(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0337),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komission on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0220/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2018 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 6. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0044/2019),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 353.

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Unionin vesivaroihin kohdistuu yhä enemmän paineita, mikä johtaa veden niukkuuteen ja sen laadun heikkenemiseen. Erityisesti ilmastonmuutos, arvaamattomat sääolot ja kuivuus vaikuttavat ovat merkittävästi makean veden saatavuutta heikentäviä haasteita, joita aiheuttavat kaupunkien kehitys ja maatalous. [tark. 1]

(2)  Unionin kykyä vastata vesivaroihin kohdistuviin kasvaviin paineisiin parannettaisiin lisäämällä käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttöä, rajoittamalla vedenottoa vesistöistä ja pohjavedestä, vähentämällä päästöjä vastaanottaviin vesimuodostumiin ja edistämällä veden säästämistä yhdyskuntajätevesien uudelleenkäytön avulla varmistaen samalla ympäristönsuojelun korkea taso. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY(4) mainitaan veden uudelleenkäyttö ja vedenkäytön kannalta tehokkaiden tekniikoiden edistäminen teollisuudessa ja vettä säästävät kastelutekniikat yhtenä lisätoimenpiteenä, jota jäsenvaltiot voivat soveltaa direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi pinta- ja pohjavesien hyvän laadullisen ja määrällisen tilan osalta. Neuvoston direktiivissä 91/271/ETY(5) vaaditaan, että käsitelty jätevesi on käytettävä uudelleen aina kun se on mahdollista. [tark. 2]

(2 a)  Monilla aloilla erityinen ongelma on käsitellyn jäteveden jakeluinfrastruktuurin ikä ja huono kunto, ja se johtaa valtavaan käsitellyn jäteveden hukkaan ja siihen liittyvään käsittelyyn sijoitettujen varojen tuhlaamiseen. Kaiken tällaisen putki-infrastruktuurin kunnostamisen olisi oltava etusijalla. [tark. 3]

(3)  Komission Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle antamassa tiedonannossa ”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi”(6) viitattiin tarpeeseen luoda väline veden uudelleenkäyttöön keinokastelussa unionin tasolla sovellettavien standardien sääntelyyn ja teollisuudessa vaihtoehtoisena poistaa esteet tällaisen vaihtoehtoisen veden lähteenä, johon unionin olisi kiinnitettävä huomiota lähteen laajemmalta käytöltä, joka voi auttaa vähentämään veden niukkuusongelmia ja jakelujärjestelmien haavoittuvuutta. [tark. 4]

(4)  Komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassa tiedonannossa otsikolla ”Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa”(7) esitetään toimenpidehierarkia, jota jäsenvaltioiden olisi harkittava veden niukkuuden ja kuivuuden hallinnassa. Samasta syystä direktiivissä 2000/60/EY olisi syytä säätää vesivarojen asianmukaiseen hoitoon liittyvien toimien sitovasta hierarkiasta. Sen mukaan alueilla, joilla kaikki ennalta ehkäisevät toimenpiteet on pantu täytäntöön vesivarojen käyttöä koskevan hierarkian mukaisesti ja joilla vedentarve on edelleen suurempi kuin saatavilla olevat vesivarat, uusia vedenhankinnan infrastruktuureja voidaan joissakin tapauksissa ja kustannus-hyötyulottuvuus huomioon ottaen harkita mahdollisena vaihtoehtona, jolla lievitetään vakavan kuivuuden aiheuttamia vaikutuksia. [tark. 5]

(4 a)  Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaamisesta Euroopan unionissa 9 päivänä lokakuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa(8) muistutetaan, että kysyntäpuolen lähestymistapa olisi asetettava etusijalle vesivaroja hallinnoitaessa, ja katsotaan, että unionin olisi käytettävä vesivarojen hoidossa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa yhdistetään kysynnänhallintaan liittyvät toimenpiteet, toimenpiteet, joilla optimoidaan nykyiset resurssit veden kierrossa, sekä toimenpiteet uusien resurssien luomiseksi, ja että lähestymistavassa on otettava huomioon ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat. [tark. 6]

(5)  Kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassaan(9) komissio sitoutui toteuttamaan käsitellyn jäteveden uudelleenkäytön edistämiseksi tietyt toimenpiteet, joihin kuului veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksia koskevan lainsäädäntöehdotuksen laatiminen. Komission olisi päivitettävä toimintasuunnitelmaansa ja pidettävä vesivaroja toimien painopistealueena. [tark. 7]

(6)  Esimerkiksi yhdyskuntien jätevedenkäsittelylaitoksilta tai teollisuuslaitoksilta peräisin olevan, asianmukaisesti käsitellyn jäteveden uudelleenkäytöllä katsotaan olevan vähemmän ympäristövaikutuksia kuin muilla vaihtoehtoisilla vedensaantimenetelmillä, kuten veden siirroilla tai suolanpoistolla, mutta. Tällaista uudelleenkäyttöä, joka voisi vähentää veden tuhlausta ja säästää vettä, harjoitetaan unionissa vain vähän. Tämä vaikuttaa johtuvan osin jäteveden uudelleenkäyttöjärjestelmien merkittävistä kustannuksista sekä unionin yhteisten ympäristö- ja terveysstandardien puutteesta veden uudelleenkäytössä ja tiettyjen maataloustuotteiden kohdalla kierrätetyllä vedellä kasteltujen tuotteiden mahdollisista terveys- ja ympäristöriskeistä ja mahdollisista vapaata liikkuvuutta rajoittavista esteistä. Samalla olisi pidettävä mielessä, että tietyissä jäsenvaltioissa kasteluinfrastruktuuri on riittämätön tai sellaista ei ole. [tark. 8]

(6 a)  Veden uudelleenkäyttö voisi auttaa ottamaan talteen käsitellyn jäteveden sisältämät ravintoaineet, ja kierrätetyn veden käyttö kasteluun maa- ja metsätaloudessa voisi olla tapa palauttaa ravinteet, kuten typpi, fosfori ja kalium, luonnolliseen biokemialliseen kiertoon. [tark. 9]

(6 b)  Asianmukaisesti käsitellyn ja kierrätetyn jäteveden uudelleenkäytön kasteluun tämän asetuksen mukaisesti olisi tapahduttava ympäristöystävällisesti. Uudelleenkäytön ei näin ollen pitäisi johtaa entistä suurempiin typpi- ja fosforipäästöihin, koska näiden ravinteiden liiallinen määrä rehevöittää maaperää ja pinta- ja pohjavettä ja vahingoittaa siten ekosysteemejä ja vauhdittaa biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä. [tark. 10]

(6 c)   Jotta yhdyskuntajätevesien muodostamat resurssit voidaan käyttää uudelleen tehokkaasti, olisi tunnustettava, että kaikki kierrätetty vesi ei sovellu käytettäväksi viljelmillä. Sen vuoksi viljelijöitä olisi koulutettava käyttämään erityyppistä kierrätettyä vettä optimaalisesti viljelmillä, joilla käytetyn veden laadulla ei ole kansanterveydellisiä vaikutuksia. [tark. 11]

(7)  Kierrätetyllä vedellä kasteltujen maataloustuotteiden elintarvikehygieniaa koskevat vastaavat terveysnormit voidaan saavuttaa vain, jos maatalouden kastelukäyttöön tarkoitetun kierrätetyn veden laatuvaatimukset eivät eroa merkittävästi jäsenvaltioiden välillä. Vaatimusten yhdenmukaistamisella on vaikutusta myös kyseisten tuotteiden sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan. Siksi on aiheellista yhdenmukaistaa käytäntöä asettamalla veden laatua, seurannan tiheyttä ja seurantaa keskeisiä riskinhallintatehtäviä koskevat vähimmäisvaatimukset. Kyseiset vähimmäisvaatimukset koostuisivat kierrätettyä vettä koskevista vähimmäisarvoista ja toimivaltaisten viranomaisten asettamista tiukemmista tai laatua koskevista lisävaatimuksista sekä asiaankuuluvista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan olisi toteutettava riskinhallintatoimenpiteitä, jotta voidaan määritellä laadittava veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma yhteistyössä asianomaisten toimijoiden kanssa, ja toiminnanharjoittajan olisi voitava esittää kierrätetyn veden laatua koskevat tiukemmat koskevia tiukempia vaatimuksia tai täydentävät vaatimukset lisävaatimuksia. Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan olisi toteutettava riskinhallintatoimenpiteitä yhteistyössä ainakin kierrätetyn veden jakelijan ja kierrätetyn veden varastoijan kanssa. Veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma olisi pidettävä jatkuvasti ajan tasalla ja se olisi laadittava kansainvälisesti tunnustettujen standardoitujen menetelmien mukaisesti. Arvot perustuvat komission yhteisen tutkimuskeskuksen tekniseen raporttiin, ja ne vastaavat veden uudelleenkäytön kansainvälisiä normeja. Komission yhteisen tutkimuskeskuksen olisi kehitettävä parametreja ja mittausmenetelmiä mikromuovien ja lääkejäämien esiintymisen määrittämiseksi kierrätetyssä vedessä. [tark. 12]

(7 a)  Mikromuovien esiintyminen voi aiheuttaa vaaraa ihmisen terveydelle ja ympäristölle. Tästä syystä osana mikromuovien lähteiden, jakelun, kulkeutumisen ja vaikutusten perusteellista selvitystä komission olisi laadittava menetelmä, jolla mitataan direktiivin 91/271/ETY mukaisesti käsitellyissä ja tämän asetuksen mukaisesti kierrätetyissä yhdyskuntajätevesissä esiintyviä mikromuoveja. [tark. 13]

(7 b)  Riittämättömästi puhdistetun jäteveden käyttö yhteisöjen tarpeisiin (kuten katujen puhtaanapitoon tai puistojen ja golfkenttien kasteluun) voi aiheuttaa terveyshaittoja. Ihmisten ja eläinten terveyden suojelun sekä pohja- ja pintavesien huomioon ottamiseksi komission olisi annettava vähimmäisvaatimukset myös veden uudelleenkäytöstä yhteisöjen tarpeisiin. [tark. 14]

(7 c)   Kasteluveden laatuvaatimuksissa olisi otettava huomioon tieteen kehitys erityisesti alhaisina pitoisuuksina esiintyvien epäpuhtauksien ja uusien pilaavien aineiden testien osalta, jotta taataan turvallinen veden käyttö ja suojellaan ympäristön ja ihmisten terveyttä. [tark. 15]

(7 d)  Veden laatuvaatimuksissa olisi otettava huomioon aikaisemmin suoritetut kokeilut, erityisesti sellaiset, jotka liittyvät puhdistamolietteiden ja metanoinnilla tuotettujen jätevesien käyttöön maataloudessa. [tark. 16]

(8)  Veden uudelleenkäyttöä koskevien vähimmäisvaatimusten olisi vastattava unionin vesipolitiikkaa ja edistettävä vuoteen 2030 ulottuvassa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa esitettyjä kestävän kehityksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta 6, jolla varmistetaan kaikille riittävä ja kestävä vedensaanti sekä sanitaatio ja lisätään merkittävästi veden kierrätystä ja turvallista veden uudelleenkäyttöä yleisesti, jotta voidaan edistää kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyttä koskevan Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteen 12 saavuttamista. Lisäksi tällä asetuksella pyritään varmistamaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan ympäristönsuojelua koskevan 37 artiklan täytäntöönpano. [tark. 17]

(8 a)  Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatuvaatimuksista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) .../...(10). Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että kierrätetty vesi ei pilaa juomavetenä käytettäviä vesivaroja ja että vältetään juomaveden laadun huononeminen. [tark. 18]

(8 b)  Joissain tapauksissa kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajat edelleen kuljettavat ja varastoivat kierrätettyä vettä kierrätyslaitoksen ulostulon jälkeen ennen sen toimittamista ketjun seuraaville toimijoille, kuten kierrätetyn veden jakelusta vastaavalle toimijalle, kierrätetyn veden varastoinnista vastaavalle toimijalle tai loppukäyttäjälle. Vaatimustenmukaisuuden määrittelykohta on tarpeen määrittää sen selventämiseksi, missä kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan vastuu päättyy ja ketjun seuraavan toimijan vastuu alkaa. [tark. 19]

(9)  Riskinhallintaan olisi kuuluttava ennakoiva riskien tunnistaminen ja hallinta sekä kierrätetyn veden tuotannon, jakelun, varastoinnin ja käytön laadun varmistaminen määritettyjen käyttötarkoitusten vaatimusten osalta. Riskien arvioinnin olisi perustuttava keskeisiin riskinhallinnan tavoitteisiin ja esimerkiksi ennalta varautumisen periaatteen täysimääräiseen soveltamiseen ja siinä olisi tunnistettava kaikki mahdolliset veden laatua koskevat lisävaatimukset, jotka ovat välttämättömiä ympäristön, ihmisterveyden ja eläinten terveyden riittävän suojelun varmistamiseksi. Riskinhallinnan olisi oltava kaikkien veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmaan osallistuvien asianomaisten toimijoiden yhteisellä vastuulla. Osallistuvien toimijoiden tehtävät ja vastuut olisi määriteltävä selvästi veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa. Toimivaltaisen viranomaisen olisi lupaa myöntäessään voitava vaatia veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmaan osallistuvia asianomaisia toimijoita toteuttamaan muita riskinhallintatoimia. [tark. 20]

(9 a)  Vedenkierrätysprosessiin osallistuvien osapuolten välisen yhteistyön ja yhteistoiminnan olisi oltava edellytyksenä kierrätyksessä käytettävien menetelmien käyttöönotolle noudattaen tietyille käyttötarkoituksille asetettuja vaatimuksia ja jotta voidaan suunnitella kierrätetyn veden toimittamista loppukäyttäjien kysynnän mukaisesti. [tark. 21]

(10)  Ympäristön, myös maaperän, ja ihmisterveyden tehokkaan suojelemisen varmistamiseksi kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien tulisi olla ensisijaisesti vastuussa kierrätetyn veden laadusta vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa. Vähimmäisvaatimusten ja muun toimivaltaisen viranomaisen asettamien edellytysten täyttämiseksi kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien olisi seurattava kierrätetyn veden laatua vähimmäisvaatimusten ja toimivaltaisten viranomaisten esittämien mahdollisten lisävaatimusten mukaisesti. Siksi on aiheellista asettaa seurannalle vähimmäisvaatimukset, joissa määritetään säännöllisen seurannan tiheys sekä validaatioon tähtäävän seurannan ajoitus ja suorituskykytavoitteet. Tietyt säännölliselle seurannalle asetetut vaatimukset on määritetty direktiivin 91/271/ETY mukaisesti. [tark. 22]

(11)  Kierrätetyn veden veden toimituksen, varastoinnin ja käytön on oltava turvallista, sillä se kannustaa veden uudelleenkäyttöön uudelleenkäytön kehittämiseen unionin tasolla, kannustaa erityisesti unionin maanviljelijöitä sen käyttöönottoon ja edistää yleisön luottamusta asiaa kohtaan. Käsitellyn jäteveden määrien sekä luonteen, käsittelyjen ja ominaisuuksien olisi käyttötavasta riippumatta oltava sellaisia, että jäteveden käsittely, käyttö ja varastointi, mukaan luettuna sadetus, tippukastelu, varastoitu tai ei varastoitu, ei vaikuta välittömästi tai välillisesti ihmisten tai eläinten terveyteen, maaperän ja vesiympäristön laatuun lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Kierrätetyn veden käyttö tiettyihin tarkoituksiin ja varastointi tiettyjä käyttötarkoituksia varten olisi sen vuoksi sallittava vain jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten luvalla. Unionin tasoisen yhdenmukaistetun lähestymistavan sekä jäljitettävyyden ja avoimuuden varmistamiseksi tärkeimmät lupaa koskevat säännöt olisi laadittava unionin tasolla. Kuitenkin luvan myöntämismenettelyjen yksityiskohdat olisi määriteltävä jäsenvaltioiden tasolla, ja niiden toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa uudelleenkäytetyn veden riskien arvioinnista. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa nykyisiä menettelyjä lupien myöntämiseen ja mukauttaa niitä tämän asetuksen vaatimuksiin. [tark. 23]

(11 a)  Kierrätetyn veden tuottaminen ja varastointi sekä loppukäyttäjien veden käyttö muodostavat olennaisen osan veden uudelleenkäyttöjärjestelmää. Kierrätetyssä vedessä voi sen tuotannon ja varastoinnin aikana tapahtua muutoksia, jotka vaikuttavat kielteisesti sen kemialliseen ja biologiseen laatuun. Kierrätetty vesi olisi käytettävä asianmukaisesti kierrätetyn veden laatuluokkien, viljelytuotteiden ominaispiirteiden ja kastelumenetelmien osalta. Keskeisissä riskinhallintatehtävissä olisi otettava huomioon kierrätetyn veden tuottamiseen, varastointiin ja aiottuun käyttöön liittyvät mahdollisesti kielteiset vaikutukset terveyteen ja ympäristöalan tekijöihin. Tämän osalta komission olisi laadittava ohjeasiakirjoja auttaakseen toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan kierrätetyn veden tuottamisen, varastoinnin ja käytön valvonnan ja seurannan. [tark. 24]

(11 b)  Jos tarvitaan kierrätetyn veden jakelijaa ja kierrätetyn veden varastoijaa, tällainen toiminnanharjoittaja tarvitsee luvan. Jos kaikki lupavaatimukset täyttyvät, jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi myönnettävä lupa, jonka olisi sisällettävä kaikki tarvittavat edellytykset ja toimenpiteet, jotka on vahvistettu riskinarvioinnissa sille, että kierrätettyä vettä voidaan turvallisesti jaella ja varastoida loppukäyttäjälle. [tark. 25]

(12)  Tämän asetuksen säännökset täydentävät unionin muun lainsäädännön vaatimuksia, erityisesti mahdollisten terveys- ja ympäristöriskien osalta. Ihmisten ja , eläinten ja kasvien mahdollisia terveysriskejä sekä tarvittaessa ympäristöriskejä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan varmistamiseksi kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien ja toimivaltaisten viranomaisten olisi huomioitava muut täytettävä muussa asiaan liittyvässä unionin lainsäädännössä esitetyt vaatimukset, ja erityisesti neuvoston direktiivit 86/278/ETY(11), 91/676/ETY(12) ja 98/83/EY(13), direktiivit 91/271/ETY ja 2000/60/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 178/2002(14), (EY) N:o 852/2004(15), (EY) N:o 183/2005(16), (EY) N:o 396/2005(17) ja (EY) N:o 1069/2009(18), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2006/7/EY(19), 2006/118/EY(20), 2008/105/EY(21) ja 2011/92/EU(22) sekä komission asetukset (EY) N:o 2073/2005(23), (EY) N:o 1881/2006(24) ja (EU) N:o 142/2011(25). [tark. 26]

(12 a)  Tätä asetusta sovellettaessa käsittelyyn liittyvien toimien ja yhdyskuntajäteveden kierrätykseen liittyvien toimien olisi voitava tapahtua samassa fyysisessä paikassa joko samassa laitoksessa tai eri laitoksissa. Lisäksi saman toimijan olisi voitava olla sekä käsittelylaitoksen toiminnanharjoittaja että kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja. [tark. 27]

(13)  Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 vahvistetaan yleiset säännöt elintarvikealan toimijoita varten, ja se koskee ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotantoa, käsittelyä, jakelua ja markkinoille saattamista. Asetuksessa käsitellään elintarvikkeiden terveydellistä laatua, ja yksi asetukseen sisältyvistä perusperiaatteista on, että elintarvikkeen turvallisuudesta vastaa ensisijaisesti asianomainen elintarvikealan toimija. Asetuksen osalta on annettu yksityiskohtaisia ohjeita, joista tärkeä on erityisesti komission tiedonanto ohjeasiakirjasta tuoreisiin hedelmiin ja vihanneksiin alkutuotannon tasolla liittyvien mikrobiologisten riskien käsittelystä hyvän hygienian keinoin (2017/C 163/01). Tässä asetuksessa vahvistetut kierrätettyä vettä koskevat suorituskykytavoitteet eivät estä elintarvikealan toimijoita saavuttamasta asetuksen (EY) N:o 852/2004 noudattamiseksi tarvittavaa veden laatua käyttämällä myöhemmässä vaiheessa muita vedenkäsittelymenetelmiä joko sellaisenaan tai yhdistäen niitä muihin ratkaisuihin, joissa ei tapahdu veden käsittelyä.

(13 a)  Veden uudelleenkäyttötoimien edistämiseksi tiettyjen käyttötarkoitusten mainitseminen tässä asetuksessa ei saisi estää jäsenvaltioita sallimasta kierrätetyn veden käyttöä muihin tarkoituksiin ja esimerkiksi uudelleenkäyttöä teollisuuteen, virkistyskäyttöön ja ympäristöön liittyviin tarkoituksiin, mikäli jäsenvaltiot varmistavat, että noudatetaan velvoitetta varmistaa ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso. [tark. 28]

(14)  Veden uudelleenkäyttöön kohdistuvan luottamuksen lisäämiseksi yleisölle olisi tarjottava tietoa. Veden uudelleenkäyttöä koskevan selkeän, kattavan ja ajantasaisen tiedon saatavuus edistäisi avoimuuden ja jäljitettävyyden toteutumista sekä kiinnostaisi myös muita asianomaisia viranomaisia, joihin tietyllä veden uudelleenkäytöllä on vaikutusta. Veden uudelleenkäyttöön rohkaisemiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kehitetään tietämystä parantavia kampanjoita, jotka ovat erityisiä ja eri toimijoille mukautettuja, jotta nämä toimijat olisivat tietoisia yhdyskuntajätevesien kierrosta, veden uudelleenkäytön tarpeesta sekä uudelleenkäytön tuomista eduista, mikä edistää osaltaan sidosryhmien hyväksyntää ja osallisuutta veden uudelleenkäytössä. [tark. 29]

(14 a)  Maatalouden keinokasteluun osallistuvien loppukäyttäjien koulutus on ensiarvoisen tärkeää osana ennaltaehkäisevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja säilyttämistä. Loppukäyttäjille olisi tiedotettava täysimääräisesti kierrätetyn veden asianmukaisesta käytöstä, koska loppukäyttäjät ovat erityisen haavoittuvia. Olisi pantava täytäntöön lukuisia ihmisen altistumista ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten henkilökohtaisten suojavarusteiden käyttö, käsienpesu ja henkilökohtainen hygienia. Näiden toimenpiteiden asianmukaisen soveltamisen seurannan olisi oltava osa keskeisiä riskinhallintatehtäviä. [tark. 30]

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY(26) pyritään takaamaan jäsenvaltioiden oikeus ympäristötiedon saantiin, yleisön osallistumisoikeus päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioita koskevan sopimuksen(27) (Århus-sopimus) mukaisesti. Direktiivissä 2003/4/EY vahvistetaan sekä ympäristötiedon pyyntöön perustuvaan saatavuuteen että kyseisen tiedon aktiiviseen levittämiseen liittyvät laajat velvoitteet. Parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY(28) kattaa paikkatietojen jakamisen, mukaan lukien eri ympäristöalojen paikkatietoaineistot. On tärkeää, että tämän asetuksen tiedonsaantiin ja tiedon jakamisen järjestelyihin liittyvät säännökset täydentävät kyseisiä direktiivejä eivätkä luo erillistä sääntelykehystä. Siksi yleisön tiedonsaantia ja täytäntöönpanon seurantaa koskevaa tietoa koskevat tämän asetuksen säännökset eivät saisi rajoittaa direktiivejä 2003/4/EY ja 2007/2/EY.

(16)  Jotta nykyiset vähimmäisvaatimukset ja keskeiset riskinhallintatehtävät voitaisiin mukauttaa tieteen ja teknologian kehitykseen, valta antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti olisi siirrettävä komissiolle, joka voisi muuttaa vähimmäisvaatimuksia ja keskeisiä riskinhallintatehtäviä vaarantamatta kuitenkaan mahdollisuuksia käyttää asianmukaisesti käsiteltyä jätevettä. Ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi komission olisi myös voitava soveltaa keskeisiä riskinhallintatehtäviä täydentäviä delegoituja säädöksiä määrittämällä teknisiä eritelmiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, mukaan lukien asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan lainsäädännön parantamisesta 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti(29). Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. [tark. 31]

(17)  Jotta tämä asetus voidaan panna täytäntöön yhdenmukaisin edellytyksin, täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä komissiolle, joka vahvistaisi yksityiskohtaiset säännöt jäsenvaltioiden yleisölle saatettavan tiedon muodosta ja esitystavasta, jäsenvaltioiden asetuksen täytäntöönpanon seurannasta toimitettavan tiedon muodosta ja esitystavasta sekä Euroopan ympäristökeskuksen laatimaa unioninlaajuista yleiskatsausta koskevan tiedon muodosta ja esitystavasta. Tätä valtaa olisi käytettävä parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti(30).

(18)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kierrätetty vesi vastaa luvassa ilmoitettuja edellytyksiä. Jos se ei vastaa niitä, viranomaisten olisi vaadittava kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet täyttääkseen edellytykset. Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien olisi välittömästi keskeytettävä kaikki kierrätetyn veden jakelu, jos edellytyksien täyttämättä jättäminen ylittää määritetyt enimmäisarvot ja muodostaa näin merkittävän riskin ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä loppukäyttäjien kanssa, jotta edistetään asianmukaisesti käsitellyn jäteveden käyttömahdollisuuksia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava ja seurattava kierrätetyn veden tuottamista, varastointia ja käyttöä ottaen huomioon niihin liittyvät terveys- ja ympäristöriskit. [tark. 32]

(19)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä muiden asianomaisten viranomaisten kanssa vaihtamalla tietoja, jotta unionin ja kansallisten vaatimusten täyttäminen voidaan taata.

(20)  Jäsenvaltioiden tarjoamat tiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä sille, että komissio voi seurata ja arvioida lainsäädännön toimivuutta tavoitteidensa suhteen.

(21)  Lainsäädännön parantamisesta 3 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan mukaisesti komission olisi toteutettava tämän asetuksen arviointi. Arvioinnin olisi perustuttava viiteen kriteeriin, joita ovat vaikuttavuus, tehokkuus, aiheellisuus, johdonmukaisuus ja EU:n lisäarvo, ja sen olisi muodostettava perusta mahdollisten tulevien toimenpiteiden vaikutustenarvioinnille.

(22)  Århus-sopimuksen mukaisesti kyseisellä yleisöllä olisi oltava oikeussuoja, jotta se voi suojella oikeutta elää ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.

(23)  Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että niitä sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(24)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, nimittäin ympäristön ja ihmisterveyden suojelua, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(25)  On tärkeää antaa jäsenvaltioille riittävästi aikaa järjestää tämän asetuksen soveltamiseen tarvittava hallinnollinen infrastruktuuri sekä toiminnanharjoittajille riittävästi aikaa valmistautua uusien sääntöjen soveltamiseen.

(25 a)   Jotta asianmukaisesti käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttöön liittyvää käytäntöä voidaan kehittää ja edistää, Euroopan unionin olisi tuettava tutkimusta ja kehitystä Euroopan horisontti -ohjelman kautta, jotta luottamusta asianmukaisesti käsiteltyyn jäteveteen ja toteuttamiskelpoisiin käyttömenetelmiin voidaan lisätä merkittävästi. [tark. 33]

(25 b)  Jotta voidaan suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä, jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä sidosryhmien kanssa otettava käyttöön maaperän laadun valvonta lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. [tark. 34]

(25 c)  Tämän asetuksen tavoitteena on edistää veden kestävää käyttöä. Tätä tavoitetta varten Euroopan komission olisi sitouduttava käyttämään unionin ohjelmia, kuten Life-ohjelmaa, voidakseen tukea paikallisia aloitteita asianmukaisesti käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttämiseksi, [tark. 35]

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja tarkoitus

1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan kierrätetyn veden laatua ja seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset sekä velvoite suorittaa tietyt keskeiset riskinhallintatehtävät, jotta käsitellyn jäteveden käyttö olisin turvallista yhdennetyssä vesienhoidossa, ja se edistää direktiivissä 2000/60/EY asetettuja tavoitteita. [tark. 36]

2.  Tämän asetuksen tarkoituksena on taata, että kierrätetyn veden käyttö on turvallista käyttötarkoituksessaan, ja näin varmistetaan ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso, vähennetään pienennetään samalla vesivarojen käytön kielteisiä vaikutuksia ja parannetaan tehokkuutta, käsitellään veden niukkuusongelmaa, ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä sekä unionin ympäristötavoitteita ja siitä niistä johtuvaa vesivaroihin kohdistuvaa painetta koordinoidusti koko unionissa, jolloin samalla myös osaltaan edistetään kestävien vedenkäyttöratkaisujen käyttöä, tuetaan siirtymistä kiertotalouteen ja varmistetaan unionin kilpailukyvyn säilyttäminen pitkällä aikavälillä sekä sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa tehokas toiminta. [tark. 37]

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kierrätetty vesi ei pilaa juomavetenä käytettäviä vesivaroja. [tark. 38]

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kierrätettyyn veteen, jonka käyttötarkoitukset on täsmennetty liitteessä I olevassa 1 jaksossa.

Tätä asetusta ei sovelleta veden uudelleenkäyttöä kierrätyslaitoksissa koskeviin pilottihankkeisiin. [tark. 39]

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1.  ’toimivaltaisella viranomaisella’ viranomaista tai elintä, jonka jäsenvaltio on nimennyt suorittamaan tämän asetuksen mukaisia velvoitteita;

2.  ’vesiviranomaisella’ viranomaista, joka tai viranomaisia, jotka nimetään direktiivin 2000/60/EY 3 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti;

3.  ’loppukäyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä tai julkista tai yksityistä tahoa, joka käyttää kierrätettyä vettä sen käyttötarkoituksessa; [tark. 40]

4.  ’yhdyskuntajätevedellä’ yhdyskuntajätevettä siten kuin se on määritelty direktiivin 91/271/ETY 2 artiklan 1 kohdassa;

4 a.  ’käsitellyllä jätevedellä’ yhdyskuntajätevettä, joka on käsitelty direktiivissä 91/271/ETY asetettuja vaatimuksia noudattaen; [tark. 41]

5.  ’kierrätetyllä vedellä’ yhdyskuntajätevettä käsiteltyä jätevettä, joka on käsitelty direktiivissä 91/271/ETY asetettuja vaatimuksia noudattaen ja joka on jatkokäsitelty kierrätyslaitoksessa, joka tekee sen laadusta käyttötarkoitukseensa sopivaa; [tark. 42]

5 a.  ’veden uudelleenkäytöllä’ liitteessä I olevassa 1 jaksossa määrättyyn käyttötarkoitukseen soveltuvan tietynlaatuisen kierrätetyn jäteveden käyttöä jakeluverkoston kautta, niin että se korvaa osittain tai kokonaan pinta- tai pohjaveden käytön; [tark. 43]

6.  ’kierrätyslaitoksella’ yhdyskuntajätevesien puhdistamoa puhdistamon tai laitosta laitoksen osaa, joka jatkokäsittelee yhdyskuntajäteveden direktiivissä 91/271/ETY asetettujen vaatimusten mukaisesti aiemmin käsiteltyä jätevettä tuottaen kierrätettyä vettä, joka soveltuu johonkin tämän asetuksen liitteessä I olevassa 1 jaksossa esitettyyn käyttötarkoitukseen, ja se käsittää kaiken varastointi-infrastruktuurin ja kaiken infrastruktuurin, jonka tarkoituksena on kierrätetyn veden toimittaminen kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuuriin tai loppukäyttäjälle; [tark. 44]

7.  ’kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka johtaa tai valvoo kierrätyslaitosta; [tark. 45 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)]

7 a.  ’kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuurilla’ putkistoja ja pumppuja tai muita tähän tarkoitettuja siirtojärjestelmiä kierrätetyn veden toimittamiseksi loppukäyttäjälle ja kaikkia kierrätyslaitoksen ulkopuolella tasaukseen, jatkokäsittelyyn ja varastointiin käytettäviä laitoksia; [tark. 46]

7 b.  ’kierrätetyn veden jakelijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka johtaa tai valvoo kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuuria; [tark. 47]

7 c.  ’kierrätetyn veden varastointi-infrastruktuurilla’ kierrätetyn veden varastointiin tarkoitettuja varastoja; [tark. 48]

7 d.  ’kierrätetyn veden varastoijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai valvoo kierrätetyn veden varastointi-infrastruktuuria; [tark. 49]

8.  ’vaaratekijällä’ biologista, kemiallista, fysikaalista tai radiologista ainetta, joka voi aiheuttaa haittaa ihmisille, eläimille, kasveille tai viljelykasveille, muulle maanpäälliselle eliöstölle, vesieliöstölle, maaperälle tai ympäristölle;

9.  'riskillä’ todennäköisyyttä, jolla tunnistetut vaaratekijät aiheuttavat haittoja tietyssä määräajassa mukaan lukien seurausten vakavuus;

10.  ’riskinhallinnalla’ riskien järjestelmällistä hallintaa, jolla varmistetaan johdonmukaisesti veden uudelleenkäytön turvallisuus tietyssä yhteydessä;

11.  ’ehkäisevällä toimenpiteellä’ mitä tahansa asianmukaista toimenpidettä tai toimintaa, jota voidaan käyttää terveys- tai ympäristöriskin ehkäisemiseksi tai poistamiseksi tai sen pienentämiseksi hyväksyttävälle tasolle. [tark. 50]

11 a.  ’vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdalla’ kohtaa, jossa kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja luovuttaa kierrätetyn veden ketjun seuraavalle toimijalle; [tark. 51]

11 b.  ’alhaisina pitoisuuksina esiintyvällä pilaavalla aineella’ haitallista ainetta, joka voidaan havaita ympäristössä hyvin alhaisina pitoisuuksina, sellaisena kuin ne on määritelty direktiivin 2000/60/EY liitteessä VIII. [tark. 52]

4 artikla

Veden laatuun liittyvät kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajien velvoitteet [tark. 53 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)]

1.  Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien on varmistettava, että liitteessä I olevassa 1 jaksossa esitettyyn käyttöön tarkoitettu kierrätetty vesi täyttää kierrätysjärjestelmän ulostulossa (vaatimustenmukaisuuden määrittelykohta) määrittelykohdassa seuraavat vaatimukset:

a)  liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitetyt veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset;

b)  muut mahdolliset veden laatua koskevat, toimivaltaisen viranomaisen 7 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti vahvistamat lisävaatimukset, jotka ilmoitetaan asianomaisessa luvassa. [tark. 54]

2.  Edellä 1 kohdassa esitettyjen vaatimusten ja edellytysten noudattamisen varmistamiseksi kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on seurattava veden laatua seuraavien mukaisesti:

a)  liitteessä I oleva 2 jakso;

b)  muut mahdolliset seurantaa koskevat, toimivaltaisen viranomaisen 7 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti vahvistamat lisävaatimukset, jotka ilmoitetaan asianomaisessa luvassa.

2 a.  Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien on myös varmistettava, että kierrätyslaitoksessa pannaan täysin täytäntöön ainakin 5 artiklan -1 kohdassa tarkoitetussa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa määritellyt riskinhallintatoimet. [tark. 55]

2 b.   Vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdan jälkeen veden laatu ei ole enää kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan vastuulla, vaan se siirtyy ketjun seuraavan toimijan vastuulle. [tark. 56]

3.  Komissiolla on 15 artiklan mukaisesti valta antaa tämän asetuksen muuttamista koskevia delegoituja säädöksiä, jotta liitteessä I olevan 2 jakson vähimmäisvaatimuksia voidaan mukauttaa tieteen ja teknologian kehitykseen. [tark. 57]

4 a artikla

Kierrätetyn veden jakelijoiden, kierrätetyn veden varastoijien ja loppukäyttäjien velvollisuudet

1.  Kierrätetyn veden jakelijan on ylläpidettävä kierrätetyn veden laadun tasoa kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuurissa vähintään samalla tasolla kuin liitteessä I olevassa 2 osassa säädetään. Kierrätetyn veden jakelijan on myös varmistettava, että kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuurissa pannaan täysin täytäntöön ainakin 5 artiklan -1 kohdassa tarkoitetussa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa määritellyt riskinhallintatoimet.

Myöntäessään luvan 7 artiklan mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi vaatia toteutettaviksi lisää kierrätetyn veden jakelijan tehtäviin liittyviä riskinhallintatoimia, ja se voi määrittää tarvittavia lisävaatimuksia ja ennaltaehkäiseviä toimia liitteessä II olevan b ja c kohdan mukaisesti.

2.  Kierrätetyn veden varastoijan on ylläpidettävä kierrätetyn veden laadun tasoa kierrätetyn veden varastointi-infrastruktuurissa vähintään samalla tasolla kuin liitteessä I olevassa 2 osassa säädetään. Kierrätetyn veden varastoijan on myös varmistettava, että kierrätetyn veden varastointi-infrastruktuurissa pannaan täysin täytäntöön ainakin 5 artiklan -1 kohdassa tarkoitetussa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa määritellyt riskinhallintatoimet.

Myöntäessään luvan 7 artiklan mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi vaatia toteutettaviksi lisää kierrätetyn veden varastoijan tehtäviin liittyviä riskinhallintatoimia, ja se voi määrittää tarvittavia lisävaatimuksia ja ennaltaehkäiseviä toimia liitteessä II olevan b ja c kohdan mukaisesti.

3.  Loppukäyttäjien käyttämän kierrätetyn veden laadun on oltava vähintään tasolla, joka vastaa liitteessä I olevaa 2 jaksoa. Toimivaltainen viranomainen voi asettaa loppukäyttäjän velvoitteita koskevia lisävaatimuksia liitteessä I olevan 2 jakson vaatimusten lisäksi.

4.  Komissio laatii ohjeasiakirjoja auttaakseen toimivaltaisia viranomaisia panemaan täytäntöön kierrätetyn veden tuottamista, jakelua, varastointia ja käyttöä koskevia vaatimuksia. [tark. 58]

5 artikla

Riskinhallinta

-1.  Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on yhteistyössä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asianomaisten toimijoiden kanssa laadittava veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma. Veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelman on perustuttava liitteessä II olevassa a kohdassa määritettyihin keskeisiin riskinhallintatehtäviin, sinä on määritettävä liitteessä I määriteltyjen vaatimusten ohella mahdollisia lisävaatimuksia liitteessä II olevan b kohdan mukaisesti ja siinä on yksilöitävä vaaratekijät, riskit ja tarkoituksenmukaiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet liitteessä II olevan c kohdan mukaisesti. [tark. 59]

1.  Kierrätetyn veden tuottamista turvallisen tuottamisen, jakelun, varastoinnin ja jakelua käytön varmistamista varten kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava riskinhallintatoimenpiteitä valvottava riskinhallintaa yhteistyössä seuraavien toimijoiden kanssa: [tark. 60]

a)  yhdyskuntavesien käsittelylaitoksen tai -laitosten toiminnanharjoittaja, joka toimittaa veden direktiivin 91/271/ETY laatuvaatimusten mukaisesti käsitellyn jäteveden kierrätyslaitokseen, jos eri kuin kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja; [tark. 61]

a a)  kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja; [tark. 62]

a b)  kierrätetyn veden jakelija; [tark. 63]

a c)  kierrätetyn veden varastoija; [tark. 64]

b)  loppukäyttäjä(t);

c)  muut osapuolet, jotka kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja toimivaltainen viranomainen katsoo olennaisiksi. [tark. 65]

2.  Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on laadittava , kierrätetyn veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma, joka perustuu liitteessä II esitettyihin keskeisiin riskinhallintatehtäviin. Veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa esitetään liitteessä I määriteltyjen vaatimusten lisäksi mahdollisia lisävaatimuksia riskien vähentämiseksi edelleen ja määritellään vaaratekijät, riskit ja tarkoituksenmukaiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet jakelijan ja kierrätetyn veden varastoijan on suoritettava ainakin -1 kohdassa tarkoitetussa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa määritellyt riskinhallintatoimet. Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan, kierrätetyn veden jakelijan ja kierrätetyn veden varastoijan käyttämien riskinhallintamenetelmien on perustuttava kansainvälisesti tunnustettuihin menetelmiin. [tark. 66]

2 a.  Toimivaltainen viranomainen voi asianomaisessa 7 artiklan mukaisesti myönnetyssä luvassa määrittää erilaisia tehtäviä ja vastuualueita veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmaan osallistuville eri toimijoille. [tark. 67]

2 b.  Jos kasteltava sato on tarkoitettu saatettavaksi markkinoille useissa eri muodoissa ja se kuuluu useisiin kierrätetyn veden laatuluokkiin, kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on toimitettava viljelijälle näistä luokista kaikkein korkeinta laatuluokkaa vastaavaa vettä. [tark. 68]

3.  Komissiolla on 15 artiklan mukaisesti valta antaa tämän asetuksen muuttamista koskevia delegoituja säädöksiä liitteessä II esitettyjen keskeisten riskinhallintamenetelmien mukauttamiseksi tieteen ja teknologian kehitykseen. [tark. 69]

Komissiolla on 15 artiklan mukaisesti myös valta antaa tämän asetuksen täydentämistä koskevia delegoituja säädöksiä teknisten eritelmien määrittelemiseksi liitteessä II esitetyille keskeisille riskinhallintamenetelmille. [tark. 70]

Viimeistään ... [1 vuosi tämän asetuksen voimaantulosta] komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä 14 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi ottamalla käyttöön kierrätetyn veden mikromuovien mittaamiseksi menetelmän, johon voidaan soveltaa lisävaatimuksia liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitetun riskiarvioinnin perusteella. [tark. 133]

3 a.  Jos loppukäyttäjä epäilee, että 4 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla varastoitu vesi ei vastaa tässä asetuksessa vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia, hänen on:

a)  ilmoitettava asiasta välittömästi asianomaiselle terveysviranomaiselle ja esitettävä tarvittaessa kaikki saatavilla olevat tiedot;

b)  tehtävä tiivistä yhteistyötä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa, jotta voidaan tarkistaa ja määrittää epäilyn perusteet ja liitteessä I olevan 2 jakson taulukossa 2 ja 4 tarkoitettujen ei-sallittujen aineiden tai arvojen mahdollinen esiintyminen. [tark. 71]

6 artikla

Kierrätetyn veden tuottamista, jakelua ja varastointia koskeva lupamenettely [tark. 72]

1.  Kierrätetyn veden käytön tuottamisen, jakelun ja varastoinnin liitteessä I olevassa 1 jaksossa mainittuihin tarkoituksiin on oltava luvanvaraista. [tark. 73]

2.  Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on haettava 1 kohdassa tarkoitettua lupaa tai olemassa olevan luvan muutosta sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa kierrätyslaitos toimii tai jossa sen on tarkoitus toimia. [tark. 74]

3.  Hakemuksessa on oltava

a)  veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma, joka on 5 artiklan 2 -1 kohdan mukainen; [tark. 75]

a a)  viimeisimmät saatavilla olevat tiedot, joilla osoitetaan käsitellyn jäteveden vaatimustenmukaisuus direktiivin 91/271/ETY mukaisesti jäteveden käsittelylaitoksessa, josta kierrätettävä vesi on peräisin; [tark. 76]

b)  kuvaus siitä, kuinka kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja täyttää vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa veden laatua ja seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka on esitetty liitteessä I olevassa jaksossa 2; [tark. 77]

c)  kuvaus siitä, kuinka kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja täyttää vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa esitetyt lisävaatimukset. [tark. 78]

3 a.  Kierrätetyn veden jakelijan on haettava 1 kohdassa tarkoitettua lupaa tai olemassa olevan luvan muutosta sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuuri toimii tai jossa sen on suunniteltu toimivan. Hakemuksen on sisällettävä kuvaus siitä, miten kierrätetyn veden jakelija täyttää 4 a artiklan 1 kohdan velvoitteet. [tark. 79]

3 b.  Kierrätetyn veden varastoijan on haettava 1 kohdassa tarkoitettua lupaa tai olemassa olevan luvan muutosta sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa kierrätetyn veden varastointi-infrastruktuuri toimii tai jossa sen on suunniteltu toimivan. Hakemuksen on sisällettävä kuvaus siitä, miten kierrätetyn veden varastoija täyttää 4 a artiklan 2 kohdan velvoitteet. [tark. 80]

7 artikla

Luvan myöntäminen

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on hakemusta arvioidessaan kuultava seuraavia toimijoita ja vaihdettava tietoja niiden kanssa:

a)  jäsenvaltion muut asianomaiset viranomaiset, erityisesti vesiviranomainen vesi- ja terveysviranomainen, jos se on eri kuin toimivaltainen viranomainen; [tark. 81]

b)  vaikutusalaan mahdollisesti kuuluvien jäsenvaltioiden yhteysviranomaiset, jotka on nimetty 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.  Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava hakemus asianmukaista tieteellistä tukea hyödyntäen ja päätettävä kolmen kuukauden kuluessa 6 artiklan 2, 3, 3 a ja 3 b kohdan a alakohdassa tarkoitetun täydellisen hakemuksen saamisesta, myöntääkö vai epääkö se luvan. Jos toimivaltainen viranomainen tarvitsee lisäaikaa hakemuksen monimutkaisuuden vuoksi, sen tulee ilmoittaa asiasta viipymättä hakijalle, ja ilmoittaa luvan aiottu myöntämispäivämäärä myöntämis- tai epäämispäivämäärä ja syyt viivästymiseen. Toimivaltaisen viranomaisen on joka tapauksessa tehtävä päätös viimeistään kuuden kuukauden kuluessa 6 artiklan 2, 3, 3 a ja 3 b alakohdassa tarkoitetun täydellisen hakemuksen saamisesta. [tark. 82]

3.  Jos toimivaltainen viranomainen päättää myöntää luvan, sen on määriteltävä ehdot, joihin sisältyvät seuraavat tiedot soveltuvin osin:

a)  liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitetyt veden laatua ja seurantaa koskeviin vähimmäisvaatimuksiin liittyvät ehdot;

b)  veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa esitettyjä lisävaatimuksia koskevat ehdot;

c)  muut mahdolliset ehdot, jotka ovat tarpeellisia eläinten ja ihmisten terveyteen tai ympäristöön kohdistuvien kohtuuttomien riskien vähentämiseksi poistamiseksi. [tark. 83]

3 a.  Jos 3 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettuja ehtoja vastaavia ehtoja ei ole jo määritelty 5 artiklassa tarkoitetussa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa, toimivaltaisen viranomaisen on saatettava suunnitelma viipymättä ajan tasalle. [tark. 84]

4.  Lupa on tarkistettava säännöllisesti ja vähintään viiden vuoden välein, ja tarvittaessa sitä on muutettava.

8 artikla

Vaatimustenmukaisuuden tarkistaminen

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kierrätetty vesi vastaa luvassa 7 artiklan mukaisesti myönnetyissä luvissa esitettyjä edellytyksiä vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa. Vaatimustenmukaisuuden tarkistus on tehtävä käyttämällä seuraavia menetelmiä: [tark. 85]

a)  tarkistukset paikan päällä;

b)  tämän asetuksen ja direktiivien 91/271/ETY ja 2000/60/EY nojalla saatujen seurantatietojen käyttö;

c)  muut asianmukaiset menetelmät.

2.  Jos vaatimustenmukaisuus ei täyty, toimivaltaisen viranomaisen tulee pyytää tilanteen mukaan kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajaa, kierrätetyn veden jakelijaa tai kierrätetyn veden varastoijaa toteuttamaan viipymättä tarvittavat toimenpiteet vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi nopeasti ja ilmoittamaan välittömästi loppukäyttäjille, joita asia koskee. [tark. 86]

3.  Jos vaatimustenmukaisuuden täyttymättä jääminen aiheuttaa merkittävän ympäristöä tai ihmisten terveyttä uhkaavan riskin jonkin parametrin yksittäinen arvo ylittää liitteessä I olevan 2 jakson a kohdan mukaiset veden vähimmäislaatua koskevat vaatimukset, kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on välittömästi keskeytettävä kierrätetyn veden jakelu, kunnes. Toimivaltainen viranomainen katsoovoi katsoa, että vaatimustenmukaisuus on palautettu, vasta kun asianomaiset veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset ylittävän parametrin tai parametrien yksittäisen arvon on havaittu olevan suurimman sallitun arvon alapuolella vähintään kolmessa peräkkäisessä tarkistuksessa. [tark. 87]

4.  Jos tapahtuu jotakin, joka vaikuttaa luvan ehtojen noudattamiseen, tilanteen mukaan kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan, kierrätetyn veden jakelijan tai kierrätetyn veden varastoijan on ilmoitettava tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle ja loppukäyttäjälle (loppukäyttäjille) käyttäjälle (käyttäjille), johon (joihin) vaikutus mahdollisesti kohdistuu, ja toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tarvittavat tiedot, joilla kyseisen tapahtuman vaikutuksia voidaan arvioida. [tark. 88]

4 a.  Kun toimivaltainen viranomainen on myöntänyt luvan 7 artiklan mukaisesti, sen on tarkistettava säännöllisesti, että kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja, kierrätetyn veden jakelija ja kierrätetyn veden varastoija noudattavat veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa määritettyjä toimia. [tark. 89]

4 b.  Jos kierrätetty vesi ei täytä vaatimuksia vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa ja maaperä tai maataloustuotteet saastuvat tällaisen vaatimustenvastaisen kierrätetyn veden jakelun ja varastoinnin seurauksena tavalla, joka aiheuttaa terveys- ja ympäristöriskejä, vastuu vahingoista on kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajalla. [tark. 134]

9 artikla

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä yhteysviranomainen, joka tekee yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden yhteysviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Yhteysviranomaisten tehtävä on tarjota apua pyydettäessä ja koordinoida yhteydenpitoa toimivaltaisten viranomaisten välillä. Yhteysviranomaisten tehtävänä on erityisesti ottaa vastaan avunpyyntöjä ja välittää niitä.

2.  Jäsenvaltioiden on vastattava viipymättä avunpyyntöihin.

9 a artikla

Tiedotuskampanjat

Jäsenvaltioiden on toteutettava mahdollisille loppukäyttäjille ja kansalaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita, jotka koskevat veden uudelleenkäytön turvallisuutta ja veden uudelleenkäytön avulla aikaansaatavaa vesivarojen säästöä.

Jäsenvaltioiden on myös järjestettävä maanviljelijöille suunnattuja tiedotuskampanjoita sen varmistamiseksi, että nämä käyttävät kierrätettyä vettä optimaalisesti viljelmillä, jotta tällaisen käytön haitallisten terveys- ja ympäristövaikutukset voidaan välttää. [tark. 91]

10 artikla

Tiedottaminen yleisölle

1.  Direktiivien 2003/4/EY ja 2007/2/EY sekä direktiivin 2000/60/EY 9 artiklan 4 kohdan säännöksiä rajoittamatta jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisö saa veden uudelleenkäytöstä riittävää ja , ajantasaista ja esteetöntä tietoa verkossa tai muilla helppokäyttöisillä tavoilla ja että samalla noudatetaan tietosuojaa koskevia sääntöjä. Tietoihin tulee sisältyä seuraavaa: [tark. 92]

a)  tämän asetuksen mukaisesti toimitetun kierrätetyn veden määrä ja laatu;

a a)  kierrätetyn veden prosenttiosuus tämän asetuksen mukaisiin tarkoituksiin käytetyn makean veden kokonaismäärästä; [tark. 93]

b)  tämän asetuksen mukaisesti toimitetun kierrätetyn veden prosenttiosuus käsitellyn yhdyskuntajäteveden kokonaismäärästä jäsenvaltiossa;

b a)  tämän asetuksen mukaisesti toimitetun kierrätetyn veden prosenttiosuus käsiteltävissä olevan yhdyskuntajäteveden kokonaismäärästä jäsenvaltiossa; [tark. 94]

c)  tämän asetuksen mukaisesti myönnetyt tai muutetut luvat, mukaan lukien toimivaltaisten viranomaisten 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti asettamat ehdot;

d)  8 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun vaatimustenmukaisuudentarkistuksen tulos;

e)  9 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyt yhteysviranomaiset.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on päivitettävä vähintään kerran vuodessa.

2 a.   Toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EY) N:o 852/2004, jossa vahvistetaan ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotannon, jalostamisen, jakelun ja markkinoille saattamisen kattavan elintarvikealan toimijoihin sovellettavat yleiset säännöt, mukaisesti ilmoitettava käyttäjille toimitetun ja asianmukaisesti käsitellyn jäteveden enimmäisravinnesisältö, jotta käyttäjät ja viljelijät voivat varmistua siitä, että se noudattaa asiaa koskevissa unionin säännöissä säädettyjä ravinnetasoja. [tark. 95]

3.  Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 1 kohdan nojalla annettavien tietojen muotoa ja esitystapaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti. [tark. 96]

11 artikla

Täytäntöönpanon seurantaa koskevat tiedot

1.  Direktiivien 2003/4/EY ja 2007/2/EY säännöksiä rajoittamatta kunkin jäsenvaltion tulee Euroopan ympäristökeskuksen avustuksella

a)  laatia ja julkaista viimeistään... [kolmen neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja päivittää sen jälkeen kuuden vuoden välein aineisto, joka sisältää tiedot 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun vaatimustenmukaisuustarkistuksen tuloksista ja muuta tietoa, joka saatetaan verkossa yleisön saataville 10 artiklan mukaisesti; [tark. 97]

b)  laatia, julkaista ja päivittää sen jälkeen vuosittain aineisto, joka sisältää 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti kerättyä tietoa tapauksista, joissa lupaehtoja ei ole noudatettu, sekä tietoa 8 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komissiolla, Euroopan ympäristökeskuksella ja Euroopan tautienehkäisy- ja valvontavirastolla on pääsy 1 kohdassa tarkoitettuihin aineistoihin.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella Euroopan ympäristökeskus laatii, julkaisee ja päivittää säännöllisesti tai komission pyynnöstä unionin laajuisen yleiskatsauksen, joka sisältää tarvittaessa tämän asetuksen tuotoksiin, tuloksiin ja vaikutuksiin liittyviä indikaattoreita, karttoja ja jäsenvaltioiden raportteja.

4.  Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 1 kohdan mukaisesti toimitettavan tiedon muotoa ja esitystapaa, sekä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitetun unionin laajuisen yleiskatsauksen muotoa ja esitystapaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

12 artikla

Oikeussuoja

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä tai niiden yhdistyksillä, järjestöillä tai ryhmillä on kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa riippumattomassa tai puolueettomassa lakisääteisessä elimessä 4–8 artiklan täytäntöönpanoon liittyvien päätösten, toimenpiteiden tai laiminlyöntien asiasisältö taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)  asia koskee riittävästi niiden etua;

b)  ne väittävät oikeuttaan heikennettävän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä edellytetään tällaista ennakkoehtoa.

2.  Jäsenvaltioiden on määritettävä, missä vaiheessa moite päätöksiä, toimia tai laiminlyöntejä vastaan voidaan esittää.

3.  Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun tai oikeuksien heikentymisen, tavoitteena antaa kyseessä olevalle yleisölle laaja oikeussuoja.

Tässä tarkoituksessa minkä tahansa ympäristönsuojelua edistävän kansalaisjärjestön, joka täyttää kansallisen lain vaatimukset, etu on katsottava riittäväksi 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tällaisilla järjestöillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista heikentää 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

4.  Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa ei poissuljeta mahdollisuutta alustavaan tutkintamenettelyyn hallintoviranomaisen käsittelyssä, eivätkä ne vaikuta vaatimukseen, jonka mukaan hallinnolliset muutoksenhakumenettelyt on saatettava loppuun ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, silloin kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.

5.  Edellä 1 ja 4 kohdassa mainitun muutoksenhakumenettelyn on oltava oikeudenmukainen, tasapuolinen ja nopea eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle tiedotetaan mahdollisuudesta turvautua hallinnollisiin ja tuomioistuimessa tapahtuviin muutoksenhakumenettelyihin.

13 artikla

Arviointi

1.  Komission on suoritettava asetuksen arviointi viimeistään... [kuuden viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Arvioinnin on perustuttava vähintään seuraaviin tekijöihin: [tark. 98]

a)  tämän asetuksen täytäntöönpanosta saadut kokemukset;

b)  11 artiklan 1 kohdan mukaiset jäsenvaltioiden tietoaineistot ja 11 artiklan 3 kohdan mukainen Euroopan ympäristökeskuksen laatima unionin laajuinen yleiskatsaus;

c)  olennaiset tieteelliset, analyyttiset ja epidemiologiset tiedot;

d)  tekninen ja tieteellinen asiantuntemus;

e)  Maailman terveysjärjestön suositukset, jos niitä on saatavilla;

e a)   aikaisemmin suoritetut kokeilut, erityisesti sellaiset, jotka liittyvät puhdistamolietteiden ja metanoinnilla tuotettujen jätevesien käyttöön maataloudessa. [tark. 99]

2.  Edellä 1 kohdassa mainitun arvioinnin yhteydessä komission on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin:

a)  liitteessä I esitetyt vähimmäisvaatimukset;

b)  liitteessä II esitetyt keskeiset riskinhallinnan tehtävät;

c)  toimivaltaisen viranomaisen asettamat 7 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaiset lisävaatimukset;

d)  veden uudelleenkäytön vaikutukset ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

d a)   alhaisina pitoisuuksina esiintyvien pilaavien aineiden ja uusien pilaavien aineiden lisääntyminen uudelleenkäytettävässä vedessä. [tark. 100]

2 a.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin yhteydessä komissio arvioi mahdollisuutta

a)  laajentaa tämän asetuksen soveltamisalaa muihin erityistarkoituksiin, kuten teollisiin tarkoituksiin, käytettävään kierrätettyyn veteen;

b)  laajentaa tämän asetuksen vaatimuksia kattamaan kierrätetyn jäteveden epäsuora käyttö;

c)  vahvistaa pohjavesien täydentämiseen tarkoitetun kierrätetyn jäteveden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset. [tark. 101]

2 b.  Tarvittaessa komissio liittää edellä 1 kohdassa tarkoitettuun arviointiin lainsäädäntöehdotuksen. [tark. 102]

14 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimaantulopäivästä määräämättömäksi ajaksi 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa mainitun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 4 artiklan 3 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

15 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa direktiivillä 2000/60/EY perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N: o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

16 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännöt ja toimenpiteet komissiolle viimeistään... [kolmen neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja ilmoitettava sille niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista. [tark. 103]

17 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan... [päivämäärä vuoden kuluttua kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. [tark. 104]

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

KÄYTÖT JA VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1 jakso Kierrätetyn veden käyttötarkoitukset, 2 artiklassa tarkoitettu

a)  Maatalouden keinokastelu

Maatalouden keinokastelulla tarkoitetaan seuraavien kasvilajien kastelua:

–  raakana kulutettavat ravintokasvit eli kasvit, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi ja syötäväksi raakana tai käsittelemättömänä

–  käsiteltävät ravintokasvit eli kasvit, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi, muttei syötäväksi raakana vaan käsittelyn jälkeen (esim. keitettynä, teollisesti käsiteltynä)

–  muut kuin ravintokasvit eli kasvit, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi (esim. laidun-, rehu-, kuitu-, koriste-, siemen-, energia- ja turvekasvit).

Tämän rajoittamatta asiaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamista ympäristön ja terveyden alalla, jäsenvaltiot voivat käyttää kierrätettyä vettä muihin tarkoituksiin, kuten virkistyskäyttöön ja teollisiin tarkoituksiin. [tark. 105]

2 jakso Vähimmäisvaatimukset

2.1.  Maatalouden keinokasteluun tarkoitettua kierrätettyä vettä koskevat vähimmäisvaatimukset [tark. 106 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)]

Kierrätetyn veden laatuluokat ja kunkin luokan sallitut käyttötarkoitukset ja kastelumenetelmät on esitetty taulukossa 1. Veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset on esitetty a) kohdassa taulukossa 2. Kierrätetyn veden seurantakertoja ja suorituskykytavoitteita koskevat vähimmäisvaatimukset on esitetty b) kohdassa taulukossa 3 (säännöllinen seuranta) ja taulukossa 4 (validoinnin seuranta).

Taulukko 1. Kierrätetyn veden laatuluokat ja sallittu käyttö maataloudessa sekä kastelumenetelmä

(*) Tippukastelu (kutsutaan myös pisarakasteluksi) on mikrokastelujärjestelmä, jonka avulla kasveja voidaan kastella vesipisaroilla tai pienillä virroilla ja johon sisältyy veden tihkuttaminen maaperään tai suoraan sen pinnan alle hyvin alhaisilla nopeuksilla (2–20 litraa tunnissa). Järjestelmä koostuu ohuista muoviputkista, jotka on yhdistetty pisaroittimiksi kutsuttuihin ulostuloihin.

a)  Veden laadun vähimmäisvaatimukset

Taulukko 2. Kierrätetyn veden laatuvaatimukset maatalouden keinokastelussa

Kierrätetyn veden katsotaan olevan taulukon 2 vaatimusten mukainen, jos mittauksissa täyttyvät kaikki seuraavat kriteerit:

–  E. colin, Legionella spp:n ja suolistonsisäisten sukkulamatojen viitearvot toteutuvat vähintään 90 prosentissa tapauksista. Yksikään näytteiden arvoista enimmäisarvoista ei saa ylittää suurinta mahdollista poikkeamaa eli 1 logaritmiyksikköä E. colin ja Legionellan viitearvosta ja 100 prosenttia ilmoitetusta suoliston sukkulamatoja koskevasta arvosta. Vaatimusta, jonka mukaan on varmistettava, ettei salmonellaa ole, on sovellettava 100 prosenttiin näytteistä. [tark. 109]

–  Ilmoitetut BOD5-, TSS- ja sameusarvot luokassa A täyttyvät vähintään 90 prosentissa tapauksista. Yksikään näytteiden arvoista enimmäisarvoista ei saa ylittää enimmäispoikkeamaa 100 prosenttia viitearvosta. [tark. 110]

b)  Seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset

Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajien on suoritettava säännöllistä seurantaa sen varmistamiseksi, että kierrätetty vesi täyttää a) kohdassa asetetut veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset. Säännöllisen seurannan tulee sisältyä veden uudelleenkäyttöjärjestelmän varmistusmenettelyihin. [tark. 111 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)]

Näytteet, joita käytetään mikrobiologisten parametrien noudattamisen tarkastamiseen vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa, on otettava standardin EN ISO 19458 mukaisesti. [tark. 112]

Taulukko 3. Maatalouden keinokasteluun tarkoitetun kierrätetyn veden säännöllisen seurannan vähimmäistiheys

Validoinnin seuranta On suoritettava validoinnin seuranta ennen kuin vedenkierrätysjärjestelmä vedenkierrätyslaitos otetaan käyttöön, kun laitteita uusitaan ja kun siihen lisätään uusia laitteita tai menettelyjä ja aina, kun myönnetään uusi lupa tai olemassa olevaa lupaa muutetaan. [tark. 113]

Validoinnin seuranta on suoritettava tiukimmalle kierrätetyn veden laatuluokalle eli A-luokalle suorituskykytavoitteiden (log10 väheneminen) toteutumisen varmistamiseksi. Validoinnin seurannassa seurataan indikaattoreina toimivia mikro-organismeja kunkin patogeeniryhmän osalta (bakteeri, virus ja alkueläimet). Indikaattoreiksi valitut mikro-organismit ovat E. coli patogeenisille bakteereille, F-spesifit kolifaagit, somaattiset kolifaagit tai kolifaagit patogeenisille viruksille ja Clostridium perfringens -itiöt tai itiöitä muodostavat sulfaattibakteerit alkueläimille. Validoinnin seurannan suorituskykytavoitteet (log10 väheneminen) indikaattoreiksi valittujen mikro-organismien osalta on esitetty taulukossa 4. Ne on saavutettava kierrätysjärjestelmän kierrätyslaitoksen ulostulossa (vaatimustenmukaisuuden määrittelykohta) huomioiden jäteveden käsittelyjärjestelmän sisään menevän käsittelemättömän jäteveden pitoisuudet. Validointinäytteistä vähintään 90 prosentin on saavutettava tai ylitettävä suorituskykytavoite. [tark. 114]

Jos biologista indikaattoria ei esiinny käsittelemättömässä jätevedessä log10 -vähenemisen edellytysten täyttymisen kannalta riittävästi, kyseisen biologisen indikaattorin puuttuminen vedestä tarkoittaa, että validoinnin vaatimuksia noudatetaan. Vaatimustenmukaisuutta koskevan tavoitteen saavuttaminen voidaan todentaa analyyttisellä kontrollilla, lisäämällä yksittäisten käsittelyvaiheiden suorituskykyä käyttäen perustana vakiomuotoisia ja vakiintuneita prosesseja koskevaa tieteellistä näyttöä, kuten testiraporttien julkaistuja tietoja ja tapaustutkimuksia, tai laboratoriotesteillä valvotuissa olosuhteissa innovatiivisen käsittelyn osalta. [tark. 115]

Taulukko 4. Maatalouden kastelukäyttöön tarkoitetun kierrätetyn veden validointiin tarkoitettu seuranta

(*) Validoinnin seurannassa voidaan käyttää ehdotettujen indikaattorimikro-organismien sijasta referenssipatogeeneinä seuraavia: Campylobacter, rotavirus ja Cryptosporidium. Kansallinen terveysviranomainen voi määrittää tiettyyn tapaukseen liittyviä lisäindikaattoreita, jos on todisteita tarpeesta varmistaa ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso. [tark. 116]

(**) Kolifaagien kokonaismäärä on valittu sopivimmaksi virusindikaattoriksi. Kuitenkin jos analyysia ei voi tehdä kaikilla kolifaageilla, ainakin yksi niistä (F-spesifit tai somaattiset kolifagit kolifaagit) on analysoitava. Jos käsittelemättömässä jätevedessä ei esiinny riittävästi kolifaagien kokonaismäärää, vaatimustenmukaisuutta koskevan tavoitteen saavuttaminen voidaan todentaa lisäämällä yksittäisten käsittelyvaiheiden suorituskykyä käyttäen perustana vakiomuotoisia ja vakiintuneita prosesseja koskevaa tieteellistä näyttöä. kuten testiraporttien julkaistuja tietoja ja tapaustutkimuksia, tai laboratoriotesteillä valvotuissa olosuhteissa innovatiivisen käsittelyn osalta. [tark. 117]

(***) Clostridium perfringens -itiöt on valittu sopivimmaksi alkueläinten indikaattoriksi. Kuitenkin itiöitä muodostavat sulfaattibakteerit ovat niille vaihtoehto, jos Clostridium perfringens -itiöiden perusteella ei voida validoida vaadittua log10 vähenemistä. Jos käsittelemättömässä jätevedessä ei esiinny riittävästi Clostridium perfringens -itiöitä, vaatimustenmukaisuutta koskevan tavoitteen saavuttaminen voidaan todentaa lisäämällä yksittäisten käsittelyvaiheiden suorituskykyä käyttäen perustana vakiomuotoisia ja vakiintuneita prosesseja koskevaa tieteellistä näyttöä. kuten testiraporttien julkaistuja tietoja ja tapaustutkimuksia, tai laboratoriotesteillä valvotuissa olosuhteissa innovatiivisen käsittelyn osalta. [tark. 118]

Toiminnanharjoittajan on validoitava ja dokumentoitava seurannan analyysimenetelmä EN ISO/IEC-17025 -standardin mukaisesti tai muiden kansallisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti, joilla varmistetaan vastaava laatutaso. Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on varmistettava, että validoinnin seurantaan valitut laboratoriot panevat täytäntöön laadunhallintakäytäntöjä ISO/IEC 17025 -standardin mukaisesti. [tark. 119]

Liite II

(a)  Keskeiset riskinhallintatehtävät [tark. 120]

-1.  Suoritetaan suunniteltua kierrätyslaitosta koskeva toteutettavuusanalyysi, jossa otetaan huomioon ainakin laitoksen kehittämiskustannukset suhteessa kierrätetyn veden alueelliseen kysyntään, mahdolliset loppukäyttäjät ja laitoksen kierrätettyjä jätevettä koskevat vaatimukset ja jossa arvioidaan laitokseen tulevan käsitellyn jäteveden laatua. [tark. 121]

1.  Veden uudelleenkäyttöjärjestelmän kuvaus siitä alkaen, kun jätevesi kulkeutuu jätevedenkäsittelyjärjestelmän sisään aina käyttövaiheeseen asti, mukaan lukien jäteveden lähteet, käsittelyn vaiheet ja kierrätysjärjestelmässä käytetyt teknologiat, infrastruktuurin toimitus ja varastointi, käyttötarkoitus, käyttöpaikka ja kierrätettävät vesimäärät. Tämän tehtävän tarkoitus on antaa yksityiskohtainen kuvaus veden uudelleenkäyttöjärjestelmästä kokonaisuudessaan.

2.  Mahdollisten vaaratekijöiden tunnistaminen, erityisesti epäpuhtauksien ja patogeenien esiintyminen, mahdolliset haitalliset tapahtumat, kuten käsittelyssä tapahtuvat vahingot, vuoto-onnettomuudet tai saastumiset kuvatussa veden uudelleenkäyttöjärjestelmässä.

3.  Sellaisten ympäristöjen, kansanryhmien ja yksilöiden tunnistaminen, joihin kohdistuu riski altistua suoraan tai välillisesti mahdollisille tunnistetuille vaaratekijöille huomioiden erityiset ympäristötekijät kuten paikallinen hydrogeologia, topologia, maaperä, ekologia sekä kasvityyppiin ja maanviljelykäytäntöihin liittyvät tekijät. Terveysriskien arviointi, mukaan lukien vaaran tunnistaminen, annos-vastesuhde, altistumisen arviointi ja riskinluonnehdinta, on otettava huomioon jäteveden uudelleenkäytön järjestelmän kaikissa vaiheissa. Lisäksi on huomioitava veden kierrätystoiminnan, jakelun, varastoinnin ja käytön mahdolliset peruuttamattomat tai pitkän aikavälin haittavaikutukset ympäristölle tai terveydelle sekä mahdolliset kielteiset vaikutukset ekologisiin virtoihin. [tark. 122]

4.  Sekä ympäristöriskien että ihmisten ja eläinten terveyttä koskevien riskien arviointi huomioiden tunnistettujen mahdollisten haittojen luonne, tunnistetut ympäristöt, kansanryhmät ja yksilöt, joihin riski altistua kyseisille vaaratekijöille kohdistuu, sekä haittojen mahdollisten vaikutusten vakavuus, kuten kaikki asiassa sovellettava elintarvikkeita, rehuja ja työturvallisuutta sekä ympäristötavoitteita koskeva unionin ja kansallinen lainsäädäntö, ohjeasiakirjat ja vähimmäisvaatimukset. Laadullisia tutkimuksia voidaan käyttää riskinarvioinnissa. Riskinluonnehdinnan tieteelliseen epävarmuuteen on suhtauduttava ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. [tark. 123]

Riskinarvioinnin on koostuttava seuraavista osista:

(a)  ympäristöriskien arviointi, mukaan lukien kaikki seuraavat:

i.  haittojen luonteen vahvistaminen, mukaan lukien mahdollinen ennakoitu vaikutukseton taso

ii.  mahdollisen altistumislaajuuden arviointi

iii.  riskinluonnehdinta.

b)  ihmisten terveyteen kohdistuvien riskien arviointi, mukaan lukien kaikki seuraava:

i.  haittojen luonteen vahvistaminen, mukaan lukien mahdollinen annos-vastesuhde, yhteistyössä terveysviranomaisten kanssa [tark. 124]

ii.  mahdollisen altistumisen tai annoksen suuruusluokka

iii.  riskinluonnehdinta.

Vähintään seuraavat vaatimukset ja velvoitteet on huomioitava riskinarvioinnissaRiskinarvioinnissa on noudatettava vähintään seuraavia vaatimuksia ja velvoitteita: [tark. 125]

c)  vaatimus vähentää ja ehkäistä vesien nitraattien aiheuttamaa pilaantumista direktiivin 91/676/ETY mukaisesti

d)  velvoite täyttää direktiivin 98/83/EY vaatimukset juomavedenottoon käytettävillä suojavyöhykkeillä

e)  vaatimus täyttää direktiivissä 2000/60/EY asetetut ympäristötavoitteet

f)  vaatimus ehkäistä pohjaveden saastumista direktiivin 2006/118/EY mukaisesti

g)  vaatimus täyttää direktiivissä 2008/105/EY asetetut ympäristönlaatunormit vesimuodostumissa esiintyville prioriteettiaineille ja tietyille muille pilaaville aineille

h)  vaatimus täyttää direktiivissä 2000/60/EY asetetut ympäristön laatuvaatimukset kansallista huolta aiheuttavien epäpuhtauksien osalta (esim. vesistökohtaiset epäpuhtaudet)

i)  vaatimukset täyttää direktiivissä 2006/7/EY asetetut uimavettä koskevat laatuvaatimukset

j)  direktiivin (86/278/ETY) vaatimukset ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä

k)  asetuksessa (EY) N:o 852/2004 asetetut elintarvikehygieniaa koskevat vaatimukset ja ohjeet, jotka on annettu komission ohjeasiakirjassa mikrobiologisten riskien torjumisesta tuoreiden hedelmien ja vihannesten alkutuotannossa hyvän hygienian avulla

l)  rehuhygieniaa koskevat vaatimukset, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 183/2005

m)  vaatimus noudattaa asiaankuuluvia mikrobiologisia vaatimuksia, jotka on asetettu asetuksessa (EY) N:o 2073/2005

n)  vaatimukset, jotka koskevat tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismääriä asetuksen (EY) N:o 1881/2006 mukaisesti

o)  vaatimukset, jotka koskevat torjunta-ainejäämien enimmäismääriä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla asetuksen (EY) N:o 396/2005 mukaisesti

p)  eläinten terveyttä koskevat vaatimukset asetusten (EY) N:o 1069/2009 ja (EY) N:o 142/2011 mukaisesti.

(b)  Lisävaatimuksia koskevat ehdot [tark. 126]

5.  Kun on tarpeen ja aiheellista varmistaa ympäristön ja ihmisten terveyden riittävä asianmukainen suojelu, sellaisten veden laatua ja seurantaa koskevien vaatimusten määrittäminen, jotka ovat muita kuin ja/tai tiukempia kuin liitteessä I ilmoitetut vaatimukset.

Riskinarvioinnin tuloksesta riippuen (kohta 4) Kyseiset lisävaatimukset voivat koskea erityisesti:

a)  raskasmetalleja

b)  torjunta-aineita

c)  desinfioinnin sivutuotteita

d)  lääkkeitä

(d a)  mikromuovien esiintymistä

e)  muita pilaavia uutta huolta aiheuttavia aineita, joiden on paikallisella tasolla tehtyjen ympäristöanalyysien ja kansanterveyttä koskevien analyysien perusteella todettu olevan merkittäviä

f)  mikrobilääkeresistenssiä. [tark. 127]

(c)  Ennaltaehkäisevät toimenpiteet [tark. 128]

6.  Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tunnistaminen, jotka ovat jo käytössä tai jotka tulisi toteuttaa, niin että kaikkia tunnistettuja riskejä voitaisiin hallita asianmukaisesti.

Tällaisiin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin voi sisältyä:

a)  pääsyvalvonta

b)  desinfioinnin tai saasteenpoiston lisätoimenpiteet

c)  erityiset kastelutekniikat, joilla ehkäistään aerosolin muodostumisen riskiä (esim. tippukastelu)

d)  patogeenien kuolettaminen ennen sadonkorjuuta

e)  vähimmäisturvaetäisyyksien toteuttaminen.

Erityisiä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, jotka voivat olla sopivia, on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Erityisiä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä

7.  Varmistetaan, että käytössä on riittävät laadunhallintajärjestelmät ja -menettelyt, mukaan lukien kierrätetyn veden asianmukaisten parametrien seuranta sekä laitteiden riittävät huolto-ohjelmat.

8.  Varmistetaan, että käytössä on ympäristöntarkkailujärjestelmät, jotka havaitsevat kaikki veden uudelleenkäyttöön liittyvät haittavaikutukset, sekä että seurannasta saadaan palautetta ja että kaikki käsittelyt ja menettelyt validoidaan ja dokumentoidaan asianmukaisesti.

Kierrätysjärjestelmän toiminnanharjoittajalle suositellaan ISO 9001 -standardin mukaan sertifioidun laadunhallintajärjestelmän tai vastaavan järjestelmän käyttöönottoa ja ylläpitämistä.

8 a.  Sen varmistaminen, että kierrätyslaitoksessa on vaihtoehtoisia tapoja poistaa käsitelty jätevesi, jota ei käytetä uudelleen. [tark. 129]

9.  Varmistetaan, että käytössä on onnettomuuksia ja hätätilanteita hallitseva järjestelmä, mukaan lukien menettelyt, joilla tiedotetaan kaikille asiaan liittyville osapuolille tällaisesta tapahtumasta, sekä säännöllisesti päivitettävä valmiussuunnitelma.

9 a.  Varmistetaan, että kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuuri on erillinen ja se toteutetaan niin, että vältetään ihmisten käyttöön tarkoitetun veden toimitus- ja jakelujärjestelmän saastumisen riskit. [tark. 130]

9 b.  Varmistetaan, että kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuuri merkitään asianmukaisella tavalla, ja jos siinä käytetään avoimia sadevesiviemäreitä, siinä on asianmukaiset laitteet ja riittävän selvät merkinnät myös silloin, kun jätevettä sekoitetaan muista lähteistä peräisiin olevaan veteen. [tark. 131]

9 c.  Varmistetaan, että perustetaan eri toimijoiden väliset koordinointijärjestelmät, jotta voidaan taata kierrätetyn veden turvallinen tuottaminen ja käyttö. [tark. 132]

(1) EUVL C .... (2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 353. (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. helmikuuta 2019. (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EUVL L 327, 22.12.2000, s. 1). (5) Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EUVL L 135, 30.5.1991, s. 40). (6) COM(2012)0673 (7) COM(2007)0414. (8) EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 33 (9) COM(2015)0614. (10) Direktiivi (EU) .../... ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EUVL ...). (11) Neuvoston direktiivi 86/278/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1986, ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä (EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6). (12) Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1–8). (13) Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32) (14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1). (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1). (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005, annettu 12 tammikuuta 2005, rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista, (EYVL L 35, 8.2.2005, s. 1). (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005, annettu 23 päivänä helmikuuta 2005, torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1) (18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1) (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/7/EY, annettu 15 päivänä helmikuuta 2006, uimaveden laadun hallinnasta ja direktiivin 76/160/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 4.3.2006, s. 37). (20) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/118/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (EUVL L 372, 27.12.2006, s. 19). (21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristön laatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 84). (22) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1). (23) Komission asetus (EY) N:o 2073/2005, annettu 15 päivänä marraskuuta 2005, elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista (EUVL L 338, 22.12.2005, s. 1) (24) Komission asetus (EY) N: o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta (EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5) (25) Komission asetus (EU) N:o 142/2011, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 54, 26.2.2011, s. 1) (26) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26). (27) EUVL L 124, 17.5.2005, s. 4. (28) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1). (29) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1. (30) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13). (31) Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).