Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 11. syyskuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
Viljelystarkastusten vastaavuus ***I
 Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä pienyritysten erityisjärjestelmän osalta *
 Täytäntöönpanopäätös uusien psykoaktiivisten aineiden syklopropyylifentanyylin ja metoksiasetyylifentanyylin saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin *
 Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto Bulgarian, Kreikan, Liettuan ja Puolan avustamiseksi
 Esitys lisätalousarvioksi nro 4/2018: Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto Bulgarian, Kreikan, Liettuan ja Puolan avustamiseksi
 EU:n koheesiopolitiikan vaikutukset Pohjois-Irlantiin
 Kreikkaa koskevat erityistoimenpiteet
 Keinot loukkaantumisesta tai sairaudesta toipuvien työntekijöiden integroimiseksi uudelleen laadukkaisiin työpaikkoihin
 Unionin ja kolmansien maiden väliset suhteet rahoituspalvelujen sääntelyn ja valvonnan osalta
 Kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistäminen EU:n raja-alueilla
 Euroopan solidaarisuusjoukot ***I
 Rakenneuudistusten tukiohjelma: rahoituspuitteet ja yleistavoite ***I
 Horisontti 2020 -puiteohjelmaa täydentävä Euratom-ohjelma *
 Toimenpiteet kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä EU:ssa
 Kielellinen tasa-arvo digitaaliajalla
 Luonnonvarojen avoin ja vastuullinen hallinta kehitysmaissa: esimerkkinä metsät

Viljelystarkastusten vastaavuus ***I
PDF 114kWORD 40k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. syyskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi neuvoston päätöksen 2003/17/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Brasiliassa rehu- ja viljakasvien siemenviljelmillä tehtyjen viljelystarkastusten vastaavuudesta ja Brasiliassa tuotettujen rehu- ja viljakasvien siementen vastaavuudesta sekä Moldovassa vilja-, öljy- ja kuitukasvien sekä vihannesten siemenviljelmillä tehtyjen viljelystarkastusten vastaavuudesta ja Moldovassa tuotettujen viljakasvien siementen, vihannesten siementen sekä öljy- ja kuitukasvien siementen vastaavuudesta (COM(2017)0643 – C8-0400/2017 – 2017/0297(COD))
P8_TA(2018)0318A8-0253/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0643),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0400/2017),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. helmikuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A8‑0253/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. syyskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2018/… antamiseksi neuvoston päätöksen 2003/17/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Brasilian liittotasavallassa rehu- ja viljakasvien siemenviljelmillä tehtyjen viljelystarkastusten vastaavuudesta ja Brasilian liittotasavallassa tuotettujen rehu- ja viljakasvien siementen vastaavuudesta sekä Moldovan tasavallassa viljakasvien, vihannesten sekä öljy- ja kuitukasvien siemenviljelmillä tehtyjen viljelystarkastusten vastaavuudesta ja Moldovan tasavallassa tuotettujen viljakasvien siementen, vihannesten siementen sekä öljy- ja kuitukasvien siementen vastaavuudesta

P8_TC1-COD(2017)0297


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/1674.)

(1) EUVL C 227, 28.6.2018, s. 76.


Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä pienyritysten erityisjärjestelmän osalta *
PDF 159kWORD 46k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. syyskuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta pienyritysten erityisjärjestelmän osalta (COM(2018)0021 – C8-0022/2018 – 2018/0006(CNS))
P8_TA(2018)0319A8-0260/2018

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2018)0021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0022/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0260/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY21 säädetään, että jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa pienyritysten erityisjärjestelmiään yhteisten säännösten mukaisesti ja pyrkien laajempaan yhdenmukaisuuteen. Kyseiset säännökset ovat kuitenkin vanhentuneita, eikä niillä vähennetä pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta, koska ne on laadittu yhteistä arvonlisäverojärjestelmää varten, joka perustuu verotukseen alkuperäjäsenvaltiossa.
(1)  Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY21 säädetään, että jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa pienyritysten erityisjärjestelmiään yhteisten säännösten mukaisesti ja pyrkien laajempaan yhdenmukaisuuteen. Kyseiset säännökset ovat kuitenkin vanhentuneita eivätkä ne täytä tavoitettaan vähentää pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta, koska ne on laadittu yhteistä arvonlisäverojärjestelmää varten, joka perustuu verotukseen alkuperäjäsenvaltiossa.
_________________
_________________
21 EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.
21 EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Komissio ilmoitti arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassaan22 kattavasta pienyrityksiä koskevasta yksinkertaistamispaketista, jolla pyritään vähentämään pienyritysten hallinnollista rasitusta ja luomaan verotusympäristö, jolla edistetään pienyritysten kasvua ja rajatylittävän kaupan kehitystä. Tämä edellyttäisi pienyritysten erityisjärjestelmän uudelleentarkastelua, kuten arvonlisäveroa koskevan toimintasuunnitelman jatkotoimista annetussa tiedonannossa23 todetaan. Sen vuoksi pienyritysten erityisjärjestelmän uudelleentarkastelu on tärkeä osa arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassa esitettyä uudistuspakettia.
(2)  Komissio ilmoitti arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassaan22 kattavasta pienyrityksiä koskevasta yksinkertaistamispaketista, jolla pyritään vähentämään pienyritysten hallinnollista rasitusta ja luomaan verotusympäristö, jolla edistetään pienyritysten kasvua ja rajatylittävän kaupan kehitystä sekä alv-säännösten noudattamista. Unionin pienyritykset ovat erityisen aktiivisia tietyillä rajat ylittävästi toimivilla aloilla, kuten rakennusteollisuudessa, viestinnässä, elintarvikealan palveluissa ja vähittäiskaupassa, ja ne voivat luoda merkittävästi työllisyyttä. Arvonlisäveroa koskevan toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan pienyritysten erityisjärjestelmän uudelleentarkastelua, kuten arvonlisäveroa koskevan toimintasuunnitelman jatkotoimista annetussa tiedonannossa23 todetaan. Sen vuoksi pienyritysten erityisjärjestelmän uudelleentarkastelu on tärkeä osa arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassa esitettyä uudistuspakettia.
_________________
_________________
22 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta – Kohti EU: n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä (COM(2016)0148 final, 7.4.2016).
22 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta – Kohti EU: n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä (COM(2016)0148 final, 7.4.2016).
23 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle alv-toimintasuunnitelman jatkotoimista – Kohti yhtenäistä EU: n alv-aluetta – Tekojen aika (COM(2017)0566 final, 4.10.2017).
23 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle alv-toimintasuunnitelman jatkotoimista – Kohti yhtenäistä EU: n alv-aluetta – Tekojen aika (COM(2017)0566 final, 4.10.2017).
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Tämän erityisjärjestelmän uudelleentarkastelu liittyy läheisesti komission ehdotukseen, jossa vahvistetaan periaatteet, jotka koskevat yritystenväliseen rajatylittävään kauppaan jäsenvaltioiden välillä sovellettavaa lopullista arvonlisäverojärjestelmää, joka perustuu rajatylittävien tavaroiden luovutusten verotukseen määräjäsenvaltiossa24. Kun arvonlisäverojärjestelmässä ollaan siirtymässä määräpaikkaan perustuvaan verotukseen, on todettu, että tietyt nykyiset säännöt eivät sovellu määräpaikkaan perustuvaan verojärjestelmään.
(3)  Tämän erityisjärjestelmän uudelleentarkastelu liittyy läheisesti komission ehdotukseen, jossa vahvistetaan periaatteet, jotka koskevat yritystenväliseen rajatylittävään kauppaan jäsenvaltioiden välillä sovellettavaa lopullista arvonlisäverojärjestelmää, joka perustuu rajatylittävien tavaroiden luovutusten verotukseen määräjäsenvaltiossa24. Kun arvonlisäverojärjestelmässä ollaan siirtymässä määräpaikkaan perustuvaan verotukseen, on todettu, että tietyt nykyiset säännöt eivät sovellu määräpaikkaan perustuvaan verojärjestelmään. Suurimpina esteinä pienyritysten rajat ylittävän kaupan lisäämiselle ovat arvonlisäveroa koskevat monimutkaiset ja vaihtelevat säännöt unionissa. Esteenä on myös se, että kansallinen pienyrityksiä koskeva vapautus hyödyttää pienyrityksiä vain siinä jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittautuneet.
_________________
_________________
24 Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverojärjestelmän tiettyjen sääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi sekä lopullisen järjestelmän käyttöön ottamiseksi jäsenvaltioiden välisen kaupan verotusta varten (COM(2017)0569 final, 4.10.2017).
24 Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverojärjestelmän tiettyjen sääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi sekä lopullisen järjestelmän käyttöön ottamiseksi jäsenvaltioiden välisen kaupan verotusta varten (COM(2017)0569 final, 4.10.2017).
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Jotta pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaan kohtuuttomaan rasitukseen voidaan puuttua, yksinkertaistamistoimenpiteiden olisi oltava paitsi nykyisten sääntöjen perusteella verosta vapautettujen pienyritysten myös sellaisten yritysten saatavilla, joita pidetään talouden kannalta tarkasteltuna pieninä. Arvonlisäverosääntöjen yksinkertaistamiseksi yrityksiä olisi pidettävä pieninä, jos niiden liikevaihto on komission suosituksessa 2003/361/EY25 mikroyrityksille vahvistetun yleisen määritelmän mukainen.
(4)  Jotta pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaan kohtuuttomaan rasitukseen voidaan puuttua, yksinkertaistamistoimenpiteiden olisi oltava paitsi nykyisten sääntöjen perusteella verosta vapautettujen pienyritysten myös sellaisten yritysten saatavilla, joita pidetään talouden kannalta tarkasteltuna pieninä. Tällaisten toimien saatavilla olo on erityisen merkittävää, koska suurin osa pienyrityksistä joutuu käytännössä käyttämään neuvonantajien tai ulkopuolisten konsulttien palveluita arvonlisäverovelvoitteidensa täyttämisessä riippumatta siitä, onko pienyrityksillä vapautus vai ei, mikä lisää näille yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Arvonlisäverosääntöjen yksinkertaistamiseksi yrityksiä olisi pidettävä pieninä, jos niiden liikevaihto on komission suosituksessa 2003/361/EY25 mikroyrityksille vahvistetun yleisen määritelmän mukainen.
_________________
_________________
25 Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
25 Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Pienyritykset voivat hyötyä verovapautuksesta vain, jos niiden vuosittainen liikevaihto alittaa sen jäsenvaltion soveltaman raja-arvon, jossa arvonlisävero on maksettava. Jäsenvaltioiden on raja-arvoaan määrittäessään noudatettava direktiivissä 2006/112/EY säädettyjä, raja-arvoja koskevia säännöksiä. Kyseiset säännöt, joista useimmat on otettu käyttöön vuonna 1977, eivät ole enää sopivia.
(6)  Pienyritykset voivat hyötyä verovapautuksesta vain, jos niiden vuosittainen liikevaihto alittaa sen jäsenvaltion soveltaman raja-arvon, jossa arvonlisävero on maksettava. Jäsenvaltioiden on raja-arvoaan määrittäessään noudatettava direktiivissä 2006/112/EY säädettyjä, raja-arvoja koskevia säännöksiä. Kyseiset säännöt, joista useimmat on otettu käyttöön vuonna 1977, eivät ole enää sopivia. Unionin tasolla olisi asetettava vain ylärajat joustavuuden vuoksi sekä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat asettaa asianmukaisia alempia rajoja suhteessa taloutensa kokoon ja tarpeisiin.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Jäsenvaltioiden olisi voitava itse määrittää verovapautusta koskeva kansallinen raja-arvo tasolle, joka parhaiten vastaa niiden taloudellisia ja poliittisia olosuhteita, noudattaen tässä direktiivissä raja-arvolle säädettyä ylärajaa. Tässä yhteydessä olisi täsmennettävä, että jos jäsenvaltiot soveltavat eri raja-arvoja, tämän olisi perustuttava objektiivisiin perusteisiin.
(8)  Jäsenvaltioiden olisi voitava itse määrittää verovapautusta koskeva kansallinen raja-arvo tasolle, joka parhaiten vastaa niiden taloudellisia ja poliittisia olosuhteita, noudattaen tässä direktiivissä raja-arvolle säädettyä ylärajaa. Tässä yhteydessä olisi täsmennettävä, että jos jäsenvaltiot soveltavat eri raja-arvoja, tämän olisi perustuttava objektiivisiin perusteisiin. Rajat ylittävän liiketoiminnan edistämiseksi luettelon vapautuksen kansallisista raja-arvoista olisi oltava helposti kaikkien sellaisten pienyritysten saatavilla, jotka haluavat toimia useissa jäsenvaltioissa.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Jos verovapautusta sovelletaan, sitä hyödyntävillä pienyrityksillä olisi vähintään oltava mahdollisuus soveltaa yksinkertaistettuja arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä, laskutusta, kirjanpitoa ja raportointia koskevia velvoitteita.
(12)  Jos verovapautusta sovelletaan, sitä hyödyntävillä pienyrityksillä olisi vähintään oltava mahdollisuus soveltaa yksinkertaistettuja arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä, laskutusta, kirjanpitoa ja raportointia koskevia velvoitteita. Sekaannusten ja oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi jäsenvaltioissa komission olisi laadittava rekisteröintiä ja kirjanpitoa koskevat suuntaviivat, joilla selvitetään yksityiskohtaisemmin, mitä menettelyjä olisi yksinkertaistettava ja missä määrin. Komission ja jäsenvaltioiden olisi viimeistään [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] arvioitava yksinkertaistamista sen selvittämiseksi, tuoko se lisäarvoa ja onko sillä todellinen myönteinen vaikutus yrityksiin ja kuluttajiin.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Lisäksi sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, myöntämän verovapautuksen edellytykset täyttyvät, on tarpeen vaatia yrityksiltä ennakkoilmoitusta niiden aikomuksesta käyttää verovapautusta. Pienyrityksen olisi tehtävä tällainen ilmoitus jäsenvaltiolle, johon se on sijoittautunut. Kyseisen jäsenvaltion olisi sen jälkeen ilmoitettava kyseisen yrityksen toimittamien tietojen perusteella tiedot kyseisen yrityksen liikevaihdosta muille asianomaisille jäsenvaltioille.
(13)  Lisäksi sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, myöntämän verovapautuksen edellytykset täyttyvät, on tarpeen vaatia yrityksiltä ennakkoilmoitusta niiden aikomuksesta käyttää verovapautusta. Tällainen ilmoitus olisi tehtävä käyttäen verkkoportaalia, jonka komissio perustaa. Sijoittautumisjäsenvaltion olisi sen jälkeen ilmoitettava kyseisen yrityksen toimittamien tietojen perusteella tiedot kyseisen yrityksen liikevaihdosta muille asianomaisille jäsenvaltioille. Pienyritykset voivat milloin tahansa ilmoittaa rekisteröintijäsenvaltiolleen halustaan palata yleiseen arvonlisäverojärjestelmään.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Jotta voitaisiin vähentää niille pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta, joihin ei sovelleta verovapautusta, jäsenvaltioiden olisi yksinkertaistettava arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä ja tietojen kirjaamista ja säilyttämistä sekä pidennettävä verokausia, jotta arvonlisäveroilmoituksia tarvitsisi tehdä harvemmin.
(15)  Jotta voitaisiin vähentää niille pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta, joihin ei sovelleta verovapautusta, jäsenvaltioiden olisi yksinkertaistettava arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä ja tietojen kirjaamista ja säilyttämistä. Lisäksi komission olisi perustettava keskitetty palvelupiste arvonlisäveroilmoitusten tekemistä varten eri jäsenvaltioissa.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Tämän direktiivin tavoitteena on keventää pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta. Jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa tätä riittävällä tavalla, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
(17)  Tämän direktiivin tavoitteena on keventää pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta. Jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa tätä riittävällä tavalla, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Sääntöjen noudattamiseen liittyvistä menettelyistä seuraava arvonlisäveron valvonta on joka tapauksessa arvokas väline petosten torjuntaan, ja pienyrityksiä koskeva sääntöjen noudattamisesta aiheutuvan rasituksen keventäminen ei saa tapahtua alv-petosten torjunnan kustannuksella.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
284 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Ennen kuin pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa, sen on ilmoitettava siitä jäsenvaltiolle, johon se on sijoittautunut.
Komissio perustaa verkkoportaalin, jonka kautta sellaisten pienyritysten, jotka haluavat hyödyntää verovapautusta jossakin toisessa jäsenvaltiossa, on rekisteröidyttävä.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
284 artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Jos pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, johon se on sijoittautunut, sijoittautumisjäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pienyritys ilmoittaa paikkansapitävästi vuosittaisen liikevaihtonsa unionissa ja vuosittaisen liikevaihtonsa jäsenvaltiossa, ja sijoittautumisjäsenvaltion on ilmoitettava asiasta niiden muiden asianomaisten jäsenvaltioiden veroviranomaisille, joissa pienyritys suorittaa palvelujen suorituksia tai tavaroiden luovutuksia.”;
Jos pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, johon se on sijoittautunut, sijoittautumisjäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pienyritys ilmoittaa paikkansapitävästi vuosittaisen liikevaihtonsa unionissa ja vuosittaisen liikevaihtonsa jäsenvaltiossa, ja sijoittautumisjäsenvaltion on ilmoitettava asiasta niiden muiden asianomaisten jäsenvaltioiden veroviranomaisille, joissa pienyritys suorittaa palvelujen suorituksia tai tavaroiden luovutuksia. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että niillä on riittävät tiedot pienyritysten asemasta ja niiden osakkeenomistaja- ja omistussuhteista, jotta ne voivat varmistaa yritysten olevan pienyrityksiä.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 15 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
288 aartikla – 1 kohta
Jos pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ylittää jonakin myöhempänä kalenterivuonna 284 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verovapautuksen raja-arvon, pienyrityksen on edelleen voitava hyödyntää kyseistä vuotta koskevaa verovapautusta edellyttäen, että pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna ei ylitä 284 artiklan 1 kohdassa vahvistettua raja-arvoa yli 50 prosentilla.
Jos pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ylittää jonakin myöhempänä kalenterivuonna 284 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verovapautuksen raja-arvon, pienyrityksen on edelleen voitava hyödyntää kahta lisävuotta koskevaa verovapautusta edellyttäen, että pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa kyseisinä kahtena vuonna ei ylitä 284 artiklan 1 kohdassa vahvistettua raja-arvoa yli 33 prosentilla.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 17 alakohta
17)  kumotaan 291–294 artikla;
17)  kumotaan 291 ja 292 artikla;
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 17 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
293 artikla – 1 kohta
17 a)   Korvataan 293 artiklan 1 kohta seuraavasti:
Tämän direktiivin antamisesta alkaen joka neljäs vuosi komissio antaa jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella kertomuksen neuvostolle tämän luvun säännösten soveltamisesta, ja ottaen huomioon tarpeen lähentää kansallisia säännöksiä, liittää tarvittaessa kertomukseensa ehdotuksia seuraavilta aloilta:1) pienten yritysten erityisjärjestelmän parantamisesta;2) kansallisten järjestelmien mukauttamisesta vapautusten ja asteittaisten verohelpotusten osalta;3) edellä 2 jaksossa säädettyjen raja-arvojen mukauttamisesta.
Tämän direktiivin antamisesta alkaen joka neljäs vuosi komissio antaa jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän luvun säännösten soveltamisesta, ja ottaen huomioon tarpeen lähentää kansallisia säännöksiä, liittää tarvittaessa kertomukseensa ehdotuksia seuraavilta aloilta:
i)  pienyritysten erityisjärjestelmän parantaminen;
ii)  kansallisten järjestelmien mukauttaminen vapautusten osalta ja mahdollisuus yhdenmukaistaa vapautusten raja-arvoja koko unionissa;
iii)   edellä 2 jaksossa säädettyjen raja-arvojen mukauttaminen.”
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 17 b alakohta (uusi)
17 b)   Kumotaan 294 artikla;
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
294 eartikla
294 e artikla
294 e artikla
Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verosta vapautetut pienyritykset 250 artiklassa säädetystä velvollisuudesta antaa arvonlisäveroilmoitus.
Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta vapautetut pienyritykset 250 artiklassa säädetystä velvollisuudesta antaa arvonlisäveroilmoitus, tai niiden on sallittava, että verosta vapautetut pienyritykset esittävät 250 artiklassa tarkoitetun yksinkertaistetun arvonlisäveroilmoituksen, joka sisältää ainakin seuraavat tiedot: kannettava arvonlisävero, vähennettävä arvonlisävero, arvonlisäveron (maksettavan tai saatavan) nettosumma, ostotapahtumien kokonaisarvo ja myyntitapahtumien kokonaisarvo kalenterivuoden pituiselta kaudelta. Pienyritykset voivat kuitenkin valita 252 artiklan mukaisesti vahvistetun verokauden soveltamisen.
Jos tätä vaihtoehtoa ei käytetä, jäsenvaltioiden on sallittava, että tällaiset pienyritykset antavat yksinkertaistetun arvonlisäveroilmoituksen, joka kattaa kalenterivuoden pituisen kauden. Pienyritykset voivat kuitenkin valita 252 artiklan mukaisesti vahvistetun verokauden soveltamisen.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
294 iartikla
294 i artikla
Poistetaan.
Pienyritysten arvonlisäveroilmoituksen on katettava kalenterivuoden pituinen verokausi. Pienyritykset voivat kuitenkin valita 252 artiklan mukaisesti vahvistetun verokauden soveltamisen.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
294 ia artikla (uusi)
294 i a artikla
Komissio perustaa keskitetyn palvelupisteen, jonka avulla pienyritykset voivat tehdä arvonlisäveroilmoituksia eri jäsenvaltioissa, joissa ne toimivat. Arvonlisäveron kantamisesta vastaa sijoittautumisjäsenvaltio.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
294 jartikla
294 j artikla
Poistetaan.
Sen estämättä, mitä 206 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot eivät saa vaatia pienyrityksiä suorittamaan ennakkomaksuja.”;
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
1 aartikla (uusi)
Asetus (EU) N:o 904/2010
31 artikla – 1 kohta
1 a artikla
Muutetaan asetus (EU) N:o 904/2010 seuraavasti:
Korvataan 31 artiklan 1 kohta seuraavasti:
1.  Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että henkilöillä, joita yhteisönsisäiset tavaroiden luovutukset tai palvelujen suoritukset koskevat, sekä sijoittautumattomilla verovelvollisilla, jotka suorittavat televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisesti suoritettavia palveluja, erityisesti niitä, joita tarkoitetaan direktiivin 2006/112/EY liitteessä II, on oikeus saada tällaisia liiketoimia varten vahvistus sähköisesti kenen tahansa tietyn henkilön arvonlisäverotunnisteen voimassaolosta sekä siihen liittyvästä nimestä ja osoitteesta. Näiden tietojen on oltava yhdenmukaiset 17 artiklassa tarkoitettujen samojen tietojen kanssa.
”1. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että henkilöillä, joita yhteisönsisäiset tavaroiden luovutukset tai palvelujen suoritukset koskevat, sekä sijoittautumattomilla verovelvollisilla, jotka suorittavat televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisesti suoritettavia palveluja, erityisesti niitä, joita tarkoitetaan direktiivin 2006/112/EY liitteessä II, on oikeus saada tällaisia liiketoimia varten vahvistus sähköisesti kenen tahansa tietyn henkilön arvonlisäverotunnisteen voimassaolosta sekä siihen liittyvästä nimestä ja osoitteesta. Näiden tietojen on oltava yhdenmukaiset 17 artiklassa tarkoitettujen samojen tietojen kanssa. ALV-tietojen vaihtojärjestelmässä (VIES) on täsmennettävä , käyttävätkö alv-vapautukseen oikeutetut pienyritykset alv-vapautusta vai eivät.”
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2022. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.
Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2022.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2020.

Täytäntöönpanopäätös uusien psykoaktiivisten aineiden syklopropyylifentanyylin ja metoksiasetyylifentanyylin saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin *
PDF 109kWORD 39k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. syyskuuta 2018 luonnoksesta neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi uusien psykoaktiivisten aineiden N-fenyyli-N-[1-(2-fenyylietyyli)piperidin-4-yyli]syklopropaanikarboksamidi (syklopropyylifentanyyli) ja 2-metoksi-N-fenyyli-N-[1- (2-fenyylietyyli)piperidin-4-yyli]asetamidi (metoksiasetyylifentanyyli) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (09420/2018 – C8-0278/2018 – 2018/0118(NLE))
P8_TA(2018)0320A8-0271/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (09420/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0278/2018),

–  ottaa huomioon uusia psykoaktiivisia aineita koskevasta tietojenvaihdosta, riskienarvioinnista ja valvonnasta 10. toukokuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/387/YOS(1) ja erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0271/2018),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 127, 20.5.2005, s. 32.


Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto Bulgarian, Kreikan, Liettuan ja Puolan avustamiseksi
PDF 125kWORD 40k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Bulgarian, Kreikan, Liettuan ja Puolan avustamiseksi (COM(2018)0360 – C8-0245/2018 – 2018/2078(BUD))
P8_TA(2018)0321A8-0272/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0360 – C8-0245/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 11 kohdan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0272/2018),

1.  pitää päätöstä myönteisenä, sillä se on osoitus unionin solidaarisuudesta luonnonkatastrofeista kärsineitä unionin kansalaisia ja alueita kohtaan;

2.  korostaa, että on tarpeen myöntää luonnonkatastrofeista kärsineille alueille kiireellisesti taloudellista apua Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta, ja pitää valitettavana, että niin moni menetti luonnonkatastrofeissa henkensä unionissa vuonna 2017;

3.  kehottaa parantamaan edelleen varojen käyttöönottoa koskevaa menettelyä ja siten lyhentämään hakemuksen tekemisestä maksamiseen kuluvaa aikaa; muistuttaa, että korvausten nopea maksaminen edunsaajille on erittäin tärkeää paikallisyhteisöille, paikallisviranomaisille ja heidän luottamukselleen unionin yhteisvastuullisuutta kohtaan;

4.  antaa tukensa jäsenvaltioille, jotka hyödyntävät Euroopan rakenne- ja investointirahastoja katastrofien koettelemien alueiden jälleenrakentamiseen; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten pyytämää kumppanuussopimusten määrärahojen uudelleen kohdentamista ja hyväksymään sen pikaisesti;

5.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään rahastosta myönnetyn rahoitusosuuden avoimesti ja takaamaan varojen oikeudenmukaisen jakautumisen kärsimään joutuneilla alueilla;

6.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

7.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta tuen antamiseksi Bulgarialle, Kreikalle, Liettualle ja Puolalle

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/1505.)

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3.
(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.


Esitys lisätalousarvioksi nro 4/2018: Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto Bulgarian, Kreikan, Liettuan ja Puolan avustamiseksi
PDF 116kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 4/2018 varainhoitovuodeksi 2018 oheisasiakirjaksi ehdotukseen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Bulgarian, Kreikan, Liettuan ja Puolan avustamiseksi (11738/2018 – C8‑0395/2018 – 2018/2082(BUD))
P8_TA(2018)0322A8-0273/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(2) kumoamisesta 18 päivänä heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 ja erityisesti sen 44 artiklan,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2017 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2018(3),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(4) (rahoituskehysasetus),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(5),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(6),

–  ottaa huomioon komission 31. toukokuuta 2018 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 4/2018 (COM(2018)0361),

–  ottaa huomioon neuvoston 4. syyskuuta 2018 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 4/2018 (11738/2018 – C8‑0395/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0273/2018),

A.  ottaa huomioon, että esitys lisätalousarvioksi nro 4/2018 liittyy ehdotukseen ottaa käyttöön Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varoja avun antamiseksi vuonna 2017 Bulgariassa ja Liettuassa esiintyneiden tulvien vuoksi, Kreikassa Kosin saarella tapahtuneiden maanjäristysten vuoksi sekä Puolassa riehuneiden myrskyjen vuoksi;

B.  ottaa huomioon, että komissio ehdottaa näin ollen, että vuoden 2018 talousarviota tarkistetaan ja lisätään momentille 13 06 01 ”Apu jäsenvaltioille sellaisen suuren luonnonkatastrofin yhteydessä, jolla on vakavia vaikutuksia elinoloihin, luonnonympäristöön tai talouselämään” 33 992 206 euroa maksusitoumus- ja maksumäärärahoina;

C.  ottaa huomioon, että koska Euroopan unionin solidaarisuusrahasto on rahoituskehysasetuksessa tarkoitettu erityisrahoitusväline, asianomaisia maksusitoumus- ja maksumäärärahoja ei tule sisällyttää monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettuihin enimmäismääriin;

1.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 4/2018;

2.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 4/2018 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1.
(3) EUVL L 57, 28.2.2018.
(4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(5) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(6) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105.


EU:n koheesiopolitiikan vaikutukset Pohjois-Irlantiin
PDF 117kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 EU:n koheesiopolitiikan vaikutuksista Pohjois-Irlantiin (2017/2225(INI))
P8_TA(2018)0323A8-0240/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon EU:n koheesiopolitiikan vaikutukset Pohjois-Irlantiin,

–  ottaa huomioon vuonna 1998 tehdyn Belfastin sopimuksen (pitkänperjantain sopimus) määräykset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0240/2018),

A.  ottaa huomioon, että EU:n koheesiopolitiikkaa toteutetaan Pohjois-Irlannissa erilaisilla välineillä, joihin kuuluvat Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto, Pohjois-Irlannissa ja Irlannin raja-alueella toteutettava PEACE-ohjelma ja rajatylittävä Interreg-ohjelma;

B.  pitää selvänä, että Pohjois-Irlanti kuuluu alueisiin, jotka ovat hyötyneet suuresti EU:n koheesiopolitiikasta; pitää erittäin myönteisenä sitoutumista tulevaan rahoitukseen komission ehdotuksessa vuosien 2021–2027 monivuotiseksi rahoituskehykseksi;

C.  ottaa huomioon, että yleisempien koheesiopolitiikan rahastojen lisäksi Pohjois-Irlanti on saanut tukea etenkin erityisistä rajatylittävistä ja yhteisöjen sisäisistä sekä niiden välisistä ohjelmista, kuten PEACE-ohjelmasta;

D.  ottaa huomioon, että EU:n koheesiopolitiikka on vaikuttanut erityisesti PEACE-ohjelman välityksellä ratkaisevasti Pohjois-Irlannin rauhanprosessiin ja että se tukee pitkänperjantain sopimusta ja tukee edelleen yhteisöjen välistä sovintoa;

E.  ottaa huomioon, että siitä lähtien kun ensimmäinen PEACE-ohjelma perustettiin vuonna 1995, on käytetty yli 1,5 miljardia euroa sekä Pohjois-Irlannin konfliktin osapuolina olevien yhteisöjen ja Irlannin raja-alueiden välisen yhteenkuuluvuuden että taloudellisen ja sosiaalisen vakauden edistämiseen;

F.  ottaa huomioon, että EU:n koheesiorahoituksen menestyksen takana on osittain se, että sitä pidetään ”neutraalina rahoituksena”, joka ei ole suoraan yhteydessä kummankaan yhteisön etuihin;

1.  korostaa, että EU:n koheesiopolitiikalla on ollut tärkeä ja myönteinen vaikutus Pohjois-Irlantiin erityisesti siinä mielessä, että se on auttanut köyhiä kaupunki- ja maaseutualueita elpymään, auttanut torjumaan ilmastonmuutosta sekä luonut yhteisöjen välisiä ja rajatylittäviä yhteyksiä rauhanprosessin yhteydessä; panee erityisesti merkille, että köyhille kaupunki- ja maaseutualueille kohdennettavalla avulla tuetaan usein osaamistaloutta edistävää uutta taloudellista kehitystä, josta ovat esimerkkinä Belfastin ja Derryn/Londonderryn tiedepuistot;

2.  painottaa, että Pohjois-Irlannin ja sen naapurialueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen käytetään nykyisen rahoituskauden aikana yli miljardi euroa EU:n rahoitusapua ja siitä 230 miljoonaa euroa investoidaan Pohjois-Irlannin PEACE-ohjelmaan (jonka määrärahat ovat kokonaisuudessaan lähes 270 miljoonaa euroa) ja 240 miljoonaa euroa Pohjois-Irlannin, Irlannin ja Skotlannin Interreg V-A -ohjelmaan (jonka määrärahat ovat kokonaisuudessaan 280 miljoonaa euroa);

3.  katsoo, että erityiset Pohjois-Irlantia koskevat EU:n ohjelmat, varsinkin PEACE-ohjelma, ovat keskeisen tärkeitä rauhanprosessin ylläpitämisen kannalta, koska ne edistävät sovintoa sekä yhteisöjen sisäisiä ja niiden välisiä ja rajatylittäviä yhteyksiä; toteaa, että yhteisöjen väliset ja rajatylittävät yhteisökeskukset ja yhteiset palvelut ovat erityisen tärkeitä tässä mielessä;

4.  pitää myönteisenä merkittävää edistystä, jota Pohjois-Irlannissa on saatu aikaan PEACE-ohjelman yhteydessä, ja antaa tunnustusta kaikkien osapuolten työlle tässä prosessissa;

5.  katsoo, että yhteisöjen sisäiset ja niiden väliset luottamusta rakentavat toimenpiteet sekä rauhanomaista rinnakkaiseloa edistävät toimenpiteet, kuten yhteiset tilat ja tukiverkostot, ovat olleet keskeisessä asemassa rauhanprosessissa, koska yhteiset tilat tarjoavat Pohjois-Irlannin yhteisöille mahdollisuuden kokoontua yhteen ja toimia yhdessä yhtenä yhteisönä sekä kehittää keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta, mikä puolestaan auttaa kaventamaan kuilua niiden välillä;

6.  pitää hyvin tärkeänä yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä ja alhaalta ylös ‑menettelytapaa, jossa kaikkia yhteisöjä kannustetaan omavastuullisuuteen hankkeiden yhteydessä, mikä edistää rauhanprosessia;

7.  panee merkille, että kaikki sidosryhmät Pohjois-Irlannissa pitävät tärkeänä jatkaa EU:n koheesiopolitiikan tavoitteita alueella; pitää tähän liittyen hyvin tärkeänä koordinoitua monitasoista hallintoa ja kumppanuusperiaatetta;

8.  katsoo kuitenkin, että vielä enemmän on tehtävä, jotta yleinen tietoisuus EU:n rahoituksen vaikutuksista ja tarpeesta Pohjois-Irlannissa ja niiden näkyvyys lisääntyisivät, erityisesti tiedottamalla suurelle yleisölle EU:n rahoittamien hankkeiden vaikutuksesta rauhanprosessiin ja alueen yleiseen talouskehitykseen;

9.  on ilahtunut siitä, että hallinnointi- ja valvontajärjestelmät toimivat näillä alueilla asianmukaisesti ja että EU:n rahoitusapu käytetään näin ollen tehokkaasti; korostaa kuitenkin, että sääntöjenmukaisuuden lisäksi PEACE-ohjelman tuloksellisuutta arvioitaessa on aina otettava huomioon sen perustavoitteet;

10.  rajoittamatta meneillään olevia EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvotteluja pitää ratkaisevan tärkeänä, että Pohjois-Irlanti voi vuoden 2020 jälkeen osallistua tiettyihin EU:n erityisohjelmiin, kuten PEACE-ohjelmaan ja Pohjois-Irlannin, Irlannin ja Skotlannin Interreg V-A -ohjelmaan, koska se olisi erittäin hyödyllistä kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta erityisesti epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla sekä maaseutu- ja raja-alueilla, sillä se kuroo umpeen nykyisiä eroja; kannattaa lisäksi sitä, että vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä kaikkia asiaa koskevia rahoitusvälineitä käytetään mahdollistamaan koheesiopolitiikan tavoitteiden jatkaminen;

11.  rajoittamatta meneillään olevia EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvotteluja katsoo, että vuoden 2020 jälkeen olisi jatkettava alueellista yhteistyötä varten ja erityisesti rajatylittäviin ja yhteisöjen välisiin hankkeisiin myönnettävää EU:n tukea, kun otetaan huomioon erityisten Pohjois-Irlantia koskevien EU:n koheesio-ohjelmien saavutukset ja varsinkin alueen vakauden kannalta erityisen tärkeiden PEACE-ohjelman ja Interreg-ohjelmien saavutukset; pelkää, että näiden ohjelmien lakkauttaminen vaarantaisi luottamusta rakentavan rajatylittävän ja yhteisöjen sisäisen sekä niiden välisen toiminnan ja sen seurauksena rauhanprosessin;

12.  painottaa, että 85 prosenttia PEACE- ja Interreg-ohjelmien rahoituksesta tulee EU:lta; pitää siksi tärkeänä, että EU tarjoaa Pohjois-Irlannin yhteisöille edelleen tukea vuoden 2020 jälkeen toimimalla aktiivisesti käytettävissä olevan EU:n koheesiorahoituksen ja yhteisöjen sisäiseen ja niiden väliseen toimintaan tarkoitetun rahoituksen hallinnoinnissa Pohjois-Irlannissa ja auttaa siten näitä yhteisöjä pääsemään eroon yhteiskunnallisista jakolinjoista; katsoo tässä yhteydessä, että rahoitus olisi säilytettävä asianmukaisella tasolla vuoden 2020 jälkeen; korostaa, että tämä on tärkeää, jotta rauhanrakennustyö voisi jatkua;

13.  pyytää komissiota tuomaan koheesiorahoituksesta Pohjois-Irlannissa varsinkin PEACE-ohjelman yhteydessä saatuja kokemuksia esille esimerkkinä siitä, miten EU puuttuu yhteisöjen välisiin konflikteihin ja yhteisöjen jakautuneisuuteen; korostaa, että tässä suhteessa Pohjois-Irlannin sovintoprosessi on myönteinen esimerkki muille konflikteja läpikäyneille EU:n alueille;

14.  korostaa, että koheesiorahoitukseen ja PEACE-ohjelmaan liittyvät hyvät käytännöt olisi otettava EU:n malliksi ja että niitä olisi edistettävä, jotta voidaan päästä eroon konfliktin osapuolina olevien yhteisöjen keskinäisestä epäluottamuksesta ja saavuttaa pysyvä rauha Euroopan muissa osissa ja jopa maailmanlaajuisesti;

15.  pitää erittäin tärkeänä, että Pohjois-Irlannin väestö ja erityisesti nuoret voivat jatkossakin osallistua kaikkialla Euroopassa taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurialan vaihtoon ja erityisesti Erasmus+ -ohjelmaan;

16.  panee merkille, että komissio aikoo ehdottaa PEACE- ja Interreg-ohjelmien jatkamista ehdotuksessaan vuosien 2021–2027 monivuotiseksi rahoituskehykseksi; panee lisäksi merkille Yhdistyneen kuningaskunnan huhtikuussa 2018 koheesiopolitiikan tulevaisuudesta esittämän kannanoton, jossa se ilmaisee olevansa valmis harkitsemaan Pohjois-Irlannin täytäntöönpanoelimen, Irlannin hallituksen ja EU:n kanssa mahdollista seuraajaa PEACE IV -ohjelmalle sekä Interreg V-A -ohjelmalle vuoden 2020 jälkeiseksi kaudeksi, ja toteaa, että tämän lisäksi se on sitoutunut noudattamaan PEACE- ja Interreg-ohjelmia koskevia nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä tehtyjä sitoumuksia;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Pohjois-Irlannin edustajakokoukselle ja täytäntöönpanoelimelle (Northern Ireland Assembly and Executive) sekä jäsenvaltioiden ja niiden alueiden hallituksille ja parlamenteille.


Kreikkaa koskevat erityistoimenpiteet
PDF 127kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 asetuksen (EU) 2015/1839 mukaisten Kreikkaa koskevien erityistoimenpiteiden täytäntöönpanosta (2018/2038(INI))
P8_TA(2018)0324A8-0244/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Uusi alku työllisyydelle ja kasvulle Kreikassa” (COM(2015)0400),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1839 asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta Kreikkaa koskevien erityistoimenpiteiden osalta(2),

–  ottaa huomioon rakenneuudistusten tukiohjelman perustamisesta kaudeksi 2017–2020 annetun asetuksen (EU) 2017/825(3),

–  ottaa huomioon EAKR:n ja koheesiorahaston jälkiarvioinnista 19. syyskuuta 2016 julkistetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Ex post evaluation of the ERDF and Cohesion Fund 2007–13” (SWD(2016)0318),

–  ottaa huomioon Kreikan talous- ja kehitysministeriön selvityksen asetuksen (EU) 2015/1839 mukaisista käytetyistä määristä (ohjelmakaudella 2007–2013)(4),

–  ottaa huomioon komissiolle osoitetun suullisen kysymyksen Kreikkaa koskevista erityistoimenpiteistä annetun asetuksen (EU) 2015/1839 täytäntöönpanosta O-000100/2017 – (B8-0001/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0244/2018),

A.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on solidaarisuuden osoitus ja EU:n tärkein investointiväline, joka kattaa kaikki alueet ja jolla pienennetään eroja; toteaa, että sen tarjoaman lisäarvon ja joustavuuden merkitys talous- ja rahoituskriisin aikaan on vahvistettu useaan otteeseen; toteaa, että nykyisillä budjettivaroilla koheesiopolitiikka on osaltaan edistänyt kaivattujen julkisten investointien mahdollisuuksia, ehkäissyt kriisin pahenemista ja mahdollistanut sen, että jäsenvaltiot ja alueet voivat ottaa käyttöön räätälöityjä ratkaisuja, joilla parannetaan niiden kykyä sietää odottamattomia tapahtumia ja ulkoisia häiriöitä;

B.  ottaa huomioon, että vuosina 2007–2015 Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston tuki Kreikalle oli 15,8 miljardia euroa, joka vastaa noin 19 prosentin osuutta kaikista julkisista pääomamenoista;

C.  toteaa, että talous- ja rahoituskriisin seurauksia Kreikassa ovat olleet kasvulukujen pysyminen sitkeästi negatiivisina kolmesta kansainvälisestä pelastuspaketista huolimatta, vakavat likviditeettiongelmat ja julkisten varojen puute;

D.  toteaa, että Manner-Kreikka ja Kreikan saaret ovat olleet ja ovat edelleen erityisen vaikeassa asemassa pakolais- ja muuttoliikekriisin johdosta ja että suuret maahanmuuttaja- ja pakolaisvirrat pitävät ne paineen alla, minkä seurauksena paikallinen taloudellinen toiminta on kärsinyt suuresti erityisesti matkailusta elävillä alueilla;

E.  toteaa, että vuosina 2007–2013 Kreikan BKT laski 26 prosenttia reaalisesti, ja vaikka taantuma päättyi vuonna 2014, kasvu kahden vuoden aikana oli alle 1 prosenttia; toteaa, että vuonna 2013 työllisyysaste putosi 66 prosentista 53 prosenttiin, mikä osoittaa, että vain hieman yli puolet työikäisistä ihmisistä käy töissä, ja työttömyys kasvoi samana aikana 8,4 prosentista 27,5 prosenttiin, mikä vaikutti lamaannuttavasti Kreikan väestön ostovoimaan ja heikensi voimakkaasti useita toimialoja, myös terveydenhuoltoa; toteaa, että viimeisimpien Eurostatin tietojen mukaan työttömyysprosentti oli 20,8 prosenttia ja että nuorisotyöttömyyden osuus on korkea;

F.  ottaa huomioon, että komissio ja lainsäädäntövallan käyttäjät totesivat vuonna 2015, että kriisi oli koetellut Kreikkaa ainutlaatuisella tavalla, millä olisi voinut olla vakavia vaikutuksia sekä vuosien 2000–2006 ja 2007–2013 toimintaohjelmien päätökseen saattamiselle että vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanon käynnistämiselle;

G.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) 2015/1839 antamisen tarkoituksena oli parantaa Kreikan maksuvalmiutta kriittisellä hetkellä ennen kuin ohjelmien täytäntöönpano olisi pysähtynyt ja tarvittavat investointimahdollisuudet jääneet saamatta, koska merkittäviä määriä olisi peritty takaisin, jos vuosien 2000–2006 ja 2007–2013 hankkeet olisivat jääneet toteuttamatta;

H.  ottaa huomioon, että asetuksessa (EU) 2015/1839 vahvistettiin ohjelmakaudelle 2014–2020 ylimääräinen ensimmäinen ennakkomaksu, joka on kahdessa 3,5 prosentin osassa maksettava tukimäärä koheesiopolitiikan rahastoista ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR), sekä ohjelmakauden 2007–2013 osalta sataprosenttinen yhteisrahoitusosuus tukikelpoisiin menoihin ja jäljellä olevien 5 prosentin pikainen vapauttaminen EU:n maksumäärärahoista, jotka olisi pitänyt säilyttää ohjelmien päättämiseen saakka;

I.  ottaa huomioon, että asetus annettiin, jotta vakavaan kriisitilanteeseen voitiin vastata mahdollisimman nopeasti ja varmistaa, että Kreikalla oli riittävä rahoitus hankkeiden loppuun saattamiseen vuosien 2007–2013 ohjelmakauden puitteissa ja nykyisen ohjelmakauden täytäntöönpanon käynnistämiseen;

J.  toteaa, että 152 artiklan 6 kohdan 2 alakohdan mukaan Kreikan oli toimitettava vuoden 2016 loppuun mennessä komissiolle kertomus sataprosenttisen yhteisrahoitusosuuden soveltamista koskevien säännösten täytäntöönpanosta ja ohjelmien maksumäärärahojen enimmäismäärästä ohjelmakauden lopulla;

K.  ottaa huomioon, että EU on myös maksanut 95 prosenttia kokonaisinvestointikustannuksista rahoituskaudella 2007–2013 Kreikassa (yleensä sovellettava määrä on enintään 85 prosenttia) niin kutsutun lisäasiakirjan avulla asetuksen (EU) N:o 1311/2011 mukaisesti;

L.  toteaa, että lokakuussa 2015 perustettiin erillinen tili, jolle siirrettiin kaikki EU:n rahoittamiin hankkeisiin tarkoitetut varat sen varmistamiseksi, että niitä käytettäisiin ainoastaan toimenpideohjelman edunsaajille ja toimintoihin suoritettaviin maksuihin;

M.  ottaa huomioon, että Kreikkaa on tuettu vuodesta 2011 lähtien antamalla komission Kreikka-työryhmän teknistä tukea maan uudistusprosessiin ja vuodesta 2015 lähtien rakenneuudistusten tukipalvelulla, joka tarjoaa apua kasvua edistävien rakenneuudistusten valmisteluun, suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin; ottaa huomioon, että 20. toukokuuta 2017 voimaan tullut asetus (EU) 2017/825 rakenneuudistusten tukiohjelman perustamisesta kaudeksi 2017–2020 oli merkittävä hetki rakenneuudistusten tukipalvelun sitoumuksille asianomaisissa jäsenvaltioissa, myös Kreikassa;

1.  muistuttaa, että koheesiopolitiikalla on tärkeä rooli toteutettaessa älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteita, torjuttaessa työttömyyttä, vähennettäessä eriarvoisuutta, lujitettaessa EU:n kaikkien alueiden kilpailukykyä, osoitettaessa unionin solidaarisuutta ja täydennettäessä muita toimintaperiaatteita; muistuttaa lisäksi, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot ovat Kreikan suurin suorien investointien lähde;

2.  panee merkille kertomuksen asetuksen (EU) 2015/1839 mukaisesti käytetyistä määristä ohjelmakaudella 2007–2013, jonka oli määrä päättyä vuoden 2016 lopulla; panee merkille, että Kreikan viranomaiset toimittivat kertomuksen toukokuussa 2017 ja että se annettiin parlamentin käyttöön toistuneiden pyyntöjen jälkeen joulukuussa 2017; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on toimittanut parlamentille alustavan arvion 181 ensisijaisesta hankkeesta, joiden arvo on yhteensä 11,5 miljardia euroa ja jotka vastaavat noin 55 prosenttia Kreikalle osoitetusta vuosien 2007–2013 EAKR:n, koheesiorahaston ja ESR:n määrärahojen kokonaismäärästä; toteaa, että näistä hankkeista 118 oli toteutettu onnistuneesti loppuun ohjelmakauden loppuun mennessä ja 24:stä oli luovuttu;

3.  korostaa, että edellä mainittuun kertomukseen sisältyvien tietojen mukaan Kreikkaa koskevista erityistoimenpiteistä annetun asetuksen hyväksymisen jälkeen suora vaikutus maksuvalmiuteen vuonna 2015 oli yhteensä 1 001 709 731,50 euroa ja vuonna 2016 saadut varat olivat yhteensä 467 674 209,45 euroa; panee lisäksi merkille, että kun ensimmäistä ennakkomaksua korotettiin ohjelmakaudella 2014–2020, Kreikka vastaanotti noin 2 miljardia euroa vuosina 2015–2016;

4.  on tyytyväinen siihen, että maksetut määrät kohdistuivat monenlaisiin hankkeisiin: liikenne ja muu infrastruktuuri (ympäristö, matkailu, kulttuuri, kaupunki- ja maaseutualueiden elvyttäminen, sosiaalinen infrastruktuuri) tietoyhteiskunnan hankkeet ja inhimillisiä voimavaroja kehittävät toimet; pitää myönteisenä myös sitä, että 63 prosenttia kaikista valtiontukihankkeille osoitetuista maksuista koski yritysten ja liiketoimintahankkeiden tukia, jotka edistivät suoraan kilpailukykyä ja vähensivät yrittäjyyteen liittyviä riskejä, kun taas 37 prosenttia liittyi valtiontukiin infrastruktuurihankkeille, joilla täydennettiin markkinatilannetta ja liiketoiminnan parantamista koskevia järjestelyjä;

5.  on tyytyväinen Kreikan viranomaisten toimittamaan kertomukseen, jonka mukaan maksuvalmiuden kasvu tarkoitti samaan aikaan myös taloudellisen tuoton lisäystä noin 1,5 miljardilla eurolla ja lisäystä julkisia investointeja koskevaan ohjelmaan vuosiksi 2015 ja 2016;

6.  on tyytyväinen toimenpiteiden vaikutuksiin siltä osin, kun on kyse taloudellisen toiminnan tehostamisesta, liikevaihdon ja käyttöpääoman normalisoinnista ja vakauttamisesta suuressa määrässä yrityksiä, työpaikkojen luomisesta ja säilyttämisestä, ja merkittävien tuotannon infrastruktuurien valmistumisesta, millä oli myös merkittävä vaikutus talousarvion verotuloihin;

7.  katsoo, että asetuksen täytäntöönpanon seurauksena EU:n varoja käytettiin vuonna 2015 toimenpideohjelmien mukaisten hankkeiden loppuunsaattamiseen tukikelpoisuuskauden loppuun saakka ja että vuonna 2016 jäljellä olevaa määrää, joka maksettiin kansallisten resurssien ohella, käytettiin myös muiden hankkeiden toteuttamista varten;

8.  antaa arvoa sille, että Kreikan viranomaiset käynnistivät hankkeiden luokittelua koskevan uudelleenjärjestelyn, jossa valitaan keskeisiä hankkeita loppuun saatettavaksi; painottaa, että tämä on auttanut huomattavasti institutionaalisten ja hallinnollisten esteiden poistamista ja pikaisesti toteutettavien painopistetoimien valintaa, mikä myös estää rahoitusoikaisuja; pitää myönteisenä, että asetuksen (EU) 2015/1839 nojalla maksetuilla EU:n varoilla vähennettiin huomattavasti puutteellisiksi luokiteltujen hankkeiden lukumäärää; toteaa, että verrattuna ohjelmakauteen 2000–2006, jolloin noin 900 hanketta jäi saattamatta päätökseen, 79 hanketta oli saattamatta päätökseen silloin, kun ohjelmakauden 2007–2013 lopulliset maksupyynnöt oli jätettävä, mutta nämä hankkeet on määrä saattaa päätökseen kansallisten varojen avulla;

9.  korostaa, että rakennerahastojen hyödyntäminen oli selkeästi parantunut ja maaliskuun 2016 lopussa maksujen toteutusaste oli Kreikassa ohjelmakaudella 2007–2013 yli 97 prosenttia(5) ja että 31. maaliskuuta 2018 annetussa kertomuksessa vuosien 2007–2013 ohjelmien maksujen toteutuksesta ja maksamatta olevista sitoumuksista (reste à liquider, RAL) Kreikalla ei ole otsakkeen 1 b mukaisia maksattamatta olevia sitoumuksia(6); pitää myönteisenä, että Kreikka oli ensimmäinen jäsenvaltio, joka oli käyttänyt kaikki saatavilla olevat resurssit ja saavuttanut varojen sataprosenttisen käyttöasteen, kun EU:n keskiarvo oli 96 prosenttia;

10.  toteaa kuitenkin, että käyttöaste on vain ohjeellinen ja että varojen käyttöasteen painottamisella ei saisi heikentää investointien tehokkuutta, lisäarvoa ja laatua; toteaa, että eritystoimet ovat makrotaloudellisia ja niiden vaikutuksia on vaikea jäljittää yksittäisiin hankkeisiin;

11.  muistuttaa, että ERI-rahastoilla on merkittävä vaikutus bruttokansantuotteeseen ja muihin indikaattoreihin useissa jäsenvaltioissa sekä yleensä sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen koheesioon ja että koheesiopolitiikalla ja maaseudun kehittämistoimilla tuetuilla investoinneilla Kreikan BKT:n arvioidaan kasvaneen edellisen ohjelmakauden lopussa vuonna 2015 yli 2 prosenttia enemmän kuin se olisi kasvanut ilman rahoitusta; muistuttaa, että EU:n rakennerahastovarojen käytössä on aina keskityttävä perussopimuksiin perustuvien tavoitteiden saavuttamiseen ja todellisen unionin tason lisäarvon tuottamiseen ja sen on kohdistuttava EU:n painopisteisiin ja ulotuttava laajemmalle kuin pelkkään BKT:n kasvuun;

12.  panee merkille pääasiassa määrällisen analyysin, joka sisältyy Kreikan viranomaisten toimittamaan kertomukseen asetuksen (EU) 2015/1839 mukaisesti ohjelmakaudella 2007–2013 käytetyistä määristä, mikä täyttää lainsäädännön vaatimukset; tunnustaa, että erityistoimenpiteiden vaikutusta ei voida erottaa ERI-rahastojen kokonaisvaikutuksesta Kreikassa, mutta toteaa, että vaikka kvalitatiivinen arviointi on hankala toteuttaa, se auttaisi täydentämään analyysia ja ymmärtämään saavutettuja tuloksia; kannustaa komissiota antamaan lisätietoja kilpailukyvyn ja tuottavuuden kasvun sekä sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden osalta;

13.  pitää suuressa arvossa sitä, että viimeisten komissiolle 31. joulukuuta 2016 toimitettujen tietojen mukaan Kreikan viranomaisten maksupyyntöjen määrä oli 1,6 miljardia euroa ja että 31. maaliskuuta 2018 vuosien 2014–2020 ohjelmakauden toteutusasteKreikassa oli 28 prosenttia(7), mikä on yleisesti yksi jäsenvaltioiden parhaista suorituksista, vaikka joitakin erimielisyyksiä vallitseekin jaottelun ja rahastokohtaisten toteutusasteiden suhteen; kannattaa lisäksi asetuksen (EU) 2015/1839 hyväksymistä tärkeänä toimenpiteenä räätälöidyn tuen myöntämiseksi ratkaisevalla hetkellä Kreikalle; pitää myönteisenä, että ylimääräinen ennakkorahoitus katettiin vaatimusten mukaan kokonaan Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston välimaksupyynnöillä, mutta panee merkille, että sitä ei katettu kokonaan Euroopan sosiaalirahaston osalta (noin 4 prosenttia) eikä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta;

14.  muistuttaa kestävien rakenneuudistusten merkityksestä; panee merkille toteutetut toimet ja kehottaa Kreikkaa hyödyntämään täysimääräisesti rakenneuudistusten tukiohjelman mahdollisuuksia, jotta se voi luoda vakaan liiketoimintaympäristön, jossa ERI-rahastoja käytetään tehokkaasti ja tuloksellisesti ja niiden sosioekonomiset vaikutukset maksimoidaan;

15.  toteaa, että tukemalla julkisia investointeja ja käyttämällä EU:n investointeja joustavasti varojen uudelleen kohdentamisen tai yhteisrahoitusosuuden nostamisen avulla, aluepolitiikalla lievennettiin finanssikriisin ja julkisen talouden jatkuvan vakauttamisen vaikutuksia useissa jäsenvaltioissa; korostaa tässä yhteydessä, kuinka tärkeää on varmistaa asianmukainen rahoitus seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten; toistaa kuitenkin, että koheesiopolitiikkaa olisi pidettävä tärkeimpänä julkisten investointien välineenä ja katalysaattorina, jolla houkutellaan lisää julkista ja yksityistä rahoitusta, ja että vastaavia toimenpiteitä, joiden seurauksena supistetaan kansallisia yhteisrahoituskiintiöitä rakennerahastoista rahoitettaviin toimintaohjelmiin Kreikassa tai muussa jäsenvaltiossa, olisi käytettävä vain poikkeuksellisesti, ja ennen niiden hyväksymistä ja täytäntöönpanoa ne olisi arvioitava tehokkuuden perusteella ja perusteltava asianmukaisesti;

16.  toteaa, että joillakin alueilla on vaikeuksia ERI-rahastojen mukaisissa yhteisrahoitushankkeissa; kehottaa sen vuoksi komissiota tarkastelemaan kiireellisesti talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ja vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä julkistalouden vajeiden laskemisen vaikutusta ERI-rahastoista yhteisrahoitettuihin alueellisiin investointeihin, erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla;

17.  muistuttaa Kreikan viranomaisia siitä, että on tärkeää varmistaa niiden ERI-rahastoista rahoitettujen investointien asianmukainen viestintä ja näkyvyys;

18.  pitää myönteisenä alustavaa arviota siitä, että ohjelmakausi 2007–2013 tullaan luultavasti päättämään Kreikan osalta ilman varojen menetyksiä; kehottaa komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille päättämisprosessin tulokset, jotka on määrä saada päätökseen vuoden 2018 alkupuolella, ja toimittamaan ajanmukaisen katsauksen hankkeista, jotka voidaan kansallisten varojen avulla saada päätökseen ja jotka olivat vielä saattamatta päätökseen 31. maaliskuuta 2018;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2) EUVL L 270, 15.10.2015, s. 1.
(3) EUVL L 129, 19.5.2017, s. 1.
(4) Ateena, toukokuu 2017.
(5)Komission yksiköiden valmisteluasiakirja EAKR:n ja koheesiorahaston jälkiarvioinneista vuosina 2007–2013.
(6)Maksujen toteutusaste yhteensä ja maksamatta olevien sitoumusten (”reste à liquider”, RAL) taso otsakkeessa 1 b (ohjelmakausi 2007–2013) – Kansallisten viranomaisten nimeäminen ja välimaksujen toteutusaste vuosien 2014–2020 ERI-rahastojen toimenpideohjelmissa (tilanne 31. maaliskuuta 2018).
(7)Maksujen toteutusaste yhteensä ja maksamatta olevien sitoumusten (”reste à liquider”, RAL) taso otsakkeessa 1 b (ohjelmakausi 2007–2013) – Kansallisten viranomaisten nimeäminen ja välimaksujen toteutusaste vuosien 2014–2020 ERI-rahastojen toimenpideohjelmissa (tilanne 31. maaliskuuta 2018).


Keinot loukkaantumisesta tai sairaudesta toipuvien työntekijöiden integroimiseksi uudelleen laadukkaisiin työpaikkoihin
PDF 171kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 keinoista loukkaantumisesta tai sairaudesta toipuvien työntekijöiden integroimiseksi uudelleen laadukkaisiin työpaikkoihin (2017/2277(INI))
P8_TA(2018)0325A8-0208/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon toimielinten välisen julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 1996 annetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta(1),

–  ottaa huomioon pitkäaikaissairaiden työllistymismahdollisuuksien parantamisesta Euroopassa marraskuussa 2017 annetun European Chronic Disease Alliancen yhteisen lausuman ”Improving the employment of people with chronic diseases in Europe”,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (YK:n vammaisyleissopimus) ja sen voimaantulon EU:ssa 21. tammikuuta 2011 neuvoston 26. marraskuuta 2009 antaman päätöksen 2010/48/EY mukaisesti,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman työterveyttä ja työturvallisuutta koskevasta EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020(2),

–  ottaa huomioon psykososiaalisista riskeistä Euroopassa vuonna 2014 laaditun Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) yhteisen raportin ”Psychosocial risks in Europe – Prevalence and strategies for prevention”,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanosta(3),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) täytäntöönpanosta kiinnittäen erityistä huomiota YK:n vammaisyleissopimuksen seurantakomitean päätelmiin(4),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 1944 annetun Philadelphian julistuksen, joka koskee Kansainvälisen työjärjestön (ILO) päämääriä ja tehtäviä,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(5),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma: mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu 2000-luvun Euroopassa” (COM(2008)0412),

–  ottaa huomioon 24. helmikuuta 2011 annetun komission kertomuksen työmarkkinaosapuolten hyväksymän työperäistä stressiä koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen täytäntöönpanosta (SEC(2011)0241),

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Työn laadun ja tuottavuuden parantaminen: yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007–2012” (COM(2007)0062),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(6),

–  ottaa huomioon syrjinnän vastaisen direktiivin 2000/78/EY ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, kuten 11. huhtikuuta 2013 käsitellyt yhdistetyt asiat C‑335/11 ja C‑337/11 (HK Danmark), joilla yhdessä asetetaan työnantajille syrjintäkielto, kun pitkäaikainen sairaus voidaan rinnastaa vammaan, sekä velvollisuus tehdä kohtuullisia mukautuksia työoloihin,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 käynnistetyn mielenterveyttä ja henkistä hyvinvointia koskevan EU:n yhteisen toiminnan,

–  ottaa huomioon EU-OSHAn meneillään olevan kampanjan ”Terveellinen työ – stressi hallinnassa!”,

–  ottaa huomioon EU-OSHAn äskettäin toteuttaman ikääntyneiden työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevan pilottihankkeen,

–  ottaa huomioon kuntoutusta ja työhön paluuta koskevia unionin ja jäsenvaltioiden politiikkoja, strategioita ja ohjelmia käsittelevän vuonna 2016 julkaistun EU-OSHAn raportin ”Rehabilitation and return to work: Analysis report on EU and Member States policies, strategies and programmes”,

–  ottaa huomioon pitkäaikaissairaiden työllistymismahdollisuuksista vuonna 2014 julkaistun Eurofoundin raportin ”Employment opportunities for people with chronic diseases”,

–  ottaa huomioon aktiivista ikääntymistä koskevista työnantajien käytännöistä vuonna 2012 julkaistun BusinessEuropen asiakirjan ”Employers’ practices for Active Ageing”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8‑0208/2018),

A.  toteaa, että työperäinen stressi on kasvava ongelma ja toiseksi yleisimmin ilmoitettu työperäinen terveysongelma Euroopassa; ottaa huomioon, että 25 prosenttia(7) työntekijöistä ilmoittaa kokevansa työperäistä stressiä; toteaa, että työperäinen stressi voi heikentää yksilön oikeuksia terveellisiin työoloihin; toteaa, että työperäinen stressi lisää poissaoloja ja heikentää työtyytyväisyyttä, vaikuttaa kielteisesti tuottavuuteen ja aiheuttaa lähes puolet vuosittain menetetyistä työpäivistä;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan työvoiman ikääntyminen asettaa uusia haasteita työympäristölle ja muuttuneelle työn organisoinnille; ottaa huomioon, että ikääntymiseen liittyy suurempi kroonisten mielenterveysongelmien ja fyysisten terveysongelmien, myös vammojen ja sairauksien, kehittyminen, minkä vuoksi ennaltaehkäisy, uudelleen integroiminen ja kuntoutus ovat tärkeitä toimia, jotta työpaikat sekä eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmät voidaan säilyttää kestävinä; ottaa huomioon, että krooniset sairaudet eivät koske ainoastaan ikääntynyttä väestöä;

C.  ottaa huomioon, että pitkäaikaisella työstä poissaololla on haitallinen vaikutus mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen sekä suuret sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset ja se voi estää työhön paluun; ottaa huomioon, että terveydellä ja hyvinvoinnilla on keskeinen rooli kestävien talouksien kehittämisessä; katsoo, että on tärkeää ottaa huomioon sairauksien tai vammojen merkittävät taloudelliset vaikutukset sairastuneiden tai vammautuneiden perheille, jos sairastuneet tai vammautuneet eivät voi palata työhön;

D.  toteaa, että vaikka vammaisuus, loukkaantuminen, sairaus ja ikään liittyvät sairaudet erotetaan toisistaan, ne ovat myös usein päällekkäisiä ja edellyttävät kattavaa mutta tapauskohtaista ja yksilökeskeistä lähestymistapaa;

E.  toteaa, että ikääntyminen on yksi unionin suurimmista yhteiskunnallisista haasteista; katsoo, että sen vuoksi tarvitaan politiikkatoimia, joilla tuetaan aktiivista ikääntymistä, jotta mahdollistetaan ihmisten pysyminen aktiivisina ja työelämässä eläkeikään asti tai halutessaan kauemmin; katsoo, että vanhempi sukupolvi ja sen kokemus ovat välttämättömiä työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että ikääntyneet ihmiset, jotka ovat halukkaita pysymään työelämässä, toivovat usein joustavia tai yksilöllisiä työjärjestelyjä; toteaa, että sairaudella, vammaisuudella ja työelämästä syrjäytymisellä on vakavia taloudellisia seurauksia;

F.  toteaa, että tupakointi ja alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö ovat unionin työikäisen väestön merkittävimmät terveydelliset riskitekijät, jotka liittyvät sekä loukkaantumisiin että erilaisiin ei-tarttuviin tauteihin(8); toteaa, että alkoholin vaikutuksen alaisina oleville henkilöille aiheutuu 20–25 prosenttia kaikista työtapaturmista(9) ja että arviolta 5–20 prosentilla Euroopan työikäisestä väestöstä on alkoholin käyttöön liittyviä vakavia ongelmia(10); toteaa, että päihteiden väärinkäytöstä kärsineiden työntekijöiden integroiminen uudelleen laadukkaisiin työpaikkoihin asettaa työnantajille erinäisiä haasteita;

G.  katsoo, että vammaiset henkilöt, pitkäaikaissairaat tai loukkaantumisesta tai sairaudesta toipuvat henkilöt ovat haavoittuvassa asemassa ja heidän olisi saatava yksilöllistä tukea palatessaan työpaikkaansa tai työmarkkinoille; ottaa huomioon, että jotkut pitkäaikaissairaat eivät halua tai voi palata työhön;

H.  katsoo, että ammatillisen kuntoutuksen ja työhön paluun ala voisi tarjota arvokkaita mahdollisuuksia vapaaehtoistyölle esimerkiksi osallistamalla ihmisiä vapaaehtoistyöhön eläkkeelle siirtymisen jälkeen; katsoo, että vapaaehtoistyötä olisi tuettava ikään katsomatta;

I.  toteaa, että työnantajien on ensin edistettävä työterveyttä ja -turvallisuutta edistävää kulttuuria työpaikalla; toteaa, että vapaaehtoistyöhön perustuva osallistuminen työterveys- ja -turvallisuustoimiin, kuten työryhmiin, voisi myös myötävaikuttaa kulttuurin muutokseen;

J.  toteaa, että työllä on tärkeä merkitys toipumis- ja kuntoutusprosessin edistämisessä, sillä työntekijät saavat työstä merkittäviä myönteisiä psykososiaalisia hyötyjä; toteaa, että hyvät työterveys- ja -turvallisuuskäytännöt ovat välttämättömiä tuottavan ja motivoituneen työvoiman kannalta, mikä auttaa yrityksiä pysymään kilpailukykyisinä ja innovatiivisina, varmistaa työntekijöiden hyvinvoinnin ja auttaa ylläpitämään arvokkaita taitoja ja työkokemusta, vähentämään henkilöstön vaihtuvuutta ja estämään syrjäytymistä, tapaturmia ja loukkaantumisia; toteaa, että sen vuoksi komissiota kehotetaan harkitsemaan kokonaistaloudellista lähestymistapaa aktiivisen osallisuuden edistämisen ja sosiaalisen osallisuuden alalla; toteaa, että asianmukaisten ja yksilöllisesti räätälöityjen lähestymistapojen omaksuminen loukkaantumisesta tai sairaudesta toipuvien henkilöiden integroimiseksi uudelleen laadukkaisiin työpaikkoihin on merkittävä tekijä ehkäistäessä poissaolojen lisääntymistä tai sairausläsnäoloa;

K.  toteaa, että henkilöt, joiden työkyky on heikentynyt, voidaan määritellä eri tavoin eri jäsenvaltioissa;

L.  katsoo, että pk-yrityksillä ja mikroyrityksillä on tässä suhteessa erityistarpeita, sillä niillä on vähemmän resursseja, joita tarvitaan sairauksien ja tapaturmien ennaltaehkäisyyn liittyvien velvoitteiden noudattamiseen, ja sen vuoksi ne usein tarvitsevat tukea saavuttaakseen työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat tavoitteensa; toteaa, että toisaalta hyvät työterveys- ja -turvallisuuskäytännöt ovat erittäin tärkeitä pk-yrityksille ja mikroyrityksille ja erityisesti niiden toiminnan kestävyydelle; toteaa, että useat unionin rahoittamat ohjelmat tarjoavat mahdollisuuksia arvokkaaseen innovaatioiden ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon kestävän työterveyden ja -turvallisuuden alalla;

M.  toteaa, että kielteiset psykososiaaliset tekijät työpaikalla liittyvät paitsi terveystuloksiin myös poissalojen lisääntymiseen ja heikkoon työtyytyväisyyteen; toteaa, että yksilöllisesti toteutetut työterveys- ja -turvallisuustoimet voivat antaa sellaiselle henkilölle, jonka työkyky on muuttunut, mahdollisuuden pysyä työelämässä ja hyödyttää koko työvoimaa; ottaa huomioon, että vaikka työstä poissaolo on joskus lääketieteellisesti välttämätöntä, sillä on myös muita kielteisiä psykososiaalisia vaikutuksia ihmisiin, jotka ovat pidemmän aikaa poissa työstä ja jotka näin ollen eivät todennäköisesti koskaan palaa takaisin työhön; toteaa, että varhainen koordinoitu hoito, jossa työntekijän hyvinvointi on etusijalla, on erittäin tärkeää työhön paluun tulosten parantamiseksi ja yksilölle aiheutuvien pitkäaikaisten kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi;

N.  toteaa, että työperäisiä sairauksia koskevien tietojen saatavuus ja vertailtavuus unionin tasolla on usein puutteellista; ottaa huomioon, että Eurofoundin mukaan noin 28 prosenttia eurooppalaisista ilmoittaa, että heillä on krooninen fyysinen terveysongelma, mielenterveysongelma, sairaus tai vamma(11); ottaa huomioon, että arviolta yhdellä neljästä työikäisestä on pitkäaikaisia terveysongelmia(12); toteaa, että vammaisuus ja sairastelu voivat olla samanaikaisesti sekä köyhyyden syy että sen seuraus; ottaa huomioon, että OECD:n tutkimuksessa on havaittu vammaisten henkilöiden tulojen olevan keskimäärin 12 prosenttia alemmat kuin muun väestön(13); toteaa, että joissakin maissa tämä tuloero on jopa 30 prosenttia; ottaa huomioon, että vuonna 2013 tehty tutkimus osoitti, että 21,8 prosenttia 18–57-vuotiaista syöpäpotilaista joutui työttömäksi heti diagnoosin saatuaan ja 91,6 prosenttia tästä ryhmästä oli joutunut työttömäksi 15 kuukauden kuluttua diagnoosista(14); ottaa huomioon, että vuonna 2011 tehdyssä Eurostatin tutkimuksessa(15) havaittiin, että vain 5,2 prosenttia työssäkäyvistä henkilöistä, joiden työkykyä rajoittaa pitkäaikainen terveysongelma ja/tai perustava toiminnallinen haitta, ilmoitti hyödyntävänsä erityisiä työjärjestelyjä; ottaa huomioon, että saman Eurostatin tutkimuksen mukaan 24,2 prosenttia työttöminä olevista henkilöistä ilmoitti, että erityiset työjärjestelyt olisivat tarpeen, jotta he voisivat palata työhön;

O.  katsoo, että digitalisaatio aiheuttaa todennäköisesti suuria muutoksia työn organisointiin ja voisi auttaa parantamaan esimerkiksi sellaisten työntekijöiden mahdollisuuksia, joiden fyysinen toimintakyky on heikentynyt; ottaa huomioon, että vanhempi sukupolvi kohtaa todennäköisesti ainutlaatuisia haasteita tässä suhteessa; katsoo, että heidän olisi myös hyödyttävä näistä muutoksista;

P.  ottaa huomioon, että kaikkien työntekijöiden oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjaan ja että hyvät työolot ovat sinänsä myönteinen arvo; toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen terveytensä ja hyvinvointinsa, ja oikeus työhön sekä oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin; ottaa huomioon, että työntekijöiden parempi terveys ja uudelleen integroiminen lisäävät yhteiskunnan yleistä hyvinvointia ja tuottavat taloudellisia hyötyjä jäsenvaltioille, työntekijöille ja työnantajille sekä vanhemmille työntekijöille ja henkilöille, joilla on sairauksia, ja auttavat säilyttämään taitoja, jotka muuten häviäisivät; toteaa, että työnantajat, työntekijät, perheet ja yhteisöt hyötyvät, kun työkyvyttömyys muutetaan työkykyisyydeksi;

Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ongelmiin

1.  katsoo, että on tärkeää parantaa sairauspoissaolojen hallintaa jäsenvaltioissa ja muuttaa työpaikkoja siten, että niitä voidaan mukauttaa paremmin kroonisesti sairaiden ja vammaisten henkilöiden tarpeisiin, puuttumalla syrjintään yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa annetun direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanon valvontaa tehostamalla; toteaa, että muutosten aikaansaaminen edellyttää jäsenvaltioiden toimivaa lainsäädäntöä ja tehokasta valvontaa sen varmistamiseksi, että työnantajat muuttavat työpaikkoja osallistavammiksi pitkäaikaissairaita ja vammaisia henkilöitä varten, esimerkiksi muuttamalla tehtäviä ja välineitä ja kehittämällä osaamista; kehottaa jäsenvaltiota tukemaan työpaikkojen kohtuullista mukauttamista oikea-aikaisen työhön paluun varmistamiseksi;

2.  kehottaa komissiota edistämään integroimista ja kuntoutusta koskevia toimia ja tukemaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä antaa tietoja sekä määrittää ja jakaa hyviä käytäntöjä, jotka koskevat työpaikalla tehtäviä mukautuksia; kehottaa kaikkia työhön paluun kannalta merkittäviä sidosryhmiä edistämään tietojenvaihtoa työhön paluuseen liittyvistä mahdollisista muista kuin lääketieteellisistä esteistä ja koordinoimaan toimintaa niiden tunnistamiseksi ja niihin puuttumiseksi;

3.  kehottaa Eurofoundia tarkastelemaan ja analysoimaan edelleen pitkäaikaissairaiden työllistymismahdollisuuksia ja työllistymisastetta; kehottaa tekemään näyttöön perustuvien toimien hyödyntämisestä vakiokäytännön ja perustan työhön paluuta koskeville lähestymistavoille; kehottaa päättäjiä ottamaan johtoaseman ja varmistamaan, että työnantajat ja työntekijät voivat saada tietoa ja terveydenhoitoa ja että näitä parhaita käytäntöjä edistetään unionin tasolla;

4.  katsoo, että tulevassa vuoden 2020 jälkeisessä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevassa EU:n strategiakehyksessä olisi painotettava enemmän EU:n rahastoista tehtäviä investointeja, joilla pyritään pidentämään ja edistämään tervettä elämää ja työelämää sekä yksilöllisiä työjärjestelyjä ja tukemaan työhönottoa ja asianmukaisesti mukautettua työhön paluuta, jos työntekijä niin haluaa ja terveydentila sallii; katsoo, että kiinteänä osana tätä strategiaa olisi investoitava sekä sairauksia ennalta ehkäiseviin että niiden etenemisen estäviin mekanismeihin tarjoamalla esimerkiksi sähköisen terveydenhuollon teknologisia ratkaisuja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle riskien ja sairauksien ennaltaehkäisyn työpaikalla;

5.  kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan täysipainoisesti tulevaan työperäisten tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisyä koskevaan EU:n laajuiseen kampanjaan vuosina 2020–2022 ja etsimään innovatiivisia muita kuin lainsäädännöllisiä ratkaisuja sekä vaihtamaan tietoja ja hyviä käytäntöjä työmarkkinaosapuolten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti EU-OSHAn tarjoaman tiedon levittämiseen; muistuttaa komissiota kehotuksestaan esittää viipymättä säädös tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisystä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään sukupuolen, iän ja taloudellisen toiminnan alan mukaan jaoteltuja tutkimuksia tuki- ja liikuntaelinsairauksista tällaisten sairauksien esiintyvyyden ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja kattavan kroonisia sairauksia koskevan EU:n strategian kehittämiseksi ennaltaehkäisyä ja varhaista tilanteeseen puuttumista varten;

6.  kehottaa jäsenvaltioita ja työnantajia toimimaan ennakoivasti EU-OSHAn tarjoaman tiedon integroimiseksi toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin työpaikoilla; suhtautuu myönteisesti EU-OSHAn äskettäin verkkosivustolleen avaamaan osioon, jolla käsitellään työperäisiä sairauksia, kuntoutusta ja työhön paluuta ja jolla pyritään antamaan tietoa ennaltaehkäisytoimista ja -käytännöistä;

7.  katsoo, että järjestelmällinen psykososiaalisten riskien ennaltaehkäisy on tärkeässä asemassa nykyaikaisilla työpaikoilla; panee huolestuneena merkille ilmoitettujen mielenterveysongelmien ja psykososiaalisten ongelmien lisääntymisen viime vuosina ja sen, että työperäinen stressi on työnantajien ja työntekijöiden kannalta kasvava ongelma; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tarjoamaan yrityksille tukea johdonmukaisten toimintapolitiikkojen ja ohjelmien toteuttamisessa työpaikoilla näiden ongelmien ennaltaehkäisyn parantamiseksi, mielenterveysongelmiin liittyvän leimautumisen torjumiseksi ja sairastuneiden työntekijöiden tukemiseksi tarjoamalla mahdollisuuden saada psykologista tukea; korostaa psykososiaalisten riskien ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen hyötyjä, mukaan lukien investoinnista saatava todistettu tuotto, jotta työnantajat motivoituisivat paremmin toteuttamaan toimia; huomauttaa, että lainsäädäntö ja psykososiaalisten riskien ja mielenterveysongelmien, kuten kroonisen stressin ja loppuunpalamisen, tunnustaminen vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen;

8.  korostaa, että on tärkeää laatia ja saattaa ajan tasalle yhteiset terveysindikaattorit ja työperäisten sairauksien, myös työperäisen stressin, määritelmät ja kerätä EU:n laajuisia tilastotietoja, jotta voidaan asettaa tavoitteet työperäisten sairauksien esiintyvyyden vähentämiselle;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja panemaan täytäntöön ohjelman psykososiaalisille riskeille, mukaan lukien stressi, masennus ja loppuunpalaminen, altistuneiden työntekijöiden seuraamiseksi, hallinnoimiseksi ja tukemiseksi järjestelmällisesti, jotta voidaan muun muassa laatia tehokkaat suositukset ja ohjeet näiden riskien torjumiseksi; korostaa, että krooninen työperäinen stressi tunnustetaan merkittäväksi tuottavuuden ja elämänlaadun esteeksi; panee merkille, että psykososiaaliset riskit ja työperäinen stressi ovat työn organisointiin liittyviä rakenteellisia ongelmia ja että näiden riskien ennaltaehkäisy ja hallinta on mahdollista; korostaa tarvetta toteuttaa tutkimuksia, parantaa ennaltaehkäisyä ja jakaa parhaita käytäntöjä ja välineitä, joilla asianosaisia henkilöitä integroidaan uudelleen työmarkkinoille;

10.  pyytää torjumaan mielenterveysongelmista tai oppimisvaikeuksista kärsivien henkilöiden leimautumista; kannustaa aloitteita, joilla annetaan tietoa ja tuetaan muutosta tässä suhteessa kehittämällä psykososiaalisia riskejä ennalta ehkäiseviä toimintapolitiikkoja ja toimia yritystasolla; antaa tässä yhteydessä tunnustusta työmarkkinaosapuolten myönteistä muutosta edistäville toimille jäsenvaltioissa; muistuttaa, että on tärkeää antaa työterveys- ja -turvallisuuspalvelujen tarjoajille ja työsuojelutarkastajille asianmukaista koulutusta psykososiaalisten riskien hallintakäytännöistä; kehottaa tiivistämään yhteistyötä ja elvyttämään EU:n aloitteita, joilla puututaan psykososiaalisiin riskeihin työssä, ja asettamaan tämän asian etusijalle tulevassa työterveyttä ja -turvallisuutta koskevassa EU:n strategiakehyksessä;

11.  toteaa, että päihteiden väärinkäytöstä kärsineiden työntekijöiden uudelleen integroiminen asettaa työnantajille erinäisiä haasteita; panee tässä suhteessa merkille Ruotsin työmarkkinaosapuolten toteuttaman Alna-mallin(16), jolla tuetaan työpaikoilla toteutettavia ennakoivia toimia ja varhaista ongelmiin puuttumista sekä avustamista päihteiden väärinkäyttöön liittyvistä ongelmista kärsineiden työntekijöiden kuntoutusprosessissa;

12.  suhtautuu myönteisesti ”Terveellinen työ – stressi hallinnassa!” -kampanjaan; tähdentää, että työperäisen stressin torjumiseksi toteutettaviin aloitteisiin on sisällyttävä sukupuoliulottuvuus naisten työolojen huomioonottamiseksi;

13.  korostaa, että on tärkeää panostaa enemmän riskien ennaltaehkäisytoimiin ja tukea ennaltaehkäisyn kulttuuria; tähdentää, että ennalta ehkäisevien palvelujen laatu on keskeistä yritysten tukemisessa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita terveellisiä ruokavalioita, alkoholin ja tupakan kulutusta ja ilman laatua koskevia toimia ja edistämään tällaisia toimia työpaikoilla; kehottaa jäsenvaltioita myös kehittämään sosiaalisiin, psykologisiin ja työhön liittyviin palveluihin sekä työlääketieteeseen integroituja terveyspalveluja; kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan työntekijöille terveydenhoidon asianmukaisen saatavuuden, jotta fyysiset ja psyykkiset sairaudet havaitaan ajoissa ja helpotetaan uudelleen integroimista; muistuttaa, että varhaiset investoinnit ja ennalta ehkäisevät toimet voivat vähentää pitkän aikavälin psykososiaalisia vaikutuksia yksilöön sekä koko yhteiskunnalle koituvia kustannuksia pitkällä aikavälillä;

14.  pyytää, että uudelleen integroimista koskevien toimien olisi oltava

   johdonmukaisia koulutuksessa, elinikäisessä oppimisessa sekä sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa sovellettavan elinkaariajattelun kanssa
   räätälöityjä, kohdennettuja ja tarpeisiin perustuvia eikä niillä saisi asettaa osallistujalle vaatimuksia, joita tämä ei sairautensa vuoksi todennäköisesti pysty täyttämään
   osallistavia ja kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan perustuvia
   sellaisten ennakkoedellytysten mukaisia, jotka ovat välttämättömiä osallistumisen mahdollistamiseksi ilman, että asetetaan vähimmäistoimeentulon vaarantavia ehtoja;

15.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tarjottava vammaisille henkilöille tai pitkäaikaissairaille kohdennettuja lisäetuuksia, jotka kattavat ylimääräiset kustannukset esimerkiksi henkilökohtaisen tuen ja avun, erityispalvelujen käytön sekä sairaanhoidon ja sosiaalihuollon, ja määritettävä muun muassa lääkkeille kohtuulliset hinnat heikommassa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä varten; korostaa tarvetta taata kohtuullinen työkyvyttömyys- ja vanhuuseläke;

Työhön paluu

16.  on tietoinen siitä, että työ on yksilöiden myönteisen psykososiaalisen hyvinvoinnin tärkeä lähde ja että pitkäaikaistyöttömien työmarkkinoille integroiminen yksilöllisesti toteutettujen toimien avulla on yksi keskeinen tekijä torjuttaessa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja että siitä on myös muita ennalta ehkäiseviä psykososiaalisia hyötyjä; korostaa, että loukkaantumisen tai fyysisen tai psyykkisen sairauden jälkeen työhön palaavien henkilöiden integroimisella on useita myönteisiä vaikutuksia: se parantaa asianomaisen henkilöiden hyvinvointia, vähentää kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän ja yksittäisten yritysten kustannuksia ja tukee taloutta laajemmin esimerkiksi tekemällä eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmistä kestävämpiä tuleville sukupolville; panee merkille työntekijöiden korvausjärjestelmien käyttöön liittyvät vaikeudet, jotka voisivat viivästyttää perusteettomasti hoidon saamista ja olla joissain tapauksissa vieraannuttavia; kehottaa painokkaasti soveltamaan asiakaskeskeistä lähestymistapaa kaikkiin työntekijöiden uudelleen integroimiseen liittyviin hallintomenettelyihin; kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä komission ja asiaankuuluvien EU:n virastojen kanssa toteuttamaan toimia, joilla voidaan torjua pitkäaikaisen työstä poissalon kielteisiä vaikutuksia, kuten eristyminen, psykososiaaliset vaikeudet, sosioekonomiset seuraukset ja työllistettävyyden heikkeneminen;

17.  katsoo, että jäsenvaltioiden ja työnantajien olisi omaksuttava myönteinen ja työhön keskittyvä lähestymistapa vammaisiin työntekijöihin, iäkkäisiin työntekijöihin ja niihin, jotka ovat sairastaneet psyykkisen tai fyysisen sairauden tai loukkaantuneet, mukaan lukien henkilöt, joilla on diagnosoitu parantumaton sairaus; katsoo, että niiden olisi keskityttävä henkilön jäljellä olevan työkyvyn ja -halukkuuden varhaiseen arviointiin ja järjestettävä psykologista, sosiaalista ja työllisyysneuvontaa varhaisessa vaiheessa ja mukautettava työpaikka ottaen huomioon henkilön ammattiprofiili ja sosioekonominen tilanne sekä yrityksen tilanne; kannustaa jäsenvaltioita parantamaan niitä sosiaaliturvajärjestelmänsä säännöksiä, joilla suositaan työhön paluuta, edellyttäen että työntekijä sitä haluaa ja hänen terveydentilansa sen sallii;

18.  panee merkille sosiaalisten yritysten ja erityisesti työhön sijoittumista edistävien sosiaalisten yritysten myönteisen roolin pitkäaikaistyöttömien integroimisessa uudelleen työvoimaan; kehottaa jäsenvaltioita antamaan näille yrityksille tarvittavaa tunnustusta ja teknistä tukea;

19.  kannustaa tässä suhteessa viittaamaan YK:n vammaisyleissopimukseen ja sen valinnaiseen pöytäkirjaan (A/RES/61/106) ja käyttämään Maailman terveysjärjestön (WHO) toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (ICF) kaikissa asiaankuuluvissa toimissa ja toimintapolitiikoissa; yhtyy näkemykseen, että vammaisuus on terveyskokemus, joka ilmenee tietyssä sosioekonomisessa yhteydessä;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja laatimaan ohjeita parhaista käytännöistä ja työnantajille tarjottavasta uudelleen integroimista koskevien suunnitelmien kehittämistä ja täytäntöönpanoa koskevasta valmennuksesta, tuesta ja neuvonnasta ja huolehtimaan siitä, että työmarkkinaosapuolten kesken käydään jatkuvaa vuoropuhelua sen varmistamiseksi, että työntekijät saavat tietoa oikeuksistaan työhönpaluuprosessin alusta lähtien; kannustaa myös vaihtamaan hyviä käytäntöjä jäsenvaltioissa sekä jäsenvaltioiden, ammattiyhteisöjen, työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen ja päättäjien välillä sairaudesta tai loukkaantumisesta toipuvien työntekijöiden uudelleen integroimisesta;

21.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa ulkoisen tuen tarjoamiseksi, jotta varmistetaan ohjeistus ja tekninen tuki pk-yrityksille ja mikroyrityksille, joilla on vain vähän kokemusta ammatillisista kuntoutusohjelmista ja työhön paluuta koskevista toimista; toteaa, että on tärkeää ottaa huomioon paitsi pk-yritysten ja mikroyritysten myös tiettyjen julkisen palvelun alojen tilanne ja erityistarpeet sekä toimien toteuttamisessa yritystasolla ilmenneet vaikeudet; korostaa, että tiedottaminen, hyvien käytäntöjen vaihtaminen, konsultointi ja verkkofoorumit ovat erittäin tarkoituksenmukaisia ja tärkeitä keinoja autettaessa pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä tässä prosessissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan sellaisten käytännön välineiden ja ohjeiden kehittämistä, joilla tuetaan pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä, joilla on vain vähän kokemusta ammatillisista kuntoutusohjelmista ja työhön paluuta koskevista toimista; toteaa, että on tärkeää investoida johtajakoulutukseen;

22.  panee merkille, että rahoituksen saaminen innovatiivisemmille lähestymistavoille työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden uudelleen integroimiseksi työmarkkinoille saattaa olla vaikeampaa kuin kapea-alaisemmille lähestymistavoille, jotka perustuvat helposti arvioitaviin määrällisiin tuloksiin; kehottaa siksi komissiota lisäämään rahoitusta alhaalta ylöspäin suuntautuville lähestymistavoille rakennerahastoista ja etenkin ESR:stä;

23.  panee merkille uudelleen integroimista koskevien ohjelmien tapauskohtaisen lähestymistavan onnistumisen ja korostaa, että sosiaalityöntekijöiden tai asiaankuuluvien neuvonantajien on tarjottava yksilöllisesti kohdistettua ja integroitua tukea; pitää tärkeänä, että yritykset pitävät tiiviisti yhteyttä työntekijöihin tai näiden edustajiin sairaudesta tai loukkaantumisesta johtuvan poissalon aikana;

24.  katsoo, että työhön paluuta ja uudelleen integroimista koskevat toimet olisi sisällytettävä terveitä työuria koskevaan laajempaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, jolla pyritään varmistamaan fyysisesti ja henkisesti turvalliset ja terveelliset työympäristöt koko työuran ajan sekä kaikkien työntekijöiden aktiivinen ja terve ikääntyminen; korostaa viestinnän, ammatillisen kuntoutuksen hallinnoinnin asiantuntijoiden (työavustajien) avun ja kaikkien asianomaisten osapuolten yhteisen lähestymistavan merkitystä työntekijöiden fyysisen ja ammatillisen kuntoutuksen onnistumisessa; katsoo, että työpaikan olisi oltava kaikkien työhön paluuta koskevien järjestelmien keskipiste; panee ilahtuneena merkille itävaltalaisen fit2work-ohjelman(17) epäbyrokraattisen ja käytännönläheisen lähestymistavan onnistumisen, sillä siinä korostetaan kaikkien työntekijöiden saatavilla olevaa vaivatonta viestintää (kuten selkokielen käyttöä);

25.  korostaa, että on tärkeää pitää työelämässä henkilöt, joiden työkyky on heikentynyt, myös siten, että varmistetaan pk-yrityksille ja mikroyrityksille resurssit, jotka ne tarvitsevat toteuttaakseen tämän tehokkaasti; kannustaa voimakkaasti sairaudesta ja loukkaantumisesta toipuvien työntekijöiden integroimista uudelleen laadukkaisiin työpaikkoihin avoimille työmarkkinoille uudelleenkoulutuksen ja taitojen parantamisen avulla, jos työntekijä sitä haluaa ja hänen terveydentilansa sen sallii; korostaa, että toimintapoliittisissa säännöksissä on tärkeää keskittyä henkilöiden työkykyyn ja osoittaa työnantajalle koituva hyöty sellaisten työntekijöiden kokemuksen ja osaamisen säilyttämisestä, jotka saatetaan menettää pysyvälle sairauslomalle; pitää kuitenkin tärkeänä, että kansallinen sosiaaliturvajärjestelmä muodostaa vahvan turvaverkon henkilöille, jotka eivät pysty palaamaan työhön;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön aktiivisia työmarkkinatoimia ja työnantajille tarkoitettuja poliittisia kannustimia, jotta voidaan tukea vammaisten henkilöiden ja pitkäaikaissairaiden työllisyyttä, myös tekemällä soveltuvia mukautuksia ja purkamalla esteitä työpaikoilla heidän uudelleen integroimisensa helpottamiseksi; muistuttaa, että on erittäin tärkeää tiedottaa yrityksille ja asianomaisille henkilöille olemassa olevista kannustimista ja oikeuksista;

27.  toteaa tässä suhteessa, että joustavilla yksilöllisesti räätälöidyillä ja mukautuvilla työjärjestelyillä, kuten etätyöllä, joustavalla työajalla, mukautetuilla välineillä ja lyhennetyllä työajalla tai pienemmällä työmäärällä, on suuri merkitys työhön paluun kannalta; korostaa, että on tärkeää kannustaa varhaiseen ja/tai asteittaiseen työhön paluuseen (jos terveydentila sallii), johon voitaisiin yhdistää osittaisia sairausetuuksia, jotta varmistetaan, että työhön paluu ei aiheuta asianomaisille henkilöille tulojen menetystä samalla kun ylläpidetään yrityksille suunnattuja taloudellisia kannustimia; korostaa, että näiden järjestelyjen, joihin sisältyy sijaintia, aikoja ja tehtäviä koskeva joustavuus, on oltava toteutettavissa sekä työntekijöiden että työnantajien kannalta, niillä on edistettävä työn hallinnoinnin organisointia ja niissä on otettava huomioon tuotantosyklien vaihtelut;

28.  pitää myönteisinä kansallisia ohjelmia ja aloitteita, joilla on edistetty pitkäaikaissairaiden integroimista uudelleen laadukkaisiin työpaikkoihin, kuten saksalaista ”Job4000”-ohjelmaa(18), jossa käytetään yhteistä lähestymistapaa vakavasti vammaisten tai erityisiä työllistymisvaikeuksia omaavien henkilöiden pysyvän työelämään integroimisen parantamiseksi, ja sellaisten uudelleen integroimisesta vastaavien toimistojen perustamista, joilla autetaan pitkäaikaissairaita löytämään työpaikkoja, jotka soveltuvat heidän tilanteeseensa ja valmiuksiinsa(19);

29.  toteaa, että laaja itsemääräämisoikeus tuottaa työpaikalla psykologisia hyötyjä ja lisää tuottavuutta; katsoo, että tietty itsenäisyys työpaikalla saattaa olla tärkeä sairaiden ja loukkaantuneiden työntekijöiden uudelleen integroimista helpottava tekijä, sillä heidän tilansa ja tarpeensa ovat erilaisia;

30.  panee merkille työhön paluun arvon hoitoprosessissa, sillä monille henkilöille työ mahdollistaa taloudellisen riippumattomuuden ja parantaa elämänlaatua ja voi joskus olla ratkaiseva tekijä toipumisprosessissa;

31.  kehottaa ”avustusloukun” välttämiseksi jäsenvaltioita olemaan peruuttamatta sosiaalietuuksia välittömästi pitkäaikaissairaiden henkilöiden saadessa työpaikan;

Työntekijöiden uudelleen integroimista koskevien asenteiden muuttaminen

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa varmistamaan tiedonannoissaan, ohjeissaan ja politiikkatoimissaan, että työnantajat näkevät uudelleen integroimisen mahdollisuutena saada takaisin työntekijän taidot, osaaminen ja kokemus; katsoo, että työnantajat ja työntekijöiden edustajat ovat merkittäviä tekijöitä työhönpaluuprosessissa alusta lähtien ja niiden on oltava osa päätöksentekoprosessia;

33.  muistuttaa, että YK:n vammaisyleissopimuksen 26 ja 27 artiklassa velvoitetaan sopimuspuolet järjestämään, vahvistamaan ja lisäämään kuntoutuspalveluja ja -ohjelmia erityisesti terveyden, työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalipalvelujen aloilla ja edistämään vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä ja edetä urallaan työmarkkinoilla sekä heidän avustamistaan työhön palaamisessa;

34.  korostaa, että tiedottaminen ammatillista kuntoutusta ja työhön paluuta koskevista toimista ja ohjelmista ja parempi yrityskulttuuri ovat tärkeitä tekijöitä työhönpaluuprosessin ja kielteisten asenteiden torjumisen sekä ennakkoluulojen ja syrjinnän torjumisen onnistumisessa; katsoo, että asiantuntijoista, kuten ammatillista kuntoutusta koskevan koulutuksen saaneista valmentajista ja psykologeista, koostuvia ryhmiä voitaisiin tehokkaasti jakaa useiden yritysten välillä, jotta myös pienemmät yritykset voisivat hyötyä niiden asiantuntemuksesta; katsoo, että tässä prosessissa voitaisiin hyödyntää myös kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisten tukea ja täydentävää osallistumista;

35.  antaa tunnustusta yrityksille, jotka ovat toteuttaneet aloitteita tukeakseen terveysongelmista kärsiviä henkilöitä, vammaisia henkilöitä tai henkilöitä, joiden työkyky on muuttunut, tarjoamalla esimerkiksi kattavia ennaltaehkäisyohjelmia, muutettuja työtehtäviä ja koulutusta ja uudelleenkoulutusta tai valmistelemalla muita työntekijöitä palaavien työntekijöiden muuttuneisiin valmiuksiin ja edistämällä siten näiden uudelleen integroimista; kannustaa voimakkaasti muita yrityksiä toimimaan samoin ja kehittämään tällaisia aloitteita; pitää tärkeänä, että yrityksissä toteutettavat työntekijöiden uudelleen integroimista helpottavat toimet ovat osa yrityskulttuuria;

36.  katsoo, että olisi tiedostettava paremmin haasteet, erityisesti tiedon puute, ennakkoluulot, käsitykset alhaisesta tuottavuudesta ja sosiaalinen leimautuminen, ja syrjintä, jotka johtavat terveysongelmista kärsivien tai vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien vähenemiseen;

37.  katsoo, että koulutuksella ja yrityskulttuurin muutoksilla sekä EU:n laajuisilla kampanjoilla, kuten Vision Zero, on tärkeä vaikutus yleisen mielipiteen muuttamiseen; kehottaa antamaan tietoa unionin työmarkkinoiden demografisista haasteista; pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että ikääntyneet henkilöt kohtaavat usein ikäsyrjintää; korostaa työntekijöiden ikäsyrjintää torjuvien sekä ennaltaehkäisytoimia ja työterveys- ja -turvallisuustoimia edistävien kampanjoiden merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita ja unionia ottamaan huomioon ikääntyneiden työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevan parlamentin pilottihankkeen tulokset;

38.  katsoo, että kansallisilla toimintakehyksillä on ratkaiseva vaikutus ikääntymisen hallintaa ja aktiivisena ja terveenä ikääntymistä tukevan ympäristön luomisessa; katsoo, että tätä voitaisiin tukea tehokkaasti EU:n toiminnalla, kuten politiikkatoimilla, ohjeilla, tietämyksen vaihdolla ja eri rahoitusvälineiden, kuten ESR:n ja ERI-rahastojen, käytöllä; kehottaa jäsenvaltioita edistämään ikääntyneille työntekijöille tarkoitettuja kuntoutusta ja työelämään uudelleen integroimista koskevia toimia mahdollisuuksien mukaan ja asianomaisten henkilöiden niin halutessa esimerkiksi panemalla täytäntöön ikääntyneiden työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevan EU:n pilottihankkeen tuloksia;

39.  toteaa, että henkilöillä, joilla on diagnosoitu parantumaton sairaus, on kaikkien muiden henkilöiden tavoin perusoikeus työhön; ymmärtää myös, että nämä henkilöt kohtaavat ainutlaatuisia työllisyyteensä liittyviä haasteita, jotka poikkeavat muiden potilasryhmien haasteista, koska heillä on usein vain vähän aikaa mukautua muuttuvaan terveydentilaansa ja tehdä mukautuksia työpaikalla; panee tyytyväisenä merkille aloitteet, kuten Dying to Work -kampanjan, joilla tiedotetaan näistä erityisongelmista; kannustaa työnantajia käymään mahdollisimman paljon vuoropuhelua sellaisten työntekijöiden kanssa, jotka ovat saaneet lopullisen diagnoosin, jotta varmistetaan, että kaikki tarvittavat ja mahdolliset mukautukset voidaan tehdä, jotta työntekijä voi halutessaan jatkaa työntekoa; katsoo, että monille potilaille työssä pysyminen on henkilökohtainen, psykologinen tai taloudellinen välttämättömyys ja tärkeää heidän ihmisarvolleen ja elämänlaadulleen; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan työpaikkojen kohtuullista mukauttamista vastaamaan tämän ihmisryhmän ainutkertaisiin haasteisiin; kehottaa komissiota korjaamaan tiedonpuutteen syöpää sairastavien henkilöiden työllisyystilanteesta ja tukemaan parempien ja jäsenvaltioiden välillä vertailukelpoisten tietojen keräämistä, jotta voidaan parantaa näille henkilöille tarjottavia tukipalveluja;

40.  korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää kehittää ja päivittää työntekijöiden taitoja yrityksen ja markkinoiden tarpeita vastaaviksi painottaen erityisesti digitaalisia taitoja antamalla työntekijöille asianmukaista koulutusta ja tarjoamalla mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen; korostaa työmarkkinoiden kasvavaa digitalisoitumista; tähdentää, että digitaalisten taitojen parantaminen voi olla erottamaton osa työhön paluuseen valmistautumista erityisesti ikääntyneen väestön kannalta;

41.  toteaa, että sekä viralliset että omaishoitajat ovat merkittävässä asemassa ammatillisessa kuntoutuksessa; toteaa, että palkattomat omaishoitajat antavat 80 prosenttia hoidosta Euroopassa(20) ja hoivatyö heikentää merkittävästi tämän ihmisryhmän pitkän aikavälin työllistymisnäkymiä; toteaa, että koska suurin osa omaishoitajista on naisia, omaishoitajien työllisyystilannetta koskevaan kysymykseen sisältyy selvä sukupuoliulottuvuus; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työnantajia kiinnittämään erityistä huomiota omaishoitajiin kohdistuviin työllisyysvaikutuksiin;

o
o   o

42.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 179.
(2) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 117.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0474.
(4) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 138.
(5) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.
(6)EUVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(7) https://osha.europa.eu/en/tools-and-publications/publications/reports/psychosocial-risks-eu-prevalence-strategies-prevention/view
(8) Institute for Health Metrics and Evaluation (2016), GBD Compare Data Visualization, http://vizhub.healthdata.org/gbd-compare
(9) Science Group of the European Alcohol and Health Forum (2011), Alcohol, Work and Productivity, https://ec.europa.eu/health//sites/health/files/alcohol/docs/science_02_en.pdf
(10) Eurofound (2012), Use of alcohol and drugs at the workplace, https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_files/docs/ewco/tn1111013s/tn1111013s.pdf
(11) Eurofound, Kolmas Euroopan elämänlaatututkimus 2011–2012, https://www.eurofound.europa.eu/fi/surveys/european-quality-of-life-surveys/european-quality-of-life-survey-2012
(12) S. 7 julkaisussa https://ec.europa.eu/health//sites/health/files/social_determinants/docs/final_sum_ecorys_web.pdf
(13) S. 7, Main findings, julkaisussa https://www.oecd.org/els/emp/42699911.pdf
(14) S. 5 julkaisussa https://ec.europa.eu/health//sites/health/files/social_determinants/docs/final_sum_ecorys_web.pdf
(15) Eurostat, 2011 LFS ad hoc module, mainittu seuraavassa julkaisussa: https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/policies/docs/2017_chronic_framingdoc_en.pdf
(16) http://www.alna.se/in-english
(17) ”EU-OSHA Case Study on Austria – Fit2Work programme” https://osha.europa.eu/en/tools-and-publications/publications/austria-fit2work/view
(18) Lähde: Pathways project deliverable 5.2 ”Scoping Paper on the Available Evidence on the Effectiveness of Existing Integration and Re-Integration into Work Strategies for Persons with Chronic Conditions”.
(19) Lähde: Return to work coaching services for people with a chronic disease by certified ”experts by experience”: the Netherlands. Case Study. EU-OSHA.
(20) http://www.ecpc.org/WhitePaperOnCancerCarers.pdf


Unionin ja kolmansien maiden väliset suhteet rahoituspalvelujen sääntelyn ja valvonnan osalta
PDF 142kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 unionin ja kolmansien maiden välisistä suhteista rahoituspalvelujen sääntelyn ja valvonnan osalta (2017/2253(INI))
P8_TA(2018)0326A8-0263/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2009 annetun Jacques De Larosièren johdolla toimineen, EU:n rahoitusvalvontaa käsitelleen korkean tason ryhmän kertomuksen,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisesta(1),

–  ottaa huomioon komission 15. toukokuuta 2014 julkistaman valmisteluasiakirjan ”Taloudellinen katsaus finanssialan sääntelyohjelmaan” (SWD(2014)0158),

–  ottaa huomioon 8. elokuuta 2014 annetun komission kertomuksen Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) toiminnasta (COM(2014)0509),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä(2),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon kannanottopyynnöstä – finanssipalveluja koskeva EU:n sääntelyjärjestelmä (COM(2016)0855),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille”(3),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 27. helmikuuta 2017 julkistaman valmisteluasiakirjan, jossa arvioidaan rahoituspalvelujen alalla tehtyjä unionin vastaavuuspäätöksiä (”EU equivalence decisions in financial services policy: an assessment” (SWD(2017)0102),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0263/2018),

A.  toteaa, että finanssikriisin käynnistyttyä unionissa on hyväksytty yli 40 rahoitusalan säädöstä, joista 15:ssä on kolmansia maita koskevia säännöksiä, joilla annetaan komissiolle harkintavalta päättää EU:n puolesta yksipuolisesti, voidaanko ulkomaisilla oikeudenkäyttöalueilla sovellettavia sääntelymääräyksiä pitää vastaavina;

B.  toteaa, että vastaavuus ja EU:n laajuinen toimilupa ovat selvästi eri käsitteitä, ja niistä aiheutuu sääntelyvallan käyttäjille, valvojille, rahoituslaitoksille ja markkinatoimijoille erilaisia oikeuksia ja velvoitteita; toteaa, että vastaavuuspäätöksillä ei myönnetä EU:n laajuista toimilupaa kolmansiin maihin sijoittautuneille rahoituslaitoksille, koska tämä konsepti kytkeytyy erottamattomasti sisämarkkinoihin, joilla on oma yhteinen sääntely-, valvonta-, täytäntöönpano- ja oikeusjärjestelmänsä;

C.  ottaa huomioon, ettei EU:n tekemiin kauppasopimuksiin ole vielä koskaan sisältynyt säännöksiä, jotka koskevat vastavuoroista markkinoille pääsyä rahoituspalvelujen alalla;

D.  toteaa, että vastaavuuspäätöksiä varten ei ole yksittäistä järjestelmää, vaan kunkin säädöksen yhteydessä käynnistetään kohdennettu vastaavuusjärjestely, joka on räätälöity kyseisen säädöksen poliittisiin tavoitteisiin; toteaa, että nykyiset vastaavuussäännökset tarjoavat erilaisia lähestymistapoja, joista voidaan saada erilaisia etuja, mikä riippuu rahoituspalvelujen tarjoajasta ja markkinoista, joilla se toimii;

E.  katsoo, että vastaavuus on väline, jolla muun muassa edistetään kansainvälisen sääntelyn lähentymistä, joka saattaa johtaa kilpailun lisääntymiseen unionin sisämarkkinoilla yhdenvertaisin edellytyksin, kun estetään sääntelyn mielivaltaisuus, suojellaan kuluttajia ja sijoittajia, vaalitaan EU:n rahoitusvakautta ja säilytetään sisämarkkinoiden yhtenäisyys; pitää vastaavuutta myös välineenä, jolla varmistetaan EU:n ja kolmansien maiden rahoituslaitosten oikeudenmukainen ja tasapuolinen sääntely ja valvonta;

F.  toteaa, että vastaavuuspäätökset perustuvat EU:n yhteiseen sääntökirjaan, ja ne tehdään teknisen arvioinnin perusteella; katsoo, että parlamentin olisi kuitenkin kyettävä valvomaan niitä nykyistä suuremmassa määrin;

G.  ottaa huomioon, että komission mukaan vastaavuus on keskeinen väline, jolla voidaan hallinnoida tehokkaasti markkinatoimijoiden rajat ylittävää toimintaa vakaassa ja turvallisessa ympäristössä sellaisten kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa, jotka noudattavat ja panevat täytäntöön samoja korkean tason vakavaraisuussääntöjä kuin EU ja valvovat näiden sääntöjen noudattamista;

H.  katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuleva eroaminen unionista saattaa vaikuttaa merkittävästi rahoituspalvelujen sääntelyyn ja valvontaan, koska jäsenvaltioiden suhteet ovat nykyisin tiiviit tällä alalla; ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamista koskevat neuvottelut ovat edelleen kesken;

I.  katsoo, että mikäli eroamisesta ja siirtymäkaudesta saadaan aikaan ja ratifioidaan sopimus, rahoituslaitoksilla on enemmän aikaa sopeutua brexitiin; toteaa, että jos siirtymäaikaa ei ole, komission ja Euroopan valvontaviranomaisten on valmistauduttava suojelemaan rahoitusvakautta, sisämarkkinoiden eheyttä ja EU:n itsenäistä päätöksentekoa;

J.  katsoo, että unionin rahoitusvakauden vuoksi on otettava täysimääräisesti huomioon kolmansien maiden markkinoiden ja EU:n sisämarkkinoiden väliset sidokset;

K.  muistuttaa kehottaneensa 19. tammikuuta 2016 antamassaan rahoitusalan lainsäädännön saavutuksia ja haasteita koskevassa päätöslauselmassa komissiota ”ehdottamaan yhtenäistä, johdonmukaista, avointa ja käytännöllistä sääntelykehystä kolmansien maiden vastaavuuksia koskeville menettelyille ja päätöksille ja ottamaan tällöin huomioon tulosperusteisen analyysin ja kansainväliset normit tai sopimukset”;

Suhteet kolmansiin maihin kriisin käynnistyttyä

1.  toteaa, että unioni on kriisistä lähtien kehittänyt edelleen rahoitusalan sääntelyä kauaskantoisilla uudistuksilla ja panemalla täytäntöön kansainvälisiä normeja; pitää myönteisenä, että unioni ja kolmannet maat ovat lisänneet yhteistyötään sääntelyn ja valvonnan saralla; toteaa tämän parantaneen osaltaan rahoitusalan sääntelyn yleistä yhtenäisyyttä ja auttaneen tekemään unionista vastustuskykyisemmän rahoitusalan maailmanlaajuisia häiriöitä vastaan;

2.  katsoo, että unionin olisi edistettävä maailmanlaajuisia rahoitusalan sääntelyn uudistuksia, joilla halutaan pienentää järjestelmäriskiä ja parantaa rahoitusvakautta ja joilla olisi pyrittävä avoimeen, yhdennettyyn ja vastustuskykyiseen rahoitusjärjestelmään, jolla tuetaan kestävää osallistavaa talouskasvua, työpaikkojen luomista ja investointeja; korostaa, että kaikissa kansainvälisen sääntely- ja valvontayhteistyön puitteissa olisi turvattava unionin rahoitusvakaus ja noudatettava unionin sääntely- ja valvontajärjestelmää ja -vaatimuksia sekä otettava huomioon niiden soveltaminen;

3.  toteaa huolestuneena, että kansainvälisestä yhteistyöstä tulee entistä vaikeampaa, mikä johtuu toisistaan poikkeavista kansallisista eduista ja myötäsyntyisestä kannustamisesta siihen, että riskit siirretään muille oikeudenkäyttöalueille;

Unionin vastaavuusmenettelyt

4.  toteaa, että useissa unionin säädöksissä on kolmansien maiden kanssa tehtävää sääntely-yhteistyötä koskevia erityisiä säännöksiä, joissa käsitellään valvontayhteistyötä ja vakautta turvaavia toimenpiteitä;

5.  korostaa, että vastaavuuden myöntäminen on unionin yksipuolisesti ja omien normiensa mukaisesti tekemä päätös; katsoo, että kansainvälistä yhteistyötä voidaan eräissä erityistapauksissa edistää myös EU:n ja kolmansien maiden yhteistyöjärjestelyillä;

6.  korostaa, että EU:n olisi kannustettava muita oikeudenkäyttöalueita myöntämään EU:n markkinatoimijoille pääsy niiden rahoitusmarkkinoille;

7.  korostaa, että EU:n olisi tehostettava kansainvälisten ja omien normiensa mukaisesti verotusyhteistyötään kolmansien maiden kanssa siten, että hyödynnetään EU:n suhdetta kolmansiin maihin rahoituspalvelujen sääntelyn ja valvonnan alalla; katsoo, että vastaavuuspäätösten ehdoksi olisi asetettava, että kolmansilla mailla on tyydyttäviä sääntöjä verovilpin, veropetosten, veron kiertämisen ja rahanpesun torjumiseksi;

8.  toteaa, että EU:n vastaavuusjärjestelmä on olennainen osa erinäisiä rahoituspalvelujen sääntelyjärjestelmän sääntely- ja valvontasäännöksiä ja se voi tarjota monia etuja, joihin kuuluvat esimerkiksi kilpailun lisääminen, unioniin suuntautuvien pääomavirtojen lisääminen, unionin yritysten ja investoijien käytettävissä olevien välineiden ja investointivalintojen monipuolistaminen, sijoittajien ja kuluttajien vahvempi suojelu ja rahoitusvakaus;

9.  toteaa jälleen kerran, että vastaavuuspäätöksillä ei useimmissa tapauksissa myönnetä kolmansiin maihin sijoittautuneille rahoituslaitoksille oikeutta tarjota rahoituspalveluja koko EU:n alueella; korostaa, että näillä päätöksillä saatetaan eräissä tapauksissa antaa kolmansien maiden laitoksille rajattu pääsy sisämarkkinoille tiettyjen tuotteiden tai palvelujen osalta;

10.  korostaa sen sijaan, että EU:n laajuisella toimiluvalla yrityksille annetaan oikeus tarjota rahoituspalveluja koko ETA-alueella niiden kotijäsenvaltion myöntämällä lisenssillä ja kotijäsenvaltion valvonnassa ja että näin ollen se ei ole muihin kuin ETA-maihin sijoittautuneiden rahoituslaitosten käytettävissä, koska sen perustana ovat EU:n lainsäädännön nojalla yhdenmukaistetut vakavaraisuutta koskevat vaatimukset ja lisenssien vastavuoroinen tunnustaminen;

11.  korostaa, että EU:n vastaavuusjärjestelyllä pyritään edistämään kansainvälisen sääntelyn lähentämistä ja tehostamaan valvontayhteistyötä EU:n ja kansainvälisten normien perusteella ja varmistamaan EU:n ja kolmansien maiden rahoituslaitosten yhdenvertainen kohtelu, samalla kun vaalitaan EU:n rahoitusvakautta ja suojellaan investoijia ja kuluttajia;

12.  katsoo, että unionin nykyinen vastaavuuden myöntämisprosessi hyötyisi paremmasta avoimuudesta Euroopan parlamenttia kohtaan; katsoo, että jäsennelty monialainen käytännön kehys ja kolmansien maiden valvontajärjestelmien tunnustamista ja niiden arvioinnin tarkkuutta koskevat ohjeet parantaisivat avoimuutta;

13.  katsoo, että vastaavuuspäätösten olisi oltava objektiivisia, oikeasuhteisia ja riskeihin varautuvia, samalla kun pidetään yllä EU:n sääntelyn tiukkoja vaatimuksia; katsoo lisäksi, että vastaavuuspäätökset olisi tehtävä unionin ja sen jäsenvaltioiden ja kansalaisten parhaiden etujen mukaisesti, kun otetaan huomioon unionin ja yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaus, markkinoiden eheys, sijoittajien ja kuluttajien suojeleminen sekä sisämarkkinoiden toimivuus;

14.  katsoo, että vastaavuusarvioinnit ovat luonteeltaan teknisiä, kun taas vastaavuuspäätöksillä on selvä poliittinen ulottuvuus, joka saattaa tasapainottaa erilaisia poliittisia tavoitteita; edellyttää, että parlamentin ja neuvoston olisi voitava valvoa asianmukaisesti vastaavuuden myöntämistä kolmannelle maalle rahoituspalvelujen alalla, ja katsoo, että avoimuuden parantamiseksi ja kyseiset päätökset olisi tehtävä delegoiduissa säädöksissä turvautuen tarvittaessa vastustamatta jättämiseen varhaisessa vaiheessa;

15.  toteaa, että 21. joulukuuta 2017 osana MiFID/MiFIR-asetusten mukaista vastaavuusmenettelyä tehdyllä komission päätöksellä, joka koski vastaavuuden myöntämistä Sveitsille yhteisten kauppapaikkojen osalta (ja joka rajattiin kahteentoista kuukauteen ja jota voidaan jatkaa, jos yhteisen institutionaalisen kehyksen suhteen edistytään riittävästi), oli selvä poliittinen ulottuvuus;

16.  panee merkille, että komissiolla on oikeus peruuttaa vastaavuuspäätös erityisesti tapauksissa, joissa kolmannen maan sääntelyssä on konkreettisia eroja, ja katsoo, että sitä olisi kuultava asianmukaisesti ja periaatteessa ennen tällaisen peruuttamispäätöksen tekemistä; edellyttää avoimien menettelyjen käyttöön ottamista vastaavuuspäätösten hyväksymistä, peruuttamista tai keskeyttämistä varten;

17.  katsoo, että olisi kehitettävä yhtenäinen kehys kolmannen maan vastaavan järjestelyn jatkuvaa valvontaa varten; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisilla olisi oltava valtuudet neuvoa komissiota ja valvoa sääntelyn ja valvonnan kehittymistä kolmansissa maissa, koska tällainen kehitys saattaa vaikuttaa unioniin rahoitusjärjestelmän keskinäisten kytköksien vuoksi; edellyttää, että sille olisi tiedotettava käynnissä olevasta kolmansien maiden sääntelyn ja valvonnan seurannasta; ottaa tässä yhteydessä huomioon lainsäädäntöpaketin, joka koskee Euroopan rahoitusvalvontajärjestelmän uudelleen tarkastelua ja jossa edellytetään valvonnan lisäämistä vastaavuuspäätöksen jälkeen, mukaan lukien sääntelykysymykset, valvonta ja täytäntöönpano ja kolmannen maan markkinatilanne;

18.  katsoo, että EU:n tulevassa vastaavuusjärjestelmässä kolmansien maiden olisi tiedotettava Euroopan valvontaviranomaisille kaikesta kansallisen sääntelyn kehittämisestä ja että vastaavuuspäätöksessä olisi edellytettävä sääntelyä ja valvontaa koskevaa hyvää yhteistyötä ja tietojenvaihtoa; katsoo myös, että kolmansien maiden olisi käytävä edelleen tiivistä vuoropuhelua EU:n kanssa;

19.  vaatii, että komissio tutkii ja esittelee vastaavuusmenettelyjen avointa, yhtenäistä ja johdonmukaista soveltamista varten selkeän kehyksen, jossa parannetaan vastaavuuden määrittämistä, uudelleentarkastelua, keskeyttämistä tai peruuttamista; kehottaa komissiota arvioimaan, millaista hyötyä saataisiin siitä, että vastaavuuden kolmansille maille myöntämiseen alettaisiin soveltaa hakemismenettelyä;

20.  edellyttää, että asianomainen Euroopan valvontaviranomainen seuraa jatkuvasti vastaavuuspäätöksiä ja että seurannan tulokset julkistetaan; korostaa, että tällaisessa seurannassa olisi käsiteltävä asiaa koskevaa lainsäädäntöä, täytäntöönpanon ja valvonnan käytäntöjä sekä merkittäviä lainsäädännön muutoksia ja markkinakehitystä asianomaisessa kolmannessa maassa; kehottaa lisäksi Euroopan valvontaviranomaisia arvioimaan tapauskohtaisesti kehitystä kolmansissa maissa parlamentin, neuvoston ja komission esittämien perusteltujen pyyntöjen pohjalta;

21.  kehottaa komissiota harkitsemaan nykyistä vastaavuusjärjestelmää ja arvioimaan, edistetäänkö sillä EU:n ja kolmansien maiden rahoituslaitosten yhdenvertaisia edellytyksiä, kun samalla huolehditaan unionin ja yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudesta, markkinoiden eheydestä, sijoittajien ja kuluttajien suojelemisesta sekä sisämarkkinoiden toimivuudesta; katsoo että uudelleen tarkastelu ja tarvittaessa myös parannusehdotukset olisi julkistettava;

22.  kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain parlamentille kakista vastaavuuspäätöksistä, mukaan lukien myönnetyt, keskeytetyt tai peruutetut vastaavuudet, ja selittämään niiden perustelut;

23.  muistuttaa Euroopan valvontaviranomaisten merkityksestä kolmansien maiden valvonta- ja sääntelyjärjestelmien analysoinnissa ja seurannassa ja kehottaa tässä yhteydessä antamaan asianomaisille Euroopan valvontaviranomaisille valtuudet kerätä, yhdistää ja analysoida tietoja; muistuttaa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten roolista myönnettäessä lupia rahoituslaitoksille, jotka haluavat siirtää osan salkunhoidostaan tai riskinhallinnastaan palveluntarjoajille kolmansissa maissa, joiden sääntelyjärjestelyt ovat unionin tasolla, sekä sääntelyn lähentämisen tärkeydestä; panee merkille meneillään olevan Euroopan valvontaviranomaisten tarkastelun, ja erityisesti ehdotukset, jotka koskevat rahoituslaitosten toteuttamien valtuutus-, ulkoistamis- tai riskinsiirtojärjestelyjen valvontaa; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä ja varmistaa kolmansien maiden kanssa harjoitettavan sääntely-yhteistyön ja -toiminnan yhdenmukainen täytäntöönpano;

EU:n rooli rahoitusalan sääntelyn maailmanlaajuisia normeja asetettaessa

24.  korostaa unionin aktiivista roolia maailmanlaajuisia normeja asetettaessa, koska näin voidaan pyrkiä rahoitusalan sääntelyn kansainväliseen yhtenäisyyteen ja rahoitusvakauden maksimointiin, vähentää systeemistä riskiä, suojella kuluttajia ja sijoittaja ja ehkäistä oikeudenkäyttöalueiden välisiä sääntelyn porsaanreikiä ja kehittää tehokas kansainvälinen rahoitusjärjestelmä;

25.  edellyttää, että unioni ja jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti rahoitusalan maailmanlaajuisia normeja laativien elinten toimintaan; muistuttaa unionin roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä antamassaan päätöslauselmassa komissiolle esittämistään pyynnöistä;

26.  edellyttää siksi tämän ohella, että unionin ja Yhdysvaltojen yhteistä rahoitusmarkkinoiden foorumia päivitetään järjestämällä useampia säännöllisiä tapaamisia, joiden tarkoituksena on tehdä koordinoinnista toistuvampaa ja johdonmukaisempaa;

27.  toteaa, ettei kolmansia maita koskevien suhteiden parantamista rahoituspalvelujen alalla ja EU:n pääomamarkkinoiden vahvistamista saisi pitää toisensa poissulkevina; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää edetä pääomamarkkinaunionia koskevassa hankkeessa;

o
o   o

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0202.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0108.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0006.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0069.


Kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistäminen EU:n raja-alueilla
PDF 151kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämisestä EU:n raja-alueilla (2018/2054(INI))
P8_TA(2018)0327A8-0266/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(2),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006(3),

–  ottaa huomioon potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU(4),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämisestä EU:n raja-alueilla (COM(2017)0534),

–  ottaa huomioon kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämisestä EU: n raja-alueilla annetun komission tiedonannon liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka julkaistiin 20. syyskuuta 2017 (SWD(2017)0307),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vähemmän kehittyneistä alueista(5),

–   ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta EU:ssa: komission seitsemäs kertomus(6),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan rakentamisesta vuoden 2020 jälkeen(7),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kumppanien osallisuuden ja näkyvyyden lisäämisestä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toiminnassa(8),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa(9),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi(10),

–   ottaa huomioon alueiden komitean 8. helmikuuta 2017 antaman lausunnon raja-alueiden puuttuvista liikenneyhteyksistä(11),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3)(12),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet(13),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet(14)”,

–  ottaa huomioon yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) edunsaajien osalta seuraavan korkean tason ryhmän päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0266/2018),

A.  toteaa, että EU:n ja sen Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvien naapurimaiden välillä on kaikkiaan 40 unionin maaraja-aluetta ja unionin sisäistä raja-aluetta, jotka muodostavat 40 prosenttia koko unionin alueesta ja joilla asuu lähes 30 prosenttia unionin väestöstä ja muodostetaan lähes kolmannes unionin BKT:stä;

B.  toteaa, että raja-alueiden, etenkin alhaisen väestötiheyden raja-alueiden, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edellytykset ovat kehnommat ja niiden taloudellinen toimintakyky on yleisesti ottaen heikompi kuin jäsenvaltioiden muiden alueiden eikä niiden taloudellisia mahdollisuuksia kyetä hyödyntämään kokonaisuudessaan;

C.  toteaa, että myös fyysiset ja/tai maantieteelliset esteet rajoittavat raja-alueiden taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta niin unionissa kuin muualla ja että erityisesti tämä pätee vuoristoalueisiin;

D.  toteaa, että jo toteutetuista toimista huolimatta ilmenee edelleen esteitä, jotka ovat lähinnä hallinnollisia, kielellisiä ja oikeudellisia ja jotka haittaavat raja-alueiden kasvua, taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja alueiden välistä ja sisäistä yhteenkuuluvuutta;

E.  panee merkille komission vuonna 2017 tekemän arvion siitä, että mikäli nykyisistä esteistä poistettaisiin pelkästään 20 prosenttia, raja-alueiden BKT kasvaisi 2 prosenttia tai noin 91 miljardia euroa, mikä merkitsisi noin miljoonaa uutta työpaikkaa; toteaa, että alueellisen yhteistyön, mukaan lukien rajatylittävä yhteistyö, katsotaan laajalti tuottavan aitoa ja näkyvää lisäarvoa etenkin sisärajaseudulla asuville unionin kansalaisille;

F.  toteaa, että raja-alueilla on noin 2 miljoonaa työntekijää ja opiskelijaa, jotka tekevät työtä tai opiskelevat toisessa jäsenvaltiossa, ja että tästä määrästä 1,3 miljoonaa on työntekijöitä, mikä vastaa 0,6:ta prosenttia 28 jäsenvaltion unionin kaikista työntekijöistä;

G.  toteaa, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä 95 prosenttia Euroopan laajuisen liikenneverkon ja Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahoista kohdennetaan Euroopan laajuisen liikenneverkon ydinverkkokäytäviin, kun taas kattavaa verkkoa koskeviin pieniin hankkeisiin ja verkon yhteyksiä koskeviin toimenpiteisiin ei useinkaan saada osarahoitusta tai kansallista rahoitusta, vaikka ne ovat olennaisia tiettyjen ongelmien ratkaisemiseksi ja rajatylittävien yhteyksien ja talouksien kehittämiseksi;

H.  ottaa huomioon, että komissio aikoo myös esittää unionin merten sisäraja-alueita koskevan kantansa;

I.  toteaa, että unionin ulkorajoilla, mukaan lukien syrjäisimmät alueet, maaseutualueet, teollisuuden muutosprosessissa olevat alueet, syrjäiset alueet ja saarialueet sekä SEUT:n 174 artiklassa tarkoitetut pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivät alueet, kohdatut moninaiset haasteet saattaisivat myös antaa aihetta siihen, että komissio hyväksyy niitä koskevan kannan;

1.  pitää myönteisenä kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämistä EU: n raja-alueilla koskevaa komission tiedonantoa, joka on laadittu kahden vuoden tutkimusten ja vuoropuhelun tuloksena ja jossa tarjotaan arvokas näkemys EU:n sisäraja-alueiden haasteisiin ja esteisiin; korostaa tässä yhteydessä, kuinka tärkeää on hyödyntää hyviä käytäntöjä ja menestystarinoita ja julkaista niitä, kuten komission tiedonannossa tehdään, ja kehottaa jatkotoimiin, joissa analysoidaan samaan tapaan EU:n ulkoraja-alueita;

Pysyviin esteisiin paneutuminen

2.  korostaa, että julkisten palvelujen saatavuus yhdessä niiden kehittämisen kanssa on ratkaisevaa sisäraja-alueilla asuvalle 150 miljoonan hengen väestölle ja että palvelujen saatavuutta haittaavat toistuvasti lukuisat oikeudelliset ja hallinnolliset sekä kielelliset esteet; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita maksimoimaan toimensa ja nopeuttamaan yhteistyötä näiden esteiden poistamiseksi ja edistämään ja vakiinnuttamaan sähköisen hallinnon käyttöä etenkin terveydenhuoltopalvelujen, liikenteen, elintärkeän fyysisen infrastruktuurin rakentamisen, koulutuksen, kulttuurin, urheilun, viestinnän, työvoiman liikkuvuuden, ympäristön sekä sääntelyn, rajatylittävän kaupan ja yritysten kehittymisen yhteydessä;

3.  korostaa, että raja-alueiden ongelmat ja haasteet ovat jossain määrin yhteisiä, mutta ne myös vaihtelevat alueittain tai jäsenvaltioittain ja riippuvat kulloisenkin alueen erityisistä oikeudellisista, hallinnollisista, taloudellisista ja maantieteellisitä piirteistä, mikä tarkoittaa, että kuhunkin näistä alueista on paneuduttava tapauskohtaisesti; ottaa huomioon raja-alueiden yleensä yhteiset kehittämismahdollisuudet; kannustaa soveltamaan räätälöityjä, yhdennettyjä ja paikkalähtöisiä lähestymistapoja, kuten paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita (CLLD);

4.  tähdentää, että jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset ja institutionaaliset kehykset saattavat johtaa raja-alueilla oikeudelliseen epävarmuuteen, joka pitkittää hankkeita, kasvattaa niiden täytäntöönpanon kustannuksia ja merkitsee jälleen yhtä haittaa raja-alueiden kansalaisille, instituutioille ja yrityksille, ja hankaloittaa usein hyvien hankkeiden toteuttamista; korostaa siksi, että olisi suotavaa, että jäsenvaltiot tai ainakin raja-alueet täydentäisivät paremmin toisiaan ja parantaisivat koordinointia, viestintää ja yhteentoimivuutta ja olisivat innokkaampia poistamaan esteitä;

5.  ottaa huomioon rajojen yli töissä käyvien erityistilanteen, sillä raja-alueiden haasteet koettelevat heitä tuntuvimmin, ja toteaa, että näihin haasteisiin kuuluvat erityisesti muun muassa uudelleenkoulutuksen jälkeen hankittujen tutkintotodistusten ja muiden pätevyyksien tunnustaminen, terveydenhuolto, liikenne sekä avoimia työpaikkoja, sosiaaliturvaa ja verotusjärjestelmiä koskevien tietojen saatavuus; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita nopeuttamaan toimiaan näiden esteiden poistamiseksi ja raja-alueiden alue- ja paikallisviranomaisten toimivallan, varojen lisäämiseksi ja riittävän liikkumavaran suomiseksi, jotta naapurimaiden kansallisia oikeus- ja hallintojärjestelmiä voidaan koordinoida paremmin rajojen yli töissä käyvien elämänlaadun parantamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, miten tärkeää on soveltaa parhaita käytäntöjä kaikkialla unionissa ja tiedottaa niistä; korostaa, että nämä ongelmat ovat vielä mutkikkaampia, kun rajojen yli käydään töissä unioniin siten, että lähtö- tai kohdemaa on unioniin kuulumaton maa;

6.  toteaa, että raja-alueilla harjoitettavalla liiketoiminnalla on monia haasteita, jotka liittyvät erityisesti työ- ja kauppaoikeuden, verotuksen, julkisten hankintojen ja sosiaaliturvajärjestelmien hyväksymiseen ja täytäntöönpanoon; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita mukauttamaan asiaa koskevia oikeudellisia säännöksiä paremmin rajatylittävien alueiden aiheuttamiin haasteisiin ja yhdenmukaistamaan niitä ja lähentämään sääntelykehyksiä toisiinsa, jotta kansallisen lainsäädännön täytäntöönpano voisi olla oikeudellisesti johdonmukaisempaa ja joustavampaa; kehottaa myös parantamaan rajatylittävistä kysymyksistä tiedottamista esimerkiksi perustamalla keskitettyjä asiointipisteitä, jotta työntekijät ja yritykset voivat täyttää velvollisuutensa ja käyttää kaikkia oikeuksiaan täysipainoisesti ja sen jäsenvaltion oikeusjärjestelmän mukaisesti, jossa palveluja tarjotaan; edellyttää, että nykyisiä ratkaisuja hyödynnetään paremmin ja varmistetaan nykyisten yhteistyörakenteiden rahoitus;

7.  pitää valitettavana, että komission tiedonannossa ei arvioitu erityisesti pk-yrityksiä, mukaan lukien niille tarjottavissa oleva lisätuki; katsoo, että pk-yrityksillä on rajatylittävässä vuorovaikutuksessa erityisiä haasteita, joihin kuuluvat muun muassa kielelliset sekä hallinnollisia valmiuksia, kulttuurieroja ja oikeudellisia eroja koskevat haasteet; korostaa, että näiden haasteiden ratkaiseminen on erittäin tärkeää, koska pk-yritykset työllistävät 67 prosenttia rahoitusalan ulkopuolisista työntekijöistä ja tuottavat 57 prosenttia lisäarvosta(15);

8.  korostaa, että raja-alueiden ja erityisesti alhaisen väestötiheyden raja-alueiden liikennepalvelut ja etenkään rajatylittävät julkisen liikenteen palvelut eivät osin puuttuvien tai käyttämättömien yhteyksien vuoksi ole vielä riittävän kehittyneitä tai koordinoituja, mikä haittaa rajatylittävää liikkuvuutta ja talouskehitysnäkymiä; korostaa lisäksi, että monimutkaiset sääntely- ja hallintojärjestelyt haittaavat erityisen paljon rajatylittävän liikenteen infrastruktuuria; korostaa nykyisiä mahdollisuuksia kestävän liikenteen kehittämiseen ensisijaisesti julkisen liikenteen perusteella ja odottaa siinä mielessä tulevaa komission tutkimusta puuttuvista rautatieyhteyksistä sisärajoilla; tähdentää, että jokaisen tällaisen tutkimuksen tai kaikkien tulevien suositusten olisi muun muassa perustuttava alue- ja paikallisviranomaisten ja kansallisten viranomaisten tietoihin ja kokemuksiin ja että olisi otettava huomioon kaikki rajatylittävää yhteistyötä ja nykyisten rajatylittävien yhteyksien parantamista koskevat ehdotukset; kehottaa rajatylittäviä alueviranomaisia ehdottamaan tapoja liikenneverkkojen nykyisten puutteiden poistamiseksi; toteaa, että osa nykyisestä rautatieinfrastruktuurista on käyttämättä tuen puuttumisen vuoksi; korostaa etuja, joita vesiväylien edelleen kehittämisestä voi koitua paikallisille ja alueellisille talouksille; kehottaa keskittämään Verkkojen Eurooppa -välineen yhden toimintalinjan raja-alueiden kestävän liikenteen infrastruktuurien puuttuvien yhteyksien toteuttamiseen ja osoittamaan siihen riittävän rahoituksen; korostaa, että on ratkaistava liikenteen pullonkaulat, jotka haittaavat taloudellista toimintaa, kuten kuljetuksia, matkailua ja kansalaisten matkantekoa;

9.  toteaa, että raja-alueiden houkuttelevuus asuinpaikkana ja investointikohteena riippuu pitkälti elämänlaadusta, julkisten ja kaupallisten palvelujen saatavuudesta niin kansalaisten kuin yritysten kannalta sekä liikenteen laadusta; toteaa, että nämä edellytykset kyetään täyttämään ja säilyttämään ainoastaan tiiviissä yhteistyössä rajan kummallakin puolella toimivien kansallisten ja alue- ja paikallisviranomaisten ja yritysten kanssa;

10.  pitää valitettavana, että terveydenhuoltopalvelujen ja -menetelmien ja niiden maksamisen/korvaamisen ennakkohyväksyntää koskevat menettelyt ovat erilaisia ja mutkikkaita, että potilaille aiheutuu hallinnollista rasitetta heidän käydessään erikoislääkärien vastaanotolla rajojen yli, että teknologian käytössä ja potilastietojen jakamisessa on yhteensovittamattomia eroja eikä yhdennettyjä tietoja ole saatavilla; katsoo kaiken tämän paitsi rajoittavan saatavuutta kummallakin puolen rajaa ja haittaavan siten terveydenhuoltopalvelujen hyödyntämistä mahdollisimman hyvin myös haittaavan hätä- ja pelastuspalvelujen toimintaa rajatylittävissä tehtävissä;

11.  korostaa unionin raja-alueiden mahdollista roolia ympäristöasioissa ja ympäristönsuojelussa, koska ympäristön pilaantuminen ja luonnonkatastrofit ovat usein rajat ylittäviä; kannattaa tässä yhteydessä unionin raja-alueiden rajatylittäviä ympäristönsuojeluhankkeita, koska näillä alueilla on usein ympäristöhaasteita, jotka johtuvat naapurimaiden ympäristönormien ja oikeudellisen sääntelyn eroista; edellyttää myös, että parannetaan koordinointia ja yhteistyötä sisävesien hoitamisen alalla, jotta voidaan ehkäistä luonnonkatastrofeja, kuten tulvia;

12.  kehottaa komissiota paneutumaan pikaisesti ongelmiin, jotka aiheutuvat raja-alueiden fyysisistä ja maantieteellisistä esteistä;

Yhteistyön ja luottamuksen tehostaminen

13.  katsoo, että edellä mainittujen itsepintaisten ongelmien ratkaisemisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että eri tasojen sidosryhmät saavuttavat vastavuoroisen luottamuksen, poliittisen tahdon ja joustavan lähestymistavan aina paikallisesta tasosta kansalliseen tasoon ja kansalaisyhteiskunta mukaan luettuna; katsoo, että raja-alueiden näkökulmasta koheesiopolitiikan arvo perustuu työllisyyden ja kasvun edistämistavoitteeseen ja että kyseinen toiminta on käynnistettävä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla ja alue- ja paikallistasolla; edellyttää siksi koordinoinnin ja vuoropuhelun parantamista, tehokkaampaa tiedonvaihtoa ja parhaita käytänteitä koskevan viranomaisten keskinäisen vaihdon lisäämistä, erityisesti alue- ja paikallistasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tällaista yhteistyötä ja järjestämään yhteistyön rakenteita varten rahoitusta, jotta voidaan varmistaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on riittävä toiminnallinen ja taloudellinen riippumattomuus;

14.  korostaa koulutuksen ja kulttuurin merkitystä ja erityisesti mahdollisuuksia vauhdittaa monikielisyyden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämistä raja-alueilla; korostaa koulujen ja paikallisten joukkotiedotusvälineiden tarjoamia mahdollisuuksia näissä pyrkimyksissä ja kehottaa sisäraja-alueiden jäsenvaltioita, alueita ja kuntia sisällyttämään naapurimaiden kielten opettamisen opetussuunnitelmiinsa jo esikoulusta lähtien; korostaa lisäksi, että monikielistä lähestymistapaa on edistettävä hallinnon kaikilla tasoilla;

15.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään todistusten, tutkintojen ja ammattipätevyyksien vastavuoroista tunnustamista ja niiden parempaa ymmärtämistä naapurialueiden välillä; kehottaa näin ollen sisällyttämään opetusohjelmaan erityistaitoja rajatylittävien työllistymismahdollisuuksien lisäämiseksi, taitojen validointi ja tunnustaminen mukaan luettuina;

16.  kannattaa erilaisia toimenpiteitä, joilla pyritään torjumaan kaikenlaista syrjintää raja-alueilla ja purkamaan heikossa asemassa olevien ihmisten työnsaannin ja yhteiskuntaan integroitumisen esteitä; tukee tältä osin yhteisötalouden yritysten edistämistä ja kehittämistä raja-alueilla, koska siten mahdollistetaan työpaikkojen luominen varsinkin heikossa asemassa oleville ryhmille, kuten työttömille nuorille ja vammaisille;

17.  pitää sähköisen hallinnon toimintaohjelmaa 2016–2020(16) myönteisenä välineenä, jolla saadaan aikaan tehokas ja osallistava julkishallinto, ja ottaa huomioon tämän suunnitelman erityisen arvon raja-alueita koskevien yksinkertaistamistoimenpiteiden kannalta; toteaa, että sähköisen hallinnon nykyisten järjestelmien on oltava yhteentoimivia niin kansallisen hallinnon kuin alue- ja paikallishallinnon tasolla; on kuitenkin huolissaan siitä, että suunnitelman täytäntöönpano on takkuillut eräissä jäsenvaltioissa; on huolissaan myös viranomaisten sähköisten järjestelmien usein puutteellisesta yhteentoimivuudesta ja siitä, että verkossa ei ole juurikaan palveluja ulkomaisille yrittäjille, jotka haluavat aloittaa liiketoiminnan jossain muussa maassa; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, mukaan lukien kielelliset välineet, joilla parannetaan digitaalisten palvelujen saatavuutta naapurialueiden mahdollisten käyttäjien kannalta; kehottaa raja-alueiden viranomaisia perustamaan portaaleja liiketoimintaa koskevien rajatylittävien aloitteiden kehittämistä varten; kehottaa jäsenvaltiota ja alue- ja paikallisviranomaisia vauhdittamaan sähköisen hallinnon hankkeita, jotka vaikuttavat myönteisesti rajaseudun asukkaiden elämään ja työhön;

18.  toteaa, että eräillä sisä- ja ulkoraja-alueilla on vakavia muuttoliikehaasteita, jotka usein ylittävät näiden raja-alueiden valmiudet, ja kannustaa hyödyntämään asianmukaisesti Interreg-ohjelmia sekä raja-alueiden alue- ja paikallisviranomaisten välistä hyvien käytäntöjen vaihtoa, kun on kyse kansainvälistä suojelua tarvitsevien pakolaisten kotouttamisesta; korostaa, että Euroopan tasolla tarvitaan tukea ja koordinointia ja että kansallisten hallitusten on tuettava alue- ja paikallisviranomaisia niiden reagoidessa näihin haasteisiin;

19.  kehottaa komissiota esittämään näkemyksensä siitä, miten reagoidaan unionin merten sisä- ja ulkoraja-alueiden haasteisiin; edellyttää lisätukea unionin ulkoraja-alueiden rajatylittäviin hankkeisiin, erityisesti kun hanke toteutetaan yhdessä sellaisten kolmansien maiden raja-alueiden kanssa, jotka ovat yhdentymässä unioniin; toteaa jälleen tässä yhteydessä, että kaikkien raja-alueiden piirteet ja haasteet ovat jossain määrin yhteisiä, vaikka ne edellyttävät eriytettyä räätälöityä lähestymistapaa; kehottaa ottamaan erityisesti huomioon syrjäisimmät alueet ja unionin ulkoraja-alueet ja antamaan niille riittävästi tukea;

20.  korostaa, että tulevassa koheesiopolitiikassa olisi otettava riittävän hyvin huomioon ne Euroopan alueet, joihin brexit vaikuttaa tuntuvimmin, ja erityisesti ne alueet, joista tulee brexitin myötä unionin (maa- tai meri)ulkorajoja, ja kohdennettava niille riittävästi tukea;

21.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan raja-alueiden terveydenhuollon täydentävyyttä ja varmistamaan, että raja-alueiden pelastuspalvelussa, kuten terveydenhuollossa ja polisin ja palokunnan toiminnassa, tehdään aitoa yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa potilaan oikeuksien kunnioittaminen siten kuin siitä on säädetty rajat ylittävää terveydenhuoltoa koskevassa direktiivissä sekä palvelujen saatavuuden ja laadun paraneminen; kehottaa jäsenvaltioita, alueita ja kuntia tekemään kahden- tai monenvälisiä puitesopimuksia terveydenhuollon rajatylittävästä yhteistyöstä ja muistuttaa tässä yhteydessä niin kutsutuista ZOAST-vyöhykkeistä, joilla kuuden raja-alueen asukkaat voivat saada terveydenhuoltoa kummankin puolen rajaa nimetyissä terveydenhuoltolaitoksissa ilman hallinnollisia tai taloudellisia esteitä; toteaa, että näistä vyöhykkeistä on tullut terveydenhuollon rajatylittävän yhteistyön vertailukohtia koko Euroopassa;

22.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia tehostaa ulkorajoilla yhteistyötä ja poistaa aluekehityksen esteitä naapurialueiden kanssa, etenkin kun on kyse sellaisten maiden alueista, jotka valmistautuvat liittymään unioniin;

23.  korostaa pienen mittakaavan hankkeiden ja rajatylittävien hankkeiden merkitystä, koska ne lähentävät ihmisiä toisiinsa ja luovat siten uusia mahdollisuuksia paikalliselle kehittämiselle;

24.  korostaa, miten tärkeää on ottaa oppia eräiden raja-alueiden menestystarinoista ja hyödyntää edelleen niiden tarjoamia mahdollisuuksia;

25.  korostaa urheilun merkitystä välineenä, jolla helpotetaan kotoutumista raja-alueiden yhteisöihin, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kohdentamaan riittävästi varoja alueellisen yhteistyön ohjelmiin, joilla rahoitetaan paikallista urheiluinfrastruktuuria;

Unionin välineiden käyttäminen johdonmukaisuuden parantamiseen

26.  korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien ja erityisesti rajatylittävien yhteistyöohjelmien erittäin merkittävää ja myönteistä roolia raja-alueiden taloudellisessa ja sosiaalisessa kehittämisessä ja näiden alueiden, mukaan lukien meri- ja ulkoraja-alueet, yhteenkuuluvuuden lisäämisessä; pitää myönteisenä, että Euroopan alueellista yhteistyötä pidetään komission monivuotista rahoituskehystä 2021–2027 koskevassa ehdotuksessa edelleen merkittävänä tavoitteena, jolla on oltava näkyvämpi rooli vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa ja jonka talousarviota on lisättävä merkittävästi, erityisesti rajatylittävää ulottuvuutta varten; korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön näkyvää eurooppalaista lisäarvoa ja kehottaa neuvostoa hyväksymään tähän tarkoitukseen ehdotetut määrärahat; korostaa samalla, että ohjelmia on yksinkertaistettava ja että on varmistettava Euroopan alueellisen yhteistyön parempi johdonmukaisuus unionin yleisten tavoitteiden kanssa ja ohjelmien joustavuus, jotta voidaan paneutua paremmin paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin, vähentää edunsaajiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta ja edistää lisäinvestointien hankkimista kestävän infrastruktuurin hankkeisiin rajatylittävien yhteistyöohjelmien avulla; kehottaa raja-alueiden viranomaisia hyödyntämään tehokkaammin näistä ohjelmista saatavaa tukea;

27.  kehottaa komissiota antamaan säännöllisesti parlamentille selonteon poistetuista rajatylittävän yhteistyön esteistä; kannustaa komissiota tehostamaan rajatylittävän yhteistyön käynnissä olevaa nykyaikaistamista ja syventämistä edistävien nykyisten innovatiivisten välineiden käyttöä ja jatkamaan uusien kehittämistä; toteaa, että tällaisia välineitä ovat esimerkiksi raja-alueiden yhteyspiste, tehostettu Solvit-järjestelmä ja yhteinen digitaalinen palveluväylä ja että niillä organisoidaan rajatylittäviä alueellisia seikkoja koskevaa asiantuntemusta ja neuvontapalveluja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään julkishallinnoistaan mahdollisimman pitkälle lähtökohtaisesti digitaalisia, jotta raja-alueiden asukkaille ja yrityksille voidaan varmistaa päästä päähän ulottuvat digitaaliset julkiset palvelut;

28.  korostaa, miten tärkeää on, että komissio kerää tietoja rajatylittävästä vuorovaikutuksesta, jotta päätöksiä voidaan tehdä paremmin ja parempien tietojen varassa yhteistyössä jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien kanssa; katsoo, että tätä varten on tuettava ja rahoitettava pilottihankkeita, ohjelmia, tutkimuksia, analyysejä ja alueellista tutkimusta;

29.  kehottaa hyödyntämään paremmin mahdollisuuksia, joita unionin makroaluestrategiat voivat tarjota reagoitaessa raja-alueiden haasteisiin;

30.  katsoo, että koheesiopolitiikassa olisi painotettava enemmän investoimista ihmisiin, koska raja-alueiden taloutta voidaan elvyttää yhdistämällä tehokkaasti innovointia, inhimillistä pääomaa, hyvää hallintoa ja institutionaalisia valmiuksia;

31.  pitää valitettavana, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty kokonaisuudessaan, mikä saattaa johtua osittain alue- ja paikallisviranomaisten varautuneisuudesta ja osittain siitä, että nämä viranomaiset pelkäävät perusteettomasti toimivallan siirtymistä, sekä edelleen vaivaavasta toimivaltaa koskevan tiedon puutteellisuudesta; kehottaa selvittämään ripeästi mahdolliset muut syyt tähän tilanteeseen ja puuttumaan niihin; kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla poistetaan tämän välineen tehokkaan soveltamisen esteet; muistuttaa, että Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa komission ensisijainen rooli on jäsenvaltioiden yhteistyön helpottamisessa;

32.  kehottaa ottamaan huomioon nykyisistä lukuisista unionin sisä- ja ulkorajoilla toimivista Euroregio-alueista saadut kokemukset, jotta voidaan lisätä taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen mahdollisuuksia ja parantaa raja-alueiden asukkaiden elämänlaatua; edellyttää, että arvioidaan Euroregio-alueiden toimintaa alueellisen yhteistyön saralla ja niiden suhdetta unionin raja-alueiden aloitteisiin ja toimintaan, jotta alan työtä voidaan koordinoida ja sen tulokset voidaan optimoida;

33.  korostaa, että alueellisten vaikutusten arvioinnilla saadaan parempi käsitys harjoitettujen politiikkojen alueellisista vaikutuksista; kehottaa komissiota harkitsemaan, että alueellisten vaikutusten arviointia painotetaan enemmän, kun unionissa ehdotetaan lainsäädäntöaloitteita;

34.  katsoo vakaasti, että, rajatylittävyyden esteitä vähennettäisiin entisestään "eurooppalaisella rajatylittävällä yleissopimuksella" (ECBC), joka mahdollistaisi alueellisesti rajatun rajatylittävän infrastruktuurin tai palvelun (esimerkiksi sairaala tai raitiotie) tapauksessa sen, että sovelletaan vain yhden tai useamman asianomaisen maan kansallista normatiivista kehystä ja/tai vaatimuksia; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että äskettäin on julkaistu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rajanylisissä tilanteissa esiintyvien oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismista (COM(2018)0373);

35.  odottaa mahdollista ehdotusta rajatylittävän yhteistyön hallinnointivälinettä koskevaksi komission asetukseksi, jotta voidaan arvioida sen hyödyllisyyttä asianomaisten alueiden kannalta;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(3) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19.
(4) EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0067.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0105.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0254.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0245.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0222.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053.
(11) EUVL C 207, 30.6.2017, s. 19.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0320.
(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321.
(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211.
(15) Eurooppalaisia pk-yrityksiä koskeva vuotuinen kertomus 2016/2017, s. 6.
(16) Komission 19. huhtikuuta 2016 antama tiedonanto ”EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020: Hallinnon digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen” (COM(2016)0179).


Euroopan solidaarisuusjoukot ***I
PDF 123kWORD 51k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. syyskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevasta oikeudellisesta kehyksestä sekä asetusten (EU) N:o 1288/2013, (EU) N:o 1293/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1306/2013 sekä päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta (COM(2017)0262 – C8-0162/2017 – 2017/0102(COD))
P8_TA(2018)0328A8-0060/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0262),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 165 artiklan 4 kohdan ja 166 artiklan 4 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0162/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan solidaarisuusjoukoista (2017/2629(RSP))(1),

–  ottaa huomioon Tšekin senaatin, Espanjan parlamentin ja Portugalin parlamentin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. lokakuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuoden 2011 puitteissa laaditun Euroopan vapaaehtoistoiminnan toimenpideohjelman (PAVE) ja siihen liittyvän vuonna 2015 annetun EYV2011-viisivuotisraportin ”Helping Hands”,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 27. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, budjettivaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0060/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tähän päätöslauselmaan liitetyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. syyskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevasta oikeudellisesta kehyksestä sekä asetuksen (EU) N:o 1288/2013, asetuksen (EU) N:o 1293/2013 ja päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta

P8_TC1-COD(2017)0102


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1475.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN, NEUVOSTON JA KOMISSION YHTEINEN LAUSUMA

Ohjelman toteuttamiseen vuosina 2019 ja 2020 osoitettavista määrärahoista 80 prosenttia olisi asetettava käyttöön yksinomaan uudelleenkohdentamalla kohdennetusti monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 alaotsakkeen 1a (Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky) määrärahoja sekä uudelleenkohdentamalla unionin pelastuspalvelumekanismin ja Life-ohjelman määrärahoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta budjettivallan käyttäjän valtuuksia. Erasmus+ -ohjelmasta ei pidä uudelleenkohdentaa määrärahoja komission ehdotuksessa (COM(2017)0262) mainittujen 231 800 000 EUR määrien lisäksi.

Ohjelman toteuttamiseen vuosina 2019 ja 2020 osoitettavista määrärahoista loput 20 prosenttia olisi otettava monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 alaotsakkeessa 1a (Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky) käytettävissä olevista liikkumavaroista.

Osapuolten yhteisestä sopimuksesta komissio varmistaa, että tarvittavat määrärahat osoitetaan käyttöön tavanomaisessa vuotuisessa talousarviomenettelyssä tasapainoisesti ja harkitsevasti.

KOMISSION LAUSUMA

Komissio vahvistaa, ettei päätöstä käyttää komission aloitteesta annettavaan tekniseen tukeen varattuja määrärahoja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaisesti (etenkin uudelleenkohdentamalla Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston määrärahoja) Euroopan solidaarisuusjoukkojen rahoittamiseen vuonna 2018 käytetä komissiossa ennakkotapauksena vuoden 2020 jälkeisistä Euroopan solidaarisuusjoukoista annettavaa ehdotusta (COM(2018)0440) varten.

(1) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 68.
(2) EUVL C 81, 2.3.2018, s. 160.


Rakenneuudistusten tukiohjelma: rahoituspuitteet ja yleistavoite ***I
PDF 122kWORD 40k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. syyskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2017/825 muuttamisesta rakenneuudistusten tukiohjelman rahoituspuitteiden kasvattamiseksi ja sen yleistavoitteen mukauttamiseksi (COM(2017)0825 – C8-0433/2017 – 2017/0334(COD))
P8_TA(2018)0329A8-0227/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0825),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 175 artiklan ja 197 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0433/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. maaliskuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 3. huhtikuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 18. heinäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0227/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. syyskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi asetuksen (EU) 2017/825 muuttamisesta rakenneuudistusten tukiohjelman rahoituspuitteiden kasvattamiseksi ja sen yleistavoitteen mukauttamiseksi

P8_TC1-COD(2017)0334


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1671.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN, NEUVOSTON JA KOMISSION YHTEINEN LAUSUMA

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat budjettivallan käyttäjän valtuuksia rajoittamatta sopineet rakenneuudistusten tukiohjelman rahoituspuitteiden kasvattamisen rahoittamisesta seuraavaa:

1.  40 miljoonaa euroa rahoitetaan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeeseen 1 b (Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus) kuuluvasta SRSP:n budjettikohdasta (13 08 01) ottamalla käyttöön maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara monivuotisesta rahoituskehyksestä annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 14 artiklan mukaisesti SEUT-sopimuksen 314 artiklan mukaisessa talousarviomenettelyssä.

2.  40 miljoonaa euroa rahoitetaan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeeseen 2 (Kestävä kasvu: luonnonvarat) kuuluvasta SRSP:n budjettikohdasta (13 08 02) kohdentamalla uudelleen muita kuin teknisen avun ja maaseudun kehittämisen määrärahoja otsakkeen sisällä ja käyttämättä liikkumavaroja. Tällaisten uudelleenkohdennusten tarkat lähteet täsmennetään myöhemmin ottaen huomioon vuoden 2019 talousarviota koskevassa talousarviomenettelyssä käytävät neuvottelut.

KOMISSION LAUSUMA

(julkaistavaksi Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa)

Oikaisukirjelmässä esitykseen unionin varainhoitovuoden 2019 yleiseksi talousarvioksi komissio tarkastelee ja ehdottaa 40 miljoonan euron kohdentamista uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 2 (Kestävä kasvu: luonnonvarat).

Komissio aikoo ehdottaa sitoumusten kokonaisliikkumavaran käyttöönottoa monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 14 artiklan mukaisesti osana Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan mukaista vuoden 2020 talousarviomenettelyä.

(1) EUVL C 237, 6.7.2018, s. 53.
(2) EUVL C 247, 13.7.2018, s. 54.


Horisontti 2020 -puiteohjelmaa täydentävä Euratom-ohjelma *
PDF 169kWORD 51k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. syyskuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa Horisontti 2020 täydentävästä Euroopan atomienergiayhteisön tutkimus- ja koulutusohjelmasta (2019–2020) (COM(2017)0698 – C8-0009/2018 – 2017/0312(NLE))
P8_TA(2018)0330A8-0258/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2017)0698),

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 7 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0009/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0258/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 a artiklan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Jotta voidaan varmistaa ydinalan tutkimuksen jatkuvuus yhteisön tasolla, on tarpeen vahvistaa yhteisön tutkimus- ja koulutusohjelma, jäljempänä ’Euratom-ohjelma’, 1 päivän tammikuuta 2019 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliselle ajalle. Euratom-ohjelmalla olisi oltava samat tavoitteet kuin vuosien 2014–2018 ohjelmalla ja sen olisi tuettava samaa toimintaa ja käytettävä samaa toteuttamistapaa, joka on osoittautunut tehokkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi ohjelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta.
(4)  Jotta voidaan varmistaa ydinalan tutkimuksen jatkuvuus yhteisön tasolla ja saavuttaa alan tavoitteet, on tarpeen vahvistaa yhteisön tutkimus- ja koulutusohjelma, jäljempänä ’Euratom-ohjelma’, 1 päivän tammikuuta 2019 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliselle ajalle. Euratom-ohjelmalla olisi oltava samat tavoitteet kuin vuosien 2014–2018 ohjelmalla ja sen olisi tuettava samaa toimintaa ja käytettävä samaa toteuttamistapaa, joka on osoittautunut tehokkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi ohjelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Ydinenergia voi potentiaalisesti vaikuttaa energiahuoltoon ja taloudelliseen kehitykseen, mutta toisaalta vakavat ydinonnettomuudet voivat vaarantaa ihmisten terveyden. Euratom-ohjelmassa olisi sen vuoksi kiinnitettävä mahdollisimman suurta huomiota ydinturvallisuuteen ja tarvittaessa turva- ja varmuusjärjestelyihin, joita Yhteinen tutkimuskeskus (Joint Research Centre), jäljempänä ’JRC’, käsittelee.
(6)  Ydinenergia voi potentiaalisesti vaikuttaa energiahuoltoon ja taloudelliseen kehitykseen, mutta toisaalta vakavat ydinonnettomuudet voivat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vaarantaa ihmisten terveyden ja ympäristön. Euratom-ohjelmassa olisi sen vuoksi kiinnitettävä mahdollisimman suurta huomiota ydinturvallisuuteen ja tarvittaessa turva- ja varmuusjärjestelyihin, joita Yhteinen tutkimuskeskus (Joint Research Centre), jäljempänä ’JRC’, käsittelee.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Neuvoston 28 päivänä helmikuuta 2008 Brysselissä pidetyn istunnon päätelmissä esitetyllä Euroopan strategisella energiateknologiasuunnitelmalla, jäljempänä ’SET-suunnitelma’, vauhditetaan vähähiilisten energiateknologioiden valikoiman kehittämistä. Eurooppa-neuvosto sopi 4 päivänä helmikuuta 2011 pitämässään kokouksessa, että unioni ja sen jäsenvaltiot edistävät investointeja uusiutuviin energialähteisiin sekä turvallisiin ja kestäviin vähähiilisiin teknologioihin ja keskittyvät SET-suunnitelmassa asetettujen, teknologiaa koskevien ensisijaisten tavoitteiden toteuttamiseen. Kukin jäsenvaltio voi vapaasti päättää, mitä teknologiaa se tukee.
(7)  Neuvoston 28 päivänä helmikuuta 2008 Brysselissä pidetyn istunnon päätelmissä esitetyllä Euroopan strategisella energiateknologiasuunnitelmalla, jäljempänä ’SET-suunnitelma’, vauhditetaan innovointia Euroopan edistyneen vähähiilisen teknologian alalla. Eurooppa-neuvosto sopi 4 päivänä helmikuuta 2011 pitämässään kokouksessa, että unioni ja sen jäsenvaltiot edistävät investointeja uusiutuviin energialähteisiin sekä turvallisiin ja kestäviin vähähiilisiin teknologioihin, mukaan lukien ydinvoima, ja keskittyvät SET-suunnitelmassa asetettujen, teknologiaa koskevien ensisijaisten tavoitteiden toteuttamiseen. SET-suunnitelman toimen 10 (ydinala) tavoitteena on säilyttää ydinreaktoreiden ja niihin liittyvän polttoainekierron turvallisuuden korkea taso toiminnan ja käytöstäpoiston aikana, samalla kun parannetaan tehokkuutta. Kukin jäsenvaltio voi vapaasti päättää, mitä teknologiaa se tukee.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Koska kaikilla jäsenvaltioilla on ydinlaitoksia tai ne käyttävät radioaktiivisia materiaaleja erityisesti lääketieteellisiin tarkoituksiin, neuvosto on todennut 1 ja 2 päivänä joulukuuta 2008 Brysselissä pidetyssä istunnossa antamissaan päätelmissä, että ydinalan osaamista on pidettävä jatkuvasti yllä erityisesti asianmukaisella koulutuksella, joka kytkeytyy tutkimukseen ja jota koordinoidaan yhteisön tasolla.
(8)  Koska kaikilla jäsenvaltioilla on ydinlaitoksia tai ne käyttävät radioaktiivisia materiaaleja erityisesti lääketieteellisiin tarkoituksiin, neuvosto on todennut 1 ja 2 päivänä joulukuuta 2008 Brysselissä pidetyssä istunnossa antamissaan päätelmissä, että ydinalan osaamista on pidettävä jatkuvasti yllä erityisesti asianmukaisella koulutuksella, jota annetaan kaikilla tasoilla, ja Euroopan tason tutkimushankkeiden asianmukaisella yhteensovittamisella.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Kunkin jäsenvaltion asiana on valita, hyödyntääkö se ydinvoimaa, mutta on myös todettava, että ydinenergialla on eri jäsenvaltioissa erilainen merkitys.
(9)  Kunkin jäsenvaltion asiana on valita, hyödyntääkö se ydinvoimaa, mutta on myös todettava, että ydinalan tutkimuksella on tärkeä asema kaikissa jäsenvaltioissa, etenkin ihmisten terveyden alalla.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Jotta fuusiosta voi tulla uskottava vaihtoehto kaupallisessa energiantuotannossa, on ensinnäkin tarpeen huolehtia siitä, että ITERin rakentaminen saatetaan päätökseen aikataulun mukaisesti ja että sen toiminta aloitetaan onnistuneesti. Toiseksi on tarpeen laatia kunnianhimoinen mutta realistinen etenemissuunnitelma sähköntuotannon aloittamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää Euroopan fuusio-ohjelman suuntaamista niin, että perustetaan yhteinen toimintaohjelma, jolla tämä etenemissuunnitelma pannaan täytäntöön. Jotta käynnissä olevan fuusiotutkimustoiminnan saavutukset ja fuusioalan sidosryhmien pitkäaikaiset sitoumukset kuten myös niiden välinen yhteistyö voitaisiin turvata, on varmistettava yhteisön tuen jatkuvuus. Olisi keskityttävä enemmän ensisijaisesti ITERiä tukeviin toimiin mutta myös demonstraatioreaktorin kehittämiseen, mukaan lukien tarvittaessa yksityisen sektorin aiempaa laajempi osallistuminen. Tämä rationalisointi ja uudelleensuuntaaminen olisi toteutettava vaarantamatta Euroopan johtajuutta fuusiotutkimusyhteisössä.
(11)  Jotta fuusiosta voi tulla uskottava vaihtoehto kaupallisessa energiantuotannossa, on ensinnäkin tarpeen huolehtia siitä, että ITERin rakentaminen saatetaan päätökseen aikataulun mukaisesti ja että sen toiminta aloitetaan onnistuneesti, mitä voidaan edistää merkittävästi Euratom-ohjelmalla. Toiseksi on tarpeen laatia kunnianhimoinen mutta realistinen etenemissuunnitelma sähköntuotannon aloittamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää Euroopan fuusio-ohjelman suuntaamista niin, että perustetaan yhteinen toimintaohjelma, jolla tämä etenemissuunnitelma pannaan täytäntöön. Jotta käynnissä olevan fuusiotutkimustoiminnan saavutukset ja fuusioalan sidosryhmien pitkäaikaiset sitoumukset kuten myös niiden välinen yhteistyö voitaisiin turvata, on varmistettava yhteisön tuen jatkuvuus pitkällä aikavälillä. Olisi keskityttävä enemmän ensisijaisesti ITERiä tukeviin toimiin mutta myös demonstraatioreaktorin kehittämiseen, mukaan lukien tarvittaessa yksityisen sektorin aiempaa laajempi osallistuminen. Tämä rationalisointi ja uudelleensuuntaaminen olisi toteutettava vaarantamatta Euroopan johtajuutta fuusiotutkimusyhteisössä.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  JRC:n olisi edelleen tarjottava riippumatonta asiakaslähtöistä tieteellistä ja teknologista tukea yhteisön politiikkojen laatimiselle, kehittämiselle, täytäntöönpanolle ja seurannalle erityisesti ydinturvallisuuteen sekä turva- ja varmuusjärjestelyihin liittyvässä tutkimuksessa ja koulutuksessa. Henkilöresurssien optimoimiseksi ja päällekkäisen tutkimustoiminnan välttämiseksi unionissa olisi kaikki JRC:n toteuttamat uudet toimet analysoitava niiden johdonmukaisuuden tarkistamiseksi jäsenvaltioissa jo olemassa olevien toimien kanssa. Horisontti 2020 -puiteohjelman turvallisuusnäkökohdat olisi rajattava JRC:n suoriin toimiin.
(12)  JRC:n olisi edelleen tarjottava riippumatonta asiakaslähtöistä tieteellistä ja teknologista tukea yhteisön politiikkojen laatimiselle, kehittämiselle, täytäntöönpanolle ja seurannalle erityisesti ydinturvallisuuteen sekä turva- ja varmuusjärjestelyihin, ydinmateriaalivalvontaan ja ydinaseiden leviämisen estämiseen liittyvässä tutkimuksessa ja koulutuksessa. Henkilöresurssien optimoimiseksi ja päällekkäisen tutkimustoiminnan välttämiseksi unionissa olisi kaikki JRC:n toteuttamat uudet toimet analysoitava niiden johdonmukaisuuden tarkistamiseksi jäsenvaltioissa jo olemassa olevien toimien kanssa. Horisontti 2020 -puiteohjelman turvallisuusnäkökohdat olisi rajattava JRC:n suoriin toimiin.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Kaikkien jäsenvaltioiden edun vuoksi unionin tehtävänä on kehittää kehys, jolla tuetaan yhteistä ydinfissioteknologioiden pioneeritutkimusta ja niihin liittyvän tietämyksen luomista ja säilyttämistä ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota turvallisuuteen, turva- ja varmuusjärjestelyihin, säteilysuojeluun ja ydinaseiden leviämisen estämiseen. Tämä edellyttää puolueetonta tutkimustietoa, jonka tuottamiseen JRC voi osallistua keskeisellä tavalla. Tämä on tuotu esille komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 6 päivänä lokakuuta 2010 antamassa tiedonannossa ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke Innovaatiounioni”, jossa komissio on esittänyt aikomuksensa hankkia entistä vankempaa tutkimustietoa poliittisen päätöksenteon perustaksi hyödyntämällä JRC:tä. JRC aikoo vastata tähän haasteeseen keskittämällä ydinturvallisuutta ja turva- ja varmuusjärjestelyjä koskevan tutkimuksensa unionin politiikan painopisteisiin.
(14)  Kaikkien jäsenvaltioiden edun vuoksi unionin tehtävänä on kehittää kehys, jolla tuetaan yhteistä ydinfissioteknologioiden pioneeritutkimusta ja niihin liittyvän tietämyksen luomista ja säilyttämistä ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota turvallisuuteen, turva- ja varmuusjärjestelyihin, ydinjätteen käsittelyyn, säteilysuojeluun ja ydinaseiden leviämisen estämiseen. Tämä edellyttää puolueetonta tutkimustietoa, jonka tuottamiseen JRC voi osallistua keskeisellä tavalla. Tämä on tuotu esille komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 6 päivänä lokakuuta 2010 antamassa tiedonannossa ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke Innovaatiounioni”, jossa komissio on esittänyt aikomuksensa hankkia entistä vankempaa tutkimustietoa poliittisen päätöksenteon perustaksi hyödyntämällä JRC:tä. JRC aikoo vastata tähän haasteeseen keskittämällä ydinturvallisuutta ja turva- ja varmuusjärjestelyjä koskevan tutkimuksensa unionin politiikan painopisteisiin.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Jotta voitaisiin tiivistää tieteen ja yhteiskunnan välisiä suhteita ja vahvistaa kansalaisten luottamusta tieteeseen, Euratom-ohjelmassa olisi edistettävä kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan asiantuntevaa osallistumista tutkimus- ja innovaatiokysymyksiin edistämällä tiedekasvatusta, asettamalla tieteellinen tietämys helpommin saataville, kehittämällä vastuullisia tutkimus- ja innovaatiolinjauksia, joissa otetaan huomioon kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan huolenaiheet ja odotukset, sekä helpottamalla kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista Euratom-ohjelman toimiin.
(15)  Jotta voitaisiin tiivistää tieteen ja yhteiskunnan välisiä suhteita ja vahvistaa kansalaisten luottamusta tieteeseen, Euratom-ohjelmassa olisi varmistettava parempi tiedottaminen, jotta kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta voivat osallistua asiantuntevasti tutkimus- ja innovaatiokysymyksiin, mikä toteutetaan edistämällä tiedekasvatusta, asettamalla tieteellinen tietämys helpommin saataville, kehittämällä vastuullisia tutkimus- ja innovaatiolinjauksia, joissa otetaan huomioon kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan huolenaiheet ja odotukset, sekä helpottamalla kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista Euratom-ohjelman toimiin.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Komissio sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitea järjestivät Brysselissä 26 ja 27 päivänä helmikuuta 2013 symposiumin, jonka aiheena olivat ydinfissiotutkimuksen hyödyt ja rajoitukset vähähiilisen energian kannalta. Symposiumia edelsi monialainen tutkimus, johon osallistui muun muassa energian, talouden ja yhteiskuntatieteiden alojen asiantuntijoita.
(17)  Komission sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Brysselissä 26 ja 27 päivänä helmikuuta 2013 järjestämässä symposiumissa, jonka aiheena olivat ydinfissiotutkimuksen hyödyt ja rajoitukset vähähiilisen energian kannalta ja jota edelsi monialainen tutkimus, johon osallistui muun muassa energian, talouden ja yhteiskuntatieteiden alojen asiantuntijoita, keskustelujen tuloksena todettiin, että ydinalan tutkimusta, mukaan lukien fissiotutkimusta, on jatkettava Euroopan tasolla.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Euratom-ohjelman olisi osaltaan lisättävä tutkijan ammatin houkuttelevuutta unionissa. Eurooppalainen tutkijoiden peruskirja ja tutkijoiden työhönoton säännöstö17 sekä eurooppalaisen tutkimusalueen puitteissa määritellyt muut asiaan liittyvät ohjeet olisi otettava asianmukaisesti huomioon kunnioittaen kuitenkin niiden vapaaehtoista luonnetta.
(18)  Euratom-ohjelman olisi osaltaan lisättävä tutkijan ammatin houkuttelevuutta unionissa ja kannustettava nuoria mukaan alan tutkimukseen. Eurooppalainen tutkijoiden peruskirja ja tutkijoiden työhönoton säännöstö17 sekä eurooppalaisen tutkimusalueen puitteissa määritellyt muut asiaan liittyvät ohjeet olisi otettava asianmukaisesti huomioon kunnioittaen kuitenkin niiden vapaaehtoista luonnetta.
_________________
_________________
17 Komission suositus, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2005, eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä (EUVL L 75, 22.3.2005, s. 67).
17 Komission suositus, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2005, eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä (EUVL L 75, 22.3.2005, s. 67).
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Euratom-ohjelmaan sisältyvissä toimissa olisi pyrittävä edistämään naisten ja miesten tasa-arvoa tutkimuksessa ja innovoinnissa puuttumalla erityisesti sukupuolten välisen epätasapainon taustalla oleviin syihin, hyödyntämällä täysimääräisesti sekä nais- että miestutkijoiden potentiaali ja ottamalla sukupuolten tasa-arvo huomioon hankkeiden sisällössä tutkimuksen laadun parantamiseksi ja innovoinnin edistämiseksi. Toimissa olisi myös pyrittävä soveltamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisia naisten ja miesten tasa-arvoa koskevia periaatteita.
(19)  Euratom-ohjelmaan sisältyvien toimien olisi oltava naisten ja miesten tasa-arvoa tutkimuksessa ja innovoinnissa koskevien periaatteiden mukaisia siten, että niissä puututaan erityisesti sukupuolten epätasapainon taustalla oleviin syihin ja hyödynnetään täysimääräisesti sekä nais- että miestutkijoiden potentiaali parantamalla heidän pääsyään tutkimusohjelmiin tutkimuksen laadun parantamiseksi ja innovoinnin edistämiseksi. Toimissa olisi myös pyrittävä soveltamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisia naisten ja miesten tasa-arvoa koskevia periaatteita.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 20 kappale
(20)  Euratom-ohjelmasta tuettavissa tutkimus- ja innovointitoimissa olisi kunnioitettava eettisiä perusperiaatteita. Ohjelmassa olisi tarvittaessa otettava huomioon luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän lausunnot energiakysymyksistä. Tutkimustoiminnassa olisi myös otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artikla ja vähennettävä eläinten käyttöä tutkimuksissa ja kokeissa pyrkien viime kädessä korvaamaan eläinten käyttö. Kaikki toimet olisi toteutettava siten, että varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu.
(20)  Euratom-ohjelmasta tuettavissa tutkimus- ja innovointitoimissa olisi kunnioitettava eettisiä perusperiaatteita. Ohjelmassa olisi tarvittaessa otettava huomioon luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän lausunnot energiakysymyksistä. Tutkimustoiminnassa olisi myös otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artikla ja korvattava eläinten käyttö tutkimuksissa ja kokeissa pyrkien viime kädessä sen kieltämiseen kokonaan. Kaikki toimet olisi toteutettava siten, että varmistetaan ihmisten terveyden mahdollisimman korkeatasoinen suojelu.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Suurempaan vaikutukseen olisi pyrittävä myös yhdistämällä Euratom-ohjelman ja yksityisen sektorin rahoitusta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa keskeisillä aloilla, joilla tutkimus ja innovointi voivat edistää unionin laajempia kilpailukykytavoitteita. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pienten ja keskisuurten yritysten osallistumiseen.
(21)  Suurempaan vaikutukseen olisi pyrittävä myös yhdistämällä Euratom-ohjelman ja yksityisen sektorin rahoitusta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa keskeisillä aloilla, joilla tutkimus ja innovointi voivat edistää unionin laajempia kilpailukykytavoitteita. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pienten ja keskisuurten yritysten osallistumiseen, mukaan lukien kyseisellä tutkimusalalla kehittymässä olevat uudet innovatiiviset toimijat.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joihin kuuluvat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja tarpeen mukaan seuraamukset. Tarkistetun valvontastrategian, jossa keskitytään virhemäärien alentamisen sijaan enemmänkin riskiperusteiseen valvontaan ja petostentorjuntaan, pitäisi keventää osallistujien valvontataakkaa.
(25)  Unionin taloudellisia etuja olisi suojattava menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa oikeasuhteisin toimenpitein, joihin kuuluvat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen yhteisten tarkastusmenettelyjen avulla sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin seuraamukset. Tarkistetun valvontastrategian, jossa keskitytään virhemäärien alentamisen sijaan enemmänkin riskiperusteiseen valvontaan ja petostentorjuntaan EU:n tasolla yhteisten periaatteiden ja kriteereiden perusteella, pitäisi keventää osallistujien valvontataakkaa.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 26 kappale
(26)  On tärkeää varmistaa, että Euratom-ohjelman varainhoito on moitteetonta ja että ohjelma on toteutukseltaan mahdollisimman tehokas ja käyttäjäystävällinen. Samanaikaisesti on syytä varmistaa Euratom-ohjelman oikeusvarmuus ja helppo hyödynnettävyys kaikkien osallistujien kannalta. On tarpeen varmistaa, että noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/201219, jäljempänä ’varainhoitoasetus’, asiaan liittyviä säännöksiä sekä yksinkertaistamista ja parempaa sääntelyä koskevia vaatimuksia.
(26)  On tärkeää varmistaa, että Euratom-ohjelman varainhoito on moitteetonta ja että ohjelma on toteutukseltaan mahdollisimman tehokas ja käyttäjäystävällinen. Samanaikaisesti on syytä varmistaa Euratom-ohjelman oikeusvarmuus ja asianmukainen tiedottaminen mahdollisille edunsaajille, jotta voidaan parantaa hyödynnettävyyttä kaikkien osallistujien kannalta. On tarpeen varmistaa, että noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/201219, jäljempänä ’varainhoitoasetus’, asiaan liittyviä säännöksiä sekä yksinkertaistamista ja parempaa sääntelyä koskevia vaatimuksia.
_________________
_________________
19 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).
19 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 33 kappale
(33)  Euratom-ohjelman tavoitteiden saavuttaminen toiminnan eri aloilla edellyttää monialaisten toimien tukemista sekä Euratom-ohjelman puitteissa että yhdessä Horisontti 2020 -puiteohjelman toimien kanssa.
(33)  Euratom-ohjelman tavoitteiden saavuttaminen toiminnan eri aloilla edellyttää monialaisten toimien tukemista sekä Euratom-ohjelman puitteissa että yhdessä Horisontti 2020 -puiteohjelman toimien kanssa, joista esimerkkinä mainittakoon tutkijoiden liikkuvuutta tukevat Marie Skłodowska-Curie -toimet.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta
1.  Euratom-ohjelman yleisenä tavoitteena on ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen toteuttaminen siten, että painopisteenä ydinturvallisuuden jatkuva parantaminen, turva- ja varmuusjärjestelyt ja säteilysuojelu, erityisesti, jotta voitaisiin edistää pitkällä aikavälillä energiajärjestelmän irtautumista hiilestä turvallisella, tehokkaalla ja varmalla tavalla. Yleinen tavoite toteutetaan liitteessä I määritetyillä suorilla ja epäsuorilla toimilla, joilla pyritään tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa määriteltyihin erityistavoitteisiin.
1.  Euratom-ohjelman yleisenä tavoitteena on ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen toteuttaminen siten, että painopisteenä ydinturvallisuuden jatkuva parantaminen, turva- ja varmuusjärjestelyt ja säteilysuojelu, erityisesti, jotta edistetään pitkällä aikavälillä energiajärjestelmän irtautumista hiilestä turvallisella, tehokkaalla ja varmalla tavalla. Yleinen tavoite toteutetaan liitteessä I määritetyillä suorilla ja epäsuorilla toimilla, joilla pyritään tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa määriteltyihin erityistavoitteisiin.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  ydinjärjestelmien turvallisuuden tukeminen;
a)  ydinjärjestelmien turvallisuuden tukeminen muun muassa tekemällä rajatylittäviä rakenteellisia tarkastuksia, kun ydinlaitokset sijaitsevat toisen jäsenvaltion vastaisen yhden tai useamman kansallisen rajan läheisyydessä;
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  loppujätteen huollon turvallisten pitemmän aikavälin ratkaisujen kehitystyön edistäminen; näihin kuuluvat muun muassa geologinen loppusijoitus, erottelu ja transmutaatio;
b)  EU:n tason yhteistyön ja kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön edistäminen määritettäessä ja kehitettäessä loppujätteen huollon turvallisia pitkän aikavälin ratkaisuja, joihin kuuluvat muun muassa geologinen loppusijoitus, erottelu ja transmutaatio;
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – a alakohta
a)  ydinturvallisuuden parantaminen, mukaan lukien ydinreaktoreiden ja -polttoaineen turvallisuus, ydinjätehuolto, johon kuuluvat muun muassa geologinen loppusijoitus, erottelu ja transmutaatio; käytöstäpoisto sekä hätätilavalmius;
a)  ydinturvallisuuden parantaminen, mukaan lukien ydinreaktoreiden ja -polttoaineen turvallisuus, ydinjätehuolto, jolla estetään epäsuotavat vaikutukset ihmisiin tai ympäristöön ja johon kuuluvat muun muassa geologinen loppusijoitus, erottelu ja transmutaatio; käytöstäpoisto sekä hätätilavalmius;
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – b alakohta
b)  ydinalan turva- ja varmuusjärjestelyjen parantaminen, mukaan lukien ydinmateriaalivalvonta, ydinaseiden leviämisen estäminen, ydinmateriaalien laittoman kaupan torjunta ja forensinen ydinmateriaalitutkinta;
b)  ydinalan turva- ja varmuusjärjestelyjen parantaminen, mukaan lukien ydinmateriaalivalvonta, ydinaseiden leviämisen estäminen, ydinmateriaalien laittoman kaupan torjunta ja forensinen ydinmateriaalitutkinta, lähdemateriaalien ja radioaktiivisen jätteen hävittäminen, ydinvoimaloihin kohdistuvien kyberhyökkäysten torjunta ja niihin kohdistuvien terrorismiriskien vähentäminen sekä rajatylittävät rakenteelliset tarkastukset, kun ydinlaitokset sijaitsevat toisen jäsenvaltion vastaisen yhden tai useamman kansallisen rajan läheisyydessä;
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – d alakohta
d)  tietämyksen hallinnan ja koulutuksen edistäminen;
d)  tietämyksen hallinnan ja koulutuksen edistäminen, mukaan lukien pitkän aikavälin ammatillinen koulutus, jossa otetaan huomioon uusien teknologioiden mahdollistama pysyvä kehitys;
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 4 kohta
4.  Euratom-ohjelman täytäntöönpanossa varmistetaan, että tuettavat painopistealueet ja toimet ovat merkityksellisiä muuttuvien tarpeiden kannalta ja että niissä otetaan huomioon tieteen, teknologian, innovoinnin, poliittisen päätöksenteon, markkinoiden ja yhteiskunnan muuttuva luonne tarkoituksena optimoida henkilöresurssit ja määrärahat sekä välttää ydinalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan päällekkäisyys unionissa.
4.  Euratom-ohjelman täytäntöönpanossa varmistetaan, että tuettavat painopistealueet ja toimet ovat merkityksellisiä muuttuvien tarpeiden kannalta ja että niissä otetaan huomioon tieteen, teknologian, innovoinnin, poliittisen päätöksenteon, etenkin energia- ja ympäristöpolitiikkaa koskevan päätöksenteon, markkinoiden ja yhteiskunnan muuttuva luonne tarkoituksena optimoida henkilöresurssit ja määrärahat, lisätä nykyisten ohjelmien ja hankkeiden välistä synergiaa sekä välttää ydinalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan päällekkäisyys unionissa.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta
2.  Euratom-ohjelman rahoituskehyksestä voidaan kattaa menoja, jotka liittyvät ohjelman hallintoon ja sen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämiin valmistelu-, seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja arviointitoimiin ja erityisesti selvityksiin ja asiantuntijatapaamisiin siltä osin kuin ne liittyvät tämän asetuksen yleisiin tavoitteisiin. Lisäksi siitä voidaan kattaa menoja, jotka liittyvät tietojen käsittelyä ja vaihtoa palveleviin tietotekniikkaverkkoihin, sekä muita teknisen ja hallinnollisen tuen menoja, joita komissiolle aiheutuu Euratom-ohjelman hallinnosta. Jatkuvia ja toistuvia toimia, kuten valvontaa, tarkastusta ja tietotekniikkaverkostoja, varten tarvittavat menot katetaan 1 kohdassa määriteltyjen komission hallintomenojen rajoissa.
2.  Euratom-ohjelman rahoituskehyksestä voidaan kattaa menoja, jotka liittyvät ohjelman hallintoon ja sen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämiin valmistelu-, seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja arviointitoimiin ja erityisesti selvityksiin ja asiantuntijatapaamisiin siltä osin kuin ne liittyvät tämän asetuksen yleisiin tavoitteisiin. Lisäksi siitä voidaan kattaa menoja, jotka liittyvät tietojen käsittelyä ja vaihtoa palveleviin tietotekniikkaverkkoihin ja kyseisten verkkojen turvallisuuteen, sekä muita teknisen ja hallinnollisen tuen menoja, joita komissiolle aiheutuu Euratom-ohjelman hallinnosta. Jatkuvia ja toistuvia toimia, kuten valvontaa, tarkastusta ja tietotekniikkaverkostoja, varten tarvittavat menot katetaan 1 kohdassa määriteltyjen komission hallintomenojen rajoissa.
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta – c alakohta
c)  seitsemänteen Euratom-puiteohjelmaan tai Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelmaan (2014–2018) assosioituneet maat tai alueet.
c)  seitsemänteen Euratom-puiteohjelmaan tai Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelmaan (2014–2018) assosioituneet tai jäsenvaltiona osallistuneet maat tai alueet.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 3 kohta
3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa työohjelmissa on otettava huomioon tieteen, teknologian ja innovoinnin nykytila kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla sekä alan poliittisen, yhteiskunnallisen ja markkinakehityksen nykytila. Näitä päivitetään tarpeen mukaan.
3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa työohjelmissa on otettava huomioon tieteen, teknologian ja innovoinnin nykytila kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla sekä alan poliittisen, yhteiskunnallisen ja markkinakehityksen nykytila. Näitä päivitetään tarpeen mukaan ja ottaen huomioon Euratom-ohjelmaa arvioimaan perustettujen komission riippumattomien asiantuntijaryhmien antamat asiaa koskevat suositukset.
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 1 kohta
Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että varmistetaan pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, sekä yleensä yksityisen sektorin riittävä osallistuminen Euratom-ohjelmaan ja ohjelman asianmukainen innovaatiovaikutus niiden suhteen. Pk-yritysten osallistumisesta on tehtävä määrällinen ja laadullinen arviointi osana arviointi- ja seurantajärjestelyjä.
Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että varmistetaan pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, mukaan lukien kulloisenkin tutkimusalan kehittymässä olevat uudet innovatiiviset toimijat sekä yleensä yksityisen sektorin riittävä osallistuminen Euratom-ohjelmaan ja ohjelman asianmukainen innovaatiovaikutus niiden suhteen. Pk-yritysten osallistumisesta on tehtävä määrällinen ja laadullinen arviointi osana arviointi- ja seurantajärjestelyjä.
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 2 kohta
2.  Komissio raportoi 1 kohdassa tarkoitetun seurannan tuloksista ja asettaa ne julkisesti saataville.
2.  Komissio raportoi 1 kohdassa tarkoitetun seurannan tuloksista ja asettaa ne julkisesti saataville ja toimittaa ne parlamentille.
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
Liite I – 2 kohta
Ydinenergia on mukana yhtenä tekijänä keskustelussa, jota käydään keinoista ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja Euroopan tuontienergiariippuvuuden vähentämiseksi. Pyrittäessä luomaan tulevaisuutta varten kestävää energiamuotojen yhdistelmää myös Euratom-ohjelmaan kuuluvilla tutkimustoimilla edistetään keskustelua, jota käydään ydinfissioenergian hyödyistä ja rajoituksista vähähiilisen energian kannalta. Parantamalla jatkuvasti ydinturvallisuutta kehittyneempi ydinteknologia voisi myös tarjota mahdollisuuksia parantaa merkittävästi tehokkuutta, tehostaa resurssien käyttöä ja tuottaa vähemmän jätettä kuin nykyisillä ratkaisuilla. Ydinturvallisuuteen liittyviin näkökohtiin kiinnitetään mahdollisimman laajaa huomiota.
Ydinenergia edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen torjumista ja Euroopan tuontienergiariippuvuuden vähentämistä. Pyrittäessä luomaan tulevaisuutta varten kestävää energiamuotojen yhdistelmää Euratom-ohjelmaan kuuluvilla tutkimustoimilla myös edistetään niiden teknologisten etujen säilyttämistä, joita ydinfissioenergialla on vähähiilisen talouden kannalta. Parantamalla jatkuvasti ydinturvallisuutta kehittyneempi ydinteknologia voisi myös tarjota mahdollisuuksia parantaa merkittävästi tehokkuutta, tehostaa resurssien käyttöä ja tuottaa vähemmän jätettä kuin nykyisillä ratkaisuilla. Ydinturvallisuuteen liittyviin näkökohtiin kiinnitetään mahdollisimman laajaa huomiota.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
Liite I – 6 kohta – a alakohta – 2 alakohta
Tuetaan yleisen tavoitteen mukaisesti yhteisiä tutkimustoimia, joiden kohteena on unionissa käytössä olevien reaktorijärjestelmien (mukaan lukien polttoainekiertolaitokset) turvallinen käyttö ja käytöstä poisto tai – siltä osin kuin se on tarpeen laaja-alaisen ydinturvallisuusasiantuntemuksen ylläpitämiseksi unionissa – tulevaisuudessa mahdollisesti käytettävien reaktorityyppien turvallinen käyttö. Toimissa keskitytään yksinomaan turvallisuusnäkökohtiin, ja ne kattavat kaikki polttoainekiertoon liittyvät osa-alueet, kuten erottelun ja transmutaation.
Tuetaan yleisen tavoitteen mukaisesti yhteisiä tutkimustoimia, joiden kohteena on unionissa käytössä olevien reaktorijärjestelmien (mukaan lukien polttoainekiertolaitokset) turvallinen käyttö ja käytöstäpoisto tai – siltä osin kuin se on tarpeen laaja-alaisen ydinturvallisuusasiantuntemuksen ylläpitämiseksi unionissa – tulevaisuudessa mahdollisesti käytettävien reaktorityyppien turvallinen käyttö, joka kattaa kaikki polttoainekiertoon liittyvät osa-alueet, kuten erottelun ja transmutaation.
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
Liite I – 9 kohta – a alakohta – 2 kohta – 3 alakohta
3)  vaihdetaan tietoja keskeisten sidosryhmien kanssa, jotta voidaan tehostaa unionin valmiuksia reagoida ydinonnettomuuksiin ja vaaratilanteisiin tutkimalla hälytysjärjestelmiä ja radioaktiivisten aineiden ilmateitse tapahtuvaan leviämiseen liittyviä malleja sekä tarjoamalla voimavaroja ja asiantuntemusta ydinonnettomuuksien analysoimista ja mallintamista varten.
3)  vaihdetaan tietoja keskeisten sidosryhmien kanssa, jotta voidaan tehostaa unionin valmiuksia reagoida ydinonnettomuuksiin ja vaaratilanteisiin tutkimalla hälytysjärjestelmiä ja radioaktiivisten aineiden ympäristöön (ilma, vesi ja maaperä) leviämiseen liittyviä malleja sekä tarjoamalla voimavaroja ja asiantuntemusta ydinonnettomuuksien analysoimista ja mallintamista varten.
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
Liite I – 11 kohta
Euratom-ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi luodaan tarkoituksenmukaiset kytkökset ja rajapinnat, kuten yhteiset ehdotuspyynnöt, Horisontti 2020 -puiteohjelman erityisohjelman kanssa.
Euratom-ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi, ydinalan ja muiden alojen toimien välisen synergian luomiseksi ja tietämyksen siirtämiseksi asiaa koskevilla aloilla luodaan tarkoituksenmukaiset kytkökset ja rajapinnat, kuten yhteiset ehdotuspyynnöt, Horisontti 2020 -puiteohjelman erityisohjelman kanssa.
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
Liite II – 1 osa – b kohta – johdantokappale
b)  Loppujätteen huollon turvallisten pitemmän aikavälin ratkaisujen kehitystyön edistäminen; näihin kuuluvat muun muassa geologinen loppusijoitus sekä erottelu ja transmutaatio
b)  Loppujätteen huollon turvallisten pitkän aikavälin ratkaisujen kehitystyön edistäminen; näihin kuuluvat muun muassa geologinen loppusijoitus sekä erottelu ja transmutaatio
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
Liite II – 1 osa – g kohta – johdantokappale
g)  Innovoinnin ja teollisuuden kilpailukyvyn edistäminen
g)  Innovoinnin edistäminen

Toimenpiteet kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä EU:ssa
PDF 166kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 toimenpiteistä kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä EU:ssa (2018/2055(INI))
P8_TA(2018)0331A8-0265/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 10, 19 ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen hyväksymisen yhteydessä joulukuussa 2009 voimaan tulleen Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1) ja erityisesti sen 1, 20, 21, 23 ja 31 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) vuoden 2014 kertomuksen naisiin kohdistuvasta väkivallasta: ”Violence against women: an EU-wide survey”(2),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(3),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY, jossa määritellään ja tuomitaan häirintä ja seksuaalinen häirintä(4),

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tasa-arvoindeksin,

–  ottaa huomioon EIGEn kesäkuussa 2017 ilmestyneen julkaisun ”Naisiin ja tyttöihin kohdistuva verkkoväkivalta” (”Cyber violence against women and girls”),

–  ottaa huomioon Viron, Bulgarian ja Itävallan 19. heinäkuuta 2017 antaman EU:n puheenjohtajatroikan julkilausuman naisten ja miesten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat eri asiakirjat, joita ovat Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja, ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat kansanväliset yleissopimukset, kaikkinaisen naisen syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus ja sen pöytäkirja sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien muut seksuaalista häirintää ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat välineet, kuten maailman ihmisoikeuskonferenssin 25. kesäkuuta 1993 hyväksymän Wienin julistuksen ja toimintaohjelman, Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20. joulukuuta 1993 antaman, naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan julistuksen, 21. heinäkuuta 1997 annetun päätöslauselman rikosten estämisestä ja rikosoikeudellisista toimista naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevien YK:n erityisedustajien raportit sekä naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean yleisen suosituksen nro 19,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005), Peking +15 (2010) ja Peking +20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(5) (uhrien oikeuksia koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi) (COM(2012)0614),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2007 tehdyn ETUC/CES-, BUSINESSEUROPE-, UEAPME- ja CEEP-järjestöjen välisen puitesopimuksen työpaikalla tapahtuvasta häirinnästä ja väkivallasta,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 julkaistun tasa-arvoelinten eurooppalaisen verkoston Equinetin raportin ”The Persistence of Discrimination, Harassment and Inequality for Women. The work of equality bodies informing a new European Commission Strategy for Gender Equality”,

–  ottaa huomioon Equinetin vuonna 2014 julkaiseman raportin ”Harassment on the Basis of Gender and Sexual Harassment: Supporting the Work of Equality Bodies”,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Istanbulin yleissopimuksen ja erityisesti sen 2 ja 40 artiklan(6) sekä 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta(7),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman työpaikoilla tapahtuvasta häirinnästä(8), 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(9), 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(10), 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 väliarvioinnista(11), 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(12) ja siihen liitetyn Euroopan tason lisäarvon arvioinnin marraskuulta 2013 sekä 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehtyyn Istanbulin yleissopimukseen(13),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(14), 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(15) ja 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä(16),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa(17),

–  ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön raportin ”Safe at home, safe at work – Trade union strategies to prevent, manage and eliminate work-place harassment and violence against women”,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön 3.–6. lokakuuta 2016 järjestämän, naisiin ja miehiin työelämässä kohdistuvaa väkivaltaa käsitelleen asiantuntijakokouksen raportin,

–  ottaa huomioon parlamenttien välisen liiton tekemän tutkimuksen ”Sexism, harassment and violence against women parliamentarians”, joka julkaistiin vuonna 2016(18),

–  ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston maaliskuussa 2018 julkaiseman tutkimuksen, joka koskee kiusaamista ja seksuaalista häirintää työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä EU:ssa (”Bullying and sexual harassment at the workplace, in public spaces, and in political life in the EU”)(19),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0265/2018),

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi EU:n perusarvoista, jotka on tunnustettu perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa; ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva väkivalta johtuu miesten ja naisten välisten valta- ja vastuusuhteiden epätasapainosta ja liittyy patriarkaattiin ja jatkuvaan sukupuoleen perustuvaan syrjintään;

B.  katsoo, että iäkkäät ihmiset, erityisesti iäkkäät yksin elävät naiset, ovat psykologisen ja fyysisen häirinnän ja kiusaamisen osalta erityisen haavoittuvassa asemassa oleva yhteiskuntaryhmä;

C.  ottaa huomioon, että direktiivissä 2002/73/EY ”sukupuolinen häirintä” määritellään tilanteeksi, ”jossa ilmenee ei-toivottua sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan sukupuolista käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön arvoa erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri”;

D.  katsoo, että määritelmä olisi muotoiltava uudelleen, koska yhteiskunta ja tekniikka ovat kehittyneet ja asenteet ovat muuttuneet;

E.  katsoo, että raskauteen ja äitiyteen perustuvan häirinnän torjuminen on välttämätöntä, jotta voidaan saavuttaa naisten todellinen työ- ja yksityiselämän tasapaino;

F.  ottaa huomioon, että seksuaalinen häirintä on yksi väkivallan muoto ja että se on äärimmäisin – ja kuitenkin itsepintaisesti vallalla oleva – sukupuoleen perustuvan syrjinnän muoto; ottaa huomioon, että noin 90 prosenttia seksuaalisen häirinnän uhreista on naisia ja noin 10 prosenttia heistä on miehiä; ottaa huomioon, että FRA:n vuonna 2014 tekemän EU:n laajuisen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitelleen tutkimuksen mukaan joka kolmas nainen on kokenut aikuisiällä fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa; ottaa huomioon, että EU:ssa jopa 55 prosenttia naisista on kokenut seksuaalista häirintää; ottaa huomioon, että 32 prosenttia kaikista uhreista EU:ssa on ilmoittanut tekijän olleen esimies, työtoveri tai asiakas; ottaa huomioon, että 75 prosenttia erityistä pätevyyttä edellyttävissä ammateissa tai ylimmän johdon tehtävissä toimivista naisista on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi; ottaa huomioon, että 61 prosenttia palvelualalla työskentelevistä naisista on kokenut seksuaalista häirintää; ottaa huomioon, että 5–10 prosenttia Euroopan työvoimasta joutuu jossakin vaiheessa työpaikkakiusaamisen kohteeksi;

G.  ottaa huomioon, että sekä seksuaalinen että psykologinen häirintä työssä on kielletty EU:n tasolla, että tämä pätee myös työhön pääsyyn, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen ja että häirintää käsitellään terveys- ja turvallisuusnäkökulmasta;

H.  katsoo, että EU:n toimielinten ja erillisvirastojen tehtävänä on jatkaa käytössä olevien mekanismien parantamista panemalla täytäntöön mahdollisimman tehokkaat säännöt lisätäkseen tietoisuutta seksuaalisen häirinnän määritelmästä ja suojellakseen työntekijöitä;

I.  ottaa huomioon, että tapaukset, joissa on kyse seksuaalisesta häirinnästä, jäävät huomattavan usein ilmoittamatta, mikä johtuu vähäisestä asiaa koskevasta yhteiskunnallisesta tietoisuudesta, asiasta muille ihmisille puhumiseen liittyvästä pelosta ja häpeästä, irtisanotuksi tulemisen pelosta, todisteiden hankkimisen vaikeudesta, riittämättömistä raportoinnin, seurannan ja uhrien suojelun kanavista sekä väkivallan arkipäiväistymisestä;

J.  ottaa huomioon, että työpaikalla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ilmoittaminen voi hyvin usein johtaa uhrin irtisanomiseen tai eristämiseen työpaikalla; katsoo, että jos vähemmän vakaviin rikoksiin ei puututa, se kannustaa tekemään vakavampia rikoksia;

K.  ottaa huomioon, että kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä ovat yhä vakavia ongelmia monissa erilaisissa sosiaalisissa yhteyksissä, kuten työpaikoilla, julkisissa tiloissa, internetin kaltaisissa virtuaaliympäristöissä ja poliittisessa elämässä, ja että yhä useammin kiusaamista harjoitetaan uusien tekniikoiden välityksellä, kuten verkkosivuilla tai sosiaalisissa verkostoissa, joissa tällaiseen rikokseen syyllistyvät pystyvät piiloutumaan anonymiteetin taakse;

L.  ottaa huomioon, että työn organisoinnin ja sosiaalisen elämän uudet muodot sekä yksityis-, työ- ja yhteiskuntaelämän välisten rajojen hämärtyminen voivat johtaa yksilöihin tai yhteiskuntaryhmiin kohdistuvan negatiivisen käyttäytymisen voimistumiseen; toteaa, että hyvin usein työpaikkakiusaamista voi ilmetä eri tavoin, sekä ylhäältä alaspäin (esimiehen alaisiinsa kohdistama kiusaaminen) että samalla tasolla (samalla tasolla työskentelevien kollegojen harjoittama kiusaaminen);

M.  ottaa huomioon, että seksuaalinen ja psykologinen häirintä ovat ilmiöitä, joissa uhrit ja tekijät edustavat kaikenlaisia ikäryhmiä, koulutus- ja kulttuuritaustoja, tuloluokkia ja sosiaalisia taustoja, ja että näillä ilmiöillä on uhriin fyysisiä, seksuaalisia, emotionaalisia ja psykologisia vaikutuksia; ottaa huomioon, että sekä internetissä että sen ulkopuolella ilmenevät sukupuolistereotypiat ja seksismi samoin kuin seksistinen vihapuhe ovat monien väkivallan muotojen ja naisten syrjinnän perimmäisiä syitä ja estävät naisten voimaannuttamisen;

N.  ottaa huomioon, että uhrien oikeuksia koskevassa direktiivissä sukupuoleen perustuva väkivalta ymmärretään uhrin perusvapauksien loukkaukseksi ja että siihen sisältyy seksuaalinen väkivalta (mukaan lukien raiskaus, seksuaaliset hyökkäykset ja seksuaalinen häirintä); toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhrit ja heidän lapsensa tarvitsevat usein erityistä tukea ja suojelua, koska tällaiseen väkivaltaan liittyy suuri toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimien riski;

O.  ottaa huomioon, että työelämässä esiintyvää väkivaltaa käsitellään usein hajanaisesti keskittyen pääasiassa sen näkyvämpiin muotoihin, kuten fyysiseen väkivaltaan; ottaa huomioon, että seksuaalisella ja psykologisella häirinnällä voi kuitenkin olla jopa tuhoisampia vaikutuksia niiden kohteena olevaan henkilöön;

P.  ottaa huomioon, että tapaukset, joissa on kyse seksismistä ja sen seurauksena tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä, jonka kohteeksi naiset saattavat joutua työpaikoilla, vaikuttavat osaltaan heidän jäämiseensä pois työmarkkinoilta, mikä vaikuttaa kielteisesti heidän taloudelliseen riippumattomuuteensa ja perheen tuloihin;

Q.  ottaa huomioon, että maaseudulla ja syrjäisillä alueilla EU:ssa häirinnän ja väkivallan uhriksi joutuneilla naisilla on tavallisesti enemmän vaikeuksia saada täysipainoista apua ja suojelua tekijöitä vastaan;

R.  ottaa huomioon, että fyysisen ja sanallisen, myös verkossa ilmenevän, väkivallan vaikutukset eivät vahingoita uhria vain välittömästi, vaan myös pitkällä aikavälillä, kuten silloin, jos uhri kärsii stressistä, masentuu vakavasti tai jopa tekee itsemurhan, mistä on osoituksena asiaa koskevien raportoitujen tapausten määrän lisääntyminen; katsoo, että terveyteen kohdistuvien kielteisten vaikutusten lisäksi kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä työpaikalla vaikuttavat kielteisesti myös kyseisen henkilön uraan, organisaatioihin ja yhteiskuntaan esimerkiksi, kun niiden seurauksena poissaolot lisääntyvät, tuottavuus ja palvelun laatu heikkenevät ja menetetään inhimillistä pääomaa;

S.  ottaa huomioon, että EU:n lainsäädännössä jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten ja erillisvirastojen edellytetään huolehtivan siitä, että niillä on tasa-arvoelin, joka tarjoaa häirinnän uhreille riippumatonta tukea, tekee riippumattomia tutkimuksia, kerää tarkoituksenmukaisia, eriteltyjä ja vertailukelpoisia tietoja, tutkii määritelmiä ja luokituksia, julkaisee riippumattomia raportteja ja antaa työhön ja koulutukseen sekä hyödykkeiden ja palvelujen saatavuuteen ja tarjontaan liittyviä sekä itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevia suosituksia;

T.  ottaa huomioon, että EU:ssa ei suojella kaikkia naisia samalla tavoin sukupuoleen perustuvalta väkivallalta ja seksuaaliselta ja psykologiselta häirinnältä, koska jäsenvaltioiden toimintapolitiikoissa ja laeissa on eroja; katsoo, että oikeusjärjestelmät eivät aina tarjoa naisille riittävää tukea; toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan tekijä on usein uhrin jo tuntema henkilö, josta uhri on monissa tapauksissa riippuvainen, minkä vuoksi uhri pelkää vielä enemmän ilmoittaa väkivallasta;

U.  toteaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Istanbulin yleissopimuksen, mutta kaikki eivät ole ratifioineet sitä, ja että ratifioinnin viivästyminen heikentää sopimuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa;

V.  ottaa huomioon, että seksismi ja naispuolisiin parlamentaarikkoihin kohdistuva seksuaalinen ja psykologinen häirintä on todellista ja yleistä; ottaa huomioon, että häirintään ja väkivaltaan syyllistyvät henkilöt eivät kuulu vain poliittisiin vastustajiin, vaan he voivat olla myös saman poliittisen puolueen jäseniä taikka uskonnollisia johtajia, paikallisviranomaisia tai jopa perheenjäseniä;

W.  toteaa, että poliitikoilla on kansalaisten vaaleilla valitsemina edustajina keskeinen vastuu positiivisina roolimalleina toimimisesta ja seksuaalisen häirinnän estämisestä ja torjumisesta yhteiskunnassa;

X.  toteaa, että naisten poliittisen toiminnan oikeutus kyseenalaistetaan toisinaan vieläkin, että naiset ovat stereotypioiden uhreja ja että stereotypiat saavat heidät luopumaan poliittisesta toiminnasta, mikä on erityisen silmiinpistävää aina kun naiset ovat vähemmän edustettuina politiikassa;

Y.  toteaa, että kaikilla kansallisilla ja alueellisilla parlamenteilla ja kunnanvaltuustoilla ei ole käytössä erityisiä järjestelyjä eikä sisäisiä sääntöjä, joilla olisi luotu asianmukaiset kanavat häirintää koskevien valitusten turvalliselle ja luottamukselliselle esittämiselle ja käsittelylle; katsoo, että seksuaalista ja psykologista häirintää koskevan koulutuksen tulisi olla pakollista kaikille parlamentin jäsenille ja henkilöstölle, Euroopan parlamentti mukaan lukien;

Z.  katsoo, että perheväkivalta on ongelma myös työpaikalla, koska se voi vaikuttaa uhrin työhön osallistumiseen, työsuoritukseen ja turvallisuuteen;

AA.  ottaa huomioon, että seksuaalista ja psykologista häirintää ei ilmene ainoastaan työpaikoilla, vaan myös julkisissa tiloissa, kuten virallista ja epävirallista koulutusta antavissa laitoksissa, terveydenhuollon laitoksissa, vapaa-ajan tiloissa, kaduilla ja julkisissa liikennevälineissä;

AB.  ottaa huomioon, että verkkoahdistelussa ja verkossa tapahtuvassa häirinnässä on kyse tieto- ja viestintätekniikan käytöstä toisen henkilön vainoamiseksi, häiritsemiseksi, kontrolloimiseksi tai manipuloimiseksi; ottaa huomioon, että verkossa tapahtuva häirintä on erityisesti nuorten naisten ongelma, koske he käyttävät enemmän tieto- ja viestintätekniikkaa; ottaa huomioon, että 28 jäsenvaltion EU:ssa 20 prosenttia nuorista (18–29-vuotiaista) naisista on kokenut verkossa tapahtuvaa häirintää;

AC.  toteaa, että vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan yli puolet kyselyihin vastanneista naisista oli kokenut jonkinlaista seksuaalista häirintää YK:n työpaikoilla mutta neljä viidestä ei ollut ilmoittanut häirinnästä työnantajalleen(20);

AD.  ottaa huomioon, että uudet tekniikat voivat myös tarjota mahdollista tukea väkivaltailmiöiden analysoinnissa, ymmärtämisessä ja ennaltaehkäisemisessä;

AE.  ottaa huomioon, että naisiin ja erityisesti nuoriin naisiin kohdistuu kiusaamista ja seksuaalista häirintää, jossa käytetään uusia tekniikoita, kuten verkkosivuja ja sosiaalisia verkostoja, jotka joskus organisoidaan sosiaalisen median salaisten foorumien tai ryhmien kautta; ottaa huomioon, että tällaiseen toimintaan kuuluvat raiskausuhkaukset, tappouhkaukset, hakkerointiyritykset sekä henkilökohtaisten tietojen ja valokuvien julkaiseminen; ottaa huomioon, että verkon ja sosiaalisen median laajalti yleistyneen käytön yhteydessä arviolta joka kymmenes tyttö on 15:een ikävuoteen mennessä jo kokenut jonkinlaista verkkoväkivaltaa, kuten verkkoahdistelua ja häirintää; toteaa, että julkisessa roolissa olevat naiset, kuten toimittajat, ja varsinkin hlbti-naiset ja vammaiset naiset, ovat verkkokiusaamisen ja -väkivallan ensisijaisia kohteita ja että jotkut heistä ovat joutuneet niiden vuoksi poistumaan sosiaalisista verkostoista ja kokeneet fyysistä pelkoa, stressiä, keskittymisongelmia, pelkoa mennä kotiin sekä huolta läheisistään;

AF.  katsoo, että häirintää voidaan estää työympäristössä vain, jos sekä yksityiset että julkiset yritykset luovat kulttuurin, jossa naisia kohdellaan tasavertaisesti ja työntekijät kohtelevat toisiaan kunnioittavasti;

AG.  toteaa tutkimusten osoittaneen, että häirintä on yleistä työpaikoilla, joissa johtoasemassa on enimmäkseen miehiä ja naisilla on vähän valtaa, kuten viihde- ja media-alalla, mutta sitä tapahtuu myös teknisen alan yrityksissä ja lakiyrityksissä, myyntialalla ja muilla aloilla, jos miesvaltaiset johtoryhmät sallivat työntekijöiden sukupuolittuneen kohtelun; toteaa, että yrityksissä, joiden johdossa on enemmän naisia, esiintyy vähemmän seksuaalista häirintää;

Yleiset suositukset

1.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, jota on kuvattu CEDAW-sopimuksessa ja Istanbulin yleissopimuksessa;

2.  painottaa, että seksuaalinen häirintä on ihmisoikeusrikkomus, joka liittyy patriarkaalisiin valtarakenteisiin, joita on pikaisesti muutettava;

3.  korostaa kaikkien miesten keskeistä roolia häirinnän ja seksuaalisen väkivallan kaikenlaisten muotojen kitkemisessä; kehottaa komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita osallistamaan miehet aktiivisesti sukupuolten tasa-arvoa koskeviin valistus-, ennaltaehkäisy- ja opetuskampanjoihin; painottaa, että myös lievempiin rikoksiin on kohdistettava ennaltaehkäisykampanjoita;

4.  painottaa, että tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen pyrkivien toimenpiteiden ja tietoisuudenedistämiskampanjoiden on katettava myös pojat ja että niitä on järjestettävä opetuksen alkuvaiheista alkaen;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan seksuaalisen häirinnän kieltävien EU:n direktiivien asianmukaista täytäntöönpanoa;

6.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia kattavia kansallisia toimintasuunnitelmia ja lainsäädäntöä kiinnittäen asianmukaista huomiota siihen, että tasa-arvoelinten käyttöön tarjotaan riittävät resurssit, joihin kuuluvat henkilöstön koulutus ja riittävä rahoitus;

7.  kehottaa komissiota keräämään esimerkkejä parhaista käytännöistä seksuaalisen ja psykologisen häirinnän sekä raskauteen ja äitiyteen perustuvan häirinnän torjunnassa työpaikoilla ja muilla elämänaloilla ja levittämään kyseisen selvityksen tuloksia laajalti;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan riittävistä rahoitusmekanismeista ohjelmille ja toimille, joilla pyritään torjumaan naisiin kohdistuvaa seksuaalista ja psykologista häirintää kaikilla tasoilla, kiinnittäen erityistä huomiota uusien tekniikoiden ja innovoinnin tarjoamien välineiden käyttöön, esimerkiksi investoimalla entistä enemmän ilmiön torjuntaan suunnattuihin tutkimus- ja innovointiprosesseihin;

9.  kehottaa Euroopan oikeusasianaista keräämään tietoja erilaisista EU:n toimielimissä ja erillisvirastoissa voimassa olevista suojelusäännöistä ja antamaan sitovia johtopäätöksiä sääntöjen yhdenmukaistamiseksi parhaiden standardien kanssa;

10.  pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot eivät vielä ole ratifioineet Istanbulin yleissopimusta; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, ratifioimaan sen ja panemaan sen viipymättä kaikilta osin täytäntöön; kehottaa lisäksi niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo ratifioineet Istanbulin yleissopimuksen, panemaan sen kaikilta osin täytäntöön;

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamaan tarkemmin kaikkialla EU:ssa ilmenevää seksuaalista häirintää paremmilla ja tieteellisesti vakuuttavammilla tutkimuksilla ottaen huomioon myös verkkokiusaamisen kaltaiset uudet haasteet;

12.  pitää tervetulleena uutta laajaa julkista keskustelua, jota käydään myös sosiaalisessa mediassa ja joka vaikuttaa osaltaan rajankäyntiin siitä, mikä on seksuaalista häirintää ja mikä hyväksyttävää käytöstä; suhtautuu erityisen myönteisesti #MeToo-kampanjan kaltaisiin aloitteisiin, ja tukee voimakkaasti kaikkia naisia ja tyttöjä, jotka ovat osallistuneet kampanjaan, myös niitä, jotka ovat paljastaneet tekijöitä;

13.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä ilmenevän kiusaamisen ja seksuaalisen väkivallan torjumiseksi ja kehottaa sitä sisällyttämään siihen (seksuaalisen tai muun) väkivallan ja kiusaamisen ajantasaiset ja tyhjentävät määritelmät;

14.  korostaa tarvetta torjua työntekijöiden jatkuvaa ja pitkäaikaista häirintää tai pelottelua, jonka seurauksena tai tarkoituksena on työntekijän halventaminen tai pilkkaaminen, hänen eristämisensä tai hänen erottamisensa työntekijöiden ryhmästä;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja edistämään yhteistyössä Eurostatin ja EIGEn kanssa tarkoituksenmukaisten, sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjen ja vertailukelpoisten tietojen järjestelmällistä keräämistä ja varmistamaan niiden keräämisen tapauksissa, joissa on kyse seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja psykologisesta häirinnästä, verkossa tapahtuva häirintä mukaan luettuna, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; kehottaa työnantajajärjestöjä, ammattiliittoja ja työnantajia osallistumaan aktiivisesti tietojen keräämisprosessiin tarjoamalla ala- ja ammattikohtaista asiantuntemusta;

16.  panee merkille, että vertailukelpoisten lukujen saamiseksi seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen vallitsevuudesta jäsenvaltioissa olisi asetettava etusijalle ongelmien parempi tiedostaminen ja tunnustaminen yhteensovitetuilla toimilla tiedon levittämiseksi ja koulutuksen tarjoamiseksi;

17.  muistuttaa komissiolle esittämästään kehotuksesta esittää naisiin ja tyttöihin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan kaikkiin muotoihin puuttumista koskeva direktiiviehdotus, johon olisi sisällyttävä naisiin kohdistuvan väkivallan eri tyyppien yhteiset määritelmät mukaan lukien (seksuaalisen ja muunlaisen) häirinnän ja kiusaamisen ajantasaiset ja kattavat määritelmät sekä naisiin kohdistuvan väkivallan kriminalisointia koskevat yhteiset oikeudelliset kriteerit; kehottaa komissiota esittämään kattavan EU:n strategian, jolla torjutaan kaikkia sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja, naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö mukaan luettuina, ja joka pohjautuu naisten kertomusten ja omakohtaisten kokemusten muodossa oleviin todistajalausuntoihin;

18.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävästi julkista rahoitusta sen varmistamiseksi, että lainvalvontaviranomaiset, tuomarit ja kaikki virkamiehet, jotka käsittelevät kiusaamiseen ja seksuaaliseen häirintään liittyviä tapauksia, koulutetaan ymmärtämään työpaikoilla sekä muualla ilmenevää väkivaltaa ja häirintää;

19.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan korkealaatuiset, helposti saatavilla olevat ja asianmukaisesti rahoitetut erikoistuneet palvelut sukupuoleen perustuvan väkivallan ja seksuaalisen ja psykologisen häirinnän uhreille sekä tunnustamaan, että nämä naisiin kohdistuvan väkivallan muodot liittyvät toisiinsa ja että niihin on puututtava kokonaisvaltaista lähestymistapaa noudattaen, ottamalla huomioon sosiokulttuuriset tekijät, joiden puitteissa ilmiö syntyy, ja toisaalta antamalla erikoistuneista palveluista vastaaville tahoille mahdollisuus ottaa käyttöön teknisiä välineitä, joilla ilmiötä ennaltaehkäistään ja hallitaan;

20.  kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja aluehallintoja tarjoamaan asianmukaiset suunnitelmat ja resurssit sen varmistamiseen, että väkivallan ja häirinnän uhreiksi maaseudulla ja syrjäisillä alueilla joutuneiden avun ja suojelun saantia ei estetä tai rajoiteta;

21.  kehottaa komissiota torjumaan sukupuoleen perustuvan väkivallan uusia muotoja, kuten verkkohäirintää, ulottamalla EU:n lainsäädännössä eli puitepäätöksessä rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin vahvistetun laittoman vihapuheen määritelmän kattamaan naisvihan ja varmistamaan, että myös laittoman vihapuheen torjumista verkossa koskevat käytännesäännöt kattavat nämä rikokset; kehottaa kehittämään koulutusohjelmia, joilla naisia kannustetaan parantamaan taitojaan uusien tekniikoiden käytössä, jotta heillä olisi paremmat valmiudet seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen kaikkien muotojen kohtaamiseen verkossa, ja kehottaa erikoistuneista palveluista vastaavia tahoja yhteistyössä luomaan tieto- ja resurssijärjestelmät, joiden avulla sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan liittyvää ongelmaa voidaan seurata ja analysoida rikkomatta uutta yleistä tietosuoja-asetusta (asetus (EU) 2016/679);

22.  tuomitsee myös seksuaalisen häirinnän ja muunlaisen häirinnän, joka on levinnyt laajalle ja erityisesti verkkopelaamiseen ja sosiaaliseen mediaan, ja kannustaa mediayhtiöitä ja operaattoreita valvomaan niitä ja ryhtymään viipymättä vastatoimiin kaikissa häirintätapauksissa; vaatii siksi toteuttamaan erilaisia toimenpiteitä, kuten tietoisuuden lisääminen, erityiskoulutukset ja rikkomuksiin syyllistyviin sovellettavia kurinpitoseuraamuksia koskevat sisäiset säännöt ja näiden käytäntöjen uhreille annettava henkinen ja/tai oikeudellinen tuki, työpaikkakiusaamisen ja työpaikalla sekä verkkoympäristöissä tapahtuvan seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

Väkivalta työpaikalla

23.  painottaa, että jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaisten, työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen on kiireellisesti selvitettävä, mitä esteitä naiset kohtaavat seksuaalisesta häirinnästä ja sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja väkivallasta ilmoittaessaan, ja tuettava siksi naisia täysimääräisesti ja kannustettava heitä ilmoittamaan esimerkiksi seksuaalisesta häirinnästä, sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä, raskauteen ja äitiyteen perustuvasta häirinnästä ja kiusaamisesta ilman pelkoa mahdollisista seurauksista sekä luotava mekanismeja, jotka voimaannuttavat naisia, tekevät väkivallasta ilmoittamisesta heille turvallista ja tukevat heitä siinä;

24.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivisia ja tehokkaita toimia, joilla voidaan ehkäistä ja torjua kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, kuten seksuaalista häirintää, seksismiä ja kiusaamista, joiden kohteeksi suurin osa naisista joutuu työpaikalla;

25.  korostaa, että tarvitaan kiireellisesti työpaikkaväkivaltaa ja -häirintää koskevia normeja, joiden olisi toimittava lainsäädännöllisenä kehyksenä hallitusten, työnantajien, yritysten ja ammattiliittojen toimille kaikilla tasoilla;

26.  panee merkille, että väkivalta-alttiutta ilmenee enemmän joillakin aloilla ja joissakin ammateissa, kuten terveydenhuollossa, julkisissa hätäpalveluissa, politiikassa, koulutus- ja liikennealalla, kodinhoitopalveluissa, maataloudessa ja maaseututaloudessa sekä tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja jalkinealalla;

27.  panee merkille, että jotkin työntekijäryhmät saattavat kohdata muita enemmän työpaikkakiusaamista ja -väkivaltaa, kuten raskaana olevat naiset, vanhemmat, vammaiset naiset, maahanmuuttajanaiset, alkuperäiskansoihin kuuluvat naiset, hlbti-ihmiset ja osa-aikatyötä tekevät, harjoittelijat tai määräaikaisella työsopimuksella työskentelevät naiset;

28.  panee merkille, että ei-toivottu käyttäytyminen voi johtua samanaikaisesti useista eri syistä tai kohdistua samanaikaisesti ammatilliseen, yksityiseen tai yhteiskunnalliseen elämään vaikuttaen haitallisesti kaikilla näillä yksilön tai ammatillisen tai sosiaalisen ryhmän toiminnan alueilla;

29.  vaatii, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön toimenpiteitä, joilla ehkäistään ja torjutaan työpaikkaväkivaltaa ja -kiusaamista toimintapolitiikoilla, joilla otetaan käyttöön ehkäiseviä toimia, tehokkaita, läpinäkyviä ja luottamuksellisia valitusten käsittelymenettelyjä, tiukkoja ja varoittavia seuraamuksia syyllisille sekä kattavia tiedotustoimia ja koulutusta varmistamaan, että työntekijät ymmärtävät kyseiset toimintapolitiikat ja menettelyt, ja tuetaan yrityksiä toimintasuunnitelmien laatimisessa kaikkien näiden toimenpiteiden toteuttamista varten; korostaa, että näitä toimenpiteitä ei tulisi sisällyttää olemassa oleviin rakenteisiin, jos niissä jo on sisäänrakennetut sukupuoliesteet;

30.  kehottaa jäsenvaltioita investoimaan yhteistyössä psykologian alan asiantuntijoiden kanssa työsuojelutarkastajien kouluttamiseen ja varmistamaan, että yritykset ja organisaatiot tarjoavat uhreille pätevää ammattimaista psykologista ja sosiaalista tukea;

31.  kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan, että sekä julkiset että yksityiset yritykset ja organisaatiot järjestävät seksuaalista häirintää ja kiusaamista koskevaa pakollista koulutusta kaikille työntekijöille ja johdon edustajille; korostaa, että tehokkaan koulutuksen olisi oltava vuorovaikutteista, jatkuvaa, kutakin työpaikkaa varten räätälöityä ja ulkopuolisten asiantuntijoiden antamaa;

32.  korostaa, että häirintätapauksista jätetään aivan liian usein ilmoittamatta, ja painottaa, että kaikissa organisaatioissa on oltava koulutettuja luottamuksellisia neuvonantajia, jotka tukevat uhreja, auttavat ilmoituksen tekemisessä ja antavat oikeusapua;

33.  painottaa, että yrityksillä tulisi olla nollatoleranssi seksuaaliseen häirintään ja sen mukaiset toimintaperiaatteet ja että yritysten on varmistettava, että kaikki työntekijät ovat tietoisia näistä toimintaperiaatteista, ilmoitusmenettelyistä sekä seksuaalista häirintää työpaikalla koskevista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan;

34.  kehottaa mediayhtiöitä suojelemaan ja tukemaan verkkokiusaamisen uhreiksi joutuneita toimittajia ja toteuttamaan hyviä käytäntöjä, kuten tietoisuudenedistämiskampanjoita, johdon asianmukaista koulutusta muun muassa uhrien syyttämisen ja toissijaisen uhriksi joutumisen estämisessä, toimenpiteitä verkkoturvallisuuden parantamiseksi sekä oikeudellisen tuen tarjoamista asianomaiselle henkilölle valituksen tekemisessä;

35.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä naisten ja miesten välisen palkkatasa-arvon varmistamiseksi keinona välttää vallan väärinkäyttö ja edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä ihmisarvon kunnioittamista, joka on naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen kannalta olennaisen tärkeää; korostaa, että palkkatasa-arvo olisi taattava palkkatietojen avoimuudella ja pitämällä kiinni oletettujen uhrien oikeudesta tiedonsaantiin, varmistamalla naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu ja tasapuoliset työllistymismahdollisuudet sekä naisten osallistuminen päätöksentekoon ja pääsy ylimpiin johtotehtäviin edistämällä niitä niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla, jolloin varmistettaisiin naisten tasapuolinen johtokuntaedustus; kehottaa näin ollen komissiota ja neuvostoa lisäämään ponnistelujaan neuvostossa vuodesta 2013 saakka käsiteltävänä olevan naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin käsittelyn jatkamiseksi;

36.  katsoo, että tarvitaan laaja-alainen lähestymistapa työpaikkaväkivaltaan ja että siihen olisi sisällyttävä sen tunnustaminen, että kiusaamisen, seksuaalisen häirinnän sekä raskauteen ja äitiyteen perustuvan häirinnän, virallisessa ja epävirallisessa taloudessa esiintyvien erilaisten palkattoman työn muotojen (kuten omavaraisviljely, ruuanvalmistus, lasten- ja vanhustenhoito) sekä erilaisten työharjoitteluohjelmien (kuten oppisopimus- ja harjoittelujaksojen sekä vapaaehtoistyön) välillä vallitsee yhteys;

37.  kehottaa hyväksymään pikaisesti kirjallista ilmoitusta koskevan direktiivin (neuvoston direktiivi 91/533/ETY) tarkistamisen;

38.  toteaa, että perheväkivalta heijastuu usein työpaikalle vaikuttaen kielteisesti työntekijöiden elämään ja yritysten tuottavuuteen ja että nämä heijastusvaikutukset voivat toimia myös päinvastaiseen suuntaan eli työpaikalta kotiin; kehottaakin komissiota laatimaan ohjeet eurooppalaisten suojelumääräysten sovellettavuudesta työpaikoilla sekä selventämään työnantajien vastuukysymyksiä;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan raskauteen ja äitiyteen perustuvan häirinnän työpaikoilla;

Väkivalta poliittisessa elämässä

40.  kehottaa kaikkia poliitikkoja noudattamaan tiukimpia käyttäytymissääntöjä ja toimimaan vastuuntuntoisina roolimalleina seksuaalisen häirinnän ehkäisemisessä ja torjunnassa parlamenteissa ja niiden ulkopuolella;

41.  tuomitsee kaikki naispoliitikkoihin sosiaalisessa mediassa trollauksen muodossa kohdistuvan häirinnän muodot, joihin liittyy seksististen ja hyökkäävien viestien, myös tappo- ja raiskausuhkausten, esittäminen;

42.  korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön puoluerajat ylittäviä toimintapolitiikkoja ja menettelyjä poliittisiin tehtäviin valittujen henkilöiden sekä työntekijöiden suojelemiseksi;

43.  toteaa, että pariteettiperiaatteen mukaiset ehdokasluettelot kaikilla tasoilla ovat keskeisessä asemassa naisten politiikkaan osallistumisen mahdollistamisessa ja naisia syrjivien valtarakenteiden uudistamisessa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tällaisia luetteloja Euroopan parlamentin vaaleissa;

44.  kehottaa kaikkia poliittisia puolueita ja myös niitä, jotka ovat edustettuina Euroopan parlamentissa, ryhtymään konkreettisiin toimiin tämän ongelman ratkaisemiseksi myös ottamalla käyttöön toimintasuunnitelmia ja tarkistamalla puolueiden sisäisiä sääntöjä ja noudattamaan nollatoleranssia sekä ottamaan käyttöön ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, valitusten käsittelymenettelyjä ja tarkoituksenmukaisia seuraamuksia seksuaaliseen häirintään ja naisten kiusaamiseen politiikassa syyllistyviä henkilöitä kohtaan;

45.  kehottaa kansallisten ja alueellisten parlamenttien sekä kunnanvaltuustojen jäseniä tukemaan uhreja täysimääräisesti sisäisten menettelyjen puitteissa ja/tai poliisin kanssa, tutkimaan tapauksia, ylläpitämään ilmenneistä tapauksista luottamuksellista rekisteriä, varmistamaan muiden ihmisten kunnioittamista ja ihmisarvoa koskevan pakollisen koulutuksen antamisen koko henkilöstölle ja parlamenttien jäsenille sekä vahvistamaan parhaat käytännöt nollatoleranssin varmistamiseksi kunkin elimen kaikilla tasoilla;

46.  kehottaa kaikkia asiaankuuluvia toimijoitaan varmistamaan sen vuonna 2017 seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa antaman päätöslauselman kattavan ja nopean täytäntöönpanon; katsoo velvollisuutenaan olevan varmistaa nollatoleranssi seksuaalista häirintää kohtaan ja suojella ja tukea uhreja asianmukaisesti; kehottaa siksi

   asettamaan riippumattomien asiantuntijoiden työryhmän tutkimaan seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön tilannetta parlamentissa,
   arvioimaan ja tarvittaessa tarkistamaan parlamentin toimivaltaisten elinten kokoonpanoa niiden riippumattomuuden ja sukupuolijakauman tasapainon varmistamiseksi,
   antamaan kaikille työntekijöille ja jäsenille pakollista koulutusta,
   laatimaan selkeän aikataulun kaikkien päätöslauselmassa esitettyjen vaatimusten kattavalle täytäntöönpanolle;

47.  kehottaa poliitikkoja kannustamaan johtajakoulutukseen ja osallistumaan itse tällaiseen koulutukseen, jotta vältetään johtajien välinpitämätön asenne ja pystytään tunnistamaan tilanteet, joissa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ilmenee;

Väkivalta julkisissa tiloissa

48.  pyytää komissiota laatimaan julkisen tilan määritelmän, jossa otetaan huomioon viestintätekniikan kehitys, ja sisällyttämään määritelmään virtuaaliset julkiset tilat, joita sosiaaliset verkostot ja verkkosivustot ovat;

49.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan, voisivatko ne hyväksyä häirintää julkisissa tiloissa koskevaa lainsäädäntöä, jonka myötä otettaisiin käyttöön myös interventio-ohjelmia, joissa keskitytään erityisesti sivullisten väliintulon merkitykseen;

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tarkemmin julkisissa tiloissa ilmenevän seksuaalisen häirinnän syitä ja seurauksia, myös seksististen ja stereotyyppisten mainosten mahdollista vaikutusta väkivallan ja häirinnän esiintymiseen;

51.  korostaa, että tietoisuudenedistämiskampanjat, joilla torjutaan sukupuolistereotypioita ja patriarkaalisia valtasuhteita ja edistetään nollatoleranssia seksuaalisen häirinnän osalta, ovat parhaita välineitä julkisissa tiloissa ilmenevään sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan puuttumiseksi;

52.  korostaa, että kaikilla tasoilla annettava sukupuolten tasa-arvoa koskeva koulutus on olennaisen tärkeä väline tällaisten häiriökäyttäytymisen muotojen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi, ajattelutavan muuttamiseksi ja seksismin ja seksuaalisen häirinnän kulttuurisen toleranssin vähentämiseksi; painottaa, että kouluissa on järjestettävä tätä aihetta käsitteleviä koulutusohjelmia ja keskusteluja; toteaa, että näihin yhteistyössä asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen ja tasa-arvoelinten kanssa järjestettäviin ohjelmiin ja keskusteluihin olisi silloin, kun se on tarpeen ja asianmukaista, kuuluttava tiedottamista sekä keskusteluja seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisystä ja vastatoimista, jotta voidaan lisätä tietoisuutta uhrien oikeuksista ja muistuttaa ihmisiä seksuaalisen häirinnän yhteyksistä naisten esineellistämiseen;

53.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään valistuskampanjoita keskiasteen kouluissa ja sisällyttämään verkkokiusaamista koskevan ongelman koulujen ja yliopistojen opetussuunnitelmiin; kehottaa erityisesti jatkamaan menestyksekästä ”Delete Cyberbullying” -kampanjaa ja ”Safer Internet” -aloitetta kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän torjumiseksi, jotta nuoria, tulevia Euroopan kansalaisia, voidaan auttaa ymmärtämään tarvetta edistyä sukupuolten tasa-arvossa ja kunnioittaa naisia;

54.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kouluihin ilmoitusjärjestelmän kaikkien verkkokiusaamistapausten seuraamiseksi;

55.  panee merkille, että jotkin jäsenvaltioissa toteutetut toimet, kuten virallinen valvonta (poliisien ja/tai henkilökunnan läsnäolon lisääminen julkisissa liikennevälineissä, kameravalvonta) ja luonnollinen valvonta (parempi näkyvyys ja valaistus) ovat osoittautuneet tehokkaiksi keinoiksi vähentää julkisissa tiloissa tapahtuvaa häirintää;

56.  kehottaa jäsenvaltioita muistuttamaan internetpalveluiden tarjoajia niiden velvollisuudesta suojella asiakkaitaan verkossa puuttumalla tapauksiin, joissa ilmenee toistuvia hyökkäyksiä tai vainoamista, suojellakseen uhreja, tehdäkseen tekijöille selväksi, etteivät he voi toimia rangaistuksetta, ja saadakseen nämä siten muuttamaan käyttäytymistään;

57.  kehottaa jäsenvaltioita valvomaan tietotekniikka-asiantuntijoiden ja erikoistuneiden valvontaelimien, kuten viestintäviranomaisten, avulla verkkosivuja entistä tehokkaammin, jotta voidaan suojella kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän uhreja ja tarvittaessa ehkäistä rikoksia ja määrätä niistä rangaistuksia;

58.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tarvittavat välineet poistaakseen tiedotusvälineistä, politiikasta ja julkisesta diskurssista kielenkäytön, jossa yllytetään väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja joka halventaa naisia ja heikentää heidän ihmisarvoaan;

59.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan lainsäädäntöään ja sukupuoleen perustuvan väkivallan määritelmiään Istanbulin yleissopimuksen sisältämän naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmän kanssa häirinnän ja kiusaamisen vastaisen lainsäädännön vaikuttavuuden lisäämiseksi;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan seksuaalisen häirinnän kieltävän EU:n lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon seurantamekanismejaan ja varmistamaan, että kaikkien jäsenvaltioiden tasa-arvoelimillä on riittävät resurssit syrjinnän torjumiseen;

o
o   o

61.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 326, 26.10.2012, s. 391.
(2) http://fra.europa.eu/en/publication/2014/violence-against-women-eu-wide-survey-main-results-report
(3) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(4) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.
(5) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(6) https://rm.coe.int/168008482e
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0329.
(8) EYVL C 77 E, 28.3.2002, s. 138.
(9) EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 53.
(10) EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26.
(11) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 102.
(12) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 2.
(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0451.
(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073.
(15) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 2.
(16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0402.
(17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0417.
(18) https://www.ipu.org/resources/publications/reports/2016-10/sexism-harassment-and-violence-against-women-parliamentarians
(19) Tutkimus – ”Bullying and sexual harassment at the workplace, in public spaces, and in political life in the EU”, Euroopan parlamentti, sisäasioiden pääosasto, kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, maaliskuu 2018.
(20) https://www.tuc.org.uk/sites/default/files/SexualHarassmentreport2016.pdf


Kielellinen tasa-arvo digitaaliajalla
PDF 154kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 kielellisestä tasa-arvosta digitaaliajalla (2018/2028(INI))
P8_TA(2018)0332A8-0228/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan ja 22 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 2003 tehdyn Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisestä,

–  ottaa huomioon julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 17. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/98/EY(1),

–  ottaa huomioon julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun neuvoston direktiivin 2003/98/EY muuttamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/37/EU(2),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2015/2240 eurooppalaisia julkishallintoja, yrityksiä ja kansalaisia palvelevia yhteentoimivuusratkaisuja sekä yhteisiä toteutuspuitteita koskevasta ohjelmasta (ISA2-ohjelma) julkisen sektorin nykyaikaistamisen välineenä(3),

–  ottaa huomioon Euroopan monikielisyysstrategiasta 21. marraskuuta 2008 annetun neuvoston päätöslauselman (2008/C 320/01)(4),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelmasta ja päätösten 2006/971/EY, 2006/972/EY, 2006/973/EY, 2006/974/EY ja 2006/975/EY kumoamisesta 3. joulukuuta 2013 tehdyn neuvoston päätöksen(5),

–  ottaa huomioon EU:n vuonna 2010 ratifioiman YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus” (COM(2008)0566),

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalistrategia” (COM(2010)0245),

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Johdonmukainen kehys luottamuksen lisäämiseksi sähköisen kaupankäynnin ja verkkopalvelujen digitaalisiin yhtenäismarkkinoihin” (COM(2011)0942),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Euroopan digitaalistrategia” (COM(2010)0245)(6),

–  ottaa huomioon Unescon yleiskokouksen 32. täysistunnossa Pariisissa 15. lokakuuta 2003 hyväksytyn suosituksen monikielisyyden edistämisestä ja soveltamisesta sekä yleisestä pääsystä kyberavaruuteen,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2012 eurooppalaisista ja heidän kielistään julkaistun erityiseurobarometrin 386. kertomuksen ”Europeans and their Languages”,

–  ottaa huomioon Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät (SN 100/1/02 REV 1),

–  ottaa huomioon kuurojen viittomakielistä 17. kesäkuuta 1988 antamansa päätöslauselman(7),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman ”Kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen: Euroopan alueiden rooli ja kansainvälisten järjestöjen, kuten UNESCOn ja Euroopan neuvoston rooli”(8) ja 4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman ”Alueelliset ja vähemmän käytetyt eurooppalaiset kielet – vähemmistökielet Euroopan unionissa laajentumiseen ja kulttuurin monimuotoisuuteen liittyen”(9),

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman ”Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus”(10),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman uhanalaisista eurooppalaisista kielistä ja kielellisestä monimuotoisuudesta Euroopan unionissa(11),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman vähemmistöjen suojelusta ja syrjimättömyydestä EU:n jäsenvaltioissa(12),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2017 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) ja Tulevaisuuden ennakoinnin tutkimusyksikön (STOA) kielellisestä tasa-arvosta digitaaliajalla tekemän tutkimuksen ”Language equality in the digital age – Towards a Human Language Project”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0228/2018),

A.  ottaa huomioon, että kieliteknologiat voivat helpottaa kuurojen, kuulovammaisten, sokeiden, näkövammaisten ja lukihäiriöisten viestintää ja että tässä kertomuksessa ’kieliteknologialla’ tarkoitetaan teknologiaa, jolla tuetaan puhuttujen kielien lisäksi myös viittomakieliä, sillä viittomakielet muodostavat merkittävän osan unionin kielellistä moninaisuutta;

B.  ottaa huomioon, että kieliteknologioiden kehittäminen kattaa useita tutkimusaloja ja tieteenaloja, joita ovat mm. tietokonelingvistiikka, tekoäly, tietojenkäsittely ja kielitiede, joita sovelletaan mm. luonnollisen kielen käsittelyssä, tekstianalyysissä, puheteknologiassa ja tiedonlouhinnassa;

C.  ottaa huomioon, että eurooppalaisia ja heidän kieliään koskevan erityiseurobarometrin 386. kertomuksen ”Europeans and their Languages” mukaisesti vähän yli puolet eurooppalaisista (54 prosenttia) pystyy keskustelemaan ainakin yhdellä muulla kielellä kuin omallaan, neljäsosa (25 prosenttia) pystyy puhumaan vähintään kahdella muulla kielellä ja joka kymmenes (10 prosenttia) ainakin kolmella;

D.  ottaa huomioon, että unionissa on 24 virallista kieltä ja yli 60 kansallista ja alueellista kieltä ja vähemmistökieltä maahanmuuttajien kielten lisäksi sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen nojalla useita valtion tunnustamia viittomakieliä; katsoo, että monikielisyys on yksi suurimmista Euroopan kulttuurisen monimuotoisuuden voimavaroista ja samanaikaisesti yksi merkittävimmistä aidosti yhdennetyn unionin luomisen haasteista;

E.  ottaa huomioon, että paikallisten yhteisöjen, kuten alkuperäiskansojen ja maaseudun tai syrjäisten alueiden yhteisöjen, tukeminen laajakaistayhteyksien maantieteellisten, sosiaalisten ja taloudellisten esteiden poistamisessa on EU:n monikielisyyspolitiikan tehokkuuden keskeinen edellytys;

F.  toteaa, että monikielisyys kuuluu useiden EU:n toiminta-alojen, kuten kulttuurin, koulutuksen, talouden, digitaalisten sisämarkkinoiden, elinikäisen oppimisen, työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden, kilpailukyvyn, nuorison, kansalaisyhteiskunnan, liikkuvuuden, tutkimuksen ja tiedotusvälineiden soveltamisalaan; katsoo, että kulttuurien ja kielten välisen vuoropuhelun esteiden poistamiseen ja keskinäisen ymmärryksen edistämiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota;

G.  toteaa komission tunnustavan, että digitaalisten sisämarkkinoiden on oltava monikieliset; ottaa huomioon, että EU:lla ei ole yhteistä toimintapolitiikkaa kielimuureista johtuvien ongelmien ratkaisemiseksi;

H.  ottaa huomioon, että kieliteknologioita sovelletaan lähes kaikkiin arjen digitaalisiin tuotteisiin ja -palveluihin, sillä suurimmassa osassa niistä käytetään kieltä jossakin määrin; toteaa, että erityisesti tämä pätee kaikkiin verkkotuotteisiin, joita ovat esimerkiksi hakukoneet, verkkoyhteisöt ja sähköisen kaupankäynnin palvelut; katsoo, että kieliteknologioiden käyttö vaikuttaa myös unionin kansalaisten päivittäisen hyvinvoinnin kannalta keskeisiin aloihin, kuten koulutukseen, kulttuuriin ja terveyteen;

I.  katsoo, että rajatylittävä sähköinen kaupankäynti on erittäin vähäistä, sillä ainoastaan 16 prosenttia unionin kansalaisista on tehnyt vuonna 2015 verkko-ostoksia muissa EU-maissa; ottaa huomioon, että kieliteknologialla voidaan edistää tulevaa eurooppalaista rajat ja kielirajat ylittävää viestintää, lisätä talouskasvua ja sosiaalista vakautta sekä vähentää luonnollisia esteitä ja että sen avulla voidaan siten tukea ja edistää yhteenkuuluvuutta ja lähentymistä sekä vahvistaa unionin kilpailukykyä maailmanlaajuisesti;

J.  ottaa huomioon, että tekninen kehitys perustuu entistä enemmän kieleen ja vaikuttaa kasvuun ja yhteiskuntaan; katsoo, että tarvitaan kiireellisesti kielitietoisempaa politiikkaa sekä teknistä mutta myös aidosti monialaista tutkimusta ja koulutusta, joissa aiheena on digitaalinen viestintä ja kieliteknologia sekä niiden suhde kasvuun ja yhteiskuntaan;

K.  katsoo, että jos Barcelonan tavoite saavutettaisiin eli kansalaiset pystyisivät kommunikoimaan sujuvasti äidinkielellään ja kahdella muulla kielellä, heille tarjoutuisi digitaalisille sisämarkkinoille pääsyn lisäksi enemmän tilaisuuksia tutustua kulttuuria, koulutusta ja tiedettä koskevaan sisältöön digitaalimuodossa ja osallistua kansalaisina; katsoo, että eurooppalaisen monikielisyyden asianmukaisen hallinnoinnin ja yksilöiden monikielisyyden edistämisen kannalta keskeisessä asemassa ovat erityisesti kieliteknologian tarjoamat lisäresurssit ja välineet;

L.  ottaa huomioon, että tekoälyn alalla on tehty merkittäviä läpimurtoja ja että kieliteknologiat ovat kehittyneet nopeasti; ottaa huomioon, että kielikeskeinen tekoäly tarjoaa uusia mahdollisuuksia digitaaliseen viestintään, digitaalisesti tehostettuun viestintään, teknologian mahdollistamaan viestintään ja yhteistyöhön kaikilla unionin kielillä (ja muillakin kielillä) antamalla eri kielien puhujille tasavertaiset mahdollisuudet saada tietoa ja tietämystä sekä parantamalla tietoverkkotoimintoja;

M.  katsoo, että yhteisten eurooppalaisten arvojen eli yhteistyön, solidaarisuuden, tasa-arvon, tunnustamisen ja kunnioituksen olisi tarkoitettava, että kaikilla kansalaisilla on uusien teknologioiden yhtäläiset käyttömahdollisuudet kaikilta osin, ja toteaa, että tämä ei ainoastaan lisäisi Euroopan yhtenäisyyttä ja hyvinvointia vaan myös mahdollistaisi monikieliset digitaaliset sisämarkkinat;

N.  ottaa huomioon, että videopelien tai opetussovelluksien kaltaisten teknisten välineiden saatavuus vähemmistökielillä ja vähemmän käytetyillä kielillä on ratkaisevassa asemassa erityisesti lasten kielitaidon kehityksessä;

O.  katsoo, että vähemmän puhuttujen unionin kielten puhujien on voitava ilmaista itseään kulttuurisesti tarkoituksenmukaisilla tavoilla ja luoda oma kulttuurikontekstinsa paikallisilla kielillä;

P.  toteaa, että tehokkaampaan tietotekniikkaan ja valtavan tietomäärän saatavuuteen perustuvan syväoppimisen kaltaisten menetelmien ilmestymisen ansiosta kieliteknologia tarjoaa todellisen ratkaisun kielimuurien poistamiseen;

Q.  katsoo, että kielimuureilla on huomattava vaikutus unionin identiteetin muodostumiseen ja Euroopan yhdentymisprosessin tulevaisuuteen; katsoo, että EU:n päätöksenteosta ja toimintapolitiikoista olisi tiedotettava kansalaisille heidän äidinkielellään sekä verkossa että sen ulkopuolella;

R.  ottaa huomioon, että kieli muodostaa hyvin suuren osan jatkuvasti kasvavasta massadatasta;

S.  ottaa huomioon, että ihmiskielillä ilmaistaan valtava määrä tietoja; ottaa huomioon, että kieliteknologian hallinta voisi mahdollistaa laajan valikoiman innovatiivisia tietotekniikkatuotteita ja -palveluita teollisuuden, kaupan, viranomaistoiminnan, tutkimuksen, julkisten palvelujen ja hallinnon alalla ja vähentää luonnollisia esteitä ja markkinakustannuksia;

Kielellisen tasa-arvon saavuttamisen nykyesteet digitaaliajalla Euroopassa

1.  pitää valitettavana, että unionin riittämättömät toimintapolitiikat aiheuttavat sen, että hyvistä resursseista nauttivien ja resursseiltaan puutteellisten kielten välinen teknologiakuilu laajenee riippumatta siitä, ovatko nämä resursseiltaan heikommat kielet EU:n virallisia, virallisen kielen asemassa olevia tai muita kuin virallisia kieliä; pitää lisäksi valitettavana, että yli 20 eurooppalaista kieltä on vaarassa hävitä digitaalisesti; panee merkille, että EU:n ja sen toimielinten velvollisuutena on lisätä, edistää ja ylläpitää Euroopan kielellistä monimuotoisuutta;

2.  panee merkille, että kymmenen viime vuoden aikana digitaalisella teknologialla on ollut merkittävä vaikutus kielten kehitykseen, ja toteaa, että sitä on edelleen vaikea arvioida; suosittaa, että poliittiset päättäjät kiinnittävät erityistä huomiota tutkimuksiin, jotka osoittavat, että digitaalinen viestintä heikentää nuorten lukutaitoa, johtaa kieliopin ja lukutaidon kohdalla sukupolvien välisiin kuiluihin ja yleiseen kielen köyhtymiseen: on sitä mieltä, että digitaalista viestintää olisi käytettävä laajentamaan, rikastamaan ja edistämään kieliä ja että nämä tavoitteet olisi otettava huomioon kansallisessa lukuopetuksessa ja lukutaitoa koskevassa politiikassa;

3.  painottaa, että Euroopan vähemmän käytetyt kielet ovat erittäin epäedullisessa asemassa akuutin väline-, resurssi- ja tutkimusrahoituspulan takia, mikä estää ja rajoittaa tutkijoiden työtä, sillä vaikka heillä olisi tarvittavat teknologiset taidot, he eivät pysty hyödyntämään kieliteknologioita kaikilta osin;

4.  panee merkille, että laajalti käytettyjen ja vähemmän käytettyjen kielten välillä oleva digitaalinen juopa kasvaa, mikä johtaa eroihin erityisesti alhaisen osaamistason työntekijöiden, iäkkäiden, pienituloisten ja heikommista lähtökohdista tulevien ihmisten tiedonsaannissa; painottaa, että eriarvoisuus vähenisi, jos sisältö asetettaisiin saataville eri kielillä;

5.  panee merkille, että Euroopalla on vahva tieteellinen pohja tietokonelingvistiikassa ja kieliteknologiassa ja että kieliteknologia tarjoaa sille nyt valtavan tilaisuuden sekä talouden että kulttuurin kannalta, mutta toteaa, että siitä huolimatta Eurooppa on jäänyt paljon jälkeen markkinoiden pirstoutumisen, riittämättömien tietämykseen ja kulttuuriin tehtyjen investointien, huonosti koordinoidun tutkimuksen, riittämättömän rahoituksen ja oikeudellisten esteiden vuoksi; panee lisäksi merkille, että markkinoita hallitsevat tällä hetkellä muut kuin eurooppalaiset toimijat, jotka eivät täytä monikielisen Euroopan erityistarpeita; korostaa tarvetta muuttaa tätä ajattelutapaa ja vahvistaa Euroopan johtoasemaa kieliteknologioiden alalla luomalla sen tarpeiden ja kysynnän mukaan mitoitetun hankkeen;

6.  toteaa, että kieliteknologia on ensiksi saatavilla englanniksi; on tietoinen siitä, että suuret maailmanlaajuiset ja eurooppalaiset valmistajat ja yritykset kehittävät kieliteknologiaa usein suurille eurooppalaisille kielille, joilla on suhteellisen laajat markkinat, kuten espanja, ranska ja saksa (näiden kielten resurssit ovat joillakin osa-alueilla jo niukat); painottaa kuitenkin, että olisi toteutettava yleisiä EU:n tason toimia (politiikka, rahoitus, tutkimus ja koulutus), joilla varmistetaan kieliteknologian kehittäminen vähemmän puhutuille EU:n virallisille kielille, sekä EU-tason erityistoimia (politiikka, rahoitus, tutkimus ja koulutus), joilla otetaan alueelliset kielet ja vähemmistökielet mukaan tällaiseen kehitystoimintaan ja kannustetaan sitä;

7.  painottaa tarvetta hyödyntää entistä paremmin uusia teknisiä toimintamalleja, jotka perustuvat laskentatehon lisäämiseen ja suurehkojen tietomäärien saannin parantamiseen, jotta edistetään sellaisten syväoppimiseen perustuvien neuroverkkojen kehittämistä, joiden ansiosta luonnollisiin kieliin liittyvä teknologia voi tarjota todellisen ratkaisun kielimuuriongelmaan; kehottaa siksi komissiota turvaamaan riittävän rahoituksen tällaisen teknisen kehityksen tukemiseksi;

8.  toteaa, että sellaiset kielet, joiden käyttäjäpohja on pienempi, tarvitsevat asianmukaista tukea eri osapuolilta, kuten diakriittisten kirjakkeiden ja näppäimistöjen valmistajilta ja sisällönhallintajärjestelmiltä, jotta sisältöä on mahdollista tallentaa, käsitellä ja esittää näillä kielillä asianmukaisesti; pyytää komissiota arvioimaan, miten tällainen tuki voidaan ottaa käyttöön ja saada suositukseksi hankintamenettelyissä EU:n alueella;

9.  pyytää jäsenvaltioita lisäämään digitaalisten palvelujen, kuten mobiilisovellusten monikielisyyttä;

10.  panee huolestuneena merkille, että digitaaliset sisämarkkinat ovat useiden esteiden, kielimuurit mukaan luettuina, vuoksi edelleen pirstoutuneita, mikä vaikeuttaa verkkokauppaa, kommunikointia verkkoyhteisöissä ja muissa viestintäkanavissa ja rajatylittävää kulttuurillisen, luovan ja audiovisuaalisen sisällön vaihtoa sekä koko Euroopan kattavien julkisten palvelujen laajempaa käyttöönottoa; korostaa, että Euroopan kulttuurinen monimuotoisuus ja monikielisyys voisivat hyötyä rajatylittävästä sisällön saatavuudesta erityisesti koulutuksessa; pyytää komissiota kehittämään monikielisiä digitaalisia sisämarkkinoita koskevan vahvan ja koordinoidun strategian;

11.  panee merkille, että kieliteknologiat eivät nykyään näy unionin poliittisella esityslistalla, vaikka kielellinen monimuotoisuus on vahvistettu perussopimuksissa;

12.  pitää myönteisenä aiempien EU-rahoitteisten tutkimusverkostojen, (muun muassa FLaReNet, CLARIN, HBP ja META-NET (META-SHARE mukaan luettuna)) merkittävää johtavaa roolia eurooppalaisen kieliteknologiafoorumin luomisessa;

Kieliteknologiapolitiikkojen institutionaalisen kehyksen parantaminen EU:n tasolla

13.  kehottaa neuvostoa laatimaan suosituksen kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden suojelusta ja edistämisestä myös kieliteknologioiden alalla;

14.  suosittaa kieliteknologian profiilin nostamiseksi Euroopassa, että komissio sisällyttäisi monikielisyyden ja kieliteknologian alan jonkun komission jäsenen tehtäviin; katsoo, että asiasta vastaavalle komission jäsenelle olisi annettava tehtäväksi edistää kielellistä monimuotoisuutta ja tasa-arvoa EU:n tasolla ottaen huomioon, miten merkittävä kielellinen monimuotoisuus on Euroopan tulevaisuudelle;

15.  ehdottaa kattavan EU:n tason oikeudellisen suojan varmistamista 60 alue- ja vähemmistökielelle, kansallisten vähemmistöjen ja kielivähemmistöjen kollektiivisten oikeuksien tunnustamista digitaalisessa maailmassa ja äidinkielen opetusta EU:n virallisten ja muiden kuin virallisten kielten puhujille;

16.  kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo kehittäneet omia menestyksekkäitä toimintapoliittisia strategioita kieliteknologian alalla jakamaan kokemuksiaan ja hyviä käytäntöjä ja täten auttamaan muita kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia kehittämään omia strategioitaan;

17.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään kattavia kielipolitiikkoja ja kohdentamaan voimavaroja ja käyttämään asianmukaisia välineitä kielellisen monimuotoisuuden ja monikielisyyden edistämiseksi ja helpottamiseksi digitaalialalla; painottaa EU:n ja jäsenvaltioiden sekä korkeakoulujen ja muiden julkisten laitosten jaettua vastuuta pyrittäessä edistämään eri kielten säilymistä digitaalisessa ympäristössä ja kehitettäessä tietokantoja ja käännösteknologiaa kaikille EU-kielille, vähemmän puhutut kielet mukaan lukien; kehottaa koordinoimaan tutkimusta ja teollisuutta pitämällä yhteisenä tavoitteena kääntämiseen liittyvien digitaalisten mahdollisuuksien lisäämistä ja varmistamalla tekniikan kehityksen edellyttämien tietojen avoimen saatavuuden;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategioita ja politiikkatoimia monikielisyyden helpottamiseksi digitaalisilla markkinoilla; pyytää tältä osin komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään vähimmäiskieliresurssit, kuten tietoaineistot, sanakirjat, puhetallenteet, käännösmuistit, selityksin varustetut kieliaineistot ja tietosanakirjasisällöt, jotka kaikilla eurooppalaisilla kielillä olisi oltava, jotta ne eivät olisi digitaalisesti häviämässä;

19.  suosittaa, että komissio harkitsisi kielellisen monimuotoisuuden keskuksen perustamista lisäämään tietoisuutta vähemmän käytettyjen kielten sekä alueellisten ja vähemmistökielten merkityksestä, myös kieliteknologian alalla;

20.  pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen monikielisyyden puitestrategiaansa ja laatimaan selkeän toimintasuunnitelman kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi ja kielimuurien poistamiseksi digitaalialalla;

21.  kehottaa komissiota pitämään kieliteknologiassa ensisijaisina niitä jäsenvaltioita, jotka ovat kooltaan pieniä ja joilla on oma kieli, jotta otetaan huomioon niiden kohtaamat kielelliset haasteet;

22.  painottaa, että kieliteknologia auttaa videopelien ja ohjelmistosovellusten tekstitystä, jälkiäänitystä ja kääntämistä vähemmistökielille ja vähemmän käytetyille kielille;

23.  painottaa, että kielten välistä teknologiakuilua on kavennettava vahvistamalla tiedon ja teknologian siirtoa;

24.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimivia tapoja vahvistaa omia alkuperäiskieliään;

EU:n tutkimuspolitiikkoja koskevat suositukset

25.  pyytää komissiota laatimaan laaja-alaisen, koordinoidun, erityisesti unionin tarpeita ja kysyntää vastaavan pitkän aikavälin rahoitusohjelman unionin, kansalliselle ja alueelliselle tasolle kieliteknologian alan tutkimusta, kehittämistä ja innovointia varten; korostaa, että ohjelmalla olisi pyrittävä luonnollisten kielten syvätason ymmärtämiseen ja lisäämään tehokkuutta jakamalla tietämystä, infrastruktuureja ja resursseja innovatiivisten teknologioiden ja palvelujen kehittämiseksi, jotta alalla saataisiin aikaan seuraava tieteellinen läpimurto ja jotta voitaisiin kaventaa Euroopan kielten välistä teknologista kuilua; korostaa, että tämä olisi tehtävä yhteistyössä tutkimuskeskusten, tiedeyhteisön, yritysten (erityisesti pk-yritysten ja startup-yritysten) sekä muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa; korostaa, että hankkeen olisi oltava avoin, pilviperustainen ja yhteentoimiva ja että sen tuloksena olisi saatava erittäin skaalautuvia ja tehokkaita perustason työvälineitä useita kieliteknologisia sovelluksia varten;

26.  katsoo, että EU:ssa toimiville tieto- ja viestintätekniikan alan integroijille olisi annettava taloudellisia kannustimia vauhdittamaan pilvipalvelujen tarjontaa, jotta mahdollistetaan luonnollisiin kieliin liittyvän teknologian sujuva sisällyttäminen niiden sähköisen kaupankäynnin sovelluksiin, jotta varmistetaan erityisesti, että pk-yritykset hyötyvät automatisoidusta kääntämisestä;

27.  painottaa, että unionin on turvattava johtoasemansa kielikeskeisen tekoälyn alalla; muistuttaa, että unionissa toimivat yritykset ovat parhaassa asemassa kehittämään ratkaisuja, jotka on räätälöity unionin kulttuurisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin erityistarpeisiin;

28.  katsoo, että nykyisiin rahoitusjärjestelmiin, kuten Horisontti 2020 -ohjelmaan, sisältyvillä erityisohjelmilla sekä niitä seuraavilla rahoitusohjelmilla olisi tehostettava pitkän aikavälin perustutkimusta sekä tietämyksen ja teknologian siirtoa maiden ja alueiden välillä;

29.  suosittaa, että luodaan eurooppalainen kieliteknologiafoorumi, jossa on kaikkien eurooppalaisten kielten edustajia ja joka mahdollistaa kieliteknologiaan liittyvien resurssien, palvelujen ja avoimen lähdekoodin ohjelmapakettien jakamisen erityisesti yliopistojen ja tutkimuskeskusten välillä ja varmistaa samalla, että rahoitusjärjestelmä voi toimia sekä avoimen lähdekoodin yhteisön kanssa ja että avoimen lähdekoodin yhteisöllä on siihen pääsy;

30.  suosittaa, että perustetaan tai laajennetaan hankkeita, kuten kielellistä monimuotoisuutta koskeva digitaalinen hanke, joissa tutkitaan kaikkien Euroopan kielten, mukaan luettuna puhujakannaltaan erittäin pienten tai erittäin suurten kielten digitaalisia tarpeita, jotta ratkaistaan digitaaliseen kuiluun liittyvä ongelma ja autetaan näitä kieliä valmistautumaan kestävää digitaalista tulevaisuutta varten;

31.  suosittaa, että päivitetään MET-NET-verkoston valkoisten kirjojen sarja eli vuonna 2012 julkaistu Euroopan laajuinen kyselytutkimus, joka koskee kieliteknologian tilaa, resursseja kaikilla eurooppalaisilla kielillä, tietoja kielimuureista ja aiheeseen liittyvistä toimintalinjoista, jotta kieliteknologiapolitiikkaa voitaisiin arvioida ja kehittää;

32.  kehottaa komissiota perustamaan luonnollisiin kieliin liittyvän teknologian rahoitusalustan hyödyntämällä seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman, Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen täytäntöönpanoa; katsoo lisäksi, että komission olisi painotettava tutkimusaloja, joita tarvitaan kielen syvätason ymmärtämisen varmistamiseksi ja joita ovat esimerkiksi tietokonelingvistiikka, kielitiede, tekoäly, kieliteknologia, tietojenkäsittely ja kognitiotiede;

33.  huomauttaa, että kieli voi olla esteenä tieteellisen tiedon siirrolle; panee merkille, että useimmat arvostetut tiedejulkaisut julkaistaan englanniksi, mikä muuttaa merkittävästi tutkimustiedon laatimisen ja jakelun painopistettä; korostaa, että nämä tiedontuotannon olosuhteet on otettava huomioon unionin tutkimus- ja innovointipolitiikassa ja ‑ohjelmissa; kehottaa komissiota kehittämään ratkaisuja, joilla varmistetaan, että tieteellinen tieto asetetaan saataville myös muilla kuin englannin kielellä, ja tukemaan luonnolliseen kieleen liittyvän tekoälyn kehittämistä;

Euroopan kieliteknologian tulevaisuutta parantavat koulutuspolitiikat

34.  katsoo, että nykytilanteessa muut kuin eurooppalaiset toimijat hallitsevat kieliteknologiamarkkinoita, ja katsoo, että eurooppalaisilla koulutuspolitiikoilla olisi pyrittävä pitämään lahjakkuudet Euroopassa, analysoitava kieliteknologiaan liittyviä koulutuksen nykytarpeita (kaikki alat ja tieteenalat mukaan luettuina) ja laadittava tämän perusteella suuntaviivoja yhtenäisen yhteisen toimen täytäntöönpanosta unionin tasolla ja lisättävä koululaisten ja opiskelijoiden tietoisuutta kieliteknologia-alan sekä kielikeskeisen tekoälyteollisuuden uramahdollisuuksista;

35.  katsoo, että tasavertaisten mahdollisuuksien ja tasavertaisen kohtelun varmistaminen edellyttää, että digitaalista opetusmateriaalia kehitetään myös vähemmistökielillä ja alueellisilla kielillä, mikä on syrjimättömyyden kannalta tärkeää;

36.  toteaa, että tutkimuksen ja innovoinnin kehittämisen kannalta ratkaisevaa on edistää naisten aina vain suurempaa osallistumista kieliteknologiaa koskevaan eurooppalaiseen tutkimukseen;

37.  ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot edistävät kieliteknologian käyttöä Erasmus+‑ohjelman kaltaisessa Euroopan kansalaisten välisessä kulttuuri- ja koulutusvaihdossa (esimerkiksi Erasmus+-ohjelman kielivalmennuksen käyttöä verkossa) tarkoituksena vähentää esteitä, joita kielellinen monimuotoisuus voi asettaa kulttuurienväliselle vuoropuhelulle ja keskinäiselle ymmärrykselle erityisesti kirjallisessa ja audiovisuaalisessa ilmaisussa;

38.  suosittaa, että jäsenvaltiot kehittävät myös digitaalisen lukutaidon ohjelmia Euroopan vähemmistökielillä ja alueellisilla kielillä ja ottavat käyttöön kieliteknologiakoulutusta ja -välineitä koulujensa, yliopistojensa ja ammatillisten oppilaitostensa opetussuunnitelmissa; korostaa toistamiseen sitä, että lukutaito on edelleen merkittävä tekijä ja ehdoton edellytys yhteisöjen digitaalisen osallisuuden edistymiselle;

39.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi tarjottava tukea, jota koulutuslaitokset tarvitsevat kielten digitalisoinnin parantamiseksi unionissa;

Kieliteknologiat: hyötyä sekä yrityksille että julkisille elimille

40.  painottaa tarvetta tukea sitä, että kehitetään investointivälineitä ja kehitystä nopeuttavia ohjelmia, joilla pyritään lisäämään kieliteknologian käyttöä kulttuurialalla ja luovalla alalla ja jotka kohdistetaan erityisesti resursseiltaan köyhempiin yhteisöihin ja joilla kannustetaan kehittämään kieliteknologiavalmiuksia aloilla, joilla kieliteknologia-ala on heikompi;

41.  kehottaa suunnittelemaan toimia ja asianmukaista rahoitusta, joiden tarkoituksena on lisätä eurooppalaisten pk-yritysten ja startup-yritysten valmiuksia ja resursseja hankkia ja käyttää kieliteknologiaa helposti, jotta ne voisivat kasvattaa liiketoimintaansa verkossa hankkiutuen uusille markkinoille ja luoden uusia kehitysmahdollisuuksia ja siten piristää innovointitoimintaansa ja luoda työpaikkoja;

42.  kehottaa EU:n toimielimiä lisäämään tietoisuutta siitä, mitä hyötyä yrityksille, julkisille elimille ja kansalaisille on monikielisten ja myös vähemmän käytetyillä ja alueellisilla kielillä ja vähemmistökielillä laadittujen verkkopalvelujen, -sisältöjen ja -tuotteiden saatavuudesta, jotta kielimuurit poistetaan ja autetaan kieliyhteisöjen kulttuuriperinnön säilyttämisessä;

43.  tukee monikielisten julkisten sähköisten palvelujen kehittämistä unionin, kansallisen ja tarvittaessa alueellisen ja paikallisen tason hallinnoissa innovatiivisella, osallistavalla ja avustavalla kieliteknologialla, mikä vähentää kielten ja kieliyhteisöjen välistä eriarvoisuutta, parantaa palvelujen yhtäläisiä käyttömahdollisuuksia, edistää yritysten, kansalaisten ja työntekijöiden liikkuvuutta Euroopassa ja takaa osallistavien monikielisten digitaalisten sisämarkkinoiden toteutumisen;

44.  pyytää hallintoja kaikilla tasoilla parantamaan pääsyä eri kielillä tarjottuihin verkkopalveluihin ja verkossa oleviin tietoihin erityisesti raja-alueiden palvelujen kohdalla ja kulttuuriin liittyvissä asioissa ja käyttämään jo olemassa olevaa maksutonta avoimen lähdekoodin kieliteknologiaa, kuten konekääntämistä, puheentunnistusta, tekstin puheeksi muuntavaa teknologiaa ja älykkäitä kielijärjestelmiä, kuten monikielistä tiedonhakua, tiivistelmien laatimista ja puheen ymmärrystä, jotta pääsy näihin palveluihin paranee;

45.  painottaa tekstin- ja tiedonlouhintatekniikan merkitystä kieliteknologian kehittämisessä; korostaa, että on tarpeen vahvistaa tämän alan ja tiedon omistajien välistä yhteistyötä; painottaa tarvetta mukauttaa sääntelykehystä ja varmistaa kieliresurssien avoimempi ja yhteentoimivampi käyttö ja keruu; toteaa, että arkaluonteisia tietoja ei saisi antaa kaupallisille yrityksille ja niiden ilmaisohjelmiin, koska on epäselvää, miten ne saattaisivat käyttää kerättyjä tietoja, kuten esimerkiksi terveyttä koskevia tietoja;

o
o   o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 345, 31.12.2003, s. 90.
(2) EUVL L 175, 27.6.2013, s. 1.
(3) EUVL L 318, 4.12.2015, s. 1.
(4) EUVL C 320, 16.12.2008, s. 1.
(5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 965.
(6) EUVL C 54, 19.2.2011, s. 58.
(7) EYVL C 187, 18.7.1988, s. 236.
(8) EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 322.
(9) EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 374.
(10) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 59.
(11) EUVL C 93, 9.3.2016, s. 52.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0032.


Luonnonvarojen avoin ja vastuullinen hallinta kehitysmaissa: esimerkkinä metsät
PDF 187kWORD 64k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 luonnonvarojen avoimesta ja vastuullisesta hallinnasta kehitysmaissa: esimerkkinä metsät (2018/2003(INI))
P8_TA(2018)0333A8-0249/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevan toimintasuunnitelman (syyskuu 2001) sekä kolmansien maiden kanssa tehdyt vapaaehtoiset FLEGT-kumppanuussopimukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010(1) (unionin puutavara-asetus),

–  ottaa huomioon kehitystä edistävää tuloksellista yhteistyötä koskevan Busanin kumppanuuden vuodelta 2011,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet vuosiksi 2015–2030,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP21) hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon komission tutkimuksen loppuraportin ”The impact of EU consumption on deforestation: Comprehensive analysis of the impact of EU consumption on deforestation” (2013),

–  ottaa huomioon komission ympäristön pääosaston vuonna 2017 vaihtoehdoista metsäkadon torjumista koskevien unionin toimien tehostamiseksi teettämän toteutettavuustutkimuksen luonnoksen,

–  ottaa huomioon 17. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi” (COM(2008)0645),

–  ottaa huomioon vuoden 2010 kulutustavarafoorumin eli vähittäiskauppiaiden, valmistajien ja palveluntuottajien globaalin elinkeinoverkoston, joka asetti tavoitteeksi metsien nettokadon pysäyttämisen jäsentensä toimitusketjuissa vuoteen 2020 mennessä,

–  ottaa huomioon vuoden 2011 Bonnin haasteen eli maailmanlaajuisen tavoitteen kunnostaa maa-alueita, joilta metsä on hävitetty tai joiden maaperä on huonontunut, 150 miljoonaa hehtaaria vuoteen 2020 mennessä ja 350 miljoonaa hehtaaria vuoteen 2030 mennessä,

–  ottaa huomioon Tropical Forest Alliance 2020 -kumppanuuden,

–  ottaa huomioon metsiä koskevan New Yorkin julkilausuman ja toimintasuunnitelman vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon vuonna 2016 annetut neuvoston päätelmät metsälainsäädännön noudattamisesta, metsähallinnosta ja puukaupasta,

–  ottaa huomioon Euroopan maiden maatalouden hyödykeketjujen aiheuttaman metsäkadon torjumisesta joulukuussa 2015 annetun Amsterdamin julkilausuman ”Towards Eliminating Deforestation from Agricultural Commodity Chains with European Countries”,

–  ottaa huomioon komission ”Kaikkien kauppa” -strategian (2015),

–  ottaa huomioon metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämistä koskevan YK:n yhteistyöohjelman (REDD+),

–  ottaa huomioon YK:n metsästrategian 2017–2030 (UNSPF), jossa määritellään kuusi globaalia metsiin liittyvää tavoitetta ja 26 niiden alatavoitetta, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 1994 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen aavikoitumisen estämiseksi,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) kehittämät kestävän hyödyketuotannon kansalliset foorumit (national sustainable commodity platforms),

–  ottaa huomioon metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa ja metsähallintoa koskevan kahdenvälisen yhteistyömekanismin (BCM-FLEG) Kiinan kanssa (2009),

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1969 tehdyn Amerikan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1987 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILOn yleissopimuksen nro 169,

–  ottaa huomioon vuonna 2007 annetun alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 2012 antamat vapaaehtoiset maaoikeuksien hyvää hallintaa koskevat ohjeistot,

–  ottaa huomioon FAOn vuonna 2014 esittämät vastuullista investointia maatalouteen ja elintarvikejärjestelmiin koskevat periaatteet,

–  ottaa huomioon uusimman raportin planeettamme sietokyvystä,

–  ottaa huomioon vuonna 1973 tehdyn villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES),

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen vuodelta 1992 sekä siihen liittyvät Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan vuodelta 2000 ja geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan vuodelta 2010,

–  ottaa huomioon korkean tason asiantuntijaryhmän loppuraportin kestävästä rahoituksesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston vuonna 2011 hyväksymät ohjaavat periaatteet yritysten ihmisoikeusvastuusta sekä vuonna 2011 päivitetyt OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman palmuöljystä ja sademetsien metsäkadosta(2),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista(3),

–  ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan edustajien huhtikuussa 2018 antaman julkilausuman unionin roolista metsien suojelussa,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimiston (UNODC) globaalin ohjelman luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin sekä metsään kohdistuvien rikoksien torjumiseksi,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A8-0249/2018),

A.  ottaa huomioon, että biologisesti monimuotoiset metsät edistävät merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista sekä biologisen monimuotoisuuden säilymistä;

B.  toteaa, että metsissä asuu 300 miljoonaa ihmistä ja 1,6 miljardin ihmisen ja yli 2 000 alkuperäiskansan toimeentulo riippuu suoraan metsistä; toteaa, että metsillä on keskeinen asema paikallistalouden kehityksessä; ottaa huomioon, että noin 80 prosenttia kaikista maalla elävistä lajeista elää metsissä, jotka muodostavat näin merkittävän biologisen monimuotoisuuden varannon; toteaa, että FAOn mukaan vuosittain menetetään noin 13 miljoonaa hehtaaria metsää;

C.  toteaa, että metsäkatoa ja metsien tilan huononemista tapahtuu etenkin eteläisellä pallonpuoliskolla ja trooppisissa metsissä;

D.  toteaa, että metsät estävät maaperän huononemista ja vähentävät siten tulvien, maanvyörymien ja kuivuuden riskiä;

E.  toteaa, että metsät ovat elintärkeitä kestävän maatalouden kannalta ja ne parantavat elintarviketurvaa ja ravitsemusta;

F.  toteaa metsien tuottavan myös keskeisiä ekosysteemipalveluita, jotka tukevat kestävää maataloutta säätelemällä vesivirtoja, vakauttamalla maaperää, pitämällä yllä maaperän hedelmällisyyttä, säätelemällä ilmastoa ja tarjoamalla elinkelpoisen ympäristön luonnonvaraisille pölyttäjille ja maatalouden tuholaisten saalistajille;

G.  toteaa, että metsätuotteiden osuus maailman BKT:stä on yksi prosentti;

H.  toteaa, että metsien ennallistaminen on osa välttämättömiä strategioita rajoitettaessa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen; katsoo, että kaikkien hallitusten on kannettava vastuunsa ja toteutettava toimia, joiden avulla ne vähentävät kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamia kustannuksia omassa maassaan;

I.  ottaa huomioon, että metsäkato ja metsien tilan huononeminen ovat toiseksi merkittävin ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöjen syistä ja ne aiheuttavat lähes 20 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä;

J.  toteaa, että puu on edelleen tärkein metsistä saatava tuote kehitysmaissa ja tärkein energianlähde monissa Afrikan ja Aasian maissa; toteaa, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa neljä viidestä ihmisestä käyttää edelleen puuta ruoanvalmistuksessa;

K.  toteaa, että aarniometsissä on rikas biologinen monimuotoisuus ja ne sitovat 30–70 prosenttia enemmän hiiltä kuin hakatut metsät tai metsät, joiden tila on huonontunut;

L.  toteaa, että selvät, yhdenmukaiset ja ajantasaiset tiedot metsäpeitteestä ovat keskeisiä tehokkaan valvonnan ja lakien täytäntöönpanon kannalta;

M.  toteaa, että vaikka vapaaehtoiset FLEGT-kumppanuussopimukset ovat osoittautuneet arvokkaiksi metsien hallinnan parantamisen apukeinoiksi, niissä on edelleen monia puutteita;

N.  toteaa, että vapaaehtoiset FLEGT-kumppanuussopimukset keskittyvät teollisuuden hakkuisiin, kun taas suurin osa laittomasta puusta on peräisin pienhakkuista ja tiloilta saatavasta puutavarasta;

O.  toteaa, että vapaaehtoisessa FLEGT-kumppanuussopimuksessa on liian kapea "laillisuuden" määritelmä, jonka ulkopuolella jäävät joskus keskeiset maanomistukseen ja paikallisväestön oikeuksiin liittyvät kysymykset;

P.  toteaa, että vapaaehtoiset FLEGT-kumppanuussopimukset, REDD+ ja sertifiointi ovat edelleen erillisiä aloitteita ja niiden koordinointia olisi lisättävä;

Q.  toteaa, että FLEGT-kumppanuussopimuksen tavoitteiden toteutus riippuu suurimmista tuottavista, jalostavista ja kauppaa käyvistä maista, kuten Kiinasta, Venäjästä, Intiasta, Etelä-Koreasta ja Japanista, ja niiden sitoutumisesta laittomien hakkuiden ja laittomien puutavaratuotteiden kaupan torjuntaan, ja toteaa, että kahdenvälinen poliittinen vuoropuhelu näiden kumppanien kanssa on toistaiseksi tuonut vain rajallisia tuloksia;

R.  toteaa, että EU:n puutavara-asetuksen tarkoituksena on varmistaa, ettei laittomasti saatua puutavaraa päädy unionin markkinoille; panee merkille, että EU:n puutavara-asetuksen vuoden 2016 tarkastelussa todettiin, että asetuksen täytäntöönpano ja sen valvonta olivat puutteellisia; panee merkille, että vuoden alussa on käynnistetty julkinen kuuleminen puutavara-asetuksen soveltamisalan mahdollisesta muuttamisesta;

S.  toteaa, että kaikissa luonnonsuojeluun liittyvissä strategisissa toimissa on nostettava keskeiselle sijalle suojelualueet; katsoo, että niiden olisi toimittava turvattuina ja osallistavina talouskehityksen keskuksina, jotka perustuvat kestävään viljelyyn, energiaan, kulttuuriin ja matkailuun ja johtavat hyvän hallintotavan kehittymiseen;

T.  panee merkille julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkityksen Saharan eteläpuolisen Afrikan puistojen kestävän kehityksen kannalta, ja katsoo, että samalla on kunnioitettava metsissä asuvien yhteisöjen oikeuksia;

U.  toteaa, että korruptio ja heikot instituutiot ovat merkittäviä esteitä metsien suojelussa ja säilyttämisessä; ottaa huomioon, että YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja Interpolin vuonna 2016 antaman yhteisen raportin(5) mukaan metsärikokset kuuluvat viiden tärkeimmän haasteen joukkoon kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ja laittomien hakkuiden osuus on 15–30 prosenttia maailman laillisesta kaupasta; toteaa, että Maailmanpankin mukaan asianomaiset maat menettävät joka vuosi arviolta 15 miljardia dollaria laittomien hakkuiden ja puukaupan vuoksi;

V.  toteaa, että metsiin liittyvillä rikoksilla voi olla monia muotoja, esimerkiksi arvokkaiden uhanalaisten (CITES-luetteloon kuuluvien) puulajien laittomat hakkuut, laittomat hakkuut rakennusmateriaaleja ja huonekaluja varten, puiden laiton hakkuu ja ”puutavaran pesu” istutuksista ja maanviljelystä vastaavien peiteyritysten toimesta tarkoituksena tuottaa sellua paperiteollisuudelle ja valtaosin sääntelemätön puupolttoaineen ja hiilen kauppa laittomien hakkuiden peittelemiseksi suojelluilla alueilla ja niiden ulkopuolella;

W.  toteaa, että kaupungistuminen, huono hallinto ja laaja metsien hävitys maataloutta, kaivosteollisuutta ja infrastruktuurin kehittämistä varten aiheuttavat vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joilla on metsissä asuvien kansojen ja paikallisyhteisöjen kannalta tuhoisia seurauksia, kuten maananastus, pakkomuutto, poliisin harjoittama ahdistelu, mielivaltaiset pidätykset sekä yhteisöjen johtajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja aktivistien leimaaminen rikollisiksi;

X.  ottaa huomioon, että YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa (Agenda 2030) asetettiin tavoitteeksi metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttäminen ja korjaaminen vuoteen 2020 mennessä; toteaa, että tämä sitoumus toistetaan Pariisin ilmastosopimuksessa eikä sitä saa lykätä;

Y.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteessa 15 mainitaan nimenomaisesti metsien kestävä käyttö, ja metsät voivat auttaa saavuttamaan monia muita kestävän kehityksen tavoitteita;

Z.  ottaa huomioon, että REDD+-ohjelma on tuonut ympäristöön liittyviä sekä sosiaalisia etuja monissa kehitysmaissa ja edistänyt biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja maaseudun kehittämistä sekä parantanut metsien hallintaa; toteaa, että sitä on kuitenkin arvosteltu laajasti metsistä riippuvaisten yhteisöjen painostamisesta;

AA.  ottaa huomioon, että on yhä enemmän näyttöä siitä, että yhteisöjen maanomistusoikeuksien turvaaminen vähentää metsäkatoa ja parantaa metsänhoidon kestävyyttä;

AB.  ottaa huomioon, että 80 prosenttia maailman metsäkadosta aiheutuu maataloudesta; toteaa, että karjankasvatus ja erityisesti laajat teolliset soija- ja palmuöljyviljelmät ovat merkittäviä metsäkatoa edistäviä tekijöitä, erityisesti trooppisissa maissa, sillä näiden tuotteiden kysyntä kasvaa kehittyneissä maissa ja kehittyvissä talouksissa ja teollinen maanviljely laajenee kaikkialla maailmassa; toteaa, että komission vuoden 2013 tutkimuksessa havaittiin, että EU-27 oli maailman suurin metsäkadon nettotuoja (vuosina 1990–2008); toteaa, että EU:lla on tämän vuoksi ratkaiseva asema metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjunnassa erityisesti sen maataloushyödykkeiden kysynnän ja asianmukaista huolellisuutta koskevien vaatimusten osalta;

AC.  toteaa, että soijanviljelyn laajeneminen on aiheuttanut sosiaalisia ongelmia ja ympäristöongelmia, kuten maaperän eroosiota, vesivarojen ehtymistä ja saastumista torjunta-aineiden vuoksi, ja pakottanut ihmisiä siirtymään asuinalueiltaan; toteaa tämän vaikuttaneen eniten alkuperäisyhteisöihin;

AD.  toteaa, että palmuöljyviljelmien laajeneminen on johtanut laajoihin metsätuhoihin ja sosiaalisiin selkkauksiin, joissa vastakkain ovat olleet viljelyä harjoittavat yhtiöt sekä alkuperäisasukkaiden ryhmät ja paikalliset yhteisöt;

AE.  toteaa, että viime vuosina yksityissektori on osoittanut yhä kasvavaa sitoutumista metsien suojeluun ja panee merkille, että yli 400 yritystä on sitoutunut torjumaan tuotteisiinsa ja toimitusketjuihinsa liittyvää metsäkatoa metsistä annetun New Yorkin julistuksen mukaisesti, mikä koskee erityisesti palmuöljyn, soijan, naudanlihan ja puutavaran kaltaisia hyödykkeitä; toteaa, että maataloustuotteita koskevat julkiset toimet ovat kuitenkin edelleen suhteellisen harvinaisia;

1.  muistuttaa, että Agenda 2030:n mukaan biologisesti monimuotoiset metsät ovat ratkaisevassa asemassa kestävän kehityksen samoin kuin Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta; muistuttaa, että metsien kestävä ja osallistava hoito ja metsistä saatavien tuotteiden vastuullinen käyttö merkitsevät luonnossa olevan hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmää, joka on tehokkain ja hinnaltaan kilpailukykyisin;

2.  kehottaa unionia tukemaan metsien ja maan hallintaa koskevien tavoitteiden ottamista huomioon kehittyvien metsäisten maiden kansallisesti määritellyissä panoksissa;

3.  muistuttaa, että Pariisin sopimus velvoittaa kaikki sopimuspuolet toteuttamaan toimia hiilinielujen, myös metsien, säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi;

4.  toteaa, että metsäkadon ja metsien tilan huononemisen pysäyttäminen ja metsien uudelleen kasvamisen salliminen muodostaisivat vähintään 30 prosenttia kaikista ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen tarvittavista hillitsevistä toimista(6);

5.  toteaa, että metsäkato aiheuttaa 11 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä, mikä on enemmän kuin kaikkien henkilöautojen yhteensä aiheuttamat päästöt;

6.  toteaa, että kuten viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, metsänhoidon tyypillä tropiikin maissa on merkitystä hiilitaseen kannalta(7) ja että tutkimusten mukaan vastoin aiempia oletuksia laajojen metsäkatojen lisäksi myös hienovaraisemmat metsien tilan huononemisen muodot synnyttävät todennäköisesti hyvin merkittäviä hiilipäästöjä, jotka muodostavat yli puolet päästöistä;

7.  painottaa, että uudelleen metsittäminen, metsien heikentyneen tilan kunnostaminen ja maatalousmaisemien puuston määrän lisääminen peltometsäviljelyn avulla ovat ainoita negatiivisten päästöjen lähteitä, joilla on merkittävä potentiaali edistää Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista;

8.  palauttaa mieliin Bonnin haasteen(8), jossa pyritään metsittämään uudelleen 350 miljoonaa hehtaaria metsäkadosta ja heikentyneestä tilasta kärsiviä metsiä vuoteen 2030 mennessä ja josta voidaan saada vuosittain noin 170 miljardin Yhdysvaltain dollarin hyödyt valuma-alueiden suojeluna, parantuneina satoina ja metsätuotteina ja joka voi eristää jopa 1,7 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia;

9.  kehottaa komissiota noudattamaan EU:n kansainvälisiä sitoumuksia, muun muassa Pariisin ilmastokonferenssin (COP21), YK:n metsäfoorumin (UNFF), biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (UNCBD), metsiä koskevan New Yorkin julistuksen ja kestävän kehityksen tavoitteiden ja erityisesti tavoitteen 15.2 yhteydessä annettuja sitoumuksia, joiden tavoitteena on kaikentyyppisten metsien kestävän hoidon täytäntöönpanon edistäminen, metsäkadon pysäyttäminen, heikentyneiden metsien ennallistaminen ja metsityksen ja uudelleenmetsityksen lisääminen koko maailmassa vuoteen 2020 mennessä;

10.  muistuttaa erityisesti, että EU on sitoutunut biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Aichin tavoitteisiin, jotka edellyttävät, että 17 prosenttia kaikista elinympäristöistä suojellaan, 15 prosenttia heikentyneistä ekosysteemeistä ennallistetaan ja metsäkato saatetaan lähes nollaan tai ainakin puolitetaan vuoteen 2020 mennessä;

11.  toteaa, että lentoliikenne hyödyntää merkittävästi hiilidioksidipäästöjen kompensoimista esimerkiksi metsien avulla; korostaa kuitenkin, että kompensointi metsien avulla on kohdannut tiukkaa arvostelua, koska sitä on vaikea mitata ja mahdotonta taata; katsoo, että Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) olisi jätettävä kompensointi metsien avulla kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmän (CORSIA) ulkopuolelle;

12.  korostaa, että metsäkatoa edistävät tekijät ulottuvat metsäalaa laajemmalle ja liittyvät moniin kysymyksiin, kuten maanomistukseen, alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamiseen, maatalouspolitiikkaan ja ilmastonmuutokseen; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan, jotka koskevat FLEGT-kumppanuussopimusten täysimääräistä ja tehokasta täytäntöönpanoa, ja torjumaan metsäkatoa kokonaisvaltaisesti johdonmukaisen politiikan avulla, toisin sanoen varmistamalla metsistä riippuvaisten yhteisöjen maanhallintaoikeuksien tosiasiallisen tunnustamisen ja kunnioittamisen, erityisesti EU:n kehitysrahoituksen yhteydessä ja FLEGT-kumppanuussopimusten seurantaprosessissa ja niin, että mahdollistetaan toimeentulo yhteisömetsänhoidossa ja samalla varmistetaan ekosysteemien säilyttäminen;

13.  kehottaa komissiota laatimaan kahden vuoden välein kertomuksen FLEGT-toimintasuunnitelman edistymisestä; korostaa, että siinä olisi käsiteltävä vapaaehtoisten kumppanuussopimusten täytäntöönpanoa, asetettuja määräaikoja, mahdollisesti kohdattuja vaikeuksia sekä toteutettuja tai suunniteltuja toimia;

14.  toteaa, että vapaaehtoisten kumppanuussopimusten täytäntöönpanossa saavutetaan todennäköisemmin menestystä, jos siinä myönnetään kohdennetumpaa tukea haavoittuville ryhmille, jotka osallistuvat puuvarojen hoitoon (pienviljelijät, mikro- ja pk-yritykset, ”epävirallisen” alan riippumattomat toimijat); painottaa, että on tärkeää varmistaa, että sertifiointiprosesseissa otetaan huomioon metsänhoitoon osallistuvien haavoittuvampien ryhmien edut;

15.  painottaa, että on tärkeää torjua trooppisen puun laitonta kauppaa; ehdottaa komissiolle, että tulevissa neuvotteluissa, jotka koskevat vapaaehtoisten kumppanuussopimusten vientilisenssien myöntämistä EU:hun viedyille tarkastetuille laillisille puutuotteille, otetaan huomioon marraskuusta 2016 alkaen käytössä olleesta Indonesian järjestelmästä saadut kokemukset; pyytää komissiota toteuttamaan riippumattoman vaikutustenarviointitutkimuksen, joka koskee Indonesian puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmän täytäntöönpanoa ja joka olisi esitettävä kohtuullisen ajan kuluessa;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään konfliktialueilta tuotavan puutavaran riskiä sen varmistamiseksi, että tällainen puutavara katsotaan laittomaksi vapaaehtoisten kumppanuussopimusten koko prosessissa; katsoo, että puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmän lainmukaisuuden määritelmää olisi laajennettava niin, että se käsittää myös ihmisoikeudet ja erityisesti yhteisöjen omistusoikeudet kaikissa vapaaehtoisissa kumppanuussopimuksissa;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään ehdotettua jäsenneltyä FLEGT-vuoropuhelua, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti korruption riskiä metsäalalla ja kehittää toimia, joilla vahvistetaan osallistumista, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja lahjomattomuutta korruption vastaisen strategian osina;

18.  kehottaa unionia kehittämään vihreän puunhankintapolitiikan, jolla tuetaan metsien ekosysteemien suojelua ja ennallistamista koko maailmassa;

19.  panee huolestuneena merkille, että metsäsektori on erityisen altis huonolle hallinnolle, kuten korruptiolle, petoksille ja järjestäytyneelle rikollisuudelle, johon liittyy usein merkittävässä määrin rankaisemattomuus; pitää valitettavana, että metsälainsäädännön täytäntöönpano on heikkoa sellaisissakin maissa, joissa lainsäädäntö on hyvä;

20.  toteaa, että metsään kohdistuvien rikosten, kuten laittomien hakkuiden, on arvioitu olleen arvoltaan 50–152 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2016, kun niiden arvo vuonna 2014 oli 30–100 miljardia dollaria, ja että metsään kohdistuvat rikokset ovat tuottoisimpia ympäristörikoksia; toteaa, että laittomilla hakkuilla on merkittävä asema järjestäytyneen rikollisuuden rahoituksessa ja ne köyhdyttävät näin merkittävästi valtioita, kansakuntia ja paikallisyhteisöjä menetettyjen tulojen muodossa(9);

21.  on erittäin huolissaan siitä, että ihmisoikeusloukkaukset, maananastus ja alkuperäiskansojen maan haltuunotto ovat kiihtyneet, ja toteaa, että näitä ilmiöitä ovat edistäneet infrastruktuurien laajeneminen, elintarvikkeiden, polttoaineiden ja kuitujen tuotantoon käytettävät monokulttuuriviljelmät, metsien hakkuut sekä hiilidioksidipäästöjä hillitsevät toimet, kuten biopolttoaineiden ja maakaasun käyttö ja vesivoiman kehittäminen suuressa mittakaavassa;

22.  panee huolestuneena merkille, että Keski-Afrikan sademetsissä noin 300 000 metsäkansoihin kuuluvaa ihmistä (”pygmit” tai ”batwat”) kohtaa ennenkokemattomia paineita, jotka liittyvät heidän maahansa, metsävaroihinsa sekä yhteisöihinsä, kun metsiä hakataan, raivataan maataloutta varten tai muutetaan yksinomaan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien säilyttämiseen tarkoitetuiksi alueiksi;

23.  kehottaa ponnekkaasti komissiota seuraamaan yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista 25. lokakuuta 2016 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa(10) esitettyjä seikkoja myös tällä alalla toimivien yritysten osalta; kehottaa erityisesti komissiota käynnistämään tässä päätöslauselmassa vaaditut toimenpiteet vastuullisten tahojen tunnistamiseksi ja rankaisemiseksi, kun tällaisista toimista ovat suoraan tai epäsuorasti vastuussa jäsenvaltion lainkäyttöalueella toimivat monikansalliset yritykset;

24.  korostaa, että laittomat hakkuut aiheuttavat verotulojen menetystä kehitysmaille; pitää erityisen valitettavana, että veroparatiiseja ja veronkiertojärjestelmiä käytetään metsäkatoon yhdistettyjen suurten sellu-, metsä- ja kaivosyhtiöiden pöytälaatikko- ja tytäryhtiöiden rahoittamiseen, kuten Panama-papereista ja paratiisipapereista on käynyt ilmi tilanteessa, jossa rahoitusalan sääntelemättömän globalisaation vaikutukset voivat haitata metsien suojelua ja ympäristön kestävyyttä; kehottaa jälleen unionia osoittamaan vahvaa poliittista tahtoa ja päättäväisyyttä veronkierron ja verojen välttämisen torjumisessa unionin sisällä sekä kolmansissa maissa;

25.  on tyytyväinen kauan odotettuun, komission ympäristön pääosaston tilaamaan toteutettavuustutkimukseen vaihtoehdoista EU:n toimien tehostamiseksi metsäkadon torjumiseksi(11); panee merkille, että kyseisessä tutkimuksessa keskitytään pääasiassa seitsemään metsien kannalta riskejä aiheuttavaan hyödykkeeseen, eli palmuöljyyn, soijaan, kumiin, naudanlihaan, maissiin, kaakaoon ja kahviin, ja todetaan, että ”EU on selkeästi osa maailmanlaajuisen metsäkadon ongelmaa”;

26.  kehottaa komissiota käynnistämään välittömästi perinpohjaisen vaikutustenarvioinnin ja sidosryhmien aidon kuulemisen, joihin otetaan mukaan erityisesti paikalliset asukkaat ja naiset, jotta voidaan laatia metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä koskeva merkityksellinen unionin toimintasuunnitelma, joka sisältäisi konkreettisia ja yhdenmukaisia sääntelytoimenpiteitä sekä seurantamekanismin sen varmistamiseksi, etteivät mitkään unioniin liittyvät toimitusketjut tai liiketoimet aiheuta metsäkatoa, metsien tilan heikkenemistä tai ihmisoikeusloukkauksia; kehottaa edistämään tässä toimintasuunnitelmassa tehostetun taloudellisen ja teknisen avun tarjoamista tuottajamaille erityisesti metsien ja kriittisten ekosysteemien suojelemiseksi, ylläpitämiseksi ja ennallistamiseksi sekä metsistä riippuvaisten yhteisöjen elinkeinojen tukemiseksi;

27.  panee merkille alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten ja maaseudun naisten keskeisen aseman metsien ekosysteemejä puolustettaessa; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että naisten osallistaminen ja voimaannuttaminen puuttuvat luonnonvarojen hallintaprosessista; pitää valitettavana metsäalaa koskevan koulutuksen puutetta; katsoo, että sukupuolten tasa-arvo metsäalaa koskevassa koulutuksessa on metsien kestävän hoidon kannalta avainasemassa, mikä olisi otettava huomioon EU:n toimintasuunnitelmassa;

28.  panee merkille puutavara-asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita koskevan julkisen kuulemisen käynnistämisen; katsoo, että mahdollisuus valita kyselylomakkeessa asetuksen soveltamisalan kaventamista koskeva vaihtoehto ei ole perusteltu, koska laiton kauppa kukoistaa asetuksen nykyisen soveltamisalan puitteissa; toteaa lisäksi, että Euroopan puutuoteteollisuuden keskusjärjestö suhtautuu myönteisesti puutavara-asetuksen soveltamisalan laajentamiseen kaikkiin puutuotteisiin;

29.  toteaa, että vuonna 2016 toteutetun EU:n puutavara-asetuksen tarkistamisen (SWD(2016)0034) yhteydessä ei ollut mahdollista arvioida, ovatko jäsenvaltioiden määräämät seuraamukset tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, koska tähän mennessä sovellettuja seuraamuksia on hyvin vähän; kyseenalaistaa sen, että joissakin jäsenvaltioissa sovelletaan säädettyihin seuraamuksiin ”kansallisia taloudellisia olosuhteita”, koska kyseisillä rikoksilla on kansainvälinen ulottuvuus ja koska ne on luokiteltu maailman yleisimmiksi ympäristörikoksiksi;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan EU:n puutavara-asetuksen täysimääräisesti täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, ja katsoo, että EU:n puutavara-asetuksen on katettava kaikki tuotteet, jotka valmistetaan tai voidaan valmistaa puusta tai jotka sisältävät tai voivat sisältää puuta; korostaa vaatimusta, jonka mukaan on toteutettava riittäviä ja tehokkaita tarkastuksia, jotka kohdistuvat myös monimutkaisiin toimitusketjuihin ja valmistusmaista tapahtuvaan tuontiin, ja vaatii ottamaan käyttöön vankkoja ja varoittavia seuraamuksia kaikille taloudellisille toimijoille, koska kyseessä on kansainvälinen rikollisuus, joka on ympäristörikosten alalla kaikista tuottoisinta;

31.  panee merkille, että FLEGT-vientilupien on todettu mahdollistaneen sen, että laiton puutavara on yhdistetty lailliseen puutavaraan ja että tällaista puutavaraa voidaan näin ollen tuoda EU:hun EU:n puutavara-asetuksen mukaisesti(12);

32.  kehottaa komissiota päivittämään EU:n puutavara-asetusta koskevia ohjeita puuttuakseen konfliktipuutavaraan sekä suosittelemaan yksityiskohtaisempia riskienvähentämistoimenpiteitä valvonnan vahvistamiseksi, myös vaatimaan asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän vahvistamista toimijoilta, jotka tuovat tuotteita konfliktialueilta tai suuririskisiltä alueilta, lahjonnan torjuntaa koskevia ehtoja tavarantoimittajien kanssa tehtäviin sopimuksiin, tilinpäätösten tarkastamista ja korruption vastaisia tarkastuksia;

Metsien ja maan hallinta

33.  antaa tunnustusta tärkeälle työlle, jota on tehty YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) johdolla ja joka liittyy maailmanlaajuiseen kestävään metsänhoitoon, ja toteaa, että tämä on keskeisessä asemassa alan kestävän kaupankäynnin kannalta;

34.  kehottaa EU:ta vahvistamaan yhteistyötä ja tehostamaan kumppanuuksia suurten puutavaraa kuluttavien maiden ja kansainvälisten sidosryhmien, kuten Yhdistyneiden kansakuntien (YK), erityisesti elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO), sekä Kansainvälisen metsäntutkimuskeskuksen (CIFOR) ja Maailmanpankin metsäohjelman (PROFOR), kanssa, jotta vähennetään vaikuttavammin laittomasti hakatulla puutavaralla käytävää kauppaa maailmanlaajuisesti ja parannetaan metsien hallintaa kokonaisvaltaisesti;

35.  painottaa, että sekundaarimetsät, jotka syntyvät pääosin luonnollisten prosessien avulla merkittävän primäärimetsään kohdistuneen ihmisen tai luonnon aiheuttaman tuhon jälkeen, tarjoavat primäärimetsien lisäksi tärkeitä ekosysteemipalveluita, elinkeinoja paikalliselle väestölle sekä puutavaraa; katsoo, että koska myös niitä uhkaavat laittomat hakkuut, kaikkien metsänhoidon avoimuutta ja vastuullisuutta koskevien toimien olisi kohdistuttava primäärimetsien lisäksi myös sekundaarimetsiin;

36.  korostaa tarvetta edistää osallistavaa ja yhteisöihin perustuvaa metsänhoitoa vahvistamalla kansalaisyhteiskunnan osallistumista metsänhoitopolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; kehottaa parantamaan tietämystä ja varmistamaan, että paikallisyhteisöt jakavat metsäresurssien hyödyn;

37.  panee huolestuneena merkille, että yhden metsäkadon torjunnan keskeisistä esteistä muodostaa se, että metsistä riippuvaisia kansoja edustavien yhteisöjen maanomistusoikeudet ovat epävarmat;

38.  muistuttaa, että vastuullinen maan ja metsien hallinta on keskeisessä asemassa, jotta varmistetaan yhteiskunnallinen vakaus, ympäristön kestävä käyttö ja vastuullinen investointi kestävään kehitykseen;

39.  panee merkille yhteisömetsänhoitoa / kollektiivista tapaoikeudellista maanomistusjärjestelmää koskevat mallit, joista voi seurata useita hyötyjä(13), kuten metsäalueiden ja saatavilla olevien vesivarojen lisääntyminen, laittomien hakkuiden väheneminen selkeiden puutavaran saantia koskevien sääntöjen avulla sekä vahva metsäseurantajärjestelmä; ehdottaa, että toteutetaan enemmän tutkimusta ja tarjotaan lisätukea yhteisömetsänhoidon oikeuskehyksen kehittämiseksi;

40.  kehottaa kumppanimaita tunnustamaan metsien paikallisten heimoväestöjen ja etenkin alkuperäiskansojen ja varsinkin alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten oikeuden omistaa ja hallita maitaan, alueitaan ja luonnonvarojaan ja suojelemaan tätä oikeutta erilaisten kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, kuten sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen ja ILOn yleissopimuksen nro 169 mukaisesti; pyytää unionia tukemaan kumppanimaita tässä suojelussa ja vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatteen tinkimättömässä soveltamisessa laajamittaisten maahankintojen yhteydessä;

41.  tuomitsee kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöjen metsien hallintaan liittyvän sananvapauden kutistuvan tilan ja siihen kohdistetut lisääntyneet hyökkäykset;

42.  kehottaa komissiota tekemään FAOn vapaaehtoisista maaoikeuksien hyvää hallintaa koskevista ohjeistoista sitovia ulkoisen investointiohjelman yhteydessä; korostaa, että maaoikeuksien hyvää hallintaa koskevien vapaaehtoisten ohjeistojen noudattaminen edellyttää tehokasta riippumatonta seurantaa ja täytäntöönpanon valvontaa, mukaan lukien asianmukaiset riidanratkaisu- ja valitusmenettelyt; vaatii, että maanomistusta koskevat normit otetaan huomioon hankkeiden suunnittelussa, valvonnassa sekä vuotuisessa raportoinnissa ja niistä tehdään sitovia kaikissa virallisen kehitysavun avulla rahoitetuissa unionin ulkoisissa toimissa;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan välittömästi ihmisoikeusloukkausten ja muiden virallisesta kehitysavusta rahoitettavien toimien aiheuttamien haitallisten vaikutusten uhreille tehokkaan hallinnollisen valitusmekanismin, jotta tutkinta- ja sovittelumenettelyt voidaan aloittaa; korostaa, että tällaisessa mekanismissa on oltava standardoidut menettelyt, sen on oltava luonteeltaan hallinnollinen ja siten täydentävä oikeudellisiin mekanismeihin nähden ja että EU:n edustustot voisivat toimia mekanismin väylinä;

44.  kehottaa unionia säätämään, että on pakollista antaa metsäkatoa koskevia tietoja, joista käyvät ilmi rahoitusinvestoinnit, jotka liittyvät metsäriskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuotantoon tai jalostukseen;

45.  muistuttaa, että komission on määrä antaa avoimuusdirektiivin 2013/50/EU toiminnasta 27. marraskuuta 2018 parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa otetaan käyttöön kaivannaisteollisuutta ja aarniometsien (luonnontilaisten tai puolittain luonnontilaisten metsien) puunkorjuuta harjoittavien pörssinoteerattujen ja suurten muiden kuin pörssinoteerattujen yritysten hallituksille suorittamien maksujen paljastamista koskevia vaatimuksia; toteaa lisäksi, että kertomukseen olisi liitettävä lainsäädäntöehdotus; kehottaa komissiota mahdollisen tarkistuksen osalta harkitsemaan velvoitteen laajentamista muihin teollisuudenaloihin, joilla on vaikutusta metsiin, sekä muihin kuin aarniometsiin;

46.  pitää valitettavana, että puutteellinen paikallinen osallistuminen ja metsäyhteisösopimusten puuttuminen maankäyttösuunnitelmissa ja lupien myöntämisessä on yleistä monissa maissa; katsoo, että puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmiin (TLAS) olisi sisällytettävä menettelytakeita, jotka lisäävät yhteisöjen vaikutusvaltaa, jotta voidaan vähentää korruption ja epäoikeudenmukaisuuden riskiä maankäyttölupien myöntämisessä ja maata koskevien oikeuksien siirtämisessä;

47.  korostaa, että tietojen avoimuus, parempi kartoitus, riippumaton seuranta, tarkastusvälineet ja tiedonvaihto ovat välttämättömiä, jotta voidaan parantaa hallintaa ja kansainvälistä yhteistyötä sekä helpottaa metsäkadon pysäyttämistä koskevien sitoumusten noudattamista; kehottaa unionia antamaan kumppanuusvaltioille entistä enemmän rahallista ja teknistä apua näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja niiden auttamiseksi kehittämään asiantuntemusta paikallisten metsien hallintarakenteiden ja vastuuvelvollisuuden kehittämiseksi;

Vastuulliset toimitusketjut ja rahoitus

48.  toteaa, että puun ja puutuotteiden tuonnin tarkastuksia olisi tehostettava EU:n rajoilla sen varmistamiseksi, että maahantuodut tuotteet todella täyttävät kriteerit, jotka ovat EU:hun tuonnin edellytyksenä;

49.  toteaa, että yli puolet tuotetuista ja maailmanmarkkinoille tuoduista hyödykkeistä on saatu laittomasti aiheutettua metsäkatoa hyväksi käyttäen; huomauttaa, että kun tarkastellaan metsien kannalta riskejä aiheuttavia maataloushyödykkeitä, arviolta 65 prosenttia Brasilian naudanlihan viennistä, 9 prosenttia Argentiinan naudanlihan viennistä, 41 prosenttia Brasilian soijan viennistä, 5 prosenttia Argentiinan soijan viennistä ja 30 prosenttia Paraguayn soijan viennistä liittyy todennäköisesti laittomaan metsien hävitykseen; toteaa myös, että EU:n tuottajat tuovat merkittäviä määriä rehua ja proteiinia kehitysmaista(14);

50.  korostaa yksityisen sektorin keskeistä merkitystä kansainvälisten metsätavoitteiden saavuttamisessa, myös metsien ennallistamisessa; korostaa kuitenkin tarvetta varmistaa, että toimitusketjut ja rahoitusvirrat tukevat vain laillista ja kestävää tuotantoa, joka ei aiheuta metsäkatoa eikä johda ihmisoikeusloukkauksiin;

51.  on tyytyväinen siihen, että merkittävät yksityisen sektorin toimijat (joista monet ovat EU:sta) ovat sitoutuneet poistamaan metsäkadon toimitusketjuistaan ja investoinneistaan; toteaa kuitenkin, että EU:n on vastattava haasteeseen ja tuettava yksityisen sektorin pyrkimyksiä politiikalla ja asianmukaisilla toimenpiteillä yhteisen perustason ja yhdenvertaisten toimintaedellytysten aikaansaamiseksi; katsoo, että siten voitaisiin tehostaa sitoumuksia, kehittää luottamusta ja saada yritykset vastuullisemmiksi sitoumuksistaan;

52.  muistuttaa, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja on noudatettava; tukee parhaillaan käytäviä neuvotteluja, joissa pyritään luomaan velvoittava YK:n väline, joka koskee monikansallisia yhtiöitä ja muita yrityksiä sekä ihmisoikeuksia, ja painottaa, että EU:n on tärkeää osallistua aktiivisesti tähän prosessiin;

53.  kehottaa yhtiöitä toteuttamaan toimia, joiden avulla estetään niiden liiketoimintaan liittyvä korruptio erityisesti liittyen maan omistusoikeuksien jakamiseen; kehottaa niitä laajentamaan työnormien valvontajärjestelmiään kattamaan entistä laajemmat metsäkatoa koskevat sitoumukset;

54.  kehottaa unionia ottamaan käyttöön pakolliset vaatimukset, jotka velvoittavat rahoitusalaa noudattamaan perusteellista asianmukaista huolellisuutta arvioidessaan ympäristöriskejä, sosiaalisia riskejä ja hallintaa koskevia riskejä, jotka liittyvät rahoitukseen ja muihin seikkoihin kuin rahoitukseen; kehottaa myös julkistamaan asianmukaista huolellisuutta koskevan menettelyn vähintään vuosittaisen sijoittajaraportoinnin avulla;

55.  kehottaa unionia puuttumaan globaaliin metsäkatoon sääntelemällä metsäriskejä aiheuttavien hyödykkeiden, kuten soijan, palmuöljyn, eukalyptuksen, naudanlihan, nahan ja kaakaon, kauppaa ja kulutusta unionissa niiden kokemusten perusteella, joita on saatu FLEGT-toimintasuunnitelmasta, puutavara-asetuksesta, konfliktimineraaleja koskevasta asetuksesta, muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevasta direktiivistä, laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevasta lainsäädännöstä ja muista unionin aloitteista, joilla säännellään toimitusketjuja;

56.  katsoo, että tässä sääntelykehyksessä olisi

   a) vahvistettava pakolliset kriteerit kestäville tuotteille, jotka eivät aiheuta metsäkatoa;
   b) asetettava pakolliset asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet, jotka koskevat sekä tuotantoketjun alku- että loppupään toimijoita metsäriskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuotantoketjuissa;
   c) säädettävä hyödykkeiden jäljitettävyyden ja avoimuuden täytäntöönpanosta koko toimitusketjussa;
   d) edellytettävä, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tutkivat ja asettavat syytteeseen unionin kansalaisia tai unionissa toimivia yrityksiä, jotka käyttävät hyväkseen tuottajamaissa toteutettuja laittomia maankäytön muutoksia;
   e) noudatettava ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta, noudatettava perinteisiä oikeuksia, jotka on esitetty vapaaehtoisissa maaoikeuksien hyvää hallintaa koskevissa ohjeistoissa, ja taattava kaikkien yhteisöjen, joihin vaikutukset mahdollisesti kohdistuvat, vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus tuotteen elinkaaren kaikissa vaiheissa;

57.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että toteutetut toimenpiteet ja sääntelykehys eivät aiheuta kohtuuttomia rasitteita pienille ja keskisuurille tuottajille eivätkä estä heidän pääsyään markkinoille ja kansainväliseen kauppaan;

58.  kehottaa unionia myös edistämään vastaavaa ja sitovaa kehystä kansainvälisellä tasolla ja sisällyttämään metsädiplomatian ilmastopolitiikkaansa, jotta voidaan kannustaa sellaisia maita, jotka jalostavat ja/tai tuovat merkittäviä määriä trooppista puutavaraa ja joihin lukeutuvat esimerkiksi Kiina ja Vietnam, ottamaan käyttöön tehokasta lainsäädäntöä laittomasti hakatun puutavaran tuonnin kieltämiseksi ja vaatimaan toimijoita noudattamaan asianmukaista huolellisuutta (EU:n puutavara-asetusta vastaavalla tavalla); kehottaa komissiota tätä varten parantamaan avoimuutta, joka koskee Kiinan kanssa kahdenvälisen yhteistyömekanismin (BCM-FLEG) alaisuudessa käytyjä keskusteluja ja toteutettuja toimia;

59.  pitää valitettavana, että Kongon demokraattisen tasavallan hallitus on asettanut kyseenalaiseksi Kongon demokraattisen tasavallan trooppisten metsien uusien hakkuulupien myöntämisen keskeyttämisen kahden kiinalaisen yrityksen tapauksessa; kehottaa jatkamaan keskeyttämisen voimassaoloa niin kauan kuin metsätalouden harjoittajat, hallitus ja metsistä riippuvaiset paikallisväestöt eivät pääse sopimukseen menettelyistä, joilla taataan ympäristön ja yhteiskunnan kannalta tyydyttävä hallinta;

60.  kehottaa unionia ottamaan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä käyttöön rehuja koskevia täydentäviä ehtoja, joiden tavoitteena on varmistaa, että julkista tukea myönnetään vain kestäville elintarvikkeille, jotka eivät aiheuta metsäkatoa, vähentää rehuvalkuaiskasvien ja karjan tuontia ja kannustaa kotimaisen valkuaiskasvien tuotannon monipuolistamiseen ja tehostamiseen ja poistaa EU:n tulevassa elintarvike- ja maatalouspolitiikassa metsien kannalta riskejä aiheuttavien hyödykkeiden (esimerkiksi soijan ja maissin) tuonnin suora tai välillinen tukeminen;

61.  korostaa, että tulevan yhteisen maatalouspolitiikan on vastattava unionin kansainvälisiä sitoumuksia ja myös kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa sekä ilmastonmuutosta koskevaa Pariisin sopimusta;

62.  kehottaa käyttämään kestävän kehityksen tavoitteita indikaattoreina arvioitaessa yhteisen maatalouspolitiikan ulkoisia vaikutuksia, kuten OECD on ehdottanut;

63.  muistuttaa, että Malesia ja Indonesia ovat palmuöljyn suurimmat tuottajat noin 85–90 prosentin osuudella koko maailman tuotannosta ja että tähän hyödykkeeseen kohdistuva kasvava kiinnostus johtaa metsien hävittämiseen, aiheuttaa painetta maankäyttöön ja vaikuttaa merkittävästi paikallisyhteisöihin, terveyteen ja ilmastonmuutokseen; painottaa tässä yhteydessä, että Indonesian ja Malesian kanssa käytäviä kauppasopimusneuvotteluja olisi hyödynnettävä tilanteen kohentamiseksi paikan päällä;

64.  toteaa, että palmuöljyn osalta nykyisillä sertifiointijärjestelmillä on ollut myönteinen vaikutus, mutta panee huolestuneena merkille, että kestävää palmuöljyä koskeva organisaatio (RSPO), Indonesian kestävää palmuöljyä koskeva organisaatio (ISPO), Malesian kestävää palmuöljyä koskeva organisaatio (MSPO) ja kaikki muut merkittävät tunnustetut sertifiointijärjestelmät eivät tehokkaasti estä jäseniään muuntamasta sademetsiä tai turvesoita palmuviljelmiksi; katsoo näin ollen, että tällaiset merkittävät sertifiointijärjestelmät eivät onnistu tuloksellisesti rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjä viljelmien perustamisen ja toiminnan aikana, joten niillä ei ole kyetty estämään laajoja metsä- ja turvepaloja; kehottaa komissiota huolehtimaan näiden sertifiointijärjestelmien riippumattomasta tarkastamisesta ja seurannasta sen varmistamiseksi, että EU:n markkinoille saatettu palmuöljy täyttää kaikki tarvittavat vaatimukset ja on kestävästi tuotettua; toteaa, että kestävyyttä koskevaa kysymystä ei voida palmuöljyn alalla lähestyä yksinomaan vapaaehtoisin toimenpitein ja politiikoin vaan olisi lisäksi otettava käyttöön palmuöljyä tuottavia yrityksiä koskevia sitovia sääntöjä ja niitä koskeva pakollinen sertifiointijärjestelmä;

65.  korostaa tarvetta parantaa vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien luotettavuutta merkintöjen avulla, jotta taataan, että unionin markkinoille tulee ainoastaan sellaista palmuöljyä, jonka tuotanto ei aiheuta metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä ja jonka tuotantoon ei liity laitonta maananastusta ja muita ihmisoikeusloukkauksia yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista 25. lokakuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman(15) mukaisesti, ja että RSPO-järjestelmän kaltaisiin järjestelmiin sisällytetään kaikki palmuöljyn käyttötarkoitukset; korostaa myös tarvetta parantaa kuluttajille tiedottamista palmuöljyn kestämättömän tuotannon kielteisistä ympäristövaikutuksista niin, että lopullisena tavoitteena on palmuöljyn käytön merkittävä vähentäminen;

66.  kehottaa painokkaasti komissiota ja kaikkia niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tätä tehneet, toteuttamaan toimia, joilla otetaan käyttöön EU:n laajuinen sitoumus, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä hankitaan yksinomaan sertifioitua vastuullisesti tuotettua palmuöljyä, esimerkiksi allekirjoittamalla ja panemalla täytäntöön Euroopan maiden maatalouden hyödykeketjujen aiheuttaman metsäkadon torjumisesta annettu Amsterdamin julkilausuma, ja kehottaa pyrkimään siihen, että otetaan käyttöön teollisuutta koskeva sitoumus, esimerkiksi allekirjoittamalla ja panemalla täytäntöön täysin kestävästä palmuöljyn toimitusketjusta annettu Amsterdamin julkilausuma;

Kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus

67.  palauttaa mieliin, että kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos toimitusketjut muuttuvat kestäviksi ja luodaan synergiaa toimintapolitiikkojen välillä; on erittäin huolissaan siitä, että unioni on erittäin riippuvainen soijapapujen muodossa olevan eläinten rehun tuonnista, sillä soijapavut aiheuttavat metsäkatoa ulkomailla; on huolissaan biomassan yhä kasvavan tuonnin ja puun kysynnän kasvun ympäristövaikutuksista unionissa etenkin, kun otetaan huomioon uusiutuvia energialähteitä koskevien unionin tavoitteiden saavuttaminen; kehottaa unionia noudattamaan kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatetta, joka on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa, koska se on olennainen osa Agenda 2030:n, Pariisin sopimuksen ja kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen toteuttamista; kehottaa siksi takaamaan johdonmukaisuuden sen kehitys-, kauppa-, maatalous- ja ilmastopolitiikan kesken;

68.  kehottaa komissiota rationalisoimaan ja koordinoimaan paremmin toimiaan erilaisissa unionin toimintalinjoissa ja mukana olevissa yksiköissä laittomien hakkuiden torjumiseksi; kehottaa komissiota neuvottelemaan puutavaran tuontia koskevista normeista tulevissa kahdenvälisissä tai monenvälisissä kauppaan liittyvissä sopimuksissa, jotta ei tehdä tyhjäksi FLEGT-toimintasuunnitelman avulla puutavarantuottajamaiden kanssa saavutettua edistystä;

69.  muistuttaa, että 80 prosenttia metsistä on alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen perinteistä maata ja aluetta; panee huolestuneena merkille, että alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan mukaan hänelle on raportoitu yhä enemmän tilanteista, joissa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi toteutetut hankkeet ovat vaikuttaneet kielteisesti alkuperäiskansojen oikeuksiin, ja hankkeet ovat liittyneet esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin, kuten biopolttoaineen tuotantoon ja vesivoimapatojen rakentamiseen; korostaa tarvetta turvata paikallisten metsistä riippuvaisten yhteisöjen maanomistusoikeudet ja vakiintuneet oikeudet; korostaa tuloksiin perustuvia maksuja ja REDD+-ohjelmaa mahdollisuutena parantaa metsien hallintaa, maanomistusoikeuksia ja toimeentuloa;

70.  korostaa alkuperäiskansojen tärkeää roolia luonnonvarojen kestävän hoidon ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä; muistuttaa, että ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimusvaltioita pyydetään kunnioittamaan alkuperäiskansojen osaamista ja oikeuksia REDD+-ohjelman täytäntöönpanon takaamiseksi; kehottaa kumppanimaita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla alkuperäiskansat saadaan tosiasiallisesti osallistumaan ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeviin toimenpiteisiin;

71.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita lisäämään synergiavaikutuksia vapaaehtoisen FLEGT-kumppanuussopimuksen ja REDD+ -ohjelman välillä;

72.  on erittäin huolestunut siitä, että monokulttuuriviljelyyn perustuva metsien laajamittainen teollinen käyttö energiantuotannon tarpeisiin yleistyy jatkuvasti ja vauhdittaa maailmanlaajuista biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä ja ekosysteemipalvelujen heikkenemistä;

73.  muistuttaa, että unionin biopolttoainepolitiikan olisi oltava yhdenmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden ja kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatteen kanssa; toistaa, että unionin olisi poistettava asteittain kaikki maatalousperäisten polttoaineiden kannustimet vuoteen 2030 mennessä;

74.  pitää valitettavana, että uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin (RED II) meneillään olevassa tarkistamisessa ei oteta käyttöön kestävyyteen liittyviä kriteereitä ja muita maankäytön epäsuoria seurauksia eikä oteta huomioon maakaappausriskejä; palauttaa mieliin, että direktiivin olisi oltava maanomistusoikeuksia koskevien kansainvälisten vaatimusten ja esimerkiksi ILOn yleissopimuksen 169 ja FAOn maanomistusta koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen ja vastuullista investointia maatalouteen ja elintarvikejärjestelmiin koskevien periaatteiden mukainen; korostaa samoin tarvetta ottaa käyttöön entistä tiukemmat metsäbiomassaa koskevat vaatimukset, jotta voidaan välttää tilanne, jossa bioenergian tukeminen saa aikaan metsäkatoa ulkomailla;

75.  toteaa, että on kiistatonta, että trooppisten metsien muuntaminen maanviljelyyn, viljelmiin ja muuhun maankäyttöön aiheuttaa merkittävää lajien ja erityisesti metsälajien häviämistä; korostaa, että luonnollisia, biologisesti monimuotoisia metsiä on ennallistettava ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi Agenda 2030:n tavoitteiden ja erityisesti tavoitteen 15 mukaisesti; katsoo, että metsien ennallistamisohjelmissa olisi tunnustettava paikalliset perinteiset maaoikeudet, niiden on oltava osallistavia ja paikallisiin oloihin mukautettuja ja että niiden on edistettävä luontoon perustuvia ratkaisuja, kuten metsämaisemien ennallistamista maankäytön tasapainottamiseksi, myös suojelluilla alueilla, agroekologisia käytäntöjä, viljelyjärjestelmiä, pienen mittakaavan viljelmiä sekä asuinyhdyskuntia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n kulutuksen vaikutusta metsäkatoon ulkomailla käsitellään vuoteen 2020 ulottuvassa biologista monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa asetettujen tavoitteiden valossa;

76.  kehottaa EU:ta tukemaan runsasmetsäisten kehitysmaiden aloitteita, joilla pyritään tasapainottamaan hillittömästi laajenevia maatalouskäytäntöjä ja kaivannaistoimintaa, joilla on ollut kielteinen vaikutus metsänhoitoon ja alkuperäiskansojen elinkeinoon ja kulttuurin eheyteen sekä haitallisia vaikutuksia sosiaaliseen vakauteen ja maanviljelijöiden elintarvikeomavaraisuuteen;

77.  tunnustaa, että puun kestävät arvoketjut, kun puu saadaan kestävästi hoidetuista metsistä ja kestävistä metsäistutuksista sekä perheiden harjoittamasta puunkasvatuksesta, voivat antaa merkittävän panoksen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen ja ilmastositoumusten noudattamiseen; toteaa, että tilanteessa, jossa metsien tilan huononeminen ja häiriytyminen aiheuttaa 68,9 prosenttia kaikista hiilen menetyksistä trooppisissa ekosysteemeissä(16), mitään julkista rahoitusta ilmastonmuutokseen liittyvästä rahoituksesta ja kehitysrahoituksesta ei pitäisi käyttää tukeen, jolla laajennetaan maataloutta, teollisen mittakaavan hakkuita, kaivostoimintaa, luonnonvarojen hyödyntämistä tai infrastruktuurin kehittämistä koskemattomilla metsäalueilla, ja julkiseen rahoitukseen olisi yleisemminkin sovellettava tiukkoja kestävyysvaatimuksia; kehottaa myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita koordinoimaan avunantajien politiikkaa tässä suhteessa(17);

78.  katsoo, että metsäkadon pysäyttämistoimiin on sisällyttävä nykyisten viljelymaiden mahdollisimman tehokkaan käytön tukeminen, joka on toteutettava älykkäitä kyliä koskevan lähestymistavan yhteydessä; toteaa, että ekologisia menetelmiä noudattavalla maataloudella on vahva potentiaali ekosysteemitoimintojen maksimoimiseen erittäin monipuolisen sekaistutusjärjestelmän, peltometsäviljelyn ja permakulttuuritekniikoiden avulla myös palmuöljyn, kaakaon ja kumin kaltaisten kasvien tapauksessa ja että nämä tekniikat voivat tuottaa myös lisähyötyjä sosiaalisten vaikutusten, tuotannon monipuolistamisen ja tuottavuuden muodossa ilman, että jouduttaisiin muuttamaan enempiä metsiä muuhun käyttöön;

Metsärikokset

79.  panee merkille, että YK:n ympäristöohjelman ja Interpolin mukaan laiton metsänhakkuu ja laiton puutavarakauppa ovat yksi viidestä tärkeimmästä ympäristörikollisuuden alasta; toteaa, että niihin liittyy yhä enemmän kansainvälisiä järjestyneen rikollisuuden ryhmiä;

80.  korostaa, että kansainvälisen laittoman kaupan torjuminen edellyttää yhdistettyjä ja osallistavia toimia, jotta voidaan pysäyttää tuhoutuminen, metsäkato ja laiton puunkorjuu ja jotta voidaan torjua metsistä saataviin tuotteisiin ja luonnonvaraisiin lajeihin liittyviä petoksia, tappamista ja kysyntää;

81.  korostaa, että metsiin liittyvillä rikoksilla, jotka ulottuvat hiilen sääntelemättömästä tai laittomasta polttamisesta aina yritysten tekemiin suuren mittakaavan rikoksiin, jotka liittyvät puutavaraan, paperiin ja selluun, on merkittävä vaikutus globaaleihin ilmastopäästöihin, vesivaroihin sekä sademäärien kehitykseen;

82.  panee huolestuneena merkille, että UNEPin ja Interpolin mukaan ympäristörikosten torjumiseen tarkoitettua lainsäädäntöä pidetään puutteellisena monissa maissa, mikä johtuu esimerkiksi asiantuntemuksen ja henkilöstön puutteesta, sakkojen pienuudesta tai rikosoikeudellisten seuraamusten puuttumisesta, ja tämä vaikeuttaa näiden rikosten tehokasta torjumista;

83.  pitää tärkeänä, että tuottajamaissa otetaan käyttöön todella varoittavia ja tehokkaita seuraamuksia puun laittomien hakkuiden ja laittoman kaupan torjumiseksi;

84.  vaatii komissiota laajentamaan ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin annetun direktiivin 2008/99/EY(18) soveltamisalaa niin, että siihen sisällytetään laittomasti hankittu puutavara;

85.  kehottaa unionia antamaan apua metsäkadon ja laittoman toiminnan valvonnan vahvistamiseksi;

86.  korostaa tarvetta puuttua ympäristörikosten perussyihin, kuten köyhyyteen, korruptioon ja huonoon hallintotapaan, integroidusti ja kokonaisvaltaisesti, edistämällä rajat ylittävää taloudellista yhteistyötä ja käyttämällä kaikkia asiaankuuluvia välineitä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi, mukaan lukien rikollisesti hankittujen varojen takavarikoiminen ja menetetyksi tuomitseminen ja rahanpesun torjunta;

87.  korostaa tarvetta vahvistaa kansallisia oikeudellisia kehyksiä, tukea kansallisten lain soveltamista käsittelevien verkkojen perustamista ja parantaa avoimen ja vastuullisen metsänhoidon edistämisen kannalta merkityksellisen kansainvälisen oikeuden täytäntöönpanoa ja sen valvontaa muun muassa parhaita käytäntöjä vaihtamalla, tiukoilla tiedonantovaatimuksilla ja tarkoilla kestävyyttä koskevilla vaikutustenarvioinneilla sekä seuranta- ja raportointijärjestelmillä, ottaen huomioon tarpeen suojella metsänvartijoita; kehottaa toteuttamaan monialaista ja eri virastoja käsittävää yhteistyötä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ja varsinkin Interpolissa ja UNODC:ssä, mukaan lukien tietojen jakaminen ja oikeudellinen yhteistyö, ja kehottaa laajentamaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen mandaattia niin, että se käsittää myös ympäristörikollisuuden;

88.  muistuttaa, että unioniin tuotavien tuotteiden tullitietojen parempi saatavuus parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa komissiota laajentamaan tullitietoja koskevia vaatimuksia ja sisällyttämään viejän ja valmistajan pakollisiin tullitietoihin, mikä parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja jäljitettävyyttä;

Kauppaa koskevat kysymykset

89.  painottaa, että unionin kauppaneuvottelujen on vastattava unionin sitoumuksia toteuttaa toimia metsäkadon ja metsien tilan huononemisen vähentämiseksi sekä metsien hiilivarantojen vahvistamiseksi kehitysmaissa;

90.  painottaa tarvetta laajentaa ja vahvistaa järjestelyjä, joilla torjutaan, seurataan ja tarkastetaan EU:n kahden- ja monenvälisten vapaakauppa- ja investointisopimusten vaikutusta ympäristöön ja ihmisoikeuksiin, myös todennettavissa olevien indikaattoreiden ja riippumattomien yhteisöperustaisten seuranta- ja raportointialoitteiden välityksellä;

91.  kehottaa EU:ta sisällyttämään kaikkiin kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia määräyksiä, joilla voidaan pysäyttää laiton puunkorjuu, metsäkato, maananastukset ja muut ihmisoikeusloukkaukset, joihin sovelletaan asianmukaisia ja tehokkaita riidanratkaisumekanismeja, ja harkitsemaan eri täytäntöönpanokeinoja, seuraamuksiin perustuvaa mekanismia ja määräyksiä, joilla taataan omistusoikeus, ennalta kuuleminen ja tietoon perustuva suostumus; kehottaa komissiota sisällyttämään tarkistuslausekkeella tällaisia määräyksiä jo tehtyihin vapaakauppasopimuksiin, kuten erityisesti sitoumukseen panna Pariisin ilmastosopimus tuloksellisesti täytäntöön; painottaa, että on tärkeää seurata näitä määräyksiä ja aloittaa viipymättä viranomaisten järjestämät kuulemismenettelyt tapauksissa, joissa kauppakumppanit eivät noudata näitä sääntöjä, ja käynnistää erityiset täytäntöönpanon valvontaa koskevat mekanismit, kuten riidanratkaisumekanismit, jotka on perustettu kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen yhteydessä;

92.  kehottaa komissiota sisällyttämään metsää koskevia kunnianhimoisia määräyksiä kaikkiin unionin kauppa- ja investointisopimuksiin; korostaa, että näiden määräysten on oltava sitovia, niiden täytäntöönpanoa on voitava valvoa tehokkaasti ja niihin on liitettävä seuraamusmekanismeja, joiden avulla henkilöt ja yhteisöt voivat hakea muutosta sekä unionissa että sen ulkopuolella;

93.  korostaa, että laittomiin hakkuisiin liittyvään korruptioon olisi puututtava EU:n kauppapolitiikassa; kehottaa komissiota sisällyttämään vapaakauppasopimuksiinsa laittomiin hakkuisiin liittyvän korruption torjuntaa koskevat toteuttamiskelpoiset määräykset, jotka on pantava tuloksellisesti ja täysimääräisesti täytäntöön;

94.  kehottaa painokkaasti komissiota sisällyttämään vapaakauppasopimusten korruption torjuntaa koskevien lukujen soveltamisalaan laittomat metsäalan käytännöt, kuten puun alihinnoittelu käyttöoikeussopimuksissa, kaupallisten yhtiöiden toteuttama suojeltujen puulajien korjuu, metsätuotteiden salakuljetus yli rajojen, metsien raaka-aineiden laiton hakkuu ja jalostus ilman lisenssiä;

95.  toteaa, että yleisestä tullietuusjärjestelmästä annetussa asetuksessa taataan edelleen rajoitettu liikkumavara metsävarojen suojelemiseksi ja vastuulliseksi hoitamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että GSP- ja GSP+-järjestelmän kattamia metsäalan kannalta merkityksellisiä yleissopimuksia seurataan asianmukaisesti myös kansalaisyhteiskunnan järjestöjen taholta metsien suojelun takaamiseksi kumppanimaissa, esimerkiksi varmistamalla valitusmekanismin avulla, että osapuolien tekemät valitukset otetaan asianmukaisesti huomioon; korostaa, että mekanismissa on otettava erityisesti huomioon alkuperäiskansojen ja metsistä riippuvaisten yhteisöjen oikeudet sekä soveltuvilta osin oikeudet, jotka taataan alkuperäis- ja heimokansoja koskevassa ILOn yleissopimuksessa C 169;

96.  muistuttaa, että on tärkeää taata asianmukaisesti oikeussuojan saatavuus, oikeussuojakeinot ja väärinkäytösten paljastajien tehokas suojelu luonnonvaroja vievissä maissa, jotta varmistetaan kaikkien säädösten tai aloitteiden tehokkuus;

o
o   o

97.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0098.
(3) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 125.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0330.
(5) Nellemann, C. (päätoimittaja); Henriksen, R., Kreilhuber, A., Stewart, D., Kotsovou, M., Raxter, P., Mrema, E., ja Barrat, S. (toim.), The Rise of Environmental Crime – A Growing Threat to Natural Resources, Peace, Development And Security, A UNEP-INTERPOL Rapid Response Assessment, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma ja RHIPTO Rapid Response, Norwegian Center for Global Analyses, www.rhipto.org, 2016.
(6) Goodman R. C. ja Herold M.: Why Maintaining Tropical Forests is Essential and Urgent for Maintaining a Stable Climate, Working Paper 385, Center for Global Development. McKinsey & Company, Pathways to a Low-Carbon Economy, 2009; McKinsey & Company, Pathways to a Low-Carbon Economy: Version 2 of the Global Greenhouse Gas Abatement Cost Curve, 2013.
(7) Baccini A. ja muut “Tropical forests are a net carbon source based on aboveground measurements of gain and loss” Science, nro 358, julkaisu 6360, 2017, s. 230–234.
(8) Ks. https://www.iucn.org/theme/forests/our-work/forest-landscape-restoration/bonn-challenge
(9) Nellemann, C. (päätoimittaja); Henriksen, R., Kreilhuber, A., Stewart, D., Kotsovou, M., Raxter, P., Mrema, E., ja Barrat, S. (toim.), The Rise of Environmental Crime – A Growing Threat to Natural Resources, Peace, Development And Security, A UNEP-INTERPOL Rapid Response Assessment, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma ja RHIPTO Rapid Response, Norwegian Center for Global Analyses, www.rhipto.org, 2016.
(10) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 125.
(11) http://ec.europa.eu/environment/forests/pdf/feasibility_study_deforestation_kh0418199enn_main_report.pdf
(12) Environmental Investigation Agencyn (EIA) ja Indonesian metsäseurantaverkoston (Jaringan Pemantau Independen Kehutanan/JPIK) vuoden 2014 ”Permitting Crime” -raportissa todettiin, että tietyt TLAS-luvan (puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmä) saaneet yritykset osallistuvat ”puutavaran pesuun” ja sekoittavat laittomasti hankittua puutavaraa lailliseen puutavaraan. Nykyisin tällaista puutavaraa voidaan tuoda EU:hun FLEGT-luvalla. Saatavilla seuraavasta verkko-osoitteesta: http://www.wri.org/blog/2018/01/indonesia-has-carrot-end-illegal-logging-now-it-needs-stick; ensisijainen lähde: https://eia-international.org/wp-content/uploads/Permitting-Crime.pdf.
(13) ClientEarthin esittelemä tapaus Nepalista, tutustuttavissa osoitteessa https://www.clientearth.org/what-can-we-learn-from-community-forests-in-nepal/.
(14) Forest Trends Report Series: Consumer Goods and Deforestation: An Analysis of the Extent and Nature of Illegality in Forest Conversion for Agriculture and Timber Plantations, 2014.
(15) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 125.
(16) Baccini, A. ja muut, Tropical forests are a net carbon source based on aboveground measurements of gain and loss” Science, nro 358, julkaisu 6360, 2017, s. 230-234. http://science.sciencemag.org/content/early/2017/09/27/science.aam5962
(17) Baccini, A. ja muut, op. cit.
(18) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö