Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 67 artiklan 4 kohdan sekä 81 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 19 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan,

–  ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston teettämän tutkimuksen kauppaoikeuden alan osaamisen kehittämisestä jäsenvaltioissa (”Building competence in commercial law in the Member States”),

–  ottaa huomioon vuoden 2018 EU:n oikeusalan tulostaulun,

–  ottaa huomioon Euroopan juridisen koulutusverkoston vuonna 2016 hyväksymät oikeusalan koulutuksen periaatteet(1),

–  ottaa huomioon yksityisoikeudellista yhteistyötä koskevan unionin säännöstön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0396/2018),

A.  toteaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa vahvistettu oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin on yksi oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian kunnioittamisen perustavanlaatuisista takeista ja olennainen osa kaikkia siviilioikeudellisia menettelyjä;

B.  katsoo, että eurooppalaisen nopeutetun siviilioikeudellisen menettelyn käyttöönotto voisi edistää kansallisten menettelyjen uudistamista ja tasapuolisten toimintaedellytysten toteutumista yrityksille sekä lisätä talouskasvua tarjoamalla vaikuttavat ja tehokkaat oikeusjärjestelmät ja että se voisi samalla myös parantaa oikeussuojan saatavuutta unionissa sekä myötävaikuttaa unionin perusvapauksien takaamiseen;

C.  ottaa huomioon, että vuoden 2018 oikeusalan tulostaulu osoitti, että oikeusavun saatavuudella ja oikeudenkäyntimaksujen suuruudella on merkittävä vaikutus erityisesti vähävaraisten kansalaisten oikeussuojan saatavuuteen;

D.  ottaa huomioon, että oikeudellista yhteistyötä on edistetty, tuettu ja kannustettu useilla unionin johdettuun oikeuteen sisältyvillä menettelysäädöksillä, mukaan lukien vähäisiä vaatimuksia koskeva asetus, oikeusapudirektiivi, asetus todisteiden vastaanottamisesta sekä asiakirjojen tiedoksiantoa koskeva asetus;

E.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välisen oikeudellisen yhteistyön tavoitteina on muun muassa varmistaa, että oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kunnioitetaan täysimääräisesti rajatylittävissä tapauksissa, taata tehokkaat ja sujuvat oikeudelliset menettelyt myös näissä tilanteissa ja vahvistaa keskinäistä luottamusta oikeusjärjestelmiin, mihin tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen edistäminen kaikkialla unionissa perustuu;

F.  ottaa huomioon, että monia siviilioikeuden alan prosessioikeuteen liittyviä seikkoja säännellään kansallisella tasolla, minkä vuoksi tämän alan prosessioikeus vaihtelee jäsenvaltioittain, mikä on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaista; katsoo, että nopeutettu menettely voisi johtaa menettelyjä koskevien järjestelmien lähentämiseen unionissa, mikä on tarpeen;

G.  katsoo, että on tarpeen lujittaa jäsenvaltioiden viranomaisten ja oikeuslaitosten välistä tehostettua yhteistyötä unionin tasolla, jotta voidaan poistaa mahdolliset esteet, jotka voivat aiheutua erilaisten oikeudellisten ja hallinnollisten järjestelmien yhteensopimattomuudesta;

H.  ottaa huomioon, että Bryssel I -asetuksessa säädetään tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa rajatylittävissä asioissa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevista perussäännöistä unionissa; ottaa huomioon, että vuodesta 2015 sovelletulla uudelleenlaaditulla versiolla (Bryssel I a -asetus) otettiin käyttöön joitakin keskeisiä mukautuksia rajatylittävien riitojen ratkaisemiseksi unionissa siten, että säästetään yritysten ja yksityishenkilöiden aikaa ja rahaa;

I.  ottaa huomioon, että Rooma I -asetuksessa vahvistetaan siviili- ja kauppaoikeudellisiin sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevat säännöt;

J.  toteaa, että menettelysääntöjen olisi taattava sekä osapuolten oikeuksien suojeleminen että riitojen nopea ratkaiseminen;

K.  toteaa, että kaupallisten riitojen ratkaiseminen jäsenvaltioiden yleisissä tuomioistuimissa on pääsääntöisesti hidasta eikä vastaa kaupallisten riitojen osapuolten odotuksia, mitä tosiseikkaa korostaa eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn käyttöönotto, mikä on puolestaan johtanut kuluttajariitojen huomattavasti nopeampaan ratkaisemiseen; toteaa, että tieto- ja viestintätekniikan asianmukainen käyttö tuomioistuimissa nopeuttaa menettelyjä ja vähentää kustannuksia;

L.  katsoo, että kaupallisten riitojen hidas ratkaiseminen unionissa saattaisi johtaa siihen, että kaupalliset osapuolet alkavat etsiä vaihtoehtoista riidanratkaisua tai muualla kuin jäsenvaltioissa tapahtuvaa riidanratkaisua ja päättävät soveltaa sopimuksiin muun kuin jäsenvaltion kansallista lakia;

M.  toteaa, että kaupallisten riitojen korkealaatuinen ratkaiseminen riippuu siitä, onko tuomioistuimissa tuomareita, asianajajia ja muita juristeja, joilla on vahvaa osaamista ja kokemusta näissä asioissa;

N.  katsoo, että jos käytettävissä olisi nopea ja kustannustehokas nopeutettu menettely ja sen tukena erittäin kokeneet ja pätevät tuomarit ja muut juristit jäsenvaltioissa, jäsenvaltion kansallisen lain valitseminen olisi todennäköisempää, minkä seurauksena siviili- ja kauppaoikeuden alan osaaminen monipuolistuisi jäsenvaltioissa;

O.  katsoo, että on tarpeen löytää erilaisiin kielijärjestelyihin soveltuva ratkaisu, joka voisi koostua kaikilla unionin virallisilla kielillä saatavilla olevista yhdenmukaistetuista lomakkeista;

P.  katsoo, että kauppaoikeuteen erikoistuneet tuomioistuimet ja tuomioistuinten jaostot takaavat vahvemman osaamisen ja riippumattomuuden kyseisissä asioissa ja siten houkuttelevat saattamaan kyseisenlaisia tapauksia jäsenvaltioiden tuomioistuinten tutkittavaksi;

1.  toteaa, että kaupallisten riitojen sopiminen on hitaampaa kuin se voisi olla, sillä se kestää keskimäärin kolmesta neljään vuoteen, ja että tämä aiheuttaa yrityksille merkittäviä taloudellisia tappioita ja kuluttaa myös aikaa, energiaa ja muita resursseja, jotka voisi suunnata muihin mahdollisuuksiin;

2.  korostaa tarvetta varmistaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettua osapuolten oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kunnioitetaan täysimääräisesti, ja taata kaupallisia asioita koskevien oikeudenkäyntien korkea laatu;

3.  korostaa eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn menestyksekästä täytäntöönpanoa ja toteaa, että se on tarjonnut keinon ratkaista vaatimuksiltaan vähäisiä kuluttajariitoja ja muita rajatylittäviä riitoja unionissa nopeasti ja kustannustehokkaasti sekä pitää samalla kiinni osapuolten oikeuksien suojelusta;

4.  tähdentää, että keskinäinen luottamus on monimutkainen käsite ja että monet tekijät vaikuttavat tämän luottamuksen syntymiseen, muun muassa oikeusalan koulutus ja ammatillinen täydennyskoulutus, rajatylittävä oikeudellinen yhteistyö sekä kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihto tuomareiden välillä;

5.  korostaa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeussuojan saatavuuteen liittyen, että yhteistyöverkostoja ja tietokantoja, joiden avulla edistetään oikeudellista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa, olisi ylläpidettävä ja laajennettava edelleen, mukaan lukien Euroopan oikeudellinen verkosto ja Euroopan oikeusportaali, josta on tarkoitus tulla oikeusalan keskitetty asiointipiste unionissa;

6.  väittää, että eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annettua asetusta vastaavan eurooppalaista nopeutettua siviilioikeudellista menettelyä koskevan, rajatylittäviin kaupallisiin riitoihin sovellettavan asetuksen antaminen olisi paras tapa puuttua kaupallisten riitojen pitkiä käsittelyaikoja koskevaan ongelmaan unionissa ja että siitä voisi aiheutua huomattavia säästöjä eurooppalaisille yrityksille ja sen avulla voitaisiin saada käyttöön käyttämätöntä pääomaa;

7.  väittää, että kaupallisilla osapuolilla on paremmat mahdollisuudet maksaa edustamisesta ja valmistautua oikeudenkäyntiin, mikä tarkoittaa, että niillä on paremmat mahdollisuudet suojella oikeuksiaan, jolloin nopeampi menettely olisi mahdollinen;

8.  toteaa, että tällainen menettely voisi perustua vaatimuksiin osapuolten huolellisista valmisteluista ennen menettelyn käynnistämistä, tiukkoihin määräaikoihin, vähäisiin mahdollisuuksiin lisätä tosiseikkoja tai todisteita menettelyn aikana ja siihen, että erillistä menettelypäätöksiä koskevaa muutoksenhakua ei ole, jolloin voidaan saada aikaan nopeutettu menettely;

9.  on sitä mieltä, että tällainen tiukka prosessuaalinen järjestelmä on sopusoinnussa osapuolten oikeuksien suojelun kanssa sillä edellytyksellä, että eurooppalainen nopeutettu siviilioikeudellinen menettely on vapaaehtoinen ja että sitä sovelletaan vain,

10.  katsoo, että eurooppalainen nopeutettu siviilioikeudellinen menettely voi olla pätevä vain, jos osapuolille on asianmukaisesti tiedotettu etukäteen tällaisen menettelyn käytön hyväksymisen seurauksista; katsoo, että eurooppalaisen nopeutetun siviilioikeudellisen menettelyn kustannukset eivät saisi olla osapuolille kohtuuttomia, jotta taataan oikeussuojan saatavuuden kunnioittaminen;

11.  korostaa, että riidan osapuolet päätyvät usein sovintoratkaisuun ainoastaan silloin, kun olosuhteet ja argumentit ovat loppuun asti tutkittuja ja perusteltuja, mikä tarkoittaa, että prosessuaalisessa järjestelmässä, jossa osapuolten edellytetään tutkivan olosuhteita ja perustelevan edelleen argumenttejaan ennen tuomioistuimen käsittelyä, yhä useampaan riitaan voitaisiin löytää sovintoratkaisu aiemmassa vaiheessa;

12.  toteaa, että tavoitetta kaupallisten riitojen nopeutetusta ja aikaisempaa kustannustehokkaammasta ratkaisemisesta unionissa ei voida saavuttaa pelkästään yhdenmukaistetun nopeutetun prosessuaalisen järjestelmän käyttöönotolla; toteaa, että tätä varten tarvittaisiin tuomioistuimia, tuomareita, asianajajia ja muita juristeja, joilla on erittäin paljon osaamista ja kokemusta kauppaoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden aloilta, jotta tällainen prosessuaalinen järjestelmä olisi tehokas;

13.  korostaa, että se, miten kaupallisiin sopimuksiin sovellettavan lain valinta jakautuu nykyään eurooppalaisilla lainkäyttöalueilla, ei ole yhtäläistä eri jäsenvaltioissa;

14.  toteaa, että sovellettavan lain valinta on usein monitahoisen harkinnan tulos mutta että monesti vieraan maan lain ja tuomioistuimen yhdistelmä asettaa osapuolen alttiiksi huomattaville taloudellisille riskeille ja että sellaiset määräykset ovat erityisen kyseenalaisia, joista sovitaan osana vakiosopimuksia tai tilanteissa, joissa yhdellä osapuolella ei ole mahdollisuutta tai on vain hyvin pieni mahdollisuus vaikuttaa sopimukseen tältä osin;

15.  ymmärtää, että kielimuurit saattavat muodostaa lisäesteen ja siten syyn valita tietty sovellettava laki jonkun toisen asemasta;

16.  korostaa, että yhdenmukaisten vakiolomakkeiden saatavuus kaikilla unionin virallisilla kielillä helpottaisi eurooppalaisen nopeutetun siviilioikeudellisen menettelyn käyttämistä;

17.  ehdottaa, että yhdenmukaisten vakiolomakkeiden laatimisen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti;

18.  kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta tarkastella uudelleen Rooma I, Rooma II ja Bryssel I a -asetuksia, jotta voidaan vahvistaa sopimusten tavoitteen ja kohteen sekä valitun lain välistä yhteyttä ja samalla varmistaa heikompien osapuolten suojelu yritysten välisissä suhteissa ja sopimuksissa sekä säilyttää osapuolten autonomia lain valintaan nähden;

19.  korostaa, että lainsäädäntötoimenpiteillä ei yksinään voida käsitellä näitä kysymyksiä, vaan tarvitaan myös käytännön toimenpiteitä tuomioistuinten ja juristien asiantuntemuksen lisäämiseksi, kuten parempaa koulutusta kauppaoikeuden alalla ja parempia mahdollisuuksia tutustua unionin oikeuteen ja jäsenvaltioiden kansalliseen lakiin, erityisesti oikeuskäytäntöön;

20.  toteaa, että kauppaoikeus ja kansainvälinen yksityisoikeus eivät ole niin kodifioituja kuin muut oikeudenalat, mikä tarkoittaa, että akateemisella tutkimuksella on suurempi merkitys, joten yksi toimenpiteistä, joilla vahvistetaan kauppaoikeuden alan osaamista jäsenvaltioissa, on lisäresurssien ohjaaminen tämän alan tutkimukseen;

21.  suhtautuu siksi myönteisesti Euroopan juridisen koulutusverkoston yleiskokouksessa vuonna 2016 hyväksyttyihin yhdeksään oikeusalan koulutuksen periaatteeseen, sillä niillä luodaan yhteinen perusta ja kehys Euroopan oikeuslaitoksille ja oikeusalan koulutuslaitoksille;

22.  korostaa, että kauppaoikeuden alaan sovellettavan lain laadulla ja sillä, kuinka hyvin se on mukautunut kaupallisen alan käytäntöihin ja kehitykseen, on suuri merkitys;

23.  pyytää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan nojalla komissiota näin ollen tekemään 1. tammikuuta 2020 mennessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan perusteella ehdotuksen säädökseksi eurooppalaisesta nopeutetusta siviilioikeudellisesta menettelystä ja tekemään tämän päätöslauselmaesityksen liitteessä esitettyjen suositusten mukaisesti mahdollisesti ehdotuksen Rooma I, Rooma II ja Bryssel I a -asetusten muuttamisesta sen jälkeen, kun se on arvioinut tällaisen uudelleentarkastelun tarpeen;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita täydentämään näitä ehdotuksia muilla tukitoimenpiteillä, joiden tavoitteena on jäsenvaltioissa olevan asiantuntemuksen lisääminen kauppaoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden aloilla;

25.  vahvistaa, että tämän päätöslauselman liitteenä olevissa suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan kansallisen menettelyllisen autonomian periaatetta sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

26.  katsoo, että ehdotuksen rahoitusvaikutukset ja eurooppalaisen nopeutetun siviilioikeudellisen menettelyn nojalla käynnistettävien oikeudenkäyntien kustannukset kompensoituvat vastaavilla säästöillä, koska eurooppalainen nopeutettu siviilioikeudellinen menettely on todennäköisesti huomattavasti kustannustehokkaampi kuin jäsenvaltioiden tavanomaiset menettelyt ja koska kyseisiä riitoja ei saatettaisi käsiteltäviksi kyseessä olevan jäsenvaltion yleisen prosessuaalisen järjestelmän puitteissa;

27.  korostaa, että kauppaoikeus on vain yksi alue, jolla tarvitaan unionin tason lisätoimia, jotta varmistetaan parempi oikeussuojan saatavuus, korkealaatuisemmat menettelyt, vahvempi suoja osapuolille ja riitojen nopeampi ratkaisu;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) http://www.ejtn.eu/PageFiles/15756/Judicial%20Training%20Principles_FI.pdf

TOIMENPIDESUOSITUKSET EUROOPPALAISEN NOPEUTETUN SIVIILIOIKEUDELLISEN MENETTELYN KÄYTTÖÖNOTTAMISEKSI JA TUKEMISEKSI

PYYDETTYJEN EHDOTUSTEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET

I.  Eurooppalainen nopeutettu siviilioikeudellinen menettely

Seuraavan ehdotuksen päätavoitteena on ottaa käyttöön vapaaehtoinen eurooppalainen nopeutettu siviilioikeudellinen menettely, jotta eurooppalaiset yritykset saavat mahdollisuuden ratkaista kaupalliset riidat kohtuullisessa ajassa.

Eurooppalainen nopeutettu siviilioikeudellinen menettely voisi perustua seuraaviin periaatteisiin:

1.  sitä olisi sovellettava rajatylittäviin kaupallisiin riitoihin, joihin ei sovelleta eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä;

2.  sitä olisi sovellettava, jos osapuolet sopivat niin riidan alettua tai jos kantaja esittää kanteen menettelyn nojalla ja vastaaja hyväksyy sen;

3.  sitä olisi sovellettava vain, jos osapuolille on asianmukaisesti tiedotettu etukäteen tämän menettelyn käytön hyväksymisen seurauksista;

4.  siinä olisi velvoitettava osapuolet valmistelemaan kanteensa mahdollisimman pitkälle ennen tuomioistuimeen menoa ja poissuljettava hyvissä ajoin mahdollisuus uusien tosiseikkojen tai uusien todisteiden esittämiseen tuomioistuinkäsittelyssä;

5.  siinä ei saisi olla erillistä menettelypäätöksiä koskevaa muutoksenhakua;

6.  se voisi periaatteessa olla kirjallinen menettely, jossa voi olla suullisia käsittelyjä, jos vähintään yksi osapuoli niitä pyytää;

7.  siinä olisi lähtökohtaisesti sovellettava menettelyyn erittäin lyhyitä määräaikoja, mutta tuomioistuin voisi osapuolten suostumuksella soveltaa pidempiä määräaikoja monimutkaisemmissa tapauksissa;

8.  sen olisi edistettävä rajatylittävien kaupallisten riitojen sovinnollista ratkaisua tuomioistuimissa ja niiden ulkopuolella muun muassa sovittelun avulla;

9.  siinä olisi kannustettava nykytekniikan käyttöön suullisia käsittelyjä, todisteiden vastaanottamista ja oikeudellisten asiakirjojen tiedoksiantoa varten;

10.  menettelyn kustannukset olisi pidettävä rajallisina, jotta voidaan taata oikeussuojan saatavuus;

11.  siinä olisi sallittava menettelyn lopullisen tuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano unionin oikeuden nojalla käytettävissä olevalla yksinkertaisimmalla ja käyttäjäystävällisimmällä tavalla.

II.  Mahdolliset muutokset Rooma I, Rooma II ja Bryssel I a -asetukseen

Eurooppalaista nopeutettua siviilioikeudellista menettelyä koskevaa ehdotusta voitaisiin tukea Rooma I, Rooma II ja Bryssel I a -asetusten muuttamista koskevalla ehdotuksella, jotta vahvistettaisiin sopimusten tarkoituksen ja tavoitteen sekä valitun unionissa sovellettavan lain välistä yhteyttä ja tarjottaisiin puhtaasti kaupallisten sopimusten osapuolille lisää autonomiaa sekä varmistettaisiin samalla heikompien osapuolten suojelu yritysten välisissä suhteissa.

Rooma I -asetukseen tehtävät muutokset voisivat sisältää seuraavaa:

1.  valitun lain ja sopimuksen sisällön, tavoitteen ja tarkoituksen sekä osapuolten välisen yhteyden vahvistamisen tarkastelu;

2.  sovellettavan lain valinnan pätevyyttä koskevien sääntöjen uudelleentarkastelu, mikä tulisi suorittaa sopimukseen oletusarvoisesti sovellettavan lain näkökulmasta.

III.  Muut toimet kauppaoikeuden alan osaamisen kehittämiseksi jäsenvaltioissa

1.  Ehdotuksia olisi tuettava myös kauppaoikeuden alan osaamisen kehittämistä koskevilla komission ja jäsenvaltioiden toimilla, kuten seuraavilla:

a)  kauppaoikeuden alaa koskeva koulutus tuomareille ja asianajajille ja muille juristeille;

b)  yksinkertaistettu ja parannettu mahdollisuus tutustua unionin oikeuteen ja jäsenvaltioiden kansalliseen lakiin oikeuskäytäntö mukaan luettuna;

c)  keskittyminen enemmän kauppaoikeuteen ja kansainväliseen yksityisoikeuteen oikeudellisen alan koulutuksessa;

d)  lisäresurssit kauppaoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden alojen akateemiseen tutkimukseen; sekä

e)  vieraan kielen ja sen oikeudellisen terminologian osaaminen.

2.  Jäsenvaltioita kehotetaan lisäksi varmistamaan, että eurooppalaista nopeutettua siviilioikeudellista menettelyä soveltavissa tuomioistuimissa on kauppaoikeuden alan erityisosaamista, esimerkiksi nimeämällä tai vahvistamalla olemassa olevia kauppatuomioistuimia tai kaupallisten asioiden jaostoja.

3.  Komissiota kehotetaan lisäksi selvittämään tarkemmin mahdollisuutta perustaa eurooppalainen kauppatuomioistuin, joka täydentäisi jäsenvaltioiden tuomioistuimia ja tarjoaisi osapuolille ylimääräisen kansainvälisen foorumin, jonka erikoisala olisi kaupallisten riitojen ratkaiseminen.

4.  Jäsenvaltioita kehotetaan viimeisenä toimena harkitsemaan kauppaoikeudellisiin asioihin yritysten välisissä suhteissa sovellettavien lakiensa tarkistamista, sillä yksi sovellettavan lain valinnan tärkeistä tekijöistä on se, kuinka tehokas ja korkealaatuinen maan kauppaoikeus on.