Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002(1),

–  ottaa huomioon tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(2),

–  ottaa huomioon vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä 19. joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/674/ETY(3),

–  ottaa huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II)(4),

–  ottaa huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY täydentämisestä (Solvenssi II) 10. lokakuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/35(5),

–  ottaa huomioon kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antavan elimen International Accounting Standards Boardin (IASB) 18. toukokuuta 2017 antaman kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 17 Vakuutussopimukset,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2013 julkaistun Philippe Maystadtin raportin ”Should IFRS Standards be More European?”,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) arvioinnista ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien säätiön (IFRS), Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG) ja julkisen edun valvontalautakunnan (PIOB) toiminnasta(6),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista: IFRS 9(7),

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2018 annetun komission tausta-asiakirjan, jossa käsitellään yritysten suorittamaa julkista raportointia koskevan EU:n kehyksen toimivuustarkastusta (”Fitness check on the EU framework for public reporting by companies”),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2017 esitetyn komission pyynnön, jossa pyydettiin Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavaa ryhmää (EFRAG) ehdottamaan lausuntoa IFRS 17:n hyväksymisestä,

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen lausunnon sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) huomautuksen, joka liittyy IASB:n vakuutussopimuksista julkaisemaan luonnokseen,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2017 annetun komission kertomuksen IFRS-säätiön, EFRAG-ryhmän ja PIOB-valvontalautakunnan toiminnasta vuonna 2016 (COM(2017)0684),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2017 annetun Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) raportin IFRS 9:n vaikutuksesta rahoitusvakauteen (”Financial stability implications of IFRS 9”),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2017 annetun Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) raportin ”Is Growth at Risk?”,

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2017 annetun finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) lehdistötiedotteen IFRS 17:stä,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin ilmastosopimuksen,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2017 annetun FSB:n raportin, joka koskee ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevän työryhmän suosituksia (”Recommendations of the Task Force on Climate-related Financial Disclosure”),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Kestävän kasvun rahoitusta koskeva toimintasuunnitelma” (COM(2018)0097),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2018 annetun korkean tason asiantuntijaryhmän loppukertomuksen ”Financing a sustainable European Economy”,

–  ottaa huomioon EFRAG:n IFRS 17:stä laatimat tausta-asiakirjat, joissa käsitellään sopimusperusteisen palvelumarginaalin vapauttamista, siirtymäsääntöjä sekä yhdistämisvaatimusten tasoa,

–  ottaa huomioon IASB:n puheenjohtajan Hans Hoogervorstin, IFRS-säätiön puheenjohtajan Michel Pradan ja EFRAG:n hallintoneuvoston puheenjohtajan Jean-Paul Gauzèsin IFRS 17:stä käymän keskustelun,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan laatiman, tammikuussa 2016 julkaistun tutkimuksen ”Changes to Accounting and Solvency Rules: The (possible) Impact on Insurance and Pensions”(8),

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antava elin International Accounting Standards Boardin (IASB) antoi 18. toukokuuta 2017 uuden standardin vakuutussopimuksista, IFRS 17:n; ottaa huomioon, että IFRS 17 tulee voimaan EU:ssa 1. tammikuuta 2021 ja korvaa väliaikaisen IFRS 4:n; panee merkille, että IFRS 17 on kolmas merkittävä IASB:n antama tilinpäätösstandardi ja kaksi muuta ovat IFRS 16 Vuokrasopimukset ja IFRS 9 Rahoitusinstrumentit; ottaa huomioon, että IFRS 4:ään tehdyillä muutoksilla korjattiin IFRS 17:n ja IFRS 9:n välillä oleva soveltamispäivää koskeva epäjohdonmukaisuus;

B.  ottaa huomioon, että IFRS 4 oli tarkoitettu vain väliaikaiseksi standardiksi, mutta se mahdollistaa monenlaisten kansallisten tilintarkastusstandardien ja -käytäntöjen käytön; toteaa, että vakuutusalan tilinpidossa on nykyisellään huomattavia eroja ja nämä erot koskevat esimerkiksi velkojen arvostamista ja myyntituottojen ja voittojen kirjaamista;

