Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 4. lokakuuta 2018 - Strasbourg
Tiedotusvälineiden vapauden heikentyminen Valko-Venäjällä ja erityisesti Charter97-verkkosivuston tapaus
 Arabiemiirikunnat ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajan Ahmed Mansoorin tilanne
 Uiguurien ja kazakkien mielivaltaiset joukkovangitsemiset Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella
 Julkisia hankintoja koskeva strategiapaketti
 EU:n rikosoikeudellisen yhteistyön virasto (Eurojust) ***I
 Jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen ***I
 Muiden kuin henkilötietojen vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa ***I
 EU:n osallistuminen monikansallisten yhtiöiden vastuuta ihmisoikeuksista koskevan sitovan YK:n välineen laatimiseen
 Jemenin tilanne
 Tullipetosten torjunta ja EU:n omien varojen suojelu

Tiedotusvälineiden vapauden heikentyminen Valko-Venäjällä ja erityisesti Charter97-verkkosivuston tapaus
PDF 126kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2018 tiedotusvälineiden vapauden heikentymisestä Valko-Venäjällä ja erityisesti Charter97-verkkosivuston tapauksesta (2018/2861(RSP))
P8_TA(2018)0375RC-B8-0451/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjästä,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki ihmisoikeussopimukset, joissa Valko-Venäjä on osapuolena,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että unioni purki helmikuussa 2016 useimmat Valko-Venäjän viranomaisiin ja oikeushenkilöihin kohdistamansa pakotteet hyvän tahdon eleenä, jolla pyrittiin käynnistämään yhteistoimintapolitiikkaa, jolla kannustettaisiin Valko-Venäjää noudattamaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta koskevia periaatteita;

B.  ottaa huomioon, että unioni on toistuvasti todennut, että EU:n ja Valko-Venäjän välisiä suhteita voidaan edistää vain jos ne perustuvat luottamukseen ja demokratian, oikeusvaltion ja perusvapauksien arvoihin;

C.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän nykyisin harjoittama politiikka vaarantaa nämä arvot ja estää unionia tarjoamasta Valko-Venäjälle laajempaa osallisuutta itäisessä kumppanuudessa ja läheisempiä suhteita tai allekirjoittamasta EU:n ja Valko-Venäjän kumppanuuden painopisteitä;

D.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapauden ja sananvapauden tilanne Valko-Venäjällä heikkenee edelleen, mistä osoituksena on riippumattomien uutissivustojen ja toimittajien vakava häirintä, esimerkiksi BelTA:n tapauksessa;

E.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat äskettäin käynnistäneet poliisin häirintä- ja pelottelukampanjan toimittajia vastaan;

F.  ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan vuonna 2017 pidätettiin yli 100 toimittajaa, useimmiten heidän raportoidessaan opposition mielenosoituksista; toteaa, että ulkomaisten mediayhtiöiden palveluksessa olevien freelance-toimittajien ahdistelu on saavuttanut ennennäkemättömät mittasuhteet ja heiltä on evätty akkreditointi;

G.  toteaa, että johtava riippumaton uutissivusto Charter 97.org, joka on keskittynyt ihmisoikeuksiin ja opposition ajamiin tavoitteisiin ja ottanut nimensä vuonna 1997 tehdystä toimittajien, oppositiopoliitikkojen ja oikeusaktivistien allekirjoittamasta julistuksesta Charter 97, jossa vaadittiin demokratiaa Valko-Venäjälle, pakotettiin muuttamaan Puolaan, Varsovaan, jossa se on toiminut vuodesta 2011, sen jälkeen kun Valko-Venäjän viranomaiset olivat sulkeneet sen moneen kertaan ja poliisi oli suorittanut kaksi kertaa etsinnän sen toimitiloissa ja sen laitteet oli takavarikoitu samana vuonna;

H.  toteaa, että 24. tammikuuta 2018 alkaen pääsy Charter 97:n verkkosivuille on estetty Valko-Venäjän sisällä määrittelemättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä ja asiassa on vedottu epämääräisiin ”uhkiin kansalliselle turvallisuudelle”; ottaa huomioon, että Charter 97:n päätoimittajan Natalia Radinan mukaan kuukausi Charter 97:n verkkosivuille pääsyn estämisen jälkeen sivujen kävijämäärä Valko-Venäjän sisällä laski 70 prosenttia;

I.  ottaa huomioon, että Radina on saanut tappouhkauksia;

J.  ottaa huomioon, että 16. huhtikuuta 2018 Venäjän viranomaiset estivät pääsyn Charter 97:n verkkosivuille myös Venäjän federaation alueella;

K.  ottaa huomioon, että Charter 97 -sivuston perustaja Aleh Bjabenin löydettiin hirtettynä kotoaan Minskin lähellä syyskuussa 2010; ottaa huomioon, että Valko‑Venäjällä syntynyt Pavel Šeremet, joka oli Charter 97 -julistuksen laatineen järjestön tiedottaja, tapettiin autopommilla Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa heinäkuussa 2016;

L.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset suorittivat elokuussa 2018 etsintöjä useiden riippumattomien valkovenäläisten tiedotusvälineiden toimituksiin alkaen Tut.by-verkkomediasta, jonka jälkeen vuorossa olivat BelaPAN, realty.by, Belaruskaya Navuka ja Kultura; ottaa huomioon, että etsinnät johtivat toimittajien, esimerkiksi Tut.by-verkkomedian päätoimittajan, pidätyksiin ja säilöönottoihin, ja heitä syytettiin laittomasta tunkeutumisesta valtiollisen uutistoimiston BelTA:n verkkoon ja verkossa olleiden tietojen laittomasta käytöstä;

M.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän tutkintakomitea käynnisti 7. elokuuta 2018 rikoslain 349 pykälän 2 momentin mukaisen rikosoikeudellisen menettelyn (tietokoneen tietojen laiton käyttö muun henkilökohtaisen edun nimissä huomattavaa vahinkoa aiheuttaen), josta enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, useiden verkkomedioiden toimittajia vastaan ja pidätti 18 toimittajaa, joista seitsemän otettiin epäiltyinä säilöön kolmeksi päiväksi; ottaa huomioon, että toimittajia ja heidän omaisiaan on painostettu ja heidät on pakotettu tekemään yhteistyötä tiedustelupalvelun ja poliisin kanssa;

N.  ottaa huomioon, että kesäkuussa 2018 hyväksytyillä viimeisimmillä muutoksilla joukkotiedotusvälineitä koskevaan lakiin hallituksen valvonta ulotettiin myös verkkomediaan; ottaa huomioon, että muutokset, jotka tulevat voimaan 1. joulukuuta 2018, aiheuttavat lisää byrokraattisia esteitä verkkosivustoille, jotka haluavat rekisteröityä virallisiksi verkkomedioiksi;

O.  ottaa huomioon, että uudesta lainsäädännöstä huolimatta verkkosivustoilta, jotka eivät halua rekisteröityä tai jotka eivät täytä uusia kriteerejä, evätään akkreditointi valtion laitoksiin, mikä kiristää entisestään lehdistön sensurointia; ottaa huomioon, että sekä rekisteröityneillä että rekisteröimättömillä verkossa toimivilla tiedotusvälineillä on myös velvollisuus rekisteröidä henkilöt, jotka esittävät kommentteja; ottaa huomioon, että myös rekisteröityneiden verkossa toimivien tiedotusvälineiden omistajat ovat oikeudellisessa vastuussa kommenttien sisällöstä;

P.  ottaa huomioon, että uudessa lainsäädännössä vaaditaan, että kaikkien viestien ja kommenttien lähettäjät verkkofoorumeilla tunnistetaan ja että verkkosivustojen omistajat moderoivat kommentteja;

Q.  ottaa huomioon, että ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija Miklós Haraszti ja Etyjin mediavaltuutettu Harlem Désir ovat ilmaisseet näkemyksen, että nämä muutokset lainsäädäntöön merkitsevät sananvapauden ja tiedonsaannin rajoittamista, jota ei voida hyväksyä;

R.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjä on sijalla 155 Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2017 World Press Freedom -indeksissä, jossa arvioidaan vuosittain lehdistönvapauden tasoa 180 maassa;

S.  ottaa huomioon, että vuoden 2018 alusta alkaen valkovenäläisille toimittajille, joiden oikeus kerätä, tallentaa ja levittää tietoja on taattu perustuslaissa, on määrätty yli 70 kertaa sakkoja yhteistyöstä ulkomaisten tiedotusvälineiden kanssa ilman akkreditointia, ja sakkojen määrä on ollut yli 60 000 Valko-Venäjän ruplaa; ottaa huomioon, että hallinnollisista väärinkäytöksistä annetun lain 22.9 pykälästä on tullut tehokas keino ahdistella riippumattomia toimittajia ja tiedotusvälineitä kuten Belsat TV:tä , joka on toiminut Puolasta käsin vuodesta 2011;

T.  toteaa, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jossa vielä käytetään kuolemanrangaistusta;

U.  toteaa, että Valko-Venäjän viranomaiset kohdistavat tiettyihin ihmisryhmiin Valko‑Venäjällä vapaudenriistoa ja mielivaltaisia pidätyksiä, asianmukaisen hoidon ja perheenjäsenten tapaamisoikeuden epäämistä heidän vankeusaikanaan, valtion järjestämää fyysistä ja psykologista väkivaltaa, syytteeseenpanoa ja tuomioita tekaistuilla ja väärennetyillä syytteillä, kohtuuttomia taloudellisia rangaistuksia, hallinnollisia seuraamuksia ja muunlaisia sortotoimia; ottaa huomioon, että näihin ihmisryhmiin kuuluu poliittisia vankeja (erityisesti Mihail Žamtšužny and Dzmitry Palijenka), tunnettuja poliittisia vastustajia, ihmisoikeusaktivisteja, kansalaisyhteiskunnan toimijoita, ympäristöjärjestöjen, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen aktivisteja, riippumattomia bloggaajia, toimittajia, rauhanomaisia mielenosoittajia kaikilta elämänalueilta ja erityisesti riippumattomien ammattiyhdistysten aktivisteja (erityisesti Henadz Fiadynitš ja Ihar Komlik);

1.  tuomitsee jyrkästi toimittajien toistuvan häirinnän ja säilöönoton ja riippumattomien tiedotusvälineiden häirinnän Valko-Venäjällä; vaatii viranomaisia lopettamaan toimittajien ja riippumattomien tiedotusvälineiden kaikenlaisen oikeudellisen häirinnän, pelottelun ja uhkailun ja antamaan kaikkien uutissivustojen toimia vapaasti;

2.  katsoo, että Valko-Venäjän viranomaisten tammikuusta 2018 alkaen harjoittamaa Charter 97:n verkkosivuille pääsyn estämistä ei voida hyväksyä; kehottaa jälleen Valko‑Venäjän viranomaisia lopettamaan välittömästi ja ehdoitta tälle uutissivustolle pääsyn estämisen Valko-Venäjän sisällä;

3.  tuomitsee jyrkästi joukkotiedotusvälineitä koskevaan lakiin tehdyt muutokset, joita käytetään internetin valvonnan tiukentamiseen; toteaa uudelleen pitävänsä erittäin huolestuttavana riippumattomia tiedotusvälineitä ja opposition verkkosivustoja sekä toimittajia koskevaa heikentyvää ilmapiiriä Valko-Venäjällä;

4.  katsoo, että riippumattomat tiedotusvälineet eivät ole uhka viranomaisille, vaan pikemminkin tärkeä osa keskinäisen valvonnan järjestelmää, minkä vuoksi hallituksen olisi pidettävä niitä mahdollisena kriittisenä kumppanina eikä vihollisena;

5.  pitää valitettavana, että Valko-Venäjä jatkaa sitkeästi tukahduttavaa ja epädemokraattista politiikkaa toimittajia, asianajajia, poliittisia aktivisteja, ihmisoikeuksien puolustajia, kansalaisyhteiskunnan toimijoita, ay-aktivisteja ja muita vastaan, joita ne pitävät uhkana poliittisille vallanpitäjille; korostaa, että tällainen sorto estää läheisemmät suhteet EU:n kanssa ja laajemman osallistumisen itäiseen kumppanuuteen;

6.  kehottaa jälleen Valko-Venäjän viranomaisia vahvistamaan demokratian periaatteiden, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista, mukaan lukien totuudenmukaisen ja puolueettoman journalismin kunnioittaminen, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Valko-Venäjän ratifioimien kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeusvälineiden mukaisesti;

7.  kehottaa EU:n toimielimiä sisällyttämään EU:n ja Valko-Venäjän kumppanuuden painopisteisiin voimakkaan viittauksen tiedotusvälineiden riippumattomuuteen, sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n avustusohjelmat ja muut kahdenvälisen yhteistyön muodot, myös rahoitustuki, on kytkettävä selkeisiin ja konkreettisiin edistysaskeliin demokratisoinnissa ja avoimuudessa, mukaan lukien perinpohjainen vaaliuudistus ja tiedotusvälineiden vapauden täysi kunnioittaminen;

8.  kehottaa EUH:ta ja komissiota jatkamaan tukeaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille Valko-Venäjällä sekä maan ulkopuolella; korostaa tässä yhteydessä tarvetta tukea kaikkia riippumattomia tietolähteitä Valko-Venäjän yhteiskunnassa, myös mediaa, joka lähettää ohjelmaa valkovenäjäksi ja ulkomailla toimivia tiedotusvälineitä, kuten Charter 97 ja Belsat TV;

9.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa /unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan tiiviisti tiedotusvälineiden vapauden tilannetta Valko‑Venäjällä yhteistyössä YK:n pysyvän Valko-Venäjän-erityisraportoijan kanssa;

10.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia sallimaan poliittisten ja julkisten organisaatioiden täysimääräisen ja esteettömän toiminnan sekä kumoamaan rikoslain 193/1 pykälän, joka rajoittaa rauhanomaisen kokoontumisen ja yhdistymisen vapautta;

11.  vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta poliittiset vangit Mihail Žamtšužnyn ja Dzmitry Palijenkan ja palauttamaan kaikkien entisten poliittisten vankien kansalaisoikeudet täydellisesti; kehottaa viranomaisia antamaan kaikille riippumattomille ammattiliitoille mahdollisuuden toimia esteettä legitiimissä ja keskeisessä roolissaan kansalaisyhteiskunnassa; pitää valitettavana riippumattomien ammattiyhdistysten aktivistien Henadz Fiadynitšin ja Ihar Komlikin tuomitsemista 24. elokuuta 2018 neljäksi vuodeksi ehdonalaiseen vapauteen;

12.  kiittää Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n nykyisen erityisraportoijan Miklós Harasztin tekemää työtä ja kiinnittää hänen seuraajansa, Anaïs Marinin, huomiota moninaisiin vallan väärinkäyttötapauksiin, yksilöllisten ja kollektiivisten vapauksien rajoittamiseen ja kansalaisyhteiskunnan, riippumattomien ammattijärjestöjen ja tiedotusvälineiden tukahduttamiseen, jotka kävivät selvästi ilmi Harasztin raporteista;

13.  kehottaa tässä yhteydessä Valko-Venäjän viranomaisia tunnustamaan viipymättä Valko‑Venäjän ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan mandaatin ja komissiota, Euroopan investointipankkia ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia asettamaan Valko-Venäjälle annettavan lisärahoitustuen tai teknisen avun ehdoksi edellä mainitut seikat ja säilyttämään samalla EU:n valmiudet rahoittaa Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa;

14.  on edelleen huolestunut ydinvoimalan rakentamisesta Ostrovetsiin; panee merkille 3. heinäkuuta 2018 julkaistut stressitestit ja suositukset ja vaatii, että stressitestien suositukset on pantava täytäntöön edellytyksenä kaikelle EU:n ja Valko-Venäjän yhteistyön jatkamiselle erityisesti EU:n ja Valko-Venäjän kumppanuuden painopisteiden allekirjoittamiselle;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Valko-Venäjän presidentille ja hallitukselle.


Arabiemiirikunnat ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajan Ahmed Mansoorin tilanne
PDF 125kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2018 Arabiemiirikunnista ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajan Ahmed Mansoorin tilanteesta (2018/2862(RSP))
P8_TA(2018)0376RC-B8-0456/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, muun muassa 26. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ihmisoikeustilanteesta(1),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajan 4. kesäkuuta 2018 antaman lausunnon, jossa tuomitaan Ahmed Mansoorille langetettu kymmenen vuoden vankeusrangaistus.

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden arabiemiirikuntien perustuslain 30 pykälän,

–  ottaa huomioon Arabiliiton ihmisoikeusperuskirjan, jonka osapuoli Yhdistyneet arabiemiirikunnat on,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman 2015–2019,

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman väliarvioinnista,

–  ottaa huomioon vuonna 2004 laaditut ja vuonna 2008 ajantasaistetut ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden 12. kesäkuuta 2018 antaman lausunnon, jossa he vaativat vangitun ihmisoikeuksien puolustajan Ahmed Mansoorin välitöntä vapauttamista,

–  ottaa huomioon Brysselissä 18. heinäkuuta 2016 pidetyn Euroopan unionin ja Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvoston 25. yhteisneuvoston ja ministerikokouksen yhteispuheenjohtajien lausunnon,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joiden osapuoli Yhdistyneet arabiemiirikunnat on,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden arabiemiirikuntien turvallisuusviranomaiset pidättivät Ahmed Mansoorin maaliskuussa 2017; toteaa, että Mansoor on tunnettu ihmisoikeusaktivisti, jolle myönnettiin vuonna 2015 Martin Ennals -palkinto ihmisoikeuksien puolustamisesta; huomauttaa, että Mansoor saattoi olla viimeinen Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ihmisoikeusaktivisti, jolla oli ollut mahdollisuus arvostella viranomaisia julkisesti;

B.  toteaa, että Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ulkoasiain ja kansainvälisen yhteistyön ministeriö selitti 29. maaliskuuta 2017 annetussa lausunnossa, että sähköisistä rikoksista vastaava syyttäjänvirasto määräsi Ahmed Mansoorin vangittavaksi väärän ja harhaanjohtavan tiedon levittämisestä internetissä epäluulon ja ahdasmielisyyden ilmapiirin luomiseksi; toteaa, että tästä ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisten muista virallisista lausunnoista ilmenee, että ainoana syynä Mansoorin pidättämiselle, oikeudenkäynnille ja tuomitsemiselle oli hänen internetissä esittämiensä mielipiteenilmausten sisältö ja että häntä vastaan nostetut syytteet perustuvat Yhdistyneiden arabiemiirikuntien vuodelta 2012 peräisin olevan kyberrikoksia koskevan lain väitettyyn rikkomiseen; toteaa, että tämä sortava laki on antanut Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisille mahdollisuuden hiljentää ihmisoikeuksien puolustajat ja siinä säädetään pitkistä vankeusrangaistuksista ja ankarista taloudellisista seuraamuksista henkilöille, jotka arvostelevat maan valtaapitäviä;

C.  toteaa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston arvioineen, että Ahmed Mansoorin pidättäminen ja pitäminen vangittuna salaisessa paikassa saattaa olla kostotoimi hänen yhteistyöstään YK:n ihmisoikeusmekanismien kanssa sekä hänen sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Twitterissä, ilmaisemistaan mielipiteistä ja siitä, että hän on toiminut aktiivisesti muun muassa Persianlahden maiden ihmisoikeuskeskuksen jäsenenä;

D.  ottaa huomioon, että ryhmä, johon kuuluu YK:n ihmisoikeusasiantuntijoita, on vaatinut Yhdistyneiden arabiemiirikuntien hallitusta vapauttamaan Mansoorin ja kuvannut hänen pidätystään suoraksi hyökkäykseksi Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa toimivien ihmisoikeuksien puolustajien oikeutettua työtä vastaan;

E.  ottaa huomioon, että Ahmed Mansoor tuomittiin 29. toukokuuta 2018 Abu Dhabissa pidetyn räikeän epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin jälkeen kymmeneksi vuodeksi vankeusrangaistukseen hänen käytettyään Twitter-viestien avulla oikeuttaan sananvapauteen; toteaa, että hänelle määrättiin myös miljoonan Yhdistyneiden arabiemiirikuntien dirhamin (232 475 euron) sakko ja hänet määrättiin vapauttamisensa jälkeen kolmeksi vuodeksi valvontaan; ottaa huomioon, että Mansoor on valittanut tuomiostaan mutta muutoksenhakukäsittelyn ajankohta on edelleen epäselvä;

F.  ottaa huomioon, että tultuaan pidätetyksi maaliskuussa 2017 Mansoor ei saatujen tietojen mukaan ole saanut pitää minkäänlaista yhteyttä perheeseensä ja hänen vaimonsa on saanut vierailla hänen luonaan vain neljä kertaa hänen pidättämisensä jälkeen; ottaa huomioon, että hänen kerrotaan olleen pidätyksestään lähtien erillään muista vangeista ja hänen väitetään joutuneen kidutetuksi; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisten mukaan häntä pidetään vangittuna Al Sadrin vankilassa Abu Dhabissa;

G.  toteaa, että vaikuttaa siltä, että Mansoor ei ole voinut nimittää itse valitsemaansa riippumatonta asianajajaa huolimatta hallituksen vakuutuksista, joiden mukaan hän saa näin tehdä; ottaa huomioon, että oikeus saada tavata asianajajaa on Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ratifioiman Arabiliiton ihmisoikeusperuskirjan 16 artiklan mukaan kaikkien pidätettyjen perusoikeus;

H.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaiset ovat ahdistelleet ja vainonneet Ahmed Mansooria yli kuuden vuoden ajan ja hän on toistuvasti joutunut fyysisten hyökkäysten, tappouhkausten sekä fyysisen ja elektronisen valvonnan kohteeksi; ottaa huomioon, että vietettyään seitsemän kuukautta tutkintavankeudessa hänet tuomittiin vuonna 2011 kolmeksi vuodeksi vankeuteen ”virkamiesten solvaamisesta” epäoikeudenmukaiseksi katsotussa oikeudenkäynnissä; ottaa huomioon, että hänet vapautettiin kahdeksan kuukauden kuluttua presidentin armahdettua hänet mutta viranomaiset eivät koskaan palauttaneet hänen passiaan, joten hän oli tosiasiallisessa matkustuskiellossa;

I.  ottaa huomioon, että ennen pidätystään Mansoor allekirjoitti yhdessä 133 muun henkilön kanssa vetoomuksen, jossa vaadittiin yleisten ja välittömien vaalien järjestämistä Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa sekä lainsäädäntövallan antamista hallituksen neuvoa-antavana elimenä toimivalle kansalliselle liittoneuvostolle; ottaa huomioon, että Mansoor myös ylläpiti Al-Hiwar al-Emarati -nimistä verkkofoorumia, jossa arvosteltiin Yhdistyneiden arabiemiirikuntien hallituksen politiikkaa ja johtajia; toteaa, että hän on Human Rights Watch -järjestön Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan neuvoa-antavan komitean jäsen ja on aktiivisesti tekemisissä YK:n ihmisoikeusmekanismien kanssa;

J.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuskysymyksistä puhuneet Yhdistyneiden arabiemiirikuntien asukkaat ovat vakavassa vaarassa joutua mielivaltaisen pidätyksen kohteeksi, vangituiksi ja kidutetuiksi; ottaa huomioon, että tukahduttamistoimet perustuslakiuudistusta ja ihmisoikeuskysymyksiä koskevaa uudistusta vaativia rauhanomaisia aktivisteja vastaan ovat edelleen käynnissä; toteaa, että kansalaisyhteiskunnan toimijoiden vastaiset hyökkäykset, kuten ihmisoikeusaktivistien, toimittajien, asianajajien ja muiden henkilöiden hiljentämis-, vangitsemis- tai häirintäpyrkimykset, ovat viime vuosina vain yleistyneet;

K.  ottaa huomioon, että tuomareiden ja lakimiesten riippumattomuutta käsittelevä YK:n erityisraportoija totesi vierailtuaan Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa vuonna 2014, että valtion turvallisuuteen liittyviä asioita hoitavia asianajajia on ahdisteltu, uhkailtu ja painostettu; toteaa hänen tuominneen sen, että oikeusjärjestelmä on edelleen tosiasiallisesti valtion toimeenpanoelinten hallinnassa;

L.  toteaa, että on saatu näyttöä siitä, että EU:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet erilaisten kybervalvontatekniikoiden viennin maihin, joiden ihmisoikeustilanne on pöyristyttävä, myös Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin;

M.  ottaa huomioon, että Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa on edelleen käytössä kuolemanrangaistus; ottaa huomioon, että kuolemantuomion täytäntöönpanoa odottaa tällä hetkellä 19 ihmistä ja vuonna 2017 teloitettiin yksi henkilö;

1.  tuomitsee jyrkästi Ahmed Mansoorin ja kaikkien muiden ihmisoikeuksien puolustajien häirinnän, vainon ja vangitsemisen yksinomaan heidän ihmisoikeustyönsä vuoksi ja siksi, että he ovat käyttäneet oikeuttaan sananvapauteen sekä verkossa että verkon ulkopuolella; vaatii Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisia tutkimaan perusteellisesti ja puolueettomasti kansalaisyhteiskunnan toimijoita vastaan tehdyt hyökkäykset, jotta rikoksentekijät voitaisiin saattaa oikeuden eteen;

2.  kehottaa viranomaisia vapauttamaan Mansoorin välittömästi ja ehdoitta ja luopumaan kaikista häntä vastaan nostetuista syytteistä, koska hän on mielipidevanki, joka on vangittu yksinomaan siksi, että hän on käyttänyt rauhanomaisesti oikeuttaan sananvapauteen muun muassa ihmisoikeustyössään; vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki Yhdistyneiden arabiemiirikuntien mielipidevangit ja luopumaan kaikista heitä vastaan nostetuista syytteistä;

3.  ilmaisee syvän huolensa tiedoista, joiden mukaan Ahmed Mansoor on joutunut vankeusaikanaan kidutuksen tai pahoinpitelyn kohteeksi ja että häntä pidetään erillään muista vangeista; kehottaa viranomaisia tutkimaan nämä väitteet ja antamaan hänelle välittömästi oikeuden tavata säännöllisesti asianajajaa ja perhettään sekä saada mahdollisesti tarvitsemaansa sairaanhoitoa; muistuttaa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisia siitä, että määräämättömän ajan jatkuva pitkittynyt yksinäisyysrangaistus voi ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaan olla kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun muoto ja että pidätysmääräyksen puuttuminen tai puutteellinen oikeudellinen valvonta pidätyksen ja vangitsemisen yhteydessä on ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteiden vastaista;

4.  kehottaa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisia varmistamaan, että pidätettyihin, joiden katsotaan rikkoneen lakia, sovelletaan oikeudenmukaista menettelyä ja heille annetaan kansainvälisten normien mukainen vapaa ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti;

5.  kehottaa Yhdistyneitä arabiemiirikuntia tarkistamaan kyberrikosten torjuntaa koskevaa liittovaltion lakia niin, että se vastaa kansainvälisiä normeja, jotka koskevat jokaisen oikeutta pyytää, vastaanottaa, levittää ja jakaa tietoa ja ajatuksia muille, oikeutta mielipiteenvapauteen, sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, internetiin pääsyä ja oikeutta yksityisyyteen; kehottaa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisia muuttamaan terrorismin vastaista lakia, vuoden 2012 kyberrikoslakia ja liittovaltion lakia nro 2/2008, joita käytetään toistuvasti ihmisoikeuksien puolustajien vastaisissa syytetoimissa;

6.  kehottaa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisia lopettamaan kaikenlaisen yksittäisiin henkilöihin kohdistuvan häirinnän sekä poistamaan välittömästi ihmisoikeuksien puolustajien matkustuskiellon ja edellyttää viranomaisten takaavan kaikissa olosuhteissa, että Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa toimivat ihmisoikeuksien puolustajat pystyvät harjoittamaan oikeutettua ihmisoikeustoimintaansa sekä maan sisällä että sen ulkopuolella ilman pelkoa kostotoimista;

7.  kehottaa ottamaan käyttöön EU:n laajuisen kiellon, joka koskee kaikkien sellaisten turvallisuusvarusteiden vientiä ja myyntiä Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin sekä päivittämistä ja kunnossapitoa, joita voidaan käyttää tai joita käytetään kansallisissa tukahduttamistoimissa, mukaan lukien internetin valvontateknologia; ilmaisee huolensa tiettyjen kybervalvontaan käytettävien kaksikäyttöteknologioiden jatkuvasti lisääntyvästä käytöstä aktivisteja ja toimittajia vastaan; on tämän osalta tyytyväinen EU:n toimielinten käynnissä olevaan työhön kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa koskevan asetuksen päivittämiseksi;

8.  on huolestunut siitä, että yhä useampia ihmisiä rangaistaan yhteistyöstä YK:n ja sen eri elinten kanssa; kehottaa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisia lopettamaan YK:n ihmisoikeusmekanismien kanssa tekemisissä olevien henkilöiden toiminnan estämisen ja häirinnän; kehottaa lisäksi viranomaisia sallimaan YK:n asiantuntijoiden, kansainvälisten kansalaisjärjestöjen tai EU:n virkamiesten pääsyn Mansoorin luo;

9.  vaatii Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin lisää vapauksia; korostaa, että on tärkeää, että Yhdistyneet arabiemiirikunnat noudattaa ihmisoikeuksia koskevan oikeuden mukaisia kansainvälisiä velvoitteitaan, ja vaatii viranomaisia varmistamaan, että kaikkien Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kansalaisten sanan-, ajatuksen- ja ilmaisunvapautta suojellaan sekä verkossa että verkon ulkopuolella, ja noudattamaan kaikkia ihmisoikeuksien puolustajia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen määräyksiä ja erityisesti sen 1 artiklaa, 6 artiklan a alakohtaa ja 12 artiklan 2 kohtaa; korostaa, että yleismaailmallisten ihmisoikeussopimusten lisäksi nämä vapaudet taataan myös Arabiliiton ihmisoikeusperuskirjassa, jonka osapuoli Yhdistyneet arabiemiirikunnat on;

10.  kehottaa Yhdistyneitä arabiemiirikuntia vahvistamaan aikomuksensa ”noudattaa korkeimpia standardeja ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelemisessa” ratifioimalla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja sen valinnaiset pöytäkirjat sekä esittämällä kaikille YK:n erityistoimenpiteiden toimeksiantojen haltijoille pysyvän vierailukutsun;

11.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, EU:ta ja sen jäsenvaltioita tuomitsemaan voimakkaasti ja julkisesti tämän ihmisoikeuksien räikeän luokkauksen muun muassa vaatimalla Mansoorin vapauttamista kaikissa yhteyksissään Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaisiin; kehottaa EU:n edustustoa Abu Dhabissa tarjoamaan Ahmed Mansoorille kaiken asianmukaisen tuen, mukaan lukien vankilakäynnit, oikeudenkäynnin seuranta sekä hänen mahdollisesti tarvitsemansa oikeudellinen tai muunlainen apu; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa raportoimaan Euroopan parlamentille toimista, joita EU:n edustusto on tähän mennessä toteuttanut Mansoorin tukemiseksi;

12.  kehottaa ulkosuhdehallintoa ehdottamaan ja jäsenvaltioita toteuttamaan vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin liittyviä EU:n kohdennettuja toimenpiteitä;

13.  toteaa jälleen vastustavansa kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa ja vaatii keskeyttämään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon ja ottamaan tavoitteeksi sen poistamisen;

14.  kannustaa jatkamaan EU:n, sen jäsenvaltioiden ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välistä vuoropuhelua; katsoo, että Euroopan parlamentin ja sen Persianlahden alueen kumppaneiden säännölliset parlamenttien väliset kokoukset tarjoavat merkittävän foorumin rakentavan ja rehellisen vuoropuhelun kehittämiseksi yhteistä huolta aiheuttavista kysymyksistä; korostaa, että parlamenttien välisissä keskusteluissa ei pitäisi keskittyä pelkästään turvallisuus- ja kauppakysymyksiin vaan niissä olisi käsiteltävä myös ihmisoikeuksien kunnioittamista yhtenä keskeisenä keskustelunaiheena;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Yhdistyneiden arabiemiirikuntien hallitukselle ja parlamentille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetulle sekä Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioiden hallituksille; pyytää, että tämä päätöslauselma käännetään arabiaksi.

(1) EUVL C 72 E, 11.3.2014, s. 40.


Uiguurien ja kazakkien mielivaltaiset joukkovangitsemiset Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella
PDF 126kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2018 uiguurien ja kazakkien mielivaltaisista joukkovangitsemisista Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella (2018/2863(RSP))
P8_TA(2018)0377RC-B8-0460/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinan tilanteesta, erityisesti 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Kiinasta: vähemmistöjen oikeudet ja kuolemanrangaistuksen käyttö(1), 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Kashgarin tilanteesta ja kulttuuriperinnöstä (Xinjiangin uiguurien autonominen alue, Kiina)(2), 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Nobelin palkinnon saajan Liu Xiaobon ja Lee Ming-chen tapauksista(3), 15. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman Larung Garin tiibetinbuddhalaisen akatemian ja Ilham Tohtin tapauksista(4) ja 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteiden tilasta(5),

–  ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan perustuslain 36 pykälän, jossa taataan kaikille kansalaisille oikeus uskonnonvapauteen, sekä 4 pykälän, jolla suojellaan ”vähemmistökansallisuuksien” oikeuksia,

–  ottaa huomioon vuonna 2003 käynnistyneen EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden ja 22. kesäkuuta 2016 annetun komission ja EUH:n yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle otsikolla ”EU:n uuden Kiinan-strategian lähtökohdat” (JOIN(2016)0030),

–  ottaa huomioon Pekingissä 9. ja 10. heinäkuuta 2018 käydyn EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun 36. kierroksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n puheenvuorossaan YK:n ihmisoikeusneuvoston 39. istunnossa 10. syyskuuta 2018 esittämät huomautukset, joissa hän ilmaisi syvän huolensa ”uudelleenkoulutusleireistä” ja pyysi Kiinan viranomaisia päästämään maahan riippumattomat tutkijat,

–  ottaa huomioon tahdonvastaisia katoamisia käsittelevän YK:n työryhmän toukokuussa 2018 Kiinan hallitukselle lähettämän tuoreen yleisen syytekirjelmän, jossa se ilmaisi huolensa tilanteen jatkuvasta heikkenemisestä ja mielivaltaisesti pidätettyjen uiguurien määrän kasvusta,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  katsoo, että yleismaailmallisten ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja kunnioittamisen olisi oltava EU:n ja Kiinan pitkäaikaisen suhteen ytimessä, sillä EU on sitoutunut ylläpitämään juuri näitä arvoja ulkoisessa toiminnassaan ja Kiina on ilmaissut kiinnostuksensa niiden noudattamiseen omassa kehitysyhteistyössään ja kansainvälisessä yhteistyössään;

B.  ottaa huomioon, että presidentti Xi Jinpingin valtaantulon jälkeen Kiinan ihmisoikeustilanne on heikentynyt entisestään ja hallitus suhtautuu yhä vihamielisemmin rauhanomaiseen toisinajatteluun, sanan- ja uskonnonvapauteen ja oikeusvaltioperiaatteeseen;

C.  toteaa, että tilanne Xinjiangissa, jossa asuu noin 11 miljoonaa uiguuria ja etnistä kazakkia, on heikentynyt nopeasti viime vuosina, koska Xinjiangin ottaminen ehdottomaan määräysvaltaan on asetettu ensisijaiseksi painopisteeksi ja lisää haasteita asettavat säännöllisesti toistuvat terrorihyökkäykset, joita uiguurit tekevät Xinjiangissa tai jotka väitetysti liittyvät alueeseen;

D.  ottaa huomioon, että rotusyrjinnän poistamista käsittelevä YK:n komitea on esittänyt arvioita siitä, että kymmeniä tuhansia tai jopa miljoona uiguuria saattaa olla pidätettynä Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella ilman syytteeseenpanoa ja oikeudenkäyntiä terrorismin ja uskonnollisten ääriliikkeiden torjunnan varjolla; toteaa, että tämä olisi suurin etnisen vähemmistökansan joukkovangitseminen tällä hetkellä maailmassa;

E.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen kongressin Kiinaa käsittelevä toimeenpaneva komissio on myös todennut, että on luotettavaa tietoa siitä, että Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella uiguureihin, kazakkeihin ja muihin pääasiassa islaminuskoisiin etnisiin vähemmistöihin on kohdistunut mielivaltaisia pidätyksiä, kidutusta sekä uskonnon ja kulttuurin harjoittamisen räikeää rajoittamista ja digitaalinen valvontajärjestelmä on käytössä niin laajalti, että kaikkea arkielämää seurataan kasvontunnistuskameroiden, matkapuhelimien skannauksen, dna:n keräämisen sekä laajamittaisen ja häiritsevän poliisin läsnäolon avulla;

F.  ottaa huomioon, että pidätettyjä pidetään tiettävästi huonoissa oloissa, he joutuvat poliittisen indoktrinaation kohteeksi, mukaan lukien pakolliset isänmaallisuuskurssit, ja heidät pakotetaan kieltämään etninen ja uskonnollinen identiteettinsä; ottaa huomioon, että viime aikoina on raportoitu pidätettyjen kuolemantapauksista ja myös itsemurhista;

G.  ottaa huomioon, että tiettävästi tuhannet lapset on erotettu vanhemmistaan, joita pidetään mielivaltaisesti internointileireillä, ja että lapsia pidetään liian täysissä orpokodeissa, vaikka vain toinen heidän vanhemmistaan olisi pidätettynä leirillä;

H.  ottaa huomioon, että 13. elokuuta 2018 pidetyssä YK:n kuulemistilaisuudessa Genevessä Kiinan valtuuskunta kiisti YK:n asiantuntijoiden syytökset siitä, että etnisiä islaminuskoisia uiguureja on pidätettynä ”uudelleenkoulutusleireillä” Xinjiangin läntisellä alueella; ottaa huomioon, että tällaisten leirien rakentamisesta ja laajentamisesta on kattavaa todistusaineistoa;

I.  ottaa huomioon, että joitakin ulkomaalaisia toimittajia on painostettu pidättymään raportoimasta arkaluonteisista aiheista, kuten uiguurien ihmisoikeuksista ja internointileirien käytöstä, ja joissakin tapauksissa on myös kieltäydytty uusimasta lehdistökorttia;

J.  toteaa, että missään muualla maailmassa väestöä ei seurata niin tarkasti kuin Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella; ottaa huomioon, että maakuntahallinto on rekrytoinut turvallisuushenkilöstöön kymmeniä tuhansia uusia työntekijöitä;

K.  ottaa huomioon, että tietoja kerätään integroidulle yhteisten operaatioiden alustalle, johon tallennetaan myös väestöä koskevia lisätietoja, mukaan lukien kulutustottumukset, pankkitoiminta, terveydentila ja jokaisen Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen asukkaan dna-profiili; ottaa huomioon, että alueen muslimeja vaaditaan käyttämään matkapuhelimessaan vakoiluohjelmaa ja sen asentamisen laiminlyönti on rikos;

L.  ottaa huomioon, että ensi käden todistusaineisto ja luotettava akateeminen tutkimus ovat osoittaneet, että kohteeksi on tarkoituksellisesti valittu uiguurit, joilla on yhteyksiä ihmisiin ulkomailla tai joilla on uskonnollinen vakaumus;

M.  ottaa huomioon, että uiguureja on painostettu ulkomailla usein isäntävaltioiden tuella palaamaan Kiinaan; ottaa huomioon, että Kiinan lähetystöt ulkomailla ovat kieltäytyneet uusimasta monien uiguurien passeja, mikä on johtanut epävarmuuteen työn ja opiskelun kannalta;

N.  ottaa huomioon, että Kiinan hallitus on johdonmukaisesti evännyt tahdonvastaisia katoamisia käsittelevän YK:n työryhmän, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ja muiden YK:n erityismenettelyjen toimeksiantojen pyynnöt saada lähettää riippumattomia tutkijoita Xinjiangiin;

O.  toteaa, että 23. syyskuuta 2014 taloustieteen professori, uiguuri Ilham Tohti tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen väitettyjen separatismisyytösten nojalla ja että hänet oli pidätetty saman vuoden tammikuussa; toteaa, että myös seitsemän hänen entistä oppilastaan vangittiin ja tuomittiin 3–8 vuoden vankeusrangaistuksiin väitetystä yhteistyöstä Tohtin kanssa; ottaa huomioon, että Ilham Tohti on aina torjunut separatismin ja väkivallan ja pyrkinyt sovintoon, joka perustuu uiguurien kulttuurin kunnioittamiseen;

1.  on erittäin huolissaan siitä, että hallinto sortaa yhä enenevässä määrin eri vähemmistöjä, erityisesti uiguureja ja kazakkeja, kun se asettaa lisärajoituksia heille perustuslaissa taatuille oikeuksille, joita ovat oikeus kulttuurin ilmaisemiseen ja uskonnonvapauteen sekä sanan- ja ilmaisunvapauteen, oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen ja järjestäytymisoikeus; vaatii, että viranomaiset kunnioittavat näitä perusvapauksia;

2.  kehottaa Kiinan hallitusta lopettamaan välittömästi uiguuri- ja kazakkivähemmistöjen mielivaltaiset joukkovangitsemiset, sulkemaan kaikki leirit ja pidätyskeskukset sekä vapauttamaan pidätetyt henkilöt välittömästi ja ehdoitta; on syvästi huolissaan lukuisista väitteistä, jotka koskevat huonoja oloja, kidutusta ja kuolemia leireillä; muistuttaa Kiinan viranomaisia siitä, että uudelleenkoulutuslaitoksilla ei ole mitään laillista perustaa;

3.  on erittäin huolestunut tiedoista, joiden mukaan muiden ohella Muhammad Salih Hajim, Abdulnehed Mehsum ja Ayhan Memet, jotka kaikki ovat iäkkäitä uiguureja, tiedemaailman edustajia ja yhteisöjen johtajia, ovat kuolleet internointileireillä;

4.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että valtio toteuttaa toimia varmistaakseen alueen kattavan valvonnan asentamalla Kiinan sähköisen Skynet-valvontaverkon suurille kaupunkialueille, asentamalla GPS-seurantalaitteita moottoriajoneuvoihin, käyttämällä kasvontunnistusskannereita tarkastuspisteissä ja rautatie- ja huoltoasemilla sekä Xinjiangin poliisin toteuttamalla verinäytteiden keruulla, jolla laajennetaan Kiinan dna‑tietokantaa;

5.  korostaa, että hallituksen valvonta ja pakollinen kansalaisten tietojen joukkokerääminen kohdistuu ja vaikuttaa pääasiassa uiguureihin, kazakkeihin ja muihin etnisiin vähemmistöihin, mikä on kansainvälisessä oikeudessa asetetun syrjintäkiellon vastaista;

6.  kehottaa Kiinan hallitusta paljastamaan Xinjiangissa tahdonvastaisesti kadonneiden henkilöiden perheille kaikki tiedot, myös heidän nimensä, olinpaikkansa ja nykytilanteensa;

7.  on syvästi huolissaan Kiinan terrorismin vastaisesta laista (2015) ja ääriainesten kitkemistä koskevasta asetuksesta, jossa on aivan liian laaja määritelmä siitä, mikä on terroriteko; kehottaa sen vuoksi Kiinaa tekemään selvän eron rauhanomaisen toisinajattelun ja väkivaltaisen ääriajattelun välillä;

8.  muistuttaa Kiinan hallitusta esittämästään kehotuksesta vapauttaa välittömästi ja ehdoitta tutkija, uiguuri Ilham Tohtin ja kaikki muut, jotka on pidätetty pelkästään sananvapautensa rauhanomaisen harjoittamisen vuoksi, ja kehottaa heidän vapauttamistaan odotettaessa Kiinaa varmistamaan, että heillä on säännöllinen ja rajoittamaton mahdollisuus olla yhteydessä perheeseensä ja valitsemaansa asianajajaan; kehottaa lisäksi vapauttamaan Eli Mamutin, Hailaite Niyazin, Memetjan Abdullan, Abduhelil Zununin ja Abdukerim Abduwelin, kuten unioni pyysi Pekingissä 9. ja 10. heinäkuuta 2018 käydyllä EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun 36. kierroksella;

9.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita valvomaan tarkasti ihmisoikeustilanteen kehittymistä Xinjiangissa, mukaan lukien uiguureihin, kazakkeihin ha muihin etnisiin vähemmistöihin kohdistuvia hallituksen kasvavia tukahdutustoimia, ja lähettämään vahvan viestin Kiinan hallituksen korkeimmalle taholle, jotta räikeät ihmisoikeusloukkaukset lopetetaan;

10.  kehottaa Kiinan viranomaisia sallimaan vapaan ja esteettömän pääsyn toimittajille ja kansainvälisille tarkkailijoille Xinjiangin maakuntaan;

11.  muistuttaa, että on tärkeää, että EU ja jäsenvaltiot ottavat ihmisoikeusloukkauksia Xinjiangissa koskevan kysymyksen esille Kiinan viranomaisten, myös johtotason, kanssa noudattaen EU:n sitoumusta, jonka mukaan se puhuu voimakkaalla, selvällä ja yhtenäisellä äänellä Kiinaan nähden soveltamassaan lähestymistavassa, vuotuisessa ihmisoikeusvuoropuhelussa ja tulevassa Euroopan ja Aasian huippukokouksessa;

12.  ilmaisee syvän huolensa tiedoista, joiden mukaan Kiinan viranomaiset häiritsevät uiguureja ulkomailla ja pyrkivät pakottamaan heidät toimimaan ilmiantajina muita uiguureja vastaan, palaamaan Xinjiangiin tai pysymään vaiti Xinjiangin tilanteesta joskus pidättämällä heidän perheenjäseniään;

13.  pitää myönteisenä Saksan ja Ruotsin päätöstä keskeyttää kaikkien etnisten uiguurien, kazakkien ja muiden turkkilaisten islaminuskoisten palauttaminen Kiinaan ottaen huomioon, että he saattavat joutua Kiinassa mielivaltaisten pidätysten, kidutuksen ja muun huonon kohtelun kohteeksi, ja kehottaa kaikkia muita jäsenmaita seuraamaan esimerkkiä ja jouduttamaan niiden turkkilaisten islaminuskoisten turvapaikkahakemusten käsittelyä, jotka ovat vaarassa joutua pakkokäännytetyiksi Kiinaan; kehottaa lisäksi EU:n jäsenvaltioita vetoamaan tarvittaessa kansalliseen lainsäädäntöönsä sen selvittämiseksi, onko Kiinan hallitus pelotellut turkkilaisten islaminuskoisten maahanmuuttajayhteisöjä Euroopassa;

14.  muistuttaa Kiinaa sen allekirjoittamista lukuisista kansainvälisistä sopimuksista johtuvista ihmisoikeusvelvoitteista ja toteaa sen vuoksi, että Kiinan odotetaan noudattavan näitä sitoumuksia;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 80.
(2) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 185.
(3) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 137.
(4) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 108.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0343.


Julkisia hankintoja koskeva strategiapaketti
PDF 151kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2018 julkisia hankintoja koskevasta strategiapaketista (2017/2278(INI))
P8_TA(2018)0378A8-0229/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Julkiset hankinnat toimiviksi Euroopassa ja Euroopan hyväksi” COM(2017)0572,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Suurten infrastruktuurihankkeiden julkisia hankintoja koskevien näkökohtien vapaaehtoinen ennakkoarviointi investointien helpottamiseksi” (COM(2017)0573),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 annetun komission suosituksen (EU) 2017/1805 julkisten hankintojen ammatillistamisesta – Rakenne julkisten hankintojen ammatillistamista varten (C(2017)6654)(1),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta(2),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU käyttöoikeussopimusten tekemisestä(4),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 annetun komission kertomuksen yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan (ESPD) käytännön soveltamista koskevasta tarkastelusta (COM(2017)0242),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/55/EU sähköisestä laskutuksesta julkisissa hankinnoissa(5),

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2017 annetun komission kertomuksen sähköisen laskutuksen eurooppalaisen standardin arvioinnista direktiivin 2014/55/EU mukaisesti (COM(2017)0590),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. helmikuuta 2018 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan kannan tarkistuksina (A8-0229/2018),

A.  katsoo, että julkisten hankintojen täyttä potentiaalia, jolla tuetaan kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden rakentamista, ei ole vielä hyödynnetty, ja ottaa huomioon, että unionissa yli 250 000 viranomaista käyttää vuosittain noin 14 prosenttia BKT:stä eli lähes 2 000 miljardia euroa rakennusurakoihin sekä palvelu- ja tavarahankintoihin;

B.  ottaa huomioon, että julkisissa hankinnoissa käytetään merkittäviä määriä veronmaksajien rahoja, minkä vuoksi hankinnat olisi toteutettava eettisesti, avoimesti ja rehellisesti sekä kustannusten että laadun kannalta mahdollisimman tehokkaasti, jotta kansalaisille voidaan tarjota laadukkaita tuotteita ja palveluja;

C.  toteaa, että julkisia hankintoja koskevat säännöt ovat asianmukaisesti täytäntöönpantuina erittäin merkittävä väline sisämarkkinoiden lujittamiseksi sekä unionin yritysten kasvun ja työllisyyden edistämiseksi, ja katsoo, että älykkäästi käytetyt julkiset hankinnat voivat olla strateginen väline älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteiden saavuttamiseksi ja ne voivat nopeuttaa siirtymistä kestävämpiin toimitusketjuihin ja liiketoimintamalleihin;

D.  katsoo, että kun julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevia EU:n sääntöjä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, on erittäin tärkeää varmistaa, että EU:n lainsäädäntö saatetaan täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan kaikilta osin täytäntöön, jotta pienet ja keskisuuret yritykset voivat osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin helpommin ja pienemmin kustannuksin, ja samalla on otettava täysin huomioon avoimuutta ja kilpailua koskevat EU:n periaatteet;

E.  ottaa huomioon, että komissio käynnisti 3. lokakuuta 2017 kohdennetun kuulemisen innovoinnin julkisia hankintoja koskevien ohjeiden luonnoksesta ja 7. joulukuuta 2017 kohdennetun kuulemisen sosiaalisesti vastuullisia julkisia hankintoja koskevien komission ohjeiden soveltamisalasta ja rakenteesta;

F.  ottaa huomioon, että komission tiedonannossa COM(2017)0572 mainitun, vuonna 2016 tehdyn selvityksen mukaan ainoastaan neljä jäsenvaltiota käytti digitaalitekniikkaa julkisten hankintojen kaikissa päävaiheissa siten, että sähköisesti voitiin hoitaa muun muassa ilmoittamiset, hankinta-asiakirjojen asettaminen saataville, asiakirjojen toimittaminen, arviointi, sopimusten tekeminen, tilaukset, laskutus ja maksut;

G.  ottaa huomioon, että marraskuussa 2017 talouspolitiikan EU-ohjausjaksosta ja julkisista hankinnoista julkaistun esitteen mukaan niiden hankintamenettelyjen määrä, joissa saatiin vain yksi tarjous, lisääntyi 14:stä 29 prosenttiin vuosina 2006–2016, ja toteaa, että komission tiedonannon COM(2017)0572 mukaan pienet ja keskisuuret yritykset ”onnistuvat saamaan EU:n kynnysarvot ylittävistä julkisista hankintasopimuksista osuuden, joka vastaa vain 45:tä prosenttia sopimusten arvosta”, mikä on ”selvästi vähemmän kuin niiden painoarvo taloudessa”;

H.  ottaa huomioon, että vuoden 2014 direktiiveillä käyttöön otettujen uusien sääntöjen pitäisi julkisia hankintoja helpottamalla ja valvontaa lisäämällä edistää työllisyyttä ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa;

I.  toteaa, että komission tiedonannon COM(2017)0572 mukaan 55 prosentissa julkisia hankintoja koskevista menettelyistä alhaisinta hintaa käytetään edelleen ainoana myöntämisperusteena esimerkiksi strategisten sosiaalisten ja ympäristöä koskevien perusteiden sijasta;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on sitoutunut noudattamaan Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteita;

K.  pitää ratkaisevan tärkeänä, että tavarantoimittajat voivat luottaa siihen, että unionin julkisten hankintojen järjestelmissä menetelmät ovat yksinkertaiset, saavutettavat ja digitaaliset ja niissä varmistetaan täysimääräinen avoimuus, tinkimättömyys ja tietoturva;

Lainsäädäntökehys ja täytäntöönpano

1.  panee tyytyväisenä merkille muut kuin lainsäädännölliset toimet, joita komissio ehdottaa nyt, lähes neljä vuotta sen jälkeen, kun julkisia hankintoja koskevan unionin lainsäädäntökehyksen kattava tarkistus saatiin valmiiksi, ja odottaa, että tämä vauhdittaa parempaa täytäntöönpanoa;

2.  on syvästi pettynyt tahtiin, jolla julkisia hankintoja koskevat vuoden 2014 direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä monissa jäsenvaltioissa, sekä lukuisiin viivästyksiin ja pitää valitettavana, että komissio joutui käynnistämään rikkomismenettelyjä joitakin jäsenvaltioita vastaan; vaatii, että kaikki jäsenvaltiot saattavat direktiivit nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä ilman lisäviivytyksiä;

3.  on huolissaan direktiiveissä säädetyistä tulossa olevista määräajoista, jotka koskevat sähköistä hankintamenettelyä sekä jäsenvaltioiden siirtymistä kokonaan sähköisiin hankintamenettelyihin, myös sähköiseen laskutukseen; korostaa, että jäsenvaltioiden digitaalistrategioihin on sisällytettävä täysin sähköisten hankintamenettelyjen edistäminen;

4.  kehottaa komissiota saattamaan nopeasti valmiiksi innovoinnin julkisia hankintoja koskevat ohjeet sekä sosiaalisesti vastuullisia julkisia hankintoja koskevat ohjeet, jotta voidaan tukea asiaa koskevien säännösten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

5.  pyytää komissiota järjestämään paremmin ja selkeämmin saavutettavammalla ja käyttäjäystävällisemmällä tavalla ohjeet ja muut välineet, jotka on kehitetty jäsenvaltioiden auttamiseksi julkisia hankintoja koskevan kehyksen täytäntöönpanossa, jotta kaikki toimijat saavat hyvän kokonaiskuvan, ja pyytää kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota myös saatavilla oleviin kieliin;

6.  panee tyytyväisenä merkille helmikuussa 2018 toimijoille annetut julkisia hankintoja koskevat uudet ohjeet, joilla on tarkoitus auttaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia varmistamaan tehokkaat ja avoimet julkiset hankintamenettelyt unionin rahoittamien hankkeiden yhteydessä;

Strategiset ja koordinoidut hankinnat

7.  huomauttaa, että nykyinen unionin lainsäädäntö mahdollistaa paremmin kuin koskaan aikaisemmin julkisten hankintojen käyttämisen strategisena välineenä EU:n politiikan tavoitteiden edistämiseksi, ja kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään tätä mahdollisimman pitkälle; muistuttaa, että julkiset hankinnat ovat myös alue- ja paikallistasolla tärkeä keino täydentää paikallisia ja alueellisia strategioita, ja kannustaa järjestämään julkisia kuulemisia tuotteiden ja palvelujen loppukäyttäjien kanssa;

8.   kehottaa käyttämään laajasti innovoivia hankintakäytäntöjä älykkään, ympäristöä säästävän ja osallistavan kasvun toteuttamiseksi ja kiertotalouden lujittamiseksi; korostaa kiertotalouden merkitystä ja tässä yhteydessä julkisia hankintoja koskevien uusien direktiivien tarjoamia uusia mahdollisuuksia, mitä tulee uudelleenkäytettyihin, korjattuihin, uudelleenvalmistettuihin ja kunnostettuihin tuotteisiin ja palveluihin ja muihin kestäviin ja resurssitehokkaisiin tuotteisiin ja ratkaisuihin;

9.  kehottaa jäsenvaltiota käyttämään julkisia hankintoja strategisesti edistääkseen älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, myös pk-yrityksille ja yhteisötalouden yrityksille; korostaa tämän edellyttävän jäsenvaltioilta, että ne välittävät järjestelmällisesti tiedon näistä politiikkatoimista korkeimmalle tasolle ja tukevat julkishallinnon hankkijoita ja toimijoita tämän saavuttamiseksi;

10.  korostaa, että tarjouskilpailun ehdot on tärkeää laatia siten, että ne eivät ole liian työläitä, jotta kaikki yritykset, myös pk-yritykset, voivat osallistua julkisiin hankintasopimuksiin;

11.  panee tyytyväisenä merkille julkisia hankintoja koskevien kansallisten strategioiden hyväksymisen ja pitää sitä hyvänä esimerkkinä ja kannustaa useampia jäsenvaltioita seuraamaan tätä esimerkkiä keinona nykyaikaistaa ja virtaviivaistaa julkisia hankintoja koskevia järjestelmiään ja tätä kautta tehostaa niitä; korostaa, että julkiset hankinnat ovat julkishallinnon useita eri aloja koskeva menoerä ja tästä syystä on erityisen tärkeää, että koordinoinnin lisäksi on olemassa hallintorakenne, jossa ovat mukana tärkeimmät sidosryhmät, jotta peruspäätökset voidaan tehdä laajempaan yhteistyöhön perustuen ja niille saadaan kaikkien mukana olevien hyväksyntä;

12.  suhtautuu myönteisesti siihen, että monet jäsenvaltiot ovat antaneet säädöksiä laatuperusteiden käytöstä (mukaan luettuna paras hinta-laatusuhde), ja kannustaa soveltamaan järjestelmällisesti näitä perusteita; kannustaa hankintaviranomaisia soveltamaan muita perusteita kuin ainoastaan alhaisinta hintaa tai kustannustehokkuutta ja ottamaan huomioon laatua koskevat sekä sosiaaliset ja/tai ympäristönäkökohdat;

13.  on tietoinen, että joissakin tapauksissa alhainen hinta voi kertoa innovatiivisista ratkaisuista ja tehokkaasta hallinnosta, mutta on huolissaan siitä, että joissakin jäsenvaltioissa alhaisinta hintaa käytetään liian usein ensisijaisena myöntämisperusteena laadusta, kestävyydestä ja sosiaalisesta osallisuudesta välittämättä, ja kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan tilanteeseen vaikuttavia syitä ja raportoimaan niistä sekä ehdottamaan tarvittaessa sopivia ratkaisuja;

14.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että julkisten hankintojen käytännöt ovat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisia; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan siihen, että tästä asiasta järjestetään kuulemisia vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen kanssa;

15.  kehottaa hyväksymään julkisia hankintoja koskevat EU:n tason ammattietiikan säännöt hankintamenettelyn eri toimijoita varten;

16.  korostaa, että hankintaviranomaisten on tärkeää ottaa hankintapäätöksissään tarvittaessa huomioon tuotteen koko elinkaari, sen ympäristövaikutus mukaan luettuna, ja kehottaa komissiota avustamaan menetelmien kehittämisessä elinkaarikustannusajattelun soveltamiseksi;

17.  toteaa, että innovatiiviset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat seikat ovat oikeutettuja ja tärkeitä myöntämisperusteita julkisten hankintojen yhteydessä ja että hankintaviranomaiset voivat määritellä myös ympäristöä säästäviä, innovatiivisia tai sosiaalisia tavoitteita tarkkaan harkituilla eritelmillä ja sallimalla vaihtoehtoisia tarjouksia syrjimättömästi, edellyttäen, että nämä ominaisuudet liittyvät sopimuksen kohteeseen ja ovat oikeasuhteisia sen arvoon ja tavoitteisiin nähden;

18.  muistuttaa, että unionin julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntökehys velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että toimeksisaajat ja alihankkijat noudattavat täysimääräisesti ympäristö-, sosiaali- ja työlainsäädännön säännöksiä, joita sovelletaan siinä paikassa, jossa rakennusurakoita suoritetaan, palveluja tarjotaan tai tuotteita valmistetaan tai toimitetaan, kuten unionin oikeudessa ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetään sekä sovellettavissa kansainvälisissä yleissopimuksissa ja kansallisen lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti tehdyissä työehtosopimuksissa määrätään; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot huolehtivat tästä velvoitteesta saattaessaan vuoden 2014 direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltaessaan niitä, ja helpottamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa tällä alalla;

19.  on tietoinen, että tarjousten laadullinen arviointi edellyttää hankkijoilta taitoa, ja kehottaa komissiota avustamaan jäsenvaltioita arviointimenetelmien ja -käytäntöjen tunnetuksi tekemisessä erityisesti järjestämällä seminaareja ja koulutusta; korostaa, että tällaista apua olisi oltava saatavilla kaikilla hallinnon tasoilla, joilla hankintoja toteutetaan;

20.  huomauttaa, että sosiaalisesti vastuullisissa julkisissa hankinnoissa on otettava huomioon toimitusketjut ja nykypäivän orjuuteen, sosiaaliseen polkumyyntiin ja ihmisoikeusloukkauksiin liittyvät riskit; huomauttaa, että on ponnisteltava sen varmistamiseksi, että julkisilla hankintamenettelyillä hankittuja tavaroita ja palveluja ei ole valmistettu ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla; kehottaa komissiota sisällyttämään uuteen julkisten hankintojen sosiaalisia näkökohtia koskevaan oppaaseensa olennaisia säännöksiä toimitusketjujen etiikasta;

21.  panee tyytyväisenä merkille useiden jäsenvaltioiden pyrkimykset perustaa hankintojen koordinoinnista vastaavia virastoja ja toteaa, että tämä edistää strategisten ja tehokkaiden hankintojen toteuttamista;

22.  kehottaa useampia jäsenvaltioita hyödyntämään yhteishankinnoilla ja julkisten hankintojen yhteen keräämisellä saatavia hyötyjä ja toteaa, että yhteishankintayksiköt voisivat nopeuttaa ja niiden olisi nopeutettava asiantuntemuksen, parhaiden käytäntöjen ja innovoinnin tunnetuksi tekemistä;

23.  painottaa, että erityisesti innovoinnin edistämiseksi on tärkeää, että hankintaviranomaiset toimivat yhdessä markkinoiden kanssa ja hyödyntävät riittävästi hankintaa edeltävää vaihetta valmistevana toimena seuraavia vaiheita varten; katsoo, että hankintoja edeltävä vaihe on myös olennaisen tärkeä pk-yritysten osallistumisen tukemiseksi;

24.  katsoo, että uusi kumppanuusmenettely tukee innovoinnin edistämistä, ja kannustaa hankintaviranomaisia tekemään markkinoiden kanssa yhteistyötä, jotta voidaan kehittää uusia innovatiivisia menetelmiä, tuotteita, rakennusurakoita tai palveluja; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että tähän mennessä on pantu alulle 17 innovaatiokumppanuusmenettelyä;

25.  suhtautuu myönteisesti suurten infrastruktuurihankkeiden julkisia hankintoja koskevien näkökohtien vapaaehtoiseen ennakkoarviointiin, jota komissio ehdottaa, ja kehottaa komissiota panemaan nopeasti täytäntöön neuvontapalvelun, ilmoitusmekanismin sekä tiedonvaihtomekanismin ja varmistamaan samalla täysin luottamuksellisuuden;

Digitalisointi ja hankintamenettelyjen moitteeton hallinnointi

26.  pitää valitettavana digitaaliteknologioiden hidasta käyttöönottoa unionin hankintamenettelyissä ja kehottaa jäsenvaltioita asettamaan tavoitteeksi, että menettelyt muutetaan ripeästi digitaalisiksi ja sähköiset menettelyt otetaan käyttöön kaikissa päävaiheissa eli alkaen tarjouskilpailun tiedoksi antamisesta, tarjouskilpailuun osallistumisesta ja tarjousten jättämisestä aina arviointiin, sopimusten tekemiseen, tilaukseen, laskutukseen ja maksuun;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota ottamaan sähköiset lomakkeet käyttöön vuoden 2018 loppuun mennessä;

28.  muistuttaa, että sähköiset hankinnat tarjoavat merkittäviä etuja, joita ovat muun muassa huomattavat säästöt kaikille osapuolille, yksinkertaisemmat ja lyhyemmät menettelyt, byrokratian ja hallinnollisen rasitteen väheneminen, suurempi avoimuus ja lisäinnovaatiot sekä pk-yritysten parempi pääsy julkisten hankintojen markkinoille;

29.  yhtyy komission näkemykseen siitä, että sopimusrekisterit voivat olla kustannustehokas tapa hallinnoida sopimuksia ja parantaa avoimuutta ja tietojen paikkansapitävyyttä sekä parantaa julkisten hankintojen hallinnointia;

30.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta liittää kansalliset sopimusrekisterit verkkopalveluun Tenders Electronic Daily (TED), jotta hankintaviranomaisten velvollisuus julkaista samat tiedot kahdessa järjestelmässä poistuu;

31.  kehottaa kiinnittämään huomiota vaikeuksiin, joita todistuksia ja allekirjoituksia koskevista vaatimuksista saattaa aiheutua tarjoajille ja erityisesti pk-yrityksille, ja kannattaa tässä yhteydessä keveitä vaatimuksia ja yhden kerran periaatteen soveltamista kaikkialla, jotta voidaan minimoida tarjoajille aiheutuva rasite;

32.  tähdentää, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi pystyttävä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot julkisten hankintojen toteuttamisesta, esimerkiksi tiedot tarjouskilpailuista, menettelyistä ja sopimuksista sekä tilastotiedot, myös siksi, että komissio voi arvioida hankintojen sisämarkkinoita;

33.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään avoimessa muodossa olevien tietojen innovatiivista käyttöä, sillä tällaiset tiedot ovat erittäin tärkeitä kaikille valtioille, jotta ne voivat johtaa julkishallintoaan ja mahdollistaa tällaisten tietojen taloudellisen potentiaalin hyödyntämisen yrityksissä, ja samaan aikaan kannustaa avoimuuteen ja vastuullisuuteen toimielimissä ja elimissä, jotka ovat tekemisissä julkisten hankintojen kanssa; korostaa, että tällaiset tiedot on aina julkistettava ottaen asianmukaisesti huomioon suhteellisuusperiaate ja noudattaen tietosuojaa ja liikesalaisuutta koskevaa EU:n säännöstöä;

Sisämarkkinat ja hankintoihin osallistumisen parantaminen

34.  korostaa, että tarjouskilpailut ovat erittäin tärkeitä julkisissa hankinnoissa, ja panee pahoitellen merkille, että kilpailu unionin julkisten hankintojen yhteydessä on heikentynyt viime vuosina; vaatii käsittelemään ongelmaa niissä jäsenvaltioissa, joissa on suuri osuus sellaisia hankintamenettelyjä, joissa on saatu vain yksi tarjous;

35.  vaatii jäsenvaltioita lisäämään yhteisiä hankintamenettelyjä, myös rajat ylittäviä yhteisiä hankintamenettelyjä, joita muutetut unionin säännöt helpottavat, ja kehottaa komissiota tarjoamaan tällä alalla syvällekäyvää teknistä tukea; katsoo, että tällaiset menettelyt eivät saisi kuitenkaan johtaa niin suuriin sopimuksiin, että pk-yritykset jäävät prosessin varhaisessa vaiheessa harkinnan ulkopuolelle;

36.  pitää valitettavana, että pk-yrityksillä ja yhteisötalouden yrityksillä on edelleen vaikeuksia osallistua julkisiin hankintoihin, ja kehottaa komissiota arvioimaan vuoden 2014 direktiiveillä käyttöön otettujen toimien tehokkuutta ja esittämään tarvittaessa uusia ratkaisuja;

37.  kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille direktiivin 2014/24/EU 46 artiklan ”noudata tai selitä” -periaatteen käytännön täytäntöönpanosta ja toteaa, että periaatteen mukaan hankintaviranomaisten on ilmoitettava pääasialliset syyt päätökselleen olla jakamatta hankintasopimusta osiin ja päätös on selitettävä järjestelmällisesti joko hankinta-asiakirjoissa tai erillisessä kertomuksessa;

38.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan pk-yritysten osallistumista tarjouskilpailuihin esimerkiksi pakollisen osiin jakamisen avulla silloin, kun se on mahdollista, tai asettamalla liikevaihtorajan, joka vaaditaan tarjouskilpailumenettelyihin osallistumiseksi; korostaa, että julkisten hankintasopimusten jakaminen osiin edistää kilpailua markkinoilla ja auttaa välttämään yhdestä ainoasta toimittajasta riippuvuutta koskevan riskin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan neuvontapalveluja ja koulutusta pk-yrityksille, jotta lisätään niiden osallistumista tarjouskilpailumenettelyihin;

39.  kehottaa komissiota analysoimaan erityisesti rajat ylittävien julkisten hankintojen tiellä olevia kielellisiä, hallinnollisia ja oikeudellisia esteitä sekä muita mahdollisia esteitä ja ehdottamaan ratkaisuja tai puuttumaan tilanteeseen, jotta varmistetaan rajat ylittävien hankintojen toimivuus;

40.  korostaa, että on tärkeää varmistaa hankittavien tuotteiden ja palvelujen yhteentoimivuus ja välttää riippuvuussuhteen syntyminen yhteen myyjään, ja kehottaa komissiota esittämään toimenpiteitä tällä alalla;

41.  pitää valitettavana, ettei EU:ssa ole saatavilla selkeitä ja koottuja tietoja julkisista hankinnoista, ja panee merkille, että luotettavia tietoja mahdollisuudesta osallistua julkisiin hankintoihin tarvitaan viranomaisten vastuun varmistamiseksi ja niiden avulla voidaan torjua petoksia ja korruptiota;

42.  hyväksyy muutoksenhakudirektiivistä tehdyn arvioinnin tuloksen ja komission päätöksen olla ehdottamatta säädöksen tarkistamista mutta kehottaa kansallisia muutoksenhakuelimiä jatkamaan yhteistyötään ja kehottaa komissiota lisäämään direktiivejä koskevaa ohjeistusta;

43.  pitää valitettavana, että puolustusalan hankintoja koskeva direktiivi ei ole vielä tuonut toivottuja tuloksia etenkään valtioiden rajat ylittävien infrastruktuurihankkeiden yhteydessä, ja vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan nykyisin sovellettavien sääntöjen täytäntöönpanon parantamiseksi;

44.  korostaa, että julkisten hankintamenettelyjen on oltava avoimia ja syrjimättömiä; muistuttaa, että on tärkeää huolehtia siitä, että käytettävissä on asianmukaisia valitusmenettelyjä ja ohjausta valituksen tekemisessä;

Kansainväliset julkiset hankinnat

45.  kehottaa toteuttamaan unionin toimia, jotta voidaan parantaa EU:n toimijoiden pääsyä kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille, sillä unionin julkisten hankintojen markkinat kuuluvat maailman avoimimpiin;

46.   ilmaisee huolensa julkisten hankintojen alan epäoikeudenmukaisesta kilpailusta, joka johtuu siitä, että valtio on tukenut kolmansista maista tulevia kilpailijoita erityisesti sähköajoneuvojen ja akkujen mutta myös muilla markkinoilla; katsoo, että kaupan suojaamisen välineiden ja julkisten hankintojen käytäntöjen välille on luotava yhteys;

47.  painottaa, että julkisten hankintojen markkinoilla on suuri taloudellinen merkitys, sillä hankintamenot muodostavat arviolta 20 prosenttia maailman BKT:stä, ja korostaa, että parantamalla pääsyä kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille ja luomalla eurooppalaisille yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset voidaankin kasvattaa merkittävästi tuotteiden ja palvelujen myyntiä sekä lisätä valinnanvaraa ja vastinetta veronmaksajien rahoille niin EU:ssa kuin kolmansissa maissa;

48.  toteaa, että kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinat on usein oikeudellisesti ja/tai tosiasiallisesti suljettu EU:n tarjoajilta; kannustaa komissiota keräämään ja toimittamaan parempia tietoja kansainvälisistä julkisista hankintamenettelyistä; muistuttaa, että komission arvion mukaan yli puolet maailman julkisten hankintojen markkinoista on nykyään suljettu vapaalta kansainväliseltä kilpailulta maailmalla yhä enemmän käytössä olevien protektionististen toimien vuoksi, kun taas EU:n julkisista hankinnoista noin 352 miljardin euron arvoinen osuus on avoinna julkisia hankintoja koskevan WTO:n sopimuksen (GPA-sopimus) jäsenmaista tuleville tarjoajille; korostaa, että EU:n on puututtava tähän epätasapainoon turvautumatta itse protektionistisiin toimenpiteisiin; pyytää komissiota varmistamaan, että eurooppalaisille yrityksille annetaan samanlaiset mahdollisuudet päästä ulkomaisten kilpailijoiden markkinoille kuin näillä on EU:n markkinoille pääsyssä, ja huomauttaa, että ehdotettu ns. kansainvälinen julkisten hankintojen väline voisi tietyin ehdoin toimia markkinoille pääsyn edistämiseksi;

49.  pitää myönteisenä, että yksi komission kuudesta painopistealueesta julkisten hankintojen alalla on helpottaa hankintamarkkinoille pääsyä; korostaa, että kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille pääsyn helpottaminen, myös valtiotasoa alemmalla tasolla, muodostaa merkittävän kannustimen EU:lle sen käydessä kauppaneuvotteluja, sillä useat EU:n yritykset ovat erittäin kilpailukykyisiä monilla aloilla; korostaa, että julkiset hankinnat olisi sisällytettävä kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin, jotta ulkomaisiin tarjouspyyntöihin osallistuisi mahdollisimman paljon eurooppalaisia yrityksiä; kehottaa komissiota valvomaan myös EU:n vapaakauppasopimuksiin sisältyvien, julkisten hankintojen markkinoita koskevien määräysten noudattamista ja asianmukaista täytäntöönpanoa; muistuttaa, että kauppasopimuksia olisi käytettävä kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille pääsyn parantamiseen ja että kaikissa unionin tekemissä kauppasopimuksissa olisi nostettava keskeiselle sijalle parempi pääsy kolmansien maiden hankintamarkkinoille sekä parannetut säännöt, jotka koskevat nykyaikaisia, tehokkaita ja avoimia hankintamenettelyjä, jotka puolestaan ovat keskeisen tärkeitä paremman vastineen saamiseksi julkisille varoille, ja että samalla olisi noudatettava kaikilta osin oikeutettuja julkisen politiikan tavoitteita, jotka on vahvistettu julkisia hankintoja koskevissa unionin direktiiveissä; korostaa, että kolmansien maiden talouden toimijoiden on julkisia hankintoja koskevien sopimusten saamiseksi noudatettava unionin sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä perusteita, jotka on vahvistettu direktiiveissä 2014/23/EU, 2014/24/EU ja 2014/25/EU, ja kannustaa tämän mukaisesti käyttämään sopimusten tekemiseen taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteita (”MEAT”); toteaa, etteivät kahdenväliset ja aluetasoa alhaisemmalla tasolla tehtävät vapaakauppasopimukset aina takaa täyttä pääsyä julkisten hankintojen markkinoille; pyytää komissiota neuvottelemaan mahdollisimman laajasta pääsystä kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille;

50.  korostaa, että kaikissa strategioissa, jotka koskevat kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoiden avaamista, on käsiteltävä asianmukaisesti pk-yritysten kohtaamia esteitä ja niiden erityistarpeita, jotta voidaan helpottaa niiden pääsyä markkinoille, sillä pk-yritykset ovat erityisen heikossa asemassa pyrkiessään kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille, ja samalla on otettava asianmukaisesti huomioon pk-yrityksille aiheutuvat vaikutukset niiden altistuessa kolmansista maista tuleville uusille kilpailijoille; kehottaa komissiota kannustamaan pk-yrityksille suotuisten hankintamenettelyjen (mukaan lukien rajatylittävät aloitteet ja tarjouspyyntöjen jakaminen eriin) sisällyttämiseen kauppasopimuksiin; korostaa hyötyjä, joita erityisesti pk-yritykset saavat digitoimisesta ja siitä, että kaikissa kolmansien maiden kanssa tehtävissä julkisissa hankintasopimuksissa käytetään sähköistä hankintamenettelyä;

51.  toteaa, että suurimmat kehittyvät taloudet, kuten Brasilia, Kiina, Intia ja Venäjä, eivät vielä ole GPA-sopimuksen osapuolia, mutta Kiina ja Venäjä ovat liittymässä siihen virallisesti, ja kehottaa komissiota rohkaisemaan ja tukemaan kolmansia maita niiden pyrkimyksissä liittyä GPA-sopimukseen, koska monenväliset sopimukset ovat pitkällä aikavälillä paras keino varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset; korostaa, että kahdenväliset kauppasopimukset ja kunnianhimoiset hankintasäännökset, jotka ovat GPA-sopimuksen periaatteiden mukaisia, saattavat muodostaa perustan paremmalle monenväliselle yhteistyölle;

52.  painottaa GPA-sopimuksen tärkeyttä, sillä se mahdollistaa lainmukaisen pääsyn kolmansien maiden hankintamarkkinoille ja parantaa hankintamenettelyiden avoimuutta ja ennustettavuutta; rohkaisee komissiota edistämään maailmanlaajuisten ja johdonmukaisten normien kehittämistä avoimille hankinnoille, sillä ne ovat tärkeä väline korruption torjumiseksi; pyytää komissiota erityisesti pyrkimään siihen, että kauppasopimuksiin sisällytetään määräyksiä julkisten hankintojen yhteisistä säännöistä, jotka mahdollistavat korruptiosta ilmoittamisen, yksinkertaistavat menettelyjä ja vahvistavat tarjoajien lahjomattomuutta ja avoimuutta;

Ammattimaistuminen

53.  panee tyytyväisenä merkille ammattimaistumista koskevat komission suositukset ja kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia suunnitelmia ensisijaisena asiana; ehdottaa, että kussakin suunnitelmassa olisi tehtävä ero erityyppisten hankintojen välillä erityisesti siksi, että pk-yritysten osallistumista palveluhankintoihin ja digitaalisen infrastruktuurin hankintoihin voidaan helpottaa eri tavalla kuin niiden osallistumista suurten infrastruktuurisopimusten hankintoihin;

54.  kehottaa komissiota ehdottamaan keinoja rahoitustuen tarjoamiseksi unionin varoista ammattimaistumista koskevien asiaankuuluvien toimenpiteiden tukemiseksi jäsenvaltioissa;

55.  pitää valitettavana ammattimaistumisen alhaista tasoa julkisista hankinnoista vastaavien parissa ja kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kaikkien julkisen hankintamenettelyn kaikissa vaiheissa mukana olevien taitoja;

56.  korostaa, että sekä hankkijoilla että toimittajilla on oltava asianmukainen koulutus, jotta ne voivat toimia tehokkaasti hankintojen kaikissa vaiheissa, ja ammattimaistumisen yhteydessä on kiinnitettävä huomiota julkishallinnon kaikkiin tasoihin ja laatuperusteisiin, myös sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin perusteisiin; katsoo, että parempia tuloksia voidaan saavuttaa parantamalla sitä, millä tavoin viranomaiset harkitsevat hankintojaan, sekä niiden hankintatapoja; pitää valitettavana, että usein julkiset hankinnat myönnetään kokeneemmille yrityksille, jotka avustavat hankintasopimuksen suunnitteluvaiheessa ja ovat näin ollen paremmassa asemassa, kun sopimuksen saannista kilpaillaan, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta neuvottelumenettelyyn;

57.  pyytää jäsenvaltioita kannustamaan yliopistoja kehittämään edelleen yliopistokursseja Euroopan unionin hankintalainsäädännön alalla ja parantamaan julkisista hankinnoista vastaavien henkilöiden koulutusta ja uran hallintaa, pk-yrityksissä työskentelevät mukaan luettuina, myös tietoteknisten välineiden kehittämisen ja käyttöönoton osalta; tukee yhteisen eurooppalaisen teknisten ja tietoteknisten taitojen kehyksen luomista;

o
o   o

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 259, 7.10.2017, s. 28.
(2) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.
(3) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243.
(4) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1.
(5) EUVL L 133, 6.5.2014, s. 1.


EU:n rikosoikeudellisen yhteistyön virasto (Eurojust) ***I
PDF 114kWORD 45k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. lokakuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) (COM(2013)0535 – C7-0240/2013 – 2013/0256(COD))
P8_TA(2018)0379A8-0320/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0535),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 85 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0240/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tšekin senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0320/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 4. lokakuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/ … antamiseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) ja neuvoston päätöksen 2002/187/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta

P8_TC1-COD(2013)0256


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1727.)


Jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen ***I
PDF 113kWORD 48k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. lokakuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta (COM(2016)0819 – C8-0002/2017 – 2016/0412(COD))
P8_TA(2018)0380A8-0001/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0819),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0002/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tšekin senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0001/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 4. lokakuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta

P8_TC1-COD(2016)0412


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1805.)


Muiden kuin henkilötietojen vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa ***I
PDF 116kWORD 39k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. lokakuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muiden kuin henkilötietojen vapaan liikkuvuuden kehyksestä Euroopan unionissa (COM(2017)0495 – C8-0312/2017 – 2017/0228(COD))
P8_TA(2018)0381A8-0201/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0495),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0312/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ranskan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. helmikuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen, sekä neuvoston edustajan 29. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0201/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 4. lokakuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi muiden kuin henkilötietojen vapaan liikkuvuuden kehyksestä Euroopan unionissa

P8_TC1-COD(2017)0228


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1807.)

(1) EUVL C 227, 28.6.2018, s. 78.


EU:n osallistuminen monikansallisten yhtiöiden vastuuta ihmisoikeuksista koskevan sitovan YK:n välineen laatimiseen
PDF 144kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2018 EU:n osallistumisesta monikansallisten yhtiöiden ja muiden rajat ylittävää toimintaa harjoittavien liikeyritysten vastuuta ihmisoikeuksista koskevan sitovan YK:n välineen laatimiseen (2018/2763(RSP))
P8_TA(2018)0382B8-0443/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 21 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman parlamentin vuonna 2010 antamien sosiaali- ja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien suositusten täytäntöönpanosta(1),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanosta(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 ja 208 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen, sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto hyväksyi sen 25. kesäkuuta 2012, sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019, jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015,

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2011 annetussa YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa 17/4 hyväksytyt yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet,

–  ottaa huomioon komission ”Kaikkien kauppa” -strategian,

–  ottaa huomioon komission eri aloille laatimat YK:n ohjaavia periaatteita koskevat täytäntöönpano-oppaat(3),

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanon tilanteesta (Implementing the UN Guiding Principles on Business and Human Rights – State of Play) (SWD(2015)0144),

–  ottaa huomioon Euroopan perusoikeusviraston lausunnon yritystoiminnan ja ihmisoikeuksien alan oikeussuojakeinojen saatavuuden parantamisesta EU:n tasolla(4),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 26/9, jossa se päätti perustaa avoimen hallitustenvälisen työryhmän, jossa käsitellään monikansallisia yhtiöitä ja muita liikeyrityksiä ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta ja jonka tehtävänä on laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline, jonka avulla säännellään ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten toimintaa,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean esittämän yleiskommentin nro 24 (2017), joka koskee taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisia valtion velvoitteita liiketoiminnan yhteydessä (E/C.12/GC/24),

–  ottaa huomioon Maastrichtin periaatteisiin pohjautuvat valtioiden ekstraterritoriaaliset velvoitteet taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien alalla(5),

–  ottaa huomioon YK:n Global Compact -aloitteen(6),

–  ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

–  ottaa huomioon vuonna 2017 tarkistetun Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantaisen periaatejulistuksen, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa,

–  ottaa huomioon OECD:n due diligence -ohjeet vaatetus- ja jalkinealalle,

–  ottaa huomioon Unicefin laatimat lasten oikeuksia ja liiketoimintaa koskevat periaatteet,

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät liiketoiminnasta ja ihmisoikeuksista,

–  ottaa huomioon yhteiskuntavastuuta koskevan ISO 26000 -standardin,

–  ottaa huomioon OECD:n due diligence -ohjeet vastuulliselle liiketoiminnalle,

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12. joulukuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(7),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/95/EU(8),

–  ottaa huomioon unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/821(9),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston jäsenvaltioilleen 2. maaliskuuta 2016 antaman suosituksen ihmisoikeuksista ja liiketoiminnasta,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta EU:n kauppasopimuksissa(10),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(11),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n Afrikka-strategiasta: kehityksen vauhdittaminen(12),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta(13),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta(14),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin(15),

–  ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010(16),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(17),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(18),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisesta(19),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista(20),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa(21),

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman yksityisestä sektorista ja kehitysyhteistyöstä(22),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(23),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien alivaliokuntansa teettämän tutkimuksen, joka koskee yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanoa(24),

–  ottaa huomioon kysymykset komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle ja neuvostolle EU:n osallistumisesta monikansallisten yhtiöiden ja muiden rajat ylittävää toimintaa harjoittavien liikeyritysten vastuuta ihmisoikeuksista koskevan sitovan YK:n välineen laatimiseen (O-000074/2018 – B8‑0402/2018, O-000075/2018 – B8-0403/2018 ja O-000078/2018 – B8‑0404/2018),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU:n perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen; ottaa huomioon, että EU:n kansainvälisen toiminnan (muun muassa sen kehitys- ja kauppapolitiikassa) on perustuttava näihin periaatteisiin ja siinä on otettava huomioon kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaate, sellaisena kuin se vahvistetaan Lissabonin sopimuksen 208 artiklassa; toteaa, että SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaisesti kaikessa EU:n ulkoisessa toiminnassa on noudatettava kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta;

B.  pitää Euroopan unionia sekä normatiivisena että taloudellisena voimatekijänä; katsoo, että siksi sen on oltava johtoasemassa parhaiden käytäntöjen levittämisessä ja koko maailmaa koskevien vaatimusten kehittämisessä;

C.  toteaa, että Agenda 2030:n täytäntöönpano tarkoittaa, että talouskehitykseen olisi aina liitettävä sosiaalinen oikeudenmukaisuus, hyvä hallinto, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mukaan lukien sosiaaliset oikeudet ja oikeus ihmisarvoon ja vapauteen kaikille, sekä korkeatasoiset työ- ja ympäristönormit; katsoo, että kestävä kehitys, kauppa ja ihmisoikeudet voivat vaikuttaa toisiinsa ja vahvistaa toisiaan;

D.  toteaa, että ihmisoikeusvelvoitteet kuuluvat ensisijaisesti valtioille; toteaa, että vaikka valtiot eivät sinänsä ole vastuussa yksityisten toimijoiden ihmisoikeusloukkauksista, ne saattavat kuitenkin rikkoa ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan, jos nämä loukkaukset katsotaan niistä johtuviksi tai jos ne eivät toteuta asianmukaisia due diligence -toimenpiteitä ehkäistäkseen ja tutkiakseen yksityisten toimijoiden väärinkäytöksiä, rangaistakseen niistä ja korjatakseen niitä; toteaa, että valtioilla on tavallisesti harkintavaltaa päättää, mitä toimenpiteitä ne toteuttavat, hyödyntämällä toimintapolitiikkaa, lainsäädäntöä, määräyksiä ja oikeustoimia;

E.  ottaa huomioon, että huolellisuusvelvoite (due diligence) on käsite, johon viitataan OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille(25);

F.  toteaa, että valtioiden olisi täytettävä ihmisoikeusvelvoitteensa omalla alueellaan ja/tai lainkäyttöalueellaan; katsoo, että valtioiden olisi selvästi todettava olettavansa, että suojeluvelvoite tarkoittaa sääntelyä sen varmistamiseksi, että kaikki liikeyritykset, joilla on kotipaikka niiden alueella ja/tai lainkäyttöalueella, kunnioittavat ihmisoikeuksia kaikessa toiminnassaan, myös toimiessaan tytäryritystensä, määräysvallassaan olevien yritysten ja toimitusketjuunsa eri puolilla maailmaa kuuluvien yhteisöjen kautta;

G.  huomauttaa, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet, jotka hyväksyttiin yksimielisesti ihmisoikeusneuvostossa, ovat yhä arvovaltainen toimintakehys liiketoimintaan liittyvien, ihmisoikeuksiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskin ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi, ja toteaa, että parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan vuonna 2017 näiden periaatteiden täytäntöönpanosta teettämä tutkimus osoitti selvästi, että EU:n jäsenvaltiot ovat maailmanlaajuisesti kaikkein pisimmällä periaatteiden täytäntöönpanossa, kun edistymistä mitataan hyväksyttyjen tai valmisteilla olevien kansallisten toimintasuunnitelmien lukumäärällä;

H.  ottaa huomioon, että YK:n ohjaavia periaatteita sovelletaan kaikkiin valtioihin ja kaikkiin liikeyrityksiin, ylikansalliset yhtiöt ja muut yritykset mukaan lukien, niiden koosta, toimialasta, sijainnista, omistuksesta ja rakenteesta riippumatta ja että ne perustuvat YK:n ”suojele, kunnioita ja korjaa” -viitekehyksen kolmeen pilariin, jotka ovat 1) valtion velvollisuus suojella kolmansien osapuolten, myös yritysten, ihmisoikeusloukkauksilta, 2) yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia ja 3) uhrien parempi mahdollisuus käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja sekä tuomioistuimissa että niiden ulkopuolella; toteaa, että vaikka periaatteet eivät ole oikeudellisesti sitovia, ne tunnustetaan ja niitä kannatetaan laajalti ja ne muodostavat perustan lähestymistavalle, jossa yrityksiä ja ihmisoikeuksia tarkastellaan kansainvälisesti, ja niissä tunnustetaan valtioiden voimassa olevat velvoitteet kunnioittaa, suojella ja toteuttaa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, liikeyritysten rooli erityistehtäviä hoitavina yhteiskunnan erityiseliminä, joiden on noudatettava kaikkia sovellettavia lakeja ja kunnioitettava ihmisoikeuksia, sekä tarve vahvistaa oikeuksia ja velvoitteita varten asianmukaisia ja tehokkaita oikeussuojakeinoja, jos niitä rikotaan; toteaa saatavilla olevan näytön osoittavan, että kun YK:n ohjaavat periaatteet pannaan täytäntöön, yrityksiin liittyvät ihmisoikeusloukkaukset vähenevät;

I.  toteaa, että YK:n Global Compact -aloitteessa kehotetaan liikeyrityksiä omaksumaan, tukemaan ja toteuttamaan omassa vaikutuspiirissään tiettyjä keskeisiä arvoja ihmisoikeuksien, työelämän normien, ympäristön sekä korruption torjunnan alalla, sitoutumaan näihin arvoihin ja soveltamaan niitä liiketoiminnassaan vapaaehtoisesti;

J.  toteaa, että liikeyritykset ovat yksi merkittävimmistä toimijoista talouden globaalistumisessa, finanssipalveluissa ja kansainvälisessä kaupassa ja että niiden edellytetään noudattavan kaikkia sovellettavia lakeja ja voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia sekä kunnioittavan ihmisoikeuksia; toteaa, että liikeyritykset ja myös kansalliset yhtiöt voivat toisinaan aiheuttaa tai edesauttaa ihmisoikeusloukkauksia sekä vaikuttaa haitallisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten vähemmistöjen, alkuperäisväestön, naisten ja lasten, oikeuksiin tai myötävaikuttaa ympäristöongelmien syntymiseen; toteaa, että niillä voi myös olla tärkeä rooli myönteisten kannustimien tarjoajana ihmisoikeuksien, demokratian, ympäristönormien ja yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi;

K.  toteaa, että monikansallisten yhtiöiden oikeudet ja velvoitteet eivät ole symmetrisiä, eivät etenkään investointisuojaa koskevissa sopimuksissa, joissa investoijille myönnetään laajat oikeudet, kuten ”oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu”, asettamatta niille kuitenkaan aina sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia velvoitteita ihmisoikeuksia koskevan oikeuden ja työ- ja ympäristöoikeuden noudattamisesta koko toimitusketjussa;

L.  toteaa, että maailmanlaajuisesti toimivien ja tiennäyttäjinä syrjimätöntä yrityskulttuuria soveltavien eurooppalaisten yritysten pitkän aikavälin myönteinen vaikutus ihmisoikeuksiin on tunnustettu;

M.  ottaa huomioon, että unioni on sisä- ja ulkopolitiikkansa johdonmukaisuuden vuoksi ollut johtavassa asemassa neuvoteltaessa ja pantaessa täytäntöön eräitä maailmanlaajuista vastuuta koskevia aloitteita, jotka liittyvät yhteen liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten vaatimusten edistämisen ja kunnioittamisen kanssa; toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat lisäksi sitoutuneet eräisiin välineisiin, joista voidaan mainita erityisesti vuonna 2011 annetut YK:n ohjaavat periaatteet ja vuonna 2016 annettu Euroopan neuvoston suositus ihmisoikeuksista ja liiketoiminnasta;

N.  huomauttaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat viime vuosina alkaneet antaa lainsäädäntöä yritysten vastuullisuuden lisäämiseksi ja ihmisoikeuksia koskevien due diligence -osatekijöiden sisällyttämiseksi lainsäädäntöön; toteaa, että näiden toimenpiteiden avulla ollaan nyt luomassa maailmanlaajuisia vaatimuksia, joita voidaan kuitenkin kehittää vielä pidemmälle, kuten konfliktialueiden mineraaleja koskevaa EU:n asetusta ja muuta kuin taloudellista raportointia koskevaa EU:n direktiiviä sekä EU:n puutavara-asetusta; toteaa, että komissio on kuitenkin parlamentin toistuvista pyynnöistä huolimatta ollut vastahakoinen edistämään uutta lainsäädäntöä muilla aloilla, kuten vaatetusalalla; toteaa, että lukuisat kansalliset lainsäädäntöaloitteet saattavat johtaa unionissa tehottomuuteen ja epäreiluihin toimintaedellytyksiin; katsoo, että sitova YK:n sopimus saattaisi olla tältä osin hyödyllinen edistysaskel;

O.  toteaa, että kun EU:n yritykset ovat osallisina ihmisoikeusloukkauksissa, uhrit voivat hakea hyvitystä EU:ssa sijaitsevista tuomioistuimista asetuksen (EU) N:o 1215/2012 mukaisesti; toteaa, että tällä asetuksella vahvistetuissa säännöksissä edellytetään vahvempaa kansainvälistä kehystä, jotta sen tehokkuus paranisi asianosaisten kannalta, samalla kun varmistetaan tasavertaiset toimintaedellytykset yrityksille, joiden kotipaikka on EU:ssa, ja muille yrityksille;

P.  katsoo, että yritysten vastuuta ihmisoikeusloukkauksista ei edelleenkään käsitellä globaalisti ja kokonaisvaltaisesti; toteaa, että monikansallisiin yhtiöihin liittyvien ihmisoikeusloukkausten uhrit kohtaavat monenlaisia esteitä, jotka koskevat oikeutta oikeussuojakeinoihin, oikeudelliset oikeussuojakeinot ja takeet toistumisen estämisestä mukaan lukien; toteaa, että tällaiset esteet oikeussuojakeinojen saatavuudessa ovat myös vakava ihmisoikeusloukkaus; toteaa, että kokonaisvaltainen lähestymistapa antaisi oikeusvarmuutta niin yrityksille kuin yksittäisille ihmisille, kun kansalliset due diligence -aloitteet yleistyvät;

Q.  toteaa, että sukupuolten eriarvoisuuden vuoksi naiset ovat usein erityisen alttiita ihmisoikeusloukkauksille ja heillä on erityisiä rasitteita, kun he hakevat oikeussuojaa;

R.  ottaa huomioon, että perusoikeusviraston vuoden 2017 lausunnon mukaan toimia olisi tehostettava, jotta varmistettaisiin tehokkaiden oikeudellisten ja muiden oikeussuojakeinojen saatavuus yrityksiin liittyvien ihmisoikeusloukkausten yhteydessä EU:ssa tai muualla, esimerkiksi antamalla uhreille lisätukea, jotta parannetaan heidän mahdollisuuksiaan saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ja nostaa ryhmäkanteita, keventämällä todistustaakkaa ja tarjoamalla yrityksille kannustimia noudattaa due diligence -velvoitteita, esimerkiksi emoyrityksille ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tytäryrityksissä tai toimitusketjuissa;

S.  toteaa, että EU:n perusoikeuskirjassa asetetaan valtioille sekä niiden sisäisiä että ekstraterritoriaalisia velvoitteita taata oikeussuojakeinojen saatavuus ihmisoikeusloukkausten uhreille;

T.  ottaa huomioon, että järjestelmästä, joka koskee yritysten vastuuta ihmisoikeusloukkauksista, käydään parhaillaan neuvotteluja YK:n yleiskokouksen vuonna 2014 perustamassa YK:n ihmisoikeusneuvoston avoimessa hallitustenvälisessä työryhmässä, joka käsittelee monikansallisia yhtiöitä ja muita liikeyrityksiä ihmisoikeuksien kannalta; toteaa, että sekä EU:lla että sen jäsenvaltioilla on oma roolinsa työryhmässä, mutta komissio ei ole saanut neuvostolta valtuutusta käydä neuvotteluja EU:n puolesta sen osallistumisesta työryhmään;

1.  toteaa, että liiketoiminnan ja toimitusketjujen globaalistuminen ja lisääntyvä kansainvälistyminen korostavat yritysten merkitystä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamisessa ja ovat jo luoneet tilanteen, jossa kansainväliset normit, säännöt ja yhteistyö ovat keskeisiä ihmisoikeusloukkausten välttämiseksi kolmansissa maissa;

2.  katsoo, että monikansallisten yhtiöiden olisi pidättäydyttävä rahoittamasta kaupallista tai muuta toimintaa, joka saattaa lietsoa radikalismia tai ääriajattelua, tai osallistumasta tällaiseen toimintaan, etenkin jos siihen liittyy uskonnollisen vakaumuksen manipulointi, samoin kuin antamasta suoraa tai välillistä tukea ryhmille, jotka edistävät tai puolustavat väkivaltaa tai pyrkivät oikeuttamaan sen;

3.  uskoo vahvasti, että yksityinen sektori on tärkeä kumppani pyrittäessä kestävän kehityksen tavoitteisiin ja otettaessa käyttöön lisäresursseja kehitystä varten; painottaa, että koska yksityisen sektorin toimijoiden rooli kehitysyhteistyössä on kasvanut, niiden on sitouduttava kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja yritysten vastuullisuutta koskevien periaatteiden noudattamiseen hankkeiden koko elinkaaren ajan;

4.  muistuttaa, että due diligence on keskeinen osatekijä YK:n ohjaavien periaatteiden toisessa pilarissa, joka koskee yritysten vastuuta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista; korostaa, että tehokkaat due diligence -käytännöt voivat myös auttaa lujittamaan oikeussuojan saatavuutta; kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että hyväksytään johdonmukainen kehys, jotta yrityksille voidaan asettaa pakollisia due diligence -vaatimuksia ihmisoikeusasioissa;

5.  muistuttaa, että jos kansallisia toimintasuunnitelmia koskeva kehittämisprosessi suunnitellaan hyvin ja mukautetaan paikallisiin oloihin, sen avulla voidaan sekä varmistaa ohjaavien periaatteiden tehokas täytäntöönpano että lujittaa ihmisoikeuksien kansallisia suojelumekanismeja;

6.  toistaa kehotuksensa, että EU:n edustajat ottavat kolmansien maiden kanssa käytävissä ihmisoikeusvuoropuheluissa johdonmukaisesti esille YK:n ohjaavat periaatteet ja muut yritysten vastuuta koskevat kansainväliset normit;

7.  kannattaa vahvasti YK:n ohjaavien periaatteiden täysimääräistä täytäntöönpanoa EU:ssa ja sen ulkopuolella, sellaisina kuin neuvosto niitä yksimielisesti tuki kesäkuussa 2011, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita laatimaan ja hyväksymään sekä EU:n että kansallisella tasolla kunnianhimoisia ja operatiivisia toimintasuunnitelmia, joissa vahvistetaan selkeitä odotuksia hallituksia ja kaikenlaisia liikeyrityksiä kohtaan mainittujen periaatteiden nopeaa, tehokasta ja kattavaa täytäntöönpanoa varten; katsoo, että kansallisiin toimintasuunnitelmiin olisi sisällyttävä tuloksia mittaavia indikaattoreita; korostaa myös, että EU:n olisi varmistettava jäsenvaltioiden kansallisten toimintasuunnitelmien ja saavutetun edistymisen riippumaton ja säännöllinen vertaisarviointi, jotta voidaan etenkin helpottaa oikeussuojan saatavuutta; muistuttaa, että YK:n ohjaavia periaatteita voidaan täydentää rinnakkaisilla sitovilla aloitteilla, joilla korjataan niiden puutteet;

8.  pitää valitettavana, ettei vieläkään ole saatu aikaiseksi globaalia lähestymistapaa siihen, miten monikansalliset yhtiöt noudattavat ihmisoikeuksia koskevaa oikeutta ja miten varmistetaan muut oikeussuojamekanismit; katsoo, että tämä saattaa edistää monikansallisten yhtiöiden rankaisemattomuutta ihmisoikeusloukkaustapauksissa ja heikentää siten ihmisten oikeuksia ja ihmisarvoa; pahoittelee sitä, etteivät YK:n ohjaavat periaatteet sisälly täytäntöönpanokelpoisiin välineisiin; muistuttaa, että periaatteiden, kuten muidenkin kansainvälisesti tunnustettujen normien, kehnon täytäntöönpanon syyksi on suurelta osin katsottu se, etteivät ne ole luonteeltaan sitovia;

9.  toteaa huolestuneena, että oikeudellisten oikeussuojakeinojen saatavuudelle on vielä monia esteitä, varsinkin monikansallisten yhtiöiden tapauksessa, sillä esimerkiksi uhreilla on vaikeuksia selvittää toimivaltainen tuomioistuin, tiettyjä ihmisoikeusloukkauksia ei ole kodifioitu rikoslakiin tai esiintyy korruptiota, joka voi viedä pohjan oikeudenkäynniltä kehitysmaissa; muistuttaa, että asianmukaiset tuomioistuinten ulkopuoliset muutoksenhakukeinot ovat myös erittäin tärkeitä, mutta tällaisia keinoja ei useinkaan ole; kehottaa kansallisia hallituksia tehostamaan toimiaan varmistaakseen oikeudellisten, hallinnollisten, lainsäädännöllisten tai muiden asianmukaisten keinojen avulla, että kun niiden alueella ja/tai lainkäyttöalueella tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia, asianosaiset voivat turvautua tehokkaisiin muutoksenhakukeinoihin;

10.  toteaa, että on kiireellisesti ryhdyttävä tehokkaisiin ja johdonmukaisiin toimiin kaikilla tasoilla, kansallinen, unionin ja kansainvälinen taso mukaan lukien, jotta voidaan tehokkaasti puuttua monikansallisten yhtiöiden ihmisoikeusloukkauksiin, taata oikeussuojakeinojen saatavuus ja korjata oikeudelliset ongelmat, jotka johtuvat liikeyritysten ja monikansallisten yhtiöiden toiminnan monikansallisesta luonteesta sekä globaalien arvoketjujen kasvavasta monimutkaisuudesta ja monikansallisten yhtiöiden ekstraterritoriaalisesta ulottuvuudesta samoin kuin siihen liittyvästä epävarmuudesta, joka koskee vastuuta ihmisoikeusloukkauksista; toteaa jälleen kerran, että valtioiden ekstraterritoriaaliset velvoitteet on pantava kaikilta osin täytäntöön Maastrichtin periaatteiden mukaisesti ja että perustana on käytettävä Euroopan neuvoston eri välineitä, etenkin yleissopimusta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi; kehottaa yleisemmin EU:ta käynnistämään perusoikeusviraston vuoden 2017 lausunnossa annettujen suositusten mukaisesti aloitteita, joilla parannetaan oikeussuojan saatavuutta ekstraterritoriaalisissa tapauksissa;

11.  vahvistaa ihmisoikeuksien ensisijaisuuden kansainvälisessä oikeudessa YK:n peruskirjan 103 artiklan mukaisesti sekä tarpeen lujittaa sitä selkeällä järjestelmällä, jossa ihmisoikeusvelvoitteet menevät tosiasiallisesti muuntyyppisten, niiden kanssa ristiriidassa olevien velvoitteiden edelle ja jossa otetaan käyttöön sopivia mekanismeja ihmisoikeuksia koskevan oikeuden täytäntöönpanon valvontaa, seurantaa ja oikeussuojakeinoja varten samoin kuin asianmukaisia seuraamuksia ja hyvityksiä ihmisoikeusloukkausten varalta; pitää tätä olennaisena, jotta voidaan ratkaista globalisaation epätasapainotilat ja asettaa ihmisten oikeudet ja planeetta etusijalle; korostaa, että koordinointi sekä tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihto vaikuttavat myönteisesti sellaisten yritysten aloitteisiin, jotka ovat päättäneet kunnioittaa ihmisoikeuksia sekä sosiaalisia ja ympäristönormeja;

12.  korostaa, että vapaaehtoisuuteen perustuva yritysten yhteiskuntavastuu saattaa luoda epäreilua kilpailua yrityksille, jotka päättävät noudattaa kansainvälisiä normeja; korostaa, että tällainen yhteiskuntavastuu ei riitä huolellisuusvelvoitteen yhteydessä varmistamaan, että kansainvälisiä normeja ja velvoitteita noudatetaan kaikilta osin;

13.  panee tässä yhteydessä erittäin tyytyväisenä merkille YK:n aloittaman avoimen hallitustenvälisen työryhmän työn ihmisoikeuksia koskevan sitovan YK:n välineen laatimiseksi monikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä ja pitää tätä välttämättömänä edistysaskeleena ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelussa;

14.  korostaa, että sitovan sopimuksen olisi perustuttava YK:n ohjaavien periaatteiden kehykseen ja katettava monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten pakollisten due diligence -velvoitteiden määritelmä, myös niiden tytäryritysten osalta, valtioiden ekstraterritoriaalisten ihmisoikeusvelvoitteiden tunnustaminen, yritysten rikosoikeudellisen vastuun tunnustaminen, valtioiden välisiä koordinointi- ja yhteistyömekanismeja rajat ylittävien tapausten tutkinta-, syyte- ja täytäntöönpanotoimia varten sekä kansainvälisten oikeudellisten ja muiden valvonta- ja täytäntöönpanomekanismien perustaminen; katsoo, että uudessa välineessä olisi asetettava valtioille velvoite hyväksyä sääntelytoimenpiteitä, joilla yhtiöt velvoitetaan soveltamaan ihmisoikeuksia koskevia due diligence -periaatteita ja -menettelyjä, ja ehdottaa, että tämä velvoite pantaisiin täytäntöön asettamalla yhtiö vastuuseen joko paikassa, jossa haitta on aiheutettu, tai paikassa, jossa sen emoritys on perustettu tai jossa sillä on merkittävästi toimintaa;

15.  kehottaa YK:n jäsenvaltioita suojaamaan neuvottelut kaupallisilta eduilta ja muilta omilta eduilta käyttäen esimerkkinään Maailman terveysjärjestöä (WHO) ja tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa; edellyttää vahvoja eettisiä sääntöjä, joilla ehkäistään eturistiriitoja ja epäeettistä edunvalvontaa, ja peräänkuuluttaa täyttä avoimuutta sen suhteen, millaisessa vuorovaikutuksessa toimiala on neuvottelujen osapuolten kanssa;

16.  muistuttaa, että koko prosessissa on sovellettava sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa lähestymistapaa ja että on kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten alkuperäisväestöön ja lapsiin;

17.  muistuttaa ilmaisseensa varauksettoman tukensa tälle avoimen hallitustenvälisen työryhmän monenväliselle prosessille kahdeksassa eri päätöslauselmassa;

18.  pitää tärkeänä, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti tähän hallitustenväliseen prosessiin luomalla työryhmän, jossa ovat mukana kaikki komission asiaankuuluvat yksiköt, ulkosuhdehallinto, neuvoston ihmisoikeustyöryhmä ja parlamentin asiasta vastaavat valiokunnat, noudattaen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta;

19.  kehottaa jälleen kerran EU:ta ja sen jäsenvaltioita osallistumaan aidosti ja rakentavasti näihin neuvotteluihin ja hallitustenväliseen prosessiin, jonka tavoitteena on toteuttaa avoimen hallitustenvälisen työryhmän toimeksianto; korostaa, että on erittäin tärkeää, että EU edistää rakentavassa hengessä sellaisen sitovan sopimuksen aikaansaamista, jolla ratkaistaan tehokkaasti kysymys yritysten vastuusta ihmisoikeusloukkausten ja niihin liittyvien haasteiden yhteydessä;

20.  kehottaa YK:n jäsenvaltioita varmistamaan, että sopimukseen johtavat neuvottelut käydään avoimesti ja kuullen laajaa valikoimaa eri oikeudenhaltijoita, joihin sopimus voi vaikuttaa, mukaan lukien kansalaisjärjestöt ja uhrien foorumit; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sisällyttämään neuvottelukantaansa tarkoituksenmukaisen sukupuolinäkökulman;

21.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman mahdolliseen tarkistamiseen tai niihin liittyvään tulevaan strategia-asiakirjaan sisällytetään EU:n osallistumista YK:n sopimusneuvotteluihin koskevat selkeät tavoitteet ja mitattavissa olevat viitearvot;

22.  päättää seurata jatkossakin tiiviisti avoimen hallitustenvälisen työryhmän neuvotteluprosessia;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 19.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0230.
(3) https://ec.europa.eu/anti-trafficking/publications/european-commission-sector-guides-implementing-un-guiding-principles-business-and-hum-0_en
(4) http://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/fra-2017-opinion-01-2017-business-human-rights_en.pdf
(5) http://www.etoconsortium.org/nc/en/main-navigation/library/maastricht-principles/?tx_drblob_pi1%5BdownloadUid%5D=23
(6) https://www.unglobalcompact.org/
(7) EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1.
(8) EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1.
(9) EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0066.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0494.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0448.
(13) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 100.
(14) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 62.
(15) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 33.
(16) EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23.
(17) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.
(18) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 57.
(19) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 36.
(20) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 125.
(21) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 47.
(22) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 209.
(23) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 151.
(24) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/578031/EXPO_STU(2017)578031_EN.pdf
(25) http://www.oecd.org/corporate/mne/48004323.pdf


Jemenin tilanne
PDF 133kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2018 Jemenin tilanteesta (2018/2853(RSP))
P8_TA(2018)0383RC-B8-0444/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Jemenistä ja erityisesti 25. helmikuuta 2016(1) ja 15. kesäkuuta 2017(2) antamansa päätöslauselmat Jemenin humanitaarisesta tilanteesta sekä 9. heinäkuuta 2015(3) ja 30. marraskuuta 2017(4) antamansa päätöslauselmat Jemenin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2018 julkistetun YK:n ihmisoikeusneuvoston alaisen merkittävistä kansainvälisistä ja alueellisista Jemenin asiantuntijoista koostuvan ryhmän raportin Jemenin ihmisoikeustilanteesta, mukaan lukien rikkomukset ja väärinkäytökset syyskuusta 2014 lähtien,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja komission jäsenen Christos Stylianidesin 13. kesäkuuta 2018 antaman yhteisen julkilausuman viimeaikaisista tapahtumista Hodeidan ympäristössä Jemenissä ja 4. elokuuta 2018 antaman yhteisen julkilausuman ilmaiskuista Hodeidan kaupunkiin,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 24. syyskuuta 2018 esittämän vuosikertomuksen Jemenin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät Jemenistä,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 15. maaliskuuta 2018 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Jemenin erityislähettilään 6. syyskuuta 2018 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Maailman elintarvikeohjelman pääjohtajan 19. syyskuuta 2018 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston Jemen-päätöslauselmat ja etenkin päätöslauselmat 2216 (2015), 2201 (2015) ja 2140 (2014),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Jemenin konflikti jatkuu jo neljättä vuotta ja että yli 22 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa; ottaa huomioon, että yli 17 miljoonaa ihmistä kärsii puutteellisesta ruokaturvasta ja että heistä yli kahdeksan miljoonaa kärsii äärimmäisen puutteellisesta ruokaturvasta ja on vaarassa kuolla nälkään; toteaa, että nykyinen konfliktin sirpaloituminen osoittaa selvästi, että maan yhtenäisyys on rapautunut; toteaa, että Jemenin tilanne vaarantaa vakavalla tavalla koko alueen vakauden;

B.  toteaa, että konflikti alkoi vuonna 2015, kun Iranin tukemat huthi-kapinalliset syrjäyttivät maan kansainvälisesti tunnustetun presidentin, joka kutsui sen jälkeen avukseen Saudi‑Arabian johtaman monikansallisen liittoutuman taistelemaan kapinallisia ja heidän kanssaan liittoutuneita joukkoja vastaan;

C.  toteaa, että Saudi-Arabian johtaman liittoutuman marraskuussa 2017 aloittaman saarron johdosta kaikki tuonti huthien valvomalle alueelle on keskeytynyt ”kiireellisiä humanitaarisia ja hätäapumateriaaleja” lukuun ottamatta; ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) mukaan saarron aikana Jemen on vastaanottanut vain 21 prosenttia tarvitsemastaan polttoaineesta ja 68 prosenttia tarvitsemastaan elintarviketuonnista; toteaa, että huthi-kapinalliset ovat eräissä tapauksissa estäneet keskeisten lääkintä- ja elintarvikkeiden sekä humanitaarisen avun toimitukset hallituksen valvomiin kaupunkeihin;

D.  ottaa huomioon, että Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien johtama liittoutuma käynnisti kesäkuussa 2018 hyökkäyksen vallatakseen Hodeidan kaupungin; toteaa, että Pelastakaa lapset -järjestö on raportoinut satojen siviilien saaneen surmansa operaation aikana; ottaa huomioon, että Hodeida on Jemenin tärkein satama ja yli 70 prosenttia maan kriittisestä humanitaarisesta ja elintarvikeavusta kulkee sen kautta; toteaa, että YK:n mukaan Hodeidan hallintoalueelta on paennut kesäkuun 2018 alusta lähtien liki 470 000 ihmistä; ottaa huomioon, että uudella hyökkäyksellä Hodeidaan olisi katastrofaalisia seurauksia siviilien kannalta; ottaa huomioon, että konfliktin osapuolet ovat velvollisia sallimaan ja mahdollistamaan humanitaarisen avun, mukaan luettuina lääkkeet, elintarvikkeet ja muut selviytymisessä tarvittavat tuotteet, nopean ja esteettömän kulun;

E.  ottaa huomioon, että YK:n Jemenin erityislähettilään Martin Griffithsin johtamissa tulitaukoneuvotteluissa saavutettiin hyökkäyksen tilapäinen keskeyttäminen; ottaa huomioon, että kun viimeisin yritys rauhanneuvottelujen järjestämiseksi Genevessä kariutui, vihollisuudet käynnistyivät uudelleen 7. syyskuuta 2018; ottaa huomioon, että hyökkäyksen käynnistymisen jälkeen siviiliuhrien määrä on kasvanut 164 prosenttia; panee merkille, että huolimatta kansainvälisestä painostuksesta vakaan ja osallistavan poliittisen ratkaisun aikaansaamiseksi kriisiin konfliktin osapuolet ja niiden alueelliset ja kansainväliset tukijat, muun muassa Saudi-Arabia ja Iran, eivät ole onnistuneet saamaan aikaan tulitaukoa tai minkäänlaista ratkaisua ja että taistelut ja summittaiset pommitukset jatkuvat edelleen yhtä kiivaina;

F.  toteaa, että Saudi-Arabian johtama liittoutuma teki 9. elokuuta 2018 maan pohjoisosassa sijaitsevassa Saadan maakunnassa ilmaiskun, joka osui torilla olevaan koulubussiin ja vaati useita kuolonuhreja, joista ainakin 40 oli lapsia, ja että useimmat kuolleista lapsista olivat alle kymmenvuotiaita; toteaa, että Saudi-Arabian johtama liittoutuma teki kahta viikkoa myöhemmin 24. elokuuta jälleen iskun, jossa kuoli 27 siviiliä, joista useimmat olivat lapsia ja pakenemassa maan eteläosassa sijaitsevan saarretun Hodeidan kaupungin väkivaltaisuuksia;

G.  toteaa, että Saudi-Arabian johtama kampanja ja kiivaat ilmapommitukset, kuten tiiviisti asutuille alueille tehdyt summittaiset iskut, pahentavat entisestään sodan humanitaarisia vaikutuksia; toteaa, että sodankäynnin säännöt kieltävät tahalliset ja summittaiset iskut siviileihin ja siviilikohteisiin, kuten kouluihin ja sairaaloihin; toteaa merkittävistä kansainvälisistä ja alueellisista asiantuntijoista koostuvan riippumattoman asiantuntijaryhmän havaintojen perusteella, että tällaiset iskut saattavat olla sotarikoksia, joiden tekijät voivat joutua niistä syytteeseen; toteaa, että Saudi-Arabian johtaman liittoutuman omat tutkimukset näistä väitetyistä sotarikoksista eivät ole olleet uskottavia eikä siviiliuhreille ole tarjottu oikeussuojakeinoja;

H.  toteaa, että maaliskuun 2015 jälkeen on surmattu yli 2 500 lasta, yli 3 500 lasta on vammautunut tai loukkaantunut ja paikalla olevien asejoukkojen värväämien lasten määrä kasvaa jatkuvasti; toteaa, että jatkuvat vihamielisyydet koettelevat erityisesti naisia ja lapsia; toteaa, että Unicefin mukaan lähes kaksi miljoonaa lasta ei pysty käymään koulussa, mikä vaarantaa kokonaisen lapsisukupolven tulevaisuuden Jemenissä, koska heillä on vain rajatusti tai ei lainkaan mahdollisuuksia koulutukseen, jolloin he altistuvat sotilasvärväykselle ja seksuaaliselle ja sukupuoleen perustuvalle väkivallalle;

I.  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun elokuussa 2018 esittämän raportin päätelmän, jonka mukaan on ”perusteltuja syitä uskoa”, että kaikki konfliktin osapuolet ovat saattaneet syyllistyä sotarikoksiin; ottaa huomioon, että konfliktin kummankin osapuolen joukkoja on syytetty rakennettujen ja tiheään asuttujen alueiden tulittamisesta raskailla aseilla sekä iskuista sairaaloihin ja muihin siviilikohteisiin;

J.  toteaa, että sota on johtanut infrastruktuurin tuhoutumiseen ja Jemenin talouden romahtamiseen ja aiheuttanut laajamittaisia katkoksia perushyödykkeiden, palvelujen ja puhtaan juomaveden saantiin sekä jätehuoltoon; toteaa, että jopa 1,4 miljoonalle Jemenin julkisen sektorin siviilityöntekijälle ei käytännössä ole maksettu palkkaa vuoden 2016 lopun jälkeen;

K.  toteaa, että kansainvälisiä tiedotusvälineitä ja ihmisoikeusjärjestöjä on estetty käyttämästä YK:n lentoja, mikä estää riippumattoman ja uskottavan raportoinnin Jemenin tilanteesta ja vaikuttaa osaltaan siihen, että maailma laiminlyö konfliktin;

L.  ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva seksuaalinen väkivalta on lisääntynyt eksponentiaalisesti konfliktin puhkeamisen jälkeen; ottaa huomioon, että rikosoikeusjärjestelmän jo valmiiksi rajallinen kyky puuttua seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan on romahtanut ja ettei ole toteutettu mitään tutkimuksia, jotka liittyvät sellaisiin käytäntöihin kuten naisten kaappaukset ja raiskaaminen tai niillä uhkaaminen keinona kiristää rahaa näiden perheiltä ja yhteisöiltä;

M.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajiin on kohdistettu säälimätöntä ahdistelua, uhkailua ja parjauskampanjoita kaikkien konfliktin osapuolien taholta; ottaa huomioon, että naispuolisiin ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja aktivisteihin on kohdistettu erityistä painostusta heidän sukupuolensa perusteella;

N.  toteaa, että huthien tosiasialliset viranomaiset ovat kampanjoineet järjestelmällisesti ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia ja uskonnollisia vähemmistöjä vastaan, tehneet mielivaltaisia ja perusteettomia pidätyksiä, aiheuttaneet tahdonvastaisia katoamisia ja käyttäneet kidutusta; toteaa, että 24:ää bahá’í-vähemmistöön kuuluvaa Jemenin kansalaista, joista yksi on lapsi, vastaan esitettiin heidän vakaumustensa ja rauhanomaisten toimiensa takia syytteitä, jotka voivat johtaa kuolemantuomioon;

O.  toteaa, että huthi-kapinallisia on syytetty siitä, että niiden ylläpitämä Jemenin kolmanneksi suurimman kaupungin Taizin saarto on aiheuttanut suuren määrän siviiliuhreja; toteaa, että kapinalliset ovat käyneet näännytyssotaa siviiliväestöä vastaan hallituksen hallinnassa olevilla alueilla; toteaa joukkojen käyttäneen kiellettyjä jalkaväkimiinoja ja värvänneen lapsia;

P.  toteaa, että riippumattoman asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Kamel Jendoubi, joka luovutti 28. elokuuta 2018 Jemenin ihmisoikeustilannetta käsittelevän raportin ihmisoikeusneuvostolle, on joutunut lokakampanjan kohteeksi ja että kyseisellä kampanjalla pyritään pelottelemaan ryhmää ja kyseenalaistamaan sen tekemät havainnot;

Q.  ottaa huomioon, että Jemen on allekirjoittanut kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön mutta se ei ole vielä ratifioinut sitä; ottaa huomioon, että lukuisat Rooman perussäännön määräykset, mukaan luettuina sotarikoksiin liittyvät määräykset, heijastelevat tavanomaista kansainvälistä oikeutta;

R.  ottaa huomioon, että helmikuussa 2018 Venäjä kaatoi YK:n turvallisuusneuvostossa veto‑oikeudellaan päätöslauselman, jossa korostettiin Iranin osallisuutta konfliktiin;

S.  ottaa huomioon, että Iranin tukemiin huthi-kapinallisiin kohdistuu kansainvälinen asevientikielto ja että kahdeksannentoista EU:n vuosikertomuksen aseviennistä mukaan EU:n jäsenvaltiot ovat edelleen sallineet aseiden siirtämisen Saudi-Arabiaan konfliktin yltymisen jälkeenkin, mikä on vastoin sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 annettua neuvoston yhteistä kantaa 2008/944/YUTP(5); toteaa, että eräät unionin jäsenvaltiot keskeyttivät viime vuonna osittain tai kokonaan asesiirrot Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin; toteaa pyytäneensä useaan otteeseen varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään aloitteen, jolla Saudi-Arabia asetettaisiin EU:n asevientikieltoon yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti;

T.  panee merkille, että suurin osa Yhdysvaltojen joukkojen Jemenissä tekemistä tappavista iskuista on tehty miehittämättömien ilma-alusten avulla; ottaa huomioon, että päätökset tiettyjen henkilöiden lisäämisestä miehittämättömien ilma-alusten avulla tehtävien iskujen kohteiden luetteloon tehdään usein ilman tuomioistuimen määräystä tai tuomiota; toteaa, että tiettyjen henkilöiden ottaminen kohteeksi ja sen jälkeen tappaminen voidaan tietyissä oloissa katsoa laittomaksi teloitukseksi;

U.  ottaa huomioon, että Jemenin sota on antanut ääriryhmille, kuten Arabian niemimaan al‑Qaidalle, mahdollisuuden laajentaa toiminta-aluettaan ja siten uhata koko lähialuetta; katsoo, että vakaalla ja turvallisella Jemenillä, jolla on asianmukaisesti toimiva hallitus, on ratkaisevan tärkeä merkitys sellaisten kansainvälisten toimien kannalta, joilla pyritään torjumaan ääriliikkeitä ja väkivaltaa laajemmalla alueella ja muualla, sekä rauhan ja vakauden kannalta itse Jemenissä;

V.  toteaa, että laajemman alueen vakaus on erittäin tärkeää unionille; toteaa unionin sitoutuneen kokonaisvaltaiseen ja strategiseen toimintatapaan, joka kattaa kaikki asiaankuuluvat alueelliset toimijat; katsoo, että Jemenin konfliktia koskevan poliittisen ratkaisun löytymisen YK:n rauhanaloitteen puitteissa olisi oltava EU:n ja koko kansainvälisen yhteisön ensisijainen tavoite;

W.  toteaa unionin olevan edelleen sitoutunut elintärkeän avun toimittamiseen kaikille avuntarvitsijoille Jemenissä; toteaa, että samaan aikaan unioni yhtyy YK:n ja muiden avunantajien huoleen humanitaarisen toimintatilan jatkuvasta kutistumisesta; ottaa huomioon, että EU on vuodesta 2015 alkaen myöntänyt Jemenille tähän mennessä yli 233 miljoonaa euroa humanitaarista rahoitusta;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin Jemenissä jatkuvan väkivallan sekä kaikki hyökkäykset siviiliväestöä ja siviili-infrastruktuuria vastaan; korostaa huoltaan konfliktista, josta on kehittymässä yksi tämän hetken vakavimmista humanitaarisista, poliittisista ja taloudellisista kriiseistä; muistuttaa kaikkia asian osapuolia ja niiden alueellisia ja kansainvälisiä tukijoita siitä, että siviilien ja siviili-infrastruktuurin, kuten sairaaloiden ja lääkintähenkilöstön, vesijärjestelmien, satamien, lentoasemien ja torien tahallinen kohteeksi ottaminen merkitsee kansainvälisen oikeuden räikeää loukkaamista;

2.  pitää erittäin valitettavina konfliktin aiheuttamia ihmishenkien menetyksiä ja taistelujen keskelle joutuneiden kärsimyksiä ja ilmaisee osanottonsa uhrien perheille; vahvistaa olevansa edelleen sitoutunut tukemaan Jemeniä ja Jemenin kansaa;

3.  kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia lopettamaan vihollisuudet välittömästi; kehottaa Saudi-Arabiaa ja muita toimijoita jatkamaan Jemeniin kohdistettujen pakotteiden lieventämistä; kehottaa kaikkia suoraan tai välillisesti mukana olevia valtioita ja asianomaisia toimijoita, myös Irania, painostamaan kaikin mahdollisin tavoin kaikkia osapuolia eskaloitumisen pysäyttämiseksi ja lopettamaan välittömästi paikalla olevien sotilaallisten toimijoiden poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen tukemisen riippumatta siitä, onko tämä tuki suoraa tai välikäsien kautta järjestettyä;

4.  korostaa, että vain poliittinen, osallistava ja neuvotteluilla aikaansaatu ratkaisu konfliktiin voi palauttaa rauhan ja säilyttää Jemenin yhtenäisyyden, suvereniteetin, itsenäisyyden sekä alueellisen eheyden; kehottaa kaikkia kansainvälisiä ja alueellisia toimijoita ryhtymään rakentavaan yhteistyöhön jemeniläisten osapuolten kanssa konfliktin liennyttämiseksi ja neuvotteluratkaisun löytämiseksi;

5.  antaa tukensa YK:n pääsihteerin Jemenin erityislähettilään Martin Griffithsin pyrkimyksille saada poliittinen prosessi uudelleen käyntiin; panee merkille hänen YK:n turvallisuusneuvostossa 11. syyskuuta 2018 antamansa lausuman, että vaikka yksi Geneven neuvottelujen osapuolista oli poissa edellisviikolla ja vaikka kaikki ei suinkaan mennyt suunnitelmien mukaisesti, poliittinen prosessi onnistuttiin silti käynnistämään uudelleen Jemenin kansan ja kansainvälisen yhteisön selvästi antamalla vankalla tuella; panee tyytyväisenä merkille Griffithsin vierailun Sanaahan 16. syyskuuta 2018; kehottaa antamaan erityslähettiläälle täyden ja esteettömän mahdollisuuden päästä Jemenin alueen kaikkiin osiin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja kaikkia unionin jäsenvaltioita antamaan Griffithsille poliittista tukea neuvotteluihin perustuvaa ja osallistavaa ratkaisua haettaessa;

6.  tuomitsee mitä jyrkimmin kaikki terrori-iskut; on erittäin huolissan siitä, että rikollis- ja terroristiryhmät, kuten Arabian niemimaan al-Qaida ja ISIS/Da’esh ovat voimistaneet läsnäoloaan Jemenissä; kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia ryhtymään päättäväisiin toimiin näitä ryhmiä vastaan; tuomitsee ulkomaisten taistelijoiden läsnäolon ja kehottaa poistamaan kaikki tällaiset taistelijat Jemenistä;

7.  kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia sallimaan välittömästi täysimääräisen humanitaarisen avun pääsyn konfliktialueille, jotta niiden väestö saisi tarvitsemaansa apua; kehottaa neuvostoa ja YK:n turvallisuusneuvostoa nimeämään YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2216(2015) täytäntöönpanon yhteydessä henkilöt, jotka estävät humanitaarisen avun toimittamisen Jemeniin ja määräämään heille kohdennettuja seuraamuksia;

8.  korostaa, että YK:n turvallisuusneuvosto on ilmaissut tukensa YK:n valvonta- ja tarkastusmekanismille (UNVIM) ja että EU antaa täyden tukensa UNVIMin jatkolle ja sille, että sen toimeksianto pannaan täytäntöön kaikilta osin ja esteittä;

9.  vaatii kaikkia osapuolia välittömästi lopettamaan kaikki sananvapauteen kohdistuvat hyökkäykset sekä vapauttamaan kaikki toimittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat, jotka ovat vangittuina ainoastaan ihmisoikeuksiensa harjoittamisen vuoksi; vaatii kaikkia osapuolia lopettamaan kansainvälisten tiedotusvälineiden ja humanitaarisen henkilöstön työn häiritsemisen konfliktin suhteen;

10.  kehottaa konfliktin kaikkia osapuolia ryhtymään tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että kaikki väitetyt ihmisoikeusloukkaukset ja -väärinkäytökset sekä väitetyt kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset tutkitaan tehokkaasti, puolueettomasti ja riippumattomasti kansainvälisten normien mukaisesti; on syvästi huolissaan raportoiduista uskonnon- tai vakaumuksenvapauden kieltämisistä, joihin on liittynyt syrjintää, laittomia vangitsemisia, väkivaltaa ja ihmisoikeusloukkauksia, mukaan lukien naisiin, miehiin, tyttöihin ja poikiin kohdistettu seksuaalinen ja muu väkivalta ja jotka ovat kansainvälisten normien vastaisia;

11.  kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia lopettamaan lasten värväämisen tai käyttämisen sotilaina sekä muut vakavat lapsiin kohdistuvat, sovellettavan kansainvälisen oikeuden ja normien vastaiset loukkaukset; kehottaa kaikkia osapuolia vapauttamaan jo värväämänsä lapset ja tekemään yhteistyötä YK:n kanssa lasten kuntouttamiseksi ja uudelleensopeuttamiseksi omiin yhteisöihinsä; antaa tukensa Unicefin elintärkeälle työlle Jemenissä;

12.  kehottaa huthien valvomalla alueella Sanaassa toimivaa erityistä rikostuomioistuinta vapauttamaan syytteistä ja päästämään vapaaksi Asmaa al-Omeissyn, Saeed al‑Ruwaishedin ja Ahmed Bawazeerin, jotka siepattiin, joita kidutettiin ja jotka tuomittiin kuolemaan räikeästi epäoikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä, jossa heitä syytettiin vihollismaan auttamisesta;

13.  kehottaa Sanaan erityisrikostuomioistuinta vapauttamaan välittömästi bahá’í-uskon tunnustajat, joita pidetään tällä hetkellä vangittuina uskontonsa rauhanomaisen harjoittamisen vuoksi ja joita uhkaavat kuolemalla rangaistavat syytteet;

14.  muistuttaa kaikkia konfliktin osapuolia siitä, että niiden katsotaan olevan vastuussa kansainvälisen oikeuden vastaisista rikoksista; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin väitettyjen tekijöiden saattamiseksi vastuuseen etenkin asettamalla tällaisiin loukkauksiin syyllistyneet henkilöt, ryhmät tai organisaatiot kansalliseen tai kansainväliseen syytteeseen tai soveltamalla yleistoimivallan periaatetta sekä tutkimalla Jemenissä julmiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt ja asettamalla heidät syytteeseen;

15.  antaa tunnustusta Jemeniä käsittelevän YK:n riippumattoman asiantuntijaryhmän tekemälle työlle ja antaa täyden tukensa sen puheenjohtajalle Kamel Jendoubille; on tyytyväinen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 24. syyskuuta 2018 julkistamaan vuosikertomukseen Jemenin tilanteesta sekä siinä vahvistettuun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätökseen jatkaa merkittävistä kansainvälisistä ja alueellisista Jemenin asiantuntijoista koostuvan riippumattoman ryhmän toimikautta vuodella ja ottaa käyttöön järjestely, jonka mukaan ihmisoikeusneuvosto voi valtuuttaa toimikauden jatkamisen, jotta voidaan kerätä näyttöä Jemenissä tehdyistä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan ja asettaa niiden perusteella syytteitä ja rangaista tekijöitä; kehottaa viemään Jemenin tilanteen Kansainväliseen rikostuomioistuimeen; kehottaa Jemeniä liittymään Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, jolloin konfliktin aikana tehdyistä rikoksista vastuussa olevat voitaisiin asettaa syytteeseen ilman YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyä;

16.  kehottaa Euroopan unionia ja kaikkia jäsenvaltioita tarjoamaan Yhdistyneiden kansakuntien riippumattomalle asiantuntijaryhmälle johdonmukaista, nopeaa ja tehokasta apua kaikissa asiaan liittyvissä YK:n elimissä ja etenkin ihmisoikeusneuvostossa;

17.  kehottaa neuvostoa, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita vastustamaan laittomia teloituksia, mukaan lukien miehittämättömien ilma-alusten käyttö, muistuttamaan EU:n kansainvälisen oikeuden mukaisesta kannasta ja varmistamaan, että jäsenvaltiot eivät syyllisty laittomiin tappaviin operaatioihin eivätkä tue niitä tai muulla tavoin osallistu niihin; kehottaa neuvostoa hyväksymään miehittämättömien ilma-alusten käyttöä koskevan yhteisen kannan;

18.  vaatii unionia tekemään seuraavassa ihmisoikeusneuvoston kokouksessa aloitteen, jolla nostettaisiin esiin ihmisoikeushistorialtaan hyvin kyseenalaisten valtioiden jäsenyys;

19.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, EUH:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan Saudi-Arabian kanssa vuoropuhelua ihmisoikeuksista ja perusvapauksista; ilmaisee olevansa valmis käymään rakentavaa ja avointa vuoropuhelua alueen maiden viranomaisten kanssa kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten täytäntöönpanosta; edellyttää oikeuslaitosta ja oikeudellisia kysymyksiä koskevaa asiantuntijavaihtoa, jotta alueen maissa voidaan lujittaa yksilön oikeuksien suojaa;

20.  kehottaa neuvostoa edistämään tehokkaasti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista asiaa koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti; toistaa eritoten, että unionin kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava tiukasti yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP vahvistettuja sääntöjä; palauttaa tässä yhteydessä mieliin 25. helmikuuta 2016 ja 30. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselmat Jemenin tilanteesta; kehottaa tässä yhteydessä unionin kaikkia jäsenvaltioita pidättymään aseiden ja sotilastarvikkeiden myymisestä Saudi-Arabialle, Yhdistyneille arabiemiirikunnille ja millekään kansainvälisen liittoutuman jäsenelle tai Jemenin hallitukselle ja muille konfliktin osapuolille;

21.  paheksuu Saudi-Arabian johtaman liittoutuman ilmaiskujen aiheuttamaa tuhoa Jemenin kulttuuriperinnölle, mukaan luettuina Sanaan vanha kaupunki sekä Zabidin historiallinen kaupunki; pitää valitettavana ja muistuttamisen arvoisena, että liittoutuma on syyllistynyt tähän tuhoamiseen, ja korostaa, että sitä pidetään myöhemmin vastuussa tällaisista teoista; vaatii YK:n pääsihteeriä viemään kaikkien Jemenin konfliktin uhkaamien kulttuurikohteiden suojelun turvallisuusneuvoston käsittelyyn, jotta asiasta voitaisiin antaa päätöslauselma;

22.  panee tyytyväisenä merkille Jemenin humanitaarista toimintaa koskevan YK:n suunnitelman vuodelle 2018 sekä vuonna 2018 järjestetyn Jemenin humanitaarista kriisiä koskeneen korkean tason avunantajien tapahtuman, jossa kansainväliset avunantajat sitoutuivat lahjoittamaan yli kaksi miljardia dollaria; pitää kuitenkin valitettavana, että Jemenille suunnattavassa rahoituksessa on edelleen vajetta; pitää myönteisenä, että unioni on sitoutunut avustamaan Jemenin konfliktista kärsiviä ja lahjoittamaan 107,5 miljoonaa euroa; kehottaa kaikkia avunantajia maksamaan lupaamansa lahjoitukset nopeasti; pitää myönteisenä, että unioni jatkaa kehitysavun toimittamista Jemenille asettaen etusijalle toimet, joilla vakautetaan maata, ja että unioni toimii vakailla alueilla yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa edistääkseen selviytymiskykyä, auttaakseen peruspalvelujen tarjonnan ylläpitämisessä ja edistääkseen yhteisöjen kestäviä elinkeinoja;

23.  pitää itsellään oikeuden harkita asiaa uudelleen, kunnes on päästy neuvotteluratkaisuun; suosittelee, että ihmisoikeuksien alivaliokunta seuraa Jemenin ihmisoikeustilanteen kehittymistä sekä laatii raportin maassa todetuista ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien rikkomuksista;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Persianlahden yhteistyöneuvoston pääsihteerille, Arabiliiton pääsihteerille sekä Jemenin hallitukselle.

(1) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 142.
(2) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 146.
(3) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 93.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0473.
(5)EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99.


Tullipetosten torjunta ja EU:n omien varojen suojelu
PDF 116kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2018 tullipetosten torjunnasta ja EU:n omien varojen suojelusta (2018/2747(RSP))
P8_TA(2018)0384B8-0400/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston 17. kertomuksen vuodelta 2016,

–  ottaa huomioon unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371(1),

–  ottaa huomioon tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12. lokakuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939(2), Alankomaiden osallistumisesta tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 1. elokuuta 2018 annetun komission päätöksen (EU) 2018/1094(3) ja Maltan osallistumisesta tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 7. elokuuta 2018 annetun komission päätöksen (EU) 2018/1103(4),

–  ottaa huomioon unionin tullikoodeksista 9. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013(5) ja erityisesti siihen liittyvät delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset,

–  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta (COM(2016)0148),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2016 annetun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 24/2015 ”EU:n sisäisten arvonlisäveropetosten torjuminen: lisätoimia tarvitaan”,

–  ottaa huomioon tullimenettelyn 42, jolla myönnetään arvonlisäverovapautus johonkin jäsenvaltioon tuoduille tavaroille, kun ne myöhemmin kuljetetaan toiseen jäsenvaltioon,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(6),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2017 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2017 ”Tuontimenettelyt: oikeudellisen kehyksen puutteet ja tehoton toteutus vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin”,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että perinteiset omat varat, jotka koostuvat pääosin EU:n ulkopuolelta tulevan tuonnin tullimaksuista ja sokerimaksuista, muodostavat noin 12,8 prosenttia EU:n omista varoista;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) suoritti vuoden 2017 alussa tutkinnan Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtuneesta tullipetostapauksesta ja sen tärkeimmät päätelmät sisältyvät OLAFin vuoden 2017 toimintakertomukseen;

C.  ottaa huomioon, että OLAFin laskelmien mukaan EU:n talousarvion omiin varoihin aiheutui 1 987 miljardin euron tappio Kiinasta Yhdistyneen kuningaskunnan kautta tuoduista tekstiileistä ja kengistä perittävien tullimaksujen menetyksinä ajanjaksolla 2013–2016;

D.  ottaa huomioon, että vertailun vuoksi OLAF suositti vuonna 2016 perimään takaisin yhteensä 631,1 miljoonaa euroa 272:n loppuun saattamansa tutkinnan perusteella;

E.  ottaa huomioon, että kyseiseen petokseen sisältyy aliarvottamista, jolloin maahantuojat voivat saada voittoa välttämällä tullimaksuja ja veroja ja maksamalla niitä paljon vähemmän kuin lakisääteisesti kuuluisi;

F.  ottaa huomioon, että tutkinnassa paljastui myös huomattava arvonlisäveronkierto, joka liittyi Yhdistyneen kuningaskunnan kautta harjoitettavaan tuontiin ja jossa käytettiin väärin arvonlisäverovapautusta (tullimenettely 42); ottaa huomioon, että tappioiden kokonaismääräksi arvioidaan 3,2 miljardia euroa ajanjaksolla 2013–2016, mikä merkitsee myös tulonmenetystä EU:n talousarviolle;

G.  ottaa huomioon, että OLAF on antanut taloudellisen suosituksen komission budjettipääosastolle, hallinnollisen suosituksen komission verotuksen ja tulliliiton pääosastolle ja oikeudellisen suosituksen Yhdistyneen kuningaskunnan yleiselle syyttäjänvirastolle oikeudenkäynnin panemiseksi vireille niitä henkilöitä vastaan, jotka ovat osallistuneet vilpilliseen tullimaksujen välttelyyn, ja niitä henkilöitä vastaan, jotka ovat tietoisesti osallistuneet tämän rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesuun;

H.  ottaa huomioon, että OLAF tutkii parhaillaan uutta tullien aliarvottamista Pireuksen satamaan Kreikassa liittyvässä tapauksessa, josta on aiheutunut vakavia menetyksiä EU:n varoille ja jonka arvioidaan aiheuttaneen Italialle kymmenien miljoonien eurojen menetyksen maksamatta jätettyinä arvonlisäveromaksuina; toteaa, että tutkinta on vielä kesken, joten lopullinen määrä voi olla paljon suurempi;

I.  ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kreikan tapaukset eivät ole yksittäistapauksia ja niiden johdosta olisi ryhdyttävä toimiin;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on tuonut esiin, että jäsenvaltiot eivät sovella tullitarkastuksia yhdenmukaisella ja yhtenäisellä tavalla ja että tämä saattaa kannustaa petoksentekijöitä valitsemaan ketjun heikoimman lenkin harjoittaakseen vilpillistä tuontia;

1.  pitää myönteisenä komission 8. maaliskuuta 2018 aloittamaa rikkomusmenettelyä Yhdistyneen kuningaskunnan tullipetostapauksen jatkotoimena;

2.  kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet keräämättä jääneiden EU:n omien varojen takaisin perimiseksi, jotta varat saadaan EU:n talousarvioon;

3.  kehottaa verotuksen ja tulliliiton pääosastoa ryhtymään toimiin tullimenettelyn 42 väärinkäytön estämiseksi tulevaisuudessa;

4.  pyytää komissiota noudattamaan OLAFin suosituksia ja raportoimaan asiasta ja pitää valitettavana, että varojen takaisin perimiseen voi kulua jopa kymmenen vuotta;

5.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat kaikilta osin 1. toukokuuta 2016 voimaan tulleen unionin tullikoodeksin säännöksiä, ja selventämään säännöksiä, jotka saattavat aiheuttaa sekaannusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tulliviranomaiset soveltavat yhteisiä sääntöjä siten, että petokset, myös karusellipetokset, estetään tehokkaasti ja valvontaa lisätään satamissa, lentoasemilla ja maarajoilla sekä internetissä;

6.  kehottaa komissiota edistämään EU:n tullitietojärjestelmän valmiiksi saattamista ja varmistamaan sen taloudellisen kestävyyden;

7.  kehottaa komissiota kehittämään kestävän menetelmän ja tekemään vuodesta 2019 alkaen määräajoin arvioita tullitulojen vajeesta sekä raportoimaan asiasta parlamentille kuuden kuukauden välein;

8.  kehottaa neuvostoa pääsemään nopeasti sopimukseen parlamentin kanssa tullirikkomuksia ja niiden seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä, jotta rikkomuksia käsiteltäessä voidaan soveltaa yhdenmukaisia hallinnollisia seuraamuksia ja samoja perusteita; muistuttaa, että parlamentti hyväksyi kantansa jo lokakuussa 2016; kehottaa komissiota edistämään tätä sopimusta;

9.  pitää valitettavana, että kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole suostuneet osallistumaan Euroopan syyttäjänviraston toimintaan;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita saattamaan mahdollisimman pian päätökseen neuvottelunsa toimista, joilla pyritään panemaan täytäntöön lopullinen arvonlisäverojärjestelmä, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa arvonlisäveron kerääminen ja maksaminen koko EU:ssa, jotta voidaan muun muassa välttää petokset;

11.  kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jolla varmistetaan arvonlisäverosäännösten täydellinen ja oikea-aikainen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa tämän unionin omien varojen lähteen turvaamiseksi;

12.  kehottaa komissiota harkitsemaan tulliviranomaisten vastuiden siirtämistä kansalliselta tasolta EU:n tasolle, kun pyritään varmistamaan yhdenmukainen kohtelu kaikilla EU:ssa sijaitsevilla saapumispaikoilla, seuraamaan tullihallintojen tuloksellisuutta ja toimintaa sekä keräämään ja käsittelemään tullitietoja;

13.  tukee Tulli 2020 -toimintaohjelmasta annetun asetuksen (EU) N:o 1294/2013(7) tavoitteita, joilla tuetaan tulliviranomaisia EU:n ja jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojelussa, mukaan lukien petostentorjunta; korostaa, että komission on toteutettava asianmukaisia toimia varmistaakseen, että unionin taloudellisia etuja suojellaan panemalla täytäntöön petoksia ehkäiseviä toimia;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29.
(2) EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1.
(3) EUVL L 196, 2.8.2018, s. 1.
(4) EUVL L 201, 8.8.2018, s. 2.
(5) EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.
(6) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105.
(7) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 209.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö