Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan 3 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 19 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10, 21 ja 22 artiklan,

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin (direktiivi rotujen välisestä tasa-arvosta) 2000/43/EY(1),

–  ottaa huomioon Kööpenhaminan kriteerit sekä EU:n säännöt, jotka ehdokasvaltion on täytettävä, mikäli se haluaa liittyä EU:hun (yhteisön säännöstö),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista sekä YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 1. marraskuuta 2005 hyväksytyn päätöslauselman A/RES/60/7 juutalaisten joukkotuhon muistamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen pöytäkirjat, erityisesti syrjinnän kieltoa koskevan pöytäkirjan N:o 12,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) perusoikeuksia käsittelevän vuosikertomuksen 2018 ja perusoikeusviraston julkaiseman toisen tutkimuksen Euroopan unionin vähemmistöistä ja syrjinnästä (EU-MIDIS II),

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja sen 13. joulukuuta 2006 hyväksytyn valinnaisen pöytäkirjan (A/RES/61/106),

–  ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen sekä alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 2014 hyväksytyn Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1985 kansallisten vähemmistöjen tilanteesta ja oikeuksista Euroopassa,

–  ottaa huomioon vuonna 2017 hyväksytyn Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen romanien ja kiertävän Travellers-ryhmän osallistamista koskevan päätöslauselman 2153 romanien ja kiertävien ryhmien (”travellers”) osallisuuden edistämisestä,

–  ottaa huomioon vuonna 2018 hyväksytyn Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2196 alueellisten kielten tai vähemmistökielten suojelusta ja edistämisestä Euroopassa,

–  ottaa huomioon vuonna 2017 hyväksytyn Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin alueellisten kielten ja vähemmistökielten nykytilaa koskevan päätöslauselman 424 alueellisista ja vähemmistökielistä Euroopassa nykyisin,

–  ottaa huomioon vuonna 1993 hyväksytyn Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suosituksen 1201 vähemmistöjen oikeuksia koskevaksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjaksi,

–  ottaa huomioon 1. helmikuuta 2012 hyväksytyn Euroopan neuvoston ministerikomitean julkilausuman romanivastaisuuden ja romaneihin kohdistuvan rasistisen väkivallan lisääntymisestä Euroopassa,

–  ottaa huomioon 16.–17. toukokuuta 2005 Varsovassa pidetyssä Euroopan neuvoston valtion- ja hallitusten päämiesten kolmannessa huippukokouksessa hyväksytyn Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisiä suhteita koskevan ohjeen N:o 5,

–  ottaa huomioon Etyjin vuoden 1990 Kööpenhaminan asiakirjan sekä Etyjin vähemmistövaltuutetun ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston antamat lukuisat vähemmistöjen oikeuksia koskevat aihekohtaiset suositukset ja ohjeet,

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman vähemmistöjen suojelusta ja syrjimättömyydestä EU:n jäsenvaltioissa(2),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman perusoikeusnäkökohdista romanien integroinnissa EU:ssa: romanivastaisuuden torjunta(3),

–  ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS(4),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa(5),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman kansainvälisen romanipäivän johdosta – mustalaisvastaisuus Euroopassa ja romanien toisen maailmansodan aikaisen kansanmurhan tunnustaminen EU:ssa(6),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman uhanalaisista eurooppalaisista kielistä ja kielellisestä monimuotoisuudesta Euroopan unionissa(7),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman vähemmistöjen suojelusta ja syrjinnän vastaisista politiikoista laajentuneessa Euroopan unionissa(8),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman katsauksesta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017: kansalaisten oikeuksista vahvempia demokraattisen muutoksen unionissa(9),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(10),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion ja oikeuskäytännön erityisesti asiassa T-646/13, (Minority SafePack – one million signatures for diversity in Europe v. komissio), sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomion Euroopan unionin perusoikeusviraston kertomukset ja tutkimukset, esimerkiksi kertomuksen aiheesta ”Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kunnioittaminen ja suojelu 2008–2010”, samoin kuin muut merkitykselliset kertomukset, joita kansalliset, unionin ja kansainväliset järjestöt ja valtiosta riippumattomat järjestöt ovat laatineet asiasta,

–  ottaa huomioon perinteisiä vähemmistöjä, kansallisia yhteisöjä ja kieliä käsittelevän Euroopan parlamentin laajennetun työryhmän toiminnan ja havainnot,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0353/2018),

A.  ottaa huomioon, että vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet ovat erottamaton osa ihmisoikeuksia, jotka ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja riippumattomia; toteaa, että vähemmistöjen oikeuksien suojelu ja edistäminen ovat olennaisen tärkeitä, kun on kyse rauhasta, turvallisuudesta ja vakaudesta sekä suvaitsevaisuuden, keskinäisen kunnioituksen, ymmärryksen ja yhteistyön edistämisestä kaikkien samalla alueella asuvien ihmisten keskuudessa;

B.  toteaa, että EU on kulttuurien, kielten, uskontojen, perinteiden ja historian muodostama mosaiikki ja yhteisö, jossa yhteiset perusarvot yhdistävät erilaisia kansalaisia; katsoo, että Euroopan rikkaus ei ole itsestäänselvyys ja sitä olisi suojeltava ja vaalittava;

C.  ottaa huomioon, että noin kahdeksan prosenttia unionin kansalaisista kuuluu johonkin kansalliseen vähemmistöön ja noin kymmenen prosenttia puhuu alueellista tai vähemmistökieltä; ottaa huomioon, että jatkuva häirintä, syrjintä – myös moninkertainen ja moniperusteinen syrjintä – ja väkivalta rajoittavat ihmisten kykyä käyttää täysimääräisesti perusoikeuksiaan ja -vapauksiaan ja vaikeuttavat heidän yhdenvertaista osallistumistaan yhteiskunnan toimintaan;

D.  katsoo, että vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia suojelemalla voidaan auttaa rakentamaan kestävää tulevaisuutta Euroopalle sekä edistää ihmisarvon, tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteiden noudattamista; ottaa huomioon, että edut eivät rajoitu vähemmistöihin, koska tällainen suojelu ja edistäminen tuovat mukanaan vakautta, taloudellista kehitystä ja vaurautta kaikille;

E.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen myötä unionin primaarilainsäädännössä otettiin käyttöön ”vähemmistöihin kuuluvat henkilöt” käsite, joka oli ensimmäinen nimenomainen viittaus asiaan unionin oikeuden historiassa; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 2 artiklassa todetaan seuraavaa: ”Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo”; ottaa huomioon, että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja, joita unionin samoin kuin kunkin yksittäisen jäsenvaltion on kunnioitettava ja edistettävä aktiivisesti ja johdonmukaisesti kaikissa toimintapolitiikoissaan sekä unionissa että sen ulkopuolella; toteaa, että näitä oikeuksia on kohdeltava samoin kuin muita perussopimuksissa esitettyjä oikeuksia;

F.  toteaa, että unionin perussopimuksissa seurataan tässä asiassa kansainvälisen oikeuden lähestymistapaa eikä määritellä termiä ”vähemmistöt”; toteaa, että komission on SEU-sopimuksen 17 artiklan nojalla varmistettava perussopimusten soveltaminen;

G.  toteaa myös, että SEUT-sopimuksen 19 artiklan mukaan neuvosto voi yksimielisesti erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä ja Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet syrjinnän torjumiseksi;

H.  toteaa, että EU:n perusoikeuskirjan myötä käsitteestä ”kansalliset vähemmistöt” on tullut unionin oikeuteen kuuluva termi; toteaa, että perusoikeuskirjan 21 artiklassa painotetaan nimenomaisesti, että syrjintä on kielletty; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden perusoikeuksien suojelemiseen;

I.  katsoo, että unionin kansalaisuuden määritelmää koskevassa SEU-sopimuksen 9 artiklassa nimenomaisesti todetaan, että unioni noudattaa kaikessa toiminnassaan kansalaistensa yhdenvertaisuuden periaatetta, jonka mukaan sen toimielimet, elimet ja laitokset kohtelevat kansalaisia yhdenvertaisesti;

J.  ottaa huomioon, että kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus sekä alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja ovat vähemmistöjen suojelua koskevan kansainvälisen järjestelmän merkittäviä saavutuksia ja osapuolina olevien valtioiden kannalta tärkeitä kansainvälisiä välineitä, joilla laaditaan normeja; ottaa huomioon, että kyseisten sopimusten vaikutusta heikentää hidas ratifiointiprosessi, osapuolten esittämät varaumat ja valvontavallan puute, minkä vuoksi ne ovat riippuvaisia valtioiden hyvästä tahdosta; katsoo, että tuomioiden, päätösten ja suositusten järjestelmällinen täytäntöön panematta jättäminen johtaa myös näiden kahden kansainvälisen välineen noudattamatta jättämisen normalisoitumiseen;

K.  katsoo, että jäsenvaltioissa jo käytössä olevat parhaat käytännöt olisi otettava huomioon, kun laaditaan yhteisiä eurooppalaisia vähimmäisnormeja, joilla suojellaan vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia, kuten on tehty Italiassa (Alto Adige/Etelä-Tiroli) tai Saksassa (Schleswig-Holstein);

L.  toteaa, että vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet taataan sekä monenvälisissä että kahdenvälisissä kansainvälisissä sopimuksissa ja vahvistetaan useiden valtioiden perustuslaeissa ja että niiden noudattaminen on tärkeä edellytys oikeusvaltioperiaatteen määrittämisessä;

M.  katsoo, että rotusyrjintädirektiivi on keskeinen oikeudellinen toimenpide, jolla torjutaan rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää; toteaa, että useat jäsenvaltiot eivät ole vieläkään panneet sitä täysimääräisesti täytäntöön; ottaa huomioon, että direktiivin 5 artiklassa todetaan, että täydellisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi käytännössä, yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää henkilöiden rotuun tai etniseen alkuperään liittyviä haittoja;

N.  toteaa, että vuonna 2000 käyttöön otettu EU:n tunnuslause ”moninaisuudessaan yhtenäinen” korostaa moninaisuuden kunnioittamista yhtenä Euroopan unionin perusarvoista;

O.  ottaa huomioon, että Kööpenhaminan arviointiperusteet ovat osa EU:n jäsenyyskriteereitä; toteaa, että yhdessä kolmesta Kööpenhaminan arviointiperusteesta edellytetään selvästi, että maat takaavat demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelun; ottaa huomioon, että kun ehdokasmaasta tulee jäsenvaltio, vähemmistöjen oikeuksien seuranta lakkaa;

P.  toteaa kokemuksen osoittavan, että liittymistä valmistelevat maat ovat halukkaampia noudattamaan Kööpenhaminan kriteereitä; toteaa, että sellaisen asianmukaisen kehyksen puutteessa, jolla taataan näiden kriteerien täyttäminen liittymisen jälkeen, jäsenvaltioissa voi esiintyä vakavaa taantumista sen jälkeen, kun niistä on tullut EU:n jäseniä; toteaa, että EU:lla ei edelleenkään ole jäsenvaltioita koskevia yhteisiä unionin tason normeja vähemmistöjen suojelusta;

Q.  toteaa, että nykyään unionilla on vain tehokkuudeltaan rajallisia välineitä, joilla se voisi puuttua syrjinnän, rasismin ja muukalaisvastaisuuden järjestelmälliseen ja institutionaaliseen ilmenemiseen; katsoo, että komissiolle esitetyistä lukuisista kehotuksista huolimatta vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden tehokkaan suojelun varmistamiseksi on toteutettu vain rajallisia toimia;

R.  katsoo, että on kehitettävä vahvoja oikeusvaltiomekanismeja ja -prosesseja, jotta voidaan varmistaa, että perussopimusten periaatteita ja arvoja noudatetaan kaikkialla unionissa; toteaa, että vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien kunnioittaminen on keskeinen osa näitä arvoja; katsoo, että olisi otettava käyttöön tehokkaita mekanismeja jäljellä olevien puutteiden korjaamiseksi; katsoo, että tällaisten mekanismien olisi oltava näyttöön perustuvia, objektiivisia ja syrjimättömiä sekä toissijaisuus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattavia ja niitä olisi sovellettava sekä jäsenvaltioiden että unionin toimielimiin ja niiden olisi perustuttava vaiheittaiseen lähestymistapaan, johon sisältyy sekä ennalta ehkäiseviä että korjaavia osia; toteaa, että parlamentti on vahvistanut tukensa tälle asialle 25. lokakuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa, jossa komissiolle esitettiin suosituksia demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta, ja että tämä voisi olla keskeinen vielä puuttuvan eurooppalaisen hallintoperiaatteen kehittämisen kannalta;

S.  ottaa huomioon, että kielet ovat erottamaton osa eurooppalaista identiteettiä ja kulttuurin välittömin ilmenemismuoto; ottaa huomioon, että kielellisen monimuotoisuuden kunnioittaminen on EU:n perusarvo, joka on vahvistettu muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklassa sekä SEU-sopimuksen johdanto-osassa, jossa todetaan, että jäsenvaltiot ”hakevat innoituksensa Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja humanistisesta perinteestä, josta kehittyneitä yleismaailmallisia arvoja ovat ihmisen loukkaamattomat ja luovuttamattomat oikeudet sekä vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate”;

T.  toteaa, että kielellinen monimuotoisuus on tärkeä osa alueen kulttuurista rikkautta; ottaa huomioon, että 40–50 miljoonaa EU:n kansalaista puhuu jotakin sen 60 alueellisesta kielestä ja vähemmistökielestä, joista jotkin ovat vakavasti uhattuina; katsoo, että vähemmistökielten aseman heikentyminen on havaittavissa kaikkialla EU:ssa; toteaa, että kielet, joita puhutaan pienissä yhteisöissä ja joilla ei ole virallista asemaa, ovat erityisen alttiita kielen sammumisen riskille;

U.  ottaa huomioon, että arviolta yksi tuhannesta käyttää kansallista viittomakieltä ensimmäisenä kielenään; katsoo, että näille kielille olisi myönnettävä virallinen asema;

V.  toteaa, että osallistavissa yhteiskunnissa yksilöllinen identiteetti ja kansallinen identiteetti ovat yhtä tärkeitä eivätkä sulje toisiaan pois; katsoo, että vähemmistöjä koskevissa jäsenvaltioiden kansallisissa sääntelyjärjestelmissä on vakavia puutteita ja että yhdenmukaistamisen ja symmetrian taso on alhainen;

W.  toteaa, että Euroopan kulttuuriperintö on rikas ja moninainen; toteaa, että kulttuuriperintö rikastuttaa kansalaisten elämää; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 3 artiklassa vahvistetaan, että ”unioni kunnioittaa kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta sekä huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä”; toteaa, että Euroopassa vuosisatojen ajan yhdessä eläneisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat osa tätä rikasta, ainutlaatuista ja monimuotoista perintöä sekä erottamaton osa eurooppalaista identiteettiä;

X.  toteaa, että tällaisten vähemmistöjen tunnustamisessa ja niiden oikeuksien kunnioittamisessa on suuria eroja jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että kaikkialla EU:ssa vähemmistöihin kohdistuu edelleen institutionaalista syrjintää ja heihin sovelletaan loukkaavia stereotypioita ja jopa heidän saavutettuja oikeuksiaan rajoitetaan usein tai sovelletaan valikoivasti;

Y.  katsoo, että vähemmistöjen suojelemisen ja syrjinnän vastaisten toimien välillä vallitsee ero; katsoo, että syrjinnän vastaiset toimet eivät riitä estämään sulauttamista valtakulttuuriin; toteaa, että todellinen yhdenvertaisuus ulottuu syrjinnästä pidättäytymistä pidemmälle ja tarkoittaa, että vähemmistöille taataan niiden oikeuksien käyttö, kuten muun muassa oikeus identiteettiin, kielen käyttämiseen ja opetukseen sekä kulttuuri- ja kansalaisoikeudet, yhdenvertaisesti enemmistöön nähden;

Z.  ottaa huomioon, että EU:ssa muukalaisvihamielisen väkivallan ja vihapuheen yleistyminen, jota äärioikeistolaiset tahot usein pyrkivät edistämään, vaikuttaa ja kohdistuu vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin;

AA.  toteaa, että vähemmistöihin kuuluvat EU:n kansalaiset odottavat, että heidän oikeuksiaan suojellaan paremmin unionissa, kuten käy ilmi Euroopan parlamentille esitettyjen asiaa koskevien vetoomusten suuresta määrästä;

AB.  ottaa huomioon, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Minority Safepack” ‑vetoomuksen on allekirjoittanut EU:ssa 1 215 879 henkilöä, mikä osoittaa, että EU:n kansalaiset haluavat vahvistaa oikeudellista kehystä, jolla hallinnoidaan vähemmistöpolitiikkoja EU:ssa;

AC.  ottaa huomioon, että parantamisen varaa on kuitenkin huomattavasti siinä, millä tavalla vähemmistöjen oikeudet pannaan tosiasiallisesti täytäntöön EU:ssa; ottaa huomioon, että demokraattisten instituutioiden legitimiteetti perustuu kaikkien yhteiskuntaryhmien osallistumiseen ja edustukseen, vähemmistöihin kuuluvat henkilöt mukaan lukien;

1.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden velvollisuutena on taata vähemmistöjen täydet madollisuudet nauttia ihmisoikeuksista riippumatta siitä, onko kyse yksilöistä vai yhteisöstä;

2.  muistuttaa, että vaikka vähemmistöjen suojelu kuuluu Kööpenhaminan arviointiperusteisiin ja koskee sekä ehdokasmaita että jäsenvaltioita, ei ole mitään takeita siitä, että ehdokasvaltiot noudattavat Kööpenhaminan arviointiperusteita koskevia sitoumuksiaan jäsenvaltioiksi tultuaan;

3.  panee merkille, että EU:lla ei vieläkään ole käytössään tehokkaita työkaluja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi; pitää valitettavana, että vähemmistöjen suojelun alalla EU on joko pitänyt itsestään selvänä, että sen jäsenvaltiot kunnioittavat vähemmistöjen oikeuksia, tai luottanut ulkoisiin seurantavälineisiin, kuten YK:hon, Euroopan neuvostoon tai Etyjiin;

4.  toteaa, että sitä, täyttävätkö valtiot Kööpenhaminan kriteerit ennen EU:hun liittymistä ja sen jälkeen, on valvottava jatkuvasti ja siitä on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua parlamentissa, komissiossa ja neuvostossa ja niiden välillä; painottaa tarvetta laatia kattava EU:n järjestelmä, jota sovelletaan vähemmistöjen suojeluun ja jota täydennetään vankalla seurantamekanismilla;

5.  muistuttaa, että SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa komissiolle annetaan perussopimusten soveltamisen valvojan tehtävä, jonka mukaisesti sillä on oikeutus ja toimivalta varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat oikeusvaltiota ja muita SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja; katsoo näin ollen, että toimenpiteet, joita komissio toteuttaa tehtävänsä täyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että ennen jäsenvaltion unioniin liittymistä voimassa olleet ehdot täyttyvät edelleen, eivätkä loukkaa jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta;

6.  muistuttaa, että voimassa olevien kansainvälisten normien mukaisesti jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus määrittää henkilöt, jotka kuuluvat kansallisiin vähemmistöihin;

7.  muistuttaa, ettei unionissa ole vähemmistöjen oikeuksia koskevia yhteisiä normeja eikä yhteisymmärrystä siitä, kenet voidaan katsoa vähemmistöön kuuluvaksi henkilöksi; panee merkille, ettei kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n julistukseen eikä kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaan Euroopan neuvoston puiteyleissopimukseen sisälly minkäänlaista vähemmistön määritelmää; korostaa tarvetta suojella kaikkia kansallisia tai etnisiä, uskonnollisia ja kielellisiä vähemmistöjä määritelmästä riippumatta, ja korostaa, että kaikkia määritelmiä olisi sovellettava joustavasti, koska asiasta hyötyvien tosiasiallinen sisällyttäminen vähemmistöjen oikeuksien suojeluun on usein osa kehitysprosessia, joka saattaa lopulta johtaa viralliseen tunnustamiseen; suosittaa, että toissijaisuus-, suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden mukaisesti ”kansallisen vähemmistön” määritelmän olisi perustuttava määritelmään, joka on vahvistettu Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suosituksessa 1201 (1993) vähemmistöjen oikeuksia koskevaksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjaksi, toisin sanoen se on valtiossa oleva ryhmä henkilöitä, jotka

8.  palauttaa mieliin Euroopan neuvoston valtion- ja hallitusten päämiesten Varsovassa 16.–17. toukokuuta 2005 hyväksymien Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisiä suhteita koskevien ohjeiden ohjeen N:o 5, jossa todetaan, että Euroopan unioni pyrkii saattamaan osaksi unionin lainsäädäntöä toimivaltaansa kuuluvat asiakohdat Euroopan neuvoston yleissopimuksista;

9.  panee merkille, että osa kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen ja alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan määräyksistä kuuluu EU:n toimivaltaan, ja palauttaa mieliin Euroopan unionin perusoikeusviraston päätelmän, että vaikka unionilla ei ole yleistä lainsäädännöllistä toimivaltaa säätää kansallisten vähemmistöjen suojelusta sinänsä, se voi määrätä monista kysymyksistä, jotka vaikuttavat kansallisiin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin;

10.  katsoo, että tarvitaan lainsäädäntöehdotus EU:n vähemmistöjä koskevista vähimmäisnormeista, ja tämä on tehtävä asianmukaisen vaikutustenarvioinnin jälkeen noudattaen jäsenvaltioihin sovellettavia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, jotta voidaan parantaa vähemmistöjen asemaa ja suojella jo olemassa olevia oikeuksia kaikissa jäsenvaltioissa ja välttää kaksoisnormeja; katsoo, että näiden normien kehittämisessä olisi noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita ja lähdettävä siitä, mitä jo on kodifioitu kansainvälisen oikeuden välineissä, ja että normit olisi sisällytettävä vankasti demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeudet takaavaan oikeuskehykseen kaikkialla unionissa ja että tätä olisi täydennettävä toimivalla seurantamekanismilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden oikeusjärjestelmillä taataan, ettei vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä syrjitä, sekä aloittamaan ja panemaan täytäntöön kohdennettuja suojelutoimenpiteitä;

11.  muistuttaa, että vähemmistöjen suojelu on osa ehdotusta demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaksi unionin sopimukseksi; palauttaa mieliin demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta 25. lokakuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä pyynnön ja pyytää jälleen komissiota tekemään ehdotuksen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaksi unionin sopimukseksi; kehottaa komissiota valtavirtaistamaan vähemmistöjen oikeudet demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n mekanismin kaikkiin mahdollisiin osiin;

12.  kannustaa komissiota perustamaan unionin tason elimen (joko olemassa oleviin rakenteisiin tai erillisen elimen), jonka tehtävänä on tunnustaa EU:n vähemmistöt ja suojella niitä;

13.  panee merkille eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Minority Safepackin” onnistuneen rekisteröinnin ja allekirjoitusten keruun ja toteaa, että aloitteella vaaditaan unionin kehystä vähemmistöjen suojelemiseksi; kannustaa komissiota tutkimaan keinoja, joilla vähemmistöjen etujen ja tarpeiden edustusta EU:ssa voidaan parantaa;

14.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet säilyttää, suojella ja kehittää omaa identiteettiään sekä edistämään kansallisten vähemmistöjen tosiasiallista osallistumista yhteiskunnalliseen, talous- ja kulttuurielämään sekä julkisten asioiden hoitoon;

15.  muistuttaa, että unionin kansalaisuus saadaan jäsenvaltion kansalaisuuden kautta ja että viimeksi mainittua säännellään kansallisella lainsäädännöllä; muistuttaa, että maan kansalaisuuden myöntämisestä päätettäessä jäsenvaltioiden olisi sovellettava unionin oikeuden periaatteita, kuten suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatetta, joita kumpaakin on käsitelty laajalti Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 20 artiklan mukaisesti unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus ja unionin kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet on kirjattu perussopimuksiin ja perusoikeuskirjaan; muistuttaa, että perussopimusten mukaan toimielinten on kohdeltava kaikkia unionin kansalaisia yhdenvertaisesti;

16.  palauttaa mieliin syvän huolensa valtiottomien romanien määrästä Euroopassa, koska se johtaa siihen, ettei heillä ole lainkaan pääsyä sosiaalisiin, koulutusta koskeviin ja terveydenhuollon palveluihin, ja ajaa heidät yhteiskunnan äärilaidalle; kehottaa jäsenvaltioita tekemään lopun valtiottomuudesta ja takaamaan kaikille perusihmisoikeudet;

17.  kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä vähemmistöön kuuluvien henkilöiden terveydenhuoltojärjestelmään pääsyn esteiden poistamiseksi; toteaa, että vähemmistöryhmien on vaikeampi saada terveydenhuoltopalveluja ja terveysneuvontaa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että terveydenhuolto, sekä fyysinen että psyykkinen, on vähemmistöjen saatavilla ilman syrjintää;

18.  kehottaa Euroopan unionia liittymään kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaan puiteyleissopimukseen sekä alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevaan eurooppalaiseen peruskirjaan ja kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ne sekä noudattamaan näissä asiakirjoissa vahvistettuja periaatteita; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pidättymään toimista, jotka ovat kyseisten periaatteiden vastaisia; toteaa, että luodessaan vähemmistöjä koskevia vähimmäisnormeja EU:ssa toimielinten ja jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä hyväksymästä lainsäädäntöä ja hallinnollisia toimenpiteitä, jotka heikentävät vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia tai poikkeavat niistä;

19.  vahvistaa uudelleen, että alkuperäiskansojen olisi voitava käyttää oikeuksiaan ilman minkäänlaista syrjintää ja että niillä olisi oltava oikeus kulttuurinsa, perinteidensä, historiansa ja pyrkimyksiensä loukkaamattomuuteen ja monimotoisuuteen, mikä on otettava asianmukaisesti huomioon opetuksessa ja tiedottamisessa; kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tehneet niin, ratifioimaan itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen (ILO) nro 169 ja panemaan sen täytäntöön vilpittömässä mielessä;

20.  katsoo, että yhteiset eurooppalaiset vähimmäisnormit, joilla suojellaan vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia, olisi laadittava EU:ssa noudattaen hyvää naapuruutta ja ystävällisiä suhteita koskevia menettelytapaperiaatteita ja varmistaen yhteistyön sekä jäsenvaltioiden että naapurivaltioiden, jotka eivät ole EU:n jäseniä, kanssa siten, että ne pohjautuvat kansainvälisten vaatimusten ja normien täytäntöönpanoon; katsoo, että EU:n yhteisten vähimmäisnormien hyväksymisen myötä ei pitäisi kaventaa jo olemassa olevia oikeuksia ja normeja, joilla suojellaan vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä; palauttaa mieliin Etyjin puitteissa hyväksyttyjen sitoumusten ja samassa yhteydessä laadittujen periaatteiden, erityisesti aihekohtaisten suositusten ja ohjeiden, täytäntöönpanon tarpeellisuuden; muistuttaa, että komissio on jo ottanut nämä normit huomioon Kööpenhaminan arviointiperusteissa jäsenyysneuvottelujen yhteydessä; kehottaa komissiota tältä osin soveltamaan samoja normeja kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin;

21.  korostaa, että syrjimättömyyspolitiikoilla ei yksin ratkaista vähemmistöjen ongelmia eikä lopeteta sulauttamista valtakulttuuriin; katsoo, että vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat erityisasemassa oikeussuojakeinoja koskevien oikeuksien suhteen ja heillä on erityistarpeita, joihin on vastattava, jotta voidaan varmistaa heidän täysimääräinen ja todellinen tasa-arvonsa, ja että heidän oikeuksiaan olisi kunnioitettava ja edistettävä, mukaan lukien oikeus ilmaista, säilyttää ja kehittää vapaasti omaa kulttuuri- ja kieli-identiteettiään samalla kunnioittaen sen valtion identiteettiä, arvoja ja periaatteita, jossa he asuvat; kannustaa komissiota edistämään kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden säännöllistä seurantaa EU:ssa;

22.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan tasa-arvoa koskevien luotettavien ja tarkkojen tietojen keruun tukemista ja rahoittamista vähemmistöjen edustajia kuullen, jotta voidaan mitata eriarvoisuutta ja syrjintää; kehottaa toteuttamaan tehokkaan EU:n laajuisen seurannan kansallisten ja etnisten vähemmistöjen tilanteesta; katsoo, että Euroopan unionin perusoikeusviraston olisi seurattava tehostetusti kansallisten ja etnisten vähemmistöjen syrjintää jäsenvaltioissa;

23.  on tietoinen kansalaisyhteiskunnan ja valtiosta riippumattomien järjestöjen tärkeästä roolista vähemmistöjen suojelussa, syrjinnän torjunnassa ja vähemmistöjen oikeuksien edistämisessä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään riittävästi rahoitusta ja tukea näille organisaatioille;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan vähemmistöihin sisältyvien vähemmistöjen suojelun sekä torjumaan eriarvoisuuksiin sisältyviä eriarvoisuuksia, koska vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin kohdistuu usein moniperusteista ja monialaista syrjintää; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tutkimuksia, joissa tarkastellaan moniperusteisen ja monialaisen syrjinnän monimutkaista kysymystä;

Syrjinnän, viharikosten ja vihapuheen torjunta

25.  on huolestunut siitä, että EU:n vähemmistöihin kohdistuvat viharikokset ja vihapuhe, joiden taustalla on rasismia, muukalaisvihamielisyyttä tai uskonnollista suvaitsemattomuutta, yleistyvät hälyttävästi; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita vahvistamaan viharikosten sekä syrjivien asenteiden ja käyttäytymisen torjuntaa; kehottaa komissiota ja perusoikeusvirastoa toteuttamaan edelleen vähemmistöihin kohdistuvien viharikosten ja vihapuheen seurantaa koskevia toimiaan jäsenvaltioissa ja raportoimaan säännöllisesti tapauksista ja suuntauksista;

26.  tuomitsee yksiselitteisesti kaikenlaisen mihin tahansa syihin perustuvan syrjinnän sekä kaikenlaisen erottelun, vihapuheen ja sosiaalisen syrjäytymisen ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tuomitsemaan selvästi kansallisiin ja etnisiin vähemmistöihin kohdistuneiden julmuuksien kieltämisen ja määräämään sen johdosta seuraamuksia; toistaa kantansa, joka on esitetty 25. lokakuuta 2017 annetussa päätöslauselmassa ”Perusoikeusnäkökohdat romanien integroinnissa EU:ssa: romanivastaisuuden torjunta”; muistuttaa, että kaikkien EU:n kansalaisten olisi saatava apua ja suojelua yhtä lailla etnisestä tai kulttuurisesta alkuperästä riippumatta; kehottaa komissiota luomaan unionin kehyksen ja jäsenvaltioita laatimaan kansallisia erityissuunnitelmia, joilla torjutaan muukalaisvihamielistä väkivaltaa ja vihapuhetta vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä vastaan;

27.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä ystävällisiä ja vakaita keskinäisiä suhteita ja kannustaa niitä ylläpitämään avointa ja tukea antavaa vuoropuhelua naapurimaiden kanssa erityisesti raja-alueilla, joilla voi esiintyä useita kieliä ja kulttuureita;

28.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tietoisuutta lisääviä toimia, joilla EU:n väestölle tiedotetaan monimuotoisuudesta, ja edistämään kaikkia vähemmistökulttuurien rauhanomaisia ilmenemismuotoja; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään kansallisten ja etnisten vähemmistöjen historian koulujen opinto-ohjelmaan ja edistämään suvaitsevaisuuden kulttuuria kouluissa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään kouluissa ja muualla kulttuurivuoropuheluja, joissa käsitellään vähemmistöryhmiin kohdistuvan vihapuheen eri muotoja ja kasvoja; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että syrjinnän torjunta sekä vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden historia ja oikeudet valtavirtaistetaan osaksi kansallisen opetusjärjestelmän sisältöä;

29.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään vihapuheen vastaisia kampanjoita, perustamaan poliisivoimiin eri vähemmistöryhmien haasteita tiedostavia viharikosten torjuntayksiköitä ja kouluttamaan henkilöstöä sekä takaamaan, että vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat yhdenvertaisia lain edessä ja varmistamaan, että heillä on yhtäläiset oikeussuojakeinot ja prosessuaaliset oikeudet;

30.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat käyttää oikeuksiaan ilman pelkoa; kannustaa siksi jäsenvaltioita sisällyttämään ihmisoikeuksia, demokraattista kansalaisuutta ja poliittista lukutaitoa käsittelevää opetusta koulujen opetussuunnitelmiin kaikilla tasoilla; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan pakollista koulutusta vastuunkantajille, joilla on keskeinen asema EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön oikeassa täytäntöönpanossa ja joilla on oltava valmiudet palvella kaikkia kansalaisia, jotka toimivat ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan monialaiseen syrjintään sekä niiden politiikoissa että niiden rahoitusohjelmien välityksellä;

31.  kannustaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisia totuus- ja sovintokomissioita keskinäisen luottamuksen luomiseksi, jotta voidaan tunnustaa vähemmistöön kuuluvien henkilöiden vainoaminen, eristäminen ja kieltäminen vuosisatojen varrella sekä dokumentoida nämä kysymykset; kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan selvästi vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin kohdistuneiden julmuuksien kieltämisen ja kannustaa niitä järjestämään ja kunnioittamaan valtion tasolla vähemmistöryhmien tärkeitä muistopäiviä, kuten romanien joukkotuhon muistopäivää; kannustaa niitä perustamaan instituutioita, joissa esitellään vähemmistöryhmien historiaa ja kulttuuria sekä tukemaan niitä taloudellisesti ja hallinnollisesti;

32.  katsoo, että vähemmistöryhmien aktiivinen ja merkityksellinen yhteiskunnallinen, taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen osallistuminen on olennaisen tärkeää; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan strategioita, jotka sisältävät sekä proaktiivisia että reaktiivisia toimenpiteitä vähemmistöryhmien edustajien tosiasiallisten ja järjestelmällisten kuulemisten perusteella, sekä ottamaan heidät mukaan valtaväestölle suunnattujen ohjelmien ja käynnistettyjen hankkeiden toimintaan, seurantaan ja arviointiin kaikilla tasoilla, myös paikallisesti, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat osallistavia ja syrjimättömiä;

33.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan rotusyrjintädirektiivin täysimääräisen ja perusteellisen täytäntöönpanon, soveltamisen ja valvonnan ja kannustaa niitä toteuttamaan syrjinnän vastaista lainsäädäntöä koskevia tiedotuskampanjoita; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että seuraamukset ovat riittävän tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, kuten rotusyrjintädirektiivissä edellytetään; kehottaa komissiota seuraamaan asianmukaisesti direktiivin täytäntöönpanoa;

34.  pitää valitettavana, että vuonna 2008 ehdotettua yhdenvertaista kohtelua koskevaa direktiiviä (COM(2008)0426) ei ole vielä hyväksytty neuvostossa; kehottaa uudelleen neuvostoa hyväksymään kyseistä ehdotusta koskevan kannan mahdollisimman pian;

Kansalliset ja etniset vähemmistöt

35.  toteaa, että kansalliset tai etniset vähemmistöt ovat sellaisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöryhmiä, jotka ovat asuneet samalla alueella ja jakaneet yhteisen identiteetin, joissain tapauksissa rajojen muuttumisen seurauksena ja toisinaan pitkäaikaisen samalla alueella asumisen seurauksena, jolloin he ovat voineet säilyttää identiteettinsä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suojelemaan kansallisten ja etnisten vähemmistöjen kulttuuri- ja kieli-identiteettiä sekä luomaan edellytykset identiteetin edistämiselle; huomauttaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla voi olla unionissa merkittävä rooli kansallisten ja etnisten vähemmistöjen suojelemisessa ja katsoo, että hallinnon uudelleenjärjestely ja alueiden uudelleenjakaminen eivät saa vaikuttaa niihin kielteisesti; kannustaa jäsenvaltioita myöntämään vähemmistön oikeuksien täytäntöönpanoa varten varoja valtion talousarviosta, jotta ei aiheuteta rasitetta paikallisille talousarvioille;

36.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan kansallisille ja etnisille vähemmistöille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään; kannustaa jäsenvaltioita hyväksymään vaalijärjestelmiä ja -lakeja, joilla helpotetaan kansallisten ja etnisten vähemmistöjen edustusta; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan välittömästi korjaavia toimia, jotta lopetetaan syrjivä syntymän rekisteröinti, suoritetaan vähemmistöryhmien jäsenten syntymien rekisteröinti syrjimättömästi ja varmistetaan, että myönnetyt henkilötodistukset ovat syrjimättömiä;

37.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan johdonmukaisen analyysin nykyisistä vähemmistöpolitiikoista, jotta selvennetään vahvuuksia ja haasteita ja varmistetaan kansallisten ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien noudattaminen;

38.  kehottaa Euroopan unionin perusoikeusvirastoa laatimaan lausunnon siitä, kuinka voidaan luodaan keinoja, joilla suojellaan ja edistetään kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion asiassa N:o T‑646/13 mukaisesti;

Kulttuuriset oikeudet

39.  korostaa, että kulttuuritoiminta on olennaisen tärkeää kansallisten ja etnisten vähemmistöjen identiteetin säilyttämisen kannalta ja että vähemmistöjen perinteiden säilyttäminen ja taiteellisten arvojen ilmaiseminen äidinkielellä ovat erityisen tärkeitä eurooppalaisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi; toteaa, että vähemmistöjen kulttuuriperinnön säilyttäminen on EU:n ja jäsenmaiden yhteisen edun mukaista; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan, parantamaan ja edistämään vähemmistöjen kulttuurisia oikeuksia;

40.  muistuttaa, että käsitys siitä, mitä ”kulttuurilla” tarkoitetaan, on olennaisen tärkeää vähemmistöjen kulttuuristen oikeuksien soveltamisalan määrittelemisessä; toteaa, että yleisesti ottaen kulttuuri muodostaa tietyn yhteisön aineellisen ja aineettoman toiminnan ja saavutusten kokonaissumman, ja että se erottaa yhteisön muista yhteisöistä; painottaa, että kulttuurisiin oikeuksiin olisi sisällyttävä oikeus osallistua kulttuurielämään, oikeus nauttia kulttuurista, oikeus valita kuuluminen ryhmään, kielioikeudet sekä kulttuuri- ja tiedeperinnön suojelu;

41.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan kansallisten ja etnisten vähemmistöjen osuuden unionin kulttuuriperinnössä, vahvistamaan vuoropuhelua vähemmistöjen edustajien ja vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kanssa sekä määrittämään ja toteuttamaan koordinoituja politiikkoja ja toimia vähemmistöjen kulttuurien säilyttämiseksi ja kehittämiseksi kestävällä tavalla; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan käytäntöjen riittävän vakiinnuttamisen kansallisella tasolla kulttuuristen oikeuksien suojelemiseksi;

42.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistamaan ja tukemaan kansallisia ja etnisiä vähemmistöjä ja niihin kuuluvia henkilöitä sellaisten tietojen ja taitojen edistämisessä, jotka ovat tarpeen kulttuuriperinnön suojelun, kestävän hoidon ja kehittämisen kannalta ja jotka olisi siirrettävä tuleville sukupolville; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan ja ylläpitämään vähemmistöihin kuuluville henkilöille tarkoitettuja pysyviä kulttuurirahastoja sekä horisontaalisella ja vertikaalisella tasolla tehokkaan, avoimen ja yhtäläisen tuen takaamiseksi vähemmistöyhteisöjen kulttuurielämälle;

43.  korostaa, että tiedotusvälineillä on keskeinen rooli kulttuuristen ja kielellisten oikeuksien toteutumisessa; muistuttaa, että mahdollisuus saada ja julkaista tietoa ja sisältöä sekä tutustua niihin kielellä, jota ymmärtää täysin ja jolla pystyy kommunikoimaan, on ennakkoehto tasa-arvoiselle ja tosiasialliselle osallistumiselle julkiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurielämään; toteaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisten kansallisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden tarpeisiin, jotka asuvat rajaseudulla, maaseudulla ja syrjäisillä alueilla; on huolestunut siitä, että tiedotusvälineille, jotka julkaisevat tai lähettävät sisältöä alueellisilla kielillä tai vähemmistökielillä, myönnetään liian vähän rahoitusta; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan vähemmistöjä edustavien järjestöjen tai tiedotusvälineiden riittävästä rahoituksesta, jotta edistetään vähemmistöjen kulttuuri-identiteettien säilyttämistä ja annetaan niille mahdollisuus tehdä näkemyksiään, kieltään ja kulttuuriaan tunnetuksi enemmistön keskuudessa;

44.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tiedotusvälineet voivat toimia itsenäisesti, edistämään vähemmistökielten käyttöä tiedotusvälineissä ja ottamaan kansalliset tai etniset vähemmistöt huomioon, kun myönnetään lupia mediapalveluille ja valitaan TV- ja radiolähetystoiminnan harjoittajia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan vähemmistöjä edustavien järjestöjen riittävästä rahoituksesta, jotta voidaan edistää omaan vähemmistöryhmään kuulumisen ja siihen samaistumisen tunnetta ja tuoda vähemmistöjen identiteetit, kielet, historia ja kulttuurit enemmistön tietoisuuteen;

45.  muistuttaa, että julkisilla tiedotusvälineillä on keskeinen rooli tällaisen sisällön edistämisessä, erityisesti paikallis- tai alueviranomaisten suorittaman demokraattisen valvonnan kannalta; kannustaa komissiota luomaan oikeudelliset ja sääntelyyn liittyvät edellytykset, joilla varmistetaan audiovisuaalisten sisältöpalvelujen tarjoamisen, välittämisen ja vastaanottamisen vapaus vähemmistöjen asuinalueilla, jotta ihmiset voivat katsoa ja kuunnella sisältöä omalla äidinkielellään eikä kyseisen sisällön lähettämistä yli valtioiden rajojen estetä;

46.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisin keinoin, että audiovisuaalisissa mediapalveluissa ei kannusteta väkivaltaan tai vihaan vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä vastaan; korostaa, että tiedotusvälineillä on tärkeä rooli sikäli, että ne raportoivat vähemmistöjen oikeuksien loukkauksista, ja jos niistä ei kerrota, vähemmistöjen päivittäin kohtaamat tilanteet jäävät edelleen pimentoon;

47.  kannustaa jäsenvaltioita pidättäytymään poliittisista ja oikeudellisista toimista ja politiikoista, joilla pyritään säätämään rajoittavia toimenpiteitä, kuten tekstitys- ja/tai käännösvelvoitteita ja pakollisia kiintiöitä virallisilla kielillä esitettäville ohjelmille; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään alueellisia tai vähemmistökieliä käyttävien tiedotusvälineiden toimintaa, myös verkkorajapinnoilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisen rahoituksen tai avustukset kansallisia ja etnisiä vähemmistöjä edustaville järjestöille ja tiedotusvälineille, jotta voidaan ottaa huomioon niiden alueelliset erityispiirteet ja tarpeet;

48.  kehottaa jäsenvaltioita kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden jälkeen tukemaan ja edistämään vähemmistöjensä kulttuureja, kannustamaan niiden historian ja perinteiden levittämistä ja varmistamaan, että nämä yhteisöt eivät jää eristyksiin;

49.  korostaa, että kulttuuriperintöä koskevan politiikan kehittämisen olisi oltava osallistavaa ja yhteisöpohjaista ja että siihen olisi kuuluttava myös asiaankuuluvien vähemmistöyhteisöjen kuuleminen ja niiden kanssa käytävä vuoropuhelu;

Oikeus koulutukseen

50.  toteaa, että koulutus on edelleen avainasemassa sosiaalistamisessa ja identiteetin kehityksessä ja se on myös yhä tärkein väline, jolla voidaan elvyttää ja ylläpitää uhanalaisia vähemmistökieliä; korostaa, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus koulutukseen vähemmistökielellä; painottaa, että äidinkielisen opetuksen keskeytymättömyys on olennaisen tärkeää kulttuuri- ja kieli-identiteetin säilyttämiseksi; toteaa, että vähemmistökieliseen opetukseen ei ole yhtä ainoaa parhaan käytännön mallia, joka soveltuu kaikille kansallisille ja etnisille vähemmistöille; toteaa, että viittomakieltä käyttäviin henkilöihin on kiinnitettävä erityistä huomiota;

51.  muistuttaa, että kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen 14 artiklassa suositellaan, että sopimuspuolet pyrkivät mahdollisuuksien mukaan varmistamaan omien opetusjärjestelmiensä puitteissa, että vähemmistöihin kuuluvilla henkilöillä on riittävät mahdollisuudet saada vähemmistökielen opetusta tai opetusta tällä kielellä, tämän kuitenkaan vaikuttamatta virallisen kielen oppimiseen tai tällä kielellä tapahtuvaan opetukseen;

52.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan tulevissa toimissaan sopivia välineitä, joiden ansiosta edistetään ja tuetaan kansallisten ja etnisten vähemmistöjen puhumien kielten virallista käyttöä niiden asuinalueilla, paikallis- tai aluetasolla, kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen sekä alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan periaatteiden mukaisesti, ja varmistamaan samalla, että alueellisten ja vähemmistökielten suojelu ja niiden käyttöön kannustaminen ei heikennä virallisia kieliä eikä velvollisuutta niiden oppimiseen;

53.  pitää valitettavana, että jotkin jäsenvaltiot eivät vielä ole ratifioineet alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevaa eurooppalaista peruskirjaa ja että jotkut sen ratifioineista jäsenvaltioista eivät pane sitä tosiasiallisesti täytäntöön; on pettynyt siihen, että joissakin jäsenvaltioissa olemassa olevia oikeuksia ei joko panna täytäntöön tai ne sivuutetaan tyystin;

54.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalliseen tai etniseen vähemmistöön kuuluvien oikeudet taataan ja riittävät mahdollisuudet varmistetaan kansainvälisten normien mukaisesti, kun on kyse koulutuksen saamisesta vähemmistökielellä ja opetuksesta omalla äidinkielellä sekä julkisissa että yksityisissä oppilaitoksissa; kannustaa jäsenvaltioita laatimaan asianmukaista koulutuspolitiikkaa ja panemaan täytäntöön politiikkatoimet, jotka soveltuvat parhaiten kansallisten ja etnisten vähemmistöjen tarpeisiin, myös erityisten koulutusohjelmien tai erityisten opetussuunnitelmien ja oppikirjojen avulla; kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan rahoitusta opettajien koulutukseen, jotta voidaan varmistaa tehokas opetus vähemmistökielillä, ja sisällyttämään vieraiden kielten opettamista koskevat parhaat käytännöt virallisten kielten opettamismenetelmiin, kun on kyse vähemmistökielellä opetusta tarjoavien koulujen opetussuunnitelmista; painottaa, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä sekä alueellisten tai vähemmistökielten että virallisen kielen opetusta asianmukaisia menetelmiä käyttäen;

55.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niillä, jotka puhuvat alueellista tai vähemmistökieltä äidinkielenään, on riittävästi tilaisuuksia oppia virallista kieltä, siten, että sisällytetään vieraiden ja toisten kielten opetuksesta saadut hyvät käytännöt valtion virallisen kielen opetuksessa käytettyyn metodologiseen lähestymistapaan;

56.  korostaa, että vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden olisi opittava myös valtaväestön kieltä, historiaa ja kulttuuria, ja että valtaväestöön kuuluvat opiskelijat ja suuri yleisö olisi tutustutettava vähemmistöjen historiaan ja kulttuuriin ja heille olisi annettava mahdollisuus oppia vähemmistökieliä;

57.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään sellaisten oppikirjojen tuotantoa, joilla täytetään alueellisten kielten tai vähemmistökielten puhujien vaatimukset, ja jos se ei ole mahdollista, helpottamaan muissa maissa kyseisillä kielillä julkaistujen oppikirjojen käyttöä yhteistyössä sellaisten maiden opetusalan sääntelyelinten kanssa, joissa kyseisiä kieliä käytetään;

58.  painottaa, että on tärkeää antaa korkea-asteen koulutusta äidinkielellä ja kouluttaa asiantuntijoita, joilla on tietämystä erikoisterminologiasta, erityisesti alueilla, joilla asuu runsaasti kyseistä kieltä puhuvia; korostaa suurta tarvetta opettaa lääkäreille vähemmistökieliä;

59.  kannustaa jäsenvaltioiden hallituksia ottamaan vähemmistöjen edustajia mukaan koulutusjärjestelmiensä organisointia koskeviin keskusteluihin;

60.  kannustaa jäsenvaltioita määrittämään etuuskohteluun oikeuttavat kynnysarvot alueellisten tai vähemmistökielten oppimiselle, jotta voidaan varmistaa koulutuksen tasapuolisuus; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kansallisiin tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten, jotka asuvat alueilla, joilla on huomattava määrä tällaisia vähemmistöjä, myös maaseudulla tai haja-asutusalueilla, oikeutta saada koulutusta vähemmistökielellä eli omalla äidinkielellään, jos kysyntää on riittävästi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että koulutusuudistuksilla ja ‑politiikoilla ei rajoiteta oikeutta saada koulutusta vähemmistökielellä;

61.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yhdennetyn tuen saatavuutta vertikaalisella tasolla alueellisille ja vähemmistökielille koulutusjärjestelmissä, erityisesti perustamalla jäsenvaltioiden opetusministeriöihin ja komissioon yksikköjä, jotka ovat vastuussa alueellisten ja vähemmistökielten opettamisen sisällyttämisestä koulujen opetussuunnitelmiin; kannustaa jäsenvaltioita edistämään vähemmistökielten jatkuvaa opintolinjaa esikoulusta korkea-asteen koulutukseen;

62.  korostaa, että opettajien koulutus ja laadukkaiden oppikirjojen ja -materiaalin saatavuus ovat keskeisiä edellytyksiä laadukkaan koulutuksen varmistamiseksi oppilaille; katsoo, että opetussuunnitelmissa, oppimateriaalissa ja historian oppikirjoissa olisi annettava oikeudenmukainen, tarkka ja informatiivinen kuva vähemmistöryhmien yhteisöistä ja kulttuureista; toteaa, että korkeatasoisten opetusmateriaalien ja pätevien vähemmistökielten opettajien riittämätön saatavuus on vähemmistökielten opetukseen liittyvä laajasti tunnustettu ongelma, johon on puututtava; toteaa, että historian moniulotteisen opettamisen olisi oltava vaatimuksena kaikissa kouluissa, sekä vähemmistö- että enemmistöyhteisöissä; toteaa, että on tärkeää kehittää opettajien koulutusta siten, että vastataan opetustarpeisiin eri tasoilla ja eri koulumuodoissa;

63.  korostaa, että vähemmistökielten opetuksella edistetään keskinäistä ymmärrystä enemmistön ja vähemmistön välillä ja lähennetään näitä yhteisöjä; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan positiivisia toimia, jotta varmistetaan vähemmistöjen asianmukainen edustus opetusalalla sekä julkisessa hallinnossa ja toimeenpanovirastoissa kansallisesti, alueellisesti ja kunnallisesti;

64.  kannustaa komissiota vahvistamaan Euroopan alueellisten kielten ja vähemmistökielten opetusta koskevien kokemusten vaihtoon ja parhaisiin käytäntöihin keskittyvien ohjelmien edistämistä; kehottaa EU:ta ja komissiota kiinnittämään enemmän huomiota alueellisiin ja vähemmistökieliin uuden monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa toteutettavien Erasmus+-ohjelman, Luova Eurooppa -ohjelman ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelman puitteissa;

65.  pitää erittäin valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa vähemmistöihin kuuluvia oppilaita ei integroida yleisiin kouluihin, vaan heidät sijoitetaan erityiskouluihin sillä perusteella, että heidän opetuskielen taitonsa ei ole riittävän hyvä; muistuttaa, että opetuksen antamista vähemmistökielellä tai johonkin tiettyyn vähemmistöön kuuluville henkilöille ei saa käyttää verukkeena lasten erottelulle identiteetin perusteella; kehottaa jäsenvaltioita pidättymään tällaisesta erottelusta ja toteuttamaan riittävät toimenpiteet, jotta tällaiset oppilaat voivat osallistua tunneille valtaväestön kouluissa; kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta sisällyttää erityisesti perusihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia koskevia aineita koulujen opetussuunnitelmiin, jotta edistetään kulttuurista monimuotoisuutta ja suvaitsevaisuutta opetuksen välityksellä;

Kielelliset oikeudet

66.  toteaa, että kieli on olennainen osa vähemmistöjen kulttuuri-identiteettiä ja ihmisoikeuksia; korostaa tarvetta edistää oikeutta käyttää vähemmistökieltä sekä yksityisesti että julkisesti ja ilman syrjintää alueilla, joilla on huomattava määrä vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, jotta varmistetaan kielen siirtyminen sukupolvelta toiselle ja suojellaan unionin kielellistä monimuotoisuutta; kehottaa komissiota vahvistamaan suunnitelmaansa alueellisten kielten opettamisen ja käytön edistämisestä yhtenä mahdollisena tapana puuttua kieleen perustuvaan syrjintään EU:ssa sekä edistämään kielellistä monimuotoisuutta; muistuttaa, että lisäämällä sellaisten henkilöiden, jotka eivät ole vähemmistön jäseniä, tietämystä vähemmistökielistä edistetään keskinäistä ymmärrystä ja tunnustamista;

67.  korostaa, että parlamentti muistutti uhanalaisista eurooppalaisista kielistä ja kielellisestä monimuotoisuudesta Euroopan unionissa 11. syyskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa(11), että komission olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että jotkut jäsenvaltiot vaarantavat politiikkatoimillaan kielten säilymisen omien rajojensa sisällä, vaikka kyseiset kielet eivät ole vaarassa unionin näkökulmasta; kehottaa komissiota tutkimaan kyseisten kielten käyttämiseen kohdistuvia hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä esteitä;

68.  toteaa, että 24 virallisen kielen lisäksi EU:ssa puhutaan 60 muuta kieltä, jotka ovat myös osa sen kulttuurista ja kielellistä perintöä ja joita puhuu tietyillä alueilla tai tietyissä ryhmissä 40 miljoonaa ihmistä; toteaa, että Euroopan unionin monikielisyys on ainutlaatuista kansainvälisten järjestöjen tasolla; toteaa, että monikielisyyden periaate on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, joka velvoittaa EU:ta kunnioittamaan kielellistä monimuotoisuutta ja tukemaan Euroopan rikasta kielellistä ja kulttuuriperintöä edistämällä kielten oppimista ja kielellistä monimuotoisuutta;

69.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita sallimaan alueellisten tai vähemmistökielten käytön käytännössä hallintoviranomaisten ja julkisen palvelun organisaatioiden kanssa sekä edistämään sitä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, esimerkiksi yksityishenkilöiden ja järjestöjen sekä viranomaisten välisissä suhteissa; kannustaa jäsenvaltioita asettamaan tiedot ja julkiset palvelut saataville näillä kielillä, myös internetissä, niillä alueilla, joilla on huomattavia määriä kansallisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä;

70.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään vähemmistökielten ja alueellisten kielten saatavuutta rahoittamalla ja tukemalla käännös-, jälkiäänitys- ja tekstityspalveluja sekä asianmukaisen ja syrjimättömän terminologian systematisointia hallinnollisissa, kaupallisissa, taloudellisissa, sosiaalisissa, teknisissä ja oikeudellisissa rekistereissä;

71.  kannustaa kyseisten alueiden kunnallisviranomaisia varmistamaan alueellisten ja vähemmistökielten käytön; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään suuntaviivoina jo olemassa olevia hyviä kansallisia käytäntöjä;

72.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään alueellisten tai vähemmistökielten käyttöä paikallisesti ja alueellisesti; kannustaa tätä tavoitetta silmällä pitäen aktiivisesti kunnallisviranomaisia varmistamaan, että kyseisiä kieliä käytetään käytännössä;

73.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että alueilla, joilla on huomattavia määriä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvia asukkaita, turvallisuutta ja turvatoimia koskevat merkinnät, tärkeät pakolliset ohjeet ja tärkeät julkiset ilmoitukset kansalaisille, tulivatpa ne viranomaisilta tai yksityissektorilta, sekä paikannimet ja topografiset nimikkeet, on kirjoitettu oikeassa muodossa ja ne ovat saatavilla kyseisellä alueella yleisesti käytetyillä kielillä, mukaan lukien kaupunkialueiden alkamista tai loppumista koskevissa liikennemerkeissä, ja kaikissa muissa tietoa antavissa liikennemerkeissä;

74.  toteaa, että alueellisten ja vähemmistökielten visuaalinen esitystapa – liikennemerkit, kadunnimet, hallinnollisten, julkisten ja kaupallisten laitosten nimet jne. – on olennaisen tärkeä kansallisten tai etnisten vähemmistöjen oikeuksien edistämisen ja suojelun kannalta, sillä se kuvastaa alueellisten ja vähemmistökielten elinvoimaista käyttöä ja vaikuttaa osaltaan siihen sekä kannustaa kansallisiin tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvia käyttämään, säilyttämään ja kehittämään erityistä kielellistä identiteettiään ja kielellisiä oikeuksiaan, ilmaisemaan monietnistä paikallista identiteettiään sekä vahvistamaan tunnetta, että he ovat paikallisessa tai alueellisessa yhteisössä asuvien ryhmien jäseniä;

75.  kehottaa jäsenvaltioita luopumaan oikeudellisista käytännöistä – tai kumoamaan ne – joilla vaikeutetaan vähemmistöjen pääsyä kaikkiin tietyssä valtiossa harjoitettuihin ammatteihin; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan oikeudellisten ja juridisten palvelujen asianmukaisen saatavuuden; korostaa, että vähemmistöjen edustajille olisi tiedotettava selvästi menettelyistä, joita kansallisen lain mukaan on noudatettava, jos heidän oikeuksiaan johonkin vähemmistöön kuuluvina henkilöinä on loukattu;

76.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että kaikilla kansalliseen vähemmistöön kuuluvilla henkilöillä on oikeus käyttää vähemmistökielistä sukunimeään (patronyymi) ja etunimiään ja oikeus niiden viralliseen tunnustamiseen, myös kun on kyse liikkumisvapaudesta unionissa;

77.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla poistetaan sellaiset hallinnolliset tai taloudelliset esteet, jotka voisivat hidastaa kielellisen monimuotoisuuden toteutumista unionin ja kansallisella tasolla sekä vaikeuttaa kansallisiin tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kielellisten oikeuksien käyttöä ja täytäntöönpanoa; vaatii jäsenvaltioita lopettamaan kielellisesti syrjivät käytännöt;

Päätelmä

78.  kehottaa komissiota laatimaan yhteisen kehyksen vähemmistöjä koskevien vähimmäisnormien laatimiseksi; suosittaa, että kehykseen olisi sisällytettävä mitattavissa olevia välitavoitteita, joista raportoidaan säännöllisesti, ja siihen olisi sisällyttävä vähintään

79.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kehys sisältää tiedonkeruuta sekä kenttätyöhön perustuvaa, rahoitukseen ja laatuun suuntautunutta seurantaa ja raportointimenetelmiä, koska ne vahvistavat tehokasta näyttöön perustuvaa politiikkaa ja voivat osaltaan edistää strategioiden, toimien ja toimenpiteiden tehokkuuden parantamista;

o
o   o

80.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Etyjille, OECD:lle, Euroopan neuvostolle ja Yhdistyneille kansakunnille.

(1) EUVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0032. (3) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 171. (4) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55. (5) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 2. (6) EUVL C 328, 6.9.2016, s. 4. (7) EUVL C 93, 9.3.2016, s. 52. (8) EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 405. (9) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 11. (10) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 162. (11) EUVL C 93, 9.3.2016, s. 52.