Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 17. huhtikuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
EU:n ja Libanonin sopimus tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä: Libanonin osallistuminen Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) ***
 EU:n ja Mauritiuksen välinen kalastuskumppanuussopimus: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus ***
 EU:n ja Norjan välinen sopimus lisäetuuksista maataloustuotteiden kaupassa ***
 Unionin strategia valkuaiskasvien viljelyn edistämiseksi
 Maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttäminen vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin ***I
 Sitovat vuotuiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi ***I
 Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussääntö ja rahoitus ***I
 Rakennusten energiatehokkuus ***I
 Seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman toteuttaminen
 Sukupuolten tasa-arvo EU:n media-alalla
 Naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen digitaalialan kautta
 Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, humanitaarisen avun välineen ja Euroopan kehitysrahaston täytäntöönpano
 Kehitysmaiden velan kestävyyden parantaminen
 Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen EU:ssa

EU:n ja Libanonin sopimus tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä: Libanonin osallistuminen Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) ***
PDF 232kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Libanonin tasavallan osallistumista Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) koskevat ehdot ja edellytykset vahvistavan Euroopan unionin ja Libanonin tasavallan välistä tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä (11967/2017 – C8-0344/2017 – 2017/0199(NLE))
P8_TA(2018)0092A8-0352/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (11967/2017),

–  ottaa huomioon luonnoksen Libanonin tasavallan osallistumista Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) koskevat ehdot ja edellytykset vahvistavaksi Euroopan unionin ja Libanonin tasavallan välistä tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevaksi sopimukseksi (11928/2017),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/1324 unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämään Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA)(1),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 186 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0344/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen (A8-0352/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Libanonin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 185, 18.7.2017, s. 1.


EU:n ja Mauritiuksen välinen kalastuskumppanuussopimus: kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus ***
PDF 304kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Mauritiuksen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä (12476/2017 – C8-0445/2017 – 2017/0223(NLE))
P8_TA(2018)0093A8-0053/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12476/2017),

–  ottaa huomioon pöytäkirjan Euroopan unionin ja Mauritiuksen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta (12479/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0445/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0053/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Mauritiuksen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Norjan välinen sopimus lisäetuuksista maataloustuotteiden kaupassa ***
PDF 227kWORD 37k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Norjan kuningaskunnan välillä lisäetuuksista maataloustuotteiden kaupassa kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä (13357/2017 – C8-0434/2017 – 2017/0259(NLE))
P8_TA(2018)0094A8-0126/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (13357/2017),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Norjan kuningaskunnan välillä lisäetuuksista maataloustuotteiden kaupassa kirjeenvaihtona tehdyksi sopimukseksi (13471/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0434/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0126/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Norjan kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.


Unionin strategia valkuaiskasvien viljelyn edistämiseksi
PDF 199kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 unionin strategiasta valkuaiskasvien viljelyn edistämiseksi: valkuais- ja palkokasvien tuotannon lisääminen unionin maataloudessa (2017/2116(INI))
P8_TA(2018)0095A8-0121/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n valkuaisvajeesta: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan(1),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (’koontiasetus’) (COM(2016)0605) ja sitä koskevan muutoksen, jolla siihen lisätään komissiolle osoitettu pyyntö julkaista ”proteiinisuunnitelma” vuoden 2018 loppuun mennessä(2),

–  ottaa huomioon soijaa koskevan EU:n julkilausuman, jonka Saksa ja Unkari esittivät 12. kesäkuuta 2017 maatalousneuvostossa ja jonka 14 jäsenvaltiota on allekirjoittanut(3),

–  ottaa huomioon GATT-sopimukseen liittyvästä Euroopan talousyhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisestä öljysiemeniä koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta 8. kesäkuuta 1993 tehdyn neuvoston päätöksen 93/355/ETY(4),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän asiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development” ja erityisesti siinä esitetyt kestävän kehityksen tavoitteet 2, 12 ja 15,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 68. istunnossaan tekemän päätöksen nimetä vuosi 2016 virallisesti ”kansainväliseksi palkokasvien vuodeksi” YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) alaisuudessa(5),

–  ottaa huomioon parlamentin politiikkayksikkö B:n maaseudun kehittämisen valiokunnan-valiokunnan pyynnöstä teettämän tutkimuksen valkuaiskasvien merkityksestä ympäristölle uudessa YMP:ssä (”The Environmental Role of Protein Crops in the new Common Agricultural Policy”)(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin järjestämän kuulemistilaisuuden valkuaiskasvien saatavuuden parantamisesta unionissa,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2013 annetun soijaa koskevan Tonavan julkilausuman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0121/2018),

A.  toteaa, että Euroopan unionissa vallitsee merkittävä kasvivalkuaisvaje teollisen karjankasvatusalan tarpeiden vuoksi; toteaa, että ala on riippuvainen kolmansista maista tapahtuvasta tuonnista eikä tilanne ole valitettavasti juurikaan parantunut huolimatta yli 15 vuoden aikana esitetyistä lukuisista asiaa koskevista tavoitteista ja aloitteista sekä biopolttoainetuotannon sivutuotteiden käytöstä eläinten rehussa; toteaa, että EU:n tämänhetkinen tilanne, jossa kasvivalkuaista (etupäässä soijaa) tuodaan Etelä-Amerikasta, on kestämätön, ja se osoittaa, että tarvitaan päättäväisempiä toimia varsinkin tällaisen tuonnin kestävyyden parantamiseksi;

B.  toteaa, että on tärkeää vähentää unionin valtavaa riippuvuutta pääasiassa rehuna käytettyjen valkuaiskasvien tuonnista; toteaa, että soijantuotantoalueiden ympäristövaikutusten lisäksi nykytilanteeseen liittyy suuria riskejä erityisesti EU:n karjankasvatusalojen osalta, koska hintojen vaihtelu kansainvälisillä markkinoilla on lisääntynyt huomattavasti;

C.  toteaa, että Euroopan parlamentti on käsitellyt useasti proteiineja ja tarvetta saada aikaan proteiineja koskeva unionin suunnitelma, ilman että sen aloitteet olisivat johtaneet todellisiin muutoksiin unionin riippuvuudessa muualta saatavasta kasvivalkuaisesta;

D.  ottaa huomioon, että BSE-kriisin puhjettua otettiin aiheellisesti käyttöön eurooppalainen kielto eläinjauhojen käyttämisestä eläinrehussa(7), mutta tämän seurauksena soijan tuonti Latinalaisesta Amerikasta on kasvanut huomattavasti;

E.  ottaa huomioon, että tämän vuoksi unionissa valkuaiskasvien viljely kattaa vain kolme prosenttia viljelymaasta, ja yli 75 prosenttia kasvivalkuaisen saannista muodostuu tuonnista, pääasiassa Brasiliasta, Argentiinasta ja Yhdysvalloista;

F.  toteaa, että karjankasvatusalat ovat unionissa äärimmäisen herkkiä hintojen vaihtelulle ja kilpailun vääristymiselle sekä riippuvaisia kohtuuhintaisen ja hyvälaatuisen kasviproteiinin tuonnista, mikä muodostaa todellisen haasteen eurooppalaisille maatiloille;

G.  toteaa, että unionin valkuaiskasveista saadaan öljysiemenistä tuotettavia sivutuotteita, jotka voivat edistää kiertotaloutta ja joilla voi olla merkitystä ihmisravintona, uusiutuvan energian tuotannossa tai vihreiden kemikaalien tuotannossa; toteaa, että proteiinin ja sivutuotteiden yhteistuotanto unionissa mahdollistaa samanaikaisesti sekä muuntogeenisten proteiinien että metsäkatoa edistävien biopolttoaineiden tuonnin vähentämisen;

H.  toteaa, että eläinrehussa käytetyn kasvivalkuaisen ongelmaa on liian usein tarkasteltu pelkästään paljon proteiinia sisältävien raaka-aineiden näkökulmasta yhdistettynä kasvivalkuaisvajeeseemme sekä sellaisia raaka-aineita koskevaan tutkimukseen, joilla täydennetään tuotantoeläinten ravintoa;

I.  katsoo, että unionin kasviproteiinikysymystä on arvioitava nykyistä laajemmin, jotta käytettävissä olisivat sekä pitkän aikavälin strategia että mahdollisimman monta välinettä, joiden avulla voitaisiin entistä tehokkaammin vähentää riippuvuuttamme tuotavasta kasvivalkuaisesta; toteaa, että tämä strategia on väline siirryttäessä kohti entistä kestävämpiä maatalouselintarvike- ja viljelyjärjestelmiä;

J.  toteaa, että proteiini on energian tavoin olennainen ja välttämätön osa ravintoamme ja sitä voidaan saada kasvi- tai eläinproteiinien muodossa;

K.  katsoo, että kasviproteiinit ovat keskeisellä sijalla elintarviketurvan ja -omavaraisuuden (elintarvikkeet ja rehu), ympäristönsuojelun, maapallon lämpenemisen sekä uusiutuvan energian kannalta; toteaa, että ne ovat välttämättömiä elämälle ja niitä on kaikessa ihmisten ja eläinten käyttämässä ravinnossa;

L.  toteaa, että paljon proteiinia sisältävien raaka-aineiden kokonaistuotanto kasvoi Euroopassa vuoden 1994 24,2 miljoonasta tonnista 36,3 miljoonaan tonniin vuoteen 2014 mennessä (+50 prosenttia), mutta samalla kokonaiskulutus kasvoi 39,7 miljoonasta tonnista 57,1 miljoonaan tonniin (+44 prosenttia); toteaa, että proteiinin kokonaisvaje unionissa (20,8 tonnia vuonna 2014) on siis kasvanut; toteaa, että kasvivalkuaisen, soijan ja soijapapurouheen maailmanmarkkinat ovat viimeisten 50 vuoden aikana kehittyneet huomattavasti ja että kyseisten raaka-aineiden kulutus on kasvanut kaikissa jäsenvaltioissa siten, että kun soijan kulutus oli 2,42 miljoonaa tonnia vuonna 1960, se on nyt lähes 36 miljoonaa tonnia; toteaa, että EU:n karjankasvatusala on hyvin riippuvainen soijapapujen ja soijapapurouheen tuonnista kolmansista maista, erityisesti Etelä-Amerikasta; toteaa, että EU:n soijankysynnän täyttämiseksi tarvittava maa-ala on lähes 15 miljoonaa hehtaaria, josta 13 miljoonaa hehtaaria sijaitsee Etelä-Amerikassa;

M.  toteaa, että valkuaiskasvien viljelystä saadaan merkittävää lisäarvoa ympäristölle, kun se ei vaarannu viljelyyn liittyvän kasvinsuojeluaineiden käytön vuoksi;

N.  toteaa, että Kiinasta on viime vuosina tullut maailman suurin soijan tuoja ja se on ottanut käyttöön oman ja ei-avoimen perinteisten markkinamekanismien ulkopuolisen toimitusvarmuusstrategian, joka perustuu maailman suurimman soijan toimittajan Brasilian kanssa tehtyihin tuotantosopimuksiin ja massiivisiin investointeihin Brasiliassa tuotannon, jalostuksen (puristaminen) ja satamaliikenteen infrastruktuureihin ympäristön kustannuksella; toteaa, että Kiinan maatalousteollisuuden kansainvälistymisstrategia voi vaikuttaa saatavuuteen unionin tämänhetkisillä soija- ja öljysiemenmarkkinoilla, sillä myös unioni on Brasilian merkittävä asiakas, ja se voi näin vaarantaa unionin markkinoiden vakauden;

O.  toteaa, että suurin osa tuodusta soijasta ja varsinkin Amerikasta tuodusta soijasta on muuntogeenistä soijaa ja että eurooppalaiset kuluttajat suhtautuvat kyseiseen tekniikkaan epäluuloisesti; toteaa, että on yhä enemmän kiinnostusta paikallisia ei-muuntogeenisiä tuotteita kohtaan ja että tuontituotteiden hiilijalanjälkeä koskeva huoli on lisääntynyt; toteaa, että unionissa monet soijapapujen tuottajat ja jalostajat, rehuntuottajat ja myös elintarviketeollisuuden edustajat (lihantuottajat, maidon ja munien tuottajat ja muut soijapapujen käyttäjät), kaupan ketjut ja muut asianomaiset elimet kannattavat kestäviä ja sertifioituja ei-muuntogeenisten soijapapujen tuotantojärjestelmiä;

P.  toteaa, että unionin elintarviketarpeiden täyttämiseksi Euroopan maatalous on muuttunut yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) alaisuudessa; toteaa, että siitä on tullut yhä tehostetumpaa ja maataloustuotteiden ja raaka-aineiden markkinat ovat avautuneet, mikä on johtanut unionin riippuvuuteen Amerikasta tuodusta kasvivalkuaisesta; toteaa, että globalisaatio on johtanut ruokailutottumusten lähenemiseen ja tilojen erikoistumiseen, mistä on seurannut tuotantopanosten suuren mittaluokan siirtoja pitkien matkojen päähän valkuaisaineiden tuottamista varten; toteaa, että tämä koskee synteettisiä typpilannoitteita sekä paljon valkuaisainetta sisältäviä raaka-aineita karjan rehua varten, mikä vaikuttaa sekä ympäristöön että ilmastoon;

Q.  toteaa, että valkuaiskasvien ja erityisesti soijan tuotanto rehun valmistusta varten tapahtuvaan tuontiin on yksi keskeisistä maankäytön muutosta edistävistä tekijöistä ja se on merkittävä metsäkatoa aiheuttava tekijä monilla Euroopan ulkopuolisilla alueilla; toteaa, että valkuaiskasvien viljelyn lisääminen Euroopassa voi täydentää merkittävällä tavalla toimenpiteitä, joilla edistetään maatalouden raaka-aineiden toimitusketjuja metsäkatoa aiheuttamatta; toteaa, että metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen maailmanlaajuiseen haasteeseen vastaamisesta on tullut yhä tärkeämpää kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 sekä Pariisin ilmastosopimuksen myötä;

R.  toteaa, että kasvien ravinteenaan tarvitsema ja kasvivalkuaisen muodostumiseen tarvittava typpi saadaan palkokasveja lukuun ottamatta nykyään ensisijaisesti synteettisistä typpilannoitteista, jotka ovat kalliita ja joiden tuotanto on energiaintensiivistä, jotka aiheuttavat sekä vesien että ilman saastumista ja joilla on suuri ekologinen jalanjälki koska tuotantoprosessissa kulutetaan suuria määriä fossiilisia polttoaineita; toteaa, että tämä ei edistä kiertotalouden tavoitetta eikä resurssien ja jätevirtojen entistä tehokkaampaa käyttöä; toteaa, että näissä olosuhteissa olisi harkittava uudelleen proteiinikysymystä tuotannosta aina kulutukseen asti tuotanto- ja ympäristötehokkuuden kannalta siten, että typen kierrosta saataisiin entistä suljetumpi ja että käytettäisiin ja kehitettäisiin myös orgaanisia typpilannoitteita käyttäen esimerkiksi orgaanisista jätevirroista, kuten eläinten lannasta, kierrätettyjä ravinteita;

S.  toteaa, että pyrittäessä vähentämään EU:n riippuvuutta kasviproteiinien tuonnista on kiinnitettävä huomiota paitsi paljon proteiinia sisältäviin viljelykasveihin ottaen huomioon märehtijöiden ja muiden kuin märehtijöiden tarpeet myös kaikkiin muihin viljelykasveihin (rehukasvit ja laidunmaa mukaan lukien), joita niiden pienemmästä proteiinipitoisuudesta huolimatta viljellään merkittävässä määrin koko unionissa; toteaa, että märehtijöiden laiduntamiseen liittyy paljon etuja, myös maatilojen tuotantopanoskustannusten väheneminen;

T.  katsoo, että kasviproteiinien tuotanto ei lisäänny, ellei näiden kasvien tuotannon kannattavuus parane, ja että kasviproteiinien saantia koskevan strategisen, tehokkaan ja kunnianhimoisen suunnitelman toteuttaminen on nyt tärkeää unionin maatalouden kestävän kehityksen tukemiseksi; toteaa, että tällainen suunnitelma edellyttää unionin useiden politiikkatoimien ja ensisijaisesti YMP:n toimien käyttöä;

U.  toteaa, että unionissa on viime vuosikymmeninä käytetty kolmea pääasiallista kannustinta valkuaisomavaraisuutta koskevan tavoitteen tukemiseen, nimittäin vapaaehtoisia tuotantoon sidottuja tukia öljy- ja valkuaiskasvien viljelylle, unionin biopolttoainepolitiikkaa ja YMP:n viimeisimmässä uudistuksessa käyttöön otettua suorien tukien 30 prosentin ehdollisuutta viherryttämistoimenpiteille, erityisesti velvoitetta osoittaa viisi prosenttia viljelyalasta ekologisiin aloihin, ja päätöstä sallia typpeä sitovien kasvien ja kerääjäkasvien viljely;

V.  ottaa huomioon, että viljelijöiden kiinnostus typpeä sitoviin ja paljon proteiinia sisältäviin viljelykasveihin on kasvanut merkittävästi, koska niillä voidaan auttaa viljelijöitä täyttämään viherryttämistoimenpiteitä koskevat vaatimukset, ja katsoo, että tämä kiinnostus kannustaa tuottajia jatkamaan tai lisäämään näihin kasveihin liittyvää toimintaansa;

W.  toteaa, että ajanjaksolla 2000–2013 YMP:n toimenpiteet eivät yksin onnistuneet kääntämään valkuaisainetuotannon vähenevää tai paikallaan polkevaa suuntausta Euroopassa, mutta vuodesta 2013 alkaen näiden tukien ja viherryttämistoimenpiteen yhdistelmä, jossa valkuaiskasvien viljely sallitaan ekologisilla aloilla, on johtanut valkuaiskasvien tuotannon merkittävään kasvuun unionissa;

X.  toteaa, että YMP:n osalta parlamentin, neuvoston ja komission kesken vuonna 2013 saavutettu poliittinen sopimus käsittää mahdollisuuden kasvattaa typpeä sitovia kasveja ekologisilla aloilla;

Y.  ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan rehuteollisuus lisää eläinrehuun usein tarvittavaa enemmän proteiineja ja että kohde-eläimen tarvitseman proteiinipitoisuuden paremman määrittelyn ansiosta voidaan saavuttaa tehokkuusetuja;

Z.  toteaa, että unionissa tapahtuvan valkuaiskasvien viljelyn vähäisen osuuden vuoksi kasviproteiineja koskevien tutkimusohjelmien määrä sekä tähän liittyvä koulutus, innovointi ja käytännön kokemusten saaminen vähenevät EU:ssa; toteaa, että innovoinnin tehokkuutta on lisättävä ja valkuaisaineiden tutkimuspolitiikkaa tehostettava, mutta tämä on mahdollista vain, jos sitä tuetaan keskipitkän tai pitkän aikavälin poliittisilla sitoumuksilla; toteaa, että valkuaisaineiden tutkimuspolitiikan tulee kattaa myös paikallisesti mukautetut itse kasvatetut palkokasvit;

AA.  toteaa, että kasvinjalostuksen tukeminen on tärkeää, jotta voidaan kehittää uusia valkuaiskasvilajikkeita valkuaistuotannon lisäämiseksi EU:ssa; toteaa, että tehokas kasvinjalostustoiminta edellyttää riittävää rahoitusta pitkän aikavälin tutkimuspolitiikalle sekä asianmukaista, innovointiin kannustavaa sääntelykehystä;

AB.  toteaa, että komissio on jo rahoittanut ja rahoittaa parhaillaan useita tätä koskevia hankkeita, myös otsakkeesta ”SFS-44-2016: A joint plant breeding programme to decrease the EU's and China’s dependency on protein imports” (yhteinen kasvinjalostusohjelma EU:n ja Kiinan valkuaistuontiriippuvuuden vähentämiseksi); toteaa, että asianmukainen viestintä sekä hankkeiden tulosten levittäminen ja hyödyntäminen olisi varmistettava, jotta tulevat toimintapoliittiset tätä alaa koskevat päätökset perustuvat näyttöön;

AC.  toteaa, että soijan tosiasialliset kustannukset ovat karkeasti ottaen kaksinkertaistuneet vuoden 2007 jälkeen;

1.  katsoo, että nyt on aika toteuttaa kasvivalkuaisen tuotantoa ja saantia koskeva unionin suurimittainen strateginen suunnitelma, joka perustuu koko unionin kaiken viljelyn kestävään kehitykseen; katsoo myös, että tämä muutos edellyttää unionin tuotantojärjestelmien merkittävää muutosta viljelijöiden toimentuloon liittyvien vaatimusten täyttämiseksi ja kiertotalouden ja kestävän viljelytuotannon vaatimuksiin vastaamiseksi noudattaen periaatteita, joita ovat esimerkiksi agroekologia ja muut ympäristöystävälliset käytännöt, kuten vähän tuotantopanoksia edellyttävät märehtijöiden ruokintamenetelmät, jotka perustuvat sekä pysyvään laiduntamiseen että maanviljelysmaan väliaikaisiin nurmiin;

2.  kehottaa komissiota toteuttamaan välittömästi toimia valkuaiskasvien nykyisen tuotannon vähenemisen ehkäisemiseksi ottaen asianmukaisesti huomioon typpeä sitovien kasvien perinteisen viljelyn ympäristöhyödyt ekologisilla aloilla;

3.  toteaa, että valkuaiskasveista voi olla hyötyä ympäristölle, koska ne pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä; toteaa, että näihin etuihin kuuluu fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien lannoitteiden käytön väheneminen, maaperän laadun ja viljavuuden paraneminen ja kiertoviljelyssä jatkuvan monokulttuurin aiheuttamien tautien esiintymisen väheneminen ja biologisen monimuotoisuuden suojelu ja lisääminen; korostaa lisäksi, että biologinen typen sitominen näiden kasvien avulla voi auttaa vähentämään tuotantopanoskustannuksia ja mahdollisia kielteisiä ympäristövaikutuksia, joita liittyy lannoitteiden liikakäyttöön;

4.  vaatii ottamaan käyttöön eurooppalaisen foorumin, jota tuetaan Euroopan viljamarkkinoiden seurantakeskuksella ja jonka avulla voidaan tunnistaa proteiinia tuottavat viljelyalat unionissa niiden kasviluokan ja sijainnin mukaan, luoda kaikkien viljelijöiden käytettävissä olevia teknisiä ohjeita, määrittää unionin valkuaistuotantokapasiteetti, jotta voidaan helpottaa markkinointia, ja kartoittaa kaikki julkisen ja yksityisen sektorin harjoittama valkuaisainetutkimus;

5.  kehottaa käsittelemään kaikkia kasviproteiinin lähteitä ja sekä elintarvikkeissa että rehuissa käytettäviä viljelykasveja ja kehottaa antamaan sääntelytukea uusien kasviperäisten valkuaisaineiden kehittämiselle ja markkinoinnille; katsoo lisäksi, että olisi tutkittava nykyistä enemmän vaihtoehtoisia valkuaislähteitä;

6.  toteaa, että soijantuotanto on Etelä-Amerikassa merkittävä maankäytön muutokseen liittyvä tekijä ja se aiheuttaa monia ekologisia ongelmia, kuten torjunta-aineiden saastuttamia pohjavesiä, maaperän eroosiota, vesivarojen ehtymistä ja metsäkatoa, mikä johtaa biologisen monimuotoisuuden katastrofaaliseen vähenemiseen; toteaa, että soijantuotannolla on kielteisiä sosiaalisia ja terveyteen kohdistuvia vaikutuksia tuottajamaissa ja niitä pahentavat edelleen heikot maanomistusoikeudet, maananastus, pakkokarkotukset sekä muut ihmisoikeusloukkaukset;

7.  muistuttaa, että 1990-luvun BSE-kriisi ja prosessoidun eläinvalkuaisen käytön kieltäminen rehuissa asetuksella (EY) N:o 999/2001 ovat lisänneet kasviproteiinin kysyntää Euroopassa; toteaa, että Euroopan kalankasvatusalalla käytetään vaihtoehtoisia eurooppalaisia valkuaisrehun lähteitä, kuten kalajauhoa;

Suunnitelman monet tavoitteet

8.  katsoo, että tämän suunnitelman avulla on maksimoitava kestävän biomassan tuotanto asiaankuuluvalla viljelyalalla kehittämällä pysyvää kasvipeitettä, josta osaa voidaan käyttää proteiinin tuotantoon;

9.  katsoo, että on tarkasteltava etenkin vilja- ja rehupalkokasvien tarjoamia mahdollisuuksia, sillä niillä on monia maatalouteen, talouteen ja ympäristöön liittyviä etuja, kuten kyky sitoa ilmakehän typpeä symbioottisen järjestelmänsä ansiosta, mikä vähentää tarvetta synteettisten typpilannoitteiden käyttöön, ja ne vaativat hyvin vähän torjunta-aineita; korostaa, että palkokasvit parantavat seuraavaa kasvilajia varten maaperän rakennetta typen lisääntymisen vaikutuksesta, mikä voi lisätä tuottavuutta 10–20 prosenttia; toteaa, että vuoroviljely parantaa maaperän laatua, vähentää tautien esiintyvyyttä ja tukee biologista monimuotoisuutta;

10.  korostaa lisäksi, että viljelykiertojärjestelmissä, jotka sisältävät palkokasveja, haitallisten eliöiden ja patogeenien lisääntymisjaksot katkeavat, mikä vähentää kasvitautien esiintymistä ja torjunta-aineiden käyttötarvetta; toteaa, että myös luonnon monimuotoisuus lisääntyy, kun luovutaan jatkuvasta monokulttuurista;

11.  suosittaa etenkin YMP:n yhteydessä tukemaan soijan viljelyä unionissa, jotta siitä saadaan kannattavaa ja kilpailukykyistä, sillä sen uudet lajikkeet tarjoavat nyt uusia mahdollisuuksia joillekin alueille, joille kasvi voi sopeutua; toteaa kuitenkin, että tämä ei saa vähentää muiden proteiinia tuottavien viljelykasvien käyttöä (lupiini, härkäpapu, herne, kikherne, maapähkinät jne.); katsoo, että tällainen laaja valikoima mahdollistaisi proteiinintuotannon maksimoinnin kaikilla unionin alueilla paikallisista ilmasto-olosuhteista riippuen;

12.  kehottaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota nurmikasvien ja apilan käyttöön, koska ne kasvavat laajoilla aloilla ja ne ovat näin tärkeitä proteiinin lähteitä eläinten (vain märehtijöiden) ravinnossa; toteaa, että apilan kaltaiset palkokasvit voivat menestyä hyvin nurmella;

13.  suosittelee, että kasviproteiinikasveja, kuten esimerkiksi soijaa, sinimailasta, härkäpapua ja hernettä, sekä apilaa, esparsettia ja monia muita palkokasveja aletaan taas viljellä suurissa viljelmissä ja rehunviljelyssä;

14.  katsoo, että on kehitettävä paikallisia ja alueellisia proteiinien tuotanto- ja jalostusketjuja perustamalla viljelijöiden ryhmiä ja luomalla entistä tiiviimpiä yhteyksiä viljelijöiden ja karjankasvattajien välille (toimitus- ja vaihtosopimukset, hajautettujen pienten/keskisuurten ”vihreän proteiinin” biojalostuslaitosten rakentaminen), jotta voidaan vaihtaa tietoja sopivista palkokasvilajikkeista, kiertoviljelystä ja maaperätyypeistä; pitää siksi hyödyllisenä, että YMP:n avulla tuetaan sellaisia toimijoita, jotka ottavat riskin liittymällä proteiinipohjaisten elintarvikkeiden ja rehujen lyhyisiin toimitusketjuihin; painottaa kasvattajien ja rehuntuottajien välisten suorien sopimusten merkitystä;

15.  kannustaa edistämään sellaisten laadukkaiden ja ei-muuntogeenisten kasviproteiinien tuotantoa, jotka ovat selvästi jäljitettävissä ja joilla on selvät merkinnät (sekä tuotantopaikan että käytettyjen menetelmien osalta), vastauksena Euroopan kuluttajien ei-muuntogeenisiä tuotteita kohtaan osoittamaan yhä suurempaan kiinnostukseen;

16.  pitää välttämättömänä tukea tilojen rehuun liittyvän omavaraisuuden parantamiselle sekä tilojen että alueiden tasolla märehtijöiden ja monimahaisten eläinten kasvatuksessa, mukaan lukien rehujen valmistus tiloilla;

17.  pitää toivottavana satohävikin ja jäännösvirtojen minimointia ja ravintoarvon lisäämistä parantamalla sadonkorjuuta, varastointia ja jalostusta (kuivaus, paalitus jne.);

18.  toteaa, että kasviproteiinien tuotannon lisäämiseksi on lisättävä näiden kasvien tuottavuutta ja kehitettävä erilaisia käytäntöjä, kuten kiertoviljelyä (vähintään kolmen vuoden aikana) ja palkokasvien kylvöä pääkasvien alle, sekä yhdisteltävä entistä enemmän lajikkeita ja lajeja siementen tuotannossa (apila/rapsi, ruisvehnä/herne jne.) ja rehukasvien tuotannossa (ruoho, apilat, palkokasviseokset jne.), jotta voidaan siirtyä kestävämpään maatalous- ja elintarviketuotantojärjestelmään ja tukea siirtymistä paljon tuotantopanoksia kuluttavasta monokulttuurista kohti monimuotoista agroekologista järjestelmää sekä EU:ssa että sen ulkopuolella;

19.  kehottaa tekemään tutkimusta, joka koskee soveltuvuutta kiertoviljelyyn ja sekaviljelyyn, uusien lajikkeiden ja lajien valintaa joustavuuden mahdollistamiseksi, jotta viljelijät voivat sopeutua ilmastonmuutokseen, stressinkestävyyttä, sekaviljelyä, satojen parantamista, rehun proteiinipitoisuuksia ja ruuansulatukseen liittyviä ominaisuuksia (idut, rapsirehu jne.), kasvien taudinkestävyyden parantamista; rikkakasvien itävyysbiologiaa rikkakasvien torjumiseksi, rehunkäyttökykyä ja biostimulantteja; korostaa, että viljelijöillä on oltava johdonmukainen työkaluvalikoima, johon kuuluvat viljelykäytännöt ja -tekniikat sekä kasvinsuojeluaineet haitallisten eliöiden ja muiden sellaisten tekijöiden torjumiseksi, jotka saattavat vaikuttaa kielteisesti kasvien satoon ja kasvuun;

20.  kehottaa investoimaan voimakkaasti tutkimukseen ja myös lajiketutkimukseen näiden viljelykasvien agronomisen suorituskyvyn parantamiseksi, jotta valkuaiskasveista saataisiin taloudellisesti houkuttelevia, sillä ne voivat kärsiä vertailusta muilla viljelykasveilla saavutettuihin katteisiin, ja kehottaa tuottamaan lisää kasvilajikkeita satojen varmistamiseksi, ratkaisemaan agronomiset kysymykset, jotka rajoittavat valkuaiskasvien viljelyä, ja varmistamaan, että määrät ovat riittäviä, sillä se on olennaista tuotanto- ja jakeluketjujen rakenteen määrittämisessä; korostaa, että on myös kehitettävä valkuaiskasveja, jotka ovat paremmin soveltuvia eurooppalaiseen ilmastoon, parannettava niiden valkuaisainepitoisuutta ja varmistettava investointien turvallisuus tutkimuksen edistämiseksi;

21.  kehottaa käyttämään entistä enemmän täsmäviljelyä erityisesti hyödyntämällä digitalisaatiota, jotta voidaan säätää mahdollisimman tarkasti kasvisyötteitä sekä eläinten rehuannoksia ja jotta näin voidaan rajoittaa hävikkiä ja tiettyjä epäpuhtauksia; kehottaa myös käyttämään entistä enemmän mekaanisia rikkakasvien torjuntajärjestelmiä;

22.  aikoo edistää uuden tiedon hankkimista, tiedon siirtämistä, perus- ja jatkokoulutusta sekä tukea kaikenlaiselle sovelletulle innovoinnille ja tutkimukselle, joka koskee ihmisravintoa ja eläinten rehua;

23.  kehottaa tukemaan kaikenlaisia innovaatioita ja kaikenlaista sovellettua tutkimusta jakamalla kokemuksia ja osaamista ja turvautumalla erityisesti paikallisiin toimijoihin, joilla on innovatiivisia ratkaisuja;

24.  kehottaa soveltamaan tuontirehuun kestävyyskriteerejä, jotta varmistetaan proteiinikasvien sellainen kestävä tuotanto kolmansissa maissa, joka ei johda kielteisiin ympäristöä koskeviin tai sosiaalisiin vaikutuksiin;

25.  korostaa suurta merkitystä, joka ravitsemusvalistuksella voi olla elintarvikkeiden kysynnän ohjaamisessa; korostaa tarvetta antaa EU:ssa tai jäsenvaltioissa ravitsemusohjeita, joilla pyritään edistämään terveellistä ruokavaliota ja käsittelemään samalla elintarviketuotantoon liittyviä huolenaiheita;

26.  pitää välttämättömänä lisätä viljelijöiden teknistä tukea ja neuvontaa proteiinia tuottavien siementen ja rehukasvien kestävän tuotannon edistämiseksi;

Suunnitelman välineet

27.  katsoo, että suunnitelma edellyttää unionin useiden politiikkatoimien käyttöä ja yhteensovittamista: YMP, tutkimuspolitiikka, ympäristö- ja ilmastopolitiikka, energiapolitiikka, naapuruuspolitiikka sekä kauppapolitiikka;

28.  pitää tärkeänä, että YMP:n avulla tuetaan valkuaiskasvien viljelyä käyttämällä erilaisia toimia, kuten tuotantoon yhdistettyä vapaaehtoista tukea, jota ei pitäisi rajoittaa vaikeuksissa oleviin viljelykasveihin ja alueisiin, jotta toimille saataisiin enemmän liikkumavaraa; kehottaa käyttämään myös viherryttämistukea ja toisen pilarin tukea etenkin soveltamalla maatalouteen liittyviä ympäristötoimia, jotka koskevat luonnonmukaista ja muuta viljelyä, investointien laatua, maatilojen neuvontajärjestelmää, koulutusta ja luonnollisesti innovointia eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien puitteissa; painottaa, että tuotantoon yhdistetyn tuen käyttöönotto on lisännyt valkuaiskasvien tuotantoa joissakin jäsenvaltioissa;

29.  katsoo, että ekologisilla aloilla äskettäin annetusta torjunta-aineiden käyttökiellosta olisi otettava oppia, vaikka vuonna 2016 alat kattoivat 15 prosenttia unionin viljelymaasta (8 miljoonaa hehtaaria) ja lähes 40 prosenttia tästä alasta käsittää typpeä sitovien kasvien ja kerääjäkasvien viljelyä; katsoo, että kasvivalkuaisia koskevan riippumattomuussuunnitelman mukaisen kaiken käytettävissä olevan viljelyalan hyödyntämisen puitteissa voitaisiin ekologisia aloja käyttää proteiinien tuotantoon niin integroitua torjuntaa soveltavassa perinteisessä maataloudessa, ottaen huomioon, että näitä kasveja ekologisilla aloilla viljelevillä ei ole aina takeita siitä, että he pystyvät reagoimaan tuholaisaaltoihin, kuin luonnonmukaisessa viljelyssäkin, koska unioniin tuotavan soijan korvaamiseksi olisi unionissa viljeltävä soijaa lähes 17 miljoonan hehtaarin alueella; toteaa, että ekologiset alat ovat myös välttämättömiä uhattuna olevan biologisen monimuotoisuuden ja elintarviketurvamme vahvistamiseksi, sillä biologinen monimuotoisuus voi erityisesti pölytyksen parantumisen kautta lisätä lähiviljelysten, kuten valkuaiskasvien viljelyn, satoja noin 20 prosenttia;

30.  kehottaa mukauttamaan viherryttämistoimia pysyvän nurmen säilyttämisen osalta, jotta tietyillä alueilla voitaisiin paremmin ottaa huomioon sinimailasen tai sen ja heinäkasvien seosten erityispiirteet lyhytikäisillä laitumilla, joiden kesto ylittää viisi vuotta, mikä tekee niistä lainsäädännön mukaan pysyvän nurmen alueita ja rajoittaa niiden keston palauttamista alle viiden vuoden, vaikka niiden istuttamisen myötä voitaisiin tuottaa huomattava määrä rehuproteiinia ja varmistaa asiaankuuluvien tilojen entistä suurempi proteiiniomavaraisuus;

31.  on tyytyväinen siihen, että YMP:n tarkistuksesta annettavassa koontiasetuksessa parlamentti onnistui korjaamaan typpeä sitovien kasvien osalta muuntokertoimen 0,7:stä 1:een korvauksena torjunta-aineiden käyttökiellosta ekologisilla aloilla;

32.  katsoo, että unionin proteiinistrategiassa olisi otettava huomioon uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin uudelleenlaadinta, proteiinien kahtalainen käyttö sekä niiden sivutuotteiden, jätteiden ja jäämien merkitys kiertotaloudessa; katsoo, että olisi kannustettava kiertoviljelyyn ja viljelyn monipuolistamiseen sekä kesantomaan käyttöön YMP:n viherryttämistoimenpiteitä vastaavalla tavalla;

33.  pitää tärkeänä, että tulevassa YMP:ssä otetaan huomioon täydentäviä ehdotuksia kasvivalkuaisen viljelyn tukemiseksi, kuten ehdotus sellaisesta vähintään kolmen vuoden kiertoviljelystä viljelymaalla, joka käsittää palkokasveja; painottaa tämän osalta, että jäsenvaltioissa, joissa kostean sään aiheuttamat taudit ovat yleisiä, tarvitaan kenties pidempiä kiertoja; pitää erityisen tärkeänä viherryttämistukea joustavamman ekosysteemituen luomista, jotta voidaan ottaa huomioon palkokasvien ja öljykasvien tuoma hyöty biologiselle monimuotoisuudelle ja myös pölyttäjien ravinnolle ja voidaan tarjota riskinottomekanismeja innovoijille ja sisällyttää proteiineja koskeva alatavoite maaseudun kehittämispolitiikkaan;

34.  korostaa tarvetta ottaa käyttöön uusia välineitä kasvivalkuaisen tarjonnan parantamiseksi etenkin soijan osalta ja oikeudenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa;

35.  katsoo, että proteiinikasvistrategian alan nykyinen tutkimus on hajanaista ja siitä puuttuu keskittyminen; vaatii tehostamaan tutkimus- ja kehittämistoimia ja etenkin julkista tutkimusta sellaisen vähän kehittyneen sekä ihmisravinnoksi että rehuksi soveltuvien valkuaiskasvien viljelyn osalta, joka ei juuri kiinnosta yksityisiä sijoittajia, sekä vaihtoehtoisten valkuaisaineiden, kuten hyönteisproteiinin ja levien, tutkimusta; kehottaa tiiviimpään yhteistyöhön julkisten ja yksityisten tutkimuslaitosten välillä; painottaa, että tarvitaan sääntelykehys, jolla tuetaan tutkimus- ja innovointiohjelmia proteiinituotannon ja sen kilpailukyvyn lisäämiseksi;

36.  kehottaa lisäämään investointeja teollisiin ja maatalouden tutkimushankkeisiin, joissa pyritään lisäämään ihmisravinnoksi tarkoitettujen funktionaalisten proteiinien laatua ja monipuolisuutta;

37.  pitää tarpeellisena unionin soijansaannin omavaraisuuden turvaamista lisäämällä yhteistyötä naapurivaltioiden kanssa ja kehottaa monipuolistamaan EU:n ulkopuolella tuotettujen valkuaisaineiden lähteiden kestävyyttä etenkin sellaisten unionin naapurivaltioiden osalta, jotka ovat valinneet kumppanikseen unionin ja joiden tuottamaa soijaa voidaan toimittaa unioniin Tonavaa pitkin; vaatii, että tämän tuonnin osalta noudatetaan samoja sosiaalisia ja ympäristönormeja kuin unionin sisäisessä tuotannossa, ja myöntää, että ei-muuntogeenisen soijan viljely on tervetullutta kuluttajien kysyntään vastaamiseksi;

38.  toteaa, että nykypäivän maatalouskäytäntöjä ei voida kuvitellakaan ilman soijaa; toteaa, että tämä erittäin tärkeä palkokasvi oli vielä äskettäin lähes kadonnut eurooppalaisesta viljelystä ja että kun soijaa viljeltiin 17 miljoonaa tonnia vuonna 1960, sen viljely oli kasvanut 319 miljoonaan tonniin vuonna 2015;

39.  kehottaa tekemään YMP:n toiseen pilariin mukautuksia niin, että tunnustetaan ja korvataan paremmin sellaisten kasvien osuus, joilla on merkitystä pölyttäjien ravinnossa vuodenaikojen kriittisinä kausina (varhain keväällä kukkivat kasvit), sekä niiden panos pölyttäjäkadon ehkäisemisessä;

40.  kannattaa sertifioidun tuotannon standardeihin perustuvien avointen tuotemerkintäjärjestelmien, kuten Tonavan soija- ja Euroopan soija -standardien, käyttöönottamista;

41.  katsoo, että vaikka vuoden 1992 Blair House -sopimus on edelleen voimassa, se on tosiasiassa jo vanhentunut eikä sen pitäisi haitata valkuaiskasvien viljelyn kestävää kehitystä unionissa;

o
o   o

42.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 58.
(2)Katso mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja asetuksen (EU) N:o 2012/2002 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1305/2013, (EU) N:o 1306/2013, (EU) N:o 1307/2013, (EU) N:o 1308/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014, (EU) N:o 652/2014 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta (A8‑0211/2017).
(3)Neuvoston pääsihteeristö 10055/17, Bryssel, 7. kesäkuuta 2017.
(4)EYVL L 147, 18.6.1993, s. 25.
(5)Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO), kansainvälinen palkokasvien vuosi: ”Nutritious Seeds for a Sustainable Future”.
(6)IP/B/AGRI/IC/2012-067 (PE 495.856).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, annettu 22. toukokuuta 2001, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä (EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1).


Maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttäminen vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin ***I
PDF 238kWORD 51k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (COM(2016)0479 – C8-0330/2016 – 2016/0230(COD))
P8_TA(2018)0096A8-0262/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0479),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0330/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. joulukuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 23. maaliskuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0262/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 17. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0230


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/841.)

(1)EUVL C 75, 10.3.2017, s. 103.
(2)EUVL C 272, 17.8.2017, s. 36.
(3)Tämä kanta korvaa 13. syyskuuta 2017 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0339).


Sitovat vuotuiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi ***I
PDF 238kWORD 43k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030 joustavaa energiaunionia varten ja Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi sekä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (COM(2016)0482 – C8-0331/2016 – 2016/0231(COD))
P8_TA(2018)0097A8-0208/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0482),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0331/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. joulukuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 23. maaliskuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 17. tammikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0208/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 17. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0231


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/842.)

(1)EUVL C 75, 10.3.2017, s. 103.
(2)EUVL C 272, 17.8.2017, s. 36.
(3)Tämä kanta korvaa 14. kesäkuuta 2017 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0256).


Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussääntö ja rahoitus ***I
PDF 233kWORD 39k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta 22 päivänä lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 muuttamisesta (COM(2017)0481 – C8-0307/2017 – 2017/0219(COD))
P8_TA(2018)0098A8-0373/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0481),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 224 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0307/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoituksesta 15. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 7. maaliskuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan kannan tarkistuksina (A8-0373/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 17. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/… antamiseksi Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2017)0219


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU, Euratom) 2018/673.)

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0274.


Rakennusten energiatehokkuus ***I
PDF 236kWORD 42k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU muuttamisesta (COM(2016)0765 – C8-0499/2016 – 2016/0381(COD))
P8_TA(2018)0099A8-0314/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0765),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0499/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Alankomaiden parlamentin ylä- ja alahuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 13. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 31. tammikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0314/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 17. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU ja energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0381


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2018/844.)

(1)EUVL C 246, 28.7.2017, s. 48.
(2)EUVL C 342, 12.10.2017, s. 119.


Seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman toteuttaminen
PDF 205kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman toteuttamisesta (2017/2030(INI))
P8_TA(2018)0100A8-0059/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”(1) (”seitsemäs ympäristöohjelma”),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 ja 192 artiklan, jotka koskevat ihmisten terveyden ja ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista,

–   ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21 ja Pariisissa 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2015 pidetyn ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21),

–   ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet sekä niiden keskenään kytköksessä olevan ja yhdentyneen luonteen,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2016 ympäristöindikaattoreista vuonna 2016 annetun Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”Environmental indicator report 2016 – In support to the monitoring of the 7th Environment Action Programme”,

–   ottaa huomioon marraskuussa 2017 ympäristöindikaattoreista vuonna 2017 annetun Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”Environmental indicator report 2017 – In support to the monitoring of the 7th Environment Action Programme”,

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi: yhteiset haasteet ja toimien yhdistäminen parempien tulosten aikaansaamiseksi” (COM(2017)0063) ja siihen liittyvät 28 maakohtaista edistymiskertomusta,

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon EU:n ympäristöpolitiikan hyötyjen varmistamisesta säännöllisten täytäntöönpanon arviointien avulla (COM(2016)0316),

–   ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista(2),

–   ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Resurssitehokkuus: siirtyminen kohti kiertotaloutta”(3),

–   ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista(4),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman luontoa, ihmisiä ja taloutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta(5),

–   ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle ja komissiolle autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkimuksen johdosta(6),

–   ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin Euroopan ympäristön tilasta ja näkymistä (SOER 2015),

–   ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin luonnon tilasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun marraskuussa 2017 julkaiseman Euroopan tason täytäntöönpanon arviointia koskevan tutkimuksen seitsemännen ympäristöohjelman täytäntöönpanon väliarvioinnista (”Mid-term review of the implementation of the 7th Environment Action Programme (2014–2020)”) ja sen liitteenä olevan tutkimuksen,

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tarkistaminen ja seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman painopisteiden asettaminen – parempi ympäristö, parempi elämä”(7),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon seuraavista toimista Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi (COM(2016)0739),

–   ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

–   ottaa huomioon 29. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Ruoan ja maanviljelyn tulevaisuus” (COM(2017)0713),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0059/2018),

A.  ottaa huomioon, että seitsemännessä ympäristöohjelmassa määritellään ympäristöä koskevat sitovat tavoitteet, jotka on saavutettava vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että ympäristöohjelmassa esitetään myös pitkän aikavälin visio vuoteen 2050;

B.  ottaa huomioon, että seitsemänteen ympäristöohjelmaan ei sisälly väliarviointia koskevaa lauseketta; toteaa, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö seitsemännen ympäristöohjelman täytäntöönpanosta tarjoaa tilaisuuden arvioida tämän ympäristöohjelman edistymistä ja esittää näyttöön perustuvia suosituksia nykyisen ympäristöohjelman ja mahdollisten tulevien ympäristöohjelmien tulevaa täytäntöönpanoa varten; ottaa huomioon, että mietinnössä ei pidä pelkästään toistaa yleisesti tiedossa olevia ongelmia, ja katsoo, että siinä olisi keskityttävä ratkaisujen esittämiseen seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että komissio laatii arviointikertomusta, jossa keskitytään seitsemännen ympäristöohjelman rakenteeseen ja sen strategiseen merkitykseen; ottaa huomioon, että kertomuksessa on erityisesti määrä tarkistaa, auttaako sovittu kehys saavuttamaan yhdeksän ensisijaista tavoitetta älykkäällä tavalla;

D.  toteaa, että EU:lla on vahva ympäristölainsäädäntö, mutta sen heikko ja puutteellinen täytäntöönpano on ollut ongelma jo pitkään; katsoo, että nämä täytäntöönpanon puutteet vaarantavat kestävän kehityksen, että niillä on kielteisiä rajat ylittäviä vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen ja että ne aiheuttavat merkittäviä sosioekonomisia kustannuksia; katsoo lisäksi, että täytäntöönpanon puutteet heikentävät EU:n uskottavuutta;

E.  ottaa huomioon, että vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty toistaiseksi vaihtelevalla tavalla: on epätodennäköistä, että tavoite 1 (luonnon pääoman suojeleminen) saavutettaisiin, mutta on todennäköistä, että osa tavoitteen 2 (vähähiilinen talous ja resurssitehokkuus) alatavoitteista saavutetaan; on epävarmaa, saavutetaanko tavoite 3 (ympäristöpaineiden ja ihmisten terveydelle aiheutuvien riskien vähentäminen);

F.  toteaa, että jatkuvat puutteet lainsäädännön täytäntöönpanossa ja se, ettei erityistietämystä ilmanlaadun, ympäristömelun ja kemikaaleille altistumisen kaltaisilla aloilla ole sisällytetty poliittiseen päätöksentekoon, aiheuttavat vakavia terveysuhkia ja lyhentävät EU:n kansalaisten elämän kestoa ja heikentävät sen laatua;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen julkaisemat viimeisimmät tiedot vahvistavat edellä kuvatut yleiset suuntaukset kunkin teemakohtaisen tavoitteen osalta mutta myös edistymisen hidastumisen joillakin aloilla; ottaa huomioon, että joissakin kasvihuonekaasupäästöjen ja energiatehokkuuden kaltaisissa tapauksissa osatavoitteiden saavuttamisen näkymät eivät ole muuttuneet uusien suuntausten myötä;

H.  toteaa, että tällä hetkellä on epävarmaa, täyttyykö ammoniakkipäästöjen vähentämistä koskeva tavoite, ja että maankäyttöä koskeva tavoite tuskin täyttyy;

I.  ottaa huomioon, että täytäntöönpanoon liittyy paljon epävarmuustekijöitä indikaattoreiden puuttumisen ja olemassa olevien indikaattoreiden rajoitusten vuoksi; toteaa, että tiedoissa olevat aukot hidastavat edistymistä seuraavalla kolmella tasolla: riskien ymmärtäminen; asianmukaisen politiikan laatiminen riskien hallitsemiseksi ja vähentämiseksi sekä politiikkojen tehokkuuden seuranta;

J.  ottaa huomioon, että tietämystä on usein olemassa, mutta sitä ei käytetä päätöksenteossa tai siirretä täytäntöönpanosta vastaaville osapuolille; ottaa huomioon, että tämä on usein seurausta poliittisen tahdon puutteesta ja kilpailevista intresseistä, joiden ei nähdä olevan yhdenmukaisia ympäristöohjelman tai yleisesti ottaen ympäristöpolitiikan tavoitteiden kanssa; ottaa huomioon, että talouskasvun jatkuminen riippuu myös puhtaasta ympäristöstä;

K.  ottaa huomioon, että unionin korkean tason poliittisten välineiden ja ympäristöohjelman välistä synergiaa on parannettava ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;

L.  ottaa huomioon, että seitsemännen ympäristöohjelman asianmukaista täytäntöönpanoa varten ei ole saatavilla riittävästi rahoitusta joillakin tasoilla; ottaa huomioon, että EU:n tasolla ei ole aina onnistuttu saavuttamaan odotettuja tuloksia ja että tämä on ollut monissa tapauksissa seurausta rahoituksen huonosta hallinnoinnista eikä varojen puutteesta;

M.  katsoo, että seitsemäs ympäristöohjelma vastaa asiaankuuluvalla tavalla ympäristöpolitiikan nykyisiä tarpeita, vaikka monet sidosryhmät suosittelevatkin lisäämään siihen uusia alatavoitteita ohjelman merkityksen lisäämiseksi tulevaisuudessa;

N.  ottaa huomioon, että sidosryhmät ovat myös ilmoittaneet kannattavansa yksinkertaisempaa ja paremmin kohdistettua ympäristöohjelmaa;

O.  toteaa, että kahdeksannelle ympäristöohjelmalle on yleinen tuki;

Keskeiset päätelmät

1.  katsoo, että seitsemännellä ympäristöohjelmalla on lisäarvoa ja myönteinen vaikutus ympäristöpolitiikkaan EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla ja että siitä hyötyvät kansalaiset, luonto ja taloudelliset sidosryhmät;

2.  toteaa jälleen, että seitsemänteen ympäristöohjelmaan sisältyy selkeä pitkän aikavälin visio vuoteen 2050 vakaan ympäristön luomiseksi kestäville investoinneille ja kasvulle planeetan ekologisten resurssien rajoissa;

3.  on tyytyväinen aiempaan myönteiseen kehitykseen seitsemännen ympäristöohjelman useiden alatavoitteiden saavuttamisessa ja rohkaiseviin tulevaisuudennäkymiin joidenkin vuoden 2020 tavoitteiden osalta;

4.  painottaa kuitenkin, että parantamisen varaa on edelleen paljon, ja kehottaa komissiota sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia lisäämään korkeimman tason poliittista halukkuutta panna seitsemäs ympäristöohjelma täytäntöön;

5.  pitää valitettavana, että ensisijaista tavoitetta unionin luonnon pääoman suojelemisesta, säilyttämisestä ja vahvistamisesta ei todennäköisesti saavuteta; panee huolestuneena merkille, että vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman välittömiä ja huomattavia lisätoimia;

6.  toteaa, että tietyillä ensisijaisen tavoitteen 4 aloilla on saavutettu jonkin verran edistymistä, erityisesti ilmastoon ja energiaan liittyvien tavoitteiden osalta; toteaa kuitenkin, että resurssitehokkuuden osalta tarvitaan lisätoimia; toteaa jälleen, että ekosuunnitteludirektiiviin(8) ja ympäristömerkkiasetukseen(9) sisältyy potentiaalia parantaa tuotteiden ympäristönsuojelun tasoa ja resurssitehokkuutta niiden koko elinkaaren ajan vaikuttamalla muun muassa niiden kestävyyteen, korjattavuuteen, uudelleenkäytettävyyteen, kierrätettävyyteen, kierrätettyyn sisältöön ja tuotteen käyttöikään;

7.  pitää valitettavana, että alatavoitetta pintavesistöjen hyvän laadullisen tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä ei saavuteta pilaantumisen, vesistöjen rakenteeseen kohdistettujen toimenpiteiden sekä vesivoiman tuottamiseen liittyvän liiallisen vedenoton aiheuttaman paineen johdosta;

8.  painottaa, että seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteet ovat vähimmäistavoitteita ja että Pariisin sopimuksen tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä lisätoimia;

9.  muistuttaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat kaikki allekirjoittaneet Pariisin sopimuksen ja näin ollen sitoutuneet sen tavoitteisiin ja että ne ovat hyväksyneet kansallisesti määritellyn panoksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi koko unionin talouden laajuisesti 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä; painottaa, että vuoden 2030 tavoite ja pitkän aikavälin nollapäästötavoite on sisällytettävä täysimääräisesti kaikkeen unionin politiikkaan sekä rahoitusohjelmiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan edelleen vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun ja viisivuotisen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen yhteydessä ilmasto- ja energiatavoitteita ja laatimaan EU:lle vuosisadan puoliväliin ulottuvan päästöttömyysstrategian, jossa esitetään kustannustehokas reitti Pariisin sopimuksessa esitetyn nollapäästötavoitteen saavuttamiseksi;

10.  panee merkille, että ihmisten terveyttä ja hyvinvointia koskevien tavoitteiden osalta saavutetusta edistymisestä vallitsee huomattava epätietoisuus; korostaa, että tietämyksessä olevat aukot ja rajalliset indikaattorit haittaavat politiikkojen laatimista ja seurantaa;

11.  on tyytyväinen nykyisiin aloitteisiin, joilla edistetään osaamisvajeen pienentämistä, kuten: DPSEEA-malli (Driving Force – Pressure – State – Exposure – Effects – Action) ekosysteemipalveluja häiritsevien tekijöiden ymmärtämiseksi; ihmisten biomonitorointi ihmisväestön epäpuhtauksille altistumisen ja sen mahdollisten terveysvaikutusten arvioimiseksi sekä kemikaalien seurannan tietofoorumi (IPCheM);

12.  on huolissaan siitä, että erityistietämystä ja tieteellistä näyttöä ei aina oteta asianmukaisesti huomioon päätöksenteossa tai siirretä täytäntöönpanosta vastaaville osapuolille; korostaa, että bioenergia, palmuöljy, kasvinsuojelutuotteet, hormonaaliset haitta-aineet, elintarviketuotanto ja elintarvikkeiden kulutus, muuntogeeniset organismit, kaupunkisuunnittelu, ilman pilaantuminen ja meluhaitat sekä kaupunkien elintarvikejäte ovat esimerkkejä aloista, joilla tieteellinen näyttö ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvista riskeistä on sivuutettu julkisissa ja poliittisissa keskusteluissa; katsoo, että vastuullisen poliittisen päätöksenteon olisi perustuttava laajaan tieteelliseen tietoon sekä ennalta varautumisen periaatteen soveltamiseen, kun saatavilla ei ole riittävästi tieteellistä näyttöä; palauttaa mieliin EU-virastojen antamien tieteellisten lausuntojen merkityksen tässä yhteydessä; painottaa, että muita EU:n ympäristölainsäädäntöä ja -politiikkaa ohjaavia periaatteita ovat muun muassa saastuttaja maksaa -periaate, ennaltaehkäisevät toimet sekä ympäristöhaittoihin puuttuminen niiden lähteellä;

13.  pitää tuomittavana, että komissio ei kyennyt noudattamaan lainsäädännössä vahvistettua määräaikaa hormonaalisten haitta-aineiden tunnistamiseen tarkoitettujen yhdenmukaistettujen riskipohjaisten perusteiden laatimiselle sekä asetuksen (EY) N:o 1223/2009(10) (”kosmetiikka-asetus”) tarkistamiselle hormonaalisten haitta-aineiden osalta; kehottaa komissiota välittömästi ja ilman lisäviivästyksiä tarkistamaan kosmetiikka-asetuksen hormonaalisten haitta-aineiden osalta; pitää valitettavana, että koska hormonaalisten haitta-aineiden suhteen ei ole edistytty riittävästi, kansalaisiin kohdistuu terveysriskejä ja seitsemännen ympäristöohjelman ensisijaisen tavoitteen 3 saavuttaminen vaikeutuu:

14.  pitää valitettavana, että myrkytöntä ympäristöä koskevan unionin strategian laatimisessa, myrkyttömien materiaalikierron järjestelmien edistämisessä sekä haitallisille aineille, myös tuotteiden kemikaaleille, altistumisen vähentämisessä ei ole edistytty; painottaa, että toimia on lisättävä sen varmistamiseksi, että vuoteen 2020 mennessä kaikki merkitykselliset ja erityistä huolta aiheuttavat aineet, mukaan lukien ne, joilla on hormonitoimintaa haittaavia ominaisuuksia, sisällytetään REACH‑asetuksen ehdokasluetteloon seitsemännen ympäristöohjelman mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kemikaalien yhteisvaikutukset otetaan mahdollisimman pian vaikuttavalla tavalla huomioon kaikessa asiaan liittyvässä unionin lainsäädännössä keskittyen erityisesti lapsiin altistumisesta vaarallisille aineille kohdistuviin riskeihin; pitää myönteisenä komission muovistrategiaa ja kehottaa panemaan sen pikaisesti täytäntöön; toteaa tässä yhteydessä uudelleen, että myrkyttömien materiaalikierron järjestelmien edistäminen on olennaisen tärkeää toimivien raaka-aineiden jälkimarkkinoiden kehittymisen kannalta;

15.  korostaa, että ympäristönäkökohtien puutteellinen sisällyttäminen muihin politiikan aloihin on yksi ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanon puutteiden perussyistä; katsoo, että synergiat EU:n muiden korkean tason poliittisten välineiden [kuten yhteinen maatalouspolitiikka (YMP), yhteinen kalastuspolitiikka (YKP), rakennerahastot ja koheesiopolitiikka] kanssa sekä korkean tason poliittisten painopisteiden välisen johdonmukaisuuden lisääminen ovat edelleen keskeisen tärkeitä tekijöitä seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota sekä neuvostoa kaikissa kokoonpanoissaan parantamaan politiikan koordinointia ja seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteiden sisällyttämistä siihen; painottaa lisäksi tarvetta sisällyttää kaikki seitsemännen ympäristöohjelman jäljellä olevat näkökohdat korkean tason välineisiin, myös talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

16.  korostaa, että mahdollisuudet uusien rahoitusmekanismien perustamiseen biologisen monimuotoisuuden suojelemista varten vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi ovat rajalliset nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen keston vuoksi; kehottaakin hyödyntämään parhaalla tavalla nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen varoja, myös LIFE-välinettä, YMP:tä ja rakennerahastoja, ja kehottaa sisällyttämään seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen uusia luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tarkoitettuja rahoitusmekanismeja;

17.  suhtautuu myönteisesti YKP:ssa ja koheesiopolitiikassa tehtyihin parannuksiin, jotka ovat lisänneet näiden politiikkojen johdonmukaisuutta seitsemännen ympäristöohjelman kanssa; pitää kuitenkin valitettavana, että sääntelykehykseen tehdyistä parannuksista huolimatta YKP:aa vaivaa yhä heikko täytäntöönpano; muistuttaa terveiden kalakantojen tärkeydestä;

18.  panee merkille, että YMP:aan on vaiheittain sisällytetty ympäristöön liittyviä huolenaiheita mutta se aiheuttaa edelleen haasteita ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttamiselle erityisesti paljon resursseja käyttävien tuotantotapojen ja luonnon monimuotoisuuden osalta; muistuttaa, että yksi YMP:n haastavista tehtävistä on ehkäistä sopimattomista maanviljelykäytännöistä (kuten kestämättömät biopolttoaineet), maatalouden kestämättömästä tehostamisesta tai maan viljelykäytöstä poistamisesta aiheutuva maaperän huonontuminen siten, että samalla tarjotaan enemmän parempilaatuista ruokaa ja maatalouden raaka-aineita alati kasvavalle maailman väestölle; korostaa, että on olennaisen tärkeää käynnistää uusia aloitteita ympäristön kannalta kestävien viljelymenetelmien edistämiseksi ja myöntää niille lisää tukea, ja toteaa että maataloutta ja viljelijöitä on pidettävä osana ratkaisua;

19.  korostaa, että uudistetun YMP:n keskeisiin painopistealueisiin olisi kuuluttava elintarviketurvan suojeleminen ja parantaminen pitkällä aikavälillä ehkäisemällä ympäristövahinkoja ja siirtymällä kohti kohtuuhintaisia elintarvikkeita kuluttajille tuottavaa kestävää elintarvikejärjestelmää; painottaa, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa vain hoitamalla luonnonvaroja kestävästi ja toteuttamalla ekosysteemien suojelun varmistavia politiikkatoimia;

20.  palauttaa mieliin, että ilmastonmuutoksen ja maailman kasvavan väestön vuoksi runsaasti eläinproteiinia sisältävän ruokavalion kysynnän lisääntyminen aiheuttaa huomattavia ympäristöpaineita maatalousmaille ja entistä haavoittuvaisemmille ekosysteemeille; korostaa, että kohtuuttomasti eläinrasvaa sisältävät ruokavaliot ovat yhä useammin yhteydessä ei-tarttuvien tautien aiheuttamaan kuormitukseen;

21.  muistuttaa komission vuoden 2016 sitoumuksesta valtavirtaistaa kestävän kehityksen tavoitteet osaksi EU:n politiikkoja ja aloitteita; toteaa, että sitoumukselta puuttuvat selkeä strategia ja konkreettiset ehdotukset institutionaalisiksi rakenteiksi ja hallintokehykseksi, joilla varmistetaan kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistaminen osaksi EU:n politiikkoja ja lainsäädäntöehdotuksia sekä niiden täytäntöönpanoa ja sen valvontaa; pitää tärkeänä, että EU on edelläkävijänä täysin sitoutunut Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon; painottaa lisäksi, että seitsemäs ympäristöohjelma on keskeinen kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoväline;

22.  panee merkille juomaveden korkean laadun EU:ssa; odottaa, että direktiivin 98/83/EY(11) (”juomavesidirektiivi”) tarkistamista koskeva ehdotus sisältää tarvittavat päivitykset tähän oikeudelliseen kehykseen; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan ympäristöohjelman yhteydessä unionin vesipolitiikan tavoitteiden sisällyttämistä muihin alakohtaisiin politiikkoihin ja etenkin YMP:aan;

23.  suhtautuu myönteisesti joidenkin EU:n rahoittamien hankkeiden avulla aikaansaatuihin parannuksiin, mutta pitää valitettavana, että tilaisuuksiin saavuttaa parempia tuloksia ei tartuttu, kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuin on korostanut; painottaa, että vuoden 2020 jälkeinen monivuotinen rahoituskehys on suunnattava kohti kestävää kehitystä ja ympäristöpolitiikan valtavirtaistamista kaikkiin rahoitusmekanismeihin ja budjettikohtiin; korostaa tarvetta lisätä vihreitä investointeja, innovointia ja kestävää kasvua uusien niin julkisten kuin yksityistenkin rahoitusvälineiden avulla ja soveltaen erilaisia lähestymistapoja nykyiseen investointipolitiikkaan, kuten ympäristölle haitallisista tuista luopuminen, jotta seitsemännen ympäristöohjelman pitkän aikavälin visio voidaan saavuttaa; katsoo, että kaikkiin EU:n rakenne- ja investointirahastoihin olisi sovellettava selkeästi määritettyjä kestävyyskriteereitä ja suoritustasoon perustuvia tavoitteita, kehottaa käyttämään aiempaa tehokkaammin ja kohdennetummin nykyistä monivuotista rahoituskehystä sekä koheesio- ja aluekehityspolitiikoilla hallinnoituja varoja sekä ratkaisemaan kiireesti edellä mainitut Euroopan tilintarkastustuomioistuimen esiin nostamat ongelmat; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sitä, että EU:n talousarviovaroja kohdennetaan edelleen ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin ja että niitä mahdollisesti lisätään;

24.  pitää valitettavana, että monilla Euroopan alueilla on yhdyskuntajätevesien käsittelyssä edelleen vakavia puutteita; korostaa, että jätevesien käsittelyn ja uudelleenkäytön avulla on mahdollista lievittää vesistressiä, vähentää veden suoraa käyttöä, tuottaa biokaasua ja taata vesivarojen tehokkaampi hoito erityisesti maataloudessa tarvittavan kastelun avulla; odottaa kiinnostuneena jäteveden uudelleenkäyttöä koskevaa lainsäädäntöehdotusta, jonka komissio esittää vuoden 2018 alkupuolella;

25.  toteaa, että suurimmat terveyteen kohdistuvat ympäristöuhat ovat ilmeisimpiä kaupunkialueilla mutta vaikuttavat myös syrjäisillä alueilla ja taajamissa ja että vuonna 2020 80 prosenttia väestöstä asuu oletuksen mukaan kaupunki- ja esikaupunkialueilla; korostaa, että ilman epäpuhtauksien päästöillä, kun niihin liittyvä suunnittelu ja infrastruktuuri on puutteellista, on huomattavia taloudellisia, sosiaalisia, kansanterveydellisiä ja ympäristövaikutuksia; toteaa, että ilmansaasteet aiheuttavat jo nyt yli 400 000 ennenaikaista kuolemaa EU:ssa(12) ja että terveyteen liittyvät ulkoiset kustannukset vaihtelevat 330 miljardista 940 miljardiin euroon;

26.  toteaa, että unionissa kuolee ennenaikaisesti vuosittain vähintään 10 000 ihmistä melun aiheuttamien sairauksien vuoksi ja että vuonna 2012 noin neljäsosa unionin väestöstä altistui enimmäisrajat ylittäville melutasoille; pyytää jäsenvaltioita pitämään ensisijaisena melutasojen seurantaa direktiivin 2002/49/EY(13) mukaisesti, jotta varmistetaan ulko- ja sisäympäristöjen sovellettavien raja-arvojen noudattaminen;

27.  panee merkille tiettyjen ilman epäpuhtauksien vähentämisessä saavutetun edistyksen etenkin kaupunkialueilla, mutta pitää valitettavina sitkeästi esiintyviä ilmanlaatuun liittyviä ongelmia, joiden aiheuttamisessa tieliikenteen ja maatalouden päästöt ovat merkittävä osatekijä; panee merkille komission marraskuussa 2017 esittelemän liikkuvuuspaketin sekä vuonna 2016 julkistetun vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevan eurooppalaisen strategian ja katsoo, että niillä voitaisiin tasoittaa tietä vähäpäästöiselle liikkuvuudelle unionissa;

28.  on tyytyväinen kiertotaloutta koskevan lainsäädäntöpaketin edistymiseen; kehottaa kaikkia osapuolia pyrkimään sopimukseen kunnianhimoisin tavoittein;

Suositukset

29.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan edistymistään seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttamisessa ja tarvittaessa suuntaamaan toimensa uudelleen; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan tulokset julkisesti saataville;

30.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikissa uusissa lainsäädäntöehdotuksissa otetaan täysimääräisesti huomioon seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteet ja toimenpiteet;

31.  kehottaa komissiota varmistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen aktiivisen osallistamisen EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointiin;

32.  pyytää, että asiaankuuluvat EU:n toimielimet ja virastot asettaisivat etusijalle tutkimuksen ja paikkaisivat tietämyksessä olevia aukkoja seuraavilla aloilla: ympäristön kynnysarvot (kriittiset pisteet), kiertotalousmalli, kemikaalien yhteisvaikutukset, nanomateriaalit, vaarojen tunnistamista koskevat menetelmät, mikromuovin vaikutukset ja järjestelmäriskien sekä muiden terveyden taustatekijöiden välinen vuorovaikutus, maaperän ja maan käyttö sekä haitalliset vieraslajit;

33.  on tyytyväinen ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointiin ja pitää sitä myönteisenä mekanismina EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanon parantamiseksi ja katsoo, että se voi osaltaan edistää seitsemännen ympäristöohjelman täytäntöönpanon seurantaa, kuten parlamentti korosti jo päätöslauselmassaan 16. marraskuuta 2017 EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista; katsoo, että kaikkien asiaan liittyvien sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan, olisi osallistuttava täysimääräisesti kyseiseen arviointiin ja että sen olisi katettava ympäristöohjelman teemakohtaiset ensisijaiset tavoitteet kokonaisuudessaan;

34.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita luopumaan ympäristölle haitallisista tuista pikaisesti ja lopullisesti;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ja koordinoimaan toimia eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen ja validoinnin edistämiseksi, jotta niillä voidaan myötävaikuttaa seitsemännen ympäristöohjelman ensisijaisen tavoitteen 5 saavuttamiseen;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan entisestään EU:n ympäristöpolitiikkojen tieto- ja tieteellistä pohjaa lisäämällä kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia ja edistämällä kansalaisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen;

37.  kehottaa EU:n toimielimiä sekä kansallisia ja alueellisia hallituksia hyödyntämään asianmukaisesti kaikkia saatavilla olevia erityistietoja ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvista riskeistä, kun ne laativat ja seuraavat politiikkoja;

38.  kehottaa parantamaan EU:n torjunta-aineiden lupajärjestelmää siten, että se perustuu vertaisarvioituihin tieteellisiin tutkimuksiin sekä ihmisen ja ympäristön altistumista ja terveysriskejä koskevaan täyteen avoimuuteen; kehottaa parantamaan torjunta-aineiden valvontaa koskevia normeja ja asettamaan niiden käytön vähentämistä koskevia tavoitteita; panee merkille 12. joulukuuta 2017 annetun komission tiedonannon eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Kielletään glyfosaatti ja suojellaan ihmisiä ja ympäristöä myrkyllisiltä torjunta-aineilta” (C(2017)8414);

39.  kehottaa osoittamaan EU:n virastoille riittävästi aineellisia resursseja ja henkilöresursseja, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä ja tuottaa parasta tieteellistä tietoa, analyysia ja näyttöä;

40.  kehottaa komissiota varmistamaan, että pitkän aikavälin toimet, joilla pyritään saavuttamaan myrkytöntä ympäristöä koskeva tavoite, määritetään vuoteen 2020 mennessä;

41.  pyytää asiaan liittyviä EU:n virastoja ja komissiota lisäämään edistymisen seurannassa käytettävien indikaattoreiden määrää ja parantamaan niiden laatua; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä uusien tietojen tuottamisessa ja keräämisessä uusien indikaattoreiden luomiseksi ja nykyisten parantamiseksi;

42.  vaatii, että täytäntöönpanoa koskeva kysymys on sisällytettävä pysyvästi puheenjohtajakolmikon painopisteisiin ja ohjelmiin, että siitä olisi keskusteltava ympäristöneuvostossa vähintään kerran vuodessa mahdollisesti erityisessä täytäntöönpanoneuvostossa ja että sitä olisi täydennettävä toisella foorumilla, johon parlamentti ja alueiden komitea osallistuisivat; kehottaa käsittelemään neuvoston yhteiskokouksissa eri alojen välisiä, horisontaalisia kysymyksiä ja yhteisiä haasteita sekä esille nousevia uusia kysymyksiä, joihin liittyy mahdollisia rajat ylittäviä vaikutuksia;

43.  pyytää tehostamaan luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian täysimittaista täytäntöönpanoa viipymättä;

44.  kehottaa ottamaan infrastruktuuria koskevissa ja erityisesti Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyvissä hankkeissa ympäristövaikutukset täysimääräisesti huomioon kansallisella ja hankekohtaisella tasolla; huomauttaa, että myös eri ympäristöpolitiikkojen välisellä johdonmukaisuudella on merkitystä; korostaa sen merkitystä, että ympäristö ja luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon uusiutuvan energian sekä vesivoiman ja merienergian tuotantoinfrastruktuureja koskevissa suunnitelmissa;

45.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään toimiaan makean veden varantojen käytön ja eheyden suojelemiseksi niiden epävarmuustekijöiden vuoksi, jotka liittyvät tässä yhteydessä mahdollisuuteen saavuttaa seitsemänteen ympäristöohjelmaan sisällytetty alatavoite; kehottaa jäsenvaltioita korjaamaan ensi tilassa pintavesien huonon tilan, sillä tähän liittyviä tavoitteita ei todennäköisesti onnistuta saavuttamaan vuoteen 2020 mennessä; kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia lieventämään vesialueisiin kohdistuvaa painetta poistamalla veden pilaantumisen syyt niiden lähteellä, perustamalla alueita, joilla vedenotto on kielletty vesivoiman tuottamiseen, ja takaamalla ekologisten virtaamien säilyminen jokien varsilla; kehottaa komissiota arvioimaan viipymättä jäsenvaltioiden vesipuitedirektiivin mukaisesti hyväksymän vesipiirin hoitosuunnitelman toisen kierroksen vaatimustenmukaisuutta;

46.  vaatii uudistamaan edelleen YMP:tä siten, että kestävä elintarviketuotanto mukautetaan ympäristöpolitiikan tavoitteisiin, myös luonnon monimuotoisuutta koskeviin tavoitteisiin, jotta elintarviketurvaa voidaan suojella nyt ja tulevaisuudessa; painottaa sellaisen älykkään maatalouspolitiikan tarvetta, johon liittyy vankka sitoumus tuottaa maaperään, vesistöihin, luonnon monimuotoisuuteen, ilmanlaatuun, ilmastotoimiin ja maiseman virkistyskäyttöön liittyviä julkishyödykkeitä ja ekosysteemipalveluja; vaatii yhdennettyä politiikkaa, jonka lähestymistapa on entistä kohdennetumpi ja kunnianhimoisempi mutta silti joustava ja jossa tuen myöntäminen maatalousalalle liittyy sekä elintarviketurvaan että ympäristötavoitteiden toteutumiseen; kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan peltometsäviljelyn ekologiseksi alaksi asetuksen (EU) N:o 1307/2013(14) 46 artiklan mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että ympäristön kannalta suotuisille viljelykäytännöille myönnetään asianmukainen tuki YMP:n mahdollisissa tulevissa tarkistuksissa;

47.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään ympäristöhaasteita koskevien ratkaisujen käyttöä erityisesti kun olemassa on teknisiä ratkaisuja, joita ei vielä ole otettu täysimääräisesti käyttöön, esimerkiksi ammoniakin vähentämiseksi maataloudessa;

48.  kehottaa komissiota parantamaan merkittävästi ympäristöohjelman tavoitteita varten tarkoitettujen EU:n varojen määrää, käyttöä ja hallinnointia; kehottaa parantamaan seurantaa ja lisäämään avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa valtavirtaistamaan ilmasto- ja muut ympäristökysymykset EU:n talousarviossa;

49.  kehottaa komissiota kehittämään viipymättä kattavan ja laaja-alaisen puitestrategian kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanolle EU:ssa, käsittelemään siinä kaikkia politiikanaloja ja sisällyttämään siihen tarkistusmekanismin täytäntöönpanon edistymisen arvioimiseksi; pyytää komissiota ottamaan käyttöön kestävän kehityksen tavoitteita koskevan tarkistuksen kaikessa uudessa politiikassa ja lainsäädännössä ja varmistamaan politiikan täysimääräisen johdonmukaisuuden kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa;

50.  kehottaa komissiota takaamaan EU:n nykyisen lainsäädännön valvonnan ja varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat täysimääräisesti seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteita, käyttäen kaikkia käytettävissään olevia välineitä, myös rikkomismenettelyjä;

51.  on tyytyväinen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen nykyisiin erityiskertomuksiin ja tuloksellisuuden tarkastuksiin ja pyytää Euroopan tilintarkastustuomioistuinta analysoimaan muita ympäristöohjelman kannalta merkittäviä aloja, jotka eivät ole vielä sisältyneet sen työohjelmaan;

52.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia antamaan asianmukaiset ohjeet EU:n varojen saatavuuden helpottamiseksi myös paikallisille hankkeille erityisesti vihreän infrastruktuurin, luonnon monimuotoisuuden ja lintu- ja luontotyyppidirektiivien osalta;

53.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan ilmanlaatua koskevan lainsäädännön täysipainoisen täytäntöönpanon; kehottaa alueviranomaisia laatimaan tukikehyksen erityisesti kaupunkisuunnittelua ja paikallista päätöksentekoa varten, jotta terveystuloksia voidaan parantaa kaikilla, mutta erityisesti pahimmin kuormittuvilla alueilla;

54.  kehottaa kansallisia ja alueellisia viranomaisia laatimaan ohjelmia, jotka sisältävät uskottavia toimia sen ongelman ratkaisemiseen, että EU:n lainsäädännöllä vahvistetut pien- ja mikrohiukkasten päivittäiset ja vuosittaiset raja-arvot ylittyvät taajamissa, joissa ilmanlaatu on heikko; korostaa, että seitsemännen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden 2, 3 ja 8 saavuttaminen on keskeistä;

55.  ehdottaa ilmanlaadun parantamiseksi kaupunkialueille seuraavia toimia: vähäpäästöisten alueiden perustaminen, autojen yhteiskäyttö- ja kimppakyytitoimintojen ja -palvelujen edistäminen, voimakkaasti saastuttavien ajoneuvojen suosivan verokohtelun asteittainen lakkauttaminen, työntekijöiden "liikkuvuusmäärärahojen" käyttöönotto vaihtoehtona työsuhdeautoille, ruuhkautuneiden alueiden liikennemääriä vähentävän pysäköintipolitiikan noudattaminen, infrastruktuurin parantaminen pyöräilyyn kannustamiseksi, multimodaalisten yhteyksien lisääminen ja pyöräilyn turvallisuuden parantaminen, jalankulkualueiden perustaminen;

56.  kehottaa tehostamaan kaupunkisuunnittelua ja -kehittämistä asianomaisilla hallintotasoilla infrastruktuurien sopeuttamiseksi mahdollisimman pian sähköisiin ja puhtaisiin ajoneuvoihin esimerkiksi asentamalla latausinfrastruktuuria sekä ympäristö- ja terveyshyötyjen, kuten kaupunkien lämpösaarekevaikutuksen lieventäminen ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen, aikaansaamiseksi esimerkiksi lisäämällä vihreää infrastruktuuria ja ennallistamalla hylättyjä tai ränsistyneitä teollisuusalueita; toteaa, että näillä toimenpiteillä parannettaisiin ilmanlaatua, torjuttaisiin saasteista johtuvia sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia ja mahdollistettaisiin edistyminen siirtymisessä kohti päästötöntä liikkuvuutta;

57.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan oikeudenmukaisen intermodaalisen kilpailun sekä siirtymisen kestäviin liikennemuotoihin;

58.  kehottaa komissiota esittämään viimeistään vuoteen 2019 mennessä unionin kattavan ympäristön toimintaohjelman vuoden 2020 jälkeiselle kaudelle, kuten SEUT‑sopimuksen 192 artiklan 3 kohdassa edellytetään; painottaa, että avoimuus ja demokraattinen vastuullisuus ovat tärkeitä EU:n politiikan seurannassa; korostaakin, että seuraavaan ympäristöohjelmaan on sisällyttävä mitattavia, tuloksiin perustuvia välitavoitteita;

59.  kehottaa seuraavaa komission kokoonpanoa tekemään kestävästä kehityksestä, ympäristön ja ilmaston suojelusta yleisesti ja erityisesti seitsemännen ympäristöohjelman sekä tulevan kahdeksannen ympäristöohjelman tavoitteista seuraavan lainsäädäntökauden painopistealan;

o
o   o

60.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan ympäristökeskukselle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0450.
(3)EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65.
(4)EUVL C 35, 31.1.2018, s. 2.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0441.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0100.
(7)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 115.
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21. lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 66/2010, annettu 25. marraskuuta 2009, EU‑ympäristömerkistä (EUVL L 27, 30.1.2010, s. 1).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009, annettu 30. marraskuuta 2009, kosmeettisista valmisteista (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 59).
(11)Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3. marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32).
(12)Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 13/2017, 11. lokakuuta 2017, ”Air quality in Europe 2017”.
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 25. kesäkuuta 2002, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12).
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013, annettu 17. joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608).


Sukupuolten tasa-arvo EU:n media-alalla
PDF 215kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 sukupuolten tasa-arvosta EU:n media-alalla (2017/2210(INI))
P8_TA(2018)0101A8-0031/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(1),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU(2) (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta (COM(2017)0253),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen yhteisön kolmanneksi naisten ja miesten tasa-arvoisia mahdollisuuksia koskevaksi keskipitkän aikavälin toimintaohjelmaksi 1991–1995 (COM(90)0449),

–  ottaa huomioon naisia ja miehiä koskevien mielikuvien käsittelemisestä mainonnassa ja tiedotusvälineissä 5. lokakuuta 1995 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2000 annetun komission tiedonannon ”Kohti sukupuolten tasa-arvoa koskevaa yhteisön puitestrategiaa (2001–2005)” (COM(2000)0335),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät yhteiskunnassa vallitsevien sukupuolistereotypioiden poistamisesta,

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät naisten aseman parantamisesta media-alan päätöksenteossa,

–  ottaa huomioon neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2006 annetun naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 (COM(2006)0092),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2010–2015 (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan strategisesta toimintaohjelmasta sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (Strategic engagement for gender equality 2016–2019) (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon 25. heinäkuuta 1997 antamansa päätöslauselman naisten syrjinnästä mainonnassa(4),

–  ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvoon vaikuttavasta markkinoinnista ja mainonnasta(5),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa(6),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä digitaalisella aikakaudella(7),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta(8),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta(9),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta EU:n strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi(10),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman työoloista ja epävarmoista työsuhteista(11),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa(12),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa(13),

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2013 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen sukupuolten tasa-arvosta tiedotusvälineissä,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2002 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suosituksen 1555 naisten imagosta tiedotusvälineissä (The image of women in the media),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suosituksen 1799 naisten imagosta mainonnassa (The image of women in advertising),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2017 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen jäsenvaltioille sukupuolten tasa-arvosta audiovisuaalialalla,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 julkistetun Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tutkimuksen ”Review of the implementation of the Beijing Platform for Action in the EU Member States: Women and the Media – Advancing gender equality in decision-making in media organisations”,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa syyskuussa 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä sen liitteet;

–  ottaa huomioon vuonna 2013 julkistetun Euroopan neuvoston raportin tiedotusvälineiden naiskuvasta (Media and the image of women),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0031/2018),

A.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on Euroopan unionin perusperiaate, joka on vahvistettu SEUT:n 8 artiklassa, jossa määrätään, että unionin on pyrittävä kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa; toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa edistävillä politiikoillaan EU on osaltaan helpottanut lukuisten unionin kansalaisten elämää;

B.  toteaa, että tiedotusvälineet toimivat neljäntenä valtiomahtina ja että niillä on mahdollisuus vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja viime kädessä muokata sitä; ottaa huomioon, että tiedotusvälineet ovat yksi demokraattisten yhteiskuntien kulmakivistä ja että niillä on siten velvollisuus varmistaa tiedonvälityksen vapaus, mielipiteiden monimuotoisuus ja tiedotusvälineiden moniarvoisuus, edistää ihmisarvon kunnioittamista ja torjua kaikenlaista syrjintää ja eriarvoisuutta muun muassa tuomalla esiin erilaisia sosiaalisia roolimalleja; katsoo siksi, että media-alan organisaatioiden tietoisuutta asiasta on lisättävä;

C.  ottaa huomioon, että Pekingissä vuonna 1995 pidetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa tunnustettiin naisten ja tiedotusvälineiden välisen suhteen merkitys naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamisen kannalta ja sisällytettiin kaksi strategista tavoitetta Pekingin toimintaohjelmaan:

   a) lisätään naisten osallistumista viestimissä ja uuden viestintäteknologian kehityksessä sekä niissä ja niiden kautta tapahtuvaan ilmaisuun ja päätöksentekoon;
   b) edistetään tasapainoista ja stereotyypitöntä kuvaa naisista tiedotusvälineissä;

D.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden nais- ja mieskuva voi esittää heidät epätasa-arvoisesti erilaisissa yhteyksissä, kuten politiikan, talouden, tieteen, kulttuurin ja urheilun maailmassa ja sosiaalisissa ja uskonnollisissa yhteyksissä, siten että miehet esiintyvät pääasiassa aktiivisissa sosiaalisissa rooleissa ja naiset passiivisemmissa rooleissa; katsoo, että paras esimerkki nais- ja mieskuvaan liittyvistä stereotypioista on naisen kehon seksualisointi, mikä ilmenee selkeimmin iltapäivälehdistössä ja mainonnassa; toteaa, että väkivallan erotisointi ja naisten esineellistäminen tiedotusvälineissä vaikuttaa kielteisesti pyrkimyksiin lopettaa naisiin kohdistuva väkivalta; ottaa huomioon, että sukupuolistereotyypit yhdistetään usein muihin stereotyyppeihin, joihin liittyy jonkinlaista syrjintää;

E.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineillä on merkittävä vaikutus kulttuurisiin sukupuolinormeihin ja siihen, miten yhteiskunnassa vallitsevat nais- ja mieskäsitykset muodostuvat ja kehittyvät, ja toteaa, että tiedotusvälineet vaikuttavat yleisöönsä esittämällä stereotyyppisiä kehonkuvia ja ajatuksia miehisyydestä ja naisellisuudesta ja että esimerkiksi mainonnassa esitetty kuva naisista ja tapa, jolla tuotteet on suunnattu mahdollisille kuluttajille, johtavat perinteisten sukupuolinormien vakiintumiseen; ottaa huomioon, että tapauksissa, joissa tiedotusvälineet jatkavat stereotyyppisten nais- ja mieskäsitysten esittämistä, hlbti-henkilöitä koskevat käsitykset mukaan luettuina, kansalaiset hyvin usein pitävät kyseisiä käsityksiä perusteltuina, mikä vaikeuttaa niiden kyseenalaistamista tai tekee sen mahdottomaksi;

F.  ottaa huomioon, että mainonnan alalla on nykypäivän yhteiskunnissa merkittävä asema mediaympäristössä, sillä se käyttää viestinnässään tunteisiimme vetoavia kuvia ja ajatuksia ja voi siten muokata arvojamme, asenteitamme ja maailmankuvaamme; katsoo, että välittämällä vääristyneitä kuvia sukupuolista mainonta voi sortua seksismiin ja pitää yllä syrjiviä käytäntöjä; katsoo, että mainosta voidaan pitää syrjivänä tai seksistisenä, jos siinä esitetään sukupuoli halventavalla tai loukkaavalla tavalla tai vähemmän kyvykkäänä tai älykkäänä tai alempiarvoisena kuin toinen sukupuoli;

G.  ottaa huomioon, että uudet teknologiat muuttavat tiedotusvälineiden perinteisiä liiketoimintamalleja; toteaa, että audiovisuaaliala muodostaa taloudellisesti hyvin merkittävän toimialan, joka työllistää suoraan yli miljoona henkilöä EU:ssa; toteaa, että jotta voidaan mukautua uusiin verkossa toimiviin viestintä- ja multimediajärjestelmiin, on muutettava järjestelyjen kansallisen tason valvontaa sekä itsesääntelyn järjestelmiä vaarantamatta kuitenkaan neuvotteluja audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tarkistamisesta;

H.  toteaa, että sekä naisten että miesten näkökulma pitäisi ottaa tasapuolisesti huomioon, jotta saadaan aikaan kattava ja monitahoinen kuva sosiaalisen todellisuuden joka osatekijästä; katsoo, että on tärkeää, että naisten mahdollisuuksia ja kykyä välittää tietoja ja näkemyksiä naisten media-alalla kohtaamista haasteista ei jätetä hyödyntämättä, mutta toteaa samalla, että naisia ei voida kohdella yhtenä yhtenäisenä ryhmänä;

I.  toteaa, että naisia esitetään jatkuvasti kielteisessä ja halventavassa valossa tiedotusvälineiden sähköisessä, painetussa ja audiovisuaalisessa viestinnässä ja että tämän on muututtava; toteaa, että sukupuolten välistä eriarvoisuutta luodaan ja ylläpidetään myös tiedotusvälineiden välittämien kielen ja kuvien kautta; ottaa huomioon, että lapset kohtaavat sukupuolten välistä eriarvoisuutta jo hyvin nuorella iällä televisiosarjojen ja -ohjelmien, keskusteluiden, pelien, videopelien ja mainosten edistämien roolimallien välityksellä; ottaa huomioon, että sukupuoliroolit kehittyvät pääasiassa lapsuudessa ja teini-iässä ja ne vaikuttavat koko elämän ajan; ottaa huomioon, että media-alan ammattilaisten koulutus on voimakas väline pyrittäessä torjumaan stereotypioita, lisäämään tietoisuutta ja edistämään tasa-arvoa;

J.  ottaa huomioon, että naisten osuus EU-28:ssa vuonna 2015 journalismin tai tiedotusopin alalla loppututkinnon suorittaneista oli 68 prosenttia(14), kun taas EU-28:n vuosien 2008–2015 työllisyystietojen mukaan naisten osuus media-alalla työskentelevistä henkilöistä pysyy sitkeästi keskimäärin noin 40 prosentissa;

K.  toteaa myös, että vuonna 2015 naisten osuus tiedotusvälineiden päättävissä asemissa EU-28:ssa oli edelleen tasapainoisena pidetyn sukupuolijakauman vaihteluvälin (40–60 prosenttia) alapuolella (32 prosenttia) ja että johtokuntien puheenjohtajista naisia oli vain 22 prosenttia(15);

L.  toteaa, että sukupuolten väliset palkka- ja eläke-erot ovat sitkeä ongelma EU:ssa ja että ongelma on ilmeinen talouden eri toimialoilla, myös media-alalla, jolla sukupuolten välinen palkkaero on 17 prosenttia;

M.  toteaa, että naiset kohtaavat edelleen lasikaton tiedotusvälineiden alalla ja että heillä ei ehkä ole samanlaisia ylenemis- tai urakehitysmahdollisuuksia, mikä johtuu useista tekijöistä, kuten usein työ- ja yksityiselämän tasapainon kannalta hankalan organisaatiokulttuurin käytännöistä ja kilpaillusta ympäristöstä, jolle on tunnusomaista stressaavuus, määräaikojen joustamattomuus ja pitkät työpäivät; ottaa huomioon, että koska naiset ovat aliedustettuja ylimmän johdon tehtävissä, heillä on vähemmän päätösvaltaa uutisaiheita valittaessa;

N.  ottaa huomioon, että mediaorganisaatiot voivat ottaa jäsenvaltioissa käyttöön omia tasa-arvopolitiikkoja, mikä johtaa erilaisten käytäntöjen laajaan kirjoon EU:ssa: ne ulottuvat hyvin laaja-alaisista toimintapoliittisista järjestelyistä, jotka kattavat mediasisällön ja johtavat naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen päättävissä elimissä, siihen, että minkäänlaista tasa-arvopolitiikkaa ei ole otettu käyttöön;

O.  ottaa huomioon, että vain 4 prosenttia uutissisällöstä on sellaista, joka ei tue stereotyyppisiä käsityksiä; ottaa huomioon, että naisten osuus uutisissa käsitellyistä henkilöistä on vain 24 prosenttia(16); ottaa huomioon, että vain noin 37 prosenttia verkossa toimivien ja muiden uutislähteiden julkaisemista jutuista on naisten kirjoittamia ja että tämä tilanne ei ole osoittanut paranemisen merkkejä kymmenen viime vuoden aikana(17); ottaa huomioon, että useimmiten naisia pyydetään antamaan ”kansan” mielipide (41 prosenttia) tai kertomaan henkilökohtaisesta kokemuksestaan (38 prosenttia) ja että heitä lainataan harvoin asiantuntijan ominaisuudessa (vain 17 prosentissa jutuista); toteaa, että tutkimustulosten mukaan myös alle viidennes asiantuntijoista tai kommentaattoreista on naisia (18 prosenttia)(18);

P.  toteaa, että naiset ovat suhteettomasti aliedustettuja uutisiin ja tiedonvälitykseen keskittyvissä tiedotusvälineissä ja että heidän näkyvyytensä on vielä tätäkin heikompi urheilun, politiikan, talouden ja rahoituksen aloilla huolimatta tiedotusvälineiden laajasta kirjosta jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että historiaan liittyvissä mediasisällöissä, kuten elämäkerrallisissa dokumenttiohjelmissa, ei esiinny naisia juuri lainkaan;

Q.  katsoo, että naisten tasapuolinen osallistuminen miesten kanssa sisällön raportoimiseen ja toimiminen tietolähteinä on keskeisen tärkeää edustuksellisuuteen liittyvien syiden lisäksi myös tasapuolisten mahdollisuuksien ja naisten asiantuntemuksen ja tietämyksen täysimääräisen tunnustamisen kannalta; ottaa huomioon, että eurooppalaisessa mediaympäristössä on tekijöitä, jotka estävät sitoutumasta sukupuolten tasa-arvoon tähtäävään vastuulliseen lähestymistapaan, kun otetaan huomioon taloudelliset rajoitteet ja työolot, kuten työsuhteiden epävarmuus, ja ammattikokemuksen eri tasot sekä tiedonvälityksen nopeuden lisääntyminen ja kaupalliset näkökohdat;

R.  ottaa huomioon, että media-alalla työskentelee lukuisia naisia, jotka ovat huipputason ammattilaisia, myös kuuluisia elokuvantekijöitä, journalisteja ja toimittajia, ja jotka, vaikka he suoriutuvat tehtävistään yhtä hyvin kuin miehet, ovat alttiimpia sukupuoleen perustuvalle väkivallalle ja työpaikalla tapahtuvalle syrjinnälle ja jotka eivät kenties nauti yhtä suurta arvostusta kuin heidän miespuoliset työtoverinsa;

S.  toteaa, että sosiaaliseen mediaan kirjoittavat naiset joutuvat kohtaamaan yhä useammin häirintää; katsoo, että tällainen häirintä voi hiljentää naiset ja että se heikentää heidän osallistumistaan yhteiskunnan toimintaan; toteaa ympäri maailmaa kerättyjen tietojen osoittavan, että puolet tiedotusvälineiden alalla työskentelevistä naisista on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, neljännes on kokenut fyysistä väkivaltaa ja kolme neljännestä on kokenut pelottelua, uhkailua tai hyväksikäyttöä(19); ottaa huomioon, että naisiin ja tyttöihin kohdistettu verkkokiusaaminen herättää yhä suurempaa huolta ja että arvioiden mukaan EU:ssa joka kymmenes nainen on kohdannut jonkinlaista verkkokiusaamista 15-vuotta täytettyään; ottaa huomioon, että naisiin ja tyttöihin kohdistettua verkkokiusaamista koskevaa tietoa tai tutkimusaineistoa ei ole riittävästi EU:n tasolla; ottaa huomioon, että psykologinen ja seksuaalinen häirintä ovat ihmisoikeusrikkomuksia; katsoo, että tiedotusvälineiden sekä kansallisten ja kansainvälisten sääntelyviranomaisten olisi vahvistettava näissä asioissa sovellettavat säännöt, mediaorganisaatioiden soveltamat seuraamukset mukaan luettuina;

T.  ottaa huomioon, että erityisesti naispuoliset tutkivat journalistit kohtaavat usein väkivaltaa ja joutuvat tappavien hyökkäysten uhreiksi, kuten Veronica Guerinin ja Daphne Caruana Galizian tapaukset osoittavat;

U.  toteaa, että European Women’s Audiovisual Network -verkoston (EWA) tekemän tutkimuksen(20) mukaan tutkituissa seitsemässä Euroopan maassa vain yksi viidestä elokuvasta on naisen ohjaama ja valtaosa rahoituksesta osoitetaan elokuville, joiden ohjaaja ei ole nainen, vaikka osapuilleen puolet elokuva-alan oppilaitoksista valmistuneista on naisia;

V.  katsoo, että mediayhtiöiden olisi otettava käyttöön itsesääntelyjärjestelmiä ja käytännesääntöjä, joissa vahvistetaan uria ja uutisointia koskevat menettelysäännöt ja kriteerit sukupuolten tasa-arvon takaamiseksi ja edistämiseksi; katsoo, että nämä järjestelmät ja säännöt olisi laadittava yhteistyössä alan ammattiliittojen kanssa selkeää sukupuolten tasa-arvopolitiikkaa noudattaen;

Naisten edustus tiedotusvälineissä

1.  korostaa sitä tosiseikkaa, että vaikka tällä alalla tutkinnon suorittaneet naiset muodostavat merkittävän työvoiman lähteen, he ovat aliedustettuina johtotehtävissä ja päättävissä asemissa; katsoo, että sekä julkisilla että yksityisillä mediapalveluilla on velvollisuus varmistaa naisten ja miesten tasa-arvo ja ehkäistä kaikenlainen syrjintä; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimintapoliittisia kannustimia esteiden poistamiselle naisten pääsylle mediaorganisaatioiden ylempiin ja johtotason asemiin;

2.  pitää valitettavana, että naisten edustus julkisen palvelun tiedotusvälineissä on EU:ssa alle keskiarvon niin strategisissa kuin operatiivisissa johtotehtävissä (tilanne vuonna 2017: toimivan johdon tehtävistä 35,8 prosenttia, muista kuin toimivan johdon tehtävistä 37,7 prosenttia ja johtokunnan jäsenistä 33,3 prosenttia)(21);

3.  muistuttaa, että voidakseen seurata kriittisiä tekijöitä, jotka liittyvät naisia tiedotusvälineissä koskevaan Pekingin toimintaohjelman osaan, EIGE laati seuraavat indikaattorit:

   naisten ja miesten osuus mediaorganisaatioiden päätöksenteko- ja johtoelimissä EU:ssa,
   naisten ja miesten osuus mediaorganisaatioiden johtokunnissa EU:ssa,
   mediaorganisaatioiden tasa-arvopolitiikka;

4.  palauttaa mieliin, että vaikka audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä todetaan, jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa sen tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, siinä ei mainita tasapuolista edustusta mediaorganisaatioissa;

5.  panee merkille, että vaikka naiset ovatkin tällä haavaa riittämättömästi edustettuina julkisten tiedotusvälineiden johtotehtävissä, heillä on kuitenkin paremmat mahdollisuudet tulla otetuiksi palvelukseen tai ylennetyiksi johtoasemiin julkisissa tiedotusvälineissä kuin yksityisissä mediaorganisaatioissa(22);

6.  kehottaa jäsenvaltioita ja mediaorganisaatioita tukemaan ja kehittämään kannustintoimia, myös kiintiöitä, naisten ja miesten tasapuolisen edustuksen varmistamiseksi päättävissä elimissä ja lisäämään näiden toimien tehokkaan seurannan painoarvoa kyseisissä organisaatioissa; kehottaa komissiota lisäämään ponnistelujaan neuvostossa vuodesta 2013 saakka käsiteltävänä olevan naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin käsittelyn jatkamiseksi;

7.  panee merkille media-alalla pitkään jatkuneen perinteen ottaa palvelukseen sekä freelance- että vakituisia työntekijöitä sekä digitalisaatiokehityksen jatkumisen, mikä on johtanut perinteisen levikin ja mainostulojen vähenemiseen, mikä vaikuttaa siihen, millaisia työsopimuksia alalla tarjotaan; toteaa myös, että naiset ovat kaikkialla työmarkkinoilla yliedustettuina monissa epätyypillisissä työnteon muodoissa; huomauttaa, että media-alalla kasvavat paineet säilyä taloudellisesti elinkelpoisena todennäköisesti johtavat siihen, että tällaiset työsuhteet yleistyvät;

8.  katsoo, että stereotyypit voivat johtaa naisten kannalta kielteiseen sosiaaliseen ympäristöön ja aiheuttaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää työpaikoilla; toteaa, miten tärkeä myönteinen sosiaalinen ympäristö on, jotta työntekijöitä voidaan auttaa jaksamaan hyvin intensiivisessä työssä;

9.  muistuttaa, että mediaorganisaatiot voivat vapaasti määrittää työntekijöidensä, niin miesten kuin naisten, tehtävät, mutta kehottaa niitä sen tehdessään ottamaan tinkimättömästi huomioon asianomaisten henkilöiden ihmisarvon ja ammatillisen pätevyyden; panee tässä yhteydessä huolestuneena merkille tapaukset, joissa naispuolisia toimittajia on pidetty soveliaampina toimimaan televisiojournalisteina, koska yleisön oletetaan pitävän heitä viehättävinä, mutta ikäännyttyään he ovat joutuneet tekemään tilaa nuoremmille työtovereilleen;

10.  tuomitsee myös seksuaalisen häirinnän ja muunlaisen häirinnän, joka on levinnyt laajalle ja erityisesti verkkopelaamiseen ja sosiaaliseen mediaan, ja kannustaa mediayhtiöitä luomaan turvallisia ympäristöjä, joissa ryhdytään vastatoimiin kaikissa häirintätapauksissa; vaatii siksi toteuttamaan erilaisia toimenpiteitä, kuten tietoisuuden lisääminen, rikkomuksiin syyllistyviin sovellettavia kurinpitoseuraamuksia koskevat sisäiset säännöt ja näiden käytäntöjen uhreille annettava henkinen ja/tai oikeudellinen tuki, työpaikkakiusaamisen ja työpaikalla sekä verkkoympäristöissä tapahtuvan seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

11.  tuomitsee painokkaasti merkittävistä poliittisista kysymyksistä ja rikosasioista pelottomasti raportoivia naistoimittajia vastaan tehdyt hyökkäykset ja kehottaa pyrkimään kaikin mahdollisin keinoin varmistamaan kaikkien toimittajien suojelun ja turvallisuuden;

12.  kehottaa julkisia ja yksityisiä mediaorganisaatiot ottamaan käyttöön sisäisiä toimintatapoja, kuten tasavertaisia mahdollisuuksia ja moninaisuutta edistävät toimintapolitiikat, muun muassa seuraavien osalta: häirintää torjuvat toimet, äitiys- tai vanhempainlomaa koskevat järjestelyt, joustavat työaikajärjestelyt, joilla tuetaan työ- ja yksityiselämän tasapainoa ja mahdollistetaan, että naiset ja miehet voivat käyttää tasapuolisesti vanhempainlomaa, ja kannustetaan miehiä pitämään isyyslomaa ja varmistetaan siten lastenhoitovastuun tasapuolinen jako, sekä mentorointi- ja johtajakoulutusohjelmat, etätyömahdollisuuden ja joustavien työaikajärjestelyiden tarjoaminen sekä naisille että miehille vapaaehtoiselta pohjalta ja urakehitystä vaarantamatta;

13.  kehottaa tiedotusvälineitä kunnioittamaan naisten ja miesten oikeutta äitiys-, isyys- tai vanhempainlomaan; huomauttaa, että raskaana olevia naisia ei saisi syrjiä heidän tilansa perusteella ja että naisilta ei saisi evätä työpaikkaa sen perusteella, että he saattavat päättää tulla raskaaksi; kannustaa mediaorganisaatioita ja sääntelyviranomaisia paljastamaan sukupuolten välisen palkkaeron, ottamaan käyttöön palkan avoimuutta koskevia velvollisuuksia sekä panemaan samapalkkaisuuden periaatteen täytäntöön sitovien toimenpiteiden avulla;

14.  ehdottaa, että mediaorganisaatiot perustavat naispuolisten asiantuntijoiden tietokantoja tiettyjä aloja varten ja etenkin sellaisia aloja varten, joilla naiset ovat aliedustettuja, voidakseen käyttää niitä tarpeen mukaan; kannustaa lisäksi keräämään sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja kaikesta mahdollisesta mediasisällöstä;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään naisten osallistumista tiedotusvälineissä ja uuden viestintäteknologian kehityksessä sekä niissä ja niiden kautta tapahtuvaan ilmaisuun ja päätöksentekoon;

16.  katsoo, että kaikki media-alalla työskentelevät voisivat hyötyä naisten työolosuhteiden yleisestä parantamisesta; katsoo kuitenkin, että olosuhteet eivät ole parantuneet riittävästi ja että epätasa-arvoisuutta esiintyy edelleen; pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot ja komissio edistävät samapalkkaisuuden periaatetta ja varmistavat sen SEUT-sopimuksen 157 artiklan mukaisesti esimerkiksi torjumalla sukupuolten palkka- ja eläke-eroa, vähentämällä epävarmoja työsuhteita(23), varmistamalla kohtuuhintaisen ja laadukkaan päivähoidon saatavuuden, noudattamalla työn ja yksityiselämän parempaa tasapainoa koskevia toimintapolitiikkoja ja varmistamalla kollektiiviset neuvotteluoikeudet;

17.  muistuttaa, että kaikkien mediaorganisaatioiden on kiireesti pantava täytäntöön samapalkkaisuuden toimintaperiaate, palkan avoimuutta koskevat velvollisuudet mukaan luettuina, ja mahdollistettava samalla, että naisilla on samat ja tasaveroiset ylenemis- ja koulutusmahdollisuudet ja mahdolliset muut lisäedut kuin miehilläkin;

18.  panee merkille naisasiainneuvostojen ja naisten tasa-arvovaltuutettujen myönteisen roolin työpaikoilla; kehottaa edistämään sukupuolten tasa-arvoa tiedotusvälineiden laaja-alaisena henkilöstöpolitiikkana; katsoo, että tasa-arvon saavuttaminen naisille media-alan kaikilla tasoilla, erityisesti päätöksentekotasolla, edellyttää työntekijäkeskeistä kulttuuria sekä sukupuolisensitiivistä ylempää johtoryhmää; suosittaa, että kansalliset sääntelyelimet ja mediaorganisaatiot noudattavat miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen lujittamista läpinäkyvyyden avulla koskevaa komission suositusta 2014/124/EU(24), laativat oikeudenmukaisia valintamenettelyjä koskevia ohjeita, ottavat käyttöön kattavia tasa-arvopolitiikkoja, jotka kattavat mediasisällön ja joilla edistetään naisten etenemistä päätöksentekoelimissä, ja laativat sisäisiä menettelyjä työpaikalla tapahtuvan häirinnän käsittelemistä varten; kehottaa komissiota jatkamaan direktiivin 2006/54/EY, jolla käännetään todistustaakka sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevissa tapauksissa, asianmukaisen soveltamisen seurantaa ja täytäntöönpanon valvontaa;

Mediasisältö ja naiset

19.  korostaa tiedotusvälineiden roolia sosiaalisen muutoksen edistäjinä ja niiden vaikutusvaltaa yleisen mielipiteen muodostumisessa ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään sukupuolten tasa-arvoa koskevia sisältöjä julkisissa tiedotusvälineissä; huomauttaa, että tällä hetkellä mahdolliset sääntelytoimet seksismin ja mediasisällöissä esiintyvien stereotyyppisten sukupuolikuvausten torjumiseksi kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan; muistuttaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevalla direktiivillä kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä media-alalla; korostaa lisäksi, että vaikka mahdollisia sääntelytoimia on tarkasteltava asianmukaisesti ilmaisunvapautta koskevan periaatteen näkökulmasta, toimituksellista vapautta ei saisi missään tilanteessa käyttää naisia ja hlbti-henkilöitä halventavien kuvausten edistämiseen tai oikeuttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita edellä mainittuja vapauksia suojellessaan sääntelemään haitallista verkkosisältöä tarjoavien videopelien sekä internetissä esiintyvän pornografian saatavuutta;

20.  korostaa, että taloudelliset perusteet eivät voi olla tekosyy sukupuolistereotypioiden jatkuvalle esiintymiselle mediasisällöissä;

21.  painottaa, että väkivaltainen ja seksistinen mediasisältö vaikuttaa kielteisesti naisiin ja heidän osallistumiseensa yhteiskunnalliseen elämään; esittää huolensa tietyn, lapsia ja nuoria psykologisesti ja fyysisesti vahingoittavan audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän johdosta; kehottaa asianomaisia sidosryhmiä ja viranomaisia puuttumaan sellaiseen mainontaan, jolla epäsuorasti myötävaikutetaan syömishäiriöiden, kuten anoreksian, kehittymiseen, ja ryhtymään muihin toimiin erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten tytöt ja nuoret naiset, suojelemiseksi tällaiselta sisällöltä;

22.  kehottaa suuntaamaan perhesuunnitteluun, seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin, äidin ja lapsen terveyteen ja koulutukseen liittyvän mediasisällön, myös mainonnan, sekä miehille että naisille;

23.  korostaa, että on tärkeää edistää medialukutaitoa ja tarjota kaikille asiaan liittyville sidosryhmille sukupuolinäkökulman huomioon ottavia mediakoulutusaloitteita, jotta nuoria kannustetaan kehittämään kriittisen ajattelun taitoja ja jotta heitä voidaan auttaa tunnistamaan ja vastustamaan seksistisiä kuvauksia ja syrjintää, sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, verkkokiusaamista, sekä henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun, seksuaaliseen suuntautumiseen tai seksuaalisiin ominaisuuksiin perustuvaa vihapuhetta ja väkivaltaa; korostaa tarvetta ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten salaus ja lapsilukko, jotta voidaan varmistaa parempi internetin käyttöturvallisuus ja digitaalinen lukutaito sekä medialukutaito; kiinnittää huomiota siihen, että mainonnassa ja muissa mediatuotteissa esiintyvät stereotyypit voivat vaikuttaa lasten kykyyn sopeutua yhteiskuntaan ja myöhemmin tapaan, jolla he näkevät itsensä, perheenjäsenensä ja ulkopuolisen maailman; huomauttaa, että mainonta voi olla tehokas keino stereotyyppien, kuten sukupuolistereotypioiden ja hlbti-henkilöihin liittyvien stereotyyppien kyseenalaistamiseksi; kehottaakin keskittymään enemmän ammattikoulutustoimintaan keinona torjua syrjintää ja edistää sukupuolten ja hlbti-henkilöiden tasa-arvoa;

24.  suosittaa, että mediaorganisaatioissa olisi annettava enemmän painoarvoa pehmeille toimenpiteille, kuten tasa-arvosuunnitelmat ja suuntaviivat, ja katsoo, että näillä menettelytavoilla vahvistetaan normit naisten esittämiseksi myönteisessä valossa mainonnassa, uutisissa ja raportointi-, tuotanto- ja lähetystoiminnassa ja katetaan mediasisällön kaikki arkaluonteiset alat, kuten vallan ja auktoriteetin kuvaus, asiantuntemus, päätöksenteko, seksuaalisuus, väkivalta, roolien moninaisuus sekä ei-seksistinen kielenkäyttö; kehottaa myös julkisia ja yksityisiä tiedotusvälineitä valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvon kaikissa sisällöissään ja ottamaan käyttöön tasa-arvosuunnitelmia sosiaalisen moninaisuuden huomioon ottamiseksi;

25.  suosittelee, että media- ja viestintäalan sääntelyviranomaisten antamissa säännöissä vahvistetaan kriteerit, joilla varmistetaan naisten ja tyttöjen esittäminen ilman stereotypioita, ja että niihin sisällytetään mahdollisuus poistaa loukkaava sisältö tai keskeyttää sen esittäminen; suosittelee myös, että erikoistuneet organisaatiot, kuten kansalliset tasa-arvoelimet ja naisasiaa edistävät kansalaisjärjestöt, osallistuvat näiden sääntöjen täytäntöönpanon seurantaan;

26.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava kaikin asianmukaisin keinoin, että tiedotusvälineissä, verkko- ja sosiaalinen media ja mainonta mukaan luettuina, ei esiinny minkäänlaista yllyttämistä väkivaltaan tai minkäänlaista tiettyä henkilöä tai ryhmää vastaan kohdistettua vihapuhetta; korostaa tarvetta kerätä sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja ja suorittaa yhdessä EIGEn kanssa tutkimuksia verkkokiusaamisen, verkossa tapahtuvan seksuaalisen häirinnän, uhkailun, seksististen huomautusten ja naisiin ja tyttöihin, myös hlbti-henkilöihin, kohdistetun vihapuheen torjumiseksi; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä koulutukseen siitä, miten tiedotusvälineissä raportoidaan sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan, hlbti-henkilöihin kohdistuva väkivalta mukaan luettuna, liittyvistä tapauksista; ehdottaa, että media-alan ammattilaisten, myös johtavissa asemissa olevien ammattilaisten, saataville asetetaan mediasisällön sukupuolikuvauksia koskevaa jatkokoulutusta; suosittelee sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista journalismin ja tiedotusopin alojen akateemisiin perus- tai jatko-opintoihin sisältyvien kurssien moduuleissa;

27.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tiedotusvälineiden itse- ja yhteissääntelyä käytännesääntöjen avulla;

Esimerkkejä hyvistä käytännöistä

28.  panee ilahtuneena merkille eri esimerkit hyvistä käytännöistä, joita on havaittavissa kaikissa jäsenvaltioissa ja joita ovat muun muassa seuraavat: kampanjat tiedotusvälineissä, erityislainsäädäntö, stereotyyppistä tai seksististä mainontaa koskevat palkinnot tai ”tunnustukset”, naispuolisten asiantuntijoiden tietokannat, alan ammattilaisille tarkoitettu koulutus, mediaorganisaatioiden tasa-arvosuunnitelmat, käytännesäännöt ja tasa-arvoisuutta ja moninaisuutta koskevat toimintapolitiikat sekä sukupuolten edustusta media-alan sääntelyelinten johtavissa asemissa koskevien vähimmäismäärien asettaminen;

29.  kannustaa jäsenvaltioita tukemaan aloitteita esimerkiksi Belgian Expertalia-välineen, Tšekin ”seksistisika”-palkinnon tai Ruotsin #TackaNej-aloitteen (”ei kiitos”) tarjoaman mallin mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita järjestämään säännöllisesti tiedotus- ja valistuskampanjoita sukupuoleen perustuvasta syrjivästä mediasisällöstä ja raportoimaan säännöllisesti tasa-arvoon liittyvistä suuntauksista tiedotusvälineissä; kehottaa komissiota osoittamaan erityisrahoitusta alaohjelmille, joissa keskitytään naisten etenemiseen media-alalla, ja tukemaan mediayhdistyksiä ja -verkostoja niiden toteuttaessa julkisia ja alakohtaisia valistuskampanjoita; kehottaa komissiota myös perustamaan EU:n palkinnon, joka myönnetään media-alan opiskelijoille tasa-arvokysymyksiin liittyvästä toiminnasta;

30.  kehottaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioita laatimaan viestintästrategioita perinteisten tiedotusvälineiden lisäksi myös verkkomedioita varten, jotta mahdollisuudet vaikuttaa tiedotusvälineiden uutisoinnin painopisteisiin ja valvoa niitä paranevat;

Lisäsuositukset

31.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan yhdessä tasa-arvoelinten kanssa naisten ja miesten tasa-arvoa koskevan nykylainsäädännön täysimääräisesti täytäntöön sekä kannustamaan sääntelyelimiä kiinnittämään huomiota naisten edustukseen ja etenemiseen media-alalla sekä stereotypioista poikkeavaan mediasisältöön; kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti edellä mainittuja aloja sekä laatimaan, jos ne eivät vielä ole sitä tehneet, stereotypioista poikkeavaan mediasisältöön keskittyvää lainsäädäntöä; korostaa jäsenvaltioiden roolia pyrittäessä hyödyntämään niiden toimivallan piiriin kuuluvien tiedotusvälineiden nykyisiä resursseja tehokkaammin niiden hoitaessa julkisen palvelun tehtäväänsä kuvaillen samalla aiempaa tasa-arvoisempaa ja demokraattisempaa yhteiskuntaa;

32.  kehottaa komissiota teettämään lisää naisten osuutta media-alan johtotehtävissä koskevia tutkimuksia; kiittää EIGEä sen työstä alalla ja kehottaa sitä jatkamaan asiaan liittyvien indikaattoreiden kehittämistä ja seuraamista ja katsoo, että indikaattoreiden olisi liityttävä muun muassa naisten osallistumiseen päätöksentekoon, naisten työoloihin ja sukupuolten tasa-arvoon mediasisällöissä, ja pyytää sitä ulottamaan huomionsa uusiin sosiaalisen median teknologioihin, jotta voidaan kehittää menetelmiä sosiaalisessa mediassa esiintyvän sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän torjumiseksi;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja kannustamaan naisjärjestöjä, jotka pyrkivät edistämään sukupuolten tasa-arvoa media-alalla, myös järjestöjä, jotka tukevat sukupuoleen perustuvan väkivallan, moniperusteisen syrjinnän tai seksuaalisen häirinnän uhreiksi joutuneita naisia ja tyttöjä;

34.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön toimintaohjelmia, joiden avulla varmistetaan naisten osallistuminen tehokkaiden ja vaikuttavien sukupuolisensitiivisten käytäntöjen ja ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon media-alan organisaatioissa;

35.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ohjelmia naisten taitojen parantamiseksi STEM-aineissa (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka), jotka ovat tärkeitä media-alan teknisemmissä työtehtävissä, kuten ääni- ja audiovisuaaliteknikoiden työssä; korostaa ammatillisen koulutuksen merkitystä, kun halutaan monipuolistaa ammatinvalintoja ja esitellä naisille ja miehille muita kuin perinteisiä uravaihtoehtoja horisontaalisen ja vertikaalisen syrjäytymisen selättämiseksi;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(2)EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.
(3)EYVL C 296, 10.11.1995, s. 15.
(4)EYVL C 304, 6.10.1997, s. 60
(5)EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 43.
(6)EUVL C 36, 29.1.2016, s. 18.
(7)EUVL C 66, 21.2.2018, s. 44.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0338.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0360.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0260.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0290.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0364.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0417.
(14)Unescon/OECD:n/Eurostatin yhteinen tietokanta, luettavissa täältä: http://eige.europa.eu/gender-statistics/dgs/indicator/ta_educ_part_grad__educ_uoe_grad02
(15)EIGEn tasa-arvoindeksi 2017.
(16)https://www.womenlobby.org/IMG/pdf/factsheet_women_and_media.pdf
(17)Lenka Vochocová, FEMM-valiokunnan järjestämä julkinen kuuleminen aiheesta ”Sukupuolten tasa-arvo EU:n media-alalla”, 26. kesäkuuta 2017, nähtävissä osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/ep-live/en/committees/video?event=20170626-1500-COMMITTEE-FEMM
(18)Global Media Monitoring -hanke, Eurooppaa koskeva alueellinen raportti (2015), luettavissa osoitteessa http://cdn.agilitycms.com/who-makes-the-news/Imported/reports_2015/regional/Europe.pdf
(19)Kansainvälisen journalistiliiton (IFJ) kampanja sukupuoliperusteisen työväkivallan torjumiseksi, https://www.ifj-stop-gender-based-violence.org/
(20)”Where are the women directors in European films? (missä ovat eurooppalaisten elokuvien naisohjaajat?) Gender equality report on female directors (2006-2013) with best practice and policy recommendations”, http://www.ewawomen.com/en/research-.html (naisohjaajia koskeva tasa-arvoraportti sekä parhaat käytännöt ja suositukset toimintapolitiikoiksi)
(21)Gender Equality in Power and Decision-Making. Review of the Implementation of the Beijing Platform for Action in the EU Member States, 2017 (Lähde: EIGE:n sukupuolitilastotietokanta – Naiset ja miehet päätöstentekijöinä).
(22)Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE): Review of the implementation of the Beijing Platform for Action in the EU Member States: Women and the Media – Advancing gender equality in decision-making in media organisations (2013).
(23)Katso Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2017 työoloista ja epävarmoista työsuhteista.
(24)EUVL L 69, 8.3.2014, s. 112.


Naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen digitaalialan kautta
PDF 183kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä digitaalialan kautta (2017/3016(RSP))
P8_TA(2018)0102B8-0183/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

–  ottaa huomioon Pekingissä vuonna 1995 pidetyssä YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman ja erityisesti osa-alueen ”Naiset ja tiedotusvälineet”,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen korkean tason kokouksen päätteeksi 16. joulukuuta 2015 annetun asiakirjan tietoyhteiskuntahuippukokouksen tulosten täytäntöönpanon kokonaisvaltaisesta arvioinnista,

–  ottaa huomioon komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192) ja sen täytäntöönpanon väliarvioinnin ”Yhdennetyt digitaaliset sisämarkkinat kaikille” (COM(2017)0228),

–  ottaa huomioon digitaalisten sisämarkkinoiden strategian toisen pilarin, jolla komissio pyrkii luomaan suotuisat ja tasapuoliset olosuhteet digitaaliverkoille ja innovatiivisille palveluille, sekä kolmannen pilarin, jolla tuetaan osallistavaa digitaaliyhteiskuntaa, jossa kansalaisilla on tarvittavat taidot internetin tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiset puitteet (ET 2020),

–  ottaa huomioon komission tutkimuksen tieto- ja viestintätekniikasta työpaikalla ”ICT for work: Digital skills in the workplace” sekä 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle: Vahvistetaan yhdessä inhimillistä pääomaa, työllistettävyyttä ja kilpailukykyä” (COM(2016)0381),

–  ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston lokakuussa 2015 julkaiseman selvityksen naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä internetin käyttäjinä ”Empowering women on the Internet”(1),

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2013 annetun komission kertomuksen tietotekniikan alalla toimivista naisista ”Women active in the ICT sector”,

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2017 julkaistun Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tutkimuksen sukupuolesta ja digitaalistrategiasta ”Gender and Digital Agenda”,

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka(2),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa(3),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kasvun, liikkuvuuden ja työllisyyden digitaalinen strategia: aika kiristää tahtia”(4) ja erityisesti digitaalitaitojen ja työllisyyden edistämiseksi perustetun suuren koalition,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(5),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä digitaalisella aikakaudella(6),

–  ottaa huomioon kysymyksen komissiolle naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä digitaalialan kautta (O-000004/2018 – B8‑0010/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että digitalisaatio on mullistanut tavan, jolla ihmiset saavat ja jakavat tietoa, kommunikoivat, pitävät yhteyttä, opiskelevat ja työskentelevät, se luo uusia mahdollisuuksia osallistua julkiseen ja poliittiseen keskusteluun, koulutukseen ja työmarkkinoille, se avaa uusia väyliä omaehtoiseen elämään ja se tarjoaa valtavat taloudelliset mahdollisuudet Euroopan unionille ja muulle maailmalle; toteaa, että digitalisaatio ei vaikuta vain markkinoihin vaan koko yhteiskuntaan;

B.  toteaa, että tieto- ja viestintätekniikan ohjaama tietoyhteiskunta tuo valtavia mahdollisuuksia vaurauden ja tiedon luomiselle ja jakamiselle;

C.  panee merkille, että kaikkialla maailmassa naiset väestöryhmänä käyttävät internetiä vähemmän todennäköisesti kuin miehet; toteaa, että 68 prosenttia miehistä ja 62 prosenttia naisista käyttää tietokonetta ja internetiä säännöllisesti; toteaa, että 54 prosenttia miehistä ja 48 prosenttia naisista käyttää internetiä mobiililaitteilla; toteaa, että 33 prosenttia miehistä asentaa laitteille itse ohjelmistoja kun taas naisilla vastaava luku on vain 18 prosenttia; toteaa, että 41 prosenttia miehistä ja 35 prosenttia naisista käyttää internetradiota ja -televisiota; toteaa, että 47 prosenttia miehistä ja 35 prosenttia naisista käyttää verkkopankkia; toteaa, että 22 prosenttia miehistä ja vain 17 prosenttia naisista myy tavaroita internetissä; toteaa, että 20 prosenttia miehistä ja 13 prosenttia naisista ostaa tavaroita internetistä;

D.  ottaa huomioon, että digitaaliset viestintämallit ovat myötävaikuttaneet suotuisten olosuhteiden muodostumiseen lisääntyneen vihapuheen ja naisiin kohdistuvien uhkausten levittämiselle ja että 18 prosenttia teini-ikään yltäneistä naisista on kokenut jonkinlaista nettikiusaamista; toteaa, että naisiin kohdistuva uhkailu, tappouhkaukset mukaan lukien, on lisääntynyt; toteaa, että yhteiskunnallinen tietoisuus väkivallan digitaalisista muodoista on edelleen riittämätöntä; toteaa, että lainsäädännössä ei vielä ole otettu täysin huomioon verkkoväkivallan eri muotoja;

E.  ottaa huomioon, että ainoastaan 2 prosenttia työmarkkinoilla olevista naisista työskentelee teknistä, ammatillista tai tieteellistä osaamista vaativassa työssä tai ammatissa, kun miehillä vastaava luku on 5 prosenttia; toteaa, että Euroopassa vain yhdeksän ohjelmistokehittäjää sadasta on naisia ja että vain 19 prosenttia tieto- ja viestintätekniikka- sekä viestintäalan ylemmästä johdosta on naisia (muilla palvelualoilla luku on 45 prosenttia); ottaa lisäksi huomioon, että alan yrittäjistä vain 19 prosenttia on naisia (muilla palvelualoilla luku on 54 prosenttia);

F.  toteaa, että edelleen on olemassa suuri sukupuolten välinen kuilu, joka vaikuttaa tieto- ja viestintätekniikan ammatillisiin ja koulutusmahdollisuuksiin ja tietotekniseen osaamiseen;

G.  toteaa, että seksismi ja sukupuolistereotypiat muodostavat vakavan esteen naisten ja miesten tasa-arvolle digitaalialalla ja laajentavat kuilua edelleen ja vaikeuttavat näin naisten mahdollisuuksia hyödyntää kaikkia valmiuksiaan käyttäjinä, innovoijina ja luovina toimijoina;

H.  toteaa, että muutkin kuin tieto- ja viestintätekniikan alan työpaikat edellyttävät jonkin verran tietoteknisiä taitoja ja digitaalista lukutaitoa ja tämä suuntaus voimistuu tulevaisuudessa, kun suurimmassa osassa ammatteja ja työpaikkoja tarvitaan entistä laajempia digitaalisia taitoja;

I.  toteaa, että digitaalisten taitojen ja digitaalisen lukutaidon parantaminen tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden parantaa työ- ja yksityiselämän tasapainoa, kun se parantaa koulutukseen pääsyä ja helpottaa osallistumista työmarkkinoille paitsi naisten ja tyttöjen kohdalla myös sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla on erityistarpeita, esimerkiksi vammaisten henkilöiden ja maaseudun ja kaupunkialueista kaukana sijaitsevien syrjäisten alueiden asukkaiden kohdalla; toteaa, että työpaikoilla digitalisaatio saattaa aiheuttaa haasteita ja että nämä on pyrittävä ratkaisemaan; ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikan ala on yksi parhaiten palkatuista aloista, ja katsoo, että naisten määrän lisääminen tällä alalla voisi edistää naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien parantamista ja riippumattomuutta, mikä kaventaisi sukupuolten välistä palkkakuilua ja lisäisi naisten taloudellista riippumattomuutta; ottaa huomioon, että ainoastaan noin 16 prosenttia Euroopan tieto- ja viestintätekniikan alan lähes kahdeksasta miljoonasta työntekijästä on naisia;

J.  toteaa, että digitalisaatio tarjoaa naisille uusia tilaisuuksia toimia yrittäjinä, mukaan lukien pienimuotoinen digitaalinen yrittäjyys, joka ei monissa tapauksissa edellytä suurta alkupääomaa, ja sosiaalista osallisuutta edistävän yhteisötalouden kehyksessä toteutettu yritystoiminta; katsoo, että naisten yrittäjyyttä digitaalialalla on tuettava, sillä se on yksi nopeimmin kasvavista ja kukoistavista talouden aloista ja se tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia innovointiin ja kasvuun; toteaa, että naisten osuus alan yrittäjistä on vain 19 prosenttia;

K.  katsoo, että naisten määrän kasvu tieto- ja viestintätekniikan alalla vauhdittaisi näitä markkinoita, joille on ennustettu työvoimapulaa, ja naisten tasavertainen osallistuminen auttaisi tuottamaan EU:n BKT:hen vuosittain noin yhdeksän miljardia euroa; toteaa, että naiset ovat edelleen selvästi aliedustettuina tieto- ja viestintätekniikan alan tutkinto-ohjelmissa, joissa naisten osuus valmistuneista on vain noin 20 prosenttia, ja vain kolmella prosentilla kaikista naispuolisista korkeakoulututkinnon suorittaneista on tieto- ja viestintätekniikan alan loppututkinto; panee merkille, että naiset kohtaavat monia erilaisia vaikeuksia alalle sijoittumisessa ja alan töissä pysymisessä; toteaa, että nykyinen miesvaltaisuus tieto- ja viestintätekniikan alalla, jolla vain 30 prosenttia työvoimasta on naisia, vaikuttaa monien naisten päätökseen lähteä alalta muutaman vuoden kuluttua siitä, kun he ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon; toteaa, että naisten osallistuminen digitaalisille työmarkkinoille vähenee iän myötä; ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikan alalla alan loppututkinnon suorittaneiden naisten osuus on 20 prosenttia alle 30-vuotiaiden naisten kohdalla, kun taas 31–45-vuotiaiden naisten kohdalla osuus on 15,4 prosenttia ja yli 45-vuotiaiden naisten kohdalla 9 prosenttia;

L.  ottaa huomioon, että ˮTieto- ja viestintätekniikan alalla toimivat naisetˮ -tutkimuksen mukaan vuoteen 2020 mennessä Euroopan tieto- ja viestintätekniikan alalla on 900 000 avointa työpaikkaa; toteaa, että ala kasvaa nopeasti ja luo vuosittain noin 120 000 uutta työpaikkaa;

M.  toteaa, että tieto- ja viestintätekniikan alalle on ominaista erityisen voimakas vertikaalinen ja horisontaalinen eriytyminen samoin kuin se, että naisten suorittamat tutkinnot eivät korreloi heidän asemaansa alalla; panee merkille, että alle 20 prosenttia alan yrittäjistä on naisia; toteaa, että enemmistö (54 prosenttia) tieto- ja viestintätekniikan työpaikoissa työskentelevistä naisista työskentelee alempipalkkaisissa ja vähemmän koulutusta edellyttävissä tehtävissä ja että ainoastaan pieni vähemmistö (8 prosenttia) työskentelee korkeasti koulutettuina ohjelmistoinsinööreinä; toteaa, että naiset ovat aliedustettuina myös tämän alan päätöksenteossa, koska ainoastaan 19,2 prosentilla tieto- ja viestintätekniikan alan työntekijöistä on naispuolinen esimies, kun vastaava luku muiden alojen työntekijöillä on 45,2 prosenttia;

N.  toteaa, että 55 vuotta täyttäneet naiset ovat erityisessä vaarassa joutua työttömiksi ja jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle, sillä 55–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli EU:ssa keskimäärin vain 49 prosenttia vuonna 2016, kun miesten vastaava luku oli 62 prosenttia; ottaa huomioon, että heikko digitaalinen lukutaito ja tietoteknisten taitojen vähäisyys lisäävät riskiä entisestään; toteaa, että 55 vuotta täyttäneiden naisten digitaalisten taitojen parantaminen ja niihin investoiminen parantaisivat heidän työllistymismahdollisuuksiaan ja suojaisivat heitä työmarkkinoilta syrjäytymiseltä;

O.  ottaa huomioon, että vuodelta 2014 olevien Eurostatin tietojen mukaan korkea-asteen koulutukseen osallistuu enemmän naisia (42,3 prosenttia) kuin miehiä (33,6 prosenttia), mutta naiset opiskelevat enemmän humanistisia aineita kuin luonnontieteitä; ottaa huomioon, että ainoastaan 9,6 prosenttia korkea-asteen naisopiskelijoista suorittaa tieto- ja viestintätekniikan alaan liittyviä tutkintoja, kun miesten kohdalla vastaava luku on 30,6 prosenttia; panee merkille, että naiset ovat edelleen selvästi aliedustettuina aloitteissa, joilla pyritään edistämään verkko-opiskelua ja digitaalisia taitoja, kuten EU Code Week (koodausviikko), ICT for Better Education, Startup Europe Leaders Club ja suuri koalitio digitaalialan työllisyyden edistämiseksi;

P.  toteaa, että naisten ja tyttöjen vähäinen osallistuminen tieto- ja viestintätekniseen koulutukseen ja myöhemmin alan työelämään johtuu sukupuolistereotypioiden monimutkaisesta vuorovaikutuksesta, joka alkaa jo varhaisessa ikä- ja koulutusvaiheessa ja jatkuu työuralla;

1.  kehottaa komissiota hyödyntämään digitaalistrategiaa ja digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa ja parantamaan niiden kohdentamista, jotta voidaan puuttua tieto- ja viestintätekniikan alalla vallitseviin huomattaviin eroihin sukupuolten välillä ja edistää naisten sijoittumista alalle ja erityisesti teknisiin ja televiestinnän ammatteihin, ja edistämään naisten ja tyttöjen tieto- ja viestintäteknistä ja muiden STEM-alojen (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) koulutusta;

2.  panee tyytyväisenä merkille strategiseen toimintaohjelmaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 sisältyvät toimet, joilla tuetaan naisten integroitumista ja osallistumista tietoyhteiskuntaan; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia sukupuolten palkka-, ansio- ja eläke-erojen vähentämiseksi ja näin torjumaan naisten köyhyyttä ja kiinnittämään ensisijaisesti huomiota naisten työllisyyden edistämiseen tieto- ja viestintätekniikan alalla, sukupuolistereotypioiden torjumiseen ja sukupuolten tasa-arvon vahvistamiseen kaikilla tasoilla ja kaikessa koulutuksessa, myös sukupuolen mukaan tehtävissä opiskelu- ja uravalinnoissa, eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) mukaisesti;

3.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään avoimen yhteistyön hengessä eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden yhteydessä ja etsimään ratkaisuja ja jakamaan parhaita käytäntöjä varhaisesta digitaalikasvatuksesta, mihin kuuluvat myös tietotekniset taidot ja koodaus, joihin myös tytöt osallistuvat, sekä koulutuksen myöhemmässä vaiheessa ohjelmista, joilla pyritään lisäämään STEM-aineita opiskelevien ja STEM-aloilta valmistuvien naisten osuutta, sillä tämä antaisi naisille mahdollisuuden saada sähköiset palvelut käyttöönsä tasavertaisesti miesten kanssa ja hyötyä insinööreille ja tietotekniikan asiantuntijoille odotettavissa olevista työmahdollisuuksista;

4.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään, tukemaan ja toteuttamaan toimia, joita YK ja sen elimet edistävät erityisesti Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ja tietoyhteiskuntahuippukokouksen puitteissa, myös koulujen opetusohjelmissa, jotta voidaan lisätä naisten vaikutusmahdollisuuksia digitaalisella aikakaudella niin Euroopassa kuin koko maailmassa;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan tieto- ja viestintätekniikan alalla vallitsevaan sukupuolten väliseen kuiluun painottamalla moninaisuuden kaupallisia näkökohtia ja luomalla naisille ja yrityksille enemmän ja parempia kannustimia naisten näkyvyyden lisäämiseksi esimerkiksi tarjoamalla roolimalleja, mentorointiohjelmia ja uramahdollisuuksia; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan ja toteuttamaan toimia, jotka koskevat muun muassa sukupuolten tasa-arvoa edistävän verkkosisällön luomista, tieto- ja viestintätekniikan käyttömahdollisuuksien edistämistä ja sen käyttöä sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjunnan välineenä esimerkiksi sukupuoleen perustuvan väkivallan alalla sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon saavuttamista;

6.  panee tyytyväisenä merkille EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2017–2019 – Sukupuolten palkkaerojen kaventaminen (COM(2017)0678); korostaa tarvetta lujittaa SEU:ssa vahvistettua samapalkkaisuuden periaatteen noudattamista ja kehottaa komissiota toteuttamaan toimintasuunnitelman toimeen 2 sisältyvät aloitteet, joilla pyritään houkuttelemaan enemmän naisia STEM-ammatteihin, sillä Euroopan tasa-arvoinstituutin mukaan nämä voisivat saada sukupuolten väliset palkkaerot häviämään vuoteen 2050 mennessä STEM-työpaikkojen korkeamman tuottavuuden ansiosta;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan saataville määrärahoja ja parantamaan mahdollisuuksia käyttää olemassa olevia määrärahoja, jotta voidaan edistää ja tukea naisyrittäjiä erityisesti teollisuuden digitaalisen siirtymän yhteydessä ja varmistaa, että kaikki yritykset voivat koostaan, toimialastaan ja sijainnistaan Euroopassa riippumatta hyötyä digitaalisista innovaatioista; korostaa tässä yhteydessä, että digitaalisissa innovaatiokeskittymissä, jotka ovat keskeisen tärkeitä digitaalisen siirtymän edistämisessä, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota naisyrittäjiin ja naisten omistamiin startup-yrityksiin; kehottaa komissiota käsittelemään täysimääräisesti ja kattavasti sukupuolten välistä eroa digitalisaatioprosessissa;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan elinikäistä oppimista sekä koulutusta ja suunnitelmia, jotka auttavat sopeutumaan paremmin uudenlaiseen työelämään tai ehkä vaihtamaan uraa monilla aloilla tapahtuvan digitaalisten taitojen kasvavan kysynnän mukaisesti, ja ottamaan tässä yhteydessä erityisesti huomioon 55 vuotta täyttäneet naiset ja erityisesti naiset, joilla on hoitovelvoitteita, sekä naiset, jotka ovat keskeyttäneet työuransa ja ovat palaamassa työelämään, sillä näin voidaan varmistaa, etteivät he jää muista jälkeen yhä kiihtyvämmässä digitalisoitumiskehityksessä, ja turvata heidän pysymisensä työelämässä;

9.  korostaa, että internet on tehokas väline sukupuolten tasa-arvoa edistäviin kampanjoihin, foorumeihin ja naispuolisten roolimallien näkyvyyden lisäämiseen; kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita edistämään naisten verkostoja internetissä, sillä niissä naisten vaikutusmahdollisuuksia lisätään alhaalta ylöspäin;

10.  kehottaa komissiota edistämään verkostojen luomista kansalaisyhteiskunnan ja ammattimaisten media-alan organisaatioiden keskuudessa, jotta annetaan naisille mahdollisuus aktiiviseen osallistumiseen ja tunnustetaan naisten erityistarpeet media-alalla;

11.  korostaa kansalaisyhteiskunnan keskeistä tehtävää internetin hallinnossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keskustelemaan rakentavalla tavalla digitaalisen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa ja tukemaan niitä;

12.  kannustaa kaikkia viranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita tukemaan sähköisten palvelujen, tietoteknisten taitojen ja digitaalisten työn muotojen käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa, sillä ne voivat edistää työ- ja yksityiselämän tasapainoa yhteiskunnassa, ja katsoo tässä yhteydessä, että olisi vältettävä aiheuttamasta naisille kaksinkertaista rasitetta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamaan myös työoloihin liittyviä digitalisaation mahdollisuuksia ja haasteita, joista voidaan mainita esimerkiksi epävarmat työsuhteet ja työhön liittyvät mielenterveysongelmat;

13.  pitää tärkeänä, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen varmistetaan koulutusalalla edistämällä digitaalista lukutaitoa sekä naisten ja tyttöjen osallistumista tieto- ja viestintätekniseen koulutukseen siten, että koodaus, uusmedia ja uudet tekniikat sisällytetään kaikilla tasoilla – mukaan lukien opetussuunnitelman ulkopuolinen opetus, arkioppiminen ja epävirallinen oppiminen – opetusohjelmiin ja kaikkeen koulutukseen, myös opetushenkilöstön koulutukseen, jotta voidaan pienentää digitaalisten taitojen eroja ja poistaa ne ja kannustaa tyttöjä ja nuoria naisia luomaan uraa tieteen ja tieto- ja viestintätekniikan aloilla; korostaa työmarkkinaosapuolten kanssa käytävän pysyvän vuoropuhelun merkitystä sukupuolten välisen kuilun kaventamiseksi tällä alalla;

14.  kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään eri ikätasoille sopivaa tieto- ja viestintäteknistä koulutusta jo alaluokkien opetusohjelmiin ja keskittymään erityisesti tyttöjen innostamiseen hankkimaan digitaalialan taitoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään jo aivan nuorille tytöille annettavaa STEM-aineiden opetusta, sillä tytöt vetäytyvät poikia aiemmin luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan opetuksesta, koska näitä aineita ympäröivät tietyt sukupuolistereotypiat, tytöiltä puuttuu roolimalleja ja tyttöjen ja poikien leikit ja leikkikalut ovat sukupuolityypillisiä; katsoo, että siksi naiset ovat aliedustettuina näissä aineissa korkeakouluissa ja myöhemmin työelämässä;

15.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään erityisesti tiedotus- ja valistuskampanjoiden avulla naisten osallistumista liiketoiminta-aloilla, jotka ovat stereotyyppisen käsityksen mukaan ˮmiesten alojaˮ, kuten digitalisaatio; korostaa tarvetta järjestää tiedotus- ja koulutuskampanjoita ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiskampanjoita kaikille digitalisaatiopolitiikan parissa toimiville; korostaa, että on tuettava naisten tietoteknisten taitojen hankkimista aloilla, jotka eivät ole tieto‑ ja viestintätekniikkaintensiivisiä mutta jotka edellyttävät digitaalisia taitoja ja osaamista lähitulevaisuudessa;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä yrityksiä edistämään sukupuolten tasa-arvoa tieto- ja viestintätekniikan alalla ja keräämään sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa tieto- ja viestintätekniikan käytöstä, laatimaan tavoitteita, indikaattoreita ja vertailuarvoja, joilla tarkastellaan naisten tieto- ja viestintätekniikan käytön edistymistä, ja edistämään alan yrityksissä havaittuja parhaita käytäntöjä koskevia esimerkkitapauksia; kehottaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia keräämään tietoja siitä, miten digitaalisia palveluja voidaan käyttää paremmin naisten ja sukupuolten tasa-arvon hyväksi;

17.  korostaa, että on tärkeää kartoittaa tieto- ja viestintätekniikan ja internetin käytön aiheuttamat haasteet, jotka koskevat rikosten tekemistä, uhkausten esittämistä, kiusaamista ja väkivaltaa naisia kohtaan; kehottaa poliitikkoja käsittelemään näitä kysymyksiä perusteellisesti ja huolehtimaan siitä, että otetaan käyttöön kehys, jonka avulla lainvalvontaviranomaiset pystyvät tehokkaasti torjumaan verkkorikollisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tyttöjen suojelun sellaiselta mainonnalta digitaalisessa ympäristössä, joka voisi houkutella heitä käyttäytymiseen, josta on haittaa heidän terveydelleen;

18.  pyytää EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita järjestämään kampanjoita, joiden avulla lisätään naisten tietoisuutta tieto- ja viestintätekniikan hyödyistä ja myös siihen liittyvistä vaaroista ja tarjotaan naisille tarvittava koulutus ja tiedot suojautumisesta internetissä;

19.  kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita ja niiden lainvalvontaviranomaisia tekemään yhteistyötä ja toteuttamaan konkreettisia toimia koordinoidakseen toimiaan, joilla torjutaan tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ihmiskauppaan, verkossa tapahtuvaan häirintään ja nettivainoamiseen liittyvien rikosten tekemisessä, koska ne ovat usein luonteeltaan rajat ylittäviä ja on erittäin tärkeää koordinoida toimintaa unionissa, jotta voidaan varmistaa näistä rikoksista syytteeseen joutuminen; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan rikoslainsäädäntöjään, jotta voidaan varmistaa, että digitaalisen väkivallan uudet muodot määritellään ja tunnustetaan;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Selvitys – ”Empowering women on the Internet”, Euroopan parlamentti, sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö C – kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta, lokakuu 2015.
(2)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 75.
(3)EUVL C 36, 29.1.2016, s. 18.
(4)EUVL C 93, 9.3.2016, s. 120.
(5)EUVL C 349, 17.10.2017, s. 56.
(6)EUVL C 66, 21.2.2018, s. 44.


Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, humanitaarisen avun välineen ja Euroopan kehitysrahaston täytäntöönpano
PDF 230kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, humanitaarisen avun välineen ja Euroopan kehitysrahaston täytäntöönpanosta (2017/2258(INI))
P8_TA(2018)0103A8-0118/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208–211 ja 214 artiklan,

–  ottaa huomioon tuloksellista kehitysyhteistyötä koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden, joka hyväksyttiin Busanissa vuonna 2011 pidetyssä avun tuloksellisuutta käsittelevässä korkean tason foorumissa ja vahvistettiin Nairobissa vuonna 2016 pidetyssä korkean tason kokouksessa,

–  ottaa huomioon Sendaissa Japanissa 14.–18. maaliskuuta 2015 järjestetyn katastrofiriskien vähentämistä käsitelleen kolmannen YK:n maailmankonferenssin,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn kestävää kehitystä koskevan päätöslauselman ”Transforming Our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development” sekä siihen sisältyneet 17 kestävän kehityksen tavoitetta,

–  ottaa huomioon Istanbulissa 23. ja 24. toukokuuta 2016 pidetyn maailman humanitaarisen huippukokouksen sekä nk. kattavan sopimuksen (Grand Bargain), johon jotkin suurimmista lahjoittajista ja avunantajista pääsivät,

–  ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun ja 25. kesäkuuta 2005 ja 22. kesäkuuta 2010 tarkistetun AKT–EY-kumppanuussopimuksen(1),

–  ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin 25. marraskuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/755/EU(2),

–  ottaa huomioon humanitaarisesta avusta 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96(3),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(4),

–  ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen vuosia 2014–2020 koskevasta, monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvasta Euroopan unionin avun rahoituksesta AKT–EU-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille (”sisäinen sopimus”),

–  ottaa huomioon yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston täytäntöönpanosta 2. maaliskuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/322(5),

–  ottaa huomioon yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 2. maaliskuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/323(6),

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014(7),

–  ottaa huomioon vuonna 2007 hyväksytyn humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen(8),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 hyväksytyn kehityspolitiikkaa koskevan uuden eurooppalaisen konsensuksen(9),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n suhtautumisesta kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisesta(10),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”EU:n Afrikka-hätärahasto: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset”(11),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n vuotta 2015 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta(12),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselmassa ”Paikallisviranomaiset ja kansalaisyhteiskunta: Euroopan sitoutuminen kestävän kehityksen tukemiseen”(13),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 18/2014 ”EuropeAidin arviointijärjestelmä ja tulospainotteinen seurantajärjestelmä”,

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 15. joulukuuta 2017 esittämän ulkoisen toiminnan rahoitusvälineitä koskevan väliarviointikertomuksen (COM(2017)0720) sekä siihen liittyvät yksiköiden valmisteluasiakirjat kehitysyhteistyövälineen arvioinnista (SWD(2017)0600) sekä Euroopan 11. kehitysrahaston arvioinnista SWD(2017)0601),

–  ottaa huomioon Euroopan 11. kehitysrahaston ulkoisen arvioinnin (loppuraportti kesäkuussa 2017), jonka komissio tilasi ulkoisten sopimuspuolten ryhmältä,

–  ottaa huomioon Euroopan kehitysyhteistyövälineen ulkoisen arvioinnin (loppuraportti kesäkuussa 2017), jonka komissio tilasi ulkoisten sopimuspuolten ryhmältä,

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Uuden, modernin monivuotisen rahoituskehyksen avulla tuloksiin EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen” (COM(2018)0098),

–  ottaa huomioon yhdenmukaisuutta koskevan kertomuksen, jossa käsitellään ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden ulkoisen arvioinnin tuloksia (loppuraportti heinäkuussa 2017) ja jonka komissio tilasi ulkoisten sopimuspuolten ryhmältä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0118/2018),

A.  toteaa, että ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden hyväksymisen jälkeen kansainvälinen ja unionin poliittinen kehys ovat muuttuneet huomattavasti ja on hyväksytty merkittäviä välineitä, kuten kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030, Pariisin ilmastosopimus, Addis Abeban toimintasuunnitelma, Sendain kehys katastrofiriskien vähentämiseksi 2015–2030 ja Agenda for Humanity -toimintasuunnitelma; toteaa, että EU:lla on ollut johtava rooli näistä välineistä neuvoteltaessa;

B.  toteaa, että Lissabonin sopimus, Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet sekä humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus, uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus ja Busanissa sovitut kehitysavun tuloksellisuuden periaatteet määrittävät kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevan EU:n strategian; toteaa lisäksi, että neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian, jossa käsitellään muun muassa kehitysyhteistyötä;

C.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 214 artiklan ja kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaan humanitaarinen apu on toteutettava inhimillisyyttä, tasapuolisuutta, riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevien humanitaaristen periaatteiden mukaisesti ja sen on perustuttava tarpeisiin; katsoo, että humanitaarinen apu ei saa olla kriisinhallintaväline;

D.  katsoo, että kehityspolitiikalla olisi täydennettävä EU:n ulkopolitiikkaa ja muuttoliikkeen hallintaa ja varmistettava samalla, että kehitysrahoitusta käytetään ainoastaan kehitykseen liittyviin tavoitteisiin ja tarkoituksiin eikä sellaisten kulujen kattamiseen, jotka liittyvät rajavalvontaan ja maahanmuuttovastaisiin toimiin;

E.  ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) päätavoite on vähentää köyhyyttä ja pitkällä aikavälillä poistaa se kehitysmaista, jotka eivät saa rahoitusta Euroopan kehitysrahastosta (EKR), Euroopan naapuruusvälineestä (ENI) tai liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA), ja toteaa, että sen tarkoituksena on antaa temaattista tukea kehitykseen liittyviä julkisia hyödykkeitä koskevia globaaleja toimia ja haasteita varten kansalaisjärjestöille ja paikallisviranomaisille kumppanimaissa ja tukea Afrikan ja EU:n välistä strategista kumppanuutta; toteaa, että DCI on tärkein maantieteellinen väline kehitysyhteistyön alalla EU:n talousarviossa ja että siihen on osoitettu 19,6 miljardia euroa vuosiksi 2014–2020;

F.  toteaa, että EKR:n päätavoitteena on vähentää ja pitkällä aikavälillä poistaa köyhyys Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) alueelta ja saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet merentakaisissa maissa ja alueilla; toteaa, että EKR on tärkein EU:n kehitysyhteistyöväline ja että yhdenteentoista EKR:ään on osoitettu 30,5 miljardia euroa kaudeksi 2014–2020;

G.  toteaa, että humanitaarisen avun välineen päätavoitteena on tarjota tukea, hätäapua ja turvaa ihmisille, joita on kohdannut ihmisen aiheuttama katastrofi tai luonnonkatastrofi tai muu vastaava hätätilanne, ja että sen keskipisteessä ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat uhrit kansallisuudesta, uskonnosta, sukupuolesta, iästä, etnisestä alkuperästä tai poliittisesta suuntautumisesta riippumatta ja että se perustuu todellisiin tarpeisiin, kansainvälisiin humanitaarisiin periaatteisiin ja humanitaarista apua koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen;

H.  toteaa, että humanitaarisen avun välineen keskeiseen tehtävään kuuluvat ihmishenkiä pelastavat toimet, mutta sen toimintaan on lisäksi sisällytetty hätäapu ihmisille, joihin kohdistuu pitkävaikutteisempia kriisejä, kunnostamis- ja jälleenrakennustyöt, katastrofivalmius ja muuttoliikkeiden seuraukset;

I.  toteaa, että tuloksellinen kehitysyhteistyö edellyttää innovatiivisia lähestymistapoja, joiden ansiosta avunantajat voivat vastata nopeasti paikallisiin tilanteisiin, tehdä yhteistyötä paikallisten järjestöjen kanssa ja tukea paikallisia yrityksiä ja yrittäjiä erityisesti köyhimmissä ja epävakaimmissa maissa; katsoo, että EU:n tarkastusjärjestelmän on tarjottava avunantajille joustavuutta, jotta nämä voivat ottaa tällaisissa hankkeissa kohtuullisen riskin ja parantaa siten EU:n kykyä reagoida nopeasti ja antaa tuloksellista apua;

J.  toteaa, että EU on maailman johtava kehitysavun ja humanitaarisen avun antaja; toteaa, että tällä avulla EU pyrkii vähentämään köyhyyttä ja edistämään globaaleja intressejä sekä EU:n etuja ja perusarvoja;

K.  ottaa huomioon, että Abidjanissa 29. ja 30. marraskuuta 2017 pidetyssä Afrikan unionin ja EU:n välisessä huippukokouksessa vahvistettiin aikomus perustaa todellinen, uudistettu, globalisoitunut ja kunnianhimoinen kumppanuus luomalla todellista tasa-arvoa koskevat poliittiset ja taloudelliset edellytykset;

L.  toteaa, että erityisesti Kiinan, Venäjän, Turkin, Brasilian ja Intian kaltaisten kolmansien maiden kanssa tehtyjen kehitysyhteistyösopimusten määrä on kasvanut eksponentiaalisesti;

M.  pitää erittäin huolestuttavana niin sanotun global gag -säännön palauttamista ja laajentamista sekä sellaisten organisaatioiden rahoituksen leikkaamista, jotka tarjoavat naisille ja tytöille perhesuunnittelupalveluja sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja;

N.  ottaa huomioon, että kolmansien maiden hallituksilla on todellisia odotuksia, kun on kyse nopeasta toiminnasta ja tehokkuudesta sekä siitä, että vastataan pikaisesti vahvojen kehitysyhteistyökumppanuuksien ylläpitämisen tarpeeseen; ottaa huomioon tarpeen kehittää avoimia ja tuottavia talouksia kumppanivaltioissa ottaen huomioon uudet realiteetit ja kansainvälisellä toimintakentällä olevat uudet talouden toimijat;

O.  toteaa, että koska Yhdistynyt kuningaskunta ei ole mukana vuoden 2020 jälkeen, EU:n talousarvio pienenee brexitin seurauksena 12–15 prosenttia;

P.  toteaa, että EKR:n ja DCI:n arvioinnit vahvistavat, että erilaisten maantieteellisten ja temaattisten välineiden johdonmukainen käyttö on todella mahdollista;

Q.  ottaa huomioon, että yhdennentoista EKR:n arvioinnissa todetaan, että vaarana on, että EKR:stä joudutaan vastaamaan toimintasuunnitelmiin, jotka etäännyttävät sitä sen päätavoitteesta eli köyhyyden lievittämisestä, joita on vaikeaa sovittaa yhteen EKR:n keskeisten arvojen kanssa ja jotka vaarantavat sen hyvin osaaman toiminnan, että kuulemisista huolimatta hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen näkemykset (lukuun ottamatta joitakin merkittäviä poikkeuksia esimerkiksi Tyynenmeren alueella) on harvoin otettu huomioon ohjelmasuunnitteluun liittyvissä valinnoissa ja että yhdennentoista EKR:n ohjelmasuunnittelussa käytettiin näin ollen ylhäältä alas ‑lähestymistapaa keskittämisperiaatteen noudattamiseksi, mutta tämä tapahtui Cotonoun sopimuksen keskeisen kumppanuusperiaatteen kustannuksella;

R.  toteaa, että yhdennentoista EKR:n arvioinnin mukaan huhtikuuhun 2017 mennessä lähes 500 miljoonaa euroa EKR:n varauksesta on osoitettu komission pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston (ECHO) toiminnan tukemiseen, lähes 500 miljoonaa euroa on ohjattu yksittäisten valtioiden hätätilanteen tukeen ja 1,5 miljardia euroa on osoitettu EU:n Afrikka-hätärahastoon; toteaa, että EKR:stä tuetaan myös uutta Euroopan kestävän kehityksen rahastoa;

S.  ottaa huomioon, että DCI:n arvioinnissa todetaan, että DCI on edelleen yleisesti ottaen ajankohtainen ja vastaa tarkoitustaan sekä silloin, kun se otettiin käyttöön, että silloin, kun sen täytäntöönpano oli puolivälissä; ottaa huomioon, että arvioinnin mukaan DCI vastaa uusia toimintapoliittisia asiakirjoja (esimerkiksi uutta kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta ja kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelmaa), vaikkakin joidenkin painopisteiden toteuttaminen voi olla vaikeaa sen nykyisessä muodossa;

T.  toteaa, että kun vuosien 2014–2020 ulkoisen toiminnan rahoitusvälineet hyväksyttiin, parlamentti ilmaisi asettavansa etusijalle erityisen kehitysyhteistyölle tarkoitetun ulkoisen toiminnan rahoitusvälineen ja kehotti kohdentamaan kehitysvaroja, mikäli EKR budjetoitaisiin;

U.  toteaa, että EKR:n arvioinnissa todetaan EU:n Afrikka-hätärahastosta, että verrattuna tavanomaisiin EKR:n hankkeisiin sen valmistelu- ja hyväksyntäajat ovat lyhyitä, EU osallistuu epäsuorasti hankkeiden täytäntöönpanoon ja hankkeiden lähtökohtana ovat EU:n ensisijaiset huolenaiheet sen sijaan, että niillä pyrittäisiin vastaamaan kumppanimaiden pitkän aikavälin tavoitteisiin, ja kaikki nämä seikat aiheuttavat huolenaiheita hätärahastoon liittyvien EU:n hankkeiden tuloksellisuudesta ja kestävyydestä sekä EU:n kyvystä seurata tiiviisti niiden täytäntöönpanoa;

V.  ottaa huomioon, että unionin kehitysyhteistyön rahoitusvälineiden edunsaajamaihin suuntautuvat rahavirrat ovat pienemmät kuin näistä samoista maista lähtöisin olevien, Euroopassa asuvien maahanmuuttajien yksityiset rahalähetykset;

W.  toteaa, että vaikka Afrikan rauhanrahasto on saanut vuosien aikana miljardeja euroja EKR:stä ja komissio on esittänyt vakavia huolenaiheita sen varainhoidosta, rahastoa ei tästä huolimatta sisällytetty EKR:n arviointiin; toteaa, että Afrikan rauhanrahastoa ei ole arvioitu vuoden 2011 jälkeen;

X.  toteaa, että niiden omien arviointien ja ulkoisen toiminnan rahoitusvälineitä koskevan komission väliarviointikertomuksen mukaan DCI:n ja EKR:n yleistä tuloksellisuutta ja pitkän aikavälin vaikutusta tavoitteiden saavuttamisessa on vaikeaa mitata, mikä johtuu vakavista rajoituksista asianmukaisten arviointi- ja seurantajärjestelmien määrittelyssä ja ulkoisten tekijöiden roolin arvioinnissa ja asiaan liittyvistä useista eri maista ja teemoista; ottaa huomioon, että arvioijien mukaan rahoituksen yhdistäminen toi lisävaroja vain 50 prosentissa tapauksista;

Y.  toteaa, että alustavien täytäntöönpanotoimien valvontaan liittyvät parlamentin määräajat ovat olleet erittäin lyhyitä; toteaa, että määräajoissa ei oteta asianmukaisesti huomioon parlamentin toiminnan piirteitä; toteaa, että toisinaan tätä on hankaloittanut entisestään se, että parlamentille toimitettiin alustavia täytäntöönpanotoimia määräajan jälkeen tai ennen lomakausia, mikä rajoitti entisestään sen kykyä käyttää valvontavaltaansa asianmukaisesti;

Z.  ottaa huomioon, että EU on tunnustanut kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa solmittavien kumppanuuksien tärkeyden ulkosuhteissa; toteaa, että tähän sisältyy kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistuminen ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden ohjelmasuunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, Euroopan kehitysrahaston ja humanitaarisen avun välineen täytäntöönpanon väliarvioinnin tulokset

Yleiset näkökohdat

1.  on tyytyväinen siihen, että DCI:n, EKR:n ja humanitaarisen avun välineen arviointi osoittaa, että näiden välineiden tavoitteet olivat suurelta osin relevantteja niiden suunnitteluajankohdan toimintapoliittisten prioriteettien kannalta ja että ne vastaavat yleisesti tarkoitustaan sekä kestävän kehityksen tavoitteiden arvoja ja päämääriä; ottaa huomioon, että vuotuinen rahoitusvaje kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi on 200 miljardia Yhdysvaltain dollaria;

2.  panee merkille, että jotkut maat, joissa EKR:n ja DCI:n maantieteellisiä ohjelmia toteutetaan, ovat saavuttaneet edistystä köyhyyden vähentämisessä sekä inhimillisessä ja taloudellisessa kehityksessä viimeisten kymmenen vuoden aikana, kun taas toisten maiden tilanne on edelleen kriittinen;

3.  panee tyytyväisenä merkille, että DCI:n ja EKR:n painopisteet vastaavat kestävän kehityksen tavoitteiden arvoja ja päämääriä, koska EU:lla on ollut merkittävä rooli niiden hyväksynnässä, ja toteaa, että tämä on helpottanut ja yksinkertaistanut huomattavasti kyseisten välineiden väliarviointia;

4.  toteaa, että toteutuksensa ensimmäisinä vuosina DCI ja EKR ovat mahdollistaneet EU:n reagoinnin uusiin kriiseihin ja tarpeisiin välineiden tavoitteiden laajuuden ansiosta; panee kuitenkin merkille, että kriisien lisääntyminen ja uusien poliittisten prioriteettien esiinnousu ovat aiheuttaneet DCI:lle, EKR:lle ja humanitaarisen avun välineelle rahoituspainetta ja vieneet nämä välineet äärirajoilleen, mikä on johtanut päätökseen uusien tilapäisten mekanismien, kuten erityisrahastojen, käyttöönotosta, ja toteaa, että näihin liittyy vakavia huolenaiheita, jotka koskevat avoimuutta, demokraattista vastuuta ja irrallisuutta kehitysyhteistyön tavoitteista; muistuttaa, että hiljattain perustetun Euroopan kestävän kehityksen rahaston tarkoituksena on lisätä vipuvaikutusta entisestään;

5.  on tyytyväinen DCI:n ja EKR:n entistä parempaan sisäiseen johdonmukaisuuteen, mikä on suurelta osin seurausta korkealaatuisista arvioinneista, yhdenmukaistetuista päätöksentekomenettelyistä sekä alakohtaisesta keskittymisestä;

6.  toteaa, että on tapauksia, joissa budjettituen hyödyllisyyden ja tehokkuuden puutetta kritisoidaan edelleen, vaikka tämä tukimuoto vastaa nykyaikaista käsitystä yhteistyöstä, joka on täysin johdonmukainen todellisen kehityskumppanuuden kanssa, tekee mahdolliseksi kumppanimaiden omavastuullisuuden ja jonka etuna ovat joustavuus ja tehokkuus; kehottaa vahvistamaan poliittista ja institutionaalista kumppanuutta, jolla edistetään budjettituen antamista, ja painottaa tehokasta talouden ohjausta ja demokraattisten arvojen kunnioittamista; huomauttaa, että kehitysyhteistyöpolitiikkaa on harjoitettava siten, että otetaan huomioon sitä tarvitsevien maiden ja väestöjen toiveet ja varmistetaan niiden osallistuminen päätöksentekoon ja vastuun ottaminen kehitysyhteistyön avoimesta ja tehokkaasta soveltamisesta;

7.  toteaa, että monista maista on tullut ylemmän keskitulotason maita, minkä seurauksena ne ovat päässeet eroon DCI:n nojalla tehdystä kahdenvälisestä yhteistyöstä tai ne saavat aiempaa vähemmän kahdenvälisen yhteistyön avustusta EKR:stä, koska kehitysapu yhdistettynä toimiviin kansallisiin politiikkoihin voi saada aikaan myönteisiä tuloksia; muistuttaa, että köyhyys ja kehitys ovat moniulotteisia asioita ja että BKT:n säilyttäminen ainoana kehitysindikaattorina on riittämätöntä; toteaa myös, että koska enemmistö maailman köyhimmistä ihmisistä asuu keskitulotason maissa, joissa eriarvoisuutta esiintyy edelleen, avun äkillinen poistaminen keskitulotason mailta saattaisi vaikeuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; korostaa siksi, että on tärkeää edelleen jatkaa näiden maiden tukemista tässä vaikeassa vaiheessa niiden edetessä kohti vahvempaa kehitystä;

8.  korostaa tarvetta varmistaa, että kehitysapua käytetään sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti ja että avun ja kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteet otetaan asianmukaisesti huomioon; muistuttaa, että EU:n kehitysyhteistyö olisi sovitettava yhteen kumppanimaiden suunnitelmien ja tarpeiden kanssa;

9.  korostaa, että EU:n lyhyen aikavälin (turvallisuutta tai muuttoliikettä koskevat) sisäiset edut eivät missään tapauksessa saisi olla sen kehitysyhteistyön ohjelman määrääviä tekijöitä ja että avun ja kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteita olisi noudatettava täysimääräisesti ja niitä olisi sovellettava kaikkeen kehitysyhteistyöhön;

10.  panee merkille, että komissio on todennut, että välineiden keskinäistä johdonmukaisuutta voitaisiin parantaa virtaviivaistamalla niitä; korostaa, että tällaiseen päätelmään ei viitata mitenkään yhdessäkään arvioinnissa;

11.  pitää huolestuttavana arvioijien havaintoja seuranta- ja arviointijärjestelmien puuttumisesta, jonka vuoksi tuloksia on vaikeaa mitata; korostaa toisaalta, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksissa on tehty useita myönteisiä havaintoja EU:n kehityspolitiikoista; palauttaa mieliin huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin esitti EuropeAidin arviointijärjestelmää ja tulospainotteista seurantajärjestelmää koskevassa erityiskertomuksessa nro 18/2014; kehottaa komissiota käyttämään tämän tilaisuuden hyväkseen parantaakseen entisestään sen tulosjärjestelmää tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti;

12.  pitää yllättävinä arviointitulosten ja komission väliarvioinnissaan tekemien päätelmien välisiä eroja; pitää valitettavana, että komission päätelmissä ei käsitellä lainkaan välineiden kumppanuuden puutteeseen liittyviä vakavia ongelmia eikä riskiä siitä, että painopiste siirtyy köyhyyden lievittämisestä muualle, vaikka tämä on arvioinnin keskeinen osa-alue;

13.  pitää huolestuttavana, että tietoja ei ole saatavilla lainkaan tai ne ovat rajallisia; toteaa, että vuosituhannen kehitystavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet ylittävän seuranta- ja arviointijärjestelmän puuttumisen vuoksi ei ole mahdollista mitata täsmällisesti muutoksia esimerkiksi välineen joustavuudessa tai johdonmukaisuudessa muiden välineiden kanssa;

14.  huomauttaa lisäksi, että nimenomaisesti poliittisen vuoropuhelun kannustamiseen varatun ja erityisesti puolueiden tukemiseen liittyvän rahoitusluvun puuttuminen ei edistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

15.  kehottaa parantamaan raportointia siten, että tilastotietoja ja indikaattoreita tuotetaan automaattisesti;

16.  pitää valitettavana, että komissio ei ole käyttänyt väliarvioinnin tarjoamaa mahdollisuutta hyväkseen ja mukauttanut sen yhteydessä toimintapolitiikkojaan kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistettuihin vaatimuksiin tuen keskittämisestä pienimuotoiseen ja kestävään agroekologiseen viljelyyn; toteaa, että ehdotetut toimenpiteet sisältävät sitä vastoin yhä enemmän tukea laajamittaiseen maatalouteen ja maatalousliiketoimintaan;

DCI

17.  korostaa, että DCI:n merkitys on pääasiassa sen joustavuudessa vastattaessa odottamattomiin tapahtumiin, mikä koskee ohjelmasuunnittelu- ja täytäntöönpanomenetelmien valintaa, välineiden sisäistä ja niiden välistä varojen uudelleenjakoa sekä vararahoituksen käyttöä; korostaa, että monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun sisältyvän joustavuuden ansiosta on ollut myös mahdollista muuttaa ohjelmasuunnittelukauden kestoa käytännön tilanteen mukaan, jolloin on voitu ohjata rahoitusta nopeasti uudelleen, jos on tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja käyttää erityistoimenpiteitä;

18.  pitää myönteisenä, että arvioinneissa on korostettu DCI:n temaattisen ohjelman strategista merkitystä ja etenkin sen kykyä edistää julkisiin hyödykkeisiin liittyviä globaaleja toimia;

19.  panee merkille yksinkertaistamisen, yhdenmukaistamisen ja entistä laajemmat täytäntöönpanomenettelyt, jotka otettiin käyttöön unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä annetulla asetuksella (EU) N:o 236/2014, ja toteaa näiden parantaneen DCI:n tehokkuutta; korostaa, että DCI:n perustamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 233/2014 ei anneta tietoja välineen tuloksellisuuden mittaamista koskevasta seuranta- ja arviointijärjestelmästä; on erittäin huolissaan siitä, että täytäntöönpanomenettelyjä, joista jotkin ovat peräisin varainhoitoasetuksesta, pidetään edelleen pitkinä ja kuormittavina, minkä vuoksi EU:n uskottavuus kärsii ja mikä lisää tiettyjen maiden vähemmän muodollisilta ja ehdollisilta vaikuttavien toimien houkuttelevuutta; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että jotkin näistä menettelyistä ovat peräisin varainhoitoasetuksesta eivätkä ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä, kun taas osa vaatimuksista perustuu kehitysyhteistyön perusperiaatteiden, kuten kumppanuuden ja omavastuullisuuden, soveltamiseen;

20.  panee merkille, että komission valmisteluasiakirjat osoittavat, että maksettujen määrien taso on melko alhainen sidottuihin määriin verrattuna; korostaa, että tämä muodostaa kehitysapuun liittyvän ”kilpailun” kannalta merkittävän ongelman; kehottaa sen vuoksi tiedottamaan paremmin rahoitusmahdollisuuksista, jotta varmistetaan, että EU:n kumppanit saavat niistä tietoa; kehottaa kouluttamaan paikallisia toimijoita, erityisesti virkamiehiä, laatimaan unionille tarkoitettuja asiakirjoja, jotta nämä vastaavat paremmin kriteerejä ja jotta siten lisätään niiden mahdollisuuksia tehdä menestyksekkäitä hankehakemuksia; toteaa, että tämän koulutuksen tavoitteena voi olla myös vastata paremmin muiden kansainvälisten järjestöjen hankepyyntöihin;

21.  on huolissaan siitä, että DCI:n väliarvioinnin mukaan vaarana on, että ei noudateta vaatimusta, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia DCI:n avusta olisi kohdennettava terveyden kaltaisiin perussosiaalipalveluihin ja toisen asteen koulutukseen ja muihin sosiaalipalveluihin, kun nämä tarpeet ovat olennaisia näiden maiden kehitykselle; pitää lisäksi huolestuttavana kansallisiin terveysjärjestelmiin annetun tuen riittämättömyyttä ja sitä, ettei koulutuksen rahoituksen yhteydessä saavutetuista tuloksista ole tietoa; muistuttaa kehityspolitiikkaa koskevan uuden eurooppalaisen konsensuksen yhteydessä tehdystä sitoumuksesta kohdentaa vähintään 20 prosenttia EU:n julkisesta kehitysavusta sosiaaliseen osallisuuteen ja inhimilliseen kehitykseen;

22.  on tyytyväinen kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja paikallisviranomaisille omistetun temaattisen ohjelman tavoitteisiin ja tuloksiin ja kehottaa säilyttämään sen tulevissa välineissä; on kuitenkin hyvin huolissaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja paikallisviranomaisille ohjelmien suunnittelu- ja täytäntöönpanovaiheessa annettavasta entistä pienemmästä roolista ja kehottaa vahvistamaan näiden elinten roolia myös palveluntarjoajina sekä ottamaan käyttöön räätälöidympiä yhteistyötapoja ja strategisen lähestymistavan; korostaa, että näiden maiden kehitystä voidaan täysimääräisesti parantaa vain yhteistyössä legitiimien paikallisviranomaisten kanssa;

23.  kannustaa komissiota toteuttamaan toimia, jotka edistävät afrikkalaisen maahanmuuttajayhteisön osallisuutta kehitysalan keskeisinä toimijoina;

EKR

24.  toteaa, että EKR:llä on ollut merkittävä rooli köyhyyden poistamisessa ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; panee kuitenkin merkille, että kehitys on ollut heikompaa alueellisella tasolla eikä EKR ole pystynyt saamaan aina aikaan kansallisten, alueellisten ja AKT-maiden sisäisten yhteistyöohjelmiensa välisiä synergiavaikutuksia ja johdonmukaisuutta;

25.  pitää valitettavana, että väliarviointi ei kattanut Afrikan rauhanrahastoa, jota ei ole arvioitu asianmukaisesti vuosiin; toteaa, että nykyään asetetaan yhä enemmän poliittista painoarvoa turvallisuuden ja kehityksen väliselle yhteydelle, ja katsoo, että avainasemassa on näyttöön perustuva päätöksenteko;

26.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EKR on osoittautunut tarkoitukseensa sopivaksi nopeasti muuttuvassa ympäristössä lyhennetyn suunnittelusyklin, virtaviivaistettujen menettelyjen ja entistä paremman talousarvion hallinnan ansiota; toteaa kuitenkin, että se ei ole vielä täysin mukautunut muuttuneisiin olosuhteisiin ja että menettelyt ovat edelleen jossakin määrin jäykkiä ja kuormittavia;

27.  panee merkille, että EKR:n piiriin kuuluvien AKT-maiden ja merentakaisten maiden ja alueiden ryhmien hyvin erilaiset tarpeet ja luonne herättävät kysymyksiä samasta lähestymistavasta, jota sovelletaan menettelyjen ja sääntöjen valintaan, ja viime kädessä EKR:n alueellisesta soveltamisalasta; muistuttaa, että tarvitaan uutta ja aitoa tasa-arvoista kumppanuutta, jonka keskipisteessä ovat ihmisoikeudet;

28.  panee merkille, että EKR:ään kohdistuu painetta poliittisten vaatimusten yhä suuremman määrän vuoksi esimerkiksi turvallisuuden ja muuttoliikkeen aloilla, mitä on vaikeaa sovittaa yhteen EKR:n keskeisten arvojen ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan periaatteiden ja erityisesti köyhyyden poistamisen kanssa;

Humanitaarisen avun väline

29.  on tyytyväinen siihen, että humanitaarisen avun väline on saavuttanut tavoitteensa avun antamisesta hätätilanteissa niin, että kunnioitetaan täysin kansainvälistä julkisoikeutta samalla varmistaen, että humanitaarista apua ei välineellistetä ja että inhimillisyyttä, tasapuolisuutta, riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevia periaatteita kunnioitetaan;

30.  toteaa, että humanitaarisen avun välineen avulla käsiteltyjen humanitaaristen kriisien ja katastrofien lukumäärä on kasvanut merkittävästi viime vuosina, mikä on johtanut hätäapuvarauksen täyteen käyttöön sekä tarpeeseen käyttää lisävaroja; toteaa, ettei tilanne todennäköisesti parane lyhyellä eikä keskipitkällä aikavälillä, kun otetaan huomioon maapallon monilla alueilla esiintyvien kriisitilanteiden lisääntyminen; toteaa tämän osoittavan, että hätäapuvarausta on lisättävä merkittävästi ja kaikkia käytettävissä olevia varoja on käytettävä nopeammin ja joustavammin;

31.  katsoo, että ihmisten ja yhteisöjen olisi edelleen oltava humanitaarisen avun välineen keskeisiä kohteita ja sidosryhmiä ja että kaikissa olosuhteissa olisi noudatettava joustavaa, koordinoitua ja tilannekohtaista toimintatapaa, jossa otetaan huomioon paikallishallintojen ja -viranomaisten sekä paikallisyhteisöjen, uskonnollisten kehityspainotteisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden näkemykset; korostaa, että monet näistä järjestöistä, Eurooppaan sijoittautuneet maahanmuuttajayhteisöt mukaan luettuina, tekevät arvokasta työtä useilla kriittisillä aloilla ja voivat tuottaa lisäarvoa humanitaariselle avulle;

32.  palauttaa mieliin, että vaaralliset raskaudenkeskeytykset ovat Maailman terveysjärjestön mukaan yksi viidestä tärkeimmästä äitiyskuolleisuuden syystä; palauttaa mieliin kansainvälisesti vahvistetun oikeusperustan, jossa on vahvistettu oikeus seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä seksuaalisen väkivallan uhrien ja konfliktien uhrien oikeudet;

Jäljellä olevaa täytäntöönpanokautta koskevat suositukset

33.  korostaa, että DCI, EKR ja humanitaarisen avun väline olisi pantava täytäntöön uudessa kansainvälisessä sekä EU:n politiikkatoimien kehyksessä niin, että otetaan huomioon esimerkiksi Agenda 2030, Pariisin ilmastosopimus, Addis Abeban toimintaohjelma ja Agenda for Humanity -toimintasuunnitelma;

34.  muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteet on saavutettava maailmanlaajuisesti kaikkien kansainvälisten toimijoiden yhteisillä toimilla ja kumppanuudella, ja toteaa, että tämä tarkoittaa kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden sekä kansainvälisten organisaatioiden ottamista mukaan toimintaan; korostaa, että EU:n tasolla tämä edellyttää sisäisiä ja ulkoisia toimintapolitiikkoja, jotka laaditaan ja pannaan täytäntöön yhdessä, johdonmukaisesti ja koordinoidusti kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti; katsoo, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden on oltava yksi keskeisistä tekijöistä ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden määrittelyssä ja täytäntöönpanossa ja EU:n muiden politiikkatoimien ja välineiden hyväksymisessä, mikä johtuu EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkatoimien välisistä yhteyksistä; katsoo kuitenkin, että välineiden keskinäistä yleistä johdonmukaisuutta olisi parannettava entisestään parantamalla erityisesti maantieteellisten ja temaattisten ohjelmien johdonmukaisuutta ja koordinointia ja lisäämällä koordinointia ja täydentävyyttä EU:n muiden politiikanalojen kanssa;

35.  on huolissaan siitä, että EKR:stä ja DCI:stä aiemmin tarvitsemaansa apua saaneet ylemmän keskitulotason maat voivat kohdata rahoitusvajeen, joka asettaa ne haavoittuvaan asemaan; kehottaa komissiota tarkastelemaan seurauksia, harkitsemaan toimenpiteitä kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja tarjoamaan ylemmän keskitulotason maille mahdollisuuden käyttää niiden tarpeisiin sovitettuja ulkoisen toiminnan rahoitusvälineitä, jotta ne voivat erityisesti nopeuttaa toimia hyvän hallinnon tehostamiseksi torjumalla korruptiota, veropetoksia ja rankaisemattomuutta, varmistamalla oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen sekä vapaiden ja rehellisten vaalien järjestämisen, takaamalla yhdenvertaisuuden lain edessä ja puuttumalla institutionaalisiin heikkouksiin; antaa tunnustusta EUROsociAL-ohjelman puitteissa tällä alalla tehdylle työlle; korostaa kuitenkin, että on tärkeää asettaa etusijalle avustusten ohjaaminen vähiten kehittyneille maille, jotka ovat usein epävakaita, joilla on merkittäviä rakenteellisia kestävän kehityksen esteitä ja jotka ovat siksi riippuvaisia kansainvälisestä julkisesta rahoituksesta;

36.  katsoo, että ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä olisi edelleen tuettava suoraan EU:ta paikallisia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, paikallisyhteisöjä, paikallis- ja aluehallintoja sekä paikallisviranomaisia kumppanimaissa sekä niiden kumppanuuksia eurooppalaisten paikallis- ja aluehallintojen kanssa ja edistettävä järjestelmällisesti niiden aktiivista osallistumista useita sidosryhmiä käsittävään vuoropuheluun EU:n politiikkatoimista ja kaikesta ohjelmasuunnittelusta kaikki välineet kattavasti; katsoo lisäksi, että EU:n olisi edistettävä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen roolia vahtikoirina EU:ssa ja sen ulkopuolella sekä tuettava hajauttamista koskevia uudistuksia kumppanimaissa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille komission aikomuksen syventää ja vahvistaa käynnissä olevaa työtä kumppanuuksien ja vuoropuhelun luomiseksi kehitysasioiden parissa työskentelevän kansalaisyhteiskunnan kanssa ja lisätä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen verkostojen vuoropuhelua ja osallistumista EU:n päätöksentekoon ja menettelyihin; muistuttaa, että EU:n olisi tuettava demokratian vakauttamista määrittelemällä mekanismit, joilla tuetaan järjestöjen toimia kolmansissa maissa, jotta voidaan edistää vakauttamista ja institutionaalisten normien tehostamista julkisten hyödykkeiden hallinnassa;

37.  vahvistaa aikovansa vakaasti valvoa, miten EU täyttää sitoumuksensa antaa jatkuvaa tukea inhimilliselle kehitykselle ihmisten elämän parantamiseksi kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti; muistuttaa, että DCI:n tapauksessa tämä tarkoittaa, että vähintään 20 prosenttia tuesta on osoitettava perussosiaalipalveluihin, erityisesti terveyteen ja koulutukseen, sekä toisen asteen koulutukseen; on sen vuoksi huolissaan, että aikana, jolloin inhimilliseen kehitykseen osoitettavan 20 prosentin tavoitteen saavuttaminen on yhä epävarmaa, komissio siirtää rahoitusta inhimillisestä kehityksestä investointeihin;

38.  kehottaa noudattamaan tiukasti ehtoja, jotka mahdollistavat budjettituen tehokkaan käyttämisen, ja kehottaa valvomaan entistä järjestelmällisemmin tämän tukimuodon käyttöä kumppanimaissa, jotta voidaan parantaa vastuuvelvollisuutta, avoimuutta ja avun tuloksellisuutta ja mukauttaa talousarviotuki sen tavoitteisiin;

39.  varoittaa erityisrahastojen vääränlaisesta käytöstä, koska se uhkaa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan erityispiirteitä; korostaa, että erityisrahastoja olisi käytettävä ainoastaan silloin, kun niiden lisäarvo muihin tukimuotoihin verrattuna taataan, erityisesti hätätilanteissa, ja että niiden käytössä olisi aina noudatettava kaikilta osin avun tuloksellisuuden periaatteita ja kehityspolitiikan ensisijaista tavoitetta, joka on köyhyyden poistaminen; on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien tuki erityisrahastoille on ollut odotuksia vähäisempää, mikä on vaikuttanut niiden tehokkuuteen kielteisesti; muistuttaa, että näihin rahastoihin on sovellettava parlamentaarista valvontaa; pitää erittäin huolestuttavina EKR:n arvioinnin sisältämiä havaintoja EU:n Afrikka-hätärahaston tuloksellisuudesta;

40.  muistuttaa, että komission olisi taattava avoimuus, kun erityisrahastoja käytetään, muun muassa toimittamalla parlamentille säännöllisesti tietoja ja varmistamalla sen asianmukainen osallistuminen hallintorakenteisiin sovellettavan EU:n lainsäädännön mukaisesti; muistuttaa lisäksi, että erityisrahastoissa on sovellettava kaikkia kehitysavun tuloksellisuuden periaatteita ja että niiden olisi oltava johdonmukaisia pitkän aikavälin kehitysavun painopisteiden, periaatteiden ja arvojen, kansallisten ja EU:n maakohtaisten strategioiden ja muiden asiaankuuluvien välineiden ja ohjelmien kanssa ja että johdonmukaisuuden arvioinnista laaditut seurantaraportit olisi julkaistava kahden vuoden välein; muistuttaa siksi, että EU:n Afrikka-hätärahaston tarkoituksena on puuttua muuttoliikkeen perimmäisiin syihin edistämällä selviytymiskykyä, taloudellisia mahdollisuuksia, yhdenvertaisuutta, turvallisuutta ja kehitystä;

41.  muistuttaa, että unionin ulkoisiin toimiin varatut määrärahat on jatkuvasti käytetty täysimääräisesti ja niitä on myös lisätty, mikä on ehdyttänyt kaiken saatavilla olevan liikkumavaran, jota voitaisiin käyttää yhä lisääntyvien kriisien hoitamiseen; katsoo, että useiden kriisien ja epävarmuuden yhteydessä ulkoisen toiminnan rahoitusvälineissä olisi oltava riittävästi joustavuutta, jotta ne voisivat mukautua nopeasti muuttuviin prioriteetteihin ja odottamattomiin tapahtumiin ja jotta niiden avulla voitaisiin saada nopeasti aikaan tuloksia paikalla; suosittelee siksi ulkoisen toiminnan rahoitusvälineen varauksen ja käyttämättömien varojen älykästä käyttöä ja kehottaa lisäämään monivuotisen ohjelmasuunnittelun joustavuutta, käyttämään rahoitusmuotojen asianmukaista yhdistelmää ja harjoittamaan entistä enemmän yksinkertaistamista täytäntöönpanotasolla; painottaa kuitenkin, ettei suurempaa joustavuutta pitäisi saada aikaan avun tuloksellisuuden ja ennakoitavuuden, pitkän aikavälin maantieteellisten ja temaattisten prioriteettien tai kumppanimaiden uudistusten ylläpitämistä koskevien sitoumusten kustannuksella;

42.  kehottaa komissiota panemaan humanitaarisen avun välineen täytäntöön tavalla, joka vastaa humanitaarisia periaatteita, maailman humanitaarisen avun huippukokouksessa tehdyn kattavan sopimuksen (Grand Bargain) yhteydessä sovittuja sitoumuksia ja tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2016(14) johtopäätöksiä; kehottaa komissiota erityisesti lisäämään strategisen ohjelmasuunnittelun ja rahoituksen valintamenettelyn avoimuutta, kiinnittämään asianmukaista huomiota toimien kustannustehokkuuteen vaarantamatta humanitaarisen avun tavoitteita ja halukkuutta auttaa heikoimmassa asemassa olevia ja säilyttämään samalla valmiudet pitää yllä humanitaarisia periaatteita tavoittamalla kaikkein heikoimmassa olevat ja toimimalla siellä, missä avun tarve on kiireellisin, parantamaan valvontaa täytäntöönpanovaiheessa, osoittamaan entistä enemmän varoja kansallisille ja paikallisille toimijoille, vähentämään byrokratiaa yhdenmukaistettujen raportointivaatimusten avulla ja säätämään strategiasta, ohjelmasuunnittelusta ja rahoituksesta monivuotisuuden pohjalta, jotta voidaan varmistaa humanitaaristen toimien entistä suurempi ennustettavuus, joustavuus, nopeus sekä jatkuvuus;

43.  vaatii, että humanitaarista apua myönnetään edelleen kriisialueiden väestölle ja että humanitaarisen alan toimijat voivat esteettä auttaa uhreja konfliktialueilla ja epävakaissa maissa;

44.  kehottaa komissiota varmistamaan, että humanitaarisiin kriiseihin vastaamiseksi toteutettavien välittömien toimien lisäksi humanitaarisen avun väline yhdessä DCI:n ja EKR:n kanssa ja niitä täydentäen sekä humanitaarisen avun ja kehitysavun yhteydet huomioon ottaen lisää kestävyyttä tulevien sokkien kannalta edistämällä ennakkovaroitus- ja ennaltaehkäisystrategioita ja -rakenteita, tuo pitkän aikavälin kestäviä kehitysetuja hätäavun, kunnostamisen ja kehityksen niveltämistä koskevan tarpeen mukaisesti ja keskittyy jatkuvasti unohdettuihin kriiseihin noudattaen täysimääräisesti periaatetta, jonka mukaan ketään ei jätetä osattomaksi;

45.  toteaa, että kehitysvälineiden ja humanitaarisen avun välineen välistä täydentävyyttä on parannettava erityisesti humanitaarisen avun ja kehitysavun yhteyksien, selviytymiskykyä koskevan uuden strategisen lähestymistavan ja EU:n katastrofiriskin vähentämiseen ja katastrofivalmiuteen sitoutumisen yhteydessä siten, ettei kuitenkaan heikennetä niiden omia tavoitteita ja toimeksiantoja;

46.  palauttaa mieliin, että kehityksellä täydennetään humanitaarista apua, jonka tarkoituksena on ehkäistä sokkeja ja kriisejä;

47.  kehottaa tunnustamaan humanitaarisen avun erityisluonteen EU:n talousarviossa, mikä merkitsee tarvetta varmistaa hätäapuvaraus joustavana välineenä, jonka avulla uusiin kriiseihin voidaan vastata riittävin varoin;

48.  katsoo, että unionin edustustojen olisi osallistuttava enemmän kehitysyhteistyön ohjelmasuunnittelun valintoihin niiden hallinnoimissa ulkoisen toiminnan rahoitusvälineissä; katsoo, että tämä myös parantaisi täydentävyyttä ja synergiaa ja lisäisi johdonmukaisuutta tarpeiden ja kumppanimaiden omavastuullisuuden kannalta;

49.  edellyttää, että komissiolla ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) päätoimipaikoilla ja EU:n edustustoilla on riittävät henkilöresurssit niin määrällisesti kuin kehitysapua ja humanitaarista apua koskevan asiantuntemuksen suhteen;

50.  on tyytymätön erittäin lyhyeen määräaikaan, joka parlamentilla on käytössä DCI:n alustavien täytäntöönpanotoimien valvontaan; kehottaa komissiota muuttamaan DCI:n ja humanitaarisen avun komiteoiden työjärjestystä joulukuuhun 2018 mennessä siten, että parlamentille ja neuvostolle annetaan enemmän aikaa valvontavallan asianmukaiseen käyttöön;

51.  kehottaa komissiota ja EUH:ta lisäämään ja parantamaan avunantajien koordinointia yhteisellä ohjelmasuunnittelulla ja yhteisellä täytäntöönpanolla muiden jäsenvaltioiden ja avunantajien kanssa ja varmistamaan, että se vastaa kumppanimaiden kansallisia kehitysohjelmia, ja toteaa, että unionin edustustojen olisi johdettava ja koordinoitava tätä toimintaa;

52.  kehottaa parlamenttia lisäämään yhdennentoista EKR:n ohjelma-asiakirjoihin kohdistuvaa poliittista valvontaa keinona lisätä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

Suositukset DCI:n ja EKR:n vuoden 2020 jälkeisestä rakenteesta sekä humanitaarisen avun välineen tulevasta täytäntöönpanosta

53.  toistaa EU:n kehityspolitiikan ja humanitaarisen politiikan olevan itsenäisiä ja toteaa niiden pohjautuvan perussopimuksissa tunnustetuille erityisille oikeusperustoille ja luovan arvoja ja tavoitteita, jotka ovat erityisiä ja joita ei saa asettaa alemmalle sijalle EU:n geopoliittiseen strategiaan nähden, ja toteaa, että niiden olisi aina noudatettava kehitysavun tuloksellisuuden periaatteita ja humanitaarisen avun osalta inhimillisyyttä, tasapuolisuutta, riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevia periaatteita;

54.  korostaa, että on erittäin tärkeää säilyttää erilliset kehitysavun ja humanitaarisen avun välineet noudattaen kehitysavun pääperiaatteita, kun otetaan huomioon arvioinnin havainnot kumppanuuden puutteesta ja köyhyyden poistamista koskevan keskeisen tavoitteen vaarantumisesta uudessa kehyksessä, jossa toimintapoliittiset painopisteet ovat muuttumassa;

55.  muistuttaa, että positiivinen talousarvion toteutus on ollut luonteenomaista EKR:lle, DCI:lle ja humanitaarisen avun välineelle, jotka ovat keskeisessä asemassa osoitettaessa kansainvälistä solidaarisuutta ja joiden avulla myös parannetaan EU:n uskottavuutta maailmanlaajuisilla foorumeilla; katsoo, että riippumatta näiden välineiden mahdollisista rakenteellisista muutoksista tai sulautumisista, mukaan lukien EKR:n mahdollinen sisällyttäminen unionin talousarvioon, seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi lisättävä kokonaismäärärahoja ja samalla olisi pitäydyttävä julkisen kehitysavun kriteerien heikentämisestä ja että jatkossa ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden järjestelmään olisi kuuluttava erityisrahastojen ja -järjestelyjen sisällyttäminen siihen avoimemmin demokraattista omistajuutta ja kehitysavun tuloksellisuutta koskevien keskeisten periaatteiden mukaisesti sekä mahdollisesti ulkoisen investointiohjelman jatkaminen, kun arvioinnissa on osoitettu, että se täydentää kehitystoimia ja että sillä on vaikutuksia ihmisoikeuksiin sekä sosiaalisia ja ympäristöä koskevia vaikutuksia;

56.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan investointipankkia tekemään parlamentin kanssa toimielinten välisen sopimuksen avoimuudesta, vastuuvelvollisuudesta ja parlamentaarisesta valvonnasta uudessa kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistettujen toimintaperiaatteiden pohjalta ottaen huomioon, että tukimuodot ovat siirtymässä suorista avustuksista erityisrahastoihin ja sekarahoitukseen muun muassa Euroopan kestävän kehityksen rahaston kautta;

57.  korostaa myönteistä kuvaa, joka kansainvälisellä yhteisöllä on EU:sta yhteistyötä tekevänä globaalina toimijana, mutta katsoo, että hallinnollinen monimutkaisuus ja hitaus voivat vahingoittaa sitä; katsoo, että tämä lisää EU:n pehmeää valtaa kansainvälisissä suhteissa, mikä edellyttää vahvaa ja itsenäistä kehityspolitiikkaa vuoden 2020 jälkeen sekä eriytettyjä kehitysvälineitä;

58.  korostaa, että köyhyyden vähentämisen ja pitkällä aikavälillä sen poistamisen, kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon sekä maailmanlaajuisen yhteisvarannon suojelun olisi oltava EU:n kehityspolitiikan ja kehitysvälineiden ensisijaisina tavoitteina, ja erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tahoihin, joilla riski on suurin;

59.  korostaa, että DCI:n ja EKR:n vuoden 2020 jälkeisen rakenteen ja humanitaarisen välineen täytäntöönpanon on vastattava EU:n kansainvälisiä sitoumuksia, joita ovat muun muassa Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet, Pariisin sopimus sekä EU:n politiikkatoimien kehys, mukaan luettuina uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus, EU:n uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia ja humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus;

60.  katsoo, että uusien ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden rakenteessa olisi otettava huomioon näyttö nykyisten välineiden hyvästä toiminnasta sekä julkisen kehitysavun tukikelpoisuusvaatimukset ja tarve saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet;

61.  katsoo, että Agenda 2030 ja useiden kestävän kehityksen tavoitteiden globaali ulottuvuus edellyttävät uutta poliittista lähestymistapaa, jossa niin kehitysmaiden kuin teollisuusmaiden kaikkien poliittisten toimijoiden on pyrittävä edistämään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista yhtenäisillä ja koordinoiduilla sisäisillä ja ulkoisilla toimilla, ja katsoo, että uudet vuoden 2020 jälkeiset ulkoisen toiminnan rahoitusvälineet ja uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus ovat tärkeitä tämän toteutumisessa;

62.  pitää tärkeänä, että edistetään ihmisoikeuksiin ja periaatteisiin perustuvaa lähestymistapaa kehitysasioihin ja tuetaan siten demokraattisten periaatteiden, perusarvojen ja ihmisoikeuksien edistämistä maailmanlaajuisesti; kehottaa komissiota ja EUH:ta yhdistämään asianmukaisesti ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä annettavan avun ja poliittisen vuoropuhelun sekä kahdenvälisesti että alueellisten ja maailmanlaajuisten organisaatioiden yhteydessä, jotta näitä periaatteita, arvoja ja oikeuksia voidaan edistää;

63.  pitää erittäin tärkeänä, että ympäristönsuojelu ja ympäristöpolitiikan tarjoamat mahdollisuudet sisällytetään horisontaalisesti ja monialaisesti kaikkiin kehityspolitiikkoihin; pitää valitettavana, että demokratian, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa on edistytty liian vähän; vaatii lisäksi, että Pariisin sopimuksen sitoumukset otetaan kaikilta osin huomioon tulevissa välineissä ja ohjelmissa, joihin on liitettävä asianmukainen seuranta; katsoo näin ollen, että ilmastonmuutoksen torjunnalla olisi oltava yhä merkittävämpi rooli kehitysyhteistyössä;

64.  pitää välttämättömänä, että arvioidaan kokemuksia, jotta voidaan havaita puutteet EU:n ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden koordinoinnissa muiden kansainvälisten instituutioiden rahoitusvälineiden kanssa ja parantaa koordinointia synergioiden luomiseksi ja rahoitusvälineiden vaikutuksen maksimoimiseksi kehitysmaissa;

65.  pitää tarpeellisena EU:n julkisen kehitysavun tämänhetkisen tason korottamista ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden tulevassa rakenteessa vuoden 2020 jälkeen sekä selkeän aikataulun laatimista niin, että EU voi noudattaa kollektiivista sitoumustaan osoittaa julkiseen kehitysapuun 0,7 prosenttia bruttokansantulosta ja osoittaa 0,2 prosenttia julkisesta kehitysavusta/BKTL vähiten kehittyneille maille; pitää tässä yhteydessä myönteisenä hiljattain annettua komission tiedonantoa uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä; muistuttaa jäsenvaltioita, että niiden on noudatettava sitoumustaan varata 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan julkiseen kehitysapuun; muistuttaa, että on pantava täytäntöön Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitean suositukset, joiden mukaan avustusten osuuden on oltava keskimäärin 86 prosenttia kaikesta julkisesta kehitysavusta;

66.  katsoo, että ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden vuoden 2020 jälkeisessä rakenteessa olisi edelleen otettava huomioon maantieteellisten ja temaattisten monivuotisen ohjelmien yhdistelmä tavalla, joka mahdollistaa kehitystoimet eri mittakaavoissa, sanotun rajoittamatta joustavuuden ja/tai varausten lisäämistä; katsoo, että kumppanimaiden alueellisen yhteistyön ja integraation tukeminen on tärkeä tekijä, jota tarvitaan, jotta voidaan poistaa köyhyys ja edistää pitkän aikavälin kestävää kehitystä;

67.  korostaa, että EU:n ulkoisten kehitystoimien on perustuttava kehitysavun joustavuuden ja ennustettavuuden asianmukaiseen tasapainoon sekä riittävään rahoitukseen; toteaa samaan aikaan, että kehitysavun ennustettavuus voidaan muun muassa saavuttaa hyvin toimivien vakiintuneiden ennakkovaroitusjärjestelmien avulla, pääasiassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevissa ja selviytymiskyvyltään heikommissa maissa;

68.  katsoo, että varojen siirtäminen tavoitteiden välillä ja välineen sisällä vaihtuviin prioriteetteihin voidaan tehdä vain kumppanimaiden todellisten tarpeiden pohjalta asettamatta kyseenalaisiksi välineen periaatteita ja tavoitteita ja niin, että valvontaviranomainen osallistuu menettelyyn riittävässä määrin; kehottaa erityisesti tekemään selvän eron julkisen kehitysavun ehdot täyttävän rahoituksen ja toisaalta muun sellaisen rahoituksen välillä, joka ei täytä näitä ehtoja; torjuu jyrkästi DAC-kelpoisiin toimiin merkittyjen varojen siirtämisen ohjelmiin, jotka eivät täytä julkisen kehitysavun ehtoja; korostaa, että tämän varmistamiseksi ulkoisen toiminnan rahoitusvälineitä koskeviin asetuksiin on sisällytettävä julkista kehitysapua koskevia tavoitteita;

69.  katsoo, että ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden vuoden 2020 jälkeisen rakenteen tulisi käsittää joukko vertailuindikaattoreita ja tiukasti sovellettua korvamerkintää sekä sitoumusten valtavirtaistamista riittävien varojen varmistamiseksi keskeisille prioriteeteille;

70.  katsoo, että odottamattomat tarpeet on katettava huomattavilla varauksilla ennakoimattomia menoja varten erilaisissa ulkoisen toiminnan rahoitusvälineissä ja että tietyn vuoden sitomattomat tai käyttämättä jääneet varat olisi siirrettävä seuraavan vuoden varauksiin ennakoimattomia menoja varten;

71.  muistuttaa, että on tarpeen pitää yllä vahvaa ja riippumatonta humanitaarisen avun välinettä, kuten humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa edellytetään; katsoo, että erillistä varausta olisi ylläpidettävä erityisesti humanitaarista apua varten, jotta voidaan ottaa huomioon, että maailmanlaajuisten tarpeiden kasvaessa humanitaarisen avun varaus on ollut jatkuvasti aktivoituna käynnissä olevan monivuotisen rahoituskehyksen kauden aikana; palauttaa mieliin panneensa toistuvasti merkille komission pyrkimykset vastata kasvaviin haasteisiin ja korostaneensa säännöllisesti, että humanitaarisen avun rahoitusta on lisättävä, ja vaatineensa pienentämään kasvavaa eroa sitoumusten ja maksujen välillä sekä lisäämään EU:n talousarviosta käytettävissä olevan humanitaarisen avun ja kehitysavun tuloksellisuutta ja reaktiivisuutta;

72.  korostaa, ettei mitään rahoituksen joustavuuteen ja yksinkertaistamiseen liittyviä etuja saa saavuttaa sen kustannuksella, että lainsäätäjän valvonta- ja seurantakapasiteetti vähenee, mikä vaarantaisi vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden periaatteet; korostaa, että rahoituksen jakoperusteiden on oltava avoimia ohjelmasuunnittelun kaikissa vaiheissa; katsoo, että ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden uuden rakenteen on oltava joustava ja nykyaikainen, mikä mahdollistaa resurssien optimoinnin ja tuottaa kehitykseen liittyviä tuloksia kumppanimaissa;

73.  korostaa, että uusien ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden rahoituksellinen joustavuus olisi laajennettava myös maassa sovellettavaan joustavuuteen myöntää pieniä avustuksia paikallisille kansalaisyhteiskunnan järjestöille, yrityksille ja yrittäjille harkinnanvaraisesti; katsoo, että komission olisi tarkistettava nykyisiä tarkastusvaatimuksiaan kehitysavun osalta, jotta voidaan sallia korkeampi riskiprofiili pienimuotoisille paikan päällä myönnettäville avustuksille;

74.  korostaa, että kehityspolitiikka ja humanitaariset tavoitteet eivät saa jäädä alisteisiksi avunantajamaiden ja EU:n turvallisuutta koskeville tavoitteille tai rajatarkastuksille taikka muuttovirtojen hallinnalle; katsoo samoin, että julkista kehitysapua olisi käytettävä ensisijaisesti köyhyyden vähentämiseen ja että toimia ja ohjelmia, jotka vastaavat yksinomaan avunantajien kansallisia turvallisuusetuja, ei sen vuoksi pitäisi rahoittaa kehitysrahoituksella; pitää samanaikaisesti välttämättömänä, että tuetaan kumppanimaiden selviytymiskykyä siten, että tavoitteena on luoda suotuisat olosuhteet kestävälle kehitykselle;

75.  katsoo, että tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä muuttoliikkeeseen, turvapaikka-asioihin ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvien otsakkeiden mukaisten EU:n sisäisten tavoitteiden saavuttamiseen tarkoitetut määrärahat ja kehityspolitiikkaa koskevan uuden eurooppalaisen konsensuksen täytäntöönpanon tukemiseen tarkoitetut määrärahat on pidettävä erillään; katsoo, että näiden erillisten otsakkeiden yhdistämisen vaarana olisi EU:n avun kasvava välineellistäminen, muun muassa asettamalla sen ehdoksi yhteistyö muuttoliikkeen alalla;

76.  esittää tässä yhteydessä, että kehitysavulla olisi vahvistettava entisestään yhteiskunnan ja valtion selviytymiskykyä ja että olisi suunnattava enemmän poliittisia ja rahoitukseen liittyviä keinoja konfliktinestoon ja katastrofivalmiuteen sekä konflikteja ja luonnonkatastrofeja koskeviin varhaisiin toimiin;

77.  toteaa, että komission olisi perustettava kumppanimaille myönnetty rahoitus ja yhteistyömuodot pelkän BKT:n sijaan laajoihin perusteisiin, joissa otetaan huomioon osallistava inhimillinen kehitys, ihmisoikeudet ja eriarvoisuuden tasot;

78.  toistaa pyyntönsä, että EKR:n budjetoinnilla varmistetaan pääasiallisena välineenä kehityspolitiikan ja EU:n muiden toimintapolitiikkojen välinen johdonmukaisuus ja tehostetaan parlamentin talousarviovalvontaa; toistaa, että EKR:n budjetointi toisi etuja, kuten entistä vahvemman demokraattisen legitiimiyden ja välineen seurannan ja määrärahojen paremman hyödyntämiskapasiteetin, että se parantaisi näkyvyyttä ja avoimuutta ja että sen avulla saataisiin selkeämpi kuva EU:n menoista tällä alalla ja se lisäisi EU:n kehitysavun tehokkuutta ja tuloksellisuutta; muistuttaa, että kehityspolitiikkaa koskevilla parlamentaarisilla keskusteluilla autetaan kansalaisia ymmärtämään EU:n kehitysapumenojen täytäntöönpanoa;

79.  korostaa, että EKR:n budjetointiin olisi liitettävä takeet, joilla estetään EKR:n aikaisempien määrärahojen siirtäminen muihin budjettikohtiin, ja että siinä olisi otettava huomioon mahdolliset kolmansien maiden avunantajat; korostaa lisäksi, että Afrikan rauhanrahasto olisi jätettävä EU:n talousarvion ulkopuolelle erillisenä välineenä;

80.  korostaa, että EKR:n budjetointia olisi tuettava korottamalla sovittua EU:n talousarvion enimmäismäärää oikeasuhteisesti, jotta tilanne ei johda siihen, että EU:n rahoitussitoumusta AKT-maille leikataan, eikä EU:n kehitysavun yleiseen vähenemiseen vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä;

81.  katsoo, että humanitaarisen avun välineen avoin rakenne on tuonut myönteisiä tuloksia; suosittelee siksi, että humanitaaristen toimien ja kehitystoimien välineet ja budjetit pidetään erillään samalla kun säilytetään näiden kahden alan väliset vahvat strategiset siteet;

82.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa demokraattista legitimiteettiä vuoden 2020 jälkeisessä rakenteessa ja että päätöksentekomenettelyjä on pohdittava uudelleen; korostaa, että uudessa vuoden 2020 jälkeisessä rakenteessa lainsäätäjien olisi voitava käyttää täysimääräisesti valvontavaltaansa sekä oikeudellisella että poliittisella tasolla välineiden suunnittelu-, hyväksyntä- ja täytäntöönpanovaiheiden ja täytäntöönpano-ohjelmien aikana; korostaa, että tähän on varattava riittävästi aikaa;

83.  katsoo, että jäsenvaltioiden välisen yhteistyön potentiaalia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti kehitysohjelmien suunnittelu- ja täytäntöönpanovaiheissa, erityisesti yhteisen ohjelmasuunnittelun kautta ja siten, että se perustuu kansallisiin kehitysohjelmiin ja on linjassa niiden kanssa;

84.  kehottaa ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden väliarvioinnin ja niiden rakennetta vuoden 2020 jälkeen koskevan uudelleentarkastelun yhteydessä parantamaan rahastojen hallintoa ja tutkimaan mahdollisuuksia lisätä niiden johdonmukaisuutta ja yksinkertaistaa niitä sekä varmistamaan, että ne ovat edelleen ajankohtaisia ja että niissä noudatetaan tuloksellisen kehitysavun periaatteita; kehottaa lisäämään sidosryhmien osallistumista tähän arviointiin;

o
o   o

85.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä komissiolle.

(1)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(2)EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1.
(3)EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(5)EUVL L 58, 3.3.2015, s. 1.
(6)EUVL L 58, 3.3.2015, s. 17.
(7)EUVL L 77, 15.3.2014, s. 44.
(8)EUVL C 25, 30.1.2008, s. 1.
(9)EUVL C 210, 30.6.2017, s. 1.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0437.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0337.
(12)EUVL C 86, 6.3.2018, s. 2.
(13)EUVL C 208, 10.6.2016, s. 25.
(14)Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2016: ”Hallinnoiko komissio vaikuttavasti humanitaarista apua konflikteista kärsivälle väestölle Afrikan suurten järvien alueella?”, 4. heinäkuuta 2016.


Kehitysmaiden velan kestävyyden parantaminen
PDF 192kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 kehitysmaiden velan kestävyyden parantamisesta (2016/2241(INI))
P8_TA(2018)0104A8-0129/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Addis Abeban toimintasuunnitelman velkaa ja velan kestävyyttä koskevan osuuden(1),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteerin 22. heinäkuuta 2014, 2. elokuuta 2016 ja 31. heinäkuuta 2017 antamat raportit ulkomaanvelan kestävyydestä ja kehityksestä,

–  ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) vastuuntuntoista lainanantoa valtioille ja valtioiden lainanottoa koskevat periaatteet,

–  ottaa huomioon UNCTAD:n valtionvelkojen kestävää järjestelyä koskevan etenemissuunnitelman (huhtikuu 2015),

–  ottaa huomioon G20-maiden laatimat kestävää rahoitusta koskevat toimintaohjeet,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2014 antaman päätöslauselman nro 68/304 ”Towards the establishment of a multilateral legal framework for sovereign debt restructurings” (Kohti valtionvelan uudelleenjärjestelyä koskevan monenvälisen oikeudellisen kehyksen luomista),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 10. syyskuuta 2015 antaman päätöslauselman nro 69/319 valtionvelan uudelleenjärjestelyä koskevista perusperiaatteista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun laatimat ulkomaanvelkaa ja ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitystyön rahoituksesta(2) ja erityisesti sen kohdat 10, 26, 40, 46 ja 47,

–  ottaa huomioon Global Financial Integrity -mietintäryhmän raportit, joissa arvioidaan laittomien rahoitusvirtojen laajuutta ja koostumusta,

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2015 annetun Belgian lain korppikotkarahastojen toiminnan torjunnasta (Belgian virallinen lehti, 11. syyskuuta 2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0129/2018),

A.  toteaa, että kehitysmaiden valtionvelkaan liittyvien ongelmien ratkaiseminen on tärkeä osa kansainvälistä yhteistyötä ja että näin voidaan edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista kehitysmaissa;

B.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen kehitysmaissa edellyttää valtavia investointeja, ja toteaa rahoitusvajetta olevan tätä nykyä vuodessa noin 2,5 biljoonaa dollaria(3);

C.  toteaa, että lainat ovat yksi kehityksen mahdollisista rahoituslähteistä; katsoo, että lainanoton on oltava vastuuntuntoista ja ennakoitavaa; katsoo, että lainakustannukset on korvattava kokonaan kyseisten investointien tuotolla ja että velkaantumiseen liittyvät riskit on arvioitava ja punnittava huolella;

D.  toteaa, että kehitysmaiden velkakriisi 80- ja 90-luvuilla ja suuri velkahelpotuskampanja johtivat siihen, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki käynnistivät voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan aloitteen ja monenvälisen velkahelpotusaloitteen, jotta tällaiset maat voisivat edistyä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa;

E.  katsoo, että voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskeva aloite ja monenvälinen velkahelpotusaloite eivät riitä velkakriisin ratkaisemiseen;

F.  katsoo, että nämä aloitteet ja raaka-aineiden hintojen nousu ovat vahvistaneet useiden kehitysmaiden taloutta ja että vuoden 2008 rahoituskriisistä asti poikkeuksellisen alhaiset korkotasot ovat myös edistäneet velkakestävyyttä; panee kuitenkin merkille, että raaka-aineiden hinnat ovat laskeneet vuodesta 2008 lähtien; ottaa huomioon, että köyhtyneissä maissa on alkanut uusi velkakriisi, eivätkä Mosambik, Tšad, Kongo ja Gambia pysty maksamaan velkojaan;

G.  ottaa huomioon, että hyödykkeiden hintojen laskun ja pääomavirtojen heilahtelujen käynnistämä velkakriisi uhkaa velkakestävyyttä etenkin kehitysmaissa, jotka ovat edelleen riippuvaisia raaka-aineiden viennistä;

H.  ottaa huomioon, että IMF:n ja Maailmanpankin kestämättömän velkataakan tai korkean tai keskisuuren riskin maiksi luokittelemien kehitysmaiden määrä on kasvanut ja että suurin osa matalan tulotason maista kuuluu nykyisin johonkin näistä luokista;

I.  ottaa huomioon, että IMF:n mukaan Saharan eteläpuolisen Afrikan mediaanivelan osuus BKT:sta nousi jyrkästi 34 prosentista 48 prosenttiin vuosina 2013–2017;

J.  ottaa huomioon, että monien maiden, kuten Etiopian, Ghanan ja Sambian, velkataso on vähintään 50 prosenttia BKT:sta, ja ottaa huomioon, että tämä on merkittävä velkataakka, kun otetaan huomioon useimpien Afrikan maiden alhainen veropohja;

K.  ottaa huomioon, että velanhoidon osuus hallituksen menoista on kasvanut huomattavasti vuodesta 2013, ja ottaa huomioon, että tämä vähentää merkittävästi mahdollisuuksia julkisiin investointeihin;

L.  katsoo, että julkisen velan maailmanlaajuinen tilanne on viime vuosikymmenten aikana muuttunut perusteellisesti, kun yksityisistä sijoittajista ja Kiinasta on tulossa keskeisiä toimijoita;

M.  katsoo, että kehitysmaiden velan koostumus on muuttunut siten, että yksityisen sektorin velkojien ja kaupallisten ehtojen merkitys on entisestään kasvanut, minkä vuoksi myös finanssimarkkinoiden epävakaudelle altistutaan entistä enemmän, millä on velan kestävyyteen liittyviä seurauksia; katsoo, että lainanotto kansallisessa valuutassa poistaa tehokkaasti vaihtokursseihin liittyvän riskin, mutta kansallisten pääomien puuttuminen voi tehdä tästä vaihtoehdosta epäsuotuisan tai mahdottoman toteuttaa;

N.  katsoo, että velkakestävyyteen kohdistuvia uhkia ovat muun muassa ulkomaankaupan vaihtosuhteen heikkeneminen, luonnonkatastrofit ja ihmisistä johtuvat katastrofit, kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden epäsuotuisat kehityssuunnat ja epävakaus sekä myös vastuuton lainananto ja -otto, huono julkisten varojen hoito, varojen väärinkäyttö ja korruptio; katsoo, että kotimaisten varojen käyttöönoton tehostaminen avaa merkittäviä mahdollisuuksia parantaa velan kestävyyttä;

O.  toteaa, että on autettava lisäämään veroviranomaisten valmiuksia ja osaamisen siirtoa kumppanimaissa;

P.  toteaa, että UNCTAD:n vastuuntuntoista lainanantoa valtioille ja valtioiden lainanottoa koskevat periaatteet ja kestävää kehitystä koskevat G20-maiden suuntaviivat ovat sääntelykehyksen vahvistamisen kannalta hyödyllisiä, mutta katsoo, että vastuuttomat käytännöt on ensisijaisesti estettävä läpinäkyvillä säännöillä, sitovilla ja täytäntöönpanokelpoisilla pelotteilla ja perustelluissa tapauksissa myös seuraamuksilla;

Q.  ottaa huomioon, että valtioiden velkakestävyys riippuu niiden velkakannan lisäksi suorista ja epäsuorista rahoitustakauksista (ehdolliset velat), joita ne ovat voineet antaa, sekä muista tekijöistä; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa esiintyy usein toisiinsa liittyviä takauksia ja että myös pankkien pelastamiseen liittyvät riskit voivat olla merkittäviä;

R.  katsoo, että velan kestävyyden analysoinnissa ei pidä keskittyä pelkästään taloudellisiin näkökohtiin, kuten velallisen valtion talouskasvunäkymiin sekä valtion valmiuksiin varmistaa lainanhoito, vaan siinä on otettava huomioon myös vaikutus, joka velkataakasta aiheutuu maan valmiuksiin kunnioittaa kaikkia ihmisoikeuksia;

S.  ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet kehitysmaissa EU:n ulkoisen investointiohjelman ja G20-maiden Compact with Africa -aloitteen yhteydessä voivat lisätä valtioiden velkaantuneisuutta; ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien sijoittajia suojellaan kahdenvälisillä investointisopimuksilla ja etenkin niiden sijoittajan ja valtion välisillä riitojenratkaisumekanismeilla, joiden avulla sijoittajat voivat käydä oikeutta isäntävaltioita vastaan;

T.  ottaa huomioon, että vastenmieliset velat, joita valtionhallinnot ovat ottaneet mahdollistaakseen korruptoituneita liiketoimia tai muita velkojien laittomina tuntemia toimia, muodostavat huomattavan rasitteen erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleville väestönosille;

U.  ottaa huomioon, että kehitysmaiden hallituksille myönnettyjä lainoja koskeva avoimuus on tärkeää, jotta voidaan varmistaa lainanantoon liittyvä vastuuvelvollisuus; ottaa huomioon, että puutteellisella avoimuudella oli keskeinen rooli, kun Mosambikille annettiin vastuuttomasti lainoja, ja toteaa, ettei maan kykyä maksaa velka takaisin tarkistettu huolellisesti, minkä jälkeen lainat piilotettiin rahoitusmarkkinoilta ja Mosambikin kansalaisilta;

V.  ottaa huomioon, että vastenmielinen velka määritellään jonkin valtion hallinnon ottamaksi velaksi, jota käytetään valtion kansalaisten edun vastaisten toimien rahoittamiseen, mistä velkojat ovat tietoisia, ja jossa on kyse vallanpitäjien henkilökohtaisesta velasta, joka on otettu velkojilta, jotka ovat toimineet täysin tietoisina velan ottajien aikeista; ottaa huomioon, ettei tästä käsitteestä ole kuitenkaan saatu aikaan konsensusta, koska jotkin velkojat vastustavat sitä kynsin hampain;

W.  katsoo, että kotimaisten varojen käyttöönottoa estävät erityisesti verovilppi ja haitallinen verokilpailu sekä monikansallisten yritysten voitonsiirrot;katsoo, että OECD:n aloite veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista (BEPS) on tervetullut mutta riittämätön tapa reagoida tähän ilmiöön; katsoo, että kuten se kehotti veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä 6. heinäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa(4), YK:n tasolla olisi perustettava hallitusten välinen elin verotusyhteistyötä varten, jotta kehitysmaat voisivat osallistua yhdenvertaisesti nykyisten kansainvälisten verosääntöjen maailmanlaajuiseen uudistamiseen;

X.  toteaa, että laittomien rahavirtojen arvioidaan olevan kehitysmaissa ja nousevan talouden maissa biljoona dollaria vuodessa ja että ne vievät näiltä mailta jatkuvasti erityisesti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavia kansallisia resursseja; katsoo, että nämä virrat vauhdittavat lainanottoa ulkomailta ja heikentävät lainojen takaisinmaksuvalmiuksia;

Y.  ottaa huomioon, että Agenda 2030:n ja Addis Abeban toimintasuunnitelman toteuttaminen edellyttää, että pohditaan uusia kestävän kehityksen tavoitteiden rahoitusvaihtoehtoja, kuten finanssitransaktioveron ja ulkomaanrahamääräisten tapahtumien veron käyttöönottoa; ottaa huomioon, että Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) arvion mukaan perimällä ulkomaanrahamääräisistä tapahtumista veroa 0,1 prosenttia rahoitettaisiin helposti kestävän kehityksen tavoitteita kaikissa matalan tulotason ja alemman keskitulotason maissa(5);

Z.  katsoo, että on tarpeen pureutua laittomiin rahoitusvirtoihin niiden tyrehdyttämiseksi pysyvästi vuoteen 2030 mennessä muun muassa siten, että torjutaan verovilppiä ja tehostetaan kansainvälistä yhteistyötä toimenpiteillä, joilla helpotetaan verotietojen ilmoittamista toimivaltaisille viranomaisille ja parannetaan verotuksen läpinäkyvyyttä sekä lähtö- että kohdemaissa;

AA.  katsoo, että kyseisissä valtioissa lainanhoitoon liittyvien maksulaiminlyöntien käsittelyyn sovellettavat järjestelyt poikkeavat olennaisesti yrityksille kansallisessa lainsäädännössä vahvistetuista maksukyvyttömyysmenettelyistä siinä mielessä, että tuomioistuimessa ei ole puolueetonta välimiesmenettelyä; ottaa huomioon, että lyhytaikaiset lainat, joiden saamiseen liittyy ehtoja ja jotka maksetaan erissä, antaa IMF, jonka tehtävänä on varmistaa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakaus; ottaa huomioon, että velkojavaltioiden Pariisin klubi päättää vain jäsentensä julkisen sektorin kahdenvälistä lainanantoa koskevasta velkahelpotuksesta; ottaa huomioon, että yksityisten velkojien Lontoon klubi päättää vain jäsentensä liikepankkien lainoista; toteaa, että ei ole pysyvää elintä, jossa kaikki velkojat voisivat tehdä koordinoituja päätöksiä velkaongelmaisen maan velkojen uudelleenjärjestelystä;

AB.  ottaa huomioon, että pääasiallinen valtionvelkojen uudelleenjärjestelyä käsittelevä elin on IMF ja että sillä on huomattavasti vaikutusvaltaa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa;

AC.  katsoo, että epätoivoisia velallisia kohteeksi etsivien ja niiden lainojen uudelleenjärjestelyprosessiin sekaantuvien korppikotkarahastojen ei pidä saada oikeudellista ja lainsäädännöllistä tukea näihin tuhoisiin toimintoihin, ja katsoo, että tältä osin on toteutettava lisätoimenpiteitä;

AD.  ottaa huomioon, että vaikka velkahelpotus on antanut matalan tulotason maille uusia mahdollisuuksia, on pantava merkille, että tämä on kertaluonteinen toimenpide, jolla palautetaan maan velkakestävyys mutta jolla ei puututa velan kestämättömän kertymisen perussyihin; katsoo, että ensisijaisesti on vastattava korruption, heikkojen instituutioiden ja ulkoisille häiriöille altistumisen kaltaisiin haasteisiin;

1.  korostaa, että vastuuntuntoinen ja ennakoitava lainanotto on kehitysmaille välttämätön keino, jonka avulla niille taataan ihmisarvoinen tulevaisuus; korostaa samalla, että kestävä velka on edellytys Agenda 2030:n toteutumiselle; toteaa kutenkin, että lainarahoituksen olisi oltava vain täydentävä ja toissijainen vaihtoehto muille kuin velkaa kasvattaville välineille, kuten vero- ja tariffituloille ja julkiselle kehitysavulle, sillä velkarahoitukseen liittyy luontaisia ja merkittäviä riskejä, joiden vuoksi on perustettava laitoksia, joiden tehtävänä on ehkäistä ja ratkaista velkakriisejä;

2.  huomauttaa, että pääsy kansainvälisille rahoitusmarkkinoille antaa kehitysmaille mahdollisuuden saada varoja kehitystavoitteiden toteuttamiseen;

3.  panee huolestuneena merkille, että lainananto köyhtyneille maille on lisääntynyt selvästi vuodesta 2008 alkaen; on huolissaan mahdollisesta uudesta velkakriisistä; korostaa, että on lisättävä avoimuutta, parannettava lainanantajien sääntelyä, taattava verotuksen oikeudenmukaisuus ja autettava maita vähentämään riippuvuuttaan raaka-aineiden viennistä;

4.  muistuttaa, että lainanotto on tärkeä väline niiden investointien tukemiseksi, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä kestävän kehityksen, myös kestävän kehityksen tavoitteiden, saavuttamiseksi;

5.  toteaa, että lainat ovat erottamaton osa muita kehitysalan rahoitusmuotoja, joita ovat erityisesti kaupankäynnistä saadut tuotot, verotulot, maastamuuttajien rahalähetykset kehitysmaihin sekä julkinen kehitysapu; muistuttaa erityisesti, että kotimaisten resurssien hankinta verotuksen avulla on kestävän kehityksen tärkein rahoituslähde; kehottaa tässä tarkoituksessa EU:ta lisäämään kehitysmaiden valmiuksien kehittämiseen antamaansa apua laittomien rahoitusvirtojen torjumiseksi ja tehokkaan, edistyksellisen ja avoimen verotusjärjestelmän tukemiseksi hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti sekä tukemaan tehokkaammin korruption torjuntaa ja laittomin keinoin hankitun omaisuuden palauttamista;

6.  on huolissaan siitä, että sekä yksityinen että julkinen velka on kasvanut useassa kehitysmaassa huomattavasti ja että tämä vaikuttaa kielteisesti niiden valmiuksiin rahoittaa terveyteen ja koulutukseen, talouteen, infrastruktuureihin sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan tehtyihin investointeihin liittyviä kuluja;

7.  palauttaa mieliin, että ylivelkaantuneiden valtioiden 90-luvulla soveltamat rakennesopeutussuunnitelmat muodostavat suuren esteen perussosiaalialojen kehittymiselle ja vähentävät niiden valmiuksia hoitaa keskeisiä turvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä valtiollisia tehtäviä;

8.  korostaa, että velkahelpotustoimien ei pidä vaikeuttaa peruspalvelujen toimittamista tai vaikuttaa kielteisesti minkään ihmisoikeuden, erityisesti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien, toteutumiseen tai edunsaajavaltion kehitykseen;

9.  katsoo, että ensisijaisesti vastuu valtion (ulkomaan)velan liikakasvusta on sitä hallinnoivilla poliittisilla päättäjillä, mutta velallisten ja velkojien on vastattava yhdessä kestämättömien velkatilanteiden ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta; korostaa lisäksi, että velalliset ja velkojat vastaavat yhdessä velkakriisin ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta vastuullisemmalla lainanannolla ja lainanotolla;

10.  korostaa, että rahoituslähteiden yhdistäminen voi aiheuttaa velkakuplan varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Karibian maissa, mikä voi johtaa siihen, että tällaisilla mailla on käytettävissään rajallisesti tuloja velkojen takaisin maksamiseen; kehottaa siksi kehitysavun antajia antamaan suurimman osan tuestaan vähiten kehittyneille maille avustuksien muodossa; muistuttaa, että päätökset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden käytön tukemisesta kehitysmaissa rahoituslähteitä yhdistämällä on perustettava näiden mekanismien perusteelliseen arviointiin etenkin kehityksen ja taloudellisen täydentävyyden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden kannalta ja aiemmista kokemuksista opittuihin asioihin; kehottaa sisällyttämään Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR) uudelleentarkasteluun selkeät velkakestävyyden kriteerit;

11.  korostaa, että on tärkeää määrittää suojamekanismi, jolla ehkäistään sitä, että valtion vastuusitoumukset heikentävät kehitysmaiden velkakestävyyttä; kehottaa erityisesti monenvälisiä kehityspankkeja toteuttamaan ennakkoon yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuushankkeiden rahoitusriskejä koskevia vaikutustenarviointeja (ja ottamaan niissä huomioon rahoitusriskit yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuushankkeiden koko elinkaaren aikana), jottei heikennetä kehitysmaiden velkakestävyyttä; katsoo, että IMF:n ja Maailmanpankin olisi otettava huomioon velanhoitokyvyn analyysissaan kaikki yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien menot;

12.  katsoo, että tällä hetkellä voimassa olevat säännöt tai välineet eivät joko riitä tai ne eivät ole tarpeeksi sitovia;

13.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita torjumaan aktiivisesti veroparatiiseja, veronkiertoa ja laittomia rahoitusvirtoja, jotka vain lisäävät kehitysmaiden velkataakkaa, sekä tekemään kehitysmaiden kanssa yhteistyötä aggressiivisten veronkiertomenettelyjen kitkemiseksi ja etsimään keinoja kehitysmaiden tukemiseksi, kun ne pyrkivät vastustamaan paineita osallistua verokilpailuun, joka vaikeuttaisi kansallisten varojen käyttöä kehityksen hyväksi;

14.  katsoo, että tilanteissa, joissa hallinnon paljastetaan käyttäneen väärin julkisia varoja, luotonantajien olisi käynnistettävä varoittavat toimenpiteet ja niiden osoittautuessa tehottomiksi seuraamukset, jotka käsittävät lakkauttamisen ja jopa velvoittamisen lainan takaisinmaksuun ennen sen sopimusehtojen mukaista erääntymistä;

15.  pyytää komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan kehitysmaita edistettäessä niiden valtionvelkaa koskevan julkisen tiedon saatavuutta sekä siihen liittyvää yhteiskunnallista kasvatusta, sillä yksityiskohtaiset tiedot julkisen talouden tilasta ovat kehitysmaissa harvoin kansalaisyhteiskunnan käytettävissä;

16.  pyytää laatimaan sääntelyä, jonka avulla estetään lainojen myöntäminen selvästi korruptoituneille hallituksille ja jossa säädetään seuraamuksista sellaisille lainanantajille, jotka täysin tietoisesti myöntävät niille lainoja;

17.  pyytää komissiota laatimaan yhteistyössä kaikkien tärkeimpien kansainvälisten toimijoiden ja asianomaisten maiden kanssa valkoisen kirjan, johon sisältyy todellinen strategia kehitysmaiden pelastamiseksi liialliselta velkaantumiselta siten, että omaksutaan monenvälinen lähtökohta, täsmennetään kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden oikeudet, velvollisuudet ja vastuut sekä pohditaan institutionaalisia järjestelyjä, jotka parhaiten sopisivat tasapuolisen ja kestävän lähestymistavan varmistamiseen velkaongelmaan; kehottaa laatimaan lainojen hallinnointia koskevat menettelysäännöt, jotka koskevat institutionaalisia, poliittisia ja yksityisiä toimijoita;

18.  painottaa, että suurin osa kestävän kehityksen tavoitteista on verrattavissa ihmisoikeuksiin ja että ne muodostavat siten sellaisenaan köyhyyden torjumiseen liittyvän tavoitteen, toisin kuin velan takaisinmaksu, joka on vain keino saavuttaa tavoitteet;

19.  hyväksyy YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ulkomaanvelkaa ja ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat, joiden mukaan velan takaisinmaksun velvoitetta tärkeämpänä olisi pidettävä oikeutta saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa EU:n jäsenvaltioita edistämään ihmisoikeuksia koskevien vaikutustenarviointien järjestelmällistä käyttöä osana IMF:n ja Maailmanpankin velkakestävyysanalyyseja;

20.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan näitä periaatteita kahdenvälisessä lainanannossaan ja kansainvälisiin rahoituslaitoksiin liittyvissä toimissaan;

21.  panee merkille, että lainanantajat käyttävät yleensä IMF:n ja Maailmanpankin velkakestävyysanalyysia apuna lainanannossaan; korostaa, että on puututtava analyysien sudenkuoppiin ja etenkin yksityisen ulkomaanvelan seurantaan sekä siihen, ettei ihmisoikeuksia oteta analyyseissa riittävällä tavalla huomioon;

22.  kehottaa kehitysalan toimijoita teettämään arvioinnin lainanhoidon vaikutuksesta erittäin velkaantuneiden maiden rahoitusvalmiuksiin ottaen huomioon kestävän kehityksen tavoitteet, joiden saavuttamisesta on saatava tuloksia vuoteen 2030 mennessä ja jotka on asetettava niiden velkojien oikeuksien edelle, jotka ovat täysin tietoisesti myöntäneet lainoja korruptoituneille hallituksille;

23.  kannattaa UNCTAD:n suositusta perustaa Afrikan raaka-aineiden hintojen vakauttamisrahasto, jonka avulla vähennetään tarvetta turvautua lainanottoon raaka-aineiden hintojen pudotessa;

24.  pyytää jäsenvaltioita ja muita asianomaisia velkojavaltioita tarjoamaan enemmän rahoitusta kestävän kehityksen tavoitteisiin tehtävien investointien rahoittamiseen ja pitämään pitkäaikaisen lupauksensa antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulosta julkiseen kehitysapuun; pyytää niitä antamaan tämän rahoituksen mieluummin avustuksien kuin lainojen muodossa, kun arviointikertomuksista käy ilmi, että julkisen varainhoidon heikentyminen vaarantaa pysyvästi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen; kehottaa velkojavaltioita luomaan uusia innovatiivisia ja monipuolisia rahoituslähteitä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten ulkomaanrahamääräisistä tapahtumista perittävä vero ja finanssitransaktiovero, joilla voidaan edistää kunkin maan velkakestävyyttä etenkin finanssikriisin aikana;

25.  on huolissaan OECD:n kehitysapukomitean toteuttamasta julkisen kehitysavun ilmoittamista koskevien vaatimusten tarkistamisesta etenkin yksityisen sektorin välineiden osalta, sillä laajennetut ilmoittamista koskevat vaatimukset luovat kannustimia tiettyjen apumuotojen ja etenkin lainojen ja takauksien käytölle; panee merkille, että tätä keskustelua käytäessä kehitysavun antajat saavat jo ilmoittaa tietyt lainat ja takuut julkiseksi kehitysavuksi, vaikkei tätä koskevista säännöistä ole vielä sovittu; korostaa tarvetta ottaa käyttöön avoimuuteen ja velkaantuneisuuteen liittyviä suojatoimia;

26.  korostaa, että on edistettävä avoimuutta, jotta parannetaan asianomaisten toimijoiden vastuuvelvollisuutta; korostaa, että on tärkeää jakaa velanhoitokyvyn palauttamiseen liittyviä tietoja ja prosesseja;

27.  hyväksyy periaatteet, jotka YK:n yleiskokous on määritellyt kaupankäynnistä ja kehityksestä vastuullista luotonantopolitiikkaa varten ja joissa painotetaan erityisesti velkojien ja luotonottajien yhteisvastuuta (UNCTAD:n vastuuntuntoista lainanantoa valtioille ja valtioiden lainanottoa koskevat periaatteet) sekä julkisen rahoituksen alan toimien osalta välttämätöntä parlamentaarista valvontaa, ja pyytää unionia tukemaan näiden periaatteiden toteuttamista; katsoo, että UNCTAD:n vastuuntuntoisen lainanannon ja lainanoton periaatteista olisi tehtävä oikeudellisesti sitova ja täytäntöönpanokelpoinen väline;

28.  katsoo, että avoimuus ja vastuuvelvollisuus ovat olennaisia edellytyksiä vastuuntuntoisen valtioiden lainanannon ja lainanoton tukemiselle; kehottaa tässä tarkoituksessa jäsenvaltioita noudattamaan Addis Abeban toimintasuunnitelmassa ja G20-maiden laatimissa kestävää rahoitusta koskevissa toimintaohjeissa tehtyjä sitoumuksia, jotta lisätään lainanantajien vastuuta lainoistaan kaivannaisteollisuudessa voimassa olevien avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti (kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskeva aloite, EITI); kehottaa lisäksi edistämään valtionvelkaa, myös ehdollista velkaa, koskevien tietojen julkista saatavuutta kokoamalla nämä tiedot keskitettyyn julkiseen rekisteriin; kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan järjestelmällisesti tietoa niiden kehitysmaille myöntämistä lainoista;

29.  korostaa tarvetta sopia kansainvälisistä sitovista säännöistä vastenmielisten tai laittomien velkojen käsittelemiseksi; katsoo näin ollen, että velan uudelleenjärjestelyä olisi tuettava riippumattomalla velkojen tilintarkastuksella, jotta laittomat ja vastenmieliset lainat voidaan erottaa muista lainosta; korostaa, että laittomat ja vastenmieliset lainat olisi peruutettava;

30.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät hyväksyneet vuonna 2015 neuvoston 7. syyskuuta 2015 antaman yhteisen kannan(6) perusteella valtion velan uudelleenjärjestelyä koskevista perusperiaatteista annettua YK:n päätöslauselmaa nro 69/319, jonka YK:n yleiskokous oli hyväksynyt 10. syyskuuta 2015 ääntensä enemmistöllä;

31.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa johdonmukaisia toimia IMF:n tasolla ja YK:n organisaatioissa ja koordinoida mahdollisimman hyvin jäsenvaltioiden kantoja;

32.  korostaa tarvetta ratkaista velkakriisi oikeudenmukaisesti, nopeasti ja kestävästi ottamalla käyttöön kansainvälinen velanhoitokyvyn palauttamismekanismi, joka perustuu UNCTAD:n valtionvelkojen järjestelyä koskevaan etenemissuunnitelmaan ja niin sanotun Stiglitzin komitean ajatukseen perustaa velan uudelleenjärjestelyjä käsittelevä kansainvälinen tuomioistuin;

33.  pyytää jäsenvaltioita YK:n yleiskokouksen 10. syyskuuta 2015 hyväksymässä päätöslauselmassa nro 69/319 annetun valtuutuksen mukaisesti

   a) perustamaan varhaisvaroitusmekanismeja, jotka perustuvat velkakestävyyden voimakasta heikkenemistä koskeviin ilmoituksiin ja jotka auttaisivat tunnistamaan erittäin velkaantuneiden maiden riskit ja haavoittuvuudet varhaisessa vaiheessa
   b) sallimaan asiaa IMF:n kanssa koordinoiden sellaisen valtionvelan hallittua ja ennakoitavaa uudelleenjärjestelyä koskevan monenvälisen oikeudellisen kehyksen käyttöönoton, jonka avulla estetään se, että velasta tulisi kestämätöntä, ja parannetaan ennakoitavuutta sijoittajien näkökulmasta; vaatii, että kehitysmailla on tasapuolinen edustus kansainvälisten rahoituslaitosten päätöksenteko-organisaatioissa
   c) varmistamaan, että EU tukee kehitysmaita korruption, rikollisuuden, veronkierron ja rahanpesun torjunnassa;

34.  kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita kehittämään kansainvälisissä elimissä ja yhdessä yksityisen sektorin kanssa sääntelykehyksen, jolla varmistetaan kehitysmaille annettavien lainojen ehtojen täysi avoimuus ja näiden lainojen omistajuus, kuten avointa lainanantoa koskeva sopimus, josta tietyt rahoituslaitokset parhaillaan keskustelevat;

35.  pitää valitettavana sitä, että esimerkiksi Tunisiaa painostetaan olemaan tekemättä valtionvelan tilintarkastuksia maan velkojen alkuperän ja ehtojen selvittämiseksi; kehottaa EU:ta yhteistyössä muiden kehitysavun antajien ja kansainvälisten elinten, kuten IMF:n, kanssa suojelemaan ja edistämään valtioiden oikeuksia tehdä valtionvelan tilintarkastuksia;

36.  vaatii, että hyväksytään sääntö, jota sovelletaan maksukyvyttömyyden uhatessa ja jonka mukaan tuomioistuimet voivat evätä velkojalta oikeuden vaatia velan maksamista, jos valtio on ottanut lainan kansallisen parlamenttinsa hyväksymän lainsäädännön vastaisesti;

37.  pyytää unionin jäsenvaltioita hyväksymään komission aloitteesta asetuksen, joka perustuu korppikotkarahastojen velkaan liittyvän keinottelun torjunnasta annettuun Belgian lakiin;

38.  pyytää institutionaalisia ja yksityisiä velkojia hyväksymään velanhoidon keskeyttämisen luonnonkatastrofin tai akuutin humanitaarisen kriisin, mukaan lukien laajamittainen maahanmuuttoaalto, seurauksena, jotta lainan ottanut valtio voisi käyttää kaikki resurssinsa palauttaakseen tilanteen normaaliksi;

39.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Ks. sivut 27–29.
(2)EUVL C 353, 27.9.2016, s. 2.
(3)World Investment Report 2014. Investing in the SDGs: An Action Plan, UNCTAD 2014, s. 140–145.
(4)EUVL C 101, 16.3.2018, s.79.
(5)”Revisiting Debt Sustainability in Africa”, tausta-asiakirja UNCTAD:n Afrikan talouskehitystä koskevalle vuoden 2016 raportille ”Debt Dynamics and Development Finance in Africa”.
(6)Asiakirja 11705/15.


Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen EU:ssa
PDF 168kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta Euroopan unionissa: Euroopan komission seitsemäs kertomus (2017/2279(INI))
P8_TA(2018)0105A8-0138/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(4),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(5),

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2017 julkaistun komission kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ”Minun alueeni, minun Eurooppani, meidän tulevaisuutemme: Seitsemäs taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus” (COM(2017)0583),

–  ottaa huomioon Amsterdamissa 30. toukokuuta 2016 pidetyssä kaupunkiasioista vastaavien ministereiden epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn Amsterdamin julkilausuman, jolla perustetaan EU:n kaupunkiagenda,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antaman tuomion(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission Göteborgissa 17. marraskuuta 2017 vahvistaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ”Koheesiopolitiikasta kansalaisten kannalta tehokkaampaa, merkityksellisempää ja näkyvämpää”(7),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ”Vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan synergiat ja yksinkertaistaminen”(8),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2017 julkaistun komission valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta – Pohdintaa ja skenaarioita: EU27 vuoteen 2025 mennessä (COM(2017)2025),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta (COM(2017)0206),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan globalisaation hallinnasta (COM(2017)0240),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan talous- ja rahaliiton syventämisestä (COM(2017)0291),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017)0358),

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2017 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Competitiveness in low-income and low-growth regions: report on the regions whose development is lagging behind” (Alhaisen tulotason ja kasvun alueiden kilpailukyky – kehityksessä jälkeen jääneitä alueita koskeva kertomus) (SWD(2017)0132),

–  ottaa huomioon komission työasiakirjan alueellisen kehityksen merkityksestä Euroopan talouden tulevaisuudelle ”Why Regional Development matters for Europe’s Economic Future”(9),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Uuden, modernin monivuotisen rahoituskehyksen avulla tuloksiin EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen” (COM(2018)0098),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa” COM(2017)0623,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 11. toukokuuta 2017 antaman lausunnon ”Koheesiopolitiikan tulevaisuus vuoden 2020 jälkeen – Tavoitteena vahva ja vaikuttava eurooppalainen koheesiopolitiikka vuoden 2020 jälkeen”(10),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun Euroopan talous-ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”(11),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(12),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen urbaanista ulottuvuudesta(13),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet”(14),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa(15),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3)(16),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet(17),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi(18),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan rakentamisesta vuoden 2020 jälkeen(19),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kumppanien osallisuuden ja näkyvyyden lisäämisestä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toiminnassa(20),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämisestä EU:n syrjäisimmillä alueilla: SEUT-sopimuksen 349 artiklan täytäntöönpano(21),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta(22),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vähemmän kehittyneistä alueista(23),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu(24),

–  ottaa huomioon yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI‑rahastot) edunsaajien osalta seuraavan korkean tason ryhmän päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8‑0138/2018),

A.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikalla pyritään edistämään koko unionin ja sen alueiden sopusointuista ja tasapainoista kehitystä, joka johtaa sen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen, yhteisvastuun hengessä ja siten, että tavoitteena on kestävän kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja alueiden välisten ja sisäisten erojen sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyden vähentäminen perussopimusten mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että seitsemännestä koheesiokertomuksesta käy ilmi, että alueelliset erot ovat jälleen kaventumassa mutta tilanne vaihtelee suuresti sekä BKT:llä asukasta kohden että työllisyydellä tai muilla indikaattoreilla mitattuna ja että tietyt erot ovat pysyneet ennallaan tai ne siirtyvät tai kasvavat alueiden ja jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä, myös euroalueella;

C.   ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa esitetään huolestuttavia tietoja työttömyydestä, muun muassa nuorisotyöttömyydestä, joka ei monilla alueilla ole palannut kriisiä edeltävälle tasolle, sekä kilpailukyvystä, köyhyydestä ja sosiaalisesta osallisuudesta;

D.  ottaa huomioon, että 24 prosenttia eurooppalaisista eli melkein 120 miljoonaa on köyhiä, elää köyhyysrajalla tai kärsii vakavasta aineellisesta puutteesta ja/tai elää kotitaloudessa, jossa työssäkäyntiaste on matala; ottaa huomioon, että työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa ja että työttömien nuorten määrä on edelleen korkea;

E.  toteaa, että työttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat unionissa vähentyneet asteittain vuodesta 2013 lähtien mutta ne ovat edelleen vuoden 2008 tasojen yläpuolella (joulukuussa 2017 työttömyysaste oli 7,3 prosenttia ja nuorisotyöttömyysaste 16,1 prosenttia )(25) ja työttömyydessä on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä sekä erityisesti joissakin finanssikriisistä eniten kärsineissä EU:n jäsenvaltioissa; toteaa alueellisten erojen alkaneen kaventua; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden työttömyysasteissa on edelleen merkittäviä eroja ja että viimeisimpien lukujen mukaan ne vaihtelevat 2,4 prosentista Tšekissä ja 3,6 prosentista Saksassa 16,3 prosenttiin Espanjassa ja 20,9 prosenttiin Kreikassa(26); toteaa, että piilotyöttömyys (piilotyötön on työtön henkilö, joka on halukas tekemään työtä mutta joka ei aktiivisesti hae työpaikkaa) oli 18 prosenttia vuonna 2016;

F.  ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa tuodaan esiin alueiden suuri moninaisuus, jota ilmenee myös nykyisten alueluokkien sisällä ja joka johtuu alueiden erityisolosuhteista (muun muassa erittäin syrjäinen sijainti, harva asutus, alhainen tulotaso tai heikko kasvu), minkä vuoksi tarvitaan ehdottomasti räätälöityä alueellista lähestymistapaa;

G.  ottaa huomioon, että yksi seitsemännen koheesiokertomuksen tärkeimmistä ansioista on sellaisten alueiden määrittäminen, jotka näyttävät kärsivän ”kehityksen pysähtymisestä keskitulotasoon” ja jotka ovat vaarassa jäädä jälkeen muista tai joiden talouskasvu on vaarassa pysähtyä;

H.  ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa tuodaan esiin köyhyyssaarekkeiden olemassaolo, alueellisen pirstaloitumisen vaara ja alueita pienempien yksiköiden erojen syveneminen myös suhteellisen vaurailla alueilla;

I.  ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa todetaan, että ”globalisaation, maahanmuuton, köyhyyden ja innovaatioiden puutteen, ilmastonmuutoksen, energiasiirtymän ja saastumisen vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan vähemmän kehittyneille alueille”;

J.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikalla on ollut merkittävä asema EU:n talouden elpymisessä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistämisen kautta mutta tästä huolimatta julkiset investoinnit ovat EU:ssa yhä kriisiä edeltäneen tason alapuolella ja joissakin kriisistä pahiten kärsineissä jäsenvaltioissa vajetta on erittäin paljon, sillä julkiset investoinnit laskivat 3,4 prosentista BKT:stä vuonna 2008 aina 2,7 prosenttiin vuonna 2016;

K.   toteaa, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa esitellään selkeästi koheesiopolitiikan tulokset, jotka liittyvät kasvuun, työpaikkoihin, liikenteeseen, energiaan, ympäristöön ja koulutukseen ja joista ohjelmakaudella 2014–2020 on osoituksena 1,1 miljoonan pk-yrityksen tukeminen, joka johtaa suoraan 420 000 lisätyöpaikan syntymiseen ja auttaa yli 7,4:ää miljoonaa työtöntä löytämään töitä ja lisäksi yli 8,9:ää miljoonaa ihmistä parantamaan pätevyyttään; toteaa, että koheesiopolitiikka onkin liima, joka pitää Euroopan koossa;

Koheesiopolitiikan lisäarvo

1.   pitää ratkaisevan tärkeänä, että koheesiopolitiikka kattaa uudella ohjelmakaudella edelleen riittävän hyvin kaikki unionin alueet ja säilyy unionin tärkeimpänä julkisten investointien välineenä, joka perustuu pitkän aikavälin strategiaan ja näkymiin ja jolla on nykyisten ja uusien haasteiden mukaiset määrärahat, jotta varmistetaan koheesiopolitiikan perustavoitteiden saavuttaminen; korostaa, että koheesiopolitiikan keskittäminen ainoastaan vähiten kehittyneisiin alueisiin haittaisi koko unionin poliittisten painopisteiden toteuttamisen etenemistä;

2.  korostaa, että koheesiopolitiikalla luodaan eurooppalaista lisäarvoa edistämällä eurooppalaisia julkishyödykkeitä ja unionin painopisteitä (joita ovat muun muassa kasvu, sosiaalinen osallisuus, innovointi ja ympäristönsuojelu) sekä julkisia ja yksityisiä investointeja ja että se on olennainen väline pyrittäessä perussopimuksessa asetetun tavoitteen mukaisesti torjumaan eroja elintason nostamiseksi ja vähentämään muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä;

3.  muistuttaa kannattavansa voimakkaasti jaettua hallinnointia ja kumppanuusperiaatetta, jotka olisi säilytettävä ja joita olisi vahvistettava vuoden 2020 jälkeisellä kaudella, sekä monitasohallintoa ja toissijaisuutta, jotka vahvistavat koheesiopolitiikan tuomaa lisäarvoa; korostaa, että tämän politiikan lisäarvo perustuu pääasiassa sen kykyyn ottaa huomioon kansalliset kehitystarpeet sekä eri alueiden tarpeet ja ominaispiirteet sekä tuoda unioni lähemmäksi kansalaisia;

4.  korostaa, että eurooppalainen lisäarvo näkyy vahvasti Euroopan alueellisessa yhteistyössä ja kaikissa sen ulottuvuuksissa (sekä sisäisessä että ulkoisessa rajat ylittävässä, kansainvälisessä ja alueiden välisessä yhteistyössä) siinä, että alueellinen yhteistyö edistää taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden yleisiä tavoitteita ja yhteisvastuuta; kehottaa jälleen korottamaan sen osuutta koheesiopolitiikan määrärahoista ja samalla parantamaan eri ohjelmien välistä koordinointia päällekkäisyyksien välttämiseksi; muistuttaa makroaluestrategioiden toteuttamisen merkityksestä koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;

5.   panee merkille, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanolla yhdellä alueella voidaan saada aikaan ulkoisvaikutuksia sekä suoria ja epäsuoria seurannaishyötyjä kaikkialla unionissa muun muassa kaupankäynnin lisääntymisen ja sitä kautta sisämarkkinoiden vahvistumisen ansiosta; huomauttaa kuitenkin, että nämä hyödyt vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen ja ovat riippuvaisia erityisesti maantieteellisestä läheisyydestä ja jäsenvaltioiden talouksien rakenteesta;

6.  korostaa tarvetta kehittää menetelmä koheesiopolitiikan puuttumisesta aiheutuvien kustannusten määrittämiseksi, jotta voidaan esittää lisää mitattavissa olevaa näyttöä koheesiopolitiikan tuomasta eurooppalaisesta lisäarvosta ottaen esimerkkiä Euroopan parlamentin työstä, jota se tekee Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannusten arvioimiseksi;

Alueellinen ulottuvuus

7.  toteaa, että kaupunkialueilla yhdistyvät yhtäältä merkittävät kasvuun, investointeihin ja innovointiin liittyvät mahdollisuudet ja toisaalta erilaiset ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja sosiaaliset haasteet, jotka johtuvat muun muassa väestön keskittymisestä ja köyhyyssaarekkeiden olemassaolosta, myös suhteellisen vauraissa kaupungeissa; korostaa siksi, että köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on edelleen keskeinen haaste;

8.  tähdentää, että koheesiopolitiikan alueellisen ulottuvuuden vahvistamistoimissa on otettava paremmin huomioon kaupunkien lähiympäristöjen ja maaseudun ongelmat paikallisviranomaisten asiantuntemusta hyväksi käyttäen ja kiinnittäen erityistä huomiota kunkin jäsenvaltion keskikokoisiin kaupunkeihin;

9.  korostaa, että on tärkeää tukea maaseutualueiden koko kirjoa tuomalla esiin niiden potentiaali, kannustamalla investointeja paikallistalouksia tukeviin hankkeisiin sekä liikenneyhteyksien parantamiseen, esteettömyyteen ja saavutettavuuteen ja erittäin nopeisiin laajakaistayhteyksiin sekä auttamalla maaseutualueita selviämään kohtaamistaan haasteista, joita ovat muun muassa maaseudun autioituminen, sosiaalinen osallisuus, työllistymismahdollisuuksien, yrittäjyyskannustimien ja kohtuuhintaisten asuntojen puute, väestökato, kaupunkien keskustojen kuihtuminen ja terveyspalvelujen heikko saatavuus paikallisesti; painottaa tässä mielessä YMP:n toisen pilarin merkitystä maaseudun kestävän kehityksen edistämisessä;

10.  kehottaa ottamaan investointiprioriteettien määrittelyssä paremmin huomioon tietyt alueelliset erityispiirteet, esimerkiksi SEUT-sopimuksen 174 artiklan kolmannessa kohdassa mainittujen alueiden, kuten saaristo-, vuoristo-, maaseutu-, rajaseutu-, rannikko- ja syrjäseutualueiden ja pohjoisimpien alueiden, erityispiirteet; painottaa, että on tärkeää luoda näitä erilaisia alueita varten räätälöityjä strategioita, ohjelmia ja toimia tai jopa tutkia mahdollisuutta käynnistää uusia erityisohjelmia ottaen mallia EU:n kaupunkiagendasta ja Amsterdamin julkilausumasta;

11.  muistuttaa, että syrjäisimpien alueiden rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen erityistilanne oikeuttaa SEUT-sopimuksen 349 artiklan mukaisesti erityistoimenpiteiden toteuttamisen muun muassa siltä osin kuin on kyse niiden ERI-rahastojen tarjoaman rahoituksen saannin edellytyksistä; korostaa tarvetta pitää pysyvästi voimassa kaikki poikkeukset, joiden tarkoituksena on kompensoida näiden alueiden rakenteellisia haittoja, sekä parantaa niitä varten toteutettavia erityistoimenpiteitä mukauttamalla niitä aina tarpeen vaatiessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nojautumaan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antamaan tuomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi siltä osin kuin on kyse rakennerahastorahoituksen saannin edellytyksistä; esittää varsinkin, että syrjäisimpien alueiden erityismääräraha laajennetaan koskemaan sosiaalista ulottuvuutta siten, että säilytetään unionin yhteisrahoituksen nykyinen taso kyseisillä alueilla, ja temaattista keskittämistä räätälöidään paremmin; tähdentää syrjäisimpien alueiden potentiaalia esimerkiksi ensisijaisina alueina kokeiluhankkeita toteutettaessa;

12.  katsoo, että yhdennettyjen kestävän kaupunkikehityksen strategioiden käyttöön ottaminen on ollut myönteinen kokemus ja niitä olisi siksi kehitettävä sekä otettava käyttöön myös muissa aluetasoa pienemmissä yksiköissä esimerkiksi ottamalla temaattisten tavoitteiden rinnalle käyttöön yhdennetty alueellinen lähestymistapa haittaamatta kuitenkaan temaattista keskittämistä; korostaa yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen merkitystä, sillä se parantaa koheesiopolitiikan mahdollisuuksia ottaa mukaan paikalliset toimijat; korostaa tarvetta tutkia mahdollisuutta valmistella yhdennettyihin alueellisiin strategioihin ja älykkään erikoistumisen strategioihin perustuvia kansallisia ja alueellisia toimenpideohjelmia;

”Keskitulotason alueet”: parannetaan kestokykyä ja ehkäistään heikossa asemassa olevien alueiden jälkeenjääminen

13.  korostaa, että ”keskitulotason alueilla” ei ole tapahtunut samanlaista kasvua kuin alhaisen tulotason alueilla (jotka eivät edelleenkään ole saavuttaneet muun unionin tasoa) ja erittäin korkean tulotason alueilla, sillä niiden haasteena on kehityksen pysähtyminen keskitulotasoon, joka johtuu liian korkeista kustannuksista alhaisen tulotason alueisiin verrattuna ja liian heikoista innovointijärjestelmistä erittäin korkean tulotason alueisiin verrattuna; toteaa, että näille alueille on lisäksi luonteenomaista heikentynyt valmistusteollisuusala ja niiden alttius globalisaation ja siitä johtuvien sosioekonomisten muutosten aiheuttamille häiriöille;

14.  on vakuuttunut, että yksi tulevan koheesiopolitiikan merkittävistä haasteista on asianmukaisen tuen antaminen keskitulotason alueille muun muassa investoinneille suotuisan ilmapiirin luomiseksi ja että koheesiopolitiikan on sekä vähennettävä eroja ja eriarvoisuutta että ehkäistävä haavoittuvien alueiden jälkeenjääminen ottamalla huomioon erilaiset suuntaukset, dynamiikat ja olosuhteet;

15.  kehottaa komissiota puuttumaan EU:n keskiarvoon verrattuna alhaisesta kasvusta kärsivien keskitulotason alueiden kohtaamiin haasteisiin siten, että edistetään unionin sopusointuista kokonaiskehitystä; muistuttaa, että jotta voidaan tukea näitä alueita ja tarjota ratkaisuja niiden ongelmiin, tulevassa koheesiopolitiikassa olisi asianmukaisesti katettava ne, tuettava niitä ja sisällytettävä ne seuraavaan ohjelmakauteen muun muassa laatimalla ja toteuttamalla räätälöityjä strategioita, ohjelmia ja toimia; muistuttaa tässä yhteydessä BKT:tä täydentävien lisäindikaattoreiden merkityksestä, jotta voidaan luoda täsmällisempi kuva näiden erityisalueiden sosioekonomisista olosuhteista; katsoo, että olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota haavoittuvuuksien varhaiseen tunnistamiseen, jotta koheesiopolitiikalla voidaan tukea alueiden kestokykyä ja estää uusien erojen kehittyminen kaiken tyyppisillä alueilla;

16.  suhtautuu myönteisesti komission käynnistämään pilottihankkeeseen, jonka tarkoituksena on tarjota teollisuuden muutosprosessissa olevien alueiden erityisiin haasteisiin räätälöityä tukea; kehottaa komissiota hyödyntämään pilottihankkeesta saatuja kokemuksia ja odottaa näkevänsä tavoiteltavia tuloksia mahdollisimman pian; katsoo, että älykkään erikoistumisen strategiat tarjoavat mahdollisuuden tukea kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla näitä alueita paremmin niiden kehitysstrategioissa ja yleisemmin edistää eriytettyä täytäntöönpanoa aluetasolla mutta niiden lisäksi voitaisiin myös lisätä yhteistyötä ja tietojen ja kokemusten vaihtoa alueiden kesken; suhtautuu myönteisesti sellaisiin toimiin kuin Vanguard-aloite, joissa käytetään älykkään erikoistumisen strategiaa kasvun ja teollisuuden uudistumisen vauhdittamiseen painopistealueilla unionissa;

17.  korostaa, että sosiaalinen ja verotuksellinen lähentyminen edistää yhteenkuuluvuutta ja parantaa samalla sisämarkkinoiden toimintaa; katsoo, että alan tämän alan toisistaan poikkeavat käytännöt voivat olla yhteenkuuluvuuden tavoitteen vastaisia ja voivat aiheuttaa lisäongelmia jälkeen jääneille tai globalisaation suhteen kaikkein haavoittuvimmille alueille ja korostaa vähemmän kehittyneiden alueiden jatkuvaa tarvetta saavuttaa muun unionin taso; katsoo, että koheesiopolitiikan avulla voitaisiin osaltaan edistää sosiaalista ja verotuksellista lähentymistä (taloudellisen ja alueellisen lähentymisen rinnalla) tarjoamalla myönteisiä kannustimia; korostaa tässä yhteydessä mahdollisuutta turvautua esimerkiksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin; kehottaa komissiota ottamaan tämän näkökohdan paremmin huomioon eurooppalaisessa ohjausjaksossa, jotta koheesiopolitiikan sosiaalinen ulottuvuus voitaisiin integroida paremmin talouspolitiikkaan, sekä ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset asianmukaisesti mukaan tähän prosessiin sen tehokkuuden ja omavastuullisuuden lisäämiseksi;

Toiminta-alat

18.  kannattaa voimakasta temaattista keskittymistä rajalliseen määrään painopisteitä, jotka liittyvät unionin tärkeisiin poliittisiin tavoitteisiin, ja sitä, että hallintoviranomaisille annetaan enemmän joustovaraa laatia alueelliset strategiat tarpeiden ja potentiaalin pohjalta sen jälkeen, kun kumppanuussopimusten valmistelussa on kuultu osallistavalla tavalla paikallis- ja aluetasoa; korostaa, että työllisyyden (nuorisotyöllisyys mukaan lukien), sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden torjunnan, innovoinnin tukemisen, digitalisaation, pk-yritysten ja uusyritysten tukemisen, ilmastonmuutoksen, kiertotalouden ja infrastruktuurin olisi oltava tulevan koheesiopolitiikan painopistealoja;

19.  pitää Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin hyväksymistä myönteisenä edistysaskeleena sosiaalisen Euroopan rakentamisessa; palauttaa mieliin sitoutuneensa Euroopan sosiaalirahastoon vahvana olennaisena osana ERI-rahastoja sekä nuorisotakuuseen, nuorisotyöllisyysaloitteeseen ja Euroopan solidaarisuusjoukkoihin, joilla pyritään vastaamaan työllisyyteen, talouskasvuun, sosiaaliseen osallisuuteen, oppimiseen ja ammattikoulutukseen liittyviin haasteisiin;

20.  korostaa, että tulevassa koheesiopolitiikassa olisi keskityttävä aiempaa enemmän globalisaation kielteisistä vaikutuksista (toiminnan siirto, työpaikkojen menetykset) sekä vastaavista unionin sisäisistä suuntauksista kärsivien yhteisöjen ja alueiden suojeluun ja tukemiseen; kehottaa tutkimaan, onko rakennerahastojen ja Euroopan globalisaatiorahaston toimia mahdollista koordinoida soveltuvissa tapauksissa, jotta voidaan kattaa muun muassa unionin sisäiset toiminnan siirrot;

21.  panee merkille, että ilmastonmuutokseen liittyvä haavoittuvuus vaihtelee suuresti alueesta toiseen; katsoo, että ERI-rahastoja olisi hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti, jotta voidaan auttaa unionia täyttämään Pariisin ilmastosopimuksen (COP 21) mukaiset sitoumuksensa, jotka koskevat muun muassa uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta ja hyvien käytäntöjen vaihtoa etenkin asuntosektorilla, sekä ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet; painottaa, että luonnonkatastrofin sattuessa yhteisvastuun välineistä annettava rahoitus olisi asetettava saataville niin nopeasti kuin olosuhteet sallivat ja aina koordinoidusti;

22.  katsoo, että ERI-rahastoja olisi käytettävä siten, että vastataan kestävällä tavalla väestörakenteen haasteisiin (ikääntyminen, väestökato, väestönpaine, kykenemättömyys houkutella riittävästi henkilöpääomaa tai säilyttää se), jotka vaikuttavat eri tavoin Euroopan eri alueisiin; korostaa erityisesti tarvetta tarjota riittävää tukea sellaisille alueille kuin tietyille syrjäisimmille alueille;

23.  vaatii luomaan SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla erityisen rahoitusmekanismin vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi maahanmuuttajien kotouttamiseksi syrjäisimmillä alueilla, joihin kohdistuu erityispiirteidensä vuoksi suurempi muuttopaine, ja myötävaikuttamaan näin näiden alueiden kestävään kehitykseen;

24.  katsoo, että unionin rahastoissa on noudatettava vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta ja niiden avulla olisi edistettävä edelleen laitoshoidosta luopumista;

25.  korostaa kulttuuriin, koulutukseen, kulttuuriperintöön, nuorisoon, urheiluun ja kestävään matkailuun tehtävien lisäinvestointien potentiaalia työpaikkojen ja etenkin nuorille suunnattujen laadukkaiden työpaikkojen luomisessa sekä kasvun luomisessa ja sosiaalisen koheesion parantamisessa samalla, kun torjutaan köyhyyttä ja syrjintää, mikä on erityisen tärkeää esimerkiksi syrjäisimmille alueille, maaseutualueille ja syrjäisille alueille; tukee innovointiin ja luovuuteen tiiviisti kytköksissä olevien kulttuurialan ja luovien toimialojen kehittämistä;

Vuoden 2020 jälkeinen ohjelmasuunnittelukehys

26.  tähdentää, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa tuodaan esiin se, että varojen myöntämisessä on tarpeen ottaa huomioon henkeä kohti laskettua BKT:tä täydentäviä indikaattoreita, jotka tarjoavat tarkemman kuvan sosioekonomisista oloista, muun muassa alueita pienemmissä yksiköissä yksilöityjen haasteiden ja tarpeiden mukaisesti; toteaa, että BKT:n pitäisi kuitenkin edelleen säilyä tärkeimpänä indikaattorina; pitää tärkeänä sitä, että perustana käytettävät tiedot ovat laadukkaita, luotettavia, ajantasaisia, jäsenneltyjä ja saatavilla; pyytää siksi komissiota ja Eurostatia tuottamaan mahdollisimman yksityiskohtaisia ja maantieteellisesti mahdollisimman tarkasti jaoteltuja koheesiopolitiikan kannalta merkityksellisiä tilastototietoja, jotta ohjelmasuunnittelussa voidaan ottaa riittävästi huomioon alueiden tarpeet; kannattaa sosiaalisten kriteerien sekä ympäristö- ja väestökriteerien, erityisesti työttömyysasteen ja nuorisotyöttömyysasteen, käyttöä;

27.  kannattaa yhtenäisten lähestymistapojen tehostamista ja painottaa voimakkaasti, että Euroopan sosiaalirahaston on jatkossakin oltava erottamaton osa unionin aluepolitiikkaa sen olennaisen koheesioon liittyvän ulottuvuuden vuoksi;

28.  korostaa, että avustusten olisi säilyttävä koheesiopolitiikan tärkeimpänä rahoitusvälineenä, mutta toteaa, että rahoitusvälineillä voi olla tehokas vipuvaikutus ja niiden käyttöä olisi edistettävä, kun ne tuovat lisäarvoa ja kun niitä käytetään asianmukaisen ennakkoarvioinnin perusteella; painottaa kuitenkin, että niiden käytöstä ei saa tulla itsetarkoitus, että niiden vaikuttavuuden ratkaisevat monet eri tekijät (hankkeen, alueen tai riskin luonne) ja että kaikkien alueiden on voitava määrittää vapaasti, mikä rahoitus sopii niille parhaiten, olipa niiden kehitystaso mikä hyvänsä; vastustaisi kaikkia rahoitusvälineiden käyttöön liittyviä sitovia tavoitteita;

29.  kehottaa yksinkertaistamaan rahoitusvälineiden käyttöön liittyviä ehtoja ja helpottamaan rahoitusvälineiden ja avustusten välistä koordinointia täydentävyyden ja tehokkuuden parantamiseksi ja alueellisten realiteettien huomioon ottamiseksi; korostaa hallinnollisten valmiuksien ja hallinnon laadun merkitystä sekä kansallisten kehityspankkien ja -laitosten täydentävän roolin merkitystä pantaessa täytäntöön paikallisiin tarpeisiin räätälöityjä rahoitusvälineitä; katsoo, että on välttämätöntä yhdenmukaistaa rahoitusvälineitä koskevia sääntöjä mahdollisimman paljon, olipa niiden hallinnointitapa mikä hyvänsä; ehdottaa lisäksi, että jo olemassa olevien koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden lisäksi olisi edistettävä myös osallistavia rahoitusvälineitä;

30.  pitää myös koheesiopolitiikan kytkemistä investointeja, tehokkuutta ja varojen asianmukaista käyttöä tukevan ympäristön takaamiseen hyödyllisenä koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta mutta korostaa, ettei koheesiopolitiikkaa ole tarkoitus supistaa painopisteitä palvelevaksi välineeksi, jolla ei ole yhteyttä omiin tavoitteisiinsa; korostaa, että on tarpeen soveltaa vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää suhdannetilanteeseen, rakenneuudistuksiin ja julkisyhteisöjen investointeihin liittyvää joustoa koskevaa yhteisesti sovittua kantaa; katsoo, että toimenpiteitä, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 tarkoitetulla tavalla, olisi analysoitava huolellisesti, myös ottaen mukaan kaikki sidosryhmät; katsoo, että komission olisi harkittava mukautuksia koheesiopolitiikan ja eurooppalaisen ohjausjakson niveltymiseen, jotta voidaan vahvistaa ohjausjakson alueellista ja sosiaalista ulottuvuutta, sekä otettava huomioon yhteenkuuluvuuden tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavat muut tekijät, esimerkiksi todellinen lähentyminen; kehottaa komissiota tässä yhteydessä ja eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa tarkastelemaan alueellista ja kansallista yhteisrahoitusta ERI‑rahastoissa ja sen vaikutusta kansallisiin alijäämiin;

31.  kehottaa tehostamaan älykkään erikoistumisen strategioita, jotka tarjoavat uudenlaisen keinon investoida pitkän aikavälin kasvupotentiaaliin nopean teknologisen muutoksen ja globalisaation maailmassa; myöntää ennakkoehtojen hyödyllisyyden mutta korostaa, että ne ovat joissakin tapauksissa olleet mutkistavaa ja hidastava tekijä ohjelmasuunnittelussa ja ohjelmasuunnitelman käynnistämisessä; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan nro 15/2017 esittämät ennakkoehtoja koskevat huomautukset; kehottaa komissiota harkitsemaan tarvittaessa ennakkoehtojen määrän vähentämistä ja parantamaan tällä alalla suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden noudattamista tukeutuen mahdollisimman paljon nykyisiin strategia-asiakirjoihin, jotka voisivat täyttää tulevat ennakkoehdot; korostaa, että ennakkoehtojen olisi kytkeydyttävä tiiviisti investointien vaikuttavuuteen, samalla kun varmistetaan kaikkien jäsenvaltioiden yhdenvertainen kohtelu;

32.  toteaa, että julkishallintojen laatu ja vakaus, joiden ehtona ovat hyvä koulutus ja paikallisesti saatavilla oleva neuvonta-apu, ovat edelleen määräävä tekijä alueiden kasvun ja ERI-rahastojen vaikuttavuuden kannalta; korostaa tarvetta parantaa hallinnon laatua ja varmistaa, että käytettävissä on riittävästi teknistä tukea, koska näillä seikoilla on suuri vaikutus koheesiopolitiikan moitteettomaan täytäntöönpanoon ja ne voivat vaihdella huomattavasti jäsenvaltioissa, mikä näkyy erityisen selvästi esimerkiksi kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla; kehottaa komissiota erityisesti arvioimaan tulevaa JASPERS-ohjelmaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositusten valossa;

33.  tukee koheesiopolitiikan muuttamista siten, että keskitytään aiempaa enemmän tuloksiin ja sisältöön ja siirrytään tilinpitokeskeisestä lähestymistavasta suorituskeskeiseen toimintatapaan ja jätetään hallintoviranomaisille enemmän joustovaraa sen suhteen, kuinka tavoitteet saavutetaan, noudattaen muun muassa kumppanuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteita;

34.  pitää välttämättömänä jatkaa petosten torjuntaa ja kehottaa soveltamaan korruptioon nollatoleranssia;

Yksinkertaistettu koheesiopolitiikka

35.  kehottaa komissiota ottamaan yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason ryhmän suositukset huomioon tulevissa säädösehdotuksissa;

36.  korostaa, että tarvitaan kehys, joka takaa yksinkertaisten, selkeiden ja ennakoitavien sääntöjen avulla oikeudellisen vakauden erityisesti hallinnon ja tarkastusten osalta, jotta varmistetaan asianmukainen tasapaino suorituskyky- ja yksinkertaistamistavoitteiden välillä; kehottaa vähentämään seuraavalla ohjelmakaudella säädösten sekä ohjeiden ja suuntaviivojen määrää (mutta harkiten, jotta turvataan tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa tarvittava asianomaisille tahoille ja hallintoviranomaisille tuttujen sääntöjen ja menettelyjen jatkuvuus); kehottaa varmistamaan, että asiaankuuluvat asiakirjat käännetään kaikille unionin kielille, ja välttämään mahdollisuuksien mukaan kaikenlaista sääntöjen taannehtivaa soveltamista ja tulkintaa; peräänkuuluttaa rajat ylittäviä hankkeita koskevaa yhtenäistä säädöskehystä sekä niitä koskevia yhtenäisiä ohjeita ja suuntaviivoja;

37.  korostaa samalla tarvetta välttää ylisääntelyä ja tehdä toimenpideohjelmista todellisia strategia-asiakirjoja, jotka ovat entistä tiiviimpiä ja joustavampia, sekä laatia yksinkertainen menettely, jolla niitä voidaan muuttaa kohdennetusti ohjelmasuunnitelman aikana (esimerkiksi luonnonkatastrofien tapauksessa) siten, että ne vastaisivat asianmukaisesti muuttuviin globaaleihin realiteetteihin ja alueelliseen kysyntään;

38.  kehottaa laatimaan ERI-rahastoja koskevan aidosti yhteisen säännöstön ja yhdenmukaistamaan edelleen samaa temaattista tavoitetta edistäviä välineitä koskevia yhteisiä sääntöjä; pitää tarpeellisena yksinkertaistaa rahastoihin liittyviä hankintamenettelyjä ja vauhdittaa valtiontukimenettelyä niissä tapauksissa, joissa edellytetään sääntöjen noudattamista; kannattaa suoran hallinnoinnin piiriin kuuluvien unionin varojen ja koheesiopolitiikan varojen yhdenmukaista ja johdonmukaisempaa kohtelua valtiotukien osalta ja tukee yleensäkin samoille edunsaajille tarkoitettuja unionin välineitä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista; pitää erittäin tärkeänä, että koheesiopolitiikka ja unionin tuleva tutkimusohjelma täydentävät toisiaan paremmin, jotta katetaan kokonainen sykli perustutkimuksesta kaupallisiin sovelluksiin; katsoo, että temaattinen keskittyminen olisi säilytettävä, jotta eri rahoituslähteiden väliset synergiat olisivat mahdollisia hanketasolla;

39.  panee merkille toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden toteutumista tarkastelevan työryhmän perustamisen ja odottaa siltä konkreettisia ehdotuksia näiden kahden periaatteen noudattamisen parantamiseksi koheesiopolitiikan puitteissa; tukee näiden periaatteiden soveltamisen varmistamista, jotta saadaan aikaan aidosti monitasoinen hallinto, mikä edellyttää sitä, että paikallis- ja alueviranomaisille sekä muille sidosryhmille annetaan asianmukaisesti vaikutusvaltaa;

40.  pitää valitettavana, että komissio ei ole saanut aikaan yhtenäisempää arviota monialaisista politiikoista ja että unionin eri politiikkojen välisistä synergiaeduista ei ole raportoitu; pyytää kunnianhimoisia strategioita, rahoitusta ja toimia, joilla lisätään EU:n muiden rahastojen kanssa saavutettavia synergiaetuja ja houkutellaan täydentävää rahoitustukea; korostaa, että on tarpeen optimoida entisestään synergiaetuja ERI‑rahastojen ja muiden välineiden välillä, mukaan luettuna Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), sekä muiden keskitetysti hallinnoitujen ohjelmien kanssa, joista on esimerkkinä Horisontti 2020 -ohjelma, joka täydentää koheesiopolitiikkaa tutkimuksen ja innovoinnin tukemisen osalta;

41.  katsoo, että ERI-rahastojen ohjelmasuunnittelua, toteuttamista ja valvontaa koskevien vaatimusten olisi tulevaisuudessa perustuttava eriyttämis- ja suhteellisuusperiaatteisiin ja pohjauduttava avoimiin ja oikeudenmukaisiin kriteereihin ja niissä olisi otettava huomioon ohjelmille myönnettyjen määrärahojen määrä, riskiprofiili, hallinnon laatu ja varojen saajien oman rahoituksen suuruus;

42.  pitää välttämättömänä, että komission ja hallintoviranomaisten suhteet kehittyvät ”luottamussopimuksen” suuntaan; muistuttaa tässä yhteydessä asianmukaisten ja toimivien monitasohallinnon puitteiden merkityksestä; kehottaa komissiota hyödyntämään julkisten varojen moitteetonta hoitoa koskevaa jo tehtyä työtä ja ottamaan käyttöön periaatteen, jonka mukaan hallintoviranomaiset, jotka ovat osoittaneet kykenevänsä noudattamaan sääntöjä, palkitaan uudella erityismerkinnällä; kehottaa turvautumaan valvontaa koskevissa asioissa aiempaa enemmän kansallisiin ja alueellisiin sääntöihin, kun niiden vaikuttavuus on todennettu ja vahvistettu;

43.  kehottaa vahvistamaan yhtenäisen tarkastusmallin periaatetta, nopeuttamaan sähköisen koheesion täytäntöönpanoa ja ottamaan yksinkertaistetut ja standardoidut kustannukset käyttöön kaikkialla, sillä tämä on muun muassa osoittautunut helpommaksi toteuttaa eikä ole johtanut virheisiin; korostaa digitalisaation potentiaalia toiminnan valvonnassa ja raportoinnissa; katsoo, että asiantuntemuksen vaihtoa olisi helpotettava perustamalla hyvien käytännön vaihtamista varten tiedon jakamiseen tarkoitettu portaali;

44.  kehottaa komissiota esittämään ideoita siitä, miten koheesiopolitiikalla voidaan reagoida odottamattomiin tapahtumiin entistä paremmin, ja muistuttaa tässä yhteydessä kehotuksestaan perustaa eräänlainen reservi, jolla voidaan tarjota alueille lisää joustavuutta vaarantamatta toimenpideohjelmien pitkän aikavälin tavoitteita;

Haasteet ja näkymät

45.  pitää erittäin huolestuttavina komission äskettäin esittämiä skenaarioita, jotka koskevat koheesiopolitiikan määrärahoihin seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä mahdollisesti tehtäviä leikkauksia, joiden vuoksi monet alueet poistuisivat koheesiopolitiikan piiristä; haluaa, että koheesiopolitiikka saa alueiden kohtaamien haasteiden tasalla olevan kunnianhimoisen talousarvion, ja toteaa, että koheesiopolitiikasta ei saa tehdä joustotekijää; huomauttaa, että kaikkien unionin alueiden kuuluminen koheesiopolitiikan piiriin on asia, josta Euroopan parlamentti ei tingi; korostaa, että ”taloudellisen kehityksen kerhojen” teoria vahvistaa sen, että on tärkeää antaa eriytettyä tukea kaikille unionin alueille, myös alueille, joiden tulotaso on erittäin korkea, sillä niiden on pysyttävä kilpailukykyisinä globaaleihin kilpailijoihinsa nähden;

46.  katsoo, että koheesiopolitiikka voi auttaa vastaamaan uusiin haasteisiin, kuten turvallisuuteen ja kansainvälisen suojelun piiriin kuuluvien pakolaisten kotouttamiseen; korostaa kuitenkin, ettei koheesiopolitiikka voi olla ratkaisu kaikkiin kriiseihin, sekä vastustaa koheesiopolitiikan varojen käyttöä sen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvien lyhyen aikavälin rahoitustarpeiden kattamiseen ja muistuttaa, että koheesiopolitiikan tarkoituksena on EU:n keskipitkän ja pitkän aikavälin sosioekonomisen kehityksen edistäminen;

47.  panee merkille ESIR-rahastosta saadut myönteiset tulokset mutta toteaa, että sen investointien on oltava vielä nykyistäkin avoimempia ja määrätietoisempia; korostaa, että koheesiopolitiikka ja ESIR-rahasto perustuvat erilaisiin toimintaperiaatteisiin ja tavoitteisiin, jotka voivat tietyissä tapauksissa olla toisiaan täydentäviä mutta eivät toisiaan korvaavia, olipa alueiden kehitystaso mikä hyvänsä, etenkin siksi, että rakennerahastoista poiketen ESIR perustuu pääosin lainarahoitukseen; muistuttaa, että on tärkeää tehdä asianmukainen ero ESIR-rahaston ja koheesiopolitiikan välille sekä etsiä selkeitä mahdollisuuksia niiden yhdistämiseen;

48.  toteaa jälleen olevansa sitoutunut pitkän aikavälin ohjelmasuunnitteluun; katsoo, että ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto nykyiselle seitsemän vuoden kestolle on monivuotisen rahoituskehyksen 5+5 vuoden jakso, johon liittyy väliarviointi; kehottaa komissiota laatimaan selkeän ehdotuksen, jossa esitetään menetelmät 5+5 vuoden rahoituskehyksen käytännön täytäntöönpanolle;

49.  kehottaa ryhtymään kaikkiin toimiin, jotta vältetään viivästykset ohjelmasuunnittelussa uudella kaudella, jotta ehkäistään maksuviivästyksiä ja määrärahojen vapauttamisia, jotka vaikeuttavat koheesiopolitiikan myönteisten tulosten saavuttamista; pitää erittäin tärkeänä, että kaikki tulevaan säädöskehykseen liittyvät asiakirjat annetaan ajoissa kaikilla virallisilla kielillä, jotta kaikki edunsaajat saavat tiedot tasapuolisesti ja oikeaan aikaan;

50.  kehottaa parantamaan viestintää unionin kansalaisille ja lisäämään näin yleistä tietoisuutta koheesiopolitiikan konkreettisista saavutuksista; kehottaa komissiota lujittamaan sellaisten hallintoviranomaisten ja hankkeiden toteuttajien asemaa, jotka käyttävät innovatiivisia paikallisviestintäkeinoja tiedottaakseen ihmisille varojen käytön tuloksista kyseisillä alueilla; korostaa tarvetta parantaa tiedottamista ja viestintää ei pelkästään ketjun loppupäässä (ERI-rahastojen saavutukset) vaan myös alkupäässä (rahoitusmahdollisuudet), erityisesti pienten hankkeiden toteuttajien keskuudessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan mekanismeja ja laaja-alaisia institutionalisoituja yhteistyöfoorumeita näkyvyyden parantamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi;

51.  toteaa, että jotkut Euroopan alueet ovat erityisen alttiita brexitin vaikutuksille; korostaa, että tulevan koheesiopolitiikan on lievennettävä mahdollisimman paljon brexitin kielteisiä vaikutuksia Euroopan muihin alueisiin, ja kehottaa harkitsemaan tarkkaan mahdollisuutta jatkaa kumppanuuksia alueellisen yhteistyön puitteissa;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(6)Unionin tuomioistuimen asioissa C-132/14–C-136/14, parlamentti ja komissio v. neuvosto, 15. joulukuuta 2015 antama tuomio, ECLI:EU:C:2015:813.
(7)Asiak. 8463/17.
(8)Asiak. 14263/17.
(9)Iammarino, S., Rodriguez-Pose, A., Storper, M. (2017), Why Regional Development Matters for Europe’s Economic Future, Working Papers 07/2017, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto, Euroopan komissio.
(10)EUVL C 306, 15.9.2017, s. 8.
(11)EUVL C 303, 19.8.2016, s. 94.
(12)EUVL C 316, 22.9.2017, s. 132.
(13)EUVL C 316, 22.9.2017, s. 124.
(14)EUVL C 76, 28.2.2018, s. 2.
(15)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0222.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0320.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321.
(18)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053.
(19)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0254.
(20)Hyväksytyt tekstit, P8 TA(2017)0245.
(21)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0316.
(22)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401.
(23)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0067.
(24)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075.
(25)http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/8631691/3-31012018-BP-EN.pdf/bdc1dbf2-6511-4dc5-ac90-dbadee96f5fb
(26)http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/8701418/3-01032018-AP-EN/37be1dc2-3905-4b39-9ef6-adcea3cc347a

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö