Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 poliittisesta kriisistä Moldovassa Chișinăun kaupunginjohtajan vaalin mitätöinnin jälkeen (2018/2783(RSP))

P8_TA(2018)0303 RC-B8-0322/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Moldovasta ja erityisesti 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehdyistä assosiaatiosopimuksista / pitkälle menevistä ja laaja-alaisista vapaakauppa-alueista(1),

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2018 julkaistun kertomuksen Moldovan tasavallan assosiaatio-ohjelman täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Moldovan tasavallalle(2),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 annetun lainsäädäntöpäätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman poliittisista ennakkoehdoista makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämiselle Moldovan tasavallalle,

–  ottaa huomioon Moldovan tasavallan parlamentissa 20. heinäkuuta 2017 järjestetyn äänestyksen vaalijärjestelmän muutosten hyväksymisestä,

–  ottaa huomioon Etyjin/ODIHR:n ja Venetsian komission 19. heinäkuuta 2017 antamat suositukset,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ulkoasioiden valiokunnan puheenjohtajan, sen Moldovaa käsittelevän esittelijän sekä Euronestin yhteispuheenjohtajan 21. kesäkuuta 2018 antamat julkilausumat sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon 20. kesäkuuta 2018 ja 27. kesäkuuta 2018 antamat julkilausumat Chișinăun kaupunginjohtajan vaalin vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen 2 artiklan, jonka mukaan demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioitus muodostaa osapuolten sisä- ja ulkopolitiikan perustan ja olennaisen osan sopimusta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Andrei Năstase voitti kaupunginjohtajan ennenaikaisen vaalin Chișinăussa 20. toukokuuta ja 3. kesäkuuta 2018 järjestettyjen kahden kierroksen jälkeen saatuaan 52,57 prosenttia äänistä ja lyötyään näin Ion Cebanin, joka sai 47,43 prosenttia äänistä;

B.  toteaa, että Chișinăun kaupunginjohtajan vaalia seuranneet kansainväliset tarkkailijat tunnustivat vaalin tulokset ja sen yhteydessä käydyn kilpailun;

C.  toteaa, että Chișinăun tuomioistuin mitätöi kaupunginjohtajan vaalin tuloksen 19. kesäkuuta 2018, koska molemmat ehdokkaat olivat lähestyneet äänestäjiä sosiaalisessa mediassa vaalipäivänä laillisen kampanjoinnin jo päätyttyä; toteaa, ettei kumpikaan vaalin ehdokkaista vaatinut vaalin mitätöimistä;

D.  toteaa, että Chișinăun muutoksenhakutuomioistuin piti 21. kesäkuuta 2018 voimassa alemman oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen todeten, että yhteydet äänestäjiin sosiaalisen median kautta olivat vaikuttaneet vaalitulokseen laittomalla tavalla;

E.  toteaa, että Moldovan korkein oikeus piti 25. kesäkuuta 2018 voimassa alempien oikeusasteiden tuomioistuinten päätökset, joiden mukaan Chișinăun kaupunginjohtajan vaalin tulos mitätöitiin;

F.  toteaa, että 29. kesäkuuta 2018 Moldovan keskusvaalilautakunta vahvisti korkeimman oikeuden päätöksen mitätöidä Chișinăun kaupunginjohtajan vaali;

G.  toteaa, että kehotus mennä äänestämään, jota tuomioistuimet pitivät äänestäjien painostamisena ja heihin kohdistuvana kiellettynä vaikuttamisena, on ollut yleinen käytäntö Moldovan aiemmissa vaaleissa, eikä se ole koskaan johtanut vaalien peruuttamiseen;

H.  toteaa, että tällainen kehitys voi sysätä maan eroon eurooppalaisista arvoista ja periaatteista ja se heikentää ennestään Moldovan kansalaisten jo nyt heikkoa luottamusta valtiollisiin elimiin; toteaa, että Moldovan poliittiset puolueet ovat ilmoittaneet tämän luovan vaarallisen ennakkotapauksen tuleville vaaleille ja tuhannet ihmiset ovat protestoineet Chișinăun tuomioistuinten tekemää päätöstä vastaan;

I.  toteaa, että kansainvälinen yhteisö ja myös Euroopan unioni sekä Yhdysvaltojen ulkoministeriö ovat arvostelleet päätöstä ja korostaneet, että äänestäjien tahtoa on kunnioitettava;

J.  toteaa, että EU ja Moldova ovat antaneet yhteisen sitoumuksen poliittisen assosioitumisensa ja taloudellisen integroitumisensa edistämisestä; toteaa, että tällainen prosessi edellyttää maan hyväksyvän ja panevan täytäntöön rakenteellisia ja muita merkittäviä uudistuksia pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta ja assosiaatio-ohjelmaa vastaavalla tavalla; toteaa, että tämä edellyttää myös Moldovan sitoutumista eurooppalaisten arvojen turvaamiseen, mikä käsittää ihmisarvon ja inhimillisten vapauksien sekä demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltion kunnioittamisen;

K.  toteaa, että vaalien mitätöinti on huolestuttava ja merkittävä osoitus demokraattisten normien soveltamisen jatkuvasta heikkenemisestä Moldovassa; muistuttaa erityisesti, että riippumaton ja avoin oikeuslaitos on demokratian ja oikeusvaltion keskeinen pilari; toteaa, että tämän vaalin mitätöinti osoittaa voimistuvaa suuntausta kohti autoritaarista ja mielivaltaista hallintoa ja se heikentää merkittävästi ihmisten luottamusta viranomaisiin ja instituutioihin;

L.  toteaa, että Moldovan tasavallan parlamentti hyväksyi heinäkuussa 2017 Etyjin/ODIHR:n ja Venetsian komission suositusten vastaisesti kiistellyn vaalilain muutoksen, johon liittyy huoli mahdollisesta epäasiallisesta vaikuttamisesta ehdokkaisiin, yhden edustajan vaalipiireistä, parlamentaarisen edustuksen suhteellista osaa koskevista liian korkeista kynnyksistä sekä vähemmistöjen ja naisten riittämättömän edustuksen riskistä; toteaa Venetsian komission korostaneen myös, että asiaa koskevaan lainsäädäntöaloitteeseen liittyvä tämänhetkinen polarisaatio ei kerro merkityksellisestä kuulemisesta tai laajasta yhteisymmärryksestä keskeisten sidosryhmien kesken;

M.  toteaa, että ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan mukaan ihmisoikeuksien puolustajat ja toimittajat ovat Moldovassa lokakampanjoiden kohteena, he saavat poliittisesti perusteltuja rikossyytteitä ja heitä uhkaillaan, jos he puolustavat eri tavalla ajattelevia ihmisiä, ja toimittajien tiedonsaantia rajoitetaan;

N.  toteaa, että koska Moldovan oikeuslaitoksen uudistus ei ollut edennyt riittävästi eikä maa ollut täyttänyt EU:n asettamia ehtoja, EU päätti lokakuussa 2017 jäädyttää oikeuslaitoksen uudistamista koskevaan EU:n ohjelmaan liittyvän 28 miljoonan euron maksun;

1.  on erittäin huolissaan päätöksestä, jonka Moldovan korkein oikeus teki Chișinăun kaupunginjohtajan vaalin tulosten mitätöinnistä arveluttavin perustein ja vailla avoimuutta, mikä on heikentänyt merkittävästi vaalimenettelyn uskottavuutta;

2.  muistuttaa, että uskottavat, avoimet, oikeudenmukaiset ja osallistavat vaalit ovat kaikkien demokraattisten järjestelmien kulmakivi, ylläpitävät oikeuslaitoksen puolueettomuutta ja riippumattomuutta kaikenlaiseen poliittiseen vaikuttamiseen nähden ja muodostavat maan poliittista järjestelmää kohtaan tunnetun luottamuksen perustan; toteaa, että poliittinen vaikuttaminen oikeuslaitokseen ja vaalimenettelyyn on vastoin eurooppalaisia normeja, jotka Moldova on hyväksynyt erityisesti osana EU:n ja Moldovan välistä assosiaatiosopimusta;

3.  ilmaisee vahvan solidaarisuutensa tuhansille Chișinăun kaduilla protestoiville ihmisille ja yhtyy heidän vaatimuksiinsa; vaatii Moldovan viranomaisia ryhtymään asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että kunnioitetaan Chișinăun kaupunginjohtajan vaalin tulosta, jonka myös kansalliset ja kansainväliset tarkkailijat ovat hyväksyneet ja joka vastaa kansan tahtoa; kehottaa viranomaisia takaamaan oikeuden rauhanomaisiin protesteihin;

4.  kehottaa Moldovan viranomaisia takaamaan toimivat demokraattiset mekanismit ja vaatii, että sekä toimeenpanovallan että tuomiovallan käyttäjät kunnioittavat vastavuoroisesti vallanjakoa, tukevat täysin demokraattisia periaatteita ja noudattavat oikeusvaltioperiaatetta;

5.  on erittäin huolissaan Moldovan demokraattisten normien jatkuvasta heikkenemisestä; toteaa, että tuomioistuinten on jo toistuvasti todettu olevan poliittisen vaikuttamisen kohteena ja toimivan poliittisin perustein ja niiden nyt tekemä päätös on esimerkki asiattomasta vaikuttamisesta valtion toimiin ja paljastaa Moldovan instituutioiden erittäin syvän kriisin; pitää valitettavana, että useista kansainvälisen yhteisön esittämistä kehotuksista huolimatta viranomaiset heikentävät edelleen ihmisten luottamusta valtion elinten oikeudenmukaisuuteen ja puolueettomuuteen;

6.  katsoo, että sen jälkeen kun Chișinăun kaupunginjohtajan vaali päätettiin mitätöidä, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisen poliittiset edellytykset eivät ole täyttyneet; muistuttaa, että makrotaloudellisen rahoitusavun ennakkoedellytyksenä on, että avunsaajamaa noudattaa tehokkaita demokratiamekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää sekä oikeusvaltioperiaatetta, ja takaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen;

7.  kehottaa komissiota jäädyttämään kaikki suunnitellut makrotaloudellisen avun maksut Moldovalle, katsoo, että kaikki tulevia maksuja koskevat päätökset voidaan tehdä vasta suunniteltujen parlamenttivaalien jälkeen ja sillä ehdolla, että vaalit järjestetään kansainvälisesti tunnustettuja normeja noudattaen, niitä arvioivat asiaan erikoistuneet kansainväliset elimet ja makrotaloudellisen rahoitusavun ehdot täyttyvät;

8.  vaatii, että Euroopan komissio jäädyttää talousarviosta Moldovalle maksettavan tuen käyttäen ennakkotapauksena heinäkuuta 2015, jolloin maksut keskeytettiin tällä tavoin pankkikriisin jälkeen; katsoo, että vastauksena Chișinăun kaupunginjohtajan vaalin mitätöimiseen olisi otettava käyttöön EU:n talousarviosta maksettavan tuen keskeyttämismekanismi ja mekanismiin olisi sisällytettävä joukko Moldovan viranomaisilta vaadittavia ehtoja, kuten Chișinăun vaalin hyväksyminen sekä konkreettinen, tulossuuntautunut ja täysin avoin tutkinta, varojen takaisinperintä ja syyllisten asettaminen syytteeseen pankkipetosten yhteydessä;

9.  kehottaa Moldovan viranomaisia käsittelemään vaaliuudistusta koskevia Etyjin/ODIHR:n ja Venetsian komission suosituksia;

10.  toteaa olevansa huolissaan taloudellisen ja poliittisen vallan keskittymisestä pienelle joukolle, oikeusvaltion, demokraattisten normien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen heikkenemisestä, valtion elinten liiallisesta politisoitumisesta, järjestelmällisestä korruptiosta, vuoden 2014 pankkipetoksen riittämättömästä tutkinnasta sekä tiedotusvälineiden rajoitetusta moniarvoisuudesta; on huolissaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden puutteesta ja erityisesti tapauksista, joissa valikoivaa oikeudenkäyttöä on käytetty välineenä poliittisten vastustajien painostamisessa; kehottaa Moldovan viranomaisia uudistamaan oikeusjärjestelmää ja nimittämään uusia tuomareita, jotta oikeuslaitosta voidaan estää puuttumasta vaaleihin ja poliittiseen prosessiin tai muulla tavoin toimimasta vastoin Moldovan kansan demokraattisesti ilmaisemaa tahtoa;

11.  on huolissaan siitä, että Moldovan viranomaiset vainoavat poliittisia vastustajia ja heidän lakimiehiään tekaistujen syytteiden ja rikosoikeudenkäyntien avulla; varoittaa, että viranomaiset rikkovat näin tehdessään oikeusvaltioperiaatetta sekä poliittisten vastustajien ja lakimiesten oikeuksia;

12.  pitää valitettavana, että vuoden 2014 pankkipetoksen jälkeen, jonka yhteydessä Moldovan rahoitusjärjestelmästä varastettiin yhteensä noin miljardi dollaria, viranomaiset saavuttivat hyvin vähän edistystä asian perinpohjaisessa ja puolueettomassa tutkinnassa; kehottaa toteuttamaan päättäväisiä toimia varastettujen varojen takaisinperimiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen heidän poliittisista kannoistaan riippumatta; katsoo, että tämä on välttämätöntä, jotta voidaan rakentaa jälleen Moldovan kansalaisten luottamusta instituutioihin ja palauttaa viranomaisten uskottavuus;

13.  kehottaa Moldovan viranomaisia kunnioittamaan kansainvälisiä periaatteita ja parhaita käytäntöjä ja takaamaan kansalaisyhteiskunnan toiminnan mahdollistavan ympäristön; on erityisen huolissaan siitä, että parhaillaan parlamentissa käsiteltävään kansalaisjärjestöjä koskevaan lainsäädäntöluonnokseen sisältyy määräyksiä, jotka voivat rajoittaa Moldovan kansalaisjärjestöjen saamaa ulkomaista rahoitusta;

14.  kehottaa Moldovan parlamenttia kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa ja riippumattomia tiedotusvälineitä ennen uuden audiovisuaalilain lopullista hyväksymistä ja kehottaa hylkäämään siihen sisältyvän kaksitahoisen uudistuksen; on huolissaan siitä, voivatko Moldovan riippumaton ja paikallinen media ja oppositiomedia panna täytäntöön pakollista paikallista sisältöä koskevat uuden lain vaatimukset, koska niiltä muun muassa puuttuvat tarvittavat resurssit;

15.  kehottaa EUH:ta ja komissiota seuraamaan tiiviisti kehitystä kaikilla näillä aloilla ja pitämään parlamentin jatkuvasti ajan tasalla;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle (EUH), neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille, Moldovan tasavallan presidentille, pääministerille ja parlamentin puhemiehelle sekä Etyjille/ODIHR:lle ja Venetsian komissiolle.

(1) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 82. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0283.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 Somaliasta (2018/2784(RSP))

P8_TA(2018)0304 RC-B8-0323/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Somaliasta ja erityisesti 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman Dadaabin pakolaisleiristä(2),

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 30. lokakuuta 2017 antaman lausunnon Somalian iskusta sekä kaikki tiedottajan aikaisemmat lausunnot,

–  ottaa huomioon neuvoston 3. huhtikuuta 2017 antamat päätelmät Somaliasta,

–  ottaa huomioon yhteisen EU–Afrikka-strategian,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2017 julkistetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin ”Protection of Civilians: Building the Foundation for Peace, Security and Human Rights in Somalia”,

–  ottaa huomioon EU:n ja Somalian suuntaa-antavan maaohjelman Somalian liittotasavallalle vuosiksi 2014–2020,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 15. toukokuuta 2018 antaman päätöslauselman Afrikan unionin Somalia-operaation valtuutuksen (AMISOM) jatkamisesta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 27. maaliskuuta 2018 antaman päätöslauselman Somaliasta sekä kaikki sen aikaisemmat päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon YK:n Somaliaa käsittelevän erityisedustajan 15. toukokuuta 2018 antaman selonteon YK:n turvallisuusneuvostolle,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 25. tammikuuta 2018, 25. helmikuuta 2018 ja 4. huhtikuuta 2018 antamat lehdistötiedotteet Somaliasta,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät 25. kesäkuuta 2018 Afrikan sarvesta, 17. heinäkuuta 2017 nälänhädän riskeihin puuttumisesta ja 3. huhtikuuta 2017 Somaliasta,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin raportit Somaliasta 26. joulukuuta 2017 ja 2. toukokuuta 2018,

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2017 julkaistun YK:n ja Somalian turvallisuuskokouksen päätösasiakirjan,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 29. syyskuuta 2017 antaman päätöslauselman Somalian avustamisesta ihmisoikeuksien alalla,

–  ottaa huomioon AMISOMin 8. marraskuuta 2017 antaman julkilausuman, jossa ilmoitettiin aikomuksesta aloittaa AMISOMin joukkojen vaiheittainen vetäytyminen Somaliasta joulukuusta 2017 lähtien ja täydellisestä vetäytymisestä vuoteen 2020 mennessä,

–  ottaa huomioon neljän YK:n ihmisoikeusasiantuntijan 4. toukokuuta 2016 antaman yhteisen lausuman, jossa he toivat julki huolestumisensa siitä, että ammattiliittojen jäsenten ahdistelu Somaliassa on lisääntymässä,

–  ottaa huomioon yhdistymisvapautta käsittelevän ILOn (Kansainvälinen työjärjestö) komitean marraskuussa 2016 julkaistussa 380. raportissa esitetyt päätelmät ja suositukset sellaisina kuin ILOn hallintoelin ne hyväksyi tapauksessa N:o 3113,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että al-Shabaab on toteuttanut lukuisia terrori-iskuja Somalian maaperällä; ottaa huomioon, että 14. lokakuuta 2017 tehtiin Somalian pahin terrori-isku, jossa kuolleiksi kirjattiin virallisesti vähintään 512 henkilöä ja loukkaantuneiksi 357; ottaa huomioon, että al-Shabaab ja muut Islamilaiseen valtioon sidoksissa olevat terroristiryhmät ovat jatkaneet terrori-iskuja Somalian kansainvälisesti tunnustettua hallitusta ja siviilejä kohtaan;

B.  ottaa huomioon, että 1. huhtikuuta 2018 al-Shabaab johti autopommi-iskua Bulamarerissa sijaitsevaan Afrikan unionin rauhanturvaajien tukikohtaan ja läheisiin kyliin; ottaa huomioon, että 25. helmikuuta 2018 Mogadishussa tehtiin kaksi terrori-iskua, joissa kuoli vähintään 32 henkilöä;

C.  ottaa huomioon, että Somalian hallituksen turvallisuusjoukot surmasivat ja haavoittivat laittomasti siviilejä hallitusten joukkojen välisten sisäisten taistelujen yhteydessä Baidoassa sijaitsevassa avustuskeskuksessa kesäkuussa 2017; ottaa huomioon, että siviiliväestö on joutunut iskujen kohteeksi myös paikallisten joukkojen ja aseistettujen klaaniryhmien yhteenotoissa erityisesti Ala-Shabellen, Galguduudin ja Hiraanin alueilla;

D.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja YK:n Somalian avustusoperaation (UNSOM) 1. tammikuuta 2016 ja 14. lokakuuta 2017 välistä aikaa koskevien raporttien mukaan Somaliassa on saanut surmansa 2 078 siviiliä ja 2 507 on loukkaantunut; ottaa huomioon, että suurin osa tapauksista on al-Shabaabin asemiesten työtä; ottaa huomioon, että merkittävän osan näistä kuolemantapauksista ovat aiheuttaneet aseistetut klaaniryhmät, valtiolliset toimijat, mukaan luettuina armeija ja poliisi, ja jopa Afrikan unionin Somalia-operaation joukot;

E.  ottaa huomioon, että Somaliassa on ollut sisällissota kaksi vuosikymmentä; ottaa huomioon, että sen jälkeen kun uusi kansainvälistä tukea nauttiva hallitus asetettiin vuonna 2012, maa on edistynyt merkittävästi kohti rauhaa ja vakautta; ottaa huomioon, että vaikka al-Shabaab on kärsinyt raskaita tappioita viime vuosina toteutetuissa terrorismin vastaisissa operaatioissa, YK:n raporteista käy ilmi, että Isis/Daesh-joukot Somaliassa ovat lisääntyneet merkittävästi;

F.  ottaa huomioon, että Somaliassa järjestettiin 8. helmikuuta 2017 ensimmäiset vapaat vaalit kansainvälistä tukea nauttivan hallituksen asettamisen jälkeen; ottaa huomioon, että vaalijärjestelmällä lisättiin osallistumista, mutta valintamahdollisuuksia oli ainoastaan rajoitetusti; ottaa huomioon, että hallitus sitoutui siihen, että vuonna 2020/2021 järjestettävissä vaaleissa siirrytään yleiseen äänioikeuteen perustuvaan painottamattomaan vaalijärjestelmään;

G.  ottaa huomioon, että Afrikan unionin Somalia-operaation valtuutusta jatkettiin 31. heinäkuuta 2018 asti; ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2372/17 mukaan AMISOMin sotilaallisia joukkoja olisi vähennettävä 30. lokakuuta 2018 mennessä siten, että niiden vahvuus on 20 626; ottaa huomioon, että AMISOMin henkilöstöä on syytetty ihmisoikeusrikkomuksista, seksuaalisesta väkivallasta ja rikkomuksista palveluksen aikana;

H.  ottaa huomioon, että sananvapautta, joka on kaikkien toimivien demokratioiden peruspilari, rajoitetaan Somaliassa edelleen merkittävästi; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat, kansalaisyhteiskunnan aktivistit ja poliittiset johtajat saavat edelleen päivittäin uhkauksia; ottaa huomioon, että al-Shabaab syyllistyy edelleen ahdisteluun, pidätyksiin, vangitsemisiin ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä ja jopa surmiin; ottaa huomioon, että viranomaiset harvoin tutkivat näitä tapauksia; ottaa huomioon, että Somalia on Kansainvälisen journalistiliiton (IFJ) mukaan ollut kahdeksana peräkkäisenä vuonna toimittajien ja muiden mediatyöntekijöiden kannalta Afrikan hengenvaarallisin maa toimia ja harjoittaa perusoikeutta sananvapauteen;

I.  ottaa huomioon, että yhdistymis- ja järjestäytymisvapaus ovat ratkaisevan tärkeitä toimivan demokratian kehittymisen kannalta; ottaa huomioon, että Somalian liittohallitus ei käytännössä salli riippumattomien ammattiliittojen perustamista ja olemassaoloa; ottaa huomioon, että ammattiyhdistysaktivistit ja työntekijöiden oikeuksien puolustajat joutuvat Somaliassa päivittäin pelottelun, kostotoimien ja ahdistelun kohteeksi; ottaa huomioon, että ammattiliittojen jäseniin kohdistuvat stigmatisointi ja häväistyskampanjat ovat Somaliassa tavanomaisia;

J.  ottaa huomioon, että kansainvälinen työjärjestö (ILO) on jättänyt yhdistymisvapauden rikkomista koskevan valituksen Somalian hallitusta vastaan; ottaa huomioon, että ILO kehotti hallitusta tunnustamaan viipymättä, että Somalian kansallisen toimittajaliiton (NUSOJ) ja Somalian ammattiyhdistysten keskusliiton (FESTU) johtajuus kuuluu Omar Faruk Osmanille;

K.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusasiantuntijat totesivat julkisesti, että Somalia ei täytä kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan ja että ammattiyhdistysten tilanne huononee edelleen, vaikka ILOn hallintoelin on antanut nimenomaisia suosituksia, joissa Somalian hallitusta kehotetaan pidättymään enemmästä puuttumisesta Somaliassa rekisteröityjen ammattiliittojen ja erityisesti NUSOJ- ja FESTU-järjestöjen toimintaan;

L.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia rikotaan Somaliassa laajasti; ottaa huomioon, että tähän syyllistyvät enimmäkseen ei-valtiolliset toimijat – al-Shabaabin asemiehet ja aseistetut klaaniryhmät – mutta myös valtiolliset toimijat; ottaa huomioon, että maassa on esiintynyt laittomia teloituksia, seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, mielivaltaisia pidätyksiä ja vangitsemisia ja sieppauksia; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan Somalian kansallinen tiedustelu- ja turvallisuusvirasto (NISA) rikkoo rutiininomaisesti kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä; ottaa huomioon, että se toimii usein oikeuslaitoksen ulkopuolella ja sillä on liian laaja toimivalta;

M.  ottaa kuitenkin huomioon, että poliittinen tilanne on epävakaa ja hallitus on edelleen heikko, mikä haittaa edistymistä oikeus- ja turvallisuusalalla; ottaa huomioon, että Transparency Internationalin mukaan Somalia on maailman korruptoitunein maa;

N.  ottaa huomioon, että sotilastuomioistuimissa käsitellään hyvin erilaisia tapauksia (mukaan luettuina terrorismiin liittyvät rikokset) menettelyissä, jotka jäävät hyvin kauas oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevista kansainvälisistä normeista; ottaa huomioon, että vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä vähintään 23 henkilöä teloitettiin sotilastuomioistuinten antamien tuomioiden jälkeen, useimmat heistä terrorismiin liittyvien syytteiden perusteella; ottaa huomioon, että seitsemän vastaajaa, myös yksi lapsi, tuomittiin kuolemaan murhasta 13. helmikuuta 2017 Puntmaassa suurelta osin Puntmaan tiedustelupalvelujen pakottamien tunnustusten pohjalta; toteaa, että viisi teloitettiin saman vuoden huhtikuussa;

O.  ottaa huomioon, että ulkomaiset intressit mutkistavat poliittista tilannetta entisestään; ottaa huomioon, että yhtäältä Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Saudi-Arabian ja toisaalta Qatarin välisen laajemman vastakkainasettelun yhteydessä Somalian liittohallitus on pyrkinyt pysymään puolueettomana; ottaa huomioon, että vastatoimena Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat keskeyttäneet säännölliset budjettitukimaksunsa Somalialle, mikä edelleen heikentää hallituksen kykyä maksaa turvallisuusjoukoille;

P.  ottaa huomioon, että lapset ovat Somalian konfliktin suurimpia uhreja; ottaa huomioon lukuisat tapaukset, joissa terroristijärjestöt ovat siepanneet ja värvänneet lapsia; ottaa huomioon, että Somalian turvallisuusjoukot ovat kohdelleet heitä vihollisina, ja surmat, vammauttamiset, pidätykset ja vangitsemiset ovat olleet yleisiä;

Q.  ottaa huomioon, että 21. helmikuuta 2018 julkaistussa Human Rights Watch -järjestön raportissa viitataan rikkomuksiin ja väärinkäytöksiin – mukaan luettuina hakkaamiset, kidutus, eristysrangaistukset ja seksuaalinen väkivalta – joiden kohteeksi on vuoden 2015 jälkeen joutunut satoja lapsia, joita on pidetty hallituksen pidätyskeskuksissa terrorismiin liittyvien toimien vuoksi; ottaa huomioon, että Puntmaassa lapsia on tuomittu kuolemaan terrorismirikoksista;

R.  ottaa huomioon, että vuosien kuivuuden jälkeen viimeaikaisten ennätyksellisten rankkasateiden aiheuttamien tulvien johdosta 230 000 ihmistä on joutunut siirtymään kotiseudultaan ja että heistä arviolta yli puolet on lapsia; ottaa huomioon, että he liittyvät eri puolilla maata oleskeleviin noin 2,6 miljoonaan ihmiseen, joihin kuivuus ja konflikti ovat jo vaikuttaneet;

S.  ottaa huomioon, että aseistetut klaaniryhmät ovat aiheuttaneet merkittävän määrän kirjatuista siviiliuhreista; ottaa huomioon, että klaanikiistojen pääasiallisena aiheuttajana ovat maa- ja luonnonvarakiistat, joita jatkuva koston kierre pahentaa; ottaa huomioon, että luonnonvarojen puute ja kuivuus ovat kärjistäneet näitä konflikteja; ottaa huomioon, että hallituksen vastaiset elementit hyödyntävät näitä konflikteja lisätäkseen alueiden epävakautta;

T.  ottaa huomioon, että puutteellinen elintarviketurva muodostaa edelleen vakavan uhan Somalian valtiolle ja väestölle; ottaa huomioon, että komission pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston mukaan noin puolet Somalian 12 miljoonasta asukkaasta kärsii puutteellisesta elintarviketurvasta ja tarvitsee humanitaarista apua; ottaa huomioon, että arviolta 1,2 miljoonaa lasta kärsii akuutista aliravitsemuksesta ja näistä 232 000 kärsii hengenvaarallisesta vakavasta akuutista aliravitsemuksesta; ottaa huomioon, että monet maan alueet eivät ole täysin toipuneet vuosien 2011–2012 nälänhädästä; ottaa huomioon, että kuivuus pahentaa Somalian puutteellisen elintarviketurvan ongelmia;

U.  ottaa huomioon, että Keniassa on useita somalialaispakolaisten leirejä, mukaan luettuna Dadaabin leiri, jossa pelkästään on noin 350 000 pakolaista; ottaa huomioon, että koska kansainvälinen yhteisö ei ole onnistunut antamaan riittävää tukea, Kenian viranomaiset aikovat supistaa näitä leirejä painostamalla ihmisiä palaamaan Somaliaan;

V.  ottaa huomioon, että kansainväliset humanitaariset toimijat ovat keskeisessä asemassa puutteellisen elintarviketurvan torjumisessa ja humanitaarisen avun tarjoamisessa; ottaa huomioon, että ne ovat merkittävällä tavalla auttaneet välttämään humanitaarisen katastrofin Somaliassa; ottaa huomioon, että humanitaarista apua on yritetty ohjata sotatoimien rahoittamiseen;

W.  ottaa huomioon, että unioni on vuodesta 2016 vähitellen lisännyt vuotuista humanitaarista tukeaan Somalialle erityisesti vastauksena maata kurittaneeseen vakavaan kuivuuteen ja osoittanut 120 miljoonaa euroa humanitaarisille kumppaneille vuonna 2017; ottaa huomioon, että kansainvälinen humanitaarinen apusuunnitelma on rahoitettu vain 24-prosenttisesti;

X.  ottaa huomioon, että unioni on antanut 486 miljoonaa euroa Euroopan kehitysrahaston (2014–2020) kautta ja keskittynyt valtion toiminnan ja rauhan rakentamiseen, elintarviketurvaan, selviytymiskykyyn ja koulutukseen; ottaa huomioon, että unioni tukee AMISOMia myös Afrikan rauhanrahaston kautta; ottaa huomioon, että 22 000 Afrikan unionin rauhanturvaajaa (AMISOM) ovat tuoneet jonkin verran vakautta joihinkin Somalian osiin; ottaa huomioon, että jotkut maan osat ovat edelleen radikaalin islamilaisen al-Shabaab-liikkeen valvonnassa tai sen uhan alla tai niitä hallitsevat erilliset viranomaiset, kuten Somalimaassa ja Puntmaassa;

1.  tuomitsee kaikki Somalian väestöön kohdistuvat terrori-iskut, joihin syyllistyvät sekä al-Shabaab että muut terroristiset ääriliikkeet; vahvistaa, että terrorismille ei voi olla legitiimiä syytä; vaatii saattamaan terrori-iskuista ja ihmisoikeusrikkomisista vastaavat henkilöt tuomittaviksi ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti; ilmaisee syvän osanottonsa Somalian terrorihyökkäysten uhreille ja heidän perheilleen ja pitää ihmishenkien menetystä erittäin valitettavana; muistuttaa Somalian viranomaisia niiden velvoitteesta turvata ihmisoikeudet ja suojella siviiliväestöä kaikissa olosuhteissa;

2.  korostaa, että terrorismin perussyiden, kuten turvattomuuden, köyhyyden, ihmisoikeusrikkomusten, ympäristön heikkenemisen, rankaisemattomuuden ja oikeussuojan puutteen sekä alistamisen poistaminen vaikuttaisi valtavasti terrorijärjestöjen ja -toiminnan hävittämiseen Somaliassa; vahvistaa, että alikehittyminen ja turvattomuus muodostavat noidankehän; kehottaa siksi kansainvälisiä toimijoita, mukaan luettuina unionin kehitysyhteistyöohjelmat, ryhtymään turvallisuusalan uudistamista ja valmiuksien rakentamista koskeviin aloitteisiin, jotta voidaan varmistaa Somaliassa toteutettujen kehitysyhteistyö- ja turvallisuuspolitiikkojen välinen johdonmukaisuus; kehottaa unionia edelleen tukemaan Somalian rauhan ja sovinnon prosessia keskinäisen vastuuvelvollisuuden kehyksen ja turvallisuussopimuksen kautta;

3.  kannustaa Somalian liittohallitusta jatkamaan rauhan ja valtion toiminnan rakentamisponnistelujaan, jotta voidaan kehittää vahvat instituutiot, joita hallinnoidaan oikeusvaltioperiaatetta noudattaen ja jotka kykenevät tarjoamaan julkiset peruspalvelut, ja jotta voidaan taata turvallisuus sekä sananvapaus ja yhdistymisvapaus; pitää myönteisenä, että al-Shabaab ei pystynyt estämään vuosien 2016–2017 vaaliprosessia; kehottaa Somalian liittohallitusta varmistamaan, että yleiseen äänioikeuteen perustuva painottamaton vaalijärjestelmä on käytössä vuoden 2020–2021 vaaleihin mennessä; muistuttaa, että pysyvä vakaus ja rauha voidaan saavuttaa vain sosiaalisen osallistamisen, kestävän kehityksen sekä demokratian periaatteisiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan hyvän hallinnon kautta;

4.  kehottaa Somalian liittohallitusta tehostamaan ponnistelujaan oikeusvaltion vakiinnuttamiseksi koko maassa; toteaa, että rankaisemattomuus on itseään vahvistavan väkivallan kierteen ja heikkenevän ihmisoikeustilanteen keskeinen syy; vaatii Somalian viranomaisia siirtämään tulevaisuudessa sotilastuomioistuimissa käsiteltävät siviiliasiat siviilituomioistuimiin syytetoimia varten; kehottaa Somalian presidenttiä välittömästi muuntamaan täytäntöönpanoa odottavat kuolemanrangaistukset muiksi rangaistuksiksi ensimmäisenä askeleena kohti kaikkien kuolemantuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämistä; uskoo, että rankaisemattomuudesta voidaan päästä vain oikeusvaltioperiaatteella; kehottaa hallitusta ja kansainvälisiä toimijoita edelleen pyrkimään siihen, että perustetaan riippumaton oikeuslaitos, käynnistetään riippumattomat ja uskottavat tutkinnat käsittelemään somalialaisiin toimittajiin kohdistuneita rikoksia, kitketään korruptio ja rakennetaan vastuunalaiset instituutiot etenkin turvallisuusalalla; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että hallitus käynnisti viime vuonna yhteistyössä YK:n ja EU:n kanssa oikeuslaitoksen työntekijöiden maanlaajuisen koulutusohjelman;

5.  pitää valitettavana, että valtiolliset ja ei-valtiolliset toimijat rikkovat sananvapautta Somaliassa; on huolissaan nykyisen hallinnon ja joidenkin paikallisten osavaltioiden autokraattisesta lähestymistavasta, joka johtaa poliittisten vastustajien ja rauhanomaisten kriitikkojen pidätyksiin; pitää täysin mahdottomana hyväksyä, että toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja pelotellaan, ahdistellaan, vangitaan tai surmataan; vaatii, että Somalian viranomaiset lakkaavat käyttämästä NISAa riippumattomien toimittajien ja poliittisten vastustajien pelottelemiseen; kehottaa hallitusta ja EU:ta osana sen Somaliassa toteuttamia oikeusvaltioon liittyviä toimintoja varmistamaan, että NISAan kohdistetaan sääntelyä, joka sisältää tehokkaat valvontamekanismit; toteaa, että sananvapaus ja mielipiteen vapaus ovat välttämättömiä vahvan ja demokraattisen yhteiskunnan kehittymisen kannalta; kehottaa Somalian liittohallitusta varmistamaan, että oikeutta sananvapauteen kunnioitetaan täysin; kehottaa Somalian hallitusta tarkistamaan rikoslakia, uutta medialakia ja muuta lainsäädäntöä, jotta kyseiset säädökset voidaan saattaa vastaamaan oikeutta sananvapauteen ja tiedotusvälineiden vapauteen koskevia Somalian kansainvälisiä velvoitteita;

6.  on huolissaan siitä, että tietyt ulkomaiset intressit mutkistavat poliittista tilannetta entisestään; toteaa, että kun Somalian liittohallitus on yhtäältä Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Saudi-Arabian ja toisaalta Qatarin välisen laajemman vastakkainasettelun yhteydessä pyrkinyt pysymään puolueettomana, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat keskeyttäneet säännölliset budjettitukimaksunsa Somalialle, mikä edelleen heikentää hallituksen kykyä maksaa turvallisuusjoukoille; kehottaa Yhdistyneitä arabiemiirikuntia viipymättä lopettamaan Somalian vakauden horjuttamisen ja kunnioittamaan Somalian suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta;

7.  tuomitsee jyrkästi Somalian vapaiden ja riippumattomien ammattiyhdistysten yhdistymis- ja sananvapauden törkeän rikkomisen ja erityisesti NUSOJ‑ ja FESTU‑ liittojen pitkään jatkuneet vaientamispyrkimykset, ja vaatii lopettamaan meneillään olevat tutkimukset ja luopumaan yleisen syyttäjän käsiteltävänä olevasta tapauksesta, jossa NUSOJ:n pääsihteeriä Omar Faruk Osmania syytetään maailman lehdistönvapauden päivän juhlistamisesta ilman tiedotusministeriön hyväksyntää;

8.  suhtautuu kielteisesti siihen, että Somalian valtio ahdistelee ammattiliittojen edustajia; kehottaa Somalian valtiota lopettamaan ammattiliittojen edustajien kaikkinaisen ahdistelun; vaatii hallitusta sallimaan riippumattomien ammattiliittojen perustamisen; uskoo vakaasti, että ammattiliitot ovat välttämättömiä, jotta voidaan taata työntekijöiden oikeudet Somaliassa; toteaa, että riippumattomat ammattiliitot voisivat merkittävällä tavalla vaikuttaa Somalian turvallisuustilanteen paranemiseen;

9.  kehottaa Somalian liittohallitusta noudattamaan ja kunnioittamaan kansainvälistä oikeusvaltioperiaatetta ja hyväksymään ja panemaan täysin täytäntöön ILOn asiassa 3113 tekemän päätöksen;

10.  antaa tunnustusta UNSOMin kaikille osa-alueille ja Somalian ihmisoikeuksien valvomisen alalla, sekä pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä jatkaa sen valtuutusta 31. maaliskuuta 2019 asti; antaa tunnustusta sille, että Afrikan unioni on pyrkinyt tuomaan vakautta Somaliaan ja järjestämään siirtymävaiheen poliittista prosessia; kehottaa tehostamaan EU:n toteuttamaa seurantaa ja valmiuksien kehittämistä, jotta varmistetaan vastuu AMISOMin väärinkäytöksistä, erityisesti kun otetaan huomioon, että EU vastaa suurelta osalta AMISOMin rahoituksesta; kehottaa AMISOMia täyttämään täysimääräisesti sillä olevan tehtävän suojella siviiliväestöä;

11.  pitää valitettavana lapsisotilaiden värväämistä Somaliassa ja katsoo sen olevan hirvittävä sotarikos; uskoo, että lapset ovat yksi konfliktin haavoittuvimmista ryhmistä; kehottaa kaikkia aseistettuja ryhmiä viipymättä lopettamaan tämän käytännön ja vapauttamaan kaikki niiden riveissä tällä hetkellä olevat lapset; kehottaa valtiota kohtelemaan näitä lapsia terrorismin ja sodan uhreina pikemminkin kuin syyllisinä, ja pyytää unionia avustamaan Somalian hallitusta sen kuntouttamis- ja integrointipyrkimyksissä; kehottaa Somalian viranomaisia lopettamaan lasten mielivaltaisen vangittuna pitämisen, jos heidän epäillään olleen laittomasti yhteydessä al-Shabaabiin; kehottaa kaikkia Somalian toimijoita noudattamaan Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan tavoitteita, jotka koskevat lasten osallistumista aseellisiin konflikteihin, ja kannustaa Somalian liittohallitusta ratifioimaan sen viipymättä;

12.  pitää myönteisenä, että äskettäin perustetun Somalian riippumattoman kansainvälisen ihmisoikeuskomission jäsenet on valittu, ja kehottaa Somalian hallitusta nimittämään komission ilman lisäviivytyksiä; on vakavasti huolissaan raporteista, joiden mukaan Somalian turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet ihmisoikeusrikkomuksiin, mukaan luettuina surmat, mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset, kidutus, raiskaukset ja sieppaukset; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että kaikki rikkomukset tutkitaan täysin ja että niihin syyllistyneet saatetaan tuomioistuimen eteen; kehottaa hallitusta ja unionia vahvistamaan Somalian rikostutkintayksikön teknistä osaamista, jotta se voi toteuttaa perusteellisia ja tehokkaita tutkimuksia, joissa kunnioitetaan oikeuksia; kehottaa al-Shabaabin vastaiseen taisteluun osallistuvia kotimaisia ja ulkomaisia joukkoja toimimaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa Somalian hallitusta toteuttamaan sitoumukset, joiden mukaan kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden pakkosiirrot lopetetaan myös maan pääkaupungissa Mogadishussa;

13.  antaa Somalian hallitukselle tunnustusta siitä, että toukokuussa 2018 järjestetyn kolmipäiväisen kansallisen valtiosääntökokouksen jälkeen on käynnistetty Somalian väliaikaisen perustuslain tarkistamisprosessi, joka johtaa Somalian pysyvään perustuslakiin; kehottaa Somalian hallitusta saattamaan päätökseen Somalian kansallisen toimintasuunnitelman väkivaltaisten ääriliikkeiden estämisestä ja torjumisesta (PCVE) osana maan kattavaa turvallisuusohjelmaa (CAS), jota AMISOM tukee;

14.  tuomitsee hirvittävänä sotarikoksena naisiin, miehiin, poikiin ja tyttöihin kohdistuvan sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen väkivallan, joka koskee erityisesti naisia ja tyttöjä; kehottaa valtiota tehostamaan ponnistelujaan yhteiskunnan haavoittuvimpien ryhmien suojelemiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että hallitus käynnisti viime vuonna yhteistyössä YK:n ja EU:n kanssa oikeuslaitoksen työntekijöiden maanlaajuisen koulutusohjelman; toistaa olevansa erittäin huolissaan naisten oikeuksista; kehottaa asiasta vastaavia viranomaisia edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista; tuomitsee sen, että homoseksuaalisuudesta on tehty Somaliassa laitonta, sekä hlbti-henkilöiden kriminalisoinnin;

15.  pitää valitettavana vakavaa humanitaarista tilannetta, joka uhkaa miljoonien somalien henkeä; muistuttaa, että vuoden 2011 nälänhädässä kuolleiden määrää lisäsivät turvattomuus ja al-Shabaabin ääriainesten toiminta, jolla estettiin elintarvikeavun toimitukset sen hallinnassa tuolloin olleille Etelä- ja Keski-Somalian alueille; kehottaa unionia, sen jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä tehostamaan tukeaan Somalian väestölle, jotta voidaan pyrkiä parantamaan haavoittuvimmassa asemassa olevien väestöryhmien elinoloja ja torjua väestön siirtymisen, heikon elintarviketurvan, epidemioiden ja luonnonkatastrofien seurauksia; tuomitsee kaikki hyökkäykset humanitaarisia toimijoita ja rauhanturvaajia vastaan Somaliassa; vaatii saattamaan unionin avun vastaamaan kansainvälisesti sovittuja kehitysavun tehokkuuden periaatteita, jotta voidaan saavuttaa äskettäin hyväksytyt kestävän kehityksen tavoitteet (SDG);

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, Somalian presidentille, pääministerille ja parlamentille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolle, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 127. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0229.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 Burundista (2018/2785(RSP))

P8_TA(2018)0305 RC-B8-0333/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Burundista, etenkin 9. heinäkuuta 2015(1), 17. joulukuuta 2015(2), 19. tammikuuta 2017(3) ja 6. heinäkuuta 2017(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen ja erityisesti sen 96 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman 2248 (2015) ja 29. heinäkuuta 2016 antaman päätöslauselman 2303 (2016) Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Burundia käsittelevän YK:n tutkintakomission (UNCI) 27. kesäkuuta 2018 YK:n ihmisoikeusneuvostolle antaman suullisen tilannekatsauksen,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin ensimmäisen Burundin tilannetta koskevan selvityksen, joka julkaistiin 23. helmikuuta 2017, ja Burundin poliittista tilannetta ja jatkuvia väkivaltaisuuksia Burundissa koskevan YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan lausunnon, jossa kehotettiin painokkaasti hallitusta ja kaikkia osapuolia lopettamaan tällainen väkivalta välittömästi ja torjumaan sitä,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2017 annetun YK:n turvallisuusneuvoston tiedotteen Burundin tilanteesta ja 5. huhtikuuta 2018 annetun YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan julkilausuman, jossa tuomitaan kaikki väkivalta ja ihmisoikeuksien loukkaukset Burundissa;

–  ottaa huomioon Burundin tilannetta tutkivan YK:n riippumattoman tutkintalautakunnan (UNIIB) 20. syyskuuta 2016 julkaiseman raportin,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 30. syyskuuta 2016 antaman päätöslauselman Burundin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin huippukokouksessa 13. kesäkuuta 2015 annetun julkilausuman Burundista,

–  ottaa huomioon 30. ja 31. tammikuuta 2016 Addis Abebassa Etiopiassa pidetyssä Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 26. sääntömääräisessä yleiskokouksessa hyväksytyn päätöksen rauhan ja turvallisuuden neuvoston toiminnasta ja rauhan ja turvallisuuden tilasta Afrikassa (Assembly/AU/Dec.598(XXVI)),

–  ottaa huomioon 17. ja 18. heinäkuuta 2016 Kigalissa Ruandassa pidetyssä Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 27. sääntömääräisessä yleiskokouksessa hyväksytyt Afrikan unionin yleiskokouksen päätökset ja julkilausumat (Assembly/AU/Dec.605‑620(XXVII)),

–  ottaa huomioon 4. marraskuuta 2016 annetun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan päätöslauselman ihmisoikeustilanteesta Burundin tasavallassa,

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2015 annetun Itä-Afrikan yhteisön (EAC) huippukokouksen julkilausuman Burundista,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen 96 artiklan nojalla Burundin tasavallan kanssa käydyn neuvottelumenettelyn päättämisestä 14. maaliskuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2016/394(5),

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1755(6) sekä 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1763(7) ja 29. syyskuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/1745(8) Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta, 18. toukokuuta, 22. kesäkuuta ja 16. marraskuuta 2015 sekä 15. helmikuuta 2016 annetut Burundia koskevat neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 28. toukokuuta 2015, 19. joulukuuta 2015, 21. lokakuuta 2016 ja 27. lokakuuta 2017 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 8. kesäkuuta 2018 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan EU:n puolesta 8. toukokuuta 2018 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta ennen perustuslakia koskevaa kansanäänestystä,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 6. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman Ligue Iteka -järjestön kieltämisestä Burundissa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Burundi on ollut poliittisen, ihmisoikeus- ja humanitaarisen kriisin kourissa huhtikuusta 2015 alkaen, jolloin presidentti Nkurunziza ilmoitti asettuvansa ehdolle kolmannelle toimikaudelle, mistä seurasi kuukausia kestänyt kuolemaa kylvänyt sekasorto, jossa Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) mukaan sai surmansa 593 ihmistä ja UNHCR:n mukaan 413 000 ihmistä on sen jälkeen paennut maasta ja 169 000 ihmistä joutunut siirtymään maan sisällä; ottaa huomioon, että YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston (OCHA) mukaan 3,6 miljoonaa ihmistä Burundissa tarvitsee humanitaarista apua;

B.  ottaa huomioon, että kansanäänestyksessä hyväksyttyjä perustuslakimuutoksia ovat presidentin toimivallan laajentaminen, varapresidentin toimivaltuuksien vähentäminen, presidentin oikeus nimittää pääministeri, yksinkertaisen enemmistön käyttöönotto lakien muuttamisessa tai säätämisessä parlamentissa, mahdollisuus tarkistaa Arushan sopimuksen mukaisia kiintiöitä ja sellaisten poliittisten puolueiden kieltäminen osallistumasta hallitukseen, jotka ovat saaneet alle viisi prosenttia äänistä; toteaa, että kaikki nämä muutokset vaarantavat Arushan sopimuksen;

C.  ottaa huomioon, että poliittisiin vastustajiin kaikkialla maassa kohdistunut väkivalta ja pelottelu lisääntyivät 17. toukokuuta 2018 pidetyn perustuslakikansanäänestyksen alla ja että perustuslain muuttamista vastustaneita uhkailtiin ja heitä katosi oman tahtonsa vastaisesti; ottaa huomioon, että perustuslakikansanäänestys mahdollistaa myös Arushan sopimuksessa sovittujen määräysten poistamisen, mikä voi vähentää osallisuutta ja aiheuttaa vakavia seurauksia Burundin poliittiselle vakaudelle; toteaa, että perustuslain muuttamisesta huolimatta presidentti Nkurunziza ilmoitti, että hän ei asetu ehdokkaaksi vuoden 2020 vaaleissa;

D.  ottaa huomioon, että Amnesty Internationalin mukaan virallisen kampanja-ajanjakson aikana saatiin lukuisia raportteja perustuslakiuudistusta vastaan kampanjoineiden pidätyksistä, pahoinpitelyistä ja heihin kohdistuneesta uhkailusta; ottaa huomioon, että kansanäänestys järjestettiin jatkuvan painostuksen vallitessa, mikä sai Burundin katoliset piispat toteamaan, että monet kansalaiset elävät pelossa jopa siinä määrin, että he eivät kostotoimien pelossa uskalla ilmaista mielipiteitään;

E.  ottaa huomioon, että UNCI on todennut, että poliittinen väkivalta, mielivaltaiset pidätykset, pikateloitukset, pahoinpitelyt, vihapuhe ja monet muut väärinkäytökset piinaavat väestöä edelleen; ottaa huomioon, että vallassa olevan poliittisen puolueen nuorisoliitto Imbonerakure jatkaa ihmisoikeuksien loukkaamista ja käyttää erilaisia pelottelutaktiikoita, kuten tiesulkujen ja tarkastusasemien pystyttämistä eräissä maakunnissa, rahan kiristämistä, ohikulkijoiden häirintää ja ihmisten pidättämistä epäiltyinä yhteyksistä oppositioon; toteaa, että monet ovat joutuneet pidätetyiksi, raiskatuiksi, pahoinpidellyiksi ja kidutetuiksi tai jopa kuolleet tultuaan näin kohdelluiksi;

F.  ottaa huomioon, että vuoden 2018 kansanäänestyskampanjan aikana ihmisoikeusjärjestöt raportoivat tapauksista, joissa kansalaisyhteiskunnan ja tiedotusvälineiden toimintatila supistui sekä kansallisella että paikallisella tasolla; ottaa huomioon, että vuodesta 2015 lähtien hallitus on uhkaillut ja häirinnyt yhä enemmän paikallisia kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeuksien puolustajia ja että lehdistönvapaus ja toimittajien työolot ovat jatkuvasti heikentyneet; ottaa huomioon, että yksityiset tiedotusvälineet ja toimittajat ovat jo maksaneet korkean hinnan taistelussa hallituksen kanssa muun muassa siten, että toimittajia on pidätetty, heitä on teloitettu mielivaltaisesti tai heitä on kaapattu tai joskus hallitus on leimannut heidät rikollisiksi tai jopa terroristeiksi;

G.  ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestö asetti Burundin sijalle 159 kaikkiaan 180 maan joukossa vuoden 2018 maailman lehdistönvapauden indeksissään (World Press Freedom Index);

H.  ottaa huomioon, että monet ihmisoikeusaktivistit ovat saaneet pitkiä vankeusrangaistuksia, erityisesti Burundin katolisessa juristiliitossa työskentelevä Germain Rukuki, joka tuomittiin 32 vuodeksi vankeuteen, tai ovat pidätettyinä oikeudenkäyntiä odottamassa, kuten Nestor Nibitanga; ottaa huomioon, että on säädetty rajoittavia lakeja, joilla valvotaan paikallisia ja kansainvälisiä valtiosta riippumattomia järjestöjä; ottaa huomioon, että eräiden järjestöjen on ollut pakko keskeyttää toimintansa ja eräät muut ovat joutuneet lopettamaan toimintansa pysyvästi, kuten ITEKA League, FOCODE ja ACAT; ottaa huomioon, että monet mielipidejohtajat ja ihmisoikeuksien puolustajat ovat joutuneet pakenemaan maasta, kun taas maassa edelleen olevat joutuvat kokemaan jatkuvaa painostusta tai ovat pidätysuhan alla; ottaa huomioon, että Emmanuel Nshimirimana, Aimé Constant Gatore ja Marius Nizigama tuomittiin 10–32 vuoden vankeusrangaistuksiin ja että Nestor Nibitanga voi saada 20 vuoden rangaistuksen; ottaa huomioon, että toimittaja Jean Bigirimana on ollut kadoksissa jo melkein kaksi vuotta ja on yksi tahdonvastaisten katoamisten uhreista;

I.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2017 Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomarit valtuuttivat tuomioistuimen syyttäjän aloittamaan tutkinnan tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvista rikoksista, joita väitetään tapahtuneen Burundissa tai Burundin kansalaisten toimesta Burundin ulkopuolella 26. huhtikuuta 2015 ja 26. lokakuuta 2017 välisenä aikana; ottaa huomioon, että 27. lokakuuta 2017 Burundista tuli ensimmäinen valtio, joka erosi Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta sen jälkeen, kun tuomioistuin oli huhtikuussa 2016 päättänyt aloittaa Burundissa tapahtuneita väkivaltaisuuksia ja ihmisoikeusrikkomuksia sekä mahdollisia rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevat alustavat tutkimukset; toteaa, että samaan aikaan hallitus jatkaa maassa rankaisematta murhia;

J.  ottaa huomioon, että burundilaisten joukkojen läsnäolo rauhanturvaoperaatioissa antaa presidentti Nkurunzizan hallinnolle mahdollisuuden salata sisäiset ongelmat ja esittää Burundi vakauttavana tekijänä muissa kriisivaltioissa samalla kun Burundi itse on ennennäkemättömän kriisin kourissa, jolle vakavat ihmisoikeusloukkaukset ovat ominaisia; ottaa huomioon, että näin tehdessään Burundi saa valtavia rahasummia, joita ei kuitenkaan käytetä väestön hyväksi; ottaa huomioon, että rauhanomaiset, vapaat, demokraattiset ja riippumattomat vaalit eivät ole mahdolliset ilman Imbonerakuren puolisotilaallisten joukkojen hajottamista;

K.  ottaa huomioon, että Burundin sosiaalis-taloudellinen tilanne heikentyy jatkuvasti ja että maa on maailmassa toiseksi viimeisellä sijalla BKT-luokituksessa asukasta kohti; ottaa huomioon, että noin 3,6 miljoonaa burundilaista (30 prosenttia väestöstä) tarvitsee apua ja 1,7 miljoonan burundilaisen elintarviketurva on puutteellinen; ottaa huomioon, että tätä köyhyyttä pahentaa entisestään niin sanotun vapaaehtoisen maksun käyttöönotto vuoden 2020 vaaleja varten; toteaa, että Imbonerakure perii tämän maksun usein väkivalloin ja että se on noin 10 prosenttia tai enemmänkin virkamiehen kuukausipalkasta;

L.  ottaa huomioon, että Afrikan unioni 30. huippukokouksessaan ja Itä-Afrikan yhteisö 19. huippukokouksessaan ilmoittivat sitoutuvansa Burundin poliittisen tilanteen rauhanomaiseen ratkaisemiseen osallistavan vuoropuhelun avulla 28. elokuuta 2000 tehdyn Arushan sopimuksen pohjalta;

M.  toteaa, että monet kahden- ja monenväliset kumppanit ovat keskeyttäneet taloudellisen ja teknisen avun Burundin hallitukselle maan tilanteen vuoksi; toteaa, että EU on keskeyttänyt Burundin hallitukselle myöntämänsä suoran rahoitustuen, myös talousarviotuen, mutta antaa väestölle entiseen tapaan tukea ja humanitaarista apua;

N.  ottaa huomioon, että EU ja Yhdysvallat ovat määränneet kohdennettuja ja henkilöihin kohdistuvia pakotteita Burundille; ottaa huomioon, että 23. lokakuuta 2017 neuvosto uudisti EU:n rajoittavat toimenpiteet Burundia vastaan ja jatkoi niitä 31. lokakuuta 2018 saakka; ottaa huomioon, että toimenpiteisiin kuuluvat sellaisille henkilöille asetetut matkustusrajoitukset ja heidän varojensa jäädyttäminen, joiden on katsottu heikentäneen demokratiaa tai vaikeuttaneen poliittisen ratkaisun löytämistä Burundin kriisiin;

O.  ottaa huomioon, että 28. kesäkuuta 2018 YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi 38. istunnossaan Burundin yleisen määräaikaisarvioinnin tulokset; ottaa huomioon, että Burundi hyväksyi arvioinnin 242 suosituksesta 125 ja torjui erityisesti ne, joissa kehotetaan toteuttamaan käytännön toimia maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi;

P.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin on vahvistanut 17. toukokuuta 2018 pidetyn kansanäänestyksen tulokset ja hylännyt opposition esittämän vetoomuksen, joka sisältää väitteitä uhkailusta ja väärinkäytöksistä;

1.  on erittäin huolissaan laajalle levinneestä rankaisemattomuudesta ja ihmisoikeusloukkauksista, kuten pikateloituksista, kidutuksesta, tahdonvastaisista katoamisista ja mielivaltaisista pidätyksistä; muistuttaa Burundille sen velvoitteista YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenenä ja kehottaa sitä uudelleen täyteen yhteistyöhön Burundia käsittelevän YK:n tutkintakomission sekä kolmen YK-asiantuntijan kanssa ja myöntämään ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle pääsyn maahan;

2.  kehottaa Burundin hallitusta noudattamaan täysimääräisesti Arushan sopimusta, joka on tärkein rauhan ja vakauden väline maassa; kehottaa Burundin hallitusta kunnioittamaan ihmis- ja kansalaisoikeuksia koskevia kansainvälisen oikeuden velvoitteitaan ja edistämään ja suojelemaan ilmaisun- ja yhdistymisenvapautta, jotka on kirjattu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen, jonka sopimuspuolena Burundi on;

3.  tuomitsee jälleen toimittajien, opposition kannattajien ja ihmisoikeuksien puolustajien painostuksen ja häirinnän sekä heihin kohdistetun uhkailun ja väkivallan; kehottaa Burundin viranomaisia kunnioittamaan oikeusvaltion periaatetta ja perusihmioikeuksia, kuten sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta ja vapauttamaan välittömästi ja ilman ehtoja viisi ihmisoikeuksien puolustajaa Germain Rukukin, Nestor Nibitangan, Emmanuel Nshimirimanan, Aimé Constant Gatoren ja Marius Nizigaman, jotka on pidätetty yksinomaan heidän ihmisoikeustyönsä takia, mutta joita viranomaiset syyttävät valtion sisäisen turvallisuuden vaarantamisesta; vaatii Burundin viranomaisia käynnistämään tutkimukset toimittaja Jean Bigirimanan tilanteesta;

4.  tuomitsee Burundin päätöksen erota Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta; tukee Kansainvälisen rikostuomioistuimen alustavien tutkimusten jatkamista laajamittaisista rikoksista ja tukahduttamistoimista Burundissa; kehottaa EU:ta vaatimaan edelleen Burundissa tehtyihin rikoksiin syyllistyneiden vastuuseen asettamista; odottaa, että Burundi käynnistää uudelleen yhteistyön Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja jatkaa sitä, kun otetaan huomioon, että rankaisemattomuuden torjunta, syytetoimet kaikista ihmisoikeusrikkomuksista ja vastuullisuus ovat edelleen välttämättömiä toimenpiteitä kriisin ratkaisemiseksi ja kestävän rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi;

5.  pitää myönteisenä Burundia käsittelevän YK:n tutkintakomission suullista tilannekatsausta ja kiittää sitä sen tärkeästä työstä maassa meneillään olevan ihmisoikeuskriisin dokumentoimisessa;

6.  korostaa olevansa huolestunut ihmisoikeustilanteesta, jossa 169 000 ihmistä on joutunut siirtymään maan sisällä, 1,67 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua ja yli 410 000 burundilaista etsii pakopaikkaa naapurimaista; on tyytyväinen vastaanottavien maiden toimiin ja kehottaa alueen hallituksia varmistamaan, että pakolaisten paluu on vapaaehtoista, perustuu tietoon perustuviin päätöksiin ja toteutetaan turvallisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen;

7.  pitää kuitenkin valitettavana, että Itä-Afrikan yhteisön johtama Burundin sisäinen vuoropuhelu on edistynyt hitaasti ja että Burundin hallitus ei ole sitoutunut tähän vuoropuheluun; kehottaa kaikkia osapuolia, erityisesti Burundin viranomaisia, sitoutumaan Burundin sisäisen vuoropuhelun pikaiseen uudelleen käynnistämiseen ja järjestämään vuoropuhelun aidosti osallistavassa kehyksessä ilman ennakkoehtoja;

8.  kehottaa uudistamaan ja koordinoimaan Afrikan unionin, Euroopan unionin ja YK:n Afrikan talouskomitean (ECA) sekä koko YK:n lähestymistapaa; pitää valitettavana, että Burundin hallitus ei ole ottanut huomioon YK:n pääsihteerin raportteja, Genevessä toimivan YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmia ja tammikuussa 2018 tehtyä Afrikan unionin päätöstä eikä ECA:n yrityksiä toimia välittäjänä; kehottaa kahden- ja monenvälisiä kumppaneita ja Burundin hallitusta jatkamaan vuoropuheluaan, jotta Burundin hallitus loisi edellytykset avustustoiminnan uudelleenkäynnistämiselle; kehottaa burundilaisia sidosryhmiä osallistumaan aktiivisesti tähän prosessiin; toistaa tukevansa sovitteluprosessia Afrikan unionin ja YK:n pääsihteerin erityisedustajan tuella;

9.  panee tyytyväisenä merkille kahden- ja monenvälisten kumppanien antaman avun humanitaarisen tilanteen helpottamiseksi ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä jatkamaan tuen antamista niin, että voidaan vastata humanitaarisiin tarpeisiin maassa; kehottaa komissiota lisäämään väestölle suoraan annettavaa tukea vuonna 2018; korostaa, että paluu perinteiseen yhteistyötapaan edellyttää oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian palauttamista, mihin kuuluvat rankaisemattomuuden torjunta ja Burundin kansalaisten suojelu;

10.  on huolissaan siitä, että meneillään oleva poliittinen kriisi voi johtaa etniseen konfliktiin, jonka sytyttävänä voimana ovat propaganda, yllyttäminen vihaan ja väkivaltaan sekä vastustajien, kansalaisyhteiskunnan jäsenten, toimittajien ja tutsien nimeäminen ”valtion vihollisiksi”, jotka on tuhottava; kehottaa Burundin kaikkia osapuolia pidättymään sellaisesta käyttäytymisestä ja kielenkäytöstä, joka voi edelleen lisätä väkivaltaa, syventää kriisiä ja horjuttaa alueen vakautta pitkällä aikavälillä;

11.  on edelleen syvästi huolissaan siitä, että 17. toukokuuta 2018 järjestetyssä kansanäänestyksessä hyväksytty uusi perustuslaki voisi alkaa lakkauttaa Arushan sopimuksessa määriteltyjä huolellisesti neuvoteltuja määräyksiä, jotka auttoivat lopettamaan Burundin sisällissodan;

12.  vahvistaa tukensa EU:n päätökselle, joka tehtiin sen jälkeen, kun Burundin viranomaisten kanssa oli neuvoteltu Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti, keskeyttää suora rahoitustuki Burundin hallitukselle, ja panee tyytyväisenä merkille EU:n hyväksymät matkustusrajoitukset ja varojen jäädyttämisen, jotka kohdistetaan rauhanpyrkimyksiä tai ihmisoikeuksia heikentäviin tahoihin;

13.  pyytää lopettamaan maksut YK:n ja Afrikan unionin rauhanturvaoperaatioissa mukana oleville burundilaisille joukoille ja eri sotilasyksiköille; panee merkille presidentti Nkurunzizan ilmoituksen, että hän ei aio asettua ehdolle toiselle toimikaudelle vuonna 2020; kehottaa kansainvälistä yhteisöä seuraamaan tarkasti Burundin tilannetta presidentti Nkurunzizan vuoden 2020 vaaleja koskevasta ilmoituksesta huolimatta;

14.  palauttaa mieliin 8. toukokuuta 2018 annetun komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan antaman vahvan julkilausuman, joka koskee 17. toukokuuta 2018 pidetyn perustuslakikansanäänestyksen lopullista valmisteluvaihetta; pitää valitettavana yhteisymmärryksen puutetta Burundin eri yhteiskunnallisten ja poliittisen ryhmien välillä, virallisen julkisen tiedottamisen puutetta perustuslakiesityksen keskeisistä tekijöistä sekä toimittajien ja tiedotusvälineiden tiivistä valvontaa;

15.  muistuttaa Burundin hallitusta siitä, että osallistavien, uskottavien ja avoimien vaalien järjestäminen vuonna 2020 edellyttää sananvapautta, oikeutta tiedonsaantiin ja sellaista vapaata tilaa, jossa ihmisoikeuksien puolustajat voivat puhua ilman painostusta tai pelkoa vastatoimista;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Burundin hallitukselle ja parlamentille, AKT–EU-ministerineuvostolle, komissiolle, neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin jäsenvaltioille ja elimille sekä YK:n pääsihteerille.

(1) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 137. (2) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 190. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0004. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0310. (5) EUVL L 73, 18.3.2016, s. 90. (6) EUVL L 257, 2.10.2015, s. 1. (7) EUVL L 257, 2.10.2015, s. 37. (8) EUVL L 264, 30.9.2016, s. 29.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi DNA-tietoja koskevan automaattisen tietojenvaihdon aloittamisesta Kroatian kanssa (06986/2018 – C8-0164/2018 – 2018/0806(CNS))

P8_TA(2018)0306 A8-0225/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (06986/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0164/2018),

–  ottaa huomioon rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23. kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS(1) ja erityisesti sen 33 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0225/2018),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 210, 6.8.2008, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 515/2014, (EU) 2016/399 ja (EU) 2016/1624 muuttamisesta (COM(2016)0731 – C8-0466/2016 – 2016/0357A(COD))	P8_TA(2018)0307 A8-0322/2017
OIKAISUT COR01

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0731),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 77 artiklan 2 kohdan b ja d alakohdan ja 87 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0466/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 14. syyskuuta 2017 tekemän päätöksen, jolla kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle myönnettiin lupa jakaa edellä mainittu komission ehdotus ja laatia siitä kaksi erillistä lainsäädäntömietintöä,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 25. huhtikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0322/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 1077/2011, (EU) N:o 515/2014, (EU) 2016/399, (EU) 2016/1624 ja (EU) 2017/2226 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1240.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen lausuma

ETIAS-tietojärjestelmän, ETIAS-keskusyksikön ja kansallisten ETIAS-yksiköiden toiminta- ja ylläpitokustannukset katetaan kokonaisuudessaan maksuista saaduilla tuloilla. Maksua olisi tarvittaessa mukautettava kustannukset huomioon ottaen. Se sisältää sekä EU:n jäsenvaltioille että Schengenin säännöstöön liittyneille maille tästä aiheutuvat kustannukset ETIAS-asetuksen säännösten mukaisesti. ETIAS-tietojärjestelmän kehittämisestä, nykyisen kansallisen rajainfrastruktuurin integroinnista ja liittämisestä yhdenmukaiseen kansalliseen rajapintaan, yhdenmukaisen kansallisen rajapinnan ylläpidosta, ETIAS-keskusyksikön ja kansallisten ETIAS-yksiköiden perustamisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien EU:n jäsenvaltioille ja Schengenin säännöstöön liittyneille maille aiheutuvat kustannukset, katetaan sisäisen turvallisuuden rahastosta (ulkorajat ja viisumiasiat) ja sen seuraajasta (seuraajista).

Sen vuoksi näitä kustannuksia ei pitäisi ottaa huomioon laskettaessa Schengenin säännöstöön liittyneiden maiden maksuosuutta ETIAS-järjestelmään kyseisen liittymissopimuksen sekä Schengenin säännöstöön liittyneiden maiden osallistumista virastojen toimintaan koskevien erityisjärjestelyjen perusteella. Tämä olisi otettava huomioon erityisesti sisäisen turvallisuuden rahaston (ulkorajat ja viisumiasiat) seuraajasta käytävissä neuvotteluissa ja Schengenin säännöstöön liittyneiden maiden osallistumista koskevissa erityisjärjestelyissä.

Euroopan parlamentti ja neuvosto kehottavat komissiota tekemään ehdotuksen tämän asetuksen 95 artiklassa säädetyistä erityisjärjestelyistä viipymättä sen hyväksymisen jälkeen.

(1) EUVL C 246, 28.7.2017, s. 28.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2016/794 muuttamisesta EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) perustamiseksi (COM(2016)0731 – C8-0466/2016 – 2016/0357B(COD))

P8_TA(2018)0308 A8-0323/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0731),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 88 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0466/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 14. syyskuuta 2017 tekemän päätöksen, jolla kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle myönnettiin lupa jakaa edellä mainittu komission ehdotus ja laatia siitä kaksi erillistä lainsäädäntömietintöä,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 25. huhtikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0323/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi asetuksen (EU) 2016/794 muuttamisesta Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) perustamiseksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1241.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja asetuksen (EU) N:o 2012/2002 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1305/2013, (EU) N:o 1306/2013, (EU) N:o 1307/2013, (EU) N:o 1308/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014, (EU) N:o 652/2014 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta (COM(2016)0605 – C8-0372/2016 – 2016/0282A(COD))

P8_TA(2018)0309 A8-0211/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0605),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 42 artiklan, 43 artiklan 2 kohdan, 46 artiklan d alakohdan, 149 artiklan, 153 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 164 artiklan, 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan, 172, 175, 177 ja 178 artiklan, 189 artiklan 2 kohdan, 212 artiklan 2 kohdan, 322 artiklan 1 kohdan ja 349 artiklan sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0372/2016),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 26. tammikuuta 2017 antaman lausunnon nro 1/2017(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. huhtikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, kalatalousvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0211/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/... antamiseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU, Euratom) 2018/1046.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE I

Lausuma 38 artiklasta ”Varojen saajia koskevien ja muiden tietojen julkaiseminen”

”Komissio tukee jäsenvaltioiden kanssa perustettujen verkostojen avulla sellaisten hyvien käytänteiden vaihtoa, jotka koskevat tietojen julkaisemista yhteistyössä hallinnoitavien unionin varojen saajista. Komissio ottaa saadut kokemukset asianmukaisesti huomioon seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmistelussa.”

Lausuma 266 artiklasta ”Kiinteistöhankkeita koskevat erityissäännökset”

”Komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto ilmoittavat Euroopan parlamentille ja neuvostolle 266 artiklassa tarkoitetun valmisteluasiakirjan yhteydessä kaikista kiinteistöjen myynneistä ja hankinnoista, mainitussa artiklassa asetetun kynnysarvon alle jäävät myynnit ja hankinnat mukaan luettuina.”

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE II

Yhteinen lausuma vastuuvapausmenettelystä / EU:n lopullisen tilinpäätöksen hyväksymispäivästä

”Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio määrittelevät käytännön aikataulun vastuuvapausmenettelylle yhteistyössä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kanssa.

Tässä yhteydessä komissio vahvistaa, että se pyrkii hyväksymään EU:n varainhoitovuoden 2017 konsolidoidun tilinpäätöksen 30. kesäkuuta 2018 mennessä sillä edellytyksellä, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin toimittaa kaikki näiden EU:n tilien ja kaikkien konsolidoitujen yhteisöjen tilien luotettavuutta koskevat tarkastushavainnot 15. toukokuuta 2018 mennessä sekä ehdotuksen vuosikertomukseksi 15. kesäkuuta 2018 mennessä.

Komissio myös vahvistaa, että se pyrkii toimittamaan vastauksensa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuotta 2017 koskevaan vuosikertomukseen 15. elokuuta 2018 mennessä sillä edellytyksellä, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin toimittaa alustavat huomionsa komissiolle 1. kesäkuuta 2018 mennessä.”

(1) EUVL C 91, 23.3.2017, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavasta eurooppalaisesta virastosta sekä asetuksen (EY) N:o 1987/2006 ja neuvoston päätöksen 2007/533/YOS muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1077/2011 kumoamisesta (COM(2017)0352 – C8-0216/2017 – 2017/0145(COD))

P8_TA(2018)0310 A8-0404/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0352),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 74 artiklan, 77 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan, 78 artiklan 2 kohdan e alakohdan, 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan, 82 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 85 artiklan 1 kohdan, 87 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 88 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0216/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 7. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0404/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavasta Euroopan unionin virastosta (eu-LISA) sekä asetuksen (EY) N:o 1987/2006 ja neuvoston päätöksen 2007/533/YOS muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1077/2011 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1726.)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 varainhoitovuoden 2019 talousarvioesitystä käsittelevän trilogin neuvotteluvaltuuksista (2018/2024(BUD))

P8_TA(2018)0311 A8-0247/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon komission 23. toukokuuta 2018 antaman esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2019 (COM(2018)0600),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja 20. kesäkuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 2017/1123(3), jolla sitä muutettiin,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman vuoden 2019 talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – Komissio(5),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antamat päätelmät varainhoitovuoden 2019 talousarviomenettelyn suuntaviivoista (06315/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 86 a artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0247/2018),

Talousarvioesitys 2019: vahvistetaan solidaarisuutta ja valmistaudutaan kestävään tulevaisuuteen

1.  palauttaa mieliin vahvistaneensa 15. maaliskuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa seuraavat ensisijaiset tavoitteet EU:n vuoden 2019 talousarviota varten: kestävä kasvu, innovointi, kilpailukyky, turvallisuus, ilmastonmuutoksen torjunta, siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin ja muuttoliikeasiat; toteaa myös kehottaneensa kiinnittämään erityistä huomiota nuoriin;

2.  korostaa, että EU:n on oltava edelläkävijä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa valtavirtaistamalla nämä tavoitteet kaikilla EU:n politiikanaloilla;

3.  muistuttaa, että unionin talousarvio varainhoitovuodeksi 2019 on kuluvan vaalikauden viimeinen talousarvio ja sen kanssa samanaikaisesti käydään neuvotteluja seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä ja unionin omien varojen järjestelmän uudistuksesta; muistuttaa myös, että Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut osallistumaan unionin vuosien 2019 ja 2020 talousarvioiden rahoittamiseen ja toteutukseen maaliskuun 2019 jälkeen siten kuin se olisi edelleen unionin jäsenvaltio;

4.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen ja katsoo sen vastaavan pääpiirteittäin parlamentin omia painopisteitä; aikoo edelleen lujittaa keskeisiä ohjelmia ja varmistaa niiden rahoituksen asianmukaisen tason; panee merkille 3,1 prosentin lisäyksen maksusitoumusmäärärahoihin ja pienemmän BKTL-osuuden vuoteen 2018 verrattuna sekä maksusitoumusmäärärahojen (1 prosentti verrattuna 1,02 prosenttiin) että maksumäärärahojen (0,9 prosenttia verrattuna 0,92 prosenttiin) kohdalla;

5.  on ilahtunut ehdotetuista lisäyksistä Horisontti 2020 -ohjelmaan, Verkkojen Eurooppa ‑välineeseen, Erasmus+-ohjelmaan ja ohjelmiin, joilla edistetään unionin kansalaisten turvallisuutta; huomauttaa kuitenkin, että pk-yrityksille on annettava entistä enemmän tukea, sillä ne ovat keskeisiä talouskasvun ja työpaikkojen luomisen mahdollistajia, että unionin teollisuuden digitalisointiin ja digitaalisten taitojen ja digitaalisen yrittäjyyden edistämiseen on kohdennettava asianmukaiset resurssit ja että samoin on lisättävä nuoria tukevien ohjelmien, varsinkin ErasmusPron määrärahoja; toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että Erasmus+-ohjelman talousarvio on vähintään kaksinkertaistettava vuonna 2019;

6.  pitää myönteisenä DiscoverEU-hankkeen käynnistämistä ja toteaa, että vuonna 2018 siinä jaetaan 15 000 interrail-lippua 18-vuotiaille eurooppalaisille; pitää myönteisenä myös sitä, että komissio ehdottaa monivuotiseen rahoituskehykseen 2021–2027 kaikkiaan 700:aa miljoonaa euroa, mikä sopii hyvin unionin kunnianhimoisiin tavoitteisiin edistää oppimiseen liittyvää liikkuvuutta, aktiivista kansalaisuutta, sosiaalista osallisuutta ja kaikkia nuoria koskevaa solidaarisuutta; pitää valitettavana, ettei komissio ole ehdottanut määrärahoja vuosille 2019 ja 2020; haluaa jatkaa valmistelutoimea vuosina 2019 ja 2020;

7.  panee merkille komission ennakkoarvioinnin lapsitakuujärjestelmän valmistelutoimen jatkamisesta; korostaa siinä esitettyä viittausta mahdolliseen laaja-alaisempaan täytäntöönpanoon Euroopan sosiaalirahaston puitteissa; ehdottaa, että hyödynnetään mahdollisuutta kolmanteen täytäntöönpanovaiheeseen, jotta voidaan valmistella tätä laaja-alaisempaa täytäntöönpanoa ESF+:n puitteissa;

8.  pitää valitettavana, että yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) määrärahalisäys vuoden 2018 talousarvioon verrattuna on vain 2,3 prosenttia (362,2 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina) ja että ehdotetut maksumäärärahat ovat 0,6 prosenttia pienemmät; palauttaa mieliin, että kyseessä on tuloksekas ohjelma, johon on huomattavasti enemmän hakijoita kuin rahoituksen saajia; korostaa, että pk-yritykset ovat unionin työllisyyden, talouskasvun ja kilpailukyvyn tärkeitä edistäjiä ja Euroopan talouden selkäranka ja että niillä on valmiudet luoda kasvua ja työpaikkoja; kehottaa ottamaan tämän seikan ensisijaisena asiana huomioon siten, että pk-yrityksiä koskeviin ohjelmiin osoitetaan riittävästi rahoitusta ja että COSME-ohjelman määrärahoja lisätään entisestään ottaen huomioon sen tuloksellisuuden;

9.  on tyytyväinen Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) rooliin unionin investointivajeen vähentämisessä; kehottaa optimaalisen alueellisen ja alakohtaisen tasapainon yhteydessä lujittamaan ESIRin käytön sosiaalista ulottuvuutta, joka kattaa myös terveydenhuollon ja lääketieteen alan innovoinnin, sosiaalisen infrastruktuurin, ympäristönsuojelun. kestävän liikenteen, uusiutuvan energian ja energian varastointi‑infrastruktuurin; toistaa pitkäaikaisen kantansa, että uudet rahoituskehysaloitteet on rahoitettava uusilla määrärahoilla eikä olemassa olevien ohjelmien kustannuksella; toistaa myös sitoutuneensa Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen tehostamiseen, jotta voidaan mahdollisimman pitkälti kumota leikkaukset, jotka näiden ohjelmien määrärahoihin on tehty vuoden 2019 talousarviossa ESIR-rahaston voimassaolon jatkamisen rahoittamiseksi;

10.  panee merkille sitoutumisen unionin uudistettuun puolustusohjelmaan ja etenkin sopimuksen Euroopan puolustusteollisesta kehittämisohjelmasta Euroopan puolustusrahaston ensimmäisenä vaiheena; katsoo, että tämä yhteinen sitoumus auttaa saavuttamaan mittakaavaetuja ja lisäämään jäsenvaltioiden ja yritysten välistä koordinointia, jotta unioni voi säilyttää strategisen riippumattomuutensa ja tulla todelliseksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi;

11.  panee merkille, että komissio on ehdottanut 233 miljoonan euron lisäystä nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoihin rahoitussuunnitelman mukaisesti; toteaa jälleen kerran, ettei parlamentti hyväksynyt, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin jälkeen vuosien 2018–2020 määrärahoihin tehtyjä korotuksia maksettaisiin etupainotteisesti; korostaa, että budjettivallan käyttäjä säilyttää täysin oikeutensa päättää kaikkien ohjelmien rahoituksesta, myös niiden, joita tarkistettiin monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa; korostaa, että toimielinten välinen lojaali yhteistyö on tärkeää, ja kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita säilyttämään luottamuksensa koko talousarviomenettelyn 2019 ajan;

12.  on edelleen sitoutunut torjumaan työttömyyttä ja etenkin nuorisotyöttömyyttä; katsoo tässä suhteessa, että nuorisotyöllisyysaloitetta olisi lujitettava edelleen, jotta otetaan huomioon tarve lisätä unionin rahoitusta sosiaalisten oikeuksien pilarin kehittämiseksi, vaikka nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoihin mahdollisesti tehtävät muutokset vaikeuttavat aloitteen ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ohjelmien uudelleensuunnittelua; toteaa, ettei unionissa ole paneuduttu riittävästi nuorisotyöttömyyteen, joka on edelleen suurempi kuin vuonna 2007; kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että jäsenvaltiot eivät korvaa omia toimintapolitiikkojaan ja rahoitustaan nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksella nuorisotyöttömyyden torjumiseksi vaan käyttävät sitä täydentävästi; korostaa, että sekä ammatillinen koulutus että oppisopimuskoulutus ovat tehokkaita käytäntöjä nuorisotyöttömyyden torjunnassa; korostaa, että Erasmus Pro -ohjelmaan perustuva liikkuvuus edistää merkittävästi vertaisarviointia, jolla edistetään parhaiden käytäntöjen soveltamista;

13.  painottaa koheesiopolitiikan ohjelmien pääsevän vuonna 2019 täyteen vauhtiin ja korostaa, että parlamentti on sitoutunut varmistamaan riittävät määrärahat näille ohjelmille; panee tyytyväisenä merkille, että lähes kaikki kauden 2014–2020 ohjelmien hallintoviranomaiset on nyt nimetty; huomauttaa, että kohtuuttomat viivästykset toimenpideohjelmien toteuttamisessa ovat johtuneet suurelta osin kyseisten viranomaisten myöhäisestä nimeämisestä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ohjelmien täytäntöönpanoa nopeutetaan viivästysten umpeen kuromiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita pyytämään tässä asiassa komission apua;

14.  ottaa huomioon raportit unionin alue- ja koheesiopolitiikasta ja vähemmän kehittyneiden alueiden taloudellisista haasteista ja toteaa, että niissä mainitaan toistuvasti puutteita niin tehokkuudessa kuin tuloksissakin;

15.  panee merkille, että komission ehdotus antaisi mahdollisuuden saavuttaa vuonna 2019 tavoitteen osoittaa 20 prosenttia talousarviosta ilmastomenoihin; pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio ole noudattanut parlamentin pyyntöä monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisten vuosien aikana osoitettujen alennettujen määrien kompensoimisesta; katsoo, ettei ehdotus ole riittävä, sillä unionin talousarviosta 2014–2020 kohdennettaisiin ainoastaan 19,3 prosenttia ilmastotoimenpiteisiin, mikä tarkoittaa, ettei unioni saavuttaisi kaudelle 2014–2020 asettamaansa tavoitetta 20 prosentin kohdentamisesta johdonmukaisesti ilmastotoimenpiteisiin varsinkin, jos se osoittaa vain 20 prosenttia talousarviosta ilmastonsuojeluun vuonna 2020; pitää valitettavana, ettei komissio ole kyennyt esittämään talousarvioita, jotka olisi mukautettu 7.–8. helmikuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä vahvistettuihin, unionin tätä alaa koskeviin sitoumuksiin ja tavoitteisiin; katsoo, että lisätoimien toteuttamiseksi olisi aiheellista laatia toimintasuunnitelma huomattavia mahdollisuuksia tarjoavista ohjelmista, kuten Horisontti 2020, Verkkojen Eurooppa ‑väline, Euroopan sosiaalirahasto (ESR), maataloustukirahasto, maaseuturahasto, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto tai Life+, sillä nämä ohjelmat antavat etenkin mahdollisuuden investoida energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan; muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuin on arvostellut perustellusti komission käyttämiä menetelmiä, ja vaatii ripeitä parannuksia asiassa;

16.  pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut parantamaan biodiversiteettimenojen seurantamenetelmää; ei kuitenkaan hyväksy sitä, että biologisen monimuotoisuuden suojeluun kohdistettavaa kokonaismäärää on ehdotettu alennettavaksi 8,2 prosenttiin, mikä on vastoin tavoitetta pysäyttää biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviäminen ja kääntää tämä suuntaus vuoteen 2020 mennessä;

17.  katsoo, että unionin vuoden 2019 prioriteetteihin kuuluvat edelleen kansalaisten turvallisuuden varmistaminen ja muuttoliikehaasteisiin vastaaminen; pitää ratkaisevan tärkeänä säilyttää tämän alan menot riittävällä tasolla, jotta voidaan vastata muuttoliike- ja pakolaiskriisin aiheuttamiin tarpeisiin Afrikan mantereella, etenkin Sahelin alueella sekä Levantin alueen maissa ja Välimerellä; katsoo, että unionin talousarviosta on käytävä ilmi jäsenvaltioiden keskinäinen solidaarisuus, jota muuttoliikevirtojen hallinta edellyttää etenkin, kun Dublin-asetuksen tarkistaminen hyväksytään; toteaa, että vuoden 2019 talousarvioesitys sisältää komission ehdotuksen talousarviovaikutukset;

18.  korostaa, että neuvotteilla tai varhaisessa täytäntöönpanovaiheessa on monia tärkeitä lainsäädäntöaloitteita, kuten Dublin-asetuksen tarkistaminen, rajanylitystietojärjestelmän ja EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmän perustaminen, Schengenin tietojärjestelmän parantaminen ja EU:n tietojärjestelmien yhteentoimivuutta koskeva aloite turvallisuuden, rajaturvallisuuden ja muuttoliikkeen hallinnan parantamiseksi, ja nämä aloitteet vaikuttavat todennäköisesti merkittävästi vuoden 2019 talousarvioon; korostaa, että riittävä rahoitus on tärkeää, jotta unioni saavuttaa kunnianhimoiset tavoitteensa tällä alalla; kannustaa komissiota käymään budjettivallan käyttäjän kanssa avointa ja ennakoivaa vuoropuhelua edellä mainituista aloitteista, jotta määrärahoja voidaan tarvittaessa mukauttaa rajoittamatta kuitenkaan käynnissä olevien lainsäädäntömenettelyjen tuloksia vuotuisen talousarviomenettelyn aikana;

19.  pitää valitettavana komission ehdotusta Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen toisen erän rahoittamisesta ja sen jälkeen 29. kesäkuuta 2018 neuvostossa tehtyä jäsenvaltioiden välistä sopimusta; kannattaa koordinointivälineen jatkamista, mutta kuten myös komissio ehdotti 14. maaliskuuta 2018, katsoo, että sen rahoittamiseen olisi osoitettava unionin talousarviosta 1 miljardia euroa ja jäsenvaltioiden olisi maksettava 2 miljardia euroa kahdenvälisten rahoitusosuuksien muodossa, jotta monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineisiin jäisi rahoituskehyksen kahtena viimeisenä voimassaolovuonna riittävästi liikkumavaraa odottamattomia tilanteita varten ja jotta voitaisiin rahoittaa muita prioriteetteja; katsoo myös, että koordinointiväline on ollut monivuotisen rahoituskehyksen aikana uusi aloite, joka olisi näin ollen rahoitettava uusista määrärahoista; pitää valitettavana, että vaikka parlamentti pyysi selvästi, että se otettaisiin kattavasti mukaan koordinointivälineen jatkamista koskevaan päätöksentekoprosessiin myös siksi, että vältettäisiin toistamasta välineen perustamisessa käytettyä menettelyä, parlamentin ja neuvoston välillä ei ole toistaiseksi käyty neuvotteluja koordinointivälineen toisen erän rahoittamisesta; ilmoittaa jäsenvaltioille, että parlamentilla on täysi oikeus hoitaa tehtävänsä unionin toisena budjettivallan käyttäjänä ja että näin se myös tekee aiempien ilmoitustensa mukaisesti;

20.  panee merkille, että vuoden 2019 talousarvioesitys jättää hyvin rajallisen liikkumavaran tai liikkumavaraa ei jää lainkaan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeisiin 1 a, 1 b, 3 ja 4 ja että tämä johtuu nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen vähäisestä joustavuudesta, kun vastataan uusiin haasteisiin ja toteutetaan uusia aloitteita; toteaa aikovansa hyödyntää enemmän tarkistetun monivuotisen rahoituskehyksen mukaisia joustavuussäännöksiä osana tarkistusprosessia;

21.  on edelleen huolestunut maksamattomien laskujen mahdollisesta kasautumisesta nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppupuolelle; panee merkille, että maksumäärärahoja on lisätty vuoden 2018 talousarvioon verrattuna maltillisesti, 2,7 prosenttia, lähinnä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF), sisäisen turvallisuuden rahaston ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen vuoksi; panee merkille maksumäärärahojen enimmäismäärään ehdotetun liikkumavaran, joka on 19,3 miljardia euroa; kehottaa komissiota pysymään valppaana maksujen kehityksen suhteen, jotta budjettivallan käyttäjä voi toteuttaa hyvissä ajoin tarvittavat toimenpiteet epänormaalin maksusuman välttämiseksi; on vakuuttunut, että unionin uskottavuus riippuu myös sen kyvystä varmistaa, että unionin talousarviossa on riittävä määrä maksumäärärahoja, joiden turvin se voi pitää kiinni sitoumuksistaan;

Alaotsake 1 a – Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

22.  panee merkille, että komissio ehdottaa vuodeksi 2019 alaotsakkeen 1 a maksusitoumusmäärärahoihin 3,9 prosentin korotusta (22 860 miljoonaa euroa) vuoteen 2018 nähden; panee merkille, että Horisontti 2020 -ohjelman maksusitoumusmäärärahoja lisättiin 8,5 prosentilla, Verkkojen Eurooppa -välineen 36,4 prosentilla, suurten infrastruktuurihankkeiden 7,8 prosentilla ja Erasmus+‑ohjelman 10,4 prosentilla, joten ne muodostavat merkittävän osan tästä lisäyksestä; korostaa kuitenkin, että nämä lisäykset ovat suurimmaksi osaksi rahoitussuunnitelman mukaisia eivätkä ylimääräisiä lisäyksiä;

23.  muistuttaa, että tutkimusta ja innovointia koskevat ohjelmat, kuten Horisontti 2020 ‑puiteohjelma, ovat olennaisia, jotta Euroopassa voidaan luoda työpaikkoja ja kilpailukykyä; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon prioriteeteissaan; edellyttää asianmukaista rahoitusta tutkimuksen ja innovoinnin alan ohjelmille; tähdentää, että tällä alalla olisi tuettava varsinkin jäsenvaltioita, joilla on talous- ja rahoitusvaikeuksia;

24.  palauttaa mieliin, että viime vuosien aikana uusia aloitteita, kuten ESIR (I ja II), Wifi4EU ja Euroopan puolustusalan teollinen kehittämisohjelma, on rahoitettu useista alaotsakkeeseen 1 a kuuluvista ohjelmista siirretyistä määrärahoista ja että siirrot ovat vaikuttaneet vakavasti näihin ohjelmiin (Horisontti 2020, Verkkojen Eurooppa -väline, Galileo, ITER, Copernicus ja Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä (EGNOS));

25.  korostaa, että Erasmus+-ohjelma on edelleen tärkein ohjelma, joka edistää nuorten liikkuvuutta yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kaikilla tasoilla ja kannustaa nuoria osallistumaan eurooppalaiseen demokratiaan; muistuttaa, että tarvitaan hallinnollisia toimia Erasmus+-ohjelmaan pääsyn parantamiseksi ja että tukikelpoisten hakemusten määrä ylittää selvästi nykyiset määrärahat; katsoo siksi, että Erasmus+‑ohjelman määrärahojen avulla olisi voitava vastata ohjelman tukikelpoisiin pyyntöihin ja etenkin elinikäistä oppimista koskeviin pyyntöihin;

26.  panee huolestuneena merkille keskustelut Euroopan solidaarisuusjoukkojen rahoittamisesta ja toteaa niiden osoittaneen oikeaksi parlamentin pelon, että uusia aloitteita rahoitettaisiin jälleen olemassa olevien, hyvin toimivien ohjelmien kustannuksella; panee lisäksi huolestuneena merkille trilogimenettelyn tuloksen, joka ei tuonut selvyyttä aloitteen rahoituslähteisiin ja jätti jatkoselvityksen vuotuiseen talousarviomenettelyyn, ja pitää sitä ennakkotapauksena; edellyttää komission panevan sopimuksen täytäntöön siten, että se ottaa täysin huomioon trilogin aikana käydyt keskustelut ja sopimuksen hengen;

27.  on tyytyväinen siihen, että Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman rahoituksesta on päästy yhteisymmärrykseen siten, että alaotsakkeen 1 a ohjelmiin tehdään huomattavasti vähäisempiä leikkauksia kuin komissio alun perin ehdotti; on kuitenkin huolissaan siitä, että neuvosto vaikuttaa panevan enemmän painoa liikkumavarojen säilyttämiselle kuin riittävän rahoituksen osoittamiselle, vaikka se itse pitää ohjelmia tärkeinä prioriteetteina;

28.  pitää myönteisenä, että Euroopan puolustusteolliseen kehittämisohjelmaan kohdennetaan vuosina 2019 ja 2020 yhteensä 500 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston arvioiden mukaan näiden alojen kansallisen yhteistyön puute aiheuttaa vuosittain 10 miljardin euron kustannukset; pitää puolustusalaa hyvänä esimerkkinä siitä, miten vaikuttavuutta voidaan parantaa siirtämällä jäsenvaltioiden tiettyjä nykyisiä valtuuksia ja toimia ja vastaavia määrärahoja unionille; korostaa, että tämä olisi osoitus eurooppalaisesta lisäarvosta ja mahdollistaisi yleisesti julkisten menojen rajoittamisen unionissa;

29.  pitää myönteisenä ehdotusta perustaa Euroopan suurteholaskennan yhteisyritys, joka edistää uusinta suurteholaskennan ja tiedon infrastruktuuria ja tukee asiaa koskevan teknologian ja sovellusten kehittämistä monilla eri aloilla, mistä koituu hyötyä tutkijoille, teollisuudelle ja julkiselle sektorille;

Alaotsake 1 b – Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

30.  panee merkille, että alaotsakkeen 1 b maksusitoumusmäärärahat ovat yhteensä 57 113,4 miljoonaa euroa eli 2,8 prosenttia enemmän kuin vuoden 2018 talousarviossa; toteaa myös, että maksumäärärahoihin ehdotettu 47 050,7 miljoonan euron määrä on 1,1 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2018;

31.  on tyytyväinen siihen, että vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpano on pääsemässä täyteen vauhtiinsa, ja toistaa, että epänormaalia maksusumaa on vältettävä tulevaisuudessa; on tyytyväinen myös siihen, että valtaosa kansallisista hallintoviranomaisista on nyt nimetty; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan kaikki avoinna olevat kysymykset, jotta täytäntöönpano sujuisi kitkattomasti;

32.  palauttaa mieliin, että jäsenvaltioiden tarkistettujen ennusteiden tuloksena lisätalousarviossa nro 6/2017 vähennettiin alaotsakkeen 1 b maksumäärärahoja 5,9 miljardilla eurolla; toivoo vilpittömästi, että sekä kansalliset viranomaiset että komissio ovat parantaneet maksutarpeita koskevia ennusteitaan vuoden 2019 talousarviossa ja että ehdotetut maksumäärärahat käytetään kokonaisuudessaan;

33.  korostaa, että nopean teknologisen kehityksen, kuten tekoälyn kehittämisen, vuoksi nopeasti kehittyvien alueiden ja vähemmän kehittyneiden alueiden välinen kuilu saattaa laajeta, jos rakennerahastojen vaikutusta ei tehosteta tehokkuutta koskevilla vaatimuksilla;

34.  panee merkille komission ehdotuksen nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen jatkamisesta ja ehdotuksen ottaa käyttöön 233,3 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta; muistuttaa, että aina kun nuorisotyöllisyysaloitteelle kohdennettuja määrärahoja lisätään, ESR:stä olisi otettava käyttöön vastaavat määrät; muistuttaa, että komissio sitoutui vuoden 2018 talousarvion sovittelumenettelyn yhteydessä esittämään pikaisesti tarkistuksen yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen, jotta nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahalisäys vuodeksi 2018 otettaisiin huomioon; painottaa, ettei komissio ole noudattanut sitoumustaan, ja vaatii sitä selittämään yksityiskohtaisesti syyt tarkistetun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen esittämisen viivästymiselle;

35.  sitoutuu hyväksymään nuorisotyöllisyysaloitetta ja ESR:ää koskevan uuden lainsäädännön nopeasti, jotta voidaan helpottaa nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahojen kunnianhimoista lisäämistä vuonna 2019 vaarantamatta muita ESR:n ohjelmia jäsenvaltioissa mahdollisesti siten, että jäsenvaltiot vapautettaisiin velvoitteestaan maksaa nuorisotyöttömyyden torjuntaan ESR:n määrärahoja vastaava osuus, mutta vain sillä edellytyksellä, etteivät jäsenvaltiot voi ehdotettujen muutosten varjolla vapautua tällä alalla jo tekemistään rahoitussitoumuksista ja ettei tämä johtaisi nuorisotyöttömyyden torjuntaan yleisesti ottaen tarkoitettujen unionin talousarviomäärärahojen vähenemiseen;

Otsake 2 – Kestävä kasvu: luonnonvarat

36.  toteaa, että otsakkeeseen 2 on ehdotettu 59 991,1 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina (+1,2 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna) ja 57 790,4 miljoonaa euroa maksumäärärahoina (+3 prosenttia); panee merkille, että maataloustukirahaston menot vuonna 2019 ovat arviolta 44 162,5 miljoonaa euroa eli vähemmän kuin vuoden 2018 talousarviossa (-547,9 miljoonaa euroa);

37.  panee merkille, että komissio on jättänyt 344,9 miljoonan euron liikkumavaran otsakkeen 2 enimmäismäärään; huomauttaa, että maatalousmarkkinoiden yhä suurempi epävakaus, joka kävi ilmi esimerkiksi Venäjän tuontikiellon yhteydessä, saattaa oikeuttaa tämän liikkumavaran käyttöön ottamisen; kehottaa komissiota varmistamaan, että enimmäismääriin jää riittävästi liikkumavaraa, jotta pystytään vastaamaan mahdollisiin kriiseihin;

38.  toteaa, että joitakin vuoden 2018 talousarvioon sisältyneistä Venäjän tuontikieltoon liittyvistä toimista ei jatketa (esimerkiksi hedelmiin ja vihanneksiin liittyvät toimet, joiden kohdalla markkinatilanne on edelleen vaikea) ja että maitoalan markkinoilla ilmenee edelleen hankaluuksia; odottaa komissiolta lokakuussa oikaisukirjelmää, jonka pitäisi perustua maataloustukirahaston rahoitusta koskeviin päivitettyihin tietoihin maatalousalan todellisten tarpeiden todentamiseksi; korostaa, että tilanteet, joissa maataloustukirahaston mukaiset markkinatoimenpiteet ovat tarpeen, ovat harvinaisia ja niiden osuus maataloustukirahastosta on suhteellisen pieni (noin 5,9 prosenttia);

39.  korostaa, että nuorisotyöttömyyttä on torjuttava myös osoittamalla riittävästi tukea maaseutualueiden nuorille; pitää valitettavana, ettei komissio ole ehdottanut lisäystä nuoria viljelijöitä koskevaan budjettikohtaan;

40.  korostaa, että Euroopan meri- ja kalatalousrahaston täytäntöönpano on nopeutumassa ja sen pitäisi päästä täyteen vauhtiin vuonna 2019 ohjelmakauden alun hitaan liikkeellelähdön jälkeen; on tyytyväinen siihen, että Life+ -ohjelman maksusitoumusmäärärahoja on lisätty (+6 prosenttia) rahoitussuunnitelman mukaisesti; toteaa, että Euroopan ympäristökeskus saa vuosina 2019–2020 uusia vastuita raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ympäristövaikutusten tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen alalla;

Otsake 3 – Turvallisuus ja kansalaisuus

41.  panee merkille, että otsakkeeseen 3 ehdotetaan yhteensä 3 728,5 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoja eli 6,7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018 ja että maksumäärärahoja ehdotetaan yhteensä 3 486,4 miljoonaa euroa eli 17 prosenttia enemmän kuin viime vuonna; korostaa kuitenkin, että määrärahoja on monena vuonna ennen näitä lisäyksiä vähennetty ja että keskeisten alojen, kuten muuttoliikkeen, rajavalvonnan tai sisäisen turvallisuuden, yleinen rahoitus on silti ainoastaan 2,3 prosenttia kaikista vuodeksi 2019 ehdotetuista unionin menoista; kyseenalaistaa ehdotetun 281,2 miljoonan euron maksusitoumusmäärärahojen kohdentamiseen unioniin suuntautuvan lailliseen muuttoliikkeen tukemiseen, kolmansien maiden kansalaisten tehokkaan kotouttamisen edistämiseen ja oikeudenmukaisten ja tehokkaiden palautusstrategioiden tukemiseen, sillä se merkitsee 14,4 prosentin vähennystä vuoteen 2018 verrattuna; kehottaa komissiota tekemään tarkemmin selkoa tämän leikkauksen syistä;

42.  panee merkille, että neljäntenä peräkkäisenä vuonna koko otsakkeen 3 enimmäismäärässä ollut liikkumavara on käytetty, mikä osoittaa, että tämänhetkisessä tilanteessa unionin talousarviolla ei ole täysiä valmiuksia hoitaa unionin nykyisiä mittavia muuttoliike- ja turvallisuushaasteita perusteellisesti; pitää tässä mielessä myönteisenä ehdotettua 927,5 miljoonan euron käyttöönottoa joustovälineestä maksusitoumusmäärärahoina;

43.  olettaa, että joidenkin jäsenvaltioiden maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiin ja niiden ulkorajoihin kohdistuva paine pysyy vuonna 2019 korkeana, ja vaatii unionia pysymään valppaana tämän alan tulevien ennakoimattomien tarpeiden varalta; kehottaa tässä yhteydessä tehostamaan ulkorajojen valvontaa ja myöntämään riittävästi rahoitusta ja henkilöstöä näiden kysymysten parissa toimiville unionin virastoille ja toteaa uudelleen, että muuttoliike- ja pakolaiskriisin perimmäisiin syihin paneutuminen ja unionin naapuruston vakauttaminen ovat kestävä pitkän aikavälin ratkaisu ja että tämän tavoitteen kannalta on olennaista investoida muuttajien ja pakolaisten alkuperämaihin;

44.  pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston 28. kesäkuuta 2018 esittämää pyyntöä Frontexin vahvistamisesta edelleen lisäämällä sen resursseja ja laajentamalla sen valtuuksia; pyytää saada lisää tietoa siitä, kuinka paljon henkilöstöä jäsenvaltiot lähettävät ja kuinka paljon omaa henkilöstöä virasto tarvitsee; kehottaa komissiota mukauttamaan talousarvioesitystään vastaavasti syksyn oikaisukirjelmässä; pitää myönteisenä myös sitä, että Kreikalle ja Espanjalle myönnettiin 45,6 miljoonaa euroa tukena niiden alueelle saapuvien siirtolaisvirtojen hallinnassa; korostaa, että tehokkaan rajavalvonnan lisäksi on järjestettävä saapuville siirtolaisille asianmukainen huolenpito;

45.  toteaa, että välineen, jolla voidaan tarjota humanitaarista hätätilanteen tukea unionin sisällä, voimassaoloaika päättyy maaliskuussa 2019; kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko tarpeen aktivoida kyseinen väline uudelleen ja lisätä sen määrärahoja, koska joissakin jäsenvaltioissa pakolaiset ja turvapaikanhakijat tarvitsevat jatkuvaa humanitaarista apua; korostaa, että on osoitettava enemmän solidaarisuutta niitä maita kohtaan, joihin saapuu eniten maahantulijoita ja turvapaikanhakijoita; korostaa samalla, että on tärkeää jatkaa rahoitusta AMIF-rahaston hätäapumekanismien kautta ja erityisesti tukea edelleen Kreikkaa; katsoo, että rahoitusapua olisi myönnettävä myös Italialle; kehottaa siksi komissiota esittämään perustelut ehdotukselleen; muistuttaa Italian olevan ainoa jäsenvaltio, jonka väestön enemmistö katsoo, ettei se ole hyötynyt millään tavoin Euroopan unionin jäsenyydestä; pitää valitettavana, AMIF-rahaston toisen osatekijän ”unioniin suuntautuvan laillisen maahanmuuton tukeminen ja kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisen edistäminen sekä oikeudenmukaisten ja tehokkaiden palauttamisstrategioiden kehittäminen” maksusitoumusmäärärahoja on leikattu tuntuvasti;

46.  katsoo, että koska on olemassa monenlaisia turvallisuusuhkia, kuten radikalisoitumisen, kyberrikollisuuden, väkivallan ja terrorismin muuttuvat muodot, jotka ylittävät yksittäisten jäsenvaltioiden reagointivalmiudet, unionin talousarviosta olisi edistettävä turvallisuuteen liittyvää yhteistyötä unionin nykyisten virastojen avulla; kysyy tässä yhteydessä, miten tässä korkean turvallisuusriskin tilanteessa voidaan ehdottaa merkittävää vähennystä sisäisen turvallisuuden rahaston maksusitoumusmäärärahoihin (-26,6 prosenttia); korostaa, että tämän alan menoilla voidaan päästä tuloksiin ainoastaan siinä tapauksessa, että Euroopan sisäisen yhteistyön ja kohdennetun tietojenjaon esteet poistetaan siten, että samalla noudatetaan kaikkea asiaan liittyvää tietosuojaa unionin lainsäädännön mukaisesti; pitää valitettavana, ettei komissio ole vieläkään antanut ehdotusta, jonka mahdollistaisi unionin tason taloudellisen solidaarisuuden osoittamisen terrorismin uhreille ja heidän perheilleen, ja kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta tällainen apu otetaan käyttöön nopeasti;

47.  panee merkille, että unionin pelastuspalvelumekanismin oikeusperustaan on ehdotettu tarkistusta, jolla odotetaan sen hyväksymisen jälkeen olevan merkittävä vaikutus talousarvioon nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kahden viimeisen vuoden aikana, ja toteaa, että pelkästään otsakkeeseen 3 syntyy 256,9 miljoonan euron rahoitustarve; korostaa, että on aivan loogista, että tämän unionin keskeisen politiikan merkittävä tehostaminen olisi rahoitettava uusista ja täydentävistä varoista; varoittaa käyttämästä uudelleenjärjestelyjä, jotka koituvat selvästi muiden tärkeiden, hyvin toimivien politiikkojen ja ohjelmien vahingoksi;

48.  toistaa vahvan tukensa unionin ohjelmille kulttuurin, oikeuden, perusoikeuksien ja kansalaisuuden alalla; on ilahtunut Luova Eurooppa -ohjelmaan ehdotetusta lisäyksestä; vaatii lisäksi riittävää rahoitusta Kansalaisten Eurooppa -ohjelmalle ja Euroopan kansalaisaloitteelle ennen kaikkea Euroopan parlamentin vaalien alla;

49.  muistuttaa kannattavansa oikeuksia, tasa-arvoa, kansalaisuutta ja oikeusasioita koskevia ohjelmia; korostaa, että unionin on sitouduttava edelleen naisten ja hlbti-ihmisten oikeuksien toteuttamiseen;

50.  pitää myönteisenä, että elintarvikkeita ja rehuja koskevan ohjelman määrärahoja on lisätty, minkä ansiosta unioni voi hoitaa tehokkaasti mahdolliset vakavat eläin- ja kasvitautiepidemiat, mukaan lukien useita jäsenvaltioita viime vuosina vaivannut lintuinfluenssa;

51.  kehottaa komissiota myöntämään riittävästi määrärahoja, jotta voidaan nostaa vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaalien profiilia ja lisätä niiden medianäkyvyyden vaikuttavuutta ja erityisesti tehdä tunnetuksi komission puheenjohtajaksi ehdokkaina olevia kärkiehdokkaita;

Otsake 4 – Globaali Eurooppa

52.  panee merkille, että otsakkeeseen 4 ehdotettu rahoitus on kokonaisuutena tarkastellen noussut ja että sen määrä on 11 384,2 miljoonaa euroa (+13,1 prosenttia vuoden 2018 talousarvioon nähden) maksusitoumusmäärärahoina; panee merkille, että lisäys liittyy pääasiassa Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen toisen erän rahoittamiseen, jota varten komissio ehdottaa maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaran käyttöönottoa (1 116,2 miljoonaa euroa); panee merkille, että tämä ehdotus johtaisi siihen, ettei otsakkeen 4 enimmäismäärään jäisi lainkaan liikkumavaraa;

53.  kehottaa jäsenvaltioita korottamaan Afrikka-hätärahastoon, Madad-rahastoon ja Euroopan kestävän kehityksen rahastoon suorittamiaan rahoitusosuuksia, jotta voidaan tukea kriisialueiden vakauttamista, tarjota apua pakolaisille ja edistää Afrikan mantereen ja Euroopan naapurimaiden sosiaalista ja taloudellista kehitystä;

54.  on edelleen vakuuttunut, että unionin ulkoisiin toimiin liittyvien haasteiden ratkaiseminen edellyttää kestävää rahoitusta, jonka määrä on otsakkeeseen 4 osoitettua nykyistä rahoitusta suurempi; pitää kiinni siitä, että uusia aloitteita olisi rahoitettava uusilla määrärahoilla ja että kaikkia joustavuusvaihtoehtoja olisi hyödynnettävä kattavasti; vastustaa kuitenkin Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen jatkamiseen ehdotettua rahoitusta ja siihen liittyvää neuvostossa 29. kesäkuuta 2018 tehtyä sopimusta, sillä ne rajoittaisivat merkittävästi sekä rahoitusmahdollisuuksia muilla otsakkeen 4 painopistealoilla että unionin talousarvion keskeistä roolia välineenä, jolla voidaan tavoittaa vaikeuksissa olevia ihmisiä ja edistää perusarvoja;

55.  on tyytyväinen keskisen Välimeren reittiä koskevien muuttoliikehankkeiden määrärahojen lisäämiseen ja Euroopan naapuruusvälineen itäisen ulottuvuuden määrärahojen hienoiseen korotukseen sekä Lähi-itää koskevan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen prioriteettien uudelleenmäärittelyyn; kehottaa osoittamaan riittävät taloudelliset resurssit UNRWAlle, jotta varmistetaan tuen jatkuminen alueen palestiinalaispakolaisille Yhdysvaltain päätettyä äskettäin vetäytyä pois viraston rahoituksesta;

56.  on tyytyväinen Länsi-Balkanin alueellisiin toimiin osoitettavan tuen lisäykseen; on kuitenkin sitä mieltä, että poliittisille uudistuksille annettavaa tukea olisi lisättävä entisestään; pitää valitettavana, että tukea Turkin poliittisiin uudistuksiin (IPA II) lisätään, ja kysyy, kuinka tämä sopii yhteen kyseisen kohdan määrärahojen vähentämistä kuluvana varainhoitovuonna koskevan budjettivallan käyttäjän päätöksen kanssa; kertoo jälleen kantanaan, että Turkin viranomaisille IPA II -välineestä myönnettävien varojen ehdoksi olisi asetettava parannukset ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen saralla; toteaa, että jos näillä aloilla ei tapahdu parannuksia, tämän budjettikohdan määrärahat niukat toimintamahdollisuudet huomioon ottaen olisi kohdennettava pääosin uudestaan kansalaisyhteiskunnan toimijoille, jotta on mahdollista toteuttaa toimenpiteitä, joilla tuetaan oikeusvaltioon, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja tiedotusvälineiden vapauteen liittyviä tavoitteita; kannattaa yleistä suuntausta vähentää Turkin poliittisiin uudistuksiin osoitettavia määrärahoja;

57.  korostaa, että Euroopan investointipankin hallinnoiman ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahaston rahoituksen määrää vähennetään vuoden 2019 talousarviossa huomattavasti ja että myös makrotaloudellisen rahoitusavun avustusten määrää aiotaan vähentää huomattavasti, koska EIP:n lainoja on myönnetty ennakoitua vähemmän ja myös makrotaloudellisen rahoitusavun lainoja on maksettu vähemmän kuin edellisellä rahoituskaudella;

58.  toistaa antavansa täyden tukensa lupauksille, jotka unioni antoi Brysselin Syyria‑konferenssissa ja joilla vahvistettiin aiemmat annetut lupaukset; hyväksyy sekä Euroopan naapuruusvälineen että humanitaarisen avun rahoituksen lisäämisen 120 miljoonalla eurolla näiden lupausten lunastamiseksi vuonna 2019;

59.  toteaa jälleen kannattavansa sitä, että unionin strategiseen viestintään osoitetaan asianmukaisesti varoja, jotta voidaan torjua disinformaatiokampanjoita ja kyberhyökkäyksiä ja edistää puolueetonta käsitystä unionista sen rajojen ulkopuolella;

Otsake 5 – Hallinto

60.  panee merkille, että otsakkeen 5 menoja lisätään 3,0 prosentilla vuoden 2018 talousarviosta ja että ne ovat yhteensä 9 956,9 miljoonaa euroa (+291,4 miljoonaa euroa) maksusitoumusmäärärahoina; panee merkille, että edellisen varainhoitovuoden tapaan lisäys johtuu pääasiassa eläkkeiden kehityksestä (+116,7 miljoonaa euroa), mikä vastaa noin 20,2:a prosenttia otsakkeen 5 menoista; huomauttaa, että hallintomenojen osuus talousarvioesityksestä säilyy ennallaan 6 prosentissa maksusitoumusmäärärahoina;

61.  antaa tunnustusta komission toimille käyttää oman talousarvionsa muissa kuin palkkamenoissa kaikki säästö- ja järkeistämismahdollisuudet; panee merkille, että komission menojen kehitys (+2 prosenttia) johtuu pääasiassa palkkojen automaattisesta mukauttamisesta ja sopimusvelvoitteista; panee myös merkille, että komissio siirtää henkilöstöään sisäisesti täyttääkseen uudet prioriteettinsa;

62.  toteaa, että todellinen liikkumavara enimmäismäärään nähden on 575,2 miljoonaa euroa sen jälkeen, kun on korvattu ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta vuonna 2018 käyttöön otetut 253,9 miljoonaa euroa; katsoo, että nimellisarvoisesti liikkumavara on huomattava ja että se ilmentää komission ponnisteluja etenkin muiden kuin palkkamenojen kasvun jäädyttämiseksi; katsoo, että uudet pyrkimykset komission hallintomenojen vakauttamiseksi tai vähentämiseksi saattavat johtaa tärkeiden investointien lykkääntymiseen tai vaarantaa hallinnon moitteettoman toiminnan;

Pilottihankkeet ja valmistelutoimet

63.  korostaa, että pilottihankkeet ja valmistelutoimet ovat tärkeitä välineitä poliittisten painopisteiden muotoilussa ja sellaisten uusien aloitteiden käyttöönotossa, joista voi tulla unionin pysyviä toimintoja ja ohjelmia; aikoo määrittää tasapainoisen pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevan paketin, jossa otetaan huomioon parlamentin poliittiset painopistealueet ja komission asianmukainen ja oikea-aikainen ennakkoarviointi; toteaa, että nykyisessä ehdotuksessa joidenkin otsakkeiden liikkumavara on pieni tai jopa olematon, ja aikoo selvittää, miten mahdollisille pilottihankkeille ja valmistelutoimille voitaisiin tehdä tilaa vaarantamatta muita poliittisia painopisteitä;

Virastot

64.  panee merkille, että vuoden 2019 talousarvioesityksessä erillisvirastojen määrärahoja on lisätty yleisesti 10,8 prosentilla (pois lukien käyttötarkoitukseensa sidotut tulot) ja niiden henkilöstötaulukoihin on lisätty 259 tointa; on tyytyväinen siihen, että useimpien virastojen oma talousarvio kasvaa, vaikka unionin maksuosuus alenee; panee tässä mielessä merkille, että parlamentti selvittää parhaillaan mahdollisuuksia laajentaa edelleen erillisvirastojen maksuista saatavaa rahoitusta; toteaa tyytyväisenä, että uusia tehtäviä saaneiden virastojen (ESMA, eu-LISA ja Frontex) määrärahoja ja henkilöstötaulukkoon sisältyvän henkilöstön määrää on lisätty huomattavasti; edellyttää lisää rahoitustukea virastoille, jotka käsittelevät muuttoliikkeeseen ja turvallisuuteen liittyviä haasteita; katsoo, että Europolia ja Eurojustia olisi vahvistettava ja että EASOn olisi saatava riittävä rahoitus, kun siitä tulee Euroopan unionin turvapaikkavirasto;

65.  toistaa kantansa, että 5 prosentin henkilöstövähennystavoite on nyt saavutettu, ja korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen pikatarkastelun mukaan tämä käytäntö ei välttämättä tuottanut odotettuja tuloksia; katsoo, että erillisvirastoja on arvioitava tapauskohtaisesti; on tyytyväinen siihen, että kaikki toimielimet ovat hyväksyneet toimielinten välisen työryhmän suositukset;

66.  panee tyytyväisenä merkille kaksi uutta elintä, joita voidaan pitää erillisvirastoina: Euroopan syyttäjänvirasto ja Euroopan työviranomainen; toteaa, että työviranomaisen määrärahat on otettu varaukseen lainsäädäntömenettelyn päätökseen saattamiseen saakka; toteaa, että Euroopan syyttäjänviraston kotipaikka on Luxemburg, ja pyytää sitä toimittamaan kummallekin budjettivallan käyttäjälle kaikki tiedot kiinteistöpolitiikastaan varainhoitoasetuksen mukaisesti; katsoo, että uusien virastojen perustamiseen on osoitettava uusia resursseja ja toimia ja resurssien siirtoa on vältettävä, ellei pystytä selvästi osoittamaan, että tietyt tehtävät on siirretty kokonaisuudessaan komissiolta tai muilta olemassa olevilta elimiltä, kuten Eurojustilta, uusille virastoille; toteaa, että Eurojustilla on edelleen toimivalta käsitellä tiiviissä yhteistyössä Euroopan syyttäjänviraston kanssa unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevia tapauksia, samalla kun se varmistaa täyden operationaalisen tukensa jäsenvaltioille järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin, kyberrikollisuuden ja muuttajien salakuljetuksen torjunnassa; palauttaa mieliin yhteisessä lähestymistavassa esitetyt säännökset uusia erillisvirastoja varten;

67.  odottaa, että vuoden 2019 talousarviota koskevat neuvottelut perustuvat periaatteeseen, että molemmat budjettivallan käyttäjät sitoutuvat käynnistämään neuvottelut mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että ne käyttävät koko sovittelujakson keston ja huolehtivat siitä, että niiden edustuksen taso on sellainen, että varmistetaan aito poliittinen vuoropuhelu;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

YHTEINEN LAUSUMA TALOUSARVIOMENETTELYN AIKATAULUSTA JA SOVITTELUKOMITEAN TYÖSKENTELYN TOIMINTATAVOISTA VUONNA 2018

A.  Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen liitteessä olevan A osan mukaisesti Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat seuraavista vuoden 2019 talousarviomenettelyn keskeisistä ajankohdista:

1.  Komissio pyrkii esittelemään vuoden 2019 ennakkoarvion toukokuun loppupuoleen mennessä.

2.  Trilogi kutsutaan koolle 12. heinäkuuta aamulla ennen neuvoston kannan hyväksymistä.

3.  Neuvosto pyrkii vahvistamaan kantansa ja lähettämään sen Euroopan parlamentille viikkoon 37 (syyskuun kolmanteen viikkoon) mennessä, jotta asiasta voitaisiin sopia hyvissä ajoin Euroopan parlamentin kanssa.

4.  Euroopan parlamentin budjettivaliokunta pyrkii äänestämään tarkistuksista neuvoston kantaan viimeistään viikon 41 loppuun (lokakuun puoliväliin) mennessä.

5.  Trilogi kutsutaan koolle 18. lokakuuta aamupäivällä ennen Euroopan parlamentin käsittelyä.

6.  Euroopan parlamentin täysistunto äänestää käsittelyssä viikolla 43 (täysistunto 22.–25. lokakuuta).

7.  Sovittelujakso alkaa 30. lokakuuta. SEUT-sopimuksen 314 artiklan 4 kohdan c alakohdan määräysten mukaisesti sovittelujakso päättyy 19. marraskuuta 2018.

8.  Sovittelukomitea kokoontuu 7. marraskuuta aamupäivällä Euroopan parlamentin isännöimänä ja 16. marraskuuta neuvoston isännöimänä, ja se jatkaa kokouksiaan tarpeen mukaan. Sovittelukomitean kokoukset valmistellaan trilogissa (tarvittaessa trilogeissa). Trilogi on määrä pitää 7. marraskuuta aamulla. Lisäksi 21 päivää kestävän sovittelujakson kuluessa, mahdollisesti myös 14. marraskuuta (Strasbourg), voidaan järjestää muita trilogeja.

B.  Sovittelukomitean työskentelyn toimintatavat on esitetty edellä mainitun toimielinten välisen sopimuksen liitteen E osassa.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL L 163, 24.6.2017, s. 1. (4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0089.

Euroopan parlamentin suositus 5. heinäkuuta 2018 neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 73. istunnosta (2018/2040(INI))

P8_TA(2018)0312 A8-0230/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2006 hyväksytyn YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ihmisoikeusneuvoston perustamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 21, 34 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, sen johdanto-osan ja 18 artiklan sekä YK:n ihmisoikeusyleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 72. istunnosta(1),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 3. toukokuuta 2011 Euroopan unionin osallistumisesta YK:n työhön hyväksytyn päätöslauselman, jossa EU:lle myönnetään oikeus käyttää puheenvuoroja yleiskokouksessa, esittää suullisesti ehdotuksia ja muutoksia, joista äänestetään jäsenvaltion pyynnöstä, sekä vastata puheenvuoroon,

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n painopisteistä YK:n 72. yleiskokouksessa,

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2016 annetun New Yorkin julistuksen pakolaisista ja siirtolaisista,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000), 1820 (2009), 1888 (2009), 1889 (2010), 1960 (2011), 2106 (2013), 2122 (2013) ja 2242 (2015) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 annetut EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian keskeiset periaatteet ja erityisesti ne, jotka liittyvät itsemääräämisoikeuteen, alueelliseen koskemattomuuteen ja valtioiden rajojen loukkaamattomuuteen ja joita kaikki osallistuvat valtiot kunnioittavat yhtäläisesti,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 annetun vuosittaisen kertomuksen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta(2),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 113 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0230/2018),

A.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat edelleen täysin sitoutuneita monenvälisyyteen, maailmanlaajuiseen hallintotapaan ja YK:n perusarvojen edistämiseen, olennaisena osana EU:n ulkopolitiikkaa sekä YK:n järjestelmän kolmeen pilariin, jotka ovat ihmisoikeudet, rauha ja turvallisuus sekä kehitys; toteaa, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä kriisejä, haasteita ja uhkia; panee merkille, että monenvälisen järjestelmän tulevaisuudella on edessään ennakoimattomia haasteita;

B.  ottaa huomioon, että EU:n globaalistrategia heijastaa nykypäivän maailmanlaajuisia haasteita, jotka edellyttävät vahvaa ja tehokkaampaa YK:ta ja jäsenvaltiotason yhteistyön syventämistä sekä EU:ssa että YK:ssa;

C.  katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa koordinoidakseen toimintaansa YK:n järjestelmään kuuluvissa virastoissa ja elimissä ja käyttääkseen yhteistä ääntä, joka perustuu kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ja EU:n perusarvoihin; toteaa, että tämän yhteistyön on perustuttava yhteisiin toimiin, joilla estetään käynnissä olevien konfliktien kärjistyminen ja tuetaan niiden ratkaisemista, edistetään tehokasta aseistariisuntaa ja asevalvontaa, erityisesti ydinaseiden osalta, pannaan täytäntöön kestävän kehityksen tavoitteet ja Pariisin ilmastosopimus ja edistetään sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

D.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen poliittinen järjestelmä ja turvallisuusympäristö kehittyvät nopeasti ja vaativat maailmanlaajuisia toimia; toteaa, että YK on edelleen sen jäsenvaltioiden välisen yhteistyön monenvälisen järjestelmän ytimessä näihin haasteisiin vastaamiseksi ja että sen avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia;

E.  toteaa, että maailma kohtaa erilaisia maailmanlaajuisia haasteita, jotka liittyvät nykyisiin ja uusiin konflikteihin sekä niiden seurauksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja terrorismiin, ja katsoo, että niihin on puututtava maailmanlaajuisesti; toteaa, että YK:n turvallisuusneuvoston nykyinen rakenne perustuu yhä vanhentuneeseen poliittiseen tilanteeseen, ja katsoo, että sen päätöksenteko ei vastaa riittävästi muuttuvaa maailmanlaajuista todellisuutta; toteaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla oli ratkaiseva asema YK:n globaalin vuoteen 2030 ulottuvan toimintaohjelman laatimisessa ja että EU on edelleenkin sitoutunut toimimaan edelläkävijänä ja ottamaan käyttöön kaikki täytäntöönpanotavat sekä vahvan seuranta-, valvonta- ja tarkistusmekanismin edistymisen ja vastuullisuuden varmistamiseksi; toteaa, että tämä näkyy EU:n ulkoisissa toimissa ja muussa politiikassa kaikkien EU:n rahoitusvälineiden osalta;

F.  ottaa huomioon YK:n kolme pilaria: rauhan ja turvallisuuden, kehityksen, ihmisoikeudet sekä oikeusvaltioperiaatteen, jotka ovat toisistaan erottamattomia ja toisiaan vahvistavia; ottaa huomioon, että YK:n alkuperäinen tarkoitus oli rauhan säilyttäminen, ja katsoo, että jatkuvat monitahoiset kriisit ovat vaarantaneet tämän tehtävän;

G.  ottaa huomioon, että YK:n hallinnolliset menettelyt ovat raskaita ja sen rakenne on monimutkainen ja jäykkä, ja toteaa, että tämä on toisinaan heikentänyt sen moitteetonta toimintaa ja kykyä vastata nopeasti kriiseihin ja maailmanlaajuisiin haasteisiin;

H.  katsoo, että maailmanlaajuisiin kriiseihin, uhkiin ja haasteisiin vastaaminen edellyttää tehokasta monenvälistä järjestelmää, joka perustuu yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin;

I.  toteaa, että yhteistyöhön, vuoropuheluun ja ihmisoikeuksiin perustuva kansainvälinen järjestys on joutunut useiden nationalististen ja protektionististen liikkeiden kyseenalaistamaksi kaikkialla maailmassa;

J.  ottaa huomioon, että YK:n järjestelmän jatkuvasti kasvavat tehtävät edellyttävät riittävää rahoitusta sen jäsenvaltioilta; toteaa, että kuilu organisaation tarpeiden ja sen saaman rahoituksen välillä kasvaa; ottaa huomioon Yhdysvaltain aikeet leikata YK:n talousarvioon suorittamiaan maksuosuuksia ja toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä edelleen YK:n toiminnan suurin yksittäinen rahoittaja, jonka olisi tuettava aktiivisesti YK:n pääsihteeriä tämän pyrkiessä varmistamaan YK:n asianmukaisen toiminnan ja rahoituksen, ja toteaa, että sen ensisijaiset tavoitteet ovat köyhyyden poistaminen, pitkäaikaisen rauhan ja vakauden edistäminen, ihmisoikeuksien puolustaminen, sosiaalisen eriarvoisuuden poistaminen ja humanitaarisen avun tarjoaminen kaikentyyppisiä kriisejä, olivatpa ne luonnon tai ihmisen aiheuttamia, kohtaaville kansoille, valtioille ja alueille; katsoo, että EU:n YK:lle antaman rahoituksen olisi oltava näkyvämpää; toteaa, että YK:n virastojen, kuten YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA), määrärahoja on leikattu tuntuvasti; toteaa, että YK:n nykyinen kokonaisrahoitustaso on täysin riittämätön siihen, että järjestö voisi toteuttaa tehtäväänsä ja vastata nykyisiin globaaleihin haasteisiin;

K.  toteaa, että demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuu yhä suurempi uhka maailman eri alueilla ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet kapenevat useissa YK:n jäsenvaltioissa; toteaa, että ihmisoikeuksien puolustajat ja kansalaisyhteiskunnan aktivistit kohtaavat laillisessa työssään yhä enemmän uhkia ja riskejä eri puolilla maailmaa;

L.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja edistäminen on olennaista monenvälisyydessä ja että se on YK:n järjestelmän keskeinen pilari; toteaa EU:n kannattavan painokkaasti kaikkia ihmisoikeuksia, jotka ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä; toteaa, että EU kuuluu niihin toimijoihin, jotka ovat erityisen voimakkaasti sitoutuneet puolustamaan ja edistämään ihmisoikeuksia, perusvapauksia, kulttuuriarvoja, monimuotoisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta; toteaa, että näihin arvoihin kohdistuu yhä suurempi uhka maailman eri alueilla; toteaa, että ihmisoikeuksien puolustajat ja kansalaisyhteiskunnan aktivistit kohtaavat laillisessa työssään yhä enemmän uhkia ja riskejä ja joutuvat kostoimenpiteiden kohteeksi toimiessaan YK:n elinten ja mekanismien kanssa; toteaa, että kansainvälisen yhteisön ja EU:n on lisättävä toimia, joilla tarjotaan suojelua ja tukea ihmisoikeuksien puolustajille sekä pidetään yllä demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevia kansainvälisiä normeja; toteaa, että tämä koskee erityisesti vähemmistöryhmiin kuuluvien tai haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksia, ja huomauttaa, että näitä henkilöitä ovat muun muassa naiset, lapset, nuoret, rotuvähemmistöt, etniset tai uskonnolliset vähemmistöt, maahanmuuttajat, pakolaiset ja maan sisäiset pakolaiset, vammaiset henkilöt, hblti-ihmiset ja alkuperäiskansat;

1.  suosittaa neuvostolle, että

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle sekä tiedoksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0304. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0493. (3) Euroopan parlamentin suositus 1. maaliskuuta 2018 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle jihadistien tulonlähteiden katkaisemisesta – terrorismin rahoittamiseen puuttuminen, hyväksytyt tekstit P8_TA(2018)0059. (4) Maailman terveysjärjestö, Väkivalta ja terveys maailmassa , Geneve 2002, s. 154. YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimisto, ”Discussion paper 2: the nature, scope and motivation for sexual violence against men and boys in armed conflict” (asiakirja esitettiin seksuaalista väkivaltaa aseellisissa konflikteissa käsitelleessä YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston tutkimuskokouksessa ”Use of Sexual Violence in Armed Conflict: Identifying Gaps in Research to Inform More Effective Interventions”, 26. kesäkuuta 2008). (5) Tavoitteet esitetään pääsihteerin 10. tammikuuta 2017 antamassa ensimmäisessä lausunnossa YK:n turvallisuusneuvostolle. (6) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 202.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 muuttoliikekriisistä ja humanitaarisesta tilanteesta Venezuelassa ja sen Kolumbian ja Brasilian vastaisilla maarajoilla (2018/2770(RSP))

P8_TA(2018)0313 RC-B8-0315/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venezuelasta, erityisesti 27. helmikuuta 2014 Venezuelan tilanteesta(1), 18. joulukuuta 2014 Venezuelan demokraattisen opposition vainoamisesta(2), 12. maaliskuuta 2015 Venezuelan tilanteesta(3), 8. kesäkuuta 2016 Venezuelan tilanteesta(4), 27. huhtikuuta 2017 Venezuelan tilanteesta(5), 8. helmikuuta 2018 Venezuelan tilanteesta(6) ja 3. toukokuuta 2018 Venezuelan vaaleista(7) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän Fatou Bensoudan 8. helmikuuta 2018 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2017 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2018 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin Venezuelan bolivariaanisessa tasavallassa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2017 annetun laittomia ja mielivaltaisia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan, ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan sekä mielivaltaista vangitsemista käsittelevän YK:n työryhmän yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2018 annetun G7-ryhmän valtionpäämiesten lausunnon,

–  ottaa huomioon 23. tammikuuta 2018, 14. helmikuuta 2018, 21. toukokuuta 2018, 2. kesäkuuta 2018 ja 15. kesäkuuta 2018 annetut Liman ryhmän julistukset,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön (OAS) 20. huhtikuuta 2018 antaman julkilausuman Venezuelan pahenevasta humanitaarisesta tilanteesta,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2018 annetun OAS:n pääsihteeristön ja riippumattomien kansainvälisten asiantuntijoiden paneelin raportin Venezuelassa mahdollisesti tapahtuneista rikoksista ihmisyyttä vastaan,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan (IACHR) 12. helmikuuta 2018 julkaiseman raportin demokraattisista instituutioista, oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista Venezuelassa sekä sen 14. maaliskuuta 2018 antaman päätöslauselman,

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2018, 19. huhtikuuta 2018 ja 22. toukokuuta 2018 annetut komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumat Venezuelan viimeaikaisista tapahtumista,

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2017, 22. tammikuuta 2018, 28. toukokuuta 2018 ja 25. kesäkuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavan komission jäsenen Christos Stylianidesin lausunnon Kolumbiaan maaliskuussa 2018 tekemästään virallisesta vierailusta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmän 23. huhtikuuta 2018 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion tilanne Venezuelassa heikkenee jatkuvasti; toteaa, että Venezuelassa on ennennäkemättömän vakava poliittinen, sosiaalinen, taloudellinen ja humanitaarinen kriisi, jota leimaavat turvattomuus ja väkivalta, ihmisoikeusrikkomukset, oikeusvaltion rapautuminen, lääkepula, sosiaaliturvapalveluiden puuttuminen, tulotason heikentyminen ja köyhyyden lisääntyminen, ja toteaa, että kriisin seurauksena kuolonuhrien, pakolaisten ja muuttajien määrä kasvaa jatkuvasti;

B.  ottaa huomioon, että Venezuelassa yhä suurempi määrä ihmisiä, erityisesti naisten, lasten ja sairaiden henkilöiden kaltaiset haavoittuvat ryhmät, kärsii aliravitsemuksesta, mikä on seurausta laadukkaiden terveyspalvelujen, lääkkeiden, elintarvikkeiden ja veden rajallisesta saatavuudesta; ottaa huomioon, että 87 prosenttia Venezuelan väestöstä kärsii köyhyydestä ja äärimmäisestä köyhyydestä kärsii 61,2 prosenttia väestöstä; ottaa huomioon, että äitiyskuolleisuus on lisääntynyt 60 prosentilla ja imeväiskuolleisuus 30 prosentilla; ottaa huomioon, että vuonna 2017 malariatapausten määrä lisääntyi 69 prosentilla edellisvuodesta ja tämä on suurin nousu koko maailmassa ja että eräät muut taudit, kuten tuberkuloosi ja tuhkarokko, ovat kehittymässä epidemioiksi;

C.  toteaa, että Venezuelan hallitus valitettavasti kieltää itsepintaisesti ongelman ja kieltäytyy ottamasta avoimesti vastaan kansainvälisen yhteisön tarjoamaa kansainvälistä humanitaarista apua ja helpottamasta avun jakamista;

D.  ottaa huomioon, että taloudellinen tilanne on huonontunut merkittävästi; toteaa Kansainvälisen valuuttarahaston arvioineen, että Venezuelan hyperinflaatio nousee tänä vuonna 13 000 prosenttiin viime vuoden arvioidusta 2 400 prosentista, mikä tarkoittaa, että hinnat nousevat keskimäärin liki puolitoista prosenttia tunnissa;

E.  ottaa huomioon, että 22. kesäkuuta 2018 julkaistussa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportissa korostetaan, että Venezuelan viranomaiset eivät saata vastuuseen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä, ja toteaa, että ihmisoikeusloukkaukset käsittävät muun muassa teloituksia, kohtuutonta voimankäyttöä mielenosoittajia vastaan, mielivaltaisia pidätyksiä, kaltoinkohtelua ja kidutusta; ottaa huomioon, että rankaisemattomuus näyttää koskevan laajasti myös turvallisuudesta vastaavia virkamiehiä, joiden epäillään teloittaneen mielenosoittajia laittomasti;

F.  ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden järjestön nimeämien riippumattomien kansainvälisten asiantuntijoiden paneelin 29. toukokuuta 2018 esittämän raportin mukaan Venezuelassa on tehty seitsemän rikosta ihmisyyttä vastaan ainakin helmikuusta 2014 lähtien ja hallitus on itse vastuussa alueella vallitsevasta humanitaarisesta kriisistä; ottaa huomioon, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä ilmoitti käynnistävänsä alustavan tutkinnan rikoksista, joita Venezuelassa väitetään tehdyn huhtikuun 2017 jälkeen;

G.  ottaa huomioon, että 20. toukokuuta 2018 järjestetyissä vaaleissa ei noudatettu uskottavan prosessin kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia eikä kunnioitettu poliittista moniarvoisuutta, demokratiaa, avoimuutta eikä oikeusvaltioperiaatetta; toteaa tämän vaikeuttavan entisestään poliittisen kriisin ratkaisemista; toteaa, että EU ja muut demokraattiset elimet eivät tunnusta sen enempää vaaleja kuin tämän laittoman prosessin perusteella tehtäviin asetettuja viranomaisiakaan;

H.  ottaa huomioon, että Venezuelan nykyinen moniulotteinen kriisi on saanut aikaan suurimman alueella nähdyn väestön siirtymisen; ottaa huomioon, että YK:n pakolaisjärjestön ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan maasta lähteneiden venezuelalaisten määrä on kasvanut tuntuvasti: 437 000:sta vuonna 2005 yli 1,6 miljoonaan vuonna 2017; ottaa huomioon, että noin 945 000 venezuelalaista lähti maasta vuosina 2015–2017; ottaa huomioon, että vuoden 2014 jälkeen maasta lähteneiden kokonaismäärä ylitti kaksi miljoonaa vuonna 2018; ottaa huomioon, että eri puolilta maailmaa turvapaikkaa hakeneiden venezuelalaisten määrä on lisääntynyt 2 000 prosentilla vuodesta 2014 ja vuoden 2018 kesäkuun puoliväliin mennessä heitä oli jo yli 280 000;

I.  ottaa huomioon, että 520 000 venezuelalaista on turvautunut alueella muuhun lainmukaisen oleskelun muotoon; ottaa huomioon, että yli 280 000 Venezuelan kansalaista on hakenut pakolaisasemaa eri puolilla maailmaa; ottaa huomioon, että EU:sta kansainvälistä suojelua hakevien venezuelalaisten määrä kasvoi yli 3 500 prosenttia vuosina 2014–2017; toteaa, että arvioiden mukaan yli 60 prosentilla venezuelalaisista ei edelleenkään ole oleskelulupaa;

J.  ottaa huomioon, että YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston mukaan Kolumbia on ottanut vastaan eniten siirtymään joutuneita ihmisiä ja sen alueella elää yli 820 000 venezuelalaista; toteaa, että Venezuelan rajalla sijaitseviin Cúcutaan ja Boa Vistaan virtaa suuria määriä ihmisiä, joiden terveys- ja ravitsemustilanne on usein erittäin huono; toteaa, että Peruun, Chileen, Argentiinaan, Panamaan, Brasiliaan, Ecuadoriin, Meksikoon, Dominikaaniseen tasavaltaan, Costa Ricaan, Uruguayhin, Boliviaan ja Paraguayhin tulee myös valtavat määrät pakolaisia ja muuttajia; ottaa huomioon, että merireiteistä on tulossa yhä merkittävämpiä erityisesti Karibian saarilla, kuten Arubassa, Curaçaossa, Bonairessa, Trinidad ja Tobagossa sekä Guyanassa; ottaa huomioon, että tulijoita on alkanut saapua enemmän myös Euroopan maihin, erityisesti Espanjaan, Portugaliin ja Italiaan; toteaa, että vastaanottavien maiden on yhä vaikeampaa tarjota apua uusille tulijoille;

K.  ottaa huomioon, että Kolumbian hallitus ja paikallisviranomaiset tekevät kiitettävää työtä peruskoulutuksen ja perusterveydenhoidon kaltaisten perusihmisoikeuksien myöntämiseksi Venezuelasta pakeneville heidän asemastaan riippumatta; toteaa, että Kolumbiassa paikallisyhteisöt, uskonnolliset instituutiot ja tavalliset kansalaiset toivottavat venezuelalaiset maahanmuuttajat tervetulleiksi veljeyden hengessä ja osoittavat suurenmoista sopeutumiskykyä ja solidaarisuutta;

L.  ottaa huomioon, että EU ilmoitti 7. kesäkuuta 2018 myöntävänsä 35,1 miljoonaa euroa hätäapua ja kehitysapua tukeakseen Venezuelan kansaa sekä kriisistä kärsiviä naapurimaita; toteaa, että tämä taloudellinen apu lisätään siihen 37 miljoonan euron summaan, jonka EU on jo luvannut humanitaarista apua ja maassa toteutettavia yhteistyöhankkeita varten; palauttaa mieliin, että YK:n pakolaisjärjestön lisävetoomuksen 46,1 miljoonan Yhdysvaltain dollarin keräystavoitteesta uupui 13. kesäkuuta 2018 vielä 56 prosenttia;

M.  toteaa, että joka kuukausi yli 12 000 venezuelalaista saapuu Brasiliaan Roraiman osavaltioon ja että heistä noin 2 700 jää Boa Vistan kaupunkiin; ottaa huomioon, että venezuelalaisten osuus kaupungin väestöstä on jo yli 7 prosenttia ja että tällä tahdilla heitä asuu kaupungissa vuoden loppuun mennessä jo yli 60 000; ottaa huomioon, että tämä väestömäärän äkillinen lisääntyminen asettaa kaupungin julkiset palvelut, erityisesti julkiset terveys- ja koulutuspalvelut, valtavan paineen alle; toteaa, että Roraima on yksi Brasilian köyhimmistä osavaltioista ja että sen työmarkkinat ja talous ovat hyvin heikosti kehittyneet, mikä muodostaa lisäesteen pakolaisten ja muuttajien kotoutumiselle;

N.  ottaa huomioon, että parlamentti lähetti tilapäisen valtuuskunnan vierailemaan 25.–30. kesäkuuta 2018 Kolumbian ja Brasilian vastaisilla Venezuelan rajoilla ja arvioimaan kriisin vaikutuksia paikalla;

1.  on syvästi järkyttynyt ja huolissaan Venezuelan tuhoisasta humanitaarisesta tilanteesta, joka on aiheuttanut lukuisia kuolemia sekä pakolaisten ja muuttajien ennennäkemättömän virran naapurimaihin ja laajemmalle; ilmaisee solidaarisuutensa kaikille niille venezuelalaisille, jotka joutuvat pakenemaan maastaan puutteellisten peruselinolojen eli esimerkiksi elintarvikkeiden, juomaveden, terveyspalveluiden ja lääkkeiden puutteellisen saatavuuden takia;

2.  kehottaa Venezuelan viranomaisia tunnustamaan maassa vallitsevan humanitaarisen kriisin, estämään sen pahenemisen entisestään ja edistämään sellaisia poliittisia ja taloudellisia ratkaisuja, joilla varmistetaan kaikkien siviilien turvallisuus sekä maan ja alueen vakaus;

3.  vaatii Venezuelan viranomaisia sallimaan kiireesti humanitaarisen avun esteettömän pääsyn maahan, jotta voidaan estää humanitaarisen ja kansanterveyskriisin paheneminen ja torjua erityisesti tuhkarokon, malarian, kurkkumädän ja enterorokon kaltaisten tautien uudelleen puhkeaminen, ja takaamaan esteettömän pääsyn kansainvälisille järjestöille, jotka haluavat auttaa kaikkia kriisistä kärsiviä yhteiskunnan aloja; kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön lyhyen aikavälin toimia, joilla torjutaan aliravitsemusta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten naisten, lasten ja sairaiden, keskuudessa; on äärimmäisen huolestunut siitä, että rajojen yli kulkee huomattava määrä lapsia ilman saattajaa;

4.  kiittää Kolumbian hallitusta sen nopeasta toiminnasta ja kaikille maahan tuleville venezuelalaisille antamasta tuesta; kiittää myös Brasiliaa ja alueen muita maita, etenkin Perua, sekä alueellisia ja kansainvälisiä järjestöjä, yksityisiä ja julkisia toimijoita, katolista kirkkoa sekä koko alueen tavallisia kansalaisia näiden aktiivisesta avusta sekä venezuelalaisia pakolaisia ja muuttajia kohtaan osoittamasta solidaarisuudesta; kehottaa EU:n jäsenvaltioita vastaamaan niiden alueelle saapuneiden venezuelalaisten pakolaisten tai muuttajien välittömään suojeluntarpeeseen esimerkiksi myöntämällä humanitaarisia viisumeja tai ottamalla käyttöön erityisiä oleskelujärjestelyjä tai muita alueellisia kehyksiä muuttoliikkeen hallitsemiseksi asiaan liittyvine suojatoimineen; kehottaa Venezuelan viranomaisia helpottamaan ja nopeuttamaan omien kansalaistensa henkilötodistusten myöntämistä ja uusimista joko Venezuelassa tai ulkomailla;

5.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä, myös EU:ta, laatimaan kriisiin koordinoidun, kattavan ja alueellisen vastauksen ja lisäämään taloudellista ja aineellista apuaan vastaanottajamaille lunastamalla lupauksensa; panee erittäin tyytyväisenä merkille tähän mennessä annetun EU:n humanitaarisen avun ja kehottaa antamaan kiireesti lisää humanitaarista apua hätärahastojen kautta, jotta voidaan vastata nopeasti Venezuelan kriisin koettelemien ihmisten kasvaviin tarpeisiin naapurimaissa;

6.  muistuttaa, että humanitaarinen kriisi on seurausta poliittisesta kriisistä; vaatii Venezuelan viranomaisia varmistamaan, että kaikki ihmisoikeusloukkaukset, myös siviileihin kohdistuvat rikkomukset, lopetetaan välittömästi ja että kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, myös sanan-, lehdistön- ja kokoontumisvapautta, kunnioitetaan kaikilta osin; vaatii Venezuelan viranomaisia kunnioittamaan kaikkia demokraattisesti valittuja elimiä ja etenkin kansalliskokousta, vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja noudattamaan demokraattisia periaatteita, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään parhaansa helpottaakseen kansainvälisiä sovitteluyrityksiä ja toteaa, että sovittelua tarvitaan sellaisen tilan luomiseksi, jolla vallitsevaan humanitaariseen ja poliittiseen kriisiin voidaan löytää toteuttamiskelpoinen ratkaisu;

7.  kehottaa järjestämään uudet presidentinvaalit kansainvälisesti tunnustettujen demokraattisten normien ja täysin Venezuelan perustuslaillisen järjestyksen mukaisesti ja katsoo, että vaalit olisi järjestettävä avoimissa, tasapuolisissa ja oikeudenmukaisissa puitteissa ja kansainvälisten tarkkailijoiden valvonnassa ja että vaaleissa ei saa rajoittaa minkään poliittisen puolueen tai ehdokkaan osallistumista ja että niissä on kunnioitettava täysin kaikkien venezuelalaisten poliittisia oikeuksia; korostaa, että tällaisten vaalien seurauksena muodostettavan laillisen hallituksen on kiireellisesti puututtava Venezuelassa vallitsevaan talous- ja sosiaalikriisiin ja pyrittävä saamaan aikaan kansallinen sovinto;

8.  palauttaa mieliin, että kansainvälisen yhteisön hyväksymien mahdollisten pakotteiden olisi oltava kohdennettuja ja peruutettavissa eikä niillä saisi aiheuttaa minkäänlaista haittaa Venezuelan väestölle; suhtautuu myönteisesti uusien kohdennettujen ja kumottavissa olevien pakotteiden nopeaan hyväksymiseen sekä marraskuussa 2017 asetettuun asevientikieltoon; toistaa, että kyseiset pakotteet on määrätty korkea-arvoisille viranomaisille vakavista ihmisoikeusloukkauksista, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vaarantamisesta Venezuelassa sekä laittomien vaalien järjestämisestä 20. toukokuuta 2018; toteaa, että kansainvälinen yhteisö ei tunnustanut vaaleja, jotka järjestettiin ilman, että päivämäärästä ja ehdoista oli päästy sopimukseen, ja olosuhteissa, joissa kaikilla poliittisilla puolueilla ei ollut tasavertaisia osallistumismahdollisuuksia; muistuttaa mahdollisuudesta ulottaa kyseiset pakotteet koskemaan pahentuneesta poliittisesta, sosiaalisesta, taloudellisesta ja humanitaarisesta kriisistä vastuussa olevia tahoja, erityisesti presidentti Nicolás Maduroa, parlamentin aiempien päätöslauselmien mukaisesti;

9.  muistuttaa, että vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen; tukee täysin Kansainvälisen rikostuomioistuimen alustavia tutkimuksia Venezuelan hallinnon laajamittaisista rikoksista ja tukahduttamistoimista ja kehottaa EU:ta ottamaan aktiivisen roolin tässä yhteydessä; tukee täysin Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerin nimeämän riippumattomien kansainvälisten asiantuntijoiden paneelin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kehotusta, että olisi asetettava tutkintalautakunta tutkimaan Venezuelan tilannetta ja lisättävä Kansainvälisen rikostuomioistuimen osallisuutta;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallitukselle ja kansalliskokoukselle, Kolumbian tasavallan, Brasilian liittotasavallan ja Perun tasavallan hallituksille ja parlamenteille sekä EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille ja Liman ryhmälle.

(1) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 145. (2) EUVL C 294, 12.8.2016, s. 21. (3) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 190. (4) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 101. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0200. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0041. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0199.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 suuntaviivoista jäsenvaltioille humanitaarisen avun kriminalisoinnin estämiseksi (2018/2769(RSP))

P8_TA(2018)0314 B8-0314/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/90/EY laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä(1) (jäljempänä ’avustamisdirektiivi’),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/946/YOS, rikosoikeudellisten puitteiden vahvistamisesta laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen ehkäisemistä varten(2) (jäljempänä ’puitepäätös’),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Siirtolaisten salakuljetuksen vastainen EU:n toimintasuunnitelma (2015–2020)” (COM(2015)0285),

–  ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2017 julkistetun komission henkilöstön työasiakirjan (SWD(2017)0117), joka koskee sääntelyn tuloksellisuuden ja toimivuuden ohjelman (REFIT) soveltamista avustamispakettiin (direktiivi 2002/90/EY ja puitepäätös 2002/946/YOS), eli unionin oikeudelliseen järjestelmään, jolla torjutaan avustamista laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa;

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä sekä pakolaisia koskevien YK:n Global Compact -aloitteiden edistymisestä(3),

–  ottaa huomioon sisäpolitiikan pääosastonsa vuonna 2016 julkistaman tutkimuksen, joka koskee ihmissalakuljettajia käsittelevää direktiiviä ja laittomille muuttajille annettavan humanitaarisen avun kriminalisointia,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 julkistaman tutkimuksen laittomasti maassa oleskelevien muuttajien ja heidän kanssaan oleskelevien kriminalisoinnista,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 4. helmikuuta 2010 julkaiseman asiakirjan, joka koskee muuttoliikkeen kriminalisointia Euroopassa ja ihmisoikeuksiin kohdistuvia vaikutuksia,

–  ottaa huomioon maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä tehdyn YK:n pöytäkirjan, joka on liitetty kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen YK:n yleissopimukseen ja joka on hyväksytty YK:n yleiskokouksen 55. istunnossa 15. marraskuuta 2000 annetulla päätöslauselmalla 55/25 (‘salakuljetusta koskeva YK:n pöytäkirja’),

–  ottaa huomioon maahanmuuttajien ihmisoikeuksista vastaavan YK:n erityisraportoijan 24. huhtikuuta 2013 julkistaman raportin Euroopan unionin ulkorajojen hallinnasta ja sen vaikutuksista maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin;

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen aiheesta ”Suuntaviivoja jäsenvaltioille humanitaarisen avun kriminalisoinnin estämiseksi” (O‑000065/2018 – B8‑0034/2018),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon vuosia 2015–2020 koskevan muuttajien salakuljettamisen vastaisen toimintasuunnitelman, jossa komissio korostaa, että on pyrittävä ”varmistamaan, että käytössä on asianmukaiset rikosoikeudelliset seuraamukset ilman, että kriminalisoidaan humanitaarisen avun antaminen hädässä oleville siirtolaisille” ja että on pyrittävä parantamaan unionin nykyisiä siirtolaisten salakuljetuksen pysäyttämiseksi annettuja sääntöjä, jotka koostuvat avustamisdirektiivistä ja sitä täydentävästä puitepäätöksestä;

B.  toteaa, että avustamisdirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioille mahdollisuus, joka ei ole sitova, soveltaa edellä mainitun ”avustamisen” kriminalisointiin poikkeusta siinä tapauksessa, että se on luonteeltaan humanitaarista;

C.  muistuttaa edellyttäneensä 18. huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä sekä pakolaisia koskevien YK:n Global Compact -aloitteiden edistymisestä, että humanitaarista avunantoa ei kriminalisoida, että lisätään etsintä- ja pelastusvalmiuksia ahdingossa olevien ihmisten auttamiseksi ja että kaikki valtiot ottavat käyttöön suurempia valmiuksia sekä tukevat yksityisiä toimijoita ja kansalaisjärjestöjä merellä ja maalla tehtävissä pelastusoperaatioissa;

D.  ottaa huomioon, että avustamispaketin REFIT-arviointia koskevassa työasiakirjassa komissio toteaa, että tehokkaampi tietämyksen ja hyvien käytäntöjen vaihto syyttäjien, lainvalvontaviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kesken voisi auttaa parantamaan nykytilannetta ja välttämään riskiä, että aitoa humanitaarista apua kriminalisoidaan;

E.  toteaa, että avustamisdirektiivin 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ei aseteta jäsenvaltioille velvoitetta olla rankaisematta laittomassa oleskelemisessa avustamisesta, kun tarkoituksena ei ole taloudellinen hyöty ja että puitepäätöksessä ei ole pakottavia säännöksiä, jotka estäisivät rangaistuksen teoista, jotka on tehty humanitaarisista syistä tai hätätilanteissa;

1.  muistuttaa, että avustamisdirektiivissä ja sitä täydentävässä puitepäätöksessä edellytetään jäsenvaltioiden panevan täytäntöön lainsäädäntöä, jolla asetetaan rikosoikeudellisia seuraamuksia laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja oleskelussa avustamisesta;

2.  on huolissaan niistä tahattomista seurauksista, joita avustamispaketista seuraa kansalaisille, jotka antavat humanitaarista apua muuttajille, sekä koko vastaanottavan yhteiskunnan sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle;

3.  korostaa salakuljetusta koskevan YK:n pöytäkirjan mukaisesti, että humanitaarisen avun mukaisia tekoja ei pitäisi kriminalisoida;

4.  toteaa, että sellaista humanitaarista apua antavien toimijoiden, joka tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttamia ihmishenkiä pelastavia toimia, on toimittava avustamisdirektiivissä määritellyn humanitaarisen avun puitteissa, ja että niiden toteuttamien operaatioiden on tapahduttava jäsenvaltioiden valvonnassa;

5.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet avustamisdirektiivissä olevaa humanitaarista apua koskevaa poikkeusta hyvin rajallisesti, ja toteaa, että kyseistä poikkeusta olisi sovellettava syytteeseen asettamisen esteenä, jotta voidaan varmistaa, ettei syytteitä nosteta sellaisia ihmisiä ja kansalaisjärjestöjä vastaan, jotka avustavat muuttajia humanitaarisista syistä;

6.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan avustamisdirektiivissä annetun humanitaarista apua koskevan poikkeuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään ja ottamaan käyttöön asianmukaisia järjestelmiä avustamispaketin voimaan saattamisen ja tehokkaan käytännön soveltamisen valvomiseksi, siten että kerätään ja rekisteröidään vuosittain tietoja niiden ihmisten määrästä, jotka on pidätetty rajalla ja sisämaalla avustamisesta, käynnistettyjen oikeudellisten menettelyjen määrästä, tuomioiden määrästä ja siitä, miten ne määritetään, sekä syistä, joiden vuoksi tutkinta on päätetty keskeyttää;

7.  kehottaa komissiota hyväksymään jäsenvaltioille suuntaviivoja, joissa täsmennetään, millaisia avustamisen muotoja ei saisi kriminalisoida, jotta voidaan varmistaa nykyisen säännöstön, kuten avustamisdirektiivin 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 1 artiklan 2 kohdan selkeä ja yhdenmukainen täytäntöönpano; korostaa, että parametrien selkeys varmistaa sen, että avustamista koskevan rikosoikeudellisen sääntelyn johdonmukaisuus paranee ja että tarpeetonta kriminalisointia kyetään rajaamaan;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 328, 5.12.2002, s. 17. (2) EYVL L 328, 5.12.2002, s. 1. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0118.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman suojan riittävyydestä (2018/2645(RSP))

P8_TA(2018)0315 B8-0305/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6, 7, 8, 11, 16, 47 ja 52 artiklan (jäljempänä ’perusoikeuskirja’),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(1) ja luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antaman tuomion asiassa C-362/14 Maximillian Schrems v. Data Protection Commissioner(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. joulukuuta 2016 antamat tuomiot asioissa C-203/15 Tele2 Sverige AB v. Post- och telestyrelsen ja C-698/15 Secretary of State for the Home Department v. Tom Watson ym.(4),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY nojalla EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman tietosuojan tason riittävyydestä 12. heinäkuuta 2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU)2016/1250(5),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 30. toukokuuta 2016 annetun lausunnon 4/2016 EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman suojan riittävyyttä koskevasta päätösluonnoksesta(6),

–  ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen työryhmän 13. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelystä(7) ja sen 26. heinäkuuta 2016 antaman julkilausuman(8),

–  ottaa huomioon komission 18. lokakuuta 2017 antaman kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn toiminnan ensimmäisestä vuosittaisesta tarkastelusta (COM(2017)0611) ja asiakirjan yhteydessä annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0344),

–  ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 28. marraskuuta 2017 julkaistun asiakirjan ”EU-US Privacy Shield – First Annual Joint Review”(9),

–  ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen työryhmän 11. huhtikuuta 2018 kirjeen muodossa antaman vastauksen, joka koskee Yhdysvaltain ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain (FISA) 702 pykälän uudistamista,

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman suojan riittävyydestä(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antama tuomio asiassa C-362/14 (Maximillian Schrems v. Data Protection Commissioner) mitätöi Safe Harbour -päätöksen ja selvensi, että kolmannen maan suojan tasoa on pidettävä riittävänä, kun se vastaa olennaisilta osin perusoikeuskirjan mukaisesti tulkitun direktiivin 95/46/EY nojalla unionissa tarjottua suojaa; toteaa myös, että siinä kannustettiin saattamaan päätökseen neuvottelut uudesta järjestelystä, jolla varmistetaan oikeusvarmuus siitä, miten henkilötietoja olisi siirrettävä EU:sta Yhdysvaltoihin;

B.  toteaa, että kun tarkastellaan kolmannen maan takaaman suojan tasoa, komission on arvioitava sellaisten kyseisessä maassa sovellettavien sääntöjen sisältöä, jotka johtuvat maan omasta lainsäädännöstä tai kansainvälisistä sitoumuksista, sekä näiden sääntöjen noudattamisen takaamiseksi sovellettavaa käytäntöä, koska komission on direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 2 kohdan nojalla otettava huomioon kaikki henkilötietojen kolmanteen maahan siirtämiseen liittyvät olosuhteet; toteaa, että tämän arvioinnin ei pidä koskea ainoastaan henkilötietojen suojaamiseen kaupallisia ja yksityisiä tarkoituksia varten liittyvää lainsäädäntöä ja käytäntöjä vaan sen on katettava myös kaikki kyseiseen maahan tai alaan sovellettavan kehyksen näkökohdat, erityisesti, mutta ei pelkästään, lainvalvonta, kansallinen turvallisuus ja perusoikeuksien kunnioittaminen;

C.  katsoo, että henkilötietojen siirrot EU:n ja Yhdysvaltojen kaupan alan organisaatioiden välillä ovat transatlanttisten suhteiden kannalta tärkeä tekijä, kun otetaan huomioon maailmanlaajuisen talouden jatkuvasti lisääntyvä digitalisointi; katsoo, että nämä siirrot olisi suoritettava noudattaen kaikilta osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja yksityisyyteen; toteaa, että yksi EU:n keskeisistä tavoitteista on perusoikeuksien suojelu, kuten perusoikeuskirjassa todetaan;

D.  ottaa huomioon, että Privacy Shield -järjestelyn allekirjoittanut Facebook on vahvistanut, että Cambridge Analytica -konsulttiyhtiö käytti epäasianmukaisesti myös 2,7 miljoonan EU:n kansalaisen tietoja;

E.  toteaa, että Euroopan tietosuojavaltuutettu esitti lausunnossaan 4/2016 useita huolenaiheita Privacy Shield -järjestelyä koskevasta päätösluonnoksesta; toteaa, että Euroopan tietosuojavaltuutettu pitää samassa lausunnossaan myönteisenä kaikkien osapuolten pyrkimyksiä löytää ratkaisu henkilötietojen siirtämiseen EU:sta Yhdysvaltoihin kaupallisessa tarkoituksessa omaehtoisen varmennusjärjestelmän avulla;

F.  toteaa, että 29 artiklan mukaisen työryhmän lausunnossa 01/2016 EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyä koskevasta päätösluonnoksesta Privacy Shield -järjestelyn myötä tulleita parannuksia Safe Harbour -päätökseen pidettiin myönteisinä, mutta esille nostettiin myös voimakkaita huolenaiheita kaupallisista näkökohdista ja julkisten viranomaisten mahdollisuuksista tutustua Privacy Shield -järjestelyn mukaisesti siirrettyihin tietoihin;

G.  toteaa, että komissio hyväksyi 12. heinäkuuta 2016 täytäntöönpanopäätöksensä (EU) 2016/1250 keskusteltuaan Yhdysvaltojen hallinnon kanssa ja ilmoitti suojan tason olevan riittävän henkilötiedoille, jotka siirretään unionista yhdysvaltalaisille organisaatioille EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield ‑järjestelyn mukaisesti;

H.  toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyä täydentävät lukuisat Yhdysvaltojen hallinnon antamat yksipuoliset sitoumukset ja vakuutukset, joissa selvitetään muun muassa tietosuojan periaatteet, valvonnan toiminta, täytäntöönpanon valvonta ja oikeussuojakeinot sekä ne suojakeinot ja varotoimet, joita noudattaen turvallisuuspalvelut voivat saada ja käsitellä henkilötietoja;

I.  ottaa huomioon, että 29 artiklan mukainen työryhmä pitää 26. heinäkuuta 2016 antamassaan julkilausumassa myönteisenä, että EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield ‑järjestely toi mukanaan parannuksia Safe Harbour -järjestelyyn; toteaa, että työryhmä kiitti komissiota ja Yhdysvaltojen viranomaisia huolenaiheidensa ottamisesta huomioon; toteaa silti, että 29 artiklan mukaisen työryhmän mukaan jotkin työryhmän huolenaiheista, jotka koskevat EU:sta siirrettyjen tietojen kaupallisia näkökohtia ja niiden saatavuutta Yhdysvaltojen viranomaisille, ovat edelleen ajankohtaisia, kuten se, että automaattisesta päätöksenteosta ja yleisestä vastustamisoikeudesta ei ole annettu erityisiä sääntöjä, oikeusasiamiesmekanismin riippumattomuudesta ja toimivallasta tarvitaan tiukempia takuita tai että henkilötietojen summittaisen massakeräyksen kieltämisestä ei ole olemassa konkreettisia takeita;

J.  ottaa huomioon, että parlamentti toteaa 6. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa, että vaikka EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestely sisältää merkittäviä normien selkeyttä koskevia parannuksia aikaisempaan Safe Harbour ‑järjestelyyn verrattuna, jäljelle jää merkittäviä kysymyksiä tietyistä kaupallisista näkökohdista, kansallisesta turvallisuudesta ja lainvalvonnasta; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kehottaa komissiota toteuttamaan ensimmäisen yhteisen vuosittaisen tarkastelun yhteydessä perinpohjaisen ja seikkaperäisen tutkimuksen kaikista puutteista ja heikkouksista sekä selvittämään, mihin toimiin niiden johdosta on ryhdytty EU:n perusoikeuskirjan ja unionin lainsäädännön noudattamiseksi, sekä arvioimaan perinpohjaisesti, ovatko Yhdysvaltojen hallinnon vakuutuksissa ja selvennyksissä mainitut mekanismit ja varotoimet tehokkaita ja toteuttamiskelpoisia;

K.  ottaa huomioon, että komission kertomuksessa parlamentille ja neuvostolle EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn toiminnan ensimmäisestä vuosittaisesta tarkastelusta ja asiakirjan yhteydessä annetussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa todetaan, että Yhdysvaltojen viranomaiset ovat luoneet tarvittavat rakenteet ja menettelyt Privacy Shield -järjestelyn asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi ja että Yhdysvallat takaa edelleen tietosuojan riittävän tason henkilötiedoille, jotka siirretään Privacy Shield -järjestelyn puitteissa, minkä lisäksi siinä esitetään Yhdysvaltojen viranomaisille kymmenen suositusta liittyen huolenaiheisiin, jotka koskevat Yhdysvaltojen kauppaministeriön tehtäviä ja toimintaa elimenä, joka vastaa Privacy Shield -järjestelyyn kuuluvien organisaatioiden varmentamisen seurannasta ja periaatteiden täytäntöönpanon valvonnasta, mutta myös kansalliseen turvallisuuteen liittyvien kysymyksien johdosta, kuten Yhdysvaltain ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain (FISA) 702 pykälän uudistamista tai vakinaisen oikeusasiamiehen nimittämistä ja sitä, että yksityisyyden suojan ja kansalaisvapauksien valvonnasta vastaavan lautakunnan (PCLOB) jäseniä ei ole vielä nimitetty;

L.  toteaa, että 29 artiklan mukaisen työryhmän ensimmäisen yhteisen vuosittaisen tarkastelun jälkeen 28. marraskuuta 2017 antamassa lausunnossa EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelystä ja sen ensimmäisestä vuosittaisesta tarkastelusta tunnustetaan Privacy Shield -järjestelyn myötä saavutettu edistys pätemättömäksi julistettuun Safe Harbour -järjestelyyn verrattuna; toteaa, että 29 artiklan mukainen työryhmä antaa tunnustusta Yhdysvaltojen viranomaisten ja komission toteuttamille toimille Privacy Shield -järjestelyn täytäntöön panemiseksi;

M.  toteaa, että 29 artiklan mukainen työryhmä on havainnut joitakin tärkeitä ja erityisen huolestuttavia ratkaisemattomia ongelmia, jotka koskevat sekä kaupallisia kysymyksiä että Yhdysvaltojen viranomaisten mahdollisuutta tutustua Privacy Shield -järjestelyn puitteissa Yhdysvaltoihin siirrettyihin tietoihin (joko lainvalvontaan tai kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä tarkoituksissa) ja joiden johdosta sekä komission että Yhdysvaltojen viranomaisten on toteutettava toimia; ottaa huomioon, että työryhmä on pyytänyt laatimaan välittömästi ja viimeistään toisen yhteisen tarkastelun yhteydessä toimintasuunnitelman, jotta osoitetaan, että kaikkien huolenaiheiden johdosta toteutetaan toimia;

N.  ottaa huomioon, että jos 29 artiklan mukaisen työryhmän esille tuomiin seikkoihin ei puututa määräaikaan mennessä, 29 artiklan mukaisen työryhmän jäsenet toteuttavat asianmukaisia toimia, joihin kuuluu Privacy Shield -järjestelyn riittävyyttä koskevan päätöksen toimittaminen kansallisille tuomioistuimille, jotta ne voivat esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimessa on nostettu kumoamiskanne asiassa La Quadrature du Net ym. vastaan komissio (asia T-738/16) ja Irlannin korkein oikeus on saattanut asian Irlannin tietosuojavaltuutettu (Data Protection Commissioner) vastaan Facebook Ireland Limited ja Maximilian Schrems (asia Schrems II) unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi; toteaa, että unionin tuomioistuimelle esitetyssä ratkaisupyynnössä huomautetaan, että joukkovalvontaa harjoitetaan edelleen, ja pohditaan, onko Yhdysvaltojen lainsäädännössä tehokkaita oikeussuojakeinoja EU:n kansalaisille, joiden henkilötietoja siirretään Yhdysvaltoihin;

P.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi 11. tammikuuta 2018 ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälän uudelleen kuudeksi vuodeksi ja muutti tätä sitä käsittelemättä komission yhteisessä tarkastelukertomuksessa ja 29 artiklan mukaisen työryhmän lausunnossa esitettyjä huolenaiheita;

Q.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi osana 23. maaliskuuta 2018 allekirjoitettua yleistä talousarviolainsäädäntöä merentakaista tietojen käyttöä selventävän lain (CLOUD), jolla helpotetaan Yhdysvaltojen lainvalvontaviranomaisten pääsyä viestinnän sisältöihin ja muihin siihen liittyviin tietoihin antamalla viranomaisille mahdollisuus velvoittaa esittämään viestintätietoja, vaikka näitä tietoja säilytettäisiin Yhdysvaltojen ulkopuolella, ja antamalla joillekin kolmansille maille mahdollisuus tehdä Yhdysvaltojen kanssa korkean tason sopimuksia, joilla sallitaan se, että yhdysvaltalaiset palveluntarjoajat voivat vastata tiettyjen kolmansien maiden määräyksiin, jotka koskevat pääsyä viestintätietoihin;

R.  toteaa, että Facebook Inc., Cambridge Analytica ja SCL Elections Ltd ovat Privacy Shield -järjestelyn puitteissa varmennettuja yrityksiä ja että sen vuoksi ne hyötyivät tietosuojan riittävyyttä koskevasta päätöksestä, joka muodostaa oikeusperustan henkilötietojen siirrolle EU:sta Yhdysvaltoihin ja niiden jatkokäsittelylle Yhdysvalloissa;

S.  toteaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 45 artiklan 5 kohdan mukaisesti komissio kumoaa tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen, muuttaa sitä tai lykkää sen voimaantuloa, jos saatavilla olevista tiedoista käy ilmi, että kolmas maa ei tarjoa enää riittävää tietosuojan tasoa;

1.  panee merkille, että Privacy Shield -järjestelyssä on edelleen rekisteröityjen henkilöiden perusoikeuksia koskevia puutteita; korostaa, että on enenevässä määrin vaarana, että unionin tuomioistuin kumoaa Privacy Shield -järjestelyä koskevan komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1250;

2.  panee merkille parannukset Safe Harbour -sopimukseen verrattuna, kuten keskeisten määritelmien lisääminen, tietojen säilyttämistä ja tietojen edelleen siirtämistä kolmansiin maihin koskevat tiukemmat velvoitteet, oikeusasiamiehen viran perustaminen yksityishenkilöiden oikeussuojakeinojen ja riippumattoman valvonnan varmistamiseksi, tarkastukset rekisteröityjen henkilöiden oikeuksien varmistamiseksi (yksityisyyden suojan ja kansalaisvapauksien valvonnasta vastaava lautakunta, PCLOB), periaatteiden noudattamista koskevat ulkoiset ja sisäiset tarkastelut, aiempaa säännöllisempi ja tarkempi dokumentointi ja seuranta, useiden erilaisten oikeussuojakeinojen saatavuus ja kansallisten tietosuojaviranomaisten merkittävä rooli väitteiden tutkinnassa;

3.  muistuttaa, että 29 artiklan mukainen työryhmä asetti avointen kysymysten ratkaisun määräajaksi 25. toukokuuta 2018, jonka jälkeen työryhmä voi päättää saattaa Privacy Shield -järjestelyn kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi, jotta ne voivat pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiaan(11);

Eri elimiin liittyvät ongelmat/nimitykset

4.  pitää valitettavana, että on kestänyt niin kauan nimittää yksityisyyden suojan ja kansalaisvapauksien valvonnasta vastaavaan lautakuntaan puheenjohtaja ja nimetä kaksi muuta jäsentä, ja kehottaa senaattia tarkastelemaan jäsenten profiileja, jotta nimitykset voidaan vahvistaa ja palauttaa tämän riippumattoman viraston päätösvaltaisuus, jotta se voi toteuttaa terrorismin ehkäisyä ja yksityisyyden suojan ja kansalaisvapauksien varmistamista koskevia tehtäviään;

5.  on huolissaan siitä, että puheenjohtajan ja päätösvaltaisuuden puuttuminen on rajoittanut yksityisyyden suojan ja kansalaisvapauksien valvonnasta vastaavan lautakunnan toimintakykyä ja edellytyksiä täyttää velvollisuutensa; korostaa, että päätösvaltaisuuden puuttuessa lautakunta ei voi aloittaa uusia neuvonta- tai valvontahankkeita eikä palkata henkilöstöä; toteaa, että lautakunta ei ole vielä julkaissut kauan odotettua kertomusta toimeenpanoasetuksen 12333 nojalla tehdystä valvonnasta, jotta saataisiin tietoa toimeenpanoasetuksen käytännön soveltamisesta sekä sen tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta, kun otetaan huomioon sen vaikutukset tietosuojaan; huomauttaa, että kertomuksen julkaiseminen on erittäin toivottavaa, kun otetaan huomioon epävarmuus ja ennakoimattomuus toimeenpanoasetuksen 12333 soveltamisessa; pitää valitettavana, että lautakunta ei julkaissut uutta raporttia ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälästä ennen kuin se hyväksyttiin uudelleen tammikuussa 2018; katsoo, että lautakunnan päätösvaltaisuuden puute heikentää vakavasti Yhdysvaltojen viranomaisten antamia, periaatteiden noudattamista ja valvontaa koskevia takuita ja vakuutuksia; kehottaa siksi Yhdysvaltojen viranomaisia nimeämään ja vahvistamaan lautakunnan uudet jäsenet viipymättä;

6.  toteaa, että presidentin määräys 28 (PPD-28) on keskeinen osa Privacy Shield ‑järjestelyn perustaa; kehottaa siksi julkaisemaan PPD-28:aa koskevan lautakunnan raportin, joka on edelleen presidentin tarkasteltavana ja jota ei siksi ole vielä julkaistu;

7.  toteaa jälleen, että Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriön perustama oikeusasiamiesmekanismi ei ole riittävän riippumaton eikä sillä ole riittävää toimivaltaa hoitaakseen tehtävänsä ja tarjotakseen tehokkaita oikeussuojakeinoja EU:n kansalaisille; painottaa, että oikeusasiamiesmekanismin toimivaltaa on selkeytettävä erityisesti sen toimivaltuuksien osalta tiedusteluyhteisöön nähden ja sen osalta, kuinka tehokkaan oikeussuojakeinon sen päätökset tarjoavat; pitää valitettavana, että oikeusasiamies voi ainoastaan kehottaa Yhdysvaltojen valtiollisia elimiä toimimaan ja pyytää niiltä tietoja mutta ei voi määrätä viranomaisia lopettamaan ja keskeyttämään laitonta valvontaa tai tuhoamaan tietoja pysyvästi; huomauttaa, että Yhdysvalloissa on tällä hetkellä virkaa tekevä oikeusasiamies mutta Yhdysvaltojen hallinto ei ole edelleenkään nimittänyt uutta pysyvää oikeusasiamiestä, mikä ei edistä keskinäistä luottamusta; katsoo, että niin kauan kuin Yhdysvaltoihin ei ole nimitetty riippumatonta ja kokenutta oikeusasiamiestä, jolla on riittävät toimivaltuudet, Yhdysvaltojen vakuutukset tehokkaiden oikeussuojakeinojen tarjoamisesta EU:n kansalaisille ovat pätemättömiä;

8.  panee merkille, että senaatti vahvisti äskettäin liittovaltion kauppakomission puheenjohtajan ja neljän komission jäsenen nimitykset; pitää valitettavana, että ennen edellä mainittuja nimityksiä neljä viidestä liittovaltion kauppakomission tehtävästä oli täyttämättä, kun otetaan huomioon, että kauppakomissio on toimivaltainen virasto, joka valvoo Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden täytäntöönpanoa yhdysvaltalaisissa organisaatioissa;

9.  painottaa, että Facebookin ja Cambridge Analytican käytäntöjä koskevat viimeaikaiset paljastukset korostavat, että tarvitaan ennakoivaa valvontaa ja täytäntöönpanon valvontatoimia, jotka eivät perustu vain valituksiin vaan joihin kuuluu myös järjestelmällisiä tarkastuksia, joissa varmistetaan käytännön tasolla yksityisyydensuojakäytäntöjen yhteensopivuus Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden kanssa koko varmennuksen voimassaolon ajan; kehottaa toimivaltaisia EU:n tietosuojaviranomaisia toteuttamaan tarvittavat toimet ja keskeyttämään tietojen siirron tapauksissa, joissa periaatteita ei noudateta;

Kaupalliset kysymykset

10.  katsoo, että avoimuuden varmistamiseksi ja virheellisten varmennusta koskevien väitteiden välttämiseksi Yhdysvaltojen kauppaministeriön ei pitäisi sallia sitä, että yhdysvaltalaiset yritykset esittelevät julkisesti Privacy Shield -varmennuksiaan ennen kuin varmennusmenettely on päättynyt ja kauppaministeriö on lisännyt yritykset Privacy Shield -luetteloon; on huolissaan siitä, että kauppaministeriö ei ole periaatteiden noudattamisen varmistamiseksi käyttänyt Privacy Shield -järjestelyn tarjoamaa mahdollisuutta pyytää jäljennöksiä sopimusehdoista, joita varmennetut yritykset käyttävät sopimuksissaan kolmansien osapuolten kanssa; katsoo siksi, tällä hetkellä ei valvota tehokkaasti, noudattavatko varmennetut yritykset tosiasiallisesti Privacy Shield -säännöksiä; kehottaa kauppaministeriötä tekemään viran puolesta ennakoivia ja säännöllisiä periaatteiden noudattamisen tarkasteluja sen seuraamiseksi, noudattavatko yritykset tosiasiallisesti Privacy Shield -järjestelyn sääntöjä ja vaatimuksia;

11.  katsoo, että useat EU:n kansalaisille tarjottavat oikeussuojakeinot voivat osoittautua liian monimutkaisiksi, vaikeakäyttöisiksi ja siten vähemmän tehokkaiksi; huomauttaa, että suurin osa valituksista osoitetaan suoraan yrityksille ja niitä tekevät yksityishenkilöt, jotka haluavat yleistä tietoa Privacy Shield -järjestelystä ja tietojensa käsittelystä, kuten riippumattomia muutoksenhakumekanismeja tarjoavat yritykset ovat korostaneet; suosittelee siksi, että Yhdysvaltojen viranomaiset tarjoaisivat Privacy Shield -verkkosivustolla yksityishenkilöille aiempaa käytännönläheisempää tietoa heidän oikeuksistaan ja käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista helposti saatavilla olevassa ja ymmärrettävässä muodossa;

12.  panee merkille viimeaikaiset paljastukset, jotka koskevat henkilötietojen väärinkäyttöä Privacy Shield -järjestelyn puitteissa varmennetuissa yrityksissä, kuten Facebookissa ja Cambridge Analyticassa, ja kehottaa siksi Privacy Shield -järjestelyn täytäntöönpanon valvonnasta vastaavia Yhdysvaltojen viranomaisia ryhtymään viipymättä toimiin näiden paljastusten johdosta noudattaen täysimääräisesti nykyisen Privacy Shield -järjestelyn ylläpitämistä koskevia vakuutuksia ja sitoumuksia ja tarvittaessa poistamaan tällaiset yritykset Privacy Shield -luettelosta; kehottaa myös toimivaltaisia EU:n tietosuojaviranomaisia tutkimaan tällaisia paljastuksia ja tarvittaessa keskeyttämään tai kieltämään Privacy Shield -järjestelyn puitteissa tehtävät tietojen siirrot; katsoo paljastusten osoittavan selvästi, että Privacy Shield -järjestely ei turvaa riittävällä tavalla oikeutta tietosuojaan;

13.  on syvästi huolissaan Facebookin palveluehtojen muutoksista EU:n ulkopuolisten, muualla kuin Yhdysvalloissa tai Kanadassa asuvien käyttäjien kohdalla, sillä heihin on tähän saakka sovellettu EU:n tietosuojalainsäädännön mukaisia oikeuksia mutta he joutuvat nyt hyväksymään rekisterinpitäjäksi Facebook Irelandin sijasta Facebook US:n; katsoo, että tämä tarkoittaa noin 1,5 miljardin käyttäjän henkilötietojen siirtoa kolmanteen maahan; uskoo vahvasti, että tällainen käytännössä monopoliasemassa olevan alustan käyttäjien ennennäkemättömän laajamittainen perusoikeuksien rajoittaminen ei ollut Privacy Shield -järjestelyn tarkoituksena; kehottaa EU:n tietosuojaviranomaisia tutkimaan asiaa;

14.  on syvästi huolissaan, että jos tällaiseen eri tahojen harjoittamaan ihmisten henkilötietojen väärinkäyttöön, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisten poliittiseen tahtoon tai äänestyskäyttäytymiseen, ei puututa, se voi uhata demokraattista päätöksentekoa ja demokratian perusajatusta, jonka mukaan äänestäjät voivat tehdä itsenäisesti tietoon ja tosiasioihin perustuvia päätöksiä;

15.  pitää myönteisinä ja tukee kehotuksia, joiden mukaan Yhdysvaltojen lainsäätäjän olisi laadittava yleinen yksityisyydensuoja- ja tietosuojalaki;

16.  palauttaa mieliin huolensa siitä, ettei Privacy Shield -järjestelyssä ole erityisiä sääntöjä ja takeita päätöksille, jotka perustuvat automaattiseen tietojenkäsittelyyn tai profilointiin, vaikka niillä on oikeusvaikutus tai ne vaikuttavat merkittävästi yksilöön; panee merkille komission pyrkimyksen teettää tutkimus, jolla kerätään todisteet ja arvioidaan automatisoidun päätöksenteon merkitystä Privacy Shield -järjestelyn soveltamisalaan kuuluville tiedonsiirroille; kehottaa komissiota laatimaan erityiset säännöt automatisoidulle päätöksenteolle riittävien takeiden luomiseksi, mikäli tutkimuksessa sitä suositetaan; panee tähän liittyen merkille yhteisessä tarkastelussa esitetyt tiedot, joiden mukaan automatisoitu päätöksenteko ei saa pohjautua henkilötietoihin, jotka on siirretty Privacy Shield -järjestelyn piirissä; pitää erittäin valitettavana, että 29 artiklan mukaisen työryhmän mukaan yrityksiltä saatu palaute oli yhä hyvin yleisluonteista, minkä vuoksi jäi epäselväksi, pitävätkö nämä olettamukset paikkansa kaikkien Privacy Shield -järjestelyä noudattavien yritysten kohdalla; painottaa lisäksi, että yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan yleisen tietosuoja-asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

17.  painottaa, että koska toisaalta Yhdysvaltojen hallituksella ja toisaalta komissiolla ja 29 artiklan mukaisella työryhmällä on eri käsitykset siitä, mitä ’henkilöstöhallinnon tiedoilla’ (”HR data”) tarkoitetaan, olisi edelleen parannettava tämän käsitteen tulkintaa ja kehitettävä siihen kuuluvien tietojen käsittelyä; on täysin yhtä mieltä 29 artiklan mukaisen työryhmän kanssa siitä, että komissiota on kehotettava aloittamaan neuvottelut Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, jotta Privacy Shield -järjestelyä voidaan korjata tältä osin;

18.  muistuttaa olevansa huolissaan siitä, etteivät Privacy Shield -järjestelyn periaatteet noudata unionin mallia suostumukseen perustuvasta käsittelystä, vaan mahdollistavat tietojen keruun ulkopuolelle jäämisen tai vastustamisen vain tarkasti määritellyissä olosuhteissa; kehottaa siksi yhteisen tarkastelun perusteella Yhdysvaltojen kauppaministeriötä työskentelemään yhdessä Euroopan tietosuojeluviranomaisten kanssa tarkemman ohjeistuksen laatimiseksi Privacy Shield -järjestelyn keskeisistä periaatteista, joita ovat esimerkiksi valintaperiaate ja huomautusperiaate, edelleen siirtäminen, rekisterinpitäjän ja käsittelijän suhde sekä saavutettavuus, niin että ne noudattavat paljon paremmin asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia rekisteröidyn henkilön oikeuksia;

19.  muistuttaa olevansa huolissaan siitä, että maaliskuussa 2017 Yhdysvaltain kongressi hylkäsi Yhdysvaltojen telehallintoviraston (Federal Communications Commission) esittämän laajakaistapalvelujen ja muiden televiestintäpalvelujen asiakkaiden yksityisyyden suojaa koskevan säännön, mikä käytännössä poistaa laajakaistapalveluihin liittyvät yksityisyydensuojasäännöt, jotka olisivat edellyttäneet, että internetpalveluntarjoajat hankkivat kuluttajien nimenomaisen suostumuksen ennen kuin ne myyvät tai jakavat selaustietoja ja muita yksityisiä tietoja mainostajille ja muille yrityksille; pitää tätä jälleen uutena uhkana yksityisyyden suojalle Yhdysvalloissa;

Lainvalvontaa ja kansallista turvallisuutta koskevat kysymykset

20.  katsoo, ettei termiä ’kansallinen turvallisuus’ ole Privacy Shield -järjestelyssä täsmällisesti rajattu sen varmistamiseksi, että tietosuojarikkeitä voitaisiin tehokkaasti käsitellä tuomioistuimissa, niin että voitaisiin täsmällisen testin avulla varmistaa sen noudattaminen, mikä on tarpeen ja kohtuullista; kehottaa siksi selkeästi määrittelemään käsitteen ’kansallinen turvallisuus’;

21.  panee merkille, että ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälään kuuluvien kohteiden määrä on kasvanut teknologiassa ja viestintätavoissa tapahtuneiden muutosten sekä muuttuvan uhkaympäristön vuoksi;

22.  pitää valitettavana, ettei Yhdysvallat tarttunut tilaisuuteen ja hyväksynyt uudelleen ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälää niin, että se sisältäisi presidentin määräyksessä 28 (PPD-28) määritellyt suojatoimet; pyytää todisteita ja oikeudellisesti sitovia sitoumuksia, joilla varmistetaan, ettei ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälän sovellusalaan kuuluva tiedonkeruu ole summittaista ja ettei tietoihin pääsyä toteuteta yleiseltä pohjalta (summittainen massakeräys), mikä on Euroopan unionin perusoikeuskirjan vastaista; panee merkille komission valmisteluasiakirjassaan antaman selityksen, jonka mukaan ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälän mukainen valvonta perustuu aina kriteereihin eikä siten mahdollista summittaista massakeräystä; yhtyy siten 29 artiklan mukaisen työryhmän vaatimukseen, että yksityisyyden suojan ja kansalaisvapauksien valvonnasta vastaava lautakunta laatisi ajantasaisen kertomuksen sanan ’kohde’ (”target”) määritelmästä, kriteerien toimeksiannoista (”tasking of selectors”) ja siitä, miten kriteerejä käytännössä käytetään UPSTREAM-ohjelmassa, jotta voidaan selvittää arvioida, esiintyykö siinä henkilötietojen summittaista käyttöä; pitää erittäin valitettavana, että EU:n alueella asuvat henkilöt on suljettu pois ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälän uudelleenhyväksynnän tarjoamalta lisäsuojalta; pitää valitettavana, että ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälän uudelleenhyväksyminen sisältää useita tarkistuksia, jotka vaikuttavat pelkästään menettelyihin eivätkä näihin kaikkein ongelmallisimpiin kysymyksiin, kuten myös 29 artiklan mukainen työryhmä on todennut; kehottaa komissiota ottamaan vakavasti 29 artiklan mukaisen työryhmän tulevan analyysin ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälästä ja toimimaan sen mukaisesti;

23.  vahvistaa, että ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälän uudelleenhyväksyminen seuraavien kuuden vuoden ajaksi kyseenalaistaa Privacy Shield -järjestelyn laillisuuden;

24.  muistuttaa olevansa huolissaan toimeenpanoasetuksesta 12333, jonka mukaan kansallinen turvallisuusvirasto NSA saa antaa suuria määriä yksityisiä tietoja, jotka on kerätty ilman lupaa, tuomioistuimen päätöstä tai kongressin hyväksyntää, 16 muulle taholle, joihin kuuluvat esimerkiksi Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI, Yhdysvaltain huumevalvontavirasto ja Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriö; pitää valitettavana, ettei toimeenpanoasetuksen 12333 perusteella toteutettuja valvontatoimia valvota tuomioistuinvalvonnalla;

25.  korostaa, että ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan lain 702 pykälään tai toimeenpanoasetukseen 12333 perustuvien valvontatoimien kohteeksi joutuneiden muiden kuin Yhdysvaltojen kansalaisten mahdollisuudelle käyttää oikeussuojakeinoja on yhä esteitä, jotka johtuvat asemaa (”standing”) koskevista menetelmällisistä edellytyksistä sellaisina kuin Yhdysvaltojen tuomioistuimet niitä nykyään tulkitsevat, jotta muut kuin Yhdysvaltojen kansalaiset voisivat nostaa heihin vaikuttavista päätöksistä kanteen Yhdysvaltojen tuomioistuimiin;

26.  ilmaisee huolensa yleisen turvallisuuden lisäämisestä Yhdysvalloissa annetun toimeenpanoasetuksen 13768 (Enhancing Public Safety in the Interior of the United States) vaikutuksista Yhdysvalloissa olevien henkilöiden oikeudellisiin ja hallinnollisiin muutoksenhakukeinoihin, koska yksityisyydensuojalain suojaa ei enää sovelleta muihin kuin Yhdysvaltojen kansalaisiin; panee merkille komission näkemyksen siitä, ettei riittävyysarvio perustu yksityisyydensuojalain tarjoamaan suojaan ja ettei tämä toimeenpanoasetus siten vaikuta Privacy Shield -järjestelyyn; katsoo, että toimeenpanoasetus 13768 kuitenkin tuo ilmi Yhdysvaltojen hallitusvallan aikomuksen peruuttaa unionin kansalaisille aiemmin myönnetyt tietosuojatakeet ja sivuuttaa presidentti Obaman presidenttikaudella EU:lle annetut sitoumukset;

27.  ilmaisee vakavan huolensa merentakaista tietojen käyttöä selventävän lain (CLOUD, H. R. 4943) viimeaikaisesta hyväksymisestä, koska se laajentaa Yhdysvaltojen ja ulkomaisen lainvalvonnan mahdollisuuksia etsiä henkilöiden tietoja kansainvälisten rajojen yli ja käyttää niitä ilman keskinäisen oikeusapusopimuksen välineitä, joilla tarjotaan asianmukaiset takeet ja joissa kunnioitetaan tiedon sijaintivaltioiden oikeudellista toimivaltaa; korostaa, että CLOUD-laki voi vaikuttaa voimakkaasti EU:hun, koska se on laajamittainen ja mahdollisesti ristiriidassa EU:n tietosuojalainsäädännön kanssa;

28.  katsoo, että olisi ollut tasapainoisempaa vahvistaa olemassa olevaa keskinäisten oikeusapusopimusten järjestelmää ja siten lisätä kansainvälistä ja oikeudellista yhteistyötä; muistuttaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 48 artiklan mukaisesti keskinäiset oikeusapusopimukset ja muut kansainväliset sopimukset ovat ensisijainen mekanismi mahdollistaa pääsy ulkomaisiin henkilötietoihin;

29.  pitää erittäin valitettavana, etteivät Yhdysvaltojen viranomaiset ole täyttäneet sitoumustaan tarjota komissiolle ajantasaisia ja kattavia tietoja mahdollisista muutoksista, jotka saattaisivat vaikuttaa Privacy Shield -järjestelyyn, ja toteaa, etteivät ne ole ilmoittaneet komissiolle muutoksista Yhdysvaltojen lainsäädäntökehyksessä, esimerkiksi presidentti Trumpin yleisen turvallisuuden lisäämisestä koskevan toimeenpanoasetuksen 13768 (Enhancing Public Safety in the Interior of the United States) kohdalla tai internetpalveluntarjoajia koskevien yksityisyydensuojasääntöjen kumoamisen kohdalla;

30.  muistuttaa 6. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman mukaisesti, etteivät Privacy Shield -järjestelyn periaatteet eivätkä Yhdysvaltojen hallinnon lähettämät kirjeet anna selvitystä tai vakuutuksia, jotka osoittaisivat EU:n alueella olevilla henkilöillä olevan toimivia oikeussuojakeinoja, jotka koskevat heidän henkilötietojensa käyttöä lainvalvonnan ja yleisen edun mukaisiin tarkoitusperiin Yhdysvaltojen viranomaisten parissa, vaikka Euroopan unionin tuomioistuin korosti 6. lokakuuta 2015 antamassaan päätöksessä näiden oikeussuojakeinojen olevan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa mainitun perusoikeuden ydin;

Päätelmät

31.  kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että Privacy Shield -järjestely on täysin 25. toukokuuta 2018 alkaen sovellettavan asetuksen (EU) 2016/679 sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukainen, jottei riittävyystaso mahdollista porsaanreikiä tai anna kilpailuetua yhdysvaltalaisille yrityksille;

32.  pitää valitettavana, etteivät komissio ja Yhdysvaltojen toimivaltaiset viranomaiset käynnistäneet uudelleen keskusteluja Privacy Shield -järjestelystä eivätkä laatineet uutta toimintasuunnitelmaa niiden puutteiden korjaamiseksi, jotka 29 artiklan mukainen työryhmä oli pyynnöstä eritellyt yhteistä tarkastelua koskevassa joulukuun kertomuksessaan; kehottaa komissiota ja Yhdysvaltojen toimivaltaisia viranomaisia tekemään näin viivytyksettä;

33.  muistuttaa, että yksityisyydensuoja ja tietosuoja ovat oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia perusoikeuksia, jotka on vahvistettu perussopimuksissa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä; painottaa, että niitä on sovellettava tavalla, joka ei tarpeettomasti haittaa kauppaa tai kansainvälisiä suhteita, mutta ettei niitä voi asettaa vastakkain kaupallisten tai poliittisten tarkoitusperien kanssa;

34.  katsoo, ettei nykyinen Privacy Shield -järjestely tarjoa sitä riittävän tasoista suojaa, jota EU:n tietosuojalainsäädäntö ja Euroopan unionin perusoikeuskirja edellyttävät, siten kuin unionin tuomioistuin niitä tulkitsee;

35.  katsoo, että ellei Yhdysvallat noudata järjestelyä kaikilta osin 1. syyskuuta 2018 mennessä, komissio on epäonnistunut yleisen tietosuoja-asetuksen 45 artiklan 5 kohdan toteuttamisessa; kehottaa näin ollen komissiota keskeyttämään Privacy Shield ‑järjestelyn, kunnes Yhdysvaltojen viranomaiset noudattavat sen ehtoja;

36.  kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa jatkamaan alan kehityksen seuraamista, mukaan lukien tapauksia, joita käsitellään unionin tuomioistuimessa, sekä päätöslauselmassa annettuja suosituksia koskevien jatkotoimien toteuttamisen valvontaa;

o
o   o

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Euroopan neuvostolle.

(1) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1. (2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89. (3) ECLI:C:2015:650. (4) ECLI:C:2016:970. (5) EUVL L 207, 1.8.2016, s. 1. (6) EUVL C 257, 15.7.2016, s. 8. (7) http://ec.europa.eu/justice/article-29/documentation/opinion-recommendation/files/2016/wp238_en.pdf (8) http://ec.europa.eu/justice/article-29/press-material/press-release/art29_press_material/2016/20160726_wp29_wp_statement_eu_us_privacy_shield_en.pdf (9) WP 255 -asiakirja on saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/newsroom/article29/item-detail.cfm?item_id=612621 (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0131. (11) https://ec.europa.eu/newsroom/just/document.cfm?doc_id=48782

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 ulkomaisia tilejä koskevan Yhdysvaltojen verosäännösten noudattamislain (FATCA) kielteisistä vaikutuksista EU:n kansalaisiin ja erityisesti ”sattumanvaraisiin yhdysvaltalaisiin” (2018/2646(RSP))

P8_TA(2018)0316 B8-0306/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 14 artiklan,

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(1),

–  ottaa huomioon maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU(2),

–  ottaa huomioon direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla 9. joulukuuta 2014 annetun neuvoston direktiivin 2014/107/EU(3),

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät verotuksen avoimuudesta,

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon lisätoimenpiteistä läpinäkyvyyden parantamiseksi sekä verovilpin ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (COM(2016)0451),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle ja komissiolle rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkinnan johdosta(4),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(5),

–  ottaa huomioon OECD:n neuvoston 15. heinäkuuta 2014 hyväksymän OECD:n yhteisen tietojenvaihtostandardin,

–  ottaa huomioon komissiolle ja neuvostolle esitetyt kysymykset ulkomaisia tilejä koskevan FATCAn kielteisistä vaikutuksista EU:n kansalaisiin ja erityisesti ”sattumanvaraisiin yhdysvaltalaisiin” (O‑000052/2018 – B8-0033/2018 ja O-000053/2018 – B8-0032/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksensä 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että vetoomusvaliokunnalle jätettiin vetoomus unionin kansalaisten yhteenliittymältä, joka esitti huolensa FATCAn ja sen täytäntöönpanoa koskevien hallitustenvälisten sopimusten kielteisistä vaikutuksista sekä kansallisuuteen perustuvan verotuksen ekstraterritoriaalisista vaikutuksista;

B.  toteaa, että FATCAn ja siihen liittyvien, jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen hallitustenvälisten sopimusten tultua voimaan EU:n rahoituslaitosten on täytynyt Yhdysvalloissa sovellettavien franchise-oikeuksien lopettamissanktioiden, muun muassa 30 prosentin lähdeveron, uhalla paljastaa kansallisten viranomaistensa välityksellä Yhdysvaltojen verovirastolle (Internal Revenue Service, IRS) yksityiskohtaisia tietoja oletettujen ”yhdysvaltalaisten henkilöiden” omistamista tileistä; katsoo, että tämä voi olla EU:n tietosuojasääntöjen ja perusoikeuksien vastaista;

C.  toteaa, että FATCAn tavoitteena on estää yhdysvaltalaisten henkilöiden verovilppi, ja panee merkille, että siinä edellytetään, että ulkomaiset rahoituslaitokset koettavat saada selville ”yhdysvaltalaiset henkilöt” tarkastelemalla eri indikaattoreita, joita ovat esimerkiksi syntymäpaikka Yhdysvalloissa, yhdysvaltalainen puhelinnumero ja viitteet siitä, että tiliin on annettu valtakirja henkilölle, jolla on yhdysvaltalainen osoite, jolloin henkilön on osoitettava, että hän ei ole yhdysvaltalainen henkilö;

D.  toteaa, että tämä FATCAn nojalla sovellettava indikaattorien käyttö saattaa tuoda julki ja rangaista mielivaltaisesti yksityishenkilöitä, joilla ei todellisuudessa ole olennaisia siteitä Yhdysvaltoihin; toteaa, että FATCA käsittää käytännössä suuren määrän yksityishenkilöitä, esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaiset ja heidän perheenjäsenensä, jotka eivät ole Yhdysvaltojen kansalaisia, ja erityisesti nk. ”sattumanvaraiset yhdysvaltalaiset”, jotka ovat saaneet Yhdysvaltojen kansalaisuuden syntymänsä perusteella mutta joilla ei ole minkäänlaisia siteitä Yhdysvaltoihin, koska he eivät ole koskaan asuneet, työskennelleet tai opiskelleet Yhdysvalloissa eikä heillä ole yhdysvaltalaista sosiaaliturvatunnusta;

E.  toteaa komission olevan tietoinen siitä, että FATCAlla ja siihen liittyvillä hallitustenvälisillä sopimuksilla on ollut se tahaton vaikutus, että ne ovat haitanneet Yhdysvaltojen kansalaisten ja kaikkien sellaisten henkilöiden mahdollisuuksia käyttää EU:n rahoituspalveluita, joiden esittämistä tiedoista on mahdollista päätellä, että FATCAa voitaisiin soveltaa heihin (”yhdysvaltalainen henkilö”);

F.  ottaa huomioon, että FATCA vaikuttaa päivittäin erittäin kielteisesti tuhansien lakia noudattavien EU:n kansalaisten ja heidän eurooppalaisten perheidensä elämään ja toimeentuloon, sillä niiden, joiden katsotaan täyttävän ”yhdysvaltalaisen henkilön” määritelmän, säästötilit jäädytetään ja heiltä evätään pääsy kaikkiin pankkipalveluihin, mukaan lukien henkivakuutus, eläkkeet ja kiinnitykset, koska rahoituslaitokset ovat haluttomia noudattamaan FATCAn mukaista kallista tietojenvaihtoa; toteaa, että tämän lisäksi heidän eurooppalaisten perheenjäsentensä henkilötiedot annetaan Yhdysvaltoihin ja näiden pääsyä EU:n pankkipalveluihin rajoitetaan (esimerkiksi yhteiset tilit ja/tai kiinnitykset);

G.  huomauttaa, että jos ”sattumanvaraiset yhdysvaltalaiset” eivät halua, että FATCA vaikuttaa heihin, heidän on luovuttava virallisesti Yhdysvaltojen kansalaisuudesta, ja toteaa, että kyseinen prosessi on erittäin vaivalloinen ja että siihen tarvitaan yhdysvaltalainen sosiaaliturvatunnus tai yhdysvaltalainen kansainvälinen verotunnistenumero, joita muun muassa useimmilla sattumanvaraisilla yhdysvaltalaisilla ei ole;

H.  toteaa, että amerikkalaisten internetalustojen, kuten Airbnb:n, Tripadvisorin ja Amazonin, on kerättävä verovelvollista koskevat tiedot kaikilta näitä verkkopalveluja käyttäviltä EU:n kansalaisilta ja toimitettava ne Yhdysvaltojen liittovaltion veroviranomaiselle (IRS); toteaa, että tämän käytännön tavoitteena on selvittää, onko käyttäjä Yhdysvaltojen kansalainen, jotta voidaan vahvistaa, sovelletaanko näiden alustojen kautta saatuihin tuloihin FATCAn yhteydessä yhdysvaltalaista verotietojen vaihtoa; toteaa, että tämä käytäntö on selvästi EU:n tietosuojasääntöjen vastainen;

I.  toteaa, että direktiivissä 2014/92/EU (maksutilidirektiivi) jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että rahoituslaitokset eivät syrji kuluttajia heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa perusteella;

J.  toteaa, että määräaika, johon mennessä jäsenvaltioiden oli saatettava maksutilidirektiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään, oli 18. syyskuuta 2016;

K.  toteaa, että 6. heinäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä parlamentti pani merkille huomattavan vastavuoroisuuden puutteen Yhdysvaltojen ja EU:n välillä FATCA-sopimuksessa;

L.  toteaa, että FATCA ja verotietojen automaattista vaihtoa koskeva OECD:n yhteinen tietojenvaihtostandardi ovat olennaisia välineitä korruption, rajat ylittävien veropetosten ja veronkierron torjunnassa;

M.  toteaa, että tehtyään puoluerajat ylittävän tiedonhankintamatkan, jolla tutkittiin tiettyjen Yhdysvaltojen lakien, myös FATCAn, ekstraterritoriaalisia vaikutuksia, Ranskan kansalliskokous julkaisi lokakuussa 2016 raportin, jossa suositellaan, että Ranskan hallitus joko neuvottelee muutoksen Yhdysvaltojen kanssa tehtyyn verosopimukseen tai pyytää Yhdysvaltojen lainsäätäjiä muuttamaan maan lakeja, jotta ranskalaiset ”sattumanvaraiset yhdysvaltalaiset” voisivat poistua Yhdysvaltojen järjestelmästä ja luopua ei-toivotusta Yhdysvaltojen kansalaisuudestaan maksutta ja ilman, että he joutuvat täyttämään hakemuksia tai että heille aiheutuu siitä seuraamuksia; ottaa huomioon, että äskettäin on perustettu valiokunta, jonka tehtävänä on erityisesti tutkia Yhdysvaltojen harjoittamaa ranskalaisten ”sattumanvaraisten yhdysvaltalaisten” ekstraterritoriaalista verotusta, ja marraskuussa 2017 tästä aiheesta jätettiin käsiteltäväksi päätöslauselmia sekä Ranskan senaatissa että kansalliskokouksessa; toteaa, että Ranskan senaatti hyväksyi 15. toukokuuta 2018 yksimielisellä äänestyksellä päätöslauselman, jossa kehotettiin hallitusta ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että ranskalaisten ”sattumanvaraisten yhdysvaltalaisten” oikeutta pankkitiliin kunnioitetaan, että Ranskan pankkien FATCAn myötä käyttöönottamat syrjivät käytännöt lakkautetaan ja että käynnistetään viipymättä tiedotuskampanja, jolla tiedotetaan Yhdysvalloissa asuville Ranskan kansalaisille Yhdysvaltojen kansalaisuuden ja verolakien vaikutuksista; toteaa, että päätöslauselmassa vaaditaan myös vahvoja diplomaattisia toimia, jotta saadaan aikaan ranskalaisia ”sattumanvaraisia yhdysvaltalaisia” koskeva ratkaisu, jonka ansiosta he voivat luopua ei-toivotusta Yhdysvaltojen kansalaisuudesta maksutta ja ilman, että he joutuvat täyttämään hakemuksia tai että heille aiheutuu siitä seuraamuksia, ja että siinä vaaditaan Yhdysvaltoja pitämään vastavuoroisuutta koskeva lupauksensa, jonka perusteella Ranska suostui allekirjoittamaan hallitustenvälisen sopimuksen;

N.  toteaa, että Yhdysvallat ja Eritrea ovat maailman ainoat kaksi maata, jotka ovat säätäneet kansalaisuuteen perustuvasta verotuksesta, ja YK on tuominnut Eritrean toimet ”diasporaveron” soveltamiseksi;

O.  ottaa huomioon, että Yhdysvallat hyväksyi vuonna 2017 huomattavan verouudistuksen, jossa ei kuitenkaan poistettu yksityishenkilöitä koskevaa kansalaisuuteen perustuvaa verotusperiaatetta, mutta toteaa, että uudistuksessa otettiin käyttöön yhdysvaltalaisia monikansallisia yrityksiä koskeva alueeseen perustuva verotus;

1.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että kaikkien kansalaisten, erityisesti ”sattumanvaraisten yhdysvaltalaisten”, perusoikeudet taataan, ja toteaa, että perusoikeuksiin kuuluvat erityisesti oikeus yksityis- ja perhe-elämään, oikeus yksityisyyteen ja syrjimättömyyden periaate, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa;

2.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että maksutilidirektiivi ja erityisesti sen 15 ja 16 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikilta osin ja asianmukaisesti, sekä takaamaan, että perusmaksutilit ovat kaikkien EU:n kansalaisten saatavilla heidän kansalaisuudestaan riippumatta;

3.  kehottaa komissiota kiirehtimään analyysiään maksutilidirektiivin kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä sekä sisällyttämään arvioonsa ”sattumanvaraisten yhdysvaltalaisten”, kaksoiskansalaisten ja EU:ssa laillisesti oleskelevien Yhdysvaltojen kansalaisten tilanteen ja kiinnittämään asianmukaista huomiota rahoituslaitosten mahdollisti harjoittamaan syrjintään EU:ssa laillisesti oleskelevia verovelvollisia kohtaan, joiden katsotaan olevan FATCAssa tarkoitettuja ”yhdysvaltalaisia henkilöitä”;

4.  kehottaa painokkaasti komissiota käynnistämään viipymättä rikkomusmenettelyt tapauksissa, joissa maksutilidirektiivin täytäntöönpanossa on havaittu rikkomuksia, ja raportoimaan parlamentille ja neuvostolle, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty kyseisen direktiivin asiamukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

5.  korostaa, että on tärkeää varmistaa FATCAn nojalla Yhdysvaltoihin siirrettyjen henkilötietojen riittävä tietosuojan taso noudattaen täysimääräisesti kansallista ja EU:n tietosuojalainsäädäntöä; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan hallitustenvälisiä sopimuksiaan ja tekemään niihin tarvittaessa muutoksia, jotta ne vastaisivat yleisen tietosuoja-asetuksen oikeuksia ja periaatteita; vaatii komissiota ja Euroopan tietosuojaneuvostoa tutkimaan välittömästi, ovatko jäsenvaltiot, joiden lainsäädäntö sallii henkilötietojen siirtämisen Yhdysvaltojen verovirastolle FATCAa varten, rikkoneet EU:n tietosuojasääntöjä, ja aloittamaan rikkomusmenettelyt sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät pane EU:n tietosuojasääntöjä asianmukaisesti täytäntöön;

6.  kehottaa komissiota tekemään kattavan vaikutustenarvioinnin FATCAsta ja Yhdysvaltojen ekstraterritoriaalisesta käytännöstä soveltaa kansalaisuuteen perustuvaa verotusta EU:n kansalaisiin, EU:n rahoituslaitoksiin ja talouksiin sekä ottamaan huomioon Ranskassa ja muissa jäsenvaltioissa meneillään olevat toimet ja selvittämään, onko jäsenvaltioiden välillä vakavia eroavuuksia FATCAn ja ”yhdysvaltalaisuuteen viittaavien seikkojen” tuloksena EU:n kansalaisten ja/tai asukkaiden välillä erityisesti EU:n tietosuojasääntöjen ja perusoikeusvaatimusten osalta; kehottaa komissiota tekemään kattavan arvion FATCAan liittyvästä vastavuoroisuuden tilanteesta tai vastavuoroisuuden puutteesta koko EU:ssa sekä siitä, miten Yhdysvallat noudattaa jäsenvaltioiden kanssa allekirjoitettujen hallitustenvälisten sopimusten velvoitteita;

7.  kehottaa komissiota tekemään arvion ja ryhtymään tarpeen vaatiessa toimiin varmistaakseen, että EU:n perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettuja unionin perusoikeuksia ja -arvoja, kuten oikeutta yksityisyyteen ja syrjimättömyyden periaatetta sekä EU:n tietosuojasääntöjä, noudatetaan FATCAn ja Yhdysvaltojen kanssa tapahtuvan verotusta koskevan automaattisen tietojenvaihdon yhteydessä;

8.  pitää valitettavana jäsenvaltioiden allekirjoittamien hallitustenvälisten sopimusten vastavuoroisuuden puutetta erityisesti vaihdettavan tiedon määrän osalta, sillä se on paljon laajempi jäsenvaltiolle kuin Yhdysvalloille; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita keskeyttämään kollektiivisesti hallitustenvälisten sopimusten soveltamisen (tai kaikkien muiden kuin sellaisten tietojen vaihtamisen, jotka koskevat Yhdysvalloissa asuvien Yhdysvaltojen kansalaisten tilejä EU:ssa), kunnes Yhdysvallat hyväksyy automaattista tietojenvaihtoa koskevan monenvälisen toimintatavan joko kumoamalla FATCAn ja liittymällä yhteiseen tietojenvaihtostandardiin tai neuvottelemalla FATCAn uudelleen EU:n laajuisesti siten, että se sisältää samat vastavuoroista tietojenvaihtoa koskevat vaatimukset Atlantin molemmin puolin;

9.  kehottaa komissiota ja neuvostoa esittämään FATCAa koskevan EU:n yhteisen toimintatavan, jotta Euroopan kansalaisten (erityisesti ”sattumanvaraisten yhdysvaltalaisten”) oikeuksia voidaan suojella asianmukaisesti ja parantaa Yhdysvaltojen kanssa tehtävän automaattisen tietojenvaihdon tasavertaista vastavuoroisuutta;

10.  kehottaa neuvostoa valtuuttamaan komission aloittamaan neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä FATCA-sopimuksesta, jotta voidaan varmistaa täysin vastavuoroinen tietojenvaihto ja noudatetaan EU:n lainsäädännön perusperiaatteita sekä maksutilidirektiiviä ja EU:n ”sattumanvaraisten yhdysvaltalaisten” sallitaan luopua ei-toivotusta Yhdysvaltojen kansalaisuudesta maksutta ja ilman, että he joutuvat täyttämään hakemuksia tai että heille aiheutuu siitä seuraamuksia;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1. (2) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214. (3) EUVL L 359, 16.12.2014, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0491. (5) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 79.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 suosituksista komissiolle yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten säännöistä (2016/2237(INL))

P8_TA(2018)0317 A8-0231/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 hyväksymänsä kannanoton keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden eurooppalaisen peruskirjan laatimiseen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 ja 50 artiklan,

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman osuus- ja yhteisötaloudesta(1),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille”(2),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa(3),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät yhteisötalouden edistämisestä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina(4),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – ”Yhdessä uuteen kasvuun”” (COM(2011)0206),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille” (COM(2011)0682),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 346/2013(5),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1296/2013(6) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(7) ja erityisesti sen 20 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1435/2003(8),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle eurooppalaisen keskinäisen yhtiön perussäännöstä(9),

–  ottaa huomioon parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan tilaaman heinäkuussa 2011 julkaistun tutkimuksen yhteisötalouden yritysten roolista 2000-luvulla,

–  ottaa huomioon yhteiskunnallisten yritysten ja yhteisötalouden edistämisestä lokakuussa 2016 julkaistun sosiaalista yrittäjyyttä käsittelevän komission asiantuntijaryhmän (GECES) raportin ”Social enterprises and the social economy going forward”(10),

–  ottaa huomioon yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten säännöistä helmikuussa 2017 julkaistun parlamentin politiikkayksikkö C:n tilaaman tutkimuksen ”A European Statute for Social and Solidarity-Based Enterprise”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0231/2018),

A.  ottaa huomioon, että käsitteitä ”yhteisötalouden yritys” ja ”yhteisvastuutalouden yritys” käytetään usein toistensa synonyymeina, vaikka ne tarkoittavat yrityksiä, jotka eivät aina vastaa toisiaan ja voivat olla hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että yhteisötalouden yrityksen käsite tarkoittaa ensisijaisesti perinteisiä yhteisötalouden organisaatioita, kuten osuuskuntia, keskinäisiä yrityksiä, yhdistyksiä ja säätiöitä; ottaa huomioon, että yhteiskuntatieteilijät ja lakimiehet käyvät vilkasta keskustelua yhteisötalouden yrityksen käsitteen rajoista; katsoo, että on elintärkeää edetä viipymättä kohti ”yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen” määritelmän parempaa tunnustamista ottamalla käyttöön oikeudellinen perusmääritelmä, jolla voidaan tukea asianmukaisesti unionin ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiä kehittää yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvia yrityksiä, jotta nekin voivat hyödyntää sisämarkkinoita;

B.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalous vaikuttaa merkittävällä tavalla unionin talouteen; ottaa huomioon, että 19. helmikuuta 2009, 20. marraskuuta 2012 ja 10. syyskuuta 2015 antamissaan päätöslauselmissa parlamentti muistutti, että yhteisö- ja yhteisvastuutalous työllistävät yli 14 miljoonaa ihmistä, mikä tarkoittaa noin 6,5:tä prosenttia EU:n työntekijöistä ja noin 10:tä prosenttia EU:n yrityksistä; ottaa huomioon, että tämä ala on osoittautunut erityisen kestäväksi talous- ja rahoituskriisissä ja että sillä on mahdollisuudet tuottaa sosiaalisia ja teknologisia innovaatioita, luoda kunnollisia, osallistavia, paikallisia ja pysyviä työpaikkoja, edistää talouskasvua ja ympäristönsuojelua sekä lujittaa sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset tuovat uusia keinoja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen nopeasti muuttuvassa maailmassa; katsoo, että yhteisö- ja yhteisvastuutalous kehittyy jatkuvasti ja on siten kasvua ja työllisyyttä edistävä tekijä ja että sitä olisi siksi edistettävä ja tuettava;

C.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten sääntelyssä ja yritysmuodoissa, jotka ovat yhteisötalouden yrittäjien käytettävissä jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä; ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ottavat käyttöön erilaisia yritysmuotoja sen mukaan, mitä oikeudellisia kehyksiä kussakin jäsenvaltiossa on käytössä ja millaista poliittista taloutta kyseisessä jäsenvaltiossa harjoitetaan hyvinvointipalvelujen ja yhteisvastuun alalla, sekä jäsenvaltion kulttuurisia ja historiallisia perinteitä vastaavasti;

D.  ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa on luotu erityisiä oikeudellisia muotoja joko mukauttamalla osuuskunnan, keskinäisen yrityksen, yhdistyksen tai säätiön mallia tai ottamalla käyttöön oikeudellisia muotoja, joissa otetaan huomioon eri yhteisöjen sosiaalinen vastuunotto ja jotka sisältävät joitakin yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuville yrityksille tunnusomaisia piirteitä; ottaa huomioon, että toisissa jäsenvaltioissa ei ole otettu käyttöön erityistä oikeudellista muotoa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä varten ja että ne käyttävät siksi ennestään käytössä olevia muotoja, joihin kuuluvat tavanomaisten yritysten käyttämät oikeudelliset muodot, kuten rajavastuuyhtiöt tai osakeyhtiöt; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten käyttämä oikeudellinen muoto voi olla valinnainen; katsoo, että on syytä panna merkille, että vaikka yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille on kehitetty erityisiä oikeudellisia muotoja, monet niistä valitsevat muun oikeudellisen muodon, joka vastaa paremmin niiden tarpeita ja tavoitteita;

E.  toteaa, että monessa jäsenvaltiossa on otettu käyttöön yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä koskevia erilaisia oikeudellisia kehyksiä, ja katsoo tämän vahvistavan, että on kehittymässä uudenlaista yrittäjyyttä, joka perustuu yhteisvastuun ja vastuullisuuden periaatteisiin ja jossa keskitytään aiempaa enemmän sosiaalisen arvon luomiseen, paikallisiin yhteyksiin ja kestävämmän talouden edistämiseen; toteaa tämän monimuotoisuuden vahvistavan lisäksi, että yhteiskunnallinen yrittäjyys on innovatiivinen ja hyödyllinen ala;

F.  ottaa huomioon, että 10. syyskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa parlamentti korosti, että sosiaalinen innovointi koskee uusien ideoiden kehittämistä ja toteuttamista, olivatpa ne sitten tuotteita, palveluita tai yhteiskunnallisen järjestäytymisen malleja, jotka on suunnattu vastaamaan uudenlaisiin yhteiskunnallisiin, alueellisiin ja ympäristöön liittyviin vaatimuksiin ja haasteisiin, joita ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen, väestökato, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, moninaisuuden hallinta, nuorisotyöttömyyden torjunta, työmarkkinoilta eniten syrjäytyneiden ihmisten saaminen sinne takaisin sekä ilmastonmuutoksen torjunta;

G.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksen perustamiseen on käytettävissä jäsenvaltioissa monenlaisia oikeudellisia muotoja, ja katsoo siksi, että unionissa ei ole tällä hetkellä yksimielisyyttä erityisen yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksen muodon perustamisesta; ottaa huomioon, että parlamentti on jo korostanut uusien unionin tason oikeudellisten puitteiden kehittämisen tärkeyttä, mutta että se on aina todennut, että edellä mainittujen puitteiden olisi oltava valinnaisia yrityksille kansallisten kehysten rinnalla ja että kyseinen kehittäminen edellyttää vaikutusten arviointia, jotta voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioissa käytössä olevat erilaiset sosiaalisen yrittäjyyden mallit; toteaa, että parlamentti on myös korostanut, että toimenpiteillä olisi oltava unionin laajuista lisäarvoa;

H.  ottaa huomioon, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu vaikuttaa ratkaisevasti sekä sosiaalisen markkinatalouden tavoitteeksi asetettujen täystyöllisyyden ja sosiaalisen kehityksen päämäärien saavuttamiseen että kilpailukykyyn ja oikeudenmukaisuuteen unionin sisämarkkinoilla; katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kuuleminen EU:n päätöksenteossa on merkittävä sosiaalinen innovaatio;

I.  toteaa, että oikeudellisissa muodoissa on valinnanvaraa, ja pitää tämän etuna sitä, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvat yritykset voivat muovata rakennettaan tavalla, joka sopii kullekin yritykselle parhaiten vallitsevissa olosuhteissa ja joka sopii niihin perinteisiin, joissa yrityksen juuret ovat, sekä yrityksen harjoittaman liiketoiminnan tyyppiin;

J.  toteaa, että edellä todetusta huolimatta kansallisista kokemuksista jäsenvaltion tasolla voidaan tehdä päätelmiä joistakin tunnusomaisista piirteistä ja ehdoista, jotka yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen olisi täytettävä yrityksen valitsemasta oikeudellisesta muodosta riippumatta, jotta yritystä voidaan pitää tällaisena yrityksenä; pitää toivottavana, että yhteiset piirteet ja ominaisuudet määritetään unionin tasolla vähimmäisvaatimuksilla, joilla luodaan aiempaa tehokkaampi ja johdonmukaisempi oikeudellinen kehys kyseisille yrityksille ja varmistetaan, että kaikilla yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on yhteinen identiteetti yrityksen perustamisjäsenvaltiosta riippumatta; toteaa, että tällaisten institutionaalisten piirteiden olisi autettava yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä säilyttämään etulyöntiasema verrattuna vaihtoehtoisiin tapoihin järjestää palvelujen tarjoaminen, sosiaalipalvelut mukaan luettuina;

K.  ottaa huomioon, että 25. lokakuuta 2011 annetussa tiedonannossa (”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite”) komissio määritteli yhteisötalouden yritykset seuraavasti: ”Osuus- ja yhteisötalouden toimijana sosiaalinen yritys onkin yritys, jonka ensisijaisena tavoitteena on pikemminkin saada aikaan sosiaalista vaikutusta kuin tuottaa voittoa omistajille tai sidosryhmille. Se toimii markkinoilla tuottamalla tavaroita ja palveluita yritteliäällä ja innovatiivisella tavalla ja käyttää voitot pääasiassa sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseen. Sen hallinto hoidetaan vastuullisella ja avoimella tavalla, erityisesti ottamalla mukaan työntekijät, asiakkaat ja sidosryhmät, joihin sen liiketoiminta vaikuttaa”;

L.  ottaa huomioon, että asetuksessa (EU) N:o 1296/2013 ”sosiaalisella yrityksellä” tarkoitetaan oikeudellisesta muodostaan riippumatta yritystä,

M.  ottaa huomioon, että 10. syyskuuta 2015 annetussa päätöslauselmassa parlamentti totesi, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset ovat yrityksiä, joiden pääasiallinen tarkoitus on yhteiskunnallisen tavoitteen saavuttaminen, eikä niiden välttämättä tarvitse olla voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, oli kyseessä sitten heikommassa asemassa olevien ryhmien työllistäminen, palvelujen tarjoaminen niiden jäsenille tai yleisesti myönteisten yhteiskunnallisten ja ympäristövaikutusten aikaansaaminen, ja ne sijoittavat tuottonsa ensisijaisesti uudelleen näiden tavoitteiden saavuttamiseen; ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutaloudenyrityksille on tunnusomaista sitoutuminen seuraaviin arvoihin:

N.  toteaa, että edellä mainitut määritelmät ovat yhteensopivia ja yhdistävät kaikki yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten jakamat piirteet riippumatta yrityksen perustamisjäsenvaltiosta ja riippumatta oikeudellisesta muodosta, jota se on päättänyt käyttää kansallisen lainsäädännön mukaisesti; katsoo, että tällaisten piirteiden olisi toimittava monialaisen ja aiempaa viimeistellymmän sekä unionin tasolla yleisesti hyväksytyn ja sovelletun yhteisötalouden yrityksen oikeudellisen määritelmän perustana;

O.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ovat yksityisiä organisaatioita, jotka ovat riippumattomia viranomaisista;

P.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset toimivat markkinoilla yrittäjähenkisesti; toteaa tämän tarkoittavan, että ne harjoittavat taloudellista toimintaa;

Q.  toteaa, että maaseudulla on suurta potentiaalia yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille, ja vaatii tässä yhteydessä asianmukaista ja kattavaa infrastruktuuria maaseudulle;

R.  ottaa huomioon, että koulutuksen on oltava ensisijaisessa asemassa, kun edistetään nuorten yrittäjyyttä;

S.  ottaa huomioon, että terveyden- ja sosiaalihuollon alalla toimivat keskinäiset yhtiöt työllistävät unionissa 8,6 miljoonaa henkeä ja tarjoavat tukea 120 miljoonalle kansalaiselle; ottaa huomioon, että näiden keskinäisten yhtiöiden markkinaosuus on 24 prosenttia ja ne tuottavat yli 4 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta;

T.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen päätarkoituksena on oltava sosiaalisen lisäarvon luominen; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten tavoitteena olisi nimenomaisesti oltava hyödyllisyys koko yhteisön tai tietyn ihmisryhmän kannalta jäsenyydestä riippumatta; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten perustamisasiakirjoissa olisi ilmoitettava selkeästi niiden sosiaalinen tavoite; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen käsitettä ei pidä sekoittaa yritysvastuuseen, vaikka liikeyrityksillä, joiden yritysvastuutoiminta on merkittävää, voi olla vahvoja yhteenliittymiä yhteisötalouden yrityksiin; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten tavoitteena ei pidä olla perinteinen voitontavoittelu vaan sen sijasta niiden on käytettävä syntyvä lisäarvo kehittämään edelleen hankkeita, joilla pyritään parantamaan niiden kohderyhmien ympäristöä;

U.  katsoo, että digitalisaatio, kunnianhimoiset ilmastonmuutostavoitteet, muuttoliike, eriarvoisuus, yhteisöjen kehittäminen etenkin syrjäytyneillä alueilla, sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut, vammaisten henkilöiden tarpeet sekä köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen, pitkäaikaistyöttömyyden ja sukupuolteneriarvoisuuden torjunta ja erityiset ympäristötehtävät tarjoavat kosolti mahdollisuuksia yhteisötalouden yrittäjyydelle; ottaa huomioon, että useimmat yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset toimivat markkinoilla yrittäjähenkisesti taloudelliset riskit hyväksyen;

V.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yritysten olisi toteutettava yhteiskunnallisesti hyödyllistä toimintaa; ottaa huomioon, että ne voivat olla aktiivisia monilla eri toiminnan aloilla; ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvat yritykset ovat pääsääntöisesti tarjonneet palveluja, joilla pyritään parantamaan elinoloja yhteisössä, erityisesti palveluja, joilla tuetaan epävarmassa tilanteessa tai sosioekonomisessa syrjäytymisvaarassa olevia henkilöitä ja helpotetaan muita heikommassa asemassa olevien ryhmien integroitumista työelämään; toteaa, että koska yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset luovat sosiaalista arvoa ja kykenevät integroimaan pitkäaikaistyöttömiä uudelleen ja edistämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja talouskasvua, kansallisissa lainsäädännöissä on ollut yleisenä suuntauksena lisätä niiden toiminta-alojen kirjoa, joilla yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset voivat toimia, sillä edellytyksellä, että alat ovat yleisen edun mukaisia ja/tai niillä on yleishyödyllinen tarkoitus, kuten yhteiskunnallisten palvelujen tarjoaminen muun muassa koulutus-, terveys-, kulttuuri-, asunto-, vapaa-ajan ja ympäristöaloilla;

W.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset tarjoavat 2000-luvulle liiketoimintamallin, joka takaa taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden välisen tasapainon; ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten ajatellaan yleisesti kehittävän sosiaalisia, teknologisia ja taloudellisia innovaatioita, mikä johtuu niiden toiminnan laajenemisesta uusille tavaratuotannon tai palvelutarjonnan aloille, kuten ympäristö-, terveys-, kulttuuri-, koulutus ja vapaa-ajan palvelut, ja/tai sellaisten innovatiivisten tuotannon tai työn järjestämisen menetelmien käyttöönotosta, joilla pyritään vastaamaan uudenlaisiin yhteiskunnallisiin, alueellisiin ja ympäristöön liittyviin vaatimuksiin ja haasteisiin, joita ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen, väestökato, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, moninaisuuden hallinta, nuorisotyöttömyyden torjunta, työmarkkinoilta eniten syrjäytyneiden ihmisten saaminen sinne takaisin sekä ilmastonmuutoksen torjunta;

X.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset tarjoavat sosiaalisen ja integroivan luonteensa johdosta työtä myös niille työllistettävien ryhmille, jotka useimmiten jäävät avoimien työmarkkinoiden ulkopuolelle, ja että niillä on merkittävä panos pitkäaikaistyöttömien uudelleenintegroimisessa ja yleisesti työttömyyden torjunnassa, ja siten ne vaikuttavat unionin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja talouskasvuun;

Y.  ottaa huomioon, että yhteisötalous on sen muodostavien yritysten ja organisaatioiden erityisluonteen, niiden erityisten sääntöjen ja sosiaalisen panoksen sekä innovatiivisten menetelmiensä ansiosta osoittanut useaan otteeseen kestävyytensä epäsuotuisissa taloudellisissa oloissa sekä kykynsä selvitä kriisitilanteista muita nopeammin;

Z.  ottaa huomioon, että työntekijöiden taloudellinen osallistuminen palvelee erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä usein sosiaalista tavoitetta, kuten parhaiden käytäntöjen esimerkki pitkäaikaistyöttömien menestyksekkäästä uudelleenintegroimisesta yritysmuodolla ”Sociedad Laboral (SL)” Espanjassa osoittaa: siinä työnhakijoille tarjotaan mahdollisuus käyttää työttömyyskorvauksensa SL:n perustamiseen, jolloin luodaan uusia työpaikkoja, ja jäsenvaltio tarjoaa tukea ja neuvontaa yrityksen johtamiseen liittyvissä kysymyksissä;

AA.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset eivät välttämättä ole voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, vaan ne voivat tavoitella voittoakin sillä edellytyksellä, että niiden toiminta täyttää kokonaisuudessaan eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saamisen kriteerit; toteaa, että tästä huolimatta yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten olisi keskityttävä pääasiassa ennen kaikkea sosiaalisiin arvoihin ja myönteisen ja kestävän vaikutuksen aikaansaamiseen yhteiskunnan hyvinvointiin ja talouskehitykseen sen sijaan, että ne keskittyisivät tuottamaan voittoa omistajille, jäsenille tai osakkaille; pitää tässä yhteydessä välttämättömänä, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiin kohdistetaan tiukka voiton ja varojen jakamista jäsenten tai osakkaiden kesken koskeva rajoitus eli varojen lukitus; toteaa, että rajoitettu voitonjako voitaisiin sallia yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksen valitseman oikeudellisen muodon perusteella, mutta voitonjakoa koskevilla menettelyillä ja säännöillä olisi aina varmistettava, että se ei vaaranna yrityksen sosiaalista päätavoitetta; toteaa, että joka tapauksessa suurin ja merkittävin osa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksen voitoista olisi sijoitettava uudelleen tai niitä olisi muutoin käytettävä sen sosiaalisen tavoitteen saavuttamiseen;

AB.  toteaa, että voitonjaon estävän rajoituksen tehokkuus olisi varmistettava ja että sen olisi siksi katettava useita näkökohtia, joihin kuuluvat erityisesti jaksottainen osingonjako, kertyneiden varojen jakaminen, jäännösvarojen siirtäminen yrityksen purkamisen yhteydessä, yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksen muuttaminen eri tyyppiseksi organisaatioksi, jos se on sallittua, ja tällaisen yrityksen aseman menetys; toteaa, että voitonjaon estävää rajoitusta voidaan rikkoa epäsuorasti myös maksamalla työntekijöille tai johtajille palkkaa, joka ei ole perusteltua ja joka on markkinatasoa korkeampaa;

AC.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä olisi johdettava demokraattisen hallinnon mallien mukaisesti tavalla, joka kytkee työntekijät, asiakkaat ja yrityksen toiminnan vaikutuspiiriin kuuluvat sidosryhmät päätöksentekoon; toteaa, että tämä osallistava malli edustaa rakenteellista menettelyä, jolla valvotaan todellista pyrkimystä organisaation sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseen; toteaa, että jäsenten valta päätöksenteossa ei saa perustua pelkästään tai ensisijaisesti heidän mahdollisesti omistamaansa pääomaosuuteen edes silloin, kun yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen valitsema yritysmuoto on liikeyritys;

AD.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvat yritykset voivat valita oikeudelliseksi muodokseen liikeyrityksen muodon; toteaa, että tällaisten yritysten mahdollisuuden tulla tunnustetuiksi yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksinä ehdoksi olisi asetettava se, että ne täyttävät tietyt vaatimukset ja edellytykset, jotka ratkaisevat yritysmuodon ja yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksen mallin väliset mahdolliset ristiriidat;

AE.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten työntekijöiden kohtelun olisi oltava verrattavissa perinteisten liiketoimintayritysten työntekijöiden kohteluun;

AF.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yritysten myönteinen vaikutus yhteiskuntaan saattaa oikeuttaa konkreettiset toimet niiden tukemiseksi, esimerkkeinä avustusten maksaminen ja suotuisien verotusta ja julkisia hankintoja koskevien toimien hyväksyminen; toteaa, että kyseisiä toimia olisi periaatteessa pidettävä perussopimusten mukaisina, koska niiden tarkoituksena on helpottaa sellaisten taloudellisen toimien tai toimialojen kehittämistä, joiden päätarkoituksena on vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaan, ja että kyseisten yritysten mahdollisuudet kerätä rahoitusta ja tehdä voittoa ovat selkeästi rajoitetuimpia kuin liikeyritysten mahdollisuudet;

AG.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 346/2013(11) asetetaan edellytykset ja vaatimukset eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen perustamiseksi;

AH.  katsoo, että unionin olisi luotava yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä varten sertifikaatti tai merkki niiden näkyvyyden lisäämiseksi ja aiempaa yhtenäisemmän oikeudellisen kehyksen edistämiseksi; toteaa, että viranomaisten on keskeisen tärkeää tarkistaa ja varmistaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritys täyttää merkin saamista koskevat vaatimukset, ennen kuin yritykselle myönnetään merkki ja voi siten hyödyntää näitä yrityksiä varten EU-tasolla toteutettuja toimenpiteitä; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksen sertifikaatti olisi peruutettava, jos se ei noudata kyseisiä vaatimuksia ja oikeudellisia velvoitteita;

AI.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten olisi esitettävä vuosittain yhteiskuntavastuun raportti toiminnastaan, tuloksistaan, sidosryhmien osallistumisesta, voitonjaosta, palkoista, tuista ja muista eduista;

1.  muistuttaa Euroopassa olevien noin kahden miljoonan(12) ja yli 14,5 miljoonaa henkilöä työllistävien(13) yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten suuresta merkityksestä ja toteaa niiden olevan erittäin merkittäviä laadukkaiden työpaikkojen luomisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja sisämarkkinoilla jatkuvan talouskasvun kannalta;

2.  kehottaa komissiota ottamaan unionin tasolla yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä varten käyttöön ”eurooppalaisen yhteisötalouden merkin”, joka perustuu selkeisiin kriteereihin, joilla korostetaan näiden yritysten erityisluonnetta ja sosiaalisia vaikutuksia, lisätään niiden näkyvyyttä, kannustetaan investoimiseen, helpotetaan rahoituksen saamista ja sisämarkkinoille pääsyä kyseisten yritysten pyrkiessä laajentumaan joko omassa maassaan tai muihin jäsenvaltioihin, samalla kun otetaan huomioon alan ja jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset muodot ja kehykset;

3.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin olisi oltava saatavilla kaikille yksityisille organisaatioille tai yhteisöille, jotka täyttävät yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä koskevat oikeudelliset vaatimukset, riippumatta niiden perustamiseen käytetystä oikeudellisesta muodosta jäsenvaltiossa; huomauttaa, että merkin olisi oltava yrityksille valinnainen;

4.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin olisi oltava yrityksille vapaaehtoinen, mutta kaikkien jäsenvaltioiden olisi tunnustettava se;

5.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saamisen ja säilyttämisen oikeudelliset vaatimukset olisi määritettävä tiettyjen piirteiden ja yhteisten ehtojen ja erityisesti tämän päätöslauselman liitteessä määritettyjen piirteiden ja yhteisten kriteereiden perusteella;

6.  tähdentää, että sosiaalipalvelujen kysynnän kasvaessa unionin yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksistä tulee entistä tärkeämpiä sosiaalipalvelujen tarjoajia, jotka tukevat köyhiä ja sosiaalisesti syrjäytyneitä tai köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä; tähdentää, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten ei pitäisi korvata julkisia sosiaalipalveluja vaan pikemminkin täydentää niitä; muistuttaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ovat merkittäviä, koska ne tarjoavat sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja ja hoitavat erityisiä ympäristötehtäviä yhteistyössä paikallisviranomaisten ja vapaaehtoisten kanssa; korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset saattavat ratkaista tiettyjä yhteiskunnallisia haasteita alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla;

7.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset tarjoavat työllistymismahdollisuuksia vammaisille henkilöille ja muihin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluville;

8.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on vahva paikallinen ja alueellinen perusta, minkä ansiosta ne tuntevat paremmin niiden erityistarpeet ja voivat tarjota alueella tarvittavia tuotteita ja palveluita ja parantaa näin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

9.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset voivat osaltaan edistää tasa-arvoa ja kaventaa sukupuolten välistä palkkaeroa;

10.  korostaa tarvetta tarjota työpaikkoja tavallisimmin työmarkkinoilta syrjäytyneille henkilöille, jotta pitkäaikaistyöttömät pääsevät takaisin työmarkkinoille ja työttömyyttä torjutaan yleisesti;

11.  katsoo, että olisi laadittava jäsenvaltiot osallistava mekanismi, jonka avulla asiaankuuluvat oikeudelliset vaatimukset täyttävät tahot voivat saada eurooppalaisen yhteisötalouden merkin; toteaa, että kaikilla oikeudelliset ehdot täyttävillä yksityisoikeudellisilla oikeushenkilöillä olisi oltava oikeus saada EU:n merkki riippumatta siitä, onko yrityksen perustamisjäsenvaltiossa erityistä oikeudellista muotoa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille;

12.  katsoo, että tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa olisi luotava mekanismi, jolla suojellaan eurooppalaista yhteisötalouden merkkiä ja estetään ”epäaitojen” yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten perustaminen ja toiminta; toteaa, että mekanismilla olisi varmistettava, että valvotaan säännöllisesti, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saaneet yritykset noudattavat merkin sääntöjä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön vaikuttavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia sen varmistamiseksi, että merkkiä ei voida hankkia tai käyttää väärin;

13.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saaneet yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset olisi tunnustettava merkin saaneiksi yrityksiksi kaikissa jäsenvaltioissa harjoittamaansa toimintaa vastaavasti ja että niillä olisi oltava samat edut, oikeudet ja velvollisuudet kuin yrityksillä, jotka on perustettu sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa ne toimivat;

14.  korostaa, että tarvitaan lavea ja osallistava unionin määritelmä, jossa korostetaan sen periaatteen merkitystä, että huomattava osuus yrityksen voitoista olisi investoitava uudelleen tai muutoin käytettävä yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten sosiaalisen tarkoituksen saavuttamiseen; korostaa yhteisötalouden osuuskuntien ja työhön sijoittumista edistävien yhteisötalouden yrityksien erityisiä haasteita toteuttaa tehtäväänsä, eli työmarkkinoilta tavallisimmin syrjäytyneiden auttamista, ja tähdentää, että tällaiset organisaatiot on otettava uuden merkin piiriin;

15.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saamista ja säilyttämistä koskevana vähimmäisperusteena ja oikeudellisena vaatimuksena on oltava yhteiskunnallisesti hyödyttävä toiminta, joka olisi määriteltävä unionin tasolla; toteaa, että tämän toiminnan yhteiskunnalliset vaikutukset pitäisi voida mitata esimerkiksi seuraavilla aloilla: haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden sosiaalinen integrointi, syrjäytymisvaarassa olevien integrointi työmarkkinoille laadukkaisiin ja kestäviin työpaikkoihin, sukupuolten eriarvoisuuden vähentäminen, maahanmuuttajien syrjäytymisen torjuminen, yhtäläisten mahdollisuuksien parantaminen terveydenhuollon, koulutuksen ja kulttuurin sekä asianmukaisten asuinolojen avulla ja köyhyyden ja eriarvoisuuden torjuminen; korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yritysten on noudatettava omassa toiminnassaan työ- ja työskentelyolosuhteita koskevia parhaita käytäntöjä;

16.  tähdentää, että merkkiin liittyvät kustannukset ja työmäärä on pidettävä vähäisinä, jotta siitä ei aiheudu haittaa yhteisö- ja yhteisvastuutaloudenyrityksille, erityisesti pienille ja keskisuurille yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille; katsookin, että unionin yhteisten kriteereiden on oltava yksinkertaisia, selkeitä ja niiden on perustuttava muodollisten seikkojen sijaan aineellisiin seikkoihin ja että asiaan liittyvät menettelyt eivät saa olla vaivalloisia; toteaa, että vaikka raportointivelvollisuus on kohtuullinen väline varmistaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on oikeus eurooppalaiseen yhteisötalouden merkkiin, tällaisten raporttien toimittamistiheys ja niihin sisällytettävät pakolliset tiedot eivät saa aiheuttaa liikaa rasitusta; panee merkille, että merkintä- tai sertifiointiprosessin kustannuksia voitaisiin pienentää, jos keskushallinnosta vastaavat kansalliset viranomaiset, jotka voisivat yhteistyössä yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten kanssa siirtää merkin hallinnon ja käsittelyn itsehallinnolliselle kansalliselle elimelle soveltaen yleiseurooppalaista määritelmää yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten kriteereille;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti eurooppalaista yhteisötalouden merkkiä ja markkinoimaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten sosiaalisia ja taloudellisia etuja, mukaan lukien laadukkaiden työpaikkojen luominen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus;

18.  toteaa, että yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevien strategioiden toteuttaminen osana yritysten liiketoimintasuunnitelmia ei vielä riitä perusteeksi sille, että yritys luokitellaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykseksi; korostaa siksi, että on erotettava selvästi toisistaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ja toisaalta yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutuneet yritykset;

19.  kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että sen toimintapolitiikat heijastelevat sitoumusta luoda yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille suotuisa toimintaympäristö; kehottaa komissiota toteuttamaan tältä osin yhteistyössä jäsenvaltioiden ja yhteisötalouden yritysten toimialan kanssa vertailevan tutkimuksen erilaisista kansallisista ja alueellisista oikeudellisista kehyksistä, jotka koskevat yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä EU:ssa, sekä yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten toimintaolosuhteista ja piirteistä, mukaan lukien koko, lukumäärä, toiminnan ala, sekä erilaisista kansallisista sertifiointia, asemaa ja merkintöjä koskevista järjestelmistä;

20.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvilla yrityksillä on pitkät perinteet useimmissa jäsenvaltioissa ja että niistä on tullut erityisen tärkeitä markkinatoimijoita;

21.  katsoo, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten investoinnin painopisteet eivät saisi rajoittua sosiaaliseen osallisuuteen, vaan niihin olisi sisällytettävä työllisyys ja koulutus, jotta ne heijastavat monenlaisia taloudellisia toimintoja, joissa ne ovat osallisina;

22.  vaatii jatkamaan Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa ja hyödyntämään määrärahoja tehokkaasti sekä välittämään tietoa ohjelmasta parhaalla mahdollisella tavalla;

23.  vaatii vähentämään yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten perustamisvaiheeseen liittyviä esteitä, jotta liialliset velvoitteet eivät estä yhteisötalouden yrittäjyyttä;

24.  kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tarkistettavissa olevan luettelon jäsenvaltioissa tällä hetkellä käytössä olevista oikeudellisista muodoista, joilla on yhteisötalouden yritysten piirteitä, ja pitämään kyseisen luettelon ajan tasalla yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten historiallisia ja oikeudellisia erityispiirteitä kunnioittaen;

25.  kehottaa komissiota sisällyttämään yhteisötalouden paremmin unionin lainsäädäntöön, jotta yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuville yrityksille ja muunlaisille yrityksille tarjotaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

26.  korostaa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten verkottumisen tärkeyttä ja kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan jäsenvaltioiden keskinäiseen tietämyksen ja parhaiden käytänteiden välittämiseen (esimerkiksi perustamalla kansallisia yhteyspisteitä) koko unionissa siten, että mukaan otetaan paitsi yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset myös perinteiset yritykset, tiedemaailma ja muut sidosryhmät; kehottaa komissiota edelleen keräämään ja jakamaan sosiaalista yrittäjyyttä koskevassa asiantuntijaryhmässä ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tietoja olemassa olevista hyvistä toimintatavoista sekä analysoimaan laadullisia ja määrällisiä tietoja yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten panoksesta julkisen politiikan ja paikallisyhteisöjen kehitykseen;

27.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten olisi sisällytettävä yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten ulottuvuus asiaankuuluviin toimintalinjoihin, ohjelmiin ja käytäntöihin;

28.  painottaa erityisesti, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten toimintaa koskevissa säännöissä on noudatettava reilun kilpailun periaatetta eikä niissä pidä sallia epäreilua kilpailua, jotta voidaan mahdollistaa perinteisten pk-yritysten asianmukainen toiminta;

29.  pyytää komissiota tarkastelemaan nykyistä unionin lainsäädäntöä ja antamaan tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia, joilla määritetään yhtenäinen ja kattava oikeudellinen kehys yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yritysten tueksi erityisesti mutta ei ainoastaan julkisten hankintojen, kilpailulainsäädännön ja verotuksen aloilla, jotta tällaisia yrityksiä kohdellaan tavalla, joka vastaa niiden erityisluonnetta ja panosta sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja talouskasvuun; katsoo, että tällaiset toimet olisi asetettava niiden yritysten saataville, joille on myönnetty eurooppalaisen yhteisötalouden merkki, jolla taataan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykseksi määrittämistä koskevien kriteereiden noudattaminen; katsoo, että näillä lainsäädäntöehdotuksilla voitaisiin erityisesti helpottaa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten mahdollisuuksia tehdä rajat ylittävää yhteistyötä ja harjoittaa liiketoimintaa muiden vastaavien yritysten kanssa;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimia yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten tarvitseman julkisen ja yksityisen rahoituksen vapauttamiseksi ja houkuttelemiseksi, mukaan lukien eurooppalaisen yhteisötalouden merkin edistäminen;

31.  kehottaa kehittämään yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä käsittelevän julkisesti saatavilla olevan eurooppalaisen monikielisen verkkoalustan, jolla voidaan tiedottaa ja vaihtaa tietoja sijoittautumisesta, EU:n rahoitusmahdollisuuksista ja vaatimuksista, julkisiin hankintoihin osallistumisesta ja mahdollisista oikeudellisista rakenteista;

32.  pitää asianmukaisena, että komissio tutkii mahdollisuutta luoda rahoitustapa, jolla tuetaan innovointia yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksissä erityisesti silloin, kun yrityksen toiminnan innovatiivinen luonne hankaloittaa sen riittävää rahoituksen saantia normaaleissa markkinaolosuhteissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin, joilla helpotetaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten mahdollisuuksia hankkia rahoitusta, jota ne tarvitsevat voidakseen jatkaa toimintaansa;

33.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä on välttämätöntä tukea riittävin taloudellisin varoin, koska näiden yritysten taloudellinen kannattavuus on ratkaisevaa niiden toimeentulon kannalta; korostaa, että on edistettävä yksityissijoittajien ja julkisten laitosten yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille antamaa rahoitustukea alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla kiinnittämällä erityistä huomiota innovoinnin rahoittamiseen, ja kehottaa komissiota vahvistamaan nykyisen unionin rahoituksen sosiaalista ulottuvuutta seuraavassa, vuosia 2021–2027 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, mukaan lukien Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan aluekehitysrahasto ja työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva ohjelma, jotta edistetään yhteisötaloutta ja yhteisötalouden yrittäjyyttä; kehottaa komissiota tehostamaan työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman täytäntöönpanoa ja sen mikrorahoitus- ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkoa sekä lisäämään rahoitusalalla tietoisuutta yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten ominaispiirteistä sekä taloudellisista ja sosiaalisista eduista; pitää lisäksi tarpeellisena tukea yleisesti vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, kuten riskipääomarahastoja, start up ‑rahoitusta, mikroluototusta ja joukkorahoitusta, jotta eurooppalaisen yhteisötalouden merkin perusteella voidaan lisätä alan investointeja;

34.  kehottaa hyödyntämään unionin varoja tehokkaasti ja korostaa, että näiden varojen saatavuutta on helpotettava edunsaajien kannalta, jotta voidaan tukea yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksien ensisijaista tavoitetta saada aikaan sosiaalinen vaikutus voittojen maksimoimisen sijaan, mikä lopulta tarjoaa yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä vastinetta investoinneista; kehottaa komissiota tarkastelemaan seuraavan, vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä sosiaalisten investointirahastojen sääntelykehystä, jotta yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yrityksien pääsyä rahoitusmarkkinoille helpotetaan; kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan tehokkaan unionin tason kampanjan byrokratian karsimiseksi ja eurooppalaisen yhteisötalouden merkin edistämiseksi;

35.  toteaa tältä osin, että yhteisötaloudella on edelleen vaikeuksia osallistua julkisiin hankintoihin ja että näihin kuuluvat kokoon ja taloudellisiin valmiuksiin liittyvät esteet; muistuttaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot panevat tehokkaasti täytäntöön julkisia hankintoja koskevan uudistuspaketin, jotta voitaisiin lisätä näiden yritysten osallistumista julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailumenettelyihin tiedottamalla julkisia hankintoja koskevista säännöistä ja perusteista ja tarjouskilpailuista, parantamalla sopimusten varaamista tällaisille yrityksille, mukaan lukien sosiaaliset lausekkeet ja perusteet, yksinkertaistamalla menettelyjä ja laatimalla tarjoukset siten, että ne ovat pienempien toimijoiden saatavilla;

36.  toteaa, että on tärkeää tukea taloudellisesti yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä; kehottaa komissiota ottamaan huomioon yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten erityispiirteet niiden saadessa valtiontukia; ehdottaa, että rahoituksen saatavuutta parannettaisiin noudattamalla asetuksessa (EU) N:o 651/2014(14) annettua tukimuotoja koskevaa esimerkkiä;

37.  pitää alan kasvun tehostamisen kannalta olennaisena tarjota rahoituksen ohella koulutuspalveluja yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten työntekijöille, erityisesti jotta voidaan edistää yrittäjyyttä koskevia taitoja ja yritystoiminnan edellyttämää talouden perustuntemusta, antaa asiantuntijatukea ja sujuvoittaa hallinnointia; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään politiikkatoimia, joilla luodaan suotuisa verokohtelu yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille;

38.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita keräämään kvantitatiivista ja kvalitatiivista tietoa ja analyyseja yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksistä ja niiden panoksesta julkiseen politiikkaan maiden sisällä ja niiden välillä siten, että otetaan huomioon näiden yritysten erityispiirteet ja noudatetaan sopivia ja asiaankuuluvia kriteerejä, jotta voidaan parantaa poliittista ja strategista päätöksentekoa mutta samalla myös kehittää välineitä, jotka on tarkoitettu palvelemaan näiden yritysten kehittämistä;

39.  pyytää komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan perusteella ehdotuksen säädökseksi eurooppalaisen yhteisötalouden merkin luomisesta yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvia yrityksiä varten oheisessa liitteessä esitettyjä suosituksia noudattaen;

40.  katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi katettava pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset;

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

Suositus 1 (eurooppalaisen yhteisötalouden merkin luominen ja vaatimukset täyttävät yritykset)

Euroopan parlamentti katsoo, että hyväksyttävän säädöksen tavoitteena olisi oltava eurooppalaisen yhteisötalouden merkin luominen. Merkki on valinnainen yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuville yrityksille (yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset) riippumatta siitä, minkä oikeudellisen muodon ne valitsevat kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Parlamentti katsoo, että eurooppalainen yhteisötalouden merkki olisi myönnettävä ainoastaan yrityksille, jotka täyttävät kumulatiivisesti seuraavat ehdot:

a)  yrityksen olisi oltava yksityisoikeudellinen yhteisö, joka on perustettu missä tahansa sellaisessa muodossa, joka on käytettävissä jäsenvaltioissa ja unionin lainsäädännön mukaan, ja sen olisi oltava riippumaton valtiosta ja viranomaisista;

b)  yrityksen pääasiallisena tarkoituksena on oltava yleisen edun tai yleishyödyllisen tarkoituksen edistäminen;

c)  yrityksen olisi ensisijaisesti toteutettava yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja yhteisvastuullista toimintaa, toisin sanoen sen tavoitteena tulee olla tarjota toiminnallaan tukea haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, torjua syrjäytymistä, eriarvoisuutta ja perusoikeuksien loukkauksia, myös kansainvälisellä tasolla, tai pyrkiä suojelemaan ympäristöä, luonnon monimuotoisuutta, ilmastoa ja luonnonvaroja;

d)  yritykseen olisi kohdistuttava vähintään osittainen voitonjakoa koskeva rajoitus ja siihen olisi sovellettava voittojen ja varojen jakamista koskevia erityissääntöjä sen koko elinkaaren ajan, myös yrityksen purkamisen aikana; joka tapauksessa pääosa yrityksen tuotoista olisi sijoitettava uudelleen tai niitä olisi muutoin käytettävä sen sosiaalisen tavoitteen saavuttamiseen;

e)  yritystä olisi johdettava demokraattisen hallinnon malleilla, jotka kattavat sen työntekijät, asiakkaat ja sidosryhmät, joihin niiden toiminta vaikuttaa; jäsenten vaikutusvalta päätöksenteossa ei saa perustua heidän mahdollisesti omistamaansa pääomaosuuteen.

Parlamentti katsoo, että mikään ei estä eurooppalaisen yhteisötalouden merkin myöntämistä liikeyrityksille, jos ne täyttävät edellä mainitut vaatimukset varsinkin tavoitteiden, voitonjaon, hallinnon ja päätöksenteon osalta.

Suositus 2 (eurooppalaisen yhteisötalouden merkin sertifiointi-, valvonta- ja seurantamekanismit)

Säädöksessä olisi luotava oikeudellisen merkin sertifiointi-, valvonta- ja seurantamekanismi, johon jäsenvaltiot ja yhteisötalouden edustajat osallistuvat. Tämä on tärkeää, jotta voidaan suojata yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen oikeudellista merkkiä ja säilyttää sen itseisarvo. Parlamentti katsoo, että tässä valvonnassa olisi oltava mukana yhteisötalouden yrityksen toimialaa edustavia organisaatioita.

Sääntöjen rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset voisivat vaihdella pelkästä varoituksesta merkin peruuttamiseen.

Suositus 3 (eurooppalaisen yhteisötalouden merkin tunnustaminen)

Eurooppalaisen yhteisötalouden merkin olisi oltava voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. Merkin saanut yritys olisi tunnustettava yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Merkin ansiosta minkä tahansa merkin saaneen yrityksen olisi voitava toteuttaa päätoimintaansa toisessa jäsenvaltiossa samojen vaatimusten mukaisesti kuin merkin saaneet kansalliset yritykset. Niillä olisi oltava samat edut, oikeudet ja velvollisuudet kuin yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä, jotka on perustettu sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa ne toimivat.

Suositus 4 (raportointivelvoitteet)

Säädöksessä olisi edellytettävä, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset, jotka haluavat säilyttää merkin, julkaisevat säännöllisesti yhteiskuntavastuun raportin toiminnastaan, tuloksistaan, sidosryhmien osallistumisesta, voitonjaosta, palkoista, tuista ja muista eduista. Tässä yhteydessä komissiolle olisi annettava valta laatia malli, joka auttaa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä tässä tehtävässä.

Suositus 5 (hyvien käytäntöjen ohjeet)

Säädöksessä olisi myös annettava komissiolle valta laatia hyviä käytäntöjä koskevat ohjeet yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille Euroopassa. Hyviin käytäntöihin olisi sisällytettävä erityisesti seuraavat asiat:

a)  tehokkaan demokraattisen hallinnon mallit;

b)  konsultaatiomenettelyt tehokkaan liiketoimintastrategian laatimista varten;

c)  mukautuminen erityisesti paikallisiin sosiaalisiin tarpeisiin ja työmarkkinoihin;

d)  palkkapolitiikka, ammatillinen koulutus, työterveys ja -turvallisuus sekä työpaikkojen laatu;

e)  käyttäjä- ja asiakassuhteet ja vastaaminen sosiaalisiin tarpeisiin, joita markkinat tai valtio eivät kata;

f)  yrityksen tilanne moninaisuuden, syrjimättömyyden sekä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien osalta jäsenten keskuudessa, mukaan lukien vastuu- ja johtotehtävät.

Suositus 6 (oikeudellisten muotojen luettelo)

Säädöksen olisi sisällettävä luettelo sellaisista jäsenvaltioissa käytössä olevista yritysten oikeudellisista muodoista, jotka täyttävät eurooppalaisen yhteisötalouden merkin vaatimukset. Luetteloa olisi tarkistettava säännöllisesti.

Jotta voidaan taata avoimuus ja tehokas yhteistyö jäsenvaltioiden välillä, luettelo olisi julkaistava komission internetsivustolla.

Suositus 7 (nykyisen lainsäädännön tarkistaminen)

Komissiota pyydetään arvioimaan uudelleen nykyiset säädökset ja antamaan tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia, joilla määritetään yhtenäinen ja kattava oikeudellinen kehys yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten tueksi.

Suositus 8 (yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten ekosysteemi ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö)

Komission olisi huolehdittava, että sen toimintapolitiikat heijastelevat pyrkimystä luoda yhteisö- ja yhteisvastuutaloudenyrityksille suotuisa ekosysteemi. Komissiota kehotetaan ottamaan huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on vahva vaikutus paikallisiin ja alueellisiin yhteisöihin, minkä ansiosta ne tuntevat paremmin niiden erityistarpeet ja voivat tarjota niihin sopivia, suurimmaksi osaksi yhteisöperustaisia tuotteita ja palveluja ja parantaa sosiaalista ja alueellista koheesiota. Komissiota kehotetaan toimimaan tavalla, joka edistää yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten välistä yhteistyötä eri maissa ja eri aloilla, jotta voidaan kannustaa ja tehostaa tiedon ja käytäntöjen vaihtoa tavalla, joka tukee yhteisötalouden yritysten kehittämistä.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0062. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0429. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0320. (4) 13766/15 SOC 643 EMPL 423. (5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 346/2013, annettu 17. huhtikuuta 2013, eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 18). (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1296/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (”EaSI-ohjelma”) ja eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta annetun päätöksen N:o 283/2010/EU muuttamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 238). (7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26. helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65). (8) Neuvoston asetus (EY) N:o 1435/2003, annettu 22. heinäkuuta 2003, eurooppaosuuskunnan (SEC) säännöistä (EUVL L 207, 18.8.2003, s. 1). (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0094. (10) http://ec.europa.eu/growth/tools-databases/newsroom/cf/itemdetail.cfm?item_id=9024 (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 346/2013, annettu 17. huhtikuuta 2013, eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 18). (12) https://ec.europa.eu/growth/sectors/social-economy_fi (13) http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7523, s. 47. (14) Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17. kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).