestemäisistä ja kaasumaisista liikenteen polttoaineista, kierrätyshiilipohjaisista polttoaineista sekä uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä.
Tarkistus 217
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Vähimmäisosuuden on oltava ainakin 1,5 prosenttia vuonna 2021 ja noustava siitä vähintään 6,8 prosenttiin vuonna 2030 liitteessä X olevassa B osassa vahvistetun kehityspolun mukaisesti. Tämän kokonaisosuuden puitteissa liitteessä IX olevassa A osassa mainituista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden ja biokaasun osuuden on oltava vähintään 0,5 prosenttia markkinoille kulutukseen tai käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen toimitetuista liikenteen polttoaineista, ja sen on noustava vähintään 3,6 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä liitteessä X olevassa C osassa vahvistetun kehityspolun mukaisesti.
Vähimmäisosuuden on oltava ainakin 1,5 prosenttia vuonna 2021 ja noustava siitä vähintään 10 prosenttiin vuonna 2030 liitteessä X olevassa B osassa vahvistetun kehityspolun mukaisesti. Tämän kokonaisosuuden puitteissa liitteessä IX olevassa A osassa mainituista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden ja biokaasun osuuden on oltava vähintään 0,5 prosenttia markkinoille kulutukseen tai käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen toimitetuista liikenteen polttoaineista, ja sen on noustava vähintään 3,6 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä liitteessä X olevassa C osassa vahvistetun kehityspolun mukaisesti.
Polttoaineiden toimittajien, jotka toimittavat polttoaineita ainoastaan sähkönä ja muuna kuin biologista alkuperää olevina uusiutuvina nestemäisinä ja kaasumaisina liikenteen polttoaineina, ei tarvitse noudattaa vähimmäisosuutta, joka koskee liitteessä IX luetelluista raaka-aineista tuotettuja kehittyneitä biopolttoaineita, muita biopolttoaineita ja biokaasua.
Tarkistus 218
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a alakohta
a)  laskettaessa nimittäjää, joka on markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimitettujen maantie- ja rautatieliikenteen polttoaineiden energiasisältö, otetaan huomioon bensiini, diesel, maakaasu, biopolttoaineet, biokaasu, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet, jäteperäiset fossiiliset polttoaineet ja sähkö;
a)  laskettaessa nimittäjää, joka on markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimitettujen maantie- ja rautatieliikenteen polttoaineiden energiasisältö, otetaan huomioon bensiini, diesel, maakaasu, biopolttoaineet, biokaasu, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet, kierrätyshiilipohjaiset polttoaineet ja sähkö;
Tarkistus 219
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – b alakohta – 1 alakohta
b)  laskettaessa osoittajaa otetaan huomion liitteessä IX mainituista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden ja muiden biopolttoaineiden ja biokaasun, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden, kaikille liikenteen aloille toimitettujen jäteperäisten fossiilisten polttoaineiden sekä maantieajoneuvoille toimitetun uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön energiasisältö.
b)  laskettaessa osoittajaa otetaan huomioon liitteessä IX mainituista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden ja muiden biopolttoaineiden ja biokaasun, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden, kaikille liikenteen aloille toimitettujen kierrätyshiilipohjaisten polttoaineiden sekä maantieajoneuvoille toimitetun uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön energiasisältö.
Tarkistus 220
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – b alakohta – 2 alakohta
Kun lasketaan osoittajaa, liitteessä IX olevaan B osaan sisällytetyistä raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun osuus on rajoitettava 1,7 prosenttiin markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimitettujen liikenteen polttoaineiden energiasisällöstä sekä ilmailun ja meriliikenteen alalle toimitettujen polttoaineiden osuuden on katsottava olevan 1,2 kertaa kyseisten polttoaineiden energiasisältö.
Kun lasketaan osoittajaa, liitteessä IX olevaan B osaan sisällytetyistä raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun osuus on rajoitettava 1,7 prosenttiin markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimitettujen liikenteen polttoaineiden energiasisällöstä.
Jäsenvaltiot voivat muuttaa liitteessä IX olevaan B osaan sisällytetyille raaka-aineille asetettua rajaa, jos se on perusteltua raaka-aineen saatavuus huomioon ottaen. Kaikille muutoksille on saatava komission hyväksyntä.
Ilmailun ja meriliikenteen alalle toimitettujen polttoaineiden osuuden on katsottava olevan 2 ja 1,2 kertaa niiden energiasisältö ja maantieajoneuvoille toimitetun uusiutuvan sähkön osuuden on katsottava olevan 2,5 kertaa sen energiasisältö.
Tarkistus 221
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Jäsenvaltiot voivat suunnitella kansallisen politiikkansa tässä artiklassa esitettyjen velvoitteiden täyttämiseksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteen muodossa ja soveltaa politiikkaansa myös jäteperäisiin fossiilisiin polttoaineisiin edellyttäen, että tämä ei ole vastoin kiertotalouden tavoitteita ja että 1 kohdan mukainen uusiutuvista energialähteistä saatavan energian osuus täyttyy.
Tarkistus 223
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
3.  Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden määrittämiseksi 1 kohtaa sovellettaessa voidaan käyttää joko uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön keskimääräistä osuutta unionissa tai uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta siinä jäsenvaltiossa, jossa sähkö toimitetaan, mitattuna kaksi vuotta ennen kyseistä vuotta. Molemmissa tapauksissa on peruutettava vastaava määrä 19 artiklan mukaisesti myönnettyjä alkuperätakuita.
3.  Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden määrittämiseksi 1 kohtaa sovellettaessa voidaan käyttää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta siinä jäsenvaltiossa, jossa sähkö toimitetaan, mitattuna kaksi vuotta ennen kyseistä vuotta sillä edellytyksellä, että on riittävät todisteet siitä, että uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö on lisätuotantoa. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän direktiivin täydentämiseksi 32 artiklan mukaisesti vahvistamalla menetelmiä täydentävyyden osoittamiseksi, mukaan lukien menetelmä, jota jäsenvaltiot voivat käyttää perustason asettamiseen.
Tarkistus 224
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 3 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, 1 kohdassa tarkoitetun sähkön osuuden määrittämiseksi siinä tapauksessa, että sähkö saadaan suorasta liitännästä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä tuottavaan laitokseen ja se toimitetaan maantieajoneuvoille, kyseinen sähkö on kokonaisuudessaan laskettava uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi sähköksi. Vastaavasti pitkäaikaisilla uusiutuvan sähkön hankintasopimuksilla hankittu uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö on kokonaisuudessaan laskettava uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi sähköksi. Kaikissa tapauksissa on peruutettava vastaava määrä 19 artiklan mukaisesti myönnettyjä alkuperätakuita.
Tarkistus 225
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 3 kohta – 3 alakohta – a alakohta – 1 alakohta
Kun sähköä käytetään muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tuottamiseen, joko suoraan tai välituotteiden tuottamiseen, uusiutuvan energian osuuden määrittämisessä voidaan käyttää joko uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön keskimääräistä osuutta unionissa tai uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta tuotantomaassa, mitattuna kaksi vuotta ennen kyseistä vuotta. Molemmissa tapauksissa on peruutettava vastaava määrä 19 artiklan mukaisesti myönnettyjä alkuperätakuita.
Kun sähköä käytetään muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tuottamiseen, joko suoraan tai välituotteiden tuottamiseen, uusiutuvan energian keskimääräisen osuuden määrittämisessä voidaan käyttää joko uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön keskimääräistä osuutta tuotantomaassa, mitattuna kaksi vuotta ennen kyseistä vuotta. Vastaava määrä 19 artiklan mukaisesti myönnettyjä alkuperätakuita on peruutettava.
Tarkistus 226
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tietokanta, joka mahdollistaa sellaisten liikenteen polttoaineiden jäljittämisen, jotka voidaan ottaa huomioon 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun osoittajan laskennassa, ja edellytettävä, että asiaomaiset talouden toimijat kirjaavat tiedot tehdyistä liiketoimista ja polttoaineiden kestävyysominaisuuksista, mukaan lukien kyseisten polttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt alkaen polttoaineiden tuotantohetkestä ja päättyen polttoaineen toimittajaan, joka saattaa polttoaineen markkinoille.
Komissio ottaa käyttöön unionin tietokannan, joka antaa mahdollisuuden jäljittää liikenteen polttoaineet, myös sähkö, jotka voidaan ottaa huomioon 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun osoittajan laskennassa. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että asiaomaiset talouden toimijat kirjaavat tiedot tehdyistä liiketoimista ja polttoaineiden kestävyysominaisuuksista, mukaan lukien kyseisten polttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt alkaen polttoaineiden tuotantohetkestä ja päättyen polttoaineen toimittajaan, joka saattaa polttoaineen markkinoille.
Tarkistus 227
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 4 kohta – 3 alakohta
Kansalliset tietokannat on liitettävä toisiinsa, jotta polttoaineita koskevat liiketoimet jäsenvaltioiden välillä voidaan jäljittää. Jotta voidaan varmistaa kansallisten tietokantojen yhteensopivuus, komissio vahvistaa tietokantojen sisältöön ja käyttöön liittyvät tekniset eritelmät täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 31 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Komissio vahvistaa tietokantojen sisältöön ja käyttöön liittyvät tekniset eritelmät täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 31 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 228
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 5 kohta
5.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava yhdistetyt tiedot kansallisista tietokannoista, myös polttoaineiden elinkaarenaikaisista kasvihuonekaasupäästöistä, asetuksen [hallintoasetus] liitteen VII mukaisesti.
5.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava yhdistetyt tiedot, myös polttoaineiden elinkaarenaikaisista kasvihuonekaasupäästöistä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] liitteen VII mukaisesti. Komissio julkaisee vuosittain yhdistetyt tiedot tietokannasta.
Tarkistus 229
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 6 kohta
6.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 32 artiklan mukaisesti tämän artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen menetelmien tarkentamiseksi, jotta voidaan määrittää sellaisen biopolttoaineen osuus, joka saadaan fossiilisten polttoaineiden kanssa yhteisessä prosessissa käsiteltävästä biomassasta, tarkentaa menetelmät muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista nestemäisistä ja kaasumaisista liikenteen polttoaineista ja jäteperäisistä fossiilisista polttoaineista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästövähennysten arvioimiseksi sekä määrittää kasvihuonekaasupäästöjen vähimmäisvähennys, joka kyseisillä polttoaineilla on saavutettava tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi.
6.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän direktiivin täydentämiseksi 32 artiklan mukaisesti tarkentamalla tämän artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja menetelmiä, jotta voidaan määrittää sellaisen biopolttoaineen osuus, joka saadaan fossiilisten polttoaineiden kanssa yhteisessä prosessissa käsiteltävästä biomassasta, tarkentamalla menetelmät muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista nestemäisistä ja kaasumaisista liikenteen polttoaineista ja vähähiilisistä fossiilisista polttoaineista, joita tuotetaan kaasumaisista päästöistä, joita syntyy kaupalliseen käyttöön ja/tai myytäväksi tarkoitettujen tuotteiden tuotannon tai valmistuksen väistämättömänä ja tahattomana seurauksena, aiheutuvien kasvihuonekaasupäästövähennysten arvioimiseksi sekä määrittämällä kasvihuonekaasupäästöjen vähimmäisvähennys, joka kyseisillä polttoaineilla on saavutettava tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi.
Tarkistus 230
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 7 kohta
7.  Komissio arvioi 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä asetuksen [hallintoasetus] nojalla joka toinen vuosi tehdyn edistymistä koskevan arvioinnin yhteydessä, vauhditetaanko 1 kohdassa vahvistetulla velvoitteella tosiasiallisesti innovointia ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä liikenteen alalla ja ovatko biopolttoaineita ja biokaasua koskevat sovellettavat kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat vaatimukset tarkoituksenmukaiset. Komissio esittää tarvittaessa ehdotuksen 1 kohdassa vahvistetun velvoitteen mukauttamiseksi.
7.  Komissio arvioi 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] nojalla joka toinen vuosi tehdyn edistymistä koskevan arvioinnin yhteydessä, vauhditetaanko 1 kohdassa vahvistetulla velvoitteella tosiasiallisesti innovointia ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä liikenteen alalla ja ovatko biopolttoaineita ja biokaasua koskevat sovellettavat kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat vaatimukset tarkoituksenmukaiset. Arvioinnissa on myös analysoitava, vältetäänkö tämän artiklan säännöksillä tehokkaasti uusiutuvien energialähteiden laskeminen kahteen kertaan. Komissio esittää tarvittaessa ehdotuksen 1 kohdassa vahvistetun velvoitteen mukauttamiseksi. Mukautetuissa velvoitteissa on vähintään säilytettävä tasot, jotka vastaavat vuonna 2025 asennettua ja rakenteilla olevaa kehittyneiden biopolttoaineiden kapasiteettia.
Tarkistus 231
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
1.  Biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista peräisin oleva energia otetaan huomioon tämän kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa ainoastaan, jos ne täyttävät 2–6 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit ja 7 kohdassa asetetut kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat kriteerit:
1.  Riippumatta siitä, onko raaka-aineet tuotettu unionin alueella vai sen ulkopuolella, biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista peräisin oleva energia otetaan huomioon tämän kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa ainoastaan, jos ne täyttävät 2–6 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit ja 7 kohdassa asetetut kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat kriteerit:
Tarkistus 232
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c alakohta
c)  tukikelpoisuuden arvioiminen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kulutuksen osalta.
c)  tukikelpoisuuden ja myös verokannustimien arvioiminen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kulutuksen osalta.
Tarkistus 323
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden on kuitenkin täytettävä ainoastaan 7 kohdassa asetettu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva kriteeri, jotta ne otetaan huomioon tämän kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa. Tätä säännöstä on sovellettava myös jätteisiin ja tähteisiin, jotka jalostetaan ensin tuotteeksi ennen jatkojalostusta biopolttoaineiksi, bionesteiksi ja biomassapolttoaineiksi.
Muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden on täytettävä ainoastaan 7 kohdassa asetettu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva kriteeri, jotta ne otetaan huomioon tämän kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa. Niiden tuottamisen direktiivin 2008/98/EY soveltamisalaan kuuluvista jätteistä ja tähteistä on kuitenkin oltava direktiivissä 2008/98/EY vahvistetun jätehierarkian mukaista. Tätä säännöstä on sovellettava myös jätteisiin ja tähteisiin, jotka jalostetaan ensin tuotteeksi ennen jatkojalostusta biopolttoaineiksi, bionesteiksi ja biomassapolttoaineiksi.
Tarkistus 234
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet, jotka on tuotettu maatalousmaan jätteistä ja tähteistä, otetaan huomioon tämän kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin vain, jos toimijat ovat toteuttaneet toimenpiteitä maaperän laatuun ja maaperän hiileen kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi. Näitä toimenpiteitä koskevat tiedot on raportoitava 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 235
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Biomassapolttoaineiden on täytettävä 2–7 kohdassa asetetut kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat kriteerit ainoastaan, jos niitä käytetään sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavissa laitoksissa tai polttoaineissa, joiden polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW kiinteiden biomassapolttoaineiden tapauksessa ja sähköntuotantokapasiteetti vähintään 0,5 MW kaasumaisten biomassapolttoaineiden tapauksessa. Jäsenvaltiot voivat soveltaa kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevia kriteerejä laitoksiin, joiden polttoainekapasiteetti on pienempi.
Biomassapolttoaineiden on täytettävä 2–7 kohdassa asetetut kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevat kriteerit ainoastaan, jos niitä käytetään sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavissa laitoksissa tai polttoaineissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on vähintään 20 MW kiinteiden biomassapolttoaineiden tapauksessa ja nimellinen kokonaislämpöteho vähintään MW kaasumaisten biomassapolttoaineiden tapauksessa. Jäsenvaltiot voivat soveltaa kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevia kriteerejä laitoksiin, joiden polttoainekapasiteetti on pienempi.
Tarkistus 236
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 2 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)  biologisesti erityisen monimuotoinen metsä ja muu puustoinen maa, joka on runsaslajista ja huonontumatonta tai jonka asianomainen toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt erityisen monimuotoiseksi, ellei esitetä näyttöä siitä, että raaka-aineen tuotanto ei haittaa tätä luonnonsuojelutarkoitusta;
Tarkistus 237
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 2 kohta – c alakohta – johdantokappale
c)  yli hehtaarin suuruinen biologisesti erityisen monimuotoinen ruohoalue, joka on:
c)  biologisesti erityisen monimuotoinen ruohoalue, myös metsittynyt niitty ja laidun, joka on:
Tarkistus 238
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 2 kohta – c alakohta – ii alakohta
ii)  ei-luonnontilaisena eli ruohoalueena, joka ei säilyisi sellaisena ilman ihmisen toimintaa ja joka on lajirikasta ja huonontumatonta ja jonka asianomainen toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt erityisen monimuotoiseksi, ellei esitetä näyttöä siitä, että raaka-aineen korjuu on tarpeen, jotta alue säilyisi erittäin monimuotoisena ruohoalueena.
ii)  ei-luonnontilaisena eli ruohoalueena, joka ei säilyisi sellaisena ilman ihmisen toimintaa ja joka on lajirikasta ja huonontumatonta tai jonka asianomainen toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt erityisen monimuotoiseksi, ellei esitetä näyttöä siitä, että raaka-aineen korjuu on tarpeen, jotta alue säilyisi erittäin monimuotoisena ruohoalueena.
Tarkistus 239
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 4 kohta
4.  Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia maatalousbiomassasta tuotettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ei saa tuottaa raaka-aineesta, joka on hankittu maalta, joka oli tammikuussa 2008 turvemaata.
4.  Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia maatalousbiomassasta tuotettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ei saa tuottaa raaka-aineesta, joka on hankittu maalta, joka oli tammikuussa 2008 turvemaata, ellei esitetä todennettavissa olevaa näyttöä siitä, että raaka-aineen viljelyyn ja korjuuseen ei liity aiemmin kuivattamattoman maan kuivatusta.
Tarkistus 240
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 5 kohta
5.  Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavien metsäbiomassasta tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden on täytettävä seuraavat vaatimukset, jotta minimoidaan riski siitä, että kestävän kehityksen vastaista metsäbiomassaa käytetään tuotantoon:
5.  Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavien metsäbiomassasta tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden on täytettävä seuraavat vaatimukset, jotta minimoidaan riski siitä, että kestävän kehityksen vastaista metsäbiomassaa käytetään tuotantoon:
a)  maassa, jonka metsäbiomassa on korjattu, sovelletaan korjuualueella kansallisia ja/tai kansallista tasoa alemman tason lakeja ja käytössä on seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelmiä, joilla varmistetaan, että
a)  maassa, jonka metsäbiomassa on korjattu, sovelletaan korjuualueella kansallisia ja/tai kansallista tasoa alemman tason lakeja ja käytössä on seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelmiä, joilla varmistetaan, että
i)  korjaaminen suoritetaan korjuuluvan ehtojen mukaisesti laillisesti määritetyillä alueilla;
i)  korjuu suoritetaan korjuuluvan tai korjuun laillisen oikeutuksen osoittavan vastaavan todistuksen ehtojen mukaisesti laillisesti määritetyillä kansallisilla tai alueellisilla alueilla;
ii)  korjatuilla alueilla tapahtuu metsän uudistamista;
ii)  korjatuilla alueilla tapahtuu metsän uudistamista;
iii)  alueita, joilla on korkea suojeluarvo, kuten kosteikot ja turvamaat, suojellaan;
iii)  alueita, jotka on kansainvälisen tai kansallisen lainsäädännön nojalla tai asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä osoitettu luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tai luonnonsuojelualueiksi, kuten kosteikot ja turvemaat, suojellaan;
iv)  metsän korjuun vaikutukset maaperän laatuun ja biologiseen monimuotoisuuteen on minimoitu; ja
iv)  korjuu suoritetaan ottaen huomioon maaperän laatu ja biologisen monimuotoisuuden säilyminen, ja tavoitteena on minimoida kielteiset vaikutukset; ja
v)  korjaaminen ei ylitä metsän pitkän aikavälin tuotantokapasiteettia;
v)  korjuu ylläpitää tai parantaa metsän pitkän aikavälin tuotantokapasiteettia kansallisella tai alueellisella tasolla;
b)  jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja todisteita ei ole saatavilla, metsäbiomassasta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet otetaan huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jos metsätilan tasolla on käytössä hallintajärjestelmiä, joilla varmistetaan, että
b)  jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja todisteita ei ole saatavilla, metsäbiomassasta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet otetaan huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jos lisätietoja laillisuudesta ja metsänhoitokäytännöistä annetaan toimituspohjan tasolla, jotta varmistetaan, että
i)  metsäbiomassa on korjattu laillisen luvan mukaisesti;
i)  korjuu suoritetaan korjuuluvan tai korjuun laillisen oikeutuksen osoittavan vastaavan todistuksen ehtojen mukaisesti laillisesti määritetyillä kansallisilla tai alueellisilla alueilla;
ii)  korjatuilla alueilla tapahtuu metsän uudistamista;
ii)  korjatuilla alueilla tapahtuu metsän uudistamista;
iii)  alueet, joilla on korkea suojeluarvo, kuten kosteikot ja turvamaat, tunnistetaan ja niitä suojellaan;
iii)  alueita, jotka on kansainvälisen tai kansallisen lainsäädännön nojalla tai asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä osoitettu luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tai luonnonsuojelualueiksi, kuten kosteikot ja turvemaat, suojellaan;
iv)  metsän korjuun vaikutukset maaperän laatuun ja biologiseen monimuotoisuuteen on minimoitu;
iv)  korjuu suoritetaan ottaen huomioon maaperän laadun ja biologisen monimuotoisuuden säilyminen, mukaan lukien ympäröivät alueet, jos korjuutoimet vaikuttavat niihin;
v)  korjaaminen ei ylitä metsän pitkän aikavälin tuotantokapasiteettia.
v)  korjuu ylläpitää tai parantaa metsän pitkän aikavälin tuotantokapasiteettia kansallisella tai alueellisella tasolla; ja
vi)  ympäristönsuojelua ja luonnonsuojelua koskevat säännökset tai toimenpiteet on pantu täytäntöön ja ne ovat asiaa koskevien unionin ympäristö- ja luonnonsuojelunormien mukaisia.
Tarkistus 241
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 6 kohta – 1 alakohta – ii alakohta
ii)  se on antanut ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) kansallisesti määritellyn panoksen (NDC), joka kattaa maa- ja metsätalouden ja maankäytön päästöt ja poistumat, varmistaen, että joko hiilivarantojen muutokset, jotka liittyvät biomassan korjuuseen, otetaan huomioon kyseisen maan sitoumuksissa vähentää tai rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä, kuten kansallisesti määritellyssä panoksessa tarkennetaan, tai korjuualueella sovelletaan kansallisia tai kansallista tasoa alemman tason lakeja Pariisin sopimuksen 5 artiklan mukaisesti hiilivarantojen ja -nielujen säilyttämiseksi ja parantamiseksi;
ii)  se on antanut ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) kansallisesti määritellyn panoksen (NDC), joka kattaa maa- ja metsätalouden ja maankäytön päästöt ja poistumat, varmistaen, että joko hiilivarantojen muutokset, jotka liittyvät biomassan korjuuseen, otetaan huomioon kyseisen maan sitoumuksissa vähentää tai rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä, kuten kansallisesti määritellyssä panoksessa tarkennetaan, tai korjuualueella sovelletaan kansallisia tai kansallista tasoa alemman tason lakeja Pariisin sopimuksen 5 artiklan mukaisesti, ja että maankäytön alan päästöt eivät ylitä poistumia, hiilivarantojen ja -nielujen säilyttämiseksi ja parantamiseksi;
Tarkistus 242
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 6 kohta – 2 alakohta
Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja todisteita ei ole saatavilla, metsäbiomassasta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet otetaan huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jos metsätilan tasolla on käytössä hallintajärjestelmiä, joilla varmistetaan, että hiilivarannot ja -nielut säilytetään.
Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja todisteita ei ole saatavilla, metsäbiomassasta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet otetaan huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jos toimituspohjan tasolla on käytössä hallintajärjestelmiä, joilla varmistetaan, että hiilivarannot ja -nielut säilytetään tai kasvavat.
Tarkistus 243
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 6 kohta – 3 alakohta
Komissio voi vahvistaa, mitä näyttöä vaaditaan sen osoittamiseksi, että 5 ja 6 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan, täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Komissio vahvistaa 1 päivään tammikuuta 2021 mennessä, mitä näyttöä vaaditaan sen osoittamiseksi, että 5 ja 6 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan, täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 244
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 6 kohta – 4 alakohta
Komissio arvioi käytettävissä olevien tietojen perusteella 31 päivään joulukuuta 2023 mennessä, pienennetäänkö 5 ja 6 kohdassa vahvistetuilla kriteereillä kestävän kehityksen vastaisen metsäbiomassan käytön riskiä tosiasiallisesti ja täytetäänkö niillä LULUCF-vaatimukset. Komissio esittää tarvittaessa ehdotuksen 5 ja 6 kohdassa vahvistettujen velvoitteiden mukauttamiseksi.
Komissio arvioi tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa käytettävissä olevien tietojen perusteella 31 päivään joulukuuta 2023 mennessä, pienennetäänkö 5 ja 6 kohdassa vahvistetuilla kriteereillä kestävän kehityksen vastaisen metsäbiomassan käytön riskiä tosiasiallisesti ja täytetäänkö niillä LULUCF-vaatimukset. Komissio esittää tarvittaessa vuoden 2030 jälkeistä ajanjaksoa koskevan ehdotuksen 5 ja 6 kohdassa vahvistettujen velvoitteiden mukauttamiseksi.
Tarkistus 245
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 7 kohta – a alakohta
a)  vähintään 50 prosenttia niiden biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka olivat toiminnassa 5 päivänä lokakuuta 2015 tai sitä ennen;
a)  vähintään 50 prosenttia niiden biopolttoaineiden, liikenteen käyttöön tarkoitettujen biometaanista tuotettujen polttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka olivat toiminnassa 5 päivänä lokakuuta 2015 tai sitä ennen;
Tarkistus 246
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 7 kohta – b alakohta
b)  vähintään 60 prosenttia niiden biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka aloittivat toimintansa 5 päivästä lokakuuta 2015;
b)  vähintään 60 prosenttia niiden biopolttoaineiden, liikenteen käyttöön tarkoitettujen biometaanista tuotettujen polttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka aloittivat toimintansa 5 päivästä lokakuuta 2015;
Tarkistus 247
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 7 kohta – c alakohta
c)  vähintään 70 prosenttia niiden biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2021 jälkeen;
c)  vähintään 65 prosenttia niiden biopolttoaineiden, liikenteen käyttöön tarkoitettujen biometaanista tuotettujen polttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2021 jälkeen;
Tarkistus 248
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 7 kohta – d alakohta
d)  vähintään 80 prosenttia sähkön, lämmitysenergian ja jäähdytysenergian osalta, jotka on tuotettu biomassapolttoaineista laitoksissa, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2021 jälkeen, ja 85 prosenttia laitosten osalta, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2026 jälkeen.
d)  vähintään 70 prosenttia sähkön, lämmitysenergian ja jäähdytysenergian osalta, jotka on tuotettu biomassapolttoaineista laitoksissa, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2021 jälkeen, ja 80 prosenttia laitosten osalta, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2026 jälkeen.
Tarkistus 249
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 7 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Jäsenvaltiot voivat vahvistaa tiukempia kasvihuonekaasupäästövähennyksiä kuin tässä kohdassa säädetään.
Tarkistukset 297 ja 356
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 8 kohta – 1 alakohta
Sähkö, joka saadaan sellaisissa laitoksissa tuotetuista biomassapolttoaineista, joiden polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW, on otettava huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa ainoastaan, jos se on tuotettu soveltamalla direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 34 kohdassa määriteltyä tehokkaan yhteistuotannon teknologiaa. Sovellettaessa 1 kohdan a ja b alakohtaa tätä säännöstä on sovellettava ainoastaan laitoksiin, jotka aloittavat toimintansa [3 vuotta tämän direktiivin hyväksymispäivästä] jälkeen. Sovellettaessa 1 kohdan c alakohtaa tämä säännös ei vaikuta julkiseen tukeen, joka myönnetään viimeistään [3 vuotta tämän direktiivin hyväksymispäivästä] hyväksytyistä järjestelmistä.
Sähkö, joka saadaan sellaisissa laitoksissa tuotetuista biomassapolttoaineista, joiden polttoainekapasiteetti on vähintään 20 MW, on otettava huomioon tämän artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa ainoastaan, jos se on tuotettu soveltamalla direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 34 kohdassa määriteltyä tehokkaan yhteistuotannon teknologiaa tai jos se on tuotettu pelkästään sähköä tuottavissa laitoksissa, joiden sähköntuotannon nettohyötysuhde on vähintään 40 prosenttia, ja käyttämättä fossiilisia polttoaineita. Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa tätä säännöstä on sovellettava ainoastaan laitoksiin, jotka aloittavat toimintansa [3 vuotta tämän direktiivin hyväksymispäivästä] jälkeen. Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan c alakohtaa tämä säännös ei vaikuta julkiseen tukeen, joka myönnetään viimeistään [1 vuosi tämän direktiivin hyväksymispäivästä] hyväksytyistä järjestelmistä.
Tarkistus 251
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 8 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta sellaisissa laitoksissa tuotettuun sähköön, joita ei vaadita soveltamaan tehokkaan yhteistuotannon teknologiaa Europan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU1 a 14 artiklan mukaisesti edellyttäen, että kyseiset laitokset käyttävät yksinomaan jäämistä tuotettuja biomassapolttoaineita tavanomaisissa toimintaolosuhteissa.
____________________
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
Tarkistus 252
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 8 a kohta (uusi)
8 a.  Komissio toimittaa viimeistään … päivänä …kuuta … [kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä] ja sen jälkeen kahden vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen unionissa kulutettujen biopolttoaineiden vaikutuksista ja hyödyistä, mukaan lukien elintarvikkeiden ja rehun ja muiden materiaalien tuotanto sekä taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen kestävyys unionissa ja kolmansissa maissa.
Tarkistus 253
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 8 b kohta (uusi)
8 b.  Tämän artiklan 1–8 a kohdista poiketen ja ottaen huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden erityispiirteet tämän direktiivin 26 artiklaa ei sovelleta kyseisiin alueisiin. Komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta … [kuusi kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen, jossa määritellään kasvihuonekaasujen kestävyyttä ja niiden käytön vähentämistä koskevat kriteerit syrjäisimmille alueille. Kriteereissä on otettava huomioon erityiset paikalliset ominaispiirteet. Syrjäisimpien alueiden olisi erityisesti voitava hyödyntää täysimääräisesti resurssejaan tiukkojen kestävyyskriteerien mukaisesti voidakseen lisätä uusiutuvan energian tuotantoaan ja tehostaa energiaomavaraisuuttaan.
Tarkistus 255
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  sallii raaka-aineiden tai biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden, joilla on erilaiset kestävyysominaisuudet ja kasvihuonekaasujen vähentämisominaisuudet, erien yhdistämisen esimerkiksi kontissa, prosessointiin tai logistiikkaan liittyvässä laitoksessa, siirto- ja jakeluinfrastruktuurissa tai jossain paikassa;
a)  sallii raaka-aineiden tai biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden, joilla on erilaiset kestävyysominaisuudet ja kasvihuonekaasujen vähentämisominaisuudet, erien yhdistämisen esimerkiksi kontissa, prosessointiin tai logistiikkaan liittyvässä laitoksessa, siirto- ja jakeluinfrastruktuurissa tai jossain paikassa edellyttäen, että kaikki erät täyttävät 26 artiklassa esitetyt vaatimukset sellaisenaan ja että yksittäisten erien sääntöjenmukaisuuden valvontaan ja mittaukseen on käytössä soveltuvat järjestelmät;
Tarkistus 256
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Rajatylittävän kaupan ja kuluttajille tiedottamisen helpottamiseksi verkkoon ohjatun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian alkuperätakuiden on sisällettävä tietoa kestävyyskriteereistä ja kasvihuonekaasujen vähennyksistä sellaisina kuin ne on määritelty 26 artiklan 2–7 kohdassa, ja ne voidaan siirtää erikseen.
Tarkistus 257
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  jos raaka-aine-erän prosessointi tuottaa vain yhden tuotoksen, joka on tarkoitettu biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoon, erän koko ja erään liittyvät kestävyysominaisuuksien ja kasvihuonekaasujen vähentämisominaisuuksien määrät on mukautettava soveltamalla muuntokerrointa, joka on biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoon tarkoitetun tuotoksen massan ja prosessiin menevän raaka-aineen massan välinen suhde;
a)  jos raaka-aine-erän prosessointi tuottaa vain yhden tuotoksen, joka on tarkoitettu biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoon, erän koko ja erään liittyvät kestävyysominaisuuksien ja kasvihuonekaasujen vähentämisominaisuuksien määrät on mukautettava soveltamalla muuntokerrointa, joka on biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoon tarkoitetun tuotoksen massan ja prosessiin menevän raaka-aineen massan välinen suhde edellyttäen, että kukin seoksen muodostava erä täyttää 26 artiklassa esitetyt vaatimukset;
Tarkistus 258
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että talouden toimijat toimittavat luotettavaa tietoa 26 artiklan 2–7 kohdassa asetettujen kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien noudattamisesta ja saattavat pyynnöstä jäsenvaltion käyttöön tietojen pohjana käytetyt lähtötiedot. Jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita teettämään riittävän tasoinen riippumaton tarkastus toimitetuille tiedoille ja esittämään todisteet siitä, että näin on tehty. Tarkastuksessa on varmistettava, että talouden toimijoiden käyttämät järjestelmät ovat tarkkoja, luotettavia ja suojattu väärinkäytöksiltä. Tarkastuksessa on arvioitava näytteenottotaajuutta ja ‑menetelmiä sekä lähtötietojen täsmällisyyttä.
3.  Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että talouden toimijat toimittavat luotettavaa tietoa 26 artiklan 2–7 kohdassa asetettujen kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien noudattamisesta ja saattavat pyynnöstä jäsenvaltion käyttöön tietojen pohjana käytetyt lähtötiedot. Jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita teettämään riittävän tasoinen riippumaton tarkastus toimitetuille tiedoille ja esittämään todisteet siitä, että näin on tehty. Tarkastuksessa on varmistettava, että talouden toimijoiden käyttämät järjestelmät ovat tarkkoja, luotettavia ja suojattu väärinkäytöksiltä, ja myös se, että materiaaleja ei ole tarkoituksellisesti muutettu tai poistettu käytöstä, jotta erästä tai sen osasta voisi tulla jätettä tai jäämiä 26 artiklan 2–7 kohdan mukaisesti. Tarkastuksessa on arvioitava näytteenottotaajuutta ja -menetelmiä sekä lähtötietojen täsmällisyyttä.
Tarkistus 259
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Tässä kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan riippumatta siitä, ovatko biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet unionissa valmistettuja vai tuotuja.
Tässä kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan riippumatta siitä, ovatko biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet unionissa valmistettuja vai tuotuja. Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden maantieteellistä alkuperää koskevat tiedot on asetettava kuluttajien saataville.
Tarkistus 260
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 4 kohta
4.  Komissio voi katsoa, että vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät, joissa asetetaan vaatimukset biomassatuotteiden tuotannolle, sisältävät 26 artiklan 7 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa ja/tai osoittavat, että biopolttoaine-, bioneste- tai biomassapolttoaine- erät täyttävät 26 artiklan 2, 3, 4, 5 ja 6 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit, ja/tai että materiaaleja ei ole tarkoituksellisesti muutettu tai poistettu käytöstä, jotta materiaalierä tai sen osa kuuluisi liitteen IX soveltamisalaan. Osoittaessaan 26 artiklan 5 ja 6 kohdassa asetettujen vaatimusten täyttymisen toimijat voivat päättää antaa vaaditut todisteet suoraan metsätilan tasolla. Komissio voi myös tunnustaa sellaiset harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelualueet, jotka tunnustetaan kansainvälisissä sopimuksissa tai jotka kuuluvat hallitustenvälisten järjestöjen tai Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin 26 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuiksi alueiksi.
4.  Komissio voi katsoa, että vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät, joissa asetetaan vaatimukset biomassatuotteiden tuotannolle, sisältävät 26 artiklan 7 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa ja/tai osoittavat, että biopolttoaine-, bioneste- tai biomassapolttoaine- erät täyttävät 26 artiklan 2, 3, 4, 5 ja 6 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit, ja/tai että materiaaleja ei ole tarkoituksellisesti muutettu tai poistettu käytöstä, jotta materiaalierä tai sen osa kuuluisi liitteen IX soveltamisalaan. Osoittaessaan 26 artiklan 5 ja 6 kohdassa asetettujen vaatimusten täyttymisen toimijat voivat päättää antaa vaaditut todisteet suoraan toimituspohjan tasolla. Komissio voi myös tunnustaa sellaiset harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelualueet, jotka tunnustetaan kansainvälisissä sopimuksissa tai jotka kuuluvat hallitustenvälisten järjestöjen tai Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin 26 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuiksi alueiksi.
Tarkistus 261
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 5 kohta – 3 alakohta
Sen varmistamiseksi, että kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien noudattaminen todennetaan tehokkaalla ja yhdenmukaistetulla tavalla, ja erityisesti väärinkäytösten torjumiseksi komissio voi tarkentaa yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt, mukaan lukien luotettavaa, läpinäkyvää ja riippumatonta tarkastusta koskevat vaatimukset, ja vaatia kaikilta vapaaehtoisilta järjestelmiltä kyseisten vaatimusten soveltamista. Vaatimuksia tarkentaessaan komissio kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen minimoida hallinnollinen taakka. Tämä toteutetaan täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Säädöksissä asetetaan määräaika, johon mennessä vapaaehtoisten järjestelmien on pantava vaatimukset täytäntöön. Komissio voi kumota vapaaehtoisten järjestelmien hyväksymistä koskevat päätökset, mikäli järjestelmät eivät pane kyseisiä vaatimuksia täytäntöön säädetyssä määräajassa.
Sen varmistamiseksi, että kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevien kriteerien noudattaminen todennetaan tehokkaalla ja yhdenmukaistetulla tavalla, ja erityisesti väärinkäytösten torjumiseksi komissio voi tarkentaa yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt, mukaan lukien luotettavaa, läpinäkyvää ja riippumatonta tarkastusta koskevat vaatimukset, ja vaatia kaikilta vapaaehtoisilta järjestelmiltä kyseisten vaatimusten soveltamista. Vaatimuksia tarkentaessaan komissio kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen minimoida hallinnollinen taakka. Tämä toteutetaan täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Säädöksissä asetetaan määräaika, johon mennessä vapaaehtoisten järjestelmien on pantava vaatimukset täytäntöön. Komissio voi kumota vapaaehtoisten järjestelmien hyväksymistä koskevat päätökset, mikäli järjestelmät eivät pane kyseisiä vaatimuksia täytäntöön säädetyssä määräajassa. Jos jäsenvaltio esittää huolen vapaaehtoisen järjestelmän toiminnasta, komission on tutkittava asia ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin.
Tarkistus 262
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 7 a kohta (uusi)
7 a.  Komissio voi milloin tahansa tai jäsenvaltion pyynnöstä tarkistaa unionin markkinoilla toimivien taloudellisten toimijoiden toimittamien kestävyyskriteerien noudattamiseen tai kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvien tietojen paikkansapitävyyden.
Tarkistus 263
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Raaka-aineiden, joiden tuotanto on johtanut suoraan maankäytön muutokseen kuten muutokseen seuraavista IPCC:n maankäyttöluokista: metsämaa, ruohikkoalueet, kosteikot, rakennetut alueet tai muut maa-alueet luokkiin viljelymaa tai monivuotisten kasvien viljelymaa, ja jos epäsuoran maankäytön muutoksen päästöarvo (el) lasketaan liitteessä V olevan C osan 7 kohdan mukaisesti, epäsuoran maankäytön muutoksen arvioitujen päästöjen katsotaan olevan nolla.
Tarkistus 264
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltiot voivat toimittaa komissiolle kertomuksia, jotka sisältävät tietoja maatalouden raaka-aineiden viljelyn tyypillisistä kasvihuonekaasupäästöistä niiden alueella olevilla alueilla, jotka on luokiteltu tilastollisten alueyksikköjen nimikkeistön, jäljempänä ”NUTS”, tasolle 2 tai tarkemmin eritellylle NUTS-tasolle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 mukaisesti. Kertomuksiin on liitettävä kuvaus päästöjen tason laskemisessa käytetyistä menetelmistä ja tietolähteistä. Käytettävissä menetelmissä on otettava huomioon maaperän ominaispiirteet, ilmasto ja oletetut raaka-ainetuotot.
2.  Jäsenvaltiot voivat toimittaa komissiolle kertomuksia, jotka sisältävät tietoja maatalouden ja metsätalouden raaka-aineiden viljelyn tyypillisistä kasvihuonekaasupäästöistä niiden alueella olevilla alueilla, jotka on luokiteltu tilastollisten alueyksikköjen nimikkeistön, jäljempänä ”NUTS”, tasolle 2 tai tarkemmin eritellylle NUTS-tasolle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 mukaisesti. Kertomuksiin on liitettävä kuvaus päästöjen tason laskemisessa käytetyistä menetelmistä ja tietolähteistä. Käytettävissä menetelmissä on otettava huomioon maaperän ominaispiirteet, ilmasto ja oletetut raaka-ainetuotot.
Tarkistus 265
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 4 kohta
4.  Komissio voi päättää 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyttävällä täytäntöönpanosäädöksellä, että tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut kertomukset sisältävät 26 artiklan 7 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa, jonka pohjalta voidaan mitata tällaisiin kertomuksiin sisällytetyillä alueilla tuotetun maatalousbiomassan raaka-aineiden viljelyyn liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Näitä tietoja voi näin ollen käyttää liitteessä V olevassa D tai E osassa biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä liitteessä VI olevassa C osassa biomassapolttoaineiden osalta vahvistettujen viljelyä koskevien eriteltyjen oletusarvojen sijasta.
4.  Komissio voi päättää 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyttävällä täytäntöönpanosäädöksellä, että tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut kertomukset sisältävät 26 artiklan 7 kohdan soveltamisen kannalta tarkkaa tietoa, jonka pohjalta voidaan mitata tällaisiin kertomuksiin sisällytetyillä alueilla tuotetun maa- ja metsätalousbiomassan raaka-aineiden viljelyyn liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Näitä tietoja voi näin ollen käyttää liitteessä V olevassa D tai E osassa biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä liitteessä VI olevassa C osassa biomassapolttoaineiden osalta vahvistettujen viljelyä koskevien eriteltyjen oletusarvojen sijasta.
Tarkistus 266
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 5 kohta – 1 alakohta
Komissio tarkastelee uudelleen liitettä V ja liitettä VI lisätäkseen tai tarkistaakseen perustelluissa tapauksissa biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoketjuja koskevia arvoja. Uudelleentarkastelussa on myös tarkasteltava liitteessä V olevassa C osassa ja liitteessä VI olevassa B osassa vahvistetun menettelyn muuttamista.
Komissio tarkastelee uudelleen liitettä V ja liitettä VI lisätäkseen tai tarkistaakseen perustelluissa tapauksissa biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoketjuja koskevia arvoja uusimman teknologisen kehityksen ja tieteellisen näytön perusteella. Uudelleentarkastelussa on myös tarkasteltava liitteessä V olevassa C osassa ja liitteessä VI olevassa B osassa vahvistetun menettelyn muuttamista.
Tarkistus 267
Ehdotus direktiiviksi
30 artikla – 1 kohta
1.  Komissio seuraa unionissa kulutettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden alkuperää ja niiden tuotannon vaikutusta, myös syrjäyttämisestä johtuvaa vaikutusta, maankäyttöön unionissa ja tärkeimmissä kolmansissa toimittajamaissa. Seuranta perustuu jäsenvaltioiden yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja asetuksen [hallintoasetus] 3, 15 ja 18 artiklassa edellytettyihin niitä koskeviin edistymisraportteihin, asiaan liittyvien kolmansien maiden ja hallitustenvälisten järjestöjen kertomuksiin sekä tieteellisiin tutkimuksiin ja muihin asian kannalta merkityksellisiin tietoihin. Komissio seuraa myös biomassan energiakäyttöön liittyviä perushyödykkeiden hintavaihteluita ja mahdollisia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia elintarvikevarmuuteen.
1.  Komissio seuraa unionissa kulutettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden alkuperää ja niihin ja muihin lähteisiin pohjautuvan uusiutuvan energian tuotannon vaikutusta, myös syrjäyttämisestä johtuvaa vaikutusta, maankäyttöön unionissa ja kolmansissa toimittajamaissa. Seuranta perustuu jäsenvaltioiden yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen [energiaunionin hallinnosta, 2016/0375(COD)] 3, 15 ja 18 artiklassa edellytettyihin niitä koskeviin edistymisraportteihin, asiaan liittyvien kolmansien maiden ja hallitustenvälisten järjestöjen kertomuksiin sekä tieteellisiin tutkimuksiin, satelliittipohjaisiin tietoihin ja muihin asian kannalta merkityksellisiin tietoihin. Komissio seuraa myös biomassan energiakäyttöön liittyviä perushyödykkeiden hintavaihteluita ja mahdollisia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia elintarvikevarmuuteen ja materiaalien kilpaileviin käyttötarkoituksiin.
Tarkistus 268
Ehdotus direktiiviksi
32 artikla – 2 kohta
2.  Siirretään komissiolle 1 päivästä tammikuuta 2021 viiden vuoden ajaksi 7 artiklan 5 kohdassa, 7 artiklan 6 kohdassa, 19 artiklan 11 ja 14 kohdassa, 25 artiklan 6 kohdassa ja 28 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
2.  Siirretään komissiolle 1 päivästä tammikuuta 2021 viiden vuoden ajaksi 7 artiklan 3, 5 ja 6 kohdassa, 19 artiklan 11 ja 14 kohdassa, 25 artiklan 6 kohdassa ja 28 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Tarkistus 269
Ehdotus direktiiviksi
32 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 5 kohdassa, 7 artiklan 6 kohdassa, 19 artiklan 11 ja 14 kohdassa, 25 artiklan 6 kohdassa ja 28 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 3, 5 ja 6 kohdassa, 19 artiklan 11 ja 14 kohdassa, 25 artiklan 6 kohdassa ja 28 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
Tarkistus 270
Ehdotus direktiiviksi
Liite I a (uusi)
Liite I a
1.   Jäsenvaltion tavoitteet vuodelle 2030 saadaan laskemalla yhteen seuraavat komponentit, joista kukin ilmaistaan prosenttiyksikköinä:
a)  jäsenvaltion liitteen I mukaisesti asetettu sitova kansallinen tavoite vuodeksi 2020
b)  kiinteä osuus (”CFlat”)
c)  BKT-pohjainen osuus (”CGDP”)
d)  potentiaaliin perustuva osuus (”CPotential”)
e)  jäsenvaltion yhteenliittyneisyyden tasoa heijastava osuus (”CInterco”).
2.   CFlat on sama kullekin jäsenvaltiolle. Kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketut CFlat-osuudet muodostavat 30 prosenttia unionin vuosia 2030 ja 2020 koskevien tavoitteiden välisestä erosta.
3.   CGDP jaetaan jäsenvaltioiden kesken käyttäen perustana unionin keskiarvosta laskettavaa asukaskohtaista BKT-indeksiä siten, että kunkin yksittäisen jäsenvaltion indeksin yläraja on 150 prosenttia unionin keskiarvosta. Kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketut CGDP-osuudet muodostavat 30 prosenttia unionin vuosia 2030 ja 2020 koskevien tavoitteiden välisestä erosta.
4.   CPotential jaetaan jäsenvaltioiden kesken käyttäen perustana eroa, joka vallitsee jäsenvaltion RES-osuuden, sellaisena kuin se on esitetty PRIMES EUCO3535 -skenaariossa, ja sen vuotta 2020 koskevan sitovan kansallisen tavoitteen välillä. Kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketut CPotential-osuudet muodostavat 30 prosenttia unionin vuosia 2030 ja 2020 koskevien tavoitteiden välisestä erosta.
5.  CInterco jaetaan jäsenvaltioiden kesken käyttäen perustana unionin keskiarvosta laskettavaa sähköverkkojen yhteenliitäntäindeksiä siten, että kunkin yksittäisen jäsenvaltion yhteenliitäntäindeksin yläraja on 150 prosenttia unionin keskiarvosta. Kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketut CInterco-osuudet muodostavat 10 prosenttia unionin vuosia 2030 ja 2020 koskevien tavoitteiden välisestä erosta.
Tarkistus 271
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – C osa – 3 kohta – -a alakohta – kaava
VÄHENNYS = (E F(t) – E B /E F(t))
VÄHENNYS = (E F(t) – E B) /E F(t)
Tarkistus 272
Ehdotus direktiiviksi
Liite V – C osa – 15 kohta
15.  Hiilidioksidin talteenotosta ja korvaamisesta saatavat päästövähennykset, eccr, liittyvät suoraan sen biomassapolttoaineen tuotantoon, jolle ne on osoitettu, ja rajoittuvat niihin päästöihin, jotka vältetään ottamalla talteen hiilidioksidi, jossa hiili on peräisin biomassasta energia- ja liikennealalla.
15.  Hiilidioksidin talteenotosta ja korvaamisesta saatavat päästövähennykset, eccr, rajoittuvat niihin päästöihin, jotka vältetään ottamalla talteen hiilidioksidi, jossa hiili on peräisin biomassasta ja joka korvaa kaupallisissa tuotteissa ja palveluissa käytettävän fossiilisen hiilidioksidin.
Tarkistus 319
Ehdotus direktiiviksi
Liite VI – B osa –3 alakohta – a alakohta – 1 kaava
VÄHENNYS = (E­F(t) – EB(t)/ E­F(t)
VÄHENNYS = (E­F(t) – EB(t))/ E­F (t)
Tarkistus 273
Ehdotus direktiiviksi
Liite VII – 1 kohta – 2 alakohta – 1 luetelmakohta
—  Qusable = arvioitu käytettävissä oleva kokonaislämpö, jonka 7 artiklan 4 kohdan vaatimukset täyttävät lämpöpumput tuottavat, sovellettuna seuraavasti: huomioon otetaan ainoastaan ne lämpöpumput, joiden osalta SPF > 1,15 * 1/η;
—  Qusable = arvioitu käytettävissä oleva kokonaislämpö, jonka 7 artiklan 4 kohdan vaatimukset täyttävät lämpöpumput tuottavat lämmitystä ja jäähdytystä varten, sovellettuna seuraavasti: huomioon otetaan ainoastaan ne lämpöpumput, joiden osalta SPF > 1,15 * 1/η;
Tarkistus 274
Ehdotus direktiiviksi
Liite IX – A osa – b alakohta
b)  Sekalaisen yhdyskuntajätteen biomassaosuus, mutta ei lajiteltu kotitalousjäte, johon sovelletaan direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 2 kohdan a alakohdassa asetettuja kierrätystavoitteita.
Poistetaan.
Tarkistukset 284 ja 311
Ehdotus direktiiviksi
Liite IX – B osa – c alakohta
c)  Melassit, jotka tuotetaan sivutuotteena sokerijuurikkaan tai sokeriruo’on jalostuksessa edellyttäen, että on noudatettu sokerintuotannon parhaita teollisuusstandardeja.
Poistetaan.
Tarkistus 312
Ehdotus direktiiviksi
Liite X – A osa
A osa: [...]
Poistetaan.

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0392/2017).


Energiatehokkuus ***I
PDF 599kWORD 98k
Euroopan parlamentin tarkistukset 17. tammikuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (COM(2016)0761 – C8-0498/2016 – 2016/0376(COD))(1)
P8_TA(2018)0010A8-0391/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Energian kysynnän hillintä on yksi 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksytyn energiaunionistrategian viidestä toimintalohkosta. Energiatehokkuuden parantamisella saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energian toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla. Tämä on unionin niiden sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa sovitun globaalin ilmastosopimuksen puitteissa.
(1)  Energian kysynnän hillintä on yksi 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksytyn energiaunionistrategian viidestä toimintalohkosta. Energiatehokkuuden parantamisella koko energiaketjun matkalta, myös energiantuotannon, ‑siirron, -jakelun ja loppukäytön osalta, saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, parannetaan ilmanlaatua ja kansanterveyttä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energian toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja parannetaan kilpailukykyä sekä lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla, mikä parantaa kansalaisten elämänlaatua. Tämä on niiden unionin sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP21) sovitun globaalin ilmastosopimuksen puitteissa, ja joissa on sitouduttu pitämään maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna ja toteuttamaan lämpötilan nousun pitämiseksi 1,5 celsiusasteessa.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU9 on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta olisi käsiteltävä erillisenä energialähteenä. ”Energiatehokkuus etusijalle” -periaate olisi otettava huomioon vahvistettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Komissio varmistaa, että energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia tai rahoituspäätöksiä. Energiatehokkuutta on parannettava aina, kun se on kustannustehokkaampaa kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuudesta eurooppalaisille yhteiskunnille ja etenkin kansalaisille ja yrityksille koituvat eri edut.
(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU9 on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta olisi käsiteltävä erillisenä energialähteenä. ”Energiatehokkuus etusijalle” -periaate olisi otettava huomioon vahvistettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Komission olisi asetettava energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus tuotantokapasiteetin lisäämisen edelle. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia ja rahoituspäätöksiä. Investointeja loppuenergian tehokkuuden parantamiseen on tehtävä aina, kun se on kustannustehokkaampaa kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuuden lisääntymisestä koituvat eri edut kaikissa energiaketjun vaiheissa ja siten parantaa eurooppalaisten yhteiskuntien hyvinvointia. Jotta nämä edut saadaan käyttöön täysimääräisesti ja jotta suunnitellut politiikkatoimet voidaan panna onnistuneesti täytäntöön, komission ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten, kaupunkien, yritysten ja kansalaisten kanssa eri puolilla unionia sen varmistamiseksi, että energistehokkuuden parantaminen teknologisten, toiminnallisten ja taloudellisten muutosten tuloksena tapahtuu samanaikaisesti talouden kasvun myötä.
__________________
__________________
9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Kaikissa (uusiutumattoman ja uusiutuvan) primäärienergian muodoissa olisi otettava huomioon tällaisen energian hankkimisen, voimalaitosten perustamisen, käytön ja purkamisen sekä ympäristölle näistä aiheutuvien uhkien poistamisen edellyttämä lisäenergian määrä.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 b kappale (uusi)
(2 b)  Jäsenvaltioiden toimia olisi tuettava hyvin suunnitelluilla ja tehokkailla unionin rahoitusvälineillä, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Euroopan strategisten investointien rahasto ja Euroopan investointipankki, ja niillä olisi tuettava investointeja energiatehokkuuteen energiaketjun kaikissa vaiheissa kattavan kustannus-hyötyanalyysin pohjalta sekä käytettävä niissä eriytettyjen diskonttokorkojen mallia. Rahoitustuki olisi keskitettävä kustannustehokkaisiin keinoihin energiatehokkuuden parantamiseksi, mikä johtaisi energiankulutuksen vähenemiseen. Kunnianhimoisen energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen edellyttää esteiden poistamista, kuten äskettäin tapahtui Eurostatin antaessa selvityksen siitä, miten kansantalouden tilinpidossa kirjataan energiatehokkuutta koskevia sopimuksia, jotta investointeja energiatehokkuustoimenpiteisiin helpotettaisiin.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti vuodeksi 2030 27 prosentin energiatehokkuustavoitteen, jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä ”pitäen mielessä unionin 30 prosentin taso”. Euroopan parlamentti kehotti joulukuussa 2015 komissiota arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja muuttaa direktiiviä sen mukauttamiseksi niin, että otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.
(3)  Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannatti vuodeksi 2030 27 prosentin energiatehokkuustavoitetta, jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä ”pitäen mielessä unionin 30 prosentin taso”. Euroopan parlamentti kehotti joulukuussa 2015 komissiota arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja muuttaa direktiiviä sen mukauttamiseksi niin, että otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.
Tarkistus 102
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Vuotta 2030 koskevia kansallisia sitovia tavoitteita ei ole. Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 sitovan 30 prosentin tavoitteen muodossa. Tämä unionin tasolla tehtävän selkeyttämisen ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita, koska ne voivat edelleen vapaasti asettaa kansalliset panoksensa, jotka perustuvat primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin tai energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset ottaen huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 23 prosenttia ja loppuenergian kulutuksen 17 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa.
(4)  Vuotta 2030 koskevia kansallisia sitovia tavoitteita ei ole. Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 ohjeellisen 30 prosentin tavoitteen muodossa. Tämä unionin tasolla tehtävän selkeyttämisen ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita, koska ne voivat edelleen vapaasti asettaa kansalliset panoksensa, jotka perustuvat primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin tai energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset ottaen huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 23 prosenttia ja loppuenergian kulutuksen 17 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Kansallisia energiatehokkuustavoitteita asetettaessa olisi sovellettava jäsenvaltioiden välisen tasapuolisuuden periaatetta. Energia on perushyödyke, minkä vuoksi energiankulutuksella on väistämättä tietty vähimmäistaso. Tämä olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansallisia tavoitteita asetettaessa. Yleisesti ottaen maille, joissa energiankulutus asukasta kohti on alle unionin keskiarvon, olisi annettava tavoitteiden asettamisessa enemmän joustovaraa.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
(4 b)  Energiajärjestelmien toiminnan tehokkuuteen tiettynä ajankohtana vaikuttaa kyky syöttää eri lähteistä, joilla on eriasteinen inertia ja erilaiset käynnistysajat, tuotettua sähköä verkkoon sulavasti ja joustavasti. Parantamalla kyseistä tehokkuutta voidaan paremmin hyödyntää uusiutuvia energialähteitä, kuten tuulivoiman ja kaasuturbiinien yhdistelmää, ja välttää sellaisten verkkojen ylikuormittumista, joihin sähköä tuotetaan perinteisillä suurilla energiantuotantoyksiköillä, joilla on huomattava lämpöinertia.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 c kappale (uusi)
(4 c)  Komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiankulutus vähenee paremman energiatehokkuuden eikä makrotaloudellisten olosuhteiden seurauksena.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 d kappale (uusi)
(4 d)  Jäsenvaltioiden olisi yksilöitävä kustannustehokas energiatehokkuuspotentiaali soveltamalla alhaalta ylöspäin suuntautuvaa laskentamenetelmää erikseen kullakin sektorilla, sillä ne ovat riippuvaisia energiayhdistelmästä, talouden rakenteesta ja talouskehityksen vauhdista.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pitkän aikavälin strategia investointien saamiseksi käyttöön kansallisen rakennuskannan peruskorjauksiin ja ilmoitettava tästä komissiolle, olisi poistettava direktiivistä 2012/27/EU ja lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU10, johon se sopii lähes nollaenergiarakennuksiin liittyvien pitkän aikavälin suunnitelmien ja vähähiilisiin rakennuksiin siirtymistä koskevien säännösten yhteyteen.
(5)  Velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pitkän aikavälin strategia kansallisen rakennuskannan peruskorjausten helpottamiseksi ja ilmoitettava tästä komissiolle, olisi poistettava direktiivistä 2012/27/EU ja lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU10, johon se sopii lähes nollaenergiarakennuksiin liittyvien pitkän aikavälin suunnitelmien ja vähähiilisiin rakennuksiin siirtymistä koskevien säännösten yhteyteen.
__________________
__________________
10 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).
10 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Kun otetaan huomioon vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Sitoumuskauden jatkaminen vuoden 2020 jälkeen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten peruskorjauksia.
(6)  Kun otetaan huomioon vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Sitoumuskauden jatkaminen vuoden 2020 jälkeen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten pitkälle meneviä peruskorjauksia, jotta saavutetaan lähes nollaenergiarakennusten tavoite vuoteen 2050 mennessä. Energiansäästövelvoitteella on ollut keskeinen rooli paikallisen kasvun ja työllisyyden luomisessa, ja sitä olisi jatkettava, jotta varmistetaan, että unioni voi saavuttaa energia- ja ilmastotavoitteensa luomalla uusia mahdollisuuksia ja vähentää energiankulutuksen riippuvuutta kasvusta. Yksityisen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan arvioida, millä edellytyksillä energiatehokkuushankkeisiin tehtävät yksityiset investoinnit voidaan saada käyttöön, ja kehittää uusia tulomalleja energiatehokkuutta koskevan innovoinnin alalla.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Energiatehokkuuden parantaminen vaikuttaa myönteisesti myös ilmanlaatuun, sillä energiatehokkaammat rakennukset vähentävät lämmityspolttoaineiden ja etenkin kiinteiden lämmityspolttoaineiden kysyntää. Siksi energiatehokkuuteen liittyvät toimet parantavat ulko- ja sisäilman laatua ja auttavat saavuttamaan kustannustehokkaalla tavalla unionin ilmanlaatupolitiikan tavoitteet, joita on asetettu etenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/22841 a. Rakennusten energiakysynnän vähentäminen olisi katsottava ilmanlaatua koskevan politiikan osatekijäksi yleisesti ja erityisesti jäsenvaltioissa, joissa unionin ilmansaasteita koskevissa päästörajoissa pysyminen on ongelmallista ja energiatehokkuudella voitaisiin edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.
__________________
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan koko velvoitekaudelta kumulatiivinen loppukäytön energiansäästötavoite, joka vastaa ”uusia” säästöjä, jotka olisivat 1,5 prosenttia vuosittain myydystä energiasta. Tämä vaatimus voidaan saavuttaa uusilla politiikkatoimilla, jotka hyväksytään 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen uuden velvoitekauden aikana, tai uusilla yksittäisillä toimilla, jotka ovat tulosta edeltävällä kaudella tai ennen sitä hyväksytyistä politiikkatoimista, joiden osalta energiasäästöihin johtavat yksittäiset toimet kuitenkin otetaan tosiasiallisesti käyttöön tämän uuden kauden aikana.
(7)  Jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan koko velvoitekaudelta kumulatiivinen loppukäytön energiansäästötavoite, joka vastaa ”uusia” säästöjä, jotka olisivat vähintään 1,5 prosenttia. Tämä vaatimus voidaan saavuttaa uusista politiikkatoimista aiheutuvilla energiasäästöillä, jos voidaan osoittaa, että nämä toimenpiteet johtavat yksittäisiin toimiin, joilla saadaan aikaan todennettavia energiasäästöjä vuoden 2020 jälkeen. Kunkin kauden säästöt olisi lisättävä kumulatiivisesti edellisenä kautena tai edellisinä kausina saavutettujen säästöjen määrään.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Uusien säästöjen olisi oltava lisäsäästöjä siihen nähden, että jatketaan nykyisten toimien toteuttamista, joten säästöjä, jotka olisi saatu joka tapauksessa, ei voida ilmoittaa. Jotta voidaan laskea käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutus, mukaan voidaan laskea vain nettosäästöt mitattuina energiankulutuksen muutoksena, jonka voidaan suoraan katsoa johtuvan kyseisestä energiatehokkuustoimenpiteestä. Nettosäästöjen laskemiseksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä perusskenaario siitä, miten tilanne kehittyy, jos kyseistä politiikkaa ei toteuteta. Poliittisia toimia olisi arvioitava tähän perusskenaarioon nähden. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että samaan aikaan on saatettu toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka myös ovat saattaneet vaikuttaa energiansäästöihin, joten ei voida katsoa, että kaikki arvioitavan politiikan käyttöönotosta lähtien havaitut muutokset johtuisivat pelkästään kyseisestä politiikkatoimesta. Velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimien olisi edistettävä tosiasiallisesti ilmoitettujen säästöjen saavuttamista, jotta varmistetaan olennaisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen.
(9)  Uusien energiasäästöjen olisi oltava lisäsäästöjä siihen nähden, että jatketaan nykyisten toimien toteuttamista, joten säästöjä, jotka olisi saatu joka tapauksessa, ei voida ilmoittaa. Jotta voidaan laskea käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutus, mukaan voidaan laskea vain nettosäästöt mitattuina energiankulutuksen muutoksena, jonka voidaan suoraan katsoa johtuvan kyseisestä energiatehokkuustoimenpiteestä. Nettosäästöjen laskemiseksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä perusskenaario siitä, miten tilanne kehittyy, jos kyseistä politiikkaa ei toteuteta. Poliittisia toimia olisi arvioitava tähän perusskenaarioon nähden. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että samaan aikaan on saatettu toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka myös ovat saattaneet vaikuttaa energiansäästöihin, joten ei voida katsoa, että kaikki arvioitavan politiikan käyttöönotosta lähtien havaitut muutokset johtuisivat pelkästään kyseisestä politiikkatoimesta. Velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimien olisi edistettävä tosiasiallisesti ilmoitettujen säästöjen saavuttamista, jotta varmistetaan olennaisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a)  On tärkeää sisällyttää kaikki energiaketjun vaiheet säästöjen laskentaan, jotta lisätään energiansäästöpotentiaalia sähkön siirrossa ja jakelussa.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia energiasäästöjä ei voida ilmoittaa, paitsi jos kyseinen toimenpide ulottuu unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että kansallisella tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Ottaen huomioon, että rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä energiasäästöjen lisäämistä, on tarpeen selventää, että kaikki energiasäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ovat ylimääräisiä siihen kehitykseen nähden, joka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet kyseisen toimenpiteen osalta ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.
(10)  Unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia energiasäästöjä ei voida ilmoittaa, paitsi jos kyseinen toimenpide ulottuu unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että kansallisella tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Rakennusten avulla on mahdollista edelleen lisätä merkittävästi energiatehokkuutta ja rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä mittakaavaetuja käyttäen energiasäästöjen lisäämistä. On siksi tarpeen selventää, että kaikki energiasäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ovat ylimääräisiä siihen kehitykseen nähden, joka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet kyseisen toimenpiteen osalta ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a)  Tehokas vesihuolto voi lisätä energiasäästöjä merkittävästi. Vesi- ja jätevesialan osuus unionin sähkön käytöstä on 3,5 prosenttia1 a. Veden kysynnän odotetaan lisäksi kasvavan 25 prosenttia vuoteen 2040 mennessä, etupäässä kaupungeissa. Samanaikaisesti vesivuotojen osuus kaikesta unionissa käytetystä vedestä on 24 prosenttia, mikä aiheuttaa energia- ja vesihävikkiä. Tämän vuoksi kaikilla vesihuollon tehostamiseen ja veden käytön vähentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä on mahdollista edistää merkittävällä tavalla unionin energiatehokkuustavoitteen saavuttamista1 b.
__________________
1 a World Energy Outlook 2016, Kansainvälinen energiajärjestö, 2016.
1 b World Energy Outlook 2016, Kansainvälinen energiajärjestö, 2016.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 b kappale (uusi)
(10 b)  Tähän uudelleentarkasteluun sisältyy säännöksiä, jotka koskevat energiatehokkuuden käsittelyä infrastruktuurin painopistealana, ja sen tunnustamista, että se täyttää Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden talousalan instituutioiden käyttämän infrastruktuurin määritelmän, ja joissa se asetetaan keskeiseksi tekijäksi ja ensisijaiseksi näkökulmaksi tulevissa unionin energiainfrastruktuuria koskevissa sijoituspäätöksissä1 a.
__________________
1 a Sanamuoto Euroopan parlamentin 2 päivänä kesäkuuta 2016 antamasta mietinnöstä energiatehokkuusdirektiivin (2012/27/EU) täytäntöönpanokertomuksesta (2015/2232(INI)).
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 c kappale (uusi)
(10 c)  Unionissa vettä käytetään eniten energia-alalla, jonka osuus vedenkäytöstä on 44 prosenttia1 a. Käyttämällä älykkäitä teknologioita ja prosesseja tehokkaaseen vesihuoltoon voidaan luoda merkittäviä energiasäästöjä ja samalla parantaa yritysten kilpailukykyä.
__________________
1 a Komission yksiköiden valmisteluasiakirja maataloudesta ja kestävästä vesihuollosta EU:ssa, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2017.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 d kappale (uusi)
(10 d)  Vesi- ja jätevesialalla voidaan myös edistää uusiutuvan energian tuotantoa ja fossiilienergian toimitusten vähentämistä. Esimerkiksi energian talteenotto jäteveden käsittelyssä syntyvästä lietteestä mahdollistaa energian tuottamisen paikan päällä.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Rakennusten energiatehokkuuden paranemisen olisi hyödytettävä etenkin käyttäjiä, jotka kärsivät energiaköyhyydestä. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita, ja tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioille jätetään täysi toimintavara toimenpiteiden laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Perustamissopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhyydestä kärsivät käyttäjät pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä.
(12)  Rakennusten energiatehokkuuden paranemisen olisi hyödytettävä kaikkia kuluttajia ja etenkin pienituloisia talouksia, mukaan lukien ne, jotka kärsivät energiaköyhyydestä. Kukin jäsenvaltio voi määritellä energiaköyhyyden ja pienituloiset kotitaloudet omien kansallisten olosuhteidensa mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita. Tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioille jätetään täysi toimintavara toimenpiteiden laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Perustamissopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhät ja pienituloiset käyttäjät pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)  Reagointi sähkön kysyntään päivällä ja yöllä on tärkeää energiatehokkuuden parantamiseksi, sillä se lisää huomattavasti kuluttajien mahdollisuuksia säästää energiaa, koska he voivat käyttää päätöstensä perustana tietoja mahdollisuuksista optimoida energiankulutusta kysynnän, myös suuren kuormituksen, aikana niin, että voidaan hyödyntää paremmin siirtoverkkoja ja tuotantoresursseja.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 b kappale (uusi)
(12 b)  Energialaskuja pienennetään avustamalla kuluttajia energiankäytön vähentämisessä vähentämällä rakennusten energiatarpeita, parantamalla laitteiden tehokkuutta ja asettamalla saataville vähän energiaa kuluttavia liikennemuotoja yhdistettyinä julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn. Rakennusten vaipan parantamisella sekä energiatarpeiden ja energian käytön vähentämisellä parannetaan perustavanlaatuisella tavalla pienituloisen väestönosan terveysoloja.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 c kappale (uusi)
(12 c)  On tärkeää tiedottaa ja antaa täsmällisiä tietoja energiatehokkuuden parantamisen ja sen mahdollisen käyttöönoton hyödyistä kaikille unionin kansalaisille. Energiatehokkuuden parantamisella on ratkaiseva merkitys myös unionin geopoliittisen aseman ja turvallisuuden kannalta, koska sen avulla vähennetään riippuvuutta kolmansista maista tuotavista polttoaineista.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 d kappale (uusi)
(12 d)  Noin 50 miljoonaa kotitaloutta unionissa kärsii energiaköyhyydestä. Energiatehokkuustoimenpiteiden on siksi oltava keskeisessä asemassa kustannustehokkaassa strategiassa, jolla puututaan energiaköyhyyteen ja kuluttajien haavoittuvuuteen, ja niiden on täydennettävä jäsenvaltioiden sosiaaliturvapolitiikkoja. Sen varmistamiseksi, että energiatehokkuustoimenpiteillä vähennetään kestävällä tavalla vuokralaisten energiaköyhyyttä, on otettava huomioon näiden toimenpiteiden kustannustehokkuus ja kannattavuus omistajille ja vuokralaisille ja taattava näille toimenpiteille jäsenvaltioissa riittävä taloudellinen tuki. Unionin rakennuskannan on pitkällä aikavälillä koostuttava lähes nollaenergiarakennuksista Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Nykyinen rakennusten peruskorjausaste ei ole riittävä, ja vaikeimmin saavutettavissa ovat ne rakennukset, joiden asukkaina on energiaköyhiä pienituloisia ihmisiä. Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet energian säästövelvoitteista, energiatehokkuusvelvoitejärjestelmistä ja vaihtoehtoisista politiikkatoimista ovat siksi erityisen tärkeitä.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 e kappale (uusi)
(12 e)  Kaikkien toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden kustannusten ja hyötyjen, myös takaisinmaksukausien, olisi oltava kuluttajille täysin avoimia.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää toimitettua fossiilista energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP21) tehdyt globaalit sitoumukset. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden pitäisi pystyä ottamaan energiansäästövaatimusten täyttämiseksi huomioon tietty määrä uusiutuvaa energiaa, joka on tuotettu rakennuksessa omaa käyttöä varten. Tätä varten jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus käyttää direktiivin 2010/30/EU nojalla vahvistettuja laskentamenetelmiä.
(13)  Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää toimitettua fossiilista energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisin sopimuksessa tehdyt globaalit sitoumukset.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Jäsenvaltioiden yritysten ja talouden toimialojen energiatasetta voidaan parantaa kiertotalouden periaatteilla siten, että käytetään asianmukaisesti teollisuusjätteitä uusioraaka-aineina edellyttäen, että niiden energiapotentiaali on korkeampi kuin vaihtoehtoisten primääriraaka-aineiden energiapotentiaali.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)
(13 b)  Hyödyntämällä uusia liiketoimintamalleja ja teknologioita jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään ja helpottamaan energiatehokkuustoimenpiteiden käyttöönottoa esimerkiksi suurille ja pienille kuluttajille tarjottavien innovatiivisten energiapalvelujen avulla.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)
(13 c)  Jäsenvaltioiden olisi suunniteltava ja sovellettava vaihtoehtoisia toimenpiteitä hyvin joustavasti määritellessään kansallisia energiatehokkuuden painopisteitään ja sisällytettävä niihin sekä energiatehokkaita tuotteita että energiatehokkaita teknisiä tuotantoprosesseja. Tukea tarvitaan luonnonvarojen tehokasta käyttöä tavoitteleviin toimiin tai kiertotalouden käyttöön ottamiseen;
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Energiankulutusta koskevien selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä komission tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Direktiivin 2012/27/EU 9–11 artiklaa ja liitettä VII olisi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja. Olisi myös selkeytettävä, että laskutukseen ja laskutustietoihin liittyviä oikeuksia sovelletaan keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden käyttäjiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa henkilökohtaista sopimussuhdetta energian toimittajaan. Näitä säännöksiä sovellettaessa käsitteellä ’loppukuluttaja’ olisi näin ollen tarkoitettava loppukäyttäjää, joka ostaa lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden omaan käyttöönsä, samoin kuin moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukasta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä. Käsitteellä ’käyttäjäkohtainen mittaaminen’ olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä. Uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä etäluettavia, jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja säännöllisesti. Uutta 9 a artiklaa on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen.
(14)  Energiankulutusta koskevien täsmällisten, luotettavien, selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä komission tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Vaikka käyttäjäkohtaisten kulutusmittarien asentamista olisi yhä edellytettävä jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, direktiivin 2012/27/EU 9–11 artiklaa ja liitettä VII olisi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja, kun otetaan huomioon mittausvälineiden saatavuus ja tarkkuus optimaalisen energiankäytön kannalta. Jäsenvaltioiden olisi myös otettava huomioon, että energiankulutuksen mittaamista koskevien uusien teknologioiden onnistunut toteutus edellyttää enemmän investointeja sekä käyttäjien että energian toimittajien koulutukseen ja osaamiseen. Olisi myös selkeytettävä, että laskutukseen ja laskutustietoihin tai kulutukseen liittyviä oikeuksia sovelletaan keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden käyttäjiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa henkilökohtaista sopimussuhdetta energian toimittajaan. Näitä säännöksiä sovellettaessa käsitteellä ’loppukuluttaja’ olisi näin ollen tarkoitettava paitsi loppukäyttäjää, joka ostaa lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden omaan käyttöönsä, myös moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukasta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä, jos asukkailla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa. Käsitteellä ’käyttäjäkohtainen mittaaminen’ olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä. Uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä etäluettavia, jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja säännöllisesti. Uutta 9 a artiklaa on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a)  Laskutustiedot ja vuosiyhteenvedot ovat tärkeä keino asiakkaille tiedottamisessa. Kulutusta ja kustannuksia koskevista tiedoista kuluttajat voivat saada myös muuta tietoa, joka auttaa heitä vertailemaan nykyistä sopimustaan muihin tarjouksiin ja turvautumaan valitusten hallintaan ja riidanratkaisumenettelyihin. Koska laskuihin liittyvät riidat ovat kuitenkin hyvin yleinen syy kuluttajien valituksiin, minkä seurauksena kuluttajien tyytyväisyys ja osallistuminen energia-alalla on jatkuvasti vähäistä, on tärkeää yksinkertaistaa ja selventää laskuja ja tehdä niistä helpommin ymmärrettäviä. Samalla on varmistettava, että erillisistä välineistä, kuten laskutustiedoista, tiedotustyökaluista ja vuosiyhteenvedoista saadaan kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla kuluttajat voivat säännellä energiankulutustaan, vertailla tarjouksia ja vaihtaa energiantoimittajaa.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 b kappale (uusi)
(14 b)  Tässä direktiivissä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset) tarkoitetaan yrityksiä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa ja/tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa, komission suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdan1 a mukaisesti.
_______________
1 a. Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 b kappale (uusi)
(15 b)  Energiatehokkuuden kasvu on suora seuraus seuraavista energiantuotannossa ja muuntoprosesseissa toteutetuista toimista: primäärienergian tehokas muuntaminen loppuenergiaksi, tämän energian tehokas siirtäminen kuluttajille sähkönä tai lämpönä tai polttoaineena ja niiden säästeliäs käyttö loppukäyttäjän toimesta. Säästövaikutusta kuluttajamarkkinoilla ei saisi pitää tällaisen tehokkuuden ainoana tavoitteena, koska kyseinen vaikutus voi johtua energian epäsuotuisista hinnoista.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  Jotta voitaisiin ottaa huomioon teknologian edistyminen ja uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähköntuotantosektorilla, kilowattitunteina (kWh) mitatun sähkön säästön oletuskerrointa olisi tarkistettava primäärienergiakertoimen muutosten huomioon ottamiseksi. Sähkön primäärienergiakerrointa koskevat laskelmat perustuvat vuotuisiin keskiarvoihin. Ydinvoimasähkön ja ‑lämmön tuotannon osalta käytetään energiasisällön fyysistä laskentamenetelmää ja fossiilisista polttoaineista ja biomassasta tuotetun sähkön ja lämmön osalta teknistä muuntotehokkuusmenetelmää. Palamattoman uusiutuvan energian osalta menetelmänä käytetään suoraan primäärienergian kokonaismäärään perustuvaa lähestymistapaa. Laskettaessa sähkön primäärienergiaosuutta sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sovelletaan direktiivin 2012/27/EU liitteessä II esitettyä menetelmää. Tässä käytetään keskimääräistä eikä marginaalista markkina-asemaa. Muuntotehokkuuden oletetaan olevan 100 prosenttia palamattoman uusiutuvan energian, 10 prosenttia geotermisen voimalaitoksen ja 33 prosenttia ydinvoimalaitoksen osalta. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon kokonaistehokkuus lasketaan Eurostatin tuoreimpien tietojen perusteella. Järjestelmän rajat asetetaan niin, että primäärienergiakerroin on 1 kaikkien energialähteiden osalta. Laskelmat perustuvat PRIMES-viiteskenaarion tuoreimpaan versioon. Primäärienergiakertoimen arvo perustuu vuotta 2020 koskeviin ennusteisiin. Analyysi kattaa EU:n jäsenvaltiot ja Norjan. Norjaa koskevat tietojoukko perustuu ENTSO-E-tietoihin.
(16)  Ainoastaan tämän direktiivin tavoitteiden soveltamiseksi ja jotta voitaisiin ottaa huomioon teknologian edistyminen ja uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähköntuotantosektorilla, kilowattitunteina (kWh) mitatun sähkön säästön oletuskerrointa olisi analysoitava huolellisesti ja mahdollisesti tarkistettava primäärienergiakertoimen muutosten huomioon ottamiseksi, ottaen näin huomioon kyseisen jäsenvaltion energiayhdistelmä vertailevan ja avoimen menetelmän avulla.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
(16 a)  Kun otetaan huomioon, että energiatehokkuussuunnitelmasta 10 päivänä kesäkuuta 2011 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä korostettiin, että rakennusten osuus unionin primäärienergian kulutuksesta on 40 prosenttia, mikä vastaa 50:ä prosenttia loppuenergiasta, ja jotta voitaisiin lisätä talouskasvua ja edistää työllisyyttä erityispätevyyttä edellyttävillä aloilla, kuten rakennusalalla ja rakennustuotteiden tuotannossa, sekä arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun ja lämmitys- ja jäähdytysteknologiaa koskevan konsultoinnin kaltaisilla ammattialoilla, jäsenvaltioiden olisi laadittava kyseisiä aloja varten vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ulottuva pitkän aikavälin strategia.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 b kappale (uusi)
(16 b)  Primäärienergiakerrointa olisi käytettävä fossiilisten polttoaineiden kulutuksen ja niistä riippuvuuden vähentämiseen ja energiatehokkuuden lisäämiseen sekä uusiutuvien energialähteiden valikoiman laajentamiseen. Tässä yhteydessä kilowattitunteina mitattua sähkön säästön oletuskerrointa olisi mukautettava, jos teknologian, talouden tai yhteiskunnan kehitys osoittaa, että oletuskerrointa on tarpeen pienentää. Komission olisi analysoitava primäärienergiakertoimen muuttamista ja tarvittaessa esitettävä sitä koskeva lainsäädäntöehdotus vuoteen 2024 mennessä.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Jotta voidaan varmistaa, että direktiivin liitteitä ja 14 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja hyötysuhteen yhdenmukaistettuja viitearvoja voidaan päivittää, on tarpeen laajentaa komissiolle annettua säädösvallan siirtoa.
Poistetaan.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Jotta voidaan arvioida direktiivin 2012/27/EU tehokkuutta, käyttöön olisi otettava vaatimus direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä toimitettavasta kertomuksesta.
(18)  Jotta voidaan arvioida direktiivin 2012/27/EU tehokkuutta, käyttöön olisi otettava vaatimus kyseisen direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä toimitettavasta kertomuksesta. Tämä päivämäärä on YK:n ilmastosopimuksen vuoden 2023 maailmanlaajuisen tilannekatsauksen jälkeen. jotta mahdollistetaan mainitun prosessin tarpeellinen yhdenmukaistaminen, kun otetaan myös huomioon talouden ja innovoinnin kehitys.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a)  Jäsenvaltioiden, joiden henkeä kohti laskettu bruttokansatuote on pienempi kuin unionin keskimääräinen henkeä kohti laskettu bruttokansantuote, olisi voitava lisätä primäärienergian kulutusta edellyttäen, että sen muuntamisessa loppuenergiaksi, sen edelleen siirtämisessä ja jakelussa sekä hyödyllisissä säästöissä kuluttajamarkkinoilla otetaan huomioon energiatehokkuuden huomattava lisäys kussakin teknologisen prosessin vaiheessa, jotka ovat osa vapautetun primäärienergian virtaa.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 b kappale (uusi)
(19 b)  Paikallis- ja alueviranomaisille olisi annettava johtava rooli direktiivissä vahvistettujen toimenpiteiden kehittämisessä, suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, jotta ne voisivat paremmin arvioida ilmastollisia, kulttuurisia ja sosiaalisia ominaispiirteitään.
Tarkistukset 110/rev ja 100
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
1 artikla – 1 kohta
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettamat energiatehokkuutta koskevat 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asettamat 30 prosentin sitovat yleistavoitteet saavutetaan, ja jotta valmistellaan energiatehokkuuden lisäparannuksia tuon määräajan jälkeen. Siinä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on poistaa energiamarkkinoiden esteitä ja korjata markkinahäiriöitä, jotka haittaavat energian toimitusten ja käytön tehokkuutta, sekä säädetään ohjeellisten kansallisten energiatehokkuustavoitteiden ja -panosten asettamisesta vuodeksi 2020 ja 2030.
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa ja pannaan täytäntöön energiatehokkuus etusijalle -periaate koko energiaketjun matkalta, myös energiantuotannon, -siirron, -jakelun ja loppukäytön osalta, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettamat energiatehokkuutta koskevat 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asettamat vähintään 35 prosentin sitovat yleistavoitteet saavutetaan, ja jotta valmistellaan energiatehokkuuden lisäparannuksia vuoden 2030 jälkeen unionin vuoden 2050 pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteiden ja Pariisin sopimuksen mukaisesti. Siinä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on poistaa energiamarkkinoiden esteitä ja korjata markkinahäiriöitä, jotka haittaavat energian toimitusten ja käytön tehokkuutta, sekä säädetään ohjeellisten kansallisten energiatehokkuustavoitteiden asettamisesta vuodeksi 2020 ja kansallisten energiatehokkuustavoitteiden asettamisesta vuodeksi 2030.
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
1 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Tällä direktiivillä edistetään energiatehokkuus etusijalla -periaatteen toteuttamista ja varmistetaan, että energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia tai rahoituspäätöksiä.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
1 artikla – 1 b kohta (uusi)
1 b.  Jotta voidaan ohjata yksityistä rahoitustaenergiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin ja korjauksiin, komission on kartoitettava mahdolliset poliittiset mekanismit käynnistämällä vuoropuhelu julkisten ja yksityisten rahoituslaitosten kanssa. Kun otetaan huomioon suuret mahdollisuudet parantaa energiatehokkuutta rakennusalalla, on erityisesti tarkasteltava investointimahdollisuuksia kyseiseen alaan ja keskityttävä tällöin ensisijaisesti energiaköyhyyden uhan alla eläville pienituloisille kotitalouksille tarkoitettuihin asuinrakennuksiin. Lisäksi komission on harkittava vaihtoehtoja pienten hankkeiden yhdistämiseksi suuremmiksi, jotta investoinnit energiatehokkuushankkeisiin olisivat taloudellisesti kiinnostavampia ja mahdollisia sijoittajille. Komissio antaa jäsenvaltioille ohjeita yksityisten sijoitusten saamisesta 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
3 artikla – 1–3 kohta
3 artikla
3 artikla
Energiatehokkuustavoitteet
Energiatehokkuustavoitteet
1.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava vuodeksi 2020 ohjeellinen kansallinen energiatehokkuustavoite, joka perustuu joko primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin taikka energiaintensiteettiin. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä tavoitteet komissiolle 24 artiklan 1 kohdan ja liitteessä XIV olevan 1 osan mukaisesti. Niiden on tällöin ilmaistava nämä tavoitteet myös primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020 ja selitettävä, miten ja minkä tietojen perusteella tämä on laskettu.
1.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava vuodeksi 2020 ohjeellinen kansallinen energiatehokkuustavoite, joka perustuu joko primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin taikka energiaintensiteettiin. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä tavoitteet komissiolle 24 artiklan 1 kohdan ja liitteessä XIV olevan 1 osan mukaisesti. Niiden on tällöin ilmaistava nämä tavoitteet myös primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020 ja selitettävä, miten ja minkä tietojen perusteella tämä on laskettu.
Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon
Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon
a)  että unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa;
a)  että unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa tai enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa;
b)  tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet;
b)  tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet;
c)  direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet; ja
c)  direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet; sekä
d)  muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltioissa ja unionin tasolla.
d)  muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltioissa ja unionin tasolla.
Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös primäärienergian kulutukseen vaikuttavat kansalliset olosuhteet, kuten:
Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös primäärienergian kulutukseen vaikuttavat kansalliset olosuhteet, kuten:
a)  jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet;
a)  jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet;
b)  BKT:n kehitys ja ennuste;
b)  BKT:n kehitys ja ennuste;
c)  muutokset energian tuonnissa ja viennissä;
c)  muutokset energian tuonnissa ja viennissä;
d)  kaikkien uusiutuvien energialähteiden, ydinenergian, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; ja
d)  kaikkien uusiutuvien energialähteiden, ydinenergian, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; sekä
e)  varhaiset toimet.
e)  varhaiset toimet.
2.  Komissio arvioi 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä saavutettua edistymistä ja sitä, saavuttaako unioni todennäköisesti energiankulutuksen tason, joka on enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.
2.  Komissio arvioi 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä saavutettua edistymistä ja sitä, saavuttaako unioni todennäköisesti energiankulutuksen tason, joka on enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja/tai enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.
3.  Tehdessään 2 kohdassa tarkoitettua arviota komissio
3.  Tehdessään 2 kohdassa tarkoitettua arviota komissio
a)  laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden ilmoittamista kansallisista viitteellisistä energiatehokkuustavoitteista;
a)  laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden ilmoittamista kansallisista viitteellisistä energiatehokkuustavoitteista;
b)  arvioi, voidaanko näiden tavoitteiden yhteenlaskettua määrää pitää luotettavana osoituksena siitä, että unioni kokonaisuutena etenee suunnitellusti, ottaen huomioon arvion ensimmäisestä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditusta vuosiraportista ja arvion 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadituista kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista;
b)  arvioi, voidaanko näiden tavoitteiden yhteenlaskettua määrää pitää luotettavana osoituksena siitä, että unioni kokonaisuutena etenee suunnitellusti, ottaen huomioon arvion ensimmäisestä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditusta vuosiraportista ja arvion 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadituista kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista;
c)  ottaa huomioon täydentävät analyysit, joita saadaan
c)  ottaa huomioon täydentävät analyysit, joita saadaan
i)  arvioimalla edistymistä absoluuttisessa energiankulutuksessa ja energiankulutuksessa suhteessa taloudelliseen toimintaan unionin tasolla, mukaan lukien edistyminen energian toimitusten tehokkuudessa jäsenvaltioissa, joiden kansalliset ohjeelliset tavoitteet perustuvat energian loppukulutukseen tai loppuenergian säästöihin, mukaan lukien edistyminen, joka johtuu siitä, että nämä jäsenvaltiot ovat noudattaneet tämän direktiivin III lukua;
i)  arvioimalla edistymistä absoluuttisessa energiankulutuksessa ja energiankulutuksessa suhteessa taloudelliseen toimintaan unionin tasolla, mukaan lukien edistyminen energian toimitusten tehokkuudessa jäsenvaltioissa, joiden kansalliset ohjeelliset tavoitteet perustuvat energian loppukulutukseen tai loppuenergian säästöihin, mukaan lukien edistyminen, joka johtuu siitä, että nämä jäsenvaltiot ovat noudattaneet tämän direktiivin III lukua;
ii)  energiankulutuksen tulevia suuntauksia unionin tasolla koskevien mallintamisten tuloksista;
ii)  energiankulutuksen tulevia suuntauksia unionin tasolla koskevien mallintamisten tuloksista;
d)  vertaa a–c alakohdan mukaisia tuloksia energiankulutuksen määrään, joka tarvittaisiin, jotta energiankulutuksen taso olisi enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.
d)  vertaa a–c alakohdan mukaisia tuloksia energiankulutuksen määrään, joka tarvittaisiin, jotta energiankulutuksen taso olisi enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja/tai enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.
Tarkistus 101
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 2 kohta
Direktiivi 2012/27/EU
3 artikla – 4 kohta
4.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [4] ja [6] artiklan mukaisesti. Näitä panoksia asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä panoksista komissiolle osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [3] ja [7]–[11] artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
4.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustavoitteet 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi [energiaunionin hallinnasta] ja annetun asetuksen (EU) XX/20XX [4] ja [6] artiklan mukaisesti. Näitä panoksia asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä panoksista komissiolle osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [3] ja [7]–[11] artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
Tarkistukset 54, 105 ja 107
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 artikla
7 artikla
7 artikla
Energiansäästövelvoitteet
Energiansäästövelvoitteet
1.  Jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään
1.  Jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään
a)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;
a)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;
b)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.
b)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.
Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 1,5 prosentin vuotuiset uudet säästöt kymmenen vuoden ajan vuoden 2030 jälkeen, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja joka kymmenes vuosi sen jälkeen tekemissä tarkasteluissa päätellä, että tämä ei ole tarpeen, jotta saavutetaan unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteet vuoteen 2050 mennessä.
Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 1,5 prosentin vuotuiset uudet säästöt kymmenen vuoden ajan vuoden 2030 jälkeen, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja joka kymmenes vuosi sen jälkeen tekemissä tarkasteluissa päätellä, että tämä ei ole tarpeen, jotta saavutetaan unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteet vuoteen 2050 mennessä.
Kunkin kauden säästöt on lisättävä kumulatiivisesti edellisinä kausina saavutettujen säästöjen määrään. Kun aiemmat politiikkatoimet, ohjelmat ja/tai yksittäiset toimet eivät enää tuota säästöjä, kyseisten säästöjen menetys on otettava huomioon laskettaessa saavutettavien säästöjen kokonaismäärää kunkin kauden lopussa, samoin kuin uusien säästöjen korvaama menetys.
Sovellettaessa b alakohtaa ja rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat laskea mukaan vain ne energiasäästöt, jotka johtuvat 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen käyttöön otetuista uusista politiikkatoimista tai 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana käyttöön otetuista politiikkatoimista, jos voidaan osoittaa, että kyseiset toimet saavat aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia yksittäisiä toimia ja tuottavat säästöjä.
Edellä b kohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen säästöjen on oltava kumulatiivisia ja a kohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen säästöjen lisänä. Tämän vuoksi ja rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat laskea mukaan ne energiasäästöt, jotka johtuvat 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen tai sitä ennen käyttöön otetuista uusista politiikkatoimista, jos voidaan osoittaa, että kyseiset toimet saavat aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia uusia yksittäisiä toimia ja tuottavat säästöjä. Jäsenvaltiot voivat laskea mukaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana käyttöön otetuista yksittäisistä toimista aiheutuvat säästöt, jos toimien osoitetaan tuottavan yhä energiasäästöjä vuoden 2020 jälkeen.
Liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon näissä laskelmissa.
Vain sovellettaessa a alakohdassa tarkoitettua jaksoa liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon näissä laskelmissa. Liikenteessä käytetyn energian myynti on sisällytettävä kokonaan laskelmiin, jotka koskevat b alakohdassa mainittua ja sen jälkeistä aikaa.
Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin a ja b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, kunhan vaaditut kumulatiiviset kokonaissäästöt on saavutettu kunkin kauden lopussa.
Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin a ja b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, kunhan vaaditut kumulatiiviset kokonaissäästöt on saavutettu kunkin kauden lopussa.
2.  Jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi:
2.  Jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi:
a)  toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020;
a)  toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020;
b)  jättää laskelmien ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa;
b)  jättää laskelmien ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa;
c)  sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä;
c)  sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja ‑jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan a ja b alakohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä; ja
d)  ottaa huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat tulosta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja sen jälkeen ja jotka voidaan mitata ja todentaa; ja
d)  ottaa huomioon 1 kohdan a alakohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat seurausta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja jotka voidaan mitata ja todentaa.
e)  jättää 1 kohdan nojalla vaadittujen energiansäästöjen määrän laskelmista pois rakennuksessa omaa käyttöä varten tuotetun energian todennettavissa olevan määrän, joka on tulosta politiikkatoimista, joilla edistetään uusiutuvan energian teknologian uusia asennuksia.
3.  Kaikki 2 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 25 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta energiasäästöjen määrästä. Jäsenvaltioiden on laskettava valittujen vaihtoehtojen vaikutukset erikseen 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kausia varten:
3.  Kaikki 2 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 25 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta energiasäästöjen määrästä. Jäsenvaltioiden on laskettava valittujen vaihtoehtojen vaikutukset erikseen 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kausia varten:
a)  1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa;
a)  1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa;
b)  1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan b, c, d ja e alakohtaa, edellyttäen että d alakohdassa tarkoitetuilla yksittäisillä toimilla on edelleen todennettavissa ja mitattavissa olevaa vaikutusta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen.
b)  1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan b, c, d ja e alakohtaa, edellyttäen että d alakohdassa tarkoitetuilla yksittäisillä toimilla on edelleen todennettavissa ja mitattavissa olevaa vaikutusta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen
4.  Energiasäästöjä, jotka on saavutettu 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen, ei voida laskea mukaan kumulatiivisiin säästöihin, jotka vaaditaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta.
4.  Energiasäästöjä, jotka on saavutettu 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen, ei voida laskea mukaan kumulatiivisiin säästöihin, jotka vaaditaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta.
5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 a ja 7 b artiklassa ja 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista politiikkatoimista johtuvat säästöt lasketaan liitteen V mukaisesti.
5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 a ja 7 b artiklassa ja 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista politiikkatoimista johtuvat säästöt lasketaan liitteen V mukaisesti.
6.  Jäsenvaltioiden on saavutettava 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen määrä joko perustamalla 7 a artiklassa tarkoitettu energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä tai toteuttamalla 7 b artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Jäsenvaltiot voivat yhdistää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin vaihtoehtoisia politiikkatoimia.
6.  Jäsenvaltioiden on saavutettava 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen määrä joko perustamalla 7 a artiklassa tarkoitettu energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä tai toteuttamalla 7 b artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Jäsenvaltiot voivat yhdistää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin vaihtoehtoisia politiikkatoimia.
7.  Jäsenvaltioiden on osoitettava, että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan.
7.  Jäsenvaltioiden on osoitettava, että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan.
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 1 kohta
1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä, niiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut kunkin jäsenvaltion alueella toimivat velvoitetut osapuolet saavuttavat 7 artiklan 1 kohdassa esitetyn kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövaatimuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan soveltamista.
1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä, niiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut kunkin jäsenvaltion alueella toimivat velvoitetut osapuolet saavuttavat 7 artiklan 1 kohdassa esitetyn kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövaatimuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan soveltamista, tai antaa velvoitettujen osapuolten suorittaa vuosittain maksuosuuden kansalliseen energiatehokkuusrahastoon 20 artiklan 6 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueellaan toimivien energian jakelijoiden ja/tai energian vähittäismyyntiyritysten keskuudesta, ja se voi sisällyttää niihin alueellaan toimivia liikennepolttoaineen jakelijoita tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyrityksiä. Jäsenvaltion nimeämien velvoitettujen osapuolten on saavutettava loppukäyttäjien keskuudessa velvoitteen täyttämisen edellyttämä energiansäästöjen määrä riippumatta 7 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetuista laskelmista tai, jäsenvaltion niin päättäessä, muilta osapuolilta saatavien sertifioitujen säästöjen avulla 5 kohdan b alakohdassa esitetyn mukaisesti.
2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueillaan toimivien energian jakelijoiden, energian vähittäismyyntiyritysten ja liikennepolttoaineen jakelijoiden tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyritysten keskuudesta. Jäsenvaltion nimeämien velvoitettujen osapuolten on saavutettava loppukäyttäjien keskuudessa velvoitteen täyttämisen edellyttämä energiansäästöjen määrä riippumatta 7 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetuista laskelmista tai, jäsenvaltion niin päättäessä, muilta osapuolilta saatavien sertifioitujen säästöjen avulla 5 kohdan b alakohdassa esitetyn mukaisesti.
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jos energian vähittäismyyntiyritykset on nimetty velvoitetuiksi osapuoliksi 2 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että energian vähittäismyyntiyritykset eivät luo kuluttajille mitään esteitä siirtymiselle toimittajalta toiselle.
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – b alakohta
b)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että käytössä on selkeä, tarkasteltavissa oleva ja kaikille markkinatoimijoille avoin hyväksyntäprosessi, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina;
b)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että käytössä on selkeä, tarkasteltavissa oleva, osallistava ja kaikille markkinatoimijoille avoin, akkreditoitu hyväksyntäprosessi, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina;
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  jäsenvaltiot sallivat lisäsäästöt, jotka saavutetaan kaupunkiympäristöissä kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiin käytettävillä kestävämmillä teknologioilla (mikä johtaa vastaavasti saasteiden ja hiukkasten vähenemiseen) ja lasketaan mukaan 1 kohdassa vaadittujen energiansäästöjen määrään;
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – c b alakohta (uusi)
c b)  jäsenvaltiot edistävät sellaisten toimenpiteiden hyväksymistä, joilla pyritään saamaan lämmitys- ja jäähdytyspotentiaalissa energiansäästöjä mahdollisesti tarjoamalla lisäpalkkioita saasteiden vähentämiseen johtavista toimista;
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – c c alakohta (uusi)
c c)  jäsenvaltiot luovat välineitä, joilla sertifioidaan 8 artiklassa mainituista energiakatselmuksista tai vastaavista energianhallintajärjestelmistä saatavia energiansäästöjä, jotta kyseiset säästöt voidaan laskea mukaan 1 kohdassa vaadittujen energiansäästöjen määrään;
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – c d alakohta (uusi)
c d)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat huomioon tehokkaassa lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuurissa saavutetut energian loppukäytön säästöt;
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 5 kohta – c f alakohta (uusi)
c f)  jäsenvaltioiden on arvioitava tällaisten järjestelmien kansainväliselle kilpailulle altistuvien energiavaltaisen teollisuudenalojen kilpailukyvylle aiheuttamia suorien ja välillisten kustannusten vaikutuksia ja toteutettava toimenpiteitä niiden minimoimiseksi;
Tarkistus 66
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 aartikla – 6 a kohta (uusi)
6 a.  Jäsenvaltioiden on osana integroituja kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan tiedotettava komissiolle 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisista politiikkatoimista, jotka ne aikovat toteuttaa. Näiden toimenpiteiden vaikutus on laskettava ja sisällytettävä kyseisiin suunnitelmiin. Jäsenvaltioiden käyttämien laskelmien on perustuttava puolueettomiin ja syrjimättömiin perusteisiin, jotka laaditaan komissiota kuullen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2019.
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 bartikla – 1 kohta
1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla, niiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavuttavat 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditut energiansäästöt.
1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla, niiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavuttavat täysin 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditut energiansäästöt.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 bartikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Lisäksi kaikki mahdollisuudet lisätä energiatehokkuutta, myös käyttämällä liikenteessä tehokkaampaa polttoainetta, lasketaan 7 artiklan 1 kohdan mukaisiksi kumulatiivisiksi energian loppukäytön säästöiksi.
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
7 bartikla – 2 kohta
2.  Suunnitellessaan energiansäästöjen saavuttamiseksi tarkoitettuja vaihtoehtoisia politiikkatoimia jäsenvaltioiden on otettava huomioon niiden vaikutus energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin.
2.  Suunnitellessaan energiansäästöjen saavuttamiseksi tarkoitettuja vaihtoehtoisia politiikkatoimia jäsenvaltioiden on otettava huomioon niiden vaikutus pienituloisiin, myös energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin ja varmistettava, että toimenpiteet pannaan täytäntöön ensisijaisesti sosiaalisessa asuntotarjonnassa.
Jäsenvaltioiden on laskettava näiden kotitalouksien aikaan saamien säästöjen määrä verrattuna kaikissa kotitalouksissa tämän artiklan perusteella saavutettujen säästöjen kokonaismäärään.
Kyseiset säästöt on julkaistava ja sisällytettävä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevaan edistymisraporttiin asetuksen (EU) 20XX/XX [energiaunionin hallinto] 21 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
7 cartikla (uusi)
4 a)  Lisätään artikla seuraavasti:
”7 c artikla
Energiatehokkuuspalvelujen tarjoaminen
Komissio varmistaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että palveluja tarjotaan energiatehokkuusmarkkinoilla avoimessa kilpailuympäristössä niin, että loppukuluttaja voi nauttia eduista alhaisempien kustannusten ja parempilaatuisen palvelun muodossa energiatehokkuustoimien yhteydessä. Tästä syystä jäsenvaltioiden on taattava eri taloudellisille toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, syrjimätön pääsy energiatehokkuuspalvelujen markkinoille ja siten tarjottava niille osallistumismahdollisuus tasaveroisin edellytyksin vertikaalisesti integroitujen toimijoiden kanssa ja poistettava kilpailuetuasemat, joita on syntynyt energianjakelu- ja myyntialalla toimivien toimijoiden hyväksi. Tätä varten jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta integroidut toimijat antavat kolmansille osapuolille samat edellytykset ja samat välineet, joita ne käyttävät energiatehokkuuspalvelujen tarjoamiseen.”
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasun loppukäyttäjille tarjotaan, mikäli se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, kilpailukykyisesti hinnoitellut käyttäjäkohtaiset mittarit, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta ja antavat tiedot sen todellisesta ajoittumisesta.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasun loppukäyttäjille tarjotaan, mikäli se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, valitun teknologian ja toiminnallisuuden kannalta kilpailukykyisesti hinnoitellut käyttäjäkohtaiset mittarit ja lämmityksen säätölaitteet, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta ja antavat tiedot sen todellisesta ajoittumisesta sekä muista ominaisuuksista soveltuvin osin sähkön sisämarkkinoiden yhteisiä sääntöjä koskevan direktiivin (uudelleenlaadittu) 19–22 artiklan sähkönmittaukseen liittyvien säännösten mukaisesti.
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – c alakohta – ii a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
9 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Älykkään mittausjärjestelmän on tarjottava loppukäyttäjien saataville heidän energiankulutustietonsa ja markkinoiden selvitysjaksoja koskevat aikasarjansa.
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – d alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
9 artikla – 3 kohta
d)  Poistetaan 3 kohta;
d)  korvataan 3 kohta seuraavasti:
”3. Tietomuodon ja toimintojen osalta säännösten on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY1 a 18–21 artiklan mukaisia, jos se on tarkoituksenmukaista. Kuluttajatietoja on käsiteltävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/6791 b mukaisesti. Loppuasiakkailta ei saa periä maksuja heidän kannaltaan hyödyllisessä muodossa olevien tietojen saannista.
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55).
1 b Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”
Tarkistus 74
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
9 aartikla
9 a artikla
9 a artikla
Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden mittaaminen, käyttäjäkohtainen mittaaminen ja kustannusten jakaminen
Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden mittaaminen, käyttäjäkohtainen mittaaminen ja kustannusten jakaminen
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen, kaukojäähdytyksen ja kotitalouksien lämpimän käyttöveden loppukäyttäjille tarjotaan kilpailukykyisesti hinnoiteltuja mittareita, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen, kaukojäähdytyksen ja kotitalouksien lämpimän käyttöveden loppukäyttäjille tarjotaan kilpailukykyisesti hinnoiteltuja mittareita, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta.
Jos rakennuksen lämpö ja jäähdytys tai kuuma vesi tulevat useille rakennuksille yhteisestä keskitetystä lähteestä tai kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkosta, rakennuksen lämmönvaihtimeen tai toimituspisteeseen on aina asennettava lämpöenergia- tai kuumavesimittari.
Jos rakennuksen lämpö, jäähdytys tai kuuma vesi tulevat useille rakennuksille yhteisestä keskitetystä lähteestä tai kaukolämpö- tai kaukojäähdytysverkosta, rakennuksen lämmönvaihtimeen tai toimituspisteeseen on asennettava mittari.
2.  Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen tai jäähdytyksen tai kuuman veden kulutusta kunkin yksikön osalta.
2.  Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen tai jäähdytyksen tai kuuman veden kulutusta kunkin yksikön osalta, jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin.
Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta lämmityksen tai jäähdytyksen mittaamiseksi kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta. Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Kunkin jäsenvaltion on esitettävä selvästi ja julkaistava ehdot, jotka liittyvät siihen, että toimi ei ole teknisesti mahdollinen tai kustannustehokas.
Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta lämmityksen tai jäähdytyksen mittaamiseksi kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta. Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Komissiota kuultuaan kunkin jäsenvaltion on esitettävä selvästi ja julkaistava yleiset vaatimukset, menetelmät ja/tai menettelyt, joilla määritellään, että toimi ei ole teknisesti mahdollinen tai kustannustehokas.
Kun kyseessä ovat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut uudet rakennukset tai kun rakennukselle tehdään direktiivin 2010/31/EU mukainen laajamittainen korjaus, käyttäjäkohtaiset mittarit on asennettava aina.
Sen estämättä, mitä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetään, uusiin moniasuntoisiin rakennuksiin ja uusien moneen eri tarkoitukseen käytettävien rakennusten asuinkäytössä oleviin osiin on asennettava kuuman veden kulutusta mittaavat käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jos näissä rakennuksissa on kuuman veden keskuslämmitysjärjestelmä tai niissä on käytössä kaukolämpöjärjestelmä.
3.  Jos moniasuntoisille ja moneen eri tarkoitukseen käytettäville rakennuksille toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai jos omat yhteiset lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmät ovat yleisiä tällaisissa rakennuksissa, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi avoimet säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen tai kuuman veden kulutuksen kustannusten jakamista tällaisissa rakennuksissa, mukaan luettuna seuraavat:
3.  Jos moniasuntoisille ja moneen eri tarkoitukseen käytettäville rakennuksille toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai jos omat yhteiset lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmät ovat yleisiä tällaisissa rakennuksissa, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi avoimet säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen tai kuuman veden kulutuksen kustannusten jakamista tällaisissa rakennuksissa, mukaan luettuna seuraavat:
a)  kuuma vesi kotitalouden tarpeisiin;
a)  kuuma vesi kotitalouden tarpeisiin;
b)  rakennuksen laitteistosta peräisin oleva lämpö yhteisten tilojen lämmitystä varten (jos rappukäytävät ja käytävät on varustettu lämpöpattereilla);
b)  rakennuksen laitteistosta peräisin oleva lämpö yhteisten tilojen lämmitystä varten (jos rappukäytävät ja käytävät on varustettu lämpöpattereilla);
c)  asuntojen lämmitys tai jäähdytys.
c)  asuntojen lämmitys tai jäähdytys.
4.  Tätä artiklaa sovellettaessa mittareiden ja kustannusten jakolaitteiden on oltava 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien etäluettavia laitteita.
4.  Tätä artiklaa sovellettaessa mittareiden ja lämmityskustannusten uusien jakolaitteiden on oltava 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien etäluettavia laitteita. Edellä 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa asetettuja teknistä toteutettavuutta ja kustannustehokkuutta koskevia ehtoja sovelletaan edelleen.
Mittarit ja kustannusten jakolaitteet, jotka on jo asennettu mutta jotka eivät ole etäluettavia, on varustettava tällä ominaisuudella tai korvattava etäluettavilla laitteilla 1 päivästä tammikuuta 2027 lähtien, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tämä ei ole kustannustehokasta.
Mittarit ja lämmityskustannusten jakolaitteet, jotka on jo asennettu mutta jotka eivät ole etäluettavia, on varustettava tällä ominaisuudella tai korvattava etäluettavilla laitteilla 1 päivästä tammikuuta 2027 lähtien, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tämä ei ole kustannustehokasta.
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
10 artikla – 1 kohta
1.  Jos loppukäyttäjillä ei ole direktiivissä 2009/73/EY tarkoitettuja älykkäitä mittareita, jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 varmistettava, että laskutustiedot ovat täsmällisiä ja perustuvat kaasun tosiasialliseen kulutukseen liitteessä VII olevan 1.1 kohdan mukaisesti, jos se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti perusteltua.
1.  Jos loppukäyttäjillä ei ole direktiivissä 2009/73/EY tarkoitettuja älykkäitä mittareita, jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 varmistettava, että laskutustiedot ovat luotettavia, täsmällisiä ja perustuvat kaasun tosiasialliseen kulutukseen liitteessä VII olevan 1.1 kohdan mukaisesti, jos se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti perusteltua.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – c alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
10 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Direktiivin 2009/73/EY mukaisesti asennettujen mittarien on mahdollistettava tosiasialliseen kulutukseen perustuvat täsmälliset laskutustiedot. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on mahdollisuus saada helposti täydentäviä tietoja aiemmasta kulutuksesta, joiden avulla he voivat itse tehdä yksityiskohtaisia tarkastuksia.
Direktiivin 2009/73/EY mukaisesti asennettujen mittarien on annettava tosiasialliseen kulutukseen perustuvat täsmälliset laskutustiedot. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on mahdollisuus saada helposti täydentäviä tietoja aiemmasta kulutuksesta, joiden avulla he voivat itse tehdä yksityiskohtaisia tarkastuksia.
Tarkistus 77
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
10 aartikla
10 a artikla
10 a artikla
Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustiedot
Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustiedot
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskutus- ja kulutustiedot ovat täsmällisiä ja perustuvat todelliseen kulutukseen liitteessä VII a olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkien loppukuluttajien osalta, jos mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun mittarit ja lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, laskutus- ja kulutustiedot ovat luotettavia, täsmällisiä ja perustuvat todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin liitteessä VII a olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkien loppukäyttäjien osalta eli niiden luonnollisten ja oikeushenkilöiden osalta, jotka ostavat lämmitystä, jäähdytystä tai lämmintä vettä omaan loppukäyttöönsä, tai niiden luonnollisten ja oikeushenkilöiden osalta, jotka käyttävät sellaista erillistä rakennusta tai sellaisen moniasuntoisen taikka moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksikköä, johon toimitetaan lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi keskitetystä lähteestä, ja joilla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa.
Tämä velvoite voidaan täyttää järjestelmällä, jossa loppukäyttäjät lukevat säännöllisesti mittarinsa itse ja ilmoittavat mittarilukemansa energian toimittajalle, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä 9 a artiklan 2 kohdan mukainen käyttäjäkohtaiseen mittaamiseen perustuva kulutus. Laskutus saa perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään ainoastaan silloin, kun loppukäyttäjä ei ole ilmoittanut mittarilukemaa tietyltä laskutuskaudelta.
Tämä velvoite voidaan jäsenvaltion niin säätäessä täyttää järjestelmällä, jossa loppuasiakas tai loppukäyttäjä lukee säännöllisesti mittarinsa itse ja ilmoittaa mittarilukemansa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä 9 a artiklan 2 kohdan mukainen lämmityskustannusten jakolaitteilla suoritettavaan käyttäjäkohtaiseen mittaamiseen perustuva kulutus. Laskutus saa perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään ainoastaan silloin, kun loppuasiakas tai loppukäyttäjä ei ole ilmoittanut mittarilukemaa tietyltä laskutuskaudelta.
2.  Jäsenvaltioiden
2.  Jäsenvaltioiden
a)  on edellytettävä, että jos loppukäyttäjien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukuluttajan nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville;
a)  on edellytettävä, että jos loppukäyttäjien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukäyttäjän pyynnöstä tämän nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville;
b)  on varmistettava, että loppukäyttäjille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä ja että he saavat pyynnöstä selkeän ja ymmärrettävän selvityksen siitä, miten heidän laskunsa muodostuvat, erityisesti jos laskut eivät perustu todelliseen kulutukseen;
b)  on varmistettava, että loppukäyttäjille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä.
c)  on varmistettava, että todelliseen kulutukseen perustuvien laskujen mukana toimitetaan asianmukaiset tiedot kaikille loppukuluttajille liitteessä VII olevan 3 kohdan mukaisesti;
c)  on varmistettava, että todelliseen kulutukseen perustuvien laskujen mukana toimitetaan selkeät ja ymmärrettävät tiedot kaikille loppukuluttajille liitteessä VII a olevan 3 kohdan mukaisesti;
d)  on mahdollista säätää, että laskutustietojen toimittamista loppukäyttäjän pyynnöstä ei pidetä maksukehotuksena. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että varsinaista maksua varten tarjotaan joustavia järjestelyjä.
d)  on mahdollista säätää, että laskutustietojen toimittamista loppukäyttäjän pyynnöstä ei pidetä maksukehotuksena. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että varsinaista maksua varten tarjotaan joustavia järjestelyjä;
d a)  on edistettävä verkkoturvallisuutta ja varmistettava loppukäyttäjien yksityisyyden suoja ja tietosuoja asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti.
2 a.  Jäsenvaltioiden on päätettävä, kuka vastaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta loppukäyttäjille, joilla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa.
Tarkistus 78
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 11 alakohta – -a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
15 artikla – 4 kohta – 1 a alakohta (uusi)
-a)  lisätään 4 kohtaan alakohta seuraavasti:
”Komissio määrittelee asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan yhteiset menetelmät, jotta voidaan kannustaa verkonhaltijoita vähentämään tappioita, panemaan täytäntöön infrastruktuuriin kohdistettavan kustannus- ja energiatehokkaan investointiohjelman ja ottamaan asianmukaisesti huomioon verkon energiatehokkuuden ja joustavuuden. Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä] delegoidun säädöksen 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi kyseisten menetelmien määrittelyllä.”
Tarkistus 79
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 11 alakohta – a alakohta – ii alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
15 artikla – 5 kohta – 3 alakohta
Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on noudatettava liitteessä XII asetettuja vaatimuksia.
Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on otettava huomioon tarve varmistaa lämmön toimittamisen jatkuvuus, kun luodaan yhteys verkkoon, ja taattava pääsy verkkoon sekä ajojärjestys tehokkaalle yhteistuotannolle ja noudatettava liitteessä XII asetettuja vaatimuksia.
Tarkistus 80
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 11 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
19 aartikla (uusi)
11 a)  Lisätään artikla seuraavasti:
”19 a artikla
Eurooppalaisten pankkien rahoitus energiatehokkuudelle
Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) on mukautettava politiikkansa tavoitteita niin, että niissä tunnustetaan energiatehokkuus omaksi energialähteekseen ja energiatehokkuusinvestoinnit osaksi niiden infrastruktuuri-investointien salkkua.
EIP:n ja EBRD:n on yhdessä kansallisten kehityspankkien kanssa suunniteltava, tuotettava ja rahoitettava ohjelmia ja hankkeita, jotka on räätälöity energiatehokkuusalalle, myös energiaköyhille kotitalouksille.
Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä täysimääräisesti Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille -aloitteessa ehdotettuja mahdollisuuksia ja välineitä.”
Tarkistus 82
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
23 artikla – 3 a kohta (uusi)
12 a)  Lisätään 23 artiklaan kohta seuraavasti:
”3 a. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.”
Tarkistus 83
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
24 artikla – 4 a kohta (uusi)
12 b)  Lisätään 24 artiklaan kohta seuraavasti:
”4 a. Osana energiaunionin tilaa koskevaa katsausta komissio laatii kertomuksen hiilimarkkinoiden toiminnasta asetuksen (EU) 20XX/XX [energiaunionin hallinto] 29 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan mukaisesti ottaen huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanon vaikutukset.”
Tarkistus 84
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 13 alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
24 artikla – 12 kohta
12.  Komissio arvioi tämän direktiivin 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä ja joka viides vuosi sen jälkeen ja antaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.
12.  Komissio arvioi tämän direktiivin 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä ja joka viides vuosi sen jälkeen ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin yleistä tehokkuutta ja tarvetta mukauttaa unionin energiatehokkuuspolitiikkaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden sekä talouden ja innovointien kehityksen mukaisesti. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.
Tarkistus 85
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 13 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
24 artikla – 12 a kohta (uusi)
13 a)  Lisätään 24 artiklaan kohta seuraavasti:
”12 a. Komissio tekee 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä erillisen perusteellisen analyysin energiatehokkuusmahdollisuuksista, jotka liittyvät:
a)  energian muuntamiseen ja muuttamiseen;
b)  energian siirtoon ja jakeluun;
c)  energian tuotantoon ja energiatoimitusten kuljetukseen sen jälkeen, eli fossiilisten polttoaineiden tuotantoon ja kuljettamiseen käyttöpaikalle käytettyyn energiaan;
d)  energian varastointiin.
Komissio esittää tarvittaessa havaintojensa perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tätä koskevaksi säädökseksi 31 päivään tammikuuta 2021 mennessä.”
Tarkistus 114
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – a alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite IV – alaviite 3
a)  Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti: ”(3) Sovelletaan, jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,0. Jäsenvaltiot voivat soveltaa erilaista kerrointa, jos ne pystyvät perustelemaan sen.”.
a)  Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti: ”(3) Sovelletaan vain tämän direktiivin tarkoitusta varten ja silloin, jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltioiden on sovellettava kerrointa, joka saadaan eri jäsenvaltioissa vertailukelpoisen avoimen menetelmän avulla ja primäärienergian kulutukseen vaikuttavien kansallisten olosuhteiden perusteella. Kyseiset olosuhteet on perusteltava asianmukaisesti, ja niiden on oltava mitattavissa ja todennettavissa olevia ja perustuttava puolueettomiin ja syrjimättömiin perusteisiin. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,3 tai erilaista kerrointa, jos ne pystyvät perustelemaan sen. Silloin niiden on otettava huomioon energiavalikoimansa, joka on sisällytetty niiden komissiolle ilmoittamiin [energiaunionin hallinnointia koskevan] asetuksen (EU) XX/20XX [3] artiklan mukaisiin integroituihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin. Tätä oletuskerrointa tarkistetaan viiden vuoden välein tosiasiallisesti havaittujen tietojen perusteella.”.
Tarkistus 87
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite V – 2 kohta – a alakohta
a)  säästöjen on oltava lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien taikka täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on vahvistettava perustaso, joka kuvaa, miten energian kulutus kehittyisi ilman kyseistä politiikkatoimea. Perustasossa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden kansallisella ja EU:n tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset;
a)  säästöjen on oltava lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien taikka täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on vahvistettava perustaso, joka kuvaa, miten energian kulutus kehittyisi ilman kyseistä politiikkatoimea ja tuloksena olevia uusia yksittäisiä toimia. Perustasossa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden kansallisella ja unionin tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset;
Tarkistus 88
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite V – 2 kohta – b alakohta
b)  unionin pakottavan lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia säästöjä pidetään säästöinä, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolten ja/tai täytäntöönpanoviranomaisten toimintaa, eikä niitä sen vuoksi voida ilmoittaa 7 artiklan 1 kohdan nojalla, lukuun ottamatta säästöjä, jotka liittyvät olemassa olevien rakennusten peruskorjaukseen, edellyttäen että 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu olennaisuutta koskeva vaatimus täyttyy;
b)  unionin pakottavan lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia säästöjä pidetään säästöinä, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolten ja/tai täytäntöönpanoviranomaisten toimintaa, eikä niitä sen vuoksi voida ilmoittaa 7 artiklan 1 kohdan nojalla, lukuun ottamatta säästöjä, jotka liittyvät olemassa olevien rakennusten peruskorjausta edistäviin toimenpiteisiin, edellyttäen että 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu olennaisuutta koskeva vaatimus täyttyy;
Tarkistus 89
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite V – 2 kohta – h alakohta
h)  energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari. Tämä voidaan tehdä laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muita menetelmiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä muita menetelmiä käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti energiaunionin hallintaa koskevaan aloitteeseen kuuluvissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä sitovaa vaatimusta noudatetaan.
h)  energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari sekä se, miten paljon säästöt vähenevät ajan mittaan. Tämä laskelma on tehtävä laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muita menetelmiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä muita menetelmiä käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti energiaunionin hallinnosta annettuun asetukseen kuuluvissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä sitovaa vaatimusta noudatetaan.
Tarkistus 90
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite V – 3 kohta – d alakohta
d)  vaadittujen tai politiikkatoimella saavutettavien energiasäästöjen määrä ilmaistaan joko energian loppukulutuksena tai primäärienergian kulutuksena liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia käyttäen;
d)  vaadittujen tai politiikkatoimella saavutettavien energiasäästöjen määrä ilmaistaan energian loppukulutuksena ja primäärienergian kulutuksena liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia käyttäen;
Tarkistus 91
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite V – 3 kohta – 2 alakohta
Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla toteutettujen politiikkatoimien osalta jäsenvaltiot voivat käyttää direktiivin 2010/31/EU nojalla vahvistettua laskentamenetelmää, kunhan tämä on tämän direktiivin 7 artiklan ja tämän liitteen vaatimusten mukaista.
Poistetaan.
Tarkistus 92
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 2 kohta – b alakohta
Direktiivi 2012/27/EU
Liite VII a
Liite VII a
Liite VII a
Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän veden todelliseen kulutukseen perustuvia laskutus- ja kulutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset
Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän veden laskutus- ja kulutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset
1.  Todelliseen kulutukseen perustuva laskutus
1.  Todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuva laskutus
Jotta loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen on tapahduttava todellisen kulutuksen perusteella vähintään kerran vuodessa.
Jotta loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen on tapahduttava todellisen kulutuksen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemien perusteella vähintään kerran vuodessa.
2.  Laskutus- tai kulutustietojen vähimmäistiheys
2.  Laskutus- tai kulutustietojen vähimmäistiheys
Jos etäluettavat mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on [Please insert here … the entry into force] lähtien asetettava saataville vähintään neljännesvuosittain, jos sitä pyydetään tai jos loppukäyttäjät ovat valinneet sähköisen laskutuksen, taikka muutoin kaksi kertaa vuodessa.
Jos etäluettavat mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on [EUVL: lisätään päivämäärä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] lähtien toimitettava loppukäyttäjille vähintään neljännesvuosittain, jos sitä pyydetään tai jos loppuasiakkaat ovat valinneet sähköisen laskutuksen, taikka muutoin kaksi kertaa vuodessa.
Jos etäluettavat mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu, laskutus- tai kulutustiedot on 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien asetettava saataville vähintään kuukausittain. Lämmitys ja jäähdytys voidaan vapauttaa tästä lämmitys-/jäähdytyskausien ulkopuolella.
Jos etäluettavat mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien toimitettava kaikille loppukäyttäjille vähintään kuukausittain. Ne on myös asetettava jatkuvasti saataville internetin kautta ja päivitettävä niin usein kuin käytettävät mittauslaitteet ja järjestelmät sen mahdollistavat. Lämmitys ja jäähdytys voidaan vapauttaa tästä lämmitys-/jäähdytyskausien ulkopuolella.
3.  Todelliseen kulutukseen perustuvaan laskuun sisältyvät vähimmäistiedot
3.  Laskuun sisältyvät vähimmäistiedot
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa tai niiden mukana asetetaan loppukäyttäjien saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot:
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa tai niiden mukana asetetaan loppukäyttäjien saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat täsmälliset tiedot:
a)  voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus;
a)  voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus tai lämmityskustannusten kokonaismäärä ja lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat;
b)  tiedot käytetystä polttoainesekoituksesta, mukaan luettuna loppukäyttäjille, jotka käyttävät kaukolämmitystä tai -jäähdytystä;
b)  tiedot käytetystä polttoainesekoituksesta sekä siihen liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä, mukaan luettuna loppukäyttäjille, jotka käyttävät kaukolämmitystä tai -jäähdytystä, ja selvitys sovelletuista eri veroista, maksuista ja tariffeista;
c)  loppukäyttäjän nykyisen energiankulutuksen ja edellisen vuoden saman kauden kulutuksen vertailu graafisessa muodossa, ilmaston mukaan korjattuina lämmityksen ja jäähdytyksen osalta;
c)  loppukäyttäjän nykyisen energiankulutuksen ja edellisen vuoden saman kauden kulutuksen vertailu graafisessa muodossa, ilmaston mukaan korjattuina lämmityksen ja jäähdytyksen osalta;
d)  sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien internetsivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä eritelmistä.
d)  sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien internetsivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä eritelmistä.
d a)  tiedot asianmukaisista valitusmenettelyistä, oikeusasiamiehen palveluista tai vaihtoehtoisista riitojenratkaisumekanismeista;
Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa, niiden mukana tai niihin merkittyinä asetetaan loppukäyttäjän saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla vertailut saman käyttäjäluokan loppukäyttäjän keskimääräisen normalisoidun tai vertailukäyttäjän kanssa.
d b)   vertailut saman käyttäjäluokan keskimääräisen normalisoidun tai vertailukäyttäjän kanssa.
Laskuissa, jotka eivät perustu todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteen lukemiin, on oltava selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, miten laskussa esitetty määrä oli laskettu, ja ainakin d ja d a alakohdassa tarkoitetut tiedot.
Tarkistus 93
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 2 a kohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
Liite IX – 1 osa – 4 kohta – g alakohta
2 a)  Korvataan liitteessä IX olevan 1 osan 4 kohdan g alakohta seuraavasti:
g)  Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi
g) Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi
Taloudellisissa analyyseissä on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset.
Taloudellisissa analyyseissä on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset.
Jäsenvaltiot voivat arvioida ja ottaa päätöksenteossa huomioon kustannukset ja energiansäästöt, jotka saadaan energiantoimitusten joustavuuden lisääntymisestä ja sähköverkkojen entistä optimaalisemmasta käytöstä analysoiduissa skenaarioissa, mukaan lukien infrastruktuuri-investointien vähentämisen ansiosta vältetyt kustannukset ja säästöt.
Jäsenvaltioiden on arvioitava ja otettava päätöksenteossa huomioon kustannukset ja energiansäästöt, jotka saadaan energiantoimitusten joustavuuden lisääntymisestä ja sähköverkkojen entistä optimaalisemmasta käytöstä analysoiduissa skenaarioissa, mukaan lukien infrastruktuuri-investointien vähentämisen ansiosta vältetyt kustannukset ja säästöt.
Vähintään seuraavat kustannukset ja hyödyt on otettava huomioon:
Vähintään seuraavat kustannukset ja hyödyt on otettava huomioon:
i)  Hyödyt
i)  Hyödyt
—  Tuotoksen arvo kuluttajalle (lämpö ja sähkö)
—  Tuotoksen arvo kuluttajalle (lämpö ja sähkö)
—  Mahdollisuuksien mukaan ympäristö- ja terveyshyötyjen kaltaiset ulkoiset hyödyt
—  Ympäristö-, kasvihuonekaasupäästö- ja terveys- sekä turvallisuushyötyjen kaltaiset ulkoiset hyödyt
—  Työmarkkinavaikutukset, energiavarmuus ja kilpailukyky
ii)  Kustannukset
ii)  Kustannukset
—  Laitosten ja laitteiden pääomakustannukset
—  Laitosten ja laitteiden pääomakustannukset
—  Liitännäisten energiaverkkojen pääomakustannukset
—  Liitännäisten energiaverkkojen pääomakustannukset
—  Muuttuvat ja kiinteät käyttökustannukset
—  Muuttuvat ja kiinteät käyttökustannukset
—  Energiakustannukset
—  Energiakustannukset
—  Ympäristö- ja terveyskustannukset mahdollisuuksien mukaan
—  Ympäristö-, terveys- ja turvallisuuskustannukset
—  Työmarkkinavaikutukset, energiavarmuus ja kilpailukyky”
Tarkistus 94
Ehdotus direktiiviksi
Liite – 2 b kohta (uusi)
Direktiivi 2012/27/EU
Liite XII – 1 kohta – a alakohta
2 b)  Korvataan liitteessä XII olevan ensimmäisen kohdan a alakohta seuraavasti:
a)  laadittava ja julkaistava omat vakioidut sääntönsä niiden kustannusten kantamiselle ja jakamiselle, jotka aiheutuvat teknisistä muutoksista, kuten verkkoon liittymisestä ja verkkojen vahvistamisesta sekä verkon toiminnan tehostamisesta ja kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi verkkoon;
a) laadittava ja julkaistava omat vakioidut sääntönsä niiden kustannusten kantamiselle ja jakamiselle, jotka aiheutuvat teknisistä muutoksista, kuten verkkoon liittymisestä, verkkojen vahvistamisesta ja uusien verkkojen käyttöönottamisesta, verkon toiminnan tehostamisesta ja kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi verkkoon, sekä muista hajautetusta lähteistä;

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0391/2017).


Energiaunionin hallinto ***I
PDF 969kWORD 168k
Euroopan parlamentin tarkistukset 17. tammikuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiaunionin hallinnosta, direktiivin 94/22/EY, direktiivin 98/70/EY, direktiivin 2009/31/EY, asetuksen (EY) N:o 663/2009, asetuksen (EY) N:o 715/2009, direktiivin 2009/73/EY, neuvoston direktiivin 2009/119/EY, direktiivin 2010/31/EU, direktiivin 2012/27/EU, direktiivin 2013/30/EU ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (COM(2016)0759 – C8-0497/2016 – 2016/0375(COD))(1)
P8_TA(2018)0011A8-0402/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Tässä asetuksessa vahvistetaan tarvittava lainsäädäntöperusta luotettavalle ja läpinäkyvälle hallinnolle, jolla varmistetaan energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien saavuttaminen unionin ja sen jäsenvaltioiden toteuttamien täydentävien, johdonmukaisten ja kunnianhimoisten toimien avulla edistämällä unionin parempaa sääntelyä koskevien periaatteiden toteutumista.
(1)  Tässä asetuksessa vahvistetaan tarvittava lainsäädäntöperusta luotettavalle, osallistavalle, kustannustehokkaalle, läpinäkyvälle ja ennakoitavalle hallinnolle, jolla varmistetaan energiaunionin vuodelle 2030 asetettujen ja pitkän aikavälin tavoitteiden ja päämäärien saavuttaminen YK:n ilmastosopimuksen 21. osapuolikokouksessa vuonna 2015 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Pariisin sopimuksen (jäljempänä: Pariisin sopimus) mukaisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden toteuttamien täydentävien, johdonmukaisten ja kunnianhimoisten toimien avulla, samalla kun rajataan hallinnon monimutkaisuutta.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Koska tavoitteena on joustava energiaunioni, jonka ytimessä on kunnianhimoinen ilmastopolitiikka, jotta unionin kuluttajille (sekä kotitalouksille että yrityksille) voidaan tarjota varmaa, kestävää, kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista energiaa, Euroopan energiajärjestelmää on muutettava perusteellisesti. Kyseinen tavoite voidaan saavuttaa vain koordinoidulla toiminnalla, jossa yhdistyvät säädökset ja muut toimenpiteet unionin ja jäsenvaltioiden tasolla.
(3)  Koska tavoitteena on joustava energiaunioni, jonka ytimessä on kunnianhimoinen ilmastopolitiikka, jotta unionin kuluttajille (sekä kotitalouksille että yrityksille) voidaan tarjota varmaa, kestävää, kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista energiaa ja jotta voidaan edistää tutkimusta ja innovointia houkuttelemalla investointeja, Euroopan energiajärjestelmää on muutettava perusteellisesti. Kyseinen tavoite voidaan saavuttaa vain koordinoidulla toiminnalla, jossa yhdistyvät säädökset ja muut toimenpiteet unionin tasolla sekä makroalueellisella, alueellisella, kansallisella ja paikallisella tasolla.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Täysin toimintakykyinen ja joustava energiaunioni tekee unionista innovoinnin, investointien, kasvun ja sosiaalisen kehityksen ja talouskehityksen johtavan alueen, mikä puolestaan antaa hyvän esimerkin siitä, miten ilmastonmuutoksen hillintää koskevat kunnianhimoiset tavoitteet yhdistetään toimenpiteisiin, joilla edistetään innovointia, investointeja ja kasvua.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Komission ehdotus on laadittu samanaikaisesti eräiden alakohtaisten energiapolitiikkojen aloitteiden kanssa, jotka liittyvät erityisesti uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen ja energiamarkkinoiden rakenteisiin, ja se hyväksytään yhdessä näiden kanssa. Kyseiset aloitteet muodostavat paketin, jonka laajemman teemakehyksen muodostavat energiatehokkuus etusijalle -periaate, unionin maailmanlaajuinen johtoasema uusiutuvan energian alalla sekä kuluttajien kohtuulliset sopimusehdot.
(4)  Komission ehdotus on laadittu samanaikaisesti eräiden alakohtaisten energiapolitiikkojen aloitteiden kanssa, jotka liittyvät erityisesti uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen (mukaan lukien rakennusten energiatehokkuus) ja energiamarkkinoiden rakenteisiin, ja se hyväksytään yhdessä näiden kanssa. Kyseiset aloitteet muodostavat paketin, jonka laajemman teemakehyksen muodostavat energiatehokkuus etusijalle -periaate, unionin maailmanlaajuinen johtoasema uusiutuvan energian alalla sekä kuluttajien kohtuulliset sopimusehdot, mukaan lukien energiaköyhyyteen paneutuminen ja oikeudenmukaisen kilpailun edistäminen sisämarkkinoilla.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Eurooppa-neuvosto päätti 24 päivänä lokakuuta 2014 vuoteen 2030 ulottuvista unionin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista, jotka perustuvat neljään avaintavoitteeseen: kasvihuonekaasupäästöjä alennetaan koko talouden laajuudelta vähintään 40 prosenttia, energiatehokkuutta parannetaan vähintään 27 prosenttia pyrkien kuitenkin 30 prosenttiin, vähintään 27 prosenttia unionissa kulutetusta energiasta saadaan uusiutuvista energialähteistä ja sähköverkkojen yhteenliitäntäaste on vähintään 15 prosenttia. Sen mukaan uusiutuvaa energiaa koskeva tavoite on sitova unionin tasolla, ja se toteutetaan jäsenvaltioiden panoksilla, joita ohjaa tarve saavuttaa unionin tavoite yhteisesti.
(5)  Eurooppa-neuvosto ehdotti 24 päivänä lokakuuta 2014 vuoteen 2030 ulottuvia unionin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita, jotka perustuvat neljään avaintavoitteeseen: kasvihuonekaasupäästöjä alennetaan koko talouden laajuudelta vähintään 40 prosenttia, energiatehokkuutta parannetaan vähintään 27 prosenttia pyrkien kuitenkin 30 prosenttiin, vähintään 27 prosenttia unionissa kulutetusta energiasta saadaan uusiutuvista energialähteistä ja sähköverkkojen yhteenliitäntäaste on vähintään 15 prosenttia. Sen mukaan uusiutuvaa energiaa koskeva tavoite on sitova unionin tasolla, ja se toteutetaan jäsenvaltioiden panoksilla, joita ohjaa tarve saavuttaa unionin tavoite yhteisesti. Tässä asetuksessa otetaan kuitenkin huomioon alakohtaisessa lainsäädännössä sovitut tavoitteet.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)  Eurooppa-neuvosto päätti 24 päivänä lokakuuta 2014, että komissio toteuttaa jäsenvaltioiden tukemana kiireellisiä toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa sähköverkkojen nykyisten yhteenliitäntöjen 10 prosentin vähimmäistavoitteen nopea saavuttaminen, minkä on tapahduttava viimeistään vuonna 2020 ainakin jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä saavuttaneet energian sisämarkkinoihin integroitumisen vähimmäistasoa.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Pariisin sopimuksella nostettiin merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintää koskevaa maailmanlaajuista tavoitetasoa, ja sopimuksen allekirjoittajat sitoutuivat rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousun alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatkamaan pyrkimyksiä lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Unionin on valmistauduttava leikkaamaan päästöjään tuntuvammin ja nopeammin kuin aiemmin ennakoitiin. Toisaalta tällaisia vähennyksiä voidaan toteuttaa aiemmin ennakoitua pienemmin kustannuksin, kun otetaan huomioon uusiutuvaan energiaan perustuvien teknologioiden kehittämisen ja käyttöön ottamisen nykyinen vauhti.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)
(6 b)  Pariisin sopimuksessa asetettiin tavoitteeksi tasapainon saavuttaminen ihmisen toiminnasta aiheutuvien päästöjen ja nielujen aikaansaamien kasvihuonekaasupoistumien välillä tämän vuosisadan toisella puoliskolla, ja unionin olisi sen mukaisesti pyrittävä oikeudenmukaisesti saavuttamaan kotimarkkinoillaan nollanettopäästötavoite vuoteen 2050 mennessä ja siirtymään sen jälkeen negatiivisten päästöjen kauteen.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 c kappale (uusi)
(6 c)  Ilmastojärjestelmässä juuri ihmisen toiminnasta aiheutuvat kumulatiiviset yhteenlasketut kokonaispäästöt ovat merkittäviä ilmakehän koko kasvihuonekaasupitoisuuden kannalta. Pariisin sopimuksessa tehtyjen sitoumusten noudattaminen edellyttää, että analysoidaan maailmanlaajuista hiilitasetta, joka on yhdenmukainen sen tavoitteen kanssa, että lämpötilan nousu pyritään rajoittamaan 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna, ja että huolehditaan siitä, että unionin osuus jäljelle jäävästä maailman hiilitaseesta on oikeudenmukainen. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioiden olisi oltava tämän hiilitaseen mukaisia.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 d kappale (uusi)
(6 d)  Unionin ja jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava ilmasto- ja energiatavoitteita säännöllisesti uudelleen ja tiukennettava niitä tarvittaessa, jotta voidaan ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) liittyvässä prosessissa suoritetut peräkkäiset tarkastelut sekä uusin tieteellinen näyttö ilmastonmuutoksen nopeudesta ja vaikutuksista.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 e kappale (uusi)
(6 e)  Vaikka unioni lupasi toteuttaa selvästi kunnianhimoisimmat kasvihuonekaasupäästöjen leikkaukset vuoteen 2030 mennessä, se ei voi torjua ilmastonmuutoksen uhkaa yksin. Komission ja jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä jokainen tilaisuus houkutella erityisesti unionin kanssa käytävästä kansainvälisestä kaupasta hyötyviä maita kantamaan oma osuutensa maailmanlaajuisesta vastuusta ja nostamaan omat kunnianhimoiset pyrkimyksensä samalle tasolle kuin unioni.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Eurooppa-neuvosto päätti 24 päivänä lokakuuta 201414 myös, että olisi kehitettävä luotettava ja avoin hallintojärjestelmä, jonka avulla voidaan varmistaa, että EU saavuttaa kaikki energiapoliittiset tavoitteensa, lisäämättä tarpeettomasti hallinnollista taakkaa. Järjestelmän on tarjottava jäsenvaltioille riittävästi joustoa, ja siinä on täysin kunnioitettava jäsenvaltioiden vapautta valita energialähteidensä yhdistelmä. Se painotti, että tällaisen hallintojärjestelmän olisi perustuttava olemassa oleviin rakenteisiin, esimerkiksi kansallisiin ilmasto-ohjelmiin sekä uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeviin kansallisiin suunnitelmiin, kuten myös tarpeeseen virtaviivaistaa ja yhdistää erilliset suunnittelu- ja raportointiosiot. Se myös päätti, että kuluttajien roolia ja oikeuksia vahvistetaan ja parannetaan avoimuutta ja ennakoitavuutta investoijien kannalta muun muassa seuraamalla järjestelmällisesti kohtuuhintaisen, turvallisen, kilpailukykyisen, varman ja kestävän energiajärjestelmän keskeisiä indikaattoreita, helpotetaan kansallisten energiapolitiikkojen koordinointia ja kannustetaan jäsenvaltioiden väliseen alueelliseen yhteistyöhön.
(7)  Eurooppa-neuvosto päätti 24 päivänä lokakuuta 201414 myös, että olisi kehitettävä luotettava ja avoin hallintojärjestelmä, jonka avulla voidaan varmistaa, että EU saavuttaa kaikki energiapoliittiset tavoitteensa, lisäämättä tarpeettomasti hallinnollista taakkaa ja suomalla jäsenvaltioille riittävästi joustavuutta, ja jossa on täysin kunnioitettava jäsenvaltioiden vapautta valita energialähteidensä yhdistelmä. Se painotti, että tällaisen hallintojärjestelmän olisi perustuttava olemassa oleviin rakenteisiin, esimerkiksi kansallisiin ilmasto-ohjelmiin sekä uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeviin kansallisiin suunnitelmiin, kuten myös tarpeeseen virtaviivaistaa ja yhdistää erilliset suunnittelu- ja raportointiosiot. Se myös päätti, että kuluttajien roolia ja oikeuksia vahvistetaan ja parannetaan avoimuutta ja ennakoitavuutta investoijien kannalta muun muassa seuraamalla järjestelmällisesti kohtuuhintaisen, turvallisen, kilpailukykyisen, varman ja kestävän energiajärjestelmän keskeisiä indikaattoreita, helpotetaan kansallisten ilmasto- ja energiapolitiikkojen koordinointia ja kannustetaan jäsenvaltioiden väliseen alueelliseen yhteistyöhön.
__________________
__________________
14 Eurooppa-neuvoston päätelmät, 24.10.2014 (EUCO 169/14).
14 Eurooppa-neuvoston päätelmät, 24.10.2014 (EUCO 169/14).
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Neuvoston päätelmissä 26 päivältä marraskuuta 201516 todetaan, että energiaunionin hallintojärjestelmä on olennainen väline energiaunionin tehokkaan ja tuloksellisen perustamisen ja sen päämäärien saavuttamisen kannalta. Niissä korostetaan, että hallintojärjestelmän perustana olisi oltava strategisen suunnittelun ja ilmasto- ja energiapolitiikkojen täytäntöönpanosta raportoinnin yhdistämisperiaate sekä ilmasto- ja energiapolitiikasta unionin, alueellisella ja kansallisella tasolla vastaavien toimijoiden koordinointi. Niiden mukaan järjestelmällä olisi varmistettava, että vuodelle 2030 sovittuihin energia- ja ilmastotavoitteisiin päästään ja että siinä seurataan unionin yhteistä edistymistä Euroopan unionin poliittisten päämäärien saavuttamista kaikkien viiden ulottuvuuden osalta.
(10)  Neuvoston päätelmissä 26 päivältä marraskuuta 201516 todetaan, että energiaunionin hallintojärjestelmä on olennainen väline energiaunionin tehokkaan ja tuloksellisen perustamisen ja sen päämäärien saavuttamisen kannalta. Niissä korostetaan, että hallintojärjestelmän perustana olisi oltava strategisen suunnittelun ja ilmasto- ja energiapolitiikkojen täytäntöönpanosta raportoinnin yhdistämisperiaate sekä ilmasto- ja energiapolitiikasta unionin, alueellisella ja kansallisella tasolla vastaavien toimijoiden koordinointi. Niiden mukaan järjestelmällä olisi varmistettava, että vuodelle 2030 sovittuihin energia- ja ilmastotavoitteisiin päästään ja että siinä seurataan kunkin jäsenvaltion ja unionin yhteistä edistymistä Euroopan unionin tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista kaikkien viiden ulottuvuuden osalta.
__________________
__________________
16 Eurooppa-neuvoston päätelmät, 26.11.2015 (EUCO 14632/15).
16 Eurooppa-neuvoston päätelmät, 26.11.2015 (EUCO 14632/15).
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Näin ollen energiaunionin hallintojärjestelmän päätavoitteena olisi oltava mahdollistaa energiaunionin tavoitteiden ja erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden saavuttaminen. Sen vuoksi tämä asetus on kytköksissä alakohtaiseen lainsäädäntöön, jolla pannaan täytäntöön vuoteen 2030 ulottuvat energia- ja ilmastotavoitteet. Jäsenvaltioiden on voitava joustavasti valita omaan kansalliseen energialähteiden valikoimaansa ja valintoihinsa parhaiten sopivat toimintapolitiikat, mutta joustavuus ei saisi olla ristiriidassa markkinoiden suuremman yhdentämisen, kilpailun lisäämisen, ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen ja asteittaisen vähähiiliseen talouteen siirtymisen kanssa.
(12)  Näin ollen energiaunionin hallintojärjestelmän päätavoitteena olisi oltava mahdollistaa energiaunionin tavoitteiden ja erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden saavuttaminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen, uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden alalla. Sen vuoksi tämä asetus on kytköksissä alakohtaiseen lainsäädäntöön, jolla pannaan täytäntöön vuoteen 2030 ulottuvat energia- ja ilmastotavoitteet. Jäsenvaltioiden on voitava joustavasti valita omaan kansalliseen energialähteiden valikoimaansa ja valintoihinsa parhaiten sopivat toimintapolitiikat, mutta joustavuus ei saisi olla ristiriidassa markkinoiden suuremman yhdentämisen, kilpailun lisäämisen, ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen ja asteittaisen erittäin energiatehokkaaseen ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan järjestelmään pohjautuvaan kestävään vähähiiliseen talouteen siirtymisen kanssa. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioita varten olisi otettava käyttöön pakollinen malli, jolla voidaan varmistaa näiden strategioiden laatu ja vertailtavuus.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Siirtymä vähähiiliseen talouteen edellyttää muutoksia sijoittajien toimintatavoissa ja kannustimia kaikilla politiikan aloilla. Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen edellyttää, että Euroopan talouden tehokkuutta ja innovointia edistetään, ja sen tulisi erityisesti johtaa myös ilmanlaadun parantumiseen.
(13)  Sosiaalisesti hyväksyttävissä oleva siirtymä kestävään vähähiiliseen talouteen edellyttää mittavia muutoksia sijoittajien toimintatavoissa, erityisesti julkisten ja yksityisten investointien osalta, ja kannustimia kaikilla politiikan aloilla sekä alueellisia markkinoita koskevia uudistuksia. Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen edellyttää, että Euroopan talouden tehokkuutta ja innovointia edistetään, ja sen tulisi erityisesti johtaa myös pysyvien työpaikkojen luomiseen ja ilmanlaadun parantumiseen.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Unionin ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava konkreettisia toimia, joilla kielletään energia-alan tuet ainakin fossiilisten polttoaineiden osalta, jotta voidaan noudattaa G-7-maiden ja G-20-maiden kokouksissa ja Pariisin sopimuksessa tehtyjä kansainvälisiä sitoumuksia.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Koska kasvihuonekaasut ja ilman epäpuhtaudet johtuvat pääosin yhteisistä lähteistä, kasvihuonekaasujen vähentämiseksi suunnitellulla politiikalla voi olla ilmanlaadun suhteen sivuhyötyjä, jotka voisivat korvata kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisestä johtuvat lyhyen aikavälin kustannukset osittain tai kokonaan. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/81/EY18 nojalla raportoidut tiedot ovat tärkeitä kasvihuonekaasujen inventorioiden ja kansallisten suunnitelmien laadinnassa, olisi tunnustettava direktiivin 2001/81/EY ja kasvihuonekaasuinventorioiden osalta kerättävien ja raportoitavien tietojen välisen johdonmukaisuuden tärkeys.
(14)  Koska kasvihuonekaasut ja ilman epäpuhtaudet johtuvat pääosin yhteisistä lähteistä, kasvihuonekaasujen vähentämiseksi suunnitellulla politiikalla voi olla kansanterveyden ja ilmanlaadun, etenkin kaupunkialueiden ilmanlaadun, suhteen sivuhyötyjä, jotka voisivat korvata kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisestä johtuvat lyhyen aikavälin kustannukset. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/81/EY18 nojalla raportoidut tiedot ovat tärkeitä kasvihuonekaasujen inventaarion ja kansallisten suunnitelmien laadinnassa, olisi tunnustettava direktiivin 2001/81/EY ja kasvihuonekaasuinventaarion osalta kerättävien ja raportoitavien tietojen välisen johdonmukaisuuden tärkeys.
__________________
__________________
18 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22).
18 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22).
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  Energiaunionin hallintojärjestelmän olisi komission vakaasti ajaman paremman sääntelyn tavoitteen mukaisesti johdettava siihen, että jäsenvaltioiden, komission ja muiden unionin toimielinten hallinnollinen taakka kevenee merkittävästi, ja sen pitäisi auttaa varmistamaan politiikkojen ja toimenpiteiden johdon- ja asianmukaisuus unionin ja kansallisella tasolla siltä osin kuin kyseessä on energiajärjestelmän muuttaminen vähähiilisen talouden suuntaan.
(16)  Energiaunionin hallintojärjestelmän olisi komission vakaasti ajaman paremman sääntelyn tavoitteen mukaisesti ja yhdenmukaisesti tutkimus-, innovointi- ja investointipolitiikan kanssa johdettava siihen, että jäsenvaltioiden, muiden asianomaisten sidosryhmien, komission ja muiden unionin toimielinten hallinnollinen monimutkaisuus vähenee merkittävästi, ja sen pitäisi auttaa varmistamaan politiikkojen ja toimenpiteiden johdon- ja asianmukaisuus unionin tasolla ja makroalueellisella, alueellisella, kansallisella ja paikallisella tasolla siltä osin kuin kyseessä on energiajärjestelmän muuttaminen kestävän vähähiilisen talouden suuntaan.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Energiaunionin tavoitteiden saavuttaminen olisi varmistettava yhdistämällä unionin aloitteita ja yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa vahvistettuja johdonmukaisia kansallisia politiikkoja. Unionin energia- ja ilmastoalan alakohtaisessa lainsäädännössä vahvistetaan suunnitelmavelvoitteita, jotka ovat olleet hyödyllisiä muutokseen kannustavia välineitä kansallisella tasolla. Koska niitä on otettu käyttöön eri aikoina, niissä on päällekkäisyyksiä eikä politiikan alojen välisiä synergioita ja vuorovaikutuksia ole otettu riittävästi huomioon. Sen vuoksi ilmasto- ja energia-alan nykyisiä erillisiä suunnittelu-, raportointi- ja seurantajärjestelmiä olisi virtaviivaistettava ja yhdennettävä niin paljon kuin mahdollista.
(17)  Energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien saavuttaminen olisi varmistettava yhdistämällä unionin aloitteita ja yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa vahvistettuja johdonmukaisia kansallisia politiikkoja. Unionin energia- ja ilmastoalan alakohtaisessa lainsäädännössä vahvistetaan suunnitelmavelvoitteita, jotka ovat olleet hyödyllisiä muutokseen kannustavia välineitä kansallisella tasolla. Koska niitä on otettu käyttöön eri aikoina, niissä on päällekkäisyyksiä eikä politiikan alojen välisiä synergioita ja vuorovaikutuksia ole otettu riittävästi huomioon, mikä vähentää kustannustehokkuutta. Ilmasto- ja energia-alan nykyisiä erillisiä suunnittelu-, raportointi- ja seurantajärjestelmiä olisi tarvittaessa virtaviivaistettava ja yhdennettävä.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
(17 a)  Tarvitaan arviointia hiilestä irtautumiseen tähtäävien nykyisten ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden vuorovaikutuksesta, ja jäsenvaltioiden olisi laadittava määrää tai laatua koskeva arvio.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 b kappale (uusi)
(17 b)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ja vähäpäästöisyyttä koskevat pitkän aikavälin strategiat ovat yhdenmukaisia YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 kanssa.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien olisi katettava kymmenen vuoden ajanjakso, ja niissä olisi esitettävä yhteenveto nykyisen energiajärjestelmän ja politiikan tilasta. Niissä olisi vahvistettava kansalliset tavoitteet energiaunionin kaikille viidelle keskeiselle ulottuvuudelle sekä vastaavat politiikat ja toimenpiteet kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi; lisäksi niillä olisi oltava analyyttinen perusta. Ensimmäisessä, vuodet 2021–2030 kattavassa kansallisessa suunnitelmassa olisi otettava erityisesti huomioon kasvihuonekaasujen päästöjen vähennyksille, uusiutuvalle energialle, energiatehokkuudelle ja sähköverkkojen yhteenliitäntäasteelle vuodeksi 2030 vahvistetut tavoitteet. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että kansalliset suunnitelmat ovat johdonmukaiset kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja edistävät niiden saavuttamista.
(18)  Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien olisi katettava kymmenen vuoden ajanjakso, ja niissä olisi esitettävä yhteenveto nykyisen energiajärjestelmän ja politiikan tilasta. Niissä olisi vahvistettava kansalliset tavoitteet tai päämäärät energiaunionin kaikille viidelle keskeiselle ulottuvuudelle sekä vastaavat politiikat ja toimenpiteet kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi; lisäksi niillä olisi oltava analyyttinen perusta. Ensimmäisessä, vuodet 2021–2030 kattavassa kansallisessa suunnitelmassa olisi otettava erityisesti huomioon kasvihuonekaasujen päästöjen vähennyksille, uusiutuvalle energialle, energiatehokkuudelle ja sähköverkkojen yhteenliitäntäasteelle vuodeksi 2030 vahvistetut tavoitteet. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että kansalliset suunnitelmat ovat johdonmukaiset kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja edistävät niiden saavuttamista.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 a kappale (uusi)
(18 a)   Jäsenvaltioiden olisi yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia laatiessaan arvioitava energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrä ja otettava huomioon kotimaiset energiapalvelut, joita tarvitaan takaamaan peruselintaso ja joihin kyseisillä kotitalouksilla ei mahdollisesti ole ollut varaa vähäisten tulojen, suurten energiamenojen ja kehnon energiatehokkuuden seurauksena. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä selkoa nykyisistä ja suunnitelluista energiaköyhyyttä koskevista politiikoistaan ja toimenpiteistään sisällytettävä niihin tarvittaessa kansallinen tavoite energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrän vähentämisestä. Komission olisi hyväksyttävä yhteiset menetelmät, joita soveltaen jäsenvaltiot määrittelevät energiaköyhyyden, ja kunkin jäsenvaltion olisi määriteltävä energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrä kansallisten erityispiirteidensä mukaisesti.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 b kappale (uusi)
(18 b)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin sisällytetään monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 saatava unionin rahoitus. Vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen kansallisilla maksuosuuksilla olisi edistettävä aktiivisesti energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen, mukaan lukien nielujen aikaansaamien poistumien, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden alalla. Tätä varten vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen kansallisen ja paikallisen tason ohjelmasuunnittelu olisi toteutettava samalla, kun komissio arvioi yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia, jotta voidaan ottaa huomioon korkea tavoitetaso ja huomioida etenkin Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet.
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a)  Jäsenvaltioiden olisi perustettava energia-alan vuoropuhelua käyvä pysyvä monitasoinen foorumi, jossa on mukana paikallisviranomaisia, kansalaisjärjestöjä, liike-elämän edustajia, investoijia ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä ja jolla keskustellaan energia- ja ilmastopolitiikassa esitetyistä eri vaihtoehdoista. Tällä foorumilla olisi keskusteltava yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista ja pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategioista.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 20 kappale
(20)  Energia- ja ilmastoalojen politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpano vaikuttaa ympäristöön. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että yleisölle annetaan ajoissa ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien valmistelemiseen ja tulla kuulluksi tällaisen valmistelun yhteydessä tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY24 säännösten sekä tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava työmarkkinaosapuolten osallistuminen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien valmisteluun.
(20)  Energia- ja ilmastoalojen politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpano vaikuttaa ympäristöön. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että yleisölle annetaan ajoissa ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua aktiivisesti yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioiden valmistelemiseen ja tulla kuulluksi tällaisen valmistelemisen yhteydessä tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY24 säännösten sekä tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava työmarkkinaosapuolten, paikallisviranomaisten ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien osallistuminen varhaisessa vaiheessa suunnittelu- ja raportointiprosesseihin ja yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja pitkän aikavälin strategioiden valmisteluun.
__________________
__________________
24 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30).
24 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30).
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Alueellinen yhteistyö on keskeisessä asemassa, kun halutaan varmistaa energiaunionin tavoitteiden saavuttaminen. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus kommentoida toisten jäsenvaltioiden suunnitelmaluonnoksia, jotta vältettäisiin epäjohdonmukaisuudet ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset muihin jäsenvaltioihin ja varmistettaisiin, että yhteisiin tavoitteisiin päästään yhteisesti. Kansallisten suunnitelmien laadinnassa, viimeistelyssä ja täytäntöönpanossa tehtävä alueellinen yhteistyö on olennaisen tärkeää toimien vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi sekä markkinoiden yhdentämisen ja energiavarmuuden edistämiseksi.
(21)  Makroalueellinen ja alueellinen yhteistyö ovat tarpeen, jotta jäsenvaltiot voivat yhdessä panna täytäntöön tiettyjä politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla edistetään yhteisten tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista mahdollisimman kustannustehokkaasti. Komission olisi helpotettava tällaista jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus kommentoida toisten jäsenvaltioiden suunnitelmaluonnoksia, jotta vältettäisiin epäjohdonmukaisuudet ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset muihin jäsenvaltioihin ja varmistettaisiin, että yhteisiin tavoitteisiin päästään yhteisesti. Kansallisten suunnitelmien laadinnassa, viimeistelyssä ja täytäntöönpanossa tehtävä makroalueellinen ja alueellinen yhteistyö on olennaisen tärkeää toimien vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi sekä markkinoiden yhdentämisen ja energiavarmuuden edistämiseksi.
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 22 kappale
(22)  Kansallisten suunnitelmien olisi oltava vakaita, jotta voidaan varmistaa kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden avoimuus ja ennustettavuus investointivarmuuden varmistamiseksi. Olisi kuitenkin säädettävä, että kansallisia suunnitelmia olisi päivitettävä kerran asianomaisella kymmenvuotisjaksolla, jotta jäsenvaltiot voisivat mukauttaa niitä merkittävästi muuttuneisiin olosuhteisiin. Kun kyseessä ovat vuodet 2021–2030 kattavat suunnitelmat, jäsenvaltioiden olisi voitava päivittää suunnitelmansa 1 päivään tammikuuta 2024 mennessä. Tavoitteita, päämääriä ja panoksia olisi muutettava vain korkeammalle tasolle asetetun yleistavoitteen huomioon ottamiseksi erityisesti vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteiden osalta. Jäsenvaltioiden olisi päivitysten yhteydessä pyrittävä hillitsemään haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka ovat tulleet esiin yhdennetyssä raportoinnissa.
(22)  Kansallisten suunnitelmien olisi oltava vakaita, jotta voidaan varmistaa kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden avoimuus ja ennustettavuus investointivarmuuden varmistamiseksi. Säännöllisten, kymmenen vuoden jakson kattavien kansallisten suunnitelmien välittäminen antaa jäsenvaltioille tilaisuuden sopeutua merkittävästi muuttuneisiin olosuhteisiin. Tavoitteita ja päämääriä olisi muutettava vain korkeammalle tasolle asetetun yleistavoitteen huomioon ottamiseksi erityisesti vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteiden osalta. Jäsenvaltioiden olisi osana näitä suunnitelmia pyrittävä hillitsemään haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka ovat tulleet esiin yhdennetyssä raportoinnissa.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Vakaat vähäpäästöisyyttä koskevat pitkän aikavälin strategiat ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan edistää talouden muutosta, työpaikkoja ja kasvua, saavuttaa laajempia kestävän kehityksen tavoitteita sekä siirtyä oikeudenmukaisesti ja kustannustehokkaasti noudattamaan Pariisin sopimuksessa vahvistettuja pitkän aikavälin tavoitteita. Lisäksi Pariisin sopimuksen osapuolia on pyydetty ilmoittamaan tätä varten vuoteen 2020 mennessä vuosisadan puoliväliin ulottuvasta pitkän aikavälin strategiastaan vähäpäästöisen talouden kehittämiseksi.
(23)  Vakaat pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiat ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan edistää talouden muutosta, työpaikkoja ja kasvua, saavuttaa laajempia kestävän kehityksen tavoitteita sekä siirtyä oikeudenmukaisesti ja kustannustehokkaasti noudattamaan Pariisin sopimuksessa vahvistettuja pitkän aikavälin tavoitteita. Lisäksi Pariisin sopimuksen osapuolia on pyydetty ilmoittamaan tätä varten vuoteen 2020 mennessä vuosisadan puoliväliin ulottuvasta pitkän aikavälin strategiastaan vähäpäästöisen talouden kehittämiseksi.
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 a kappale (uusi)
(23 a)  Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioita vuodeksi 2050 ja sen jälkeiseksi ajaksi ja määritettävä eri aloilla tarvittavat muutokset, jotta voidaan siirtyä uusiutuvan energian järjestelmään ja saavuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteet. Strategioiden olisi oltava yhdenmukaisia jäljelle jäävää maailmanlaajuista hiilitasetta koskevan unionin oikeudenmukaisen osuuden kanssa, ja strategioita olisi kehitettävä avoimesti ja ottaen asianomaiset sidosryhmät täysipainoisesti mukaan. Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien olisi perustuttava pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioihin ja oltava yhdenmukaisia niiden kanssa.
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 b kappale (uusi)
(23 b)  Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) ala on hyvin suojaton ja erittäin altis ilmastonmuutokselle. Samanaikaisesti tällä sektorilla on suuret mahdollisuudet tarjota ilmastohyötyjä pitkällä aikavälillä ja vaikuttaa osaltaan merkittävästi unionin ja kansainvälisten pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Ala voi myötävaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen monin tavoin, erityisesti vähentämällä päästöjä sekä ylläpitämällä ja lisäämällä hiilinieluja ja -varastoja ja tarjoamalla biomateriaaleja, jotka voivat korvata fossiiliset ja hiili-intensiiviset polttoaineet. Jotta erityisesti hiilen sitoutumisen lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet olisivat tehokkaita, on oleellista, että luonnonvarojen hoito on kestävällä pohjalla ja hiilivarastot ovat pitkällä aikavälillä vakaita ja sopeutumiskykyisiä. Pitkäaikaiset strategiat ovat kestävien investointien kannalta olennaisen tärkeitä pitkällä aikavälillä.
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 c kappale (uusi)
(23 c)  Uusia yhteenliitäntöjä kehitettäessä on tärkeää arvioida kokonaisvaltaisesti kustannuksia ja hyötyjä, mukaan lukien kaikki tekniset, sosioekonomiset ja ympäristövaikutukset, Euroopan laajuista energiaverkkoa koskevan asetuksen mukaisesti ja otettava huomioon yhteenliitäntöjen myönteiset ulkoisvaikutukset, kuten uusiutuvien energialähteiden mukaan ottaminen, toimitusvarmuus ja kilpailun lisääntyminen sisämarkkinoilla.
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 24 kappale
(24)  Kuten suunnitelmienkin kohdalla, unionin energia- ja ilmastoalan alakohtaisessa lainsäädännössä vahvistetaan raportointivelvoitteita, joista monet ovat olleet hyödyllisiä muutokseen kannustavia välineitä kansallisella tasolla. Koska niitä on otettu käyttöön eri aikoina, niissä on kuitenkin päällekkäisyyksiä, eikä eri politiikan alojen (esim. kasvihuonekaasujen hillitseminen, uusiutuva energia, energiatehokkuus ja markkinoiden yhdentäminen) välisiä synergioita ja vuorovaikutuksia ole otettu riittävästi huomioon. Jotta saataisiin oikea tasapaino kahden tarpeen välille, jotka ovat tarve vahvistaa kansallisten suunnitelmien täytäntöönpanon asianmukainen seuranta ja tarve keventää hallinnollista taakkaa, jäsenvaltioiden olisi laadittava suunnitelmien täytäntöönpanosta ja muusta energiajärjestelmän kehityksestä joka toinen vuosi edistymisraportit. On kuitenkin edelleen tarpeen raportoida vuosittain, erityisesti kun kyseessä ovat ilmastonmuutosta koskevasta Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksesta (UNFCCC) ja unionin asetuksista johtuvat ilmastoalan raportointivaatimukset.
(24)  Kuten suunnitelmienkin kohdalla, unionin energia- ja ilmastoalan alakohtaisessa lainsäädännössä vahvistetaan raportointivelvoitteita, joista monet ovat olleet hyödyllisiä muutokseen kannustavia ja markkinauudistuksia täydentäviä välineitä kansallisella tasolla. Koska niitä on otettu käyttöön eri aikoina, niissä on kuitenkin päällekkäisyyksiä ja kustannustehottomuutta, eikä eri politiikan alojen (esim. kasvihuonekaasujen hillitseminen, uusiutuva energia, energiatehokkuus ja markkinoiden yhdentäminen) välisiä synergioita ja vuorovaikutuksia ole otettu riittävästi huomioon. Jotta saataisiin oikea tasapaino kahden tarpeen välille, jotka ovat tarve vahvistaa kansallisten suunnitelmien täytäntöönpanon asianmukainen seuranta ja tarve vähentää hallinnollista monimutkaisuutta, jäsenvaltioiden olisi laadittava suunnitelmien täytäntöönpanosta ja muusta energiajärjestelmän kehityksestä joka toinen vuosi edistymisraportit. On kuitenkin edelleen tarpeen raportoida vuosittain, erityisesti kun kyseessä ovat ilmastonmuutosta koskevasta Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksesta (UNFCCC) ja unionin asetuksista johtuvat ilmastoalan raportointivaatimukset.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Jäsenvaltioiden yhdennettyjen edistymisraporttien olisi kuvastettava kansallisille suunnitelmille vahvistetussa mallissa olevia seikkoja. Koska yhdennetyt edistymisraportit ovat luonteeltaan teknisiä ja koska ensimmäinen edistymisraportti on toimitettava vuonna 2021, yhdennettyjen edistymisraporttien malli olisi vahvistettava yhdessä tai useammassa täytäntöönpanosäädöksessä. Edistymisraportit olisi laadittava avoimuuden varmistamiseksi suhteessa unioniin, toisiin jäsenvaltioihin ja markkinatoimijoihin kuluttajat mukaan lukien. Niiden olisi koskettava energiaunionin kaikkia viittä ulottuvuutta, ja ensimmäisen ajanjakson osalta niissä olisi keskityttävä myös vuoteen 2030 ulottuvien EU:n ilmasto- ja energiapuitteiden tavoitteiden kattamiin aloihin.
(25)  Jäsenvaltioiden yhdennettyjen edistymisraporttien olisi kuvastettava kansallisille suunnitelmille vahvistetussa mallissa olevia seikkoja. Koska yhdennetyt edistymisraportit ovat luonteeltaan teknisiä ja koska ensimmäinen edistymisraportti on toimitettava vuonna 2021, yhdennettyjen edistymisraporttien malli olisi vahvistettava yhdessä tai useammassa täytäntöönpanosäädöksessä. Edistymisraportit olisi laadittava avoimuuden varmistamiseksi suhteessa unioniin, toisiin jäsenvaltioihin, alue- ja paikallisviranomaisiin, markkinatoimijoihin kuluttajat mukaan lukien, kaikkiin muihin asianomaisiin sidosryhmiin ja suureen yleisöön. Niiden olisi koskettava energiaunionin kaikkia viittä ulottuvuutta, ja ensimmäisen ajanjakson osalta niissä olisi keskityttävä myös vuoteen 2030 ulottuvien EU:n ilmasto- ja energiapuitteiden tavoitteiden kattamiin aloihin.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 28 kappale
(28)  Asetuksen (EU) N:o 525/2013 täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut tietojen läpinäkyvyyden, tarkkuuden, johdonmukaisuuden, kattavuuden ja vertailukelpoisuuden tärkeyden. Tällä asetuksella olisi kyseiset kokemukset huomioon ottaen varmistettava, että politiikoista, toimista ja ennusteista raportointi on jäsenvaltioiden edistymiskertomusten keskeinen osio. Kyseisten raporttien sisältämät tiedot ovat olennaisen tärkeitä asetuksen [ ] [ESR] mukaisten sitoumusten oikea-aikaisen täytäntöönpanon osoittamiseksi. Kun järjestelmien hallinnoiminen ja jatkuvat parannustoimet unionin ja jäsenvaltioiden tasolla yhdistetään parempiin raportointia koskeviin ohjeisiin, hiilestä irtautumista koskevan ulottuvuuden edistymisen seuraamiseksi tarvittavien tietojen pitäisi jatkuvasti tulla paremmiksi.
(28)  Asetuksen (EU) N:o 525/2013 täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut tietojen läpinäkyvyyden, tarkkuuden, johdonmukaisuuden, kattavuuden ja vertailukelpoisuuden tärkeyden. Tällä asetuksella olisi kyseiset kokemukset huomioon ottaen varmistettava, että jäsenvaltiot käyttävät viiden ulottuvuuden yhteydessä uskottavia ja johdonmukaisia tietoja ja olettamuksia ja asettavat julkisesti saataville tiedot, joita on käytetty skenaarioiden ja mallinnusten laatimisessa, ja että politiikoista, toimista ja ennusteista raportointi on jäsenvaltioiden edistymiskertomusten keskeinen osio. Kyseisten raporttien sisältämät tiedot ovat olennaisen tärkeitä asetuksen [ ] [ESR] mukaisten sitoumusten oikea-aikaisen täytäntöönpanon osoittamiseksi. Kun järjestelmien hallinnoiminen ja jatkuvat parannustoimet unionin ja jäsenvaltioiden tasolla yhdistetään parempiin raportointia koskeviin ohjeisiin, hiilestä irtautumista koskevan ulottuvuuden edistymisen seuraamiseksi tarvittavien tietojen pitäisi jatkuvasti tulla paremmiksi.
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)  Komission olisi jäsenvaltioiden ja komission hallinnollisen taakan rajoittamiseksi perustettava verkkopohjainen raportointialusta viestinnän helpottamiseksi ja yhteistyön edistämiseksi. Näin pitäisi voida varmistaa raporttien oikea-aikainen toimittaminen ja edistää kansallisen raportoinnin avoimuuden parantamista. Sähköisen raportointialustan olisi täydennettävä nykyisiä, esimerkiksi Euroopan ympäristökeskuksen, Eurostatin ja yhteisen tutkimuskeskuksen raportointiprosesseja, tietokantoja ja sähköisiä välineitä sekä unionin ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää, jotka olisi otettava kyseisen alustan perustaksi ja joita siinä olisi hyödynnettävä.
(30)  Komission olisi energia- ja ilmastoalan poliittista päätöksentekoa koskevan avoimuuden parantamiseksi ja jäsenvaltioiden ja komission hallinnollisen monimutkaisuuden rajoittamiseksi perustettava julkinen verkkopohjainen alusta tiedon yleisen saatavuuden sekä komission ja jäsenvaltioiden välisen viestinnän helpottamiseksi ja jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön edistämiseksi. Näin pitäisi voida varmistaa raporttien oikea-aikainen toimittaminen ja edistää kansallisen raportoinnin avoimuuden parantamista. Verkkopohjaisen alustan olisi täydennettävä nykyisiä, esimerkiksi Euroopan ympäristökeskuksen, Eurostatin ja yhteisen tutkimuskeskuksen raportointiprosesseja, tietokantoja ja sähköisiä välineitä sekä unionin ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää, jotka olisi otettava kyseisen alustan perustaksi ja joita siinä olisi hyödynnettävä.
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 31 kappale
(31)  Kun jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tietoja kansallisen suunnittelun ja raportoinnin kautta, kyseiset tiedot ja tilastot eivät saisi olla päällekkäisiä niiden tietojen ja tilastojen kanssa, jotka on jo asetettu Eurostatin saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/200927 nojalla samassa muodossa kuin tämän asetuksen mukaisissa suunnittelu- ja raportointivelvoitteissa edellytetään ja jotka ovat vielä Eurostatin saatavilla samoilla arvoilla. Kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa raportoitujen tietojen ja ennusteiden – jos niitä on saatavilla ja jos ajankohta on asianmukainen – olisi perustuttava Eurostatin tietoihin ja asetuksen (EY) N:o 223/2009 mukaisesti Euroopan tilastoista raportoinnissa käytettävään menetelmään ja olisi oltava niiden kanssa johdonmukaiset.
(31)  Komission olisi käytettävä Euroopan ympäristökeskuksen toimittamia vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä, uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevia arvioita arvioidakseen edistymistä vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, jotta voidaan välttää unionin tason toimien viivästyminen. Kun jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tietoja kansallisen suunnittelun ja raportoinnin kautta, kyseiset tiedot ja tilastot eivät saisi olla päällekkäisiä niiden tietojen ja tilastojen kanssa, jotka on jo asetettu Eurostatin saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/200927 nojalla samassa muodossa kuin tämän asetuksen mukaisissa suunnittelu- ja raportointivelvoitteissa edellytetään ja jotka ovat vielä Eurostatin saatavilla samoilla arvoilla. Kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa raportoitujen tietojen ja ennusteiden – jos niitä on saatavilla ja jos ajankohta on asianmukainen – olisi perustuttava Eurostatin tietoihin ja asetuksen (EY) N:o 223/2009 mukaisesti Euroopan tilastoista raportoinnissa käytettävään menetelmään ja olisi oltava niiden kanssa johdonmukaiset.
__________________
__________________
27 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164).
27 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164).
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 32 kappale
(32)  Komission on olennaisen tärkeää arvioida kansallisten suunnitelmien luonnokset ja ilmoitettujen kansallisten suunnitelmien täytäntöönpano edistymisraporttien perusteella, jotta energiaunionistrategian tavoitteet saavutettaisiin yhteisesti. Tämä koskee ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla erityisesti unionin vuodelle 2030 asetettuja energia- ja ilmastotavoitteita ja kansallisia panoksia kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällainen arviointi olisi tehtävä joka toinen vuosi ja vain tarvittaessa vuosittain, ja se olisi vahvistettava komission energiaunionin tilaa koskevissa raporteissa.
(32)  Komission on olennaisen tärkeää arvioida kansallisten suunnitelmien luonnokset ja ilmoitettujen kansallisten suunnitelmien täytäntöönpano edistymisraporttien perusteella, jotta energiaunionistrategian viiden ulottuvuuden tavoitteet saavutettaisiin yhteisesti ja jotta voitaisiin erityisesti luoda täysin toimintakykyinen ja joustava energiaunioni. Tämä koskee erityisesti vuodelle 2030 asetettuja unionin tason energia- ja ilmastotavoitteita ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla. Tällainen arviointi olisi tehtävä joka toinen vuosi ja vain tarvittaessa vuosittain, ja se olisi vahvistettava komission energiaunionin tilaa koskevissa raporteissa.
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 33 kappale
(33)  Ilmailu vaikuttaa maailman ilmastoon siitä aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen ja muiden päästöjen, typen oksidien päästöt mukaan lukien, sekä cirrus-pilvien muodostumisen kaltaisten mekanismien tuloksena. Koska tieteellinen käsitys näistä vaikutuksista kehittyy nopeasti, asetuksessa (EU) N:o 525/2013 säädetään jo ajantasaisesta arvioinnista, joka koskee ilmailun vaikutuksia maailman ilmastoon. Tässä yhteydessä käytettävä mallintaminen olisi mukautettava tieteen kehitykseen. Kyseisiä vaikutuksia koskevien arviointiensa pohjalta komissio voisi tarkastella asiaankuuluvia toimintavaihtoehtoja vaikutuksiin puuttumiseksi.
(33)  Ilmailu vaikuttaa maailman ilmastoon siitä aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen ja muiden päästöjen, typen oksidien päästöt mukaan lukien, sekä cirrus-pilvien muodostumisen kaltaisten mekanismien tuloksena. Koska tieteellinen käsitys näistä vaikutuksista kehittyy nopeasti, asetuksessa (EU) N:o 525/2013 säädetään jo ajantasaisesta arvioinnista, joka koskee ilmailun vaikutuksia maailman ilmastoon. Tässä yhteydessä käytettävä mallintaminen olisi mukautettava tieteen kehitykseen. Kyseisiä vaikutuksia koskevien arviointiensa pohjalta komission olisi 1 päivään maaliskuuta 2020 mennessä tarkasteltava asiaankuuluvia toimintavaihtoehtoja vaikutuksiin puuttumiseksi ja annettava tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 33 a kappale (uusi)
(33 a)  UNFCCC:n nykyisten kasvihuonekaasuja koskevien raportointiohjeiden mukaisesti metaanipäästöjen laskenta ja niistä raportointi perustuvat lämmitysvaikutuksiin sadan vuoden ajanjaksolla. Koska metaanin lämmitysvaikutus on suuri ja se säilyy ilmakehässä suhteellisen lyhyen aikaa ja vaikuttaa siten merkittävästi ilmastoon lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, komission olisi selvitettävä, mitä vaikutuksia 20 vuoden aikajänteen soveltamisella metaaniin olisi politiikkoihin ja toimiin. Komission olisi analyysinsä perusteella harkittava asianmukaisia toimintavaihtoehtoja, jotta metaanipäästöihin voitaisiin reagoida nopeasti unionin metaanistrategialla, jossa etusijalle asetetaan energia ja jätteisiin liittyvät metaanipäästöt.
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 34 kappale
(34)  Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus kansallisten ja unionin politiikkojen ja energiaunionin tavoitteiden välillä, komission ja jäsenvaltioiden olisi käytävä jatkuvaa vuoropuhelua. Komission olisi tarvittaessa annettava jäsenvaltioille suosituksia, jotka koskevat muun muassa kansallisten suunnitelmaluonnosten tavoitetasoa, ilmoitettuihin kansallisiin suunnitelmiin sisältyvien politiikkojen ja toimenpiteiden tulevaa täytäntöönpanoa ja muita kansallisia politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla on merkitystä energiaunionin täytäntöönpanon suhteen. Jäsenvaltioiden olisi otettava nämä suositukset mahdollisimman tarkasti huomioon ja mainittava seuraavissa edistymisraporteissa, miten ne on pantu täytäntöön.
(34)  Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus kansallisten ja unionin politiikkojen ja energiaunionin tavoitteiden välillä, komission ja jäsenvaltioiden ja tarvittaessa jäsenvaltioiden kesken olisi käytävä jatkuvaa vuoropuhelua. Komission olisi tarvittaessa annettava jäsenvaltioille suosituksia, jotka koskevat muun muassa kansallisten suunnitelmaluonnosten tavoitetasoa, ilmoitettuihin kansallisiin suunnitelmiin sisältyvien politiikkojen ja toimenpiteiden tulevaa täytäntöönpanoa ja muita kansallisia politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla on merkitystä energiaunionin täytäntöönpanon suhteen. Jäsenvaltioiden olisi otettava nämä suositukset huomioon ja mainittava seuraavissa edistymisraporteissa, miten ne on pantu täytäntöön.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 35 kappale
(35)  Jos yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien tai niiden päivitysten tavoitetaso ei riitä siihen, että energiaunionin tavoitteet ja erityisesti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla koskevat vuodelle 2030 asetetut tavoitteet saavutetaan yhteisesti, komission olisi toteutettava unionin tasolla toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseiset tavoitteet ja päämäärät saavutetaan yhteisesti (eli tavoitetasoihin liittyvät aukot suljetaan). Jos unionin edistyminen näiden päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisessa ei riitä niiden toteutumiseen, komission olisi suositusten antamisen ohella toteutettava unionin tasolla toimenpiteitä, tai jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (eli toteutukseen liittyvät aukot suljetaan). Tällaisissa toimenpiteissä on otettava huomioon jäsenvaltioiden unionin vuoden 2030 uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyviä tavoitteita koskevat aiemmat kunnianhimoiset panokset, joilla ne ovat osallistuneet ponnistuksen jakamiseen, jotta tavoite saavutettaisiin yhteisesti. Uusiutuvan energian osalta tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua myös se, että jäsenvaltio myöntää määrärahoja komission hallinnoimaan rahoitusalustaan, jolla edistetään uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita koko unionissa. Jäsenvaltioiden kansallisia uusiutuvaa energiaa koskevia vuoden 2020 tavoitteita olisi käytettävä uusiutuvan energian perusosuutena vuodesta 2021 eteenpäin. Energiatehokkuuden alalla voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä erityisesti tuotteiden, rakennusten ja liikenteen energiatehokkuuden parantamiseksi.
(35)  Jos yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa kuvattujen tavoitteiden, politiikkojen ja toimenpiteiden tavoitetaso ei riitä siihen, että energiaunionin tavoitteet ja erityisesti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla koskevat vuodelle 2030 asetetut tavoitteet saavutetaan yhteisesti, komission olisi toteutettava unionin tasolla toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseiset tavoitteet ja päämäärät saavutetaan yhteisesti, ja jäsenvaltioiden olisi tiukennettava uusiutuvia energialähteitä koskevia kansallisia tavoitteitaan 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä (eli tavoitetasoihin liittyvät aukot suljetaan). Jos unionin edistyminen näiden päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisessa ei riitä niiden toteutumiseen, komission olisi suositusten antamisen ohella toteutettava unionin tasolla toimenpiteitä, tai jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (eli toteutukseen liittyvät aukot suljetaan). Tällaisissa toimenpiteissä on otettava huomioon jäsenvaltioiden unionin vuoden 2030 uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyviä tavoitteita koskevat aiemmat kunnianhimoiset toimet, joilla ne ovat osallistuneet ponnistuksen jakamiseen, jotta tavoite saavutettaisiin yhteisesti. Uusiutuvan energian osalta tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua se, että jäsenvaltio myöntää vapaaehtoisesti määrärahoja komission hallinnoimaan rahoitusalustaan, jolla edistetään uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita, mukaan lukien energiaunionin etujen mukaiset uusiutuvaa energiaa koskevat hankkeet, koko unionissa. Jäsenvaltioiden kansallisia uusiutuvaa energiaa koskevia vuoden 2020 tavoitteita olisi käytettävä uusiutuvan energian perusosuutena vuodesta 2021 eteenpäin, ja niissä olisi pitäydyttävä koko kauden ajan. Energiatehokkuuden alalla voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä erityisesti tuotteiden, rakennusten ja liikenteen energiatehokkuuden parantamiseksi.
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 38 kappale
(38)  Jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava tiivis yhteistyö kaikissa energiaunionin ja tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. Komission olisi tarvittaessa avustettava jäsenvaltioita tämän asetuksen täytäntöönpanossa erityisesti kansallisten suunnitelmien laatimisen ja niihin liittyvien valmiuksien kehittämisen osalta.
(38)  Jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava tiivis yhteistyö kaikissa energiaunionin ja tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. Komission olisi avustettava jäsenvaltioita tämän asetuksen täytäntöönpanossa erityisesti yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian laatimisen, täytäntöönpanon ja valvomisen ja niihin liittyvien valmiuksien kehittämisen osalta ottamalla käyttöön Euroopan ympäristökeskuksen ja yhteisen tutkimuskeskuksen sisäisiä resursseja ja sisäisiä mallintamisvalmiuksia ja tarvittaessa ulkoista asiantuntemusta.
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 41 a kappale (uusi)
(41 a)  Tämä asetus käsittää säännöksiä, jotka koskevat energiatehokkuuden käsittelyä infrastruktuurin painopistealana, ja samalla tunnustetaan, että se täyttää Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden talousalan instituutioiden käyttämän infrastruktuurin määritelmän, ja siitä tehdään keskeinen tekijä ja prioriteetti tulevissa unionin energiainfrastruktuuria koskevissa sijoituspäätöksissä1 a.
__________________
1 a Euroopan parlamentin 2 päivänä kesäkuuta 2016 antama mietintö energiatehokkuusdirektiivin (2012/27/EU) täytäntöönpanokertomuksesta (2015/2232(INI))
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 43 kappale
(43)  Energiaunionikomitean olisi avustettava komissiota tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoidossa täytäntöönpanosäädösten valmistelemiseksi. Sillä olisi korvattava ilmastonmuutoskomitea ja tapauksen mukaan muut komiteat, ja sen olisi otettava niiden tehtävät.
(43)  Energia- ja ilmastokomitean olisi avustettava komissiota tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoidossa täytäntöönpanosäädösten valmistelemiseksi. Asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisesti perustetun ilmastonmuutoskomitean olisi avustettava komissiota ilmastoa koskevien erityissäännösten täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa.
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 44 a kappale (uusi)
(44 a)  Komission olisi tämän asetuksen uudelleentarkastelua valmistellessaan ja unionin kyberturvallisuusstrategian yhteydessä arvioitava tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, onko tarpeen asettaa lisää yhdenmukaisia suunnittelu- ja raportointivaatimuksia jäsenvaltioille niiden pyrkiessä parantamaan unionin energiajärjestelmän elintärkeän infrastruktuurin suojelemista kaikenlaisilta kyberuhilta, jotta energiaturvallisuus voidaan taata kaikissa olosuhteissa, etenkin kun otetaan huomioon mahdollisesti kohtalokkaiden kyberhyökkäysten määrän lisääntyminen viime vuosikymmenellä. Tällainen unionin koordinoinnin parantaminen ei kuitenkaan saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden turvallisuusetuihin siten, että paljastettaisiin arkaluonteisia tietoja.
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
1 artikla
1 artikla
1 artikla
Kohde ja soveltamisala
Kohde ja soveltamisala
1.  Tällä asetuksella perustetaan hallintojärjestelmä, jolla
1.  Tällä asetuksella perustetaan hallintojärjestelmä, jolla
-a)  pannaan täytäntöön pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiat ja toimenpiteet, joilla pyritään täyttämään unionin Pariisin sopimuksen mukaisesti tekemät kasvihuonekaasupäästöjä koskevat sitoumukset;
a)  pannaan täytäntöön energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi laaditut strategiat ja toimenpiteet ja ensimmäisen, vuodet 2021–2030 kattavan kymmenvuotisjakson osalta erityisesti vuoteen 2030 ulottuvat EU:n energia- ja ilmastotavoitteet;
a)  pannaan täytäntöön energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi laaditut strategiat ja toimenpiteet ja ensimmäisen, vuodet 2021–2030 kattavan kymmenvuotisjakson osalta erityisesti vuoteen 2030 ulottuvat unionin energia- ja ilmastotavoitteet;
a a)  jäsennellään jäsenvaltioiden makroalueellisen ja alueellisen tason kumppanuuksia ja yhteistyötä, jolla pyritään saavuttamaan energiaunionin tavoitteet ja päämäärät ja täyttämään sitä koskevat sitoumukset;
b)  varmistetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen sihteeristölle suorittaman raportoinnin oikea-aikaisuus, läpinäkyvyys, tarkkuus, johdonmukaisuus, vertailtavuus ja kattavuus.
b)  varmistetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen sihteeristölle suorittaman raportoinnin oikea-aikaisuus, läpinäkyvyys, tarkkuus, johdonmukaisuus, vertailtavuus ja kattavuus;
b a)  parannetaan sääntely- ja investointivarmuutta ja autetaan hyödyntämään täysimääräisesti mahdollisuuksia, jotka koskevat talouskehitystä, investointien edistämistä, työpaikkojen luomista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;
b c)  tuetaan oikeudenmukaista siirtymää, jottei siirtyminen vähähiiliseen talouteen vaikuta kielteisesti kansalaisiin ja alueisiin.
Hallintojärjestelmän perustana ovat yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat, jotka kattavat kymmenen vuoden ajanjaksot alkaen vuosista 2021–2030, jäsenvaltioiden laatimat yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevat edistymisraportit sekä Euroopan komission vahvistamat yhdennetyt seurantajärjestelyt. Siinä on määriteltävä komission ja jäsenvaltioiden välinen monivaiheinen jäsennelty prosessi, jossa pyritään viimeistelemään kansalliset suunnitelmat ja niiden täytäntöönpano, myös alueellisen yhteistyön osalta, sekä vastaavat komission toimet.
Hallintojärjestelmän perustana ovat yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat, jotka kattavat kymmenen vuoden ajanjaksot alkaen vuosista 2021–2030, jäsenvaltioiden laatimat yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevat edistymisraportit sekä Euroopan komission vahvistamat yhdennetyt seurantajärjestelyt. Siinä on määriteltävä komission ja jäsenvaltioiden välinen monivaiheinen, avoin ja jäsennelty prosessi, jossa varmistetaan suuren yleisön ja paikallisviranomaisten täysipainoinen osallistuminen ja jossa pyritään viimeistelemään kansalliset suunnitelmat ja niiden täytäntöönpano, myös makroalueellisen ja alueellisen yhteistyön osalta, sekä vastaavat komission toimet.
2.  Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin energiaunionin viiteen ulottuvuuteen:
2.  Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin energiaunionin viiteen ulottuvuuteen:
a)  energiavarmuus,
a)  energiavarmuus,
b)  energiamarkkinat,
b)  energian sisämarkkinat,
c)  energiatehokkuus,
c)  energiatehokkuus,
d)  hiilestä irtautuminen sekä
d)  hiilestä irtautuminen sekä
e)  tutkimus, innovointi ja kilpailukyky.
e)  tutkimus, innovointi ja kilpailukyky.
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta
Tätä asetusta sovellettaessa sovelletaan direktiivin [uudelleenlaadittu direktiivi 2009/28/EY, sellaisena kuin sitä ehdotetaan asiakirjalla COM(2016)0767], direktiivin 2010/31/EU ja direktiivin 2012/27/EU määritelmiä.
Tätä asetusta sovellettaessa sovelletaan direktiivin [uudelleenlaadittu direktiivi 2009/28/EY, sellaisena kuin sitä ehdotetaan asiakirjalla COM(2016)0767], direktiivin [uudelleenlaadittu direktiivi 2009/72/EY, sellaisena kuin sitä ehdotetaan asiakirjalla COM(2016)...], direktiivin 2010/31/EU ja direktiivin 2012/27/EU määritelmiä.
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – 3 alakohta
3)  ’hyväksytyillä politiikoilla ja toimenpiteillä’ politiikkoja ja toimenpiteitä, joiden osalta on tehty kansallisen suunnitelman tai edistymisraportin jättämispäivään mennessä virallinen hallituksen päätös ja joiden täytäntöönpanon jatkamiseen on selkeästi sitouduttu;
3)  ’hyväksytyillä politiikoilla ja toimenpiteillä’ politiikkoja ja toimenpiteitä, joiden osalta on tehty kansallisen suunnitelman tai edistymisraportin jättämispäivään mennessä virallinen keskus- tai aluehallinnon päätös ja joiden täytäntöönpanon jatkamiseen on selkeästi sitouduttu;
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – 9 alakohta
9)  ’vuoteen 2030 ulottuvilla unionin energia- ja ilmastotavoitteilla’ unionin laajuista sitovaa tavoitetta, jonka mukaan unionin kasvihuonekaasupäästöjä alennetaan koko talouden laajuudelta vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna, unionin tason sitovaa tavoitetta, jonka mukaan vähintään 27 prosenttia unionissa vuonna 2030 kulutetusta energiasta saadaan uusiutuvista energialähteistä, unionin tason tavoitetta, jonka mukaan energiatehokkuus on parantunut vuonna 2030 vähintään 27 prosenttia, jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä pitäen mielessä EU:n 30 prosentin taso, sekä tavoitetta, jonka mukaan sähköverkkojen yhteenliitäntäaste on vuonna 2030 vähintään 15 prosenttia, tai muita Eurooppa-neuvoston tai neuvoston ja parlamentin tältä osin myöhemmin vuodelle 2030 sopimia tavoitteita;
Poistetaan.
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – 11 a alakohta (uusi)
11 a)  ’varhaisilla toimilla’ jäsenvaltion edistymistä varhaisessa vaiheessa toteuttamalla vuodesta 2021 lähtien toimia, joilla edistetään [uudelleenlaaditun uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin] 3 artiklassa tarkoitettua uusiutuvia energialähteitä koskevan jäsenvaltion tavoitteen ja direktiivin 2012/27/EU 1 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua energiatehokkuuden parantamista koskevan jäsenvaltion tavoitteen saavuttamista;
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – 17 a alakohta (uusi)
17 a)  ’energiatehokkuus etusijalle -periaatteella’ sitä, että kaikessa energiaa koskevassa suunnittelussa, politiikassa ja investointipäätöksissä asetetaan etusijalle toimenpiteet, joilla tehostetaan energian kysyntää ja tarjontaa koskevia seikkoja mahdollisimman kustannustehokkaiden energian loppukäyttöä koskevien säästöjen, joustotehoa koskevien aloitteiden sekä energian tehokkaamman muuntamisen, siirtämisen ja jakelun avulla;
Tarkistus 59
Ehdotus asetukseksi
3 artikla
3 artikla
3 artikla
Yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat
Yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat
1.  Jokaisen jäsenvaltion on 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi annettava komissiolle tiedoksi yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma. Suunnitelmien on sisällettävä 2 kohdassa ja liitteessä I esitetyt seikat. Ensimmäinen suunnitelma kattaa vuodet 2021–2030. Seuraavien suunnitelmien on katettava kymmenvuotisjakso, joka alkaa välittömästi edellisen suunnitelman kattaman ajanjakson päätyttyä.
1.  Jokaisen jäsenvaltion on 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi annettava komissiolle tiedoksi yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma. Suunnitelmien on sisällettävä 2 kohdassa ja liitteessä I esitetyt seikat. Ensimmäinen suunnitelma kattaa vuodet 2021–2030. Seuraavien suunnitelmien on katettava kymmenvuotisjakso, joka alkaa välittömästi edellisen suunnitelman kattaman ajanjakson päätyttyä.
2.  Yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa on oltava seuraavat pääosiot:
2.  Yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa on oltava seuraavat pääosiot:
a)  yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laadintaprosessista tehty yhteenveto, jonka muodostavat tiivistelmä, kuvaus sidosryhmien kuulemisesta ja osallistumisesta ja näiden tuloksista sekä kuvaus alueellisesta yhteistyöstä muiden jäsenvaltioiden kanssa suunnitelman laadintavaiheessa;
a)  yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laadintaprosessista tehty yhteenveto, jonka muodostavat
1)   tiivistelmä,
2)   kuvaus paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan, liike-elämän, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisten kuulemisesta ja osallistumisesta ja näiden tuloksista,
3)  kuvaus makroalueellisesta ja alueellisesta yhteistyöstä muiden jäsenvaltioiden kanssa suunnitelman laadintavaiheessa;
b)  kuvaus kansallisista tavoitteista, päämääristä ja panoksista energiaunionin kaikkien viiden ulottuvuuden osalta;
b)  kuvaus kansallisista tavoitteista ja päämääristä energiaunionin kaikkien viiden ulottuvuuden osalta;
c)  kuvaus politiikoista ja toimenpiteistä, joita esitetään vastaavien b alakohdassa säädettyjen tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamiseksi;
c)  kuvaus suunnitelluista politiikoista, toimenpiteistä ja investointistrategioista, joita esitetään vastaavien b alakohdassa säädettyjen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi;
d)  kuvaus energiaunionin viiden ulottuvuuden nykytilanteesta, myös energiajärjestelmän, kasvihuonekaasujen päästöjen, poistumien sekä b alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita koskevien ennusteiden osalta, jo olemassa olevien (täytäntöönpantujen ja hyväksyttyjen) politiikkojen ja toimenpiteiden kanssa;
d)  kuvaus energiaunionin viiden ulottuvuuden nykytilanteesta, myös energiajärjestelmän, kasvihuonekaasujen päästöjen, poistumien sekä b alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita ja päämääriä koskevien ennusteiden osalta, jo olemassa olevien (täytäntöönpantujen ja hyväksyttyjen) politiikkojen ja toimenpiteiden kanssa sekä kuvaus sääntelyyn liittyvistä ja muista kuin sääntelyyn liittyvistä esteistä ja haitoista, jotka koskevat tässä artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista;
e)  arvio b alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksista;
e)  arvio 1, 4, 13 a ja 14 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi suunniteltujen yksittäisten ja yhdisteltyjen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksista ja ympäristövaikutuksista, mukaan lukien vaikutukset ilman laatuun ja luonnonsuojeluun, vaikutukset terveyteen ja makrotalouteen sekä sosiaaliset vaikutukset;
e a)   arvio suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksista kilpailukykyyn, joka kytkeytyy energiaunionin viiteen ulottuvuuteen;
e b)  arvio mahdollisista ilmastovaikutuksista jäsenvaltiossa, mukaan lukien välittömät ja välilliset vaikutukset, sekä ilmastovaikutusten hallintaa koskevista selviytymisstrategioista, kuten kansallisista sopeutumissuunnitelmista;
e c)  investointistrategian valmistumisen jälkeen annettava arvio suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanoon tarvittavista julkisista ja yksityisistä investoinneista;
f)  tämän asetuksen liitteessä II esitettyjä vaatimuksia ja rakennetta noudattaen laadittu liite, jossa esitetään jäsenvaltion menetelmät ja politiikkatoimet energiansäästövaatimuksen saavuttamiseksi direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] ja liitteen V mukaisesti.
f)  tämän asetuksen liitteessä II esitettyjä vaatimuksia ja rakennetta noudattaen laadittu liite, jossa esitetään jäsenvaltion menetelmät ja politiikkatoimet energiansäästövaatimuksen saavuttamiseksi direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] ja liitteen V mukaisesti.
3.  Jäsenvaltioiden on 1 kohdassa tarkoitettuja kansallisia suunnitelmia laatiessaan otettava huomioon energiaunionin viiden ulottuvuuden väliset yhteydet ja tapauksen mukaan käytettävä johdonmukaisia tietoja ja oletuksia kaikissa viidessä ulottuvuudessa.
3.  Jäsenvaltioiden on 1 kohdassa tarkoitettuja kansallisia suunnitelmia laatiessaan
a)  rajoitettava hallinnollista monimutkaisuutta ja kustannuksia kaikkien asianomaisten sidosryhmien kannalta,
b)   otettava huomioon energiaunionin viiden ulottuvuuden väliset yhteydet ja etenkin energiatehokkuus etusijalle -periaate,
c)   käytettävä uskottavia ja johdonmukaisia tietoja ja oletuksia kaikissa viidessä ulottuvuudessa ja saatettava mallinnuksissa käytetyt tiedot julkisesti saataville,
d)  varmistettava yhdenmukaisuus 1 artiklassa vahvistettujen päämäärien sekä 14 artiklassa säädettyjen kansallisten pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioiden kanssa,
e)  arvioitava energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrä, otettava huomioon tarvittavat kotimaiset energiapalvelut, joita tarvitaan peruselintason takaamiseen kulloisessakin kansallisessa yhteydessä, ja hahmoteltava nykyisiä ja suunniteltuja politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla paneudutaan energiaköyhyyteen, mukaan lukien sosiaalipolitiikan toimenpiteet ja muut asiaa koskevat kansalliset ohjelmat;
mikäli merkittävä määrä jäsenvaltion kotitalouksista on todennettavissa oleviin tietoihin pohjautuvan arvion ja maantieteellistä hajautumista koskevien indikaattoreiden mukaan energiaköyhyydessä, jäsenvaltion olisi sisällytettävä suunnitelmaansa kansallinen ohjeellinen tavoite energiaköyhyyden vähentämiseksi;
f)  sisällytettävä suunnitelmaan määräyksiä, joilla vältetään, hillitään tai, jos hanke on yleisen edun mukainen eikä muita vaihtoehtoja ole saatavilla, kompensoidaan haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka ovat tulleet esiin 15–22 artiklan mukaisessa yhdennetyssä raportoinnissa;
g)  otettava huomioon viimeisimmät talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset.
3 a.  Jäsenvaltioiden on ensimmäisen yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa toimitettuaan varmistettava, että kaikissa sen jälkeen komissiolle 1 kohdan mukaisesti toimitettavissa suunnitelmissa muutetaan 4 artiklassa tarkoitettuja kansallisia tavoitteita ja päämääriä, jotta voidaan ottaa huomioon tavoitetason nouseminen edeltävään yhdennettyyn kansalliseen energia- ja ilmastosuunnitelmaan verrattuna.
3 b.  Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville suunnitelmat, jotka on toimitettu komissiolle tämän artiklan mukaisesti.
4.  Siirretään komissiolle valta antaa 36 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteen I muuttamiseksi vastaamaan unionin energia- ja ilmastopolitiikan puitteiden muutoksia, energiamarkkinoiden kehitystä sekä uusia UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen vaatimuksia.
4.  Siirretään komissiolle valta antaa 36 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteen I muuttamiseksi vastaamaan unionin energia- ja ilmastopolitiikan puitteiden muutoksia, energiamarkkinoiden kehitystä sekä uusia UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen vaatimuksia.
Tarkistus 60
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – otsikko
Kansalliset tavoitteet, päämäärät ja panokset energiaunionin kaikkien viiden ulottuvuuden osalta
Tavoitteet ja päämäärät energiaunionin kaikkien viiden ulottuvuuden osalta
Tarkistus 61
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on vahvistettava yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan seuraavat keskeiset tavoitteet, päämäärät ja panokset, kuten liitteessä I olevassa A.2 jaksossa täsmennetään:
Jäsenvaltioiden on vahvistettava yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan seuraavat keskeiset tavoitteet ja päämäärät, kuten liitteessä I olevassa A.2 jaksossa täsmennetään:
Tarkistus 62
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta – 1 alakohta – ii a alakohta (uusi)
ii a.  kehityskulut, joita jäsenvaltio aikoo pitää yllä lisätäkseen nielujen aikaansaamia poistumia 14 artiklassa tarkoitettujen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioiden mukaisesti;
Tarkistus 63
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta – 1 alakohta – iii alakohta
iii.  tapauksen mukaan muut kansalliset tavoitteet ja päämäärät, jotka ovat johdonmukaiset olemassa olevien pitkän aikavälin vähäpäästöisyyttä koskevien strategioiden kanssa;
iii.  muut kansalliset tavoitteet ja päämäärät, jotka ovat johdonmukaiset Pariisin sopimuksen ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioiden kanssa,
Tarkistus 64
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta – 2 alakohta – i alakohta
i.  [uudelleenlaaditun uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin, jota ehdotetaan asiakirjalla COM(2016)0767] 3 artiklassa tarkoitetun unionin sitovan tavoitteen, jonka mukaan vähintään 27 prosenttia energiasta saadaan vuonna 2030 uusiutuvista energialähteistä, saavuttamiseksi, tähän tavoitteeseen osoitettu panos, joka liittyy uusiutuvista lähteistä saatavan energian osuuteen energian kokonaisloppukulutuksesta jäsenvaltiossa vuonna 2030 sekä kyseisen panoksen lineaarinen kehityskulku vuodesta 2021 lähtien;
i.  [uudelleenlaaditun direktiivin 2009/28/EY, jota ehdotetaan asiakirjalla COM(2016)0767] [3 artiklassa] tarkoitettu unionin sitova tavoite, jonka mukaan vähintään 35 prosenttia energiasta saadaan vuonna 2030 uusiutuvista energialähteistä;
Tarkistus 291
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta – 2 alakohta – i a alakohta (uusi)
i a.   direktiivin (EU) .../... [uudelleenlaaditun direktiivin 2009/28/EY, jota ehdotetaan asiakirjalla COM(2016)0767] 3 artiklan ja liitteen I a mukaisesti vahvistettu uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030 koskeva jäsenvaltion kansallinen tavoite sekä tämän asetuksen liitteessä I a vahvistettu progressiivinen kehityskulku, jolla varmistetaan uusiutuvan energian säännöllisesti etenevä käyttöönotto vuodesta 2021 lähtien;
Tarkistus 292
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta – 2 alakohta – i b alakohta (uusi)
i b.   edellä i a alakohdassa tarkoitetun kehityskulun on
i)  käynnistyttävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudesta vuonna 2020, sellaisena kuin se on vahvistettu direktiivin .../.../EU [uudelleenlaaditun direktiivin 2009/28/EY, jota ehdotetaan asiakirjalla COM(2016)0767] liitteessä I olevan A osan taulukon kolmannessa sarakkeessa; jos jäsenvaltio ylittää vuodelle 2020 asetetun sitovan kansallisen tavoitteensa, sen kehityskulku voi käynnistyä vuonna 2020 saavutetulta tasolta;
ii)  muodostuttava vähintään kolmesta viitearvosta, jotka on laskettu keskimääräisenä osuutena edeltävällä kaksi- tai kolmivuotiskaudella liitteen I a mukaisesti;
iii)  saavutettava vähintään vuodelle 2030 asetettu kansallinen tavoite;
Tarkistus 67
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta – 2 alakohta – i c alakohta (uusi)
i c.  edellä i a ja i b alakohdassa tarkoitettu jäsenvaltion kehityskulku on lisättävä kokonaisuutena unionin sitovaan lineaariseen kehityskulkuun, ja on saavutettava unionin sitova tavoite, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä saatava energia muodostaa vuonna 2030 vähintään 35 prosenttia energian kokonaisloppukulutuksesta;
Tarkistus 68
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta – 2 alakohta – i d alakohta (uusi)
i d.  jäsenvaltioiden kehityskulkujen, jotka koskevat uusiutuvan energian kokonaisosuutta energian loppukulutuksesta vuodesta 2031 lähtien, on oltava yhdenmukaisia pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioiden kanssa;
Tarkistukset 69 ja 287
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta – 2 alakohta – ii alakohta
ii.  kehityskulut, jotka liittyvät uusiutuvien energialähteiden alakohtaisiin osuuksiin lopullisesta energiankulutuksesta jäähdytys-, sähkö- ja liikennealoilla vuosina 2021–2030;
ii.  jäsenvaltion ohjeelliset kehityskulut, jotka liittyvät uusiutuvien energialähteiden alakohtaisiin osuuksiin lopullisesta energiankulutuksesta jäähdytys-, sähkö- ja liikennealoilla vuosina 2021–2030;
Tarkistus 70
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta – 2 alakohta – iii alakohta
iii.  kehityskulut uusiutuvan energian teknologioille, joita jäsenvaltio aikoo käyttää saavuttaakseen yleiset ja alakohtaiset uusiutuvan energian kehityskulut vuosina 2021–2030, mukaan lukien odotettu energian kokonaisloppukulutus teknologiaa ja alaa kohden Mtoe:na sekä suunniteltu asennettu kokonaiskapasiteetti teknologiaa ja alaa kohden MW:na.
iii.  ohjeelliset kehityskulut uusiutuvan energian teknologioille, joita jäsenvaltio aikoo käyttää saavuttaakseen yleiset ja alakohtaiset uusiutuvan energian kehityskulut vuosina 2021–2030, mukaan lukien odotettu energian kokonaisloppukulutus teknologiaa ja alaa kohden Mtoe:na ja suunniteltu asennettu kokonaiskapasiteetti teknologiaa ja alaa kohden, mukaan lukien polttoainelähteen vaihtaminen MW:na;
Tarkistus 71
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta – 2 alakohta – iii a alakohta (uusi)
iii a.  jäsenvaltioiden osuus sekä tavoitteet ja kehityskulut kaupunkien, uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen ja omaa energiaa käyttävien kuluttajien tuottamasta uusiutuvasta energiasta 2021–2030, mukaan lukien odotettu energian kokonaisloppukulutus Mtoe:na;
Tarkistus 73
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – b alakohta – 1 alakohta
1)  ohjeellinen kansallinen energiatehokkuuspanos direktiivin 2012/27/EU [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] 1 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin sitovan energiatehokkuutta koskevan 30 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuonna 2030, joko primääri- ja/tai loppuenergian kulutuksen tai säästöjen taikka energiaintensiteetin perusteella;
1)  sitova kansallinen energiatehokkuustavoite direktiivin 2012/27/EU [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] 1 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin sitovan energiatehokkuutta koskevan 40 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuonna 2030, joko primääri- ja/tai loppuenergian kulutuksen tai säästöjen taikka energiaintensiteetin perusteella, sekä kyseistä tavoitetta koskeva lineaarinen kehityskulku vuodesta 2021 lähtien;
Jäsenvaltion on ilmaistava kulutuksensa primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuosina 20202030 ja ilmoitettava panoksen lineaarinen kehityskulku vuodesta 2021 eteenpäin. Niiden on selitettävä käyttämänsä menetelmät ja muuntokertoimet;
Jäsenvaltion on ilmaistava energiatehokkuustavoitteensa primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuosina 2020 ja 2030. Niiden on selitettävä käyttämänsä menetelmät ja muuntokertoimet ... [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] liitteiden IV ja V mukaisesti;
ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kehityskulun on sisällettävä kahden vuoden välein asetetut uusiutuvista lähteistä saatavaa energiaa koskevat välitavoitteet vuodesta 2022 lähtien;
Tarkistus 74
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – b alakohta – 2 alakohta
2)  energiansäästöjen kumulatiivinen määrä, joka aiotaan saavuttaa energiatehokkuusvelvoitteiden osalta vuosina 2021–2030 direktiivin 2012/27/EU [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] 7 artiklan nojalla;
2)  energian lisäsäästöjen kumulatiivinen määrä, joka aiotaan saavuttaa energiatehokkuusvelvoitteiden osalta vuosina 2021–2030 ja sen jälkeen direktiivin 2012/27/EU [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] 7 artiklan nojalla;
Tarkistus 75
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – b alakohta – 3 alakohta
3)  tavoitteet, jotka koskevat kansallisen (julkisten ja yksityisten) asuin- ja kaupallisten rakennusten kannan pitkän aikavälin peruskorjausta;
3)  nykyisen rakennuskannan analyysiin perustuvat vuosia 2030 ja 2040 virstanpylväinä soveltavat pitkän aikavälin strategiat, jotka koskevat kansallisen (julkisen ja yksityisen) asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kannan peruskorjausta ja joissa mitataan edistyminen vuodeksi 2050 asetetun tavoitteen saavuttamisessa direktiivin 2010/31/EU [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0765 mukaisesti] 2 a artiklan mukaisesti;
Tarkistus 76
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – b alakohta – 3 a alakohta (uusi)
3 a)  suunnitellut politiikat ja toimet sekä edistyminen kansallisen rakennuskannan muuntamisessa erittäin energiatehokkaaksi ja hiilestä irtautuneeksi rakennuskannaksi, mukaan lukien näyttöön perustuva arvio odotetuista säästöistä ja laajemmista hyödyistä, jotka olisi saatava aikaan 2020–2030;
Tarkistus 77
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – b alakohta – 4 alakohta
4)  korjattava kokonaispinta-ala tai vastaavat vuotuiset energiasäästöt, jotka aiotaan saavuttaa esimerkkinä toimivien julkisten elinten rakennusten osalta vuosina 2020–2030 direktiivin 2012/27/EU 5 artiklan nojalla;
4)  korjattava kokonaispinta-ala ja peruskorjauksella aikaan saadut vastaavat energiansäästöt tai vaihtoehtoisesta lähestymistavasta aiheutuvat vastaavat vuotuiset energiansäästöt, jotka aiotaan saavuttaa vuosina 2020–2030 direktiivin 2012/27/EU [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti) 5 artiklan nojalla;
Tarkistus 78
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – b alakohta – 4 a alakohta (uusi)
4 a)  lämmityksen ja jäähdytyksen alalla todetut energiasäästömahdollisuudet, mukaan luettuina tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan ja innovatiivisen kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen hyödyntämismahdollisuuksia koskevan kattavan arvioinnin tulokset;
Tarkistus 79
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – b alakohta – 5 alakohta
5)  muut kansalliset energiatehokkuustavoitteet, mukaan lukien pitkän aikavälin tavoitteet tai strategiat ja alakohtaiset tavoitteet muun muassa liikenteen, lämmityksen ja jäähdytyksen aloilla.
5)  muut kansalliset energiatehokkuustavoitteet, mukaan lukien pitkän aikavälin tavoitteet tai strategiat ja alakohtaiset tavoitteet muun muassa liikenteen, valmistusteollisuuden ja veden ja jäteveden aloilla ja alojen yhteenliittämisessä; tehokkuus muilla aloilla, joiden energiatehokkuuspotentiaali on suuri energiavirran koko ketjussa primäärienergiasta loppukäyttäjille, tai esimerkiksi tietokeskuksissa;
Tarkistus 80
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – c alakohta – 1 alakohta
1)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energialähteiden monipuolistamiseen ja kolmansista maista tuleviin toimituksiin;
1)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energialähteiden monipuolistamiseen ja kolmansista maista tuleviin toimituksiin makroalueellisten, alueellisten ja kansallisten energiajärjestelmien häiriönsietokyvyn parantamiseksi;
Tarkistus 81
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – c alakohta – 2 alakohta
2)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät riippuvuuden vähentämiseen kolmansista maista tuotavasta energiasta;
2)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät riippuvuuden vähentämiseen kolmansista maista tuotavasta energiasta makroalueellisten, kansallisten ja alueellisten energiajärjestelmien häiriönsietokyvyn parantamiseksi;
Tarkistus 82
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – c alakohta – 4 alakohta
4)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät vaihtoehtoisten kotimaisten lähteiden käyttöönottoon (erityisesti uusiutuva energia);
4)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät kansallisen energiajärjestelmän joustavuuden lisäämiseen, erityisesti ottamalla käyttöön energiatehokkuutta koskevia toimenpiteitä, kotimaisia ja alueellisia uusiutuvia energialähteitä ja hyödyntämällä kysyntäjoustoa ja energian varastointia;
Tarkistus 83
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – d alakohta – 1 alakohta
1)  sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, johon jäsenvaltio pyrkii vuonna 2030 ottaen huomioon tavoite, jonka mukaan sähköverkkojen yhteenliitäntäaste on vuonna 2030 vähintään 15 prosenttia; jäsenvaltioiden on selitettävä käyttämänsä menetelmät;
1)  sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, johon jäsenvaltio pyrkii vuonna 2030 ottaen huomioon ohjeellinen tavoite, jonka mukaan sähköverkkojen yhteenliitäntäaste on vuonna 2030 vähintään 15 prosenttia, kun otetaan huomioon vuodeksi 2020 asetettu 10 prosentin yhteenliitäntätavoite, kansalliset ja alueelliset markkinaolot ja -mahdollisuudet, kustannus-hyötyanalyysien kaikki näkökohdat, yhteistä etua koskevien hankkeiden täytäntöönpanon todellinen taso sekä toimet, joilla on tarkoitus lisätä nykyisten yhteenliitäntöjen kaupankäyntikapasiteettia; jäsenvaltioiden on selitettävä käyttämänsä menetelmät, kun otetaan huomioon komission ehdottama menetelmä;
Tarkistus 84
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – d alakohta – 2 alakohta
2)  sähkön ja kaasun siirtoinfrastruktuuriin liittyvät kansalliset tavoitteet, jotka ovat tarpeen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi energiaunionistrategian minkä tahansa viidestä ulottuvuudesta osalta;
2)  sähkön ja kaasun siirto- ja jakeluinfrastruktuuriin ja sen nykyaikaistamiseen liittyvät keskeiset kansalliset tavoitteet, jotka ovat tarpeen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi energiaunionistrategian minkä tahansa viidestä ulottuvuudesta osalta; alustava arvio suunnitteilla olevien merkittävien infrastruktuurihankkeiden yhdenmukaisuudesta energiaunionin viiden ulottuvuuden kanssa ja niiden panoksesta ulottuvuuksiin, erityisesti toimitusvarmuuteen ja kilpailukykyyn;
Tarkistus 85
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – d alakohta – 3 alakohta
3)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energian sisämarkkinoiden muihin näkökohtiin, joita ovat esimerkiksi markkinoiden yhdentäminen ja yhteenkytkeminen, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle;
3)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energian sisämarkkinoiden muihin näkökohtiin, kuten järjestelmän joustavuuden parantamiseen, erityisesti poistamalla vapaan hinnoittelun esteitä, markkinoiden yhdentämisellä ja yhteenkytkemisellä, älykkäillä verkoilla, yhdistämisellä, kysyntäjoustolla, varastoinnilla, hajautetulla tuotannolla, toimituksen, uudelleentoimituksen ja vähentämisen mekanismeilla ja reaaliaikaisilla hintasignaaleilla, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle;
Tarkistus 86
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – d alakohta – 3 a alakohta (uusi)
3 a)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät uusiutuvaa energiaa, kysyntäjoustoa ja varastointia, mukaan lukien yhdistämiseen perustuva varastointi, koskevaan syrjimättömään osallistumiseen kaikilla energiamarkkinoilla, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle;
Tarkistus 87
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – d alakohta – 3 b alakohta (uusi)
3 b)  kansalliset tavoitteet, joilla varmistetaan kuluttajien osallistuminen energiajärjestelmään ja heidän saamansa hyöty omasta tuotannosta uusista teknologioista, myös älykkäistä mittareista;
Tarkistus 88
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – d alakohta – 4 alakohta
4)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät sähköjärjestelmän riittävyyden varmistamiseen sekä energiajärjestelmän joustavuuteen uusiutuvan energian tuotannon osalta, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle;
4)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät sähköjärjestelmän riittävyyden varmistamiseen ja sen varmistamiseen, että kapasiteettimekanismeja ei panna täytäntöön, tai jos niitä pannaan täytäntöön toimitusvarmuuden turvaamisen vuoksi, niitä rajoitetaan mahdollisuuksien mukaan, sekä aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle;
Tarkistus 89
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – e alakohta – 1 alakohta
1)  energiaunioniin liittyvän julkisen ja yksityisen tutkimuksen ja innovoinnin kansalliset tavoitteet ja rahoitustavoitteet; myös mahdollinen aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle. Tällaisten tavoitteiden ja päämäärien olisi oltava johdonmukaiset energiaunionistrategiassa ja SET-suunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden ja päämäärien kanssa.
1)  energiaunioniin liittyvälle tutkimukselle ja innovoinnille osoitettavaa julkista tukea koskevat kansalliset tavoitteet ja rahoitustavoitteet sekä tuen odotettu vipuvaikutus yksityiseen tutkimukseen; myös mahdollinen aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle; tällaisten tavoitteiden ja päämäärien olisi oltava johdonmukaiset energiaunionistrategiassa ja SET-suunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden ja päämäärien kanssa;
Tarkistus 90
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – e alakohta – 2 alakohta
2)  vuotta 2050 koskevat kansalliset tavoitteet, jotka koskevat vähähiilisen teknologian käyttöönottoa;
2)  vuotta 2050 koskevat kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät kestävän teknologian edistämiseen;
Tarkistus 91
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – e alakohta – 3 alakohta
3)  kilpailukykyä koskevat kansalliset tavoitteet.
Poistetaan.
Tarkistus 92
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – otsikko
Prosessi jäsenvaltioiden panoksen vahvistamiseksi uusiutuvan energian alalla
Prosessi jäsenvaltioiden tavoitteen vahvistamiseksi uusiutuvan energian alalla
Tarkistus 93
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta
1.  Kun jäsenvaltio vahvistaa 4 artiklan a alakohdan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetun panoksensa, joka liittyy uusiutuvista lähteistä saatavan energian osuuteen energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030 ja viimeisenä seuraavien kansallisten suunnitelmien kattamana vuonna, sen on otettava huomioon seuraavat seikat:
1.  Kun jäsenvaltio vahvistaa 4 artiklan a alakohdan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetun tavoitteensa, joka liittyy uusiutuvista lähteistä saatavan energian osuuteen energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030 ja viimeisenä seuraavien kansallisten suunnitelmien kattamana vuonna, sen on otettava huomioon seuraavat seikat:
Tarkistus 94
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta – d alakohta – i alakohta
i)  käyttöönoton tasapuolinen jakautuminen Euroopan unionissa;
i)  käyttöönoton tasapuolinen ja kustannustehokas jakautuminen Euroopan unionissa;
Tarkistus 95
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi)
d a)  direktiivin (EU) .../... [uudelleenlaaditun direktiivin 2009/28/EY] 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettu uusiutuvista energialähteistä saatava perusosuus energian kokonaisloppukulutuksesta;
Tarkistus 96
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että niiden panosten summa on sellainen, että uusiutuvista energialähteistä saatavan energian osuus on unionin tasolla energian kokonaisloppukulutuksesta vähintään 27 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että niiden tavoitteiden summa on sellainen, että uusiutuvista energialähteistä saatavan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta nousee lineaarisessa kehityskulussa unionin tasolla vähintään 35 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Tarkistus 97
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – otsikko
Prosessi jäsenvaltioiden panoksen vahvistamiseksi energiatehokkuuden alalla
Prosessi jäsenvaltioiden sitovan tavoitteen vahvistamiseksi energiatehokkuuden alalla
Tarkistus 98
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Kun jäsenvaltio vahvistaa 4 artiklan b alakohdan 1 alakohdassa tarkoitetut ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanoksensa vuodelle 2030 ja viimeiselle seuraavan kansallisen suunnitelman kattamalle vuodelle, sen on varmistettava, että
1.  Kun jäsenvaltio vahvistaa 4 artiklan b alakohdan 1 alakohdassa tarkoitetun sitovan kansallisen energiatehokkuustavoitteensa vuodelle 2030 ja viimeiselle seuraavan kansallisen suunnitelman kattamalle vuodelle, sen on varmistettava, että
Tarkistus 99
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  unionin energiankulutus vuonna 2020 on enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa ja että unionin energiankulutus vuonna 2030 on enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla;
a)  unionin energiankulutus vuonna 2020 on enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa ja että unionin energiankulutus vuonna 2030 on enintään 1 132 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 849 Mtoe loppuenergiaa ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla;
Tarkistus 100
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 2 kohta – johdantokappale
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua panosta asettaessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös primääri- ja loppuenergian kulutukseen vaikuttavat olosuhteet, kuten:
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tavoitetta asettaessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös primääri- ja loppuenergian kulutukseen vaikuttavat olosuhteet, kuten:
Tarkistus 101
Ehdotus asetukseksi
7 artikla
7 artikla
7 artikla
Kansalliset politiikat ja toimenpiteet energiaunionin kaikkien viiden ulottuvuuden osalta
Kansalliset politiikat, toimenpiteet ja investointistrategiat energiaunionin kaikkien viiden ulottuvuuden osalta
Jäsenvaltioiden on kuvailtava liitteen I mukaisesti yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan tärkeimmät olemassa olevat (täytäntöönpannut ja hyväksytyt) sekä suunnitellut politiikat ja toimenpiteet erityisesti kansallisessa suunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien toimet alueellisen yhteistyön ja riittävän rahoituksen varmistamiseksi kansallisella ja alueellisella tasolla.
Jäsenvaltioiden on kuvailtava liitteen I mukaisesti yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan tärkeimmät olemassa olevat (täytäntöönpannut ja hyväksytyt) sekä suunnitellut politiikat ja toimenpiteet erityisesti kansallisessa suunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien toimet alueellisen yhteistyön ja riittävän rahoituksen varmistamiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, mukaan lukien unionin ohjelmien ja välineiden käyttöönotto.
Kuvaukseen tärkeimmistä olemassa olevista ja suunnitelluista politiikoista ja toimenpiteistä kansallisissa suunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on liitettävä yhteenveto tarvittavista investoinneista kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Jäsenvaltioiden on asetettava energiatehokkuus infrastruktuurin painopistealaksi. Niiden on sisällytettävä energiatehokkuusohjelmat osaksi infrastruktuurisuunnitteluaan ja asetettava rakennusten peruskorjaus ensisijaiseksi investointikohteeksi.
Tarkistus 102
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on kuvailtava liitteessä I esitettyä rakennetta ja muotoa noudattaen energiaunionin viiden ulottuvuuden nykytilannetta, myös energiajärjestelmän sekä kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien osalta, kansallisen suunnitelman jättämishetkellä tai tuoreimpien saatavilla olevien tietojen perusteella. Jäsenvaltioiden on kaikkien energiaunionin viiden ulottuvuuden osalta myös vahvistettava ensimmäiselle kymmenvuotisjaksolle vähintään vuoteen 2040 asti (mukaan lukien vuodelle 2030) ennusteet tuloksista, jotka odotetaan saatavan jo olemassa olevista (täytäntöönpannuista ja hyväksytyistä) politiikoista ja toimenpiteistä, sekä kuvailtava niitä.
1.  Jäsenvaltioiden on kuvailtava liitteessä I esitettyä rakennetta ja muotoa noudattaen energiaunionin viiden ulottuvuuden nykytilannetta, myös energiajärjestelmän sekä kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien osalta, kansallisen suunnitelman jättämishetkellä tai tuoreimpien saatavilla olevien tietojen perusteella. Jäsenvaltioiden on kaikkien energiaunionin viiden ulottuvuuden osalta myös vahvistettava ensimmäiselle kymmenvuotisjaksolle vähintään vuoteen 2030 asti (mukaan lukien vuodelle 2030) ennusteet tuloksista, jotka odotetaan saatavan jo olemassa olevista (täytäntöönpannuista ja hyväksytyistä) politiikoista ja toimenpiteistä, sekä kuvailtava niitä. Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville ennusteissa ja skenaarioissa sovelletut oletukset, parametrit ja menetelmät.
Tarkistus 103
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  vaikutukset energiajärjestelmän kehitykseen ja kasvihuonekaasujen päästöihin ja poistumiin ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla vähintään vuoteen 2040 asti (mukaan lukien vuonna 2030) suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden yhteydessä, mukaan lukien vertailu 1 kohdassa tarkoitettuihin nykyisiin (täytäntöönpantuihin ja hyväksyttyihin) politiikkoihin ja toimenpiteisiin perustuviin ennusteisiin;
a)  vaikutukset energiajärjestelmän kehitykseen ja kasvihuonekaasujen päästöihin ja poistumiin ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla vähintään vuoteen 2040 asti (mukaan lukien vuonna 2030) suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden yhteydessä, mukaan lukien vertailu 1 kohdassa tarkoitettuihin nykyisiin (täytäntöönpantuihin ja hyväksyttyihin) politiikkoihin ja toimenpiteisiin perustuviin ennusteisiin; tähän olisi sisällyttävä arviointi alojen yhteenliittämisen, digitalisoinnin ja parannetun markkinarakenteen tuottamista synergiaeduista sekä arviointi ilman laatua ja toimitusvarmuutta koskevista eduista;
Tarkistus 104
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  7 artiklassa tarkoitettujen ja liitteessä I täsmennettyjen suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden makroekonomiset ja sosiaaliset sekä ympäristöosaamiseen liittyvät vaikutukset ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla vähintään vuoteen 2030 asti, mukaan lukien vertailu 1 kohdassa tarkoitettuihin nykyisiin (täytäntöönpantuihin ja hyväksyttyihin) politiikkoihin ja toimenpiteisiin perustuviin ennusteisiin;
b)  7 artiklassa tarkoitettujen ja liitteessä I täsmennettyjen suunniteltujen yksittäisten ja yhdistettyjen politiikkojen ja toimenpiteiden makrotalous-, terveys-, ympäristö- ja taitovaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla vähintään vuoteen 2030 asti, mukaan lukien vertailu 1 kohdassa tarkoitettuihin nykyisiä (täytäntöönpantuja ja hyväksyttyjä) politiikkoja ja toimenpiteitä koskeviin ennusteisiin; vaikutusten arvioinnissa sovellettu menetelmä on julkistettava ja on kannustettava kustannus-hyötyanalyysin käyttämiseen;
Tarkistus 105
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 2 kohta – c alakohta
c)  vuorovaikutukset tietyn politiikan ulottuvuuden nykyisten (täytäntöönpantujen ja hyväksyttyjen) politiikkojen ja toimenpiteiden sekä eri ulottuvuuksien nykyisten (täytäntöönpantujen ja hyväksyttyjen) ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden välillä ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla vähintään vuoteen 2030 asti. Toimitusvarmuuteen, infrastruktuuriin ja markkinoiden yhdentymiseen liittyvät ennusteet on liitettävä vankkoihin energiatehokkuusskenaarioihin.
c)  vuorovaikutukset tietyn politiikan ulottuvuuden nykyisten (täytäntöönpantujen ja hyväksyttyjen) politiikkojen ja toimenpiteiden sekä eri ulottuvuuksien nykyisten (täytäntöönpantujen ja hyväksyttyjen) ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden välillä ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla vähintään vuoteen 2030 asti; arviointiin on sisällytettävä määrällinen tai laadullinen arvio kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden sekä unionin ilmasto- ja energiapolitiikan toimenpiteiden dokumentoidusta vuorovaikutuksesta; toimitusvarmuuteen, infrastruktuuriin ja markkinoiden yhdentymiseen liittyvät ennusteet on liitettävä vankkoihin energiatehokkuusskenaarioihin;
Tarkistus 106
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  se, miten nykyiset ja suunnitellut yksittäiset ja yhdistetyt politiikat ja toimenpiteet houkuttelevat yksityisiä investointeja, joita täytäntöönpanoon tarvitaan julkisen rahoituksen ohella.
Tarkistus 107
Ehdotus asetukseksi
9 artikla
9 artikla
9 artikla
Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnokset
Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnokset
1.  Jäsenvaltion on 1 päivään tammikuuta 2018 mennessä ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi laadittava ja toimitettava komissiolle luonnos 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yhdennetystä kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta.
1.  Kunkin jäsenvaltion on 1 päivään kesäkuuta 2018 mennessä laadittava ja toimitettava komissiolle luonnos 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ensimmäisestä yhdennetystä kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta. Kunkin jäsenvaltion on 1 päivään tammikuuta 2023 mennessä laadittava ja toimitettava komissiolle luonnos toisesta suunnitelmasta ja sen jälkeen viiden vuoden välein luonnokset seuraavista suunnitelmista.
2.  Komissio voi antaa jäsenvaltioille suunnitelmaluonnoksia koskevia suosituksia 28 artiklan mukaisesti. Kyseisissä suosituksissa on esitettävä erityisesti
2.  Komissio arvioi suunnitelmaluonnoksia ja antaa jäsenvaltioille maakohtaisia suosituksia 28 artiklan mukaisesti viimeistään kolme kuukautta ennen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun suunnitelman toimittamisen määräaikaa, jotta voidaan
a)  tavoitteiden, päämäärien ja panoksien vaatimustaso, jotta energiaunionin tavoitteet ja erityisesti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat vuoden 2030 unionin tavoitteet voidaan saavuttaa yhteisesti;
a)  varmistaa, että jäsenvaltiot saavuttavat yhteisesti energiaunionin kaikkien ulottuvuuksien tavoitteet ja päämäärät,
a a)  varmistaa, että jäsenvaltiot saavuttavat kansalliset tavoitteet ja päämäärät,
b)  jäsenvaltioiden ja unionin tason tavoitteisiin liittyvät politiikat ja toimenpiteet sekä muut politiikat ja toimenpiteet, joilla voi olla rajatylittävää merkitystä;
b)  parantaa kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin sisältyviä yksittäisiä nykyisiä ja suunniteltuja politiikkoja ja toimenpiteitä, mukaan lukien politiikat ja toimenpiteet, joilla voi olla rajatylittävää merkitystä;
b a)  ehdottaa uusien politiikkojen ja toimenpiteiden hyväksymistä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa;
c)  vuorovaikutukset ja johdonmukaisuus yhdennettyyn kansalliseen energia- ja ilmastosuunnitelmaan sisältyvien nykyisten (täytäntöönpantujen ja hyväksyttyjen) ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden välillä energiaunionin yhdessä ulottuvuudessa ja eri ulottuvuuksien kesken.
c)  varmistaa johdonmukaisuus yhdennettyyn kansalliseen energia- ja ilmastosuunnitelmaan sisältyvien nykyisten (täytäntöönpantujen ja hyväksyttyjen) ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden välillä energiaunionin yhdessä ulottuvuudessa ja eri ulottuvuuksien kesken;
c a)  varmistaa, että investointistrategiat ja -välineet ovat johdonmukaisia niiden jäsenvaltioiden politiikkojen ja toimenpiteiden kanssa, joilla pyritään saavuttamaan vastaavat tavoitteet ja päämäärät.
3.  Jäsenvaltioiden on otettava komission suositukset mahdollisimman tarkasti huomioon viimeistellessään yhdennettyjä energia- ja ilmastosuunnitelmiaan.
3.  Jäsenvaltioiden on otettava komission suositukset mahdollisimman tarkasti huomioon viimeistellessään yhdennettyjä energia- ja ilmastosuunnitelmiaan. Jos asianomaisen jäsenvaltion kanta poikkeaa komission suosituksesta, jäsenvaltion on esitettävä ja julkistettava kantansa perustelut.
3 a.  Jäsenvaltioiden on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut suunnitelmaluonnokset julkisesti saataville.
Tarkistus 108
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltion on varmistettava, että yleisölle annetaan ajoissa ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua 9 artiklassa tarkoitettujen suunnitelmien luonnosten valmistelemiseen ja että yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman luonnokseen liitetään komissiolle toimitettaessa yhteenveto yleisön mielipiteistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin muusta lainsäädännöstä johtuvien vaatimusten soveltamista. Siltä osin kuin direktiivin 2001/42/EY säännöksiä sovelletaan, kyseisen direktiivin mukaisesti toteutettujen kuulemisten katsotaan täyttävän myös tämän asetuksen velvollisuudet kuulla yleisöä.
Jäsenvaltion on varmistettava, että yleisölle annetaan ajoissa ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua 9 artiklassa tarkoitettujen suunnitelmien luonnosten ja 14 artiklassa tarkoitettujen pitkän aikavälin strategioiden valmistelemiseen, kun kaikki vaihtoehdot ovat avoinna ja vaikuttava julkinen kuuleminen voidaan järjestää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin muusta lainsäädännöstä johtuvien vaatimusten soveltamista.
Tarkistus 109
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava kohtuulliset aikataulut, joissa jätetään riittävästi aikaa yleisölle tiedottamiseen, valmistautumiseen ja tosiasialliseen suunnitteluprosessin eri vaiheisiin osallistumiseen. Jäsenvaltioiden on otettava yhdenvertainen osallistuminen asianmukaisesti huomioon ja varmistettava, että yleisölle tiedotetaan julkisin ilmoituksin tai muiden soveltuvien keinojen, kuten käytettävissä olevien sähköisten välineiden, avulla kaikista yleisön osallistumista koskevista käytännön järjestelyistä ja että kaikki asiaa koskevat asiakirjat ovat yleisön saatavilla.
Tarkistus 110
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 b kohta (uusi)
1 b.  Jäsenvaltioiden on yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja pitkän aikavälin strategioiden luonnoksia ja lopullisia versioita komissiolle toimittaessaan liitettävä mukaan yhteenveto yleisön näkemyksistä ja siitä, miten ne on otettu huomioon.
Tarkistus 111
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 c kohta (uusi)
1 c.  Siltä osin kuin direktiivin 2001/42/EY säännöksiä sovelletaan, kyseisen direktiivin mukaisesti toteutettujen kuulemisten katsotaan täyttävän myös tämän asetuksen velvollisuudet kuulla yleisöä.
Tarkistus 112
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 d kohta (uusi)
1 d.  Jäsenvaltioiden on tätä artiklaa täytäntöön pannessaan rajoitettava hallinnollista monimutkaisuutta.
Tarkistus 113
Ehdotus asetukseksi
10 a artikla (uusi)
10 a artikla
Ilmasto- ja energia-alan vuoropuhelua käyvä monitasoinen foorumi
1.  Jäsenvaltioiden on kumppanuuden hengessä perustettava pysyvä ilmasto- ja energia-alan vuoropuhelua käyvä monitasoinen foorumi tukeakseen paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen, liike-elämän, investoijien, muiden asianomaisten sidosryhmien ja suuren yleisön aktiivista osallistumista energiasiirtymän hallintaan.
2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava ilmasto- ja energia-alan vuoropuhelua käyvälle foorumilleen lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin energia- ja ilmastopolitiikassaan huomioon ottamia erilaisia vaihtoehtoja ja skenaarioita ja esitettävä kunkin vaihtoehdon kustannus-hyötyanalyysi. Ilmasto- ja energia-alan vuoropuhelua käyvien foorumeiden on oltava foorumeita, joilla keskustellaan suunnitelmista, strategioista ja raporteista ja laaditaan niitä 10 artiklan mukaisesti.
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmasto- ja energia-alan vuoropuhelua käyvillä foorumeilla on riittävät henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit ja että ne toimivat avoimesti.
Tarkistus 114
Ehdotus asetukseksi
11 artikla
11 artikla
11 artikla
Alueellinen yhteistyö
Makroalueellinen ja alueellinen yhteistyö
1.  Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä alueellisella tasolla varmistaakseen yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan vahvistettujen tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamisen.
1.  Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä makroalue- ja aluetasolla ja otettava tarkasti huomioon kaikki nykyiset ja mahdolliset yhteistyömuodot varmistaakseen yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan vahvistettujen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisen.
2.  Ennen kuin jäsenvaltio toimittaa komissiolle yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sen on hyvissä ajoin määriteltävä alueellisen yhteistyön mahdollisuudet ja kuultava naapurijäsenvaltioita ja muita asiasta kiinnostuneita jäsenvaltioita. Jäsenvaltion on esitettävä yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan tällaisen alueellisen kuulemisen tulokset ja mainittava tarpeen mukaan, miten kommentit on otettu huomioon.
2.  Ennen kuin jäsenvaltio toimittaa komissiolle yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sen on hyvissä ajoin määriteltävä makroalueellisen ja alueellisen yhteistyön mahdollisuudet, otettava huomioon nykyinen makroalueellinen yhteistyö, erityisesti Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (BEMIP), keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan kaasuyhteenliitännät (CESEC), Keski- ja Länsi-Euroopan alueelliset energiamarkkinat (CWREM), Pohjanmeren maiden offshore-verkkoaloite (NSCOGI) ja Euro–Välimeri-kumppanuus ja kuultava naapurijäsenvaltioita ja muita asiasta kiinnostuneita jäsenvaltioita direktiivin 2011/92/EU ja Espoon yleissopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltion on esitettävä yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan tällaisen alueellisen kuulemisen tulokset ja mainittava tarpeen mukaan, miten kommentit on otettu huomioon. Jäsenvaltioiden on makroalueellista yhteistyötä tehdessään sovittava hallintorakenteista, jotka mahdollistavat ministeritason tapaamiset vähintään vuosittain.
2 a.  Komissio auttaa kahden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien osien yhteisessä laatimisessa muun muassa ottamalla käyttöön tämän mahdollistavan järjestelmän. Jäsenvaltioiden on makroalueellista tai alueellista yhteistyötä tehdessään esitettävä tulokset yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmaluonnoksissaan ja toimitettava ne komissiolle. Tällaisen makroalueellisen tai alueellisen yhteistyön tulokset voivat korvata asiaa koskevien yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien vastaavat kohdat.
2 b.  Komissio määrittelee markkinoiden yhdentymistä ja kustannustehokkaita toimintaperiaatteita edistääkseen makroalueellisen tai alueellisen yhteistyön mahdollisuuksia, jotka kattavat yhden tai useamman energiaunionin viidestä ulottuvuudesta, tämän artiklan ja vallitseviin markkinaoloihin perustuvan pitkän aikavälin vision mukaisesti. Komissio voi antaa tällaisten mahdollisuuksien perusteella jäsenvaltioille suosituksia 28 artiklan mukaisesti, jotta voidaan edistää vaikuttavaa yhteistyötä, kumppanuuksia ja kuulemisia.
3.  Komissio helpottaa sille 9 artiklan nojalla toimitettuja suunnitelmaluonnoksia koskevaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja kuulemista suunnitelmien viimeistelyn varmistamiseksi.
3.  Komissio helpottaa sille 9 artiklan nojalla toimitettuja suunnitelmaluonnoksia koskevaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja kuulemista suunnitelmien viimeistelyn varmistamiseksi.
4.  Jäsenvaltion on otettava huomioon yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaansa koskevat kommentit, jotka se on saanut muilta jäsenvaltioilta 2 ja 3 kohdan nojalla, ja selitettävä miten kommentit on otettu huomioon.
4.  Jäsenvaltion on otettava huomioon yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaansa koskevat kommentit, jotka se on saanut muilta jäsenvaltioilta 2 ja 3 kohdan nojalla, ja selitettävä miten kommentit on otettu huomioon.
5.  Jäsenvaltioiden on edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten jatkettava alueellisen tason yhteistyötä suunnitelmiensa politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanon yhteydessä.
5.  Jäsenvaltioiden on edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten jatkettava makroalueellisen tason yhteistyötä suunnitelmiensa politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanon yhteydessä.
5 a.  Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava yhteistyötä energiayhteisön allekirjoittajien ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien kolmansien maiden kanssa.
Tarkistus 116
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komissio arvioi yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ja niiden 3 ja 13 artiklan nojalla ilmoitetut päivitykset. Se arvioi erityisesti seuraavat näkökohdat:
Komissio arvioi yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat sellaisina kuin niistä on ilmoitettu 3 artiklan nojalla. Se arvioi erityisesti seuraavat näkökohdat:
Tarkistus 117
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  riittävätkö tavoitteet, päämäärät ja panokset siihen, että energiaunionin tavoitteet ja ensimmäisen kymmenvuotisjakson osalta erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien unionin ilmasto- ja energiapuitteiden tavoitteet saavutetaan yhteisesti;
a)  riittävätkö tavoitteet ja päämäärät siihen, että energiaunionin tavoitteet ja ensimmäisen kymmenvuotisjakson osalta erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien unionin ilmasto- ja energiapuitteiden tavoitteet saavutetaan yhteisesti;
Tarkistus 118
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)  riittävätkö nykyiset ja säädetyt politiikat, toimenpiteet ja niihin liittyvät investointistrategiat 4 artiklassa tarkoitettujen kansallisten tavoitteiden saavuttamiseen;
Tarkistus 120
Ehdotus asetukseksi
13 artikla
13 artikla
Poistetaan.
Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien päivittäminen
1.  Jäsenvaltion on 1 päivään tammikuuta 2023 mennessä ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi toimitettava komissiolle luonnos viimeisimmän 3 artiklassa tarkoitetun yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman päivityksestä tai vahvistettava komissiolle, että suunnitelma pysyy ennallaan.
2.  Jäsenvaltion on 1 päivään tammikuuta 2024 mennessä ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi toimitettava komissiolle luonnos viimeisimmän 3 artiklassa tarkoitetun yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman päivityksestä, jollei se ole vahvistanut tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti suunnitelman pysyvän ennallaan.
3.  Jäsenvaltioiden on 2 kohdassa tarkoitetussa päivityksessä muutettava tavoitteita, päämääriä ja panoksia niin, että ne ovat korkeammalla vaatimustasolla kuin viimeisimmässä toimitetussa yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa.
4.  Jäsenvaltioiden on päivitetyssä suunnitelmassa pyrittävä hillitsemään haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka ovat tulleet esiin 15–22 artiklan mukaisessa yhdennetyssä raportoinnissa.
5.  Jäsenvaltioiden on otettava 2 kohdassa tarkoitettua päivitystä laatiessaan huomioon viimeisimmät eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset.
6.  Päivitettyjen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laadintaan ja arviointiin sovelletaan 9 artiklan 2 kohdassa ja 11 artiklassa säädettyjä menettelyjä.
Tarkistus 121
Ehdotus asetukseksi
3 luku – otsikko
Vähäpäästöisyyttä koskevat pitkän aikavälin strategiat
Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiat
Tarkistus 122
Ehdotus asetukseksi
13 a artikla (uusi)
13 a artikla
Johdonmukaisuus yleisen ilmastotavoitteen kanssa
Komissio raportoi 1 päivään heinäkuuta 2018 mennessä jäljelle jäävästä maailmanlaajuisesta hiilitaseesta, joka on yhdenmukainen sen tavoitteen kanssa, että lämpötilan nousu rajoitetaan selvästi alle 2 celsiusasteeseen, erityisesti 1,5 celsiusasteeseen, esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna, ja julkistaa analyysin unionin oikeudenmukaisesta osuudesta vuosina 2050 ja 2100.
Tarkistus 123
Ehdotus asetukseksi
14 artikla
14 artikla
14 artikla
Vähäpäästöisyyttä koskevat pitkän aikavälin strategiat
Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiat
1.  Jäsenvaltioiden on laadittava ja toimitettava komissiolle 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi vähäpäästöisyyttä koskevat, 50 vuotta kattavat pitkän aikavälin strategiansa seuraavien tavoitteiden edistämiseksi:
1.  Jäsenvaltiot ja unionin puolesta toimiva komissio hyväksyvät 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä ja sen jälkeen joka viides vuosi 30 vuotta kattavat pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiansa seuraavien tavoitteiden edistämiseksi:
a)  unionille ja jäsenvaltioille UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksesta johtuvien sitoumusten toteuttaminen ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen rajoittamiseksi ja nielujen aikaansaamien poistumien lisäämiseksi;
a)  unionille ja jäsenvaltioille UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksesta johtuvien sitoumusten toteuttaminen ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen rajoittamiseksi ja nielujen aikaansaamien poistumien lisäämiseksi kymmenen vuoden jaksoissa;
b)  tavoitteen, joka koskee maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamista alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna, saavuttaminen ja pyrkimysten jatkaminen lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna;
b)  tavoitteen, joka koskee maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamista alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna, saavuttaminen ja pyrkimysten jatkaminen lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna siten, että unionin kasvihuonekaasupäästöt rajoitetaan pienemmiksi kuin unionin oikeudenmukainen osuus jäljelle jäävästä maailmanlaajuisesta hiilitaseesta;
c)  kasvihuonekaasupäästöjen pitkän aikavälin vähennysten toteuttaminen ja nielujen aikaansaamien poistumien lisääminen kaikilla sektoreilla noudattaen unionin tavoitetta vähentää kustannustehokkaasti päästöjä 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna, osana IPCC:n mukaan tarvittavia vähennyksiä, jotka teollisuusmaiden on tehtävä ryhmänä.
c)  kasvihuonekaasupäästöjen pitkän aikavälin vähennysten toteuttaminen ja nielujen aikaansaamien poistumien lisääminen kaikilla sektoreilla, osana IPCC:n mukaan tarvittavia vähennyksiä, noudattaen unionin tavoitetta vähentää kustannustehokkaasti unionin kasvihuonekaasupäästöjä ja lisätä nielujen aikaansaamia poistumia pyrittäessä saavuttamaan Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteet siten, että unionin kasvihuonekaasupäästöt ovat vuoteen 2050 mennessä nollanettopäästöjä ja pian sen jälkeen siirrytään negatiivisten päästöjen kauteen;
c a)  erittäin energiatehokkaan ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiajärjestelmän käyttöön ottaminen unionissa vuoteen 2050 mennessä.
2.  Vähäpäästöisyyttä koskevien pitkän aikavälin strategioiden on katettava seuraavat osatekijät:
2.  Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioiden on sisällettävä ja katettava liitteessä II a säädetyt seuraavat osatekijät:
a)  kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähennykset ja nielujen aikaansaamien poistumien lisääntyminen;
a)  kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähennykset ja nielujen aikaansaamien poistumien lisääntyminen ja erillinen tavoite nielujen aikaansaamien poistumien lisäämisestä, joka vastaa pyrkimyksiä rajoittaa lämpötilan nousua Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti;
b)  päästövähennykset ja poistumien lisääntyminen eri sektoreilla, mukaan lukien sähköala, teollisuus, liikenne, rakennusala (kotitaloudet ja palvelusektori) ja maatalous sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF);
b)  hiilestä irtautumiseen tähtäävät kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ja poistumien lisääntyminen eri sektoreilla, mukaan lukien muun muassa sähköala, teollisuus, liikenne, lämmitys-, jäähdytys- ja rakennusala (kotitaloudet ja palvelusektori) ja maatalous sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF);
c)  odotettu edistyminen siirtymisessä vähäisten kasvihuonekaasupäästöjen talouteen, mukaan lukien kasvihuonekaasuintensiteetti, bruttokansantuotteen hiilidioksidi-intensiteetti ja tutkimus-, kehitys- ja innovointistrategiat;
c)  odotettu edistyminen siirtymisessä vähäisten kasvihuonekaasupäästöjen talouteen, mukaan lukien kasvihuonekaasuintensiteetti, bruttokansantuotteen hiilidioksidi-intensiteetti ja niihin liittyvät pitkän aikavälin investointi-, tutkimus-, kehitys- ja innovointistrategiat;
c a)  odotettu edistyminen energian siirtymässä, mukaan lukien energiansäästöt, uusiutuvan energian kokonaisosuus ja suunniteltu asennettava uusiutuvan energian kapasiteetti;
c b)  ennakoitu talouden perusteellisen hiilestä irtautumisen vaikutus makrotalouden kehitykseen ja sosiaaliseen kehitykseen, terveysriskeihin ja -hyötyihin ja ympäristönsuojeluun;
d)  yhteydet muihin kansallisiin pitkän aikavälin suunnitelmiin.
d)  yhteydet muihin kansallisiin pitkän aikavälin tavoitteisiin, suunnitelmiin ja muihin politiikkoihin ja toimenpiteisiin ja investointeihin.
2 a.  Siirretään komissiolle valta antaa 36 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteen II a muuttamiseksi vastaamaan unionin energia- ja ilmastopolitiikan puitteiden muutoksia, energiamarkkinoiden kehitystä sekä uusia UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen vaatimuksia.
3.  Vähäpäästöisyyttä koskevien pitkän aikavälin strategioiden ja 3 artiklassa tarkoitettujen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien on oltava keskenään johdonmukaiset.
3.  Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien on oltava johdonmukaisia pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioiden kanssa.
4.  Jäsenvaltioiden on saatettava vähäpäästöisyyttä koskevat pitkän aikavälin strategiansa ja niiden mahdolliset päivitykset viipymättä yleisön saataville.
4.  Jäsenvaltiot ja komissio kehittävät strategioitaan avoimesti ja varmistavat, että yleisö, työmarkkinaosapuolet, yritykset, investoijat, kansalaisyhteiskunta ja muut sidosryhmät saavat ajoissa ja tosiasiallisesti mahdollisuuden osallistua pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategioiden valmistelemiseen, ja julkistavat kyseiset strategiat ja mahdolliset niitä tukevat analyysit ja tiedot, muun muassa 24 artiklassa tarkoitetulla sähköisellä alustalla.
4 a.  Komissio tukee jäsenvaltioita pitkän aikavälin strategioiden valmistelemisessa antamalla tietoja 1 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittävän tieteellisen tiedon ja teknologisen kehityksen tilanteesta. Komissio antaa lisäksi jäsenvaltioille ja muille sidosryhmille tilaisuuden toimittaa lisätietoja ja keskustella niiden näkökulmista ja laatii parhaita käytäntöjä ja ohjeita, joita jäsenvaltiot voivat käyttää strategioidensa kehittämis- ja täytäntöönpanovaiheessa.
4 b.  Komissio arvioi, riittävätkö kansalliset pitkän aikavälin strategiat siihen, että 1 artiklassa tarkoitetut unionin tavoitteet saavutetaan yhteisesti. Komissio voi antaa tätä varten jäsenvaltioille suosituksia ja auttaa jäsenvaltioita pitkän aikavälin strategioiden valmistelemisessa ja täytäntöönpanossa.
Tarkistus 124
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  tiedot edistymisestä yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamisessa sekä niiden saavuttamiseksi tarvittavien politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanossa;
a)  tiedot edistymisestä yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisessa sekä niiden saavuttamiseksi tarvittavien politiikkojen ja toimenpiteiden rahoittamisessa ja täytäntöönpanossa;
Tarkistus 125
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 2 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)  10 artiklan mukaisesti toteutettujen julkisten kuulemisten tulokset;
Tarkistus 126
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 2 kohta – a b alakohta (uusi)
a b)  tiedot edistymisestä tuettaessa aktiivista osallistumista 10 a artiklan mukaisesti;
Tarkistus 127
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 2 kohta – a c alakohta (uusi)
a c)  tiedot edistymisestä 14 artiklassa tarkoitettujen pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategioiden tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisessa ja sitoumusten täyttämisessä;
Tarkistus 128
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 5 kohta
5.  Jos komissio on antanut suosituksia 27 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla, asianomaisen jäsenvaltion on kyseisten suositusten huomioon ottamiseksi sisällytettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun raporttiinsa tiedot politiikoista ja toimenpiteistä, jotka on hyväksytty tai jotka aiotaan hyväksyä ja panna täytäntöön. Kyseisiin tietoihin on sisällyttävä yksityiskohtainen toteuttamisaikataulu.
5.  Jos komissio on antanut suosituksia 27 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla, asianomaisen jäsenvaltion on kyseisten suositusten huomioon ottamiseksi sisällytettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun raporttiinsa tiedot politiikoista ja toimenpiteistä, jotka on hyväksytty tai jotka aiotaan hyväksyä ja panna täytäntöön. Kyseisiin tietoihin on sisällyttävä yksityiskohtainen toteuttamisaikataulu. Jos asianomainen jäsenvaltio poikkeaa annetusta suosituksesta, sen on esitettävä ja julkaistava luotettaviin tietoihin ja objektiivisiin kriteereihin perustuvat yksityiskohtaiset perustelut.
Tarkistus 129
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville raportit, jotka on toimitettu komissiolle tämän artiklan mukaisesti.
Tarkistus 130
Ehdotus asetukseksi
18 artikla – 1 kohta – a alakohta – 4 alakohta
4)  bioenergian kysynnän kehityskulku eriteltynä lämmitys-, sähkö- ja liikennealojen mukaan sekä biomassan saatavuuden kehityskulku eriteltynä raaka-aineiden ja alkuperän mukaan (kotimainen tuotanto vs. tuonti). Metsäbiomassan osalta arvio sen lähteestä ja vaikutuksesta LULUCF-nieluun;
4)  bioenergian kysynnän kehityskulku eriteltynä lämmitys-, sähkö- ja liikennealojen mukaan, mukaan lukien biopolttoaineiden osuus, kehittyneiden biopolttoaineiden osuus ja maatalousmaalla viljellyistä viljelykasveista tuotetun biopolttoaineen osuus, sekä biomassan saatavuuden kehityskulku eriteltynä raaka-aineiden ja alkuperän mukaan (kotimainen tuotanto vs. tuonti). Metsäbiomassan osalta arvio sen lähteestä ja vaikutuksesta LULUCF-nieluun;
Tarkistus 131
Ehdotus asetukseksi
18 artikla – 1 kohta – a alakohta – 4 a alakohta (uusi)
4 a)  alueiden, kaupunkien, energiayhteisöjen ja omaa energiaa käyttävien kuluttajien tuottamaa uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteet ja kehityskulut;
Tarkistus 132
Ehdotus asetukseksi
18 artikla – 1 kohta – a alakohta – 5 alakohta
5)  mahdolliset muut kansalliset kehityskulut ja tavoitteet, myös pitkän aikavälin ja alakohtaiset (kuten biopolttoaineiden osuus, kehittyneiden biopolttoaineiden osuus, maatalousmaalla viljellyistä tärkeimmistä viljelykasveista tuotetun biopolttoaineen osuus, biomassasta lämpöä käyttämättä tuotetun sähkön osuus, uusiutuvan energian osuus kaukolämmityksessä, uusiutuvan energian käyttö rakennuksissa, kaupunkien, energiayhteisöjen ja omaa energiaa käyttävien kuluttajien tuottama uusiutuva energia);
5)  mahdolliset muut kansalliset kehityskulut ja tavoitteet, myös pitkän aikavälin ja alakohtaiset (kuten biomassasta lämpöä käyttämättä tuotetun sähkön osuus, uusiutuvan energian osuus kaukolämmityksessä, uusiutuvan energian käyttö rakennuksissa, jäteveden käsittelyssä syntyvästä lietteestä talteen otettu energia);
Tarkistus 133
Ehdotus asetukseksi
18 artikla – 1 kohta – b alakohta – 1 alakohta
1)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat ja toimenpiteet 4 artiklan a alakohdan 2 alakohdan i alakohdassa mainitun kansallisen panoksen saavuttamiseksi uusiutuvaa energiaa vuonna 2030 koskevan unionin tason sitovan tavoitteen osalta, mukaan lukien ala- ja teknologiakohtaiset toimet ja erityisesti direktiivin [uudelleenlaadittu direktiivi 2009/28/EY, sellaisena kuin sitä ehdotetaan asiakirjassa COM(2016)0767,] 23, 24 ja 25 artiklassa säädettyjen toimien uudelleentarkastelu;
1)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat ja toimenpiteet 4 artiklan a alakohdan 2 alakohdan i alakohdassa mainittujen kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi uusiutuvaa energiaa vuonna 2030 koskevan unionin tason sitovan tavoitteen osalta, mukaan lukien ala- ja teknologiakohtaiset toimet ja erityisesti direktiivin [uudelleenlaadittu direktiivi 2009/28/EY, sellaisena kuin sitä ehdotetaan asiakirjassa COM(2016)0767,] 23, 24 ja 25 artiklassa säädettyjen toimien uudelleentarkastelu;
Tarkistus 134
Ehdotus asetukseksi
18 artikla – 1 kohta – b alakohta – 4 a alakohta (uusi)
4 a)  erityistoimet, joilla arvioidaan, lisätään avoimuutta ja vähennetään pakollista käynnissä pitämistä koskevan kapasiteetin tarvetta, joka voi johtaa uusiutuvien energialähteiden osuuden rajoittamiseen;
Tarkistus 135
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 1 kohta – a alakohta – 1 alakohta
1)  primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen kehityskulku vuosina 2020–2030 sekä kansalliset energiansäästöpanokset vuoden 2030 unionin tason tavoitteen saavuttamiseksi, mukaan lukien käytetyt menetelmät;
1)  primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen kehityskulku vuosina 2020–2030 sekä kansalliset sitovat energiansäästötavoitteet vuoden 2030 unionin tason tavoitteen saavuttamiseksi, mukaan lukien käytetyt menetelmät;
Tarkistus 136
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 1 kohta – a alakohta – 2 alakohta
2)  tavoitteet, jotka koskevat kansallisen julkisten ja yksityisten asuin- ja kaupallisten rakennusten kannan pitkän aikavälin peruskorjausta;
2)  tavoitteet, jotka koskevat pitkän aikavälin strategiaa kansallisen sekä julkisten että yksityisten asuin- ja muiden kuin asuinrakennusten kannan peruskorjausta varten;
Tarkistus 137
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 1 kohta – b alakohta – 1 alakohta
1)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat, toimet ja ohjelmat vuodelle 2030 vahvistetun ohjeellisen kansallisen energiatehokkuuspanoksen ja muiden 6 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien suunnitellut toimet ja välineet (myös taloudellista laatua olevat) rakennusten energiatehokkuuden edistämiseksi, toimet sähkö- ja kaasuinfrastruktuurin energiatehokkuusmahdollisuuksien käyttämiseksi sekä muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet;
1)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat, toimet ja ohjelmat vuodelle 2030 vahvistetun sitovan kansallisen energiatehokkuustavoitteen ja muiden 6 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien suunnitellut toimet ja välineet (myös taloudellista laatua olevat) rakennusten energiatehokkuuden edistämiseksi, toimet sähkö- ja kaasuinfrastruktuurin energiatehokkuusmahdollisuuksien käyttämiseksi sekä muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet;
Tarkistus 138
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 1 kohta – b alakohta – 3 alakohta
3)  direktiivin 2012/27/EU [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] 7 a ja 7 b artiklassa tarkoitetut kansalliset energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät ja vaihtoehtoiset toimenpiteet tämän asetuksen liitteen II mukaisesti;
3)  direktiivin 2012/27/EU [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] 7 a ja 7 b artiklassa tarkoitetut kansalliset energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät ja vaihtoehtoiset toimenpiteet tämän asetuksen liitteen II mukaisesti, mukaan lukien energiansäästöt, jotka on saatu aikaan kansallisilla energiatehokkuusvelvoitteilla ja/tai vaihtoehtoisilla toimenpiteillä, jotka on hyväksytty noudattaen direktiivin 2012/27/EU [sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] 7 a ja 7 b artiklaa sekä 20 artiklan 6 kohtaa, sekä vaikutukset kuluttajien laskuihin, mukaan lukien sosiaalista tarkoitusta varten asetetut vaatimukset;
Tarkistus 139
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 1 kohta – b alakohta – 4 alakohta
4)  kansallisen julkisten ja yksityisten asuin- ja kaupallisten rakennusten kannan peruskorjausta koskeva pitkän aikavälin strategia, mukaan lukien politiikat ja toimenpiteet kustannustehokkaiden pitkälle menevien perusparannusten ja vaiheittaisten pitkälle menevien perusparannusten edistämiseksi;
4)  kansallisen julkisten ja yksityisten asuin- ja muiden kuin asuinrakennusten kannan peruskorjausta koskeva pitkän aikavälin strategia, mukaan lukien politiikat ja toimenpiteet investointien ohjaamiseksi kustannustehokkaiden pitkälle menevien perusparannusten ja vaiheittaisten pitkälle menevien perusparannusten edistämiseen, kun otetaan huomioon näyttöön perustuva arvio odotetuista energiansäästöistä ja laajemmista eduista direktiivin (EU) .../... [rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi, COD 0381/16] 2 a artiklan mukaisesti;
Tarkistus 140
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 1 kohta – b alakohta – 5 a alakohta (uusi)
5 a)  politiikat ja toimenpiteet, joilla kehitetään tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien taloudellista potentiaalia direktiivin (EU) .../... [direktiivi 2012/27/EU, sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksen COM(2016)0761 mukaisesti] 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
Tarkistus 141
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 1 kohta – b alakohta – 5 b alakohta (uusi)
5 b)  mahdollinen edistyminen direktiivin (EU) .../... [rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi, COD 0381/16] 2 a artiklassa tarkoitettujen pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden mukaisten muiden täytäntöönpantujen, hyväksyttyjen ja suunniteltujen politiikkojen, toimenpiteiden ja toimien suhteen, mukaan lukien kansallisen rakennuskannan energiatehottomimpiin osiin kohdistetut politiikat, toimenpiteet ja toimet sekä tietojen ja rahoituksen saatavuus.
Tarkistus 142
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energialähteiden ja toimittajamaiden monipuolistamiseen, varastointiin, kysynnän ohjaukseen;
a)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energiatehokkuuden parantamiseen, uusiutuviin energialähteisiin, toimitusten, toimitusreittien ja toimittajamaiden monipuolistamiseen, varastointiin ja kysyntäjoustoon;
Tarkistus 143
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät riippuvuuden vähentämiseen kolmansista maista tuotavasta energiasta;
b)  kansalliset tavoitteet ja toimenpiteet, jotka liittyvät sen varmistamiseen, että riippuvuus kolmansista maista tuotavasta energiasta vähenee ja jotka eivät muodosta esteitä energiaunionin täytäntöönpanon onnistumiselle;
Tarkistus 144
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 1 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät kansallisen energiajärjestelmän joustavuuden lisäämiseen, erityisesti ottamalla käyttöön energiatehokkuutta koskevia toimenpiteitä ja kotimaisia uusiutuvia energialähteitä ja hyödyntämällä kysyntäjoustoa ja energian varastointia;
Tarkistus 145
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, johon jäsenvaltio pyrkii vuonna 2030 ottaen huomioon sähköverkkojen 15-prosenttisen yhteenliitäntäasteen tavoite;
a)  sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, johon jäsenvaltio pyrkii vuonna 2030 ottaen huomioon ohjeellinen sähköverkkojen vähintään 15-prosenttisen yhteenliitäntäasteen tavoite;
Tarkistus 146
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  sähkön ja kaasun siirtoinfrastruktuuriin liittyvät kansalliset tavoitteet, jotka ovat tarpeen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi energiaunionin minkä tahansa viidestä pääulottuvuudesta osalta;
b)  sähkön ja kaasun siirto- ja jakeluinfrastruktuuriin ja sen nykyaikaistamiseen liittyvät keskeiset kansalliset tavoitteet, jotka ovat tarpeen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi energiaunionin minkä tahansa viidestä pääulottuvuudesta osalta;
Tarkistus 147
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)  mahdolliset kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energian sisämarkkinoiden muihin näkökohtiin, joita ovat esimerkiksi markkinoiden yhdentäminen ja yhteenkytkeminen;
d)  kansalliset tavoitteet ja toimenpiteet, jotka liittyvät järjestelmän joustavuuteen, erityisesti poistamalla vapaan hinnoittelun esteitä, markkinoiden yhdentämisellä ja yhteenkytkemisellä, älykkäillä verkoilla, yhdistämisellä, kysyntäjoustolla, varastoinnilla, hajautetulla tuotannolla, toimituksen, uudelleentoimituksen ja vähentämisen mekanismeilla ja reaaliaikaisilla hintasignaaleilla;
Tarkistus 148
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 1 kohta – e alakohta
e)  energiaköyhyyteen liittyvät kansalliset tavoitteet, mukaan lukien energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien lukumäärä;
Poistetaan.
Tarkistus 149
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)
e a)  kansalliset tavoitteet ja toimenpiteet, jotka liittyvät uusiutuvaa energiaa, kysyntäjoustoa ja varastointia, mukaan lukien yhdistämiseen perustuva varastointi, koskevaan syrjimättömään osallistumiseen kaikille energiamarkkinoille;
Tarkistus 150
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 1 kohta – e b alakohta (uusi)
e b)  kansalliset tavoitteet ja toimenpiteet, joilla varmistetaan kuluttajien osallistuminen energiajärjestelmään ja heidän saamansa hyödyt omasta tuotannosta ja uusista teknologioista, myös älykkäistä mittareista;
Tarkistus 151
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 1 kohta – f alakohta
f)  mahdolliset kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät sähköjärjestelmän riittävyyden varmistamiseen;
f)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät sähköjärjestelmän riittävyyden varmistamiseen ja sen varmistamiseen, että kapasiteettimekanismeja ei panna täytäntöön, tai jos niitä pannaan täytäntöön toimitusvarmuuden turvaamisen vuoksi, niitä rajoitetaan mahdollisuuksien mukaan;
Tarkistus 152
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 1 kohta – f a alakohta (uusi)
f a)  kansalliset toimenpiteet, joilla otetaan käyttöön tai tarkastellaan uudelleen tarjousalueita, jotta voidaan reagoida rakenteellisiin siirtorajoituksiin, maksimoida taloudellinen tehokkuus ja rajatylittävä kaupankäynti ja taata toimitusvarmuus;
Tarkistus 153
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 1 kohta – g alakohta
g)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat ja toimenpiteet a–f alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;
g)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat ja toimenpiteet a–f alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;
Tarkistus 154
Ehdotus asetukseksi
21 a artikla (uusi)
21 a artikla
Energiaköyhyyttä koskeva yhdennetty raportointi
Jäsenvaltion on tapauksen mukaan sisällytettävä yhdennettyyn kansalliseen energia- ja ilmastoalan edistymiskertomukseensa tietoja energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrästä sekä tiedot politiikoista ja toimenpiteistä, joilla paneudutaan energiaköyhyyteen 3 artiklan 3 kohdan v alakohdan mukaisesti.
Jos sovelletaan 3 artiklan 3 kohdan v alakohdan toista alakohtaa, asianomaisen jäsenvaltion on sisällytettävä yhdennettyyn kansalliseen energia- ja ilmastoalan edistymisraporttiinsa tietoja energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrän vähentämistä koskevan kansallisen ohjeellisen tavoitteen saavuttamisesta.