– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista, erityisesti 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n Iranin-strategiasta ydinsopimuksen jälkeen(1), 3. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n Iranin-strategiasta(2), 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Iranin viimeaikaisista ihmisoikeusrikkomuksista(3) ja 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n Iranin-strategiasta(4),
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa EU:n vuosittaisista ihmisoikeusraporteista,
– ottaa huomioon kuolemanrangaistusta, kidutusta, sananvapautta ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n uuden strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on ottaa ihmisoikeuksien suojelu ja tarkkailu unionin kaiken toiminnan keskiöön,
– ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/568(5), jolla jatkettiin Iranissa tapahtuneisiin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin liittyviä rajoittavia toimenpiteitä yhdellä vuodella 13. huhtikuuta 2019 saakka,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Iranin islamilaisen tasavallan ulkoministerin Javad Zarifin Teheranissa 16. huhtikuuta 2016 antaman yhteisen julkilausuman, jossa sovittiin ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun aloittamisesta ja vastavuoroisten vierailujen järjestämisestä EU:n ja Iranin välillä ihmisoikeuskysymyksissä,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuosikertomuksen sekä 23. maaliskuuta 2018 annetut YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja YK:n pääsihteerin raportit Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Iran on,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Iranin vankiloissa on useita EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisia, muun muassa ruotsalais-iranilainen tutkija Ahmadreza Djalali, jota syytettiin vakoilusta ja joka tuomittiin kuolemaan puolueellisen oikeudenkäynnin jälkeen; toteaa, että Djalalilla ei ole oikeutta avustajaan tai saada tarvittavaa sairaanhoitoa, häntä uhkaa välitön teloittaminen ja hänen terveydentilansa on huono;
B. ottaa huomioon, että Itävallan ja Iranin kansalainen Kamran Ghaderi oli liikematkalla Iranissa, kun hänet pidätettiin ja tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen syyttäjän käytettyä pakotettua tunnustusta; ottaa huomioon, että Iranissa on tällä hetkellä pidätettynä myös erään hyväntekeväisyysjärjestön palveluksessa työskennellyt brittiläis-iranilainen Nazanin Zaghari-Ratcliffe, jolla on diagnosoitu vaikea masennus; ottaa huomioon, että brittiläis-iranilainen tutkija Abbas Edalat pidätettiin huhtikuussa 2018 ja häntä vastaan nostettuja syytteitä ei vielä ole annettu tiedoksi;
C. ottaa huomioon, että EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisia pidätetään jatkuvasti, minkä jälkeen heitä tyypillisesti pidetään pitkään eristyksissä ja heitä kuulustellaan säännöllisesti, he eivät saa asianmukaista oikeudenkäyntiä, heiltä evätään konsulipalvelut sekä YK:n tai humanitaaristen järjestöjen vierailut, heitä vastaan käydään salassa oikeudenkäyntejä, joissa pidätetyn oikeutta oikeusavustajaan on rajoitettu, heille määrätään epämääräisiin tai määrittelemättömiin ”kansalliseen turvallisuuteen” ja ”vakoiluun” liittyviin syytteisiin perustuvia pitkiä vankeusrangaistuksia ja vangittuja vastaan käydään valtion tukemia mustamaalauskampanjoita;
D. ottaa huomioon, että Iranin pitäisi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen osapuolena kunnioittaa velvoitteidensa mukaisesti ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta sekä sananvapautta, yhdistymisvapautta ja rauhanomaista kokoontumisvapautta;
E. ottaa huomioon, että Iran jatkaa kansalaisyhteiskunnan aktivistien, ihmisoikeuksien puolustajien, ympäristöaktivistien ja poliittisten aktivistien vangitsemista ja aktivistien pidätykset ovat viime aikoina vain lisääntyneet; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia ja poliittisia aktivisteja vastaan nostetaan aktiivisesti syytteitä heidän rauhanomaisen toimintansa johdosta;
F. ottaa huomioon, että Iranissa pidätetyille kaksoiskansalaisille ei aina ole annettu oikeutta avustajaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; ottaa huomioon, että käytännössä Iran kohtelee kaksoiskansalaisia ainoastaan iranilaisina, mikä rajoittaa ulkomaisten suurlähetystöjen mahdollisuuksia päästä tapaamaan maassa pidätettyinä olevia ulkomaiden kansalaisia sekä pidätettyjen mahdollisuutta konsuliviranomaisten antamaan suojeluun;
G. ottaa huomioon, että useat poliittiset vangit ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä rikoksista syytetyt henkilöt eivät ole saaneet riittävää sairaanhoitoa tutkintavankeuden aikana, millä on ollut vakavia seurauksia;
1. tuomitsee Iranin viranomaisten jatkuvan käytännön vangita EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisia puolueellisen oikeudenkäynnin jälkeen; vaatii vapauttamaan vangitut kaksoiskansalaiset välittömästi ja ehdoitta tai järjestämään kansainvälisten normien mukaisen uuden oikeudenkäynnin ja vaatii myös, että heidän oikeuksiensa loukkaamisesta vastuussa olevat viranomaiset asetetaan vastuuseen;
2. ilmaisee vakavan huolensa EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisten pidätyksistä ilman alustavaa näyttöä rikoksesta heti heidän saavuttuaan Iraniin; painottaa, että pidätykset haittaavat mahdollisuuksia ihmisten välisiin yhteyksiin;
3. pitää valitettavana, että EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisia pidetään Iranin vankiloissa kehnoissa oloissa ja että heidät pakotetaan usein tunnustamaan kidutusta ja epäinhimillistä kohtelua käyttäen;
4. kehottaa Iranin viranomaisia takaamaan Ahmadreza Djalalille täyden oikeuden tavata asianajajaansa ja saada sairaanhoitoa, jos hän sitä pyytää; vaatii Iranin viranomaisia kumoamaan hänen kuolemanrangaistuksensa ja vapauttamaan hänet välittömästi, kuten kansainvälinen yhteisö on pyytänyt;
5. kehottaa Iranin viranomaisia varmistamaan, että Kamran Ghaderi saa uuden oikeudenkäynnin, jotta voidaan taata, että hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kunnioitetaan, vapauttamaan välittömästi Nazanin Zaghari-Ratcliffen, jolla on jo oikeus ennenaikaiseen vapauttamiseen, sekä antamaan kiireellisesti tiedoksi Abbas Edalatia vastaan nostetut syytteet;
6. kehottaa Iranin viranomaisia kunnioittamaan perustavanlaatuista syytettyjen oikeutta valitsemaansa avustajaan ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ottaen huomioon Iranin kansainväliset velvoitteet, joista määrätään ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa;
7. tuomitsee uskottavien tietojen perusteella kidutuksen ja muun julman kohtelun erityisesti kuulustelujen aikana ja kehottaa Iranin viranomaisia kunnioittamaan vankien ihmisarvoa; pitää raakoja ja epäinhimillisiä vankilaoloja valitettavina ja vaatii Irania varmistamaan, että kaikki vangit saavat asianmukaista sairaanhoitoa;
8. kehottaa oikeuslaitosta kunnioittamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja oikeudenmukaista menettelyä koskevia periaatteita, antamaan epäillyille oikeuden käyttää oikeusavustajaa sekä tavata konsuliviranomaisia ja YK:n ja humanitaaristen järjestöjen edustajia ja huolehtimaan sairaanhoidon ja terveydenhuoltopalvelujen esteettömästä saatavuudesta Iranin kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti; kehottaa Irania ryhtymään tarvittaviin toimiin lainsäädännön tarkistamiseksi, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja oikeus avustajaan tutkintavaihteessa ja lopettaa kidutuksen tuloksena annetut pakotetut tunnustukset;
9. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota perustamaan sisäisen työryhmän tukemaan EU:n kansalaisia, joita uhkaa kuolemanrangaistus tai ilmeisen puolueellinen oikeudenkäynti kolmansissa maissa, jotta voidaan tehostaa kansallisten konsuli- tai diplomaattipalvelujen tarjoamaa tukea;
10. kehottaa Iranin viranomaisia tekemään yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden Teheranin-suurlähetystöjen kanssa luettelon laatimiseksi Iranin vankiloissa tällä hetkellä vangittuina olevista EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisista ja seuraamaan tiiviisti kutakin yksittäistapausta, sillä kansalaisten turvallisuus ja heidän perusoikeuksiensa suojelu ovat EU:lle ensiarvoisen tärkeitä;
11. kehottaa vapauttamaan kaikki Iranissa vangittuina olevat ihmisoikeuksien puolustajat sekä lopettamaan kaikki heihin kohdistuvat pelottelutoimet;
12. pitää huumausainerikoksista, joista voidaan määrätä kuolemanrangaistus, annettavien tuomioiden edellytysten merkittävää tiukentamista myönteisenä ensiaskeleena kohti kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämistä Iranissa;
13. kehottaa Irania syventämään yhteistyötä kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien kanssa toimimalla yhdessä erityisraportoijien ja erityismekanismien kanssa ja muun muassa hyväksymällä toimeksiantojen haltijoiden pyynnöt päästä maahan; vaatii Iranin viranomaisia varmistamaan erityisesti, että Iranin ihmisoikeustilannetta tarkastelevalle tulevalle YK:n erityisraportoijalle myönnetään oikeus päästä maahan;
14. antaa tukensa EU:n ja Iranin välisen korkean tason vuoropuhelun yhteydessä käytäville ihmisoikeuskeskusteluille, jotka käynnistettiin yhteisen kattavan toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen; korostaa, että EU:n olisi edelleen otettava ihmisoikeuksia koskevat huolenaiheensa päättäväisesti esille Iranin kanssa sekä kahdenvälisesti että monenvälisillä foorumeilla;
15. tuo jälleen esiin, että Iran on sitoutunut ihmisoikeuksia koskevaan vuoropuheluun, ja pitää myönteisenä Iranin viranomaisten valmiutta vuoropuhelun jatkamiseen;
16. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan viranomaisten kanssa esille vankilaolot ja ihmisoikeusloukkaukset ja erityisesti Iranissa vangittuina olevien EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisten tapaukset, jotta voidaan lopettaa julma ja epäinhimillinen kohtelu Iranin vankiloissa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita ottamaan ihmisoikeuskysymykset, myös poliittisten vankien ja ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen sekä sanan- ja yhdistymisvapauden, järjestelmällisesti esille Iranin viranomaisten kanssa;
17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä Iranin hallitukselle ja parlamentille.
– ottaa huomioon aiemmat Saudi-Arabiaa koskevat päätöslauselmansa, erityisesti 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa(1), 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Raif Badawin (Saudi-Arabia) tapauksesta(2) ja 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman Ali Mohammed al-Nimrin tapauksesta(3),
– ottaa huomioon, että vuoden 2015 Saharov-palkinto myönnettiin saudiarabialaiselle bloggaajalle Raif Badawille,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 29. toukokuuta 2018 antaman lausunnon Saudi-Arabian äskettäisistä pidätyksistä, mukaan lukien edesmenneen runoilijan Nawaf Talal bin Abdul Aziz al-Rashidin pojan, al-Rashid-dynastiaan kuuluvan prinssin Nawaf Talal Rasheedin mielivaltainen pidätys ja katoaminen ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä,
– ottaa huomioon Saudi-Arabian valtionturvallisuuden ministeriön 18. toukokuuta 2018 antaman lausunnon seitsemän epäillyn henkilön pidättämisestä,
– ottaa huomioon uuden lakiehdotuksen, jolla kielletään häirintä ja jonka Saudi-Arabian Shura-neuvosto hyväksyi 28. toukokuuta 2018;
– ottaa huomioon ihmisoikeuksiin kohdistuvat kansallisen ja alueellisen tason vaikutukset, jotka johtuvat Saudi-Arabian ja muiden Qataria vastustavien maiden asettamista pakotteista, sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) joulukuussa 2017 julkistaman selonteon, joka koskee Persianlahden kriisin vaikutuksia ihmisoikeuksiin,
– ottaa huomioon, että Saudi-Arabia kuuluu YK:n ihmisoikeusneuvostoon ja naisten asemaa käsittelevään YK:n toimikuntaan ja että tammikuusta 2019 lähtien se kuuluu kyseisen toimikunnan hallintoneuvostoon,
– ottaa huomioon puheenvuoron, jonka komission jäsen Christos Stylianides käytti komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustan puolesta, kun parlamentissa keskusteltiin 4. heinäkuuta 2017 Saudi-Arabian valitsemisesta naisten asemaa käsittelevään YK:n toimikuntaan,
– ottaa huomioon naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean (CEDAW-komitea) 9. maaliskuuta 2018 esittämät loppupäätelmät kolmannesta ja neljännestä Saudi-Arabiaa koskevasta määräaikaisraportista(4),
– ottaa huomioon, että ALQST-järjestö, Persianlahden maiden ihmisoikeuskeskus ja Kansainvälinen ihmisoikeusliitto (FIDH) antoivat yhteisen lausuman Saudi-Arabian tilanteesta 7. maaliskuuta 2018 pidetyn CEDAW-komitean 69. kokouksen yhteydessä,
– ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Saudi-Arabian viranomaiset ovat 15. toukokuuta 2018 lähtien pidättäneet seitsemän naista – Loujain al-Hathloulin, Aisha al- Manan, Madeha al-Ajroushin, Eman al-Nafjanin, Aziza al-Youssefin, Hessah al-Sheikhin ja Walaa al-Shubbarin – ja neljä miestä – Ibrahim Fahad Al-Nafjanin, Ibrahim al-Modeimighin, Mohammad al-Rabiahin ja Abdulaziz al-Meshaalin – koska nämä olivat puolustaneet naisten oikeuksia; toteaa, että pidätettyjä ihmisoikeuksien puolustajia on sittemmin syytetty ulkomaisten renkaitten toiminnan tukemisesta ja hallituksessa arkaluonteisia tehtäviä hoitavien henkilöiden rekrytoimisesta sekä varojen järjestämisestä ulkomaisille renkaille pyrkien horjuttamaan kuningaskunnan vakautta; toteaa näiden aktivistien olevan tunnettuja siitä, että he järjestivät naisten ajokieltoa vastustavan kampanjan ja kannattivat miesten holhoajan asemaan perustuvan järjestelmän lopettamista; toteaa, että heidät pidätettiin ennen kuin odotettu naisten ajokiellon kumoaminen tulee voimaan 24. kesäkuuta 2018;
B. toteaa, että saatujen tietojen mukaan Madeha al-Ajroush, Walaa al-Shubbar, Aisha al‑Mana ja Hessah al-Sheikh vapautettiin 24. toukokuuta 2018;
C. pitää Loujain al-Hathloulin tapausta erityisen hälyttävänä, koska hänet siirrettiin maaliskuussa 2018 Abu Dhabista Saudi-Arabiaan vastoin hänen tahtoaan sen jälkeen, kun hän oli osallistunut Saudi-Arabian tilannetta arvioivaan CEDAW-komitean kokoukseen; toteaa, että hänet oli aina pidätykseensä saakka asetettu matkustuskieltoon ja että tietojen mukaan häntä ja muita aktivisteja pidetään eristyksissä;
D. toteaa, että vaikka Saudi-Arabian hallitus on toteuttanut äskettäin uudistuksia parantaakseen naisten oikeuksia työelämässä, maa on asettanut eräitä maailman tiukimpia rajoituksia naisille; katsoo Saudi-Arabian poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän olevan edelleen epädemokraattinen ja syrjivä, tekevän naisista toisen luokan kansalaisia, kieltävän uskonnon- ja vakaumuksenvapauden, syrjivän räikeästi maassa olevia lukuisia ulkomaisia työntekijöitä ja tukahduttavan häikäilemättä kaiken toisinajattelun;
E. toteaa, että tapausta tutkitaan edelleen ja sen käsittelyä jatketaan ja että on vaikea saada pidätyksistä tietoja, koska Saudi-Arabian viranomaiset antavat tietoja niukalti;
F. ottaa huomioon, että Saudi-Arabian viranomaiset pidättivät 25. toukokuuta 2018 tunnetun ihmisoikeuksien puolustajan Mohammed al-Bajadin, joka kuuluu kielletyn maan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ajavan ja maan turvallisuusjoukkoja väärinkäytöksistä syyttäneen järjestön perustajiin;
G. toteaa, että ihmisoikeuksien puolustajien pidätyksistä oli kulunut vain joitakin päiviä, kun hallitukseen kytköksissä olevissa tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa käynnistettiin pahantahtoinen parjauskampanja, jossa heitä nimiteltiin pettureiksi ja todettiin heidän uhkaavan valtion turvallisuutta; toteaa asiantuntijoiden olettavan ihmisoikeuksien puolustajia vastaan käynnistetyn parjauskampanjan perusteella, että heille aiotaan langettaa mahdollisesti hyvin ankaria rangaistuksia;
H. toteaa, että Saudi-Arabian yhteiskunta on muuttumassa vaiheittain mutta kaiken aikaa ja että maan viranomaiset ovat hyväksyneet eräitä toimenpiteitä kohentaakseen naisten tunnustamista yhdenvertaisiksi kansalaisiksi; toteaa, että niihin kuuluvat esimerkiksi oikeus äänestää kunnallisvaaleissa, esittää asiansa Shura-neuvostolle ja kansalliselle ihmisoikeusneuvostolle, naisten ajokiellon kumoaminen ja pääsy julkisiin urheilutapahtumiin;
I. toteaa, että uudistusohjelma ”Visio 2030”, joka edistää naisten voimaannuttamiseen perustuvaa taloudellista ja yhteiskunnallista muutosta, tarjonnee saudinaisille todellisen tilaisuuden oikeudelliseen emansipaatioon, joka on ehdottoman välttämätöntä, jotta he kykenevät käyttämään CEDAWin mukaisia oikeuksiaan kaikilta osin; katsoo kuitenkin, että nykyinen naisten oikeuksia ajavien pidätysaalto antaa päinvastaisen vaikutelman ja saattaa merkitä irrottautumista uudistusohjelmasta;
J. toteaa, että Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammad bin Salman al-Saud on tukenut puheissaan ja etenkin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kiertäessään naisten oikeuksia edistäviä uudistuksia, jotka ovat kuitenkin jääneet toistaiseksi vähäisiksi; toteaa, että naisten oikeuksia pahiten haittaava järjestelmä, jossa miehet ovat holhoojia, on pitkälti ennallaan; toteaa lisäksi, että kruununprinssi on johtanut tunnettuja aktivisteja, asianajajia ja ihmisoikeuksien puolustajia vastaan tehtyjä laajoja tehoiskuja, joista on tullut entistä rajumpia prinssin alettua vakiinnuttaa valtaansa maan turvallisuusinstituutioihin;
K. toteaa, että Saudi-Arabialla on erinäisiä syrjiviä lakeja ja etenkin säännöksiä, jotka koskevat henkilökohtaista asemaa ja naispuolisten siirtotyöläisten tilannetta, siviilisäätyä koskeva laki, työvoimaa koskeva laki, kansallisuuslaki sekä järjestelmä, jossa miehet ovat holhoojia ja joka merkitsee sitä, että nainen tarvitsee miespuolisen holhoojan suostumuksen voidakseen käyttää useimpia CEDAWin mukaisia oikeuksiaan;
L. ottaa huomioon, että Saudi-Arabiassa on elinvoimainen verkossa toimiva ihmisoikeuksien puolustajien yhteisö ja eniten Twitterin käyttäjiä Lähi-idässä; ottaa huomioon, että Saudi-Arabia on yksi Reporters Without Borders -järjestön internetin vihollisista tekemän listan maista, koska Saudi-Arabian tiedotusvälineitä ja internetiä sensuroidaan ja hallitusta tai uskontoa arvostelevia rangaistaan; ottaa huomioon, että ilmaisunvapaus sekä lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin ovat olennainen perusedellytys ja katalysaattori demokratiakehitykselle ja uudistuksille ja ne ovat tärkeitä vallan valvontakeinoja; ottaa huomioon, että vuoden 2015 Saharov-palkinnon saaja Raif Badawi on edelleen vangittuna vain sen vuoksi, että hän on ilmaissut mielipiteitään rauhanomaisin keinoin;
M. ottaa huomioon, että vuonna 2015 Saudi-Arabiaa koskeva YK:n inhimillisen kehityksen indeksi oli 0,847 ja että se oli 188 maan ja alueen joukossa sijalla 38; ottaa huomioon, että vuonna 2015 Saudi-Arabiaa koskeva YK:n tasa-arvoindeksi oli 0,257 ja se oli 159 maan joukossa sijalla 50; ottaa huomioon, että Maailman talousfoorumin julkaisemassa Global Gender Gap -raportissa 2017 Saudi-Arabia oli 144 maan joukossa sijalla 138;
N. ottaa huomioon, että CEDAW-komitean mukaan Saudi-Arabian yleinen varautuneisuus CEDAW-sopimusta kohtaan on ristiriidassa kyseisen yleissopimuksen tarkoituksen ja tavoitteen kanssa ja kielletty sen 28 artiklan nojalla; muistuttaa, että Saudi-Arabia lupasi ”ylläpitää korkeimpia standardeja ihmisoikeuksien puolustamisessa ja suojelemisessa”, kun se vuonna 2013 anoi YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenyyttä, jonka se myös sai;
1. kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia lopettamaan kaikenlaisen häirinnän, myös oikeudellisella tasolla ilmenevän häirinnän Eman al-Nafjania, Aziza al-Youssefia, Loujain al-Hathloulia, Aisha al-Manaa, Madeha al-Ajroushia, Hessah al-Sheikhiä, Walaa al-Shubbaria, Mohammed al-Rabiahia ja Ibrahim al-Modeimighia ja kaikkia muita maan ihmisoikeuksien puolustajia kohtaan, jotta nämä voivat jatkaa toimintaansa ilman perusteetonta estelyä ja vailla pelkoa kostosta;
2. tuomitsee Saudi-Arabiassa edelleen jatkuvan ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien puolustajien ahdistelun, joka vesittää maan uudistusprosessin uskottavuuden; kehottaa Saudi-Arabian hallitusta vapauttamaan viipymättä ja ehdoitta kaikki ihmisoikeuksien puolustajat ja omantunnonsyistä vangitut, joille on jaettu tuomioita pelkästään sen vuoksi, että he ovat käyttäneet ilmaisunvapauttaan ja toimineet rauhanomaisesti ihmisoikeuksien puolesta; tuomitsee Saudi-Arabian edelleen jatkuvan ja järjestelmällisen naisten ja tyttöjen syrjinnän;
3. osoittaa kunnioitustaan saudinaisille ja naisten oikeuksien puolustajille, jotka pyrkivät lopettamaan kaiken epäoikeudenmukaisen ja syrjivän kohtelun, sekä niille, jotka ovat vaikeuksistaan huolimatta puolustaneet ihmisoikeuksia;
4. pitää myönteisenä, että naisten ajokielto on luvattu kumota kuningaskunnassa osana Visio 2030 -ohjelmaa;
5. korostaa, että kaikkien pidätettyjen, myös ihmisoikeuksien puolustajien, kohtelussa on noudatettava tinkimättä ehtoja, jotka on asetettu pidätettynä tai vangittuna olevien henkilöiden suojelua koskevissa YK:n periaatteissa jotka hyväksyttiin 9. joulukuuta 1988 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 43/173;
6. toteaa, että kansainväliset autonvalmistajat, etenkin EU:hun sijoittautuneet, ovat jo ennen naisten ajokiellon kumoamista lupautuneet sukupuolen mukaan kohdennettuun mainontaan;
7. on erittäin huolissaan sukupuoleen perustuvan väkivallan jatkumisesta Saudi-Arabiassa ja toteaa, että tämä väkivalta jää pitkälti ilmoittamatta ja dokumentoimatta ja sitä perustellaan esimerkiksi tarpeella kurittaa naisia, jotka ovat miesten holhouksessa; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia hyväksymään kattavaa lainsäädäntöä, jolla erityisesti määritellään ja kriminalisoidaan kaikki naisiin kohdistuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan muodot, erityisesti raiskaus, mukaan lukien raiskaus avioliitossa, seksuaalinen ahdistelu ja seksuaalinen häirintä, sekä poistamaan kaikki esteet, jotka koskevat naisten oikeussuojan saatavuutta;
8. on pöyristynyt miesten holhoojan asemaan perustuvasta järjestelmästä, jossa yhä edellytetään miehen antavan holhoojana luvan moniin asioihin, kuten ulkomaille matkustamiseen, terveydenhuoltopalvelujen käyttämiseen, asunnon valitsemiseen, avioliittoon, kanteiden esittämiseen, poistumiseen valtion ylläpitämistä naisten turvakodeista tai poistumiseen pidätyskeskuksista; toteaa tämän järjestelmän ilmentävän maassa vallitsevaa ja syvään juurtunutta patriarkaalisuutta;
9. kehottaa maan viranomaisia tarkistamaan joulukuussa 2015 annettua yhdistyksiä ja säätiöitä koskevaa lakia, jotta naisaktivistit voivat järjestäytyä itse ja tehdä työtä vapaasti ja itsenäisesti viranomaisten puuttumatta asiaan aiheetta; kehottaa tarkistamaan myös terrorisminvastaista lakia, kyberrikollisuutta torjuvaa lakia sekä lehdistöä ja julkaisutoimintaa koskevaa lakia, koska niitä käytetään toistuvasti hyväksi asettamalla syytteitä ihmisoikeuksien puolustajia kohtaan; kehottaa tarkastelemaan kaikkia oikeusjärjestelmässä ilmeneviä syrjiviä määräyksiä;
10. kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, poistamaan CEDAWiin esittämänsä varaumat ja ratifioimaan sen valinnaisen pöytäkirjan, jotta saudinaiset voivat nauttia kaikista yleissopimukseen kirjatuista oikeuksistaan; kehottaa lopettamaan lapsi- ja pakkoavioliitot sekä naisten pakollisen asukoodiston; kehottaa Saudi-Arabiaa esittämään pysyvän vierailukutsun YK:n ihmisoikeusneuvoston kaikille erityisraportoijille;
11. kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia sallimaan riippumattoman lehdistön ja tiedotusvälineet ja takaamaan sanan- sekä yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisen vapauden kaikille Saudi-Arabian asukkaille; tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien ja rauhallisesti mieltään osoittavien ahdistelun; painottaa, että rauhanomainen kampanjointi laillisten perusoikeuksien puolesta ja kriittisten huomautusten esittäminen sosiaalisessa mediassa ovat ehdottoman oikeuden ilmaisuja; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia kumoamaan ihmisoikeuksien puolustajille asetetut rajoitukset, jotka estävät näitä antamasta lausuntoja sosiaalisessa mediassa tai kansainvälisille tiedotusvälineille;
12. muistuttaa, että eräät EU:n jäsenvaltiot tukivat Saudi-Arabian valintaa naisten asemaa käsittelevään YK:n toimikuntaan;
13. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ihmisoikeuksien puolustajia koskevia EU:n suuntaviivoja noudatetaan kaikilta osin, ja tehostamaan ihmisoikeuksien ja etenkin naisten ihmisoikeuksien puolustajien suojelemista ja tukemista;
14. kehottaa unionia esittämään YK:n ihmisoikeusneuvoston seuraavassa kokouksessa päätöslauselman naisten oikeuksien puolustajien tilanteesta Saudi-Arabiassa; kehottaa unionia ottamaan seuraavassa ihmisoikeusneuvoston kokouksessa ja naisten asemaa käsittelevässä toimikunnassa esille kysymyksen sellaisten maiden jäsenyydestä, joiden ihmisoikeustilanne, mukaan lukien naisten oikeuksien ja tasa-arvon kunnioittamista koskeva tilanne, on kyseenalainen; kehottaa unionia ehdottamaan YK:n ihmisoikeusneuvostossa, että nimitetään Saudi-Arabian ihmisoikeuksia käsittelevä erityisraportoija;
15. kehottaa unionia sisällyttämään unionin ja Persianlahden maiden yhteistyöneuvoston vuosittaisen huippukokouksen sekä muiden kahden- ja monenvälisten foorumien esityslistan pysyviksi kohdiksi keskustelut ihmisoikeuksista ja erityisesti naisten ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta; kehottaa neuvostoa harkitsemaan kohdennettuja toimenpiteitä niitä henkilöitä vastaan, jotka ovat syyllistyneet räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin; toteaa, että Persianlahden alueella jaettavan Chaillot‑ihmisoikeuspalkinnon säännöissä rajataan osallistuminen laillisesti rekisteröityihin ehdokkaisiin, jotka ovat rakentavassa yhteistyössä viranomaisten kanssa;
16. kehottaa EUH:ta ja komissiota tukemaan aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan ryhmiä ja yksittäisiä edustajia, jotka puolustavat ihmisoikeuksia Saudi-Arabiassa esimerkiksi järjestämällä vankilavierailuja, seuraamalla oikeudenkäyntejä ja antamalla julkisia lausuntoja;
17. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, EUH:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan Saudi-Arabian kanssa vuoropuhelua ihmisoikeuksista, perusvapauksista sekä maan ongelmallisesta roolista alueella; ilmaisee olevansa valmis käymään rakentavaa ja avointa vuoropuhelua saudiviranomaisten ja maan parlamentin jäsenten kanssa siitä, miten maa täyttää ihmisoikeuksia koskevat kansainväliset sitoumuksensa; edellyttää oikeuslaitosta ja oikeudellisia kysymyksiä koskevaa asiantuntijavaihtoa, jotta Saudi-Arabiassa voidaan lujittaa yksilön oikeuksien suojaa;
18. kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia lopettamaan Raif Badawin ruoskimisen ja vapauttamaan hänet välittömästi ja ehdoitta, sillä häntä pidetään mielipidevankina, joka pidätettiin ja tuomittiin yksinomaan siksi, että hän harjoitti oikeuttaan vapaaseen ilmaisuun; kehottaa unionia pitämään hänen tapaustaan esillä kaikissa mahdollisissa korkean tason yhteyksissä;
19. kehottaa saudiviranomaisia pidättymään välittömästi kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta askeleena kohti kuolemanrangaistuksen lakkauttamista; kehottaa tarkastelemaan kaikkia kuolemantuomioita uudelleen, jotta voidaan varmistua, että oikeudenkäynnit ovat olleet kansainvälisten normien mukaisia;
20. kehottaa saudiviranomaisia lopettamaan vihanlietsonnan ja syrjinnän, joka kohdistuu uskonnollisiin vähemmistöihin tai ihmisiin ja ryhmiin, joiden ihmisoikeuksia Saudi‑Arabia on loukannut, mukaan lukien muiden alueiden maiden kansalaiset;
21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle, naisten asemaa käsittelevälle toimikunnalle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, kuningas Salman bin Abdulaziz al-Saudille ja kruununprinssi Mohammad bin Salman al-Saudille, Saudi-Arabian kuningaskunnan hallitukselle sekä Saudi-Arabian kuningaskunnan kansallisen vuoropuhelun keskuksen pääsihteerille.
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanista,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimusvaltio Sudanin tasavalta on ollut vuodesta 1986,
– ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, jonka sopimusvaltio Sudan on ollut vuodesta 1990,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2016 antaman päätöslauselman lapsi- ja pakkoavioliitoista,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW-sopimus) sekä YK:n yleiskokouksen vuonna 1993 hyväksymän julistuksen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta (DEVAW),
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149, jonka Euroopan unioni esitteli, joka vahvistettiin vuosina 2008, 2010, 2012, 2014 ja 2016 ja jossa kehotettiin toteuttamaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon kielto,
– ottaa huomioon vuonna 1981 hyväksytyn Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ensimmäisen pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa,
– ottaa huomioon 29. marraskuuta 1999 voimaan tulleen lasten oikeuksia ja hyvinvointia koskevan Afrikan peruskirjan 16 ja 21 artiklan,
– ottaa huomioon Noura Hussein Hammadin tapausta koskevan kiireellisen vetoomuskirjeen, jonka lapsen oikeuksia ja hyvinvointia käsittelevä Afrikan asiantuntijakomitea (ACERWC) lähetti Sudanin tasavallalle 17. toukokuuta 2018,
– ottaa huomioon Sudanin perustuslain vuodelta 2005,
– ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen, jonka Sudanin hallitus allekirjoitti vuonna 2005, ja sen 96 artiklan,
– ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. toteaa, että Noura Hussein Hammadin ollessa 16-vuotias lapsi, perhe pakotti hänet avioliittoon Abdulrahman Hammadin kanssa; toteaa, että Noura kertoi tulleensa ensimmäisen kerran aviomiehensä raiskaamaksi tämän perheenjäsenten avustuksella; toteaa, että Noura Husseinin antaman todistuksen mukaan 2. toukokuuta 2017 kolme miestä piti häntä kiinni samalla, kun Abdulrahman raiskasi hänet, toteaa, että tämän jälkeen Noura puukotti miehensä kuoliaaksi puolustaessaan itseään miehen yrittäessä raiskata hänet uudelleen seuraavana päivänä; toteaa, että tämän jälkeen suoritetussa lääketieteellisessä tutkimuksessa kävi ilmi, että myös Noura oli loukkaantunut taistellessaan miestään vastaan;
B. toteaa, että Noura Hussein Hammad oli pidätettynä vankilassa Omdurmanissa 29. huhtikuuta 2018 asti, jolloin hänet todettiin syylliseksi harkittuun murhaan; toteaa, että Noura Hussein Hammad, joka on nyt 19-vuotias, sai kuolemantuomion Omdurmanin keskusrikostuomioistuimelta surmattuaan miehen, jonka kanssa hänen isänsä oli pakottanut hänet avioliittoon; toteaa, että miehen perhe valitsi kuolemantuomion sopivaksi rangaistukseksi Husseinin surmaamisesta; toteaa, että Noura Husseinin tuomiosta on valitettu;
C. panee merkille, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on kerännyt tietoja siitä, että pakkoavioliittoa Husseinin kanssa, raiskausta ja muita Nouraan kohdistettuja sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja ei otettu huomioon tuomioistuimessa tuomiota lieventävinä todisteina; toteaa, että mielivaltaisia teloituksia käsittelevä YK:n asiantuntija on todennut, että kuolemanrangaistus tapauksissa, joissa on selvät todisteet itsepuolustuksesta, merkitsee mielivaltaista surmaamista;
D. toteaa, että Sudan on inhimillisen kehityksen indeksissä ja YK:n tasa-arvoindeksissä kummassakin 188 maan joukossa sijalla 165; toteaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea ja YK:n ihmisoikeuskomitea ovat esittäneet syvän huolensa naisten ihmisoikeuksien tilanteesta Sudanissa; toteaa, että Sudanin oikeusjärjestelmä perustuu islamilaiseen sharia‑lakiin; toteaa todisteiden osoittavan, että naiset eivät ole poliittisesti, kulttuurisesti eivätkä taloudellisesti tasavertaisia miesten kanssa ja että heihin kohdistuu sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa heidän uskonnostaan, rodustaan ja kansallisuudestaan riippumatta;
E. toteaa, että Sudanin perustuslain mukaan valtio suojelee naisia epäoikeudenmukaisuudelta ja edistää sukupuolten tasa-arvoa; toteaa, että konflikteihin liittyvää seksuaalista väkivaltaa käsittelevä Yhdistyneiden kansakuntien asiantuntija Pramila Patten totesi 18.–25. helmikuuta 2018 tekemänsä Sudanin-matkan jälkeen, että maassa vallitsee syvään juurtunut seksuaalisen väkivallan kieltämisen kulttuuri; toteaa, että pakkoavioliittoja, avioliitossa tapahtuvaa raiskausta ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa pidetään Sudanissa normaaleina ja että kaikkia tällaisen väkivallan muotoja perustellaan perinteillä, kulttuurilla ja uskonnolla; toteaa, että tähän mennessä erityissyyttäjän virasto ei ole tutkinut yhtään konfliktiin liittyvän seksuaalisen väkivallan tapausta;
F. toteaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen tehtävänä oleva rankaisemattomuuden torjuminen sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja kansanmurhan yhteydessä käsittää myös naisten usein kokemat julmuudet ja monenlaiset seksuaalisuuteen ja sukupuoleen perustuvat rikokset; toteaa, että Kansainvälinen rikostuomioistuin esitti 4. maaliskuuta 2009 Sudanin presidenttiä Omar al-Bashiria koskevan pidätysmääräyksen viiden erillisen ihmisyyttä vastaan tehdyn rikoksen johdosta, joiden syytekohdat olivat murha, tuhonta, pakkosiirto, kidutus ja raiskaus;
G. toteaa, että on käynnistetty maailmanlaajuinen kampanja ”oikeutta Noura Hussein Hammadille”, jonka avulla tälle langetettu kuolemanrangaistus pyritään kumoamaan; toteaa, että toukokuuhun 2018 mennessä lähes miljoona ihmistä oli allekirjoittanut vetoomuksen ”oikeutta Noura Hussein Hammadille”; toteaa, että puolustusasianajajien uhkailu merkitsee hyökkäystä oikeudenmukaista oikeudenkäyntimenettelyä vastaan ja että raiskatuksi joutunut Noura Hussein Hammad tarvitsee psykologista tukea;
H. toteaa, että Noura Hussein Hammadin tapaus on kiinnittänyt kansainvälisen huomion naisten oikeuksiin ja tuonut esiin pakkoavioliitot ja avioliitossa tapahtuvat raiskaukset Sudanissa, missä jo 10-vuotias voi lain mukaan solmia avioliiton; toteaa, että avioliitossa tapahtuva raiskaus tunnustettiin Sudanin lainsäädännössä vasta vuonna 2015; toteaa, että oikeusviranomaiset eivät kuitenkaan suostu tunnustamaan sitä rikokseksi;
I. toteaa, että naisten ja lasten oikeuksien puolestapuhujat ovat kampanjoineet yhä voimakkaammin Sudanissa hyvin yleisiä tyttöjen pakkoavioliittoja ja alaikäisten tyttöjen avioliittoja vastaan; toteaa, että kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan estäminen ja siihen puuttuminen, lapsi- ja pakkoavioliitot mukaan lukien, on yksi tavoitteista sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa vuosille 2016–2020;
J. panee merkille, että sekä Human Rights Watch (HRW) että YK:n riippumaton Sudania käsittelevä asiantuntija vuoden 2017 maailmanraportissaan ovat todenneet, että Sudanin turvallisuusjoukot ovat kaikkialla maassa käyttäneet seksuaalista väkivaltaa, uhkailua ja muunlaista huonoa kohtelua vaientaakseen naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia; toteaa, että kansalliset turvallisuusjoukot (NISSs) estivät Noura Hussein Hammadin asianajajaa pitämästä tiedotustilaisuutta uhkailukampanjan yhä pahetessa; toteaa, että Nahid Gabralla, joka johtaa SEEMAa, sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien ja siitä selvinneiden parissa Sudanin pääkaupungissa Khartumissa toimivaa kansalaisjärjestöä, on vangittu toistuvasti hänen kampanjoidessaan Noura Hussein Hammadin puolesta, sillä Sudan rajoittaa sananvapautta;
K. toteaa Sudanin olevan yksi seitsemästä maasta, jotka eivät ole vielä ole kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW) osapuolia;
L. toteaa, että EU rahoittaa parhaillaan Sudanissa hankkeita 275 miljoonalla eurolla pääosin Euroopan kehitysrahastosta (EKR), demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä (EIDHR) sekä vakautta ja rauhaa edistävästä välineestä (IcSP); toteaa, ettei Sudan ole ratifioinut Cotonoun sopimuksen tarkistettua versiota;
M. toteaa, että naiset kärsivät Sudanissa syrjinnästä, mielivaltaisista pidätyksistä ja nöyryyttävistä rangaistuksista; toteaa, että Sudania käsittelevän YK:n riippumattoman asiantuntijan mukaan niin kutsutut rikokset julkista moraalia vastaan, joihin vedotaan katsottaessa naisten olevan ”siveettömästi” pukeutuneita, yhdessä ruumiillisen rangaistuksen aiheuttaman nöyryytyksen kanssa loukkaavat kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; toteaa, että Sudanin rikoslain 151, 152, 154 ja 156 pykälä vahvistavat rajoituksia, jotka koskevat naisia ja tapaa, jolla he pukeutuvat ja käyttäytyvät julkisesti; toteaa, että näiden lakien rikkomisesta seuraa sakko ja joissakin tapauksessa ruoskinta;
N. toteaa, että EU tukee Sudania kehitysavun ja humanitaarisen avun yhdistelmällä, mutta antaa myös tukea maan erittäin kiistanalaiselle rajavalvonnalle sekä ihmiskaupan ja salakuljetuksen vastaisille operaatioille esimerkiksi niin kutsutun ROCK-hankkeen avulla;
1. ei hyväksy Noura Hussein Hammadin tuomitsemista kuolemaan; kehottaa Sudanin viranomaisia muuttamaan kuolemanrangaistusta ja ottamaan täysin huomioon, että Hussein puolusti itseään estääkseen sen, että mies apureiden avulla raiskaisi hänet;
2. kehottaa Sudanin viranomaisia noudattamaan kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja myös Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjaan liitettyä lisäpöytäkirjaa Afrikan naisten oikeuksista sekä 11. heinäkuuta 2003 hyväksyttyä Afrikan unionin tuomioistuimen pöytäkirjaa; muistuttaa, että kansainvälisten normien mukaan kuolemanrangaistuksen langettaminen tapauksessa, jossa on selvästi kyse itsepuolustuksesta, merkitsee mielivaltaista surmaamista etenkin tapauksissa, joissa naiset ovat saaneet murhasyytteitä puolustettuaan itseään;
3. muistuttaa Sudanin viranomaisia näiden velvoitteesta taata perusoikeudet, joihin kuuluu oikeudenmukainen oikeudenkäynti; vaatii, että tehdään kaikki voitava sen varmistamiseksi, että Noura Hussein Hammadin oikeudenkäynti todella täyttää korkeimmat oikeudenmukaisuusvaatimukset ja että siinä noudatetaan asianmukaista menettelyä;
4. toistaa pitävänsä välttämättömänä, että Sudanin keskeisiä lakeja, kuten vuonna 2010 annettua kansallista turvallisuuslakia ja tiedotusvälineitä sekä kansalaisyhteiskuntaa koskevia lakeja, tarkistetaan ja uudistetaan niiden saattamiseksi vastaamaan kansainvälisiä normeja, joiden avulla ylläpidetään sananvapautta, kokoontumisvapautta ja järjestäytymisvapautta; on huolissaan kansallisille turvallisuusjoukoille annetuista laajoista pidättämis- ja vangitsemisvaltuuksista, sillä ne pidättävät ja vangitsevat mielivaltaisesti ihmisiä, joita monissa tapauksissa kidutetaan ja kohdellaan muutoin huonosti, ja toteaa, että kansallisen turvallisuusjoukkojen upseerit nauttivat syytesuojaa;
5. toteaa, että asiaa koskevan oikeuskäsittelyn edetessä Sudanin viranomaiset ovat edelleen velvollisia osoittamaan, että ne eivät hyväksy raiskauksia ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, ja kehottaa siksi säästämään tämän nuoren naisen elämän, sillä hänen elämänsä on jo pilattu sellaisten syiden vuoksi, joihin hän ei voi vaikuttaa; kehottaa Sudanin viranomaisia takaamaan, että kaikki sukupuoleen perustuvan väkivallan ja seksuaalisen väkivallan tapaukset, avioliitossa tapahtuva raiskaus ja perheväkivalta mukaan lukien, johtavat syytteisiin ja että syylliset saatetaan oikeuden eteen; kehottaa Sudanin viranomaisia puuttumaan lapsi- ja pakkoavioliittoihin ja avioliitossa tapahtuviin raiskauksiin,
6. kehottaa Sudanin viranomaisia tutkimaan välittömästi, riippumattomasti ja puolueettomasti väitteet, joiden mukaan Sudanin turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet väkivaltaan, uhkailuun ja muunlaiseen huonoon kohteluun naisia kohtaan;
7. pitää valitettavana, että kansalliset turvallisuusjoukot kielsivät lehdistötilaisuuden, jonka Noura Hussein Hammadin puolustus halusi järjestää hänen saatuaan tuomion; tuomitsee jyrkästi Noura Hussein Hammadin tapauksen yhteydessä tapahtuneen ihmisoikeusaktivistien ja lakimiesten ahdistelun;
8. kehottaa Sudanin viranomaisia takaamaan Noura Hussein Hammadin fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden hänen vangitsemisensa yhteydessä sekä suojelemaan hänen asianajajiaan ja perhettään;
9. muistuttaa vastustavansa kuolemanrangaistusta jyrkästi kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa; katsoo, että kuolemanrangaistus loukkaa ihmisarvoa ja merkitsee julmaa, epäinhimillistä ja alentavaa kohtelua; vetoaa Sudanin viranomaisiin, jotta ne noudattaisivat YK:n päätöslauselmaa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon kiellosta; kehottaa Sudania ratifioimaan kidutuksen vastaisen yleissopimuksen sekä CEDAW‑sopimuksen;
10. huomauttaa Sudanin viranomaisille, että naisten ihmisoikeuksien suojelun parantaminen ja avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisointi voisivat auttaa säästämään monia ihmishenkiä ja estää Noura Husseinin Hammadin tapauksen kaltaisia tilanteita toistumasta;
11. tuomitsee jyrkästi lapsi- ja pakkoavioliitot sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan Sudanissa ja muualla; toteaa, että Husseinin tuomiosta nyt esitetty valitus, joka koskee vain tuomion muodollisia ja oikeudellisia näkökohtia tosiseikkoihin puuttumatta, ei ole Sudanin ratifioiman kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen nojalla; kehottaa viranomaisia panemaan täytäntöön lapsen oikeuksien komitean suosituksen ja muuttamaan henkilökohtaista asemaa koskevaa lakia niin, että lain sallimaa avioliiton solmimisikää nostetaan;
12. pyytää painokkaasti unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että toteutettaessa hankkeita Sudanin viranomaisten kanssa noudatetaan haittavaikutusten välttämisen periaatetta, mikä sulkee pois yhteistyön ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden tahojen kanssa;
13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Sudanin presidentille, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.
Jäsenen nimittäminen Euroopan syyttäjänviraston valintalautakuntaan
106k
38k
Euroopan parlamentin päätös 31. toukokuuta 2018 Antonio Muran nimittämisestä tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12. lokakuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun valintalautakuntaan (2018/2071(INS))
– ottaa huomioon tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12. lokakuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 14 artiklan 3 kohdan(1),
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ehdotuksen (B8-0237/2018),
– ottaa huomioon työjärjestyksen,
A. katsoo Antonio Muran täyttävän asetuksen (EU) 2017/1939 14 artiklan 3 kohdassa asetetut ehdot;
1. ehdottaa, että Antonio Mura nimitetään valintalautakunnan jäseneksi;
2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 suosituksista komissiolle moottoriajoneuvojen matkamittarien manipuloinnista: unionin lainsäädäntökehyksen tarkistaminen (2017/2064(INL))
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 artiklan 1 kohdan ja 114 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/45/EU(1),
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/47/EU(2),
– ottaa huomion komission asetuksen (EU) 2017/1151(3), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 661/2009(4), komission asetuksen (EY) N:o 692/2008(5) sekä Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission säännön N:o 39(6),
– ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman CARS 2020: vahva, kilpailukykyinen ja kestävä eurooppalainen autoteollisuus(7),
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun marraskuussa 2017 tekemän tutkimuksen, joka koskee matkamittarien vilpillistä käsittelyä ja sitä ehkäiseviä toimenpiteitä(8) sekä siihen liittyvän eurooppalaista lisäarvoa käsittelevän tutkimuksen matkamittarien vilpillisestä käsittelystä EU:ssa(9),
– ottaa huomioon Euroopan ajoneuvojen ja kuljettajien rekisteröinnistä vastaavien viranomaisten liiton loppukertomuksen ajoneuvojen matkamittarilukemien rekisteröinnistä(10),
– ottaa huomioon komission kuluttajamarkkinatutkimuksen käytettyjen autojen markkinoiden toiminnasta kuluttajan näkökulmasta (Functioning of the Market for Second-Hand Cars from a Consumer’s perspective),
– ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2016 esitetyn kirjallisen kannanoton 0030/2016 käytettyjen autojen kilometrilukemiin liittyvien petosten torjumiseen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A8-0155/2018),
Nykytilanne
A. toteaa, että matkamittarien vilpillinen käsittely eli ajoneuvon matkamittarissa näkyvän todellisen kilometrimäärän muuttaminen tarkoituksella ja luvatta, on vakava ja laaja ongelma unionissa erityisesti rajat ylittävän kaupan yhteydessä ja se vahingoittaa kolmansia maita, jotka tuovat käytettyjä autoja unionista;
B. toteaa, että matkamittarin vilpillisen käsittelyn tuoma taloudellinen voitto voi olla huomattava, kun otetaan huomioon tarvittavien välineiden edullisuus sekä näin aikaansaatava käytettyjen autojen keinotekoinen arvonnousu; toteaa, että tutkimusten mukaan vilpillisesti käsiteltyjen ajoneuvojen osuus kansallisella tasolla myytävistä käytetyistä autoista on arviolta 5–12 prosenttia ja rajat ylittävässä myynnissä 30–50 prosenttia, mistä aiheutuu unionissa kaiken kaikkiaan 5,6–9,6 miljardin euron taloudellinen vahinko;
C. toteaa, että ajettujen kilometrien määrä on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joiden avulla ostaja voi arvioida ajoneuvon teknistä kuntoa, ja että matkamittarilukema vaikuttaa merkittävästi ajoneuvon markkina-arvoon;
D. toteaa, että matkamittareiden lukemat tallennetaan ja esitetään digitaalisesti ja että näihin tietoihin pääsy niiden muutostarkoituksessa on helppoa, koska matkamittareiden suojauksen taso on matalampi kuin ajoneuvojen muiden osien;
E. katsoo, että matkamittareiden vilpillinen käsittely haittaa kuluttajia, käytettyjen autojen kauppiaita, vakuutusyhtiöitä ja leasing-yrityksiä ja tuo taloudellista etua tähän petokseen syyllistyville ja että on löydettävä teknisiä ratkaisuja, jotta matkamittareiden manipuloinnista muiden kuin ammattilaisten toimesta voitaisiin tehdä nykyistä vaikeampaa;
F. toteaa, että matkamittarivilpin kohteeksi joutuneiden ajoneuvojen ylimääräinen kuluminen vaikuttaa kielteisesti liikenneturvallisuuteen; toteaa, että tällaisten autojen ostajille saattaa aiheutua odotettua suurempia ylläpito- ja korjauskustannuksia, koska autoja ei ole tarkastettu niiden todellisen kilometrimäärän mukaisesti;
G. toteaa, että matkamittarivilpin kohteeksi joutuneet ajoneuvot saattavat kuluttaa odotettua enemmän polttoainetta ja aiheuttaa odotettua enemmän päästöjä, mikä on vastoin tyyppihyväksyntää koskevan lainsäädännön mukaisia kestävyysvaatimuksia;
H. toteaa, että unionin käytettyjen autojen markkinat ovat kahdesta kolmeen kertaa suuremmat kuin uusien autojen markkinat ja että komission kuluttajamarkkinoiden 2014 tulostaulun(11) mukaan kuluttajien niitä kohtaan tuntema luottamus on kaikkien tavaramarkkinoiden alhaisin ja matkamittarien vilpillinen käsittely heikentää merkittävästi kuluttajien luottamusta käytettyjen autojen kauppiaisiin, mikä vääristää sisämarkkinoiden toimintaa ja oikeudenmukaista kilpailua;
I. toteaa, että kuluttajat eivät saa riittävästi tietoa mahdollisista keinoista, joilla käytettyjen autojen matkamittarilukemien manipulointia voidaan estää, tai olemassa olevista keinoista matkamittarilukemien seuraamiseen ja niitä koskevien petosten estämiseen ja siitä, miten näitä keinoja voidaan käyttää;
J. toteaa, että monet jäsenvaltiot eivät vieläkään tarjoa kuluttajille tarvittavia välineitä, joiden avulla he voisivat tarkistaa käytetyn auton historian;
K. toteaa, että matkamittareiden vilpillinen käsittely vaikuttaa suhteettomalla tavalla pienituloisimpiin sosiaaliryhmiin ja maantieteellisiin alueisiin, ja sen seurauksena unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneissä jäsenvaltioissa ja unionin välittömässä läheisyydessä sijaitsevissa maissa (etenkin Länsi-Balkanin maissa, joihin käytettyjä autoja viedään unionista tullitta tai ilman merkittäviä tullimaksuja) asiakkailla on suurempi riski ostaa auto, jonka matkamittaria on käsitelty vilpillisesti ja he kärsivät näin muita useammin tällaisesta vilpistä;
L. toteaa, että koska jäsenvaltioiden väliselle tiedonvaihdolle ei ole olemassa yhteistä ja integroitua järjestelmää, on yhä suurempi riski, että virallistetaan mittarilukemia, joita on jo manipuloitu ennen ensimmäistä katsastusta maassa, johon auto viime kädessä rekisteröidään ja jossa on jo käytössä toimia ajoneuvon rekisteröimiseksi ja sen mittarilukeman tarkistamiseksi;
M. toteaa, että jos matkamittarien manipulointiin puututaan ottamalla nopeasti käyttöön yhdenmukaiset säännöt manipuloinnin estämiseksi, tällä parannetaan merkittävästi ajoneuvojen rajat ylittävän kaupan turvallisuutta ja varmuutta ja vähennetään siten epäoikeudenmukaisten käytäntöjen laajuutta ja tuodaan myös huomattavia etuja miljoonille unionin kuluttajille;
N. toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on jo otettu käyttöön erilaisia välineitä matkamittareiden manipuloinnin minimoimiseksi, ja esimerkkejä tästä ovat Belgian ”Car-Pass” ja Alankomaiden ”Nationale AutoPas” (NAP); toteaa, että molemmissa näissä jäsenvaltioissa käytetään tietokantaa, johon matkamittarin lukemat tallennetaan jokaisen ylläpito-, huolto- ja korjaustoimenpiteen sekä katsastuksen yhteydessä, ja näin matkamittaripetokset onkin saatu kitkettyä lähes täysin kummassakin maassa lyhyessä ajassa;
O. toteaa, että Belgian järjestelmää hoitaa lain perusteella yleishyödyllinen järjestö ja Alankomaiden järjestelmää pitää yllä valtion virasto; toteaa, että molemmat järjestelmät toimivat kohtuullisin kustannuksin ja järjestelmien onnistunutta toimintaa tukevat erilaiset tiedotuskampanjat sekä vahva oikeudellinen kehys, jolla asetetaan selkeät säännöt ja varoittavat seuraamukset;
P. toteaa, että manipuloitujen autojen merkittävästi suurempi määrä maissa, joissa pääsyä näihin tietokantoihin ei ole, osoittaa, että järjestelmien tuloksekas toiminta edellyttää rajat ylittävää tiedonvaihtoa ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä;
Q. toteaa, että eurooppalainen ajoneuvo- ja ajokorttitietojärjestelmä (Eucaris-järjestelmä) tarjoaa jo infrastruktuurin ja organisaation liikenteeseen liittyvien yhdenmukaisten tietojen vaihtamiselle jäsenvaltioiden viranomaisen kesken ja kaikki jäsenvaltiot käyttävät sitä täyttääkseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/82/EU(12) velvoitteet ja sen toimintoihin sisältyy jo matkamittarilukemien tallentaminen;
R. panee merkille, että on olemassa myös sekä laite- että ohjelmistotason teknisiä ratkaisuja, joita valmistajat voisivat käyttää ajoneuvoissa estääkseen näin matkamittarien manipuloinnin jo alusta lähtien; toteaa, että jo nyt käytetään turvalaitemoduuleja (HSM) ja turvalaitteistolaajennuksia (SHE), joilla ajoneuvojen sähköisiä ohjausyksikköjä (ECU) suojataan luvattomalta käsittelyltä ja manipuloinnilta ja suojaudutaan autovarkauksilta, ja niiden hinnaksi on arvioitu yksi euro ajoneuvoa kohden;
S. toteaa, että asetus (EU) 2017/1151 velvoittaa valmistajat, jotka haluavat saada ajoneuvolle tyyppihyväksynnän, toteuttamaan järjestelmällisiä vilpillisen käsittelyn ja tietojen muuttamisen estäviä toimia, joilla estetään matkamittaritietojen muuttaminen, ja tällöin on otettava huomioon myös tietojen etävaihtoon liittyvät toiminnot; toteaa, että se vain edellyttää valmistajan antavan tietoja ja selvityksiä eikä siinä säädetä sen testaamisesta, onko matkamittari suojattu vilpilliseltä käsittelyltä, vaikka on olemassa sertifioituja ja kansainvälisesti tunnustettuja menettelyjä, kuten yleiset tietoturvallisuuden arviointiperusteet; toteaa, että kansainvälisesti tunnustetut menetelmät, kuten yhteiset arviointiperusteet (ISO/IEC 15408), voivat auttaa suojautumaan manipuloinnilta;
Lainsäädäntö ja porsaanreiät
T. toteaa, että matkamittarien manipulointi on kielletty 26 jäsenvaltiossa, mutta vain kymmenellä jäsenvaltiolla on käytössä lisätoimia kuluttajien näkemien matkamittarilukemien tarkistamiseksi ja vain kuudessa niistä matkamittarien manipulointi katsotaan rikokseksi(13); toteaa, että matkamittareiden manipulointiin käytettäviä laitteita ja ohjelmia on vapaasti saatavissa unionissa eikä tätä katsota rikokseksi, ja toteaa, että yhä useammat jäsenvaltiot ovat kriminalisoimassa matkamittarilukemien laittomaan manipulointiin liittyviä toimia;
U. toteaa, että matkamittareihin liittyvät petokset uhkaavat liikennekelpoisuutta, mihin viitataan myös direktiivissä 2014/45/EY, jossa jäsenvaltioita edellytetään asettamaan tällaiselle manipuloinnille tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia; katsoo, että komission olisi edelleen tutkittava mahdollisuutta kytkeä kansalliset alustat yhteen, jotta voidaan mahdollistaa liikennekelpoisuutta koskevien tietojen ja myös matkamittarilukemien rajat ylittävä vaihto;
V. toteaa, että direktiivi 2014/45/EU velvoittaa tallentamaan matkamittarilukemat katsastuksen yhteydessä ja esittämään tallennetut lukemat aina seuraavien katsastusten yhteydessä, mutta siinä käsitellään mittarilukemien tallennusta liikennekelpoisuustestien yhteydessä vain ensimmäisestä liikennekelpoisuustestistä alkaen; toteaa, että ensimmäinen katsastus saatetaan tehdä vasta neljän vuoden kuluttua ajoneuvon ensirekisteröinnistä, mikä jättää riittävästi aikaa matkamittarin manipulointiin ennen ensimmäistä katsastusta sekä katsastusten välillä, mikä voi myös johtaa väärien mittarilukemien viralliseen tallennukseen;
W. toteaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/46/EY(14) ja komission asetuksessa (EY) N:o 692/2008 tyyppihyväksynnästä eikä myöskään Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission säännössä N:o 39 (UNECE sääntö 39) oteta huomioon matkamittarilukemien manipulointia tai matkamittareita, joiden vilpillinen käsittely on mahdotonta; toteaa, että asetuksessa (EY) N:o 661/2009 viitataan nopeusmittarin hyväksymisvaatimusten osalta UNECEn sääntöön 39 mutta siinä ei aseteta matkamittarille ja sen olennaisille ominaisuuksille mitään vaatimuksia;
Autoteollisuuden tuleva kehitys
X. toteaa, että autoteollisuudessa on saavutettu valtavaa edistystä kehitettäessä ja valmistettaessa ajoneuvoja, jotka ovat yhteydessä verkkoon, käyttävät liikennetelematiikkaa (ITS) ja vaihtavat tietoja ympäristönsä kanssa, joten useimmissa markkinoille tulevissa autoissa on jo yhteyden luomisen edellyttämät ominaisuudet, minkä ansiosta unionin teillä siirrytään asteittain kohti verkossa olevaa autokantaa;
Y. toteaa, että eri tutkimusten mukaan unionin teillä autojen keski-ikä on 7–11 vuotta ja se kasvaa jatkuvasti ja että vuoden 2004 jälkeen unioniin liittyneissä jäsenvaltioissa autot ovat paljon keski-ikää vanhempia, joten käytössä on sekä uusia verkkoon yhteydessä olevia autoja että vanhoja autoja, joita ei voida lainkaan liittää verkkoon;
Z. toteaa, että nykyaikaiset ajoneuvot lähettävät jo valmistajalle säännöllisesti tietopaketteja, jotka käsittävät esimerkiksi todellisen matkamittarilukeman ja kokonaiskäyttöajan, ja nämä tiedot ovat keskeisellä sijalla tarkistettaessa matkamittarilukemien uskottavuutta;
AA. toteaa, että lohkoketjuteknologia voi olla tulevaisuudessa yksi ratkaisu matkamittarilukemien tallennukseen;
AB. toteaa, että CarTrustChain on onnistunut hanke, jossa lohkoketjuteknologiaa käytetään matkamittarien manipuloinnin estämiseksi, ja sitä rahoitettiin myös Euroopan aluekehitysrahaston avulla;
1. pyytää komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 91 artiklan 1 kohdan ja 114 artiklan perusteella lainsäädäntökehystä, jolla vaaditaan jäsenvaltioita luomaan oikeudelliset, tekniset ja toiminnalliset esteet, joilla matkamittarien manipulointi tehdään mahdottomaksi, ja noudattamaan siinä yhteydessä tässä päätöslauselmassa ja sen liitteessä esitettyjä suosituksia kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, kun parlamentti hyväksyy tämän päätöslauselman; kehottaa komissiota tarkastelemaan asetuksen (EU) 2017/1151 oikeudellisia vaatimuksia;
2. kehottaa komissiota varmistamaan, että samoja lainsäädännöllisiä ja teknisiä esteitä sovelletaan myös tuontiin kolmansista maista;
3. pitää myönteisenä, että autojen arkaluonteisten tietojen suojaamiseksi on jo laajalti käytössä teknisiä ratkaisuja, kuten turvalaitemoduuleja ja turvalaitteistolaajennuksia, ja korostaa, että matkamittarilukemia olisi suojattava samalla tavoin, jotta estetään niiden manipulointi;
4. kehottaa komissiota vahvistamaan autojen omien turvatekijöiden tyyppihyväksyntää erityisesti matkamittaripetosten vastaisten teknisten toimenpiteiden osalta mutta myös verkkoon yhteydessä olevien autojen yleistymisen valossa;
5. pitää myönteisenä, että komissio sisällytti asetukseen (EU) 2017/1151 matkamittareiden teknistä turvallisuutta koskevia vaatimuksia; toteaa kuitenkin, että ei ole olemassa näiden vaatimusten seuraamista koskevia säännöksiä, ja kehottaa siksi komissiota määrittämään selkeät vaatimukset matkamittareiden turvallisuuden tehokkaalle tarkastamiselle, mukauttamaan vaatimuksia tarvittaessa mahdollisimman nopeasti sekä raportoimaan parlamentille kyseisen asetuksen tehokkuudesta;
6. toteaa, että matkamittareiden manipuloinnin estämisessä on saavutettu erittäin hyviä tuloksia eri jäsenvaltioissa kansallisilla ratkaisuilla, joissa matkamittarilukemia tallennetaan säännöllisesti katsastusten, huoltojen ja ajoneuvojen muiden tarkastusten yhteydessä, ja ehdottaa siksi, että jäsenvaltiot, jotka eivät ole tähän mennessä ryhtyneet vastaaviin toimiin, ottavat käyttöön asianmukaisia ratkaisuja mahdollisimman pian;
7. korostaa tässä yhteydessä, että kaikilla jäsenvaltioilla olisi oltava kansalliset rekisterit ja niiden olisi harjoitettava rekisteritietojen rajat ylittävää vaihtoa, koska se on ainoa tapa puuttua matkamittareiden manipulointiin tehokkaasti unionissa; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan lainsäädäntökehystä, jonka puitteissa jäsenvaltiot ottavat käyttöön vertailukelpoisia ja toisiaan täydentäviä kansallisia tiedonkeruujärjestelmiä, jotka perustuvat nykyisiin parhaisiin käytäntöihin ja joiden avulla matkamittarilukemia voidaan kerätä usein ja luotettavasti ajoneuvon ensirekisteröinnistä lähtien ja mahdollistetaan kansainvälinen vaihto;
8. korostaa, että matkamittarilukemien rajat ylittävän käytön olisi oltava mahdollista ja että näiden tietojen helppo saatavuus käytetyn ajoneuvon ostajan kannalta vaikuttaisi merkittävästi kuluttajansuojaan; korostaa sitä, että käytetyn ajoneuvon ostajan olisi voitava tarkistaa sen matkamittarilukeman oikeellisuus riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa ajoneuvo on aiemmin rekisteröity; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ennakoivasti tiedottamaan kuluttajille ja sidosryhmille matkamittarivilpin vastaisista olemassa olevista toimenpiteistä sekä tavoista havaita matkamittarin manipulointi ja estää se;
9. korostaa, että Eucaris-järjestelmä tarjoaa jo olemassa olevan infrastruktuurin matkamittarilukemien kustannustehokkaalle vaihdolle koko unionissa tietokantaan perustuvan ratkaisun pohjalta; pitää valitettavana, että vuonna 2017 vain Belgia, Alankomaat ja Slovakia käyttivät Eucaris-alustaa matkamittarilukemia koskevien tietojen vaihtoon, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita käyttämään tämän järjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia;
10. kehottaa komissiota tekemään Eucaris-järjestelmään osallistumisesta pakollista ja toteuttamaan sen ajoneuvotietosovelluksena tavalla, joka mahdollistaa matkamittarilukemien tarkistamisen koko unionissa ja vähentää mahdollisuuksia matkamittareiden manipulointiin;
11. pitää valitettavana, että direktiivissä 2014/45/EU tarkoitettua sähköistä rekisteriä ei ole vielä perustettu ja että jäsenvaltioissa sovellettavat seuraamukset eivät ole riittävän varoittavia, minkä seurauksena tiedonvaihtotavoitteita ei ole saavutettu;
12. kehottaa komissiota luomaan oikeudellisen kehyksen, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tallentaa matkamittarilukemat katsastusten, huoltojen, kunnossapitotoimien ja korjausten sekä muiden huoltokäyntien yhteydessä ajoneuvon ensirekisteröinnistä lähtien;
13. korostaa, että lohkoketjuihin perustuva ratkaisu voisi olla kustannustehokkaampi, ja kehottaa komissiota laatimaan tätä ratkaisua koskevan kustannus-hyötyanalyysin kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, kun parlamentti hyväksyy tämän päätöslauselman, mukaan luettuina tietojen turvallisuus, avoimuus ja suojelu; korostaa, että ennen tämän teknologian mahdollista käyttöönottoa olisi pantava viipymättä täytäntöön tehokkaita, helppokäyttöisiä ja nopeasti toimeenpantavia ratkaisuja ja erityisesti tietokantoja;
14. korostaa, että entistä laajempi salausmenetelmien käyttö, esimerkkinä turvalaitemoduuleihin ja turvalaitteistolaajennuksiin perustuvat ratkaisut, voisivat tarjota lisäsuojaa matkamittareiden manipuloinnilta ja suojata matkamittareita luvattomalta käsittelyltä turvamikrosirujen avulla;
15. korostaa, että ajoneuvojen liitettävyysominaisuudet ovat entistä paremmat ja tämä kehitys jatkuu edelleen, minkä ansiosta matkamittarilukemat voidaan tallentaa automaattisesti tietokantaan tai lohkoketjuverkkoon; pitää myönteisenä, että autoteollisuus pyrkii kehittämään erilaisia teknisiä turvatoimia matkamittareiden manipuloinnin estämiseksi, mukaan luettuina tietojen salaus, tietosuoja ja turvallisuus, mutta kehottaa valmistajia myös edelleen parantamaan teknisten ratkaisujensa tehokkuutta;
16. korostaa, että kaikissa tietojen välittämiseen ja tallentamiseen liittyvissä toimissa on noudatettava unionin tietosuojasäännöstöä ja sitä on harjoitettava ainoastaan matkamittarivilpin estämiseksi ja kyberturvallisuuden korkeinta tasoa noudattaen;
17. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan tai muuttamaan matkamittareiden manipulointia koskevaa lainsäädäntöä niin, että manipulointi katsotaan rikokseksi – mukaan luettuna luvattomaan manipulointiin tarjottavien laitteiden, ohjelmistojen ja muiden palvelujen tarjoaminen – koska vilpillinen käsittely johtaa ajoneuvojen liikennekelpoisuuden virheelliseen arviointiin ja vaikuttaa näin kielteisesti liikenneturvallisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita antamaan riittävästi henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja kyseisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnan tehokasta, syrjimätöntä ja oikeasuhteista toteuttamista varten;
18. katsoo, että ajoneuvon matkamittarin vaihtaminen toiseen, jossa lukema on alhaisempi, on katsottava matkamittarilukeman manipuloinniksi, jos sen tarkoituksena on salata todellinen mittarilukema ja saada näin hyötyä;
19. pyytää komissiota esittämään SEUT 91 artiklan 1 kohdan ja 114 artiklan perusteella ehdotuksen matkamittareiden manipuloinnin torjuntaa koskevista toimista annettavaksi säädökseksi oheisessa liitteessä esitettyjä suosituksia noudattaen;
o o o
20. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.
PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE
PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET
Tekniset ratkaisut ja tyyppihyväksyntä
Matkamittarilukemien manipuloinnin vaikeuttamiseksi matkamittaritietojen suojaustasoa olisi parannettava itse ajoneuvoissa. Tämä on määrä saavuttaa sisällyttämällä ehdotukseen seuraavat:
— asetuksen (EU) 2017/1151 5 artiklan 3 kohdan f alakohdan täytäntöönpanon valvonta ja raportoiminen tuloksista parlamentille mahdollisimman pian;
— selkeiden vaatimusten asettaminen matkamittarilukemien manipuloinnin torjumiseksi, mikä käsittää – jos ne todetaan hyviksi ratkaisuiksi – salaukseen perustuvan manipuloinnin eston, manipuloinnin tunnistusjärjestelmät, mittarilukemien erillisen havainnoinnin ja tallennuksen sekä laitteiden turvallisuuden;
— testimenetelmän käyttöön ottaminen tai yleisten tietoturvallisuuden arviointiperusteiden soveltaminen matkamittareiden manipuloinnin torjumista koskeviin asetuksen (EU) 2017/1151 mukaisiin ennalta ehkäiseviin ratkaisuihin.
Tietokantajärjestelmät
Matkamittarilukemia tallentavat tietokannat vähentävät manipuloitujen ajoneuvojen määrää merkittävästi. On tärkeää saada aikaan unionin laajuinen ratkaisu, koska erilliset kansalliset aloitteet eivät pysty estämään matkamittareiden manipulointia rajat ylittävässä käytettyjen autojen kaupassa. Siksi ehdotuksessa olisi ehdotettava seuraavia toimia:
— direktiivissä 2014/45/EU säädetyt pakollisesti tallennettavat matkamittarilukemat olisi asetettava saataville rajat ylittävää tietojen vaihtoa varten ja pyynnöstä myös asiakkaiden saataville;
— olisi luotava oikeudellinen kehys matkamittarilukemien tallennukseen käytettävien vertailukelpoisten tietokantojen perustamiselle jäsenvaltioissa ja varmistettava tietojen kansainvälinen vaihto ja saatavuus käyttäen pohjana olemassa olevia parhaita käytäntöjä, jotka mahdollistavat matkamittarilukemien usein tapahtuvan ja tehokkaan tallennuksen;
— jäsenvaltioiden nykyisten matkamittarilukemien tietokantojen olisi oltava yhteydessä toisiinsa, yhteensopivia ja yhteentoimivia unionin tasolla sekä mahdollistettava kansainvälinen tietojen vaihto, ja olisi käytettävä olemassa olevaa infrastruktuuria, kuten Eucaris-järjestelmää, mikä mahdollistaisi kustannustehokkaan ja nopean toteutuksen;
— tietosuojasääntöjä olisi noudatettava ja niitä olisi tarvittaessa mukautettava asiaa koskevien tietojen tallennuksen ja vaihdon mahdollistamiseksi ja yksityisyyden suojaamiseksi ja samalla olisi estettävä kerättyjen tietojen vilpillinen käyttö;
— käytettyjen ajoneuvojen ostajille olisi annettava keinot tarkastaa ennen ostamista auton matkamittarilukema kyseisestä ajoneuvosta kerättyjen matkamittaritietojen avulla riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa ajoneuvo on aiemmin rekisteröity.
Lohkoketjut ja liitettävyys mahdollisina ja täydentävinä pitkän aikavälin ratkaisuina
Ajoneuvot ovat yhä enemmän yhteydessä verkkoihin, ja verkkoon liitettyjen ajoneuvojen osuus unionin autokannasta kasvaa koko ajan. Ajoneuvot lähettävät jo nyt valmistajien palvelimille tietoja, kuten todellisia mittarilukemia. Näitä tietoja voidaan jo nyt käyttää matkamittareiden manipuloinnin paljastamiseen.
Lohkoketjuteknologia voisi ajan myötä tarjota luotettavan välineen verkon tietojen turvaamiseen, ja sen avulla voidaan auttaa estämään järjestelmään syötettyjen tietojen manipulointi. Tällaisen kehityksen ja teknologian yhdistämistä voitaisiin tutkia pitkän aikavälin ratkaisuna matkamittareiden manipuloinnin estämiseen.
Siksi olisi ehdotettava seuraavia toimia:
— olisi arvioitava mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä, joita liittyy eurooppalaisen lohkoketjuverkon perustamiseen matkamittarilukemien tallennusta varten;
— jos ratkaisu todetaan hyväksi, olisi luotava lainsäädäntö- ja sääntelykehys, jonka avulla lähetetään automaattisesti liitettävyystoiminnoilla varustettujen autojen matkamittarilukemat ja – riippumatta lohkoketjun arvioinnin tuloksista – päästään käsiksi matkamittaritietoihin, joita valmistajat tallentavat ja keräävät täydentämään katsastuksen yhteydessä ja muista lähteistä käsin kirjattavia matkamittarilukemia;
— olisi tehtävä pakolliseksi matkamittarilukemien lähettäminen katsastuksen, huollon ja tarkastusten yhteydessä tietokantajärjestelmää hyödyntäen mutta sitä laajemmalti.
Lainsäädäntö ja täytäntöönpano
Matkamittareiden manipulointi ei ole kaikissa jäsenvaltioissa rikos, vaikka direktiivissä 2014/45/EU tätä nimenomaisesti vaaditaankin. Matkamittarivilpin torjumisessa ensisijaisen tärkeitä ovat tehokkaiden oikeudellisten toimenpiteiden täytäntöönpano, mukaan luettuina sakot ja seuraamukset. Siksi olisi ehdotettava seuraavia toimia:
— matkamittareiden manipulointi olisi katsottava rikokseksi, johon syyllistyvät sekä matkamittarilukeman muuttamista pyytävä henkilö (auton omistaja) että mittarilukeman muuttamisen suorittava henkilö ja josta tulisi aiheutua vaikuttavia, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä seuraamuksia, joissa noudatetaan pitkälti vertailukelpoisia normeja koko unionissa.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/45/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, moottoriajoneuvojen määräaikaiskatsastuksista sekä direktiivin 2009/40/EY kumoamisesta (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 51).
Unionissa liikennöivien hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuutta koskevista teknisistä tienvarsitarkastuksista ja direktiivin 2000/30/EY kumoamisesta 3. huhtikuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/47/EU (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 134).
Komission asetus (EU) 2017/1151, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2017, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täydentämisestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) N:o 1230/2012 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 692/2008 kumoamisesta (EUVL L 175, 7.7.2017, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 661/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista (EUVL L 200, 31.7.2009, s. 1).
Komission asetus (EY) N:o 692/2008, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2008, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta (EUVL L 199, 28.7.2008, s. 1).
Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö N:o 39 – Yhdenmukaiset tekniset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää nopeusmittarilaitteiston ja sen asennuksen osalta (EUVL L 120, 13.5.2010, s. 40).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/82/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta (EUVL L 288, 5.11.2011, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (puitedirektiivi) (EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1).
Unionin pelastuspalvelumekanismi ***I
204k
64k
Euroopan parlamentin tarkistukset 31. toukokuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta (COM(2017)0772/2) – C8-0409/2017 – 2017/0309(COD))(1)
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Komission teksti
Tarkistus
Tarkistus 1 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 1 kappale
(1) Unionin pelastuspalvelumekanismilla, jäljempänä ’unionin mekanismi’, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1313/2013/EU12, lisätään yhteistyötä unionin ja jäsenvaltioiden välillä ja helpotetaan pelastuspalvelualan koordinointia, jotta voidaan parantaa unionin avustustoimia luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä.
(1) Unionin pelastuspalvelumekanismilla, jäljempänä ’unionin mekanismi’, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1313/2013/EU12, lisätään yhteistyötä unionin, jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä ja helpotetaan pelastuspalvelualan koordinointia, jotta voidaan parantaa unionin avustustoimia luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä.
_________________
_________________
12 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924).
12 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924).
Tarkistus 2 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 3 kappale
(3) Luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit voivat tapahtua missä tahansa maapallolla, monesti ilman varoitusta. Sekä luonnon että ihmisen aiheuttamia katastrofeja tapahtuu yhä useammin ja kansallisista rajoista riippumatta, ne ovat yhä suurempia ja monimutkaisempia ja ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat niitä. Katastrofien inhimilliset, taloudelliset ja ympäristöön kohdistuvat seuraukset voivat olla valtavia.
(3) Luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit voivat tapahtua missä tahansa maapallolla, monesti ilman varoitusta. Sekä luonnon että ihmisen aiheuttamia katastrofeja tapahtuu yhä useammin ja kansallisista rajoista riippumatta, ne ovat yhä suurempia ja monimutkaisempia ja ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat niitä. Katastrofien inhimilliset, sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön kohdistuvat seuraukset voivat olla laajuudeltaan tuntemattomia. Valitettavasti katastrofit ovat joskus tahallisia, esimerkiksi terrori-iskujen tapauksessa.
Tarkistus 3 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 4 kappale
(4) Viimeaikainen kokemus on osoittanut, että tukeutuminen vapaaehtoisiin, unionin koordinoiman ja helpottaman vastavuoroisen avun tarjouksiin ei aina riitä varmistamaan, että käytettävissä on riittävät voimavarat, joilla voitaisiin vastata tyydyttävällä tavalla katastrofin kohdanneiden ihmisten perustarpeisiin tai turvata ympäristö ja omaisuus asianmukaisesti. Tämä pätee erityisesti silloin, kun toistuvia katastrofeja tapahtuu jäsenvaltioissa samanaikaisesti eivätkä yhteiset voimavarat riitä.
(4) Viimeaikainen kokemus on osoittanut, että tukeutuminen vapaaehtoisiin, unionin koordinoiman ja helpottaman vastavuoroisen avun tarjouksiin ei aina riitä varmistamaan, että käytettävissä on riittävät voimavarat, joilla voitaisiin vastata tyydyttävällä tavalla katastrofin kohdanneiden ihmisten perustarpeisiin tai turvata ympäristö ja omaisuus asianmukaisesti. Tämä pätee erityisesti silloin, kun jäsenvaltioissa tapahtuu samanaikaisesti sekä toistuvia että odottamattomia ja sekä luonnon että ihmisen aiheuttamia katastrofeja eivätkä yhteiset voimavarat riitä. Näiden puutteiden korjaamiseksi ja uusiin vaaroihin reagoimiseksi kaikkia unionin välineitä olisi käytettävä täysin joustavasti, myös edistämällä kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin toteutettava asianmukaisia ennaltaehkäisytoimia säilyttääkseen riittävän määrän kansallisia voimavaroja, jotta katastrofeihin voitaisiin reagoida asianmukaisesti.
Tarkistus 4 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a) Metsäpalojen torjuminen on olennaisen tärkeää hiilidioksidipäästöjä koskevan maailmanlaajuisen sitoumuksen kannalta. Puun ja turvepitoisen maa-aineksen palaminen metsäpaloissa nimittäin aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Tarkemmin sanottuna tutkimukset ovat osoittaneet, että tulipalot aiheuttavat 20 prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä, mikä on enemmän kuin kaikki liikenteen (ajoneuvot, laivat ja lentokoneet) päästöt maapallolla yhteensä.
Tarkistus 5 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 5 kappale
(5) Ennaltaehkäisy on keskeistä katastrofeilta suojautumisessa ja edellyttää lisätoimia. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi jaettava säännöllisesti riskinarviointeja ja tiivistelmiä katastrofien riskinhallintasuunnitelmistaan, jotta voidaan varmistaa katastrofinhallinnan yhdennetty lähestymistapa, jossa yhdistyvät ennaltaehkäisy, varautuminen ja avustustoimet. Lisäksi komission olisi voitava vaatia, että jäsenvaltiot toimittavat sille tietynlaisiin katastrofeihin liittyviä erityisiä ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnitelmia etenkin, jotta voidaan maksimoida unionin yleinen tuki katastrofiriskien hallintaan. Hallinnollista rasitusta olisi vähennettävä ja ennaltaehkäisyyn tähtääviä toimia vahvistettava muun muassa varmistamalla tarvittavat kytkökset unionin muihin keskeisiin politiikan aloihin ja välineisiin, erityisesti asetuksen (EU) N:o 1303/201313 johdanto-osan 2 kappaleessa lueteltuihin Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin.
(5) Ennaltaehkäisy on keskeistä katastrofeilta suojautumisessa ja edellyttää lisätoimia. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi jaettava säännöllisesti riskinarviointeja kansallisista turvallisuusriskeistään ja tiivistelmiä katastrofien riskinhallintasuunnitelmistaan, jotta voidaan varmistaa luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien hallinnan yhdennetty lähestymistapa, jossa yhdistyvät ennaltaehkäisy, varautuminen ja avustustoimet. Lisäksi komission olisi voitava vaatia, että jäsenvaltiot toimittavat sille tietynlaisiin, myös ihmisen aiheuttamiin, katastrofeihin liittyviä erityisiä ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnitelmia etenkin, jotta voidaan maksimoida unionin yleinen tuki ja erityisesti Euroopan ympäristökeskuksesta saatava tuki katastrofiriskien hallintaan. On olennaisen tärkeää vähentää hallinnollista rasitusta ja vahvistaa ennaltaehkäisyyn tähtääviä toimia muun muassa lujittamalla kytköksiä unionin muihin keskeisiin politiikan aloihin ja välineisiin ja yhteistyötä niiden kanssa, erityisesti asetuksen (EU) N:o 1303/201313 johdanto-osan 2 kappaleessa lueteltuihin Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin.
Tarkistus 6 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a) Riski on alueiden kehittämisen kannalta negatiivinen kannustin.Ennaltaehkäisy ja riskinhallinta edellyttävät politiikkatoimien ja institutionaalisten puitteiden uudistamista sekä sitä, että lujitetaan paikallisia, kansallisia ja alueellisia valmiuksia suunnitella ja panna täytäntöön riskinhallintatoimia ja koordinoidaan monenlaisia toimijoita.On erittäin tärkeää laatia riskikarttoja alueittain ja/tai jäsenvaltioittain, lujittaa avustusvalmiuksia ja vahvistaa ennaltaehkäisytoimia siten, että painotetaan erityisesti ilmastoriskejä.Riskikartoissa on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon paitsi nykyisen ilmaston vaihtelun aiheuttamat riskit myös ilmastonmuutoksen ennustetut kehityskulut.
Tarkistus 7 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
(5 b) Kun jäsenvaltiot laativat riskinarviointejaan ja riskinhallintasuunnitelmiaan, niiden olisi otettava huomioon luonnonvaraisten ja muiden eläinten hyvinvoinnille aiheutuvat erityiset riskit.Komission olisi kannustettava levittämään tietoja katastrofien koettelemista eläimistä kaikkialla Euroopassa.Koulutusohjelmia ja -kursseja olisi kehitettävä edelleen tällä alalla.
Tarkistus 8 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 5 c kappale (uusi)
(5 c) Vuoden 2017 metsäpalokausi oli erityisen pitkä ja raskas monissa jäsenvaltioissa ja aiheutti yli 100 ihmisen kuoleman pelkästään yhdessä jäsenvaltiossa.Valmiuksien puutteita käsittelevässä kertomuksessa1 a mainittu resurssien puuttuminen ja eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien, jäljempänä ’vapaaehtoinen reservi’, kyvyttömyys vastata hyvissä ajoin kaikkiin metsäpaloihin liittyviin avunpyyntöihin, joita oli 17, osoittivat, että se, että jäsenvaltiot osallistuvat vapaaehtoisesti avustustoimiin, on riittämätöntä sellaisten laajojen hätätilanteiden aikana, jotka vaikuttavat yhtä aikaa useisiin jäsenvaltioihin.
_________________
1 a Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle eurooppalaisissa hätäapuvalmiuksissa saavutetusta edistyksestä ja niissä edelleen olevista puutteista, 17.2.2017.
Tarkistus 9 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 5 d kappale (uusi)
(5 d) Kaikkein luonnollisimmat kumppanit yhteistyön syventämisessä ovat naapurijäsenvaltiot, joilla on sama asiantuntemus ja samat rakenteet ja joihin samat katastrofit ja riskit todennäköisimmin vaikuttavat.
Tarkistus 68 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 5 e kappale (uusi)
(5 ) Vesivarojen turvaaminen on olennaisen tärkeää ilmastokestävyyden kannalta. Jäsenvaltioiden olisi kartoitettava olemassa olevat vesivarat helpottaakseen ilmastonmuutokseen sopeutumista ja parantaakseen väestön kykyä selviytyä ilmastouhkista, kuten kuivuudesta, tulipaloista tai tulvista. Kartoituksen tavoitteena olisi oltava tukea väestön haavoittuvuutta vähentävien toimien kehittämistä.
Tarkistus 10 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 6 kappale
(6) On tarpeen vahvistaa yhteisiä mahdollisuuksia varautua katastrofeihin ja reagoida niihin erityisesti keskinäisen tuen kautta Euroopassa. Sen lisäksi, että vahvistetaan mahdollisuuksia, jotka ovat tarjolla eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien eli ’vapaaehtoisen reservin’ kautta, josta tästedes käytetään nimitystä ’Euroopan pelastuspalvelureservi’, komission olisi myös perustettava rescEU-reservi. Siihen olisi sisällytettävä nopeasti käyttöön saatavia hätäapuvalmiuksia, joilla voidaan reagoida maastopaloihin, suuriin tulviin ja maanjäristyksiin, sekä Maailman terveysjärjestön normien mukainen kenttäsairaala lääkintäryhmineen.
(6) On tarpeen vahvistaa yhteisiä mahdollisuuksia varautua katastrofeihin ja reagoida niihin erityisesti keskinäisen tuen kautta Euroopassa. Sen lisäksi, että vahvistetaan mahdollisuuksia, jotka ovat tarjolla eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien eli ’vapaaehtoisen reservin’ kautta, josta tästedes käytetään nimitystä ’Euroopan pelastuspalvelureservi’, komission olisi myös perustettava rescEU-reservi. Siihen olisi sisällytettävä nopeasti käyttöön saatavia hätäapuvalmiuksia, joilla voidaan reagoida maastopaloihin, suuriin tulviin ja maanjäristyksiin, terrori-iskuihin sekä kemiallisiin, biologisiin, radiologisiin ja ydinaseilla tehtäviin iskuihin, sekä Maailman terveysjärjestön normien mukainen kenttäsairaala lääkintäryhmineen. Onkin tärkeää vahvistaa paikallis- ja alueviranomaisten erityisvalmiuksia ja ottaa ne huomioon, koska juuri paikallis- ja alueviranomaiset ryhtyvät ensimmäiseksi toimiin katastrofin jälkeen.Näiden viranomaisten olisi kehitettävä yhteistyömalleja, joissa yhteisöt voivat jakaa parhaita käytäntöjä, jotta voidaan auttaa kehittämään niiden selviytymis- ja palautumiskykyä luonnonkatastrofien sattuessa.
Tarkistus 11 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a) Alue- ja paikallisviranomaisten rooli katastrofien ennaltaehkäisyssä ja hallinnassa on erittäin tärkeä, ja niiden avustusvalmiuksia on tarpeen hyödyntää asianmukaisesti kaikissa tämän päätöksen nojalla toteutettavissa koordinointi- ja käyttöönottotoimissa jäsenvaltioiden institutionaalisten ja oikeudellisten kehysten mukaisesti, jotta voidaan minimoida päällekkäisyydet ja edistää yhteentoimivuutta.Tällaisilla viranomaisilla voi olla tärkeä ennaltaehkäisevä tehtävä, ja ne myös reagoivat ensimmäisinä katastrofin jälkeen yhdessä vapaaehtoisvalmiuksiensa kanssa. Näin ollen on tarpeen tehdä jatkuvaa yhteistyötä paikallisella, alueellisella ja rajat ylittävällä tasolla, jotta voidaan perustaa yhteisiä hälytysjärjestelmiä rescEU:n käyttöönottoa edeltävää nopeaa toimintaa varten, sekä järjestää säännöllisesti ensitoimenpiteitä koskevia tiedotuskampanjoita.
Tarkistus 12 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 7 kappale
(7) Jos käytettävissä olevat voimavarat eivät riitä mahdollistamaan tehokkaita avustustoimia katastrofien yhteydessä, unionin olisi voitava tukea jäsenvaltioita joko osallistumalla vuokraus- tai liisausjärjestelyjen rahoitukseen sen varmistamiseksi, että voimavarat saadaan nopeasti käyttöön, tai rahoittamalla näiden voimavarojen hankintaa. Tämä lisäisi tuntuvasti unionin mekanismin vaikuttavuutta, kun voitaisiin varmistaa, että voimavaroja on saatavilla erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa laajamittaisen ja moniin jäsenvaltioihin vaikuttavan katastrofin yhteydessä ei muutoin pystyttäisi toimimaan tehokkaasti. Sen, että unioni hankkii voimavaroja, pitäisi synnyttää mittakaavaetuja ja parantaa koordinointia katastrofeihin reagoitaessa.
(7) Jos käytettävissä olevat aineelliset ja tekniset voimavarat eivät riitä mahdollistamaan tehokkaita avustustoimia katastrofien yhteydessä, myös rajat ylittävissä tapahtumissa, unionin olisi voitava tukea jäsenvaltioita joko osallistumalla vuokraus- tai liisausjärjestelyjen rahoitukseen sen varmistamiseksi, että voimavarat saadaan nopeasti käyttöön, tai rahoittamalla näiden voimavarojen hankintaa. Tämä lisäisi tuntuvasti unionin mekanismin vaikuttavuutta ja käyttöönotettavuutta, kun voitaisiin varmistaa, että aineellisia ja teknisiä voimavaroja on nopeasti saatavilla, myös ikääntyneiden tai vammaisten henkilöiden pelastamiseen, erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa laajamittaisen ja moniin jäsenvaltioihin vaikuttavan katastrofin, kuten rajat ylittävän epidemian, yhteydessä ei muutoin pystyttäisi toimimaan tehokkaasti. Ennakkoon sidotun sopivan kaluston ja sen, että unioni hankkii voimavaroja, pitäisi synnyttää mittakaavaetuja ja parantaa koordinointia katastrofeihin reagoitaessa. Olisi varmistettava rahoitusvarojen optimaalinen ja avoin käyttö.
Tarkistus 13 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a) Monilta jäsenvaltioilta puuttuu aineellista ja teknistä kalustoa odottamattomien katastrofien sattuessa.Unionin mekanismin olisi sen vuoksi mahdollistettava aineellisen ja teknisen perustan laajentaminen tarvittaessa erityisesti vammaisten, ikääntyneiden tai sairaiden henkilöiden pelastamiseksi.
Tarkistus 14 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 9 kappale
(9) Koulutuksen ja harjoitusten tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi ja jäsenvaltioiden pelastuspalveluviranomaisten ja ‑yksiköiden välisen yhteistyön tehostamiseksi on tarpeen perustaa nykyisiin rakenteisiin pohjautuva EU:n pelastuspalvelun osaamisverkosto.
(9) Koulutus, tutkimus ja innovointi ovat olennainen osa pelastuspalvelualan yhteistyötä. Koulutuksen ja harjoitusten tehokkuutta ja vaikuttavuutta, innovaatioiden edistämistä sekä jäsenvaltioiden pelastuspalveluviranomaisten ja -yksiköiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä olisi lisättävä nykyisiin rakenteisiin pohjautuen siten, että mukaan otetaan osaamiskeskukset, yliopistot ja tutkijat ja muut jäsenvaltioissa käytettävissä olevat asiantuntijat ja vaihdetaan tietoja näiden kanssa.
Tarkistus 15 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a) Pelastuspalvelun vahvistaminen niin säähän kuin myös sisäiseen turvallisuuteen liittyvien katastrofien kehityssuuntaukset huomioon ottaen on yksi tärkeimmistä prioriteeteista koko unionissa, mutta on myös olennaisen tärkeää täydentää unionin välineitä vahvistetulla alueellisella ja yhteisölähtöisellä ulottuvuudella, sillä paikallisyhteisön toiminta on nopein ja tehokkain keino rajoittaa katastrofin aiheuttamia vahinkoja.
Tarkistus 16 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 10 kappale
(10) Jotta rescEU olisi toimintakykyinen, unionin mekanismin puitteissa toteutettavien toimien rahoittamiseksi olisi asetettava saataville lisää määrärahoja.
(10) Jotta rescEU olisi toimintakykyinen, unionin mekanismin puitteissa toteutettavien toimien rahoittamiseksi olisi asetettava saataville lisää määrärahoja mutta ei niiden määrärahojen kustannuksella, joita myönnetään muihin unionin keskeisiin toimintapolitiikkoihin.
Tarkistus 17 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a) Tarkistetulle unionin mekanismille olisi taattava erillinen rahoitus ja määrärahat. Kun otetaan huomioon tarve välttää nykyisten monivuotisten ohjelmien rahoitukseen mahdollisesti kohdistuvat kielteiset vaikutukset, lisää rahoitusta unionin mekanismin kohdennettua tarkistamista varten vuosina 2018, 2019 ja 2020 olisi myönnettävä yksinomaan kaikista neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/20131 a mukaisesti käytettävissä olevista varoista ja hyödyntäen erityisesti joustovälinettä.
___________________
1 a Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).
Tarkistus 18 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 11 kappale
(11) Unionin mekanismin menettelyjä on yksinkertaistettava sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat tarvittaessa saada apua ja voimavaroja reagoidakseen luonnon tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin mahdollisimman nopeasti.
(11) On tarpeen yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa unionin mekanismin menettelyjä ja lisätä niiden joustavuutta sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat tarvittaessa saada nopeasti apua ja voimavaroja reagoidakseen luonnon tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.
Tarkistus 19 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 12 kappale
(12) Jotta voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla nykyisiä rahoitusvälineitä ja tukea jäsenvaltioita niiden tarjotessa apua etenkin unionin ulkopuolella tapahtuneiden katastrofien yhteydessä, olisi säädettävä poikkeuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/201214 129 artiklan 1 kohdasta silloin, kun rahoitusta myönnetään päätöksen N:o 1313/2013/EU 21, 22 ja 23 artiklan nojalla.
(12) Jotta voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla nykyisiä rahoitusvälineitä ja tukea jäsenvaltioita niiden tarjotessa apua muun muassa unionin ulkopuolella tapahtuneiden katastrofien yhteydessä, olisi säädettävä poikkeuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/201214 129 artiklan 1 kohdasta silloin, kun rahoitusta myönnetään päätöksen N:o 1313/2013/EU 21, 22 ja 23 artiklan nojalla. Poikkeuksesta huolimatta pelastuspalvelutoimien ja erityisesti humanitaarisen avun rahoituksen olisi säilyttävä selkeästi erillisinä kaikissa tulevissa unionin rahoitusrakenteissa ja rahoituksen olisi vastattava täysin näiden rakenteiden erilaisia tavoitteita ja oikeudellisia vaatimuksia.
__________________
__________________
14 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).
14 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).
Tarkistus 20 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 13 kappale
(13) On tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimet ehkäistäkseen luonnon ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja tehokkaasti ja lieventääkseen niiden vaikutuksia. Säännöksillä olisi lujitettava kytköksiä ennaltaehkäisyn, varautumisen ja unionin mekanismin kautta toteutettavien avustustoimien välillä. Lisäksi olisi varmistettava johdonmukaisuus unionin muun sellaisen asiaankuuluvan lainsäädännön kanssa, joka koskee ennaltaehkäisyä ja katastrofiriskien hallintaa, mukaan lukien rajat ylittävät ennaltaehkäisytoimet ja reagointi rajat ylittävien vakavien terveysuhkien15 kaltaisiin uhkiin. Samoin olisi varmistettava johdonmukaisuus suhteessa kansainvälisiin sitoumuksiin, joita ovat muun muassa Sendain kehys katastrofiriskien vähentämiseksi 2015–2030, Pariisin sopimus ja kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030.
(13) On tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimet ehkäistäkseen luonnon ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja tehokkaasti ja lieventääkseen niiden vaikutuksia. Säännöksillä olisi lujitettava kytköksiä ennaltaehkäisyn, varautumisen ja unionin mekanismin kautta toteutettavien avustustoimien välillä. Lisäksi olisi varmistettava johdonmukaisuus unionin muun sellaisen asiaankuuluvan lainsäädännön kanssa, joka koskee ennaltaehkäisyä ja katastrofiriskien hallintaa, mukaan lukien rajat ylittävät ennaltaehkäisytoimet ja reagointi rajat ylittävien vakavien terveysuhkien15 kaltaisiin uhkiin. Koheesiopolitiikkaan perustuvissa alueellisen yhteistyön ohjelmissa vahvistetaan erityistoimia katastrofivalmiuden ja -palautuvuuden, riskien ennaltaehkäisyn ja riskinhallinnan huomioon ottamiseksi; olisi toteutettava tehokkaaseen integrointiin ja parempaan synergiaan tähtääviä lisätoimia.Lisäksi kaikkien toimien olisi oltava johdonmukaisia suhteessa kansainvälisiin sitoumuksiin, joita ovat muun muassa Sendain kehys katastrofiriskien vähentämiseksi 2015–2030, Pariisin sopimus ja kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030, ja toimilla olisi aktiivisesti edistettävä niiden noudattamista.
__________________
__________________
15 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1082/2013/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta (EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1).
15 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1082/2013/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta (EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1).
Tarkistus 21 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a) On olennaisen tärkeää ylläpitää yhteiseen hätäviestintä- ja tietojärjestelmään (CECIS) aiemmin rekisteröityjä moduuleja, jotta voidaan vastata avunpyyntöihin ja osallistua koulutusjärjestelmään tavalliseen tapaan.
Tarkistus 22 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)
(13 b) On niin ikään tärkeää liittää unionin mekanismi, joka rajoittuu välittömästi katastrofin jälkeiseen aikaan, muihin unionin välineisiin, kuten solidaarisuusrahastoon, joissa keskitytään vahinkojen korjaamiseen.
Tarkistus 23 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)
(13 c) On olennaisen tärkeää mukauttaa solidaarisuusrahastoa ottamalla käyttöön velvoite korjata ympäristövahingot ja käyttämällä alueen tai jäsenvaltion asukaskohtaista bruttokansantuotetta yleisen BKT:n sijaan sen hyväksymisindikaattorina, jotta voidaan estää se, että suuret ja tiheään asutut alueet, joiden vauraustaso on alhainen, eivät voi hyötyä rahastosta.On erittäin tärkeää määrittää katastrofin kohteeksi joutuneen ympäristön taloudellinen arvo, etenkin luonnonarvoltaan merkittävillä alueilla, kuten suojelualueilla tai Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla, jotta ne voidaan korjata.
Tarkistus 24 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 13 d kappale (uusi)
(13 d) Tarvitaan myös unionin toimia, joissa keskitytään teknisen koulutusavun tarjoamiseen, jotta yhteisöjen kykyä omatoimisuuteen voidaan parantaa ja jotta ne siten ovat paremmin valmistautuneita ensimmäisten avustustoimien toteuttamiseen ja katastrofin vaikutusten hillitsemiseen.Yleisestä turvallisuudesta vastaaville tahoille, kuten yhteisöjen johtajille sekä sosiaali- ja terveysalan ja pelastus- ja palontorjuntapalveluiden ammattilaisille sekä paikallisille vapaaehtoisten toimintaryhmille, joilla olisi oltava nopeasti käytössään toimintavälineitä, tähdätty koulutus voi auttaa hillitsemään katastrofin vaikutuksia ja vähentää kuolonuhrien määrää kriisien aikana ja niiden jälkeen.
Tarkistus 25 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 3 artikla – 1 kohta – e alakohta
”e) lisätä katastrofeja koskevan tieteellisen tiedon saatavuutta ja käyttöä.”
”e) lisätä katastrofeja koskevan tieteellisen tiedon saatavuutta ja käyttöä, myös syrjäisimmillä alueilla ja merentakaisissa maissa ja alueilla.”
Tarkistus 26 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a a alakohta (uusi) Päätös N:o 1313/2013/EU 3 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)
a a) Lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”e a) lievittää välittömiä seurauksia, joita katastrofeilla saattaa olla ihmishenkien sekä kulttuuri- ja luonnonperinnön kannalta;”
Tarkistus 27 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a b alakohta (uusi) Päätös N:o 1313/2013/EU 3 artikla – 1 kohta – e b alakohta (uusi)
a b) Lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”e b) tehostaa yhteistyötä ja koordinointia rajat ylittävällä tasolla.”
Tarkistus 28 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 5 artikla – 1 kohta – a alakohta
”a) toteuttaa toimia katastrofiriskejä koskevan tietopohjan parantamiseksi sekä osaamisen, tieteellisten tutkimustulosten, parhaiden käytäntöjen ja tietojen jakamisen edistämiseksi, myös niiden jäsenvaltioiden kesken, joilla on yhteisiä riskejä;”
”a) toteuttaa toimia katastrofiriskejä koskevan tietopohjan parantamiseksi sekä yhteistyön ja osaamisen, tieteellisten tutkimustulosten ja innovaatioiden, parhaiden käytäntöjen ja tietojen jakamisen helpottamiseksi ja edistämiseksi, myös niiden jäsenvaltioiden kesken, joilla on yhteisiä riskejä;”
Tarkistus 29 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi) Päätös N:o 1313/2013/EU 5 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)
3 a) Lisätään 5 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”a a) koordinoi hälytysjärjestelmiä koskevien tietojen ja ohjeiden yhdenmukaistamista, myös rajat ylittävällä tasolla;”
Tarkistus 30 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 3 b alakohta (uusi) Päätös N:o 1313/2013/EU 5 artikla – 1 kohta – f alakohta
3 b) Korvataan 5 artiklan 1 kohdan f alakohta seuraavasti:
f) kokoaa yhteen ja levittää jäsenvaltioiden antamia tietoja, järjestää kokemusten vaihdon riskinhallintakyvyn arvioinnista, kehittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2014 näiden arviointien sisältöä, metodologiaa ja rakennetta koskevat suuntaviivat sekä helpottaa hyvien käytäntöjen jakamista ennaltaehkäisyn ja varautumisen suunnittelussa, myös vapaaehtoisten vertaisarviointien kautta;
”f) kokoaa yhteen ja levittää jäsenvaltioiden antamia tietoja, järjestää kokemusten vaihdon riskinhallintakyvyn arvioinnista, kehittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2019 näiden arviointien sisältöä, metodologiaa ja rakennetta koskevat uudet suuntaviivat sekä helpottaa hyvien käytäntöjen jakamista ennaltaehkäisyn ja varautumisen suunnittelussa, myös vapaaehtoisten vertaisarviointien kautta;”
Tarkistus 31 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 6 artikla – 1 kohta – a alakohta
”a) kehitettävä riskinarviointeja kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla ja toimitettava ne komissiolle viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2018 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi;
”a) kehitettävä riskinarviointeja kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla kuullen asiankuuluvia paikallis- ja alueviranomaisia ja noudattaen Sendain kehystä katastrofiriskien vähentämiseksi ja toimitettava ne komissiolle viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2018 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi käyttäen komission kanssa sovittua mallia; tässä yhteydessä on käytettävä olemassa olevia kansallisia tietojärjestelmiä;
Tarkistus 32 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a a alakohta (uusi) Päätös N:o 1313/2013/EU 6 artikla – 1 kohta – d alakohta
a a) Korvataan d alakohta seuraavasti:
d) osallistuttava vapaaehtoisuuteen pohjalta riskinhallintakyvyn arviointeja koskeviin vertaisarviointeihin.
”d) osallistuttava vapaaehtoisuuden pohjalta riskinhallintakykyä koskeviin vertaisarviointeihin, jotta voidaan määrittää toimet puutteiden poistamiseksi.”
Tarkistus 33 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – b alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 6 artikla – 2 kohta
Komissiolle on toimitettava viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2019 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi yhteenveto riskinhallintasuunnittelun olennaisista tekijöistä sekä tietoa valituista ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteistä. Lisäksi komissio voi vaatia jäsenvaltioita toimittamaan sille erityisiä katastrofeihin liittyviä ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnitelmia, joiden on katettava sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimet. Unioni tarkastelee huolellisesti jäsenvaltioiden edistymistä katastrofien ennaltaehkäisemisessä ja niihin varautumisessa osana kaikkia tulevia Euroopan rakenne- jainvestointirahastojen mukaisia ennakkoehtomekanismeja.
Komissiolle on toimitettava viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2019 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi yhteenveto riskinhallintasuunnittelun olennaisista tekijöistä sekä tietoa valituista ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteistä täytäntöönpanosäädöksellä vahvistettavan mallin mukaisesti. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Lisäksi komissio voi vaatia jäsenvaltioita toimittamaan sille erityisiä katastrofeihin liittyviä ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnitelmia, joiden on katettava sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimet. Näihin toimiin voi sisältyä jäsenvaltioiden sitoumus edistää riskinarviointeihin perustuvia investointeja ja parantaa katastrofien jälkeistä jälleenrakennusta. Hallinnollinen lisärasitus kansallisella ja paikallisella tasolla on tässä yhteydessä pidettävä mahdollisimman vähäisenä.
Tarkistus 34 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – b alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 6 artikla – 3 kohta
Komissio voi myös ottaa käyttöön erityisiä kuulemismekanismeja tehostaakseen asianmukaista ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnittelua ja -koordinointia sellaisten jäsenvaltioiden keskuudessa, jotka ovat alttiina samantyyppisille katastrofeille.
Komissio voi myös yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ottaa käyttöön erityisiä kuulemismekanismeja tehostaakseen asianmukaista ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnittelua ja -koordinointia sellaisten jäsenvaltioiden keskuudessa, jotka ovat alttiina samantyyppisille katastrofeille. Komissio ja jäsenvaltiot edistävät lisäksi mahdollisuuksien mukaan katastrofiriskien hallinnan ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien strategioiden johdonmukaisuutta.
Tarkistus 36 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi) Päätös N:o 1313/2013/EU 8 artikla – 1 kohta – k alakohta
4 a) Korvataan 8 artiklan 1 kohdan k alakohta seuraavasti:
k) toteuttaa läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa muitakin tukevia ja täydentäviä varautumistoimia, jotka ovat tarpeen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi.
”k) toteuttaa läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja myös muiden unionin välineiden kanssa koordinoidusti muitakin tukevia ja täydentäviä varautumistoimia, jotka ovat tarpeen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi.”
Tarkistus 37 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 b alakohta (uusi) Päätös N:o 1313/2013/EU 9 artikla – 1 a kohta (uusi)
4 b) Lisätään 9 artiklaan kohta seuraavasti:
”1 a. Jäsenvaltioiden on vahvistettava toimivaltaisten alue- ja paikallisviranomaisten asiaankuuluvia hallinnollisia valmiuksia institutionaalisen ja oikeudellisen kehyksensä mukaisesti.”
Tarkistus 38 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 10 artikla – 1 kohta
”1. Komissio ja jäsenvaltiot työskentelevät yhdessä, jotta voidaan parantaa katastrofiapuoperaatioiden suunnittelua unionin mekanismin puitteissa muun muassa laatimalla skenaarioita katastrofiavun varalle 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen riskinarviointien ja 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun riskejä koskevan yleiskatsauksen perusteella, kartoittamalla voimavaroja ja laatimalla suunnitelmia avustusvalmiuksien käyttöönottoa varten.”
”1. Komissio ja jäsenvaltiot työskentelevät yhdessä, jotta voidaan parantaa sekä luonnon että ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin liittyvien katastrofiapuoperaatioiden suunnittelua unionin mekanismin puitteissa muun muassa laatimalla skenaarioita katastrofiavun varalle 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen riskinarviointien ja 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun riskejä koskevan yleiskatsauksen perusteella, kartoittamalla voimavaroja, muun muassa voimavaroihin sisältyviä maansiirtokoneita ja -laitteita, siirrettäviä sähkögeneraattoreita ja siirrettävää palontorjuntakalustoa, ja laatimalla suunnitelmia avustusvalmiuksien käyttöönottoa varten.”
Tarkistus 39 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – b alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 11 artikla – 1 kohta
”1. Perustetaan Euroopan pelastuspalvelureservi. Se muodostuu jäsenvaltioiden ennakkoon sitomien avustusvalmiuksien reservistä, ja siihen kuuluu yksiköitä, muita avustusvalmiuksia ja asiantuntijoita.
”1. Perustetaan Euroopan pelastuspalvelureservi. Se muodostuu jäsenvaltioiden ennakkoon sitomien avustusvalmiuksien vapaaehtoisesta reservistä, ja siihen kuuluu yksiköitä, muita avustusvalmiuksia ja asiantuntijoita.
Tarkistus 40 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – b alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 11 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Koska kansallisen ennaltaehkäisyn olisi oltava jäsenvaltioissa aivan etusijalla turvallisuusriskien vähentämiseksi, unionin pelastuspalvelureservi täydentää olemassa olevia kansallisia valmiuksia.
Tarkistus 41 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – b alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 11 artikla – 2 kohta
2. Komissio määrittää todettujen riskien perusteella Euroopan pelastuspalvelureserviin tarvittavien keskeisten avustusvalmiuksien lajit ja määrän, jäljempänä ’valmiustavoitteet’. Komissio seuraa edistystä valmiustavoitteiden saavuttamisessa ja jäljellä olevien puutteiden korjaamisessa ja kannustaa jäsenvaltioita korjaamaan kyseiset puutteet. Komissio voi tukea jäsenvaltioita 20 artiklan, 21 artiklan 1 kohdan i alakohdan ja 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”
2. Komissio määrittää paikalla todettujen tarpeiden ja riskien perusteella yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa Euroopan pelastuspalvelureserviin tarvittavien keskeisten avustusvalmiuksien lajit ja määrän, jäljempänä ’valmiustavoitteet’. Komissio seuraa edistystä valmiustavoitteiden saavuttamisessa ja jäljellä olevien puutteiden korjaamisessa ja kannustaa jäsenvaltioita korjaamaan kyseiset puutteet. Komissio voi tukea jäsenvaltioita 20 artiklan, 21 artiklan 1 kohdan i alakohdan ja 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”
Tarkistus 42 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – c alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 11 artikla – 7 kohta
”7. Jäsenvaltioiden Euroopan pelastuspalvelureserviin asettamat avustusvalmiudet ovat käytettävissä unionin mekanismin kautta toteutettaviin avustusoperaatioihin EU:n hätäavun koordinointikeskuksen kautta tehdyn pyynnön perusteella, paitsi jos jäsenvaltioita kohtaa poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen.
”7. Jäsenvaltioiden Euroopan pelastuspalvelureserviin asettamat avustusvalmiudet ovat käytettävissä unionin mekanismin kautta toteutettaviin avustusoperaatioihin EU:n hätäavun koordinointikeskuksen kautta tehdyn pyynnön perusteella, paitsi kun on kyseessä kansallinen hätätilanne tai ylivoimainen este tai kun jäsenvaltioita kohtaa poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen. Lopullisen päätöksen näiden avustusvalmiuksien käyttöönotosta tekee se jäsenvaltio, joka on rekisteröinyt kyseiset avustusvalmiudet.
Tarkistus 43 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – c alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 11 artikla – 8 kohta – 1 alakohta
Käyttöön otetut valmiudet pysyvät ne käyttöön antaneiden jäsenvaltioiden määräysvallassa ja valvonnassa, ja ne voidaan ottaa pois käytöstä, jos jäsenvaltioita kohtaa poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen ja estää avustusvalmiuksien pitämisen käytettävissä. Tällaisissa tilanteissa on kuultava komissiota.
Käyttöön otetut valmiudet pysyvät ne käyttöön antaneiden jäsenvaltioiden määräysvallassa ja valvonnassa, ja ne voidaan ottaa pois käytöstä, jos kyseisiä jäsenvaltioita kohtaa kansallinen hätätilanne tai ylivoimainen este tai jos poikkeuksellinen tilanne estää avustusvalmiuksien pitämisen käytettävissä. Tällaisissa tilanteissa on kuultava komissiota.
Tarkistus 44 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 12 artikla – 1 kohta
1. Perustetaan rescEU tarjoamaan hätäapua silloin, kun olemassa olevat voimavarat eivät riitä varmistamaan tehokasta reagoimista katastrofeihin.
1. Perustetaan rescEU tarjoamaan hätäapua poikkeuksellisissa tilanteissa, kun kansallisen tason voimavaroja ei ole käytettävissä ja kun olemassa olevat voimavarat eivät riitä varmistamaan tehokasta reagoimista katastrofeihin. RescEU:n valmiuksia ei saa käyttää korvaamaan jäsenvaltioiden omia valmiuksia ja niihin liittyviä velvollisuuksia.
Tarkistus 45 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 12 artikla – 2 kohta
2. Siihen sisältyvät seuraavat valmiudet:
2. Siihen sisältyvät lisävalmiudet, joilla täydennetään ja lujitetaan jäsenvaltioiden olemassa olevia voimavaroja, ja sen tarkoituksena on puuttua nykyisiin ja tuleviin riskeihin. Valmiudet yksilöidään terveyttä uhkaaviin hätätilanteisiin, teollisuus- tai ympäristökatastrofeihin, seismisiin tai vulkaanisiin katastrofeihin, tulviin ja tulipaloihin, metsäpalot mukaan luettuina, sekä terrori-iskuihin ja kemiallisiin, biologisiin ja säteily- ja ydinuhkiin liittyvissä avustusvalmiuksissa olevien mahdollisten puutteiden perusteella.
Todettujen puutteiden perusteella rescEU:hun kuuluvat vähintään seuraavat valmiudet:
a) metsäpalojen ilmasammutusyksiköt
a) metsäpalojen ilmasammutusyksiköt
b) suurtehopumppausyksiköt
b) suurtehopumppausyksiköt
c) taajama-alueiden etsintä- ja pelastusyksiköt
c) taajama-alueiden etsintä- ja pelastusyksiköt
d) kenttäsairaala ja hätälääkintäryhmiä.
d) kenttäsairaala ja hätälääkintäryhmiä.
Tarkistus 46 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 12 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Kyseisten valmiuksien on säilyttävä joustavina, ja niitä voidaan muuttaa, jotta voidaan puuttua uusiin kehityskulkuihin ja tuleviin haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen seurauksiin.
Tarkistus 47 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 12 artikla – 4 kohta
4. Todettujen riskien perusteella ja useita riskejä kattava lähestymistapa huomioon ottaen komissiolla on 30 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla määritellään 2 kohdassa yksilöityjen valmiuksien lisäksi tarvittavien avustusvalmiuksien lajeja ja tarkistetaan tarvittaessa rescEU:n kokoonpanoa. Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa on varmistettava.
4. Todettujen riskien ja valmiuksien sekä 6 artiklan mukaisen riskinhallintasuunnittelun perusteella ja useita riskejä kattava lähestymistapa huomioon ottaen komissiolla on 30 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla määritellään 2 kohdassa yksilöityjen valmiuksien lisäksi tarvittavien avustusvalmiuksien lajeja ja tarkistetaan tarvittaessa rescEU:n kokoonpanoa. Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa on varmistettava.
Jos erittäin kiireelliset syyt sitä edellyttävät tapauksissa, joihin liittyy katastrofi tai välittömästi uhkaava katastrofi, tämän artiklan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 31 artiklassa säädettyä menettelyä.
Jos erittäin kiireelliset syyt sitä edellyttävät tapauksissa, joihin liittyy katastrofi tai välittömästi uhkaava katastrofi, tämän artiklan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 31 artiklassa säädettyä menettelyä.
Tarkistus 48 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 12 artikla – 5 kohta
5. Komissio määrittää laatuvaatimukset avustusvalmiuksille, jotka kuuluvat rescEU:hun. Laatuvaatimusten perustana ovat vakiintuneet kansainväliset standardit, mikäli sellaisia on jo olemassa.
5. Komissio määrittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laatuvaatimukset avustusvalmiuksille, jotka kuuluvat rescEU:hun. Laatuvaatimusten perustana ovat vakiintuneet kansainväliset standardit, mikäli sellaisia on jo olemassa.
Tarkistus 49 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 12 artikla – 7 kohta
7. RescEU:n avustusvalmiudet ovat käytettävissä avustusoperaatioihin unionin mekanismin puitteissa hätäavun koordinointikeskuksen välityksellä esitetyn avunpyynnön jälkeen. Päätöksen niiden käyttöön ottamisesta tekee komissio, jolla on myös määräys- javalvontavaltarescEU:n valmiuksiin.
7. RescEU:n avustusvalmiudet ovat käytettävissä avustusoperaatioihin unionin mekanismin puitteissa hätäavun koordinointikeskuksen välityksellä esitetyn avunpyynnön jälkeen. Päätöksen niiden käyttöön ottamisesta tekee komissio, joka vastaarescEU:n valmiuksien strategisesta koordinoinnista ja jolla on niiden käyttöönottoa koskeva toimivalta, ja operatiivinen määräys- ja valvontavalta on vastaanottavissa jäsenvaltioissa vastuussa olevilla viranomaisilla.
Tarkistus 50 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 12 artikla – 8 kohta
8. Jos rescEU:n resurssit otetaan käyttöön, komissio sopii apua pyytäneen jäsenvaltion kanssa niiden operatiivisesta käyttöönotosta. Apua pyytäneen jäsenvaltion on helpotettava omien voimavarojensa ja rescEU:n toimien koordinointia operaatioiden aikana.
8. Jos rescEU:n resurssit otetaan käyttöön, komissio sopii hätäavun koordinointikeskuksen välityksellä apua pyytäneen jäsenvaltion kanssa niiden operatiivisesta käyttöönotosta. Apua pyytäneen jäsenvaltion on helpotettava omien voimavarojensa ja rescEU:n toimien koordinointia operaatioiden aikana.
Tarkistus 51 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 12 artikla – 10 kohta
10. Jos komissio hankkii kalustoa, esimerkiksi metsäpalojen ilmasammutusyksiköitä, ostamalla, liisaamalla tai vuokraamalla, huolehditaan seuraavista seikoista:
10. Jos komissio hankkii kalustoa, esimerkiksi metsäpalojen ilmasammutusyksiköitä, ostamalla, liisaamalla tai vuokraamalla, huolehditaan seuraavista seikoista:
a) komission ostaman kaluston rekisteröimisestä jossakin jäsenvaltiossa on määrättävä komission ja kyseisen jäsenvaltion välisessä sopimuksessa;
a) komission ostaman kaluston rekisteröimisestä jossakin jäsenvaltiossa on määrättävä komission ja kyseisen jäsenvaltion välisessä sopimuksessa;
b) komission liisaama tai vuokraama kalusto on rekisteröitävä jäsenvaltioon.
b) komission liisaaman tai vuokraaman kaluston rekisteröiminen jäsenvaltioon ei ole pakollista;
b a) kaupallisten ilma-alusten hallinta annetaan Euroopan lentoturvallisuusviraston sertifioitujen toimijoiden tehtäväksi.
Tarkistus 52 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 12 aartikla – 1 kohta
Komissio tiedottaa joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle edistyksestä 11 ja 12 artiklan täytäntöönpanossa.
Komissio tiedottaa joka vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle edistyksestä 11 ja 12 artiklan täytäntöönpanossa.
Tarkistus 53 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 12 aartikla – 1 a kohta (uusi)
Näihin tietoihin sisällytetään talousarvion kehitystä ja kustannuskehitystä koskeva katsaus, johon liitetään yksityiskohtainen tekninen ja taloudellinen arviointi, tarkat tiedot kustannusten noususta ja muutoksista vaadittavien avustusvalmiuksien tyypeissä ja niiden laatuvaatimuksissa, jos niitä on, ja tällaisten nousujen ja muutosten syyt.
Tarkistus 54 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 9 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 13 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Komissio perustaa asianomaisten pelastuspalvelu- ja katastrofinhallintatoimijoiden ja -elinten verkoston, joka muodostaa yhdessä komission kanssa EU:n pelastuspalvelun osaamisverkoston.
Komissio perustaa asianomaisten pelastuspalvelu- ja katastrofinhallintatoimijoiden ja -elinten verkoston, jonka toiminnassa on mukana osaamiskeskuksia, yliopistoja ja tutkijoita ja joka muodostaa yhdessä komission kanssa EU:n pelastuspalvelun osaamisverkoston. Komissio ottaa asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden ja paikalla toimivien järjestöjen asiantuntemuksen.
Tarkistus 55 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 9 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 13 artikla – 1 kohta − 2 alakohta – johdanto-osa
Verkosto suorittaa seuraavia tehtäviä koulutuksen, harjoitusten, saatujen kokemusten ja osaamisen jakamisen alalla, tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä asianomaisten osaamiskeskusten kanssa:
Verkosto suorittaa sukupuolten tasapuoliseen edustukseen pyrkien seuraavia tehtäviä koulutuksen, harjoitusten, saatujen kokemusten ja osaamisen jakamisen alalla, tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä asianomaisten osaamiskeskusten kanssa:
Tarkistus 56 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 9 a alakohta (uusi) Päätös N:o 1313/2013/EU 13 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
9 a) Korvataan 13 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:
a) katastrofien ennaltaehkäisyä, niihin varautumista ja avustustoimintaa koskevan, pelastuspalveluhenkilöstölle ja muulle valmiushenkilöstölle suunnatun koulutusohjelman perustaminen ja hallinnointi. Ohjelmaan sisältyy yhteisiä kursseja sekä asiantuntijavaihtojärjestelmä, jossa henkilöitä voidaan lähettää komennukselle muihin jäsenvaltioihin;
”a) katastrofien ennaltaehkäisyä, niihin varautumista ja avustustoimintaa koskevan, pelastuspalveluhenkilöstölle ja muulle valmiushenkilöstölle suunnatun koulutusohjelman perustaminen ja hallinnointi. Ohjelmaan sisältyy yhteisiä kursseja sekä asiantuntijavaihtojärjestelmä, jossa henkilöitä voidaan lähettää komennukselle muihin jäsenvaltioihin; Otetaan käyttöön uusi pelastuspalvelualan Erasmus-ohjelma asetuksen (EU) N:o 1288/2013* sääntöjä ja periaatteita noudattaen.
Koulutusohjelman tavoitteena on parantaa 9 ja 11 artiklassa tarkoitettujen valmiuksien koordinointia, yhteensopivuutta ja keskinäistä täydentävyyttä sekä parantaa 8 artiklan d ja f alakohdassa tarkoitettujen asiantuntijoiden pätevyyttä;
Pelastuspalvelualan Erasmus-ohjelman tavoitteena on myös parantaa 9, 11 ja 12 artiklassa tarkoitettujen valmiuksien koordinointia, yhteensopivuutta ja keskinäistä täydentävyyttä sekä parantaa 8 artiklan d ja f alakohdassa tarkoitettujen asiantuntijoiden pätevyyttä.
Pelastuspalvelualan Erasmus-ohjelmaan sisältyy kansainvälinen ulottuvuus, jonka tarkoituksena on tukea unionin ulkoisia toimia ja sen kehitystavoitteita jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden välisen yhteistyön avulla;
_______________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50).”
Tarkistus 57 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 9 b alakohta (uusi) Päätös N:o 1313/2013/EU 13 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – f alakohta
9 b) Korvataan 13 artiklan 1 kohdan f alakohta seuraavasti:
f) kannustaminen ja rohkaiseminen asiaankuuluvan uuden tekniikan käyttöönottoon ja käyttöön unionin mekanismia varten.
”f) tutkimuksen ja innovoinnin kannustaminen ja rohkaiseminen asiaankuuluvan uuden tekniikan käyttöönottoon ja käyttöön unionin mekanismia varten.”
Tarkistus 58 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 9 c alakohta (uusi) Päätös N:o 1313/2013/EU 13 artikla – 3 a kohta (uusi)
9 c) Lisätään 13 artiklaan kohta seuraavasti:
”3 a. Komissio laajentaa koulutusvalmiuksia ja lisää tietämyksen ja kokemusten jakamista unionin pelastuspalvelun osaamisverkoston sekä kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden välillä, jotta voidaan edistää katastrofiriskin vähentämiseksi erityisesti Sendain kehyksessä tehtyjen kansainvälisten sitoumusten noudattamista.”
Tarkistus 59 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 11 a alakohta (uusi) Päätös 1313/2013/EU 16 artikla – 2 kohta
11 a) Korvataan 16 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2. Tämän artiklan mukaiset avustustoimet voidaan toteuttaa joko itsenäisinä avustustoimina tai osallistumalla kansainvälisen järjestön johtamaan avustustoimeen. Unionin koordinointi yhdennetään täysin Yhdistyneiden kansakuntien humanitaaristen asiain koordinointitoimiston (Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, jäljempänä ’OCHA’) suorittaman yleisen koordinoinnin kanssa ja sen johtoasemaa kunnioittaen.
”2. Tämän artiklan mukaiset avustustoimet voidaan toteuttaa joko itsenäisinä avustustoimina tai osallistumalla kansainvälisen järjestön johtamaan avustustoimeen. Unionin koordinointi yhdennetään täysin Yhdistyneiden kansakuntien humanitaaristen asiain koordinointitoimiston (Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, jäljempänä ’OCHA’) suorittaman yleisen koordinoinnin kanssa ja sen johtoasemaa kunnioittaen. Ihmisen aiheuttamien katastrofien tapauksessa tai monitahoisissa hätätilanteissa komissio määrittelee selkeästi humanitaarisia toimijoita kuullen toimen soveltamisalan ja sen suhteen laajempaan humanitaariseen avustustoimintaan osallistuviin osapuoliin varmistaen johdonmukaisuuden humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen kanssa sekä humanitaaristen periaatteiden kunnioittamisen.”
Tarkistus 60 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 19 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät vaiheittain unionin pelastuspalvelumekanismia varten tarvittavat määrärahat vuotuisessa talousarviomenettelyssä ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013* mukaisesti käytettävissä olevat varat ja hyödyntäen erityisesti joustovälinettä liitteessä I tarkoitetulla tavalla.
____________________
* Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).
Tarkistus 61 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 13 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 20 aartikla – 1 kohta
Tämän päätöksen nojalla annetun avun tai rahoituksen on tuotettava asianmukaista näkyvyyttä unionille, myös sen tunnukselle niissä valmiuksissa, joita tarkoitetaan 11 ja 12 artiklassa ja 21 artiklan 2 kohdan c alakohdassa.
Tämän päätöksen nojalla annetun avun tai rahoituksen on tuotettava asianmukaista näkyvyyttä unionille, myös sen tunnukselle niissä valmiuksissa, joita tarkoitetaan 11 ja 12 artiklassa ja 21 artiklan 2 kohdan c alakohdassa. Kehitetään viestintästrategia, jotta unionin mekanismin puitteissa toteutettujen toimien konkreettiset tulokset saisivat näkyvyyttä kansalaisten keskuudessa.
Tarkistus 62 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 15 alakohta – b alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 23 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Jäsenvaltioiden sellaisten voimavarojen osalta, joita ei ole sidottu ennakkoon Euroopan pelastuspalvelureserviin, unionin rahoitustuki kuljetusvoimavaroille ei saa ylittää 55:tä prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista. Saadakseen tällaista rahoitusta jäsenvaltioiden on sitouduttava esittämään rekisteri kaikista käytettävissään olevista voimavaroista, myös voimavaroista, joita ei ole sidottu ennakkoon Euroopan pelastuspalvelureserviin, sekä niihin liittyvistä hallintarakenteista, joiden avulla ne voivat reagoida terveyttä uhkaaviin hätätilanteisiin, teollisuuskatastrofeihin tai seismisiin tai vulkaanisiin katastrofeihin, tulviin ja metsäpaloihin, terrori-iskuihin ja kemiallisiin, biologisiin, radiologisiin ja ydinaseilla tehtäviin iskuihin.
Tarkistus 63 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 16 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 26 artikla – 2 kohta
2. Muiden unionin välineiden, kuten koheesiopolitiikkaa, maaseudun kehittämistä, tutkimusta ja terveyttä sekä muuttoliike- ja turvallisuuskysymyksiä tukevien välineiden kanssa pyritään yhteisvaikutukseen ja täydentävyyteen. Humanitaaristen kriisien yhteydessä kolmansissa maissa toteutettavien avustustoimien osalta komissio varmistaa, että tämän päätöksen mukaisesti rahoitetut toimet ovat johdonmukaisia asetuksen (EY) N:o 1257/96 mukaisesti rahoitettujen toimien kanssa ja täydentävät niitä.
2. Muiden unionin välineiden, kuten koheesiopolitiikkaa, Euroopan unionin solidaarisuusrahasto mukaan lukien, maaseudun kehittämistä, tutkimusta ja terveyttä sekä muuttoliike- ja turvallisuuskysymyksiä tukevien välineiden, kanssa kehitetään yhteisvaikutusta ja täydentävyyttä ja lisätään koordinointia ilman, että tästä seuraa määrärahojen uudelleen kohdentaminen näiltä aloilta. Humanitaaristen kriisien yhteydessä kolmansissa maissa toteutettavien avustustoimien osalta komissio varmistaa, että tämän päätöksen mukaisesti rahoitetut toimet ovat johdonmukaisia asetuksen (EY) N:o 1257/96 mukaisesti rahoitettujen toimien kanssa ja täydentävät niitä, sekä ottaa huomioon kyseisten toimien ja niiden rahoituksen erillisen ja riippumattoman luonteen ja varmistaa, että ne ovat humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaisia.
Tarkistus 64 Ehdotus päätökseksi 1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta Päätös N:o 1313/2013/EU 32 artikla – 1 kohta – g alakohta
”g) rescEU:n perustaminen, hallinnointi ja ylläpito 12 artiklan mukaisesti, mukaan lukien käyttöönottopäätösten perusteet ja käyttömenettelyt;
”g) rescEU:n perustaminen, hallinnointi ja ylläpito 12 artiklan mukaisesti, mukaan lukien käyttöönottopäätösten perusteet, käyttömenettelyt sekä ehdot, joiden mukaisesti jäsenvaltio voi käyttää rescEU:n valmiuksia kansallisella tasolla, ja käyttöön liittyvät rahoitusjärjestelyt ja muut järjestelyt;
Tarkistus 65 Ehdotus päätökseksi Liite I (uusi)
Komission teksti
Tarkistus
LIITE I
OHJEELLISET LISÄMÄÄRÄRAHAT AJANJAKSOKSI 2018–2020
2018
2019
2020
YHTEENSÄ
Otsakkeeseen 3 kuuluvat lisämäärärahat yhteensä*
MSM
19,157
115,2
122,497
256,854
MM
11
56,56
115,395
182,955
Otsakkeeseen 4 kuuluvat lisämäärärahat yhteensä*
MSM
2
2
2,284
6,284
MM
0,8
1,8
2,014
4,614
Otsakkeisiin 3 ja 4 kuuluvat lisämäärärahat yhteensä*
MSM
21,157
117,2
124,781
263,138
MM
11,8
58,36
117,409
187,569
(luvut miljoonina euroina)
* Määrät myönnetään kokonaisuudessaan joustovälineestä.
Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0180/2018).
Verkkojen Eurooppa -väline vuoden 2020 jälkeen
128k
46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 Verkkojen Eurooppa -välineen liikennepilarista vuoden 2020 jälkeen (2018/2718(RSP))
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311, 312 ja 323 artiklan,
– ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja 20. kesäkuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 2017/1123(2), jolla sitä muutettiin,
– ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),
– ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta: parlamentin huomautukset komission ehdotusta odotettaessa(4),
– ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 annetun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017)0358),
– ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta(5),
– ottaa huomioon komission 14. syyskuuta 2016 antaman ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta (COM(2016)0604), komission tiedonannon COM(2016)0603 ja siihen liitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0299),
– ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen muuttamisesta (COM(2016)0606),
– ottaa huomioon Pariisin sopimuksen ratifioinnin Euroopan parlamentissa 4. lokakuuta 2016 ja neuvostossa 5. lokakuuta 2016,
– ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 välitarkistuksesta(6),
– ottaa huomioon alueiden komitean 15. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksesta(7),
– ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Nykyaikainen talousarvio unionille, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia – Monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027” (COM(2018)0321),
– ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2018 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon sotilaallisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmasta (JOIN(2018)0005),
– ottaa huomioon 14. helmikuuta 2018 annetun komission kertomuksen Verkkojen Eurooppa -välineen väliarvioinnista (COM(2018)0066),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että liikenneinfrastruktuurin kehittäminen ja kunnostaminen on unionissa vielä varsin hajanaista ja että sitä koskeviin valmiuksiin ja sen rahoitukseen liittyy merkittäviä haasteita, mutta katsoo, että se on kuitenkin välttämätöntä, jotta varmistetaan sekä kestävä kasvu, työllisyys ja kilpailukyky että sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus unionissa ja voidaan siten torjua alueiden välistä epätasapainoa;
B. toteaa, että Verkkojen Eurooppa -väline on yhteinen, keskitetysti hallinnoitu rahoitusohjelma, jonka tarkoituksena on edistää suorituskykyisen, kestävän ja yhteenliitetyn Euroopan laajuisen verkon (TEN) kehittämistä liikenteen, energian ja digitaalisten palvelujen infrastruktuurien alalla;
C. ottaa huomioon, että Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) varhainen valmistuminen parantaa merkittävästi unionin mahdollisuuksia saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset päästövähennystavoitteensa ja edistää EU:n talouden irtautumista hiilestä sekä edesauttaa EU:n energia- ja ilmastopolitiikan alan 20-20-20-tavoitteiden saavuttamista; ottaa huomioon, että runkoverkon on määrä valmistua vuoteen 2030 mennessä ja kattavan verkon vuoteen 2050 mennessä;
D. ottaa huomioon, että joka kymmenes eurooppalainen työskentelee liikennealalla, ja toteaa, että investoiminen liikenneinfrastruktuuriin tuo mukanaan uusia työpaikkoja, sillä arvioiden mukaan jokaista TEN-T-runkoverkkoon investoitua miljardia euroa kohden syntyy 20 000 uutta työpaikkaa;
E. ottaa huomioon, että Verkkojen Eurooppa -välineessä keskitytään helpottamaan rajat ylittäviä yhteyksiä, luomaan multimodaalisia ja kaupunkisolmukohtia, puuttumaan markkinoiden toimintapuutteisiin ja poistamaan pullonkauloja; toteaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen avulla on turvattu sellaisten hankkeiden toteutuminen, joita ei muuten olisi toteutettu, ja luotu siten selvää EU-tason lisäarvoa valtioiden välisen yhteistyön ja koordinoinnin helpottamiselle;
F. ottaa huomioon, että liikenneala on saanut suurimman osuuden Verkkojen Eurooppa ‑välineen kauden 2014–2020 määrärahoista; ottaa huomioon, että liikennealalle kohdennettu osuus jakautui kaikille jäsenvaltioille tarkoitettuihin yleisiin määrärahoihin ja koheesiojäsenvaltioille tarkoitettuihin koheesiomäärärahoihin, jotka siirrettiin suoraan koheesiorahastosta;
G. ottaa huomioon, että Verkkojen Eurooppa -väline on yksi menestyneimmistä EU-ohjelmista, sillä ehdotuspyyntöihin osallistuneita on ollut paljon enemmän kuin voidaan rahoittaa; toteaa, että vuoden 2017 loppuun mennessä Verkkojen Eurooppa -välineen liikenneosiosta oli jo osoitettu 21,3 miljardin euron arvosta avustuksia TEN-T-hankkeille ja saatu aikaan yhteensä 41,6 miljardin euron investoinnit; ottaa huomioon, että vuonna 2018 on tarkoitus allekirjoittaa lisää avustussopimuksia, jotka liittyvät rahoituksen yhdistämistä koskevaan ehdotuspyyntöön, jossa Verkkojen Eurooppa -välineen avustuksia yhdistetään yksityiseen, muun muassa Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) saatavilla olevaan rahoitukseen; toteaa, että kyseistä ehdotuspyyntöä varten osoitettiin alun perin yhden miljardin euron määrärahat mutta marraskuussa 2017 niitä lisättiin 350 miljoonalla eurolla innovointia ja uusia teknologioita koskevan painopisteen tukemiseksi vaihtoehtoisia polttoaineita koskevan toimintasuunnitelman tavoitteiden mukaisesti;
H. ottaa huomioon, että ”käytä tai menetä” -periaatteen käyttöönotto on tukenut merkittävästi Verkkojen Eurooppa -välineen menestystä; toteaa kuitenkin, että toteuttamatta jääneille hankkeille myönnettyjen määrärahojen takaisinperintää olisi vauhditettava;
I. ottaa huomioon, että Verkkojen Eurooppa -välineen tavoitteena on vauhdittaa investoimista liikenneinfrastruktuuriin ja innovointiin ja hankkia rahoitusta sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta sekä parantaa samalla oikeusvarmuutta ja noudattaa teknologianeutraaliuden periaatetta;
J. ottaa huomioon, että komission odotetaan julkistavan kesäkuussa 2018 unionin strategisia investointeja koskevat lainsäädäntöehdotuksensa, Verkkojen Eurooppa -välineen ajan tasalle saattaminen mukaan luettuna;
1. korostaa, että liikenneinfrastruktuuriin tehtävät investoinnit ovat sijoitus pitkän aikavälin kasvuun, yhteenkuuluvuuteen, kilpailukykyyn ja työllisyyteen; korostaa siksi Verkkojen Eurooppa -välineen strategista merkitystä asioissa, jotka liittyvät sisämarkkinoiden yhdentymiseen, älykkääseen liikkumiseen ja unionin mahdollisuuksiin luoda kansalaisille käytännön lisäarvoa tämän ohjelman avulla;
2. painottaa, että Verkkojen Eurooppa -väline on ollut ja sen on säilyttävä vaikuttavana ja kohdennettuna välineenä, josta tehdään investointeja Euroopan laajuiseen infrastruktuuriin liikenteen ja energian alalla sekä digitaalisten palveluiden alalla, jotta voidaan auttaa saavuttamaan EU:n ensisijaiset tavoitteet, jotka liittyvät työpaikkoihin, kasvuun ja investointeihin, sisämarkkinoihin, energiaunioniin, ilmastoon ja digitaalisiin sisämarkkinoihin;
3. korostaa, että kaudella 2014–2020 Verkkojen Eurooppa -väline on onnistunut luomaan huomattavaa EU:n tason lisäarvoa tukemalla yhteyksien kehittämishankkeita, joilla on rajat ylittävä, yhteentoimivuutta edistävä ja multimodaalinen ulottuvuus, ja hankkeita, joilla parannetaan yhteyksiä kaikissa liikennemuodoissa, mukaan lukien meriliikenne, sisävesisatamat ja sisävesiväylät; toteaa, että siinä on asetettu etusijalle hankkeet, joilla rakennetaan yhteyksiä sinne mistä ne puuttuvat, ja poistettu pullonkauloja pyrkien luomaan kaikkien saavutettavissa oleva yhtenäinen unionin liikennealue ja innovatiivinen liikennesektori; kehottaa komissiota lisäämään solmukohtien, kuten merisatamien, tuottamaa rajat ylittävää lisäarvoa ja tukemaan hankkeita, joilla parannetaan yhteyksiä kolmansiin kumppanimaihin;
4. toteaa, että unionin TEN-T-verkkoon tekemistä investoinneista voidaan saada täysi hyöty ja niihin liittyvät mahdollisuudet voidaan hyödyntää kaikin tavoin vasta sitten, kun runkoverkko ja täydentävät verkot on saatu valmiiksi; kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että näiden verkkojen loppuun saattaminen edellyttää merkittäviä investointeja, jotka riippuvat osittain EU:n tuen jatkumisesta tai muutoin niiden vaarana on keskeytyminen; pitää tärkeänä, että ylläpidetään painetta niiden saattamiseksi valmiiksi viimeistään vuonna 2030 ja 2050 ja että koko prosessissa noudatetaan 2000-luvun vaatimuksia;
5. kehottaa komissiota varmistamaan, että vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen piiriin kuuluvassa Verkkojen Eurooppa -ohjelmassa jatketaan nykyisen ohjelman viitoittamalla tiellä entistäkin kunnianhimoisemmin toimintapoliittisin tavoittein ja rahoitusvaroin; korostaa, että on vauhditettava investointeja digitaalisiin, innovatiivisiin ja kestäviin liikennehankkeisiin, jotta päästään etenemään kohti ympäristöystävällisempää, aidosti yhdennettyä, modernia, kaikkien ulottuvilla olevaa, turvallisempaa ja tehokasta liikennejärjestelmää;
6. toteaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen käytöllä oli ratkaiseva merkitys useimpien hankkeiden käynnistämisessä erityisesti kun kyse oli rajat ylittävistä kansallisen, alue- tai paikallistason yhteenliitettävyyshankkeista; korostaa, että Verkkojen Eurooppa -väline on osoittautunut merkittäväksi keinoksi houkutella julkisia ja yksityisiä investointeja; katsoo kuitenkin, että tarvitaan vielä lisätoimia sen täyden potentiaalin hyödyntämiseksi;
7. kehottaa komissiota tarkastelemaan uusia keinoja edistää Verkkojen Eurooppa -välinettä politiikkalähtöisenä ja erityisiin alakohtaisiin tavoitteisiin pyrkivänä välineenä, jolla voidaan tukea monimutkaisia hankkeita, joilla on rajat ylittävä tai EU:n laajuista yhteentoimivuutta koskeva ulottuvuus;
8. katsoo, että komission olisi seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana vahvistettava edelleen Verkkojen Eurooppa -välineen ja muiden ohjelmien, kuten Horisontti Eurooppa ja InvestEU-rahasto, täydentävyyttä ja varmistettava se, jotta voidaan ylläpitää ja edistää ohjelman selkeitä tavoitteita, välttää päällekkäisyyksiä ja optimoida talousarviovarat; katsoo että sen olisi tarkasteltava tätä varten perinpohjaisesti kautta 2014–2020 sekä Verkkojen Eurooppa -välineen ja muiden rahoitusohjelmien ja -välineiden, kuten Horisontti 2020, ERI-rahastot ja ESIR, monitahoisesta keskinäisestä suhteesta aiheutuvia vaikutuksia ja erityisesti Verkkojen Eurooppa -välineen ja ESIRin välillä havaittua korvaavaa vaikutusta;
9. korostaa, että minkäänlaisia tulevan Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahojen leikkauksia muiden ohjelmien hyväksi, kuten tapahtui kaudella 2014–2020 ESIR-rahaston ja Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman hyväksi, ei voitaisi pitää hyväksyttävinä; kehottaa komissiota säilyttämään Verkkojen Eurooppa -välineen rahoituskapasiteetin eheyden, sillä suurin osa välineestä myönnetystä rahoituksesta liittyy hankkeisiin, jotka hyödyttävät laajemminkin alueita tai unionia mutta joiden kansallisen tason rahoitus on riittämätöntä tai jotka eivät voi turvautua markkinapohjaiseen rahoitukseen;
10. panee merkille, että nykyisen Verkkojen Eurooppa -välineen yhteydessä käynnistetyn rahoituksen yhdistämistä koskevan ehdotuspyynnön ensimmäiset tulokset ovat rohkaisevia; kannustaakin painokkaasti komissiota käynnistämään samanlaisia ehdotuspyyntöjä tulevaisuudessa sekä käyttämään jatkossakin vahvempaa Verkkojen Eurooppa -välinettä, jossa tukea annetaan avustusten muodossa ja niihin yhdistetään mahdollisuuksien mukaan unionin rahoitusvälineitä ja muita rahoitusvälineitä; kehottaa komissiota myös etsimään tapoja kannustaa entistä tehokkaammin yksityisiä investointikumppaneita osallistumaan investointeihin ja kehottaa jäsenvaltioita poistamaan lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä tällaisen prosessin tieltä;
11. kehottaa komissiota edistämään edelleen asianomaisten kolmen alan välistä hanketason synergiaa, joka on tällä hetkellä vähäistä sen vuoksi, että hankkeiden ja kustannusten tukikelpoisuutta koskeva talousarviokehys on niin jäykkä; kehottaa komissiota mukauttamaan infrastruktuureja puhtaan ja älykkään liikkuvuuden tulevien tarpeiden huomioon ottamiseksi; edellyttää, että tulevat alakohtaiset politiikan suuntaviivat ja Verkkojen Eurooppa -väline tehdään joustavammiksi, jotta helpotetaan yhteisvaikutuksia ja jotta voidaan vastata paremmin uuden teknologian kehittymiseen ja uusiin painopisteisiin, kuten digitalisaatioon, ja jotta samalla voidaan nopeuttaa vähähiilisen talouden luomista ja puuttua yhteisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten kyberturvallisuuteen;
12. korostaa suoran hallinnoinnin tärkeyttä pyrittäessä varmistamaan, että kaikilla kolmella alalla on yhteiset menettelyt, että varat jaetaan ripeästi ja että talousarvion toteutus on moitteetonta; huomauttaa, että Verkkojen Eurooppa -välineestä myönnettyjen avustusten suora hallinnointi on osoittautunut hyvin tehokkaaksi, sillä sen ansiosta hankejatkumo on voimakas, valintaprosessi perustuu kilpailuun, hankkeissa keskitytään EU:n politiikkatavoitteisiin, täytäntöönpano on koordinoitua ja jäsenvaltiot osallistuvat hankkeisiin täysipainoisesti; toteaa, että innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (INEA) rooli Verkkojen Eurooppa -välineen menestyksessä on ollut keskeinen, koska virasto on huolehtinut talousarvion mahdollisimman tehokkaasta toteuttamisesta erityisesti kohdentamalla tietyissä toimissa käyttämättä jääneet varat joustavasti ja nopeasti uudelleen toisten toimien rahoittamiseksi; vaatii sen vuoksi vahvistamaan INEAa, jotta varmistetaan, että EU:n varat käytetään asianmukaisesti;
13. tukee ”käytä tai menetä” -periaatteen soveltamista Verkkojen Eurooppa -välineen suorassa hallinnoinnissa; vaatii samalla säilyttämään mahdollisuuden kierrättää sitoumuksia tapauksissa, joissa hankkeista ei suoriuduta suunnitellulla tavalla, jotta parannetaan Verkkojen Eurooppa -välineen tehokkuutta;
14. myöntää, että hankkeen esittäminen on monimutkaista, etenkin kun on kyse suurista liikenneinfrastruktuureista, ja että esimerkiksi Verkkojen Eurooppa -välineeseen kuuluvan ohjelman tukitoimen välityksellä erityisesti koheesiojäsenvaltioille tarjottavalla teknisellä avulla on suuri merkitys toteutusvalmiiden ja korkealuokkaisten hankkeiden tukikelpoisuuden edistämisessä; kehottaa komissiota tarjoamaan edelleen tämän tyyppistä apua ja miettimään uudelleen arviointikriteerejä, joiden avulla olisi mahdollista havaita selvemmin hankkeisiin sisältyvä lisäarvo; pyytää komissiota lisäksi toteuttamaan lisätoimia, joilla yksinkertaistetaan merkittävästi hallinnollisia vaatimuksia myös muiden kuin pienten avustusten osalta, sekä mukauttamaan pienempiä hankkeita edustaville hakijoille tarjottavaa teknistä apua;
15. panee tyytyväisenä merkille, että kauden 2014–2020 ohjelmassa siirrettiin 11,3 miljardia euroa koheesiorahastosta Verkkojen Eurooppa -välineen liikenneosion koheesiomäärärahoihin, ja korostaa, että koheesiomäärärahoja koskevat ehdotuspyynnöt onnistuivat erinomaisesti;
16. panee merkille komission ehdotuksen, jonka mukaisesti vuosina 2021–2027 Verkkojen Eurooppa -välineelle osoitetaan 42 265 miljoonaa euroa, joista 7 675 miljoonaa on tarkoitettu energiahankkeisiin ja 2 662 miljoonaa euroa televiestintä- ja digitaalihankkeisiin (molemmat määrät kiinteinä hintoina); pitää kuitenkin valitettavana, että Verkkojen Eurooppa -välineen liikenneosiolle osoitetut määrärahat ovat kiinteinä hintoina 11 384 miljoonaa euroa ja että koheesiorahastosta saatava rahoitusosuus on 10 000 miljoonaa euroa, mikä merkitsee, että ensin mainittuja on leikattu 12 prosenttia ja viimeksi mainittua 13 prosenttia; panee merkille, että liikenneosiolle osoitetut varat ovat ainoita, joita on vähennetty, eikä voi hyväksyä sitä; korostaa, että liikennealaan sisämarkkinoilla kohdistuvien haasteiden ja Verkkojen Eurooppa -välineen menestyksen vuoksi on ristiriitaista, että liikennealan kokonaismäärärahojen määrää leikataan, ja pyytää komissiota miettimään uudelleen ehdotettua määrää;
17. katsoo, että Verkkojen Eurooppa -välineen rahoituskapasiteettia olisi lisättävä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen voimassaolokaudella, jotta se säilyy edelleen investoijien kannalta erittäin uskottavana ja houkuttelevana; korostaa, että jos liikennealalle osoitetaan liian vähän määrärahoja, TEN-T-verkon valmistuminen vaarantuu ja että tämä itse asiassa heikentäisi julkisista varoista jo tehtyjen investointien arvoa;
18. korostaa lisäksi, että koheesiomäärärahoilla on vahva alueellinen ulottuvuus, jonka avulla voidaan vastata paikallisiin tarpeisiin, ja että ne ovat avainasemassa koheesiojäsenvaltioissa olevien runkoverkkojen osien valmistumisen kannalta ja siten myös unionin alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta; toteaa, että kun EU:n liikenneinfrastruktuuriin tehtäviä investointeja tehdään koheesiorahaston rahoitusosuudesta, niiden olisi yhä muodostettava keskitetysti ja yhteisesti hallinnoitujen varojen tasapainoinen kokonaisuus; korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027 koheesiorahastossa korvamerkityn, Verkkojen Eurooppa -välineen puitteissa suoran hallinnoinnin piirissä olevan määrän on säilyttävä vähintään samalla tasolla kuin edellisessä rahoituskehyksessä 2014–2020 ja että tämän määrän on joka tapauksessa oltava riittävä, jotta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 aikana voidaan saattaa päätökseen näillä koheesiorahaston korvamerkityillä määrärahoilla rahoitetut meneillään olevat hankkeet;
19. muistuttaa, että EU:n liikenteen runkoverkon valmistuminen sekä toimintapoliittisiin painopisteisiin liittyvien tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät edelleen asianomaisten kansalaisten ja sidosryhmien osallistumista päätöksentekoon, avoimuutta arvioitaessa ja seurattaessa hankkeita ympäristön ja rahoituksen toteutuksen kannalta, liikennemuotojen parempaa integrointia ja eri liikennemuotoja yhdistävien toimien edistämistä;
20. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan jatkossakin Verkkojen Eurooppa -välineen pääasiallisiin liikennealan tavoitteisiin, jotka ovat seuraavat: TEN-T-runkoverkon saattaminen valmiiksi, mukaan lukien eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR), merten moottoriteiden ja Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERMTS) käyttöönotto, sekä siirtyminen puhtaaseen, kilpailukykyiseen, innovatiiviseen ja verkotettuun liikkuvuuteen vuoteen 2030 mennessä, mihin kuuluu unionin peruslatausinfrastruktuurin kehittäminen vaihtoehtoisia polttoaineita varten vuoteen 2025 mennessä; edistyminen siinä, että Euroopan laajuisen liikenneverkon täydentävä verkko valmistuu vuoteen 2050 mennessä;
21. korostaa, että on tarpeen keskittyä enemmän älykkäisiin laaja-alaisiin hankkeisiin; pyytää siksi komissiota harkitsemaan asiaa koskevien erityisten ylikansallisten välineiden perustamista vauhdittamaan ja varmistamaan horisontaalisten prioriteettien, kuten ERTMS:n, asianmukainen täytäntöönpano vivuttamalla yksityisiä investointeja ja osittain myös yhdistämällä avustuksia ja rahoitusvälineitä;
22. muistuttaa, että liikennealalla on tärkeää keskittyä multimodaalisiin ja rajat ylittäviin yhteyksiin, digitaalisiin ratkaisuihin, liikennemuotosiirtymään ja kestävämpään liikenteeseen; katsoo, että päivitetyssä Verkkojen Eurooppa -välineessä olisi myös painotettava enemmän runkoverkon ja täydentävien verkkojen välisiä suoria yhteyksiä; katsoo, että nämä tavoitteet olisi otettava huomioon seuraavaan Verkkojen Eurooppa ‑välinettä koskevaan asetukseen sisällytettävissä ennalta määritettyjen hankkeiden luetteloissa;
23. toteaa, että liikennealan olisi käytettävä kaikilta osin hyväkseen digitaalisten ja innovatiivisten tekniikoiden tarjoamat mahdollisuudet ja että uusi innovatiivinen liikenneinfrastruktuuri on aina houkuttelevampi erityisesti yksityisen sektorin investointikohteena; huomauttaa kuitenkin, että nykyinen infrastruktuuri säilyy unionin verkon perusrakenteena, ja korostaa, että nykyisen infrastruktuurin ylläpitoon on kiireesti investoitava enemmän; pyytää komissiota siksi varmistamaan nykyistä infrastruktuuria koskevien jälkiasennusten ja parannusten houkuttelevuuden korkeilla innovointitavoitteilla;
24. kehottaa komissiota kiinnittämään SEUT:n 349 artiklan mukaisesti erityistä huomiota syrjäisimpiin alueisiin ja laajentamaan satamien ydinverkkoa, jotta parannetaan yhteyksiä niiden maantieteellisillä alueilla, kyseisten alueiden välillä, mantereelle ja kolmansiin maihin; katsoo, että syrjäisimmille alueille olisi annettava mahdollisuus enintään 85 prosentin yhteisrahoitusosuuteen kaikissa liikennemuodoissa, jotta parannetaan niiden mahdollisuuksia osallistua ehdotuspyyntöihin ja voidaan luoda säännöllisiä meriyhteyksiä niiden ja mantereen välille; kehottaa komissiota harkitsemaan erityisen ehdotuspyynnön perustamista syrjäisimpiä alueita varten sekä tarkastelemaan myös mahdollisuutta osoittaa rahoitusta syrjäisimmillä alueilla sijaitsevien alueellisten lentoasemien innovatiivista teknologiaa varten, jotta taataan lentoasemainfrastruktuurien turvallisuus ja ylläpito;
25. on tyytyväinen sotilaallisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmaa koskevassa yhteisessä tiedonannossa asetettuihin, infrastruktuurien parantamista ja synergioiden mahdollistamista koskeviin tavoitteisiin; pyytää komissiota käyttämään Verkkojen Eurooppa -välinettä kaksikäyttötarkoituksiin sopivan siviilipuolustusinfrastruktuurin kehittämisen tukemiseen TEN-T-verkon alueella;
26. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja jäsenvaltioille.
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nicaraguasta, erityisesti 18. joulukuuta 2008(1), 26. marraskuuta 2009(2) ja 16. helmikuuta 2017(3) antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon vuonna 2012 tehdyn EU:n ja Keski-Amerikan välisen assosiaatiosopimuksen,
– ottaa huomioon Nicaraguaa koskevan EU:n maakohtaisen strategian ja suuntaa-antavan monivuotisen ohjelman (2014–2020),
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat kesäkuulta 2004,
– ottaa huomioon Nicaraguan perustuslain,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 19. marraskuuta 2016 antaman julkilausuman Nicaraguan vaalien lopullisista tuloksista,
– ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 22. huhtikuuta 2018 ja 15. toukokuuta 2018 antamat julkilausumat Nicaraguasta,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston 27. huhtikuuta 2018 antaman lehdistötiedotteen Nicaraguan ihmisoikeustilanteesta,
– ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan 17.–21. toukokuuta 2018 tekemän matkan Nicaraguaan maan tilanteen tutkimiseksi ja sen 21. toukokuuta 2018 antaman alustavan lausunnon,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tiedottajan Liz Throssellin 20. huhtikuuta 2018 antaman julkilausuman Nicaraguan mielenosoitusten väkivaltaisuuksista,
– ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön 14. toukokuuta 2018 antaman lehdistötiedotteen matkasta Nicaraguaan maan tilanteen tutkimiseksi,
– ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön pääsihteeristön 20. tammikuuta 2017 antaman Nicaraguaa koskevan raportin ja sen 22. huhtikuuta 2018 antaman julkilausuman, jossa tuomitaan Nicaraguan väkivaltaisuudet,
– ottaa huomioon Nicaraguan episkopaalisen konferenssin antamat tiedonannot ja erityisesti viimeisimmän niistä, joka annettiin 23. toukokuuta 2018,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan ainakin 84 ihmistä on saanut surmansa, yli 860 on loukkaantunut ja yli 400 on pidätetty 18. huhtikuuta 2018 alkaneiden, presidentti Daniel Ortegan ilmoittamia sosiaaliturvauudistuksia vastustavien rauhanomaisten opiskelijoiden johtamien mielenosoitusten seurauksena; toteaa, että valtaosalla uhreista oli luotien aiheuttamia vaurioita pään, niskan, rintakehän tai vatsan alueella, mikä viittaa vahvasti laittomiin teloituksiin; toteaa, että Nicaraguan viranomaiset ovat avoimesti leimanneet mielenosoittajat ”vandaaleiksi” ja syyttäneet heitä ”poliittisesta manipuloinnista”;
B. toteaa, että Ortega ilmoitti 23. huhtikuuta 2018 sosiaaliturvauudistuksen peruuttamisesta, mutta mielenosoitukset muuttuivat laajemmiksi ja jatkuviksi levottomuuksiksi, joissa vaaditaan väliaikaishallintoa ja demokraattisen järjestyksen palauttamista; toteaa, että toinen tyytymättömyyden ja avoimen konfliktin aihe on vientilähtöisen ja ”luonnonvaroja kuppaavan” toiminnan voimakas lisääntyminen;
C. ottaa huomioon, että 20. huhtikuuta 2018 Managuan kaupungin katedraalissa kapinallisia vastustavat joukot ja ryhmä Frente Sandinista de Liberación Nacional -puolueen jäseniä hyökkäsi 600 opiskelijan kimppuun, mistä ei seurannut rangaistusta ja se tapahtui poliisin myötävaikutuksella ja suostumuksella; ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunta on raportoinut hyökkäyksistä neljään yliopistoon (UCA, UPOLI, UNA ja UNAN);
D. toteaa, että uhrien suuri määrä on osoitus julkisen vallan harjoittamista raaoista tukahduttamistoimista, mikä rikkoo kansainvälisen oikeuden edellyttämiä tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sekä voimankäyttöä rajoittavia normeja; ottaa huomioon, että Nicaraguan kansallisen poliisin johtaja Aminta Granera on eronnut tehtävästään liiallisen väkivallan käytön vuoksi;
E. ottaa huomioon, että hallitus sulki mielenosoituksista raportoineita tiedotusvälineitä mielivaltaisesti sekä uhkaili ja pidätti oppositiota kannattavia toimittajia; ottaa huomioon, että Nicaraguan viranomaisten toimet sananvapauden tukahduttamiseksi ja oppositiojohtajien häirintä on tuomittu hyökkäyksenä kansalaisvapauksia kohtaan; ottaa huomioon, että toimittaja Angel Gahona ammuttiin kuoliaaksi hänen puhuessaan suorassa lähetyksessä;
F. ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt ovat saaneet runsaasti valituksia siitä, että loukkaantuneet mielenosoittajat eivät saa apua tai hoitoa julkisissa sairaaloissa;
G. ottaa huomioon, että 27. huhtikuuta 2018 kansalliskokouksen puhemies Gustavo Porras ilmoitti, että mielenosoitusten tapahtumia tutkimaan perustetaan totuuskomissio; ottaa huomioon, että 6. toukokuuta 2018 seitsemän lainsäätäjän, joista viisi kuuluu presidentti Ortegan puolueeseen, muodostama lautakunta valitsi totuuskomission viisi jäsentä ja kansalliskokous vahvisti heidän nimityksensä;
H. toteaa, että Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunta vieraili Nicaraguassa 17.–21. toukokuuta 2018; toteaa, että se dokumentoi laittomia ja mielivaltaisia pidätyksiä, kidutusta sekä julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua, sensuuria ja lehdistöön kohdistuvia hyökkäyksiä ja muita pelottelun muotoja, kuten uhkailua, häirintää ja vainoa, joilla yritettiin saada mielenosoitukset hajaantumaan ja estää kansalaisia osallistumasta;
I. ottaa huomioon, että 16. toukokuuta 2018 aloitetussa Ortegan ja Nicaraguan opposition ja kansalaisryhmien välisessä kansallisessa vuoropuhelussa, jossa katolinen kirkko toimi sovittelijana, ei löydetty ratkaisua kriisiin ja se keskeytettiin, koska hallituksen neuvottelijat kieltäytyivät keskustelemasta sovittelijoiden esittämästä 40-kohtaisesta toimintasuunnitelmasta, joka sisälsi etenemissuunnitelman kohti demokraattisia vaaleja, mukaan lukien vaalilakiin tehtävät uudistukset, vaalien aikaistaminen ja presidentin uudelleenvalinnan kieltäminen; ottaa huomioon, että siinä ehdotettiin yhteisen komitean perustamista, johon kuuluisi kuusi henkilöä, joista kolme edustaa hallitusta ja kolme kansalaisliikettä ”Alianza Cívica por la Justicia y la Democracia”;
J. ottaa huomioon, että vuoden 2007 jälkeen Ortega on valittu presidentiksi kolmissa peräkkäisissä vaaleissa, vaikka Nicaraguan perustuslaki kieltää peräkkäisen uudelleenvalinnan, ja että tämä osoittaa, että maa on vajonnut korruptioon ja autoritaariseen järjestelmään; toteaa, että EU:n toimielimet ja Amerikan valtioiden järjestö arvostelivat voimakkaasti vuosien 2011 ja 2016 vaaleja niiden sääntöjenvastaisuuksien vuoksi, sillä ne pidettiin ilman kummankaan järjestön tarkkailijoiden tai minkään muunkaan uskottavan kansainvälisen tarkkailijan läsnäoloa;
K. toteaa, että julkisen sektorin korruptio, johon liittyy myös Ortegan sukulaisia koskevia korruptiotapauksia, on edelleen yksi suurimmista haasteista; ottaa huomioon, että viranomaisten lahjominen, laittomat takavarikoinnit sekä tulli- ja veroviranomaisten mielivaltaiset arvioinnit ovat hyvin yleisiä; toteaa, että Nicaraguan hallinnon nepotismista on esitetty perusteltuja huolenilmauksia; toteaa, että ihmisoikeusryhmät ovat tuominneet vallan asteittaisen keskittymisen, joka johtuu yksipuoluejärjestelmästä ja toimielinten heikkenemisestä;
L. ottaa huomioon, että demokratia ja oikeusvaltio ovat taantuneet Nicaraguassa kymmenen viime vuoden aikana; katsoo, että demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja vahvistamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamisen on muodostettava olennainen osa EU:n ulkoista toimintaa, johon kuuluu myös Euroopan unionin ja Keski‑Amerikan maiden välinen assosiaatiosopimus vuodelta 2012;
1. tuomitsee sosiaaliturvauudistusta vastustavien rauhanomaisten mielenosoittajien uhkailun ja mielenosoitusten raa’an tukahduttamisen, joka on johtanut moniin kuolonuhreihin, katoamisiin ja mielivaltaisiin pidätyksiin, joihin ovat syyllistyneet Nicaraguan viranomaiset, asevoimat, poliisi ja hallitusta tukevat väkivaltaiset ryhmät; muistuttaa kaikkia Nicaraguan turvallisuusjoukkoja siitä, että niiden velvollisuutena on ennen kaikkea kansalaisten suojeleminen;
2. ilmaisee osanottonsa kaikille mielenosoituksissa surmansa saaneiden tai loukkaantuneiden omaisille;
3. kehottaa Nicaraguan viranomaisia lopettamaan kaikki väkivaltaisuudet sananvapauttaan ja kokoontumisoikeuttaan käyttäviä ihmisiä kohtaan; pyytää lisäksi mielenosoittajia ja protesteja johtavia kansalaisjärjestöjä pidättäytymään väkivallasta käyttäessään oikeuksiaan; kehottaa Nicaraguan viranomaisia vapauttamaan kaikki mielivaltaisesti vangitut, myöntämään korvauksia kaikille asiasta kärsiville perheen jäsenille ja takaamaan, ettei heitä vastaan ryhdytä rikosoikeudellisiin toimiin; kehottaa valtion viranomaisia pidättäytymään antamasta julkisia lausuntoja, jotka leimaavat mielenosoittajia, ihmisoikeuksien puolustajia ja toimittajia, ja käyttämästä valtion tiedotusvälineitä sellaiseen julkiseen kampanjointiin, joka voi yllyttää väkivaltaan;
4. kehottaa Nicaraguan viranomaisia sallimaan välittömästi riippumattoman ja avoimen kansainvälisen tutkinnan, jotta mielenosoitusten aikana tukahduttamistoimiin ja surmaamisiin syyllistyneet voidaan asettaa syytteeseen; panee tyytyväisenä merkille Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan vierailun Nicaraguassa ja ilmaisee huolensa alustavan raportin päätelmistä; kehottaa kansainvälistä yhteisöä toimimaan aktiivisesti, jotta syylliset saadaan vastuuseen;
5. pyytää Nicaraguan hallitusta tunnustamaan Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan esittämien suositusten täytäntöönpanoa valvovan komitean auktoriteetin ja vahvistamaan sitä sekä sopimaan sen seuraavan vierailun aikataulusta; pyytää perustamaan julkisen rekisterin sairaalahoitoon otetuista henkilöistä, kuten Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunta on vaatinut;
6. kehottaa Nicaraguan viranomaisia antamaan kaikille yhteiskunnan toimijoille, myös oppositiojoukoille, toimittajille ja ihmisoikeuksien puolustajille, ympäristöaktivistit ja kansalaisyhteiskunta mukaan lukien, riittävästi tilaa toimia vapaasti kansainvälisen oikeuden mukaisesti, jotta voidaan luoda puitteet sille, että kaikki eri osapuolet keskustelevat maan tilanteesta ja kunnioittavat ihmisoikeuksia; muistuttaa, että opposition täysipainoinen osallistuminen, oikeuslaitoksen polarisoitumisen vähentäminen, rankaisemattomuuden lopettaminen ja tiedotusvälineiden moniarvoisuus ovat olennaisia tekijöitä demokraattisen järjestyksen palauttamiseksi maahan;
7. pitää valitettavana tiedotusvälineiden vapauden rikkomista Nicaraguassa sekä ennen mielenosoituksia että niiden aikana; katsoo, että viranomaisten tekemää tiedotusvälineiden takavarikointia mielenosoitusten aikana ei voida hyväksyä; kehottaa hallitusta palauttamaan maahan tiedotusvälineiden täydellisen vapauden ja sananvapauden ja lopettamaan toimittajien häirinnän;
8. panee merkille äskettäisen kansallisen vuoropuhelun aloittamisen ja totuuskomission perustamisen ja katsoo, että komissioon olisi osallistuttava riippumattomia kansallisia toimijoita kaikilta aloilta sekä kansainvälisiä toimijoita; pitää valitettavana kansallisen vuoropuhelun ensimmäisen kierroksen epäonnistumista, joka johtui Nicaraguan hallituksen määräämistä rajoituksista, ja ilmaisee toiveenaan, että viimeaikainen vuoropuhelun uudelleen käynnistäminen tarjoaa tilaisuuden kriisin ratkaisemiseksi ja väkivaltaisuuksien lopettamiseksi; korostaa, että kaikkea vuoropuhelua olisi käytävä väkivallattomasti ja ilman tukahduttamista, kunnioittaen lakeja ja perustuslakia sekä periaatetta, jonka mukaan lakimuutokset olisi tehtävä laillisten menettelyjen mukaisesti;
9. tuomitsee oikeuslaitosjärjestelmän vastaiset laittomat toimet, jotka ovat johtaneet perustuslain muutoksiin, joilla poistettiin presidenttikauden rajoitukset, mikä on mahdollistanut Ortegan jatkuvan presidenttiyden ja rikkonut selkeästi oikeutta demokraattisiin vaaleihin; korostaa, että tarvitaan vahvat demokraattiset toimielimet, kokoontumisvapaus ja poliittinen moniarvoisuus; kehottaa siksi poliittisen kriisin ratkaisemiseksi toteuttamaan vaaliuudistuksen, joka johtaa oikeudenmukaisiin, avoimiin ja uskottaviin vaaleihin, joissa noudatetaan kansainvälisiä normeja;
10. kehottaa viranomaisia torjumaan Nicaraguan poliittisissa piireissä rehottavaa korruptiota, joka heikentää kaikkien valtion laitosten toimintaa ja rajoittaa ulkomaisia investointeja; kehottaa panemaan täytäntöön Nicaraguan korruption vastaisen lainsäädännön, myös lahjontaa, virka-aseman väärinkäyttöä ja voitelurahaa koskevat lait; on huolissaan siitä, että presidentti Ortegalla on yhteyksiä muihin alueen konflikteihin; kehottaa Nicaraguan viranomaisia allekirjoittamaan ja ratifioimaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan;
11. muistuttaa, että Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välisen assosiaatiosopimuksen valossa Nicaraguaa on muistutettava tarpeesta noudattaa oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita, jotka on vahvistettu sopimuksen ihmisoikeuslausekkeessa; kehottaa EU:ta valvomaan tilannetta ja arvioimaan tarpeen mukaan, mihin toimiin olisi mahdollisesti ryhdyttävä; varoittaa, että ihmisoikeuksien loukkaamisista voi aiheutua vakavia poliittisia, taloudellisia ja investointeja koskevia seurauksia;
12. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Keski-Amerikan parlamentille, Liman ryhmälle ja Nicaraguan tasavallan hallitukselle ja parlamentille.
Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvalta: tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla 2016–2020
175k
58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0182) täytäntöönpanosta – Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020) (2017/2012(INI))
– ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (CETS nro 197) sekä yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (CETS nro 201),
– ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),
– ottaa huomioon YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) vuotta 2012 koskevan, lapsiavioliittoja vastustavan selonteon ”Marrying Too Young - End Child Marriage”,
– ottaa huomioon vuonna 1995 neljännessä naisten maailmankonferenssissa annetun Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä tarkistuskonferenssien tulokset,
– ottaa huomioon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja tarkistuskonferenssien tulokset,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat naisista, rauhasta ja turvallisuudesta 1325 (2000); 1820 (2009); 1888 (2009); 1889 (2010); 1960 (2011); 2106 (2013); 2122 (2013) ja 2242 (2015),
– ottaa huomioon heinäkuussa 2015 kolmannessa kansainvälisen kehitysyhteistyön rahoitusta käsittelevässä konferenssissa hyväksytyn Addis Abeban toimintasuunnitelman,
– ottaa huomioon syyskuussa 2015 hyväksytyn kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2016, ja erityisesti sen kestävän kehityksen tavoitteet 1, 5, 8 ja 10,
– ottaa huomioon EU:n ja YK:n Spotlight Initiative -aloitteen,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 ja 208 artiklan,
– ottaa huomioon EU:n toimintasuunnitelman 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP I),
– ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),
– ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),
– ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. huhtikuuta 2015 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antaman yhteisen tiedonannon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta (2015–2019) ”Ihmisoikeuksien säilyttäminen EU:n asialistan kärjessä” (JOIN(2015)0016),
– ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa‑arvosta ja kehityksestä,
– ottaa huomioon EU:n toimintasuunnitelman 2016–2020 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP II), jonka neuvosto hyväksyi 26. lokakuuta 2015, sekä komission ja korkean edustajan 29. elokuuta 2017 julkaiseman, sitä koskevan vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen 2016,
– ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019),
– ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,
– ottaa huomioon SEUT 208 artiklan, jossa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja edellytetään, että kehitysyhteistyön tavoitteet otetaan huomioon politiikkatoimissa, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin,
– ottaa huomioon uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,
– ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman uudistamisesta(1),
– ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta(2),
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun lokakuussa 2017 julkaiseman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin EU:n toimintasuunnitelmasta 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi,
– ottaa huomioon COC Nederland -järjestön raportin hlbti-henkilöitä koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta(3),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon kehitysvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,
– ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0167/2018),
A. ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvon periaate on EU:n perusarvo, joka on vahvistettu EU:n perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa, ja että sukupuolten tasa‑arvon valtavirtaistaminen on siksi pantava täytäntöön ja sisällytettävä kaikkiin EU:n toimiin ja politiikoihin, jotta tasa-arvo toteutuisi käytännössä ja saavutettaisiin kestävä kehitys; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten voimaantuminen ovat vuoden 2015 jälkeisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edellytys sekä erillinen ihmisoikeuskysymys, jota tulisi edistää riippumatta siitä, miten se hyödyttää kasvua ja kehitystä;
B. ottaa huomioon, että viides kestävän kehityksen tavoite on sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen kaikkialla maailmassa; toteaa, että viides kestävän kehityksen tavoite on valtavirtaistettava koko Agenda 2030 ‑toimintaohjelmaan, jotta edistytään kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden ja pyrkimysten saavuttamisessa;
C. ottaa huomioon, että mikään kehitysstrategia ei voi olla tehokas, ellei naisilla ja tytöillä ole keskeistä roolia;
D. ottaa huomioon, että alkuperäinen toimintasuunnitelma 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP I) sai aikaan edistystä, mutta siinä oli myös monia puutteita: kapea soveltamisala, sukupuolitietoisen budjetoinnin puuttuminen, sukupuolten tasa‑arvoa koskevien toimintalinjojen heikko ymmärtäminen EU:n edustustoissa, EU:n johdon sitoutumisen puuttuminen sekä institutionaalisen rakenteen ja henkilöstöä motivoivien ja riittävästi tukevien kannustimien puuttuminen;
E. ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 8. lokakuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa korjaamaan nämä puutteet ja hyväksymään joitakin muita muutoksia, muun muassa laajentamaan tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman soveltamisalaa ja lisäämään johtotason vastuuta sukupuolten tasa-arvosta;
F. ottaa huomioon, että vuonna 2018 juhlistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 70. vuosipäivää ja että tasa-arvon periaate on vuonna 1945 hyväksytyn YK:n peruskirjan ihmisoikeuskäsityksen ytimessä; ottaa huomioon, että peruskirjassa todetaan, että ihmisoikeudet ja perusvapaudet kuuluvat kaikille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta;
G. ottaa huomioon, että toinen toimintasuunnitelma 2016–2020 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP II) laadittiin parlamentin suositusten pohjalta ja että siinä keskitytään muuttamaan EU:n institutionaalista kulttuuria päätoimipaikoissa ja edustustoissa, jotta saadaan aikaan järjestelmätason muutos EU:n suhtautumisessa sukupuolten tasa-arvoon, sekä muuttamaan naisten ja tyttöjen elämää neljän keskeisen alan kautta;
H. toteaa, että GAP II -toimintasuunnitelman neljä keskeistä alaa ovat: tyttöjen ja naisten fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden varmistaminen, tyttöjen ja naisten taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien ja heidän voimaannuttamisensa edistäminen, tyttöjen ja naisten sananvallan ja osallistumisen vahvistaminen sekä horisontaalinen pilari komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) institutionaalisen kulttuurin muuttamiseksi siten, että EU:n sitoumukset voidaan toteuttaa entistä tehokkaammin;
I. ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisesta kehitysmaissa 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman(4), jossa korostetaan EU:n ulkosuhteiden kautta toteutettavan sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen suurta merkitystä;
J. toteaa, että on vaikea määritellä sukupuolten tasa-arvoa edistäviin toimiin varattuja määrärahoja, sillä tasa-arvon valtavirtaistamista ei ole vielä sisällytetty kaikkiin talousarviomäärärahoihin ja menoja koskeviin päätöksiin osana sukupuolitietoista budjetointia; toteaa, että komission mukaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvät EU:n rahoitussitoumukset ovat kasvaneet, mutta komission ja EUH:n henkilöresurssien valmiudet hallita tätä lisääntyvää työn määrää eivät ole kasvaneet;
K. ottaa huomioon, että naisten osallistuminen taloudelliseen toimintaan on kestävän kehityksen ja talouskasvun takia välttämätöntä;
L. ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo jää usein ohjelmien ja hankkeiden seurantajärjestelmien ja arviointiprosessien ulkopuolelle ja että tasa-arvoselvitystä ei juurikaan hyödynnetä strategisia tavoitteita ja ohjelmia laadittaessa, hankkeita toteutettaessa ja vuoropuhelua käytäessä;
M. ottaa huomioon, että GAP II -toimintasuunnitelman hyväksymisestä on kulunut vuosi ja että on liian aikaista arvioida kattavasti sen vaikutuksia; ottaa huomioon, että poliittisia toimia tai täytäntöönpanotoimia suositellaan toteutettavaksi vähintään kolmen vuoden ajan ennen EU:n toimien arviointia; toteaa, että tämän päätöslauselman tavoitteena ei siksi ole keskustella toisen toimintasuunnitelman tavoitteista, vaan tarkastella, miten ilmaistut tavoitteet on pantu täytäntöön ensimmäisenä vuonna, ja suositella toimia täytäntöönpanon parantamiseksi tulevina vuosina;
N. ottaa huomioon, että 195 maata on allekirjoittanut yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja että se on oikeudellisesti sitova ja keskeinen väline tyttöjen haavoittuvan aseman ja heidän erityissuojelun ja -hoivan tarpeensa käsittelyssä;
O. pitää hyvin huolestuttavana, että Yhdysvallat ottaa uudelleen käyttöön Mexico City Policy -säännön eli niin kutsutun suukapulasäännön, jonka nojalla se katkaisee yhdysvaltalaisen maailmanlaajuisen terveysalan avustuksen järjestöiltä, jotka tarjoavat tytöille ja naisille perhesuunnittelu- sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja, ja laajentaa säännön soveltamisalaa; ottaa huomioon, että tämä vaikuttaa ohjelmiin, jotka koskevat HI-virusta/aidsia, äitien ja lasten terveyttä, zikaviruksen torjuntaa ja muita terveyteen ja sairauksiin liittyviä aloja, sekä järjestöihin, jotka tarjoavat aborttipalveluja tai niihin liittyvää neuvontaa tai ohjausta tai puoltavat niitä, vaikka ne toimivat itsenäisesti, ilman Yhdysvaltojen rahoitusta ja vaikka abortti on laillinen niiden omassa maassa;
P. ottaa huomioon, että EU:n edustustot toimivat etulinjassa pannessaan täytäntöön GAP II -toimintaohjelmaa kumppanimaissa ja että edustustojen päälliköillä ja henkilöstöllä on merkittävä asema toimintaohjelman onnistuneen täytäntöönpanon varmistamisessa; ottaa huomioon, että naiset kohtaavat yhä sukupuoleen perustuvia esteitä pyrkiessään johtotehtäviin EU:n edustustoissa;
Q. ottaa huomioon, että vain kolmasosa kaikista EU:n edustustoista tekee työtä hlbti‑henkilöiden oikeuksien hyväksi; toteaa, että hlbti-henkilöitä koskevia EU:n suuntaviivoja sovelletaan epätasaisesti; ottaa huomioon, että niiden täytäntöönpano riippuu hyvin voimakkaasti yksittäisten suurlähettiläiden tiedoista ja kiinnostuksesta rakenteellisen lähestymistavan sijaan;
R. ottaa huomioon, että konfliktit sekä konfliktin jälkeiset ja epävakaat tilanteet vaikuttavat eri tavoin miehiin ja naisiin; toteaa, että naiset eivät ole pelkästään uhreja vaan myös myönteisen muutoksen aikaansaajia ja että he voisivat edistää konfliktien ehkäisemistä ja ratkaisemista, rauhanrakentamista, rauhanneuvotteluja ja konfliktin jälkeistä jälleenrakentamista; ottaa huomioon, että naiset ja tytöt saattavat kokea erilaisia syrjinnän muotoja ja ovat muita alttiimpia köyhyydelle; toteaa, että yksi kolmesta naisesta maailmassa joutuu todennäköisesti jossain elämänsä vaiheessa fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi; toteaa, että joka vuosi 14 miljoonaa tyttöä pakotetaan avioliittoon;
1. panee merkille elokuussa 2017 julkaistun ensimmäisen vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen (2016), joka osoittaa, että GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpano on päässyt vauhtiin;
2. korostaa, että GAP II -toimintasuunnitelman hyväksymisestä on kulunut vasta vuosi, mutta suunta on oikea ja näkyvissä on myönteistä kehitystä; panee kuitenkin myös merkille lukuisat haasteet, jotka koskevat keskeisistä painopisteistä ja sukupuolten tasa‑arvoon liittyvistä kestävän kehityksen tavoitteista raportointia ja niiden täytäntöönpanoa, kaikkien tavoitteiden edistymisen seurantaa sekä sukupuolten tasa‑arvon valtavirtaistamista alakohtaiseen poliittiseen keskusteluun;
3. panee merkille, että GAP II -toimintasuunnitelma esitettiin yhteisen valmisteluasiakirjan muodossa; pyytää komissiota osoittamaan vahvan sitoutumisensa siten, että se laatii tulevaisuudessa tiedonannon sukupuolten tasa-arvosta;
4. huomauttaa, että huipputason politiikkatutkimus ja vankka tietopohja ovat keskeisiä tapoja koota tietoa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten voimaannuttamisesta sellaisten toimintapolitiikkojen ja strategioiden kehittämiseksi, jotka parantavat unionin kykyä tehdä sukupuolten tasa-arvosta arjen todellisuutta; pyytää sen vuoksi EUH:ta ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota niiden tavoitteeseen varmistaa, että toimintasuunnitelman liitteessä 1 esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta tehdään riippumaton arviointi;
5. panee merkille, että GAP II -toimintasuunnitelmassa esitetään kattava ohjelma, joka ulottuu EU:n ulkopoliittiseen asialistaan kokonaisuudessaan, ja pitää siksi myönteisenä valittuja kolmea aihekohtaista pilaria, jotka ovat tyttöjen ja naisten fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden edistäminen, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien edistäminen sekä tyttöjen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen; korostaa, että näillä pilareilla on tarkoitus puuttua syrjinnän ja syrjäytymisen suurimpiin syihin; panee myös merkille horisontaalisen pilarin komission yksiköiden ja EUH:n institutionaalisen kulttuurin muuttamiseksi siten, että tasa-arvon ja naisten voimaannuttamisen edistämistä koskevat EU:n sitoumukset voidaan toteuttaa entistä tehokkaammin unionin ulkosuhteiden kautta;
6. huomauttaa, että syrjinnän ja syrjäytymisen pääasiallisia syitä ovat muun muassa naisiin ja tyttöihin kohdistuva sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen väkivalta, mukaan lukien vahingolliset perinteet, kuten lapsiavioliitot ja naisten sukuelinten silpominen, perusalojen ja sosiaalipalvelujen, kuten terveydenhuollon, koulutuksen, vesihuollon, puhtaanapidon ja ravinnon riittämätön saatavuus, vaikeudet saada seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja sekä epätasa-arvoinen edustus julkisissa ja yksityisissä laitoksissa, poliittisessa päätöksenteossa ja rauhanprosesseissa;
7. muistuttaa siitä, että sukupuolten eriarvoisuus kytkeytyy muihin eriarvoisuuden muotoihin ja voimistaa niitä ja että tämän asian ymmärtämisen on vaikutettava painopistealueiden ja toimintaa koskevien sitoumusten valintaan;
8. pyytää kiinnittämään GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa enemmän huomiota niihin tyttöihin ja naisiin, jotka kärsivät suuremmasta syrjinnästä alkuperän, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, kastin tai iän perusteella; kehottaa erittelemään tiedot tämän mukaisesti;
9. korostaa, että naisten työmarkkinoille osallistumisen parantaminen, naisten yrittäjyyden parempi tukeminen, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja samapalkkaisuuden turvaaminen sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon edistäminen ovat keskeisiä tekijöitä osallistavan ja pitkän aikavälin talouskasvun saavuttamiseksi, eriarvoisuuden torjumiseksi ja naisten taloudellisen riippumattomuuden edistämiseksi;
10. panee tyytyväisenä merkille GAP II -toimintasuunnitelman edistymisen mittaamista ja seuraamista varten perustetun vahvan seuranta- ja vastuuvelvollisuuskehyksen; on tietoinen, että sen suuremmat tavoitteet tarjoavat EU:lle todellisen mahdollisuuden edistää naisten ja miesten tasa-arvoa sekä vahvistaa tyttöjen ja naisten vaikutusvaltaa ulkosuhteiden alalla; on kuitenkin tietoinen tarpeesta ymmärtää syvemmin tätä kehystä ja yhdenmukaistaa sitä, jotta EU:n toimien vaikutuksia voidaan arvioida asianmukaisesti;
11. on tietoinen tyttöjen koulutusta edistävien politiikkojen ja toimenpiteiden vahvistamisen merkityksestä ja sen vaikutuksesta heidän terveyteensä ja taloudelliseen voimaantumiseensa; korostaa, että tytöt ja nuoret naiset ovat erityisen haavoittuvia ja että on erityisesti varmistettava heidän pääsynsä kaikille koulutustasoille; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alan (STEM-aineet) monia mahdollisuuksia;
12. korostaa, että julkisten ja yksityisten sektorien entistä suurempi osallistuminen on keskeistä naisten oikeuksien edistämiseksi ja heidän taloudellisen voimaannuttamisensa vahvistamiseksi talouden eri aloilla; korostaa, että naisten on voitava osallistua ja olla edustettuina uusilla talouden aloilla, jotka ovat tärkeitä kestävän kehityksen kannalta, kuten tieto- ja viestintätekniikan alalla; korostaa, että liiketoiminnalla on tärkeä asema naisten oikeuksien edistämisessä; kehottaa siksi antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;
13. korostaa tarvetta voimaannuttaa maaseudun naisia parantamalla maan, veden, koulutuksen, markkinoiden ja rahoituspalvelujen saatavuutta;
14. kehottaa EU:ta edistämään naisten osallistumista rauhanturvaamiseen ja rauhanrakennusprosesseihin sekä EU:n sotilaallisiin ja siviili- ja kriisinhallintatehtäviin;
GAP II -toimintasuunnitelman saavutukset
15. pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman laajentamista kaikkiin EU:n ulkomaanedustuksiin ja jäsenvaltioihin ja panee merkille edistyksen EU:n institutionaalisen kulttuurin muutoksessa päätoimipaikkojen ja edustustojen tasolla, mikä on erittäin tärkeää EU:n aloitteiden tehokkuuden ja niiden tasa-arvovaikutuksen vahvistamiseksi; suhtautuu myönteisesti GAP II ‑toimintasuunnitelmalla käyttöön otettuun pakolliseen vaatimukseen, jonka mukaan kaikkien EU:n toimijoiden on raportoitava vuosittain vähintään yhdellä aihekohtaisella alalla saavutetusta edistyksestä; toteaa kuitenkin jälleen, että on vahvistettava johtajuutta sekä parannettava edelleen EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä johdonmukaisuutta ja koordinointia käyttäen nykyisiä rakenteita ja määrärahoja;
16. panee tyytyväisenä merkille, että komission yksiköt ja EUH sekä 81 prosenttia EU:n edustustoista ja 22 jäsenvaltiota antoivat sukupuolten tasa-arvoa käsittelevät raportit vuodelta 2016; on tietoinen siitä, että vaikka edustustoilla saattaa olla poikkeuksellisia syitä raportoimatta jättämiseen, odottaa, että edustustot ja jäsenvaltiot tehostavat toimiaan, ja toivoo, että joka vuosi edetään kohti kaikkien raporttien toimittamista; panee merkille, että jäsenvaltioiden väliset erot ovat yhä merkittäviä; palauttaa mieliin, että GAP II -toimintasuunnitelman mukainen raportointi ja täysimääräinen täytäntöönpano on tärkeää, jotta saavutetaan toimintasuunnitelman tavoite tasa-arvotoimien valtavirtaistamisesta 85 prosenttiin kaikista uusista aloitteista vuoteen 2020 mennessä;
17. panee tyytyväisenä merkille käytännön toimet kulttuurin muuttamiseksi ja tasa-arvoselvityksen toteuttamiseksi kaikissa meneillään olevissa ulkoisissa toimissa, jolloin vastuu GAP II -toimintasuunnitelmaa koskevasta raportoinnista siirtyy EU:n edustustojen päälliköille; panee merkille myös GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon osallistuvan korkean tason henkilöstön määrän lisääntymisen ja yhä useampien tasa-arvon puoltajien nimittämisen ja tasa-arvoasioiden yhteyspisteiden perustamisen EU:n edustustoihin; toteaa, että tällä hetkellä kyseisiä yhteyspisteitä on kuitenkin vain puolessa EU:n edustustoissa; kehottaa käyttämään johtotasolla enemmän aikaan tasa-arvokysymysten käsittelyyn ja kehottaa niitä edustustoja, jotka eivät sitä ole vielä tehneet, perustamaan tasa-arvoasioiden yhteyspisteen; korostaa, että kaikille tasa‑arvoasioiden yhteyspisteille olisi annettava riittävästi aikaa ja resursseja tehtäviensä suorittamiseen;
18. pitää valitettavana, että EUH:n marraskuussa 2016 julkaiseman raportin mukaan vain muutamiin EU:n YTTP-operaatioihin sisältyy seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää ehkäisevää koulutusta, ja huomauttaa, että vuonna 2015 YTTP-operaatioiden yhteydessä ei raportoitu yhdestäkään seksuaaliseen tai sukupuoleen perustuvaan häirintään, hyväksikäyttöön tai väkivaltaan liittyvästä tapauksesta; painottaa, että on tärkeää soveltaa nollatoleranssia seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan häirintään liittyvissä tapauksissa ja tukea institutionaalisia rakenteita, joilla pyritään seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseen; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita tukemaan kaikkia pyrkimyksiä, joilla torjutaan seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kansainvälisissä rauhanturvaoperaatioissa ja varmistamaan, että väärinkäytösten paljastajia ja uhreja suojellaan tehokkaasti;
19. panee tyytyväisenä merkille, että sukupuolten tasa-arvoon (G1- ja G2-indikaattorit) keskittyvien toimien määrä on lisääntynyt ja että edustustoja vaaditaan perustelemaan hankkeet, joissa ei keskitytä siihen; korostaa, että tällaisten hankkeiden yleisen kasvun ei pitäisi tapahtua kohdennettujen tasa-arvoa edistävien hankkeiden (G2-indikaattori) kustannuksella, ja suosittelee siksi kohdennettua tavoitetta G2-hankkeisiin; panee merkille, että on epäselvää, miten kohdennettujen (G2) ja valtavirtaistettujen (G1) toimien olisi täydennettävä toisiaan; vaatii lisätoimia tasa-arvon valtavirtaistamisen selkeyttämiseen ja kehottaa lisäämään kohdennettuja toimia;
20. panee merkille, että vain muutamia sukupuolten tasa-arvon toistuvia osa-alueita sovelletaan ohjelmasuunnittelussa ja hankkeiden valinnassa; kehottaa täytäntöönpanon toteuttajia hyödyntämään kaikkia sukupuolten tasa-arvon aloja;
21. tuomitsee kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien ihmiskauppa, seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkoavioliitot, kunniarikokset, naisten sukuelinten silpominen sekä seksuaalisen väkivallan käyttö sota-aseena; vetoaa unioniin ja kaikkiin jäsenvaltioihin, jotta ne ratifioisivat Istanbulin yleissopimuksen, joka on ensimmäinen oikeudellisesti sitova asiakirja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;
22. pitää valitettavana, että väkivallan uhreiksi joutuneet tai väkivaltaa kokevat naiset eivät saa yhdenmukaisesti tukea miesten väkivaltaa vastaan, kun on kyse esimerkiksi suojan, tukipalveluiden ja -oikeuksien, auttavien puhelimien tai raiskauskriisikeskuksien saatavuudesta, kyseisten palveluiden tarjonnasta ja niistä koskevasta tiedottamisesta; korostaa, että Istanbulin yleissopimuksessa olisi asetettava etusijalle miesten naisiin kohdistama väkivalta ja puututtava myös kaikkeen sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan torjumalla väkivaltaa, jonka vaikuttimena on monia eri syitä, kuten sukupuolinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu; pitää erittäin tärkeinä strategisia toimenpiteitä, joilla torjutaan ennalta sukupuolistereotypioita sekä patriarkaatin, rasismin, seksismin, homofobian ja transfobian kaltaisia malleja sekä sukupuolinormatiivisuutta ja heteronormatiivisuutta;
23. pitää hyvin valitettavana, että nykyisessä ohjelmasuunnittelussa sivuutetaan sukupuoliulottuvuus kriisitilanteissa tai vaikeissa konflikteissa, mikä on muiden seurausten lisäksi merkinnyt sitä, että sodanaikaisten raiskauksien uhreiksi joutuneilla tytöillä ja naisilla ei ole pääsyä syrjimättömään hoitoon ja erityisesti kokonaisvaltaiseen lääketieteelliseen hoitoon; kehottaa komissiota panemaan GAP II ‑toimintasuunnitelman järjestelmällisesti täytäntöön humanitaarisissa tilanteissa, joissa on tarjottava syrjimätön pääsy terveydenhuoltopalveluihin, ja tiedottamaan aktiivisesti humanitaarisille kumppaneilleen, että komission toimintapolitiikan mukaan tapauksissa, joissa raskaus vaarantaa naisen tai tytön hengen tai aiheuttaa kärsimystä, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perusteella voidaan tarjota turvallinen abortti; vaatii, että EU:n ja jäsenvaltioiden humanitaarisen avun antamiseen ei saisi kohdistua muiden avunantajakumppaneiden asettamia, välttämätöntä sairaanhoitoa koskevia rajoituksia, mukaan lukien aseellisissa konflikteissa raiskauksen uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen mahdollisuus saada turvallinen abortti; pitää myönteisenä, että useat EU:n edustustot ovat keskittyneet naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen; vaatii varmistamaan, että kaikkien naisten ja tyttöjen oikeutta elämään ja ihmisarvoon suojellaan vastustamalla aktiivisesti vahingollisia käytäntöjä, kuten sukupuoleen perustuvia murhia; korostaa, että on estettävä raiskausten käyttö sodankäynnin ja sorron välineenä ja että EU:n on painostettava kolmansien maiden hallituksia ja kaikkia osapuolia alueilla, joilla tällaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa esiintyy, jotta näistä käytännöistä päästään eroon ja syylliset saadaan oikeuden eteen ja jotta voidaan auttaa tällaista väkivaltaa kokeneita ja sen kohteeksi joutuneita naisia ja yhteisöjä toipumaan ja kuntoutumaan;
24. painottaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleinen kunnioittaminen ja niihin liittyvien palveluiden tarjoaminen edistävät kaikkien terveyteen liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien tavoitteet äitiyshuollosta ja keinoista välttää riskialttiita synnytyksiä ja vähentää lapsikuolleisuutta; huomauttaa, että perhesuunnittelun, äitiysterveyspalveluiden sekä turvallisen ja laillisen raskaudenkeskeytyksen saatavuus ovat tärkeitä tekijöitä naisten hengen pelastamisessa; pitää kuitenkin valitettavana, että perhesuunnitteluun tai lisääntymisterveyteen liittyviä painopisteitä laiminlyödään sekä rahoituksessa että toimintaohjelmissa; on huolissaan, että yksikään EU:n edustusto Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa tai Euroopan ja Keski-Aasian alueilla ei valinnut yhtään sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvää indikaattoria, vaikka kyseisillä alueilla on niihin liittyviä suuria tarpeita; kehottaa näiden alueiden EU:n edustustoja arvioimaan uudelleen näitä huolestuttavia lukuja sen määrittämiseksi, liittyvätkö ne raportointiongelmiin vai onko nykyisiä ohjelmia tarpeen täydentää sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvillä kohdennetuilla toimilla ohjelmakauden väliarvioinnin yhteydessä; korostaa, että sukupuoli- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia käsittelevä luku on säilytettävä vuosikertomuksessa, jotta varmistetaan, että GAP II ‑toimintasuunnitelman vaikutusta arvioidaan perusteellisesti ja että sukupuoli- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistyminen otetaan asianmukaisesti huomioon vuosikertomuksen menetelmällisessä lähestymistavassa;
25. panee merkille, että kertomuksesta käy ilmi tarve vahvistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia toimia sukupuolten tasa-arvon ja naisten voimaannuttamisen edellytyksenä sekä tarve ottaa käyttöön asianmukaisia välineitä, joilla voidaan varmistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleinen saatavuus, kuten vahvistettiin EU:n sitoutumisessa Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelmaan ja Pekingin toimintaohjelmaan sekä niitä koskevien tarkistuskonferenssien päätösasiakirjoihin kestävän kehityksen tavoitteen 5.6 mukaisesti; muistuttaa tässä yhteydessä myös kestävän kehityksen tavoitteista 3.7 ja 5.3;
26. pitää valitettavana, että kun kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia kavennetaan, naisten oikeuksia ajavia järjestöjä ja naisten ihmisoikeuksien puolustajia koskeva tavoite 18 saa hyvin vähän huomiota; on huolissaan siitä, että poliittisia ja kansalaisoikeuksia koskevaa aihekohtaista painopistettä ja erityisesti naisten ja tyttöjen osallistumista poliittisten ja kansalaisoikeuksien edistämiseen ei ole korostettu GAP II ‑toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa;
Keskeiset suositukset komissiolle/EUH:lle
27. kehottaa komissiota ja EUH:ta toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla parannetaan sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja valtavirtaistamista koskevien parhaiden käytäntöjen jakamista edustustojen ja yksiköiden välillä, kuten perustamalla tasa‑arvoasioiden yhteyspisteiden verkosto, edistämällä sen toimintaa ja jakamalla enemmän myönteisiä esimerkkejä onnistuneista käytännöistä, mukaan lukien muun muassa ohjelmien laatiminen, täytäntöönpano ja järjestelmällinen tasa-arvoselvitys, ja varmistamaan, että tasa-arvoselvitykset vaikuttavat tehokkaasti EU:n edustustojen täytäntöönpanemiin ohjelmiin;
28. korostaa, että eri painopistealoilla on saavutettu merkittävää edistystä mutta joillakin edistymistä on tapahtunut odotettua vähemmän; kehottaa komissiota tarkastelemaan selvityksen avulla syitä, miksi EU:n edustustot ottavat useammin huomioon tietyt painopistealueet ja niillä saavutetaan enemmän edistystä;
29. kehottaa vahvistamaan komission yksiköissä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen tarkoitettuja henkilöstöresursseja kohdennetun koulutuksen ja olemassa olevien rakenteiden uudelleenjärjestelyn avulla sekä palkkaamalla lisää työntekijöitä; ehdottaa, että henkilöstön ja erityisesti johtavassa asemassa olevien virkamiesten kouluttamisen lisääminen, mukaan lukien erityinen koulutus haavoittuvien ryhmien sukupuolinäkökohdista, tasa-arvoasioiden yhteyspisteiden perustaminen kuhunkin yksikköön ja kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston, naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston, EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston ja Euroopan ulkosuhdehallinnon eri yksiköiden yhteisen tasa-arvoasioiden koordinointiryhmän perustaminen edistäisivät sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ulkoista politiikkaa käsittelevissä yksiköissä; katsoo, että valtionhallinnon tason paikallisille kumppaneille ja valtiosta riippumattomille toimijoille, kuten kansalaisjärjestöille, olisi myös tarjottava mahdollisuus tasa-arvokysymyksiä koskevan koulutuksen parantamiseen ja erikoistumiseen;
30. korostaa tarvetta taata johdonmukaisuus ja täydentävyys kaikissa EU:n nykyisissä ulkoisissa välineissä ja politiikoissa, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen, mukaan lukien uusi kehityspolitiikkaa koskeva konsensus, EU:n ohjeisto, joka koskee sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista kehitysyhteistyössä, sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma;
31. suhtautuu myönteisesti 8. maaliskuuta 2016 annettuun ohjeasiakirjaan, jossa esitellään resurssit ja välineet GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa varten ja joka koskee kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa ja EUH:ta, ja kehottaa ottamaan ohjeasiakirjan käyttöön kaikissa Euroopan unionin yksiköissä, jotka osallistuvat toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon;
32. suhtautuu myönteisesti EU:n ja YK:n yhteisen maailmanlaajuisen tasa-arvoaloitteen (Spotlight Initiative) käynnistämiseen sen GAP II -toimintasuunnitelman tavoitteen mukaisesti, jolla puututaan seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja vahingollisiin käytäntöihin, kuten naisten sukuelinten silpomiseen, tyttöjen pakkoavioliittoihin tai ihmiskauppaan; panee kuitenkin merkille, että Spotlight Initiative -aloitteessa käsitellään pääasiassa niitä toimintasuunnitelman osia, jotka ovat jo maailmanlaajuisesti yhteisiä huolenaiheita, kuten täytäntöönpanokertomuksessa on osoitettu, ja korostaa näin ollen tarvetta edistää sukupuolten tasa-arvoa nykyistä kokonaisvaltaisemmalla tavalla yhdistämällä sopivasti ohjelmia ja sääntöjä; kehottaa osoittamaan Spotlight Initiative -aloitteelle lisävaroja, joita ei vielä ole kohdennettu sukupuolten tasa-arvoon; kehottaa komissiota käyttämään kansainvälisen yhteistyön ohjelmiensa väliarviointia rahoituksen lisäämiseksi sukupuolten tasa-arvoa koskevaan ohjeistoon, jotta voidaan saavuttaa GAP II -toimintasuunnitelman kunnianhimoiset tavoitteet, mukaan lukien tasa-arvon valtavirtaistaminen kahdenvälisessä yhteistyössä ja temaattisten ohjelmien kautta;
33. korostaa, että EU:n on edistettävä ja valtavirtaistettava ulkosuhteissaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatetta; katsoo kuitenkin, ettei GAP II ‑toimintasuunnitelmassa käsitellä riittävästi kaupan ja sukupuolinäkökohtien välistä yhteyttä ja että yleisesti ottaen tasa-arvon valtavirtaistaminen on edelleen moniulotteinen haaste; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että kauppasopimusneuvottelut, ja erityisesti kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut, jotka koskevat työntekijöiden oikeuksia, ovat tärkeä väline tasa-arvon edistämiseksi ja naisten voimaannuttamiseksi kolmansissa maissa; kehottaa näin ollen kauppapolitiikan pääosastoa ryhtymään toimiin GAP II-toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi työssään ja sisällyttämään kaikkiin EU:n kauppasopimuksiin tyttöjen ja naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvon talouskasvun välineinä, ja noudattamaan tasa-arvoa ja työntekijöiden oikeuksia koskevia ILO:n keskeisiä, myös pakkotyötä ja lapsityövoiman käyttöä koskevia, yleissopimuksia; muistuttaa tarpeesta seurata EU:n kauppapolitiikan vaikutusta naisten voimaannuttamiseen ja sukupuolten tasa-arvoon sen täytäntöönpanon aikana;
34. toteaa, että naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen on yksi EU:n ulkoisten toimien tavoitteista EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa; huomauttaa, että naisten roolia rauhanneuvotteluissa ja rauhanvälityksessä ei ole otettu GAP II ‑toimintasuunnitelmassa riittävällä tavalla huomioon; korostaa naisten tärkeää roolia keskustelun edistämisessä ja luottamuksen rakentamisessa, rauhan puolesta toimivien yhteenliittymien rakentamisessa ja erilaisten näkökulmien esiin tuomisessa siitä, mitä rauha ja turvallisuus tarkoittavat etenkin konfliktineston ja -ratkaisun sekä konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen yhteydessä; huomauttaa, että naisten oikeuksien edistäminen kriisin keskellä olevissa tai konfliktien vaivaamissa maissa tekee yhteiskunnista entistä vahvempia ja kestävämpiä; pitää myönteisenä, että EUH:hon on nimitetty pääneuvonantaja, joka vastaa tasa-arvoasioista ja YK:n päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” täytäntöönpanosta; kannustaa vahvistamaan EU:n jäsenvaltioiden toimia ja kansainvälisiä toimia YK:n kautta, jotta naisiin ja tyttöihin kohdistuvien konfliktitilanteiden ja konfliktin jälkeisten tilanteiden vaikutuksiin voidaan puuttua tehokkaasti; kehottaa komissiota antamaan tukensa uudelle maailmanlaajuiselle naisten, rauhan ja turvallisuuden yhteyspisteiden verkostolle; panee merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2250 ”Nuoret, rauha ja turvallisuus” merkityksen ja toteaa, että on tärkeää löytää parhaat mahdolliset keinot panna päätöslauselma täytäntöön EU:ssa;
35. muistuttaa Chilen kanssa käytäviin kauppaneuvotteluihin liittyvästä pyynnöstään sisällyttää sopimukseen kauppaa, sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista koskeva erityisluku; korostaa, että ehdotus tällaisen erityisluvun sisällyttämisestä kauppasopimukseen on toteutumassa ensimmäistä kertaa; korostaa, että kyseisen luvun sisällöstä on annettava tietoa ja sitä on arvioitava, jotta myöhemmin voidaan tehdä päätöksiä yleisemmällä tasolla; kehottaa EU:ta ottamaan kauppasopimuksiin mukaan monialaisia toimia, jotta edistetään sukupuolten tasa-arvoa, parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja annetaan naisille mahdollisuus hyötyä kauppasopimuksista nykyistä enemmän;
36. pyytää keräämään sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja sellaisilta avainaloilta, joihin kauppasopimusten vaikutukset eniten kohdistuvat, mikä tarjoaisi hyödyllisen työkalun, jonka avulla voidaan ennakoida parhaalla mahdollisella tavalla kauppasopimusten vaikutuksia naisten elämään ja torjua mahdollisia kielteisiä vaikutuksia; kehottaa myös luomaan erityisen mekanismin, jonka avulla voidaan valvoa ja vahvistaa tasa-arvopolitiikkaa kauppasopimuksissa;
37. suhtautuu myönteisesti taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvallan vahvistamista koskevaan aihekohtaiseen painopisteeseen sekä tuotantoresurssien, mukaan luettuna maan ja siihen liittyvien toimintojen, saatavuuden tiellä olevien esteiden analysointiin; muistuttaa, että vaikka EU on sitoutunut investoimaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon maataloudessa, naisviljelijät eivät ole maataloutta koskevan virallisen kehitysavun ensisijaisia kohteita, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osoittamaan lisää varoja naisviljelijöille GAP II -toimintasuunnitelman tavoitteen 5 mukaisesti;
38. kannustaa voimakkaasti toimielimiä lisäämään huomattavasti naisten osuutta edustustojen työntekijöinä ja erityisesti päälliköinä, sillä tällä hetkellä EU:n 138 edustustosta 28 edustuston johdossa on nainen, sekä lisäämään heidän osuuttaan lähetystöjen päälliköinä (tällä hetkellä 17 päälliköstä viisi on naisia); kehottaa siksi komissiota ja EUH:ta panemaan tehokkaasti täytäntöön kohdennettuja toimintapolitiikkoja, jotta helpotetaan naisten pääsyä johtotehtäviin; huomauttaa, että naisia osallistuu vain vähän päätöksentekoon, mikä on osoitus sellaisten näkymättömien esteiden olemassaolosta, jotka ovat vastuullisiin tehtäviin pyrkivien naisten tiellä;
39. korostaa, että GAP II -toimintasuunnitelman onnistuminen riippuu EU:n kaikkien korkean poliittisen ja johtotason toimijoiden pitkän aikavälin johdonmukaisesta sitoutumisesta sekä riittävien henkilö- ja taloudellisten resurssien saatavuudesta sen täytäntöönpanemiseksi ja EU:n toimien sopeuttamisesta paikallisiin realiteetteihin vastaanottajamaissa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaavan komission jäsenen myönteisen panoksen ja kannustaa muita komission jäseniä sitoutumaan asiaan vahvemmin; panee merkille, että korkealta edustajalta ja johtajilta on edellytettävä vahvempaa poliittista johtajuutta resurssien ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi ja tämän sitoumuksen koordinoimiseksi ja vahvistamiseksi tulevina vuosina; kehottaa kaikkia EU:n toimijoita hyödyntämään sukupuolten tasa-arvoa koskevaa ohjeistoa sen varmistamiseen, että tasa-arvon valtavirtaistamista sovelletaan johdonmukaisesti GAP II -toimintasuunnitelman kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamiseksi;
40. tuomitsee jyrkästi sen, että Yhdysvallat palautti niin kutsutun suukapulasäännön tammikuussa 2017 ja laajensi sen soveltamista, ja pitää kielteisinä sen vaikutuksia naisten ja tyttöjen terveydenhoitoon ja -oikeuksiin maailmanlaajuisesti; kehottaa jälleen unionia ja sen jäsenvaltioita tukemaan naisten ja tyttöjen oikeuksia maailmanlaajuisesti ja lisäämään huomattavasti niin kansallista kuin unionin kehitysapua, joka koskee erityisesti pääsyä perhesuunnitteluun ja turvalliseen ja lailliseen raskaudenkeskeytykseen ilman syrjintää, jotta voidaan vähentää Yhdysvaltojen tällä alalla jättämää rahoitusvajetta;
41. kehottaa EUH:ta tehostamaan hlbti-henkilöitä koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että unionin edustustot kuulevat säännöllisesti hlbti‑järjestöjä ja antavat niille tietoa siitä, mitä hlbti-ihmisten oikeuksien suhteen tehdään, jotta varmistetaan, että sitoumusten ja toimien taso perustuu hlbti-yhteisön tarpeisiin maassa eikä edustuston henkilöstön henkilökohtaiseen sitoumukseen; kehottaa koordinoimaan strategioita ja toimintaa paitsi EU:n jäsenvaltioiden kansallisten suurlähetystöjen kanssa myös kolmansien maiden suurlähetystöjen ja YK:n kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa;
42. huomauttaa, että ulkosuhteita varten tarvitaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tarkoitettua tarkoituksenmukaista rahoitusta, jotta voidaan tukea poliittista sitoumusta tämän tavoitteen saavuttamiseksi; painottaa, että nykyinen tuki tasa-arvoa ja naisten voimaantumista lisääviin toimiin on riittämätöntä, ja kehottaa korjaamaan tilanteen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;
Keskeiset suositukset EU:n edustustoille
43. pitää myönteisenä, että GAP II -toimintasuunnitelmassa annetaan edustustoille joustavat mahdollisuudet valita painopistealat maakohtaisen tilanteen mukaan, sillä se mahdollistaa kunkin maan tai alueen erityistarpeiden analysoinnin ja arvioinnin tapauskohtaisesti, jolloin voidaan käsitellä naisten oikeuksien ja heidän taloudellisen voimaantumisensa vahvistamiseen liittyvää erityishaastetta; suosittaa kuitenkin, että edustustoja olisi kannustettava saavuttamaan edistystä vähintään yhdellä painopistealalla kutakin aihekohtaista pilaria kohden GAP II -toimintasuunnitelman päättymiseen mennessä, jotta varmistetaan eri aihekohtaisten alojen tasapuolinen käsittely, kuten tyttöjen koulutusta ja niiden vaikutusta edistävien politiikkojen ja toimenpiteiden tehostaminen terveyden ja taloudellisen voimaannuttamisen kannalta; kehottaa keskittymään konfliktialueilla elävien naisten ja tyttöjen tilanteeseen sekä sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja aivan erityisesti raiskauksen käyttöön sota‑aseena; kehottaa lisäksi kohdistamaan EU:n rahoittamat toimet ja hankkeet järjestelmällisesti sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja syrjinnän torjumiseen;
44. palauttaa mieliin perussopimusten mukaisen velvoitteen valtavirtaistaa sukupuolten tasa-arvo kaikkiin EU:n toimiin, myös poliittiseen vuoropuheluun ja eri alojen toimintapoliittiseen vuoropuheluun, sekä energian, maatalouden, liikenteen, koulutuksen ja julkishallinnon kaltaisilla aloilla, joihin on tähän mennessä kiinnitetty kaikkein vähiten huomiota; painottaa, että tasa-arvon valtavirtaistaminen olisi sisällytettävä kansallisiin toimintasuunnitelmiin ja toimintapoliittisiin kehyksiin, jotta varmistetaan kumppanimaiden omistajuus ja vastuu; muistuttaa samalla, että on tärkeää tukea kyseisistä maista kotoisin olevien naisten käynnistämiä kehityshankkeita; korostaa, että tärkeää tehdä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa sellaisten kansallisten talousarvioiden laatimiseksi, joissa otetaan huomioon sukupuolinäkökohdat;
45. kehottaa luomaan sukupuolten tasa-arvolle omistetun budjettikohdan, jotta voidaan näkyvämmin ottaa esille naisten poliittisen osallistumisen ja edustuksen taso unionin naapurimaissa ja unionissa; korostaa, että ohjelmien olisi kaikilta osin liityttävä YK:n tasa-arvojärjestön tavoitteisiin ja ohjelmiin ja niissä olisi asetettava mitattavissa olevia tavoitteita, jotta edistymistä tasa-arvoasioissa voidaan seurata itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa säännöllisesti ja vahvistaa kumppanimaiden hallitusten kanssa tehtävää yhteistyötä, niin, että kahdenvälisten kumppanuus- ja assosiaatiosopimusten yhteydessä saavutettaisiin parempia tuloksia nopeammin;
46. toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista toteutetaan vain joissakin edustustoissa ja että suurella osalla koulutetusta henkilöstöstä oli määräaikaiset työsopimukset; kehottaa EU:n edustustoja korjaamaan tämän tilanteen;
47. pitää tärkeänä, että poliittisessa vuoropuhelussa käsitellään sitä, miten voidaan lisätä naisten osallistumista koulutukseen, taloudelliseen toimintaan, työelämään ja liiketoimintaan ensisijaisena välineenä naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi;
48. korostaa, että on tärkeää tehdä järjestelmällisesti näyttöön perustuvia tasa-arvoselvityksiä käyttämällä mahdollisuuksien mukaan sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjä tietoja sekä kuulemalla paikallisia kansalaisjärjestöjä ja naisten ryhmiä, ihmisoikeusjärjestöjä sekä paikallis- ja alueviranomaisia ja tekemällä yhteistyötä niiden kanssa tavoitteiden, täytäntöönpanokeinojen ja seurantavälineiden valinnassa sekä tulosten tehokkuuden ja kestävyyden arvioinnissa; panee tyytyväisenä merkille, että 42 maan tasa-arvoselvitykset on saatu valmiiksi, ja kannustaa muita maita saattamaan ne ripeästi päätökseen ja käyttämään tasa-arvoa koskevia vaatimuksia paljon nykyistä enemmän ohjelmien ja hankkeiden seurantajärjestelmissä ja arviointiprosesseissa, ja kehottaa pitämään tasa-arvoselvitystä merkityksellisenä maan strategisten tavoitteiden, toimintaohjelmien, hankkeiden ja vuoropuhelun määrittämisessä; kannustaa EU:ta tarkastelemaan mahdollisuuksia jakaa, hallinnoida ja päivittää tasa-arvoselvityksiä aiempaa järjestelmällisemmin, jotta koordinointia voidaan parantaa eikä tasa-arvoselvitystä rajoiteta koskemaan itsestään selviä politiikan aloja, kuten koulutusta ja äitiysterveyttä, vaan tarkastellaan myös niitä politiikan aloja, joiden nykyään katsotaan virheellisesti olevan sukupuolineutraaleja, kuten maatalous, ilmasto tai energia;
49. toteaa, että komissio on myöntänyt vuosien 2016–2020 kehystä koskevassa yhteisessä valmisteluasiakirjassaan, että EU:n taloudellisia investointeja sukupuolten tasa-arvoon ei ole mitattu järjestelmällisesti; kehottaa komissiota omaksumaan tuloksiin pohjautuvan selkeän lähestymistavan, jossa asetetaan tiukat vaatimukset raportointi-, arviointi- ja vastuuvelvollisuusmekanismeille, ja edistämään näyttöön perustuvaa päätöksentekoa, jotta taloudellisia resursseja voidaan käyttää tehokkaammin ja vaikuttavammin; pyytää laatimaan raportin, jossa määritetään tarkasti, kuinka paljon rahoitusta on kohdennettu nimenomaisesti tasa-arvon valtavirtaistamiseen, ja esittämään saavutetuista tavoitteista merkittävimmät;
50. korostaa, että on tärkeää edelleen parantaa tiedonkeruuta jäsenvaltioissa, kehittää erityisindikaattoreita, joiden tavoitteet on asetettu näiden indikaattoreiden ja sen mukaan, mikä on niiden seurannan merkitys kestävän kehityksen tavoitekehyksen näkökulmasta;
51. palauttaa mieliin, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ja kannustaa jatkamaan toimintaa, jotta yhteiskunnissa puututaan sosiaalisiin ja kulttuurisiin normeihin ja sukupuolistereotypioihin lisäämällä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja naisten oikeuksia ja voimaannuttamista ajavien ruohonjuuritason järjestöjen kanssa, erityisesti valtion epävakauden sekä konflikti- ja hätätilanteiden yhteydessä; pitää olennaisen tärkeänä uusien verkostojen luomista ja nykyisten verkostojen kehittämistä sekä kaikkien keskeisten toimijoiden, myös yksityissektorin, ottamista mukaan toimintaan sekä julkisten ja yksityisten kumppanuuksien kehittämistä mahdollisuuksien mukaan; korostaa tarvetta vahvistaa naisten roolia paikallisyhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä, kun on kyse paikallisviranomaisten vastuuvelvollisuuden seuraamisesta ja varmistamisesta; korostaa, että on tarpeen välttää naisten ja tyttöjen esittämistä ”haavoittuvaisina”, minkä sijaan olisi painotettava heidän rooliaan muutoksen ja kehityksen edistäjinä sekä rauhan ja konfliktien ratkaisemisen edistäjinä; painottaa, että poikien ja miesten aktiivinen osallistaminen ja osallistuminen on välttämätöntä, jotta saadaan aikaan todellinen tasa-arvo naisten ja miesten välille; kannattaa siksi sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa käsittelevää laaja-alaista koulutusta, jolla pyritään muuttamaan käyttäytymismalleja ja johon miehet, pojat ja yhteisöt osallistuvat; korostaa, että naisten ja miesten rooleja koskevat sosiaaliset normit asettavat naiset haavoittuvampaan asemaan, erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveytensä kannalta, ja johtavat vahingollisiin käytäntöihin, kuten naisten sukuelinten silpomiseen tai lapsiavioliittoihin, varhaisiin ja pakkoavioliittoihin;
52. kehottaa EU:ta edistämään oikeudellisia puitteita ja strategioita, jotka kannustavat naisia osallistumaan entistä enemmän ja tehokkaammin rauhanturvaamiseen, rauhanrakennus- ja sovitteluprosesseihin sekä EU:n sotilaallisiin sekä siviili- ja kriisinhallintatehtäviin YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan päätöslauselman 1325 mukaisesti, ja kiinnittämään huomiota erityisesti konflikteihin liittyvään seksuaaliseen väkivaltaan; katsoo tässä yhteydessä, että sukupuolinäkökulman huomioon ottava konfliktien analysointi yhteisöjen toimijoita ja naisjärjestöjä kuulemalla saattaa auttaa ymmärtämään naisten roolia konfliktissa nykyistä paremmin;
53. korostaa, että on kohdennettava varoja lapsiavioliittojen vastaisiin ohjelmiin, joilla pyritään luomaan toimintaympäristö, jossa tytöt voivat hyödyntää kaikkia mahdollisuuksiaan, muun muassa koulutuksen, koulunkäynnin keskeyttäneille tytöille suunnattujen sosiaalisten ja taloudellisten ohjelmien, lastensuojeluohjelmien, tyttöjen ja naisten turvakotien, oikeudellinen neuvonnan ja psykologisen tuen avulla;
54. painottaa kansalaisjärjestöjen ja muiden sidosryhmien, kuten ihmisoikeus-, terveys- tai ympäristöalojen toimijoiden, osallistumisen lisäämisen merkitystä säännöllisen keskustelun ja koordinoinnin kautta EU:n edustustojen kanssa, sillä tällainen yhteistyö edistää GAP II -toimintasuunnitelman näkyvyyttä ja täytäntöönpanoa ja lisää siten julkista vastuuvelvollisuutta tasa-arvon edistämisestä;
55. on huolestunut riittämättömästä huomiosta, jota naisten oikeuksien puolustajien ja naisten oikeuksia edustavien järjestöjen suojeluun kohdistetaan, kun otetaan huomioon, että ne ovat parhaillaan valtavan paineen alaisina kansalaistoiminnan vähentyessä useilla alueilla; on huolissaan myös siitä, että poliittisia ja kansalaisoikeuksia koskevaa aihekohtaista painopistettä ja erityisesti naisten ja tyttöjen osallistumista poliittisten ja kansalaisoikeuksien edistämiseen ei ole korostettu GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa;
56. kehottaa EU:n edustustoja takaamaan tehokkaan ja säännöllisen tiedonkeruun naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta maakohtaisten suositusten laatimiseksi ja suojamekanismien ja riittävien tukirakenteiden perustamiseksi uhrien hyväksi;
Keskeiset suositukset Euroopan parlamentille
57. kannustaa parlamentin edustustoja ottamaan kumppanimaihin liittyvässä toiminnassaan järjestelmällisesti selvää tasa-arvon edistämistä koskevasta ohjelmasuunnittelusta ja tasa-arvoselvityksen tuloksista sekä edistämään tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista sekä sisällyttämään naisjärjestöjen kanssa järjestettävät tapaamiset toimintaohjelmiin; kehottaa parlamenttia varmistamaan sukupuolten entistä tasapuolisemman edustuksen valtuuskuntiensa kokoonpanossa;
58. kehottaa komissiota asettamaan tasa-arvoselvityksiä koskevat kertomukset saataville ja sisällyttämään ne kaikkiin kolmansissa maissa sijaitseville parlamentin edustustoille tarkoitettuihin taustatiedotteisiin;
59. suosittaa, että parlamentti tarkastelee GAP II -toimintasuunnitelman tulevia täytäntöönpanokertomuksia säännöllisesti ja mahdollisesti kahden vuoden välein;
Keskeiset suositukset tulevaa raportointia varten
60. korostaa, että raportointiin tarvitaan yksinkertainen menettelytapa, josta aiheutuu mahdollisimman vähän byrokratiaa; kehottaa saattamaan tulevat täytäntöönpanokertomukset valmiiksi ja julkaisemaan ne lyhyemmässä ajassa; pyytää kehittämään verkossa tehtävää raportointia, laatimaan selkeitä malleja ja julkaisemaan ohjekirjasen edustustojen työn helpottamiseksi;
61. korostaa, että naisten on voitava osallistua ja olla edustettuina kestävän kehityksen kannalta tärkeillä talouden aloilla; korostaa, että liiketoiminnalla on tärkeä merkitys naisten oikeuksien edistämisessä; kehottaa tässä yhteydessä antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille mikrolainojen kautta, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;
62. korostaa tarvetta tukea kansallisten tilastokeskusten valmiuksia ja mekanismeja kumppanimaissa, koordinoida tehokkaasti taloudellista ja teknistä tukea, jotta voidaan mitata, seurata ja hallita entistä paremmin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen alalla saavutettuja tuloksia;
63. kehottaa komissiota keräämään sukupuolittain eriteltyjä tietoja naisten voimaannuttamiseen tarkoitettujen EU:n rahoittamien ohjelmien täytäntöönpanosta;
64. korostaa, että vahvojen tasa-arvoa valtavirtaistavien toimintapolitiikkojen lisäksi tarvitaan raportteja konkreettisista erityistoimista – erityisesti arkaluonteisilla aloilla, kuten seksuaali- ja lisääntymisterveydessä – joiden avulla voidaan mitata todelliset vaikutukset niin naisten ja tyttöjen kuin miesten ja poikienkin elämään;
65. muistuttaa kuitenkin, että tietojen hankkimiseen kuuluu muutakin kuin sukupuolittain eriteltyjen tietojen keräämistä, ja edellyttää tiedonkeruun parantamista, jotta voidaan tehdä laadullinen analyysi naisten tilanteesta esimerkiksi työolojen osalta;
66. korostaa tarvetta parantaa tasa-arvoselvitysten luotettavuutta yhdenmukaistamalla EU:n edustustojen keräämiä tietoja niin, että ne ovat vertailukelpoisia;
67. pitää tarpeellisena sitä, että kuullaan kansainvälisiä ja kansallisia kumppaneita, tiedeyhteisöä, ajatushautomoita ja naisjärjestöjä, jotta niiden panosta ja asiantuntemusta voidaan hyödyntää EU:n rahoittamien tasa-arvotoimien ja -ohjelmien seurannassa;
68. palauttaa mieliin, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on EU:n muuttoliikepolitiikkaa toteuttaessaan ja kehittäessään kunnioitettava naisten ja tyttöjen oikeuksia muuttajina, pakolaisina ja turvapaikanhakijoina; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan uudelleen EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation toimeksiantoa Libyan rannikkovartioston kanssa ottamalla huomioon raportit naisiin kohdistuvasta järjestelmällisestä seksuaalisesta väkivallasta Libyan maaperällä sijaitsevissa säilöönottokeskuksissa.
69. panee merkille, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen käsite ymmärretään usein edelleen huonosti ja että tarvitaan laadukasta raportointia, joka mahdollistaisi arvioinnin GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta nykyisissä politiikoissa ja hankkeissa; korostaa, että tarvitaan konkreettisia tavoitteita, jotka on yhdistetty selkeisiin ja konkreettisiin vertailukohtiin ja tiukkaan aikatauluun, sekä tietojen laadullinen arviointi, josta käy ilmi täytäntöönpantujen toimenpiteiden todelliset vaikutukset edunsaajamaissa, jotta GAP II -toimintaohjelmasta voidaan tehdä todellinen painopisteiden määrittelemisen ja politiikkojen täytäntöönpanon mekanismi eikä pelkkä sisäisten kertomusten laatimisen työkalu;
o o o
70. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9, 165 ja 166 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14, 15, 21, 24 ja 32 artiklan,
– ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka EU ratifioi vuonna 2010,
– ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta(1),
– ottaa huomioon neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin nuorisoalan työsuunnitelmasta vuosiksi 2016–2018(2),
– ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta(3),
– ottaa huomioon 7. ja 8. helmikuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät nuorisotyöllisyysaloitteesta(4),
– ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018)(5),
– ottaa huomioon komission arvion EU: n nuorisostrategiasta(6),
– ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(7),
– ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Erasmus+ -ohjelman tulevaisuudesta(8),
– ottaa huomioon 2. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 täytäntöönpanosta(9),
– ottaa huomioon Pariisissa 17. maaliskuuta 2015 pidetyssä EU:n opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun Pariisin julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla,
– ottaa huomioon neuvoston ja komission yhteisen vuonna 2015 annetun raportin nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018), jonka neuvosto hyväksyi 23. marraskuuta 2015(10),
– ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(11),
– ottaa huomioon 26. elokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Luonnos neuvoston ja komission vuoden 2015 yhteiseksi raportiksi eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisen kehyksen (ET 2020) täytäntöönpanemisesta – Uudet painopisteet eurooppalaiselle yhteistyölle koulutuksen alalla” (COM(2015)0408),
– ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),
– ottaa huomioon 17. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta (COM(2018)0022),
– ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisostrategian 2013–2015 arvioinnista(12),
– ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston suosituksen harjoittelun laatupuitteista(13),
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen,
– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2008 annetun Euroopan neuvoston päätöslauselman Euroopan neuvoston nuorisopolitiikasta (CM/Res(2008)23),
– ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 annetun Euroopan neuvoston suosituksen nuorisotyöstä (CM/Rec(2017)4),
– ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU-asioiden oppimisesta koulussa(14),
– ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman nuorten yrittäjyyden edistämisestä koulutuksen avulla(15),
– ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon nuorisoalan eurooppalaisesta yhteistyöstä (2010–2018)(16),
– ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä(17),
– ottaa huomioon Euroopan nuorisofoorumin laatiman varjomietinnön nuorisopolitiikasta,
– ottaa huomioon Euroopan nuorisofoorumin päätöslauselman EU:n nuorisostrategiasta(18),
– ottaa huomioon Euroopan nuorisotiedotus ja -neuvontajärjestön (ERYICA) kannanoton ”Engage. Inform. Empower”,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,
– ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0162/2018),
A. toteaa, että taantuman kielteinen vaikutus nuorten mahdollisuuksiin kehittää koko potentiaaliaan tuntuu edelleen kaikkialla Euroopan unionissa;
B. toteaa, että monissa, etenkin Etelä-Euroopassa sijaitsevissa jäsenvaltioissa on vielä matkaa joidenkin nuorisoa koskevien indikaattoreiden, kuten työllisyys, hyvinvointi ja sosiaaliturva, kriisiä edeltäneisiin tasoihin;
C. ottaa huomioon, että erojen kaventuminen on selvää alueellisella tasolla kaikkialla EU:ssa; toteaa, että monilla alueilla työllisyysaste on edelleen kriisiä edeltänyttä tasoa alemmalla;
D. toteaa, että nuorisotyöttömyys on vähentynyt asteittain viime vuosina, vaikka Eurostatin mukaan tammikuussa 2018 nuorisotyöttömyys oli 16,1 prosenttia ja jopa yli 34 prosenttia joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että vuoden 2008 lukuihin (15,6 prosenttia) verrattuna nuorisotyöttömyys on lisääntynyt; katsoo, että nämä luvut estävät löytämästä kaikille sopivaa ratkaisua, jos halutaan hyödyntää täysimääräisesti nuorten potentiaalia; pitää syrjäisimpien alueiden nuorisotyöttömyysastetta huolestuttavan korkeana, sillä se on yli 50 prosenttia joillakin syrjäisimmistä alueista, esimerkiksi Mayottella;
E. toteaa, että muita heikommassa asemassa olevat ryhmät, kuten etniset vähemmistöt, ihmiset, joilla on erityistarpeita, naiset, hlbtiq-ihmiset, maahanmuuttajat ja pakolaiset, jotka kohtaavat esteitä työmarkkinoille pääsyssä ja kulttuuriin osallistumisessa sekä sosiaalipalvelujen ja koulutuksen saannissa, kärsivät eniten sosioekonomisen kriisin vaikutuksista;
F. katsoo, että koulutus auttaa minimoimaan sosioekonomisen eriarvoisuuden vaikutuksia ja mahdollistaa sellaisten taitojen ja osaamisen hankkimisen, joita tarvitaan sukupolvelta toiselle siirtyvän huono-osaisuuden vähentämiseksi;
G. toteaa, että kaiken kaikkiaan nuoriin ja heidän oikeuksiinsa tehtävien investointien puute estää nuoria vaatimasta, käyttämästä ja puolustamasta oikeuksiaan ja pahentaa osaltaan väestömäärän vähenemisen, koulunkäynnin varhaisen keskeyttämisen, ammattipätevyyksien puutteen, myöhäisen työmarkkinoille siirtymisen, taloudellisen riippuvuuden, sosiaaliturvajärjestelmien mahdollisen puutteellisen toiminnan, entistä yleisempien epävarmojen työsuhteiden ja sosiaalisen syrjäytymisen kaltaisia ilmiöitä;
H. katsoo, että ongelmat, joita nuoret kohtaavat työllistymisessä, koulutuksessa sekä sosiaalisessa ja poliittisessa osallistumisessa, eivät ole yhtenäisiä vaan vaikuttavat joihinkin ryhmiin suhteettomasti enemmän kuin toisiin; katsoo, että tarvitaan lisätoimia niiden henkilöiden tukemiseksi, joilla on eniten vaikeuksia päästä työmarkkinoille tai jotka ovat kokonaan niiden ulkopuolella;
I. katsoo, että lähikouluilla ja -oppilaitoksilla on suuri merkitys kaikilla Euroopan alueilla, jotta voidaan tehostaa nuorten koulutusta ja jotta EU voi tarjota alueille täyden tukensa tähän haasteeseen vastaamisessa;
J. toteaa, että koulutuksella, kulttuurien välisellä vuoropuhelulla, strategisella viestinnällä ja erityisesti jäsenvaltioiden välisellä tiiviimmällä yhteistyöllä on keskeinen asema nuorten syrjäytymisen ja radikalisoitumisen estämisessä ja heidän selviytymiskykynsä parantamisessa;
K. katsoo, että nuorten olisi osallistuttava aktiivisesti kaikkien nuoriin vaikuttavien politiikkojen suunnitteluun, kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin; ottaa huomioon, että 57 prosenttia nuorisojärjestöistä EU:ssa katsoo, ettei niiden asiantuntemusta oteta huomioon nuorisopolitiikan laatimisprosessissa(19);
L. pitää tärkeänä, että nuorisojärjestöt takaavat nuorten riittävän edustuksen ja osallisuuden täyden legitiimiyden varmistamiseksi;
M. toteaa, että EU:n nuorisostrategiaa kehitetään ja parannetaan jatkuvasti mutta sen tavoitteet ovat kuitenkin yhä erittäin laajoja ja kunnianhimoisia; toteaa, että vakiintuneita vertailuarvoja ei ole olemassa;
N. toteaa, että EU:n nuorisostrategiassa vuosiksi 2010–2018 korostetaan nuorten ja päättäjien välisen jäsennellyn vuoropuhelun tarvetta;
O. toteaa, että EU:n nuorisostrategian tärkeimpänä tavoitteena on lisätä tarjolla olevien mahdollisuuksien määrää ja varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille eurooppalaisille nuorille;
P. toteaa, että nuoria olisi autettava ja voimaannutettava ratkaisemaan ne vakavat ongelmat, joita he kohtaavat tällä hetkellä, sekä vastaamaan edessä oleviin haasteisiin relevantimman, tehokkaamman ja paremmin koordinoidun nuorisopolitiikan sekä paremman ja helposti saatavilla olevan koulutuksen avulla ja käyttämällä kohdennetusti talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla;
Q. ottaa huomioon, että EU on viime vuosina käynnistänyt nuorisostrategiansa puitteissa erinäisiä aloitteita, kuten nuorisotyöllisyysaloitteen ja nuorisotakuun, ja että niiden tavoitteina on luoda kaikille nuorille enemmän ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksessa ja työmarkkinoilla sekä edistää nuorten osallisuutta, voimaannuttamista ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan;
R. katsoo, että EU:n nuorisoalan toimet on valtavirtaistettava ottamalla nuorisoa koskeva ulottuvuus huomioon tämänhetkisissä ja tulevissa politiikkatoimissa ja rahoitusohjelmissa erityisesti kaikilla keskeisillä politiikanaloilla, joita ovat talous, työllisyys ja sosiaaliasiat, koheesio, terveys, naiset, yhteistoiminta, muuttoliike, kulttuuri, media ja koulutus;
S. katsoo, että tulevaa EU:n nuorisostrategiaa on koordinoitava ja pantava täytäntöön eri politiikanaloilla ja eri toimielimissä;
T. toteaa, että sukupuolinäkökulma on sisällytettävä nuorisopolitiikkaa koskevaan päätöksentekoon niin, että otetaan huomioon erityisesti kulttuuri- ja uskonnolliselta taustaltaan erilaisten nuorten naisten ja tyttöjen erityiset haasteet ja olosuhteet; katsoo, että nuorisopolitiikkaan olisi sisällytettävä suokupuolinäkökohdat huomioon ottavia toimia, kuten naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen, sukupuolten tasa-arvoa koskeva koulutus ja seksuaalikasvatus; toteaa, että naiset päätyvät keskimäärin 1,4 kertaa suuremmalla todennäköisyydellä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle kuin miehet(20); katsoo, että tarvitaan jatkuvia ponnisteluja, jotta voidaan lisätä nuorten naisten osallistumista työmarkkinoille erityisesti äitiysloman jälkeen ja kun on kyse yksinhuoltajaäideistä sekä koulunsa keskeyttäneistä, vähäisen ammattitaidon omaavista työntekijöistä, vammaisista nuorista ja kaikista mahdollisen syrjinnän kohteena olevista nuorista;
U. toteaa, että tarvitaan jatkuvia toimia, joilla edistetään nuorten ja erityisesti vammaisten henkilöiden, maahanmuuttajien, pakolaisten sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien henkilöiden osallistumista yhteiskuntaan;
V. toteaa, että koulutus on keskeinen tekijä sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja sen vuoksi on tärkeää investoida taitoihin ja osaamiseen, jotta voidaan puuttua etenkin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien korkeaan työttömyysasteeseen;
W. ottaa huomioon, että SEUT:n 9 artiklassa määrätään, että unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaaliturvan takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset;
X. toteaa, että EU:n nuorisostrategia tarjoaa hyvän pohjan hedelmälliselle ja merkitykselliselle yhteistyölle nuorisoalalla;
Y. toteaa, että EU:n nuorisostrategian (2010–2018) viimeisen kolmivuotiskauden tavoitteiden saavuttamista ei voida arvioida asianmukaisesti ja täsmällisesti ja eri jäsenvaltioiden tilanteiden vertailu on hyvin vaikeaa vertailuarvojen ja indikaattoreiden puutteen sekä päällekkäisten täytäntöönpanovälineiden vuoksi;
Z. ottaa huomioon, että uraohjaus ja tietojen saanti työllistymismahdollisuuksista ja opintopoluista ovat keskeisessä asemassa tulevan koulutuksen ja työmarkkinoille siirtymisen kannalta;
AA. katsoo, että EU:n on tehtävä tiivistä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa tämän strategian tavoitteiden määrittelemisessä sekä sen täytäntöönpanossa ja arvioinnissa;
Nuorisoon liittyvät haasteet ja tämänhetkisestä nuorisoon liittyvästä EU:n päätöksentekoprosessista saadut kokemukset
1. pitää valitettavana, että pitkän aikavälin säästötoimet ja etenkin koulutuksen, kulttuurin ja nuorisopolitiikan rahoituksen leikkaaminen ovat vaikuttaneet kielteisesti nuoriin sekä heidän elinoloihinsa; varoittaa, että kasvava eriarvoisuus, syrjäytymisriski, turvattomuus ja syrjintä vaikuttavat voimakkaasti nuoriin ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin, kuten vammaisiin nuoriin, nuoriin naisiin, vähemmistöihin ja niihin, joilla on erityistarpeita;
2. pitää myönteisinä unionin yhteistyön tuloksia nuorisoalalla, sillä unioni on osoittanut pystyvänsä käsittelemään useimpien eurooppalaisten kohtaamia ongelmia ja tukemaan kansallisia poliittisia päättäjiä ja antamaan heille asiantuntemusta, suosituksia ja legitiimiyttä ja ottamaan onnistuneesti käyttöön enemmän EU:n rahoitusta;
3. pitää avointa koordinointimenetelmää asianmukaisena mutta silti riittämättömänä tapana tehdä nuorisopoliittisia päätöksiä ja katsoo, että sitä on täydennettävä muilla toimilla; toistaa pyyntönsä tiiviimmästä yhteistyöstä ja parhaiden käytäntöjen vaihdosta nuorisoasioissa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla; vaatii jäsenvaltioita sopimaan selkeistä indikaattoreista ja vertailuarvoista, jotta mahdollistetaan tapahtuneen edistymisen seuranta;
4. panee merkille EU:n nuorisostrategian myönteiset saavutukset kehitettäessä monialaista työtä ja toteutettaessa jäsenneltyä vuoropuhelua nuorten osallistumisen takaamiseksi; katsoo, että asiaankuuluvien toimijoiden ja sidosryhmien yleistä tietoisuutta EU:n nuorisostrategian tavoitteista ja välineistä on lisättävä; panee erityisesti merkille, että jäsennellyssä vuoropuhelussa käytetty alhaalta ylös -lähestymistapa tuo lisäarvoa ja olisi säilytettävä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan uutta strategiaa laatiessaan huomioon tulevaan EU:n nuorisostrategiaan keskittyvän jäsennellyn vuoropuhelun kuudennen kierroksen tulokset;
5. ehdottaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten ottamista mukaan nuorisopolitiikkaan etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa niillä on tämän alan toimivaltaa;
6. pitää myönteisinä toiminta-aloitteita, joilla pyritään EU:n nuorison tukemiseen, erityisesti Investointi Euroopan nuorisoon -aloitetta, Euroopan solidaarisuusjoukkoja ja nuorisotyöllisyysaloitetta; katsoo kuitenkin, että näiden välineiden olisi oltava entistä paremmin yhteydessä EU:n nuorisostrategiaan ja niissä olisi noudatettava alhaalta ylös -lähestymistapaa; kehottaa siksi komissiota yhdistämään järjestelmällisesti kaikki nuoria koskevat toiminta-aloitteet kokonaisstrategiaan ja ottamaan mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan, omaksumalla kokonaisvaltaisen, pitkäaikaisen lähestymistavan, johon sisältyy hyvin määritellyt monialaiset tavoitteet;
7. kehottaa komissiota perustamaan monialaisen työryhmän, joka koordinoi tulevan EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanoa ja jonka toimintaan osallistuvat EU:n toimielimet, myös parlamentti, jäsenvaltiot ja kansalaisyhteiskunta, erityisesti ammattiliitot ja nuorisojärjestöt;
8. kehottaa komissiota perustamaan tehokkaita yksiköiden välisiä koordinointivälineitä ja antamaan nuorisoasioiden valtavirtaistamisen vastuualueeksi komission varapuheenjohtajalle;
9. kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria pohjana nuoria koskevan lainsäädännön laatimiselle;
10. korostaa terveellisten elämäntapojen edistämisen tärkeyttä sairauksien ehkäisyssä ja katsoo, että nuorille on tarjottava oikeaa tietoa ja apua vakavista mielenterveysongelmista, esimerkiksi tupakan, alkoholin ja huumeiden käytöstä ja niistä riippuvuudesta;
11. korostaa, että komission arviointi EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa on tärkeä paikan päällä toteutettavien tarkastusten ja valvonnan lisäämiseksi; kehottaa komissiota vahvistamaan EU:n nuorisostrategialle tavoitteet, joita on mahdollista arvioida laadullisesti ja määrällisesti, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion tai alueen erityispiirteet; kehottaa komissiota lisäämään sellaisten ohjelmien ja toimien rahoitusta, joilla nuoria valmistellaan työelämään;
Äänen antaminen nuorille EU:n nuorisostrategiassa
12. suosittaa, että tulevan EU:n nuorisostrategian olisi oltava osallistava ja siinä olisi keskityttävä nuoriin ja hyvinvoinnin parantamiseen niin, että otetaan huomioon kaikkien nuorten tarpeet, tavoitteet ja moninaisuus Euroopassa samaan aikaan, kun lisätään heidän mahdollisuuksiaan käyttää uutta teknologiaa hyödyntäviä luovia välineitä;
13. katsoo, että EU:n olisi osoitettava yhteisvastuuta nuorille ja jatkettava heidän voimaannuttamistaan niin, että he voivat osallistua yhteiskuntaan, kehittämällä yksittäisiä välineitä, kuten vapaaehtoistyön valtavirtaistaminen, tukemalla nuorisotyötä ja kehittämällä uusia välineitä – erityisesti sellaisia, joissa käytetään uutta teknologiaa – ja edistämällä vaihtoa, joka perustuu yhteisvastuuseen, yhteisöllisyyteen, vapaaseen tilaan ja demokraattiseen vuoropuheluun; tunnustaa siksi nuorisoyhdistysten merkityksen paikkoina, joissa nuoret voivat kasvaa ja kehittyä aktiivisiksi kansalaisiksi; kehottaa jäsenvaltioita edistämään nuorten aktiivista osallistumista vapaaehtoisjärjestöihin; korostaa, että nuorten lisääntynyt yhteiskunnallinen osallistuminen voi toimia ponnahduslautana lisääntyneelle poliittiselle osallistumiselle sen lisäksi, että se on jo sinänsä merkittävä saavutus;
14. korostaa tässä yhteydessä epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkitystä, samoin kuin osallistumista urheilu- ja vapaaehtoistoimintaan, kun edistetään nuorten eurooppalaisten kansalaistaitojen sekä sosiaalisen ja monikulttuurisen osaamisen ja taitojen kehittämistä;
15. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan vapaaehtoistyölle kansallisen oikeudellisen kehyksen ja asianmukaiset taloudelliset resurssit;
16. kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan nuoria, erityisesti heikommassa asemassa ja virallisen järjestelmän ulkopuolella olevia nuoria, osallistumaan aktiivisesti ja merkittävästi yhteiskuntaan; kehottaa omaksumaan osallistavan lähestymistavan päätöksentekoon, jotta nuoret voivat vaikuttaa heidän elämäänsä vaikuttaviin päätöksiin, tarjoamalla heille verkossa ja verkon ulkopuolella demokratiavälineitä, samalla kun otetaan huomioon sosiaalisen median rajoitukset ja riskit, ja ottamalla mukaan nuorisopolitiikan kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunnan ja nuorisojärjestöt;
17. kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan nuoria osallistumaan täysimääräisesti vaaliprosessiin;
18. toteaa, että on tarpeen jatkaa nuorten ja päättäjien välistä jäsenneltyä vuoropuhelua seuraavassa nuorisoalan eurooppalaisessa yhteistyökehyksessä; katsoo, että jäsennellyn vuoropuhelun olisi järjestelmällisesti lisättävä niiden nuorisoryhmien määrää ja moninaisuutta, jotka se tavoittaa, ja toteaa, että tämän varmistamiseksi olisi annettava riittävää taloudellista tukea kansallisille ja eurooppalaisille työryhmille; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan kansallisten, alueellisten ja paikallisten päättäjien osallistumista nuorten kanssa käytävään jäsenneltyyn vuoropuheluun;
19. vaatii jäsenvaltioilta avoimuutta nuorten kestävien työllistymismahdollisuuksien edistämiseen tarkoitettujen varojen käytön ja niitä koskevan tilintekovelvollisuuden alalla; pitää siksi tärkeänä, että jäsenvaltiot esittävät aina pyydettäessä yksityiskohtaiset tiedot nuorten tilanteesta;
20. korostaa, että EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanoa koskevien tietojen järjestelmällinen päivittäminen ja luotettavien tietojen saatavuus ovat puutteellisia; vaatii siksi jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tiiviimpää yhteistyötä kansallisten ja alueellisten tilastokeskusten kanssa toimitettaessa merkityksellisiä ja ajantasaisia nuoria koskevia tilastotietoja, jotka ovat tärkeitä sen arvioimiseksi, miten hyvin strategia on pantu täytäntöön; toteaa, että nämä tilastotiedot on liitettävä joka kolmas vuosi esitettäviin kertomuksiin;
21. muistuttaa, että nuorten osallistuminen kansallisiin ja paikallisiin vaaleihin on vähenemässä ja että nuorten on sitouduttava poliittisesti ja kyettävä näkemään antamansa panoksen tulokset; muistuttaa, että mahdollisuudet osallistua poliittiseen toimintaan omassa ympäristössä ja paikallisyhteisöissä varhaisesta iästä lähtien ovat ratkaiseva askel kohti voimakkaampaa tunnetta unionin kansalaisuudesta ja nuorten aktiivista kansalaisuutta; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan alueellisia ja paikallisia viranomaisia varmistamaan, että nuoret ja nuorisojärjestöt voivat osallistua täysimääräisesti ja tehokkaasti päätöksenteko- ja vaaliprosessiin ja että heidät otetaan niissä huomioon;
22. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kansalliset nuorisoneuvostot mukaan EU:n nuorisostrategian seuranta- ja täytäntöönpanokomiteoihin;
23. korostaa teknologian tarjoamia mahdollisuuksia olla yhteydessä nuoriin ja kehottaa EU:ta vahvistamaan heidän valmiuksiaan osallistua yhteiskuntaan sähköisten alustojen avulla;
24. pitää valitettavana, että huolimatta komission jatkuvista ponnisteluista, joilla pyritään antamaan nuorille tietoja mahdollisuuksista ja joita tuetaan unionin eri ohjelmilla, monet nuoret katsovat edelleen, että he voivat vain rajallisesti käyttää niitä; kehottaa komissiota parantamaan viestintävälineitään;
Yhtäläiset mahdollisuudet kestävän työmarkkinoille osallistumisen varmistamiseksi
25. on erittäin huolissaan jatkuvasti korkeasta nuorisotyöttömyydestä koko EU:ssa, erityisesti Etelä-Euroopassa; muistuttaa, että laadukkaiden työpaikkojen luominen ja työllisyys olisi taattava ja niiden olisi oltava edelleen keskeisiä nuorille annettuja sitoumuksia, ja vaatii tässä yhteydessä toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan nuorten siirtymistä koulutuksesta työelämään varmistamalla laadukas työharjoittelu ja oppisopimuskoulutus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään työmarkkinoiden rakenneuudistuksia, oikeudenmukaisia työoloja ja palkkausta, jotta varmistetaan, ettei nuoria syrjitä heidän siirtyessään työelämään; pitää tärkeänä työllisyyden uusiin muotoihin liittyvien sosiaalisten oikeuksien määrittelyä, oikeudenmukaista työharjoittelua ja työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun varmistamista;
26. painottaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toteuttamien räätälöityjen toimien ja henkilökohtaisen tuen tarjoamisen merkitystä, jotta voidaan tavoittaa kaikki työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat; muistuttaa tarpeesta ottaa mukaan paikalliset sidosryhmät, kuten työmarkkinaosapuolet, ammattiliitot, kansalaisyhteiskunta ja nuorisojärjestöt;
27. katsoo, että olisi toteutettava erityistoimia, jotta voidaan puuttua nuorten naisten epävarmaan tilanteeseen työmarkkinoilla kiinnittämällä erityistä huomiota sukupuolten palkkaeroon ja naisten yliedustukseen epätyypillisissä työsuhteissa, jotka eivät tarjoa riittävää sosiaaliturvaa;
28. korostaa tarvetta edistää oikeudenmukaisia työoloja ja työntekijöiden riittävää sosiaaliturvaa niin kutsutuissa työllisyyden uusissa muodoissa, joissa nuoret ovat yliedustettuina;
29. katsoo, että lisäksi olisi toteutettava toimia nuorten maahanmuuttajien integroimiseksi työmarkkinoille noudattaen täysimääräisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta;
30. korostaa, että osallistavalla nuorisopolitiikalla olisi puolustettava ja edistettävä sosiaalisia ohjelmia, joilla helpotetaan poliittista ja kulttuurista osallistumista; katsoo lisäksi, että ihmisarvoinen ja säännelty työ, joka perustuu työehtosopimuksiin, varmoihin työsuhteisiin ja asianmukaiseen palkkaan, sekä korkealaatuiset ja kaikkien saatavilla olevat julkiset palvelut ovat tärkeitä nuorten yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään oikeudenmukaisia työoloja ja riittävää sosiaaliturvaa, myös työllisyyden uusissa muodoissa;
31. muistuttaa, että yksi EU:n nuorisostrategiassa (2010–2018) määritetyistä kahdeksasta toiminta-alasta on työllisyys ja yrittäjyys; korostaa, että nuorisotyö ja epävirallinen oppiminen, erityisesti nuorisojärjestöissä kehitetty oppiminen, ovat merkittävässä asemassa nuorten potentiaalin, muun muassa yrittäjätaitojen, kehittämisessä ja auttavat nuoria hankkimaan laaja-alaista osaamista, joka voi parantaa heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla;
32. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan rajatylittäviä ammatillisia mahdollisuuksia, laajentamaan ja lisäämään investointeja ammatillisen koulutuksen alaan ja esittämään sen houkuttelevana koulutusvalintana;
33. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alueellisia ja paikallisia viranomaisia ja investoimaan nuorten elämään liittyviin uusiin mahdollisuuksiin nuorten luovuuden ja heidän koko potentiaalinsa kehittämiseksi, tukemaan nuorten yrittäjyyttä ja edistämään nuorten sosiaalista osallisuutta heidän yhteisöjään hyödyttävällä tavalla;
34. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nuoria ja työllisyyttä oikeuksien kannalta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorilla on mahdollisuus saada laadukkaita työharjoittelu- ja työpaikkoja, joissa heidän oikeutensa otetaan huomioon, myös oikeus pysyvään työpaikkaan, josta he saavat elämiseen riittävän palkan, sosiaaliturvan ja joka takaa ihmisarvoisen ja itsenäisen elämän;
35. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan toimijoita, jotka ketjuttavat toistuvasti työharjoittelujaksoja eivätkä tarjoa niiden jälkeen työpaikkoja, jotta varmistetaan, ettei työsopimuksia korvata näennäisillä työharjoitteluilla;
36. pitää myönteisenä, että nuorisotyöllisyysaloitteen toimilla on annettu tukea yli 1,6 miljoonalle nuorelle(21); painottaa, että tarvitaan lisätoimia ja taloudellisia sitoumuksia; korostaa tarvetta parantaa niiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tavoittamista, jotka kohtaavat useita esteitä, ja parantaa nuorisotakuuseen kuuluvien työtarjousten laatua määrittämällä selkeät laatuperusteet ja -vaatimukset, mukaan lukien sosiaaliturvan saatavuus, vähimmäistulo ja työhön liittyvät oikeudet; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tehokkaasti seuranta-, raportointi- ja tuloksellisuusjärjestelmiään ja varmistamaan, että nuorisotyöllisyysaloitteen varoja käytetään täydentämään kansallista rahoitusta eikä sen korvaamiseen;
37. painottaa lisäksi, että on arvioitava niin mentoroinnin ja valmennuksen laatua ja tosiasiallisen yksilöllisen koulutuksen, harjoittelun tai työpaikan laatua ja sopivuutta kuin tulosten laatua asetettuihin tavoitteisiin nähden; painottaa tässä yhteydessä, että nuorisotyöllisyysaloitteessa on varmistettava käytössä olevien laatukehysten, kuten eurooppalaisen laatukehyksen, soveltaminen; katsoo, että myös nuoret olisi otettava mukaan tarjousten laadun seurantaan;
38. muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen tai uuden unionin välineen avulla on tuettava toimia, joilla edistetään työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten integroitumista työmarkkinoille ja jotka käsittävät esimerkiksi laadukkaan palkallisen työharjoittelun tai oppisopimuskoulutuksen, ilman että korvataan työpaikka tai käytetään hyväksi nuoria työntekijöitä;
39. huomauttaa, että yrittäjähenkisyyden edistäminen nuorten keskuudessa on prioriteetti ja että virallisen ja epävirallisen koulutuksen järjestelmät ovat tehokkaimpia tapoja edistää nuorten yrittäjyyttä; korostaa, että yrittäjyys on keino torjua nuorisotyöttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja edistää innovointia; katsoo näin ollen, että EU:n nuorisostrategian olisi tuettava nuorten yrittäjyydelle sopivan ympäristön luomista;
40. muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen päätavoitteena on pyrkiä tavoittamaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla tunnistetaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleva väestö ja kohdennetaan toimia siihen ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin nuoriin, kuten vammaisiin henkilöihin, ottamalla huomioon heidän erityistarpeensa;
41. pyytää jäsenvaltioita ja komissiota perustamaan innovatiivisia ja joustavia avustuksia lahjakkuuden sekä taiteellisten ja urheilullisten valmiuksien tukemiseksi koulutusalalla; tukee jäsenvaltioita, jotka pyrkivät ottamaan käyttöön apurahajärjestelmiä opiskelijoille, joilla on osoitettu olevan akateemisia, urheilullisia ja taiteellisia kykyjä;
42. korostaa, että 38 prosentilla nuorista on vaikeuksia saada tietoa; korostaa, että on tärkeää varmistaa yhteinen toimintatapa, jolla opastetaan ja tuetaan nuoria ja annetaan heille tietoa heidän oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan;
43. korostaa lisäksi, että nuorisotyöllisyysaloite ei saa keskittyä ainoastaan korkeasti koulutettuihin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin vaan myös niihin, joilla on vähäinen ammattitaito, jotka ovat työvoiman ulkopuolella ja joita ei ole rekisteröity julkisissa työnvoimapalveluissa;
44. korostaa, että korkeasta työttömyysasteesta huolimatta työntekijöiden liikkuvuus EU:ssa on edelleen vähäistä; korostaa siksi työntekijöiden liikkuvuuden merkitystä kilpailukykyisille työmarkkinoille; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita edistämään rajatylittäviä ammatillisia mahdollisuuksia;
45. korostaa yli 55-vuotiaiden aikuisten merkitystä nuorten koulutuksessa työpaikoilla; kehottaa yhdessä komission kanssa luomaan ohjelmia, jotka mahdollistavat näiden henkilöiden asteittaisen poistumisen työmarkkinoilta eläkeikään mennessä, tarkemmin sanottuna siten, että he siirtyvät ensin tekemään osa-aikatyötä, jonka aikana he myös kouluttavat nuoria ja auttavat heitä asteittaisessa työhön siirtymisessä;
46. korostaa yritysten tärkeää asemaa taitojen hankkimisessa ja työpaikkojen luomisessa nuorille; panee merkille, että koulutus yrittäjyyden edistämiseen liittyvillä aloilla voi edistää pitkän aikavälin kehitystä ja Euroopan kilpailukykyä sekä torjua työttömyyttä;
47. vaatii jäsenvaltioita ilmoittamaan toimintasuunnitelmissaan hyväksyttäviltä toimilta odotetut vaikutukset; pitää siksi tärkeänä, että jäsenvaltiot antavat takeet siitä, että niiden toteuttamilla toimilla on edistetty tehokkaalla tavalla työllisyyttä; painottaa, että täytäntöönpantavien politiikkatoimien kestävyys on mitattava;
Kestävä kehitys: nuorten tulevaisuus
48. on vahvasti sitä mieltä, että laadukas virallinen ja epävirallinen koulutus ja arkioppiminen sekä korkealaatuinen koulutus ovat perusoikeuksia; katsoo siksi, että korkealaatuiseen koulutukseen pääsy kaikilla tasoilla olisi taattava kaikille eurooppalaisille sosioekonomisesta asemasta, etnisestä taustasta tai sukupuolesta taikka fyysisestä tai kognitiivisesta vammasta riippumatta; korostaa virallisen ja epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tärkeää asemaa, sillä ne tarjoavat nuorille tietoja, taitoja ja osaamista, joiden avulla heistä voi tulla Eurooppa-hankkeeseen osallistuvia aktiivisia kansalaisia; kehottaa siksi jäsenvaltioita kehittämään politiikkatoimia ja kannustaa tässä yhteydessä ottamaan samalla tavalla huomioon taide- ja taitoaineet sekä tieteelliset ja tekniset aineet (STEM-aineet) koulujen opetussuunnitelmissa;
49. painottaa koulutuksen uudenaikaistamisen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan uusien taitojen ja osaamisen, kuten kansalaistaitojen, kriittisen ajattelun ja yrittäjähenkisyyden, sisällyttämistä koulutukseen ja edistämään sellaisten uusien opetusvälineiden kehittämistä, joilla voidaan lisätä koulutukseen osallistumista ja koulutuksen saatavuutta;
50. on syvästi huolissaan erityisen akuutista lapsiköyhyydestä, josta kärsii jopa 25 miljoonaa lasta EU:ssa (yli 26,4 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista eurooppalaisista); toteaa heidän olevan perheistä, jotka kärsivät joka päivä tulojen ja peruspalvelujen riittämättömyydestä; katsoo, että nuorisopolitiikalla voitaisiin edistää esimerkiksi lapsi- ja perhepolitiikkaa;
51. on syvästi huolissaan koulunkäynnin varhaisesta keskeyttämisestä ja vaatii siksi asianmukaisia ratkaisuja siihen puuttumiseksi, jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet voidaan saavuttaa;
52. kehottaa komissiota tukemaan aloitteita, joilla pyritään edistämään aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta, kunnioitusta, suvaitsevaisuutta, arvoja ja kulttuurienvälistä oppimista, ja painottaa tässä yhteydessä EU:n ohjelmien, kuten Erasmus+, Luova Eurooppa ja Kansalaisten Eurooppa, keskeistä merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tiloja, joissa nuorten kanssa voidaan keskustella erilaisista aiheista, kuten seksistä, sukupuolesta, politiikasta, yhteisvastuusta, ympäristöstä, lainsäädännöstä, historiasta ja kulttuurista;
53. on vakaasti sitä mieltä, että lukutaidon, myös digitaalisen ja medialukutaidon, laskutaidon sekä perustaitojen, jotka ovat keskeinen tekijä taattaessa nuorten itsenäisyys ja lupaava tulevaisuus, on oltava Euroopan, kansallisen ja alueellisen tason prioriteetti; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joiden avulla perustavanlaatuisia oppimistaitoja tarjotaan kaikille;
54. kehottaa komissiota edistämään aloitteita virallisen koulutuksen ja arkioppimisen avulla, jotta voidaan tukea nuorten innovointia, luovuutta ja yrittäjyyttä ja edistää yhteenkuuluvuutta ja eri ryhmiin kuuluvien nuorten keskinäistä ymmärtämystä;
55. panee tässä yhteydessä huolestuneena merkille, että monilla unionin kansalaisilla on edelleen heikko lukutaito tai lukemisvaikeuksia, joita ovat muun muassa toiminnallinen, digitaalinen ja medialukutaidottomuus ja jotka aiheuttavat vakavaa huolta riittävän yhteiskuntaan ja työmarkkinoille osallistumisen kannalta;
56. muistuttaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäisen periaatteen mukaan jokaisella on oikeus laadukkaaseen ja osallistavaan opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sellaisten taitojen ylläpitämiseksi ja hankkimiseksi, jotka mahdollistavat osallistumisen yhteiskunnan toimintaan ja auttavat työmarkkinoille siirtymisessä; painottaa sen vuoksi, että on tärkeää asettaa etusijalle ja varmistaa sosiaaliset investoinnit koulutusalaan monivuotisen rahoituskehyksen uudella ohjelmakaudella 2021–2027;
57. on vakaasti sitä mieltä, että sosiaali-indikaattoreiden tulostaulua, joka otettiin käyttöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin puitteissa, olisi käytettävä EU:n nuorisostrategian seuraamiseen; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön joukon indikaattoreita, joiden avulla seurataan EU:n nuorisostrategiaa ja joita ovat esimerkiksi koulutus, taidot ja elinikäinen oppiminen, sukupuolten tasa-arvo työmarkkinoilla, terveydenhoito, mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluja, elinolot ja köyhyys;
58. korostaa perheen ja opettajien keskeistä roolia sellaisten nuorten tukemisessa, joita kiusataan koulussa ja verkossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla puututaan tällaiseen käyttäytymiseen, joka vaikuttaa nuorten henkiseen hyvinvointiin, erityisesti kehittämällä asianmukaisia digitaalisia taitoja alakoulusta alkaen, kuten digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmassa esitetään;
59. katsoo, että koulutusta, nuorisoa ja urheilua koskevien toiminta-alojen tehokkuuden lisäämiseksi kansainvälisten tutkimusten pohjalta olisi laadittava yhteisiä tavoitteita ja kehitettävä politiikkavaikutuksen mittaamiseen tarkoitettuja välineitä;
60. korostaa stressin vahingollista vaikutusta nuorten hyvinvointiin koulussa, koulutuksessa, työmarkkinoilla ja yksityiselämässä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan mielenterveysohjelmiin ja kannustamaan asianomaisia toimijoita auttamaan nuoria tässä suhteessa;
61. korostaa, että on tärkeää varmistaa nuorten eurooppalaisten henkinen ja fyysinen hyvinvointi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään opetussuunnitelman ulkopuolella järjestettävää urheilutoimintaa ja lisäämään tietoisuutta ravitsemuskampanjoiden avulla;
62. korostaa, että on tärkeää edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua urheilun alalla, muun muassa luomalla foorumeja, joihin osallistuu nuoria, pakolaisia ja maahanmuuttajia;
63. katsoo, että nuorisopolitiikan ja sen vaikutusten monimutkaisuuden vuoksi olisi edistettävä tutkimusyhteistyötä, jotta voidaan kehittää empiirisesti perusteltuja vastauksia sekä varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä koskevia ratkaisuja, joilla parannetaan nuorten hyvinvointia ja selviytymiskykyä;
64. pitää kulttuuria erittäin tärkeänä paitsi väkivallan, rasismin, radikalisoitumisen ja suvaitsemattomuuden torjunnassa myös eurooppalaisen identiteetin kehittämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kulttuuria ja investoimaan siihen sekä varmistamaan sen yhtäläisen saannin;
65. korostaa, että nuorisojärjestöillä on ratkaisevan tärkeä asema nuorten osallistumisessa ja osallisuudessa yhteiskuntaan; kehottaa siksi jäsenvaltioita tukemaan nuorisojärjestöjä ja tunnustamaan niiden aseman osaamisen kehittämisessä ja sosiaalisessa osallisuudessa sekä tukemaan nuorisoneuvostojen perustamista kaikilla tasoilla yhdessä nuorten kanssa;
66. pitää epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validoimista tärkeänä oppijoiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi, koska se on olennaisen tärkeää sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin perustuvan yhteiskunnan kehittämiselle ja edistää kansalaistaitoja ja ihmisen kehitystä yksilönä; pitää valitettavana, että työnantajat ja virallisen koulutuksen tarjoajat eivät tunnusta riittävässä määrin epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankittujen taitojen, osaamisen ja tietojen arvoa ja merkitystä; huomauttaa, että EU-maiden validointinäkemysten riittämätön vertailukelpoisuus ja johdonmukaisuuden puute muodostavat ylimääräisen esteen; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään panna täytäntöön kansallinen tunnustus- ja validointijärjestelmä ja varmistaa riittävä rahoitus epävirallisessa koulutuksessa hankitulle osaamiselle ja palauttaa mieliin 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista;
Entistä vahvempi mukautus ja tuki rahoitusvälineistä EU:n nuorisostrategialle
67. katsoo, että EU:n nuorisostrategian olisi seurattava monivuotista rahoituskehystä ja noudatettava kestävän kehityksen tavoitteita ja kaikkia merkityksellisiä lippulaiva-aloitteita, ohjelmia ja toimintastrategioita ja sen yhteydessä olisi otettava käyttöön asianomaisten elinten välinen järjestelmällinen vuoropuhelu, määritettävä selvät tavoitteet ja päämäärät ja perustettava asiaankuuluva koordinointimekanismi;
68. muistuttaa, että EU voi toteuttaa nuorisoalalla ainoastaan toimia, joilla tuetaan, koordinoidaan ja täydennetään jäsenvaltioiden toimia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, toteaa, että on tärkeää yhtenäistää EU:n ja kansallista rahoitusta, ja kehottaa sen vuoksi komissiota edistämään synergiaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten aloitteiden kesken toiminnan uusimisen, päällekkäisyyden tai toiston välttämiseksi;
69. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään julkisia investointeja koulutukseen ja nuorisoon liittyviin kysymyksiin;
70. on vakaasti sitä mieltä, että erilaisten nuorisoon liittyvien aloitteiden ja politiikkatoimien, kuten Erasmus+ -ohjelma, nuorisotyöllisyysaloite ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelma, tukemiseen käytettävissä olevia varoja olisi lisättävä merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan antaa nuorille enemmän mahdollisuuksia ja välttää syrjäytymistä;
71. pitää myönteisenä Euroopan solidaarisuusjoukkoja, sillä se on nuorten eurooppalaisten keskinäisen yhteisvastuun, vapaaehtoisuuden ja osallistavan kansalaisuuden edistämiseen tähtäävä hanke; muistuttaa parlamentin kannasta, jonka mukaan uutta aloitetta on rahoitettava asianmukaisesti uusilla varoilla eikä sitä saa käyttää keinona torjua nuorisotyöttömyyttä;
72. uskoo vakaasti, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelman avulla olisi edelleen edistettävä aktiivista kansalaisuutta, kansalaiskasvatusta ja vuoropuhelua ja vahvistettava eurooppalaista identiteettiä; panee merkille ohjelman vaatimattomat tulokset, koska rahoitus on puutteellista; kehottaa lisäämään sen rahoitusta merkittävästi;
73. vaatii komissiota säilyttämään Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota panostamaan tämän ohjelman edistämiseen yhdessä kauppakamareiden, yritysten ja nuorten kanssa näiden pääasiallisia toiminta-aloja unohtamatta;
74. toistaa tukensa Luova Eurooppa -ohjelmalle, joka tarjoaa liikkuvuusjärjestelyjä nuorille taiteilijoille ja ammattilaisille, jotka työskentelevät kulttuurialalla ja luovilla aloilla;
75. korostaa Erasmus+ -ohjelman merkitystä keskeisenä välineenä, jonka avulla saadaan aikaan aktiivisia ja omistautuneita nuoria kansalaisia; on vakaasti sitä mieltä, että Erasmus+ -ohjelma olisi kohdennettava kaikille nuorille, myös muita heikommassa asemassa oleville, ja että Erasmus+ -ohjelman seuraavan ohjelmakauden entistä suurempien tavoitteiden vuoksi sille olisi annettava huomattavasti enemmän rahoitusta, jotta ohjelman mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti ja yksinkertaistaa menettelyjä perustamalla sähköisiä järjestelmiä, kuten sähköistä korttia koskeva hanke, joilla voidaan käyttää rajatylittäviä palveluja ja tutustua opiskelijatietoihin;
76. kehottaa sovittamaan EU:n nuorisostrategian ja Erasmus+ -ohjelman paremmin yhteen yhdenmukaistamalla täytäntöönpanon määräajat, muuttamalla Erasmus+ -ohjelmasta annettua asetusta, jotta voidaan tukea selvästi strategian tavoitteita yhteisillä nuorisotavoitteilla, ja määrittelemällä Avaintoimi 3 strategian keskeiseksi täytäntöönpanovälineeksi;
77. korostaa, ettei nuorisotyöllisyysaloitteen budjetti ole riittävä sen takaamiseksi, että ohjelma saavuttaa tavoitteensa; kehottaa siksi lisäämään nuorisotyöllisyysaloitteen varoja merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja kehottaa jäsenvaltioita varaamaan talousarvioissaan varoja nuorten työllistämisohjelmia varten; korostaa lisäksi tarvetta nostaa tuen piiriin hyväksyttävien ikäraja 25 vuodesta 29 vuoteen, jotta se heijastaisi paremmin todellisuutta, jossa monet vastavalmistuneet ja työmarkkinoille tulevat nuoret ovat yli 25-vuotiaita;
78. kannattaa nuorta henkilöä koskevan käsitteen yhdenmukaistamista ikärajojen osalta koko EU:n alueella rajoittamatta kuitenkaan toissijaisuusperiaatteen soveltamista; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan tähän yhdenmukaistamiseen, jonka avulla poistetaan esteitä tulosten mittaamiselta ja saavutettavien tavoitteiden määrittämiseltä;
79. kehottaa edistämään tulevaa EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa, jotta voidaan kehittää yhteisiä ja näyttöön perustuvia vastauksia sekä varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä koskevia ratkaisuja, joilla edistetään nuorten hyvinvointia ja selviytymiskykyä;
80. panee merkille havainnot ja riskit, joista ilmenee, että kansalliset viranomaiset katsovat komission hallinnoimien toimien (opiskelijavaihto-ohjelmat mukaan lukien) täyttävän nuorisostrategian vaatimukset ja että jotkin jäsenvaltiot ovat lakanneet tukemasta EU:n talousarviosta rahoitettuja politiikanaloja(22);
o o o
81. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,
– ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista(1) (jäljempänä ”ekosuunnitteludirektiivi”) ja täytäntöönpanoasetuksista sekä kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksytyistä vapaaehtoisista sopimuksista,
– ottaa huomioon direktiivin 2009/125/EY mukaisesti hyväksytyn ekologista suunnittelua koskevan komission työsuunnitelman vuosiksi 2016–2019 (COM(2016)0773),
– ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta(2) (jäljempänä ”energiamerkintöjä koskeva direktiivi”),
– ottaa huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja energiatehokkuutta koskevat unionin tavoitteet,
– ottaa huomioon Pariisin ilmastonmuutossopimuksen ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21),
– ottaa huomioon, että EU ja jäsenvaltiot ovat ratifioineet Pariisin sopimuksen,
– ottaa huomioon kyseisessä sopimuksessa määritetyn pitkän aikavälin tavoitteen maapallon keskimääräisen lämpötilan nousun pitämisestä huomattavasti alle 2 celsiusasteessa suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon ja pyrkimyksistä rajoittaa se 1,5 celsiusasteeseen,
– ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman (Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. marraskuuta 2013 annettu päätös N:o 1386/2013/EU)(3),
– ottaa huomioon komission 2. joulukuuta 2015 antaman tiedonannon kiertotaloutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta (COM(2015)0614),
– ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon EU:n strategiasta muoveista kiertotaloudessa (COM(2018)0028),
– ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (COM(2018)0032 – SWD(2018)0020)),
– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon vuoden 2017 EU:n kannalta kriittisten raaka-aineiden luettelosta (COM(2017)0490),
– ottaa huomioon 18. joulukuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ekoinnovoinnista ja kiertotalouteen siirtymisestä(4),
– ottaa huomioon marraskuussa 2017 julkaistun YK:n ympäristöohjelman yhteenvetoraportin ”The Emissions Gap Report 2017”,
– ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta(5),
– ottaa huomioon jätteitä koskevan EU:n lainsäädännön,
– ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty”(6),
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston laatiman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin, joka täydentää ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanon valvontaa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8‑0165/2018),
A. ottaa huomioon, että ekosuunnitteludirektiivin tavoitteena on lisätä energiatehokkuutta ja ympäristönsuojelun tasoa yhdenmukaistetuilla vaatimuksilla, joilla varmistetaan sisämarkkinoiden toiminta ja edistetään energiaan liittyvien tuotteiden yleisen ympäristövaikutuksen jatkuvaa vähentämistä; ottaa huomioon, että näillä toimenpiteillä on energiankulutuksen vähentämisen kautta myönteinen vaikutus myös energiaturvallisuuteen;
B. ottaa huomioon, että ekosuunnitteludirektiivissä säädetään toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa energiaan liittyvien tuotteiden elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi; ottaa huomioon, että toistaiseksi direktiivin mukaiset päätökset ovat pitkälti keskittyneet energiankulutuksen vähentämiseen käyttövaiheen aikana;
C. ottaa huomioon, että direktiivin soveltamisella voitaisiin edistää merkittävästi EU:n pyrkimyksiä parantaa energiatehokkuutta sekä edistää ilmastotoimiin liittyvien tavoitteiden saavuttamista;
D. ottaa huomioon, että vähentämällä energiaan liittyvien tuotteiden ympäristövaikutuksia ekologisen suunnittelun vaiheessa ja säätämällä niiden käyttöikää ja päivitettävyyttä, korjattavuutta, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä koskevista vähimmäisperusteista voidaan luoda merkittäviä mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen;
E. ottaa huomioon, että vuoden 2018 alkuun mennessä oli käytössä 29 ekosuunnitteluasetusta, joita sovelletaan eri tuoteryhmiin, ja lisäksi on hyväksytty kolme direktiivin mukaista vapaaehtoista sopimusta;
F. toteaa, että ekosuunnitteludirektiivissä tunnustetaan vapaaehtoiset sopimukset ja muut itsesääntelytoimenpiteet vaihtoehdoiksi täytäntöönpanotoimenpiteille, kun tietyt perusteet täyttyvät; toteaa, että kaikki nykyiset vapaaehtoiset sopimukset eivät ole osoittautuneet sääntelytoimenpiteitä tehokkaammiksi;
G. toteaa, että ekosuunnittelu tuottaa taloudellista hyötyä teollisuudelle ja kuluttajille ja edistää merkittävästi unionin ilmasto-, energia- ja kiertotalouspolitiikkaa;
H. ottaa huomioon, että ekosuunnittelulainsäädäntö liittyy tiiviisti energiamerkintöjä koskevaan EU:n lainsäädäntöön ja näiden kahden direktiivin mukaisiin toimenpiteisiin, joiden odotetaan tuovan vuoteen 2020 mennessä mukanaan 55 miljardin euron vuotuiset lisätulot teollisuusalalla ja tukku- ja vähittäismyyntialalla ja arvioidaan saavan aikaan vuosittaiset 175 Mtoe:n primäärienergian säästöt vuoteen 2020 mennessä, mikä vastaa jopa puolta unionin vuoden 2020 energiansäästötavoitteesta ja vähentää riippuvuutta tuontienergiasta; toteaa, että lainsäädännöllä edistetään myös merkittävästi EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista, sillä kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vuosittain 320 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia; toteaa, että energian säästömahdollisuudet ovat vielä suuremmat pidemmällä aikavälillä;
I. ottaa huomioon, että Ecodesign Impact Accounting -raportin mukaan (Euroopan komissio, 2016) EU:n kuluttajien arvioidaan säästävän vuoteen 2020 mennessä kaikkiaan 112 miljardia euroa tai noin 490 euroa vuodessa kotitaloutta kohden;
J. ottaa huomioon, että yli 80 prosenttia energiaan liittyvien tuotteiden ympäristövaikutuksesta määritetään suunnitteluvaiheessa;
K. ottaa huomioon, että suurimmalla osalla sidosryhmistä on havaittu olevan kolme pääasiallista estettä lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon tiellä: selkeän poliittisen tuen ja suunnan puuttuminen, sääntelyprosessien hitaus ja jäsenvaltioiden markkinavalvonnan riittämättömyys;
L. ottaa huomioon, että 10–25 prosenttia markkinoilla olevista tuotteista ei ole ekosuunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien direktiivien mukaisia, mikä johtaa kymmenen prosenttia vähäisempiin energiasäästöihin ja epäreiluun kilpailuun;
M. katsoo, että nykyinen näyttämövalaistuksen vapauttaminen komission asetusten (EY) N:o 244/2009(7) ja (EU) N:o 1194/2012(8) vaatimuksista on ollut asianmukainen ja tehokas tapa ottaa huomioon teatterien ja koko viihdealan erityistarpeet ja -olosuhteet, ja sitä olisi jatkettava;
N. ottaa huomioon, että vaikka ekosuunnitteludirektiivin soveltamisala laajennettiin vuonna 2009 kattamaan kaikki energiaan liittyvät tuotteet (lukuun ottamatta liikennevälineitä), ekologista suunnittelua koskevat vaatimukset eivät vielä kata energiaa käyttämättömiä tuotteita;
O. toteaa, että EU:ssa kaikki tuotteet olisi suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että vaarallisia aineita käytetään mahdollisimman vähän, ja samalla olisi varmistettava tuotteen turvallisuus, jotta voidaan edesauttaa sen kierrätystä ja uudelleenkäyttöä ja samaan aikaan pitää yllä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkeaa tasoa;
P. toteaa, että ekosuunnitteludirektiivin mukaan sen täydentävyyden kemikaaleihin liittyvän REACH-asetuksen kanssa olisi edistettävä niiden vaikutusta ja luotava johdonmukaiset vaatimukset valmistajien sovellettaviksi; toteaa, että vaarallisten kemikaalien käyttöön ja kierrätykseen liittyviä vaatimuksia on toistaiseksi ollut vähän;
Q. toteaa, että uuden energiamerkintäasetuksen mukaista uutta tietokantaa laaditaan parhaillaan ja että joissakin jäsenvaltioissa, mutta ei kaikissa, käytetään markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmää (ICSMS);
R. toteaa, että yksi vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman (seitsemännen ympäristöohjelman) ensisijaisista tavoitteista on muuttaa unioni resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi; ottaa huomioon, että ympäristöohjelman mukaan unionin politiikalla olisi varmistettava, että unionin markkinoille saatetut ensisijaiset tuotteet ovat ”ekologisesti suunniteltuja” siten, että optimoidaan niiden resurssi- ja materiaalitehokkuus;
S. toteaa, että kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma sisältää sitoumuksen korostaa kiertotalousnäkökohtia tulevissa ekosuunnitteludirektiivissä esitettävissä tuotesuunnitteluvaatimuksissa analysoimalla järjestelmällisesti sellaisia kysymyksiä kuin korjattavuus, kestävyys, päivitettävyys, kierrätettävyys tai tiettyjen materiaalien tai aineiden tunnistaminen;
T. toteaa, että Pariisin sopimuksessa asetetaan pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä jatkaa toimia nousun rajaamiseksi alle 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna; toteaa, että EU on sitoutunut tekemään oman osuutensa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vähentämällä päästöjä kaikilla toimialoilla;
U. toteaa, että ekosuunnittelua koskevien toimenpiteiden olisi katettava tuotteiden koko elinkaari, jotta unionissa voidaan varmistaa resurssitehokkuus, kun otetaan huomioon, että yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista määräytyy suunnitteluvaiheessa, joka on siten erittäin tärkeä edistettäessä kiertotaloutta koskevia näkökohtia, kestävyyttä, päivitettävyyttä, korjattavuutta sekä tuotteen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä;
V. katsoo, että kestävämpien ja resurssitehokkaampien tuotteiden valmistamisen ohella olisi lujitettava jakamis- ja palvelutalouden periaatteita ja jäsenvaltioiden olisi otettava erityisesti huomioon pienituloiset kotitaloudet, mukaan lukien energiaköyhyyden vaarassa olevat kotitaloudet, esittäessään ohjelmia, joilla kannustetaan ottamaan käyttöön kaikkein resurssitehokkaimpia tuotteita ja palveluja;
W. toteaa, että unioni on pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen osapuoli ja että sen on näin ollen toteutettava toimia näiden vaarallisten aineiden käytön asteittaiseksi lopettamiseksi, myös rajoittamalla niiden käyttöä tuotteen suunnitteluvaiheessa;
Tehokas väline kustannustehokkaiden energiasäästöjen aikaansaamiseksi
1. katsoo, että ekosuunnitteludirektiivi on ollut onnistunut väline energiatehokkuuden parantamisessa ja johtanut kasvihuonekaasupäästöjen huomattavaan vähenemiseen ja tuottanut taloudellista hyötyä kuluttajille;
2. suosittaa, että komissio jatkaa uusien tuoteryhmien sisällyttämistä direktiiviin niiden ekosuunnittelupotentiaalin perusteella, mihin kuuluvat niin energiatehokkuus- ja materiatehokkuuspotentiaali sekä muut ympäristöä koskevat seikat, ja soveltaen direktiivin 15 artiklassa vahvistettuja menetelmiä; suosittaa, että komissio pitää nykyiset normit ajan tasalla, jotta direktiivin soveltamisalaa ja tavoitteita voidaan hyödyntää kaikilta osin;
3. korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi parantaa EU:n sisämarkkinoiden toimintaa määrittelemällä yhteiset tuotestandardit; tähdentää, että yhdenmukaistettujen tuotevaatimusten hyväksymisen jatkaminen EU:n tasolla tukee innovointia, tutkimusta ja EU:n valmistajien kilpailukykyä ja varmistaa reilun kilpailun, samalla kun vältetään tarpeetonta hallinnollista rasitusta;
4. muistuttaa, että direktiivissä edellytetään, että komissio antaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, kun tuote täyttää edellytykset eli tuotteen myyntivolyymi on merkittävä ja sillä on merkittävä ympäristövaikutus ja mahdollisuudet parantamiseen; korostaa vastuuta, joka komissiolle on annettu tämän tehtävän noudattamisessa ja sen varmistamisessa, että hyödyt kuluttajille, kiertotaloudelle ja ympäristölle todella saavutetaan, ja toteaa, että tällaisia tuotevaatimuksia voidaan soveltaa vain EU:n tasolla ja siksi jäsenvaltiot luottavat siihen, että komissio toteuttaa tarvittavat toimet;
5. katsoo, että kiertotalouteen liittyvien aloitteiden koordinointi lisäisi edelleen direktiivin tehokkuutta; kehottaa tästä syystä tekemään ekologista suunnittelua ja kiertotaloutta koskevan kunnianhimoisen suunnitelman, joka tuottaisi ympäristöetuja, tarjoaisi kestäviä kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksia myös pk-yritysten alalla ja hyödyttäisi kuluttajia; panee tässä yhteydessä merkille huomattavan potentiaalin, jota parempi resurssitehokkuus ja uusioraaka-aineiden käyttö valmistuksessa merkitsevät jätteen vähentämisen ja resurssitalouden kannalta;
6. korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi on osaa laajempaa välineistöä ja sen tehokkuus riippuu synergiasta muiden välineiden, erityisesti energiamerkintöjen, kanssa; katsoo, että olisi vältettävä sääntelyn päällekkäisyyttä;
Päätöksentekoprosessin tehostaminen
7. korostaa kuulemisfoorumin keskeistä tehtävää teollisuuden, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien kokoamisessa yhteen päätöksentekoprosessia varten ja katsoo, että tämä elin toimii hyvin;
8. on erittäin huolissaan toisinaan merkittävistä viivytyksistä täytäntöönpanotoimenpiteiden kehittämisessä ja hyväksymisessä, koska viivästykset luovat epävarmuutta talouden toimijoille, ovat merkinnee menetettyjä energiansäästömahdollisuuksia kuluttajille ja tähän liittyvässä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja voivat johtaa siihen, että hyväksytyt toimenpiteet eivät pysy teknologisen kehityksen tasalla;
9. toteaa, että täytäntöönpanon viivästykset johtuvat osittain komission käytettävissä olevien resurssien rajallisuudesta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön riittävät resurssit ekosuunnittelua koskevassa prosessissa, koska lainsäädännön tuoma EU:n lisäarvo on merkittävä;
10. kehottaa komissiota välttämään viivytyksiä täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisessä ja julkaisussa ja suosittelee, että määritellään niiden päätökseen saantia ja olemassa olevien asetusten tarkistamista koskevat selkeät määräajat ja virstanpylväät; katsoo, että ekosuunnittelun toimenpiteet olisi hyväksyttävä yksitellen ja julkaistava ne heti, kun ne on saatu päätökseen;
11. tähdentää, että on pysyttävä aikataulussa, joka on vahvistettu vuosien 2016–2019 ekologista suunnittelua koskevassa työsuunnitelmassa;
12. korostaa, että ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten on perustuttava vankkaan tekniseen analyysiin ja vaikutustenarviointeihin, joissa viitekohtana toimivat parhaat markkinoilla saatavilla olevat tuotteet tai tekniikat ja kunkin toimialan tekninen kehitys; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle sellaisiin tuotteisiin liittyvien täytäntöönpanotoimien toteuttamisen ja tarkastelun, joihin liittyy parhaat mahdollisuudet sekä primäärienergian säästämisen että kiertotalouden osalta;
13. toteaa, että ekosuunnitteludirektiivissä sallitaan vapaaehtoisten sopimusten käyttö; korostaa, että vapaaehtoisia sopimuksia voidaan käyttää täytäntöönpanotoimenpiteiden sijasta, kun kyseiset sopimukset kattavat selvästi suurimman osan markkinoista, ja niillä pystytään takaamaan vähintään samantasoinen ympäristötehokkuus; korostaa, että niiden avulla olisi taattava päätöksenteon nopeutuminen; katsoo, että vapaaehtoisten sopimusten valvonnan tehokkuutta olisi parannettava ja että olisi varmistettava kansalaisyhteiskunnan asianmukainen osallistuminen; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission suositukseen (EU) 2016/2125 toimialan toteuttamia itsesääntelytoimia koskevista suuntaviivoista ja pyytää komissiota valvomaan tiukasti mahdollisia ekosuunnitteludirektiivin nojalla tunnustettuja vapaaehtoisia sopimuksia;
14. kannustaa integroimaan tekniikan oppimiskäyrät energiaan liittyvien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevaan menetelmään, jotta voidaan ennakoida asetusten voimaantuloon mennessä tapahtuvia teknologisia parannuksia ja varmistaa, että asetukset pysyvät ajan tasalla;
15. kehottaa komissiota sisällyttämään ekologisen suunnittelun toimenpiteisiin tarvittaessa arviointeja mikromuovien vapautumisesta vesiympäristöön; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön mikrohiukkasten suodattimia koskevia pakollisia vaatimuksia kotitalouksien pesukoneita ja pesu- ja kuivauskoneita varten ekologisen suunnittelun toimenpiteiden tarkistuksessa;
Energiasäästöistä resurssitehokkuuteen
16. toistaa vaatimuksensa siitä, että tuotteiden kiertotalousnäkökohdille on annettava uutta pontta, ja katsoo, että ekosuunnitteludirektiivi tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia parantaa resurssitehokkuutta ja että näitä mahdollisuuksia ei vieläkään hyödynnetä;
17. katsoo tästä syystä, että ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanossa on – jatkuvien energiatehokkuuden parantamiseen pyrkivien ponnistelujen lisäksi – nyt tartuttava järjestelmällisesti sen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden koko elinkaareen asettamalla resurssitehokkuuden vähimmäisperusteet, jotka kattavat muun muassa kestävyyden, vahvuuden, korjattavuuden ja päivitettävyyden, mutta myös jakamispotentiaalin, uudelleenkäytön, skaalattavuuden, kierrätettävyyden, uudelleenvalmistusmahdollisuuden, kierrätettyjen raaka-aineiden tai uusioraaka-aineiden sisällön ja kriittisten raaka-aineiden käytön;
18. katsoo, että kutakin tuoteryhmää koskevien kiertotalousperusteiden valinnan on oltava hyvin eriteltyä ja selvästi ja objektiivisesti määriteltyä, samalla kun perusteiden on oltava helposti mitattavissa ja täytettävissä kohtuullisin kustannuksin, jotta voidaan varmistaa, että direktiivi pysyy täytäntöönpanokelpoisena;
19. kehottaa suorittamaan järjestelmällisesti syvällisiä analyyseja kiertotalouteen liittyvien näkökohtien mahdollisuuksista sellaisten valmistelevien tutkimusten vaiheessa, jotka koskevat kutakin tuoteluokkaa koskevaan ekologiseen suunnitteluun liittyviä erityisiä toimia;
20. pitää tärkeänä, että valmistajat antavat selkeät ja objektiiviset ohjeet, jotta käyttäjät ja riippumattomat korjaamot voivat korjata tuotteita helpommin ilman erikoisvälineistöä; korostaa, että on myös tärkeää antaa mahdollisuuksien mukaan tietoa varaosien saatavuudesta ja tuotteiden käyttöiästä;
21. korostaa mahdollista hyötyä, jota voidaan saavuttaa keskittymällä energian käytön ohella muihin ympäristönäkökohtiin, kuten vaarallisiin kemikaaleihin, mikromuovien vapautumiseen, jätteiden syntymiseen ja materiaalien käyttöön, ja kehottaa käyttämään direktiivin mukaisia välineitä avoimuuden parantamiseksi kuluttajien kannalta;
22. toteaa, että yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksesta määräytyy suunnitteluvaiheessa, ja katsoo siksi, että huolta aiheuttavat aineet voidaan välttää, korvata tai niitä voidaan rajoittaa suurelta osin juuri kyseisessä vaiheessa; korostaa, että kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien, taikka myrkyllisten tai erityistä huolta aiheuttavien aineiden, kuten pysyvien orgaanisten yhdisteiden ja hormonaalisten haitta-aineiden, käyttöä on tarkasteltava ekosuunnittelun laajennettujen perusteiden mukaisesti, jotta voidaan rajoittaa niiden käyttöä tai tarvittaessa korvata ne tai ainakin varmistaa, että nämä aineet voidaan poistaa/erottaa tuotteesta sen elinkaaren lopussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden unionin tasolla kyseisille aineille vahvistettujen yhdenmukaistettujen oikeudellisten vaatimusten soveltamista;
23. vetoaa, ettei energiaan liittyville tuotteille luotaisi sellaisia ekologiseen suunnitteluun liittyviä vaatimuksia, joiden täyttämisestä aiheutuisi vaikeuksia eurooppalaisille tuottajille, koskien erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden mahdollisuudet patentoitujen tekniikoiden suhteen ovat huomattavasti vähäisemmät kuin markkinajohtajilla;
24. pitää tässä yhteydessä myönteisenä ekologista suunnittelua koskevaa työsuunnitelmaa vuosiksi 2016–2019, johon sisältyy vaatimusten ja materiaalien käytön tehokkuuden kehittämistä koskevia sitoumuksia ja jolla tuetaan uusioraaka-aineiden käyttöä, ja kehottaa komissiota saamaan tämän työn mahdollisimman pian päätökseen; katsoo, että tällaisten vaatimusten olisi oltava tuotekohtaisia ja perustuttava vakaisiin analyyseihin, niissä olisi keskityttävä aloihin, joilla on selkeää parannuspotentiaalia, ja markkinavalvontaviranomaisten olisi kyettävä valvomaan ja tarkistamaan niiden täytäntöönpanoa; katsoo, että olisi edistettävä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätystä koskevia huippuinnovaatioita, kun määritellään parhaita käytäntöjä ja vanhojen ja käynnissä olevien tutkimusten tulosten käyttöä;
25. pitää yhä tärkeämpänä menestystekijänä resurssitehokkuuden saavuttamisen kannalta, että kehitetään järjestelmään perustuva malli, jossa otetaan huomioon tuotteen lisäksi koko järjestelmä, jota sen toimintaan tarvitaan ekologisen suunnittelun prosessissa, ja kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavaan ekologista suunnittelua koskevaan työohjelmaan enemmän tällaisia järjestelmätason mahdollisuuksia;
26. katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota vedenkäyttöön liittyviin tuotteisiin, sillä niissä voitaisiin saavuttaa merkittäviä ympäristöön liittyviä hyötyjä ja säästöjä kuluttajille;
27. kehottaa komissiota edistämään myös kaivosjätteen sisältämien kriittisten raaka-aineiden hyödyntämistä;
28. panee merkille, että komissio on lykännyt tieto- ja viestintätekniikkaa, kuten matka- ja älypuhelimia, koskevia toimia lisäarviointeja odotettaessa ja ottaen huomioon tämän tuoteryhmän nopeat teknologiset muutokset; katsoo kuitenkin, että näissä tuotteissa, joita myydään suuria määriä ja jotka vaihdetaan usein, on selkeää parannuspotentiaalia etenkin, kun kyse on resurssitehokkuudesta, ja että tästä syystä niihin olisi sovellettava ekologista suunnittelua koskevia vaatimuksia ja sääntelyprosessia olisi pyrittävä hiomaan; korostaa, että on arvioitava huolellisesti, miten voidaan parantaa sellaisten tuoteryhmien ekosuunnittelua, joiden korjattavuus ja varaosien korvaaminen ovat tärkeitä ekosuunnittelun parametrejä;
29. korostaa, että korjattavuutta on helpotettava tarjoamalla tuotteen kokonaishintaan nähden kohtuuhintaisia varaosia koko tuotteen elinkaaren ajan;
30. muistuttaa edellyttäneensä unionin tuotepolitiikan laajaa uudelleen tarkastelua, jotta voidaan paneutua resurssitehokkuutta koskeviin näkökohtiin; pyytää tässä yhteydessä komissiota arvioimaan, voitaisiinko nykyisiä ekosuunnittelun menetelmiä soveltaa energiaan liittyvien tuotteiden ohella muihin tuoteryhmiin, ja antamaan tarvittaessa uusia lainsäädäntöehdotuksia;
31. painottaa, että kierrätettyjen tai uusioraaka-aineiden käytön varmistamiseksi korkealaatuisten uusioraaka-aineiden saatavuus ja näiden raaka-aineiden markkinoiden toimivuus on ratkaisevan tärkeää, ja siksi olisi luotava hyvin toimivat uusioraaka-aineiden markkinat;
32. painottaa, että on tärkeää osoittaa tuottajien vastuu, laajentaa takuuaikoja ja -ehtoja ja velvoittaa valmistajat ottamaan unionin lainsäädännön mukaisesti vastuu tuotteen jätehuollosta, kun tuote on elinkaarensa jätevaiheessa, edistää korjattavuutta, päivitettävyyttä, modulaarisuutta ja kierrätettävyyttä sekä varmistaa, että raaka-aineet ja jätehuolto säilyvät unionissa;
33. pyytää pidentämään kestokulutustavaroiden vähimmäistakuuta;
Markkinavalvonnan parantaminen
34. vaatii, että on tehostettava sisämarkkinoille tuotujen tuotteiden valvontaa parantamalla jäsenvaltioiden välistä sekä komission ja kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinointia ja huolehtimalla markkinavalvontaviranomaisten riittävistä taloudellisista resursseista;
35. kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön digitaalinen tuoteseloste (”tuotepassi”), kuten neuvosto ehdotti 18. joulukuuta 2017 antamissaan ekoinnovointia ja kiertotalouteen siirtymistä koskevissa päätelmissä; toteaa sen olevan väline, jolla voitaisiin ilmoittaa tuotteessa käytetyt materiaalit ja ainesosat ja joka helpottaisi markkinavalvontaa;
36. vaatii johdonmukaisempaa ja kustannustehokkaampaa markkinavalvontajärjestelmää koko unioniin, jotta varmistetaan ekosuunnitteludirektiivin noudattaminen, ja esittää seuraavat suositukset:
–
Kansallisia viranomaisia on vaadittava käyttämään ICSMS-tietokantaa, jotta ne voivat jakaa ekosuunnitteluasetusten kattamista kaikista tuotteista toteutettujen vaatimustenmukaisuustarkastusten ja testausten kaikkia tuloksia; tietokannan olisi sisällettävä kaikki asiaa koskevat tiedot vaatimusten mukaisista ja vaatimustenvastaisista tuotteista, jotta vältetään tarpeeton testaus toisessa jäsenvaltiossa, ja sen olisi oltava helppokäyttöinen ja helposti saatavilla.
–
Energiamerkittyjen tuotteiden yleinen tuotetietokanta on laajennettava koskemaan kaikkia tuotteita, joihin sovelletaan ekosuunnitteluasetuksia.
–
Kansallisia viranomaisia on vaadittava laatimaan erityisiä suunnitelmia markkinavalvontatoiminnasta ekosuunnittelun alalla ja ilmoittamaan niistä muille jäsenvaltioille ja komissiolle asetuksen (EY) N:o 765/2008(9) mukaisesti; jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä näihin suunnitelmiin pistotarkastuksia.
–
On käytettävä nopeita seulontamenetelmiä sellaisten tuotteiden havaitsemiseen, jotka eivät noudata asetusten vaatimuksia, ja menetelmät on laadittava yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa ja jaettava julkisten elinten kanssa.
–
Komissio harkitsee, määritetäänkö vähimmäisosuus, joka markkinoilla olevista tuotteista on testattava, laatii valtuudet omaa riippumatonta markkinavalvontaa varten ja antaa tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia.
–
On otettava käyttöön rangaistustoimenpiteitä, kuten oikeasuhteiset seuraamukset valmistajille, jotka eivät noudata vaatimuksia, sen mukaisesti, miten vaatimustenvastaisuus vaikuttaa koko Euroopan markkinoihin, ja jopa lakisääteisen takuuajan jälkeen maksettavat korvaukset kuluttajille, jotka ovat ostaneet vaatimustenvastaisia tuotteita, mukaan lukien kollektiiviset oikeussuojakeinot.
–
On kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n ulkopuoliseen tuontiin ja verkossa myytäviin tuotteisiin.
–
On varmistettava yhdenmukaisuus sääntöjen ja menettelyjen vahvistamista tuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa varten koskevan komission asetusehdotuksen (COM(2017)0795) kanssa, sillä sen soveltamisalaan kuuluu tuotteita, joita säännellään ekosuunnitteludirektiivillä; kannattaa tässä yhteydessä yhteisen testauksen helpottamista EU:n tasolla;
37. korostaa asiaankuuluvien ja selvästi määriteltyjen ja yhdenmukaistettujen testausstandardien merkitystä ja tähdentää, että olisi kehitettävä testiprotokollia, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin todellisia olosuhteita; korostaa, että testausmenetelmien olisi oltava vahvoja ja ne olisi suunniteltava ja pantava täytäntöön siten, että voidaan sulkea pois tulosten manipulointi tai tarkoituksellinen tai tahaton parantelu; katsoo, että testeistä ei saisi aiheutua kohtuutonta rasitetta yrityksille, etenkin kun otetaan huomioon pk-yritykset, joilla ei ole vastaavia valmiuksia kuin niiden suuremmilla kilpailijoilla; pitää myönteisenä komission asetusta (EU) 2016/2282 tarkastusmenettelyissä sallittujen poikkeamien käytön osalta;
38. kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita niiden lainvalvontatyössä ja tehostamaan yhteistyötä, kun havaitaan, että tuote on vaatimustenvastainen; korostaa, että valmistajat ja maahantuojat tarvitsevat ohjeet yksityiskohtaisista vaatimuksista, jotka liittyvät markkinavalvontaviranomaisten tarvitsemiin asiakirjoihin;
Muita suosituksia
39. korostaa tarvetta varmistaa ekosuunnitteluasetusten ja horisontaalisten asetusten, kuten kemikaaleja ja jätteitä koskevan unionin lainsäädännön, mukaan lukien Reach-asetus sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua ja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tiettyjä vaarallisia aineita koskevat direktiivit, yhdenmukaisuus ja lähentyminen, ja korostaa tarvetta lisätä ympäristöä säästävien julkisten hankintojen ja EU-ympäristömerkin välistä synergiaa;
40. korostaa ekosuunnitteludirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin välistä yhteyttä; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan tehokkaiden tuotteiden ja palvelujen markkinoille saattamiseen ja nopeuttamaan niin tarkastuksia kuin neuvontaa; katsoo, että parantamalla energiaan liittyvien tuotteiden ekosuunnittelua voidaan puolestaan vaikuttaa myönteisesti rakennusten energiatehokkuuteen;
41. korostaa tarvetta antaa suurelle yleisölle ja erityisesti tiedotusvälineille selkeitä tietoja ekologisen suunnittelun eduista ennen toimenpiteen julkistamista ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ennakkotietoa ekosuunnittelun toimenpiteiden eduista kiinteänä osana näiden toimenpiteiden hyväksymisprosessia ja toimimaan aktiivisemmin sidosryhmien kanssa, jotta parannetaan ihmisten ymmärrystä lainsäädännöstä;
42. korostaa, että kestävään kiertotalouteen siirtymiseen ei ainoastaan liity monia mahdollisuuksia vaan myös sosiaalisia haasteita; toteaa, että koska ketään ei saa jättää ulkopuolelle, komission ja jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota energiaköyhyyden vaarassa oleviin pienituloisiin kotitalouksiin esittäessään ohjelmia resurssitehokkaimpien tuotteiden käyttöönottoon kannustamiseksi; katsoo, että tällaiset ohjelmat eivät saisi haitata innovointia, vaan valmistajien olisi jatkossakin voitava tarjota kuluttajille laaja kirjo laadukkaita tuotteita; katsoo myös, että olisi suosittava sellaisten energiaa koskevien ja vettä käyttävien tuotteiden markkinoille pääsyä, joilla pystytään parantamaan resurssitehokkuutta ja joista aiheutuu säästöä kuluttajille;
43. kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita näyttämään hyvää esimerkkiä ja laatimaan ja soveltamaan täysipainoisesti kiertotaloutta ja ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja koskevia strategioita, jotta etusijalle voidaan asettaa hyviksi osoittautuneet kestävät tuotteet, kuten ekomerkinnällä varustetut tuotteet, ja jotta voidaan soveltaa kaikissa investoinneissa tiukimpia resurssitehokkuuden normeja ja edistää ympäristöystävällisten hankintojen laajaa hyödyntämistä, myös yksityisellä sektorilla;
o o o
44. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
Komission asetus (EY) N:o 244/2009, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY täytäntöönpanemisesta ympärisäteilevien kotitalouslamppujen ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta (EUVL L 76, 24.3.2009, s. 3).
Komission asetus (EU) N:o 1194/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY täytäntöönpanemisesta suunnattujen lamppujen, loistediodilamppujen ja niihin liittyvien laitteiden ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta (EUVL L 342, 14.12.2012, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).
Reagointi työsuhteiden epävarmuutta ja määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä koskeviin vetoomuksiin
129k
46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. toukokuuta 2018 reagoinnista työsuhteiden epävarmuutta ja määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä koskeviin vetoomuksiin (2018/2600(RSP))
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan, 155 artiklan 1 kohdan ja 352 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan 4 ja 30 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 ja 32 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15. joulukuuta 1997 annetussa neuvoston direktiivissä 97/81/EY(1) (osa‑aikatyötä koskeva direktiivi) olevat syrjinnän ja väärinkäytön torjumista koskevat toimenpiteet,
– ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY(2) (määräaikaista työtä koskeva direktiivi),
– ottaa huomioon tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY(3) (työaikadirektiivi),
– ottaa huomioon vuokratyöstä 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY(4),
– ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/38/EY(5) (yritysneuvostodirektiivi),
– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 98 järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamisesta ja osa-aikatyötä koskevan yleissopimuksen nro 175,
– ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman työoloista ja epävarmoista työsuhteista(6),
– ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston marraskuussa 2017 julkistaman tutkimuksen, joka koskee määräaikaisia työsopimuksia, työsuhteiden epävarmuutta, työntekijöiden perusoikeuksia ja unionin työoikeutta(7),
– ottaa huomioon lukuisat vetoomukset, jotka koskevat määräaikaista työtä koskevan direktiivin rikkomista julkisella sektorilla(8), nollatuntisopimuksilla palkattujen työntekijöiden epävarmoja työolosuhteita yksityisellä sektorilla(9), ammattiliittojen edustusta ja sosiaaliturvajärjestelmien eroavaisuuksia(10) sekä väliaikaisten sopimusten yleistymisen vastustamista(11),
– ottaa huomioon komission uuden ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan työviranomaisen perustamisesta (COM(2018)0131), ja ehdotuksen neuvoston suositukseksi sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta (COM(2018)0132),
– ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan 22. marraskuuta 2017 järjestämän, määräaikaisissa tai epävarmoissa työsuhteissa olevien työntekijöiden oikeuksien suojelua koskevan kuulemistilaisuuden tulokset,
– ottaa huomioon työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista 14. lokakuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/533/ETY(12),
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi avoimista ja ennakoitavista työoloista Euroopan unionissa ja jolla kumotaan neuvoston direktiivi 91/533/ETY (COM(2017)0797),
– ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen aiheesta ”Reagointi työsuhteiden epävarmuutta ja määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä koskeviin vetoomuksiin” (O-00054/2018 – B8‑0022/2018),
– ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että määrä- ja osa-aikaisten sopimusten määrä on säästöpolitikan ja työntekijöiden oikeuksien karsimisen myötä kasvanut unionissa viidentoista viime vuoden aikana, mikä on lisännyt epävarmuutta ja työmarkkinoiden epävakautta; katsoo, että tarvitaan tehokasta politiikkaa, jotta voidaan kattaa erilaiset työsuhdemuodot ja varmistaa työntekijöiden riittävä suojelu;
B. toteaa, että epävarmat työolosuhteet johtuvat työntekijöiden oikeuksien tehokkaan suojelemisen puutteista, joita ilmenee sääntelyn kaikilla tasoilla, mukaan lukien unionin primaarioikeus ja johdettu oikeus ja jäsenvaltioiden kansalliset lait; katsoo, että erilaisia työsuhdelajeja koskevia vetoomuksia käsiteltäessä olisi otettava huomioon sen maan kansallinen lainsäädäntö, josta vetoomus on esitetty, ja asiaa koskeva unionin oikeus; toteaa, että unionin sosiaali- ja työllisyyspolitiikka perustuu toissijaisuusperiaatteeseen;
C. toteaa, että poliittista reagointia on mukautettava siihen, että työsuhteiden epävarmuus on dynaaminen näkökohta, joka vaikuttaa kaikkiin työsuhteisiin; toteaa, että epävarmoja työsuhteita on torjuttava yhdennetyllä ja monitasoisella poliittisella paketilla, jolla edistetään osallistavia ja vaikuttavia työelämän normeja sekä tehokkaita toimenpiteitä, joilla varmistetaan yhdenvertaisuuden periaatteen noudattaminen;
D. katsoo, että epävarmoihin työsuhteisiin johtavia epäoikeudenmukaisia työsuhdekäytänteitä olisi torjuttava tehokkaasti soveltaen perustana myös ihmisarvoista työtä koskevaa ILO:n ohjelmaa, jossa tarkastellaan työpaikkojen luomista, oikeuksia työpaikalla, sosiaalista suojelua ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja jonka kaikenkattavana tavoitteena on sukupuolten tasa‑arvo;
E. toteaa, että Eurostatin ja Eurofoundin keräämät tiedot ei-vapaaehtoisista väliaikaisista työsuhteista, väliaikaisten työsuhteiden sukupuoli- ja ikäjakauman eroista sekä osa-aikaisten työntekijöiden huomattavan osuuden alityöllistymisestä osoittavat epätavanomaisten ja epätyypillisten työsuhteiden olevan yleistymässä; toteaa sukupuolittain ja iän mukaisesti eriteltyjen työttömyystietojen osoittavan, että työttömyys on alimmillaan sitten vuoden 2009;
F. toteaa useiden unionin jäsenvaltioiden havainneen vuosien mittaan, että epätyypillisten ja väliaikaisten työsopimusten määrä on kasvanut merkittävästi niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, kun oikeudellisessa järjestelmässä ei ole tehokkaiden ja oikeasuhteisten korjauskeinojen puutteessa kyetty asianmukaisesti estämään määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöä eikä päättämään niitä koskevista seuraamuksista; katsoo tämän heikentäneen unionin työlainsäädännön eheyttä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä;
G. toteaa, että unionin lainsäädännössä on kattava kehys, jolla olisi hillittävä tietynlaisiin työsuhteisiin liittyvää epävarmuuden riskiä ja johon kuuluvat esimerkiksi määräaikaisia sopimuksia koskeva direktiivi, osa‑aikatyötä koskeva direktiivi, väliaikaista työtä koskeva direktiivi, työaikadirektiivi, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskeva direktiivi, henkilöiden yhdenvertaista kohtelua koskeva direktiivi sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskeva direktiivi;
H. toteaa, että komissio on viivästyttänyt huomattavasti unionin työmarkkinalainsäädännön rikkomista koskevien rikkomusmenettelyjen käsittelyä, mikä on mahdollistanut määräaikaisten sopimusten väärinkäytön ja työntekijöiden oikeuksien polkemisen jatkumisen jo vuosien ajan;
I. toteaa, että viimeaikaisissa tiedoissa, jotka liittyvät määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöä julkisella sektorilla koskeviin vetoomuksiin, on korostettu eräiden väliaikaisten työntekijöiden tilannetta, kun heidät palkannut julkinen elin oli erottanut heidät, ja mainittu, että sittemmin annetuissa ratkaisuissa näitä työntekijöitä on pidetty määräaikaisten sopimusten väärinkäytön uhreina; toteaa tämän rikkovan EAY:n, UNICEn ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annettua direktiiviä 1999/70/EY;
J. toteaa, että työolosuhteet vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen, koska kukin niistä on antanut erityistä työsopimuksiin sovellettavaa lainsäädäntöä;
K. toteaa vetoomusvaliokunnan kuulleen vahvaa näyttöä epävarmojen työsuhteiden yleistymisestä;
L. katsoo, että nollatuntisopimuksilla työskenteleviä on pidettävä unionin oikeuden mukaisina työntekijöinä, sillä he työskentelevät jonkun toisen alaisuudessa ja saavat työstään palkkaa, joten on sovellettava unionin sosiaalilainsäädäntöä;
M. toteaa, että epävarmat työsuhteet, mukaan lukien nollatuntisopimukset, johtavat riittämättömään sosiaalisen suojelun saatavuuteen ja vesittävät oikeuden neuvotella kollektiivisesti, etenkin kun on kyse etuuksista ja perusteettomalta irtisanomiselta suojelemisesta; toteaa näiden työsuhteiden haittaavan myös urakehitystä ja koulutusta; toteaa epävarmojen työsuhteiden johtavan yleiseen elämän epävarmuuteen;
N. toteaa, että naiset tekevät todennäköisemmin osa- tai määräaikaista työtä tai matalapalkkasopimuksia, joten heillä on suurempi epävarmojen työsuhteiden riski, mikä johtuu työmarkkinoilla ilmenevästä syrjinnästä; katsoo tämän hidastavan sukupuolten palkka- ja eläkekuilun torjumista ja poistamista;
1. katsoo epävarmojen työsuhteiden tarkoittavan työllisyyttä, joka johtuu muun muassa väliaikaisten työsuhteiden väärinkäytöstä, joka on vastoin työolosuhteita koskevia kansainvälisiä normeja, työntekijöiden oikeuksia ja unionin oikeutta; korostaa, että epävarmat työsuhteet merkitsevät suurempaa altistumista sosioekonomiselle haavoittuvuudelle, riittämättömiä resursseja ihmisarvoiseen elämään ja riittämätöntä sosiaalista suojelua;
2. korostaa, että on erotettava toisistaan epätyypillinen työsuhde ja epävarmojen työsuhteiden olemassaolo; korostaa, että käsitteitä epätyypillinen ja epävarma ei voida käyttää synonyymeina;
3. ottaa huomioon parlamentin 4. heinäkuuta 2017 antaman työoloja, epävarmoja työsuhteita ja vastaanotettuja vetoomuksia koskevan päätöslauselman ja korostaa, että epävarmuuden riski riippuu sopimuksen lajin ohella seuraavista tekijöistä:
–
työsuhdeturva on vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan, mikä johtuu työn tilapäisestä luonteesta, joka ilmenee esimerkiksi vastentahtoista ja usein marginaalista osa-aikatyötä koskevina sopimuksina tai joissakin jäsenvaltioissa epämääräisinä työaikoina ja muuttuvina työtehtävinä keikkatyötä tehtäessä;
–
vähäinen irtisanomissuoja ja riittämätön sosiaaliturva irtisanottaessa;
–
kunnolliseen elintasoon riittämätön palkka;
–
sosiaaliturvaoikeudet tai sosiaalietuudet ovat vähäiset tai niitä ei ole ollenkaan;
–
suojelu syrjintää vastaan on vähäistä tai sitä ei ole ollenkaan;
–
etenemismahdollisuudet työmarkkinoilla tai urakehitys- ja koulutusmahdollisuudet ovat vähäiset tai niitä ei ole ollenkaan;
–
kollektiiviset oikeudet ovat vähäiset ja oikeutta työntekijöiden edustukseen rajoitetaan;
–
työympäristö ei täytä terveyttä ja turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia;
4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan epävarmoja työsuhteita, kuten nollatuntisopimuksia, varmistamalla, että kehitetään uusia välineitä, noudatetaan johdonmukaisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja pannaan unionin lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö konkreettisesti täytäntöön kansallisella tasolla, jotta voidaan korjata ihmisarvoista työtä koskevat puutteellisuudet ja soveltaa oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kaikkien työmarkkinaosapuolten, etenkin ammattiliittojen, ja asianomaisten sidosryhmien kanssa ja edistämään laadukkaita ja turvallisia työpaikkoja, joista maksetaan hyvää palkkaa, jotta voidaan muun muassa tiukentaa työsuojelutarkastuksia;
5. kehottaa komissiota toteuttamaan viipymättä lainsäädännöllisiä toimia, jotta puututtaisiin tehokkaasti epävarmoihin työsuhteisiin johtaviin työllistämiskäytänteisiin;
6. kehottaa komissiota vauhdittamaan toimiaan työsopimusten epäoikeudenmukaisten ehtojen lopettamiseksi siten, että puututaan kaikkiin väärinkäytöksiin ja porsaanreikiin; ottaa huomioon avoimia ja ennakoitavia työoloja koskevan uuden direktiiviehdotuksen, jolla pyritään vahvistamaan uusia oikeuksia kaikille työntekijöille ja erityisesti parantamaan uudentyyppisissä ja vakiintumattomissa työsuhteissa olevien työntekijöiden oikeuksia, samalla kun rajoitetaan työnantajiin kohdistuvaa rasitusta ja huolehditaan työmarkkinoiden mukautuvuuden säilymisestä;
7. pitää erityisen myönteisinä määräyksiä, jotka koskevat oikeutta hakea ylimääräistä työtä, yksinoikeuslausekkeiden kieltämistä, yhteensopimattomuuslausekkeiden rajoittamista ja oikeutta saada tietoja työn alkamisesta kohtuullisessa ajassa etukäteen;
8. korostaa, että työaikadirektiiviä voidaan soveltaa ja on sovellettava nollatuntisopimuksia tehneisiin työntekijöihin, jotka kuuluvat siten vähimmäislepoajan ja enimmäistyöajan piiriin;
9. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon ILO:n indikaattorit, kun määritetään työsuhteen olemassaoloa keinona paneutua epävarman työsuhteen tarjoaman suojelun puutteellisuuteen;
10. toteaa, että sosiaalisen suojelun saatavuus on ratkaisevan tärkeää niin työntekijöiden taloudellisen ja sosiaalisen turvan kuin työpaikkoja ja kestävää kasvua luovien työmarkkinoiden moitteettoman toimivuuden kannalta;
11. korostaa, että on varmistettava tarkastukset, jotta väliaikaisin tai joustavin sopimusjärjestelyin palkatut työntekijät saavat vähintään saman suojelun kuin muut työntekijät; toteaa, että tarvitaan kohdennettuja toimia, joissa hyödynnetään ILO:n nykyisiä välineitä erityisessä epävarmojen työsuhteiden vastaisessa kampanjassa, ja että on harkittava huolellisesti, tarvitaanko uusia sitovia välineitä ja oikeudellisia toimenpiteitä, joilla rajoitettaisiin ja vähennettäisiin epävarmoja työsuhteita ja tehtäisiin niitä koskevista työsopimuksista vähemmän houkuttelevia työnantajille;
12. on vahvasti sitä mieltä, että määräaikaisten työsopimusten uudistamista koskevat olosuhteet on arvioitava kattavasti, koska työntekijältä edellytetyt palvelut eivät voineet täyttää pelkästään väliaikaisia tarpeita, mikä osoittaa, että on rikottu direktiiviin 1999/70/EY liittyvän puitesopimuksen lauseketta 5;
13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan poikkeuksitta, että noudatetaan periaatetta, jonka mukaan samasta työstä maksetaan samalla työpaikalla sama palkka;
14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan epävarmoja työsuhteita koskevan lainsäädännön sukupuolivaikutuksia; katsoo, että lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet on kohdennettava epävarmoissa työsuhteissa olevien naisten tarpeisiin, sillä muuten kielteiset vaikutukset kohdistuvat edelleen kohtuuttomasti näissä työsuhteissa jo nyt yliedustettuina oleviin naisiin;
15. muistuttaa, että määräaikaisia sopimuksia koskevaan puitesopimukseen liittyvä direktiivi 1999/70/EY perustuu sille olettamukselle, että määräämättömäksi ajaksi tehdyt työsopimukset ovat työsuhteiden yleisin muoto ja määräaikaiset sopimukset taas vain tiettyjä aloja taikka tiettyjä ammatteja ja toimintaa koskeva työsuhteiden ilmenemismuoto;
16. paheksuu sellaista määräaikaisten työsopimusten uudistamista, jolla pyritään täyttämään tarpeita, jotka eivät ole luonteeltaan väliaikaisia vaan määräaikaisia ja pysyviä, ja joka siten merkitsee direktiivin 1999/70/EY rikkomista;
17. panee merkille, että unionin tuomioistuin on todennut, että määräaikaisten työsopimusten muuntaminen toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi on toimenpide, jolla ehkäistään tällaisten sopimusten väärinkäyttöä ja poistetaan lopullisesti väärinkäytön seuraukset, ja joka on näin ollen unionin oikeuden vaatimusten mukainen(13);
18. tähdentää, että määräaikaisten työsopimusten muuntamista toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi on pidettävä toimenpiteenä, jolla ehkäistään tehokkaasti määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, ja kaikkien jäsenvaltioiden on sisällytettävä tämä asia selvästi ja johdonmukaisesti työlainsäädäntöönsä ja asetettava seuraamuksia sen rikkomisesta;
19. korostaa, että kun työntekijä on joutunut direktiivin 1999/70/EY vastaisen määräaikaisten sopimusten väärinkäytön uhriksi, määräaikaisen työsopimuksen muuntaminen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi ei vapauta jäsenvaltiota velvoitteesta asettaa seuraamuksia kyseisen väärinkäytön vuoksi eikä se rajoita asianomaisen työntekijän mahdollisuutta hakea korvauksia mahdollisista aiemmista vahingoista;
20. korostaa, että jos jäsenvaltio päättää rangaista unionin oikeuden vastaisesta väliaikaisen työntekijän syrjinnästä tai häntä koskevasta väärinkäytöstä myöntämällä asianomaiselle työntekijälle korvauksia, korvausten on joka tapauksessa oltava asianmukaisia ja vaikuttavia ja korvattava kaikki aiheutuneet vahingot;
21. korostaa, että jäsenvaltion sosiaalipoliittisiin valintoihin vaikuttavat budjettinäkökohdat eivät oikeuta pidättymään tehokkaista toimenpiteistä, joilla ehkäistään peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä ja asetetaan seuraamuksia tällaisesta väärinkäytöstä; korostaa, että on hyväksyttävä täysin unionin lainsäädännön mukaisesti tehokkaita toimenpiteitä, joilla neutraloidaan työntekijöiden oikeuksien loukkaamisesta heille koituvat seuraukset;
22. paheksuu sitä, että on vähennetty työntekijöitä, joita toimivaltaiset oikeusviranomaiset pitävät direktiivin 1999/70/EY vastaisen määräaikaisten sopimusten väärinkäytön uhreina; on vahvasti sitä mieltä, että peräkkäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäyttötapauksissa voidaan soveltaa toimenpidettä, jolla annetaan työntekijöille vaikuttavat ja vastaavat takeet suojelusta, jotta väärinkäytöstä voidaan asettaa asianmukainen seuraamus, voidaan neutraloida unionin oikeuden rikkomisesta uhreille koituneet seuraukset ja turvata uhreiksi joutuneiden työntekijöiden asema;
23. kehottaa jäsenvaltioita parantamaan epätavanomaisten työsuhteiden normeja esittämällä vähintäänkin minimivaatimukset sosiaalisesta suojelusta, vähimmäispalkkatasoista sekä koulutus- ja kehitysmahdollisuuksista;
24. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla huolehditaan epävirallisessa taloudessa työskenteleviä koskevien olennaisten periaatteiden ja työoikeuksien noudattamisesta, edistämisestä ja konkretisoimisesta; kehottaa myös ottamaan käyttöön uusia mekanismeja tai tarkastelemaan nykyisiä mekanismeja, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat kansallisten lakien ja säädösten mukaisia, ja tunnustamaan ja virallistamaan kyseiset työsuhteet, jotta voidaan helpottaa näiden työntekijöiden siirtymistä viralliseen talouteen;
25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.