Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista (2018/2573(RSP))

P8_TA(2018)0069 B8-0135/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin juhlallinen julistus 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa ja joka tuli voimaan yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa joulukuussa 2009,

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman neuvotteluista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamista koskevasta aikomuksesta antaman ilmoituksen johdosta(1) sekä 3. lokakuuta 2017(2) ja 13. joulukuuta 2017(3) antamansa päätöslauselmat Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta,

–  ottaa huomioon suuntaviivat, jotka hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa (50 artikla) 29. huhtikuuta 2017 Yhdistyneen kuningaskunnan annettua SEU-sopimuksen 50 artiklan mukaisen ilmoituksen, sekä 22. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen liitteen, jossa annetaan ohjeet sopimuksen neuvottelemiseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen neuvottelijoiden 8. joulukuuta 2017 antaman yhteisen raportin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta erosta Euroopan unionista SEU-sopimuksen 50 artiklan nojalla käytävien neuvottelujen ensimmäisen vaiheen edistymisestä sekä komission 28. helmikuuta 2018 julkaiseman erosopimusluonnoksen,

–  ottaa huomioon suuntaviivat, jotka hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa (50 artikla) 15. joulukuuta 2017, sekä 22. toukokuuta 2017 annettua neuvoston päätöstä, jolla annetaan lupa aloittaa neuvottelut Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä, täydentävän 29. tammikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen liitteen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan SEU 50 artiklan mukaisten neuvottelujen tarkoituksena on mahdollistaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallittu ero Euroopan unionista;

B.  toteaa, että SEU 50 artiklan mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan eroamiseen sovellettavissa yksityiskohtaisissa määräyksissä on otettava huomioon puitteet, jotka sääntelevät sen myöhempiä suhteita unioniin;

C.  toteaa, että koska eroon liittyvistä asioista joulukuussa 2017 käydyissä neuvotteluissa edistyttiin riittävästi, on asianmukaista, että neuvotteluissa voidaan nyt käsitellä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteita edellyttäen, että komission julkaisemasta erosopimusluonnoksesta käytävissä neuvotteluissa edistytään vastaavassa määrin;

D.  toteaa, että kyseiset neuvottelut voivat alkaa vasta, kun EU:n pääneuvottelija on saanut EU:n toimielimiltä valtuutuksen aloittaa ne;

E.  toteaa, että tulevien suhteiden puitteista tehtävää mahdollista sopimusta pidetään olennaisena osana eroa koskevaa kokonaisratkaisua ja että se vaikuttaa asian käsittelyyn Euroopan parlamentissa hyväksyntämenettelyn aikana;

F.  toteaa, että on kaikkien osapuolten etujen mukaista, että tulevien suhteiden puitteet ovat mahdollisimman yksityiskohtaiset;

G.  toteaa, että Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulee eron jälkeen kolmas maa riippumatta siitä, minkälaiset puitteet sen ja EU:n tuleville suhteille sovitaan;

H.  toteaa, että niiden seikkojen lisäksi, jotka sisältyivät 29. maaliskuuta 2017 annettuun Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoitukseen sen aikomuksesta erota Euroopan unionista, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri on pitänyt useita puheita – 17. tammikuuta 2017 Lancaster Housessa, 22. syyskuuta 2017 Firenzessä, 17. helmikuuta 2018 Münchenissä ja aivan äskettäin 2. maaliskuuta 2018 Mansion Housessa; toteaa, että hän ei ole kuitenkaan vielä esittänyt yhtenäistä näkemystä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevista suhteista;

I.  katsoo, että Yhdistynyt kuningaskunta ja EU tulevat yhä pysymään läheisinä naapureina ja niillä tulee edelleen olemaan monia yhteisiä etuja; katsoo, että tällaista läheistä suhdetta EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen assosiaatiosopimuksen muodossa voitaisiin pitää tulevien suhteiden asianmukaisina puitteina, joissa näitä yhteisiä etuja, mukaan lukien uutta kauppasuhdetta, voidaan suojella ja edistää;

J.  ottaa huomioon, että tulevia suhteita koskevan assosiaatiosopimuksen etuna on, että se tarjoaa joustavat puitteet, jotka mahdollistavat useilla eri politiikan aloilla erilaisissa määrin tehtävän yhteistyön; toteaa yhteistyön edellyttävän, että molemmat osapuolet pitävät kiinni korkeista vaatimuksista ja kansainvälisistä sitoumuksistaan erinäisillä toimintapolitiikan aloilla;

K.  toteaa, että on ratkaisevan tärkeää turvata EU:n sopimukset kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, mukaan lukien sopimus Euroopan talousalueesta (ETA-sopimus);

L.  toteaa, että EU:n sekä Yhdistyneen kuningaskunnan, joka on eroava jäsen, ensiarvoisen tärkeänä velvoitteena on varmistaa kattava ja vastavuoroinen lähestymistapa Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU-kansalaisten sekä EU-27:ssä asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksien turvaamiseen;

M.  toteaa, että tavoitteena on säilyttää vuoden 1998 pitkänperjantain sopimus kaikkine osineen sekä Pohjois-Irlannin väestön oikeudet, ja katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan on siksi noudatettava antamiaan sitoumuksia varmistaa, ettei Irlannin saarelle tule kovempaa rajaa, joko esittämällä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevista suhteista käytävissä neuvotteluissa yksityiskohtaisia ehdotuksia Pohjois-Irlantia koskevien erityisratkaisujen muodossa tai jatkamalla sääntelyn yhdenmukaistamista EU:n säännöstön kanssa;

N.  toteaa, että koko EU:n säännöstön soveltamisen jatkamista koskevat siirtymäjärjestelyt ovat tarpeen, jotta vältetään putoaminen tyhjän päälle, kun Yhdistynyt kuningaskunta eroaa unionista, ja annetaan EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvottelijoille mahdollisuus neuvotella tulevia suhteita koskevasta sopimuksesta;

O.  toteaa olevan aiheellista, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot ryhtyvät yhdessä julkisten ja yksityisten laitosten kanssa toimiin, joilla valmistaudutaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, joita neuvottelujen tuloksena voi syntyä;

P.  toteaa, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden yhtenäisyys on ratkaisevan tärkeää, jotta unionin ja sen kansalaisten etuja voidaan puolustaa neuvottelujen kaikissa seuraavissa vaiheissa erityisesti asioissa, jotka koskevat tulevien suhteiden puitteita, ja jotta voidaan myös varmistaa neuvottelujen saattaminen ajoissa onnistuneesti päätökseen;

1.  muistuttaa, että SEU 50 artiklan 2 kohdassa todetaan, että jäsenvaltion eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä tehtävässä sopimuksessa on otettava huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin;

2.  toteaa, että nämä tulevien suhteiden puitteet olisi esitettävä erosopimukseen liitettävän poliittisen julistuksen muodossa; korostaa, että Euroopan parlamentti arvioi julkilausuman sisältöä, kun sen pyydetään antavan hyväksyntänsä erosopimukselle;

3.  muistuttaa, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisistä uusista suhteista tehtävästä kansainvälisestä sopimuksesta voidaan neuvotella virallisesti vasta kun Yhdistynyt kuningaskunta on lähtenyt EU:sta ja on kolmas maa; palauttaa mieliin, että tämä sopimus voidaan tehdä ainoastaan niin, että Euroopan parlamentti on täysimääräisesti mukana sen tekemisessä ja antaa lopullisen hyväksyntänsä;

4.  palauttaa mieliin, että parlamentti hyväksyy EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteet vain, jos niissä noudatetaan tinkimättä seuraavia periaatteita:

5.  muistuttaa, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä jälkimmäisen erottua EU:sta SEU 8 artiklan ja SEUT 217 artiklan mukaisesti neuvoteltava ja sovittava assosiaatiosopimus voisi muodostaa asianmukaiset puitteet tuleville suhteille ja turvata johdonmukaisen hallintokehyksen, johon olisi sisällyttävä vankka riitojenratkaisumekanismi, ja katsoo, että täten vältettäisiin kahdenvälisten sopimusten määrän moninkertaistuminen ja puutteet, jotka ovat ominaisia EU:n ja Sveitsin suhteille;

6.  ehdottaa, että nämä tulevat suhteet perustuvat seuraaviin neljään pilariin:

Tulevien suhteiden puitteet

7.  ottaa huomioon, että EU:lla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on sama yhteisten arvojen perusta, niiden yhteydet ovat tiiviit ja niiden sääntely on nykyisin yhdenmukaista käytännöllisesti katsoen kaikilla aloilla, ne ovat maantieteellisesti lähellä toisiaan, niillä on yhteinen historia, mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan 40-vuotinen EU-jäsenyys, ja ottaa huomioon myös Yhdistyneen kuningaskunnan aseman YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä ja Naton jäsenenä, ja toteaa näin ollen, että Yhdistynyt kuningaskunta tulee edelleen olemaan EU:n tärkeä kumppani kaikkien neljän edellä mainitun pilarin alalla ja että on molempien osapuolten etujen mukaista luoda kumppanuus, jolla varmistetaan yhteistyön jatkuminen;

8.  toteaa kuitenkin, että tällainen yhteistyö Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, kun se on kolmas maa, on mahdollista ainoastaan, jos siinä noudatetaan tämän päätöslauselman 4 kohdassa esitettyjä periaatteita; muistuttaa, että EU:lla on sitovat yhteiset säännöt, yhteiset toimielimet ja yhteiset valvonta-, täytäntöönpano- ja oikeudenkäyttöjärjestelmät ja että kolmannet maat, edes ne, joilla on samanlainen lainsäädäntö ja joiden sääntely on täysin yhdenmukaista, eivät voi nauttia samoista eduista kuin EU:n jäsenvaltiot eikä niillä voi olla samaa pääsyä markkinoille kuin EU:n jäsenvaltioilla esimerkiksi, kun on kyse neljästä vapaudesta ja EU:n talousarviosta maksettavista rahoitusosuuksista;

9.  katsoo, että tulevia suhteita koskevaan sopimukseen olisi sisällytettävä erityisiä määräyksiä kansalaisten liikkumisesta EU:sta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta EU:hun siirtymäajan jälkeen ja että niiden olisi oltava ainakin verrannollisia jäljempänä esiteltyjen neljän pilarin alalla tehtävän yhteistyön laajuuden kanssa;

10.  muistuttaa, että Euroopan parlamentin on hyväksyttävä mahdollinen tuleva EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen sopimus; korostaa, että parlamentille on annettava välittömästi ja täysimääräisesti tietoja neuvottelujen kaikissa vaiheissa SEUT 207, 217 ja 218 artiklan ja asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti;

11.  toteaa jälleen, että sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että EU-27:n kannalta paras ratkaisu olisi, että Yhdistynyt kuningaskunta olisi sisämarkkinoiden ja tulliliiton jäsen, ja että tämä on ainoa ratkaisu, joka voi taata kitkattomasti jatkuvan kaupan ja säilyttää taloussuhteisiimme liittyvät edut kaikilta osin; muistuttaa, että sisämarkkinoille osallistuminen edellyttää neljän vapauden täysimääräistä noudattamista sekä vastaavien EU-sääntöjen omaksumista, tasapuolisia toimintaedellytyksiä, myös kilpailu- ja valtiontukijärjestelmän kautta, sitovan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön noudattamista ja maksuosuuksia EU:n talousarvioon; toteaa, että tulliliitto poistaa tulliesteet ja jotkin tullitarkastukset mutta edellyttää EU:n kauppapolitiikan noudattamista ja yhteistä ulkorajaa; panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus edelleen sulkee pois sekä sisämarkkinat että tulliliiton;

12.  toteaa, että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue edellyttää lähentymistä EU:n säännöstöön koskevaa sitovaa järjestelmää sekä sitovan roolin antamista Euroopan unionin tuomioistuimelle unionin oikeuden tulkinnassa ja että se ei salli sitä, että poimittaisiin päältä vain parhaat sisämarkkinoiden alat;

13.  katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan nykyinen asema sopii yhteen ainoastaan SEUT 207 artiklan mukaisen kauppasopimuksen kanssa, joka voisi muodostaa assosiaatiosopimuksen kauppaa ja taloutta koskevan pilarin; on valmis toimimaan Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa edellä mainittujen muiden mallien perusteella edellyttäen, että Yhdistynyt kuningaskunta tarkastelee uudelleen nykyisiä kynnyskysymyksiään;

14.  palauttaa mieliin, että kaikki viimeaikaiset vapaakauppasopimukset perustuvat kolmeen keskeiseen osaan: markkinoille pääsy, sääntely-yhteistyö ja säännöt; korostaa, että edellä 4 kohdassa mainittujen periaatteiden lisäksi

15.  korostaa, että tässä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisessä sopimuksessa olisi turvattava EU:n ja kolmansien maiden nykyisten kaupallisten suhteiden puitteet ja vältettävä kaikenlainen vapaamatkustus huolehtimalla johdonmukaisuudesta säilyttämällä tasapainoinen kolmansiin maihin sovellettava tariffi- ja kiintiöjärjestelmä ja tuotteiden alkuperäjärjestelmä;

16.  korostaa, että vapaakauppasopimuksen mukainen markkinoille pääsy on rajoitettua ja siihen sovelletaan aina rajoituksia, varaumia ja poikkeuksia;

17.  korostaa, että sisämarkkinoilta lähtemisen myötä Yhdistynyt kuningaskunta menettäisi sekä rahoituspalveluja koskevat passioikeudet että mahdollisuuden avata unioniin sivuliikkeitä, joita Yhdistynyt kuningaskunta valvoisi; palauttaa mieliin, että EU:n lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta pitää suhteutetun ja riskiperusteisen lähestymistavan perusteella joillakin aloilla kolmansien maiden sääntöjä vastaavina, ja panee merkille asiaa koskevan meneillään olevan lainsäädäntötyön ja komission tulevat ehdotukset; tähdentää, että vastaavuudesta tehtävät päätökset ovat aina luonteeltaan yksipuolisia; tähdentää lisäksi, että vakauden ja luotettavuuden turvaamista koskevat poikkeukset ja rahoituspalvelujen rajatylittävää tarjontaa koskevat rajoitukset ovat tavanomaisia vapaakauppasopimuksissa, jotta turvataan rahoitusvakaus ja varmistetaan EU:n sääntelyjärjestelmän ja normien täysimääräinen noudattaminen ja soveltaminen;

18.  korostaa, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliseen sopimukseen olisi sisällyttävä vankka riitojenratkaisumekanismi sekä hallintorakenteet; painottaa tässä yhteydessä, että unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita EU:n oikeuteen liittyviä kysymyksiä;

19.  muistuttaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan nykyinen kanta ja kynnyskysymykset johtaisivat tullitarkastuksiin ja todentamisiin, jotka vaikuttaisivat globaaleihin toimitusketjuihin ja valmistusprosesseihin, vaikka tulliesteet voidaan välttää; korostaa, että yhtenäisen eurooppalaisen arvonlisäveroalueen ja Yhdistyneen kuningaskunnan järjestelmän on tärkeää olla pitkälle yhdenmukaistettuja; katsoo, että verotusasiat olisi sisällytettävä mihin tahansa uuteen Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n väliseen sopimukseen, jotta varmistetaan mahdollisimman laaja yhteistyö EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja siitä riippuvaisten alueiden välillä yhteisöverotuksen alalla;

20.  toteaa jälleen, että elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden osalta ehtona EU:n markkinoille pääsylle on se, että noudatetaan kaikkea EU-lainsäädäntöä ja kaikkia EU:n normeja, etenkin elintarviketurvallisuuden, muuntogeenisten organismien, torjunta-aineiden, maantieteellisten merkintöjen, eläinten hyvinvoinnin, tuotemerkintöjen ja jäljitettävyyden, terveys- ja kasvinsuojelunormien sekä ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden aloilla;

21.  toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta ei kolmantena maana voi osallistua yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaan EU:n päätöksentekoon ja että vain EU:n jäsenvaltiot voivat hyväksyä EU:n yhteiset kannat ja toimet; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei sulje pois kuulemismekanismeja, jotka antaisivat Yhdistyneelle kuningaskunnalle mahdollisuuden mukautua EU:n ulkopoliittisiin kantoihin, yhteisiin toimiin, etenkin ihmisoikeustoimiin, tai monenväliseen yhteistyöhön erityisesti YK:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston puitteissa; kannattaa pakotepolitiikan ja pakotteiden täytäntöönpanon koordinointia, mukaan lukien asevientikiellot ja aseiden vientiä koskeva yhteinen kanta;

22.  tähdentää, että tällainen kumppanuus voitaisiin luoda osallistumista koskevalla puitesopimuksella, jolla hallitaan kolmansien maiden asemaa, ja Yhdistyneellä kuningaskunnan olisi siten mahdollista osallistua EU:n siviili- ja sotilasoperaatioihin (joissa Yhdistynyt kuningaskunta ei olisi johtavassa asemassa), ohjelmiin ja hankkeisiin, tiedustelutietojen vaihtoon, sotilashenkilöstön koulutukseen ja vaihtoon sekä varustelupolitiikkaa koskevaan yhteistyöhön, mukaan lukien pysyvän rakenteellisen yhteistyön puitteissa kehitetyt hankkeet; korostaa, että tällainen osallistuminen ei saisi rajoittaa asiaa koskevien EU:n kantojen, päätösten ja lainsäädännön soveltamista, mukaan lukien puolustusalan hankinnat ja siirrot, ja sen olisi oltava yhdenmukaista niiden kanssa; toteaa, että tällaisen yhteistyön ehtona on kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sekä EU:n perusoikeuksien täysimääräinen noudattaminen;

23.  toteaa, että kaiken edellä mainituilla aloilla tehtävän yhteistyön, jossa vaihdetaan EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja, myös tiedustelutietoja, ehtona on tietoturvallisuussopimuksen tekeminen EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi;

24.  toteaa, että kolmansien maiden kanssa tehtyjen vastaavien järjestelyjen perusteella Yhdistynyt kuningaskunta voisi osallistua puolustusta tai ulkoista turvallisuutta tukeviin unionin ohjelmiin (joita ovat esimerkiksi Euroopan puolustusrahasto, Galileo ja kyberturvallisuusohjelmat); suhtautuu avoimesti mahdollisuuteen, että Yhdistynyt kuningaskunta edelleen osallistuisi EU:n ulkoisen rahoituksen välineiden rahoittamiseen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi erityisesti yhteisessä naapurustossa;

25.  toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta on merkittävä toimija kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun alalla ja että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistyö näillä aloilla brexitin jälkeen olisi hyödyllistä molemmille osapuolille;

26.  korostaa, että on EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan molemminpuolisen edun mukaista perustaa kumppanuus, jolla varmistetaan jatkuva turvallisuusalan yhteistyö erityisesti terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden kaltaisten yhteisten uhkien torjumiseksi ja estetään tiedonkulun keskeytyminen tällä alalla; toteaa, että (Schengen-alueen ulkopuolisille) kolmansille maille ei myönnetä tällä alalla minkäänlaista etuoikeutta hyödyntää EU:n välineitä, tietokannat mukaan lukien, eivätkä ne voi ottaa osaa painopisteiden määrittelyyn ja monivuotisten strategisten tavoitteiden kehittämiseen tai johtaa operatiivisia toimintasuunnitelmia EU:n toimintapoliittisen syklin puitteissa;

27.  toteaa myös, että sen lisäksi, että Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevia käynnissä olevia menettelyjä ja selvityksiä on suojeltava, Yhdistyneen kuningaskunnan ollessa kolmas maa sen kanssa on löydettävä erillisiä järjestelyjä rikosoikeudellisen yhteistyön osalta, rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen ja keskinäinen oikeusapu mukaan luettuina, eurooppalaisen pidätysmääräyksen kaltaisten nykyisten järjestelyjen sijaan;

28.  katsoo, että tulevaa yhteistyötä voidaan kehittää Schengen-alueen ulkopuolista kolmatta maata koskevien sellaisten järjestelyjen pohjalta, jotka mahdollistavat turvallisuuteen liittyvien tietojen vaihdon sekä operatiivisen yhteistyön (Europolin ja Eurojustin kaltaisten) EU:n elinten ja mekanismien kanssa;

29.  korostaa, että tällaisen yhteistyön avulla olisi saatava aikaan oikeusvarmuutta, sen on perustuttava Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettuja perusoikeuksia koskeviin takeisiin ja tarjottava suojelun taso, joka vastaa olennaisilta osin perusoikeuskirjan tasoa; korostaa lisäksi, että yhteistyössä olisi noudatettava täysimääräisesti EU:n tietosuojanormeja ja sen olisi perustuttava tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja riidanratkaisuun; pitää välttämättömänä, että löydetään ratkaisu, joka koskee EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen tulevan tietojenvaihdon sääntelemistä lainvalvonnan, tiedustelun ja terrorismintorjuntaoperaatioiden alalla; korostaa, että komission tekemä päätös tietosuojan tason riittävyydestä olisi suositeltavin ja turvallisin vaihtoehto; muistuttaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan on joka tapauksessa tarjottava tietosuojan taso, joka on yhtä vahva kuin unionin tietosuojasäännöt;

30.  korostaa, että myös edellä 4 kohdassa esitettyjä periaatteita olisi sovellettava kaikilta osin ja ilman ehtoja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtävään tulevaan yhteistyöhön erinäisillä yhteisen edun mukaisilla aloilla; korostaa, että tällaisissa sopimuksissa olisi löydettävä sellainen oikeuksien ja velvollisuuksien välinen tasapaino, joka vastaa kolmansien maiden kanssa tehdyissä samanlaisissa sopimuksissa olevaa tasapainoa, mutta EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan maantieteellinen läheisyys ja niiden väliset tiiviit yhteydet olisi otettava huomioon;

31.  katsoo, että edellä olevien periaatteiden ja edellytysten mukaisesti ja matkustajien, lentoliikenteen harjoittajien, valmistajien ja ammattiliittojen etu huomioon ottaen yhteenliitettävyys on varmistettava lentoliikennesopimuksella ja lentoturvallisuussopimuksella; korostaa kuitenkin, että markkinoille pääsyn aste riippuu siitä, missä määrin sääntelyä lähennetään ja mukautetaan EU:n säännöstöön, sekä toimivan riitojenratkaisu- ja sovittelumekanismin perustamisesta; ei myöskään sulje pois Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtävää tulevaa yhteistyötä, jolla tuetaan yhteisen edun mukaisia hankkeita liikenteen alalla;

32.  harkitsee, että kalastuksen alalla tehdään uudenlainen sopimus, joka vastaa kolmansien maiden kanssa tehtäviä kahdenvälisiä sopimuksia ja jonka tavoitteena on säilyttää korkea yhteistyön, yhdenmukaisuuden ja lähentymisen taso ja varmistaa vakaa ja jatkuva vastavuoroinen pääsy vesialueille ja kalavarojen käyttöoikeus yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja hallinnointisäännösten mukaisesti sekä yhteisesti tärkeiden kantojen kestävä hoito, jotta nämä kannat voidaan palauttaa sellaisen tason yläpuolelle, joka voi tuottaa kestävän enimmäistuoton, ja pitää ne sillä tasolla; korostaa, että yhteisten kalakantojen yhteinen hoito edellyttää, että Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen näiden kantojen tieteelliseen arviointiin jatkuu; korostaa kuitenkin, että kalastustuotteiden vastavuoroisesta markkinoille pääsystä on neuvoteltava osana tulevaa sopimusta ja että EU:n kotimarkkinoille pääsyn on oltava riippuvainen EU:n kalastusalusten Yhdistyneen kuningaskunnan kalastusalueille pääsystä ja kalavarojen käyttömahdollisuuksien laajuudesta sekä yhteisten kantojen hoitoon liittyvän yhteistyön tasosta;

33.  korostaa kulttuurin ja koulutuksen alan yhteistyön arvoa, oppiminen ja nuorten liikkuvuus mukaan luettuina, sekä kulttuurialan ja luovien alojen merkitystä autettaessa EU:ta syventämään siteitä naapurimaihin ja suhtautuisi myönteisesti EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen yhteistyön jatkumiseen kyseisillä aloilla myös Erasmus- ja Luova Eurooppa -ohjelmien kaltaisten tärkeiden ohjelmien puitteissa;

34.  voisi harkita tutkimus- ja innovointiyhteistyöhön liittyen Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumista kolmantena maana EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan sekä EU:n avaruusohjelmiin sallimatta minkäänlaisia nettosiirtoja EU:n talousarviosta Yhdistyneelle kuningaskunnalle tai antamatta sille minkäänlaista päätöksentekoroolia;

35.  katsoo, että paras vaihtoehto ympäristön, ilmastonmuutoksen torjunnan sekä kansanterveyden ja elintarviketurvallisuuden kannalta olisi, että Yhdistynyt kuningaskunta pysyisi täysimääräisesti samassa linjassa EU:n nykyisen ja tulevan lainsäädännön kanssa ja noudattaisi myös vuoteen 2030 ulottuvia sitoumuksia ja tavoitteita, joista on jo sovittu EU:n puhtaan ilman toimenpidepaketissa ja puhtaan energian säädöspaketissa; kehottaa kuitenkin, jos näin ei tapahdu, toteuttamaan EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisiä järjestelyjä, joilla varmistetaan tiivis yhteistyö ja korkeat vaatimukset näissä asioissa ja hoidetaan rajat ylittävät ympäristökysymykset; korostaa, että EU:n virastojen kanssa näillä aloilla tehtävän kaiken yhteistyön on perustuttava kahdenvälisiin sopimuksiin;

36.  voisi harkita samanlaisten kolmatta maata koskevien järjestelyjen tekemistä energian, sähköisen viestinnän, kyberturvallisuuden sekä tieto- ja viestintätekniikan alalla; katsoo, että energiaan liittyen kaikissa tällaisissa järjestelyissä olisi kunnioitettava energian sisämarkkinoiden eheyttä, edistettävä energiavarmuutta, kestävyyttä ja kilpailukykyä ja otettava huomioon EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliset yhdysjohdot; odottaa, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa korkeatasoisimpia ydinturvallisuutta, turva- ja varmuusjärjestelyjä ja säteilysuojelua koskevia normeja, myös jätteiden siirron ja ydinlaitosten käytöstäpoiston osalta;

37.  katsoo, että EU:n PEACE-ohjelma, jonka tarkoituksena on vahvistaa rauhallista ja vakaata yhteiskuntaa edistämällä sovintoa Pohjois-Irlannin ja Irlannin raja-alueella, olisi säilytettävä siten, että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu siihen edelleen;

38.  korostaa, että kaikkiin EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisiin tuleviin sopimuksiin, jotka tehdään Yhdistyneen kuningaskunnan ollessa kolmas maa, olisi sisällytettävä johdonmukaisen ja vakaan hallintojärjestelmän perustaminen neljää pilaria koskevana yleiskehyksenä, joka kattaa sopimuksen yhteisen ja jatkuvan valvonnan ja hallinnoinnin sekä sopimuksen määräysten tulkintaa ja soveltamista koskevat riitojenratkaisu- ja täytäntöönpanomekanismit;

39.  korostaa, että tässä hallinnointijärjestelmässä on ehdottomasti säilytettävä täysimääräisesti EU:n päätöksenteon ja oikeusjärjestyksen riippumattomuus, mukaan luettuna Euroopan unionin tuomioistuimen rooli EU:n oikeuden ainoana tulkitsijana;

40.  korostaa, että hallintojärjestelyjen suunnittelun olisi oltava oikeassa suhteessa tulevan suhteen luonteen, soveltamisalan ja syvyyden kanssa ja siinä olisi otettava huomioon yhteenliitettävyyden, yhteistyön ja läheisyyden taso;

41.  kannattaa ajatusta, että perustetaan yhteinen komitea, joka vastaa sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta, tarkastelee tulkintaeroja ja panee täytäntöön sovitut korjaavat toimenpiteet vilpittömässä mielessä, ja varmistetaan täysimääräisesti EU:n itsenäinen sääntelyvalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston lainsäädäntöoikeudet mukaan luettuina; korostaa, että tässä komiteassa oleviin EU:n edustajiin olisi sovellettava asianmukaisia vastuuvelvollisuusmekanismeja, joihin Euroopan parlamentti osallistuu;

42.  katsoo, että EU:n säännöstön käsitteistöön perustuvien määräysten osalta hallintojärjestelyt olisi siirrettävä Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi; muistuttaa, että sopimuksen muiden kuin unionin oikeuteen liittyvien määräysten soveltamista ja tulkitsemista varten olisi harkittava vaihtoehtoista riidanratkaisua ainoastaan silloin, jos voidaan antaa vastaavat riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevat takeet kuin Euroopan unionin tuomioistuin;

43.  muistuttaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja siitä riippuvaisten alueiden olisi edelleen noudatettava sen kansainvälisten sitoumusten sekä unionin lainsäädännön ja toimintapolitiikkojen mukaisia normeja erityisesti edellä 4 kohdassa tarkoitetuilla aloilla siten, että otetaan huomioon tulevan suhteen laajuus ja syvyys; panee merkille hyödyt, joita saadaan sääntelyn yhdenmukaistamisesta unionin lainsäädännön perusteella;

44.  toteaa, että tasapuolisista toimintaedellytyksistä saavutetun yhteisymmärryksen laajuus ja syvyys ovat olennaisia EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen yleisen tulevan suhteen laajuuden määrittämisessä; muistuttaa, että keskeistä tässä on se, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa edelleen Euroopan sosiaalista mallia;

45.  uskoo vakaasti, että Yhdistyneen kuningaskunnan olisi noudatettava unionin säännöstön mukaisia verotusta ja rahanpesun torjuntaa koskevia kehittyviä normeja, verotuksen avoimuus, tietojen vaihto verotusasioissa ja veron kiertämisen vastaiset toimenpiteet mukaan luettuina, ja sen olisi käsiteltävä siitä riippuvaisten alueiden tilannetta ja puututtava siihen, että ne eivät noudata EU:n hyvän hallintotavan kriteerejä ja avoimuusvaatimuksia; korostaa, että tulliunioniin pääsyn ehtona on ehdottomasti oltava se, että Yhdistynyt kuningaskunta mukautuu edellä mainittuihin normeihin;

46.  muistuttaa, että on tarpeen luoda suojatoimia, joilla varmistetaan korkeatasoisten normien ja tasapuolisten toimintaedellytysten säilyminen ympäristönsuojelun, ilmastonmuutoksen vastaisten toimien, elintarviketurvallisuuden ja kansanterveyden alalla; korostaa, että oikeussuojakeinot ja asianmukainen muutoksenhakumekanismi on taattava kansalaisille ja kansalaisjärjestöille työ- ja ympäristönormien täytäntöönpanon osalta;

47.  toteaa, että sopimuksen muiden osien tavoin tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskevat määräykset edellyttävät vahvoja hallintorakenteita, jotka sisältävät asianmukaiset johtamista, valvontaa, riitojenratkaisua ja täytäntöönpanoa koskevat mekanismit seuraamuksineen ja tarvittaessa tilapäistoimenpiteet sekä kumpaakin osapuolta koskevan vaatimuksen perustaa riippumattomia laitoksia, jotka pystyvät valvomaan tehokkaasti täytäntöönpanoa, tai säilyttää ne;

48.  korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumista EU:n toimiin ja ohjelmiin koskevat samat säännöt, joita sovelletaan Euroopan talousalueen ulkopuolisiin kolmansiin maihin; korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisesta on sovittava yhteisesti EU:ssa ja samalla on noudatettava kaikkia asiaankuuluvia sääntöjä, mekanismeja ja osallistumisehtoja myös rahoituksen, täytäntöönpanon, valvonnan ja vastuuvapauden osalta sallimatta nettosiirtoja EU:n talousarviosta Yhdistyneelle kuningaskunnalle;

49.  muistuttaa, että pääsääntöisesti Yhdistynyt kuningaskunta ei voi kolmantena maana osallistua tai päästä EU:n virastoihin; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei sulje pois erityistapauksissa erittäin säännellysti tehtyä yhteistyötä, joka edellyttää kaikkien asiaankuuluvien sääntöjen ja rahoitusosuuksien noudattamista; korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on otettava huomioon EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevan suhteen seuraukset;

Erosopimus

50.  suhtautuu myönteisesti 28. helmikuuta 2018 tehtyyn komission sopimusluonnokseen, jossa on otettu laajalti huomioon parlamentin näkemykset; toteaa, että se on tehty 8. joulukuuta 2017 laaditun yhdessä sovitun yhteisen raportin ja muita eroon liittyviä kysymyksiä koskevien EU:n kantojen perusteella;

51.  suhtautuu myönteisesti erosopimusluonnoksen mukaisiin institutionaalisiin määräyksiin ja riitojenratkaisumekanismeihin, mukaan luettuna etuuksien keskeyttäminen siirtymäkauden aikana erosopimusluonnoksen 165 artiklan mukaisesti siinä tapauksessa, että erosopimukseen liittyviä sitoumuksia ja määräyksiä ei noudateta;

52.  suhtautuu myönteisesti komission erosopimusluonnoksen toisessa osassa omaksuttuun kansalaisten oikeuksia koskevaan yleiseen lähestymistapaan, mutta toistaa, että kansalaisten oikeuksia koskevien kaikkien avoinna olevien kysymysten käsittely ja sen varmistaminen, että brexit ei vaikuta laillisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU:n kansalaisten ja laillisesti EU-27:ssä asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksiin, on yksi keskeisistä parlamentin hyväksynnän saamisen edellytyksistä; kannattaa, että mukaan otetaan tulevia puolisoita koskeva viittaus; panee merkille määräykset pysyvän oleskeluluvan hankkimista koskevista hallinnollisista menettelyistä ja korostaa, että perheiden on sallittava käynnistää menettely yhdellä lomakkeella, joka on luonteeltaan puhtaasti toteava ja jolla asetetaan todistustaakka Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille; korostaa, että Euroopan parlamentti valvoo, että nämä menettelyt pannaan tosiasiallisesti täytäntöön ja että ne ovat yksinkertaisia, selkeitä ja maksuttomia; vaatii, että jossakin EU-27:n jäsenvaltiossa nykyisin asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen kaikkialla EU:ssa sekä erosopimuksen kattamien kaikkien kansalaisten oikeus äänestää paikallisvaaleissa taataan; vaatii myös sopimuksen kattamille EU:n kansalaisille elinikäistä oikeutta palata Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, vammaisten henkilöiden ja heidän hoitajiensa suojelemista karkottamiselta sekä direktiivissä 2004/38/EY tarkoitettujen karkottamiseen liittyvien menettelyllisten oikeuksien sekä kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien suojelua EU:n oikeuden mukaisesti;

53.  korostaa, että siirtymäaikana kaikilla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tulevilla EU:n kansalaisilla on oltava samat oikeudet kuin niillä, jotka saapuivat ennen siirtymäkauden alkua; torjuu tässä yhteydessä Yhdistyneen kuningaskunnan äskettäin julkistamaan toimintapoliittiseen asiakirjaan sisältyvän ehdotuksen, jonka perusteella tehdään ero ennen siirtymäajan alkamista saapuneiden EU:n kansalaisten ja sen jälkeen saapuneiden välillä;

54.  muistuttaa, että monet Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset ovat ilmaisseet vastustavansa lujasti niiden oikeuksien menettämistä, joista he tällä hetkellä nauttivat SEUT 20 artiklan nojalla; ehdottaa, että EU-27 tutkii, miten tilannetta lievennettäisiin EU:n primaarilainsäädännön rajoissa kunnioittaen samalla täysimääräisesti vastavuoroisuuden, tasapuolisuuden, symmetrian ja syrjimättömyyden periaatteita; panee merkille äskettäin unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi annetun kanteen, joka oli nostettu Alankomaiden tuomioistuimessa ja joka koski Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisen EU:n kansalaisoikeuksien säilyttämistä brexitin jälkeen;

55.  suhtautuu myönteisesti komission erosopimusluonnokseen sisältyvään Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskevaan pöytäkirjaan, jossa tehdään 8. joulukuuta 2017 laaditussa yhteisessä raportissa luonnostellusta varautumisjärjestelyjä koskevasta vaihtoehdosta toimintavalmis; korostaa, että tällä tarjotaan käytännön ratkaisu pohjoisen ja etelän välisen yhteistyön säilymiseen ja vältetään kova raja Pohjois-Irlannin ja Irlannin välillä, mikä on tarpeen siinä tapauksessa, että vaihtoehtoa ei löydy EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan yleisten suhteiden tai Yhdistyneen kuningaskunnan ehdottamien erityisratkaisujen kautta yhteisen raportin 49 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

56.  muistuttaa, että on tärkeää, että Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut yhteisen raportin sitoumusten mukaisesti varmistamaan, että oikeuksia ei heikennetä, mukaan luettuina pitkänperjantain sopimuksessa vahvistetut sosiaaliset ja demokraattiset oikeudet, suojakeinot ja yhtäläiset mahdollisuudet; vaatii siirtämään osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikki yhteiseen matkustusalueeseen liittyvät tekijät ja säilyttämään EU:n oikeuteen ja pitkänperjantain sopimukseen sisältyvät EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevat oikeudet;

57.  muistuttaa, että 13. joulukuuta 2017 antamaansa päätöslauselmaan sisältyvien periaatteiden mukaisesti eroamispäivän jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta ei ole enää EU:n toimielinten ja elinten osa eikä enää osallistu päätöksentekoon ja että siirtymä voi tarkoittaa ainoastaan sitä, että EU:n säännöstön soveltamista sekä nykyisten EU:n sääntelyä, talousarviota, valvontaa, oikeudenkäyttöä ja täytäntöönpanoa koskevien välineiden ja rakenteiden soveltamista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan jatketaan; tukee täysimääräisesti Eurooppa-neuvoston suuntaviivojen mukaisia neuvotteluvaltuuksia, neuvoston neuvotteluohjeita ja tätä asiaa koskevaa äskettäin laadittua komission kannanottoa;

58.  pitää myönteisenä ja tukee siirtymäjärjestelyjä koskevaa erosopimusluonnoksen neljättä osaa; toistaa, että kaikkia unionin oikeudessa kansalaisille myönnettyjä oikeuksia olisi jatkettava koko siirtymäkauden ajan; korostaa, että tämä koskee myös Yhdistyneeseen kuningaskuntaan siirtymäaikana saapuvia EU:n kansalaisia, joilla olisi oltava täysin samat oikeudet erityisesti lapsilisien, perheenyhdistämisen ja unionin tuomioistuimeen liittyvien oikeussuojakeinojen osalta;

59.  muistuttaa, että kaikkien siirtymäjärjestelyjen on oltava täysin yhteensopivia WTO- velvoitteiden kanssa, jotta kauppasuhteet kolmansiin maihin eivät häiriinny;

60.  korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan eron jälkeen kolmansien maiden kanssa neuvottelemat tulevat kauppasopimukset voivat tulla voimaan vasta sen ajanjakson päättymisen jälkeen, jonka kuluessa sovelletaan siirtymäjärjestelyjä;

61.  muistuttaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen päivämäärästä alkaen Yhdistynyt kuningaskunta ei enää hyödy EU:n tai jäsenvaltioiden sen puolesta tai EU:n ja jäsenvaltioiden yhdessä tekemistä kansainvälisistä sopimuksista; panee merkille, että siirtymäaikana Yhdistynyttä kuningaskuntaa sitovat edelleen näistä sopimuksista johtuvat velvoitteet; korostaa, että Yhdistynyt kuningaskunta ei voi osallistua näiden sopimusten mukaisiin hallintorakenteisiin ja päätöksentekomenettelyihin;

62.  korostaa, että siirtymäjärjestelyt voidaan panna täytäntöön erosopimuksen osana vasta tämän sopimuksen tultua voimaan;

63.  kehottaa sopimaan viipymättä erosopimusluonnoksen kolmannessa osassa vahvistetuista kaikista eromääräyksistä ja kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa esittämän selkeän kannan, mikäli ei ole jo tehnyt niin, kaikista sen hallittua eroa koskevista avoimista kysymyksistä;

Valmius

64.  korostaa, että komissio ja jäsenvaltiot ovat tehneet eri tasoilla tärkeää työtä tietoisuuden lisäämistä ja valmiutta koskevissa asioissa; korostaa, että brexitistä johtuvien epävarmuustekijöiden vuoksi EU:n toimielinten ohella myös kansallisia viranomaisia, talouden toimijoita ja erityisesti kansalaisia on varoitettava ja näiden on saatava paikkansa pitäviä tietoja voidakseen valmistautua asianmukaisesti kaikkien mahdollisten skenaarioiden varalta, sopimukseton ero mukaan luettuna; kehottaa erityisesti käynnistämään toimia, jotka kohdistetaan mahdollisimman suureen määrään asianomaisia toimialoja ja ihmisiä muun muassa seuraavilla aloilla:

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, Euroopan unionin neuvostolle, komissiolle, kansallisille parlamenteille ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0102. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0361. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0490.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautatieliikenteen tilastoista (uudelleenlaadittu teksti) (COM(2017)0353 – C8-0223/2017 – 2017/0146(COD))

P8_TA(2018)0070 A8-0038/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0353),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 338 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0223/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 6. joulukuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 23. helmikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan liikenne- ja matkailuvaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 13. lokakuuta 2017 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A8-0038/2018),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. maaliskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi rautatieliikenteen tilastoista (uudelleenlaadittu teksti)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/643.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

Euroopan parlamentin päätös 14. maaliskuuta 2018 neuvoston suosituksesta Euroopan keskuspankin varapuheenjohtajan nimittämisestä (N8-0053/2018 – C8–0040/2018 – 2018/0804(NLE))

P8_TA(2018)0071 A8-0056/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2018 päivätyn neuvoston suosituksen (N8-0053/2018)(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti Eurooppa-neuvosto on kuullut parlamenttia (C8–0040/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0056/2018),

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on 22. helmikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä kuullut parlamenttia Luis de Guindosin nimittämisestä Euroopan keskuspankin varapuheenjohtajaksi kahdeksan vuoden toimikaudeksi 1. kesäkuuta 2018 alkaen;

B.  ottaa huomioon, että parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten ja 130 artiklassa asetetun EKP:n täydellisen riippumattomuuden vaatimuksen täyttymistä; ottaa huomioon, että arviointia varten valiokunta sai ehdokkaalta ansioluettelon sekä vastaukset hänelle toimitettuun kysymyslomakkeeseen;

C.  ottaa huomioon, että tämän jälkeen valiokunta järjesti 26. helmikuuta 2018 tunti 15 minuuttia kestäneen kuulemistilaisuuden, jossa ehdokas käytti alustavan puheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin;

D.  toteaa, että parlamentti ilmaisee huolensa sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta, valintamenettelystä, nimityksen ajoituksesta ja poliittisesta riippumattomuudesta ja pyytää, että neuvosto aloittaa vuoropuhelun parlamentin kanssa siitä, kuinka menettelyä voidaan parantaa tulevia nimityksiä varten;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston suosituksesta nimittää Luis de Guindos Euroopan keskuspankin varapuheenjohtajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL C 67, 22.2.2018, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön toimenpiteistä Newcastlen taudin torjumiseksi annetun neuvoston direktiivin 92/66/ETY muuttamisesta (COM(2017)0742 – C8-0431/2017 – 2017/0329(COD))

P8_TA(2018)0072 A8-0026/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0742),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0431/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. helmikuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0026/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. maaliskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi yhteisön toimenpiteistä Newcastlen taudin torjumiseksi annetun neuvoston direktiivin 92/66/ETY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2018/597.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Georgialle (COM(2017)0559 – C8-0335/2017 – 2017/0242(COD))

P8_TA(2018)0073 A8-0028/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0559),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0335/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen julistuksen, joka on annettu yhdessä makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Georgialle 12. elokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 778/2013/EU kanssa(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 21. helmikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0028/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. maaliskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2018/... antamiseksi makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Georgialle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/598.)

(1) EUVL L 218, 14.8.2013, s. 15.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Saksan hakemus – EGF/2017/008 DE/Goodyear) (COM(2018)0061 – C8-0031/2018 – 2018/2025(BUD))

P8_TA(2018)0074 A8-0061/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0061 – C8‑0031/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0061/2018),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että unionin taloudellisen tuen vähennetyille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja että sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti;

C.  ottaa huomioon, että Saksa on toimittanut hakemuksen EGF/2017/008 DE/Goodyear EGR:n rahoitustuen saamiseksi niiden 646 työntekijävähennyksen vuoksi, jotka toteutettiin NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 22 (Kumi- ja muovituotteiden valmistus) luokitellulla toimialalla NUTS 2 -tason alueella Regierungsbezirk Karlsruhe (DE12) Saksassa;

D.  ottaa huomioon, että hakemus perustuu EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiseen toimintakriteeriin, jossa edellytetään, että vähintään 500 työntekijää vähennetään jäsenvaltiossa sijaitsevasta yrityksestä neljän kuukauden viiteajanjaksona, mukaan luettuina työntekijät, jotka vähennetään yrityksen toimittajien tai jatkojalostajien palveluksesta, ja/tai itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka lopettavat työskentelynsä;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja sen vuoksi Saksa on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 2 165 231 euroa eli 60 prosenttia 3 608 719 euron kokonaiskustannuksista;

2.  toteaa, että Saksan viranomaiset jättivät hakemuksen EGR-rahoitustuen saamiseksi 6. lokakuuta 2017 ja että Saksan toimitettua hakemusta koskevia lisätietoja komissio sai sitä koskevan arvionsa valmiiksi 9. helmikuuta 2018 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

3.  panee merkille, että aasialaisten (Kiina, Taiwan ja Singapore) rengasvalmistajien markkinaosuus kasvoi 4 prosentista vuonna 2001 20 prosenttiin vuonna 2013;

4.  toteaa, että Saksa aloitti yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kohteena oleville edunsaajille 1. tammikuuta 2018; ottaa huomioon, että kyseisten toimien menoihin voidaan näin ollen myöntää EGR:n rahoitustukea;

5.  panee merkille Saksan toteamuksen, jonka mukaan työntekijävähennykset ovat yhteydessä globalisaatiosta johtuviin maailmankaupan huomattaviin rakenteellisiin muutoksiin, jotka vaikuttavat kielteisesti B-segmentin autonrenkaiden tuotantoon unionissa;

6.  muistuttaa, että Goodyearin työntekijävähennyksillä odotetaan olevan huomattavia kielteisiä vaikutuksia paikalliseen talouteen ja että vähennysten vaikutukset kytkeytyvät uudelleen työllistymisen vaikeuksiin, jotka johtuvat työpaikkojen vähyydestä, irtisanottujen työntekijöiden vähäisestä koulutustasosta, ammattitaidon kehittämisestä nyt hiipuvalla alalla sekä työnhakijoiden suuresta määrästä;

7.  ottaa huomioon, että unionin autotuotanto ja markkinaosuudet ovat pienentyneet globalisaation seurauksena; toteaa, että tämän seurauksena Goodyearillä oli B-segmentissä huomattavaa ylikapasiteettia, joten se joutui sulkemaan yhden Euroopan tehtaansa, joka oli alueen suurin työnantaja; panee merkille, että EGR:n avulla voitaisiin helpottaa myös joissakin jäsenvaltioissa kutistuvien alojen työntekijöiden rajatylittävää liikkuvuutta toisissa jäsenvaltioissa kasvaville aloille;

8.  ottaa huomioon, että hakemus koskee Goodyearin vähentämää 646:ta työntekijää, joista useimmat ovat 30–54-vuotiaita; korostaa myös, että merkittävä osa vähennetyistä työntekijöistä on 55–64-vuotiaita, joiden taidot soveltuvat tehdasteollisuuden alalle; toteaa lisäksi, että noin 300 vähennetyistä työntekijöistä on ammattitaidottomia ja heillä on maahanmuuttotausta eikä heillä ole tutkintotodistusta esimerkiksi ammattikoulutuksesta, joten he ovat epäsuotuisassa asemassa alueellisilla työmarkkinoilla; korostaa, että Waghäuselin alueella, jolla Philippsburgin tehdas sijaitsee, on meneillään rakennemuutos; korostaa tätä silmällä pitäen, että EGR:stä osarahoitetut aktiiviset työmarkkinatoimenpiteet ovat tärkeitä, sillä ne auttavat näitä ryhmiä palaamaan työmarkkinoille;

9.  toteaa, että Saksa suunnittelee kuudenlaisia toimia hakemuksen piiriin kuuluville vähennetyille työntekijöille: i) ammattitaitojen kehittäminen, ii) vertaisryhmät/workshopit, iii) yrityksen perustamista koskeva neuvonta, iv) työnhaku, v) seurantatoimena toteutettava mentorointi / työllisyyden turvaaminen ja vi) koulutusavustus;

10.  toteaa, että tulotukitoimenpiteiden osuus yksilöllisten palvelujen koko paketista on EGR-asetuksessa asetettu 35 prosentin enimmäismäärä ja että näiden toimien edellytyksenä on, että kohteena olevat edunsaajat osallistuvat aktiivisesti työnhaku- tai koulutustoimiin;

11.  pitää myönteisenä, että yksilöllisten palvelujen koordinoitua pakettia laadittaessa kuultiin sidosryhmiä, kuten vähennettyjen työntekijöiden, työmarkkinaosapuolten ja alueviranomaisten sekä työpaikkaneuvostojen, ammattiyhdistysten ja yritysjohdon edustajia;

12.  pitää myönteisenä julkisen työvoimapalvelun päätöstä, jonka mukaan osaamis- ja taitostrategian laadinnassa otetaan huomioon sekä työmarkkinoiden tulevat tarpeet että kyseisten työntekijöiden pätevyys;

13.  palauttaa mieliin, että yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa olisi EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä sekä tarvittavia taitoja ja että sen olisi sovittava yhteen resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa; panee tyytyväisenä merkille vakuutuksen, että järjestetyt toimenpiteet ovat linjassa Saksan kestävyysstrategian kanssa, ja että elimellä, joka perustaa kaksi siirtymäkauden yritystä, on kestävyyssertifikaatti;

14.  toteaa Saksan viranomaisten vahvistaneen, ettei ehdotetuille toimille saada rahoitustukea muista unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä, että kaksinkertainen rahoitus estetään ja että ehdotetuilla toimilla täydennetään rakennerahastoista rahoitettavia toimia;

15.  panee merkille Saksan vahvistaneen, että EGR:n rahoitustuella ei korvata toimia, jotka asianomaisen yrityksen on suoritettava kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla, eikä toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu yritysten tai alojen rakennemuutosta varten;

16.  pyytää, että komissio kehottaa kansallisia viranomaisia antamaan tulevissa ehdotuksissa yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, millä aloilla on kasvumahdollisuuksia ja siten mahdollisuuksia palkata työntekijöitä, sekä keräämään perusteltuja tietoja EGR-rahoituksen vaikutuksesta muun muassa uusien työpaikkojen laatuun, kestoon ja kestävyyteen sekä itsenäisten yrittäjien ja startup-yritysten määrään ja osuuteen ja EGR:n toimien avulla saavutetusta uudelleentyöllistymisasteesta;

17.  muistuttaa komissiolle esittämästään kehotuksesta varmistaa kaikkien EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuus;

18.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

19.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Saksan hakemuksen johdosta – EGF/2017/008 DE/Goodyear

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/513.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu (2017/2052(INI))

P8_TA(2018)0075 A8-0048/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311, 312 ja 323 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja 20. kesäkuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2017/1123(2), jolla sitä muutettiin,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta: parlamentin huomautukset komission ehdotusta odotettaessa(4),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 annetun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017)0358),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta(5),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 70/1 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta: ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 4. lokakuuta 2016(7) ja neuvoston 5. lokakuuta 2016(8) tekemän Pariisin sopimuksen ratifioinnin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston raportin aiheesta ”Challenges facing civil society organisations working on human rights in the EU”,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden EU-rahoitus”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kannan tarkistuksina, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0048/2018),

A.  ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys hyväksyttiin vuonna 2013 ja ensimmäisen kerran siinä vähennettiin reaalisesti sekä maksusitoumus- että maksumäärärahoja edelliseen rahoitus- ja ohjelmakauteen verrattuna, vaikka Lissabonin sopimuksessa ja Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetut unionin toimivaltuudet ja tavoitteet kasvoivat; ottaa huomioon, että maksusitoumus- ja maksumäärärahojen määrän välillä oli kehyksessä huomattava ero, mikä johti maksamattomien laskujen sumaan monivuotisen rahoituskehyksen kahtena ensimmäisenä vuonna; panee merkille, että monivuotisen rahoituskehyksen ja siihen liittyvien oikeusperustojen myöhäinen hyväksyminen aiheutti täytäntöönpanossa viivästyksiä, joiden vaikutukset tuntuvat yhä ja jotka saattavat johtaa maksupyyntöjen kasautumiseen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun, mikä heijastuisi myös seuraavalle kaudelle; ottaa huomioon, että parlamentin vaatimuksesta monivuotiseen rahoituskehykseen sisällytettiin uusia säännöksiä, jotta sen enimmäismäärät voidaan käyttää mahdollisimman hyvin ja jotta voidaan säätää joustomekanismeista;

B.  ottaa huomioon, että vuosien 2014–2020 monivuotinen rahoituskehys osoittautui nopeasti riittämättömäksi pyrittäessä vastaamaan todellisiin tarpeisiin ja saavuttamaan poliittiset tavoitteet, sillä sen avulla oli alusta lähtien vastattava investointien, sosiaalisen syrjäytymisen, muuttoliikkeen ja pakolaisasioiden, nuorisotyöllisyyden, turvallisuuden, maatalouden, ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla useisiin kriiseihin ja uusiin haasteisiin, joita ei ollut ennakoitu rahoituskehystä hyväksyttäessä; toteaa, että tämän seurauksena nykyinen monivuotinen rahoituskehys oli viety äärirajoilleen jo vain kahden vuoden täytäntöönpanon jälkeen, sillä käytettävissä olleet liikkumavarat oli käytetty, joustosäännösten ja erityisrahoitusvälineiden avulla oli otettu käyttöön huomattavia määriä, nykyisiin politiikkoihin ja ohjelmiin kohdistui painetta tai niiden määrärahoja jopa vähennettiin ja unionin talousarviovajeen ja riittämättömän joustavuuden kompensoimiseksi oli luotu muutamia talousarvion ulkopuolisia mekanismeja;

C.  ottaa huomioon, että nämä puutteet olivat käyneet ilmeisiksi jo vuoden 2016 lopussa käynnistetyssä monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa ja tarkistuksessa ja niiden olisi pitänyt johtaa välittömiin toimiin, kuten parlamentti totesi 6. heinäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa; toteaa, että hyväksytyssä välitarkistuksessa onnistuttiin hieman laajentamaan nykyisten joustosäännösten mahdollisuuksia mutta rahoituskehyksen enimmäismääriä ei tarkistettu;

D.  ottaa huomioon, että komissio esittää toukokuussa 2018 vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuspakettinsa, joka kattaa myös omat varat, ja toteaa, että neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 mukaisesti se olisi pitänyt esittää ennen 1 päivää tammikuuta 2018; ottaa huomioon, että pian sen jälkeen odotetaan lainsäädäntöehdotuksia rahoitusohjelmista ja -välineistä;

1.  hyväksyy tämän päätöslauselman hahmotellakseen parlamentin kannan vuoden 2020 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen ottaen erityisen huomion kohteeksi rahoituskehyksen odotettavissa olevat painopisteet, sen koon, rakenteen, keston, joustavuuden ja muut monialaiset periaatteet ja korostaakseen seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvien unionin politiikkojen erityisiä talousarviosuuntaviivoja; odottaa komission antavan seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevan lainsäädäntöehdotuksen kanssa samaan aikaan luonnoksen uudeksi toimielinten väliseksi sopimukseksi, jossa otetaan huomioon parlamentin kannat ja ehdotukset; korostaa, että tämän päätöslauselman perusteella parlamentti myös sitoutuu menettelyyn, jossa seuraava monivuotinen rahoituskehys hyväksytään;

2.  hyväksyy samaan aikaan erillisen päätöslauselman(9), jossa esitetään sen kanta unionin omien varojen järjestelmän uudistukseen omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän suositusten mukaisesti; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin kannan asianmukaisesti huomioon valmistellessaan unionin omia varoja koskevia lainsäädäntöehdotuksia ja katsoo, että niiden olisi oltava soveltamisalaltaan kunnianhimoisia ja ne olisi esitettävä yhdessä monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten kanssa; korostaa, että tulevissa neuvotteluissa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen meno- ja tulopuolta käsitellään yhtenä pakettina eikä monivuotisesta rahoituskehyksestä voida sopia, ellei omia varoja koskevassa kysymyksessä edistytä vastaavasti;

I.Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen painopisteet ja haasteet

3.  suhtautuu myönteisesti seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävään keskusteluun ja pitää sitä tilaisuutena pohjustaa vahvempaa ja kestävämpää Eurooppaa käyttäen apuna yhtä sen konkreettisimmista välineistä, unionin talousarviota; katsoo, että seuraava monivuotinen rahoituskehys olisi sisällytettävä Euroopan tulevaisuutta koskevaan laajempaan strategiaan ja narratiiviin; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen on muunnettava EU:n poliittinen hanke ja poliittiset painopisteet rahoitusmahdollisuuksiksi;

4.  on vakuuttunut siitä, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi perustuttava unionin vakiintuneisiin politiikkoihin ja painopisteisiin, joiden tavoitteena on rauhan, demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon vaaliminen, hyvinvoinnin, pitkäaikaisen ja kestävän talouskasvun, tutkimuksen ja innovoinnin vauhdittaminen, laadukkaiden ja ihmisarvoisten työpaikkojen luominen, ilmastonmuutoksen torjuminen sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja jäsenvaltioiden ja kansalaisten välisen yhteisvastuun edistäminen; pitää näitä pilareita ennakkoedellytyksenä sisämarkkinoiden ja talous- ja rahaliiton asianmukaiselle toiminnalle sekä unionin aseman vahvistamiselle maailmassa; katsoo, että unionin tulevien pyrkimysten kannalta ne ovat tärkeämpiä kuin koskaan;

5.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi annettava unionille mahdollisuus tarjota ratkaisuja ja selviytyä vahvempana vuosikymmenen kriiseistä, joita ovat muun muassa taloudellinen ja rahoitukseen liittyvä taantuma, nuorisotyöttömyys, hellittämätön köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, muuttoliike- ja pakolaisilmiö, ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit, ympäristön tilan huononeminen ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen sekä terrorismi ja epävakaus; tähdentää, että näillä maailmanlaajuisilla, rajatylittävillä haasteilla on sisäisiä vaikutuksia ja ne paljastavat kansantalouksiemme ja yhteiskuntiemme keskinäisen riippuvuuden ja osoittavat yhteisten toimien tarpeellisuuden;

6.  huomauttaa, että unionin on toimittava edelläkävijänä YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvän sitoumuksensa täytäntöönpanossa, ja toteaa, että tämä tarjoaa globaalin etenemissuunnitelman kestävämpiä, tasa-arvoisempia ja vauraampia yhteiskuntia varten maapallon kantokyvyn puitteissa; korostaa, että seuraava monivuotinen rahoituskehys on mukautettava kestävän kehityksen tavoitteisiin; suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen valtavirtaistaa kestävän kehityksen tavoitteet osaksi kaikkia unionin toimintapolitiikkoja ja aloitteita; odottaa, että unioni noudattaa sitoumuksiaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevaa julistusta ja unionin ja jäsenvaltioiden sitoumusta varmistaa sosiaalisempi Eurooppa olisi tuettava asianmukaisin taloudellisin resurssein; katsoo, että Pariisin sopimuksen jälkeen ilmastoon liittyviä menoja olisi lisättävä huomattavasti verrattuna nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen ja niissä olisi saavutettava 30 prosentin taso mahdollisimman pian, viimeistään vuoteen 2027 mennessä;

7.  korostaa, että seuraava monivuotinen rahoituskehys tarjoaa unionille tilaisuuden osoittaa yhtenäisyytensä ja kykynsä käsitellä poliittista kehitystä, esimerkiksi brexitiä, populististen ja kansallismielisten liikkeiden nousua ja muutoksia maailmanlaajuisessa johtajuudessa; painottaa, etteivät jakolinjat ja itsekeskeisyys ole vastaus maailmanlaajuisiin kysymyksiin ja kansalaisten huolenaiheisiin; katsoo brexit-neuvottelujen osoittavan erityisesti, että unionin jäsenyyden edut ovat huomattavasti sen talousarvion rahoittamisen kustannuksia suuremmat; kehottaa tässä yhteydessä noudattamaan täysin aiemmin tehtyjä sitoumuksia, kuten pitkänperjantain sopimusta, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian kunnioittamisen osalta;

8.  kehottaa siksi jatkamaan tukea nykyisille politiikoille, etenkin perussopimuksiin kirjatuille unionin pitkäaikaisille politiikoille eli yhteiselle maatalouspolitiikalle, kalastuspolitiikalle ja koheesiopolitiikalle, koska ne tuovat Euroopan yhdentymisen hyödyt konkreettisesti unionin kansalaisten ulottuville; ei hyväksy mitään pyrkimyksiä kansallistaa näitä politiikkoja uudelleen, sillä se ei vähentäisi veronmaksajien ja kuluttajien taloudellista rasitetta eikä tuottaisi parempia tuloksia vaan päinvastoin haittaisi kasvua, solidaarisuutta ja sisämarkkinoiden toimintaa ja lisäisi entisestään eriarvoisuutta sekä kasvattaisi alueiden ja talouden sektorien välisiä eroja; aikoo varmistaa, että seuraavalla ohjelmakaudella näiden politiikkojen rahoituksen taso pysyy ennallaan 27 jäsenvaltion unionissa, ja parantaa niiden tehokkuutta sekä yksinkertaistaa niihin liittyviä menettelyjä;

9.  katsoo, että unionin olisi tarjottava tulevaisuudennäkymiä nuorille sukupolville sekä tulevaisuuteen suuntautuville yrityksille, koska ne tekevät unionista kansainvälisesti menestyvämmän; on päättänyt laajentaa huomattavasti kahta unionin lippulaivaohjelmaa, tutkimuksen puiteohjelmaa ja Erasmus+ -ohjelmaa, jotka eivät kykene nykyisin varoin tyydyttämään hyvin korkeatasoisiin hakemuksiin perustuvaa erittäin korkeaa kysyntää; kannattaa painokkaasti merkittävää lisäystä varoihin, joilla edistetään nuorisotyöttömyyden torjuntaa ja pienten ja keskisuurten yritysten tukemista nuorisotyöllisyysaloitetta ja yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevaa ohjelmaa (COSME) seuraavien ohjelmien kautta; tukee myös järeämpiä resursseja Verkkojen Eurooppa 2.0 -välineelle;

10.  kehottaa unionia kantamaan vastuunsa nykyisen rahoituskehyskauden aikana esiin tulleilla kolmella kehittyvällä politiikan alalla, joilla on sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus,

11.  korostaa, että tulevan kehyksen odotetaan sisältävän kaksi uutta rahoitustuen muotoa, jotka ovat näkyvästi esillä unionin talouspolitiikan agendalla: investointitukijärjestelmien, kuten Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR-rahasto), jatkaminen ja euroalueen jäsenvaltioiden vakautusjärjestelyn kehittäminen mahdollisesti ehdotetun Euroopan valuuttarahaston avulla, mihin yhdistetään euroon liittymässä oleville jäsenvaltioille tarkoitettu erityinen lähentymisväline;

12.  korostaa, että ensivaiheessa erityisestä euroalueen budjettikapasiteetista olisi tehtävä osa unionin talousarviota sisällyttämättä sen määriä monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin ja vaikuttamatta monivuotisen rahoituskehyksen muihin ohjelmiin, ja toteaa, että euroalueen jäsenten ja muiden osallistuvien jäsenten olisi rahoitettava budjettikapasiteetti käyttämällä osallistuvien jäsenvaltioiden kesken sovittavaa tulonlähdettä, josta saatuja tuloja pidetään käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina ja takauksina; toteaa, että kun yhteinen rahoituskapasiteetti on vakautettu, se voitaisiin rahoittaa aidoilla omilla varoilla noudattaen unionin tulevasta rahoituksesta annetun Montin raportin suosituksia;

13.  vahvistaa jälleen periaatteen, jonka mukaan uusiin poliittisiin painopisteisiin olisi liitettävä uusia rahoitusvaroja riippumatta siitä, syntyvätkö ne uuden monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymisen tai sen täytäntöönpanon aikana, ja tähdentää, että uusien tarpeiden rahoittaminen ei saisi vaarantaa nykyisiä politiikkoja ja ohjelmia; edellyttää myös, että käyttöön otetaan riittävästi joustosäännöksiä, jotta voidaan vastata monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana mahdollisesti syntyviin odottamattomiin tilanteisiin;

14.  katsoo, että unionista voi tulla vahvempi ja kunnianhimoisempi vain, jos sen rahoitusta lisätään; ottaa huomioon edellä mainitut haasteet ja painopisteet sekä Yhdistyneen kuningaskunnan eron unionista ja kehottaa siksi kasvattamaan unionin talousarviota huomattavasti; arvioi, että monivuotisessa rahoituskehyksessä tarvittavat menojen enimmäismäärät ovat 1,3 prosenttia 27 jäsenvaltion BKTL:sta lukuun ottamatta useita välineitä, joiden määrärahat eivät sisälly monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin;

15.  katsoo ehdottomasti, että ellei neuvosto hyväksy unionin talousarvioon maksettavien kansallisten maksuosuuksien huomattavaa kasvattamista, ainoa keino rahoittaa seuraava monivuotinen rahoituskehys asianmukaisesti on ottaa käyttöön uusia aidosti unionin omia varoja;

II.Horisontaaliset kysymykset

Unionin talousarvioperiaatteet ja talousarvion totuudellisuus

16.  palauttaa mieliin unionin talousarvion yhtenäisyyden, totuudenmukaisuuden, vuotuisuuden, tasapainon, yleiskatteisuuden, erittelyn, täydentävyyden, toissijaisuuden, moitteettoman varainhoidon ja avoimuuden periaatteet, joita on noudatettava unionin talousarvion laatimisessa ja toteuttamisessa;

17.  muistuttaa pitkäaikaisesta kannastaan, jonka mukaan unionin poliittisiin tavoitteisiin on varattava riittävät rahoitusvarat, ja muistuttaa, että SEUT:n 311 artiklan mukaan ”unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat”;

18.  toteaa tässä yhteydessä, että Eurooppa-neuvoston tekemien poliittisten päätösten ja aloitteiden täysimääräinen täytäntöönpano on mahdollista vain, jos varmistetaan tarvittava rahoitus, ja korostaa, että muunlainen lähestymistapa vaarantaa unionin talousarvion totuudellisuuden ja kansalaisten luottamuksen;

19.  katsoo, että monivuotinen rahoituskehys on erinomainen väline unionin rahoituksen pitkän aikavälin suunnitteluun ja julkisten investointien tietyn vakaan tason varmistamiseen jäsenvaltioissa, sillä sen avulla unionin poliittiset painopisteet muunnetaan konkreettisiksi investoinneiksi; pitää kuitenkin valitettavana, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymistä koskevaa pitkän aikavälin yhdessä sovittua strategiaa ei ole olemassa; palauttaa lisäksi mieliin, että unionin talousarvio on ennen kaikkea investointitalousarvio, jota käytetään kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimien uutena ja täydentävänä rahoituslähteenä;

Kesto

20.  katsoo, että päätettäessä monivuotisen rahoituskehyksen kestosta olisi löydettävä sopiva tasapaino kahden keskenään ristiriidassa olevan vaatimuksen välille, joista toinen on se, että useiden unionin politiikkojen – erityisesti yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien politiikkojen, kuten maatalous- ja koheesiopolitiikan – on voitava toimia ainakin seitsemäksi vuodeksi vahvistettujen vakaiden ja ennustettavien sitoumusten pohjalta, ja toinen on demokraattisen legitimiteetin ja vastuuvelvollisuuden tarve, mikä toteutuu, jos rahoituskehyksen kesto mukautetaan parlamentin ja komission viisivuotiseen poliittiseen sykliin;

21.  pitää poliittisesti välttämättömänä, että jokainen vasta valittu parlamentti voi vaikuttaa merkittävällä tavalla vaalikautensa aikana voimassa olevaan monivuotiseen rahoituskehykseen sekä rahoituksen että poliittisten painopisteiden osalta; korostaa, että Euroopan parlamentin vaalit tarjoavat unionin kansalaisille tilaisuuden ilmaista suoraan näkemyksensä unionin talousarvion painopisteistä ja että näkemykset olisi otettava huomioon rahoituskehyksen pakollisessa mukauttamisessa vaalien jälkeen; katsoo siksi, että kunkin poliittisen syklin aikana komission on ehdotettava joko seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamista tai voimassa olevan rahoituskehyksen pakollista välitarkistusta ja parlamentin ja neuvoston on tehtävä siitä päätös;

22.  korostaa tarvetta muuttaa monivuotisen rahoituskehyksen kesto vaiheittain 5+5 vuoden pituiseksi kaudeksi, johon sisältyy pakollinen välitarkistus; kehottaa komissiota laatimaan selkeän ehdotuksen, jossa esitetään menetelmät 5+5 vuoden rahoituskehyksen käytännön täytäntöönpanolle; on empimättä sitä mieltä, että monivuotisen rahoituskehyksen kestoksi ei voida määritellä pelkästään viittä vuotta, koska se aiheuttaisi vakavia esteitä monien unionin politiikkojen ohjelmasuunnittelulle ja täytäntöönpanovaatimuksille;

23.  ottaa kuitenkin huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys on voimassa joulukuuhun 2020 asti, joten seuraavien Euroopan parlamentin vaalien ajoitus keväällä 2019 ei anna mahdollisuutta panna 5+5 vuoden ratkaisua täytäntöön välittömästi, sillä silloin eri syklejä ei saataisi mukautettua toisiinsa tyydyttävällä tavalla; katsoo näin ollen, että seuraava monivuotinen rahoituskehys olisi vahvistettava seitsemäksi vuodeksi (2021–2027) ja siihen olisi liitettävä pakollinen välitarkistus ja että tämä olisi viimeisen kerran käytettävä siirtymäjärjestely;

Välitarkistus

24.  on vakuuttunut siitä, että edelleen on välttämätöntä säilyttää monivuotisen rahoituskehyksen oikeudellisesti sitova ja pakollinen väliarviointi ja -tarkistus, jotka on vahvistettu uudessa monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa; palauttaa mieliin, että vuoden 2016 välitarkistus oli kaikkien aikojen ensimmäinen kerta, kun monivuotista rahoituskehystä koskevaa asetusta todella tarkistettiin, ja sekä neuvosto että parlamentti pitivät tätä myönteisenä, varsinkin monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännösten lujittamisen osalta;

25.  katsoo, että vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistusta olisi ehdotettava ja siitä olisi päätettävä hyvissä ajoin, jotta seuraavalla parlamentilla ja komissiolla on mahdollisuus mukauttaa rahoituskehystä vastaavasti; tähdentää, että aina monivuotista rahoituskehystä tarkistettaessa olisi varmistettava parlamentin osallistuminen ja turvattava sen valtaoikeudet tasavertaisena budjettivallan käyttäjänä; korostaa lisäksi, että todelliseen tarkistukseen kuuluu aina myös monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien tarkistaminen, mikäli ne on todettu riittämättömiksi loppukaudelle;

Jousto

26.  painottaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana budjettivallan käyttäjä on hyväksynyt huomattavien määrien käyttöönoton monivuotista rahoituskehystä koskevaan asetukseen sisältyvistä joustovälineistä ja erityisrahoitusvälineistä varmistaakseen lisämäärärahat, joita on tarvittu vakaviin kriiseihin vastaamiseen tai uusien poliittisten painopisteiden rahoittamiseen;

27.  katsoo näin ollen, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännökset ovat toimineet hyvin ja tarjonneet ratkaisuja, kun on tarvittu huomattavan paljon rahoitusta etenkin muuttoliike- ja pakolaishaasteisiin vastaamiseksi ja investointivajeeseen puuttumiseksi; palauttaa mieliin, että parlamentti pani alulle useat näistä säännöksistä ja puolusti niitä painokkaasti edellisissä monivuotisesta rahoituskehyksestä käydyissä neuvotteluissa;

28.  katsoo, että näitä säännöksiä on lujitettava vielä entisestään, jotta voidaan vastata paremmin uusiin haasteisiin ja odottamattomiin tapahtumiin ja ottaa paremmin huomioon kehittymässä olevat poliittiset painopisteet, joita syntyy, kun pannaan täytäntöön monivuotisen rahoituskehyksen kaltaista pitkän aikavälin suunnitelmaa; kehottaa lisäämään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä joustoa, koska se antaisi mahdollisuuden käyttää mahdollisimman kattavasti rahoituskehyksen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen yleiset enimmäismäärät;

Monivuotisen rahoituskehyksen joustomekanismit

29.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät olisi vahvistettava tasolle, joka mahdollistaa sekä unionin politiikkojen rahoittamisen että riittävän liikkumavaran jättämisen kunkin otsakkeen sitoumuksiin;

30.  katsoo ehdottomasti, että kaikki kohdentamattomat liikkumavarat olisi siirrettävä rajoituksitta tuleville varainhoitovuosille ja budjettivallan käyttäjän olisi otettava ne vuotuisessa talousarviomenettelyssä käyttöön kaikkiin tarpeelliseksi katsottuihin tarkoituksiin; kehottaa siksi säilyttämään maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaran mutta siten, että siihen ei liity soveltamisalaa ja aikaa koskevia rajoituksia;

31.  palauttaa mieliin, että kohdentamattomat liikkumavarat voidaan ottaa maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta käyttöön vain enintään vuoteen N-1 asti sen jälkeen, kun ne on vahvistettu ennen talousarvioesityksen antamista tehdyssä teknisessä mukautuksessa; pitää kuitenkin välttämättömänä tutkia keinoja ottaa käyttöön myös vuoden N kohdentamattomat liikkumavarat, jotta voidaan edelleen rahoittaa vuoden aikana mahdollisesti ilmeneviä lisätarpeita;

32.  katsoo ehdottomasti, että budjettivallan käyttäjän hyväksymät maksusitoumusmäärärahat olisi käytettävä niiden alkuperäiseen tarkoitukseen ja että olisi kaikin tavoin varmistettava, että näin tapahtuu kaikilla politiikan aloilla; kehottaa komissiota erityisesti jatkamaan aktiivisesti tähän liittyviä toimia; on kuitenkin vakuuttunut siitä, jos sitoumuksia todella vapautetaan siksi, että toimet, joihin ne oli varattu, ovat jääneet kokonaan tai osittain toteuttamatta, määrärahat olisi asetettava uudelleen saataville unionin talousarviossa ja budjettivallan käyttäjän olisi otettava ne käyttöön vuotuisessa talousarviomenettelyssä; katsoo, että vapautuneet määrärahat olisi ohjattava suoraan maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaraan erillisen erityisrahoitusvälineen tai varauksen sijaan;

33.  muistuttaa, että vapautuneet määrärahat ovat peräisin budjettivallan käyttäjän jo hyväksymistä sitoumuksista ja niiden olisi pitänyt johtaa vastaaviin maksuihin, mikäli toiminta, jonka rahoittamiseen ne oli tarkoitettu, olisi toteutettu suunnitelmien mukaisesti; korostaa siksi, että vapautuneiden määrärahojen kierrättäminen unionin talousarvioon on asianmukaisesti perusteltua mutta sitä ei pitäisi käyttää keinona kiertää alakohtaisissa asetuksissa vahvistettuja sitoumusten vapauttamista koskevia sääntöjä;

34.  kiinnittää huomiota tarpeeseen varmistaa maksumäärärahojen liikkumavarojen siirtäminen kokonaisuudessaan seuraavalle varainhoitovuodelle käyttäen koko monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvää maksumäärärahojen kokonaisliikkumavaraa; vastustaa kaikkien rajoitusten tai enimmäismäärien soveltamista liikkumavaroihin, jotka voidaan siirtää, kuten nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä on tapahtunut, ja muistuttaa, että näitä liikkumavaroja voidaan ottaa käyttöön vain siinä tapauksessa ja siinä laajuudessa kuin budjettivallan käyttäjä päättää; korostaa, että maksumäärärahojen kokonaisliikkumavara voisi olla ratkaisevan tärkeä vastattaessa mahdollisesti syntyvään uuteen maksukriisiin;

35.  korostaa, että rahoituskehysasetuksen olisi tarjottava mahdollisuus tarkistaa enimmäismääriä odottamattomissa tilanteissa, joissa rahoitustarpeet kuluttaisivat loppuun tai ylittäisivät käytettävissä olevat liikkumavarat ja erityisvälineet; kehottaa sisällyttämään rahoituskehysasetukseen yksinkertaistetun menettelyn kohdennettua tarkastusta varten sovitun kynnysarvon mukaisesti;

36.  suosittelee säilyttämään mahdollisuuden aikaistaa tai lykätä minkä tahansa unionin ohjelman rahoitusta, jotta voidaan mahdollistaa suhdanteita tasaava toiminta, joka vastaa täytäntöönpanon todellista tempoa, ja jotta pahimpiin kriiseihin voidaan reagoida mielekkäästi; kehottaa lisäksi lisäämään tämänhetkisen toimielinten välisen sopimuksen 17 kohdassa vahvistettua lainsäädännöllistä joustavuutta siten, että tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen ohjelmien kokonaismäärärahoja voidaan mukauttaa +/- 10 prosentin sijasta +/-15 prosenttia;

37.  korostaa joustavuutta, joka voidaan saavuttaa siirtämällä varoja monivuotisen rahoituskehyksen saman otsakkeen sisällä, jotta varat voidaan käyttää juuri siellä, missä niitä tarvitaan, ja jotta varmistetaan unionin talousarvion toteutuksen parantaminen; katsoo, että otsakkeiden pienempi määrä lisää monivuotisen rahoituskehyksen joustavuutta; pyytää komissiota kuitenkin tiedottamaan budjettivallan käyttäjille ja kuulemaan näitä ennakoivasti merkittävien autonomisten siirtojen hyväksymisen yhteydessä;

Monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvät erityisrahoitusvälineet

38.  hyväksyy monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden, kuten joustovälineen, hätäapuvarauksen, EU:n solidaarisuusrahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston (EGR), yleisen rakenteen ja toteaa, että niiden varoja on otettu laajasti käyttöön nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa; kehottaa lisäämään niiden rahoitusta ja parantamaan niiden toimintaa koskevia määräyksiä;

39.  kehottaa erityisesti lisäämään tuntuvasti joustovälineen määrärahoja ainakin vuotuiseen kahden miljardin euron määrään; muistuttaa, ettei joustoväline liity mihinkään tiettyyn toimintapolitiikan alaan vaan se voidaan ottaa käyttöön mihin tahansa tarpeelliseksi katsottuun tarkoitukseen; katsoo sen vuoksi, että tämä väline voidaan ottaa käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana ilmenevien mahdollisten uusien rahoitustarpeiden kattamiseksi;

40.  huomauttaa, että hätäapuvarauksen tarkoitus on pystyä vastaamaan nopeasti kolmansien maiden erityisiin avuntarpeisiin ennakoimattomissa tilanteissa, ja pitää sitä nykytilanteessa erityisen tärkeänä; kehottaa lisäämään tuntuvasti sen määrärahoja aina vuotuiseen miljardin euron määrään;

41.  panee erityisesti merkille, että Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varoja on otettu käyttöön suuria määriä avun tarjoamiseksi useissa luonnonkatastrofeissa, mistä syntynyt huomattavia talousarviovaikutuksia; korostaa lisäksi tämän välineen myönteistä vaikutusta yleiseen mielipiteeseen; kehottaa lisäämään sen määrärahoja aina vuotuiseen miljardin euron määrään;

42.  katsoo, että EGR tarjoaa unionin solidaarisuutta ja tukea työntekijöille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi, mutta rahasto ei ole hyödyntänyt täyttä potentiaaliaan ja sen käyttöä voitaisiin vielä parantaa ja se voitaisiin sisällyttää kaikissa jäsenvaltioissa pitkän aikavälin strategiaan, jotta irtisanotut työntekijät voitaisiin saavuttaa tehokkaasti ja jotta he pääsisivät takaisin työmarkkinoille; katsoo, että EGR:n tulevassa tarkistuksessa olisi tarkasteltava rahaston soveltamisalaa ja parannettava sen koordinointia muiden välineiden kanssa; katsoo, että uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä tarkistetulle EGR:lle osoitettavan vuotuisen rahoituksen määrän olisi pysyttävä vähintään ennallaan;

43.  ehdottaa, että monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineitä varten perustetaan erityinen varaus, joka perustuu kunkin välineen käyttämättömiin määrärahoihin, jotka peruuntuvat; katsoo, että tälle varaukselle ei saisi asettaa aikarajoituksia; vaatii, että varauksesta voidaan ottaa budjettivallan käyttäjän päätöksellä käyttöön määrärahoja mihin tahansa monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineeseen, josta pyydetään rahoitusta välineen rahoituskapasiteetin ylittäviin tarpeisiin;

44.  panee merkille, että tällä hetkellä kunkin monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvan erityisrahoitusvälineen käyttämättömien määrärahojen siirtämiseen sovelletaan erilaisia määräaikasääntöjä; katsoo, että säännöt olisi yhdenmukaistettava, jotta kaikkiin näihin välineisiin voidaan soveltaa yhtä ainoaa N+1 -sääntöä;

45.  katsoo, että ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran olisi oltava edelleen vasta viimeisenä keinona käytettävä väline; korostaa, että kyseessä on erityisrahoitusväline, josta voidaan myös ottaa käyttöön vain maksumäärärahoja, ja että sen käyttöönotto oli ratkaisevan tärkeää vuoden 2014 maksukriisissä; kehottaa siksi korottamaan sen vuotuista enimmäisrahoitusta 0,05 prosenttiin unionin BKTL:sta;

46.  tähdentää, että monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden määriä ei saisi sisällyttää monivuotisen rahoituskehyksen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen enimmäismääriin; toteaa, että kysymys näiden välineiden maksujen ottamisesta talousarvioon ratkaistiin vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksessa yksiselitteisesti ja samalla päästiin ratkaisuun neuvoston kanssa pitkään jatkuneessa tulkintakiistassa; kannattaa sitä, että rahoituskehysasetukseen sisällytetään selkeä säännös, jonka mukaan monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden maksusitoumusmäärärahojen käyttöönotosta johtuvia maksumäärärahoja ei saisi laskea monivuotisen rahoituskehyksen maksumäärärahojen enimmäismääriin;

47.  toteaa, että nykyisessä toimielinten välisessä sopimuksessa säädetään parlamentin erityisestä enemmistöstä monivuotisen rahoituskehyksen kolmen erityisrahoitusvälineen käyttöönottoa varten; pitää tätä säännöstä vanhentuneena, koska se ilmentää erityisiä enemmistöjä, joita tarvittiin unionin talousarvion hyväksymiseen ennen Lissabonin sopimusta; kehottaa soveltamaan näiden välineiden käyttöönottoa koskeviin äänestysvaatimuksiin yhtenäistä lähestymistapaa, jonka pitäisi olla sama kuin unionin talousarvion hyväksynnässä;

Tulot – erityisvaraus

48.  toistaa pitkäaikaisen kantansa, että kaikkien yrityksille unionin kilpailulainsäädännön rikkomisesta tai unionin talousarvioon maksettavien kansallisten maksuosuuksien myöhästymisestä määrätyistä sakoista peräisin olevat tulot olisi otettava unionin talousarviossa uuteen tulokohtaan vähentämättä vastaavasti BKTL-perusteisia maksuosuuksia;

49.  pyytää tämän vuoksi luomaan unionin talousarvioon erityisvarauksen, johon otetaan vaiheittain kaikentyyppiset ennakoimattomat muut tulot ja joka siirretään asianmukaisesti seuraavalle varainhoitovuodelle antamaan mahdollisuuksia lisärahoitukseen, kun tarvetta siihen esiintyy; katsoo, että varaus olisi osoitettava monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineisiin ja budjettivallan käyttäjän päätöksellä siitä olisi voitava tarjota ylimääräisiä lisäyksiä sekä maksusitoumuksina että maksuina;

Unionin resurssien tehokas ja vaikuttava käyttö

50.  on yhtä mieltä siitä, että todellisen eurooppalaisen lisäarvon saavuttamista olisi pidettävä yhtenä keskeisistä unionin toimielimiä ohjaavista periaatteista päätettäessä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen menotyypeistä; panee kuitenkin merkille tämän käsitteen erilaiset tulkinnat ja kehottaa esittämään yhden selkeän ja helppotajuisen määritelmän olennaisista kriteereistä ja ottamaan niissä huomioon alueelliset erityispiirteet ja sisällyttämään niihin tarvittaessa mitattavissa olevia tulosindikaattoreita; varoittaa yrityksistä käyttää tätä määritelmää unionin politiikkojen ja ohjelmien asiaankuuluvuuden kyseenalaistamiseen pelkästään kvantitatiivisten tai lyhyen aikavälin taloudellisten näkökohtien perusteella;

51.  toteaa, että useissa komission asiakirjoissa viitataan eurooppalaisen lisäarvon käsitteeseen; panee jälleen merkille edellä mainitussa 24. lokakuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa tässä yhteydessä määrittämänsä parametrit; muistuttaa, että unionin resursseja olisi käytettävä rahoittamaan unionin julkisia hyödykkeitä sekä käynnistämään kannustimia jäsenvaltioille kaikilla hallinnon tasoilla sellaisten perussopimuksissa vahvistettujen tavoitteiden ja unionin yhteisten päämäärien saavuttamiseksi, jotka eivät muutoin toteutuisi; on yhtä mieltä siitä, että unionin talousarviota olisi käytettävä rahoittamaan toimia, jotka voivat hyödyttää koko unionia, joita yksikään yksittäinen jäsenvaltio ei voi tehokkaasti varmistaa ja jotka tarjoavat enemmän vastinetta rahalle verrattuna pelkästään kansallisella, alueellisella tai paikallisella toteutettuihin toimiin; katsoo myös, että unionin talousarviolla olisi edistettävä rauhan ja vakauden luomista ja tukemista unionin naapurimaissa ja niitäkin kauempana; katsoo, että eurooppalaista lisäarvoa luodaan niin yhteistyössä hallinnoiduilla kuin suoraan hallinnoiduilla ohjelmilla ja että nämä kaksi menettelyä täydentävät toisiaan unionin tavoitteiden saavuttamisessa; odottaa tätä taustaa vasten jäsenvaltioiden pidättyvän noudattamasta seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä neuvoteltaessa oikeudenmukaisen palautuman logiikkaa, jossa otetaan huomioon ainoastaan nettotaseeseen perustavat kansalliset edut;

52.  katsoo, että varainkäytön parantaminen, toisin sanoen jokaisen unionin talousarvioon sisältyvän euron käyttäminen tehokkaasti ja syrjimättömästi, onnistuu paitsi ohjaamalla unionin varoja nykyisten menojen perusteellisen arvioinnin perusteella toimiin, joilla on suurin eurooppalainen lisäarvo ja jotka parantavat eniten unionin politiikkojen ja ohjelmien tuloksellisuutta, myös luomalla enemmän yhteisvaikutuksia unionin talousarvion ja kansallisten talousarvioiden välille ja huolehtimalla menorakenteen konkreettisesta parantamisesta; kannattaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa 2016 esitettyjä suosituksia, jotka koskevat indikaattorien tehokkaita mittauspuitteita, sujuvampaa ja tasapainoisempaa tuloksellisuusraportointia ja arviointitulosten parempaa saatavuutta;

53.  kehottaa yksinkertaistamaan aidosti unionin talousarviojärjestelmää seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä rahoituksen käytön helpottamiseksi; korostaa erityisesti tarvetta vähentää tarpeettomia päällekkäisyyksiä sellaisissa välineissä, joita käytetään samantyyppisiin toimiin esimerkiksi innovoinnin, pk-yritysten tai liikenteen aloilla, kun ei ole vaaraa menettää eri ohjelmien tärkeitä elementtejä, sekä tarvetta poistaa eri rahoitusmuotojen ja -lähteiden välinen kilpailu, jotta varmistetaan mahdollisimman suuri täydentävyys ja luodaan johdonmukainen rahoituskehys; katsoo, että tämä auttaisi selkeyttämään tiedottamista unionin painopisteistä kansalaisille;

54.  tähdentää, että unionin menojen niin kutsutun terveystarkastuksen avulla ei voida alentaa unionin tavoitetasoa tai lohkoa sen politiikkoja ja ohjelmia eikä sen pitäisi johtaa avustusten korvaamiseen rahoitusvälineillä säästöjen aikaansaamiseksi, sillä rahoitusvälineiden rahoitus ei sovellu suurimmalle osalle unionin talousarviosta tukea saavista toimista; katsoo, että terveystarkastuksessa pitäisi mieluummin määrittää, miten unionin meno-ohjelmien täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa;

55.  kehottaa yhdenmukaistamaan säännöt kauaskantoisesti, jotta voidaan laatia yhteinen sääntökirja kaikkia unionin talousarviovälineitä varten ja ottaa samalla huomioon rahasto- ja alakohtaiset ominaispiirteet; kannustaa komissiota puuttumaan eri rahoituslähteiden yhdistämisen ongelmaan antamalla asiasta selkeitä ohjeita ja varmistamalla, että kaikki rahoitusmuodot ovat käytettävissä kaikissa jäsenvaltioissa;

56.  kannattaa myös alakohtaisten täytäntöönpanosääntöjen todellista yksinkertaistamista edunsaajien hyväksi sekä hallinnollisen rasitteen vähentämistä yhtenäistämällä ja yksinkertaistamalla menettelyjä ja ohjelma-asiakirjoja entisestään; korostaa lisäksi, että edunsaajien valmiuksia on parannettava ja heille on tarjottava teknistä tukea; kehottaa siirtymään riskiperusteiseen arviointiin;

Talousarvion yhtenäisyys, totuudenmukaisuus ja avoimuus

57.  palauttaa mieliin, että talousarvion yhtenäisyyden periaate, jonka mukaan kaikki unionin tulo- ja menoerät on esitettävä talousarviossa, on sekä perussopimuksen vaatimus että demokraattinen perusedellytys, jotta talousarvion avoimuus, legitiimiys ja vastuuvelvollisuus toteutuisivat; pitää valitettavana, että tätä periaatetta noudatetaan entistä harvemmin rahoitusjärjestelyjen jatkuvasti monimutkaistuessa, ja toteaa sen käyvän ilmi Euroopan kehitysrahaston historiallisesta perinnöstä ja Euroopan vakausmekanismin perustamisesta sekä viime aikoina siitä, että talousarvion ulkopuolelle on perustettu yhä enemmän mekanismeja innovatiivisten rahoitusvälineiden ja ulkoisten erityisrahastojen tai unionin taseeseen kirjaamattomien järjestelyjen muodossa;

58.  pohtii, onko välineiden perustaminen unionin talousarvion ulkopuolelle perusteltua ja tuottaako se lisäarvoa; katsoo, että päätökset tällaisten välineiden perustamisesta tai ylläpitämisestä johtuvat todellisuudessa pyrkimyksistä salata todelliset rahoitustarpeet ja ohittaa monivuotisen rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärien rajoitteet; pitää valitettavana, että usein niissä myös ohitetaan parlamentin kolmitahoiset valtuudet eli lainsäädäntö-, budjetti- ja valvontavalta ja että ne ovat vastoin kansalaisiin ja edunsaajiin kohdistuvan avoimuuden vahvistamisen tavoitetta;

59.  toistaa siksi pitkäaikaisen kantansa, että Euroopan kehitysrahasto sekä muut monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuoliset välineet olisi sisällytettävä unionin talousarvioon, ja toteaa, että näin parannettaisiin rahaston legitiimiyttä ja unionin kehityspolitiikan tehokkuutta ja vaikuttavuutta; korostaa kuitenkin, että näiden välineiden määrärahoja ei saisi sisällyttää monivuotisen rahoituskehyksen hyväksyttyihin enimmäismääriin, jotta niiden ottaminen talousarvioon ei vaikuttaisi haitallisesti niiden rahoitukseen tai muihin unionin politiikkoihin ja ohjelmiin; suhtautuu periaatteessa myönteisesti ehdotukseen sisällyttää Euroopan vakausmekanismi unionin varainhoitoon Euroopan valuuttarahaston muodossa tämän rajoittamatta sen tulevaa muotoa;

60.  katsoo, että unionin erityisrahastot voivat tuoda lisäarvoa, kun useiden rahoittajien resursseja yhdistetään erityistilanteissa, mutta niitä ei tulisi käyttää pelkkään suunnitellun unionin avun uudelleen lokeroimiseen eikä unionin rahoitusvälineiden alkuperäisiä tavoitteita saisi muuttaa; korostaa, että niiden luomisen ja täytäntöönpanon parlamentaarista valvontaa on tiukennettava; muistuttaa, että unionin erityisrahastoilla olisi tuettava ainoastaan unionin ulkopuolella toteutettavia toimia;

61.  katsoo myös, että jos nähdään tarpeellisena toteuttaa tietty osuus toimista talousarvion ulkopuolella tiettyjen erityistavoitteiden saavuttamiseksi esimerkiksi rahoitusvälineiden tai erityisrahastojen käytön avulla, näiden toimien olisi määrä ja kesto olisi pidettävä rajallisena, niiden olisi oltava täysin avoimia, niiden olisi oltava todistetusti täydentäviä ja tuotava lisäarvoa ja niiden olisi perustuttava vankkoihin päätöksentekomenettelyihin ja vastuuvelvollisuutta koskeviin säännöksiin;

62.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa unionin talousarviosta olisi käytävä tarkemmin ilmi käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen määrä ja niiden vaikutus todellisiin menoihin, etenkin kun kyseessä ovat kolmansien maiden maksuosuuksista peräisin olevat tulot; pitää tätä vieläkin tärkeämpänä, kun otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan toive osallistua joihinkin unionin talousarvio-ohjelmiin vuoden 2020 jälkeisellä uudella monivuotisella rahoituskehyskaudella unionin ulkopuolisena valtiona, kuten se on ilmaissut sen eroa unionista koskevien neuvottelujen yhteydessä;

Maksujen taso

63.  muistuttaa, että maksumäärärahat ovat maksusitoumusmäärärahojen looginen oikeudellinen jatkumo, ja kehottaa vahvistamaan tulevien maksumäärärahojen enimmäismäärille asianmukaisen tason ja jättämään maksusitoumus- ja maksumäärärahojen tason välille vain pienen ja realistisen eron; odottaa, että tulevissa maksumäärärahojen enimmäismäärissä otetaan huomioon tarve kunnioittaa sellaisia nykyiseltä rahoituskaudelta peräisin olevia sitoumuksia, jotka tulevat maksettaviksi vasta vuoden 2020 jälkeen, ja tarve noudattaa vuoden 2020 jälkeisten ohjelmien ja välineiden sitoumuksia;

64.  palauttaa mieliin, että maksamattomien laskujen suman kertyminen edellisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun vaikutti nykyiseen rahoituskehykseen, ja varoittaa tällaisen maksukriisin toistumisen vaarasta siirryttäessä seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen ja toteaa, että vaikutukset olisivat vakavat edunsaajille, kuten opiskelijoille, yliopistoille, pk-yrityksille ja tutkijoille; korostaa, että tällä hetkellä maksuja ei makseta riittävästi vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanon viivästymisen vuoksi, mikä johtaa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääristä suoritettavien maksattamattomien maksusitoumusten määrän kasvamiseen; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan – myös valtiovarainministerien tasolla – näiden viivästysten taustalla olevia syitä ja esittämään konkreettisia yksinkertaistamistoimia, jotta täytäntöönpanoa helpotettaisiin tulevaisuudessa;

65.  panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan eroon unionista liittyvien, taloudellista ratkaisua koskevien neuvottelujen alustavat tulokset, joiden mukaan Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu täysimääräisesti kauden 2014–2020 ohjelmien rahoitukseen ja täytäntöönpanoon kaikkine asiaan liittyvine rahoitusseurauksineen;

Rahoitusvälineet

66.  korostaa, että unionin talousarviossa on käytettävissä laaja kirjo välineitä, joista rahoitetaan unionin tasolla tuettuja toimia, ja toteaa, että nämä välineet voidaan ryhmitellä kahteen kategoriaan: avustukset ja rahoitusvälineet vakuuksien, lainojen, riskinjaon tai pääomarahoituksen muodossa; kiinnittää huomiota myös ESIR-rahastoon ja toteaa, että sen tavoitteena on ottaa koko unionissa käyttöön yksityistä ja julkista pääomaa, jolla voidaan tukea hankkeita unionin talouden kannalta keskeisillä aloilla rajallisten rahoitusvarojen täydentämiseksi;

67.  panee merkille rahoitusvälineiden mahdollisuudet lisätä unionin talousarvion taloudellista ja poliittista vaikutusta; korostaa kuitenkin, että niitä voidaan käyttää vain tuloja tuottaviin hankkeisiin, kun investointiedellytykset ovat huonot ja markkinoiden toiminta on puutteellista, joten ne eivät ole vaihtoehtoinen vaan vain täydentävä rahoitusmuoto verrattuna avustuksiin; korostaa, ettei rahoitusvälineillä pitäisi pyrkiä korvaamaan olemassa olevia julkisia tai yksityisiä rahoitusjärjestelmiä ja niiden olisi oltava kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten mukaisia;

68.  palauttaa mieliin kehottaneensa komissiota kartoittamaan politiikanalat, jotka hyötyisivät eniten avustuksista, ja alat, joihin rahoitusvälineet voisivat soveltua parhaiten, sekä alat, joilla avustukset voitaisiin yhdistää rahoitusvälineisiin, ja pohtimaan, mikä on oikea tasapaino näiden kahden tukimuodon välillä; on vakuuttunut siitä, että avustusten olisi edelleen oltava pääasiallinen keino rahoittaa Euroopan yhdentymishanketta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana; korostaa, että lainoja, vakuuksia, riskinjakoa ja pääomarahoitusta olisi käytettävä varoen, asianmukaisen ennakkoarvioinnin perusteella ja vain, kun niiden käytön voidaan osoittaa tuovan selvää lisäarvoa ja vipuvaikutusta; toteaa, että rahoitusvälineiden käyttöä ja synergioita avustusten kanssa voidaan parantaa; kehottaa helpottamaan suuresti edunsaajien mahdollisuuksia hyödyntää rahoitusvälineitä ja lisäämään joustoa erilaisten rahoitusvälineiden monialaisessa käytössä, jotta voidaan ylittää rajoittavat säännökset, joiden vuoksi edunsaajat eivät voi hyödyntää useita ohjelmia tavoitteeltaan yhteensopivissa hankkeissa;

69.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan rahoitusvälineiden käyttöä koskevia sääntöjä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä niin, että voidaan luoda synergiaa eri välineiden välille ja varmistaa, että niitä voidaan soveltaa mahdollisimman tehokkaasti; panee merkille mahdollisen ehdotuksen yhdestä rahastosta, johon yhdistettäisiin keskitetysti hallinnoitavat unionin tason rahoitusvälineet, ja toteaa, että tästä olisi keskusteltava perinpohjaisesti; katsoo, että olisi tarjottava selkeä rakenne erityyppisten rahoitusvälineiden valinnalle eri politiikan aloja ja erityyppisiä toimia varten ja että kyseiset rahoitusvälineet olisi edelleen budjetoitava erillisiin budjettikohtiin investoinnin selkeyttä silmällä pitäen; painottaa kuitenkin, ettei mikään tällainen sääntöjen yhdenmukaistaminen saa vaikuttaa rahoitusvälineisiin, joita jäsenvaltiot hallinnoivat koheesiopolitiikan nojalla, tai ulkoisten toimien rahoitusvälineisiin;

70.  toteaa vaatineensa toistuvasti avoimuuden ja demokraattisen valvonnan lisäämistä unionin talousarviosta tuettavien rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa;

Rakenne

71.  katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen rakenteen olisi lisättävä unionin poliittisten ja talousarviota koskevien painopisteiden näkyvyyttä unionin kansalaisille, ja kehottaa esittämään selkeämmin kaikki unionin menoalat; katsoo ehdottomasti, että siitä olisi käytävä vastaavasti ilmi tässä päätöslauselmassa hahmoteltujen unionin tulevien menojen keskeiset osatekijät;

72.  katsoo siksi, että otsakkeiden nykyiseen esitystapaan on tehtävä joitakin parannuksia, mutta vastustaa perusteettomia radikaaleja muutoksia; ehdottaa näin ollen vuoden 2020 jälkeiselle seuraavaa rakennetta monivuotista rahoituskehystä varten:

73.  kehottaa komissiota selvittämään unionin talousarvion liitteessä kaikki unioniin liittyvät menot, jotka syntyvät unionin talousarvion ulkopuolella hallitustenvälisten sopimusten ja menettelyjen tuloksena; katsoo, että tällaiset vuosittain annettavat tiedot täydentäisivät kuvaa kaikista investoinneista, joihin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet unionin tasolla;

III.Politiikat

Vahvempi ja kestävä talous

74.  pitää erittäin tärkeänä eurooppalaisen tutkimusalueen, energiaunionin, yhtenäisen Euroopan liikennealueen ja digitaalisten sisämarkkinoiden loppuunsaattamista, sillä ne ovat olennainen osa unionin sisämarkkinoita;

75.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi keskitettävä enemmän talousarviovaroja aloille, joiden osoitetaan tuottavan selvää eurooppalaista lisäarvoa ja jotka edistävät talouskasvua, kilpailukykyä, kestävyyttä ja työllisyyttä kaikilla unionin alueilla; korostaa tässä yhteydessä tutkimuksen ja innovoinnin merkitystä pyrittäessä luomaan kestävä, maailman johtava osaamistalous, ja pitää valitettavana, että riittävän rahoituksen puuttumisen vuoksi nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä on osoitettu unionin rahoitusta tällä alalla vain pienelle osalle laadukkaista hankkeista;

76.  kehottaa siksi lisäämään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä huomattavasti tutkimuksen yhdeksänteen puiteohjelmaan varattuja kokonaismäärärahoja ja katsoo, että niiden tasoksi olisi vahvistettava ainakin 120 miljardia euroa; pitää tätä tasoa asianmukaisena, jotta voidaan varmistaa unionin maailmanlaajuinen kilpailukyky sekä tieteellinen, teknologinen ja teollinen johtoasema, vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin ja auttaa saavuttamaan unionin ilmastotavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa erityisesti ryhtymään toimiin läpimurtojen ja uusia markkinoita luovan innovoinnin edistämiseksi erityisesti pk-yritysten osalta;

77.  kehottaa lisäksi keskittymään enemmän tutkimuksen harjoittamiseen ja innovointiin yhteisyritysten ja muiden välineiden kautta ja avainteknologioihin tehtävien investointien tukemiseen innovoinnin investointivajeen paikkaamiseksi; painottaa, että samalla kun lisätään rahoitusta, on myös yksinkertaistettava rahoitukseen liittyviä menettelyjä; pitää myönteisinä komission toimia tässä asiassa ja vaatii niiden jatkamista seuraavalla ohjelmakaudella, jotta hakijoille voidaan tarjota paremmat osallistumismahdollisuudet ja tasapuoliset toimintaedellytykset hakemusten uuden arviointijärjestelmän avulla; korostaa tarvetta kehittää toimenpiteitä, joilla edistetään kaikkien unionin jäsenvaltioiden tasapuolista osallistumista;

78.  pitää myönteisenä komission hiljattain tekemää ehdotusta, jolla varmistetaan hiili- ja terästutkimusrahaston rahoitus tuleviksi vuosiksi; painottaa kyseisen rahaston merkitystä tämän teollisuudenalan tutkimuksen rahoittamisessa; katsoo näin ollen, että tarvitaan pidempiaikaista ratkaisua, jolla varmistetaan rahoitus vuoden 2020 jälkeen ja johon sisältyy myös unionin talousarviorahoitus, jotta parlamentti voi hoitaa tehtävänsä budjettivallan käyttäjänä;

79.  korostaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset ovat talouskasvun, innovoinnin ja työllisyyden keskeisiä tekijöitä ja tarjoavat 85 prosenttia kaikista uusista työpaikoista; panee merkille niiden tärkeän roolin talouden elpymisen varmistamisessa ja kestävällä pohjalla olevan unionin talouden edistämisessä; muistuttaa, että unionissa on yli 20 miljoonaa pk-yritystä ja että niiden osuus kaikista yrityksistä on 99 prosenttia; katsoo, että pk-yritysten rahoituksen saannin helpottamisen kaikissa jäsenvaltioissa olisi edelleen oltava tärkeä politiikkatavoite seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä jäsenvaltioiden kilpailukyvyn ja kestävyyden parantamiseksi entisestään; korostaa näin ollen, että on edistettävä yrittäjyyttä ja parannettava pk-yritysten liiketoimintaympäristöä, jotta ne voisivat hyödyntää koko potentiaalinsa tämän päivän globaalissa taloudessa;

80.  pitää myönteisenä yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan unionin ohjelman (COSME) menestystä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana; panee tyytyväisenä merkille ohjelman täytäntöönpanon korkean tason ja viittaa sen kykyyn käyttää varoja jopa nykyistä enemmän; kehottaa sen vuoksi kaksinkertaistamaan COSME-ohjelman määrärahat, jotta ne vastaisivat unionin talouden todellisia tarpeita ja huomattavaa kiinnostusta ohjelmaan osallistumiseen;

81.  toistaa sitoutuneensa vankasti ESIR-rahastoon, jonka avulla pyritään saamaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana käyttöön 500 miljardia euroa reaalitalouteen tehtäviin uusiin investointeihin; katsoo, että ESIR on jo vauhdittanut voimakkaasti ja kohdennetusti talouden aloja, jotka kykenevät luomaan kestävää kasvua ja työpaikkoja; painottaa ESIR-rahaston myönteistä vaikutusta rahoituksen tarjoamisessa unionin pk-yrityksille; suhtautuu siksi myönteisesti komission aikomukseen antaa lainsäädäntöehdotus tämän investointijärjestelmän jatkamisesta ja parantamisesta ja siihen liittyvästä rahoituksesta, jota ei saisi toteuttaa olemassa olevien politiikkojen ja ohjelmien kustannuksella uuden monivuotisen rahoituskehyksen aikana; painottaa, että mahdollisen lainsäädäntöehdotuksen olisi perustuttava komission uudelleentarkastelun ja riippumattoman arvioinnin päätelmiin; odottaa, että uudessa ehdotuksessa puututaan asianmukaisesti ESIR-rahaston mahdollisiin täytäntöönpano-ongelmiin ja parannetaan muun muassa rahaston maantieteellistä kattavuutta niin, että sen edut tuntuvat kaikkialla unionissa;

82.  korostaa monivuotisen rahoituskehyksen merkitystä pitkän aikavälin investoinneista riippuvaisilla aloilla, kuten kestävällä liikennealalla; korostaa, että liikenteen infrastruktuurit ovat sisämarkkinoiden selkäranka ja kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen perusta; panee merkille, että naapurimaihin liitetyn yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen toteuttaminen edellyttää suuria liikenteen infrastruktuureja, ja toteaa, että sitä on käsiteltävä ensisijaisena painopisteenä unionin kilpailukyvyn sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta, syrjäiset alueet ja saarialueet mukaan luettuina; katsoo siksi, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi mahdollistettava riittävä rahoitus hankkeille, jotka edistävät erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) ydinverkon ja sen käytävien valmiiksi saattamista, ja katsoo, että näitä verkkoja olisi entisestään laajennettava; palauttaa mieliin COP21-kokouksessa liikenteelle asetetut tavoitteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kannustaa jäsenvaltioita investoimaan älykkäisiin, kestäviin ja yhdennettyihin julkisiin liikennevälineisiin;

83.  korosta, että päivitetyn ja tehokkaamman Verkkojen Eurooppa -ohjelman olisi katettava kaikki liikennemuodot, myös tie- ja rautatieinfrastruktuurit, sekä sisävesiväylät; katsoo, että etusijalle olisi asetettava yhteyksien parantaminen kattavien verkkojen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä edistävien liikennemuotojen välillä, ja huomio olisi kiinnitettävä yhteenliitäntöihin ja syrjäisimpien alueiden verkoston valmiiksi saattamiseen; muistuttaa, että on tärkeää lujittaa Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän yhteentoimivuutta kautta linjan ja mahdollistaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan aloitteen täysimääräinen hyödyntäminen; kannustaa saattamaan päätökseen ilmaliikenteen eurooppalaisen digitaalisen hallintajärjestelmän;

84.  kehottaa luomaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä matkailua varten erityisen budjettikohdan, jotta voitaisiin edetä kohti todellista eurooppalaista matkailupolitiikkaa, jolla voitaisiin edistää merkittävästi kasvua ja työpaikkojen luomista;

85.  kehottaa komissiota edistämään investointeja uuden sukupolven tekniikoiden kehittämiseen ja niiden käyttöönoton edistämiseen; pitää tärkeänä varmistaa rahoitus digitaalisten sisämarkkinoiden päätökseen saattamiselle siten, että siinä hyödynnetään täysimääräisesti taajuuksia, varmistetaan kiinteiden verkkojen kehittäminen ja langattomien verkkojen tihentäminen, edistetään 5G:n käyttöönottoa ja gigabittiyhteyksiä sekä jatketaan unionin televiestintäalan sääntöjen yhdenmukaistamista, jotta voidaan luoda sopivat sääntelypuitteet internetyhteyksien parantamiselle koko unionissa; korostaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen televiestintäsektorista olisi edelleen tuettava digitaalipalvelujen infrastruktuureja ja suurnopeuksisia laajakaistaverkkoja, mahdollistettava niiden saatavuus myös syrjäisillä ja maaseutualueilla ja parannettava digitaalista lukutaitoa, yhteenliitettävyyttä ja yhteentoimivuutta; pitää tähdellisenä tukea Euroopan talouden ja eurooppalaisten yhteiskuntien digitaalista siirtymää ja investoida keskeisiin tekniikoihin, kuten massadataan, tekoälyyn tai suurteholaskentaan, infrastruktuuriin ja digitaalisiin taitoihin unionin kilpailukyvyn ja unionin kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi;

86.  pitää välttämättömänä varmistaa kestävät ja kohtuuhintaiset energiatoimitukset Euroopassa; kehottaa siksi tukemaan jatkuvasti investointeja, joilla varmistetaan energialähteiden ja reittien monipuolistaminen, lisätään energiaturvallisuutta ja -omavaraisuutta ja parannetaan energiatehokkuutta ja lisätään uusiutuvan energian käyttöä, myös Verkkojen Eurooppa -välineen energiasektorin avulla; korostaa etenkin, että on tärkeää tarjota kattavaa tukea, varsinkin hiilidioksidi-intensiivisille alueille, energiakäänteeseen, vähähiiliseen talouteen siirtymiseen, sähköntuotannon uudenaikaistamiseen, rajat ylittävien yhteenliitäntöjen parantamiseen ja älyverkkojen käyttöönottoon, hiilidioksidin talteenottoon, varastointiin ja hyödyntämisteknologioihin sekä kaukolämmityksen uudenaikaistamiseen; katsoo, että ilmastotavoitteiden mukaista energiakäännettä olisi tuettava vastaavasti etenkin hiilestä riippuvaisilla alueilla ja siitä riippuvaisissa maissa, jotta edistettäisiin tehokkaasti strategista siirtymistä vähähiiliseen talouteen; kehottaa perustamaan kattavan rahaston, jolla tuettaisiin oikeudenmukaista siirtymää erityisesti kehittämällä ja ottamalla käyttöön uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkaita ratkaisuja ja energian varastointiin, sähköiseen liikkuvuuteen ja infrastruktuureihin liittyviä ratkaisuja, nykyaikaistamalla sähköntuotantoa ja jakeluverkkoja, ottamalla käyttöön edistynyttä sähköntuotannon teknologiaa, mukaan lukien hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) ja hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen (CCU) sekä hiilen kaasutus, nykyaikaistamalla kaukolämmitystä, myös tehokasta yhteistuotantoa, mukautumalla ennakoivasti tuleviin ympäristönormeihin, uudistamalla energiavaltaista teollisuutta ja pyrkimällä ottamaan huomioon yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset;

87.  korostaa suurten infrastruktuurihankkeiden, kuten kansainvälisen lämpöydinkoereaktorin (ITER), Euroopan geostationaarisen navigointilisäjärjestelmän (EGNOS), maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (Galileo), Euroopan maanseurantaohjelman (Copernicus) ja tulevan valtiollisen satelliittiviestintäjärjestelmän (GOVSATCOM), strategista merkitystä unionin tulevalle kilpailukyvylle, turvallisuudelle ja poliittiselle painoarvolle; huomauttaa, että näiden suurten hankkeiden rahoitus on varmistettava unionin talousarviossa mutta ne olisi samalla pidettävä erillään, jotta voidaan varmistaa, että mahdolliset kustannusten ylitykset eivät vaaranna unionin muiden politiikkojen rahoitusta ja menestyksekästä täytäntöönpanoa, kuten on havainnollistettu edellisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana eräissä yksittäisissä tapauksissa; palauttaakin mieliin, että nykyisin näitä hankkeita varten varattu enimmäismäärä on vahvistettu monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa, ja kehottaa sisällyttämään uuteen asetukseen vastaavat säännökset;

88.  pitää tärkeänä unionin johtavaa roolia ympäristön laadun säilyttämisessä, suojelussa ja parantamisessa ja ilmastonmuutoksen, ekosysteemien heikentymisen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjunnassa; korostaa, että unionin kansainvälisten sitoumusten, kuten Pariisin sopimuksen, täyttäminen edellyttää vakaana pysyvää ja asianmukaista rahoitusta; muistuttaa, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi autettava unionia saavuttamaan nämä tavoitteet ja edistettävä vähähiiliseen talouteen siirtymistä vuoteen 2050 mennessä; korostaa, ettei unioni saisi rahoittaa hankkeita ja investointeja, jotka vaikeuttavat näiden päämäärien saavuttamista; kehottaa ottamaan ilmastokysymykset poikkeuksetta huomioon unionin tulevissa menoissa; kehottaa rahoittamaan tässä mielessä kyseiset ohjelmat, kuten LIFE+ -ohjelma, asianmukaisesti ja kaksinkertaistamaan niiden taloudelliset resurssit ja kehottaa osoittamaan erityisiä määrärahoja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja Natura 2000 -verkoston hallinnointia varten;

Vahvempi koheesio ja yhteisvastuullisuus Euroopassa

89.  korostaa, että monitahoisten sosioekomisten haasteiden torjumiseksi koheesiopolitiikan olisi oltava vuoden 2020 jälkeen edelleen unionin keskeinen investointipolitiikka, joka kattaa kaikki unionin alueet mutta jonka resursseista suurin osa keskitetään heikoimmassa asemassa oleville alueille; toteaa, että koheesiopolitiikan tavoitteena on vähentää kehityseroja ja lisätä lähentymistä perussopimuksen mukaisesti mutta lisäksi siinä olisi keskityttävä saavuttamaan unionin laajat poliittiset tavoitteet; ehdottaa sen vuoksi, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kolmen koheesiopolitiikan rahaston – Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston – olisi keskityttävä tukemaan pääasiassa kasvua ja kilpailukykyä, tutkimusta ja innovointia, digitalisaatiota, teollisuuden muutosta, pk-yrityksiä, liikennettä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, ympäristön kestävyyttä ja oikeudenmukaista energiakäännettä, työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa, köyhyyden vähentämistä ja väestöhaasteeseen vastaamista; painottaa, että nämä kolme rahastoa ovat unionin koheesiopolitiikan olennaisia osatekijöitä ja että ne voivat toimia yhdessä ainoastaan tätä politiikkaa koskevassa yhtenäisessä kehyksessä; kehottaa lisäksi lujittamaan alueellista yhteistyötä, myös sen rajat ylittävää ja kaupunkiulottuvuutta, sekä vahvistamaan maaseutu-, vuoristo-, saaristo- ja syrjäisiä alueita koskevia määräyksiä;

90.  pitää erittäin tärkeänä, että koheesiopolitiikan rahoitus säilytetään vuoden 2020 jälkeen 27 jäsenvaltion unionissa vähintään vuosien 2014–2020 rahoituksen tasolla pysyvinä hintoina; korostaa, että BKT:n olisi edelleen oltava yksi koheesiopolitiikan varojen jakamisen perusteista, mutta katsoo, että sitä olisi täydennettävä muilla sosiaalisilla, ekologisilla ja demografisilla indikaattoreilla, jotta kaikissa jäsenvaltioissa voidaan ottaa paremmin huomioon unionin alueiden väliset ja niiden sisäiset uudentyyppiset eriarvoisuudet; kannattaa lisäksi niiden osatekijöiden jatkamista uudella ohjelmakaudella, joiden avulla koheesiopolitiikasta tehtiin nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä uudenaikaisempaa ja tulossuuntautuneempaa ja joita ovat temaattinen keskittäminen, ennakkoehdot, tuloskehys ja yhteys talouden ohjausjärjestelmään;

91.  on vahvasti sitoutunut SEUT-sopimuksen 9 artiklasta johtuviin sitoumuksiin sosiaalisen Euroopan luomiseksi ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöön panemiseksi perustuen erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden kestävään kasvuun, pyrkien täystyöllisyyteen ja sosiaaliseen edistykseen sekä edistäen naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, sukupolvien välistä solidaarisuutta ja lasten oikeuksien suojelua perussopimuksen mukaisesti; korostaa täytäntöönpanon edellyttävän, että sosiaalipolitiikkaan osoitetaan riittävä rahoitus, ja tähdentää, että tämän tähden on lisättävä rahoitusta näiden tavoitteiden saavuttamista edistäville olemassa oleville välineille, joita ovat erityisesti ESR, nuorisotyöllisyysaloite, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto, EGR ja EaSI; vaatii niiden turvaamista seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja niiden täytäntöönpanon jatkamista ensisijaisesti avustuksin;

92.  kehottaa jälleen komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita perustamaan lapsitakuulle omistetun erityisrahaston, jossa lapset sijoitetaan köyhyyden lievittämistä koskevien politiikkatoimien laajentamisen keskiöön ja jolla varmistetaan vastaavat resurssit tarvittavien politiikkatoimien täysimääräiseksi toteuttamiseksi, myös auttamalla vanhempia selviytymään sosiaalisesta syrjäytymisestä ja työttömyydestä kohdennettujen toimien avulla;

93.  korostaa, että erityisesti ESR:n olisi laajennettava sen työmarkkinavuoropuhelun kehittämistä koskevaa tukea parantamalla työmarkkinaosapuolien valmiuksien kehittämistä unionissa, myös alakohtaisesti ja alojen välillä, ja että tämän sitoumuksen olisi oltava pakollinen jäsenvaltioille kaikilla unionin alueilla;

94.  korostaa erityisesti jatkuvaa tarvetta torjua nuorisotyöttömyyttä ja syrjäytymistä etenkin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien (NEET) nuorten kohdalla ja katsoo tämän olevan osa unionin tason nuorisopolitiikkojen kokonaisvaltaista lähestymistapaa; pyytää näin ollen kaksinkertaistamaan nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahat ja panemaan EU:n nuorisotakuun täysimääräisesti täytäntöön ja varmistamaan samalla, että varat saadaan käyttöön nopeasti ja helposti ja rahoitus säilyy pysyvänä ja vakaana seuraavalla ohjelmakaudella; tähdentää, että sääntelyä on parannettava, jotta varmistetaan sosioekonomiselta taustaltaan heikompien nuorten syrjimätön mahdollisuus osallistua ohjelmaan; katsoo, että investoinnit koulutuksen ja etenkin digitaalisten taitojen tehostamiseen pysyvät unionin ensisijaisina painopisteinä; korostaa, että tämä ohjelma ei saa korvata aiemmin kansallisista talousarvioista rahoitettuja menoja;

95.  ilmaisee tukensa kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden, nuorison, urheilun, demokratian, kansalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan alojen ohjelmille, jotka ovat selvästi osoittaneet unionin tason lisäarvonsa ja ovat pysyvästi edunsaajien suosiossa; kannattaa siksi jatkuvia investointeja eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisiin puitteisiin (ET 2020) Erasmus+ -, Luova Eurooppa- ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelmien kautta, jotta voitaisiin edelleen tavoittaa kaikenikäisiä ihmisiä, erityisesti nuoria; toistaa tukevansa Erasmus+ - ja Luova Eurooppa -ohjelmien kansainvälisen ulottuvuuden vahvistamista; suosittelee lisäksi, että jatketaan Euroopan solidaarisuusjoukkojen tukemista riittävin resurssein, joita ei oteta muista unionin ohjelmista; tähdentää myös kulttuurialan ja luovan alan merkittävää panosta unionin kasvun ja työpaikkojen edistämisessä;

96.  suosittelee perustamaan sisäisen eurooppalaisen demokratiarahaston, jota komissio hallinnoi ja jolla vahvistetaan demokratian ja ihmisoikeuksien alalla toimiville kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisjärjestöille annettavaa tukea;

97.  kehottaa erityisesti vähintään kolminkertaistamaan Erasmus+ -ohjelman määrärahat seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta ohjelma tavoittaisi paljon useampia nuoria, nuorisojärjestöjä, ylemmän perusasteen ja keskiasteen opiskelijoita ja oppisopimusopiskelijoita kaikkialla Euroopassa ja tarjoaisi näille mahdollisuuksia kehittää arvokasta osaamista ja elämäntaitoja elinikäisen oppimisen, oppijakeskeisen oppimisen ja epävirallisen ja arkioppimisen sekä vapaaehtois- ja nuorisotyön kautta; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että ohjelmaan voivat osallistua sosioekonomiselta taustaltaan heikommassa asemassa olevat henkilöt sekä vammaiset henkilöt;

98.  kehottaa komissiota toteuttamaan jatkotoimia ”Interrail-kortti Eurooppaan 18 vuotta täyttäville” -hankkeen johdosta ja esittämään asiaan liittyvän ohjelman seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä riittävine vuosittaisine määrärahoineen, jotta voidaan kattaa kaikkien tiettynä vuotena 18 vuotta täyttävien nuorten eurooppalaisten maksutonta rautatiepassia koskevat hakemukset; painottaa, että tällainen hanke voisi olla keskiössä vahvistettaessa eurooppalaista tietoisuutta ja identiteettiä erityisesti vastakeinona populismin ja väärän tiedon levittämisen kaltaisille uhille; muistuttaa, että ohjelman tavoitteen saavuttamiseksi komissiolta odotetaan asianmukaista oikeusperustaa koskevaa ehdotusta;

99.  odottaa, että unioni siirtyy vuoden 2020 jälkeisellä kaudella turvapaikka- ja muuttoliikeasioissa kriisinhallinnasta pysyvään unionin yhteiseen toimintapolitiikkaan; korostaa, että tämän alan toimet olisi katettava omasta erityisestä välineestä eli turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta (AMIF-rahasto); tähdentää, että tulevalle rahastolle sekä asiaan liittyville oikeus- ja sisäasioiden alan virastoille on annettava riittävä rahoitus koko seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen ajalle, jotta tämän alan laajoihin haasteisiin voidaan puuttua; katsoo lisäksi, että AMIF-rahastoa olisi täydennettävä muilla välineillä, joilla tätä ongelmaa torjutaan muilla politiikan aloilla ja joita ovat esimerkiksi Euroopan rakenne- ja investointirahastot ja ulkoisten toimien rahoitusvälineet, sillä millään yksittäisillä välineellä ei ole mahdollista puuttua tämän alan laajoihin ja monimutkaisiin tarpeisiin; panee merkille myös kulttuuri-, koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmien merkityksen pakolaisten ja maahanmuuttajien kotouttamisessa eurooppalaiseen yhteiskuntaan; pyytää komissiota arvioimaan, voidaanko Euroopan kaupunkien asemaa unionin turvapaikkapolitiikassa vahvistaa ottamalla käyttöön kannustinjärjestelmä, joka tarjoaa pakolaisten vastaanottamiseen ja talouden kehittämiseen tarkoitettua taloudellista tukea suoraan kaupungeille siitä hyvästä, että ne ovat vastaanottaneet pakolaisia ja turvapaikanhakijoita;

100.  panee merkille yhteisten kansanterveydellisten uhkien torjumiseksi tehtävään yhteistyöhön sisältyvän eurooppalaisen lisäarvon; toteaa, että mikään yksittäinen jäsenvaltio ei voi yksin vastata rajat ylittäviin terveyshaasteisiin, ja kehottaa huolehtimaan, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä otetaan huomioon unionin vastuu kansanterveyttä, terveydenhoitojärjestelmiä ja ympäristöön liittyviä terveysongelmia koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa ja jäsenvaltioiden tukemisessa terveydellisen eriarvoisuuden kasvun torjumisessa; katsoo, että alalla meneillään olevien toimien myönteisten tulosten perusteella seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen olisi sisällytettävä vankka seuraavan sukupolven terveysohjelma, jossa näitä kysymyksiä käsitellään rajat ylittävää lähestymistapaa soveltaen esimerkiksi kehittämällä terveydenhuollon, mukaan lukien digitaalinen terveydenhuolto, innovatiivisia ratkaisuja, kuten eurooppalainen osaamisverkosto, ja jossa jäsenvaltioita tuetaan asiantuntemuksen, tietojenvaihdon, näytön ja hyvien käytäntöjen muodossa; palauttaa mieliin, että hyvä terveys on muiden unionin asettamien tavoitteiden saavuttamisen edellytys ja että esimerkiksi maatalouden, ympäristön, työllisyyden, sosiaaliasioiden ja osallisuuden aloilla harjoitettava politiikka vaikuttaa myös eurooppalaisten terveyteen; kehottaakin vahvistamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä terveysvaikutusten arviointia sekä monialaista yhteistyötä;

Vahvempi ja kestävä maatalous ja kalastusala

101.  toteaa, että modernisoitu yhteinen maatalouspolitiikka on olennaisen tärkeä, jotta varmistetaan elintarviketurva ja -omavaraisuus, maaseutuasutuksen ja työpaikkojen säilyttäminen, kestävä kehitys, ympäristön ja maa- ja metsätalouden kestävyys ja terveellisten, laadukkaiden ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden tarjoaminen eurooppalaisille; toteaa, että elintarvikkeita ja terveyttä koskevat vaatimukset ovat lisääntyneet, kuten myös tarve tukea maanviljelijöiden siirtymistä kohti ympäristöystävällisempiä viljelykäytäntöjä ja torjua ilmastonmuutosta; korostaa tarvetta tukea viljelijöiden toimeentuloturvaa ja vahvistaa YMP:n ja julkisten hyödykkeiden tarjonnan yhteyttä; korostaa, että YMP on yhdennetyimpiä politiikanaloja ja sitä rahoitetaan pääasiassa unionin tasolla kansallisen rahoituksen sijasta;

102.  katsoo näin ollen, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä YMP:n määrärahat olisi säilytettävä kiinteinä hintoina vähintään nykytasolla 27 jäsenvaltion unionissa; korostaa, että seuraavan YMP:n uudet haasteet edellyttävät kestävää rahoitusta, joka perustuu nykyisten politiikkojen ja tulevien tarpeiden analyyseihin; korostaa, että suorat tuet luovat selvää eurooppalaista lisäarvoa ja lujittavat sisämarkkinoita auttamalla estämään kilpailun vääristymistä jäsenvaltioiden välillä; vastustaa tässä mielessä kaikkea suorien tukien uudelleenkansallistamista ja kansallista yhteisrahoitusta; korostaa tarvetta jatkaa toimia tuotannon ylläpitämiseksi herkkien alueiden kannalta elintärkeillä aloilla, uudistaa maatalouden kriisivaraus, lisätä rahoitusta vastauksena erilaisiin suhdannekriiseihin herkillä aloilla, luoda uusia välineitä, joilla voidaan lievittää hintojen epävakautta, sekä lisätä syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevien ohjelmien (POSEI) rahoitusta; kehottaa komissiota jatkamaan suorien maksujen lähentymisprosessia ja varmistamaan, että elintarvikeketjua varten on käytössä tarvittava rahoitus- ja oikeuskehys, jotta voidaan torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä; korostaa, että unionin maaseutualueilla on vakavia ongelmia ja ne tarvitsevat näin ollen erityistä tukea;

103.  korostaa kalatalousalan, meriympäristön ja ns. sinisen talouden sosioekonomista ja ekologista merkitystä ja niiden panosta unionin kestävään elintarvikeomavaraisuuteen, sillä ne varmistavat eurooppalaisen vesiviljelyalan ja kalastusalan kestävyyden ja lievittävät ympäristövaikutuksia; huomauttaa, että yhteinen kalastuspolitiikka kuuluu unionin yksinomaisen toimivallan piiriin; painottaa tässä yhteydessä, että tämän politiikan täytäntöönpanemiseksi on säilytettävä erityisesti kalatalousalalle tarkoitettu riippumaton ja helppokäyttöinen rahasto, jolla on merkittävät määrärahat; kehottaa laatimaan uudelleen syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevan kalastusalan ohjelman, sillä tämä on hyvin tärkeä ohjelma unionin syrjäisimmille alueille; kehottaa säilyttämään nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä kalastusalalle osoitettavien määrärahojen tason vähintään ennallaan ja lisäämään meriasioiden määrärahoja, jos ilmenee uusia tarpeita; varoittaa kovan brexitin mahdollisesta kielteisestä vaikutuksesta tähän alaan; toteaa, että muut rahoitusvälineet kuin avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin, voisivat tarjota täydentäviä rahoitusmahdollisuuksia;

Suurempi vastuu maailmassa

104.  korostaa, että maailmassa on moninaisia haasteita, kuten konfliktit, kyberhyökkäykset, terrorismi ja radikalisoituminen, disinformaatio, luonnonkatastrofit, ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen, ihmisoikeusloukkaukset ja sukupuolten epätasa-arvo; katsoo, että unionilla on erityinen poliittinen ja taloudellinen vastuu, joka perustuu sääntöihin ja arvoihin pohjautuvaan, aidosti eurooppalaiseen ulkopolitiikkaan sekä vakauttamisen, turvallisuuden, demokraattisen hallintotavan ja kumppaneidemme kestävän kehityksen tukemiseen ja köyhyyden poistamiseen ja kriisinhallintaan;

105.  painottaa, että ulkoisiin toimiin tarvitaan huomattavasti lisärahoitusta, jotta unioni voi toimia globaalistrategiansa ja laajentumis-, naapuruus- ja kehityspolitiikkansa mukaisessa ja hätätilanteisiin reagoinnin edellyttämässä roolissaan; odottaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä otetaan huomioon konfliktien ja muuttoliike- ja pakolaishaasteiden seurauksien kanssa kamppailevien eteläisten ja itäisten naapurimaiden odottamattomat tarpeet; kehottaa lisäämään määrärahoja kasvaviin humanitaarisen avun tarpeisiin, joita aiheutuu luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, ja välttämään mahdollisen kuilun maksusitoumusten ja maksujen välillä; on sitä mieltä, että unionin on lisättävä rahoitusta YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA); korostaa lisäksi, että tarvitaan lisäresursseja, joilla rahoitettaisiin Afrikkaa koskevaa investointiohjelmaa, jotta voidaan edistää osallistavaa kasvua ja kestävää kehitystä ja siten puuttua joihinkin laittoman muuttoliikkeen perussyihin;

106.  muistuttaa, että unionin kehityspolitiikka perustuu tiettyihin sitoumuksiin, etenkin kestävän kehityksen tavoitteisiin, Addis Abeban toimintasuunnitelmaan kehityksen rahoittamisesta, Pariisin ilmastosopimukseen ja kehityspolitiikkaa koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen, sekä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden ja avun tehokkuuden periaatteisiin; kiinnittää huomiota unionin ja sen jäsenvaltioiden antamaan sitoumukseen nostaa virallinen kehitysapu 0,7 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä ja kohdentaa 20 prosenttia unionin virallisesta kehitysavusta sosiaaliseen osallisuuteen ja inhimilliseen kehitykseen ja 0,2 prosenttia unionin BKTL:sta viralliseen kehitysapuun vähiten kehittyneille maille;

107.  panee merkille, että kehitysavulla voi olla tärkeä rooli muuttoliikkeen taustalla olevien syiden ratkaisemisessa ja vakauden edistämisessä, mutta katsoo, että virallista kehitysapua ei saisi käyttää rahoittamaan menoja, jotka liittyvät pakolaisten auttamiseen avunantajien omilla alueilla; panee merkille viralliseen kehitysapuun liittyvät mahdollisuudet ottaa käyttöön rahoitusta muistakin lähteistä ja korostaa tarvetta lisätä yksityisen sektorin osallistumista jatkamalla mahdollisesti ulkoista investointiohjelmaa sen arvioinnista saatujen tulosten perusteella;

108.  kannattaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien toiminnan suoraa rahoittamista, etenkin unionin ulkopuolisissa maissa, joissa demokratia ja oikeusvaltio ovat uhattuina; korostaa tässä suhteessa, että ulkoisen rahoituksen välineiden on reagoitava nopeasti poliittiseen kehitykseen ja vahvistettava ”enemmällä enemmän” -periaatetta;

109.  on valmis harkitsemaan ulkoisen rahoituksen välineiden järjestelmän yksinkertaistamista ja virtaviivaistamista, kunhan sillä vain edistetään avoimuutta, vastuuvelvollisuutta, tehokkuutta, johdonmukaisuutta ja joustavuutta ja kunnioitetaan perustana olevien politiikkojen tavoitteita; kehottaa säilyttämään erilliset välineet liittymistä valmistelevaa tukea, naapuruustukea ja kehitys- ja humanitaarista apua varten niiden erityisten poliittisten ja rahoituksellisten ominaispiirteiden vuoksi; huomauttaa, että tällaisessa rakenteessa EKR olisi sisällytettävä talousarvioon laskematta sen menoja hyväksyttyihin enimmäismääriin ja ilman Afrikan rauhanrahastoa ja asiaankuuluvat erityisrahastot ja järjestelyt olisi otettava siihen avoimemmin mukaan;

110.  muistuttaa, että joustavuuden lisääminen on tärkeää, jotta voidaan ottaa käyttöön lisävaroja ja jotta rahoitusta voidaan hyödyntää nopeasti; voisi harkita osana ulkoisen rahoituksen välineiden rahoituksen yleistä lisäämistä suurempaa kohdentamatonta varausta, jolla pyrittäisiin lisäämään sisäistä joustoa; painottaa kuitenkin, ettei joustavuutta pidä lisätä pitkäaikaisten politiikkatavoitteiden ja maantieteellisten ja temaattisten painopisteiden eikä pitkäaikaisen rahoituksen ennakoitavuuden kustannuksella eikä se saa myöskään johtaa parlamentaarisen valvonnan sekä kumppanimaiden ja kansalaisyhteiskunnan kuulemisen laiminlyömiseen;

Turvallisuus, rauha ja vakaus kaikille

111.  katsoo, että uusi otsake ”Turvallisuus, rauha ja vakaus kaikille” osoittaisi unionin pitävän tätä uutta poliittista vastuuta painopisteenä, toisi esiin sen erityisluonteen ja loisi johdonmukaisuutta sen sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden välille;

112.  korostaa, että sisäisen turvallisuuden alan rahoituksen määrää olisi lisättävä ja mekanismeja tehostettava alusta lähtien ja koko seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen keston ajan, jotta vältetään joustosäännösten järjestelmällinen käyttö monivuotisen rahoituskehyksen jokaisena vuonna; kehottaa osoittamaan lainvalvontavirastoille (Europol, Eurojust ja CEPOL) riittävästi resursseja ja laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavalle eurooppalaiselle virastolle (eu-LISA) keinot toteuttaa ja hallinnoida uusia vastuualojaan; korostaa Euroopan unionin perusoikeusviraston roolia pyrittäessä ymmärtämään radikalisoitumisen, syrjäytymisen, vihapuheen ja viharikosten ilmiöitä ja vastaamaan niihin;

113.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on tuettava Euroopan puolustusunionin perustamista; ottaa huomioon komission tätä asiaa koskevat ilmoitukset ja odottaa niiden jälkeen asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia, mukaan lukien unionin erityinen puolustusalan tutkimusohjelma sekä teollisen kehittämisen ohjelma, jota täydennettäisiin jäsenvaltioiden investoinneilla yhteisiin kalustohankintoihin; ilmaisee tässä yhteydessä olevansa vakaasti sitä mieltä, että uudet poliittiset painopisteet olisi rahoitettava lisärahoituksen turvin; palauttaa mieliin, että puolustusyhteistyön lisääminen, tutkimuksen ja välineistön kokoaminen yhteen ja päällekkäisyyksien poistaminen edistävät Euroopan puolustusteollisuuden strategista riippumattomuutta ja kilpailukykyä ja johtavat huomattaviin tehokkuushyötyihin, joiden määräksi on usein arvioitu noin 26 miljardia euroa vuodessa;

114.  toteaa, että turvallisuuteen ja puolustukseen kiinnitetään unionissa yhä enemmän huomiota, ja vaatii siksi arvioimaan uudelleen kaikki ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät menot; odottaa erityisesti Athene-järjestelmän ja Afrikan rauhanrahaston uudistusta sen jälkeen, kun EKR on sisällytetty talousarvioon; suhtautuu myönteisesti viimeaikaisiin sitoumuksiin, joita jäsenvaltiot ovat antaneet pysyvän rakenteellisen yhteistyön puitteissa, ja pyytää komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota selventämään sen tulevaa rahoitusta; kehottaa luomaan vakautta ja rauhaa edistävälle välineelle seuraajaohjelman, jossa keskitytään kriisinhallintaan ja turvallisuus- ja kehitysvalmiuksien luomiseen, ja etsimään samalla oikeudellisesti toimivan ratkaisun sotilaallisten valmiuksien luomiseen;

115.  korostaa, että unionin pelastuspalvelumekanismi, jonka avulla on voitu koordinoida unionin apua luonnonkatastrofeissa ja ihmisen aiheuttamissa katastrofeissa unionissa ja sen ulkopuolella, on erittäin tärkeä; korostaa, että pelastuspalvelutoiminnalla on kiistaton lisäarvo torjuttaessa tehokkaasti katastrofeja, joita esiintyy yhä useammin ja jotka ovat entistä monimutkaisempia, ja samalla se edistää eurooppalaisen yhteisvastuun tunnetta unionin kansalaisten kesken hädän hetkellä; on tyytyväinen komission äskettäisiin ehdotuksiin, jotka koskevat unionin pelastuspalvelun edistämistä vahvistamalla valmiuksia ja ehkäisytoimenpiteitä, mukaan luettuna varaus unionin tason toiminnallisia valmiuksia varten; kehottaa osoittamaan tämän alan toimille riittävästi rahoitusta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

Tehokas hallinto eurooppalaisten palveluksessa

116.  pitää vahvaa, tehokasta ja laadukasta julkista hallintoa välttämättömänä, jotta voidaan toteuttaa unionin politiikat, rakentaa uudelleen luottamus ja lujittaa vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten kanssa kaikilla tasoilla; korostaa demokraattisesti valituista jäsenistä koostuvien toimielinten merkitystä tässä suhteessa; palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan unionin toimielimet, elimet ja virastot ovat toteuttaneet viiden prosentin henkilöstövähennyksen henkilöstötaulukoidensa mukaisesti; katsoo, että niihin ei pitäisi kohdistaa uutta samankaltaista horisontaalista leikkausta; vastustaa voimakkaasti niin kutsutun kohdennettavien virkojen varannon uudelleen perustamista;

117.  pitää myönteisinä toimielinten, elinten ja virastojen aloitteita parantaa entisestään tehokkuutta lisäämällä hallinnollista yhteistyötä ja kokoamalla yhteen tiettyjä toimintoja ja luomalla siten säästöjä unionin talousarvioon; korostaa, että lisää tehokkuushyötyjä voitaisiin saada aikaan joissakin virastoissa etenkin lisäämällä yhteistyötä muiden samankaltaisia tehtäviä hoitavien virastojen kanssa esimerkiksi rahoitusmarkkinavalvonnan alalla tai kun kyseessä ovat virastot, joilla on useampi toimipaikka; kehottaa arvioimaan yleisemmällä tasolla perusteellisesti mahdollisuudet ryhmittää virastoja yhteen niiden tehtävien strategisen luonteen ja tulosten perusteella virastojen välisten synergioiden luomiseksi, esimerkiksi Pariisiin sijoitettujen Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen välille;

118.  katsoo, että unionin toimielinten ja elinten olisi noudatettava sekä maantieteellistä että sukupuolten välistä tasapainoa;

119.  kehottaa komissiota ehdottamaan mekanismia, jonka avulla jäsenvaltioihin, jotka eivät noudata Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa vahvistettuja arvoja, voidaan soveltaa taloudellisia seurauksia; varoittaa kuitenkin, että unionin talousarvion lopullisiin edunsaajiin ei mitenkään voi vaikuttaa sellaisten sääntöjen rikkominen, joista he eivät ole vastuussa; on siksi vakuuttunut siitä, että unionin talousarvio ei ole oikea väline puuttua SEU-sopimuksen 2 artiklan noudattamatta jättämiseen ja että jäsenvaltion olisi katettava mahdolliset taloudelliset seuraukset itse talousarvion toteutuksesta riippumatta;

120.  korostaa, että syrjinnän, sukupuolten eriarvoisen kohtelun ja sukupuoliperusteisen väkivallan poistaminen on olennaista, jotta voidaan täyttää unionin sitoumukset pyrkiä osallistavaan Eurooppaan; kannattaa näin ollen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien sitoumusten sisällyttämistä kaikkiin unionin politiikkoihin seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa sekä tehostettua talousarvioulottuvuutta kaikentyyppisen syrjinnän torjumiseksi kiinnittäen erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvon ulottuvuuteen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa ja unionin ulkopolitiikassa;

121.  korostaa, että on varmistettava naisten pääsy seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin ja kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeisiin, mukaan luettuina alaikäiset ja muut riskiryhmät, myös hlbti-yhteisö;

122.  katsoo, että on annettava kohdennettua tukea heikossa asemassa oleville ryhmille ja suljettava ulkopuolelle nimenomaisesti syrjivät käytännöt, joita kohdistetaan erityisesti vammaisiin ja romaneihin, ja toteaa erityisesti, että nimitys ”romanit” pysyy ESR:n ja EAKR:n edunsaajien luettelossa;

123.  panee merkille, että syrjäisimmät alueet ja merentakaiset maat ja alueet ovat maantieteellisesti syrjässä Euroopan mantereen alueista ja kohtaavat siksi erityisiä luontoon, talouteen ja yhteiskuntaan liittyviä haasteita; katsoo, että niitä varten olisi luotava räätälöityjä toimenpiteitä ja asianmukaisesti perusteluja poikkeuksia; kannustaa jatkamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä unionin taloudellista tukea syrjäisimmille alueille ja merentakaisille maille ja alueille, etenkin koheesiopolitiikan rahoitusta syrjäisimmille alueille ja merentakaisten maiden ja alueiden erityisvälinettä, jotta ne voisivat osallistua tutkimusohjelmiin ja torjua erityisiä ilmastonmuutoksen haasteitaan;

124.  vaatii komissiota harkitsemaan unionin talousarvion moitteettoman varainhoidon ja avoimuuden vuoksi asianmukaisten ehtojen asettamista, jotta voidaan ehkäistä unionin varoihin liittyviä korruptiota ja taloudellisia petoksia; on erityisen huolestunut tullipetoksista, jotka ovat johtaneet merkittäviin tulojen menetyksiin unionin talousarviossa; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka vastustivat unionin lainsäädäntökehystä tullirikkomusten ja sanktioiden määräämisestä, harkitsemaan kantaansa uudelleen, jotta tämä ongelma voitaisiin ratkaista pikaisesti;

IV.Menettely ja päätöksentekoprosessi

125.  toteaa jälleen, että monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksyminen edellyttää parlamentin hyväksyntää; korostaa myös, että parlamentti ja neuvosto ovat tasavertaiset budjettivallan käyttäjät hyväksyttäessä unionin vuotuista talousarviota, kun taas alakohtaisesta lainsäädännöstä, jolla perustetaan huomattavan suuri osa unionin ohjelmista ja vahvistetaan niiden määrärahat, päätetään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä; odottaa sen vuoksi, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevassa päätöksentekomenettelyssä turvataan parlamentin rooli ja valtaoikeudet sellaisina kuin ne on vahvistettu perussopimuksissa; toteaa painokkaasti, että rahoituskehysasetus ei ole oikea paikka tehdä muutoksia unionin varainhoitoasetukseen; vaatii komissiota tekemään erillisen ehdotuksen unionin varainhoitoasetuksen tarkistamiseksi, kun siihen on tarpeen tehdä muutoksia;

126.  ilmaisee valmiutensa ryhtyä välittömästi rakenteelliseen vuoropuheluun komission ja neuvoston kanssa vuoden 2020 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä, jotta voidaan helpottaa myöhempiä neuvotteluita ja mahdollistaa sopimukseen pääseminen tämän vaalikauden loppuun mennessä; on valmis keskustelemaan neuvoston kanssa tässä päätöslauselmassa esitetyistä kannoista, jotta parlamentin odotukset seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä tulevat paremmin ymmärretyiksi;

127.  korostaa, että komission on määrä antaa ehdotuksensa toukokuussa 2018, joten virallinen päätös seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä olisi tehtävä vuoden kuluessa; katsoo, että vaikka komission ehdotukset viivästyivät alkuperäisestä määräajasta, oikea-aikainen sopimus vuoden 2020 jälkeistä aikaa varten olisi saavutettava, jotta annettaisiin tärkeä poliittinen viesti unionin kyvystä rakentaa edelleen yhteisymmärrystä unionin tulevaisuudesta ja vastaavista taloudellisista resursseista; painottaa, että tämä aikataulu antaa muun muassa mahdollisuuden hyväksyä ripeästi kaikki alakohtaiset asetukset, jolloin uudet ohjelmat voidaan käynnistää viipymättä 1. tammikuuta 2021; palauttaa mieliin, että edellisissä rahoituskehyksissä uudet ohjelmat käynnistettiin pääsääntöisesti muutaman vuoden kuluttua kauden alusta;

128.  katsoo, että vastavalittu parlamentti voi jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä pyytää kuuden kuukauden kuluessa Euroopan parlamentin vaaleista, että komissio ehdottaa uudistettavaksi alakohtaista lainsäädäntöä, joka muodostaa perustan aiemmalla lainsäädäntökaudella hyväksytyn seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen mukaisille unionin seuraaville ohjelmille;

129.  korostaa näin ollen, että kolmen toimielimen kesken on syytä käynnistää viipymättä perusteelliset keskustelut; tähdentää, että kaikki monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen osatekijät, myös monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät, ovat osa rahoituskehyksestä käytäviä neuvotteluja ja niistä on voitava keskustella, kunnes päästään lopulliseen sopimukseen; palauttaa tässä yhteydessä mieliin parlamentin kriittisen kannan menettelyyn, jossa nykyinen monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus hyväksyttiin, sekä Eurooppa-neuvoston tässä prosessissa ottamaan dominoivaan rooliin, kun se päätti lopullisesti useista seikoista, kuten monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääristä ja useisiin alakohtaisiin politiikkoihin liittyvistä säännöksistä;

130.  katsoo, että tuleviin monivuotisesta rahoituskehyksestä käytäviin neuvotteluihin liittyvistä menettelyistä ja etenkin parlamentin osallistumisesta tämän menettelyn eri vaiheisiin olisi sovittava viipymättä Bulgarian puheenjohtajakaudella ja ennen monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten antamista; odottaa tässä yhteydessä, että komissio antaa parlamentille hyvissä ajoin samat tiedot, jotka ovat neuvoston käytettävissä; katsoo, että vuotuisen talousarviomenettelyn tapaan nämä järjestelyt olisi sisällytettävä myöhemmässä vaiheessa toimielinten väliseen sopimukseen;

131.  katsoo, että rahoituskehysasetusta koskeva yksimielisyysvaatimus on prosessissa todellinen este; kehottaa tässä yhteydessä Eurooppa-neuvostoa soveltamaan SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan siirtymälauseketta, jotta monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus voidaan hyväksyä määräenemmistöllä; muistuttaa lisäksi, että voidaan käyttää myös SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdan yleistä siirtymälauseketta tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamiseksi; korostaa, että siirtyminen määräenemmistöäänestykseen rahoituskehysasetuksen hyväksymisessä olisi yhdenmukaista lähes kaikkien unionin monivuotisten ohjelmien hyväksymistä koskevan päätöksentekoprosessin ja unionin vuotuisen talousarviomenettelyn kanssa;

o
o   o

132.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, muille asianomaisille toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (2) EUVL L 163, 24.6.2017, s. 1. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0309. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0363. (8) EUVL L 282, 19.10.2016, s. 1. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0076.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta (2017/2053(INI))

P8_TA(2018)0076 A8-0041/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311 artiklan ja 332 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A ja 171 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 tehdyn neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 608/2014(2),

–  ottaa huomioon perinteisten, ALV- ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014(3),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Oikeudenmukainen ja tehokas verojärjestelmä Euroopan unionin digitaalisille sisämarkkinoille (COM(2017)0547),

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta(4),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten(5),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman kauden 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevista neuvotteluista: kokemukset ja tulevat vaiheet(6),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä(7),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 hyväksymänsä kannan(8) Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen muuttamisesta,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman(9) monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2016 annetun raportin: ”EU:n tuleva rahoitus: omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän loppuraportti ja suositukset”,

–  ottaa huomioon valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0041/2018),

A.  toteaa, että 25. maaliskuuta 1957 tehdyn Rooman sopimuksen nojalla Euroopan talousyhteisön rahoitus oli tarkoitus hoitaa kansallisilla rahoitusosuuksilla vain siirtymäkauden ajan, jonka jälkeen käytettäisiin omien varojen järjestelmää;

B.  ottaa huomioon, että huhtikuussa 1970 Luxemburgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti omien varojen järjestelmästä, jolla lopetettaisiin kansalliset rahoitusosuudet ja jolla otettiin käyttöön kaksi aidosti omaa varaa eli maatalous- ja tullimaksut, joita täydensi arvonlisäveroon (alv) perustuva kolmas oma vara;

C.  toteaa, että kesäkuussa 1988 Eurooppa-neuvosto otti käyttöön oman varan, joka perustuu jäsenvaltioiden bruttokansantuloon (BKTL), koska silloiset omat varat eivät riittäneet kattamaan unionin talousarvion kokonaismenoja;

D.  ottaa huomioon, että BKTL-maksuosuuksien osuus kasvoi merkittävästi noin 11 prosentista (1988) 69 prosenttiin (2014) ja että tämä ”täydentävä” tai ”tasapainottava” erä on nykyään unionin talousarvion tärkein rahoituslähde; ottaa huomioon, että alv-varojen osuus on nykyisin noin 12 prosenttia unionin talousarviosta ja perinteisten omien varojen (tullit, maatalousmaksut sekä sokeri- ja isoglukoosimaksut) noin 13 prosenttia ja että jäljelle jäävä prosenttiosuus on katettu muilla tuloilla, kuten unionin henkilöstön maksamat verot tai yritysten maksamat sakot kilpailulainsäädännön rikkomisesta;

E.  toteaa, että sen jälkeen kun vuonna 1984 Fontainebleaussa kokoontuneessa Eurooppa‑neuvostossa otettiin käyttöön Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitys, jossa 66 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan nettorahoitusosuudesta korvataan, erilaisia muita hyvityksiä ja korjausmekanismeja on otettu asteittain käyttöön, jotta voidaan puuttua ”toiminnallisen tuloksen” puutteisiin tietyissä jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että tällaiset korjaukset koskevat nykyisin pääasiassa joko Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän korjauksen rahoituksen alentamista tai nettovähennystä vuotuiseen BKTL- tai VAT‑osuuteen;

F.  katsoo, että parlamentti on korostanut EU:n omien varojen järjestelmän ongelmia ja monimutkaisuutta useissa päätöslauselmissa viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ja on toistuvasti vaatinut järjestelmän perusteellista uudistamista, jotta siitä tulisi entistä yksinkertaisempi, avoimempi ja demokraattisempi, muun muassa ottamalla käyttöön uusia ja aitoja omia varoja, joiden pitäisi asteittain ja mahdollisuuksien mukaan korvata BKTL‑osuudet;

G.  toteaa, että komissio ehdotti vuonna 2011 kunnianhimoista omia varoja koskevaa lainsäädäntöpakettia (COM(2011)0510), jonka se esitti yhdessä vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten kanssa ja jonka tavoitteena oli jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien yksinkertaistaminen, uusien omien varojen käyttöönotto (uudistettu arvonlisävero ja finanssitransaktiovero) ja korjausmekanismien uudistaminen; toteaa, että neuvosto ei ottanut näitä ehdotuksia huomioon;

H.  toteaa, että vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen tuloksena perustettiin omia varoja käsittelevä korkean tason työryhmä, johon kuuluu edustajia kaikista kolmesta tärkeimmästä EU-toimielimestä ja jota johtaa Mario Monti; ottaa huomioon, että työryhmä esitti joulukuussa 2016 loppuraportin ja suosituksia, jotka muodostavat pohjan parlamentin kannalle, joka on esitetty tässä päätöslauselmassa; korostaa, että kaikki työryhmän jäsenet hyväksyivät loppuraportin yksimielisesti, mukaan lukien neuvoston nimittämät jäsenet;

1.  toteaa, että komissio esittää toukokuuhun 2018 mennessä ehdotuksia vuoden 2020 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä; edellyttää, että komission ehdottamaan tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyy kunnianhimoisia ehdotuksia, joilla pyritään muuttamaan omia varoja koskevaa päätöstä ja kaikkia siihen liittyviä säädöksiä sekä ottamaan käyttöön uusia omia varoja; korostaa, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen meno- ja tulopuoli käsitellään molemmat yhtenä pakettina tulevissa neuvoston ja parlamentin välisissä neuvotteluissa; toteaa, ettei monivuotisesta rahoituskehyksestä voida sopia, ellei omia varoja koskevassa kysymyksessä edistytä vastaavasti;

2.  esittää tämän päätöslauselman voidakseen esittää kantansa EU:n omien varojen järjestelmän uudistamisen tärkeimmistä osatekijöistä, myös uusien omien varojen korin koostumuksesta, sekä niistä nykyisen järjestelmän osatekijöistä, jotka olisi säilytettävä; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin kannan asianmukaisesti huomioon valmistellessaan unionin omia varoja koskevia lainsäädäntöehdotuksia ja katsoo, että näiden olisi oltava soveltamisalaltaan kunnianhimoisia ja ne olisi esitettävä yhdessä vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten kanssa; on vakuuttunut siitä, että unionin talousarvion tulopuolella on saatava aikaan huomattavaa edistystä, jotta voidaan helpottaa sopimusta seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä;

I.OIKEUDELLINEN KEHYS JA PÄÄTÖKSENTEKOPROSESSI

3.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 311 artiklassa todetaan seuraavaa: ”Unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat. Talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omin varoin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita tuloja”; korostaa näin ollen, että oikeudellinen velvoite antaa unionin talousarvioon aitoja omia varoja perustuu suoraan perussopimukseen;

4.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 310 artiklassa todetaan, että unionin talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa; toteaa näin ollen, että tulojen olisi katettava kaikki menot, jotka budjettivallan käyttäjä on vuosittain hyväksynyt; korostaa, että unionin talousarviossa ei voi olla vuotuista alijäämää eikä sitä voida rahoittaa lainaamalla varoja rahoitusmarkkinoilta;

5.  toteaa, että keskeisin omien varojen järjestelmää koskeva säädös eli omia varoja koskeva päätös hyväksytään neuvostossa yksimielisesti Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen ja että kaikkien jäsenvaltioiden on ratifioitava se; korostaa, että tämä on yksi painavimmista lainsäädäntömenettelyistä perussopimuksessa;

6.  toteaa, että neuvosto vahvistaa tässä säädöksessä muun muassa omien varojen enimmäismäärän ja voi ottaa käyttöön uusia omien varojen luokkia tai poistaa olemassa olevan luokan; korostaa, että vaikka omia varoja koskevassa päätöksessä ei ole päättymispäivää, se on suoraan sidoksissa monivuotiseen rahoituskehykseen, jossa asetetaan menojen enimmäismäärä samalle ajanjaksolle;

7.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksella otettiin käyttöön omia varoja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevia uusia määräyksiä, joiden perusteella neuvosto voi antaa asetuksen määräenemmistöllä parlamentin hyväksynnän jälkeen; pitää kuitenkin valitettavana, että useat täytäntöönpanomääräykset ja etenkin ne, jotka koskevat BKTL‑varojen laskemista, ovat edelleen osa omia varoja koskevaa päätöstä; kehottaa siksi sujuvoittamaan omia varoja koskevan päätöksen hyväksymistä; kehottaa neuvostoa ja komissiota perussopimuksen tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä tukemaan parlamentin pyyntöä SEUT:n 311 artiklan muuttamisesta, jotta vahvistetaan parlamentin roolia omien varojen hyväksymismenettelyssä;

8.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa finanssipolitiikastaan, ja korostaa, että oikeus periä veroja on keskeisellä sijalla jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeudessa; korostaa, että EU:n omien varojen järjestelmän uudistaminen ei merkitse kansallisen itsemääräämisoikeuden siirtämistä, vaan nykyinen järjestelmä mukautetaan EU:n perussopimusten henkeen ja kirjaimeen;

II.NYKYISEN OMIEN VAROJEN JÄRJESTELMÄN UUDISTAMISEN TAUSTALLA OLEVAT SYYT

i.Tarve puuttua nykyisen järjestelmän puutteisiin

9.  tähdentää, että nykyinen omien varojen järjestelmä on erittäin monimutkainen, epäoikeudenmukainen, läpinäkymätön ja täysin käsittämätön unionin kansalaisille; panee erityisesti merkille vaikeaselkoiset laskelmat, jotka liittyvät kansallisiin hyvityksiin ja korjausmekanismeihin, joita sovelletaan omien varojen järjestelmään tai tilastolliseen alv-perusteiseen omaan varaan; korostaa lisäksi, että järjestelmään ei kohdistu EU:n tasolla tehokasta parlamentaarista valvontaa eikä sillä pohjimmiltaan ole demokraattista oikeutusta tai vastuuvelvollisuutta;

10.  korostaa, että tapa, jolla omien varojen järjestelmä on kehittynyt eli että vaiheittain on korvattu aidot omat varat ns. kansallisilla rahoitusosuuksilla, saa aikaan sen, että jäsenvaltioiden väliset nettotaseet painottuvat suhteettomasti, ja tällöin jää suurelta osin huomaamatta, miten unionin talousarviolla todella edistetään yhteisten eurooppalaisten tavoitteiden saavuttamista kaikkien unionin kansalaisten hyödyksi; pitää siksi valitettavana, että kansallisten rahoitusosuuksien kokonaisosuus unionin talousarviosta, joka lasketaan joko BKTL:sta tai prosenttiosuutena tilastollisesta alv-perusteisesta omasta varasta, on noin 83 prosenttia unionin kokonaistuloista;

11.  on vakuuttunut siitä, että BKTL-varojen hallitsevuus on vahvistanut ns. oikeudenmukaisiin palautuksiin pohjautuvaa ajattelutapaa, joka on päässyt monopoliasemaan neuvoston keskusteluissa, sekä unionin talousarvion tulo- että menopuolella; korostaa tässä yhteydessä valitettavana Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksen, siihen liittyvien hyvitysten ja muiden korjausjärjestelyjen käyttöönottoa tulopuolella sekä kyvyttömyyttä sopia unionin talousarvion määrärahojen riittävästä tasosta vuotuisessa talousarviomenettelyssä; katsoo, että EU:n on irtauduttava nettotoimintajäämän käsitteestä, koska käytännössä kaikki jäsenvaltiot ovat unionin talousarvion yhteydessä edunsaajia;

12.  katsoo erityisesti, että kansallisen tason poliittiset ja taloudelliset näkökohdat vaikuttavat päätökseen unionin vuotuisen talousarvion määrästä ja asettavat talousarvioneuvotteluille rajoitteita, jotka johtavat usein neuvostossa nollasummapeliin nettomaksajien ja nettosaajien välillä; toteaa, että unionissa tehdyt sitoumukset, myös neuvoston tekemät, sivuutetaan usein; katsoo, että tämän vuoksi kustannussäästöjä ehdotetaan usein sellaisiin EU:n toimintapolitiikkoihin, joilla on eniten eurooppalaista lisäarvoa, ja että siten itse EU‑hanke hiipuu;

13.  toteaa, että kansalliset rahoitusosuudet unionin talousarvioon on selkeästi yksilöity kansallisten talousarvioiden menopuolella ja että ne nähdään usein taloudellisena taakkana, joka on suurempi kuin EU:n rahoituksesta saatavat hyödyt, jotka ovat usein vähemmän näkyviä; korostaa tässä yhteydessä, että pitää lisätä yleistä tietoisuutta unionin talousarvion hyödyistä;

14.  on tämän vuoksi vakuuttunut siitä, että nykyinen omien varojen järjestelmä on pohjimmiltaan perussopimuksen kirjaimen ja hengen vastainen; toistaa pitkäaikaisen kantansa, että EU:n varojen perusteellinen uudistaminen on välttämätöntä, jotta unionin talousarvion rahoittaminen voidaan mukauttaa uudelleen perustamissopimuksen vaatimuksiin ja unionin tarpeisiin kokonaisuudessaan;

ii. Tarve mahdollistaa unionin politiikkojen rahoitus ja uusiin haasteisiin vastaaminen

15.  korostaa, että vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä on varmistettava asianmukainen rahoitus sellaisille EU-politiikoille ja -ohjelmille, joilla on selvää eurooppalaista lisäarvoa, mutta myös tarjottava lisärahoitusta uusiin haasteisiin, joita on jo yksilöity sellaisilla aloilla kuten kasvu ja työllisyys, ilmastonmuutos, ympäristönsuojelu, kilpailukyky, yhteenkuuluvuus, innovointi, muuttoliike, EU:n ulkorajojen valvonta, turvallisuus ja puolustus;

16.  korostaa lisäksi, että on vältettävä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puutteet ja on heti alusta alkaen annettava riittävät resurssit, jotka mahdollistavat sen, että unioni voi toteuttaa poliittista ohjelmaansa ja reagoida tehokkaasti odottamattomiin tilanteisiin tai kriiseihin seuraavan rahoituskehyksen kaudella; muistuttaa, että vuotuisessa talousarviomenettelyssä toistuvasti ilmenevä maksumäärärahojen riittämättömyyden ongelma on ratkaistava; palauttaa mieliin, että monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännöksiä jouduttiin jo käyttämään merkittävästi, jotta voitiin selvitä muuttoliike- ja pakolaiskriisistä;

17.  on varautunut siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta on tärkeä haaste myös seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja kaikissa siihen liittyvissä budjettipäätöksissä, riippumatta saavutettavasta taloudellisesta ratkaisusta; katsoo, että ennen vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevaa päätöstä olisi kurottava umpeen ns. brexit-vaje, jotta voidaan taata, että EU:n varoja ei vähennetä ja että EU:n ohjelmiin ei kohdistu haittavaikutuksia;

18.  pitää myönteisenä komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin tekemää ehdotusta, jonka mukaan unionin talousarvioon luodaan erillinen euroalueelle omistettu budjettikohta ja jonka hän esitteli unionin tilaa käsittelevässä puheessaan Euroopan parlamentille ja jota hän kehitti edelleen 6. joulukuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa uusista talousarviovälineistä unionin kehykseen vakaan euroalueen tueksi (COM(2017)0822); edellyttää siksi unionin talousarvioon nykyisen enimmäismäärän ylittävää valmiutta;

III.KOHTI HYVÄKSYTTÄVÄÄ JA TASAPAINOISTA OMIEN VAROJEN JÄRJESTELMÄÄ

i Uuden omien varojen järjestelmän luomista koskevat periaatteet ja olettamukset

19.  kannattaa vakaan rahoituksen järjestämiseksi EU:n tasolla avointa, yksinkertaisempaa ja tasapuolisempaa omien varojen uutta järjestelmää, joka perustuu nykyisen järjestelmän tehokkaiksi osoittautuneisiin osatekijöihin; katsoo, että omien varojen järjestelmän uudistamisen olisi perustuttava tiettyihin ohjaaviin periaatteisiin;

20.  korostaa tarvetta yhdistää tulot politiikkatavoitteisiin, erityisesti mitä tulee sisämarkkinoihin, energiaunioniin sekä ympäristö-, ilmasto- ja liikennepolitiikkaan; katsoo tässä yhteydessä, että unionin talousarviossa olisi keskityttävä eurooppalaista lisäarvoa tuottaviin toimintapolitiikkoihin, kuten parlamentti on todennut EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta 24. lokakuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa(10);

21.  korostaa, että toiminnalliselta kannalta kaikkia uusia omia varoja ei voida ottaa käyttöön samanaikaisesti, ja huomauttaa, että vaiheittainen täytäntöönpano on tarpeen; katsoo siksi, että omien varojen järjestelmän uudistaminen voitaisiin toteuttaa kaksivaiheisena: ensi sijassa otetaan käyttöön teknisesti yksinkertaisempia omia varoja, joiden keruu on hallinnoitavissa helposti ja kohtuullisin kustannuksin, ja tämän jälkeen otetaan asteittain käyttöön kukin uusi oma vara sovitun aikataulun mukaisesti, kunnes ne ovat kaikki päässeet täyteen toimintavalmiuteen;

22.  katsoo, että uusien omien varojen käyttöönotolla tulisi olla kaksi tarkoitusta eli yhtäältä vähentää huomattavasti BKTL-perusteisten rahoitusosuuksien osuutta (pyrkien 40 prosentin osuuteen), mikä luo säästöjä jäsenvaltioiden talousarvioissa, ja toisaalta olisi mahdollistettava EU-rahoituksen korkeampi taso vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ja katettava lisäksi määrärahavaje, joka syntyy Yhdistyneen kuningaskunnan erosta; muistuttaa tässä yhteydessä, että uusien omien varojen tavoitteena ei ole lisätä EU:n veronmaksajien yleistä verotaakkaa ja että uusien omien varojen käyttöön ottaminen ei saisi vaikuttaa heihin;

23.  kehottaa poistamaan kaikki hyvitykset ja korjaukset, samalla kun taataan jäsenvaltioiden välinen oikeudenmukainen kohtelu; korostaa tässä yhteydessä, että brexit tarkoittaa sitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus ja siihen liittyvät ”hyvityksestä myönnettävät hyvitykset” jäävät pois käytöstä ja lakkaavat olemasta ja että tilastollisten alv-varojen uudistaminen on välttämätöntä;

24.  katsoo, että perinteiset omat varat eli tullit ja maatalousmaksut sekä sokeri- ja isoglukoosimaksut ovat luotettava ja aito unionin tulolähde, koska ne juontuvat suoraan siitä, että EU on tulliliitto, ja tähän liittyvästä oikeudellisesta toimivallasta ja yhteisestä kauppapolitiikasta; katsoo näin ollen, että perinteiset omat varat olisi säilytettävä unionin talousarviossa tulolähteenä; katsoo, että jos jäsenvaltioiden itselleen pidättämien keruukustannusten osuutta vähennetään, suurempi osa näistä tuloista voidaan osoittaa unionin talousarvioon;

25.  toteaa, että BKTL-rahoitusosuus antaa unionin talousarviolle luotettavan, vakaan ja oikeudenmukaisen tulolähteen ja että sillä on takanaan jäsenvaltioiden suuren enemmistön erittäin vankka tuki; katsoo siksi, että se olisi säilytettävä mutta ainoastaan tasapainottavana ja jäljelle jäävänä unionin talousarvion omana varana, mikä lopettaisi ”oikeudenmukaisiin palautuksiin” perustuvan ajattelutavan; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa, että BKTL-rahoitusosuus luokitellaan samalla tavalla kaikissa kansallisissa talousarvioissa eli EU:n tuloina eikä kansallisten hallitusten menoina;

ii. Uusien omien varojen määrittelyssä käytetyt kriteerit

26.  on samaa mieltä omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän raportissa esitetystä näkemyksestä, jonka mukaan mahdollisia uusia omia varoja kartoitettaessa on otettava asianmukaisesti huomioon seuraavat kriteerit: kohtuus/oikeudenmukaisuus, tehokkuus, riittävyys ja vakaus, avoimuus ja yksinkertaisuus, demokraattinen vastuuvelvollisuus ja budjettikuri, keskittyminen eurooppalaiseen lisäarvoon, toissijaisuusperiaate ja jäsenvaltioiden verotuksellinen itsemääräämisoikeus sekä poliittisten transaktiokustannusten rajoittaminen;

27.  kehottaa komissiota edellä esitetyn perusteella tarkastelemaan seuraavan uusien omien varojen korin käyttöönottoa;

iii. Mahdollisten uusien omien varojen kori

a. Tavoite: lujittaa yhtenäismarkkinoita, lisätä niiden avoimuutta ja parantaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä

– Arvonlisävero

28.  palauttaa mieliin, että siitä lähtien, kun arvonlisävero otettiin käyttöön lähes 50 vuotta sitten, sitä on käytetty yhden unionin talousarvion oman varan laskentaperusteena, ja että tämä oma vara tuottaa tällä hetkellä noin 12 prosenttia unionin tuloista;

29.  toteaa kuitenkin, että nykyisessä järjestelmässä on vakavia puutteita: vara on laskettu tilastotietojen perusteella, se on tarpeettoman monimutkainen eikä sillä ole suoraa yhteyttä kansalaisiin, se on pelkkä tulonsiirto, joka koskee osaa jäsenvaltioiden keräämistä tuloista, eikä se näin ollen tuo lisäarvoa verrattuna BKTL-varoihin eikä sen osuuspohja ole avoin eivätkä veronmaksajat ole tasavertaisessa asemassa;

30.  pitää valitettavana, että OLAF on toistuvasti havainnut jäsenvaltioissa törkeitä tullipetoksia, jotka ovat johtaneet unionin talousarvion kannalta merkittäviin tulonmenetyksiin; viittaa tuontimenettelyjä koskevaan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 19/2017 (”Tuontimenettelyt: oikeuskehyksen puutteet ja täytäntöönpanon tehottomuus vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin”) ja on huolissaan siitä, että huijarit kykenevät edelleen löytämään jäsenvaltioiden heikoimman lenkin päästäkseen tulliunioniin ja että unionin talousarvioon voi aiheutua tappioita myös seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tällaisen unionin talousarviota vahingoittavan toiminnan lopettamiseksi;

31.  palauttaa mieliin uuden alv-perusteisen oman varan luomisesta vuonna 2011 annetun lainsäädäntöehdotuksen, joka olisi johtanut EU:n laajuiseen kiinteään veroprosenttiin tavaroiden ja palvelujen toimittamisen taikka tavaroiden tuonnin nettoarvon perusteella, joihin olisi sovellettu yhteistä vakiomääräistä arvonlisäverokantaa; toteaa, että vaikka tämä ehdotus ei mennyt läpi, helmikuussa 2013 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannusti neuvostoa jatkamaan työtään asian parissa; katsoo, että nykyinen tilanne tarjoaa tilaisuuden saada aikaan mahdollinen läpimurto asiassa;

32.  suhtautuu myönteisesti korkean tason työryhmän ehdotuksessa esitettyyn näkemykseen alv-järjestelmään perustuvista omista varoista, jotta järjestelmää yksinkertaistetaan, vähennetään sen hallinnollisia kustannuksia ja vahvistetaan yhteyttä EU:n alv-politiikan ja tosiasiallisten alv-tulojen välillä;

33.  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2016 julkaistun arvonlisäveroa koskevan komission toimintasuunnitelman (”Kohti yhtenäistä EU:n arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä”) (COM(2016)0148) sekä 4. lokakuuta 2017 tehdyn ehdotuksen, joka koskee EU:n alv-alueen perusperiaatteita ja keskeisiä uudistuksia; tukee EU:n alv-järjestelmän perusteellista uudistamista siten, että tavoitteena olisi oltava laajentaa veropohjaa, mikä vähentäisi petosten mahdollisuutta ja määräysten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja toisi uusia tuloja; katsoo, että osa näistä uusista tuloista olisi osoitettava unionin talousarvioon;

34.  katsoo, että yksinkertaistetun alv-varan olisi perustuttava alv-järjestelmien yhteiseen nimittäjään kaikkialla EU:ssa, ja toteaa, että näin ollen se ei poistaisi kaikkia kansallisia erityispiirteitä, jotka ovat perusteltuja erinäisistä syistä;

35.  kannattaa sitä, että asetetaan yhdenmukainen veroaste (1–2 prosenttia) tuloille, jotka saadaan uudistetusta arvonlisäverosta, jonka jäsenvaltioiden hallinnot keräävät kokonaisuudessaan unionin omana varana; katsoo, että tällainen järjestelmä voisi tarjota EU:lle merkittävän ja vakaan tulolähteen rajallisin hallinnollisin kustannuksin;

36.  korostaa, että komissio on jo esittänyt lainsäädäntöehdotuksia EU:n alv-sääntöjen uudistamiseksi merkittävästi, ja että lisäaloitteita on odotettavissa vuonna 2018; korostaa, että alv-uudistus on saatava päätökseen mahdollisimman pian ja viimeistään ennen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen käynnistymistä;

37.  kehottaa komissiota – asiaankuuluvan alv-lainsäädännön hyväksymistä odotettaessa – esittämään ehdotuksen uudistetusta alv-varasta osana EU:n omia varoja koskevaa tulevaa lainsäädäntöpakettia; katsoo, että tällaisessa ehdotuksessa olisi otettava huomioon parhaillaan keskusteltavana olevan alv-uudistuksen tärkeimmät tulokset;

– Yhteisövero

38.  palauttaa mieliin, että parlamentti kehotti 6. heinäkuuta 2016 veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä antamassaan päätöslauselmassa(11) komissiota antamaan ehdotuksen yhteiseksi yhdistetyksi yhteisöveropohjaksi” ja liittämään siihen asianmukaisen ja reilun jakoperusteen, koska se olisi kattava ratkaisu, jonka avulla voidaan puuttua haitallisiin verokäytäntöihin unionissa, selkiyttää ja yksinkertaistaa tilannetta yritysten kannalta ja helpottaa rajatylittävää taloudellista toimintaa unionissa”;

39.  panee merkille yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevat komission ehdotukset mutta palauttaa mieliin pyyntönsä siitä, että tätä olisi laajennettava koskemaan siirtymäkauden jälkeen kaikkia yrityksiä; korostaa, että nykyisten yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevien ehdotusten olisi katettava myös digitaalinen talous; ehdottaa näiden ehdotusten pohjalta, että yrityksen digitaalista läsnäoloa olisi kohdeltava samalla tavoin kuin yrityksen fyysistä toimipaikkaa määrittelemällä ja identifioimalla pysyvä digitaalinen toimipaikka;

40.  on samaa mieltä korkean tason työryhmän arviosta, jonka mukaan yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja on perusta uudelle omalle varalle, joka täyttää kaikki ryhmän asettamat kriteerit; korostaa, että yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja on myös keskeinen kehitystekijä sisämarkkinoille, jotka ovat julkinen unionin hyödyke, koska se estää sekä asiatonta jäsenvaltioiden välistä verokilpailua että vero-optimointia, jotka vahingoittavat tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

41.  muistuttaa, että komission arvion mukaan EU menettää vuosittain biljoona euroa verovilpin erilaisten ilmenemismuotojen vuoksi; korostaa, että keräämättä jääneitä verotuloja on pyrittävä saamaan takaisin petosten ja verovilpin torjumista koskevalla koordinoidulla politiikalla, joka perustuu avoimuuteen, yhteistyöhön ja koordinointiin;

42.  pyytää komissiota ehdottamaan yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevan direktiivin uudelleentarkastelun päätelmien perusteella unionin talousarvion uusia omia varoja, jotka lasketaan yhteisöveropohjasta saatujen jäsenvaltioiden tulojen perusteella; kannattaa yhdenmukaisen verokannan asettamista yhteisöveropohjasta omina varoina kerättäviä tuloja varten; katsoo, että tällainen järjestelmä voisi tarjota EU:lle merkittävän ja vakaan tulolähteen rajallisin hallinnollisin kustannuksin;

– Rahanlyöntipalkkio

43.  katsoo, että Euroopan keskuspankin voitoista saatavat tulot (valuutan liikkeeseen laskemiseen perustuvat EKP:n tulot) kytkeytyvät suoraan Euroopan talous- ja rahaliittoon, joten niiden olisi muodostettava uusi oma vara sen sijaan, että ne tilitetään valtionkassoihin; katsoo, että tällaisen omien varojen lähteen olisi oltava suoraan yhteydessä euroaluetta koskevaan EU:n talousarvon erityiseen budjettikohtaan;

b. Tavoite: vähentää finanssikeinottelua ja vahvistaa verotuksen oikeudenmukaisuutta aloilla, jotka käyttävät aggressiivisen verosuunnittelun välineitä tai aggressiivista vero-optimointia

– Finanssitransaktiovero unionin tasolla

44.  kannustaa yhdentoista jäsenvaltion ryhmän pyrkimyksiä ottaa tiiviimmän yhteistyön puitteissa käyttöön finanssitransaktiovero komission vuonna 2011 tekemän ehdotuksen jälkeen; kehottaa kaikkia muita jäsenvaltioita liittymään kyseiseen ryhmään, jotta voidaan välttää rahoitusmarkkinoiden häiriöt ja varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta;

45.  on samaa mieltä korkean tason työryhmän kanssa siitä, että tuetaan finanssitransaktioveroa mahdollisena uutena omien varojen lähteenä EU:n talousarvioon, mutta toteaa, että samalla on huomioitava, että olisi tarkasteltava muitakin keinoja verottaa finanssitoimintaa;

46.  kehottaa sen vuoksi luomaan unionin talousarviota varten uuden oman varan, joka lasketaan finanssitoiminnan verotuksen valitun menetelmän perusteella;

– Digitaalialan yritysten verotus

47.  pitää myönteisenä, että valtiovarainministerien 16. syyskuuta 2017 pidetyn epävirallisen neuvoston päätelmissä kehotetaan kehittämään uudet digitaaliset verotussäännöt vastauksena neljän valtiovarainministerin kirjeeseen, jossa pyydetään komissiota tutkimaan tehokkaita ratkaisuja, jotka perustuvat ajatukseen luoda ns. tasoitusvero, joka asetettaisiin digitaalisten yritysten EU:ssa kerryttämälle liikevaihdolle; korostaa kuitenkin, että 21. syyskuuta 2017 antamassaan tiedonannossa ”Oikeudenmukainen ja tehokas verojärjestelmä Euroopan unionin digitaalisille sisämarkkinoille” komissio totesi yhdistetyn yhteisöveropohjan olevan asiayhteys, jossa voidaan arvioida uudelleen digitaalisten yhtiöiden nykyaikaista ja vakaata verotusta koskevia sääntöjä ja käsitellä digitaalisesta taloudesta koituvia verohaasteita; edellyttää EU:lta koordinoitua lähestymistapaa myös lyhyen aikavälin ratkaisuihin, jotta voidaan välttää yksipuolisesta toiminnasta aiheutuva sisämarkkinoiden vääristyminen ja digitaalisten yhtiöiden veroparatiisit;

48.  on samaa mieltä siitä, että digitaalitaloudella olisi oltava uudenaikainen ja vakaa finanssipoliittinen kehys, jotta voidaan kannustaa innovointia, puuttua markkinoiden pirstoutumiseen ja epäreiluun kilpailuun ja antaa kaikille toimijoille mahdollisuus hyödyntää uusia tasavertaisia ja tasapainoisia edellytyksiä, samalla kun varmistetaan, että digitaaliset alustat ja yhtiöt maksavat oman osuutensa tuottamiinsa voittoihin perustuvista veroista; huomauttaa lisäksi, että on tärkeää varmistaa yritysinvestointien verovarmuus, jotta voidaan korjata nykyiset puutteet ja estää uusien verotuksen porsaanreikien syntyminen sisämarkkinoilla;

49.  pitää tärkeänä sitä, että digitaalisten markkinoiden osalta toteutetaan verotoimenpiteitä, jotta voidaan rajoittaa verovilppiä ja -vääristymiä, aggressiivista verosuunnittelua tai verotuksen optimointia sekä eurooppalaisten mekanismien väärinkäyttöä verotuksen välttämistarkoituksessa; katsoo, että nämä käytännöt vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla ja vievät jäsenvaltioilta niille kuuluvia verotuloja;

50.  edellyttää lähtökohtaisesti, että luodaan unionin talousarvion uusi oma vara, jota peritään digitaalitalouden transaktioista; katsoo kuitenkin, että ottaen huomioon parhaillaan käytävät merkittävät neuvottelut sekä EU:n että OECD:n tasolla on liian aikaista päättää tarkoista järjestelyistä tällaisen oman varan luomiseksi;

51.  katsoo kuitenkin, että kaikkien EU:n viranomaisten tekemien järjestelyjen, kuten rekisteröinti- tai seurantajärjestelmät taikka sääntelymekanismit, olisi välittömästi mahdollistettava tullien tai maksujen periminen unionin talousarviota varten niiden eurooppalaisen lisäarvon nojalla; katsoo, että nämä ovat EU:n julkisia hyödykkeitä ja, kuten korkean tason työryhmä totesi, ne tarjoavat perustan luoda maksun, joka on unionin politiikoista saatavaa ns. muuta tuloa;

c. Tavoite: edistää energiakäännettä ja ilmaston lämpenemisen torjumista

– Ympäristövero ja -maksut

52.  vahvistaa, että ilmastonmuutoksen torjunta, siirtyminen kestävään ja vähähiiliseen kiertotalouteen sekä energiaunionia koskevien yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttaminen ovat EU:n politiikkojen keskeisiä tavoitteita;

53.  on edelleenkin vakuuttunut siitä, että ainoastaan yhteisillä EU-tason energia- tai ympäristöveroilla voidaan varmistaa yritysten välinen tasavertainen kilpailu ja sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja että tällaisilla veroilla edistetään siirtymistä progressiivisempaan ja kestävämpään kehitysmalliin;

54.  painottaa myös ympäristöverotuksen merkitystä mekanismina, joka soveltuu erityisen hyvin EU:n omien varojen joukkoon; kehottaa komissiota antamaan edelleen korkean tason työryhmän ja budjetista vastaavan komission jäsenen kaavailujen mukaisesti ehdotuksia uusista ekologisista omista varoista, jotka ovat unionin tiettyjen politiikanalojen, kuten energiapolitiikan (energiavero), ympäristö- ja ilmastopolitiikan (hiiltä koskeva rajaveromekanismi, muoveista perittävä vero ja päästökauppajärjestelmä) ja liikennepolitiikan (maantieliikenteen polttoaineiden ja lentolippujen verottaminen) mukaisia, jotta voidaan edistää uusia unionin omia varoja;

55.  edellyttää, että merkittävä osa vaiheesta 4 (2021) lähtien saatavista päästökauppajärjestelmään pohjautuvista tuloista katsotaan EU:n uudeksi omaksi varaksi; muistuttaa, että tästä vaihtoehdosta on keskusteltu korkean tason työryhmässä ja että komissio on esittänyt kyseistä vaihtoehtoa 14. helmikuuta 2018 antamassaan tiedonannossa ”Uuden, modernin monivuotisen rahoituskehyksen avulla tuloksiin EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen” (COM(2018)0098); edellyttää, että samalla otetaan käyttöön hiilipäästöjen rajavero, jonka olisi unionin talousarvion uutena omana varana vaikutettava myös sen varmistamiseen, että kansainvälisen kaupan toimintaedellytykset ovat tasapuoliset, että tuotannon siirtoa halvan työvoiman maihin vähennetään ja että ilmastonmuutoksen kustannukset sisällytetään tuontituotteiden hintoihin;

56.  pyytää komissiota harkitsemaan EU:n tasolla muoveille ja kertakäyttötuotteille asetettavaa veroa, jolla kannustetaan kestävämpien vaihtoehtojen käyttöön;

57.  katsoo, että sähköveroon perustuvat omat varat olisivat osittain päällekkäisiä päästökauppajärjestelmän soveltamisalan kanssa ja herättäisivät huolia investointiolojen vakaudesta ja kotitalouksille aiheutuvasta taloudellisesta rasituksesta;

58.  katsoo, että mikäli yksittäiselle jäsenvaltiolle aiheutuu jostakin omasta varasta kohtuuton taakka, sitä voitaisiin keventää myöntämällä EU:n ohjelmista kestoltaan ja määrältään rajattua lisätukea unionin tavoitteiden mukaisesti; korostaa, ettei tällaista tukea voida myöntää unionin talousarvion tulopuolta koskevilla hyvityksillä eikä oikaisuilla;

59.  korostaa, että ympäristöperusteisten verojen tai maksujen käyttöön ottaminen ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, valinnat eri energialähteiden välillä ja energiahuollon yleinen rakenne;

iv. Muut tulonlähteet

60.  palauttaa mieliin, että vaikka omien varojen olisi oltava keskeisin osatekijä unionin talousarvion tulopuolella, niitä kuitenkin täydennetään SEUT-sopimuksen 311 artiklassa tarkoitetuilla ”muilla tuloilla”, joita ovat EU:n henkilöstön palkoistaan maksamat verot, toimielinten hallinnollisesta toiminnasta kertyvät tulot, kuten tulot tavaroiden myynnistä, vuokrauksesta, palvelujen tarjoamisesta ja pankkikoroista, EU:n ulkopuolisten maiden maksuosuudet tiettyihin EU:n ohjelmiin, viivästyskorko, yritysten maksamat sakot, jotka liittyvät useimmissa tapauksissa siihen, että niiden on todettu rikkovan EU:n kilpailulainsäädäntöä, ja tulot EU:n lainaksiotto- ja lainaksianto-operaatioista;

61.  toteaa, että varainhoitovuoden mahdollinen ylijäämä otetaan seuraavan vuoden talousarvioon tulona ja että muut tulot, ylijäämä ja tekniset mukautukset, edellisen vuoden ylijäämä mukaan luettuna, ovat noin 6 prosenttia kokonaistuloista; korostaa, että viimeksi kuluneina vuosina ”muiden tulojen” suurin osa on koostunut sakoista, joiden osuus yksin on 2,5 prosenttia kokonaistuloista (lukuun ottamatta käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja);

62.  pitää valitettavana, että tällaisten muiden tulojen tarjoama potentiaali on toistaiseksi jätetty huomiotta keskustelussa EU:n rahoituksesta; katsoo, että vaikka nämä tulot eivät ole vaihtoehto muille omille varoille niiden määrän, vaihtelevuuden ja ennakoimattomuuden vuoksi, ne ovat kuitenkin mahdollinen keino kattaa kasvaneita rahoitustarpeita seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä;

63.  muistuttaa, että näitä tuloja ja mahdollisia muutoksia koskevat oikeudelliset menettelyt ovat joustavampia kuin omia varoja koskevat menettelyt, koska niitä ei ole vahvistettu omia varoja koskevassa päätöksessä vaan sekundaarilainsäädännössä, joten ne eivät edellytä yksimielisyyttä;

64.  muistuttaa pitkäaikaisesta kannastaan, jonka mukaan kaikkien tulojen, jotka saadaan yrityksille EU:n kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrättävistä sakoista tai jotka liittyvät unionin talousarvioon maksettavien kansallisten rahoitusosuuksien maksuviivästyksiin, olisi oltava ylimääräisiä tuloja unionin talousarvioon ilman, että siitä aiheutuu vastaavasti BKTL-rahoitusosuuksien alentaminen;

65.  pyytää tämän vuoksi luomaan EU:n talousarvioon erityisvarauksen, johon otetaan vaiheittain kaikki ennakoimattomat muut tulot ja joka siirretään asianmukaisesti seuraavalle varainhoitovuodelle antamaan mahdollisuuksia lisärahoitukseen, kun tarvetta siihen esiintyy; katsoo, että tällainen varaus olisi osoitettava monivuotisen rahoituskehyksen erityisvälineisiin, ja budjettivallan käyttäjän päätöksellä siihen olisi voitava tehdä ylimääräisiä korotuksia sekä maksusitoumuksina että maksuina;

66.  korostaa EU:n politiikkojen ja etenkin erilaisten eurooppalaisten järjestelmien, kuten tulevan EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS), täytäntöönpanosta kolmansien maiden kansalaisille aiheutuvien maksujen potentiaalia unionin talousarvion kannalta; katsoo, että tietyissä tapauksissa nämä tulot voitaisiin korvamerkitä samaa politiikkaa tai samaa tarkoitusta varten; katsoo, että tämäntyyppistä mahdollista tuloa olisi tarkasteltava järjestelmällisemmin unionin ohjelmien ja politiikkojen vuoden 2020 jälkeisen sukupolven osalta, jotta unionin talousarvioon voidaan osoittaa täydentävä tulonlähde;

67.  korostaa, että vuonna 2016 EU:n erillisvirastojen käyttötarkoitukseensa sidotut tulot, kuten toimialoilta perittävät palkkiot ja maksut ja kansallisten talousarvioiden rahoitusosuudet, tuottivat noin miljardi euroa; pyytää komissiota ehdottamaan yhdenmukaista lähestymistapaa virastojen palkkioilla rahoittamiseen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105. (2) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 29. (3) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 39. (4) EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 214. (5) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 89. (6) EUVL C 443, 22.12.2017, s. 11. (7) EUVL C 443, 22.12.2017, s. 994. (8) EUVL C 294, 12.8.2016, s. 82. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0309. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuinen kasvuselvitys 2018 (2017/2226(INI))

P8_TA(2018)0077 A8-0047/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 121 artiklan 2 kohdan, 136 artiklan ja 148 artiklan,

–  ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011(1),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/85/EU(2),

–  ottaa huomioon täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011(3),

–  ottaa huomioon liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2011(4),

–  ottaa huomioon makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011(5),

–  ottaa huomioon julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011(6),

–  ottaa huomioon alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 473/2013(7),

–  ottaa huomioon rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013(8),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2017 julkaistun Euroopan finanssipoliittisen komitean raportin euroalueelle sopivan tulevan finanssipolitiikan virityksen arvioimisesta,

–  ottaa huomioon 25.–26. maaliskuuta 2010 ja 17. kesäkuuta 2010 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista 14. heinäkuuta 2015 annetun neuvoston suosituksen (EU) 2015/1184(9),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(10),

–  ottaa huomioon vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokkaasta hyödyntämisestä 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu: tilannekatsaus ja haasteet”(11),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan parlamentin puhemiehen, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä,

–  ottaa huomioon sopimuksen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta,

–  ottaa huomioon toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi 21. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon (COM(2015)0600),

–  ottaa huomioon toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi 6. joulukuuta 2017 annetun komission tiedonannon (COM(2017)0821),

–  ottaa huomioon komission syksyllä 2017 antamat Euroopan talousennusteet,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnalle laaditut tutkimukset ja yksityiskohtaiset analyysit euroalueen talouspolitiikan koordinoinnista eurooppalaisen ohjausjakson aikana (marraskuu 2015),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetut komission tiedonannon vuoden 2016 vuotuisesta kasvuselvityksestä (COM(2015)0690), vuoden 2016 kertomuksen varoitusmekanismista (COM(2015)0691) ja luonnoksen yhteiseksi työllisyysraportiksi (COM(2015)0700),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista Göteborgissa 17. marraskuuta 2017 allekirjoitetun ja annetun toimielinten välisen julistuksen,

–  ottaa huomioon rakenneuudistusten tukiohjelman perustamisesta kaudeksi 2017–2020 ja asetusten (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 1305/2013 muuttamisesta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/825,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä(12),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle ja komissiolle rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkinnan johdosta(13),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta (COM(2017)0770),

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien edustajien kanssa käydyt keskustelut eurooppalaisen ohjausjakson vuoden 2018 painopisteistä,

–  ottaa huomioon komission kanssa Euroopan parlamentissa käydyn keskustelun talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson paketista – vuotuinen kasvuselvitys 2018,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan tarkistuksina antaman lausunnon (A8-0047/2018),

A.  ottaa huomioon, että komission ennusteiden mukaan unionin talouden kasvun odotetaan jatkuvan, vaikka uusien työpaikkojen luomisen vauhti ja kotitalouksien ostovoiman kasvu hieman hiipuukin kahden seuraavan vuoden aikana kasvuprosentin oltua EU:ssa 2,4 vuonna 2017, alentuen hieman 2,2:een vuonna 2018 ja edelleen 2,0:aan vuonna 2019; toteaa, että lisätoimia tarvitaan kuitenkin maailmanlaajuisen talouskriisin vielä ratkaisematta olevien jälkivaikutusten käsittelemiseksi;

B.  toteaa, että EU:n nykyinen taloustilanne edellyttää jäsenvaltioissa toteutettavia kunnianhimoisia ja sosiaalisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia ja investointeja, jotta saadaan aikaan kestävää kasvua, työllisyyttä, kilpailukykyä ja ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä;

C.  ottaa huomioon, että yksityisen kulutuksen kasvun odotetaan hidastuvan hieman ensi vuonna ja tasaantuvan 2019, mikä johtuu inflaation noususta vuoteen 2017 verrattuna, vaikka jää edelleen alle EKP:n kahden prosentin tavoitteen, joskaan ei kovin etäälle siitä;

D.  katsoo, että Euroopan investointipankilla ja Euroopan strategisten investointien rahastolla (ESIR) sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastoilla on tuettu merkittävästi investointeja EU:ssa; ottaa kuitenkin huomioon, että yksityiset investoinnit ovat edelleen vuoden 2008 tason alapuolella, millä on kielteisiä vaikutuksia potentiaaliseen kasvuun, työpaikkojen luomiseen ja tuottavuuteen;

E.  ottaa huomioon, että työllisyyden oletetaan lisääntyvän edelleen ja että vuoden 2017 toisella vuosineljänneksellä työllisiä oli ennätykselliset 235,4 miljoonaa; toteaa, että jotkut työmarkkinaindikaattorit antavat aiheen olettaa pysyviä hankaluuksia, kuten työmarkkinoiden eriytymisen voimistumista ja epätasa-arvon pahentumista etenkin nuorten ja vain matalan koulutustalon omaavien kohdalla; toteaa, että työttömyysaste on EU:ssa 7,5 prosenttia (alin luku yhdeksään vuoteen) ja euroalueella 8,9 prosenttia (alin luku kahdeksaan vuoteen), mikä on edelleen liian paljon etenkin nuorten kannalta; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen huomattavia eroja ja että työllisyysasteet ovat edelleen kaukana kriisiä edeltävästä tasostaan ja erityisesti Eurooppa 2020 -strategiassa asetetuista kansallisista tavoitteista; toteaa, että piilotyöttömyysaste (työttömät henkilöt, jotka haluavat tehdä työtä mutta jotka eivät aktiivisesti hae työpaikkaa) oli 20 prosenttia vuonna 2016;

F.  toteaa, että tiettyjen suuryhtiöiden ja yksityishenkilöiden veron kiertäminen, verovilppi ja veropetokset ovat tuottaneet useille jäsenvaltioille miljardien eurojen tappiot, mikä rasittaa pk-yrityksiä ja muita veronmaksajia;

G.  toteaa, että kohentunut taloustilanne tarjoaa mahdollisuuksia kunnianhimoisten ja sosiaalisesti tasapainoisten rakenneuudistusten toteuttamiseen ja erityisesti toimenpiteisiin, joilla kannustetaan investointeihin, koska investointien taso on BKT:llä mitattuna edelleen alhaisempi kuin finanssikriisiä välittömästi edeltäneellä kaudella, ja joilla kohennetaan julkisten varojen tilannetta, kun otetaan huomioon väestönkehityksestä aiheutuva rasitus veloista selviytymiseen;

1.  panee merkille vuoden 2018 vuotuisen kasvuselvityspaketin julkaisemisen ja paketissa ehdotetun keinovalikoiman, kuten investointeja, kunnianhimoisia ja sosiaalisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia ja vastuullista finanssipolitiikkaa, ja toteaa, että paketti on esitetty keinona vauhdittaa entisestään kasvua ja vahvistaa unionin elpymistä, ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä ja kilpailukykyä; on samaa mieltä siitä, että kasvun ja työpaikkojen luomiseen tarvitaan rakenneuudistuksia ja että on torjuttava edelleen eriarvoisuutta, joka jarruttaa talouskasvua;

Luku 1 – Investoinnit ja kasvu

2.  korostaa potentiaalisen tuotannon, tuottavuuden ja kilpailukyvyn riittämättömän kasvun sitkeää rakenteellista ongelmaa, julkisten ja yksityisten investointien liian alhaista tasoa sekä kunnianhimoisten ja sosiaalisesti tasapainoisten uudistusten puutetta eräissä jäsenvaltioissa;

3.  muistuttaa, että eräillä jäsenvaltioilla on edelleen kosolti vaihtotaseen ylijäämää, jota voitaisiin käyttää julkisten ja yksityisten investointien houkuttelemiseen ja talouskasvun elvyttämiseen;

4.  muistuttaa julkisten ja yksityisten investointien yhdistämisen ja rakenneuudistusten merkityksestä talouskasvun lisäämiseksi ja vivuttamiseksi EU:ssa;

5.  korostaa, että on tärkeää lisätä julkisia investointeja EU:ssa, jotta voidaan kääntää julkisten investointien nykyinen vähenevä kehitys; kehottaa lisäksi saattamaan pääomamarkkinaunionin valmiiksi, jotta voidaan lisätä yksityisiä investointeja koko sisämarkkina-alueella; katsoo, että yksityisten investointien sääntely-ympäristöä olisi parannettava edelleen;

6.  muistuttaa, että tarvitaan lisää investointeja tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin sekä teknologisiin uudistuksiin, jotta voidaan lisätä tuottavuutta; muistuttaa, että investoinnit esimerkiksi infrastruktuuriin, lastenhoitoon, sosiaaliseen asuntotuotantoon, koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, terveydenhuoltoon, tutkimukseen, digitaaliseen innovointiin ja kiertotalouteen voivat lisätä tuottavuutta ja/tai työllisyyttä; kehottaa komissiota tarkastelemaan energiatehokkuuden ja energiavarojen kulutuksen alalla annettuja maakohtaisia suosituksia ja varmistamaan, että maakohtaiset suositukset ovat kaikilta osin Pariisin ilmastosopimuksen mukaisia;

7.  pyytää komissiota arvioimaan merkittävien kasvua edistävien infrastruktuurihankkeiden nykyisiä esteitä tällaisten investointien elinkaaren aikana ja keskustelemaan parlamentin ja komission kanssa kyseisten esteiden käsittelemisestä nykyisessä lainsäädäntökehyksessä;

Luku 2 – Vastuullinen julkinen rahoitus

8.  panee merkille euroaluetta koskevissa suosituksissa ehdotetun finanssipolitiikan yleisesti ottaen neutraalin virityksen ja toteaa, että sen oletetaan olevan vuonna 2018 lievästi elvyttävä eräissä jäsenvaltioissa; muistuttaa, että unionin finanssipoliittisten sääntöjen johdonmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen sekä nykyisten joustavuuslausekkeiden soveltaminen kaikilta osin ovat ratkaisevia talous- ja rahaliiton toimivuudelle;

9.  tähdentää, että kansallisen tason ja euroaluetason finanssipoliittisilla virityksillä on tasapainotettava niin julkisen talouden ja investointien pitkän aikavälin kestävyys vakaus- ja kasvupaketin mukaisesti kuin lyhyen aikavälin makrotaloudellinen vakauttaminen;

10.  pitää myönteisenä julkistalouden kohenemista, joka on välttämätöntä vakaamman, kestävämmän ja vaikuttavamman kasvun aikaan saamiseksi, ja etenkin sitä, että EU:n ja euroalueen julkisen talouden velkasuhde on asteittain laskemassa ja julkisen talouden alijäämät pienentymässä, mutta korostaa samalla, että julkisen velan osuus BKT:stä euroalueella on edelleen noin 90 prosenttia ja useissa jäsenvaltioissa tätä tasoa reilusti korkeampi; korostaa, että kyseisten jäsenvaltioiden olisi kiireellisesti vähennettävä BKT-velkasuhdettaan, koska se on huomattavasti helpompaa talouden elpyessä; muistuttaa kuitenkin, että yhteiskuntien ikääntyminen ja muu väestörakenteen kehitys luovat valtavia rasitteita julkisen talouden kestävyydelle; kehottaa siksi jäsenvaltioita ottamaan vastuun tulevista sukupolvista;

11.  korostaa tarvetta keskittyä voimakkaammin kansallisten talousarvioiden sisältöön ja hallinnointiin; suhtautuu siksi myönteisesti menojen uudelleenarviointia koskevan käytännön lisääntymiseen ja kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan kriittisesti talousarvioidensa laatua;

Luku 3 – Rakenneuudistukset

12.  muistuttaa, että eräiden jäsenvaltioiden on jatkettava sosiaalisesti ja ekologisesti kestävien kasvua ruokkivien rakenneuudistusten toteuttamista etenkin nyt, kun koko EU:n taloudellinen tilanne kohenee ja BKT kasvaa lähes kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan kohentaa kilpailukykyä, työpaikkojen luomista, kasvua ja ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä;

13.  vaatii nostamaan tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevat menot lähemmäksi Eurooppa 2020 -strategiassa asetettuja tavoitteita; kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan asianmukaista politiikkaa ja järjestämään investointeja ja varmistamaan elinikäistä oppimista koskevien mahdollisuuksien yhdenvertaisen saatavuuden, kun otetaan huomioon työmarkkinoiden kehittyminen ja uusien ammattikuntien ilmestyminen;

14.  korostaa, että digitalisaatio, globalisaatio ja teknologian muutos muuttavat radikaalisti työmarkkinoitamme siten, että työllistymismuodoissa ja työsuhteen tyypeissä tapahtuu syvällisiä muutoksia, jotka edellyttävät mukautettua siirtymistä; pitää näin ollen tärkeinä dynaamisia työmarkkinoita, joiden sosiaaliturvajärjestelmät ovat helposti käytettävissä ja laadukkaat ja pystyvät reagoimaan näihin uusiin työmarkkinoiden tilanteisiin;

15.  toteaa, että investointien esteitä poistavilla uudistuksilla mahdollistettaisiin välitön tuki taloudelliselle toiminnalle ja luotaisiin samalla edellytykset pitkän aikavälin kasvulle;

16.  edellyttää verotuksen uudelleenarviointia, jossa pyritään oikeudenmukaiseen tasapainoon pääoman, työn ja kulutuksen verottamisen välillä;

Luku 4 – Lähentyminen ja osallistaminen

17.  korostaa, että talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ja maakohtaisten suositusten olisi osaltaan edistettävä Eurooppa 2020 -strategiassa ja sosiaalisten oikeuksien pilarissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja niiden avulla olisi luotava kasvua ja työpaikkoja; suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti sosiaali-indikaattoreiden tulostauluun sosiaalisen pilarin täytäntöönpanon seurannan välineenä;

18.  korostaa, että palkkojen reaalikasvu jäi nykyisellä kaudella jälkeen tuottavuuden kasvusta, ja samaan aikaan työmarkkinoilla ilmeni parannuksia; korostaa edellä mainitun huomioon ottaen, että tietyillä aloilla ja alueilla voisi olla varaa tuottavuustavoitteiden mukaisiin palkankorotuksiin, joilla varmistetaan hyvä elintaso, samalla kun otetaan huomioon kilpailukyky ja tarve puuttua eriarvoisuuteen;

19.  korostaa, että finanssipolitiikassa on otettava huomioon EKP:n riippumattomuutta kunnioittava rahapolitiikka;

20.  kehottaa komissiota kehittämään kattavan strategian, jolla tuetaan ekologista kestävyyttä lisääviä investointeja ja varmistetaan asianmukainen yhteys YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson välillä;

21.  pitää myönteisenä, että vuoden 2018 kasvuselvityspaketissa todetaan tarve ottaa käyttöön tehokkaita ja oikeudenmukaisia verojärjestelmiä, jotka tarjoavat oikeat kannustimet taloudelliselle toiminnalle; tukee komission aloitteita avoimuuden lisäämiseksi ja alv-järjestelmän uudistamiseksi ja panee merkille tähänastisen työn yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan toteuttamiseksi; suhtautuu myönteisesti kansainvälisiin toimiin veropetosten, verovilpin ja veron kiertämisen torjumiseksi; toteaa, että kansallisten verojärjestelmien tehokkuuden parantaminen voi lisätä valtion tuloja merkittävästi;

22.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään asianmukaisia toimenpiteitä, joilla autetaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria ja pakolaisia ja saadaan heidät kotoutumaan niiden edellytysten ennakoimiseksi hyvissä ajoin, joilla edesautetaan heidän jouhevaa siirtymistään työmarkkinoille ja estetään heidän joutumisensa pimeäksi työvoimaksi, sekä sen varmistamiseksi, että julkisille palveluille osoitetaan riittävästi resursseja; korostaa, että työmarkkinaosapuolilla olisi oltava keskeinen osa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien ja pakolaisten kotoutumisen helpottamisessa ja heihin kohdistuvan syrjinnän estämisessä työmarkkinoilla;

23.  on huolissaan siitä, että eräiden jäsenvaltioiden työmarkkinoilla ilmenee edelleen puutteita ja syrjintää, jotka heijastuvat eroina naisten ja miesten palkoissa, eläkkeelle siirtymisessä ja päätöksentekoon osallistumisessa;

Luku 5 – Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: omaksi kokeminen ja täytäntöönpano

24.  pitää myönteisenä, että euroalueen finanssipoliittiseen kokonaistilanteeseen kiinnitetään enemmän huomiota, ja korostaa, että yksittäisten jäsenvaltioiden on noudatettava vakaus- ja kasvusopimusta sekä siihen sisältyviä joustavuuslausekkeita kaikilta osin; korostaa, että finanssipolitiikan kokonaisviritys ei tarkoita sitä, että eri jäsenvaltioiden ylijäämät ja alijäämät voivat tasapainottaa toisensa;

25.  on huolissaan maakohtaisten suositusten ja etenkin lähentymistä edistävien, kilpailukykyä parantavien ja makrotalouden epätasapainoa vähentävien maakohtaisten suositusten matalasta noudattamisasteesta, katsoo, että kansallisen omistajuuden lisääminen kansallisella tasolla käytävien aitojen julkisten keskustelujen avulla johtaisi maakohtaisten suositusten parempaan täytäntöönpanoon; pitää tärkeänä varmistaa, että kansallisissa parlamenteissa keskustellaan maaraporteista ja maakohtaisista suosituksista; katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset olisi otettava entistä paremmin mukaan talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaan prosessiin; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia nykyisiä välineitä niiden maakohtaisten suositusten panemiseksi täytäntöön, joiden tarkoituksena on käsitellä näitä talous- ja rahaliiton kestävyyttä uhkaavia haasteita;

26.  korostaa, että mahdolliset lisätoimet talous- ja rahaliiton syventämiseksi voidaan toteuttaa vain vahvistamalla samalla demokraattista valvontaa; vaatii siksi lujittamaan Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien asemaa vastuuperiaatteen mukaisesti; pyytää kuulemaan neuvotteluprosessissa työmarkkinaosapuolia niin kansallisella kuin unioninkin tasolla;

27.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on todennut, että korruptio on edelleen investointien este joissakin jäsenvaltioissa ja että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen sekä riippumaton oikeuslaitos ja riippumattomat lainvalvontaviranomaiset ovat välttämättömiä asianmukaisen talouskehityksen varmistamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio on lopettanut vuotuisen korruptiontorjuntakertomuksen laatimisen, ja kehottaa sitä aloittamaan uudelleen tällaisen korruptiota jäsenvaltioissa koskevan vuotuisen analyysin tekemisen ja tarjoamaan mekanismeja korruption torjumiseen;

Vuotuista kasvuselvitystä 2018 koskevat alakohtaiset osuudet

Talousarviot

28.  toteaa, että EU:n talousarvioilla on edistettävä kestävää kasvua, lähentymistä, investointeja ja uudistuksia kansallisia talousarvioita koskevien ratkaisujen ja synergiavaikutusten avulla; katsoo siksi, että vuotuinen kasvuselvitys toimii ohjeena jäsenvaltioille sekä kansallisten talousarvioiden ja EU:n talousarvion valmistelulle erityisesti vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä laadittaessa;

29.  toistaa tältä osin, että kansallisten talousarvioiden ja EU:n talousarvion välistä synergiaa olisi lisättävä; korostaa, että komissiolla on tässä yhteydessä tärkeä rooli, kun otetaan huomioon sen osallisuus talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja EU:n talousarvion valmisteluun ja toteuttamiseen;

30.  pitää myönteisenä EU:n talousarvion synergiavaikutusten lisäämistä ja sen hajanaisuuden vähentämistä koskevaa ehdotusta, joka esitettiin omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän loppuraportissa ja suosituksissa, jotka julkaistiin joulukuussa 2016 ja joissa käsiteltiin EU:n tulevaa rahoittamista;

Ympäristö, kansanterveys ja elintarvikkeiden turvallisuus

31.  pitää myönteisenä komission aloitetta ottaa käyttöön verkkoportaali, jossa käsitellään terveyden edistämistä ja tautien ehkäisyä sekä tarjotaan ajan tasalla olevaa tietoa terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen liittyvistä aiheista ja joka on tärkeä selkeän ja luotettavan tiedon lähde kansalaisille; korostaa, että tämän portaalin olisi oltava täysimääräisesti kaikkien EU:n kansalaisten, myös dysleksiasta tai muista vastaavista ongelmista kärsivien, saatavilla;

32.  kehottaa parantamaan johdonmukaisuutta unionin muiden, katastrofien ehkäisyä ja katastrofivalmiuksia koskevien toimintapolitiikkojen välillä, joita ovat EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, Euroopan rakenne- ja investointirahastot, solidaarisuusrahasto, ympäristölainsäädäntö sekä tutkimus- tai innovaatiopolitiikat;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille parlamenteille sekä Euroopan keskuspankille.

(1) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 12. (2) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41. (3) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 8. (4) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 33. (5) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25. (6) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 1. (7) EUVL L 140, 27.5.2013, s. 11. (8) EUVL L 140, 27.5.2013, s. 1. (9) EUVL L 192, 18.7.2015, s. 27. (10) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1. (11) EUVL C 407, 4.11.2016, s. 86. (12) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 149. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0491.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2018 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat (2017/2260(INI))

P8_TA(2018)0078 A8-0052/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 5 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9, 145, 148, 152, 153, 174 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston (Yhteisvastuu),

–  ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 1, 3, 4, 5, 8 ja 10,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista Göteborgissa 17. marraskuuta 2017 annetun toimielinten välisen julistuksen,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2018 (COM(2017)0690),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun luonnoksen komission ja neuvoston yhteiseksi työllisyysraportiksi, joka on oheisasiakirja komission tiedonantoon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2018 (COM(2017)0674),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2017)0677),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta (COM(2017)0770),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission asiakirjan ”Kertomus varoitusmekanismista – vuosi 2018” (COM(2017)0771),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon vuoden 2018 alustavien talousarviosuunnitelmien kokonaisarvioinnista (COM(2017)0800),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisesta (COM(2017)0250),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Työssäkäyvien vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen tukemista koskeva aloite” (COM(2017)0252),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa luodaan tilannekatsaus vuonna 2013 annettuun suositukseen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (SWD(2017)0258),

–  ottaa huomioon komission julkaiseman vuosittaisen raportin ”Employment and Social Developments in Europe” seitsemännen (2017) painoksen, jossa keskitytään sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen ja solidaarisuuteen Euroopassa,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite kolmen vuoden jälkeen” (COM(2016)0646),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta (COM(2016)0604),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Lisätään Euroopan investointeja kasvuun ja työllisyyteen: Euroopan strategisten investointien rahaston toinen toimintakausi ja uusi Euroopan ulkoinen investointiohjelma” (COM(2016)0581),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle: Vahvistetaan yhdessä inhimillistä pääomaa, työllistettävyyttä ja kilpailukykyä” (COM(2016)0381),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopassa investoidaan taas – Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet” (COM(2016)0359),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemisen käynnistäminen” (COM(2016)0127) ja sen liitteet,

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2016)0071) ja 15. syyskuuta 2016 vahvistetun Euroopan parlamentin kannan kyseiseen ehdotukseen(2),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun sosiaalisia investointeja koskevan komission toimenpidepaketin sekä suosituksen 2013/112/EU ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”(3),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020) ja tästä tiedonannosta 16. kesäkuuta 2010 annetun parlamentin päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen 22. kesäkuuta 2015 julkistaman kertomuksen ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”,

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät yhteisötalouden edistämisestä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä(5),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen talouspolitiikasta(6),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vähimmäistoimeentulosta köyhyyden torjunnassa(7),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman uudesta osaamisohjelmasta Euroopalle(8),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta EU:n strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi(9),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(10),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2017 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat”(11),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(12),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta(13),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamisesta(14),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä(15),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Vihreän työllisyyden aloite: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen”(16),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin(17)

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa(18),

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta (syyskuu 2015),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen maaliskuussa 2017 julkaiseman erityiskertomuksen nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 25. syyskuuta 2017 antaman raportin työelämän kehityksestä Euroopassa ”Developments in working life in Europe: EurWORK annual review 2016” ja etenkin sen luvun, jossa tarkastellaan palkkaeroja koskevaa näyttöä, keskustelua ja toimia,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 18. heinäkuuta 2017 julkaiseman ajankohtaisen tutkimuksen palkkaeroista lähetettyjen työntekijöiden tapauksessa ”Pay inequalities experienced by posted workers: Challenging the equal treatment principle”, jossa esitetään yksityiskohtaisesti Euroopan hallitusten ja työmarkkinajärjestöjen kannat periaatteeseen samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 26. kesäkuuta 2017 antaman raportin työn muutoksista ja palkkaeroista ”Occupational change and wage inequality: European Jobs Monitor 2017”,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 19. huhtikuuta 2017 antaman raportin sosiaalisesta liikkuvuudesta EU:ssa,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 13. maaliskuuta 2017 antaman raportin tuloeroista ja työllisyysmalleista Euroopassa ennen vaikeaa taantumaa ja sen jälkeen ”Income inequalities and employment patterns in Europe before and after the Great Recession”,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 24. helmikuuta 2017 antaman raportin, joka koskee työmarkkinaosapuolten osallistumista eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja vuoden 2016 tilanteen päivitystä, sekä Eurofound-säätiön 16. helmikuuta 2016 antaman raportin, joka koskee työmarkkinaosapuolten roolia ohjausjaksossa vuosina 2011–2014,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 17. marraskuuta 2016 antaman tiivistelmäraportin kuudennesta Euroopan työolotutkimuksesta,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 12. maaliskuuta 2015 antaman raportin ”Työn tekemisen uudet muodot”,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 29. lokakuuta 2013 antaman raportin naisten ja miesten työoloista ja -ehdoista Euroopassa ”Women, men and working conditions in Europe”,

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien edustajien kanssa käydyt keskustelut talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson vuoden 2018 painopisteistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0052/2018),

A.  ottaa huomioon, että EU:n työllisyysaste on nousussa ja että vuoden 2017 toisella neljänneksellä se oli 72,3 prosenttia, mikä tarkoittaa, että työssä olevien määrä oli noussut 235,4 miljoonaan ja että EU on saavuttamassa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun tavoitteen nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin; toteaa, että monien jäsenvaltioiden työllisyysasteissa on edelleen tuntuvia eroja, sillä Kreikka, Kroatia, Italia ja Espanja jäävät selvästi alle EU:n keskiarvon, joka on 65 prosenttia, kun taas Alankomaissa, Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa ja Ruotsissa työllisyysaste on yli 75 prosenttia, joten kriisistä toipumiseen ja etenkin Eurooppa 2020 -strategian kansallisten tavoitteiden saavuttamiseen on vielä matkaa; toteaa, että kokeneiden, korkean osaamistason ja miespuolisten työntekijöiden keskuudessa työllisyys on kasvanut voimakkaammin kuin nuorten, matalan osaamistason ja naispuolisten työntekijöiden; ottaa huomioon, että työllisyys ilmaistuna työntekijän tekemien työtuntien määränä on koko EU:ssa edelleen 3 prosenttia alle kriisiä edeltävän tason ja euroalueella puolestaan 4 prosenttia alle kyseisen tason, mikä johtuu osa-aikatyön lisääntymisestä sekä kokoaikatyöntekijöiden työtuntien määrän pienenemisestä; ottaa huomioon, että nyt EU:ssa on yhä 18,9 miljoonaa ihmistä vailla työtä, investointeja on edelleen liian vähän, palkkojen kasvu on vähäistä ja työssäkäyvien köyhyys lisääntyy edelleen; muistuttaa, että SEU-sopimuksen 3 artiklassa todetaan, että unionin on pyrittävä täystyöllisyyteen;

B.  ottaa huomioon, että 18,9 miljoonaa ihmistä on edelleen vailla työtä EU:ssa, vaikka työttömyysaste on alimmillaan yhdeksään vuoteen niin koko EU:ssa (7,5 prosenttia) kuin euroalueella (8,9 prosenttia); toteaa lisäksi, että elpyminen jakaantuu hyvin epätasaisesti jäsenvaltioiden kesken työttömyysasteen vaihdellessa noin 4 prosentista Saksassa liki 20 prosenttiin Espanjassa ja 23,6 prosenttiin Kreikassa; toteaa, että piilotyöttömyys (eli työttömät, jotka haluavat tehdä töitä, mutta eivät hae aktiivisesti työpaikkaa) oli 20 prosenttia vuonna 2016, kun taas EU:n pitkäaikaistyöttömien osuus on edelleen hälyttävän suuri eli yli 46,4 prosenttia (euroalueen vastaava osuus oli 49,7 prosenttia); toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa työttömyys pysyy korkeana olemattoman kasvun ja rakenteellisten heikkouksien vuoksi, toteaa, että korkean työttömyyden yhtenä syynä ovat riittämättömät työmarkkinauudistukset; katsoo, että pitkäaikaistyöttömien tukeminen on olennaisen tärkeää, sillä muuten tilanne alkaa vaikuttaa heidän itseluottamukseensa, hyvinvointiinsa ja tulevaan kehitykseensä, mikä saattaa heidät köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaaraan ja vaarantaa sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden sekä Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden;

C.  ottaa huomioon, että osa-aikatyö on lisääntynyt 11 prosenttia vuodesta 2008 ja että samassa ajassa kokoaikainen työnteko on vähentynyt 2 prosenttia, ja toteaa, että muun kuin vapaaehtoisen osa-aikatyön osuus tällaisista työsopimuksista laski 29,3 prosentista (2013) 27,7 prosenttiin (2016), mikä kuitenkin vastaa edelleen neljännestä tällaisista sopimuksista;

D.  ottaa huomioon, että työmarkkinoiden lohkoutuminen vakituisiin ja epätyypillisiin työsuhteisiin on edelleen huolestuttavaa, sillä määräaikaisten työsuhteiden osuus vaihtelee joissakin jäsenvaltioissa kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttiin, siirtyminen vakituiseen työsuhteeseen on erittäin vähäistä ja määräaikaisia työpaikkoja pidetään ennemminkin ”umpikujina” kuin välivaiheena ennen vakituista työpaikkaa; ottaa huomioon, että tämän ilmiön vuoksi suuri määrä työntekijöitä ei pääse hyötymään turvallisista, suhteellisen hyväpalkkaisista työsuhteista ja hyvistä tulevaisuudennäkymistä ja vakituisten ja määräaikaisten työntekijöiden välille kehittyy palkkaeroja;

E.  toteaa, että vaikka nuorten työttömyysasteessa on havaittavissa pientä paranemista, se on edelleen 16,6 prosenttia (18,7 prosenttia euroalueella), joka on hälyttävän korkea taso; ottaa huomioon, että yhteisen työllisyysraportin luonnoksen mukaan nuoret työskentelevät muita useammin epätavanomaisissa tai epätyypillisissä työsuhteissa, kuten määräaikaisissa töissä, ei-vapaaehtoisessa osa-aikatyössä ja heikommin palkatuissa töissä; ottaa huomioon, että vuonna 2016 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia 15–24-vuotiaita nuoria oli edelleen 6,3 miljoonaa; toteaa, että jäsenvaltiot voivat puuttua nuorisotyöttömyyteen kehittämällä ja panemalla täytäntöön työmarkkinoita koskevia sääntelykehyksiä, koulutusjärjestelmiä ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, sillä ikään perustuva syrjintä on kielletty SEUT-sopimuksen 19 artiklassa ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetussa neuvoston direktiivissä 2000/78/EY;

F.  huomauttaa, että vaikka jäsenvaltioiden työttömyysasteiden väliset erot ovat kaventuneet, ne ovat kuitenkin edelleen korkeammalla tasolla kuin ennen kriisiä; ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyyden osuus kokonaistyöttömyydestä on edelleen 50 prosenttia eräissä jäsenvaltioissa ja keskimäärin 46,6 prosenttia EU:ssa ja 49,7 prosenttia euroalueella; toteaa, että työttömyysastetta määritettäessä huomioon otetaan vain henkilöt, joilla ei ole työtä ja jotka ovat aktiivisesti etsineet työpaikkaa neljän viime viikon aikana, ja että pitkäaikaistyöttömyysasteessa kyse on ainoastaan niistä taloudellisesti aktiivisista 15–74-vuotiaista henkilöistä, jotka ovat olleet työttöminä vähintään 12 kuukauden ajan;

G.  ottaa huomioon, että sukupuolten välinen työllisyysero on edelleen olemassa ja se on nyt 11,6 prosenttiyksikköä koko EU:ssa: miesten työllisyysaste on 76,9 prosenttia ja naisten 65,3 prosenttia; toteaa, että ero on tätäkin suurempi EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten ja romaninaisten osalta; ottaa huomioon, että osa-aikatyössä sukupuolten välinen ero on vieläkin suurempi ja se oli 23 prosenttiyksikköä vuonna 2016 ja yli 30 prosenttiyksikköä neljässä jäsenvaltiossa; toteaa, että ei-vapaaehtoista osa-aikatyötä tekevistä 23,5 prosenttia oli naisia; ottaa huomioon, että niiden naisten työllisyysaste, joilla on vähintään yksi alle kuusivuotias lapsi, on 9 prosenttiyksikköä matalampi kuin lapsettomien naisten ja että 19 prosenttia EU:n potentiaalisesta naistyövoimasta oli työelämän ulkopuolella vuonna 2016, koska he hoitivat lapsia tai hoivaa tarvitsevia aikuisia; ottaa huomioon, että alhaisemman kokoaikavastaavan työllisyysasteen johdosta naiset kärsivät merkittävästä palkkaerosta, joka oli EU:ssa vuonna 2015 keskimäärin 16,3 prosenttia vaihdellen 26,9 prosentista Virossa 5,5 prosenttiin Italiassa ja Luxemburgissa;

H.  ottaa huomioon, että eräillä jäsenvaltioilla on rakenteellisia työmarkkinahaasteita, kuten alhainen osallistumisaste sekä osaamisen ja pätevyyden kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus; ottaa huomioon, että tarve ryhtyä konkreettisiin toimiin työelämän ulkopuolella olevan työvoiman integroimiseksi (uudelleen) työmarkkinoille kasvaa, jotta työmarkkinoiden tarpeisiin voidaan vastata;

I.  toteaa, että EU:n yhteiskunnat ikääntyvät (lähes 20 prosenttia Euroopan väestöstä on yli 65-vuotiaita ja arvioiden mukaan tämä osuus kasvaa 25 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä) ja vanhushuoltosuhde kasvaa, mistä aiheutuu lisähaasteita jäsenvaltioille, jotka saattavat siksi joutua tekemään mukautuksia kyetäkseen edelleen varmistamaan hyvin rahoitetut ja vahvat sosiaaliturva-, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmät ja täyttämään virallisia ja epävirallisia hoitopalveluja koskevat tarpeet; katsoo, että omaishoitajat ovat yhteiskunnan elintärkeä resurssi; ottaa huomioon, että elinajanodote syntymähetkellä lyheni hieman 28 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2015 ja että sen arvioitiin olevan keskimäärin 80,6 vuotta (0,3 vuotta vähemmän kuin vuonna 2014) naisten odotteen ollessa 83,3 vuotta (0,3 vuotta vähemmän kuin vuonna 2014) ja miesten 77,9 vuotta (0,2 vuotta vähemmän kuin vuonna 2014); toteaa, että elinajanodote lyheni 28 jäsenvaltion EU:ssa ensimmäisen kerran sitten vuoden 2002, jolloin elinajanodotetta koskevat tiedot tulivat saataville EU:n kaikkien jäsenvaltioiden osalta, ja että lyheneminen on havaittavissa useimmissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan vielä ei voida sanoa, onko vuosien 2014 ja 2015 välillä todettu elinajanodotteen lyheneminen luonteeltaan tilapäistä vai jatkuuko se tulevinakin vuosina;

J.  ottaa huomioon, että väestönkehityksen haasteita ovat muun muassa väestökato ja haja-asutus, jotka jarruttavat asianomaisten alueiden kasvua ja uhkaavat EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

K.  ottaa huomioon, että koulunkäynnin keskeyttäneiden nuorten osuus on noin 20 prosenttia useissa jäsenvaltioissa, kuten Maltassa, Espanjassa ja Romaniassa, ja on edelleen yli EU:n asettaman 10 prosentin tavoitteen Portugalissa, Bulgariassa, Italiassa, Unkarissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Kreikassa; toteaa, että koulunkäynnin keskeyttäminen muodostaa monimutkaisen haasteen henkilökohtaisella, kansallisella ja unionin tasolla; ottaa huomioon, että sosioekonomisesti epäedullinen asema, maahanmuuttotausta ja erityistarpeet ovat merkittävimmät tekijät, jotka liittyvät alhaiseen koulutustasoon ja koulunkäynnin keskeyttämiseen, kun otetaan huomioon, että luonnontieteiden alalla heikosti suoriutuneiden keskimääräinen osuus EU:ssa oli alimmassa sosioekonomisessa kvartiilissa vuoden 2015 PISA-tutkimuksessa noin 34 prosenttia, mikä on 26 prosenttiyksikköä enemmän kuin ylimmässä sosioekonomisessa kvartiilissa;

L.  ottaa huomioon, että yhteisötalouden alalla toimii 2 miljoonaa yritystä (noin 10 prosenttia kaikista yrityksistä EU:ssa) ja että ne työllistävät yli 14 miljoonaa henkilöä (noin 6,5 prosenttia EU:n työvoimasta); toteaa, että tämä ala on tärkeässä asemassa nykypäivän yhteiskuntien pyrkiessä vastaamaan lukemattomiin haasteisiinsa, joista väestön ikääntyminen ei ole vähäisin;

M.  ottaa huomioon, että 80 miljoonalla eurooppalaisella on jokin vamma; toteaa, että heille tarkoitettujen esteettömyystoimenpiteiden täytäntöönpano ei ole edelleenkään ajan tasalla;

N.  katsoo, että vaikka köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisessä onkin edistytty jonkin verran, yhteiskunnassa on edelleen huono-osaisia ryhmiä ja Euroopan eri osissa on 119 miljoonaa ihmistä, mukaan lukien 25 miljoonaa lasta eli enemmän kuin yksi neljästä EU:ssa elävästä lapsesta, jotka ovat köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa, mitä ei voida hyväksyä, ja alueellisia eroja on edelleen niin jäsenvaltioiden kuin koko unionin tasolla, joten EU on jäämässä kauaksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista; toteaa, että tuloerot kasvavat edelleen kahdessa kolmasosassa EU:n jäsenvaltioista; ottaa huomioon, että koko EU:ssa kotitalouksien rikkaimman 20 prosentin osuus tuloista oli 5,1 kertaa niin suuri kuin köyhimmän 20 prosentin osuus ja että eräissä Itä- ja Etelä-Euroopan maissa kyseinen suhdeluku oli 6,5 tai sitä suurempi eli liki kaksi kertaa suurempi kuin joissakin Keski-Euroopan tai Pohjoismaiden parhaiten suoriutuvissa maissa; ottaa huomioon, että suuri eriarvoisuus muodostaa edelleen esteen tasapuoliselle mahdollisuuksille saada koulutusta ja sosiaalista suojelua ja murenta siten sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä kestävää talouskasvua;

O.  ottaa huomioon, että komission julkaisun ”Employment and Social Developments in Europe 2017” mukaan vuonna 2015 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oli 118,8 miljoonaa ihmistä eli 1,7 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2008 jääden kauaksi Eurooppa 2020 -strategiassa asetetuista tavoitteista, joiden mukaan köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrää vähennetään 20 miljoonalla, ja toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja, sillä syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten osuus on 5 prosenttia tai vähemmän Tšekin tasavallassa ja Saksassa ja noin 20 prosenttia Kreikassa ja Espanjassa; ottaa huomioon, että vuonna 2016 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien lasten (0–17-vuotiaat) osuus oli 26,4 prosenttia eli suurempi kuin aikuisten (16–64-vuotiaat) 24,2 prosentin osuus ja melkein 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ikäihmisten (yli 65-vuotiaat) osuus (18,3 prosenttia); toteaa, että köyhyyttä kokevien lasten määrä – tällä hetkellä yli 25 miljoonaa – on hälyttävän suuri Euroopassa ja että lapsena koettu köyhyys voi vaikuttaa koko loppuelämään, mikä vahvistaa huono-osaisuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle; pitää sosiaalipolitiikkaa merkittävänä, jotta saadaan aikaan yhteenkuuluvuutta ja saadaan kansalaiset tuntemaan unioni läheisemmäksi;

P.  ottaa huomioon, että työssäkäyvien köyhien määrä lisääntyy edelleen koko unionissa ja että heitä on eniten Espanjassa (13,1 prosenttia), Kreikassa (14 prosenttia) ja Romaniassa (18,6 prosenttia); toteaa tämän osoittavan, että työpaikka yksinään ei aina riitä nostamaan ihmistä köyhyydestä ja että ilmiön taustalla on erilaisia työmarkkinamalleja, kuten osa-aikatyö ja/tai määräaikainen työ, palkkatasot, kotitalouksien työssäkäyntiasteet ja heikot työehdot; ottaa huomioon, että palkkojen nousu jatkui hitaana EU:ssa ja ne nousivat alle yhden prosentin kahden viimeisen vuoden aikana ja että työntekijöille maksetaan EU:ssa sangen erisuuruisia korvauksia alkaen 4,6 eurosta tehtyä työtuntia kohti Bulgariassa 43,3 euroon Luxemburgissa; ottaa huomioon, että reaalipalkkojen kasvu oli pienempi kuin tuottavuuden keskimääräinen kasvu 18 jäsenvaltiossa 28:sta ja jäi jälkeen jopa työttömyyden vähenemisestä; katsoo, että palkkatasosta päättäminen kuuluu kansalliseen toimivaltaan;

Q.  toteaa koulutuksen olevan ratkaiseva tekijä siinä, miten nuoret integroituvat työmarkkinoille ja katsoo sen kuuluvan ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulle, joskin komissio tukee niitä tässä tehtävässä; katsoo, että laadukkaan koulutuksen on oltava kaikkien saatavilla, kun pidetään mielessä, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden (20–34-vuotiaiden) nuorten työllisyysaste on EU:ssa 82,8 prosenttia eli yli 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten työllisyysaste; ottaa huomioon, että ammatillisen koulutuksen uskottavuus on vähitellen lisääntymässä niin unionin nuorten kuin nuorten kyvyt merkille panevien yritystenkin silmissä; toteaa, että myös epävirallisissa yhteyksissä hankittu koulutus tarjoaa unionin kansalaisille työmarkkinoilla tarvittavia olennaisia välineitä;

R.  ottaa huomioon, että vaikka digitaalinen muutos edellyttää, että työntekijöillä on vähintään digitaaliset perustaidot, arviolta 44 prosentilla EU:n väestöstä ei ole näitä taitoja(19);

S.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 168 artiklan mukaan kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa olisi varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu; katsoo, että tämä edistäisi sosiaalista osallisuutta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa; ottaa huomioon, että teknologiset ja tieteelliset edistysaskeleet, jotka pannaan tyytyväisenä merkille tässä vuotuisessa kasvuselvityksessä, mahdollistavat parempien, tehokkaampien ja kohtuuhintaisempien hoitojen ja lääkkeiden kehittämisen; katsoo, että tämä edistyminen auttaa osaltaan varmistamaan, että tietyistä kroonisista sairauksista kärsivät henkilöt voivat päästä työmarkkinoille tai jatkaa työntekoa paljon pidempään; katsoo, että eräiden lääkkeiden korkea hintataso vaarantaa nykyisin tämän tavoitteen saavuttamisen;

T.  katsoo, että jäsenvaltioiden finanssipolitiikka vaikuttaa makrotaloudellisen ympäristön vakauttamiseen ja sillä pyritään myös muihin tavoitteisiin, kuten julkisen talouden kestävyyteen ja tulojen uudelleenjakoon;

U.  ottaa huomioon, että sosiaaliturvajärjestelmien tarjoaminen ja hallinta kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että EU koordinoi niitä mutta ei yhdenmukaista;

V.  toteaa, että henkeä kohti lasketut kotitalouksien käytettävissä olevat bruttotulot eivät edelleenkään ole eräissä jäsenvaltioissa palanneet kriisiä edeltävälle tasolle ja että joissain tapauksissa ne ovat 20–30 prosenttiyksikköä matalammat kuin vuonna 2008;

W.  ottaa huomioon, että EU:n talouden kyky tuottaa pitkän aikavälin kasvua on heikompi kuin EU:n pääasiallisten kilpailijoiden; toteaa komission arvioineen, että EU:n talous voi mahdollisesti kasvaa noin 1,4 prosenttia, kun Yhdysvaltojen vastaava luku on 2 prosenttia;

X.  toteaa, että pimeä työ estää työntekijöitä käyttämästä oikeuksiaan, kannustaa sosiaaliseen polkumyyntiin, aiheuttaa vakavia seurauksia talousarvioille ja vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen, tuottavuuteen, työn laatuun, osaamisen kehitykseen sekä eläke-etuusjärjestelmien tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen; katsoo, että on jatkettava toimia pimeän työn muuttamiseksi viralliseksi;

Y.  toteaa, että syrjäisimpien alueiden on selvittävä niiden erityispiirteistä kumpuavista valtavista vaikeuksista, jotka rajoittavat niiden kasvumahdollisuuksia; ottaa huomioon, että kyseisillä alueilla työttömyysasteet vaihtelevat 11,2:n ja 27,1 prosentin välillä ja pitkäaikaistyöttömyysasteet 54,5:n ja 80,9 prosentin välillä; ottaa huomioon, että kyseisillä alueilla nuorisotyöttömyysaste on yli 40 prosenttia;

Z.  ottaa huomioon, että Eurofound-säätiön tutkimusten mukaan työmarkkinaosapuolten osallistuminen kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen paranee vähitellen useimmissa jäsenvaltioissa, vaikka kansallisten työmarkkinaosapuolten talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon osallistumisen laadussa ja vaikuttavuudessa ilmenee edelleen merkittäviä eroja;

AA.  ottaa huomioon, että Eurofound-säätiön tulevassa raportissa, joka koskee työmarkkinaosapuolten osallistumista talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, on työmarkkinoiden toiminnan tehostamista koskevan työllisyyden suuntaviivan 7 mukaisesti määrä tarkastella osallistumisen vakiintumista ja tietoisuuden lisääntymistä; toteaa, että työmarkkinaosapuolet korostavat kuitenkin tarvetta varmistaa asianmukainen osallistuminen helpottamalla merkityksellisiä ja oikea-aikaisia kuulemisia, kannanottojen vaihtamista ja palautteen antamista sekä antamalla näkyvyyttä työmarkkinaosapuolten kannoille;

1.  pitää myönteisinä vuotuista kasvuselvitystä 2018 ja siihen nivoutuvaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja toteaa niiden olevan merkittävä osa laadukkaita työpaikkoja, ja kestävää kasvua ja investointia koskevaa yleisempää politiikkaa, jolla pyritään tuottavuuden ja palkkojen parantamiseen, työpaikkojen luomiseen, eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseen, sosiaalisen suojelun parantamiseen ja julkisten palvelujen saatavuuden ja laadun kohentamiseen; toteaa, että vuotuinen kasvuselvitys perustuu investointien, rakenneuudistusten ja vastuullisen finanssipolitiikan strategiaan ja että tähän olisi liitettävä politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla huolehditaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettujen periaatteiden ja tavoitteiden toteutumisesta; korostaa, että komission olisi talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa parannettava toimintapolitiikkojen yhteensovittamista, jotta voidaan paremmin seurata, ehkäistä ja korjata kielteisiä kehityssuuntauksia, jotka saattaisivat lisätä eriarvoisuutta ja heikentää sosiaalista edistystä; toteaa, että tällä tavoin talouden koordinointi voitaisiin yhdistää työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tuloksellisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita pitämään kiinni selvityksessä ja siihen liitetyssä yhteisessä työllisyysraportissa määritetyistä painopisteistä, kun ne laativat kansallisia politiikkoja ja strategioita, joilla edistetään kasvua, kestävää talouskehitystä, laadukkaita työpaikkoja, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta; toteaa, että on tärkeää suojella työntekijöiden oikeuksia ja edistää heidän neuvotteluvoimaansa;

2.  korostaa tarvetta toteuttaa sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia, joilla on tarkoitus päästä parhaaseen sosiaaliseen tuloskuntoon, tehostamalla osallistavia työmarkkina- ja sosiaalipolitiikkoja, joilla huolehditaan työntekijöiden ja heikossa asemassa olevien ryhmien tarpeista, jotta vauhditetaan investointeja ja luodaan laadukkaita työpaikkoja, autetaan työvoimaa hankkimaan tarvitsemansa taidot, edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja oikeudenmukaisia työehtoja, lisätään työn tuottavuutta, tuetaan palkkojen kasvua ja kestäviä ja riittäviä sosiaalisen suojelun järjestelmiä sekä parannetaan kaikkien kansalaisten elintasoa; painottaa, että on vahvistettava yritysten ja työntekijöiden kannalta suotuisaa ympäristöä, jotta voidaan luoda pysyvämpää työllisyyttä ja pyrkiä tasapainoon sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden välillä ja tehdä päätöksiä yhteisesti ja täydentävällä tavalla; kehottaa jäsenvaltioita siirtymään asteittain työn verotuksesta muihin verolähteisiin vaarantamatta sosiaaliturvaa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla parannetaan sosiaalisia normeja ja vähennetään eriarvoisuutta;

3.  korostaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut ovat tärkeimpiä keinoja, joilla työnantajat ja ammattiyhdistykset voivat vahvistaa oikeudenmukaiset palkat ja työehdot, ja että vankat työehtosopimusjärjestelmät lisäävät jäsenvaltioiden kykyä selviytyä talouskriiseistä; muistuttaa, että oikeus keskitettyyn sopimiseen on kaikkia eurooppalaisia työntekijöitä koskeva asia, jolla on ratkaisen tärkeitä vaikutuksia demokratiaan ja oikeusvaltioon ja myös perustavien sosiaalisten oikeuksien kunnioittamiseen; korostaa, että keskitetty sopiminen on eurooppalainen perusoikeus, jota unionin toimielinten on EU:n perusoikeuskirjan 28 artiklan mukaisesti noudatettava; vaatii tässä suhteessa toimintapolitiikkoja, joissa kunnioitetaan, edistetään ja vahvistetaan keskitettyä sopimista ja työntekijöiden asemaa palkanmuodostusjärjestelmissä, jotka ovat ratkaisevassa asemassa korkeatasoisten työolojen ja -ehtojen aikaansaamisessa; katsoo, että tavoitteena tässä olisi oltava kokonaiskysynnän ja talouden elpymisen tukeminen, palkkaerojen vähentäminen sekä työssäkäyvien köyhyyden torjuminen;

4.  kehottaa sitoutumaan vahvemmin köyhyyden ja lisääntyvän eriarvoisuuden torjumiseen ja edistämään sosiaalisia investointeja, sillä niistä saadaan taloudellista tuottoa ja sosiaalisia etuja; muistuttaa, että taloudet, joissa tehdään enemmän sosiaalisia investointeja, kestävät paremmin häiriöitä, kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota suomaan vakaus-ja kasvusopimuksen nykyisten määräysten puitteissa liikkumavaraa, jotta voidaan tehdä julkisia sosiaalisia investointeja sekä tarvittaessa lisätä investointeja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville tarkoitettuun sosiaaliseen infrastruktuuriin ja tukeen, jotta eriarvoisuuteen voidaan puuttua asianmukaisesti, etenkin riittävää ja oikein kohdennettua tulotukea tarjoavilla sosiaalisen suojelun järjestelmillä; kehottaa komissiota arvioimaan tarvittaessa perusteellisemmin, minkä tyyppisiä menoja voidaan kiistatta pitää sosiaalisina investointeina;

5.  pitää tärkeänä edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua, jotta helpotetaan muuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden pääsyä työmarkkinoille ja integroitumista yhteiskuntaan; esittää huolensa etnisten vähemmistöjen edelleen vähäisestä osallistumisesta työmarkkinoille; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita panemaan direktiivit 2000/78/EY ja 2000/43/EY asianmukaisesti täytäntöön; muistuttaa, että uudet tulijat tuovat mukanaan uusia taitoja ja tietämystä, ja kehottaa kehittämään ja edistämään edelleen välineitä monikielisen tiedon tarjoamiseksi virallisen oppimisen ja arkioppimisen, ammatillisen koulutuksen, harjoitteluiden ja vapaaehtoistyön mahdollisuuksista;

6.  kehottaa komissiota käynnistämään toimia, joilla autetaan tietyntyyppisistä terveysongelmista, kuten kroonisesta kivusta, kärsiviä pääsemään työmarkkinoille tai pysymään niillä; katsoo, että työmarkkinoiden on oltava varautuneita tällaisiin tilanteisiin ja niiden on muututtava joustavammiksi ja syrjimättömämmiksi, jotta varmistetaan, että kyseiset henkilöt voivat antaa oman panoksensa EU:n talouskehitykseen ja helpottaa siten sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvia paineita;

7.  pitää myönteisenä komission tukea ympäristön kestävyyden parantamiseksi tehtäville investoinneille sekä niissä piilevien, koko taloutta hyödyttävien mahdollisuuksien tunnustamista; on samaa mieltä siitä, että tukemalla siirtymistä kierto- ja vihreään talouteen työpaikkojen nettokasvua voidaan lisätä merkittävästi;

8.  on tyytyväinen toimielinten väliseen julistukseen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista ja katsoo, että talouspolitiikan eurooppalaisella ohjausjaksolla olisi tuettava sen kahtakymmentä keskeistä periaatetta, jotka koskevat yhtäläisiä mahdollisuuksia ja työmarkkinoille pääsyä, oikeudenmukaisia työehtoja sekä sosiaalista suojelua ja osallisuutta ja joita olisi pidettävä lähtökohtana ja suosituksena pantaessa täytäntöön talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon sisältyvää politiikan koordinointisykliä, jotta Eurooppa voi aidosti päästä parhaaseen sosiaaliseen tuloskuntoon, luoda talouskasvua ja saada aikaan sellaisen ennustettavan ja kestävän taloudellisen tilanteen, joka vastaa talous- ja työllisyyspoliittisia tavoitteita ja palvelee siten Eurooppa 2020 ‑strategiassa asetettuja ensisijaisia päämääriä; huomauttaa, että talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson koordinointiprosessi on keskeinen väline sosiaalisten oikeuksien pilarin synnyttäneen Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi; korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa on kyse ensimmäisestä askeleesta, jolla luodaan sosiaalisten oikeuksien suojelemista ja kehittämistä unionissa koskeva yhteinen lähestymistapa, joka olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden toteuttamissa toimenpiteissä; kehottaa siksi komissiota antamaan konkreettisia ehdotuksia, jotta sosiaalisia oikeuksia voidaan vahvistaa konkreettisilla ja erityisillä välineillä (lainsäädäntö, poliittisen päätöksenteon mekanismit ja rahoitusvälineet) ja saada aikaan konkreettisia tuloksia; korostaa perusoikeuksien ensisijaisuutta;

9.  panee merkille toteutetut toimet, joilla vahvistetaan ohjausjakson sosiaalista ulottuvuutta; kehottaa ryhtymään lisätoimiin sosiaalisten ja taloudellisten painopisteiden saattamiseksi tasapainoon sekä sosiaalialan seurannan ja suositusten laadun parantamiseksi;

10.  suhtautuu myönteisesti uuteen tulostauluun, joka käsittää 14 pääindikaattoria jäsenvaltioiden työllisyys- ja sosiaalipoliittisten tulosten seuraamiseksi sosiaalisessa pilarissa määritetyn kolmen laajan ulottuvuuden puitteissa;

11.  korostaa, että EU:ssa 14 pääindikaattorista keskimäärin 11 osoitti tilanteen parantuneen vuonna, jota viimeisimmät saatavilla olevat tiedot koskevat, mikä vahvistaa työmarkkinoiden ja sosiaalisen tilanteen kohentuneen tasaisesti talouden elpymisen myötä; panee kuitenkin merkille, että sosiaalisessa pilarissa määritettyjen ulottuvuuksien mukaisen ylöspäin suuntautuvan sosiaalisen lähentymisen toteutuminen edellyttää toimenpiteitä, kuten komissio on todennut, ja että pääindikaattoreiden tarkastelu osoittaa, että 17 jäsenvaltiossa 28:sta on vähintään yksi ”kriittinen tilanne”;

12.  toteaa, että vaikka talous- ja työllisyystilanne on parantunut viime vuosina kaikkialla EU:ssa, tämä ei aina ole hyödyttänyt kaikkia tasapuolisesti ja köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien ihmisten määrä on edelleen liian suuri; pitää huolestuttavana eriarvoisuuden lisääntymistä EU:ssa ja jäsenvaltioissa sekä köyhyyden vaarassa olevien – niin osa-aikaisten kuin kokoaikaisten – työntekijöiden osuuden kasvua; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan toimiaan näiden ihmisten olojen parantamiseksi sekä tunnustamaan aiempaa selvemmin kansalaisjärjestöjen, köyhyyden vastaista työtä tekevien järjestöjen ja itse köyhyydessä elävien ihmisten työn ja asiantuntemuksen sekä edistämään näiden osallistumista hyvien käytänteiden vaihtoon; katsoo, että suuri eriarvoisuus vähentää talouden tuottoa ja mahdollisuuksia kestävään kasvuun; korostaa, että pitkäaikaistyöttömien työmarkkinoille integroiminen yksilöllisten kohdistettujen toimenpiteiden avulla on yksi merkittävä tekijä torjuttaessa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja edistettäessä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä; edellyttää, että perustetaan ja kehitetään kumppanuuksia, joissa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät, jotta voidaan antaa välineidä reagoida tehokkaammin työmarkkinoiden tarpeisiin, kehittää tehokkaita ratkaisuja ja ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä; korostaa tarvetta harjoittaa tehokasta työmarkkinapolitiikkaa pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi autettava työttömiä vieläkin enemmän tarjoamalla heille kohtuuhintaisia, helppokäyttöisiä ja laadukkaita työnetsintään, koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen liittyviä tukipalveluja ja suojeltava samalla niitä, jotka eivät kykene osallistumaan näihin tukipalveluihin;

13.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon sosiaaliset kehitystavoitteet antaessaan toimintapoliittisia suosituksia talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä;

14.  toteaa jälleen kerran olevansa huolissaan eri jäsenvaltioiden työllisyys- ja työttömyysasteiden eroista ja varoittaa erityisesti vajaatyöllisyyden ja piilotyöttömyyden huolestuttavasta tasosta; on erityisen huolissaan korkeasta nuorisotyöttömyydestä, joka on EU:ssa yli 11 prosenttia lukuun ottamatta muutamaa jäsenvaltiota (Itävalta, Tšekin tasavalta, Alankomaat, Unkari, Malta ja Saksa); pitää erityisen huolestuttavana, että useissa maissa on edelleen paljon työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia ja koulunkäynnin keskeyttäneitä nuoria; pitää tässä suhteessa myönteisenä nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen lisäämistä 2,4 miljardilla eurolla vuosiksi 2017–2020; korostaa, että tarvittaessa kyseiseen aloitteeseen olisi harkittava EU:n tason lisärahoitusta ja että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nuorisotakuu on täysin avoin kaikille ryhmille, mukaan lukien heikossa asemassa olevat henkilöt; muistuttaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”;

15.  jakaa komission näkemyksen, jonka mukaan ”sosiaalisen suojelun järjestelmien olisi taattava oikeus vähimmäistoimeentuloetuuksiin”; kehottaa jäsenvaltioita määrittämään köyhyysrajan ylittävän asianmukaisen vähimmäistulon kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytänteiden mukaisesti ja työmarkkinaosapuolten myötävaikutuksella ja varmistamaan, että se on kaikkien saatavilla ja se kohdennetaan sitä kipeimmin tarvitseviin; katsoo, että ollakseen tehokkaita köyhyyden torjumisessa vähimmäistulojärjestelmiin olisi yhdistettävä mahdollisuus käyttää laadukkaita ja kohtuuhintaisia julkishyödykkeitä, palveluja ja toimia, joilla edistetään yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja helpotetaan heikossa asemassa olevien henkilöiden pääsyä tai paluuta työmarkkinoille, jos he ovat työkykyisiä;

16.  kehottaa komissiota luomaan eurooppalaisen sosiaaliturvatunnuksen, jotta tietojenvaihto helpottuu ja voidaan koota yhteen tiedot kansalaisten nykyisistä ja entisistä etuuksista ja jotta väärinkäytökset voidaan ehkäistä;

17.  muistuttaa komissiolle, että sosiaalisen suojelun saatavuus on olennaisen tärkeää oikeudenmukaisten työehtojen luomisen kannalta ja että työmarkkinaosapuolten kuulemisten perusteella on tarpeen laatia konkreettisia ehdotuksia, joilla varmistetaan, että kaikenlaisen työn tekeminen kerryttää sosiaaliturvaetuuksia, myös asianmukaisia eläkkeitä;

18.  kehottaa komissiota lisäämään Euroopan sosiaalirahaston (ESR), Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ja talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ponnistelujaan tukeakseen jäsenvaltioiden kattavia julkisia politiikkoja siten, että keskitytään tasoittamaan siirtymistä koulutuksesta ja (pitkään jatkuneesta) työttömyydestä työelämään; kehottaa erityisesti varmistamaan pitkäaikaistyöttömien työmarkkinoille integroinnista annetussa neuvoston suosituksessa(20) esitettyjen kansallisten toimenpiteiden täysimääräisen täytäntöönpanon; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään erityisesti iäkkäämpien työntekijöiden elinikäistä oppimista, jotta nämä voivat mukauttaa osaamistaan ja parantaa työllistettävyyttään;

19.  on huolestunut köyhyyden edelleen korkeasta tasosta EU:ssa melkein vuosikymmen kriisin puhkeamisen jälkeenkin sekä kuilusta, jonka kriisi tuotti sukupolvien välille, myös niissä jäsenvaltioissa, joissa on vähemmän köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevia; pitää erityisen huolestuttavana lapsiköyhyyden ja työssäkäyvien köyhien määrän lisääntymistä useissa jäsenvaltioissa huolimatta siitä, että makrotalous on elpynyt viime vuosina; panee merkille, että varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten osuus on kriittinen yli kolmasosassa jäsenvaltioista; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita rakenneuudistusten suunnittelussa ja toteuttamisessa ja arvioimaan niiden sosiaalisia vaikutuksia ja vaikutusten kohdentumista;

20.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään kaikki tarvittavat toimenpiteet köyhyyden ja etenkin lapsiköyhyyden vähentämiseksi merkittävästi unionissa; pyytää erityisesti antamaan konkreettisia ehdotuksia, joilla lapset asetetaan etusijalle nykyisissä köyhyyden lieventämistoimissa, komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin”, EU:n talousarvioissa 2017 ja 2018 vahvistettujen valmistelutoimien sekä Euroopan parlamentin päätöslauselmien mukaisesti; katsoo, että olisi varmistettava, että käytössä on toimenpiteitä, joilla jokaiselle köyhyyden vaarassa olevalle lapselle taataan maksuton terveydenhuolto, maksuton opetus, maksuton päivähoito, asianmukaiset asuinolot ja asianmukainen ravitsemus; korostaa, että jäsenvaltioiden on hyväksyttävä lapsiköyhyyden vähentämiseen tähtääviä kansallisia suunnitelmia, joissa kiinnitetään erityistä huomiota sosiaalisten tulonsiirtojen vähäisiin vaikutuksiin köyhyysriskin vähentämisessä;

21.  pitää myönteisenä, että vuotuisessa kasvuselvityksessä 2018 keskitytään asianmukaiseen sosiaaliseen asuntotuotantoon ja muuhun asumistukeen, kuten heikossa asemassa olevien henkilöiden suojelemiseen perusteettomalta häädöltä ja ulosmittaukselta, sekä asunnottomuuden torjuntaan; kehottaa tehostamaan asunnottomuuden ja asuntomarkkinoilta syrjäytymisen seurantaa ohjausjaksossa sekä antamaan tarvittaessa suosituksia;

22.  on tyytyväinen komission ehdotukseen avoimia ja ennakoitavia työehtoja EU:ssa koskevaksi direktiiviksi, jolla korvataan nykyinen kirjallista ilmoitusta koskeva direktiivi;

23.  korostaa, että nuorten ja matalan osaamistason työntekijöiden työttömyysaste on korkeampi kuin aikuisten ja korkean osaamistason työntekijöiden työttömyysaste; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan uuden osaamisohjelman täytäntöönpanoa, sillä ohjelmalla pyritään kohentamaan tiettyjen taitojen puutteesta kärsivien henkilöiden osaamista, jotta he voivat palata työmarkkinoille;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita maksimoimaan toimensa, jotta saadaan investointeja kohtuuhintaiseen, kaikkien saatavilla olevaan ja laadukkaaseen koulutukseen, työn tuottavuuden lisäämistä tukevaan innovointiin, aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, sosiaaliseen osallisuuteen, työmarkkinoille integroimiseen sekä tehokkaampiin ja räätälöityihin julkisiin ja yksityisiin työnvälityspalveluihin, jotta varmistetaan, että hankitut taidot vastaavat työmarkkinoiden kysyntää, lisätään ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja varmistetaan heidän työmarkkinoille integroitumisensa sekä vähennetään koulunkäynnin keskeyttäneiden määrää; toteaa, että tällöin on otettava huomioon yksittäisten alueiden ja maiden maantieteelliset sekä väestörakennetta ja tulotasoa koskevat erot; korostaa tässä suhteessa digitaalisten ja muiden monialaisten taitojen kasvavaa kysyntää ja painottaa, että tällaisten taitojen kehittäminen on kiireellistä ja erityisen tarpeellista ja sen piiriin olisi otettava kaikki yhteiskuntaryhmät kiinnittäen erityistä huomiota matalan osaamistason työntekijöihin ja nuoriin; korostaa, että on tärkeää käynnistää aloitteita, joilla tuetaan opiskelijoiden ja tutkinnon suorittaneiden nuorten pitkän aikavälin liikkuvuutta, mikä mahdollistaa ammattitaitoisen ja liikkuvan työvoiman kehittämisen aloilla, joilla on työllistämispotentiaalia;

25.  katsoo, että tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen auttaa poistamaan Euroopan työmarkkinoiden osaamisvajeen ja hyödyttää myös työnhakijoita, etenkin nuoria; huomauttaa, että epävirallisen ja arkioppimisen yhteydessä hankitut pätevyydet ja taidot ovat tärkeitä siinä määrin kuin ne parantavat nuorten sekä hoivatehtäviensä vuoksi työmarkkinoilta pois olleiden henkilöiden työllistettävyyttä; toteaa siksi, että on tärkeää ottaa käyttöön järjestelmä, jolla validoidaan epävirallisen ja arkioppimisen kautta hankitut tiedot ja kokemukset ja erityisesti vapaaehtoistyössä hankitut kokemukset; pitää myönteisenä, että komissio on ottanut vuotuisessa kasvuselvityksessä huomioon kyseisten taitojen tunnustamisen merkityksen Euroopan uuden osaamisohjelman kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ammatillista koulutusta ja vahvistamaan työssäoppimista, myös laadukkaita oppisopimuspaikkoja;

26.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan oppisopimuskoulutusohjelmia ja hyödyntämään täysimääräisesti harjoittelijoille saatavilla olevia Erasmus+ -varoja tällaisen koulutuksen laadun ja houkuttavuuden takaamiseksi; muistuttaa komissiota siitä, että on lisättävä syrjäisimpien alueiden nuorten osallistumista tähän ohjelmaan, kuten komission tiedonannossa ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa” todettiin;

27.  kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan koulutusta ja nuorisoa koskevien maakohtaisten suositusten täytäntöönpanemiseksi ja parhaiden käytänteiden vaihdon edistämiseksi;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan aloitteita, joilla pyritään lisäämään mahdollisuuksia parempaan koulutukseen, taitojen hankkimiseen ja työhön, sekä varmistamaan, että kaikissa niiden toimissa osaamisen edistämiseksi keskitytään aiempaa voimakkaammin vihreään ja kiertotalouteen;

29.  katsoo, että tulevaisuuteen soveltuvaan osaamisohjelmaan olisi sisällytettävä kestävyyteen perehtyminen ja itse ohjelma olisi otettava mukaan laajempaan pohdintaan osaamisen kehittämisestä työpaikan tarpeiden mukaan eurooppalaisten yhteiskuntien digitalisoinnin ja robottien käytön lisääntyessä, ja toteaa, että olisi keskityttävä paitsi talouskasvuun myös oppijan henkilökohtaiseen kehitykseen ja hänen terveytensä ja hyvinvointinsa kohenemiseen;

30.  pitää myönteisenä 14. marraskuuta 2017 annettua komission tiedonantoa ”Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla” (COM(2017)0673), jossa esitetään rohkeita koulutusalan tavoitteita, etenkin eurooppalaisen koulutusalueen luomista ja kieltenopetuksen parantamista Euroopassa;

31.  muistuttaa, että luovat toimialat kuuluvat yrittäjähenkisimpiin aloihin ja että luovan toimialan koulutus kehittää muuallakin hyödyllisiä taitoja, kuten luovaa ajattelua, ongelmanratkaisua, kykyä työskennellä ryhmässä sekä kekseliäisyyttä; edellyttää, että taiteet ja luova oppiminen sisällytetään luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM-tieteet) opetukseen, kun otetaan huomioon luovuuden ja innovoinnin tiivis yhteys; muistuttaa lisäksi, että kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla on mahdollisuuksia säilyttää ja edistää Euroopan kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja edistää talouskasvua, innovointia ja työllisyyttä sekä erityisesti nuorisotyöllisyyttä; tähdentää, että kulttuurialan ja luovien toimialojen edelleen edistäminen ja niihin investoiminen saattavat edistää merkittävästi investointeja, kasvua, innovointia ja työllisyyttä; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan kokonaisuutena mahdollisuuksia, joita kulttuuriala ja luovat toimialat ja etenkin kansalaisjärjestöt ja pienyhdistykset tarjoavat, esimerkiksi nuorisotyöllisyysaloitteen yhteydessä;

32.  muistuttaa, että tyttöjä ja nuoria naisia on kannustettava tieto- ja viestintätekniikka-alan opintoihin, ja kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan tyttöjä ja nuoria naisia opiskelemaan STEM-tieteitä siten, että myös taiteet ja humanistiset aineet otetaan huomioon; kehottaa myös lisäämään naisten edustusta STEM-aloilla;

33.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kaikkiin tarvittaviin toimiin työ- ja yksityiselämän asianmukaisen yhteensovittamisen sekä sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta tärkeiden palveluiden ja sitä koskevan lainsäädännön parantamiseksi; pyytää kehittämään helposti saatavilla olevia, laadukkaita ja kohtuuhintaisia lasten päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluita ja hoivaa tarvitseville henkilöille tarkoitettuja hoitopalveluita sekä luomaan suotuisat olosuhteet vanhemmille ja omaisiaan hoitaville mahdollistamalla kannattavien perhelomien pitämisen ja uuden tekniikan mahdollisuuksia hyödyntävien joustavien työjärjestelyiden soveltamisen, takaamaan sosiaalisen suojelun ja järjestämään tarvittaessa asianmukaista koulutusta; korostaa kuitenkin tarvetta keventää perheenjäsenille pakollisista hoitotehtävistä aiheutuvaa taakkaa ja pyytää kehittämään kotitalous- ja hoivatyön alaa koskevaa sääntelyä, jolla helpotetaan työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista tukien samalla työpaikkojen luomista; korostaa tässä yhteydessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tarjoamia mahdollisuuksia ja sosiaalipalvelujen tarjoajien ja yhteisötalouden yritysten merkittävää roolia; korostaa painokkaasti, että on seurattava sosiaalista edistystä ja sukupuolten tasa-arvon kehitystä, otettava huomioon sukupuolinäkökulma ja harkittava uudistusten vaikutuksia pitkällä aikavälillä;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Barcelonan tavoitteiden tapaisia ikäihmisten, vammaisten ja muiden hoivaa tarvitsevien henkilöiden hoitamista koskevia tavoitteita sekä valvontatyökalut, joilla varmistetaan tavoitteiden saavuttaminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kaikkiin hoivapalveluihin sovellettavat laatuvaatimukset, mukaan lukien palvelujen saatavuutta, käytettävyyttä ja kohtuuhintaisuutta koskevat vaatimukset; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston antamat päätelmät tehokkaammasta itsenäistä elämää tukevasta yhteisöperustaisesta hoidosta sekä laatimaan selkeän strategian nykyaikaisten laadukkaiden yhteisöperustaisten palveluiden kehittämiseksi ja huoltajille ja etenkin omaishoitajille suunnatun tuen lisäämiseksi ja edistämään näitä pyrkimyksiä voimakkailla investoinneilla;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan työn laatua sekä työolojen, työterveyden ja -turvallisuuden osalta että kunnollisen elannon ja perhesuunnittelun mahdollistavan palkkauksen osalta; korostaa, että pimeää työntekoa on torjuttava tehokkaasti yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja asianmukaisia sakkoja soveltaen; kehottaa jäsenvaltioita ponnistelemaan entistäkin lujemmin pimeän työn muuttamiseksi viralliseksi työksi vahvistamalla työsuojelutarkastustensa mekanismeja ja toteuttamalla toimenpiteitä, joilla harmaan talouden työntekijät voivat siirtyä viralliseen talouteen; muistuttaa jäsenvaltioita pimeän työn vastaisesta EU-foorumista, johon niiden olisi osallistuttava aktiivisesti käyttämällä sitä parhaiden käytänteiden vaihtamiseen ja pyrkiäkseen torjumaan pimeää työtä, postilaatikkoyrityksiä ja näennäistä itsenäistä ammatinharjoittamista, jotka kaikki vaarantavat niin työn laadun ja työntekijöiden mahdollisuudet turvautua sosiaalisen suojelun järjestelmiin kuin kansalliset julkiset taloudet ja jotka siten aiheuttavat epäoikeudenmukaista kilpailua eurooppalaisten yritysten välillä; on tyytyväinen komission ehdottamiin uusiin aloitteisiin, kuten Euroopan työviranomaisen perustamista koskevan julkisen kuulemisen käynnistäminen ja eurooppalaisen sosiaaliturvatunnuksen käyttöönotto; kehottaa siksi jäsenvaltioita takaamaan työsuojeluviranomaisille tai muille asianomaisille julkisille elimille riittävät resurssit paneutua pimeän työn kysymykseen ja suunnitella toimenpiteitä, joilla autetaan työntekijöitä siirtymään harmaasta taloudesta viralliseen talouteen; kehottaa jäsenvaltioita myös parantamaan työsuojelutarkastuspalvelujen välistä rajatylittävää yhteistyötä sekä tietojen sähköistä vaihtoa, jotta voidaan parantaa sellaisten tarkastusten tehokkuutta, joiden tarkoituksena on torjua ja ehkäistä sosiaaliturvan väärinkäytöksiä ja pimeää työtä sekä vähentää hallinnollista rasitusta;

36.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden aktiiviset työmarkkinapolitiikat ovat tehokkaita ja vaikuttavia ja että ne on suunniteltu tukemaan liikkuvuutta alojen välillä ja työntekijöiden uudelleenkoulutusta, mikä on entistä tärkeämpää työmarkkinoiden sopeutuessa talouksiemme digitaaliseen muutokseen;

37.  korostaa pk-yritysten ja yhteisötalouden yritysten mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja elvyttää koko taloutta; pitää elintärkeänä tarkastella toimintansa lopettamaan joutuneiden startup-yritysten suurta määrää, jotta tulevaisuutta varten voidaan ottaa opiksi, ja tukea yrittäjyyttä, mukaan lukien yhteisötalouden ja kiertotalouden mallien kehittäminen ja tukeminen; pitää lisäksi elintärkeänä parantaa liiketoimintaympäristöä poistamalla hallinnollisia esteitä ja mukauttamalla vaatimuksia, helpottamalla rahoituksen saantia ja edistämällä pk-yrityksiä, yrittäjiä, itsenäisiä ammatinharjoittajia, mikroyrityksiä, startup-yrityksiä sekä yhteisötalouden yrityksiä suosivien veromallien ja verosäännösten noudattamiseen liittyvien yksinkertaistettujen menettelyjen kehittämistä sekä ehkäistä verovilppiä ja tilanteita, joissa luotettavien tietojen puute estää selvittämästä veropohjia ja todellisia omistajia; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimintapolitiikkoja, joilla edistetään vastuullista ja vaikuttavaa yrittäjyyskulttuuria nuorten keskuudessa jo varhaisiästä ja joilla heille tarjotaan mahdollisuuksia päästä harjoittelijaksi ja vierailla yrityksissä ja saada oikeanlaista tietämystä epäonnistumisten välttämiseksi; kehottaa tässä yhteydessä komissiota jatkamaan Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan järjestöjä ja aloitteita, jotka auttavat nuoria yrittäjiä kehittämään innovatiivisia hankkeita;

38.  korostaa, että yhteiskunnallinen yrittäjyys on kasvava ala, joka voi elvyttää taloutta ja lievittää samalla huono-osaisuutta, sosiaalista syrjäytymistä sekä muita yhteiskunnallisia ongelmia; katsoo siksi, että yrittäjyyskoulutukseen olisi sisällytettävä sosiaalinen ulottuvuus ja siinä olisi käsiteltävä sellaisia aiheita kuin reilua kauppaa, yhteiskunnallisia yrityksiä ja vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, kuten osuuskuntia, jotta voidaan pyrkiä kohti entistä sosiaalisempaa, osallistavampaa ja kestävämpää taloutta;

39.  huomauttaa, että yhteisötalouden yritykset olivat ratkaisevassa asemassa kriisin vaikutusten minimoimisessa; korostaakin tarvetta lisätä tukea kyseisille yrityksille erityisesti helpottamalla erilaisten rahoitusmuotojen, unionin myöntämä rahoitus mukaan luettuna, saatavuutta ja vähentämällä niiden hallinnollista rasitusta; korostaa, että näille yrityksille on vahvistettava oikeudellinen kehys, jossa tunnustetaan niiden toiminta EU:ssa ja jolla ehkäistään epäoikeudenmukainen kilpailu; pitää valitettavana, että niiden toimintaa ei ole otettu huomioon vuotuisessa kasvuselvityksessä parlamentin pyynnöstä huolimatta;

40.  toteaa, että naiset ovat edelleen aliedustettuja työmarkkinoilla; katsoo tämän osalta, että joustavilla työsopimuksilla, muun muassa omasta tahdosta tehtävää tilapäis- ja osa‑aikatyötä koskevilla sopimuksilla, voi olla merkittävä tehtävä sellaisten ryhmien osallistumisen lisäämisessä, jotka muuten saattaisivat syrjäytyä työmarkkinoilta, mukaan lukien naiset;

41.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan tutkimukseen ja edistämään uusien tuotantomenetelmien ja palvelujen kehittämistä oikeudenmukaisen siirtymän yhteydessä; korostaa niiden tarjoamia mahdollisuuksia lisätä tuottavuutta ja kestävyyttä, luoda laadukkaita uusia työpaikkoja ja edistää pitkän aikavälin kehitystä;

42.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään investointeja tutkimuksen ja kehittämisen alaan Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti; toteaa, että tällä alalla tehdyillä investoinneilla tuetaan talouden kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamista ja edistetään siten vakaiden työpaikkojen luomista ja korkeampien palkkojen maksamista;

43.  korostaa, että on tärkeää varmistaa laajakaistayhteyksien saatavuus kaikilla alueilla, myös maaseutualueilla sekä vakavista ja pysyvistä luonnonhaitoista tai väestöongelmista kärsivillä alueilla, jotta edistetään sopusointuista kehitystä kaikkialla EU:ssa;

44.  pitää väestön vähenemistä, joka vaikuttaa vaihtelevasti EU:n eri alueilla, yhtenä vakavana kehitystä EU:ssa haittaavana esteenä, johon paneutuminen edellyttää erilaisia lähestymistapoja ja sitoumuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimia tähän haasteeseen vastaamiseksi; painottaa, että väestön vähenemisen torjuminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka olisi sisällettävä välttämättömän infrastruktuurin mukauttaminen, laadukkaiden, palkkatasoltaan kunnollisten työpaikkojen luominen, julkisten palvelujen tehostaminen ja vapaaehtoisten joustavien työjärjestelyjen käyttöönotto, samalla kun olisi huolehdittava riittävästä työsuhdeturvasta ja sosiaalisen suojelun saatavuudesta;

45.  pitää myönteisenä, että komissio on sisällyttänyt Euroopan tilasto-ohjelmaansa tarpeen laatia tilastoja väestörakenteeseen liittyvistä haasteista, kuten väestökato ja asutuksen hajanaisuus; katsoo, että kyseiset tiedot antavat tarkan kuvan kyseisten alueiden ongelmista ja mahdollistavat siten parempien ratkaisujen löytämisen; kehottaa komissiota ottamaan kyseiset tilastot huomioon tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

46.  palauttaa mieliin, että elinajanodotteen pitenemisen vuoksi eläkejärjestelmiä on muutettava, jotta varmistetaan järjestelmien kestävyys sekä ikäihmisten hyvä elämänlaatu; korostaa, että tämä on toteutettavissa alentamalla elatussuhdetta, mihin sisältyy asianmukaisten työehtojen tarjoaminen, jotta halukkailla on mahdollisuus työskennellä pidempään, arvioimalla jäsenvaltioiden tasolla ja yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa, onko tarpeen varmistaa sekä lakisääteisen että todellisen eläköitymisiän kestävyys ottamalla huomioon elinajanodotteen piteneminen ja vakuutusmaksujen suorittamisvuosien määrä, ehkäisemällä ennenaikaista työmarkkinoilta poistumista ja ottamalla nuoret, pakolaiset ja muuttajat mukaan työmarkkinoille; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita julkisten eläkejärjestelmien ja työeläkejärjestelmien lujittamisessa ja sellaisten hoitohyvitysten luomisessa, joilla korvataan naisten ja miesten lastenhoito- ja pitkäaikaishoitovastuiden takia menettämät eläkemaksut keinona kuroa umpeen sukupuolten välisiä eläke-eroja ja huolehtia riittävistä, köyhyysrajan ylittävistä eläketuloista, jotka mahdollistavat ihmisarvoisen ja itsenäisen elämän;

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan aktiivisen ikääntymisen, ikäihmisten sosiaalisen osallisuuden ja sukupolvien välisen solidaarisuuden politiikkaa; muistuttaa, että tuottavuuden kannalta keskeisessä asemassa ovat myös kustannustehokkaammat terveydenhuoltojärjestelmät ja pitkäaikaishoito, joissa varmistetaan oikea-aikainen pääsy kohtuuhintaiseen, laadukkaaseen, ennaltaehkäisevään ja parantavaan terveydenhuoltoon;

48.  katsoo, että koheesiopolitiikka on Euroopan unionin pääasiallisena investointipolitiikkana osoittanut vaikuttavuutensa epätasa-arvon vähentämisessä sekä osallisuuden vahvistamisen ja köyhyyden vähentämisen edistämisessä ja että sen talousarviomäärärahoja olisi siksi lisättävä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; katsoo, että ESR:n olisi säilyttävä EU:n tärkeimpänä välineenä, jolla työntekijöitä autetaan pääsemään ja palaamaan työmarkkinoille ja jolla tuetaan sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumista edistäviä toimia sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamista; kehottaa komissiota kasvattamaan ESR:ää, jotta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä voidaan tukea Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamista;

49.  korostaa, että ESIR-rahaston avulla on tuettava kasvua ja työllisyyttä suuririskisissä investointihankkeissa ja paneuduttava nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen; on kuitenkin huolestunut rahaston käyttöön liittyvästä valtavasta epätasapainosta EU15- ja EU13-maiden välillä; korostaa myös työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI) merkitystä työpaikkojen laadukkuuden ja kestävyyden edistämisessä, asianmukaisen ja ihmisarvoisen sosiaalisen suojelun takaamisessa sekä sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumisessa;

50.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan, voisivatko ne alentaa välttämättömien hyödykkeiden ja erityisesti elintarvikkeiden verotusta, ja katsoo, että kyse olisi mitä perustavammasta toimenpiteestä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla parannetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua työmarkkinoille, poistamalla lainsäädännöllisiä esteitä, torjumalla syrjintää, sopeuttamalla työpaikkoja ja luomalla kannustimia heidän työllistämisekseen; palauttaa mieliin, että vammaisten henkilöiden tarpeiden mukaan mukautettu työympäristö, heidän ottamisensa mukaan kaikille koulutuksen tasoille ja heille kohdennettu rahoitustuki ovat olennaisia toimenpiteitä, joilla autetaan heitä osallistumaan kaikilta osin niin työmarkkinoille kuin koko yhteiskuntaan; kehottaa komissiota sisällyttämään sosiaaliseen tulostauluun vammaisten henkilöiden sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoille osallistumista koskevia indikaattoreita;

52.  pitää myönteisenä, että vammaisten henkilöiden oikeudet on sisällytetty läpäisyperiaatteella ehdotettuihin jäsenvaltioiden työpolitiikkaa koskeviin uusiin suuntaviivoihin, jotka ovat vuotuisen kasvuselvityksen 2018 liitteenä; edellyttää kuitenkin, että niihin sisällytetään konkreettisia toimenpiteitä, jotta kyetään saavuttamaan ilmoitetut tavoitteet, jotka vastaavat velvoitteita, joita vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevasta YK:n yleissopimuksesta aiheutuu unionille ja jäsenvaltioille;

53.  kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön tarvittavat toimenpiteet pakolaisten sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ja muuttajataustaisten ihmisten sosiaalisen osallisuuden takaamiseksi;

54.  korostaa, että työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus on ongelma, joka koskee työnantajia EU:n kaikilla alueilla, mukaan lukien kaikkein kehittyneimmät alueet, ja että tätä ongelmaa ei voida ratkaista epävarmoilla eikä epävakailla työsuhteilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimenpiteitä, joilla helpotetaan työntekijöiden liikkuvuutta työpaikoista, aloilta ja paikoista toiseen, jotta työvoiman kysyntään voidaan vastata niin vähemmän kuin enemmän kehittyneillä alueilla, samalla kun varmistetaan pysyvyys ja kunnolliset työehdot ja mahdollistetaan ammatillinen kehitys ja yleneminen; toteaa, että EU:n sisällä tapahtuva työntekijöiden liikkuvuus jäsenvaltiosta toiseen edesauttaa kysynnän ja tarjonnan kohtaamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään lisäksi erityistä huomiota rajatyöntekijöiden sekä syrjäseutujen ja syrjäisimpien alueiden työntekijöiden erityisiin olosuhteisiin;

55.  pitää hyvin valitettavana, että parlamentin lukuisista pyynnöistä huolimatta syrjäisimpiä alueita ei edelleenkään ole sisällytetty vuotuiseen kasvuselvitykseen; kehottaa komissiota pyrkimään takaamaan alueiden välisen oikeudenmukaisuuden ja edistämään ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä, josta on keskusteltu laajasti, ja tehostamaan siksi SEUT:n 349 artiklan soveltamista, jotta syrjäisimmät alueet voidaan integroida paremmin EU:hun; korostaa, että syrjäisimmille alueille osoitettu erityinen huomio ei saa hiipua, ei pelkästään varojen kohdentamisen jatkumisen vaan myös sen vaikutuksen vuoksi, joka unionin toimintapolitiikoilla voi olla alueiden sosiaalisiin oloihin ja työllisyyteen;

56.  korostaa, että palkkojen reaalikasvu jäi kaudella 2014 – 2016 jälkeen tuottavuuden kasvusta, vaikka työmarkkinoilla ilmeni parannuksia; muistuttaa, että tuottavuuden lisääntymisestä seuraava reaalipalkkojen kasvu on ratkaisevan tärkeää eriarvoisuuden torjumiseksi;

57.  korostaa työmarkkinaosapuolten, kansallisten työmarkkinavuoropuhelun käytäntöjen ja kansalaisyhteiskunnan roolia uudistusprosessissa sekä eri sidosryhmien osallistumisen tarjoamaa lisäarvoa uudistusten laatimisessa, jaksottamisessa ja täytäntöönpanossa; korostaa, että osallistumalla tosiasiallisesti politiikkojen suunnitteluun työmarkkinaosapuolet voivat kokea olevansa tiiviimmin mukana ohjausjaksossa annettujen maakohtaisten suositusten mukaisesti hyväksytyissä kansallisissa uudistuksissa ja siksi ne sitoutuvat viime kädessä lujemmin uudistusten tuloksiin; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan kaikkien sidosryhmien asianmukaiseen osallistumiseen tähtääviä suuntaviivoja; tukee näkemystä, jonka mukaan globaalien markkinoiden uudet työllisyysmuodot edellyttävät uudenlaista työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelua, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan näiden työmarkkinavuoropuhelun uusien muotojen käyttöön ottamista sekä suojelun ulottamista koskemaan myös näitä uusia työllisyysmuotoja; korostaa, että kaikkien työntekijöiden on saatava tietää oikeuksistaan ja että heitä on suojeltava tapauksissa, joissa väärinkäytösten paljastamisella tuodaan esille epäasianmukaisia käytäntöjä; katsoo, että jotta ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä voidaan edistää, työmarkkinavuoropuhelua olisi käytävä talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson jokaisessa vaiheessa; toteaa, että jäsenvaltioiden on autettava kansalaisia hankkimaan työmarkkinoilla kaivattuja taitoja;

58.  korostaa, että Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) ja Eurooppa 2020 -tulostaulun mukaan osaamisen jakautuminen työvoiman keskuudessa vastasi suurelta osin työmarkkinoiden pätevyysvaatimuksia vuonna 2016 ja että työvoiman tarjonta oli kysyntää suurempi kaikkien pätevyysluokkien osalta ja tarjonta oli erityisen suurta matalan ja keskitason pätevyystason osalta; painottaa Cedefopin ennusteiden osoittavan, että osaamisen kysyntä ja tarjonta lisääntyy samaan tahtiin vuoteen 2025 asti ja että työvoiman osaamistason arvioidaan muuttuvan nopeammin kuin työmarkkinoiden vaatimusten; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan huolellisesti uudelleen työmarkkinoille pääsemiseen liittyvät vaikeudet; on huolestunut ylikoulutettujen työntekijöiden osuuden kasvusta (25 prosenttia vuonna 2014);

59.  korostaa, että sukupuoleen liittyvää syrjintää esiintyy edelleen paljon, mistä todistavat sukupuolten väliset palkkaerot ja miesten ja naisten työllisyysasteen erot sekä se, että miespuolisten työntekijöiden keskimääräinen tuntipalkka on noin 16 prosenttia suurempi kuin naispuolisilla työntekijöillä; korostaa, että nämä erot ovat seurausta naisten aliedustuksesta hyvin palkatuilla aloilla, syrjinnästä työmarkkinoilla sekä osa-aikatyötä tekevien naisten suuresta määrästä; katsoo, että näiden erojen umpeenkuromiseksi on toteutettava uudistuksia; kehottaa tässä yhteydessä komissiota sisällyttämään Eurooppa 2020 -strategiaan sukupuolten tasa-arvoa koskevan pilarin ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan yleistavoitteen;

60.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuoliulottuvuuden sekä naisten ja miesten tasa-arvon periaatteen kansallisiin uudistusohjelmiinsa sekä vakaus- ja lähentymisohjelmiinsa asettamalla laadullisia tavoitteita ja määrittämällä toimenpiteitä, joilla pyritään puuttumaan vallitseviin sukupuolieroihin;

61.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0355. (3) EUVL L 59, 2.3.2013, s. 5. (4) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 57. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0451. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0418. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0403. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0360. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0260. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0039. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0338. (14) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 157.. (15) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 19. (16) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 48. (17) EUVL C 75, 26.2.2016, s. 130. (18) EUVL C 65, 19.2.2016, s. 40. (19) Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi, Euroopan komissio. (20) EUVL C 67, 20.2.2016, s. 1.