Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Coburgin syyttäjänviraston syyttäjän 27. marraskuuta 2018 alustavan tutkimuksen yhteydessä esittämän, Monika Hohlmeierin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 14. tammikuuta 2019,

–  ottaa huomioon, että Monika Hohlmeier ei ole käyttänyt oikeuttaan tulla kuulluksi työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Saksan liittotasavallan perustuslain 46 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0165/2019),

A.  ottaa huomioon, että Coburgin syyttäjänviraston syyttäjä on esittänyt Saksan liittotasavallasta valitun Euroopan parlamentin jäsenen Monika Hohlmeierin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, joka liittyy Saksan rikoslain 142 pykälän mukaiseen rikokseen; ottaa huomioon, että oikeustoimet liittyvät liikennepakoon;

B.  ottaa huomioon, että 4. syyskuuta 2018 noin kello 15.00 Monika Hohlmeier yritti pysäköidä autonsa pysäköintipaikalle Lichtenfelsissä Saksassa; ottaa huomioon, että hänen autonsa keula osui toisen pysäköitynä olleen auton perään aiheuttaen arvioiden mukaan 287,84 euron vahingot; ottaa huomioon, että tämän jälkeen Monika Hohlmeier poistui onnettomuuspaikalta selvittämättä, miten hän voisi korvata vahingon;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D.  ottaa huomioon, että Saksan liittotasavallan perustuslain 46 pykälässä säädetään, että parlamentin jäsentä ei voida asettaa vastuuseen rangaistavasta teosta eikä pidättää muutoin kuin liittopäivien suostumuksella, ellei hän ole jäänyt kiinni itse teossa tai teon jälkeisenä päivänä;

E.  toteaa, että kysymys koskemattomuuden pidättämisestä tai säilyttämisestä tietyssä tapauksessa on yksin Euroopan parlamentin päätettävissä; ottaa huomioon, että parlamentti voi kohtuudella ottaa huomioon jäsenen aseman tehdessään päätöksen koskemattomuuden pidättämisestä tai säilyttämisestä(2);

F.  ottaa huomioon, että oletetulla rikoksella ei ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä Monika Hohlmeierin Euroopan parlamentin jäsenen tehtävien hoitamiseen eikä se ole jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisema mielipide tai äänestys Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetussa mielessä;

G.  ottaa huomioon, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita ’fumus persecutionis’ ‑tapauksesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että rikosilmoitus olisi tehty asianomaisen jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

1.  päättää pidättää Monika Hohlmeierin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Saksan liittotasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Monika Hohlmeierille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23. (2) Asia T-345/05, Mote v. parlamentti, tuomio 15.10.2008, ECLI:EU:C:2008:440, 28 kohta.