Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämisestä EU:n syrjäisimmillä alueilla: SEUT-sopimuksen 349 artiklan täytäntöönpano(1),

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(2),

–  ottaa huomioon yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta 20. marraskuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 1224/2009(3),

–  ottaa huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014(4) ja erityisesti sen 77 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2017/1004(5), ja erityisesti sen 5 artiklan,

–  ottaa huomioon rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikön heinäkuussa 2017 julkaiseman tutkimuksen merialueen virkistyskalastuksesta ja osittain omavaraisesta kalastuksesta sekä niiden arvosta ja vaikutuksesta kalakantoihin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0191/2018),

A.  ottaa huomioon, että kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) vuonna 2013 antaman määritelmän mukaan virkistyskalastus tarkoittaa elollisten vesiluonnonvarojen pyydystämistä tai sen yrittämistä pääasiassa vapaa-ajan ja/tai henkilökohtaiseen kulutukseen, mikä kattaa aktiiviset kalastusmenetelmät, kuten vapa, atraimet ja käsipyynti, sekä passiiviset menetelmät, kuten verkot, merrat ja siimat; katsoo, että virkistyskalastusta ja merellä harjoitettavaa vapaa-ajan kalastusta koskevat selvät määritelmät ovat tarpeen, ja ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1224/2009 55 artiklan 2 kohdan, jossa todetaan, että ”virkistyskalastuksesta saatujen saaliiden kaupan pitäminen on kiellettyä”;

B.  katsoo, että on tärkeää ymmärtää ero virkistyskalastuksen ja kotitarvekalastuksen välillä, koska niitä olisi arvioitava ja säänneltävä erikseen, ja että olisi tehtävä selväksi, että virkistyskalastus ei ole osittain omavaraista kalastusta; toteaa, että yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP) koskevassa asetuksessa ei viitata viimeksi mainittuun; katsoo, että näitä olisi arvioitava sen mukaisesti ja säänneltävä erikseen;

C.  toteaa, että EU:n lainsäädäntö, jonka toiminta perustuu ainoastaan kaksitasoiseen kalastuksen luokittelua koskevaan järjestelmään kattaa virkistyskalastuksen ja kaupallisen kalastuksen eikä siinä näin ollen tunnusteta osittain omavaraista kalastusta ja osittain kaupallista kalastusta;

D.  toteaa, että virkistyskalastuksella voi laajuutensa vuoksi olla merkittävä vaikutus kalakantoihin mutta asian sääntely kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan;

E.  toteaa, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö on määritellyt kotitarvekalastuksen vesieläinten pyytämiseksi, joka merkittävässä määrin palvelee yksilön ravinnontarpeen täyttämistä;

F.  katsoo, että ilman selvää oikeudellista eroa virkistyskalastuksen, osittain omavaraisen kalastuksen ja osittain kaupallisen kalastuksen välillä tietyt laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän (LIS) kalastuksen käytännöt saattavat jäädä huomaamatta, koska niitä ei lueta mukaan tai säännellä asianmukaisesti;

G.  toteaa, että ei ole olemassa yhtä sovittua selvää virkistyskalastuksen määritelmää EU:n tasolla, ja toteaa, että tämän vuoksi on hyvin vaikeaa valvoa virkistyskalastusta, kerätä sitä koskevia tietoja ja arvioida sen vaikutusta kalakantoihin ja ympäristöön tai sen taloudellista merkitystä;

H.  ottaa huomioon, että kaikkien kalastustoiminnan tyyppien, myös virkistyskalastuksen, asianmukaista hoitoa varten tarvitaan säännöllisten ja tarkkojen tietojen keräämistä ja aikasarjoja, jotta voidaan arvioida niiden vaikutusta kalakantoihin tai muihin meren organismeihin ja ympäristöön; toteaa, että tällä hetkellä tällaiset tiedot puuttuvat tai ne ovat epätäydellisiä; toteaa lisäksi, että kalakantoihin kohdistuvan suoran vaikutuksen lisäksi virkistyskalastuksen täydentävää ympäristövaikutusta ei ole myöskään tutkittu riittävästi;

I.  toteaa, että tutkimukset ovat osoittaneet, että huomattava määrä merten, järvien ja jokien jäljitettävästä muovijätteestä on peräisin veneilyn, matkailun ja kalastuksen kaltaisista veteen liittyvistä virkistystoiminnoista; toteaa, että virkistyskalastuksen yhteydessä kadonneista pyydyksistä muodostuvat roskat voivat aiheuttaa vakavaa elinympäristön huononemista ja ekologista haittaa;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) on tarjolla taloudellista tukea tietojen keräämistä varten myös virkistyskalastuksen osalta;

K.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa luetellut tavoitteet tarkoittavat taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien hyötyjen saavuttamista sekä kalakantojen ja muiden meren organismien palauttamista sellaisten tasojen yläpuolelle, joilla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto, ja niiden pitämistä tällaisten tasojen yläpuolella;

L.  toteaa, että parlamentin äskettäin teettämän tutkimuksen mukaan virkistyskalastuksen vaikutus voi vaihdella kalakantojen välillä ja että sen osuus kokonaissaaliista on 2 prosenttia (makrilli) – 43 prosenttia (lyyraturska);

M.  ottaa huomioon, että YKP:n tavoitteiden saavuttamiseksi kalavaroja ja kalastustoimintaa olisi hoidettava ja niiden olisi oltava tasapainossa; toteaa, että näitä tavoitteita ei voida saavuttaa, jos käytettävissä ei ole kaikkia tietoja, jotka koskevat saaliita ja kalastustoiminnan, mukaan luettuna vapaa-ajan kalastus, taloudellista merkitystä;

N.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on velvollisuus kerätä tietoja, mukaan luettuna arviot virkistyskalastuksesta, myös pyydystä ja päästä -kalastuksesta, saatujen ja asetuksen (EU) 2017/1004 mukaisesti lueteltujen lajien saaliiden määrästä, jotka aikanaan sisällytetään monivuotisiin hoitosuunnitelmiin; toteaa, että tässä suhteessa vain joillakin jäsenvaltioilla on kattavat tiedot niiden alueella harjoitettavasta virkistyskalastuksesta;

O.  ottaa huomioon, että vaikka monia lajeja saadaan saaliiksi merialueiden virkistyskalastuksen kautta, pakollinen tietojen keruu koskee vain muutamia lajeja, minkä vuoksi tarvitaan maakohtaisempia monia lajeja koskevia tutkimuksia ja analyyseja; toteaa, että virkistyskalastuksen saaliit olisi sisällytettävä kokonaiskalastuskuolevuutta ja biomassaa koskeviin arvioihin;

P.  toteaa, että virkistyskalastusta koskevien tietojen saatavuus vaihtelee alueittain ja että Pohjanmereltä ja Itämereltä tietoja meren vapaa-ajan kalastuksesta on paremmin saatavilla kuin Välimereltä ja Mustaltamereltä tai Atlantilta;

Q.  toteaa, että Euroopassa merialueiden vapaa-ajan kalastusta harjoittavien arvioitu määrä on 8,7–9 miljoonaa ihmistä eli 1,6 prosenttia Euroopan väestöstä, ja että heidän osuutensa on arviolta 77 miljoonaa kalastuspäivää joka vuosi;

R.  toteaa, että EMKR:stä annetun asetuksen (EU) N:o 508/2014 3 artiklan 2 kohdan 6 alakohdassa ’kalastajalla’ tarkoitetaan henkilöä, jonka jäsenvaltio katsoo harjoittavan kaupallista kalastustoimintaa, ja katsoo, että sen vuoksi on löydettävä toinen määritelmä, joka kattaa virkistyskalastustoimintaan osallistuvat johdanto-osan A kappaleen mukaisesti;

S.  toteaa, että Euroopan merialueiden virkistyskalastuksen (kalastusmatkailun arvoa lukuun ottamatta) arvioitu taloudellinen vaikutus on 10,5 miljardia euroa, josta 5,1 miljardia euroa on suoria, 2,3 miljardia euroa välillisiä ja 3,2 miljardia euroa johdettuja menoja; toteaa, että pelkästään EU:ssa arvioitu taloudellinen vaikutus on 8,4 miljardia euroa, josta 4,2 miljardia euroa on suoria, 1,8 miljardia euroa välillisiä ja 2,5 miljardia euroa johdettuja menoja;

T.  toteaa, että on olemassa suora yhteys kalakantojen runsauden/rakenteen ja kalastusmahdollisuuksien sekä niistä johtuvien työllisyysvaikutusten, taloudellisten vaikutusten ja sosioekonomisten vaikutusten välillä; katsoo, että on tärkeää arvioida kaiken kalastuksen vaikutusta tiettyyn kantaan ja kalastuksen taloudellista arvoa, jotta voidaan toteuttaa hoitotoimenpiteitä, joilla autetaan saavuttamaan ympäristötavoitteet ja taloudelliset tavoitteet;

U.  ottaa huomioon, että merialueiden virkistyskalastus tukee Euroopassa arviolta 99 000:ta kokoaikavastaavaa työpaikkaa, joista 57 000 on suoraa ja 18 000 välillistä työpaikkaa sekä 24 000 johdettua työpaikkaa, ja sen luoma taloudellinen arvo on keskimäärin 49 000 euroa vuodessa kokoaikavastaavaa työpaikkaa kohti; toteaa, että pelkästään EU:ssa määrä on arviolta 84 000 kokoaikavastaavaa työpaikkaa (50 000 suoraa, 15 000 välillistä ja 20 000 johdettua työpaikkaa);

V.  toteaa, että merialueilla virkistystarkoituksessa harjoitettava kalastusmatkailu ja muu kalastusmatkailu ovat osoittautuneet erittäin merkittäviksi monien alueiden ja maiden taloudelle, ja katsoo, että niitä olisi siksi analysoitava, jotta voidaan arvioida paremmin niiden arvoa, vaikutusta ja kehityspotentiaalia;

W.  toteaa, että kaikenlaisella virkistyskalastuksella on suurempi taloudellinen ja sosiaalinen vaikutus alueellisella tasolla kuin kansallisella tasolla, koska se tulee paikallisia yhteisöjä ja rannikkoyhteisöjä matkailun, tuotannon, varusteiden vähittäismyynnin ja muiden kalastukseen liittyvien palvelujen kautta;

X.  toteaa, että joissakin tapauksissa virkistyskalastuksen saaliit muodostavat merkittävän osuuden kannan kokonaiskuolleisuudesta ja että sen vuoksi se olisi otettava huomioon kalastusmahdollisuuksia vahvistettaessa; katsoo, että parlamentin äskettäin teettämän tutkimuksen mukaa merialueiden virkistyskalastuksen arvioitu prosenttiosuus kokonaissaaliista voi vaihdella suuresti kohdelajeista riippuen – makrillin osuus on 2 prosenttia ja lyyraturskan 43 prosenttia;

Y.  katsoo, että on tärkeää arvioida tapauskohtaisesti virkistyskalastuksen eri menetelmiä tai ICESin vuoden 2013 määritelmässä kuvattuja segmenttejä;

Z.  ottaa huomioon, että arvioinnit virkistyskalastuksen vaikutuksista kalakantoihin sisältävät saaliiden säilyttämisen ja vapautettujen kalojen kuolevuustason; toteaa, että vavalla ja siimalla tapahtuvassa kalastuksessa (pyydystä ja päästä -kalastuksessa) pyydystettyjen kalojen eloonjäämisaste on useimmissa yhteyksissä korkeampi kuin muilla pyydyksillä ja muilla käytännöillä pyydettyjen kalojen, ja se olisi otettava huomioon näissä tapauksissa; katsoo, että tarvitaan lisätietoja merialueen virkistyskalastuksessa käytetyistä tärkeimmistä pyydyksistä, jotta voidaan vertailla eloonjääntimahdollisuuksia kaupallisessa kalastuksessa poisheitettyjen saaliiden osalta ja virkistyskalastuksessa vapautettujen kalojen osalta;

AA.  toteaa, että virkistyskalastuksessa käytetään monenlaisia pyydyksiä ja pyyntimenetelmiä, joilla on erilaisia vaikutuksia kalakantoihin ja ympäristöön ja joita olisi siksi arvioitava ja säänneltävä sen mukaisesti;

AB.  katsoo, että meribassin pohjoisten kantojen ja läntisen Itämeren turskakantojen heikon tilan vuoksi EU:n tasolla on otettu käyttöön virkistyskalastusta koskevia rajoituksia asettamalla elvytyssuunnitelmiin asettamalla saalisrajoituksia tai kieltämällä saaliiksi ottaminen (meribassi) näiden kantojen elvyttämiseksi; toteaa, että kiireellisten hoitotoimenpiteiden toteuttaminen, kun virkistyskalastuksen katsotaan vaikuttavan kannan tilaan, ei anna alalle tarvittavaa näkyvyyttä;

AC.  toteaa, että jotkut virkistyskalastajat pyytävät diadromisia lajeja, kuten lohta, taimenta ja ankeriasta; ottaa huomioon, että näitä lajeja koskevien tietojen keruu olisi suoritettava sekä makean että suolaisen veden osalta, jotta voidaan arvioida kalakantojen muutokset ajan myötä;

AD.  toteaa, että alueet, jotka ovat helpoiten virkistyskalastajien enemmistön saavutettavissa, ovat rannikkoalueita, joilla saaliiksi saadaan kalalajien ohella myös selkärangattomia ja kerätään myös merilevää; katsoo, että näillä on keskeinen rooli tällaisten alueiden ekologiassa; katsoo, että on myös arvioitava näiden lajien saaliiden vaikutusta asianomaisiin kantoihin ja ekosysteemeihin, joiden osa ne ovat;

AE.  ottaa huomioon, että lohi palaa synnyinvesiinsä, ja katsoo, että ihannetapauksissa niitä olisi pyydettävä ainoastaan jokijärjestelmissä, joissa tehokas valvonta ja tehokkaat täytäntöönpanotoimet ovat mahdollisia; toteaa, että merellä harjoitettavassa lohen kalastuksessa poistetaan erottelematta sekä terveet että haavoittuvassa asemassa olevat kannat;

AF.  toteaa, että virkistyskalastus voi aiheuttaa merkittävää kalastuskuolevuutta, vaikka huomattavin arvioitu ympäristövaikutus makean veden virkistyskalastuksessa liittyy mahdollisuuteen, että muita kuin alkuperäisiä lajeja päätyy ekosysteemiin, kun taas merellä harjoitettavassa virkistyskalastuksessa tällainen vaikutus on vähäinen;

AG.  toteaa, että YKP otettiin käyttöön kaupallisen kalastuksen hallinnointia varten, mutta virkistyskalastusta, sen erityispiirteitä ja erityisten hallinnointivälineiden tarvetta ja suunnittelua ei otettu huomioon;

AH.  toteaa, että virkistyskalastuksen ympäristövaikutuksia ovat muut kuin kalojen pyydystämisen vaikutukset, mutta selkeiden tietojen puute vaikeuttaa niiden erottelemista muista ihmisen toiminnasta aiheutuvista vaikutuksista;

AI.  ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista olisi otettava huomioon merialueiden virkistyskalastuksen tulevassa hoidossa, koska tämän toiminnan merkitys Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä yhteisten kalakantojen osalta on huomattava;

AJ.  toteaa, että virkistyskalastuksesta on monenlaisia sosiaalista ja kansanterveydellistä hyötyä, koska se esimerkiksi parantaa siihen osallistuvien elämänlaatua, kannustaa nuorten väliseen vuorovaikutukseen ja antaa ihmisille tietoa ympäristöstä ja sen kestävyyden merkityksestä;

1.  korostaa, että on tärkeää kerätä riittävästi tietoa virkistyskalastuksesta ja etenkin merialueiden virkistyskalastuksesta, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti kokonaiskalastuskuolevuuden tasoja kaikkien kantojen osalta;

2.  korostaa, että virkistyskalastus lisääntyy useimmissa Euroopan maissa ja että tämäntyyppinen kalastus on tärkeää toimintaa, jolla on yhteiskunnallisia ja taloudellisia sekä työllisyyteen ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia, ja sillä voi olla erittäin merkittävä vaikutus kalavaroihin; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että tällaista toimintaa harjoitetaan kestävästi YKP:n tavoitteiden mukaisesti;

3.  korostaa tarvetta suojella pienimuotoista kalastusta harjoittavaa laivastoa ja varmistaa sen selviytyminen ja sukupolvenvaihdos huvivenesatamiin ja kausiluonteiseen matkailuun liittyvän virkistystoiminnan laajentumisen vuoksi;

4.  katsoo, että olisi kerättävä tietoa virkistyskalastusta harjoittavien kalastajien lukumäärästä, heidän saaliidensa määrästä ja lisäarvosta, jota he tuottavat rannikkoyhteisöissä;

5.  kehottaa komissiota sisällyttämään uuteen valvonta-asetukseen virkistyskalastusta koskevat nykyiset säännökset ja parantamaan niitä;

6.  kehottaa komissiota arvioimaan ja tarvittaessa laajentamaan virkistyskalastusta koskevaa tiedonkeruuta, jotta ne kattaisivat useampia kalakantoja ja muita meren organismeja, laatimaan toteutettavuustutkimuksen yhdenmukaisesta tiedonkeruusta, joka liittyy kalastuksen sosioekonomiseen vaikutukseen, ja tekemään tällaisesti tiedonkeruusta pakollista;

7.  korostaa, että on tarpeen parantaa virkistyskalastukseen liittyvien saaliiden raportointia ja seurantaa; muistuttaa, että vuotta 2018 koskevan EU:n talousarvion hyväksymisen yhteydessä parlamentti hyväksyi kokeiluhankkeen, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön meribassia koskeva kuukausittainen raportointijärjestelmä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rahoittamaan edelleen sellaisten lajien seurantahankkeita, jotka ovat haavoittuvimpia virkistyskalastukselle; palauttaa mieliin jäljitettävyyden merkityksen ja kehottaa komissiota sisällyttämään uuteen valvonta-asetukseen virkistyskalastusta koskevat nykyiset säännökset ja parantamaan niitä;

8.  kehottaa komissiota tekemään vaikutuksenarvioinnin virkistyskalastuksesta EU:ssa; katsoo, että virkistyskalastusta koskevia määräyksiä sisältävien hoitosuunnitelmien arviointi olisi myös sisällytettävä vaikutuksenarvioinnista laadittavaan komission lopulliseen kertomukseen;

9.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat tekniset vaiheet tiedonkeruuta koskevan nykyisen asetuksen täytäntöönpanemiseksi ja kehottaa laajentamaan sitä niin, että se kattaa enemmän kalakantoja ja virkistyskalastuksen eri puolia;

10.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki tarvittavat virkistyskalastusta koskevat tiedot kerätään säännöllisesti kalakantojen ja muiden meren organismien kattavan arvioinnin varmistamiseksi, jotta alan näkyvyyttä voidaan lisätä; varoittaa, että ilman tällaista kattavaa arviointia ja sen perusteella toteutettavia asianmukaisia toimia kalastuksenhoitosuunnitelmilla ja teknisillä toimenpiteillä ei ehkä saavuteta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteita eikä virkistyskalastuksen ja kaupallisen kalastuksen välistä tasapainoa;

11.  katsoo, että siellä, missä virkistyskalastuksen saaliilla on huomattava vaikutus kalakantaan, niitä olisi pidettävä erottamattomana osana ekosysteemiä ja ne olisi otettava huomioon monivuotisten hoitosuunnitelmien sosiaalisissa ja taloudellisissa näkökohdissa, jotta voidaan vahvistaa kalastusmahdollisuudet ja hyväksyä asianmukaiset tekniset toimenpiteet; kehottaa siksi komissiota tarvittaessa sisällyttämään virkistyskalastuksen monivuotisiin hoitosuunnitelmiin, jotka on jo hyväksytty tai ollaan hyväksymässä;

12.  korostaa, että tietojen kerääminen on jäsenvaltioiden velvoite; tähdentää kuitenkin, että asianmukainen virkistyskalastuksen määritelmä parantaisi tietojen laatua; kehottaa komissiota ehdottamaan yhdenmukaista EU:n tasoista virkistyskalastuksen määritelmään, jossa erotetaan selvästi virkistyskalastus kaupallisesta ja osittain omavaraisesta kalastuksesta ja joka perustuu periaatteeseen, jonka mukaan virkistyskalastuksen saaliita ei saisi koskaan myydä;

13.  katsoo tietojen ja vaikutustenarvioinnista laaditun kertomuksen perusteella ja ottaen huomioon virkistyskalastusta koskevat jäsenvaltioiden valtuudet, että komission olisi arvioitava virkistyskalastuksen roolia tulevassa yhteisessä kalastuspolitiikassa, jotta molempia merikalastuksen lajeja – kaupallista kalastusta ja virkistyskalastusta – voidaan hoitaa tasapainoisella, oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

14.  kehottaa komissiota tukemaan virkistyskalastuksen kehittämistä matkailualalla myös taloudellisesti, sillä se edistää merkittävällä tavalla sinisen talouden kehittämistä pienissä yhteisöissä, rannikkoyhteisöissä ja saarilla erityisesti syrjäisimmillä alueilla; katsoo, että tällä olisi myönteinen vaikutus matkailukauden pidentämiseen kesäkuukausien ulkopuolelle; ehdottaa, että komissio valitsee virkistyskalastuksen EDEN-aloitteen mukaisen kestävää matkailua koskevan hankevuoden teemaksi ja käynnistää hankkeita, joilla edistetään virkistyskalastusmatkailua pienissä rannikkoyhteisöissä Cosme-rahaston tuella;

15.  korostaa, että seikkaperäisiin tieteellisiin tietoihin perustuvaa kalavarojen normaalia hoitoa lukuun ottamatta virkistyskalastukseen liittyvien toimien kehittäminen ei saa merkitä ammattimaisen kalastuksen kalastusmahdollisuuksien vähentämistä tai ammattimaisen toiminnan ja virkistystoiminnan välisten niukkojen resurssien jakamista etenkään pienimuotoisessa kalastuksessa;

16.  ottaa huomioon, että virkistyskalastusta on harjoitettu vuosisatoja Euroopassa ja että se on erottamaton osa monien rannikko- ja saariyhteisöjen kulttuuria, perinteitä ja perintöä; panee merkille, että virkistyskalastuksen eri muodot ovat yhtä moninaisia kuin EU:n kulttuurit ja että tämä seikka on tunnustettava kaikissa tämän alan sääntelyä koskevissa pyrkimyksissä;

17.  kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotta varmistetaan, että virkistyskalastuksen sääntelyä koskevat tulevat määräykset ovat asianmukaisia eivätkä ne haittaa ammattimaista kalastustoimintaa;

18.  korostaa tarvetta laatia virkistyskalastusta koskevat perussäännöt ja ehdottaa, että laaditaan virkistyskalastustoimintaa koskeva esite, johon sisältyy tietoja pyydyksistä ja kalastustoiminnasta sekä kuvaus kalastusalueista, kohdelajeista ja sivusaaliista;

19.  korostaa EMKR:n merkitystä tieteellisten valmiuksien kehittämisen avustamisessa sekä virkistyskalastustoimintaan liittyvien meren luonnonvarojen täysimääräisten ja luotettavien arviointien takaamisessa; palauttaa mieliin, että EMKR tarjoaa rahoitusta tiedonkeruuseen, ja kehottaa komissiota laajentamaan EMKR:n tulevaa soveltamisalaa, jotta taloudellista tukea voidaan myöntää tutkimusta ja kerättyjen tietojen analysointia varten;

20.  korostaa, että on erittäin tärkeää jakaa tietoja, ja tähdentää, että EMKR:stä tuetaan tiedonkeruuta myös virkistyskalastuksen osalta; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin tietojen keräämiseksi ja kehottaa komissiota lisäksi perustamaan yhteisen tietokannan, joka sisältää tutkijoiden käytettävissä olevia kattavia ja luotettavia tietoja, jotta he voivat seurata ja arvioida kalavarojen tilaa; ehdottaa, että tällaisiin toimiin sisällytetään EMKR:n rahoituksen käyttö;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0316. (2) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22. (3) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1. (4) EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1. (5) EUVL L 157, 20.6.2017, s. 1.