Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. lokakuuta 2018 työntekijän taloudellisen osallistumisen roolista työpaikkojen luomisessa ja työttömien aktivoimisessa (2018/2053(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 3 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan, jossa unionia vaaditaan edistämään korkeaa työllisyystasoa, takaamaan riittävä sosiaalinen suojelu, torjumaan sosiaalista syrjäytymistä sekä takaamaan korkeatasoinen koulutus ja ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu,
– ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät yhteisötalouden edistämisestä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina,
– ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),
– ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (COM(2014)0168),
– ottaa huomioon 12. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma: eurooppalainen yhtiöoikeus sekä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä – nykyaikainen oikeudellinen kehys aiempaa sitoutuneemmille osakkeenomistajille ja kestävää liiketoimintaa harjoittaville yrityksille” (COM(2012)0740),
– ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Toinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Yhdessä uuteen kasvuun” (COM(2012)0573),
– ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),
– ottaa huomioon työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen(1),
– ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)” (COM(2008)0394) ja komission työohjelmat vuosiksi 2008 ja 2009,
– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin ohjelman täytäntöönpano – Omistajanvaihdos – Jatkuvuutta uudella alulla” (COM(2006)0117),
– ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2002 annetun komission tiedonannon työntekijöiden taloudellisen osallistumisen edistämisestä (COM(2002)0364) ja 5. kesäkuuta 2003 kyseisestä aiheesta antamansa päätöslauselman(2),
– ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Työntekijöiden rahoitusosakkuus Euroopassa”,
– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoinnista ja hallitsemisesta(3),
– ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman työntekijöiden rahoitusosakkuudesta yritysten tuloksissa(4) sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (2013/2127(INI)),
– ottaa huomioon parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan pyytämän tutkimuksen työntekijöiden rahoitusosakkuudesta yritysten tuloksissa, joka julkaistiin syyskuussa 2012,
– ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2017 julkaistun pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman väliarvioinnin (COM(2017)0292),
– ottaa huomioon komission pilottihankkeen ”työntekijäomistuksen ja työntekijöiden osallistumisen edistäminen”, jonka lopullinen versio julkaistiin vuonna 2014,
– ottaa huomioon Berliinin vapaan yliopiston lokakuussa 2009 julkaiseman Pepper IV ‑kertomuksen ”Benchmarking of employee participation in profits and enterprise results in the member and candidate countries of the European Union”,
– ottaa huomioon Berliinin vapaan yliopiston kesäkuussa 2006 julkaiseman Pepper III ‑kertomuksen ”Promotion of employee participation in profits and enterprise results in the new member and candidate countries of the European Union”,
– ottaa huomioon 18. joulukuuta 2003 annetun riippumattomien asiantuntijoiden korkean tason työryhmän kertomuksen työntekijöiden osakkuuden lisäämisen rajat ylittävistä esteistä kansainvälisissä yrityksissä,
– ottaa huomioon komission tammikuussa 1997 julkaiseman Pepper II -kertomuksen ”Voittopalkkiojärjestelmien edistäminen (mukaan lukien pääomaosakkuus) jäsenvaltioissa” (COM(1996)0697),
– ottaa huomioon komission ja yliopistollisen Eurooppa-instituutin maaliskuussa 1991 julkaiseman Pepper I -kertomuksen ”Promotion of employee participation in profits and enterprise results”,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8‑0293/2018),
A. toteaa, että työnantajan valittavissa on useita työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleja: voitonjako, yksittäisten työntekijöiden osakkeenomistus, työntekijöiden omistus osuuskuntamalleissa sekä palkansaajarahastosuunnitelmat (ESOP);
B. toteaa, että yksittäisen yrityksen ja sen työntekijöiden on valittava huolellisesti sopivin työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malli ottaen asianmukaisesti huomioon erityiset kansalliset verotussäännöt ja alakohtaiset olosuhteet, ja että malli riippuu etupäässä yrityksen koosta, toiminnasta ja asemasta etenkin, jos kyseessä on pörssiyhtiö; toteaa, että ei ole tarkoituksenmukaista kehittää työntekijöiden taloudelliselle osallistumiselle kattavaa yhtenäismallia EU:n tasolla;
C. toteaa, että Euroopan yritystutkimuksen 2013(5) tietojen mukaan työntekijöiden taloudellisen osallistumisen mallit voivat olla hyvin erilaisia yritysten ominaisuuksien mukaisesti; toteaa, että 62 prosenttia eurooppalaista yrityksistä käyttää jonkinlaista vaihtelevaa palkkaa, 30 prosenttia voitonjakoa ja 25 prosenttia ryhmän suoritukseen sidottua palkkaa; toteaa, että viisi prosenttia yrityksistä käyttää osakkuusjärjestelmiä; toteaa, että tällaisia työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleja käytetään enemmän yksityisellä kuin julkisella sektorilla (joitakin kansallisia poikkeuksia lukuun ottamatta) ja tietyillä talouden aloilla, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan alalla sekä rahoitus-, vakuutus- ja konsultointialalla; toteaa, että suuret yritykset käyttävät työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleja todennäköisemmin kuin pk-yritykset ja että ne ovat yleisempiä myös ulkomaisissa osakeyhtiöissä tai monikansallisissa yrityksissä ja yrityksissä, jotka sijaitsevat taloudellisesti(6) keskeisillä tai edistyneillä alueilla;
D. toteaa, että palkansaajarahastosuunnitelmat ovat työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleja, joissa käytettävä välittäjäyhteisö voi käyttää äänioikeutta tai harjoittaa muunlaista hallintoa työntekijöiden hyväksi ja työntekijät voivat vapaaehtoisesti valita niitä;
E. toteaa, että työntekijöiden taloudellisen osallistumisen mallit, joissa työntekijät osallistuvat kuulemisiin ja päätöksentekoon, hyödyttävät todistetusti(7) sekä työntekijöitä että yritystä esimerkiksi kestävän hallinnon, avoimuuden, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun, työnantajien ja työntekijöiden keskinäisen kunnioituksen ja muiden tekijöiden kautta, joita ovat esimerkiksi palvelukseenotto, työsuhteen jatkuminen, motivaatio, työtyytyväisyys ja ammattitaidon kehittäminen sekä yleinen tuloksellisuus ja kannattavuus;
F. toteaa, että työntekijöiden osallistuminen päätöksentekoon voi parantaa organisaation suorituskykyä ja työntekijöiden työelämän laatua ja sitä voidaan käyttää myös työpaikan innovointivälineenä(8) omistajuuden tunteen edistämiseen, tiedonkulun parantamiseen yrityksessä sekä työnantajien ja työntekijöiden välisen luottamuksen lisäämiseen;
G. toteaa, että työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleilla voi olla myönteisiä vaikutuksia jäsenvaltioiden talouteen, sillä ne tukevat yrityksiä, pk-yritykset mukaan luettuina, ja työmarkkinoita; katsoo, että työntekijöiden taloudellinen osallistuminen yrityksiinsä voi parantaa työviihtyvyyttä, omistajuutta, työnantajien ja työntekijöiden vastavuoroista kunnioitusta sekä yleistä tuloksellisuutta ja voi auttaa työntekijöitä löytämään mahdollisuuksia kotimaassaan;
H. toteaa, että pääomamarkkinaunionin kehittämisen yhteydessä työntekijöiden taloudellisella osallistumisella voidaan edistää pääomamarkkinaunionin tavoitteita eli osallistavaa kasvua ja taloudellisen toiminnan avoimuutta; toteaa, että jos työntekijöiden taloudellinen osallistuminen yhdistetään yritysten ja jäsenvaltioiden antamaan osallistujien koulutukseen, näin voidaan parantaa unionin kansalaisten taloustietämystä, mahdollisesti lisätä heidän haluaan sijoittaa ja mahdollisesti lisätä piensijoittamista;
I. toteaa, että Euroopan työllisyysstrategiassa ja Eurooppa 2020 -strategiassa määritellään painopisteitä työpaikkojen laadun parantamiseksi ja parempien työolojen varmistamiseksi; toteaa, että työntekijöiden entistä voimakkaampi osallistuminen yritysten taloudelliseen tulokseen ja parempien palkkioiden tarjoaminen voisivat auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa;
J. katsoo, että työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleihin täytyy kuulua olennaisena osana työntekijöiden tietojen, koulutuksen ja heidän kuulemisensa korkea taso, jotta työntekijät ovat täysin tietoisia siitä, miten heidän saatavillaan olevat taloudellisen osallistumisen mallit toimivat, ja jotta he näin ollen voivat täysin tietoisina asiaan vaikuttavista seikoista arvioida näiden mallien mahdollisia hyötyjä ja riskejä esimerkiksi yritysten konkurssien yhteydessä;
K. toteaa, että työntekijöiden taloudellinen osallistuminen, tehostettu työmarkkinavuoropuhelu ja strateginen päätöksenteko voivat saada työnantajat investoimaan työntekijöidensä kehitysmahdollisuuksiin, millä torjutaan osaltaan sosiaalista syrjäytymistä ja varmistetaan korkeatasoinen koulutus;
L. toteaa, että kun työntekijät otetaan mukaan päätöksentekoprosessiin, työntekijöiden taloudellisen osallistumisen mallit voivat kulloisenkin mallin ominaisuuksista riippuen joissakin tapauksissa auttaa yrityksiä, pk-yritykset mukaan luettuina, rakennemuutoksessa ja liiketoiminnan jatkamisessa, sillä niiden avulla voidaan käsitellä yrityksen jatkamiseen ja sukupolvenvaihdokseen liittyviä ongelmia esimerkiksi perheyrityksissä;
M. kehottaa muistamaan, että työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleihin liittyy sekä myönteisiä että kielteisiä tekijöitä;
N. toteaa, että työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleihin liittyy joitakin rahallisia riskejä, mutta ne voivat myös vaimentaa häiriöitä, mahdollistaa bonuksia tai muita palkkioita ja myös varmistaa, että työntekijöiden osakesalkku koostuu turvatuista osakkeista; toteaa, että varsinkin palkansaajarahastosuunnitelmat voivat olla esimerkkinä mallista, jossa työntekijät voivat lunastaa pörssin ulkopuolella olevia yrityksiä, jos ensisijainen yritysosto-oikeus voi mahdollisesti auttaa työntekijöitä turvaamaan omat työpaikkansa, jos on olemassa mahdollisuus, että muut yritykset ostavat yrityksen;
O. toteaa, että tarvitaan siksi toimia työntekijöiden suojaamiseksi riskeiltä ja esimerkiksi tilanteelta, jossa he menettävät sekä työpaikkansa että sijoittamansa pääoman, kun työnantaja joutuu kriisiin; katsoo, että työntekijöiden taloudellista osallistumista ei saa käyttää vähentämään työntekijöille kertyneitä sosiaalisia ja työoikeuksia, eikä se saa korvata tavanomaista peruspalkkaa tai muunlaisia maksujärjestelmiä, kuten eläkejärjestelmää, eikä sitä saa käyttää riskien siirtämiseen työntekijälle tai työlainsäädännön noudattamatta jättämiseen;
P. toteaa, että työntekijöiden taloudellisen osallistumisen tulisi edelleen olla työntekijöille vapaaehtoista etenkin pk-yrityksissä eikä se saa vaikuttaa työntekijöiden liikkuvuuteen työmarkkinoilla, heidän sosiaaliturvaansa tai heidän oikeuteensa ryhtyä työtaistelutoimiin; katsoo, että työntekijöillä olisi siksi oltava aina mahdollisuus saada tietoa yrityksen taloudellisesta tilanteesta, yrityksen liikesalaisuuksia ja arkaluonteisia kaupallisia tietoja lukuun ottamatta, ja saada tietoja kunkin käytettävissä olevan työntekijöiden taloudellisen osallistumisen mallin eduista ja haitoista;
Q. toteaa, että verokannustimet ovat keskeisiä työntekijöiden taloudellista osallistumista edistäviä tekijöitä, jotka maksavat itsensä takaisin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, sillä mailla, joilla on pitkät perinteet työntekijöiden taloudellisessa osallistumisessa, on myös kaikkein kehittynein työntekijäomistus ja suurimmat veroedut;
R. toteaa, että aktiivinen työllisyyspolitiikka, kuten tuki aitona itsenäisenä ammatinharjoittajana työskentelemiselle ja sosiaaliselle yrittäjyydelle, ovat keskeisiä välineitä työttömien saamisessa takaisin työmarkkinoille ja että tämä vastaa tammikuussa 2013 hyväksyttyä Euroopan yrittäjyyden toimintasuunnitelmaa;
S. ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalirahasto edistää sosiaalista yrittäjyyttä sekä yhteisö- ja solidaarisuustaloutta ja että tulevan ESR+:n olisi tehtävä samoin; toteaa, että työntekijöiden taloudellinen osallistuminen voi antaa tärkeän panoksen yhteisö- ja solidaarisuustalouden kehittämiseen esimerkiksi parantamalla investointien tai rahoituksen saatavuutta;
T. toteaa, että työntekijöiden taloudellinen osallistuminen voi täydentää unionin ohjelmia, joilla pyritään parantamaan etenkin pk-yritysten mahdollisuuksia saada pääomaa ja joihin kuuluvat esimerkiksi COSME-ohjelma, InnovFin-ohjelma, Luova Eurooppa ‑ohjelma sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastot;
U. toteaa, että työntekijöiden taloudellinen osallistuminen voi olla Euroopan globalisaatiorahastoa täydentävä väline, jolla tuetaan globalisaation aiheuttamien rakennemuutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin vuoksi työttömiksi jääneitä edistämällä uudelleenkouluttautumista ja lisäkoulutuksen saantia ja tukemalla itsenäistä ammatinharjoittamista, yritysten perustamista ja yritysten toiminnan jatkamista työntekijöiden johdolla;
V. toteaa, että työntekijöiden taloudellista osallistumista koskevat unionin suuntaviivat voivat auttaa jäsenvaltioita luomaan työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleille kehyksiä, jotka voivat hyödyttää sekä työnantajia että työntekijöitä ja myös lisätä työntekijöiden taloudellista osallistumista koskevaa yleistä tietoisuutta;
1. kehottaa komissiota harkitsemaan asianmukaisia suosituksia, joilla jäsenvaltioita ja yrityksiä ja etenkin pk-yrityksiä kannustetaan kehittämään ja tarjoamaan työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleja sekä työntekijöiden että yritysten hyväksi ja näiden etujen mukaisesti; korostaa, että näiden mallien olisi
–
suojattava työntekijöiden tuloturvaa;
–
estettävä työntekijöiden riisto kriisitilanteissa;
–
estettävä yrittäjäriskin siirto työntekijöille;
–
taattava työntekijöiden investointien korkeatasoinen suoja;
2. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan ei-pakollisia kannustimia ja myös verokannustimia jotka eivät syrjäytä kansallisia verotussääntöjä, parhaiden käytäntöjen periaatteiden mukaisesti edistettäessä työntekijöiden omistusjärjestelmiä yritysten ja työntekijöiden keskuudessa ja tukemaan samalla työntekijöiden korkeatasoista sosiaalista suojelua ja turvaamaan heidän työtaisteluoikeutensa;
3. korostaa, että työntekijöiden taloudellinen osallistuminen on sisällytettävä koko työntekijöiden osallistumisen järjestelmään esimerkiksi yritysten päätöstenteossa ja myös työntekijöiden edustajien kautta ja että työntekijöiden taloudellinen osallistumisen ei saa korvata oikeudenmukaista ja ihmisarvoista palkkaa eikä se saa olla vaihtoehtona julkisille eläkkeille tai kollektiivisesti sovituille eläkejärjestelmille;
4. kehottaa komissiota panemaan täytäntöön viisikohtaisen toimintasuunnitelman, joka sisältyy vuonna 2014 esitettyyn loppuraporttiin työntekijäomistuksen ja työntekijöiden osallistumisen edistämistä koskevasta pilottihankkeesta;
5. panee merkille yhteyden työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleja tukevien kansallisen tason lainsäädäntötoimien ja toisaalta näitä malleja käyttävien yritysten ja työntekijöiden määrän välillä;
6. korostaa rajat ylittäviä esteitä, joita kohtaavat sekä tällaisia malleja tarjoavat yritykset monissa jäsenvaltioissa että työntekijät; toteaa, että tällaisia esteitä ovat esimerkiksi lainsäädännön erot ja kaksinkertaiseen verotukseen liittyvät riskit, jotka voivat aiheuttaa huomattavia hallinnollisia kustannuksia ja haitata työntekijöiden liikkuvuutta, mikä on tärkeä kysymys torjuttaessa työttömyyttä ja parannettaessa lähentymistä ja integraatiota jäsenvaltioiden keskuudessa;
7. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tietämystä, kuten kehotettiin vuonna 2014 esitetyssä loppuraportissa työntekijäomistuksen ja työntekijöiden osallistumisen edistämistä koskevasta pilottihankkeesta, ja kehottaa hyödyntämään tutkimushankkeiden tuloksia, kannustamaan parhaiden käytäntöjen rajatylittävään siirtoon ja ehdottamaan yksinkertaisia, helppoja ja selkeitä tukimalleja;
8. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan asiaa koskevia verkkosivustoja, joilla olisi pk-yrityksille ja mikroyrityksille malleja voitonjakosopimuksista toteutuksen helpottamiseksi sekä tietoa asiaan liittyvistä riskeistä sekä muuta asiaa koskevaa materiaalia; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan tiedon keruuta taloudellisen osallistumisen mallien käytöstä ja levinneisyydestä ja kehottaa tutkimaan taloudellisen osallistumisen vaikutusta yritysten toimintaan, niiden työn laatuun ja työntekijöiden pysymiseen niissä; kehottaa tekemään tämän Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön avulla;
9. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota auttamaan työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleista kiinnostuneita yrityksiä ratkaisuilla ja erityisillä tukitoimilla, jotta voidaan välttää tällaisten mallien toteutukseen liittyvät liialliset hallinnolliset kustannukset ja kehityskustannukset etenkin pk-yrityksissä; kehottaa kannustamaan ulkoistavia toimijoita, kuten pankkeja ja sijoitusrahastoja, ehdottamaan tämäntyyppisille yrityksille räätälöityjä yksinkertaisia työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleja ja kehottaa samalla varmistamaan, etteivät välikädet käytä pienimpiä yrityksiä hyväkseen eikä piilokustannuksia ole;
10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita unionin kansalaisten voimaannuttamiseksi tukemaan rahoitusalan koulutusta ja tiedottamaan työntekijöiden taloudellisen osallistumisen vaikutuksista;
11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan mukaan työmarkkinaosapuolet, työntekijöiden omistajuutta käsittelevät organisaatiot ja muut sidosryhmät prosessin alkuvaiheessa, jotta voidaan suunnitella sopivimpia työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleja ja neuvotella siitä yrityskohtaisesti sitten, kun mallia pidetään sopivana, ottaen huomioon yritysten koko, tyyppi, niiden työntekijät ja rahoitustilanne mutta myös kansallinen lainsäädäntö ja käytännöt;
12. suosittaa, että työntekijöiden säästöohjelmia koskevista välineistä neuvotellaan alakohtaisesti, jotta pk- ja mikroyrityksiä koskevat sopimukset ovat suoraan ja helposti niiden sovellettavissa;
13. korostaa, että työntekijöiden taloudellisen osallistumisen olisi oltava avointa kaikille työntekijöille syrjimättömällä tavalla esimerkiksi iästä, sukupuolesta, kansalaisuudesta ja kokopäivä-/osapäivätyöstä riippumatta;
14. lisää, että työntekijöiden välinen eriyttäminen voi olla perusteltua heidän erilaisten tarpeidensa ja etujensa huomioon ottamiseksi esimerkiksi käytettäessä johtohenkilöihin rajattuja osakkeenomistusmalleja;
15. katsoo, että palkansaajarahastosuunnitelmissa työntekijöiden olisi voitava käyttää palkansaajarahastosuunnitelman tiliä muihinkin kuin nykyisen työnantajansa osakkeisiin keskittymäriskin pienentämiseksi, erityisesti pk-yrityksissä;
16. muistuttaa, että päätöksen työntekijöiden taloudellisen osallistumisen malleihin osallistumisesta tulisi olla täysin vapaaehtoinen ja ettei pitäisi ryhtyä mihinkään sellaisten työntekijöiden vastaisiin toimiin, jotka päättävät olla liittymättä malliin, ja että kun he osallistuvat siihen, sen tulisi perustua asianmukaiseen koulutukseen ja työntekijän antamaan tietoon perustuvaan suostumukseen niin, että työntekijä on täysin tietoinen oikeuksistaan, velvoitteistaan ja riskeistään, yrityksen tilanteesta, kunkin mallin eduista ja haitoista, malliin liittymisen verotusvaikutuksista sekä ehdoista, joita sovelletaan työntekijöiden lähtiessä yrityksestä tai mallista;
17. toteaa, että työntekijöiden taloudellisen osallistumisen ei pitäisi korvata tai pienentää tavanomaista peruspalkkaa eikä muunlaisia maksuja, kuten sosiaaliturvamaksuja, vaan sen pitäisi täydentää kaikkia sosiaalisia ja sopimuksiin perustuvia oikeuksia ja että tämä on ennakkoehtona työntekijöiden taloudellisen osallistumisen mallin toteuttamiselle;
18. katsoo, että olisi kehitettävä yhteyksiä työntekijöiden taloudellisen osallistumisen ja yhteisötalouden välillä erityisesti hyödyntämällä Luova Eurooppa -ohjelman kaltaisia ohjelmia, joista myönnetään jopa 25 000 euron suuruisia mikrolainoja pienyrityksille ja yhteiskunnallisille yrityksille;
19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon työmarkkinoiden nopean kehityksen ja muutokset sekä niiden aiheuttamat haasteet, jotka liittyvät pätevyyksiin, digitalisaatioon, automatisoitumiseen, varallisuuseroihin ja sosiaaliturvan leikkauksiin, ja kehottaa ottamaan huomioon jatkuvan uusien mahdollisuuksien luomisen, jonka avulla työntekijöitä voidaan tukea ja suojella ja heitä voidaan auttaa mukautumaan ja kehittymään ammatillisesti ja henkilökohtaisesti;
20. korostaa, että työntekijöiden taloudellisella osallistumisella voi olla tärkeä rooli yrittäjyyden ja yrittäjähenkisyyden rakentamisessa, sillä se helpottaa pääoman etsimistä ja saantia etenkin uusyritysten osalta;
21. korostaa, että vaikka mikroyrityksillä on merkittävä asema useimpien EU:n jäsenvaltioiden taloudessa, niiden osalta ei ole vielä toteutettu työntekijöiden osakkeenomistusta koskevia toimenpiteitä;
22. pitää myönteisenä komission pääosastojen, kuten pääosastojen EMPL, FISMA ja GROW, johtamia aloitteita työllisyyden, pk-yritysten ja pääomamarkkinaunionin tukemiseksi ja kehottaa toteuttamaan koordinoituja toimia käytettävissä olevien resurssien käyttämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla; kehottaa pitämään mielessä, että lopullinen edunsaaja on unionin kansalainen;
23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.