C.  ottaa huomioon, että IFRS 17:llä yhdenmukaistetaan vakuutussopimusten tilinpitosäännöt eri maissa ja sillä pyritään antamaan realistisempi kuvaus ja mahdollistamaan tilinpäätösten parempi vertailtavuus vakuutusalalla;

D.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2017 antamassaan rahoitusvakausraportissa Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) kehotti parantamaan henkivakuutusten sääntelykehystä raportoinnin avoimuuden lisäämiseksi ja toimialan kestävyyden parantamiseksi; ottaa huomioon, että finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB) on suhtautunut myönteisesti IFRS 17:ään;

E.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset vakuutusyhtiöt, jotka tarjoavat laajan valikoiman vakuutus- ja jälleenvakuutustuotteita, eroavat toisistaan liiketoimintamalleiltaan, myös sijoitus- ja vastuurakenteiltaan; ottaa huomioon, että suurten institutionaalisten sijoittajien tapaan myös vakuutusyhtiöt ovat tärkeitä pitkän aikavälin sijoittajia;

F.  ottaa huomioon, että komissio tekee parhaillaan toimivuustarkastusta yritysten suorittamaa julkista raportointia koskevasta EU:n kehyksestä ja se on tarkastellut IFRS 17:n, vakuutuskirjanpitoa koskevan direktiivin ja Solvenssi II -direktiivin välisiä mahdollisia vuorovaikutuksia;

G.  ottaa huomioon, että EFRAG laatii parhaillaan lausuntoa IFRS 17:n hyväksymisestä ja tekee tätä varten yksityiskohtaista vaikutustenarviointia; ottaa huomioon, että EFRAG yksilöi tausta-asiakirjoissaan kiistanalaisiksi aloiksi yhdistämisen tason, sopimusperusteisen palvelumarginaalin, jälleenvakuuttamisen, siirtymäsäännöt ja operatiivisen vaikutuksen;

H.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta tarkastelee tarkoin IFRS 17:ää;

1.  toteaa, että IFRS 17 edellyttää perustavanlaatuista muutosta vakuutussopimusten kirjanpidossa mutta se lisää johdonmukaisuutta ja avoimuutta ja pyrkii parantamaan vertailtavuutta;

2.  toteaa, että IFRS 17:n täytäntöönpano edellyttää huomattavia ja merkittäviä ponnisteluja ja kustannuksia, etenkin vakuutusalalla toimiville pk-yrityksille, ja toteaa, että tämä on osoitus uuden standardin monimutkaisuudesta; panee merkille, että täytäntöönpanotoimet ovat jo käynnissä ja että IASB antaa täytäntöönpanoon tukea erityisesti perustamalla IFRS 17:ää varten siirtymäresurssiryhmän (Transition Resource Group, TRG);

3.  panee merkille huolenaiheet, jotka liittyvät yleisten vakuutussopimusten esittämiseen, ja toteaa, että näihin kuuluvat esimerkiksi riski siitä, että tietojen ilmoittamisen laatu heikkenee, odotetut täytäntöönpanokustannukset nousevat kohtuuttomasti ja IFRS 17:n mukaisen raportoinnin operatiivinen monimutkaisuus lisääntyy merkittävästi; kehottaa EFRAG-ryhmää tarkastelemaan tämän toimenpiteen odotettavissa olevia kustannuksia ja sitä, estääkö se yleisten vakuutussopimusten taloudellisen vaikutuksen ymmärtämisen;

4.  toteaa, että yksi IFRS 17:n tavoitteista on tuottaa asianmukaista tietoa osakkeenomistajille arvioimalla vakuutussopimusten velkoja; toteaa, että tämä on erittäin monimutkainen prosessi ja saattaa kärjistää taloudellisia häiriöitä;

5.  toteaa, että EFRAG laatii parhaillaan lausuntoa standardin hyväksymisestä ja erityisesti yksilöimistään aloista, eli yhdistämisen tasosta, sopimusperusteisesta palvelumarginaalista, jälleenvakuuttamisesta, siirtymäsäännöistä ja vaikutuksesta operatiiviseen toimintaan; toteaa, että lopullista lausuntoa hyväksymisestä odotetaan joulukuussa 2018; suosittaa, että aikataulua olisi tarkistettava, kunhan ymmärretään kenttätestauksessa yksilöityjen aiheiden koko laajuus ja monimutkaisuus; suhtautuu myönteisesti komission käsittelemiin kysymyksiin ja siihen, että komissio on pyytänyt EFRAG-ryhmältä neuvoa, erityisesti siihen, että komission mukaan on selvitettävä mahdollisia vaikutuksia rahoitusvakauteen, kilpailukykyyn ja vakuutusmarkkinoihin, erityisesti pk-yritysten osalta, ja tehtävä kustannushyötyanalyysi; kehottaa EFRAG‑ryhmää tarkastamaan, että kaikki vakuutusturvan keskeiset osat on otettu huomioon tavalla, joka ei vääristä tarjottua sosiaaliturvaa;

6.  korostaa, että on tarpeen ymmärtää täysimääräisesti periaatteisiin perustuvaa lähestymistapaa noudattavan IFRS 17:n ja EU:ssa toimiviin vakuutusyhtiöihin sovellettavien muiden lakisääteisten vaatimusten, erityisesti Solvenssi II -direktiivin, välinen vuorovaikutus erityisesti IFRS 17:n täytäntöönpanon kustannusten yhteydessä; pitää kuitenkin valitettavana, että vielä ei ole kehitetty sellaista kenttätestiä, jolla voitaisiin selvittää IFRS 17:n mahdollisia vaikutuksia rahoitusvakauteen, kilpailukykyyn ja rahoitusmarkkinoihin; kehottaa komissiota tämän vuoksi harkitsemaan laajempia testejä, myös kenttätestejä, näiden vaikutusten ja vuorovaikutusten arvioimiseksi; pitää myönteisenä yritysten suorittamaa julkista raportointia koskevan EU:n kehyksen toimivuustarkastusta; kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille tämän tarkastuksen tuloksista ja ottamaan ne asianmukaisesti huomioon hyväksyntämenettelyssä; panee merkille Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) huolenaiheet siitä, että IFRS 17 mahdollistaa samanlaisten liiketoimien erilaisen käsittelyn kirjanpidossa riippuen liikkeeseenlaskijan toimialasta; kehottaa EFRAG-ryhmää tämän vuoksi tekemään tiivistä yhteistyötä EPV:n kanssa, jotta voidaan arvioida, ovatko nämä huolenaiheet edelleen aiheellisia IFRS 17:n lopullisten vaatimusten yhteydessä ja käsitelläänkö taloudelliselta sisällöltään samankaltaisia liiketoimia samalla tavalla kirjanpidossa IFRS 17:n mukaisesti;

7.  panee merkille huolenaiheet, joita Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) esitti vastauksessaan IASB:n vuonna 2013 tekemään pyyntöön, jossa se pyysi lausuntoa vakuutussopimuksia koskevan standardin hyväksymisestä, ja toteaa, että huolenaiheet koskevat diskonttokoron muutosten vaikutusten esittämistä osittain ”muissa laajan tuloksen erissä” ja osittain voitoissa tai tappioissa, mikä tekisi tilinpäätöksistä liian vaikeita ymmärtää ja vaikeuttaisi näin ominaisuuksiltaan samankaltaisten sopimusten vertailtavuutta; kehottaa EFRAG-ryhmää tämän vuoksi tekemään tiivistä yhteistyötä EAMV:n kanssa ja käsittelemään näitä huolenaiheita, jos ne ovat edelleen asiaankuuluvia, osana IFRS 17:n lopullisia vaatimuksia, kun se laatii lausuntoaan standardin hyväksymisestä, ja päättämään, täyttääkö IFRS 17 hyväksymisen kriteerinä olevan ymmärrettävyyden; panee merkille huolenaiheet, joita EAMV esitti vuonna 2013 lausuntokirjeessään ehdotetuista vaatimuksista, eli huolen siitä, että tulojen esittäminen ei ole riittävän selkeää IFRS 17:ssä ja että diskonttokoron ja riskioikaisun määrittäminen saattaa heikentää täytäntöönpanon tehokkuutta; kehottaa EFRAG‑ryhmää tämän vuoksi tekemään tiivistä yhteistyötä EAMV:n kanssa ja käsittelemään näitä huolenaiheita, jos ne ovat edelleen asiaankuuluvia, osana IFRS 17:n lopullisia vaatimuksia, kun se laatii lausuntoaan standardin hyväksymisestä; panee merkille EPV:n huolenaiheet siitä, että IFRS 17:n mukaisesti vakuutusyhtiö voi määrittää diskonttokoron käyttämällä joko ylhäältä alaspäin tai alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa; kehottaa EFRAG-ryhmää tämän vuoksi tekemään tiivistä yhteistyötä EPV:n kanssa ja käsittelemään näitä huolenaiheita, jos ne ovat edelleen asiaankuuluvia, osana IFRS 17:n lopullisia vaatimuksia, kun se laatii lausuntoaan standardin hyväksymisestä, ja selvittämään, lisääkö tämä vaihtoehto merkittävästi tulkinnanvaraisuutta ja epäjohdonmukaisuutta soveltamisessa ja johtaa mahdollisesti rahoitustietojen huonompaan vertailtavuuteen ja subjektiiviseen tulonhallintaan; suhtautuu myönteisesti diskonttokorkoja koskevaan IASB:n tutkimushankkeeseen ja kannustaa IASB:tä kehittämään johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan diskonttokorkojen arvioimista ja soveltamista koskevaan menetelmään;

8.  kehottaa komissiota ja EFRAG-ryhmää tarkastelemaan IFRS 9:n hyväksymisen yhteydessä suosituksia, jotka parlamentti esitti kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) arvioinnista 7. kesäkuuta 2016 ja IFRS 9:stä 6. lokakuuta 2016 antamissaan päätöslauselmissa, erityisesti suosituksia, jotka koskevat uusien standardien vaikutusta rahoitusvakauteen ja pitkän aikavälin investointeihin unionissa ja riskejä, joita aiheutuu siitä, että tilinpitosäännökset ovat taipuvaisia aiheuttamaan myötäsyklisiä vaikutuksia ja/tai lisäämään volatiliteettia, erityisesti koska IFRS 17 muuttaa painopisteen hankinta‑arvosta tämänhetkiseen arvoon; palauttaa tässä yhteydessä mieliin Maystadtin raportissa annetut suositukset laajentaa yleistä etua koskevaa vaatimusta, toisin sanoen sitä, että tilinpäätösstandardit eivät saisi sen enempää vaarantaa EU:n rahoitusalan vakautta kuin haitata sen taloudellista kehitystäkään; kehottaa komissiota selvittämään erityisesti, onko joidenkin jäsenvaltioiden käytäntö perustaa voitonjako IFRS‑tilinpäätökseen soveltamatta realisoitumattomiin voittoihin minkäänlaisia suodattimia, yhteensopiva pääoman säilyttämistä koskevan direktiivin kanssa;

9.  panee merkille, että IFRS 17:n ja IFRS 9:n hyväksymisen jälkeen kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa tapahtuu kaksi merkittävää muutosta, jotka vaikuttavat vakuutusyhtiöiden tilinpitoon; panee erityisesti merkille, että arvostukset muuttuvat nyt vakuutuksenantajan taseen sekä aktiiva- että passiiva-puolella, sillä sijoitusomaisuus arvostetaan markkinahintaan ja vakuutussopimusten arvostuksiin otetaan huomioon ennakoivat nettokassavirran arviot; kehottaa EFRAG-ryhmää arvioimaan IFRS 9:n ja IFRS 17:n mahdollista vuorovaikutusta ja mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia;

10.  panee merkille, että IFRS 17:stä ja IFRS 9:stä tehdyt vapautukset mahdollistavat IFRS 15:n soveltamisen asiaankuuluviin sopimuksiin; kehottaa EFRAG-ryhmää arvioimaan tämän käsittelyn asianmukaisuutta;

11.  kehottaa komissiota ja EFRAG-ryhmää käsittelemään yhdistämisen tasoon liittyviä huolenaiheita, esimerkiksi liiketoiminnan hoidolle asetettavia vaatimuksia sekä sopimusten ryhmittelemistä vuositasolla ryhmiin, mikä saattaa estää selkeän kuvan saamisen liikkeenjohdosta;

12.  kehottaa komissiota ja EFRAG-ryhmää käsittelemään yhdistämisen tasoon liittyviä huolenaiheita, sikäli kuin sijoitussalkun jaottelu kannattavuuskriteerien perusteella ja vuotuinen ryhmittely eivät anna kuvaa liikkeenjohdosta vaan mahdollisesti lisäävät kustannuksia, monimutkaisuutta ja yrityksille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa;

13.  kehottaa selkeyttämään siirtymäsääntöjen tiettyjä mahdollisia kielteisiä vaikutuksia, erityisesti retrospektiivisten lähestymistapojen monimutkaisuutta ja tätä koskevien tietojen rajallista saatavuutta; kehottaa komissiota ja EFRAG-ryhmää käsittelemään mahdollisia vaikutuksia vertailtavuuteen ja tietoja koskeviin kysymyksiin, jos yhteen vakuutussopimussalkkuun on sovellettava monenlaisia siirtymäkauden toimintatapoja;

14.  kehottaa komissiota ja EFRAG-ryhmää tarkastelemaan mahdollisia etuja kaikkien sidosryhmien kannalta;

15.  panee merkille tietyt huolenaiheet, jotka liittyvät jälleenvakuutussopimusten edustamaan erityiseen vakuutusmuotoon; kehottaa EFRAG-ryhmää käsittelemään sitä, miten IFRS 17:n vaatimukset vaikuttavat jälleenvakuutusten tilinpitoon, erityisesti ottamalla huomioon sekä edunsaajien edut että jälleenvakuutusten tarjoajien liiketoimintamallit;

16.  kehottaa EFRAG-ryhmän vastikään perustettua yritysraportoinnin kysymyksiin keskittyvää eurooppalaista Corporate Reporting Labia antamaan panoksensa yritysraportoinnin parhaiden käytäntöjen suunnitteluun, mitä tulee erityisesti ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamiseen, työryhmän tästä aiheesta antamien suositusten mukaisesti;

17.  toteaa, että IFRS 17:n todellinen laajuus ja monimutkaisuus tulevat ilmi vasta sen jälkeen, kun EFRAG on saattanut vaikutusarvionsa valmiiksi; kehottaa komissiota ja EFRAG-ryhmää selvittämään tämän arvioinnin tulosten perusteella, onko IFRS 17:n täytäntöönpanolle asetettu nykyinen määräaika mahdollista saavuttaa, sekä käsittelemään mahdollista vuorovaikutusta muilla oikeudenkäyttöalueilla vahvistettujen täytäntöönpanoajankohtien kanssa;

18.  kehottaa komissiota, jos IFRS 17 hyväksytään, seuraamaan yhdessä Euroopan valvontaviranomaisten (EVV:t), EKP:n, Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) ja EFRAG-ryhmän kanssa tarkasti standardin täytäntöönpanoa EU:ssa, laatimaan vaikutusten jälkiarviointi viimeistään kesäkuussa 2024 ja esittelemään kyseisen arvioinnin parlamentille ja toimimaan standardia koskevien parlamentin näkemysten mukaisesti;

19.  korostaa, että vakuutuksenantajien vastuulla on tiedottaa sijoittajille IFRS 17:n täytäntöönpanon mahdollisista vaikutuksista;

20.  kehottaa Euroopan järjestelmäriskikomiteaa (EJRK) perustamaan IFRS 17:ää käsittelevän työryhmän;

21.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jos IFRS 17 hyväksytään, se edistää unionin yleistä etua, esimerkiksi Pariisin sopimuksen mukaisia kestävyyttä ja pitkän aikavälin investointeja koskevia tavoitteita;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1. (2) EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19. (3) EYVL L 374, 31.12.1991, s. 7. (4) EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1. (5) EUVL L 12, 17.1.2015, s. 1. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0248. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0381. (8) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/569996/IPOL_STU(2016)569996_EN.pdf.