Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 8. helmikuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
Ojub Titijevin ja ihmisoikeuskeskus Memorialin tapaus Venäjällä
 Teloitukset Egyptissä
 Lapsiorjuus Haitissa
 Ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahasto ***I
 EU:n takuu Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta ***I
 Vuosikertomus Euroopan investointipankin rahoitustoiminnasta
 Turkin tämänhetkinen ihmisoikeustilanne
 Venezuelan tilanne
 YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA) tilanne
 Kellonaikojen muuttamista koskevat säännökset

Ojub Titijevin ja ihmisoikeuskeskus Memorialin tapaus Venäjällä
PDF 171kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. helmikuuta 2018 Ojub Titijevin ja ihmisoikeuskeskus Memorialin tapauksesta Venäjällä (2018/2560(RSP))
P8_TA(2018)0034RC-B8-0096/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Venäjästä ja erityisesti 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteesta Venäjällä(1), 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Venäjästä ja Bolotnajan aukion tapahtumissa mukana olleiden mielenosoittajien tuomitsemisesta(2), 23. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman Memorial-kansalaisjärjestön (vuoden 2009 Saharov-palkinnon saaja) lakkauttamisesta Venäjällä(3), 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman venäläisen oppositiojohtajan Boris Nemtsovin murhasta ja demokratian tilasta Venäjällä(4), 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman venäläisen mielipidevangin Ildar Dadinin tapauksesta(5) ja 6. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Aleksei Navalnyin ja muiden mielenosoittajien pidätyksestä Venäjällä(6),

–  ottaa huomioon parlamentin ulkoasiainvaliokunnan sekä ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajien 12. tammikuuta 2018 esittämän julkilausuman, jossa vaadittiin ihmisoikeuksien puolustajan Ojub Titijevin välitöntä vapauttamista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 5 artiklan ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 7 artiklan, jotka molemmat edellyttävät, ettei keneenkään saa kohdistaa kidutusta eikä julmaa, epäinhimillistä tai alentavaa kohtelua tai rangaistusta, ja toteaa, että Venäjä on niiden osapuoli,

–  ottaa huomioon EU:n 19. tammikuuta 2018 esittämän julkilausuman ihmisoikeuskeskus Memorialiin kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista Venäjällä ja EUH:n tiedottajan 11. tammikuuta 2018 esittämän julkilausuman ihmisoikeuskeskus Memorialin Tšetšenian tasavallassa toimivan johtajan Ojub Titijevin pidättämisestä,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston alaisen kidutuksen vastaisen komitean vierailun Venäjän federaatioon kuuluvassa Tšetšeniassa marras–joulukuussa 2017,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 9. joulukuuta 1998 hyväksytyn YK:n julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,

–  ottaa huomioon kumppanuuden perustamisesta Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Venäjän federaation kesken tehdyn voimassa olevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja keskeytetyt neuvottelut EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta,

–  ottaa huomioon Venäjän federaatiosta annetun seitsemännen määräaikaisraportin, jota YK:n ihmisoikeuskomitea käsitteli 3136. ja 3137. kokouksessaan 16. ja 17. maaliskuuta 2015,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston täysjäsen ja se on allekirjoittanut ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja siten sitoutunut noudattamaan demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja kunnioittamaan perusvapauksia ja ihmisoikeuksia; toteaa, että Venäjällä on velvollisuus ja myös keinot tutkia Tšetšenian viranomaisten tekemät rikokset; ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on ratifioinut 11 kaikkiaan 18:sta kansainvälisestä ihmisoikeussopimuksesta;

B.  toteaa, että Tšetšenian poliisi pidätti Ojub Titijevin, vuoden 2009 Saharov-palkinnon saaneen Memorial-ihmisoikeuskeskuksen Tšetšenian-toimiston johtajan, 9. tammikuuta 2018 ja syytti häntä huumeiden hallussapidosta; toteaa, että Titijev on kiistänyt syytteet ja kansalaisjärjestöt ja muut ihmisoikeuksien puolustajat ovat ilmoittaneet niiden olevan tekaistuja;

C.  toteaa, että 25. tammikuuta 2018 Tšetšenian korkein oikeus piti voimassa Šalinskin kaupungin tuomioistuimen päätöksen Ojub Titijevin pitämisestä tutkintavankeudessa kahden kuukauden ajan;

D.  ottaa huomioon, että Venäjän federaation rikoslakia on muutettu ja siihen on lisätty uusi 212.1 pykälä, jonka mukaan henkilöä voidaan syyttää julkisia kokoontumisia koskevan lain rikkomisesta, vaikka tällaisella muutoksella rajoitetaankin sananvapautta ja kokoontumisvapautta;

E.  toteaa, että Venäjän viranomaisilla näyttää olevan taipumus olla kunnioittamatta oikeutta vapaaseen kokoontumiseen, ja yksin Moskovan keskustassa pidätettiin yli tuhat mieltään osoittanutta kansalaista ja useissa muissa Venäjän federaation kaupungeissa pidätettiin monia muita 26. maaliskuuta 2017 järjestettyjen rauhanomaisten mielenosoitusten jälkeen;

F.  toteaa, että poliittisten vankien määrä maassa on kasvanut merkittävästi viime vuosina ja Memorial-ihmisoikeuskeskuksen mukaan heitä oli 102 vuonna 2016;

G.  toteaa, että kansalaisjärjestöjä koskeva vuoden 2012 laki on rajoittanut vakavasti kansalaisjärjestöjen kykyä työskennellä riippumattomasti ja toimia tehokkaasti; toteaa, että Venäjän oikeusministeriö on tämän lain nojalla todennut Memorialin olevan ”ulkomainen agentti”;

H.  toteaa, että Memorialissa toimiva historioitsija Juri Dmitrijev kuului ryhmään, joka löysi Sandarmohista yli 9 000 ihmisen joukkohaudan, johon haudatuista monet olivat kuuluneet Neuvostoliiton älymystöön; toteaa, että Memorialista on viime vuosina tullut viimeinen Tšetšeniassa edelleenkin toimiva riippumaton ihmisoikeusjärjestö; pitää hyvin todennäköisenä, että ihmisoikeuksien puolustajiin Tšetšeniassa kohdistetut hyökkäykset, joista esimerkkinä ovat Ojub Titijevin saamat tekaistut rikossyytteet, sekä naapuritasavalloissa tehdyt murhapolttoiskut järjestettiin kostona Memorialille järjestön tuotua esiin Tšetšenian ihmisoikeusloukkauksia ja haettua niihin oikeutta;

I.  ottaa huomioon, että parlamentti myönsi vuoden 2009 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon Memorial-ihmisoikeuskeskukselle;

J.  toteaa, että Economist-lehden vuoden 2017 demokratiaindeksissä Venäjä on 167 maan joukossa sijalla 135, mikä oli merkittävä heikennys verrattuna vuoteen 2006, jolloin maa oli sijalla 102;

K.  panee merkille vakavan huolen Tšetšeniassa tapahtuneista hlbti-ihmisiin kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista; toteaa, että Venäjän federaatio on allekirjoittanut useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja Euroopan neuvoston jäsenenä myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja että sillä on näin ollen velvollisuus taata kaikkien mahdollisesti uhattuina olevien henkilöiden turvallisuus; toteaa, että EU on toistuvasti tarjonnut lisätukea ja asiantuntija-apua auttaakseen Venäjää nykyaikaistamaan perustuslakiaan ja oikeusjärjestystään ja noudattamaan niitä Euroopan neuvoston normien mukaisesti; toteaa, että Venäjällä on velvollisuus ja myös keinot tutkia Tšetšenian viranomaisten tekemät rikokset; ottaa huomioon, että homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistettiin Venäjän federaatiossa vuonna 1993;

1.  kehottaa vapauttamaan välittömästi Memorial-ihmisoikeuskeskuksen Tšetšeniassa toimivan johtajan Ojub Titijevin, joka pidätettiin 9. tammikuuta 2018 ja asetettiin sen jälkeen virallisesti syytteeseen ja tutkintavankeuteen käyttäen huumausaineiden laitonta hankintaa ja hallussapitoa koskevia tekaistuja syytteitä; kehottaa Venäjän viranomaisia takaamaan Titijevin ihmisoikeuksien ja lainmukaisten oikeuksien täyden kunnioittamisen, mikä koskee myös oikeutta käyttää asianajajaa ja saada sairaanhoitoa, ja kehottaa kunnioittamaan hänen ruumiillista koskemattomuuttaan ja ihmisarvoaan ja suojelemaan häntä oikeudelliselta ahdistelulta, kriminalisoinnilta ja mielivaltaiselta pidättämiseltä;

2.  tuomitsee Tšetšenian viranomaisen ilmoituksen, jossa syytettiin ihmisoikeuksien puolustajia ja ihmisoikeusjärjestöjä niiden tekemästä työstä; panee huolestuneena merkille, että pidätys tapahtui pian sen jälkeen, kun Tšetšenian parlamentin puhemies Magomed Daudov, joka vaikuttaa hyväksyvän ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvan väkivallan, oli esittänyt asiasta julkisia lausuntoja;

3.  katsoo, että Titijevin pidätys on osa huolestuttavaa suuntausta, joka käsittää Tšetšeniassa työskenteleviin riippumattomiin toimittajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistettuja pidätyksiä, hyökkäyksiä ja uhkailua sekä heidän maineensa mustaamista; toteaa, että muita tähän huolestuttavaan suuntaukseen kuuluvia tapauksia ovat esimerkiksi Kaukasian kansojen yleiskokouksen puheenjohtajan Ruslan Kutajevin sekä toimittaja Žalaudi Gerijevin pidätykset, joiden jälkeen heidät tuomittiin huumeisiin liittyvien epämääräisten syytösten perusteella vuosina 2014 ja 2016;

4.  on erittäin huolissaan siitä, ettei ketään ole vielä saatu oikeuden eteen Memorialissa toimineen Ojub Titijevin edeltäjän ja Tšetšeniassa toimineen ihmisoikeusaktivistin Natalia Estemirovan murhasta; toteaa, että hänet siepattiin kotinsa ulkopuolelta Groznyissa heinäkuussa 2009 ja hänet löydettiin myöhemmin samana päivänä kuoliaaksi ammuttuna läheltä Gazi-Jurtin kylää naapuritasavallasta Ingušetiasta; kehottaa Venäjän viranomaisia suorittamaan tätä rikosta koskevan todellisen tutkinnan; muistuttaa tähän liittyen, että ihmisoikeusjuristi ja -aktivisti Stanislav Markelov joka oli tunnettu Tšetšeniassa tapahtuneisiin väärinkäytöksiin liittyneestä työstään, ammuttiin kuoliaaksi keskellä Moskovaa vuonna 2009;

5.  kehottaa Venäjän viranomaisia lopettamaan välittömästi huolestuttavan suuntauksen, joka käsittää tällä Venäjän federaation alueella toimivien riippumattomien toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien pidätyksiä ja heihin kohdistuvia hyökkäyksiä sekä pelottelua ja maineen mustaamista, mikä kaikki rikkoo heidän oikeuttaan sananvapauteen; tuomitsee Tšetšenian viranomaisten ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistamat hyökkäykset ja kehottaa Moskovaa lopettamaan nämä hyökkäykset ja edistämään normaalin työilmapiirin luomista Tšetšeniassa ja Venäjän federaation muissa osissa toimiville ihmisoikeuksien puolustajille ja ihmisoikeusjärjestöille;

6.  on erittäin huolissaan kriittisen kansalaisyhteiskunnan yhä huonommasta tilasta Venäjällä, etenkin ihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien alalla toimivien, ja valtion tässä suhteessa harjoittamaa politiikkaa arvostelevien organisaatioiden kohdalla; korostaa, että vuonna 2009 Saharov-palkinnon saanut Memorial on edelleen yksi tämän päivän Venäjän arvostetuimmista ihmisoikeuksien puolustajista ja siitä on tullut viimeinen Tšetšeniassa edelleen toimiva riippumaton ihmisoikeusjärjestö; ilmaisee sille myötätuntonsa ja vankan tukensa sen päättäväisen työn johdosta;

7.  kehottaa Venäjän viranomaisia suojelemaan kaikkia Venäjän kansalaisia laittomilta väärinkäytöksiltä; kehottaa Venäjän viranomaisia lopettamaan välittömästi vapaan mielipiteenilmaisun tukahduttamisen Tšetšeniassa, antamaan väärinkäytösten uhreille ja todistajille tehokkaat turvatakuut ja saattamaan syylliset oikeuden tuomittaviksi; korostaa, että näiden tekojen tutkinnasta, syyllisten saattamisesta oikeuden eteen ja kaikkien Venäjän kansalaisten suojelemisesta laittomilta väärinkäytöksiltä ovat viime kädessä vastuussa Venäjä ja Venäjän hallitus;

8.  toteaa, että esimerkkeinä ihmisoikeusjärjestöjen Pohjois-Kaukasiassa kärsimästä vainosta ja ahdistelusta olivat jälleen Memorialin toimistoihin naapuritasavallassa Ingušetiassa 17. tammikuuta 2018 tehty murhapolttoisku sekä 22. tammikuuta 2018 tehty isku, jossa tuntemattomat murhapolttajat sytyttivät tuleen Memorialin Dagestanin-paikallistoimistolle kuuluneen auton; tuomitsee iskut ja kehottaa Venäjän viranomaisia tutkimaan tehokkaasti nämä sekä muut Memorialin omaisuuteen kohdistuneet iskut ja sen henkilöstön uhkailun; kehottaa varmistamaan syyllisten saamisen oikeuden eteen;

9.  kehottaa Venäjän viranomaisia suorittamaan kiireellisesti välittömän, riippumattoman, objektiivisen ja perinpohjaisen tutkinnan Tšetšenian tuomittavista tapahtumista; kehottaa Tšetšenian sekä Venäjän federaation viranomaisia noudattamaan maan lainsäädäntöä sekä kansainvälisiä velvoitteita, noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta sekä yleismaailmallisia ihmisoikeusnormeja ja varmistamaan kaikkien mahdollisesti uhattuina olevien henkilöiden turvallisuuden ja demokraattiset vapaudet;

10.  panee merkille Memorialin pyynnön tutkia Titijevin tapaus Tšetšenian ulkopuolella;

11.  tuomitsee Tšetšeniassa tapahtuneet muihin kansalaisyhteiskunnan ryhmiin ja kansalaisjärjestöihin kohdistuneet hyökkäykset ja Tšetšenian ihmisoikeuksien puolustajien yhteiseen liikkuvaan ryhmään kohdistetun mustamaalauskampanjan, joka johti ryhmän poistumiseen Tšetšeniasta turvallisuussyistä vuonna 2016;

12.  on erittäin huolissaan tiedoista, jotka koskevat hlbti-ihmisiksi katsottuihin henkilöihin kohdistetuista mielivaltaisista pidätyksistä ja heidän kiduttamisestaan Tšetšeniassa; kehottaa viranomaisia lopettamaan tällaisen vainon ja antamaan kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille mahdollisuuden suorittaa uskottava tutkinta väitetyistä rikoksista; tuomitsee myös uhrien omien perheenjäsenten tekemät niin kutsutut ”kunniamurhat” ja pitää valitettavana Tšetšenian viranomaisten tukea tällaisille rikoksille ja kannustamista niihin;

13.  kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita auttamaan Tšetšeniasta paenneita ja tuomaan tämän väärinkäytöskampanjan julkisuuteen; pitää myönteisenä sitä, että eräät jäsenvaltiot ovat myöntäneet turvapaikkoja näille uhreille, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tehostamaan uhrien, toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien turvapaikkapyyntöjen käsittelyä edelleen unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

14.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä EUH:ta varmistamaan, että kaikki tapaukset, joissa henkilö on asetettu syytteeseen poliittisista syistä, otetaan esille EU:n ja Venäjän ihmisoikeusneuvotteluissa, kun niitä taas jatketaan, ja että Venäjän edustajia näissä neuvotteluissa pyydetään virallisesti vastaamaan kuhunkin tapaukseen ja parlamentille raportoidaan näiden tahojen Venäjän viranomaisten kanssa käymistä keskusteluista;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Tšetšenian viranomaisille.

(1)EUVL C 65, 19.2.2016, s. 150.
(2)EUVL C 378, 9.11.2017, s. 250.
(3)EUVL C 274, 27.7.2016, s. 21.
(4)EUVL C 316, 30.8.2016, s. 126.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0446.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0125.


Teloitukset Egyptissä
PDF 177kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. helmikuuta 2018 teloituksista Egyptissä (2018/2561(RSP))
P8_TA(2018)0035RC-B8-0109/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Egyptistä aiemmin antamansa päätöslauselmat ja etenkin 10. maaliskuuta 2016 Egyptistä ja erityisesti Giulio Regenin tapauksesta(1), 17. joulukuuta 2015 Ibrahim Halawan mahdollisesta kuolemantuomiosta(2), 15. tammikuuta 2015 Egyptin tilanteesta(3); ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 Kuwaitin ja Bahrainin teloituksista(4), 8. lokakuuta 2015 kuolemanrangaistuksista(5) ja 7. lokakuuta 2010 kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä(6) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta, kidutusta, ilmaisunvapautta ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon EU:n ulkoasiainneuvoston elokuussa 2013 ja helmikuussa 2014 hyväksymät päätelmät Egyptistä,

–  ottaa huomioon vuonna 2001 tehdyn ja vuonna 2004 voimaan tulleen EU:n ja Egyptin assosiaatiosopimuksen, jota täydennettiin EU:n ja Egyptin välisellä vuoden 2007 toimintasuunnitelmalla, ottaa huomioon 25. heinäkuuta 2017 hyväksytyt EU:n ja Egyptin välisen kumppanuuden painopisteet vuosina 2017–2020 sekä EU:n ja Egyptin assosiaationeuvoston jälkeen annetun yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Euroopan neuvoston pääsihteerin 10. lokakuuta 2017 antaman yhteisen julkilausuman eurooppalaisesta ja kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä,

–  ottaa huomioon YK:n asiantuntijoiden, kuten kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevän erityisraportoijan Nils Melzerin, 26. tammikuuta 2018 antaman yhteisen julkilausuman, jossa kehotetaan Egyptin viranomaisia keskeyttämään lähiaikojen teloitusten täytäntöönpano,

–  ottaa huomioon Egyptin perustuslain ja erityisesti sen 93 pykälän (kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan oikeuden sitova luonne),

–  ottaa huomioon YK:n toimet kuolemaantuomittujen oikeuksien turvaamiseksi,

–  ottaa huomioon oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeusapuun annetut afrikkalaiset periaatteet ja suuntaviivat, jotka kieltävät siviilien tuomitsemisen sotilastuomioistuimessa kaikissa olosuhteissa,

–  ottaa huomioon Oslossa 21.–23. kesäkuuta 2016 järjestetyn kuolemanrangaistuksen vastaisen kuudennen maailmankongressin loppujulkilausuman,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevan uuden EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman, joiden tarkoituksena on ottaa ihmisoikeuksien suojelu ja tarkkailu unionin kaiken toiminnan keskiöön,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan ja siihen liitetyt pöytäkirjat nro 6 ja 13,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen kuusi päätöslauselmaa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämisen puolesta,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, jotka kaikki Egypti on ratifioinut,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Egypti on, ja erityisesti sen 18 artiklan ja toisen valinnaisen pöytäkirjan kuolemanrangaistuksesta sekä sen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  katsoo, että kuolemanrangaistus on äärimmäisen epäinhimillinen ja ihmisarvoa halventava rangaistus, joka loukkaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistettua oikeutta elämään; toteaa, että unionilla on voimakas ja periaatteellinen kuolemanrangaistuksen vastainen kanta, jonka mukaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano on keskeytettävä yleismaailmallisesti, ja että kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuinen poistaminen on EU:n ihmisoikeuspolitiikan yksi keskeinen tavoite;

B.  ottaa huomioon, että tammikuusta 2014 lähtien tiettävästi ainakin 2 116 henkilöä on tuomittu kuolemaan Egyptissä; toteaa, että entisten presidenttien Mohamed Mursin ja Adli Mansourin virkakausilla ei annettu lainkaan kuolemantuomioita; ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2014 lähtien on pantu täytäntöön ainakin 81 teloitusta;

C.  ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan Egyptin tuomioistuimet antoivat vuonna 2017 ainakin 186 kuolemantuomiota ja 16 ihmistä teloitettiin; toteaa, että viime viikkoina ja joulukuun 2017 jälkeen tuomiot ovat lisääntyneet hälyttävästi; ottaa huomioon, että viime aikoina kaikki teloitukset on pantu täytäntöön ilman ennakkoilmoitusta uhreille tai heidän perheilleen; toteaa, että 24 muuta egyptiläistä näyttää tällä hetkellä olevan välittömän teloituksen vaarassa käytettyään kaikki muutoksenhakukeinot;

D.  ottaa huomioon, että ainakin 891 ihmistä on parhaillaan Egyptissä syytettynä tai odottamassa oikeudenkäyntiä syytteestä, josta saatetaan antaa kuolemantuomio; toteaa, että ainakin 38 henkilöä, jotka olivat alle 18-vuotiaita väitettyjen rikosten tekohetkellä, on ollut aikuisten vastaajien mukana syytettynä rikoksista, joista voidaan tuomita kuolemaan; toteaa, että tuomioistuimet ovat alustavasti suosittaneet kuolemantuomiota ainakin seitsemälle alaikäiselle; ottaa huomioon, että kuolemantuomion langettaminen ja täytäntöönpano henkilöille, jotka rikoksen tehdessään olivat alle 18-vuotiaita, on vastoin kansainvälistä oikeutta, kuten YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta sekä Egyptin lasten oikeuksia koskevan lain 111 pykälää; ottaa huomioon, että Egypti on useiden kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, kidutusta, lasten ja nuorten oikeuksia sekä oikeusalaa koskevien kansainvälisten sopimusten sopimuspuoli;

E.  ottaa huomioon, että sotilaslaissa on useampia rikoksia, joista voidaan tuomita kuolemaan, kuin sen siviilialan vastineessa ja että Egyptin lainsäädäntö on asteittain laajentanut sotilastuomioistuinten toimivaltaa; ottaa huomioon, että Egyptin sotilastuomioistuimissa kuolemaan tuomittujen siviilien määrä kasvoi voimakkaasti vuodesta 2016 (60 kuolemantuomiota) vuoteen 2017 (ainakin 112); ottaa huomioon, että ainakin 23 egyptiläistä on teloitettu viime kuukausien aikana, ja näistä 22 siviiliä tuomittiin sotilastuomioistuimissa, jotka ovat kaukana oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin normeista; ottaa huomioon, että yhteensä ainakin 15 000 siviiliä, joiden joukossa oli saatujen tietojen mukaan kymmeniä lapsia, siirrettiin syytettäviksi sotilastuomioistuimiin lokakuun 2014 ja syyskuun 2017 välisenä aikana;

F.  ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan huolestuttava määrä oikeudenkäynneissä ja myös sotilastuomioistuimissa käytetyistä todistajanlausunnoista ja tunnustuksista on saatu sen jälkeen, kun syytetty oli kadonnut tahdonvastaisesti ja häntä oli kidutettu tai pahoinpidelty; ottaa huomioon, että kidutuksen torjunta on pitkään ollut EU:n ensisijainen painopiste ihmisoikeusalalla ja yhteinen tavoite kidutuksen vastaisessa YK:n yleissopimuksessa, jonka Egypti on allekirjoittanut;

G.  ottaa huomioon, että kaikki viimeaikaiset ja tulevat teloitukset ovat ilmeisesti seurausta oikeudenkäynneistä, joissa ei ole noudatettu oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja asianmukaista prosessia koskevia oikeuksia; ottaa huomioon, että YK:n toimet kuolemaantuomittujen oikeuksien turvaamiseksi kieltävät ehdottomasti kuolemanrangaistuksen soveltamisen epäoikeudenmukaisten oikeudenkäyntien jälkeen; toteaa, että useat YK:n ihmisoikeusasiantuntijat ovat toistuvasti kehottaneet Egyptiä keskeyttämään kaikki vireillä olevat teloitukset epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä koskevien väitteiden johdosta;

H.  pitää tärkeänä, että kaikki tarvittavat toimenpiteet toteutetaan sen varmistamiseksi, että oikeudenkäynnit järjestetään olosuhteissa, jotka todella antavat Egyptin allekirjoittaman kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa määrätyt täydet takeet; toteaa, että kuolemantuomioiden tapauksessa oikeudenkäyntien on oltava mahdollisimman oikeudenmukaisia ja asianmukaisia;

I.  ottaa huomioon, että 29. marraskuuta 2017 Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunta kehotti Egyptin hallitusta keskeyttämään välittömästi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon viidessä eri tapauksessa; toteaa kuitenkin, että Kafr el-Sheikhin tapauksessa tuomitut teloitettiin 2. tammikuuta 2018;

J.  toteaa, että Egypti on käynyt läpi monia vaikeita haasteita vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen ja että kansainvälinen yhteisö tukee sitä taloudellisten, poliittisten ja turvallisuuteen liittyvien haasteiden ratkaisemisessa;

K.  toteaa, että Egyptillä on vakavia turvallisuushaasteita erityisesti Siinain niemimaalla, jossa terroristiryhmät ovat iskeneet turvallisuusjoukkoja vastaan; ottaa huomioon, että Egyptissä on tapahtunut tuhoisia terrori-iskuja, kuten äskettäinen isku suufilaismoskeijaan, jossa kuoli 311 siviiliä ja loukkaantui ainakin 128; toteaa, että 9. huhtikuuta 2017 tehtiin itsemurhaiskut Pyhän Yrjön kirkkoon Tantassa ja Pyhän Markuksen koptilaiseen katedraaliin ja että näissä iskuissa kuoli ainakin 47 ihmistä;

L.  toteaa, että Egyptissä on ollut poikkeustila huhtikuusta 2017 lähtien ja sen voimassaoloaikaa pidennettiin kolmella kuukaudella 13. tammikuuta 2018; toteaa, että valtiollisten tiedotusvälineiden mukaan poikkeustila otettiin käyttöön torjumaan terrorismin vaaraa ja sen rahoitusta ja että se heikentää perusvapauksia ja antaa presidentille ja hänen alaisilleen vallan siirtää siviiliasioita valtion turvallisuutta käsitteleviin poikkeustilatuomioistuimiin kolmen kuukauden ajaksi;

M.  toteaa, että Egyptin yleinen ihmisoikeustilanne pahenee edelleen; ottaa huomioon, että Egyptin viranomaiset ovat käyttäneet terrorismin tukahduttamista perusteena laajamittaiselle sorrolle;

N.  ottaa huomioon, että vuoden 2015 terrorisminvastaisessa laissa säädetään kuolemanrangaistuksesta kaikille, jotka ovat syyllistyneet terroristiryhmän perustamiseen tai johtamiseen, sellaisen terrorismin laajan määritelmän mukaisesti, joka sisältää ”yleisen järjestyksen rikkomisen, yhteiskunnan turvallisuuden tai etujen vaarantamisen, perustuslain ja lainsäädännön estämisen tai kansallisen yhtenäisyyden, yhteiskuntarauhan tai kansallisen turvallisuuden vahingoittamisen”, jolloin kuka tahansa siviili, ihmisoikeuksien puolustajat mukaan lukien, on vaarassa tulla leimatuksi terroristiksi ja tuomituksi kuolemaan;

O.  ottaa huomioon, että egyptiläisiä ihmisoikeuksien puolustajia, jotka ovat dokumentoineet ja tuoneet julki kuolemantuomioita, kidutusta ja tahdonvastaisia katoamisia, on pyritty vaientamaan tukahduttamistoimilla, kuten El Nadeem -keskuksen sulkemisella vuonna 2017 ja Egyptin viranomaisten pyrkimyksellä sulkea Egyptin oikeuksien ja vapauksien toimikunnan (ECRF) Kairon-toimisto; ottaa huomioon, että Egypti aloitti viime vuonna kansalaisjärjestöjä vastaan oikeudellisen kampanjan säätämällä lain, jonka seurauksena valtion turvallisuusviranomaisten on hyväksyttävä niiden rahoitus, tulipa se ulkomailta tai kotimaasta, mikä käytännössä estää niiden toiminnan; ottaa huomioon, että 5. huhtikuuta 2018 Egyptin korkein muutoksenhakutuomioistuin tekee päätöksen niin sanottua ”ulkomaista rahoitusta” koskevassa asiassa, jossa on mukana kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä;

P.  toteaa, että heinäkuussa 2017 hyväksytyt EU:n ja Egyptin välisen kumppanuuden uudet painopisteet vuosiksi 2017–2020 perustuvat yhteiseen sitoutumiseen yleismaailmallisiin arvoihin, joita ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ja ne muodostavat uudistetut puitteet poliittisille toimille ja tiiviimmälle yhteistyölle ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen pohjalta, mukaan lukien turvallisuutta, oikeuslaitoksen uudistamista sekä terrorismin torjuntaa koskevat toimet; ottaa huomioon, että Egyptin ja Euroopan unionin välisen assosiaatiosopimuksen poliittisten kysymysten, ihmisoikeuksien ja demokratian alakomitean viides istunto pidettiin Kairossa 10. ja 11. tammikuuta 2018 ja siellä käsiteltiin yhteistyötä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen alalla;

Q.  ottaa huomioon, että EU on Egyptin ensisijainen talouskumppani ja sen merkittävin ulkomaisten investointien lähde; ottaa huomioon, että EU:n kahdenvälinen apu Egyptille Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä kaudella 2017–2020 on noin 500 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että 21. elokuuta 2013 EU:n ulkoasiainneuvosto antoi korkealle edustajalle tehtäväksi tarkastella EU:n tukea Egyptille; ottaa huomioon, että neuvosto päätti tarkistaa EU:n yhteistyötä Egyptin kanssa paikan päällä saavutetun kehityksen perusteella;

R.  ottaa huomioon, että useissa EU:n jäsenvaltioissa toimivat yritykset ovat jatkaneet tiedustelu- ja puolustustarvikkeiden vientiä Egyptiin;

1.  tuomitsee jyrkästi kuolemanrangaistuksen käytön ja kehottaa keskeyttämään kaikki lähiaikojen teloitukset Egyptissä; tukee voimakkaasti kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon välitöntä keskeyttämistä Egyptissä kuolemanrangaistuksesta luopumista edistävänä toimena; tässä mielessä tuomitsee kaikki teloitukset, tapahtuivatpa ne missä tahansa, ja korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen edistää ihmisarvoa, kuten EU:n ihmisoikeuspolitiikan painopisteissä todetaan; kehottaa Egyptin viranomaisia tarkastelemaan kaikkia kuolemantuomioita, jotta varmistetaan, että puutteellisissa oikeudenkäynneissä tuomitut saavat oikeudenmukaisen uudelleenkäsittelyn; muistuttaa, että vaikka Egyptissä on turvallisuushaasteita, teloituksia ei pitäisi käyttää keinona torjua terrorismia;

2.  kehottaa Egyptin parlamenttia tarkistamaan Egyptin rikoslakia, rikosprosessilakia, terrorisminvastaista lainsäädäntöä sekä sotilaslakia ja kehottaa hallitusta tarkistamaan asiaankuuluvia asetuksia, jotta varmistetaan, että siviilejä, joita syytetään kuolemantuomiolla rangaistavista rikoksista, ei missään tapauksessa siirretä tuomittavaksi erityis- tai sotilastuomioistuimiin, koska nämä tuomioistuimet eivät täytä Egyptin kansainvälisissä ihmisoikeussitoumuksissaan hyväksymiä ja perustuslaissaan takaamia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin normeja; kehottaa Egyptin viranomaisia lopettamaan siviiliasioiden käsittelyn sotilastuomioistuimissa;

3.  kehottaa Egyptin viranomaisia varmistamaan kaikkien syytettyjen fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden näiden ollessa vankeudessa; tuomitsee kidutuksen ja pahoinpitelyn käytön; kehottaa Egyptin viranomaisia varmistamaan, että pidätetyt henkilöt saavat tarvitsemaansa lääketieteellistä hoitoa; kehottaa EU:ta panemaan täysimittaisesti täytäntöön Egyptiä koskevat vientirajoitukset, erityisesti sellaisten tavaroiden osalta, joita voi käyttää kidutukseen tai kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon;

4.  kehottaa Egyptiä allekirjoittamaan ja ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toisen valinnaisen pöytäkirjan, jolla pyritään kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen, ja YK:n kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta; kehottaa Egyptin hallitusta antamaan avoimen vierailukutsun YK:n erityisraportoijille;

5.  on vakavasti huolestunut Egyptin tuomioistuimissa järjestetyistä massaoikeudenkäynneistä ja tuomioistuinten langettamista lukuisista kuolemantuomioista; kehottaa Egyptin oikeusviranomaisia pitämään voimassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Egypti on, ja noudattamaan sitä ja erityisesti sen 14 artiklaa, jossa määrätään oikeudesta oikeudenmukaiseen ja nopeaan oikeudenkäyntiin, joka perustuu selkeisiin syytöksiin ja jossa vastaajien oikeudet turvataan;

6.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tuomitsemaan Egyptin äskettäisten teloitusten hälyttävän lukumäärän ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita jatkamaan toimia kuolemanrangaistuksen käytön torjumiseksi; kehottaa EUH:ta ottamaan kantaa Egyptin viimeaikaisiin tapahtumiin ja käyttämään kaikkia käytössään olevia vaikutuskeinoja pysäyttääkseen lähiaikojen teloitukset ja kannustaakseen Egyptin viranomaisia noudattamaan kansainvälisiä normeja ja lakeja;

7.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ihmisoikeuksia ei heikennetä EU:n ja Egyptin välisen kumppanuuden painopisteiden mukaisilla muuttoliikkeen hallintaa tai terrorismin torjuntaa koskevilla toimilla; korostaa, kuinka tärkeänä EU pitää yhteistyötään Egyptin kanssa, sillä se on merkittävä naapuri ja kumppani; kehottaa painokkaasti Egyptiä noudattamaan EU:n ja Egyptin välisen kumppanuuden painopisteiden yhteydessä 27. heinäkuuta 2017 antamaansa sitoumusta demokratian, perusvapauksien ja ihmisoikeuksien edistämisestä perustuslakinsa ja kansainvälisten normien mukaisesti;

8.  tuomitsee terrori-iskut Egyptissä; ilmaisee vilpittömimmän osanottonsa terrorismin uhrien perheille; ilmaisee solidaarisuutensa Egyptin kansaa kohtaan ja vahvistaa olevansa sitoutunut torjumaan radikaalien ideologioiden ja terroristiryhmien leviämistä;

9.  muistuttaa Egyptin hallitusta siitä, että Egyptin ja sen kansan pitkän aikavälin hyvinvointi etenee samaa tahtia yleismaailmallisten ihmisoikeuksien suojelun sekä sellaisten demokraattisten ja avoimien instituutioiden perustamisen ja vakauttamisen kanssa, jotka ovat sitoutuneet suojelemaan kansalaisten perusoikeuksia;

10.  tukee Egyptin väestön enemmistön pyrkimyksiä luoda vapaa, vakaa, vauras, osallistava ja demokraattinen maa, joka kunnioittaa kansallisia ja kansainvälisiä sitoumuksiaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suhteen;

11.  ilmaisee vakavan huolestumisensa siitä, että Egyptissä rajoitetaan edelleen perustavanlaatuisia demokraattisia oikeuksia ja etenkin sananvapautta ja kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, poliittista moniarvoisuutta sekä oikeusvaltioperiaatetta; vaatii loppua kaikille tapauksille, joissa Egyptin viranomaiset, turvallisuusjoukot ja muut ryhmittymät käyttävät väkivaltaa, yllytystä, vihapuhetta, häirintää, pelottelua, tahdonvastaisia katoamisia tai sensuuria poliittisia vastustajia, mielenosoittajia, toimittajia, bloggaajia, opiskelijoita, naisten oikeuksien puolustajia, kansalaisyhteiskunnan toimijoita, hlbti-ihmisiä, kansalaisjärjestöjä ja vähemmistöjä, kuten nubialaisia, kohtaan; tuomitsee liiallisen voimankäytön mielenosoittajia vastaan; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki henkilöt, jotka on pidätetty heidän käytettyään rauhanomaisesti sananvapautta ja kokoontumis- ja yhdistymisvapautta koskevia oikeuksiaan, ja kehottaa tekemään riippumattoman ja avoimen tutkinnan kaikista ihmisoikeusloukkauksista;

12.  muistuttaa olevansa yhä tyrmistynyt italialaisen tutkijan Giulio Regenin kiduttamisesta ja surmaamisesta ja tuomitsee jälleen kerran sen, että tämän raa’an murhan tutkinta ei ole edistynyt; korostaa aikovansa edelleenkin painostaa Euroopan viranomaisia olemaan yhteydessä egyptiläisiin virkaveljiinsä, kunnes totuus on saatu selville tästä asiasta ja tekoon syyllistyneet saatettu vastuuseen;

13.  kehottaa presidentti Sisiä ja hänen hallitustaan täyttämään sitoumuksensa aidoista poliittisista uudistuksista ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta; korostaa, että uskottavat ja avoimet vaalit ovat olennainen osa demokratiaa, kuten vuoden 2014 perustuslaissa taattiin Egyptin kansainvälisten sitoumusten mukaisesti;

14.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan Egyptiin selkeän, voimakkaan ja yhtenäisen kannan YK:n ihmisoikeusneuvoston tulevissa istunnoissa niin kauan kuin maa ei pysty osoittamaan tehneensä merkityksellisiä parannuksia ihmisoikeustilanteeseensa;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Egyptin hallitukselle ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0084.
(2)EUVL C 399, 24.11.2017, s. 130.
(3)EUVL C 300, 18.8.2016, s. 34.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0044.
(5)EUVL C 349, 17.10.2017, s. 41.
(6)EUVL C 371 E, 20.12.2011, s. 5.


Lapsiorjuus Haitissa
PDF 167kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. helmikuuta 2018 lapsiorjuudesta Haitissa (2018/2562(RSP))
P8_TA(2018)0036RC-B8-0100/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Haitista,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen kansainvälisenä lapsityön vastaisena päivänä 12. kesäkuuta 2017 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston vuosiraportin, jossa tuodaan esille ihmisoikeuksiin liittyvät edistysaskeleet ja haasteet Haitissa vuonna 2017,

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2017 julkaistun AKT:n ja EU:n muuttoliikealoitteen tutkimuksen ihmiskaupasta Haitissa,

–  ottaa huomioon Haitin täytäntöönpanokertomuksen, jota YK:n lapsen oikeuksien komitea käsitteli 15. tammikuuta 2016,

–  ottaa huomioon 31. lokakuuta–11. marraskuuta 2016 suoritetun YK:n pakolaisjärjestön Haitia koskevan yleisen määräaikaisarvioinnin,

–  ottaa huomioon YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 1956 tehdyn YK:n lisäsopimuksen orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verrattavien järjestelmien ja käytännön tukahduttamisesta ja erityisesti sen 1 artiklan d alakohdan,

–  ottaa huomioon lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevat Kansainvälisen työjärjestön yleissopimukset nro 182 ja 138,

–  ottaa huomioon Port-au-Princessä, Haitissa, joulukuussa 2017 järjestetyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 34. istunnon,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Haiti on yksi maailman köyhimmistä maista, jossa korruption yleisyys, terveydenhuollon puutteet, alhainen koulutustaso ja poliittisesti epävakaa menneisyys ovat tärkeimpiä syitä maata vaivaavaan lamauttavaan köyhyyteen;

B.  ottaa huomioon, että lasten käyttäminen kotitaloustyöntekijöinä, mistä usein käytetään kreolinkielistä ilmausta ”restavek”, on yleistä kaikkialla Haitissa ja johtuu pääosin vaikeista taloudellisista olosuhteista ja asennoitumisesta lapsiin;

C.  ottaa huomioon, että restavek on yksi kotitaloustyöntekijöillä käytävän ihmiskaupan ja nykyaikaisen orjuuden muoto, joka koskee Haitissa noin 400 000:ta lasta, joista 60 prosenttia on tyttöjä; ottaa huomioon, että monilla haitilaisilla lapsilla ei ole syntymätodistusta ja he ovat vaarassa joutua ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhreiksi; ottaa huomioon, että Unicefin mukaan lasten altistuminen väkivallalle ja hyväksikäytölle, myös ruumiilliselle väkivallalle ja sukupuoleen perustuvalle väkivallalle, on huomattava ongelma; ottaa huomioon, että joka neljäs nainen ja joka viides mies on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi ennen 18:aa ikävuottaan; ottaa huomioon, että 85 prosenttia 2–14-vuotiaista lapsista kärsii kotona väkivaltaisesta kurinpidosta, 79 prosenttia ruumiillisesta kurituksesta ja 16 prosenttia ruumiillisen kurituksen äärimmäisistä muodoista; ottaa huomioon, että arviolta 30 000 lasta elää noin 750:ssä enimmäkseen yksityisten johtamissa ja rahoittamissa orpokodeissa;

D.  ottaa huomioon, että restavek-lapset ovat tyypillisesti syntyisin köyhistä maaseudun perheistä, joilla on vain vähän tai ei lainkaan tulonlähteitä ja jotka myyvät lapsen toiseen perheeseen vastikkeena ruoasta tai rahasta;

E.  toteaa, että Haitin hallitus on pyrkinyt puuttumaan restavek-lasten hyväksikäyttöön muun muassa hyväksymällä laaja-alaisen lain ihmiskaupan torjumisesta ja toimia, joilla tunnistetaan kotiorjuudessa olevat lapset ja autetaan heitä, sekä valistuskampanjoiden avulla; katsoo, että valtion velvollisuus on tukea vanhempia, niin että he voivat kantaa vastuunsa;

F.  ottaa huomioon, että monien haitilaisten lasten koulutus ja koulunkäynti on riittämätöntä; ottaa huomioon, että Unicefin mukaan 18 prosenttia 6–11-vuotiaista lapsista Haitissa ei käy peruskoulun ala-astetta; ottaa huomioon, että noin puolet kaikista yli 15-vuotiaista haitilaisista on lukutaidottomia, sillä 85 prosenttia kouluista on yksityisten yhteisöjen johtamia ja kohtuuttoman kalliita pienituloisille perheille; ottaa huomioon, että hurrikaani Matthew vaikutti huomattavasti koulutuksen saatavuuteen, sillä pahimmin kärsineillä alueilla 1 633 koulua 1 991:stä kärsi vahinkoja;

G.  ottaa huomioon, että yli 175 000 henkeä, myös kymmeniä tuhansia lapsia, joutui siirtymään kotiseudultaan Matthew-hurrikaanin jälkeen lokakuussa 2016 ja elää edelleen äärimmäisen epävarmoissa ja vaarallisissa olosuhteissa; ottaa huomioon, että vuoden 2010 maanjäristyksessä yli 220 000 ihmistä menetti henkensä ja noin 800 000 lasta menetti kotinsa ja että monet heistä joutuivat orjuuteen;

H.  ottaa huomioon, että Haiti on pakkotyövoiman ja lapsikaupan alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaa; toteaa, että restavek-ilmiöllä on myös kansainvälistä ulottuvuutta, sillä monet haitilaiset lapset myydään naapurimaahan Dominikaaniseen tasavaltaan;

I.  ottaa huomioon, että viimeaikainen vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeinen vaaleihin liittyvä ja poliittinen umpikuja on haitannut huomattavasti Haitin mahdollisuuksia hyväksyä keskeistä lainsäädäntöä ja kansallisia määrärahoja, joilla voitaisiin ratkaista kiireellisiä sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia;

J.  toteaa, että rankaisemattomuutta on Haitissa lisännyt viranhaltijoiden vastuuvelvollisuuden puuttuminen ja erityisesti poliisin voimankäyttöä ja laajalle levinneitä laittomia tai mielivaltaisia pidätyksiä koskevien järjestelmällisten tutkimusten puute; ottaa huomioon, että Haiti sijoittuu Transparency Internationalin korruptiovertailussa 176 maan joukossa sijalle 159;

K.  ottaa huomioon, että Haiti sijoittuu UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksissä sijalle 163 ja tarvitsee jatkuvasti humanitaarista ja kehitysapua;

L.  ottaa huomioon, että syyskuussa 2017 Haitin parlamentti hyväksyi vuoden 2018 kansallisen talousarvion, jossa nostetaan suhteettoman paljon jo valmiiksi köyhtyneen kansan veroja, mikä johti väkivaltaisiin mielenosoituksiin ja mellakoihin pääkaupunki Port-au-Princessä; ottaa huomioon, että talous- ja valtiovarainministeri Patrick Salomon esitteli talousarvion, jossa muun muassa valtion toimielinten siivoaminen menee kansanterveysohjelmien edelle;

M.  ottaa huomioon, että EU on myöntänyt Haitille 420 miljoonaa euroa 11:nnestä Euroopan kehitysrahastosta ja painopiste on ollut erityisesti lasten ravitsemuksessa ja koulutuksessa lasten kehityksen tukemiseksi;

N.  ottaa huomioon, että vuonna 2017 EU käynnisti ehdotuspyynnön, jonka nimi kuuluu ranskaksi ”La promotion des droits des enfants et la protection des enfants victimes d’exploitation, discrimination, violence et abandon” ja jonka keskeisenä painopisteenä oli palauttaa vankeina olevat lapset biologisille perheilleen tai sijoittaa heidät hoitoperheisiin;

1.  pitää valitettavana, että Haitissa suuri joukko lapsia viedään pakolla perheiltään restavek-ilmiön muodossa ja joutuu pakkotyöhön; kehottaa lopettamaan tämän käytännön;

2.  on erittäin huolissaan jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista Haitissa, muun muassa sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, laittomista vangitsemisista ja lasten pitämisestä restavek-orjuudessa; kehottaa Haitin hallitusta panemaan etusijalle lainsäädäntötoimet eli rikoslain uudistamisen, jotta näitä ongelmia voidaan torjua, ja luomaan uudelleen maan tärkeimmät instituutiot, joiden toiminta on pysähtynyt viimeaikaisen poliittisen umpikujan johdosta, jotta voidaan tehdä pikaisia uudistuksia;

3.  kehottaa Haitin hallitusta toteuttamaan pikaisesti toimia, joilla puututaan lasten kotiorjuuteen johtaviin heikkouksiin, ja suojelemaan laiminlyönnin, hyväksikäytön, väkivallan ja lapsityövoiman uhreiksi joutuneita lapsia;

4.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita auttamaan edelleen Haitia toteuttamaan toimia lasten suojelemiseksi, kuten ohjelmia ja kumppanuuksia, joilla pyritään torjumaan väkivaltaa, väärinkäytöksiä ja lasten hyväksikäyttöä; kehottaa Haitin hallitusta laatimaan restavek-käytännön lopettamiseen tähtääviä menetelmiä, joilla on riittävät resurssit, ja asettamaan ne etusijalle, muun muassa kouluttamalla sosiaalipalvelujen henkilöstöä auttamaan siirtämään restavek-lapset pois heitä hyväksikäyttävistä perheistä ja tarjoamaan heille heidän fyysisiä ja psykologisia tarpeitaan vastaavaa kuntoutusta;

5.  kehottaa Haitin hallitusta ottamaan käyttöön hallintojärjestelmän, jolla taataan, että kaikki vastasyntyneet lapset rekisteröidään, sekä toteuttamaan toimia niiden rekisteröimiseksi, joita ei ole rekisteröity syntymän yhteydessä, ja heidän asuinpaikkansa kirjaamiseksi;

6.  kannustaa Haitin viranomaisia ja avunantajia siirtämään huomattavan osan varoista, jotka tätä nykyä käytetään kalliisiin mutta huonolaatuisiin orpokoteihin, yhteisöpohjaisille palveluille, joilla vahvistetaan perheiden ja yhteisöjen valmiuksia hoitaa asianmukaisesti lapsiaan;

7.  kehottaa Haitin hallitusta ja niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole niin tehneet, ratifioimaan varauksetta seuraavat yleissopimukset, jotka ovat keskeisen tärkeitä lapsikaupan ja lapsiorjuuden torjunnassa:

   taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja sekä tutkimuksia ja valtioiden välisiä menettelyjä koskevat opt-in-lausekkeet,
   kansainvälinen yleissopimus kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta,
   kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus,
   Rooman perussääntö;

8.  kehottaa kiinnittämään EU:n kehitysavussa erityistä huomiota avunantoon oikeusjärjestelmän kiireellisessä uudistuksessa ja syyttäjien ja tuomarien kouluttamiseen raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa koskevien tapausten käsittelyssä sekä varmistamaan, että poliisi ja oikeuslaitoksen henkilöstö koulutetaan toimimaan puolueettomasti naisten ja tyttöjen ilmiantaessa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa;

9.  panee merkille, että Haitin parlamentti hyväksyi vuotuisen talousarvion syyskuussa 2017; painottaa viimeaikaista edistystä liittyen koulutusta koskevaan oikeuteen, erityisesti yleistä, ilmaista ja pakollista koulutusta koskevan ohjelman kautta, ja toteaa, että tämä edellyttää toimivaa seuranta- ja valvontajärjestelmää ja pitkäkestoista taloudellista panostusta sekä Haitin valtion talousarviosta että EU:n kehitysapuvaroista; pyytää kiinnittämään enemmän huomiota myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, vammaisten, oppimisvaikeuksista kärsivien ja maaseudulla asuvien restavek-lasten hyvinvointiin ja kuntoutukseen seuraavan Euroopan kehitysrahaston ja Haitin kansallisen ohjelman puitteissa, muun muassa laatimalla säännöllinen yhteinen edistymiskertomus toteutetuista toimista ja niiden vaikuttavuudesta restavek-ilmiön torjunnassa;

10.  odottaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden, jotka ovat sitoutuneet antamaan Haitille apua Matthew-hurrikaanin jälkeen, pysyvän sitoumuksissaan ja auttavan Haitia selviämään pitkän aikavälin haasteistaan;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, AKT-EU-ministerineuvostolle, Cariforumin elimille, Haitin ja Dominikaanisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n pääsihteerille.


Ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahasto ***I
PDF 232kWORD 38k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. helmikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 480/2009 muuttamisesta (COM(2016)0582 – C8-0374/2016 – 2016/0274(COD))
P8_TA(2018)0037A8-0132/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0582),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 209 ja 212 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0374/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 1. joulukuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A8‑0132/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. helmikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 480/2009 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0274


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/409.)


EU:n takuu Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta ***I
PDF 233kWORD 40k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. helmikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta annetun päätöksen N:o 466/2014/EU muuttamisesta (COM(2016)0583 – C8-0376/2016 – 2016/0275(COD))
P8_TA(2018)0038A8-0135/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0583),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 209 ja 212 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0376/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta annetun päätöksen N:o 466/2014/EU soveltamisen väliarvioinnista (COM(2016)0584),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 1. joulukuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8‑0135/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. helmikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2018/… antamiseksi EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta annetun päätöksen N:o 466/2014/EU muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0275


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/412.)


Vuosikertomus Euroopan investointipankin rahoitustoiminnasta
PDF 292kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. helmikuuta 2018 Euroopan investointipankin rahoitustoimintaa koskevasta vuosikertomuksesta (2017/2071(INI))
P8_TA(2018)0039A8-0013/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15, 126, 175, 177, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan sekä pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin (EIP) perussäännöstä,

–  ottaa huomioon EIP:n vuosien 2017–2019 toimintasuunnitelman, joka on julkaistu EIP:n verkkosivustolla,

–  ottaa huomioon EIP:n toimintakertomuksen 2016,

–  ottaa huomioon EIP:n tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2016 ja tilastokertomuksen vuodelta 2016,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2016 julkaistun EIP:n arvion Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) toiminnasta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja EIP:n 2. toukokuuta 2017 tekemän sopimuksen tietojenvaihdosta Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahastosta 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(1) mukaisesti,

–  ottaa huomioon asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) 2015/1017 muuttamisesta Euroopan strategisten investointien rahaston voimassaoloajan pidentämisen osalta sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemiseksi 13. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2396(2),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta annetun päätöksen N:o 466/2014/EU muuttamisesta (COM(2016)0583),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 480/2009 muuttamisesta (COM(2016)0582),

–  ottaa huomioon talouden kestävyyttä koskevan EIP:n aloitteen,

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1601 Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR), EKKR-takuun ja EKKR-takuurahaston perustamisesta(3),

–  ottaa huomioon Brysselissä 28. syyskuuta 2017 pidetyn EKKR:n strategisen johtoryhmän ensimmäisen kokouksen,

–  ottaa huomioon Göteborgissa 17. marraskuuta 2017 pidetyn oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsittelevän sosiaalialan huippukokouksen sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankkiryhmän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten taloudellista voimaannuttamista koskevan strategian,

–  ottaa huomioon kertomuksen EIP:n avoimuuspolitiikan täytäntöönpanosta vuonna 2015 ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan EIP:n raportin vuodelta 2016,

–  ottaa huomioon EIP:n ympäristö- ja sosiaalikäytäntöjen käsikirjan,

–  ottaa huomioon käynnissä olevan EIP:n muutoksenhakumekanismin uudelleen tarkastelun – periaatteet, toimivaltuudet ja työjärjestys 2010,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 julkaistun heikosti säänneltyjä, läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan EIP:n toimintapolitiikan ja siihen 8. huhtikuuta 2014 tehdyn lisäyksen,

–  ottaa huomioon EIP:n 4. lokakuuta 2016 antaman hyväksynnän sille, että EU ratifioi Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Junckerin parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa 13. syyskuuta 2017 pitämän, unionin tilaa käsittelevän puheen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0013/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan investointipankki (EIP) on EU:n rahoituslaitos ja keskeinen toimielin, joka tukee julkisia ja yksityisiä investointeja EU:ssa ja jolla on myös tärkeä ulkoinen rooli EU:n ulkopuolella sen ulkoisen lainanannon vuoksi;

B.  toteaa, että EIP-ryhmän rahoitustoimintaan kuuluvat niin omien varojen lainaaminen kuin sille uskottujen eri tehtävien hoitaminen EU:n talousarviosta myönnettävän ja kolmansilta osapuolilta, kuten EU:n jäsenvaltioilta, saatavan tuen turvin;

C.  toteaa, että jatkuvaa huomiota olisi kiinnitettävä EIP:n toimintapolitiikkaan ja hallintoon ja hallinnon avoimuuteen liittyvien parhaiden käytäntöjen kehittämiseen;

D.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 EIP:n taloudellinen valmius pysyi vuosiennusteen mukaisesti vakaana: vuotuinen nettoylijäämä oli 2,8 miljardia euroa;

E.  katsoo, että EIP:n olisi edelleen pyrittävä laajentamaan tehokkaasti lainanantotoimintaansa antamalla teknistä apua ja neuvontatukea erityisesti alueilla, joiden investointitaso on matala, alueellisten erojen vähentämiseksi ja vähentämään samalla hakijoille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta;

F.  ottaa huomioon, että EIP:n olisi Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) täytäntöönpanosta vastaavana elimenä pidettävä edelleen tärkeimpänä painopisteenään koko EU:n alueella sitä, että se pyrkii saavuttamaan laadukkaan maantieteellisesti tasapainoisen sijoitussalkun, joka tuottaa pitkän aikavälin taloudellista hyötyä, mikä taas luo laadukkaita työpaikkoja;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan investointirahaston (EIR) olisi täydennettävä keskeisesti EIP:n toimia unionin erityisvälineenä, joka tarjoaa riskipääomaa ja vakuuksia ennen kaikkea pk-yrityksille, ja edistettävä siten unionin yhdentymistä sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

H.  ottaa huomioon, että EIP-ryhmän sopimuslausekkeisiin ja myös EIP-ryhmän ja sen kumppaneiden keskinäisiin sopimuksiin sisältyy suojatoimia petosten, myös veropetosten ja rahanpesun, ja terrorismin rahoittamista koskevien riskien varalle; toteaa, että EIP-ryhmän olisi vaadittava, että sen kumppanit noudattavat kaikkea sovellettavaa lainsäädäntöä; ottaa huomioon, että EIP-ryhmä voi vaatia asianmukaista huolellisuutta koskevan prosessin tulosten perusteella, että olisi otettava käyttöön sopimuksia täydentäviä, erityisiä avoimuutta ja eheyttä koskevia määräyksiä;

I.  ottaa huomioon, että EIP-ryhmä on perussopimuksen nojalla sitoutunut edistämään unionin yhdentymistä, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aluekehitystä tarkoitukseen kehitetyin investointivälinein, joita ovat lainat, pääomasijoitukset, vakuudet, riskinjakovälineet ja neuvontapalvelut;

J.  toteaa, että EIP-ryhmän olisi säilytettävä korkea luottoluokitus, josta on erittäin paljon hyötyä sen liiketoimintamallille, ja vakaalla pohjalla oleva laadukas sijoitussalkku, joka perustuu kestäviin investointihankkeisiin, joihin ESIR-rahaston ja muiden salkussa olevien rahoitusvälineiden varoja käytetään;

Maailmanlaajuiset haasteet ja toimintaperiaatteet

1.  painottaa, että talouskriisi on heikentänyt merkittävästi Euroopan talouskasvua ja että yksi tärkeimmistä seurauksista on investointien väheneminen EU:ssa; korostaa, että julkisten ja yksityisten investointien väheneminen on jo hälyttävällä tasolla niissä maissa, joita kriisi on koetellut kovimmin, kuten Eurostatin havainnot osoittavat; on huolissaan makrotaloudellisesta epätasapainosta ja korkeana pysyvistä työttömyysasteista joissakin jäsenvaltioissa;

2.  odottaa EIP:n jatkavan työtään komission ja jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan ratkaista systeemiset puutteet, jotka estävät tiettyjä alueita tai maita hyödyntämästä kaikilta osin EIP:n rahoitustoimintaa;

3.  pitää myönteisenä, että EIP-ryhmä on valmis tehostamaan EU:n kilpailukykyä, tukemaan konkreettisesti kasvua ja työpaikkojen luomista ja osallistumaan nykyisten unionin sisäisten ja ulkoisten sosioekonomisten haasteiden ratkaisemiseen pyrkiessään yleisiin tavoitteisiinsa, jotka koskevat innovointia, pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten rahoittamista, infrastruktuuria, ympäristöä, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ilmastoa; muistuttaa näiden tavoitteiden edellyttävän myös julkishyödykkeiden tarjoamista; korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi menestyksekkäästi EIP-ryhmän kaiken toiminnan olisi oltava taloudellisesti kestävää ja sen avulla olisi edistettävä älykkäämpää, ympäristöystävällisempää ja osallistavampaa EU:ta; kehottaa tässä yhteydessä EIP:tä tekemään yhteistyötä pienten markkinaosapuolten ja alueellisten osuuskuntien kanssa, jotta pienimuotoiset uusiutuvaa energiaa koskevat hankkeet voitaisiin yhdistää ja jotta ne voisivat näin saada EIP:n tukea; korostaa tarvetta yhdenmukaistaa tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat välineet;

4.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission työtä, jossa yhdistetään eri rahoituslähteitä, mukaan luettuina ESIR, keskitetysti hallinnoidut EU:n rahoitusvälineet, Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmaresurssit, jäsenvaltioiden resurssit ja kansallisten kehityspankkien ja -laitosten resurssit, niin että rahoitusta voidaan tarjota riskialttiille hankkeille ja hankkeille, joilla on rajalliset rahoituksensaantimahdollisuudet, mikä hyödyttää pk-yrityksiä;

5.  pitää myönteisenä, että EIP on sitoutunut tukemaan Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa; katsoo, että vuodeksi 2018 kaavailtu energiaan liittyvien EIP:n lainanantokriteerien uudelleen tarkastelu tarjoaa pankille tilaisuuden arvioida tukea, jota se myöntää fossiilisten polttoaineiden alalle, ja julkistaa asiaan liittyvät, kattavat tiedot; kehottaa tässä yhteydessä pankkia julkistamaan vuoden 2015 ilmastostrategiaan pohjautuvia konkreettisia toimintasuunnitelmia ja mukauttamaan salkkuaan tavoitteeseen, jossa maapallon keskilämpötilan nousu pidetään 1,5 asteessa Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti, siten että fossiilisia polttoaineita koskevat hankkeet lakkautetaan vaiheittain nopeasti ja kokonaan ja etusijalle asetetaan energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat hankkeet; pitää myönteisinä 10. lokakuuta 2017 annettuja neuvoston päätelmiä ilmastorahoituksesta(4), ja korostaa, miten tärkeää on huolehtia riittävästä rahoituksesta kestäviä ympäristöystävällisiä investointeja varten, mukaan lukien biopohjaiset teollisuudenalat(5); kehottaa EIP:tä jatkossakin tukemaan taloudellisesti kestäviä paikallisia energialähteitä, jotta voidaan päästä eroon Euroopan suuresta riippuvuudesta ulkoisesta energiasta ja varmistaa energian toimitusvarmuus; kehottaa EIP:tä harkitsemaan sellaisten OECD:n ilmastoa koskevien Rion tunnusmerkkien käyttöön ottamista, joita käytetään ERI-rahastoista peräisin olevien ilmastomenojen seurantaan ja valvontaan, jotta voidaan paremmin ottaa huomioon koheesiopolitiikkaan liittyvä EIP:n toiminta arvioitaessa ERI-rahastojen roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa;

6.  toteaa, että EIP:n tulokset ilmastotoimien alalla ovat olleet hyvin vaihtelevia, vaikka se kokonaisuutena tarkastellen täytti 25 prosentin tavoitteensa niukan marginaalin turvin; on huolissaan siitä, että 16 jäsenvaltiossa EIP:n tuki ilmastotoimille ei saavuttanut edes 20 prosentin tasoa ja että vuonna 2016 ilmastotoimiin tehdyt investoinnit sijoittuivat pääasiassa EU:n vahvimpiin talouksiin ja 70 prosenttia ESIR-rahaston tuesta uusiutuvaan energiantuotantoon keskittyi vain yhteen valtioon – Belgiaan –, kun taas 80 prosenttia ESIR-rahastosta energiatehokkuuteen tehdyistä investoinneista tehtiin Ranskassa, Suomessa ja Saksassa;

7.  pitää myönteisenä, että EIP on vastannut kriisiin laajentamalla huomattavasti toimintaansa, myös kriisin kovimmin koetelleissa maissa; kehottaa EIP:tä jatkamaan unionin jäsenvaltioiden tukemista niiden talouden elpymisen edistämiseksi;

8.  muistuttaa, että on aiheellista tehdä kiireellinen selvitys brexitin vaikutuksista EIP:n nykyiseen talousarvioon ja toimintaan, jotta toimielin voi jatkaa tehtäviensä hoitamista; toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta muodosti 16,11 prosenttia EIP:n pääomasta, mikä vastaa 3,5:tä miljardia euroa maksetusta pääomasta ja 35,7:ä miljardia euroa pankin maksettavasta pääomasta; korostaa, että on selvitettävä, mikä on Yhdistyneen kuningaskunnan maksuosuus EIP:n talousarvioon ja millaista Yhdistyneen kuningaskunnan taloudellinen osallistuminen on jatkossa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen heikennä EIP:n valmiuksia tukea EU:n taloutta; korostaa tältä osin tarvetta taata mahdollisimman pian oikeudellinen varmuus EIP:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan rahoittamille maassa parhaillaan toteutettaville hankkeille; katsoo, että vaikka Yhdistynyttä kuningaskuntaa on kohdeltava investointialalla kuin mitä tahansa jäsenvaltiota ennen sen virallista eroamista unionista, EIP on oikeassa asettaessaan investointien ehdoksi takuut siitä, että investointeja koskevat kelpoisuusvaatimukset etenkin ympäristönormien osalta täyttyvät koko investoinnin ajan;

9.  korostaa, että EIP:n on tärkeää lisätä itäisiä ja eteläisiä naapurimaita koskevaa lainanantovaltuutustaan niiden maiden tukemiseksi, jotka toteuttavat vaikeita taloudellisia ja demokraattisia uudistuksia edetessään kohti EU:n jäsenyyttä; muistuttaa, että pääasiallisella rahoitustoiminnalla olisi pyrittävä myös puuttumaan sekä kiireellisiin tarpeisiin että pidemmän aikavälin haasteisiin, kuten infrastruktuurien uudelleenrakentaminen, riittävän asuntotuotannon ja pelastuspalveluinfrastruktuurin varmistaminen sekä nuorisotyöttömyyden torjunta; painottaa EIP:n tarvetta hoitaa unionin ulkopuoliset toimensa niin, että toiminnassa keskitytään erityisesti EU:n kannalta hyvin tärkeisiin alueisiin; korostaa tässä yhteydessä EIP:n ulkoisen lainanantovaltuuden laajentamista toimien lisäämiseksi eteläisessä naapurustossa, Välimeren alueella, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa; korostaa myös EIP:n toimien hyviä mahdollisuuksia parantaa taloustilannetta geopoliittisesti merkittävillä alueilla, ja erityisesti Ukrainassa, sillä maassa on suuria taloudellisia paineita ja epävakautta Itä-Ukrainassa jatkuvan aseellisen konfliktin vuoksi;

10.  katsoo, että EIP:n, joka on ”EU:n pankki” ja joka sisältyy perussopimuksiin ja asiaankuuluvaan lisäpöytäkirjaan ja jota säädellään niiden määräyksillä, on kunnioitettava ainutlaatuista asemaansa, johon liittyy ainutlaatuisia oikeuksia ja vastuita; panee merkille, että EIP:llä on keskeinen rooli yhä useamman EU:n talousarviovaroja hyödyntävän rahoitusvälineen täytäntöönpanossa;

11.  panee merkille, että toimintasuunnitelman 2017–2019 mukaan EIP:n allekirjoittamien lainojen arvon ennustetaan nousevan jälleen kerran vuonna 2019 (kaikkiaan 76 miljardiin euroon, kun taas vuoden 2014 arvo 77 miljardia euroa väheni 73 miljardiin euroon vuonna 2016); korostaa, että nykyisen tilanteen olisi kannustettava pankkia asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita ja lisäämään allekirjoittamiaan lainoja; muistuttaa, että EIP:llä olisi oltava ratkaisevan tärkeä rooli Eurooppa 2020 ‑strategian täytäntöönpanossa sellaisten välineiden avulla kuin esimerkiksi Horisontti 2020 ja Verkkojen Eurooppa;

12.  pitää myönteisenä EIP:n sitoutumista muuttoliikkeen perussyihin puuttumiseen sekä ryhtymistä toimenpiteisiin maissa, jotka ovat kärsineet erityisen paljon pakolais- ja muuttoliikekriisistä, muun muassa vahvistamalla ja täydentämällä humanitaarista toimintaa sekä tukemalla talouskasvua, nykyaikaisen ja kestävän kaupunki-, terveys-, koulutus- ja sosiaali-infrastruktuurin edellyttämää kehittämistä ja siihen liittyviä investointeja, elvyttämällä taloudellista toimintaa työpaikkojen luomiseksi sekä edistämällä jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden rajatylittävää yhteistyötä; odottaa, että EIP-ryhmä vauhdittaa tätä varten talouden kestävyyttä koskevan aloitteen ja tarkistetun ulkoisen lainanantovaltuuden koordinoimista Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR) yhteydessä; kehottaa lisäämään taloudellista tukea hankkeille, jotka hillitsevät muuttoliikekriisiin kytkeytyviä kustannuksia ja joilla on myönteinen vaikutus kansalaisiin, pakolaisiin ja muihin muuttajiin jäsenvaltioissa, jotka ottavat vastaan suurimmat pakolais- ja muuttajavirrat;

13.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä kriisinhallintaa ja selviytymiskyvyn kehittämistä koskevaa EIP:n aloitetta, jolla on tarkoitus lisätä Euroopan eteläisille naapurimaille ja Balkanin maille annettavaa tukea kuudella miljardilla eurolla; edellyttää, että tällä aloitteella täydennetään aidosti EIP:n nykyistä toimintaa alueella;

14.  panee merkille EIP:n ehdotuksen perustaa EIP-ryhmässä Euroopan investointirahaston (EIR) mallin mukaisesti sivuosasto, joka käsittelisi Euroopan ulkopuolista rahoitusta; odottaa saavansa ajoissa tietoja asian mahdollisesta kehittymisestä;

15.  pitää EIP-ryhmän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten taloudellista voimaannuttamista koskevaa strategiaa myönteisenä; katsoo, että sukupuolinäkökulmaa olisi sovellettava kaikkiin EIP-ryhmän rahoitustoimiin. odottaa, että pian pannaan täytäntöön sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva toimintasuunnitelma, jossa asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita ja jota täydennetään konkreettisilla indikaattoreilla;

16.  pitää myönteisenä, että ESIR-rahaston jatkamisesta ja mukauttamisesta on päästy sopimukseen, ja odottaa, että tarkistettu rahasto ja Euroopan investointineuvontakeskus kykenevät ratkaisemaan nykyiseen järjestelmään liittyvät ongelmat, jotka koskevat täydentävyyttä, kestävyyttä, ilmastotoimia, maantieteellistä tasapainoa ja neuvontakeskuksena toimimista; korostaa, että EIP:n lainanannossa on vältettävä maantieteellistä epätasapainoa, jotta varmistetaan laaja jakautuminen maantieteellisesti ja eri aloille vaarantamatta hankkeiden korkeaa laatua; kehottaa EIP:tä vahvistamaan edelleen yhteistyötään kansallisten kehityspankkien ja -laitosten kanssa saavutettavuuden parantamiseksi sekä kehittämään edelleen neuvontaa ja teknistä apua maantieteellistä tasapainoa koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi pitkällä aikavälillä; panee merkille ESIR-rahaston hankkeista saadun laajan kokemuspohjan; kannattaa EIP:n ja jäsenvaltioiden parhaiden käytänteiden vaihtamisen jatkamista ja kannustaa siihen, jotta voidaan varmistaa unionin kansalaisten arkea muuttavan Junckerin suunnitelman taloudellinen tehokkuus ja riittävä vipuvaikutus;

17.  panee merkille, että EIP antaa sosiaalisektorilla lainaa vuosittain keskimäärin miljardi euroa sosiaalisen asuntotuotannon hankkeisiin (joiden määrä on kasvanut jyrkästi viime vuosina ja jotka ovat saaneet uusia edistäjiä ja lainaajia), puolitoista miljardia euroa terveysalan infrastruktuurihankkeisiin ja 2,4 miljardia euroa koulutuksen infrastruktuurihankkeisiin; korostaa, että alaa koskevan EIP-rahoituksen jatkokehittäminen kuvastaisi nykyistä edistymistä EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarin suhteen, ja samalla varmistettaisiin odotusten mukaisesti, että EIP-ryhmä asettaa etusijalle hankkeet, jotka vaikuttavat tuntuvimmin kestävien paikallisten työpaikkojen luomiseen;

18.  suhtautuu myönteisesti siihen, että 28. syyskuuta 2017 annetun EIP:n talousosaston tiedotteen mukaan EIP-ryhmän vuosina 2015 ja 2016 hyväksymät kumulatiiviset investoinnit lisäävät EU:n BKT:ta 2,3 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja tuottavat 2,25 miljoonaa uutta työpaikkaa, mikä on osoitus EIP:n merkittävästä makrotaloudellisesta vaikutuksesta; kannustaa EIP:tä laajentamaan tulevaisuudessa makrotaloudelliseen analyysiin liittyviä valmiuksiaan muun muassa toimintojensa makrotaloudellisten vaikutusten tutkimuksessa sekä yleistä analyysityötään ja alakohtaisia tutkimuksiaan samoin kuin empiirisiin tutkimuksiin liittyvien raporttien ja julkaisujen valikoimaa, jotta EIP:stä tulisi näin myös ”osaamisen pankki”; kehottaa EIP:tä parantamaan edelleen hankkeiden arviointia käyttämällä monipuolisempia, täsmällisempiä ja hienostuneempia indikaattoreita;

19.  arvostaa EIP:n merkitystä viime vuosien suhdanteiden tasoittajana; katsoo, että kun talouden investoinnit ovat palautuneet kriisiä edeltävälle tasolle, EIP:n olisi otettava yhdeksi ensisijaiseksi tavoitteekseen auttaa investointivajeen korjaamisessa alueilla, joilla markkinat eivät toimi, mikä johtuu niiden keskittymisestä jatkuvasti lyhyen aikavälin tavoitteisiin ja niiden kyvyttömyydestä hinnoitella oikein pitkän aikavälin ulkoisvaikutuksia, jotta voidaan edistää kestävään kasvuun johtavia kestäviä investointeja, teknistä kehitystä ja innovointia; korostaa, että etusijalle on asetettava innovaatiopohjaiset hankkeet, jotka tuottavat selvästi lisäarvoa EU:lle, sekä alueellista kehitystä tukevat hankkeet, kuten maaseutualueiden ja muiden vaikeapääsyisten ja alikehittyneiden alueiden elvyttäminen;

20.  painottaa, että EIP:llä oli ja on jatkossakin myönteinen rooli julkisen investointivajeen pienentämisessä; korostaa, että investointien, vastuullisten ja kestävien rakenneuudistusten ja vakaan julkisen talouden on oltava osa yleistä strategiaa; kehottaa sovittamaan mahdollisuuksien mukaan yhteen EIP:n jäsenvaltioissa harjoittaman toiminnan ja kansallisissa uudistusohjelmissa ja maakohtaisissa suosituksissa vahvistetun hallitusten toiminnan, politiikan ja tavoitteet;

21.  korostaa, että EU:n tasolla on merkittäviä rakenteellisia syitä, jotka lisäävät jäsenvaltioiden välisiä investointieroja; kehottaa EIP:tä tehostamaan teknistä apuaan joidenkin jäsenvaltioiden vähäiseen hankekehitystä koskevaan kapasiteettiin puuttumiseksi; pyytää EIP:tä toimittamaan yksityiskohtaisempia tietoja työpaikoista, joita on luotu välittömästi ja välillisesti kussakin rahoitetussa hankkeessa;

22.  korostaa, että EIP on perussopimuksen nojalla sitoutunut edistämään sisämarkkinoiden tasapainoista ja vakaata kehitystä ensisijaisen lainanantotoimintansa avulla, tukemaan heikommin kehittyneiden alueiden kehittämistä koskevia hankkeita ja luonteeltaan rajat ylittäviä hankkeita synergiassa ERI-rahastojen kanssa; korostaa siksi EIP:n tärkeän täydentävän roolin tarjoamia mahdollisuuksia pantaessa täytäntöön koheesiopolitiikkaa, jonka olisi aina oltava tulosperusteista ja tulossuuntautunutta; toteaa, että tähän kuuluu myös toimia, joilla pyritään vahvistamaan hankkeiden valmistelukapasiteettia, konsultointia ja analysointipalveluja, sekä ERI-rahastojen kansallista yhteisrahoitusta varten myönnettäviä lainoja; pyytää komissiota ja EIP:tä parantamaan toimiensa koordinointia, jotta voidaan edistää edelleen parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja levittää tietoa investointimahdollisuuksista kaikilla Euroopan alueilla, mukaan luettuina alueet, jotka eivät saa tukea koheesiorahastosta; katsoo, että näin voidaan saavuttaa entistä paremmin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevat tavoitteet;

23.  korostaa, että julkisena rahoituslaitoksena, joka rahoittaa hankkeita EU:n toimintapolitiikkojen ja ensisijaisten tavoitteiden toteuttamiseksi, EIP:n olisi edistettävä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta myös vähemmän kehittyneillä alueilla, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että tarkasteltaessa lainanannon maantieteellistä jakautumista niiden maiden osalta, joissa hankkeita toteutetaan, viisi jäsenvaltiota, jotka ovat EU:n suurimpia kansantalouksia, sai 54,11 prosenttia vuonna 2016 myönnettyjen lainojen kokonaismäärästä; kehottaa EIP:tä ja komissiota tarkastelemaan tähän tilanteeseen johtaneita syitä ja raportoimaan asiasta parlamentille vuoden 2018 puoliväliin mennessä; korostaa, että varoja on jaettava alueellisesti laajemmin myös ESIR-rahastosta, jonka olisi aina täydennettävä ERI-rahastoja, jotta voidaan saavuttaa alueellisten erojen pienentämistä koskeva tavoite; korostaa, että EIP:n roolia sosiaalisen yrittäjyyden ja aloittelevien yritysten, sosiaalisen infrastruktuurin kasvun nopeuttamisen, uusiutuvan energian, energiatehokkuuden ja kiertotaloutta koskevien hankkeiden rahoittamisessa olisi vahvistettava; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että EIP on myös huomattava investoija EU:n ulkopuolisissa maissa;

24.  panee merkille kaikkien Horisontti 2020 -puiteohjelmaan kuuluvien EIP:n hallinnoimien rahoitusvälineiden väliarvioinnin ja siinä annetut viisitoista suositusta; odottaa, että EIP-ryhmä laatii yksityiskohtaisen etenemisstrategian pannakseen nämä suositukset täytäntöön;

Vaatimustenmukaisuus

25.  muistuttaa kantanaan olevan, että EU:n oikeudellisessa kehyksessä, muun muassa EIP:n perussäännössä, ESIR-rahastoa koskevassa asetuksessa, neljässä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevassa asetuksessa ja viidessä ERI-rahastoja (Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) koskevassa asetuksessa olisi kiellettävä EU:n rahoituksen päätyminen viime kädessä tosiasiallisille edunsaajille tai rahoituksen välittäjille, joiden on todistettu osallistuneen verovilppiin tai veropetoksiin;

26.  muistuttaa, että yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevien EIP:n toimintaperiaatteiden on oltava kunnianhimoisia; toteaa, että tukeutuminen EU:n yhteiseen luetteloon, joka koskee kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueita, joilla ei noudateta verotusalan hyvän hallintotavan normeja, ja jonka neuvosto hyväksyi 5. joulukuuta 2017, on myönteinen mutta riittämätön toimenpide; edellyttää, että maakohtaisesta raportoinnista tehdään poikkeuksetta olennainen osa yritysten sosiaalista vastuuta koskevaa EIP:n strategiaa; kehottaa EIP:tä noudattamaan rahanpesun ehkäisemiseen ja terrorismin, veropetosten ja verojen välttelyn torjuntaan sovellettavia vaatimuksia ja lainsäädäntöä, pidättymään veronkiertorakenteiden käyttämisestä tai niihin osallistumisesta, mikä koskee etenkin aggressiivisia verosuunnittelujärjestelmiä tai sellaisia käytäntöjä, jotka eivät ole verotusalan hyvän hallintotavan vaatimusten mukaisia, sellaisina kuin ne on vahvistettu unionin säädöksissä, neuvoston päätelmissä, komission tiedonannoissa tai komission virallisissa ilmoituksissa, ja pidättymään liikesuhteista yhteisöihin, jotka sijaitsevat tai jotka on perustettu lainkäyttöalueilla, jotka eivät tee yhteistyötä unionin kanssa avoimuutta ja tietojenvaihtoa koskevien kansainvälisesti sovittujen veronormien soveltamisessa; katsoo, että EIP:n olisi komissiota ja sidosryhmiä kuultuaan tarkistettava ja päivitettävä yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevat toimintaperiaatteensa edellä mainitun unionissa hyväksytyn yhteistyöhaluttomien oikeudenkäyttöalueiden luettelon perusteella; kehottaa komissiota puolestaan toimittamaan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen näiden toimintaperiaatteiden soveltamisesta;

27.  panee merkille, että komissio on aiemmin jäädyttänyt tiettyjä kansainvälisten rahoituslaitosten alulle panemia hankkeita(6), koska niissä on ollut perusteettoman monimutkaisia verotusjärjestelyjä, jotka saattavat haitata kolmansien maiden verojärjestelmiä tai sivuuttaa ne; kehottaa komissiota ja EIP:tä sisällyttämään vuotuiseen raportointiin tietoja hankkeista, joissa varoja on siirretty offshore-oikeudenkäyttöalueille; korostaa, että kansainvälisten rahoituslaitosten on poistettava riski siitä, että EU:n varoja käytetään suoraan tai välillisesti veron kiertämisen ja veropetosten edistämiseen;

28.  panee merkille, että huolta ovat herättäneet EIP:n rahoittamat hankkeet, joissa on ollut mukana offshore-rakenteita ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita; kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain julkisen kertomuksen EU:n varojen käytöstä offshore-rakenteisiin sekä EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) rahansiirroista kyseisiin rakenteisiin ja esittämään siinä myös torjuttujen rahoitusoperaatioiden määrän ja luonteen, selittävät huomautukset operaatioiden torjunnan perusteluista sekä toteutetuista jatkotoimista, jotta varmistetaan, että EU:n varoja ei suoraan tai epäsuorasti käytetä veronkierron ja veropetosten helpottamiseen;

29.  on tyytyväinen siihen, että EIP ottaa huomioon verotusvaikutukset maissa, joissa investointi on tehty, sekä sen, missä määrin investoinnilla edistetään talouskehitystä, työpaikkojen luomista ja eriarvoisuuden vähentämistä;

30.  katsoo, että Euroopan unionin pankkina EIP:n olisi tehostettava toimiaan varmistaakseen, että rahoituksenvälittäjät, joiden kanssa se toimii, eivät käytä veronkiertorakenteita, etenkään aggressiivisia verosuunnittelujärjestelmiä, tai käytäntöjä, jotka eivät ole verotusalan hyvän hallintotavan perusteiden mukaisia, sellaisina kuin ne on vahvistettu EU:n lainsäädännössä, mukaan lukien komission suositukset ja tiedonannot, eivätkä osallistu tällaisiin rakenteisiin tai järjestelmiin; korostaa, että EIP:n olisi lisäksi varmistettava, etteivät rahoituksenvälittäjät sekaannu korruptioon, rahanpesuun, järjestäytyneeseen rikollisuuteen eivätkä terrorismiin;

31.  tähdentää, että EIP:llä on oltava luotettavat ja täydelliset tiedot EIP-varojen edunsaajien tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista, mukaan lukien tapaukset, joissa rahoitus perustuu pääomasijoitusrahastoihin; kehottaa tästä syystä painokkaasti EIP:tä vahvistamaan sen asianmukaista huolellisuutta koskevaa menettelyä ja avoimuutta, kun se on tekemisissä rahoituksen välittäjien kanssa; katsoo, että rahoituspalveluja tarjoavien välittäjien valinnassa käytettävien valintaperusteiden soveltaminen ja ajan tasalle saatettujen tietojen hankkiminen yrityksen todellisista omistajista ja edunsaajista, trustit, säätiöt ja veroparatiisit mukaan luettuina, ovat parhaita käytäntöjä, joita on seurattava jatkuvasti; panee merkille, että EIP selvittää asianmukaista huolellisuutta koskevan prosessin aikana yritysten tosiasialliset omistajat ja edunsaajat; kehottaa EIP-ryhmää vahvistamaan edelleen sopimusehtojaan sisällyttämällä niihin lauseke tai viittaus hyvään hallintotapaan, jotta lievitettäisiin eheyteen ja maineeseen liittyviä riskejä; painottaa, että EIP:n on tärkeä laatia perusteellinen luettelo rahoituksen välittäjien valintaperusteista niin, että EU voi tehostaa toimiaan verovilppien torjumiseksi ja ehkäistä tehokkaasti lukuisia korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden riskejä;

32.  pitää myönteisenä, että EIP toteuttaa EIP-ryhmän vastapuolia ja operaatioita koskevia asianmukaisen huolellisuuden toimia, mukaan lukien käynnissä oleva seuranta ja valvonta, jotta voidaan varmistaa, ettei EIP edistä tietämättään korruptiota, petosta, kilpailunvastaista yhteistyötä, pakottamista, rahanpesua, veropetoksia ja haitallisia verotuskäytäntöjä tai rahoita terrorismia; pitää erityisesti myönteisenä, että valvontatoimisto julkaisee säännöllisesti toimintakertomuksia ja tekee tiivistä yhteistyötä EIP:n hallinnon tarkastuksen kanssa; kehottaa EIP:tä sopeuttamaan toimensa Euroopan komission suunnittelemaan uuteen nopeaan hälytys- ja poissulkemisjärjestelmään;

33.  pitää myönteisenä, että EIP-ryhmä tekee yhteistyötä ja vaihtaa tietoja komission eri yksiköiden kanssa verojen välttelemisen torjuntaa koskevaan pakettiin sisältyvien toimenpiteiden yhteydessä, jotta voidaan täsmentää lainsäädäntöpaketin soveltamisalaa ja päänäkökohtia sekä EIP:n roolia ja osallistumista; pitää myönteisenä, että ryhmä käy vuoropuhelua näistä kysymyksistä kansalaisjärjestöjen kanssa niin EIP-ryhmän hallintoneuvoston tasolla kuin muiden EIP:n yksiköiden, kuten valvontatoimiston, tasolla; kehottaa EIP:tä sisällyttämään veronkierron entistä paremmin osaksi asianmukaista huolellisuutta koskevia tarkastuksia;

Vastuuvelvollisuus

34.  katsoo, että EIP-ryhmän taloudellisen roolin vahvistaminen, sen lisääntyneet investointivalmiudet ja unionin talousarvion käyttö sen toimien takauksessa on yhdistettävä suurempaan avoimuuteen ja lisääntyneeseen vastuuvelvollisuuteen, jotta taattaisiin sen toimintojen, hankkeiden valinnan ja rahoitusprioriteettien todellinen julkinen valvonta;

35.  toteaa, että EIP toimittaa parlamentille vuosittain kolme kertomusta toiminnastaan ja että EIP:n pääjohtaja ja henkilöstö osallistuvat säännöllisesti kuulemisiin parlamentin ja sen valiokuntien pyynnöstä; muistuttaa kuitenkin edellyttävänsä, että EIP:n parlamentaarista vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta lisätään; pyytää siksi jälleen kerran, että EIP ja parlamentti allekirjoittavat tietojen vaihtoa koskevan toimielinten sopimuksen, johon sisältyy muun muassa jäsenien mahdollisuus esittää kirjallisia kysymyksiä EIP:n pääjohtajalle;

36.  palauttaa mieliin, että unionin politiikkojen avoimuus ensinnäkin vahvistaa EIP-ryhmän yleistä yritysvastuuta ja uskottavuutta, kun rahoituksen välittäjistä ja lopullisista edunsaajista annetaan selkeää tietoa, ja edistää lisäksi rahoitettujen hankkeiden vaikuttavuuden ja kestävyyden vahvistamista ja varmistaa, että sen lainasalkussa petoksiin ja korruptioon sovelletaan nollatoleranssia;

37.  panee tyytyväisenä merkille, että EIP-ryhmän avoimuuspolitiikka perustuu julkistamisolettamaan ja että EIP-ryhmän asiakirjat ja sitä koskevat tiedot ovat kaikkien käytettävissä; palauttaa mieliin suosituksensa, että EIP-ryhmän verkkosivustolla julkaistaan muita kuin luottamuksellisia asiakirjoja, kuten toimielinten väliset sopimukset ja muistiot; kehottaa EIP-ryhmää etsimään edelleen uusia tapoja parantaa toimintaa;

38.  ehdottaa, että Maailmanpankkiryhmän Kansainvälisen rahoitusyhtiön (IFC) tavoin EIP-ryhmän olisi nyt alettava julkistaa tietoja riskialttiista alahankkeista, joita se rahoittaa liikepankkien kautta (pääasialliset rahoituksen välittäjät/rahoitusvälineet, joita EIP-ryhmä käyttää pk-yritysten rahoittamiseen);

39.  pitää myönteisenä, että kaikki EIP-ryhmän hallussa olevat hankeasiakirjat julkistetaan pyynnöstä; pyytää EIP-ryhmää laatimaan suuntaviivat ei-arkaluonteisille ja perustiedoille, jotka voidaan julkistaa pyydettäessä ennakoivassa hanketason julkistuksessa;

40.  edellyttää EIP-ryhmältä julkistamispolitiikkaa, jolla varmistetaan avoimuuden korkea taso hinnoittelupolitiikkaa ja hallintoelimiä ohjaavien periaatteiden osalta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että tammikuussa 2017 pidetyn EIP-ryhmän hallintoneuvoston kokouspöytäkirjoissa oli julkinen asiakirjarekisteri ja että hankkeita koskevat tiedot julkaistiin kansainvälisen avun läpinäkyvyyttä koskevan aloitteen(7) avulla; kehottaa julkaisemaan hallituksen kokouspöytäkirjat;

41.  panee merkille käynnissä olevan EIP-ryhmän väärinkäytösten paljastamista koskevien toimintaperiaatteiden tarkistamisen; kehottaa EIP-ryhmää vahvistamaan valitusmekanisminsa riippumattomuutta, legitiimiyttä, esteettömyyttä, ennustettavuutta, tasa-arvoisuutta ja avoimuutta, myös ottamalla johtajat mukaan ja parantamalla valitusten esittäjien suojelua; katsoo, että tällaiset toimenpiteet ovat selvästi pankin, sidosryhmien ja EU:n toimielinten etujen mukaisia;

42.  panee merkille, että EIP:n hallinnon tarkastuksesta vastaavan osaston petoksia tutkivalle yksikölle (Fraud Investigations Division of the Inspectorate General (IG/IN)) vuonna 2016 tehdystä 120 ilmoituksesta 53 prosenttia oli EIP-ryhmän henkilöstön tekemiä; on tyytyväinen siihen, että EIP:n verkkosivustolla oleva petosten ilmoittamista koskeva mekanismi on nyt käytettävissä 30 kielellä(8); katsoo, että EIP:n olisi seurattava tarkasti tällä hetkellä EU:n tasolla tehtävää työtä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi ja näin ollen parantaa ilmoittamismahdollisuuksiaan;

43.  kehottaa EIP-ryhmää panemaan jatkuvasti painoarvoa tuloksellisuuden valvonnalle tuloksellisuusarviointien ja vaikutusten todistamisen muodossa; kannustaa ryhmää jatkamaan seurantaindikaattorien ja etenkin täydentävyyttä koskevien indikaattoreiden kehittämistä, jotta vaikutuksia voidaan arvioida hankesuunnittelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja hallintoneuvostolle voidaan antaa riittävästi tietoa odotetusta vaikutuksesta, etenkin unionin politiikkojen toteutumisen suhteen, esimerkiksi niiden vaikutuksista työllisyyteen (sekä täytäntöönpanossa että operaatioissa); korostaa lisäksi, että EIP-ryhmän rahoituksen tuloksellisuutta ei voida arvioida tarkastelemalla pelkästään taloudellisia vaikutuksia, ja edellyttää siksi, että säilytetään oikea tasapaino liiketoiminnan määrinä määriteltyjen operationaalisten tavoitteiden ja muiden kuin taloudellisten, EIP-ryhmän henkilöstöä koskevien tavoitteiden välillä; odottaa esimerkiksi, että tuloksellisuuden arvioinneissa ilmoitetaan, millaisia YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia erityistavoitteita hankkeella pyritään saavuttamaan ja missä määrin tässä on onnistuttu; pitää keskeisenä, että rahoitettujen infrastruktuurihankkeiden läheisyydessä asuvat ihmiset otetaan aktiivisesti mukaan niiden arviointiin;

44.  pitää myönteisenä, että EIP jatkaa vaikutuksia koskevien raportointimenetelmien hienosäätämistä, jotta saadaan esimerkiksi täsmällinen käsitys eri välitykseen perustuvien lainarakenteiden ja uusien tuotteiden avulla hankituista investoinneista sekä yhdessä muiden monenvälisten kehityspankkien kanssa toteutetuista yhteisistä toimista, joilla yhdenmukaistetaan vaikutuksia koskevan raportoinnin päänäkökohtia ja joista voidaan mainita esimerkkeinä ilmastoalan rahoitusta koskevasta raportoinnista tehty koontiraportti sekä valmisteilla oleva raportti kaikkia aloja koskevasta antolainauksesta;

45.  pitää myönteisenä, että tulosmittaus johtaa vaiheittain kulttuurin muutokseen EIP-ryhmässä; edellyttää tämän menetelmän yhdenmukaistamista ja yleistä käyttöön ottamista sekä Addis Abeban ja Pariisin indikaattoreiden mukaan ottamista mahdollisuuksien mukaan; katsoo, että näitä indikaattoreita voitaisiin mukauttaa edelleen ottamalla huomioon paikalliset näkemykset, mikä voisi vähentää niiden etäisiksi mieltämistä vaarantamatta kuitenkaan riippumattomuutta;

46.  kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon paikalliset olot toteuttaessaan investointeja kolmansissa maissa; muistuttaa, että kolmansissa maissa tehtävät investoinnit eivät voi perustua ainoastaan hyödyn maksimointia koskevaan lähestymistapaan, vaan tavoitteena on myös oltava pitkän aikavälin kestävän taloudellisen kasvun aikaansaaminen yksityisen sektorin johdolla ja köyhyyden vähentäminen luomalla työpaikkoja ja parantamalla tuotantovarojen saantia;

47.  toteaa, että monissa maissa, joissa EIP toimii, ihmisoikeudet ja erityisesti sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ovat eri tavoin uhattuina, kun mielenosoituksia hajotetaan väkivaltaisesti, vapaat puheenvuorot kriminalisoidaan, ihmisoikeuksien puolustajia pidätetään ja vangitaan mielivaltaisesti ja kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitetaan; kehottaa EIP:tä hyväksymään ihmisoikeuksia koskevan toimintasuunnitelman toteuttaakseen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman ja YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteiden tavoitteet, jotta vältetään mahdolliset EIP:n hankkeiden kielteiset vaikutukset ihmisoikeuksiin, ja varmistetaan, että sen hankkeilla edistetään ihmisoikeuksien parantamista ja toteuttamista ja tarjotaan oikeussuojakeinoja ihmisoikeusrikkomuksia vastaan;

48.  on tyytyväinen ReM-tulosmittauskehystä koskevien menetelmien julkistamiseen, mutta katsoo, että tällaisten arviointien tulokset olisi julkistettava kaikista toimista, mukaan lukien sosiaalisten vaikutusten ja ympäristövaikutusten arviointi hankkeiden tai alahankkeiden tasolla; pitää myönteisenä, että ulkoisen lainanatovaltuuden välitarkistuksen jälkeen EIP toimittaa pyynnöstä parlamentille tulosmittauskaavakkeet hankkeista, joilla on EU:n talousarviotakuu; kehottaa kuitenkin pankin avoimuuden lisäämiseksi hanketasolla EIP:tä julkaisemaan tulosmittauskaavakkeet yksittäisistä EU:n ulkopuolella toteutetuista hankkeista ja kolmen pilarin arviointikaavakkeet EU:ssa toteutetuista hankkeista;

49.  kehottaa EIP:tä julkistamaan kaikki keskeiset asiakirjat, jotka koskevat autoteollisuudelle dieselteknologian kehittämiseksi myönnettyjä lainoja, mukaan lukien Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) raportti sekä sen suositukset, jotka koskevat EIP:n Volkswagenille myöntämiä lainoja, sekä selittämään yleisesti, missä määrin lainoja myönnettiin sellaisille autoyhtiöille, joiden on todettu manipuloineen päästötuloksia, ja kertomaan, kuinka monet näistä lainoista on laskettu ilmastotoimiksi; pyytää tässä yhteydessä selventämään valvontaa, jota noudatetaan aidosti puhtaaseen teknologiaan tähtäävän suuntauksen varmistamiseksi autoyhtiöiden kanssa tehdyissä uudemmissa lainasopimuksissa, kuten sellaisissa, joilla tuetaan tutkimusta ja kehittämistä liitettävyyden, tehokkaiden bensiinillä ja sähköllä kulkevien hybridiautojen, pidemmän kantaman sähköautojen sekä kehittyneiden kuljettajan apujärjestelmien aloilla;

50.  on tyytyväinen siihen, että EIP-ryhmä on hyväksynyt korkeat avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevat normit, joita sovelletaan lainanantoon pk-yrityksille, ja siihen, että rahoituksen välittäjien on raportoitava jokaisesta pk-yrityksestä, joka on saanut tukea EIP-ryhmältä, niin että kyseiset tulokset voidaan ottaa huomioon, kun harkitaan myöhempiä toimia saman välittäjän kanssa;

51.  korostaa, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371(9) ja tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12. lokakuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939(10) tultua voimaan on tarkasteltava EIP:n toimia jäsenvaltioissa aina, kun kansallisilla viranomaisilla tai Euroopan petostentorjuntavirastolla (OLAF) on aihetta epäillä, että asiassa on tehty rikos;

52.  toteaa, että olemassa on rajoitetusti tietoa siitä, missä määrin EIP:n luotonantotoiminta vaikuttaa koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa sen vuoksi EIP:tä esittämään vuosikertomuksessaan tarvittaessa erityisiä lukuja, joissa arvioidaan niiden EIP:n toimien vaikutusta, jotka koskevat koheesiopolitiikan täytäntöönpanon tukemista, Interreg-aloitteeseen liittyvät toimet mukaan luettuina, ja antamaan yksityiskohtaisia tietoja lainojen käytöstä koheesiopolitiikan hankkeissa ja ohjelmissa sekä myös tuen maantieteellisestä jakautumisesta, sen tosiasiallisesta vaikutuksesta koheesiopolitiikan tavoitteisiin, monialaiset periaatteet ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet mukaan luettuina, ja konkreettisista mahdollisuuksista saada liikkeelle yksityisiä investointeja; korostaa tässä yhteydessä EIP:n velvollisuutta toimittaa Euroopan parlamentille, tilintarkastustuomioistuimelle ja muille riittävästi tietoja myös sen tuotteiden kustannuksista ja hallinnoinnista ja ottaa myös huomioon koheesiopolitiikkaan ja EIP:hen liittyvistä investoinneista EU:n tasolla kerättyjen tietojen lisäarvon;

EIP-ryhmän rahoitustoiminta

53.  kehottaa EIP-ryhmää aktiiviseen yhteistyöhön komission kanssa, kun rahoitusvälineiden määrää ja lajeja järkeistetään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, ja kehottaa pohjustamaan prosessia siten, että alkuvaiheessa kiinnitetään ryhmän oman kokemuksen perusteella huomiota mahdollisiin päällekkäisyyksiin;

54.  katsoo, että EIP-ryhmän rahoitusvälineiden olisi hyödytettävä hankkeita, jotka on valittu niiden omien ansioiden ja koko EU:lle koituvaa lisäarvoa koskevan potentiaalin sekä tehokkaan täydentävyyden perusteella, erityisesti aloilla, joilla markkinat eivät rahoita ja tue hankkeita, siten että löydetään oikea tasapaino mahdollisesti suuremman riskipotentiaalin ja hyvän luottokelpoisuuden säilyttämistä koskevan perustarpeen välillä;

55.  varoittaa tässä yhteydessä siitä, että markkinavetoiset välineet saattavat siirtää EU:n talousarvion painopisteen pois EU:n julkisista hyödykkeistä, ja kannustaa EIP-ryhmää korostamaan komissiolle raportoidessaan pikemminkin rahoituksensa laatua kuin sen määrää rahoitusvälineiden yhteydessä;

56.  panee merkille, että hyödyntääkseen täysin lisääntynyttä riskinkantokykyä EIP-ryhmä on kehittänyt erilaisia uusia tuotteita, jotka mahdollistavat suurempien riskien ottamisen (etuoikeudeltaan huonommat velat, oman pääoman muotoinen rahoitus, riskinjako pankkien kanssa), ja tarkistanut luottoriskipolitiikkaansa ja tukikelpoisuuksia lisätäkseen joustavuutta;

57.  kehottaa EIP-ryhmää kehittämään edelleen riskikulttuuriaan, jotta voidaan kohentaa vaikuttavuutta ja täydentävyyttä ja ryhmän toimien ja EU:n eri politiikkojen synergiaa, erityisesti kun tuetaan innovoivia yrityksiä, infrastruktuurihankkeita ja pk-yrityksiä, jotka ottavat riskejä tai kehittyvät taloudellisesti epäsuotuisilla alueilla tai vakaudeltaan puutteellisilla alueilla, mikä vastaa jatkuvaa ja pitkäaikaista tavoitetta pk-yritysten rahoituksen saatavuuden helpottamisesta vaarantamatta kuitenkaan moitteettoman varainhoidon periaatteita tai EIP:n hyvää luottokelpoisuutta; muistuttaa, että riskinsiirtovälineet eivät voi olla riskittömiä, mikäli niillä aiotaan edistää EU:n taloudellista kehitystä sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; painottaa, että EIP:n ja sen osakkeenomistajien on oltava täysin tietoisia tästä; kannustaa EIP:tä arvioimaan mahdollisuuksia tarjota EIP:n joukkovelkakirjoja suoraan ostettavaksi;

58.  toteaa, että EIP-ryhmän tuki pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille oli ennätykselliset 33,6 miljardia euroa ja sillä tuettiin 4,4 miljoonan työpaikan luomista vuonna 2016; korostaa EIP-ryhmän pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille antamaa jatkuvaa tukea, joka parantaa niiden mahdollisuuksia saada rahoitusta; korostaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka ja niitä olisi edelleen pidettävä EIP-ryhmän lainanannon pääkohderyhmänä siten, että vahvistetaan pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille suunnattuja rahoitusvälineitä;

59.  muistuttaa, että yli 90 prosenttia EU:n pk-yrityksistä on mikroyrityksiä, joiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on lähes 30 prosenttia; korostaa, että mikroyritykset ovat suuryrityksiä alttiimpia talouden häiriötiloille eivätkä ne välttämättä saa riittäviä luotontarjontapalveluja etenkään, jos ne ovat sijoittautuneet alueelle, joiden talouden tila ja pankkien tila on epäsuotuisa; kehottaa EIP:tä laatimaan strategian, jolla korjattaisiin se epäkohta, että tällaisiin oloihin joutuneiden pk-yritysten on vaikea saada hankerahoitusta;

60.  toteaa, että rahoituksen saatavuus on edelleen merkittävä este kulttuurialan ja luovien toimialojen kasvulle; korostaa, että tarvitaan kiireellisesti rahoitusaloitteita näiden alojen vahvistamiseksi; korostaa EIP:n ja ESIR-rahaston potentiaalia tukea luovaa alaa ennen kaikkea rahoittamalla pk-yrityksiä; kehottaa EIP:tä puuttumaan kulttuurialan ja luovien toimialojen ESIR-rahoituksen puutteeseen selvittämällä mahdollista vuorovaikutusta Luova Eurooppa -ohjelman kanssa;

61.  kehottaa EIP-ryhmää luottamaan edelleen vakavaraisiin välittäjiin, kuten kansallisiin kehityspankkeihin ja -laitoksiin, tietynlaisten hankkeiden ohjauksen osalta, jotta sen hyvä luottokelpoisuus ei vaarannu;

62.  toteaa, että EIP-ryhmän monet hallintosäännöt on suunniteltu turvaamaan sen hyvä luottokelpoisuus mutta että saatavilla on hyvin vähän tietoa siitä, miten lähellä EIP on alempaa luottoluokitusta;

63.  korostaa, että EIP-ryhmän rahoittamien hankkeiden asianmukaisen huolellisuuden prosessin olisi perustuttava niin taloudellista tuottoa koskeviin tekijöihin kuin tekijöihin, jotka liittyvät taloudellisen tuoton sijasta muunlaisten tavoitteiden saavuttamiseen, kuten siihen, että hankkeella edistetään taloudellista ja sosiaalista lähentymistä ylöspäin EU:ssa tai Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden tai kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että EIP-ryhmän olisi selitettävä nämä muut kuin taloudelliset perusteet yhteisösijoittajille ja yksityisille sijoittajille (esimerkiksi eläkerahastoille ja vakuutusyhtiöille) asianmukaisella tavalla, millä edistetään sitä, että rahoitusalalla keskitytään yhä useammin myös sosiaalis-taloudellisiin vaikutuksiin ja ympäristövaikutuksiin;

64.  katsoo, että kun vaikeat likvidisyysjaksot estäisivät toteuttamiskelpoisen hankkeen täytäntöönpanon tai kun on tarpeen helpottaa investointijärjestelyjen käynnistämistä tai hankkeiden rahoittamista aloilla tai alueilla, joilla on merkittäviä markkinahäiriöitä tai joiden investointitilanne ei ole optimaalinen, EIP-ryhmän olisi toteutettava muutoksia ja dokumentoitava ne, etenkin kun on kyse EU:n takauksen korvaamisesta EIP:lle, jotta voidaan osaltaan vähentää EIP-ryhmän rahoitusvälineistä rahoitusta saavan edunsaajan toiminnan rahoittamisesta aiheutuvia kustannuksia ja edistää siten hankkeen täytäntöönpanoa; katsoo, että vastaavia toimia olisi tarvittaessa toteutettava sen varmistamiseksi, että rahoitusvälineillä tuetaan pieniä hankkeita, ja että niihin turvautumista olisi harkittava myös silloin, kun paikallisten tai alueellisten välittäjien käyttö mahdollistaa rahoitusvälineiden kustannusten vähentämisen pieniä hankkeita rahoitettaessa;

65.  pitää myönteisenä äskettäin hyväksyttyä pääomasijoitusstrategiaa, jossa arvioidaan enemmän oman pääoman ehtoisia toimia, jotta voidaan korjata innovoinnin ja infrastruktuurin painopistealojen pääomarahoituksen puutteet etenkin kahdella EU:n markkina-alueella: välillinen pääomarahoitus (pääomainvestoinnit infrastruktuurirahastoihin ja yhteisinvestointiohjelmiin) ja välitön pääomatyyppinen rahoitus (oman pääoman luonteiset lainat yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille) sekä suorien ja epäsuorien välineiden yhdistelmä (pääomarahastot ja osakkuuslainat);

66.  pitää myönteisinä tukea, jota EIR on jo myöntänyt joukkorahoitusfoorumeille nykyisessä toiminnassaan, halukkuutta jatkaa foorumeiden tukemista valikoiden nykyisten ohjelmien soveltamisalan mukaisesti tai soveltamisalaa laajentamalla ja yhdessä komission kanssa tehtyä työtä mahdollisen velkasitoumuksiin ja omaan pääomaan perustuvaa joukkorahoitusta koskevan pilottihankkeen yhteydessä; ehdottaa, että Euroopan investointirahasto kartoittaa tapoja, joilla tunnistetaan ja tavoitetaan tukea tarvitsevat FinTech-vetoiset rahoituksen välittäjät;

67.  kehottaa komissiota arvioimaan ja seuraamaan tarkasti EIP:n saamien toimeksiantojen määrään liittyviä kustannuksia; muistuttaa, että hallintokustannukset saattavat vaikuttaa tuloksellisuuteen kokonaisuutena, kun otetaan huomioon varojen ja henkilöresurssien nykyinen taso;

68.  korostaa, että EIP:n koheesiopoliittisesta roolista on tulossa yhä tärkeämpi erityisesti siksi, että rahoitusvälineitä käytetään yhä enemmän yhdessä avustusten kanssa; korostaa kuitenkin, että lopullisten tuensaajien mahdollisuudet käyttää niitä ovat edelleen hyvin vähäiset ja että jäsenvaltiot ja alueet pitävät syynä siihen monimutkaisia menettelyjä, joista säädetään sekä varainhoitoasetuksessa että yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa, ja myös kohtuuttomia kustannuksia ja maksuja sekä kilpailua houkuttelevampien kansallisten ja alueellisten rahoitusvälineiden kanssa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti fi-compass -foorumin perustamiseen keskitetyksi palvelupisteeksi, joka antaa neuvontaa koheesiopolitiikan rahoitusvälineistä; kehottaa kuitenkin antamaan täydentävää teknistä tukea ja yksinkertaistamaan nykyisiä menettelyjä sekä keskittymään entistä enemmän valmiuksien kehittämiseen rahoituksen välittäjien suhteen ja korostaa, että hallinnointikustannukset ja -palkkiot on yhdistettävä tiiviimmin ERI-rahastojen mukaisten rahoitusvälineiden varojen hoitajan toimintaan; muistuttaa kuitenkin, että avustukset ovat tehokas tukimuoto monilla julkisen toiminnan aloilla, joten ne on säilytettävä koheesiopolitiikan pääasiallisena välineenä, ja että rahoitusvälineet olisi kohdennettava aloille, joilla niillä on avustuksia suurempi lisäarvo; katsoo, että niiden käytöstä päättämisen olisi edelleen kuuluttava hallintoviranomaisten harkintavaltaan; korostaa, että olisi vahvistettava kehystä, jonka puitteissa EIP tekee yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa, jotta EIP:n toimintaa voidaan valvoa paremmin;

EIP-ryhmän viestintä ja neuvonta

69.  pitää valitettavana, että EIP-ryhmän potentiaaliset edunsaajat eivät yleisesti ottaen ole riittävästi perillä ryhmän kehittämistä tuotteista; epäilee sitä, onko EIP-ryhmän toimitusketju riittävän monipuolinen ja osallistava;

70.  katsoo, että EIP-ryhmän viestintää yhteistyössä sen asiaankuuluvien kansallisten kumppaneiden kanssa olisi parannettava, jotta pk-yrityksille voidaan levittää tietoa niiden rahoitusmahdollisuuksista ja jotta kansalaisille tiedotetaan paremmin paikallisista ja konkreettisista hankkeista, joita EU rahoittaa;

71.  pitää tässä yhteydessä myönteisinä kumppanuuksia kansainvälisten ja kansallisten laitosten kanssa, joilla varmistetaan EIP:n neuvontapalvelujen täydentävyys;

72.  pitää valitettavana tietojen puuttumista EIP:n roolista koheesiopolitiikan täytäntöönpanosyklin kussakin vaiheessa ja rajallisia tietoja siitä, missä määrin EIP:n lainanantotoiminta vaikuttaa koheesiopolitiikan tavoitteisiin; korostaa, että tarvitaan lisää toimia, joilla lisätään avoimuutta ja parannetaan viestintää, jotta varmistetaan, että tiedot saavuttavat lopulliset tuensaajat alueellisella ja paikallisella tasolla ja jotta hankkeiden näkyvyys lisääntyy;

73.  odottaa, että komissio, EIP-ryhmä sekä kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset jatkavat työtään ja syventävät täydentävyyden hengessä yhteistyötään kansallisten kehityspankkien ja -laitosten kanssa, niin että luodaan lisää synergiaa ERI-rahastojen ja EIP:n rahoitusvälineiden ja lainojen välillä ja vähennetään hallinnollista rasitusta, yksinkertaistetaan menettelyjä, lisätään hallinnollisia valmiuksia, edistetään alueellista kehitystä ja yhteenkuuluvuutta sekä parannetaan ERI-rahastojen ja EIP:n rahoituksen ymmärrettävyyttä, koska kansallisilla kehityspankeilla ja -laitoksilla on perinpohjainen tietämys omien alueidensa tilanteesta ja valmiudet ottaa käyttöön paikallisesti räätälöityjä rahoitusvälineitä;

o
o   o

74.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 128, 19.5.2017, s. 1.
(2)EUVL L 345, 27.12.2017, s. 34.
(3)EUVL L 249, 27.9.2017, s. 1.
(4)http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2017/10/10/conclusions-climate-change/pdf
(5)Esimerkiksi vakaat ja hyviksi luokitellut hankkeet, joita varten ei myönnetä rahoitusta biopohjaisten teollisuudenalojen yhteisyrityksestä.
(6)EIP, EIR ja Energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden maailmanlaajuinen rahasto.
(7)Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2016 Euroopan investointipankista (EIP) – vuosikertomus 2014 (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0200).
(8)http://www.eib.org/attachments/general/reports/ig_fraud_investigations_activity_report_2016_en.pdf
(9)EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29.
(10)EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1.


Turkin tämänhetkinen ihmisoikeustilanne
PDF 176kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. helmikuuta 2018 Turkin tämänhetkisestä ihmisoikeustilanteesta (2018/2527(RSP))
P8_TA(2018)0040RC-B8-0082/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista ja erityisesti 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman toimittajien tilanteesta Turkissa(1),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta vuoden 2016 edistymiskertomuksesta(2),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin ja Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavan komission jäsenen Johannes Hahnin 2. helmikuuta 2018 antaman julkilausuman Turkin viimeaikaisista tapahtumista, heidän 14. heinäkuuta 2017 vuosi Turkissa tapahtuneen vallankaappausyrityksen jälkeen antamansa julkilausuman ja heidän 13. maaliskuuta 2017 antamansa julkilausuman Venetsian komission lausunnosta, joka koski Turkin perustuslain muuttamista ja viimeaikaisia tapahtumia,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) lehdistötiedottajan 8. kesäkuuta 2017 antaman lausunnon ilmoituksesta, joka koski Amnesty Internationalin Turkin-osaston puheenjohtajan Taner Kılıçin pidättämistä, 8. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon ihmisoikeusaktivistien pidättämisestä Turkin Büyükada-saarella ja 26. lokakuuta 2017 antaman lausunnon Turkissa vireillä olevista ihmisoikeustapauksista,

–  ottaa huomioon 25. heinäkuuta 2017 käydyn EU:n ja Turkin välisen korkean tason poliittisen vuoropuhelun,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 2. marraskuuta 2017 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle toimittamat kirjalliset havainnot kahdestatoista vetoomuksesta, joissa käsitellään Turkin parlamentin jäsenten sananvapautta ja oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, sekä hänen 10. lokakuuta 2017 toimittamansa kirjalliset havainnot kymmenestä vetoomuksesta, joissa käsitellään toimittajien sananvapautta ja oikeutta vapauteen Turkissa,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2156 (2017) demokraattisten instituutioiden toiminnasta Turkissa,

–  ottaa huomioon oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, jotka kuuluvat unionin perusarvoihin ja koskevat myös kaikkia unionin ehdokasmaita,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joiden sopimusvaltio Turkki on,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa tuominneensa jyrkästi 15. heinäkuuta 2016 tehdyn vallankaappausyrityksen; ottaa huomioon, että Turkin parlamentti jatkoi 18. tammikuuta 2018 poikkeustilaa jälleen kolmella kuukaudella; katsoo, että poikkeustilaa käytetään nykyisin toisinajattelun vaientamiseen ja se ylittää selvästi toimenpiteet, jotka olisivat oikeutettuja kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjumiseksi; toteaa, että hätätoimien olisi kansainvälisen oikeuden mukaan oltava laajuudeltaan ja kestoltaan välttämättömiä ja oikeasuhteisia;

B.  toteaa, että Turkki on unionin tärkeä kumppani ja ehdokasmaana sen odotetaan kunnioittavan erittäin korkeita demokratianormeja, kuten ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta, perusvapauksia ja kaikkien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

C.  toteaa, että yliopistojen rauhanvetoomuksen 148 allekirjoittajaa ovat saaneet syytteen terroristisen propagandan levittämisestä ja joutuvat tuomioistuimen kuultaviksi toukokuussa 2018;

D.  toteaa, että Euroopan journalistiliiton mukaan 148 toimittajaa on yhä vankilassa vallankaappausyrityksen jälkeen; toteaa, että poliittisia toisinajattelijoita pyritään edelleen vaientamaan sosiaalisessa mediassa; ottaa huomioon, että 449 henkilöä pidätettiin heidän esitettyään sosiaalisessa mediassa kommentteja, joissa arvosteltiin Turkin hallituksen sotilaallista väliintuloa Syyriassa Afrinin erillisalueella; toteaa, että Amnesty Internationalin mukaan Turkin viranomaiset ovat lakkauttaneet satoja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja sulkeneet yli 160 yleisradioyrityksen, sanoma- ja aikakauslehden, kustantamon ja jakeluyhtiön toimitilat;

E.  toteaa, että Turkin viranomaiset ovat erottaneet heinäkuusta 2016 lähtien kaikkiaan 107 000 henkilöä työpaikoistaan; ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston suosituksesta perustettu poikkeustilan aikaisia käytäntöjä käsittelevä tutkintakomissio on ottanut 18. tammikuuta 2018 mennessä vastaan 104 789 vetoomusta mutta tehnyt toistaiseksi päätöksen vasta 3 110 tapauksessa ja että päätökset eivät ole olleet julkisia;

F.  toteaa, että toimeenpanovallan käyttäjä on viime vuosina ulottanut valvontansa oikeuslaitokseen ja syyttäjälaitokseen ja että tuomareiden ja syyttäjien pidätykset, erottamiset ja mielivaltaiset siirrot ovat yleistyneet ja asianajajia vastaan tehdään toistuvasti iskuja;

G.  toteaa, että Human Rights Association -järjestön tietojen mukaan kaikkiaan 2 278 ihmistä joutui kidutuksen ja pahoinpitelyn uhriksi vuoden 2017 ensimmäisten 11 kuukauden aikana;

H.  katsoo maan kaakkoisosan tilanteen olevan edelleen äärimmäisen huolestuttava; toteaa, että heinäkuusta 2015 lähtien noin 2 500 ihmisen on raportoitu saaneen surmansa turvallisuusoperaatioissa ja noin puolen miljoonan ihmisen joutuneen siirtymään asuinseudultaan; ottaa huomioon, että 68 kurdikaupunginjohtajaa on edelleen vangittuina;

I.  toteaa, että pidätettyjen toimittajien joukossa ovat esimerkiksi saksalaisturkkilainen toimittaja Deniz Yücel, tutkija ja kolumnisti Mehmet Altan ja toimittaja Şahin Alpay sekä lukuisia Cumhuriyet-päivälehden toimittajia ja työntekijöitä, mukaan lukien Ahmet Şık;

J.  toteaa, että sen jälkeen, kun useiden parlamentin jäsenten koskemattomuus oli pidätetty, monet opposition kansanedustajat ovat joutuneet oikeudenkäynteihin ja pidätetyiksi; toteaa, että pidätettyinä on edelleen kymmenen parlamentin jäsentä, kuten HDP-puolueen yhteispuheenjohtajat Figen Yüksekdağ ja Selahattin Demirtaş, jota ei päästetty tuomioistuimeen turvallisuussyistä, ja CHP-puolueen kansanedustaja Enis Berberoğlu, ja että kuusi kansanedustajaa on joutunut Turkin parlamentin äänestystuloksen perusteella luopumaan valtakirjastaan, heidän joukossaan Saharov-palkinnon saanut Leyla Zana;

K.  ottaa huomioon, että Turkin viranomaiset pidättivät heinäkuussa 2017 kymmenen ihmisoikeusaktivistia (the Istanbul Ten), jotka vapautettiin myöhemmin takuita vastaan; ottaa huomioon, että istanbulilainen tuomioistuin perui 1. helmikuuta 2018 oman päätöksensä Amnesty Internationalin Turkin-osaston puheenjohtajan Taner Kılıçin vapauttamisesta ja pitää hänet vangittuna oikeudenkäynnin ajan;

L.  toteaa, että yksi Turkin tärkeimmistä kansalaisyhteiskunnan johtohahmoista, Osman Kavala, pidätettiin 18. lokakuuta 2017 ja että hän on ollut siitä saakka vankeudessa syytettynä yrityksestä syrjäyttää hallitus, koska hän tuki Gezi-puistossa joulukuussa 2013 järjestettyjä mielenosoituksia;

M.  ottaa huomioon, että Ankaran kuvernöörin virasto päätti 19. marraskuuta 2017 kieltää kaikki hlbti-järjestöjen tapahtumat rajoittamattomaksi ajaksi;

N.  ottaa huomioon, että vaikka Turkin perustuslaissa määrätään uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta ja vapaudesta levittää yksityisesti uskonnollisia aatteita ja kielletään uskontoon perustuva syrjintä, uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuu edelleen sanallisia ja fyysisiä hyökkäyksiä, leimaamista ja sosiaalista painetta kouluissa ja julkisessa elämässä, niitä syrjitään ja niillä on ongelmia, jotka liittyvät pyhätön perustamiseen laillisesti;

O.  ottaa huomioon, että Turkin demokratia-, oikeusvaltio-, ihmisoikeus- ja lehdistönvapaustilanteen vuoksi maan liittymistä valmistelevaa rahoitusta on leikattu 105 miljoonalla eurolla siitä, mitä komissio alun perin ehdotti unionin talousarvioon vuodeksi 2018, ja 70 miljoonaa euroa on sen lisäksi otettu varaukseen, kunnes maa toteuttaa mitattavissa olevia riittäviä parannuksia näissä asioissa;

P.  muistuttaa kehottaneensa marraskuussa 2016 jäädyttämään Turkin liittymisprosessin ja heinäkuussa 2017 keskeyttämään sen, jos perustuslain muutokset pannaan täytäntöön muuttumattomina;

1.  tuomitsee jälleen kerran jyrkästi 16. heinäkuuta 2016 tehdyn vallankaappausyrityksen ja ilmaisee solidaarisuutensa Turkin kansalaisille; tunnustaa Turkin hallituksen oikeuden ja vastuun toteuttaa toimia syyllisten saamiseksi oikeuteen siten, että samalla turvataan oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; korostaa kuitenkin, että kariutunutta sotilasvallankaappausta käytetään nyt verukkeena laillisen ja rauhanomaisen opposition vaientamiseen ja että suhteettomilla ja laittomilla toimilla estetään tiedotusvälineitä ja kansalaisyhteiskuntaa käyttämästä rauhanomaisesti sananvapauttaan;

2.  on erittäin huolissaan siitä, että perusoikeudet ja -vapaudet, oikeusvaltioperiaate ja oikeuslaitoksen riippumattomuus heikkenevät Turkissa edelleen; tuomitsee turvautumisen mielivaltaisiin pidätyksiin ja oikeudelliseen ja hallinnolliseen ajojahtiin, joiden avulla vainotaan kymmeniä tuhansia ihmisiä; kehottaa Turkin viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ne, jotka on pidätetty vain siksi, että he hoitavat laillista työtään tai käyttävät sananvapautta tai yhdistymisvapautta, ja joita pidetään vangittuina ilman vahvaa näyttöä rikollisesta toiminnasta; kehottaa lopettamaan maan poikkeustilan ja kumoamaan poikkeustilasäädökset;

3.  kehottaa Turkin viranomaisia noudattamaan Euroopan ihmisoikeussopimusta, mihin sisältyy se, että se ilmoittaa selvästi torjuvansa kuolemanrangaistuksen, samoin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, syyttömyysolettaman periaate mukaan lukien;

4.  kehottaa Turkin hallitusta tarjoamaan kaikille rajoittavien toimenpiteiden kohteeksi joutuneille asianmukaisia ja vaikuttavia oikeussuoja- ja muutoksenhakukeinoja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti; korostaa, että syyttömyysolettama kuuluu jokaisen perustuslaillisen valtion olennaisiin periaatteisiin; kehottaa Turkkia tarkistamaan kiireellisesti poikkeustilan aikaisia käytäntöjä käsittelevän tutkintakomission luonnetta siten, että siitä tulee vahva ja riippumaton komissio, joka pystyy paneutumaan yksilöllisesti kaikkiin tapauksiin, käsittelemään tehokkaasti valtaisat määrät sille esitettyjä kanteita ja varmistamaan, että laillisuuden valvonta ei viivästy tarpeettomasti; kehottaa tutkintakomissiota julkistamaan päätöksensä; kehottaa Turkin viranomaisia sallimaan ammattiliittojen laillisen toiminnan;

5.  korostaa, että terrorismi on edelleen välitön uhka Turkin kansalaisille; toteaa kuitenkin jälleen kerran, että Turkin laveasti määriteltyä terrorisminvastaista lainsäädäntöä ei saisi käyttää kansalaisten ja tiedotusvälineiden rankaisemiseen siitä, että nämä käyttävät sananvapauttaan; tuomitsee tässä yhteydessä sen, että ainakin 148 julkisten ja yksityisten yliopistojen edustajaa on pidätetty ja joutunut oikeuteen, koska he olivat allekirjoittaneet yliopistojen rauhanvetoomuksen; tuomitsee myös äskettäiset toimittajien, aktivistien, lääkäreiden ja tavallisten kansalaisten pidätykset heidän osoitettuaan mieltään Turkin Afrinissa toteuttamaa sotilaallista väliintuloa vastaan; on vakavasti huolissaan sotilaallisen väliintulon humanitaarisista vaikutuksista tällä Syyrian kurdienemmistöisellä alueella ja varoittaa jatkamasta kohtuuttomia toimia;

6.  on erittäin huolissaan raporteista, joiden mukaan vankeja on pahoinpidelty ja kidutettu, ja kehottaa Turkin viranomaisia tutkimaan tällaiset väitteet perusteellisesti; kehottaa jälleen kerran julkistamaan Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean raportin;

7.  tuomitsee jyrkästi Turkin parlamentin perustuslain vastaisen päätöksen pidättää usean parlamentin jäsenen koskemattomuus, millä pohjustettiin kymmenen oppositiokansanedustajan, kuten HDP:n yhteispuheenjohtajien Figen Yüksekdağin ja Selahattin Demirtaşin, äskettäistä vangitsemista ja kuuden oppositiokansanedustajan, viimeksi Saharov-palkinnon voittajan Leyla Zanan, valtakirjan perumista; tuomitsee 68 kurdikaupunginjohtajan vangitsemisen; tuomitsee paikallisesti valittujen edustajien mielivaltaisen korvaamisen muilla henkilöillä, koska se heikentää entisestään Turkin demokraattisia rakenteita;

8.  on erittäin huolissaan siitä, että yli 160 tiedotusvälinettä on suljettu poikkeustilan aikana annetun säädöksen nojalla; tuomitsee toimittajiin kohdistetun poliittisen painostuksen; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Turkin viranomaiset valvovat sosiaalisen median foorumeja ja ovat sulkeneet sosiaalisen median tilejä; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ne, jotka on pidätetty ilman todisteita ja joiden joukossa on myös unionin kansalaisia, kuten saksalainen toimittaja Deniz Yücel, joka on ollut vangittuna vuoden, josta yhdeksän kuukautta eristettynä, vaikka häntä vastaan ei ole nostettu virallisia syytteitä; kehottaa Turkkia luopumaan syytteistä suomalaisturkkilaista toimittajaa Ayla Albayrakia vastaan, jonka turkkilainen tuomioistuin on tuominnut poissaolevana; pitää myönteisenä, että osa oppositiota edustavan Cumhuriyet-lehden toimittajista ja työntekijöistä vapautettiin kuukausien vankeuden jälkeen, ja kehottaa vapauttamaan välittömästi neljä edelleen vangittuna olevaa Cumhuriyet-lehden toimittajaa;

9.  on erittäin huolissaan Turkin kansalaisjärjestöjä koskevista laajamittaisista ratsioista ja etenkin kansalaisjärjestöjen keskeisiin johtohenkilöihin kuuluvan Osman Kavalan pidättämisestä; kehottaa Turkin hallitusta vapauttamaan Kavalan välittömästi, koska tämän pidätys on politisoitunut ja mielivaltainen;

10.  panee huolestuneena merkille Turkissa pitkään vallinneiden sekulaaristen periaatteiden ja arvojen heikkenemisen; on erittäin huolestunut siitä, ettei uskonnonvapautta kunnioiteta ja että kristittyjen ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen syrjintä on lisääntynyt; tuomitsee sen, että 50 Mardinin alueella sijaitsevaa aramealaista kirkkoa, luostaria ja hautausmaata on tuomittu menetetyksi valtiolle; kehottaa komissiota käsittelemään näitä asioita kiireellisesti Turkin viranomaisten kanssa; vaatii Turkin hallitusta vapauttamaan pastori Andrew Brunsonin ja sallimaan hänen palata kotiinsa;

11.  palauttaa myös mieliin vähemmistöjen, kuten romanien, syrjinnän kieltämisen periaatteen ja toteaa, että vähemmistöillä on yhtäläinen oikeus ilmentää kulttuuriaan ja päästä sosiaaliturvan piiriin;

12.  tuomitsee Ankaran kuvernöörin viraston 19. marraskuuta 2017 antaman lausunnon, joka koskee päätöstä kieltää kaikki hlbti-järjestöjen tapahtumat rajoittamattomaksi ajaksi sen jälkeen, kun Istanbulin Pride-paraati oli kielletty kolmena peräkkäisenä vuonna; kehottaa Turkin viranomaisia kumoamaan kiellon; on tyytyväinen siihen, että johtava hlbti-aktivisti Ali Erol on vapautettu, ja kehottaa tähän liittyen Turkin viranomaisia vapauttamaan mielivaltaisesti pidätetyt hlbti-aktivistit ja turvaamaan nälkälakossa olevan Diren Coşkunin hyvinvoinnin;

13.  toteaa jälleen olevansa erittäin huolissaan Kaakkois-Turkin tilanteesta etenkin alueilla, joilla on julistettu ulkonaliikkumiskielto ja joilla käytetään liiallista voimaa ja sovelletaan kollektiivisia rangaistuksia; kehottaa Turkkia laatimaan suunnitelman puolen miljoonan maan sisäisen pakolaisen kotouttamiseksi tehokkaasti; tuomitsee jälleen kerran sen, että unionin terroristijärjestöksi vuodesta 2002 luokittelema PKK-järjestö on palannut väkivallan polulle, ja kehottaa järjestöä laskemaan aseensa ja käyttämään rauhanomaisia ja demokraattisia keinoja toiveidensa ilmaisemiseen; muistuttaa, että Turkin hallitus on vastuussa kaikkien kansalaistensa suojelemisesta; pitää laajalle levinnyttä omaisuuden pakkolunastusta, kuntien kiinteään omaisuuteen kohdistuva pakkolunastus mukaan lukien, valitettavana käytäntönä; katsoo ehdottomasti, että kurdikysymyksen oikeudenmukainen poliittinen ratkaisu on ainoa tapa saada aikaan pysyvää vakautta ja vaurautta kurdialueelle ja koko Turkille, ja kehottaa siksi kumpaakin osapuolta palaamaan neuvottelupöytään;

14.  on erittäin huolestunut Turkin oikeusjärjestelmän toimivuudesta sen jälkeen, kun Istanbulin rikostuomioistuin päätti pitää kaksi toimittajaa, Mehmet Altanin ja Şahin Alpayn, edelleen vangittuina, vaikka maan perustuslakituomioistuin oli edellyttänyt heidän vapauttamistaan siksi, että heidän oikeuksiaan oli loukattu tutkintavankeuden aikana; toteaa tämän heikentävän entisestään oikeusvaltioperiaatteen toteutumista; pitää erittäin valitettavana, että Amnesty Internationalin Turkin-osaston puheenjohtaja Taner Kılıç pidätettiin äskettäin uudelleen, mitä pidetään laajalti oikeudenkäytön irvikuvana, ja kehottaa luopumaan häntä ja muita vastaajia (the Istanbul Ten) koskevista syytteistä, koska heitä vastaan ei ole esitetty konkreettista näyttöä;

15.  palauttaa mieliin marraskuussa 2017 esittämänsä kannan, jossa se kehotti asettamaan Turkin viranomaisille liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) osoitetun rahoituksen ehdoksi ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltion periaatteeseen liittyvät parannukset ja ohjaamaan tämän rahoituksen mahdollisuuksien mukaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille; palauttaa mieliin komissiolle esittämänsä pyynnön ottaa huomioon Turkin kehityssuuntaukset IPA-varojen uudelleentarkastelussa mutta esittämään myös konkreettisia vaihtoehtoja Turkin kansalaisyhteiskunnalle tarjottavan tuen lisäämiseksi;

16.  kehottaa korkeaa edustajaa, EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan pidätettyjen ihmisoikeuksien puolustajien, poliittisten aktivistien, asianajajien, toimittajien ja yliopistojen edustajien tilanteen esille turkkilaisten keskustelukumppanien kanssa ja antamaan pidätetyille diplomaattista ja poliittista tukea muun muassa tarkkailemalla oikeudenkäyntejä ja seuraamalla tapauksia;

17.  pyytää, että tämä päätöslauselma käännetään turkiksi;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Turkin presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0423.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0306.


Venezuelan tilanne
PDF 171kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. helmikuuta 2018 Venezuelan tilanteesta (2018/2559(RSP))
P8_TA(2018)0041RC-B8-0078/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Venezuela on,

–  ottaa huomioon Venezuelan perustuslain,

–  ottaa huomioon lukuisat päätöslauselmansa Venezuelasta, erityisesti 27. helmikuuta 2014 Venezuelan tilanteesta(1), 18. joulukuuta 2014 Venezuelan demokraattisen opposition vainoamisesta(2), 12. maaliskuuta 2015 Venezuelan tilanteesta(3), 8. kesäkuuta 2016 Venezuelan tilanteesta(4), 27. huhtikuuta 2017 Venezuelan tilanteesta(5) ja 13. syyskuuta 2017 EU:n poliittisista suhteista Latinalaiseen Amerikkaan(6) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, Mercosur-valtuuskunnan ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajien 12. heinäkuuta 2017 esittämän julkilausuman Venezuelan nykytilanteesta,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2001 hyväksytyn Amerikan maiden demokratian peruskirjan,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin 31. maaliskuuta 2017 antaman julkilausuman, joka koskee Venezuelan korkeimman oikeuden päätöstä siirtää itselleen maan kansalliskokouksen lainsäädäntövalta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston lausunnon, jossa tuomittiin Enrique Aristiguietan pidättäminen 2. helmikuuta 2018,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön (OAS) 30. toukokuuta 2016 ja 14. maaliskuuta 2017 julkaistuissa raporteissa esitetyt Venezuelaa koskevat varoitukset ja kyseisen järjestön pääsihteerin vetoomuksen Amerikan maiden demokratian peruskirjan 20 artiklan mukaisen pysyvän neuvoston kiireellisestä kokoon kutsumisesta keskustelemaan Venezuelan poliittisesta kriisistä,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 27. maaliskuuta 2017 päivätyn kirjeen, joka koskee Venezuelan vakavia poliittisia, taloudellisia ja humanitaarisia kriisejä ja niiden syvenemistä,

–  ottaa huomioon, että 14 OAS:n jäsenvaltiota allekirjoitti 13. maaliskuuta 2017 julistuksen, jossa pyydetään Venezuelaa muun muassa järjestämään ripeästi vaalit, vapauttamaan poliittiset vangit ja tunnustamaan maan perustuslakiin kirjattu toimivallan jako,

–  ottaa huomioon OAS:n pysyvän neuvoston 3. huhtikuuta 2017 antaman päätöslauselman, joka koskee Venezuelan äskettäisiä tapahtumia,

–  ottaa huomioon 23. tammikuuta 2018 annetun ”Liman ryhmän” julistuksen perustuslakia säätävän kansalliskokouksen päätöksestä ilmoittaa presidentinvaalien järjestämisestä,

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2017 ja 22. tammikuuta 2018 Venezuelasta annetut neuvoston päätelmät, joissa esitetään asevientikiellon ja pakotteiden määräämistä,

–  ottaa huomioon korkean edustajan unionin puolesta 7. joulukuuta 2017 antaman julkilausuman tiettyjen kolmansien maiden yhtymisestä Venezuelan tilanteen johdosta määrättäviin rajoittaviin toimenpiteisiin,

–  ottaa huomioon korkean edustajan unionin puolesta 26. tammikuuta 2018 antaman, Venezuelan viimeaikaisia tapahtumia koskevan julkilausuman, jossa tuomitaan Venezuelan viranomaisten päätös karkottaa Espanjan Caracasin-suurlähettiläs,

–  ottaa huomioon päätöksensä myöntää vuoden 2017 Saharov-palkinto Venezuelan demokraattiselle oppositiolle,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että laiton perustuslakia säätävä kansalliskokous, jota kansainvälinen yhteisö tai unioni ei ole tunnustanut, on vaatinut presidentinvaalien järjestämistä ennen vuoden 2018 huhtikuun loppua; ottaa huomioon, että Venezuelan perustuslain mukaan vaalien asettamisessa toimivalta kuuluu kansalliselle vaalilautakunnalle; ottaa huomioon, että Venezuelan perustuslain 298 pykälää, jonka mukaan vaalimenettelyjä ohjaavaa lakia ei saa muuttaa millään tavoin vaalipäivää välittömästi edeltävän kuuden kuukauden jakson aikana, on viime aikoina rikottu useaan kertaan;

B.  ottaa huomioon, että tämä päätös tehtiin sivuuttaen kansallinen vuoropuhelu, jota on käyty joulukuusta 2017 lähtien, ja ottamatta huomioon Venezuelan hallituksen ja opposition välisissä keskusteluissa Santo Domingossa mahdollisesti saavutettua edistystä; toteaa, että vaalien ajankohta ja vaaleja edeltävä menettely olivat kaksi keskeistä kysymystä Santo Domingon neuvotteluissa; ottaa huomioon, että tämä kehotus vaalien järjestämiseksi on ristiriidassa sekä demokraattisten periaatteiden että hyvässä uskossa toimimisen kanssa hallituksen ja opposition välisessä vuoropuhelussa;

C.  ottaa huomioon, että korkein oikeus päätti 25. tammikuuta 2018 sulkea MUD:n (Mesa de la Unidad Democrática) presidentinvaalien ulkopuolelle; ottaa huomioon, että 4. helmikuuta 2018 kansallinen vaalilautakunta sulki Primero Justicia -puolueen vaalien ulkopuolelle; toteaa, että johtajista esimerkiksi Leopoldo Lópezin ja Henrique Caprilesin asettuminen ehdolle on kielletty; toteaa, että nämä päätökset rikkovat räikeästi reilujen vaalien periaatetta, sillä opposition ehdokkaat eivät voi kilpailla vapaasti ja tasavertaisesti vaaleissa;

D.  toteaa, että parlamentti myönsi MUD:lle mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon vuonna 2017;

E.  ottaa huomioon, että tämä päätös järjestää ennenaikaiset vaalit perustuslain vastaisesti johti Meksikon ja Chilen vetäytymiseen kansallisia poliittisia neuvotteluja koskevasta prosessista, jossa ovat mukana Venezuelan hallitus ja osa oppositiosta;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin neuvosto päätti 13. marraskuuta 2017 ottaa käyttöön Venezuelaa koskevan kansallisiin tukahduttamistoimiin mahdollisesti käytettävien aseiden ja niihin liittyvien tarvikkeiden vientikiellon;

G.  ottaa huomioon, että neuvosto päätti yksimielisesti 22. tammikuuta 2018 määrätä pakotteita rajoittavien toimenpiteiden, kuten matkustuskielto ja varojen jäädyttäminen, muodossa seitsemää Venezuelan valtion viranhaltijaa vastaan demokraattisten periaatteiden, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian noudattamatta jättämisen vuoksi;

H.  ottaa huomioon, että vastauksena unionin asettamiin pakotteisiin Venezuela karkotti maasta ja julisti ei-toivotuksi henkilöksi Espanjan Caracasin-suurlähettilään sekä syytti Espanjaa puuttumisesta maan sisäisiin asioihin; toteaa, että unioni on tuominnut voimakkaasti kyseisen päätöksen ja todennut samalla olevansa ehdottoman solidaarinen Espanjan kanssa, kun otetaan huomioon unionin yksimielinen päätöksenteko ulkopolitiikan alalla, myös pakotteiden asettamisen yhteydessä;

I.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion tilanne heikkenee jatkuvasti Venezuelassa; toteaa, että Venezuelassa on ennennäkemättömän vakava poliittinen, yhteiskunnallinen, taloudellinen ja humanitaarinen kriisi, joka on johtanut lukuisiin kuolonuhreihin; toteaa, että vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien järjestäminen kaikkien asianmukaisten takeiden ja riittävän pitkän valmisteluajan puitteissa on äärimmäisen tärkeää, jotta Venezuelan monien ongelmien ratkaiseminen voidaan aloittaa; panee merkille, että lähes kaksi miljoonaa venezuelalaista on paennut maasta; toteaa, että vastaanottavien maiden on yhä vaikeampaa tarjota apua ja palveluja uusille tulijoille;

J.  ottaa huomioon, että kapinaan noussut poliisi Óscar Pérez ja kuusi muuta henkilöä teloitettiin laittomasti, vaikka he olivat jo antautuneet;

K.  ottaa huomioon, että tiedustelupalvelu sieppasi Enrique Aristeguieta Gramckon kotoaan 2. helmikuuta 2018 yöllä antamatta hänen olinpaikastaan mitään tietoja ja vapautti hänet seuraavana päivänä;

L.  ottaa huomioon, että laadukkaiden terveyspalvelujen sekä lääkkeiden ja elintarvikkeiden rajoitetun saatavuuden seurauksena aliravitsemuksesta kärsivien ihmisten, myös lasten, määrä kasvaa Venezuelassa jatkuvasti; ottaa huomioon sen valitettavan tosiasian, että Venezuelan hallitus kiistää yhä ongelman olemassaolon ja kieltäytyy itsepintaisesti ottamasta vastaan kansainvälistä humanitaarista apua ja helpottamasta sen jakamista; toteaa, että vakavasta elintarvike- ja tavarapulasta johtuen venezuelalaiset ovat joutuneet ostamaan ruokaa ja perustarvikkeita Karibian saarilta;

1.  pitää valitettavana perustuslakia säätävän laittoman kansalliskokouksen, jota kansainvälinen yhteisö tai unioni ei ole tunnustanut, yksipuolista päätöstä järjestää ennenaikaiset presidentinvaalit vuoden 2018 huhtikuun loppuun mennessä; pitää hyvin valitettavana Venezuelan korkeimman oikeuden äskettäistä päätöstä kieltää MUD:n edustajien asettuminen ehdolle tulevissa vaaleissa; huomauttaa, että maanpaossa olemisen, hallinnollisten hylkäyspäätösten, vangitsemisen ja kotiarestiin määräämisen johdosta monet mahdolliset ehdokkaat eivät voi asettua ehdolle vaaleissa; vaatii, ettei puolueiden osallistumiselle aseteta mitään esteitä tai ehtoja, ja kehottaa Venezuelan viranomaisia palauttamaan täysin asianomaisten henkilöiden vaalikelpoisuuden;

2.  korostaa, että unioni ja sen toimielimet, Euroopan parlamentti mukaan luettuna, voivat tunnustaa vaalit vain, jos niiden perustana on toteuttamiskelpoinen vaaliaikataulu, joka on hyväksytty kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden ja puolueiden kanssa käydyssä kansallisessa vuoropuhelussa, jos vaalikelpoisuusehdot ovat yhtäläiset, oikeudenmukaiset ja avoimet siten, että niistä poistetaan poliittisiin vastustajiin kohdistuvat kiellot, poliittiset vangit vapautetaan sekä kansallisen vaalilautakunnan kokoonpanosta tehdään tasapuolinen ja puolueeton, ja jos huolehditaan riittävistä takeista, joihin kuuluu riippumaton kansainvälinen vaalitarkkailu; muistuttaa olevansa valmis lähettämään paikalle vaalitarkkailuvaltuuskunnan, jos kaikki tarvittavat edellytykset täyttyvät;

3.  tuomitsee jyrkästi Venezuelan viranomaisten päätöksen karkottaa maasta ja julistaa ”ei-toivotuksi henkilöksi” Espanjan Caracasin-suurlähettiläs ja vaatii Venezuelan hallitusta palauttamaan välittömästi normaalit diplomaattisuhteet Espanjaan; palauttaa mieliin, että EU tekee kaikki ulkopolitiikan alan päätöksensä, myös pakotteiden asettamisen, yksimielisesti; kehottaa tässä yhteydessä ehdottomaan solidaarisuuteen Espanjan kanssa;

4.  pitää asianmukaisena toimenpiteenä EU:n neuvoston päätöstä määrätä asevientikielto ja asettaa pakotteita seitsemälle Venezuelan valtion viranhaltijalle vastatoimena ihmisoikeuksien ja demokraattisten periaatteiden vakavalle rikkomiselle maassa mutta kehottaa ulottamaan pakotteet henkilöihin, jotka kantavat pääasiallisen vastuun poliittisen, yhteiskunnallisen, taloudellisen ja humanitaarisen kriisin pahenemisesta, eli presidenttiin, varapresidenttiin, puolustusministeriin, ylimmän sotilasjohdon jäseniin sekä heidän sisäpiireihinsä, perheenjäsenet mukaan luettuina; ehdottaa, että jos ihmisoikeustilanne heikkenee entisestään, olisi tarkasteltava ja otettava käyttöön diplomaattisia ja taloudellisia lisätoimia, joiden kohteena on esimerkiksi valtiollinen öljy-yhtiö Petróleos de Venezuela S.A. (PDVSA);

5.  tuomitsee mitä jyrkimmin demokraattisen järjestyksen toistuvat loukkaukset Venezuelassa; toistaa tukevansa täysin kansalliskokousta Venezuelan ainoana laillisesti perustettuna ja tunnustettuna parlamenttina ja kehottaa Venezuelan hallitusta palauttamaan sille täysimääräisesti sen perustuslain mukaisen toimivallan; torjuu kaikki perustuslakia säätävän kansalliskokouksen tekemät päätökset, sillä ne ovat vastoin kaikkia demokraattisia normeja ja sääntöjä; ilmaisee tukensa poliittiselle ratkaisulle, jossa ovat mukana kaikki asiaankuuluvat toimijat ja puolueet; muistuttaa, että hallinnon eri osien välinen vallanjako ja puuttumattomuus toistensa toimintaan on oikeusvaltioperiaatetta noudattavien demokraattisten valtioiden keskeinen periaate;

6.  kehottaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjää käynnistämään Rooman perussäännön mukaisesti tutkinnan Venezuelan hallituksen tekemistä ihmisoikeusloukkauksista ja kehottaa unionia ottamaan aktiivisen roolin tässä yhteydessä;

7.  toistaa aiemmat kehotuksensa vapauttaa välittömästi ja ehdoitta kaikki poliittiset vangit, kunnioittaa demokraattisesti valittuja elimiä ja noudattaa ihmisoikeuksia;

8.  ilmaisee solidaarisuutensa ja täyden tukensa Venezuelan kansalle, joka kärsii vakavan humanitaarisen kriisin vaikutuksista; kehottaa sopimaan välittömästi humanitaariseen hätätilanteeseen liittyvästä suunnitelmasta, joka koskee pääsyä koko maahan, ja kehottaa Venezuelan viranomaisia sallimaan kiireesti humanitaarisen avun esteettömän toimittamisen ja myöntämään auttamishaluisille kansainvälisille järjestöille luvan toimia maassa; kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön lyhyen aikavälin toimia, joilla torjutaan aliravitsemusta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten lasten, keskuudessa; kehottaa unionia auttamaan naapurimaita ja etenkin Kolumbiaa venezuelalaispakolaisten tilanteen käsittelyssä; kehottaa Venezuelan hallitusta maksamaan ulkomailla asuville venezuelalaisille, joilla on oikeus sosiaaliturvaan, heidän eläkkeensä;

9.  esittää uudelleen pyyntönsä, joka koskee Euroopan parlamentin valtuuskunnan lähettämistä Venezuelaan ja vuoropuhelun käymistä kaikkien konfliktin osapuolten kanssa mahdollisimman pikaisesti;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallitukselle ja kansalliskokoukselle, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille.

(1)EUVL C 285, 29.8.2017, s. 145.
(2)EUVL C 294, 12.8.2016, s. 21.
(3)EUVL C 316, 30.8.2016, s. 190.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0269.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0200.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0345.


YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA) tilanne
PDF 158kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. helmikuuta 2018 YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA) tilanteesta (2018/2553(RSP))
P8_TA(2018)0042RC-B8-0085/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun Euroopan unionin ja YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA) yhteisen julkilausuman EU:n tuesta UNRWA:lle (2017–2020),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 1948 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman nro 194 ja 8. joulukuuta 1949 annetun päätöslauselman nro 302 sekä muut asiaan liittyvät YK:n päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2017 annetun YK:n pääsihteerin raportin ”Operations of the United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East”,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että UNRWA on YK:n erityisjärjestö, jonka yleiskokous perusti vuonna 1949 ja jonka toimeksiantona on tarjota apua ja suojelua noin viidelle miljoonalle rekisteröidylle palestiinalaispakolaiselle; ottaa huomioon, että UNRWA:n palveluihin kuuluvat koulutus-, terveydenhuolto-, avustus- ja sosiaalipalvelut, leirien infrastruktuuri ja leiriolojen parantaminen, suojelu ja mikrorahoitus; ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous on monta kertaa uusinut UNRWA:n toimeksiannon, viimeksi 30. kesäkuuta 2020 saakka 167 äänellä YK:n jäsenvaltioista;

B.  toteaa, että unioni on yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa UNRWA:n merkittävin rahoittaja 441 miljoonalla eurolla vuonna 2017; ottaa huomioon, että suurin yksittäinen avunantajamaa Yhdysvallat on ilmoittanut, että se osallistuu rahoittamiseen 60 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla mutta pidättää 65 miljoonaa dollaria maksuun tulevasta 125 miljoonan dollarin määrästä UNRWA:lle; panee merkille, että Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan päätöksellä pyritään kannustamaan muita maita lisäämään apuaan sekä vauhdittamaan avustusjärjestön uudistamista;

C.  toteaa, että UNRWA:n rahoituksessa on jo vuosien ajan ollut merkittäviä rakenteellisia puutteita ja että sen vaikeudet olisivat jatkuneet vuonna 2018 myös ilman mainittua Yhdysvaltojen hallituksen päätöstä;

D.  ottaa huomioon, että 30. maaliskuuta 2017 antamassaan raportissa YK:n pääsihteeri esitti useita suosituksia, joiden tarkoituksena on varmistaa asianmukainen, ennakoitava ja kestävä rahoitus UNRWA:lle;

1.  muistuttaa olevansa sitoutunut UNRWA:n tukemiseen sen tarjotessa elintärkeitä hyvinvointia, suojelua ja inhimillistä kehittämistä koskevia palveluja palestiinalaispakolaisille Gazan alueella, Länsirannalla, Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa; panee tyytyväisenä merkille UNRWA:n valtavat ponnistelut, muun muassa yli 400 000 palestiinalaispakolaisen suojelemisen ja tukemisen sekä monien muiden pakolaisten suojelemisen ja tukemisen sodan runtelemassa Syyriassa; muistuttaa, että UNRWA perustettiin solidaarisuuden hengessä palestiinalaispakolaisia kohtaan heidän kärsimystensä helpottamiseksi;

2.  on huolissaan UNRWA:n rahoituskriisistä; kehottaa kaikkia avunantajia täyttämään avustusjärjestölle antamansa lupaukset;

3.  panee merkille, että mahdollisilla odottamattomilla supistuksilla tai viivästyksillä ennakoitujen avustusten suorittamisessa UNRWA:lle voi olla vahingollisia vaikutuksia 1,7 miljoonan palestiinalaispakolaisen mahdollisuuteen saada elintarvikehätäapua ja kolmen miljoonan mahdollisuuteen saada perusterveydenhuoltoa, yli 500 000 palestiinalaislapsen, mukaan lukien lähes 50 000 lasta Syyriassa, mahdollisuuteen saada koulutusta 702:ssa UNRWA:n koulussa sekä alueen vakauteen;

4.  huomauttaa, että unioni on sitoutunut jatkamaan UNRWA:n avustamista sen rahoituksen varmistamiseksi niin, että se voi täyttää YK:n yleiskokouksen sille antaman toimeksiannon, toimia kestävältä ja kustannustehokkaalta pohjalta ja varmistaa palestiinalaispakolaisille tarjottavien palvelujen laadun ja määrän;

5.  pitää myönteisenä unionin ja sen useiden jäsenvaltioiden päätöstä rahoituksen toimittamisen nopeuttamisesta UNRWA:lle ja kehottaa kaikkia avunantajia seuraamaan esimerkkiä; kehottaa Yhdysvaltoja harkitsemaan uudelleen päätöstään ja suorittamaan sen avustusjärjestölle maksuun tulevat maksuosuudet kokonaisuudessaan; pitää myönteisenä Arabiliiton jäsenvaltioiden UNRWA:lle antamaa rahoitusta mutta kehottaa niitä lisäämään sitoumustaan, jotta rahoitusvaje voidaan täyttää;

6.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lisärahoitusta UNRWA:lle sen lyhyen aikavälin rahoitustarpeiden täyttämiseksi; korostaa kuitenkin, että mahdollinen pitkän aikavälin ratkaisu avustusjärjestön toistuviin rahoitusvajeisiin voidaan saada aikaan ainoastaan kestävällä rahoitusohjelmalla maailmanlaajuisessa monenvälisessä kehyksessä; kehottaa unionia toimimaan johtavassa roolissa kansainvälisessä yhteisössä tällaisen mekanismin perustamiseksi; korostaa YK:n pääsihteerin 30. maaliskuuta 2017 antamassaan raportissa esittämiä suosituksia asiasta;

7.  pitää myönteisenä, että UNRWA kaavailee jatkavansa sisäisiä toimia, joilla pyritään hillitsemään kustannuksia ja lisäämään entisestään tehokkuushyötyjä sekä etsimään samalla muita alueita, joilla tehokkuuden parantaminen on mahdollista; kehottaa avustusjärjestöä jatkamaan hallintorakenteensa ja strategisen suunnittelunsa parantamista avoimuuden, vastuullisuuden ja sisäisen valvonnan tehostamiseksi, varmistamaan hyvissä ajoin annettavat ja täsmälliset ohjelmia ja rahoitusta koskevat raportit unionille, varmistamaan, että UNRWA:n tiloja ei käytetä väärin, ja tutkimaan väitteet sen henkilöstön syyllistymisestä puolueettomuuden loukkaamiseen sekä toteuttamaan tarvittaessa asianmukaisia kurinpitotoimia; korostaa, että on tärkeää kunnioittaa UNRWA:n tilojen puolueettomuutta kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti ja avustusjärjestön diplomaattista asemaa YK:n erityisjärjestönä;

8.  toistaa, että unionin tärkeimpänä tavoitteena on saavuttaa Israelin ja Palestiinan konfliktiin kahden valtion ratkaisu, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina ja joka käsittää turvallisen Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, alueellisesti yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa itsemääräämisoikeuden ja kansainvälisen oikeuden täysimääräisen kunnioittamisen pohjalta;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Lähi-idän rauhanprosessia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, UNRWA:n päävaltuutetulle, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle sekä Yhdysvaltojen kongressille ja ulkoministeriölle.


Kellonaikojen muuttamista koskevat säännökset
PDF 142kWORD 38k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. helmikuuta 2018 kellonaikojen muuttamista koskevista säännöksistä (2017/2968(RSP))
P8_TA(2018)0043B8-0070/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan,

–  ottaa huomioon kesäaikasäännöksistä 19. tammikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/84/EY(1),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti voimassa olevan lainsäädännön arvioinnin olisi oltava pohjana jatkotoimia koskevien vaihtoehtojen vaikutustenarvioinnille;

B.  toteaa, että lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa, mukaan lukien Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun lokakuussa 2017 julkaisemassa tutkimuksessa direktiivissä 2000/84/EY annetuista unionin kesäaikasäännöksistä, ei ole päästy yksiselitteisiin tuloksiin, mutta sen sijaan niissä on tuotu esille kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen;

C.  toteaa, että lukuisat kansalaisaloitteet ovat tuoneet painokkaasti esille kansalaisten huolet, jotka liittyvät kellonaikojen muuttamiseen kaksi kertaa vuodessa;

D.  toteaa parlamentin ottaneen tämän asian esille aiemmin, esimerkiksi 25. syyskuuta 2015 komissiolle esitetyssä suullisessa kysymyksessä O-000111/2015 – B8-0768/2015;

E.  toteaa, että on erittäin tärkeää säilyttää yhtenäinen aikajärjestelmä unionissa myös sen jälkeen, kun on luovuttu kellonaikojen muuttamisesta kaksi kertaa vuodessa;

1.  kehottaa komissiota laatimaan perinpohjaisen arvioinnin direktiivistä 2000/84/EY ja tarvittaessa tekemään ehdotuksen sen muuttamisesta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EYVL L 31, 2.2.2001, s. 21.
(2)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö