Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta tehdyn pöytäkirjan täytäntöönpanon edellyttämistä säännöksistä tehdyn neuvoston päätöksen 2003/76/EY muuttamisesta (14532/2017 – C8-0444/2017 – 2017/0213(APP))

P8_TA(2018)0061 A8-0034/2018

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14532/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 37 olevan 2 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0444/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan suosituksen (A8-0034/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi yhteistyötä ja vastavuoroista hallinnollista avunantoa tulliasioissa koskevan Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin välisen sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07712/2016 – C8-0237/2017 – 2016/0006(NLE))

P8_TA(2018)0062 A8-0029/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07712/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen yhteistyötä ja vastavuoroista hallinnollista avunantoa tulliasioissa koskevaksi Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin väliseksi sopimukseksi (07682/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0237/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0029/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Uuden-Seelannin hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2018 eurooppalaisesta strategiasta vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten (2017/2067(INI))

P8_TA(2018)0063 A8-0036/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten – ensimmäinen virstanpylväs matkalla kohti vuorovaikutteista, verkkoon liitettyä ja automatisoitua liikkumista” (COM(2016)0766),

–  ottaa huomioon tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU(1) ja delegoitujen säädösten antamista koskevan määräajan pidentämisen,

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2017 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon vuorovaikutteisista älykkäistä liikennejärjestelmistä (CDR 2552/2017),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppalainen strategia vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten – ensimmäinen virstanpylväs matkalla kohti vuorovaikutteista, verkkoon liitettyä ja automatisoitua liikkumista(2),

–  ottaa huomioon vuorovaikutteisten älykkäiden liikennejärjestelmien (C-ITS) käyttöönottoa käsittelevän ryhmän selvitykset erityisesti näiden liikennejärjestelmien varmenne- ja turvallisuuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ihmishenkien säästämisestä EU:ssa autojen turvallisuutta parantamalla(3),

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 annetun Amsterdamin julistuksen verkottuneita ja automatisoituja ajoneuvoja koskevasta yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman internetyhteyksistä kasvun, kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi: eurooppalainen gigabittiyhteiskunta ja 5G(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0036/2018),

A.  ottaa huomioon, että eurooppalainen strategia vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten (jäljempänä ”strategia”) liittyy läheisesti komission poliittisiin painopisteisiin, etenkin työllisyyttä, kasvua ja investointeja edistävään sisämarkkinaohjelmaan, yhtenäisen Euroopan liikennealueen luomiseen, digitaalisiin sisämarkkinoihin, ilmastonsuojeluun ja energiaunionistrategiaan;

B.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden viranomaisten ja elinkeinoelämän on pyrittävä tekemään liikenteestä entistä turvallisempaa, puhtaampaa, tehokkaampaa, kestävämpää, multimodaalisempaa ja esteettömämpää kaikille tienkäyttäjille, myös kaikkein suojattomimmille tienkäyttäjille ja liikuntarajoitteisille henkilöille;

C.  ottaa huomioon, että EU:ssa viimeisten kymmenen vuoden ajan vallinnut myönteinen kehityssuunta liikenneturvallisuudessa on alkanut taittua, että 92 prosenttia tieliikenneonnettomuuksista johtuu inhimillisestä virheestä ja että C-ITS-tekniikoiden käytöllä on merkitystä tiettyjen kuljettajaa avustavien järjestelmien tehokkaan toiminnan kannalta; ottaa huomioon, että edelleenkin valtaosa kaupunkitilasta on tieliikenteen käytössä ja valtaosa onnettomuuksista ja liikenteen melu-, kasvihuonekaasu- ja ilmansaastepäästöistä aiheutuu tieliikenteestä;

D.  ottaa huomioon, että C-ITS-järjestelmän avulla tienkäyttäjät ja liikenteen hallinnasta vastaavat voivat jakaa ja käyttää tietoja ja sovittaa toimintansa yhteen entistä tehokkaammin;

E.  ottaa huomioon, että C-ITS-järjestelmien kyberturvallisuus on keskeinen tekijä täytäntöönpanossa, että hajanaiset turvallisuusratkaisut vaarantaisivat yhteentoimivuuden sekä loppukäyttäjien turvallisuuden ja että siksi tarvitaan selkeästi EU-tason toimintaa;

F.  toteaa, että algoritmeja koskeva vastuuvelvollisuus ja avoimuus tarkoittaa sellaisten teknisten ja operatiivisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, joilla varmistetaan avoimuus ja syrjimättömyys automatisoidussa päätöksenteossa sekä yksilöiden käyttäytymisen todennäköisyyksien laskennassa; katsoo, että avoimuuden olisi tarjottava ihmisille merkityksellistä tietoa sovelletusta logiikasta sekä prosessin merkityksestä ja sen seurauksista; katsoo, että siihen olisi sisällyttävä tietoa analyysikoulutukseen käytetystä datasta ja että ihmisten olisi sen avulla voitava ymmärtää ja valvoa heihin vaikuttavia päätöksiä;

G.  katsoo, että EU:n olisi edistettävä ja kehitettävä edelleen digitaalitekniikoita, jotta inhimilliset virheet ja muunlainen tehottomuus vähenevät ja saadaan myös vähennettyä kustannuksia ja optimoitua infrastruktuurin käyttöä vähentämällä liikenteen ruuhkautumista, mikä puolestaan vähentää hiilidioksidipäästöjä;

H.  katsoo, että tällainen vuorovaikutteisuus – joka on mahdollista digitaalisten ja mobiiliyhteyksien ansiosta – parantaa merkittävästi liikenneturvallisuutta sekä liikenteen tehokkuutta, kestävyyttä ja multimodaalisuutta; toteaa, että se synnyttää samanaikaisesti valtavia taloudellisia mahdollisuuksia ja vähentää tieliikenneonnettomuuksia ja energiankulutusta; ottaa huomioon, että C-ITS-järjestelmät ovat olennainen osa autonomisten ajoneuvojen ja ajojärjestelmien kehittämistä;

I.  ottaa huomioon, että verkottunut ja automatisoitu ajaminen edustaa merkittävää digitaalista kehitystä alalla ja että kaikkien alalla käytössä olevien uusien tekniikoiden, kuten Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien, Galileon ja EGNOSin, välinen koordinointi on nyt saavuttanut korkeatasoiset tekniset valmiudet;

J.  ottaa huomioon, että EU:n on noudatettava Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklaa, jotka koskevat oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaa;

K.  ottaa huomioon, että useat maat eri puolilla maailmaa (esimerkiksi Yhdysvallat, Australia, Japani, Etelä-Korea ja Kiina) ovat siirtymässä nopeasti uusien digitaalitekniikoiden käyttöönottoon ja että C-ITS-ajoneuvoja ja -palveluja on jo saatavilla markkinoilla;

Yleiset puitteet

1.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon eurooppalaisesta strategiasta vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten ja tiiviiseen työhön, jota komissio on tehnyt sekä julkisen että yksityisen sektorin asiantuntijoiden kanssa ja joka on toiminut kyseisen tiedonannon pohjana; antaa tukensa tuloksille ja vaatii sen vuoksi ottamaan viipymättä käyttöön yhteentoimivat C-ITS-palvelut koko Euroopassa;

2.  korostaa, että vuorovaikutteisten älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton tukemiseen tarvitaan selkeää oikeudellista kehystä, ja pitää myönteisenä tulevaa ITS‑direktiivin (2010/40/EU) nojalla annettavaa delegoitua säädöstä, jolla varmistetaan palvelujen jatkuvuus, huolehditaan yhteentoimivuudesta ja tuetaan yhteensopivuutta aiempien järjestelmien kanssa;

3.  panee merkille C-ITS:n potentiaalin polttoainetehokkuuden parantamisessa, henkilöliikenteen kustannusten alentamisessa ja liikenteen kielteisten ympäristövaikutusten vähentämisessä;

4.  korostaa digitaalitekniikoiden ja niihin liittyvien liiketoimintamallien tarjoamia mahdollisuuksia tieliikenteessä ja toteaa, että strategia on tärkeä etappi C-ITS:n ja viime kädessä täysin verkottuneen ja automatisoidun liikkumisen kehittämisessä; panee merkille, että vuorovaikutteiset, verkottuneet ja automatisoidut ajoneuvot voivat parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä, sujuvoittaa liikennettä ja lisätä sen turvallisuutta, vähentää ruuhkautumista, energiankulutusta ja päästöjä sekä parantaa eri liikennemuotojen yhteenliitettävyyttä; toteaa, että tätä varten on vahvistettava infrastruktuurivaatimukset, joilla varmistetaan, että nämä järjestelmät voivat toimia turvallisesti ja tehokkaasti;

5.  toteaa, että unionin teollisuudenalojen olisi hyödynnettävä maailmanlaajuista etulyöntiasemaansa C-ITS-tekniikan kehittämisessä ja soveltamisessa; korostaa, että on tarpeen laatia kiireellisesti kunnianhimoinen EU:n strategia, jolla koordinoidaan kansallisia ja alueellisia toimia, ehkäistään hajanaisuutta, vauhditetaan sellaisen C‑ITS‑tekniikan käyttöönottoa, jolla on toteen näytettyjä turvallisuushyötyjä, ja maksimoidaan eri alojen, kuten liikenne-, energia- ja televiestintäalan, välinen yhteistyö; kehottaa komissiota esittämään erityisen aikataulun sekä selkeät tavoitteet asioista, jotka EU:n on saavutettava vuosina 2019–2029, asettamaan etusijalle sellaisten C-ITS-palvelujen käyttöönoton vuoteen 2019 mennessä, joilla on suurin turvallisuuspotentiaali C-ITS-ryhmän toisen vaiheen raportissa laaditun palveluluettelon mukaisesti, ja varmistamaan, että nämä palvelut ovat saatavilla kaikissa uusissa ajoneuvoissa koko Euroopassa;

6.  korostaa, että on tarpeen ottaa käyttöön yhtenäinen sosiaalisten ja ympäristöä ja turvallisuutta koskevien sääntöjen kehys, jotta työntekijöiden ja kuluttajien oikeudet voidaan panna täytäntöön ja jotta voidaan taata reilu kilpailu alalla;

7.  panee tyytyväisenä merkille C-ITS-ryhmän toisen vaiheen tulokset ja korostaa tulosten merkitystä(5);

8.  korostaa, että vaikka tiedonanto on tärkeä etappi laadittaessa vuorovaikutteisia, verkottuneita ja automatisoituja ajoneuvoja koskevaa EU:n strategiaa, C‑ITS‑järjestelmien ja näiden eri käsitteiden välillä ei saisi olla epäselvyyttä;

9.  kannustaa varmistamaan, että verkottuneiden ja automatisoitujen ajoneuvojen sekä C‑ITS:n kehittämisessä ja käyttöönotossa noudatetaan täysimääräisesti siirtymistä vähähiiliseen liikennejärjestelmään sekä tieliikenneturvallisuuteen liittyvää nollatoleranssia koskevia tavoitteita ja tuetaan niitä;

10.  muistuttaa, että C-ITS:t ovat järjestelmiä, joiden avulla eri ITS-asemat (ajoneuvot, tienvarsilaitteet, liikenteenohjauskeskukset ja mukana kulkevat laitteet) voivat viestiä ja jakaa tietoja käyttämällä vakiomuotoista viestintäarkkitehtuuria, ja että yksittäisten järjestelmien yhteentoimivuus on sen vuoksi välttämätöntä;

11.  muistuttaa, että verkottuneet ajoneuvot ovat ajoneuvoja, jotka käyttävät C‑ITS‑tekniikoita, joiden avulla kaikki maantieajoneuvot voivat olla yhteydessä toisiin ajoneuvoihin, liikennevaloihin, pysyvään ja horisontaaliseen tienvarsi-infrastruktuuriin – jota olisi vahvistettava ja mukautettava mutta jonka avulla voidaan myös tarjota innovatiivisia matkalatausjärjestelmiä ja olla turvallisesti yhteydessä ajoneuvoihin – sekä muihin tienkäyttäjiin; muistuttaa, että 92 prosenttia tieliikenneonnettomuuksista johtuu inhimillisestä virheestä ja että C-ITS-tekniikoiden käytöllä on merkitystä tiettyjen kuljettajaa avustavien järjestelmien tehokkaan toiminnan kannalta;

12.  muistuttaa, että automatisoidut ajoneuvot ovat ajoneuvoja, jotka pystyvät ohjaamaan ja hallitsemaan itseään itsenäisesti todellisissa liikennetilanteissa ja joissa yksi tai useampi ensisijainen ajonhallintalaite (ohjaus, kiihdytys, jarrutus) on yhtäjaksoisesti automatisoitu pidemmän aikaa;

13.  korostaa, että siirtymävaiheessa, kun käytössä on yhtä aikaa verkottuneita ja automatisoituja ajoneuvoja sekä perinteisiä verkottumattomia ajoneuvoja, on otettava mukaan turvajärjestelmiä, jotta liikenneturvallisuus ei vaarannu; huomauttaa, että tiettyjä kuljettajaa avustavia järjestelmiä olisi kehitettävä edelleen ja että niiden asentamisen olisi oltava pakollista;

14.  kehottaa komissiota pohtimaan, kuinka vuorovaikutteisten, verkottuneiden ja automatisoitujen ajoneuvojen ja verkottumattomien ajoneuvojen ja kuljettajien rinnakkaiseloa koskeva ongelma voidaan ratkaista, kun otetaan huomioon, että on varauduttava siihen, että järjestelmän ulkopuolisten ajoneuvojen määrä pysyy pitkään suurena ajoneuvokannan vanhuuden ja verkon ulkopuolella edelleen toimivien henkilöiden osuuden vuoksi;

15.  pitää valitettavana, että puolentoista päivän ja sen jälkeen käyttöön otettavista suositelluista palveluista ei ole selkeää aikataulua ja että C-ITS-palvelujen ja potentiaalisten palvelunlaajennusten käyttöönottoa koskevista aloitteista ei ole kattavaa vaikutustenarviointia ja täsmällisiä tietoja;

16.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle C-ITS-palvelut, joihin liittyy suurin turvallisuuspotentiaali, sekä tarvittavien määritelmien ja vaatimusten laatimisen ja päivittämään viipymättä ajoneuvoihin asennettavien tieto- ja viestintäjärjestelmien käyttöliittymiä koskevat eurooppalaiset periaatteet, koska ihmiskuljettajan ja koneen välinen vuorovaikutus on tärkeää(6);

17.  muistuttaa, että verkottuneilla ja automatisoiduilla ajoneuvoilla, C-ITS:llä ja uusilla tekniikoilla on keskeinen rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja että on varmistettava, että niiden kehittämisessä ja käyttöönotossa noudatetaan täysimääräisesti liikennejärjestelmän vähähiilisyyden tavoitetta ja tuetaan sitä; suhtautuu myönteisesti C‑ITS:n käyttöön keinona parantaa liikenteen tehokkuutta, vähentää polttoaineenkulutusta ja tieliikenteen ympäristövaikutusta (esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen osalta) ja optimoida kaupunki-infrastruktuurin käyttöä;

18.  korostaa automatisoidun ajamisen ja saattueajon (erilaisten ajoneuvojen ryhmittäminen) kaltaisten innovatiivisten teknologioiden potentiaalia maanteiden tavaraliikenteessä, koska niissä on mahdollista hyödyntää paremmin imussa ajamisen etuja, mikä vähentää polttoaineenkulutusta ja päästöjä; kehottaa tukemaan edelleen kyseisen alan tutkimusta ja kehittämistä, erityisesti tarvittavaan digitaaliseen infrastruktuuriin liittyvää tutkimusta ja kehittämistä;

19.  korostaa, että tienkäyttäjille on tarjottava enemmän vaihtoehtoja, käyttäjäystävällisempiä, edullisempia ja räätälöidympiä tuotteita sekä enemmän tietoa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota helpottamaan sellaisten parhaiden käytäntöjen vaihtoa, joilla pyritään muun muassa varmistamaan taloudellinen tehokkuus; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita liittymään C-Roads-alustaan, koska sen on määrä olla merkittävässä asemassa koordinoitaessa strategian täytäntöönpanoa, edellyttäen, että siinä noudatetaan teknologianeutraaliutta, jota tarvitaan innovoinnin edistämiseksi; korostaa tarvetta varmistaa, että kehittyneet digitaaliset välineet otetaan käyttöön laajasti ja koordinoidusti jäsenvaltioissa, myös julkisen liikenteen alalla; kehottaa autonvalmistajia aloittamaan C-ITS:n käyttöönoton strategian täytäntöönpanemiseksi;

20.  kehottaa komissiota laatimaan nykyisiä tilastoja täydentäviä tilastoja, jotta voidaan arvioida paremmin digitalisaation edistymistä tieliikennealan eri osa-alueilla; tähdentää, että on tärkeää lisätä investointeja anturijärjestelmien tutkimukseen, ja korostaa, että C‑ITS-järjestelmää kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota kaupunkiajoon, joka on hyvin erilaista kuin ajo kaupungin ulkopuolella; toteaa, että kaupunkiajossa ollaan erityisesti enemmän tekemisissä moottoripyöräilijöiden, pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja muiden suojattomien tienkäyttäjien, kuten vammaisten henkilöiden, kanssa;

21.  kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään kaikin keinoin varmistamaan, että ammatillinen koulutus ja korkea-asteen koulutus pystyvät vastaamaan sen alan osaamistarpeisiin, jonka tehtävänä on kehittää ITS-strategiaa; kehottaa tekemään tulevaisuuteen suuntautuvia analyyseja tähän uuteen liikkuvuusmalliin liittyvistä uusista ammateista ja työpaikoista ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä kehitettäessä malleja yritysten ja koulutusjärjestelmän väliselle yhteistyölle, jolla tähdätään yhdennettyjen koulutus-, innovointi- ja tuotantoalueiden luomiseen;

22.  katsoo, että C-ITS-palvelut olisi integroitava Euroopan avaruusstrategiaan, koska C‑ITS:n käyttöönoton on määrä perustua geopaikannustekniikkaan, kuten satelliittipaikannukseen;

23.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon C-ITS-palvelujen käyttöönotto osana laajempaa näkökulmaa, jossa liikkuminen nähdään palvelukonseptina (MaaS) ja palvelut integroidaan muihin liikennemuotoihin, erityisesti sen vuoksi, että vältettäisiin mahdolliset heijastusvaikutukset, kuten tieliikenteen osuuden kasvaminen liikennemuotojakaumassa;

Yksityisyyden suoja ja tietosuoja

24.  kiinnittää huomiota siihen, että yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevaa unionin lainsäädäntöä on tärkeää soveltaa C-ITS-tietoihin ja verkottuneen ekosysteemin tietoihin, ja toteaa, että tämän vuoksi näitä tietoja olisi ensisijaisesti käytettävä vain C‑ITS-järjestelmään liittyviin tarkoituksiin eikä niitä pitäisi säilyttää tai käyttää muihin tarkoituksiin; tähdentää, että älyautojen olisi oltava kaikilta osin yleisen tietosuoja-asetuksen ja siihen liittyvien sääntöjen mukaisia ja että C-ITS-palveluntarjoajien on tarjottava kuljettajille helposti saatavilla olevaa tietoa ja selkeät ehdot, jotka mahdollistavat sen, että he voivat antaa tietoon perustuvan vapaaehtoisesti annetun suostumuksen yleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistettujen säännösten ja rajoitusten mukaisesti;

25.  korostaa tarvetta lisätä huomattavasti yritysten harjoittaman tietojen käsittelyn ja analysoinnin avoimuutta ja algoritmeja koskevaa vastuuvelvollisuutta; muistuttaa, että yleinen tietosuoja-asetus kattaa jo nyt oikeuden saada tietoja tietojenkäsittelyyn liittyvästä logiikasta; painottaa lisäksi, että on tarpeen estää sellaisten ajonestojen käyttäminen, jotka tarkoittaisivat, etteivät käyttäjät voi ajaa omia älyautojaan, jos he kieltäytyvät antamasta suostumustaan; vaatii älyautoihin offline-vaihtoehtoa, jolloin käyttäjä voisi kytkeä pois päältä henkilötietojen siirrot muihin laitteisiin sen haittaamatta hänen mahdollisuuttaan ajaa kyseistä autoa;

26.  korostaa, että tietosuoja ja luottamuksellisuus on huomioitava koko tietojen käsittelyn ajan; painottaa, että sisäänrakennetun ja oletusarvoisen yksityisyydensuojan ja tietosuojan periaatteiden täytäntöönpanon olisi oltava lähtökohtana ITS-sovellusten ja ‑järjestelmien suunnittelussa; muistuttaa, että anonymisointitekniikat voivat lisätä käyttäjien luottamusta palveluihin, joita he käyttävät;

Kyberturvallisuus

27.  korostaa, että hakkeroinnin ja kyberhyökkäysten estämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa on tärkeää soveltaa tiukkoja kyberturvallisuusstandardeja, erityisesti C-ITS-viestinnän turvallisuuden ratkaisevan merkityksen vuoksi; toteaa, että kyberturvallisuus on olennaisen tärkeä haaste, johon on puututtava, koska liikennejärjestelmän digitaalisuus ja verkottuneisuus lisääntyvät; korostaa, että automatisoidut ja verkottuneet ajoneuvot sekä tietokannat, joissa tietoja käsitellään ja/tai säilytetään, ovat alttiita kyberhyökkäyksille, minkä vuoksi olisi suljettava pois kaikki havaittavissa olevat ja kehitystason perusteella mahdolliset haavoittuvuustekijät ja riskit laatimalla yhteiset turvallisuusperiaatteet, mukaan lukien tiukat turvallisuusstandardit, ja varmenneperiaatteet C-ITS:n käyttöönottoa varten;

28.  painottaa, että EU:ssa ja kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikissa mahdollisissa yhteistyöjärjestelyissä kolmansien maiden kanssa olisi sovellettava yhtä tiukkoja ja yhdenmukaistettuja turvallisuusstandardeja; katsoo, että nämä standardit eivät saisi kuitenkaan estää ulkopuolisten korjaamojen pääsyä asennettuihin järjestelmiin, jotta varmistetaan, että ajoneuvojen omistajien ei tarvitse tukeutua autonvalmistajiin voidakseen tehdä välttämättömiä tarkastuksia ja/tai korjauksia asennettuihin ohjelmiin;

Viestintätekniikat ja taajuudet

29.  katsoo, että teknologianeutraali hybridiviestintä, jossa varmistetaan yhteentoimivuus ja yhteensopivuus aiempien järjestelmien kanssa sekä yhdistetään toisiaan täydentäviä viestintätekniikoita, on oikea lähestymistapa ja että lupaavin hybridiviestintäkokonaisuus näyttää olevan langattoman lyhyen kantaman tiedonsiirron sekä matkaviestintä- ja satelliittitekniikan yhdistelmä, jolla varmistetaan paras mahdollinen tuki C-ITS-peruspalvelujen käyttöönotolle;

30.  panee merkille maininnan verkottuneiden autojen ja eurooppalaisten satelliittinavigointijärjestelmien, EGNOSin ja Galileon, välisestä yhteydestä; ehdottaa näin ollen, että strategiat, joissa keskitytään verkottuneisiin autoihin, sisällytettäisiin avaruusteknologiaan; pitää yhteentoimivuutta olennaisena sekä turvallisuuden että kuluttajien valinnanmahdollisuuksien kannalta ja korostaa, että ajoneuvojen kyky olla yhteydessä 5G- ja satelliittinavigointijärjestelmiin on tulevaisuudessa yhdistettävä hybridiviestintäkokonaisuuteen, kuten komission 5G-toimintasuunnitelmassa todettiin;

31.  kannustaa autonvalmistajia ja C-ITS-palveluja tukevia teleoperaattoreita tekemään yhteistyötä muun muassa C-ITS-viestintätekniikoiden, tiemaksujärjestelmien ja digitaalisia ajopiirtureita koskevien älypalvelujen ottamiseksi käyttöön sujuvasti ilman, että näiden palvelujen välillä esiintyy häiriöitä;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edelleen rahoittamaan tutkimusta ja innovointia (Horisontti 2020), jotta luodaan erityisesti edellytykset sellaisen infrastruktuurin kehittämiselle pitkällä aikavälillä, joka soveltuu C-ITS:n käyttöönottoa varten;

33.  korostaa anturijärjestelmien merkitystä esimerkiksi ajoneuvodynamiikkaa, ruuhkia ja ilmanlaatua koskevien tietojen tuottamisessa; kehottaa lisäämään ja koordinoimaan asianmukaisesti jäsenvaltioissa tehtäviä investointeja, joilla varmistetaan käytettävien anturien täysi yhteentoimivuus sekä niiden mahdollinen käyttö muissa kuin turvallisuutta koskevissa sovelluksissa, esimerkiksi päästöjen etätunnistuksessa;

34.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia, joilla varmistetaan, että ajoneuvoihin asennettujen anturien avulla saatavat tiedot epäpuhtauspäästöistä kerätään ja asetetaan toimivaltaisten viranomaisten saataville;

Yhteinen eurooppalainen lähestymistapa

35.  kannustaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia, ajoneuvovalmistajia, tienpitäjiä ja ITS-alaa panemaan C-ITS:n täytäntöön vuoteen 2019 mennessä ja suosittelee, että komissio, paikallisviranomaiset ja jäsenvaltiot osoittavat tulevan tieinfrastruktuurin parantamiseen ja ylläpitoon asianmukaisen rahoituksen Verkkojen Eurooppa -välineen, Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston avulla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edelleen rahoittamaan tutkimusta ja innovointia (Horisontti 2020) noudattaen täysimääräisesti avoimuuden periaatetta ja antaen säännöllisesti tietoa EU:n yhteisrahoituksesta;

36.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan aloitteita ja toimia C-ITS-järjestelmien kehitystä ja vaikutuksia unionin liikennepolitiikkaan koskevan tutkimuksen ja tiedonhankinnan edistämiseksi; katsoo, että jos vuoteen 2022 mennessä ei saavuteta merkittävää edistystä, saattaa olla tarpeen toteuttaa lainsäädäntötoimia, joilla otetaan käyttöön vähimmäissäännöt ja huolehditaan yhdentymisestä tällä alalla;

37.  pitää tärkeänä fyysisen tieinfrastruktuurin laatua ja katsoo, että sitä olisi vähitellen täydennettävä digitaalisella infrastruktuurilla; kehottaa parantamaan ja ylläpitämään tulevaa tieinfrastruktuuria;

38.  korostaa, että olisi luotava aidosti multimodaalinen liikennejärjestelmä, jolla liikennemuodot yhdennetään yhdeksi liikennepalveluksi, jossa käytetään reaaliaikaista tietoa ja otetaan huomioon yhdennetyt matkalippupalvelut ja yhteiskäyttöön perustuvat liikkumispalvelut sekä jalankulku ja pyöräily ja joka mahdollistaa ihmisten ja rahdin liikkumisen saumattomasti ovelta ovelle ja edistää yleistä liikenteen tehokkuutta, kestävyyttä ja pysyvyyttä; kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan EU-tason yhteistyön ja investoinnit liikennealan digitalisaatioon sekä edistämään niitä nykyisten ja uusien varojen avulla, jotta älykkäät liikennejärjestelmät voidaan integroida eri liikennemuotoihin (C-ITS, ERTMS, SESAR, RIS(7)); pitää tärkeänä, että tiedotus-, varaus- ja matkalippujärjestelmiin sovelletaan yhdennettyä lähestymistapaa, jotta saadaan aikaan houkuttelevia ovelta ovelle -liikenneketjuja;

39.  kehottaa hyödyntämään tässä suunnitteluprosessissa perustiedonlähteenä käyttäjien näkemyksiä matkustaja- ja tavaraliikenteestä, jotta voidaan laajentaa C‑ITS‑järjestelmien käyttömahdollisuuksia ja luoda liiketoimintamalleja, jotka liittyvät tähän uuteen yhdennettyyn kestävään liikkuvuuteen;

40.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista sekä tulevan direktiivin tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista, jotta C-ITS on esteettömästi kaikkien kansalaisten käytettävissä;

41.  suosittelee, että komissio laatii nopeasti asianmukaisen oikeudellisen kehyksen EU:n laajuisen rajatylittävän yhteentoimivuuden aikaansaamiseksi sekä kehyksen, jossa vahvistetaan verkottuneen liikenteen eri muotojen käyttöön liittyvää vastuuta koskevat säännöt; kehottaa komissiota julkaisemaan vuoden loppuun mennessä säädösehdotuksen pääsystä ajoneuvoissa oleviin tietoihin ja resursseihin; suosittelee, että ehdotuksen olisi mahdollistettava se, että koko autoteollisuuden arvoketju ja loppukäyttäjät hyötyvät digitalisaatiosta, ja että siinä taataan tasapuoliset toimintaedellytykset ja paras mahdollinen turvallisuustaso, kun on kyse ajoneuvoissa olevien tietojen säilyttämisestä ja kolmansien osapuolten pääsystä niihin, jonka olisi oltava reilua, oikea-aikaista ja rajoittamatonta, jotta suojellaan kuluttajien oikeuksia, edistetään innovointia ja varmistetaan oikeudenmukainen, syrjimätön kilpailu näillä markkinoilla teknologianeutraaliuden periaatetta noudattaen; korostaa, että on tarpeen edistää kaiken julkisen liikenteen palveluihin liittyvän kaupunki- ja maaseutualueiden infrastruktuurin nykyaikaistamista; kehottaa komissiota takaamaan, että se kaikissa tapauksissa varmistaa yleisen tietosuoja-asetuksen täysimääräisen noudattamisen, ja raportoimaan vuosittain tästä seurannasta parlamentille;

42.  kehottaa komissiota omaksumaan globaalin lähestymistavan tietojen tekniseen yhdenmukaistamiseen ja standardointiin, jotta voidaan varmistaa C-ITS:n yhteensopivuus, mittakaavaedut valmistajien kannalta sekä kuluttajien käyttömukavuuden parantaminen;

43.  tähdentää, että on tärkeää käynnistää varhaisessa vaiheessa vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten ja kuluttajien edustajien kanssa, jotta voidaan luoda avoimuuden ja luottamuksen ilmapiiri ja saavuttaa asianmukainen tasapaino sosiaalisiin olosuhteisiin ja työehtoihin sekä kuluttajien oikeuksiin kohdistuvien myönteisten ja kielteisten vaikutusten välillä; toteaa, että eSafety-foorumin on laadittava C-ITS:n käyttöönottoa koskeva toimintasuunnitelma vastaavasti kuin se on laatinut eCall‑järjestelmää koskevan toimintasuunnitelman;

44.  korostaa, että kansainvälisten ilmastositoumusten täyttäminen ja EU:n sisäisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät kokonaisvaltaista siirtymistä kohti vähähiilistä taloutta; korostaa tämän vuoksi tarvetta uudistaa EU:n eri varojen jakoperusteita vähähiilisyyteen siirtymistä tukevien toimenpiteiden ja energiatehokkuustoimenpiteiden edistämiseksi myös C-ITS:ssä; katsoo, että unionin rahoitusta ei saisi missään olosuhteissa osoittaa hankkeisiin, jotka eivät ole hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden ja toimintapolitiikan mukaisia;

45.  kehottaa autonvalmistajia antamaan kuluttajille riittävät ja selkeät tiedot heidän oikeuksistaan sekä uusiin C-ITS-tekniikoihin liittyvistä hyödyistä ja rajoituksista turvallisuuden kannalta; kannustaa toteuttamaan tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on kertoa nykyisille kuljettajille C-ITS-tekniikoista, luoda tarvittava luottamus loppukäyttäjien parissa ja saavuttaa yleinen hyväksyntä; katsoo, että C‑ITS‑tekniikoiden käyttö voi parantaa liikennejärjestelmän turvallisuutta ja tehokkuutta, mutta samalla on varmistettava tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa kokevien sääntöjen noudattaminen;

o
o   o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 207, 6.8.2010, s. 1. (2) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 85. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0423. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0234. (5) C-ITS-ryhmän toisen vaiheen loppuraportti: https://ec.europa.eu/transport/sites/transport/files/2017-09-c-its-platform-final-report.pdf (6) 1Komission suositus 2008/653/EY annettu 26. toukokuuta 2008 turvallisista ja tehokkaista ajoneuvoihin asennettavista tieto- ja viestintäjärjestelmistä: ajantasaistetut käyttöliittymiä koskevat eurooppalaiset periaatteet (EUVL L 216, 12.8.2008, s. 1). (7) Eurooppalainen rautatieliikenteen hallintajärjestelmä (ERTMS); Uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmä (SESAR); Jokiliikenteen tietopalvelu (RIS).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rajatylittävistä pakettipalveluista (COM(2016)0285 – C8-0195/2016 – 2016/0149(COD))

P8_TA(2018)0064 A8-0315/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0285),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0195/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. lokakuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0315/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi rajatylittävistä pakettipalveluista

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/644.)

(1) EUVL C 34, 2.2.2017, s. 106.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta annetun direktiivin 2003/59/EY ja ajokorteista annetun direktiivin 2006/126/EY muuttamisesta (COM(2017)0047 – C8-0025/2017 – 2017/0015(COD))

P8_TA(2018)0065 A8-0321/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0047),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 91 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0025/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 31. toukokuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A8-0321/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta annetun direktiivin 2003/59/EY ja ajokorteista annetun direktiivin 2006/126/EY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2018/645.)

(1) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 115.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2018 sukupuolten tasa-arvosta EU:n kauppasopimuksissa (2017/2015(INI))

P8_TA(2018)0066 A8-0023/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 ja 10 artiklan, 153 artiklan 1 ja 2 kohdan, 157 artiklan sekä 207 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 ja 33 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2016 kokoontuneen neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta (00337/2016),

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevista YK:n periaatteista (Implementing the UN Guiding Principles on Business and Human Rights – State of Play) (SWD(2015)0144),

–  ottaa huomioon 7. maaliskuuta 2011 kokoontuneen neuvoston päätelmiin liitetyn Euroopan tasa-arvosopimuksen vuosiksi 2011–2020 (07166/2011),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan strategisesta toimintaohjelmasta sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (Strategic engagement for gender equality 2016–2019) (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2017,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission kertomuksen ”Kaikkien kauppa” -strategian täytäntöönpano – Globalisaation hallinta edistyksellisen kauppapolitiikan avulla” (COM(2017)0491),

–  ottaa huomioon GSP-asetuksen (yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012(1)),

–  ottaa huomioon konfliktialueiden mineraaleja koskevan asetuksen (unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence ‑velvoitteiden vahvistamisesta 17. toukokuuta 2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/821(2)),

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan, jossa kielletään orjuus ja orjuuden kaltainen pakkotyö, sekä sen 14 artiklan, jossa kielletään syrjintä,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW),

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005) ja Peking +15 (2010) hyväksytyt päätösasiakirjat,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) ja sen 3 artiklan, jossa ”sukupuoli” määritellään siten, että sillä tarkoitetaan ”yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille”, sekä vuonna 1994 tehdyn Amerikan valtioiden yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä, siitä rankaisemisesta ja sen poistamisesta (Belem do Parán yleissopimus),

–  ottaa huomioon vuonna 2007 hyväksytyn EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisen strategian ”EU:n kauppaa tukevan avun strategia: Kehitysmaiden kauppaan liittyviä tarpeita tukevien EU:n toimien tehostaminen” sekä 13. marraskuuta 2017 hyväksytyn komission tiedonannon ”Vaurautta kaupan ja investointien avulla – Kauppaa tukevan avun yhteisen EU-strategian (2017) päivitys” (COM(2017)0667),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän kestävän kehityksen toimintaohjelmaa koskevan päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

–  ottaa huomioon konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskevan OECD:n due diligence -oppaan,

–  ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) kestävää kehitystä koskevan investointipoliittisen kehyksen (2015),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeiset sukupuolten tasa-arvoa koskevat yleissopimukset, kuten yleissopimuksen nro 100, joka koskee samanarvoisesta työstä maksettavaa samaa palkkaa, yleissopimuksen nro 111 työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvasta syrjinnästä, yleissopimuksen nro 156 perheenhuoltovelvollisuuksia omaavista työntekijöistä sekä yleissopimuksen nro 183 äitiyssuojelusta,

–  ottaa huomioon Brysselissä kesäkuussa 2015 hyväksytyn EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön valtionpäämiesten huippukokouksen vuosien 2015–2017 toimintasuunnitelman 7 luvun,

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(3),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(4),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista(5),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten roolista vihreässä taloudessa(6),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(7),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa(8),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman köyhyydestä: sukupuolinäkökulma(9),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(10),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman parlamentin vuonna 2010 antamien sosiaali- ja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien suositusten täytäntöönpanosta(11),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin(12),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle EU:n ja Chilen assosiaatiosopimuksen kauppapilarin nykyaikaistamista koskevista neuvotteluista(13),

–  ottaa huomioon Viron, Bulgarian ja Itävallan – Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajina 18-kuukautisella kaudella heinäkuusta 2017 joulukuuhun 2018 toimivien jäsenvaltioiden – 19. heinäkuuta 2017 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen naisten ja miesten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon International Centre for Research on Women -tutkimuslaitoksen tutkimuksen kaupan vapauttamisen yhteydestä naisten lisääntymisterveyteen, ”Trade liberalisation & women’s reproductive health: linkages and pathways”,

–  ottaa huomioon Africa Human Development Report 2016 -raportin sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä Afrikassa, ”Accelerating Gender Equality and Women’s Empowerment in Africa”(14),

–  ottaa huomioon OECD:n raportin vuodelta 2014 naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä yrittäjyyden ja yritysjohtajuuden avulla OECD-maissa, ”Enhancing Women’s Economic Empowerment through Entrepreneurship and Business Leadership in OECD Countries”(15),

–  ottaa huomioon tulokset viimeaikaisimmista sukupuolta ja kauppaa koskevista korkean tason kansainvälisistä keskusteluista ja erityisesti unionin ja WTO:n/UNCTADin/ITC:n kehyksessä käydyistä keskusteluista, joita ovat muun muassa (uusimmasta vanhimpaan) komission ja Kansainvälisen kauppakeskuksen (ITC) yhdessä järjestämä naisia ja kauppaa tarkasteleva kansainvälinen foorumi, ”International Forum on Women and Trade” (Bryssel, kesäkuu 2017)(16), WTO:ta käsittelevän parlamentaarisen konferenssin vuotuinen täysistunto, jossa tarkasteltiin kauppaa sosiaalisen edistyksen välineenä, ”Trade as a vehicle of social progress: The gender perspective” (Geneve, kesäkuu 2016)(17) ja WTO:n täysistunto, jossa tarkasteltiin WTO:n tulevaisuutta, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja osallistavia toimitusketjuja, ”What future for the WTO? Trade and Gender: Empowering Women through Inclusive Supply Chains” (Geneve, heinäkuu 2015)(18),

–  ottaa huomioon lisääntyneet kansainväliset pyrkimykset edistää sukupuolten tasa-arvoa kauppapolitiikan avulla, kuten UNCTADin sukupuolta ja kehitystä koskevan ohjelman(19) (johon sisältyy tutkimuksia kaupan vaikutuksesta naisiin, kauppaa ja sukupuolta koskeva opetuskokonaisuus ja johtavassa asemassa olevien tasa-arvon puoltajien aseman luomista koskeva verkkokurssi) sekä Maailmanpankin kaikki 14 toiminta-alaa, joihin on sisältynyt sukupuolten tasa-arvostrategia vuodesta 2016 alkaen,

–  ottaa huomioon International Centre for Trade and Sustainable Development -järjestön (ICTSD) keskusteluasiakirjan globaalien arvoketjujen sukupuoliulottuvuudesta, ”The Gender Dimensions of Global Value Chains” (syyskuu 2016)(20),

–  ottaa huomioon ICTSD:n keskusteluasiakirjan palvelujen sukupuoliulottuvuudesta, ”The Gender Dimensions of Services” (syyskuu 2016)(21),

–  ottaa huomioon vuonna 2015 julkistetun YK:n tasa-arvojärjestön raportin naisten oikeuksien kehittymisestä vuosina 2015–2016, ”Progress of the world’s women 2015–2016. Transforming economies, realising rights”(22),

–  ottaa huomioon WIDE+-verkoston laatiman asiakirjan unionin kauppapolitiikasta ja sukupuolinäkökulmasta, ”How to transform EU trade policy to protect women’s rights”(23),

–  ottaa huomioon vuonna 2016 parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan pyynnöstätehdyn tutkimuksen sukupuolten tasa-arvosta kauppasopimuksissa, ”Gender Equality in Trade Agreements”(24),

–  ottaa huomioon vuonna 2016 parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan pyynnöstätehdyn tutkimuksen unionin kauppapolitiikan sukupuolinäkökulmasta, ”The EU’s Trade Policy: from gender-blind to gender-sensitive?”(25),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan parlamentin työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8‑0023/2018),

A.  ottaa huomioon, että SEUT 8 artiklassa määrätään, että unioni pyrkii kaikissa toimissaan sekä unionissa että sen ulkopuolella poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä ja edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja että se pyrkii politiikkojensa ja toimiensa määrittelyssä ja toteuttamisessa torjumaan muun muassa sukupuoleen perustuvaa syrjintää;

B.  ottaa huomioon, että kauppapolitiikka voi olla väline, jolla voidaan edistää globaaleja ja eurooppalaisia arvoja kuten sukupuolten tasa-arvoa; ottaa huomioon, että unionin kauppa- ja investointisopimukset ja -politiikat eivät ole sukupuolineutraaleja, mikä tarkoittaa, että rakenteellisen eriarvoisuuden vuoksi ne vaikuttavat naisiin ja miehiin eri tavalla; ottaa huomioon, että naisiin kohdistuu sukupuolisidonnaisia rajoituksia, kuten rajalliset mahdollisuudet saada ja hallita resursseja, oikeudellinen syrjintä sekä perinteisiin sukupuolirooleihin perustuvan palkattoman hoivatyön tekemisestä johtuva ylikuormitus;

C.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvon olisi koskettava yhtäläisesti sekä naisia että miehiä; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmien sitoutuminen ja kumppanuus kansainvälisesti ja paikallisesti ovat keskeisessä asemassa, jotta voidaan lisätä yhteisvaikutuksia sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja jotta voidaan lisätä tietoisuutta muun muassa omistusoikeuksista, rahoituksen sekä yleissivistävän ja ammattikoulutuksen saatavuudesta, yritysten toimintatavoista, julkisista hankinnoista, digitaalisesta kuilusta ja kulttuurisesta vääristymästä;

D.  ottaa huomioon, että kauppapolitiikalla pyritään saamaan aikaan muun muassa kestävää ja tasa-arvoista talouskasvua ja kehitystä, joita tarvitaan, jotta voidaan varmistaa köyhyyden väheneminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ihmisarvoiset työolot ja paremmat elinolot sekä naisille että miehille ja turvata naisten oikeudet; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on sisällytetty kaikkiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja ne ovat lisäksi itsenäinen tavoite; ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteiden toimintaohjelman mukaan kauppa auttaa edistämään kestävää ja tasa-arvoista kehitystä ja voi edesauttaa tiukimpien kansainvälisten työ- ja ympäristönormien ja ihmisoikeuksien edistämistä; ottaa huomioon, että unionin kauppapolitiikka on tärkeä osa kestävän kehityksen tavoitteiden toimintakehystä ja että vahva sukupuolinäkökulma on keskeinen osatekijä tässä kehyksessä, jonka tavoitteena on saada aikaan oikeudenmukaisempia ja kaikkia hyödyttäviä tuloksia; katsoo, että kauppapolitiikalla voidaan myös lisätä naisyrittäjyyttä ja naisten mahdollisuuksia saada harjoittelu- ja työpaikkoja;

E.  ottaa huomioon, että kansainvälisen kaupan ja sukupuolen välinen monimutkainen suhde edellyttää tähän liittyvien tekijöiden perusteellista ymmärtämistä, mihin kuuluu sellaisen talouden ja yhteiskunnan dynamiikan määrittäminen, analysointi ja seuranta, jota tarvitaan talouskehitystä mutta myös naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja sukupuolten tasa-arvoa edistävän tehokkaan kauppapolitiikan laatimiseen; katsoo, että sen vuoksi kauppapolitiikassa on otettava huomioon sen suorat ja välilliset sukupuolivaikutukset sekä paikalliset olosuhteet, jottei luoda uusia tai pahenneta olemassa olevia sukupuolieroja ja stereotyyppejä ja jotta vahvistetaan ennakoivasti sukupuolten tasa-arvoa; katsoo, että kauppapolitiikan onnistumista olisi arvioitava myös sen perusteella, onko sillä myönteinen ja yhtäläinen vaikutus sekä naisiin että miehiin;

F.  toteaa, että talouskehitys ja sukupuolten tasa-arvo ovat usein tiiviisti sidoksissa toisiinsa; ottaa huomioon laajan yhteisymmärryksen siitä, että yhteiskunnat, joissa sukupuolten eriarvoisuus on vähäisempää, myös kasvavat nopeammin;

G.  toteaa, että kaupan vapauttamisen vaikutus yksilöihin on riippuvainen myös maantieteellisestä sijainnista ja talouden toimialasta, jolla nämä toimivat; toteaa, että sekä maiden välillä että niiden sisällä on merkittäviä eroja tuotantorakenteissa, naisten työvoimaosuudessa ja sosiaaliturvajärjestelmissä; ottaa huomioon, että vaate- ja tekstiiliteollisuudessa, televiestintä-, matkailu- ja hoiva-alalla ja maataloudessa työntekijöiden enemmistö on naisia ja että heitä on tällaisilla aloilla usein miehiä enemmän matalapalkkaisissa tai heikosti arvostetuissa virallisissa ja epävirallisissa työmuodoissa; ottaa huomioon, että tämä saattaa johtaa hyväksikäyttöön työpaikoilla ja syrjintään, ammatti- ja toimialatyyppien eriytymiseen sukupuolen mukaan, sukupuolten välisiin palkkojen ja työolojen ja -ehtojen eroihin ja sukupuolikohtaisiin rajoituksiin mahdollisuuksissa käyttää tuotantoresursseja, infrastruktuureja ja palveluja; ottaa huomioon, että vapaakauppasopimukset voivat johtaa työpaikkojen siirtymiseen ja häviämiseen etenkin vientialoilla, joilla naiset ovat usein työvoiman enemmistönä; ottaa huomioon, että maa- ja toimialakohtaiset sukupuolinäkökulmaa koskevat arvioinnit tuottavat näin ollen tärkeää lisäarvoa, kun kauppasopimuksia suunnitellaan;

H.  ottaa huomioon, että unionissa vuonna 2011 naisten työpaikoista noin joka yhdeksäs (11 prosenttia) oli riippuvainen viennistä;

I.  ottaa huomioon, että komission vuonna 2017 teettämän tutkimuksen mukaan unionissa lähes 12 miljoonaa naista työskentelee työpaikoissa, jotka ovat riippuvaisia hyödykkeiden ja palvelujen viennistä muualle maailmaan(26);

J.  ottaa huomioon, että UNCTAD korostaa tosiseikkoihin pohjautuvien tutkimusten perusteella painokkaasti rajoitteita, joita naiset kohtaavat pyrkiessään hyödyntämään kaupan tarjoamia mahdollisuuksia ja jotka johtuvat esimerkiksi paremman työpaikan edellyttämän teknisen koulutuksen puutteesta, kodinhoitovelvollisuuksia helpottavien julkisten palvelujen puutteesta ja luottojen, maan, tietämyksen ja verkostojen kaltaisten resurssien rajallisesta saatavuudesta ja hallinnasta; toteaa UNCTADin suosittelevan tämän vuoksi, että arvioinneissa tarkasteltaisiin kauppapolitiikan mahdollista vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen esimerkiksi työllisyyden, pienyritysten, hinnoittelun, maatalouden tuottavuuden, omavaraisviljelyn ja muuttoliikkeen aloilla(27);

K.  toteaa, että unionin nykyinen kauppapolitiikka ja ”Kaikkien kauppa” -strategia perustuvat kolmeen keskeiseen periaatteeseen, jotka ovat vaikuttavuus, avoimuus ja arvot, mutta niistä puuttuu sukupuolinäkökulma; ottaa huomioon, että kauppaa tukevan avun strategian uudelleentarkastelussa komissio on uudistanut ja laajentanut sitoutumistaan sukupuolten tasa-arvoon ja naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja todennut, että sukupuolten tasa-arvo ei ole vain perusihmisoikeus vaan se on ratkaisevan tärkeä myös talouskehityksen kannalta, sillä sen avulla unionin moninaisista politiikkavälineistä saadaan mahdollisimman paljon irti ja niiden kokonaisvaikutusta kasvuun ja köyhyyden vähentämiseen voidaan lisätä; toteaa, että CEDAW-sopimuksen määräysten mukaan unionin olisi luotava perusta naisten ja miesten tasa-arvon toteutumiselle varmistamalla, että naisilla on yhtäläinen pääsy ja yhtäläiset mahdollisuudet osallistua politiikkaan, talouselämään ja julkiseen elämään ja päästä osallisiksi koulutuksesta, terveydenhuollosta ja työelämästä;

L.  ottaa huomioon, että kauppa ja kauppasopimukset vaikuttavat naisiin mahdollisina yrittäjinä, kuluttajina, työntekijöinä ja epävirallisina työntekijöinä; katsoo, että asianmukaisten kauppapoliittisten ratkaisujen tarjoamiseksi on ehdottomasti tarpeen olla tietoinen kauppapolitiikan sukupuolisidonnaisista vaikutuksista ja ymmärtää niitä paremmin; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen kehittää asianmukaiset menetelmät, joilla varmistetaan, että unionin kauppapolitiikan ja kauppasopimusten mahdolliset vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin arvioidaan aina; katsoo, että komission olisi tehtävä sukupuolittain jaoteltuja kvantitatiivisia tutkimuksia eri aloilla, joita ovat muun muassa yritystoiminta, tiede ja teknologia; toteaa, että unioni on tähän asti tehnyt kauppasopimuksia arvioimatta niiden vaikutusta naisiin ja sukupuolten tasa-arvoon; ottaa huomioon komission ilmoituksen, että Chilen ja unionin väliseen uudistettuun assosiaatiosopimukseen sisällytetään ensimmäistä kertaa unionissa tasa-arvoa ja kauppaa koskeva luku;

M.  katsoo, että sukupuolikysymyksiä ja naisten oikeuksia ei oteta riittävästi huomioon kauppasopimusten kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneissa;

N.  ottaa huomioon, että kauppapolitiikan sukupuolivaikutuksia koskevien ennakkoarviointien avulla voidaan lisätä naisten vaikutusmahdollisuuksia ja hyvinvointia sekä samalla auttaa vähentämään nykyisiä eroja ja välttää sukupuolten eriarvoisuuden kasvu;

O.  ottaa huomioon, että unionin nykyisten monenvälisten ja kahdenvälisten kauppasopimusten tarkastelusta käy ilmi, että 20 prosentissa Euroopan ulkopuolisten kauppakumppanien kanssa tehdyistä sopimuksista mainitaan naisten oikeudet ja että 40 prosenttiin näistä sopimuksista sisältyy mainintoja sukupuolten tasa-arvon parantamisesta; toteaa, että näissä sopimuksissa viittaukset naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen ovat pääsääntöisesti vapaaehtoisia ja ollessaan velvoittavia ne eivät käytännössä ole täytäntöönpanokelpoisia; ottaa huomioon, että komission äskettäisen tutkimuksen mukaan naisten ja miesten työllistymismahdollisuuksissa on edelleen eroja; toteaa tutkimuksen osoittavan, että lisäämällä naisten vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin kasvattaa maailmanlaajuista BKT:tä 28 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla vuoteen 2025 mennessä ja että tämä on olennaisen tärkeää sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti että köyhyyden poistamiseksi, kun otetaan huomioon naisten rooli yhteisöissä;

P.  ottaa huomioon, että mikroyritykset ja pk-yritykset muodostavat sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa suurimman osan yksityisestä sektorista ja työllistävät suuren enemmistön työvoimasta; ottaa huomioon, että ITC:n mukaan maailmanlaajuisesti kaikista yrityksistä 95 prosenttia on mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä, ne tuottavat noin 50 prosenttia maailmanlaajuisesta BKT:stä ja niiden osuus kokonaistyövoimasta on yli 70 prosenttia; toteaa, että naiset omistavat lähes 40 prosenttia maailman mikroyrityksistä ja pk-yrityksistä mutta vain 15 prosenttia vientiyrityksistä on naisten johtamia; toteaa kuitenkin, että OECD:n lukujen mukaan naisyrittäjät ansaitsevat usein yhä 30–40 prosenttia vähemmän kuin miesyrittäjät(28);

Q.  ottaa huomioon, että Euroopassa käytävä julkinen keskustelu esimerkiksi transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP), EU:n ja Kanadan kattavaa talous- ja kauppasopimusta (CETA) ja palvelukauppasopimusta (TiSA) koskevista kauppaneuvotteluista on osoittanut, että tarvitaan avoimia ja osallistavia neuvotteluja, joissa otetaan huomioon unionin kansalaisten monissa maissa esittämät painavat huolenaiheet; katsoo, ettei unionin kauppapolitiikan pidä johtaa unionin normien heikentymiseen ja että julkiset palvelut olisi aina suljettava kauppaneuvottelujen ulkopuolelle; katsoo, että mahdolliset riitojenratkaisumekanismit olisi suunniteltava siten, että turvataan yksittäisten hallitusten mahdollisuudet antaa yleisen edun mukaista sääntelyä ja pyrkiä julkisen politiikkansa mukaisiin tavoitteisiin; toteaa, että edistymistä on odotettava myös muilla keskeisillä ongelma-alueilla, joihin kuuluu muun muassa yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvien ihmisoikeuksia koskevien velvoitteiden vahvistaminen; katsoo, että globaalien arvoketjujen yhteydessä tarvitaan maailmanlaajuinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa yritysten vastuuseen ihmisoikeusrikkomuksista;

R.  ottaa huomioon, että yrityksiä, kauppaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet sitovat kaikkia valtioita ja kaikkia yrityksiä niiden koosta, toimialasta, sijainnista, omistajista tai rakenteesta riippumatta;

S.  toteaa, että neuvoston 2016 hyväksymässä Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa vahvistetaan, että ihmisoikeudet on järjestelmällisesti otettava huomioon kaikilla politiikan aloilla ja kaikissa instituutioissa, myös kansainvälisessä kaupassa ja kauppapolitiikassa;

T.  toteaa, että yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) tavoitteena on muun muassa edesauttaa köyhyyden poistamista ja edistää kestävää kehitystä ja hyvää hallintotapaa; ottaa huomioon, että GSP+-järjestelmään sisältyy ehto, jonka avulla pyritään varmistamaan ihmisoikeuksia ja työntekijöiden perusoikeuksia sekä ympäristönsuojelua ja hyvää hallintotapaa koskevien 27 kansainvälisen yleissopimuksen ratifiointi ja täytäntöönpano tukeen oikeutetuissa kehitysmaissa; pitää ratkaisevan tärkeänä seurata säännöllisesti niiden täytäntöönpanoa, toteuttaa tarvittaessa toimia ja kiinnittää erityishuomiota sukupuolten tasa-arvoon; toteaa, että CEDAW-sopimus on yksi tärkeistä yleissopimuksista GSP+-järjestelmän piirissä;

U.  toteaa, että eteläisellä pallonpuoliskolla naiset tekevät yli 40 prosenttia maataloustyöstä;

V.  katsoo, että maailmankaupan laajentuminen ja kehitysmaiden integrointi enenevässä määrin globaaleihin arvoketjuihin voi sisältää riskin, että syntyy sukupuolten eriarvoisuutta, kun kaupan ja arvoketjujen avulla pyritään luomaan taloudellisesti kilpailukykyisempiä tuotteita; toteaa tämän toisaalta mahdollistaneen monien naispuolisten työntekijöiden siirtymisen talouden epäviralliselta sektorilta viralliselle sektorille; ottaa huomioon, että alkuperäsäännöistä on tullut yhä tärkeämpiä globaaleissa arvoketjuissa, joissa tuotanto ulottuu useaan valtioon; katsoo, että selkeämpien ja paremmin määriteltyjen alkuperäsääntöjen avulla voidaan luoda puitteet, jotka auttavat varmistamaan täyden avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden koko toimitusketjuissa, mikä voi vaikuttaa myönteisesti erityisesti vaatetusteollisuudessa työskenteleviin naisiin;

W.  toteaa, että nämä uudet kauppaan liittyvät naisten työllistymismahdollisuudet kehitysmaissa auttavat merkittävästi lisäämään kotitalouksien tuloja ja vähentämään köyhyyttä;

X.  ottaa huomioon, että vaatetusala työllistää pääasiassa naisia; pitää tärkeänä muistaa, että 289 henkilöä menehtyi tulipalossa Karachissa Pakistanissa syyskuussa 2012, että samana vuonna Tazreen Fashions -yhtiön tehtaalla Bangladeshissa syttyneessä tulipalossa menehtyi 117 henkilöä ja loukkaantui yli 200 työntekijää ja että vuonna 2013 Rana Plazan tehtaan romahtaminen aiheutti 1 129 ihmisen kuoleman ja noin 2 500 ihmisen loukkaantumisen myös Bangladeshissa; toteaa, että nämä kaikki onnettomuudet tapahtuivat vaatetehtaissa;

Y.  ottaa huomioon, että suurin osa vientiteollisuuden vapaa-alueiden työntekijöistä on naisia; ottaa myös huomioon, että vientiteollisuuden vapaa-alueet on joissakin maissa vapautettu paikallisen työlainsäädännön noudattamisesta ja että ammattiyhdistystoiminta on niillä kiellettyä tai sitä rajoitetaan eikä työntekijöillä ole oikeussuojaa, mikä on selkeästi ILO:n keskeisten normien vastaista;

Z.  toteaa, että julkisella ja yksityisellä sektorilla, kansalaisyhteiskunnalla, etenkin naisten oikeuksia edistävillä järjestöillä, työmarkkinaosapuolilla ja ammattiyhdistyksillä on tietoa ja mahdollisuuksia, joiden avulla ne voivat toimia ratkaisevassa roolissa laadittaessa ja seurattaessa kauppapolitiikkaa ja kerättäessä aineistoa, josta saa tietoa kaupan vapauttamiseen liittyvistä naisten ongelmista, ja että näin ne voivat lujittaa naisten oikeuksia ja taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia sekä edistää naisyrittäjyyttä;

AA.  ottaa huomioon, että komission 20. kesäkuuta 2017 järjestämän naisia ja kauppaa käsittelevän kansainvälisen foorumin kaltaisten tapahtumien ansiosta monet talouden toimijat ja kansalaisyhteiskunnan edustajat pystyvät vaihtamaan ja käynnistämään aloitteita, joissa tarkastellaan kaupan vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon;

AB.  katsoo, että monenväliset ja hallitustenväliset foorumit, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja Women20 (W20) -prosessi, ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta edistetään sukupuolinäkökulmaan liittyviä keskusteluja ja toimia asiantuntijoiden kesken ja luodaan hyvä perusta yhteisymmärryksen kehittämiselle;

AC.  katsoo, että julkiset palvelut, nykyiset ja tulevat yleishyödylliset palvelut sekä yleistä taloudellista etua koskevat palvelut (muun muassa vesi- ja jätevesihuolto, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, sosiaaliturvajärjestelmät, koulutus, jätehuolto ja julkinen liikenne) on jätettävä kauppasopimuksia koskevien neuvottelujen ja kaikkien unionin tekemien kauppasopimusten soveltamisalan ulkopuolelle; panee merkille, että komissio on sitoutunut varmistamaan, että nämä palvelut säilyvät jäsenvaltioiden toimivallan piirissä ja ettei hallituksia voi vaatia yksityistämään mitään palveluja eikä estää milloin tahansa määrittelemästä, sääntelemästä, tarjoamasta tai tukemasta palveluja yleisen edun vuoksi;

AD.  ottaa huomioon, että palvelukauppa ja julkiset hankinnat voivat vaikuttaa naisiin suhteettoman paljon ja että julkiset hankinnat ovat edelleen väline, jonka avulla hallitukset voivat vaikuttaa myönteisesti epäsuotuisassa asemassa oleviin ihmisryhmiin, erityisesti naisiin; toteaa, että terveydenhuolto- ja hoivapalvelujen yksityistäminen uhkaa lisätä eriarvoisuutta ja voi vaikuttaa haitallisesti monien naisten työskentelyolosuhteisiin; toteaa, että naiset työskentelevät keskimääräistä useammin julkishallinnossa tai julkisten palvelujen alalla ja että he ovat näiden palvelujen käyttäjinä miehiä riippuvaisempia korkealaatuisista, kohtuuhintaisista, helposti saatavilla olevista ja kysyntään perustuvista julkisista palveluista, erityisesti lasten- ja omaishoidon kaltaisista sosiaalipalveluista; toteaa, että jäsenvaltioiden kotitalouksiin ja julkisiin palveluihin kohdistuvat leikkaukset ja hintojen korotukset siirtävät yleensä rasituksen lähes yksinomaan naisten kannettavaksi, mikä haittaa sukupuolten tasa-arvoa;

AE.  ottaa huomioon, että teollis- ja tekijänoikeuksien järjestelmä auttaa edistämään unionin tietoon perustuvaa taloutta; toteaa, että rinnakkaislääkkeiden tuotannon estävillä patentteihin liittyvillä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevilla säännöksillä voi olla merkittävä vaikutus naisten terveyttä koskeviin erityistarpeisiin; toteaa, että naiset ovat miehiä riippuvaisempia kohtuuhintaisista lääkkeistä ja terveydenhuollosta sekä niiden saatavuudesta, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien suhteen; painottaa, että lääkkeiden saatavuutta kolmansissa maissa ei pitäisi vaarantaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun varjolla;

AF.  ottaa huomioon, että vain harvat naiset osallistuvat kauppaa ja kauppasopimuksia koskevaan päätöksentekoon, koska sukupuolet eivät vielä ole läheskään tasapuolisesti edustettuina neuvotteluryhmissä, parlamenteissa ja hallituksissa; ottaa huomioon, että sukupuolten tasapuolinen edustus näissä elimissä voisi edistää paitsi sukupuolten tasa-arvoa koskevien kysymysten sisällyttämistä päätöksentekoon myös lisätä päätöksenteon demokraattista legitiimiyttä;

AG.  toteaa, ettei komissiossa ja EUH:ssa ole kohdennettu riittävästi henkilöresursseja sen varmistamiseen, että sukupuolinäkökulma otettaisiin kattavasti huomioon unionin kauppapolitiikassa ja erityisesti koko kauppaneuvotteluprosessissa;

AH.  katsoo, että käsitellessään sähköisen kaupankäynnin kaltaisten suhteellisen uusien kauppapolitiikan alojen oikeudellista kehystä komission olisi alusta alkaen otettava huomioon niiden vaikutus sukupuolirooleihin, työ- ja yksityiselämän tasapainoon sekä palkattoman työn määrään;

AI.  panee merkille, että konfliktialueiden mineraaleilla käytävän kaupan on havaittu olevan suoraan yhteydessä laajamittaisiin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten raiskauksiin ja naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan, lapsi- ja orjatyövoimaan ja väestönsiirtoihin;

I.Sukupuolten tasa-arvon lujittaminen kaupan alalla: yleisiä huomioita ja tavoitteita

1.  painottaa, että unioni on velvollinen harjoittamaan arvoihin perustuvaa kauppapolitiikkaa, johon kuuluu työntekijöiden perusoikeuksien ja ympäristöoikeuksien korkeatasoisen suojelun sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien, myös sukupuolten tasa-arvon kunnioittamisen, varmistaminen; palauttaa mieliin, että kaikkiin unionin kauppasopimuksiin on sisällytettävä kunnianhimoinen ja toteuttamiskelpoinen kauppaa ja kestävää kehitystä koskeva luku; korostaa, että unionin sopimuksiin sisältyvät kauppasitoumukset eivät saisi koskaan olla tärkeämpiä kuin ihmisoikeudet, naisten oikeudet tai ympäristönsuojelu ja että niissä olisi otettava huomioon paikalliset, sosiaaliset ja taloudelliset ominaispiirteet;

2.  muistuttaa, että SEUT:n 8 artiklan mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistetään kaikissa unionin toimissa; toteaa, että kyseisen artiklan mukaan ”unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa”; kehottaa komissiota lisäämään eri politiikanalojen, kuten kauppa-, kehitys-, maatalous-, työllisyys- ja muuttoliikepolitiikan sekä sukupuolten tasa-arvoa koskevan politiikan, johdonmukaisuutta;

3.  korostaa, että oikeudenmukainen ja osallistava kansainvälinen kauppapolitiikka edellyttää selkeitä puitteita, joiden avulla voidaan parantaa naisten vaikutusmahdollisuuksia sekä elin- ja työoloja, lujittaa sukupuolten tasa-arvoa, suojella ympäristöä ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kansainvälistä yhteisvastuuta ja kansainvälistä talouskehitystä;

4.  korostaa, että kauppapolitiikan yleisenä tavoitteena on oltava molempia osapuolia hyödyttävän talouskasvun edistäminen; muistuttaa, että vaikka kauppapolitiikalla voidaan edistää myös muita arvoja kuin niitä, joita unioni tukee monenvälisesti, kaikkia maailmanlaajuisia ongelmia ei voida ratkaista kauppapolitiikan ja kauppasopimusten välityksellä;

5.  katsoo ehdottomasti, että uuden sukupolven kauppasopimusten avulla olisi edistettävä asiaan liittyviä muun muassa sukupuolten tasa-arvoa koskevia kansainvälisiä normeja ja oikeudellisia välineitä, joita ovat esimerkiksi CEDAW-sopimus, Pekingin toimintaohjelma, ILO:n keskeiset yleissopimukset ja kestävän kehityksen tavoitteet;

6.  korostaa, että unionin sopimuksiin sisältyvät kauppasitoumukset eivät saisi koskaan olla tärkeämpiä kuin ihmisoikeudet; suhtautuu myönteisesti yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskeviin YK:n ohjaaviin periaatteisiin ja kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ja laatimaan niiden mukaisesti kansallisia toimintasuunnitelmia, joissa otetaan huomioon naisten oikeudet ja tarve torjua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa; kehottaa komissiota hyödyntämään kauppaneuvotteluja tilaisuutena kannustaa unionin kauppakumppaneita hyväksymään omia toimintasuunnitelmiaan; tukee käynnissä olevia neuvotteluja sellaisen sitovan YK:n välineen luomiseksi, joka koskee monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten vastuuta ihmisoikeuksista; pitää unionin aktiivista osallistumista tähän hallitusten väliseen prosessiin tärkeänä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan kauppakumppaneita osallistumaan rakentavasti asiaa koskeviin neuvotteluihin;

7.  kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin kauppakumppanit kunnioittavat kaikilta osin ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16 ja 17 artiklaa keinona torjua sukupuoleen perustuvaa eriarvoisuutta sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien alalla;

8.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat yksin toimivaltaisia sääntelemään yleishyödyllisten palvelujen vapauttamista ja kääntämään vapauttamiskehityksen, ja kehottaa niitä siksi suojelemaan perustavanlaatuisia tavoitteita, kuten sukupuolten tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, kansanterveyttä sekä sosiaalisia ja ympäristönormeja;

9.  korostaa, että hallitusten on ylläpidettävä kykyään osoittaa resursseja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseen, jotta yhteiskunnille voidaan taata osallistava ja kestävä tulevaisuus; pitää tässä yhteydessä kestävän kehityksen tavoitteiden alatavoitteen 17.15 mukaisesti äärimmäisen tärkeänä kunnioittaa kumppanimaiden demokraattisia toimintamahdollisuuksia, kun ne antavat sääntelyä ja tekevät päätöksiä oman kansallisen tilanteensa mukaisesti, vastaavat väestönsä tarpeisiin ja täyttävät ihmisoikeusvelvoitteensa ja muut kansainväliset sitoumuksensa, myös sukupuolten tasa-arvon suhteen;

10.  muistuttaa kehottaneensa komissiota lakkauttamaan sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun ja korostaa, että kaikki riitojenratkaisumekanismit olisi suunniteltava siten, että taataan yksittäisten hallitusten mahdollisuudet antaa yleisen edun mukaista sääntelyä ja pyrkiä julkisen politiikkansa mukaisiin tavoitteisiin, mukaan lukien toimet sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi sekä paremmat työntekijöiden perusoikeudet, ympäristöoikeudet ja kuluttajien oikeudet;

11.  toteaa, että kaupan alalla teollis- ja tekijänoikeuksia koskevilla määräyksillä on usein vaikutusta kansanterveyteen ja erityisesti naisten terveyttä koskeviin tarpeisiin; kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että kauppasopimusten teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa määräyksissä otetaan asianmukaisesti huomioon naisten oikeudet, erityisesti määräysten vaikutus naisten terveyteen, kohtuuhintaisten lääkkeiden ja terveydenhuollon saatavuus mukaan lukien; kehottaa lisäksi komissiota ja neuvostoa edistämään maantieteellisten merkintöjen suojelua, koska ne ovat maaseudun naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen kannalta erityisen tärkeä väline; kehottaa lisäksi komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen suojelun ulottamista muihin kuin maataloustuotteisiin ottaen huomioon, että unioni on jo sopinut vapaakauppasopimuksissa sellaisten muiden kuin maataloustuotteiden suojelusta, joilla on maantieteellinen merkintä;

12.  muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteet edellyttävät sukupuolittain jaoteltuja tietoja, jotta voidaan seurata kaikkien tavoitteiden, kuten sukupuolten tasa-arvoa koskevan tavoitteen 5, edistymistä; korostaa, ettei käytettävissä ole riittävästi tietoja kaupan vaikutuksesta sukupuolten tasa-arvoon, ja kehottaa keräämään riittävästi asianmukaista sukupuolittain jaoteltua aineistoa kaupan vaikutuksesta; painottaa, että tällaisten tietojen avulla olisi mahdollista laatia menetelmät ja selkeät ja mitattavissa olevat alue-, valtio- ja toimialakohtaiset indikaattorit, parantaa analyysiä ja määritellä tavoitteet, joihin pyritään, sekä toimet, joita toteutetaan, jotta naiset ja miehet hyötyisivät kaupasta yhdenvertaisesti; korostaa, että erityishuomiota olisi kiinnitettävä työvoiman kehityksen, varojen omistajuuden ja taloudellisen osallisuuden määrälliseen ja laadulliseen sukupuolittain jaoteltuun analyysiin kaupan vaikutuspiiriin kuuluvilla aloilla; kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä eurooppalaisten ja kansainvälisten järjestöjen kuten Maailmanpankin, Yhdistyneiden kansakuntien, OECD:n ja Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa, mutta myös kansallisten tilastolaitosten kanssa, jotta parannetaan näiden tietojen keruuta ja saatavuutta; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita sisällyttämään vaikutusten ennakko- ja jälkiarviointeihin unionin kauppapolitiikan ja -sopimusten maa- ja alakohtaiset sukupuolivaikutukset; tähdentää, että kauppaneuvotteluissa olisi otettava huomioon sukupuolikohtaisen analyysin tulokset – sekä positiiviset että negatiiviset vaikutukset koko prosessin ajan neuvotteluvaiheesta täytäntöönpanoon – ja niihin olisi liitettävä toimia, joilla estetään mahdolliset negatiiviset vaikutukset tai kompensoidaan niitä;

II.Sukupuolten tasa-arvon lujittaminen kaupan alalla: alakohtaisia huomioita ja tavoitteita

13.  korostaa, että yleishyödylliset palvelut sekä yleistä taloudellista etua koskevat palvelut, muun muassa vesihuolto, sosiaalipalvelut, sosiaaliturvajärjestelmät, koulutus, jätehuolto, julkinen liikenne ja terveydenhuolto, on jätettävä kauppaneuvottelujen ulkopuolelle ja niiden on kuuluttava jäsenvaltioiden hallitusten yksinomaisen toimivallan piiriin; kehottaa unionia varmistamaan, etteivät kauppa- ja investointisopimukset johda julkisten palvelujen yksityistämiseen, koska se voisi vaikuttaa naisiin sekä palvelujen tarjoajina että käyttäjinä ja lisätä sukupuolten eriarvoisuutta; korostaa, että sosiaalipalvelujen tuottaminen julkisesti on erityisen tärkeää sukupuolten tasa-arvon kannalta, koska muutokset kyseisten palvelujen saatavuudessa, käyttäjien maksamissa maksuissa ja palvelujen laadussa voivat johtaa siihen, että palkaton hoivatyö jakautuu epätasaisesti sukupuolten kesken; huomauttaa, että hallituksilla ja kansallisilla ja paikallisilla viranomaisilla on edelleen oltava täysi oikeus ja mahdollisuus esittää, säännellä, hyväksyä, ylläpitää tai kumota toimenpiteitä, jotka liittyvät yleishyödyllisten palvelujen ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tilaamiseen, järjestämiseen ja rahoittamiseen ja niiden yleiseen saatavuuteen;

14.  korostaa, että kauppapolitiikka voi vaikuttaa keskeisten terveyspalvelujen saatavuuteen, joten se voi vaikuttaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevien tavoitteiden saatavuuteen ja edistämiseen politiikoissa, ohjelmissa ja palveluissa; painottaakin, että perusterveydenhuollon palvelut, etenkin seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevien palvelujen saatavuus, jätetään kauppaneuvottelujen ulkopuolelle, ja toteaa niiden kuuluvan jäsenvaltioiden toimivallan piiriin;

15.  kehottaa toteuttamaan sitovia, täytäntöönpanokelpoisia ja vaikuttavia toimia, joilla torjutaan vientivetoisilla aloilla työskentelevien naisten hyväksikäyttöä ja parannetaan heidän työ- ja elinolojaan pyrkien siihen, että parannetaan naisten elin-ja työoloja sellaisissa maissa ja sellaisilla aloilla, joiden tilanne herättää huolta, etenkin vaatetus-, tekstiili- ja maatalousaloilla, jotta kaupan vapauttaminen ei edistä epävarmoja työsuhteita eikä sukupuolten palkkaerojen kasvua; katsoo, että tällaisilla toimilla ja vahvistamalla yhteisiä määritelmiä olisi mahdollistettava selkeämmät ja paremmin koordinoidut toimet kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n, WTO:n, ILOn ja OECD:n, kanssa; pitää Bangladeshin kestävyyssopimusta hyvänä esimerkkinä ja edistysaskeleena seurantamekanismin käyttöönoton osalta ja kehottaa noudattamaan täysin sen ehtoja; kehottaa tässä yhteydessä komissiota, kaikkia kansainvälisiä toimijoita ja yrityksiä, joita asia koskee, tunnustamaan vaatetus- ja jalkinealan toimitusketjun vastuullisuutta koskevat OECD:n uudet due diligence -ohjeet ja noudattamaan niitä;

16.  kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota epävirallisella sektorilla työskenteleviin naisiin ja ottamaan huomioon tarpeen vahvistaa tällä sektorilla työskenteleviin naisiin sovellettavia ihmisarvoista työtä koskevia normeja;

17.  korostaa, että naiset ja tytöt kärsivät yleensä eniten, koska pakkotyöhön liittyvä ihmiskauppa on voimakkaasti sidoksissa seksuaalisiin tarkoituksiin harjoitettavaan ihmiskauppaan;

18.  korostaa, että maataloustuotteiden viennin lisääntyminen vaikuttaa yleensä vähemmän suotuisasti naisiin kuin miehiin, sillä uudet kehityskulut osoittavat, että pienviljelijät, joista monet ovat naisia, eivät useinkaan kykene kilpailemaan ulkomaanmarkkinoilla, mikä johtuu perintölainsäädännöstä, luottojen, tiedon, maan ja verkostojen puutteellisesta saatavuudesta sekä puutteellisista mahdollisuuksista noudattaa uusia sääntöjä ja normeja; toteaa, että on toteutettava erityistoimia, jotta parannetaan kaupan myönteistä vaikutusta naisiin maatalousalalla, jolla naisten on havaittu olevan erityisen haavoittuvassa asemassa mutta jolla heidän vaikutusmahdollisuuksiaan voidaan selvästi lisätä; painottaa, että naisten omistamat yritykset hyötyisivät sukupuolistereotypioiden poistamisesta, markkinoille pääsyn parantamisesta, rahoituksen saannin helpottamisesta, markkinoinnin kehittymisestä ja verkostoista sekä valmiuksien luomisen ja koulutustarjonnan parantamisesta; toteaa, että kaupan vapauttaminen saattaa vaikuttaa kielteisesti naisiin maatalouden ja elintarvikkeiden jalostusteollisuuden kaltaisilla aloilla; toteaa, että vaikka koko maailmassa naispuoliset työntekijät ovat enemmistönä elintarviketuotannossa (50–80 prosenttia työvoimasta maailmanlaajuisesti), naiset omistavat alle 20 prosenttia maasta, joten maankäyttöä koskevan kaupallisen kysynnän kasvu ja siihen liittyvien kaupallisten vaatimusten lisääntyminen hankaloittavat köyhien naisten mahdollisuuksia hankkia tai pitää itsellään maata turvallisesti ja oikeudenmukaisesti; muistuttaa tarpeesta estää kauppasopimuksiin sisältyvien esimerkiksi siementen yksityistämistä koskevien teollisuus- ja tekijänoikeuslausekkeiden mahdolliset kielteiset vaikutukset elintarvikeomavaraisuuteen;

19.  painottaa, että omavaraisviljelyssä työskentelevät naiset kohtaavat elintarvikeomavaraisuuden ylläpitämisessä lisäesteitä, jotka johtuvat uusien kasvilajikkeiden vahvasta suojasta kauppasopimuksissa uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (UPOV-yleissopimus) mukaisesti;

20.  korostaa, että unionin maataloustuonti saattaa heikentää perinteisten pientilojen asemaa ja siten vaarantaa naisten toimeentulon;

21.  muistuttaa mikroyritysten ja pk-yritysten merkityksestä unionin talouden rakenteelle; kehottaa komissiota tukemaan edelleen mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä ja keskittymään erityisesti naisten johtamiin mikroyrityksiin ja pk-yrityksiin ja toteuttamaan toimia niiden hyväksi; pyytää, että perustaessaan vientikysymysten neuvontapisteitä unioni ja jäsenvaltiot kiinnittävät erityistä huomiota naisten johtamien mikroyritysten ja pk-yritysten erityistilanteeseen, jotta voidaan hyödyntää vapaakauppasopimusten tarjoamat mahdollisuudet ja parantaa palveluja, tekniikkaa ja infrastruktuuria (kuten internetin saatavuutta), sillä ne ovat erityisen tärkeitä naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ja naisten johtamien mikroyritysten ja pk-yritysten kannalta; kehottaa komissiota auttamaan kumppanuuksien luomisessa unionin ja kehitysmaiden naisyrittäjien välillä;

III.Sukupuolten tasa-arvon lujittaminen kaupan alalla: unionin tasolla tarvittavat toimet

22.  katsoo ehdottomasti, että eräät unionin kauppapolitiikan osatekijät, kuten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut sekä GSP+-järjestelmä ja sen seurantatoimet, voivat auttaa edistämään ja vaalimaan ihmisoikeuksia, myös sukupuolten tasa-arvoa, sekä työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönsuojelua; on ehdottomasti sitä mieltä, että unionin kauppasopimuksissa tarvitaan sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia määräyksiä, jotta varmistetaan ihmisoikeuksien, myös sukupuolten tasa-arvon, kunnioittaminen sekä ympäristön ja työntekijöiden suojelu ja jotta varmistetaan että unionin kauppapolitiikka on johdonmukaista kestävää kehitystä, köyhyyden vähentämistä ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien unionin yleistavoitteiden kanssa;

23.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan, että unionin kauppapolitiikassa otetaan täysin huomioon kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoite 5 sukupuolten tasa-arvosta sekä naisten ja miesten tasa-arvon edistämistä koskeva strateginen toimintaohjelma 2016–2019;

24.  pitää valitettavana, että unionin ”Kaikkien kauppa” -strategiassa ei mainita sukupuolten tasa-arvoa; suhtautuu myönteisesti siihen, että ”Kaikkien kauppa” -strategian täytäntöönpanosta 13. syyskuuta 2017 annetussa kertomuksessa käsitellään sukupuolten tasa-arvoa kaupan alalla ja täsmennetään, että on ratkaisevan tärkeää, että unionin päätöksentekijät ymmärtävät paremmin kaupan välineiden vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon; pyytää komissiota ottamaan tämän ulottuvuuden huomioon ”Kaikkien kauppa” -strategian väliarvioinnissa ja varmistamaan, että sukupuolinäkökulma sisällytetään unionin kauppa- ja investointipolitiikkaan ja otetaan niissä huomioon, sillä sen avulla maksimoitaisiin kaupankäyntimahdollisuuksien kokonaishyödyt kaikille; muistuttaa, että kauppapolitiikka voisi edistää osaltaan sukupuolten tasa-arvoa kansainvälisissä yhteyksissä ja sitä olisi käytettävä välineenä, jolla parannetaan naisten elin- ja työoloja yhdenvertaisesti miesten kanssa esimerkiksi tukemalla sukupuolten palkkaerojen vähentämistä siten, että luodaan naisille parempia työpaikkoja;

25.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että julkisia hankintoja koskevilla määräyksillä on – ainakin sukupuolinäkökulmasta – myönteinen vaikutus, kun niitä sisällytetään unionin kauppasopimuksiin; pyytää, että komissio jatkaa toimiaan, joilla se tukee mikroyritysten ja pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintamenettelyihin, ja kehittää erityisiä toimia naisten omistamia mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä varten; kehottaa ottamaan käyttöön määräyksiä, joilla pyritään yksinkertaistamaan menettelyjä ja lisäämään avoimuutta tarjoajien, myös unionin ulkopuolisista maista peräisin olevien tarjoajien, kannalta; kehottaa edistämään edelleen sosiaalisesti ja ympäristön kannalta vastuullisia julkisia hankintoja ottaen huomioon muun muassa tavoitteet varmistaa naisten ja miesten yhtäläinen kohtelu, mies- ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuus ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen ”Chile Compras” -markkinoilta kestävistä hankinnoista saatujen kokemusten pohjalta;

26.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään kauppasopimuksissa sitoutumista siihen, että hyväksytään, pidetään yllä ja pannaan täytäntöön vaikuttavalla tavalla sukupuolten tasa-arvoa koskevia lakeja, asetuksia ja politiikkoja, mukaan lukien tarvittavat aktiiviset toimet, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä kaikilla tasoilla;

27.  on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut varmistamaan, että kauppaneuvotteluihin, joiden tarkoituksena on uudistaa Chilen ja unionin välistä nykyistä assosiaatiosopimusta, sisällytetään ensimmäistä kertaa unionissa sukupuolten tasa-arvoa ja kauppaa koskeva luku; painottaa tarvetta saada tietoa luvun sisällöstä; kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään ja tukemaan erityisen sukupuolikysymystä koskevan luvun sisällyttämistä unionin kauppa- ja investointisopimuksiin käyttäen perustana nykyisiä esimerkkejä, kuten Chilen ja Uruguayn sekä Chilen ja Kanadan välisiä vapaakauppasopimuksia, sekä varmistamaan, että siinä nimenomaan määrätään sitoutumisesta sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen edistämiseen; kehottaa edistämään kaikissa unionin kauppasopimuksissa kansainvälisiä sitoumuksia, jotka koskevat naisten oikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä, Pekingin toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden perusteella; kehottaa myös sisällyttämään näihin kauppasopimuksiin määräyksiä, joilla varmistetaan, että niiden institutionaalisissa rakenteissa turvataan noudattamisen määräaikaiset tarkistukset, sisältöä koskevat keskustelut sekä sukupuolten tasa-arvoa ja kauppaa koskevien tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihto muun muassa ottamalla naisia ja sukupuolten tasa-arvon asiantuntijoita mukaan kaikille kyseisen hallinnoinnin tasoille, myös kauppaneuvotteluryhmiin, sekakomiteoihin, asiantuntijaryhmiin, sisäisiin neuvoa-antaviin ryhmiin, yhteisiin neuvoa-antaviin komiteoihin ja riitojenratkaisuelimiin;

28.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita edistämään monenvälisiä sopimuksia, jotta laajennetaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavilla unionin laeilla, kuten konfliktialueiden mineraaleista annetulla asetuksella, tarjottavaa suojaa;

29.  kehottaa Euroopan investointipankkia (EIP) varmistamaan, että sen yhteisrahoittamiin hankkeisiin osallistuvilta yrityksiltä vaaditaan samapalkkaisuuden ja palkkojen avoimuutta koskevan periaatteen sekä sukupuolten tasa-arvon periaatteen noudattamista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/54/EY(29) säädetyllä tavalla;

30.  on vakuuttunut, että CEDAW-sopimus on erittäin tärkeä kaikilla politiikan aloilla, myös kaupan alalla; korostaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat liittyneet CEDAW-sopimukseen; kehottaa siksi komissiota sisällyttämään kauppasopimuksiin viittauksen CEDAW-sopimukseen ja ryhtymään toimiin, jotta unioni liittyisi CEDAW-sopimukseen ja ratifioisi sen; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon periaatteen oikeusjärjestelmiinsä ja kumoamaan kaikki syrjivät lait ja hyväksymään asianmukaisia lakeja, joilla kielletään naisten syrjintä;

31.  kehottaa unionia varmistamaan, että kauppasopimuksiin sisällytetään ILO:n keskeisiin työnormeihin ja yleissopimuksiin perustuvia määräyksiä; kehottaa komissiota pyrkimään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa näiden yleissopimusten – etenkin kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan yleissopimuksen nro 189 ja perheenhuoltovelvollisuuksia omaavia työntekijöitä koskevan yleissopimuksen nro 156 – ratifiointiin ja täytäntöönpanoon, sillä niissä käsitellään työntekijöiden tarpeita maailmanlaajuisesti, ja kehottaa varmistamaan, että kauppasopimuksiin sisällytetään sosiaalisia oikeuksia, syrjintäkieltoa ja yhtäläistä kohtelua koskevia määräyksiä; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia ILO:n kehyksessä, jotta nämä yleissopimukset pannaan täytäntöön ja vahvistetaan ihmisarvoista työtä globaaleissa arvoketjuissa koskevia kansainvälisiä työnormeja naisten asemaa erityisesti painottaen; muistuttaa, että näiden normien ja yleissopimusten tosiasiallisella täytäntöönpanolla on myönteinen vaikutus naisten työoloihin unionissa ja kolmansissa maissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin ja muiden kumppanien väliset kauppasopimukset edistävät työntekijöiden, erityisesti naisten, hyväksikäytön ja muiden vastaavien käytäntöjen hävittämistä;

32.  kehottaa komissiota varmistamaan, että sosiaalisia normeja ja ympäristönormeja, erityisesti työntekijöiden oikeuksia, joihin on sitouduttu vapaakauppasopimuksissa ja autonomisissa järjestelmissä, sovelletaan kauppakumppanien koko alueella ja erityisesti vientiteollisuuden vapaa-alueilla;

33.  pitää tärkeänä seurata unionin yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) ja GSP+-järjestelmän täytäntöönpanoa erityisesti keskeisten yleissopimusten täytäntöönpanon osalta; täsmentää, että GSP+-yleissopimuksia ovat muun muassa vuonna 1979 tehty kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, yleissopimus nro 111 työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvasta syrjinnästä sekä yleissopimus nro 100 samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavasta samasta palkasta; huomauttaa, että kunnioittamalla ja panemalla täytäntöön tämäntyyppisiä yleissopimuksia edistetään sukupuolten tasa-arvoa; toteaa, että GSP- ja GSP+-järjestelmät ovat arvokkaita välineitä, joilla edistetään ihmisoikeuksien kunnioittamista; kehottaa komissiota löytämään keinoja parantaa näitä järjestelmiä esimerkiksi siten, että niissä asetetaan tiukemmin ehdoksi naisten oikeudellisen syrjinnän poistaminen, ja yhdistämään edelleen taloudelliset kannustimet etenkin naisten kannalta tärkeiden, keskeisten ihmisoikeuksien sekä ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia koskevien yleissopimusten hyväksymiseen, täytäntöönpanoon ja asianmukaiseen seurantaan; suhtautuu myönteisesti komission toteuttamaan GSP-järjestelmien väliarviointiin;

34.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan WTO:ssa käytävissä neuvotteluissa, että sukupuolten tasa-arvo otetaan asianmukaisesti huomioon uusien sääntöjen ja sopimusten laadinnassa ja nykyisten sopimusten täytäntöönpanossa ja uudelleentarkastelussa, WTO:n kauppapoliittinen maatutkintamekanismi mukaan lukien, että WTO:n koko neuvotteluprosessissa lisätään avoimuutta ja että sukupuolinäkökulma otetaan huomioon kaikissa nykyisissä ja tulevissa neuvotteluissa esimerkiksi maatalouden, kalastuksen, palvelujen ja sähköisen kaupankäynnin aloilla; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita myös puolustamaan ja edistämään naisten aseman parantamista globaaleissa arvoketjuissa (hyödyntäen optimaalisesti WTO:n välineitä, kuten kaupan helpottamissopimusta), kehittämään ohjelmia valmiuksien luomiseksi, järjestämään säännöllisesti asiantuntijoiden keskusteluja ja hyvien käytäntöjen vaihtoa, tukemaan sukupuolikohtaisten toimien hyväksymistä WTO:n hallintorakenteessa ja etenkin varmistamaan, että WTO:n sihteeristöllä on tekniset valmiudet toteuttaa kaupan sääntöjen tasa-arvoselvitys (myös valmiudet tehdä työnsä kaikissa vaiheissa sukupuolivaikutusten arviointeja, kuten teknistä tukea saavien naisten määrälliset arvioinnit); kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita lisäksi käyttämään WTO:n välineitä tarkastellakseen tasa-arvokysymyksiä sekä sen oikeuskäytännössä että parhaillaan käytävissä kauppaneuvotteluissa ja tukemaan samoin WTO:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen, kuten UNCTAD, YK:n tasa-arvojärjestö ja ILO, välisen yhteistyön kohentamista pyrittäessä edistämään osallistavaa kansainvälistä kauppaa, naisten oikeuksia ja tasa-arvoa;

35.  kehottaa komissiota tukemaan kansainvälisiä toimia sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi kauppapolitiikkaan ja sellaisiin ohjelmiin kuin ITC:n She Trades ‑aloite, jonka tavoitteena on tuoda markkinoille miljoona naisyrittäjää vuoteen 2020 mennessä(30), ja kannustaa tältä osin sukupuolitietoisiin politiikkoihin ja ohjelmiin liittyvien parhaiden käytäntöjen kansainvälistä vaihtoa WTO:n, ITC:n ja YK:n kaltaisissa organisaatioissa ja elimissä;

36.  kehottaa komissiota vahvistamaan vapaakauppasopimuksissa yritysten yhteiskuntavastuuta ja due diligence -velvoitteita yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden ja OECD:n due diligence -ohjeiden mukaisesti; kehottaa unionia lujittamaan vapaakauppasopimuksissa yritysten yhteiskuntavastuuta ja ottamaan due diligence -velvoitteet huomioon ja kannustaa WTO:ta ottamaan sukupuolten tasa-arvon huomioon kauppapolitiikassaan; painottaa, että on tärkeää tarkastella tätä kysymystä myös muissa kansainvälisissä ja monenvälisissä järjestöissä ja muilla kansainvälisillä ja monenvälisillä foorumeilla, kuten YK:ssa, Maailmanpankissa ja OECD:ssä; muistuttaa pyytäneensä vuonna 2010, että yritykset julkistaisivat niiden yhteiskuntavastuuta koskevat tulokset, ja kehottaneensa ottamaan käyttöön kaikkia yrityksiä koskevat due diligence -vaatimukset sekä vakiinnuttamaan yhteiskuntavastuun käsitteen; on siksi tyytyväinen siihen, että suurten yritysten on vuodesta 2017 alkaen julkistettava muut kuin taloudelliset tiedot ja monimuotoisuutta koskevat tiedot muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin mukaisesti;

37.  painottaa tarvetta parantaa käytännesääntöjä, merkintöjä ja reilun kaupan järjestelmiä sekä varmistaa yhteensovittaminen kansainvälisten normien kanssa, joita ovat esimerkiksi yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet, Global Compact -aloite ja OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille;

38.  pyytää unionia varmistamaan, että sen toimielinten kauppapolitiikasta ja -neuvotteluista vastaavilla sihteeristöillä on tietoa ja teknisiä valmiuksia, jotta ne voivat sisällyttää sukupuolinäkökulman koko neuvotteluprosessiin sen alusta aina sopimuksen soveltamiseen ja arviointiin asti; suhtautuu myönteisesti siihen, että komission kauppapolitiikan pääosaston rakenteeseen on nimitetty tasa-arvoasioiden yhteyspiste, jonka tehtävänä on seurata, otetaanko sukupuolikysymykset huomioon unionin kauppasopimuksissa, ja varmistaa sukupuolinäkökulman sisällyttäminen unionin kauppapolitiikkaan; kehottaa komissiota tarjoamaan sukupuolikysymyksiä koskevaa koulutusta tai hyödyntämään esimerkiksi UNCTADin antamaa koulutusta, jotta virkamiehet ja neuvottelijat ovat tietoisia sukupuolten tasa-arvon ja kaupan kannalta tärkeistä kysymyksistä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan palvelukseen naisia kauppaministeriöidensä kaikille tasoille; kehottaa WTO:n, Maailmanpankin, IMF:n ja ILO:n kaltaisia kansainvälisiä järjestöjä edistämään naisten yhtäläistä edustusta niiden sisäisissä rakenteissa, erityisesti johtavissa asemissa; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti toimiin sukupuolinäkökulmaa ja kauppaa käsittelevien säännöllisten keskustelujen ja toimenpiteiden järjestämiseksi sekä tukemaan niitä;

39.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään kauppasopimuksissa sitoutumista siihen, että lisätään naisten osallistumista päätöksentekoelimiin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

40.  kehottaa komissiota ja neuvostoa käymään kauppaneuvotteluja avoimesti, noudattamaan kattavasti muissa neuvotteluissa vahvistettuja hyviä käytäntöjä ja varmistamaan, että parlamentille tiedotetaan hyvissä ajoin ja säännöllisesti neuvottelujen kaikista vaiheista; kehottaa huolehtimaan sukupuolten tasapainosta neuvotteluryhmissä, jotta ne voivat ottaa täysin huomioon kauppasopimusten kaikki sukupuolinäkökulmat; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan kauppaa koskevien kuulemisten osallistavuuden sekä unionin että WTO:n tasolla siten, että kuullaan myös naisten oikeuksia edistäviä järjestöjä sekä ammattiyhdistyksiä, yrityksiä ja kansalaisyhteiskuntaa ja kehitysjärjestöjä, ja kehottaa lisäämään avoimuutta aloitteita tekevien ja neuvottelujen kannalta tärkeitä tietoa julkistavien unionin kansalaisten kannalta;

41.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kehitysyhteistyössä kiinnitetään erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvon tavoitteeseen ja että tasa-arvo otetaan kattavasti huomioon kaikissa avustusohjelmissa, etenkin kauppaa tukevan avun strategiaan liittyvissä ohjelmissa; kehottaa unionia osoittamaan sukupuolten tasa-arvoa ja naisten ammattikoulutusta koskevien yhteistyöohjelmien käyttöön enemmän varoja; kehottaa komissiota tukemaan vähiten kehittyneitä maita taloudellisesti ja valmiuksien luomisen avulla ja pyrkimään näin lisäämään kaupan, kehityksen ja ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvo mukaan lukien, välistä johdonmukaisuutta; korostaa, että tullimaksujen alentamisesta johtuvaan verotulojen vähenemiseen on puututtava kestävän kehityksen toimintaohjelman ja sen rahoituksen yhteydessä;

42.  kehottaa komissiota edistämään naisyrittäjyyttä kehitysmaissa keskittyen erityisesti maihin, joissa naisilla on miehiä rajoitetummat mahdollisuudet saada luottoja sekä hankkia infrastruktuuria ja tuotantoresursseja;

43.  kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta luoda oppisopimuskoulutusta edeltäviä koulutusohjelmia koulutuksen tarjoajille, työnantajille, työvoima-alan toimijoille ja muille alan sidosryhmille, jotta ne voivat verkostoitua vastaavien toimijoiden kanssa kaikkialla unionissa ja ottaa oppia monenlaisista onnistuneista ohjelmamalleista ja jotta loppujen lopuksi luodaan suotuisat edellytykset naisten osallistumiselle vapaakauppasopimusten tarjoamiin tilaisuuksiin;

44.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään yhdessä mukauttamaan toimiaan esimerkiksi koulutuksen ja ammattikoulutuksen alalla sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vientialan työllistymismahdollisuuksien jakautumisen yhteydessä;

45.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään kauppasopimuksissa sitoutumista siihen, että toteutetaan kahdenvälisiä yhteistyötoimia, jotta parannetaan naisten valmiuksia ja edellytyksiä hyödyntää täysimääräisesti kauppasopimusten tarjoamia mahdollisuuksia, ja tässä tarkoituksessa ja yhteistyön käynnistämiseksi ja helpottamiseksi perustetaan kauppaa ja tasa-arvoa käsittelevä sekakomitea ja että valvotaan sopimuksen soveltamista siten, että huolehditaan yksityisten sidosryhmien, kuten sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen alalla toimivien asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen, asianmukaisesta osallistumisesta ja varmistetaan yhteisöjen ja alojen laaja-alainen osallistuminen helposti saatavilla olevien kuulemisvälineiden välityksellä (esimerkiksi verkossa käytävät keskustelut) jäsenneltyjen vuoropuhelujen sijaan;

46.  kehottaa komissiota tutkimaan perusteellisemmin, miten unionin politiikoilla ja kauppasopimuksilla voidaan lisätä naisten taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia ja naisten osallistumista STEM-aineiden (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) kaltaisilla aloilla ja miten voidaan poistaa sukupuolten väliset erot, jotka liittyvät uuden tekniikan saatavuuteen ja käyttöön;

o
o   o

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1. (3) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107. (4) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31. (5) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94. (6) EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 38. (7) EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2. (8) EUVL C 66, 21.2.2018, s. 30. (9) EUVL C 76, 28.2.2018, s. 93. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0298. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0330. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0354. (14) UNDP, Africa Human Development Report 2016, http://www.undp.org/content/dam/undp/library/corporate/HDR/Africa%20HDR/AfHDR_2016_lowres_EN.pdf?download. (15) OECD:n tekninen raportti, http://www.oecd.org/gender/Enhancing%20Women%20Economic%20Empowerment_Fin_1_Oct_2014.pdf. (16) http://trade.ec.europa.eu/doclib/press/index.cfm?id=1632 (17) https://www.wto.org/english/forums_e/parliamentarians_e/ipuconf2016_e.htm (18) https://www.wto.org/english/tratop_e/devel_e/a4t_e/global_review15prog_e/global_review15prog_e.htm (19) http://unctad.org/en/Pages/DITC/Gender-and-Trade/Trade,-Gender-and-Development.aspx (20) https://www.ictsd.org/sites/default/files/research/the_gender_dimensions_of_global_value_chains_0.pdf (21) https://www.ictsd.org/sites/default/files/research/the_gender_dimensions_of_services.pdf (22) http://progress.unwomen.org/en/2015/pdf/unw_progressreport.pdf (23) https://wideplus.org/2017/06/25/wide-gender-and-trade-position-paper-is-available/ (24) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/571388/IPOL_STU(2016)571388_EN.pdf (25) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/IDAN/2015/549058/EXPO_IDA(2015)549058_EN.pdf (26) http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2017/june/tradoc_155632.pdf (27) Sukupuolinäkökulman huomioon ottavien ennakkoarviointien tekeminen kaupan uudistusten naisille tuottaman hyödyn maksimoimiseksi, http://unctad.org/en/PublicationsLibrary/presspb2016d7_en.pdf. (28) OECD:n tausta-asiakirja ”Enhancing Women’s Economic Empowerment through Entrepreneurship and Business Leadership in OECD Countries” (2014) http://www.oecd.org/gender/Enhancing%20Women%20Economic%20Empowerment_Fin_1_Oct_2014.pdf (29) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY, annettu 5. heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23). (30) http://www.intracen.org/itc/women-and-trade/SheTrades/

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2018 EU:n vähemmän kehittyneistä alueista (2017/2208(INI))

P8_TA(2018)0067 A8-0046/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174, 175 ja 176 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(2),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman budjettirajoitusten vaikutuksista alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin EU:n rakennerahastojen menojen kannalta jäsenvaltioissa(3),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta: parlamentin huomautukset komission ehdotusta odotettaessa(4),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi(5),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kumppanien osallisuuden ja näkyvyyden lisäämisestä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toiminnassa(6),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan rakentamisesta vuoden 2020 jälkeen(7),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta(8),

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2017 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Competitiveness in low-income and low-growth regions – the lagging regions report” (Alhaisen tulotason ja kasvun alueiden kilpailukyky – vähemmän kehittyneitä alueita koskeva kertomus) (SWD(2017)0132),

–  ottaa huomioon älykkäitä erikoistumisstrategioita koskevat ennakkoehdot,

–  ottaa huomioon komission 9. lokakuuta 2017 antaman seitsemännen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A8-0046/2018),

A.  toteaa, että EU:n pitkittynyt talous- ja finanssikriisi on vaikuttanut kielteisesti talouskasvuun aluetasolla, vaikka koheesiopolitiikan osuus EU:n määrärahoista, joilla pyritään edistämään kasvua ja työllisyyttä ja vähentämään EU:n alueiden välisiä eroja, on ollut noin kolmasosa; kehottaa komissiota tässä yhteydessä ja talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa tarkastelemaan alueellista ja kansallista yhteisrahoitusta Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa (ERI) ja sen vaikutusta kansallisiin alijäämiin;

B.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka – jota toteutetaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston kautta – on EU:n tärkein investointi-, kasvu- ja kehityspolitiikka, että se on sopusoinnussa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa ja että sillä pyritään vähentämään alueiden taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja, edistämään lähentymistä ja siten parantamaan unionin kansalaisten elämänlaatua;

C.  toteaa, että EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston tärkeimpänä tavoitteena vuosiksi 2014–2020 ovat investoinnit kasvuun ja työllisyyteen, jotta voidaan vahvistaa työmarkkinoita, alueiden talouksia ja Euroopan alueellista yhteistyötä, parantaa rajat ylittävää ja valtioiden ja alueiden välistä yhteistyötä unionin sisällä sekä viime kädessä vähentää kehityseroja Euroopan yksittäisten alueiden välillä;

D.  toteaa, että vähemmän kehittyneitä alueita koskevan komission kertomuksen mukaan 47 aluetta kahdeksassa jäsenvaltiossa on vähemmän kehittyneitä; katsoo, että kertomuksen avulla voidaan saada parempi käsitys vähemmän kehittyneiden alueiden monitahoisista haasteista, joten sen olisi oltava julkisesti saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä;

E.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikalla on tärkeä rooli kaikilla vähemmän kehittyneillä alueilla ja että useimmilla näistä alueista sen osuus julkisista investoinneista on erittäin suuri;

F.  toteaa, että vähemmän kehittyneillä alueilla tuottavuus- ja työllisyysaste sekä opetukseen osallistumisen aste ovat alhaisempia kuin saman jäsenvaltion muilla alueilla;

G.  ottaa huomioon, että komission kertomuksessa erotetaan toisistaan kaksi vähemmän kehittyneiden alueiden tyyppiä: ”alhaisen kasvun alueet” eli vähemmän kehittyneet alueet ja siirtymäalueet, jotka eivät lähentyneet EU:n keskiarvoa kaudella 2000–2013 jäsenvaltioissa, joiden asukaskohtainen ostovoimakorjattu BKT vuonna 2013 oli alle EU:n keskiarvon, mikä tarkoittaa lähes kaikkia vähemmän kehittyneitä alueita ja siirtymäalueita Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa, sekä ”alhaisen tulotason alueet” eli kaikki alueet, joiden asukaskohtainen ostovoimakorjattu BKT vuonna 2013 oli alle 50 prosenttia EU:n keskiarvosta, mikä tarkoittaa useita vähemmän kehittyneitä alueita Bulgariassa, Unkarissa, Puolassa ja Romaniassa;

H.  toteaa, että alhaisen kasvun alueet kärsivät talouden pysähtyneisyydestä erityisesti julkisten ja yksityisten investointien vähentymisen takia, toisin kuin alhaisen tulotason alueet, jotka yleisesti ottaen ovat säilyttäneet kasvupotentiaalinsa;

I.  toteaa, että vähemmän kehittyneet alueet kärsivät muita enemmän julkisten ja yksityisten investointien vähyydestä, mikä johtuu myös vakaussopimuksessa määrätyistä julkisen velan vähentämisvelvoitteista;

J.  huomauttaa, että vähemmän kehittyneillä alueilla ei usein ole toteutettu rakenneuudistuksia, mikä heikentää jo ennestään rajallisten julkisten investointien vaikutusta;

K.  ottaa huomioon, että vähemmän kehittyneiden alueiden julkisen liikenteen, talouden ja energia-alan infrastruktuurissa on vakavia puutteita ja ne tarvitsevat tehokkaampia ja vaikuttavampia investointeja;

L.  toteaa, että komission mielestä koheesiopolitiikan ja eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaisten suositusten välille on luotava läheisempi yhteys;

M.  toteaa, että vähemmän kehittyneiden alueiden ja erityisesti alhaisen tulotason alueiden ongelmana on usein nuorten ja ammattitaitoisen työvoiman poismuutto, mikä vähentää näiden alueiden houkuttelevuutta työpaikkojen ja investointien kannalta, sillä nuoret ja ammattitaitoiset työntekijät ovat välttämättömiä niiden taloudelliselle ja sosiaaliselle elpymiselle;

N.  katsoo, että alhaisen tulotason ja kasvun alueiden määritelmää olisi tarkistettava;

O.  katsoo, että on tärkeää lisätä loppukäyttäjien tietoisuutta EU:n rahoittamista alueellisista ja paikallisista ohjelmista ja niistä saaduista tuloksista riippumatta rahoituksen määrästä tietyllä alueella;

P.  katsoo, että hyvä hallintotapa ja tehokas julkishallinto ovat tarpeen vähemmän kehittyneillä alueilla, sillä ne myötävaikuttavat merkittävästi talouskasvun edellytysten luomiseen; toteaa, että tehokkuutta ja hyvää hallintotapaa voitaisiin vähemmän kehittyneillä alueilla parantaa vähentämällä liiallisia sääntöjä ja valvontaa, lyhentämällä ja yksinkertaistamalla menettelyjä ja tehostamalla tietoteknisten välineiden käyttöä;

Q.  ottaa huomioon, että seitsemännen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen mukaan vähemmän kehittyneet alueet ovat alimpana hallinnon laatua kuvaavassa indeksissä, mikä tarkoittaa, että julkisten investointien vaikutus on rajallinen;

R.  katsoo, että luotettavat, ajantasaiset ja eritellyt luvut ja tilastot ovat tärkeitä tietoon perustuvien ja entistä avoimempien, puolueettomampien ja oikeudenmukaisempien poliittisten päätösten kannalta;

S.  huomauttaa, että kasvun esteitä olisi poistettava ja infrastruktuurin puutteita vähennettävä vähemmän kehittyneillä alueilla;

T.  toteaa, että vähemmän kehittyneiden alueiden pk-yritykset joutuvat maksamaan rahoituksestaan paljon korkeamman koron ja niiden on vaikeampaa saada luottoja pankkialalta ERI-rahastoista yhteisrahoitettujen hankkeiden rahoittamiseen;

U.  ottaa huomioon, että neljällä viidestä vähemmän kehittyneestä alueesta vähintään 25 prosenttia väestöstä asuu kaupungissa tai sen työmatka-alueella (toiminnallinen kaupunkialue) ja yhdellä viidestä yli 50 prosenttia väestöstä asuu toiminnallisella kaupunkialueella;

V.  toteaa, että perinteiset elinkeinot, kuten pienimuotoinen kalastus tai maatalous, määrittävät identiteetin ja elämäntavan useimmilla vähemmän kehittyneillä rannikko- ja maaseutualueilla ja niillä on taloudellista, alueellista, sosiaalista ja kulttuurista merkitystä; huomauttaa, että tarvitaan kehitysstrategioita, jotta voidaan parantaa valmiuksia säilyttää ja houkutella kykyjä, ottaa käyttöön uusia teknologioita ja kannustaa tekemään uusia investointeja;

1.  pitää myönteisenä, että komissio on antanut yksiköiden valmisteluasiakirjan alhaisen tulotason ja kasvun alueiden kilpailukyvystä (vähemmän kehittyneitä alueita koskeva kertomus); panee merkille, että kertomuksessa esitetään myönteisiä ratkaisuja talouskasvun, kestävän kehityksen ja työpaikkojen luomisen tukemiseksi näillä alueilla; korostaa lisäksi, että näiden alueiden kilpailukyvyn analyysi on merkittävä panos tulevaan keskusteluun koheesiopolitiikasta;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että vähemmän kehittyneitä alueita koskevia pilottialoitteita on toteutettu kahdella alueella Romaniassa ja Maailmanpankin tuella kahdella alueella Puolassa ja että niissä on erityisesti määritelty strategisia painopistealueita ja konkreettisia, nopeasti toteutettavissa olevia toimia; odottaa kiinnostuneena, että näiden aloitteiden tulokset julkaistaan;

3.  korostaa, että koheesiopolitiikka on avainasemassa varmistettaessa ja edistettäessä julkisia ja yksityisiä investointeja kaikilla EU:n alueilla sekä suoraan että myötävaikuttamalla suotuisan investointiympäristön luomiseen; katsoo, että unionin sopusointuisen kokonaiskehityksen edistämiseksi koko EU:n olisi toteutettava toimia taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuutensa lujittamiseksi ja vähennettävä alueiden välisiä kehityseroja ja vähemmän kehittyneiden alueiden jälkeenjääneisyyttä;

4.  kehottaa komissiota määrittelemään vähemmän kehittyneet alueet NUTS III -tasolla yleisten taloudellisten ja sosiaalisten olojen perusteella ja parantamaan rahoituksen kohdentamista näillä alueilla ERI-rahastojen ohjelmakausien mukaisesti;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan vähemmän kehittyneitä alueita varten räätälöityjä strategioita, ohjelmia ja toimia, joissa otetaan huomioon suuntaukset ja alueiden sisäiset erot, sillä alhaisen tulotason ja kasvun alueiden kehityspolut ja haasteet ovat niiden erityispiirteiden mukaan hyvin erilaisia, ja kehottaa hyödyntämään älykkäitä erikoistumisstrategioita, jotta voidaan nopeuttaa niiden lähentymistä ja turvata työpaikkojen luomisen, talouskasvun ja kestävän kehityksen kannalta parhaat ratkaisut; katsoo, että strategiat, ohjelmat tai toimet olisi sovitettava yhteen EU:n kaupunkiagendan kanssa, sillä vähemmän kehittyneet alueet eivät ole pelkästään maaseutualueita;

6.  korostaa, että pk-yritysten alhaisen kehitysasteen ja niihin tehtävien vähäisten investointien lisäksi työttömyysaste on yhä todella korkea, etenkin nuorten keskuudessa, ja se on yksi vakavimmista ja pakottavimmista ongelmista valtaosassa vähemmän kehittyneitä alueita; painottaa keski- ja korkea-asteen koulutuksen, ammattimaisen työssäoppimisen ja tietämyksen siirron keskeistä merkitystä hälyttävän korkean nuorisotyöttömyyden ja nuorten laajamittaisen poismuuton torjumiseksi näillä alueilla; korostaa, että koulutuksessa ja investointien lisäämisessä on tärkeää ottaa huomioon pk-yritysten ja perheyritysten tarpeet ja kehitys; katsoo, että tuloksia voidaan parantaa ottamalla mukaan nuoret, jotka usein pystyvät esittämään innovatiivisia ratkaisuja;

7.  toteaa, että alueen talouden tarpeita vastaavalla koulutetulla työvoimalla on huomattava vaikutus kilpailukykyyn, tuottavuuteen ja työmarkkinoiden houkuttelevuuteen, sillä ne kukoistavat ympäristössä, jolle on ominaista kasvu ja avoimuus julkisille ja yksityisille investoinneille; katsoo, että tässä yhteydessä olisi otettava huomioon vähemmän kehittyneiden alueiden nykytilanne, erityisesti muuttotappio ja sen haitalliset vaikutukset työllisyyteen; korostaa maatalouden ja kalastuksen merkitystä vähemmän kehittyneillä alueilla, sillä perheyrityksiä ja työpaikkoja edistäessään ja sosiaalista osallisuutta helpottaessaan ne tarjoavat elintarvikkeita ja takaavat elintarviketurvan;

8.  toteaa, että monipuolistamisesta on tullut välttämättömyys viljelijöille ja kalastajille erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla täydentävänä tulonlähteenä ja talouden ja ympäristön kannalta kestävän toiminnan edistäjänä; huomauttaa kuitenkin, että monipuolistaminen ei saa millään tavoin korvata perinteisempiä elinkeinoja, kuten kestävää kalastusta; kannustaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia tukemaan sinistä taloutta ja vastaavia hankkeita, jotta vähemmän kehittyneiden alueiden asukkaita voidaan auttaa kehittämään ympäristön kannalta kestäviä tulonlähteitä;

9.  toivoo, että toteutettaessa Eurooppa 2020 -strategiaa työllisyyden ja koulutuksen alalla sekä EU:n tulevaa pitkän aikavälin strategiaa ja sen tavoitteita otetaan jatkossakin asianmukaisesti huomioon vähemmän kehittyneiden alueiden erityistarpeet, erityisesti infrastruktuurin sitkeät puutteet ja inhimillisen pääoman kehittäminen siten, että keskitytään erityisesti koulunsa keskeyttäneiden määrään ja sen kielteisiin työllisyysvaikutuksiin; kehottaa komissiota tässä yhteydessä tarkastelemaan ESR:n yhteisrahoitusosuuden mahdollisen korotuksen vaikutusta seuraavalla rahoituskaudella;

10.  katsoo, että on välttämätöntä löytää oikea tasapaino rakenne-, sosiaali- ja teollisuuspoliittisten toimien välillä ERI-rahastojen ohjelmasuunnittelussa ja täytäntöönpanossa, jotta voidaan edistää talouskasvua, kestävää kehitystä ja työpaikkojen luomista yhdistämällä avustukset rahoitusvälineisiin ja houkuttelemalla lisää taloudellista tukea, jolloin edesautetaan jäljellä olevien puutteiden korjaamista; korostaa tältä osin, että vähäriskiset rahoitusvälineet voisivat olla suuririskisiä suotavampia, jos talousnäkymät tämän sallivat;

11.  huomauttaa, että koheesiopolitiikka voi toimia välineenä, jolla korjataan alueiden välisiä kilpailukyvyn eroja ja epätasapainotiloja sekä makrotalouden epäsymmetrioita, kun sillä edistetään houkuttelevan ja kestävän ympäristön luomista yrityksille ja kansalaisille; painottaa, että alhaisen kasvun alueilla luotonsaanti, sopimusten täytäntöönpano ja vähemmistösijoittajien suojelu ovat pääasialliset havaitut ongelmat, kun taas alhaisen tulotason alueilla suurimpina kysymysmerkkeinä ovat maksukyvyttömyystilanteiden hoito, sähkönjakelu ja sopimusten täytäntöönpano;

12.  huomauttaa, että vähemmän kehittyneille alueille kohdistuu huomattavia muuttopaineita; katsoo, että ERI-rahastoista voidaan onnistuneesti vastata tähän haasteeseen vain, jos samalla sovelletaan tehokkaasti yhteisvastuun periaatetta; toteaa, että pakolaisille ja kansainvälistä suojelua saaville muuttajille on annettava asianmukaista koulutusta, jotta he voivat päästä työmarkkinoille;

13.  panee merkille, että monet vähemmän kehittyneiden alueiden ongelmista muistuttavat syrjäisimpien alueiden ongelmia; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti strategiaan, jota komissio esittää tiedonannossaan ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa”(9):

14.  katsoo, että väestönkehitystä ja sosiaalista kehitystä kuvaavia kriteereitä, kuten alueellisen sosiaalisen edistyksen indeksiä, ja ympäristöä koskevia tai muita indikaattoreita BKT:n ohella voitaisiin harkita koheesiopolitiikan puitteissa ja sisällyttää komission tuleviin kertomuksiin vähemmän kehittyneistä alueista, jotta varmistettaisiin, että näiden alueiden mahdollisuudet hyödynnetään;

15.  korostaa talous- ja finanssikriisin haitallisia vaikutuksia erityisesti alhaisen kasvun alueilla, sillä se on kaventanut julkisen talouden toimien liikkumavaraa ja johtanut julkisten investointien leikkauksiin; painottaa toisaalta velan vähentämisen merkitystä, jotta voidaan poistaa julkisen talouden alijäämä ja räätälöidä julkiset investoinnit kasvuvaatimusten mukaan;

16.  katsoo, että koheesiopolitiikalla on myönteinen vaikutus kasvuun ja työllisyyteen; korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi on sovellettava vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää joustoa koskevaa yhteisesti sovittua kantaa suhdanteisiin, rakenneuudistuksiin ja julkisyhteisöjen investointeihin, joilla pyritään toteuttamaan suuria rakenneuudistuksia ja vastaavia hankkeita; myöntää, että koheesiopolitiikan yhteydessä on tarpeen selventää rakenneuudistusten asiayhteyttä ja soveltamisalaa; huomauttaa kuitenkin, että tällaisten rakenneuudistusten kautta koheesiopolitiikan investoinneilla voidaan saavuttaa parempia tuloksia jäsenvaltioissa ja alueilla, joihin sovelletaan tukiohjelmia;

17.  kehottaa tehostamaan toimia, joilla lisätään kaikkien alueiden välistä lähentymistä, kuten toimia, joilla varmistetaan niiden kyky selviytyä äkillisistä häiriöistä;

18.  panee merkille, että luotonsaanti on vähemmän kehittyneillä alueilla ja erityisesti alhaisen tulotason alueilla vaikeampaa, koska korot ovat korkeammat ja luottojärjestelmässä pyritään tietyssä määrin välttämään riskejä; korostaa, että on tärkeää helpottaa luotonsaantia, jotta voidaan tukea pk-yrityksiä, edistää uusia liiketoimintamalleja ja parantaa kasvua vähemmän kehittyneillä alueilla;

19.  painottaa EU:n rahastojen merkitystä parannettaessa näiden alueiden talouden sietokykyä ja yhteenkuuluvuutta samoin kuin kilpailukykyä, investointeja ja yhteistyömahdollisuuksia; tunnustaa siksi paikallisten toimintaryhmien merkityksen paikallisten strategioiden kehittämisessä; ehdottaa, että komissio tarkastelisi mahdollisuutta esittää suuremman tukiosuuden kohdentamista yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen, jotta voidaan vastata haasteisiin ja kehittää valmiuksia; toteaa, että vähemmän kehittyneillä alueilla on usein vaikeuksia saada rahoitusta sekä byrokraattisia ja hallinnollisia viivästyksiä, jotka haittaavat EU:n rahastojen toimintaa;

20.  katsoo, että alueille voitaisiin tarjota myönteisiä kannustimia eurooppalaisella ohjausjaksolla nykyisin asetettujen makrotaloudellisten ehtojen puitteissa;

21.  ottaa huomioon talouden tehokkaan ohjauksen ja hallinnan merkityksen ERI-rahastojen tehokkaiden kokonaistulosten kannalta ja toteaa, että perimmäisenä tavoitteena on korjata puutteita ja estää viivästyksiä; katsoo tältä osin, että on tarpeen analysoida ja myöhemmin tarkastella uudelleen eurooppalaisen ohjausjakson ja koheesiopolitiikan välisen yhteyden koko olemassaolon perustaa;

22.  katsoo, että yhteisvastuulla, tehostetuilla institutionaalisilla valmiuksilla, hyvän hallinnon periaatteen kunnioittamisella, parannetuilla yhteyksillä ja digitalisaatiolla on näillä alueilla merkittävä vaikutus niiden talouskasvuun ja nykyisten resurssien tehokkaampaan ja vaikuttavampaan käyttöön; kiinnittää tästä syystä huomiota hallinnon ja instituutioiden laadun tukemiseen ja parantamiseen kyseisillä alueilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita levittämään esimerkkejä julkishallinnon tehokkuuden lisäämistä koskevista parhaista käytännöistä, sillä tuloksellisen hallinnon olisi oltava perusluonteinen suositus vähemmän kehittyneille alueille;

23.  korostaa kumppanuusperiaatteen ja monitasohallinnon merkitystä, jota olisi lisättävä toissijaisuusperiaatetta kuitenkaan heikentämättä; katsoo, että kaikkien hallintotasojen ja asianomaisten sidosryhmien osallistuminen näille alueille kohdennettujen strategioiden ja erityisten ohjelmien ja toimien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon on olennaista, jotta luodaan todellista eurooppalaista lisäarvoa kansalaisille;

24.  muistuttaa jälleen innovoinnin, digitalisaation sekä paikallisten palvelujen (terveys-, sosiaali- ja postipalvelut) ja infrastruktuurin parantamisen merkityksestä, kun luodaan myönteinen toimintaympäristö ja hyvä perusta kasvun edistämiselle ja yhteenkuuluvuuden parantamiselle vähemmän kehittyneillä alueilla; katsoo, että nopeiden internetyhteyksien tarjoaminen on maaseutu- ja vuoristoalueiden elinkelpoisuuden ennakkoehto; nostaa esille sellaisten monialaisten hankkeiden mahdollisuudet, joilla edistetään taloudellista, sosiaalista ja alueellista kehitystä hyödyntämällä EU:n rahastojen välisiä synergioita;

25.  katsoo, että eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetuista maakohtaisista suosituksista olisi tehtävä monivuotisia, niihin olisi sisällyttävä välivaiheen seuranta ja arviointeja ja ne olisi nähtävä myönteisinä kannustimina rakenneuudistusten käynnistämiseksi pikemminkin kuin välineinä, joilla voitaisiin estää koheesiopolitiikan investointien saaminen, unionin yhteisten tavoitteiden edistämiseksi;

26.  katsoo, että toimenpiteitä, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 tarkoitetulla tavalla, olisi analysoitava huolellisesti, myös ottamalla mukaan kaikki sidosryhmät; katsoo myös, että ERI-rahastojen ja talouden tehokkaan ohjauksen ja hallinnan välisen kytköksen taustalla olevia periaatteita olisi harkittava uudelleen seuraavaa ohjelmakautta varten ja ottaen huomioon niiden täytäntöönpano vuosina 2014–2020; katsoo, että komission olisi harkittava mukautuksia eurooppalaisen ohjausjakson ja koheesiopolitiikan väliseen yhteyteen; ehdottaa tätä varten myönteisten kannustimien järjestelmää sekä liikkumavaran käyttöönottoa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja toteaa, että näitä määrärahoja voitaisiin käyttää silloin, kun jäsenvaltiot noudattavat maakohtaisia suosituksia ja muita eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyviä vaatimuksia;

27.  katsoo, että on erityisesti tarpeen tukea tuottavaa ja omaehtoista liiketoimintaa vähemmän kehittyneillä alueilla, kuten kestävää matkailua, kiertotaloutta, paikallista energiakäännettä, maataloutta, teollisuustuotteita ja pk-yrityksiin keskittyvää innovointia; katsoo, että alueellisten ja kansallisten elinten antaman rahoituksen ja EU:n välineistä saatavan rahoituksen tehokkaasta yhdistämisestä integroituja alueellisia investointeja hyödyntäen saatavat synergiat ovat omiaan luomaan taloudellisia mahdollisuuksia etenkin nuorille;

28.  korostaa, että on tärkeää hyödyntää kaikkia EU:n tarjoamia mahdollisuuksia kestävän kehityksen ja kasvun edistämiseksi näillä alueilla; katsoo, että toimintaohjelmia ja rajatylittävän yhteistyön ohjelmia laatiessaan jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vähemmän kehittyneisiin alueisiin; muistuttaa sen vuoksi, että on tärkeää kannustaa suoraan hallinnoitujen varojen ja ESIR-rahaston varojen käyttöön yhdessä ja koordinoidusti koheesiopolitiikan tarjoamien mahdollisuuksien kanssa;

29.  korostaa luotettavien, ajantasaisten ja eriteltyjen tilastojen merkitystä; pyytää siksi komissiota ja Eurostatia tuottamaan mahdollisimman yksityiskohtaisia ja maantieteellisesti jaoteltuja tilastotietoja, jotta niitä voidaan käyttää asianmukaisen koheesiopolitiikan laatimiseen vähemmän kehittyneillä alueilla; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille komission kertomuksessa esitetyt tiedot;

30.  kehottaa komissiota harkitsemaan koheesiopolitiikan ja makrotalouden ohjausjärjestelmän nykyisen suhteen uudelleentarkastelua ja muistuttaa, että koheesiopolitiikan legitimiteetti perustuu suoraan perussopimuksiin ja kyseessä on yksi näkyvimmistä EU:n politiikoista sekä eurooppalaisen yhteisvastuun ja lisäarvon tärkein ilmentymä kaikilla Euroopan alueilla; katsoo, että koheesiopolitiikan ja talouden ohjauksen ja hallinnan prosessien välisen kytköksen on eurooppalaisella ohjausjaksolla oltava tasapainoinen, vastavuoroinen ja myönteisten kannustimien järjestelmään keskittyvä; puoltaa alueellisen ulottuvuuden tunnustamista, sillä se voisi hyödyttää eurooppalaista ohjausjaksoa; katsoo, että sen vuoksi on tarpeen omaksua tasapainoinen lähestymistapa talouden ohjauksen ja hallinnan sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteisiin, sellaisina kuin ne on vahvistettu perussopimuksissa, sekä kestävään kasvuun, työllisyyteen ja ympäristönsuojeluun;

31.  muistuttaa, että kaikkien poliittisten toimijoiden olisi tunnustettava koheesiopolitiikan merkitys Euroopan talouspolitiikan tärkeimpänä välineenä edistettäessä julkisia ja yksityisiä investointeja, joissa otetaan huomioon alueiden taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erityispiirteet;

32.  kehottaa jäsenvaltioita komission kertomukseen sisältyvän ehdotuksen mukaisesti hyväksymään kansallisia ja alueellisia kehitysstrategioita ja -ohjelmia, joiden tarkoituksena on tukea vähemmän kehittyneitä alueita ja parantaa niiden hallinnollisia valmiuksia, hallintoa ja muita keskeisiä kasvutekijöitä; kehottaa komissiota tätä varten antamaan jäsenvaltioille, alueille ja kunnille teknistä, ammattimaista ja käytännön apua, jotta voidaan hyödyntää parhaita käytäntöjä ja tukea julkisten palvelujen digitalisaatiota;

33.  pyytää pitämään koheesiopolitiikan jatkossakin yhtenä unionin prioriteeteista ja tukemaan sitä kunnianhimoisella rahoituksella, vaikka EU:n talousarvioon kohdistuukin paineita, sekä lisäämään synergioita muiden EU:n rahastojen kanssa ja houkuttelemaan täydentävää rahoitustukea rahoitusvälineiden kautta vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa ohjelmasuunnittelukehyksessä; painottaa, että eurooppalaisen yhteisvastuun kaltaisia arvoja, joita koheesiopolitiikka ilmentää, ei saisi heikentää;

34.  palauttaa mieliin parlamentin vastuun asianmukaisen lainsäädäntökehyksen suunnittelussa ja hyväksymisessä tulevaa koheesiopolitiikkaa varten; korostaa tarvetta säilyttää koheesiopolitiikan perustehtävä ja -tavoite SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti, jotta voidaan toteuttaa lähentyminen ja lisäksi estää alueita jäämästä jälkeen; huomauttaa, että on tarpeen virtaviivaistaa sääntöjä ja varmistaa asianmukainen tasapaino politiikan yksinkertaistamisen ja riittävän valvonnan välillä vähentäen samalla liiallista hallinnollista rasitusta; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi harkittava EAKR:sta annetun asetuksen (EU) N:o 1301/2013 7 artiklan soveltamisalan laajentamista siten, että rahoitetaan kaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden välisiä yhteyksiä vähemmän kehittyneillä alueilla;

35.  kehottaa komissiota tukemaan entistä enemmän innovointijärjestelmien kehittämistä, kuten innovointistrategioita älykästä erikoistumista varten, ja vahvistamaan yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuskeskusten vuorovaikutusta vähemmän kehittyneillä alueilla; painottaa myös, että alueet, joilla on hyvät yhteydet, ovat keskeisessä asemassa tutkimuskumppanuuksissa ja myös eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden aloitteissa, jotta innovatiiviset käytännöt voivat edelleen tehostaa maatalouden ja siihen liittyvien elinkeinojen kestävää kehittämistä vähemmän kehittyneillä alueilla;

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259. (3) EUVL C 181, 19.5.2016, s. 29. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0309. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0245. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0254. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401. (9) Komission tiedonanto 24. lokakuuta 2017 (COM(2017)0623).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2018 EU:n alueiden ja kaupunkien roolista Pariisin ilmastosopimuksen (COP 21) täytäntöönpanossa (2017/2006(INI))

P8_TA(2018)0068 A8-0045/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan 2 kohdan, joissa tunnustetaan ilmastonmuutoksen ja ilmastotoimien paikallinen, valtiotasoa alempi ja alueellinen ulottuvuus,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 vahvistamansa kannan esityksestä neuvoston päätökseksi ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta(1),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman Pariisin sopimuksen täytäntöönpanosta ja vuonna 2016 Marrakeshissa Marokossa järjestettävästä YK:n ilmastonmuutoskokouksesta (COP 22)(2),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuonna 2017 Bonnissa Saksassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 23)(3),

–  ottaa huomioon uudet YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen 11: ”taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat”,

–  ottaa huomioon Amsterdamin julistuksen säännöt, jotka ovat EU:n kaupunkiagendan perustana,

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuudesta(4),

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportit nro 12/2016 ”Urban adaptation to climate change in Europe 2016” ja nro 1/2017 ”Climate change, impacts and vulnerability in Europe 2016”,

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Pariisin jälkeen: arvio Pariisin sopimuksen vaikutuksista” (COM(2016)0110),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” (COM(2013)0216),

–  ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean 8. helmikuuta 2017 antaman lausunnon aiheesta ”Kohti uutta EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi – yhdennetty lähestymistapa”(5),

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuus – kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman keskeiset piirteet” (COM(2014)0490),

–  ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17. joulukuuta 2013(6)) 8 artiklan, jossa säädetään, että ERI-rahastojen tavoitteiden toteuttamisessa otetaan huomioon kestävä kehitys,

–  ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kumppanuussopimukset ja ohjelmat, joilla kyseisen asetuksen 8 artiklan mukaisesti edistetään resurssitehokkuutta, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista,

–  ottaa huomioon kustakin ERI-rahastosta tuettavat temaattiset tavoitteet, kuten teknologian kehittäminen ja innovointi, vähähiiliseen talouteen siirtyminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja resurssitehokkuuden edistäminen,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viidennen arviointikertomuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0045/2018),

A.  ottaa huomioon, että äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen suora seuraus ja että tällaiset ilmiöt vaikuttavat jatkossakin kielteisesti moniin Euroopan osiin ja niitä esiintyy entistä useammin, mikä tekee Euroopan asutuista ekosysteemeistä entistä haavoittuvaisempia; toteaa, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuoteen 2100 mennessä 0,9–5,8 celsiusastetta;

B.  ottaa huomioon, että seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa, joka ohjaa EU:n ympäristöpolitiikkaa vuoteen 2020 asti, määritellään unionin kaupunkien kestävyyden parantaminen yhdeksi ensisijaisista tavoitteista yhdessä kolmen keskeisen horisontaalisen tavoitteen eli unionin luonnonpääoman suojelemisen, säilyttämisen ja vahvistamisen, unionin resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi muuttamisen ja unionin kansalaisten ympäristöön liittyviltä paineilta ja heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa kohdistuvilta uhilta suojelemisen kanssa;

C.  katsoo, että ilmastonmuutos voi pahentaa yhteiskunnallisia muutoksia, jos lisätoimia ei toteuteta; katsoo, että olisi otettava huomioon merkittävät muuttovirrat, joita ennustetaan syntyvän maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen seurauksena ja joiden aiheuttamat väestöjen siirtymiset tulevat asettamaan uusia vaatimuksia kaupunkien infrastruktuurille;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen raportin nro 12/2016 keskeisten tulosten mukaan ilmastonmuutos on jo havaittavissa EU:ssa äärimmäisten sääilmiöiden ja asteittain lisääntyvien pitkän aikavälin vaikutusten, kuten myrskyjen, hurrikaanien, kuivuuden, aavikoitumisen, maaperän ja rannikoiden kulumisen, rankkasateiden, helleaaltojen, tulvien, merenpinnan nousun, vedenpuutteen, metsäpalojen ja trooppisten tautien leviämisen yleistymisessä;

E.  toteaa, että ilmastonmuutoksen seurauksena riski joidenkin kasvi- ja eläinlajien häviämisestä sekä ilmastollisten tekijöiden aiheuttamien tarttuvien tautien esiintymisestä on kasvanut; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ilmenevät entistä selvemmin syrjäisimmillä alueilla ja muilla EU:n alueilla, jotka ovat topografialtaan haavoittuvia;

F.  ottaa huomioon, että lisäksi äskettäisissä tutkimuksissa on osoitettu, että erilaiset ympäristössä ja yhteiskunnassa havaitut muutokset, kuten muutokset metsälajeissa, haitallisten vieraslajien asettuminen ja taudinpurkaukset, ovat aiheutuneet tai voimistuneet maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen seurauksena, jolloin ihmiset, luonto ja ekosysteemit, joissa he asuvat, ovat entistä haavoittuvampia, ellei ryhdytä konkreettisiin toimiin; toteaa, että yhdennetty EU:n tuki, jolla parannetaan jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, auttaisi varmistamaan, että alueet, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten, voivat ryhtyä tarpeellisiin sopeutumistoimiin;

G.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa yhteiskunnallisiin eroihin, jotka ovat jo muutenkin kasvaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja se lisää niiden yhteiskunnan heikoimpien väestöryhmien haavoittuvuutta, joilla on vähemmän kykyä ja resursseja torjua näitä vaikutuksia; ottaa huomioon, että henkilöiden haavoittuvuus ilmastonmuutoksen vaikutuksiin määräytyy suurelta osin heidän mahdollisuuksistaan käyttää perusresursseja, ja katsoo, että viranomaisten olisi taattava niiden käyttömahdollisuus;

H.  ottaa huomioon, että lähes 72,5 prosenttia EU:n kansalaisista eli noin 359 miljoonaa ihmistä asuu kaupungeissa; ottaa huomioon, että EU:n osuus maailman päästöistä on 9 prosenttia ja että kaupunkien osuus kokonaisenergiankulutuksesta on 60–80 prosenttia ja ne tuottavat suunnilleen saman osuuden hiilidioksidipäästöistä;

I.  ottaa huomioon, että kaupunki-infrastruktuurin valinnat vaikuttavat kaupunkien kykyyn kestää ilmastonmuutosta; korostaa, että kaupunkien, yritysten ja muiden valtiosta riippumattomien toimijoiden hiilidioksidin hillitsemispotentiaali on 2,5–4 miljardia tonnia vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että alueet ja kaupungit kykenevät vähentämään maailmanlaajuisia päästöjä 5 prosentilla Pariisin sopimuksen tavoitteiden täyttämiseksi ja että niiden on mahdollista vähentää merkittävästi maailmanlaajuisia päästöjä;

J.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteen nro 11 (Taata osallistavat, turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat) tarkoituksena on lisätä vuoteen 2020 mennessä merkittävästi sellaisten kaupunkien ja asuinyhdyskuntien määrää, jotka hyväksyvät ja toteuttavat osallistamiseen, resurssitehokkuuteen, ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen sekä katastrofivalmiuteen ja -palautuvuuteen tähtääviä yhtenäisiä toimintapolitiikkoja ja suunnitelmia, sekä kehittämään ja toteuttamaan kokonaisvaltaista katastrofiriskien hallintaa kaikilla tasoilla katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030 puitteissa;

K.  ottaa huomioon, että kuntien viranomaiset kuuluvat EU:n rahoituksen tärkeimpiin tuensaajiin;

L.  toteaa, että Pariisin sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”sopeutuminen on kaikkien kohtaama maailmanlaajuinen haaste, jolla on paikallisia, alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä ulottuvuuksia”; ottaa huomioon, että paikallisviranomaisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden toiminta on tärkeää, jotta hallitukset kykenevät panemaan täytäntöön sitoumuksensa maailmanlaajuisten ilmastotoimien puitteissa;

M.  ottaa huomioon, että EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2013)0216) sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) koskevissa EU:n asetuksissa määritetään keskeiset tavoitteet ja niihin liittyvät toimet, erityisesti ottamalla käyttöön mekanismeja, kuten ennakkoehdot ja ilmastoon liittyvät aihekohtaiset tavoitteet 2014–2020 koheesiopolitiikan puitteissa, esimerkiksi aihekohtainen tavoite 4: ”Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla”, aihekohtainen tavoite 5: ”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen, riskien ehkäisemisen ja riskinhallinnan edistäminen” ja aihekohtainen tavoite 6: ”Ympäristön säilyttäminen ja suojeleminen sekä luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantaminen”, jotka ovat johtaneet ilmastotoimien rahoituksen lisäämiseen ja sen parempaan kohdentamiseen ainakin joidenkin ERI-rahastojen kautta;

N.  ottaa huomioon, että alueet ja kaupungit ovat osoittaneet sitoutuneensa UNFCCC-prosessiin osallistumalla Liman–Pariisin toimintaohjelmaan (LPAA) ja NAZCA-foorumiin (Non-State Actor Zone for Climate Action);

Yleiset puitteet

1.  on tyytyväinen Euroopan unionin rooliin Pariisin sopimuksen (COP 21) yhteydessä ja pitää myönteisenä, että sillä on johtava asema maailmassa ilmastonmuutoksen torjunnassa; korostaa, että EU:lla on maailman kunnianhimoisimpiin kuuluvat tavoitteet ilmastonmuutoksen torjunnassa; toteaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on asetettava kiireellisesti EU:n koheesiopolitiikan merkittäväksi tavoitteeksi, jotta täytetään vähintäänkin Pariisin sopimuksen (COP 21) sitoumukset edistämällä puhtaan energian innovointia, kiertotaloutta, uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta ilman että siitä aiheutuu haittaa välttämättömille sopeuttamistoimille, samalla kun säilytetään koheesiopolitiikan perusrooli ja -tavoitteet SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti;

2.  hyväksyy ilmastonmuutoksen torjumista koskevan lähestymistavan, joka perustuu (Yhdistyneiden kansakuntien) kestävän kehityksen tavoitteisiin ja Amsterdamin julistukseen (EU:n kaupunkiagenda); korostaa, että Euroopan unionin on omaksuttava maailmassa todellinen johtoasema uusiutuvan energian alalla komission ehdotuksen mukaisesti, ja muistuttaa, että unionin kaupunkiagenda edistää Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamista osallistavien, turvallisten ja kestävien kaupunkien tavoitteen välityksellä; ottaa tässä yhteydessä huomioon eurooppalaisten paikallisviranomaisten väliset erot ja niiden erilaiset kehitysmahdollisuudet; kehottaa kehittämään joustavaa, räätälöityä lähestymistapaa kaupunkiagendan täytäntöönpanossa tarjoamalla kannustimia ja ohjausta kaupunkien koko potentiaalin hyödyntämiseksi;

3.  muistuttaa, että 14. lokakuuta 2015 hyväksymässään päätöslauselmassa ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta”(7) parlamentti kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevia täydentäviä sitoumuksia; korostaa, että COP 21 ‑prosessin on oltava mahdollisimman avoin ja valvottu;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön EU:n nykyisen ilmastotoimia koskevan lainsäädännön mukaisesti kunnianhimoisia lieventämis- ja sopeuttamistavoitteita ja noudattamaan Euroopan alueiden komitean 9. helmikuuta 2017 antamassa lausunnossa ”Kohti uutta EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi yhdennetty lähestymistapa” esitettyä pyyntöä;

5.  pitää valitettavina ympäristöä vaarantavia strategioita, kuten tietyn taloudellisen toiminnan ja teollisuuden toimialoja, jotka tuottavat suuria saastemääriä, ja korostaa, että kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden on edistettävä toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä kääntämään tämä suuntaus, joka uhkaa elämän jatkumista maapallolla; korostaa, että tarjolla ei ole riittävästi tietoa niistä toimenpiteistä, joita eräät teollisuuden alat ovat toteuttaneet torjuakseen ympäristön pilaantumista, ja niistä ratkaisuista, jotka saastuttavat vähemmän; pitää kuitenkin valitettavana niiden tieteen, viestinnän ja politiikan alojen mielipidejohtajien vakavaa vastuuttomuutta, jotka edelleen kiistävät ilmastonmuutosta koskevat todisteet;

6.  pitää valitettavana Yhdysvaltojen ilmoitusta vetäytyä Pariisin ilmastosopimuksesta ja on tyytyväinen siihen, miten moni liittovaltiosta riippumaton toimija ja erityisesti Yhdysvaltojen osavaltio ja kaupunki on vahvistanut sitoumuksensa Pariisin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi; kannustaa niitä Yhdysvaltojen paikallis- ja alueviranomaisia, jotka haluavat jatkaa ilmastonmuutoksen torjumista, liittoutumaan yhteen ja tekemään yhteistyötä muiden julkisten ja yksityisten kumppaneiden kanssa hankkeissaan ja vaihtamaan tähän liittyviä hyviä käytäntöjä; vaatii uutta hallintotapaa, jolla voidaan turvata varat ilmastotoimiin, ja alueiden ja kaupunkien sekä niitä edustavien elinten parempaa integroimista toimintaan;

7.  korostaa, että kaupungeilla on oltava ratkaiseva rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa ja niiden on toimittava koordinoidusti keskinäisessä riippuvuussuhteessa kansallisten viranomaisten ja niitä ympäröivien alueiden kanssa; kannustaa edistämään edelleen valtiotasoa alempia johtajien ja kansallisten hallitusten välisiä siteitä kansainvälisellä tasolla Friends of Cities -foorumin kaltaisilla foorumeilla; katsoo, että yhdennetyn ja kestävän kaupunkisuunnittelun tapauksessa paikallisviranomaisten olisi saatava valtuudet valita hankkeita, mutta myös valmisteltava, suunniteltava ja toteutettava paikalliseen kehitykseen liittyviä ohjelmia; korostaa mahdollisia myönteisiä tekijöitä kasvua ja vihreitä työpaikkoja varten;

8.  toteaa, että paikallisviranomaiset ovat vastuussa suurimmasta osasta ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimien sekä asiaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta; korostaa, että Pariisin sopimuksen täytäntöön panemiseksi tarvitaan toimia kaupunkisuunnittelun, liikkuvuuden, julkisen liikenteen ja infrastruktuurin, rakennusten energiatehokkuuden, tiedotuskampanjoiden, älykkäiden kaupunkien, älykkäiden verkkojen ja alueellisten tukien alalla;

9.  panee merkille, että kaupunginjohtajat ovat suoraan vastuussa valitsijoilleen päätöksistään ja voivat toimia tehokkaammin ja nopeammin sekä saada usein aikaan välittömiä ja vaikuttavia tuloksia;

10.  pyytää kansallisia hallituksia auttamaan kaupunkeja ja alueita täyttämään kansainväliset sitoumukset ilmasto- ja energia-aloitteiden tukemiseksi paikallisella ja alueellisella tasolla;

11.  muistuttaa, että ilmastonmuutos toimii vuorovaikutuksessa sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden kanssa, ja sen vuoksi tarvitaan yhdennettyä näkemystä, joka on toimiva paikallisella ja alueellisella tasolla;

12.  varoittaa kasvihuonekaasupäästöjen nykyisistä yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista kaupunkien infrastruktuuriin, kansanterveyteen ja sosiaaliturvajärjestelmiin, jotka ovat tiettyinä ajankohtina ja tietyissä kaupungeissa ja alueilla ylikuormitettuja ja joiden taloudellinen tilanne on epävarma; toteaa, että näille järjestelmille aiheutuu siten lisäpaineita ja niiltä edellytetään kasvaviin ja aiempaa monimutkaisempiin tarpeisiin vastaamista; suhtautuu myönteisesti vähähiiliseen infrastruktuuriin investoiville ja siinä johtoaseman omaksuville kaupungeille aiheutuviin mahdollisiin taloudellisiin etuihin, mukaan lukien alhaisemmat sähkö-, huolto- ja kansanterveyskustannukset, ja toteaa, että kansanterveys paranee epäpuhtauksien vähenemisen myötä;

13.  myöntää, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat pitkän aikavälin prosesseja, jotka ulottuvat vaalisyklejä ja paikallisen ja alueellisen tason päätöksiä pidemmälle, ja kehottaa suhtautumaan niihin mahdollisuuksien lähteenä esimerkiksi työllisyyttä, terveyden ja elämänlaadun edistämistä ja julkisia palveluja koskeviin haasteisiin vastaamisessa; panee merkille, että Pariisin sopimuksessa on määrätty, että sellaiset sidosryhmät, jotka eivät ole osapuolia, osallistuvat aktiivisesti teknisten tarkastamisprosessien välityksellä hillitsemiseen ja sopeutumiseen;

14.  tunnustaa alueiden ja kaupunkien tärkeän aseman energiakäänteeseen sitoutumisen edistämisessä sekä ilmastoon ja energiaan liittyvien tavoitteiden ajamisessa ruohonjuuritasolla; toteaa, että alueet ja kaupunkialueet soveltuvat parhaiten integroitujen energiaratkaisujen testaukseen ja toteuttamiseen suorassa yhteistyössä kansalaisten kanssa; korostaa tarvetta vauhdittaa energiakäännettä ja paikallisia investointeja ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutustoimiin; korostaa, että puhtaan energian innovaatiot ja pienimuotoiset uusiutuvan energian hankkeet voisivat olla merkittävässä roolissa pyrittäessä saavuttamaan Pariisin sopimuksen tavoitteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään sallimaan rahoitustoimenpiteet, joissa otetaan huomioon paikallisten energiayhteisöjen erityispiirteet ja niiden pitkällä aikavälillä energiamarkkinoille, ympäristölle ja yhteiskunnalle tuoma arvo ja edistetään yksittäisten tuottajakuluttajien asemaa uusiutuvien energialähteiden alalla omavaraisuuden ja omatuotannon lisäämiseksi; kannustaa kaupunkeja ja alueita omaksumaan johtavan roolin energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian tuotannon edistämisessä, jotta voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja ilman saastumista;

15.  toteaa jälleen, että alueiden on pantava täytäntöön rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2010/31/EU sekä energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2012/27/EU; vaatii EU:n rakennerahaston keskittämistä tai kasvattamista julkisten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi tai uusiutuvalla energialla toteutettavan kuntien omavaraisen energiahuollon edistämiseksi; kehottaa tukemaan osuuskuntamuotoisia kansalaisten energiahankkeita EU:n rakennerahastoista sekä vähentämään hallinnollista rasitetta kansallisella ja alueellisella tasolla;

16.  toteaa, että viimeisimpien tilastojen mukaan EU:n osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin 10 prosenttia, ja että näin ollen ilman maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen kielteisiä suuntauksia ei voida kumota; huomauttaa kuitenkin, että EU voisi toimia tässä johtavassa asemassa, erityisesti edistämällä puhtaita energiaratkaisuja ja -teknologioita;

17.  muistuttaa, että EU:n kaupunkiagendassa edistetään uutta työskentelymenetelmää, jossa kaupunkien mahdollisuuksia hyödynnetään täysimääräisesti maailmanlaajuisten ilmastonmuutosta koskevien haasteiden ratkaisemiseksi, mikä edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä parempaan sääntelyyn, rahoituksen saatavuuteen ja tietämyksen vaihtoon;

EU ja koheesiopolitiikka

18.  katsoo, että tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on lisättävä tarvittaessa kunnianhimoisuutta ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi sekä lisättävä tähän tarkoitukseen kohdistettuja varoja;

19.  muistuttaa sitoumuksesta käyttää vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta vuosina 2014–2010 (noin 212 miljardia euroa) ilmastomuutosta koskeviin toimiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 31 vuodelta 2016, jossa varoitetaan vakavasta riskistä, että 20 prosentin tavoitetta ei saavuteta, jos lisätoimenpiteitä ei toteuteta, ja kehottaa komissiota pitämään parlamentin ajan tasalla edistymisestä tällä tärkeällä alalla; korostaa, että Euroopan sosiaalirahastossa tai maatalouspolitiikassa, maaseudun kehittämisessä tai kalatalouspolitiikassa ei ole tapahtunut merkittävää siirtymää ilmastotoimien tehostamiseen eikä kaikkia mahdollisuuksia ilmastotoimien rahoituksen osalta ole täysin tutkittu;

20.  korostaa, että koheesiopolitiikalla on keskeinen rooli vastattaessa ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin alue- ja paikallistasolla; muistuttaa, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan talousarviota on lisättävä; korostaa, että koheesiopolitiikan täytyisi kiinnittää erityistä huomiota kaupunkialueiden investointeihin, jotka liittyvät ilmanlaatuun, kiertotalouteen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, vihreän infrastruktuurin kehittämiseen liittyviin ratkaisuihin sekä energia- ja digitaalisiirtymään;

21.  kannattaa kustannus-hyötyvälineen luomista, jotta paikallishallinnon tasolla voidaan ymmärtää hankkeiden vaikutukset hiilen vähentämisen kannalta ja hyödyntää täysimääräisesti EU:n tasolla käytettävissä olevat rahoitusmahdollisuudet;

22.  katsoo, että koheesiopolitiikassa olisi tarkasteltava hillitsemiseen ja sopeutumiseen liittyviä lähestymistapoja eriytetysti mutta ottamalla kuitenkin huomioon niiden välisen koordinoinnin tarpeen ja asettamalla niitä varten selkeät rahoitusmekanismit, joilla tarjotaan kannustimia kunkin alan toimenpiteille ja elvytetään niitä; katsoo, että nämä mekanismit voitaisiin panna täytäntöön selkeiden ja mitattavissa olevien suunniteltujen investointien avulla ja kaupungit ja alueet (mukaan lukien viranomaiset, teollisuus, sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunta) on otettava mukaan siten, että ne osallistuvat myös täytäntöönpano- ja arviointivaiheisiin;

23.  panee merkille, että vain 15 unionin jäsenvaltiota on hyväksynyt toimintasuunnitelman ja sopeutumisstrategian ja että käytännön tasolla on toteutettu vain vähän konkreettisia toimia; katsoo, että ERI-rahastojen suunnittelu olisi tulevaisuudessa liitettävä paremmin vuoteen 2030 ulottuviin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin; painottaa, että tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ilmastotavoitteiden valtavirtaistamista olisi kehitettävä edelleen esimerkiksi yhdistämällä koheesiopolitiikkaan liittyvät investoinnit tiiviimmin osaksi jäsenvaltioiden yleisiä suunnitelmia vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi; toteaa, että EU:n ilmastotavoitteet olisi otettava tämän vuoksi huomioon kumppanuussopimusten arvioinnissa ja toisaalta toimintaohjelmissa on säilytettävä tiiviit siteet kunkin jäsenvaltion sopeutumista koskeviin strategioihin ja suunnitelmiin koordinoinnin ja yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi suunnittelun ja hallinnoinnin kaikilla tasoilla erityisesti silloin, kun EU:n varat muodostavat suuren osan käytettävissä olevista julkisista menoista; panee merkille, että tämän vuoksi toimenpideohjelmien arvioinnissa on mietittävä, kuinka vaikuttavia ne ovat olleet osaltaan kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamisessa, samalla kun pyritään yhteiseen seurantamenetelmään ja seurantaprosessiin, jotta vältetään ”viherpesu”;

24.  korostaa, että koheesiopolitiikan investointien on oltava yhdenmukaisia tehokkaan ilmastopolitiikan kanssa, jotta taataan investointien kestävyys ympäristön kannalta;

25.  korostaa, että poliittinen innovointi ja kaupunkeja koskeva ulottuvuus ovat otollista maaperää synergiaetujen löytämiseksi ilmastotavoitteiden ja koheesiopolitiikan laajempien taloudellisten tavoitteiden välillä; kehottaa siksi laatimaan erityisiä säännöksiä, jotka on kohdistettu kestävää kaupunkikehitystä ja kaupunkeihin liittyvää innovointia varten, ja kehottaa vahvistamaan merkittävällä tavalla taloudellisesti näitä aloja vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa;

26.  kehottaa EU:n kaupunkiagendan puitteissa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvien kysymysten parissa työskenteleviä erilaisia yhteistyökumppanuuksia hyväksymään nopeasti toimintasuunnitelmansa ja esittelemään ne; kehottaa lisäksi komissiota ottamaan huomioon niihin sisältyvät ehdotukset tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa erityisesti paremman sääntelyn, rahoituksen ja tietämyksen osalta;

27.  korostaa, että Pariisin sopimuksen pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisää johdonmukaisuutta investointeihin, jotka kohdistuvat hiilestä irtautumisen pitkän aikavälin kehityspolkuun alueellisilla, kansallisilla tai koko EU:n markkinoilla, ja kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan sellaisen rahoituksen saantia, jonka avulla pienemmissä kaupungeissa ja alueilla on mahdollisuus saada rahoitusta; korostaa, että ensisijaista rahoitusta olisi tarjottava hiilestä riippuvaisille alueille, jotta voidaan mahdollistaa sujuva siirtyminen kohti vähäpäästöistä taloutta; toteaa, että etusija olisi annettava vaihtoehtoisten työpaikkojen hankkimiselle runsaasti hiiltä käyttävän teollisuuden työntekijöille; kehottaa komissiota ehdottamaan, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan puitteissa päästövähennysten toteuttamisen (ja muiden toimien, kuten maanparannustyöt tai -toimet, joiden tavoitteena on kunnostaa ja puhdistaa ympäristövaurioalueet) olisi oltava merkittävä osa toimenpideohjelmien tuloksellisuuden arviointia;

28.  korostaa, että on tärkeää käyttää myös muita taloudellisia välineitä ja politiikkoja kuten Euroopan strategisten investointien rahastoa, Verkkojen Eurooppa -välinettä ja Horisontti 2020 -ohjelmaa, jotta voidaan rahoittaa hankkeita, jotka auttavat ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tai ilmastonmuutokseen sopeutumisessa;

29.  katsoo, että alueille ja kaupungeille myönnettävien tukien on oltava jatkossakin unionin tärkeä rahoitusväline koheesiopolitiikassa ja erityisesti ilmastotoimissa; korostaa kuitenkin, että vaikka ilmastoon liittyvien vaikutus- ja tulosindikaattoreiden yhtenäisyys ja täsmällisyys ovat parantuneet, ne eivät ole riittäviä sen osoittamiseksi, että koheesiopolitiikalla on vaikutusta pyrittäessä saavuttamaan EU:n kokonaisilmastotavoitteet, ja katsoo, että ilmastoon liittyvien menojen seuranta- ja jäljitysjärjestelmää on parannettava, jotta voidaan varmistaa, että EU:n menot ovat erityinen, mitattavissa oleva suure EU:n tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa laatimaan sopeutumista koskevan etenemissuunnitelman, jolla valvotaan alueellisia ja paikallisia ilmastotoimia, ja kehottaa komissiota arvioimaan, kuinka suuren osuuden varoista jäsenvaltiot ovat käyttäneet paikallisella tasolla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja maankäytön mukauttamiseksi ilmastonmuutokseen;

30.  panee merkille sen, miten tärkeä rooli on yhdennetyn alueellisen kehityksen välineillä, kuten yhdennetyillä alueellisilla investoinneilla ja yhteisölähtöisellä paikallisella kehittämisellä, joita kaupungit voivat käyttää kestävää kaupunkikehitystä koskevien strategioiden tai toiminnallisten alueiden rahoittamisen lisävälineinä; vaatii integroituja paikallisia alhaalta ylöspäin -lähestymistapoja ja strategioita, jotta voidaan varmistaa resurssien entistä tehokkaampi käyttö, parantaa kestokykyä sekä sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin siitä eniten kärsivillä alueilla;

31.  ottaa huomioon, että EU:n kaupungit sisältävät valtaosan ilmastonmuutokseen keskittyneestä Euroopan tutkimus- ja kehitystoimialasta; kehottaa komissiota antamaan enemmän tukea kaupungeille ja alueille seuraavilla aloilla: koulutus ja tiedotus, rahoitusneuvonta, taitotieto, viestintä, tutkimus ja kehittäminen, ilmastonsuojelukoulutus ja -neuvonta sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, erityisesti vahvistamalla olemassa olevia välineitä, kuten kaupunkialueiden investointeja neuvoa-antavaa foorumia (URBIS), URBCT-aloitetta ja kaupunkialueiden innovatiivisiin toimenpiteisiin kohdistuvaa UIA-aloitetta); vaatii komissiota varmistamaan, että näillä toimialoilla hyödynnetään täysimääräisesti maailmanlaajuisen tutkimusyhteistyön edut, ja kehottaa komissiota vahvistamaan näitä välineitä, jotta paikallisia hallintoelimiä voidaan auttaa toteuttamaan tarkoituksenmukaisia hankkeita ja saamaan käyttöönsä rahoitusvaihtoehtoja innovatiivisten ratkaisujen testaamiseksi kaupunkikehitystä koskevissa strategioissaan; vaatii, että muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden valtiotasoa alempien viranomaisten on voitava osallistua halutessaan eurooppalaisiin tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa koskeviin aloitteisiin, kuten Horisontti 2020 -aloitteeseen, sekä virallisesti että epävirallisesti, jotta voidaan saavuttaa yhteiset tavoitteet; katsoo, että rahoitusvälineiden, kuten maailmanlaajuisten ilmastorahastojen, olisi oltava suoraan paikallisviranomaisten saatavilla; katsoo, että koheesiopolitiikan ja tutkimus- ja innovaatiopolitiikan välistä synergiaa olisi vahvistettava, jotta voidaan varmistaa uusien vähähiilisten teknologioiden nopea käyttöönotto;

32.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Horisontti 2020 -ohjelmassa kiinnitetään enemmän huomiota innovointi- ja tutkimushankkeiden rahoittamiseen kiertotalouden ja kestävien kaupunkien aloilla; kannustaa jäsenvaltioita komission ja Euroopan investointipankin tukemana vahvistamaan alueiden ja kaupunkien hallinnollisia valmiuksia, jotta ne voivat hyödyntää täysimääräisesti saatavilla olevia julkisia ja yksityisiä rahoitusmahdollisuuksia unionin tasolla;

33.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia puuttumaan jäteongelmaan, jotta kiertotalous voidaan toteuttaa ja edistää muita tapoja kuin polttamista sellaisen jätteen hävittämiseksi, jota ei voida käyttää uudelleen tai kierrättää;

34.  katsoo, että tulevalla ohjelmakaudella ilmastonmuutos on sisällytettävä kaikkiin alueellisiin yhteistyöohjelmiin; korostaa alueellisen yhteistyön, rajatylittävän yhteistyön ja makroalueellisten strategioiden tärkeää roolia alueiden ja kaupunkien toimissa niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin ja muistuttaa, että tätä välinettä on vahvistettava poliittisesti ja taloudellisesti sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen että siihen sopeutumisen osalta; korostaa, että yhteisten toimien ja toimintamallien vaihdon täytäntöönpanoa eri jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden välillä koskeva kehys, kuten Interreg, soveltuu erityisen hyvin ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sen vaikutusten hillitsemiseen soveltuvien toimien suorittamiseen; on siksi tyytyväinen siihen, että seitsemässä 15:stä monikansallisesta Interreg-ohjelmasta eri puolilla Eurooppaa rahoitetaan strategioita, kokeiluhankkeita, koulutusta ja välineitä, joilla autetaan kaupunkeja kehittämään valmiuksiaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jotta voidaan saavuttaa EU:n tavoitteet;

Kaupungit ja alueet

35.  pitää myönteisenä kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen kaltaisia aloitteita sekä monien kaupunkien ja alueiden panosta ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ympäristönsuojeluun; kehottaa kaupunkeja ja alueita tekemään yhteistyötä ja sisällyttämään ilmastonmuutoksen torjunnan toimielinten asialistalle vielä suuremmassa määrin ja kiireellisenä asiana; suosittelee, että viranomaiset toteuttavat ja saattavat säännöllisesti ajan tasalle älykkäiden kaupunkien pitkän aikavälin suunnittelua koskevia strategioita ja innovatiivisia menetelmiä, kuten älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen; korostaa tarvetta kestäville ja energiatehokkaille asumishankkeille ja älykkäille rakennuksille, uusiutuvia energialähteitä koskeville investoinneille, ympäristöystävällisille julkisen liikenteen järjestelmille ja tuen lisäämiselle vähähiilisiä kaupunkeja ja alueita koskeville hankkeille sekä kaupunkien ja paikallis- ja aluehallitusten liittoumille yhteistyössä ilmaston lämpenemistä vastaan;

36.  panee merkille, että on tärkeää panna täytäntöön objektiivisiin parametreihin ja hyväksi havaittuihin menetelmiin perustuva raportointikehys kaupunkien ja alueiden suorittamien ilmastotoimien seuraamiseksi, jotta voidaan jakaa tietoja ilmastositoumuksista ja lisätä toimijoiden välistä läpinäkyvyyttä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi;

37.  muistuttaa, että liikenneala aiheuttaa myös sekä kasvihuonekaasupäästöjä että terveydelle haitallisia ilman epäpuhtauksia, joiden pitoisuuksista on säädetty tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä annetulla direktiivillä (EU) 2016/2284; katsoo, että alueilla ja kaupungeilla on valtava potentiaali liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ja korostaa tarvetta rahoittaa aloitteita, joilla edistetään paikallista ja alueellista vähähiilistä liikkuvuutta; pitää tärkeänä, että kaupungit ottavat johtavan roolin julkisen liikenteen käyttämisen sekä julkisen ja yksityisen liikenteen sähköistämisen edistämisessä, ja kehottaa tutkimaan useilla kokeilualueilla älykkäitä yhteenliitettyjä liikennejärjestelmiä kaupunkien ja maaseutualueiden välillä;

38.  suhtautuu myönteisesti kaupunkien tekemiin aloitteisiin, kuten älykkäisiin kaupunkeihin ja älykkäisiin verkkoihin, joiden tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja lisätä resurssitehokkuutta; korostaa, että alueiden on parannettava vihreää kaupunkia koskevia järjestelyjä edistämällä energiamuutosta ja digitaalista muutosta ja että älykkäiden verkkojen kaltaiset ratkaisut tarjoavat mahdollisuuksia tuottaa energiaa tehokkaammin koteihin ja rakennuksiin; panee merkille, että yritysten ja kaupunkien välisessä yhteistyössä syntyy innovatiivisia ja osallistavia ratkaisuja, ja katsoo, että niitä olisi edistettävä; korostaa tarvetta lisätä investointeja muihin kestäviin ratkaisuihin, kuten vihreään infrastruktuuriin ja erityisesti puumaisen kasvuston lisäämiseen kaupungeissa; muistuttaa, että päästöjä on vähennettävä, mutta sen lisäksi on myös parannettava maaperän kykyä sitoa hiilidioksidia; kehottaa lisäämään nykyisten ja äskettäin perustettujen kaupunkimetsien suojelua EU:n alueilla;

39.  korostaa, että paikallisesti tuotetut kausielintarvikkeet vähentävät kuljetuksen kasvihuonekaasupäästöjä ja siten elintarvikkeiden kokonaishiilijalanjälkeä; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä elintarvikealalla, jotta voidaan lisätä paikallista ja alueellista kestävää elintarviketuotantoa, ja suhtautuu myönteisesti vapaaehtoisiin toimenpiteisiin (kuten merkinnät), koska niiden avulla varmistetaan elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden ilmastovaikutuksen ja hiilijalanjäljen näkyvyys; kehottaa toteuttamaan EU:n laajuisia yhteisiä indikaattoreita siten, että mahdollistetaan vapaaehtoiset, mutta vertailukelpoiset merkinnät, ja kehottaa paikallisviranomaisia järjestämään tiedotuskampanjoita tiedon lisäämiseksi elintarvikkeiden hiilijalanjäljestä;

40.  toteaa, että hillitsemistoimenpiteiden suunnittelussa on otettava huomioon taakan ja hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen eri toimijoille ja että sopeutumistoimenpiteet on keskitettävä koko väestön haavoittuvimpien väestönosien suojelun tehostamiseen;

41.  toteaa, että alueiden haavoittuvuudet ja mahdollisuudet ovat monenlaisia ja erityisiä, ja huomauttaa, että haasteet, voimavarat ja tehokkaimmat toimenpiteet voivat vaihdella alueittain; muistuttaa näin ollen sitoutumisestaan toissijaisuusperiaatteeseen ja korostaa, että kaupungeilla ja alueilla on oltava tarvittavaa osaamista ja riittävästi poliittista, hallinnollista ja taloudellista riippumattomuutta, jotta ne voivat suunnitella ja toteuttaa yksittäisiä toimia; korostaa, että kaupunkien on räätälöitävä kaupunkisuunnittelunsa siten, että ne investoivat vihreään infrastruktuuriin, liikkuvuuteen, julkiseen liikenteeseen ja älykkäisiin verkkoihin, jotta Pariisin sopimuksessa asetetut tavoitteet saavutetaan; toistaa, että paikallis- ja alueviranomaiset, jotka ovat kansalaisia lähimpänä olevat hallinnon tasot, ovat myös lähimpänä ilmastonmuutokseen liittyvien haasteiden vaikutuksia, ja niillä on kaikkein kattavin käsitys monista ongelmista; korostaa siksi, että on tärkeää tarjota paikallis- ja alueviranomaisille hallinnollisia valmiuksia ja taloudellisia välineitä, joiden avulla voidaan kehittää räätälöityjä ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen;

42.  vaatii tehokkaampaa monitasoista ja täysin avointa hallintoa, joka voisi saada paikallisviranomaiset, alueet ja kaupungit ja niitä edustavat elimet entistä paremmin mukaan EU:n päätöksentekoprosessiin ja UNFCCC-prosessiin; kehottaa edistämään kaikkien viranomaisten välistä koordinointia ja takaamaan sen ja kehottaa parantamaan suuren yleisön sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden osallistumista ja kehottaa komissiota edistämään koordinointia ja tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden, alueiden, paikallisyhteisöjen ja kaupunkien välillä; toteaa, että paikallishallinnon osallistavia malleja olisi kannustettava;

43.  pitää myönteisenä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin päätöstä kaupunkeja ja ilmastonmuutosta koskevan erityiskertomuksen laatimisesta vuonna 2023, sillä tämä sitoumus lisää tutkimusta kaupunkien merkityksestä ilmastonmuutoksen torjunnassa; katsoo, että kaupunkien olisi tuotettava sisältöä vuoden 2018 maailmanlaajuiseen ilmastoraporttiin; katsoo, että kaupungit ja alueet voivat vaikuttaa päätöksentekoon Pariisin sopimuksen jälkeen panemalla täytäntöön strategisen lähestymistavan ilmaston lämpenemisen torjumiseksi sekä hillintä- ja sopeutumistoimien tukemiseksi kaupunkialueilla, joilla yli puolet maapallon väestöstä asuu; kehottaa komissiota edistämään tässä prosessissa monitasoista näkemystä ilmastotoimista, jotta voidaan edistää osallistavaa ilmastojärjestelmää, jossa tunnustetaan paikallisten ja valtiotasoa alempien viranomaisten suorittamat toimet;

44.  kehottaa kansallisia viranomaisia edistämään hallinnon hajauttamista ja noudattamaan paremmin toissijaisuusperiaatetta, jotta paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua aiempaa enemmän ilmastonmuutokseen torjuntaan;

45.  huomauttaa, että monilla teollisuuden aloilla investoidaan vihreään siirtymään ja on sitouduttu hiilestä irtautumista koskevaan politiikkaan; toteaa, että yritysten ja kaupunkien välisellä yhteistyöllä luodaan innovatiivisia ja osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja autetaan EU:ta saavuttamaan tavoitteensa; muistuttaa, että teollisuudella on keskeinen rooli rahoittamisessa ja investointivajeen poistamisessa kaupunkialueilla; kehottaa edistämään kaupunkien ja yritysten välisiä kumppanuuksia;

46.  korostaa, että älykkäällä suunnittelulla ja investoinneilla vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään kaupunki-infrastruktuuriin voidaan parantaa ympäristön tilaa ja kansalaisten elämänlaatua, luoda työpaikkoja ja edistää paikallista ja alueellista taloutta;

47.  kehottaa kaupunkeja ja alueita hyödyntämään EU:n aloitteita, kuten kaupunkialueiden innovatiivisia toimenpiteitä, jotta voidaan ottaa käyttöön kokeiluhankkeita kestävän kaupunkikehityksen alalla;

48.  suhtautuu myönteisesti Women4Climate-aloitteeseen ja yksityisen sektorin osallistumiseen tähän aloitteeseen, jonka odotetaan edistävän naisjohtajien suurempaa osallistumista ilmastonmuutoksen torjuntaan johtajuustaitojensa vahvistamiseksi ja seuraavan sukupolven naisjohtajien kannustamiseksi osallistumaan ilmastonmuutoksen torjuntaan;

49.  toteaa, että kaupungeilla on erityinen vastuu ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä niiden osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on 70 prosenttia, ja muistuttaa, että parlamentti on yleisesti sitoutunut toteuttamaan menestyksekkäästi kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen, johon sisältyvät myös ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva aloite (Mayors Adapt -aloite), ”Alle 2 astetta” -yhteisymmärryspöytäkirja, Amsterdamin julistus ja Regions Adapt -aloite; katsoo, että Pariisin kaupungintalon julkilausumassa vuonna 2015 tehdyt sitoumukset voidaan saavuttaa ainoastaan sitoutumalla maailmanlaajuiseen kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimukseen, ja kannustaa kaikkia kaupunkeja EU:ssa ja sen ulkopuolella liittymään kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden osallistumista muihin alakohtaisiin tai institutionaalisiin verkostoihin, joilla on samat tavoitteet ja sitoutumaan kunnianhimoisiin ilmastotoimiin ja järjestämään kokemusten vaihtoa hyvistä käytänteistä; panee merkille, että jotkin kaupunkien laatimista toimintasuunnitelmista sisältävät vuoteen 2020 ulottuvia sitoumuksia, ja kehottaa siksi, että kyseisten kaupunkien on toteutettava vuoteen 2030 ulottuvia lisätoimia; uskoo, että EU:n olisi annettava jatkossakin kaupungeille oikeus suunnitella itse ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevat strategiansa, sillä silloin niissä asetetaan usein kunnianhimoisempia tavoitteita;

50.  pitää erittäin tarpeellisena sitä, että paikallis- ja aluehallintojen Pariisin sopimukseen liittyvä rooli määritetään selkeästi, jotta varmistetaan pitkän aikavälin vastaus ilmastonmuutokseen; korostaa, että EU:n on tehtävä käytännön työtä kaupunkien ja alueiden kanssa, jotta voidaan parantaa unionin alueiden ja kaupunkien yhteyksiä ja kestävyyttä, luoda energiatehokkaita kuntia ja kehittää älykkäämpiä kaupunkiliikenteen verkostoja;

51.  katsoo, että tiedon ja kokemusten siirtoa olisi edistettävä paikallis- ja aluetasolla, koska yksittäisillä alueilla ja kaupungeilla sekä tietyillä alueellisilla ympäristönsuojelu- tai energiavirastoilla on runsaasti asiantuntemusta;

52.  katsoo, että olisi hyödynnettävä kansainvälisiä tai maailmanlaajuisia ja EU:n organisaatioita ja järjestöjä tai kaupunkien, kuntien ja alueiden verkostoja, jotta voidaan parantaa yhteistyötä ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien käsittelyssä paikallis- ja aluetasolla;

53.  panee merkille, että Marrakechissa järjestetyn COP 22 -kokouksen aikana paikallis- ja alueviranomaiset laativat Marrakechin etenemissuunnitelman, jossa korostetaan tarvetta paikallisviranomaisten aiempaa suorempaan osallistumiseen ja sitä, että ne olisi virallisesti tunnustettava osaksi virallista keskustelua ilmastonmuutoksesta sen sijaan, että niiden katsottaisiin olevan samalla tasolla kuin muut valtiosta riippumattomat toimijat, kuten kansalaisjärjestöt ja yksityissektori;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, jäsenvaltioille sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0363. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0383. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0380. (4) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 124.. (5) EUVL C 207, 30.6.2017, s. 51. (6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (7) EUVL C 349, 17.10.2017, s. 67.