Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Steeve Briois’n koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Ranskan tasavallan oikeusministerin 21. helmikuuta 2018 välittämän pyynnön, joka liittyy Nanterren alioikeudessa aloitettuun Steeve Briois’ta koskevaan rikostutkintaan (B‑49 2018/00242) Maison des Potes – Maison de l’Égalité -yhdistyksen pantua vireille kanteen julkisesta yllyttämisestä rotuun tai uskontoon perustuvaan syrjintään, ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 28. toukokuuta 2018,

–  on kuullut Steeve Briois’ta työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän, sellaisena kuin se on muutettuna 4. elokuuta 1995 annetulla perustuslain muutossäädöksellä nro 95-880,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0349/2018),

A.  ottaa huomioon, että Versailles’n muutoksenhakutuomioistuimen yleinen syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Steeve Briois’n koskemattomuuden pidättämistä väitettyä rikosta koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä;

B.  ottaa huomioon, että Steeve Briois’n koskemattomuuden pidättäminen liittyy väitettyyn rikokseen, joka koskee yhden tai useamman tuntemattoman henkilön julkista yllyttämistä kansalaisuuteen, rotuun tai uskontoon perustuvaan syrjintään suullisesti, kirjallisesti, kuvallisesti tai sähköisillä viestintävälineillä, ja toteaa, että kyseessä on Ranskan lainsäädännössä ja tarkemmin sanottuna 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 24 pykälän 8 momentissa, 23 pykälän 1 momentissa ja 42 pykälässä sekä 29. heinäkuuta 1982 annetun lain nro 82-652 93 pykälän 3 momentissa määritelty rikos, josta määrättävistä seuraamuksista säädetään 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 24 pykälän 8, 10, 11 ja 12 momentissa sekä rikoslain 121 pykälän 7 momentissa;

C.  ottaa huomioon, että Steeve Briois’ta koskeva rikostutkinta aloitettiin Maison des Potes – Maison de l’Égalité -yhdistyksen 22. toukokuuta 2014 esittämän kanteen johdosta;

D.  ottaa huomioon, että kanne koski lausuntoja, jotka esitettiin 19. syyskuuta 2013 julkaistussa ja Front nationalin keskusjärjestön viralliselle verkkosivustolle 30. marraskuuta 2013 ilmestyneessä esitteessä ”Opas Front nationalin kunnan- ja kaupunginvaltuutetuille”, jossa kannustettiin 23. ja 30. maaliskuuta 2014 pidettävissä vaaleissa kunnan- tai kaupunginvaltuutetuiksi valittavia Front nationalin ehdokkaita suosittamaan uuden kunnan- tai kaupunginvaltuustonsa ensimmäisessä istunnossa, että sosiaalisia vuokra-asuntoja jaettaessa annettaisiin etusija ranskalaisille (”priorité nationale”);

E.  ottaa huomioon, että Ranskan lainsäädännössä rikosvastuu ei aina kuulu yksinomaan julkaisun tekijälle;

F.  ottaa huomioon, että Front nationalin silloinen julkaisujohtaja ilmoitti tutkintatuomareille tutkinnan aikana, että kiistanalaisen oppaan olivat laatineet pääsihteeristön yksiköt; ottaa huomioon, että Steve Briois oli tuolloin pääsihteeri;

G.  ottaa huomioon, että toimivaltaiset viranomaiset pyysivät Steeve Briois’n koskemattomuuden pidättämistä, jotta häntä voitaisiin kuulustella alustavasti häntä vastaan esitetyistä syytteistä;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

I.  toteaa, että Ranskan perustuslain 26 pykälässä määrätään, että Ranskan kansalliskokouksen jäsentä ei saa asettaa syytteeseen, alistaa tutkittavaksi, pidättää, vangita tai haastaa oikeuteen hänen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

J.  ottaa huomioon, että Ranskan kansalliskokouksen jäsenille myönnetyn koskemattomuuden laajuus vastaa tosiasiallisesti Euroopan parlamentin jäsenille Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa myönnetyn koskemattomuuden laajuutta; toteaa Euroopan unionin tuomioistuimen todenneen, että jotta Euroopan parlamentin jäsen voi nauttia koskemattomuutta, hänen on täytynyt esittää mielipide tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; toteaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen;

K.  ottaa huomioon, että Steeve Briois ei ollut Euroopan parlamentin jäsen väitetyn rikoksen tapahtuessa eli 19. syyskuuta ja 30. marraskuuta 2013, mutta väitetty loukkaava aineisto oli vielä kaikkien halukkaiden nähtävissä 23. kesäkuuta ja 2. lokakuuta 2014;

L.  toteaa, että syytteet ovat selvästi vailla yhteyttä Steeve Briois’n asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä ja koskevat sen sijaan kansallista tai alueellista toimintaa, sillä lausunnot esitettiin tuleville kunnan- tai kaupunginvaltuutetuille 23. ja 30. maaliskuuta 2014 pidettäviä kunnallisvaaleja silmällä pitäen;

M.  toteaa, että väitetyt teot eivät liity Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettuihin, Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin tai äänestyksiin;

N.  katsoo, että ei ole syytä epäillä, että oikeudenkäynnin tarkoituksena olisi Steeve Briois’n parlamentaarisen toiminnan estäminen (fumus persecutionis), sillä se aloitettiin Maison des potes – Maison de l’égalité -yhdistyksen nostettua kanteen ennen kuin hän ryhtyi hoitamaan tehtäviään Euroopan parlamentin jäsenenä;

1.  päättää pidättää Steeve Briois’n koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan oikeusministerille ja Steeve Briois’lle.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.