Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2017/2129(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0156/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0156/2018

Keskustelut :

PV 28/05/2018 - 24
CRE 28/05/2018 - 24

Äänestykset :

PV 30/05/2018 - 13.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0223

Hyväksytyt tekstit
PDF 152kWORD 50k
Keskiviikko 30. toukokuuta 2018 - Strasbourg
Kalastustuotteiden EU:n markkinoille pääsyä koskeva vaatimusten mukaisuus
P8_TA(2018)0223A8-0156/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 sellaisten valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta, joilla osoitetaan, että kalastustuotteet ovat EU:n markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten mukaisia (2017/2129(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(1),

–  ottaa huomioon yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) valvontajärjestelmän, johon kuuluvat neuvoston asetukset (EY) N:o 1224/2009(2) ja (EY) N:o 1005/2008(3) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403(4),

–  ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013(5),

–  ottaa huomioon ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004(6),

–  ottaa huomioon tietyistä kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä toimenpiteistä 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1026/2012(7),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2017 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 19/2017 ”Tuontimenettelyt: oikeudellisen kehyksen puutteet ja tehoton toteutus vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin”,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kalastuslaivastojen hallinnoinnista syrjäisimmillä alueilla(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0156/2018),

A.  toteaa, että EU on maailman suurin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkina-alue, jonka osuus maailmanlaajuisesta tuonnista vuonna 2016 oli 24 prosenttia ja jonka riippuvuus tuonnista tällaisten tuotteiden kulutuksen osalta on yli 60 prosenttia;

B.  toteaa, että 8. heinäkuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa EU:hun tuotavia kala- ja vesiviljelytuotteita koskevista tuontijärjestelyistä(9) parlamentti korosti, että yksi keskeisistä EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia koskevista tavoitteista on sen varmistaminen, että tuodut tuotteet täyttävät kaikilta osin samat vaatimukset, joita sovelletaan EU:n tuotantoon, ja että EU:n toimet, joiden avulla kalastuksesta tehdään kestävää, eivät sovi yhteen sen kanssa, että tuotteita tuodaan maista, jotka kalastavat kiinnittämättä minkäänlaista huomiota kestävyyteen;

C.  toteaa, että 14. lokakuuta 2015 annetussa komission tiedonannossa ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497) EU velvoitetaan harjoittamaan vastuullisempaa investointipolitiikkaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi;

D.  toteaa, että sen tarkastaminen, että EU:n tuottajilta peräisin oleva kala täyttää EU:n terveysvaatimukset, kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle, mutta tuodun kalan osalta komissio antaa kolmansille maille luvan päättää, mitkä laitokset voivat viedä kalatuotteita EU:hun edellyttäen, että ne voivat taata vastaavat normit;

E.  toteaa, että EU:n syrjäisimmillä alueilla Karibialla, Intian valtamerellä ja Atlantin valtamerellä naapureina olevien kolmansien maiden kalastus-, tuotanto- ja kaupanpitoedellytykset eivät aina ole eurooppalaisten normien mukaisia, minkä seurauksena epäterve kauppa kohdistuu paikalliseen tuotantoon;

F.  toteaa, että useat kansainväliset kalastajia koskevat oikeudelliset välineet, kuten Kansainvälisen työjärjestön kalastusalan työtä koskeva yleissopimus nro 188 (ILO C188), vuonna 2012 tehty Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) Kapkaupungin sopimus ja kalastusaluksen laivaväen koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva IMO:n kansainvälinen yleissopimus (STCW-F), olisi ratifioitava ja pantava täytäntöön;

G.  toteaa, että 29. marraskuuta 2017 annetun tieteellisen lausunnon ”Food from the Oceans” päätelmissä suositellaan kestävän kehityksen tavoitteiden sisällyttämistä kaikkiin unionin toimintapolitiikkoihin ja saman lähestymistavan soveltamista muilla kansainvälisillä areenoilla ja maailman muiden alueiden tukemisessa, jotta voidaan löytää tasapaino elintarviketuotannon ja meriympäristön sisältävien taloudellisten ja ekologisten tavoitteiden välillä;

1.  toteaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoille saattamiseksi EU:n toimijoiden on noudatettava useita säädöksiä ja täytettävä ankarat kriteerit, YKP:n säännöt sekä terveyttä, työelämää, alusten turvallisuutta ja ympäristöä koskevat normit mukaan luettuina, joiden kaikkien tukena ovat noudattamisen varmistavat järjestelyt; on vakuuttunut siitä, että nämä muodostavat yhdessä tuotteen laatua ja kestävyyttä koskevat korkeatasoiset vaatimukset, joita EU:n kuluttajat voivat oikeutetusti odottaa;

2.  katsoo, että kolmansista maista peräisin olevien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vaatimustenmukaisuus ympäristöä ja sosiaalista kestävyyttä koskevien EU:n normien kanssa edistäisi kestävyyttä kyseisissä maissa ja auttaisi tekemään EU:n tuotteiden ja kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden välisestä kilpailusta oikeudenmukaisempaa;

3.  on huolestunut siitä, että tällaisten tuotteiden tuontia valvotaan vähemmän ja että ensisijaisen valvonnan muodostavat terveyttä koskevat normit sekä laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS) koskeva asetus(10), jonka tarkoituksena on ainoastaan varmistaa, että tuote on pyydystetty sovellettavia sääntöjä noudattaen;

4.  korostaa, että sen varmistamiseksi, että tuotuja ja eurooppalaisia kalastus- ja vesiviljelytuotteita kohdellaan tasapuolisesti, minkä olisi oltava EU:n kalastuspolitiikan keskeinen tavoite, EU:n olisi edellytettävä, että kaikki tuodut tuotteet ovat säilyttämistä ja hoitoa koskevien EU:n vaatimusten sekä EU:n lainsäädännössä asetettujen terveysvaatimusten mukaisia; toteaa, että tämä auttaisi tekemään kilpailusta oikeudenmukaisempaa ja tiukentamaan meren luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia normeja kolmansissa maissa;

5.  katsoo, että Euroopan unionin kalakantojen säilyttämistä ja kestävää kalastusta koskevat, yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa toteutettavat toimet ovat ristiriidassa sen kanssa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteita tuodaan maista, jotka lisäävät kalastustaan huolehtimatta sen kestävyydestä ja tavoitellen ainoastaan nopeita voittoja;

6.  ilmaisee huolensa siitä, että erilaiset kalan saattamista markkinoille koskevat säännöt luovat syrjivät markkinat, jotka vaikuttavat kielteisesti EU:n kalastajiin ja vesiviljelijöihin, minkä vuoksi kalastus- ja vesiviljelytuotteiden valvontaa olisi lisättävä ja parannettava;

7.  katsoo, että valvonta-asetuksen(11) täytäntöönpanoa olisi tehostettava kaikissa jäsenvaltioissa, jotta sitä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla sekä EU:n tuotteisiin että tuontituotteisiin toimitusketjun kaikissa vaiheissa, vähittäismyynti- ja ravintolapalvelut mukaan luettuina; toteaa, että tätä sovelletaan myös merkintää koskeviin säännöksiin;

Terveysvaatimukset

8.  on huolissaan siitä, että unionin käyttöön ottama ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten käyttämä järjestelmä EU:hun tuotujen kalastustuotteiden terveyttä koskevien kriteerien tarkistamiseksi ei anna riittäviä takeita siitä, että näitä kriteerejä aina noudatetaan;

9.  kehottaa komissiota tarjoamaan enemmän koulutusta, teknistä tukea ja tiloja institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen auttaakseen kehitysmaita noudattamaan EU:n sääntöjä; tukee ”Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi” -ohjelman kaltaisia aloitteita, joita on toteuttanut terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto, joka järjestää kehitysmaiden viralliselle valvontahenkilöstölle koulutustilaisuuksia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevista EU:n normeista;

10.  korostaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden, rehu ja rehun raaka-aineet mukaan lukien, tuontiin on sovellettava tiukasti ja kaikilta osin terveysnormeja ja -tarkastuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä (elintarvikkeiden turvallisuus, jäljitettävyys, ennaltaehkäisy jne.), sillä nämä ovat keskeisiä näkökohtia kuluttajien suojelussa; tässä mielessä vaatii komissiota parantamaan tarkastusohjelmaansa kolmansissa maissa kehittämällä EU:n elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastuskierroksia erityisesti lisäämällä kullakin tarkastuskierroksella tarkastettavien laitosten määrää, jotta voidaan saada kolmannen maan tilannetta paremmin vastaavia tuloksia;

11.  panee merkille, että jopa terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston tekemät tarkastukset osoittavat, että joissakin kolmansissa maissa on suuria puutteita sen varmistamisessa, että tuotteet täyttävät tarvittavat terveysvaatimukset, ainakin kalastus- ja tehdasalusten ja kylmäkuljetusalusten osalta, mikä vaikeuttaa EU:n rajatarkastusasemilla tehtävissä tarkastuksissa terveysvaatimusten noudattamisen tarkastamista;

12.  on huolissaan havainnoista, joiden mukaan Länsi-Afrikan rannikolla toimintaa harjoittavien EU:n ulkopuolisten kalastusalusten on vaikeaa varmistaa tuotteiden jäljitettävyyttä ja terveysvaatimusten noudattamista; katsoo, että niiden sertifikaattien paikkansapitävyyteen, joita kolmannet maat ovat myöntäneet aluksille ja laitoksille, joilla on vientilupa EU:hun, ei voida täysin luottaa;

13.  katsoo, että se, että kolmannet maat saavat antaa toisille valikoiduille kolmansille maille, jopa rannikkovaltioille, oikeuden myöntää tällaisia sertifikaatteja, on ristiriidassa YKP:tä ja myös LIS-asetusta tukevan lippuvaltion vastuun käsitteen kanssa erityisesti saalistodistuksen varmentavan lippuvaltion vastuun osalta; katsoo, että komission olisi lopetettava käytäntö, jonka mukaan kolmansien maiden sallitaan antaa tällaiset valtuudet toisille maille;

14.  katsoo lisäksi, että toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava alusten terveystarkastus vähintään kerran vuodessa;

Työelämän oikeudet

15.  kiinnittää huomiota ristiriitaan, että jäsenvaltiot ovat kiitettävästi ratifioineet merenkulkijoita koskevia työelämän yleissopimuksia mutta ne ovat ratifioineet äärimmäisen vähän kalastajia koskevia yleissopimuksia, ja kehottaa niitä ratifioimaan asiaa koskevat välineet pikaisesti, ILO C188, Kapkaupungin sopimus ja STCW-F mukaan luettuina;

16.  onnittelee työmarkkinaosapuolia siitä, että ne ovat onnistuneet käyttämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 155 artiklaa neuvotteluissa neuvoston direktiivistä (EU) 2017/159(12), jolla pannaan osittain täytäntöön ILO C188, mutta pitää valitettavana, että tämä ei kata itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia kalastajia; kehottaa komissiota saattamaan prosessin päätökseen ja tekemään ehdotuksen täydentävästä direktiivistä, johon sisältyvät täytäntöönpanon valvontaa koskevat säännökset, kuten se on tehnyt merenkulun osalta;

17.  kehottaa komissiota tässä yhteydessä käynnistämään menettelyt SEUT:n 155 artiklan käyttämisestä STCW-F-sopimukseen liittyen, jotta voidaan parantaa meriturvallisuutta kalastuksessa, joka on laajalti tunnustettu yhdeksi vaarallisimmista ammateista maailmassa;

18.  tukee jatkuvia toimia, joilla parannetaan EU:n kalastuspolitiikkaa, jotta siitä tehdään ympäristön kannalta kestävämpi, ja varmistetaan rannikkoyhteisöjen pitkän aikavälin selviytyminen ja merkittävä ravinnon lähde; vastustaa puolestaan EU:n markkinoiden avoimuuden lisäämistä kalastustuotteille, jotka ovat peräisin kolmansista maista, joiden hoitojärjestelmät eivät ole yhtä vaativia; katsoo, että tämä heikentää kalastuspolitiikan ja kauppapolitiikan välistä johdonmukaisuutta;

Kauppapolitiikka

19.  pitää valitettavana, että komissio antaa toisinaan ristiriitaisia signaaleja kolmansille maille esimerkiksi vapaakauppasopimuksista käytävissä neuvotteluissa tai laajentaa muuten EU:n markkinoille pääsyä maihin, jotka on luokiteltu alustavasti LIS-asetuksen tai kestämätöntä kalastusta koskevan asetuksen(13) mukaisesti;

20.  kehottaa komissiota varmistamaan tiiviin koordinoinnin unionin kauppa- ja kalastuspolitiikan välillä myös neuvoteltaessa kauppasopimuksista, joihin sisältyy kalastukseen liittyviä kysymyksiä; katsoo, että on tärkeää analysoida EU:n kalastustuotteita koskevien vapaakauppasopimusten taloudellista ja sosiaalista vaikutusta, ottaa tarvittaessa käyttöön asianmukaisia suojatoimenpiteitä ja kohdella tiettyjä kalastustuotteita herkkinä tuotteina;

21.  katsoo, että EU on maailman suurimpana kalastustuotteiden tuojana yhdessä muiden suurten kalantuojamaiden kanssa poliittisesti vastuussa sen varmistamisesta, että Maailman kauppajärjestön (WTO) kauppasäännöt ovat mahdollisimman korkeiden maailmanlaajuisten kalastuksenhoidon ja kalavarojen säilyttämiseen tähtäävien standardien mukaisia; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että kalatuotteiden syrjimätöntä, avointa ja kestävää kauppaa vahvistetaan EU:n kahden- ja monenvälisissä kauppasopimuksissa;

22.  vaatii, että komission neuvottelemiin vapaakauppasopimuksiin ja muihin kaupallisia määräyksiä sisältäviin monenvälisiin sopimuksiin sisällytetään kestävää kehitystä koskevia parannettuja lukuja, joissa käsitellään kalastusta koskevia erityisiä huolenaiheita ja joissa

   vahvistetaan yksiselitteisesti LIS-asetuksen vaatimukset ja velvoitetaan kolmansia maita aloittamaan menettelyn, jolla estetään LIS-kalastuksesta peräisin olevan kalan pääsy niiden markkinoille, jotta voidaan estää sen saapuminen välikäsien kautta EU:hun;
   edellytetään kolmansia maita ratifioimaan ja panemaan tehokkaasti täytäntöön keskeiset kalastusta koskevat kansainväliset välineet, kuten YK:n merioikeusyleissopimus, YK:n kalakantasopimus, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus ja FAO:n noudattamissopimus, ja noudattamaan asianomaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen normeja;

23.  kehottaa ottamaan tarkasti huomioon syrjäisimpien alueiden intressit, kun kolmansien maiden kanssa tehdään kestävää kalastusta koskevia kumppanuussopimuksia tai kauppasopimuksia, ja jättämään herkät tuotteet tarvittaessa niiden ulkopuolelle;

24.  kehottaa komissiota brexitin jälkeistä sopimusta laatiessaan asettamaan Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoille pääsyn ehdoksi EU:n kalastusalusten pääsyn Britannian vesille ja YKP:n soveltamisen;

25.  kehottaa komissiota ehdottamaan GSP-asetuksen(14) muuttamista, jotta siihen sisällytetään tärkeät kalastusta koskevat säädökset, kuten YK:n merioikeusyleissopimus, YK:n kalakantasopimus, FAO:n noudattamissopimus ja FAO:n satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus, niiden säädösten joukosta, jotka on ratifioitava ja joita on sovellettava, sekä säännökset, joiden avulla GSP+-asema voidaan keskeyttää tapauksissa, joissa näiden säädösten säännöksiä ei sovelleta;

26.  korostaa, että vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoon liittyvien puutteiden korjaamiseksi ja näiden määräysten voimaan saattamiseksi sopimuksiin olisi sisällytettävä sitova riitojenratkaisumekanismi (johon sisältyvät hallitustenväliset kuulemiset, paneelimenettely, asiakirjojen julkisuus ja kansalaisyhteiskunnan kuuleminen) ja täydennettävä mahdollisuudella soveltaa seuraamuksia tapauksissa, joissa niiden kansainvälisiä sitoumuksia ei noudateta;

27.  pitää hälyttävänä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 19/2017 kuvattuja tullitarkastusten heikkouksia ja aukkokohtia ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön siihen sisältyvät suositukset mahdollisimman nopeasti;

28.  panee merkille, että suurten yritysten muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevien yleisten velvoitteiden lisäksi kaiken kokoisille toimijoille (pk-yritykset mukaan luettuina) on asetettu due diligence -vastuiden lisäämistä koskevia täydentäviä vaatimuksia kahdella ongelmallisella alalla – puutavara ja konfliktimineraalit – joita on noudatettava kaikkialla säilytysketjussa; katsoo, että kalastustuotteet hyötyisivät vastaavista velvoitteista, ja kehottaa komissiota selvittämään due diligence -vaatimusten käyttöönoton mahdollisuutta näiden tuotteiden osalta;

Kaupan pitämisen vaatimukset

29.  toteaa, että vaikka kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1379/2013 säännöksiä sovelletaan kaikkiin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, kuluttajille tarkoitettuja merkintöjä koskevia säännöksiä sovelletaan ainoastaan suhteellisen pieneen tuoteryhmään, johon eivät kuulu valmistetut, säilötyt tai jalostetut tuotteet; katsoo, että kuluttajille annettavia tietoja olisi parannettava myös näiden tuotteiden osalta siten, että niiden merkintöihin sisällytetään uusia pakollisia tietoja; katsoo, että näiden tuotteiden merkintöjä on parannettava, jotta kuluttajat saavat tietoa ja jotta varmistetaan, että kalastus- ja vesiviljelytuotteet ovat jäljitettävissä;

30.  kehottaa komissiota edistämään EU:n kalastajien ja vesiviljelijöiden kestävyyttä parantavista toimia koskevia tiedotuskampanjoita, joissa korostetaan EU:n lainsäädännön edellyttämiä korkeatasoisia laatu- ja ympäristövaatimuksia kolmansien maiden vaatimuksiin verrattuna;

31.  katsoo, että yhteisen kalastuspolitiikan ja EU:n muun lainsäädännön ehdoton noudattaminen takaa sen, että EU:n laivasto noudattaa korkeatasoisia vaatimuksia ympäristön, hygienian ja terveyden alalla sekä sosiaalialalla, ja kehottaa sen vuoksi komissiota selvittämään nopeasti mahdollisuutta ottaa käyttöön EU:n kalastustuotteiden tunnistamista koskeva merkintä;

32.  on vakuuttunut siitä, että EU:n kuluttajat valitsisivat usein toisin, jos heillä olisi parempaa tietoa markkinoilla tarjolla olevien tuotteiden todellisesta luonteesta, maantieteellisestä alkuperästä, laadusta sekä tuotanto- tai pyyntiolosuhteista;

33.  katsoo, että kalastustuotteiden merkintöjä koskeviin pakollisiin tietoihin olisi myös sisällytettävä tuotteen pyytäneen aluksen lippuvaltio;

34.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on hiljattain ryhtynyt arviomaan ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten hyväksyttyjä kaupan pitämisen vaatimuksia, jotta voidaan määritellä, mitä normeja olisi sovellettava nykypäivän kaupan pitämisen käytännöt ja tuotteen jäljitettävyyttä varten käytettävissä olevat tekniikat huomioon ottaen;

Valvontajärjestely

35.  katsoo, että valvontajärjestelyn muodostavat kolme asetusta ovat tasapainoinen paketti ja niiden avulla on saatu aikaan merkittäviä parannuksia EU:n kalastuksenhoidossa;

36.  antaa komissiolle tunnustusta tavasta, jolla se on pannut täytäntöön LIS-asetuksen kolmansien maiden osalta ja osoittanut, että EU:lla voi olla merkittävä vaikutus kalastukseen maailmanlaajuisesti vastuullisen markkinavaltion roolinsa mukaisesti; kehottaa komissiota painostamaan edelleen muita markkinavaltioita toteuttamaan toimia estääkseen LIS-kalastuksesta peräisin olevan kalan pääsyn markkinoilleen;

37.  korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen äskettäin julkaisemaa raporttia, jossa analysoidaan kalojen ja äyriäisten tuontia EU-maihin vuodesta 2010, jolloin LIS-asetus tuli voimaan, ja jossa osoitetaan, miten kolmansista maista jäsenvaltioihin tulevan tuonnin valvonnan puute ja säännöt, joita eivät on yhdenmukaisia, voivat mahdollistaa vaatimustenvastaisten tuotteiden pääsyn EU:n markkinoille; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita sekä kauttakulku- ja kohdemaita tehostamaan koordinointiaan varmistaakseen, että kalojen tuontia varten myönnetyt saalistodistukset tarkastetaan huolellisemmin; pitää tärkeänä, että otetaan käyttöön eurooppalainen tietokonepohjainen järjestelmä, jolla voidaan helpottaa kalojen tuonnin valvontaa jäsenvaltioissa;

38.  katsoo, että komissio ja jotkut jäsenvaltiot eivät ole panneet täysimääräisesti täytäntöön kaikkia kolmea asetusta eivätkä valvo niiden täytäntöönpanoa, kuten todetaan komission, tilintarkastustuomioistuimen ja riippumattomien tarkkailijoiden laatimissa asiakirjoissa;

39.  katsoo, että sen lisäksi, että sovelletaan LIS-asetusta, on valvottava tiukemmin tällaisen kalan markkinointia toimitusketjun loppupäässä, erityisesti toteuttamalla perusteellisempia tarkastuksia jäsenvaltioissa ja yrityksissä, joiden epäillään toimittavan laittomasta kalastuksesta peräisin olevia tuotteita;

40.  pyytää komissiota hyödyntämään kaikkia käytössään olevia keinoja sen varmistamiseksi, että kaikki maat, jotka vievät kalastus- ja vesiviljelytuotteita EU:hun, toteuttavat kalakantojen suojelua koskevia tiukkoja toimia; kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä näiden maiden kanssa kaikilla asianmukaisilla foorumeilla ja erityisesti alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä;

41.  toteaa, että täytäntöönpanon epäonnistumiseen sisältyy monia näkökohtia, kuten

   seuraamusten epäyhtenäinen taso ja pistejärjestelmän puutteellinen täytäntöönpano eri jäsenvaltioissa
   seuraamukset, jotka eivät ole aina riittävän varoittavia, tehokkaita tai oikeasuhteisia rikkomusten toistumisen ehkäisemiseksi
   erityisesti yhteisen ja yhteensopivan tietokannan puutteesta johtuva epätyydyttävä tietojen keruu ja vaihto jäsenvaltioissa ja niiden välillä
   kalan heikko jäljitettävyys myös silloin, kun se ylittää kansalliset rajat
   punnituskäytäntöjen heikko valvonta
   merkittävät erot tuonnin ja maahantulopisteiden tarkastamisessa, saalistodistukset mukaan luettuna
   vakavia rikkomuksia koskevan selkeän ja yhdenmukaisen määritelmän puute jäsenvaltioissa;

42.  korostaa tarvetta varmistaa, että kun tuotu tuote hylätään yhden jäsenvaltion satamassa, se ei voi päästä EU:n markkinoille toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan toisen sataman kautta;

43.  on samaa mieltä siitä, että valvontajärjestelmistä annettujen asetusten tietyt säännökset ovat tulkinnanvaraisia ja ne ovat estäneet yhdenmukaisen täytäntöönpanon, mutta katsoo, että riittävää avoimuutta noudattaen ja poliittista tahtoa osoittaen komissio ja jäsenvaltiot voisivat tehostaa toimiaan varmistaakseen voimassa olevan lainsäädännön yhdenmukaisemman täytäntöönpanon esimerkiksi suuntaviivojen ja tulkintojen avulla;

44.  toteaa, että tämä oli Euroopan unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän velvoitteiden noudattamista tarkkailevan asiantuntijaryhmän taustalla oleva tarkoitus, kun ryhmä perustettiin YKP:n uudistuksen yhteydessä foorumiksi, jossa käydään suoraan ja tuomitsematta keskustelua toimijoiden keskuudessa vallitsevista puutteista, ja pitää valitettavana, että ryhmä ei ole kehittynyt vielä tällaiseksi;

45.  katsoo, että on tehtävä paljon enemmän valvontajärjestelmän täysimääräisen täytäntöönpanon edistämiseksi, mukaan luettuina havaittujen rikkomusten asianmukainen seuranta, toteutettuja toimia koskevan jäsenvaltioiden raportoinnin parantaminen sekä tietojen vaihto jäsenvaltioiden välillä ja komission kanssa;

46.  kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti kaikkia saatavillaan olevia välineitä kannustaakseen jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön valvontajärjestelmää koskevat säännökset, myös tarvittaessa pidättämällä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varoja;

47.  muistuttaa 25. lokakuuta 2016 kalastuksen valvonnan yhdenmukaistamisesta Euroopassa antamassaan päätöslauselmassa(15) esitetystä päätelmästä, että valvonta-asetuksen tai LIS-asetuksen uudelleentarkastelun on oltava rajattua ja kohdennettua siten, että siinä käsitellään ainoastaan niitä näkökohtia, jotka estävät tehokkaan ja tasapuolisen valvonnan kaikissa unionin jäsenvaltioissa;

48.  kehottaa laajentamaan Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) valtuuksia kattamaan kalastussopimusten mukaisten alusten tarkastukset myös yhteistyössä allekirjoittajavaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja myöntämään EFCAlle resurssit tämän toteuttamiseen;

49.  pitää hyvin valitettavana komission päätöstä aloittaa huomattavien muutosten tekeminen koko valvontajärjestelmään järjestämättä asianmukaisia julkisia kuulemisia LIS-asetuksen täytäntöönpanosta, EFCAn valtuuksista tai koko paketin tarkistamisesta, kuten paremman sääntelyn suuntaviivoissa edellytetään; katsoo, että virallinen julkinen kuuleminen kaikista näistä osatekijöistä ennen tarkistamista koskevan ehdotuksen tekemistä antaisi kaikille sidosryhmille mahdollisuuden saada riittävästi tietoa tästä YKP:n keskeisimmän pilarin tarkistamisesta;

50.  vaatii painokkaasti, että uudelleentarkastelulla ei pidä heikentää nykyisiä toimenpiteitä vaan pikemminkin parantaa ja tehostaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä kalastuksenvalvonnassa ainoana mahdollisena tapana varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan ”yhteinen” ulottuvuus;

51.  korostaa, että tarkistettuun valvontajärjestelmän perusperiaatteisiin on kuuluttava

   EU:n laajuiset standardit ja normit, jotka koskevat tarkastuksia merellä, satamissa ja kaikkialla säilytysketjussa
   kalojen täysi jäljitettävyys niiden liikkuessa säilytysketjussa aluksesta lopulliseen myyntipisteeseen
   toimijoiden antamat täydelliset tiedot, alle 10 metrin pituiset alukset ja virkistyskalastajat mukaan luettuina
   yhtenäinen seuraamusten taso kaikissa jäsenvaltioissa
   rikkomuksen yhteinen määritelmä
   kaikkien jäsenvaltioiden yhdenmukaisesti soveltama pistejärjestelmä
   seuraamukset, jotka ovat riittävän varoittavia, tehokkaita ja oikeasuhteisia
   komission ja kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä oleva järjestelmä havaittuja rikkomuksia sekä oikeudellista ja lainsäädännöllistä seurantaa koskevien kaikkien tietojen vaihtoa varten
   saatavilla olevia tekniikoita koskevien parannusten täysimääräinen käyttöönotto ja mahdollisuus ottaa käyttöön tulevia tekniikoita niiden kehittyessä tarvitsematta muuttaa lainsäädäntöä
   komission ja jäsenvaltioiden sekä tarvittaessa jäsenvaltioiden alueiden tehtävien yksiselitteinen vahvistaminen
   valvonta-asetuksen alueellistamisesta pidättyminen;

52.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen valvonta-asetuksen muuttamisesta mahdollisimman pian;

53.  korostaa, että LIS-asetuksen säännöksiä ja periaatteita ei saa muuttaa tai heikentää mitenkään, kun otetaan huomioon tämän asetuksen huomattavan menestyksen ja sen vaikutuksen kalastukseen kaikkialla maailmassa;

54.  korostaa, että kolmansien maiden sisällyttämisen LIS-asetuksen mukaisiin alustavaa luokittelua, luokittelua ja luettelointia koskeviin prosesseihin on tapahduttava ilman minkäänlaisia poliittisia vaikutteita ja että luettelosta poistamisen on perustuttava tiukasti siihen, että asianomainen maa on toteuttanut täysimääräisesti komission tarpeellisiksi katsomat parannukset;

55.  katsoo, että EFCAn roolia olisi tehostettava, jotta voidaan lisätä sen osallistumista valvonta-asetuksen ja LIS-asetuksen täytäntöönpanoon, mukaan luettuina tietojen todentaminen ja ristiintarkistaminen säilytysketjun kaikissa vaiheissa, komission ja jäsenvaltioiden tarkastusten suunnittelu ja koordinointi sekä saalistodistusten tarkistaminen;

o
o   o

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.
(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20. marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta. (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).
(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29. syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta. (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12. joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta. (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81).
(5) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1.
(6) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206.
(7) EUVL L 316, 14.11.2012, s. 34.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0195.
(9) EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 119.
(10) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008.
(11) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009.
(12) EUVL L 25, 31.1.2017, s. 12.
(13) Asetus (EU) N:o 1026/2012.
(14) Asetus (EU) N:o 978/2012 (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).
(15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0407.

Päivitetty viimeksi: 16. heinäkuuta 2019Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö