Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Afrikan ja Madagaskarin lentoturvallisuusviraston (ASECNA) välisen satelliittinavigoinnin kehittämistä ja siihen liittyvien palvelujen tarjoamista siviili-ilmailua varten ASECNAn vastuualueella koskevan yhteistyösopimuksen tekemisestä unionin puolesta (11351/2017 – C8-0018/2018 – 2017/0104(NLE))

P8_TA(2018)0269 A8-0213/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (11351/2017),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Afrikan ja Madagaskarin lentoturvallisuusviraston (ASECNA) väliseksi satelliittinavigoinnin kehittämistä ja siihen liittyvien palvelujen tarjoamista siviili-ilmailua varten ASECNAn vastuualueella koskevaksi yhteistyösopimukseksi (13661/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 172 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0018/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen (A8‑0213/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja ASECNAlle.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen jatkamisesta (08166/2018 – C8-0259/2018 – 2018/0067(NLE))

P8_TA(2018)0270 A8-0212/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (08166/2018),

–  ottaa huomioon tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä 13. lokakuuta 1998 tehdyn neuvoston päätöksen 98/591/EY(1),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 186 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0259/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen (A8‑0212/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen jatkamiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 284, 22.10.1998, s. 35.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan suurteholaskennan yhteisyrityksen perustamisesta (COM(2018)0008 – C8-0037/2018 – 2018/0003(NLE))

P8_TA(2018)0271 A8-0217/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2018)0008),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 187 artiklan ja 188 artiklan ensimmäisen kohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0037/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0217/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/201315 perustetaan tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma (2014–2020) ”Horisontti 2020”, jäljempänä ’Horisontti 2020 ‑puiteohjelma’. Sillä pyritään aikaansaamaan nykyistä suurempi vaikutus tutkimukseen ja innovointiin yhdistämällä Horisontti 2020 -puiteohjelmasta ja yksityiseltä sektorilta saatavaa rahoitusta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien puitteissa keskeisillä aloilla, joilla tutkimus ja innovointi voivat edistää unionin laajempia kilpailukykytavoitteita, lisätä yksityisiä investointeja ja auttaa vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tällaisten kumppanuuksien olisi perustuttava pitkäaikaiseen sitoutumiseen, kaikkien kumppanien tasapuolinen rahoitusosuus mukaan lukien, niiden pitäisi olla vastuussa omien tavoitteidensa saavuttamisesta ja ne olisi sovitettava yhteen unionin strategisten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotavoitteiden kanssa. Tällaisten kumppanuuksien hallinnon ja toteutuksen olisi oltava avointa, läpinäkyvää, vaikuttavaa ja tehokasta ja annettava monenlaisille erityisaloillaan aktiivisille sidosryhmille mahdollisuus osallistua. (2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/201315 perustetaan tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma (2014–2020) ”Horisontti 2020”, jäljempänä ’Horisontti 2020 -puiteohjelma’. Sillä pyritään aikaansaamaan nykyistä suurempi vaikutus tutkimukseen ja innovointiin yhdistämällä Horisontti 2020 ‑puiteohjelmasta ja yksityiseltä sektorilta saatavaa rahoitusta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien puitteissa keskeisillä aloilla, joilla tutkimus ja innovointi voivat edistää unionin laajempia kilpailukykytavoitteita, lisätä yksityisiä investointeja ja auttaa vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tällaisten kumppanuuksien olisi perustuttava pitkäaikaiseen sitoutumiseen, kaikkien kumppanien tasapuolinen rahoitusosuus mukaan lukien, niiden pitäisi olla vastuussa omien tavoitteidensa saavuttamisesta ja ne olisi sovitettava yhteen unionin strategisten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotavoitteiden kanssa. Tällaisten kumppanuuksien hallinnon ja toteutuksen olisi oltava avointa, läpinäkyvää, vaikuttavaa ja tehokasta ja annettava monenlaisille erityisaloillaan aktiivisille sidosryhmille mahdollisuus osallistua ja kansalaisjärjestöille ja kansalaisryhmille mahdollisuus tulla asianmukaisesti kuulluiksi päätöksentekoprosessissa. __________________ __________________ 15 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1291/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104). 15 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1291/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104). Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 kappale (8)  Huhtikuun 19 päivänä 2016 julkaistussa komission tiedonannossa ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan”22 peräänkuulutetaan maailmanluokan suurteholaskentavalmiuksiin perustuvan eurooppalaisen datainfrastruktuurin luomista ja sellaisen täydellisen eurooppalaisen suurteholaskentaekosysteemin kehittämistä, joka pystyy kehittämään uutta eurooppalaista teknologiaa ja toteuttamaan eksa-luokan supertietokoneita. Alan merkitys ja sidosryhmien unionissa kohtaamat haasteet edellyttävät kiireellisiä toimia niiden resurssien ja valmiuksien kokoamiseksi, jotka tarvitaan, jotta tutkimuksesta ja kehittämisestä lähtevä kehityskaari ulottuisi eksa-luokan suurteholaskentajärjestelmien toimittamiseen ja käyttöön. Siksi olisi luotava unionin tasolla mekanismi, joka kokoaa yhteen ja keskittää maailmanluokan eurooppalaisen suurteholaskentainfrastruktuurin luomiselle ja jäsenvaltioiden, unionin ja yksityisen sektorin suurteholaskennan alalla tekemälle tutkimukselle ja innovoinnille annettavan tuen. Tämä infrastruktuuri olisi annettava julkisen sektorin käyttäjien, teollisuuden käyttäjien ja korkeakoulujen käyttäjien käyttöön, mukaan lukien tiedeyhteisöt, jotka ovat osa eurooppalaisia avoimen tieteen pilvipalveluja. (8)  Huhtikuun 19 päivänä 2016 julkaistussa komission tiedonannossa ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan”22 peräänkuulutetaan maailmanluokan suurteholaskentavalmiuksiin perustuvan eurooppalaisen datainfrastruktuurin luomista ja sellaisen täydellisen eurooppalaisen suurteholaskentaekosysteemin kehittämistä, joka pystyy kehittämään uutta eurooppalaista teknologiaa ja toteuttamaan eksa-luokan supertietokoneita. Alan merkitys ja sidosryhmien unionissa kohtaamat haasteet edellyttävät kiireellisiä toimia niiden resurssien ja valmiuksien kokoamiseksi, jotka tarvitaan, jotta tutkimuksesta ja kehittämisestä lähtevä kehityskaari ulottuisi eksa-luokan suurteholaskentajärjestelmien toimittamiseen ja käyttöön. Siksi olisi luotava unionin tasolla mekanismi, joka kokoaa yhteen ja keskittää maailmanluokan eurooppalaisen suurteholaskentainfrastruktuurin luomiselle ja jäsenvaltioiden, unionin ja yksityisen sektorin suurteholaskennan alalla tekemälle tutkimukselle ja innovoinnille annettavan tuen. Tämä infrastruktuuri olisi annettava julkisen sektorin käyttäjien, teollisuuden käyttäjien, mukaan lukien pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset), ja korkeakoulujen käyttäjien käyttöön, mukaan lukien tiedeyhteisöt, jotka ovat osa eurooppalaisia avoimen tieteen pilvipalveluja. __________________ __________________ 22 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan”, COM(2016)0178. 22 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan”, COM(2016)0178. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 a kappale (uusi) (8 a)  On erittäin tärkeää, että unioni sijoittuu maailman johtavien supertietokonevaltojen joukkoon vuoteen 2022 mennessä. Unioni on tällä hetkellä jäänyt jälkeen suurteholaskennan kehittämisessä, mikä johtuu siitä, että se ei investoi riittävästi täysimittaisen järjestelmän luomiseen. Tämän vajeen korjaamiseksi unionin on hankittava maailmanluokan supertietokoneita, suojattava hankintajärjestelmänsä ja otettava käyttöön palveluja teollisuudelle ja pk-yrityksille simulointia, visualisointia ja prototyyppien luomista varten ja varmistettava samalla unionin arvojen ja periaatteiden mukainen suurteholaskentajärjestelmä. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale (10)  Jotta unioni saisi käyttöönsä laskentatehon, jota se tarvitsee tutkimuksensa huipputason ylläpitämiseksi, jäsenvaltioiden suurteholaskentaan tekemiä investointeja olisi koordinoitava ja suurteholaskentateknologian teollista käyttöönottoa olisi tehostettava. Unionin olisi pyrittävä tehokkaammin muuttamaan teknologian kehittäminen suurteholaskentajärjestelmiksi, joita voidaan hankkia Euroopassa, ja luotava toimiva yhteys teknologian tarjonnan, käyttäjälähtöisen suunnittelun ja maailmanluokan järjestelmien yhteisen hankinnan välille. (10)  Jotta unioni saisi käyttöönsä laskentatehon, jota se tarvitsee tutkimuksensa huipputason ylläpitämiseksi, ja jotta voitaisiin hyödyntää unionin tason yhteisten toimien lisäarvo, jäsenvaltioiden suurteholaskentaan tekemiä investointeja olisi koordinoitava ja suurteholaskentateknologian teollista käyttöönottoa olisi tehostettava. Unionin olisi pyrittävä tehokkaammin muuttamaan teknologian kehittäminen suurteholaskentajärjestelmiksi, joita voidaan hankkia Euroopassa, ja luotava toimiva yhteys teknologian tarjonnan, käyttäjälähtöisen suunnittelun ja maailmanluokan järjestelmien yhteisen hankinnan välille. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 a kappale (uusi) (10 a)  On tarpeen, että komissio ja jäsenvaltiot tutkivat asianmukaisia hallinto- ja rahoituskehyksiä ottaen riittävällä tavalla huomioon EuroHPC‑yhteisyritystä koskevan aloitteen ja sen kestävyyden sekä tarpeen taata yhtäläiset toimintaedellytykset kaikkialla unionissa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava rahoitusohjelmia yhdenmukaisesti komission valitseman lähestymistavan kanssa. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 b kappale (uusi) (10 b)  Eurooppalainen teknologiayhteisö ja suurteholaskennan sopimusperusteinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ovat ratkaisevassa asemassa määritettäessä unionin tutkimusalan painopisteitä, kun kehitetään unionin teknologiaa kaikilla suurteholaskentaratkaisujen toimitusketjun osilla. Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 a kappale (uusi) (11 a)  Yhteisyrityksen tehtävänä on luoda unioniin integroitu maailmanluokan suurteholaskennan ja massadatan ekosysteemi, joka perustuu unionin johtoasemaan suurteholaskenta-, pilvi- ja massadatateknologioissa, ja ylläpitää sitä. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 12 kappale (12)  Yhteisyritys olisi perustettava ja sen olisi aloitettava toimintansa vuonna 2019, jotta unionin käytössä olisi tavoitteen mukaisesti esi-eksa-luokan infrastruktuuri vuoteen 2020 mennessä ja jotta voidaan kehittää tarvittavat teknologiat eksa-luokan suorituskyvyn saavuttamiseksi tavoitteena oleviin vuosiin 2022/2023 mennessä. Koska teknologian uuden sukupolven kehityssykli on tyypillisesti 4–5 vuotta, toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi on aloitettava heti, jotta kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla voidaan säilyttää. (12)  Yhteisyritys olisi perustettava ja sen olisi aloitettava toimintansa vuonna 2019, jotta unionin käytössä olisi tavoitteen mukaisesti esi-eksa-luokan infrastruktuuri vuoteen 2020 mennessä ja jotta voidaan kehittää tarvittavat teknologiat eksa-luokan autonomisen suorituskyvyn saavuttamiseksi mahdollisuuksien mukaan tavoitteena oleviin vuosiin 2022/2023 mennessä. Koska teknologian uuden sukupolven kehityssykli on tyypillisesti 4–5 vuotta, toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi on aloitettava heti, jotta kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla voidaan säilyttää. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi) (12 a)  EuroHPC-yhteisyritystä olisi kohdeltava unionin datainfrastruktuurin olennaisena osana koko ekosysteemissä, ja sen hyötyjä olisi tuotava esiin laajasti. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 a kappale (uusi) (13 a)  Komission olisi kannustettava useampia jäsenvaltioita liittymään EuroHPC-yhteisyritykseen ja käyttämään sitä kansallisia toimia vastaavien tutkimus- ja kehittämisohjelmien painopisteenä. Komission olisi myös edistettävä aloitetta kaikissa jäsenvaltioissa osana vahvaa poliittista ja taloudellista sitoutumista digitaaliseen innovointiin. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Unionin, osallistujavaltioiden ja yksityisten osakkaiden olisi kunkin maksettava rahoitusosuus yhteisyrityksen hallintomenoihin. Koska vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen mukaan unionin osuus hallintomenoihin voidaan maksaa etupainotteisesti siten, että se kattaa hallintomenot ainoastaan vuoteen 2023, yhteisyrityksen osallistujavaltioiden ja yksityisten osakkaiden olisi katettava hallintomenot kokonaisuudessaan vuodesta 2024. (14)  Unionin, osallistujavaltioiden ja yksityisten osakkaiden olisi kunkin maksettava rahoitusosuus yhteisyrityksen hallintomenoihin. Koska vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen mukaan unionin osuus hallintomenoihin voidaan maksaa etupainotteisesti siten, että se kattaa hallintomenot ainoastaan vuoteen 2023, yhteisyrityksen osallistujavaltioiden ja yksityisten osakkaiden olisi katettava hallintomenot kokonaisuudessaan vuodesta 2024, jotta voidaan taata yhteisyrityksen kestävyys pitkällä aikavälillä. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 a kappale (uusi) (15 a)  Kaikkia mahdollisia synergioita EuroHPC:n sekä unionin ja kansallisten tutkimusohjelmien välillä olisi tutkittava ja edistettävä. Yhteisyritys olisi integroitava olemassa oleviin johtaviin tutkimus- ja kehittämisrakenteisiin, kuten suurteholaskennan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ETP4HPC, ja massadataan, jotta voitaisiin maksimoida sen tehokkuus ja edistää sen käyttöä sekä luoda pohja kukoistavalle datavetoiselle taloudelle. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 b kappale (uusi) (15 b)  Komission ja jäsenvaltioiden olisi vahvistettava eurooppalaisen pilvipalvelukumppanuuden nykyistä työtä olemassa olevien pilarien – PRACE ja GÉANT – pohjalta, vältettävä eturistiriitoja ja otettava huomioon niiden ratkaisevat täydentävät tehtävät EuroHPC-ekosysteemin toteuttamisessa. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 kappale (18)  Yhteisyrityksen olisi käsiteltävä selvästi määritettyjä aihealueita, joiden avulla tiedelaitoksissa ja eurooppalaisessa teollisuudessa voitaisiin yleisesti suunnitella, kehittää ja käyttää innovatiivisinta teknologiaa suurteholaskennan alalla ja luoda koko unioniin integroitu infrastruktuuri, joka tarjoaa tutkijoille ja muille teollisuuden, mukaan lukien pk-yritykset, ja julkisen sektorin johtaville käyttäjille maailmanluokan suurteholaskentavalmiudet, nopeat tietoliikenneyhteydet ja huipputason sovellukset ja data- ja ohjelmistopalvelut. Yhteisyrityksen olisi pyrittävä vähentämään erityisesti suurteholaskentaan liittyvää osaamisvajetta. Yhteisyrityksen olisi valmisteltava polku kohti sellaisen ensimmäisen suurteholaskennan hybridi-infrastruktuurin rakentamista Euroopassa, jossa yhdistetään perinteisiä laskenta-arkkitehtuureja ja kvanttilaskentalaitteita, esimerkiksi hyödyntämällä kvanttitietokonetta suurteholaskentaketjujen nopeuttajana. Euroopan tasolla annettava jäsennelty ja koordinoitu rahoitustuki on tarpeen, jotta tutkimusryhmät ja eurooppalaiset teollisuudenalat voivat säilyttää johtoasemansa vahvasti kilpailluissa kansainvälisissä puitteissa tuottamalla maailmanluokan tuloksia ja integroimalla ne kilpailukykyisiin järjestelmiin ja jotta voidaan varmistaa eurooppalaisen teknologian nopea ja laaja teollinen hyödyntäminen koko unionissa, minkä oheisvaikutukset hyödyttävät myös yhteiskuntaa, ja jakaa riskejä ja yhdistää voimavaroja mukauttamalla strategioita ja kohdentamalla investointeja Euroopan yhteisen edun mukaisesti. Komissio voisi asianomaisen jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden ryhmän ilmoituksesta katsoa, että yhteisyrityksen aloitteet ovat Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita, jos kaikki olennaiset ehdot täyttyvät tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden25 mukaisesti. (18)  Yhteisyrityksen olisi käsiteltävä selvästi määritettyjä aihealueita, joiden avulla tiedelaitoksissa ja eurooppalaisessa teollisuudessa voitaisiin yleisesti suunnitella, kehittää ja käyttää innovatiivisinta teknologiaa suurteholaskennan alalla ja luoda koko unioniin integroitu infrastruktuuri, joka tarjoaa tutkijoille ja muille teollisuuden, erityisesti mikroyritysten, pk-yritysten ja startup-yritysten sekä julkisen sektorin johtaville käyttäjille maailmanluokan suurteholaskentavalmiudet, nopeat tietoliikenneyhteydet ja huipputason sovellukset ja data- ja ohjelmistopalvelut. Yhteisyrityksen olisi pyrittävä vähentämään erityisesti suurteholaskentaan liittyvää osaamisvajetta, edistämään pätevöitymistä ja suurteholaskentaan liittyviä uravalintoja sekä tarjoamaan erityisohjelmia, joilla edistetään miesten ja naisten tasapainoista edustusta suurteholaskentaan liittyvillä urapoluilla. Yhteisyrityksen olisi valmisteltava polku kohti sellaisen ensimmäisen suurteholaskennan hybridi-infrastruktuurin rakentamista Euroopassa, jossa yhdistetään perinteisiä laskenta-arkkitehtuureja ja kvanttilaskentalaitteita, esimerkiksi hyödyntämällä kvanttitietokonetta suurteholaskentaketjujen nopeuttajana. Euroopan tasolla annettava jäsennelty ja koordinoitu rahoitustuki on tarpeen, jotta tutkimusryhmät ja eurooppalaiset teollisuudenalat voivat säilyttää johtoasemansa vahvasti kilpailluissa kansainvälisissä puitteissa tuottamalla maailmanluokan tuloksia ja integroimalla ne kilpailukykyisiin järjestelmiin ja jotta voidaan varmistaa eurooppalaisen teknologian nopea ja laaja teollinen hyödyntäminen koko unionissa, minkä oheisvaikutukset hyödyttävät myös yhteiskuntaa, ja jakaa riskejä ja yhdistää voimavaroja mukauttamalla strategioita ja kohdentamalla investointeja Euroopan yhteisen edun mukaisesti. Komissio voisi asianomaisen jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden ryhmän ilmoituksesta katsoa, että yhteisyrityksen aloitteet ovat Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita, jos kaikki olennaiset ehdot täyttyvät tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden25 mukaisesti. __________________ __________________ 25 Komission tiedonanto – Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita edistävän valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteet (EUVL C 188, 20.6.2014, s. 4). 25 Komission tiedonanto – Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita edistävän valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteet (EUVL C 188, 20.6.2014, s. 4). Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 a kappale (uusi) (18 a)  Yhteisyrityksen olisi edistettävä unionin tutkijoiden, teollisuuden ja julkisen sektorin pääsyä maailmanluokan supertietokoneisiin ja niihin liittyviin palveluihin ja annettava niille välineet, joiden avulla ne voivat pysyä tieteen ja teollisen kilpailun etulinjassa integroitujen tieteellisen tiedon infrastruktuurien ja suurteholaskennan ylläpitämiseksi ja tukemiseksi. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 b kappale (uusi) (18 b)  Kaikkien jäsenvaltioiden olisi voitava osallistua yhteisyritykseen, ja niitä olisi kannustettava liittymään siihen ja käyttämään sitä kansallisia toimia vastaavien tutkimus- ja kehittämisohjelmien painopisteenä. Yhteisyrityksen olisi edistettävä supertietokoneen toimintaa osana vahvaa poliittista ja taloudellista sitoutumista digitaaliseen innovointiin. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 c kappale (uusi) (18 c)  Jotta voidaan luoda tarvittavat valmiudet ja varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden osallistuminen, jokaiseen jäsenvaltioon olisi perustettava suurteholaskennan osaamiskeskus (jäljempänä ’keskus’), joka toimisi yhteistyössä kansallisen supertietokonekeskuksen kanssa. Keskusten olisi helpotettava ja edistettävä pääsyä suurteholaskentaekosysteemiin, supertietokoneiden käytöstä sovellusten ja palvelujen käyttöön. Niiden olisi myös tarjottava suurteholaskennan käyttäjille koulutusta ja kursseja suurteholaskentaosaamisen kehittämiseksi ja edistettävä erityisesti pk-yrityksille tarkoitettuja suurteholaskennan hyötyjä korostavia valistus-, koulutus- ja tiedotustoimia sekä käynnistettävä verkostoitumistoimia sidosryhmien ja muiden keskusten kanssa sellaisten laajempien innovaatioiden edistämiseksi, jotka mahdollistavat suurteholaskennan käyttöönoton yleistymisen. Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 d kappale (uusi) (18 d)  Laaja osallistuminen kaikkialla unionissa ja kolmansien maiden toimijoille myönnettävä reilu ja kohtuullinen käyttöoikeus on tärkeää, jotta voidaan hyödyntää sellaisen unionin supertietokoneen koko potentiaali, joka pystyy edistämään unionin huipputason tiedettä ja alueellista kilpailukykyä. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 e kappale (uusi) (18 e)  Vaikka supertietokoneiden käyttöaika on suhteessa rahoitusosuuksiin, kaikkien jäsenvaltioiden, tutkijoiden ja unionin teollisuuden tasapuoliset toimintaedellytykset olisi varmistettava. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 f kappale (uusi) (18 f)  Unionin käyttöaika olisi myönnettävä kilpailuun perustuvien ehdotuspyyntöjen pohjalta huippuosaamisen perusteella riippumatta siitä, minkä unionin jäsenvaltion kansalainen hakija on. Lisäksi osallistuvat jäsenvaltiot voivat myös asettaa käyttöaikansa saataville muille unionin tutkijoille tai teollisuudelle. Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 20 a kappale (uusi) (20 a)  Yhteisyrityksen hankkimat ja tukemat supertietokoneet olisi suunniteltava ja valittava siten, että maksimoidaan niiden tehokkuus sekä tieteellisiin tarkoituksiin että teollisuuden käyttöön. Tästä syystä komission olisi toteutettava toimia vahvistaakseen edelleen tehokkuuden ja kustannustehokkuuden arviointia tekemissään arvioinneissa. Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 22 kappale (22)  Esi-eksa-luokan ja peta-luokan supertietokoneita olisi käytettävä pääasiassa kaikkien akateemisten, teollisten tai julkisen sektorin käyttäjien julkisiin tutkimus- ja innovointitarkoituksiin. Yhteisyrityksen olisi voitava harjoittaa rajoitettua taloudellista toimintaa yksityisiin tarkoituksiin. Käyttöoikeus olisi myönnettävä käyttäjille, jotka ovat sijoittautuneet unioniin tai johonkin Horisontti 2020 -puiteohjelmaan assosioituneeseen maahan. Käyttöoikeuksien olisi oltava tasapuolisia kaikille käyttäjille ja ne olisi myönnettävä läpinäkyvällä tavalla. Hallintoneuvoston olisi määriteltävä käyttöoikeudet, jotka koskevat unionin osuutta kunkin supertietokoneen käyttöajasta. (22)  Esi-eksa-luokan ja peta-luokan supertietokoneita olisi käytettävä pääasiassa kaikkien akateemisten, teollisuuden, myös pk-yritysten, tai julkisen sektorin käyttäjien julkisiin siviilialan tutkimus- ja innovointitarkoituksiin. Yhteisyrityksen olisi voitava harjoittaa rajoitettua taloudellista toimintaa yksityisiin tarkoituksiin. Käyttöoikeus olisi myönnettävä käyttäjille, jotka ovat sijoittautuneet unioniin tai johonkin Horisontti 2020 -puiteohjelmaan assosioituneeseen maahan. Käyttöoikeuksien olisi oltava tasapuolisia kaikille käyttäjille ja ne olisi myönnettävä läpinäkyvällä tavalla. Hallintoneuvoston olisi määriteltävä käyttöoikeudet, jotka koskevat unionin osuutta kunkin supertietokoneen käyttöajasta. Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 28 a kappale (uusi) (28 a)  Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi olisi sovellettava vähintään Horisontti 2020 -puiteohjelman säännöksiä, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksia sekä teollis- ja tekijänoikeuksien omistuksen siirtoa, lisensointia ja käyttöä. Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 29 a kappale (uusi) (29 a)  Supertietokoneen hankintakustannusten olisi katettava myös investointi parempaan tietovirtaan ja verkkoyhteyteen. Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 30 a kappale (uusi) (30 a)  Unionissa toimivien suurteholaskenta-aloitteen palveluntarjoajien olisi voitava kilpailla tasapuolisin toimintaedellytyksin, ja kaikkiin olisi sovellettava samoja sääntöjä. Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 30 b kappale (uusi) (30 b)  Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus ja välttää päällekkäisyyksiä muiden olemassa olevien suurteholaskennan ja massadatan alan aloitteiden kanssa, erityisesti vuonna 2014 perustettujen suurteholaskennan ja massadatan sopimussuhteisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien sekä PRACEn kanssa, nämä aloitteet olisi virtaviivaistettava sisällyttämällä ne yhteisyritykseen vuoden 2020 jälkeisessä kehyksessä. Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 32 kappale (32)  Rahoitusten antamisessa toimille Verkkojen Eurooppa -välineestä olisi noudatettava kyseisen ohjelman sääntöjä. (32)  Hallintoa olisi pyrittävä yksinkertaistamaan, ja olisi vältettävä sitä, että samassa yhteisyrityksessä on voimassa erilaisia sääntöjä. Kaikissa yhteisyrityksen toimissa olisi noudatettava samoja sääntöjä sen sijaan, että voimassa on Horisontti 2020 -puiteohjelman sääntöjä ja Verkkojen Eurooppa ‑välineen sääntöjä. Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 40 kappale (40)  Kaikissa yhteisyritykseen liittyvissä ehdotuspyynnöissä ja tarjouspyynnöissä olisi otettava huomioon Horisontti 2020 ‑puiteohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen kesto, tapauksen mukaan, asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta. (40)  Kaikissa yhteisyritykseen liittyvissä ehdotuspyynnöissä ja tarjouspyynnöissä olisi otettava huomioon Horisontti 2020 ‑puiteohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen kesto, tapauksen mukaan, asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta. Sitä ajanjaksoa varten, jota Horisontti 2020 ‑puiteohjelma ja Verkkojen Eurooppa -väline eivät kata, olisi tehtävä asianmukaisia mukautuksia ottaen huomioon vuoden 2020 jälkeistä ajanjaksoa koskeva monivuotinen rahoituskehys, jotta yhteisyrityksen toimintaa voidaan jatkaa. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 41 a kappale (uusi) (41 a)  Suurteholaskenta on tärkeää pilvipalvelujen kehittämiselle, ja pilvipalvelujen koko potentiaali voidaan hyödyntää vasta, kun tieto voi liikkua vapaasti unionissa selkeiden sääntöjen mukaisesti. Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 41 b kappale (uusi) (41 b)  Lisäksi kaikkiin yhteisyrityksen kokonaan tai osittain omistamiin supertietokoneisiin ja kaikkiin supertietokoneisiin, joiden käyttöaikaa annetaan yhteisyritykselle, olisi sovellettava tietosuojaa, yksityisyyttä ja tietoturvaa koskevaa unionin lainsäädäntöä. Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 41 c kappale (uusi) (41 c)  Yhteisyrityksen olisi varmistettava, että unionin suurteholaskennan supertietokoneet ovat ainoastaan sellaisten yhteisöjen käytettävissä, jotka noudattavat tietosuojaa, yksityisyyttä ja tietoturvaa koskevaa unionin lainsäädäntöä. Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 41 d kappale (uusi) (41 d)  Yhteisyrityksen olisi varmistettava, että unionin suurteholaskennan supertietokoneet ovat ainoastaan jäsenvaltioihin tai sellaisiin assosioituneisiin maihin sijoittautuneiden yhteisöjen käytettävissä, jotka noudattavat tietosuojaa, yksityisyyttä ja tietoturvaa koskevaa unionin lainsäädäntöä. Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 41 e kappale (uusi) (41 e)  Tarvittaessa olisi edistettävä kansainvälistä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ja osallistujavaltioiden kesken. Unionin supertietokoneita ei saisi antaa kolmansiin maihin sijoittautuneiden yhteisöjen käyttöön, elleivät kyseiset maat anna vastavuoroista pääsyä omiin supertietokoneisiinsa. Unionin supertietokoneiden tietojen käyttöön olisi kannustettava varmistaen samalla tietosuojaa, yksityisyyttä ja tietoturvaa koskevan unionin lainsäädännön noudattaminen. Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 7 alakohta (7)  ’isäntälaitoksella’ yhteisyritykseen osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautunutta oikeussubjektia, johon sisältyvät esi‑eksa‑tason supertietokoneen vastaanottamiseen ja käyttöön tarvittavat tilat ja laitteistot; (7)  ’isäntälaitoksella’ yhteisyritykseen osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautunutta oikeussubjektia, johon sisältyvät peta‑tason tai esi-eksa-tason supertietokoneen vastaanottamiseen ja käyttöön tarvittavat tilat ja laitteistot; Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta – a alakohta (a)  tarjota unionin ja Horisontti 2020 ‑puiteohjelmaan assosioituneiden maiden tutkijoille, teollisuudelle ja julkiselle sektorille viimeisintä kehitystä edustava suurteholaskenta- ja datainfrastruktuuri ja tukea sen teknologioiden ja sovellusten kehittämistä laajasti eri aloilla; (a)  tarjota unionin ja Horisontti 2020 ‑puiteohjelmaan assosioituneiden maiden tutkijoille, teollisuudelle, myös startup-yrityksille, mikroyrityksille ja pk‑yrityksille, ja julkiselle sektorille viimeisintä kehitystä edustava suurteholaskenta- ja datainfrastruktuuri ja tukea sen teknologioiden ja sovellusten kehittämistä laajasti ensisijaisesti siviilikäyttöön eri aloilla, kuten terveydenhoidon, energian, älykkäiden kaupunkien, itseohjautuvan liikenteen ja avaruuden aloilla; Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta – b alakohta (b)  luoda kehys integroidun maailmanluokan esi-eksa-luokan supertietokone- ja datainfrastruktuurin hankinnalle unionissa; (b)  luoda kehys integroidun maailmanluokan esi-eksa-luokan supertietokone- ja datainfrastruktuurin hankinnalle unionissa muun muassa tukemalla peta-luokan supertietokoneiden hankintaa; Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta – d alakohta (d)  tukea sellaisen integroidun suurteholaskentaekosysteemin kehittämistä unionissa, joka kattaa kaikki tieteellisen ja teollisen arvoketjun osat, erityisesti laitteistot, ohjelmistot, sovellukset, palvelut, suunnittelun, yhteenliitännät, taitotiedon ja osaamisen. (d)  tukea sellaisen integroidun suurteholaskentaekosysteemin kehittämistä unionissa, joka kattaa kaikki tieteellisen ja teollisen arvoketjun osat, erityisesti laitteistot, ohjelmistot, sovellukset, palvelut, suunnittelun, yhteenliitännät, taitotiedon ja osaamisen, jotta voidaan vahvistaa unionia globaalina innovointikeskuksena, mikä edistää kilpailukykyä ja parantaa tutkimus- ja kehittämisvalmiutta. Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi) (d a)  mahdollistaa synergiat ja tuoda lisäarvoa osallistuvien jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden yhteistyöhön; Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta – d b alakohta (uusi) (d b)  luoda yhteyksiä nykyisiin suurteholaskennan ja massadatan sopimussuhteisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, jotta voidaan saada aikaan synergioita ja yhdentymistä. Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – d alakohta (d)  rakentaa unioniin huippuluokan integroitu supertietokone- ja datainfrastruktuuri ja käyttää sitä olennaisena osatekijänä tieteellisessä huippuosaamisessa, teollisuuden ja julkisen sektorin digitalisoinnissa ja innovointivalmiuksien ja maailmanlaajuisen kilpailukyvyn vahvistamisessa talouskasvun ja työpaikkojen luomiseksi unionissa; (d)  rakentaa unioniin huippuluokan integroitu supertietokone- ja datainfrastruktuuri, joka on suunniteltu toimimaan tehokkaasti tieteellisissä tarkoituksissa ja joka on olennainen osatekijä tieteellisessä huippuosaamisessa, teollisuuden ja julkisen sektorin digitalisoinnissa ja innovointivalmiuksien ja maailmanlaajuisen kilpailukyvyn vahvistamisessa talouskasvun ja työpaikkojen luomiseksi unionissa; Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – e alakohta (e)  tarjota tutkimus- ja tiedeyhteisön ja teollisuuden, myös pk-yritysten, sekä julkisen sektorin monille erilaisille käyttäjille mahdollisuus käyttää suurteholaskentaan perustuvia infrastruktuureja ja palveluja uusissa ja kehitteillä olevissa data- ja laskentaintensiivisissä sovelluksissa ja palveluissa; (e)  tarjota tutkimus- ja tiedeyhteisön ja teollisuuden, mikroyritysten ja pk-yritysten, sekä julkisen sektorin monille erilaisille käyttäjille mahdollisuus käyttää suurteholaskentaan perustuvia infrastruktuureja ja palveluja uusissa ja kehitteillä olevissa data- ja laskentaintensiivisissä sovelluksissa ja palveluissa; Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – f alakohta (f)  kaventaa kuilua tutkimuksen ja kehittämisen ja eksa-luokan suurteholaskentajärjestelmien toimittamisen välillä vahvistamalla digitaaliteknologian toimitusketjua unionissa ja mahdollistamalla huippuluokan supertietokoneiden hankinta yhteisyritykselle; (f)  kaventaa kuilua tutkimuksen ja kehittämisen ja eksa-luokan suurteholaskentajärjestelmien toimittamisen välillä vahvistamalla digitaaliteknologian toimitusketjua unionissa ja mahdollistamalla maailmanluokan supertietokoneiden hankinta yhteisyritykselle; Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – h alakohta (h)  verkottaa ja yhdistää toisiinsa alueelliset, kansalliset ja eurooppalaiset supertietokoneet ja muut laskentajärjestelmät ja datakeskukset ja niihin liittyvät ohjelmistot ja sovellukset; (h)  verkottaa ja yhdistää toisiinsa alueelliset, kansalliset ja eurooppalaiset supertietokoneet ja muut laskentajärjestelmät ja datakeskukset ja niihin liittyvät ohjelmistot ja sovellukset vaarantamatta tietosuojaa ja yksityisyyttä; Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – i alakohta (i)  kasvattaa teollisuuden, etenkin pk-yritysten, innovointipotentiaalia käyttämällä kehittyneitä suurteholaskentainfrastruktuureja ja ‑palveluja; (i)  kasvattaa teollisuuden, etenkin mikroyritysten ja pk-yritysten, sekä tutkimus- ja tiedeyhteisöjen innovointipotentiaalia käyttämällä kehittyneitä suurteholaskentainfrastruktuureja ja ‑palveluja, myös kansallisia suurteholaskenta- tai supertietokonekeskuksia; Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – j alakohta (j)  parantaa suurteholaskennan ymmärrystä ja vähentää suurteholaskentaan liittyviä osaamisvajeita unionissa; (j)  parantaa suurteholaskennan ymmärrystä ja vähentää suurteholaskentaan liittyviä osaamisvajeita unionissa edistämällä pätevöitymistä sekä miesten ja naisten tasapainoista edustusta suurteholaskentaan liittyvillä urapoluilla; Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta (1)  Yhteisyritys antaa kunkin omistamansa yksittäisen esi-eksa-luokan supertietokoneen käytön 3 kohdan ja 11 artiklassa tarkoitettujen yhteisyrityksen varainhoitosääntöjen mukaisesti valitun isäntälaitoksen tehtäväksi. (1)  Yhteisyritys antaa kunkin omistamansa yksittäisen peta-luokan tai esi-eksa-luokan supertietokoneen käytön 3 kohdan ja 11 artiklassa tarkoitettujen yhteisyrityksen varainhoitosääntöjen mukaisesti valitun yhtä tai useampaa osallistujavaltiota edustavan isäntälaitoksen tehtäväksi. Tarkistus 47 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 2 kohta (2)  Esi-eksa-luokan supertietokoneet sijoitetaan osallistujavaltioon, joka on unionin jäsenvaltio. Jäsenvaltio voi toimia isäntänä vain yhdelle esi-eksa-luokan supertietokoneelle. (2)  Peta-luokan tai esi-eksa-luokan supertietokoneet sijoitetaan osallistujavaltioon, joka on unionin jäsenvaltio. Jäsenvaltio voi toimia isäntänä vain yhdelle esi-eksa-luokan supertietokoneelle. Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 3 kohta – johdantokappale (3)  Isäntälaitoksen valitsee hallintoneuvosto muun muassa seuraavien kriteerien perusteella: (3)  Isäntälaitoksen valitsee hallintoneuvosto oikeudenmukaisessa ja avoimessa prosessissa muun muassa seuraavien kriteerien perusteella: Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 3 kohta – c alakohta (c)  isäntälaitoksen kokemus vastaavien järjestelmien asentamisesta ja käytöstä; (c)  isäntälaitoksen kokemus vastaavien järjestelmien asentamisesta, käytöstä ja ylläpidosta, mukaan lukien supertietokoneen energiantarve; Tarkistus 50 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 3 kohta – c a alakohta (uusi) (c a)  korkea tietosuojan, yksityisyyden ja kyberturvallisuuden taso, mukaan lukien viimeisimmän teknologian mukainen riskien ja uhkien hallinta ja kyberhyökkäyksien sietokyky; Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 4 a kohta (uusi) (4 a)  Kun isäntälaitokset on valittu, yhteisyritys varmistaa synergiat Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI‑rahastot) kanssa. Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 2 kohta (2)  Hallintoneuvosto määrittelee yleiset käyttöehdot ja se voi määritellä erityisiä käyttöehtoja erityyppisille käyttäjille tai sovelluksille. Palvelun laadun on oltava sama kaikille käyttäjille. (2)  Hallintoneuvosto määrittelee yleiset käyttöehdot ja se voi määritellä erityisiä käyttöehtoja erityyppisille käyttäjille tai sovelluksille. Palvelun laadun on oltava sama kaikille käyttäjille, mutta prioriteettikriteerejä voidaan määritellä etukäteen vaarantamatta kaikkien potentiaalisten käyttäjien käyttöoikeutta ja sovelluksia. Tarkistus 53 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 3 kohta (3)  Rajoittamatta unionin tekemien kansainvälisten sopimusten soveltamista, käyttöaikaa myönnetään ainoastaan käyttäjille, jotka asuvat, ovat sijoittautuneet tai sijaitsevat jossain jäsenvaltiossa tai Horisontti 2020 -puiteohjelmaan assosioituneessa maassa, jollei hallintoneuvosto toisin päätä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa unionin edut huomioon ottaen. (3)  Rajoittamatta unionin tekemien kansainvälisten sopimusten soveltamista, käyttöaikaa myönnetään ainoastaan käyttäjille, jotka asuvat, ovat sijoittautuneet tai sijaitsevat jossain jäsenvaltiossa tai Horisontti 2020 -puiteohjelmaan assosioituneessa maassa, jollei hallintoneuvosto toisin päätä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja erityisesti sellaisten kolmansien maiden kohdalla, jotka ovat allekirjoittaneet tieteellistä yhteistyötä koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja, soveltuvin osin, jos ne ovat myöntäneet vastavuoroisen pääsyn supertietokoneelleen, unionin edut huomioon ottaen. Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 2 kohta – 1 alakohta Unionin osuuden kunkin esi-eksa-luokan tietokoneen käyttöajasta on oltava suorassa suhteessa unionin rahoitusosuuteen sen hankintakustannuksista laskettuna suhteessa esi-eksa-luokan supertietokoneen hankinnan ja käytön kokonaiskustannuksiin. Hallintoneuvosto määrittele käyttöoikeudet, jotka koskevat unionin osuutta käyttöajasta. Unionin osuuden kunkin esi-eksa-luokan tietokoneen käyttöajasta on oltava suorassa suhteessa unionin rahoitusosuuteen sen hankintakustannuksista laskettuna suhteessa esi-eksa-luokan supertietokoneen hankinnan ja käytön kokonaiskustannuksiin. Käyttöoikeuden, joka koskee unionin osuutta käyttöajasta, on kohdistuttava ainoastaan siviilisovelluksiin. Hallintoneuvosto määrittele käyttöoikeudet, jotka koskevat unionin osuutta käyttöajasta. Tarkistus 55 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 2 a kohta (uusi) (2 a)  Kunkin osallistujavaltion rahoitusosuus käyttöajan kustannuksista julkistetaan. Tarkistus 56 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 1 kohta (1)  Komissio tekee riippumattomien asiantuntijoiden avustuksella viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2022 yhteisyrityksestä väliarvioinnin, jossa arvioidaan erityisesti osallistujavaltioiden, yksityisten osakkaiden ja niihin kuuluvien oikeussubjektien ja niiden liitännäisosallistujien sekä muiden oikeussubjektien osallistumisen ja osuuksien taso toimissa. Komissio laatii tästä arvioinnista kertomuksen, joka sisältää väliarvioinnin päätelmät ja komission huomautukset. Komissio toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022. (1)  Komissio tekee riippumattomien asiantuntijoiden avustuksella viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2022 yhteisyrityksestä väliarvioinnin, jossa arvioidaan erityisesti osallistujavaltioiden, yksityisten osakkaiden ja niihin kuuluvien oikeussubjektien ja niiden liitännäisosallistujien ja unionin teollisuuden yleensä sekä muiden oikeussubjektien osallistumisen ja osuuksien taso toimissa. Arvioinnissa on määritettävä myös mahdolliset muut toimintapolitiikan tarpeet, muun muassa arvio siitä, millaiset mahdollisuudet tietyillä aloilla on käyttää ja hyödyntää kaikilta osin suurteholaskennan tarjoamia mahdollisuuksia. Komissio laatii tästä arvioinnista kertomuksen, joka sisältää väliarvioinnin päätelmät ja komission huomautukset. Komissio toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022. Tarkistus 57 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 3 a kohta (uusi) (3 a)  Arviointiin sisältyvät 12 artiklassa tarkoitetut kaupalliset palvelut todellisen käytön perusteella. Tarkistus 58 Ehdotus asetukseksi Liite – 1 artikla – 1 alakohta – c alakohta (c)  se käynnistää esi-eksa-luokan supertietokoneiden hankintamenettelyn ja hallinnoi sitä, arvioi vastanotetut tarjoukset, myöntää rahoitusta käytettävissä olevien varojen puitteissa, seuraa hankintasopimuksen täytäntöönpanoa ja hallinnoi sopimuksia; (c)  se käynnistää esi-eksa-luokan supertietokoneiden hankintamenettelyn ja hallinnoi sitä avoimesti ja läpinäkyvästi käyttäen riippumattomia asiantuntijoita, arvioi vastaanotetut tarjoukset, myöntää rahoitusta käytettävissä olevien varojen puitteissa, seuraa hankintasopimuksen täytäntöönpanoa ja hallinnoi sopimuksia; Tarkistus 59 Ehdotus asetukseksi Liite – 1 artikla – 1 alakohta – d alakohta (d)  se valitsee esi-eksa-luokan supertietokoneiden isäntälaitoksen tämän asetuksen 11 artiklassa tarkoitettujen rahoitussääntöjensä mukaisesti; (d)  se valitsee esi-eksa-luokan supertietokoneiden isäntälaitoksen tämän asetuksen 6 artiklan 3 kohdan ja 11 artiklassa tarkoitettujen rahoitussääntöjen mukaisesti; Tarkistus 60 Ehdotus asetukseksi Liite – 1 artikla – 1 alakohta – i alakohta (i)  se antaa pääasiassa avustusten muodossa taloudellista tukea, joka on suunnattu sovelluksiin, tiedotustoimiin, tietoisuuden lisäämistoimiin ja ammatilliseen kehittämiseen henkilöstön houkuttelemiseksi suurteholaskentaan sekä ekosysteemiin liittyvien taitojen ja insinööriosaaminen kasvattamiseksi; (i)  se antaa pääasiassa avustusten muodossa taloudellista tukea, joka on suunnattu sovelluksiin, tiedotustoimiin, tietoisuuden lisäämistoimiin ja ammatilliseen kehittämiseen ja uudelleenkoulutukseen henkilöstön houkuttelemiseksi suurteholaskentaan, miesten ja naisten tasapainoisen osallistumisen edistämiseksi sekä ekosysteemiin liittyvien taitojen ja insinööriosaamisen kasvattamiseksi; Tarkistus 61 Ehdotus asetukseksi Liite – 6 artikla – 5 kohta (5)  Hallintoneuvosto valitsee puheenjohtajan kahden vuoden mittaiseksi kaudeksi. Puheenjohtajan toimikautta voidaan jatkaa kerran hallintoneuvoston päätöksellä. (5)  Hallintoneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan kahden vuoden mittaiseksi kaudeksi. Puheenjohtajan toimikautta voidaan jatkaa kerran hallintoneuvoston päätöksellä. Tarkistus 62 Ehdotus asetukseksi Liite – 8 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – 1 a alakohta (uusi) Ehdokasluettelo laaditaan siten, että varmistetaan miesten ja naisten tasapuolinen edustus ja tasapuoliset mahdollisuudet. Tarkistus 63 Ehdotus asetukseksi Liite – 10 artikla – 2 kohta (2)  Tutkimuksen ja innovoinnin neuvoa-antavassa ryhmässä on enintään 12 jäsentä, joista enintään kuusi on yksityisten osakkaiden nimittämiä ja enintään kuusi hallintoneuvoston nimittämiä. Hallintoneuvosto vahvistaa erityiset arviointiperusteet ja menettelyn nimittämiensä jäsenten valintaa varten. (2)  Tutkimuksen ja innovoinnin neuvoa-antavassa ryhmässä on enintään 20 jäsentä, joista enintään kahdeksan on yksityisten osakkaiden nimittämiä ja enintään 12 hallintoneuvoston nimittämiä. Hallintoneuvosto vahvistaa erityiset arviointiperusteet ja menettelyn nimittämiensä jäsenten valintaa varten. Tarkistus 64 Ehdotus asetukseksi Liite – 21 artikla – 1 a kohta (uusi) Yhteisyrityksen on varmistettava tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevan unionin lainsäädännön noudattaminen. Tarkistus 65 Ehdotus asetukseksi Liite – 23 artikla – 2 kohta (2)  Yhteisyrityksen hallintoneuvosto antaa sääntöjä osakkaisiinsa, elimiinsä ja henkilöstöönsä liittyvien eturistiriitojen ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi. Näiden sääntöjen on sisällettävä määräyksiä, joiden tarkoituksena on estää hallintoneuvostoon kuuluvien yhteisyrityksen osakkaiden edustajien eturistiriidat. (2)  Yhteisyrityksen hallintoneuvosto antaa sääntöjä osakkaisiinsa, elimiinsä ja henkilöstöönsä liittyvien eturistiriitojen ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi unionin parhaiden käytäntöjen mukaisesti. Näiden sääntöjen on sisällettävä myös määräyksiä, joiden tarkoituksena on estää hallintoneuvostoon kuuluvien yhteisyrityksen osakkaiden edustajien eturistiriidat.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Ranskan hakemus – EGF/2017/009 FR Air France) (COM(2018)0230 – C8-0161/2018 – 2018/2059(BUD))

P8_TA(2018)0272 A8-0210/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0230 – C8‑0161/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0210/2018),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että vähennetyille työntekijöille tarjottavan unionin taloudellisen tuen olisi oltava dynaamista ja että sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti;

C.  ottaa huomioon, että Ranska jätti hakemuksen EGF/2017/009 FR/Air France rahoitustuen saamiseksi EGR:stä sen jälkeen, kun NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 51 (Ilmaliikenne) luokitellulla toimialalla vähennettiin 1 858 työntekijää NUTS 2 -tason alueilla Île-de-France (FR10) ja Provence-Alpes-Côte d'Azur (FR82) Ranskassa;

D.  ottaa huomioon, että on olennaisen tärkeää tukea unionin lentoyhtiöitä, koska unionin markkinaosuus kansainvälisen ilmaliikenteen alalla on pienenemässä;

E.  ottaa huomioon, että hakemus perustuu EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiseen toimintakriteeriin, jossa edellytetään, että vähintään 500 työntekijää vähennetään jäsenvaltiossa sijaitsevasta yrityksestä neljän kuukauden viiteajanjaksona, mukaan luettuina työntekijät, jotka vähennetään yrityksen toimittajien tai jatkojalostajien palveluksesta, ja/tai itsenäiset ammatinharjoittajat, joiden työskentely on loppunut;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja sen vuoksi Ranska on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 9 894 483 euroa eli 60 prosenttia 16 490 805 euron kokonaiskustannuksista, joista yksilöllisten palvelujen osuus on 16 410 805 euroa ja valmistelu-, hallinnointi-, tiedotus- ja mainonta-, valvonta- ja raportointitoimien osuus 80 000 euroa;

2.  toteaa, että Ranskan viranomaiset jättivät hakemuksen EGR-rahoitustuen saamiseksi 23. lokakuuta 2017 ja että Ranskan toimitettua hakemusta koskevia lisätietoja komissio sai sitä koskevan arvionsa valmiiksi 23. huhtikuuta 2018 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

3.  panee merkille, että Ranska aloitti yksilöllisten palvelujen tarjoamisen tuen kohteena oleville edunsaajille 19. toukokuuta 2015 ja että kausi, jolle EGR-rahoitusta voidaan myöntää, alkaa siten 19. toukokuuta 2015 ja päättyy 23. lokakuuta 2019;

4.  toteaa, että Ranska hakee EGR-rahoitustukea toisen kerran Air Francen työntekijävähennysten vuoksi ja että tämä on kolmas ilmaliikenteen alaa koskeva hakemus: vuonna 2013 jätettiin hakemus EGF/2013/014 FR/Air France ja vuonna 2015 hakemus EGF/2015/004 IT Alitalia, jotka hyväksyttiin(4);

5.  palauttaa mieliin, että EGR-rahoituksella on tarkoitus tukea yrityksistä vähennettyjä työntekijöitä korvaavien työpaikkojen etsimisessä eikä se ole yritystuki;

6.  panee merkille, että Ranskan mukaan työntekijävähennykset ovat yhteydessä globalisaatiosta johtuviin maailmankaupan huomattaviin rakenteellisiin muutoksiin ja erityisesti kansainvälisen ilmaliikenteen alan vakaviin talouden häiriötiloihin ja unionin markkinaosuuden pienenemiseen valtiontukea ja muita tukia runsaasti saavien ja unionin yhtiöihin verrattuina löyhempää työ- ja ympäristölainsäädäntöä soveltavien Persianlahden kolmen suurimman lentoyhtiön ilmiömäisen kasvun vuoksi;

7.  pitää valitettavana, että lentoyhtiöt Emirates, Qatar Airways ja Etihad Airways saavat runsaasti valtiontukia ja muita tukia, mikä johtaa niiden kapasiteetin valtavaan kasvuun ja heikentää eurooppalaisten keskuskenttien, kuten Pariisin Charles de Gaullen lentokentän, asemaa;

8.  muistuttaa, että komissio antoi 8. kesäkuuta 2017 asetusehdotuksen kilpailun turvaamisesta ilmakuljetuksissa(5), jolla pyritään varmistamaan tasapuolinen kilpailu unionin ja kolmansien maiden lentoliikenteen harjoittajien välillä, jotta voidaan pitää yllä hyvin toimivia yhteyksiä edistäviä olosuhteita; toteaa, että parlamentin ja neuvoston odotetaan aloittavan kyseistä lainsäädäntöehdotusta koskevat neuvottelut syksyllä 2018;

9.  palauttaa mieliin, että Air Francen työntekijävähennyksillä odotetaan olevan huomattava kielteinen vaikutus paikalliseen talouteen, jota rasittavat pitkäaikaistyöttömyys ja yli 50-vuotiaiden työntekijöiden uudelleentyöllistymiseen liittyvät ongelmat;

10.  kehottaa Air Francea takaamaan tarvittava laadukkaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun;

11.  ottaa huomioon, että hakemus koskee 1 858:ta Air Francen vähentämää työntekijää, joista 76,2 prosenttia työskenteli Île-de-Francen alueella ja joista useimmat ovat 55–64‑vuotiaita; toteaa, että EGR:stä osarahoitetut aktiiviset työmarkkinatoimenpiteet ovat tärkeitä, sillä ne parantavat mahdollisuuksia palata työmarkkinoille; toteaa lisäksi, että yksikään vähennetyistä työntekijöistä ei kuulunut ikäryhmiin 25–29-vuotiaat tai yli 64‑vuotiaat;

12.  toteaa, että Ranska suunnittelee viidenlaisia toimia hakemuksen piiriin kuuluville vähennetyille työntekijöille:

13.  pitää myönteisenä tapaa, jolla yksilöllisten palvelujen koordinoidun kokonaisuuden laatimisessa kuultiin kohteena olevien edunsaajien ja työmarkkinaosapuolten edustajia, sekä Air Francen, ammattiliittojen ja yritysneuvoston välisiä sopimuksia, joilla taattiin, että kaikki lähtivät vapaaehtoisesti;

14.  toteaa, että EGR:stä yhteisrahoitetut yksilölliset palvelut on tarkoitettu työntekijöille, joilla ei yrityksestä vapaaehtoisesti lähtiessään ole täsmällisiä uudelleentyöllistymissuunnitelmia ja jotka haluavat hyötyä uudelleenkoulutustoimenpiteistä, neuvonnasta, ohjauksesta ja avusta yrityksen perustamisessa tai haltuunotossa;

15.  toteaa, että Ranskan työmarkkinalainsäädäntö edellyttää, että yli tuhannen työntekijän yritysten on ehdotettava toimenpiteitä, ja ettei EGR-hakemuksessa esitetä tukia uudelleentyöllistymiseen tähtäävän ajanjakson neljälle ensimmäiselle kuukaudelle, mikä vastaa Ranskan laissa säädettyä vähimmäisaikaa;

16.  toteaa, että tulotukitoimenpiteiden osuus yksilöllisten palvelujen koko paketista on EGR-asetuksessa asetettu 35 prosentin enimmäismäärä ja että näiden toimien edellytyksenä on, että kohteena olevat edunsaajat osallistuvat aktiivisesti työnhaku- tai koulutustoimiin;

17.  palauttaa mieliin, että yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa olisi EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä sekä tarvittavia taitoja ja että sen olisi sovittava yhteen resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa;

18.  korostaa Ranskan viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä;

19.  muistuttaa, että EGR-tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulla, eikä toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu yritysten tai alojen rakennemuutosta varten;

20.  pyytää, että komissio kehottaa kansallisia viranomaisia antamaan tulevissa ehdotuksissa yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, millä aloilla on kasvumahdollisuuksia ja siten mahdollisuuksia palkata työntekijöitä, sekä keräämään perusteltuja tietoja EGR‑rahoituksen vaikutuksesta muun muassa työpaikkojen laatuun ja EGR:n toimien avulla saavutetusta työmarkkinoille paluun asteesta; kehottaa komissiota myös seuraamaan EGR:n täytäntöönpanoa ja raportoimaan asiasta parlamentille;

21.  muistuttaa komissiolle esittämästään kehotuksesta varmistaa kaikkien EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuus;

22.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

23.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Ranskan hakemuksen johdosta – EGF/2017/009 FR/Air France

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/1093.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/44, 17. joulukuuta 2014, Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 13 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2013/014 FR/Air France, Ranska) (EUVL L 8, 14.1.2015, s. 18). (5) COM(2017)0289.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 kaupunkien asemasta unionin institutionaalisissa puitteissa (2017/2037(INI))

P8_TA(2018)0273 A8-0203/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksen vaikutuksesta Euroopan unionin institutionaalisen tasapainon kehittymiseen(1),

–   ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(2) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon kaupunkiasioista vastaavien EU:n ministereiden 30. toukokuuta 2016 hyväksymän Amsterdamin julkilausuman EU:n kaupunkiagendasta,

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen urbaanista ulottuvuudesta(3),

–  ottaa huomioon Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa harjoitettavaa kumppanuutta koskevista eurooppalaisista käytännesäännöistä 7. tammikuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 240/2014(4),

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuus – kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman keskeiset piirteet” (COM(2014)0490),

–  ottaa huomioon alueellisesta koheesiosta ja taajama-asioista vastaavien ministerien 10. kesäkuuta 2015 hyväksymän julkilausuman kaupunkeja koskevasta EU:n toimintaohjelmasta,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(5),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(6),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät EU:n kaupunkiagendasta,

–  ottaa huomioon EU:n kestävää kaupunkikehitystä käsittelevän Leipzigin peruskirjan, joka hyväksyttiin Leipzigissä 24. ja 25. toukokuuta 2007 pidetyssä epävirallisessa ministerikokouksessa kaupunkikehityksestä ja alueellisesta koheesiosta,

–   ottaa huomioon 20. lokakuuta 2016 Quitossa, Ecuadorissa, järjestetyssä asumista ja kaupunkien kestävää kehitystä käsitelleessä YK:n konferenssissa (Habitat III) hyväksytyn uuden kaupunkikehitysohjelman,

–  ottaa huomioon komission vuoden 2016 raportin Euroopan kaupunkien tilasta,

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen 2017: kansalaisten oikeuksista vahvempia demokraattisen muutoksen unionissa”(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0203/2018),

A.  ottaa huomioon, että Maastrichtin sopimuksella perustettiin Euroopan alueiden komitea, jonka ansiosta kaupungit pääsivät komiteaedustuksensa kautta osallistumaan alueiden komitean neuvoa-antavaan tehtävään EU:n päätöksentekoprosessissa;

B.  ottaa huomioon, että alueiden komitea toteuttaa tätä tehtävää useilla toimilla, joiden tavoitteena on edistää vuoropuhelua ja aktiivista osallistumista unionin päätöksentekoon;

C.  ottaa huomioon, että pöytäkirja N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta antaa Euroopan alueiden komitealle valtuuden nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa toissijaisuusperiaatteen noudattamatta jättämisestä, kun on kyse sellaisesta lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävästä säädöksestä, jonka hyväksyminen EU:n perussopimuksen mukaan edellyttää komitean kuulemista; ottaa huomioon, että näin ollen kaupungeilla on keino puolustaa omia etujaan EU:ssa;

D.  katsoo, että perussopimusten mukaiset kaupunkien edustajat, esimerkiksi alueiden komitean jäsenet, ja kaupunkien etuja edustavat järjestöt olisi erotettava selkeästi toisistaan;

E.  ottaa huomioon, että suurin osa EU:n väestöstä (yli 70 prosenttia) asuu kaupunkialueilla;

F.  ottaa huomioon, että vallan aluesidonnaisuuden poistaminen kuuluu erottamattomasti globalisaatioon, mutta eurooppalaisten kaupunkien verkostoja tarvitaan siitä huolimatta, sillä ne tunnistavat ja ajavat EU:n kansalaisten etuja;

G.  ottaa huomioon, että suurin osa EU:n toimintapolitiikoista ja lainsäädännöstä pannaan täytäntöön paikallis- ja aluetasolla, johon myös kaupunkien taso sisältyy, ja ne ulottuvat nykyään lähes kaikille politiikan, talouden ja yhteiskunnallisen toiminnan alueille;

H.  ottaa huomioon, että EU:n institutionaalinen rakenne perustuu monitasohallinnon ja toissijaisuuden periaatteisiin;

I.  ottaa huomioon, että alueiden komitean hyväksymässä eurooppalaisen monitasoisen hallinnon peruskirjassa kiinnitetään huomiota tiiviiseen yhteyteen, joka vallitsee EU:n, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten lojaalin yhteistyön ja kumppanuuden sekä kunkin tason yhdenvertaisen legitimiteetin ja vastuuvelvollisuuden välillä niiden toimivallan puitteissa;

J.  ottaa huomioon, että alueiden komitea perusti toissijaisuusperiaatteen toteutumista seuraavan verkoston, jotta EU:n alue- ja paikallisviranomaisiin suoraan vaikuttavia komission asiakirjoja ja lainsäädäntöehdotuksia koskevan tiedon kulku paikallis- ja alueviranomaisten ja EU:n toimielinten välillä paranisi;

K.  ottaa huomioon, että edellä mainitussa 12. joulukuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa se kehotti komissiota kannustamaan paikallisviranomaisia nimeämään Eurooppa-asioihin perehtyneitä neuvonantajia tavoitteena vahvistaa EU:n kansalaisuutta ja sen harjoittamista, sillä paikallisviranomaiset ovat kansalaisia lähimpänä;

L.  ottaa huomioon, että EU:n kestävää kaupunkikehitystä käsittelevässä Leipzigin peruskirjassa käytetään ilmaisua ”Euroopan kaupungit”;

M.  ottaa huomioon, että kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus on auttanut kehittämään yhdennettyjä strategioita ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen, parantamaan energiatehokkuutta ja lisäämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä; ottaa huomioon, että sen kaltaiset aloitteet osoittavat, että kaupunkien välinen yhteistyö ja parhaiden käytäntöjen vaihto auttavat saavuttamaan EU:n poliittisia tavoitteita;

N.  ottaa huomioon, että Leipzigin peruskirjassa Euroopan kaupunkeja pidetään ”arvokkaana ja korvaamattomana taloudellisena, sosiaalisena ja kulttuurisena kehitysvalttina” ja todetaan, että niiden olisi otettava vastuu alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisesta; ottaa huomioon, että Euroopan kaupunkien tilaa koskevan komission vuoden 2016 raportin mukaan kaupungit ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä saavuttamaan EU:n taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristökysymyksiin liittyvät tavoitteet; katsoo, että kaupunkien keskeinen rooli koheesiopolitiikassa olisi tunnustettava;

O.  ottaa huomioon, että Leipzigin peruskirjassa todetaan, että jäsenvaltioiden asiasta vastaavat ministerit sitoutuvat edistämään eurooppalaiseen monikeskuksiseen kaupunkijärjestelmään pohjautuvan tasapainoisen aluerakenteen luomista ja että kaupunkiemme tulisi olla niitä ympäröivien lähialueiden kehityksen solmuja ja niiden olisi otettava vastuu alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisesta;

P.  ottaa huomioon, että EU:n kaupunkiagendalla (Amsterdamin julkilausuma) perustetaan jäsenvaltioiden, alueiden, kaupunkien, komission, parlamentin, unionin neuvoa-antavien elimien ja muiden sidosryhmien välinen kumppanuustoimintaan perustuva yhteistyöfoorumi, minkä tavoitteena on antaa epävirallinen panos EU:n tulevan ja nykyisen lainsäädännön suunnitteluun ja tarkistamiseen noudattaen täysin toissijaisuusperiaatetta ja EU:n perussopimuksissa määriteltyä toimivaltajakoa;

Q.  ottaa huomioon, että kaupunkiagenda sisältää erityisesti parempaa sääntelyä koskevan pilarin, jonka tavoitteena on EU:n toimintapolitiikkojen, lainsäädännön ja oikeudellisten välineiden täytäntöönpanon tehostaminen ja yhdenmukaistaminen ilman, että valmistellaan uutta lainsäädäntöä;

R.  ottaa huomioon, että komissio kehottaa osana sääntelyn parantamista koskevaa pakettia paikallisviranomaisia osallistumaan tapauskohtaista harkintaa käyttäen tulevien lainsäädäntöehdotusten alueellisten vaikutusten arviointiin;

S.  ottaa huomioon, että neuvosto piti 24. kesäkuuta 2016 antamissaan päätelmissä Amsterdamin julkilausumaa myönteisenä ja kannusti muun muassa komissiota, jäsenvaltioita, paikallis- ja alueviranomaisia ja Euroopan parlamenttia ryhtymään lisätoimiin tässä yhteydessä; ottaa huomioon, että neuvosto pyysi Euroopan parlamenttia ottamaan kaupunkiasioista vastaavilta pääjohtajilta saatujen neuvojen jälkeen tarpeen mukaan huomioon kumppanuushankkeiden tulokset ja suositukset asianomaisten valiokuntien esityslistoilla keskusteltaessa alan uudesta ja voimassa olevasta EU:n lainsäädännöstä;

T.  ottaa huomioon, että kaupunkiagendassa kehotetaan komissiota muun muassa tarkastelemaan kumppanuustoiminnasta saatuja tuloksia ja suosituksia silloin, kun se laatii tai tarkistaa EU:n lainsäädäntöä, välineitä ja aloitteita, ja jatkamaan työskentelyä kaupunkien viranomaisten sekä niitä edustavien järjestöjen kanssa hyödyntäen lukuisia olemassa olevia kuulemis- ja palautemahdollisuuksia silloin, kun kehitetään uusia poliittisia ja lainsäädäntöaloitteita ja arvioidaan EU:n nykyisiä strategioita, toimintapolitiikkoja ja lainsäädäntöä;

U.  ottaa huomioon, että turvallisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvät uudet maailmanlaajuiset haasteet, väestörakenteen muutos, nuorisotyöttömyys sekä julkisten palvelujen laatuun, puhtaan ja edullisen energian saantiin, luonnonmullistuksiin ja ympäristönsuojeluun liittyvät haasteet edellyttävät paikallisia toimenpiteitä ja siksi kaupungeilta aikaisempaa voimakkaampaa sitoutumista, kun ne suunnittelevat ja panevat täytäntöön EU:n toimintapolitiikkoja;

V.  ottaa huomioon, että Euroopan kaupunkien arvo perustuu myös siihen, että ne sisältävät merkittävän osan Euroopan yhteistä kulttuuriperintöä;

W.  ottaa huomioon, että kaupunkipolitiikka on kansalaisille helpoimmin ymmärrettävä politiikan taso ja että se tarjoaa heille tilaisuuksia käydä rakentavia keskusteluja ja että alueiden komitean yhdessä paikallisten ja alueellisten kumppanien kanssa järjestämistä kansalaiskeskusteluista saadut kokemukset tarjoavat lupaavia näkymiä;

X.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen toimintaohjelmasta 2030 ja Pariisin ilmastosopimuksesta kumpuavia poliittisia vaatimuksia silmällä pitäen kaupungit ovat parantaneet valmiuksiaan kehittää innovatiivisia politiikkaratkaisuja ja välineitä, jotka edistävät sosiaalista, ekologista ja taloudellista kestävyyttä ja oikeudenmukaisia kauppajärjestelmiä, samoin kuin valmiuksia tehdä EU:n sisällä ja kansainvälisesti yhteistyötä uusin tavoin kyseisten vaatimusten toteuttamiseksi;

Y.  ottaa huomioon, että alueellisesta koheesiosta ja taajama-asioista vastaavien ministerien kesäkuussa 2015 hyväksymässä julkilausumassa kaupunkeja koskevasta EU:n toimintaohjelmasta tunnustetaan alueiden komitean, Eurocities-verkoston ja Euroopan kuntien ja alueiden neuvoston tärkeä tehtävä kaupunkialueiden etujen esiin tuomisessa;

Z.  ottaa huomioon, että kaupungit voivat tarjota tilaisuuden hyödyntää Euroopan kansalaisuuden tuomat mahdollisuudet kaikilta osin ja lujittaa sitä edistämällä aktiivista kansalaisuutta, joka perustuu sen tunnustamiseen, että kaupungit voivat muita toimijoita tehokkaammin perustaa EU:n ja sen kansalaisten välille yhteyksiä luovia rakenteita;

AA.  ottaa huomioon, että kaupunkien osallistuminen EU:n toimintapolitiikkoihin edistää osaltaan paikallista sitoutumista EU:n prosesseihin, parantaa hallintoa entistä osallistavamman eurooppalaisen demokratian myötä sekä parantaa hallinnollisia resursseja ja julkisten palveluiden laatua koko EU:n mittakaavassa ja edistää näin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun oikeuden hyvään hallintoon toteutumista;

AB.  ottaa huomioon, että on tärkeää ottaa paikallis- ja alueviranomaiset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mukaan päätöksentekoprosessiin ja vahvistaa niiden keskeistä roolia alueellisten vaikutusten arvioinnissa;

AC.  ottaa huomioon, että nykyisellään kaupunkien osallistuminen on puutteellista, kun tarkastellaan toivottua vaikutusta EU:n toimintapolitiikkojen ja lainsäännön suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; ottaa huomioon, että tämä vaikutus kasvaisi, jos kaupungit yhdistyisivät historiaan, maantieteeseen ja väestörakenteeseen sekä taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen yhteenkuuluvuuteen perustuviksi verkostoiksi;

1.  panee merkille, että kaupunkien, mukaan lukien pienet ja suuret kaupungit, kaupunki- ja metropolialueet, osallistuminen alueiden komiteaan neuvoa-antavassa roolissa tuo ne paremmin osallisiksi EU:n päätöksentekoon; uskoo, että nykyinen institutionaalinen rakenne mahdollistaa sen, että vilpittömän yhteistyön ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti kannustetaan perustamaan yhteistyöfoorumeja kaupunkien välille ja kaupunkien ja niitä edustavien organisaatioiden sekä kansallisen että EU:n tason päätöksentekoelinten välille;

2.  huomauttaa, että ei ole olemassa yhtä ainoaa kaupungin määritelmää väestön, alueen, toiminnan tai riippumattomuusasteen näkökulmasta – lukuun ottamatta kaupungistumisastetta ja asukastiheyttä – ja että jokaisella jäsenvaltiolla voi siksi olla tähän käsitteeseen erilainen lähestymistapa;

3.  panee merkille, että EU vahvistaa vähitellen useiden politiikkojensa kaupunkiulottuvuutta, mikä käy ilmi ”älykkäät kaupungit ja yhteisöt” konseptista (eurooppalainen innovaatiokumppanuus) ja aloitteista, kuten URBAN I - ja URBAN II ‑yhteisöaloitteet, kaupunkialueiden kestävä kehitys (EAKR-asetuksen 7 artikla(8)), kaupunkialueiden kehittämisverkosto, kaupunkialueiden innovatiiviset toimenpiteet (UIA-aloite), Euroopan kulttuuripääkaupunki, Euroopan vihreä pääkaupunki, Euroopan innovaatiopääkaupunki, kaupunginjohtajien ilmastosopimus ja EU:n kaupunkiagenda;

4.  muistuttaa, että kaupungeilla on keskeinen tehtävä tiettyjen EU:n toimintapolitiikkojen ja välineiden täytäntöönpanossa, esimerkiksi koheesiopolitiikan ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen alalla; kehottaa siksi kaupunkeja yhtenäiseen työskentelyyn niin, että kaikkien hallinnon tasojen, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa tehdään kumppanuusperiaatteen mukaisesti yhteistyötä;

5.  korostaa kaupunkien ja paikallisviranomaisten keskeistä roolia EU:n toimintapolitiikkojen valmistelussa, suunnittelussa, rahoittamisessa ja täytäntöönpanossa, esimerkiksi kun pyritään torjumaan ilmastonmuutosta kehittämällä kaupunkeja, taloutta, yhteiskuntaa ja alueita siten, että tulevalla EU:n rahoituskaudella kaupungit voivat tarttua uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin hyödyntäen käytettävissä olevia resursseja siihen, että edistetään kaupunkien kehittämistä paitsi älykkäiksi ja kestäviksi myös luoviksi; painottaa tässä yhteydessä myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja kaupunginjohtajien maailmanlaajuisen ilmasto- ja energiasopimuksen kaltaisten maailmanlaajuisten strategioiden ja aloitteiden tärkeyttä;

6.  korostaa, että koska kaupungit ovat osoittaneet, että niillä on valmiudet tehokkaasti hallinnoida kestävän kaupunkikehityksen yhdennettyjä toimia, niiden roolia osallistua kaikkien niitä koskevien toimien täytäntöönpanoon olisi laajennettava;

7.  korostaa mahdollisuuksia, joita sisältyy siihen, että kaupungeille annetaan merkittävä rooli EU:n ulkopolitiikassa sellaisena julkisen diplomatian mahdollistajana, joka saattaa yhteen ihmisiä eri maista ja jolla vastataan kysymyksiin, jotka eivät useista syistä kuulu poliittisen asialistan kärkeen, ja kehottaa tästä syystä parantamaan asiaankuuluvien EU:n tukimekanismien rahoitusta;

8.  toteaa kuitenkin, että kaupungeilla ei aina ole asianmukaisia välineitä ja hallinnollisia resursseja, jotta ne voisivat osallistua EU:n rahoituksen saamiseksi järjestettäviin tarjouskilpailuihin; pitää siksi myönteisenä keskitetyn asiointipisteen perustamista niitä kaupunkeja varten, joiden verkkosivujen ja asiakirjojen olisi oltava saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä; kehottaa koordinoimaan ja yhdentämään nykyistä paremmin useissa EU:n toimintapolitiikoissa kaupungeille osoitettuja välineitä ja ohjelmia, mikä onnistuu nimittämällä komissiosta yksi jäsen vastuuseen asian poliittisesta johdosta, jotta voidaan antaa näille toimintapolitiikoille strateginen suunta; pitää tällaista kehitystä johdonmukaisena kaupunkialueet entistä paremmin huomioon ottavien EU:n toimintapolitiikkojen kanssa ja katsoo, että samalla huomioidaan EU:n paikallisviranomaisten väliset erot ja niiden erilaiset kehitysmahdollisuudet; korostaa, että on tärkeä edistää, erityisesti neuvontavalmiuksia kehittämällä, kaupunkien mahdollisuutta käyttää kyseisiä välineitä ja ohjelmia entistä tasapuolisemmin ja kaupungin koosta riippumatta;

9.  suhtautuu EU:n kaupunkiagendaan myönteisesti ja näkee sen mallina uudesta, kumppanuuteen perustuvasta monitasoisesta hallinnosta, jossa otetaan kaupungit mukaan muun muassa voimassa olevan lainsäädännön tarkistamiseen ja tulevaisuuden politiikkaa koskevaan pohdintaan; korostaa, että EU:n säädösten mukaisen monitasoisen hallinnon toteuttamiseen käytännössä tarvitaan yhdennettyä ja yleistä lähestymistapaa, joka mukailee EU:n toimintapolitiikkojen perustavoitteita; panee merkille yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen kaltaisten paikkalähtöisten ruohonjuuritason menettelytapojen tärkeän tehtävän ylemmän tason menettelyjen täydentäjänä;

10.  kehottaa koordinoimaan ja vahvistamaan EU:n kaupunkiagendaa ja virallistamaan sen; katsoo, ettei sen tulisi olla enää jatkossa vapaaehtoinen prosessi ja että jäsenvaltioiden ja komission olisi otettava siitä enemmän vastuuta ja sitouduttava tutkimaan asiaa huolellisesti ja pantava tarpeen mukaan täytäntöön saamansa suositukset;

11.  kehottaa EU:n kaupunkiagendan puitteissa työskenteleviä erilaisia yhteistyökumppanuuksia hyväksymään nopeasti saamansa suositukset ja toimintasuunnitelmat; kehottaa lisäksi komissiota osoittamaan, kuinka nämä konkreettiset ehdotukset huomioidaan erityisesti sääntelyn, rahoituksen ja tietämyksen parantamisen osalta, ja sisällyttämään ne tarpeellisilta osin tuleviin lainsäädäntöehdotuksiin; kehottaa komissiota raportoimaan johdonmukaisesti parlamentille näiden toimien tuloksista;

12.  pitää myönteisenä kaupunkien välisen yhteistyön foorumeita, joiden avulla voidaan luoda synergioita rajat ylittävälle yhteistyölle ja parantaa EU:n toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa ruohonjuuritasolla; katsoo, että kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus on hyvä esimerkki, jota kannattaa seurata;

13.  suhtautuu myönteisesti komission perustamaan kaupunkitietoja koskevaan Urban Data Platform ‑alustaan; kehottaa kuitenkin Eurostatia ja komissiota keräämään ja kokoamaan yksityiskohtaisempia tietoja ja erityisesti virtaustietoja, jotta nykyisiä toimintapolitiikkoja voidaan mukauttaa ja tulevia toimintapolitiikkoja muotoilla tehokkaasti;

14.  pitää välttämättömänä tehostaa kaupunkien varhaista ja koordinoitua osallistumista EU:n päätöksentekoon EU:n nykyisen institutionaalisen rakenteen puitteissa erityisesti silloin, kun kyseessä on niihin suoraan vaikuttava lainsäädäntö, mutta turvaamaan toimintapolitiikkojen laatimisen ja päätöksenteon avoimuuden ja tehokkuuden kunnioittaen kuitenkin kunkin jäsenvaltion perustuslakia; kehottaa lisäämään EU:n päätöksenteon avoimuutta ja kansalaisten osallistumista päätöksentekoon; pitää tässä yhteydessä myönteisenä eurooppalaista kansalaisaloitetta ja kehottaa lisäämään tämän välineen tunnettuutta jäsenvaltioissa;

15.  on vakuuttunut siitä, että kaupunkien osallistumista EU:n tulevaisuuden toimintapolitiikkojen muotoiluun on lisättävä merkittävästi; kehottaa siksi Euroopan unionia erityisesti pitkällä aikavälillä arvioimaan uudelleen eurooppalaisen kaupunkipolitiikan luomista;

16.  muistuttaa, että alueiden komitea koordinoi Eurooppa 2020 -seurantafoorumia, jonka ensisijaisena tehtävänä on varmistaa, että kuntien, alueiden ja muiden paikallisviranomaisten näkemykset otetaan huomioon, kun komissio määrittelee talouskasvun ja innovoinnin strategiaansa;

17.  kehottaa vahvistamaan kaupunkien ja kuntien poliittista edustusta EU:n nykyisessä institutionaalisessa kehyksessä myös siten, että harkitaan jäsenvaltioiden kaupunkien edustuksen lujittamista alueiden komiteassa, väheksymättä kuitenkaan maaseutu- ja muiden alueiden merkitystä;

18.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden ehdotukset alueiden komitean jäseniksi ilmentävät niiden alueellisten rakenteiden koko kirjoa, ja ehdottamaan tarvittaessa alueiden komiteaan entistä enemmän paikallistason edustajia;

19.  painottaa kaupunkeja edustavien yhdistysten, kuten Eurocities ja Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto, tärkeyttä; kannattaa paikallisviranomaisia ja kaupunkien etuja edustavien yhdistysten, muun muassa Eurocities-verkoston ja Euroopan kuntien ja alueiden neuvoston, politiikan suunnitteluun osallistumisen vakiinnuttamista ja katsoo, että näistä yhdistyksistä olisi tultava EU:n toimielinten keskeisiä kumppaneita, mikä on mahdollista toteuttaa perustamalla pysyvä jäsennellyn vuoropuhelun mekanismi, joka toimisi myös alueiden komitean kautta ja erityisesti lainsäädäntöä edeltävässä vaiheessa;

20.  suosittaa, että kaikista alueellisella tasolla vaikuttavista poliittisista toimenpiteistä ja lainsäädännöstä tehdään alueellisten vaikutusten arvioinnit; uskoo, että vuoropuhelu paikallis- ja kaupunkiviranomaisia edustavien järjestöjen kanssa mahdollistaisi sen, että ne voisivat osallistua alueellisten vaikutusten arviointiin, neuvoa politiikan suunnitteluun liittyvissä taustaselvityksissä ja tarjota EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon valtiotasoa alemmilla tasoilla liittyvää teknistä ja muuta asiantuntemustaan säännöllisesti ja kohdennetusti; muistuttaa, että alueiden komitea suorittaa alueellisten vaikutusten arviointeja;

21.  kannustaa neuvostoa ja paikallisviranomaisia tekemään tiiviimpää yhteistyötä; kehottaa vahvistamaan kaupunkien ja alueiden ja niitä edustavien järjestöjen neuvoa-antavaa roolia neuvostossa, kun käsitellään paikallistasoon vaikuttavia asioita;

22.  katsoo, että kaupunkeja, kaupunkikeskuksia ja kuntia olisi tarkasteltava laajemmin kuin pelkkinä demokraattisen valvonnan alaisina julkishallinnon rakenteina ja että niitä olisi pidettävä potentiaalisina julkisen keskustelun, tietämyksen siirron ja poliittisen tilan muotoutumisen foorumeina EU:ssa unohtamatta maaseutualueiden merkitystä; toteaa, että on välttämätöntä määritellä ne tekijät, jotka ylläpitävät sellaista eurooppalaista julkista keskustelua, jolle on ominaista perusoikeuksien ja -vapauksien arvostaminen ja tasa-arvon, syrjimättömyyden ja oikeuden kaltaiset arvot;

23.  korostaa kansalaisyhteiskunnan toiminnan merkitystä EU:n poliittisessa elämässä; katsoo, että kaupungit edustavat tasoa, jolla ihmiset voivat parhaiten osallistua ja joka tavoittaa parhaiten suuren osan EU:n väestöstä; toteaa, että kaupungit voivat siten toimia oikeuttavassa roolissa ja osallistua tiedotuskampanjoihin EU:n kansalaisten oikeuksista;

24.  muistuttaa, että alueita ja kaupunkeja olisi pidettävä keskuksina, joilla on myönteinen rooli sellaisten EU:n strategioiden kehityksessä, joissa maailmanlaajuiset asiat ovat paikalliselta tasolta lähtöisin ja ne ratkaistaan paikallisella tasolla ja jotka vahvistavat unionin monitasoista hallintojärjestelmää, ja että tällä näkökulmalla on käytännön seurauksia alhaalta ylöspäin tai ylhäältä alaspäin suuntautuvalle EU:n päätöksentekoprosessille;

25.  katsoo, että kaupunkien edustusta ei tulisi rajata virallisten edustajien osallistumiseen hallinnointi- ja konsultointirakenteisiin, vaan kaupungeista ja kylistä – eikä ainoastaan maiden ja alueiden pääkaupungeista – voisi tulla unionin ja sen toimintapolitiikkojen tulevaisuudesta käytävän keskustelun keskuksia;

26.  katsoo, että päästäkseen EU:n tulevaisuudesta ja sen politiikoista käytävän keskustelun keskiöön kuntien on nimettävä Eurooppa-asioihin perehtyneet neuvonantajat ja että olisi perustettava verkosto tällaisen valtuutuksen saaneille paikallisille neuvonantajille;

27.   kehottaa myöntämään kaupungeille ja paikallisviranomaisille riittävästi tukea, jotta ne voivat parantaa EU:n poliittisen toiminnan kaupunkiulottuvuutta;

28.  suosittelee, että EU:n kaupunkien potentiaali valjastetaan EU:n toimintapolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon järjestämällä keskusteluja ja kuulemisia kaupungeille tärkeistä aiheista, jotka ulottuvat pidemmälle kuin kaupunkipolitiikka suppeassa merkityksessä;

29.  pitää kiinni siitä, että tämä tavoite on toteutettavissa ainoastaan, mikäli keskustelut ja kuulemiset järjestetään kaupunkialueilla, jotka eivät ole pääkaupunkeja tai alueellisia pääkaupunkeja ja jotka tarjoavat helppopääsyisen foorumin lähialueilla myös pienissä kaupungeissa ja kylissä asuville kansalaisille, kun päätavoitteena on EU:n tuominen lähemmäksi kansalaisia;

30.  toteaa, että on tärkeää tarjota osallistumisen malleja, jotka on räätälöity sopiviksi eri yhteyksiin ja kooltaan ja merkitykseltään erilaisille kaupungeille eli yhtä lailla Euroopan pääkaupungeille kuin pienille ja keskisuurille kaupungeille;

31.  katsoo, että parlamentti ja alueiden komitea ovat tällaisen prosessin luonnollisia edistäjiä, sillä niillä on valmiudet muotoilla kysymyksiä, jotka toimivat lähtökohtina keskusteluille ja kuulemisille, ja tehdä päätelmiä esitettyjen näkemysten, mielipiteiden ja hankkeiden perusteella;

32.  ehdottaa, että parlamentti ja alueiden komitea organisoivat kansalaisten kuulemisprosessin yhteistyössä eurooppalaisen keskustelun foorumeiksi tunnustettujen eurooppalaisten kaupunginvaltuustojen kanssa, ja katsoo, että tällaiset foorumit olisi perustettava tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ensisijaisesti kaupunkeihin, joiden vaikutuspiiriin kuuluu suurin osa alueen väestöstä, jotta taataan mahdollisimman laaja osallistuminen;

33.  ehdottaa lisäksi, että eurooppalaisen keskustelun foorumeiksi tunnustettujen kaupunginvaltuustojen olisi oltava vastuussa siitä, että yliopistoille, paikallisille kouluille ja muille oppilaitoksille samoin kuin tiedotusvälineille, yhteiskunnallisille järjestöille ja yhdistyksille sekä kansalaisille jaetaan runsaasti ammatillista ja julkishallinnon alan kokemusta sekä tarjotaan ilmainen ja vapaa pääsy ja mahdollisuus osallistua keskusteluihin ja kuulemisiin; katsoo, että kaupunginvaltuustojen olisi kutsuttava kaupunginhallinnon kaikkien tasojen, mukaan lukien pienten yksikköjen ja suurkaupunkialueiden kumppanivaltuustojen, edustajat ja että olisi järkevää täsmentää tällaisen velvoitteen alueellinen laajuus sopimuksessa, joka tehdään EU:n tasolla asianomaisten elinten ja niiden kaupunkien valtuustojen, joissa eurooppalaisen keskustelun foorumi toimii, välillä;

34.  ehdottaa pilottihanketta, jossa perustetaan 54 eurooppalaisen keskustelun foorumia varmistaen tasapainoinen edustus eri alueilta ja eri kokoisista kaupungeista, joka järjestetään jäsenvaltioiden muissa kaupungeissa kuin pääkaupungeissa ja jonka tarkoituksena on saada aikaan EU-asioita koskevan kunnallisen keskustelun ja kuulemisen järjestelmä;

35.  painottaa, että eurooppalaisten kaupunkien välille tarvitaan hyvien käytäntöjen vaihtoa, sillä jotkin kaupungit ovat jo onnistuneesti toteuttaneet muuttoliikkeeseen tai ilmastonmuutokseen liittyviä ohjelmia tai innovatiivisia kaupunkikehityssuunnitelmia;

36.  korostaa, että kaupunkien aseman vakiinnuttaminen EU:n toimintapolitiikkojen muotoilussa, muun muassa alueiden komiteassa, ei heikennä luottamusta jäsenvaltioihin vaan pikemminkin vahvistaa sitä, sillä se tukee monitasoista hallintoa ja toissijaisuusperiaatetta, jotka perustuvat EU:n, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten väliseen molemminpuoliseen luottamukseen;

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 82. (2) EUVL C 326, 26.10.2012, s. 391. (3) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 124. (4) EUVL L 74, 14.3.2014, s. 1. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0049. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0048. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0487. (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1301/2013, annettu 17. joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin ‑tavoitetta koskevista erityissäännöksistä (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 3D-tulostuksen tuomat haasteet teollis- ja tekijänoikeuksille sekä siviilioikeudelliselle vastuulle (2017/2007(INI))

P8_TA(2018)0274 A8-0223/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY(1),

–  ottaa huomioon tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25. heinäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/374/ETY(2),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean antaman lausunnon aiheesta ”Tulevaisuuden ennakointi – 3D-tulostus keinona voimistaa Euroopan taloutta”(3),

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Tasapainoinen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanojärjestelmä nykypäivän yhteiskunnallisiin haasteisiin” (COM(2017)0707),

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Ohjeita teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY tietyistä näkökohdista” (COM(2017)0708),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan globalisaation hallinnasta (COM(2017)0240),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0223/2018),

A.  ottaa huomioon, että kolmiulotteinen tulostus eli 3D-tulostus on tullut kaikkien saataville sen jälkeen, kun markkinoille saatettiin yksityishenkilöille tarkoitettuja 3D‑tulostimia ja taloudelliset toimijat alkoivat tarjota digitaalisia malleja ja 3D‑tulostuspalveluja;

B.  ottaa huomioon, että 3D-tulostuksen katsotaan olevan yksi näkyvimmistä tekniikoista, joissa Eurooppa voi olla johtavassa asemassa; ottaa huomioon, että komissio tunnusti 3D-tulostuksen hyödyt rahoittamalla vuosina 2014–2016 Horisontti 2020 ‑puiteohjelman kautta 21 hanketta, jotka perustuivat tähän teknologiaan;

C.  ottaa huomioon, että 3D-tulostusta on kokeiltu 1960-luvulta lähtien, ja toteaa, että Yhdysvalloissa alun perin kehitetty 3D-tulostusteknologia alkoi levitä teollisuuskäyttöön 1980-luvun alussa;

D.  toteaa, että 3D-tulostimien markkinat kasvavat nopeasti ja kehityksen odotetaan jatkuvan tulevina vuosina;

E.  toteaa, että 3D-tulostusta varten kehitettyjen yhteisöllisten työtilojen (”fablabs”) sekä etätulostuspalvelujen, jotka liittyvät toisinaan sähköiseen 3D-tiedostojen vaihtoalustaan, ansiosta kuka tahansa voi tulostuttaa 3D-esineen, mistä on hyötyä keksijöille ja hankkeiden vetäjille;

F.  ottaa huomioon, että 3D-tulostuksella on valtavat mahdollisuudet muuttaa valmisteollisuuden toimitusketjuja, mikä voi edesauttaa tuotannon lisäämistä Euroopassa; toteaa, että teknologian soveltaminen tarjoaa uusia liiketoiminnan kehittämisen ja innovoinnin mahdollisuuksia;

G.  toteaa, että EU:ssa 3D-tulostus on kirjattu ensisijaisten teknologia-alojen joukkoon; panee merkille, että hiljattain antamassaan pohdinta-asiakirjassa globalisaation hallinnasta komissio katsoi, että se on yksi merkittävimmistä teollisuutta muuttavista tekijöistä;

H.  ottaa huomioon, että komissio on todennut 3D-tulostuksen olevan toiminnan painopisteala, joka tarjoaa merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia erityisesti pienille innovatiivisille yrityksille; ottaa huomioon, että monet valtiot ovat jo todenneet 3D‑tulostukseen sisältyvän muutospotentiaalin ja ovat aloittaneet, vaikkakin epätasaisesti, erilaisten strategioiden soveltamisen sen kehittämistä edistävän taloudellisen ja teknisen ekosysteemin luomiseksi;

I.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä 3D-tulostimilla valmistetuista tuotteista suurin osa on vielä prototyyppejä; ottaa huomioon, että jotkut toimialat ovat kuitenkin käyttäneet lopputuotteita jo useita vuosia ja lopputuotteiden markkinat jatkavat kasvuaan suhteellisen nopeasti; ottaa huomioon, että yhä suurempi osa tulostettavista 3D‑tuotteista on nykyisin käyttövalmiita tai kaupallisia tuotteita eivätkä pelkkiä prototyyppejä;

J.  ottaa huomioon, että 3D-tulostuksella on monia potentiaalisia etuja innovatiivisille yrityksille; katsoo, että 3D-tulostus mahdollistaa erityisesti kokonaiskustannusten alentamisen uusien tuotteiden kehittämisessä, suunnittelussa ja testaamisessa tai olemassa olevien tuotteiden parantamisessa;

K.  ottaa huomioon, että 3D-tulostus leviää yhä laajemmalle yhteiskunnassa ja erityisesti koulutuksessa, kansalais- ja startup-foorumeissa, kuten maker space -yhteistyötiloissa, sekä yksityiselämässä;

L.  ottaa huomioon, että 3D-tulostus yksinkertaistuu ja on entistä enemmän kaikkien saatavilla; ottaa huomioon, että käytettäviin materiaaleihin, nopeuteen sekä raaka‑aineiden ja energiankulutukseen liittyvien rajoitusten odotetaan vähentyvän merkittävästi lyhyessä ajassa;

M.  ottaa huomioon, että suurin osa huipputeknologiayrityksistä hyödyntää nykyään 3D‑teknologiaa ja että 3D-tulostuksen käyttömahdollisuudet ovat lisääntyneet huomattavasti ja toteaa, että odotukset ovat suuret useilla aloilla, kuten lääketieteen (regeneratiivisesta lääketieteestä proteesien valmistukseen) ja ilmailun aloilla sekä avaruus-, auto-, kodinkone- ja rakennusaloilla, arkeologisten tutkimusten alalla sekä arkkitehtuuri-, koneenrakennus-, vapaa-ajan- ja muotoilualoilla;

N.  ottaa huomioon, että sääntelyn puuttuminen on rajoittanut 3D-tulostuksen käyttöä keskeisillä toimialoilla, kuten esimerkiksi avaruus- ja lääketieteen/hammaslääketieteen aloilla, ja että 3D-tulostimien käytön sääntely edesauttaa teknologian käytön lisäämistä ja tarjoaa uusia tutkimus- ja kehitysmahdollisuuksia;

O.  ottaa huomioon, että edellä mainitussa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa todetaan, että ”asianmukaista kehittynyttä valmistusteknologiaa hyödyntämällä Eurooppa voisi siirtää tuotantoa takaisin alhaisemman palkkatason alueilta innovoinnin vauhdittamiseksi ja kestäväpohjaisen kasvun luomiseksi EU:ssa”;

P.  ottaa huomioon, että 3D-tulostus vähentää sekä kuljetuskustannuksia että hiilidioksidipäästöjä;

Q.  katsoo, että 3D-tulostuksella olisi oltava myönteinen vaikutus uusien laadukkaiden työpaikkojen lisääntymiseen ja että uudet tehtävät voisivat olla joissakin tapauksissa vähemmän raskaita ja vähemmän vaarallisia (esimerkiksi huoltoteknikot, insinöörit, tuotekehittäjät); katsoo, että näin luotavien uusien teknisten työtehtävien (esimerkiksi 3D-tulostimen käyttäjä) myötä syntyy uusia vastuualueita ja 3D-tulostusalan on tarjottava asianmukaista koulutusta, jotta teknikot olisivat samalla tasolla perinteisessä valmistuksessa työskentelevien kollegojensa kanssa; toteaa, että 3D-tulostusteknologian ansiosta myös tuotanto- ja varastointikustannukset laskevat (vähäisten määrien valmistus ja räätälöity valmistus jne.); toteaa, että valmistusteollisuuden työpaikkojen väheneminen vaikuttaa kuitenkin merkittävästi niihin maihin, joiden talous perustuu vähäistä ammattitaitoa vaativien työpaikkojen suureen määrään;

R.  toteaa, että tällä hetkellä ei voida mitata 3D-alan kehittymisen tarkkaa taloudellista vaikutusta Euroopan unionin eri jäsenvaltioihin;

S.  toteaa, että 3D-tulostus voisi antaa kuluttajalle mahdollisuuden vastustaa tuotteiden suunniteltua vanhenemista, koska sen avulla kuluttaja voisi itse valmistaa varaosia kodinkoneisiin, joiden käyttöikä lyhenee koko ajan;

T.  ottaa huomioon, että 3D-tulostus saattaa herättää erityisiä oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät niin teollis- ja tekijänoikeuksien aloihin, kuten tekijänoikeuksiin, patentteihin, suunnitteluun, kolmiulotteisiin tavaramerkkeihin ja jopa maantieteellisiin merkintöihin, kuin siviilioikeudelliseen vastuuseenkin, ja että nämä kysymykset kuuluvat parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan toimivaltaan;

U.  ottaa huomioon, että uusilla teknologioilla voidaan skannata esineitä tai ihmisiä ja luoda digitaalisia tiedostoja, jotka voidaan sen jälkeen tulostaa kolmiulotteisesti, ja toteaa, että tämä voi vaikuttaa omaa kuvaa koskeviin oikeuksiin ja yksityisyyttä koskevaan oikeuteen;

V.  ottaa huomioon, että 3D-tulostus voi herättää myös turvallisuus- ja varsinkin kyberturvallisuuskysymyksiä erityisesti, kun kyse on aseiden, räjähteiden tai huumausaineiden tai muiden vaarallisten esineiden valmistuksesta, ja että on syytä suhtautua erittäin valppaasti tällaiseen valmistukseen;

W.  katsoo, että tekijänoikeuden kannalta on syytä tehdä erottelua siten, että erotetaan toisistaan yksityiskäyttöön tarkoitettu kotitalouksien tulostus ja kaupalliseen käyttöön tarkoitettu tulostus mutta myös ammattilaisten kesken tapahtuva sekä ammattilaisten ja kuluttajien välillä tapahtuva tulostus;

X.  ottaa huomioon, että Ranskan kirjallisia ja taiteellisia oikeuksia valvova ylin neuvosto katsoi 3D-tulostusta ja tekijänoikeuksia tarkastelleessa raportissaan, että 3D-tulostuksen leviämiseen ei vaikuta tällä hetkellä liittyvän laajoja tekijänoikeuksiin liittyviä ongelmia; panee merkille neuvoston todenneen myös, että väärennösriski kohdistuu ensisijaisesti taideteoksiin;

Y.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä ennakoitavat harvat esimerkit monimutkaistuvat todennäköisesti teknologian kehittyessä; toteaa, että tämä herättää kysymyksen siitä, kuinka voidaan puuttua 3D-tulostusteknologian käytön tarjoamiin väärennösmahdollisuuksiin;

Z.  ottaa huomioon, että 3D-tulostus johtaa siinä käytettävien menetelmien vuoksi alalla kuvattuun niin sanottuun luomistyön paloitteluun siten, että teos voi olla olemassa digitaalisessa muodossa ennen kuin se saa fyysisen muodon, mikä helpottaa teoksen jäljentämistä ja vaikeuttaa väärennösten torjuntaa;

AA.  toteaa, että oikeudellisten asiantuntijoiden mukaan 3D-tulostus ei ole horjuttanut perusteellisesti teollis- ja tekijänoikeuksia, mutta luotuja tiedostoja voidaan pitää teoksena ja, jos näin on, teosta on suojeltava sellaisena; katsoo, että lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ja väärentämisen torjumiseksi merkittävin haaste on se, että tekijänoikeuksien alalla toimivat ammattimaiset välittäjät on saatava sitoutumaan tiiviimmin tekijänoikeuksien suojeluun;

AB.  toteaa, että vaikka 3D-tulostuksen kehitys mahdollistaa teollisen tuotannon, on syytä harkita kollektiivisten muutoksenhakukeinojen laatimista, jotta varmistetaan, että kuluttajat voivat hakea vahingonkorvauksia;

AC.  ottaa huomioon, että 3D-tulostuksen vaikutusta kuluttajien oikeuksiin ja kuluttajansuojalainsäädäntöön yleisesti olisi tarkasteltava huolellisesti ottaen huomioon parhaillaan neuvoteltavan direktiivin tietyistä digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista;

AD.  ottaa huomioon, että tuotevastuusta annettu direktiivi 85/374/ETY kattaa kaikki sopimukset; huomauttaa, että Euroopan komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen muun muassa 3D-tulostuksen kehityksen vuoksi arvioidakseen, soveltuuko direktiivi tarkoitukseensa uuden teknologisen kehityksen osalta;

AE.  ottaa huomioon, että yleistä vastuuta koskevat säännöt kattavat myös sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 12–14 artiklassa tarkoitettujen, välittäjinä toimivien palveluntarjoajien vastuun; katsoo, että olisi harkittava 3D-tulostusteknologialla valmistetun esineen aiheuttamiin vahinkoihin sovellettavaa erityistä vastuujärjestelmää, sillä osapuolten määrän ja lopputuotteen valmistukseen käytetyn monimutkaisen menettelyn vuoksi uhrin on usein vaikea tietää, kuka on vastuussa; katsoo, että vastuussa voisi olla 3D-tiedoston luoja tai myyjä, 3D-tulostimen valmistaja, 3D‑tulostimessa käytettävän ohjelman valmistaja, käytetyn materiaalin toimittaja tai esineen luonut henkilö riippuen siitä, mistä havaittu vika johtuu;

AF.  ottaa huomioon, että käytettäessä 3D-tulostusta erityisesti kaupallisissa yhteyksissä vastuusäännöistä on yleensä määrätty osapuolten välisissä sopimussuhteissa;

AG.  ottaa huomioon, että materiaalia lisäävän valmistusteknologian kaikkien elementtien on täyttävä tietyt kriteerit ja ne on sertifioitava jäljennettävien laadukkaiden osien valmistusmahdollisuuden takaamiseksi; ottaa huomioon, että sertifiointi on monimutkaista koneiden, materiaalien ja prosessien lukuisten muutosten sekä tietokannan puuttumisen vuoksi; pitää näin ollen tarpeellisena laatia sääntöjä, jotka mahdollistavat kaikkien materiaalien, prosessien ja tuotteiden nopeamman ja kustannustehokkaamman sertifioinnin;

AH.  katsoo, että 3D-tulostuksella on merkitystä energian ja luonnonvarojen kulutuksen vähentämisessä ilmastonmuutoksen torjumiseksi; katsoo, että 3D-tulostusta käyttämällä voitaisiin minimoida tuotantoprosessissa syntyvää jätettä ja pidentää kulutustavaroiden käyttöikää, kun kuluttajat voisivat valmistaa varaosia;

1.  korostaa, että EU:n on ehkä hyväksyttävä uutta lainsäädäntöä ja mukautettava nykyisiä säädöksiä 3D-teknologian erityistapaukseen, jotta voidaan varautua 3D-tulostuksesta vastaisuudessa mahdollisesti aiheutuviin siviilioikeudelliseen vastuuseen liittyviin ongelmiin tai teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomisiin etenkin siten, että otetaan huomioon Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) päätökset ja unionin sekä jäsenvaltioiden tuomioistuinten asiaankuuluva oikeuskäytäntö ja sen jälkeen, kun kaikista toimintavaihtoehdoista on laadittu perusteellinen vaikutustenarviointi; korostaa, että uudella lainsäädännöllä olisi kuitenkin vältettävä päällekkäisyyttä nykyisten sääntöjen kanssa ja siinä olisi otettava huomioon jo käynnissä olevat hankkeet, muun muassa 2D-tulostukseen tällä hetkellä sovellettava tekijänoikeuslainsäädäntö; lisää, että on välttämätöntä edistää innovointia ja liittää siihen lainsäädäntöä, kuitenkin niin, ettei lainsäädäntö jarruta tai rajoita innovointia;

2.  toteaa, että meidän olisi siksi pysyttävä valppaina tietyissä kysymyksissä, jotka koskevat muun muassa salausta ja tiedostojen suojaamista, jotta vältetään kyseisten tiedostojen tai suojattujen esineiden laiton lataaminen ja jäljentäminen ja laittomien esineiden jäljentäminen;

3.  katsoo, että 3D-tulostuksen alalla on luonnollisesti noudatettava varovaisuutta erityisesti, kun kyse on tulostetun tuotteen laadusta ja mahdollisista vaaroista, joita tuotteesta voi käyttäjille tai kuluttajille aiheutua, ja että olisi aiheellista tarkastella mahdollisuutta ottaa käyttöön tunnistus- ja jäljityskeinoja, jotta voidaan varmistaa tuotteiden jäljitettävyys sekä helpottaa esineiden kaupallisen ja muun kuin kaupallisen käytön tarkkailua; katsoo, että oikeudenhaltijoiden ja 3D-valmistajien välisestä tiiviistä yhteistyöstä olisi etua tällaisia keinoja kehitettäessä; toteaa myös, että se auttaisi varmistamaan valmistettujen esineiden jäljitettävyyden ja torjumaan väärentämistä;

4.  toteaa, että teollis- ja tekijänoikeuksilla suojeltujen kolmiulotteisten esineiden laillisen jäljentämisen valvontaa voitaisiin tarvittaessa helpottaa oikeudellisilla ratkaisuilla, kuten sillä, että digitalisointi- ja 3D-tulostuspalvelujen tarjoajat esittävät järjestelmällisesti teollis- ja tekijänoikeuksien kunnioittamista koskevan merkinnän; korostaa tässä yhteydessä esineiden jäljitettävyyden mahdollistavien tekijöiden merkitystä; korostaa, että jos 3D-kopio on yksityistä kopiointia, kyseiseen kopioon sovelletaan yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta säänteleviä kansallisia lakeja, myös korvausten ja tulojen osalta;

5.  huomauttaa, että on vahvistettava yleistä tietoisuutta teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi 3D-tulostuksen alalla sekä tiedotettava malli-, tavaramerkki- ja patenttioikeuksien loukkaamisista;

6.  korostaa kuitenkin, että olisi tutkittava tarkemmin vielä kehittymättömiä teknisiä ratkaisuja, kuten salattuja ja suojeltuja tiedostoja koskevien tietokantojen luominen tai sellaisten tulostimien suunnittelu, jotka on yhdistetty järjestelmään ja joihin sisältyy järjestelmä, joka mahdollistaa teollis- ja tekijänoikeuksien hallinnoinnin, tai valmistajien ja alustojen välisen yhteistyön edistämisen, jotta ammattilaisten ja kuluttajien käyttöön saadaan luotettavia tiedostoja; painottaa kuitenkin, että jos jokin näistä toimenpiteistä hyväksytään, niiden täytäntöönpano ei saa vaikuttaa markkinatoimijoiden jo toteuttamien toimien kustannuksiin;

7.  panee merkille, että tässä vaiheessa yksikään näistä vaihtoehdoista ei ole yksinään täysin tyydyttävä;

8.  pitää valitettavana, että komissio ei ole tarkistanut direktiiviä 2004/48/EY vaan ainoastaan esittänyt ei-sitovia suuntaviivoja antamatta selvityksiä 3D‑tulostusteknologiaan liittyvistä erityiskysymyksistä; pitää kuitenkin ilahduttavina komission 29. marraskuuta 2017 ilmoittamia toimenpiteitä, joiden avulla lisätään teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua;

9.  panee merkille, että 3D-tulostusteknologian elementtien teollis- ja tekijänoikeudet on määritelty ja näin ollen seuraavaksi olisi käsiteltävä sitä, kuinka niitä noudatetaan;

10.  kehottaa komissiota ottamaan kattavasti huomioon 3D-tulostusteknologian kaikki näkökohdat, kun se panee täytäntöön tiedonannossaan (COM(2017)0707) lueteltuja toimenpiteitä välttäen päällekkäisyyttä nykyisten sovellettavien toimenpiteiden kanssa; korostaa, että näihin ponnisteluihin on tärkeää ottaa mukaan kaikki sidosryhmät, myös pk-yritykset ja kuluttajat;

11.  kehottaa komissiota tarkastelemaan huolellisesti 3D-tulostukseen liittyviä siviilioikeudellisen vastuun kysymyksiä erityisesti, kun arvioidaan neuvoston direktiivin 85/374/ETY toimintaa;

12.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta laatia siviilioikeudellista vastuuta koskeva järjestelmä sellaisia vahinkoja varten, joita direktiivi 85/374/ETY ei kata;

13.  muistuttaa, että 3D-tulostusteknologia tarjoaa EU:lle useita taloudellisia etuja, koska siihen liittyy yksilöllistämismahdollisuuksia, joiden avulla voidaan vastata erityisesti eurooppalaisten kuluttajien tarpeisiin, ja koska sen ansiosta voisi olla mahdollista palauttaa tuotantotoimintaa takaisin ja edistää siten sellaisten uusien työpaikkojen luomista, jotka ovat vähemmän raskaita ja vähemmän vaarallisia;

14.  kehottaa komissiota määrittämään selvästi eri vastuualueet yksilöimällä 3D-esineen valmistukseen osallistuvat osapuolet: ohjelmiston suunnittelija ja toimittaja, 3D‑tulostimen valmistaja, raaka-aineiden toimittaja, esineen tulostaja ja kaikki muut esineen valmistukseen osallistujat;

15.  kehottaa kiinnittämään huomiota uusien tee-se-itse -tyylisten markkinointitapojen mahdollisiin vaikutuksiin, kun kuluttajalle ei toimiteta lopputuotetta vaan ainoastaan ladattava ohjelmisto ja ohjeet tuotteen tulostamiseen;

16.  korostaa, että on tärkeää luoda johdonmukainen oikeudellinen kehys, jolla varmistetaan joustava siirtymä ja oikeusvarmuus kuluttajien ja yritysten kannalta, jotta voidaan tukea innovointia EU:ssa;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45. (2) EUVL L 210, 7.8.1985, s. 29. (3) EUVL C 332, 8.10.2015, s. 36.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelman perustamisesta EU:n puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ja innovointikapasiteetin tukemiseksi (COM(2017)0294 – C8-0180/2017 – 2017/0125(COD))

P8_TA(2018)0275 A8-0037/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0294),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 173 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0180/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 7. joulukuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 7. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, budjettivaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0037/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa yhdessä lopullisen säädöksen kanssa;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman perustamisesta unionin puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ja innovointikapasiteetin tukemiseksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1092.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

YHTEINEN LAUSUMA EUROOPAN PUOLUSTUSALAN TEOLLISEN KEHITTÄMISEN OHJELMAN RAHOITUKSESTA

Rajoittamatta budjettivallan käyttäjän oikeuksia vuosittaisessa talousarviomenettelyssä Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat, että Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelmat rahoitetaan vuosina 2019–2020 seuraavasti:

–  200 miljoonaa euroa katetaan kohdentamattomasta liikkumavarasta

–  116,1 miljoonaa euroa katetaan Verkkojen Eurooppa -välineestä

–  3,9 miljoonaa euroa katetaan Egnos-ohjelmasta

–  104,1 miljoonaa euroa katetaan Galileo-ohjelmasta

–  12 miljoonaa euroa katetaan Copernicus-ohjelmasta

–  63,9 miljoonaa euroa katetaan ITER-hankkeesta.

KOMISSION EUROOPAN PARLAMENTIN TUELLA ANTAMA LAUSUMA EUROOPAN PUOLUSTUSALAN TEOLLISEN KEHITTÄMISEN OHJELMAN TOTEUTTAMISESTA

Jotta Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelma voidaan toteuttaa tehokkaasti ja varmistaa sen täysi yhdenmukaisuus muiden unionin aloitteiden kanssa, komissio aikoo toteuttaa ohjelman varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti suoraan hallinnoiden.

(1) EUVL C 129, 11.4.2018, s. 51.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi integroiduista maatilatilastoista sekä asetusten (EY) N:o 1166/2008 ja (EU) N:o 1337/2011 kumoamisesta (COM(2016)0786 – C8-0514/2016 – 2016/0389(COD))

P8_TA(2018)0276 A8-0300/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0786),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 338 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0514/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 8. toukokuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A8‑0300/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi integroiduista maatilatilastoista sekä asetusten (EY) N:o 1166/2008 ja (EU) N:o 1337/2011 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1091.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 256/2014 kumoamisesta (COM(2017)0769 – C8-0448/2017 – 2017/0347(COD))

P8_TA(2018)0277 A8-0211/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0769),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0448/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. helmikuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 27. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0211/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi Euroopan unionin energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle annetun asetuksen (EU) N:o 256/2014 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1504.)

(1) EUVL C 227, 28.6.2018, s. 103.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 muutetusta ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 904/2010 muuttamisesta hallinnollista yhteistyötä arvonlisäveron alalla tehostavien toimenpiteiden osalta (COM(2017)0706 – C8-0441/2017 – 2017/0248(CNS))

P8_TA(2018)0278 A8-0215/2018

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2017)0706),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0441/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0215/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 a kappale (uusi) (1 a)  Alv-petos yhdistetään usein järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Muutama järjestäytynyt verkosto voi olla vastuussa miljardien eurojen arvoisesta rajat ylittävästä alv-petoksesta, joka ei vaikuta ainoastaan tulojen keräämiseen jäsenvaltioissa vaan sillä on myös kielteinen vaikutus unionin omiin varoihin. Jäsenvaltiot ovat niin ollen yhdessä vastuussa kaikkien jäsenvaltioiden alv-tulojen suojaamisesta. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Hallinnollinen tutkimus on usein tarpeen suorittaa alv-petosten torjumiseksi erityisesti silloin, kun verovelvollinen ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa vero on maksettava. Kun vähintään kaksi jäsenvaltiota katsoo, että hallinnollinen tutkimus on tarpeen tehdä muualle kuin niiden alueelle sijoittautuneen verovelvollisen ilmoittamista määristä, jotka verotetaan niiden alueella, verovelvollisen sijoittautumisjäsenvaltion olisi suoritettava kyseinen tutkimus ja pyynnön esittävän jäsenvaltion olisi avustettava sijoittautumisjäsenvaltiota osallistumalla aktiivisesti tutkimukseen, jotta varmistettaisiin alv:n asianmukainen täytäntöönpano ja vältettäisiin veroviranomaisten ja yritysten työn päällekkäisyys ja hallinnollinen rasitus. (2)  Hallinnollinen tutkimus on usein tarpeen alv-petosten torjumiseksi erityisesti silloin, kun verovelvollinen ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa vero on maksettava. Hallinnollinen tutkimus on tarpeen tehdä muualle kuin niiden alueelle sijoittautuneen verovelvollisen ilmoittamista määristä, jotka verotetaan niiden alueella, jotta varmistettaisiin alv:n asianmukainen täytäntöönpano, vältettäisiin työn päällekkäisyyttä ja vähennettäisiin veroviranomaisten ja yritysten hallinnollista rasitusta. Verovelvollisen sijoittautumisjäsenvaltion on suoritettava kyseinen tutkimus ja pyynnön esittävän jäsenvaltion (esittävien jäsenvaltioiden) on avustettava sijoittautumisjäsenvaltiota osallistumalla aktiivisesti tutkimukseen. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 kappale (11)  Rajat ylittäviä liiketoimia koskevan tehokkaan ja tuloksellisen arvonlisäverovalvonnan varmistamiseksi asetuksessa (EU) N:o 904/2010 säädetään virkamiesten läsnäolosta hallintotoimistoissa ja hallinnollisissa tutkimuksissa toisissa jäsenvaltioissa. Jotta lujitettaisiin veroviranomaisten valmiuksia tarkastaa rajat ylittäviä luovutuksia ja suorituksia, olisi tehtävä yhteisiä tarkastuksia, joissa kahden tai useamman jäsenvaltion virkamiehet voivat muodostaa yhden tarkastusryhmän ja osallistua aktiivisesti yhteiseen hallinnolliseen tutkimukseen. (11)  Rajat ylittäviä liiketoimia koskevan tehokkaan ja tuloksellisen arvonlisäverovalvonnan varmistamiseksi asetuksessa (EU) N:o 904/2010 säädetään virkamiesten läsnäolosta hallintotoimistoissa ja hallinnollisissa tutkimuksissa toisissa jäsenvaltioissa. Jotta lujitettaisiin veroviranomaisten valmiuksia antamalla niille lisää teknisiä valmiuksia ja henkilöstöä tarkastaa rajat ylittäviä luovutuksia ja suorituksia, olisi tehtävä yhteisiä tarkastuksia, joissa kahden tai useamman jäsenvaltion virkamiehet voivat muodostaa yhden tarkastusryhmän ja osallistua aktiivisesti yhteiseen hallinnolliseen tutkimukseen yhteistyön hengessä ja rakentavasti ja jäsenvaltioiden hyväksymin ehdoin, jotta jäsenvaltioiden veropohjaa tällä hetkellä rapauttava rajat ylittävät alv-petokset havaittaisiin ja jotta niihin puututtaisiin. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 kappale (13)  Jotta voitaisiin torjua kaikkein vakavimpia rajat ylittäviä petosjärjestelmiä, Eurofiscin hallintoa, tehtäviä ja toimintaa on tarpeen selkeyttää ja vahvistaa. Eurofisc-yhteysvirkamiehillä olisi oltava pääsy kaikkiin tarvittaviin tietoihin ja heidän olisi voitava vaihtaa, käsitellä ja analysoida näitä tietoja nopeasti ja sovittaa yhteen mahdollisia jatkotoimia. On myös tarpeen vahvistaa yhteistyötä alv-petosten torjumiseen unionin tasolla osallistuvien muiden viranomaisten kanssa etenkin vaihtamalla kohdennettuja tietoja Europolin ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kanssa. Sen vuoksi Eurofisc-yhteysvirkamiesten olisi voitava oma-aloitteisesti tai pyynnön perusteella jakaa tiedustelutietoja ja muita tietoja Europolin ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kanssa. Eurofisc-yhteysvirkamiehet saisivat näin Europolin ja Euroopan petostentorjuntaviraston hallussa olevat tiedot ja tiedustelutiedot yksilöidäkseen alv-petosten todelliset tekijät. (13)  Jotta voitaisiin torjua kaikkein vakavimpia rajat ylittäviä petosjärjestelmiä, Eurofiscin hallintoa, tehtäviä ja toimintaa on tarpeen selkeyttää ja vahvistaa. Eurofisc-yhteysvirkamiehillä olisi oltava pääsy kaikkiin tarvittaviin tietoihin ja heidän olisi voitava vaihtaa, käsitellä ja analysoida näitä tietoja nopeasti ja sovittaa yhteen mahdollisia jatkotoimia. On myös tarpeen vahvistaa yhteistyötä alv-petosten torjumiseen unionin tasolla osallistuvien muiden viranomaisten kanssa etenkin vaihtamalla kohdennettuja tietoja Europolin ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kanssa. Sen vuoksi Eurofisc-yhteysvirkamiesten olisi jaettava oma-aloitteisesti tai pyynnön perusteella tiedustelutietoja ja muita tietoja Europolin, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja osallistuvien jäsenvaltioiden puolesta Euroopan syyttäjänviraston kanssa erityisesti, jos epäillään tietyn määrän ylittävää alv-petosta. Eurofisc-yhteysvirkamiehet saisivat näin Europolin ja Euroopan petostentorjuntaviraston hallussa olevat tiedot ja tiedustelutiedot yksilöidäkseen alv-petosten todelliset tekijät. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Neuvoston direktiivin 2008/9/EY35 5 artiklan mukainen alv-palautushakemusten toimittamisen järjestäminen antaa mahdollisuuden vähentää hallinnollista rasitusta, jota toimivaltaisille viranomaisille aiheutuu maksamattomien arvonlisäverovelkojen perimisestä sijoittautumisjäsenvaltiossa. (15)  Neuvoston direktiivin 2008/9/EY 5 artiklan mukainen alv-palautushakemusten toimittamisen järjestäminen antaa mahdollisuuden vähentää hallinnollista rasitusta, jota toimivaltaisille viranomaisille aiheutuu maksamattomien verosaatavien perimisestä sijoittautumisjäsenvaltiossa. __________________ __________________ 35 Neuvoston direktiivi 2008/9/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille (EUVL L 44, 20.2.2008, s. 23). 35 Neuvoston direktiivi 2008/9/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille (EUVL L 44, 20.2.2008, s. 23). Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi vakavilta rajat ylittäviltä alv-petoksilta Euroopan syyttäjänvirastoon osallistuvien jäsenvaltioiden olisi annettava kyseiselle virastolle esimerkiksi Eurofisc-yhteysvirkamiesten kautta tiedot kaikkein vakavimmista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/137136 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista alv-rikoksista. (16)  Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi vakavilta rajat ylittäviltä alv-petoksilta Euroopan syyttäjänvirastoon osallistuvien jäsenvaltioiden olisi annettava kyseiselle virastolle esimerkiksi Eurofisc-yhteysvirkamiesten kautta hyvissä ajoin tiedot kaikkein vakavimmista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/137136 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista alv-rikoksista. __________________ __________________ 36 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2017, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29). 36 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2017, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29). Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 kappale (18)  Komissiolla voi olla pääsy asetuksen (EU) N:o 904/2010 nojalla ilmoitettuihin tai kerättyihin tietoihin ainoastaan siltä osin kuin se on tarpeen komission hallinnoimien ja jäsenvaltioiden tämän asetuksen soveltamiseksi käyttämien sähköisten järjestelmien huoltoa, ylläpitoa ja kehittämistä varten. (18)  Komissiolla olisi oltava pääsy asetuksen (EU) N:o 904/2010 nojalla ilmoitettuihin tai kerättyihin tietoihin ainoastaan siltä osin kuin se on tarpeen komission hallinnoimien ja jäsenvaltioiden tämän asetuksen soveltamiseksi käyttämien sähköisten järjestelmien huoltoa, ylläpitoa ja kehittämistä varten ja tämän asetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Lisäksi komissiolla olisi oltava mahdollisuus käydä jäsenvaltioissa arvioimassa, miten hallinnolliset yhteistyöjärjestelyt toimivat. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 kappale (19)  Tätä asetusta sovellettaessa on aiheellista harkita tiettyjen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/67937 säädettyjen oikeuksien ja velvoitteiden rajoittamista mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen etujen suojaamiseksi. Tällaiset rajoitukset ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon jäsenvaltioille mahdollisesti aiheutuvat tulonmenetykset ja se, miten välttämätöntä tietojen antaminen on petosten torjumiseksi tuloksekkaalla tavalla. (19)  Tätä asetusta sovellettaessa on aiheellista harkita tiettyjen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/67937 säädettyjen oikeuksien ja velvoitteiden rajoittamista mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen etujen suojaamiseksi. Tällaiset rajoitukset ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon jäsenvaltioille mahdollisesti aiheutuvat tulonmenetykset ja se, miten välttämätöntä tietojen antaminen on petosten torjumiseksi tuloksekkaalla tavalla. Tällaiset rajoitukset eivät kuitenkaan saisi ylittää sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta ehdottoman välttämätöntä, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaiset korkeat vaatimukset. Lisäksi tämän asetuksen perusteella annettavien mahdollisten tulevien täytäntöönpanosäädösten olisi oltava asetuksessa (EU) 2016/679 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/200137 a säädettyjen tietosuojavaatimusten mukaisia. __________________ __________________ 37 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1). 37 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1). 37 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1). Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 20 a kappale (uusi) (20 a)  Vain muutamat jäsenvaltiot julkaisevat arvioita yhteisön sisäisistä petoksista johtuvista alv-menetyksistä, vaikka vertailukelpoiset tiedot yhteisön sisäisistä alv-petoksista auttaisivat kohdentamaan jäsenvaltioiden välisen yhteistyön paremmin. Tämän vuoksi komission olisi kehitettävä jäsenvaltioiden kanssa yhteinen tilastotieteellinen lähestymistapa alv-petosten määrälliseen arviointiin ja analysointiin. Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 7 artikla – 4 kohta 4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö voi sisältää tiettyä hallinnollista tutkimusta koskevan perustellun pyynnön. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on suoritettava hallinnollinen tutkimus pyynnön esittäneen viranomaisen kanssa koordinoiden. Tämän asetuksen 28–30 artiklassa tarkoitettuja välineitä ja menettelyjä voidaan käyttää. Jos pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo, että hallinnollista tutkimusta ei tarvita, sen on viipymättä ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle syyt tähän. 4.  Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, että hallinnollinen tutkimus on suoritettava, sen on esitettävä asianmukaisesti perusteltu pyyntö. Pyynnön vastaanottava viranomainen ei saa kieltäytyä suorittamasta kyseistä tutkimusta, ja jos tiedot ovat jo saatavilla, sen on toimitettava ne pyynnön esittäville viranomaisille ennen kuin ne pyytävät niitä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pyynnön esittävän viranomaisen ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen välillä on käytössä järjestelyt, joissa pyynnön esittävän viranomaisen valtuuttamat virkamiehet voivat osallistua pyynnön vastaanottavan viranomaisen alueella suoritettavaan hallinnolliseen tutkimukseen kerätäkseen toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot. Pyynnön esittävien ja pyynnön vastaanottavien viranomaisten virkamiehet suorittavat nämä hallinnolliset tutkimukset yhdessä yhteistyön hengessä ja rakentavasti. Pyynnön esittävän viranomaisen virkamiehillä on oikeus saada käyttöönsä samat tiedot ja asiakirjat ja päästä samoihin toimitiloihin sekä siltä osin kuin se on sallittua pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön nojalla kuulla henkilöitä suoraan jäsenvaltioiden veropohjaa tällä hetkellä rapauttavien, rajat ylittävien alv-petosten havaitsemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi kieltäytyä suorittamasta tutkimusta määristä, jotka pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltioon sijoittautunut verovelvollinen on ilmoittanut ja jotka verotetaan pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltiossa, jollakin seuraavista perusteista: a)  54 artiklan 1 kohdassa säädetyillä perusteilla, jotka pyynnön vastaanottava viranomainen on arvioinut 58 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen hyväksyttävän, tämän kohdan ja 54 artiklan 1 kohdan yhteisvaikutuksista annettavan hyviä toimintatapoja koskevan ilmoituksen mukaisesti; b)  54 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyillä perusteilla; c)  sillä perusteella, että pyynnön vastaanottava viranomainen on jo toimittanut pyynnön esittävälle viranomaiselle asianomaista verovelvollista koskevia tietoja, jotka on saatu alle kaksi vuotta aiemmin suoritetussa hallinnollisessa tutkimuksessa. Jos pyynnön vastaanottava viranomainen kieltäytyy suorittamasta toisessa alakohdassa tarkoitettua hallinnollista tutkimusta a ja b alakohdassa mainituilla perusteilla, sen on kuitenkin ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle niiden asianomaisten luovutusten ja suoritusten päivämäärät ja arvot, jotka verovelvollinen on toteuttanut kahden edeltävän vuoden aikana pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltiossa. Jos vähintään kahden jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että hallinnollinen tutkimus on suoritettava, pyynnön vastaanottava viranomainen ei saa kieltäytyä suorittamasta kyseistä tutkimusta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisten pyynnön esittävien viranomaisten ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen välillä on käytössä järjestelyt, joissa pyynnön esittävien viranomaisten valtuuttamat virkamiehet voivat osallistua pyynnön vastaanottavan viranomaisen alueella suoritettavaan hallinnolliseen tutkimukseen kerätäkseen toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot. Pyynnön esittävien ja pyynnön vastaanottavien viranomaisten virkamiehet suorittavat nämä hallinnolliset tutkimukset yhdessä. Pyynnön esittävien viranomaisten virkamiesten on voitava käytttää pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiehille annettuja tarkastusvaltuuksia. Pyynnön esittävien viranomaisten virkamiehillä on oikeus päästä samoihin toimitiloihin ja saada käyttöönsä samat asiakirjat kuin pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiehet, mutta vain kyseisen hallinnollisen tutkimuksen suorittamista varten. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi) Asetus (EU) N:o 904/2010 12 aartikla (uusi) (1 a)  Lisätään artikla seuraavasti: ”12 a artikla Kaikkien jäsenvaltioiden on saavutettava joukko toiminnan tavoitteita, joilla vähennetään myöhässä annettujen vastausten prosentuaalista osuutta ja parannetaan tietopyyntöjen laatua, ja tiedotettava komissiolle näistä tavoitteista.” Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 13 artikla – 3 kohta ”3. Tiedot on toimitettava vakiolomakkeita käyttäen tai muulla asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten asianmukaisena pitämällä tavalla. Komissio hyväksyy vakiolomakkeet täytäntöönpanosäädöksillä. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”; (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi) Asetus (EU) N:o 904/2010 14 artikla – 1 kohta – 2 alakohta (2 a)  Korvataan 14 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti: Jäsenvaltio voi pidättyä osallistumasta yhteen tai useampaan luokkaan kuuluvien tietojen automaattiseen vaihtoon, jos tietojen kerääminen tällaista vaihtoa varten edellyttäisi uusien velvollisuuksien asettamista arvonlisäverovelvollisille tai kohtuutonta hallinnollista rasitusta tuolle jäsenvaltiolle. ”Jäsenvaltio voi pidättyä osallistumasta yhteen tai useampaan luokkaan kuuluvien tietojen automaattiseen vaihtoon, jos tietojen kerääminen tällaista vaihtoa varten edellyttäisi kohtuuttomien velvollisuuksien asettamista arvonlisäverovelvollisille tai kohtuutonta hallinnollista rasitusta tuolle jäsenvaltiolle.” Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – a alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 17 artikla – 1 kohta – e alakohta e)  tiedot direktiivin 2006/112/EY 13 a artiklan mukaisesta luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemasta sekä kyseisen aseman myöntämis-, epäämis- ja peruuttamispäivä. e)  tiedot, jotka koskevat direktiivin 2006/112/EY 13 a artiklan mukaista luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa, sekä kyseisen aseman myöntämis-, epäämis- ja peruuttamispäivä. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – b alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 17 artikla – 1 kohta – f alakohta f)  direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti keräämänsä tiedot sekä alkuperämaa, määrämaa, tavaran koodi, valuutta, kokonaissumma, valuuttakurssi, yksittäisten tavaraerien hinnat ja nettopaino. f)  direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti keräämänsä tiedot sekä alkuperämaa, viejän tunnistetiedot, määrämaa, tavaran koodi, valuutta, kokonaissumma, valuuttakurssi, tavaraerän hinta ja nettopaino. Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – e alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 17 artikla – 3 kohta 3.  Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen tietojen täsmälliset luokat. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. 3.  Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen tietojen antamista varten erityiset luokat, jotka on sisällytettävä vakiolomakkeisiin, malleihin ja menettelyihin. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 21 artikla – 1a kohta 1 a.  Kunkin jäsenvaltion on myönnettävä direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia tarkastaville virkamiehilleen pääsy sellaisiin tämän asetuksen 17 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin, joihin muut jäsenvaltiot ovat myöntäneet automatisoidun pääsyn. 1 a.  Kunkin jäsenvaltion on myönnettävä direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia tarkastaville virkamiehilleen pääsy sellaisiin tämän asetuksen 17 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin, myös luotettaviksi tunnustettujen verovelvollisten rekisteriin, joihin muut jäsenvaltiot ovat myöntäneet automatisoidun pääsyn. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – b alakohta – i alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 21 artikla – 2 kohta – e alakohta – i alakohta i)  pääsy liittyy petosepäilyn tutkintaan tai petoksen tekijöiden havaitsemiseen tai yksilöimiseen; i)  pääsy liittyy petosepäilyn tutkintaan tai petoksen tekijöiden ja vakavaan väärinkäytökseen syyllistyneiden havaitsemiseen tai yksilöimiseen; Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – b alakohta – i alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 21 artikla – 2 kohta – e alakohta – ii alakohta ii)  pääsy tapahtuu sellaisen 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun Eurofisc-yhteysvirkamiehen välityksellä, jolla on sähköisten järjestelmien henkilökohtainen käyttäjätunnus, joka mahdollistaa pääsyn näihin tietoihin. ii)  pääsy tapahtuu sellaisen 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun Eurofisc-yhteysvirkamiehen välityksellä, jolla on sähköisten järjestelmien henkilökohtainen käyttäjätunnus, joka mahdollistaa pääsyn näihin tietoihin ja luotettaviksi tunnustettujen verovelvollisten rekisteriin. Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – c alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 21 artikla – 2 a kohta – 1 alakohta – johdantokappale Edellä 17 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetuista tiedoista on oltava saatavilla vähintään seuraavat: (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – c alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 21 artikla – 2 a kohta – 1 alakohta – a alakohta a)  arvonlisäverotunnisteet, jotka tiedot vastaanottava jäsenvaltio on antanut; a)  arvonlisäverotunnisteet, jotka tiedot vastaanottava jäsenvaltio on antanut, ja luotettaviksi tunnustettujen verovelvollisten rekisteri; Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – c alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 21 artikla – 2 a kohta – 1 alakohta – c alakohta c)  alkuperämaa, määrämaa, tavaran koodi, valuutta, kokonaissumma, valuuttakurssi, yksittäisten tavaraerien hinnat ja sellaisten tuontitavaroiden nettopaino, joiden tuontia seuraa kunkin b alakohdassa tarkoitetun henkilön kullekin a alakohdassa tarkoitetun arvonlisäverotunnisteen haltijalle toteuttama yhteisönsisäinen tavaroiden luovutus; c)  alkuperämaa, määrämaa, tavaran koodi, valuutta, kokonaissumma, valuuttakurssi, tavaraerän hinta ja sellaisten tuontitavaroiden nettopaino, joiden tuontia seuraa kunkin b alakohdassa tarkoitetun henkilön kullekin a alakohdassa tarkoitetun arvonlisäverotunnisteen haltijalle toteuttama yhteisönsisäinen tavaroiden luovutus; Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – c alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 21 artikla – 2 a kohta – 1 alakohta – d alakohta – johdantokappale d)  alkuperämaa, määrämaa, tavaran koodi, valuutta, kokonaissumma, valuuttakurssi, yksittäisten tavaraerien hinnat ja sellaisten tuontitavaroiden nettopaino, joiden tuontia seuraa kunkin b alakohdassa tarkoitetun henkilön kullekin toisen jäsenvaltion myöntämän arvonlisäverotunnisteen haltijalle toteuttama yhteisönsisäinen tavaroiden luovutus, seuraavin edellytyksin; d)  alkuperämaa, määrämaa, tavaran koodi, valuutta, kokonaissumma, valuuttakurssi, tavaraerän hinta ja sellaisten tuontitavaroiden nettopaino, joiden tuontia seuraa kunkin b alakohdassa tarkoitetun henkilön kullekin toisen jäsenvaltion myöntämän arvonlisäverotunnisteen haltijalle toteuttama yhteisönsisäinen tavaroiden luovutus, seuraavin edellytyksin; Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – c alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 21 artikla – 2 a kohta – 1 alakohta – d alakohta – i alakohta i)  pääsy liittyy petosepäilyn tutkintaan tai petoksen tekijöiden havaitsemiseen tai yksilöimiseen; i)  pääsy liittyy petosepäilyn tutkintaan tai petoksen tekijöiden ja vakavaan väärinkäytökseen syyllistyneiden havaitsemiseen tai yksilöimiseen; Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 21 aartikla – 2 kohta – 1 alakohta – i alakohta i)  pääsy liittyy petosepäilyn tutkintaan tai petoksen tekijöiden havaitsemiseen tai yksilöimiseen; i)  pääsy liittyy petosepäilyn tutkintaan tai petoksen tekijöiden ja vakavaan väärinkäytökseen syyllistyneiden havaitsemiseen tai yksilöimiseen; Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta – a alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 28 artikla – 2 a kohta 2 a.  Pyynnön esittävän viranomaisen nimeämät toimivaltaiset virkamiehet voivat kyseisen viranomaisen sekä pyynnön vastaanottavan viranomaisen sopimuksesta ja viimeksi mainitun vahvistamien järjestelyjen mukaisesti osallistua pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion alueella suoritettaviin hallinnollisiin tutkimuksiin 1 artiklassa tarkoitettujen tietojen keräämiseksi ja vaihtamiseksi. Pyynnön esittävien ja pyynnön vastaanottavien viranomaisten virkamiehet suorittavat nämä hallinnolliset tutkimukset yhdessä. Pyynnön esittävän viranomaisen virkamiesten on voitava käyttää pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiehille myönnettyjä tarkastusvaltuuksia. Pyynnön esittävien viranomaisten virkamiehillä on oikeus päästä samoihin toimitiloihin ja saada käyttöönsä samat asiakirjat kuin pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiehet, mutta vain kyseisen hallinnollisen tutkimuksen suorittamista varten. Pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen sopimuksesta molemmat viranomaiset voivat viimeksi mainitun vahvistamien järjestelyjen mukaisesti laatia yhteisen tarkastuskertomuksen luonnoksen. 2 a.  Pyynnön esittävän viranomaisen nimeämät toimivaltaiset virkamiehet voivat kyseisen viranomaisen sekä pyynnön vastaanottavan viranomaisen sopimuksesta ja viimeksi mainitun vahvistamien järjestelyjen mukaisesti osallistua pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion alueella suoritettaviin hallinnollisiin tutkimuksiin 1 artiklassa tarkoitettujen tietojen keräämiseksi ja vaihtamiseksi. Pyynnön esittävien ja pyynnön vastaanottavien viranomaisten virkamiehet suorittavat nämä hallinnolliset tutkimukset yhdessä keskinäisen luottamuksen ja hedelmällisen yhteistyön hengessä, kunnioittaen kyseisten viranomaisten hallinnollisia käytäntöjä ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, jotta torjuttaisiin rajat ylittäviä alv-petoksia. Pyynnön esittävien viranomaisten virkamiehillä on oikeus päästä samoihin toimitiloihin ja saada käyttöönsä samat asiakirjat kuin pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiehillä, mutta vain kyseisen hallinnollisen tutkimuksen suorittamista varten. Pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen sopimuksesta osallistuvat viranomaiset voivat viimeksi mainitun vahvistamien järjestelyjen mukaisesti laatia yhteisen tarkastuskertomuksen luonnoksen. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 11 alakohta – a alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 33 artikla – 1 kohta 1.  Arvonlisäveropetosten torjumiseksi tehtävän monenvälisen yhteistyön edistämiseksi ja helpottamiseksi tällä luvulla perustetaan kohdennettujen tietojen nopeaan jäsenvaltioiden väliseen vaihtoon, käsittelyyn ja analysointiin sekä mahdollisten jatkotoimien yhteensovittamiseen tarkoitettu verkosto, jäljempänä ’Eurofisc’. 1.  Arvonlisäveropetosten torjumiseksi tehtävän monenvälisen yhteistyön edistämiseksi ja helpottamiseksi tällä luvulla perustetaan rajat ylittäviä petoksia koskevien kohdennettujen tietojen nopeaan jäsenvaltioiden väliseen vaihtoon, käsittelyyn ja analysointiin sekä mahdollisten jatkotoimien yhteensovittamiseen tarkoitettu verkosto, jäljempänä ’Eurofisc’. Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 11 alakohta – b alakohta – i alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 33 artikla – 2 kohta – b alakohta b)  suoritettava ja sovitettava yhteen kohdennettujen tietojen nopeaa monenvälistä vaihtoa, yhteistä käsittelyä ja analysointia aloilla, joilla Eurofisc toimii, jäljempänä ’Eurofiscin työalat’; b)  suoritettava ja sovitettava yhteen rajat ylittäviä petostapauksia koskevien kohdennettujen tietojen nopeaa monenvälistä vaihtoa, yhteistä käsittelyä ja analysointia aloilla, joilla Eurofisc toimii, jäljempänä ’Eurofiscin työalat’; Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 11 alakohta – b alakohta – iii alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 33 artikla – 2 kohta – d alakohta d)  sovitettava yhteen 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen Eurofisc-yhteysvirkamiesten yksilöimiä petosepäilyjä ja petoksen tekijöitä koskevia hallinnollisia tutkimuksia. d)  sovitettava yhteen 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen Eurofisc-yhteysvirkamiesten yksilöimiä osallistuvien jäsenvaltioiden hallinnollisia petostutkimuksia. Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 34 artikla – 2 kohta ”2. Jäsenvaltioiden, jotka ovat päättäneet osallistua johonkin Eurofiscin työalaan, on osallistuttava aktiivisesti kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden välillä suoritettavaan kohdennettujen tietojen monenväliseen vaihtoon, yhteiseen käsittelyyn ja analysointiin sekä mahdollisten jatkotoimien yhteensovittamiseen.”; ”2. Jäsenvaltioiden, jotka ovat päättäneet osallistua johonkin Eurofiscin työalaan, on osallistuttava aktiivisesti kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden välillä suoritettavaan, rajat ylittäviä petoksia koskevien kohdennettujen tietojen monenväliseen vaihtoon, yhteiseen käsittelyyn ja analysointiin sekä mahdollisten jatkotoimien yhteensovittamiseen.”; Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 13 alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 35 artikla – 1 kohta Komissio antaa Eurofiscille teknistä ja logistista tukea. Komissiolla on pääsy 1 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin, joita voidaan vaihtaa Eurofiscissä, ainoastaan 55 artiklan 2 kohdassa säädetyissä olosuhteissa. Komissio antaa Eurofiscille tarvittavan teknisen ja logistisen tuen. Komissiolla on pääsy 1 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin, joita voidaan vaihtaa Eurofiscissä, 55 artiklan 2 kohdassa säädetyissä olosuhteissa. Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 14 alakohta – c alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 36 artikla – 3 kohta 3.  Eurofisc-työalakoordinaattorit voivat toimittaa joko omasta aloitteestaan tai pyynnöstä joitakin koottuja, lajiteltuja ja käsiteltyjä tietoja Europolille ja Euroopan petostentorjuntavirastolle, jäljempänä ’OLAF’, kuten työalan osallistujat ovat sopineet. 3.  Eurofisc-työalakoordinaattorit voivat toimittaa joko omasta aloitteestaan tai pyynnöstä relevantteja tietoja kaikkein vakavimmista rajat ylittävistä alv-rikoksista Europolille ja Euroopan petostentorjuntavirastolle, jäljempänä ’OLAF’, kuten työalan osallistujat ovat sopineet. Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 14 alakohta – c alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 36 artikla – 4 kohta 4.  Eurofiscin työalakoordinaattorit asettavat Europolilta ja OLAFilta saadut tiedot muiden osallistuvien Eurofisc-yhteysvirkamiesten saataville; nämä tiedot vaihdetaan sähköisesti. 4.  Eurofiscin työalakoordinaattorit voivat pyytää Europolilta ja OLAFilta relevantteja tietoja. Eurofiscin työalakoordinaattorit asettavat Europolilta ja OLAFilta saadut tiedot muiden osallistuvien Eurofisc-yhteysvirkamiesten saataville; nämä tiedot vaihdetaan sähköisesti. Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 16 alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 48 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Jos sijoittautumisjäsenvaltio havaitsee, että alv-palautushakemuksen direktiivin 2008/9/EY 5 artiklan mukaisesti tehneellä verovelvollisella on riitauttamaton alv-saatava kyseisessä sijoittautumisjäsenvaltiossa, se voi ilmoittaa tästä saatavasta palautusjäsenvaltiolle, jotta palautusjäsenvaltio voi pyytää verovelvolliselta lupaa alv-palautuksen siirtämiseen suoraan sijoittautumisjäsenvaltioon maksamattoman alv-saatavan lakkaamiseksi. Jos verovelvollinen antaa luvan tällaiseen siirtoon, palautusjäsenvaltio siirtää verovelvollisen puolesta kyseisen määrän sijoittautumisjäsenvaltioon siinä määrin kuin maksamattoman alv-saatavan lakkaamiseksi on tarpeen. Sijoittautumisjäsenvaltion on ilmoitettava verovelvolliselle, riittääkö siirrettävä määrä alv-saatavan kokonaiseen vai osittaiseen lakkaamiseen, 15 päivän kuluessa siirron vastaanottamisesta palautusjäsenvaltiolta. Jos sijoittautumisjäsenvaltio havaitsee, että alv-palautushakemuksen direktiivin 2008/9/EY 5 artiklan mukaisesti tehneellä verovelvollisella on riitauttamaton alv-saatava kyseisessä sijoittautumisjäsenvaltiossa, sen on ilmoitettava tästä saatavasta palautusjäsenvaltiolle, jotta palautusjäsenvaltio pyytää verovelvolliselta lupaa alv-palautuksen siirtämiseen suoraan sijoittautumisjäsenvaltioon maksamattoman alv-saatavan lakkaamiseksi. Jos verovelvollinen antaa luvan tällaiseen siirtoon, palautusjäsenvaltio siirtää verovelvollisen puolesta kyseisen määrän sijoittautumisjäsenvaltioon siinä määrin kuin maksamattoman alv-saatavan lakkaamiseksi on tarpeen. Sijoittautumisjäsenvaltion on ilmoitettava verovelvolliselle, riittääkö siirrettävä määrä alv-saatavan kokonaiseen vai osittaiseen lakkaamiseen, 10 työpäivän kuluessa siirron vastaanottamisesta palautusjäsenvaltiolta. Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 49 artikla – 2 a kohta – 2 alakohta Jäsenvaltiot voivat antaa Euroopan petostentorjuntavirastolle tiedoksi mahdolliset saatavilla olevat tiedot yhteiseen alv-järjestelmään kohdistuvista rikoksista, jotta se voi harkita asianmukaisia toimia toimeksiantonsa mukaisesti.” Jäsenvaltiot voivat antaa Euroopan petostentorjuntavirastolle tiedoksi mahdolliset saatavilla olevat tiedot yhteiseen alv-järjestelmään kohdistuvista rikoksista, jotta se voi harkita asianmukaisia toimia toimeksiantonsa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 36 artiklan 3 kohdan soveltamista. Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 18 a alakohta (uusi) Asetus (EU) N:o 904/2010 49 aartikla (uusi) (18 a)  Lisätään artikla seuraavasti: ”49 a artikla Jäsenvaltiot ja komissio perustavat yhteisen järjestelmän, jonka avulla kerätään tilastotietoa yhteisön sisäisistä alv-petoksista, ja julkaisevat kansalliset arviot näistä petoksista johtuvista alv-menetyksistä sekä koko unionia koskevat arviot. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tällaista tilastollista järjestelmää koskevat käytännön järjestelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.” Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 18 b alakohta (uusi) Asetus (EU) N:o 904/2010 50 artikla – 1 a kohta (uusi) (18 b)  Lisätään 50 artiklaan kohta seuraavasti: ”1 a. Jos jäsenvaltio toimittaa jollekin kolmannelle maalle enemmän tietoja kuin tämän asetuksen II ja III luvussa säädetään, jäsenvaltio ei saa kieltäytyä toimittamasta tietoja jollekin toiselle jäsenvaltiolle, joka pyytää yhteistyötä tai jonka edun mukaista on saada nämä tiedot.” Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 19 alakohta – a alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 55 artikla – 2 kohta 2.  Komission turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntäviranomaisen asianmukaisesti hyväksymillä henkilöillä saa olla pääsy näihin tietoihin siltä osin kuin se on tarpeen komission hallinnoimien ja jäsenvaltioiden tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi käyttämien sähköisten järjestelmien huoltoa, ylläpitoa ja kehittämistä varten. 2.  Komission turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntäviranomaisen asianmukaisesti hyväksymillä henkilöillä on oltava pääsy näihin tietoihin siltä osin kuin se on tarpeen komission hallinnoimien ja jäsenvaltioiden tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi käyttämien sähköisten järjestelmien huoltoa, ylläpitoa ja kehittämistä varten ja tämän asetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta – 19 alakohta – b alakohta Asetus (EU) N:o 904/2010 55 artikla – 5 kohta 5.  Kaikkeen tässä asetuksessa tarkoitettuun varastointiin, käsittelyyn ja vaihtoon sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(*) säännöksiä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tämän asetuksen asianmukaiseksi soveltamiseksi rajoitettava asetuksen (EU) 2016/679 5 artiklassa, 12–22 artiklassa ja 34 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden ja oikeuksien soveltamisalaa siinä määrin kuin se on tarpeen mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen etujen turvaamiseksi. Tässä asetuksessa tarkoitettu tietojen käsittely ja varastointi on suoritettava vain tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten, ja näiden tietojen säilytysaikoja on rajoitettava siinä määrin kuin se on tarpeen kyseisten tarkoitusten toteuttamiseksi. 5.  Kaikkeen tässä asetuksessa tarkoitettuun varastointiin, käsittelyyn ja vaihtoon sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(*) säännöksiä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tämän asetuksen asianmukaiseksi soveltamiseksi rajoitettava asetuksen (EU) 2016/679 5 artiklassa, 12–22 artiklassa ja 34 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden ja oikeuksien soveltamisalaa siinä määrin kuin se on tarpeen mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen etujen turvaamiseksi. Tässä asetuksessa tarkoitettu tietojen käsittely ja varastointi on hyväksyttävä vain tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten, ja näiden tietojen säilytysaikoja on rajoitettava siinä määrin kuin se on tarpeen kyseisten tarkoitusten toteuttamiseksi.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 maailman alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamisesta, maakaappaukset mukaan lukien (2017/2206(INI))

P8_TA(2018)0279 A8-0194/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeussopimukset ja -välineet ja erityisesti YK:n yleiskokouksen 13. joulukuuta 2007 hyväksymän alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen,

–  ottaa huomioon itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 169 sellaisena kuin se hyväksyttiin 27. kesäkuuta 1989,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21, 22 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto hyväksyi sen 25. kesäkuuta 2012 sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019, jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015,

–  ottaa huomioon vuonna 1998 annetun YK:n julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 guarani-kaiowá-alkuperäiskansan tilanteesta Mato Grosso do Sulin osavaltiossa Brasiliassa antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta Hondurasissa(2),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Tansaniasta ja erityisesti maananastusta koskevasta ongelmasta(3),

–  ottaa huomioon vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(4),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 22. syyskuuta 2014 antaman päätöslauselman 69/2 vuonna 2014 pidetyn alkuperäiskansojen maailmankonferenssin päätösasiakirjan hyväksymisestä(5),

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2016 antaman päätöslauselman 71/178 alkuperäiskansojen oikeuksista ja erityisesti sen luvun 13, jossa vuosi 2019 julistetaan kansainväliseksi alkuperäiskielten vuodeksi(6),

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan YK:n ihmisoikeusneuvostolle 8. elokuuta 2017 antaman raportin alkuperäiskansojen oikeuksista(7),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 26/9 sellaisen avoimen hallitustenvälisen työryhmän perustamisesta, jonka tehtävänä olisi laatia oikeudellisesti sitova ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen asiakirja monikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä(8),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 13. lokakuuta 2015 hyväksymän avoimen hallitustenvälisen työryhmän prosessin, joka koskee maaseudun asukkaiden ja muiden maaseudulla työskentelevien henkilöiden oikeuksien julistuksen laatimista(9),

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 25. syyskuuta 2015,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 1992 hyväksytyn biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Durbanin sopimuksen ja toimintasuunnitelman, jotka hyväksyttiin luonnon ja luonnonvarojen suojelua koskevan kansainvälisen liiton (IUCN) järjestämässä Maailman luonnonsuojelupuistojen viidennessä kokouksessa vuonna 2003(10),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2004 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille EU:n suuntaviivoista maapolitiikan suunnittelun ja uudistamisen tukemiseksi kehitysmaissa (COM(2004)0686),

–  ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vapaaehtoiset maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevat ohjeistot, joille YK:n Maailman ruokaturvakomitea ilmaisi tukensa 11. toukokuuta 2012(11),

–  ottaa huomioon vuonna 2003 hyväksytyn komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevaksi EU:n toimintasuunnitelmaksi (COM(2003)0251) sekä EU:n ja kumppanimaiden kahdenväliset vapaaehtoiset FLEGT-kumppanuussopimukset,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat ja YK:n Global Compact -aloitteen,

–  ottaa huomioon 28. syyskuuta 2011 hyväksytyt Maastrichtin periaatteet, joilla selvennetään voimassa olevaan kansainväliseen oikeuteen perustuvia valtioiden ekstraterritoriaalisia velvoitteita(12),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät alkuperäiskansoista(13),

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimukseen sisältyvät ihmisoikeusmääräykset,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin kansainvälisenä maailman alkuperäiskansojen päivänä 9. elokuuta 2017 antaman julkilausuman(14),

–  ottaa huomioon päätöksensä nimittää Aura Lolita Chavez Ixcaquic vuoden 2017 mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon saajaehdokkaaksi ensimmäisenä alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolustajana,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2015 tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen,

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2015 annetun yhteisen valmisteluasiakirjan sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvaltaa edistävistä toimenpiteistä: tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020) (SWD(2015)0182),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 3. elokuuta 2010 antaman päätöslauselman 64/292 vettä ja jätevesihuoltoa koskevasta ihmisoikeudesta(15),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista(16),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman korruptiosta ja ihmisoikeuksista kolmansissa maissa(17),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kestävyyttä edistävistä EU:n toimista(18),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0194/2018),

A.  ottaa huomioon, että alkuperäiskansojen kokonaismääräksi on arvioitu yli 370 miljoonaa ihmistä, jotka asuvat yli 70 maassa eri puolilla maailmaa ja joiden osuus maailman kokonaisväestöstä on noin viisi prosenttia, ja ottaa huomioon, että toisistaan selvästi eroavia alkuperäiskansoja on vähintään 5 000; toteaa, että maantieteellisestä hajanaisuudesta huolimatta näihin kansoihin kohdistuu samanlaisia uhkia ja haasteita;

B.  ottaa huomioon, että alkuperäiskansoilla on ainutlaatuinen suhde maahan ja ympäristöön, jossa ne elävät, ja että ne hyödyntävät saatavilla olevia luonnonvaroja ainutlaatuisten tiedon, innovaatioiden ja käytäntöjen järjestelmien luomiseksi, mikä puolestaan suurelta osaltaan muovaa alkuperäiskansojen identiteettiä ja hengellisyyttä ja mikä on erittäin tärkeää biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja kestävän käytön kannalta; ottaa huomioon, että alkuperäiskansojen perinteinen tieto on ollut merkittävä osatekijä ihmiskunnan kehityksessä; ottaa huomioon, että alkuperäiskansojen tiedon kaupallistaminen ja/tai marginalisointi uhkaavat niiden roolia tämän tiedon perinteisinä haltijoina ja vartijoina;

C.  ottaa huomioon, että alkuperäiskansojen yhteisölliset oikeudet perustuvat perinteiseen asumiseen niiden alueilla, ja toteaa, että heidän tunteensa kyseisiin alueisiin kuulumisesta ei ole omistamista samalla tavalla kuin omistaminen yleisesti ymmärretään länsimaisissa yhteiskunnissa;

D.  ottaa huomioon, että alkuperäiskansojen perinteisesti asuttamat alueet kattavat noin 22 prosenttia maapallon maapinta-alasta ja niiden arvioidaan sisältävän 80 prosenttia maapallon biologisesta monimuotoisuudesta; ottaa huomioon, että alkuperäiskansojen reservaatit ovat tärkeä metsäkatoa jarruttava tekijä; ottaa huomioon, että alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen asuttamat trooppiset metsät varastoivat hiilidioksidia trooppisten metsien biomissa, minkä vuoksi ne ovat kaikkien ilmastonmuutoksen torjuntastrategioiden kannalta arvokkaita; ottaa huomioon, että alkuperäiskansat ovat kaikkein alttiimpia ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille, mikä johtuu niiden elämäntavasta ja läheisestä suhteesta maahan, jotka ovat suoraan riippuvaisia luonnonvarojen jatkuvasta saatavuudesta;

E.  ottaa huomioon, että maa on perustavanlaatuinen, rajoitettu ja uusiutumaton luonnonresurssi ja olennainen osa jokaisen maan luonnonvaroja;

F.  ottaa huomioon, että ihmisoikeussopimuksissa tunnustetaan alkuperäiskansojen oikeus esi-isiensä maihin ja resursseihin ja todetaan, että valtioiden on neuvoteltava vilpittömässä mielessä alkuperäiskansojen kanssa saadakseen niiden vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen hankkeisiin, joilla saattaa olla vaikutuksia alkuperäiskansojen perinteiseen elämäntapaan, jotka saattavat uhata luonnonvaroja, joita ne ovat perinteisesti hoitaneet ja joista ne ovat yhä riippuvaisia, tai jotka saattavat johtaa alkuperäiskansojen pakkomuuttoon ja siitä johtuvaan omaleimaisen aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön katoamiseen; katsoo, että tällaiset kuulemiset tulisi toteuttaa ennen kuin lainsäädännöllisistä tai hallinnollisista toimenpiteistä päätetään tai ennen kuin niitä sovelletaan kunnioittaen alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta, joka pitää sisällään niiden oikeuden omistaa, käyttää, kehittää ja valvoa maitaan, alueitaan, vesiään, rannikkovesiään ja muita resurssejaan; ottaa huomioon, että alkuperäiskansoilla on oikeus vapaasti määrittää poliittinen asemansa, vapaasti edistää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystään ja käyttää luonnonrikkauksiaan ja -varojaan eikä niiltä missään tapauksessa saa riistää niiden toimeentulomahdollisuuksia;

G.  ottaa huomioon, että YK:n julistuksessa alkuperäiskansojen oikeuksista tunnustetaan alkuperäiskansojen kollektiiviset ja yksilölliset oikeudet, erityisesti niiden oikeudet maahan, omistamiseen, luonnonvaroihin, asuinalueisiin, kulttuuriin, identiteettiin ja kieleen, työllisyyteen, terveyteen ja koulutukseen sekä oikeus vapaasti määritellä poliittinen asemansa ja taloudellinen kehityksensä;

H.  toteaa, että valtiolliset ja muut kuin valtiolliset toimijat loukkaavat edelleen alkuperäiskansojen kollektiivisia ja yksilöllisiä oikeuksia eri puolilla maailmaa, mistä seuraa, että alkuperäiskansoihin kohdistuu edelleen fyysistä, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa sekä rasismia, syrjäytymistä, syrjintää, pakkomuuttoja, tuhoisaa uudelleenasutustoimintaa, alkuperäiskansoille perinteisesti kuuluneiden maa-alojen laitonta pakkolunastusta tai niiltä viedään oikeus niiden resursseihin, elinkeinoihin ja perinteiseen tietämykseen; ottaa huomioon, että YK:n mukaan alkuperäiskansojen oikeuksia loukataan nykyään enemmän kuin kymmenen vuotta sitten;

I.  toteaa, että alkuperäiskansojen naiset kohtaavat seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä esteitä, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvän neuvonnan puute, lääkintälaitteiden ja -tarvikkeiden puutteellinen satavuus sekä jopa raiskaustapauksissa abortin kieltävä lainsäädäntö, mikä johtaa korkeaan äitiyskuolleisuuteen, teiniraskauksiin ja sukupuolitauteihin;

J.  toteaa, että alkuperäiskansojen naisten oikeuksien loukkaukset jäävät laajalti rankaisematta erityisesti siksi, että heiltä evätään oikeus oikeussuojakeinoihin ja että seurantamekanismeja ja sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja ei ole;

K.  ottaa huomioon, että valtiot ovat viime kädessä vastuussa alkuperäiskansojen ja myös niihin kuuluvien ympäristönsuojelijoiden ja ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuuden, suojelun ja oikeuksien takaamisesta;

L.  ottaa huomioon, että maailman alkuperäiskielet ovat häviämässä hälyttävää tahtia siitä huolimatta, että kielet ovat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien perustekijä ja oleellisen tärkeitä kestävän kehityksen toteutumiselle; ottaa huomioon, että alkuperäiskansojen tiedon välittäminen sukupolvelta toiselle on erittäin tärkeää maailmanlaajuisten ympäristöhaasteiden käsittelemisessä; ottaa huomioon, että YK:n vuonna 2016 julkaistussa raportissa(19) arvioidaan, että maailmassa tällä hetkellä puhutuista lähes 6 700 kielestä 95 prosenttia on vaarassa hävitä vuosisadan loppuun mennessä ja että valtaosa näistä uhatuista kielistä on alkuperäiskieliä; ottaa huomioon, että valtioilla on velvollisuus suojella ja edistää alkuperäiskansojen kieliä sen varmistamiseksi, että alkuperäiskansat voivat täysimääräisesti nauttia kulttuurisista oikeuksistaan; katsoo, että valtioiden olisi panostettava yhteiskuntiin juurtuneiden stereotypioiden muuttamiseen;

M.  ottaa huomioon, että eräissä maissa laajat joukot alkuperäisväestöön kuuluvia ovat muuttaneet suuriin kaupunkikeskuksiin, joissa he joutuvat kokemaan irrallisuuden tunteita ja menettävät kulttuurisia arvojaan; ottaa huomioon, että heidän perinteinen tietämyksensä ja käytäntönsä eivät sovellu kaupunkiympäristöön eivätkä nykyaikaisten työmarkkinoiden dynamiikkaan, mikä altistaa heidät köyhyydelle ja syrjäytymisen ja syrjinnän uusille muodoille;

N.  ottaa huomioon, että alkuperäiskansoja koskevat köyhyys-, sairaus- ja lukutaidottomuusluvut ovat hälyttävän korkeita ja niillä on riittämättömät mahdollisuudet turvalliseen ja puhtaaseen veteen, jätevesihuoltoon, terveydenhuoltoon, koulutukseen, työllistymiseen ja kansalaisoikeuksien käyttämiseen, poliittiset osallistumis- ja edustusmahdollisuudet mukaan lukien, ja että nuorten keskuudessa päihteiden väärinkäyttö ja itsemurhat ovat yleisiä;

O.  ottaa huomioon, että alkuperäisyhteisöjen naiset ovat erityisen marginalisoituneita, koska heidän saatavillaan ei ole riittävää terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluja eikä taloudellisia mahdollisuuksia; toteaa, että heitä syrjitään heidän sukupuolensa sekä etnisen ja sosiaalis-taloudellisen taustansa takia, mikä johtaa korkeampaan kuolleisuuteen, ja että he joutuvat selkeästi sukupuoleen perustuvan väkivallan ja naismurhien kohteeksi; ottaa huomioon, että YK:n mukaan ainakin yksi kolmesta alkuperäiskansoihin kuuluvasta naisesta raiskataan jossakin elämänsä vaiheessa ja että äitiyskuolleisuus, teiniraskaudet ja sukupuolitaudit, myös HI-virus/aids, ovat alkuperäisväestön keskuudessa keskimääräistä yleisempiä; ottaa huomioon, että naiset joutuvat usein kohtaamaan erityisiä sukupuoleen perustuvia uhkia ja esteitä, joita on tarkasteltava moniperusteisesta näkökulmasta;

P.  ottaa huomioon, että laiton huumekauppa vaikuttaa suhteettomasti alkuperäisyhteisöihin, kun huumeiden kysyntä jatkuvasti lisääntyy ja laittomien huumausaineiden valmistajat yhä useammin häätävät alkuperäisyhteisöt pois näiden perinteisiltä mailta; ottaa huomioon, että alkuperäiskansoja painostetaan usein fyysisesti tai taloudellisesti osallistumaan huumekauppaan ja varsinkin huumeiden kuljetusoperaatioihin; ottaa huomioon, että aseelliset konfliktit lisäävät alkuperäiskansojen maa-alueiden militarisointia ja johtavat ihmisoikeusloukkauksiin ja alkuperäisyhteisöihin kohdistuvaan liialliseen voimankäyttöön;

Q.  ottaa huomioon, että luonnonvarojen kasvava kysyntä ja niistä käytävä lisääntyvä kilpailu edistävät maailmanlaajuisia maakaappauspyrkimyksiä, joiden vuoksi monissa maissa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen perinteisesti asuttamiin ja käyttämiin alueisiin kohdistuu kestämättömiä paineita; katsoo, että näiden luonnonvarojen hyödyntäminen maataloudessa ja energia-, puutavara- ja kaivosteollisuuden aloilla muu kaivannaisteollisuus mukaan lukien sekä laittomassa puunkorjuussa ja suurissa infrastruktuuri- ja rakennushankkeissa tai hallitusten ja paikallisen väestön tarpeisiin on yksi maanomistukseen liittyvien konfliktien suurimmista syistä ja vesivarojen ja maaperän pilaantumisen suurin syy;

R.  katsoo, että kehitystä ei voida mitata kasvuindikaattoreiden perusteella vaan ensisijaisesti olisi otettava huomioon köyhyyden ja eriarvoisuuden väheneminen;

S.  ottaa huomioon, että heikosti säännellyllä matkailulla voi olla kielteisiä kulttuurisia ja ekologisia vaikutuksia alkuperäisyhteisöihin ja joissakin tapauksissa se voi olla maakauppaukset alulle paneva tekijä;

T.  toteaa, että yksityisten yritysten pakkokeinoin toteuttamien maakaappausten tukena on usein yksityisten turvallisuus- tai sotilasjoukkojen läsnäolo, mikä johtaa muun muassa välittömän ja välillisen väkivallan lisääntymiseen alkuperäiskansojen alueilla, ja tämä taas vaikuttaa suoraan yhteisöihin ja erityisesti yhteisöjen johtajiin ja naisiin;

U.  ottaa huomioon nykyisen suuntauksen eli joidenkin sellaisten reservaattien ja suojelualueiden militarisoinnin, joiden alueista osa kuuluu alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen omistamiin maa-alueisiin, mistä seuraa vakavia ihmisoikeusrikkomuksia;

V.  ottaa huomioon, että siviilejä koskevat konfliktit eräissä maissa koskevat maaoikeuksia ja ovat syynä alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen pakkosiirtoihin ja mahdollistavat siten maakaappaukset ja maanomistuksen keskittymisen;

W.  toteaa, että maakaappaukset on mutkikas kysymys, joka vaatii kokonaisvaltaisen kansainvälisen ratkaisun; toteaa, että alkuperäiskansojen naisten ja tyttöjen suojeluun olisi kiinnitettävä erityistä huomiota;

X.  toteaa, että maakaappaukset eivät välttämättä johdu ulkomaisista investoinneista ja että myös hallitukset ja paikallisyhteisöt voivat tehdä maakaappauksia;

Y.  toteaa, että entistä yleisempiä ovat yksityiset korvausmuodot, joiden mukaisesti yksityiset yritykset tarjoavat väkivallan uhreiksi joutuneille naisille taloudellisen korvauksen vastineena siitä, että he allekirjoittavat sopimuksen, jonka mukaan he eivät haasta yritystä oikeuteen; toteaa, että valtioilla on ensisijainen vastuu varmistaa alkuperäiskansojen oikeuksia koskevien kansainvälisten sitoumusten noudattaminen ja niiden on siksi oltava ensisijaisesti vastuussa rikkomusten estämisestä sekä totuuden, oikeudenmukaisuuden ja uhrien korvausten edistämisestä;

Z.  ottaa huomioon, että jotkin alkuperäiskansat eri puolilla maailmaa ovat päättäneet kieltäytyä kontakteista ulkomaailmaan ja elää vapaaehtoisesti eristyksissä ja että niiltä puuttuvat valmiudet puolustaa oikeuksiaan, minkä vuoksi ne ovat erityisen suojattomia niiden oikeuksia rikottaessa; ottaa huomioon, että nämä yhteisöt ovat kaikkein heikoimmassa asemassa maapallolla ja että niiden olemassaoloa uhkaavat erityisesti öljyn etsintä, metsäkato ja huumekauppa sekä niihin liittyvät infrastruktuurit;

AA.  ottaa huomioon, että monet alkuperäiskansat joutuvat edelleen murhien, ilman oikeudenkäyntiä tapahtuvien teloitusten, silpomisen, kidutuksen, raiskauksien, mielivaltaisten pidätysten, fyysisen väkivallan, ahdistelun ja pelottelun uhreiksi puolustaessaan oikeuttaan esi-isiensä maihin ja niiden luonnonvaroihin, mihin kuuluvat veden ja elintarvikkeiden saatavuus sekä pääsy pyhille paikoille ja hautausmaille;

AB.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat ovat keskeisimpien ja tärkeimpien kestävän kehityksen edistäjien joukossa erityisesti yhteiskuntien häiriönsietokyvyn rakentamisessa ja että he ovat keskeisiä toimijoita osallistavassa demokraattisessa hallintotavassa; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat pyrkivät turvaamaan paitsi omien kansojensa oikeudet myös ympäristön kestävyyden ja koko ihmiskunnan luonnonperinnön; ottaa huomioon, että alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolustajat ja aktivistit työskentelevät mahdollistaakseen yhteisöjensä osallistumisen poliittisiin prosesseihin sekä niiden sosiaalisen osallisuuden ja taloudellisen voimaannuttamisen ja nostavat demokraattisesti ja rauhanomaisesti kukin omassa maassaan niiden äänen kuuluviin ja antavat sen kuulua myös kansainvälisessä yhteisössä;

AC.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajia ja ihmisoikeusaktivisteja ovat keskeisiä kestävän kehityksen toimijoita ja heitä on viime vuosina murhattu huomattavan paljon enemmän ja heihin on kohdistettu huomattavan paljon enemmän hyökkäyksiä ja muuta väkivaltaa heidän puolustaessaan alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia, ympäristöoikeuksia ja maahan liittyviä oikeuksia; ottaa huomioon, että Front Line Defenders -järjestön mukaan vuonna 2017 maailmassa raportoitiin murhatun 312 ihmisoikeuksien puolustajaa, joista 67 prosenttia taisteli alkuperäiskansojen maiden puolesta ja puolusti ympäristöoikeuksia kaivannaisteollisuuden hankkeita vastaan; ottaa huomioon, että alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat usein toteamaan, että heitä vastaan hyökänneitä ei rankaista;

AD.  toteaa, että vaikka alkuperäiskansojen naisten ihmisoikeuksien puolustajilla on tärkeä rooli alkuperäiskansojen yhteisöjen naisten suojelussa, heidän toimintaansa on kriminalisoitu ja heihin on kohdistunut monenlaista väkivaltaa, kuten häirintää, raiskauksia ja murhia;

AE.  toteaa, että yritysten sosiaalista vastuuta koskevien muiden kuin sitovien järjestelyjen ja vapaaehtoisten sääntelyjärjestelyjen täytäntöönpanoa olisi parannettava, jotta olisi mahdollista suojella alkuperäiskansoja ja paikallisyhteisöjä ihmisoikeusrikkomuksilta, estää maakaappaukset ja varmistaa yritysten tosiasiallinen vastuuvelvollisuus; ottaa huomioon, että valvonta- ja vastuumekanismien puuttuminen on merkittävä este tehokkaiden ja asianmukaisten oikeussuojakeinojen käytölle;

AF.  ottaa huomioon, että jotkin EU:hun sijoittautuneet investoijat ja yritykset ovat muiden ohella osallisina satoihin maanhankintatoimiin Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa ja että joissakin tapauksissa nämä toimet ovat johtaneet alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksien loukkaamiseen; ottaa huomioon, että EU:hun sijoittautuneet toimijat saattavat osallistua maakaappauksiin liittyviin ihmisoikeusloukkauksiin eri tavoilla, kuten sellaisten EU:hun sijoittautuneiden yksityisten yritysten ja rahoitusyhtiöiden kautta, jotka rahoittavat maakaappauksia suoraan tai välillisesti, tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta; toteaa, että monissa tapauksissa niillä on monitahoisia ulkomaisia kytköksiä, mikä voi tehdä vaikeaksi niiden alkuperän jäljittämisen suoraan alkuperämaihin; toteaa, että jopa silloin, kun alkuperä voidaan jäljittää, jäljelle jää huomattavia oikeudellisia ja käytännön esteitä oikeussuojakeinojen hyödyntämiselle ja vastuun toteutumiselle EU:n ja sen jäsenvaltioiden tuomioistuinten kautta myös oikeudenkäyttövallan rajoitusten takia tapauksissa, joissa on kyse kiinteästä omaisuudesta (kuten maa ja luonnonvarat), käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen arvoa ja oikeusavun saatavuutta koskevien tiukkojen rajoitusten takia sekä siksi, että emoyhtiön vastuuta on vaikea osoittaa;

AG.  ottaa huomioon, että suurin osa kehitysmaiden maa-alueista on asumattomia, mikä asettaa investoinnit ja yritysten maineen alttiiksi hallintaoikeuteen liittyville riskeille ja kasvattaa merkittävästi niiden toimintakuluja silloin, kun maa-alueiden omistus siirtyy konfliktien yhteydessä ilman alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen ennakkosuostumusta ja heidän oikeuksistaan piittaamatta;

AH.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajia käsittelevä YK:n erityisraportoija Michael Frost pitää Latinalaista Amerikkaa huolestuttavana alueena, jossa ”hallitukset ja yritystoimijat ovat sekaantuneet ympäristöalan ihmisoikeuksien puolustajien murhiin”;

AI.  katsoo, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista velvoitetta taata suojelu ja oikeussuojakeinot on sovellettava sekä ekstraterritoriaalisiin toimiin että sellaisiin valtion sisäisiin toimiin, joihin liittyy ekstraterritoriaalinen ulottuvuus; katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoutumista ekstraterritoriaalisiin velvoitteisiinsa olisi lisättävä merkittävästi;

AJ.  ottaa huomioon, että EU tarjoaa apua demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja suojeluun kaikkialla maailmassa EIDHR:n kautta, joka täydentää EU:n muita ulkoisen avun välineitä ja jossa apu kanavoidaan pääasiassa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kautta; ottaa huomioon, että EU tarjoaa protectdefenders.eu-mekanisminsa ansiosta nopeaa apua vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille, auttaa täyttämään heidän kaikkein kiireellisimmät tarpeensa ja tukee heidän valmiuksiaan työskennellä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

AK.  ottaa huomioon, että kansainvälisillä rahoituslaitoksilla on keskeinen tehtävä sen varmistamisessa, että niiden rahoittamat hankkeet eivät tuo mukanaan alkuperäiskansojen ihmis- tai ympäristöoikeuksien loukkauksia eivätkä myötävaikuta niihin; ottaa huomioon, että monikansallisten yhtiöiden vastuulla on varmistaa, että niiden toiminnot ja/tai toimitusketjut eivät osallistu ihmis- tai ympäristöoikeuksien loukkaamiseen eivätkä varsinkaan alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamiseen;

AL.  ottaa huomioon, että EU on suurin kehitysavun antaja maailmassa ja että suurin osa sen antamasta avusta menee Afrikkaan; ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja komission on valvottava perusteellisesti sitä, miten kolmansien maiden vastaanottajat varoja käyttävät, ja asetettava ihmisoikeuksien kunnioittaminen etusijalle avustuspolitiikallaan;

AM.  ottaa huomioon, että Euroopan alkuperäiskansat kärsivät yhä marginalisoitumisesta, syrjinnästä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä, joita on torjuttava ja joihin on saatava muutos käyttämällä oikeusperustaista lähestymistapaa;

1.  kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja niiden kumppaneita kansainvälisessä yhteisössä hyväksymään kaikki tarvittavat toimet, joilla varmistetaan alkuperäiskansojen oikeuksien täysimääräinen tunnustaminen, suojelu ja edistäminen niiden maihin, alueisiin ja resursseihin liittyvät oikeudet mukaan lukien; pitää myönteisenä työtä, jota kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt tekevät näiden asioiden parissa;

2.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että sen kaikessa kehitysyhteistyö-, investointi- ja kauppapolitiikassa kunnioitetaan alkuperäiskansojen ihmisoikeuksia, jotka on vahvistettu ihmisoikeussopimuksissa ja -yleissopimuksissa sekä oikeudellisissa välineissä, jotka koskevat erityisesti alkuperäiskansojen oikeuksia;

3.  kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta voidaan tosiasiallisesti noudattaa itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevaan ILO:n yleissopimukseen nro 169(20) sisältyviä määräyksiä, ja muistuttaa, että kaikilla yleissopimuksen ratifioineilla valtioilla on velvollisuus edistää koordinoituja ja järjestelmällisiä toimia alkuperäiskansojen oikeuksien suojelemiseksi;

4.  kehottaa kaikkia valtioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa ILO:n yleissopimusta nro 169, erityisesti EU:n jäsenvaltioita, ratifioimaan sen; pitää valitettavana, että tähän mennessä vain muutama jäsenvaltio on ratifioinut kyseisen yleissopimuksen; kehottaa EU:ta ponnistelemaan kaikin tavoin kolmansien maiden kanssa käymiensä poliittisten ja ihmisoikeusvuoropuhelujen yhteydessä ILO:n yleissopimuksen nro 169, lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioimiseen kannustamiseksi sekä hyväksymään niiden valinnaiset pöytäkirjat ja noudattamaan YK:n julistusta alkuperäiskansojen oikeuksista;

5.  panee merkille, että alkuperäiskansojen oikeuksien tunnustamisessa on saatu aikaan edistysaskelia ja että kansalaisyhteiskunta on yhä tietoisempi alkuperäiskansojen tilanteesta; tunnustaa EU:n panoksen tässä asiassa; varoittaa kuitenkin, että tämä asia on vieläkin liian vähän esillä EU:n toimintapolitiikoissa, myös kauppa- ja yhteistyösopimuksista käytävissä neuvotteluissa;

6.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita luomaan edellytykset YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiselle kannustamaan kansainvälisiä kumppaneitaan hyväksymään julistuksen ja panemaan sen kaikilta osin täytäntöön;

7.  muistuttaa muualla asuvien yhteisön jäsenten merkityksestä rajapintana ja osaamisen siirron välineenä alkuperäiskansoille;

Alkuperäiskansojen ihmisoikeudet

8.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan maaseudun asukkaiden ja muiden maaseudulla työskentelevien henkilöiden oikeuksien julistusta, josta äänestetään vuonna 2018 YK:n ihmisoikeusneuvostossa, ja äänestämään sen puolesta; panee kiinnostuneena merkille, että naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan vuoden 2018 istunnossa keskitytään maaseudun naisiin;

9.  kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, tunnustamaan oikeudellisesti ja hyväksymään alkuperäiskansojen alueellisen itsemääräämisoikeuden, joka pitää sisällään niiden oikeuden omistaa, käyttää, kehittää ja valvoa maataan, alueitaan, vesiään, rannikkovesiään ja muita resursseja, jotka ovat niiden hallinnassa perinteisen omistamisen tai muun perinteisen hallinnan tai käytön perusteella tai jotka ne ovat hankkineet muulla tavalla;

10.  kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, hyväksymään konfliktialueiden jälleenrakentamista koskevia strategioita tai osallistumaan sellaisiin, jotta voidaan edistää alkuperäiskansojen oikeuksia ja turvata ne;

11.  panee merkille YK:n vuonna 2010 julkaiseman tutkimuksen hälyttävät tulokset, joiden mukaan alkuperäiskansojen naiset joutuvat yleisemmin väkivallan ja raiskausten uhreiksi kuin naiset maailmanlaajuisesti; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ja EU:ta tuomitsemaan yksiselitteisesti alkuperäiskansojen naisiin kohdistuvan väkivallan, seksuaalinen väkivalta mukaan luettuna; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota väkivallan uhreiksi joutuneisiin naisiin ja tyttöihin ja varmistettava, että heillä on mahdollisuus saada lääketieteellistä ja psykologista tukea hätätilanteissa;

12.  kehottaa vetämään pois alkuperäiskansojen alueilla olevat yksityiset turvallisuus- ja sotilasjoukot, jotka loukkaavat väestön oikeuksia;

13.  kehottaa kaikkia valtioita varmistamaan, että alkuperäiskansoilla ja etenkin naisilla on mahdollisuus turvautua oikeudellisiin mekanismeihin silloin, jos yritykset loukkaavat heidän oikeuksiaan, ja että sellaisia yksityisiä oikeussuojakeinoja, jotka eivät takaa mahdollisuutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ei laillisteta; kehottaa kaikkia valtioita ottamaan enemmän naisia oikeusjärjestelmiensä palvelukseen, jotta voidaan murtaa patriarkaalinen järjestelmä, joka on yleensä mukana näissä rakenteissa; korostaa, että on otettava käyttöön tarvittavat mekanismit sen varmistamiseksi, ettei alkuperäiskansojen naisia kohdella syrjivästi, asianmukaiset tulkkauspalvelut ja oikeusapu mukaan luettuina;

14.  on tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvoston mukaan on tärkeää käsitellä ensisijaisesti alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamista, kuten toukokuussa 2017 annetuissa neuvoston päätelmissä vahvistetaan;

15.  kehottaa kumppanimaita takaamaan, että alkuperäiskansoilla on yleinen pääsy niiden väestöä koskeviin kansallisiin rekistereihin, ja toteaa, että tämä on ensimmäinen askel alkuperäiskansojen yksilöllisten ja kollektiivisten oikeuksien tunnustamiseksi; kehottaa EU:ta tukemaan kumppanimaita väestörekisterikeskusten perustamisessa ja niiden asianmukaisessa hallinnoinnissa;

16.  panee huolestuneena merkille, että kaivostoimintaan sekä öljyn- ja kaasunporaukseen liittyvät ihmisoikeusriskit kohdistuvat suhteettomasti alkuperäiskansoihin; kehottaa kehitysmaita toteuttamaan pakolliset ihmisoikeusvaikutusten arvioinnit ennen kaikkea toiminnan aloittamista näillä aloilla ja julkistamaan arviointien tulokset; korostaa tarvetta varmistaa, että toimilupien myöntämistä koskeva lainsäädäntö sisältää säännöksiä vapaasta ja tietoon perustuvasta ennakkosuostumuksesta; suosittelee, että kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen vaatimuksia laajennetaan lisäämällä niihin paikallis- ja alkuperäisyhteisöjen ihmisoikeuksien suojelu;

17.  kehottaa kaikkia valtioita, erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita, ottamaan alkuperäiskansat ja maaseutuyhteisöt mukaan päätöksentekoprosessiin, joka koskee ilmastonmuutoksen torjuntastrategioita; katsoo, että näiden olisi katettava myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat peruuttamattomat vahingot, jotka voivat pakottaa alkuperäiskansat muuttamaan muualle ja johtaa heidän kaksinkertaiseen syrjintäänsä ympäristöpakolaisina ja alkuperäiskansojen jäseninä;

18.  kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, tunnustamaan sen, että on tärkeää kuulla alkuperäiskansoja kaikkien sellaisten pohdintojen yhteydessä, joissa käsitellään niihin mahdollisesti vaikuttavia kysymyksiä, ja turvaamaan siten alkuperäiskansojen oikeuden vapaaseen ja tietoon perustuvaan ennakkokuulemiseen; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan käyttöön alkuperäiskansojen kuulemista ja osallistumista koskevia EU:n tason mekanismeja, joiden puitteissa käydään toimintapolitiikkoja koskevaa vuoropuhelua ja seurataan EU:n alkuperäiskansoihin liittyvien toimintapolitiikkojen, sitoumusten ja toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa; kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, luomaan edellytykset alkuperäiskansojen edustajien ja johtajien vaikuttavalle läsnäololle kansalaisyhteiskunnassa ja julkisessa tilassa ja heidän näkyvämmälle osallistumiselleen poliittiseen järjestelmään ja päätöksentekoprosesseihin, jotka koskevat heidän kannaltaan merkityksellisiä asioita, mukaan lukien perustuslakiuudistukset;

19.  kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, hyväksymään ja panemaan täytäntöön vuonna 2014 pidetyn alkuperäiskansojen maailmankonferenssin päätösasiakirjassa YK:lle esitetyt suositukset sekä YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin suositukset ja alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan esittämät suositukset;

20.  toteaa, että YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa alkuperäiskansojen oikeuksista vuosi 2019 julistettiin kansainväliseksi alkuperäiskielten vuodeksi; painottaa, että kulttuuri on kehitystä edistävä tekijä;

21.  kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, edistämään kansainvälisen alkuperäiskielten vuoden 2019 toteuttamista ja täytäntöönpanoa;

22.  kehottaa painokkaasti EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan työtä, jolla varmistetaan alkuperäiskansojen oikeuksien, ympäristöoikeuksien, teollis- ja tekijänoikeuksien ja maahan liittyvien oikeuksien puolustajien fyysinen koskemattomuus ja oikeusapu, vahvistamalla EIDHR:ää ja monenlaisia olemassa olevia välineitä ja mekanismeja, kuten protectdefenders.eu-mekanismia, ja suojelemaan näin ihmisoikeus- ja ympäristöaktivisteja painottaen erityisesti naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia ja lisäämään osallistumista kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n, ehdottamiin aloitteisiin; pyytää EU:ta antamaan edustustoilleen ohjeita eri oikeuksien puolustajien seurantaa ja tukemista varten, ottaen erityisesti huomioon naisten, lasten ja vammaisten henkilöiden suojelun, ja raportoimaan ihmisoikeusloukkauksista järjestelmällisesti ja painokkaasti; kehottaa EUH:ta osallistumaan Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston laatimaan suunnitelmaan ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi Latinalaisessa Amerikassa;

23.  tuomitsee niiden henkilöiden jatkuvan kriminalisoinnin, jotka eri puolilla maailmaa puolustavat alkuperäiskansojen oikeuksia ja maahan liittyviä oikeuksia; kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, ehkäisemään rankaisemattomuutta rikoksista, jotka kohdistuvat alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolustajiin, sekä tutkimaan tällaiset rikokset perusteellisesti ja nostamaan niistä syytteitä;

24.  kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, varmistamaan, että niiden poliittisissa strategioissa kunnioitetaan kaikilta osin alkuperäiskansojen ja maaseutuyhteisöjen oikeuksia, jotta niiden noudattaminen varmistetaan aina kun luodaan tai laajennetaan suojelualueita tai kun on kyse olemassa olevista suojelualueista, joiden perustamisen yhteydessä alkuperäiskansoja tai maaseutuyhteisöjä on häädetty tai syrjäytetty tai kun niiden oikeuksia on muulla tavalla kohtuuttomasti rajoitettu;

25.  tukee alkuperäiskansojen vaatimuksia kansainvälisestä palauttamisesta ja sellaisen kansainvälisen mekanismin perustamisesta, jolla torjuttaisiin alkuperäiskansoilta laittomasti otettujen kulttuuriesineiden myyntiä; kehottaa komissiota tukemaan näitä toimia muun muassa EIDHR:stä annettavalla rahoitustuella;

26.  korostaa, että kansainvälisen yhteisön, EU ja sen jäsenvaltiot mukaan lukien, on sitouduttava vahvasti alkuperäiskansoihin kuuluvien vammaisten henkilöiden ja erityisesti vammaisten lasten huomioon ottamiseen kaikilla toimintapolitiikan aloilla, alkuperäiskansoihin kuuluvien vammaisten henkilöiden oikeuksien ja tarpeista huolehtimisen edistämiseen kansainvälisessä oikeudellisessa kehyksessä sekä sen varmistamiseen, että vammaisten henkilöiden ja erityisesti vammaisten lasten vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta koskeva periaate otetaan huomioon;

27.  kehottaa komissiota käynnistämään vastuullista yritystoimintaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa varten, myös due diligence -prosessin ja oikeussuojakeinojen saatavuuden kannalta; kehottaa komissiota antamaan Euroopan unionin perusoikeusvirastolle tehtäväksi kerätä tietoja liiketoimintaan liittyvien väärinkäytösten uhrien, myös alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden, mahdollisuuksista oikeussuojakeinoihin tai muuhun muutoksenhakuun jäsenvaltioissa; katsoo, että EU:n yksityisen ja julkisen sektorin kumppaneiden olisi tarjottava täydelliset ja helposti saatavilla olevat tiedot siitä, miten ne noudattavat periaatetta alkuperäiskansojen vapaasta ja tietoon perustuvasta ennakkosuostumuksesta;

Maakaappaukset

28.  suhtautuu myönteisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen vuonna 2016 antamaan ilmoitukseen, jonka mukaan maakaappaukset ja ympäristön tuhoaminen ovat monien ihmisoikeusloukkausten perussyitä ja että niistä voidaan jatkossa nostaa nopeammin syytteitä rikoksina ihmisyyttä vastaan;

29.  on edelleen huolestunut siitä, että maakaappaukset johtuvat yritysten, ulkomaisten investoijien, kansallisten ja kansainvälisten valtiollisten toimijoiden, virkamiesten ja viranomaisten korruptoituneista käytännöistä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kiinnittämään ihmisoikeusohjelmissaan enemmän huomiota maakaappauksiin;

30.  pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita kehottamaan kumppanivaltioita, jotka ovat mukana konfliktinjälkeisessä rauhanrakentamisessa, johon liittyy myös maaoikeuksia, laatimaan toimenpiteitä, joilla autetaan siirtymään joutuneita alkuperäisyhteisöjä ja paikallisyhteisöjä palaamaan perinteisille maa-alueilleen, ja pitää tätä ratkaisevan tärkeänä kestävän rauhan ja sosiaalisen vakauden saavuttamisen kannalta;

31.  pitää valitettavana, että monissa maissa, joissa maakaappauksia esiintyy, alkuperäis- ja paimentolaiskansojen mahdollisuudet hyödyntää tehokkaita oikeussuojakeinoja ovat rajalliset, mikä johtuu heikosta hallinnosta ja siitä, ettei niiden maaoikeuksia usein ole virallisesti tunnustettu paikallisessa tai kansallisessa lainsäädännössä; toteaa, että esimerkiksi laiduntamisoikeudet ja yhteislaitumet ovat perinteisiä maankäyttöoikeuksia, jotka perustuvat vakiintuneisiin tapoihin eikä vahvistettuun omistusoikeuteen; kehottaa kumppanimaita tunnustamaan paimentolais- ja alkuperäiskansojen oikeudet, erityisesti perinteiset omistusoikeudet sekä maan ja luonnonvarojen hallintaoikeudet, ja suojelemaan niitä YK:n antaman alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen ja ILO:n yleissopimuksen nro 169 mukaisesti esimerkiksi mahdollistamalla maankäytön kollektiivinen rekisteröinti ja toteuttamalla politiikkaa, jolla pyritään varmistamaan tasapuolisemmat mahdollisuudet hankkia maata; pyytää unionia ja sen jäsenvaltioita aktiivisesti tukemaan kumppanimaita tässä sekä vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatteen soveltamisessa laajamittaisten maanhankintojen yhteydessä, kuten vahvistetaan vapaaehtoisissa maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevissa ohjeistoissa, jotka koskevat maaperää ja maankäyttöä koskevien oikeuksien, kalastuksen ja metsien vastuullista hallinnointia, ja ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti; pyytää lisäksi EU:ta tukemaan kumppanimaita maanomistusta koskevan lainsäädäntönsä parantamisessa ja tunnustamaan naisten yleisen oikeuden omistaa maata täysin omistusoikeuksin;

32.  kehottaa EU:ta vahvistamaan EU:n maapolitiikkasuuntaviivoja ja ihmisoikeuksien suojelua kansainvälisissä sopimuksissa sekä tekemään tunnetuksi arvojaan, jotka koskevat naisten ja tyttöjen, erityisesti maaseutualueiden naisten ja tyttöjen, suojelua, sillä he ovat yleensä haavoittuvammassa asemassa maankäytön muutosten yhteydessä ja heillä on tavallisesti vähemmän mahdollisuuksia hankkia maata ja oikeuksia maahan;

33.  kehottaa kaikkia valtioita investoimaan tutkimukseen maakaappausten naisiin kohdistuvia vaikutuksia koskevan tiedon puutteen poistamiseksi ja laatimaan ilmiön sukupuolivaikutuksista perusteellisempia analyyseja, joiden pohjalta voidaan laatia maakauppojen hallintaa koskevia täytäntöönpanokelpoisia suuntaviivoja;

34.  kehottaa painokkaasti EU:ta ja sen kaikkia jäsenvaltioita pyytämään sellaisten maakauppatapausten julkistamista, joihin on osallisina EU:hun sijoittautuneita yhtiöitä ja toimijoita tai EU:n rahoittamia kehitysyhteistyöhankkeita, jotta voidaan lisätä kyseisiin maakauppoihin liittyvää avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa EU:ta seuraamaan välttämättömän alkuperäisyhteisöjen vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatteen soveltamista, jotta voidaan lisätä tulevien maakauppojen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, antamalla EU:n edustustoille ja suurlähetystöille ohjeet ja valmiudet tehdä niin yhteistyössä asiaan liittyvien kansalaisjärjestöjen kanssa; kehottaa EU:ta erityiseen valppauteen, kun on kyse kansainvälisten ja eurooppalaisten rahoituslaitosten tukemista hankkeista, ja varmistamaan, että niiden rahoitukseen ei liity tai niiden rahoituksella ei edistetä alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien tai ympäristöoikeuksien loukkaamista;

35.  kehottaa kaikkia valtioita laatimaan asianmukaiset säännökset, joiden nojalla yhteisöjen johtajat ovat vastuussa päätöksistään ja toimistaan maanhallinnan alalla, julkiset, valtion ja yhteisön maat mukaan luettuina, ja edistämään sellaisten oikeudellisten ja tapoihin kuuluvien käytäntöjen muuttamista, jotka syrjivät naisia maan omistamisessa ja perimisessä;

36.  kehottaa kaikkia valtioita, erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita, ottamaan käyttöön vapaaehtoiset maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevat ohjeistot sekä tukemaan niiden täytäntöönpanoa ja allekirjoittamaan metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevia vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia mahdollisimman monen asianosaisen maan kanssa; kehottaa komissiota varmistamaan, että puutavara-asetus(21) pannaan täytäntöön tinkimättä ja että sen noudattamista valvotaan, ja asettamaan seuraamuksia niille jäsenvaltioille, jotka eivät noudata asetusta metsäkadon torjunnassa;

37.  kehottaa kaikkia maita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, antamaan alkuperäisyhteisölle mahdollisuuden pyrkiä taloutensa kehittämiseen globaalien ympäristönsuojelupolitiikkojen mukaisesti; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan sellaisia alkuperäiskansojen järjestöjä, joilla on sosiaalisen kehityksen ohjelma, jonka puitteissa suunnitellaan ja kehitetään oikeudellista ja institutionaalista kehystä alkuperäiskansojen alueiden rajojen merkitsemiseksi ja omistusoikeuksien jakamiseksi; korostaa, että alkuperäiskansojen maa-alueiden tunnustaminen ja virallistaminen sekä alkuperäiskansojen viranomaisten ja yhteisöjen jäsenten voimaannuttaminen varmistaisi kestävyyden ja sosiaalisen vastuuvelvollisuuden ja osaltaan auttaisi ratkaisemaan maariitoja ja konflikteja kunkin valtion sisällä;

38.  kehottaa kaikkia valtioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valtion viranomaiset pidättäytyvät esittämästä julkisia lausuntoja tai julistuksia, joissa leimataan alkuperäiskansojen naisia ja vähätellään heidän legitiimiä rooliaan alueensa suojelemisessa maakaappausten ja luonnonvarojen käytön yhteydessä, ja rohkaisee antamaan julkista tunnustusta merkittävästä roolista, joka heillä on demokraattisissa yhteiskunnissa;

39.  kehottaa kaikkia valtioita kunnioittamaan ja suojelemaan pienviljelijöiden maaoikeuksia ja yksityishenkilöiden oikeuksia muihin resursseihin, kuten veteen, metsiin, karjaan ja kalastusalueisiin, ja huolehtimaan siitä, että he voivat harjoittaa näitä oikeuksia; on tietoinen siitä, että syrjivä maan pakkolunastaminen ja häädöt, jotka vaikuttavat haitallisesti kehitysmaiden väestöryhmiin, voivat häiritä merkittävästi heidän elinkeinonharjoittamistaan ja murentaa heidän perusihmisoikeuksiaan, kuten oikeutta elämään, ravintoon, asuntoon, terveyteen ja omaisuuteen;

Yritystoiminta ja ihmisoikeudet

40.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että yritystoimintaa sekä ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat sisällytetään kaikilta osin jäsenvaltioiden kansallisiin ohjelmiin ja unioniin kytköksissä olevien monikansallisten yhtiöiden ja liikeyritysten käytäntöihin ja toimintoihin;

41.  kehottaa EU:ta jatkossakin tukemaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja ja jatkamaan niiden asianmukaisen täytäntöönpanon edistämistä;

42.  kehottaa EU:ta aloittamaan rakentavat neuvottelut monikansallisia yhtiöitä koskevasta YK:n sopimuksesta, jolla taataan alkuperäiskansojen sekä erityisesti naisten ja lasten ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

43.  suosittelee, että EU:ssa laaditaan EU:n alueellinen toimintasuunnitelma, joka koskee yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia ja jota ohjataan YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, ja kehottaa laatimaan asiaa koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia ja valvomaan niiden noudattamista;

44.  vaatii, että EU ja sen jäsenvaltiot pyrkivät asettamaan monikansalliset yhtiöt ja kansainväliset rahoituslaitokset vastuuseen niiden vaikutuksista alkuperäisyhteisöihin ja niiden ihmis- ja ympäristöoikeuksiin; kehottaa EU:ta varmistamaan, että kaikki eurooppalaisten yritysten tekemät alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaukset tutkitaan asianmukaisesti ja että niistä määrätään seuraamuksia asianmukaisten mekanismien kautta, ja kehottaa EU:ta pidättymään kaiken institutionaalisen tai taloudellisen tuen antamisesta silloin, jos ihmisoikeuksia on loukattu;

45.  kehottaa EU:ta ottamaan 11. kesäkuuta 2013 annetun komission suosituksen 2013/396/EU(22) mukaisesti käyttöön valitusmekanismin, jotta alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt voivat esittää valituksia, jotka koskevat heidän oikeuksiensa rikkomista ja väärinkäyttöä EU:hun sijoittautuneiden yrityksien toiminnan yhteydessä, riippumatta siitä, missä maassa oikeuksien rikkominen ja väärinkäyttö ovat tapahtuneet, ja näin varmistamaan, että uhreilla on mahdollisuus hyödyntää tehokkaita oikeussuojakeinoja ja saada teknistä apua ja oikeusapua; kehottaa kaikkia valtioita, myös jäsenvaltioita ja EU:ta, aloittamaan neuvottelut monikansallisia yhtiöitä ja muita yrityksiä varten tarkoitetun oikeudellisesti sitovan kansainvälisen ihmisoikeusvälineen hyväksymiseksi, toimimalla aktiivisesti YK:n tasolla luodussa avoimessa hallitusten välisessä työryhmässä;

46.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan oikeusturvakeinojen saatavuuden unioniin sijoittautuneiden yritysten toiminnasta aiheutuvien ihmisoikeusloukkausten ja väärinkäytösten uhreille poistamalla kaikki sekä käytännön että oikeudelliset esteet niin, että vastuiden jaon avulla ei estetä vastuuvelvollisuutta tai evätä mahdollisuutta käyttää oikeusturvakeinoja siinä maassa, jossa väärinkäytös on tapahtunut;

47.  muistuttaa yritysten vastuusta turvata alkuperäiskansojen oikeus vapaaseen ja tietoon perustuvaan etukäteiskuulemiseen silloin, kun hankkeita toteutetaan tai urakoita tai toimintoja suoritetaan alkuperäiskansojen alueilla; muistuttaa myös yritysten vastuusta sisällyttää toimintatapoihinsa yritysten sosiaalisen vastuun periaate ja soveltaa sitä;

48.  kehottaa EU:ta täyttämään ihmisoikeuksiin liittyvät ekstraterritoriaaliset tehtävänsä; kehottaa EU:ta toimivaltansa puitteissa laatimaan selkeät menettelytapasäännöt ja sääntelykehykset lainkäyttövaltaansa kuuluvien yritysten ja investoijien ekstraterritoriaalista toimintaa varten, jotta varmistetaan, että yritykset ja investoijat kunnioittavat alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia ja että niitä voidaan asianmukaisesti laittaa vastuuseen ja asettaa niille seuraamuksia, jos niiden toiminta johtaa näiden oikeuksien loukkaamiseen; kehottaa komissiota harkitsemaan yritysten due diligence -velvoitetta koskevia tehokkaita mekanismeja sen varmistamiseksi, että maahantuotuihin tavaroihin ei liity maakaappauksia ja alkuperäiskansojen oikeuksien vakavia loukkauksia; kehottaa EUH:ta laatimaan operationaalisia välineitä, joiden avulla tarjotaan ohjausta EU:n edustustojen henkilöstölle;

Kestävää ja taloudellista kehitystä alkuperäiskansoille

49.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sisällyttämään alkuperäiskansojen oikeudet ja maakaappaukset kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:n täytäntöönpanoon;

50.  korostaa alkuperäiskansojen keskeistä roolia luonnonsuojelussa niiden elämäntavan ja kehitysmallien kautta;

51.  pyytää EU:ta kehottamaan kumppanivaltioitaan kiinnittämään niiden kolmansien maiden kanssa tekemässä kehitysyhteistyössä erityistä huomiota alkuperäiskansojen tilanteeseen esimerkiksi laatimalla osallistavaa sosiaalipolitiikkaa perinteisillä alueilla tai kaupunkiympäristöissä ja köyhyyden vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä toteutettaessa lieventämään kotiseudulta pois siirtymisen vaikutuksia ja sen yhteensopimattomuuden vaikutuksia, joka ilmenee kaupunkiympäristön ja alkuperäiskansojen perinteisen osaamisen ja kulttuuristen erityispiirteiden välillä;

52.  korostaa ilmastonmuutoksen suoraa vaikutusta alkuperäisväestön naisiin, sillä se pakottaa heidät hylkäämään perinnäistapansa tai vaihtamaan asuinpaikkaa, ja siitä seuraa riski väkivallan kokemisesta, hyväksikäytöstä ja riistosta; kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, sisällyttämään alkuperäiskansat ja erityisesti alkuperäiskansojen naiset ja maaseutuyhteisöt ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeviin strategioihinsa sekä ilmastonmuutokseen mukautumiseen ja sen hillitsemiseen liittyvien tehokkaiden strategioiden laadintaan sukupuoleen liittyvät tekijät huomioon ottaen; vaatii suhtautumaan vakavasti ilmastonmuutoksesta aiheutuvaan väestön siirtymiseen; kehottaa tehostamaan kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa valmiudet selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksista;

53.  korostaa kestävän kehityksen tavoitteiden tärkeyttä alkuperäiskansoille, etenkin kestävän kehityksen tavoitteiden 2 (ei nälkää), 4.5 (hyvä koulutus) ja 5 (sukupuolten tasa-arvo) osalta; muistuttaa, että eri puolilla maailmaa alkuperäiskansat kärsivät suhteettomasti ihmisoikeusloukkauksista, rikoksista, rasismista, väkivallasta, luonnonvarojen hyödyntämisestä, terveysongelmista ja korkeasta köyhyysasteesta, sillä heidän osuutensa köyhyydessä elävistä on 15 prosenttia, vaikka heidän osuutensa koko maailman väestöstä on vain viisi prosenttia; korostaa, että on suojeltava kaikin tavoin alkuperäiskansojen johtajia ja ihmisoikeuksien puolustajia, jotka vastustavat vääryyksiä;

54.  palauttaa mieliin, että Agenda 2030 -toimintaohjelmassa pyritään ratkaisemaan näitä alkuperäiskansojen kehitykseen liittyviä huolenaiheita, ja korostaa, että toimintaohjelman täytäntöönpanoa on tehostettava; korostaa tarvetta vahvistaa kestävää kehitystä käsittelevää alkuperäiskansojen päätoimijaryhmää (Indigenous Peoples Major Group for Sustainable Development) koordinoinnista ja keskitetystä toiminnasta vastaavana maailmanlaajuisena mekanismina, jonka avulla voidaan edistää alkuperäiskansojen oikeuksia ja kehitysavun painopisteitä; kehottaa komissiota olemaan tiiviimmin yhteydessä kestävää kehitystä käsittelevään alkuperäiskansojen päätoimijaryhmään ja sisällyttämään sen kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa käsittelevään korkean tason sidosryhmään;

55.  palauttaa mieliin, että 80 prosenttia koko maailman metsistä on perinteisesti ollut alkuperäiskansojen maata ja aluetta; korostaa alkuperäiskansojen tärkeää roolia luonnonvarojen kestävän hoidon ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä; muistuttaa, että ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimusvaltioita pyydetään kunnioittamaan alkuperäiskansojen osaamista ja oikeuksia REDD+-ohjelman täytäntöönpanon takaamiseksi; kehottaa kumppanimaita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla alkuperäiskansat saadaan tosiasiallisesti osallistumaan ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeviin toimenpiteisiin;

56.  panee merkille, että 200–500 miljoonaa ihmistä maailmassa harjoittaa paimentolaisuutta, joka on Itä-Afrikan aavikko- ja vuoristoalueilla keskeinen osa toimeentulostrategiaa; korostaa tarvetta vaalia kestävää paimentolaisuutta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan afrikkalaista hallintorakennemallia (AGA) ja erityisesti Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuinta, jotta Afrikan unionin paimentolaisuutta Afrikassa koskevan politiikan puitteet voidaan panna täytäntöön, ja yleisemmin tunnustamaan paimentolaisten ja alkuperäiskansojen oikeudet esi-isiensä maiden yhteisöomistukseen, niiden oikeuden käyttää vapaasti luonnonvarojaan ja oikeuden kulttuuriin ja uskontoon;

57.  muistuttaa hallitusten oikeudesta harjoittaa sääntelyä yleisen edun vuoksi; muistuttaa myös, että kansainvälisten investointisopimusten on oltava ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden, myös alkuperäiskansoja koskevien määräysten, mukaisia, ja kehottaa lisäämään avoimuutta tässä asiassa etenkin ottamalla käyttöön asianmukaiset kuulemismenettelyt ja -mekanismit yhteistyössä alkuperäiskansojen kanssa; pyytää investointeja rahoittavia kehitysrahoituslaitoksia vahvistamaan ihmisoikeustakeitaan, jotta varmistetaan, että kehitysmaiden maan ja luonnonvarojen hyödyntäminen ei johda etenkään alkuperäiskansoja koskeviin ihmisoikeusloukkauksiin tai väärinkäytöksiin;

58.  kehottaa kaikkia valtioita sitoutumaan sen varmistamiseen, että alkuperäiskansoilla on tosiasiallinen mahdollisuus saada terveydenhuoltoa, koulutusta ja työtä ja hyötyä taloudellisista mahdollisuuksista; kehottaa kaikkia valtioita edistämään kulttuurien välisten julkisten toimien sekä alkuperäiskansojen kielten, historian ja kulttuurin sisällyttämistä koulujensa opetusohjelmiin tai tarjoamaan opetusohjelman ulkopuolisia täydentäviä oppitunteja alkuperäiskansojen kulttuurin säilyttämiseksi, elvyttämiseksi ja tekemiseksi tunnetuksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti; katsoo, että sellaisten aloitteiden laatiminen, joilla lisätään kansalaisyhteiskunnan, suuren yleisön ja tiedotusvälineiden tietoisuutta alkuperäiskansojen oikeuksien, uskomusten ja arvojen kunnioittamisen tärkeydestä, voisi auttaa torjumaan ennakkoluuloja ja väärää tietoa;

59.  kehottaa EU:ta ja sen kumppanivaltioita tarjoamaan kulttuurisesti toimivia mielenterveyspalveluja yhdessä alkuperäisyhteisöjen kanssa, jotta estetään päihteiden väärinkäyttö ja itsemurhat; korostaa, että on tärkeää tukea alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten järjestöjä, jotta naisten vaikutusmahdollisuudet voivat lisääntyä ja jotta naiset voivat paremmin osallistua kansalaisyhteiskuntaan;

60.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen toimia niiden omien liiketoiminta- ja maanhallintamallien kehittämiseksi;

61.  kehottaa kaikkia valtioita varmistamaan, että alkuperäiskansat hyötyvät kestävän matkailun tuottamista tuloista ja että alkuperäiskansoja suojellaan massaturismin mahdollisesti mukanaan tuomilta haittavaikutuksilta, ja suhtautuu myönteisesti esimerkkitapauksiin, joissa reservaatteihin ja suojelualueisiin sovelletaan jaetun hallinnoinnin periaatteita, joilla voidaan paremmin suojella ekosysteemejä ja hallita matkailijavirtoja; muistuttaa tässä yhteydessä kestävän kehityksen merkityksestä;

EU:n yhteistyöpolitiikka kolmansien maiden kanssa

62.  suosittelee, että lisätään alkuperäiskansojen tilanteen näkyvyyttä EU:n ulkopolitiikassa, myös sen kolmansien maiden kanssa käymässä ihmisoikeusvuoropuhelussa, sekä kauppa-, yhteistyö- ja kehitysyhteistyösopimuksissa; toteaa, että vuosikertomuksessa ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa neuvosto raportoi järjestelmällisesti EU:n toimista alkuperäiskansojen tukemiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan edellä mainitussa EUH:n vuotuisessa kertomuksessa huomioon yleisen määräaikaisarvioinnin ja YK:n ihmisoikeussopimuksilla perustettujen elinten tulokset, jotta voidaan varmistaa, että niiden politiikat sovitetaan yhteensopiviksi alkuperäiskansojen oikeuksien kanssa;

63.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on otettava alkuperäiskansojen ihmisoikeuksia ja alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolustajia koskevat kysymykset esiin kahden- ja monenvälisissä neuvotteluissa ja diplomaattisessa viestinnässä ja aktiivisesti edistettävä vangittujen ihmisoikeuksien puolustajien vapauttamista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden hallitukset tarjoavat asianmukaista suojelua alkuperäisyhteisöille ja ihmisoikeuksien puolustajille ja saattavat heihin kohdistuviin rikoksiin syyllistyneet oikeuden eteen;

64.  kehottaa EU:n edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä tarkastelemaan uudelleen ihmisoikeuksien puolustajia koskevia EU:n suuntaviivoja ja panemaan ne paremmin täytäntöön, ottaen huomioon alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolustajien erityistarpeet ja heihin kohdistuvat uhkat sekä moniperusteista syrjintää kohtaavien alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolustajien, kuten naisten, ikääntyneiden, hlbti-henkilöiden ja vammaisten henkilöiden, erityistilanteen; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen on tarjottava henkilöstölleen asianmukaista koulutusta työskentelyyn kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien kanssa, ylläpidettävä kontakteja ja tarjottava tarvittaessa tukea;

65.  korostaa, että alkuperäisyhteisöjen on voitava hyötyä uusimmasta tietotekniikasta, jotta niiden elämänlaatua voidaan parantaa ja jotta niille voidaan tarjota parempaa terveydenhuoltoa, ja katsoo, että tämä on alue, jolla EU:lla voi olla ratkaisevan tärkeä rooli; painottaa, että alkuperäiskansoilla on oikeus päättää omista elinkeinoistaan, ja korostaa, että kehityksen on oltava kestävää;

66.  kehottaa kaikkia valtioita varmistamaan alkuperäiskansojen naisten ja tyttöjen mahdollisuudet saada korkealaatuisia terveyspalveluja, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja, ja harjoittaa niihin liittyviä oikeuksia; kehottaa komissiota ja EUH:ta edistämään EU:n kehitysyhteistyöohjelmissa heidän mahdollisuuttaan saada seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon palveluja;

67.  kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, keräämään sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja alkuperäiskansojen naisten tilanteesta, mukaan lukien maahan ja maan saantiin liittyvien oikeuksien tunnustamista, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja elintarviketurvaa koskevat tiedot;

68.  korostaa, että yritysten ulkomaisilla investoinneilla voidaan saada aikaan taloudellista ja teknistä edistystä, luoda työpaikkoja ja kehittää infrastruktuuria sekä antaa naisille mahdollisuus tulla omavaraisiksi työllisyyttä edistämällä; korostaa, että investointitoiminnan lisääminen kehitysmaissa on tärkeä askel kohti kansallisten ja alueellisten talouksien edistämistä;

69.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan erityisten strategioiden kehittämistä, joilla varmistetaan rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien edistämistä koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 16 toteutuminen käytännössä, ja varmistamaan siten, että ihmisoikeuksien puolustajien pitämistä maalitauluina ja heidän vainoamistaan ja surmaamistaan torjutaan ja niitä estetään ja että niihin syyllistyneet saatetaan vastuuseen teoistaan;

70.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että kaikissa EU:n rahoittamissa, alkuperäiskansojen mailla toteutettavissa kehitysyhteistyöhankkeissa noudatetaan ehdottomasti vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä sananvapauden ja yhdistymisvapauden periaatteita, jotta ehkäistään kielteiset vaikutukset alkuperäiskansojen elinkeinoihin ja kulttuuriin;

71.  katsoo, että komission, EUH:n ja jäsenvaltioiden on omaksuttava kokonaisvaltainen integroitu lähestymistapa kestävään kehitykseen ja otettava kauppa- ja taloussuhteita käsitellessään ihmisoikeus- ja ympäristönäkökohdat huomioon; kehottaa komissiota ottamaan ihmisoikeusloukkaukset ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvat hyökkäykset ja vainon esille kauppaneuvotteluissa ja yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP-järjestelmä) kaltaisissa järjestelyissä;

72.  kehottaa EU:ta vakiinnuttamaan mekanismin, joka koskee riippumattomien vaikutustenarviointitutkimuksien toteuttamista ennen kauppa- ja yhteistyösopimuksien tekemistä ja kehitysyhteistyöhankkeiden täytäntöönpanoa, jotta voidaan arvioida ja torjua niiden haitallisia vaikutuksia alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksiin; korostaa, että vaikutustenarvioinnit on toteutettava siten, että kansalaisyhteiskunta osallistuu niihin merkittävästi, ja että niiden tulokset on otettava asianmukaisesti huomioon taloussopimuksissa ja kehittämishankkeissa; kehottaa EU:ta arvioimaan hankkeiden täytäntöönpanoa uudelleen, jos ihmisoikeusloukkauksia ilmenee;

73.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan kaikilla asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla toimia, joilla lisätään tietoa alkuperäiskansojen ihmisoikeus- ja ympäristöoikeustilanteesta ja ympäristöön liittyvien ihmisoikeuksien puolustajien keskeisestä roolista biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja kestävässä kehityksessä;

74.  muistuttaa huolestuneena, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on jatkettava työtä Euroopan alkuperäiskansojen, erityisesti saamelaisten, oikeuksien ja sosiaalisen osallisuuden turvaamiseksi, ja toteaa, että yhteisöaktivisteillä ja ihmisoikeuksien puolustajilla on tässä asiassa tärkeä rooli;

75.  kehottaa EU:ta lisäämään alkuperäiskansoille annettavaa tukea kehitysyhteistyöohjelmissaan sekä vahvistamaan niiden voimaannuttamiseen tähtääviä hankkeita erityisesti niiden valmiuksien kehittämisen osalta demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen puitteissa; painottaa, että alkuperäiskansoilla on oltava jatkossakin käytettävissään resursseja, jotta ne voivat olla edustajiensa välityksellä tehokkaalla tavalla yhteydessä EU:n ja YK:n toimintalinjoihin ja instituutioihin myös liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä; kehottaa asianomaisissa maissa sijaitsevia EU:n edustustoja seuraamaan tarkasti alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta ja tarjoamaan kaikkea tarvittavaa tukea;

76.  kehottaa EU:n edustustoja seuraamaan tarkasti alkuperäiskansojen tilannetta ja käymään niiden kanssa jatkuvaa vuoropuhelua sekä kansallisella että alueellisella tasolla; kehottaa antamaan asianomaisissa EU:n edustustoissa toimivien ihmisoikeusyhteyspisteiden nimenomaiselle vastuulle myös alkuperäiskansoja koskevat kysymykset ja antamaan näiden edustustojen henkilöstölle säännöllisesti koulutusta alkuperäiskansojen oikeuksista;

77.  kehottaa EU:ta ja sen kumppanivaltioita tehostamaan yhteistyötä alkuperäisyhteisöjen kanssa huumepolitiikasta käytävässä keskustelussa; toteaa jälleen, että laittoman huumekaupan vastaisten strategioiden kehittäminen on välttämätöntä, jotta voidaan suojella alkuperäiskansoja ja niiden maita; kehottaa EU:ta ja sen kumppanivaltioita varmistamaan, että huumekaupan vastaisissa turvallisuustoimenpiteissä kunnioitetaan alkuperäisyhteisöjen oikeuksia ja että konflikteissa ehkäistään viattomien vahingoittuminen;

78.  kehottaa EU:ta syventämään, laajentamaan ja lujittamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaan strategiakehykseen sisältyviä alkuperäiskansoja koskevia tavoitteita, prioriteetteja ja toimia, ja pyytää mukauttamaan ihmisoikeuksia käsittelevän erityisraportoijan toimeksiantoa siten, että tämä voi antaa alkuperäiskansojen oikeuksia koskeville kysymyksille ja niiden oikeuksien edistäjille enemmän näkyvyyttä;

79.  palauttaa mieliin, että EU on sitoutunut soveltamaan kehitysyhteistyössä oikeusperustaista lähestymistapaa, johon kuuluu alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittaminen sellaisina kuin ne määritellään YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa, ja kiinnittää erityisesti huomiota vastuuvelvollisuuden, osallisuuden ja syrjimättömyyden periaatteisiin; kannustaa vahvasti EU:ta jatkamaan työtään oikeusperustaisen lähestymistavan käyttöön ottamiseksi kaikessa kehitystoiminnassa ja perustamaan jäsenvaltioiden kanssa työryhmän tätä tarkoitusta varten; kehottaa päivittämään asiaa koskevan täytäntöönpanosuunnitelman ja sisällyttämään siihen selkeät määräajat ja indikaattorit edistymisen mittaamiseksi;

80.  palauttaa mieliin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, joka koskee kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta; pitää valitettavana, että uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin(23) meneillään olevassa tarkistamisessa ei ole vielä otettu käyttöön sosiaalisia eikä kestävyyteen liittyviä kriteereitä, joissa otetaan huomioon maakaappausten riski; palauttaa mieliin, että direktiivin olisi oltava maanomistusoikeuksia koskevien kansainvälisten vaatimusten mukainen;

81.  kehottaa EU:n edustustoja tehostamaan alkuperäiskansojen kanssa käytävää vuoropuhelua, jotta ihmisoikeusloukkaukset voidaan tunnistaa ja niitä voidaan ehkäistä; kehottaa erityisesti komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan virallisesta kehitysavusta rahoitettavien toimien aiheuttamien ihmisoikeusloukkausten ja muiden haitallisten vaikutusten uhreille tehokkaan hallinnollisen valitusmekanismin, jotta tutkimus- ja sovittelumenettelyt voidaan aloittaa; korostaa, että mekanismissa olisi oltava standardoidut menettelyt ja sen olisi oltava luonteeltaan hallinnollinen ja siten täydennettävä oikeudellisia mekanismeja;

82.  korostaa, että FLEGT-toimintasuunnitelmalla ja erityisesti vapaaehtoisilla kumppanuussopimuksilla voisi olla merkittävämpi rooli alkuperäiskansojen ja metsistä riippuvaisten yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä joissakin maissa, joissa on trooppisia metsiä, ja kehottaa EU:ta ja vapaaehtoisten kumppanuussopimusten kumppaneita antamaan näille yhteisöille vahvemman aseman kansallisen toiminnan prosesseissa; kehottaa EU:ta antamaan lisää taloudellista ja teknistä apua kumppanimaille metsien ekosysteemien suojelemista, ylläpitämistä ja ennallistamista varten, myös hallintoa parantamalla, selventämään ja vahvistamaan maaoikeuksia sekä kunnioittamaan ihmisoikeuksia, mukaan lukien alkuperäiskansojen oikeudet, ja tukemaan suojeltuja alueita, joilla vaalitaan yhteisön oikeuksia;

83.  korostaa tarvetta toteuttaa erityistoimenpiteitä, joilla puututaan konfliktipuutavaran ongelmaan, tyrehdytetään metsän muuhun käyttöön muuttamisen yhteydessä saadun puutavaran virtoja ja ohjataan investointeja pois metsiä vahingoittavista toiminnoista, joiden seurauksena paikalliset ja alkuperäiskansojen yhteisöt joutuvat siirtymään alueiltaan; kehottaa EU:ta toteuttamaan lisätoimia ja tukemaan niillä metsien ekosysteemien ja yhteisöjen suojelua ja ennallistamista ja poistamaan metsäkadon EU:n toimitusketjuista osana metsäkatoa, metsien tilan heikkenemistä ja metsistä riippuvaisten yhteisöjen maanomistusoikeuksia koskevaa uutta EU:n toimintasuunnitelmaa;

84.  muistuttaa, että me EU:ssa voimme vielä oppia paljon esimerkiksi metsien kestävästä käytöstä alkuperäiskansoilta, jotka eivät vaikuta elämäntapansa vuoksi lähes lainkaan ilmastonmuutokseen, mutta joihin se vaikuttaa aivan erityisesti esimerkiksi vedenpuutteen tai aavikoitumisen takia; toteaa, että vedenpuute ja aavikoituminen vaikuttavat erityisesti naisiin;

85.  kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle investoinnit kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien ja erityisesti alkuperäiskansojen ympäristöihmisoikeuksien puolustajien tukemiseen ja varmistamaan, että heidän tukemisekseen on käytössä pitkän aikavälin suojelumekanismit, erityisesti protectdefenders.eu-mekanismi, sekä varmistamaan, että ne täyttävät vaarassa olevia ihmisoikeuksien puolustajia koskevat olemassa olevat rahoitussitoumukset; kehottaa Euroopan parlamentin valtuuskuntia ja valiokuntia tapaamaan säännöllisesti alkuperäisyhteisöjä ja ihmisoikeuksien puolustajia asianomaisiin maihin tekemillään vierailuilla; suosittaa, että asianomainen valiokunta tai alivaliokunta nimittää alkuperäiskansojen pysyvän esittelijän seuraamaan ihmisoikeustilannetta ja varsinkin YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen ja ILO:n yleissopimuksen nro 169 täytäntöönpanoa;

86.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ryhtymään vuoropuheluun ja yhteistyöhön arktisen alueen alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen kanssa, jotta taataan se, että niiden asemaa ja oikeuksia kunnioitetaan arktiseen alueeseen todennäköisesti vaikuttavissa EU:n kehityspolitiikoissa;

o
o   o

87.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä EU:n edustustoille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0445. (2) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 155. (3) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 122. (4) https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/annual_report_on_human_rights_and_democracy_in_the_world_2016_0.pdf (5) https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/N14/468/28/pdf/N1446828.pdf?OpenElement (6) https://undocs.org/en/A/RES/71/178 (7) https://undocs.org/A/HRC/36/46/Add.2 (8) https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G14/082/52/PDF/G1408252.pdf?OpenElement (9) https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G15/234/15/PDF/G1523415.pdf?OpenElement (10) https://cmsdata.iucn.org/downloads/durbanactionen.pdf (11) http://www.fao.org/docrep/016/i2801e/i2801e.pdf (12) http://www.etoconsortium.org/nc/en/main-navigation/library/maastricht-principles/?tx_drblob_pi1%5BdownloadUid%5D=23 (13) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-8814-2017-INIT/fi/pdf (14) http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2017/08/08/hr-indigenous-peoples/pdf (15) http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/64/292 (16) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 125. (17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0346. (18) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0315. (19) http://undocs.org/en/E/C.19/2016/10 (20) Luettelo maista, jotka ovat ratifioineet 5. syyskuuta 1991 voimaan tulleen ILO:n yleissopimuksen nro 169: Argentiina, Bolivia, Brasilia, Keski-Afrikan tasavalta, Chile, Kolumbia, Costa Rica, Tanska, Dominica, Ecuador, Fidži, Guatemala, Honduras, Meksiko, Nepal, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Paraguay, Peru, Espanja ja Venezuela. (21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20. lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23). (22) EUVL L 201, 26.7.2013, s. 60. (23) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23. huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. heinäkuuta 2018 ilmastodiplomatiasta (2017/2272(INI))

P8_TA(2018)0280 A8-0221/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 21, 191, 192, 220 ja 221 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

‒  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, UNFCCC:n osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP 11),

–  ottaa huomioon UNFCCC:n osapuolten 22. kokouksen (COP 22) ja Marrakeshissa Marokossa 15.–18. marraskuuta 2016 pidetyn Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 1. konferenssin (CMA 1),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman Pariisin sopimuksen täytäntöönpanosta ja vuonna 2016 Marrakeshissa Marokossa järjestettävästä YK:n ilmastonmuutoskokouksesta (COP 22)(1),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennen arviointiraportin (AR5) sekä yhteenvetokertomuksen,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuonna 2017 Bonnissa Saksassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 23)(2),

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon vähähiiliseen talouteen siirtymisen nopeuttamisesta Euroopassa (COM(2016)0500),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” (COM(2013)0216),

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvostossa hyväksytyn EU:n ilmastodiplomatian toimintasuunnitelman 2015,

–  ottaa huomioon 6. maaliskuuta 2017 ja 19. kesäkuuta 2017 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2017 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät ilmastodiplomatiasta,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 annetun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedonannon Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta ja 7. kesäkuuta 2017 annetun komission ja EUH: n yhteisen tiedonannon strategisesta lähestymistavasta selviytymiskykyyn EU:n ulkoisessa toiminnassa (JOIN(2017)0021),

–  ottaa huomioon 9. helmikuuta 2017 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kohti uutta EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi – yhdennetty lähestymistapa”(3),

‒  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Pariisin jälkeen”(4),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta(5),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 antamansa päätöslauselman naisista, sukupuolten tasa-arvosta ja ilmasto-oikeudenmukaisuudesta(6),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) sopimuspuolten konferenssin 9. marraskuuta 2001 tekemän päätöksen 36/CP.7 naisten edustuksen parantamisesta elimissä, jotka on perustettu UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan nojalla,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) vuonna 2009 toteuttaman tutkimuksen ”Migration, Environment and Climate Change: Assessing the Evidence”,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta EU:n kauppasopimuksissa(7),

–  ottaa huomioon paavi Franciscuksen ”Laudato si” -kiertokirjeen, joka käsittelee huolenpitoa yhteisestä kodistamme,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0221/2018),

A.  toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa yhä vakavammin ihmiselämän eri osa-alueisiin sekä kehitysmahdollisuuksiin, maailmanlaajuiseen geopoliittiseen järjestykseen ja globaaliin vakauteen; toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koettelevat eniten niitä, joilla on vähemmän resursseja siihen mukautumiseen; toteaa, että ilmastodiplomatiaa voidaan pitää eräänlaisena kohdennettuna ulkopolitiikkana, jolla edistetään ilmastotoimia ottamalla yhteyksiä toisiin toimijoihin, tekemällä yhteistyötä erityisissä ilmastoon liittyvissä kysymyksissä, luomalla strategisia kumppanuuksia ja vahvistamalla suhteita valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden välillä, myös maailmanlaajuisesti suurimpien saastuttajien välillä ja edistämällä siten toimia ilmastonmuutoksen vaikutuksen lieventämiseksi sekä tehostamalla ilmastotoimia ja vahvistamalla unionin diplomaattisia suhteita;

B.  toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin kuuluvat muun muassa valtamerten pinnan nousu, lämpeneminen ja happamoituminen, biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen; toteaa, että niiden ensimmäisiä uhreja ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat valtiot ja väestöt, erityisesti saarilla asuvat ihmiset; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksella on erityisen vakava sosiaalinen ja kulttuurinen vaikutus alkuperäisyhteisöihin, joiden tuottama hiilidioksidipäästöjen osuus on vain marginaalinen, mutta joilla itse asiassa on aktiivinen ja ratkaiseva rooli niiden ekosysteemien suojelemisessa, joissa ne asuvat, sillä ne lieventävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia;

C.  ottaa huomioon, että EU on ollut yksi johtavista voimista ilmastotoimissa ja osoittanut johtajuutta kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa; ottaa huomioon, että kestävän kehityksen ja ilmastoon liittyvien uhkien torjuntatoimien keskeisenä osatekijänä EU on hyödyntänyt ilmastodiplomatiaa luodakseen asianomaisten sidosryhmien kanssa strategisia liittoutumia, joiden avulla torjutaan yhdessä ilmastonmuutosta;

D.  toteaa, että EU:n ilmastodiplomatia edisti osaltaan Pariisin sopimuksen tekemistä ja ilmastodiplomatiaa koskevaa EU:n lähestymistapaa on sittemmin laajennettu; toteaa, että EU:n globaalistrategian osana ilmastotoimet on integroitu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja että energian ja ilmaston, turvallisuuden ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja muuttoliikkeen välistä yhteyttä on vahvistettu;

E.  katsoo, että vastuuta pitkän aikavälin kestävistä ilmastotoimista ei voida sälyttää yksittäisille henkilöille ja heidän kuluttajina tekemilleen yksittäisille valinnoille; toteaa, että ihmisoikeuksiin perustuvassa ilmastopolitiikassa olisi selvennettävä, että kestävien yhteiskuntien luominen on ensisijaisesti poliitikkojen tehtävä, koska heillä on keinot laatia ilmaston kannalta kestävää politiikkaa;

F.  toteaa, että ilmastonmuutos ja turvallisuushuolet liittyvät toisiinsa ja ylittävät rajat sekä edellyttävät ilmastodiplomatiaa, jolla pyritään muun muassa Pariisin sopimuksen sitoumusten täysimääräiseen täytäntöönpanoon; toteaa, että useissa tutkimuksissa on löydetty epäsuoria yhteyksiä ilmastonmuutoksen, luonnonkatastrofien ja aseellisten konfliktien puhkeamisen välillä, ja katsoo, että ilmastonmuutosta voidaan pitää uhkien moninkertaistajana, joka voi pahentaa olemassa olevia sosiaalisia jännitteitä; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen kielteiset pitkäaikaiset vaikutukset voivat johtaa poliittisten jännitteiden lisääntymiseen kansallisten rajojen sisällä ja ulkopuolella ja että on olemassa riski, että niistä tulee kriisin osatekijä ja ne aiheuttavat paineita kansainvälisille suhteille sellaisenaan;

G.  toteaa, että ilmastomuutoksella on suora ja epäsuora vaikutus muuttoliikkeeseen ja se työntää yhä suurempia määriä ihmisiä liikkeelle haavoittuvilta alueilta kestävämmille alueille omassa maassaan tai ulkomailla, jotta he voivat aloittaa siellä uuden elämän;

H.  toteaa, että parlamentin Bonnissa Saksassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 23) 4. lokakuuta 2017 antamassa päätöslauselmassa kehotettiin suhtautumaan vakavasti maapallon lämpenemisen aiheuttamista katastrofeista johtuvaan ilmastoperäiseen kotiseudulta siirtymään joutumiseen ja siirtolaisuuteen ja näiden ilmiöiden laajuuteen; ottaa huomioon, että useissa merkittävissä ja hyvin perustelluissa tutkimuksissa ja raporteissa, joita ovat laatineet muiden muassa Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö ja Maailmanpankki, todetaan, että jos vakaviin toimenpiteisiin ei ryhdytä, siirtolaisten ja ympäristön muutosten vuoksi sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöiden määrä voi pahimmassa tapauksessa nousta 200 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, ja että useat heistä asuvat nykyään rannikkoalueilla tai voivat olla maan sisällä muuttaneita henkilöitä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa;

I.  ottaa huomioon, että ympäristösyistä muuttamaan joutuneet henkilöt eivät saa pakolaisasemaa eivätkä kansainvälistä suojelua, koska heitä ei ole tunnustettu vuonna 1951 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa;

J.  toteaa, että panoksena nollanettohiilitalouden saavuttamiseksi komissio on asettanut unionin energiapolitiikan tavoitteiksi energiatehokkuuden edistämisen ja EU:n maailmanlaajuisen johtoaseman uusiutuvan energian alalla;

K.  katsoo, että EU:n ilmastodiplomatialla on rohkaistava riskinhallintahankkeisiin, muokattava julkista mielipidettä, kannustettava poliittista ja taloudellista yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja edistettävä vähähiilistä taloutta;

L.  katsoo, että EU:n ilmastodiplomatialla olisi saatava aikaan ennakoivaa sopeutumista, jolla kannustettaisiin ilmastonmuutosta torjuvien politiikkatoimien välistä vuorovaikutusta; toteaa, että ilmastonmuutosta koskevien politiikkatoimien institutionalisoiminen tarkoittaisi entistä parempaa yleistä tietoisuutta, ja katsoo, että sen olisi johdettava selkeämpään poliittiseen tahtoon;

M.  ottaa huomioon, että vesivarojen niukkuus on yhä useampien eri yhteisöjen välisten konfliktien taustalla; toteaa, että usein näitä varoja ei käytetä kestävällä tavalla intensiivisessä maataloustuotannossa ja teollisessa tuotannossa ympäristöissä, jotka ovat jo nyt epävakaita;

N.  toteaa, että strategian tavoitteiden saavuttamiseksi ilmastonmuutoksen torjunnasta olisi tehtävä strateginen painopiste kaikissa diplomaattisissa vuoropuheluissa ja ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa koskevissa aloitteissa; toteaa, että parlamentti on osallistunut aktiivisesti prosessiin ja käyttänyt sekä lainsäädäntövaltaansa että poliittista vaikutusvaltaansa, jotta ilmastonmuutos sisällytettäisiin entistä paremmin kehitystoimiin ja tukimuotoihin sekä useisiin muihin EU:n toimintapolitiikkoihin, jotka koskevat muun muassa investointeja, maataloutta, kalastusta, energiaa, liikennettä, tutkimusta ja kauppaa;

O.  toteaa, että sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, luokkaan, köyhyyteen, kykyihin, syntyperään, ikään ja maantieteeseen perustuvat syrjinnän ja haavoittuvuuden aiheuttajat sekä perinteinen ja institutionaalinen syrjintä yhdistyvät kaikki keskenään ja estävät mahdollisuuden hyödyntää resursseja ja keinoja, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen kaltaisista dramaattisista muutoksista selviytymiseen;

P.  toteaa, että maananastuksen aiheuttaman metsäkadon, fossiilisten polttoaineiden talteenoton ja tehomaanviljelyn sekä ilmastonmuutoksen välillä on luonnollinen yhteys;

Q.  katsoo, että naisten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon ja diplomatiaan ja erityisesti ilmastonmuutosta koskeviin neuvotteluihin ei vieläkään ole tyydyttävällä tasolla, ja toteaa, että tässä suhteessa asiassa on edistytty hyvin vähän tai ei lainkaan; toteaa, että valtuuskuntien johtajista on naisia vain 12–15 prosenttia ja jäsenistä noin 30 prosenttia;

1.  palauttaa mieliin, että ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat kaikkiin inhimillisen elämän osa-alueisiin, erityisesti globaaleihin resursseihin ja kehittämismahdollisuuksiin sekä liiketoimintamalleihin, kauppasuhteisiin ja alueellisiin suhteisiin; muistuttaa, että ilmastovaikutukset lisäävät elintarviketurvan puutetta, terveysuhkia, elannon menetyksiä, väestön siirtymistä, siirtolaisuutta, köyhyyttä, sukupuolten eriarvoisuutta, ihmiskauppaa, väkivaltaa, infrastruktuurin ja olennaisten palvelujen saatavuuden puutetta, vaikuttavat rauhaan ja turvallisuuteen sekä entistä enemmän EU:n kansalaisiin ja aiheuttavat haasteita kansainväliselle yhteisölle; korostaa, että ilmastotoimet ovat yhä kiireellisempiä, ja katsoo, että ilmastonmuutokseen puuttuminen edellyttää yhteisiä toimia kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkuvasti helpottamaan monenvälistä keskustelua, koska vastuu koko planeetasta sekä nykyisestä sukupolvesta ja tulevista sukupolvista on yhteinen; toteaa, että ilmastonmuutoksen torjunta on välttämätöntä ihmisoikeuksien suojelemiseksi;

2.  panee huolestuneena merkille maailman vesivarantojen ja ekosysteemien tilan heikentymisen sekä vesivarojen niukkuuden, veteen liittyvien riskien ja ääri-ilmiöiden aiheuttaman kasvavan uhan;

Pariisin sopimuksen ja Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpano

3.  vahvistaa EU:n sitoutumisen Pariisin sopimukseen ja YK:n Agenda 2030 ‑toimintaohjelmaan, kestävän kehityksen tavoitteet mukaan luettuina; korostaa tarvetta panna Pariisin sopimus sekä sen hillitsemistä ja sopeutumista ja rahoituksen uudelleensuuntaamista koskevat tavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet nopeasti ja täysimääräisesti täytäntöön EU:ssa ja maailmanlaajuisesti entistä kestävämmän talouden ja yhteiskunnan kehittämiseksi; toteaa, että tarvitaan kunnianhimoista EU:n ilmastopolitiikkaa ja EU:n valmiutta korottaa merkittävästi nykyistä EU:n kansallisesti määriteltyä panosta vuodeksi 2030 ja että on kehitettävä vuoden 2018 loppuun mennessä kunnianhimoinen ja koordinoitu nollanettohiilitaloutta koskeva vuoteen 2050 ulottuva strategia, jossa noudatetaan Pariisin sopimuksen yhteydessä tehtyä sitoumusta rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu alle kahteen celsiusasteeseen ja jatkaa pyrkimyksiä lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna; kehottaa komissiota ottamaan tässä pitkän aikavälin strategiassa huomioon kaikkien sellaisten toimijoiden näkemykset, jotka voivat edistää sitä tai joihin se vaikuttaa;

4.  painottaa, että EU:n ilmastopolitiikan on oltava kunnianhimoista, jotta voidaan välttää lämpötilan nousun jatkuminen ja jotta EU voisi toimia kolmansien maiden uskottavana ja luotettavana kumppanina; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita omaksumaan aktiivisen ja rakentavan aseman vuoden 2018 Talanoa-vuoropuhelussa sekä ilmastokokouksessa (COP24), sillä vuosi 2018 on ratkaiseva Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon kannalta; kehottaa EU:ta osoittamaan sitoutuneensa kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan, koska tämä auttaisi sitä näyttämään esimerkkiä ja edistämään muiden valtioiden vahvoja lievennyssitoumuksia;

5.  pitää valitettavana Yhdysvaltojen presidentin ilmoitusta hänen päätöksestään vetäytyä Pariisin sopimuksesta; vahvistaa, että EU:lla on velvollisuus ja mahdollisuus omaksua johtava rooli maailmanlaajuisissa ilmastotoimissa ja tehostaa ilmastodiplomatiaansa liittyviä toimia ja muodostaa vahva liittouma niiden maiden ja toimijoiden kanssa, jotka tukevat ja edistävät edelleen tavoitteita, joiden mukaisesti maapallon lämpeneminen pyritään rajoittamaan alle kahteen celsiusasteeseen ja samalla toteuttamaan toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen, kuten hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) suositteli; painottaa kuitenkin, että on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltojen hallituksen ja erityisesti Yhdysvaltojen osavaltioiden ja kaupunkien kanssa;

6.  painottaa, että EU:n uskottavuus ilmastonmuutoksen torjunnassa on riippuvainen sen oman ilmastopolitiikan tiukasta ja kattavasta täytäntöönpanosta;

7.  painottaa, että EU:n ulkopolitiikassa olisi kehitettävä ilmastonmuutokseen liittyvien riskien seurantaa koskevia valmiuksia, myös kriisien ehkäisemistä ja konfliktiherkkyyttä; katsoo, että tästä johtuvat ja nopeat ilmastotoimet edistävät olennaisesti sosiaalisten ja taloudellisten riskien mutta myös turvallisuusriskien torjuntaa, konfliktien ja epävakauden ehkäisyä ja viime kädessä ehkäisevät merkittäviä poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia; painottaa näin ollen, että on tärkeää valtavirtaistaa ilmastodiplomatia EU:n konfliktien ehkäisemistä koskevaan politiikkaan laajentamalla ja mukauttamalla EU:n operaatioiden ja ohjelmien soveltamisalaa kolmansissa maissa ja konfliktialueilla; muistuttaa, että siirtyminen kohti nollanettohiilitaloutta edistää vaurautta ja tasa-arvoa, rauhaa ja turvallisuutta EU:ssa ja sen ulkopuolella, koska ilmastonmuutos voi usein luoda uutta epävakautta ja uusia konflikteja tai pahentaa nykyisiä konflikteja ja syventää vallitsevaa eriarvoisuutta ja luoda uutta eriarvoisuutta, mikä johtuu resurssien niukkuudesta, taloudellisten mahdollisuuksien puutteesta, merenpinnan nousun tai pitkäaikaisen kuivuuden aiheuttamasta maan menettämisestä, hauraasta hallintorakenteesta, riittämättömästä elintarvike- ja vesihuollosta sekä elinolosuhteiden heikkenemisestä;

8.  on erityisen huolestunut maapallon ekosysteemien ja vesivarojen tilan heikkenemisestä, veden niukkuuden aiheuttaman uhan voimistumisesta ja veteen liittyvistä riskeistä sekä toisaalta äärimmäisistä ilmasto- ja sääilmiöistä, jotka yleistyvät ja muuttuvat entistä tuhoisammiksi, minkä vuoksi on vahvistettava yhteyksiä ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja katastrofiriskin vähentämisen välillä;

9.  panee myös huolestuneena merkille, että maaperän roolia osana ilmastojärjestelmää ja maaperän merkitystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiselle ei ole käsitelty riittävällä tavalla; kehottaa EU:ta laatimaan kunnianhimoisen strategian, joka olisi sisällytettävä osaksi ilmastodiplomatiaa;

10.  painottaa, että napajäätiköiden sulaessa ja merten pinnan noustessa rannikolla tai pienissä saarivaltioissa elävät kansat ovat erityisessä vaarassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suojelemaan ja säilyttämään näitä elinalueita edistämällä kunnianhimoisia tavoitteita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä toteuttamalla monenvälisiä rannikoiden suojelutoimenpiteitä;

11.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos pahentaa olosuhteita, jotka johtavat muuttoliikkeeseen haavoittuvilla alueilla, ja muistuttaa, että tuleva muuttoliike kasvaa, jos ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia ei hoideta asianmukaisesti; kehottaa unionia tukemaan YK:n tason keskustelujen aloittamista tavoitteena löytää konkreettinen tapa reagoida ilmastonmuutoksen seurauksena odotettavissa olevaan ihmisten siirtymiseen ja korostaa, että kaikissa kansainvälisissä toimissa olisi keskityttävä alueellisiin ratkaisuihin, jotta vältetään tarpeettomat laajamittaiset siirtymiset;

12.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan edistyksellistä johtajuutta parhaillaan käytävissä neuvotteluissa Global Compact -aloitteesta turvallisen, laillisen ja hallitun muuttoliikkeen edistämiseksi, jota valmistellaan YK:ssa ja joka perustuu pakolaisia ja muuttajia koskevaan vuoden 2016 New Yorkin julistukseen, jossa todettiin, että suuret ihmisjoukot muuttavat ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten vuoksi;

13.  on tyytyväinen UNFCCC:n prosessin osallistavuuteen; katsoo, että tehokkaan osallistumisen varmistamiseksi on käsiteltävä eri osapuolten etuja ja myös eturistiriitoja; kannattaa maailman väestön valtaosaa edustavien hallitusten aloitetta ottaa käyttöön erityinen eturistiriitojen välttämiseen tähtäävä toimintapolitiikka ja kehottaa komissiota osallistumaan rakentavasti tähän prosessiin;

14.  kehottaa komissiota laatimaan ohjelmia EU:n kansalaisten tietoisuuden lisäämiseksi ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeen, köyhyyden ja resurssien jakoon liittyvien konfliktien välisistä yhteyksistä;

15.  korostaa, että kaikkien EU:n ympäristöalan aloitteiden lähtökohtana olisi oltava perussopimusten mukainen lainsäädäntövalta ja että parlamentaarisella demokratialla on oltava edelleen ensisijainen merkitys jokaisessa ehdotuksessa, joiden tarkoituksena on ympäristön suojeluun tähtäävien kansainvälisten toimien edistäminen;

Ilmastodiplomatiaa koskevien EU:n valmiuksien parantaminen

16.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat suurimpia julkisen ilmastorahoituksen tarjoajia ja että tämä on tärkeä ja luottamusta herättävä väline, jolla tuetaan sopeutumista ja hillitsemistä muissa maissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan merkittävien rahoitusosuuksien myöntämistä ja tukemaan aktiivisesti kansainvälisen ilmastorahoituksen käyttöönottamista muiden maiden julkisista ja yksityisistä lähteistä; on tyytyväinen ”One Planet Summit” -huippukokouksessa 12. joulukuuta 2017 esitettyihin ilmoituksiin;

17.  korostaa, että maailmanlaajuinen siirtyminen nollanettohiilitalouksiin sekä ilmastonmuutosta sietäviin talouksiin ja yhteiskuntiin edellyttää merkittäviä investointeja tähän siirtymiseen; painottaa, että hallitusten on luotava ympäristöjä, jotka mahdollistavat pääomavirtojen uudelleensuuntaamisen kestäviin investointeihin hukkainvestointien välttämiseksi korkean tason asiantuntijaryhmän suositusten ja komission kestävän kasvun rahoitusta koskevan komission tiedonannon (COM(2018)0097) mukaisesti; katsoo, että rahoitusjärjestelmän on osaltaan edistettävä Pariisin sopimuksen tavoitteita ja kestävän kehityksen tavoitteita; on vakuuttunut siitä, että EU:n rahoitusjärjestelmä, joka edistää ilmastonmuutosta hillitsevien toimia sekä kannustaa puhtaaseen teknologiaan ja kestäviin ratkaisuihin tehtäviin investointeihin, toimii esimerkkinä muille valtioille ja voi auttaa niitä panemaan täytäntöön vastaavanlaisia järjestelmiä;

18.  korostaa, että on tärkeää, että EU esiintyy yhtenäisenä kaikilla kansainvälisillä foorumeilla, ja kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota koordinoimaan EU:n yhteisiä toimia, joilla varmistetaan sen sitoutuminen Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon; kannustaa EU:ta harkitsemaan keinoja lisätä nykyisestään Pariisin sopimuksen kunnianhimoa; korostaa, että on tarpeen kehittää EU:n ilmastodiplomatiaa koskeva kattava strategia ja sisällyttää ilmasto EU:n ulkoiseen toimintaan kaikilla aloilla, mukaan luettuina kauppa, kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu; painottaa, että on tärkeää vahvistaa sosiaalista ulottuvuutta sekä sisällyttää sukupuolinäkökulma ja ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa kaikkiin tuleviin monenvälisiin neuvotteluihin;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansainvälistä tietoisuutta ilmastonmuutoksesta koordinoitujen viestintästrategioiden sekä julkisen ja poliittisen tuen lisäämistä koskevan toiminnan avulla; edellyttää erityisesti kansainvälistä ymmärrystä ilmastonmuutoksen sekä sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden, muuttoliikkeen, nälän ja köyhyyden välisistä yhteyksistä sekä siitä, että maailmanlaajuisilla ilmastotoimilla voidaan suuresti edistää näiden asioiden ratkaisemista;

20.  toteaa, että teknologinen kehitys, jota edistetään asianmukaisella tavalla yhteisten poliittisten ponnistelujen avulla, on keskeisen tärkeää Pariisin sopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi ja että siksi unionin tiedediplomatia on otettava huomioon myös ilmastodiplomatiaa koskevassa yleisessä strategiassa edistämällä ja rahoittamalla ilmastonmuutokseen liittyvää tutkimusta;

21.  palauttaa mieliin, että komission vihreässä kirjassa ”Sopeutuminen ilmastonmuutokseen Euroopassa – vaihtoehdot EU:n toimille” (COM(2007)0354), todetun mukaisesti Euroopan haavoittuvimmat alueet ilmastonmuutoksen kannalta ovat Etelä-Eurooppa, Välimeren alue, vuoristo- ja rannikkoalueet, tiheään asutut tulva-alueet, Skandinavia ja arktinen alue; kehottaa siksi EU:ta edistämään tutkimus- ja kehitysohjelmia, joissa osallistetaan kussakin tapauksessa asiaankuuluvia jäsenvaltioita SEUT-sopimuksen 185 artiklan mukaisesti;

22.  korostaa edellä olevaan kohtaan liittyvänä hyvänä esimerkkinä tiedediplomatiasta PRIMA-aloitetta (Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuus), joka keskittyy elintarvikkeiden tuotantoa ja veden jakelua Välimeren alueella koskevien innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen ja soveltamiseen; pyytää komissiota vahvistamaan yhteistyötä, antamaan tarvittavaa tukea ja varmistamaan tämän aloitteen ja muiden vastaavien aloitteiden jatkuvuuden; vaatii myös komissiota esittelemään SEUT-sopimuksen 185 artiklan nojalla uuden aloitteen, jolla pyritään erityisesti EU:n ilmastodiplomatian tavoitteisiin;

23.  kehottaa koordinoimaan energia- ja vesidiplomatiaa koskevia unionin toimintasuunnitelmia ilmastodiplomatian kanssa ja vahvistamaan mahdollisia synergiaetuja sekä yhteisiä toimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolle kuuluvien asiaankuuluvien osa-alueiden välillä;

24.  kehottaa ottamaan parlamentin laajemmin mukaan komission ja EUH:n käynnistämään vuotuiseen prosessiin, joka toteutetaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja jonka puitteissa määritellään EU:n ilmastodiplomatiaa koskevat ensisijaiset painopisteet kyseisenä vuonna ja laaditaan konkreettisia suosituksia valmiuksissa olevien puutteiden korjaamiseksi;

25.  sitoutuu laatimaan oman kantansa ja suositukset uudesta pitkän aikavälin vuosisadan puoliväliä koskevasta vähäisten päästöjen strategiasta, jotta komissio ja neuvosto voivat käsitellä niitä ennen strategian esittämistä UNFCCC:lle;

26.  ilmaisee aikovansa käynnistää prosessin, jolla tuetaan näitä pyrkimyksiä EU:n ilmastodiplomatiaan liittyvillä toimilla, sen saavutuksia ja puutteita koskevien säännöllisten kertomusten avulla; katsoo, että säännöllisten kertomusten olisi sisällettävä selkeitä vertailuarvoja tähän liittyen;

27.  korostaa parlamentaarisen diplomatian keskeistä merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa; sitoutuu hyödyntämään entistä paremmin kansainvälistä rooliaan ja jäsenyyttään kansainvälisissä parlamentaarisissa verkostoissa, tehostamaan ilmastotoimiaan erityisesti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan valtuuskunnissa tekemässä työssä ja valtuuskuntavierailujen avulla sekä eurooppalaisissa ja kansainvälisissä parlamenttien välisissä kokouksissa ja keskustelufoorumeissa kansallisten parlamenttien ja aluetason tai valtiosta riippumattomien toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa pyrkimällä aina sisällyttämään toimiin tarpeellisen sukupuolinäkökulman;

28.  kehottaa lisäämään henkilöresurssien ja taloudellisten resurssien jakamista EUH:ssa ja komissiossa, jotta otetaan paremmin huomioon sitoutuminen ilmastodiplomatiaan ja siihen osallistumisen lisääntyminen; kehottaa EUH:ta sisällyttämään ilmastodiplomatian EU:n edustustojen asialistoille, kun ne pitävät kokouksia kolmansien maiden edustajien ja kansainvälisten tai alueellisten organisaatioiden kanssa, sekä edistämään ilmastodiplomatiaan liittyviä toimia ja antamaan niille strategista painoarvoa kaikissa EU:n edustustoissa kolmansissa maissa sijaitsevien jäsenvaltioiden edustustojen kanssa; kehottaa sen vuoksi lisäämään ilmastonmuutosta koskevan yhteyspisteen tärkeimpiin EU:n edustustoihin kolmansissa maissa sekä ilmastoasiantuntijoiden osuutta, kun EU:n edustustoihin perustetaan yhdistettyjä toimia;

29.  painottaa, että EU:n talousarvion ilmastoon liittyvillä menoilla voidaan luoda suurta lisäarvoa ja että niitä olisi lisättävä merkittävästi, jotta otetaan huomioon ilmastotoimien yhä suurempi merkitys ja kiireellisyys ja tarve lisätä ilmastodiplomatiatoimia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sen vuoksi lisäämään ilmastodiplomatiaan liittyviä menoja seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja hyväksymään sen, että vähintään 30 prosenttia varataan ilmastoon liittyviä menoja varten, kuten parlamentti ehdotti 14. maaliskuuta 2018 monivuotisesta rahoituskehyksestä antamassaan päätöslauselmassa ”Seuraava monivuotinen rahoituskehys: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu”(8), ja mukauttamaan EU:n talousarvion kokonaisuudessaan Pariisin sopimuksen tavoitteisiin ja kestävän kehityksen tavoitteisiin; toteaa tässä yhteydessä, että erityisesti herkkien alojen (kuten maatalous, teollisuus, energia-ala ja liikenne) on ryhdyttävä suurempiin ponnisteluihin nollahiilitalouteen siirtymiseksi; kehottaa käyttämään paremmin muita EU:n varoja resurssitehokkuuden, optimoitujen tulosten sekä EU:n toimien ja aloitteiden vahvemman vaikutuksen varmistamiseksi;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhteistyötä ympäristöalalla kumppanimaiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten yhteydessä, jotta edistettäisiin energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan perustuvaa kestävän kehityksen politiikkaa;

31.  kehottaa komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon maailmanlaajuisen ulottuvuuden, myös EU:n ilmastodiplomatian tavoitteet, tulevassa tiedonannossaan EU:n energia- ja ilmastopolitiikan tulevaisuudesta sekä EU:n pitkän aikavälin strategiasta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi; kehottaa komissiota ja EUH:ta myös kehittämään pitkän aikavälin näkemystä voidakseen laatia yhteisen tiedonannon, jossa esitetään niiden käsitys EU:n ilmastodiplomatiasta sekä EU:n ilmastodiplomatiatoimia koskeva strateginen lähestymistapa 12 kuukauden kuluessa tämän mietinnön hyväksymisestä ja jossa otetaan huomioon tässä tekstissä esitetty parlamentin lähestymistapa;

32.  kehottaa EUH:ta ja komissiota lisäämään sisäistä koordinointiaan ilmaston vuoksi siirtymään joutuvien osalta perustamalla asiantuntijapaneelin tutkimaan ilmastonmuutosta ja muuttoliikettä toimielinten välisen työryhmän avulla;

33.  korostaa, että naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja heidän täysimääräinen ja tasa-arvoinen osallistumisensa ja johtajuutensa ovat erittäin tärkeitä ilmastotoimien kannalta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökohdat ilmastopolitiikkaan ja omaksumaan sukupuolitietoisen lähestymistavan, koska ilmastonmuutos usein lisää sukupuolten eriarvoisuutta ja pahentaa naisten tilannetta; tukee alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten ja naisten oikeuksien puolustajien osallistumista UNFCCC:n puitteissa, koska heidän tietämyksensä luonnonvarojen hoidosta on tärkeää ilmastonmuutoksen torjunnassa;

Ilmastonmuutoksen torjunta kansainvälisen yhteistyön liikkeelle panevana voimana

34.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on oltava aktiivisia kumppaneita kansainvälisissä organisaatiossa ja foorumeissa (kuten YK, UNFCCC, Kestävän kehityksen korkean tason poliittinen foorumi, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto, Kansainvälinen työjärjestö (ILO), Maailman terveysjärjestö (WHO), Nato, Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö (ICAO), Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO), Arktinen neuvosto sekä G7 ja G20) ja tehtävä tiivistä yhteistyötä alueellisten organisaatioiden kanssa (kuten Afrikan unioni (AU), Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS), Kaakkois-Aasian maiden liitto (ASEAN), Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmä, Mercosur ja Persianlahden yhteistyöneuvosto (GCC)) ja edistettävä maailmanlaajuisia kumppanuuksia ja varmistettava Pariisin sopimuksen ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpano ja samalla puolustettava, vahvistettava ja kehitettävä edelleen monenkeskisen yhteistyön järjestelmiä;

35.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita antamaan ilmastotoimille suuremman painoarvon G20-huippukokousten ja -kokousten sekä G20-jäsenten kahdenvälisten kokousten asialistoissa ja tekemään yhteistyötä kehitysmaiden G77-ryhmän kanssa YK:ssa ja muissa verkostoissa kuten pienten saarivaltioiden ryhmän (AOSIS) kanssa;

36.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan sitoutumistaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) puitteisiin Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti; painottaa myös, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) on toteutettava nopeita ja asianmukaisia lisätoimia, jotta kansainvälinen laivaliikenne toisi oman oikeudenmukaisen panoksensa ilmastonmuutoksen torjutaan;

37.  kehottaa komissiota sisällyttämään ilmastonmuutosta koskevan ulottuvuuden kansainvälisiin kauppa- ja investointisopimuksiin ja tekemään Pariisin sopimuksen ratifioinnista ja täytäntöönpanosta ehdon tuleville kauppasopimuksille; kehottaa komissiota tässä yhteydessä tekemään tarvittaessa kattavan arvion nykyisten sopimusten johdonmukaisuudesta Pariisin sopimuksen kanssa; kehottaa komissiota virtaviivaistamaan rahoitusvälineitä ja ohjelmia, jotta varmistetaan EU:n ilmastotoimien johdonmukaisuus, tuetaan kolmansia maita ilmastonmuutoksen torjunnassa ja lisätään EU:n ilmastotoimien tehokkuutta; suosittaa kehittämään perustavaa laatua olevan pakollisen ilmastonmuutoslausekkeen ja järjestelmällisesti sisällyttämään sen vastavuoroista sitoutumista Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, kauppa- ja investointisopimukset mukaan luettuina, millä tuetaan hiilestä irtautumista Euroopassa ja kansainvälisellä tasolla;

38.  kannattaa EU:n jatkuvaa ja aktiivista sitoutumista High Ambition Coalition -ryhmään ja sen jäsenvaltioihin, jotta voidaan antaa näkyvyyttä niiden päättäväisille pyrkimyksille panna Pariisin sopimus tarkoituksenmukaisesti täytäntöön, laatia tiukka ryhmän sääntökirja vuonna 2018 ja käydä onnistunut Tanaloa-vuoropuhelu COP24‑kokouksessa, jonka tarkoituksena on motivoida muita valtioita osallistumaan näihin toimiin ja perustaa tulevina vuosina ilmastoasioiden edelläkävijöiden ryhmä, joka on valmis korottamaan ilmastotavoitteitaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti jaetun johtajuuden vahvistamiseksi, jotta voidaan yhdessä johtaa ilmastokysymysten valtavirtaistamista ulkopolitiikan eri aloille, kuten kauppaan, kansainvälisten rahoitusinstituutioiden uudistukseen ja turvallisuuteen;

39.  toteaa, että vaikuttavat ja tehokkaat sopeutumistoimet, strategiat ja suunnitelmat ovat tärkeitä; katsoo, että tällaisia ovat muun muassa ekosysteemipohjaiset ratkaisut, joilla tehostetaan kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen, vahvistetaan sietokykyä ja vähennetään haavoittuvaisuutta Pariisin sopimuksen puitteissa;

40.  painottaa, että arktisen alueen ekosysteemit ovat erityisen haavoittuvia ilmastonmuutokselle, ja ottaa huomioon, että viime vuosikymmenten aikana lämpötila on noussut arktisella alueella noin kaksi kertaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin; toteaa, että epäpuhtaudet arktisen alueen ilmastossa ovat peräisin pääasiassa Aasian, Pohjois-Amerikan ja Euroopan päästöistä ja että EU:n päästövähennystoimilla on sen vuoksi merkittävä rooli arktisen alueen ilmastonmuutoksen torjunnassa; ottaa huomioon myös arktista aluetta koskevan kiinnostuksen ja sen luonnonvarat alueen muuttuvan ympäristön ja arktisen alueen kasvavan geopoliittisen merkityksen vuoksi; toteaa, että terveet ja kestävät ekosysteemit arktisella alueella, jossa asuu elinkelpoisia yhteisöjä, ovat strategisesti tärkeitä Euroopan ja maailman poliittisen ja taloudellisen vakauden kannalta; katsoo, että on lopultakin toteutettava EU:n virallinen asema tarkkailijana Arktisessa neuvostossa;

41.  korostaa, että koska EU ja muut varakkaat maat ovat perinteisesti suurimpia maapallon lämpenemisen aiheuttajia, niille kuuluu vastuu osoittaa enemmän solidaarisuutta haavoittuvassa asemassa oleville valtioille, joista monet sijaitsevat globaalissa etelässä ja jotka kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta, ja varmistaa jatkuva tuki, jotta voidaan parantaa niiden kestokykyä, vähentää katastrofiriskiä, myös luontoa suojelemalla ja palauttamalla ekosysteemejä, joilla on tärkeä rooli ilmaston sääntelyssä, auttaa niitä elpymään ilmastonmuutoksen aiheuttamista vahingoista ja parantaa sopeutumistoimenpiteitä ja selviytymiskykyä taloudellisen tuen ja valmiuksien kehittämisen avulla erityisesti kansallisesti määriteltyä panosta koskevien kumppanuuksien puitteissa; toteaa, että haavoittuvassa asemassa olevat valtiot ovat tärkeitä kumppaneita pyrittäessä edistämään kunnianhimoisia kansainvälisiä ilmastotoimia, koska ilmastonmuutos uhkaa niiden olemassaoloa;

42.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan vähemmän varakkaiden maiden pyrkimyksiä vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja lisätä kohtuuhintaisen uusiutuvan energian saatavuutta sekä toteuttamaan ohjelmia, joilla tuetaan tieteen, teknologian ja innovoinnin saatavuutta kestävän kehityksen tavoitteen 17 mukaisesti, ja lisäämällä niiden tietoisuutta käytettävissä olevista tekniikoista, joilla voidaan seurata ja suojella ympäristöä ja kansalaisia, kuten Copernicus-lippulaiva-avaruusohjelma ja sen ilmastonmuutospalvelu; painottaa EU:n ulkoisen investointiohjelman tarjoamia mahdollisuuksia kannustaa ilmastoälykkäisiin investointeihin ja tukea kestävää kehitystä; painottaa, että on tärkeää varmistaa, että humanitaariset järjestöt suunnittelevat toimintansa pitkän aikavälin näkymiä näyttöön perustuvan ilmastovaikutuksia haavoittuvilla alueilla koskevan tiedon perusteella; kehottaa komissiota myös kehittämään kokonaisvaltaisen strategian, jolla edistetään EU:n vihreän teknologian osaamista maailmanlaajuisella tasolla;

43.  painottaa tarvetta yksinkertaistaa EU:n toimintapolitiikkoja, jotta voidaan asianmukaisesti puuttua veden ja elintarvikkeiden niukkuuden kaltaisiin tilanteisiin, joita todennäköisesti ilmenee tulevaisuudessa useammin; muistuttaa, että perusravinnon niukkuus voi aiheuttaa vakavia pitkän aikavälin turvallisuushaasteita, jotka voivat mahdollisesti heikentää EU:n kehityspolitiikan muita saavutuksia;

44.  kehottaa EU:ta asettamaan ensisijaiseksi avustusten ja teknologian siirtojen muodossa annettavan avun köyhimmille valtioille niiden energiasiirtymän toteuttamiseksi;

45.  suosittaa EU:ta syventämään strategista yhteistyötään valtioiden ja muilla kuin valtioiden tasolla nollahiilikehitystä koskevien vuoropuhelujen ja kumppanuuksien kautta sellaisten kehittyvien talouksien ja muiden valtioiden kanssa, joilla on huomattava vaikutus maapallon lämpenemiseen mutta jotka ovat myös päättäväisiä maailmanlaajuisten ilmastotoimien suhteen; huomauttaa tämän osalta, että ilmasto voi toimia diplomaattisen toiminnan lähtökohtana sellaisten kumppanien kanssa, jotka vastustavat huomattavasti muita asialistan kohtia, ja sen kautta voi tarjoutua mahdollisuus edistää vakautta ja rauhaa; kehottaa EU:ta jakamaan kokemuksia ja opetuksia kumppaneiden kanssa Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon nopeuttamiseksi; kehottaa EU:ta järjestämään asiaa käsitteleviä paneelikeskusteluja, joissa keskustellaan ilmastoon ja kestävyyteen liittyvistä toimista, taloudellisia ja teknologisia vuoropuheluita siirtymää ja sietokykyä koskevista ratkaisuista, myös korkean tason ministerikokouksissa; kehottaa EU:ta perustamaan ja tukemaan yhteisen edun mukaisilla aloilla kumppanuuksia, kuten etenemisreittejä vuoteen 2050, kestävää rahoitusuudistusta, hiilimarkkinoita ja muita hiilen hinnoitteluvälineitä Euroopan ulkopuolella, jotta voidaan rajoittaa maailmanlaajuisia päästöjä ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille talouden toimijoille;

46.  kehottaa EU:ta pysymään etulinjassa kehitettäessä Pariisin sopimuksen 6 artiklan mukaisia kansainvälisiä ja alueellisia kumppanuuksia hiilimarkkinoilla sekä hyödyntämään EU:n päästökauppajärjestelmän (ETS) perustamisessa, mukauttamisessa ja hallinnoinnissa hankkimaansa asiantuntemusta ja kokemuksia ETS:n yhdistämisestä Sveitsin hiilimarkkinoihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään hiilen hinnoittelumekanismien kehittämistä kolmansissa maissa ja alueilla sekä edistämään kansainvälistä yhteistyötä, jotta ne olisivat keskipitkällä aikavälillä laajasti yhteensopivia, sekä luomaan pitkällä aikavälillä kansainväliset hiilimarkkinat; korostaa tässä yhteydessä EU:n ja Kiinan viime vuosina tekemää menestyksekästä yhteistyötä, joka mahdollisti maanlaajuisen päästökauppajärjestelmän käynnistämisen Kiinassa joulukuussa 2017; odottaa kiinnostuneena parhaillaan tehtävän työn tuloksia, jotka ovat keskeisiä järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta; kehottaa EU:ta tukemaan jatkuvasti Kiinan hiilikauppapyrkimyksiä ja vahvistamaan tulevaa yhteistyötä, jotta voidaan edetä kohti maailmanlaajuisia tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

47.  kehottaa EU:ta edistämään aktiivisesti kansainvälisellä tasolla hyökkäävää kasvihuonekaasupäästöjen vastaista politiikkaa erityisesti ottamalla käyttöön päästörajoitusnormeja sekä välittömiä toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi kansainvälisillä merenkulun ja ilmailun aloilla;

48.  katsoo, että tarvitaan edelleen työtä hiilen rajaverojärjestelyjen kehittämisessä vipuvoimana kaikkien maiden lisäponnistuksille Pariisin sopimuksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi;

49.  suosittaa EU:lle, että se edistäisi yhdessä YK:n kanssa entistä tiiviimpää yhteistyötä maailmanlaajuisesti, jotta voidaan puuttua hiekkamyrskyihin, jotka erityisesti Lähi-idässä kärjistävät vallitsevia jännitteitä ja aiheuttavat uusia; korostaa, että tällaiset myrskyt aiheuttavat vakavia terveyshaittoja ja lisäksi kuivattavat jo nyt niukkoja vesivaroja Lähi-idän alueella; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta tekemään yhteistyötä YK:n kanssa valvonta- ja hälytysjärjestelmien tehostamiseksi;

50.  kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita keskittämään strategiset energiavuoropuhelunsa fossiilisia polttoaineita vievien maiden kanssa EU:n naapurustossa laajemmaltikin vähähiiliseen energiayhteistyöhön ja hiilidioksidipäästöttömiin talouden kehittämismalleihin, jotta edistetään rauhaa sekä ihmisten turvallisuutta ja hyvinvointia Euroopassa ja maailmanlaajuisesti;

51.  kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan kansainvälistä politiikkaa koskevat vuoropuhelunsa ja yhteistyönsä kumppanimaiden kanssa täysin Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisiksi sekä sen EU:n tavoitteen mukaisiksi, joka koskee johtoasemaa uusiutuvan energian alalla;

EU:n strategiset kumppanit

52.  pitää tärkeänä, että EU jatkaa toimiaan saadakseen Yhdysvallat uudelleen mukaan ilmastotoimia koskevaan monenväliseen yhteistyöhön ja kehottamaan Yhdysvaltoja noudattamaan Pariisin sopimusta vaarantamatta sen kunnianhimoisia tavoitteita; katsoo, että parlamentaarinen vuoropuhelu ja yhteistyö paikallisviranomaisten kanssa ovat tässä keskeisessä asemassa;

53.  korostaa, että brexit-neuvotteluissa ja tulevissa suhteissa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan on otettava huomioon tarve jatkaa ilmastodiplomatiaa koskevaa yhteistyötä;

54.  katsoo, että alueilla ja kaupungeilla on yhä tärkeämpi asema kestävän kehityksen kannalta, koska ilmastonmuutos koskettaa niitä suoraan, koska niiden kasvulla on suora vaikutus ilmastoon ja koska ne ovat yhä aktiivisempia ilmastonmuutoksen lieventämisessä ja siihen sopeutumisessa, toisinaan myös vastoin kansallista politiikkaa; painottaa jälleen kaupunkien ja alueiden ratkaisevaa merkitystä innovaatioiden käyttöönotossa ja ympäristönsuojelutoimenpiteiden toteuttamisessa, vihreän teknologian käyttämisessä, taitoihin ja koulutukseen tehtävissä investoinneissa sekä kilpailukyvyn lisäämisessä paikallisen tason puhdasta teknologiaa kehittämällä; kehottaa tämän vuoksi EU:ta tehostamaan entisestään suhteitaan paikallisiin ja alueellisiin viranomaisiin ja alkuperäisväestöön kolmansissa maissa ja merentakaisissa maissa ja alueilla kaupunkien ja alueiden välisen aihekohtaisen ja alakohtaisen yhteistyön tehostamiseksi EU:ssa ja sen ulkopuolella, jotta kehitettäisiin ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sietokykyä koskevia aloitteita ja vahvistettaisiin kestävän kehityksen malleja ja päästövähennyssuunnitelmia energian, teollisuuden, teknologian, maatalouden ja kaupunki- ja maaseutuliikenteen kaltaisilla keskeisillä aloilla esimerkiksi kumppanuusohjelmien, kansainvälistä kaupunkikehityksen alan yhteistyötä koskevan ohjelman sekä kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kaltaisten alustojen tuen avulla ja luomalla uusia foorumeita parhaiden käytäntöjen vaihtoa varten; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan alueellisten ja paikallisten toimijoiden pyrkimyksiä ottaa käyttöön (kansallisesti määriteltyjen panosten kaltaisia) alueellisesti ja paikallisesti määriteltyjä panoksia, kun tällä voidaan lisätä kunnianhimoisia ilmastotavoitteita; panee merkille roolin, joka EU:n edustustoilla kolmansissa maissa voi olla tässä suhteessa;

55.  toteaa myös, että monilla maailman alueilla todettu lisääntyvä kaupungistuminen pahentaa entisestään ilmastonmuutoksen aiheuttamia nykyisiä haasteita, koska energian, maan ja veden kaltaisten resurssien kysyntä kasvaa, ja edistää osaltaan ilmansaasteiden ja lisääntyvien jätemäärien kaltaisten ympäristöongelmien pahentumista monissa taajamissa EU:ssa ja sen ulkopuolella; toteaa, että ilmastonmuutoksen seuraukset, kuten äärimmäiset sääilmiöt, kuivuus ja maaperän heikkeneminen, koskevat usein erityisesti maaseutua; katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja niitä on tuettava näihin haasteisiin vastaamisessa, jotta voidaan kehittää parempaa sietokykyä ja edistää ponnisteluja ilmastonmuutoksen lieventämiseksi kehittämällä energiahuollon uusia muotoja ja liikennekonsepteja;

56.  korostaa jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden rajat ylittävän yhteistyön merkitystä varsinkin valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä, asiaankuuluvien kansainvälisten normien ja yleissopimusten mukaisesti, erityisesti YK:n Euroopan talouskomission Espoon yleissopimus, Århusin yleissopimus ja vesiyleissopimukset;

57.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan siteitään kansalaisyhteiskuntaan ja sille annettua tukea kaikkialla maailmassa toimivana ilmastotoimien toteuttajana ja muodostamaan liittoutumia ja synergioita tiedeyhteisön, hallituksesta riippumattomien organisaatioiden, paikallisyhteisöjen, alkuperäisyhteisöjen ja muiden kuin perinteisten toimijoiden kanssa, jotta voidaan entistä paremmin mukauttaa eri toimijoiden tavoitteet, ideat ja menetelmät ilmastotoimia koskevan koordinoidun lähestymistavan edistämiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa, vahvistamaan yhteistyötä sen osalta, miten hyödynnetään mahdollisuuksia siirtyä hiilidioksidipäästöttömään talouteen, laatimaan vientistrategioita ilmastoteknologioita varten kaikkien maailman valtioiden osalta ja kannustamaan teknologian siirtoa ja valmiuksien kehittämistä kolmansissa maissa, mikä kannustaa uusiutuvan energian käyttöä;

58.  painottaa tieteellisen tutkimuksen merkitystä ilmastopoliittisessa päätöksenteossa; katsoo, että rajat ylittävä tieteellinen vaihto on olennainen osatekijä kansainvälisessä yhteistyössä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan jatkuvasti tiedeorganisaatioita, jotka työskentelevät ilmastoriskien arvioinnissa ja pyrkivät arvioimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia sekä esittävät mahdollisia sopeutumistoimenpiteitä poliittisille päättäjille; kehottaa EU:ta hyödyntämään omia tutkimusvalmiuksiaan edistääkseen maailmanlaajuisia ilmastotoimia;

o
o   o

59.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja tiedoksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 46. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0380. (3) EUVL C 207, 30.6.2017, s. 51. (4) EUVL C 487, 28.12.2016, s. 24. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0493. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0005. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0066. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075.