Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 5 artiklan,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 annetun komission valkoisen kirjan ”Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten” (COM(2012)0055),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9, 145, 148, 149, 152, 153, 174 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston (Yhteisvastuu),

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 1, 3, 4, 5, 8, 10 ja 13,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen 22. kesäkuuta 2015 antaman kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä,

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2018 annetun neuvoston suosituksen euroalueen talouspolitiikasta(2),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät yhteisötalouden edistämisestä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Talouspolitiikan 2018 EU-ohjausjakso: maakohtaiset suositukset” (COM(2018)0400),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2018” (COM(2017)0690),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun luonnoksen komission ja neuvoston yhteiseksi työllisyysraportiksi, joka on oheisasiakirja komission 22. marraskuuta 2017 antamaan tiedonantoon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2018 (COM(2017)0674),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2017)0677) ja siitä 19. huhtikuuta 2018 vahvistetun Euroopan parlamentin kannan(3),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta (COM(2017)0770),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission asiakirjan ”Kertomus varoitusmekanismista – vuosi 2018” (COM(2017)0771),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2018 alustavien talousarviosuunnitelmien kokonaisarviointi” (COM(2017)0800),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustaminen” (COM(2017)0250),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Työssäkäyvien vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen tukemista koskeva aloite” (COM(2017)0252),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa luodaan tilannekatsaus vuonna 2013 annettuun suositukseen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (SWD(2017)0258),

–  ottaa huomioon komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019) ja Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020) sekä 7. maaliskuuta 2011 annetut asiaan liittyvät neuvoston päätelmät(4),

–  ottaa huomioon Barcelonan vuoden 2002 tavoitteet, joilla pyritään vuoteen 2010 mennessä tarjoamaan päivähoitopaikka vähintään 90 prosentille kolmivuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmivuotiaista lapsista,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite kolmen vuoden jälkeen” (COM(2016)0646),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta (COM(2016)0604),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Lisätään Euroopan investointeja kasvuun ja työllisyyteen: Euroopan strategisten investointien rahaston toinen toimintakausi ja uusi Euroopan ulkoinen investointiohjelma” (COM(2016)0581),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle: Vahvistetaan yhdessä inhimillistä pääomaa, työllistettävyyttä ja kilpailukykyä” (COM(2016)0381),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

–  ottaa huomioon kiertotalouspaketin(5),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopassa investoidaan taas – Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet” (COM(2016)0359),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemisen käynnistäminen” (COM(2016)0127) ja sen liitteet,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”Keinot loukkaantumisesta tai sairaudesta toipuvien työntekijöiden integroimiseksi uudelleen laadukkaisiin työpaikkoihin”(6),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2018 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat”(7),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä(8),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen talouspolitiikasta(9),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vähimmäistoimeentulosta köyhyyden torjunnassa(10),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman uudesta osaamisohjelmasta Euroopalle(11),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(12),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Köyhyys: sukupuolinäkökulma”(13),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman työterveyttä ja työturvallisuutta koskevasta EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020(14),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”Eläkkeiden riittävyyttä koskeva raportti 2018: nykyinen ja tuleva vanhuusiän tulojen riittävyys EU:ssa”,

–  ottaa huomioon väestön ikääntymistä koskevan komission kertomuksen vuodelta 2018: ”Ageing Report: Economic and budgetary projections for the EU Member States (2016-2070)”,

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 ottaa huomioon vahvistamansa kannanehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi pimeän työn ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tehtävän yhteistyön edistämistä käsittelevän eurooppalaisen foorumin perustamisesta(15),

–  ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja vuonna 2014 käynnistetyn Torinon prosessin, jolla pyritään vahvistamaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan sopimusjärjestelmää Euroopan neuvostossa ja sen suhteessa Euroopan unionin oikeuteen(16),

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta (syyskuu 2015),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen maaliskuussa 2017 antaman erityiskertomuksen nro 5/2017: ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8–0329/2018),

A.  ottaa huomioon, että euroalueen kausitasoitettu työttömyysaste oli kesäkuussa 2018 laskenut 8,3 prosenttiin, kun se kesäkuussa 2017 oli 9,0 prosenttia, ja että kyseessä oli joulukuun 2008 jälkeen alhaisin työttömyysaste euroalueella; toteaa, että euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden työllisyysasteiden erot ovat huomattavat ottaen huomioon, että kesäkuussa 2018 alhaisimmat työttömyysasteet kirjattiin Maltassa (3,9 %) ja Saksassa (3,4 %), kun taas korkeimmat – ja yhä huolestuttavat – työttömyysasteet olivat Kreikassa (20,2 % huhtikuussa 2018) ja Espanjassa (15,2 %) ja että työllisyysaste oli Kreikassa 57,8 prosenttia ja Espanjassa 65,5 prosenttia;

B.  toteaa, että kesäkuussa 2018 euroalueen nuorisotyöttömyysaste oli 16,9 prosenttia, kun vastaava luku kesäkuussa 2017 oli 18,9 prosenttia; katsoo, että vaikka kyseinen työttömyysaste onkin laskussa, on se yhä liian korkea ja yli kaksi kertaa korkeampi kuin keskimääräinen kokonaistyöttömyysaste, sillä joissakin maissa työttömänä on suunnilleen yksi nuori kolmesta; toteaa, että päävastuu työttömyyden torjunnasta on jäsenvaltioilla ja niiden olisi kehitettävä työmarkkinoiden sääntelykehyksiä, koulutusjärjestelmiä ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja pantava ne täytäntöön, jotta voidaan varmistaa muun muassa sellaisten kunnollisten työpaikkojen luominen, joista maksetaan kunnollista palkkaa;

C.  toteaa, että euroalueen jäsenvaltioiden väliset erot nuorisotyöttömyysasteissa ovat myös merkittävät, sillä kesäkuussa 2018 euroalueen alhaisimmat nuorisotyöttömyysasteet olivat Maltassa (5,5 %) ja Saksassa (6,2 %) ja korkeimmat Kreikassa (42,3 % huhtikuussa 2018), Espanjassa (34,1 %) ja Italiassa (32,6 %);

D.  ottaa huomioon, että joissakin muissa jäsenvaltioilla on rakenteellisia työmarkkinahaasteita, kuten alhainen osallistumisaste sekä osaamiseen ja pätevyyteen liittyvä kohtaanto-ongelma; ottaa huomioon, että tarvitaan yhä enemmän konkreettisia toimia työelämän ulkopuolella olevan työvoiman integroimiseksi tai uudelleenintegroimiseksi työelämään, jotta voidaan vastata työmarkkinoiden tarpeisiin;

E.  toteaa, että vuonna 2017 euroalueen kokonaistyöllisyysaste oli 71,0 prosenttia, kun taas naisten työllisyysaste oli 65,4 prosenttia; ottaa huomioon, että Euroopan unionin tavoitteena Eurooppa 2020 -strategiassa on nostaa 20–64-vuotiaiden työllisyysaste vähintään 75 prosenttiin muun muassa lisäämällä naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden osallistumista ja integroimalla maahantulijoita työmarkkinoille entistä paremmin; toteaa, että euroalueen työllisyysaste ylitti kriisiä edeltäneen huipun vuoden 2016 loppuun mennessä ja kasvoi 1,5 prosentilla vuoden 2018 toisella neljänneksellä verrattuna edellisen vuoden vastaavaan neljännekseen; toteaa, että työllisyysaste jäi kuitenkin kauas joissakin jäsenvaltioissa kymmenen vuotta sitten kirjatuista tasoista ja muistuttaa, että Itä-Euroopan maissa tämän voidaan katsoa johtuvan pikemminkin kokonaisväestön vähenemisestä pitkällä aikavälillä kuin työmarkkinoiden kielteisestä kehityksestä; toteaa, että työntekijöiden työtuntimäärien laskeva suuntaus, joka johtuu muun muassa vastentahtoisesta osa-aikatyöstä, on edelleen huolestuttavaa, vaikka se hieman väheni (0,3 %) vuonna 2017 edelliseen vuoteen verrattuna ja on edelleen noin 3,0 prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2008(17);

F.  toteaa, että työmarkkinoiden segmentoituminen vaikuttaa erityisesti naisiin, matalan osaamistason työntekijöihin, nuoriin ja ikääntyneisiin sekä vammaisiin ja maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin, jotka ovat myös todennäköisemmin osa-aikaisissa tai tilapäisissä työsuhteissa, joita esiintyy edelleen epätavanomaisten ja epätyypillisten työsuhteiden ja näennäisyrittäjyyden lisäksi; toteaa, että 55–64-vuotiaiden työllisyysaste EU:ssa oli 57 prosenttia vuonna 2017 eli 10 prosenttiyksikköä alle yleisen työllisyysasteen, ja sukupuolten välinen ero oli 13 prosenttiyksikköä – kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin vastaava luku koko työikäisen väestön osalta; toteaa, että väestörakenteen kehitys ennakoi ikääntyvien työntekijöiden määrän lisääntymistä;

G.  toteaa, että laadukkaan terveydenhuollon yleinen saatavuus on perustarve, joka jäsenvaltioiden on turvattava ja johon niiden on investoitava;

H.  toteaa, että vuonna 2016 köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden osuus euroalueella oli 23,1 prosenttia, joka on yhä vuoden 2009 lukua korkeampi, ja työssä käyvien köyhyysaste oli 9,5 prosenttia; toteaa, että 118:ta miljoonaa EU:n kansalaista uhkaa yhä köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen, mikä on miljoona enemmän kuin ennen kriisiä; toteaa, että edelleen ollaan hyvin kaukana Eurooppa 2020 -strategian tavoitteesta vähentää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä 20 miljoonalla vuoteen 2008 verrattuna; toteaa, että vaikka aineellinen puute vähenee, taloudellinen köyhyys ja köyhyysriski ovat kasvussa;

I.  toteaa, että euroalueen pitkäaikaistyöttömyysaste on laskussa (vuoden 2016 viidestä prosentista 4,4 prosenttiin vuonna 2017), mutta pitkäaikaistyöttömiä on työttömistä edelleen 48,5 prosenttia, mitä ei voida hyväksyä;

J.  toteaa, että työllisyyttä ja sosiaalialaa käsittelevän vuoden 2018 julkaisun ”Employment and Social Developments in Europe” (ESDE) mukaan palkkojen nousuun vaikuttavan työntekijäkohtaisen tuottavuuden maltillinen kasvuvauhti liittyy osa-aikatyöpaikkojen suuremman osuuden ja alhaisemman työtuntimäärän kaltaisiin tekijöihin;

K.  toteaa, että osa-aika- ja tilapäistyön osuus euroalueella on pysynyt vakaana vuodesta 2013 lähtien, mutta niiden osuus kaikista työsopimuksista on suuri, sillä 21,2 prosenttia kaikista sopimuksista oli osa-aikaisia vuonna 2017; ottaa huomioon, että osa-aikatyön osuus naisten keskuudessa (31,4 %) on huomattavasti korkeampi kuin miesten keskuudessa (8,2 %), millä voi olla merkittävät vaikutukset tuloihin ja sosiaaliseen suojeluun liittyviin oikeuksiin; toteaa, että vuonna 2016 nuorten osuus tilapäisistä sopimuksista oli selvästi kaikkein suurin – 43,8 prosenttia kaikista 15–24-vuotiaista työntekijöistä;

L.  toteaa, että eläkkeiden riittävyys on edelleen haaste, sillä sosiaalisen syrjäytymisen riski kasvaa iän myötä, ja sukupuolten välinen 37 prosentin kuilu aiheuttaa edelleen vaikeuksia monille ikääntyville naisille lisäten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä; toteaa, että epätyypillisissä töissä olevien ja yrittäjinä toimivien henkilöiden eläkkeet ovat työntekijöitä alhaisempia;

M.  toteaa, että sosiaalipalvelujen, kuten lastenhoito-, terveydenhoito- ja pitkäaikaishoitopalvelujen sekä liikkuvuutta tukevien kohtuuhintaisten palvelujen, saannilla on merkittävä vaikutus tulojen riittävyyteen, erityisesti pienituloisten tai sosiaalisesta suojelusta riippuvaisten ihmisten kohdalla;

1.  panee merkille, että vaikka euroalueen taloudelliset olosuhteet ovat tällä hetkellä suotuisat ja kokonaistyöllisyys kasvaa tasaisesti, talouden elpyminen ei ole jakautunut tasaisesti euroalueella ja parantamisen varaa on edelleen paljon talouden lähentymisessä sekä nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden, sukupuolten epätasa-arvon, työmarkkinoiden segmentoitumisen ja eriarvoisuuden torjunnassa varsinkin, kun on kyse haavoittuvassa asemassa olevista ryhmistä ja kun halutaan vähentää koulutustaan alempiarvoista työtä tekevien lukumäärää, köyhyyttä yleensä ja työssäkäyvien köyhyyttä erityisesti, poistaa lasten köyhyys ja edistää tuottavuutta ja palkkojen nousua; panee merkille, että tuloerot olisivat olleet paljon suuremmat ilman sosiaalisten tulonsiirtojen uudelleenjakovaikutuksia, sillä niiden ansiosta köyhyysvaarassa olevien ihmisten osuus aleni noin kolmanneksella (33,7 %) vuonna 2015; pitää valitettavana, että vaikutus oli riittämätön ja vaihteli suuresti eri jäsenvaltioissa, sillä tuloerot pienenivät yli 20 prosentilla Belgiassa, Suomessa ja Irlannissa mutta alle 10 prosentilla Virossa, Kreikassa, Italiassa, Latviassa ja Portugalissa;

2.  korostaa, että sosiaaliset oikeudet sekä asianmukaisesti toimiva ja tehokas sosiaalisen suojelun järjestelmä, joka tarjoaa riittävää suojelua kaikille työntekijöille heidän työsuhteensa tai -sopimuksensa tyypistä tai muodosta riippumatta, ovat aktiivisten ja kestävien työmarkkinatoimenpiteiden lisäksi tärkeitä ennakkoedellytyksiä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiselle, erityisesti kaikkien heikoimmassa asemassa olevien osalta, osallistavien kansallisten työmarkkinoiden varmistamiselle sekä koko euroalueen talouden kestävyydelle ja kilpailukyvylle;

3.  on tyytyväinen jäsenvaltioille rakenneuudistusten tukiohjelmasta osoitettuun entistä suurempaan taloudelliseen tukeen, jotta ne voivat jatkaa uudistuksiaan ja luoda korkealaatuisia työpaikkoja työllisyyden parantamiseksi ja työttömyyden vähentämiseksi keskittyen pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden ratkaisemiseen sekä pyrkiä nostamaan palkkoja; on tyytyväinen komission ehdotukseen laajentaa rakenneuudistusten tukiohjelmaa kattamaan myös valtioita, joiden valuuttana ei ole euro, jotta voidaan edistää taloudellista ja sosiaalista lähentymistä kaikkialla EU:ssa;

4.  panee merkille komission vuoden 2018 maakohtaiset suositukset merkittävänä osana eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaa prosessia ja on tyytyväinen, että suosituksissa kiinnitetään erityistä huomiota sosiaalisiin haasteisiin; kannustaa komissiota varmistamaan sosiaalisten ja taloudellisten maakohtaisten suositusten välisen johdonmukaisuuden sekä noudattamaan vakaus- ja kasvusopimuksen joustolauseketta vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää joustoa koskevan yhteisesti sovitun neuvoston kannan mukaisesti; panee huolestuneena merkille, että vain 50 prosenttia vuoden 2017 maakohtaisista suosituksista pantiin joko täysin tai osittain täytäntöön, ja kannustaa jäsenvaltioita siksi tehostamaan toimiaan suositusten täytäntöön panemiseksi erityisesti seuraavilla aloilla:

5.  korostaa siksi, että kunnollisten työpaikkojen luominen, sosiaalisen suojelun saatavuus työsuhteesta tai -sopimuksen tyypistä riippumatta, ja palkkojen nousu vaikuttavat merkittävästi eriarvoisuuden, köyhyysriskin ja sosiaalisen syrjäytymisen vähenemiseen sekä auttavat nostamaan elintasoa ja tukemaan talouden elpymistä; korostaa, että jäsenvaltioiden uudistuksissa, joita tehdään komission maakohtaisten suositusten mukaisesti, olisi siksi keskityttävä erityisesti politiikkatoimiin, joilla lisätään tuottavuutta ja kestävän kasvun potentiaalia, tuetaan laadukkaiden työpaikkojen luomista ja vähennetään eriarvoisuutta ja köyhyyttä, erityisesti lapsiköyhyyttä; kannustaa luomaan toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden malleja ja varmistamaan samalla sopeutumiskyvyn, edistämään osallistavia työmarkkinoita sekä varmistamaan työ- ja yksityiselämän kohtuullisen yhteensovittamisen;

6.  on tyytyväinen 13. maaliskuuta 2018 annettuun komission tiedonantoon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanon seurannasta (COM(2018)0130), jossa pilari sovitetaan eurooppalaisen ohjausjaksoon ottamalla sen painopistealat huomioon kansallisella tasolla toteutettujen toimenpiteiden ja saavutetun edistymisen analysoinnissa; korostaa, että EU:n sosiaalisten tavoitteiden ja sitoumusten olisi oltava yhtä tärkeitä painopisteitä kuin taloudellisten tavoitteidenkin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan sosiaalisia oikeuksia panemalla Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöön siten, että EU:lle rakennetaan todellinen sosiaalinen ulottuvuus (lainsäädännöllä, poliittisen päätöksenteon mekanismeilla ja asianmukaisella tasolla tarjolla olevilla rahoitusvälineillä);

7.  panee merkille, että euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden työmarkkinat poikkeavat merkittävästi toisistaan, mikä vaikeuttaa niiden moitteetonta toimintaa; kehottaa näin ollen laatimaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toissijaisuusperiaatteen soveltamista, hyvin suunniteltuja työmarkkinatoimia ja -uudistuksia, joilla luodaan laadukkaita työpaikkoja, edistetään yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja työntekijöiden tasavertaista kohtelua sekä yhteisö- ja solidaarisuustaloutta, helpotetaan yhdenvertaista pääsyä työmarkkinoille ja sosiaalisen suojelun piiriin, helpotetaan työvoiman liikkuvuutta, saatetaan työttömät takaisin työmarkkinoille ja puututaan eriarvoisuuteen ja sukupuolten epätasa-arvoon; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään sosiaali- ja talouspolitiikkaa työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen(19) sisältämien periaatteiden mukaisesti ja varmistamaan erityisesti riittävän toimeentulotuen, työmarkkinoille pääsyn ja laadukkaiden palvelujen saatavuuden, joita kaikkia pidetään kestävien tulosten kannalta perustavanlaatuisina;

8.  painottaa tarvetta nostaa työllisyysastetta ja edistää kunnollisten työpaikkojen luomista, erityisesti pitkäaikaistyöttömien, matalan osaamistason työntekijöiden, nuorten ja ikääntyneiden työntekijöiden, naisten, maahanmuuttajien, vammaisten henkilöiden, vähemmistöjen ja marginalisoituneiden yhteisöjen, kuten romanien, keskuudessa, jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian vähintään 75 prosentin työllisyysasteen tavoite ja lieventää köyhyysriskiä, varsinkin lapsien ja työssäkäyvien köyhyyttä, sekä näiden ihmisten kohtaamaa sosiaalista syrjäytymistä; korostaa tarvetta vähentää köyhyydestä kärsivien ihmisten määrää, jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 ‑strategian tavoite köyhien määrän vähentämisestä 20 miljoonalla ihmisellä; korostaa tarvetta vähentää lapsiköyhyyttä panemalla täytäntöön EU:n laajuinen lapsitakuu;

9.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimia ja strategioita Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisesti, jotta voidaan vastata niiden henkilöiden sosiaalisiin tarpeisiin, joiden on vaikea päästä työmarkkinoille ja jotka elävät äärimmäisessä puutteessa, kuten kodittomat, lapset ja nuoret sekä kroonisista fyysisistä ja mielenterveysongelmista kärsivät;

10.  vaatii kansallisia strategioita ja EU:n tason koordinointia ikäsyrjinnän torjumiseksi työmarkkinoilla, kun otetaan huomioon ikääntyneiden työntekijöiden kasvava osuus EU:n työvoimassa, muun muassa tiedottamalla yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetusta neuvoston direktiivistä 2000/78/EY(20), mukauttamalla työterveys- ja -turvallisuusasetuksia kestävän työllisyyden tavoitteisiin ottaen huomioon uudet ja tulevat työhön liittyvät riskit, varmistamalla mahdollisuuden elinikäisen oppimiseen sekä parantamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista tukevia toimia;

11.  kehottaa euroalueen jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti myönteisiä talousnäkymiä ja toteuttamaan työmarkkinauudistuksia, joissa keskitytään sellaisten työpaikkojen luomiseen, joilla edistetään ennakoitavia, varmoja ja toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita ja työehdot sisältäviä oikeudellisesti varmoja työsopimuksia, torjumalla näennäisyrittäjyyttä ja varmistamalla riittävän sosiaalisen suojelun työsuhteesta tai työsopimuksen tyypistä riippumatta; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön ehdotetun neuvoston suosituksen sosiaalisen suojelun saatavuudesta ja kannustamaan epätyypillisessä työssä olevia henkilöitä kirjautumaan sosiaalisen suojelun järjestelmiin; pitää erittäin tärkeinä meneillään olevia neuvotteluja ennakoitavia ja avoimia työoloja koskevasta direktiivistä;

12.  kehottaa jäsenvaltioita investoimaan koko elämänkaaren kattaviin hoitopalveluihin, jatkamaan Barcelonan vuoden 2002 päivähoitotavoitteisiin pyrkimistä sekä kehittämään hoitotavoitteita ikääntyneitä ja huollettavia henkilöitä varten; katsoo, että perheen sisäiset hoitopalvelut eivät saisi vaikuttaa kielteisesti sosiaali- tai eläke-etuuksiin; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita varmistamaan, että eläkeoikeuksien karttuminen on riittävää;

13.  kehottaa euroalueen jäsenvaltioita kaventamaan sukupuolten välisiä eläke-eroja ja varmistamaan sukupolvien välisen tasa-arvon kohtuullisilla ja riittävillä eläke-etuuksilla, jotta voidaan poistaa ikääntyvien köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen sekä turvata samalla eläkejärjestelmien pitkän aikavälin kestävyys ja riittävyys; kehottaa niitä myös nostamaan suurempia eläkemaksuja tarjoavien kunnollisten työpaikkojen työllisyysastetta, jolloin nuorempaan sukupolveen ei kohdistu kohtuuton taakka; panee huolestuneena merkille, että useimmissa euroalueen jäsenvaltioissa sekä sukupuolten väliset eläke-erot että varhaiseläkkeelle jäävien määrät ovat edelleen suuria; huomauttaa, että eläkejärjestelmien kestävyyttä voidaan muiden aloitteiden ohella parantaa vähentämällä työttömyyttä, puuttumalla tehokkaasti pimeään työhön ja integroimalla maahanmuuttajat ja pakolaiset työmarkkinoille; suhtautuu myönteisesti eläkkeiden riittävyyttä koskevassa komission raportissa (2018) esitettyyn suositukseen, jonka mukaan tarvitaan kokonaisvaltaista pohdintaa vanhuusiän tulojen riittävyydestä ja eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyydestä; kehottaa tekemään lisäanalyyseja kaikkein iäkkäimpien tilanteesta, sillä heidän eläkeoikeutensa ovat saattaneet ajan myötä pienentyä inflaation vuoksi;

14.  katsoo, että jäsenvaltioiden sosiaalisen suojelun järjestelmien uudistukset on suunniteltava siten, että helpotetaan työkykyisten henkilöiden osallistumista työmarkkinoille varmistamalla työnteon kannattavuus; korostaa tässä yhteydessä, että tulotuki olisi kohdistettava eniten apua tarvitseville;

15.  panee merkille, että vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä avointen työpaikkojen osuus euroalueella oli 2,1 prosenttia, kun se vuonna 2017 oli 1,9 prosenttia; painottaa, että soveltuvia taitoja voidaan hankkia ja osaamisen kohtaanto-ongelmiin puuttua parantamalla koulutuksen, myös kohdennetun laadukkaan koulutuksen, laatua, kohtuuhintaisuutta ja saatavuutta, parantamalla tutkintojen vastavuoroista tunnustamista, vahvistamalla täydennys- ja uudelleenkoulutusta koskevia toimenpiteitä kiinnittämällä erityistä huomiota perustaitoihin sekä tarjoamalla epävirallisia aikuiskoulutusmahdollisuuksia, jotka edellyttävät asianmukaista tukea, myös EU:n rahoitusta, rajoittamatta kuitenkaan SEUT-sopimuksen 149 artiklan soveltamista, sekä kansallisen ja alueellisen tason rahoitusta; vaatii tässä yhteydessä kohdennettuja toimenpiteitä, joilla tuetaan haavoittuvia ryhmiä, kuten romaneja, vammaisia henkilöitä, koulupudokkaita, pitkäaikaistyöttömiä, maahanmuuttajia ja pakolaisia; painottaa, että on lisättävä ammatillisen koulutuksen merkityksellisyyttä työmarkkinoilla ja lisättävä sen houkuttelevuutta akateemisiin urapolkuihin verrattuna; kannattaa taitojen parantamista koskevan aloitteen täytäntöönpanon jatkamista ja seurantaa, jotta ihmiset voivat hankkia 2000-luvun perustaitoja; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle digitaalisia ja yrittäjätaitoja koskevan kattavan koulutuksen sekä ottamaan digitaaliseen talouteen siirtymisen huomioon taitojen parantamisessa ja uudelleenkoulutuksessa;

16.  on huolissaan siitä, että 19:ssä EU:n jäsenvaltiossa julkisyhteisöjen koulutusmenojen keskimääräinen prosenttiosuus BKT:stä laski vuosittain vuosina 2009–2016(21); painottaa, että julkiset koulutusjärjestelmät, joilla on riittävät resurssit, ovat keskeisen tärkeitä tasa-arvon ja sosiaalisen osallisuuden toteutumiselle;

17.  panee huolestuneena merkille, että monilla unionin kansalaisilla on edelleen kehno lukutaito tai lukemisvaikeuksia, mukaan lukien toiminnallinen lukutaidottomuus ja medialukutaidottomuus, mikä on erittäin huolestuttavaa merkityksellisen ja tosiasiallisen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille osallistumisen kannalta;

18.  kannustaa edistämään harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä koulutusmalleja ja vastaavanlaisia toimia; korostaa, että toimiva yhteys koulutuksen, tutkimuksen, innovoinnin ja työmarkkinoiden välillä voi vaikuttaa ratkaisevasti työpaikkojen luomiseen;

19.  korostaa, että turvallinen ja asianmukainen oppimisympäristö on tärkeä opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan hyvinvoinnille;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan työmarkkina-, koulutus- ja sosiaalipoliittisia erityistoimenpiteitä, joilla varmistetaan vammaisten ja heikommat lähtökohdat omaavien olevien henkilöiden tehokas osallistaminen;

21.  korostaa tarvetta suunnitella ja edistää kouluissa järjestelmällistä ja ajan tasalla olevaa ammatinvalinnanohjausta, varsinkin maaseudulla sekä raja-, vuoristo- ja saarialueilla;

22.  tukee opiskelijoiden, työntekijöiden, urheilijoiden ja taiteilijoiden liikkuvuutta EU:ssa ja euroalueella; on kuitenkin huolissaan siitä, että huomattavat erot euroalueen elin- ja työoloissa johtavat pakkomuuttoon, joka pahentaa entisestään ns. aivovuodon vaikutuksia; huomauttaa, että aivovuotoilmiöön voidaan puuttua vain luomalla kunnollisia työpaikkoja ja toteuttamalla tehokkaita koulutus- ja uraohjausstrategioita; kehottaa puuttumaan tähän ilmiöön tehokkaasti tulevilla koulutus- ja työmarkkinapoliittisilla toimilla, joihin kuuluu myös eurooppalaisen koulutusalueen täysimääräinen kehittäminen; korostaa, että on kehitettävä eurooppalainen opiskelijakortti, jotta voidaan edistää oppimiseen liittyvää liikkuvuutta ja helpottaa tutkintojen ja ammattipätevyyksien vastavuoroista tunnustamista ja myös vähentää opiskelijoille ja koulutuslaitoksille aiheutuvia hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia;

23.  painottaa, että Koulutus 2020 -aloitteen vertailuarvojen mukaan vuoteen 2020 mennessä enää alle 15 prosentilla 15-vuotiaista pitäisi olla heikot taidot lukemisen, matematiikan ja luonnontieteiden alalla; pitää myönteisenä, että uuteen sosiaali-indikaattoreiden tulostauluun on sisällytetty 15-vuotiaille ”alisuoriutumista koulutuksessa” koskeva vertailuarvo (PISA-ohjelman eli kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman matematiikassa heikosti menestyvät);

24.  muistuttaa, että Koulutus 2020 -aloitteen vertailuarvojen mukaan tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä vähintään 95 prosenttia lapsista (neljä vuotta täyttäneistä alle kouluikäisistä) osallistuu varhaiskasvatukseen; tähdentää, että sosiaali-indikaattoreiden tulostauluun sisältyy vain yksi varhaiskasvatukseen liittyvä indikaattori, joka koskee virallisessa hoidossa olevia alle kolmevuotiaita lapsia; huomauttaa, ettei siinä ole tietoja tätä vanhempien mutta alle kouluikäisten lasten osallistumisesta varhaiskasvatukseen eikä päivähoitotarjonnan laajuudesta tuntimääräisesti mitattuna;

25.  korostaa avoimen koulutuksen ja avointen yliopistojen myönteistä merkitystä tietämyksen ja osaamisen hankkimisessa ja mainitsee erityisesti työntekijöiden verkkokoulutusohjelmat, jotka ovat dynaaminen ja osallistujien senhetkisiä tarpeita ja etuja vastaava oppimismuoto;

26.  toistaa vaatimuksensa, että Erasmus+-ohjelman määrärahat vähintään kolminkertaistetaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta sen avulla voidaan tavoittaa yhä useampia nuoria, nuorisojärjestöjä sekä ylemmän perusasteen ja keskiasteen opiskelijoita ja harjoittelijoita kaikkialla Euroopassa; kehottaa kiinnittämään huomiota erityisesti sosioekonomiselta taustaltaan heikommassa asemassa oleviin, jotta he voivat osallistua ohjelmaan, samoin kuin vammaisiin henkilöihin vammaisten henkilöiden oikeuksista tehtyyn YK:n yleissopimukseen perustuvien EU:n ja jäsenvaltioiden velvoitteiden mukaisesti;

27.  huomauttaa, että kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla on EU:ssa strategista potentiaalia työpaikkojen ja vaurauden luomiseen; korostaa, että kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla toimii 11,2 prosenttia kaikista EU:n talouden yksityisistä yrityksistä ja 7,5 prosenttia sen koko työvoimasta ja että ne synnyttävät 5,3 prosenttia EU:n koko bruttoarvonlisäyksestä; painottaa kulttuurialan ja luovien toimialojen merkitystä Euroopan kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja edistämisessä sekä niiden panosta talouskasvuun, innovointiin ja työllisyyteen, etenkin nuorisotyöllisyyteen;

28.  korostaa, että riittävät investoinnit ja suunnittelu koulutuksen ja etenkin digitaalisten taitojen ja ohjelmoinnin alalla ovat välttämättömiä, jotta voidaan turvata unionin kilpailuasema, koulutetun työvoiman saatavuus ja työvoiman työllistettävyys;

29.  kehottaa komissiota antamaan nuorille kannustimia ja teknistä apua oman yrityksen perustamisessa ja ehdottamaan toimia, joilla edistetään yrittäjyyttä myös jäsenvaltioiden opinto-ohjelmissa;

30.  painottaa tarvetta jatkaa uudistuksia, joilla valmistellaan työmarkkinoita ja työvoimaa kaikenikäisiä ja -taustaisia ihmisiä koskevaan digitaaliseen muutokseen joustavalla ja oppijakeskeisellä lähestymistavalla, erityisesti varmistamalla elinikäisen oppimisen ja digitaalisten taitojen opetuksen riittävä tarjonta, mikä on olennaisen tärkeää tietoperustaiselle taloudelle; korostaa elinikäisen uraohjauksen merkitystä tekijänä, jonka avulla voidaan varmistaa osallistuminen asianmukaiseen, joustavaan ja laadukkaaseen koulutukseen ja urapolkuihin; muistuttaa tässä yhteydessä osaamisennusteiden rajoituksista, jotka johtuvat työmarkkinoiden nopeasti muuttuvasta luonteesta, ja korostaa tältä osin monialaisten taitojen kuten viestinnän, ongelmanratkaisun, luovuuden ja oppimiskyvyn merkitystä, sillä ne kaikki parantavat ihmisten selviytymiskykyä ja edistävät kykyä sopeutua muutoksiin ja hankkia uusia taitoja koko elämän ajan; painottaa tarvetta varmistaa, että kansalliset sosiaalisen suojelun järjestelmät tarjoavat asianmukaista suojelua kaikille työntekijöille, myös uudentyyppisissä työn muodoissa ja työsuhteissa työskenteleville työntekijöille, sekä kattavat riittävällä tavalla sellaiset henkilöt, jotka eivät kykene työskentelemään tai eivät löydä työtä; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään työmarkkinapolitiikkaa, joka tukee liikkuvuutta alojen välillä ja työntekijöiden uudelleenkoulutusta, mikä on entistä tärkeämpää työmarkkinoiden sopeutuessa talouksiemme digitaaliseen muutokseen; korostaa siksi tarvetta varmistaa sekä ammattiliittojen että työnantajajärjestöjen osallistuminen, jotta taataan oikeudenmukainen muutos;

31.  kehottaa euroalueen jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat uudistukset ja lisäämään sosiaalisia investointeja, jotta ne voivat varmistaa terveydenhuoltojärjestelmiensä saatavuuden, kohtuuhintaisuuden, laadun ja kustannustehokkuuden; vaatii uutta EU:n tavoitetta lisätä merkittävästi terveiden elinvuosien määrää asettamalla ennaltaehkäiseminen hoitotoimenpiteiden ohella etusijalle EU:n terveyspolitiikassa; kehottaa jatkamaan aktiivisesti terveyskampanjoita;

32.  kehottaa laatimaan eurooppalaisen strategian laadukkaista pitkäaikaishoitojärjestelmistä ja niiden saatavuudesta pyrkimällä oikeuksiin ja yhteisöön perustuvaan, pitkäaikaishoidon ja -tuen toimintamalliin; vaatii merkittäviä investointeja pitkäaikaishoitopalveluihin, jotta voidaan valmistautua lisätarpeisiin, joita on odotettavissa väestörakenteen muutoksen myötä; on tietoinen pitkäaikaishoidon alan puutteellisista työoloista ja vaatii hoitotyön ja -palvelujen työolojen uudelleenarviointia keinona varmistaa pitkäaikaishoidon laatu;

33.  painottaa, että tarvitaan hyvin suunniteltuja politiikkatoimia työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi, myös tarjoamalla kohtuuhintaista lastenhoitoa, päivähoitoa ja pitkäaikaishoitoa, tasapainottamalla miesten ja naisten välisiä sukupuoleen perustuvia hoitorooleja sekä edistämällä mukautuvia työjärjestelyjä ja palkallisten äitiys-, isyys-, vanhempain- ja omaishoitovapaiden hyödyntämistä etuineen; katsoo, että vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevan monitahoisen direktiivin hyväksyminen on välttämätön edellytys työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi; peräänkuuluttaa myös eurooppalaista aloitetta, joka koskee omaishoitajien sosiaalista suojelua ja sosiaalipalveluja;

34.  painottaa, että on tärkeää vahvistaa jäsenneltyä vuoropuhelua sekä työnantajajärjestöjen, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen osallistumista työllisyys- ja sosiaalipolitiikkojen ja uudistusten suunnitteluun ja täytäntöönpanoon sekä niiden aktiivista osallistumista ohjausjaksoa koskevaan prosessiin;

35.  katsoo, että maailmanlaajuisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi työmarkkinoita koskevien jäsenvaltioiden sääntelykehysten on oltava selkeitä, yksinkertaisia ja joustavia sekä ylläpidettävä korkeita työelämän normeja;

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1. (2) EUVL C 179, 25.5.2018, s. 1. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0181. (4) EUVL C 155, 25.5.2011, s. 10. (5) Direktiivit (EU) 2018/849, (EU) 2018/850, (EU) 2018/851 ja (EU) 2018/852. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0325. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0078. (8) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 89. (9) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 200. (10) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 156. (11) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 135. (12) EUVL C 242, 10.7.2018, s. 24. (13) EUVL C 76, 28.2.2018, s. 93. (14) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 117. (15) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 157. (16) https://www.coe.int/en/web/turin-european-social-charter/turin-process (17) http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=8030&furtherPubs=yes (18) EUVL C 67, 20.2.2016, s. 1. (19) EUVL L 307, 18.11.2008, s. 11. (20) EUVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (21) Eurostatin tiedot.