Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2005(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0319/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0319/2018

Keskustelut :

PV 25/10/2018 - 9
CRE 25/10/2018 - 9

Äänestykset :

PV 25/10/2018 - 13.23
CRE 25/10/2018 - 13.23

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0439

Hyväksytyt tekstit
PDF 171kWORD 57k
Torstai 25. lokakuuta 2018 - Strasbourg
Globalisaation hallinta: kauppaa koskevat näkökohdat
P8_TA(2018)0439A8-0319/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2018 globalisaation hallinnasta: kauppaa koskevat näkökohdat (2018/2005(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan globalisaation hallinnasta (COM(2017)0240),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon globalisaation hallinnasta tasapainoisen ja edistyksellisen kauppapolitiikan avulla (COM(2017)0492),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta (COM(2017)0487),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanosta(1),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uudesta eteenpäin suuntautuvasta ja innovatiivisesta tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategiasta(2),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Kohti sähköisen kaupankäynnin strategiaa”(3),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission kertomuksen ”Kaikkien kauppa -strategian täytäntöönpano – Globalisaation hallinta edistyksellisen kauppapolitiikan avulla” (COM(2017)0491),

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2017 annetun komission kertomuksen vapaakauppasopimusten täytäntöönpanosta 1. tammikuuta 2016–31. joulukuuta 2016 (COM(2017)0654),

–  ottaa huomioon 25. syyskuuta 2015 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmasta ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 26/9, jossa se päätti perustaa avoimen hallitustenvälisen työryhmän, jossa käsitellään monikansallisia yhtiöitä ja muita liikeyrityksiä ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta ja jonka tehtävänä on laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline, jonka avulla säännellään ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten toimintaa,

–  ottaa huomioon kauppa- ja investointisopimusten ihmisoikeusvaikutusten arviointia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin 13. syyskuuta 2017 unionin tilasta pitämän puheen,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin(4),

–  ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1036 ja muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1037 muuttamisesta 12. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2321(5),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien tinan, tantaalin ja volframin, niiden malmien ja kullan toimitusketjuun sovellettavan, vastuullisten tuojien omaehtoiseen vakuutukseen perustuvan unionin due diligence ‑järjestelmän perustamisesta(6),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta(7),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(8),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista(9),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2018 julkaistun komission yksiköiden epävirallisen asiakirjan palautteesta ja edistymisestä EU:n vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanon ja sen valvonnan parantamiseksi (Feedback and way forward on improving the implementation and enforcement of Trade and Sustainable Development chapters in EU Free Trade Agreements),

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanon tilanteesta ”Implementing the UN Guiding Principles on Business and Human Rights – State of Play” (SWD(2015)0144),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2018 julkaistun vastuullista liiketoimintaa koskevan OECD:n due diligence -oppaan,

–  ottaa huomioon kidutuksesta vapaan kaupan liittouman (Alliance for Torture-Free Trade) toiminnan aloittamisen YK:n yleiskokouksessa 18. syyskuuta 2017,

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2017 annetun Euroopan perusoikeusviraston lausunnon yritystoiminnan ja ihmisoikeuksien alan oikeussuojakeinojen saatavuuden parantamisesta EU:n tasolla (1/2017),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan, jossa kielletään orjuus ja pakkotyö,

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2017 julkaistun Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja Maailman kauppajärjestön (WTO) toimintapoliittisen asiakirjan ”Making trade an engine of growth for all: the case for trade and for policies to facilitate adjustment”,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2017 julkaistun, globalisaation keskeisiä kysymyksiä tarkastelevan OECD:n asiakirjan ”Making globalisation work: better lives for all”(10),

–  ottaa huomioon vuonna 1970 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi ja vuonna 1995 tehdyn Unidroit’n yleissopimuksen varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä,

–  ottaa huomioon komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteisen tiedonannon ”Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia” (JOIN(2016)0029),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2018 voimaan tulleen EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen(11),

–  ottaa huomioon vuonna 2010 annetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 ja 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 167, 207, 208 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0319/2018),

A.  toteaa, että globalisaatio on jatkuva prosessi, joka on nopean teknologisen kehityksen takia synnyttänyt uusia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia tulevaisuuden haasteita, ja että muutoksia tapahtuu lähes kaikilla aloilla; huomauttaa, että sääntely- ja lainsäädäntökehys on jäänyt jälkeen tästä kehityksestä, mikä vaarantaa merkittävät sosiaaliset saavutukset;

B.  ottaa huomioon, että tuloerot ovat pysyneet ennätyksellisen korkeina, mutta äärimmäisessä köyhyydessä elävän väestön osuus on vähentynyt maailmanlaajuisesti 44 prosentista vuonna 1980 aina 10 prosenttiin vuonna 2015; yhtyy näin ollen komission näkemykseen, että globalisaatio asettaa haasteita myös siksi, että sen hyödyt jakautuvat epätasaisesti ihmisten ja alueiden välillä, ja jollei aktiivisia toimia toteuteta, vaarana on, että globalisaatio kärjistää teknologisen kehityksen vaikutusta ja äskettäistä talouskriisiä ja pahentaa entisestään eriarvoisuutta ja yhteiskunnan kahtiajakoa;

C.  katsoo, että globaalin kaupan avoimuudella ja globalisaatiolla on ollut myönteisiä vaikutuksia, sillä ne ovat nostaneet miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä, ja siten ne voivat edistää maiden talouskasvua, vaurautta ja kilpailukykyä; huomauttaa, että globalisaatio asettaa myös haasteita ja sen hyödyt jakautuvat epätasaisesti ihmisten ja alueiden välillä; katsoo, että globalisaatio ei saisi tapahtua ympäristön kustannuksella; toteaa EU:n kansalaisten vaativan yhä äänekkäämmin, että unionin kauppapolitiikalla varmistetaan, että EU:n markkinoille saapuvat tavarat on tuotettu ihmisarvoisissa ja kestävissä olosuhteissa ja että EU edistää arvoihin perustuvaa kaupan agendaa muuttuvassa globaalissa tilanteessa;

D.  katsoo, että arvoihin perustuva ”avoin ja reilu kauppa” ja investointipolitiikka edellyttävät monia tehokkaita liitännäistoimia kaupan vapauttamisesta EU:lle ja kolmansien maiden väestölle ja talouksille koituvien hyötyjen maksimoimiseksi ja haittojen minimoimiseksi; toteaa, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteilla pyritään poistamaan köyhyys ja saavuttamaan sosiaalista ja ympäristöön liittyvää edistystä ja niiden täytäntöönpanosta olisi tultava vertailuarvo, jolla arvioidaan unionin kauppapolitiikan menestystä;

E.  katsoo, että protektionismi on yksinkertaistava ja ponneton vastaus globalisaation haasteisiin; huomauttaa, että protektionistisella politiikalla, jota ei toteuteta WTO:n sääntöjen mukaisesti, on dominovaikutus kaikkiin ja se aiheuttaa haittaa maahantuojille, vientiyrityksille ja kuluttajille; katsoo, että reiluista ja eettisistä kauppasuhteista olisi tultava sääntö kansainvälisissä kauppasuhteissa;

F.  toteaa, että ihmisen toiminnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen laajuus ylittää IPCC:n pessimistisimmätkin ennusteet ja se kiihdyttää biologisen monimuotoisuuden tuhoutumista ja pahentaa erityisesti hiilivetyjen hyödyntämiseen liittyvää saastumista, joka uhkaa keskipitkällä aikavälillä ekosysteemien, erityisesti meriekosysteemien, säilymistä;

G.  toteaa, että EU:lla on oikeus toteuttaa kulttuuri- ja audiovisuaalisten palvelujen kauppaa koskevia toimia, joiden tarkoituksena on suojella ja edistää kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta samoin kuin kulttuuriperintöä ja auttaa osaltaan laadukasta koulutusta koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 4 saavuttamisessa; toteaa, että näihin muihin määräyksiin kuuluu yhteinen kauppapolitiikka SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaisesti;

H.  toteaa, että SEU-sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan EU:n on kunnioitettava kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta sekä huolehdittava Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä;

I.  toteaa, että Euroopan perinteiden kirjo on runsas ja sen kulttuuriteollisuus ja luovat toimialat, pk-yritykset ja julkisten mediaorganisaatioiden ja julkisen elokuvarahoituksen eri järjestelmät ovat vahvoja; toteaa, että EU:n kansainvälisen kaupan lähestymistavan mukaisesti kulttuurin monimuotoisuuden edistämistä, kulttuurin saatavuutta ja demokraattista vuoropuhelua on jatkossakin pidettävä ohjaavana periaatteena;

J.  toteaa, että kulttuuriala ja luovat toimialat luovat osaltaan ihmisarvoisia työpaikkoja ja edistävät taloudellista vaurautta ja niiden osuus EU:n BKT:stä on noin 2,6 prosenttia, minkä lisäksi nämä alat kasvavat muuta taloutta nopeammin ja lukeutuvat talouskriisistä parhaiten selviytyneisiin aloihin; toteaa, että kulttuuriteollisuuden ja luovien toimialojen tuotteiden ja palvelujen kaupan kehityksellä on merkittävä asema kestävän talouskasvun ja työpaikkojen syntymisen edistäjänä Euroopassa;

K.  toteaa, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään henkilötietojen käsittelylle tiukat vaatimukset, joissa edellytetään jakelualustoilta ja suoratoistopalveluilta tietyn tasoista vastuuta kansainvälisen kaupan sääntelyssä;

L.  toteaa, että globalisaation hallinta kulttuurihyödykkeiden kauppaa koskevien näkökohtien osalta merkitsee kaikkien kulttuuriperinnön suojelua koskevien kansainvälisten yleissopimusten ja erityisesti vuoden 1954 Haagin yleissopimuksen, vuoden 1970 Unescon yleissopimuksen ja vuoden 1995 Unidroit’n yleissopimuksen määräysten tiukkaa noudattamista;

M.  toteaa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu edistää kunnioitusta ja keskinäistä ymmärrystä ja kannustaa oikeudenmukaisempaan sosiaaliseen ja taloudelliseen vaihtoon, kaupankäynti mukaan lukien, ja auttaa siten kehittämään kaikkien osapuolten etuja tasapuolisesti kunnioittavia käytäntöjä ja torjumaan kohtuuttomien sopimusehtojen ja yksipuolisten ehtojen kaltaisia epäoikeudenmukaisia käytäntöjä;

Globalisaation hallinta

1.  panee tyytyväisenä merkille komission pohdinta-asiakirjan globalisaation hallinnasta ja sen, että siinä keskitytään globalisaation myönteisten vaikutusten hyödyntämisen helpottamiseen mutta huomautetaan myös, että kielteisiä vaikutuksia on torjuttava;

2.  painottaa, että kansainvälinen kauppa on ratkaisevassa asemassa maiden talouskehityksen ja yhteistyön kannalta globalisoituneessa taloudessa ja lisäksi sillä on perustava vaikutus rauhaan, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään kasvuun, työllisyyteen, köyhyyden ja heikon ruokaturvan poistamiseen, ihmisoikeuksiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan; toteaa näin ollen, että EU:lla on kasvava vastuu siitä, että se auttaa löytämään vastauksia näihin haasteisiin globaaleissa kauppa- ja ulkosuhteissaan;

3.  huomauttaa, että on tarpeen vahvistaa tehokkaasti kaksikäyttötuotteiden kaupan valvontaa, ja kehottaakin panemaan täytäntöön kansainvälisen asekauppasopimuksen mukaiset unionin velvoitteet;

Tilannekatsaus

4.  toteaa, että globalisaation myötä maat ja taloudet ovat yhä enemmän sidoksissa toisiinsa; huomauttaa, että tämä on johtanut kansainvälisten arvoketjujen syntyyn, ja korostaa, että nämä arvoketjut muuttavat kansainvälisen työnjaon ja valtioiden keskinäisen riippuvuuden luonnetta; muistuttaa, että niiden äärimmäisen monimutkainen luonne, avoimuuden puute ja vastuiden heikentyminen voivat kasvattaa ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien loukkausten riskiä sekä lisätä tosiasiallista rankaisemattomuutta ympäristörikoksista ja laajamittaista veronkiertoa ja veropetoksia; muistuttaa yhteisiin sääntöihin ja arvoihin perustuvan EU:n kauppapolitiikan hyödyistä esimerkiksi ihmisoikeuksia, työehtoja ja ympäristönsuojelua koskevissa kysymyksissä;

5.  toteaa, että globalisaation hyödyt jakautuvat epätasaisesti alueiden välillä ja yhteiskuntien sisällä, sillä jotkin alueet ja alat hyötyvät siitä suuresti, kun taas toiset kärsivät rakennemuutoksesta ja pahenevasta työttömyydestä; huomauttaa, että yhdessä automatisoinnin ja digitalisoinnin kaltaisten teknologian muutosten kanssa tämä on syynä siihen, että tietyt yhteiskunnan osat suhtautuvat globalisaatioon yhä epäluuloisemmin tai torjuvat sen; panee merkille, että finanssi- ja talouskriisit vaikuttivat tulonjakoon ja pahensivat köyhyysongelmaa; huomauttaa, että kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja kuvaava keskimääräinen Gini-kerroin saavutti vuonna 2014 korkeimman mitatun arvonsa 30 vuoteen, mutta suuntaus oli erityisen negatiivinen pieni- ja keskituloisten ryhmässä; toteaa, että keskiluokka on supistunut monissa EU:n jäsenvaltioissa ja sen osuus kokonaistuloista on vastaavasti vähentynyt; katsoo, että keskiluokan supistuminen, kansalaisten pelko sosiaalisen ja taloudellisen asemansa menettämisestä ja globalisaatioon kohdistuva epäluulo voivat yhdessä johtaa protektionismiin, joka on yksinkertaistava vastaus yhteisiin pelkoihin; toteaa, että kansallismieliset ja protektionistiset politiikat tai nykyistä kehitystä jatkavat politiikat eivät tässä yhteydessä ole oikea ratkaisu;

6.  huomauttaa, että kestävät ja kukoistavat kotimaiset tulevaisuudennäkymät helpottavat EU:hun suuntautuvan laittoman muuttoliikkeen hallintaa ja tukevat sen vähentämistä;

7.  toteaa, että talouden pettäessä myös demokratia joutuu vaikeuksiin; panee merkille, että demokratia on nyt taantumassa lähes kaikkialla; korostaa, että kansalaisilla on enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin koskaan, mutta monista tuntuu, että demokratia ei enää edistä heidän asiaansa; huomauttaa, että tämän suuntauksen seurauksena autokraattiset ja epädemokraattiset valtiot aseistavat menestyksellisesti yhteiskuntiamme ja hyödyntävät väestön keskuudessa suosiota saavuttanutta globalisaation vastustusta;

8.  panee merkille, että Kiinan ja muiden Kaakkois-Aasian maiden taloudellinen merkitys on selvässä kasvussa; painottaa tämän alueen kasvavia kauppa- ja investointivirtoja; huomauttaa, että tämä suuntaus jatkuu tulevina vuosina; toteaa tämän johtavan siihen, että maailman nykyiset talouskeskittymät Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa menettävät suhteellista merkitystään, ja aiheuttavan arvoihin perustuvan kansainvälisen kauppapolitiikan turvaamiseen liittyviä uusia haasteita; painottaa, että on tärkeää mukautua näihin uusiin taloudellisiin haasteisiin; muistuttaakin, että on tarpeen vahvistaa entisestään sääntöihin ja arvoihin perustuvaa monenkeskistä järjestelmää; korostaa, että tämä kehitys on omiaan vaarantamaan unionin strategiset edut;

9.  toteaa, että globalisaatio on nopeuttanut ja lisännyt teknologian ja innovoinnin leviämistä ja että teknologia voi olla kaupan keskeinen mahdollistaja; korostaa, että EU ei ole vielä pannut täytäntöön sähköisen kaupankäynnin strategiaa tai tarkastellut hyötyjä, joita internet ja digitaalisen tilikirjan teknologia voivat tuoda kansainväliselle kaupalle;

10.  toteaa, että Kiinan talous kasvaa nopeasti ja lisää markkinaosuuttaan Euroopan ja Pohjois-Amerikan kustannuksella; huomauttaa, että Kiinan Uusi silkkitie -aloite on sen yritys nousta maailmanlaajuiseen johtoasemaan talouden alalla; korostaa, että Kiinan vaikutusvalta, joka ei ole vain taloudellista vaan johon liittyy myös strateginen ja turvallisuutta koskeva osatekijä, on leviämässä Eurooppaan; pitää Amerikka ensin ‑politiikkaa yrityksenä torjua laskusuhdannetta Yhdysvalloissa ja vaikutuksiltaan tuhoisana sääntöihin perustuvalle maailman talousjärjestykselle;

11.  huomauttaa, että transatlanttinen akseli on viime vuosikymmeninä ollut aina arvoihin perustuvan vapaan maailmankaupan tae ja sillä voi olla tällainen merkitys myös tulevaisuudessa; toteaa, että transatlanttinen sopimus voisi tässä yhteydessä antaa uusia virikkeitä;

12.  panee merkille, että maailman monenkeskinen talousjärjestys, jonka ytimessä on WTO, on vaikeuksissa pyrkiessään sisällyttämään nämä perusteelliset muutokset ja maiden muuttuneet intressit kansainvälisiin sopimuksiin; toteaa, että protektionismin lisääntyminen Yhdysvalloissa ja muualla sekä kehitysmaiden tarpeiden ja odotusten laiminlyönti kansainvälisissä sopimuksissa heikentävät WTO:ta; katsoo, että WTO:n pysyvä valituselin on erityisen tärkeä kauppakiistojen sovittelussa, ja on hyvin huolestunut siitä, että Yhdysvallat jarruttaa jäsenten nimittämistä elimeen, mikä horjuttaa WTO:n toimintaa; kehottaa komissiota suhtautumaan joustavasti valituselimen uudistukseen mutta pitämään kiinni kaksivaiheisesta riitojenratkaisumekanismista; pitää valitettavana, ettei kestävän kehityksen tavoitteita ole sisällytetty maailmankaupan agendaan eikä muutenkaan otettu riittävästi huomioon; katsoo, että kehitysmaiden tarpeet ja odotukset olisi otettava entistä paremmin huomioon kansainvälisissä sopimuksissa ja Dohan kehityskierroksella;

EU:n politiikka

13.  toteaa, että EU:n haasteena on varmistaa menestyksellinen toiminta tässä muuttuvassa globaalissa talousympäristössä, mikä tarkoittaa, että sen on varmistettava kilpailukykynsä säilyttäen samalla sosiaaliset ja ympäristönormit, lisättävä yhteistyötään Kaakkois-Aasian nousevien talouksien sekä Intian, Kiinan ja Latinalaisen Amerikan kanssa ja puututtava Yhdysvaltojen yhä mielivaltaisempaan protektionismiin; huomauttaa, että on tärkeää uudistaa maailman talousjärjestyksen rakennetta ja ottaa huomioon kehitysmaiden sekä näiden maiden taloudellisesti ja sosiaalisesti vähäosaisten ihmisten tarpeet; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa koskevien tavoitteiden on tarjottava yleiset puitteet tälle pyrkimykselle ja että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on tässä erittäin tärkeää; korostaa, että julkinen rahoitus, virallinen kehitysapu ja kotimaisten resurssien käyttöönotto ovat välttämättömiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

14.  korostaa liitännäistoimien merkitystä tuettaessa globalisaation myönteisiä vaikutuksia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia; painottaa jäsenneltyjen ja tasapainoisten vapaakauppasopimusten tarvetta; tukee edelleen komission kauppapolitiikkaa ja kauppapolitiikan välineiden edistämistä globalisaation haasteiden sääntelyssä ja ratkaisemisessa;

15.  katsoo, että EU tarjoaa asianmukaisen tukikehyksen, jossa voidaan laatia edistyksellisiä kauppa- ja investointisääntöjä, kannustaa taloudelliseen yhteistyöhön, edistää kansojen välistä solidaarisuutta ja torjua ilmastonmuutosta; kannustaa unionia kehittämään edelleen aloitteitaan, jotta globalisaatiota voidaan säännellä paremmin tehokkaiden tukitoimien avulla;

16.  toteaa, että jäsenvaltioilla on vaikeuksia puuttua yksin rajatylittäviin haasteisiin, kuten muuttovirtoihin, finanssikriiseihin, verovilppiin, terrorismiin tai ilmastonmuutokseen; korostaa alueiden ja kaupunkien yhteistä vastuuta ja roolia globalisaation hallinnassa; toteaa, että unionin toimien vaikuttavuus on riippuvainen jäsenvaltioiden toimista;

17.  huomauttaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen väliset kiistat tuovat EU:lle uusia haasteita mutta luovat myös mahdollisuuksia löytää uusia tapoja hallita globalisaatiota, ohjata sitä ja ottaa siitä vastuu;

EU:n sisäiset toimet

18.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että EU:n strategian menestys edellyttää kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamista siten, että samalla taataan korkeatasoiset sosiaaliset ja ympäristönormit; on tyytyväinen EU:n sisämarkkinoiden vahvistamiseen entisestään sekä talousunionin vakiinnuttamiseen yhdenmukaistamalla sosiaaliturvaa, palkkoja ja elintasoa koskevia vaatimuksia; pitää tällaista yhdenmukaistamista erittäin tärkeänä, sillä vakaat sisämarkkinat ovat edellytyksenä kansainvälisten strategioiden onnistuneelle täytäntöönpanolle;

19.  toteaa, että kansainvälinen kilpailukyky on vahvasti sidoksissa automatisoinnin ja digitalisoinnin onnistuneeseen toteutukseen sosiaalisesti ja ympäristön kannalta vastuullisella tavalla siten, että samalla taataan EU:n kansalaisten yksityiselämän suoja; toteaa, että uusi teknologia, erityisesti lohkoketjuteknologia, muuttaa kansainvälisen kaupan luonnetta; toteaa, että on tärkeää saavuttaa ilmastopolitiikan tavoitteet ja että siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin on toteutettava mahdollisimman pian; katsoo, että EU:n on pikaisesti kehitettävä todellinen ja vaikuttava teollisuusstrategia, jotta vähennetään ulkoista haavoittuvuutta ja edistetään samalla siirtymistä vähähiiliseen talouteen; katsoo, että globalisaation mahdollisuuksiin ja haasteisiin ja joidenkin kolmansien maiden viimeaikaisiin toimiin olisi vastattava EU:n kauppapolitiikalla, jolla suositaan läpinäkyviin sääntöihin perustuvaa avointa ja reilua kauppaa sekä lujaa monenkeskistä järjestelmää WTO:n kehyksessä;

20.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 12 artiklassa määrätään, että kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset on otettava huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa, ja huomauttaa, että sen mukaisesti kuluttajansuojaa koskevalla erillisellä luvulla voitaisiin osaltaan saavuttaa korkea kuluttajansuojan taso oikeudellisilla suojatoimilla, jotka koskevat esimerkiksi sääntelyoikeutta ja varovaisuusperiaatetta, mutta myös tuottaa konkreettista hyötyä kuluttajille ja edistää heidän luottamustaan, myös verkkopalveluissa, edistää kestävää kulutusta, ottaa kuluttajan edut huomioon kauppasopimusten täytäntöönpanossa ja parantaa kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa, myös rajatylittävissä tilanteissa;

21.  huomauttaa, että pk-yrityksille on taattava entistä tasapuolisemmat toimintaolosuhteet; pyytää komissiota luomaan EU:n kauppastrategian pk-yrityksiä varten, jotta pk-yritykset voivat osallistua kansainvälisiin arvoketjuihin ja ylittää kaupan esteet, kuten tullien ulkopuoliset esteet; korostaa, että tiedonsaanti on yksi suurimmista pk-yritysten markkinoillepääsyn esteistä, minkä vuoksi on lisättävä avoimuutta ja tukea; vaatii komissiota kehittämään tässä yhteydessä välineitä, jotka helpottavat alkuperäsääntöjen käsittelyä ja etuuskohtelun käyttöä pk-yrityksissä; korostaa käyttämättä jääneen etuuskohtelun suuria mahdollisuuksia ja vaatii komissiota asettamaan käyttöasteen lisäämistä koskevia kunnianhimoisia tavoitteita; korostaa pk-yritysten merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa sisällyttämään kauppasopimuksiin erillisiä lukuja, jotka koskevat pk-yritysten tarpeita ja etuja etenkin markkinoillepääsyn helpottamisessa;

22.  katsoo, että tarvitaan vaikuttavia kaupan suojakeinoja, ja suhtautuu myönteisesti äskettäiseen kaupan suojakeinojen uudistukseen, joka on pantava vaikuttavasti ja oikeasuhteisesti täytäntöön, jotta voidaan suojata teollisuudenaloja ja työpaikkoja polkumyynnillä tapahtuvalta ja epäreilusti tuetulta tuonnilta; toteaa, että kaupan suojakeinoja ei saisi käyttää protektionistisiin tarkoituksiin; tukee toimia, joita komissio on toteuttanut Yhdysvaltojen otettua käyttöön teräs- ja alumiinitullit; huomauttaa, että sijoitusten seurantaa koskevat säännöt on otettava käyttöön mahdollisimman pian, jotta voidaan estää ulkomaiset investoinnit, joiden taustalla on pelkästään teollisuuspoliittisia intressejä ja joilla pyritään hankkimaan eurooppalaista teknologiaa; muistuttaa, että tarvitaan vahva kansainvälisten julkisten hankintojen väline; suhtautuu myönteisesti rohkeisiin toimiin, joita on toteutettu sosiaalista ja ympäristöalan polkumyyntiä koskevan ulottuvuuden sisällyttämiseksi näihin välineisiin, ja kehottaa komissiota edelleen kehittämään vakaita menetelmiä, jotta nämä ulottuvuudet voidaan ottaa täysin huomioon, myös suhteessa viejämaissa sovellettaviin sosiaali- ja ympäristönormeihin;

23.  toteaa, että jäsenvaltioiden on lujitettava työmarkkinapolitiikkaansa ja koulutustarjontaansa, jotta voidaan vastata globalisaatiosta aiheutuviin työpaikkojen menetyksiin; huomauttaa kuitenkin, että Euroopan globalisaatiorahastoa (EGR) on tarpeen uudistaa, jotta voidaan vastata globalisaation uusiin haasteisiin, ja myös tuensaannin ehtoja on uudistettava; painottaa, että EGR:stä on tultava ennakoivampi väline, jolla työntekijöitä ja yrityksiä autetaan varautumaan globalisaation kielteisiin vaikutuksiin; katsoo, että pienemmillä yrityksillä on oltava oikeus saada EGR:n rahoitusta; huomauttaa, että EGR:n soveltamisalaa olisi laajennettava kattamaan muut toimintapolitiikasta johtuvat mukautukset ja että se tarvitsee riittävän talousarvion sekä asianmukaisen seuranta- ja arviointimekanismin;

24.  antaa tunnustusta komissiolle sen myönteisistä toimista vapaakauppasopimusten avoimuuden lisäämiseksi; kehottaa komissiota vastaamaan globalisaatioon kohdistuvaan epäluuloon tehostamalla entisestään kauppasopimusten avoimuutta, parantamalla EU:n sääntöjen ja lainsäädännön seurantaa ja lisäämällä osallisuutta kansalaisten kannalta; kehottaa komissiota käymään neuvotteluja täysin avoimesti Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän jatkuvan vuoropuhelun välityksellä; kehottaa neuvostoa tiedottamaan kansallisille parlamenteille ja kansalaisyhteiskunnalle ja ottamaan ne mukaan ennen neuvotteluvaltuuksien hyväksymistä ja neuvottelujen aikana; pitää valitettavana, että neuvosto päätti 22. toukokuuta 2018 antamissaan päätelmissä säilyttää vallitsevan asiaintilan, kun se päätti julkistaa EU:n vapaakauppasopimusten neuvotteluohjeet tapauskohtaisesti; kehottaa neuvostoa julkistamaan kaikki neuvotteluvaltuudet;

25.  painottaa tarvetta lisätä globaalihallintaa ja globaaleja sääntöjä globalisaation hallinnan parantamiseksi; korostaa, että EU:n kilpailukyvyn ja häiriönsietokyvyn parantamiseksi on tärkeää harjoittaa tätä tukevia sisäisiä politiikkoja;

26.  huomauttaa, että EU:n elintarvikkeet täyttävät maailman tiukimmat vaatimukset; pyytää komissiota varmistamaan, että maatalouden tuontituotteet täyttävät EU:n vaatimukset, ja vahvistamaan tuotujen maatalouselintarvikkeiden tarkastuksia alkuperäpaikassa sekä niiden saavuttua EU:hun;

27.  muistuttaa tehtyjen kauppasopimusten tehokkaan täytäntöönpanon tärkeydestä sen varmistamisessa, että EU:n viljelijät saavat täyden hyödyn sopimusten, kuten EU:n ja Kanadan laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen, tuomista vientimahdollisuuksista;

28.  korostaa tarvetta kehittää maailmanlaajuisesti uusia kaupan alan sääntöjä ja määräyksiä, jotka selkeyttäisivät ja yhdenmukaistaisivat tuotanto-, sosiaali- ja ympäristövaatimuksia maatalous- ja elintarvikealalla;

29.  pitää myönteisenä, että EU on tehnyt kauppasopimuksen Japanin, EU:n neljänneksi suurimman maataloustuotteiden vientimarkkina-alueen, kanssa ja että sopimus tarjoaa hyvät vientimahdollisuudet useille EU:n maataloustuotteille, kuten maitotuotteille;

30.  korostaa, että on tärkeää yhtäältä sisällyttää tehokkaita ja nopeasti sovellettavissa olevia kahdenvälisiä suojalausekkeita, joiden avulla suosituimmuuskohtelun soveltamista voidaan väliaikaisesti lykätä, jos kauppasopimuksen voimaantulon seurauksena tuonnin kasvu aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa vakavaa haittaa herkille aloille, ja toisaalta tarkistaa asetuksessa (EU) N:o 1308/2013(12) (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) vahvistettuja monenvälisiä suojamekanismeja, joiden olisi toimittava ennalta ehkäisevässä roolissa herkkien alojen kannalta viitteellisten volyymirajojen ja hintarajojen perusteella, jotta suojamekanismit voidaan ottaa käyttöön automaattisesti ja lykkäävällä vaikutuksella, jos raja-arvot saavutetaan;

31.  korostaa, että elintarvikeomavaraisuuden säilyttämisellä korkealla tasolla on EU:lle strateginen merkitys; katsoo, että kaupan globaalistuminen ei saisi vaarantaa EU:n maatalous- ja elintarviketuottajien elinkelpoisuutta, sillä tämä voisi johtaa pitkällä aikavälillä samanlaiseen ulkoiseen riippuvuuteen kuin energia-alalla;

32.  toteaa, että komission pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta on ensimmäinen tällainen asiakirja, jossa mainitaan, että on tärkeää edistää eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia EU:n kauppa- ja investointistrategian kautta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on halukas lisäämään globaalihallintaa alalla; kehottaa komissiota sisällyttämään nimenomaisesti eläinten hyvinvoinnin sen seuraavaan kauppapoliittiseen strategiaan ja käyttämään nykyisten vapaakauppasopimusten uudelleentarkastelulausekkeita kohentaakseen eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä entisestään; kehottaa komissiota varmistamaan, että kauppaetuudet edellyttävät eläinten hyvinvointia koskevien EU:n vaatimusten noudattamista, millä taataan tasapuolisemmat toimintaolosuhteet ja kunnioitetaan lähes kaikkien EU:n kansalaisten toiveita; kehottaa komissiota tunnustamaan, että eläinten hyvinvointia koskevilla tiukemmilla vaatimuksilla voi olla tärkeä rooli monien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, erityisesti terveyden osalta mikrobilääkeresistenssin yhteydessä ja ilmastonmuutoksen osalta;

33.  korostaa, että kulttuuri ja koulutus, elinikäinen oppiminen mukaan lukien, ovat julkisia hyödykkeitä, niiden saatavuus on ihmisoikeus eikä niitä siksi voida ajatella tai hallinnoida samalla tavalla kuin muita tavaroita tai palveluja vaan pikemminkin kuin suojeltavaa ja jatkuvasti kehitettävää yhteisomaisuutta; katsoo siksi, että kulttuuri-, audiovisuaaliset ja koulutuspalvelut, myös verkossa tarjottavat palvelut, on nimenomaisesti jätettävä pois unionin ja kolmansien maiden välisistä kauppasopimuksista, kuten transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta Yhdysvaltojen kanssa;

34.  korostaakin kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen keskeistä merkitystä kansainvälisille kauppasopimuksille, joissa on otettava huomioon sen asiaankuuluvat määräykset ja kunnioitettava niitä;

35.  katsoo, että kauppaneuvotteluissa on olennaisen tärkeää löytää tekijänoikeuksien kannalta tasapaino, jotta varmistetaan, ettei niiden osalta päädytä pienimpään yhteiseen nimittäjään vaan varmistetaan mahdollisimman hyvät säännöt, jotka suojelevat kulttuuriperintöä, edistävät kulttuurista monimuotoisuutta, turvaavat kulttuurin ja median parissa työskentelevien toimeentulon sekä edistävät ja parantavat luovuutta, tiedon ja sisällön levittämistä ja käyttäjien oikeuksia digiaikana ja jotka toimivat perustana avoimelle, sääntöihin perustuvalle kaupankäyntiympäristölle, joka on keskeisen tärkeä EU:n kulttuurialan ja luovien toimialojen menestymiselle;

36.  toistaa kehotuksensa, että EU:n olisi käytettävä oikeuttaan hyväksyä tai pitää voimassa kolmansien maiden kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa (erityisesti sääntelyyn ja/tai talouteen liittyviä) toimia, kuten oikeudellisesti sitova yleislauseke, jotka suojelevat ja edistävät kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta, kulttuuriperintöä, sananvapautta sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta riippumatta käytetystä tekniikasta tai jakelualustasta;

37.  toteaa, että tietosuoja on EU:ssa perusoikeus; vaatii tietosuojan hyvän tason varmistamista kauppasopimuksissa siten, että EU ja EU:n ulkopuoliset maat tekevät vastavuoroisen päätöksen tietosuojan tason riittävyydestä;

38.  painottaa, että on tärkeää edistää edelleen Euroopan unionin maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmiä ja jatkaa asiaa koskevien kahdenvälisten sopimusten tekemistä kolmansien maiden kanssa;

39.  panee tyytyväisenä merkille neuvoston hiljattain komissiolle antaman valtuutuksen neuvotella Euroopan unionin puolesta yleissopimus investointiriitojen ratkaisemiseen tarkoitetun monenvälisen investointituomioistuimen perustamiseksi, jotta puututaan nykyisen sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisujärjestelmän puutteisiin; toteaa, että monenvälinen investointituomioistuin toimii pysyvänä elimenä investointiriitojen ratkaisemisessa ja on entistä läpinäkyvämpi, johdonmukaisempi ja oikeudenmukaisempi järjestelmä, joka hyödyttää suuresti sijoittajia; pitää tässä yhteydessä myönteisenä myös sitä, että neuvosto on lisäksi päättänyt asettaa neuvotteluohjeet julkisesti saataville, kuten parlamentti on jo pitkään pyytänyt pyrkiessään lisäämään kansainvälisten neuvottelujen avoimuutta;

EU:n ulkoiset toimet

40.  kehottaa komissiota asettamaan kestävän kehityksen tavoitteet ja Pariisin sopimuksen EU:n kauppapolitiikkaa ohjaaviksi periaatteiksi; toteaa, että ”Kaikkien kauppa” ‑strategiassa mainitut uudistukset eivät riitä tähän; kehottaa komissiota ottamaan kestävyyden kaikkien kauppasopimusten pääperiaatteeksi, esimerkiksi kirjaamalla kaikkiin lukuihin kestävyyteen liittyviä velvoitteita, ja sisällyttämään sopimuksiin erillisen luvun, jolla tuetaan ja edistetään sosiaalisia oikeuksia, työntekijöiden oikeuksia ja ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia sekä monenvälisiä ympäristösopimuksia; toteaa, että näiden velvoittavien ja täytäntöönpanokelpoisten määräysten soveltamista on seurattava asianmukaisesti, jotta voidaan käynnistää hallitusten kuulemismenettelyjä ja tarvittaessa erityisiä riitojenratkaisumekanismeja, joista määrätään kauppaa ja kestävää kehitystä koskevassa luvussa; kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan kunnianhimoisemmin käydessään kumppaneina olevien teollisuusmaiden kanssa neuvotteluja ILO:n yleissopimuksista, joihin sopimuksessa on tarkoitus viitata;

41.  kehottaa komissiota sisällyttämään vapaakauppasopimuksiin kestävää kehitystä koskevia tehokkaita ja kattavia lukuja, jotta tuetaan kansainvälistä kauppaa; suhtautuu myönteisesti komission 15 kohdan suunnitelmaan, jolla lisätään EU:n kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen vaikuttavuutta;

42.  toteaa, että tasapainoisella ja edistyksellisellä kauppapolitiikalla on suuri merkitys torjuttaessa globalisaation haasteita tasapainoisten vapaakauppasopimusten avulla, jollaisia on jo tehty tai joista käydään vielä neuvotteluja, esimerkiksi Kanadan, Japanin, Singaporen, Australian, Uuden-Seelannin, Vietnamin ja Meksikon kanssa;

43.  pyytää komissiota harjoittamaan kunnianhimoista kauppapolitiikkaa ja ylläpitämään avointa investointiympäristöä; lisää, että jo tehdyt ja allekirjoitetut kauppasopimukset olisi ratifioitava pikaisesti, jotta voidaan lunastaa kumppaneille tehdyt sitoumukset;

44.  kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n vapaakauppasopimuksiin sähköisen kaupankäynnin sääntöjä, myös rajatylittävien tietovirtojen yhteydessä, jotta osoitetaan, että digitaalisten tavaroiden ja palvelujen kauppa voi tuoda todellista hyötyä yrityksille ja kuluttajille;

45.  on ilahtunut komission päätöksestä perustaa EU:n reilun ja eettisen kaupan kaupunki ‑palkinto;

46.  kehottaa komissiota arvioimaan, miten hajautetun tilikirjan teknologiaa ja lohkoketjuteknologiaa voidaan käyttää kansainvälisen kaupan edistämiseksi, ja tarkastelemaan avoimuuden ja joustavuuden kaltaisia kysymyksiä ja torjumaan väärennöksiä;

47.  korostaa, että YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja Pariisin ilmastosopimuksessa määritellään vertailuarvot, joilla voidaan mitata EU:n kauppapolitiikan vaikutusta sovittujen maailmanlaajuisten kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiseen; toteaa, että ennen neuvottelujen aloittamista tehtävissä vaikutustenarvioinneissa on otettava huomioon kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttaminen; toteaa, että yhdeksi vaikutustenarviointien keskeisistä kohdista on otettava kansalliset kestävän kehityksen strategiat ja Pariisin sopimuksen täytäntöönpanosuunnitelmat; huomauttaa, että kauppasopimusten ja niiden mahdollisten vaikutusten olisi vastattava kestävän kehityksen tavoitteiden vaatimuksia; kehottaa komissiota esittämään vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevissa tulevissa kertomuksissa arvioinnin ja tietoja siitä, miten ne vaikuttavat kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen toteutumiseen; toteaa, että mukautuksia on tehtävä, jos sopimuksen tietyt osat estävät kestävän kehityksen tavoitteiden tai Pariisin sopimuksen toteutumisen;

48.  toteaa, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden toteuttamista koskevan komission järjestelmän olisi vastattava kestävän kehityksen tavoitetta 17; huomauttaa, että kauppa-, maatalous-, ulko-, kalastus-, ympäristö- ja veropolitiikan sekä muiden politiikanalojen vastavuoroisia vaikutuksia on arvioitava johdonmukaisesti kansalaisyhteiskunnan, komission ja kansallisten parlamenttien välillä; toteaa, että kestävyyttä koskevien määräysten rikkomiseen on vastattava korjaavilla toimenpiteillä; vaatii arvioimaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta kauppaan liittyviä lainsäädäntöehdotuksia koskevien Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti; toteaa, että vastuullinen liiketoiminta ja globaalien arvoketjujen vastuullinen hallinta ovat välttämättömiä kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda 2030:n toteutumiseksi, ja painottaa, että on kiireellisesti laadittava vastuullista liiketoimintaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma, jolla edistettäisiin politiikan johdonmukaisuutta ja yhtenevyyttä EU:n tasolla;

49.  toteaa, että ILO:n keskeisten työnormien ratifioinnin ja täytäntöönpanon on oltava etusijalla vapaakauppasopimusten täytäntöönpanossa; katsoo, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta ja työmarkkinaosapuolet olisi otettava mukaan sopimusten valmisteluvaiheeseen, täytäntöönpanovaiheeseen ja täytäntöönpanon jälkeiseen seurantavaiheeseen kahdenvälisissä tapaamisissa neuvottelukumppanien kanssa; toteaa, että olisi otettava käyttöön tehokas ja toimiva riitojenratkaisumekanismi samoin kuin tehokkaita seurantaelimiä, joiden toimintaan kansalaisyhteiskunta osallistuu;

50.  huomauttaa, että EU sääntelee puutavaran, kalan ja konfliktimineraalien toimitusketjuja ja että useat jäsenvaltiot ovat kehittäneet due diligence -kehyksiä eri aloille, mikä osoittaa, että on tarpeen laatia laaja kehys tasavertaisten toimintaedellytysten varmistamiseksi; kehottaakin komissiota vastaamaan arvoketjujen kasvavaan monimutkaisuuteen ja tuottajien lisääntyvään keskinäiseen riippuvuuteen selkeillä avoimuus- ja due diligence -velvoitteilla koko toimitusketjussa, sillä voimassa olevan työlainsäädännön ja työturvallisuusvaatimusten täytäntöönpanon vähäinen valvonta hankintamaissa on yhä pakottava ongelma; kehottaa komissiota perustamaan toimensa voimassa olevaan EU:n lainsäädäntöön konfliktimineraalien ja puutavaran alalla ja äskettäin julkistettuun vastuullista liiketoimintaa koskevaan OECD:n due diligence ‑oppaaseen; toteaa, että globaalit arvoketjut ovat myös johtaneet siihen, että eräät toimittajayritykset kiertävät työlainsäädäntöä, siirtävät toimintojaan EU:n ulkopuolelle ja pakottavat työntekijöitä toimimaan vaarallisissa ja sietämättömissä olosuhteissa; muistuttaa, että tällaiset käytännöt aiheuttavat epäreilua kilpailua toimittajille, jotka noudattavat työlainsäädäntöä ja kansainvälisiä vaatimuksia, sekä hallituksille, jotka haluavat nostaa palkkoja ja elintasoa; painottaa, että kohtuullinen palkka ja asianmukaiset työturvallisuusvaatimukset ovat tärkeitä kestävässä globaalissa kauppajärjestelmässä ja uusissa globaaleissa tuotantoketjuissa; kehottaa komissiota tutkimaan globaalien arvoketjujen syntymisen vaikutusta ja esittämään konkreettisia ehdotuksia niissä vallitsevien olojen parantamiseksi sekä tavoittelemaan yritysten vastuuvelvollisuuden ja vastuullisen liiketoiminnan alalla monenvälistä ja oikeudellisesti velvoittavaa kehystä, jota sovelletaan ihmisarvoiseen työhön, ympäristön kestävyyteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, tiiviissä yhteistyössä ILO:n ja OECD:n kanssa; toteaa, että EU:n on suotavampaa tavoitella tällaista sitovaa kehystä monenvälisissä neuvotteluissa kuin asettaa yksipuolisesti kattavia sääntöjä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan johtoaseman ja sitoutumaan vahvemmin YK:ssa käytäviin neuvotteluihin yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan sitovan sopimuksen tekemiseksi; kehottaa komissiota sitoutumaan ILO:n ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman neljän strategisen tavoitteen mukaisesti noudattamaan, edistämään ja panemaan täytäntöön kansainvälisiä työnormeja sekä työhön liittyviä perusperiaatteita ja työntekijöiden oikeuksia;

51.  huomauttaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on toteutettava aktiivisia toimia, joilla lisätään naisten mahdollisuuksia hyötyä vapaakauppasopimusten tuomista mahdollisuuksista; kehottaa sisällyttämään kauppasopimuksiin kauppaa ja sukupuolten tasa-arvoa sekä naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä koskevan luvun, jossa määrätään toimenpiteistä, joilla muun muassa parannetaan työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen saantia, edistetään naisten johtamien yritysten (erityisesti mikro- ja pk-yritysten) osallistumista julkisiin hankintamenettelyihin ja tuetaan naisten johtamien yritysten kansainvälistymistä ja heidän osallistumistaan moodi 4 -mahdollisuuksiin;

52.  toteaa, että maailman monenkeskistä talousjärjestystä vastaan hyökätään, mutta tämän järjestyksen säilyttäminen on erittäin tärkeää, koska kaikenlainen luisuminen protektionismiin olisi vahingollista ja johtaisi kauppasotaan; katsoo, että monenkeskistä järjestystä voidaan ylläpitää ainoastaan uudistamalla sitä; katsoo, että tämän järjestyksen säilyttämiseksi siihen olisi sisällytettävä entistä paremmin YK:n Agenda 2030 ja Pariisin ilmastosopimus; kehottaa komissiota poistamaan aktiivisesti WTO:n pysyvän valituselimen toiminnan esteitä ja pyytää komissiota edistämään kansainvälistä yhteistyötä epäreilun kilpailun ja protektionismin torjumiseksi, sillä ne ovat haitaksi niin yrityksille kuin kuluttajillekin; toteaa, että EU:n ensisijaisena tavoitteena olisi oltava avoin ja reilu kauppa, joka täyttää kestävän kehityksen tavoitteet ja jossa otetaan huomioon kehitysmaiden tarpeet ”Kaikkien kauppa” -strategian mukaisesti; toteaa, että koska monenkeskisten aloitteiden menestyminen on nykyään harvinaista, EU:n olisi pyrittävä tekemään sellaisia kahden- ja monenvälisiä sopimuksia, joissa reilu kauppa on yksi ohjaavista periaatteista, mutta katsoo, että EU:lla on nykyisessä tilanteessa tilaisuus osoittaa vahvaa johtajuutta, kun monenkeskistä kauppajärjestystä uudistetaan kestävästi ja elinkelpoisesti;

53.  katsoo, että avoin, reilu ja kestävä kauppa on taloudellisesti toivottavaa ja siitä on tärkeitä poliittisia seurauksia; huomauttaa, että Amerikka ensin -strategian ja Uusi silkkitie -strategian valossa EU:n on strategiselta kannalta ensiarvoisen tärkeää käyttää kauppaa välineenä, jolla edistetään demokraattista ja kestävää kehitystä, sekä lujittaa vuoropuhelua ja teknistä apua, etenkin itäisen kumppanuuden valtioissa sekä Afrikan kumppanimaissa; huomauttaa, että kaupan ja investointien on kumppanimaissa oltava yhteydessä kestävän kehityksen strategioihin; kehottaa komissiota edistämään assosiaatiosopimusten johdonmukaista täytäntöönpanoa itäisen kumppanuuden valtioiden kanssa; kehottaa komissiota laatimaan keskipitkällä aikavälillä strategian vakaiden suhteiden luomiseksi Itsenäisten valtioiden yhteisöön (IVY); toteaa, että Afrikan alueiden ja maiden kanssa tehtyjen talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanossa kauppa ei ole ainoa tärkeä näkökohta vaan on olennaista nivoa sopimukset yhteen Afrikan valtioiden kestävää kehitystä koskevien vaatimusten kanssa; pyytää komissiota toimimaan hallitusten valmiuksien lisäämiseksi, jotta ne sisällyttävät kestävää ja osallistavaa talouskehitystä koskevat näkökohdat kansallisiin kauppastrategioihin ja -ohjelmiin; toteaa, että EU:n on tärkeää syventää yhteistyötään kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n, ILO:n, OECD:n ja Maailmanpankin, kanssa kauppaa koskevissa asioissa globalisaation haasteiden valossa; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että unioni ja useimmat jäsenvaltiot eivät ole saavuttaneet kehitysyhteistyön rahoitustavoitetta, joka on 0,7 prosenttia BKTL:stä;

54.  korostaa, että maailmankaupan hallinnan olisi mahdollistettava kaupan yhdentyminen siten, että sen avulla luodaan todellisia mahdollisuuksia kestävälle kehitykselle; huomauttaa tältä osin, että nykyinen erityis- ja erilliskohtelujärjestelmä WTO:ssa ei ole tuottanut toivottuja tuloksia; korostaa, että erityis- ja erilliskohtelua koskevista määräyksistä on tehtävä tuloksellisempia ja toimivampia kehitysmaille;

55.  korostaa, että kauppasopimuksilla voi olla kielteinen vaikutus kehitysmaiden elintarviketurvaan; kehottaa EU:ta puolustamaan paikallista ruoantuotantoa ja suojaamaan väestöä halpatuonnin mahdollisilta haittavaikutuksilta, myös talouskumppanuussopimuksissa;

56.  pitää valitettavana, että vähintään 218:aa miljoonaa lasta käytetään lapsityövoimana, millä pyritään pääasiassa kustannusten vähentämiseen; kehottaa EU:ta varmistamaan, että EU:ssa eettisten sertifiointijärjestelmien nojalla liikkeellä olevien tavaroiden valmistamisessa ei ole käytetty pakkotyövoimaa eikä lapsityövoimaa, jotta taataan sanojen ”reilu” ja ”eettinen” luotettava käyttö ja autetaan kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja;

57.  panee merkille, että tähän mennessä on tehty ainoastaan yksi kattava talouskumppanuussopimus; kehottaa siksi EU:ta tunnustamaan kehitysmaiden kohtaamat vaikeudet, jotka liittyvät talouskumppanuussopimuksiin Cotonoun sopimuksen jälkeisessä prosessissa; korostaa erityisesti, että on suoritettava syväluotaava analyysi niiden vaikutuksista Afrikan maiden talouksiin ja niiden työmarkkinoihin sekä Afrikan alueiden sisäisen kaupan edistämiseen;

58.  pitää valitettavana, että Afrikasta virtaa pois vuosittain laittomina rahavirtoina niin paljon varoja, että summa ylittää virallisen kehitysavun vuotuisen kokonaismäärän; korostaa verovilpin haitallista vaikutusta kehitysmaihin, sillä ne menettävät tätä kautta huomattavia määriä julkisia varoja, jotka voitaisiin käyttää esimerkiksi talouskasvun, ympäristönsuojelun ja julkisten palvelujen parantamiseksi sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi; kehottaa komissiota priorisoimaan kauppasopimusneuvotteluissa tämän vakavan ongelman torjuntaa hyödyntäen kaikkia käytettävissään olevia välineitä; vaatii sisällyttämään EU:n vapaakauppasopimuksiin ja etuuskohtelukauppaa koskeviin järjestelmiin tiukkoja määräyksiä verovilpin ja veronkierron torjumiseksi;

59.  pyytää uudelleen luomaan tehokkaita työkaluja verovilpin ja veronkierron torjumiseksi maailmanlaajuisesti ja veroihin liittyvän yhteistyön tehostamiseksi kehitysmaiden kanssa, mukaan lukien kotimaisten resurssien hyödyntäminen;

60.  palauttaa mieliin tarpeen perustaa YK:n alainen hallitustenvälinen elin, jonka tehtävänä on sitouttaa kehitysmaat tasavertaisesti maailmanlaajuisten verosääntöjen uudistamiseen;

61.  tukee voimakkaasti digitaaliteknologian ja -palvelujen valtavirtaistamista edelleen EU:n kehityspolitiikassa; kehottaa komissiota lisäämään sijoituksia digitaalisen infrastruktuurin kehittämiseen kehitysmaissa;

62.  suhtautuu myönteisesti EU:n ulkoiseen investointiohjelmaan, jonka tavoitteena on edistää kestävää kasvua, investointeja ja työpaikkojen luomista kehitysmaissa; kehottaa laajentamaan EIP:n nykyistä ulkoista lainanantovaltuutta, jotta tehostetaan sen roolia kestävän kehityksen saavuttamisessa – yhdistämällä rahoituslähteitä ja myöntämällä hankkeisiin ja paikallisen yksityissektorin kehittämiseen yhteisrahoitusta – ja painottamaan tässä yhteydessä vähiten kehittyneitä maita ja hauraita valtioita;

63.  suhtautuu myönteisesti komission vuonna 2017 ajan tasalle saattamaan kauppaa tukevan kehitysavun strategiaan, jonka tavoitteena on EU:n kehitysmaille antaman tuen vahvistaminen ja nykyaikaistaminen; kehottaa ryhtymään lisätoimiin ja lisäämään EU:n rahoitustukea kauppaa tukevan kehitysavun aloitteille, jotta kehitysmaita ja erityisesti vähiten kehittyneitä maita voidaan auttaa vaurastumaan kaupan ja investointien avulla ja jotta voidaan tukea niiden pyrkimyksiä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet;

o
o   o

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0230.
(2) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 30.
(3) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 22.
(4) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 33.
(5) EUVL L 338, 19.12.2017, s. 1.
(6) EUVL C 263, 25.07.2018, s. 371.
(7) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 261.
(8) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31.
(9) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94.
(10) OECD, C/MIN(2017)2.
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(12) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

Päivitetty viimeksi: 10. joulukuuta 2019Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö