Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 vuosittaisesta kertomuksesta Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2016 (2017/2190(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) toimintakertomuksen 2016,
– ottaa huomioon Euroopan investointipankin tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2016 ja tilastokertomuksen vuodelta 2016,
– ottaa huomioon vuoden 2016 kestävyyskertomuksen, vuoden 2016 kertomuksen Euroopan investointipankin EU:ssa toteuttamien toimien kolmeen pilariin perustuvasta arvioinnista sekä vuoden 2016 kertomuksen Euroopan investointipankin EU:n ulkopuolella toteuttamien toimien tuloksista,
– ottaa huomioon tarkastuskomitean vuosikertomukset varainhoitovuodelta 2016,
– ottaa huomioon EIP-ryhmän petostenvastaista toimintaa koskevan kertomuksen 2016,
– ottaa huomioon kertomuksen EIP:n avoimuuspolitiikan täytäntöönpanosta vuonna 2016 ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan raportin vuodelta 2016,
– ottaa huomioon säännösten noudattamista valvovan EIP:n toimiston toimintakertomuksen 2016,
– ottaa huomioon EIP-ryhmän toimintasuunnitelmat vuosiksi 2015–2017 ja 2016–2018,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 9 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15, 126, 174, 175, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan, pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä sekä pöytäkirjan N:o 28 taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,
– ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,
– ottaa huomioon Euroopan investointipankin työjärjestyksen,
– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EIP:stä – vuosikertomus 2012(1), 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman EIP:n vuosikertomuksesta 2013(2), 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EIP:stä – vuosikertomus 2014(3) ja 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta EIP:n rahoitustoiminnan valvonnasta 2015(4),
– ottaa huomioon EIP:n ulkoisista valtuuksista vuosiksi 2007–2013 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1080/2011/EU(5) sekä EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 466/2014/EU(6),
– ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),
– ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(7),
– ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Työtä ja kasvua Euroopan tulevaisuuden hyväksi: kansallisten keskuspankkien rooli Euroopan investointiohjelman tukemisessa” (COM(2015)0361),
– ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopassa investoidaan taas – Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet” (COM(2016)0359),
– ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ja siihen liittyvän yksiköiden valmisteluasiakirjat Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) voimassaoloajan pidentämisestä sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemisestä (COM(2016)0597, SWD(2016)0297 ja SWD(2016)0298),
– ottaa huomioon syyskuussa 2016 julkaistun EIP:n raportin ESIRin toiminnan arvioinnista,
– ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 2/2016 ehdotuksesta asetukseksi ESIRin vahvistamisesta ja laajentamisesta,
– ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2016 ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”,
– ottaa huomioon Ernst & Young -tilintarkastusyrityksen 8. marraskuuta 2016 tekemän asetuksen (EU) 2015/1017 (ESIR-asetus) soveltamista koskevan kertaluonteisen tarkastuksen,
– ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2017 annetun komission kertomuksen Euroopan strategisten investointien rahaston takuurahaston hoitamisesta vuonna 2016 (COM(2017)0326 ja SWD(2017)0235),
– ottaa huomioon Euroopan komission, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan investointipankin syyskuussa 2016 tekemän kolmikantasopimuksen,
– ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 22. heinäkuuta 2016 Euroopan investointipankin pääjohtajalle lähettämän kirjeen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0139/2018),
A. ottaa huomioon, että EIP on EU:n pankki, josta määrätään SEUT-sopimuksen 308 ja 309 artiklassa, ja se on maailman suurin monenvälinen pankki ja suurin julkinen luotonantaja, joka toimii kansainvälisillä pääomamarkkinoilla;
B. ottaa huomioon, että EIP on perussopimuksen nojalla sitoutunut edistämään unionin yhdentymistä, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aluekehitystä tarkoitukseen kehitetyin investointivälinein, joita ovat lainat, pääomasijoitukset, takaukset, riskinjakovälineet ja neuvontapalvelut;
C. toteaa, että kestävyyshaasteet lisääntyvät, etenkin kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelman yhteydessä, sillä kyseisen ohjelman on johdettava erinäisiin EIP:n suoritteisiin;
D. panee merkille, että EIP:llä on keskeinen rooli yhä useamman sellaisen rahoitusvälineen käytössä, jonka avulla voidaan hyödyntää EU:n talousarviovaroja;
E. toteaa, että innovointiin ja taitoihin investoiminen on olennaista Euroopan osaamistalouden kehittämiseksi ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi;
F. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 309 artiklan mukaan EIP:n keskeisiin tehtäviin kuuluu myötävaikuttaminen sisämarkkinoiden tasapainoiseen ja vakaaseen kehitykseen rahoittamalla hankkeita vähiten kehittyneillä alueilla sekä rahoittamalla sellaisia hankkeita, joita yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi rahoittaa kokonaan;
G. toteaa, että nykyaikaisella ja kestävällä infrastruktuurilla on olennainen rooli torjuttaessa ilmastonmuutosta ja yhdistettäessä sisämarkkinoita ja Euroopan talouksia; katsoo, että kaikilla tätä koskevilla EIP:n järjestämillä investoinneilla olisi varmistettava, että EU:lla on ”älykkään Euroopan” luomiseen sekä aidosti kestävän ja osallistavan pitkän aikavälin kasvun tukemiseen tarvittava kestävä, tehokas, ympäristöystävällinen ja hyvin integroitu infrastruktuuri;
H. toteaa EIP:n olevan viitepankki, jonka tehtävänä on edistää uusyritysten ja innovoivien yritysten kasvua;
I. katsoo, että ilmastotoimia koskevalla EIP:n lainanannolla olisi tuettava siirtymistä hiilestä vapaaseen, ympäristöystävälliseen ja ilmastonmuutoksen kestävään talouteen sellaisten hankkeiden avulla, joilla edistetään luonnonvarojen tehokasta käyttöä, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta;
J. ottaa huomioon, että Euroopan investointiohjelmassa on kolme pilaria: rahoituksen hankkiminen investointeja varten, sen varmistaminen, että investoinnit tulevat reaalitalouden käyttöön, ja unionin investointiympäristön parantaminen;
K. katsoo, että EIP:n investoinnit eivät saisi olla pelkästään rahoituskelpoisia toimia, vaan niiden olisi myös oltava kestävyysperusteiden ja hallinnon normien mukaisia ja noudatettava perussopimuksen vaatimusta, jonka mukaan toiminta ei ole voittoa tavoittelevaa ja se edistää unionin etua;
L. toteaa, että EIP:ssä kehitettyjä avoimuuden toimintaperiaatteita hankaloittaa toimielimen kahtalainen luonne, sillä se on EU:n pankkina julkinen laitos ja toisaalta myös liikepankki, joka hallinnoi ja säilyttää EIP:n asiakkaita koskevia tietoja;
M. toteaa, että EIP:n olisi säilytettävä AAA-luottoluokituksensa, josta on erittäin paljon hyötyä sen varojen keräämiseen ja korkotasoltaan houkuttelevaan antolainaukseen perustuvalle liiketoimintamallille, sekä vakaat sijoitussalkkunsa;
N. toteaa, että vaikka EIP:n on luonteensa mukaisesti toimittava joskus yhdessä yksityisten ja voittoa tavoittelevien yritysten kanssa, sen ensisijaisena tehtävänä on edistää EU:n kansalaisten etuja yksityisten yritysten ja yhtiöiden edun asemesta;
Taloudellisesti kannattavien toimintojen edistäminen siten, että EIP:n investoinneilla on vakaita pitkän aikavälin vaikutuksia
1. panee merkille, että vuonna 2016 EIP-ryhmän kokonaisrahoitus oli 83,8 miljardia euroa ja että investointeja mobilisoitiin kyseisenä vuonna kaikkiaan 280 miljardia euroa;
2. panee merkille vuotta 2016 koskevat EIP:n raportit, joissa esitetään erilaisia investointitoimia ja niiden odotettuja vaikutuksia; pyytää jälleen kerran EIP:tä esittämään kattavamman, yksityiskohtaisemman ja yhdenmukaistetumman vuotuisen toimintakertomuksen ja kehottaa parantamaan tietojen esittämistä huomattavasti esittämällä yksityiskohtaisella ja luotettavalla tavalla myös asianomaisen vuoden hyväksyttyjen, allekirjoitettujen ja maksettujen investointien jakautumisen, käytetyt rahoituslähteet (omat varat, ESIR, keskitetysti hallinnoidut EU:n ohjelmat jne.) sekä vastaavat tiedot edunsaajien osalta (jäsenvaltiot, julkinen tai yksityinen sektori, välittäjät tai suorat varojen saajat), tuetut alat ja jälkiarviointien tulokset;
3. kehottaa EIP:tä jatkamaan tämänsuuntaisia toimia antamalla poliittisille päättäjille täydelliset ja kattavat tiedot sen jäsenvaltioissa ja unionin ulkopuolella suorittamien toimien konkreettisista ja aikaansaaduista taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista vaikutuksista ja saavutetuista tuloksista sekä lisäarvosta kolmen pilarin arviointien ja tulosten arviointiraporttien muodossa; tähdentää, miten tärkeää on laatia kustakin hankkeesta riippumaton arviointi sekä etu- että jälkikäteen; kehottaa EIP:tä esittämään investointien vaikutuksia kuvaavassa raportoinnissa yksityiskohtaisia esimerkkejä kansainvälisestä lisäarvosta sekä keskeisiä indikaattoreita alakohtaisesta ja alojen välisestä menestyksestä; kehottaa EIP:tä välittämään jälkiarviointien tulokset parlamentille;
4. muistuttaa, että EIP:n tukeen oikeutetuissa toiminnoissa on noudatettava SEUT-sopimuksen mukaista pankin keskeistä tehtävää sekä EU:n poliittisten tavoitteiden periaatteita, sellaisina kuin ne on hahmoteltu Eurooppa 2020 -strategiassa, sekä Pariisin sopimusta (COP 21); korostaa siksi, että EIP:n tehtävänä on elvyttää Euroopan taloutta, jotta unionissa voidaan edistää laadukkaita työpaikkoja ja tukea älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua samoin kuin entistä suurempaa yhteenkuuluvuutta, joka on välttämätöntä yhä kasvavan eriarvoisuuden kääntämiseksi sekä jäsenvaltioissa että niiden välillä; toivoo sen vuoksi, että EIP:n, komission ja jäsenvaltioiden välillä päästäisiin entistä tiiviimpään yhteistyöhön, jotta voitaisiin parantaa suunnittelua ja tavoitteiden määrittelyä ja määrittää siten rahoituskohteiden priorisointi uudelleen;
5. korostaa, että tarvitaan investointeja pk-yrityksiin, uusyrityksiin, tutkimukseen, innovointiin, digitaalitalouteen ja energiatehokkuuteen, koska ne vaikuttavat merkittävällä tavalla talouksiin sekä paikallisesti että kansallisesti ja ovat keskeinen tekijä EU:n talouden elpymisessä ja laadukkaiden työpaikkojen luomisen edistämisessä;
6. huomauttaa, että EIP:n on toistuvasti osallistuttava pysyvän investointivajeen pienentämiseen järkevien taloudellisten kriteerien perusteella; korostaa, että rahoitettujen hankkeiden arvioinnissa olisi otettava huomioon myös sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöä koskevat ulkoisvaikutukset (niin myönteiset kuin kielteiset) ja etenkin se, miten ne vaikuttavat paikallisyhteisöihin, jotta voidaan hahmottaa, koituuko unionin kansalaisille todellista lisäarvoa;
7. katsoo, että investointihankkeiden hyväksymisen olisi perustuttava vakaaseen ja riippumattomaan analyysiin, jossa arvioidaan taloudellista kannattavuutta ja hankkeisiin liittyviä riskejä, jotta julkisia varoja käytettäessä voidaan välttää riski tappioiden sosialisoimisesta ja voittojen yksityistämisestä; korostaa, että julkisen tuen käyttämiseen olisi kannustettava ainoastaan yleistä etua koskevien tehtävien täyttämistä varten ja tapauksissa, joissa markkinat eivät pysty saamaan aikaan tarvittavia julkista politiikkaa koskevia tuloksia;
8. muistuttaa, että parlamentti toivoisi sellaisen tasapainoisen strategian määrittelyä, jossa hankkeet ja investoinnit jakautuisivat maantieteellisesti dynaamisesti, oikeudenmukaisesti ja avoimesti jäsenvaltioiden kesken, ottaen huomioon, että vähemmän kehittyneisiin maihin ja alueisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota; toteaa, että 70 prosenttia EIP:n lainoista vuonna 2016 (46,8 miljardia euroa) keskittyy vain joihinkin maihin, joilla on kaikkein kehittyneimmät rahoitusmarkkinat, mikä osoittaa, että kaikki jäsenvaltiot ja alueet eivät pysty kuromaan eroja umpeen eivätkä hyödyntämään investointimahdollisuuksia yhtäläisesti;
9. kannattaa EIP:n neljää julkisen politiikan tavoitetta sekä niitä kaikkia koskevaa kahta monialaista tavoitetta eli taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ilmastotoimia, jotka koskevat moninaisia aiheita aina alueelliseen epätasapainoon puuttumisesta heikompien alueiden houkuttelevuuden parantamiseen ja suotuisamman ympäristön kehittämiseen kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi; kehottaa kuitenkin jälleen EIP:tä palauttamaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ensisijaiseksi julkisen politiikan tavoitteeksi;
10. kehottaa EIP:tä ottamaan laajan mittakaavan infrastruktuurihankkeissa huomioon kaikki ympäristöön todennäköisesti vaikuttavat riskit ja rahoittamaan ensisijaisesti sellaisia hankkeita, joista osoitetusti koituu todellista lisäarvoa ympäristölle, taloudelle tai paikallisväestölle; korostaa, että on tärkeää valvoa tiukasti mahdollisia korruptio- ja petosriskejä, ja pyytää EIP:tä jäädyttämään hankkeisiin myönnetyt lainat, kun virallinen OLAFin tai kansallisen tason tutkinta sitä edellyttää;
11. pitää valitettavana, että monilta jäsenvaltioilta puuttuu kyky panna täytäntöön rahoitusvälineitä, toteuttaa julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia ja saada aikaan erityyppisten rahoitusmuotojen välisiä synergiavaikutuksia, mikä vaikuttaa kielteisesti investointien kehitykseen kokonaisuudessaan;
12. korostaa, että EU:n varojen ja avustusten käyttö on optimoitava ja että EIP:n on annettava jäsenvaltioille teknistä tukea ja taloudellista neuvontaa helposti saatavilla olevalla tavalla, joka perustuu yhdistelmään, jonka osatekijöitä ovat antolainaus (hankelainat, välilliset lainat, mikrorahoitus, riskipääoma, pääoma- ja rahoitusinvestointi), yhdisteleminen (suoraa tukea täydennetään muilla investointilähteillä, kuten vakuuksilla ja hankejoukkolainoilla) ja neuvonta (taloudellinen ja tekninen asiantuntemus); kehottaa siksi EIP:tä antamaan yhteistyössä komission kanssa neuvonta- ja analyysipalvelujen alalla, hankkeiden hallinnoinnissa ja valmiuksien kehittämisessä enemmän teknistä tukea sellaisille jäsenvaltioille, jotka saavat vain pienen osan EIP-rahoituksesta; muistuttaa, että olisi arvioitava huolellisesti rahoitusvälineiden, kuten hankejoukkolainojen, taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöä koskevia vaikutuksia, jotta voidaan ehkäistä koko riskitaakan siirtyminen suurelle yleisölle;
13. toteaa, että pankin toteuttama hankkeiden toteutettavuuden arviointi saattaa poiketa rakennerahastojen yhteydessä perinteisesti käytetystä alakohtaisesta arvioinnista; katsoo lisäksi, että toimien vaikuttavuutta olisi arvioitava rahoitusvälineiden potentiaalin ja kestävyyden perusteella, samalla kun otetaan huomioon myös ne saavutettavissa olevat tulokset, joita voidaan mitata;
14. kehottaa EIP:tä kiinnittämään toimintojaan hoitaessaan huomiota kustannustehokkuuteen siten, että hallinnollisia kustannuksia ja maksuja valvotaan huolellisesti ja niistä raportoidaan, koska EIP:llä on kosolti toimeksiantoja; pitää olennaisena, että toimintoja kehitetään pitäen kustannukset oikeasuhteisina; pyytää EIP:tä sisällyttämään raportointiinsa kattavat tiedot hallinnollisten kustannusten ja maksujen rakenteesta (välittömät, välilliset ja kertyvät) hoidettavien toimeksiantojen luonteen, hankkeiden kokoluokan ja käytettyjen rahoitusvälineiden (laina, vakuus tai pääoma) mukaisesti;
15. pitää AAA-luottoluokitusta keskeisenä EIP:n investointistrategian kehittämisen ja pitkäaikaista lainanantoa koskevien prioriteettien kannalta; muistuttaa kuitenkin, etteivät EIP:n välineet ja toimet, etenkään riskin siirtoon perustuvat välineet ja toimet, voi olla täysin riskittömiä, jos niillä pyritään edistämään EU:n talouskehitystä;
16. toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta muodosti 16,1 prosenttia EIP:n pääomasta, mikä vastaa 3,5:tä miljardia euroa maksetusta pääomasta ja 35,7:ää miljardia euroa pankin maksettavasta pääomasta; pyytää EIP:n hallintoa ottamaan selkoa brexitin vaikutuksista EIP:hen ja tiedottamaan asiasta nopeasti parlamentille, jotta EIP kykenisi jatkossakin saavuttamaan politiikan tavoitteensa;
17. panee merkille EIP:n välittömimmän haasteen, joka johtuu Yhdistyneen kuningaskunnan päätöksestä käynnistää 50 artiklan mukainen menettely, ja toteaa, ettei eroamisen yksityiskohtaisia ehtoja voida ennakoida; kehottaa siksi EIP:tä esittämään parlamentille hankkeiden yksityiskohtaisen jakautumisen sekä niiden toteuttamisen tilanteen vuoden 2017 lopussa samoin kuin alustavan arvion mahdollisista kysymykseen liittyvistä riskeistä;
Lisäarvoa ja täydentävyyttä koskevan valvonnan hiominen EIP:n varainhoidossa
18. toteaa, että lainoista, vakuuksista ja investoinneista muodostuvalla EIP:n salkulla hankittiin vuonna 2016 investointeja kaikkiaan 280 miljardia euroa; panee merkille, että 67,7 miljardia euroa investoinneista liittyi vuonna 2016 ESIR-hyväksyntöihin, jotka kohdentuivat lähinnä pienemmille yhtiöille (31 prosenttia), energia-alalle (22 prosenttia) ja tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin (22 prosenttia); pitää kuitenkin valitettavana, että suuri osa ESIR-salkun mukaisista investoinneista kohdennettiin hankkeisiin, joihin liittyi fossiilisia polttoaineita; toteaa jälleen kerran, että kunkin hankkeen ympäristövaikutuksia on analysoitava ja arvioitava perusteellisesti;
19. pitää ratkaisevana, että tehostetaan vaikutuksia ja varmistetaan täydentävyys; panee merkille EIP:n toimintojen mallinnuksen ja arvioidun vaikutuksen, joka lisännee BKT:n kasvua 1,1 prosenttia ja johtanee 1,4 miljoonaan uuteen työpaikkaan vuoteen 2030 mennessä; pitää myönteisenä, että 385 000 pk-yritystä hyötyy EIP:n rahoituksesta, ja muistuttaa, että pk-yritykset muodostavat EU:n talouden selkärangan ja ovat työllisyyden ja kestävän kasvun moottoreita; pyytää EIP:tä raportoimaan säännöllisesti ajan tasalle saatetuista vipuvaikutuksista; ymmärtää kuitenkin, että vipuvaikutus vaihtelee aloittain ja että hanke, jonka vipuvaikutus on pienempi, ei välttämättä merkitse pienempää lisäarvoa;
20. korostaa, että nykyisellä verkkaisen elpymisen kaudella EIP:n toiminta on kohdennettava huolellisesti laadukkaisiin hankkeisiin, joilla vahvistetaan täydentävyyttä suhteessa muihin unionin välineisiin ja EIP:n tärkeimpiin toimiin; toivoo siksi, että EIP:n, komission ja jäsenvaltioiden välillä voidaan tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä markkinoiden joustavuuden sekä digitaali- ja liikenneinfrastruktuurien parantamiseksi, sillä niiden puute koetaan usein esteeksi investoinneille;
21. katsoo, että kustakin katetusta hankkeesta olisi annettava laadullisia hallinnointia koskevia tietoja valvontaa tai täydentävyyttä koskevien indikaattoreiden ja riskeille altistumisen perusteella, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti lisäarvoa, mahdollista roolia vaikuttavuuden moottorina tai EU:n talouden edistämistä;
22. kehottaa EIP:tä antamaan täsmällisiä tietoja siitä, miten EU:n julkisten varojen vipuvaikutus vaarantuu, vähimmäisvipuvaikutuksista ja keskimääräisistä vipuvaikutuksista, jotka välittyvät edunsaajille tai hankkeisiin, sekä houkutellun yksityisen rahoituksen suuruusluokasta; pyytää yksilöimään selvästi osuuden, joka vastaa julkisten varojen ja yksityisen pääoman vipuvaikutusta; katsoo vaarana olevan, että kerrannaisvaikutusta on yliarvioitu ja että määritellyt tavoitteet ja tulokset ovat olleet pelkästään arvioita, joita ei ole vahvistettu konkreettisilla, täsmällisillä, selkeillä ja ajan tasalla olevilla tilastoilla;
ESIR-rahaston tähänastiset saavutukset
23. panee merkille, että ESIR-rahaston odotettiin tuottavan vuoden 2016 loppuun mennessä kaikkiaan 163,9 miljardin euron tukikelpoiset investoinnit; panee samalla kuitenkin merkille, että EIP-ryhmän vuoden 2018 toimintasuunnitelman mukaan infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunan ja pk-yritysikkunan vuonna 2016 toteutuneiden investointien todellinen määrä oli yhteensä vain 85,5 miljardia euroa ja, kun otetaan huomioon vuoden 2015 kokonaissumma 37 miljardia euroa, ESIRin toteuttamien investointien kokonaissummaksi saadaan 122,5 miljardia euroa;
24. asettaa kyseenalaiseksi, voidaanko korotettu 500 miljardin euron tavoite saavuttaa ESIR 2.0:n täytäntöönpanon avulla, ja kehottaa EIP:tä todistamaan ESIRin lisäarvon yksityisiä investointeja stimuloivana rahoitusvälineenä;
25. muistuttaa, että ESIR-rahastoa tuetaan unionin talousarviosta toisin kuin EIP:n muita nykyisiä rahoitusvälineitä ja että sen toiminnan perusajatuksena on saada aikaan täydentävyyttä yksilöimällä aidosti täydentäviä ja innovoivia tulevaisuuteen suuntautuvia aloja, suuririskisempiä hankkeita sekä uusia vastapuolia yksityiseltä sektorilta;
26. toteaa, että Euroopan investointiohjelman eri pilareiden keskinäinen täydentävyys on edelleen alkuvaiheessa; toteaa, että vaikka EIP-ryhmällä on toisen pilarin mukaisesti paljon vaikutusvaltaa Euroopan investointineuvontakeskuksessa, ryhmän vaikutusvalta jää hyvin rajatuksi muissa toisen pilarin osissa (varmistetaan, että investoinnit vastaavat reaalitalouden tarpeita) ja kolmannessa pilarissa (investointiympäristön kohentaminen – sääntelyuudistus);
27. korostaa täydentävyysperusteen merkitystä, sillä siihen kuuluu sellaisten toimien tukeminen, joihin voidaan saada vain ESIR-rahaston tukea, kun puututaan näihin selvästi tunnistettuihin markkinahäiriöihin tai epätyydyttäviin investointitilanteisiin, ja joita ei olisi voitu suorittaa samassa laajuudessa tai aikataulussa ilman ESIR-rahastoa; pyytää, että EIP-ryhmä hyödyntäisi koko riskinkantokykyään, jotta voidaan valita innovoivia yrityksiä ja osoittaa samalla mahdollisuudet tuottaa aitoa lisäarvoa esimerkiksi pysyvien ja laadukkaiden työpaikkojen avulla;
28. muistuttaa, että ESIR-rahastosta tuettavien hankkeiden täydentävyyden arviointi on dokumentoitava asianmukaisesti; pitää valitettavana, että hyväksyttyjen toimien tulostaulua ei julkisteta ESIR 1.0:ssa; muistuttaa, että julkistamattomuudesta seuraa vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta koskevia kysymyksiä; pitää tärkeänä ESIR-rahaston indikaattoreiden tulostaulua koskevaa avoimuutta, joka on välttämätöntä myös, jotta rahaston investointikomitea voidaan asettaa vastuuseen; pitää siksi myönteisenä, että indikaattoreiden tulostaulu julkistetaan ESIR 2.0:ssa; korostaa myös, että täydentävyysperiaate on määriteltävä entistä paremmin EIP:n normaaleja toimia suuririskisempien toimien yhteydessä, jotta voidaan varmistaa entistä parempi yhdenmukaisuus ja avoimuus hankkeiden valinnassa;
29. kehottaa EIP:tä antamaan kaikki asianmukaiset laadullista hallinnointia koskevat tiedot rahaston ilmoitettujen tavoitteiden saavuttamisesta, millä osoitetaan tavoitteiden tosiasiallinen täydentävyys ja vaikutukset vertailukohtiin verrattuna;
30. kehottaa EIP:tä antamaan lisätietoja ESIR-hankkeista, joihin mahdollisesti sisältyy vakavasti ympäristöön vaikuttavia ja täydentävyydeltään kyseenalaisia infrastruktuurin laitteistoja, kuten biojalostamoja, terästehtaita, jälleenkaasutus- ja kaasunvarastointilaitoksia sekä moottoriteitä; kehottaa EIP:tä ottamaan vakavasti huomioon paikallisviranomaisten, asianomaisten yhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan ryhmien lausunnot asianmukaista huolellisuutta koskevien menettelyidensä mukaisesti; suosittaa, että EIP jäädyttää ja tarvittaessa peruuttaa rahoituksen ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti, mikäli on tieteellisiä todisteita ympäristörikkomuksista ja yhteiskuntaan tai paikallisyhteisöihin kohdistuvista haitoista tai on olemassa niiden vakava riski;
31. vaatii vastuullisuuden edistämiseksi, että investointikomitea arvioi tulospainotteisten investointien kehitystä säännöllisesti indikaattoreiden tulostaulun avulla, jotta voidaan havaita hankkeet, jotka ovat todellisten makrotaloudellisten seuraustensa tai kestävään kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen liittyvien elvyttävien vaikutustensa kannalta hyvin kohdennettuja; vaatii objektiivista kuvaa näiden hankkeiden täydentävyydestä ja lisäarvosta sekä siitä, miten ne vastaavat unionin toimintapolitiikkoja tai muita EIP:n perinteisiä toimia;
32. pitää valitettavana, että ainoastaan 20 prosentilla ESIR-rahoituksesta on tuettu hankkeita, jotka edistävät ilmastonmuutoksen lievittämistä ja siihen sopeutumista, vaikka EIP:n vakiosijoitussalkku on saavuttanut 25 prosentin kynnysarvon; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että sen enimmäisnormeja noudatetaan kaikissa olosuhteissa, jotta voidaan suojella ympäristöä ja täyttää COP 21 -kriteerit;
33. pitää huolestuttavana, että vuoden 2016 lopulla ESIR-investoinnit sosiaaliseen infrastruktuuriin (inhimillinen pääoma, kulttuuri ja terveys) olivat vain 4 prosenttia (alle 900 miljoonaa euroa) ja että se oli ESIRin avulla vähiten tuettu ala kokonaisuudessaan samoin kuin kahdessa yksittäisessä ikkunassa, infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunassa sekä pk-yritysikkunassa; korostaa, että on selvästikin lisättävä nopeasti ja merkittävästi tällaisten investointien osuutta ja laajuutta;
34. pitää valitettavana, että olemassa olevia tukipalveluja ei ole saatavilla paikallisesti kussakin jäsenvaltiossa valmiuksissa esiintyvien puutteiden korjaamiseksi; katsoo, että paikallisille ja alueellisille toimijoille olisi annettava riittävästi täsmennyksiä tai strategiset ohjeet, joissa käsitellään erityisesti ESIR-rahaston asemointia ja mahdollista yhdistämistä unionin tai EIP:n muiden rahastojen kanssa; katsoo, että ESIRin ja muiden EU:n rahoituslähteiden (COSME, Horisontti 2020) välistä yhteistyötä olisi parannettava parempien synergiaetujen tarjoamiseksi; korostaa, ettei ESIR-rahastoa saisi pitää pelkästään yhtenä monista rahoituslähteistä ja että olisi pyrittävä huolellisesti välttämään päällekkäistä kohdentamista tai päällekkäistä rahoitusta;
35. panee merkille, että ESIR-rahaston ensimmäisestä puolentoista vuoden kaudesta aiheutuvien EIP:n erityistoimien määrä on kasvanut; katsoo, että ESIR-rahastosta tuetuilla EIP:n erityistoimilla on saatava aikaan täydentävyyttä verrattuna EIP:n, Euroopan investointirahaston tai unionin muihin rahoitusvälineisiin;
36. vaatii, että toimien valintaprosessin avoimuutta on parannettava ja indikaattoreiden tulostaulussa on ilmoitettava kaikki allekirjoitettuja toimia koskevat operationaaliset tiedot, ja vaatii myös parantamaan vastuullisuutta toimista;
37. kehottaa sujuvoittamaan hallinnointijärjestelyjä, jotta voidaan määritellä paremmin komission ja EIP:n vastuualueet, varmistaa riippumattomuus ja ehkäistä päätöksentekoprosessiin osallistuvien eri toimijoiden, etenkin ESIR-rahaston investointikomitean jäsenten, eturistiriidat;
38. pitää myönteisenä, että uudessa ESIR 2.0 -ehdotuksessa lisätään vastuuvelvollisuutta Euroopan parlamenttia kohtaan (mukaan lukien säännöllinen raportointi ja parlamentin edustaja ESIR-rahaston johtokunnassa) ja parannetaan rahaston indikaattoreiden tulostaulun avoimuutta; odottaa siksi, että indikaattoreiden tulostaulun mukaiset hankearvioinnit julkaistaan ESIR 2.0 -asetuksen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että unionin talousarvion varoja käytetään vakuutena vain sellaisille hankkeille, joiden luonne oikeuttaa tällaisen julkisen lisätuen; pitää kuitenkin valitettavana, että ESIR-rahaston voimassaoloajan pidentämistä koskevan ehdotuksen yhteydessä ei esitetty parempaa sääntelyä koskevissa suuntaviivoissa kaavailtua vaikutustenarviointia eikä varainhoitoasetuksen 30 ja 140 artiklassa tarkoitettua ennakkoarviointia, joka rahoitusohjelmilta ja -välineiltä vaaditaan;
39. suosittelee, että vuosittaisissa kertomuksissa ilmoitettaisiin, miten EIP on ottanut huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmissa esitetyt suositukset, ja että tästä vastuuvelvollisuuteen liittyvästä käytännöstä tehtäisiin virallinen;
Muutoksen vauhdittajien kartoittaminen ja arvonmuodostus EU:n julkisen politiikan tavoitteiden saavuttamisessa
40. panee merkille unionissa vuonna 2016 toteutettuja EIP:n toimia koskevan kertomuksen, jossa esitellään sen tarjoamaa rahoitusta neljällä politiikan alalla, joita ovat innovointi ja taidot (19,6 prosenttia EIP:n allekirjoittamista sopimuksista vuonna 2016, yhteensä 13,1 miljardia euroa), pk-yritysten ja mid cap -yritysten rahoitus (31,7 prosenttia allekirjoitetuista sopimuksista, 21,3 miljardia euroa), infrastruktuuri (27,1 prosenttia, 18,1 miljardia euroa) ja ympäristö (21,6 prosenttia, 14,5 miljardia euroa);
41. pitää valitettavana, ettei unionissa vuonna 2016 toteutettuja EIP:n toimia koskevassa selonteossa anneta jäsenneltyjä tietoja yhdestä pankin monialaisesta toimintaperiaatteesta eli taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta; ilmaisee huolensa siitä, että jo toisena vuotena peräkkäin EIP ei saavuttanut vuonna 2016 yhteenkuuluvuuteen tehdyissä investoinneissa odotettua 30 prosentin tasoa (unionissa päästiin 26,8 prosentin tasoon vuonna 2016 ja 25,2 prosentin tasoon vuonna 2015);
42. korostaa, että EIP:n vuosikertomuksiin on sisällytettävä yksityiskohtaisempi analyysi EU:n investointitarpeista aloittain, jotta voidaan havaita alueet, joilla investoinnit jäävät jälkeen siitä, mikä on tarpeen EU:n ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että EIP:n olisi arvioitava, miten sen investointivälineillä voidaan paikata tällaista vajetta;
43. katsoo, että EIP:n antolainausta voitaisiin lisätä kohdentamalla resursseja tehokkaammin ja strategisemmin, ottamalla kohteiksi tuottavia ja kestäviä investointihankkeita, jotka tuottavat osoitetusti lisäarvoa ja parempaa synergiaa julkisten varojen kanssa, jotta voidaan edistää julkisia investointeja ja elvyttää sisäistä kysyntää; korostaa, että tällaista lisäystä olisi täydennettävä monipuolistamalla vastaavasti EIP:n tuotevalikoimaa, mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tehokkaampi ja avoimempi käyttö, samalla kun huolehditaan julkisten ja yksityisten hyötyjen tasapainosta, ja soveltamalla muita innovoivia ratkaisuja, jotta voidaan reagoida paremmin reaalitalouden tarpeisiin;
44. huomauttaa kehottaneensa usein EIP:tä toimimaan parhaiden menettelyjen levittämisen katalysaattorina ja mahdollistajana kaikissa jäsenvaltioissa käyttäen erityisesti asiaankuuluvia kansallisia kehityspankkeja sekä investointifoorumeja ja -laitoksia, jotka muodostavat keskeisen välineen, jolla unioni voi vastata koordinoidusti alhaiseen investointitasoon;
45. pitää valitettavana, että sosiaaliset investoinnit ovat alle 6 prosenttia EIP:n vuotuisesta salkusta; korostaa, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus on EIP:n keskeinen horisontaalinen ensisijainen tavoite, ja painottaa, että pankin olisi otettava huomioon tarve vähentää eriarvoisuutta ja eroavuuksia EU:ssa ja investoida sosiaalialalle ja maantieteellisesti entistä laajemmin;
Tuki pk-yrityksille ja mid cap -yrityksille
46. toteaa, että useampien pk-yrityksiä tukevien rahoitusvälineiden kehittämistä koskeva suuntaus merkitsee perinteisiin avustuksiin verrattuna toimintapoliittista haastetta ja muutoksia tapahtumien valvonnassa, varainhoidossa sekä pk-yrityksille suoritettavien maksujen tasossa ja vauhdissa; huomauttaa, että pk-yrityksillä ja mid cap -yrityksillä on ratkaiseva rooli Euroopan taloudessa, koska ne luovat vaurautta ja työpaikkoja ja edistävät innovointia; korostaa, että pk-yritykset muodostavat yli 90 prosenttia EU:n yrityksistä ja työllistävät kaksi kolmannesta aktiivityöväestöstä, joten EIP:n on pidettävä edelleen yhtenä ensisijaisena tavoitteenaan sitä, että pk-yritykset ja mid cap ‑yritykset saavat rahoitusta; muistuttaa, että EIP:n olisi oltava yksi niistä laitoksista, jotka auttavat vähentämään pk-yritysten rahoitusvajetta;
47. toteaa, että EIP:n pk-yrityksille myöntämä tuki muodosti noin 33,6 prosenttia sen Euroopan investointirahaston kautta vuonna 2016 myöntämästä rahoituksesta ja että se hankki rahoituksen välittäjien kautta 36,2 miljardin euron investoinnit, joilla pyritään säilyttämään 3,8 miljoonaa työpaikkaa;
48. panee merkille, että InnovFin-tuotteiden kirjo on laajentunut, kun perustettiin kaksi uutta rahoitusvälinettä, jotka kohdennetaan uusiutuvaa energiaa ja tartuntatauteja koskeviin esittelyhankkeisiin; pitää myönteisenä uutta 140 miljoonan arvoista toimea, johon kuuluu vertaistasolla tapahtuva luotonantojärjestelmä, jolla luodaan yhteyksiä investoijien ja rahoitusta hakevien pk-yritysten välille;
49. kehottaa EIP:tä tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioissa toimivien rahoituksen välittäjien kanssa, jotta mahdollisille edunsaajille voidaan antaa asiaa koskevia tietoja pyrkien luomaan yrittäjämyönteinen ympäristö, jossa pk-yritysten on helpompi saada rahoitusta; korostaa EIP:n merkitystä edistettäessä kumppanuuksia ja vahvistettaessa tukivälineitä, joilla rahoitetaan mikroyritysten, pk-yritysten ja innovoivien uusyritysten toimintaa; kehottaa lisäksi EIP:tä tekemään tiiviimpää yhteistyötä alueellisten julkisten laitosten kanssa, jotta voidaan optimoida pk-yritysten rahoitusmahdollisuudet;
50. korostaa, että EIP:n on kehitettävä edelleen riskikulttuuriaan, jotta voidaan kohentaa sen vaikuttavuutta ja täydentävyyttä sen toimien ja EU:n eri politiikkatoimien välillä etenkin taloudellisesti epäsuotuisilla alueilla tai epävakailla alueilla, mikä vastaa jatkuvaa ja pitkäaikaista tavoitetta helpottaa pk-yritysten rahoituksen saatavuutta, vaarantamatta kuitenkaan moitteettoman varainhoidon periaatteita;
51. korostaa, että tarvitaan pienen mittakaavan hankkeisiin räätälöityjä investointiohjelmia, jotta kyetään varmistamaan pk-yritysten osallistuminen; katsoo, että EIP:n olisi osallistuttava mikroyritysten mahdollisen rahoitusvajeen paikkaamiseen lisäämällä rahoitusvälineiden ja -tuotteiden, kuten mikrorahoitusvälineiden ja vakuuksien, käyttöä;
52. painottaa, että rahoituksen saanti ja kansainvälistyminen ovat merkittäviä esteitä pk-yrityksille; korostaa, että pk-yritykset muodostavat Euroopan talouden selkärangan; katsoo, että EIP on valinnut oikean suunnan mutta sen on lisättävä ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että pk-yritykset saavat rahoitusta helpommin ja tehokkaammin, jotta ne pystyvät integroitumaan maailmanlaajuisiin arvoketjuihin; katsoo, että EIP:n on tuettava muun muassa tuontirahoitusjärjestelmän avulla unionin yrityksiä, jotka haluavat harjoittaa liiketoimintaa ulkomailla;
Innovointi ja taidot
53. korostaa, että innovointiin ja taitoihin investoiminen on ratkaisevaa, jotta Euroopasta voidaan kehittää osaamistalous ja jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, mukaan lukien tavoite, jonka mukaan 3 prosenttia BKT:sta käytetään tutkimukseen ja kehittämiseen; toivoo erityisesti, että EIP rahoittaa yhteistyössä komission ja jäsenvaltioiden kanssa hankkeita, joiden avulla voidaan taata ammattitaitoisen työvoiman puutteen korjaaminen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, sillä se on merkittävä este investoinneille;
54. panee merkille, että innovoivia hankkeita varten annettiin vuonna 2016 lainaa yhteensä 13,5 miljardia euroa, josta 12,2 miljardia euroa koski ensimmäisiä allekirjoituksia, kun taas uusia toimia vastaavat hankkeiden kokonaisinvestointikustannukset olivat kaikkiaan 50,2 miljardia euroa;
55. kehottaa EIP:tä varmistamaan, että se tukee innovoivien yritysten uusien tuotteiden, prosessien ja palvelujen kehittämistä ja kaupallistamista, koska innovoivien yritysten on vaikea saada rahoitusapua liikepankeilta; korostaa EIP:n roolia Euroopan digitaalisen verkon (esimerkiksi nopean laajakaistan) valmiiksi saattamisen sekä digitaalisten sisämarkkinoiden, jotka kattavat myös digitaaliset palvelut, luomisen edistämisessä; kannustaa EIP:tä kehittämään kannustimia, joilla edistetään julkisen ja yksityisen sektorin investointeja tieto- ja viestintätekniikan, biotieteiden, elintarvikkeiden, kestävän maatalouden, metsätalouden sekä vähähiilisten teknologioiden tutkimukseen ja kehittämiseen;
56. pitää myönteisenä, että koulutuksen alalla on uudistettu osaamistaloutta koskevaa antolainausohjelmaa, mikä on johtanut rahoituksen laajentamiseen myös muualle kuin nuorille tarkoitettuhiin aloitteisiin, jotta mukaan on voitu ottaa kaikkia ikäryhmiä koskeva ammatillinen koulutus ja elinikäinen oppiminen;
Infrastruktuuri-investoinnit
57. katsoo, että unionin ensisijaisena tavoitteena olisi oltava sellaisten hankkeiden toteuttaminen, joista koituu todellista eurooppalaista lisäarvoa; katsoo, että innovatiivinen ja tehokas talous tarvitsee edistynyttä, ympäristöystävällistä ja laadukasta liikennejärjestelmää ja -infrastruktuuria, joiden olisi kuuluttava unionin ensisijaisiin tavoitteisiin ja joissa keskitytään erityisesti innovatiiviseen multimodaaliseen infrastruktuuriin ja innovatiivisiin liikenneratkaisuihin harvaan asutuilla alueilla;
58. kehottaa EIP:tä kiinnittämään entistä enemmän huomiota infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseen etenkin muita heikommassa asemassa olevilla alueilla, jotta voidaan välttää taloudellisen lähentymisprosessin hidastuminen; kehottaa siksi pohtimaan EU:n tasolla julkisen rahoituksen antamista myös luonteeltaan väliaikaisille toimille, joiden avulla voidaan todella antaa uutta pontta julkisille investoinneille infrastruktuuriin;
59. korostaa, että Euroopan investointipolitiikassa on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota monialaisiin kysymyksiin, etenkin tulevien kestävien liikennevälineiden ja -palvelujen yhteydessä, mikä edellyttää vaihtoehtoisen energian verkkojen ja televiestintäverkkojen samanaikaista ja johdonmukaista kehittämistä; korostaa siksi EIP:n olennaista roolia tällaisiin hankkeisiin tarvittavan pitkän aikavälin rahoituksen järjestämisessä kilpailukykyisin ehdoin;
60. panee merkille, että EIP rahoitti vuonna 2016 infrastruktuurin ja liikenteen alaa yhteensä 18,1 miljardilla eurolla, ja muistuttaa, miten tärkeää on tuottaa todellista taloudellista, ympäristöä koskevaa ja sosiaalista lisäarvoa unionin kansalaisille ja arvioida yksityiskohtaisesti niin valittuja hankkeita etukäteen kuin saavutettuja tuloksia jälkikäteen;
61. kehottaa EIP:tä investoimaan EU:ssa toteutettavissa infrastruktuuritoimissa huomattavasti enemmän resursseja perusteellisen neuvonta-avun antamiseen paikallisviranomaisille ja pienemmille kunnille entistä varhaisemmassa vaiheessa hankkeiden yksilöintiä ja ennalta arviointia varten;
62. on huolissaan EIP:n 1,5 miljardin euron lainasta Trans-Adriatic Pipeline -kaasuputkihankkeeseen, koska hankkeen kauttakulkumaissa Albaniassa, Kreikassa ja Italiassa ei vaihtelevissa määrin noudateta Equator principles -periaatteissa vaadittuja ympäristöllisiä ja sosiaalisia vähimmäisvaatimuksia; pitää valitettavana, että Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD on jo myöntänyt rahoitukseen 500 miljoonaa euroa, ja katsoo, että kyseinen hanke ei sovellu EIP:n investoinnin kohteeksi eikä minkään pankin, joka haluaa tehdä sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullisia investointeja, pitäisi harkita sen rahoittamista;
Ympäristö ja ilmastotoimet
63. panee merkille, että EIP on sitoutunut kohdentamaan vähintään 25 prosenttia EU:n lainanannosta vähähiilistä ja ilmaston muutokseen sopeutuvaa kasvua koskeviin hankkeisiin; toteaa, että ympäristöä koskevien toimien arvo oli vuonna 2016 yhteensä 14,4 miljardia euroa, josta kestävän liikenteen toimien osuus oli 4,9 miljardia euroa, ympäristönsuojelua ja luonnonvarojen tehokasta käyttöä koskevien toimien taas 5,0 miljardia euroa ja uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevien toimien puolestaan 4,6 miljardia euroa; panee myös merkille, että ilmastotoimien monialaisen tavoitteen allekirjoituksista kertyy 17,5 miljardia euroa;
64. korostaa COP 21 -konferenssissa liikenteelle asetettujen tavoitteiden merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa; pitää huolestuttavana, että liikenne aiheuttaa lähes neljänneksen Euroopan kasvihuonekaasupäästöistä ja on merkittävin kaupunkien ilmansaasteiden aiheuttaja, samalla kun alan päästöt ovat korkeammalla tasolla kuin vuonna 1990; panee merkille, että EIP rahoitti vuosina 2014–2016 fossiilisin polttoaineisiin perustuvia jäsenvaltioiden energiahankkeita yhteensä 5,3 miljardilla eurolla ja että kaksi näistä hankkeista koski öljyä, yksi hiiltä ja 27 kaasua, minkä lisäksi rahoitettiin 976 miljoonalla eurolla ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahaston kautta kuutta EU:n ulkopuolista hanketta, joista yksi liittyy hiileen ja viisi fossiiliseen kaasuun; korostaa, että rahoituksessa olisi edistettävä siirtymistä maantieliikenteestä kestävämpiin liikennemuotoihin;
65. pitää tärkeänä, että hankkeet joihin on suunniteltu EIP:n rahoitusta tai osarahoitusta, ovat COP 21:n täytäntöönpanoon liittyvien kansallisten ilmastotavoitteiden mukaisia;
66. kehottaa EIP:tä edistämään hankkeiden rahoittamista ilmastostrategiansa ja Pariisin sopimuksen mukaisesti fossiilisille polttoaineille annettavaa tukea vähentäen, jotta niistä tulee EU:n keskeinen väline maailmanlaajuisissa yhteisissä pyrkimyksissä ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja tukemaan kestävää kehitystä ja energiajärjestelmän muuttamista aiempaa kilpailukykyisemmäksi, varmemmaksi ja kestävämmäksi vuoteen 2030 ulottuvan energiastrategian mukaisesti; kehottaa EIP:tä tämän vuoksi pidättymään sellaisten hankkeiden rahoittamisesta, joissa käytetään erittäin saastuttavaa ja vanhentunutta teknologiaa, etenkin kun edistetään energia-alan investointeja; kehottaa EIP:tä lisäämään lainanantoa julkista infrastruktuuria koskeviin hankkeisiin, joilla lievennetään ilmastonmuutoksen seurauksia (esim. tulvia), ja pienen mittakaavan uusiutuvaa energiaa koskeviin hankkeisiin;
67. kehottaa EIP:tä vahvistamaan edelleen tukeaan uusiutuvan energian alalle ja etenkin hajautetuille ja pienen mittakaavan hankkeille;
Maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaaminen
68. muistuttaa, että 10 prosenttia EIP:n koko lainanannosta on varattu unionin ulkopuolisiin toimiin, ja panee merkille, että EIP:n unionin ulkopuolisten hankkeiden edistäjille tarjoama kokonaismäärä on kasvanut vuoteen 2015 verrattuna; korostaa tästä syystä, että unionin ulkoisia toimia ohjaavien yleisten periaatteiden noudattamisen kannalta on tärkeää, että EIP raportoi unionin ulkopuolisista toimista vuosittain ja hoitaa sille kuuluvan tehtävänsä unionin sitoutuessa uudelleen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen ja soveltaen johdonmukaisesti EU:n muita toimintapolitiikkoja, YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaa ja Pariisin sopimusta tukee koulutusta ja kunnollisten työpaikkojen luomista, varmistaa ihmisoikeuksien sekä työ- ja ympäristöoikeuksien kunnioittamisen kaikilta osin ja edistää sukupuolten tasa-arvoa; korostaa, että tukiessaan EU:n yrityksiä ulkomailla EIP:n olisi otettava asianmukaisesti huomioon EU:n kauppastrategia, mukaan lukien nykyiset ja tulevat kauppasopimukset;
69. kehottaa EIP:tä kehittämään yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston kanssa menetelmiä, joilla mitataan unionin ulkopuolelle myönnettyjen lainojen vaikutuksia EU:n kehitysyhteistyöhön yleensä ja erityisesti Agenda 2030 -toimintaohjelman ja ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten kannalta;
70. panee merkille EIP:n aloitteet, joilla pyritään vahvistamaan muuttoliikkeen lähtömaiden taloudellista selviytymiskykyä, ja erityisesti sen toimet unionin Afrikan-politiikan vaikutuksia moninkertaistavan ratkaisun kehittämiseksi;
71. katsoo, että EIP:n on tehostettava riskinottoon ja riskien takaamiseen liittyviä valmiuksiaan, erityisesti kun on kyse yksityisen sektorin kehittämistä ja vahvistamista koskevista hankkeista sekä hankkeista, jotka kytkeytyvät taloudellisen selviytymiskyvyn kehittämisaloitteeseen;
72. toteaa jälleen kerran, että tilintarkastustuomioistuimen on vauhditettava unionin talousarviosta tuettavien EIP:n toimien arviointia ja lisättävä EIP:n ulkoisten lainanantovaltuuksien piiriin kuuluvien toimien valvontaa;
73. korostaa, että EIP:n ulkoisilla toimilla olisi tuettava EU:n erittäin merkittävinä pitämiä toimintalohkoja;
74. panee merkille, että EIP lisää AKT-maita koskevan vaikuttavan rahoituksen välineen valmiuksia ja on tekemässä siitä uudistuvan rahaston, josta kohdennetaan 300 miljoonaa euroa muuttoliikkeen käsittelyyn suoraan tukemalla yksityisen sektorin aloitteita; panee merkille, että EIP kohdentaa lisäksi AKT-maiden investointikehykseen 500 miljoonaa euroa, jotka on tarkoitettu muuttoliikkeeseen keskittyviin julkisen sektorin hankkeisiin; korostaa olevan tärkeää, että EIP:n varoja ei käytetä turvallisuutta eikä rajavalvontaa koskeviin tarkoituksiin; katsoo, että sen sijaan olisi keskityttävä kolmansien maiden kestävään kehitykseen; toteaa jälleen kerran, että on tärkeää tarkastaa yksityiskohtaisesti, että toteutetuissa hankkeissa on noudatettu huolellisesti ihmisoikeuksia koskevia vaatimuksia; kehottaa EIP:tä ottamaan hankkeiden täytäntöönpanossa huomioon mahdolliset ihmisoikeusloukkaukset ja keskeyttämään lainat sellaisissa tapauksissa; suosittelee, että EIP suostuu noudattamaan merkityksellisiä YK:n ihmisoikeusyleissopimuksia vuoden 2018 loppuun mennessä, jotta ihmisoikeuksiin liittyvät asianmukaista huolellisuutta koskevat menettelyt voidaan sisällyttää hankesyklin kaikkiin vaiheisiin; kehottaa laatimaan käytännön ohjeistusta, joka koskee kaikkiin perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin ja asianomaisiin ryhmiin liittyvien näkökulmien arviointia ja jota käytetään ennakkoarvioinnissa ja jatkuvassa valvonnassa hankekohtaisesti; edellyttää, että komissio laatii arvion EU:n takuun kattamien hankkeiden ihmisoikeusloukkauksia koskevista riskeistä;
75. korostaa Cotonoun sopimuksen yhteydessä vuonna 2003 käyttöön otetun investointivälineen vaikuttavuutta ja edellyttää, että tämänkaltaisen välineen käyttöä jatketaan, kun EU neuvottelee vuonna 2020 uudelleen sopimuksista AKT-kumppaneidensa kanssa;
76. kehottaa EIP:tä varmistamaan uusien ulkoisten lainanantovaltuuksiensa yhteydessä, että myös uudesta ensisijaisesta tavoitteesta, muuttoliikkeestä, saadaan todellista lisäarvoa ja täydentävyyttä entisten, ilmastoa, pk-yrityksiä ja sosioekonomista infrastruktuuria koskevien tavoitteiden ohella; korostaa siksi, että äskettäin käynnistetty taloudellisen selviytymiskyvyn kehittämisaloite pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja sillä tuetaan hankkeita, jotka poikkeavat aiemmin rahoitetuista hankkeista;
77. panee tyytyväisenä merkille EIP:n roolin paikallisen yksityissektorin kehittämisessä ja sen mikrorahoitukselle antaman tuen ja tietää, että sen toiminnot tarjoavat uusia talous- ja kaupankäyntimahdollisuuksia; korostaa, että EIP:n toimia on mukautettava asianmukaisesti ja tehokkaasti nykyisiin kansainvälisiin haasteisiin; vaatii, että EIP:n ulkoista lainanantovaltuutta laajennetaan, jotta sen rooli kasvaisi kestävän kehityksen toteuttamisessa ja se tarjoaisi strategisen ratkaisun puuttumalla muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja jotta se osallistuisi aktiivisemmin uuteen yksityistä sektoria koskevaan strategiaan; kehottaa tässä yhteydessä EIP:tä tehostamaan osallistumistaan paikallisia ja alueellisia kauppareittejä edistäviin infrastruktuuri-, liikenne- ja digitalisointihankkeisiin ja myötävaikuttamaan pk-yritysten kansainvälistymiseen edesauttaen täten aktiivisesti kaupan helpottamista koskevan WTO:n sopimuksen täytäntöönpanoa; toteaa jälleen kerran, että EIP:n on mukautettava toimintojaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin;
78. panee merkille, että EIP hyväksyi vuonna 2016 uusia mikrorahoitusvälineitä, joista yksi koskee Karibiaa, yksi Tyynenmeren aluetta ja kaksi Afrikkaa ja joiden arvo on kaikkiaan 110 miljoonaa euroa, sekä yhden eteläistä naapuruutta koskevan mikrorahoitusvälineen, jonka arvo on 75 miljoonaa euroa; muistuttaa, että EIP:n mikrorahoitusvälineet ja tekninen tuki ovat tuottaneet 300 miljoonaa euroa yli 1,5 miljoonalle edunsaajalle; kehottaa EIP:tä sisällyttämään seuraavaan kertomukseensa näiden välineiden vipuvaikutukset sekä varat, jotka on kohdennettu ulkoisten toimien rahoitusvälineiden avulla;
79. panee merkille, että vuonna 2016 puolet kaikista ulkoisen lainanantovaltuuden mukaisista EIP:n lainanantotoimista päätyi paikallisille rahoituksen välittäjille, millä pyrittiin edistämään mikroluottoja; kehottaa EIP:tä arvioimaan rahoituksen välittäjien jälleenlainausta sukupuolinäkökulmasta, koska mikroluotot on tarkoitettu useimmiten naisyrittäjille;
80. panee merkille, että EIP suunnittelee perustavansa EIP-ryhmään kehitystä käsittelevän alaosaston, josta on tarkoitus tulla EU:n kehityspankki; kehottaa EIP:tä ja komissiota etenemään näissä valmistelussa mahdollisimman avoimella ja osallistavalla tavalla ja järjestämään muun muassa julkisen kuulemismenettelyn;
81. panee merkille, että EIP voi olla lainanantovälineidensä ansiosta EU:n uuden talousdiplomatian merkittävä tehostaja; korostaa tässä yhteydessä, että EIP:n on otettava toimissaan huomioon talousdiplomatian näkökohdat;
82. tukee EIP:n ja jäsenvaltioiden kehitysvirastojen kumppanuuksien tehostamista sekä EIP:n ja muiden monenvälisten kehityspankkien yhteishankkeita erityisesti silloin, kun niiden tarkoituksena on edistää YK:n vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;
83. panee merkille, että Aasiaan suuntautuvia suoraan ulkomaiseen investointiin perustuvia tukitoimia ei ole ollut viime vuosina lainkaan; korostaa, että EU:n investoijien ja erityisesti pk-yritysten olisi oltava enemmän läsnä Kiinan, Intian ja ASEAN-maiden markkinoilla ja hyödyttävä tasavertaisista toimintaedellytyksistä; kehottaa EIP:tä osoittamaan unionin yrityksille suoraa rahoitusta ulkoisten investointien tueksi myös ulkoisen lainanantovaltuuden avulla;
EIP:n hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän, liiketoimintakäytänteiden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuutta koskevien normien tehostaminen
84. katsoo, että olisi vahvistettava vaikutusten ja tulosten seurannan sekä vastuuvelvollisuuden ja näkyvyyden lisäämisen yhteyksiä soveltaen perustana sidosryhmiä (rahoituksen välittäjät, edistäjät ja lopulliset edunsaajat) velvoittavaa varmuuden hankkimista koskevaa menettelyä, joka sisältää perinpohjaiset eheystarkastukset ja asiakkaan tunnistamista koskevat tarkastukset; pyytää EIP:tä antamaan tietoja suuririskisistä alihankkeista ja tiedottamaan kokemuksista muiden kansainvälisten monenvälisten kehityspankkien kanssa, erityisesti kun on kyse tietojen vaihtamisesta yritys- ja verotusasioihin liittyvien asianmukaista huolellisuutta koskevien tarkastusten tuloksista tai asiakkaan tunnistamista koskevien uudelleenarviointien tuloksista;
85. pitää tärkeänä, että lisätään paikallisesti ja alueellisesti tietoa mahdollisuuksista saada rahoitusta ja teknistä tukea EU:n kautta; toteaa lisäksi, että EIP:n hankkeiden rahoitukseen osallistumisen on oltava asianmukaisesti eri sidosryhmien tiedossa, jotta kansalaiset ovat paikallistasolla perillä oikeuksistaan hakea muutosta valitusmekanismista vastaavalta toimistolta tai esittää kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle; toteaa, että vuonna 2016 kirjattiin 89 valitusta, joista 84 otettiin käsiteltäväksi, kun taas vuonna 2015 otettiin vastaan 56 muutoksenhakua;
86. on huolissaan EIP:n valitusmekanismin käytön ehdotetusta tarkistamisesta ja kehottaa EIP:tä varmistamaan erityisesti, että EIP:n valitusmekanismista vastaavan toimiston johtaja rekisteröi kaikki valitukset asianmukaisesti ja ilmoittaa valituksen esittäjille heidän valitustensa vastaanottamisesta, ennen kuin päätös niiden ottamisesta käsiteltäväksi tehdään; toteaa, että EIP:n valitusmekanismista vastaavan toimiston johtajan on oltava riippumaton muista pankin hallintorakenteen osista ja voitava tehdä kaikki valituksen käsiteltäväksi ottamista koskevat päätökset EIP-ryhmän yksiköitä kuulematta ja hänen olisi tehtävä päätökset valituksen ottamisesta käsiteltäväksi tutkintaa, vaatimustenmukaisuuden noudattamisen tarkastelua tai sovittelua varten, vaikka ei olisi tehtykään sopimusta EIP:n yksiköiden, ylitarkastajan tai hallituksen kanssa; toteaa, että johtajan on seurattava Euroopan oikeusasiamiehen esimerkkejä hallinnollisten epäkohtien määrittelystä niin, että ne käsittävät huonon tai epäonnistuneen hallinnon muodot, kuten hallinnolliset väärinkäytökset, epäoikeudenmukaisuuden, syrjinnän, vallan väärinkäytön, vastaamatta jättämisen, tietojen antamisesta kieltäytymisen sekä tarpeettomat viipeet; toteaa, että menettelyn on oltava mahdollisimman avoin ja valitusmekanismista vastaavan toimiston on annettava aktiivisesti tietoja menettelyistään, toimistaan ja käsittelemistään tapauksista; katsoo, että valitusmekanismista vastaavan toimiston johtajan ja henkilöstön palvelukseenottomenettelyjen avoimuutta on parannettava;
87. pyytää kiinnittämään huomiota huolenaiheisiin, joita tuotiin esiin julkisissa kuulemisissa ja jotka koskivat joitakin EIP:n valitusmekanismista vastaavan toimiston uudistusehdotuksia, kuten valitusmekanismista vastaavan toimiston poissulkemista julkisiin hankintoihin liittyvissä tapauksissa sekä EIP:n toimintapolitiikan laillisuuteen liittyvissä kysymyksissä sekä valitusmekanismista vastaavan toimiston riippumattomuuden rajoittamista vaatimuksella, jonka mukaan muita yksiköitä on kuultava ennen sen arvioimista, otetaanko valitus käsiteltäväksi, ja vähentämällä toimiston mahdollisuuksia antaa suosituksia; kehottaa painokkaasti hallitusta ottamaan nämä huolenaiheet huomioon;
88. pitää hyvin tärkeänä, että Euroopan oikeusasiamies kohdistaa EIP:hen julkista valvontaa;
89. pitää myönteisenä, että EIP:n hallintoneuvoston kokousten pöytäkirjat julkistetaan, ja suosittelee, että EIP harkitsee myös hallituksensa kokouksiin liittyvien ei-luottamuksellisten tietojen julkistamista; pyytää jälleen kerran, että hanketasolla julkistettaisiin järjestelmällisesti EIP:n Euroopan ulkopuolella toteuttamia toimia koskevat loppuraportit sekä EIP:n hankkeita koskevat kolmen pilarin arvioinnit ja tulosten arvioinnit; katsoo, että EFSI 2.0:ssa kaavailtu indikaattoreiden tulostaulun julkistamista koskeva käytänne olisi ulotettava kaikkiin EIP:n toteuttamiin hankkeisiin; toteaa, että tällainen julkistaminen edustaisi merkittävää läpimurtoa EIP:n hankkeiden avoimuudessa;
90. pitää hyvin huolestuttavana, että pankin johto ei ole toistaiseksi vastannut millään tavalla parlamentin Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2015 27. huhtikuuta 2017 antaman päätöslauselman 75 ja 76 kohdassa esitettyihin erityisiin kehotuksiin, ja muistuttaa, että on laadittava tiukemmat säännöt eturistiriidoista sekä selkeät, tiukat ja avoimet perusteet, joilla ehkäistään kaikenlaista korruptiota; toteaa, että EIP:n on muutettava käytännesääntöjään varmistaakseen, että sen varapuheenjohtajat eivät vastaa kotijäsenvaltioissaan toteutettavista toimista, koska muutoin saatettaisiin vaarantaa laitoksen riippumattomuus; on erittäin huolissaan puutteista, joita on havaittu EIP:n nykyisissä mekanismeissa, joilla ehkäistään mahdollisia eturistiriitatilanteita sen hallintoelimissä; kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon oikeusasiamiehen suositukset ja tarkistamaan käytännesääntöjään mahdollisimman pian, jotta voidaan paremmin ehkäistä hallintoelimiä koskevia eturistiriitoja ja mahdollisia ”pyöröovikysymyksiä”; kehottaa EIP:tä liittymään EU:n avoimuusrekisteriä koskevaan toimielinten väliseen sopimukseen heti, kun komission, parlamentin ja neuvoston väliset neuvottelut on saatu päätökseen;
91. korostaa, että EIP:n olisi edelleen pidettävä kaikenlaisten haitallisten verokäytänteiden torjumista yhtenä ensisijaisena tavoitteenaan; kehottaa EIP:tä soveltamaan ripeästi verojen välttelyyn, veroparatiiseihin ja muihin tähän liittyviin kysymyksiin asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä ja normeja ja edellyttämään vastaavasti asiakkailtaan kyseisten sääntöjen noudattamista; on huolissaan siitä, että EIP ei ole antanut tietoja tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista, erityisesti kun rahoitus on ollut riippuvainen pääomasijoitusrahastoista; kehottaa EIP:tä toteuttamaan ennakoivia toimenpiteitä ja tehostamaan asianmukaista huolellisuutta koskevia toimenpiteitä, kun EIP:n hankkeiden havaitaan kytkeytyvän verotuksellisesti epäilyttäviin oikeudenkäyttöalueisiin;
92. painottaa, että EIP:n on laadittava perusteellinen julkinen luettelo rahoituksen välittäjiä koskevista valintaperusteista, jotta voidaan vauhdittaa EU:n lupausta verotukseen liittyvien väärinkäytöksien torjumisesta sekä korruptiota, järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumista ja terrorismia koskevien riskien tehokkaammasta ehkäisemisestä; korostaa, että hankkeiden arviointiperusteita on parannettava, jotta voidaan varmistaa, että unionin varoja ei investoida kolmansien maiden kohteisiin, jotka eivät noudata verotuksen kansainvälisiä normeja;
93. tähdentää, että verotuksen avoimuutta ja hyvää verohallintoa koskevia normeja olisi tehostettava, etenkin kun on kyse veron välttelemistä koskevista määräyksistä; ottaa huomioon, että EU hyväksyi vuoden 2017 lopussa luettelon yhteistyöhaluttomista verotuksellisista oikeudenkäyttöalueista; kehottaa tässä yhteydessä EIP:tä tehostamaan käynnissä olevassa uudelleenarvioinnissa läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevaa politiikkaansa ja kehittämään laajemmin vastuullista veropolitiikkaa; kehottaa EIP:tä osoittamaan, että verotuksen avoimuutta koskevia tiukempia normeja voidaan ottaa käyttöön hyväksymällä oikeudellisia vähimmäisvaatimuksia pidemmälle meneviä toimintaperiaatteita siten, että EIP toimii oikeudenmukaisen verotuksen suunnannäyttäjänä; tähdentää erityisesti, että suorien ja välillisten lainojen ehdoksi on asetettava, että verotusta ja rahoitusta koskevat tiedot julkistetaan maakohtaisesti ja että tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevat tiedot jaetaan poikkeuksitta rahoitustoimeen osallistuville edunsaajille ja rahoituksen välittäjille;
94. pitää myönteisenä, että EIP korostaa petoksiin, korruptioon ja kilpailunvastaiseen yhteistyöhön soveltamansa nollatoleranssin merkitystä; kehottaa EIP:tä toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimet mukaan lukien maksujen ja lainojen myöntämisen keskeytys EIP:n ja EU:n taloudellisten etujen suojelemiseksi, kun OLAFin tutkinnat tai rikostutkinnat niin edellyttävät, ja kehottaa lisäksi EIP:tä mukauttamaan sisäisiä sääntöjään vastaavasti; korostaa, että hankinta- ja alihankintajärjestelmiä koskevat tiedot on ilmoitettava, jotta voidaan välttää kaikki petoksia ja korruptiota koskevat riskit; korostaa, että EIP:n verkkosivustolla olisi varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi oltava erillinen ja näkyvä osio, jossa julkaistaisiin poissuljetut yksiköt; korostaa, että EIP:n on luotava muiden monenvälisten lainanantajien kanssa ristikkäisiä poissulkemisverkostoja; kehottaa EIP:tä yhdenmukaistamaan poissulkemista koskevat toimintaperiaatteensa muiden monenvälisten lainanantajien, kuten Maailmanpankin, kanssa, sillä Maailmanpankki luokittelee yli 800 henkilöä ja yritystä poissuljetuiksi, vaikka sen antaman rahoituksen määrä on arviolta puolet EIP:n rahoituksesta;
95. toivoo, että EIP jatkaa komission vuonna 2016 esittämän tiedonannon mukaisesti edelleen tehokasta verotusta koskevan ulkoisen strategian täytäntöönpanoa ja parantamista ja takaa kansainvälisten verotuksen avoimuutta koskevien normien noudattamisen kannustaen samalla kansainväliseen maakohtaiseen raportointiin; kehottaa EIP:tä takaamaan korkealaatuiset tiedot viime käden edunsaajista ja estämään tehokkaasti sellaiset rahoituksen välittäjien kanssa tehtävät rahasiirrot, joilla on kielteisiä vaikutuksia avoimuuteen, petoksiin, korruptioon, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja rahanpesuun tai joilla on kielteisiä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia;
96. pitää valitettavana, että dieselskandaali on herättänyt kysymyksiä siitä, että Volkswagen on saanut lainoja EIP:ltä vilpillä ja vääryydellä; pyytää EIP:tä noudattamaan OLAFin suosituksia ja toteuttamaan aktiivisia toimia petostentorjuntapolitiikan täytäntöön panemiseksi; korostaa, että EIP on salaillut asioita kyseistä tapausta käsitellessään, ja kehottaa pankkia julkistamaan sen Volkswagenille antamaa lainaa koskevan OLAFin kertomuksen ja esittämään siitä ainakin havainnollisen yhteenvedon;
97. toteaa, että pitkään kestäneet MOSE-tulvansuojelujärjestelmään liittyvät korruptiotutkimukset saatiin päätökseen 14. syyskuuta 2017 ja että Venetsian tuomioistuin antoi päätöksen, jonka nojalla kaksi skandaalissa suoraan osallisina ollutta henkilöä tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen ja heiltä takavarikoitiin 9 575 000 euroa; pitää valitettavana, että EIP myönsi vuosina 2011–2013 MOSE-hankkeen täytäntöön panemiseen kolme lainaa, joiden arvo oli yhteensä 1,2 miljardia euroa ja joista viimeisin myönnettiin sen jälkeen, kun kansalliset viranomaiset olivat käynnistäneet korruptiotutkimukset; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että sen petoksiin soveltamaa nollatoleranssia noudatetaan mahdollisimman tiukasti, ja perumaan kaiken rahoituksen MOSE-hankkeelta ja siihen liittyviltä hankkeilta, joissa on mukana Veneton alueen hankkeiden täytäntöönpanoon osallistuneita yhtiöitä ja edunsaajia; viittaa erityisesti A4-moottoritien jatkeeseen (Passante di Mestre), jota koskevat veropetoksia, korruptiota ja järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumista koskevat tutkimukset ovat edelleen käynnissä, ja Venetsian ja Triesten välisen A4-moottoritieosuuden kolmanteen kaistaan; kehottaa EIP:tä suorittamaan asianmukaisen sisäisen tutkinnan edunsaajien valinnasta sekä varojen tilittämisestä ja hallinnoinnista ja julkistamaan tutkinnan tulokset;
98. pitää myönteisenä, että EIP-ryhmä arvioi säännöllisesti uudelleen parhaan pankkitoiminnan järjestelmää ja käytänteitä havaitakseen noudattamista koskevat puutteet; katsoo, että EIP:n ja Euroopan investointirahaston valtuudet edellyttävät kattavaa ja säännöllistä riskinarviointi- ja valvontajärjestelmää EIP-ryhmän tasolla; pitää siksi EIP:n yleisen vastuuvelvollisuuden kannalta olennaisena, että hiotaan ydinliiketoiminnan prosesseja ja jaetaan valtuuksien hoitamista koskevia tietoja;
99. pitää myönteisinä ehdotuksia, joita EIP:n eettisen ja säännönmukaisen toiminnan toimikunta on tehnyt hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän ja avoimuuden saralla, kuten eettisten kysymysten sisällyttämistä toimikunnan valtuuksiin, sekä mekanismeja, joilla ehkäistään paremmin eturistiriitoja hallintoelimissä ja mahdollisia ”pyöröovitapauksia”, EIP:n hallituksen jäseniä koskevan virasta pidättämismenettelyn käyttöönottamista ja sellaisen neuvoa-antavan toimikunnan perustamista, joka voi antaa lausuntoja ennen EIP:n hallituksen jäsenten virallista nimittämistä;
100. korostaa, että on tärkeää tiukentaa työsuhteen jälkeistä nuhteettomuutta koskevia velvoitteita ja ottaa käyttöön konkreettisia seuraamuksia EIP:n ylimmän johdon ja yksityisen sektorin välisiä mahdollisia pyöröovitapauksia varten; katsoo siksi, että hallintoneuvoston entisiin jäseniin olisi sovellettava vähintään kahdentoista kuukauden karenssiaikaa, jolloin he eivät saa pyrkiä vaikuttamaan EIP:n hallintoelimiin tai henkilöstöön;
101. pitää myönteisenä, että EIP on käynnistänyt väärinkäytösten paljastajia koskevien toimintaperiaatteidensa uudelleenarvioinnin ja päivittänyt rahanpesun ja terrorismirahoituksen vastaisen kehyksen täytäntöönpanoa siitä lähtien, kun kehys hyväksyttiin EIP:ssä vuonna 2014, mikä kytkeytyy tiiviisti asiakkaan tunnistamista koskeviin vaatimuksiin hoidettavina olevien salkkujen ja uusien liiketoimintojen osalta;
Parlamentin suositusten seuranta
102. pyytää jälleen kerran EIP:tä ilmoittamaan parlamentin vuotuisissa päätöslauselmissa antamien aiempien suositusten tilanteesta ja toteutusvaiheesta, erityisesti lainanantotoiminnan vaikutuksista;
o o o
103. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.