Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 4, 18 ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon Genevessä 28. heinäkuuta 1951 allekirjoitetun pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen ja sen vuoden1967 lisäpöytäkirjan,

–  ottaa huomioon yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009(1),

–  ottaa huomioon luonnoksen Yhdistyneiden kansakuntien turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista muuttoliikettä koskevaksi Global Compact -aloitteeksi ja luonnoksen Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisia koskevaksi Global Compact -aloitteeksi, jotka laadittiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 19. syyskuuta 2016 yksimielisesti hyväksymän, pakolaisia ja muuttajia koskevan New Yorkin julkilausuman johdosta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun humanitaarisista viisumeista tekemän Euroopan tason lisäarvon arvioinnin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0423/2018),

A.  ottaa huomioon, että huolimatta lukuisista julkilausumista ja vaatimuksista turvallisten ja laillisten muuttoväylien järjestämiseksi Euroopan alueelle kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille, suojattua maahantuloa koskevia menettelyjä ei ole tällä hetkellä yhdenmukaistettu unionin tasolla eikä sen tasolla ole oikeuskehystä humanitaarisille viisumeille, jotka myönnetään jäsenvaltioiden alueelle saapumista ja siellä kansainvälisen suojelun hakemista varten;

B.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuimen 7. maaliskuuta 2017 asiassa C-638/16(2) X ja X vastaan Belgian valtio antaman tuomion mukaan jäsenvaltioilla ei ole unionin oikeuteen perustuvaa velvollisuutta myöntää viisumeita humanitaarisista syistä henkilöille, jotka haluavat matkustaa niiden alueelle hakeakseen turvapaikkaa, mutta jäsenvaltioilla on edelleen oikeus siihen oman kansallisen oikeutensa perusteella; toteaa, että tässä tuomiossa tulkitaan unionin nykyistä lainsäädäntöä, joka on muutettavissa;

C.  ottaa huomioon, että useilla jäsenvaltioilla joko on tällä hetkellä tai on aikaisemmin ollut humanitaaristen viisumien tai oleskelulupien myöntämistä koskevia kansallisia järjestelmiä suojattua maahantuloa koskevien menettelyjen takaamiseksi hädänalaisille ihmisille;

D.  katsoo, että niiden henkilöiden määrä, jotka pääsevät maahan humanitaariseen suojeluun liittyvien kansallisten maahantulon menettelyjen avulla tai uudelleensijoitettuina, on maailmanlaajuiseen tarpeeseen nähden pieni ja että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja; ottaa huomioon, että humanitaariseen suojeluun liittyvien kansallisten maahantulon menettelyjen ja uudelleensijoittamisen soveltamisala on kapeasti määritelty ja että uudelleensijoittaminen liittyy tiukasti haavoittuvuuden kriteeriin ja siihen, että Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö on rekisteröinyt henkilön pakolaiseksi;

E.  ottaa huomioon, että tämän vuoksi noin 90 prosenttia kansainvälistä suojelua saavista henkilöistä on saapunut unioniin laittomasti, mikä on johtanut heidän leimaamiseensa jo ennen heidän saapumistaan jäsenvaltioiden ulkorajoille;

F.  toteaa, että muun muassa yksin tai lasten kanssa matkustavat yksinäiset naiset, perheenpäänä olevat naiset, raskaana olevat ja imettävät naiset, vammaiset henkilöt, nuoret tytöt ja iäkkäät naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa muuttoreiteillä Eurooppaan ja että he ovat erityisen suuressa vaarassa joutua sukupuoleen perustuvan väkivallan, kuten raiskausten, kohteeksi sekä vaarassa joutua salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden hyväksikäyttämiksi niin seksuaalisesti kuin taloudellisesti; toteaa, että naiset ja tytöt ovat suuremmassa määrin alttiita kaikenlaiselle hyväksikäytölle, mukaan lukien pakkotyöhön ja seksuaalisen riiston kohteeksi joutuminen unioniin johtavilla maahanmuuttoreiteillä ja että heitä pakotetaan harjoittamaan seksiä, jotta matka päätyisi perille;

G.  ottaa huomioon, että näiden politiikkojen aiheuttamien inhimillisten menetysten arvioidaan olevan ainakin 30 000 kuolemantapausta unionin rajoilla vuodesta 2000 lähtien; ottaa huomioon, että unionin lainsäädäntöä tarvitaan kiireellisesti, jotta voidaan vähentää Välimerellä ja unioniin suuntautuvilla muuttoreiteillä sattuvien kuolemantapausten määrää, jota on mahdoton hyväksyä, ja jotta voidaan tosiasiallisesti torjua ihmisten salakuljetusta sekä altistumista ihmiskaupalle, työvoiman hyväksikäytölle ja väkivallalle, hallita saapumisia, ihmisarvoista vastaanottoa ja turvapaikkahakemusten oikeudenmukaista käsittelyä ja optimoida jäsenvaltioiden ja unionin turvapaikkamenettelyihin ja rajavalvontaan sekä etsintä- ja pelastustoimintaan varaamat määrärahat sekä saada aikaan johdonmukaiset käytännöt unionin turvapaikkasäännöstössä;

H.  ottaa huomioon, että parlamentti on yrittänyt sisällyttää tämän suuntaisia säännöksiä tarkistuksissaan asetukseen (EY) N:o 810/2009;

I.  ottaa huomioon, että sekä neuvosto että komissio ovat hylänneet nämä tarkistukset muun muassa sen perusteella, ettei tällaisia säännöksiä pitäisi sisällyttää asetukseen (EY) N:o 810/2009, koska sen soveltamisalaan kuuluvat vain lyhytaikaiset viisumit;

J.  ottaa huomioon, että koska komissio ei ole ryhtynyt toimiin, parlamentti on päättänyt laatia tämän päätöslauselman humanitaarisista viisumeista;

K.  ottaa huomioon, että intensiivisellä työllä, jota tehtiin asiantuntijoiden avustuksella, laadittiin tämän päätöslauselman liitteessä olevat suositukset;

1.  pyytää komissiota esittämään 31. maaliskuuta 2019 mennessä parlamentille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla ehdotuksen asetukseksi Euroopan humanitaarisen viisumin käyttöönotosta liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

2.  katsoo, että jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus myöntää Euroopan humanitaarisia viisumeita kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille, jotta he pääsevät viisumin myöntävän jäsenvaltion alueelle yksinomaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä varten kyseisessä jäsenvaltiossa;

3.  katsoo, että Euroopan humanitaaristen viisumien olisi täydennettävä käytössä olevia humanitaariseen suojeluun liittyviä kansallisia maahantulon menettelyjä, uudelleensijoittamismenettelyjä ja kansainvälisen pakolaislainsäädännön mukaisia vapaamuotoisia hakemuksia eivätkä ne saisi korvata niitä; katsoo, että päätösten humanitaaristen viisumien myöntämisestä tulisi kuulua jäsenvaltioiden yksinomaisen toimivallan piiriin;

4.  katsoo, että mikään Euroopan humanitaarisia viisumeita koskeva aloite ei saisi rajoittaa muita muuttoliikepolitiikkaa koskevia aloitteita, ei myöskään niitä, joilla paneudutaan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin;

5.  korostaa, että unioniin tarvitaan pikaisesti turvallisia ja laillisia väyliä muun muassa myöntämällä Euroopan humanitaarisia viisumeja, mikä on tärkeää myös sukupuolinäkökulmasta, koska naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja siten alttiimpia seksuaaliselle ja sukupuoleen perustuvalle väkivallalle niin väylillä kuin vastaanottokeskuksissa; korostaa, että kolmansissa maissa naiset ja tytöt ovat usein haavoittuvassa asemassa taloudellisen ja muunlaisen riippuvuuden vuoksi, jolloin heidän on vieläkin vaikeampaa kuin miesten hakea turvapaikkaa turvallisesti;

6.  katsoo, että osa pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutuksista olisi katettava unionin yleisestä talousarviosta ja siten osoitettava, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, rahoitusvaikutukset huomioon ottaen, noudatetaan käytännössä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille, Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle, Euroopan raja- ja merivartiovirastolle, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastolle ja Euroopan unionin perusoikeusvirastolle.

(1) EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1. (2) Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 7. maaliskuuta 2017 asiassa C-638/16, (X ja X vastaan Belgian valtio) ECLI:EU:C:2017:173.

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

Euroopan parlamentti katsoo, että

1.  HYVÄKSYTTÄVÄN ASIAKIRJAN MUOTO JA OTSIKKO

–  hyväksyttävän säädöksen olisi oltava erillinen säädös, joka hyväksytään asetuksen muodossa ja jonka nimi on ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan humanitaarisen viisumin käyttöönotosta”,

2.  OIKEUSPERUSTA

–  hyväksyttävän säädöksen oikeusperustana olisi oltava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohta,

3.  PERUSTELUT

–  hyväksyttävän säädöksen perusteluna olisi oltava

–  nykyisessä unionin lainsäädännössä oleva puute, koska siinä ei haavoittuvassa asemassa oleviin pakolaisiin sovellettavien uudelleensijoittamismenettelyjen lisäksi säädetä viisumi-, raja- tai turvapaikkasäännöstössä menettelyistä, joiden mukaisesti suojelua hakevat henkilöt olisi päästettävä jäsenvaltioiden alueelle, minkä seurauksena pakolaisiksi tai henkilöiksi, jotka saavat toissijaista suojelua, tunnustetuista henkilöistä arviolta 90 prosenttia tulee jäsenvaltioiden alueelle laittomasti(1) ja usein hengenvaarallisten reittien kautta,

–  pirstoutumisen vaara, koska jäsenvaltiot perustavat koko ajan lisää omia humanitaarista maahanpääsyä ja menettelyjä koskevia ohjelmia, mikä on vastoin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 78 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yhteistä päämäärää, joka on turvapaikka-asioita sekä toissijaista suojelua ja tilapäistä suojelua koskevan yhteisen politiikan kehittäminen, ja minkä seurauksena myös nämä erilaiset ohjelmat saattavat heikentää kolmansien maiden kansalaisten pääsyä jäsenvaltioiden alueelle koskevien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EY) N:o 810/2009(2) ja (EU) 2016/399(3) vahvistettujen yhteisten säännösten yhtenäistä soveltamista,

–  korkeat humanitaariset mutta myös sosiaaliset, taloudelliset ja budjettiin liittyvät kustannukset, joita nykytilanteessa aiheutuu kyseisten kolmansien maiden kansalaisille (salakuljettajille maksettavat maksut, ihmiskaupan ja hyväksikäytön riski, vainotuksi joutumisen riski, kuoleman ja kaltoinkohtelun riski) sekä jäsenvaltioille ja unionille (suuri budjetti, joka aiheutuu etsintä- ja pelastustoiminnasta, myös yksityisistä kuljetuksista, rajavalvonnasta, kolmansien maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä, turvapaikkamenettelyistä ja mahdollisista palautuksista, jos kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hylätään, sekä järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja salakuljetuksen torjunnasta),

–  unionin toiminnan tuottama lisäarvo varmistamalla unionin arvojen, kuten perusoikeuksien, noudattaminen, jäsenvaltioiden välinen luottamus ja turvapaikanhakijoiden luottamus järjestelmää kohtaan, oikeusvarmuus, ennustettavuus sekä sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen ja täytäntöönpano, mittakaavaetujen saavuttaminen sekä edellä mainittujen nykytilanteesta aiheutuvien kustannusten väheneminen,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi otettava huomioon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/32/EU(4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 604/2013(5) sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioiden alueella, vaikka turvapaikanhakijoilla ei ole nykyisellään laillisia väyliä niiden alueelle pääsemiseksi,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi otettava huomioon, että kun turvapaikkahakemus on jätetty jäsenvaltioon, sovelletaan unionin yhteisen turvapaikkajärjestelmän säännöksiä,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi korostettava, ettei Euroopan humanitaarista viisumia koskevan hakemuksen hylkääminen vaikuta millään tavalla oikeuteen hakea turvapaikkaa unionissa eikä estä hakijaa osallistumasta muihin tarjolla oleviin suojelujärjestelmiin,

4.  YLEISET SÄÄNNÖKSET

–  hyväksyttävän säädöksen tavoitteena olisi oltava laatia säännöksiä menettelyistä ja edellytyksistä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat myöntää Euroopan humanitaarisen viisumin kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille, jotta he pääsevät viisumin myöntävän jäsenvaltion alueelle yksinomaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä varten kyseisessä jäsenvaltiossa,

–  hyväksyttävän säädöksen soveltamisalaan olisi sisällytettävä ne kolmannen maan kansalaiset, joilla on neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001(6) mukaisesti oltava viisumi jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäessään, ja joiden esittämät väitteet altistumisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU(7) määritelmän mukaiselle vainolle tai sen uhasta ovat selvästi perusteltuja mutta jotka eivät vielä ole kansallisissa uudelleensijoittamisjärjestelyissä tai ehdotuksessa asetukseksi unionin uudelleensijoittamiskehyksen käyttöönotosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 516/2014(8) muuttamisesta tai neuvoston direktiivissä 2001/55/EY(9) määritellyn uudelleensijoittamisprosessin kohteena,

–  hyväksyttävän säädöksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä perheenjäsenet, joilla olisi muutoin oikeus seurata perhettään jäsenvaltioon kohtuullisessa ajassa unionin tai kansallisen lainsäädännön muiden säädösten nojalla,

5.  HUMANITAARISTEN VIISUMIEN MYÖNTÄMISTÄ KOSKEVAT MENETTELYT

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että tällaiset viisumihakemukset jätetään suoraan joko sähköisesti tai kirjallisesti jäsenvaltioiden konsulaattiin tai suurlähetystöön,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä tällaisia viisumihakemuksia koskevista käytännön yksityiskohdista, kuten hakemuslomakkeen täyttäminen, hakijan henkilöllisyyttä koskevien tietojen, mukaan lukien biometristen tunnisteiden, sekä syiden, joiden vuoksi henkilö pelkää joutuvansa vainotuksi tai joutuvansa kärsimään, antaminen mahdollisimman perusteellisesti dokumentoituina,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että viisumia hakeva henkilö kutsutaan tarvittaessa tulkin avustamana haastatteluun, joka voidaan toteuttaa myös etäviestintävälineisiin perustuvan ääni- ja videoyhteyden avulla, ja varmistetaan siten riittävä turvallisuus ja luottamuksellisuus,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että toimitetut asiakirjat ja niiden aitouden arvioi toimivaltainen, riippumaton ja puolueeton viranomainen, jolla on asianmukaista osaamista ja asiantuntemusta kansainvälisen suojelun alalla,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että viisumihakemuksia on arvioitava hakijan ilmoituksen ja haastattelun sekä todentavien asiakirjojen, jos niitä on saatavilla, perusteella ilman että hänen pakolaisasemansa määrittelyprosessi saatetaan loppuun

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että ennen viisumin myöntämistä, jokaisesta hakijasta on tehtävä turvallisuusselvitys käyttäen asiaankuuluvia kansallisia tietokantoja ja unionin tietokantoja sen varmistamiseksi, ettei hakija aiheuta turvallisuusriskiä,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että viisumia koskeva päätös on tehtävä 15 kalenteripäivän kuluessa hakemuksen jättämisestä,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että hakemusta koskeva päätös toimitetaan hakijalle ja että päätös laaditaan yksilöllisesti ja kirjallisesti ja siihen lisätään päätöksen perustelut,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että kolmannen maan kansalaisella, jolle viisumia ei myönnetä, on oltava mahdollisuus valittaa päätöksestä samalla tavalla kuin nykyisin voidaan valittaa lyhytaikaista viisumia tai rajan ylittämistä koskevasta kielteisestä päätöksestä,

6.  HUMANITAARISEN VIISUMIN MYÖNTÄMINEN

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että tällaiset viisumit myönnetään tarran muodossa ja sisällytetään viisumitietojärjestelmään,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että kun humanitaarinen viisumi on myönnetty, sen haltija pääsee viisumin myöntäneen jäsenvaltion alueelle yksinomaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä varten kyseisessä jäsenvaltiossa,

7.  HALLINNOLLISTEN ASIOIDEN HOITO JA JÄRJESTÄMINEN

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että viisumihakemusten arvioinnista vastaa asianmukaisesti koulutettu henkilöstö,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että henkilöstö voi joko olla lähetetty suurlähetystöihin tai konsulaatteihin tai se voi olla jäsenvaltioissa, jolloin hakemukset lähetetään sähköisesti ja haastattelut toteutetaan etäyhteyden avulla,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että ulkoiset palveluntarjoajat voiva hallita prosessin tiettyjä osia, joihin ei liity tapausten ennakkovalintaa, arviointia tai päätöksentekoa, kuten tietojen antaminen, haastatteluaikojen sopiminen ja biometristen tunnisteiden keruu,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että toteutetaan tarvittavat toimenpiteet viestintään liittyvän tietosuojan, tietoturvallisuuden ja luottamuksellisuuden varmistamiseksi,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä sekä keskenään että unionin virastojen, kansainvälisten järjestöjen, virallisten ja valtioista riippumattomien organisaatioiden sekä muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa sen varmistamiseksi, että viisumia sovelletaan yhdenmukaisesti,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että tiedot viisumia koskevista menettelyistä ja edellytyksistä sekä edellytyksistä ja menettelyistä, jotka liittyvät kansainvälisen suojelun saamiseen tietyn jäsenvaltion alueella, asetetaan laajasti saataville muun muassa jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja konsulaattien verkkosivustoilla sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon kautta,

8.  LOPPUSÄÄNNÖKSET

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että yhdennetyn rajaturvallisuuden rahastosta annetaan jäsenvaltioille merkittävää taloudellista tukea säädöksen täytäntöönpanemiseksi,

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä, että jäsenvaltio, joka myöntää tällaisen humanitaarisen viisumin, saa turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta samansuuruisen korvauksen kuin jäsenvaltio, joka vastaanottaa pakolaisen Euroopan uudelleensijoittamiskehyksen kautta,

9.  MUIDEN SÄÄDÖSTEN MUUTTAMINEN

–  hyväksyttävässä säädöksessä olisi säädettävä muutoksista

–  asetukseen (EY) N:o 810/2009 sen selventämiseksi, että kansainvälistä suojelua hakeviin henkilöihin sovelletaan Euroopan humanitaarisen viisumin käyttöönotosta annettua säädöstä,

–  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 767/2008(10) Euroopan humanitaarista viisumia koskevien hakemusten sisällyttämiseksi viisumitietojärjestelmään,

–  asetukseen (EU) 2016/399 humanitaarisen viisumien saaneiden henkilöiden maahantuloedellytysten mukauttamiseksi,

–  yhdennettyyn rajaturvallisuuden rahastoon rahoituksen tarjoamiseksi jäsenvaltioille Euroopan humanitaarisen viisumin käyttöönottoa koskevan asetuksen täytäntöönpanemista varten,

–  tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen(11) 26 artiklaan ja neuvoston direktiiviin 2001/51/EY(12), jotta kolmansien maiden kansalaisia kuljettavat liikenteenharjoittajat vapautetaan vastuusta, velvoitteista ja seuraamuksista silloin, kun asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset ilmoittavat aikovansa hakea kansainvälistä tai humanitaarista suojelua jäsenvaltioiden alueella.

(1) HEIN/DONATO (CIR) 2012: ”Exploring avenues for protected entry in Europe”, s. 17. (2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) (EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1) (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1). (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 60). (5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31). (6) Neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1). (7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (EUVL L 337, 20.12.2011, s. 9). (8) 2016/0225(COD). (9) Neuvoston direktiivi 2001/55/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 2001, vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi (EYVL L 212, 7.8.2001, s. 12). (10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta (VIS-asetus) (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 60). (11) EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19. (12) Neuvoston direktiivi 2001/51/EY, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2001, 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 26 artiklan määräysten täydentämiseksi (EYVL L 187, 10.7.2001, s. 45).