Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 12. helmikuuta 2019 - Strasbourg
EU:n ja Norsunluurannikon välinen kalastuskumppanuussopimus (2018–2024) ***
 EU:n ja Norsunluurannikon välinen kalastuskumppanuussopimus (2018–2024) (päätöslauselma)
 EU:n ja Marokon välinen kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus ***
 Sääntelemättömän aavan meren kalastuksen ehkäisemiseksi Pohjoisen jäämeren keskiosassa tehty sopimus ***
 EU:n ja Meksikon taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen pöytäkirja (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
 EU:n petostentorjuntaohjelma ***I
 Läntisten vesialueiden ja niiden lähivesialueiden kalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma ***I
 Unionin pelastuspalvelumekanismi ***I
 Veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimukset ***I
 Maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksyntä ja markkinavalvonta ***I
 Sisämarkkinoita, yritysten kilpailukykyä ja Euroopan tilastoja koskeva ohjelma ***I
 Jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksessa sovellettava lopullinen arvonlisäverojärjestelmä *
 Romanien integrointistrategiat
 Perussopimusten määräysten täytäntöönpano EU:n kansalaisuuden osalta
 Perussopimusten määräysten täytäntöönpano tiiviimmän yhteistyön osalta
 Perussopimusten määräysten täytäntöönpano komission poliittista valvontaa koskevan parlamentin vallan osalta
 Euroopan unionin perusoikeuskirjan täytäntöönpano EU:n institutionaalisessa kehyksessä
 Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntö ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevat yleiset ehdot
 Tekoälyä ja robotiikkaa koskeva kokonaisvaltainen Euroopan unionin teollisuuspolitiikka
 Torjunta-aineiden kestävä käyttö
 Rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevan direktiivin täytäntöönpano

EU:n ja Norsunluurannikon välinen kalastuskumppanuussopimus (2018–2024) ***
PDF 103kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Norsunluurannikon tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen täytäntöönpanoa koskevan pöytäkirjan (2018–2024) tekemisestä (10858/2018 – C8-0387/2018 – 2018/0267(NLE))
P8_TA(2019)0063A8-0030/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10858/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Norsunluurannikon tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen täytäntöönpanoa koskevan pöytäkirjan (2018–2024) (10856/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0387/2018),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman(1), joka ei liity lainsäädäntöön, esityksestä päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0030/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Norsunluurannikon tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0064.


EU:n ja Norsunluurannikon välinen kalastuskumppanuussopimus (2018–2024) (päätöslauselma)
PDF 116kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 12. helmikuuta 2019, esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Norsunluurannikon tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen täytäntöönpanoa koskevan pöytäkirjan (2018–2024) tekemisestä (10858/2018 – C8-0387/2018 – 2018/0267M(NLE))
P8_TA(2019)0064A8-0034/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10858/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Norsunluurannikon tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen täytäntöönpanoa koskevan pöytäkirjan (2018–2024) (10856/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0387/2018),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman(1) esityksestä päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8‑0034/2019),

A.  ottaa huomioon, että komissio ja Norsunluurannikon hallitus ovat neuvotelleet uuden kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen (EU:n ja Norsunluurannikon välinen kalastuskumppanuussopimus) ja sen täytäntöönpanoa koskevan pöytäkirjan kuudeksi vuodeksi;

B.  ottaa huomioon, että EU:n ja Norsunluurannikon kalastuskumppanuussopimuksen yleisenä tavoitteena on lisätä EU:n ja Norsunluurannikon välistä kalastusalan yhteistyötä kummankin sopimuspuolen edun mukaisesti edistämällä kestävää kalastuspolitiikkaa ja kalavarojen kestävää hyödyntämistä Norsunluurannikon talousalueella;

C.  toteaa, että kalastusmahdollisuuksien hyödyntämisaste EU:n ja Norsunluurannikon välisen edellisen kalastuskumppanuussopimuksen nojalla on ollut keskimäärin 79 prosenttia, jota pidetään kokonaisuudessaan hyvänä lukuna; toteaa, että kyseisen jakson aikana pitkäsiima-alukset eivät kuitenkaan hyödyntäneet käytettävissä olevia kalastusmahdollisuuksia;

D.  toteaa, että se, että EU:n ja Norsunluurannikon välisiä kalastuskumppanuussopimuksia on tehty toinen toisensa jälkeen, on auttanut Norsunluurannikon taloutta niin, että paikallisia merenkulkijoita sekä Abidjanin satamaa ja säilyketeollisuuden laitoksia on voitu käyttää, nuottaa käyttävien EU:n tonnikala-alusten sivusaaliita on hyödynnetty ja paikallisia seurantavalmiuksia on vahvistettu (vaikka niitä pidetään yleisesti vaatimattomina);

E.  katsoo, että EU:n ja Norsunluurannikon välisellä kalastuskumppanuussopimuksella olisi edistettävä Norsunluurannikon kalastusyhteisöjä sekä kalastusalaan liittyvän teollisuuden ja toiminnan tehokkaampaa ja kestävämpää kehitystä; katsoo, että pöytäkirjan mukaisesti tarjottavan tuen on vastattava kansallisia kehityssuunnitelmia – erityisesti karjankasvatuksen, kalastuksen ja vesiviljelyn kehittämistä koskevaa strategista suunnitelmaa – sekä sinisen kasvun aloitetta, jotka on laadittu Yhdistyneiden kansakuntien kanssa alan tuotannon lisäämiseksi ja ammattimaistamiseksi, jotta väestön elintarvike- ja työllisyystarpeet voidaan tyydyttää; toteaa, että edellä mainitun strategisen suunnitelman mukaan kyseisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yli 140 miljoonan euron määrärahoja;

F.  toteaa, että EU tukee Euroopan kehitysrahaston kautta Norsunluurannikon 273 miljoonan euron monivuotista talousarviota ja keskittyy muun muassa infrastruktuuriin, terveydenhuoltoon ja humanitaariseen apuun;

1.  katsoo, että EU:n ja Norsunluurannikon välisellä kalastuskumppanuussopimuksella on pyrittävä kahteen yhtä tärkeään tavoitteeseen: 1) kalastusmahdollisuuksien tarjoaminen EU:n aluksille Norsunluurannikon talousalueella parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ja puuttumatta säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin, joita toteuttavat alueelliset organisaatiot, joihin Norsunluurannikko kuuluu, kuten ICCAT, tai ylittämättä käytettävissä olevia ylijäämiä ja 2) EU:n ja Norsunluurannikon välisen yhteistyön edistäminen siten, että otetaan huomioon kestävä kalastuspolitiikka ja Norsunluurannikon kalastusalueen kalavarojen vastuullinen hyödyntäminen, ja Norsunluurannikon kalastusalan kestävän kehityksen edistäminen taloudellisen, rahoituksellisen, teknisen ja tieteellisen yhteistyön avulla tätä kehitystä koskevia Norsunluurannikon suvereeneja valintoja ja strategioita kunnioittaen;

2.  kehottaa kiinnittämään huomiota EU:n ja Norsunluurannikon kalastuskumppanuussopimuksen pöytäkirjasta syyskuussa 2017 tehdyn takautuvan ja ennakoivan arvioinnin tuloksiin, joiden mukaan vuosien 2013–2018 sopimuksen pöytäkirja oli kokonaisuudessaan osoittautunut tehokkaaksi, vaikuttavaksi, asianmukaiseksi osapuolten etujen kannalta ja johdonmukaiseksi Norsunluurannikon alakohtaisen politiikan kanssa sekä se oli pitkälti hyväksytty sidosryhmien keskuudessa ja joiden perusteella suositeltiin vaihtoehdoksi uuden pöytäkirjan tekemistä;

3.  katsoo, että EU:n ja Norsunluurannikon välisen kalastuskumppanuussopimuksen ja siihen liitetyn pöytäkirjan on, jos ne pannaan täytäntöön ja jos niitä on tarkistettava ja/tai uudistettava, mahdollistettava niiden yhdenmukaistaminen karjankasvatuksen, kalastuksen ja vesiviljelyn kehittämistä koskevan strategisen suunnitelman ja sinisen kasvun aloitteen kanssa Norsunluurannikon kalastusalan kehittämiseksi ja että niiden olisi erityisesti

   parannettava hallintoa: lainsäädännön valmistelu ja validointi ja hoitosuunnitelmien kehittäminen
   tiukennettava Norsunluurannikon talousalueen valvontaa ja seurantaa
   tehostettava toimia laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS) torjumiseksi, myös sisävesillä
   mahdollistettava purkulaitureiden ja -satamien rakentaminen ja/tai uudistaminen, minkä olisi sisällettävä Abidjanin satama mutta ei rajoituttava siihen
   parannettava savustamoiden olosuhteita ja tehostettava tällä tavoin suolausjärjestelmää
   tuettava naisten työolojen parantamista, koska he ovat ensisijaisesti vastuussa sivusaaliin käsittelystä
   perustettava suojeltuja merialueita
   tehostettava kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa kalastussopimusten avulla siten, että avoimuus varmistetaan julkaisemalla näiden sopimusten sisältö ja myös perustamalla alueellinen ohjelma tarkkailijoiden koulutusta ja käyttöä varten
   mahdollistettava kalatorien rakentaminen
   mahdollistettava erityisesti pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastusalalla toimivia miehiä ja naisia edustavien järjestöjen vahvistaminen ja autettava näin tehostamaan teknisiä ja hallinnollisia valmiuksia sekä neuvotteluvalmiuksia
   edistettävä peruskoulutusta ja ammatillista koulutusta tarjoavien keskusten perustamista ja/tai uudistamista ja näin nostettava kalastajien ja merenkulkijoiden taitotasoa
   tehostettava tieteelliseen tutkimukseen liittyviä valmiuksia ja kykyä seurata kalavaroja
   parannettava meren luonnonvarojen kestävyyttä yleensä;

4.  katsoo, että säännöt, joiden mukaisesti EU:n kalastusaluksille voidaan ottaa töihin AKT-maiden merimiehiä niin, että heitä olisi 20 prosenttia miehistöstä, voisivat olla kunnianhimoisempia; toistaa, että on tarpeen noudattaa ILO:n periaatteita, ja erityisesti kannattaa ILO:n yleissopimuksen nro 188 allekirjoittamista, sillä tämä velvoittaa noudattamaan yleisiä periaatteita, joiden mukaisesti työntekijöillä on oikeus yhdistymisvapauteen ja vapaa kollektiivinen neuvotteluoikeus, sekä syrjimättömyysperiaatetta työssä ja työpaikalla; kehottaa ottamaan myös huomioon paikallisten merenkulkijoiden ammattiyhdistysten vaatimukset, joiden mukaisesti AKT-maiden merenkulkijoiden sosiaaliturvan, sairausvakuutuksen ja eläke-etujen kattavuus on toteutettava entistä paremmin;

5.  katsoo, että olisi kerättävä tietoja hyödyistä, joita pöytäkirjan täytäntöönpanosta aiheutuu paikallistalouksille (työllisyys, infrastruktuuri, sosiaaliset parannukset);

6.  pitää toivottavana, että kaikkia saaliita (kohdelajit ja sivusaaliit) sekä kalavarojen suojelun tilaa koskevien tietojen määrää ja tarkkuutta parannetaan ja että alakohtaisen tukirahoituksen täytäntöönpanoa parannetaan, jotta sopimuksen vaikutusta meren ekosysteemiin ja kalastajayhteisöihin voidaan mitata tarkemmin; kehottaa komissiota avustamaan sen varmistamisessa, että sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta vastaavat elimet, mukaan lukien tätä varten perustettava yhteinen tiedekomitea, voivat toimia säännöllisesti ja avoimesti siten, että pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien ja kaloja savustavien naisten yhdistykset, ammattijärjestöt, rannikkoyhteisöjen edustajat ja Norsunluurannikon kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat mukana;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita Norsunluurannikkoa koskevien yhteistyö- ja kehitysaputoimiensa yhteydessä pitämään mielessä, että Euroopan kehitysrahaston ja tässä kalastuskumppanuussopimuksessa vahvistetun alakohtaisen tuen olisi täydennettävä toisiaan, jotta voidaan entistä nopeammin ja tehokkaammin edistää paikallisten kalastusyhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia ja Norsunluurannikon täyden suvereniteetin käyttöä maan luonnonvarojen suhteen;

8.  pyytää, että komissio kehottaa Norsunluurannikkoa käyttämään pöytäkirjan mukaista rahoitusosuutta kansallisen kalastusalansa vahvistamiseen kestävällä tavalla siten, että edistetään paikallisten investointien ja teollisuushankkeiden kysyntää ja luodaan paikallisia työpaikkoja;

9.  kehottaa komissiota lähettämään parlamentille ja asettamaan julkisesti saataville sopimuksen 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokousten pöytäkirjat ja johtopäätökset, pöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetun monivuotisen alakohtaisen ohjelman ja sitä koskevien vuosittaisten arviointien tulokset; pyytää komissiota myös mahdollistamaan parlamentin edustajien osallistumisen sekakomitean kokouksiin tarkkailijoina ja kannustamaan Norsunluurannikon kalastusyhteisöjen osallistumista;

10.  kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan toimivaltansa rajoissa parlamentille välittömästi kaikki tiedot kaikissa pöytäkirjaan ja tapauksen mukaan sen uusimiseen liittyvän menettelyn vaiheissa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Norsunluurannikon hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA-PROV(2019)0063.


EU:n ja Marokon välinen kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus ***
PDF 104kWORD 49k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisen kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen, sen täytäntöönpanopöytäkirjan sekä mainittuun sopimukseen liitetyn kirjeenvaihdon tekemisestä (14367/2018 – C8-0033/2019 – 2018/0349(NLE))
P8_TA(2019)0065A8-0027/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14367/2018),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan väliseksi kestävää kalastusta koskevaksi kumppanuussopimukseksi, sen täytäntöönpanopöytäkirjan sekä sopimukseen liitetyn kirjeenvaihdon (12983/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan sekä 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0033/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen ja budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0027/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Marokon kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.


Sääntelemättömän aavan meren kalastuksen ehkäisemiseksi Pohjoisen jäämeren keskiosassa tehty sopimus ***
PDF 101kWORD 43k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi sääntelemättömän aavan meren kalastuksen ehkäisemiseksi Pohjoisen jäämeren keskiosassa tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (10784/2018 – C8-0431/2018 – 2018/0239(NLE))
P8_TA(2019)0066A8-0016/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10784/2018),

–  ottaa huomioon sopimuksen sääntelemättömän aavan meren kalastuksen ehkäisemiseksi Pohjoisen jäämeren keskiosassa (10788/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0431/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen (A8-0016/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja sopimuksen osapuolina olevien muiden valtioiden hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Meksikon taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen pöytäkirja (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
PDF 103kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Meksikon yhdysvaltojen taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen kolmannen lisäpöytäkirjan, jolla otetaan huomioon Kroatian tasavallan liittyminen Euroopan unioniin, tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (15383/2017 – C8-0489/2018 – 2017/0319(NLE))
P8_TA(2019)0067A8-0066/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15383/2017),

–  ottaa huomioon ehdotuksen kolmanneksi lisäpöytäkirjaksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Meksikon yhdysvaltojen taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevaan sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (15410/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 artiklan, 100 artiklan 2 kohdan, 207 ja 211 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0489/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0066/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Meksikon yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.


EU:n petostentorjuntaohjelma ***I
PDF 213kWORD 74k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n petostentorjuntaohjelman perustamisesta (COM(2018)0386 – C8-0236/2018 – 2018/0211(COD))
P8_TA(2019)0068A8-0064/2019

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0386),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 33 ja 325 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0236/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2018 annetun tilintarkastustuomioistuimen lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0064/2019),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  huomauttaa, että lainsäädäntöehdotuksessa esitetyt rahoituspuitteet ovat lainsäädäntövallan käyttäjän kannalta vain ohjeelliset eikä niitä voida vahvistaa, ennen kuin vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä koskevasta asetusehdotuksesta on päästy sopimukseen;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. helmikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../… antamiseksi EU:n petostentorjuntaohjelman perustamisesta

P8_TC1-COD(2018)0211


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 33 ja 325 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 325 artiklassa unioni ja jäsenvaltiot velvoitetaan suojaamaan unionin taloudellisia etuja petoksilta, lahjonnalta ja muulta laittomalta toiminnalta. Unionin olisi tuettava toimia näillä aloilla.

(2)  Tällaisia toimia on tuettu aiemminkin. Päätöksellä N:o 804/2004/EY(4) perustettiin Herkules-ohjelma. Päätöstä muutettiin ja sen voimassaoloa jatkettiin päätöksellä N:o 878/2007/EY(5), jolla perustettiin Herkules II -ohjelma. Tämä päätös puolestaan kumottiin ja korvattiin asetuksella (EU) N:o 250/2014(6) Herkules III -ohjelmaa perustettaessa. Näiden ohjelmien avulla unioni ja jäsenvaltiot ovat voineet tehostaa toimiaan petosten, lahjonnan ja muun unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan torjumiseksi.

(3)  Alakohtaisessa lainsäädännössä edellytetään, että on tuettava raportointia, jossa jäsenvaltiot, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat ilmoittavat unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavista sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmän, jäljempänä ’IMS-järjestelmä’, kautta. Kyseiset alakohtaiset säännökset koskevat seuraavia välineitä: Euroopan maatalouden tukirahasto ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto(7), Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto(8), turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto, poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusväline(9), vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto(10) sekä liittymistä valmisteleva tuki(11) ohjelmakaudelle 2014–2020 ja sen jälkeiselle ajalle. IMS-järjestelmä on suojattu sähköisen viestinnän väline, jonka avulla jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden on helpompaa raportoida havaitsemistaan sääntöjenvastaisuuksista ja jolla tuetaan sääntöjenvastaisuuksien hallinnointia ja analysointia.

(3 a)  Sääntöjenvastaisuuksien ja petosten torjunta edellyttää, että jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien erilaisuus kompensoidaan. Sääntöjenvastaisuuksien määrän vaihtelu voidaan yhdistää monivuotisten ohjelmakausien etenemiseen ja raportoinnin myöhästymiseen. Kaikki tämä edellyttää, että perustetaan yhtenäinen järjestelmä, jonka avulla jäsenvaltioissa kerätään tietoja sääntöjenvastaisuuksista ja petostapauksista, jotta voidaan yhdenmukaistaa raportointiprosessi ja varmistaa toimitettujen tietojen laatu ja vertailukelpoisuus. [tark. 1]

(3 b)  Komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ennaltaehkäisytoimien merkitys on kiistaton, ja tärkeitä ovat myös varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmän ja petostentorjunnan tietojärjestelmän täytäntöönpanon vahvistaminen sekä kansallisten petostentorjuntastrategioiden valmiiksi saattaminen. Näiden toimien yhteyteen olisi laadittava järjestelmä, jonka avulla digitalisoidaan unionin toimintapolitiikkojen koko täytäntöönpanoprosessi (ehdotuspyynnöt, hakumenettely, arviointi, täytäntöönpano ja maksut) ja jota kaikkien jäsenvaltioiden olisi sovellettava. [tark. 2]

(4)  Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 515/97(12) ja neuvoston päätöksessä 2009/917/YOS(13) säädetään, että unioni tukee jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäistä avunantoa sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyötä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi.

(5)  Unionin tukea annetaan useille operatiivisille toimille, muun muassa petostentorjunnan tietojärjestelmälle, jäljempänä ’AFIS-järjestelmä’. Tämä tietotekninen palvelualusta koostuu joukosta sovelluksia, jotka toimivat komission hallinnoimassa yhteisessä tietojärjestelmässä. Myös IMS-järjestelmä toimii AFIS-järjestelmän palvelualustalla. Jotta tällaisen järjestelmän kestävyys varmistetaan, sen rahoituksen on oltava vakaata ja ennustettavaa monien vuosien ajan.

(6)  Tuki, jota unioni antaa unionin taloudellisten etujen suojaamisen, sääntöjenvastaisuuksien raportoinnin sekä tulli- ja maatalousasioissa tehtävän keskinäisen hallinnollisen avunannon ja yhteistyön alalla, olisi siirrettävä yhden ohjelman eli EU:n petostentorjuntaohjelman alaisuuteen. Näin lisättäisiin synergiaa ja talousarvion joustavuutta ja yksinkertaistetaan hallinnointia rajoittamatta kuitenkaan lainsäädäntövallan käyttäjien mahdollisuutta valvoa tehokkaasti ohjelman täytäntöönpanoa. [tark. 3]

(7)  EU:n petostentorjuntaohjelma yhdistää edellä mainitusta syystä kolme komponenttia: komponentin, joka liittyy Herkules-ohjelmaan, komponentin, jolla varmistetaan IMS-järjestelmän rahoitus, ja komponentin, jolla rahoitetaan asetuksen (EY) N:o 515/97 mukaiset, komission tehtäväksi annetut toiminnot, mukaan luettuna AFIS-järjestelmän palvelualusta.

(7 a)   Unionin taloudellisten etujen suojaamisen olisi kohdistettava unionin talousarvion kaikkiin näkökohtiin sekä tulo- että menopuolella. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota siihen, että ohjelma on ainoa, jolla suojataan nimenomaan unionin talousarvion menopuolta. [tark. 4]

(8)  AFIS-järjestelmän palvelualustalla toimii useita tietojärjestelmiä, mukaan lukien tullitietojärjestelmä, jäljempänä ’TTJ’. TTJ on automaattinen tietojärjestelmä, jolla pyritään auttamaan jäsenvaltioita näiden ehkäistessä ja tutkiessa tulli- ja maatalouslainsäädännön rikkomuksia sekä nostaessa niistä syytteitä. TTJ nopeuttaa tietojen levittämistä ja lisää näin jäsenvaltioiden tullihallintojen yhteistyö- ja valvontamenettelyjen tuloksellisuutta. TTJ muodostaa yhden infrastruktuurin, joka kattaa sekä hallinnollisen että poliisiyhteistyön. Hallinnollisen yhteistyön osalta TTJ:n hyödyntäminen käynnistettiin asetuksella (EY) 515/97, joka annettiin SEUT-sopimuksen 33 ja 325 artiklan nojalla.

Poliisiyhteistyön osalta TTJ:n hyödyntäminen käynnistettiin päätöksellä 2009/917/YOS, joka annettiin SEUT-sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla. TTJ:n poliisiyhteistyökomponenttia ei voida teknisesti erottaa hallinnollisesta komponentista, sillä molemmat toimivat samassa tietojärjestelmässä. Koska TTJ on vain yksi monista tietojärjestelmistä, jotka toimivat AFIS-järjestelmässä, ja koska poliisiyhteistyöhön liittyvien asioiden määrä on alhaisempi kuin hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvien asioiden määrä, poliisiyhteistyökomponenttia on pidettävä hallinnollisen yhteistyön komponenttia täydentävänä.

(9)  Tässä asetuksessa vahvistetaan koko ohjelman keston ajaksi rahoituspuitteet, joissa määritellään [viittaus päivitetään tarpeen mukaan uuden toimielinten sopimuksen mukaisesti: talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(14) 17 kohdassa] tarkoitettu ensisijainen rahoitusohje Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuotuista talousarviomenettelyä varten.

(10)  Tähän asetukseen sovelletaan horisontaalisia varainhoitosääntöjä, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet SEUT-sopimuksen 322 artiklan nojalla. Nämä säännöt on vahvistettu varainhoitoasetuksessa, ja niissä määrätään erityisesti menettelystä, jonka mukaisesti talousarvio laaditaan ja sitä toteutetaan avustusten, julkisten hankintojen, palkintojen ja välillisen toteutuksen avulla. Lisäksi niissä säädetään taloushallinnon toimijoiden vastuuta koskevista tarkistuksista. Sopimuksiin, jotka rahoitetaan kokonaan tai osittain unionin talousarviosta ohjelman puitteissa, sovelletaan näin ollen muun muassa avoimuuden, oikeasuhteisuuden, tasapuolisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita, kun taas avustuksiin sovelletaan myös yhteisrahoituksen, päällekkäisten avustusten kiellon, kaksinkertaisen rahoituksen kiellon, taannehtivuuskiellon ja voiton tuottamisen kiellon periaatteita. SEUT-sopimuksen 322 artiklan nojalla annetut säännöt suojaavat unionin talousarviota myös silloin, kun jäsenvaltioissa ilmenee oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvia yleisiä puutteita, sillä oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on moitteettoman varainhoidon ja unionin rahoituksen tuloksellisuuden keskeinen ennakkoehto. [tark. 5]

(11)  Tähän asetukseen liittyvät rahoitustyypit ja toteutustavat on valittava sen perusteella, miten hyvin niillä voidaan saavuttaa toimien erityistavoitteet ja saada aikaan tuloksia, ottaen erityisesti huomioon tarkastusten kustannukset, hallinnollinen taakka ja arvioitu sääntöjen rikkomisen riski. Tässä yhteydessä olisi syytä harkita kertakorvausten, kiinteiden määrien, yksikkökustannusten sekä sellaisen rahoituksen hyödyntämistä, jota ei kytketä kustannuksiin (varainhoitoasetuksen 125 artiklan 1 kohta).

(11 a)   Ohjelman puitteissa annettavien avustusten yhteisrahoituksen enimmäisosuus ei saisi ylittää 80:tä prosenttia avustuskelpoisista kustannuksista. Työohjelmassa määritellyissä asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa, kuten tapauksissa, jotka koskevat jäsenvaltioita, joihin kohdistuu unionin taloudellisiin etuihin liittyvä suuri riski, yhteisrahoituksen enimmäisosuus olisi vahvistettava 90 prosenttiin avustuskelpoisista kustannuksista. [tark. 6]

(12)  On varmistettava ohjelman rahoituksen jatkuvuus kaikissa toimissa, jotka on annettu komission tehtäväksi asetuksessa (EY) N:o 515/97, mukaan lukien AFIS-järjestelmän palvelualustan ylläpito. Tästä syystä liitteessä I esitetään rahoitettavia toimia koskeva ohjeellinen luettelo.

(12 a)   Komission olisi hyväksyttävä työohjelmat varainhoitoasetuksen 110 artiklan mukaisesti. Työohjelmiin olisi sisällyttävä kuvaus rahoitettavista toimista, kullekin toimelle alustavasti kohdennettava rahoitusosuus, alustava toteutusaikataulu ja osarahoituksen enimmäismäärä avustuksia varten. Komission olisi työohjelmaa laatiessaan otettava huomioon Euroopan parlamentin painopisteet, jotka on ilmaistu sen vuotuisessa arvioinnissa unionin taloudellisten etujen suojaamisesta. Työohjelma olisi julkaistava komission verkkosivustolla ja toimitettava Euroopan parlamentille. [tark. 7]

(12 b)   Toimien olisi oltava avustuskelpoisia, jos niillä saavutetaan 2 artiklassa säädetyt ohjelman erityistavoitteet. Niihin voivat sisältyä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille annettava erityinen tekninen apu, kuten erityistietämyksen, erikoistuneiden ja teknisesti kehittyneiden laitteiden ja tehokkaiden tietotekniikan välineiden toimittaminen, tarvittavan tuen tarjoaminen ja tutkimuksen edistäminen, erityisesti yhteisten tutkimusryhmien perustaminen ja rajatylittävien operaatioiden käynnistäminen, tai henkilövaihdon tehostaminen erityishankkeita varten. Avustuskelpoisiin toimiin voi lisäksi sisältyä kohdennettua erityiskoulutusta, riskianalyysiin liittyviä työpajoja sekä tarvittaessa konferensseja ja tutkimuksia. [tark. 8]

(13)  Laitteilla, jotka on ostettu tullivalvontalaitteiden hankintaa koskevan unionin ohjelman(15) avulla, voidaan kohentaa EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten torjuntaa. On yhteinen velvollisuus varmistaa, että tullivalvontalaitteiden hankintaohjelmassa ja EU:n petostentorjuntaohjelmassa vältetään unionin tuen päällekkäisyys. EU:n petostentorjuntaohjelmasta annettava tuki olisi pääasiassa kohdennettava sellaisten laitteiden hankintaan, jotka eivät kuulu tullivalvontalaitteiden hankintaohjelman piiriin tai joita hankkivat muut kuin tullivalvontalaitteiden hankintaohjelman piiriin kuuluvat viranomaiset. Rahoitettujen laitteiden vaikutuksen ja unionin taloudellisten etujen suojaamisen välillä olisi myös oltava selvä yhteys. Työohjelmien laadinnassa olisi varmistettava erityisesti päällekkäisyyksien välttäminen olisi varmistettava erityisesti siinä vaiheessa, kun laaditaan vuotuisia työohjelmia ja synergioiden löytäminen ohjelman ja muiden asiaan liittyvien ohjelmien välillä esimerkiksi oikeus-, tulli- ja sisäasioiden aloilla. [tark. 9]

(13 a)   Ohjelmalla tuetaan jäsenvaltioiden hallinto- ja lainvalvontaviranomaisten välistä sekä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja komission, OLAF mukaan luettuna, sekä muiden asiaankuuluvien unionin elinten ja virastojen, kuten Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) ja Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol), välistä yhteistyötä, jotta unionin taloudellisia etuja suojattaisiin tehokkaammin. Sillä tuetaan yhteistyötä myös Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) kanssa, kunhan virasto alkaa hoitamaan tehtäviään. [tark. 10]

(14)  Sellaisten Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maiden, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, olisi voitava osallistua EU:n petostentorjuntaohjelmaan. Myös EU:hun liittymässä olevien maiden, ehdokasmaiden, mahdollisten ehdokasmaiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden olisi voitava osallistua ohjelmaan. Näiden maiden osallistumisessa unionin ohjelmiin on noudatettava yleisperiaatteita ja -ehtoja, jotka tästä asiasta on vahvistettu kyseisten maiden puitesopimuksissa ja assosiaationeuvostojen päätöksissä tai vastaavissa sopimuksissa. Myös muiden kolmansien maiden olisi voitava osallistua ohjelmaan sillä edellytyksellä, että ne ovat tehneet assosiaatiosopimuksen tai niiden osallistumisesta unionin ohjelmiin syntyy sopimus. [tark. 11]

(15)  Ottaen huomioon Herkules-ohjelmien aiemmat arvioinnit olisi petostentorjuntaohjelman lujittamiseksi sallittava se, että sellaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneet yhteisöt, joka ei ole assosioitunut EU:n petostentorjuntaohjelmaan, voisivat poikkeuksellisesti osallistua ohjelmaan ilman että niiden olisi vastattava osallistumiskustannuksistaan.

(15 a)   Erityisesti olisi kannustettava sellaisiin maihin sijoittautuneiden yhteisöjen osallistumista, joilla on voimassa oleva assosiaatiosopimus unionin kanssa, jotta vahvistetaan unionin taloudellisten etujen suojaamista tulliyhteistyöllä ja parhaiden käytäntöjen vaihdolla erityisesti petosten, lahjonnan ja muun unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan torjunnan osalta ja uuteen teknologiaan liittyvien haasteiden ratkaisemisen osalta. [tark. 12]

(16)  Ohjelma olisi toteutettava ottaen huomioon komission 6 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä tiedonannossa Savukkeiden salakuljetuksen ja tupakkatuotteiden muun laittoman kaupan tehokkaampi torjunta – Kokonaisvaltainen EU:n strategia(16) esitetyt suositukset ja toimenpiteet. Lisäksi olisi otettava huomioon 12 päivänä toukokuuta 2017 annettu, mainitun tiedonannon täytäntöönpanoa koskeva tilannekatsaus(17).

(17)  Euroopan unioni on vuonna 2016 ratifioinut Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevaan puitesopimukseen liitetyn, tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan lisäpöytäkirjan. Lisäpöytäkirjan on määrä suojella unionin taloudellisia etuja, sillä sen avulla torjutaan rajanylistä tupakkatuotteiden laitonta kauppaa, josta aiheutuu tulonmenetyksiä. EU:n petostentorjuntaohjelmasta olisi tuettava puitesopimuksen sihteeristön toimia, jotka liittyvät lisäpöytäkirjaan tai joilla muuten torjutaan tupakkatuotteiden laitonta kauppaa.

(18)  Varainhoitoasetuksen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013(18), neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95(19), neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96(20) ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939(21) mukaan unionin taloudellisia etuja on suojattava oikeasuhteisin toimenpitein. Näitä ovat muuan muassa sääntöjenvastaisuuksien, mukaan lukien petosten, ehkäiseminen, havaitseminen, korjaaminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnollisten seuraamusten määrääminen.

Erityisesti asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 nojalla Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi tehdä hallinnollisia tutkimuksia, joihin sisältyvät myös paikan päällä suoritettavat todentamiset ja tarkastukset, selvittääkseen, onko syyllistytty petokseen, lahjontaan tai muuhun laittomaan toimintaan, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja. Asetuksen (EU) 2017/1939 nojalla Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) voi tutkia petoksia ja muita rikoksia, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja, sekä nostaa niistä syytteitä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371(22) mukaisesti. Varainhoitoasetuksen mukaan unionin rahoitusta saavien henkilöiden ja yhteisöjen on toimittava täydessä yhteistyössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, myönnettävä komissiolle, OLAFille, EPPOlle ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimelle tarvittavat oikeudet ja valtuudet ja varmistettava, että unionin varojen hoitamiseen osallistuvat kolmannet osapuolet myöntävät vastaavat oikeudet.

(19)  Kolmannet maat, jotka ovat ETA:n jäseniä, voivat osallistua unionin ohjelmiin ETA-sopimukseen sisältyvän yhteistyöjärjestelyn nojalla. Sopimuksen mukaan ohjelmien toteutus edellyttää sopimuksen nojalla tehtävää päätöstä. Kolmannet maat voivat osallistua ohjelmaan myös muiden oikeudellisten välineiden perusteella. Tähän asetukseen olisi otettava säännös tarvittavien oikeuksien ja valtuuksien myöntämisestä tulojen ja menojen hyväksyjälle, OLAFille ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimelle, jotta nämä voisivat käyttää toimivaltuuksiaan täysimääräisesti.

(20)  

(21)  Merentakaisiin maihin ja merentakaisille alueille (MMA:t) sijoittautuneet henkilöt ja yhteisöt voivat [viittaus on tarvittaessa päivitettävä uuden MMA-päätöksen mukaisesti: neuvoston päätöksen 2013/755/EU(23) 94 artiklan] nojalla saada rahoitusta ohjelman sääntöjen ja tavoitteiden mukaisesti sekä sellaiseen jäsenvaltioon mahdollisti sovellettavien järjestelyjen mukaisesti, johon kyseinen merentakainen maa tai alue on sidoksissa.

(22)  EU:n petostentorjuntaohjelma olisi paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten sopimuksen(24) 22 ja 23 kohdan mukaisesti arvioitava sellaisten tietojen perusteella, jotka kerätään erityisten seurantavaatimusten mukaisesti raportoimalla tulos-, seuranta- ja arviointivaatimuksista. Tällöin olisi vältettävä sitä, että erityisesti jäsenvaltioihin kohdistetaan liiallista sääntelyä tai niille aiheutetaan hallinnollista taakkaa. Seurantavaatimuksiin voidaan tarvittaessa sisällyttää mitattavissa olevia indikaattoreita, joiden perusteella voidaan arvioida ohjelman vaikutuksia kentällä. Riippumattoman arvioijan olisi suoritettava arviointi. [tark. 13]

(23)  Tämän asetuksen täydentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti EU:n petostentorjuntaohjelman seuranta- ja arviointikehyksen luomiseksi työohjelmien hyväksymisestä. Lisäksi tämän asetuksen muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteessä II olevia indikaattoreita. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. [tark. 14]

(24)  AFIS-järjestelmän rahoituksen oikeusperusta on asetuksen (EY) N:o 515/97 42 a artiklan 1 ja 2 kohta. Tässä asetuksessa olisi korvattava kyseinen oikeusperusta uudella. Asetuksen (EY) N:o 515/97 42 a artiklan 1 ja 2 kohta olisi sen vuoksi poistettava.

(25)  Asetus (EU) N:o 250/2014, jolla perustettiin Herkules III -ohjelma, kattaa kauden, joka alkoi 1 päivänä tammikuuta 2014 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020. Tässä asetuksessa säädetään 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen toteutettavista Herkules III -ohjelman jatkotoimista. Sen vuoksi asetus (EU) N:o 250/2014 olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella perustetaan EU:n petostentorjuntaohjelma, jäljempänä ’ohjelma’.

Asetuksessa vahvistetaan ohjelman tavoitteet, talousarvio vuosiksi 2021–2027, unionin rahoituksen muodot ja rahoitusta koskevat säännöt.

2 artikla

Ohjelman tavoitteet

1.  Ohjelman yleistavoitteet ovat seuraavat:

a)  unionin taloudellisten etujen suojaaminen;

b)  jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisen avunannon sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyön tukeminen tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi.

2.  Ohjelman erityistavoitteet ovat seuraavat:

a)  petosten, lahjonnan ja muun Euroopan unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan ehkäisy ja torjunta;

b)  sellaisia sääntöjenvastaisuuksia, mukaan lukien petoksia, koskevan raportoinnin tukeminen, jotka liittyvät yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitaviin ja liittymistä valmistelevaa tukea koskeviin unionin talousarvion varoihin;

c)  tietojenvaihtovälineiden asettaminen käyttöön ja operatiivisen toiminnan tukeminen tulli- ja maatalousasioissa tehtävän keskinäisen hallinnollisen avunannon alalla.

3 artikla

Talousarvio

1.  Ohjelman toteuttamiseen varatut rahoituspuitteet vuosiksi 2021–2027 ovat 181,207 miljoonaa 321 314 000 euroa vuoden 2018 hintoina (362 414 000 euroa käypinä hintoina). [tark. 15]

2.  Seuraavassa esitetään 1 kohdassa tarkoitetun määrän ohjeellinen jakautuminen:

a)  114,207 miljoonaa 202 512 000 euroa vuoden 2018 hintoina (228 414 000 euroa käypinä hintoina) 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen; [tark. 16]

b)  7 12 412 000 euroa vuoden 2018 hintoina (14 miljoonaa euroa käypinä hintoina) 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen; [tark. 17]

c)  60 106 390 000 euroa vuoden 2018 hintoina (120 miljoonaa euroa käypinä hintoina) 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen. [tark. 18]

2 a.  Siirretään komissiolle valta kohdentaa varat uudelleen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin. Jos uudelleenkohdentamisen yhteydessä jotakin tämän artiklan 2 kohdassa vahvistettua määrää muutetaan vähintään 10 prosenttia, uudelleenkohdentaminen on tehtävä 14 artiklan mukaisesti hyväksytyllä delegoidulla säädöksellä. [tark. 19]

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua määrää voidaan käyttää ohjelman täytäntöönpanoa koskevaan tekniseen ja hallinnolliseen apuun, kuten valmistelu-, seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja arviointitoimintaan, mukaan lukien komission tasolla toteutettavat tietotekniikkajärjestelmät. Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa ohjeellisessa jaossa otetaan lisäksi asianmukaisesti huomioon se, että kyseessä on ainoa unionin taloudellisten etujen suojelun menopuoleen kohdistuva ohjelma. [tark. 20]

4 artikla

Ohjelmaan assosioituneet kolmannet maat

Ohjelmaan voivat osallistua seuraavat kolmannet maat:

a)  Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenet, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, ETA-sopimuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti;

b)  unioniin liittymässä olevat maat, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat niitä koskevissa puitesopimuksissa ja assosiaationeuvoston päätöksissä tai vastaavissa sopimuksissa vahvistettujen, kyseisten maiden osallistumista unionin ohjelmiin koskevien yleisten periaatteiden ja ehtojen mukaisesti sekä unionin ja kyseisten maiden välisissä sopimuksissa vahvistettuja erityisiä edellytyksiä noudattaen;

c)  Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat niitä koskevissa puitesopimuksissa ja assosiaationeuvoston päätöksissä tai vastaavissa sopimuksissa vahvistettujen, kyseisten maiden osallistumista unionin ohjelmiin koskevien yleisten periaatteiden ja ehtojen mukaisesti sekä unionin ja kyseisten maiden välisissä sopimuksissa vahvistettuja erityisiä edellytyksiä noudattaen;

d)  muut kolmannet maat sellaisissa erityisissä sopimuksissa olevien ehtojen mukaisesti, jotka koskevat kyseisten maiden osallistumista unionin ohjelmiin, edellyttäen, että sopimuksissa;

a)  varmistetaan oikeudenmukainen tasapaino unionin ohjelmiin osallistuvien kolmansien maiden maksamien rahoitusosuuksien ja niiden saamien etuuksien välillä; [tark. 21]

b)  vahvistetaan ohjelmiin osallistumisen edellytykset, mukaan lukien se, kuinka osallistujien maksettavaksi tulevat rahoitusosuudet, jotka koskevat kutakin ohjelmaa ja sen hallinnollisia kustannuksia, lasketaan. Nämä rahoitusosuudet ovat varainhoitoasetuksen [21 artiklan 5 kohdan] mukaisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja;

c)  ei siirretä kolmannelle maalle ohjelmia koskevaa päätösvaltaa;

d)  taataan se, että unionilla on oikeus varmistaa moitteeton varainhoito ja suojata taloudellisia etujaan.

5 artikla

Unionin rahoituksen toteutus ja muodot

1.  Ohjelman toteutuksessa käytetään suoraa hallinnointia varainhoitoasetuksen mukaisesti tai välillistä hallinnointia varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen elinten kanssa.

2.  Ohjelmasta voidaan myöntää rahoitusta kaikissa varainhoitoasetuksessa vahvistetuissa muodoissa, erityisesti avustuksina VIII osaston mukaisesti ja julkisina hankintoina VII osaston mukaisesti sekä varainhoitoasetuksen 238 artiklassa tarkoitettuina matka- ja oleskelukustannusten korvauksina. [tark. 22]

3.  Ohjelmasta voidaan myöntää rahoitusta asetuksen (EY) N:o 515/97 mukaisesti toteutettaville toimille erityisesti sentyyppisten kustannusten kattamiseksi, joita tarkoitetaan liitteessä I olevassa ohjeellisessa luettelossa.

4.  Kun tuen kohteena olevassa toimessa hankitaan laitteita, komissio perustaa tarvittaessa koordinointimekanismin, jolla varmistetaan se, että kaikki unionin ohjelmien tuella tehdyt laitehankinnat ovat tehokkaita ja yhteentoimivia.

6 artikla

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

Kun jokin kolmas maa osallistuu ohjelmaan kansainvälisen sopimuksen mukaisesti tehdyn päätöksen tai muun oikeudellisen välineen nojalla, kolmannen maan on myönnettävä tarvittavat oikeudet ja valtuudet tulojen ja menojen hyväksyjälle, Euroopan petostentorjuntavirastolle ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimelle, jotta nämä voivat käyttää toimivaltuuksiaan täysimääräisesti. Euroopan petostentorjuntaviraston osalta näihin kuuluu oikeus tehdä tutkimuksia, paikan päällä suoritettavat todentamiset ja tarkastukset mukaan luettuina, Euroopan petostentorjuntaviraston tutkimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 mukaisesti.

II LUKU

AVUSTUKSET [tark. 23]

7 artikla

Ohjelman puitteissa myönnettyjen avustusten myöntämiseen ohjelmasta ja niiden hallinnointiin sovelletaan varainhoitoasetuksen VIII osaston säännöksiä yhteisrahoitusosuus saa olla enintään 80 prosenttia avustuskelpoisista kustannuksista. Yhteisrahoitusosuus voi olla enintään 90 prosenttia avustuskelpoisista kustannuksista asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa, jotka määritetään 10 artiklassa tarkoitetuissa työohjelmissa. [tark. 24]

8 artikla

Avustuskelpoiset toimet

Rahoitusta voivat saada ainoastaan sellaiset seuraavat toimet, joilla pyritään saavuttamaan 2 artiklassa tarkoitetut tavoitteet.:

a)  tarjotaan teknistä osaamista, teknisesti edistyksellisiä erikoislaitteita ja tehokkaita tietotekniikkavälineitä, jotka tehostavat rajat ylittävää ja monialaista yhteistyötä ja yhteistyötä komission kanssa;

b)  tehostetaan henkilöstövaihtoa yksittäisiä hankkeita varten ja taataan tarvittava tuki sekä helpotetaan tutkimuksia, erityisesti yhteisten tutkimusryhmien perustamista ja rajat ylittäviä operaatioita;

c)  tarjotaan teknistä ja operatiivista tukea kansallisille tutkimuksille ja erityisesti tulli- ja lainvalvontaviranomaisille petosten ja muun laittoman toiminnan torjunnan vahvistamiseksi;

d)  rakennetaan tietoteknisiä valmiuksia kaikissa jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa, lisätään tietojenvaihtoa sekä kehitetään ja tarjotaan tietoteknisiä välineitä tutkimuksia ja tiedustelutoiminnan seurantatoimia varten;

e)  järjestetään erikoiskoulutusta, riskianalyysityöpajoja, konferensseja ja tutkimuksia, joiden tarkoituksena on parantaa unionin taloudellisten etujen suojelemisesta vastaavien yksiköiden välistä yhteistyötä ja koordinointia;

f)  rahoitetaan joukko tullin tietoteknisiä sovelluksia, jotka toimivat sellaisen komission hallinnoiman yhteisen tietojärjestelmän alaisuudessa, joka on tehty komissiolle asetuksessa (EY) N:o 515/97 uskottujen tehtävien suorittamista varten;

g)  rahoitetaan suojattu sähköisen viestinnän väline, joka auttaa jäsenvaltioita selviytymään velvollisuudestaan ilmoittaa havaituista sääntöjenvastaisuuksista, mukaan lukien petoksista, ja joka tukee niiden hallinnointia ja analysointia;

h)  kaikki muut toimet, jotka sisältyvät 10 artiklassa tarkoitettuihin työohjelmiin ja jotka ovat tarpeen 2 artiklassa säädettyjen yleis- ja erityistavoitteiden saavuttamiseksi. [tark. 25]

Jos tuettuun toimeen liittyy laitteiden hankintaa, komissio varmistaa, että rahoitettava välineistö edistää unionin taloudellisten etujen suojaamista. [tark. 26]

9 artikla

Avustuskelpoiset yhteisöt

1.  Varainhoitoasetuksen 197 artiklassa säädettyjen perusteiden lisäksi sovelletaan 2 kohdassa vahvistettuja avustuskelpoisuusperusteita.

2.  Avustuskelpoisia ovat seuraavat yhteisöt:

a)  viranomaiset, jotka voivat edistää jonkin 2 artiklassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamista ja jotka ovat sijoittautuneet johonkin seuraavista maista:

a)  jäsenvaltio tai siihen sidoksissa oleva merentakainen maa tai alue;

b)  ohjelmaan assosioitunut kolmas maa;

c)  kolmas maa, joka luetellaan työohjelmassa tämän artiklan 3 kohdassa vahvistetuin edellytyksin;

b)  tutkimus- ja koulutuslaitokset ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka voivat edistää 2 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista, edellyttäen, että ne ovat olleet sijoittautuneena ja harjoittaneet toimintaa vähintään vuoden ajan jossakin jäsenvaltiossa, ohjelmaan assosioituneessa kolmannessa maassa tai kolmannessa maassa, joka luetellaan työohjelmassa tämän artiklan 3 kohdassa vahvistetuin edellytyksin;

c)  mikä tahansa unionin oikeuden mukaisesti perustettu oikeussubjekti tai mikä tahansa kansainvälinen järjestö, sellaisena kuin se on määriteltynä varainhoitoasetuksen 156 artiklassa. [tark. 27]

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetut, sellaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneet yhteisöt, joka ei ole assosioitunut ohjelmaan, voivat poikkeustapauksessa osallistua ohjelmaan, jos se on tarpeen tietyn toimen tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen, sellaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneiden yhteisöjen, joka ei ole assosioitunut ohjelmaan, olisi periaatteessa vastattava osallistumiskuluistaan.

III LUKU

OHJELMASUUNNITTELU, SEURANTA JA ARVIOINTI

10 artikla

Työohjelma

Ohjelma pannaan täytäntöön varainhoitoasetuksen 110 artiklassa tarkoitetuilla työohjelmilla.

Komissio hyväksyy työohjelmat delegoiduilla säädöksillä 14 artiklan mukaisesti. [tark. 28]

Komissio tutkii ohjelman ja muiden asiaan liittyvien ohjelmien välisiä synergioita muun muassa oikeuden, tullin ja sisäasioiden alalla ja varmistaa, että työohjelmien valmistelun yhteydessä vältetään päällekkäisyydet. [tark. 29]

Työohjelmat julkaistaan komission verkkosivustolla ja toimitetaan Euroopan parlamentille, joka arvioi niiden sisällön ja tulokset unionin taloudellisten etujen suojaamisen vuosittaisessa arvioinnissa. [tark. 30]

11 artikla

Seuranta ja raportointi

1.  Indikaattorit, joiden avulla raportoidaan ohjelman edistymisestä 2 artiklassa säädettyjen yleis- ja erityistavoitteiden saavuttamisessa, vahvistetaan liitteessä II.

2.  Sen varmistamiseksi, että ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistymistä arvioidaan tehokkaasti, komissiolle siirretään valta antaa 14 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä II indikaattoreiden tarkistamiseksi tai täydentämiseksi tarvittaessa sekä täydennetään tätä asetusta seuranta- ja arviointikehyksen perustamista koskevilla säännöksillä. [tark. 31]

2 a.  Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen ohjelman tuloksista. [tark. 32]

3.  Tulosraportointijärjestelmällä on varmistettava, että ohjelman täytäntöönpanon ja tulosten seurannassa käytettävät tiedot kerätään tehokkaasti, tuloksellisesti ja oikea-aikaisesti. Tätä varten unionin varojen saajille ja tarvittaessa jäsenvaltioille on asetettava oikeasuhteiset raportointivaatimukset.

12 artikla

Arviointi

1.  Arvioinnit Riippumattoman arvioijan on suoritettava arvioinnit oikea-aikaisesti, jotta niitä voidaan hyödyntää päätöksenteossa. [tark. 33]

2.  Ohjelman väliarviointi on suoritettava heti kun ohjelman täytäntöönpanosta on saatavilla riittävästi tietoa, kuitenkin viimeistään neljän vuoden kuluttua siitä, kun ohjelman täytäntöönpano on käynnistynyt.

3.  Komissio suorittaa ohjelman täytäntöönpanon päätyttyä, kuitenkin viimeistään neljän kolmen vuoden kuluttua 1 artiklassa mainitun ajanjakson päättymisestä, ohjelman lopullisen arvioinnin. [tark. 34]

4.  Komissio toimittaa arviointiensa havainnot ja päätelmät Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimelle ja julkistaa ne verkkosivustollaan. [tark. 35]

13 artikla

Säädösvallan siirtäminen

Siirretään komissiolle valta antaa 14 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan 11 artiklassa tarkoitettuun seuranta- joilla hyväksytään 10 artiklan mukaiset työohjelmat ja arviointikehykseen liittyvät säännökset muutetaan tämän asetuksen liitteessä II määriteltyjä indikaattoreita. [tark. 44]

14 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Edellä 13 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2028 asti.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 13 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5 a.  Edellä olevien 10 ja 13 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. [tark. 36]

IV LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

15 artikla

Tiedotus, viestintä ja julkisuus

1.  Unionin rahoituksen saajien on ilmaistava rahoituksen alkuperä ja varmistettava unionin rahoituksen mahdollisimman hyvä näkyvyys (erityisesti kun ne tekevät tunnetuksi toimia ja niiden tuloksia) tarjoamalla johdonmukaista, vaikuttavaa ja oikeasuhteista kohdennettua tietoa eri kohderyhmille, tiedotusvälineet ja suuri yleisö mukaan lukien. Tätä ei kuitenkaan vaadita, jos unionin rahoituksen alkuperän ilmaisemisella ja sen näkyvyyden varmistamisella vaarannetaan petostentorjunnan ja tullin operatiivisen toiminnan tuloksellisuus. [tark. 37]

2.  Komissio toteuttaa säännöllisesti tiedotus- ja viestintätoimia, jotka koskevat ohjelmaa ja sen toimia ja tuloksia. Ohjelmalle osoitetuilla taloudellisilla resursseilla tuetaan myös unionin poliittisia painopisteitä koskevaa komission tiedottamista sikäli kuin painopisteet liittyvät 2 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin. [tark. 38]

16 artikla

Asetuksen (EY) N:o 515/97 muuttaminen

Poistetaan asetuksen (EY) N:o 515/97 42 a artiklan 1 ja 2 kohta.

17 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EU) N:o 250/2014 1 päivästä tammikuuta 2021.

18 artikla

Siirtymämääräykset

1.  Tämän asetuksen estämättä toimia voidaan jatkaa tai muuttaa niiden päättämiseen saakka noudattaen asetusta (EU) N:o 250/2014 ja asetuksen (EY) N:o 515/97 42 a artiklaa ja soveltaen niitä kyseisiin toimiin niiden päättämiseen asti.

2.  Ohjelman rahoituspuitteet voivat kattaa myös teknisen ja hallinnollisen avun menoja, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että siirtyminen asetuksen (EU) N:o 250/2014 ja asetuksen (EY) N:o 515/97 42 a artiklan mukaisesti hyväksytyistä toimenpiteistä ohjelmaan toteutuu.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan [kahdentenakymmenentenä] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Viitteellinen luettelo kustannuslajeista, joita EU:n petostentorjuntaohjelmasta rahoitetaan asetuksen (EY) N:o 515/97 mukaisissa toimissa:

a)  kaikki kustannukset sellaisen pysyvän teknisen infrastruktuurin perustamisesta ja ylläpidosta, jonka tarjoamilla logistisilla, toimistoteknisillä ja tietoteknisillä välineillä jäsenvaltiot voivat koordinoida yhteisiä tullioperaatioita ja muita operatiivisia toimia;

b)  jäsenvaltioiden edustajien ja soveltuvissa tapauksissa kolmansien maiden edustajien matka- ja oleskelukustannukset sekä tarvittaessa muut kulukorvaukset näiden osallistuessa yhteisön hankkeisiin, komission järjestämiin tai sen kanssa yhteisesti järjestettäviin yhteisiin tullioperaatioihin sekä koulutustapahtumiin, erityiskokouksiin ja jäsenvaltioiden toteuttamien hallinnollisten tutkimusten tai operatiivisten toimien valmistelu- ja arviointikokouksiin, jotka järjestää komissio tai jotka järjestetään yhdessä komission kanssa;

c)  asetuksessa (EY) N:o 515/97 tarkoitetuista toimista, erityisesti petosten ehkäisemisestä ja torjunnasta aiheutuvat menot, jotka liittyvät tietoteknisen infrastruktuurin (laitteistot), ohjelmistojen sekä verkkoyhteyksien hankintaan, tutkimiseen, kehittämiseen ja huoltoon sekä niihin liittyviin tuotanto-, tuki- ja koulutuspalveluihin;

d)  menot, jotka liittyvät tiedon asettamiseen käytettäväksi sekä tähän liittyen käsitellyn tiedon, käsittelemättömän tiedon ja tietolähteiden toimittamiseen saataville asetuksessa (EY) N:o 515/97 säädettyjen, erityisesti petosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevien toimien yhteydessä;

e)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 87 artiklan nojalla hyväksytyissä säädöksissä ja erityisesti tietotekniikan käytöstä tullialalla annetussa neuvoston päätöksessä 2009/917/JHA tarkoitetun tullitietojärjestelmän käyttöä koskevat menot, jotka mainittujen säädösten mukaan on katettava Euroopan unionin yleisestä talousarviosta;

f)  edellä c kohdassa mainittua tarkoitusta varten käytettävän yhteisen tietoliikenneverkon unionin tason komponenttien hankintaa, tutkimista, kehittämistä ja huoltoa koskevat menot.

LIITE II

OHJELMAN SEURANNASSA KÄYTETTÄVÄT INDIKAATTORIT

Ohjelmaa seurataan tarkasti indikaattoreiden avulla. Niillä pyritään mittaamaan, missä määrin ohjelman yleis- ja erityistavoitteet on saavutettu, sekä minimoimaan hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia. Tätä varten kerätään tietoja seuraavista pääindikaattoreista:

Erityistavoite 1: Petosten, lahjonnan ja muun unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan ehkäisy ja torjunta.

Indikaattori 1: Tuki sellaisille toimille, joilla ehkäistään ja torjutaan petoksia, lahjontaa ja muuta EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavaa laitonta toimintaa. Tätä mitataan

1.1: ohjelman avulla järjestettyjä (yhteis)rahoitettuja toimia koskevalla tyytyväisyysasteella

a)  ohjelman avulla järjestettyjen ja (yhteis)rahoitettujen toimien määrällä ja tyypillä; [tark. 39]

1.2: niiden jäsenvaltioiden prosenttiosuudella luettelolla jäsenvaltioista, jotka saavat tukea kunakin ohjelman toteuttamisvuonna, sekä niiden osuudella rahoituksesta. [tark. 40]

Erityistavoite 2: Sellaisia sääntöjenvastaisuuksia, mukaan lukien petoksia, koskevan raportoinnin tukeminen, jotka liittyvät yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitaviin ja liittymistä valmistelevaa tukea koskeviin unionin talousarvion varoihin.

Indikaattori 2: Sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmän (IMS) käyttäjien tyytyväisyysaste.

a)  Raportoitujen sääntöjenvastaisuuksien määrä [tark. 41]

Indikaattori 2 a: Petostentorjunnan tietojärjestelmän käyttäjien tyytyväisyysaste. [tark. 42]

Erityistavoite 3: Tietojenvaihtovälineiden asettaminen käyttöön ja operatiivisen toiminnan tukeminen tulliasioissa tehtävän keskinäisen hallinnollisen avunannon alalla.

Indikaattori 3: Keskinäisenä avunantona toimitettujen tietojen lukumäärä ja ohjelmasta tuettujen keskinäisen avunannon toimien lukumäärä.

Indikaattori 3 a: Keskinäiseen avunantoon liittyvien toimien määrä ja tyyppi. [tark. 43]

(1) EUVL C 10, 10.1.2019, s. 1.
(2)EUVL C 10, 10.1.2019, s. 1.
(3)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. helmikuuta 2019.
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 804/2004/EY, tehty 21 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisön tukiohjelman perustamisesta yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi toteutettavien toimien tukemiseksi (Herkules-ohjelma) (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 9).
(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 878/2007/EY, tehty 23 päivänä heinäkuuta 2007, yhteisön toimintaohjelman perustamisesta yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi toteutettavien toimien tukemiseksi tehdyn päätöksen N:o 804/2004/EY muuttamisesta ja sen voimassaolon jatkamisesta (Herkules II -ohjelma) (EUVL L 193, 25.7.2007, s. 18).
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 250/2014, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, ohjelman perustamisesta Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisen alalla toteutettavien toimien tukemiseksi (Herkules III -ohjelma) ja päätöksen N:o 804/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 6).
(7)Komission delegoitu asetus (EU) 2015/1971, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamista koskevilla erityissäännöksillä Euroopan maatalouden tukirahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston osalta sekä komission asetuksen (EY) N:o 1848/2006 kumoamisesta; ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1975, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan maatalouden tukirahastoa ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa koskevista sääntöjenvastaisuuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 nojalla tehtävien ilmoitusten antamistiheydestä ja -tavasta (EUVL L 293, 10.11.2015, s. 6).
(8)Komission delegoitu asetus (EU) 2015/1970, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 täydentämisestä sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamista koskevilla erityissäännöksillä Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston, koheesiorahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta; ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1974, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista sääntöjenvastaisuuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 nojalla tehtävien ilmoitusten antamistiheydestä ja -tavasta (EUVL L 293, 10.11.2015, s. 1).
(9)Komission delegoitu asetus (EU) 2015/1973, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 514/2014 täydentämisestä sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamista koskevilla erityissäännöksillä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston sekä poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen osalta; ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1977, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2015, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa sekä poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälinettä koskevista sääntöjenvastaisuuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 514/2014 nojalla tehtävien ilmoitusten antamistiheydestä ja -tavasta (EUVL L 293, 10.11.2015, s. 15).
(10)Komission delegoitu asetus (EU) 2015/1972, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 223/2014 täydentämisestä sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamista koskevilla erityissäännöksillä vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston osalta; ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1976, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2015, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastoa koskevista sääntöjenvastaisuuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 223/2014 nojalla tehtävien ilmoitusten antamistiheydestä ja -tavasta (EUVL L 293, 10.11.2015, s. 11).
(11)Liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 231/2014 täytäntöönpanoa koskevista erityisistä säännöistä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 447/2014 (EUVL L 132, 3.5.2014, s. 32) 16 artikla.
(12)Neuvoston asetus (EY) N:o 515/97, annettu 13 päivänä maaliskuuta 1997, jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi (EYVL L 82, 22.3.1997, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella 2015/1525.
(13)Neuvoston päätös 2009/917/YOS, tehty 30 päivänä marraskuuta 2009, tietotekniikan käytöstä tullialalla (EUVL L 323, 10.12.2009, s. 20).
(14)Viittaus päivitettävä: EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. Sopimus on saatavilla osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2013.373.01.0001.01.ENG&toc=OJ:C:2013:373:TOC.
(15)[ref]
(16)COM(2013) 324 final
(17)COM(2017) 235 final
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).
(19)EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.
(20)Neuvoston asetus (Euratom, EY) N: o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).
(21)Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1).
(22)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2017, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29).
(23)Neuvoston päätös 2013/755/EU, annettu 25 päivänä marraskuuta 2013, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin (MMA-assosiaatiopäätös) (EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1).
(24)Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välillä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehty toimielinten sopimus paremmasta lainsäädännöstä (EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1).


Läntisten vesialueiden ja niiden lähivesialueiden kalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma ***I
PDF 128kWORD 44k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi läntisten vesialueiden ja niiden lähivesialueiden kalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, Itämerta koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta annetun asetuksen (EU) 2016/1139 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007 ja (EY) N:o 1300/2008 kumoamisesta (COM(2018)0149 – C8-0126/2018 – 2018/0074(COD))
P8_TA(2019)0069A8-0310/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0149),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0126/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen 29. maaliskuuta 2017 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan mukaisesti antaman ilmoituksen Yhdistyneen kuningaskunnan aikomuksesta erota Euroopan unionista,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. syyskuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 12. joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0310/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(2);

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa yhdessä lopullisen säädöksen kanssa;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. helmikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi läntisillä vesialueilla ja niiden lähivesialueilla kalastettuja kantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, asetusten (EU) 2016/1139 ja (EU) 2018/973 muuttamisesta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007 ja (EY) N:o 1300/2008 kumoamisesta

P8_TC1-COD(2018)0074


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2019/472.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen lausuma

Euroopan parlamentti ja neuvosto aikovat peruuttaa valtuutukset hyväksyä teknisiä toimenpiteitä delegoiduilla säädöksillä tämän asetuksen 8 artiklan mukaisesti, kun ne hyväksyvät uuden teknisiä toimenpiteitä koskevan asetuksen, johon sisältyy valtuutus, joka kattaa samat toimenpiteet.

(1) EUVL C 440, 6.12.2018, s. 171.
(2)Tämä kanta korvaa 25. lokakuuta 2018 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0425).


Unionin pelastuspalvelumekanismi ***I
PDF 117kWORD 53k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta (COM(2017)0772/2 – C8-0409/2017 – 2017/0309(COD))
P8_TA(2019)0070A8-0180/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0772/2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 196 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0409/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tšekin tasavallan edustajainhuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 16. toukokuuta 2018 antaman lausunnon(2)

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan, budjettivaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot ja kannan tarkistuksina (A8-0180/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa komissiota pidättäytymään määrärahojen kohdentamisesta uudelleen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana lisättäviä uusia poliittisia painopisteitä varten, koska tällä on väistämättä kielteinen vaikutus unionin muiden keskeisten toimien täytäntöönpanoon;

5.  kehottaa komissiota myöntämään riittävästi rahoitusta unionin pelastuspalvelumekanismia varten vuonna 2021 alkavan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa pelastuspalvelumekanismin nykyisen uudistuksen pohjalta;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. helmikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2019/… antamiseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta

P8_TC1-COD(2017)0309


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2019/420.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma

Unionin pelastuspalvelumekanismin täytäntöönpanoon vuosina 2019 ja 2020 varatut lisämäärärahat ovat 205,6 miljoonaa euroa. Osa rescEU:n määrärahojen kokonaislisäyksestä olisi asetettava saataville kohdentamalla uudelleen vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 3 (Turvallisuus ja kansalaisuus) ja otsakkeen 4 (Globaali Eurooppa) määrärahoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta budjettivallan käyttäjän valtuuksia. Kolme toimielintä muistuttavat, että osa uudelleen kohdennettavista määrärahoista sisältyy jo vuoden 2019 talousarvioon ja 15,34 miljoonaa euroa sisältyy jo vuotta 2020 koskevaan rahoitussuunnitelmaan.

Komissiota kehotetaan tämän lisäksi ehdottamaan vuotta 2020 koskevan talousarviomenettelyn yhteydessä 18,24 miljoonan euron kohdentamista uudelleen, jotta kyseisissä otsakkeissa saavutetaan 50 prosentin taso vuosina 2019 ja 2020.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2) EUVL C 361, 5.10.2018, s. 37
(3) Tämä kanta korvaa 31. toukokuuta 2018 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0236).


Veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimukset ***I
PDF 269kWORD 260k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista (COM(2018)0337 – C8-0220/2018 – 2018/0169(COD))
P8_TA(2019)0071A8-0044/2019

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0337),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komission on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0220/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2018 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 6. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0044/2019),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. helmikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../… antamiseksi veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista

P8_TC1-COD(2018)0169


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Unionin vesivaroihin kohdistuu yhä enemmän paineita, mikä johtaa veden niukkuuteen ja sen laadun heikkenemiseen. Erityisesti ilmastonmuutos, arvaamattomat sääolot ja kuivuus vaikuttavat ovat merkittävästi makean veden saatavuutta heikentäviä haasteita, joita aiheuttavat kaupunkien kehitys ja maatalous. [tark. 1]

(2)  Unionin kykyä vastata vesivaroihin kohdistuviin kasvaviin paineisiin parannettaisiin lisäämällä käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttöä, rajoittamalla vedenottoa vesistöistä ja pohjavedestä, vähentämällä päästöjä vastaanottaviin vesimuodostumiin ja edistämällä veden säästämistä yhdyskuntajätevesien uudelleenkäytön avulla varmistaen samalla ympäristönsuojelun korkea taso. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY(6) mainitaan veden uudelleenkäyttö ja vedenkäytön kannalta tehokkaiden tekniikoiden edistäminen teollisuudessa ja vettä säästävät kastelutekniikat yhtenä lisätoimenpiteenä, jota jäsenvaltiot voivat soveltaa direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi pinta- ja pohjavesien hyvän laadullisen ja määrällisen tilan osalta. Neuvoston direktiivissä 91/271/ETY(7) vaaditaan, että käsitelty jätevesi on käytettävä uudelleen aina kun se on mahdollista. [tark. 2]

(2 a)  Monilla aloilla erityinen ongelma on käsitellyn jäteveden jakeluinfrastruktuurin ikä ja huono kunto, ja se johtaa valtavaan käsitellyn jäteveden hukkaan ja siihen liittyvään käsittelyyn sijoitettujen varojen tuhlaamiseen. Kaiken tällaisen putki-infrastruktuurin kunnostamisen olisi oltava etusijalla. [tark. 3]

(3)  Komission Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle antamassa tiedonannossa ”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi”(8) viitattiin tarpeeseen luoda väline veden uudelleenkäyttöön keinokastelussa unionin tasolla sovellettavien standardien sääntelyyn ja teollisuudessa vaihtoehtoisena poistaa esteet tällaisen vaihtoehtoisen veden lähteenä, johon unionin olisi kiinnitettävä huomiota lähteen laajemmalta käytöltä, joka voi auttaa vähentämään veden niukkuusongelmia ja jakelujärjestelmien haavoittuvuutta. [tark. 4]

(4)  Komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassa tiedonannossa otsikolla ”Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa”(9) esitetään toimenpidehierarkia, jota jäsenvaltioiden olisi harkittava veden niukkuuden ja kuivuuden hallinnassa. Samasta syystä direktiivissä 2000/60/EY olisi syytä säätää vesivarojen asianmukaiseen hoitoon liittyvien toimien sitovasta hierarkiasta. Sen mukaan alueilla, joilla kaikki ennalta ehkäisevät toimenpiteet on pantu täytäntöön vesivarojen käyttöä koskevan hierarkian mukaisesti ja joilla vedentarve on edelleen suurempi kuin saatavilla olevat vesivarat, uusia vedenhankinnan infrastruktuureja voidaan joissakin tapauksissa ja kustannus-hyötyulottuvuus huomioon ottaen harkita mahdollisena vaihtoehtona, jolla lievitetään vakavan kuivuuden aiheuttamia vaikutuksia. [tark. 5]

(4 a)  Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaamisesta Euroopan unionissa 9 päivänä lokakuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa(10) muistutetaan, että kysyntäpuolen lähestymistapa olisi asetettava etusijalle vesivaroja hallinnoitaessa, ja katsotaan, että unionin olisi käytettävä vesivarojen hoidossa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa yhdistetään kysynnänhallintaan liittyvät toimenpiteet, toimenpiteet, joilla optimoidaan nykyiset resurssit veden kierrossa, sekä toimenpiteet uusien resurssien luomiseksi, ja että lähestymistavassa on otettava huomioon ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat. [tark. 6]

(5)  Kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassaan(11) komissio sitoutui toteuttamaan käsitellyn jäteveden uudelleenkäytön edistämiseksi tietyt toimenpiteet, joihin kuului veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksia koskevan lainsäädäntöehdotuksen laatiminen. Komission olisi päivitettävä toimintasuunnitelmaansa ja pidettävä vesivaroja toimien painopistealueena. [tark. 7]

(6)  Esimerkiksi yhdyskuntien jätevedenkäsittelylaitoksilta tai teollisuuslaitoksilta peräisin olevan, asianmukaisesti käsitellyn jäteveden uudelleenkäytöllä katsotaan olevan vähemmän ympäristövaikutuksia kuin muilla vaihtoehtoisilla vedensaantimenetelmillä, kuten veden siirroilla tai suolanpoistolla, mutta. Tällaista uudelleenkäyttöä, joka voisi vähentää veden tuhlausta ja säästää vettä, harjoitetaan unionissa vain vähän. Tämä vaikuttaa johtuvan osin jäteveden uudelleenkäyttöjärjestelmien merkittävistä kustannuksista sekä unionin yhteisten ympäristö- ja terveysstandardien puutteesta veden uudelleenkäytössä ja tiettyjen maataloustuotteiden kohdalla kierrätetyllä vedellä kasteltujen tuotteiden mahdollisista terveys- ja ympäristöriskeistä ja mahdollisista vapaata liikkuvuutta rajoittavista esteistä. Samalla olisi pidettävä mielessä, että tietyissä jäsenvaltioissa kasteluinfrastruktuuri on riittämätön tai sellaista ei ole. [tark. 8]

(6 a)  Veden uudelleenkäyttö voisi auttaa ottamaan talteen käsitellyn jäteveden sisältämät ravintoaineet, ja kierrätetyn veden käyttö kasteluun maa- ja metsätaloudessa voisi olla tapa palauttaa ravinteet, kuten typpi, fosfori ja kalium, luonnolliseen biokemialliseen kiertoon. [tark. 9]

(6 b)  Asianmukaisesti käsitellyn ja kierrätetyn jäteveden uudelleenkäytön kasteluun tämän asetuksen mukaisesti olisi tapahduttava ympäristöystävällisesti. Uudelleenkäytön ei näin ollen pitäisi johtaa entistä suurempiin typpi- ja fosforipäästöihin, koska näiden ravinteiden liiallinen määrä rehevöittää maaperää ja pinta- ja pohjavettä ja vahingoittaa siten ekosysteemejä ja vauhdittaa biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä. [tark. 10]

(6 c)   Jotta yhdyskuntajätevesien muodostamat resurssit voidaan käyttää uudelleen tehokkaasti, olisi tunnustettava, että kaikki kierrätetty vesi ei sovellu käytettäväksi viljelmillä. Sen vuoksi viljelijöitä olisi koulutettava käyttämään erityyppistä kierrätettyä vettä optimaalisesti viljelmillä, joilla käytetyn veden laadulla ei ole kansanterveydellisiä vaikutuksia. [tark. 11]

(7)  Kierrätetyllä vedellä kasteltujen maataloustuotteiden elintarvikehygieniaa koskevat vastaavat terveysnormit voidaan saavuttaa vain, jos maatalouden kastelukäyttöön tarkoitetun kierrätetyn veden laatuvaatimukset eivät eroa merkittävästi jäsenvaltioiden välillä. Vaatimusten yhdenmukaistamisella on vaikutusta myös kyseisten tuotteiden sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan. Siksi on aiheellista yhdenmukaistaa käytäntöä asettamalla veden laatua, seurannan tiheyttä ja seurantaa keskeisiä riskinhallintatehtäviä koskevat vähimmäisvaatimukset. Kyseiset vähimmäisvaatimukset koostuisivat kierrätettyä vettä koskevista vähimmäisarvoista ja toimivaltaisten viranomaisten asettamista tiukemmista tai laatua koskevista lisävaatimuksista sekä asiaankuuluvista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan olisi toteutettava riskinhallintatoimenpiteitä, jotta voidaan määritellä laadittava veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma yhteistyössä asianomaisten toimijoiden kanssa, ja toiminnanharjoittajan olisi voitava esittää kierrätetyn veden laatua koskevat tiukemmat koskevia tiukempia vaatimuksia tai täydentävät vaatimukset lisävaatimuksia. Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan olisi toteutettava riskinhallintatoimenpiteitä yhteistyössä ainakin kierrätetyn veden jakelijan ja kierrätetyn veden varastoijan kanssa. Veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma olisi pidettävä jatkuvasti ajan tasalla ja se olisi laadittava kansainvälisesti tunnustettujen standardoitujen menetelmien mukaisesti. Arvot perustuvat komission yhteisen tutkimuskeskuksen tekniseen raporttiin, ja ne vastaavat veden uudelleenkäytön kansainvälisiä normeja. Komission yhteisen tutkimuskeskuksen olisi kehitettävä parametreja ja mittausmenetelmiä mikromuovien ja lääkejäämien esiintymisen määrittämiseksi kierrätetyssä vedessä. [tark. 12]

(7 a)  Mikromuovien esiintyminen voi aiheuttaa vaaraa ihmisen terveydelle ja ympäristölle. Tästä syystä osana mikromuovien lähteiden, jakelun, kulkeutumisen ja vaikutusten perusteellista selvitystä komission olisi laadittava menetelmä, jolla mitataan direktiivin 91/271/ETY mukaisesti käsitellyissä ja tämän asetuksen mukaisesti kierrätetyissä yhdyskuntajätevesissä esiintyviä mikromuoveja. [tark. 13]

(7 b)  Riittämättömästi puhdistetun jäteveden käyttö yhteisöjen tarpeisiin (kuten katujen puhtaanapitoon tai puistojen ja golfkenttien kasteluun) voi aiheuttaa terveyshaittoja. Ihmisten ja eläinten terveyden suojelun sekä pohja- ja pintavesien huomioon ottamiseksi komission olisi annettava vähimmäisvaatimukset myös veden uudelleenkäytöstä yhteisöjen tarpeisiin. [tark. 14]

(7 c)   Kasteluveden laatuvaatimuksissa olisi otettava huomioon tieteen kehitys erityisesti alhaisina pitoisuuksina esiintyvien epäpuhtauksien ja uusien pilaavien aineiden testien osalta, jotta taataan turvallinen veden käyttö ja suojellaan ympäristön ja ihmisten terveyttä. [tark. 15]

(7 d)  Veden laatuvaatimuksissa olisi otettava huomioon aikaisemmin suoritetut kokeilut, erityisesti sellaiset, jotka liittyvät puhdistamolietteiden ja metanoinnilla tuotettujen jätevesien käyttöön maataloudessa. [tark. 16]

(8)  Veden uudelleenkäyttöä koskevien vähimmäisvaatimusten olisi vastattava unionin vesipolitiikkaa ja edistettävä vuoteen 2030 ulottuvassa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa esitettyjä kestävän kehityksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta 6, jolla varmistetaan kaikille riittävä ja kestävä vedensaanti sekä sanitaatio ja lisätään merkittävästi veden kierrätystä ja turvallista veden uudelleenkäyttöä yleisesti, jotta voidaan edistää kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyttä koskevan Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteen 12 saavuttamista. Lisäksi tällä asetuksella pyritään varmistamaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan ympäristönsuojelua koskevan 37 artiklan täytäntöönpano. [tark. 17]

(8 a)  Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatuvaatimuksista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) .../...(12). Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että kierrätetty vesi ei pilaa juomavetenä käytettäviä vesivaroja ja että vältetään juomaveden laadun huononeminen. [tark. 18]

(8 b)  Joissain tapauksissa kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajat edelleen kuljettavat ja varastoivat kierrätettyä vettä kierrätyslaitoksen ulostulon jälkeen ennen sen toimittamista ketjun seuraaville toimijoille, kuten kierrätetyn veden jakelusta vastaavalle toimijalle, kierrätetyn veden varastoinnista vastaavalle toimijalle tai loppukäyttäjälle. Vaatimustenmukaisuuden määrittelykohta on tarpeen määrittää sen selventämiseksi, missä kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan vastuu päättyy ja ketjun seuraavan toimijan vastuu alkaa. [tark. 19]

(9)  Riskinhallintaan olisi kuuluttava ennakoiva riskien tunnistaminen ja hallinta sekä kierrätetyn veden tuotannon, jakelun, varastoinnin ja käytön laadun varmistaminen määritettyjen käyttötarkoitusten vaatimusten osalta. Riskien arvioinnin olisi perustuttava keskeisiin riskinhallinnan tavoitteisiin ja esimerkiksi ennalta varautumisen periaatteen täysimääräiseen soveltamiseen ja siinä olisi tunnistettava kaikki mahdolliset veden laatua koskevat lisävaatimukset, jotka ovat välttämättömiä ympäristön, ihmisterveyden ja eläinten terveyden riittävän suojelun varmistamiseksi. Riskinhallinnan olisi oltava kaikkien veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmaan osallistuvien asianomaisten toimijoiden yhteisellä vastuulla. Osallistuvien toimijoiden tehtävät ja vastuut olisi määriteltävä selvästi veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa. Toimivaltaisen viranomaisen olisi lupaa myöntäessään voitava vaatia veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmaan osallistuvia asianomaisia toimijoita toteuttamaan muita riskinhallintatoimia. [tark. 20]

(9 a)  Vedenkierrätysprosessiin osallistuvien osapuolten välisen yhteistyön ja yhteistoiminnan olisi oltava edellytyksenä kierrätyksessä käytettävien menetelmien käyttöönotolle noudattaen tietyille käyttötarkoituksille asetettuja vaatimuksia ja jotta voidaan suunnitella kierrätetyn veden toimittamista loppukäyttäjien kysynnän mukaisesti. [tark. 21]

(10)  Ympäristön, myös maaperän, ja ihmisterveyden tehokkaan suojelemisen varmistamiseksi kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien tulisi olla ensisijaisesti vastuussa kierrätetyn veden laadusta vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa. Vähimmäisvaatimusten ja muun toimivaltaisen viranomaisen asettamien edellytysten täyttämiseksi kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien olisi seurattava kierrätetyn veden laatua vähimmäisvaatimusten ja toimivaltaisten viranomaisten esittämien mahdollisten lisävaatimusten mukaisesti. Siksi on aiheellista asettaa seurannalle vähimmäisvaatimukset, joissa määritetään säännöllisen seurannan tiheys sekä validaatioon tähtäävän seurannan ajoitus ja suorituskykytavoitteet. Tietyt säännölliselle seurannalle asetetut vaatimukset on määritetty direktiivin 91/271/ETY mukaisesti. [tark. 22]

(11)  Kierrätetyn veden veden toimituksen, varastoinnin ja käytön on oltava turvallista, sillä se kannustaa veden uudelleenkäyttöön uudelleenkäytön kehittämiseen unionin tasolla, kannustaa erityisesti unionin maanviljelijöitä sen käyttöönottoon ja edistää yleisön luottamusta asiaa kohtaan. Käsitellyn jäteveden määrien sekä luonteen, käsittelyjen ja ominaisuuksien olisi käyttötavasta riippumatta oltava sellaisia, että jäteveden käsittely, käyttö ja varastointi, mukaan luettuna sadetus, tippukastelu, varastoitu tai ei varastoitu, ei vaikuta välittömästi tai välillisesti ihmisten tai eläinten terveyteen, maaperän ja vesiympäristön laatuun lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Kierrätetyn veden käyttö tiettyihin tarkoituksiin ja varastointi tiettyjä käyttötarkoituksia varten olisi sen vuoksi sallittava vain jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten luvalla. Unionin tasoisen yhdenmukaistetun lähestymistavan sekä jäljitettävyyden ja avoimuuden varmistamiseksi tärkeimmät lupaa koskevat säännöt olisi laadittava unionin tasolla. Kuitenkin luvan myöntämismenettelyjen yksityiskohdat olisi määriteltävä jäsenvaltioiden tasolla, ja niiden toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa uudelleenkäytetyn veden riskien arvioinnista. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa nykyisiä menettelyjä lupien myöntämiseen ja mukauttaa niitä tämän asetuksen vaatimuksiin. [tark. 23]

(11 a)  Kierrätetyn veden tuottaminen ja varastointi sekä loppukäyttäjien veden käyttö muodostavat olennaisen osan veden uudelleenkäyttöjärjestelmää. Kierrätetyssä vedessä voi sen tuotannon ja varastoinnin aikana tapahtua muutoksia, jotka vaikuttavat kielteisesti sen kemialliseen ja biologiseen laatuun. Kierrätetty vesi olisi käytettävä asianmukaisesti kierrätetyn veden laatuluokkien, viljelytuotteiden ominaispiirteiden ja kastelumenetelmien osalta. Keskeisissä riskinhallintatehtävissä olisi otettava huomioon kierrätetyn veden tuottamiseen, varastointiin ja aiottuun käyttöön liittyvät mahdollisesti kielteiset vaikutukset terveyteen ja ympäristöalan tekijöihin. Tämän osalta komission olisi laadittava ohjeasiakirjoja auttaakseen toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan kierrätetyn veden tuottamisen, varastoinnin ja käytön valvonnan ja seurannan. [tark. 24]

(11 b)  Jos tarvitaan kierrätetyn veden jakelijaa ja kierrätetyn veden varastoijaa, tällainen toiminnanharjoittaja tarvitsee luvan. Jos kaikki lupavaatimukset täyttyvät, jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi myönnettävä lupa, jonka olisi sisällettävä kaikki tarvittavat edellytykset ja toimenpiteet, jotka on vahvistettu riskinarvioinnissa sille, että kierrätettyä vettä voidaan turvallisesti jaella ja varastoida loppukäyttäjälle. [tark. 25]

(12)  Tämän asetuksen säännökset täydentävät unionin muun lainsäädännön vaatimuksia, erityisesti mahdollisten terveys- ja ympäristöriskien osalta. Ihmisten ja , eläinten ja kasvien mahdollisia terveysriskejä sekä tarvittaessa ympäristöriskejä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan varmistamiseksi kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien ja toimivaltaisten viranomaisten olisi huomioitava muut täytettävä muussa asiaan liittyvässä unionin lainsäädännössä esitetyt vaatimukset, ja erityisesti neuvoston direktiivit 86/278/ETY(13), 91/676/ETY(14) ja 98/83/EY(15), direktiivit 91/271/ETY ja 2000/60/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 178/2002(16), (EY) N:o 852/2004(17), (EY) N:o 183/2005(18), (EY) N:o 396/2005(19) ja (EY) N:o 1069/2009(20), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2006/7/EY(21), 2006/118/EY(22), 2008/105/EY(23) ja 2011/92/EU(24) sekä komission asetukset (EY) N:o 2073/2005(25), (EY) N:o 1881/2006(26) ja (EU) N:o 142/2011(27). [tark. 26]

(12 a)  Tätä asetusta sovellettaessa käsittelyyn liittyvien toimien ja yhdyskuntajäteveden kierrätykseen liittyvien toimien olisi voitava tapahtua samassa fyysisessä paikassa joko samassa laitoksessa tai eri laitoksissa. Lisäksi saman toimijan olisi voitava olla sekä käsittelylaitoksen toiminnanharjoittaja että kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja. [tark. 27]

(13)  Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 vahvistetaan yleiset säännöt elintarvikealan toimijoita varten, ja se koskee ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotantoa, käsittelyä, jakelua ja markkinoille saattamista. Asetuksessa käsitellään elintarvikkeiden terveydellistä laatua, ja yksi asetukseen sisältyvistä perusperiaatteista on, että elintarvikkeen turvallisuudesta vastaa ensisijaisesti asianomainen elintarvikealan toimija. Asetuksen osalta on annettu yksityiskohtaisia ohjeita, joista tärkeä on erityisesti komission tiedonanto ohjeasiakirjasta tuoreisiin hedelmiin ja vihanneksiin alkutuotannon tasolla liittyvien mikrobiologisten riskien käsittelystä hyvän hygienian keinoin (2017/C 163/01). Tässä asetuksessa vahvistetut kierrätettyä vettä koskevat suorituskykytavoitteet eivät estä elintarvikealan toimijoita saavuttamasta asetuksen (EY) N:o 852/2004 noudattamiseksi tarvittavaa veden laatua käyttämällä myöhemmässä vaiheessa muita vedenkäsittelymenetelmiä joko sellaisenaan tai yhdistäen niitä muihin ratkaisuihin, joissa ei tapahdu veden käsittelyä.

(13 a)  Veden uudelleenkäyttötoimien edistämiseksi tiettyjen käyttötarkoitusten mainitseminen tässä asetuksessa ei saisi estää jäsenvaltioita sallimasta kierrätetyn veden käyttöä muihin tarkoituksiin ja esimerkiksi uudelleenkäyttöä teollisuuteen, virkistyskäyttöön ja ympäristöön liittyviin tarkoituksiin, mikäli jäsenvaltiot varmistavat, että noudatetaan velvoitetta varmistaa ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso. [tark. 28]

(14)  Veden uudelleenkäyttöön kohdistuvan luottamuksen lisäämiseksi yleisölle olisi tarjottava tietoa. Veden uudelleenkäyttöä koskevan selkeän, kattavan ja ajantasaisen tiedon saatavuus edistäisi avoimuuden ja jäljitettävyyden toteutumista sekä kiinnostaisi myös muita asianomaisia viranomaisia, joihin tietyllä veden uudelleenkäytöllä on vaikutusta. Veden uudelleenkäyttöön rohkaisemiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kehitetään tietämystä parantavia kampanjoita, jotka ovat erityisiä ja eri toimijoille mukautettuja, jotta nämä toimijat olisivat tietoisia yhdyskuntajätevesien kierrosta, veden uudelleenkäytön tarpeesta sekä uudelleenkäytön tuomista eduista, mikä edistää osaltaan sidosryhmien hyväksyntää ja osallisuutta veden uudelleenkäytössä. [tark. 29]

(14 a)  Maatalouden keinokasteluun osallistuvien loppukäyttäjien koulutus on ensiarvoisen tärkeää osana ennaltaehkäisevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja säilyttämistä. Loppukäyttäjille olisi tiedotettava täysimääräisesti kierrätetyn veden asianmukaisesta käytöstä, koska loppukäyttäjät ovat erityisen haavoittuvia. Olisi pantava täytäntöön lukuisia ihmisen altistumista ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten henkilökohtaisten suojavarusteiden käyttö, käsienpesu ja henkilökohtainen hygienia. Näiden toimenpiteiden asianmukaisen soveltamisen seurannan olisi oltava osa keskeisiä riskinhallintatehtäviä. [tark. 30]

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY(28) pyritään takaamaan jäsenvaltioiden oikeus ympäristötiedon saantiin, yleisön osallistumisoikeus päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioita koskevan sopimuksen(29) (Århus-sopimus) mukaisesti. Direktiivissä 2003/4/EY vahvistetaan sekä ympäristötiedon pyyntöön perustuvaan saatavuuteen että kyseisen tiedon aktiiviseen levittämiseen liittyvät laajat velvoitteet. Parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY(30) kattaa paikkatietojen jakamisen, mukaan lukien eri ympäristöalojen paikkatietoaineistot. On tärkeää, että tämän asetuksen tiedonsaantiin ja tiedon jakamisen järjestelyihin liittyvät säännökset täydentävät kyseisiä direktiivejä eivätkä luo erillistä sääntelykehystä. Siksi yleisön tiedonsaantia ja täytäntöönpanon seurantaa koskevaa tietoa koskevat tämän asetuksen säännökset eivät saisi rajoittaa direktiivejä 2003/4/EY ja 2007/2/EY.

(16)  Jotta nykyiset vähimmäisvaatimukset ja keskeiset riskinhallintatehtävät voitaisiin mukauttaa tieteen ja teknologian kehitykseen, valta antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti olisi siirrettävä komissiolle, joka voisi muuttaa vähimmäisvaatimuksia ja keskeisiä riskinhallintatehtäviä vaarantamatta kuitenkaan mahdollisuuksia käyttää asianmukaisesti käsiteltyä jätevettä. Ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi komission olisi myös voitava soveltaa keskeisiä riskinhallintatehtäviä täydentäviä delegoituja säädöksiä määrittämällä teknisiä eritelmiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, mukaan lukien asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan lainsäädännön parantamisesta 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti(31). Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. [tark. 31]

(17)  Jotta tämä asetus voidaan panna täytäntöön yhdenmukaisin edellytyksin, täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä komissiolle, joka vahvistaisi yksityiskohtaiset säännöt jäsenvaltioiden yleisölle saatettavan tiedon muodosta ja esitystavasta, jäsenvaltioiden asetuksen täytäntöönpanon seurannasta toimitettavan tiedon muodosta ja esitystavasta sekä Euroopan ympäristökeskuksen laatimaa unioninlaajuista yleiskatsausta koskevan tiedon muodosta ja esitystavasta. Tätä valtaa olisi käytettävä parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti(32).

(18)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kierrätetty vesi vastaa luvassa ilmoitettuja edellytyksiä. Jos se ei vastaa niitä, viranomaisten olisi vaadittava kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet täyttääkseen edellytykset. Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien olisi välittömästi keskeytettävä kaikki kierrätetyn veden jakelu, jos edellytyksien täyttämättä jättäminen ylittää määritetyt enimmäisarvot ja muodostaa näin merkittävän riskin ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä loppukäyttäjien kanssa, jotta edistetään asianmukaisesti käsitellyn jäteveden käyttömahdollisuuksia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava ja seurattava kierrätetyn veden tuottamista, varastointia ja käyttöä ottaen huomioon niihin liittyvät terveys- ja ympäristöriskit. [tark. 32]

(19)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä muiden asianomaisten viranomaisten kanssa vaihtamalla tietoja, jotta unionin ja kansallisten vaatimusten täyttäminen voidaan taata.

(20)  Jäsenvaltioiden tarjoamat tiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä sille, että komissio voi seurata ja arvioida lainsäädännön toimivuutta tavoitteidensa suhteen.

(21)  Lainsäädännön parantamisesta 3 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan mukaisesti komission olisi toteutettava tämän asetuksen arviointi. Arvioinnin olisi perustuttava viiteen kriteeriin, joita ovat vaikuttavuus, tehokkuus, aiheellisuus, johdonmukaisuus ja EU:n lisäarvo, ja sen olisi muodostettava perusta mahdollisten tulevien toimenpiteiden vaikutustenarvioinnille.

(22)  Århus-sopimuksen mukaisesti kyseisellä yleisöllä olisi oltava oikeussuoja, jotta se voi suojella oikeutta elää ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.

(23)  Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että niitä sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(24)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, nimittäin ympäristön ja ihmisterveyden suojelua, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(25)  On tärkeää antaa jäsenvaltioille riittävästi aikaa järjestää tämän asetuksen soveltamiseen tarvittava hallinnollinen infrastruktuuri sekä toiminnanharjoittajille riittävästi aikaa valmistautua uusien sääntöjen soveltamiseen.

(25 a)   Jotta asianmukaisesti käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttöön liittyvää käytäntöä voidaan kehittää ja edistää, Euroopan unionin olisi tuettava tutkimusta ja kehitystä Euroopan horisontti -ohjelman kautta, jotta luottamusta asianmukaisesti käsiteltyyn jäteveteen ja toteuttamiskelpoisiin käyttömenetelmiin voidaan lisätä merkittävästi. [tark. 33]

(25 b)  Jotta voidaan suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä, jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä sidosryhmien kanssa otettava käyttöön maaperän laadun valvonta lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. [tark. 34]

(25 c)  Tämän asetuksen tavoitteena on edistää veden kestävää käyttöä. Tätä tavoitetta varten Euroopan komission olisi sitouduttava käyttämään unionin ohjelmia, kuten Life-ohjelmaa, voidakseen tukea paikallisia aloitteita asianmukaisesti käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttämiseksi, [tark. 35]

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja tarkoitus

1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan kierrätetyn veden laatua ja seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset sekä velvoite suorittaa tietyt keskeiset riskinhallintatehtävät, jotta käsitellyn jäteveden käyttö olisin turvallista yhdennetyssä vesienhoidossa, ja se edistää direktiivissä 2000/60/EY asetettuja tavoitteita. [tark. 36]

2.  Tämän asetuksen tarkoituksena on taata, että kierrätetyn veden käyttö on turvallista käyttötarkoituksessaan, ja näin varmistetaan ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso, vähennetään pienennetään samalla vesivarojen käytön kielteisiä vaikutuksia ja parannetaan tehokkuutta, käsitellään veden niukkuusongelmaa, ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä sekä unionin ympäristötavoitteita ja siitä niistä johtuvaa vesivaroihin kohdistuvaa painetta koordinoidusti koko unionissa, jolloin samalla myös osaltaan edistetään kestävien vedenkäyttöratkaisujen käyttöä, tuetaan siirtymistä kiertotalouteen ja varmistetaan unionin kilpailukyvyn säilyttäminen pitkällä aikavälillä sekä sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa tehokas toiminta. [tark. 37]

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kierrätetty vesi ei pilaa juomavetenä käytettäviä vesivaroja. [tark. 38]

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kierrätettyyn veteen, jonka käyttötarkoitukset on täsmennetty liitteessä I olevassa 1 jaksossa.

Tätä asetusta ei sovelleta veden uudelleenkäyttöä kierrätyslaitoksissa koskeviin pilottihankkeisiin. [tark. 39]

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1.  ’toimivaltaisella viranomaisella’ viranomaista tai elintä, jonka jäsenvaltio on nimennyt suorittamaan tämän asetuksen mukaisia velvoitteita;

2.  ’vesiviranomaisella’ viranomaista, joka tai viranomaisia, jotka nimetään direktiivin 2000/60/EY 3 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti;

3.  ’loppukäyttäjällä’ luonnollista tai oikeushenkilöä tai julkista tai yksityistä tahoa, joka käyttää kierrätettyä vettä sen käyttötarkoituksessa; [tark. 40]

4.  ’yhdyskuntajätevedellä’ yhdyskuntajätevettä siten kuin se on määritelty direktiivin 91/271/ETY 2 artiklan 1 kohdassa;

4 a.  ’käsitellyllä jätevedellä’ yhdyskuntajätevettä, joka on käsitelty direktiivissä 91/271/ETY asetettuja vaatimuksia noudattaen; [tark. 41]

5.  ’kierrätetyllä vedellä’ yhdyskuntajätevettä käsiteltyä jätevettä, joka on käsitelty direktiivissä 91/271/ETY asetettuja vaatimuksia noudattaen ja joka on jatkokäsitelty kierrätyslaitoksessa, joka tekee sen laadusta käyttötarkoitukseensa sopivaa; [tark. 42]

5 a.  ’veden uudelleenkäytöllä’ liitteessä I olevassa 1 jaksossa määrättyyn käyttötarkoitukseen soveltuvan tietynlaatuisen kierrätetyn jäteveden käyttöä jakeluverkoston kautta, niin että se korvaa osittain tai kokonaan pinta- tai pohjaveden käytön; [tark. 43]

6.  ’kierrätyslaitoksella’ yhdyskuntajätevesien puhdistamoa puhdistamon tai laitosta laitoksen osaa, joka jatkokäsittelee yhdyskuntajäteveden direktiivissä 91/271/ETY asetettujen vaatimusten mukaisesti aiemmin käsiteltyä jätevettä tuottaen kierrätettyä vettä, joka soveltuu johonkin tämän asetuksen liitteessä I olevassa 1 jaksossa esitettyyn käyttötarkoitukseen, ja se käsittää kaiken varastointi-infrastruktuurin ja kaiken infrastruktuurin, jonka tarkoituksena on kierrätetyn veden toimittaminen kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuuriin tai loppukäyttäjälle; [tark. 44]

7.  ’kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka johtaa tai valvoo kierrätyslaitosta; [tark. 45 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)]

7 a.  ’kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuurilla’ putkistoja ja pumppuja tai muita tähän tarkoitettuja siirtojärjestelmiä kierrätetyn veden toimittamiseksi loppukäyttäjälle ja kaikkia kierrätyslaitoksen ulkopuolella tasaukseen, jatkokäsittelyyn ja varastointiin käytettäviä laitoksia; [tark. 46]

7 b.  ’kierrätetyn veden jakelijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka johtaa tai valvoo kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuuria; [tark. 47]

7 c.  ’kierrätetyn veden varastointi-infrastruktuurilla’ kierrätetyn veden varastointiin tarkoitettuja varastoja; [tark. 48]

7 d.  ’kierrätetyn veden varastoijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai valvoo kierrätetyn veden varastointi-infrastruktuuria; [tark. 49]

8.  ’vaaratekijällä’ biologista, kemiallista, fysikaalista tai radiologista ainetta, joka voi aiheuttaa haittaa ihmisille, eläimille, kasveille tai viljelykasveille, muulle maanpäälliselle eliöstölle, vesieliöstölle, maaperälle tai ympäristölle;

9.  'riskillä’ todennäköisyyttä, jolla tunnistetut vaaratekijät aiheuttavat haittoja tietyssä määräajassa mukaan lukien seurausten vakavuus;

10.  ’riskinhallinnalla’ riskien järjestelmällistä hallintaa, jolla varmistetaan johdonmukaisesti veden uudelleenkäytön turvallisuus tietyssä yhteydessä;

11.  ’ehkäisevällä toimenpiteellä’ mitä tahansa asianmukaista toimenpidettä tai toimintaa, jota voidaan käyttää terveys- tai ympäristöriskin ehkäisemiseksi tai poistamiseksi tai sen pienentämiseksi hyväksyttävälle tasolle. [tark. 50]

11 a.  ’vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdalla’ kohtaa, jossa kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja luovuttaa kierrätetyn veden ketjun seuraavalle toimijalle; [tark. 51]

11 b.  ’alhaisina pitoisuuksina esiintyvällä pilaavalla aineella’ haitallista ainetta, joka voidaan havaita ympäristössä hyvin alhaisina pitoisuuksina, sellaisena kuin ne on määritelty direktiivin 2000/60/EY liitteessä VIII. [tark. 52]

4 artikla

Veden laatuun liittyvät kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajien velvoitteet [tark. 53 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)]

1.  Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien on varmistettava, että liitteessä I olevassa 1 jaksossa esitettyyn käyttöön tarkoitettu kierrätetty vesi täyttää kierrätysjärjestelmän ulostulossa (vaatimustenmukaisuuden määrittelykohta) määrittelykohdassa seuraavat vaatimukset:

a)  liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitetyt veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset;

b)  muut mahdolliset veden laatua koskevat, toimivaltaisen viranomaisen 7 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti vahvistamat lisävaatimukset, jotka ilmoitetaan asianomaisessa luvassa. [tark. 54]

2.  Edellä 1 kohdassa esitettyjen vaatimusten ja edellytysten noudattamisen varmistamiseksi kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on seurattava veden laatua seuraavien mukaisesti:

a)  liitteessä I oleva 2 jakso;

b)  muut mahdolliset seurantaa koskevat, toimivaltaisen viranomaisen 7 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti vahvistamat lisävaatimukset, jotka ilmoitetaan asianomaisessa luvassa.

2 a.  Kierrätyslaitosten toiminnanharjoittajien on myös varmistettava, että kierrätyslaitoksessa pannaan täysin täytäntöön ainakin 5 artiklan -1 kohdassa tarkoitetussa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa määritellyt riskinhallintatoimet. [tark. 55]

2 b.   Vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdan jälkeen veden laatu ei ole enää kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan vastuulla, vaan se siirtyy ketjun seuraavan toimijan vastuulle. [tark. 56]

3.  Komissiolla on 15 artiklan mukaisesti valta antaa tämän asetuksen muuttamista koskevia delegoituja säädöksiä, jotta liitteessä I olevan 2 jakson vähimmäisvaatimuksia voidaan mukauttaa tieteen ja teknologian kehitykseen. [tark. 57]

4 a artikla

Kierrätetyn veden jakelijoiden, kierrätetyn veden varastoijien ja loppukäyttäjien velvollisuudet

1.  Kierrätetyn veden jakelijan on ylläpidettävä kierrätetyn veden laadun tasoa kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuurissa vähintään samalla tasolla kuin liitteessä I olevassa 2 osassa säädetään. Kierrätetyn veden jakelijan on myös varmistettava, että kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuurissa pannaan täysin täytäntöön ainakin 5 artiklan -1 kohdassa tarkoitetussa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa määritellyt riskinhallintatoimet.

Myöntäessään luvan 7 artiklan mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi vaatia toteutettaviksi lisää kierrätetyn veden jakelijan tehtäviin liittyviä riskinhallintatoimia, ja se voi määrittää tarvittavia lisävaatimuksia ja ennaltaehkäiseviä toimia liitteessä II olevan b ja c kohdan mukaisesti.

2.  Kierrätetyn veden varastoijan on ylläpidettävä kierrätetyn veden laadun tasoa kierrätetyn veden varastointi-infrastruktuurissa vähintään samalla tasolla kuin liitteessä I olevassa 2 osassa säädetään. Kierrätetyn veden varastoijan on myös varmistettava, että kierrätetyn veden varastointi-infrastruktuurissa pannaan täysin täytäntöön ainakin 5 artiklan -1 kohdassa tarkoitetussa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa määritellyt riskinhallintatoimet.

Myöntäessään luvan 7 artiklan mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi vaatia toteutettaviksi lisää kierrätetyn veden varastoijan tehtäviin liittyviä riskinhallintatoimia, ja se voi määrittää tarvittavia lisävaatimuksia ja ennaltaehkäiseviä toimia liitteessä II olevan b ja c kohdan mukaisesti.

3.  Loppukäyttäjien käyttämän kierrätetyn veden laadun on oltava vähintään tasolla, joka vastaa liitteessä I olevaa 2 jaksoa. Toimivaltainen viranomainen voi asettaa loppukäyttäjän velvoitteita koskevia lisävaatimuksia liitteessä I olevan 2 jakson vaatimusten lisäksi.

4.  Komissio laatii ohjeasiakirjoja auttaakseen toimivaltaisia viranomaisia panemaan täytäntöön kierrätetyn veden tuottamista, jakelua, varastointia ja käyttöä koskevia vaatimuksia. [tark. 58]

5 artikla

Riskinhallinta

-1.  Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on yhteistyössä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asianomaisten toimijoiden kanssa laadittava veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma. Veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelman on perustuttava liitteessä II olevassa a kohdassa määritettyihin keskeisiin riskinhallintatehtäviin, sinä on määritettävä liitteessä I määriteltyjen vaatimusten ohella mahdollisia lisävaatimuksia liitteessä II olevan b kohdan mukaisesti ja siinä on yksilöitävä vaaratekijät, riskit ja tarkoituksenmukaiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet liitteessä II olevan c kohdan mukaisesti. [tark. 59]

1.  Kierrätetyn veden tuottamista turvallisen tuottamisen, jakelun, varastoinnin ja jakelua käytön varmistamista varten kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava riskinhallintatoimenpiteitä valvottava riskinhallintaa yhteistyössä seuraavien toimijoiden kanssa: [tark. 60]

a)  yhdyskuntavesien käsittelylaitoksen tai -laitosten toiminnanharjoittaja, joka toimittaa veden direktiivin 91/271/ETY laatuvaatimusten mukaisesti käsitellyn jäteveden kierrätyslaitokseen, jos eri kuin kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja; [tark. 61]

a a)  kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja; [tark. 62]

a b)  kierrätetyn veden jakelija; [tark. 63]

a c)  kierrätetyn veden varastoija; [tark. 64]

b)  loppukäyttäjä(t);

c)  muut osapuolet, jotka kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja toimivaltainen viranomainen katsoo olennaisiksi. [tark. 65]

2.  Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on laadittava , kierrätetyn veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma, joka perustuu liitteessä II esitettyihin keskeisiin riskinhallintatehtäviin. Veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa esitetään liitteessä I määriteltyjen vaatimusten lisäksi mahdollisia lisävaatimuksia riskien vähentämiseksi edelleen ja määritellään vaaratekijät, riskit ja tarkoituksenmukaiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet jakelijan ja kierrätetyn veden varastoijan on suoritettava ainakin -1 kohdassa tarkoitetussa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa määritellyt riskinhallintatoimet. Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan, kierrätetyn veden jakelijan ja kierrätetyn veden varastoijan käyttämien riskinhallintamenetelmien on perustuttava kansainvälisesti tunnustettuihin menetelmiin. [tark. 66]

2 a.  Toimivaltainen viranomainen voi asianomaisessa 7 artiklan mukaisesti myönnetyssä luvassa määrittää erilaisia tehtäviä ja vastuualueita veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmaan osallistuville eri toimijoille. [tark. 67]

2 b.  Jos kasteltava sato on tarkoitettu saatettavaksi markkinoille useissa eri muodoissa ja se kuuluu useisiin kierrätetyn veden laatuluokkiin, kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on toimitettava viljelijälle näistä luokista kaikkein korkeinta laatuluokkaa vastaavaa vettä. [tark. 68]

3.  Komissiolla on 15 artiklan mukaisesti valta antaa tämän asetuksen muuttamista koskevia delegoituja säädöksiä liitteessä II esitettyjen keskeisten riskinhallintamenetelmien mukauttamiseksi tieteen ja teknologian kehitykseen. [tark. 69]

Komissiolla on 15 artiklan mukaisesti myös valta antaa tämän asetuksen täydentämistä koskevia delegoituja säädöksiä teknisten eritelmien määrittelemiseksi liitteessä II esitetyille keskeisille riskinhallintamenetelmille. [tark. 70]

Viimeistään ... [1 vuosi tämän asetuksen voimaantulosta] komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä 14 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi ottamalla käyttöön kierrätetyn veden mikromuovien mittaamiseksi menetelmän, johon voidaan soveltaa lisävaatimuksia liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitetun riskiarvioinnin perusteella. [tark. 133]

3 a.  Jos loppukäyttäjä epäilee, että 4 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla varastoitu vesi ei vastaa tässä asetuksessa vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia, hänen on:

a)  ilmoitettava asiasta välittömästi asianomaiselle terveysviranomaiselle ja esitettävä tarvittaessa kaikki saatavilla olevat tiedot;

b)  tehtävä tiivistä yhteistyötä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa, jotta voidaan tarkistaa ja määrittää epäilyn perusteet ja liitteessä I olevan 2 jakson taulukossa 2 ja 4 tarkoitettujen ei-sallittujen aineiden tai arvojen mahdollinen esiintyminen. [tark. 71]

6 artikla

Kierrätetyn veden tuottamista, jakelua ja varastointia koskeva lupamenettely [tark. 72]

1.  Kierrätetyn veden käytön tuottamisen, jakelun ja varastoinnin liitteessä I olevassa 1 jaksossa mainittuihin tarkoituksiin on oltava luvanvaraista. [tark. 73]

2.  Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on haettava 1 kohdassa tarkoitettua lupaa tai olemassa olevan luvan muutosta sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa kierrätyslaitos toimii tai jossa sen on tarkoitus toimia. [tark. 74]

3.  Hakemuksessa on oltava

a)  veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelma, joka on 5 artiklan 2 -1 kohdan mukainen; [tark. 75]

a a)  viimeisimmät saatavilla olevat tiedot, joilla osoitetaan käsitellyn jäteveden vaatimustenmukaisuus direktiivin 91/271/ETY mukaisesti jäteveden käsittelylaitoksessa, josta kierrätettävä vesi on peräisin; [tark. 76]

b)  kuvaus siitä, kuinka kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja täyttää vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa veden laatua ja seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka on esitetty liitteessä I olevassa jaksossa 2; [tark. 77]

c)  kuvaus siitä, kuinka kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja täyttää vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa esitetyt lisävaatimukset. [tark. 78]

3 a.  Kierrätetyn veden jakelijan on haettava 1 kohdassa tarkoitettua lupaa tai olemassa olevan luvan muutosta sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuuri toimii tai jossa sen on suunniteltu toimivan. Hakemuksen on sisällettävä kuvaus siitä, miten kierrätetyn veden jakelija täyttää 4 a artiklan 1 kohdan velvoitteet. [tark. 79]

3 b.  Kierrätetyn veden varastoijan on haettava 1 kohdassa tarkoitettua lupaa tai olemassa olevan luvan muutosta sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa kierrätetyn veden varastointi-infrastruktuuri toimii tai jossa sen on suunniteltu toimivan. Hakemuksen on sisällettävä kuvaus siitä, miten kierrätetyn veden varastoija täyttää 4 a artiklan 2 kohdan velvoitteet. [tark. 80]

7 artikla

Luvan myöntäminen

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on hakemusta arvioidessaan kuultava seuraavia toimijoita ja vaihdettava tietoja niiden kanssa:

a)  jäsenvaltion muut asianomaiset viranomaiset, erityisesti vesiviranomainen vesi- ja terveysviranomainen, jos se on eri kuin toimivaltainen viranomainen; [tark. 81]

b)  vaikutusalaan mahdollisesti kuuluvien jäsenvaltioiden yhteysviranomaiset, jotka on nimetty 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.  Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava hakemus asianmukaista tieteellistä tukea hyödyntäen ja päätettävä kolmen kuukauden kuluessa 6 artiklan 2, 3, 3 a ja 3 b kohdan a alakohdassa tarkoitetun täydellisen hakemuksen saamisesta, myöntääkö vai epääkö se luvan. Jos toimivaltainen viranomainen tarvitsee lisäaikaa hakemuksen monimutkaisuuden vuoksi, sen tulee ilmoittaa asiasta viipymättä hakijalle, ja ilmoittaa luvan aiottu myöntämispäivämäärä myöntämis- tai epäämispäivämäärä ja syyt viivästymiseen. Toimivaltaisen viranomaisen on joka tapauksessa tehtävä päätös viimeistään kuuden kuukauden kuluessa 6 artiklan 2, 3, 3 a ja 3 b alakohdassa tarkoitetun täydellisen hakemuksen saamisesta. [tark. 82]

3.  Jos toimivaltainen viranomainen päättää myöntää luvan, sen on määriteltävä ehdot, joihin sisältyvät seuraavat tiedot soveltuvin osin:

a)  liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitetyt veden laatua ja seurantaa koskeviin vähimmäisvaatimuksiin liittyvät ehdot;

b)  veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa esitettyjä lisävaatimuksia koskevat ehdot;

c)  muut mahdolliset ehdot, jotka ovat tarpeellisia eläinten ja ihmisten terveyteen tai ympäristöön kohdistuvien kohtuuttomien riskien vähentämiseksi poistamiseksi. [tark. 83]

3 a.  Jos 3 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettuja ehtoja vastaavia ehtoja ei ole jo määritelty 5 artiklassa tarkoitetussa veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa, toimivaltaisen viranomaisen on saatettava suunnitelma viipymättä ajan tasalle. [tark. 84]

4.  Lupa on tarkistettava säännöllisesti ja vähintään viiden vuoden välein, ja tarvittaessa sitä on muutettava.

8 artikla

Vaatimustenmukaisuuden tarkistaminen

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kierrätetty vesi vastaa luvassa 7 artiklan mukaisesti myönnetyissä luvissa esitettyjä edellytyksiä vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa. Vaatimustenmukaisuuden tarkistus on tehtävä käyttämällä seuraavia menetelmiä: [tark. 85]

a)  tarkistukset paikan päällä;

b)  tämän asetuksen ja direktiivien 91/271/ETY ja 2000/60/EY nojalla saatujen seurantatietojen käyttö;

c)  muut asianmukaiset menetelmät.

2.  Jos vaatimustenmukaisuus ei täyty, toimivaltaisen viranomaisen tulee pyytää tilanteen mukaan kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajaa, kierrätetyn veden jakelijaa tai kierrätetyn veden varastoijaa toteuttamaan viipymättä tarvittavat toimenpiteet vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi nopeasti ja ilmoittamaan välittömästi loppukäyttäjille, joita asia koskee. [tark. 86]

3.  Jos vaatimustenmukaisuuden täyttymättä jääminen aiheuttaa merkittävän ympäristöä tai ihmisten terveyttä uhkaavan riskin jonkin parametrin yksittäinen arvo ylittää liitteessä I olevan 2 jakson a kohdan mukaiset veden vähimmäislaatua koskevat vaatimukset, kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on välittömästi keskeytettävä kierrätetyn veden jakelu, kunnes. Toimivaltainen viranomainen katsoovoi katsoa, että vaatimustenmukaisuus on palautettu, vasta kun asianomaiset veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset ylittävän parametrin tai parametrien yksittäisen arvon on havaittu olevan suurimman sallitun arvon alapuolella vähintään kolmessa peräkkäisessä tarkistuksessa. [tark. 87]

4.  Jos tapahtuu jotakin, joka vaikuttaa luvan ehtojen noudattamiseen, tilanteen mukaan kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan, kierrätetyn veden jakelijan tai kierrätetyn veden varastoijan on ilmoitettava tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle ja loppukäyttäjälle (loppukäyttäjille) käyttäjälle (käyttäjille), johon (joihin) vaikutus mahdollisesti kohdistuu, ja toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tarvittavat tiedot, joilla kyseisen tapahtuman vaikutuksia voidaan arvioida. [tark. 88]

4 a.  Kun toimivaltainen viranomainen on myöntänyt luvan 7 artiklan mukaisesti, sen on tarkistettava säännöllisesti, että kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittaja, kierrätetyn veden jakelija ja kierrätetyn veden varastoija noudattavat veden uudelleenkäytön riskinhallintasuunnitelmassa määritettyjä toimia. [tark. 89]

4 b.  Jos kierrätetty vesi ei täytä vaatimuksia vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa ja maaperä tai maataloustuotteet saastuvat tällaisen vaatimustenvastaisen kierrätetyn veden jakelun ja varastoinnin seurauksena tavalla, joka aiheuttaa terveys- ja ympäristöriskejä, vastuu vahingoista on kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajalla. [tark. 134]

9 artikla

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä yhteysviranomainen, joka tekee yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden yhteysviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Yhteysviranomaisten tehtävä on tarjota apua pyydettäessä ja koordinoida yhteydenpitoa toimivaltaisten viranomaisten välillä. Yhteysviranomaisten tehtävänä on erityisesti ottaa vastaan avunpyyntöjä ja välittää niitä.

2.  Jäsenvaltioiden on vastattava viipymättä avunpyyntöihin.

9 a artikla

Tiedotuskampanjat

Jäsenvaltioiden on toteutettava mahdollisille loppukäyttäjille ja kansalaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita, jotka koskevat veden uudelleenkäytön turvallisuutta ja veden uudelleenkäytön avulla aikaansaatavaa vesivarojen säästöä.

Jäsenvaltioiden on myös järjestettävä maanviljelijöille suunnattuja tiedotuskampanjoita sen varmistamiseksi, että nämä käyttävät kierrätettyä vettä optimaalisesti viljelmillä, jotta tällaisen käytön haitallisten terveys- ja ympäristövaikutukset voidaan välttää. [tark. 91]

10 artikla

Tiedottaminen yleisölle

1.  Direktiivien 2003/4/EY ja 2007/2/EY sekä direktiivin 2000/60/EY 9 artiklan 4 kohdan säännöksiä rajoittamatta jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisö saa veden uudelleenkäytöstä riittävää ja , ajantasaista ja esteetöntä tietoa verkossa tai muilla helppokäyttöisillä tavoilla ja että samalla noudatetaan tietosuojaa koskevia sääntöjä. Tietoihin tulee sisältyä seuraavaa: [tark. 92]

a)  tämän asetuksen mukaisesti toimitetun kierrätetyn veden määrä ja laatu;

a a)  kierrätetyn veden prosenttiosuus tämän asetuksen mukaisiin tarkoituksiin käytetyn makean veden kokonaismäärästä; [tark. 93]

b)  tämän asetuksen mukaisesti toimitetun kierrätetyn veden prosenttiosuus käsitellyn yhdyskuntajäteveden kokonaismäärästä jäsenvaltiossa;

b a)  tämän asetuksen mukaisesti toimitetun kierrätetyn veden prosenttiosuus käsiteltävissä olevan yhdyskuntajäteveden kokonaismäärästä jäsenvaltiossa; [tark. 94]

c)  tämän asetuksen mukaisesti myönnetyt tai muutetut luvat, mukaan lukien toimivaltaisten viranomaisten 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti asettamat ehdot;

d)  8 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun vaatimustenmukaisuudentarkistuksen tulos;

e)  9 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyt yhteysviranomaiset.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on päivitettävä vähintään kerran vuodessa.

2 a.   Toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EY) N:o 852/2004, jossa vahvistetaan ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotannon, jalostamisen, jakelun ja markkinoille saattamisen kattavan elintarvikealan toimijoihin sovellettavat yleiset säännöt, mukaisesti ilmoitettava käyttäjille toimitetun ja asianmukaisesti käsitellyn jäteveden enimmäisravinnesisältö, jotta käyttäjät ja viljelijät voivat varmistua siitä, että se noudattaa asiaa koskevissa unionin säännöissä säädettyjä ravinnetasoja. [tark. 95]

3.  Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 1 kohdan nojalla annettavien tietojen muotoa ja esitystapaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti. [tark. 96]

11 artikla

Täytäntöönpanon seurantaa koskevat tiedot

1.  Direktiivien 2003/4/EY ja 2007/2/EY säännöksiä rajoittamatta kunkin jäsenvaltion tulee Euroopan ympäristökeskuksen avustuksella

a)  laatia ja julkaista viimeistään... [kolmen neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja päivittää sen jälkeen kuuden vuoden välein aineisto, joka sisältää tiedot 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun vaatimustenmukaisuustarkistuksen tuloksista ja muuta tietoa, joka saatetaan verkossa yleisön saataville 10 artiklan mukaisesti; [tark. 97]

b)  laatia, julkaista ja päivittää sen jälkeen vuosittain aineisto, joka sisältää 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti kerättyä tietoa tapauksista, joissa lupaehtoja ei ole noudatettu, sekä tietoa 8 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komissiolla, Euroopan ympäristökeskuksella ja Euroopan tautienehkäisy- ja valvontavirastolla on pääsy 1 kohdassa tarkoitettuihin aineistoihin.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella Euroopan ympäristökeskus laatii, julkaisee ja päivittää säännöllisesti tai komission pyynnöstä unionin laajuisen yleiskatsauksen, joka sisältää tarvittaessa tämän asetuksen tuotoksiin, tuloksiin ja vaikutuksiin liittyviä indikaattoreita, karttoja ja jäsenvaltioiden raportteja.

4.  Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 1 kohdan mukaisesti toimitettavan tiedon muotoa ja esitystapaa, sekä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitetun unionin laajuisen yleiskatsauksen muotoa ja esitystapaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

12 artikla

Oikeussuoja

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä tai niiden yhdistyksillä, järjestöillä tai ryhmillä on kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa riippumattomassa tai puolueettomassa lakisääteisessä elimessä 4–8 artiklan täytäntöönpanoon liittyvien päätösten, toimenpiteiden tai laiminlyöntien asiasisältö taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)  asia koskee riittävästi niiden etua;

b)  ne väittävät oikeuttaan heikennettävän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä edellytetään tällaista ennakkoehtoa.

2.  Jäsenvaltioiden on määritettävä, missä vaiheessa moite päätöksiä, toimia tai laiminlyöntejä vastaan voidaan esittää.

3.  Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun tai oikeuksien heikentymisen, tavoitteena antaa kyseessä olevalle yleisölle laaja oikeussuoja.

Tässä tarkoituksessa minkä tahansa ympäristönsuojelua edistävän kansalaisjärjestön, joka täyttää kansallisen lain vaatimukset, etu on katsottava riittäväksi 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tällaisilla järjestöillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista heikentää 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

4.  Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa ei poissuljeta mahdollisuutta alustavaan tutkintamenettelyyn hallintoviranomaisen käsittelyssä, eivätkä ne vaikuta vaatimukseen, jonka mukaan hallinnolliset muutoksenhakumenettelyt on saatettava loppuun ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, silloin kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.

5.  Edellä 1 ja 4 kohdassa mainitun muutoksenhakumenettelyn on oltava oikeudenmukainen, tasapuolinen ja nopea eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle tiedotetaan mahdollisuudesta turvautua hallinnollisiin ja tuomioistuimessa tapahtuviin muutoksenhakumenettelyihin.

13 artikla

Arviointi

1.  Komission on suoritettava asetuksen arviointi viimeistään... [kuuden viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Arvioinnin on perustuttava vähintään seuraaviin tekijöihin: [tark. 98]

a)  tämän asetuksen täytäntöönpanosta saadut kokemukset;

b)  11 artiklan 1 kohdan mukaiset jäsenvaltioiden tietoaineistot ja 11 artiklan 3 kohdan mukainen Euroopan ympäristökeskuksen laatima unionin laajuinen yleiskatsaus;

c)  olennaiset tieteelliset, analyyttiset ja epidemiologiset tiedot;

d)  tekninen ja tieteellinen asiantuntemus;

e)  Maailman terveysjärjestön suositukset, jos niitä on saatavilla;

e a)   aikaisemmin suoritetut kokeilut, erityisesti sellaiset, jotka liittyvät puhdistamolietteiden ja metanoinnilla tuotettujen jätevesien käyttöön maataloudessa. [tark. 99]

2.  Edellä 1 kohdassa mainitun arvioinnin yhteydessä komission on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin:

a)  liitteessä I esitetyt vähimmäisvaatimukset;

b)  liitteessä II esitetyt keskeiset riskinhallinnan tehtävät;

c)  toimivaltaisen viranomaisen asettamat 7 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaiset lisävaatimukset;

d)  veden uudelleenkäytön vaikutukset ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

d a)   alhaisina pitoisuuksina esiintyvien pilaavien aineiden ja uusien pilaavien aineiden lisääntyminen uudelleenkäytettävässä vedessä. [tark. 100]

2 a.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin yhteydessä komissio arvioi mahdollisuutta

a)  laajentaa tämän asetuksen soveltamisalaa muihin erityistarkoituksiin, kuten teollisiin tarkoituksiin, käytettävään kierrätettyyn veteen;

b)  laajentaa tämän asetuksen vaatimuksia kattamaan kierrätetyn jäteveden epäsuora käyttö;

c)  vahvistaa pohjavesien täydentämiseen tarkoitetun kierrätetyn jäteveden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset. [tark. 101]

2 b.  Tarvittaessa komissio liittää edellä 1 kohdassa tarkoitettuun arviointiin lainsäädäntöehdotuksen. [tark. 102]

14 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimaantulopäivästä määräämättömäksi ajaksi 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa mainitun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 4 artiklan 3 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

15 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa direktiivillä 2000/60/EY perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N: o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

16 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännöt ja toimenpiteet komissiolle viimeistään... [kolmen neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja ilmoitettava sille niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista. [tark. 103]

17 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan... [päivämäärä vuoden kuluttua kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. [tark. 104]

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

KÄYTÖT JA VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1 jakso Kierrätetyn veden käyttötarkoitukset, 2 artiklassa tarkoitettu

a)  Maatalouden keinokastelu

Maatalouden keinokastelulla tarkoitetaan seuraavien kasvilajien kastelua:

–  raakana kulutettavat ravintokasvit eli kasvit, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi ja syötäväksi raakana tai käsittelemättömänä

–  käsiteltävät ravintokasvit eli kasvit, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi, muttei syötäväksi raakana vaan käsittelyn jälkeen (esim. keitettynä, teollisesti käsiteltynä)

–  muut kuin ravintokasvit eli kasvit, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi (esim. laidun-, rehu-, kuitu-, koriste-, siemen-, energia- ja turvekasvit).

Tämän rajoittamatta asiaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamista ympäristön ja terveyden alalla, jäsenvaltiot voivat käyttää kierrätettyä vettä muihin tarkoituksiin, kuten virkistyskäyttöön ja teollisiin tarkoituksiin. [tark. 105]

2 jakso Vähimmäisvaatimukset

2.1.  Maatalouden keinokasteluun tarkoitettua kierrätettyä vettä koskevat vähimmäisvaatimukset [tark. 106 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)]

Kierrätetyn veden laatuluokat ja kunkin luokan sallitut käyttötarkoitukset ja kastelumenetelmät on esitetty taulukossa 1. Veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset on esitetty a) kohdassa taulukossa 2. Kierrätetyn veden seurantakertoja ja suorituskykytavoitteita koskevat vähimmäisvaatimukset on esitetty b) kohdassa taulukossa 3 (säännöllinen seuranta) ja taulukossa 4 (validoinnin seuranta).

Taulukko 1. Kierrätetyn veden laatuluokat ja sallittu käyttö maataloudessa sekä kastelumenetelmä

Kierrätetyn veden vähimmäislaatu

Kasvikategoria

Kastelumenetelmä

A

Kaikki ravintokasvit, mukaan lukien raakana syötävät juurikasvit ja ravintokasvit, joiden syötävä osa on suoraan kosketuksessa kierrätettyyn veteen

Kaikki kastelumenetelmät

B

Raakana kulutettavat ravintokasvit, joiden syötävä osa tuotetaan maan alla eikä ole suoraan kosketuksessa kierrätettyyn veteen, käsiteltävät ravintokasvit ja muut kuin ravintokasvit, mukaan lukien maitoa ja lihaa tuottavien eläinten ravinnoksi tarkoitetut kasvit

Kaikki kastelumenetelmät

C

Vain tippukastelu Vain sellaiset kastelumenetelmät, joissa kasvi ei ole suoraan kosketuksessa kierrätettyyn veteen. Esimerkiksi tippukastelu.* [tark. 107]

D

Teollisuus-, energia- ja siemenkasvit

Kaikki kastelumenetelmät

(*) Tippukastelu (kutsutaan myös pisarakasteluksi) on mikrokastelujärjestelmä, jonka avulla kasveja voidaan kastella vesipisaroilla tai pienillä virroilla ja johon sisältyy veden tihkuttaminen maaperään tai suoraan sen pinnan alle hyvin alhaisilla nopeuksilla (2–20 litraa tunnissa). Järjestelmä koostuu ohuista muoviputkista, jotka on yhdistetty pisaroittimiksi kutsuttuihin ulostuloihin.

a)  Veden laadun vähimmäisvaatimukset

Taulukko 2. Kierrätetyn veden laatuvaatimukset maatalouden keinokastelussa

Kierrätetyn veden laatuluokka

Viitteellinen teknologian kohde soveltuva käsittely

Laatuvaatimukset Raja-arvo

 

E. coli

(pmy / 100 ml)

BOD5

(mg/l)

TSS

(mg/l)

Sameus

(NTU)

Muu

A

Biologinen käsittely, suodatus ja desinfiointi

≤ 10

tai alle havaintorajan

≤ 10

≤ 10

≤ 5

Legionella spp.: < 1000 pmy/l, jos kasvihuoneessa on aerosolisaatioriski

Suoliston sukkulamadot (suolimadon munat): ≤ 1 muna/l laidunten tai rehukasvien kasteluun

Salmonella: ei ole [tark. 108]

B

Biologinen käsittely ja desinfiointi

≤ 100

Neuvoston direktiivin 91/271/ETY(33) mukaisesti

(Liite I, taulukko 1)

Direktiivin 91/271/ETY mukaisesti

(Liite I, taulukko 1)

-

C

Biologinen käsittely ja desinfiointi

≤ 1000

-

D

Biologinen käsittely ja desinfiointi

≤ 10 000

-

Kierrätetyn veden katsotaan olevan taulukon 2 vaatimusten mukainen, jos mittauksissa täyttyvät kaikki seuraavat kriteerit:

–  E. colin, Legionella spp:n ja suolistonsisäisten sukkulamatojen viitearvot toteutuvat vähintään 90 prosentissa tapauksista. Yksikään näytteiden arvoista enimmäisarvoista ei saa ylittää suurinta mahdollista poikkeamaa eli 1 logaritmiyksikköä E. colin ja Legionellan viitearvosta ja 100 prosenttia ilmoitetusta suoliston sukkulamatoja koskevasta arvosta. Vaatimusta, jonka mukaan on varmistettava, ettei salmonellaa ole, on sovellettava 100 prosenttiin näytteistä. [tark. 109]

–  Ilmoitetut BOD5-, TSS- ja sameusarvot luokassa A täyttyvät vähintään 90 prosentissa tapauksista. Yksikään näytteiden arvoista enimmäisarvoista ei saa ylittää enimmäispoikkeamaa 100 prosenttia viitearvosta. [tark. 110]

b)  Seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset

Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajien on suoritettava säännöllistä seurantaa sen varmistamiseksi, että kierrätetty vesi täyttää a) kohdassa asetetut veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset. Säännöllisen seurannan tulee sisältyä veden uudelleenkäyttöjärjestelmän varmistusmenettelyihin. [tark. 111 (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)]

Näytteet, joita käytetään mikrobiologisten parametrien noudattamisen tarkastamiseen vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa, on otettava standardin EN ISO 19458 mukaisesti. [tark. 112]

Taulukko 3. Maatalouden keinokasteluun tarkoitetun kierrätetyn veden säännöllisen seurannan vähimmäistiheys

 

Seurannan vähimmäistiheys

Kierrätetyn veden laatuluokka

Kolibakteeri

BOD5

TSS

Sameus

Legionella spp.

(tarvittaessa)

Suoliston sukkulamadot

(tarvittaessa)

A

Kerran viikossa

Kerran viikossa

Kerran viikossa

Jatkuvasti

Kerran viikossa

Kahdesti kuussa tai kierrätysjärjestelmän toiminnanharjoittajan määrittämä seurantatiheys kasviin kulkeutuvan jäteveden sisältämien munien määrän mukaan

B

Kerran viikossa

Direktiivin 91/271/ETY mukaisesti

(Liite I, D jakso)

Direktiivin 91/271/ETY mukaisesti

(Liite I, D jakso)

-

C

Kahdesti kuussa

-

D

Kahdesti kuussa

-

Validoinnin seuranta On suoritettava validoinnin seuranta ennen kuin vedenkierrätysjärjestelmä vedenkierrätyslaitos otetaan käyttöön, kun laitteita uusitaan ja kun siihen lisätään uusia laitteita tai menettelyjä ja aina, kun myönnetään uusi lupa tai olemassa olevaa lupaa muutetaan. [tark. 113]

Validoinnin seuranta on suoritettava tiukimmalle kierrätetyn veden laatuluokalle eli A-luokalle suorituskykytavoitteiden (log10 väheneminen) toteutumisen varmistamiseksi. Validoinnin seurannassa seurataan indikaattoreina toimivia mikro-organismeja kunkin patogeeniryhmän osalta (bakteeri, virus ja alkueläimet). Indikaattoreiksi valitut mikro-organismit ovat E. coli patogeenisille bakteereille, F-spesifit kolifaagit, somaattiset kolifaagit tai kolifaagit patogeenisille viruksille ja Clostridium perfringens -itiöt tai itiöitä muodostavat sulfaattibakteerit alkueläimille. Validoinnin seurannan suorituskykytavoitteet (log10 väheneminen) indikaattoreiksi valittujen mikro-organismien osalta on esitetty taulukossa 4. Ne on saavutettava kierrätysjärjestelmän kierrätyslaitoksen ulostulossa (vaatimustenmukaisuuden määrittelykohta) huomioiden jäteveden käsittelyjärjestelmän sisään menevän käsittelemättömän jäteveden pitoisuudet. Validointinäytteistä vähintään 90 prosentin on saavutettava tai ylitettävä suorituskykytavoite. [tark. 114]

Jos biologista indikaattoria ei esiinny käsittelemättömässä jätevedessä log10 -vähenemisen edellytysten täyttymisen kannalta riittävästi, kyseisen biologisen indikaattorin puuttuminen vedestä tarkoittaa, että validoinnin vaatimuksia noudatetaan. Vaatimustenmukaisuutta koskevan tavoitteen saavuttaminen voidaan todentaa analyyttisellä kontrollilla, lisäämällä yksittäisten käsittelyvaiheiden suorituskykyä käyttäen perustana vakiomuotoisia ja vakiintuneita prosesseja koskevaa tieteellistä näyttöä, kuten testiraporttien julkaistuja tietoja ja tapaustutkimuksia, tai laboratoriotesteillä valvotuissa olosuhteissa innovatiivisen käsittelyn osalta. [tark. 115]

Taulukko 4. Maatalouden kastelukäyttöön tarkoitetun kierrätetyn veden validointiin tarkoitettu seuranta

Kierrätetyn

veden

laatuluokka

Indikaattoreina toimivat mikro-organismit(*)

Käsittelyketjun suorituskykytavoitteet

(log10 väheneminen)

A

E. coli

≥ 5,0

Kolifaagien kokonaismäärä / F-spesifit kolifaagit / somaattiset kolifaagit / kolifaagit(**)

≥ 6,0

Clostridium perfringens -itiöt/itiöitä muodostavat sulfaattibakteerit(***)

≥ 5,0

(*) Validoinnin seurannassa voidaan käyttää ehdotettujen indikaattorimikro-organismien sijasta referenssipatogeeneinä seuraavia: Campylobacter, rotavirus ja Cryptosporidium. Kansallinen terveysviranomainen voi määrittää tiettyyn tapaukseen liittyviä lisäindikaattoreita, jos on todisteita tarpeesta varmistaa ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso. [tark. 116]

(**) Kolifaagien kokonaismäärä on valittu sopivimmaksi virusindikaattoriksi. Kuitenkin jos analyysia ei voi tehdä kaikilla kolifaageilla, ainakin yksi niistä (F-spesifit tai somaattiset kolifagit kolifaagit) on analysoitava. Jos käsittelemättömässä jätevedessä ei esiinny riittävästi kolifaagien kokonaismäärää, vaatimustenmukaisuutta koskevan tavoitteen saavuttaminen voidaan todentaa lisäämällä yksittäisten käsittelyvaiheiden suorituskykyä käyttäen perustana vakiomuotoisia ja vakiintuneita prosesseja koskevaa tieteellistä näyttöä. kuten testiraporttien julkaistuja tietoja ja tapaustutkimuksia, tai laboratoriotesteillä valvotuissa olosuhteissa innovatiivisen käsittelyn osalta. [tark. 117]

(***) Clostridium perfringens -itiöt on valittu sopivimmaksi alkueläinten indikaattoriksi. Kuitenkin itiöitä muodostavat sulfaattibakteerit ovat niille vaihtoehto, jos Clostridium perfringens -itiöiden perusteella ei voida validoida vaadittua log10 vähenemistä. Jos käsittelemättömässä jätevedessä ei esiinny riittävästi Clostridium perfringens -itiöitä, vaatimustenmukaisuutta koskevan tavoitteen saavuttaminen voidaan todentaa lisäämällä yksittäisten käsittelyvaiheiden suorituskykyä käyttäen perustana vakiomuotoisia ja vakiintuneita prosesseja koskevaa tieteellistä näyttöä. kuten testiraporttien julkaistuja tietoja ja tapaustutkimuksia, tai laboratoriotesteillä valvotuissa olosuhteissa innovatiivisen käsittelyn osalta. [tark. 118]

Toiminnanharjoittajan on validoitava ja dokumentoitava seurannan analyysimenetelmä EN ISO/IEC-17025 -standardin mukaisesti tai muiden kansallisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti, joilla varmistetaan vastaava laatutaso. Kierrätyslaitoksen toiminnanharjoittajan on varmistettava, että validoinnin seurantaan valitut laboratoriot panevat täytäntöön laadunhallintakäytäntöjä ISO/IEC 17025 -standardin mukaisesti. [tark. 119]

Liite II

(a)  Keskeiset riskinhallintatehtävät [tark. 120]

-1.  Suoritetaan suunniteltua kierrätyslaitosta koskeva toteutettavuusanalyysi, jossa otetaan huomioon ainakin laitoksen kehittämiskustannukset suhteessa kierrätetyn veden alueelliseen kysyntään, mahdolliset loppukäyttäjät ja laitoksen kierrätettyjä jätevettä koskevat vaatimukset ja jossa arvioidaan laitokseen tulevan käsitellyn jäteveden laatua. [tark. 121]

1.  Veden uudelleenkäyttöjärjestelmän kuvaus siitä alkaen, kun jätevesi kulkeutuu jätevedenkäsittelyjärjestelmän sisään aina käyttövaiheeseen asti, mukaan lukien jäteveden lähteet, käsittelyn vaiheet ja kierrätysjärjestelmässä käytetyt teknologiat, infrastruktuurin toimitus ja varastointi, käyttötarkoitus, käyttöpaikka ja kierrätettävät vesimäärät. Tämän tehtävän tarkoitus on antaa yksityiskohtainen kuvaus veden uudelleenkäyttöjärjestelmästä kokonaisuudessaan.

2.  Mahdollisten vaaratekijöiden tunnistaminen, erityisesti epäpuhtauksien ja patogeenien esiintyminen, mahdolliset haitalliset tapahtumat, kuten käsittelyssä tapahtuvat vahingot, vuoto-onnettomuudet tai saastumiset kuvatussa veden uudelleenkäyttöjärjestelmässä.

3.  Sellaisten ympäristöjen, kansanryhmien ja yksilöiden tunnistaminen, joihin kohdistuu riski altistua suoraan tai välillisesti mahdollisille tunnistetuille vaaratekijöille huomioiden erityiset ympäristötekijät kuten paikallinen hydrogeologia, topologia, maaperä, ekologia sekä kasvityyppiin ja maanviljelykäytäntöihin liittyvät tekijät. Terveysriskien arviointi, mukaan lukien vaaran tunnistaminen, annos-vastesuhde, altistumisen arviointi ja riskinluonnehdinta, on otettava huomioon jäteveden uudelleenkäytön järjestelmän kaikissa vaiheissa. Lisäksi on huomioitava veden kierrätystoiminnan, jakelun, varastoinnin ja käytön mahdolliset peruuttamattomat tai pitkän aikavälin haittavaikutukset ympäristölle tai terveydelle sekä mahdolliset kielteiset vaikutukset ekologisiin virtoihin. [tark. 122]

4.  Sekä ympäristöriskien että ihmisten ja eläinten terveyttä koskevien riskien arviointi huomioiden tunnistettujen mahdollisten haittojen luonne, tunnistetut ympäristöt, kansanryhmät ja yksilöt, joihin riski altistua kyseisille vaaratekijöille kohdistuu, sekä haittojen mahdollisten vaikutusten vakavuus, kuten kaikki asiassa sovellettava elintarvikkeita, rehuja ja työturvallisuutta sekä ympäristötavoitteita koskeva unionin ja kansallinen lainsäädäntö, ohjeasiakirjat ja vähimmäisvaatimukset. Laadullisia tutkimuksia voidaan käyttää riskinarvioinnissa. Riskinluonnehdinnan tieteelliseen epävarmuuteen on suhtauduttava ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. [tark. 123]

Riskinarvioinnin on koostuttava seuraavista osista:

(a)  ympäristöriskien arviointi, mukaan lukien kaikki seuraavat:

i.  haittojen luonteen vahvistaminen, mukaan lukien mahdollinen ennakoitu vaikutukseton taso

ii.  mahdollisen altistumislaajuuden arviointi

iii.  riskinluonnehdinta.

b)  ihmisten terveyteen kohdistuvien riskien arviointi, mukaan lukien kaikki seuraava:

i.  haittojen luonteen vahvistaminen, mukaan lukien mahdollinen annos-vastesuhde, yhteistyössä terveysviranomaisten kanssa [tark. 124]

ii.  mahdollisen altistumisen tai annoksen suuruusluokka

iii.  riskinluonnehdinta.

Vähintään seuraavat vaatimukset ja velvoitteet on huomioitava riskinarvioinnissaRiskinarvioinnissa on noudatettava vähintään seuraavia vaatimuksia ja velvoitteita: [tark. 125]

c)  vaatimus vähentää ja ehkäistä vesien nitraattien aiheuttamaa pilaantumista direktiivin 91/676/ETY mukaisesti

d)  velvoite täyttää direktiivin 98/83/EY vaatimukset juomavedenottoon käytettävillä suojavyöhykkeillä

e)  vaatimus täyttää direktiivissä 2000/60/EY asetetut ympäristötavoitteet

f)  vaatimus ehkäistä pohjaveden saastumista direktiivin 2006/118/EY mukaisesti

g)  vaatimus täyttää direktiivissä 2008/105/EY asetetut ympäristönlaatunormit vesimuodostumissa esiintyville prioriteettiaineille ja tietyille muille pilaaville aineille

h)  vaatimus täyttää direktiivissä 2000/60/EY asetetut ympäristön laatuvaatimukset kansallista huolta aiheuttavien epäpuhtauksien osalta (esim. vesistökohtaiset epäpuhtaudet)

i)  vaatimukset täyttää direktiivissä 2006/7/EY asetetut uimavettä koskevat laatuvaatimukset

j)  direktiivin (86/278/ETY) vaatimukset ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä

k)  asetuksessa (EY) N:o 852/2004 asetetut elintarvikehygieniaa koskevat vaatimukset ja ohjeet, jotka on annettu komission ohjeasiakirjassa mikrobiologisten riskien torjumisesta tuoreiden hedelmien ja vihannesten alkutuotannossa hyvän hygienian avulla

l)  rehuhygieniaa koskevat vaatimukset, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 183/2005

m)  vaatimus noudattaa asiaankuuluvia mikrobiologisia vaatimuksia, jotka on asetettu asetuksessa (EY) N:o 2073/2005

n)  vaatimukset, jotka koskevat tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismääriä asetuksen (EY) N:o 1881/2006 mukaisesti

o)  vaatimukset, jotka koskevat torjunta-ainejäämien enimmäismääriä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla asetuksen (EY) N:o 396/2005 mukaisesti

p)  eläinten terveyttä koskevat vaatimukset asetusten (EY) N:o 1069/2009 ja (EY) N:o 142/2011 mukaisesti.

(b)  Lisävaatimuksia koskevat ehdot [tark. 126]

5.  Kun on tarpeen ja aiheellista varmistaa ympäristön ja ihmisten terveyden riittävä asianmukainen suojelu, sellaisten veden laatua ja seurantaa koskevien vaatimusten määrittäminen, jotka ovat muita kuin ja/tai tiukempia kuin liitteessä I ilmoitetut vaatimukset.

Riskinarvioinnin tuloksesta riippuen (kohta 4) Kyseiset lisävaatimukset voivat koskea erityisesti:

a)  raskasmetalleja

b)  torjunta-aineita

c)  desinfioinnin sivutuotteita

d)  lääkkeitä

(d a)  mikromuovien esiintymistä

e)  muita pilaavia uutta huolta aiheuttavia aineita, joiden on paikallisella tasolla tehtyjen ympäristöanalyysien ja kansanterveyttä koskevien analyysien perusteella todettu olevan merkittäviä

f)  mikrobilääkeresistenssiä. [tark. 127]

(c)  Ennaltaehkäisevät toimenpiteet [tark. 128]

6.  Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tunnistaminen, jotka ovat jo käytössä tai jotka tulisi toteuttaa, niin että kaikkia tunnistettuja riskejä voitaisiin hallita asianmukaisesti.

Tällaisiin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin voi sisältyä:

a)  pääsyvalvonta

b)  desinfioinnin tai saasteenpoiston lisätoimenpiteet

c)  erityiset kastelutekniikat, joilla ehkäistään aerosolin muodostumisen riskiä (esim. tippukastelu)

d)  patogeenien kuolettaminen ennen sadonkorjuuta

e)  vähimmäisturvaetäisyyksien toteuttaminen.

Erityisiä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, jotka voivat olla sopivia, on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Erityisiä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä

Kierrätetyn veden laatuluokka

Erityisiä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä

A

—  Sikoja ei saa altistaa kierrätetyllä vedellä kastellulle rehulle, ellei ole olemassa riittävästi todisteita siitä, että erityistapauksen riskit ovat hallittavissa.

B

—  Märän kastellun tai tippukastellun tuotteen sadonkorjuukielto.

—  Lypsykarjan pitäminen poissa laitumelta, kunnes laidun on kuivunut.

—  Rehu on kuivattava ja säilöttävä ennen pakkaamista.

—  Sikoja ei saa altistaa kierrätetyllä vedellä kastellulle rehulle, ellei ole olemassa riittävästi todisteita siitä, että erityistapauksen riskit ovat hallittavissa.

C

—  Märän kastellun tai tippukastellun tuotteen sadonkorjuukielto.

—  Laiduntavien eläinten pitäminen poissa laitumelta viiden päivän ajan edellisestä kastelusta.

—  Rehu on kuivattava ja säilöttävä ennen pakkaamista.

—  Sikoja ei saa altistaa kierrätetyllä vedellä kastellulle rehulle, ellei ole olemassa riittävästi todisteita siitä, että erityistapauksen riskit ovat hallittavissa.

D

—  Märän kastellun tai tippukastellun tuotteen sadonkorjuukielto.

7.  Varmistetaan, että käytössä on riittävät laadunhallintajärjestelmät ja -menettelyt, mukaan lukien kierrätetyn veden asianmukaisten parametrien seuranta sekä laitteiden riittävät huolto-ohjelmat.

8.  Varmistetaan, että käytössä on ympäristöntarkkailujärjestelmät, jotka havaitsevat kaikki veden uudelleenkäyttöön liittyvät haittavaikutukset, sekä että seurannasta saadaan palautetta ja että kaikki käsittelyt ja menettelyt validoidaan ja dokumentoidaan asianmukaisesti.

Kierrätysjärjestelmän toiminnanharjoittajalle suositellaan ISO 9001 -standardin mukaan sertifioidun laadunhallintajärjestelmän tai vastaavan järjestelmän käyttöönottoa ja ylläpitämistä.

8 a.  Sen varmistaminen, että kierrätyslaitoksessa on vaihtoehtoisia tapoja poistaa käsitelty jätevesi, jota ei käytetä uudelleen. [tark. 129]

9.  Varmistetaan, että käytössä on onnettomuuksia ja hätätilanteita hallitseva järjestelmä, mukaan lukien menettelyt, joilla tiedotetaan kaikille asiaan liittyville osapuolille tällaisesta tapahtumasta, sekä säännöllisesti päivitettävä valmiussuunnitelma.

9 a.  Varmistetaan, että kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuuri on erillinen ja se toteutetaan niin, että vältetään ihmisten käyttöön tarkoitetun veden toimitus- ja jakelujärjestelmän saastumisen riskit. [tark. 130]

9 b.  Varmistetaan, että kierrätetyn veden jakeluinfrastruktuuri merkitään asianmukaisella tavalla, ja jos siinä käytetään avoimia sadevesiviemäreitä, siinä on asianmukaiset laitteet ja riittävän selvät merkinnät myös silloin, kun jätevettä sekoitetaan muista lähteistä peräisiin olevaan veteen. [tark. 131]

9 c.  Varmistetaan, että perustetaan eri toimijoiden väliset koordinointijärjestelmät, jotta voidaan taata kierrätetyn veden turvallinen tuottaminen ja käyttö. [tark. 132]

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 353.
(3)EUVL C ....
(4)EUVL C 86, 7.3.2019, s. 353.
(5)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. helmikuuta 2019.
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EUVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
(7)Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EUVL L 135, 30.5.1991, s. 40).
(8)COM(2012)0673
(9)COM(2007)0414.
(10)EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 33
(11)COM(2015)0614.
(12)Direktiivi (EU) .../... ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EUVL ...).
(13)Neuvoston direktiivi 86/278/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1986, ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä (EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6).
(14)Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1–8).
(15)Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32)
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005, annettu 12 tammikuuta 2005, rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista, (EYVL L 35, 8.2.2005, s. 1).
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005, annettu 23 päivänä helmikuuta 2005, torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1)
(20)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1)
(21)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/7/EY, annettu 15 päivänä helmikuuta 2006, uimaveden laadun hallinnasta ja direktiivin 76/160/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 4.3.2006, s. 37).
(22)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/118/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (EUVL L 372, 27.12.2006, s. 19).
(23)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristön laatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 84).
(24)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).
(25)Komission asetus (EY) N:o 2073/2005, annettu 15 päivänä marraskuuta 2005, elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista (EUVL L 338, 22.12.2005, s. 1)
(26)Komission asetus (EY) N: o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta (EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5)
(27)Komission asetus (EU) N:o 142/2011, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 54, 26.2.2011, s. 1)
(28)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).
(29)EUVL L 124, 17.5.2005, s. 4.
(30)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).
(31)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(32)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(33)Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).


Maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksyntä ja markkinavalvonta ***I
PDF 110kWORD 45k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta annetun asetuksen (EU) N:o 167/2013 muuttamisesta ja oikaisemisesta (COM(2018)0289 – C8-0183/2018 – 2018/0142(COD))
P8_TA(2019)0072A8-0318/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0289),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0183/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. syyskuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 16. tammikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8‑0318/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. helmikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta annetun asetuksen (EU) N:o 167/2013 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2018)0142


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2019/519.)

(1) EUVL C 440, 6.12.2018, s. 104.


Sisämarkkinoita, yritysten kilpailukykyä ja Euroopan tilastoja koskeva ohjelma ***I
PDF 377kWORD 125k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sisämarkkinoita, yritysten, mukaan luettuna pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä ja Euroopan tilastoja koskevan ohjelman perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 99/2013, (EU) N:o 1287/2013, (EU) N:o 254/2014, (EU) N:o 258/2014, (EU) N:o 652/2014 ja (EU) 2017/826 kumoamisesta (COM(2018)0441 – C8-0254/2018 – 2018/0231(COD))
P8_TA(2019)0073A8-0052/2019

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0441),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 43 artiklan 2 kohdan, 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan ja 114, 173 ja 338 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0254/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0052/2019),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. helmikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../… antamiseksi sisämarkkinoita, yritysten, mukaan luettuna pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä ja Euroopan tilastoja koskevan ohjelman perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 99/2013, (EU) N:o 1287/2013, (EU) N:o 254/2014, (EU) N:o 258/2014, (EU) N:o 652/2014 ja (EU) 2017/826 kumoamisesta

P8_TC1-COD(2018)0231


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan, 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan, 114 artiklan, 173 artiklan ja 338 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Sisämarkkinat ovat unionin kulmakivi. Ne ovat perustamisestaan lähtien osoittautuneet merkittäväksi kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden edistäjäksi. Ne ovat luoneet uusia mahdollisuuksia ja mittakaavaetuja eurooppalaisille yrityksille, etenkin mikroyrityksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, ja vahvistaneet niiden teollista kilpailukykyä, ja niistä olisi oltava jatkossakin hyötyä kaikille kansalaisille tasaveroisesti. Sisämarkkinat ovat edistäneet työpaikkojen luomista ja tarjonneet kuluttajille suuremman valikoiman edullisemmilla hinnoilla sekä taanneet samalla tarjottujen tuotteiden ja palvelujen korkean laadun. Ne toimivat yhtenäisempien markkinoiden ja vahvemman, tasapainoisemman ja oikeudenmukaisemman talouden moottorina. Sisämarkkinat ovat yksi unionin pääsaavutuksista ja sen paras valtti globalisaation lisääntyessä ja keskeinen elementti resurssi- ja energiatehokkaan kestävän talouden saavuttamisessa, jotta voidaan vastata ilmastonmuutoksesta aiheutuviin kasvaviin paineisiin. [tark. 1]

(2)  Sisämarkkinoiden on jatkuvasti mukauduttava digitaalisen vallankumouksen ja globalisaation myötä nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Uusi digitaalisen innovoinnin aikakausi tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia ja etuja taloudelle ja päivittäiseen elämään, erityisesti yrityksille ja yksityishenkilöille, luo uusia tuotteita ja liiketoimintamalleja mutta muodostaa samalla haasteen sääntelylle ja sen noudattamisen valvonnalle sekä kuluttajien suojelulle ja turvallisuudelle. [tark. 2]

(3)  Sisämarkkinoiden toiminnan pohjana on merkittävä määrä unionin lainsäädäntöä. Sääntelyä on erityisesti kilpailukyvyn, standardoinnin, vastavuoroisen tunnustamisen, kuluttajansuojan, markkinavalvonnan ja elintarvikeketjun alalla, mutta sääntöjä on annettu myös yrityksiin, kaupankäyntiin ja rahoitusalaan liittyvistä liiketoimista ja oikeudenmukaisen kilpailun edistämisestä tasapuolisten toimintaedellytysten tarjoamiseksi, mikä on olennaista sisämarkkinoiden toiminnan kannalta ja eduksi kuluttajille ja yrityksille. [tark. 3]

(4)  Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tiellä on kuitenkin edelleen perusteettomia, syrjiviä tai kohtuuttomia esteitä ja uusia syntyy koko ajan. Sääntöjen hyväksyminen on vasta ensimmäinen askel; niiden toiminnan varmistaminen on yhtä tärkeää. Voimassa olevien sääntöjen riittämätön täytäntöönpano, tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden esteet ja valtioiden rajat ylittävien julkisten hankintojen vähäisyys rajoittavat yritysten ja kansalaisten mahdollisuuksia. Tässä Näiden esteiden poistamisessa on viime kädessä kyse kansalaisten luottamuksesta unioniin sekä sen kykyyn saada aikaan tuloksia ja luoda laadukkaita työpaikkoja ja kasvua ja suojella samalla julkista etua. [tark. 4]

(5)  Yritysten, mukaan luettuna pk-yritysten etenkin mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukyvyn, kuluttajansuojan, rahoituspalvelujen asiakkaiden ja loppukäyttäjien sekä rahoituspalveluja ja elintarvikeketjua koskevan politiikan laatimisen alalla on tällä hetkellä useita unionin toimia koskevia ohjelmia. Joitakin lisätoimia rahoitetaan suoraan sisämarkkinoita koskevista budjettikohdista. On tarpeen virtaviivaistaa ja hyödyntää yhteisvaikutuksia eri toimien välillä ja tarjota joustavampi, avoimempi ja yksinkertaisempi rahoituskehys, jolla tähdätään hyvin toimivien ja kestävien sisämarkkinoiden toteuttamiseen mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Sen vuoksi on tarpeen perustaa uusi ohjelma, jolla tuodaan yhteen aiemmin näistä muista ohjelmista ja muista asiaan liittyvistä budjettikohdista rahoitetut toimet ja jossa hyödynnetään nykyisistä ohjelmista saatuja kokemuksia. Ohjelmaan olisi myös sisällytettävä uusia aloitteita, joilla on tarkoitus parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, välttäen päällekkäisyyksiä asiaan liittyvien unionin ohjelmien ja toimien kanssa. [tark. 5]

(6)  Euroopan tilastojen kehittämiseen, tuottamiseen ja jakeluun sovelletaan erillistä Euroopan tilasto-ohjelmaa, joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 99/2013(6). Jotta voitaisiin taata Euroopan tilastojen tuottamisen ja jakelun jatkuvuus, uuden ohjelman olisi sisällettävä myös nykyisen Euroopan tilasto-ohjelman piiriin kuuluvia toimia niin, että tarjotaan kehys tietojen keruuta ja Euroopan tilastojen kehittämistä, tuottamista, asianmukaista käyttöä, soveltamista ja jakelua varten. Uudessa ohjelmassa olisi vahvistettava rahoituskehys, jotta voidaan tarjota korkealaatuisia, vertailukelpoisia ja luotettavia Eurooppaa koskevia tilastoja Euroopan tilastoja myös kaupan ja maahanmuuton kaltaisilla aloilla, kaiken unionin politiikan suunnittelun, täytäntöönpanon, seurannan ja arvioinnin pohjaksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan mukaisesti. [tark. 6]

(7)  Sen vuoksi on aiheellista perustaa sisämarkkinaohjelma, jolla vahvistetaan sisämarkkinoita, ja parannetaan niiden toimintaa yritysten, mukaan luettuna erityisesti mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä kilpailukyvyn ja Euroopan tilastoja koskeva ohjelma kestävyyden, standardoinnin, markkinavalvonnan kuluttajansuojan, elintarvikeketjun ja Euroopan tilastojen alalla, jäljempänä ’ohjelma’. Ohjelma olisi perustettava vuosiksi 2021–2027 eli seitsemäksi vuodeksi. [tark. 7]

(8)  Ohjelmasta olisi tuettava sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa tukevan unionin lainsäädännön suunnittelua, täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa. Ohjelmasta olisi tuettava sellaisten edellytysten luomista, joilla voidaan parantaa sisämarkkinoiden kaikkien toimijoiden – yritysten, kansalaisten, mukaan luettuna kuluttajat, ja työntekijöiden, kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten – vaikutusmahdollisuuksia. Tätä varten ohjelmalla olisi pyrittävä varmistamaan yritysten, erityisesti pk-yritysten mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, mukaan lukien matkailualan yritykset, kilpailukyky ja kestävyys mutta myös tukemaan kuluttajansuojaa ja turvallisuutta koskevien sääntöjen sekä ympäristö- ja sosiaalinormien noudattamisen valvontaa ja lisäämään yritysten ja yksityishenkilöiden tietoa asiasta antamalla niille oikeanlaiset välineet, asianmukaiset tiedot, soveltuvaa apua, tietämystä ja taidot valistuneiden päätösten tekemiseen sekä vahvistamaan niiden osallistumista unionin poliittiseen päätöksentekoon. Ohjelmalla olisi pyrittävä myös tiivistämään sääntelyyn ja hallintoon liittyvää yhteistyötä, esimerkiksi järjestämällä koulutusohjelmia, vaihtamalla hyviä toimintatapoja ja vahvistamalla tieto- ja osaamispohjaa, myös käyttämällä strategisia julkisia hankintoja. Lisäksi ohjelmalla olisi pyrittävä tukemaan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa tukevien korkealaatuisten kansainvälisten standardien kehittämistä. Tähän sisältyy myös standardien laatiminen tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvillä aloilla, millä edistetään unionin pääomamarkkinoiden avoimuutta ja moitteetonta toimintaa ja vahvistetaan sijoittajansuojaa. Ohjelmasta olisi tuettava sääntöjen ja standardien laatimista myös niin, että varmistetaan sidosryhmien mahdollisimman laaja osallistuminen. Ohjelman tavoitteena pitäisi olla myös tukea sellaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa, jossa säädetään ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden korkeasta tasosta koko elintarvikeketjussa ja eläinten hyvinvoinnin kohentamisesta. [tark. 8]

(9)  Nykyaikaiset sisämarkkinat, jotka perustuvat oikeudenmukaisuuden, avoimuuden ja keskinäisen luottamuksen periaatteisiin, edistävät kilpailua ja tuovat etuja kuluttajille, yrityksille ja työntekijöille. Alati kehittyvien palvelujen sisämarkkinoiden paremman hyödyntämisen pitäisi auttaa EU:n yrityksiä luomaan työpaikkoja ja lisäämään toimintaansa rajojen yli, tarjoamaan laajempaa palveluvalikoimaa edullisemmilla hinnoilla ja pitämään yllä kuluttajia ja työntekijöitä hyödyttäviä korkeita standardeja. Tämän saavuttamiseksi ohjelmalla olisi edistettävä sisämarkkinoiden kehityksen, mukaan lukien uuden teknologian kehityksen vaikutus, parempaa seurantaa, ja jäljellä olevien perusteettomien, syrjivien ja kohtuuttomien esteiden tunnistamista ja poistamista ja varmistettava, että sääntelykehys, joka pystyy mukautumaan uusien innovatiivisten liiketoimintamallien mukaan kattamaan yhteistyötalouden mallien ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden kaltaisia uusia innovatiivisia liiketoimintamalleja, sekä varmistettava samalla korkeatasoinen sosiaalinen suojelu, myös yrittäjille. [tark. 9]

(10)  Monien teollisten tuotteiden osalta sääntelyyn liittyviä esteitä sisämarkkinoilla on poistettu ennalta ehkäisevillä mekanismeilla, antamalla yhteisiä sääntöjä ja standardeja ja soveltamalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, jos tällaisia unionin sääntöjä ei ole. Aloilla, joilla ei ole unionin lainsäädäntöä, vastavuoroisen tunnustamisen periaate tarkoittaa sitä, että tavaroilla, joita pidetään laillisesti kaupan yhdessä jäsenvaltiossa, on oikeus liikkua vapaasti ja niitä voidaan myydä toisessa jäsenvaltiossa, jollei kyseisellä jäsenvaltiolla ole perusteita vastustaa tavaroiden pitämistä kaupan, edellyttäen, että tällainen rajoitus ei ole syrjivä, se on perusteltu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 36 artiklassa vahvistettujen oikeutettujen yleisen edun mukaisten tavoitteiden perusteella tai tunnustettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja että se on oikeassa suhteessa tavoitteeseensa nähden. Vastavuoroisen tunnustamisen puutteellinen soveltaminen, esimerkiksi perusteettomat ja kohtuuttomat rajoitukset, kuitenkin vaikeuttaa sellaisten yritysten tilannetta, jotka haluavat muiden jäsenvaltioiden markkinoille. Siitä huolimatta, että tavaramarkkinat ovat erittäin integroituneet, tämä johtaa menetettyihin mahdollisuuksiin koko taloudessa. Vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen (EU) N:o xxx/2018 tarkistaminen auttaa lisäämään taloudellista hyötyä tällä alalla. Ohjelmalla olisi sen vuoksi pyrittävä parantamaan vastavuoroisen tunnustamisen soveltamista tavaroiden alalla ottaen huomioon kaikki siihen liittyvät mahdollisuudet ja vähentämään laittomien ja vaatimusten vastaisten tavaroiden pääsyä markkinoille järjestämällä kohdennettua tiedotusta ja koulutusta, tukemalla tuoteyhteyspisteitä ja parantamalla toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä vastavuoroisen tunnustamisen edistämiseksi sekä lisäämällä markkinavalvontaa. [tark. 10]

(11)  Nopeasti muuttuvaan digitaaliseen toimintaympäristöön liittyy uusia sääntely- ja täytäntöönpanohaasteita, jotka koskevat kyberturvallisuuden, tietosuojan ja yksityisyyden, esineiden internetin tai tekoälyn kaltaisia seikkoja sekä niihin liittyviä eettisiä standardeja. Vahinkojen tapauksessa tiukat tuoteturvallisuutta ja tuotevastuuta koskevat säännöt ja selkeät vastuut sekä sääntöjen noudattamisen tiukka valvonta ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan julkisin toimin varmistaa, että Euroopan kansalaiset, kuluttajat ja yritykset mukaan lukien, voivat hyötyä näistä säännöistä. Ohjelmalla olisi sen vuoksi edistettävä unionin tuotevastuujärjestelmän nopeaa mukauttamista ja parempaa täytäntöönpanoa innovoinnin tukemiseksi samalla, kun huolehditaan käyttäjien turvallisuudesta. [tark. 11]

(12)  Unionin lainsäädännön vaatimusten vastaisten tuotteiden saattaminen markkinoille asettaa vaatimuksia noudattavat tahot heikompaan asemaan ja saattaa vaarantaa riippumatta siitä, onko tuotteet saatettu markkinoille perinteisin tai sähköisin menetelmin ja onko ne tuotettu unionissa tai tuotu unioniin kolmansista maista, asettaa unionin kansalaiset ja kuluttajat vaaralle alttiiksi. Monet yrittäjät jättävät säännöt huomiotta Vaatimustenmukaisia tuotteita myyvät talouden toimijat kärsivät vääristyneestä kilpailusta niihin toimijoihin nähden, jotka eivät noudata sääntöjä joko tiedon puutteen vuoksi tai tahallaan saadakseen kilpailuetua. Markkinavalvontaviranomaisten rahoitus on usein riittämätöntä, ja niiden toimintaa rajoittavat valtioiden rajat, kun taas yrittäjät käyvät kauppaa unionin tai jopa globaalilla tasolla. Etenkin sähköisen kaupankäynnin tapauksessa markkinavalvontaviranomaisilla on suuria vaikeuksia jäljittää kolmansista maista tuotuja vaatimustenvastaisia tuotteita ja , yksilöidä vastuussa oleva taho lainkäyttöalueellaan tai suorittaa riskinarviointeja tai turvallisuustestejä, koska tuotteita ei ole fyysisesti saatavilla. Ohjelmalla olisi sen vuoksi pyrittävä vahvistamaan tuotteiden vaatimustenmukaisuutta vahvistamalla markkinavalvontaa, tarjoamalla oikeanlaiset kannustimet yrittäjille selkeät, avoimet ja kattavat säännöt talouden toimijoita varten, parantamalla sovellettavien unionin tuoteturvallisuussääntöjen tuntemusta, tehostamalla vaatimustenmukaisuustarkastuksia myös tarkastamalla järjestelmällisesti sellaisia tuotenäytteitä, joiden prosentuaalinen osuus kustakin markkinoille saatetusta tuotetyypistä on huomattava, ja soveltamalla markkinavalvontaviranomaisten tekemää haamuasiointia sekä edistämällä tiiviimpää rajatylittävää yhteistyötä valvontaviranomaisten välillä. Ohjelmalla olisi myös edistettävä markkinavalvonnan nykyisten puitteiden vahvistamista, kannustettava eri jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisia toteuttamaan yhteisiä toimia, parannettava tiedonvaihtoa ja edistettävä markkinavalvontatoimien lähentämistä ja yhdentämistä erityisesti varmistamalla, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858(7) mukaiset uudet vaatimukset pannaan tinkimättä täytäntöön, jottei unionin kansalaisille myytäisi vaatimustenvastaisia tuotteita. Ohjelmalla olisi näin ollen vahvistettava markkinavalvontaviranomaisten valmiuksia kaikkialla unionissa ja edistettävä yhdenmukaisuuden lisäämistä jäsenvaltioiden välillä, jotka hyötyvät sisämarkkinoiden taloudellisesta vauraudesta ja kestävästä kasvusta tasaveroisesti samalla kun niiden erityistarpeisiin vastataan räätälöidyllä tavalla. [tark. 12]

(13)  Tuoteturvallisuus on kaikkien yhteinen huolenaihe. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset varmentavat, täyttävätkö tuotteet turvallisuusvaatimukset ennen niiden markkinoille saattamista. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset ovat luotettavia ja päteviä. Unionissa on otettu käyttöön vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditointjärjestelmä, jolla todennetaan laitosten pätevyys, puolueettomuus ja riippumattomuus. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008(8) on kuitenkin pantu jäsenvaltioissa täytäntöön monin eri tavoin. Eroavuudet liittyvät toimivallan jakautumiseen markkinavalvontaviranomaisten välillä ja kansallisiin sisäisiin koordinointimekanismeihin, markkinavalvontaan tarkoitettujen taloudellisten resurssien käyttöönottoasteeseen, markkinavalvontaa koskeviin strategioihin ja lähestymistapoihin samoin kuin valtuuksiin puuttua vaatimustenvastaisiin tuotteisiin sekä rikkomusten johdosta määrättävien seuraamusten tasoon, ja ne tekevät unionin yhdenmukaistamislainsäädännön täytäntöönpanon valvonnasta hajanaista. Tämän hajanaisuuden takia markkinavalvonta on joissakin jäsenvaltioissa muita tiukempaa, ja hajanaisuus saattaa myös vähentää lainsäädännön ennaltaehkäisevän vaikutuksen tehokkuutta ja johtaa joissakin jäsenvaltioissa yritysten toimintaedellytysten eriarvoisuuteen sekä unionissa tuoteturvallisuustason epätasapainoon. Keskeisenä haasteena on pitää akkreditointijärjestelmä uusimman tekniikan tasalla ja varmistaa, että järjestelmää sovelletaan kaikkialla unionissa yhtä tiukasti. Ohjelmasta olisi sen vuoksi tuettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset täyttävät edelleen sääntelyvaatimukset, hyödyntäen etenkin kolmansien osapuolien arvioita puolueettomien ja riippumattomien menettelyjen parantamiseksi, ja vahvistetaan Euroopan akkreditointijärjestelmää, etenkin uusilla toiminta-aloilla, tukemalla yhtenäisiä tarkastuksia ja seuraamuksia sekä asetuksen (EY) N:o 765/2008 14 artiklassa tarkoitettua Eurooppalaisten akkreditointielinten yhteistyöjärjestöä (EA). [tark. 13]

(14)  Sähköisen kaupan kehittyminen saattaa herättää tiettyjä kysymyksiä loppukäyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta vaatimustenvastaisilta tuotteilta. Koska verkkokaupan ja verkossa tarjottavien matkapalvelujen kehityksen myötä kuluttajamarkkinoilla ei ole valtiollisia rajoja, on tärkeää varmistaa, että unionissa asuvat kuluttajat hyötyvät riittävästä vastaavasta suojasta hankkiessaan tavaroita ja palveluja kolmansiin maihin sijoittautuneilta talouden toimijoilta. Ohjelmasta olisi sen vuoksi oltava mahdollista tukea tarvittaessa yhteistyötä asiaan liittyvien elinten kanssa, jotka sijaitsevat kolmansissa maissa, jotka ovat unionin keskeisiä kauppakumppaneita, kun vaihdetaan tietoa vaatimustenvastaisista tuotteista, tieteen viimeaikaisesta kehityksestä ja uusista teknologioista, esiin tulevista riskeistä ja muista valvontatoimissa huomioon otettavista seikoista. [tark. 14]

(15)  Viranomaiset käyttävät julkisia hankintoja varmistaakseen, että käytetyille julkisille varoille saadaan vastinetta, ja edistääkseen innovatiivisempia, kestävämpiä, osallistavampia ja kilpaillumpia sisämarkkinoita, muun muassa soveltamalla silloin, kun se on unionin sovellettavan lainsäädännön mukaista, muita perusteita kuin pelkästään edullisinta hintaa tai kustannustehokkuutta ottaen huomioon muun muassa laatuun, ympäristöön ja hyviin kauppatapoihin liittyvät ja/tai sosiaaliset näkökohdat ja helpottaen suuria infrastruktuureja koskevien tarjouspyyntöjen jakamista eriin. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2014/23/EU(9), 2014/24/EU(10) ja 2014/25/EU(11) vahvistetaan oikeudellinen kehys julkisia hankintoja koskevien markkinoiden – joiden osuus unionin bruttokansantuotteesta on 14 prosenttia – yhdentämistä ja tehokasta toimintaa varten, jotta hyödytetään viranomaisia, yrityksiä sekä kansalaisia, mukaan luettuna kuluttajat. Kun julkisia hankintoja koskevat säännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön, ne ovat erittäin tärkeä väline sisämarkkinoiden lujittamiseksi ja unionin yritysten kasvun ja unionin työllisyyden edistämiseksi. Sen vuoksi ohjelmasta olisi tuettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan strategisten julkisten hankintojen laajamittaisempi käyttö, julkisia hankintoja tekevien tahojen ammatillistaminen, pk-yritysten parempi pääsy ja mikroyritysten hankintamarkkinoille pääsyn helpottaminen ja parantaminen erityisesti neuvontapalvelujen ja koulutuksen avulla, avoimuuden ja integriteetin lisääminen sekä tietojen parantaminen, jotta edistetään hankintojen digitalisaatiota ja yhteisiä hankintoja vahvistamalla kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa jäsenvaltioiden kanssa, parantamalla tiedonkeruuta ja tietojen analysointia, myös kehittämällä asiaan liittyviä tietoteknisiä välineitä, tukemalla kokemusten ja hyvien toimintatapojen vaihtoa, viittaamalla eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, antamalla neuvontaa, tekemällä kaikkia osapuolia hyödyttäviä kauppasopimuksia, tiivistämällä kansallisten viranomaisten yhteistyötä ja käynnistämällä pilottihankkeita. [tark. 15]

(16)  Jotta voidaan saavuttaa ohjelman tavoitteet ja helpottaa kansalaisten ja yritysten elämää, käyttöön olisi otettava korkealaatuisia käyttäjäkeskeisiä julkisia palveluja, joissa hyödynnetään yhä enemmän digitaalitekniikkaa ja jotka ovat täysin saatavilla, ja olisi kannustettava käyttämään enemmän sähköistä hallintoa ja sähköistä viranomaisasiointia ja varmistettava samalla asianmukainen tietosuoja ja yksityisyys. Tämä edellyttää sitä, että julkishallinnon on ryhdyttävä toimimaan uusilla innovatiivisemmilla tavoilla, poistettava jotta voidaan poistaa raja-aitoja hallinnon eri osa-alueiden väliltä ja sitouduttava luomaan tällaisia julkisia palveluja yhdessä kansalaisten ja yritysten kanssa. Rajatylittävän toiminnan jatkuva ja vakaa lisääntyminen sisämarkkinoilla edellyttää, että tarjotaan saatavilla on ajantasaisia, paikkansapitäviä ja helppotajuisia tietoja yritysten ja kansalaisten oikeuksista mutta myös tietoja, joissa selitetään ja yksinkertaistetaan hallinnollisia muodollisuuksia. Lisäksi on keskeisen tärkeää tarjota oikeudellista neuvontaa ja auttaa kansallisella tasolla esiintyvien ongelmien ratkaisussa. On myös välttämätöntä luoda yhteys kansallisten hallintojen välille yksinkertaisella ja tehokkaalla tavalla ja tukea viranomaisia näiden tavoitteiden saavuttamisessa sekä arvioida, miten sisämarkkinat toimivat käytännössä. Sisämarkkinoilla on jo hallintovälineitä, jotka helpottavat merkittävällä tavalla näiden tavoitteiden saavuttamista. Tässä mielessä ja ottaen huomioon teknologian ja markkinoiden kehityksen sekä uudet sääntely- ja täytäntöönpanohaasteet ohjelmasta olisi tuettava laadun, näkyvyyden ja avoimuuden sekä sisämarkkinoiden hallintovälineiden luotettavuuden parantamista. Ohjelmasta olisi sen vuoksi tuettava muun muassa seuraavia olemassa olevia sisämarkkinoiden hallintovälineitä: Sinun Eurooppasi -portaali, jonka pitäisi toimia tulevan yhteisen digitaalisen palveluväylän runkona, Sinun Eurooppasi -neuvonta, Solvit, sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä ja sisämarkkinoiden tulostaulu, jotta parannetaan kansalaisten jokapäiväistä elämää ja yritysten kykyä käydä kauppaa valtioiden rajojen yli. [tark. 16]

(17)  Ohjelmasta olisi tuettava unionin sääntelypuitteiden kehittämistä yhtiöoikeuden sekä johtamis- ja hallintojärjestelmien (corporate governance) samoin kuin sopimusoikeuden alalla, jotta voidaan tehostaa liiketoimintaa, erityisesti pk-yritysten toimintaa, ja lisätä sen kilpailukykyä ja tarjota samalla suoja sidosryhmille, joihin yrityksen toiminta vaikuttaa ja reagoida uusiin poliittisiin haasteisiin. Sillä olisi myös varmistettava asiaan kuuluvan unionin säännöstön asianmukainen arviointi, täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta, sidosryhmille annettavat tiedot ja apu sekä tiedonvaihdon edistäminen alalla. Ohjelmalla olisi tuettava komission aloitteita, joilla edistetään datataloutta ja innovointia koskevia selkeitä ja mukautettuja säädöspuitteita. Nämä aloitteet ovat välttämättömiä, jotta voidaan parantaa oikeusvarmuutta sopimusoikeuden ja sopimussuhteen ulkopuolisen oikeuden osalta, etenkin uuteen teknologiaan, kuten esineiden internetiin, tekoälyyn, robotiikkaan ja 3D-tulostukseen, liittyvissä vastuu- ja eettisissä kysymyksissä. Ohjelmalla olisi pyrittävä kannustamaan datapohjaisen liiketoiminnan kehittämistä ja varmistamaan samalla korkeatasoinen yksityisyydensuoja, koska se on ratkaisevan tärkeää unionin talouden kannalta globaalissa kilpailussa. [tark. 17]

(18)  Ohjelmalla olisi myös edistettävä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseen liittyvän unionin oikeudellisen kehyksen asianmukaista ja täysimittaista täytäntöönpanoa ja soveltamista jäsenvaltioissa sekä alan uusiin haasteisiin puuttuvan politiikan kehittämistä. Sillä olisi tuettava myös Euroopan edun kannalta merkityksellisten kansainvälisten organisaatioiden, kuten Euroopan neuvoston rahanpesun vastaisia toimenpiteitä arvioivan asiantuntijakomitean, toimintaa.

(19)  Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kehittäminen rahoituspalvelujen, rahoitusvakauden ja pääomamarkkinaunionin alalla, mukaan luettuna kestävä rahoitus, riippuu suuresti unionin toteuttamista näyttöön perustuvista toimenpiteistä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komission olisi toimittava aktiivisesti ja seurattava jatkuvasti rahoitusmarkkinoita ja rahoitusvakautta, arvioitava unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, arvioitava voimassa olevan lainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta ja yksilöitävä mahdollisia toiminta-aloja, joilla tulee esiin uusia riskejä, niin että sidosryhmät ovat mukana prosessissa koko toimintapoliittisen syklin ajan. Tällaiset toimet riippuvat analyysien, tutkimusten, koulutusmateriaalin, kyselyjen, vaatimustenmukaisuuden arviointien, arviointien ja tilastojen tuottamisesta, ja niiden tukena ovat tietotekniikkajärjestelmät ja viestintävälineet.

(20)  Kun otetaan huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa vahvistetut sisämarkkinat sisältävät järjestelmän unionin toiminnasta tehty sopimus sisältää sääntöjärjestelmän, jolla varmistetaan, ettei kilpailu sisämarkkinakilpailu vääristy, ohjelmasta olisi tuettava unionin kilpailupolitiikkaa parantamalla ja vahvistamalla yhteistyötä Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston ja kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten välisiä verkostoja ja kanssa myös lujittamalla kansainvälistä yhteistyötä ja olisi pyrittävä saavuttamaan laajempi sidosryhmien joukko viestimällä unionin kilpailupolitiikasta ja selittämällä siihen liittyviä oikeuksia, etuuksia ja velvollisuuksia. Ohjelmalla olisi erityisesti autettava komissiota tehostamaan markkinakehitystä koskevaa analyysiaan ja arviotaan myös käyttämällä laajamittaisesti alakohtaisia selvityksiä ja jakamalla tuloksia ja parhaita käytäntöjä järjestelmällisesti Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa. Tämän pitäisi osaltaan auttaa varmistamaan oikeudenmukainen kilpailu ja tasapuoliset toimintaedellytykset myös kansainvälisellä tasolla ja parantaa yritysten, etenkin pk-yritysten, ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, jotta sisämarkkinoista voidaan hyötyä. [tark. 18]

(21)  Ohjelmalla on erityisesti torjuttava talous- ja liiketoimintaympäristön käynnissä olevista muutoksista johtuvia radikaaleja vaikutuksia kilpailuun ja sisämarkkinoiden toimintaan, erityisesti datan eksponentiaalisen kasvun ja käytön kautta, kun otetaan huomioon tekoälyn, massadatan ja algoritmien ja muiden tietoteknisten välineiden ja osaamisen kasvava käyttö yrityksissä ja niiden neuvonantajien parissa. On myös olennaisen tärkeää, että ohjelmasta tuetaan verkostoja ja yhteistyötä laajempaa ja syvempää sitoutumista jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten kanssa, koska vääristymätön kilpailu ja sisämarkkinoiden toiminta riippuvat ratkaisevasti näiden tahojen toimista. Kun otetaan huomioon kilpailupolitiikan erityistehtävä, jolla estetään unionin rajojen ulkopuolella tapahtuvasta kilpailunvastaisesta toiminnasta sisämarkkinoille aiheutuva vahinko, ohjelmasta olisi tarpeen mukaan tuettava yhteistyötä myös kolmansien maiden viranomaisten kanssa. Tiedotustoimien laajentaminen on välttämätöntä, jotta useammat kansalaiset ja yritykset pystyvät hyödyntämään tasapuolisesta kilpailusta sisämarkkinoilla saatavat edut täysimääräisesti. Erityisesti on tarpeen osoittaa unionin kansalaisille unionin kilpailupolitiikan konkreettiset edut olemalla yhteydessä kansalaisyhteiskunnan ryhmiin ja asiaankuuluviin sidosryhmiin, joille tästä koituu välittömiä vaikutuksia. Koska monet ohjelman aloitteista ovat uusia ja ohjelman kilpailua koskevaan osaan vaikuttaa erityisen paljon sisämarkkinoiden kilpailuolojen dynaaminen ja nopea kehitys – etenkin digitaalisen kehityksen, tekoälyn, algoritmien, massadatan, kyberturvallisuuden ja rikosteknisen tutkimuksen osalta – jonka vauhtia ja laajuutta on vaikea arvioida, on odotettavissa, että ohjelman tämän osan kehittyviin tarpeisiin vastaaminen vaatii joustavuutta. [tark. 19]

(22)  Euroopan yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden vahvistaminen niin, että samalla varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja avoimet ja kilpailukykyiset sisämarkkinat, on äärimmäisen tärkeää. Pk-yritykset ovat Euroopan talouden moottori: niiden osuus kaikista yrityksistä Euroopassa on 99 prosenttia, ne tarjoavat työpaikoista kaksi kolmasosaa ja ne edistävät merkittävästi uusien laadukkaiden työpaikkojen luomista kaikilla sektoreilla alueellisesti ja paikallisesti ja lisäävät siten sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Pk-yritykset ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä energiakäänteen toteuttamiseen ja edistettäessä Pariisin sopimuksesta johtuvien unionin ilmastotavoitteiden saavuttamista. Ohjelmalla olisi sen vuoksi parannettava niiden valmiuksia kehittää ympäristöystävällisiä korkealaatuisia tuotteita ja palveluja ja tuettava niiden toimia resurssitehokkuuden lisäämiseksi ”energiatehokkuus etusijalle” ‑periaatteen mukaisesti. Näin ohjelmalla edistetään myös unionin pk-yritysten kilpailukyvyn parantamista maailmanmarkkinoilla. [tark. 20]

(23)  Pk-yrityksillä on yhteisiä haasteita, jotka eivät vaikuta suuriin yrityksiin samassa määrin: rahoituksen saaminen, ammattitaitoisen työvoiman löytäminen, hallinnollisen rasitteen keventäminen, luovuuden ja innovoinnin hyödyntäminen, markkinoille pääseminen ja kansainvälistymisen edistäminen. Ohjelmalla olisi puututtava tällaisiin markkinahäiriöihin oikeasuhteisesti niin, ettei vääristetä kilpailua kohtuuttomasti sisämarkkinoilla. Ohjelmassa olisi erityisesti luotava asianmukaiset olosuhteet teknologisten ja organisatoristen innovaatioiden ottamiseksi käyttöön tuotantoprosesseissa ja kiinnitettävä huomiota pk-yritysten erityismuotoihin, kuten mikroyrityksiin, käsiteollisuustoimintaa harjoittaviin yrityksiin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin, vapaisiin ammatteihin ja yhteisötalouden yrityksiin. Huomiota olisi kiinnitettävä myös potentiaalisiin, uusiin ja nuoriin yrittäjiin sekä naisyrittäjiin samoin kuin muihin erityisiin kohderyhmiin, kuten ikääntyneempiin henkilöihin, maahanmuuttajiin ja yrittäjiin, jotka kuuluvat sosiaalisesti heikommassa tai haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten vammaisiin henkilöihin. [tark. 21]

(23 a)  Ohjelmalla olisi tuettava ja edistettävä innovointikulttuuria ja sellaisen ekosysteemin kehittämistä, joka voi edistää yritysten perustamista ja niiden kasvua, keskittyen erityisesti mikroyrityksiin ja innovatiivisiin pk-yrityksiin, jotka pystyvät vastaamaan yhä kilpaillumman ja entistä nopeamman ympäristön asettamiin haasteisiin. Innovointiprosessien perusteellinen muutos edellyttää avoimen innovointimallin kehittämistä ja yhteistyössä tehtävän tutkimuksen lisäämistä sekä tietojen ja henkisen omaisuuden jakamista eri organisaatioiden välillä. Sen vuoksi ohjelmalla olisi pyrittävä tukemaan innovointiprosessia sisällyttämällä siihen uusia yhteistoiminnallisia liiketoimintamalleja, joissa keskitytään verkostoitumiseen ja tiedon ja resurssien jakamiseen organisaatioiden välisten yhteisöjen sisällä. [tark. 22]

(23 b)  Ohjelmassa olisi puututtava tällaisiin markkinahäiriöihin oikeasuhteisesti kiinnittäen erityistä huomiota suoraan pk-yrityksiä ja yritysverkostoja hyödyttäviin toimiin vääristämättä kohtuuttomasti kilpailua sisämarkkinoilla. [tark. 23]

(24)  Monet unionin kilpailukykyongelmista liittyvät pk-yritysten vaikeuksiin saada rahoitusta, koska niiltä puuttuu tietoa, ne eivät pysty osoittamaan luottokelpoisuuttaan eikä niillä ole riittävästi vakuuksia tai ne yksinkertaisesti tuntevat heikosti olemassa olevan mekanismin, jolla niiden toimintaa tuetaan unionin tasolla sekä kansallisella ja paikallisella tasolla. Rahoitukseen liittyviä lisähaasteita syntyy mikroyritysten pienemmästä koosta ja siitä, että pk-yritysten on pysyttävä kilpailukykyisinä sitoutumalla esimerkiksi digitalisaatioon, kansainvälistymiseen ja innovointiin ja työvoimansa ammattitaidon kohentamiseen. Rahoituksen rajoitetulla saannilla on kielteinen vaikutus yritysten perustamiseen, kasvuun ja elinkelpoisuuteen sekä uusien yrittäjien halukkuuteen ottaa haltuunsa elinkelpoisia yrityksiä sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. [tark. 24]

(25)  Jotta päästäisiin eroon näistä markkinahäiriöistä ja voitaisiin varmistaa, että pk-yritykset pysyvät edelleen unionin talouden kilpailukyvyn kivijalkana ja kestävän talouden moottoreina, pienille ja keskisuurille yrityksille on myönnettävä ylimääräistä tukea Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella [...](12) perustetun InvestEU-rahaston pk-yritysikkunaan kuuluvista velka- ja pääomarahoitusvälineistä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1287/2013(13) perustetun aiemman COSME-ohjelman mukaisesti käyttöön otettu lainantakausjärjestely on todistanut lisäarvonsa, ja sen odotetaan tuovan positiivisia vaikutuksia vähintään 500 000 pk-yritykselle; sen seuraaja perustetaan InvestEU-rahaston pk-yritysikkunaan. Jotta mahdollisten edunsaajien keskuudessa lisättäisiin tietoisuutta pk-yrityksille tarkoitetun ohjelman hyödyntämismahdollisuudesta, olisi kiinnitettävä enemmän huomiota viestinnän parantamiseen ja julkisiin kampanjoihin. Tietoisuutta pk-yrityksiä tukevista unionin toimista olisi lisättävä sisällyttämällä tästä ohjelmasta kokonaan tai osittain rahoitettaviin toimiin, mukaan lukien välittäjien toimet, Euroopan unionin tunnus (lippu) sekä lause, jossa ilmoitetaan ohjelmaan myönnetystä tuesta. [tark. 25]

(26)  Tämän ohjelman poliittisia tavoitteita käsitellään myös InvestEU-rahaston pk-ikkunaan kuuluvien rahoitusvälineiden ja talousarviotakuun avulla. InvestEU-rahaston pk-yritysikkunassa pitäisi olla keskeinen kaikenkattava osa, joka tarjoaa tietoa ohjelmasta kussakin jäsenvaltiossa ja siten parantaa varojen saatavuutta pk-yrityksille ja pk-yritysten tietoa myönnettävistä varoista. Rahoitustukea olisi myös käytettävä toimiin, joilla käsitellään oikeasuhteisesti markkinoiden toimintapuutteita tai optimaalista heikompia investointitilanteita, eivätkä toimet saisi olla päällekkäisiä yksityisen rahoituksen kanssa tai syrjäyttää sitä tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, ja sen olisi oltava selkeästi täydentävää ja vahvistettava yhteisvaikutuksia muiden unionin ohjelmien kanssa. Toimilla olisi saatava aikaan selvää Euroopan tason lisäarvoa. [tark. 26]

(26 a)  Toimet, joita tuetaan InvestEU-rahastosta unionin tai jäsenvaltioiden osuuden välityksellä, eivät saisi olla päällekkäisiä yksityisen rahoituksen kanssa, korvata sitä tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, vaan olisi edistettävä toimien integrointia jo toiminnassa oleviin paikallisiin julkisiin ja yksityisiin takausjärjestelmiin siten, että ensisijaisena tavoitteena on lopullisten tuensaajien, jotka ovat komission suosituksen 2003/361/EY(14) määritelmän mukaisia pk-yrityksiä, saamien todellisten etuuksien parantaminen ja laajentaminen, jotta voidaan taata, että toimenpiteet ovat todellisuudessa täydentäviä. [tark. 27]

(26 b)  Rahoituksen saatavuuden lisäksi myös taitojen saatavuus, mukaan lukien johtamistaidot ja tietämys, on ratkaisevan tärkeää pk-yrityksille, jotta niille voidaan myöntää saatavilla olevia varoja ja jotta ne voivat innovoida, olla mukana kilpailussa ja kasvaa. Rahoitusvälineiden tarjoamiseen InvestEU-rahaston mukaisesti olisi näin ollen liitettävä asianmukaisten mentorointi- ja valmennusjärjestelmien kehittäminen sekä tietopohjaisten yrityspalvelujen tarjoaminen. [tark. 28]

(27)  Ohjelmasta olisi tarjottava tehokasta tukea pk-yrityksille niiden koko elinkaaren aikana ajan tarjoamalla tukea hankkeiden valmistelusta kaupallistamiseen ja markkinoille pääsyyn sekä tukemalla yritysverkostojen perustamista. Ohjelman olisi pohjauduttava pk-yrityksistä ja teollisuudenaloista talouden aloista ja yrittäjähenkisistä aloista kehitettyyn ainutlaatuiseen osaamiseen ja asiantuntemukseen ja sekä pitkään kokemukseen, joka on saatu työskentelystä eurooppalaisten, kansallisten ja alueellisten sidosryhmien kanssa. Tuen olisi pohjauduttava positiivisiin kokemuksiin Yritys-Eurooppa -verkostosta, keskitetystä asiointipisteestä, jolla parannetaan pk-yritysten kilpailukykyä ja kehitetään niiden liiketoimintaa sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolella. Verkostolla on tarkoitus jatkaa palvelujen tarjoamista muiden unionin ohjelmien, kuten Horisontti 2020 -ohjelman, puolesta hyödyntämällä näiden ohjelmien taloudellisia resursseja. Sen olisi tuettava myös pk-yrityksiä edustavien järjestöjen tehostettua osallistumista sisämarkkinoita koskevien poliittisten aloitteiden laatimiseen esimerkiksi julkisten hankintojen, standardointiprosessien ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien järjestelmien alalla. Verkoston olisi myös lisättävä toimien määrää antamalla pk-yrityksille kohdennetumpaa neuvontaa, suunnittelemalla hankkeita ja tukemalla verkottumista sekä teknologista ja organisatorista muutosta. Rahoituksen saannin suhteen verkoston olisi myös parannettava yhteistyötä digitaalialan ohjelman ja InvestEU-rahaston yhteydessä perustettujen muiden merkittävien neuvontakeskusten kanssa sekä yhteyksiä niihin. Lisäksi pk-yritysten hyväksi verkostossa toteutettavilla toimilla olisi pyrittävä tarjoamaan korkealaatuisia palveluja kaikkialla Euroopassa ja kiinnittämään erityistä huomiota niihin unionin toimintoihin ja maantieteellisiin osiin, joissa verkostot ja välittäjäsidosryhmät eivät saavuta odotettuja tuloksia. Uusille yrittäjille suunnattu menestyksekäs mentorijärjestelmä – Erasmus nuorille yrittäjille – olisi myös tarkoitus säilyttää välineenä, jolla annetaan uusille yrittäjille tai yrittäjyyttä harkitseville mahdollisuus hankkia liiketoimintakokemusta liiketoiminta- ja johtamiskokemusta saattamalla uusi yrittäjä yhteen jonkin toisen maan kokeneen yrittäjän kanssa ja vahvistamalla näin yrittäjyystaitoja. Ohjelmassa olisi pyrittävä kasvattamaan ja laajentamaan entisestään maantieteellistä kattavuutta ja tarjottava näin yrittäjille enemmän tällaisia yhteensaattamismahdollisuuksia, tarpeen mukaan täydentäen muita unionin aloitteita. Yrittäjyyden edistämistä koskevien aloitteiden lisäarvon parantamiseksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota mikroyrityksiin sekä yrityksiin, jotka ovat hyötyneet nykyisestä ohjelmasta vähiten ja joiden kohdalla yrittäjyyskulttuuri on edelleen hyvin vaatimatonta ja kohtaa enemmän esteitä. Olisi pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että varat jaetaan maantieteellisesti riittävän tasapainoisesti. [tark. 29]

(27 a)  Hallinnollisen rasitteen pienentämiseksi ja ohjelmien hyödyntämismahdollisuuksien parantamiseksi olisi toteutettava lisätoimia, jotta voidaan vähentää pk-yrityksille ja mikroyrityksille monimutkaisesta hakumenettelystä ja osallistumisvaatimuksista koituvia kustannuksia. Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava yhteisen tietopisteen perustamista keskitetyksi asiointipaikaksi sellaisille yrityksille, jotka ovat kiinnostuneita käyttämään unionin varoja. Arviointimenettelyn olisi oltava mahdollisimman yksinkertainen ja nopea, jotta ohjelman tarjoamien etujen oikea-aikainen käyttö on mahdollista. [tark. 30]

(28)  Klusterit ovat strateginen väline pk-yritysten kilpailukyvyn ja toiminnan laajentamisen tukemiseksi, koska ne tarjoavat suotuisan liiketoimintaympäristön, lisäävät teollisuuden ja palvelujen kestävää kehitystä ja vahvistavat alueiden taloudellista kehitystä luomalla laadukkaita työpaikkoja. Yhteisklusterialoitteilla olisi saatava aikaan kriittistä massaa pk-yritysten kasvun vauhdittamiseksi. Klustereilla yhdistetään erikoistuneita ekosysteemejä ja luodaan näin pk-yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja integroidaan ne paremmin eurooppalaisiin ja globaaleihin strategisiin arvoketjuihin. Euroopan klusteriyhteistyöfoorumin tukemiin kansainvälisten kumppanuusstrategioiden kehittämiseen ja yhteistoimien toteuttamiseen olisi annettava tukea. Kestävää kumppanuutta olisi kannustettava jatkuvalla rahoituksella, jos tulos- ja osallistumistavoitteet saavutetaan. Suora tuki pk-yrityksille olisi kanavoitava klusteriorganisaatioiden kautta seuraavissa toimissa: huipputeknologian, uusien liiketoimintamallien sekä vähähiilisten ja resurssitehokkaiden ratkaisujen käyttöönotto, luovuus ja suunnittelu, osaamisen kehittäminen, taitavien työntekijöiden houkutteleminen, yrittäjyyden vauhdittaminen ja kansainvälistyminen. Mukaan olisi otettava muita pk-yritysten tukeen erikoistuneita toimijoita, jotta helpotetaan teollisuuden muutosta ja älykkään erikoistumisen strategioiden toteuttamista. Ohjelmalla olisi näin ollen edistettävä kasvua kestävää taloudellista kehitystä ja luotava yhteyksiä unionin (digitaali‑)innovointikeskittymiin ja koheesiopolitiikan ja Euroopan horisontti -ohjelman puitteissa tehtyihin investointeihin. Yhteisvaikutuksia Erasmus-ohjelman kanssa voidaan myös tutkia. [tark. 31]

(28 a)  Ohjelma voisi auttaa lisäämään ja/tai parantamaan suhteita mikroyritysten ja pk-yritysten sekä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja muiden tiedon luomiseen ja levittämiseen osallistuvien laitosten välillä. Nämä suhteet voisivat auttaa parantamaan yritysten valmiuksia vastata strategisiin haasteisiin, jotka ovat seurausta uudesta kansainvälisestä ympäristöstä. [tark. 32]

(28 b)  Pk-yrityksillä on pienemmän kokonsa vuoksi erityisiä kasvun esteitä, ja niillä on suuria vaikeuksia kasvattaa ja laajentaa joitakin liiketoimintojansa. Unioni on tukenut toimintojen laajentamista ja keskittynyt tutkimukseen liittyvään innovointiin pääasiassa pk-yrityksille kohdennetun välineen ja Horisontti 2020 -ohjelmaan kuuluvan Euroopan innovaationeuvoston äskettäisen pilottihankkeen kautta. Pk-yrityksille kohdennettuun välineeseen liittyvien työmenetelmien ja kokemusten perusteella sisämarkkinaohjelmalla olisi myös tarjottava pk-yritysten toimintojen laajentamiseen tukea, joka täydentää uutta Euroopan innovaationeuvostoa, jonka erityisenä painopisteenä ovat läpimurtoinnovaatiot Horisontti Eurooppa -ohjelman puitteissa. Tähän ohjelmaan sisältyvissä pk-yritysten toimintojen laajentamiseen suunnatuissa toimissa olisi keskityttävä esimerkiksi siihen, että pk-yrityksiä autetaan laajentamaan toimintojaan kaupallistamisen, kansainvälistymisen ja markkinalähtöisten mahdollisuuksien avulla. [tark. 33]

(29)  Luovuus ja innovointi, teknologinen ja organisatorinen muutos ja tuotantoprosessien kestävyyden parantaminen erityisesti resurssi- ja energiatehokkuuden osalta ovat ratkaisevan tärkeitä unionin teollisten arvoketjujen kilpailukyvyn kannalta. Ne toimivat katalysaattoreina teollisuuden yritys- ja teollisuussektorin nykyaikaistamiselle ja edistävät älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua. Luovuutta ja innovointia ei ole kuitenkaan hyödynnetty pk-yrityksissä riittävästi. Sen vuoksi ohjelmasta olisi tuettava kohdennettuja toimia, verkostoja ja kumppanuuksia, joilla edistetään luovuuteen pohjautuvaa innovointia koko teollisessa arvoketjussa. [tark. 34]

(29 a)  On todettava, että Horisontti 2020 -ohjelmaan sisältyvä pk-yrityksille kohdennettu väline on ollut erityisen menestyksekäs yrittäjien kannalta sekä 1. että 2. vaiheen avustuksissa, sillä se on edistänyt niiden uusia liikeideoita ja prototyyppien kehittämistä ja testausta. Vaikka valintaprosessi on jo erittäin tiukka, silti monet erittäin hyvät hankkeet jäävät vielä rahoittamatta taloudellisten resurssien vähäisyyden vuoksi. Pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston (EASME) vastuulla ollut toteutus on ollut erittäin tehokasta. Vaikka ohjelman painopiste on korkean teknologian hankkeissa, sen menetelmät olisi ulotettava koskemaan kaikenlaisia laajenevia pk-yrityksiä. [tark. 35]

(29 b)  Pk-yritysten hyväksi toteutettavat toimet olisi lisäksi kohdistettava aloille, joilla voi olla merkittävää kasvua ja sosiaalista potentiaalia ja joilla on runsaasti pk-yrityksiä. Matkailu on unionin talouden erityinen ala, joka vaikuttaa merkittävästi unionin BKT:hen ja jota harjoittavat pääasiassa pk-yritykset. Unionin olisi jatkettava ja lisättävä toimia, joilla tuetaan tämän alan erityispiirteitä. [tark. 36]

(30)  Eurooppalaisilla standardeilla on merkittävä asema sisämarkkinoilla. Ne ovat elintärkeitä yritysten, erityisesti pk-yritysten, kilpailukyvylle. Standardit ovat ratkaisevan tärkeä väline myös unionin lainsäädännön ja politiikan tukemiseksi useilla keskeisillä aloilla, kuten energia energiakäänne, ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu, tieto- ja viestintäteknologia, resurssien kestävä käyttö ja kierrätys, innovointi, tuoteturvallisuus, kuluttajansuoja, työntekijöiden turvallisuus ja työolot sekä ikääntyvä väestö, ja näin niiden panos on positiivinen koko yhteiskunnan kannalta. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että standardien laatimista on nopeutettava ja sen oikea-aikaisuutta on parannettava ja on ponnisteltava enemmän, jotta kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, mukaan lukien kuluttajien edustajat, saataisiin paremmin mukaan. [tark. 37]

(31)  Euroopan standardointitoimia säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1025/2012(15), ja ne pannaan täytäntöön pitkäaikaisilla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla, jotka ovat keskeisen tärkeitä, jotta saavutetaan edellä mainitussa asetuksessa samoin kuin yleisessä ja alakohtaisessa unionin standardointipolitiikassa vahvistetut tavoitteet.

(32)  Hyvin toimiva yhteinen tilinpäätösraportointikehys on olennaisen tärkeä sisämarkkinoiden, pääomamarkkinoiden rahoitusmarkkinoiden tehokkaan toiminnan sekä yhdentyneiden rahoituspalvelumarkkinoiden toteuttamisen kannalta pankki- ja pääomamarkkinaunionin yhteydessä. [tark. 38]

(33)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002(16) mukaisesti kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antavan elimen (International Accounting Standards Board) hyväksymät kansainväliset tilinpäätösstandardit (IFRS) ja kansainvälisen tilinpäätöskysymysten tulkintakomitean niihin liittyvät tulkinnat olisi sisällytettävä unionin lainsäädäntöön, jotta yhtiöt, joiden arvopaperit on noteerattu säännellyillä markkinoilla unionissa, soveltaisivat niitä, mutta ainoastaan, jos IFRS-standardit täyttävät mainitussa asetuksessa säädetyt perusteet, joihin kuuluu vaatimus, jonka mukaan tilinpäätös antaa ”oikean ja riittävän kuvan” siten kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(17) 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, ja ovat Euroopan yleisen edun mukaisia. Tällaiset kansainväliset tilinpäätösstandardit on tarpeen laatia noudattaen avointa ja demokraattisesti vastuullista menettelyä. IFRS-standardeilla on siten merkittävä rooli sisämarkkinoiden toiminnassa, ja siksi on unionin edun mukaista varmistaa, että IFRS-standardien laadinta- ja hyväksyntäprosesseissa syntyy standardeja, jotka ovat yhdenmukaisia sisämarkkinoiden oikeudellisen kehyksen vaatimusten kanssa. Sen vuoksi on tärkeää luoda soveltuvat rahoitusjärjestelyt IFRS-säätiötä varten.

(34)  On tarpeen, että unioni varmistaa Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG) rahoituksen jatkuvuuden ja osallistuu siten sen rahoittamiseen, kun otetaan huomioon EFRAGin tehtävä sen arvioimisessa, ovatko IFRS-standardit unionin oikeuden vaatimusten ja politiikan mukaisia, sellaisina kuin niistä on säädetty asetuksessa (EY) N:o 1606/2002. EFRAGin teknisessä työssä olisi keskityttävä komissiolle annettavaan tekniseen neuvontaan IFRS-standardeja hyväksyttäessä sekä asiaankuuluvaan osallistumiseen tällaisten IFRS-standardien laadintaan, ja siinä olisi varmistettava, että unionin edut otetaan asianmukaisesti huomioon kansainvälisessä standardisointiprosessissa. Unionin etuihin olisi sisällyttävä varovaisuuden käsite sekä direktiivissä 2013/34/EU säädetyn ”oikeaa ja riittävää kuvaa” sekä asetuksessa (EY) N:o 1606/2002 säädetyn Euroopan yleistä etua koskevan vaatimuksen säilyttäminen, kun otetaan huomioon IFRS-standardien vaikutus rahoitusvakauteen ja talouteen. Osaksi Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavaa ryhmää (EFRAG) olisi perustettava eurooppalainen yritysraportointiosasto (Corporate Reporting Lab), joka edistää innovointia ja hyvien toimintatapojen kehittämistä yritysraportoinnin alalla. Tällä foorumilla yritykset ja investoijat voivat jakaa hyviä toimintatapoja erityisesti muiden kuin taloudellisten tietojen raportoinnin ja kestävän kehityksen raportoinnin alalla.

(35)  Kansainvälisen tilintarkastajaliiton, jäljempänä ’IFAC’, hallinnonuudistuksen seurannasta vastaava kansainvälinen seurantaryhmä perusti vuonna 2005 lakisääteisen tilintarkastuksen alalle julkisen edun valvontalautakunnan, jäljempänä ’PIOB’. PIOB:n tehtävänä on valvoa kansainvälisten tilintarkastusstandardien (ISA) vahvistamiseen johtavaa prosessia ja muuta IFAC:n harjoittamaa yleishyödyllistä toimintaa. Kansainvälisiä tilintarkastusstandardeja voidaan hyväksyä sovellettavaksi unionissa erityisesti sillä edellytyksellä, että ne on laadittu asianmukaisessa menettelyssä julkisen valvonnan alaisena ja läpinäkyvyyttä noudattaen, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY(18) 26 artiklassa edellytetään. Kun otetaan huomioon kansainvälisten tilintarkastusstandardien käyttöönotto unionissa ja PIOB:n keskeinen asema sen varmistamisessa, että standardit täyttävät direktiivissä 2006/43/EY asetetut vaatimukset, on tärkeää varmistaa asianmukaiset rahoitusjärjestelyt PIOB:n osalta.

(36)  Unioni edistää korkeatasoista kuluttajansuojaa, parantaa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja edistää kuluttajien keskeistä asemaa sisämarkkinoilla tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden politiikkaa ja pyrkimällä varmistamaan, että kuluttajina toimiessaan kansalaiset saavat mahdollisimman paljon hyötyä sisämarkkinoista ja että heidän turvallisuuttaan ja oikeudellisia ja taloudellisia etujaan suojellaan asianmukaisesti ja konkreettisin toimin. Unionin on myös varmistettava, että kuluttaja- ja tuoteturvallisuuslainsäädännön noudattamista valvotaan asianmukaisesti ja yhdenvertaisesti käytännössä ja että yrityksillä on tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla, joilla kilpailu on oikeudenmukaista. Lisäksi on syytä antaa kuluttajille vaikutusmahdollisuuksia ja kannustaa ja avustaa heitä tekemään kestäviä ja tietoon perustuvia valintoja ja edistää näin kestävää ja energia- ja resurssitehokasta taloutta ja kiertotaloutta. [tark. 39]

(37)  Ohjelmalla olisi myös pyrittävää lisäämään kuluttajien, yritysten, kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten tietoa unionin kuluttajia ja turvallisuutta koskevasta lainsäädännöstä ja parantamaan kuluttajien ja kuluttajia edustavien organisaatioiden vaikutusmahdollisuuksia kansallisella ja unionin tasolla erityisesti tukemalla Euroopan kuluttajaliittoa (BEUC), joka on vakiintunut ja tunnustettu kansalaisjärjestö, joka edustaa kuluttajien etuja kaikkeen asiaan kuuluvaan unionin politiikkaan nähden, sekä eurooppalaista standardointiasioiden kuluttajajärjestöä (ANEC), joka edustaa kuluttajien etuja standardointikysymyksissä. Tässä erityishuomiota olisi kiinnitettävä uusiin markkinatarpeisiin, jotka liittyvät kestävän kulutuksen edistämiseen, erityisesti toimiin, joilla puututaan tuotteiden suunniteltua vanhenemista koskevaan kysymykseen ja estetään talouden digitalisaatiosta, verkkoon liitetyistä tuotteista, esineiden internetistä, tekoälystä ja algoritmien käytöstä tai uusien kulutusmallien ja liiketoimintamallien, kuten yhteistyötalouden ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden, kehittämisestä syntyvien haavoittuvuuksien syntyvät haavoittuvuudet ja haasteiden estämiseen haasteet. Ohjelmasta olisi tuettava markkinoihin liittyvien tietojen kehittämistä, mukaan lukien toimet, joilla pyritään parantamaan tuotteiden jäljitettävyyttä toimitusketjussa, ja unionin laajuiset laatuvaatimukset, tuotteiden laatueroihin, poliittisiin haasteisiin ja , esiin nouseviin ongelmiin ja käyttäytymismuotoihin liittyvien tietojen kehittämistä ongelmien ratkaisemista sekä kuluttajia koskevien unionin tulostaulujen julkaisemista. [tark. 40]

(38)  Ohjelmasta olisi tuettava kansallisia toimivaltaisia viranomaisia, mukaan luettuna tuoteturvallisuuden seurannasta vastaavat viranomaiset, jotka tekevät yhteistyötä erityisesti vaarallisia kulutustuotteita koskevan EU:n nopean hälytysjärjestelmän kautta. Ohjelmasta olisi myös tuettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY(19) ja asetuksen (EY) N:o 765/2008 noudattamisen valvontaa kuluttajansuojan ja tuoteturvallisuuden osalta sekä kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkoston toimintaa ja kansainvälistä yhteistyötä kolmansien maiden ja unionin asianomaisten viranomaisten välillä. Ohjelmalla olisi myös pyrittävä varmistamaan, että kaikilla kuluttajilla ja kauppiailla on mahdollisuus käyttää laadukasta tuomioistuinten ulkopuolista riidanratkaisua ja verkkovälitteistä riidanratkaisua ja saada tietoja muutoksenhakumahdollisuuksista hinnaltaan mahdollisimman edullisiin muutoksenhakumahdollisuuksiin osallistumisesta. [tark. 41]

(39)  Ohjelmasta olisi tuettava myös Euroopan kuluttajakeskusten verkosto verkostoa, joka auttaa kuluttajia hyödyntämään unionin kuluttajaoikeuksia, kun he hankkivat tavaroita ja palveluja valtioiden rajojen yli sisämarkkinoilla ja Euroopan talousalueella, joko verkon kautta tai matkoillaan. Verkostoon kuuluu 30 keskusta, ja sitä rahoitetaan yhteisesti unionin kuluttajaohjelmista, ja se on yli 10 vuoden aikana osoittanut lisäarvonsa vahvistamalla kuluttajien ja kauppiaiden luottamusta sisämarkkinoihin. Se käsittelee vuodessa yli 100 000 kuluttajien tiedustelua ja saavuttaa miljoonia kansalaisia lehdistötiedotteillaan ja verkossa tapahtuvalla tiedotuksellaan. Se on yksi unionin arvostetuimmista kansalaisten neuvontaverkostoista, ja useimmissa sen keskuksissa on sisämarkkinalainsäädäntöä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/123/EY(20), käsitteleviä yhteyspisteitä; sen arvioinnissa korostetaan toiminnan jatkamisen merkitystä. Euroopan kuluttajakeskusten verkosto voi myös olla tärkeä tietolähde kuluttajien paikallistasolla kohtaamista haasteista ja ongelmista, jotka ovat merkityksellisiä unionin päätöksenteon ja kuluttajien etujen suojaamisen kannalta. Sen vuoksi ohjelman olisi mahdollistettava kuluttajien edustuksen tehostaminen paikallisella ja unionin tasolla ja niiden välisen synergian lisääminen, jotta voidaan vahvistaa kuluttajien edunvalvontaa. Verkosto aikoo myös kehittää vastavuoroisia järjestelyjä kolmansissa maissa toimivien vastaavien elinten kanssa. [tark. 42]

(40)  Unionin kuluttaja- ja markkinointilainsäädäntöä koskevassa toimivuustarkastuksessa, jonka komissio teki toukokuussa 2017, tuli esiin, että sääntöjen noudattamista on valvottava paremmin ja muutoksenhakua helpotettava, jos kuluttajille on aiheutunut vahinkoa kuluttajalainsäädännön rikkomisesta. Tämän seurauksena komissio hyväksyi huhtikuussa 2018 Kuluttajat vahvempaan asemaan -toimenpidepaketin, jolla muun muassa varmistetaan kuluttajien yhdenvertainen kohtelu sisämarkkinoilla siltä osin kuin on kyse rajat ylittävistä tapauksista, kuten moottoriajoneuvoihin liittyvien vaatimustenvastaisten tuotteiden myynnistä, tuotteiden laatueroista tai ongelmista, joita aiheutuu lentomatkustajille useiden lentojen peruuntuessa, jäsenvaltioiden vahvemmasta valvontakapasiteetista, vahvemmasta tuoteturvallisuudesta, laajemmasta kansainvälisestä yhteistyöstä ja uusista muutoksenhakumahdollisuuksista etenkin oikeutettujen yksikköjen nostamien edustajakanteiden kautta. Ohjelmasta olisi pyrittävä tukemaan kuluttajapolitiikkaa, jolla lisätään kuluttajaorganisaatioiden ja kuluttajansuojaviranomaisten tietoa, kehitetään niiden valmiuksia ja vaihdetaan hyviä toimintatapoja niiden välillä, kehitetään verkostoitumista ja markkinatietojen käyttöä sekä vahvistetaan näyttöpohjaa sisämarkkinoiden toiminnasta kuluttajien kannalta ja tietotekniikkajärjestelmien ja viestintävälineiden toiminnasta. [tark. 43]

(41)  Kansalaisiin vaikuttaa erityisen paljon rahoituspalvelumarkkinoiden rahoitusmarkkinoiden toiminta, ja siksi heidän olisi saatava enemmän tietoa olennaisista oikeuksista, riskeistä ja hyödyistä. Rahoituspalvelut ovat sisämarkkinoiden keskeinen osatekijä, ja ne edellyttävät vankkoja sääntely- ja valvontapuitteita, joilla varmistetaan rahoitusvakauden ja kestävän talouden lisäksi myös korkeatasoinen suoja kuluttajille ja muille rahoituspalvelujen loppukäyttäjille, muun muassa vähittäissijoittajille, säästäjille, vakuutuksenottajille, eläkerahastosäästäjille ja edunsaajille, yksittäisille osakkeenomistajille, lainanottajille sekä pk-yrityksille. On tärkeää vahvistaa Ohjelmalla olisi edistettävä niiden valmiuksia osallistua politiikan laatimiseen rahoitusalalla myös tuottamalla ja levittämällä selviä, täydellisiä ja käyttäjäystävällisiä tietoja rahoitusmarkkinoilla kaupan pidetyistä tuotteista. [tark. 44]

(42)  Ohjelmasta olisi sen vuoksi tuettava edelleen erityistoimia, jotka sisältyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/826(21) perustettuun unionin ohjelmaan (2017–2020) kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien osallistumisen lisäämisestä unionin politiikan laadintaan finanssipalvelualalla; ohjelmalla jatkettiin vuosien 2012–2017 pilottiohjelmaa ja valmistelutoimia. Tämä on tarpeen, jotta poliittiset päättäjät saavat sidosryhmien näkökantoja muiltakin kuin rahoitussektorin ammattilaisilta ja jotta varmistetaan kuluttajien ja muiden rahoituspalvelujen loppukäyttäjien parempi edustus. Ohjelmassa olisi jatkuvasti kehitettävä menetelmiä ja parhaita käytäntöjä, joilla kuluttajien ja rahoituspalveluiden loppukäyttäjien sitoutumista lisätään, jotta voidaan määrittää unionin päätöksenteon kannalta olennaiset asiat ja varmistaa kuluttajien edut rahoituspalvelujen alalla. Tämän pitäisi johtaa parempaan rahoituspalvelupolitiikkaan parantaa rahoituspalvelupolitiikkaa, erityisesti sen ansiosta, että rahoitusalan sääntelyyn liittyviä kysymyksiä ymmärretään yleisesti paremmin ja finanssiosaaminen kohenee. Tämän ohjelman julkiset varat olisi kohdennettava tarkoituksiin, jotka ovat olennaisia loppukäyttäjille, ja kaikenlaista suoraa tai välillistä rahoitustukea yksityisten rahoitusalan toimijoiden ehdottamaan kaupalliseen toimintaan olisi vältettävä. [tark. 45]

(43)  Vuosina 2012 ja 2013 toteutetun pilottihankkeen ja vuosina 2014–2016 toteutetun valmistelutoimen yhteydessä komissio antoi avustuksia kahdelle organisaatiolle vuotuisen avoimen ehdotuspyynnön tuloksena. Nämä kaksi organisaatiota ovat Finance Watch, joka perustettiin unionin avustuksilla vuonna 2011 kansainväliseksi voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi Belgian lainsäädännön nojalla, ja Better Finance, joka syntyi, kun vuonna 2009 alettiin järjestellä ja brändätä uudelleen jo olemassa olevia eurooppalaisia sijoittajien ja osakkeenomistajien liittoja. Asetuksella (EU) 2017/826 perustetussa valmiuksien kehittämiseen tähtäävässä ohjelmassa yksilöidään nämä kaksi järjestöä ainoiksi avustuksensaajiksi. Sen vuoksi on tarpeen jatkaa näiden järjestöjen yhteisrahoittamista ohjelman yhteydessä. Rahoitusta olisi kuitenkin tarkasteltava uudelleen. Tässä yhteydessä olisi palautettava mieliin, että jos valmiuksien kehittämiseen tähtäävää ohjelmaa ja vastaavaa rahoitusta jatketaan vuotta 2020 pidemmälle ja jos ilmenee, että on olemassa myös muita mahdollisia tuensaajia, hakijoille suunnatun ehdotuspyynnön olisi oltava avoin kaikille muille ohjelman kriteerit täyttäville ja sen tavoitteita edistäville järjestöille asetuksen (EU) 2017/826 mukaisesti. [tark. 46]

(44)  Terveyden korkeatasoinen suojelu koko elintarvikeketjussa elintarvikkeiden ja rehujen toimitusketjussa on välttämätöntä, jotta voitaisiin suojella kuluttajia ja jotta sisämarkkinat toimisivat tehokkaasti ja sujuvasti. Turvallinen ja kestävä maatalouden ja elintarvikkeiden toimitusketju on ennakkoedellytys yhteiskunnan ja sisämarkkinoiden kannalta. Viimeaikaiset tapahtumat, kuten kananmunien fiproniilikontaminaatio vuonna 2017 ja vuoden 2013 hevosenlihaskandaali, ovat osoittaneet, että valtioiden rajat ylittävät terveys- ja terveyskriisit, esimerkiksi lintuinfluenssa tai afrikkalainen sikarutto, sekä elintarvikekriisit vaikeuttavat sisämarkkinoiden toimintaa rajoittamalla henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuutta ja aiheuttamalla häiriöitä tuotantoon. Rajatylittävien terveyskriisien ja elintarvikekriisien ehkäiseminen on erittäin tärkeää. Sen tähden ohjelmasta olisi tuettava konkreettisia toimia, kuten kiireellisten toimenpiteiden käyttöönottoa kriisitilanteissa ja eläinten ja kasvien terveyteen vaikuttavissa odottamattomissa tilanteissa sekä sellaisen mekanismin perustamista, jonka avulla hätäapuvarausta on mahdollista käyttää suoraan, jotta näihin hätätilanteisiin voidaan puuttua nopeammin, tehokkaammin ja vaikuttavammin. [tark. 47]

(45)  Unionin lainsäädännön yleistavoitteena elintarvikeketjun alalla on myötävaikuttaa taata ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden korkeaan tasoon korkea taso elintarvikeketjussa, tukea eläinten hyvinvoinnin kohentamista, myötävaikuttaa kuluttajansuojan, kuluttajatiedotuksen ja ympäristönsuojelun korkeaan tasoon, myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen, parantamalla samalla Euroopan elintarvike- ja rehutuotannon kestävyyttä, vähentämällä elintarvikkeiden hävikkiä, lisäämällä tuotteiden laatustandardeja koko unionissa, vahvistamalla unionin elintarvike- ja rehuteollisuuden kilpailukykyä ja edistämällä uusien työpaikkojen luomista. [tark. 48]

(46)  Kun otetaan huomioon ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden korkeaa tasoa koko elintarvikeketjussa koskevien toimien erityisluonne, tässä asetuksessa on säädettävä erityisistä kelpoisuusperusteista, jotka koskevat avustusten myöntämistä ja julkisten hankintojen käyttämistä. Erityisesti poiketen siitä, mitä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 2018/1046(22) , jäljempänä ’varainhoitoasetus’, säädetään ja säädetystä taannehtivuuskiellon periaatteesta poiketen kiireellisten toimenpiteiden kustannusten olisi kiireellisen ja ennalta arvaamattoman luonteensa vuoksi oltava avustuskelpoisia ja sisällettävä myös kustannukset, jotka ovat syntyneet taudin tai kasvintuhoojan epäillystä esiintymisestä, kunhan esiintyminen vahvistetaan myöhemmin ja siitä ilmoitetaan komissiolle. Sen jälkeen, kun komissio on allekirjoittanut oikeudelliset sitoumukset ja arvioinut jäsenvaltioiden toimittamat maksupyynnöt, sen olisi tehtävä vastaavat talousarviositoumukset ja maksettava avustuskelpoiset kustannukset. Myös sellaisista suojatoimenpiteistä aiheutuvien kustannusten olisi oltava avustuskelpoisia, jotka on toteutettu tilanteessa, jossa kolmannen maan tai jäsenvaltion alueella tai merentakaisissa maissa ja merentakaisilla alueilla esiintyy tai leviää tiettyjä eläintauteja tai zoonooseja, jotka uhkaavat välittömästi unionin terveystilannetta, samoin kuin sellaisista suojatoimenpiteistä tai muista aiheellisista toimista aiheutuvien kustannusten, jotka on toteutettu unionin kasvien terveystilanteen tueksi. [tark. 49]

(47)  Koska elintarvikeketju on yhä globaalimpi, jäsenvaltioiden suorittama virallinen valvonta on olennainen väline valvottaessa ja seurattaessa, että asiaankuuluvat unionin vaatimukset pannaan täytäntöön, niitä noudatetaan ja niiden noudattamista valvotaan etenkin kolmansista maista tuotavien tuotteiden kohdalla. Virallisten valvontajärjestelmien vaikuttavuus ja tehokkuus ovat erittäin tärkeitä pidettäessä yllä ihmisten, eläinten ja kasvien turvallisuuden korkeaa tasoa koko elintarvikeketjussa sekä kuluttajien luottamusta ja varmistettaessa samalla ympäristönsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin korkea taso. Tällaisiin valvontatoimenpiteisiin olisi voitava saada unionin rahoitustukea. Etenkin unionin vertailulaboratorioille olisi voitava myöntää rahoitusosuus, jotta niille voidaan myöntää tukea kustannuksiin, jotka aiheutuvat komission hyväksymien työohjelmien toteuttamisesta. Koska virallisen valvonnan vaikuttavuus riippuu myös siitä, onko valvontaviranomaisilla käytettävissään unionin lainsäädännön asianmukaisesti tuntevaa, hyvin koulutettua henkilöstöä, unionin olisi lisäksi voitava osallistua toimivaltaisten viranomaisten järjestämän, tällaisen henkilöstön koulutuksen ja vaihto-ohjelmien rahoitukseen. [tark. 50]

(48)  Euroopan tilasto-ohjelmassa kehitetyt, tuotetut ja levitetyt korkealaatuiset Euroopan tilastot ovat ratkaisevan tärkeitä näyttöön perustuvalle päätöksenteolle, niiden olisi oltava saatavilla oikea-aikaisesti ja niillä olisi myötävaikutettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistetun unionin politiikan täytäntöönpanoon, etenkin vahvistetun ja yhdennetyn talouden ohjauksen ja hallintotavan, sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden, kestävän kehityksen, maatalouspolitiikan, Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden sekä globalisaation osalta.

(49)  Euroopan tilastot ovat välttämättömiä unionin päätöksenteon ja unionin aloitteiden tulosten ja vaikutusten mittaamisen kannalta. Sen vuoksi olisi varmistettava Euroopan tilastojen jatkuva tarjoaminen ja kehittäminen – noudattamalla unionin laajuista lähestymistapaa ja omaksumalla sisämarkkinoita laajempi perspektiivi – jotta voidaan kattaa unionin kaikki toiminnot ja toiminta-alat, mukaan luettuna yritysten ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen valistuneiden päätösten tekemiseksi.

(50)  Horisontaalisen luonteensa vuoksi Euroopan tilasto-ohjelmaan sovelletaan erityisvaatimuksia ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009(23) säädettyjä vaatimuksia, etenkin siltä osin kuin on kyse tilastoperiaatteiden noudattamisesta, Euroopan tilastojärjestelmän toiminnasta ja sen hallinnoinnista, mukaan luettuna Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevälle komitealle ja komissiolle osoitettu asema ja tehtävät, sekä tilastotoimien suunnittelun vahvistamisesta ja täytäntöönpanosta.

(51)  Ohjelma on toimitettu ennakkotarkastelua varten Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevälle komitealle asetuksen (EY) N:o 223/2009 mukaisesti, ja se olisi pantava täytäntöön varmistamalla tehokas parlamentaarinen valvonta. [tark. 51]

(52)  Unioni ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön toimimaan eturintamassa Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanossa. Edistämällä Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista unioni ja jäsenvaltiot tukevat vahvempaa, kestävämpää, osallisuutta paremmin edistävää, turvallisempaa ja vauraampaa Eurooppaa. Ohjelmalla olisi edistettävä Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanoa, myös asettamalla keskenään tasapainoon kestävän kehityksen taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä ulottuvuus, ja tätä tarkoitusta varten monivuotista rahoituskehystä koskevaan asetukseen olisi sisällytettävä selkeä ja näkyvä sitoumus ja kestävän kehityksen tavoitteet olisi valtavirtaistettava, kuten Euroopan parlamentin 14 päivänä maaliskuuta ja 30 päivänä toukokuuta 2018 antamissa monivuotista rahoituskehystä 2021–2027 koskevissa päätöslauselmissa pyydetään. [tark. 52]

(53)  On tärkeää, että ilmastonmuutosta torjutaan Pariisin sopimuksen ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista koskevien EU:n sitoumusten mukaisesti, mistä syystä ohjelmalla olisi edistettävä ilmastotoimien valtavirtaistamista, ja yleisenä tavoitteena on, että unionin talousarviomenoista 25 prosentilla tuettaisiin ilmastotavoitteita Ohjelman valmistelun ja toteutuksen aikana määritellään olennaisia toimia, ja niitä arvioidaan uudelleen asianmukaisten arviointi- ja tarkasteluprosessien yhteydessä.

(54)  Tässä asetuksessa vahvistetaan ohjelman rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät [viittaus päivitettävä uuden toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti: talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(24) 17 kohdan] mukaisesti ensisijaisena rahoitusohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(55)  Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa määrätään yhteistyöstä ohjelman soveltamisalaan kuuluvilla aloilla unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Euroopan talousalueeseen kuuluvien Euroopan vapaakauppaliiton maiden välillä. Olisi myös säädettävä siitä, että ohjelmaan voivat osallistua muut maat, mukaan luettuna unionin naapurimaat sekä unionin jäsenyyttä hakevat maat, ehdokasmaat sekä liittymässä olevat maat. Lisäksi Euroopan tilastojen alalla ohjelmaan voi osallistua Sveitsi yhteistyöstä tilastoalalla tehdyn Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen(25) mukaisesti.

(56)  Kolmannet maat, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, voivat osallistua unionin ohjelmiin ETA-sopimukseen perustuvan yhteistyön puitteissa; ETA-sopimuksessa määrätään ohjelmien toteuttamisesta kyseisen sopimuksen mukaisesti tehtävällä päätöksellä. Myös kolmannet maat voivat osallistua muiden säädösten nojalla. Tässä asetuksessa olisi säädettävä tarvittavien valtuuksien myöntämisestä toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle, Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, jotta ne voivat käyttää toimivaltaansa kattavasti.

(57)  Tähän ohjelmaan sovelletaan varainhoitoasetusta. Siinä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat unionin talousarvion toteuttamista, mukaan lukien avustuksia, palkintoja ja hankintoja koskevat säännöt.

(58)  Edeltävien ohjelmien ja budjettikohtien nojalla toteutetut toimet ovat osoittautuneet asianmukaisiksi, ja ne olisi pidettävä voimassa. Ohjelmalla käyttöön otettavilla uusilla toimilla pyritään vahvistamaan erityisesti sisämarkkinoiden toimintaa. Jotta ohjelman toteuttamista voitaisiin yksinkertaistaa ja joustavoittaa ja näin saavuttaa paremmin sen tavoitteet, toimet olisi määriteltävä vain yleisinä luokkina. Ohjelmaan olisi sisällytettävä myös luettelot ohjeellisista toimista, jotka koskevat erityistavoitteita kilpailukyvyn tai kuluttajansuojan alalla, tai erityistoimista, jotka johtuvat sääntelyvaatimuksista, esimerkiksi standardoinnin, markkinavalvonnan, elintarvikeketjun sääntelyn ja Euroopan tilastojen alalla. [tark. 53]

(59)  On tarpeen täsmentää tiettyjä yhteisöjen luokkia, joille voidaan myöntää rahoitusta, sekä ne yhteisöt, joille voidaan myöntää rahoitusta ilman ehdotuspyyntöä.

(60)  Maailmantalouden, mukaan lukien digitaalinen talous, jatkuvasti lisääntyvien keskinäisten yhteyksien vuoksi ohjelmassa olisi varattava edelleen mahdollisuus ulkopuolisten asiantuntijoiden osallistumiselle, esimerkiksi kolmansien maiden virkamiesten tai kansainvälisten järjestöjen edustajien tai talouden toimijoiden edustajien osallistuminen tiettyihin toimiin. [tark. 54]

(61)  On tarpeen säätää yhteisrahoitussääntöjä ja avustuskelpoisia kustannuksia koskevista erityisperusteista.

(62)  EU:n talousarvion kokonaistarkastelusta 19 päivänä lokakuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa(26) esitetyn rahoitusohjelmien yhtenäisyyttä ja yksinkertaistamista koskevan sitoumuksen mukaisesti resursseja olisi jaettava muiden unionin rahoitusvälineiden kanssa, jos ohjelmassa suunniteltujen toimien tavoitteet ovat yhteisiä useille rahoitusvälineille; kaksinkertainen rahoittaminen ei kuitenkaan ole mahdollista

(63)  Tällä ohjelmalla olisi edistettävä yleistä tukea, jolla käsitellään syrjäisimpien alueiden erityistarpeita ja niiden integroimista sisämarkkinoille, kuten vahvistettiin hiljattain komission tiedonannossa ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa”(27).

(64)  Ohjelmalla olisi edistettävä yhteisvaikutuksia ja vältettävä päällekkäisyydet asiaan liittyvien unionin ohjelmien ja toimien kanssa. Tämän ohjelman mukaisilla toimilla olisi täydennettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) […](28) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) […](29) perustettujen tulli- ja Fiscalis-ohjelmien toimia, joilla myös on tarkoitus tukea ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa. [tark. 55]

(65)  Ohjelmalla olisi edistettävä yhteisvaikutuksia ja täydentävyyttä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [...](30) perustetusta Euroopan aluekehitysrahastosta myönnettävän pk-yritysten ja yrittäjyyden tuen kanssa. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [...](31) perustetun InvestEU-rahaston pk-yritysikkunasta taataan velka- ja pääomatuki, jolla parannetaan pk-yritysten ja mikroyritysten rahoituksen saantia ja saatavuutta. Ohjelmalla haetaan yhteisvaikutuksia myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [...](32) perustetun avaruusohjelman kanssa siten, että pk-yrityksiä kannustetaan hyödyntämään näissä ohjelmissa kehitettyjä läpimurtoinnovaatioita ja muita ratkaisuja. [tark. 56]

(66)  Tällä ohjelmalla olisi edistettävä yhteisvaikutuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [...](33) perustetun, tutkimusta ja innovointia edistävän Euroopan horisontti -ohjelman kanssa. Tämä koskee erityisesti täydentävyyttä tulevan innovatiivisia yrityksiä käsittelevän Euroopan innovointineuvoston toimien kanssa sekä pk-yrityksille tarkoitettujen tukitoimien kanssa.

(67)  Ohjelmalla olisi edistettävä yhteisvaikutuksia ja täydentävyyttä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [...](34) perustetun Digitaalinen Eurooppa -ohjelman kanssa, jolla edistetään unionin talouden ja julkisen sektorin digitalisaatiota ja parempaa kyberturvallisuutta. [tark. 57]

(68)  Lisäksi ohjelmalla olisi pyrittävä saamaan aikaan yhteisvaikutuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [...](35) perustetun oikeusalan, perusoikeuksien ja arvojen rahaston kanssa, jolla tuetaan Euroopan oikeusalueen kehittämistä edelleen kansallisten oikeusjärjestelmien tehostamiseksi, mikä on keskeinen tekijä, joka mahdollistaa oikeudenmukaisen ja kustannustehokkaan Euroopan talouden.

(69)  Ohjelmalla olisi edistettävä yhteisvaikutuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [...](36) perustetun Erasmus-ohjelman, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [...](37) perustetun Euroopan unionin solidaarisuusrahaston ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [...](38) perustetun Euroopan sosiaalirahasto plussan kanssa työvoiman ja nuorison liikkuvuuden alalla, mikä on keskeisen tärkeää hyvin toimivien sisämarkkinoiden kannalta.

(70)  Elintarvikeketjuun liittyviä toimia, kuten eläinlääkintä- ja kasvinsuojelutoimenpiteitä eläinten ja kasvien terveyteen liittyvien kriisien tapauksessa, voitaisiin täydentää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [...](39) perustettuihin unionin yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmiin kuuluvilla markkinapohjaisilla toimilla.

(71)  Tarpeen mukaan ohjelman toimia Ohjelman toimilla olisi oltava selvä Euroopan tason lisäarvo ja niitä olisi käytettävä käsittelemään oikeasuhteisesti markkinoiden toimintapuutteita tai optimaalista heikompia investointitilanteita niin, että toimet eivät ole päällekkäisiä yksityisen rahoituksen kanssa tai syrjäytä sitä ja että toimilla saadaan aikaan selvää Euroopan tason lisäarvoa. [tark. 58]

(72)  Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa hyväksyä työohjelmia, joilla toteutetaan ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden korkeaa tasoa edistävät toimet koko elintarvikeketjussa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(40) mukaisesti. [tark. 59]

(73)  Tämän asetuksen mukaisen rahoituksen muodot ja toteutusmenetelmät olisi valittava sen perusteella, miten hyvin niillä saavutetaan toimien erityistavoitteet ja saavutetaan tuloksia, kun otetaan huomioon erityisesti unionille koituva lisäarvo, tarkastusten kustannukset, hallinnollinen rasitus ja oletettu noudattamatta jättämisen riski. Tässä olisi harkittava kertakorvausten, kiinteämääräisen rahoituksen ja yksikkökustannusten käyttämistä sekä varainhoitoasetuksen 125 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rahoituksen, joka ei perustu toimien kustannuksiin, käyttämistä. [tark. 60]

(74)  Säännöllisen seurannan ja edistymisestä ja ohjelman vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta raportoinnin varmistamiseksi olisi otettava käyttöön alusta lähtien asianmukaiset puitteet ohjelman toimien ja tulosten seuraamista varten. Seurannan ja raportoinnin olisi perustuttava indikaattoreihin, joilla mitataan ohjelman vaikutuksia ennalta määriteltyihin lähtöarvoihin nähden. [tark. 61]

(75)  Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(41) 22 ja 23 kohdan nojalla tätä ohjelmaa on arvioitava erityisten seurantavaatimusten mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella välttäen kuitenkin ylisääntelyä ja varsinkin jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta. Näihin vaatimuksiin olisi tarvittaessa sisällytettävä mitattavissa olevia indikaattoreita, joiden perusteella kerätään näyttöä ohjelman käytännön vaikutuksista. Komission olisi laadittava väliarviointikertomus ohjelmasta tuettujen toimien tavoitteiden saavuttamisesta, tuloksista ja vaikutuksista, resurssien käytön tehokkuudesta ja niihin liittyvästä unionin lisäarvosta sekä loppuarviointikertomus vaikutuksista pidemmällä aikavälillä, toimien tuloksista ja kestävyydestä sekä synergioista muiden ohjelmien kanssa. [tark. 62]

(75 a)  Tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla säädöksiä, jotka koskevat työohjelman/työohjelmien hyväksymistä. [tark. 63]

(76)  Avoin luettelo eläintaudeista ja zoonooseista, joita varten voidaan myöntää rahoitusta hätätoimenpiteiden nojalla ja hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmien nojalla olisi vahvistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429(42), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003(43) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001(44) I osan 2 luvussa tarkoitettujen eläintautien perusteella. [tark. 64]

(77)  Jotta voidaan ottaa huomioon tilanteet, joita aiheutuu eläintaudeista, joilla on merkittävä vaikutus karjankasvatukseen tai karjakauppaan, ihmisille uhkan aiheuttavien zoonoosien kehittyminen tai tieteen tai epidemiologian viimeaikainen kehitys samoin kuin eläintaudit, jotka todennäköisesti muodostavat uuden uhkan unionin kannalta, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan eläintautien ja zoonoosien luetteloa. Jotta varmistetaan tuloksellinen arviointi, jolla mitataan ohjelman edistymistä tavoitteidensa saavuttamisessa, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla tarpeen mukaan tarkistetaan tai täydennetään indikaattoreita, joilla mitataan erityistavoitteiden saavuttamista, ja täydennetään tätä asetusta säännöksillä, jotka koskevat seuranta- ja arviointipuitteiden perustamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Myös sidosryhmiä ja kuluttajajärjestöjä olisi kuultava. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. [tark. 65]

(78)  Merentakaisiin maihin ja merentakaisille alueille sijoittautuneet henkilöt ja yhteisöt voivat [viittaus on päivitettävä uuden MMA:ita koskevan päätöksen mukaisesti: neuvoston päätöksen 2013/755/EU(45) 94 artiklan nojalla] saada rahoitusta ohjelman sääntöjen ja tavoitteiden sekä sellaisten mahdollisten järjestelyjen mukaisesti, joita sovelletaan siihen jäsenvaltioon, johon kyseinen merentakainen maa tai alue on sidoksissa.

(79)  Varainhoitoasetuksen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013(46), neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2988/95(47), neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96(48) ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939(49) mukaisesti unionin taloudellisia etuja on suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäiseminen, havaitseminen, oikaiseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnollisten seuraamusten määrääminen. Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi erityisesti asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 nojalla tehdä tutkimuksia, joihin sisältyvät myös paikan päällä suoritettavat todentamiset ja tarkastukset, selvittääkseen, onko kyse petoksesta, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja. Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) voi asetuksen (EU) 2017/1939 nojalla tutkia petoksia ja muuta laitonta toimintaa, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja, sekä nostaa niiden perusteella syytteitä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371(50) mukaisesti. Varainhoitoasetuksen mukaan unionin rahoitusta saavien henkilöiden ja yhteisöjen on toimittava täydessä yhteistyössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, myönnettävä komissiolle, OLAFille, Euroopan syyttäjänvirastolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle tarvittavat valtuudet ja varmistettava, että unionin varojen hoitamiseen osallistuvat kolmannet osapuolet myöntävät vastaavat oikeudet.

(80)  Tähän asetukseen sovelletaan Horisontaalisia rahoitussääntöjä, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät SEUT 322 artiklan nojalla, ja erityisesti varainhoitoasetusta, jossa . Näissä varainhoitoasetukseen sisältyvissä säännöissä vahvistetaan varsinkin menettely, joka koskee talousarvion laatimista ja toteuttamista käyttäen avustuksia, hankintoja, palkintoja ja välillistä toteutusta, sekä ja jossa säädetään taloushallinnon henkilöstön toiminnan valvonnasta, olisi sovellettava tämän ohjelman mukaisiin toimiin, jollei tässä asetuksessa säädetyistä erityispoikkeuksista muuta johdu. SEUT 322 artiklan nojalla hyväksyttävät säännöt koskevat myös unionin talousarvion suojelua siinä tapauksessa, että jäsenvaltioissa ilmenee oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen liittyviä yleisiä puutteita, koska oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on moitteettoman varainhoidon ja EU:n rahoituksen tuloksellisuuden välttämätön ennakkoedellytys. [tark. 66]

(81)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/679(51) säännellään tähän asetukseen liittyvää jäsenvaltioissa tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 45/2001(52) säännellään tähän asetukseen liittyvää komission suorittamaa henkilötietojen käsittelyä Euroopan tietosuojavaltuutetun valvonnassa. Toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa tietojenvaihdossa tai tietojen toimittamisessa olisi noudatettava asetuksessa (EU) 2016/679 ja asetuksessa XXX [sähköisen viestinnän tietosuoja-asetus] säädettyjä henkilötietojen toimittamista koskevia sääntöjä, ja komission suorittamassa tietojenvaihdossa tai tietojen toimittamisessa olisi noudatettava asetuksessa (EY) N:o 45/2001 säädettyjä henkilötietojen toimittamista koskevia sääntöjä. [tark. 67]

(82)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, koska asianomaiset kysymykset ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, vaan ne voidaan unionin laajempien toimintamahdollisuuksien vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(83)  Ohjelmalla olisi myös varmistettava unionin sisämarkkinoita, yritysten, myös pk-yritysten erityisesti mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä ja kestävyyttä ja Euroopan tilastoja koskevien toimien parempi näkyvyys ja johdonmukaisuus Euroopan kansalaisten, yritysten ja viranomaisten kannalta. [tark. 68]

(84)  Asetus (EU) N:o 99/2013, asetus (EU) N:o 1287/2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 254/2014(53), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 258/2014(54), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 652/2014(55) ja asetus (EU) 2017/826 olisi kumottava 1 päivästä tammikuuta 2021.

(85)  On aiheellista varmistaa jouheva ja keskeytymätön siirtyminen yritysten, erityisesti mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, ja pk-yritysten kilpailukyvyn ja kestävyyden, kuluttajansuojan, rahoituspalvelujen asiakkaiden ja loppukäyttäjien, rahoituspalveluja koskevan politiikan laatimisen, elintarvikeketjun ja Euroopan tilastojen alaa koskevista ohjelmista, jotka on perustettu asetuksella (EU) N:o 1287/2013, asetuksella (EU) N:o 254/2014, asetuksella (EU) 2017/826, asetuksella (EU) N:o 258/2014, asetuksella (EU) N:o 652/2014 ja asetuksella (EU) N:o 99/2013, tähän ohjelmaan niin, että otetaan huomioon etenkin monivuotisten toimenpiteiden jatkuvuus ja edeltävien ohjelmien onnistumisen arviointi, [tark. 69]

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella perustetaan ohjelma sisämarkkinaohjelma sisämarkkinoiden toiminnan vahvistamiseksi ja niiden toiminnan parantamiseksi yritysten, mukaan luettuna erityisesti mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukyvyn parantamiseksi ja kestävyyden aloilla, standardoinnin, kuluttajansuojan, markkinavalvonnan ja elintarvikeketjun aloilla sekä puitteet asetuksen (EY) N:o 223/2009 13 artiklassa tarkoitettujen Euroopan tilastojen kehittämisen, tuottamisen ja jakelun rahoittamiseksi, jäljempänä ’ohjelma’. [tark. 70]

Siinä vahvistetaan ohjelman tavoitteet, talousarvio vuosiksi 2021–2027, unionin rahoituksen muodot ja rahoitusta koskevat säännöt.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)  ’rahoitusta yhdistävällä toimella’ unionin talousarviosta tuettavia toimia, muun muassa varainhoitoasetuksen 2 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettuja rahoitusta yhdistäviä välineitä, joiden tarkoituksena on yhdistää sekä unionin talousarviosta rahoitettavia tukimuotoja, joita ei makseta takaisin, ja/tai rahoitusvälineitä että kehitysrahoituslaitosten tai muiden julkisten rahoituslaitosten sekä kaupallisten rahoituslaitosten ja sijoittajien rahoittamia, takaisin maksettavia tukimuotoja;

2)  ’Euroopan tilastoilla’ asetuksen (EY) N:o 223/2009 mukaisesti unionin tasolla ja jäsenvaltioissa kehitettyjä, tuotettuja ja levitettyjä tilastoja SEU 3 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 223/2009 mukaisesti; [tark. 71]

3)  ’oikeussubjektilla’ luonnollista henkilöä tai kansallisen oikeuden, unionin oikeuden tai kansainvälisen oikeuden perusteella muodostettua ja tunnustettua oikeushenkilöä, jolla on oikeushenkilöllisyys ja joka voi omissa nimissään käyttää oikeuksia ja jolle voidaan asettaa velvoitteita, tai asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046, jäljempänä ’varainhoitoasetus’, 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista yhteisöä, joka ei ole oikeushenkilö; [tark. 72]

4)  ’mikroyrityksillä sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä’ 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa suosituksessa 2003/361/EY määriteltyjä mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä;

4 a)  ’yhteisötalouden yrityksellä’ yritystä, jonka päätavoitteena on saavuttaa sosiaalisia vaikutuksia sen sijaan, että se tuottaa voittoa omistajilleen tai osakkailleen, ja joka toimii tarjoamalla tavaroita ja palveluja markkinoille ja jota hallinnoidaan avoimesti ja vastuullisesti ottamalla mukaan työntekijät, kuluttajat ja sidosryhmät; [tark. 73]

4 b)  ’paikallisella julkisella yrityksellä’ pientä paikallista julkisen palvelun yritystä, joka täyttää pk-yrityksiä koskevat kriteerit ja hoitaa tärkeitä tehtäviä paikallisyhteisöille; [tark. 74]

4 c)  ’yritysverkostolla’ yrittäjien yhteistä hanketta, jossa vähintään kaksi pk-yritystä harjoittaa yhdessä yhtä tai useampaa taloudellista toimintaa lisätäkseen kilpailukykyään markkinoilla; [tark. 75]

5)  ’kolmannella maalla’ maata, joka ei ole unionin jäsenvaltio.

3 artikla

Ohjelman tavoitteet

1.  Ohjelman yleiset tavoitteet ovat seuraavat:

a)  parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa ja suojellaan etenkin kansalaisia, kuluttajia ja yrityksiä, erityisesti mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset), ja parannetaan niiden vaikutusmahdollisuuksia valvomalla unionin lainsäädännön noudattamista, helpottamalla vahvistamalla unionin oikeudellista ja sosiaali- ja ympäristöasioita koskevaa kehystä, helpotetaan markkinoille pääsyä, laatimalla ja rahoituksen saantia, edistetään yritysten välistä oikeudenmukaista kilpailua ja laaditaan standardeja, varmistetaan yhtenäinen ja edistämällä korkeatasoinen kuluttajansuoja, lisätään markkinavalvontaa unionissa, parannetaan vastavuoroisen tunnustamisen soveltamista ja edistetään ihmisten, eläinten ja kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia, sekä tiivistetään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, komission ja unionin erillisvirastojen välistä yhteistyötä; [tark. 76]

b)  tarjotaan kehitetään, tuotetaan ja levitetään korkealaatuisia, vertailukelpoisia ja luotettavia Eurooppaa koskevia Euroopan tilastoja, jotka ovat kaiken unionin politiikan suunnittelun, seurannan ja arvioinnin perustana myös kaupan ja maahanmuuton alalla ja joiden avulla kansalaiset, poliittiset päättäjät ja sääntelijät, valvontaviranomaiset, yritykset, tiedeyhteisö, kansalaiset kansalaisyhteiskunta ja media voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja osallistua aktiivisesti demokraattiseen prosessiin. [tark. 77]

2.  Ohjelman erityistavoitteet ovat seuraavat:

a)  parannetaan sisämarkkinoiden tehokkuutta siten, että

i)  helpotetaan esteiden ehkäisemistä ja poistamista, ja tuetaan unionin lainsäädännön kehittämistä, täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa seuraavilla aloilla: tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinat, julkiset hankinnat, markkinavalvonta sekä yhtiöoikeus, sopimusoikeus ja sopimussuhteen ulkopuolinen oikeus, rahanpesun torjunta, pääoman vapaa liikkuvuus, rahoituspalvelut ja kilpailu, mukaan luettuna hallintovälineiden kehittäminen;

ii)  tuetaan tehokasta markkinavalvontaa ja tuoteturvallisuutta kaikkialla unionissa ja edistetään tuotteiden väärentämisen torjuntaa sen varmistamiseksi, että unionin markkinoilla asetetaan saataville ainoastaan sellaisia turvallisia ja vaatimustenmukaisia tuotteita, jotka tarjoavat korkeatasoista kuluttajansuojaa, mukaan lukien verkossa myytävät tuotteet, ja suurempaa yhdenmukaisuutta sekä markkinavalvontaviranomaisten valmiuksia unioninlaajuisesti. [tark. 78]

b)  parannetaan vahvistetaan sekä yritysten kilpailukykyä että niiden kestävyyttä kiinnittäen erityishuomiota pk-yrityksiin ja saadaan aikaan täydentävyyttä toimenpiteillä, joilla toteuttamalla toimenpiteitä (pk-yritysten tavoitteet) siten, että kiinnitetään erityistä huomiota niiden erityistarpeisiin,

i)  tarjotaan eri muotoista tukea pk-yrityksille monenlaista tukea, vaalitaan pk-yritysten, mukaan lukien yritysverkostot, kasvua, edistämistä ja luomista, kehitetään johtamistaitoja ja edistetään laajentumistoimia, joilla mahdollistetaan pk-yritysten parempi pääsy markkinoille ja kansainvälistymiseen sekä niiden tuotteiden ja palvelujen markkinointi;

ii)  edistetään markkinoillepääsyä, myös pk-yrityksiä tukevaa liiketoimintaympäristöä ja kehystä, vähennetään hallinnollista rasitetta, parannetaan alojen kilpailukykyä, varmistetaan teollisuuden nykyaikaistaminen, myös sen digitalisaatio, edistetään muutoksia sietävää ja energia- ja resurssitehokasta taloutta;

iii)  edistetään yrittäjyyskulttuuria ja pk-yritysten henkilöstön laadukasta koulutusta;

iv)  kansainvälistämällä, tarjotaan suotuisa liiketoimintaympäristö edistetään uusia liiketoimintamahdollisuuksia pk-yrityksille, edistetään eri alojen kilpailukykyä, nykyaikaistetaan toimialaa ja edistetään yrittäjyyttä suoriutumalla rakennemuutoksista kohdennetuilla toimenpiteillä, toteutetaan muita innovatiivisia toimintamuotoja, kuten työntekijöiden yritysostoja, jotka helpottavat työpaikkojen luomista sekä yritysten toiminnan jatkuvuutta alueilla, joihin nämä muutokset vaikuttavat; [tark. 79]

c)  varmistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta standardointiprosesseilla, joilla

i)  mahdollistetaan eurooppalaisen standardoinnin eurooppalaisten standardointielinten rahoitus ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien osallistuminen eurooppalaisten standardien laatimiseen; [tark. 80]

ii)  tuetaan korkealaatuisten kansainvälisten tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien standardien kehittämistä, helpotetaan niiden integroimista unionin lainsäädäntöön ja/tai edistetään innovointia ja parhaiden toimintatapojen kehittämistä yritysraportoinnin alalla sekä pienten että suurten yritysten osalta; [tark. 81]

d)  edistetään kuluttajien etuja ja varmistetaan yhtenäinen ja korkeatasoinen kuluttajansuoja ja tuoteturvallisuus seuraavilla toimilla: [tark. 82]

i)  parannetaan kuluttajien, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksia ja avustetaan ja valistetaan näitä tahoja; varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja, kestävä kulutus ja tuoteturvallisuus etenkin tukemalla erityisesti kaikkein herkimpien kuluttajien kohdalla oikeudenmukaisuuden, avoimuuden ja luottamuksen parantamiseksi sisämarkkinoilla; tuetaan toimivaltaisia valvontaviranomaisia ja kuluttajia edustavia organisaatioita ja yhteistyötoimia käsittelemällä muun muassa nykyisten ja kehitteillä olevien teknologioiden esiin nostamia kysymyksiä, mukaan luettuina toimet, joilla pyritään parantamaan tuotteiden jäljitettävyyttä toimitusketjussa, laatustandardit unionissa ja tuotteiden laatuerot; lisätään tietoisuutta unionin lainsäädännön mukaisista kuluttajien oikeuksista ja varmistetaan, että oikeussuojakeinot ovat kaikkien kuluttajien saatavilla; tarjotaan riittävästi tietoa kaikilla kuluttajilla on käytettävissään tehokkaat oikeussuojamekanismit ja riittävät tiedot markkinoista ja kuluttajista, sekä edistetään kestävää kulutusta lisäämällä kuluttajille suunnattua tietoa tavaroiden ja palvelujen erityisistä ominaispiirteistä ja ympäristövaikutuksista; [tark. 83]

ii)  vahvistetaan kuluttajien, muiden rahoituspalvelujen loppukäyttäjien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista rahoituspalveluja koskevan politiikan laatimiseen; edistetään rahoitusalaa ja kaupallisten rahoitustuotteiden eri rahoitustuoteluokkia koskevaa ymmärtämystä ja varmistetaan kuluttajien etujen toteutuminen vähittäisrahoituspalveluiden alalla; [tark. 84]

e)  myötävaikutetaan ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden ja turvallisuuden korkeaan tasoon koko elintarvikeketjussa elintarvikkeiden ja rehujen toimitusketjussa ja siihen niihin liittyvillä aloilla myös ehkäisemällä ja hävittämällä tauteja ja kasvintuhoojia sekä toteuttamalla kiireellisiä toimenpiteitä laajoissa kriisitilanteissa ja eläinten tai kasvien terveyteen vaikuttavissa odottamattomissa tilanteissa ja tuetaan eläinten hyvinvoinnin kohentamista samoin kuin kestävää kohtuuhintaisten maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuotantoa ja kulutusta sekä edistetään tutkimusta, innovointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista näiden alojen sidosryhmien välillä; [tark. 85]

f)  kehitetään, tuotetaan ja levitetään Eurooppaa koskevia korkealaatuisia Euroopan tilastoja ja tiedotetaan niistä oikea-aikaisesti, puolueettomasti ja kustannustehokkaasti vahvistettujen kumppanuuksien kautta asetuksen (EY) N:o 223/2009 4 artiklassa tarkoitetun Euroopan tilastojärjestelmän puitteissa ja kaikkien asiaankuuluvien ulkoisten osapuolten kanssa käyttäen eri tietolähteitä, edistyneitä tietoanalyysimenetelmiä, älykkäitä järjestelmiä ja digitaaliteknologiaa ja tarjotaan kansallinen ja, jos mahdollista, alueellinen jaottelu. [tark. 86]

4 artikla

Talousarvio

1.  Ohjelman toteuttamiseen varatut rahoituspuitteet vuosiksi 2021–2027 ovat 4 088 580 000 6 563 000 000 euroa käypinä hintoina. [tark. 87]

2.  Edellä 1 kohdassa esitetystä määrästä kohdennetaan seuraavat ohjeelliset määrät seuraaviin tavoitteisiin:

-a)  394 590 000 euroa 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen; [tark. 88]

-a a)  396 200 000 euroa 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen; [tark. 89]

a)  1 000 000 000 3 122 000 000 euroa 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen; [tark. 90]

a a)  220 510 000 euroa 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen [tark. 91]

b)  188 000 000 198 000 000 euroa 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen; [tark. 92]

c)  1 680 000 000 euroa 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen;

d)  552 000 000 euroa 3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua määrää voidaan käyttää ohjelman toteuttamista koskevaan tekniseen ja hallinnolliseen apuun, kuten valmistelu-, seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja arviointitoimintaan ja sellaisten tietoteknisten verkostojen käyttämiseen, joissa keskitytään tietojen käsittelyyn ja vaihtoon, sekä tietotekniikkajärjestelmien käyttämiseen ja kehittämiseen. Jotta varmistetaan ohjelman mahdollisimman suuri saatavuus ohjelman tavoitteiden mukaisten toimien rahoittamiseen, hallinnollisen ja teknisen tuen kokonaiskustannukset eivät saa ylittää enimmäismäärää, joka on viisi prosenttia 1 kohdassa tarkoitetuista rahoituspuitteista. [tark. 93]

4.  Edellä 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun tavoitteen osalta useampaa kuin yhtä varainhoitovuotta koskevat talousarviositoumukset voidaan jakaa usealle eri varainhoitovuodelle vuotuisiksi eriksi.

5.  Poiketen siitä, mitä varainhoitoasetuksen 111 artiklan 2 kohdassa säädetään, komissio tekee talousarviositoumuksen tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun erityistavoitteen nojalla eläinlääkintään ja kasvinsuojeluun liittyviin hätätoimenpiteisiin myönnettävästä avustuksesta arvioituaan jäsenvaltioiden toimittamat maksuhakemukset.

5 a.  Olisi otettava käyttöön erityinen mekanismi, jonka kautta elintarvikeketju voisi käyttää komission kriisivarausta suoraan suuren mittaluokan hätätilanteissa, jotta voidaan taata 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoitus. [tark. 94]

6.  Jäsenvaltioille yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin puitteissa myönnettyjä varoja voidaan niiden pyynnöstä siirtää ohjelman käyttöön. Komissio käyttää kyseisiä varoja joko suoraan varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tai välillisesti saman artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. Kyseisiä varoja on mahdollisuuksien mukaan käytettävä asianomaisen jäsenvaltion hyväksi.

5 artikla

Ohjelmaan assosioituneet kolmannet maat

Ohjelmaan voivat osallistua seuraavat kolmannet maat:

a)  Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenet, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, ETA-sopimuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti;

b)  unioniin liittymässä olevat maat, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokkaat niitä koskevissa puitesopimuksissa ja assosiaationeuvoston päätöksissä tai vastaavissa sopimuksissa vahvistettujen, kyseisten maiden osallistumista unionin ohjelmiin koskevien yleisten periaatteiden ja ehtojen mukaisesti sekä unionin ja kyseisten maiden välisissä sopimuksissa vahvistettuja erityisiä edellytyksiä noudattaen;

c)  Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat niitä koskevissa puitesopimuksissa ja assosiaationeuvoston päätöksissä tai vastaavissa sopimuksissa vahvistettujen, kyseisten maiden osallistumista unionin ohjelmiin koskevien yleisten periaatteiden ja ehtojen mukaisesti sekä unionin ja kyseisten maiden välisissä sopimuksissa vahvistettuja erityisiä edellytyksiä noudattaen;

d)  muut kolmannet maat kunkin kolmannen maan osallistumisesta yhteen tai useampaan unionin ohjelmaan tehdyssä erityisessä sopimuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti edellyttäen, että kyseisellä sopimuksella

i)  varmistetaan asianmukainen tasapaino unionin ohjelmiin osallistuvan kolmannen maan maksamien rahoitusosuuksien ja sen saamien hyötyjen välillä;

ii)  vahvistetaan ohjelmiin osallistumisen edellytykset, mukaan lukien yksittäisiin ohjelmiin maksettavien rahoitusosuuksien ja niiden hallintokustannusten laskentatapa;

iii)  ei anneta kolmannelle maalle ohjelmaa koskevaa päätösvaltaa;

iv)  taataan unionin oikeus varmistaa varainhoidon moitteettomuus ja suojata taloudellisia etujaan.

Edellä ii alakohdassa tarkoitettuja rahoitusosuuksia pidetään käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina varainhoitoasetuksen [21 artiklan 5 kohdan] mukaisesti.

6 artikla

EU:n rahoituksen toteutus ja muodot

1.  Ohjelman toteutuksessa käytetään suoraa hallinnointia varainhoitoasetuksen mukaisesti tai välillistä hallinnointia varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen elinten kanssa.

2.  Ohjelmasta voidaan myöntää rahoitusta missä tahansa varainhoitoasetuksessa vahvistetussa muodossa; rahoitusmuotoja ovat erityisesti avustukset, palkinnot ja hankinnat. Lisäksi ohjelmasta voidaan myöntää rahoitusta sellaisten rahoitusvälineiden avulla, jotka kuuluvat rahoitusta yhdistäviin toimiin.

3.  Riski, joka liittyy varojen perintään takaisin tuensaajilta, voidaan kattaa keskinäiseen vakuutusjärjestelmään suoritettavilla maksuilla, jotka katsotaan varainhoitoasetuksessa tarkoitetuksi riittäväksi vakuudeksi. Asetuksen XXX(56) [takuurahastosta annetun asetuksen seuraaja] [X artiklan] säännöksiä sovelletaan.

II LUKU

AVUSTUKSET

7 artikla

Avustukset

Avustusten myöntämiseen ohjelmasta ja niiden hallinnointiin sovelletaan varainhoitoasetuksen VIII osaston säännöksiä.

8 artikla

Avustuskelpoiset toimet

1.  Rahoitusta voivat saada ainoastaan sellaiset toimet, joilla toteutetaan 3 artiklassa tarkoitettuja tavoitteita.

2.  Rahoitusta voivat saada erityisesti seuraavat toimet, joilla toteutetaan 3 artiklassa tarkoitettuja tavoitteita:

a)  luodaan oikeanlaiset edellytykset, joilla voidaan parantaa kaikkien sisämarkkinoiden toimijoiden, muun muassa yritysten, kansalaisten ja kuluttajien, kansalaisyhteiskunnan edustajien ja viranomaisten vaikutusmahdollisuuksia toteuttamalla avoimia tiedotus-tiedonvaihto- ja valistuskampanjoita, erityisesti sovellettavista unionin säännöistä sekä kuluttajien ja yritysten oikeuksista, vaihtamalla parhaita käytänteitä, edistämällä hyviä käytänteitä ja innovatiivisia ratkaisuja, vaihtamalla ja levittämällä osaamista ja tietoja sekä järjestämällä koulutusta kansalaisten ja yritysten digitaalisen lukutaidon edistämiseksi; [tark. 95]

b)  tarjotaan unionin kansalaisille, kuluttajille, loppukäyttäjille, sekä kansalaisyhteiskunnan, ammattiliittojen ja yritysten edustajille – etenkin pk-yritysten edustajille – mekanismit, joilla ne he voivat osallistua poliittiseen keskusteluun, politiikan laatimiseen ja päätöksentekoon, erityisesti tukemalla kansallisella ja unionin tasolla edustavien organisaatioiden toimintaa; [tark. 96]

c)  kehitetään valmiuksia ja helpotetaan ja koordinoidaan yhteisiä toimia jäsenvaltioiden välillä, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, komission, unionin erillisvirastojen ja kolmansien maiden viranomaisten välillä, ja erityisesti sellaisia yhteisiä toimia, joilla pyritään vahvistamaan tuoteturvallisuutta, valvomaan kuluttajansuojasääntöjen noudattamista unionissa ja lisäämään tuotteiden jäljitettävyyttä; [tark. 97]

d)  tuetaan unionin oikeudellisen kehyksen tehokasta täytäntöönpanoa ja jäsenvaltioiden toimesta sekä nykyaikaistamista ja sen nopeaa mukauttamista jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön mukaan ja tuetaan digitalisaatioon liittyvien kysymysten käsittelyä, myös tietojen keruun ja analysoinnin, tutkimusten, arviointien ja poliittisten suositusten kautta, järjestetään demonstrointitoimia ja pilottihankkeita. toteutetaan tiedotustoimintaa, kehitetään erikoistuneita tietoteknisiä välineitä, joilla varmistetaan sisämarkkinoiden avoin, oikeudenmukainen ja tehokas toiminta. [tark. 98]

2 a.  Rahoitusta voidaan myöntää seuraaviin toimiin, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut erityistavoitteet:

a)  markkinavalvontaviranomaisten ja jäsenvaltioiden muiden asianomaisten viranomaisten välinen koordinointi ja yhteistyö erityisesti tuotteiden vaatimustenmukaisuutta käsittelevän unionin verkoston kautta;

b)  tietoteknisten välineiden kehittäminen ja ylläpito markkinavalvontaa ja ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia koskevien tietojen vaihtamiseksi;

c)  tuki yhteisten toimien ja testien kehittämiselle tuoteturvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden alalla, myös ottaen huomioon verkkoon liitetyt tuotteet ja verkossa myytävät tuotteet;

d)  markkinavalvontaviranomaisten ja kolmansien maiden asianomaisten elinten välinen yhteistyö, parhaiden käytäntöjen vaihto ja yhteishankkeet;

e)  markkinavalvontastrategioiden tukeminen, tietojen ja tiedustelutietojen kerääminen, testausvalmiudet ja ‑laitokset, vertaisarvioinnit, koulutusohjelmat, tekninen apu ja markkinavalvontaviranomaisten valmiuksien kehittäminen;

f)  komission arvio moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntämenettelyistä ja niiden vaatimustenmukaisuuden tarkastuksista. [tark. 99]

3.  Rahoitusta voivat saada seuraavat toimet, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erityistavoite:

a)  tarjotaan eri muotoista tukea pk-yrityksille; [tark. 100]

b)  helpotetaan mikroyritysten, pk-yritysten ja yritysverkostojen pääsyä markkinoille, unionin ulkopuoliset markkinat mukaan luettuina, tuetaan niitä globaalien, ympäristöä koskevien, taloudellisten ja yhteiskunnallisten haasteiden käsittelyssä ja liiketoiminnan kansainvälistämisessä sekä , helpotetaan tuen antamista niille niiden elinkaaren aikana ja vahvistetaan unionin yrittäjyyteen liittyvää ja teollisuuden johtoasemaa globaaleissa arvoketjuissa, mukaan luettuna Yritys-Eurooppa -verkosto; [tark. 101]

c)  puututaan markkinaesteisiin, vähennetään hallinnollista rasitetta, mukaan luettuna yritysten perustamiseen ja niiden toiminnan aloittamiseen liittyvien esteiden vähentäminen, ja hallinnolliseen rasitteeseen ja luodaan suotuisa liiketoimintaympäristö, jolla annetaan pk-yrityksille mahdollisuus jonka avulla mikroyritykset ja pk-yritykset voivat hyötyä sisämarkkinoista, myös rahoituksen saannista, ja tarjotaan asianmukaisia ohjaus-, mentorointi- ja valmennusohjelmia sekä tietopohjaisia yrityspalveluja; [tark. 102]

d)  helpotetaan kestävien yritysten kehitystä ja kasvua, lisätään mikroyritysten ja pk-yritysten tietoisuutta unionin lainsäädännöstä, muun muassa kehittämällä taitoja ympäristöön ja energiaan liittyvistä unionin säädöksistä, parannetaan niiden taitojen ja pätevyyksien kehittämistä sekä helpotetaan uusia liiketoimintamalleja ja resurssitehokkaita arvoketjuja, joilla edistetään kestävää teollisuuden muutosta ja teknologista ja organisatorista muutosta valmistusteollisuudessa ja palvelualoilla; [tark. 103]

e)  tuetaan vahvistetaan yritysten kilpailukykyä ja kokonaisia kokonaisten talouden sektoreita sektoreiden kilpailukykyä ja kestävyyttä sekä tuetaan teknologisten, organisatoristen ja sosiaalisten innovaatioiden käyttöönottoa mikroyrityksissä ja pk-yrityksissä, vahvistetaan yritysten yhteiskuntavastuuta ja yhteistyötä arvoketjussa liittämällä yhteen strategisesti ekosysteemeitä ja klustereita, mukaan luettuna yhteisklusterialoite; [tark. 104]

f)  edistetään yrittäjyyshenkistä liiketoimintaympäristöä ja yrittäjyyskulttuuria, muun muassa laajennetaan uusien yrittäjien mentori-järjestelmällä, mentorijärjestelmää ja tuetaan start-up- ja scale-up-yrityksiä sekä liiketoiminnan kestävyyttä kiinnittäen erityistä huomiota potentiaalisiin uusiin yrittäjiin (esimerkiksi nuoriso, naiset) sekä muihin erityisiin kohderyhmiin kuten sosiaalisesti heikommassa tai haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin. [tark. 105]

3 a.  Toteutettaessa 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua erityistavoitetta komissio voi tämän artiklan 3 kohdan a–f alakohdassa tarkoitettujen toimien lisäksi tukea seuraavia erityistoimia:

a)  nopeutetaan, tuetaan ja laajennetaan Yritys-Eurooppa-verkoston kautta tarjottavia neuvontapalveluja, joiden tarkoituksena on tarjota keskitetyn asiointipisteen kautta yhtenäistettyjä yritystukipalveluja unionin pk-yrityksille, jotka haluavat kartoittaa liiketoimintamahdollisuuksia sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa, sekä valvotaan, että verkosto tarjoaa samankaltaista palvelua kaikissa jäsenvaltioissa;

b)  tuetaan yritysverkostojen perustamista;

c)  tuetaan ja laajennetaan uusille yrittäjille suunnattuja liikkuvuusohjelmia (Erasmus nuorille yrittäjille), joilla uusia yrittäjiä autetaan parantamaan kykyään kehittää yrittäjyyteen liittyvää osaamistaan, taitoaan ja asennettaan sekä parantamaan teknologisia ja yritysjohtamiseen liittyviä valmiuksiaan;

d)  tuetaan pk-yritysten laajentumista huomattavilla yritysten laajennushankkeilla markkinavetoisten mahdollisuuksien pohjalta (pk-yritysten laajentumisväline);

e)  tuetaan alakohtaisia toimia aloilla, joille on ominaista mikroyritysten ja pk-yritysten suuri osuus sekä suuri osuus unionin BKT:stä, kuten matkailualalla. [tark. 106]

3 b.  Tämän artiklan 3 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin Yritys-Eurooppa-verkoston kautta toteutettaviin toimiin voi sisältyä muun muassa

a)  pk-yritysten kansainvälistymisen ja sisämarkkinoilla toimivien liikekumppanien tunnistamisen helpottaminen, tutkimuksen ja kehityksen alalla tehtävän rajatylittävän yritysyhteistyön sekä teknologian, osaamisen ja innovaatioiden siirtoa koskevan kumppanuuden helpottaminen;

b)  unionin lainsäädäntöä, unionin rahoitusta ja rahoitusmahdollisuuksia sekä liiketoimintaan mahdollisesti vaikuttavia unionin aloitteita, kuten verotukseen, omistusoikeuksiin, ympäristöön ja energia-asioihin liittyviin velvoitteisiin, työmarkkina- ja sosiaaliturvaan liittyviä näkökohtia, koskeva tiedottaminen, ohjaus ja yksilöllistetty neuvonta;

c)  ympäristöä, ilmastoa, energiatehokkuutta ja suorituskykyä koskevan asiantuntemuksen saatavuuden helpottaminen pk-yrityksille;

d)  verkoston vahvistaminen lisäämällä siihen unionin ja jäsenvaltioiden muita tiedotus- ja neuvontaverkostoja, erityisesti EURES, unionin innovaatiokeskukset ja InvestEU-neuvontakeskus.

Verkoston muiden unionin ohjelmien puolesta tuottamat palvelut rahoitetaan kyseisistä ohjelmista.

Komissio asettaa verkostossa etusijalle toimet sen sellaisten osien tai osatekijöiden parantamiseksi, jotka eivät täytä vähimmäisvaatimuksia, jotta mikroyrityksille ja pk-yrityksille voidaan tarjota yhtenäistä tukea koko unionin alueella.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan indikaattorit ja vähimmäisvaatimukset, jotta voidaan mitata verkoston vaikutukset suhteessa erityistavoitteisiin ja pk-yrityksiä koskevien toimien tehokkuuteen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla luodaan pk-yrityksille tarkoitettuja muita tukimuotoja, joita ei mainita tässä kohdassa. [tark. 107]

4.  Rahoitusta voivat saada asetuksen (EU) N:o 1025/2012 15 ja 16 artiklassa säädetyt toimet, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettu erityistavoite.

5.  Rahoitusta voivat saada toimet, joilla tuetaan tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien kansainvälisten standardien kehittämistä, soveltamista, arviointia ja seurantaa ja standardointiprosessin valvontaa ja joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu erityistavoite.

5 a.  Rahoitusta voidaan myöntää seuraaviin toimiin, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitetut erityistavoitteet:

a)  kuluttajien oikeuksia koskevan tietämyksen ja kuluttajavalistuksen parantaminen elinikäisen oppimisen avulla ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien parantaminen teknologiakehityksestä ja digitalisaatiosta johtuvien uusien haasteiden edessä, mukaan luettuina heikommassa asemassa olevien kuluttajien erityistarpeet;

b)  sen varmistaminen ja helpottaminen, että kaikilla kuluttajilla ja elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuus käyttää laadukasta tuomioistuinten ulkopuolista riidanratkaisua ja verkkovälitteistä riidanratkaisua ja saada tietoja muutoksenhakumahdollisuuksista;

c)  kuluttajalainsäädännön tehokkaamman noudattamisen tukeminen kiinnittäen erityistä huomiota rajatylittäviin tapauksiin tai tapauksiin, joihin liittyy kolmas osapuoli, tehokas koordinointi ja yhteistyö kansallisten täytäntöönpanoelinten välillä ja täytäntöönpanoa koskeva yhteistyö kolmansien maiden kanssa;

d)  kestävän kulutuksen edistäminen parantamalla kuluttajien tietoisuutta tuotteiden kestävyydestä ja ympäristövaikutuksista, ekologiseen suunnitteluun liittyvistä ominaisuuksista, tähän aiheeseen liittyvien kuluttajien oikeuksien edistämisestä ja mahdollisuudesta käyttää oikeussuojakeinoja nopeasti hajoavien tuotteiden tapauksessa. [tark. 108]

6.  Rahoitusta voivat saada liitteessä I säädetyt toimet, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu erityistavoite.

7.  Rahoitusta voivat saada liitteessä II säädetyt toimet, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettu erityistavoite.

9 artikla

Osallistumiskelpoiset yhteisöt

1.  Varainhoitoasetuksen 197 artiklassa säädettyjen perusteiden lisäksi sovelletaan tämän artiklan 2–7 kohdassa vahvistettuja osallistumiskelpoisuusperusteita.

2.  Jäljempänä 3–7 kohdassa vahvistettujen osallistumiskelpoisuusperusteiden lisäksi ohjelmaan voivat osallistua seuraavat yhteisöt:

a)  oikeussubjektit, jotka ovat sijoittautuneet johonkin seuraavista maista:

i)  jäsenvaltio tai siihen sidoksissa oleva merentakainen maa tai alue;

ii)  ohjelmaan assosioitunut kolmas maa 5 artiklan mukaisesti;

b)  mikä tahansa unionin oikeuden mukaisesti perustettu oikeussubjekti tai mikä tahansa kansainvälinen järjestö;

c)  oikeussubjektit, jotka ovat sijoittautuneet johonkin kolmanteen maahan, joka ei ole assosioitunut ohjelmaan, ovat poikkeustapauksissa osallistumiskelpoisia, jos toimi on unionin tavoitteiden mukaista ja unionin ulkopuolella toteutetut toimet parantavat niillä jäsenvaltioiden alueilla, joilla perussopimuksia sovelletaan, toteutettujen toimien vaikuttavuutta.

3.  Komissio voi sallia, että oikeussubjektit, jotka ovat sijoittautuneet johonkin kolmanteen maahan, joka ei ole assosioitunut ohjelmaan, voivat osallistua osallistuvat seuraaviin toimiin: [tark. 109]

a)  toimet, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erityistavoite;

b)  toimet, joilla tuetaan kuluttajansuojaa ja toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitettu erityistavoite.

Oikeussubjektit, jotka osallistuvat a ja b alakohdassa tarkoitettuihin toimiin, eivät ole oikeutettuja unionin rahoitustukeen, erityisesti, jos on olemassa innovoivan teknologian siirtämisen riski, paitsi jos se on olennaista ohjelman kannalta, etenkin siltä osin kuin on kyse unionin yritysten kilpailukyvystä ja markkinoillepääsystä tai unionissa asuvien kuluttajien suojelusta. Tätä poikkeusta ei sovelleta voittoa tuottaviin oikeussubjekteihin. [tark. 110]

4.  Asetuksen (EU) N:o 1025/2012 15 ja 16 artiklassa täsmennetyt oikeussubjektit voivat osallistua toimiin, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettu erityistavoite.

5.  Seuraavat elimet voivat osallistua toimiin, joilla tuetaan kuluttajansuojaa ja toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitettu erityistavoite ja jotka liittyvät Euroopan kuluttajakeskusten verkostoon:

a)  jäsenvaltion tai 5 artiklassa tarkoitetun kolmannen maan nimeämä elin, joka on avoimella menettelyllä valittu voittoa tavoittelematon elin;

b)  julkinen elin.

6.  Kolmannet maat, joko ohjelmaan assosioituneet tai assosioitumattomat, voivat osallistua seuraaviin toimiin, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu erityistavoite:

a)  suojatoimenpiteet, jotka on toteutettu tilanteessa, jossa jokin liitteessä III lueteltu eläintauti tai zoonoosi tai 16 artiklassa tarkoitetussa työohjelmassa lueteltu kasvintuhooja esiintyy tai leviää kolmannen maan tai jäsenvaltion alueella ja uhkaa välittömästi unionin terveystilannetta;

b)  suojatoimenpiteet tai muut asiaankuuluvat toimet, jotka on toteutettu kasvien terveystilanteen tueksi unionissa.

Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä III, kun se on tarpeen, jotta voidaan ottaa huomioon tilanteet, joita aiheutuu karjankasvatukseen tai karjakauppaan merkittävästi vaikuttavista eläintaudeista, ihmisille uhkan aiheuttavien zoonoosien kehittymisestä tai tieteen tai epidemiologian uudesta kehityksestä, ja ottaa huomioon eläintaudit, jotka todennäköisesti muodostavat uuden uhkan unionin kannalta.

Lukuun ottamatta eläintauteja ja kasvintuhoojia, joilla on merkittävä vaikutus unioniin, assosioitumattomat maat vastaavat periaatteessa omista kustannuksistaan osallistuessaan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin toimiin.

7.  Seuraavat oikeussubjektit voivat osallistua toimiin, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettu erityistavoite:

a)  asetuksen (EY) N:o 223/2009 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset tilastolaitokset ja muut kansalliset viranomaiset;

b)  yhteistyöverkostoja tukevien toimien osalta muut tilastoalalla toimivat sellaiset elimet, jotka eivät ole tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettuja viranomaisia;

c)  voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka ovat riippumattomia teollisuudesta, kaupasta ja elinkeinoelämästä, joilla ei ole muita eturistiriitoja ja joiden päätavoitteet ja toimet liittyvät asetuksen (EY) N:o 223/2009 11 artiklassa tarkoitettujen Euroopan tilastoja koskevien käytännesääntöjen täytäntöönpanon edistämiseen ja tukemiseen sekä tehokkuuden lisäämiseen ja laadun parantamiseen unionin tasolla tähtäävien Euroopan tilastojen uusien tuotantotapojen täytäntöönpanemiseen.

10 artikla

Nimetyt avustuksensaajat

Ohjelmasta voivat saada avustuksen ilman ehdotuspyyntöä seuraavat yhteisöt:

a)  asetuksen (EY) N:o 765/2008 17 artiklassa ja [sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta tuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa varten koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen(57)] 11 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaiset markkinavalvonnan alan toimiin, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu erityistavoite; [tark. 111]

b)  asetuksen (EY) N:o 765/2008 14 artiklan nojalla kyseisen asetuksen 32 artiklassa tarkoitettua toimintaa varten tunnustettu elin akkreditoinnin ja markkinavalvonnan alan toimiin, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettu erityistavoite; [tark. 112]

c)  asetuksen (EU) N:o 1025/2012 17 artiklassa tarkoitetut oikeussubjektit toimiin, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettu erityistavoite;

d)  Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmä (EFRAG), kansainvälisten tilinpäätösstandardien säätiö ja julkisen edun valvontalautakunta (PIOB) toimiin, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu erityistavoite;

e)  Euroopan kuluttajaliitto (BEUC) ja eurooppalainen standardointiasioiden kuluttajajärjestö (ANEC) kuluttajien edun edustamiseen unionin tasolla liittyviin toimiin, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitettu erityistavoite, edellyttäen että niillä ei ole eturistiriitoja ja ne edustavat jäseniensä kautta unionin kuluttajien etuja vähintään kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioita;

f)  Finance Watch ja Better Finance toimiin, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu erityistavoite, seuraavin vuosittain arvioitavin edellytyksin:

i)  yhteisöt ovat edelleen hallituksista riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia sekä toimialasta, yrityksistä ja kaupallisista eturistiriidoista riippumattomia;

ii)  niillä ei ole eturistiriitoja ja ne edustavat jäsentensä kautta unionin kuluttajien ja muiden loppukäyttäjien etuja rahoituspalvelualalla;

g)  toimiin, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erityistavoite:

i)  jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja niiden sidosyhteisöt, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625(58) 92, 95 ja 97 artiklassa tarkoitetut Euroopan unionin vertailulaboratoriot ja Euroopan unionin vertailukeskukset sekä kansainväliset organisaatiot;

ii)  ohjelmaan assosioituneet tai assosioitumattomat kolmannet maat vain toimiin, jotka kuvataan tämän asetuksen 9 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa;

h)  asetuksen (EY) N:o 223/2009 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset tilastolaitokset ja muut kansalliset viranomaiset toimiin, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettu erityistavoite.

Tämän artiklan ensimmäisen kohdan e alakohdan osalta komissiolle siirretään valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä niiden yhteisöjen luettelon, jotka voivat saada ohjelmasta avustuksen, mukauttamiseksi niiden toimien osalta, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitettu erityistavoite. [tark. 113]

11 artikla

Arviointi- ja myöntämisperusteet

Arviointikomitea toimia varten, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut erityistavoitteet, voi koostua kokonaan tai osittain ulkopuolisista asiantuntijoista. Arviointikomitean työn on perustuttava avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteisiin. [tark. 114]

12 artikla

Yhteisrahoitusta koskevat säännöt

1.  Toimet, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu erityistavoite, kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden ja ohjelmaan assosioituneiden kolmansien maiden markkinavalvontaviranomaiset ja [sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta tuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa varten koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen] 20 artiklassa tarkoitetut unionin testauslaitokset: ohjelmasta voidaan rahoittaa enintään 100 prosenttia toimien avustuskelpoisista kustannuksista, edellyttäen että varainhoitoasetuksessa määriteltyä yhteisrahoitusperiaatetta noudatetaan. [tark. 115]

2.  Julkisen edun valvontalautakunnalle (PIOB) 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun erityistavoitteen täytäntöönpanoa varten myönnetyt avustukset: jos Kansainvälisen tilintarkastajaliiton (IFAC) rahoituksen osuus tiettynä vuotena on enemmän kuin kaksi kolmasosaa PIOB:n vuotuisesta kokonaisrahoituksesta, kyseisen vuoden vuotuinen rahoitusosuus rajoitetaan 16 artiklassa tarkoitetussa työohjelmassa täsmennettyyn enimmäismäärään.

3.  Toimet, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu erityistavoite: ohjelmasta voidaan rahoittaa enintään 100 prosenttia toimien avustuskelpoisista kustannuksista, edellyttäen että varainhoitoasetuksen 190 artiklassa määriteltyä yhteisrahoitusperiaatetta noudatetaan.

4.  Toimet, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettu erityistavoite: ohjelmasta voidaan rahoittaa enintään 95 prosenttia sellaisten toimien avustuskelpoisista kustannuksista, joilla tuetaan asetuksen (EY) N:o 223/2009 15 artiklassa tarkoitettuja yhteistyöverkostoja.

13 artikla

Avustuskelpoiset kustannukset

Varainhoitoasetuksen 186 artiklassa vahvistettujen perusteiden lisäksi toimiin, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu erityistavoite, sovelletaan seuraavia kustannusten avustuskelpoisuusperusteita:

a)  varainhoitoasetuksen 193 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti kustannukset ovat avustuskelpoisia ennen toimen aloituspäivää;

b)  tällaiset kustannukset voivat olla avustuskelpoisia myös siinä tapauksessa, että ne ovat syntyneet taudin tai kasvintuhoojan epäillystä esiintymisestä, kunhan esiintyminen vahvistetaan myöhemmin.

Ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitetut kustannukset ovat avustuskelpoisia siitä päivästä lähtien, jona ilmoitus taudin tai kasvintuhoojan esiintymisestä esitetään komissiolle.

14 artikla

Kumulatiivinen, täydentävä ja yhdistetty rahoitus

1.  Toimi, joka on saanut rahoitusta jostakin muusta unionin ohjelmasta, voi saada rahoitusta myös tästä ohjelmasta, edellyttäen että rahoitusosuudet eivät kata samoja kuluja. Kunkin rahoitusta antavan unionin ohjelman sääntöjä sovelletaan sen maksuosuuteen toimesta. Kumulatiivisen rahoituksen määrä ei saa olla suurempi kuin toimen avustuskelpoisten kustannusten kokonaismäärä, ja unionin eri ohjelmista myönnetty tuki voidaan laskea määräsuhteessa tukiedellytykset vahvistavien asiakirjojen mukaisesti.

2.  Toimet, joille on myönnetty huippuosaamismerkki (”Seal of Excellence”) tai jotka täyttävät seuraavat kumulatiiviset vertailevat ehdot:

a)  ne on arvioitu ohjelmaan perustuvan ehdotuspyynnön yhteydessä;

b)  ne täyttävät ehdotuspyynnössä esitetyt laatua koskevat vähimmäisvaatimukset;

c)  niitä ei voida rahoittaa kyseisen ehdotuspyynnön perusteella budjettirajoitusten vuoksi;

voivat saada rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta, koheesiorahastosta, Euroopan sosiaalirahasto plussasta tai Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta asetuksen (EU) XX [yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [67] artiklan 5 kohdan ja asetuksen (EU) XX [yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta, hallinnointia ja seurantaa koskeva asetus] [8] artiklan tai asetuksen (EU) XX [Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamista koskeva asetus], erityisesti tavoitteen ”Pitkälle viety digitaalinen osaaminen”, mukaisesti, edellyttäen että tällaiset toimet ovat asianomaisen ohjelman tavoitteiden mukaisia. Tällöin sovelletaan tuen maksavan rahaston sääntöjä. [tark. 116]

3.  Toimi voi saada tukea yhdestä tai useammasta unionin ohjelmasta. Tällaisissa tapauksissa maksatushakemuksessa ilmoitettuja menoja ei saa ilmoittaa toisen ohjelman maksatushakemuksessa.

4.  Maksatushakemukseen sisällytettävä menojen määrä voidaan laskea kunkin asianomaisen ohjelman osalta määräsuhteessa tukiedellytykset vahvistavien asiakirjojen mukaisesti.

III LUKU

RAHOITUSTA YHDISTÄVÄT TOIMET

15 artikla

Rahoitusta yhdistävät toimet

Tämän ohjelman mukaiset rahoitusta yhdistävät toimet toteutetaan [InvestEU-asetuksen] ja varainhoitoasetuksen X osaston mukaisesti.

IV LUKU

OHJELMASUUNNITTELU, SEURANTA, TOTEUTUS JA VALVONTA

16 artikla

Ohjelman toteutus

1.  Ohjelma toteutetaan Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi varainhoitoasetuksen 110 artiklassa tarkoitetuilla työohjelmilla artiklan mukaisten työohjelmien hyväksymiseksi. Työohjelmat ovat vuotuisia tai monivuotisia, ja niissä on vahvistettava erityisesti tavoitteet, joihin pyritään, odotetut tulokset, toteutustapa ja rahoitussuunnitelman kokonaismäärä. Niihin sisältyy myös yksityiskohtainen kuvaus rahoitettavista toimista, maininta kunkin toimen rahoitukseen varatusta määrästä sekä alustava toteutusaikataulu. Työohjelmissa esitetään tarvittaessa rahoitusta yhdistäviä toimia varten varattu kokonaismäärä. [tark. 117]

2.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi hyväksymällä liitteessä I vahvistetut vuotuiset työohjelmat, joilla toteutetaan vahvistettuja työohjelmia 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu erityistavoite. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen tarkoitetun erityistavoitteen mukaisesti. [tark. 118]

3.  Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, tämän asetuksen liitteessä II vahvistetut toimet, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettu erityistavoite, toteutetaan asetuksen (EY) N:o 223/2009 14 ja 17 artiklan mukaisesti.

17 artikla

Seuranta ja raportointi

1.  Indikaattorit, joiden avulla raportoidaan ohjelman vaikuttavuuden ja tehokkuuden edistymisestä 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjen erityistavoitteiden saavuttamisessa, esitetään liitteessä IV. [tark. 119]

2.  Jotta varmistetaan tuloksellinen arviointi, jolla mitataan ohjelman edistymistä tavoitteidensa saavuttamisessa, komissiolle siirretään valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla tarkistetaan tai täydennetään liitteessä IV olevia indikaattoreita ja täydennetään tätä asetusta säännöksillä, jotka koskevat seuranta- ja arviointipuitteiden perustamista.

3.  Tulosraportointijärjestelmällä on varmistettava, että ohjelman toteuttamisen ja tulosten seurannassa käytettävät tiedot kerätään tehokkaasti, tuloksellisesti ja oikea-aikaisesti. Sitä varten unionin varojen saajille ja tarvittaessa jäsenvaltioille on asetettava oikeasuhteiset raportointivaatimukset.

18 artikla

Arviointi

1.  Arvioinnit on suoritettava oikea-aikaisesti, jotta niitä voidaan hyödyntää päätöksenteossa.

2.  Viimeistään … päivänä …kuuta … [neljä vuotta ohjelman väliarviointi on suoritettava heti kun toteuttamisen alkamisesta] komissio laatii ohjelman toteuttamisesta on saatavilla riittävästi tietoa, kuitenkin viimeistään neljän vuoden kuluttua siitä, kun ohjelman toteutus on käynnistynyt väliarviointikertomuksen siitä tuettujen toimien tavoitteiden saavuttamisesta, tuloksista ja vaikutuksista, resurssien käytön tehokkuudesta ja sen unionin tason lisäarvosta. [tark. 120]

3.  Liittyen toimiin, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu erityistavoite, komissio laatii vuosikertomuksen kansainvälisten tilinpäätösstandardien säätiön (IFRS) toiminnasta IFRS-standardien kehityksen osalta sekä PIOB:n ja EFRAG:n toiminnasta. Komissio toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.  Komissio kuulee asetuksen (EY) N:o 223/2009 13 artiklan mukaisesti Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevää komiteaa arviointien siitä osasta, joka koskee toimia, joilla toteutetaan tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettu erityistavoite, ennen arviointien hyväksymistä ja toimittamista Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Viimeistään … päivänä …kuuta … [kolmen vuoden kuluttua ohjelman toteuttamisen päättymisestä] komissio suorittaa ohjelman laatii lopullisen arvioinnin arviointikertomuksen ohjelman toteuttamisen päätyttyä, kuitenkin viimeistään neljän vuoden kuluttua 1 artiklassa mainitun ajanjakson päättymisestä pitemmän aikavälin vaikutuksesta, toimien tuloksista ja kestävyydestä ja eri työohjelmien välisistä synergioista. [tark. 121]

6.  Komissio toimittaa arviointien päätelmät 2 ja 5 kohdassa tarkoitetut arviointikertomukset ja omat huomautuksensa päätelmänsä Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ja asettaa ne julkisesti saataville. Kertomuksiin liitetään tarvittaessa ohjelman muuttamista koskevia ehdotuksia. [tark. 122]

19 artikla

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

Jos jokin kolmas maa osallistuu ohjelmaan kansainväliseen sopimukseen perustuvan päätöksen tai jonkin muun säädöksen nojalla, sen on myönnettävä toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle, Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle tarvittavat valtuudet, jotta ne voivat käyttää toimivaltaansa kattavasti. Euroopan petostentorjuntaviraston osalta näihin oikeuksiin kuuluu oikeus tehdä tutkimuksia, Euroopan petostentorjuntaviraston tutkimuksia koskevassa asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 tarkoitetut paikalla suoritettavat todentamiset ja tarkastukset mukaan lukien.

20 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2028 saakka 8 artiklan 3 b kohdassa, 9, 10, 16 ja 17 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. [tark. 123]

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8 artiklan 3 b kohdassa, 9, 10, 16 ja 17 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. [tark. 124]

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 8 artiklan 3 b kohdan, 9, 10, 16 ja 17 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. [tark. 125]

21 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002(59) 58 artiklalla perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011(60) tarkoitettu komitea. [tark. 126]

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Kun komitean lausunto on tarkoitus hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö sitä pyytää.

V LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

22 artikla

Tiedotus, viestintä ja julkisuus

1.  Unionin rahoituksen saajien on ilmaistava rahoituksen alkuperä ja varmistettava unionin rahoituksen avoimuus ja näkyvyys (erityisesti kun ne tekevät tunnetuksi toimia ja niiden tuloksia) tarjoamalla johdonmukaista, olennaista ja oikeasuhteista kohdennettua tietoa eri kohderyhmille, tiedotusvälineet ja suuri yleisö mukaan lukien. [tark. 127]

2.  Komissio toteuttaa tiedotus- ja viestintätoimia, jotka koskevat ohjelmaa käyttäjäystävällisellä tavalla lisätäkseen kuluttajien, kansalaisten, yritysten, erityisesti pk-yritysten, ja sen toimia julkishallintojen tietoisuutta tämän asetuksen rahoitusvälineiden kautta tarjotuista resursseista sekä siihen liittyvistä toimista ja tuloksia tuloksista. Ohjelmalle osoitetuilla taloudellisilla resursseilla tuetaan myös unionin poliittisia painopisteitä koskevaa komission tiedottamista sikäli kuin painopisteet liittyvät 3 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin. [tark. 128]

3.  Komissio (Eurostat) toteuttaa tiedotus- ja viestintätoimia, jotka liittyvät 3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetun erityistavoitteen toteuttamiseen, sen toimiin ja tuloksiin, kun ne koskevat tietojen keruuta, Euroopan tilastojen kehittämistä, tuottamista ja jakelua asetuksessa (EY) N:o 223/2009 säädettyjen tilastoperiaatteiden mukaisesti. [tark. 129]

23 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetukset (EU) N:o 99/2013, (EU) N:o 1287/2013, (EU) N:o 254/2014, (EU) N:o 258/2014, (EU) N:o 652/2014 ja (EU) 2017/826 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen.

24 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  Tämän asetuksen estämättä voidaan jatkaa tai muuttaa toimia niiden päättämiseen saakka noudattaen asetuksia (EU) N:o 99/2013, (EU) N:o 1287/2013, (EU) N:o 254/2014, (EU) N:o 258/2014, (EU) N:o 652/2014 ja (EU) 2017/826, joita sovelletaan kyseisiin toimiin niiden päättämiseen asti.

2.  Ohjelman rahoituspuitteet voivat kattaa myös teknisen ja hallinnollisen avun menoja, jotka ovat tarpeen toteutettaessa siirtyminen ohjelman ja sen edeltäjien, 1 kohdassa luetelluilla säädöksillä perustettujen ohjelmien, mukaisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden välillä.

3.  Talousarvioon voidaan 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kulujen kattamiseksi tarvittaessa sisällyttää määrärahoja myös vuoden 2027 jälkeen, jotta voidaan hallinnoida toimia, joita ei ole saatu päätökseen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2027.

25 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Avustuskelpoiset toimet, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu erityistavoite

Rahoitusta voivat saada seuraavat toimet, joilla toteutetaan – pääasiassa avustuksilla ja hankinnoilla – 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu erityistavoite:

1.  Eläinlääkintään ja kasvinsuojeluun liittyvät hätätoimenpiteet

1.1  Eläinlääkintään ja kasvinsuojeluun liittyvät hätätoimenpiteet, jotka toteutetaan jonkin liitteessä III luetellun eläintaudin tai zoonoosin taikka yhden tai useamman kasvintuhoojan esiintymisen vahvistumisen seurauksena tai jos ihmisten, eläinten tai kasvien terveystilanteeseen unionissa kohdistuu välitön uhka.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava välittömästi, ja niiden soveltamisessa on noudatettava asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettuja säännöksiä.

1.2  Kasvinsuojeluun liittyvien hätätoimenpiteiden osalta seuraavat jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet, joihin ryhdytään kasvintuhoojien esiintyessä ensimmäistä kertaa tietyllä alueella:

a)  toimenpiteet, jotka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031(61) 16 artiklan nojalla tai kyseisen asetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen unionin toimenpiteiden nojalla unionikaranteenituhoojan ehkäisemiseksi, eristämiseksi ja/tai hävittämiseksi; [tark. 130]

b)  toimenpiteet, jotka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteuttaa asetuksen (EU) 2016/2031 29 artiklan nojalla unionikaranteenituhoojien luetteloon sisältymättömän tuhoojan, jota voidaan pitää unionikaranteenituhoojana kyseisessä artiklassa tai kyseisen asetuksen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kriteerien mukaisesti, ehkäisemiseksi, eristämiseksi ja/tai hävittämiseksi; [tark. 131]

c)  suojaavat lisätoimenpiteet, joilla estetään sellaisen tuhoojan leviäminen, jonka vastaiset unionin toimenpiteet on hyväksytty asetuksen (EU) 2016/2031 28 artiklan 1 kohdan ja 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja jotka ovat muita kuin tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettuja hävittämistoimenpiteitä ja tämän kohdan b alakohdassa tarkoitettuja leviämisen estämiseen tähtääviä toimenpiteitä, jos mainitut toimenpiteet ovat olennaisen tärkeitä unionin suojaamiseksi kyseisen tuhoojan edelleen leviämiseltä ja tarvittaessa niillä estetään myös tuhoojan saastuttamien materiaalien vapaa liikkuvuus naapurijäsenvaltioissa. [tark. 132]

c a)  toimenpiteet, joilla hävitetään äkkiä ilmaantunut tuhooja, vaikka sitä ei pidetä unionikaranteenituhoojana vaan sen ilmaantuminen johtuu äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksesta tai ilmastonmuutoksen vaikutuksesta tietyssä jäsenvaltiossa; [tark. 133]

1.3  Unionin rahoitusta voidaan myöntää myös seuraaviin toimenpiteisiin:

1.3.1  Suojatoimenpiteet, jotka on toteutettu tilanteessa, jossa kolmannen maan tai jäsenvaltion alueella tai merentakaisessa maassa tai merentakaisella alueella esiintyy tai leviää jokin liitteessä III lueteltu eläintauti tai zoonoosi, joka uhkaa välittömästi unionin terveystilannetta, samoin kuin suojatoimenpiteet tai muut aiheelliset toimet, jotka on toteutettu unionin kasvien terveystilanteen tueksi;

1.3.2  Tässä liitteessä tarkoitetut toimenpiteet, joita on toteuttamassa vähintään kaksi jäsenvaltiota, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä epidemian rajoittamiseksi;

1.3.3  Sellaisten biologisten aineiden varastojen perustaminen, jotka on tarkoitettu liitteessä III lueteltujen eläintautien ja zoonoosien torjuntaa varten, jos komissio pitää jonkin jäsenvaltion pyynnön perusteella tällaisten varastojen perustamista kyseisessä jäsenvaltiossa tarpeellisena;

1.3.4  Biologisten aineiden varastojen perustaminen tai rokoteannosten hankkiminen, jos jonkin liitteessä III luetellun eläintaudin tai zoonoosin esiintyminen tai leviäminen kolmannessa maassa tai jäsenvaltiossa voi muodostaa uhkan unionille.

1.3.4 a.  Jos epäillään eläintaudin ja/tai haitallisten organismien esiintymistä, unionissa ja sen ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia ja valvontaa on lisättävä voimakkaasti eri puolilla EU:ta; [tark. 134]

1.3.4 b.   Toimenpiteet tunnettujen ja tällä hetkellä tuntemattomien kasvintuhoojien ja tautien esiintymisen seuraamiseksi. [tark. 135]

2.  Vuotuiset ja monivuotiset eläinlääkintä- ja kasvinsuojeluohjelmat

2.1.  Vuotuiset ja monivuotiset eläinlääkintä- ja kasvinsuojeluohjelmat liitteessä III lueteltujen eläintautien ja zoonoosien ja kasvituhoojien ehkäisyä, hävittämistä, torjuntaa ja seurantaa varten on toteutettava asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen säännösten mukaisesti. [tark. 136]

Edellytykset, joiden mukaisesti toimia varten voidaan myöntää rahoitusta, esitetään 16 artiklassa tarkoitetussa työohjelmassa.

Ohjelmat on toimitettava komissiolle suunniteltua toteutuskautta edeltävän vuoden 31 päivään toukokuuta mennessä.

Kun avustuksensaajat ovat toimittaneet rahoitusta koskevat väliraportit, komissio voi tarvittaessa muuttaa avustussopimuksia koko avustuskelpoisuuskauden osalta.

Näissä ohjelmissa olisi otettava huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat uudet tilanteet ja niiden moninaisuus unionissa, ja niillä olisi myös vaikutettava siihen, että biologinen monimuotoisuus Euroopassa ei heikkene. [tark. 137]

2.2  Jos jonkin liitteessä III luetellun eläintaudin tai zoonoosin esiintyminen tai kehittyminen todennäköisesti uhkaa unionin terveystilannetta ja jotta unionia voidaan suojella jonkin tällaisen eläintaudin tai zoonoosin kulkeutumiselta sen alueelle tai jos suojatoimenpiteet ovat tarpeen unionin kasvien terveystilanteen tueksi, jäsenvaltiot voivat sisällyttää kansallisiin ohjelmiinsa toimenpiteitä, jotka pannaan täytäntöön kolmansien maiden alueella yhteistyössä kyseisten maiden viranomaisten kanssa. Samoissa olosuhteissa ja samaa tavoitetta varten unionin rahoitusta voidaan myöntää suoraan kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille.

2.3  Kasvinsuojeluohjelmien osalta jäsenvaltioille voidaan myöntää unionin rahoitusta seuraaviin toimenpiteisiin:

a)  tiettyjen ajanjaksojen aikana tehtävät kartoitukset, joilla tutkitaan vähintään mahdollisten unionikaranteenituhoojien esiintyminen ja merkit tai oireet tuhoojasta, johon sovelletaan asetuksen (EU) 2016/2031 29 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä tai kyseisen asetuksen 30 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjä toimenpiteitä;

b)  tiettyjen ajanjaksojen aikana tehtävät kartoitukset, joilla tutkitaan vähintään muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen sellaisten tuhoojien esiintyminen, jotka saattavat edustaa uutta riskiä unionissa ja joiden kulkeutumisella tai leviämisellä saattaa olla merkittäviä vaikutuksia unionin maa- tai metsätalouteen;

c)  toimenpiteet, jotka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteuttaa asetuksen (EU) 2016/2031 17 artiklan nojalla tai kyseisen asetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen unionin toimenpiteiden nojalla unionikaranteenituhoojan ehkäisemiseksi, eristämiseksi tai hävittämiseksi; [tark. 138]

d)  toimenpiteet, jotka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteuttaa asetuksen (EU) 2016/2031 29 artiklan nojalla unionikaranteenituhoojien luetteloon sisältymättömän tuhoojan, jota voidaan pitää unionikaranteenituhoojana kyseisen asetuksen samassa artiklassa tai 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kriteerien mukaisesti, ehkäisemiseksi, eristämiseksi tai hävittämiseksi; [tark. 139]

e)  suojaavat lisätoimenpiteet, joilla estetään sellaisen tuhoojan leviäminen, jonka vastaiset unionin toimenpiteet on hyväksytty asetuksen (EU) 2016/2031 28 artiklan 1 kohdan ja 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja jotka ovat muita kuin tämän kohdan c alakohdassa tarkoitettuja hävittämistoimenpiteitä ja tämän kohdan d alakohdassa tarkoitettuja leviämisen estämiseen tähtääviä toimenpiteitä, jos mainitut toimenpiteet ovat olennaisen tärkeitä unionin suojaamiseksi kyseisen tuhoojan leviämiseltä laajemmalle; [tark. 140]

f)  toimenpiteet, joilla estetään sellaisen kasvintuhoojan leviäminen, jonka vastaiset unionin toimenpiteet on hyväksytty asetuksen (EU) 2016/2031 28 artiklan 2 kohdan tai 30 artiklan 3 kohdan mukaisesti, saastuneella alueella, jolta kyseistä tuhoojaa ei kyetä hävittämään, jos kyseiset toimenpiteet ovat olennaisen tärkeitä unionin suojaamiseksi kyseisen tuhoojan leviämiseltä laajemmalle.

Näiden toimenpiteiden piiriin kuuluvien kasvintuhoojien luettelo määritetään 16 artiklassa tarkoitetussa työohjelmassa.

3.  Toimet, joilla tuetaan eläinten hyvinvoinnin kohentamista, mukaan lukien toimet, joilla varmistetaan eläinten hyvinvointia koskevien normien noudattaminen ja jäljitettävyys myös eläinkuljetusten aikana. [tark. 141]

4.  Asetuksen (EU) 2017/625 92, 95 ja 97 artiklassa tarkoitetut Euroopan unionin vertailulaboratoriot ja Euroopan unionin vertailukeskukset.

5.  Asetuksen (EU) 2017/625 112 artiklassa tarkoitetut koordinoidut valvontaohjelmat ja tiedonkeruu.

6.  Toimet, joilla ehkäistään elintarvikejätettä ja torjutaan elintarvikepetoksia.

7.  Toimet, joilla tuetaan maatalousekologista tuotantoa ja kestävää elintarvikkeiden tuotantoa ja kulutusta ja jotka eivät aiheuta haittaa ympäristölle ja biologiselle monimuotoisuudelle ja joilla tuetaan suoramyynnin edistämistä ja lyhyitä toimitusketjuja. [tark. 142]

8.  Tietokannat ja sähköiset tiedonhallintajärjestelmät, jotka ovat tarpeen 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun erityistavoitteeseen liittyvän lainsäädännön vaikuttavaa ja tehokasta täytäntöönpanoa varten ja jotka ovat osoittaneet tuovansa unionin tason lisäarvoa; uusien teknologioiden, kuten tuotteiden pakkausten QR-koodien, käyttöönotto tuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi. [tark. 143]

9.  Virallisesta valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön ja muiden eläintautien tai kasvintuhoojien hallintaan ja/tai ehkäisemiseen osallistuvien osapuolten asetuksen (EU) 2017/625 130 artiklassa tarkoitettu koulutus.

10.  Kustannukset, joita jäsenvaltioiden asiantuntijoille aiheutuu matkoista, majoituksesta ja päivärahoista, kun komissio on nimittänyt heidät avustamaan omia asiantuntijoitaan asetuksen (EU) 2017/625 116 artiklan 4 kohdan ja 120 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

11.  Tekninen ja tieteellinen työ, mukaan luettuna tutkimukset ja koordinointitoimet, jotka ovat tarpeen uusien ja tuntemattomien kasvintuhoojien ja tautien esiintymisen ehkäisyn turvaamiseksi ja 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun erityistavoitteeseen liittyvän lainsäädännön moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi ja lainsäädännön mukauttamiseksi tieteelliseen, teknologiseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. [tark. 144]

12.  Toimet, joita jäsenvaltiot tai kansainväliset organisaatiot toteuttavat ja joilla pyritään saavuttamaan 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu erityistavoite tähän tavoitteeseen liittyvien sääntöjen kehittämisen ja täytäntöönpanon tueksi.

13.  Yhden tai useamman jäsenvaltion järjestämät hankkeet, joiden tavoitteena on tehostaa 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun erityistavoitteen tehokasta toteutusta innovatiivisten tekniikkojen ja käytäntöjen avulla.

14.  Tuki unionin ja jäsenvaltioiden tiedotus- ja valistusaloitteille, joiden tavoitteena on varmistaa parempi, vaatimustenmukainen ja kestävä elintarvikkeiden tuotanto ja kulutus, mukaan luettuna elintarvikejätteen ehkäisytoimet, niiden vaikutus kiertotalouteen ja elintarvikepetosten torjunta, pantaessa täytäntöön 3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettua erityistavoitetta koskevia sääntöjä. [tark. 145]

15.  Toimenpiteet, jotka toteutetaan ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden ja eläinten hyvinvoinnin suojaamiseksi ja joita sovelletaan kolmansista maista unionin rajalle saapuviin eläimiin, eläintuotteisiin, kasveihin ja kasvituotteisiin.

LIITE II

Avustuskelpoiset toimet, joilla toteutetaan 3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettu erityistavoite

Unionin politiikan toteuttaminen edellyttää korkealaatuisia, vertailukelpoisia ja luotettavia tilastotietoja unionin talouden, yhteiskunnan, alueiden ja ympäristön tilanteesta. Lisäksi Euroopan tilastot antavat kansalaisille mahdollisuuden ymmärtää demokraattista prosessia ja osallistua siihen sekä käydä keskustelua unionin nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.

Yhdessä Euroopan tilastoja koskevan asetuksen (EY) N:o 223/2009 kanssa ohjelmassa vahvistetaan Euroopan tilastojen kehittämistä, tuottamista ja jakelua koskevat yleiset puitteet vuosiksi 2021–2027. Euroopan tilastoja kehitetään, tuotetaan ja levitetään Euroopan tilastoja koskevien käytännesääntöjen puitteissa ja niiden periaatteiden mukaisesti hyödyntäen tiivistä ja koordinoitua yhteistyötä Euroopan tilastojärjestelmän kanssa.

Näissä puitteissa kehitetyillä, tuotetuilla ja levitetyillä Euroopan tilastoilla edistetään SEUT-sopimuksessa vahvistetun ja komission strategisissa painopisteissä määritellyn unionin politiikan täytäntöönpanoa.

3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettu erityistavoite toteutetaan seuraavilla toimilla:

Talous- ja rahaliitto, globalisaatio ja kauppa

–  tarjotaan korkealaatuisia tilastoja, joilla tuetaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä, rakenneuudistusten tukiohjelmaa ja unionin vuotuista talouspolitiikan ohjaus- ja seurantajaksoa;

–  tarjotaan ja tarvittaessa vahvistetaan Euroopan talouden pääindikaattoreita;

–  tarjotaan tilastoja ja metodologista opastusta investointi- ja budjettivälineiden tilastokäsittelystä talouden lähentymisen, rahoitusvakauden ja työpaikkojen luomisen tueksi;

–  tarjotaan tilastoja, jotka liittyvät omien varojen tarkoituksiin ja EU:n henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin;

–  mitataan paremmin tavara- ja palvelukauppaa, ulkomaisia suoria sijoituksia, globaaleja arvoketjuja ja globalisaation vaikutusta unionin talouteen. [tark. 146]

Sisämarkkinat, innovointi ja digitalisaatio

–  tarjotaan korkealaatuisia ja luotettavia tilastoja sisämarkkinoita, Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmaa ja innovoinnin ja tutkimuksen keskeisiä aloja varten;

–  tarjotaan enemmän ja ajankohtaisempia tilastoja yhteistyötaloudesta ja digitalisaation vaikutuksesta Euroopan yrityksiin ja kansalaisiin.

Euroopan sosiaalinen ulottuvuus

–  tarjotaan korkealaatuisia, ajantasaisia ja luotettavia tilastoja, joilla tuetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja unionin osaamispolitiikkaa, mukaan luettuna esimerkiksi työmarkkinoita, työllisyyttä, koulutusta, tuloja, elinoloja, köyhyyttä, eriarvoisuutta, sosiaalista suojelua ja pimeää työtä koskevat tilastot ja taitoja koskeva satelliittitilinpito; [tark. 147]

–  tarjotaan tilastoja, jotka liittyvät vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen;

–  laajennetaan maahanmuuttoa koskevia tilastoja, erityisesti maahanmuuttajien tilanteesta ja kotoutumisesta sekä turvapaikanhakijoiden koulutustarpeista ja koulutustasoista;

–  kehitetään nykyaikaisia vuoden 2021 jälkeisiä väestö- ja asuntolaskentaohjelmia ja väestötilastoja;

–  tarjotaan väestöennusteita ja niiden vuotuiset päivitykset.

Kestävä kehitys, luonnonvarat ja ympäristö

–  seurataan edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa;

–  kehitetään edelleen tilastoja energiastrategian, kiertotalouden ja muovistrategian tueksi;

–  tarjotaan keskeisiä ympäristötilastoja ja -indikaattoreita, mukaan luettuna jätteitä, vettä, biologista monimuotoisuutta, metsiä, maankäyttöä ja maanpeitettä ja ilmastoa koskevat tilastot sekä ympäristötilinpito;

–  tarjotaan rahti- ja matkustajaliikennettä koskevia tilastoja unionin politiikan tueksi;

–  kehitetään uusia indikaattoreita, joilla seurataan intermodaalisuutta ja liikennemuotosiirtymää kohti ympäristöystävällisempiä liikennemuotoja;

–  tarjotaan ajantasaisia ja merkityksellisiä tietoja yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen kalastuspolitiikan tarpeisiin sekä ympäristöön, elintarviketurvallisuuteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvän politiikan tarpeisiin.

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

–  tarjotaan ajantasaisia ja kattavia alueisiin, mukaan luettuna unionin syrjäisimmät alueet, kaupunkeihin ja maaseutualueisiin liittyviä tilastoindikaattoreita, jotta voidaan seurata ja arvioida aluekehityspolitiikan tehokkuutta ja aluepolitiikan alueellisia vaikutuksia;

–  tuetaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseen liittyvien indikaattoreiden ja poliisiin ja turvallisuuteen liittyvien tilastojen kehittämistä;

–  käytetään enemmän paikkatietoja ja integroidaan ja valtavirtaistetaan järjestelmällisesti paikkatietojen hallinta tilastojen tuottamiseen.

Tiedotetaan paremmin Euroopan tilastoista ja tuodaan niitä esiin luotettavana lähteenä, jolla torjutaan disinformaatiota verkossa

–  tuodaan järjestelmällisesti esiin Euroopan tilastoja luotettavana näytön lähteenä ja tehdään faktojen tarkastajille, tutkijoille ja viranomaisille helpommaksi käyttää niitä verkossa olevan disinformaation torjumisessa;

–  helpotetaan käyttäjien kannalta tilastojen saatavuutta ja ymmärtämistä, myös esittämällä ne visuaalisesti houkuttelevassa ja interaktiivisessa muodossa ja tarjoamalla räätälöidympiä palveluja, kuten tilattavat tietoraportit ja itsepalveluanalyysit;

–  kehitetään edelleen ja seurataan Euroopan tilastojen laadunvarmistuspuitteita, myös tekemällä vertaisarviointeja siitä, miten jäsenvaltiot noudattavat Euroopan tilastoja koskevia käytännesääntöjä;

–  järjestetään mikrodatan saatavuus tutkimustarkoituksia varten, mutta turvataan samalla erittäin korkeatasoinen tietosuoja ja tilastojen luottamuksellisuus.

Hyödynnetään datavallankumousta ja siirrytään luotettaviin älykkäisiin tilastoihin (Trusted Smart Statistics)

–  vauhditetaan uusien digitaalisten tietolähteiden hyödyntämistä ja luodaan perusta luotettaville älykkäille tilastoille, jotta voidaan tuottaa uusia tilastoja lähes reaaliaikaisesti luotettavien algoritmien avulla;

–  kehitetään uudenlaisia lähestymistapoja, joilla voidaan käyttää yksityisomistuksessa olevia tietoja käyttämällä PPC- ja SMC-menetelmiä (Privacy-preserving computation ja Secure Multiparty Computation);

–  edistetään huippututkimusta ja innovointia virallisten tilastojen alalla, myös hyödyntämällä yhteistyöverkostoja ja tarjoamalla eurooppalaisia tilastokoulutusohjelmia.

Laajennettu yhteistyökumppanuus ja tilastoyhteistyö

–  vahvistetaan kumppanuutta Euroopan tilastojärjestelmän kanssa ja yhteistyötä Euroopan keskuspankkijärjestelmän kanssa;

–  edistetään kumppanuutta julkisten ja yksityisten tiedon hallussapitäjien ja teknologiasektorin kanssa, jotta helpotettaisiin tietojen saamista tilastotarkoituksiin, useista lähteistä tulevien tietojen integrointia ja uusimman teknologian käyttöä;

–  vahvistetaan yhteistyötä tutkimus- ja korkeakouluyhteisön kanssa, etenkin siltä osin kuin on kyse uusista tietolähteistä, data-analyysistä ja tilastolukutaidon parantamisesta;

–  tehdään kansainvälisten organisaatioiden ja kolmansien maiden kanssa yhteistyötä, joka hyödyttää virallisia tilastoja globaalisti.

LIITE III

Eläintautien ja zoonoosien luettelo

1)  afrikkalainen hevosrutto

2)  afrikkalainen sikarutto

3)  pernarutto

4)  lintuinfluenssa (korkeapatogeeninen)

5)  lintuinfluenssa (matalapatogeeninen)

6)  kampylobakterioosi

7)  klassinen sikarutto

8)  suu- ja sorkkatauti

9)  vuohen tarttuva keuhkorutto

10)  räkätauti

11)  sinikieliviruksen aiheuttama tartunta (serotyypit 1–24)

12)  Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta

13)  epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttama tartunta

14)  lumpy skin -tautiviruksen aiheuttama tartunta

15)  Mycoplasma mycoides subsp. mycoides SC -tartunta (naudan tarttuva keuhkorutto)

16)  Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis)

17)  Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartunta

18)  pikkumärehtijärutto -viruksen aiheuttama tartunta (peste des petits ruminants -virus)

19)  raivotautiviruksen aiheuttama tartunta

20)  Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

21)  nautaruttoviruksen aiheuttama tartunta

22)  zoonoottisten Salmonella-serovarien aiheuttama tartunta

23)  Echinococcus spp -loisen esiintyminen

24)  listerioosi

25)  lammas- ja vuohirokko

26)  tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat

27)  trikinoosi

28)  venezuelalainen hevosen virusenkefalomyeliitti

29)  verototoksinen E. coli (VTEC)

Eläintautien ja zoonoosien luetteloon kuuluvat

a)  asetuksen (EU) 2016/429 2 luvun 1 osassa vahvistettu tautien luettelo;

b)  salmonella, zoonoosit ja zoonoosien aiheuttajat, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 2160/2003 ja direktiivin 2003/99/EY(62) soveltamisalaan;

c)  tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat. [tark. 148]

Liite IV

INDIKAATTORIT

Tavoite

Indikaattori

3 artiklan 2 kohdan a alakohdan alakohdassa säädetyt tavoitteet

1 – Tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden ja Julkisia hankintoja koskevan koskeva unionin lainsäädännön alalla esitettyjen uusien valitusten ja vaatimustenvastaisuustapausten lukumäärä lainsäädäntö

2 – Palvelukauppaan kohdistuvia rajoituksia koskeva indeksi

3 – Käyntien lukumäärä Sinun Eurooppasi -portaalilla

4 – Yhteisten markkinavalvontakampanjoiden lukumäärä

3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetyt tavoitteet

1 – Tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden ja verkkokaupan alalla esitettyjen uusien valitusten ja vaatimustenvastaisuustapausten lukumäärä

2 – Yhteisten markkinavalvonta- ja tuoteturvallisuuskampanjoiden lukumäärä

3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt tavoitteet

1 – Ohjelmasta ja verkostolta tukea saavien pk-yritysten lukumäärä

2 – Sellaisten tuettujen yritysten kokonaismäärä, jotka ovat solmineet yhteistyökumppanuuksia

2 a – Sellaisten yrittäjien kokonaismäärä, jotka hyötyvät mentorointi- ja liikkuvuusjärjestelyistä

2 b – Pienten ja keskisuurten yritysten perustamiseen tarvittavan ajan ja kustannusten vähentäminen

2 c – Lähtötilanteeseen verrattuna luotujen yritysverkostojen lukumäärä

2 d – Pk-yritystestiä käyttävien jäsenvaltioiden lukumäärä

2 e – Niiden jäsenvaltioiden lukumäärän merkittävä lisäys, joissa on käytössä keskitetty asiointipiste start-up-yrityksiä varten

2 f – Niiden pk-yritysten, jotka harjoittavat vientiä, sekä niiden pk-yritysten, jotka harjoittavat vientiä unionin ulkopuolelle, osuuden lisäys lähtötilanteeseen verrattuna

2 g – Lähtötilanteeseen verrattuna merkittävä lisäys niiden jäsenvaltioiden lukumäärässä, jotka toteuttavat potentiaalisille, nuorille ja uusille yrittäjille sekä naisyrittäjille samoin kuin muille erityisille kohderyhmille suunnattuja yrittäjyystoimia

2 h – Niiden unionin kansalaisten osuuden lisäys lähtötilanteeseen verrattuna, jotka haluaisivat olla itsenäisiä ammatinharjoittajia

2 i – Pk-yritysten kestävyyteen liittyvä suorituskyky, jota mitataan muun muassa kestäviä sinisen talouden ja vihreitä tuotteita ja palveluja kehittävien unionin pk-yritysten osuuden kasvulla1 a sekä näiden pk-yritysten resurssitehokkuuden (jossa voidaan ottaa huomioon energia, materiaalit tai vesi, kierrätys jne.) parantumisella verrattuna lähtötilanteeseen.

* Kaikkia indikaattoreita verrataan nykyiseen tilanteeseen vuonna 2018.

__________________

1 a Vihreitä tuotteita ja palveluja ovat sellaiset, joilla pyritään ensisijaisesti vähentämään ympäristöriskiä ja minimoimaan saastumista ja luonnonvarojen käyttöä. Niihin kuuluvat myös tuotteet, joilla on ympäristöön liittyviä ominaisuuksia (ekosuunnittelu, ekomerkit, luonnonmukaisesti tuotettu ja merkittävä kierrätyssisältö). Lähde: Flash-Eurobarometri 342, ”Pk-yritykset, resurssitehokkuus ja vihreät markkinat”.

3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyt tavoitteet

i)  

ii)  

1 – Niiden eurooppalaisten standardien osuus, jotka on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön kansallisina standardeina, kaikista voimassa olevista eurooppalaisista standardeista

2 – Unionissa vahvistettujen kansainvälisten tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien standardien prosenttiosuus

3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetyt tavoitteet

i)  

ii)  

1 – Kuluttajaindeksi

2 – Avustuksensaajien finanssipalvelujen alan julkisissa kuulemisissa esittämien kannanottojen ja vastausten lukumäärä

3 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetyt tavoitteet

1 – Menestyksekkäästi toteutettujen kansallisten eläinlääkintä- ja kasvinsuojeluohjelmien lukumäärä

2 – Menestyksekkäästi ratkaistujen kasvintuhoojien aiheuttamien hätätilanteiden lukumäärä

3 – Menestyksekkäästi ratkaistujen eläintautien aiheuttamien hätätilanteiden lukumäärä

3 artiklan 2 kohdan f alakohdassa säädetyt tavoitteet

1 – Internetissä julkaistujen tilastojen vaikutus: verkkomainintojen ja positiivisten/negatiivisten mielipiteiden lukumäärä

[tark. 149]

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 40.
(2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 259.
(3)EUVL C 62, 15.2.2019, s. 40.
(4)EUVL C 86, 7.3.2019, s. 259.
(5)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. helmikuuta 2019.
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 99/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, Euroopan tilasto-ohjelmasta 2013–2017 (EUVL L 39, 9.2.2013, s. 12).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243).
(12)COM(2018)0439.
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1287/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yritysten kilpailukykyä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) (2014–2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1639/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 33).
(14)Komission suositus, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12).
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87).
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3 päivänä joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4).
(20)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).
(21)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/826, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, unionin ohjelman perustamisesta vuosiksi 2017–2020 kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien osallistumista unionin politiikan laadintaan finanssipalvelualalla lisäävien erityistoimien tukemista varten (EUVL L 129, 19.5.2017, s. 17).
(22)[lisätään]Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).
(23)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164).
(24)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(25)EUVL L 90, 28.3.2006, s. 2.
(26)COM(2010)0700.
(27)COM(2017)0623.
(28)COM(2018)0442.
(29)COM(2018)0443.
(30)COM(2018)0372.
(31)COM(2018)0439.
(32)COM(2018)0447.
(33)COM(2018)0435.
(34)COM(2018)0434.
(35)COM(2018)0375.
(36)COM(2018)0367.
(37)COM(2018)0322, 10 artikla.
(38)COM(2018)0382.
(39)COM(2018)0393.
(40)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(41)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(42)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1).
(43)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1)
(44)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä (EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1).
(45)Neuvoston päätös 2013/755/EU, annettu 25 päivänä marraskuuta 2013, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin (MMA-assosiaatiopäätös) (EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1).
(46)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).
(47)Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, annettu 18 päivänä joulukuuta 1995, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1).
(48)Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).
(49)Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1).
(50)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2017, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29).
(51)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(52)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(53)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 254/2014, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, monivuotisesta kuluttajaohjelmasta vuosiksi 2014–2020 ja päätöksen N:o 1926/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 42).
(54)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 258/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta unionin ohjelmasta kaudelle 2014–2020 ja päätöksen N:o 716/2009/EY kumoamisesta (EUVL L 105, 8.4.2014, s. 1).
(55)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 652/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä, neuvoston direktiivien 98/56/EY, 2000/29/EY ja 2008/90/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 178/2002, (EY) N:o 882/2004, (EY) N:o 396/2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 muuttamisesta sekä neuvoston päätösten 66/399/ETY, 76/894/ETY ja 2009/470/EY kumoamisesta (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 1).
(56)[lisätään]
(57)COM(2017)0795.
(58)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus) (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).
(59)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).
(60)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(61)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/2031, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, kasvintuhoojien vastaisista suojatoimenpiteistä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 228/2013, (EU) N:o 652/2014 ja (EU) N:o 1143/2014 muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 69/464/ETY, 74/647/ETY, 93/85/ETY, 98/57/EY, 2000/29/EY, 2006/91/EY ja 2007/33/EY kumoamisesta (EUVL L 317, 23.11.2016, s. 4).
(62)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/99/EY, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 31).


Jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksessa sovellettava lopullinen arvonlisäverojärjestelmä *
PDF 192kWORD 58k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. helmikuuta 2019 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksessa sovellettavan lopullisen arvonlisäverojärjestelmän toimintaa koskevien yksityiskohtaisten teknisten toimenpiteiden käyttöönoton osalta (COM(2018)0329 – C8-0317/2018 – 2018/0164(CNS))
P8_TA(2019)0074A8-0028/2019

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2018)0329),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0317/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0028/2019),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Kun neuvosto hyväksyi vuonna 1967 yhteisen arvonlisäverojärjestelmän neuvoston direktiiveillä 62/227/ETY1 ja 67/228/ETY2, sitouduttiin ottamaan käyttöön jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksessa lopullinen arvonlisäverojärjestelmä, joka toimisi samalla tavalla kuin yksittäisen jäsenvaltion sisällä. Poliittiset ja tekniset edellytykset eivät kuitenkaan olleet vielä otolliset tällaiselle järjestelmälle siinä vaiheessa, kun jäsenvaltioiden väliset verotukselliset rajat poistettiin vuoden 1992 lopussa, joten hyväksyttiin arvonlisäveroa koskeva siirtymäjärjestelmä. Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY3, joka on tällä hetkellä voimassa, säädetään, että nämä siirtymäsäännöt on korvattava lopullisella järjestelmällä, joka periaatteessa perustuu tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten verottamiseen alkuperäjäsenvaltiossa.
(1)  Kun neuvosto hyväksyi vuonna 1967 yhteisen arvonlisäverojärjestelmän neuvoston direktiiveillä 67/227/ETY1 ja 67/228/ETY2, sitouduttiin ottamaan käyttöön jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksessa lopullinen arvonlisäverojärjestelmä, joka toimisi samalla tavalla kuin yksittäisen jäsenvaltion sisällä. Poliittiset ja tekniset edellytykset eivät kuitenkaan olleet vielä otolliset tällaiselle järjestelmälle siinä vaiheessa, kun jäsenvaltioiden väliset verotukselliset rajat poistettiin vuoden 1992 lopussa, joten hyväksyttiin arvonlisäveroa koskeva siirtymäjärjestelmä. Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY3, joka on tällä hetkellä voimassa, säädetään, että nämä siirtymäsäännöt on korvattava lopullisella järjestelmällä, joka periaatteessa perustuu tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten verottamiseen alkuperäjäsenvaltiossa. Nämä siirtymäsäännökset ovat kuitenkin olleet voimassa jo vuosikymmeniä, minkä vuoksi on syntynyt monimutkainen siirtymäkauden alv-järjestelmä, joka mahdollistaa rajat ylittävät unionin sisäiset alv-petokset. Näissä siirtymäsäännöissä on monia puutteita, joiden vuoksi alv-järjestelmä ei ole täysin tehokas eikä todellisten sisämarkkinoiden vaatimusten mukainen. Siirtymäkauden alv-järjestelmän haavoittuvuus tuli ilmi vain muutamia vuosia siitä, kun järjestelmä oli otettu käyttöön. Sen jälkeen on toteutettu useita lainsäädännöllisiä toimia (hallinnollisen yhteistyön parantaminen, yhteenvetoilmoitusten antamisen määräaikojen lyhentäminen, alakohtainen käännetty verovelvollisuus) ja muita kuin lainsäädännöllisiä toimia. Alv-vajeesta tehdyt uusimmat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että valtavia summia arvonlisäveroja jää edelleen perimättä. Tämä on ensimmäinen lainsäädäntöehdotus sen jälkeen, kun nykyiset alv-säännöt otettiin käyttöön vuonna 1992, ja sillä pyritään käsittelemään rajatylittävien petosten perussyitä. Komissio pani 28 päivänä lokakuuta 2015 esittämässään tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” merkille tämänhetkisten arvonlisäverosäännösten monimutkaisuuden ja piti sitä yhtenä sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen suurimpana esteenä. Samalla alv-vaje, joka määritellään todella kerättyjen arvonlisäverotulojen ja teoreettisesti kerättävissä olevan määrän välisenä erotuksena, on kasvanut, ja se oli 151,5 miljardia euroa EU28:ssa vuonna 2015. Tämä osoittaa, että arvonlisäverojärjestelmää olisi uudistettava pikaisesti ja kattavasti, jotta saadaan aikaan lopullinen alv-järjestelmä ja voidaan edistää ja yksinkertaistaa unionin sisäistä rajat ylittävää kauppaa ja jotta järjestelmästä saadaan petoksille vähemmän altis.
__________________
__________________
1 Ensimmäinen neuvoston direktiivi 67/227/ETY, annettu 11 päivänä huhtikuuta 1967, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EYVL 71, 14.4.1967, s. 1301).
1 Ensimmäinen neuvoston direktiivi 67/227/ETY, annettu 11 päivänä huhtikuuta 1967, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EYVL 71, 14.4.1967, s. 1301).
2 Toinen neuvoston direktiivi 67/228/ETY, annettu 11 päivänä huhtikuuta 1967, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädäntöjen yhdenmukaistamisesta, yhteisen arvonlisäverojärjestelmän rakenteesta ja soveltamissäännöistä (EYVL 71, 14.4.1967, s. 1303).
2 Toinen neuvoston direktiivi 67/228/ETY, annettu 11 päivänä huhtikuuta 1967, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädäntöjen yhdenmukaistamisesta, yhteisen arvonlisäverojärjestelmän rakenteesta ja soveltamissäännöistä (EYVL 71, 14.4.1967, s. 1303).
3 Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1).
3 Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1).
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a)  Komissio ja parlamentti ovat aina pitäneet alkuperäjäsenvaltiossa tapahtuvaan verotukseen perustuvaa arvonlisäverojärjestelmää ratkaisuna siihen, miten unionin arvonlisäverojärjestelmästä saadaan petoksille vähemmän altis, ja tämä sopii parhaiten yhteen myös sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kanssa. Käsillä oleva aloite perustuu kuitenkin jäsenvaltioiden kannattamaan määräpaikassa tapahtuvaan verotukseen, joka jättää jäsenvaltioille tietyn liikkumavaran arvonlisäverokantojen määrittämisessä.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Neuvosto vahvisti Euroopan parlamentin1 ja talous- ja sosiaalikomitean2 tukemana, että alkuperään perustuvaa järjestelmää ei ole mahdollista saavuttaa, ja kehotti komissiota tekemään perusteellista teknistä työtä ja käymään jäsenvaltioiden kanssa laaja-alaista vuoropuhelua, jotta se voi tarkastella yksityiskohtaisesti eri mahdollisuuksia panna määräpaikkaperiaate täytäntöön.
(2)  Neuvosto vahvisti Euroopan parlamentin1 ja talous- ja sosiaalikomitean2 tukemana, että alkuperään perustuvaa järjestelmää ei ole mahdollista saavuttaa, ja kehotti komissiota tekemään perusteellista teknistä työtä ja käymään jäsenvaltioiden kanssa laaja-alaista vuoropuhelua, jotta se voi tarkastella yksityiskohtaisesti eri mahdollisuuksia panna määräpaikkaperiaate täytäntöön3, jotta voidaan varmistaa, että tavaroiden toimittamista jäsenvaltiosta toiseen verotetaan ikään kuin tavarat toimitettaisiin ja vastaanotettaisiin yhdessä jäsenvaltiossa. Yhtenäisen unionin alv-alueen luominen on hyvin tärkeää, jotta voidaan vähentää säännösten noudattamisesta yrityksille, erityisesti rajatylittävää toimintaa harjoittaville pk-yrityksille, aiheutuvia kustannuksia ja rajat ylittävien alv-petosten riskiä sekä yksinkertaistaa arvonlisäveroon liittyviä menettelyjä. Lopullinen alv-järjestelmä vahvistaa sisämarkkinoita ja luo entistä paremman liiketoimintaympäristön rajat ylittävälle kaupalle. Lopulliseen järjestelmään olisi sisällytettävä teknisen kehityksen ja digitalisaation edellyttämät muutokset. Tässä direktiivissä säädetään teknisistä toimenpiteistä komission 18 päivänä tammikuuta 2018 antamassaan ehdotuksessa3 a vahvistamien suuntaviivojen täytäntöön panemiseksi. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä näitä suuntaviivoja koskevat päätökset, jotta tämän direktiivin täytäntöönpanossa voitaisiin edetä nopeasti.
__________________
__________________
1 Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. lokakuuta 2011 alv:n tulevaisuudesta (P7_TA(2011)0436) http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&language=FI&reference=P7-TA-2011-0436
1 Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. lokakuuta 2011 alv:n tulevaisuudesta (P7_TA(2011)0436) http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&language=FI&reference=P7-TA-2011-0436
2 Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2011, aiheesta ”Vihreä kirja alv:n tulevaisuudesta – Kohti yksinkertaisempaa, vahvempaa ja tehokkaampaa alv-järjestelmää” https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A52011AE1168
2 Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2011, aiheesta ”Vihreä kirja alv:n tulevaisuudesta – Kohti yksinkertaisempaa, vahvempaa ja tehokkaampaa alv-järjestelmää” https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A52011AE1168
3 Neuvoston päätelmät arvonlisäveron tulevaisuudesta – talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 3167. istunto, Bryssel, 15. toukokuuta 2012 (ks. erityisesti kohta B 4) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/ecofin/130257.pdf
3 Neuvoston päätelmät arvonlisäveron tulevaisuudesta – talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 3167. istunto, Bryssel, 15. toukokuuta 2012 (ks. erityisesti kohta B 4) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/ecofin/130257.pdf
3 a Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta (COM(2018)0020, 2018/0005(CNS).
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Komissio esittää arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassaan1 arvonlisäverojärjestelmään muutoksia, jotka ovat tarpeen tällaisen määräpaikkaan perustuvan järjestelmän kehittämiseksi unionin sisäistä kauppaa varten. Tällaisessa järjestelmässä verotettaisiin rajat ylittäviä tavaroiden luovutuksia ja palvelujen suorituksia. Neuvosto vahvisti myöhemmin kyseisessä toimintasuunnitelmassa esitetyt päätelmät ja totesi muun muassa, että lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä käyttöön otettavaksi suunniteltu periaate, jonka mukaan verotus tapahtuisi alkuperäjäsenvaltiossa, olisi sen mielestä korvattava periaatteella, jonka mukaan verotus tapahtuu määräjäsenvaltiossa2.
(3)  Komissio esittää arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassaan1 arvonlisäverojärjestelmään muutoksia, jotka ovat tarpeen tällaisen määräpaikkaan perustuvan järjestelmän kehittämiseksi unionin sisäistä kauppaa varten. Tällaisessa järjestelmässä verotettaisiin rajat ylittäviä tavaroiden luovutuksia ja palvelujen suorituksia. Neuvosto vahvisti myöhemmin kyseisessä toimintasuunnitelmassa esitetyt päätelmät ja totesi muun muassa, että lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä käyttöön otettavaksi suunniteltu periaate, jonka mukaan verotus tapahtuisi alkuperäjäsenvaltiossa, olisi sen mielestä korvattava periaatteella, jonka mukaan verotus tapahtuu määräjäsenvaltiossa2. Tämän muutoksen avulla olisi tarkoitus osaltaan vähentää rajat ylittäviä alv-petoksia arviolta 50 miljardilla eurolla vuosittain.
__________________
__________________
1 Arvonlisäveroa koskeva toimintasuunnitelma – Kohti EU:n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä (COM(2016)0148, 7.4.2016).
1 Arvonlisäveroa koskeva toimintasuunnitelma – Kohti EU:n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä (COM(2016)0148, 7.4.2016).
2 Katso: http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/05/25-conclusions-vat-action-plan/
2 Katso: http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/05/25-conclusions-vat-action-plan/
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)   Jotta voitaisiin varmistaa jäsenvaltioiden tehokas yhteistyö, komission olisi taattava järjestelmän avoimuus erityisesti kussakin jäsenvaltiossa tehtyjen alv-petosten pakollisen vuosittaisen julkistamisen avulla. Avoimuus on tärkeää myös petosten laajuuden ymmärtämisen, kansalaisten tietoisuuden lisäämisen ja jäsenvaltioiden painostamisen kannalta.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)   Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Euroopan parlamentin kantoihin 3 päivänä lokakuuta 2018 annetuissa lainsäädäntöpäätöslauselmissa ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverojärjestelmän tiettyjen sääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi sekä lopullisen järjestelmän käyttöön ottamiseksi jäsenvaltioiden välisen kaupan verotusta varten (COM(2017)0569 – C8-0363/2017 – 2017/0251(CNS)) ja ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta (COM(2018)0020 – C8-0023/2018 – 2018/0005(CNS)) sekä 3 päivänä heinäkuuta 2018 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa muutetusta ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 904/2010 muuttamisesta hallinnollista yhteistyötä arvonlisäveron alalla tehostavien toimenpiteiden osalta (COM(2017)0706 – C8-0441/2017 – 2017/0248(CNS)).
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Tavaroiden luovutuksia, myös tavaroiden unioniluovutuksia, ja palvelujen suorituksia koskevana yleissääntönä olisi oltava, että tavaroiden luovuttaja tai palvelujen suorittaja on velvollinen maksamaan arvonlisäveron.
(13)  Tavaroiden luovutuksia, myös tavaroiden unioniluovutuksia, ja palvelujen suorituksia koskevana yleissääntönä olisi oltava, että tavaroiden luovuttaja tai palvelujen suorittaja on velvollinen maksamaan arvonlisäveron. Nämä uudet periaatteet auttavat jäsenvaltioita torjumaan arvonlisäveropetoksia ja erityisesti karusellipetoksia, joiden arvoksi arvioidaan ainakin 50 miljardia euroa vuodessa.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a)   Olisi otettava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaisella tavalla sovellettavat tiukat perusteet sen määrittämiseksi, mille yrityksille voidaan myöntää luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema, ja olisi laadittava yhteisiä sääntöjä ja säännöksiä, joiden avulla rikkomisesta voidaan määrätä sakkoja ja seuraamuksia.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 b kappale (uusi)
(14 b)   Komission olisi annettava lisäohjeita ja varmistettava, että jäsenvaltiot soveltavat näitä yhdenmukaisia perusteita koko unionissa.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Siirrettäviä tavaroita koskevan käännetyn verovelvollisuuden järjestelmän väliaikaista soveltamista koskevia sääntöjä olisi tarkistettava, jotta varmistetaan, että ne ovat linjassa sellaisten uusien sääntöjen käyttöönoton kanssa, jotka koskevat henkilöä, joka on velvollinen maksamaan arvonlisäveron tavaroiden unioniluovutuksissa.
(15)  Siirrettäviä tavaroita koskevan käännetyn verovelvollisuuden järjestelmän väliaikaista soveltamista koskevia sääntöjä olisi tarkistettava, jotta varmistetaan, että ne ovat linjassa sellaisten uusien sääntöjen käyttöönoton kanssa, jotka koskevat henkilöä, joka on velvollinen maksamaan arvonlisäveron tavaroiden unioniluovutuksissa. Tämän direktiivin täytäntöönpanon myötä käännetyn verovelvollisuuden järjestelmän väliaikainen soveltaminen ei ehkä enää olisi välttämätöntä. Tämän vuoksi komission olisi analysoitava aikanaan tarvetta peruuttaa käännetyn verovelvollisuuden järjestelmän väliaikaista soveltamista koskeva ehdotus.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Jotta voidaan varmistaa suurten yritysten arvonlisäveroa koskevien raportointivelvoitteiden yhdenmukaisuus, tämän erityisjärjestelmän mukaisten arvonlisäveroilmoitusten antamisen tiheyttä olisi tarkistettava lisäämällä säännökseen, että järjestelmää käyttävien verovelvollisten on annettava järjestelmän mukaiset kuukausittaiset arvonlisäveroilmoitukset, jos verovelvollisten vuosittainen liikevaihto unionissa on yli 2 500 000 euroa.
(23)  Jotta voidaan varmistaa suurten yritysten arvonlisäveroa koskevien raportointivelvoitteiden yhdenmukaisuus, tämän erityisjärjestelmän mukaisten arvonlisäveroilmoitusten antamisen tiheyttä olisi tarkistettava lisäämällä säännökseen, että järjestelmää käyttävien verovelvollisten on annettava järjestelmän mukaiset kuukausittaiset arvonlisäveroilmoitukset, jos verovelvollisten vuosittainen alv-liikevaihto unionissa on yli 2 500 000 euroa.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 25 a kappale (uusi)
(25 a)   Sääntöjen noudattamatta jättäminen aiheuttaa taloudellista tappiota sääntöjä noudattaville verovelvollisille ja uhkaa lisäksi verotusjärjestelmän yhteenkuuluvuutta ja yhdenmukaisuutta ja luo yleistä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta vääristämällä kilpailua. Järjestelmän olisi oltava tehokas ja ymmärrettävä, jotta se tuottaisi valtiolle tuloja ja jotta sekä kansalaiset että yritykset kokisivat sen omakseen.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 26 a kappale (uusi)
(26 a)   Tilastot osoittavat, että petosten tekijät käyttävät hyväkseen järjestelmän heikkoutta ja seuraavat talouskehitystä sekä tiettyjen tavaroiden kysynnän voimakasta kasvua. Tämän vuoksi on tarpeen perustaa järjestelmä, joka on riittävän luja, jotta voidaan puuttua haitallisiin käytäntöihin ja vähentää niin vapaaehtoisen noudattamatta jättämisen (petosten) kuin tahattoman noudattamatta jättämisen määrää.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 26 b kappale (uusi)
(26 b)   Komission olisi keskityttävä erityisesti yhteisön sisäistä rajat ylittävää liiketoimintaa harjoittavien pk-yritysten tarpeisiin ja edistettävä sisämarkkinoilla käytävää kauppaa ja lisättävä oikeusvarmuutta perustamalla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kattava ja julkisesti käytettävissä oleva verkkoportaali, jonka avulla yritykset saisivat tietoa arvonlisäverosta unionissa. Monikielisen verkkoportaalin olisi annettava nopeasti ajantasaisia ja tarkkoja tietoja arvonlisäverojärjestelmän täytäntöönpanosta eri jäsenvaltioissa ja etenkin erilaisten tavaroiden ja palveluiden oikeista arvonlisäverokannoista eri jäsenvaltioissa sekä nollaverokannan ehdoista. Tällainen verkkoportaali voisi myös auttaa käsittelemään tämänhetkistä alv-vajetta.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 26 c kappale (uusi)
(26 c)   Keskitetty asiointipiste muodostaa uuden määräpaikkaperiaatteeseen perustuvan järjestelmän ytimen, ja ilman sitä alv-järjestelmän monimutkaisuus sekä hallinnollinen rasite kasvaisivat huomattavasti. Yhteentoimivuuden, helppokäyttöisyyden ja tulevan petoksilta suojaamisen helpottamiseksi yritysten keskitetyn asiointipisteen olisi käytettävä toiminnassaan yhdenmukaistettua ja rajat ylittävää tietojärjestelmää, joka perustuu yhteisiin standardeihin ja mahdollistaa tietojen automaattisen haun ja syötön esimerkiksi yhdenmukaistettujen standardilomakkeiden avulla.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 28 kappale
(28)  Koska tavaroiden unioniluovutus otetaan käyttöön uutena käsitteenä, on aiheellista korvata ilmaisu ”yhteisö” ilmaisulla ”unioni”, jotta voidaan varmistaa ilmaisun ajan tasalle saatettu ja johdonmukainen käyttö.
(28)  Koska tavaroiden unioniluovutus otetaan käyttöön uutena käsitteenä, on aiheellista korvata ilmaisu ”yhteisö” ilmaisulla ”unioni”, jotta voidaan varmistaa ilmaisun ajan tasalle saatettu ja johdonmukainen käyttö koko direktiivissä.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 30 a kappale (uusi)
(30 a)  Arvonlisäverojärjestelmän uudistusta, alv-petosten torjuntaa ja alv-vajeen vähentämistä koskevien lainsäädännöllisten toimenpiteiden onnistuminen edellyttää, että jäsenvaltioiden veroviranomaiset tekevät tiiviimpää yhteistyötä keskinäisen luottamuksen hengessä ja vaihtavat asian kannalta merkityksellisiä tietoja voidakseen hoitaa tehtävänsä.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
8 artikla
4 a)  Korvataan 8 artikla seuraavasti:
”8 artikla
”8 artikla
Komissio tekee neuvostolle aiheelliset ehdotukset, jos se katsoo, että 6 ja 8 artiklassa tarkoitetut säännökset eivät enää ole perusteltuja erityisesti kilpailun tasapuolisuuden tai omien varojen kannalta.
Komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheelliset ehdotukset, jos se katsoo, että 6 ja 8 artiklassa tarkoitetut säännökset eivät enää ole perusteltuja erityisesti kilpailun tasapuolisuuden tai omien varojen kannalta.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 1 kohta – 3 alakohta
Jos hakija on verovelvollinen, jolle on myönnetty tullialalla valtuutetun talouden toimijan asema, 2 kohdassa tarkoitettujen perusteiden katsotaan täyttyvän.
Jos hakija on verovelvollinen, jolle on myönnetty tullialalla valtuutetun talouden toimijan asema, 2 kohdassa tarkoitettujen perusteiden katsotaan täyttyvän tämän direktiivin soveltamiseksi.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 2 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)   hakijalla ei ole merkintöjä taloudelliseen toimintaansa liittyvistä vakavista rikoksista, joita ovat esimerkiksi
i)  rahanpesu;
ii)  verovilppi ja veropetokset;
iii)  unionin varojen ja ohjelmien väärinkäyttö;
iv)  konkurssipetos tai maksukyvyttömyyspetos;
v)  vakuutuspetos tai muu talouspetos;
vi)  lahjonta ja/tai korruptio;
vii)  kyberrikollisuus;
viii)  rikollisjärjestöön osallistuminen;
ix)  kilpailulainsäädäntöön liittyvä rikkomus;
x)  suora tai epäsuora osallistuminen terrorismiin.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 2 kohta – c alakohta
c)  todiste hakijan vakavaraisuudesta, joka katsotaan toteen näytetyksi, kun hakijan taloudellinen asema on hyvä ja riittää täyttämään hakijan sitoumukset asianomaisen liiketoiminnan lajin ominaisuudet asiaankuuluvasti huomioon ottaen tai kun esitetään vakuutus- tai muiden finanssilaitosten taikka muiden taloudellisesti luotettavien kolmansien osapuolten antamat vakuudet.
c)  todiste hakijan vakavaraisuudesta kolmen viime vuoden ajalta, joka katsotaan toteen näytetyksi, kun hakijan taloudellinen asema on hyvä ja riittää täyttämään hakijan sitoumukset asianomaisen liiketoiminnan lajin ominaisuudet asiaankuuluvasti huomioon ottaen tai kun esitetään vakuutus- tai muiden finanssilaitosten taikka muiden taloudellisesti luotettavien kolmansien osapuolten antamat vakuudet. Hakijalla on oltava pankkitili jossakin unioniin sijoittautuneessa rahoituslaitoksessa.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.   Jotta voidaan varmistaa luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman myöntämistä koskevien sääntöjen yhdenmukainen tulkinta, komissio antaa jäsenvaltioille täytäntöönpanosäädöksellä koko unionissa noudatettavia lisäohjeita asemaa koskevien perusteiden arvioinnista. Ensimmäiset täytäntöönpanosäädökset vahvistetaan viimeistään kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.   Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa koskevien hakemusten kannustamiseksi komissio ottaa käyttöön pienille ja keskisuurille yrityksille räätälöidyn menettelyn.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 4 kohta – 1 alakohta
Verovelvollisen, joka hakee luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa, on toimitettava veroviranomaisille kaikki päätöksen tekemiseen tarvittavat tiedot.
Verovelvollisen, joka hakee luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa, on toimitettava veroviranomaisille kaikki päätöksen tekemiseen tarvittavat asiaankuuluvat tiedot. Veroviranomaisten on käsiteltävä hakemus viipymättä ja veroviranomaisiin olisi sovellettava yhdenmukaisia perusteita kaikissa jäsenvaltioissa tietojen toimittamisen yhteydessä.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.   Kun luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema myönnetään, sitä koskevat tiedot on asetettava saataville ALV-tietojen vaihtojärjestelmän (VIES) kautta. Aseman muutoksia koskevat tiedot on päivitettävä järjestelmään viipymättä.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 5 kohta
5.  Jos hakemus hylätään, veroviranomaisten on ilmoitettava hakijalle hylkäysperusteet yhdessä päätöksen kanssa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalle myönnetään oikeus hakea muutosta mahdolliseen hakemuksen hylkäyspäätökseen.
5.  Jos hakemus hylätään, veroviranomaisten on ilmoitettava hakijalle viipymättä hylkäysperusteet yhdessä päätöksen kanssa, jossa ilmoitetaan selkeästi hylkäysperusteet. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalle myönnetään oikeus hakea kohtuullisen ajan kuluessa muutosta mahdolliseen hakemuksen hylkäyspäätökseen.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.   Jos hakemus hylätään, päätös sekä hylkäysperusteet on ilmoitettava toisten jäsenvaltioiden veroviranomaisille.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 6 kohta
6.  Verovelvollisen, jolle on myönnetty luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema, on ilmoitettava veroviranomaisille viipymättä kaikista päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka ovat omiaan vaikuttamaan aseman voimassaoloon. Veroviranomaisten on peruttava tämä verotuksellinen asema, jos 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty.
6.  Verovelvollisen, jolle on myönnetty luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema, on ilmoitettava veroviranomaisille kuukauden kuluessa kaikista päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka ovat omiaan vaikuttamaan aseman voimassaoloon. Veroviranomaisten on peruttava tämä verotuksellinen asema, jos 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty. Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman myöntäneen jäsenvaltion veroviranomaisten on tarkasteltava päätöstä uudelleen vähintään kahden vuoden välein sen varmistamiseksi, että ehdot täyttyvät edelleen. Jos verovelvollinen ei ole ilmoittanut veroviranomaisille jostakin täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetusta seikasta, joka saattaa vaikuttaa luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaan, tai on tarkoituksellisesti pimittänyt sen, verovelvolliselle on määrättävä oikeasuhteisia, tehokkaita ja varoittavia seuraamuksia, mihin voi sisältyä myös luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman menettäminen.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 6 a kohta (uusi)
6 a.   Verovelvollinen, jolta on evätty luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema tai joka on omasta aloitteestaan ilmoittanut veroviranomaiselle, ettei hän enää täytä 2 kohdassa säädettyjä perusteita, voi aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua tämän aseman epäyksestä tai sen peruuttamisesta hakea uudelleen luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa edellyttäen, että kaikki asiaa koskevat perusteet täyttyvät.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 6 b kohta (uusi)
6 b.   Komissio antaa asiaankuuluvia ohjeita varmistaakseen, että sen valvomiseen, että verovelvollinen on edelleen oikeutettu luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaan, ja aseman peruuttamiseen kyseisessä ja kaikissa jäsenvaltioissa, sovelletaan yhdenmukaisia standardeja.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 6 c kohta (uusi)
6 c.   Jos hakijalta on kolmen viime vuoden aikana evätty valtuutetun taloudellisen toimijan asema unionin tullikoodeksin nojalla, hakijalle ei myönnetä luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
13 aartikla – 7 kohta
7.  Kaikkien jäsenvaltioiden veroviranomaisten on tunnustettava yhdessä jäsenvaltiossa myönnetty luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema.
7.  Kaikkien jäsenvaltioiden veroviranomaisten on tunnustettava yhdessä jäsenvaltiossa myönnetty luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema. Kansallisia järjestelyjä sovelletaan edelleen asianomaisen veronmaksajan ja kansallisen veroviranomaisen välisiin sisäisiin alv-riitoihin.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 56 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
145 artikla – 1 kohta
56 a)  Korvataan 145 artiklan 1 kohta seuraavasti:
”1. Komissio tekee neuvostolle tarvittaessa ja viipymättä ehdotukset 143 ja 144 artiklassa säädettyjen vapautusten soveltamisalan täsmentämiseksi ja niiden käytännön soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi.
”1. Komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa ja viipymättä ehdotukset 143 ja 144 artiklassa säädettyjen vapautusten soveltamisalan täsmentämiseksi ja niiden käytännön soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 59 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
150 artikla – 1 kohta
59 a)  Korvataan 150 artiklan 1 kohta seuraavasti:
”1. Komissio tekee neuvostolle tarvittaessa ja viipymättä ehdotukset 148 artiklassa säädettyjen vapautusten soveltamisalan täsmentämiseksi ja niiden käytännön soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi.
”1. Komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa ja viipymättä ehdotukset 148 artiklassa säädettyjen vapautusten soveltamisalan täsmentämiseksi ja niiden käytännön soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 68 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
166 artikla
68 a)  Korvataan 166 artikla seuraavasti:
166 artikla
166 artikla
Komissio tekee neuvostolle tarvittaessa ja viipymättä ehdotukset yhteisiksi yksityiskohtaisiksi säännöiksi, jotka koskevat arvonlisäveron soveltamista 1 ja 2 jaksossa tarkoitettuihin liiketoimiin.
Komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa ja viipymättä ehdotukset yhteisiksi yksityiskohtaisiksi säännöiksi, jotka koskevat arvonlisäveron soveltamista 1 ja 2 jaksossa tarkoitettuihin liiketoimiin.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 123 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
293 artikla – 1 kohta – johdantokappale
123 a)  Korvataan 293 artiklan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:
Tämän direktiivin antamisesta alkaen joka neljäs vuosi komissio antaa jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella kertomuksen neuvostolle tämän luvun säännösten soveltamisesta, ja ottaen huomioon tarpeen lähentää kansallisia säännöksiä, liittää tarvittaessa kertomukseensa ehdotuksia seuraavilta aloilta:
Tämän direktiivin antamisesta alkaen joka neljäs vuosi komissio antaa jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän luvun säännösten soveltamisesta, ja ottaen huomioon tarpeen lähentää kansallisia säännöksiä, liittää tarvittaessa kertomukseensa ehdotuksia seuraavilta aloilta:
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 166 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
395 artikla – 3 kohta
166 a)  Korvataan 395 artiklan 3 kohta seuraavasti:
”3. Kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta komissio esittää neuvostolle asianmukaisen ehdotuksen tai, jos komissio haluaa esittää huomautuksia pyydettyyn poikkeukseen, kyseiset huomautukset sisältävän tiedonannon.
”3. Kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle asianmukaisen ehdotuksen tai, jos komissio haluaa esittää huomautuksia pyydettyyn poikkeukseen, kyseiset huomautukset sisältävän tiedonannon.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 166 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
396 artikla – 3 kohta
166 b)  Korvataan 396 artiklan 3 kohta seuraavasti:
”3. Kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta komissio esittää neuvostolle asianmukaisen ehdotuksen tai, jos komissio haluaa esittää huomautuksia pyydettyyn poikkeukseen, kyseiset huomautukset sisältävän tiedonannon.
”3. Kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle asianmukaisen ehdotuksen tai, jos komissio haluaa esittää huomautuksia pyydettyyn poikkeukseen, kyseiset huomautukset sisältävän tiedonannon.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 169 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
404 aartikla (uusi)
169 a)  Lisätään 404 artiklan jälkeen uusi 404 a artikla seuraavasti:
”404 a artikla
Komissio antaa neljän vuoden kuluessa neuvoston direktiivin (EU) .../...*+ hyväksymisestä jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin uusien säännösten täytäntöönpanosta ja soveltamisesta ja liittää siihen tarvittaessa [ja ottaen huomioon tarpeen lähentää kansallisia säännöksiä] ehdotuksia.
_______________
* Neuvoston direktiivi (EU) .../..., annettu ... päivänä ...kuuta ..., ... muuttamisesta (EUVL ...).
+ EUVL: Lisätään tekstiin asiakirjaan PE-CONS N:o/... (2018/0164(CNS)) sisältyvän direktiivin numero ja alaviitteeseen kyseisen direktiivin numero, päivämäärä, nimi ja EUVL-julkaisuviite.”
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 169 b alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
404 bartikla (uusi)
169 b)  Lisätään 404 a artiklan jälkeen uusi 404 b artikla seuraavasti:
”404 b artikla
Komissio antaa kahden vuoden kuluessa neuvoston direktiivin (EU) .../...* + hyväksymisestä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden veroviranomaisten välisen asiaankuuluvien tietojen vaihdon tehokkuudesta, kun otetaan huomioon, että keskinäinen luottamus on tärkeää lopullisen alv-järjestelmän onnistumisen kannalta.
________________
* Neuvoston direktiivi (EU) .../..., annettu ... päivänä ...kuuta ..., ... muuttamisesta (EUVL ...).
+ EUVL: Lisätään tekstiin asiakirjaan PE-CONS N:o/... (2018/0164(CNS)) sisältyvän direktiivin numero ja alaviitteeseen kyseisen direktiivin numero, päivämäärä, nimi ja EUVL-julkaisuviite.”
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 173 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
411 aartikla (uusi)
173 a)   Lisätään uusi 411 a artikla seuraavasti:
”411 a artikla
Komissio perustaa 1 päivään kesäkuuta 2020 mennessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kattavan, monikielisen ja julkisesti käytettävissä olevan unionin arvonlisäveroa koskevaa tietoa tarjoavan verkkoportaalin, joka tarjoaa yrityksille ja kuluttajille nopeasti ja tehokkaasti tarkkaa tietoa arvonlisäverokannoista ja siitä, mihin tuotteisiin ja palveluihin sovelletaan alennettuja arvonlisäverokantoja tai poikkeuksia, ja kaikki asiaankuuluvat tiedot lopullisen alv-järjestelmän täytäntöönpanosta eri jäsenvaltioissa.
Portaalin lisäksi perustetaan automatisoitu ilmoitusjärjestely. Järjestelyllä on varmistettava automaattiset ilmoitukset veronmaksajille jäsenvaltioiden alv-verokantojen muutoksista ja päivityksistä. Tällaiset automaattiset ilmoitukset on annettava ennen kuin muutosta aletaan soveltaa ja viimeistään viiden päivän kuluttua päätöksen tekemisestä.”
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
1 aartikla (uusi)
Asetus (EU) N:o 904/2010
34 artikla ja 49 a artikla (uusi)
1 a artikla
Asetuksen (EU) N:o 904/2010 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) N:o 904/2010 seuraavasti:
1)  Korvataan 34 artikla seuraavasti:
34 artikla
34 artikla
1.  Jäsenvaltiot osallistuvat Eurofiscin työaloihin valintansa mukaan ja ne voivat myös päättää lopettaa osallistumisensa;
1.   Komissio antaa Eurofiscille tarvittavan teknisen ja logistisen tuen. Komissiolla on pääsy 1 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin, joita voidaan vaihtaa Eurofiscissä, 55 artiklan 2 kohdassa säädetyissä olosuhteissa.
2.  Jäsenvaltioiden, jotka ovat päättäneet osallistua johonkin Eurofiscin työalaan, on osallistuttava aktiivisesti monenväliseen kohdennettujen tietojen vaihtoon kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden välillä;
2.  Jäsenvaltioiden on osallistuttava Eurofiscin työaloihin ja jäsenvaltioiden on osallistuttava aktiivisesti monenväliseen tietojen vaihtoon.
3.  Vaihdettujen tietojen on oltava luottamuksellisia siten kuin 55 artiklassa säädetään.
3.   Eurofisc-työalakoordinaattorit voivat omasta aloitteestaan tai pyynnöstä edentää asiaankuuluvia tietoja vakavimmista rajat ylittävistä arvonlisäverorikoksista Europolille ja Euroopan petostentorjuntavirastolle, jäljempänä ’OLAF’.
3 a.  Eurofiscin työalakoordinaattorit voivat pyytää Europolilta ja OLAFilta asiaankuuluvia tietoja. Eurofiscin työalakoordinaattorit asettavat Europolilta ja OLAFilta saadut tiedot muiden osallistuvien Eurofisc-yhteysvirkamiesten saataville; nämä tiedot vaihdetaan sähköisesti.”
2)  Lisätään uusi 49 a artikla seuraavasti:
”49 a artikla
Jäsenvaltiot ja komissio perustavat yhteisen järjestelmän tilastojen keräämiseksi EU:n sisäisistä arvonlisäveropetostapauksista ja tahattomasta noudattamatta jättämisestä ja julkaisevat vuosittain arviot kyseisistä petoksista aiheutuvista arvonlisäveron menetyksistä kansallisella tasolla sekä koko unionin tasolla. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tällaista tilastojärjestelmää koskevat käytännön järjestelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

Romanien integrointistrategiat
PDF 124kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2019 tarpeesta laatia vahvistettu vuoden 2020 jälkeinen EU:n strateginen puitekehys romanien osallisuutta edistäville kansallisille strategioille ja tehostaa romanivastaisuuden torjuntaa (2019/2509(RSP))
P8_TA(2019)0075B8-0098/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173) ja sen jälkeen annetut täytäntöönpano- ja arviointikertomukset,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön romanien tunnustamisesta ryhmäksi, jota on erityisesti suojeltava syrjinnältä,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2153 (2017) romanien ja travellerien osallisuuden edistämisestä,

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(1),

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä(2) sekä 8. joulukuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät romanien integrointiprosessin nopeuttamisesta ja 13. lokakuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 14/2016,

–  ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS(3),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman perusoikeusnäkökohdista romanien integroinnissa EU:ssa: romanivastaisuuden torjunta(4),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman kansainvälisen romanipäivän johdosta – mustalaisvastaisuus Euroopassa ja romanien toisen maailmansodan aikaisen kansanmurhan tunnustaminen EU:ssa(5),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston perusoikeusraportin vuodelta 2016 ja viraston EU-MIDIS I- ja EU-MIDIS II -kyselyt sekä monet muut kyselyt ja raportit romaneista,

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2017 rekisteröidyn eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Minority SafePack”,

–  ottaa huomioon romanijärjestöjen, romaniasioita edistävien kansalaisjärjestöjen ja tutkimuslaitosten asiaa koskevat raportit ja suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että romanivastaisuus(6) on erityinen rasismin muoto, rodulliseen ylemmyyteen perustuva ideologia ja epäinhimillistämisen ja institutionaalisen rasismin muoto, jota historiallinen syrjintä ruokkii ja joka ilmenee muun muassa väkivaltana, vihapuheena, hyväksikäyttönä, leimaamisena ja mitä räikeimpänä syrjintänä(7);

B.  ottaa huomioon, että romanit(8) eivät edelleenkään voi käyttää perusluonteisia ihmisoikeuksiaan Euroopassa;

C.  toteaa, että komission kertomuksessa vuoteen 2020 ulottuvia, romanien integraatiota edistäviä kansallisia strategioita koskevan EU:n puitekehyksen arvioinnista (COM(2018)0785) korostetaan, että ”puitekehys on ollut keskeisen tärkeä sellaisten EU:n ja kansallisten välineiden ja rakenteiden kehittämisessä, joilla pyritään edistämään romanien osallisuutta, mutta romanien syrjimisen lopettamista koskevaa tavoitetta ei ole saavutettu”;

D.  ottaa huomioon, että komission arviointi osoittaa, että osallisuutta edistävissä strategioissa on tarkasteltava eri tavoitteita samanaikaisesti noudattaen kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa kiinnitetään entistä suurempi huomio romanivastaisuuden torjuntaan; toteaa, että puitekehykseen pitäisi neljän romanien osallisuutta koskevan tavoitteen (koulutus, asunnot, työpaikat ja terveydenhuolto) lisäksi sisällyttää syrjimättömyyttä koskeva erityistavoite sekä romanien osallisuutta edistäviä tavoitteita;

E.  huomauttaa, että romanien osallisuudessa saavutettu edistyminen on kaiken kaikkiaan vähäistä; ottaa huomioon, että parannuksia havaittiin koulunkäynnin keskeyttämisessä ja varhaiskasvatuksessa mutta koulujen erottelussa tapahtui heikennys; toteaa, että romanien oma arvio terveydentilastaan on parantunut, mutta terveydenhuollon saatavuus on edelleen heikkoa; huomauttaa, että useimmissa jäsenvaltioissa parannusta ei havaittu työllistymisessä, ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien romaninuorten määrä on jopa kasvanut; toteaa, että asumistilanteeseen liittyy vakavia ongelmia ja köyhyyden poistamisessa on edistytty vain vähän; ottaa huomioon, että romanivastaisuus ja sen ilmentymät, kuten viharikokset ja vihapuhe verkossa ja muualla, aiheuttavat edelleen suurta huolta; huomauttaa, että EU:n toimien katsottiin tuoneen lisäarvoa kansallisille romanipolitiikoille ja niiden täytäntöönpanolle poliittisen, hallinnollisen ja taloudellisen ulottuvuuden kautta;

F.  toteaa, että arvioinnin mukaan puitekehyksen alustavassa suunnittelussa oli puutteita ja sen vaikuttavuus on täytäntöönpanon aikana ollut vähäistä;

G.  ottaa huomioon, että arvioinnissa korostetaan, että romanien vaikutusvalta ja osallistuminen on varmistettava erityisin toimenpitein; toteaa, että romanien ja kansalaisjärjestöjen vaikutusvallan ja valmiuksien lisääminen on erittäin tärkeää;

H.  huomauttaa, että arvioinnin mukaan EU:n puitekehyksessä ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota romanien erityisryhmiin, että on käsiteltävä moninkertaista ja moniperusteista syrjintää ja että strategioissa on otettava huomioon vahva sukupuoliulottuvuus ja lapsilähtöinen lähestymistapa;

I.  toteaa, että nykyisestä EU:n puitekehyksestä puuttuvat selkeät päämäärät ja mitattavissa olevat tavoitteet; huomauttaa, että laadulliset ja määrälliset seurantamenettelyt ovat riittämättömiä eivätkä maakohtaiset suositukset ole sitovia; katsoo, että romanien ja romaniyhteisöjen rajallista osallistumista romaneja koskevien toimenpiteiden, ohjelmien ja hankkeiden suunnitteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin ei ole puitekehyksessä käsitelty riittävästi;

J.  toteaa, että useimmissa yleisissä ohjelmissa ei edistetä romanien osallisuutta ja että rakennerahastoista katetuilla kohdennetuilla toimilla ei saatu aikaan kestäviä myönteisiä muutoksia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien romanien elämään;

K.  katsoo, että jäsenvaltioilla on selkeä vastuu toteuttaa korjaavia toimenpiteitä, joilla puututaan romaneja syrjiviin käytäntöihin;

L.  huomauttaa, että on välttämätöntä rakentaa luottamusta romanien ja muiden välillä, jotta romanien elämänlaatua ja mahdollisuuksia voidaan parantaa; toteaa, että luottamusta tarvitaan koko yhteiskunnassa;

1.  toistaa kantansa, pyyntönsä ja suosituksensa, jotka se esitti ja hyväksyi 25. lokakuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa perusoikeusnäkökohdista romanien integroinnissa EU:ssa: romanivastaisuuden torjunta; pitää valitettavana, että tässä päätöslauselmassa esitettyjen suositusten johdosta on toteutettu vain vähän toimia;

2.  kehottaa komissiota

   i. toimimaan parlamentin, neuvoston ja useiden kansalaisjärjestöjen ja asiantuntijoiden esittämien pyyntöjen mukaisesti ja esittämään vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi romanien osallisuutta edistäviä kansallisia strategioita koskevan EU:n strategisen puitekehyksen, johon sisältyy useampia ensisijaisia aloja ja selkeitä ja sitovia tavoitteita, aikatauluja ja indikaattoreita romaniyhteisöjen erityishaasteiden seuraamiseksi ja ratkaisemiseksi romaniyhteisöjen monimuotoisuuden huomioon ottaen, ja osoittamaan tähän merkittävän määrän julkisia varoja;
   ii. ottamaan romanien edustajat, kansalaisjärjestöt ja kansallisten tasa-arvoelinten eurooppalaisen verkoston (Equinet) riittävässä määrin mukaan EU:n strategisen puitekehyksen suunnitteluun, muun muassa näkyvässä ja helposti saavutettavassa kuulemismenettelyssä, ja mahdollistamaan niiden tarkoituksenmukaisen osallistumisen sen täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin, jotta niiden omavastuullisuutta voidaan lujittaa;
   iii. ottamaan romanivastaisuuden torjunnan EU:n strategisen puitekehyksen keskiöön, myös sisällyttämällä siihen syrjimättömyyttä koskevan erityistavoitteen sekä muita tavoitteita, kuten romanien osallisuuden ympäristön kannalta kestävään digitaaliyhteiskuntaan ja heidän tasavertaisen edustuksensa kaikilla elämänaloilla, ja kannustamaan jäsenvaltioita siihen, että ne kehittävät kohdennettuja strategioita ja konkreettisia toimia romanivastaisuuden torjumiseksi sen lisäksi, että torjutaan yhtä sen ilmentymismuotoa eli sosiaalista ja taloudellista syrjäytymistä;
   iv. varmistamaan, että moninkertaisen ja moniperusteisen syrjinnän torjunta, tasa-arvon valtavirtaistaminen ja lapsilähtöinen lähestymistapa otetaan asianmukaisesti huomioon EU:n strategisessa puitekehyksessä;
   v. varmistamaan, että se osoittaa riittävät henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit siihen, että sillä on tarvittavat valmiudet harjoittaa seurantaa ja tarjota tukea ja neuvontaa romaniväestön osallisuutta edistävien kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa, mukaan lukien neuvonta kansallisille romaniasioiden yhteyspisteille;
   vi. lujittamaan perusoikeusviraston toimeksiantoa, institutionaalisia valmiuksia, henkilöresursseja ja talousarviota, jotta se voi auttaa romanien osallisuutta edistävien kansallisten strategioiden suunnittelussa, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa;
   vii. hyväksymään henkilöstön monimuotoisuutta ja osallisuutta koskevan strategian, jotta EU:n toimielinten henkilöstössä olisi romaneja;
   viii. kiinnittämään EU:n strategisessa puitekehyksessä huomiota romaniväestön erityisryhmiin, kuten oikeuttaan liikkumisvapauteen käyttäviin EU:n romaneihin, muihin kuin EU:n kansalaisiin ja romaneihin liittymisneuvotteluja käyvissä maissa;
   ix. sisällyttämään EU:n strategiseen puitekehykseen totuus-, tunnustamis- ja sovintoprosessin luottamuksen rakentamiseksi ja tuomaan esille konkreettisia kulttuurisia ja rakenteellisia toimenpiteitä ja aloitteita, joita tuetaan EU:n varoilla;
   x. selvittämään jatkossakin jäsenvaltioiden yleisen toimintapolitiikan osallistavuuden eurooppalaisella ohjausjaksolla Eurooppa 2020 -strategian puitteissa ja säilyttämään vahvan yhteyden osallistavien rakenneuudistusten, romanien osallisuutta koskevien tavoitteiden ja jäsenvaltioissa tapahtuvan EU:n rahoituksen käytön välillä;

3.  kehottaa jäsenvaltioita

   i. laatimaan vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi romanien osallisuutta edistäviä kansallisia strategioita, joihin sisältyy useampia ensisijaisia aloja ja selkeitä ja sitovia tavoitteita, aikatauluja ja indikaattoreita romaniyhteisöjen erityishaasteiden seuraamiseksi ja ratkaisemiseksi romaniyhteisöjen monimuotoisuuden huomioon ottaen, ja osoittamaan tähän merkittävän määrän julkisia varoja;
   ii. noudattamaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja ottamaan romanien edustajat, yhteisöt, kansalaisjärjestöt ja tasa-arvoelimet mukaan romanien osallisuutta edistävien kansallisten strategioiden suunnitteluun sekä mahdollistamaan niiden tarkoituksenmukaisen osallistumisen strategioiden täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin;
   iii. ottamaan romanivastaisuuden torjunnan strategioiden keskiöön sen lisäksi, että torjutaan yhtä sen ilmentymismuotoa eli sosiaalista ja taloudellista syrjäytymistä; kehittämään kohdennettuja strategioita ja konkreettisia toimia romanivastaisuuden torjumiseksi, kuten tutkimaan romaneihin kohdistuvia ja aiemmin kohdistuneita rasistisia hyökkäyksiä; edistämään romanien tasavertaista edustusta kaikilla elämänaloilla, kuten tiedotusvälineissä, julkisissa instituutioissa ja poliittisissa elimissä;
   iv. varmistamaan, että moninkertaisen ja moniperusteisen syrjinnän torjunta, tasa-arvon valtavirtaistaminen ja lapsilähtöinen lähestymistapa otetaan asianmukaisesti huomioon niiden strategioissa;
   v. asettamaan lapset selkeästi etusijalle romanien osallisuutta edistävien kansallisten strategioiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; toteaa jälleen kerran, että on tärkeää suojella ja edistää romanilasten yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää kaikkia oikeuksia;
   vi. lujittamaan kansallisten romaniasioiden yhteyspisteiden toimeksiantoa, institutionaalisia valmiuksia, henkilöresursseja ja talousarviota sekä varmistamaan niiden tarkoituksenmukaisen tehtävän julkishallintojen rakenteessa, jotta ne voivat hoitaa työnsä tehokkaan monialaisen koordinoinnin kautta;
   vii. kiinnittämään strategioissaan huomiota romaniväestön erityisryhmiin, kuten oikeuttaan liikkumisvapauteen käyttäviin EU:n romaneihin, muihin kuin EU:n kansalaisiin ja romaneihin liittymisneuvotteluja käyvissä maissa;
   viii. sisällyttämään strategioihinsa totuus-, tunnustamis- ja sovintoprosessin luottamuksen rakentamiseksi ja tuomaan esille konkreettisia kulttuurisia ja rakenteellisia toimenpiteitä ja aloitteita, joita tuetaan julkisilla varoilla;
   ix. varmistamaan ja turvaamaan käytännössä yleisen toimintapolitiikkansa osallistavuuden ja käyttämään saatavilla olevia EU:n rakennerahastojen määrärahoja romanien elinolojen ja mahdollisuuksien parantamiseen avoimesti ja vastuullisesti; tutkimaan nykyistä ja aiempaa asiaa koskevien määrärahojen väärinkäyttöä ja ryhtymään oikeustoimiin väärinkäyttöön syyllistyneitä vastaan; toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta voidaan varmistaa kaikkien romaniyhteisöille tarkoitettujen varojen hyödyntäminen, nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen päättymiseen mennessä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, alueiden komitealle jaettavaksi valtiotasoa alemmille kansanedustuslaitoksille ja valtuustoille, Euroopan neuvostolle ja Yhdistyneille kansakunnille.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
(2) EUVL C 378, 24.12.2013, s. 1.
(3) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.
(4) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 171.
(5) EUVL C 328, 6.9.2016, s. 4.
(6) Romanivastaisuudesta käytetään toisinaan erilaisia nimiä, ja siihen viitataan eri jäsenvaltioissa joskus hieman eri termein, kuten Antiziganismus.
(7) ECRIn yleistä politiikkaa koskeva suositus nro 13 romanivastaisuuden ja romaneihin kohdistuvan syrjinnän torjumisesta.
(8) Termiä ’romani’ käytetään tässä yläkäsitteenä, joka kattaa erilaiset asiaan liittyvät ryhmät, jotka saattavat olla kulttuuriltaan ja elämäntavoiltaan erilaisia ja joita elää eri puolilla Eurooppaa, kuten romanit, travellerit, sintit, manouchet, kalet, romanichalit, boyashit, ashkalit, ”egyptiläiset”, jenishit, domit ja lomit, riippumatta ryhmien mahdollisesta liikkuvuudesta.


Perussopimusten määräysten täytäntöönpano EU:n kansalaisuuden osalta
PDF 172kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2019 perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta EU:n kansalaisuuden osalta (2018/2111(INI))
P8_TA(2019)0076A8-0041/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 6, 9, 10, 11, 12, 21 ja 23 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 9, 10, 15, 18, 20, 21, 22, 23, 24, 26, 45, 46, 47 ja 153 ja 165 artiklan,

–  ottaa huomioon SEU:n 10 ja 11 artiklan sekä 10 artiklan 3 kohdan toteamuksen, jonka mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa,

–  ottaa huomioon SEU:n 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetun henkilöiden vapaan liikkuvuuden,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon monivuotisen rahoituskehyksen vuosiksi 2020–2027,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY(2),

–  ottaa huomioon Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta vuosina 2014–2020 14. huhtikuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 390/2014(3),

–  ottaa huomioon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011(4),

–  ottaa huomioon työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja (EU) N:o 1296/2013 muuttamisesta 13. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/589(5),

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(6),

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/55/EU(7),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta ja päätöksen 96/409/YUTP kumoamisesta (COM(2018)0358),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2015/637 yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä edustusta vailla oleville unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi ja päätöksen 95/553/EY(8) kumoamisesta,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta (COM(2018)0383),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY täytäntöönpanon ja soveltamisen parantamisesta (COM(2009)0313),

–  ottaa huomioon 24. tammikuuta 2017 annetun komission kertomuksen ”Kansalaisten oikeuksista vahvempia demokraattisen muutoksen unionissa – Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017” (COM(2017)0030),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 annetun komission suosituksen vaaliyhteistyöverkostoista, läpinäkyvyydestä verkossa, suojautumisesta kyberturvallisuuden häiriötilanteilta sekä disinformaatiokampanjoiden torjumisesta Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä (C(2018)5949),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(9),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta(10) sekä ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta (COM(2017)0482),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman unionin kansalaisuuden myymisestä(11),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU-asioiden oppimisesta koulussa(12),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta vuosina 2014–2020 14. huhtikuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 390/2014 täytäntöönpanosta(13),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n kansalaisten vapautta liikkua ja työskennellä sisämarkkinoilla rajoittavista tekijöistä(14),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon ”EU:n kansalaisuuden lujittaminen: EU:n kansalaisten vaalioikeuksien edistäminen”,

–  ottaa huomioon politiikkayksikkö C:n vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen ”Obstacles to the right of free movement and residence for EU citizens and their families”,

–  ottaa huomioon perusoikeusviraston vuoden 2018 raportin ”Making EU citizens’ rights a reality: national courts enforcing freedom of movement and related rights”,

–  ottaa huomioon Eurobarometrin 89/2018 tulokset,

–   ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin kokoonpanosta(15),

–   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2018 esittämänsä kannan esityksestä neuvoston päätökseksi 20 päivänä syyskuuta 1976 annetun neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom liitteenä olevan, edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen muuttamisesta(16),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen tarkistamisesta(17),

–   ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista(18),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi(19),

–   ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Vapaiden ja oikeudenmukaisten EU-vaalien turvaaminen” (COM(2018)0637),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0041/2019),

A.  ottaa huomioon, että unionin kansalaisuus ja siihen liittyvät oikeudet otettiin alun perin käyttöön Maastrichtin sopimuksessa vuonna 1992 ja että niitä tehostettiin sittemmin joulukuussa 2009 voimaan tulleessa Lissabonin sopimuksessa mutta ne on pantu vain osittain täytäntöön;

B.  ottaa huomioon, että oikeudet, arvot ja periaatteet, joihin unioni perustuu ja joita korostetaan SEU:n 2 ja 6 artiklassa, sijoittavat kansalaisen Eurooppa-hankkeen keskiöön; ottaa huomioon, että keskustelu Euroopan tulevaisuudesta merkitsee myös yhteisen identiteettimme vahvuuden pohdintaa;

C.  ottaa huomioon, että unionin toimielinten ja päätöksentekoprosessien avoimuutta, loukkaamattomuutta ja vastuullisuutta koskevat periaatteet, sellaisina kuin on esitetty SEU:n 10 ja 11 artiklassa ja perusoikeuskirjan 41 artiklassa, ovat kansalaisuuden käsitteen keskeisiä elementtejä ja olennaisia rakennettaessa ja vahvistettaessa unionin yleistä uskottavuutta ja sitä kohtaan tunnettua luottamusta; ottaa huomioon, että turvautuminen tilapäisiin ja hallitusten välisiin järjestelyihin ja välineisiin useilla unionin politiikan aloilla sekä turvautuminen epävirallisiin päätöksentekoelimiin, millä kierretään tavanomaista lainsäädäntömenettelyä ja viedään se toimielinten ulkopuolelle, on vaarassa vakavasti heikentää näitä periaatteita;

D.  ottaa huomioon, että unionilla on ollut vaikeuksia monessa kriisissä, joilla on merkittäviä sosiaalis-taloudellisia seurauksia, mikä on nostanut esiin populistisia ja kansallismielisiä ideologioita, jotka perustuvat poissulkeviin identiteetteihin ja ylivaltaa korostaviin kriteereihin, jotka ovat ristiriidassa eurooppalaisten arvojen kanssa;

E.  ottaa huomioon, että erilaisten kriisien epätyydyttävä hoitaminen on lisännyt kansalaisten tyytymättömyyttä joihinkin unionin yhdentymishankkeen tuloksiin; ottaa huomioon, että on olennaista varmistaa, että unionin kansalaisuutta pidetään kansalaisten keskuudessa arvostettuna etuoikeutena, mukaan luettuna EU-hanketta kohtaan tunnetun luottamuksen palauttaminen, ja että asetetaan etusijalle kaikkien kansalaisten oikeuksien edistäminen, mukaan luettuina muun muassa demokratian laadun parantaminen unionissa, perusoikeuksien ja -vapauksien käytännön nauttiminen ja kaikkien kansalaisten mahdollisuus osallistua unionin demokraattiseen elämään samalla kun mahdollistetaan kansalaisyhteiskunnan suurempi osallistuminen päätöksenteko- ja täytäntöönpanoprosesseihin;

F.  ottaa huomioon, että kansalaisaloitetta koskevan direktiivin meneillään olevalla uudelleentarkastelulla pyritään parantamaan sen tehokkuutta sekä vahvistamaan osallistuvaa demokratiaa ja aktiivista kansalaisuutta;

G.  toteaa, että unionin kansalaisuus saadaan jäsenvaltion kansalaisuuden kautta ja että viimeksi mainittua säännellään kansallisella lainsäädännöllä; ottaa huomioon, että samanaikaisesti unionin kansalaisuudesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet on vahvistettu unionin lainsäädännössä eivätkä ne riipu jäsenvaltioista, jolloin ne eivät perusteetta voi rajoittaa niitä;

H.  ottaa huomioon, että kansallisen kansalaisuuden saannin osalta jäsenvaltioihin pitäisi soveltaa unionin lainsäädännön periaatteita, kuten suhteellisuutta, oikeusvaltioperiaatetta ja syrjimättömyyttä, joita on perusteellisesti käsitelty Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä;

I.  ottaa huomioon, että brexitin mahdollisuus on korostanut unionin kansalaisuuden tarjoamien oikeuksien merkitystä erityisesti nuorten eurooppalaisten keskuudessa sekä niiden roolia miljoonien unionin kansalaisten elämässä, ja se on myös lisännyt tietoisuutta unionissa tällaisten oikeuksien mahdollistamisesta menettämisestä molemmilla puolilla;

J.  ottaa huomioon, että keskimääräinen äänestysprosentti vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleissa oli 42,6 %; ottaa huomioon, että viimeisimmän Eurobarometri‑tutkimuksen mukaan vain 19 % haastatelluista eurooppalaisista tiesi seuraavien EU-vaalien ajankohdan;

K.  ottaa huomioon, että unionin kansalaiset ovat miltei täysin tietämättömiä Europe Direct -toimistoista, vaikka niiden päärooli on jakaa tietoa;

L.  ottaa huomioon, että eri puolilla unionia on yli 400 Europe Direct -tiedotuskeskusta, jotka osaltaan auttavat komissiota tiedottamaan kansalaisille näitä välittömästi kiinnostavista unionin politiikoista ja pyrkivät olemaan yhteydessä kansalaisiin paikallisella ja alueellisella tasolla;

M.  ottaa huomioon, että kansalaisuuden käsite määrittelee kansalaisten suhteen poliittiseen yhteisöön, mukaan luettuina heidän oikeutensa, velvollisuutensa ja vastuunsa; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 20 artiklan mukaan jokaisella unionin kansalaisella on äänioikeus ja vaalikelpoisuus EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu, samoin edellytyksin kuin tämän valtion kansalaisilla;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan kansalaiset ovat suoraan edustettuina Euroopan parlamentissa ja jokaisen kansalaisen on saatava yhtäläisesti huomiota unionin toimielimiltä; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 8 artiklassa vahvistetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaate toteamalla, että ”unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa”;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut useassa tapauksessa, että myös jonkin jäsenvaltion kansalaiset voivat käyttää unionin kansalaisuudesta aiheutuvia oikeuksia kyseiseen valtioon nähden(20);

P.  ottaa huomioon, että moni jäsenvaltio tarjoaa niin sanottuja ”kultaisia viisumeita” ja sijoittajille tarkoitettuja järjestelyjä keinona hankkia kansalaisuus;

Q.  ottaa huomioon, että vapaa liikkuvuus tarjoaa unionin kansalaisille mahdollisuuden matkustaa, opiskella, työskennellä ja asua muissa EU-maissa; ottaa huomioon, että yli 16 miljoonaa eurooppalaista käyttää oikeuttaan asua toisessa EU-maassa;

R.  toteaa, että oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on unionin kansalaisuudelle keskeistä ja täydentää unionin sisämarkkinoiden muita vapauksia; ottaa huomioon, että nuoret eurooppalaiset ovat erityisen kiintyneitä vapaaseen liikkuvuuteen, jota pidetään unionin myönteisimpänä saavutuksena Euroopan rauhan turvaamisen jälkeen;

S.  ottaa huomioon, että direktiivin 2004/38/EY täytäntöönpanossa on kohdattu käytännön vaikeuksia, ja eurooppalaisten saattaa edelleen olla vaikeaa muuttaa toiseen jäsenvaltioon tai asua siellä, koska heihin kohdistuu syrjintää, joka aiheutuu joko kansalaisuutta, maahantuloa tai oleskelua koskevista vaatimuksista; ottaa huomioon, että tuomioistuimella on huomattavaa oikeuskäytäntöä, jolla pyritään selventämään keskeisiä käsitteitä liikkuvia unionin kansalaisia varten;

T.  ottaa huomioon, että SEUT:n 20 ja 23 artiklassa taataan oikeus konsuliviranomaisten suojeluun, ja siksi unionin kansalaisilla on kolmannessa jäsenvaltiossa, jossa heidän kansallisella jäsenvaltiollaan ei ole edustusta, oikeus kaikkien muiden jäsenvaltioiden tarjoamaan suojeluun samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaisilla; ottaa huomioon, että hätätilat, luonnonkatastrofit tai terrori-iskun kaltaiset tapahtumat voivat vaikuttaa Euroopan kansalaisiin, jotka ovat kotoisin jäsenvaltiosta, jolla ei ole edustusta kyseisessä kolmannessa maassa;

U.  ottaa huomioon, että komissio on osoittanut sitoutuneensa unionin kansalaisuutta vuotta 2017 koskevassa katsauksessaan järjestämään koko unionissa unionin kansalaisuudesta juontuvia oikeuksia koskevan tiedotus‑ ja valistuskampanjan, jotta kansalaisia voitaisiin auttaa olemaan paremmin perillä oikeuksistaan; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan on jaettava tämä vastuu siitä, että unionin kansalaisille tiedotetaan paremmin heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan;

V.  toteaa, että komission vuotta 2017 koskevasta katsauksesta Euroopan unionin kansalaisuuteen käy ilmi, että vuodesta 2012 lähtien yhä useammat ihmiset ovat raportoineet kokeneensa jonkinlaista syrjintää;

W.  toteaa, että Schengen-alueen luominen ja Schengenin säännöstön sisällyttäminen EU: n puitekehykseen ovat parantaneet huomattavasti vapaata liikkuvuutta unionissa ja että ne ovat yksi Euroopan yhdentymisprosessin suurimmista saavutuksista;

X.  toteaa, että unionin kansalaisuuden käyttöönotto on Euroopan yhdentymishankkeen saavutus, jonka kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty; korostaa, että kyseessä on ainutlaatuinen järjestely, jollaista ei ole missään muualla maailmassa;

1.  katsoo, että kaikkia unionin kansalaisuutta koskevia määräyksiä ja säännöksiä ei ole pantu täytäntöön niiden täyden potentiaalin saavuttamiseksi, vaikka tämä auttaisi konsolidoimaan eurooppalaista identiteettiä; korostaa, että unionin kansalaisuuden luominen on osoittanut, että kansalaisuus, jota ei ole määritelty kansallisuuden mukaan, on mahdollinen ja että se muodostaa perustan poliittiselle alueelle, josta voi johtua oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka määritellään Euroopan unionin eikä valtion lainsäädännössä; kehottaa unionin toimielimiä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voidaan parantaa kansalaisuutta koskevien perussopimusten määräysten sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattujen vastaavien määräysten täytäntöönpanoa, soveltamisalaa ja vaikuttavuutta; huomauttaa, että unionin kansalaiset eivät ole täysin tietoisia unionin kansalaisuudesta johtuvista oikeuksistaan;

2.  muistuttaa, että unionin kansalaisuus täydentää jäsenvaltion kansalaisuutta; korostaa, että unionin kansalaisuus antaa kansalaiselle mahdollisuuden useiden identiteettien täydentävyyteen ja että poissulkeva kansallismielisyys ja populistiset ideologiat heikentävät tätä mahdollisuutta; katsoo, että aktiivisen kansalaisuuden harjoittaminen ja kansalaisten osallistumisen kannustaminen on avain pyrittäessä vahvistamaan tunnetta kuulumisesta poliittiseen hankkeeseen, jotta voidaan osaltaan kehittää yhteistä eurooppalaisen identiteetin tunnetta, vastavuoroista ymmärrystä, kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja ylikansallista yhteistyötä, sekä rakentamaan avointa, osallistavaa yhteenkuuluvaa ja kestävää yhteiskuntaa;

3.  pitää tärkeänä, että unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot panevat täysin täytäntöön Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja että siinä vahvistettuja oikeuksia ja periaatteita edistetään aktiivisesti, koska niillä on olennainen vipuvaikutus pyrittäessä takaamaan unionin kansalaisten tehokas osallistuminen unionin demokraattiseen prosessiin ja SEUT:n 20 artiklaan kirjattujen määräysten käytännön toteuttaminen;

4.  korostaa, että EU:n kansalaisuuteen perustuvia oikeuksia ja velvollisuuksia ei saa rajoittaa perusteettomasti; kehottaa tältä osin jäsenvaltioita käyttämään oikeuttaan kansalaisuuden myöntämiseen oikeudenmukaisen yhteistyön hengessä, mukaan luettuina tapaukset, joissa kyseessä ovat unionin kansalaisten lapset, joilla on vaikeuksia täyttää kansalaisuusvaatimuksia kansallisten sääntöjen mukaisesti; korostaa kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien menestyksekkään toteutumisen edellyttävän, että kaikkia perusoikeuskirjaan kirjattuja oikeuksia ja vapauksia suojellaan ja edistetään, mukaan luettuina vammaiset, joiden olisi voitava käyttää perusoikeuksiaan samalla tavoin kuin muut kansalaiset, ja että sukupuolikysymykset valtavirtaistetaan, jotta varmistetaan, että naiset voivat täysin käyttää unionin kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia;

5.  muistuttaa, että unionin kansalaisuudella on myös laajempia ulottuvuuksia ja se antaa oikeuksia demokraattiseen osallistumiseen sellaisena kuin se on määritelty SEU:n 10 ja 11 artiklassa; korostaa, että unionin demokraattiseen elämään osallistumiseen liittyvän oikeuden harjoittaminen edellyttää, että päätökset tehdään avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia ja että siten on perustavalaatuisen tärkeää tarjota asiaankuuluvat takeet päätöksenteon avoimuudesta ja korruption torjunnasta;

6.  pitää valitettavina perussopimusten tiettyjä osia koskevia joidenkin jäsenvaltioiden poikkeuksia, jotka vaarantavat kansalaisten oikeudet ja luovat tosiasiallisia eroja kansalaisten oikeuksien välille, vaikka niiden perussopimusten mukaisesti olisi oltava yhtäläisiä;

7.  toteaa, että Erasmus+, oikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelma sekä Kansalaisten Eurooppa -ohjelma tuovat unionin kansalaisille ja erityisesti nuorille merkittäviä etuja, kun niillä lisätään heidän tietoisuuttaan heidän asemastaan unionin kansalaisina ja parannetaan heidän tietojaan tästä asemasta aiheutuvista oikeuksista ja sen taustalla olevista arvoista; katsoo, että eurooppalaiset vapaaehtoisohjelmat, kuten eurooppalainen vapaaehtoispalvelu ja Euroopan solidaarisuusjoukot, vaikuttavat myös kiinteästi Euroopan kansalaisuuden kehittämiseen; korostaa tällaisten ohjelmien ensisijaista merkitystä erityisesti nuorten keskuudessa ja kehottaa vahvistamaan niitä taloudellisesti;

Poliittiset oikeudet

8.  on huolissaan äänestysprosentin laskusta sekä kansallisissa vaaleissa että EU-vaaleissa erityisesti nuorten keskuudessa; on vakuuttunut siitä, että Euroopan julkisen elämän vahvistamisella ja Euroopan kansalaisuuden täydellä täytäntöönpanolla voidaan auttaa kääntämään tämä suuntaus lisäämällä kansalaisten tunnetta kuulumisesta eurooppalaiseen yhteisöön ja vahvistamalla edustuksellista demokratiaa;

9.  antaa tunnustusta komission ponnistuksille edistää ohjelmia, joilla tuetaan Euroopan kansalaisuutta ja kansalaisten tietoisuutta poliittista oikeuksistaan; panee kuitenkin merkille, että SEUT:n 165 artiklaa on käytetty niukasti oikeusperustana edistämään kansalaisten kouluttamisen eurooppalaista ulottuvuutta; pitää olennaisena edistää kansalaisten osallistumista unionin demokraattiseen elämään ja uskoo, että kun jatketaan unionin kansalaisuuden tarjoaman potentiaalin kehittämistä, etusijalle olisi asetettava unionia koskevan opetussuunnitelman kehittäminen koulutusjärjestelmissä;

10.  pitää jälleen valitettavana sitä, että joillakin unionin kansalaisilla ei ole äänioikeutta kansallisessa jäsenvaltiossaan eivätkä he voi osallistua kansallisiin kansanedustuslaitoksen vaaleihin asuinjäsenvaltiossaan; korostaa, että vaalioikeuksien menettäminen toisessa jäsenvaltiossa asumisen vuoksi voi saada kansalaiset haluttomiksi muuttamaan toiseen jäsenvaltioon ja voi siten muodostaa SEUT:n 18 artiklan mahdollisen rikkomisen;

11.   katsoo että edustuksellisessa demokratiassa on olennaista varmistaa unionin toimielinten moitteeton toiminta unionin kansalaisten kaikkien poliittisten oikeuksien suojelemiseksi; pitää tärkeänä, että unionin kansalaisuutta ja siitä johtuvia oikeuksia koskevaa tietoa on saatavilla kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä, jotta voidaan vahvistaa unionin kansalaisuuden käsitettä; pitää valitettavana, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen SEUT:n 15 artiklan 3 kohtaa, josta tuli oikeusperusta oikeudelle tutustua asiakirjoihin ja jolla tätä oikeutta koskevat säännöt ulotetaan koskemaan kaikkia unionin toimielimiä, elimiä, virastoja ja toimistoja, ei ole vielä pantu täysin täytäntöön; katsoo, että jäsenvaltiot ovat jatkuvasti estäneet uuden sääntelyn hyväksymisen edistymisen;

Vapaa liikkuvuus

12.  pitää myönteisenä etuja, joita vapaa liikkuvuus tuo unionin kansalaisille ja jäsenvaltioiden talouksille; toteaa, että Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetusta direktiivistä 2004/38/EY johtuvia oikeuksia ei aina tunneta ja kunnioiteta, mikä johtaa vapaan liikkuvuuden ja asuinpaikan valinnan esteisiin unionin kansalaisten ja heidän perheidensä kannalta sekä heihin kohdistuvaan syrjintään; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia suojelemaan oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen, mukaan luettuna samaa sukupuolta olevien puolisoiden perheenyhdistäminen;

13.  on huolissaan siitä, että joitakin direktiivin 2004/38/EY säännöksiä ja termejä tulkitaan kansallisissa tuomioistuimissa eri tavalla paitsi eri jäsenvaltioissa niin joskus myös samalla lainkäyttöalueella; panee huolestuneena merkille, että kansalliset viranomaiset eivät aina ole täysin tietoisia direktiivillä 2004/38/EY vahvistetuista oikeuksista ja velvollisuuksista;

14.  pitää erityisen ongelmallisena, että ei ole saatavilla tietoa tai että annetaan virheellistä tai hämmentävää tietoa perheenjäsenten viisumivaatimuksista tai asuinpaikkaoikeuksista; vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että poistetaan tarpeettomat maahan saapumisen tai maassa oleskelun esteet erityisesti kolmansien maiden kansalaisilta, jotka ovat unionin kansalaisten perheenjäseniä;

15.  on huolissaan vetoomuksen esittäjien kohtaamista vaikeuksista saada ammattipätevyytensä tunnustetuksi unionissa; uskoo, että ammattipätevyysdirektiivi ja eurooppalainen tutkintojen viitekehys ovat auttaneet helpottamaan tunnustamista jäsenvaltioiden keskuudessa; uskoo myös, että ammattitutkintojen tunnustaminen on avain pyrittäessä varmistamaan sekä opiskelijoiden että ammattityöntekijöiden parempi liikkuvuus; kehottaa komissiota jatkamaan ammattipätevyyksien tunnustamisen helpottamista mahdollisuuksien mukaan;

16.  on vakavasti huolissaan Euroopan perusoikeusviraston suorittaman tutkimuksen tuloksista, joissa todettiin syrjintää työpaikan hankkimisessa, arvioitaessa erilaisia palveluja kuten auton tai asunnon vuokraamista tai tiettyjä pankkipalveluja, sekä koulutuksen ja verotuksen aloilla; korostaa, että kansalaisuuteen perustuva syrjintä voi haitata unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota tällaisten syrjintätapausten valvontaan sekä toteuttamaan päättäväisiä toimia niiden estämiseksi;

17.  korostaa, että liikkuvuus on tärkeää nuorten henkilökohtaisessa kehityksessä, kun sillä parannetaan oppimista ja kulttuurivaihtoa ja lisätään aktiivisen kansalaisuuden ja sen harjoittamisen ymmärtämistä; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan liikkuvuutta edistäviä EU:n ohjelmia;

18.  pitää arvossa kulttuurin, taiteen ja tieteen merkitystä aktiivisen EU-kansalaisuuden kiinteänä osana; painottaa edellä mainittujen seikkojen asemaa vahvistettaessa kansalaisten yhteistä tunnetta siitä, että he kuuluvat unioniin, sekä edistettäessä keskinäistä yhteisymmärrystä ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua;

Konsuliviranomaisten suojelu

19.  panee merkille, että lähes seitsemän miljoonaa EU:n kansalaista elää unionin ulkopuolisissa maissa ja että määrän odotetaan kasvavan vähintään 10 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä;

20.  katsoo, että oikeus konsuliviranomaisten suojeluun hyödyttää kaikkia unionin kansalaisia, ja muistuttaa, että neuvoston direktiivissä (EU) 2015/637 tulkitaan konsuliviranomaisten suojelua mahdollisimman laajasti, eli se käsittää kaiken konsuliavun; korostaa, että nämä oikeudet ovat edelleen vähän tunnettuja;

21.  kehottaa komissiota julkistamaan neuvoston direktiivin (EU) 2015/637 täytäntöönpanon arvioinnin ja käynnistämään tarvittaessa rikkomismenettelyt; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään hätätilanneprotokollia, joissa otetaan huomioon vailla edustusta olevat kansalaiset, jotta voidaan parantaa hätätilanteiden viestintää yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden edustustojen ja unionin edustustojen kanssa; muistuttaa pitkään vaatineensa vahvistamaan unionilla kolmansissa maissa olevien edustustojen roolia, ja korostaa unionilla kentällä olevan diplomaattisen verkoston tarjoamaa lisäarvoa;

Vetoomus Euroopan parlamentille ja kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle

22.  pitää tärkeänä oikeutta vetoomukseen, sellaisena kuin se on vahvistettu SEUT:n 227 artiklassa ja perusoikeuskirjan 44 artiklassa, sekä oikeutta kannella oikeusasiamiehelle, sellaisena kuin se on vahvistettu SEUT:n 228 artiklassa ja perusoikeuskirjan 43 artiklassa; antaa tunnustusta Euroopan oikeusasiamiehen työlle torjuttaessa unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmeneviä hallinnollisia epäkohtia erityisesti avoimuuden alalla; pitää avoimuutta tärkeänä, jotta saavutetaan asianmukainen demokraattinen toiminta ja osallistuminen unionissa, joka herättää luottamusta kansalaistensa keskuudessa; hyväksyy tältä osin suositukset, jotka oikeusasiamies antoi tuoreessa erityiskertomuksessaan neuvoston lainsäädäntömenettelyn avoimuudesta;

Suositukset

23.  suosittelee, että komissio käyttää sillä SEUT:n 258 artiklan mukaisesti olevia oikeuksiaan ja pyytää unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, olisiko toisessa unionin jäsenvaltiossa asumisesta aiheutuvaa oikeuksien menetystä pidettävä vapaata liikkuvuutta ja asuinpaikan valintaa koskevan oikeuden rikkomisena; kehottaa jälleen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Venetsian komission hyviä vaalikäytäntöjä koskevan säännöstön, mukaan luettuna se, että jäsenvaltiot lakkaavat kieltämästä ulkomailla asuvia kansalaisiaan osallistumasta kansallisten kansanedustuslaitosten vaaleihin;

24.  ehdottaa, että komissio käyttää SEUT:n 25 artiklassa vahvistettua menettelyä ja laajentaa SEUT:n 20 artiklan 2 kohdassa lueteltuja oikeuksia antaakseen unionin kansalaisille mahdollisuuden päättää, haluavatko he äänestää kansallisjäsenvaltiossaan vai asuinjäsenvaltiossaan, ja ulottamaan tämän koskemaan kaikkia vaaleja kunkin jäsenvaltion perustuslaillisten mahdollisuuksien puitteissa;

25.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sähköisen demokratian välineitä paikallisella ja kansallisella tasolla ja integroimaan ne asianmukaisesti poliittiseen prosessiin, millä helpotetaan sekä kansalaisten että asukkaiden demokraattista osallistumista;

26.  katsoo, että eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan oikeudellisen kehyksen tarkistaminen tarjoaa tilaisuuden tehostaa kansalaisten osallistumista EU:n päätöksentekoon siten, että välineestä tehdään vähemmän byrokraattinen ja helpommin lähestyttävä;

27.  kehottaa komissiota kehittämään vahvempia käytäntöjä hyväksyttyjen eurooppalaisten kansalaisaloitteiden poliittiseen ja oikeudelliseen seurantaan;

28.  vaatii kohdentamaan enemmän voimavaroja siihen, että luodaan täydentäviä ohjelmia ja aloitteita, joilla pyritään edistämään eurooppalaista julkista tilaa, jossa perusoikeuksien ja -vapauksien nauttiminen, sosiaalinen hyvinvointi ja eurooppalaisten arvojen täyttyminen muodostavat kansalaisten identiteettimallin; pitää oikeuksien ja arvojen ohjelmaa arvokkaana esimerkkinä siitä, että unioni tukee aktiivisesti unionin kanalaisuudesta johtuvia ja perussopimuksissa vahvistettuja arvojaan ja oikeuksiaan muun muassa tukemalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, jotka edistävät ja suojelevat näitä oikeuksia ja arvoja; pitää tärkeänä säilyttää oikeuksien ja arvojen ohjelman nykyinen talousarvio; vastustaa jyrkästi sen supistamista uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä vuosille 2021–2027 komission esittämällä tavalla;

29.  kannustaa painokkaasti Euroopan tason puolueita ja niiden jäseniä varmistamaan ehdokkaiden tasapuolisen sukupuolijakauman tasapuolisten luetteloiden tai muiden vastaavien menetelmien avulla;

30.  ehdottaa Europe Direct -toimistojen näkyvyyden merkittävää lisäämistä; korostaa, että näiden toimistojen olisi toimittava välittäjinä jäsenvaltioiden julkishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välillä (mukaan luettuina ammattijärjestöt, elinkeinoelämän yhdistykset sekä julkiset ja yksityiset elimet) tiedottamalla aktiivisesti Euroopan kansalaisille heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä edistämällä kansalaisten osallistumista paikallisella tasolla unionin demokraattisen elämään; kannustaa jäsenvaltioita ja alueellisen ja paikallisen tason yhteisöjä tekemään aktiivista yhteistyötä näiden toimistojen kanssa; korostaa, että näiden toimistojen olisi saavutettava synergioita Kansalaisten Eurooppa -ohjelman kaltaisten ohjelmien kanssa; kehottaa komissiota varmistamaan, että nämä toimistot keskittävät olennaisen tiedon, joka antaa unionin kansalaisille mahdollisuuden harjoittaa oikeuksiaan, sekä mahdollistamaan unionin kansalaisoikeuksien käyttämisen; katsoo, että SOLVIT-palvelua olisi edelleen virtaviivaistettava, jotta se voi tehokkaammin suojella unionin kansalaisten oikeuksia ennen kuin nämä hakevat oikeudellista tai hallinnollista suojakeinoa,

31.  kehottaa näin ollen komissiota esittämään ehdotuksen, jolla vahvistetaan sekä Europe Direct -toimistojen roolia että unionin kansalaisuuden hyödyntämistä siten, että perustaksi otetaan oikeudet, jotka on annettu työntekijöille direktiivin 2014/54/EU soveltamisen yhteydessä, mukaan luettuna unionin kansalaisten oikeus suojeluun syrjinnältä, äänestysoikeuksien käyttäminen SEUT:n 22 artiklan mukaisesti ja heidän vapaa liikkuvuutensa SEUT:n 21artiklan ja direktiivin 2004/38/EY mukaisesti sekä heidän perheenjäsentensä oikeus vapaaseen liikkuvuuteen;

32.  kehottaa komissiota reagoimaan järjestelmällisesti jäsenvaltioiden rikkoessa direktiiviä 2004/38/EY, ja vaatii uudelleenlaadittuja unionin suuntaviivoja, jotka koskevat unionin kansalaisiin vaikuttavan lainsäädännön soveltamista ja tulkintaa, jotta niihin voidaan sisällyttää unionin tuomioistuimen viimeisimmät ratkaisut, jolloin varmistetaan, että unionin lainsäädäntö vaikuttaa täysimääräisesti;

33.  vaatii valtavirtaistamaan sukupuolikysymykset johdonmukaisesti kaikessa unionin toiminnassa erityisesti hyväksyttäessä lainsäädäntöä tai pantaessa täytäntöön politiikkoja, jotka liittyvät unionin kansalaisuuteen;

34.  muistuttaa, että parlamentti on vuodesta 2014 ja useaan otteeseen ollut huolissaan siitä, että kaikki kansalliset järjestelmät, joihin liittyy unionin kansalaisuuden suora tai välillinen myynti, heikentävät Euroopan kansalaisuuden koko käsitettä; kehottaa komissiota valvomaan tällaisia järjestelyjä ja laatimaan kertomuksen kansallisista järjestelmistä, joiden mukaan sijoittajille myönnetään unionin kansalaisuus, kuten vuoden 2017 kansalaisuuskatsauksessa esitettiin;

35.  pitää valitettavana, että komission vuoden 2017 kansalaisuuskatsauksessa ei viitata Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, vetoomusoikeuteen, oikeuteen kannella Euroopan oikeusasiamiehelle, oikeuteen tutustua asiakirjoihin tai oikeuteen tukea eurooppalaista kansalaisaloitetta; kehottaa komissiota ottamaan perusoikeuskirjan määräykset täysin huomioon ja korjaamaan nämä puutteet seuraavassa arviossa;

36.  korostaa, että yhä suurempi määrä unionin kansalaisia on kärsinyt terrori-iskuista maassa, joka ei ole heidän kotimaansa, ja kehottaa näin ollen jäsenvaltioita laatimaan kiireellisesti toimintatapoja, joiden avulla voidaan auttaa muita eurooppalaisia kuin kyseisen maan kansalaisia terrori-iskun tapauksessa terrorismin torjunnasta annetun direktiivin (EU) 2017/541 mukaisesti;

37.  ehdottaa jäsenvaltioille, että 9. toukokuuta vahvistetaan eurooppalaiseksi vapaapäiväksi, jotta lujitetaan eurooppalaisuuden tunnetta ja luodaan tilaa kansalaisliikkeille ja -toiminnalle;

38.  kehottaa jälleen komissiota esittämään ehdotuksen, jolla pannaan täytäntöön parlamentin suositukset, jotka koskevat demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaa EU:n järjestelmää;

39.  uskoo vakaasti, että syrjimättömyyden periaate on unionin kansalaisuuden kulmakivi sekä yleinen periaate ja unionin oikeuden perusarvo SEU:n 2 artiklan mukaisesti; kehottaa neuvostoa saattamaan päätökseen horisontaalisen syrjinnän vastaisen unionin direktiivin hyväksymisen, jotta voidaan edelleen taata perusoikeudet unionissa, ja hyväksymään tätä varten konkreettista unionin lainsäädäntöä, jolla pannaan täysin täytäntöön SEUT:n 18 ja 19 artikla horisontaalisella tavalla, pitää valitettavana, että kymmenen vuotta komission ehdotuksen julkaisemisen jälkeen neuvosto estää edelleen syrjinnän vastaisen direktiivin vahvistamisen;

40.  muistuttaa perussopimuksissa määrätystä velvoitteesta, joka koskee unionin liittymistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen (Euroopan ihmisoikeussopimus); kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, joilla saatetaan loppuun unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja liitytään Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan;

41.  korostaa, että kaikenikäisille suunnatun (sekä muodollisen että epävirallisen) kansalaiskasvatuksen laatu on ratkaisevan tärkeää, jotta kansalaiset voivat luottavaisesti käyttää demokraattisia oikeuksiaan ja jotta demokraattinen yhteiskunta toimii moitteettomasti; panee merkille, että ainoastaan jatkuvalla koulutusponnistuksella voidaan varmistaa vaaliaktiivisuuden lisääntyminen Euroopan tasolla ja parantaa kulttuurien välistä ymmärrystä ja solidaarisuutta Euroopassa sekä torjua syrjintää, ennakkoluuloja ja sukupuolten epätasa-arvoa; kehottaa käyttämään SEUT:n 165, 166 ja 167 artiklaa oikeusperustana tutkittaessa koulutus-, ammattikoulutus- ja nuorisopolitiikkojen potentiaalia;

42.  muistuttaa, että Euroopan tason poliittiset puolueet myötävaikuttavat ”eurooppalaisen poliittisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten tahdon ilmaisemiseen” (SEU-sopimuksen 10 artiklan 4 kohta); kehottaa siksi antamaan yksittäisille unionin kansalaisille mahdollisuuden hakea suoraan Euroopan tason poliittisten puolueiden jäsenyyttä;

43.  muistuttaa tarpeesta edistää EU-vaalien eurooppalaista ulottuvuutta parlamentin mahdollisen tulevan työn tukemiseksi siten, että se käyttää SEUT:n 225 artiklan mukaista oikeuttaan lainsäädäntöaloitteeseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ponnistelujaan edistääkseen kansalaisten oikeuksia Euroopan kansalaisten keskuudessa, mukaan luettuina äänestysoikeuksiin liittyvät oikeudet; korostaa, että parempi ja kohdennetumpi tiedottaminen EU:n toimintapolitiikoista ja EU:n lainsäädännön vaikutuksesta kansalaisten jokapäiväiseen elämään auttaisi nostamaan äänestysprosenttia EU-vaaleissa; muistuttaa, että on edistettävä osallistumista EU-vaaleihin lisäämällä eurooppalaisten poliittisten puolueiden näkyvyyttä; muistuttaa, että EU-vaaleihin osallistumisen edistäminen on kansalaisten, jäsenvaltioiden ja unionin yhteisellä vastuulla; korostaa tarvetta tiedottaa kansalaisille vaalilainsäädännön äskettäisestä uudistamisesta ja kärkiehdokasprosessista; korostaa kärkiehdokkaan poliittista merkitystä ja symbolismia unionin kansalaisuuden vahvistamisen kannalta;

44.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti on koko unionin parlamentti ja että sillä on keskeinen rooli varmistettaessa unionin poliittisten toimielinten legitiimiys, kun se tekee niistä vastuunalaisia varmistamalla asianmukaisen parlamentaarisen valvonnan; vaatii siksi, että parlamentin lainsäädäntövalta ja valvontaoikeudet on taattava, ja niitä on lujitettava ja vahvistettava;

45.  muistuttaa komission suuntaviivoista, jotka koskevat unionin tietosuojalainsäädännön soveltamista vaalien yhteydessä, sekä sen 12. syyskuuta 2018 antamasta tiedonannosta vapaiden ja oikeudenmukaisten EU-vaalien turvaamisesta (COM(2018)0637); kehottaa pyrkimään kaikin keinoin varmistamaan vaalit, joissa ei esiinny vilpillisiä vaikuttamispyrkimyksiä; korostaa, että on määriteltävä unionin politiikka, jolla reagoidaan unionin vastaiseen propagandaan ja kohdennettuihin vääriin tietoihin;

46.  kannustaa komissiota vahvistamaan demokraattisen osallistumisen tukemista tehostamalla vuoropuheluaan kansalaisten kanssa, parantamalla kansalaisten tietoisuutta unionin lainsäädännön roolista heidän arjessaan sekä korostamalla heidän oikeuttaan äänestää ja asettua ehdolle paikallisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla;

47.  kehottaa komissiota tässä yhteydessä hyödyntämään sosiaalista mediaa ja digitaalisia välineitä erityisesti nuorten ja vammaisten henkilöiden osallistumisen lisäämiseksi; vaatii, että verkkofoorumeiden kaltaisia sähköisen demokratian välineitä on kehitettävä ja otettava käyttöön, jotta kansalaiset voisivat osallistua suoremmin unionin demokraattiseen toimintaan edistäen siten heidän sitoutuneisuuttaan;

48.  kannattaa sitä, että kaikilla EU:n virallisilla kielillä tuotetaan ja levitetään lehdistö- ja multimediamateriaalia, joka keskittyy lisäämään EU:n kansalaisten tietoisuutta heidän oikeuksistaan ja vahvistamaan heidän valmiuksiaan harjoittaa näitä oikeuksia tehokkaasti kaikissa jäsenvaltioissa;

49.  katsoo, että sosiaalisen median vaikuttaessa kansalaisten elämään yhä enemmän unionin toimielinten olisi edelleen kehitettävä uusia mekanismeja ja julkisia politiikkoja, jotka on suunniteltu suojelemaan yksilöiden perusoikeuksia digitaalisessa ympäristössä; korostaa, että kansalaisten tietoja on jaettava turvallisesti, oikeudenmukaisesti ja avoimesti; korostaa, että vapaat tiedotusvälineet ja oikeus tutustua monimuotoisiin mielipiteisiin ovat terveen demokratian välttämätön osa ja että medialukutaito on ratkaisevan tärkeä ja sitä olisi kehitettävä lapsuudesta lähtien;

50.  kannustaa SEUT:n 25 artiklan käyttämistä toimenpiteisiin, joilla voitaisiin helpottaa Euroopan kansalaisuuden harjoittamisesta arjessa;

51.  kehottaa komissiota SEUT:n 25 artiklan mukaisesti ottamaan seuraavassa kansalaisuuskatsauksessa huomioon unionin kansalaisuuden oikeuksien kehittämisen sekundaarisessa lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä sekä ehdottamaan etenemissuunnitelmaa, jossa kaikki nämä pyrkimykset kootaan muodollisesti yhteen ottaen huomioon unionin kehitys tällä alalla;

52.  korostaa, että tämän toiminnan lopullisena tavoitteena olisi SEUT:n 25 artiklan menettelyn mukaisesti toteuttaa käytännön aloitteita kohti kansalaiskohtaisten oikeuksien ja vapauksien konsolidointia unionin kansalaisuuden peruskirjaan, joka muistuttaa Euroopan sosiaalista pilaria, mukaan luettuina perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet ja -vapaudet ja Euroopan sosiaalisessa pilarissa esitetyt sosiaaliset oikeudet sekä SEU:n 2 artiklassa vahvistetut arvot eurooppalaisen ”julkisen tilan” määrittelevinä elementteinä, mukaan luettuina muun muassa tätä julkista tilaa koskeva hallintomalli, arvokkuus, vapaus, oikeusvaltioperiaate, demokratia, moniarvoisuus, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys, ja joka otettaisiin huomioon tulevissa tai mahdollisissa perussopimusten uudistamisissa;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.
(2) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77.
(3) EUVL L 115, 17.4.2014, s. 3.
(4) EUVL L 141, 27.5.2011, s. 1.
(5) EUVL L 107, 22.4.2016, s. 1.
(6) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.
(7) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 132.
(8) EUVL L 106, 24.4.2015, s. 1.
(9) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.
(10) EUVL C 355, 20.10.2017, s. 17.
(11) EUVL C 482, 23.12.2016, s. 117.
(12) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 57.
(13) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 28.
(14) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 98.
(15) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 83.
(16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0282.
(17) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 89.
(18) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0226.
(19) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0449.
(20) Esimerkiksi tuomioistuimen tuomio 8. maaliskuuta 2011, Gerardo Ruiz Zambrano vs Office national de l’emploi (ONEM), C-34/09, ECLI:EU:C:2011:124, tuomioistuimen tuomio 2. maaliskuuta 2010, Janko Rottman vs Freistaat Bayern, C-135/08, ECLI:EU:C:2010:104, tuomioistuimen tuomio 5. toukokuuta 2011, Shirley McCarthy vs Secretary of State for the Home Department, C-434/09, ECLI:EU:C:2011:277 ja tuomioistuimen tuomio 15. marraskuuta 2011, Murat Dereci ynnä muut vs Bundesministerium für Inneres, C-256/11, ECLI:EU:C:2011:734.


Perussopimusten määräysten täytäntöönpano tiiviimmän yhteistyön osalta
PDF 142kWORD 51k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2019 perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta tiiviimmän yhteistyön osalta (2018/2112(INI))
P8_TA(2019)0077A8-0038/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) tiiviimpään yhteistyöhön liittyvät määräykset ja erityisesti 20 artiklan, 42 artiklan 6 kohdan ja 44, 45 ja 46 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82, 83, 86, 87, 187, 188, 326, 327, 328, 329, 330, 331, 332, 333 ja 334 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimuksen määräykset eriytetyn yhdentymisen muista muodoista ja erityisesti SEUT-sopimuksen 136, 137 ja 138 artiklan niihin jäsenvaltioihin sovellettavista määräyksistä, joiden valuutta on euro,

–  ottaa huomioon sopimuksen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (vakaussopimus),

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 10 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklaan perustuvasta pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä, pöytäkirjan N:o 14 euroryhmästä ja pöytäkirjan N:o 19 osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(1),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(2),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen budjettikapasiteetista(3),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustuslaillisista, oikeudellisista ja institutionaalisista vaikutuksista: Lissabonin sopimuksen antamat mahdollisuudet(4),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman eriytetystä yhdentymisestä(5),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2017 julkaistun komission valkoisen kirjan (COM(2017)2025) ja viisi sen jälkeistä pohdinta-asiakirjaa (COM(2017)0206), COM(2017)0240, COM(2017)0291, COM(2017)0315, COM(2017)0358),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2017 annetun Rooman julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0038/2019),

A.  ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö tietyillä aloilla, jotka eivät kuulu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, on erityisesti unionin edun mukaista, jotta se voi edistää Euroopan yhdentymistä ja helpottaa kansalaistensa elämää;

B.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti tiiviimmän yhteistyön on tarkoitus olla viimeinen keino, kun on todettu, ettei koko unioni voi saavuttaa tälle yhteistyölle asetettuja tavoitteita kohtuullisessa ajassa;

C.  katsoo, että tiiviimpää yhteistyötä ei pitäisi nähdä jäsenvaltioiden syrjäyttämisen tai jakamisen välineenä vaan pragmaattisena ratkaisuna Euroopan yhdentymisen edistämiseksi;

D.  ottaa huomioon, että tiettyjen politiikanalojen arkaluonteisuuden vuoksi tavallisen lainsäätämisjärjestyksen noudattaminen on vaikeaa, mikä johtuu paitsi yksimielisyysvaatimuksesta myös vakiintuneesta käytännöstä, jonka mukaan neuvosto pyrkii aina jäsenvaltioiden väliseen yksimielisyyteen, vaikka määräenemmistö riittäisi päätöksen tekemiseen;

E.  toteaa, että finanssitransaktioveroa lukuun ottamatta kaikki tiiviimpää yhteistyötä koskevat aloitteet olisi voitu hyväksyä neuvostossa määräenemmistöllä, jos tätä menettelyä olisi sovellettu yksimielisyyden asemesta;

F.  ottaa huomioon, että on olemassa useita tapauksia, joissa jäsenvaltioiden muodostamat ryhmät harjoittavat keskenään kahdenvälistä tai monenvälistä yhteistyötä perussopimuskehyksen ulkopuolella esimerkiksi puolustuksen alalla; ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisistä aiheutuvat paineet tehdä pikaisia päätöksiä ja selviytyä yksimielisyysvaatimuksesta tietyillä aloilla ovat johtaneet siihen, että EU:n oikeudellisen kehyksen ulkopuolella on hyväksytty hallitustenvälisiä välineitä, kuten Euroopan vakausmekanismi (EVM) ja sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (vakaussopimus);

G.  ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö on menettely, jossa vähintään yhdeksän jäsenvaltion sallitaan tehdä tiiviimpää yhteistyötä alalla, joka kuuluu EU:n rakenteeseen, mutta ilman, että muut jäsenvaltiot ovat osallisina; ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö antaa siihen osallistuville jäsenvaltioille mahdollisuuden saavuttaa yhteisen tavoitteen tai panna alulle yhteisen hankkeen ja selvitä neuvottelujen lamaantumisesta tai tilanteesta, jossa yksi tai useampi jäsenvaltio estää päätöksenteon, joka edellyttää yksimielisyyttä; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiiviimmän yhteistyön puitteissa hyväksyttyjen säädösten olisi oltava sitovia ainoastaan yhteistyöhön osallistuville jäsenvaltioille; ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö rajoittuu aloihin, joilla EU:lla ei ole yksinomaista toimivaltaa;

H.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 328 artiklan 1 kohdan mukaan komissio ja tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot pyrkivät edistämään mahdollisimman monen jäsenvaltion osallistumista yhteistyöhön;

I.  ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö on tuottanut tyydyttäviä tuloksia avioerolainsäädännössä(6) ja että se tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä aviovarallisuussuhteisiin liittyvien sääntöjen(7) suhteen, Euroopan yhtenäispatentin ja Euroopan syyttäjänviraston osalta;

J.  ottaa huomioon, että tiiviimmästä yhteistyöstä saadut alustavat kokemukset ovat tuoneet esille tämän käsitteen soveltamiseen liittyviä vaikeuksia, koska perussopimuksissa on niukasti säännöksiä sen käytännön täytäntöönpanosta ja koska unionin toimielimet eivät ole ryhtyneet riittäviin jatkotoimiin;

K.  ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolisissa liittovaltioissa käytettyjen erilaisten liittovaltiomallien analyysi osoitti, että liittovaltiotasoa alemman tason toimijat käyttävät usein joustavan yhteistyön mekanismeja yhteiseen etuun liittyvillä aloilla;

L.  ottaa huomioon, että ilman yhdyskäytävälausekkeita, joiden perusteella neuvosto voi siirtyä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksentekoon, ja ilman perussopimusten perusteellista uudistamista vaikuttaa todennäköiseltä, että jäsenvaltioiden on turvauduttava tulevaisuudessa tiiviimmästä yhteistyöstä annettuihin määräyksiin, jotta ne voivat ratkaista yhteiset ongelmat ja saavuttaa yhteiset tavoitteet;

M.  katsoo, että tiiviimmän yhteistyön sujuvan täytäntöönpanon kannalta on tärkeää laatia luettelo kysymyksistä, jotka on ratkaistava, ja tarjota etenemissuunnitelma, jotta tiiviimpi yhteistyö toimisi tehokkaasti perussopimusten hengen ja kirjaimen mukaisesti;

Tärkeimmät havainnot

1.  on huolissaan siitä, että vaikka tiiviimpi yhteistyö tarjoaa ratkaisun yhteiseen ongelmaan hyödyntämällä unionin toimielinrakennetta ja vähentämällä siten jäsenvaltioiden hallinnollisia kustannuksia, se ei ole poistanut täysin tarvetta turvautua perussopimusten ulkopuolisiin hallitustenvälisiin ryhmittäin tehtäviin ratkaisuihin, jotka vaikuttavat kielteisesti EU:n oikeudellisen kehyksen johdonmukaiseen soveltamiseen ja johtavat siten asianmukaisen demokraattisen valvonnan puuttumiseen;

2.  katsoo, että unionin yhteinen toimielinkehys olisi säilytettävä, jotta voidaan saavuttaa sen yhteiset tavoitteet ja taata kaikkien kansalaisten tasa-arvon periaate; vaatii, että noudatetaan yhteisön tai unionin menetelmää;

3.  korostaa, että toisin kuin hallitustenväliset sopimukset tiiviimpi yhteistyö tarjoaa ongelmanratkaisukeinon, joka on paitsi laillinen myös kätevä, sillä se perustuu perussopimusten säännöksiin ja toimii unionin toimielinrakenteen puitteissa;

4.  huomauttaa, että vaikka tiiviimpää yhteistyötä ei ole käytetty laajamittaisesti sen jälkeen, kun siitä säädettiin Amsterdamin sopimuksessa, koska sen on tarkoitus olla viimeinen keino, sen merkitys vaikuttaa kasvavan ja se tuottaa konkreettisia tuloksia;

5.  panee merkille, että saatujen kokemusten perusteella tiiviimpää yhteistyötä tehdään useimmin aloilla, joita hallinnoidaan käyttämällä yksimielisyyttä edellyttävää erityistä lainsäätämisjärjestystä, ja sitä on käytetty pääasiallisesti oikeus- ja sisäasioiden alalla;

6.  huomauttaa, että tiiviimpään yhteistyöhön ryhtymistä ja sen täytäntöönpanoa koskeva menettely on ollut tähän mennessä melko pitkä, mikä on erityisesti seurausta epäselvästä määritelmästä, joka koskee kohtuullista ajanjaksoa, jonka puitteissa on varmistettava, että tarvittavaa äänikynnystä ei saavuteta ja että vahvaa poliittista tahtoa nopeampaa etenemistä varten ei ole;

7.  panee merkille, että tiiviimmästä yhteistyöstä sopimista ja yhteistyön hallintoa koskevien selkeiden perusperiaatteiden puuttuminen, kuten esimerkiksi yhteisiin elimiin sovellettava laki tai menettelyt jo olemassa olevasta yhteistyöstä eroamiseksi, ovat tehneet tiiviimmästä yhteistyöstä sopimisen epätodennäköisemmäksi;

8.  palauttaa mieliin, että vaikka tiiviimpi yhteistyö hyötyy unionin toimielinrakenteesta ja oikeusjärjestyksestä, sitä ei aiota automaattisesti sisällyttää osaksi unionin säännöstöä;

9.  uskoo, että vaikka tiiviimpää yhteistyötä pidetään toiseksi parhaana vaihtoehtona, se on yhä toteuttamiskelpoinen työkalu ongelmien ratkaisemiseksi unionin tasolla ja joistakin institutionaalisista umpikujista selviytymiseksi;

10.  katsoo, että tiiviimmän yhteistyön tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja järjestämiseen liittyvät ongelmat ovat samat riippumatta siitä, mistä politiikanalasta on kyse tai missä muodossa yhteistyötä tehdään;

Suositukset

11.  ehdottaa siksi, että etsitään ratkaisuja erinäisiin ongelmiin ja noudatetaan alla esitettyä etenemissuunnitelmaa tiiviimmän yhteistyön sujuvan ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi;

Päätöksentekoprosessi

12.  huomauttaa, että tiiviimmän yhteistyön poliittisen sysäyksen on tultava jäsenvaltioilta, mutta sen sisältöä koskevien keskustelujen olisi perustuttava komission ehdotukseen;

13.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 225 artiklassa annetaan Euroopan parlamentille lähes lainsäädännöllinen aloiteoikeus, joka olisi tulkittava parlamentin mahdollisuudeksi käynnistää tiiviimpi yhteistyö sellaisen komission ehdotuksen pohjalta, jonka osalta ei ole päästy sopuun tavallisessa päätöksentekomenettelyssä kahden peräkkäisen neuvoston puheenjohtajakauden aikana;

14.  katsoo, että olisi tultava siihen johtopäätökseen, ettei koko unioni voi saavuttaa yhteistyölle asetettuja tavoitteita SEU-sopimuksen 20 artiklan mukaisesti, jos kahden peräkkäisen neuvoston puheenjohtajakauden aikana ei ole edistytty merkittävästi;

15.  suosittaa, että jäsenvaltioiden pyyntöjen keskinäisen tiiviimmän yhteistyön aloittamisesta olisi perustuttava periaatteessa tavoitteisiin, jotka ovat vähintään yhtä kunnianhimoisia kuin komission esittämät tavoitteet, ennen kuin todetaan, että koko unioni ei voi saavuttaa tavoitteita kohtuullisessa ajassa;

16.  suosittelee vahvasti, että SEUT-sopimuksen 333 artiklan erityinen yhdyskäytävälauseke aktivoidaan, jotta siirrytään yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksentekoon ja erityisestä lainsäädäntömenettelystä tavalliseen lainsäädäntömenettelyyn heti sen jälkeen, kun neuvosto on hyväksynyt tiiviimmän yhteistyön aloittamisen, jotta vältytään uusilta esteiltä siinä tapauksessa, että osallistuvien jäsenvaltioiden määrä on huomattava;

17.  katsoo, että tiiviimmän yhteistyön hyväksymistä koskevassa päätöksessä on määriteltävä kehys suhteille muiden kuin osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että jäsenvaltioiden, jotka eivät osallistu tähän tiiviimpään yhteistyöhön, olisi kuitenkin osallistuttava tiiviimmän yhteistyön kohteena olevasta aiheesta käytäviin keskusteluihin;

18.  palauttaa mieliin, että sekä komission että neuvoston pääsihteeristöillä on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että muut kuin osallistuvat jäsenvaltiot eivät jää jälkeen tavalla, joka tekee osallistumisesta myöhemmässä vaiheessa vaikeaa;

Hallinto

19.  suosittelee, että komissio toimisi aktiivisessa roolissa tiiviimmän yhteistyön kaikissa vaiheissa alkaen ehdotuksesta ja ulottuen tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanoa koskeviin keskusteluihin;

20.  vahvistaa, että EU:n toimielinten yhtenäisyys on säilytettävä ja että tiiviimpi yhteistyö ei saa johtaa rinnakkaisten institutionaalisten järjestelyjen luomiseen, vaan sen olisi mahdollistettava tarvittaessa erityisten elinten perustaminen osaksi EU:n oikeudellista kehystä, ilman että puututaan unionin toimielinten ja elinten toimivaltuuksiin ja rooliin;

Parlamentaarinen valvonta

21.  palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentti on vastuussa tiiviimmän yhteistyön parlamentaarisesta valvonnasta; pyytää, että kansalliset parlamentit ja tarvittaessa alueelliset parlamentit osallistuisivat vahvemmin Euroopan parlamentin rinnalla tiiviimmän yhteistyön demokraattiseen valvontaan, jos tiiviimpi yhteistyö koskee jaetun toimivallan piiriin kuuluvia politiikanaloja; painottaa mahdollisuutta perustaa tarvittaessa sellainen parlamenttien välinen foorumi, joka muistuttaa esimerkiksi vakaussopimuksen 13 artiklan mukaista parlamenttien välistä konferenssia sekä parlamenttien välistä konferenssia yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP) ja yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP), ilman että kuitenkaan rajoitetaan Euroopan parlamentin toimivaltaa;

22.  korostaa, että tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden on otettava mukaan ne alueet, joilla on lainsäädäntövaltaa itseään koskevissa asioissa, jotta kunnioitetaan sisäistä vallanjakoa ja vahvistetaan tällaisen tiiviimmän yhteistyön sosiaalista oikeutusta;

23.  suosittelee, että Euroopan parlamentti omaksuisi vahvemman roolin tiiviimmässä yhteistyössä ehdottamalla komissiolle SEUT-sopimuksen 225 artiklan mukaisesti uusia yhteistyömuotoja sekä seuraamalla ehdotuksia ja jo aloitettua yhteistyötä; on vakuuttunut, että Euroopan parlamentin olisi osallistuttava menettelyn jokaiseen vaiheeseen sen sijaan, että parlamentin odotetaan ainoastaan antavan suostumuksensa, ja katsoo, että parlamentin olisi saatava säännöllisesti raportteja tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanosta ja sen olisi voitava esittää kantansa täytäntöönpanon edistymisestä;

24.  kehottaa neuvostoa mahdollisessa tulevassa tiiviimpää yhteistyötä koskevassa menettelyssä kuulemaan parlamenttia jo ennen kuin se pyytää parlamenttia hyväksymään lopullisen tekstin, jotta varmistetaan mahdollisimman laaja yhteistyö unionin lainsäätäjien välillä;

25.  pitää kuitenkin valitettavana, että huolimatta parlamentin rakentavasta ja tasapainoisesta lähestymistavasta tiiviimpää yhteistyötä koskevaan menettelyyn neuvosto ei ole juurikaan ollut kiinnostunut kuulemaan virallisesti parlamenttia ennen kuin se on esittänyt parlamentille pyynnön hyväksyä lopullinen neuvotteluissa aikaansaatu teksti;

26.  pitää tarpeellisena, että parlamentti parantaa tiiviimpään yhteistyöhön liittyvää sisäistä organisaatiotaan; katsoo siksi, että asianomaisen pysyvän valiokunnan olisi seurattava kutakin tiiviimpää yhteistyötä koskevaa tapausta, ja suosittelee, että parlamentin työjärjestyksessä annettaisiin lupa perustaa tilapäisiä alivaliokuntia, joissa täysjäsenyys annetaan ensisijaisesti niille parlamentin jäsenille, jotka on valittu tällaiseen tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvista jäsenvaltioista;

Talousarvio

27.  katsoo, että osallistuvien jäsenvaltioiden olisi vastattava tiiviimpään yhteistyöhön liittyvistä toimintamenoista ja että jos nämä menot katetaan EU:n talousarviosta, ne olisi korvattava muille kuin osallistuville jäsenvaltioille, jollei neuvosto parlamenttia kuultuaan päätä SEUT-sopimuksen 332 artiklan mukaisesti, että tällainen yhteistyö rahoitetaan EU:n talousarviosta, jolloin nämä menot muodostavat osan EU:n talousarviota ja täten niihin sovelletaan vuotuista talousarviomenettelyä;

28.  katsoo, että jos tiiviimmän yhteistyön sääntelemä toiminta tuottaa tuloja, nämä tulot on osoitettava tiiviimpään yhteistyöhön liittyvien toimintamenojen kattamiseen;

Lainkäyttövalta

29.  katsoo, että tiiviimmän yhteistyön olisi kuuluttava Euroopan unionin tuomioistuimen suoran lainkäyttövallan alaisuuteen, kuitenkin ilman että rajoitetaan mahdollisuutta perustaa sovittelumenettely tai riitojenratkaisutuomioistuin, mikäli tietyn tiiviimmän yhteistyön toiminta sitä edellyttää, ellei perussopimuksessa toisin määrätä, missä tapauksessa tämä olisi määriteltävä tiiviimmän yhteistyön perustavassa säädöksessä;

30.  huomauttaa, että jos tiiviimpi yhteistyö edellyttää erityisen sovittelumekanismin tai tuomioistuimen perustamista, lopullinen sovitteluelin on aina unionin tuomioistuin;

Unionin toimielinrakenteen mukauttaminen

31.  ehdottaa, että komissioon perustetaan institutionaalisista suhteista vastaavan komission jäsenen johdolla toimiva erityinen tiiviimmän yhteistyön yksikkö koordinoimaan ja virtaviivaistamaan tiiviimmän yhteistyön aloitteiden institutionaalista järjestelyä;

32.  pitää välttämättömänä, että sekä komission että neuvoston pääsihteeristöjen roolista tiiviimmässä yhteistyössä tehdään nykyistä ennakoivampi, ja ehdottaa siksi, että ne etsisivät yhdessä alueiden komitean ja erityisesti sen eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) kanssa aktiivisesti aloja, joilla tiiviimpi yhteistyö voisi olla hyödyllistä Euroopan yhdentymisen edistämiseksi, ja aloja, jotka ovat liittyvät läheisesti olemassa oleviin tiiviimmän yhteistyön muotoihin, jotta vältytään päällekkäisyyksiltä tai ristiriidoilta;

Jäsenvaltioiden eroaminen ja erottaminen

33.  huomauttaa, että perussopimuksiin ei sisälly säännöksiä, jotka koskisivat jäsenvaltioiden mahdollisuuksia erota tai tulla erotetuiksi olemassa olevasta tiiviimmästä yhteistyöstä, lukuun ottamatta pysyvää rakenteellista yhteistyötä (PRY);

34.  katsoo, että kaikessa tiiviimmässä yhteistyössä olisi määriteltävä selkeät säännöt sellaisen jäsenvaltion erosta, joka ei halua enää osallistua yhteistyöhön, ja sellaisen jäsenvaltion erottamisesta, joka ei enää täytä tiiviimmän yhteistyön ehtoja; neuvoo, että jäsenvaltion mahdollista eroamista tai erottamista koskevat ehdot olisi määriteltävä tiiviimmän yhteistyön perustavassa säädöksessä;

Suositukset tiiviimmän yhteistyön tulevaa kehittämistä varten

35.  katsoo, että on luotava menettely, jonka avulla tiiviimpi yhteistyö voidaan hyväksyä nopeutetusti poliittisesti erittäin tärkeillä aloilla lyhyemmässä ajassa kuin kahden peräkkäisen neuvoston puheenjohtajakauden kesto;

36.  kehottaa tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita työskentelemään sen puolesta, että tiiviimpi yhteistyö sisällytettäisiin osaksi unionin säännöstöä;

37.  kehottaa komissiota ehdottamaan SEUT-sopimuksen 175 artiklan kolmannen alakohdan tai 352 artiklan perusteella asetusta, jolla yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan tiiviimpää yhteistyötä koskevaa oikeudellista kehystä (esimerkiksi perusperiaatteet, jotka koskevat yhteisiin elimiin sovellettavaa lakia ja jäsenvaltion eroamista) ja helpotetaan siten tällaisesta yhteistyöstä sopimista;

38.  ehdottaa, että perussopimusten seuraavan tarkistamisen yhteydessä olisi tutkittava mahdollisuutta, että alueet tai valtiotasoa alemmat elimet osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön silloin, kun yhteistyö liittyy alaan, jolla kyseisellä tasolla on yksinomainen toimivalta, kansallisia perustuslakeja asianmukaisesti noudattaen;

o
o   o

39.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.
(2) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201.
(3) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 235.
(4) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 125.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0044.
(6) Neuvoston asetus (EU) N:o 1259/2010, annettu 20. joulukuuta 2010, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (EUVL L 343, 29.12.2010, s. 10).
(7) Neuvoston asetus (EU) 2016/1103, annettu 24. kesäkuuta 2016, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa (EUVL L 183, 8.7.2016, s. 1).


Perussopimusten määräysten täytäntöönpano komission poliittista valvontaa koskevan parlamentin vallan osalta
PDF 137kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2019 perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta komission poliittista valvontaa koskevan parlamentin vallan osalta (2018/2113(INI))
P8_TA(2019)0078A8-0033/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin harjoittamaa komission poliittista valvontaa koskevat perussopimusten määräykset ja erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 14, 17 ja 25 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121, 159, 161, 175, 190, 225, 226, 230, 233, 234, 249, 290, 291, 319 ja 325 artiklan,

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen 17 artiklan, jolla komission tehtäväksi annetaan unionin yleisen edun edistäminen ja yksinoikeus aloitteiden tekemiseen tätä tarkoitusta varten,

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista,

–  ottaa huomioon parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen vuodelta 2016 sekä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen vuodelta 2013,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(1),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(2),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen tarkistamisesta ja erityisesti sen 2 ja 8 kohdan, jossa vahvistetaan, että kärkiehdokasmenettely muodostuu onnistuneesta perustuslaillisesta ja poliittisesta käytännöstä, joka heijastaa perussopimuksissa vahvistettua toimielinten välistä tasapainoa(3),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY kumoamisesta(4) sekä käynnissä olevat toimielinten väliset neuvottelut,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen kertomuksen kokouksista ja asiakirjojen tarkastuksesta – yhteiset kanteluasiat 488/2018/KR ja 514/2018/KR komission uuden pääsihteerin nimittämisestä – ja oikeusasiamiehen kyseisiä tapauksia koskevat suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen, 52 artikla mukaan luettuna, sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0033/2019),

A.  ottaa huomioon, että perussopimuksissa vahvistettu unionin toimielinjärjestelmä antaa parlamentille unionin lainsäädäntöelimenä vastuun komission poliittisesta valvonnasta;

B.  ottaa huomioon, että parlamentilla on käytettävissään joukko välineitä, joilla se voi vaatia komissiota vastuuseen, kuten epäluottamuslause (SEU:n 17 artikla ja SEUT:n 234 artikla), mahdollisuus pyytää komission puheenjohtajaa peruuttamaan luottamuksensa komission yksittäiseen jäseneen (parlamentin työjärjestyksen 118 artiklan 10 kohta), tutkintaoikeus (SEUT:n 226 artikla), delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskeva valvonta (SEUT:n 290 ja 291 artikla), oikeus esittää suullisia ja kirjallisia kysymyksiä (SEUT:n 230 artiklan 2 kohta), ja oikeus nostaa komissiota vastaan kanne säädöksen laillisuuden tutkimiseksi (SEUT:n 263 artikla) tai jos komissio on laiminlyönyt toiminnan;

C.  ottaa huomioon, että näiden välineiden lisäksi parlamentilla on käytössään useita ohjaavan valvonnan välineitä, joiden avulla se voi ennakoivasti muokata unionin poliittista ohjelmaa;

D.  toteaa, että talousarvio on Euroopan unionin tärkein väline, jonka avulla se saavuttaa tavoitteensa ja toteuttaa strategiansa, ja sen vuoksi talousarvion valvonta on äärimmäisen tärkeää;

E.  toteaa, että kärkiehdokasmenettely heijastaa merkittävästi toimielinten tasapainoa parlamentin ja komission välillä ja on siten vahvistanut näiden kahden toimielimen välistä yhteyttä ja että tämä on lisännyt komission politisoitumista, minkä vuoksi parlamentin olisi valvottava tarkemmin sen toimia toimeenpanevana elimenä;

F.  ottaa huomioon, että SEU:n 17 artiklan mukaisesti parlamentti valitsee komission puheenjohtajan EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten ehdotuksesta ottaen huomioon Euroopan parlamentin vaalien tuloksen ja parlamentin kuulemiset; ottaa huomioon, että SEU:n 17 artiklassa määrätään myös, että olisi noudatettava samaa menettelyä siinä tapauksessa, että parlamentti hylkää ehdotetun ehdokkaan, mukaan luettuna parlamentin kuuleminen;

G.  ottaa huomioon, että kaikki komission jäsenehdokkaat kutsutaan ennen komission jäsenten kollegion nimittämistä parlamenttiin kuulemiseen ja että parlamentti voi toimikautensa aikana tarkastella sitoumuksia ja painopisteitä, joita komission jäsenehdokkaat esittivät kuulemisissaan ennen nimittämistä, ja myös arvioida, täyttävätkö heidän henkilökohtaiset taustansa viran edellyttämät vaatimukset;

H.  ottaa huomioon, että parlamentilla on perussopimusten mukaan oikeus äänestää epäluottamuslause-esityksestä koko komissiota vastaan mutta se ei voi peruuttaa luottamustaan yksittäiseen komission jäseneen;

I.  toteaa, että vaikka komission jäsenten kollegio on kollektiivisesti vastuussa, parlamentin olisi varmistettava kunkin komission jäsenen työskentelyn tehokas poliittinen valvonta;

J.  ottaa huomioon, että komission uuden pääsihteerin äskettäinen nimittäminen on herättänyt vakavaa huolta komission johtavien virkamiesten asemasta ja poliittisesta vaikutusvallasta;

K.  ottaa huomioon, että komission pääsihteerin nimittämisessä olisi noudatettava uutta sääntöjen mukaista menettelyä, kun nimitetään komission uusi puheenjohtaja ja uudet komission jäsenet vuonna 2019;

L.  ottaa huomioon, että komissiolla on perussopimuksiin pohjautuvat velvoitteet raportoida säännöllisesti parlamentille: vuosittain yleiskertomus unionin toiminnasta (SEUT:n 249 artikla); kolmen vuoden välein syrjimättömyyttä ja unionin kansalaisuutta koskevien määräysten täytäntöönpanosta (SEUT:n 25 artikla); talouspolitiikan monenvälisen valvonnan tuloksista (SEUT:n 121 artiklan 5 kohta); kolmen vuoden välein sosiaalisten olojen kehityksestä (SEUT:n 159 ja 161 artikla); kolmen vuoden välein taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen lähentymisen edistymisestä (SEUT:n 175 artikla); vuosittain unionin tutkimustoiminnasta (SEUT:n 190 artikla); vuosittain petostentorjunnasta (SEUT:n 325 artikla) sekä käytäessä neuvotteluja kolmansien maiden tai kansainvälisten organisaatioiden kanssa (SEUT:n 207 artikla);

M.  ottaa lisäksi huomioon, että sekundaarilainsäädännön osalta komissiota kehotetaan tarkastelemaan ja arvioimaan eri direktiivejä ja asetuksia ja raportoimaan havainnoistaan;

N.  toteaa, että Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen hyväksymisen myötä parlamentti on saanut enemmän painoarvoa vuosittain komission työohjelmassa esitettävän lainsäädäntöohjelman muotoilussa;

O.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen parlamentista on tullut todellinen budjettivallan toinen käyttäjä ja se vastaa vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle unionin talousarvion toteuttamisesta;

P.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan parlamentti on lisännyt vaikutusvaltaansa EU:n ulkopolitiikan valvonnan suhteen siten, että kansainvälisten sopimusten tekeminen edellyttää parlamentin hyväksyntää ja komission on sen vuoksi tiedotettava sille välittömästi ja täysimääräisesti kaikista kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen vaiheista (SEUT:n 218 artikla, SEU:n 50 artikla);

Q.  katsoo, että olosuhteet, joiden mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa on käyty neuvotteluja sen Euroopan unionista eroamisesta, ovat olleet esimerkillisiä avoimuuden ja parlamentin osallistumisen osalta;

R.  ottaa huomioon, että parlamentin valvontaoikeuksien laajuudessa on suuri ero delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välillä; toteaa, että delegoitujen säädösten tapauksessa parlamentilla on veto-oikeus ja/tai oikeus peruuttaa säädösvallan siirto, mutta täytäntöönpanosäädösten tapauksessa sen osallistuminen on paljon vähäisempää;

S.  ottaa huomioon, että unionin nykyinen toimielinrakenne ja toimeenpanevan elimen täsmällisen määritelmän puuttuminen perussopimuksissa tekevät EU:n toimeenpanevasta elimestä käsitteenä monimutkaisen ja aiheuttavat sen, että toimeenpanovalta on hajallaan unionin, kansallisella ja alueellisella tasolla;

T.  katsoo, että on tarpeen tiivistää Euroopan parlamentin ja kansallisten ja alueellisten parlamenttien välistä yhteistyötä niiden perustuslaillisten valtuuksien ja SEU:n 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jotta voidaan käsitellä toimeenpanovallan parlamentaarista valvontaa, kun on kyse unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta;

U.  ottaa huomioon, että parlamentin avoimuus ja vahva osallistuminen Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytäviin neuvotteluihin on vaikuttanut myönteisesti niiden tuloksiin ja luonut luottamuksen ja yhtenäisyyden ilmapiirin ja että sen olisi siksi toimittava inspiraation lähteenä tuleville kansainvälisille neuvottelukäytännöille;

Keskeiset päätelmät

1.  toteaa, että unionin elinten valvonta on yksi Euroopan parlamentin keskeisistä tehtävistä ja että komission vastuuvelvollisuus parlamentille on perusperiaatteena unionin toiminnassa sekä sisäisessä demokraattisessa valvonnassa;

2.  katsoo, että parlamentti ei hyödynnä täysimääräisesti kaikkia toimeenpanevan elimen valvontaa koskevia välineitä ja että tämä johtuu monista syistä, joista jotkut selittyvät unionin toimielinrakenteella ja toiset esimerkiksi johtuvat toimielinten muuttuvasta dynamiikasta, ja toteaa, että tästä syystä joitakin välineitä on vaikea soveltaa tai ne eivät ole riittävän tehokkaita;

3.  antaa tunnustusta kärkiehdokasmenettelyn tarjoamille mahdollisuuksille ja onnistuneelle täytäntöönpanolle, sillä siinä kaikilla unionin kansalaisilla on suora sananvalta komission puheenjohtajan valinnassa, koska he voivat antaa äänen listalle, jonka kärjessä heidän suosikkiehdokkaansa on; kannattaa siksi vahvasti tämän käytännön jatkamista tulevissa EU-vaaleissa ja kannustaa kaikkia poliittisia voimia osallistumaan tähän prosessiin;

4.  muistuttaa, että parlamentin ja komission välille kärkiehdokasmenettelyn tuloksena syntynyt lujempi poliittinen yhteys ei saisi johtaa siihen, että parlamentti löyhentää komission valvontaa;

5.  muistuttaa, että perussopimuksissa määrätyn kynnysarvon epäluottamuslauseen esittämiseksi olisi turvattava tämän välineen tehokas käyttö vakavissa tapauksissa; toteaa, että kuten useimmissa parlamentaarisissa demokratioissa epäluottamuslauseen mahdollisuus toimii lähinnä pelotteena; ehdottaa kuitenkin perussopimuksen tulevan muuttamisen yhteydessä, että tutkitaan tai tarkastellaan mahdollisuuksia alentaa kynnysarvoa harkitusti samalla, kun säilytetään perussopimuksissa määrätty toimielinten välinen tasapaino;

6.  huomauttaa, että komission politisoituminen on suoraa seurausta Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomista muutoksista; panee merkille, että näihin muutoksiin eivät sisältyneet sellaiset muutokset, jotka mahdollistaisivat yksittäisten komission jäsenten asettaminen vastuuseen;

7.  pitää erittäin valitettavana, että oikeusasiamiehen mukaan komissio ei ole noudattanut asiaa koskevien sääntöjen kirjainta eikä henkeä, kun se nimittää pääsihteerin;

8.  huomauttaa, että unionin toimeenpanevaa elintä ei ole määritelty selkeästi perussopimuksissa ja toimeenpaneva elin vaihtelee politiikanalan mukaan riippuen siitä, katsotaanko alan kuuluvan jaettuun toimivaltaan vai unionin yksinomaiseen toimivaltaan;

9.  katsoo, että tarvitaan aidosti kaksikamarinen lainsäädäntöjärjestelmä, johon osallistuvat neuvosto ja parlamentti ja jossa komissio toimii toimeenpanevana elimenä;

10.  huomauttaa, että parlamentin tehtävää valvoa toimeenpanevaa elintä täydentävät kansallisten parlamenttien vastaavat valtuudet valvoa niiden omia toimeenpanevia elimiä EU-asioita käsiteltäessä; katsoo, että tällainen vastuunalaisuus on kansallisten parlamenttien roolin kulmakivi Euroopan unionissa;

11.  katsoo, että parlamentin on ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta valvoa toimeenpanevaa elintä SEU:n 14 artiklan mukaisesti, sillä ei ole vahvistettu selkeää luetteloa unionin toimivaltaan kuuluvista asioista ja politiikoista ja toimivalta jakautuu monille tasoille unionin, kansallisten ja alueellisten toimeenpanevien elinten kesken;

12.  palauttaa mieliin, että perussopimuksissa ei anneta Eurooppa-neuvostolle mitään lainsäädännöllisiä tehtäviä eikä oikeutta lainsäädäntöaloitteen tekemiseen; on huolissaan siitä, että viime vuosina Eurooppa-neuvosto on perussopimusten ja niiden hengen vastaisesti tehnyt useita tärkeitä poliittisia päätöksiä aloilla, joista ei määrätä perussopimuksessa, ja näin ollen käytännössä sulkenut kyseiset päätökset parlamentin valvonnan ulkopuolelle ja heikentänyt demokraattista vastuuvelvollisuutta, joka on keskeisen tärkeä tällaisten unionin politiikkojen kohdalla;

13.  muistuttaa, että perussopimuksessa taataan parlamentille huomattavat valtuudet poliittiseen valvontaan vuosittaisten talousarvio- ja vastuuvapausmenettelyjen kautta;

14.  muistuttaa, että vastuuvapausmenettely on vuotuinen poliittinen menettely, jonka avulla varmistetaan, että jälkikäteen voidaan demokraattisesti valvoa, miten komissio panee täytäntöön sen vastuulla olevaa Euroopan unionin talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

15.  toteaa, että vastuuvapausmenettely on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, joka on vaikuttanut unionin talousarviojärjestelmän myönteiseen kehitykseen, varainhoitoon, asialistan muotoutumiseen sekä siihen, miten unionin politiikkaa määritellään ja pannaan täytäntöön, ja se on samalla lisännyt parlamentin poliittista vaikutusvaltaa;

16.  korostaa, että SEUT:n 318 artiklalla lisätään talousarvion vastuuvapautta koskevaan työkaluvalikoimaan uusi väline: saavutettuihin tuloksiin perustuva unionin varoja koskeva arviointi;

17.  panee huolestuneena merkille, että mitään todellisia oikeudellisia seuraamuksia ei ole käytettävissä, jos parlamentti päättää olla myöntämättä komissiolle vastuuvapautta; katsoo kuitenkin, että vastuuvapauden epääminen on vahva poliittinen signaali, koska se osoittaa, että parlamentti ei ole riittävän vakuuttunut komission vastuullisuudesta, minkä vuoksi komission ei pitäisi jättää reagoimatta siihen, vaan sen olisi ryhdyttävä määrätietoisiin jatkotoimiin tilanteen korjaamiseksi;

18.  pitää valitettavana, että koska neuvosto ei tehnyt vilpitöntä yhteistyötä, ei ole mahdollista tarkastella neuvoston talousarviota parlamentin talousarvion vastuuvapautta koskevan institutionaalisen käytännön avulla ja että tämä tilanne merkitsee perussopimuksen velvoitteiden vakavaa noudattamatta jättämistä, sillä niissä määrätään, että parlamentin on valvottava unionin koko talousarviota;

19.  ehdottaa, että parlamentin talousarvion valvontavallan laajentamiseksi unionin koko talousarvioon olisi käynnistettävä neuvottelut neuvoston, komission ja parlamentin välillä, jotta varmistetaan, että parlamentilla on oikeus saada tietoja siitä, miten neuvosto toteuttaa talousarviota joko suoraan tai komission välityksellä, ja että neuvosto vastaa parlamentin esittämiin kirjallisiin kysymyksiin sekä osallistuu kuulemistilaisuuksiin ja keskusteluihin talousarvionsa toteuttamisesta; katsoo, että jos neuvottelut epäonnistuvat, parlamentin olisi myönnettävä vastuuvapaus ainoastaan komissiolle ja sisällytettävä yleiseen vastuuvapausmenettelyyn unionin eri toimielimiä, elimiä ja virastoja koskevat erilliset päätöslauselmat, ja varmistettava näin, että mitään EU:n talousarvion osiota ei toteuteta ilman asianmukaista valvontaa;

20.  muistuttaa, että toimielimet eivät ole vielä täyttäneet lupaustaan vahvistaa kriteereitä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käytön väliselle rajanvedolle, vaikka paremmasta lainsäädännöstä tehty toimielinten välinen sopimus onkin lisännyt delegoitujen säädösten menettelyn avoimuutta;

21.  muistuttaa, että varainhoitoasetuksen 247 artiklan mukaan komissio toimittaa parlamentille viimeistään seuraavan varainhoitovuoden heinäkuun 31. päivänä integroidut talous- ja vastuuvelvollisuuskertomukset, joihin sisältyvät muun muassa lopullinen konsolidoitu tilinpäätös, vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus sekä SEUT:n 318 artiklassa tarkoitettu saavutettuihin tuloksiin perustuva unionin varoja koskeva arviointi; korostaa, että vuotuiseen hallinto- ja tuloksellisuuskertomukseen olisi sisällyttävä arvio kaikista ennaltaehkäisevistä ja korjaavista toimenpiteistä, joita on toteutettu korruptiolle ja eturistiriidoille alttiin rahoituksen suhteen;

Suositukset

22.  ehdottaa, että välineet, joilla komissio asetetaan vastuuseen, ja ohjaavan valvonnan välineet, olisi yhdistettävä, jotta voitaisiin maksimoida niiden tehokkuus;

23.  painottaa, että parlamentin lainsäädäntövalta ja valvontaoikeudet on taattava ja niitä on lujitettava ja vahvistettava, esimerkiksi tekemällä toimielinten välisiä sopimuksia ja siten, että komissio käyttää asiaankuuluvaa oikeusperustaa;

24.  katsoo, että parlamentin olisi uudistettava työskentelytapojaan, jotta se voisi lujittaa komission poliittista valvontaa;

25.  kehottaa komissiota ottamaan vakavammin huomioon parlamentin SEUT:n 225 artiklan mukaisesti tekemät lainsäädäntöaloitteet; kehottaa komission seuraavaa puheenjohtajaa sitoutumaan tähän tavoitteeseen ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä kärkiehdokkaiden lausuntoja; toivoo, että useammat aloitteet johtaisivat säädösehdotuksiin; muistuttaa, että paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 10 artiklan mukaisesti komissio on sitoutunut käsittelemään ripeästi ja yksityiskohtaisesti pyynnöt ehdotuksista unionin säädöksiksi;

26.  kiittää komissiota siitä, että se on toteuttanut positiivisia jatkotoimia parlamentin suositusten johdosta, jotka se esitti Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia 16. helmikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa;

27.   muistuttaa, että vaikka parlamentilla ei ole nykyisten perussopimusten mukaan virallista lainsäädäntöaloiteoikeutta, olisi harkittava vakavasti mahdollisuutta antaa parlamentille lainsäädäntöaloiteoikeus perussopimusten seuraavan muutoksen yhteydessä;

28.  kannustaa kansallisia parlamentteja vaihtamaan parlamentaarisen valvonnan parhaita käytäntöjä, kuten järjestämään säännöllisesti keskusteluja ministerien ja eri valiokuntien välillä kansallisissa parlamenteissa ennen neuvoston kokouksia ja niiden jälkeen sekä komission jäsenten kanssa sopivassa ympäristössä ja sopivin määräajoin, ja kehottaa järjestämään kokouksia Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välillä; kannattaa toimielinten virkamiesten ja poliittisten ryhmien henkilöstön säännöllisiä keskusteluja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien, alueiden komitean ja sellaisten jäsenvaltioiden alueiden hallintojen välillä, joilla on lainsäädäntövaltaa;

29.  katsoo, että vuosittain järjestettävä Eurooppa-viikko mahdollistaisi sen, että parlamentin ja komission jäsenet ja erityisesti klustereista vastaavat varapuheenjohtajat voivat käydä kaikissa kansallisissa parlamenteissa keskustelemassa unionin agendasta yhdessä parlamentin omien jäsenten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ja selittää sitä; katsoo, että tämä aloite voisi vahvistaa Lissabonin sopimuksessa edellytettyä komission demokraattista vastuuvelvollisuutta;

30.  kehottaa parlamenttia vahvistamaan valmiuksiaan valvoa delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten laatimista ja täytäntöönpanoa;

31.  suhtautuu myönteisesti kolmen toimielimen tällä hetkellä toteuttamiin toimiin selkeiden perusteiden vahvistamiseksi delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käytölle; vaatii, että näitä kriteerejä sovelletaan mahdollisimman nopeasti;

32.  kannustaa kansallisia parlamentteja ja tarvittaessa alueellisia parlamentteja lisäämään valmiuksiaan valvoa toimeenpanevia elimiään tehtäessä päätöksiä tai esitettäessä asetusehdotuksia unionin lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi tai säädösvallan siirtämiseksi;

33.  pitää välttämättömänä, että perussopimusten tulevan muuttamisen yhteydessä parannetaan välineitä, joiden mukaisesti yksittäiset komission jäsenet voidaan saattaa vastuuseen parlamentille koko toimikautensa ajan, sekä toteaa, että tämä määräys sisältyy rajoitetusti jo Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehtyyn puitesopimukseen;

34.  kehottaa komissiota ja neuvostoa reilun yhteistyön periaatteen mukaisesti käymään poliittista vuoropuhelua parlamentin ehdotuksesta asetukseksi tutkintaoikeudesta, jotta parlamentti saisi tehokkaat valtuudet käyttää tätä parlamentin perusvälinettä toimeenpanevan elimen valvomiseksi, mikä on ehdottoman välttämätöntä maailman kaikissa parlamentaarisissa järjestelmissä;

35.  on vakuuttunut parlamentin esittämien kysymysten hyödyllisyydestä valvonnan välineenä; pitää sen vuoksi tarpeellisena arvioida perusteellisesti komission jäsenten kysymyksiin antamien vastausten laatua sekä jäsenten esittämien kysymysten määrää ja laatua;

36.  katsoo, että kyselytunti on tärkeä osa toimeenpanevan elimen parlamentaarista valvontaa; pyytää puheenjohtajakokousta palauttamaan kyselytunnin täysistunnon esityslistalle työjärjestyksen 129 artiklan mukaisesti;

37.  kehottaa jälleen komissiota tarkistamaan komission pääsihteerin, pääjohtajien ja johtajien nimittämistä koskevia hallinnollisia menettelyjään, jotta voidaan täysin varmistaa parhaiden ehdokkaiden valinta siten, että noudatetaan suurinta mahdollista avoimuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia;

o
o   o

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja alueiden komitealle.

(1) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.
(2) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201.
(3) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 89.
(4) EUVL C 443, 22.12.2017, s. 39.


Euroopan unionin perusoikeuskirjan täytäntöönpano EU:n institutionaalisessa kehyksessä
PDF 161kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2019 Euroopan unionin perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta EU:n institutionaalisessa kehyksessä (2017/2089(INI))
P8_TA(2019)0079A8-0051/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 6, 7, 9, 10, 11, 21, 23 ja 49 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 9, 10, 11, 12, 15, 16, 18, 19, 20, 21, 22, 23 ja 24 artiklan, 67 artiklan 1 kohdan sekä 258, 263, 267 ja 352 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Venetsian komission lausunnot ja luettelon oikeusvaltion arviointiperusteista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) sekä 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta(1),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman perusoikeuskirjan noudattamisesta komission lainsäädäntöehdotuksissa: järjestelmällinen ja tiukka valvonta(2),

–  ottaa huomioon vuosittain antamansa päätöslauselmat perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(3),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(4),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n toimielinten avoimuudesta, vastuuvelvollisuudesta ja lahjomattomuudesta(5),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(6),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta 15. helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007(7),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Perusoikeuskirjan noudattaminen komission lainsäädäntöehdotuksissa: Menetelmä järjestelmällistä ja tiukkaa valvontaa varten” (COM(2005)0172),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2009 annetun komission kertomuksen perusoikeuskirjan noudattamisen järjestelmällistä ja tiukkaa valvontaa koskevan menetelmän käytöstä (COM(2009)0205),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön” (COM(2010)0573),

–  ottaa huomioon toimintaohjeista perusoikeuksien huomioimiseksi komission vaikutustenarvioinneissa 6. toukokuuta 2011 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Operational Guidance on taking account of Fundamental Rights in Commission Impact Assessments” (SEC(2011)0567),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2011 annetun komission ja Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – Kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 annetun ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2015 annetut neuvoston suuntaviivat menettelyvaiheista perusoikeuksien kunnioittamisen tarkistamiseksi neuvoston valmisteluelimissä,

–  ottaa huomioon perusoikeuksien kunnioittamisen tarkistamista (Fundamental rights compatibility) koskevat suuntaviivat neuvoston valmisteluelimille,

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2016 annetun neuvoston puheenjohtajavaltion seminaariraportin ”National policy application of the EU Charter of Fundamental rights”,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetut komission suuntaviivat ihmisoikeuksien vaikutusten analysoinnista kauppaan liittyvien poliittisten aloitteiden vaikutusten arvioinneissa,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomukset Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamisesta,

–  ottavat huomioon perusoikeuksia koskevat komission vuosiseminaarit,

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2016 annetun unionin tuomioistuimen tuomion yhdistetyissä asioissa C‑8/15 P –C‑10/15 P Ledra Advertising Ltd vastaan Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki (EKP)(8),

–  ottaa huomioon 6. marraskuuta 2018 annetun unionin tuomioistuimen tuomion yhdistetyissä asioissa C-569/16 ja C-570/16, Stadt Wuppertal v. Maria Elisabeth Bauer ja Volker Willmeroth v Martina Broßonn(9),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2014 annetun unionin tuomioistuimen lausunnon 2/13 Euroopan unionin liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen(10),

–  ottaa huomioon 24. syyskuuta 2018 annetun Euroopan perusoikeusviraston lausunnon 4/2018 ”Perusoikeuskirjan täytäntöönpanon haasteet ja mahdollisuudet”,

–  ottaa huomioon perusoikeuksia koskevat Euroopan unionin perusoikeusviraston vuosikertomukset,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2018 julkaistun Euroopan unionin perusoikeusviraston käsikirjan ”Handbook on Applying the Charter of Fundamental Rights of the European Union in law and policymaking at national level – Guidance”,

–  ottaa huomioon paremman sääntelyn välineistön ja erityisesti välineen 28 ”Perusoikeudet ja ihmisoikeudet”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 38 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston pääsihteerin 2. joulukuuta 2016 antaman lausunnon Euroopan unionin aloitteesta Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamiseksi,

–  ottaa huomioon Alankomaiden COSAC-valtuuskunnan marraskuussa 2017 julkaiseman EU:n avoimuutta koskevan asiakirjan, jonka otsikkona on ”Opening up closed doors: Making the EU more transparent for its citizens”, ja COSAC-valtuuskuntien 20. joulukuuta 2017 päivätyn kirjeen EU:n toimielimille poliittisen päätöksenteon avoimuudesta EU:ssa,

–  ottaa huomioon tutkimukset ”Euroopan unionin perusoikeuskirjan täytäntöönpano EU:n institutionaalisessa kehyksessä”, ”EU:n perusoikeuskirjan 51 artiklan tulkinta: perusoikeuskirjan tiukemman tai väljemmän soveltamisen ongelma kansallisissa toimissa” ja ”Euroopan sosiaalinen peruskirja Euroopan unionin perusoikeuskirjan täytäntöönpanon yhteydessä”, jotka parlamentin sisäasioiden pääosasto julkaisi 22. marraskuuta 2016, 15. helmikuuta 2016 ja 12. tammikuuta 2016(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kannan tarkistuksina sekä vetoomusvaliokunnan lausunnon (A8-0051/2019),

A.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa on annettu EU:n oikeudellisessa kehyksessä primaarioikeuden asema Euroopan unionin perusoikeuskirjalle, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, jolla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla;

B.  ottaa huomioon, että tässä kertomuksessa ei arvioida jokaista perusoikeuskirjaan sisältyvää oikeutta, vaan analysoidaan perusoikeuskirjan täytäntöönpanoa primaarilainsäädännön välineenä;

C.  ottaa huomioon, että sosiaaliset säännökset ovat olennainen osa perusoikeuskirjaa ja unionin oikeudellista rakennetta; katsoo, että on tärkeää varmistaa perusoikeuksien kunnioittaminen ja korostaa niiden merkitystä koko unionissa;

D.  toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan perusoikeuskirjassa tunnustetut perusoikeudet ovat EU:n oikeudellisen rakenteen ytimessä ja että niiden kunnioittaminen välttämätön edellytys minkä tahansa EU:n säädöksen lainmukaisuudelle;

E.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden ja perusoikeuskirjan 51 artiklan vaatimusten mukaisesti perusoikeuskirja kattaa sekä kielteiset (rikkomatta oleminen) että myönteiset (aktiivinen edistäminen) velvoitteet, jotka olisi yhtäläisesti täytettävä, jotta perusoikeuskirjan määräykset, jotta perusoikeuskirjan määräykset toimisivat täysin myös käytännössä;

F.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 51 artiklalla rajoitetaan perusoikeuskirjan soveltamisalaa toissijaisuusperiaatteen noudattamisen, jäsenvaltioiden ja unionin toimivaltuuksien huomioon ottamisen ja unionille perustamissopimuksissa myönnettyjen toimivaltuuksien rajojen kunnioittamisen osalta;

G.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 51 artiklan 2 kohdassa tehdään selväksi, että perusoikeuskirjalla ei uloteta unionin oikeuden soveltamisalaa unionin toimivaltaa laajemmaksi eikä luoda unionille uutta toimivaltaa tai uusia tehtäviä eikä muuteta perussopimuksissa määriteltyjä toimivaltuuksia ja tehtäviä;

H.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirja sitoo jatkuvasti unionin toimielimiä, elimiä, toimistoja ja virastoja myös silloin, kun ne toimivat EU:n oikeudellisen kehyksen ulkopuolella;

I.  ottaa huomioon, että 51 artiklan mukaan perusoikeuskirjaa sovelletaan jäsenvaltioihin ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta; katsoo kuitenkin, että tällaisen vaatimuksen epäselvyyden vuoksi on vaikeaa määrittää, sovelletaanko perusoikeuskirjaa käytännössä ja miten sitä sovelletaan;

J.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjassa vahvistettujen sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien mahdollisuuksia ei ole tähän mennessä hyödynnetty riittävästi; ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston pääsihteerin lausunnon mukaan sosiaalisten oikeuksien kunnioittaminen ei ole ainoastaan eettinen välttämättömyys ja oikeudellinen velvoite vaan myös taloudellinen välttämättömyys;

K.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklassa korostetaan myös, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa (ECHR) taatut perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta;

L.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 151 artiklassa viitataan sosiaalisiin perusoikeuksiin sellaisina kuin ne ovat Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa;

M.  ottaa huomioon, että 22. marraskuuta 2016 julkaistussa tutkimuksessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta EU:n institutionaalisessa kehyksessä(12) käsitellään muun muassa perusoikeuskirjan merkitystä Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehtyyn sopimukseen (EVM-sopimus) liittyvissä komission toimissa ja eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; ottaa huomioon, että unionin talouden ohjausjärjestelmässä kiinnitetään vain vähän huomiota perusoikeuskirjassa vahvistettuihin sosiaalisiin oikeuksiin; katsoo, että näitä oikeuksia on pidettävä todellisina perusoikeuksina;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitetty sitoutuminen uusien ja tehokkaampien oikeuksien tarjoamiseen kansalaisille yhtäläisten mahdollisuuksien ja työmarkkinoille pääsyn, oikeudenmukaisten työolojen sekä sosiaalisen suojelun ja osallisuuden alalla, edistää entisestään perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia;

O.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon periaate on yksi EU:n perusarvoista ja että se on vahvistettu EU:n perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 8 artiklassa vahvistetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaate toteamalla, että ”unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa”;

P.  katsoo, että EU:n lainsäädäntö- ja päätöksentekoprosessien avoimuus liittyy oleellisesti oikeuteen hyvään hallintoon, josta määrätään perusoikeussopimuksen 41 artiklassa, ja on ehdoton edellytys sille, että kansalaiset voivat arvioida ja valvoa asianmukaisesti perusoikeuskirjan täytäntöönpanoa EU:n toimielimissä;

Q.  katsoo, että perusoikeuskirjassa vahvistettujen laajojen oikeuksien edistäminen – ulottuen kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista sosiaalisiin, taloudellisiin ja kolmannen sukupolven oikeuksiin – unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen toimesta edistäisi ratkaisevalla tavalla eurooppalaisen julkisen alueen kehittämistä ja ilmentäisi konkreettisesti unionin kansalaisuuden käsitettä ja perussopimuksiin kirjattua EU:n osallistavaa ulottuvuutta;

R.  ottaa huomioon, että perusoikeusvirasto on antanut useita perusoikeuskirjan tehokasta täytäntöönpanoa koskevia suosituksia lausunnoissaan, jotka käsittelevät yritystoiminnan ja ihmisoikeuksien alan oikeussuojakeinojen saatavuuden parantamista EU:n tasolla(13) ja perusoikeuskirjan täytäntöönpanon haasteita ja mahdollisuuksia(14);

S.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 24 artiklassa vahvistetaan lapsen oikeudet ja velvoitetaan viranomaiset ja yksityiset laitokset ottamaan ensisijaisesti huomioon lapsen etu;

T.  perusoikeuskirjan 14 artiklassa korostetaan jokaisen lapsen oikeutta maksuttomaan koulutukseen;

Perusoikeuskirjan EU:n lainsäädäntö- ja päätöksentekoprosesseihin sisällyttämisen parantaminen

1.  uskoo vakaasti, että komission esittämä Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön (COM(2010)0573) on ensimmäinen askel perusoikeuskirjan voimaantulon jälkeen, mutta sitä on kiireellisesti päivitettävä; panee tyytyväisenä merkille perusoikeuskirjan soveltamista koskevat komission vuotuiset kertomukset ja kehottaa tarkastelemaan uudelleen vuonna 2010 laadittua strategiaa, jotta sitä voitaisiin päivittää siten, että otetaan huomioon uudet haasteet ja toimielinrakenteeseen liittyvät realiteetit, erityisesti brexitin jälkeen;

2.  toteaa, että EU:n toimielimet ovat toteuttaneet useita merkittäviä toimia perusoikeuskirjan sisällyttämiseksi EU:n lainsäädäntö- ja päätöksentekoprosesseihin; panee merkille, että perusoikeuskirjan tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa, että EU:n lainsäädäntö vastaa täysin siihen kirjattuja oikeuksia ja periaatteita, ja tunnustaa vaikeudet, jotka liittyvät niiden aktiiviseen edistämiseen ja niiden noudattamisen varmistamiseen;

3.  pitää hyvin tärkeänä, että kaikissa unionin lainsäädäntöehdotuksissa kunnioitetaan perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia;

4.  muistuttaa, että EU:n toimielinten laatimat menettelyt, joilla arvioidaan lainsäädäntöehdotusten yhteensopivuutta perusoikeuskirjan kanssa, ovat pääasiassa sisäisiä; kehottaa käyttämään tilaisuutta hyväksi ja ottamaan käyttöön tehokkaampia kuulemismenettelyjä, vaikutusten arviointeja, mukaan luettuna erityinen sukupuolivaikutusten arviointi, ja perusoikeuksien alalla oikeudellista valvontaa, johon riippumattomat asiantuntijat osallistuvat; kehottaa komissiota edistämään jäsenneltyä ja säänneltyä yhteistyötä ihmisoikeuselinten, kuten perusoikeusviraston, Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) ja Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien asiaankuuluvien elinten sekä alalla toimivien kansalaisjärjestöjen, kanssa aina kun säädökset mahdollisesti edistävät perusoikeuksia tai vaikuttavat kielteisesti niihin;

5.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia tarkistamaan asetusta (EY) N:o 168/2007, jotta perusoikeusvirasto saisi mahdollisuuden antaa ei-sitovia lausuntoja EU:n lainsäädäntöluonnoksista omasta aloitteestaan, sekä edistämään järjestelmällisiä kuulemisia perusoikeusviraston kanssa;

6.  kehottaa komissiota, muita EU:n toimielimiä sekä jäsenvaltioiden kansallisia ja alueellisia hallintoelimiä kuulemaan perusoikeusvirastoa, kun on kyse perusoikeuksista;

7.  tunnustaa perusoikeusviraston keskeisen roolin perusoikeuskirjan noudattamisen arvioinnissa ja pitää myönteisenä viraston tekemää työtä; rohkaisee perusoikeusvirastoa jatkamaan EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden neuvontaa ja tukemista perusoikeuskulttuurin parantamiseksi kaikkialla unionissa; on tyytyväinen viraston hiljattain hyväksyttyyn vuosien 2018–2022 strategiaan;

8.  panee merkille perusoikeusviraston kehittämän interaktiivisen CLARITY-verkkotyökalun, jonka avulla on mahdollista tunnistaa helposti kaikkein soveltuvin ihmisoikeusalalla toimiva tuomioistuinten ulkopuolinen elin jonkin tietyn perusoikeuskysymyksen käsittelyä varten;

9.  kehottaa komissiota varmistamaan kattavat vaikutuksenarvioinnit taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten vaikutusten tasapainoisen arvioinnin avulla ja tarkistamaan päätöstä perusoikeuksia koskevien komission huomioiden jakamisesta nykyisiin kolmeen luokkaan – taloudelliset vaikutukset, sosiaaliset vaikutukset ja ympäristövaikutukset – ja kehottaa sitä luomaan kaksi uutta luokkaa ”vaikutukset perusoikeuksiin” ja ”sukupuolivaikutusten arviointi”, jotta voidaan taata, että kaikki perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat otetaan huomioon;

10.  kehottaa komissiota toteuttamaan järjestelmällisiä unionin tason toimia perusoikeuskirjan määräysten noudattamiseksi ja varmistamaan, että unionin oikeus mukautetaan ottamaan huomioon ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden oikeudellinen ja oikeuskäytäntöön liittyvä kehitys; toistaa lisäksi tässä yhteydessä komissiolle antamansa kehotuksen esittää ehdotus demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta 25. lokakuuta 2016 annetun parlamentin päätöslauselman(15) täytäntöönpanosta, jonka avulla voitaisiin järjestelmällisesti seurata sellaisia tapahtumia EU:n toimielimissä ja elimissä sekä jäsenvaltioissa, jotka edellyttäisivät toimia perusoikeuskirjan oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden suojelemiseksi ja toteuttamiseksi; ehdottaa erityisesti, että ihmisoikeuksiin liittyviä Kööpenhaminan arviointiperusteita koskevia ehtoja ei käytettäisi vain kerran liittymisen ennakkoehtona vaan että jäsenvaltioita arvioitaisiin säännöllisesti näiden kriteerien noudattamisesta;

11.  toteaa, että myös oikeusasiamiehellä on myös merkittävä rooli perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien kunnioittamisen takaamisessa, ei pelkästään oikeutta hyvään hallintoon koskevan 41 artiklan osalta sinänsä, vaan myös ottaen huomioon, että hyvä hallinto on olennaisen tärkeä muiden perusoikeuksien turvaamisen kannalta; muistuttaa oikeusasiamiehen esimerkillisestä työstä muun muassa avoimuuden ja tiedonvälityksen vapauden alalla sekä Frontexia koskevasta tällä vaalikaudella annetusta erityiskertomuksesta(16), joka käsittelee erityisesti turvapaikanhakijoiden ja muuttajien valituksia;

12.  katsoo, että oikeuskäytäntö vaikuttaa perusoikeuskirjan soveltamisalaan ja että tämä pitää ottaa huomioon;

13.  kehottaa EU:n lainsäätäjiä ottamaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen 22. maaliskuuta 2018 antaman tuomion (asia T-540/15) tulokset, jotka koskevat oikeutta tutustua kolmikantakokousten asiakirjoihin(17), ja toteuttamaan näiden tulosten mukaisia toimia; korostaa avoimuuden ja EU:n toimielinten asiakirjojen keskinäisen saatavuuden tehostamistarvetta toimielinten välisen yhteistyön tehokkuuden lisäämiseksi muun muassa silloin, kun on kysymys vastuuvelvollisuudesta perusoikeuksiin liittyvissä asioissa; kehottaa neuvostoa käsittelemään nopeasti huolenaiheita, jotka liittyvät neuvoston päätöksentekoprosessin avoimuuteen ja asiakirjojen saatavuuteen Euroopan oikeusasiamiehen asiaa koskevien suositusten mukaisesti;

Perusoikeuskirjan sisällyttäminen EU:n toimintapolitiikkoihin

14.  muistuttaa, että EU:n politiikanteko tukeutuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 4, 5 ja 6 artiklassa vahvistettuihin periaatteisiin ja tavoitteisiin ja samalla EU hyväksyy täysin ja panee täytäntöön vaatimukset, jotka on vahvistettu SEUT-sopimuksen I osan II osaston yleisesti sovellettavissa määräyksissä;

15.  kehottaa EU:n toimielimiä vahvistamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen täytäntöönpanoa kaikissa EU:n toimissa, jotta voidaan torjua sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja edistää sukupuolten tasa-arvoa;

16.  toteaa jälleen, että kaikkien unionin hyväksymien säädösten on oltava täysimäärisesti perusoikeuskirjan määräysten mukaisia, mukaan lukien sen sosiaaliset määräykset; painottaa, että on tärkeää sisällyttää EU:n talous- ja rahapolitiikkaa säätelevään lainsäädäntökehykseen nimenomaisia viittauksia perusoikeuskirjaan; korostaa, että turvautuminen hallitustenvälisiin järjestelyihin ei vapauta EU:n toimielimiä niiden velvollisuudesta arvioida tällaisten välineiden yhteensopivuutta EU:n oikeuden, myös perusoikeuskirjan, kanssa;

17.  pitää erittäin tärkeänä, että unioni ryhtyy päättäväisiin toimiin vahvistaakseen omia sitoumuksiaan kaikkien perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien, myös sosiaalisten oikeuksien, käytön takaamisessa;

18.  kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalainen ohjausjakso, mukaan lukien maakohtaiset suositukset ja vuotuisen kasvuselvityksen suositukset, on perusoikeuskirjan sosiaalisten oikeuksien normatiivisten osatekijöiden mukainen;

19.  tukee sitä, että EU:n rahastojen perustamista koskevissa asetusehdotuksissa rahastojen toimintaa koskevaan tekstiin sisällytetään vahvat ja johdonmukaiset perusoikeuslausekkeet;

20.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään makrotaloudelliset päätökset siten, että niissä otetaan huomioon perusoikeusarvioinnit, jotka perustuvat ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen ja kansainvälisten oikeuden välineiden takaamiin kaikkiin erilaisiin kansalaisoikeuksiin sekä poliittisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin;

21.  kehottaa komissiota tutkimaan, mitä toimia Euroopan unionin liittyminen Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan edellyttää, ja ehdottamaan aikataulua tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

22.  muistuttaa, että perussopimuksissa määrättyjen toimivaltuuksien perusteella on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla panna sosiaalipolitiikka täytäntöön ja siten myös levittää perusoikeuskirjassa vahvistettuja sosiaalisia määräyksiä tehokkaasti ja konkreettisesti; muistuttaa kuitenkin ehdotuksestaan, jonka mukaan perussopimuksiin olisi niiden tarkistamisen yhteydessä sisällytettävä sosiaalipolitiikkaa koskeva pöytäkirja, jolla vahvistetaan sosiaalisia perusoikeuksia suhteessa taloudellisiin oikeuksiin;

23.  panee merkille, että euroryhmällä on tosiasiallinen mutta epävirallinen rooli euroalueen talouden ohjauksessa ja hallinnassa, ja vaikutukset, joita euroryhmän päätöksillä voi olla päätöksentekoon ilman, että sitä tasapainotetaan demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja oikeudellisen valvonnan asianmukaisilla mekanismeilla; muistuttaa sen jäseniä niiden horisontaalisista velvollisuuksista, jotka johtuvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 6 artiklasta ja perusoikeuskirjasta;

24.  kehottaa komissiota ja Euroopan keskuspankkia noudattamaan perusoikeuskirjaa kaikilta osin toteuttaessaan Euroopan vakausmekanismin mukaisia tehtäviään ja muun muassa lainanantokäytännöissään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

25.  muistuttaa, että unionin kansainvälisissä toimissa on noudatettava SEU-sopimuksen 21 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja periaatteita; on vakuuttunut siitä, että perusoikeuskirjan määräysten täysimääräinen kunnioittaminen ja edistäminen EU:n sisällä on vertailukohta unionin kansainvälisten suhteiden legitiimiyden ja uskottavuuden arvioimiselle, myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisen laajentumisprosessin yhteydessä;

26.  panee merkille Euroopan unionin tuomioistuimen rajoitetun toimivallan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alalla ja varoittaa perusoikeuskirjassa vahvistettujen tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevien oikeuksien mahdollisesta rajoittamisesta;

27.  muistuttaa EU:n toimielimiä niiden perusoikeuskirjan soveltamisalaan kuuluvista ihmisoikeusvelvoitteista myös kauppapolitiikan alalla; kehottaa komissiota toteuttamaan erityisiä ihmisoikeusvaikutusten arviointeja ennen kauppaneuvottelujen saattamista päätökseen viittaamalla kauppa- ja investointisopimusten ihmisoikeusvaikutusten arviointeja koskeviin YK:n ohjaaviin periaatteisiin;

28.  muistuttaa, että niin perussopimuksissa kuin perusoikeuskirjassakin viitataan kansallisten vähemmistöjen suojelemiseen sekä kieleen perustuvaan syrjintään; kehottaa ryhtymään konkreettisiin hallinnollisiin toimiin EU:n toimielimissä, jotta kansallisia hallituksia kannustettaisiin etsimään kestäviä ratkaisuja ja edistämään jäsenvaltioiden kielellisen monimuotoisuuden kulttuuria EU:n virallisten kielten lisäksi;

29.  muistuttaa, että SEU-sopimuksen 6 artiklassa määrätään velvollisuudesta liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen; pyytää komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet, joilla poistetaan liittymisprosessin loppuun saattamisen estävät oikeudelliset esteet, ja esittämään uuden sopimusluonnoksen unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen tarjoamalla myönteisiä ratkaisuja unionin tuomioistuimen 18. joulukuuta 2014 antamassa lausunnossa 2/13 esitettyihin väitteisiin; katsoo, että prosessin loppuun saattaminen parantaisi unionin kansalaisten ja asukkaiden perusoikeuksien suojaa ja tarjoaisi lisävälineen ihmisoikeuksien toteuttamiseen eli mahdollisuuden valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ihmisoikeusloukkauksesta, joka johtuu EU:n oikeutta täytäntöönpanevan EU:n toimielimen tai jäsenvaltion teosta, jos se kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisalaan; katsoo lisäksi, että unionin tuomioistuimen tätä alaa koskevan oikeuskäytännön lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö edistää näin ollen entisestään EU:n nykyistä ja tulevaa toimintaa, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista ja edistämistä kansalaisvapauksien ja oikeus- ja sisäasioiden alalla;

30.  kehottaa saattamaan viipymättä päätökseen horisontaalisen syrjinnän vastaisen direktiivin(18) hyväksymisen, jotta jatkossakin voidaan taata perusoikeuksien toteutuminen unionissa konkreettisella unionin lainsäädännöllä;

Perusoikeuskirja ja EU:n virastot

31.  korostaa, että tietyt EU:n virastot voivat tarjota jäsenvaltioille tukea perusoikeuskirjaan perustuvien velvoitteidensa täyttämisessä, koska ne toimivat usein toiminnallisena linkkinä EU:n ja jäsenvaltioiden välillä; huomauttaa, että tämä tehtävä voidaan toteuttaa tehokkaasti ainoastaan kehittämällä täysimääräisiä perusoikeuskäytäntöjä oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivissa virastoissa ja/tai virastoissa, joiden toiminta voisi vaikuttaa perusoikeuskirjaan perustuviin oikeuksiin ja periaatteisiin, ottaen huomioon perusoikeuksien suojelun ja perusoikeuksien edistämisen sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus;

32.  kehottaa asianomaisia EU:n erillisvirastoja tehostamaan työtään perusoikeuskirjaan kirjattujen sukupuolten tasa-arvoa koskevien periaatteiden täytäntöönpanemiseksi muun muassa varmistamalla, että kaikki EU:n toimielimet ja virastot noudattavat nollatoleranssia kaikenlaisen seksuaalisen väkivallan ja fyysisen tai psykologisen häirinnän suhteen; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja virastoja panemaan täysimittaisesti täytäntöön seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa 26. lokakuuta 2017 annetun parlamentin päätöslauselman(19);

33.  panee merkille eri virastojen kehittämät erilaiset politiikat ja välineet, joiden avulla ne voivat panna täytäntöön perustavat ihmisoikeusvelvoitteensa ja jotka johtavat eriasteiseen täytäntöönpanoon; korostaa tarvetta edistää EU:n sisäistä virastojen välistä yhteistyötä sekä jäsenneltyä vuoropuhelua riippumattomien ihmisoikeusasiantuntijoiden kanssa ja hyödyntää olemassa olevia parhaita käytäntöjä yhteisen ja vahvistetun ihmisoikeuskehyksen edistämiseksi;

34.  kehottaa oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivia EU:n virastoja ja virastoja, joiden toiminta voisi vaikuttaa perusoikeuskirjaan perustuviin oikeuksiin ja periaatteisiin, laatimaan sisäisiä ihmisoikeusstrategioita ja edistämään perusoikeuksia ja perusoikeuskirjaa koskevaa säännöllistä koulutusta henkilöstön kaikilla tasoilla;

35.  pitää valitettavana, että monien EU:n virastojen perustamisasetuksissa ei ole nimenomaista viittausta perusoikeuskirjaan; kehottaa lainsäädäntövallan käyttäjiä tarvittaessa korjaamaan tämän puutteen aina kun laaditaan tai tarkistetaan virastojen perustamista koskevia asetuksia tai päätöksiä, ja esittämään kunkin yksittäisen viraston toimeksiannon ja erityispiirteet huomioon ottaen muita toiminnallisia mekanismeja, joilla turvataan perusoikeuskirjan noudattaminen;

Jäsenvaltioiden tukeminen perusoikeuskirjan kansallisessa täytäntöönpanossa

36.  muistuttaa, että perusoikeuskirjan määräykset EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja täydentävät toisiaan sen varmistamisessa, että perusoikeuskirjan määräyksiä sovelletaan johdonmukaisesti EU:n yleisessä oikeudellisessa kehyksessä;

37.  korostaa, että perusoikeuskirjaan, sen soveltamisalaan ja soveltamisen tasoon kiinnitetään jatkuvasti liian vähän huomiota sekä oikeudenhaltijoiden, jotka hyötyvät perusoikeuskirjan antamasta suojasta, että oikeus- ja ihmisoikeusasiantuntijoiden keskuudessa, ja pitää valitettavana, että näitä seikkoja koskevan tietoisuuden parantamista koskevia toimia toteutetaan hyviin vähän;

38.  kehottaa komissiota vahvistamaan perusoikeuskirjaa koskevaa tiedotustoimintaansa siten, että kansalaisjärjestöt otetaan täysimääräisesti mukaan toimintaan, ja edistämään ja rahoittamaan kansallisten tuomareiden, oikeusalan toimijoiden ja virkamiesten perusoikeuskirjaa koskevia koulutusmoduuleja, joilla pyritään lisäksi parantamaan unionin politiikkojen ja unionin oikeuden tuntemusta, mukaan lukien aineellinen ja prosessioikeus, EU:n oikeudellisen yhteistyön välineiden käyttö, asiaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, oikeuskieli ja vertaileva oikeustiede; kehottaa lisäksi komissiota antamaan jäsenvaltioille käytännön ohjeita, jotka tukevat niitä perusoikeuskirjan täytäntöönpanossa kansallisella tasolla; pyytää tässä yhteydessä komissiota antamaan täyden näkyvyyden perusoikeusviraston äskettäin julkaisemalle käsikirjalle ”Handbook on Applying the Charter of Fundamental Rights of the European Union in law and policymaking at national level – Guidance”;

39.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan säännöllisesti tietoja ja kokemuksia perusoikeuskirjan käytöstä, soveltamisesta ja valvonnasta ja ottamaan yleiseen käyttöön esimerkit parhaista käytännöistä, joita on jo kehitetty kansallisella tasolla; kannustaa jäsenvaltioita tarkistamaan lakialoitteiden oikeudellista valvontaa ja vaikutustenarviointeja koskevia menettelysääntöjään perusoikeuskirjan näkökulmasta; toteaa, että tällaisissa menettelyissä olisi nimenomaisesti viitattava perusoikeuskirjaan samalla tavoin kuin kansallisiin ihmisoikeusvälineisiin, jotta minimoidaan perusoikeuskirjan huomiotta jättäminen;

40.  huomauttaa, että porsaanreiät, jotka koskevat EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja asianmukaista täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, voivat aidosti vaikuttaa EU:n perusoikeuksien toteutumiseen; muistuttaa tässä yhteydessä komission roolista perussopimusten valvojana, joka asettaa komission viime kädessä, ellei ensisijaisesti, vastuuseen perusoikeuksien turvaamisesta, tarvittaessa myös rikkomusmenettelyjen avulla; vaatii tässä yhteydessä määrätietoisempaa johtajuutta, jotta varmistetaan EU:n lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano;

Kohti perusoikeuskirjan entistä johdonmukaisempaa tulkintaa

41.  on vakuuttunut siitä, että EU:n toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen sekä jäsenvaltioiden erilaiset tulkinnat perusoikeuskirjan määräysten soveltamisesta heikentävät perusoikeuskirjan tuomaa lisäarvoa, siis sitä, että peruskirja edustaa yhteisiä vähimmäissuojelun normeja, joita sovelletaan horisontaalisesti kaikkiin institutionaalisiin toimijoihin ja politiikkoihin sekä kaikkeen EU:n toimivaltaan liittyvään toimintaan;

42.  painottaa, että perusoikeuskirjan sisällyttäminen EU:n primaarioikeuteen unionin toimivaltuuksia laajentamatta ja samalla sen 51 artiklassa määriteltyä toissijaisuusperiaatetta noudattaen luo uusia vastuita päätöksenteko- ja täytäntöönpanoelimille samoin kuin jäsenvaltioille, kun ne soveltavat EU:n lainsäädäntöä kansallisesti, ja että perusoikeuskirjan määräyksistä on näin tullut suoraan sellaisia, jotka Euroopan unionin tuomioistuin ja kansalliset tuomioistuimet voivat panna täytäntöön;

43.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita sallimaan koko perusoikeuskirjan mutkattomamman soveltamisen;

44.  pitää valitettavana, että tähän mennessä Puolan tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät ole päättäneet vetäytyä perustamissopimusten pöytäkirjasta N:o 30;

o
o   o

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 167.
(2) EUVL C 301E, 13.12.2007, s. 229.
(3) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 162.
(4) EUVL C 242, 10.7.2018, s. 24.
(5) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 120.
(6) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.
(7) EUVL L 53, 22.2.2007, s. 1.
(8) ECLI:EU:C:2016:701.
(9) ECLI:EU:C:2018:871.
(10) ECLI:EU:C:2014:2454.
(11) Tutkimus ”The implementation of the Charter of Fundamental Rights in the EU institutional framework”, Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö C, 22. marraskuuta 2016, tutkimus ”The interpretation of Article 51 of the EU Charter of Fundamental Rights: the Dilemma of Stricter or Broader Application of the Charter to National Measures” Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö C, 15. helmikuuta 2016 ja tutkimus ”The European Social Charter in the context of implementation of the EU Charter of Fundamental Rights”, 12. tammikuuta 2016.
(12) ”The Implementation of the Charter of Fundamental Rights in the EU institutional framework”, Euroopan parlamentti, sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö C – Kansalaisten oikeudet ja perustuslakiasiat, 22. marraskuuta 2016.
(13) FRA:n lausunto 1/2017, 10. huhtikuuta 2017.
(14) FRA:n lausunto 4/2018, 24. syyskuuta 2018.
(15) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 162.
(16) Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. joulukuuta 2015 erityiskertomuksesta Frontexia koskevasta Euroopan oikeusasiamiehen oma-aloitteisesta tutkinnasta OI/5/2012/BEH-MHZ, EUVL C 399, 24.11.2017, s. 2.
(17) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 22. maaliskuuta 2018, Emilio de Capitani v. parlamentti, T-540/15, ECLI:EU:T:2018:167.
(18) Komission ehdotus 2. heinäkuuta 2008 neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426).
(19) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 192.


Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntö ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevat yleiset ehdot
PDF 151kWORD 54k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2019 luonnoksesta Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista ja päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom kumoamisesta (2018/2080(INL)2019/0900(APP))
P8_TA(2019)0080A8-0050/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 43 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 45 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä vetoomusvaliokunnan lausunnon (A8-0050/2019),

1.  hyväksyy liitteenä olevan luonnoksen asetukseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään liitteenä olevan asetusluonnoksen neuvostolle ja komissiolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan 4 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä huolehtimaan asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä sen jälkeen, kun komissio on antanut lausunnon ja neuvosto on antanut hyväksynnän liitteenä olevasta asetusluonnoksesta.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Luonnos Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista ja päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 228 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 A artiklan 1 kohdan,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon neuvoston hyväksynnän,

ottaa huomioon komission lausunnon,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)  Oikeusasiamiehen ohjesääntö ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevat yleiset ehdot olisi vahvistettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, erityisesti sen 20 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 228 artiklan, Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten mukaisesti.

(2)  Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa oikeus hyvään hallintoon tunnustetaan Euroopan unionin kansalaisten perusoikeudeksi. Perusoikeuskirjan 43 artiklassa puolestaan tunnustetaan oikeus tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee epäkohtia unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa. Jotta kyseiset oikeudet olisivat tehokkaita ja jotta parannettaisiin oikeusasiamiehen valmiuksia suorittaa perusteellisia ja puolueettomia tutkimuksia, oikeusasiamiehelle olisi annettava kaikki tarvittavat välineet perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitettujen tehtävien menestyksekkääseen hoitamiseen.

(3)  Euroopan parlamentin päätöstä 94/262/EHTY, EY, Euratom(1) muutettiin viimeksi vuonna 2008. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 2009 unionille luotiin uusi oikeudellinen kehys. SEUT 228 artiklan 4 kohdan mukaan Euroopan parlamentti voi komission lausunnon ja neuvoston antaman hyväksymisen saatuaan antaa asetuksen, jossa vahvistetaan oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskeva ohjesääntö ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevat yleiset ehdot. Sen vuoksi on suotavaa kumota päätös 94/262/EHTY, EY, Euratom ja korvata se asetuksella nykyisin sovellettavan oikeusperustan mukaisesti.

(4)  Niiden ehtojen määrittelyssä, joiden mukaisesti kantelu voidaan tehdä oikeusasiamiehelle, olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan kantelun voivat tehdä kaikki maksutta ja helposti samanaikaisista uusista tai vireillä olevista oikeudellisista ja hallinnollisista menettelyistä johtuvista erityisistä rajoituksista huolimatta.

(5)  Oikeusasiamiehellä on oikeus antaa suosituksia, jos hän havaitsee, että unionin toimielin, elin tai laitos ei sovella tuomioistuimen päätöstä asianmukaisesti.

(6)  On tarpeen vahvistaa menettelyt, joita noudatetaan, kun oikeusasiamiehen tutkimusten tuloksista käy ilmi hallinnollisia epäkohtia. Olisi myös säädettävä oikeusasiamiehen Euroopan parlamentille kunakin vuonna istuntokauden lopussa antamasta kattavasta kertomuksesta.

(7)  Oikeusasiamiehen roolin vahvistamiseksi on suotavaa, että oikeusasiamies voi suorittaa oma-aloitteisia tutkimuksia toistuvien tai erityisen vakavien hallinnollisten epäkohtien havaitsemiseksi ja parhaiden hallintokäytäntöjen edistämiseksi unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeusasiamiehen pääasiallista tehtävää, joka on kantelujen käsitteleminen.

(8)  Oikeusasiamiehen toiminnan tehostamiseksi hänen olisi voitava omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella suorittaa tutkimuksia aiempien tutkimusten perusteella varmistaakseen, onko, ja missä määrin, asianomainen toimielin, elin tai laitos noudattanut annettuja suosituksia. Oikeusasiamiehellä olisi myös oltava oikeus sisällyttää Euroopan parlamentille annettavaan vuosikertomukseensa arviointi annettujen suositusten noudattamisasteesta ja arviointi käytettävissä olevien resurssien riittävyydestä perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen.

(9)  Oikeusasiamiehellä olisi oltava mahdollisuus tutustua kaikkeen tehtäviensä hoitamiseen tarvittavaan aineistoon. Tätä varten unionin toimielimet, elimet ja laitokset on velvoitettava toimittamaan oikeusasiamiehelle kaikki tämän niiltä pyytämät tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisia oikeusasiamiehen velvollisuuksia(2). Luottamuksellisiin tietoihin tai asiakirjoihin tutustumisen edellytyksenä olisi oltava unionin asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen luottamuksellisten tietojen käsittelyä koskevien sääntöjen noudattaminen. Luottamuksellisia tietoja tai asiakirjoja toimittavien toimielinten, elinten ja laitosten olisi ilmoitettava oikeusasiamiehelle luottamuksellisuudesta. Asianomaisen unionin toimielimen, elimen, tai laitoksen luottamuksellisten tietojen käsittelyä koskevien sääntöjen täytäntöön panemiseksi oikeusasiamiehen olisi sovittava etukäteen asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen kanssa luottamuksellisten tietojen tai asiakirjojen ja muiden salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen käsittelyä koskevista ehdoista. Jos oikeusasiamies toteaa, että häntä ei avusteta toivotulla tavalla, hänen olisi annettava asia tiedoksi Euroopan parlamentille, jonka olisi toteutettava aiheellisia toimenpiteitä.

(10)  Oikeusasiamies ja oikeusasiamiehen henkilöstö ovat velvollisia käsittelemään luottamuksellisina kaikki tehtäviään hoitaessaan saamansa tiedot. Oikeusasiamiehen olisi kuitenkin annettava toimivaltaisille viranomaisille tiedoksi seikat, joilla hän arvioi voivan olla rikosoikeudellista merkitystä ja jotka hän on saanut tietoonsa tutkimuksensa yhteydessä. Oikeusasiamiehen olisi myös voitava ilmoittaa asianomaiselle unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle seikat, jotka antavat aihetta jonkun näiden henkilöstön jäsenen käyttäytymisen kyseenalaistamiseen.

(11)  Olisi otettava huomioon viimeaikaiset muutokset, jotka koskevat unionin taloudellisten etujen suojaamista rikoksilta, erityisesti Euroopan syyttäjänviraston perustaminen neuvoston asetuksella (EU) 2017/1939(3), jotta oikeusasiamies voisi toimittaa Euroopan syyttäjänvirastolle kaikki tämän toimivaltaan kuuluvat tiedot. Jotta kunnioitetaan kaikilta osin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklassa vahvistettuja syyttömyysolettamaa ja oikeutta puolustukseen, on myös suotavaa, että jos oikeusasiamies toimittaa Euroopan syyttäjänvirastolle tämän toimivaltaan kuuluvia tietoja, oikeusasiamies ilmoittaa tietojen toimittamisesta henkilölle, jota asia koskee, ja kantelun tekijälle.

(12)  Olisi säädettävä oikeusasiamiehen ja jäsenvaltioissa toimivien vastaavien viranomaisten välisestä yhteistyömahdollisuudesta kulloinkin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. On myös suotavaa toteuttaa toimia, jotta oikeusasiamies voi tehdä yhteistyötä Euroopan unionin perusoikeusviraston kanssa, koska tällainen yhteistyö voi tehostaa oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista.

(13)  Euroopan parlamentin tehtävänä on nimittää oikeusasiamies jokaisen vaalikauden alussa ja sen ajaksi sellaisten henkilöiden joukosta, jotka ovat unionin kansalaisia, joiden riippumattomuus on kiistaton ja jotka täyttävät kelpoisuusvaatimukset. Olisi myös säädettävä oikeusasiamiehen tehtävien päättymistä ja oikeusasiamiehen sijaista koskevista ehdoista.

(14)  Oikeusasiamiehen tehtävät olisi hoidettava täysin riippumattomasti. Oikeusasiamiehen olisi annettava unionin tuomioistuimessa juhlallinen vakuutus aloittaessaan tehtävässä. Olisi säädettävä oikeusasiamiehen tehtävien luonteen kanssa ristiriidassa olevasta toiminnasta sekä oikeusasiamiehen palkasta, erioikeuksista ja vapauksista.

(15)  Olisi hyväksyttävä säännöksiä oikeusasiamiehen kotipaikasta, jonka olisi oltava sama kuin Euroopan parlamentin kotipaikka. Olisi myös hyväksyttävä säännöksiä oikeusasiamiestä avustavan sihteeristön virkamiehistä ja muusta henkilöstöstä sekä sen talousarviosta.

(16)  Oikeusasiamiehen tehtävänä on antaa tämän asetuksen täytäntöönpanomääräykset. Jotta taataan oikeusvarmuus ja tiukimmat vaatimukset oikeusasiamiehen tehtävien hoitamisessa, kyseisten täytäntöönpanomääräysten vähimmäissisältö olisi vahvistettava tässä asetuksessa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.  Tällä asetuksella vahvistetaan Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntö ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevat yleiset ehdot.

2.  Oikeusasiamies toimii unionin toimielimistä, elimistä ja laitoksista riippumattomana oikeusasiamiehelle perussopimuksissa annetun toimivallan mukaisesti ja ottaa asianmukaisesti huomioon SEUT 20 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 228 artiklan sekä oikeutta hyvään hallintoon koskevan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan.

3.  Perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan oikeusasiamies ei saa puuttua tuomioistuimissa käsiteltäviin asioihin eikä kyseenalaistaa tuomioistuimen päätöstä tai tuomioistuimen tuomiovaltaa.

2 artikla

1.  Oikeusasiamies auttaa paljastamaan epäkohtia unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä, ja antaa tarvittaessa suosituksia epäkohtien poistamiseksi. Minkään muun viranomaisen tai kenenkään muun henkilön toiminnasta ei voi kannella oikeusasiamiehelle.

2.  Unionin kansalaiset tai luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, voivat tehdä suoraan tai Euroopan parlamentin jäsenen välityksellä oikeusasiamiehelle kantelun epäkohdasta unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä. Oikeusasiamies antaa asian tiedoksi kyseiselle toimielimelle, elimelle tai laitokselle heti saatuaan kantelun käsiteltäväksi ja noudattaa tältä osin henkilötietojen suojaa koskevia unionin normeja.

3.  Kantelusta on käytävä selvästi ilmi sen kohde sekä sen tekijän henkilöllisyys. Kantelun tekijä voi pyytää, että kantelu tai sen osia käsitellään luottamuksellisena.

4.  Kantelu on tehtävä kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona kantelun tekijä sai tietoonsa kantelun perusteena olevat seikat, ja ennen kantelun tekemistä on asianmukaiset hallinnolliset menettelyt oltava suoritettu toimielimissä, elimissä ja laitoksissa, joita asia koskee.

5.  Oikeusasiamies päättää, kuuluuko kantelu oikeusasiamiehen toimivaltaan ja voidaanko se ottaa käsiteltäväksi. Jos kantelu ei kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan tai sitä ei voida ottaa käsiteltäväksi, oikeusasiamies voi ennen asian käsittelyn päättämistä neuvoa kantelun tekijää kääntymään toisen viranomaisen puoleen.

6.  Oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut eivät keskeytä oikeudenkäyntiin tai hallinnolliseen menettelyyn liittyvän valitusajan kulumista.

7.  Kun oikeusasiamiehen on ilmoitettava, että hän ei voi ottaa kantelua käsiteltäväksi tai että hänen on lopetettava kantelun käsittely sen vuoksi, että esiin tuotuja seikkoja käsitellään tai on käsitelty oikeudenkäynnissä, oikeusasiamiehen aikaisemmin mahdollisesti suorittamien tutkimusten tulokset arkistoidaan lopullisesti.

8.  Sukupuolista häirintää koskevia kanteluita lukuun ottamatta oikeusasiamiehelle voidaan kannella unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä näiden virkamiesten tai muun henkilöstön välisiin työsuhteisiin liittyvistä asioista vain, jos asianosainen on käyttänyt kaikki hallinnon sisäiset valitusmahdollisuudet, erityisesti neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68(4) säädettyjen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, 90 artiklassa tarkoitetut menettelyt, ja vasta kun asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen vastausta koskeva määräaika on päättynyt.

9.  Oikeusasiamies antaa viipymättä kantelun tekijälle tiedoksi, mitä toimia kantelun johdosta on toteutettu.

3 artikla

1.  Oikeusasiamies suorittaa omasta aloitteestaan tai kantelun seurauksena kaikki perustelluiksi arvioimansa tutkimukset, mukaan lukien aikaisempien tutkimusten perusteella suoritettavat tutkimukset, mahdollisten epäkohtien selvittämiseksi unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa. Oikeusasiamies toimii ilman ennakkolupaa ja ilmoittaa tällaisista toimista asianomaiselle toimielimelle, elimelle tai laitokselle hyvissä ajoin. Asianomainen toimielin, elin tai laitos voi toimittaa oikeusasiamiehelle hyödyllisiä huomioita tai näyttöä. Oikeusasiamies voi myös pyytää asianomaista toimielintä, elintä tai laitosta toimittamaan huomioita tai näyttöä.

2.  Oikeusasiamies voi suorittaa luonteeltaan strategisempia oma-aloitteisia tutkimuksia havaitakseen toistuvia tai erityisen vakavia hallinnollisia epäkohtia, edistääkseen parhaita hallintokäytäntöjä unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa ja puuttuakseen ennakoivasti oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluviin yleisen edun mukaisiin rakenteellisiin kysymyksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeusasiamiehen pääasiallista tehtävää, joka on kantelujen käsitteleminen.

3.  Oikeusasiamies voi käydä jäsenneltyä ja säännöllistä vuoropuhelua unionin toimielinten, elinten ja laitosten kanssa ja järjestää julkisia kuulemistilaisuuksia ennen suositusten antamista tai missä vaiheessa tahansa sen jälkeen. Oikeusasiamies voi myös analysoida ja arvioida järjestelmällisesti asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen edistystä ja antaa lisäsuosituksia.

4.  Unionin toimielimet, elimet ja laitokset toimittavat oikeusasiamiehelle kaikki tämän pyytämät tiedot ja antavat oikeusasiamiehen tutustua asiaankuuluviin asiakirjoihin. Luottamuksellisiin tietoihin tai asiakirjoihin tutustumisen edellytyksenä on unionin asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen luottamuksellisten tietojen käsittelyä koskevien sääntöjen noudattaminen.

Luottamuksellisia tietoja tai asiakirjoja ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimittavat toimielimet, elimet tai laitokset ilmoittavat oikeusasiamiehelle luottamuksellisuudesta etukäteen.

Ensimmäisessä alakohdassa olevien säännösten täytäntöön panemiseksi oikeusasiamies sopii etukäteen asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen kanssa luottamuksellisten tietojen tai asiakirjojen käsittelyä koskevista ehdoista.

Asianomaiset toimielimet, elimet tai laitokset antavat tutustuttavaksi jäsenvaltiosta peräisin olevia asiakirjoja, joihin sovelletaan salassapitoa koskevaa lakia, vasta sen jälkeen, kun oikeusasiamiehen yksiköt ovat ottaneet käyttöön asiakirjojen käsittelyä koskevat asianmukaiset toimenpiteet ja suojatoimet, joilla varmistetaan vastaava luottamuksellisuuden taso asetuksen (EY) N:o 1049/2001 9 artiklan ja asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen turvallisuussääntöjen mukaisesti.

Unionin toimielinten, elinten tai laitosten virkamiesten tai muun henkilöstön on oikeusasiamiehen pyynnöstä todistettava seikoista, jotka liittyvät oikeusasiamiehen meneillään olevaan tutkimukseen. He esiintyvät toimielimensä, elimensä tai laitoksensa nimissä. Heitä sitovat velvollisuudet, jotka perustuvat heihin sovellettaviin sääntöihin. Kun heitä sitoo salassapitovelvollisuus, tätä ei pitäisi tulkita siten, että se kattaa tiedot, jotka liittyvät häirintää tai hallinnollisia epäkohtia koskeviin valituksiin tai tiedusteluihin.

5.  Oikeusasiamies tutkii säännöllisesti unionin toimielinten, elinten ja laitosten hallinnollisiin toimiin liittyviä menettelyjä ja arvioi, kykenevätkö ne estämään tehokkaasti eturistiriidat, takaamaan puolueettomuuden ja varmistamaan, että oikeutta hyvään hallintoon kunnioitetaan kaikilta osin. Oikeusasiamies voi yksilöidä ja arvioida kaikilla tasoilla mahdollisia eturistiriitatapauksia, jotka voivat aiheuttaa hallinnollisen epäkohdan, jolloin hän laatii erityispäätelmät ja antaa Euroopan parlamentille tiedoksi asiaan liittyvät tulokset.

6.  Jos kansallinen laki sen sallii, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kiireellisesti oikeusasiamiehelle tämän pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kaikki tiedot tai asiakirjat, joiden avulla voidaan selvittää hallinnollisia epäkohtia unionin toimielimissä, elimissä tai laitoksissa. Jos tällaisiin tietoihin tai asiakirjoihin sovelletaan luottamuksellisten tietojen käsittelyä koskevia kansallisia lakeja tai tietojen välittämisen estäviä säännöksiä, asianomainen jäsenvaltio voi antaa oikeusasiamiehen tutustua kyseisiin tietoihin tai asiakirjoihin edellyttäen, että oikeusasiamies sitoutuu käsittelemään niitä sen toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella, jolta tiedot tai asiakirjat ovat peräisin. Kuvaus asiakirjasta on esitettävä joka tapauksessa.

7.  Jos oikeusasiamiestä ei avusteta tämän toivomalla tavalla, hän antaa asian tiedoksi Euroopan parlamentille, joka toteuttaa aiheelliset toimenpiteet.

8.  Jos tutkimuksessa on havaittu hallinnollinen epäkohta, oikeusasiamies antaa asian tiedoksi asianomaiselle toimielimelle, elimelle tai laitokselle ja antaa tarvittaessa suosituksia. Asian tiedoksi saanut toimielin, elin tai laitos antaa oikeusasiamiehelle yksityiskohtaisen lausunnon kolmen kuukauden kuluessa. Oikeusasiamies voi asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen perustellusta pyynnöstä pidentää tätä määräaikaa, joka ei saa ylittää kahta kuukautta. Jos asianomainen toimielin, elin tai laitos ei anna lausuntoa kolmen kuukauden määräajassa tai pidennetyssä määräajassa, oikeusasiamies voi päättää tutkimuksen ilman tällaista lausuntoa.

9.  Oikeusasiamies antaa tämän jälkeen asiasta kertomuksen asianomaiselle toimielimelle, elimelle tai laitokselle ja erityisesti, jos havaitun hallinnollisen epäkohdan luonne tai laajuus sitä vaatii, Euroopan parlamentille. Oikeusasiamies voi antaa kertomuksessaan suosituksia. Oikeusasiamies antaa kantelun tekijälle tiedoksi tutkimuksen tulokset, asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen lausunnon ja mahdolliset kertomuksessa antamansa suositukset.

10.  Oikeusasiamies voi omasta aloitteestaan tai Euroopan parlamentin pyynnöstä saapua Euroopan parlamentin kuultavaksi tarkoituksenmukaisimmalla tasolla, jos tämä on tarpeen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimintaa koskevan tutkimuksen yhteydessä.

11.  Oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään ratkaisun kyseisen toimielimen, elimen tai laitoksen kanssa hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja tyydyttävän vastauksen antamiseksi kanteluun. Oikeusasiamies antaa kantelun tekijälle tiedoksi ehdotetun ratkaisun ja mahdolliset asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen huomiot. Kantelun tekijällä on halutessaan oikeus toimittaa oikeusasiamiehelle missä vaiheessa tahansa huomioita tai lisätietoja, jotka eivät olleet tiedossa kantelun toimittamishetkellä.

12.  Oikeusasiamies antaa kunakin vuonna istuntokauden lopussa Euroopan parlamentille kertomuksen suorittamiensa tutkimusten tuloksista. Kertomuksen on sisällettävä arviointi oikeusasiamiehen suositusten noudattamisesta ja arviointi käytettävissä olevien resurssien riittävyydestä oikeusasiamiehen tehtävien hoitamiseen. Näistä arvioinneista voidaan myös laatia erilliset kertomukset.

4 artikla

Oikeusasiamies ja oikeusasiamiehen henkilöstö käsittelevät oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevia muita pyyntöjä kuin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja pyyntöjä asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyjä ehtoja ja rajoituksia noudattaen.

Kun oikeusasiamies käsittelee kanteluja, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua unionin toimielimen, elimen tai laitoksen laatimiin tai vastaanottamiin asiakirjoihin, hän antaa asiaa huolellisesti analysoituaan ja otettuaan kaikki tarvittavat näkökohdat huomioon suosituksen, joka koskee oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Asianomainen toimielin, elin tai laitos vastaa asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyssä määräajassa. Jos asianomainen toimielin, elin tai laitos ei noudata oikeusasiamiehen suositusta sallia asiakirjoihin tutustuminen, sen on perusteltava kieltäytymisensä asianmukaisesti. Tällaisissa tapauksissa oikeusasiamies ilmoittaa kantelun tekijälle saatavilla olevista oikeussuojakeinoista, mukaan luettuina käytettävissä olevat menettelyt, joilla asia voidaan viedä Euroopan unionin tuomioistuimeen.

5 artikla

Oikeusasiamies arvioi ja tarkastelee säännöllisesti unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa käytössä olevia henkilöstösääntöjen 22 a artiklan mukaisia toimintapolitiikkoja ja menettelyjä ja laatii tarvittaessa konkreettisia parannussuosituksia, jotta varmistetaan virkamiesten ja muun henkilöstön, jotka ilmoittavat seikoista henkilöstösääntöjen 22 a artiklan mukaisesti, täysimääräinen suojelu. Oikeusasiamies voi pyynnöstä antaa luottamuksellisesti tietoa, puolueetonta neuvontaa ja asiantuntijaohjausta virkamiehille ja muulle henkilöstölle siitä, kuinka menetellä asianmukaisesti silloin, kun kyse on henkilöstösäännösten 22 a artiklassa tarkoitetuista seikoista, myös siltä osin kuin on kyse unionin oikeuden asiaan liittyvien säännösten ja määräysten soveltamisalasta.

Oikeusasiamies voi myös tehdä tiedusteluja virkamiesten ja muun henkilöstön, jotka ilmoittavat seikoista henkilöstösääntöjen 22 a artiklan mukaisesti – ja jotka voivat ilmoittaa seikoista luottamuksellisesti ja anonyymisti – toimittamien tietojen perusteella, jos kuvatut seikat voivat muodostaa hallinnollisen epäkohdan unionin toimielimessä, elimessä tai laitoksessa. Jotta tämä olisi mahdollista, sovellettavista salassapitovelvollisuutta koskevista henkilöstöä koskevista säännöistä voidaan poiketa.

6 artikla

1.  Oikeusasiamies ja oikeusasiamiehen henkilöstö, joihin sovelletaan SEUT 339 artiklaa ja Euratomin perustamissopimuksen 194 artiklaa, eivät saa paljastaa tietoja tai asiakirjoja, joita he ovat saaneet haltuunsa suorittamiensa tutkimusten yhteydessä. Erityisesti he eivät saa paljastaa oikeusasiamiehelle toimitettuja luottamuksellisia tietoja tai asiakirjoja tai henkilötietojen suojaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia asiakirjoja taikka mitään tietoja, jotka voisivat aiheuttaa haittaa kantelun tekijälle tai jollekin muulle henkilölle, jota asia koskee, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

2.  Jos oikeusasiamies saa tietoonsa tutkimusten yhteydessä seikkoja, joilla hän arvioi voivan olla rikosoikeudellista merkitystä, hän antaa asian viipymättä tiedoksi kansallisille toimivaltaisille viranomaisille ja, jos asia kuuluu niiden toimivaltaan, Euroopan petostentorjuntavirastolle ja Euroopan syyttäjänvirastolle. Oikeusasiamies antaa asian tarvittaessa tiedoksi myös sille unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle, jonka alaisena asianomainen virkamies tai muun henkilöstön jäsen on ja joka voi soveltaa Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 17 artiklan toista kohtaa.

Oikeusasiamies voi myös ilmoittaa asianomaiselle unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle seikat, joiden perusteella niiden henkilöstön jäsenen käyttäytyminen asetetaan kyseenalaiseksi, sekä mahdollisesta jatkuvasta toiminnasta, joka haittaa meneillään olevaa tutkimusta.

Oikeusasiamies antaa tiedoksi tällaiset ilmoitukset kantelun tekijälle ja muille henkilöille, joita asia koskee ja joiden henkilöllisyys on tiedossa.

7 artikla

1.  Oikeusasiamies voi kulloinkin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimia yhteistyössä jäsenvaltioissa toimivien vastaavien viranomaisten kanssa.

2.  Oikeusasiamies tekee tehtäviinsä kuuluvilla aloilla yhteistyötä Euroopan unionin perusoikeusviraston ja muiden toimielinten ja elinten kanssa välttäen päällekkäisyyttä niiden toiminnan kanssa.

8 artikla

1.  Oikeusasiamies valitaan ja hänet voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi SEUT 228 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.  Oikeusasiamies valitaan sellaisten henkilöiden joukosta, jotka ovat unionin kansalaisia, joilla on täydet kansalais- ja poliittiset oikeudet, joiden riippumattomuus on kiistaton, jotka eivät ole olleet kansallisten hallitusten tai unionin toimielinten jäseniä kolmen edeltävän vuoden aikana, jotka täyttävät kotimaassaan oikeuslaitoksen virkojen riippumattomuusvaatimukset ja joilla on tunnetusti tarvittava pätevyys ja kokemus oikeusasiamiehen tehtävien hoitamiseen.

9 artikla

1.  Perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitetut oikeusasiamiehen tehtävät päättyvät hänen toimikautensa päättyessä, hänen erotessaan tehtävästä tai kun hänet erotetaan.

2.  Lukuun ottamatta tilannetta, jossa on kyse oikeusasiamiehen erottamisesta, oikeusasiamies hoitaa edelleen tehtäviään, kunnes uusi oikeusasiamies on valittu.

3.  Oikeusasiamiehen tehtävien päättyessä ennenaikaisesti uusi oikeusasiamies nimitetään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun toimi on jäänyt täyttämättä, Euroopan parlamentin vaalikauden loppuajaksi. Ennen kuin uusi oikeusasiamies on valittu, 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu johtava virkamies on vastuussa kiireellisistä asioista, jotka kuuluvat oikeusasiamiehen toimivaltaan.

10 artikla

Jos Euroopan parlamentti aikoo pyytää oikeusasiamiehen erottamista SEUT 228 artiklan 2 kohdan mukaisesti, se kuulee oikeusasiamiestä ennen tällaisen pyynnön esittämistä.

11 artikla

1.  Hoitaessaan perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviä oikeusasiamies toimii SEUT 228 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Oikeusasiamies pidättäytyy kaikista toimista, jotka ovat ristiriidassa kyseisten tehtävien luonteen kanssa.

2.  Aloittaessaan tehtäviensä hoitamisen oikeusasiamies antaa unionin tuomioistuimen täysistunnossa juhlallisen vakuutuksen luvaten hoitaa perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviä täysin riippumattomana ja puolueettomana sekä noudattaa toimikauden ajan ja sen jälkeen tehtävistään johtuvia velvollisuuksia. Juhlalliseen vakuutukseen on sisällyttävä erityisesti velvollisuus osoittaa kunniallisuutta ja pidättyvyyttä, kun hänelle toimikauden päätyttyä tarjotaan tiettyjä tehtäviä tai etuja.

12 artikla

1.  Oikeusasiamies ei saa toimikautensa aikana harjoittaa muuta poliittista tai hallinnollista toimintaa taikka muuta palkallista tai palkatonta ammattitoimintaa.

2.  Oikeusasiamies rinnastetaan palkan, korvausten ja vanhuuseläkkeen osalta unionin tuomioistuimen tuomariin.

3.  Pöytäkirjassa N:o 7 olevia 11–14 ja 17 artiklaa sovelletaan oikeusasiamieheen sekä hänen sihteeristönsä virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön.

13 artikla

1.  Oikeusasiamiehelle osoitetaan asianmukainen talousarvio, joka riittää varmistamaan oikeusasiamiehen riippumattomuuden sekä perussopimuksissa ja tässä asetuksessa tarkoitettujen tehtävien hoitamisen.

2.  Oikeusasiamiestä avustaa sihteeristö, jonka johtavan virkamiehen nimittää oikeusasiamies.

3.  Oikeusasiamiehen olisi pyrittävä saavuttamaan sukupuolten tasa-arvo oikeusasiamiehen sihteeristön kokoonpanossa.

4.  Oikeusasiamiehen sihteeristön virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovelletaan unionin virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavia voimassa olevia sääntöjä. Virkamiesten ja muun henkilöstön lukumäärä vahvistetaan vuosittain talousarviomenettelyn yhteydessä, ja sen on oltava riittävä oikeusasiamiehen tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen ja työtaakkaan nähden.

5.  Unionin ja jäsenvaltioiden virkamiehet ja muu henkilöstö, jotka on nimitetty oikeusasiamiehen sihteeristöön, siirretään yksikön edun mukaisesti ja heille taataan täysi oikeus palata myöhemmin alkuperäiseen toimielimeen, elimeen tai laitokseen.

6.  Oikeusasiamies rinnastetaan oikeusasiamiehen henkilöstöä koskevissa kysymyksissä toimielimiin henkilöstösääntöjen 1a artiklan mukaisesti.

14 artikla

Oikeusasiamies arvioi käytössä olevat menettelyt, joilla ehkäistään kaikenlaista ja -luonteista häirintää unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa, sekä mekanismit, joilla rangaistaan häirintään syyllistyneitä. Oikeusasiamies laatii asianmukaiset päätelmät siitä, ovatko kyseiset menettelyt suhteellisuutta, riittävyyttä ja tehokasta toimintaa koskevien periaatteiden mukaisia ja tarjoavatko ne uhreille tehokasta suojelua ja tukea.

Oikeusasiamies tutkii oikea-aikaisesti, käsittelevätkö unionin toimielimet, elimet ja laitokset kaikenlaisia ja -luonteisia häirintätapauksia asianmukaisesti noudattamalla tarkasti säädettyjä menettelyjä kantelujen yhteydessä. Oikeusasiamies laatii asianmukaiset päätelmät asiasta.

Oikeusasiamies nimittää sihteeristöön henkilön tai nimeää rakenteen, jolla on asiantuntemusta häirintätapauksista ja joka pystyy arvioimaan oikea-aikaisesti, käsitelläänkö kaikenlaista ja ‑luonteista häirintää, mukaan lukien sukupuolinen häirintä, asianmukaisesti unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa, ja antamaan tarvittaessa neuvoja virkamiehille ja muulle henkilöstölle.

15 artikla

Oikeusasiamiehen kotipaikka on sama kuin Euroopan parlamentin kotipaikka.

16 artikla

Tämän asetuksen soveltamista koskevat tiedonannot jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille toimitetaan jäsenvaltioiden unionissa olevien pysyvien edustustojen kautta.

17 artikla

Oikeusasiamies antaa tämän asetuksen täytäntöönpanomääräykset. Niiden on oltava tämän asetuksen mukaisia, ja niihin on sisällyttävä määräykset vähintään seuraavista seikoista:

a)  kantelun tekijän ja asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen menettelylliset oikeudet;

b)  sukupuolisen häirinnän tapauksista ja unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien virkamiesten tai muun henkilöstön suojelun varmistaminen unionin toimielimissä, elimissä ja laitoksissa henkilöstösääntöjen 22 a artiklan mukaisesti (väärinkäytösten paljastaminen);

c)  kantelun vastaanottaminen, käsittely ja käsittelyn päättäminen;

d)  oma-aloitteiset tutkimukset;

e)  jatkotutkimukset; ja

f)  tietojenkeruutoimet.

18 artikla

Kumotaan päätös 94/262/EHTY, EY, Euratom.

19 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

(1) Euroopan parlamentin päätös 94/262/EHTY, EY, Euratom, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15).
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).
(3) Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1).
(4) EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.


Tekoälyä ja robotiikkaa koskeva kokonaisvaltainen Euroopan unionin teollisuuspolitiikka
PDF 207kWORD 78k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2019 tekoälyä ja robotiikkaa koskevasta kokonaisvaltaisesta Euroopan unionin teollisuuspolitiikasta (2018/2088(INI))
P8_TA(2019)0081A8-0019/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säännöistä(1),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan teollisuuden digitalisoinnista(2),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman autonomisista asejärjestelmistä(3),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kielellisestä tasa-arvosta digitaaliajalla(4),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2018 julkaistun komission ehdotuksen Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (COM(2018)0434),

–  ottaa huomioon 28. syyskuuta 2018 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2018/1488 Euroopan suurteholaskennan yhteisyrityksen perustamisesta(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8-0019/2019),

A.  katsoo, että avoin ja eettinen tekoäly ja robotiikka voivat rikastuttaa elämäämme ja kehittää voimavarojamme sekä yksilöinä että yhteisen edun nimissä;

B.  ottaa huomioon, että tekoäly kehittyy nopeasti ja se on jo ollut osa arkielämäämme jo vuosien ajan; ottaa huomioon, että tekoäly ja robotiikka vauhdittavat innovointia, johtavat uusiin liiketoimintamalleihin ja vaikuttavat voimakkaasti yhteiskuntamme muuttumiseen ja talouksiemme digitalisoitumiseen monilla aloilla, kuten teollisuudessa, terveydenhuollossa, rakennusalalla ja liikenteessä;

C.  katsoo, että robotiikan kasvava käyttöönotto ihmisten järjestelmissä edellyttää vahvaa poliittista ohjausta, jotta voidaan maksimoida yhteiskunnalle aiheutuvat hyödyt ja minimoida riskit sekä varmistaa tekoälyn turvallinen ja tasapuolinen kehittäminen;

D.  katsoo, että tekoäly on yksi 2000-luvun strategisista teknologioista sekä maailmanlaajuisesti että unionissa ja että se tuottaa myönteisen muutoksen unionin taloudelle ja mahdollistaa innovoinnin, tuottavuuden, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin;

E.  ottaa huomioon, että noin neljännes kaikista maailman teollisuusroboteista ja puolet kaikista ammatillisista palveluroboteista on eurooppalaisten yritysten valmistamia ja EU:lla on siksi jo nyt merkittäviä voimavaroja, joiden varaan Euroopan unionin teollisuuspolitiikan olisi perustuttava;

F.  ottaa huomioon, että tekoäly ja robotiikka voivat mullistaa monia teollisuudenaloja, johtaa suurempaan tuotannon tehokkuuteen ja lisätä Euroopan teollisuuden ja pk-yritysten maailmanlaajuista kilpailukykyä; ottaa huomioon, että laajojen tietokokonaisuuksien ja testaus- ja kokeilujärjestelyjen saatavuus on olennaisen tärkeää tekoälyn kehittämisen kannalta;

G.  katsoo, että yhteinen lähestymistapa helpottaa tekoälyteknologian kehittämistä yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla ja vastaa samalla näiden teknologioiden tuomiin haasteisiin, jotta voidaan edistää innovointia, parantaa tekoälyä hyödyntävien tuotteiden ja palvelujen laatua, parantaa kuluttajien kokemusta tekoälyteknologiasta ja robotiikasta ja luottamusta niihin sekä välttää sisämarkkinoiden pirstoutuminen;

H.  ottaa huomioon, että unionin laskentatehoa on ylläpidettävä huipputasolla, minkä olisi tarjottava mahdollisuuksia unionin toimitusteollisuudelle ja parannettava sen tehokkuutta muutettaessa teknologian kehitys kysyntä- ja sovelluslähtöisiksi tuotteiksi ja palveluiksi, mikä johtaisi niiden laajamittaiseen käyttöönottoon ja toisi uusia tekoälyyn perustuvia sovelluksia;

I.  katsoo, että unionissa on kiireellisesti otettava käyttöön koordinoitu eurooppalainen lähestymistapa, jotta voidaan kilpailla kolmansien maiden, erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan, laajamittaisten investointien kanssa;

J.  ottaa huomioon, että komissio sitoutui 25. huhtikuuta 2018(6) ehdottamaan eurooppalaista lähestymistapaa tekoälyyn laatimalla luonnoksen tekoälyä koskeviksi suuntaviivoiksi yhteistyössä tekoälyasiantuntijoista koostuvan tekoälyallianssin sidosryhmien kanssa vauhdittaakseen tekoälyyn perustuvia sovelluksia ja yrityksiä Euroopassa;

K.  katsoo, että olemassa olevia sääntöjä ja prosesseja olisi tarkasteltava ja tarvittaessa muutettava tekoälyn ja robotiikan huomioon ottamiseksi;

L.  ottaa huomioon, että tekoälyn eurooppalaista kehystä on kehitettävä noudattaen täysimääräisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja erityisesti tietosuojaa, yksityisyyttä ja turvallisuutta koskevia periaatteita;

M.  katsoo, että tekoälyn kehittämistä voidaan suunnitella ja olisi suunniteltava siten, että säilytetään yksilön ihmisarvo, riippumattomuus ja itsemääräämisoikeus;

N.  ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 16. helmikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa, joka sisälsi suosituksia komissiolle robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säännöistä, komissiota ehdottamaan johdonmukaista oikeudellista kehystä robotiikan kehittämiseksi, autonomiset järjestelmät ja älykkäät autonomiset robotit mukaan luettuina;

O.  katsoo, että tekoälyn ja robotiikan kehittämiseen on otettava mukaan koko yhteiskunta; toteaa kuitenkin, että vuonna 2017 suurin osa maaseutualueista ei hyötynyt tekoälyn eduista, sillä kahdeksan prosenttia kotitalouksista ei kuulunut mihinkään kiinteän verkkoon ja 53 prosenttia ei kuulunut mihinkään toisen sukupolven liityntäverkkoon (VDSL, Cable Docsis 3.0 tai FTTP);

P.  toteaa, että tekoälyä hyödyntävien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen edellyttää liitettävyyttä, tiedon vapaata liikkuvuutta ja tietojen saatavuutta unionissa; katsoo, että pitkälle kehittyneiden tiedonlouhintatekniikoiden käyttö tuotteissa ja palveluissa voi auttaa parantamaan päätöksenteon laatua ja siten kuluttajien valinnanvaraa sekä parantaa yritysten suorituskykyä;

Q.  ottaa huomioon, että älykkäiden tuotteiden ja palvelujen tekninen kehittäminen voi hyödyttää osaamistaloutta, joka perustuu saatavilla olevan tiedon määrään, laatuun ja saavutettavuuteen, ja johtaa siihen, että kuluttajien tarpeet otetaan paremmin huomioon;

R.  toteaa, että kyberturvallisuus on erittäin tärkeää sen varmistamiseksi, ettei tietoja tahallisesti vääristetä tai käytetä väärin siten, että tekoäly toimii kansalaisia ja yrityksiä vahingoittavalla tavalla, mikä heikentäisi toimialaa ja kuluttajien luottamusta tekoälyyn; toteaa, että tekoälyn kehittyminen lisää riippuvuutta näistä järjestelmistä, kun on kyse toimista ja päätöksistä, minkä vuoksi EU:ssa tarvitaan korkeatasoista kyberresilienssiä, jotta voidaan puolustautua kyberturvallisuusrikkomuksia ja -häiriöitä vastaan;

S.  toteaa automaatiosuuntauksen edellyttävän, että tekoälysovellusten kehittämiseen ja kaupallistamiseen osallistuvat tahot paneutuvat turvallisuuteen ja etiikkaan alusta alkaen ja ottavat siten huomioon, että heidän on oltava valmiita kantamaan oikeudellinen vastuu tuottamansa teknologian laadusta;

T.  katsoo, että kun rakennetaan luotettua ekosysteemiä tekoälyteknologian kehittämistä varten, perustana olisi käytettävä datapolitiikan rakennetta; ottaa huomioon, että tämä edellyttää sujuvien ja yksinkertaistettujen tiedonkeruu- ja tiedonhallintaohjelmien luomista opetusalan tutkimukseen liittyviä tarkoituksia varten, jotta tekoälyä voidaan kehittää eri aloilla, kuten lääketieteen, talouden, biologian, energian, teollisuuden, kemian tai julkisen sektorin alalla; katsoo, että dataohjatut tekoälyekosysteemit voisivat käsittää yleiseurooppalaisia aloitteita, jotka perustuvat avoimiin standardeihin, ja perustua todistusten vastavuoroiseen tunnustamiseen ja yhteentoimivuutta koskeviin läpinäkyviin sääntöihin;

U.  toteaa, että tekoälyn käyttö ei yksin takaa totuutta tai oikeudenmukaisuutta, sillä vinoutumia voi syntyä dataa kerättäessä ja algoritmia kirjoitettaessa ja ne voivat johtua yhteiskunnassa esiintyvistä vinoutumista; toteaa, että vinoutumat olisi estettävä datan laadun, algoritmien suunnittelun ja jatkuvan uudelleenarvioinnin avulla;

V.  katsoo, että tekoälyä ja robotiikkaa olisi kehitettävä ja otettava käyttöön ihmiskeskeisellä tavalla tavoitteena ihmisten tukeminen työssä ja kotona; toteaa, että tekoälyä voidaan käyttää myös ihmisille vaarallisen työn välttämiseen;

W.  toteaa, että automatisoidun ja algoritmeihin perustuvan päätöksenteon kehittyminen pidemmälle ja sen yleistyminen vaikuttavat epäilemättä yksilön (kuten liiketoiminnan harjoittajan tai internetin käyttäjän) sekä hallinto-, oikeus- tai muun viranomaisen valintoihin, kun ne tekevät lopullista kuluttajia, yrityksiä tai viranomaisia koskevaa päätöstään; toteaa, että automatisoituun ja algoritmeihin perustuvaan päätöksentekoon on rakennettava suojatoimia ja mahdollisuus ihmisen suorittamaan valvontaan ja varmennukseen;

X.  katsoo, että koneoppiminen asettaa myös haasteita, jotka liittyvät syrjimättömyyden, asianmukaisen menettelyn, avoimuuden ja ymmärrettävyyden varmistamiseen päätöksentekoprosesseissa;

Y.  ottaa huomioon, että tekoäly on merkittävässä asemassa oleva väline, jolla käsitellään maailmanlaajuisia yhteiskunnallisia haasteita, ja että jäsenvaltioiden olisi siksi noudattamansa julkisen politiikan avulla edistettävä investointeja, osoitettava varoja tutkimukseen ja kehittämiseen sekä käsiteltävä tekoälyn kehittämisen ja käyttöönoton esteitä;

Z.  toteaa, että kaupallisissa tekoälyalustoissa on siirrytty testauksesta todellisiin sovelluksiin terveydenhuollon, ympäristön ja energian sekä liikenteen alalla; toteaa, että koneoppimistekniikat ovat keskeisellä sijalla kaikissa tärkeimmissä verkkoalustoissa ja massadatasovelluksissa;

AA.  ottaa huomioon, että eurooppalaisia tutkijoita ja yrityksiä on mukana monissa erilaisissa lohkoketjua koskevissa aiheissa, jotka liittyvät muun muassa toimitusketjuun, hallintopalveluihin, rahoitukseen, esineiden internetiin, terveydenhuoltoon, tiedotusvälineisiin, älykkäisiin kaupunkeihin, energiaan ja liikenteeseen; toteaa, että unioni on merkittävä toimija tärkeillä lohkoketjuihin liittyvillä aloilla, kuten tekoälyssä; katsoo, että lohkoketjulla voi olla tärkeä tehtävä eurooppalaisen innovoinnin edistämisessä;

AB.  ottaa huomioon, että kyberturvallisuusteknologiat, kuten digitaaliset henkilöllisyydet, salaustekniikat ja tunkeutumisenhavaitsemisjärjestelmät, ja niiden soveltaminen rahoitusalan, teollisuus 4.0:n, energian, liikenteen, terveydenhuollon ja sähköisen hallinnon kaltaisilla aloilla ovat olennaisen tärkeitä verkkotoimien ja -transaktioiden turvallisuuden suojaamiseksi ja niitä koskevan kansalaisten, julkishallintojen ja yritysten luottamuksen säilyttämiseksi;

AC.  toteaa, että tekstin- ja tiedonlouhinta luo perustan tekoälyn ja koneoppimisen sovelluksille ja että tekstin- ja tiedonlouhinta on keskeisessä asemassa pk-yritysten ja startup-yritysten kannalta, koska ne saavat siten käyttöönsä suuria tietomääriä voidakseen kouluttaa tekoälyalgoritmeja;

AD.  toteaa, että tekoäly voi osoittautua hyvin energiaintensiiviseksi; pitää sen vuoksi tärkeänä, että tekoälyn käyttöä edistettäessä otetaan samalla huomioon unionin nykyiset energiatehokkuus- ja kiertotaloustavoitteet;

AE.  katsoo, että tekoälyllä olisi tuettava kaikkia eurooppalaisia kieliä täysimääräisesti ja yhtäläisin edellytyksin, jotta voidaan hyödyntää tekoälyyn liittyviä nykyisiä kehityssuuntia Euroopan monikielisessä tietoyhteiskunnassa;

AF.  ottaa huomioon, että teollisuudessa ja korkeaan teknologiaan liittyvissä palveluissa tekoäly on keskeisessä asemassa, kun Eurooppaa muutetaan ”startup-mantereeksi” hyödyntämällä uusinta teknologiaa kasvun luomiseksi Eurooppaan erityisesti terveysteknologian, terveydenhuollon palvelujen ja ohjelmien, lääkkeiden kehittämisen, robotiikan ja robottikirurgian, kroonisten sairauksien hoidon sekä lääketieteellisen kuvantamisen ja potilasasiakirjojen aloilla sekä ympäristön kestävyyden ja turvallisen elintarviketuotannon varmistamisessa; ottaa huomioon, että Eurooppa on tällä hetkellä jäljessä Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta tekoälytutkimuksen ja -patenttien alalla;

AG.  ottaa huomioon, että tekoälyteknologioiden kehittäminen voi auttaa parantamaan kroonisista sairauksista kärsivien ja vammaisten henkilöiden elämää ja vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten väestön vanhenemiseen, tekemällä terveydenhuoltoon liittyvästä terveysteknologiasta täsmällisempää ja tehokkaampaa;

AH.  toteaa, että tekoälyllä ja robotiikalla on useita mahdollisia sovelluksia terveydenhuollon alalla ja niitä ovat esimerkiksi potilaskertomusten ja -tietojen hallinnointi, toistuvien töiden tekeminen (testien analysointi, röntgenkuvat, tietokonetomografia, tietojen tallentaminen), hoidon suunnittelu, digitaalinen konsultaatio (kuten lääketieteellinen konsultaatio, joka perustuu potilaan sairaskertomukseen ja yleiseen lääketieteelliseen tietämykseen), virtuaaliset sairaanhoitajat, lääkityksen hallinnointi, lääkkeiden kehittäminen, täsmälääketiede (kuten genetiikka ja genomiikka, joissa DNA-tiedoista etsitään mutaatioita ja yhteyksiä sairauteen), terveyden seuranta ja terveydenhoitojärjestelmän analysointi;

AI.  ottaa huomioon, että esteettömyys ei tarkoita, että kaikki saavat samat palvelut ja laitteet; toteaa, että tekoälyn ja robotiikan esteettömyyden perustana on osallistava suunnittelu ja tuotesuunnittelu; katsoo, että tuotesuunnittelun lähtökohtana on oltava käyttäjien tarpeet, toiveet ja kokemukset;

AJ.  ottaa huomioon, että robottien autonomisuus ja inhimillisen empatian ilmeinen puuttuminen sekä niiden vaikutus lääkärin ja potilaan hoitosuhteeseen aiheuttavat vakavia eettisiä, psykologisia ja oikeudellisia huolia, joita ei ole käsitelty asianmukaisesti EU:n tasolla, erityisesti kun on kyse potilaiden henkilötietojen suojelusta, vastuuvelvollisuudesta ja uusista taloudellisista ja työelämän suhteista, joita syntyy; toteaa, että ”autonomisuudella” voidaan viitata vain ihmiseen; katsoo, että on tarpeen laatia vankka oikeudellinen ja eettinen kehys tekoälyä varten;

AK.  katsoo, että erityisesti terveydenhuollon alalla tekoälyn käyttöönoton on aina perustuttava ”ihminen käyttää konetta” -vastuuperiaatteeseen;

1.Tekoälyn ja robotiikan tuella toimiva yhteiskunta

1.1.Työ tekoälyn ja robotiikan aikakaudella

1.  korostaa, että tekoälyyn yhdistetty automatisointi lisää tuottavuutta ja siten myös tuotosta; toteaa, että aiempien teknologisten vallankumousten tapaan osa työpaikoista korvataan, mutta syntyy myös uusia työpaikkoja, jotka muuttavat elämää ja työkäytäntöjä; korostaa, että robotiikan ja tekoälyn käytön lisäämisen olisi myös vähennettävä ihmisten altistumista haitallisille ja vaarallisille tekijöille, ja sen olisi myös autettava luomaan entistä laadukkaampia ja ihmisarvoisempia työpaikkoja ja lisäämään tuottavuutta;

2.  kehottaa jäsenvaltioita keskittymään niiden alojen työntekijöiden uudelleenkoulutukseen, joihin tehtävien automaatio vaikuttaa eniten; korostaa, että uusissa koulutusohjelmissa olisi keskityttävä työntekijöiden taitojen kehittämiseen, jotta he voivat tarttua tekoälyn luomien uusien työpaikkojen tarjoamiin työmahdollisuuksiin; kannustaa digitaalisen lukutaidon ohjelmien kehittämistä kouluissa sekä oppisopimuskoulutusten ja ammatillisen koulutuksen painopistealojen kehittämistä, jotta työntekijöitä voidaan auttaa mukautumaan teknologisiin muutoksiin;

3.  suosittaa, että jäsenvaltiot ja yksityisen sektorin toimijat määrittävät riskit ja kehittävät strategioita sen varmistamiseksi, että kehitetään asiaankuuluvia uudelleenkoulutusohjelmia ja osaamisen uudistamisen ohjelmia; korostaa, että yritysten on investoitava nykyisten työntekijöidensä koulutukseen ja osaamisen uudistamiseen tarpeidensa täyttämiseksi;

4.  korostaa, että robotiikan kehittyminen unionissa vaikuttaa voimakkaasti työmarkkinasuhteisiin; katsoo, että tätä vaikutusta olisi torjuttava tasapainoisesti, jotta edistetään uudelleenteollistamista ja mahdollistetaan se, että myös työntekijät hyötyvät tuottavuuden paranemisesta;

5.  toteaa, että nykyisessä teollisuusympäristössä omistajien ja työntekijöiden välillä vallitsee herkkä tasapaino; katsoo, että tekoälyn täytäntöönpanoa olisi edistettävä teollisuuden alalla kuullen laajasti työmarkkinaosapuolia, koska teollisuustyöntekijöiden määrän mahdollinen muutos edellyttää ennakoivaa politiikkaa, jolla autetaan työntekijöitä mukautumaan uuteen kysyntään ja varmistetaan hyödyn laaja jakaminen; toteaa, että tämä edellyttää työmarkkinapolitiikan, sosiaaliturvajärjestelmien ja verotuksen uudelleentarkastelua ja uudelleensuunnittelua;

6.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan työvoimaan osallistumisen esteitä, kuten ylikoulutusta;

7.  katsoo, että digitaalinen lukutaito on yksi tärkeimmistä tekijöistä tekoälyn tulevan kehityksen kannalta, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja soveltamaan digitaalisten taitojen alalla koulutus- ja täydennyskoulutusstrategioita; toteaa, että digitaalinen lukutaito voi tukea laajaa ja osallistavaa osallistumista tietotalouden ratkaisuihin ja helpottaa viestintää ja yhteistyötä kaikkien kumppanien kanssa;

8.  toteaa, että koska tämä vaikuttaa kaikenikäisiin kansalaisiin, on mukautettava opetussuunnitelmia myös kehittämällä uusia oppimispolkuja ja käyttämällä uusia toimitustekniikkoja; painottaa, että koulutukseen liittyvät näkökulmat olisi otettava asianmukaisesti huomioon; korostaa erityisesti, että digitaaliset taidot, myös koodaaminen, on sisällytettävä kaikkeen opetukseen ja koulutukseen varhaisista kouluvuosista elinikäiseen oppimiseen asti;

1.2.Tekoälyn vahingollinen käyttö ja perusoikeudet

9.  korostaa, että vahingontekotarkoituksessa tapahtuva tai piittaamaton tekoälyn käyttö voisi uhata sekä digitaalista turvallisuutta että fyysistä ja yleistä turvallisuutta, sillä sitä voidaan käyttää laajamittaisiin ja erittäin tehokkaisiin täsmäiskuihin tietoyhteiskunnan palveluita ja niihin liittyviä laitteistoja vastaan, samoin kuin valheellisen tiedon levityskampanjoihin, ja että se voi yleisesti ottaen heikentää ihmisten itsemääräämisoikeutta; painottaa, että vahingontekotarkoituksessa tapahtuva tai piittaamaton tekoälyn käyttö voisi myös vaarantaa demokratian ja perusoikeudet;

10.  kehottaa komissiota esittämään kehystä, jolla rangaistaan mielipidevaikuttamisesta tilanteissa, joissa henkilökohtaisesti mukautettu sisältö tai verkkosyöte herättävät kielteisiä tunteita ja aiheuttavat todellisuuskuvan vinoutumisen tavalla, jolla voi olla haitallisia seurauksia (esimerkiksi vaalitulosten kohdalla tai luomalla vinoutuneita näkemyksiä sosiaalisista kysymyksistä, kuten maahanmuutosta);

11.  pitää erittäin tärkeänä yksilöidä, määrittää ja tarkkailla murrosilmiöitä tekoälyn kehityksessä ja sen ympärillä; katsoo, että tekoälyä koskevassa tutkimuksessa olisi keskityttävä sellaisten tapausten havaitsemiseen, joissa tekoälyä ja robotiikkaa on vahingossa tai tahallisesti vääristetty;

12.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon sosiaaliset haasteet, jotka johtuvat kansalaisten luokitteluun liittyvistä käytännöistä; korostaa, että kansalaisia ei pitäisi syrjiä heidän luokituksensa perusteella ja että heillä olisi oltava oikeus ”toiseen mahdollisuuteen”;

13.  on hyvin huolestunut tekoälysovellusten, kuten kasvojen- ja äänentunnistuksen, käytöstä ”tunteiden valvonnan” ohjelmissa, joilla seurataan työntekijöiden ja kansalaisten mielentilaa tuottavuuden lisäämiseksi ja sosiaalisen vakauden ylläpitämiseksi ja jotka toisinaan yhdistetään sosiaalisen pisteytyksen ohjelmiin, jollaisia on jo otettu käyttöön Kiinassa; painottaa, että nämä ohjelmat ovat jo luonnostaan ristiriidassa unionin arvojen ja normien kanssa, joilla suojataan yksilöiden oikeuksia ja vapauksia;

2.Teknologian eteneminen kohti tekoälyä ja robotiikkaa

2.1.Tutkimus ja kehittäminen

14.  muistuttaa, että Euroopassa on maailman johtava tekoälyn tutkijayhteisö, jonka osuus maailman tekoälyn tutkimuslaitoksista on 32 prosenttia;

15.  suhtautuu myönteisesti Digitaalinen Eurooppa -ohjelmaa koskevaan komission ehdotukseen ja tekoälyä varten luvattuihin 2,5 miljardin euron määrärahoihin sekä rahoituksen lisäämiseen Horisontti 2020 -ohjelman kehyksessä; ymmärtää, että on tärkeää, että EU:n rahoituksella täydennetään jäsenvaltioiden ja teollisuuden tutkimusmäärärahoja tekoälyn alalla, ja panee merkille julkisten, yksityisten ja EU:n tutkimusohjelmien välisen yhteistyön tarpeen;

16.  tukee Digitaalinen Eurooppa -ohjelman tavoitteita, jotka koskevat tekoälyyn liittyvien keskeisten valmiuksien kehittämistä ja vahvistamista unionissa, niiden asettamista kaikkien yritysten ja hallinnonalojen saataville ja nykyisten tekoälyn testaus- ja koejärjestelyjen vahvistamista ja verkostoimista jäsenvaltioissa;

17.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään useiden sidosryhmien välisiä kumppanuuksia teollisuus- ja tutkimuslaitosten välillä sekä perustamaan yhteisiä tekoälyn osaamiskeskuksia;

18.  korostaa, että tekoälyä koskevaa tutkimusta on tehtävä paitsi tekoälyä koskevan teknologian ja innovoinnin alalla, myös siihen liittyvällä sosiaalisella, eettisellä ja vastuuvelvollisuuteen liittyvällä alalla; katsoo, että kaikissa käytettävissä tekoälymalleissa olisi oltava sisäänrakennettuina eettisiä periaatteita;

19.  korostaa, että samalla kun kannustetaan alan kehitystä yhteiskunnan ja ympäristön hyväksi, tekoälytutkimusta ja muuta siihen liittyvää toimintaa olisi vietävä eteenpäin ennalta varautumisen periaatteen ja perusoikeuksien mukaisesti; korostaa, että jokaisen, joka on mukana tekoälyn kehittämisessä, käyttöönotossa, levittämisessä ja käytössä, olisi otettava huomioon yksilön ja koko yhteiskunnan ihmisarvo ja niin fyysinen kuin psyykkinenkin itsemääräämisoikeus ja hyvinvointi ja kunnioitettava niitä, ennakoitava mahdollisia turvallisuusvaikutuksia ja toteutettava suojelun tasoon nähden asianmukaisia varotoimia, mukaan lukien sellaisten tekijöiden nopea julkistaminen, jotka voivat olla vaaraksi väestölle tai ympäristölle;

20.  painottaa, että kilpailukykyinen tutkimusympäristö on ratkaisevassa asemassa myös tekoälyn kehittämisen kannalta; korostaa, että on tärkeää tukea huippututkimusta, mukaan lukien perustutkimus ja hankkeet, joihin sisältyy suuria riskejä ja hyvät tuottavuusnäkymät, ja edistää eurooppalaista tutkimusaluetta ja siihen liittyviä houkuttelevia rahoitus- ja liikkuvuusmahdollisuuksia ja mahdollisuutta hyödyntää infrastruktuuria ja teknologiaa kaikkialla unionissa perustuen kolmansiin maihin nähden noudatettuun avoimuusperiaatteeseen ja unionin ulkopuoliseen asiantuntemukseen edellyttäen, että se ei heikennä unionin kyberturvallisuutta;

21.  korostaa, että unionin tutkijat ansaitsevat edelleen huomattavasti vähemmän kuin tutkijat Yhdysvalloissa ja Kiinassa ja että tämän tiedetään olevan ensisijainen syy tutkijoiden lähtöön Euroopasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita houkuttelemaan huippulahjakkuuksia eurooppalaisiin yrityksiin ja kehottaa jäsenvaltioita luomaan houkuttelevia olosuhteita;

22.  painottaa, että unionin on omistettava uusi FET-lippulaivahanke(7) tekoälylle ja korostettava erityisesti ihmiskeskeistä lähestymistapaa ja kieliteknologiaa;

23.  katsoo, että tekoäly, koneoppiminen sekä tietojen saatavuuden ja pilvipalvelujen eksponentiaalinen kehitys vauhdittavat tutkimusaloitteita, joiden avulla pyritään ymmärtämään biologiaa molekyyli- ja solutasolla, ohjaamaan lääketieteellisten hoitojen kehitystä ja analysoimaan tietovirtoja, joiden avulla havaitaan terveysuhkia, ennustetaan tautiesiintymiä ja neuvotaan potilaita; panee merkille, että tiedonlouhintaa ja tietokannassa navigointia koskevia tekniikoita voidaan käyttää hoidon puutteiden, riskien, suuntausten ja mallien kartoittamiseen;

24.  painottaa, että silloin kun riskit ovat erottamaton ja sisäänrakennettu osa tekoälytutkimusta, olisi kehitettävä vahvat riskien arviointi- ja hallintamenettelyt ja noudatettava niitä ottaen huomioon se, että vahinkoriski ei saisi ylittää normaalielämän riskitasoa (eli ihmisiä ei saa altistaa ylimääräisille tai suuremmille riskeille kuin ne, joille he normaalielämässään altistuvat);

2.2.Investoinnit

25.  toteaa, että tämän alan investointeja on tärkeää lisätä kilpailukyvyn säilyttämiseksi; toteaa, että vaikka suurin osa tämän alan investoinneista ja innovaatioista on peräisin yksityisen sektorin hankkeista, jäsenvaltioita ja komissiota olisi myös kannustettava jatkamaan investointia alan tutkimukseen ja määrittelemään kehittämisprioriteettinsa; suhtautuu myönteisesti InvestEU-ehdotukseen ja muihin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, joilla edistetään yksityistä rahoitusta; katsoo, että yksityisen ja julkisen sektorin investointien koordinointia olisi edistettävä sen varmistamiseksi, että kehitys on kohdennettua;

26.  painottaa, että tekoälyyn tehtyjä investointeja, joihin voi liittyä merkittäviä epävarmuustekijöitä, olisi täydennettävä EU:n rahoituksella esimerkiksi Euroopan investointipankista (EIP), Euroopan investointirahastosta (EIR) tai InvestEU-ohjelman ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) avulla, sillä nämä järjestelmät voivat auttaa riskien jakamisessa;

27.  kehottaa komissiota olemaan hyväksymättä EU:n rahoitusta tekoälyn käytölle aseissa; kehottaa komissiota sulkemaan EU:n rahoituksen ulkopuolelle yritykset, jotka tutkivat ja kehittävät keinotekoista tietoisuutta;

28.  suosittaa komissiota varmistamaan, että EU:n rahoituksella toteutetun tutkimuksen teollis- ja tekijänoikeudet pysyvät unionissa ja eurooppalaisissa yliopistoissa;

2.3.Innovointi, yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ja vastuu

29.  ottaa huomioon, että kaikki merkittävä teknologinen edistys on edellyttänyt siirtymäaikaa, jonka kuluessa yhteiskunnan enemmistö on syventänyt tietämystään teknologiasta ja sisällyttänyt sen osaksi arkielämäänsä;

30.  toteaa, että tämän teknologian tulevaisuus edellyttää yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja että riittävää tiedottamista sen hyödyistä on painotettava nykyistä enemmän, jotta tätä teknologiaa ja sen sovelluksia ymmärrettäisiin paremmin; toteaa myös, että jos yhteiskunnalla ei ole tietoa tekoälystä, alan innovointia edistetään vähemmän;

31.  ottaa huomioon, että yleinen hyväksyntä riippuu siitä, miten yleisölle tiedotetaan tekoälyyn liittyvistä mahdollisuuksista, haasteista ja kehityksestä; suosittaa, että jäsenvaltiot ja komissio mahdollistavat uskottavan tiedon saannin tekoälyä ja robotiikkaa koskevista keskeisistä huolenaiheista, kuten yksityisyydestä, turvallisuudesta ja avoimuudesta päätöksenteossa;

32.  suhtautuu myönteisesti sääntelyyn liittyvien testiympäristöjen käyttöön, jotta voidaan yhteistyössä sääntelyviranomaisten kanssa ottaa käyttöön innovatiivisia uusia ideoita, jolloin teknologiaan voidaan sisällyttää alusta alkaen suojamekanismeja, mikä helpottaa ja edistää sen markkinoille pääsyä; korostaa tarvetta ottaa käyttöön erityisesti tekoälyä koskevan sääntelyalan testiympäristöjä, jotta voidaan testata tekoälyteknologioiden turvallista ja tehokasta käyttöä reaalimaailmassa;

33.  toteaa, että tekoälyn laajempi hyväksyminen yhteiskunnassa edellyttää sen varmistamista, että käytetyt järjestelmät ovat turvallisia ja varmoja;

34.  toteaa, että tekoälyn ja kieliteknologian avulla voidaan tuottaa tärkeitä sovelluksia, joilla edistetään Euroopan yhtenäisyyttä sen moninaisuudessa ja joita ovat esimerkiksi konekäännökset, keskustelurobotit ja henkilökohtaiset avustajat, puhekielen rajapinnat roboteissa ja esineiden internet, älykäs analytiikka ja verkkopropagandan, valeuutisten ja vihapuheen automaattinen tunnistus;

2.4.Suotuisat edellytykset: yhteenliitettävyys, datan saatavuus, suurteholaskenta ja pilvi-infrastruktuuri

35.  korostaa, että robotiikan ja tekoälyteknologian integroiminen talouteen ja yhteiskuntaan edellyttää digitaalista infrastruktuuria, joka tarjoaa kaikkialla läsnä olevan liitettävyyden;

36.  painottaa, että yhteenliitettävyys on edellytys sille, että unionista voi tulla osa gigabittiyhteiskuntaa, ja että tekoäly on selvä esimerkki korkealaatuisen, nopean ja laaja-alaisen yhteenliitettävyyden kysynnän eksponentiaalisesta kasvusta; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi edelleen edistettävä toimia, joilla kannustetaan investoimista erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin ja niiden käyttöönottoa unionissa;

37.  painottaa, että 5G-verkon nopea, turvallinen ja varma kehitys on tärkeää sen takaamiseksi, että unioni voi hyödyntää kaikkia tekoälyn tuottamia etuja, jolloin on mahdollista uudistaa ja kehittää teollisuutta ja palveluja, jotka ovat unionin talouden tukiranka, sekä tukea uusien palvelujen, tuotannon ja markkinoiden kehittämistä, mikä on olennaisen tärkeää turvattaessa uudet työpaikat ja korkea työllisyystaso;

38.  muistuttaa, että korkealaatuisen ja merkityksellisen datan saatavuus on olennaisen tärkeää tekoälyteollisuuden todellisen kilpailukyvyn kannalta, ja kehottaa viranomaisia varmistamaan datan tuottaminen, jakelu ja hallinta tekemällä julkisesta datasta yhteinen hyödyke suojaten samalla yksityisyyttä ja arkaluonteista dataa;

39.  korostaa syväoppimisessa käytettävän datan laadun merkitystä; panee merkille, että huonolaatuisen, vanhentuneen, puutteellisen tai virheellisen datan käyttö voi johtaa huonoihin ennusteisiin ja sitä kautta syrjintään ja vinoutumiin;

40.  katsoo, että muiden kuin henkilötietojen vapaata liikkuvuutta unionissa koskevat uudet säännöt mahdollistavat sen, että yhä suurempi määrä tietoa on käytettävissä datavetoiseen innovointiin, minkä ansiosta pk- ja startup-yritysten on helpompi kehittää innovatiivisia tekoälyä hyödyntäviä palveluita ja päästä uusille markkinoille, ja samalla kansalaiset ja yritykset hyötyvät paremmista tuotteista ja palveluista;

41.  ottaa huomioon, että tekoälyn avulla voidaan lisätä tehokkuutta, mukavuutta ja hyvinvointia monilla aloilla, jos vakiintuneet teollisuuden sidosryhmät tekevät yhteistyötä tekoälyn kehittäjien kanssa; panee lisäksi merkille, että suuri määrä tietoja, jotka ovat muita kuin henkilötietoja, on nykyään sidosryhmien hallussa ja että tietoja voitaisiin käyttää kumppanuuksien välityksellä niiden tehokkuuden lisäämiseen; katsoo, että tämän toteutuminen edellyttää tekoälyn käyttäjien ja kehittäjien välistä yhteistyötä;

42.  korostaa yhteentoimivuuden ja tietojen tarkkuuden merkitystä, jotta uusissa teknologioissa voidaan taata riittävä luottamuksen ja turvallisuusstandardien taso;

43.  katsoo, että EU:n käyttäjien tarpeisiin räätälöityjen tekoälysovellusten menestys edellyttää usein laajamittaista tietämystä paikallisista markkinoista sekä asianmukaisen paikallisen datan saantia ja sen käyttämistä tietokokonaisuuksiin liittyvää kouluttamista, järjestelmätestausta ja validointia varten, erityisesti aloilla, jotka liittyvät luonnollisen kielen käsittelyyn; pyytää jäsenvaltioita edistämään korkealaatuisen, yhteentoimivan ja avoimen julkisen sektorin sekä yksityisten toimijoiden hallussa olevan tiedon saatavuutta;

44.  painottaa tarvetta taata mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus massadataa koskevien Euroopan unionin politiikkatoimien kanssa;

45.  suhtautuu myönteisesti toimiin, joilla helpotetaan ja tuetaan tiedon vaihtamista ja jakamista yli rajojen;

46.  toteaa, että dataa jaetaan nykyään paljon vähemmän kuin olisi mahdollista ja että suuret datamäärät ovat vajaakäytössä;

47.  toteaa, että datan jakamiseen suhtaudutaan vastahakoisesti, ja korostaa tarvetta toteuttaa toimia sen kannustamiseksi; panee merkille, että yhteisten normien puute on myös merkittävässä asemassa datan jakamiskyvyn kannalta;

48.  suhtautuu myönteisesti tiedon vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen kaltaiseen sääntelyyn ja sen merkitykseen tekoälyn kaltaisilla aloilla prosessien vaikuttavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi;

49.  toteaa, että on otettava käyttöön suurempia markkinaperusteisia kannustimia datan saannin ja jakamisen kannustamiseksi; panee merkille datan avoimuuteen liittyvän riskin, joka vaikuttaa dataan investoimiseen ylipäätään;

50.  kehottaa selventämään datan omistajuutta koskevia sääntöjä ja käytössä olevia oikeudellisia kehyksiä; toteaa, että sääntelyyn liittyvä epävarmuus on aiheuttanut alalla ylivarovaisuutta;

51.  korostaa sellaisten pilvipalveluja ja suurteholaskentaa koskevien unionin aloitteiden merkitystä, joilla tehostetaan entisestään syväoppivien algoritmien ja massadatan käsittelyn kehittämistä; katsoo vakaasti, että näiden aloitteiden menestyminen ja merkityksellisyys tekoälyn kehittämisen kannalta edellyttävät, että infrastruktuurin on oltava avointa sekä julkisille että yksityisille tahoille, jotka ovat sijoittautuneet unioniin tai muualle, minkä lisäksi niitä on hallinnoitava pääsyä vähiten rajoittavilla kriteereillä;

52.  suhtautuu myönteisesti Euroopan suurteholaskennan yhteisyrityksen perustamiseen; painottaa, että superlaskenta ja datainfrastruktuuri ovat keskeisiä tekijöitä, joilla varmistetaan kilpailukykyinen innovaatioekosysteemi tekoälyteknologioiden ja -sovellusten kehittämistä varten;

53.  korostaa, että pilvipalveluilla on keskeinen rooli edistettäessä tekoälyn käyttöönottoa; korostaa, että pilvipalvelujen myötä yksityisyritykset, julkiset laitokset, tutkimuslaitokset ja tiedeyhteisö ja käyttäjät voivat kehittää ja käyttää tekoälyä tehokkaasti ja talouden kannalta elinkelpoisella tavalla;

3.Teollisuuspolitiikka

54.  muistuttaa, että vaikka tekoälyllä ja robotiikalla on jo pitkään ollut vakiintuneita teollisia käyttöjä, alan edistyminen laajenee ja tuottaa laaja-alaisia ja moninaisia sovelluksia kaikilla ihmisen toiminta-aloilla; katsoo, että kaikissa sääntelykehyksissä on taattava jousto, joka mahdollistaa innovoinnin ja uuden tekoälytekniikan ja tekoälyn käyttötarkoitusten vapaan kehittämisen;

55.  korostaa, että tekoälyn soveltamisalan ja sovellusten määrittelyn olisi pohjauduttava tarpeisiin perustuvaan suunnitteluprosessiin, jota ohjataan periaatteilla, joissa otetaan huomioon tavoiteltu tulos ja taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta paras keino sen saavuttamiseksi; katsoo, että kaikissa kehitysvaiheissa noudatettava selkeä politiikka johtaa tarkoituksenmukaiseen täytäntöönpanoon ja sen avulla voidaan käsitellä riskejä ja haittavaikutuksia;

56.  suosittaa, että käytetään ja edistetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, jotta voidaan tutkia ratkaisuja keskeisiin haasteisiin, joita ovat dataekosysteemin rakentaminen ja tiedon saannin, jakamisen ja kulun edistäminen suojaten samalla ihmisten oikeutta yksityisyydensuojaan;

57.  painottaa, että ohjelmistotuotantoteknologian epätasainen laatu on tekoälyjärjestelmien tulevaisuuden kannalta merkittävä haaste, ja korostaa sen vuoksi suurta tarvetta standardointiin tekoälyjärjestelmien luomisessa ja käytössä;

58.  panee merkille maailmanlaajuisesti tehdyn työn ja tunnustaa tarpeen työskennellä ennakoivasti kumppaneiden kanssa erityisesti OECD:ssä ja G20:ssä, jotta voidaan vaikuttaa alan suuntaan ja varmistaa näin, että EU pysyy kilpailukykyisenä ja että taataan valtioiden yhtäläiset mahdollisuudet ja jaetaan tekoälyn kehittämisen hyödyt mahdollisimman laajalti;

59.  toteaa huolestuneena, että jotkin unionin ulkopuoliset yritykset ja kolmansien maiden yhteisöt käyttävät entistä enemmän tekoälyyn perustuvia ennustemalleja tuottaakseen palveluja ja hankkiakseen lisäarvoa EU:n markkinoilla, erityisesti paikallisesti, sekä seuratakseen poliittisia näkemyksiä ja mahdollisesti vaikuttaakseen niihin, mikä saattaa uhata unionin kansalaisten teknologista itsemääräämisoikeutta;

60.  painottaa, että tekoälylle myönnettävää julkista tukea olisi keskitettävä niille strategisille aloille, joilla EU:n teollisuudella on suurimmat mahdollisuudet toimia maailmanlaajuisessa johtoasemassa ja jotka tuottavat yleisen edun mukaista lisäarvoa;

3.1.Ensisijaiset toiminta-alat

3.1.1.Julkinen sektori

61.  korostaa, että tekoälystä ja robotiikasta voidaan julkisella sektorilla hyötyä eri tavoin, ja panee tyytyväisenä merkille tutkimus- ja kehitysinvestointien lisäämisen sen varmistamiseksi, että toiminta kukoistaisi;

62.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi investoitava myös opetukseen ja tekoälyn alan koulutusohjelmiin, jotta julkisen sektorin työntekijöitä autetaan tekoälyn ja robotiikan käyttöönotossa; toteaa, että olisi myös toteutettava tiedotuskampanjoja sellaisia kansalaisia varten, jotka käyttävät tekoälyjärjestelmien ja robotiikan avulla tarjottavia julkisen sektorin palveluja, jotta hälvennetään heidän pelkojaan henkilötietojen hallinnan menettämisestä ja saadaan aikaan luottamus;

63.  painottaa, että julkisen sektorin hallussa olevat tiedot ovat poikkeuksellinen tietolähde, joka voi edistää osaltaan nopeaa edistymistä ja uuden digitaaliteknologian, erityisesti tekoälyn, kattavan uuden strategian luomista;

64.  katsoo, että ottamalla luotettava tekoäly käyttöön julkisella sektorilla voidaan tukea merkittävästi julkishallinnon uudistusta päätöksenteon alalla ja parantaa julkisia palveluja sekä jouduttaa tekoälyn laajempaa käyttöönottoa muilla aloilla;

65.  panee merkille robotiikan prosessiautomaation käytön ja sen vaikutuksen julkisen sektorin prosessien parantamiseen; panee merkille sen yhteentoimivuuden oikeudellisten järjestelmien kanssa;

66.  pyytää jäsenvaltioita johtamaan tätä digitaalista muutosta asettautumalla tekoälyteknologian päävastuullisten käyttäjien ja ostajien asemaan; painottaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden on mukautettava datapolitiikkaansa, joka koskee tiedon julkista keruuta ja käyttöä sekä tietorekistereitä ja annotaatioita, jotta mahdollistetaan tekoälyn käyttöönotto koko julkisella sektorilla;

67.  korostaa tarvetta ottaa suuri yleisö mukaan tekoälyn kehittämisprosessiin; kehottaa siksi komissiota julkaisemaan avoimena lähdekoodina kaikki EU:n rahoittamat tai yhteisrahoitetut algoritmit, välineet ja teknologiat;

68.  katsoo, että tekoäly on merkittävä etu toteutettaessa yhden kerran periaatetta, joka mahdollistaa eri lähteistä peräisin olevien tietokantojen ja tietojen yhdistämisen ja helpottaa siten kansalaisten vuorovaikutusta julkishallinnon kanssa;

69.  kehottaa komissiota takaamaan kansalaisten suojelun tekoälyyn perustuvaa luokittelua koskevilta julkisen hallinnon alan päätöksentekojärjestelmiltä, jollaisten käyttöönottoa suunnitellaan Kiinassa;

3.1.2.Terveys

70.  painottaa, että ihmiskontakti on inhimillisen hoidon keskeinen piirre;

71.  toteaa, että tekoäly ja robotiikka tarjoavat potentiaalisia hyötyjä hoiva-alalla, kun elinajanodote kasvaa, esimerkiksi auttamalla lääkäreitä ja hoitajia käyttämään enemmän aikaa tärkeisiin toimiin (kuten vuorovaikutukseen potilaiden kanssa);

72.  panee merkille, että tekoälyllä on jo ollut vaikutusta hyvinvointiin, ennaltaehkäisyyn, diagnooseihin ja tutkimukseen, ja siihen liittyy merkittäviä mahdollisuuksia antaa yksilöllistä hoitoa; toteaa, että tämä johtaa viime kädessä kestävämpään, tehokkaaseen ja tulosperusteiseen terveydenhuollon ekosysteemiin;

73.  toteaa, että kun tekoälyyn yhdistetään ihmisen tekemä diagnoosi, virheaste on yleensä selvästi alhaisempi kuin jos diagnoosin tekevät pelkästään lääkärit(8);

74.  korostaa, että datan käyttöä terveysalalla on valvottava tarkkaan ja eettisesti eikä se saa millään tavoin estää sosiaaliturvan tai vakuutusten saamista;

75.  katsoo, että kun tekoälyä käytetään implantoiduissa lääkinnällisissä laitteissa, laitteen kantajalla olisi oltava oikeus tarkastella ja muuttaa laitteessa käytettävää lähdekoodia;

76.  katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota massadatan käyttöön terveydenhuollossa, jotta voidaan maksimoida sen tuomat mahdollisuudet – kuten yksittäisten potilaiden terveyden sekä jäsenvaltioiden julkisten terveydenhuoltojärjestelmien tuloksellisuuden parantaminen – eettisiä normeja heikentämättä ja kansalaisten yksityisyydensuojaa uhkaamatta;

77.  korostaa kuitenkin, että nykyinen lääkinnällisten laitteiden hyväksymisjärjestelmä ei ehkä sovellu tekoälyteknologioihin; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti kyseisten teknologioiden kehittymistä ja ehdottamaan muutoksia sääntelykehykseen, jotta voidaan perustaa kehys, jolla määritetään käyttäjän (lääkäri/ammatinharjoittaja), teknisen ratkaisun tuottajan ja hoidon tarjoavan terveyspalvelun vastuuvelvollisuus; korostaa, että oikeudellinen vastuu vahingosta on keskeinen kysymys terveydenhoitoalalla, kun on kyse tekoälyn käytöstä; korostaa siksi tarvetta varmistaa, ettei käyttäjien ole välttämättä pakko tukea teknisen laitteen ehdottamaa diagnoosia tai hoitoa vahingonkorvauskanteen pelossa, jos he perustellun ammatillisen arvion perusteella päätyvät edes osittain erilaiseen johtopäätökseen;

78.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään terveyteen liittyvän tekoälyteknologian rahoitusta julkisella ja yksityisellä sektorilla; pitää tässä suhteessa myönteisenä 24 EU:n jäsenvaltion ja Norjan allekirjoittamaa yhteistyöjulistusta, joka koskee tekoälyyn tehtyjen investointien vaikutuksen edistämistä Euroopan tasolla; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota harkitsemaan, olisiko lääkintä- ja terveydenhuoltohenkilökunnan koulutusohjelmat päivitettävä ja yhtenäistettävä koko unionissa, jotta varmistetaan asiantuntemuksen korkea taso ja yhtäläiset toimintaolosuhteet eri jäsenmaissa, kun on kyse kaikkien edistyneimpiä teknisiä välineitä koskevasta tietämyksestä ja niiden käytöstä robottikirurgiassa, biolääketieteessä ja tekoälyyn perustuvassa biolääketieteellisessä kuvantamisessa;

79.  kehottaa komissiota laatimaan strategioita ja politiikkaa, joiden myötä EU voi saavuttaa maailmanlaajuisen johtoaseman terveydenhuoltoteknologian kasvavalla alalla ja joilla varmistetaan, että potilaat saavat sujuvaa ja tehokasta sairaanhoitoa;

80.  toteaa, että parempi diagnostiikka voisi pelastaa miljoonia ihmishenkiä, sillä Maailman terveysjärjestön mukaan 89 prosenttia ennenaikaisista kuolemista Euroopassa johtuu ei-tarttuvista taudeista;

81.  korostaa merkitystä, joka tekoälyllä ja robotiikalla on ennaltaehkäisevien, kliinisten ja kuntoutukseen tähtäävien käytäntöjen ja tekniikoiden innovoinnissa terveydenhoitoalalla ja etenkin vammaisten potilaiden eduksi;

82.  on tietoinen siitä, että anturien lisääntynyt käyttö robotiikan alalla on laajentanut hoivatarjontaa ja antaa potilaille mahdollisuuden yksilöllisempiin hoitoihin ja palveluihin ja mahdollisuuden saada etähoitoa omassa kodissaan tuottaen samalla enemmän merkityksellistä dataa;

83.  panee merkille, että toukokuussa 2017 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen(9) mukaan unionin kansalaiset suhtautuvat edelleen epäluuloisesti ajatukseen robottien käyttämisestä jokapäiväisessä terveydenhoidossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategioita ja tiedotuskampanjoja, joilla lisätään tietämystä robottien käyttöön arjessa liittyvistä hyödyistä; panee erityisesti merkille Japanin robotiikkastrategian kunnianhimoisuuden;

3.1.3.Energia

84.  panee merkille, että tekoäly antaa energiantoimittajille mahdollisuuden siirtyä energiaomaisuuden ennaltaehkäisevästä ylläpidosta ennakoivaan ylläpitoon ja saavuttaa entistä tehokkaampi energiantuotanto parantamalla varsinkin uusiutuvan energian luotettavuutta ja selvittämällä tehokkaimmat paikat uusille laitoksille, millä varmistetaan parempi kysynnänohjaus;

85.  katsoo, että tekoälyn tuottamat tarkemmat tiedot, jotka koskevat uusiutuvaan energiantuotantoon liittyviä mahdollisuuksia, lisäävät investointivarmuutta yritysten ja yksilöiden kannalta, millä nopeutetaan energiasiirtymää uusiutuviin energialähteisiin ja edistetään ilmastoneutraalia taloutta koskevaa unionin pitkän aikavälin strategiaa;

86.  toteaa, että ratkaisuja, joihin liittyy antureita, käytetään jo energian käytön hallintaan rakennuksissa ja että tästä on jo koitunut huomattavia energiasäästöjä ja taloudellisia säästöjä;

87.  suhtautuu myönteisesti tekoälyn tarjoamiin mahdollisuuksiin mallintaa, tunnistaa ja lieventää ihmisen toiminnan vaikutusta ilmastoon; toteaa, että vaikka lisääntynyt digitointi tuottaa myös uusia energiatarpeita, sen avulla voidaan myös tehostaa energiaintensiivisiä aloja ja parantaa prosessien ymmärtämistä ja näin niiden parantamista;

88.  painottaa, että energiasektorin energiaverkostojen digitalisoitumisen edetessä niistä tulee yhä alttiimpia kyberuhille; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan energia-alan digitaalista muutosta tekoälyn kaltaisilla toimilla, joilla parannetaan kyberturvallisuutta;

3.1.4.Liikenne

89.  suhtautuu myönteisesti siihen, että tekoäly ja robotiikka kykenevät parantamaan merkittävästi liikennejärjestelmiämme, kun käyttöön otetaan autonomisia junia ja moottoriajoneuvoja; kehottaa lisäämään alan tutkimusta ja investointeja keinona varmistaa sen turvallinen ja tuloksellinen kehittäminen; korostaa merkittäviä mahdollisuuksia sekä suurempien teknologiayritysten että pienten ja keskisuurten yritysten kannalta;

90.  toteaa, että vähentämällä inhimillisiä erehdyksiä liikenteen alalla järjestelmää voidaan mahdollisesti tehostaa ja onnettomuuksia vähentää sen ansiosta, että arvioinnit ovat selkeämpiä, teknologia on luonteeltaan ennakoivaa, viivästyksiä on vähemmän, liikennevirtoja pystytään kartoittamaan ja palveluja voidaan tarjota aikataulun mukaisesti ja saavutetaan suurempia säästöjä, kun kuljettajaan liittyviä vikoja on vähemmän ja sisäisiä prosesseja on yksinkertaistettu;

91.  toteaa, että autonomisten ajoneuvojen yleisyys tulevaisuudessa aiheuttaa tietosuojaan ja teknisiin vikoihin liittyviä riskejä ja siirtää vastuun kuljettajalta valmistajalle, minkä vuoksi vakuutusyhtiöiden on muutettava tapaa, jolla ne sisällyttävät riskin vakuutuskantaansa;

92.  ottaa huomioon, että ääniviestintää käytetään entistä enemmän vuorovaikutuksessa ajoneuvojen ja liikennejärjestelmien kanssa mutta että nämä ominaisuudet ovat saatavilla vain muutamalla eurooppalaisella kielellä, minkä vuoksi olisi varmistettava, että kaikki eurooppalaiset voivat hyödyntää näitä mahdollisuuksia omalla äidinkielellään;

3.1.5.Maatalous ja elintarvikeketju

93.  toteaa, että tekoäly voi mahdollisesti nopeuttaa nykyisen elintarvikeketjun merkittävää muuttamista monimuotoisemmaksi, kestäväksi, alueellisiin tarpeisiin mukautetuksi ja terveelliseksi tulevaisuuden malliksi;

94.  toteaa, että tekoälyn avulla voidaan auttaa torjumaan elintarviketurvaan liittyviä ongelmia, ennustaa nälänhädän ja elintarvikevälitteisten tautien puhkeaminen, vähentää ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä sekä parantaa maan, vesivarojen ja muiden ekosysteemien terveyden kannalta tärkeiden ympäristövarojen kestävää hoitoa;

95.  korostaa, että tekoälyn avulla voidaan puuttua elintarvikejärjestelmän arvoketjun keskeisiin kohtiin tuotannosta kulutukseen ja lisätä valmiuksiamme muuttaa perusteellisesti tapaa, jolla tuotamme, jalostamme ja ostamme ruokaa, kun maankäytön suunnittelussa käytetään entistä parempia tietoja;

96.  toteaa, että tekoälyn avulla voidaan parantaa resurssien hallintaa ja tuotantopanosten tehokkuutta, auttaa vähentämään sadonkorjuun jälkeistä hävikkiä ja vaikuttaa kuluttajien valintoihin;

97.  toteaa, että tekoälyyn liittyy täsmäviljelyn muodossa mahdollisuus muuttaa merkittävästi maataloustuotantoa ja laajemmin maankäyttöä parantamalla maankäytön suunnittelua, ennustamalla maankäytön muutoksia ja valvomalla kasvien terveyttä, minkä lisäksi tekoäly voi muuttaa äärimmäisten sääolojen ennustamista;

98.  ottaa huomioon, että tekoäly voi muuttaa merkittävästi tuotantopanosten toimitusta, tuhoeläinten torjuntaa ja maatilojen hoitoa, vaikuttaa viljelykäytäntöihin, muuttaa vakuutustuotteiden toimitustapaa tai auttaa ennustamaan ja torjumaan nälänhädän ja vakavan akuutin aliravitsemuksen puhkeamista tulevaisuudessa;

99.  ottaa huomioon, että tekoäly voi mahdollistaa entistä parempien päätösten tekemisen maatilajärjestelmien hallinnoimisesta ja kannustaa päätöksentekoa tukevien järjestelmien ja suositusjärjestelmien kehittämistä parantamalla tilojen tehokkuutta ja terveyttä;

3.1.6.Kyberturvallisuus

100.  ottaa huomioon, että kyberturvallisuus on tekoälyyn liittyvä tärkeä näkökohta, erityisesti, kun otetaan huomioon korkeatasoisen tekoälyn avoimuuteen liittyvät haasteet; katsoo, että teknologisia näkökohtia, kuten lähdekoodin tarkastuksia ja avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia vaatimuksia, olisi täydennettävä institutionaalisella lähestymistavalla ja vastaten haasteisiin, jotka liittyvät muissa maissa kehitetyn tekoälyn käyttöönottoon EU:n sisämarkkinoilla;

101.  kehottaa panemaan kyberturvallisuussäädöksen täytäntöön nopeasti; katsoo, että EU:n sertifiointijärjestelmien kehittämisen myötä olisi varmistettava turvallisten tekoäly- ja robotiikkajärjestelmien kestävämpi kehittäminen ja käyttöönotto;

102.  katsoo, että tekoäly voi olla samanaikaisesti sekä uhka kyberturvallisuudelle että väline, jolla torjutaan kyberhyökkäyksiä; katsoo, että Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) olisi valmisteltava tekoälyn alalla kyberturvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma, jossa olisi arvioitava ja torjuttava erityisesti tekoälyyn liittyviä uhkia ja heikkouksia;

103.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa teollista pohjaa tekoälyn turvallisen kehittämisen strategisena osatekijänä; painottaa, että kyberturvallisuuden kunnianhimoisen tason, tietosuojan ja luotettavien tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen varmistamiseksi unionin on investoitava sen teknologiseen riippumattomuuteen; painottaa, että EU:n on kiireellisesti kehitettävä omaa infrastruktuuria, datakeskuksia, pilvipalveluja sekä komponentteja, kuten grafiikkasuorittimia ja siruja;

104.  toteaa, että tekoälyn ja hakkereiden kehittyessä on ehdottoman tärkeää, että käytössä on vahvoja kyberturvallisuusratkaisuja;

105.  toteaa, että tekoälyratkaisujen täytäntöönpano kyberturvallisuuden alalla mahdollistaa uhkien ennakoimisen, ehkäisemisen ja hillitsemisen;

106.  korostaa, että vaikka tekoälyn avulla voidaan lisätä uhkien havaitsemisen kattavuutta, on ehdottoman tärkeää, että ihminen tulkitsee uhkia niiden aitouden määrittämiseksi;

107.  kehottaa komissiota tutkimaan lohkoketjuun perustuvien kyberturvallisuussovellusten käyttöä, joilla parannetaan tekoälyinfrastruktuurien kestokykyä, luottamusta ja vakautta muiden kuin välitettyjen tiedonsalausmallien avulla; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta palkita kansalaisia heidän datastaan tunnistevälineiden avulla;

108.  kehottaa komissiota vahvistamaan unionin kyberturvallisuuteen liittyviä valmiuksia lisäämällä yhdistämis- ja koordinointitoimia kaikkialla unionissa;

3.1.7.Pk-yritykset

109.  on tietoinen pk-yritysten merkityksestä tekoälyn menestymisen kannalta; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen sellaisen tekoälyn tilausalustan kehittämiseksi, jolla edistetään teknologiansiirtoa ja nopeutetaan startup-yritysten ja pk-yritysten kasvua; kehottaa komissiota edistämään tekoälyn eurooppalaisia digitaali-innovaatiokeskittymiä, joilla ei lisätä hallinnollisia kerroksia vaan keskitytään nopeuttamaan investointia tehokkaiksi osoittautuneisiin hankkeisiin;

110.  panee merkille, että tekoälyyn tehtävien investointien kustannukset vaikeuttavat pk-yritysten mahdollisuuksia käyttää sitä; katsoo, että tekoälyn laajamittainen käyttöönotto kuluttajien keskuudessa poistaisi pk-yrityksiä koskevan investointiriskin;

111.  korostaa tarvetta edistää tekoälyn hyväksymistä pk-yrityksissä samoin kuin kannustaa kuluttajia sen käyttöön;

112.  korostaa kohdennettujen toimien merkitystä sen varmistamiseksi, että pk-yritykset ja startup-yritykset pystyvät ottamaan käyttöön ja hyödyntämään tekoälyteknologioita; katsoo, että tekoälyn teknisestä kehityksestä annettua uutta EU:n lainsäädäntöä koskevien vaikutustenarviointien olisi oltava pakollisia ja että vaikutustenarviointien toteuttamista olisi harkittava myös jäsenvaltioissa;

113.  korostaa, että tekoälyllä voidaan mahdollistaa pk-yritysten toiminta, mutta se myös lisää suurten varhaisten käyttöönottajien ja kehittäjien vipuvaikutusta; katsoo siksi, että kilpailun kannalta on varmistettava, että uusia vinoutumia arvioidaan ja käsitellään asianmukaisesti;

4.Tekoälyä ja robotiikkaa koskeva oikeudellinen kehys

114.  kehottaa komissiota tekoälyn kannalta suotuisan sääntely-ympäristön edistämiseksi ja paremman sääntelyn periaatteen mukaisesti arvioimaan nykyistä lainsäädäntöä säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa, että se on tekoälyn kannalta tarkoituksenmukainen ja noudattaa myös EU:n perusarvoja, ja kehottaa muuttamaan sitä tai korvaamaan sitä uusilla ehdotuksilla, jos käy ilmi, että näin ei ole;

115.  suhtautuu myönteisesti tekoälyyn pohjautuvien osallistavien alustojen rakenteeseen, jonka myötä kansalaisia voidaan onnistuneesti kuulla ja he voivat toimia vuorovaikutuksessa hallinnon kanssa esittämällä ehdotuksia, myös osallistavien talousarviomenettelyjen ja muiden suoran demokratian välineiden välityksellä; painottaa, että alhaalta ylöspäin suuntautuvien hankkeiden avulla voidaan edistää kansalaisten osallistumista ja auttaa ihmisiä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä tehokkaammin ja demokraattisemmin;

116.  toteaa, että tekoäly on käsite, joka kattaa monenlaisia tuotteita ja sovelluksia automaatiosta, algoritmeista ja kapeasta tekoälystä alkaen aina yleiseen tekoälyyn; katsoo, että tekoälyä koskevaa kattavaa lainsäädäntöä tai sääntelyä on lähestyttävä harkiten, koska alakohtaisella sääntelyllä saatetaan kehittää politiikkaa, joka on riittävän yleisluonteista mutta myös niin tarkasti määriteltyä, että sillä on merkitystä teollisuuden kannalta;

117.  korostaa, että poliittisen kehyksen on oltava sellainen, että se kannustaa kaikentyyppisen tekoälyn eikä ainoastaan syväoppimisjärjestelmien kehittämiseen, mikä edellyttää valtavia määriä dataa;

4.1.Tekoälyn sisämarkkinat

118.  korostaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen merkitystä älykkäiden tavaroiden, myös robottien ja robottijärjestelmien, rajatylittävässä käytössä; muistuttaa, että tarvittaessa testauksella, sertifioinnilla ja tuoteturvallisuudella on varmistettava, että tietyt tuotteet ovat sisäänrakennetusti ja oletusarvoisesti turvallisia; toteaa tässä yhteydessä, että on tärkeää käsitellä myös tekoälyn eettisiä näkökohtia;

119.  korostaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden strategian täytäntöönpanoa koskevalla EU:n lainsäädännöllä on poistettava tekoälyn käyttöönoton esteet; pyytää komissiota arvioimaan, miltä osin on tarpeen saattaa politiikkaa ja sääntelykehyksiä ajan tasalle tekoälyn alaan liittyvien unionin sisämarkkinoiden luomiseksi;

120.  on tietoinen, että robotiikkaa ja tekoälyteknologiaa käytetään yhä enemmän autonomisissa ajoneuvoissa, kuten autonomisissa autoissa ja miehittämättömissä siviili-ilma-aluksissa; toteaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat jo säätämässä tai harkitsemassa tätä alaa koskevaa lainsäädäntöä, mikä voi johtaa hyvin erilaisiin kansallisiin lainsäädäntöihin, mikä voisi haitata autonomisten ajoneuvojen kehittämistä; kehottaa siksi laatimaan yhteiset unionin säännöt, joilla löydetään oikea tasapaino käyttäjien, yritysten ja muiden osapuolten etujen ja mahdollisten riskien välillä samalla kun vältetään robotiikan ja tekoälyjärjestelmien liiallista sääntelyä;

121.  kehottaa jäsenvaltioita nykyaikaistamaan ammattikoulutus- ja koulutusjärjestelmiään, jotta voidaan ottaa huomioon tieteellinen kehitys ja tekoälyn alalla tapahtunut kehitys suhteellisuusarviointidirektiivin(10) ja ammattipätevyysdirektiivin(11) mukaisesti, ja tekemään EU:n ammatillisista palveluista maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä tulevina vuosikymmeninä;

122.  korostaa, että tekoäly soveltuu useille aloille, joilla standardointi on erittäin tärkeää, kuten älykäs valmistus, robotiikka, autonomiset ajoneuvot, virtuaalitodellisuus, terveydenhuolto ja tietojen analysointi, ja katsoo, että EU:n laajuinen tekoälyä koskeva standardointi edistää innovointia ja takaa korkeatasoisen kuluttajansuojan; on tietoinen, että vaikka on olemassa merkittävä määrä turvallisuutta, luotettavuutta, yhteentoimivuutta ja turvatoimia koskevia standardeja, robotiikkaa ja tekoälyä koskevien yhteisten standardien edistäminen ja edelleen kehittäminen on tarpeen ja sen olisi kuuluttava unionin painopisteisiin; kehottaa komissiota ja EU:n standardointielimiä toimimaan jatkossakin aktiivisesti kansainvälisten standardointielinten kanssa tämän alan standardien parantamiseksi;

123.  muistuttaa, että nykyinen palveluja koskeva sääntelykehys, erityisesti palveludirektiivi(12), ammattipätevyysdirektiivi ja sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi(13), kattaa monet poliittiset näkökohdat, jotka koskevat tekoälyä hyödyntäviä palveluja, mukaan lukien kuluttajansuojaa sekä etiikkaa ja vastuuta koskevat säännöt; korostaa tässä yhteydessä, että ihmisten on aina lopulta oltava vastuussa päätöksenteosta erityisesti, kun on kyse asiantuntijapalveluista, kuten lääketieteen, oikeusalan ja kirjanpidon ammateista; katsoo, että olisi harkittava, tarvitaanko pätevän ammattihenkilön suorittamaa valvontaa, jotta voidaan suojella oikeutettuja yleisen edun mukaisia tavoitteita ja tuottaa korkealaatuisia palveluja;

124.  on tietoinen, että on tärkeää parantaa digitaalisia palveluja, kuten digiavustajia, chatbotteja ja virtuaalisia asiakaspalvelijoita, jotka tuovat ennennäkemätöntä tehokkuutta, mutta samalla on tiedostettava tarve kehittää ihmiskeskeistä ja markkinavetoista tekoälyä, jotta voidaan tuottaa parempia ja luotettavampia päätöksiä ottaen huomioon tekoälyn ja robotiikan autonomian rajoitukset;

4.2.Henkilötiedot ja yksityisyys

125.  korostaa, että on varmistettava ihmisten sekä robottien ja tekoälyjärjestelmien välisessä viestinnässä käytettävän tiedon turvallisuuden, varmuuden ja yksityisyyden korkea taso; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sisäänrakennettua turvallisuutta ja yksityisyyttä koskevat periaatteet robotiikkaan ja tekoälyyn liittyviin politiikkatoimiinsa;

126.  muistuttaa, että perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklassa vahvistettua oikeutta yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan sovelletaan kaikkiin robotiikan ja tekoälyn aloihin ja että tietosuojaa koskevaa unionin oikeudellista kehystä on noudatettava täysimääräisesti; korostaa robotiikkajärjestelmien ja tekoälyn suunnittelijoiden vastuuta siitä, että tuotteita kehitetään niin, että ne ovat turvallisia ja tarkoituksenmukaisia ja sellaisten tietojenkäsittelymenettelyjen mukaisia, joissa noudatetaan nykyistä lainsäädäntöä, luottamuksellisuutta, anonymiteettiä, oikeudenmukaista kohtelua ja oikeusturvaa;

127.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tekoälyä koskevaan unionin lainsäädäntöön sisällytetään toimia ja sääntöjä, joissa otetaan huomioon alan nopea tekninen kehitys, jotta varmistetaan, että unionin lainsäädäntö ei jää jälkeen teknologian kehityksestä ja käyttöönotosta; painottaa, että lainsäädännön on noudatettava yksityisyyttä ja tietosuojaa koskevia sääntöjä; kehottaa tarkistamaan sääntöjä, periaatteita ja kriteereitä, jotka koskevat kameroiden ja antureiden käyttöä roboteissa ja tekoälyjärjestelmissä, tietosuojaa koskevan unionin oikeudellisen kehyksen mukaisesti;

128.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikissa tulevissa tekoälyä koskevissa EU:n sääntelykehyksissä taataan viestinnän yksityisyys ja luottamuksellisuus, henkilötietojen suoja, mukaan lukien lainmukaisuuden, kohtuullisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteet, sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja, käyttötarkoitussidonnaisuus ja tietojen säilyttämisen aikarajat, tarkkuus ja tietojen minimointi, unionin tietosuojalainsäädäntöä täysimääräisesti noudattaen samoin kuin turvallisuus, henkilökohtainen turvallisuus ja muut perusoikeudet, mukaan lukien sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus;

129.  painottaa, että oikeutta yksityisyyteen on aina kunnioitettava eikä yksityishenkilöiden identiteetti saa olla tunnistettavissa; korostaa, että tekoälyn kehittäjillä on aina oltava selvä, yksiselitteinen ja tietoon perustuva suostumus ja että tekoälyn suunnittelijat ovat velvollisia kehittämään ja noudattamaan pätevän suostumuksen, luottamuksellisuuden, nimettömyyden, oikeudenmukaisen kohtelun ja asianmukaisten menettelyjen periaatteita; korostaa, että suunnittelijoiden on noudatettava aina pyyntöjä kaikkien asiaan liittyvien tietojen tuhoamiseksi ja poistamiseksi tietoaineistoista;

130.  muistuttaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1807(14), annettu 14. marraskuuta 2018, muiden kuin henkilötietojen vapaasta liikkuvuudesta Euroopan unionissa säädetään, että jos teknologian kehitys mahdollistaa anonymisoitujen tietojen muuttamisen henkilötiedoiksi, kyseisiä tietoja käsitellään henkilötietoina ja yleistä tietosuoja-asetusta(15) sovelletaan vastaavasti;

4.3.Vastuu

131.  suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen perustaa vastuuta ja uusia teknologioita käsittelevä asiantuntijaryhmä tarjoamaan EU:lle asiantuntemusta siitä, voidaanko tuotevastuudirektiiviä(16) soveltaa perinteisiin tuotteisiin, uusiin teknologioihin ja uusiin yhteiskunnallisiin haasteisiin (tuotevastuudirektiivi) ja auttamaan EU:ta kehittämään periaatteita, jotka voivat toimia suuntaviivoina uusiin teknologioihin sovellettavien lakien mahdolliselle mukauttamiselle EU:n tasolla ja kansallisella tasolla (uudet teknologiat);

132.  pitää kuitenkin valitettavana, että lainsäädäntöehdotusta ei ole esitetty tämän vaalikauden aikana, mikä viivästyttää vastuuta koskevien sääntöjen päivittämistä EU:n tasolla ja uhkaa niin kauppiaiden kuin kuluttajienkin oikeusvarmuutta koko EU:ssa tällä alalla;

133.  ottaa huomioon, että tekoälyinsinöörien tai heitä työllistävien yritysten olisi oltava vastuussa tekoälyjärjestelmien tai robotiikan mahdollisista sosiaalisista ja ympäristöön ja ihmisten terveyteen liittyvistä vaikutuksista nykyisille ja tuleville sukupolville;

4.4.Kuluttajien suoja ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa kasvattaminen

134.  korostaa, että kuluttajien luottamus on olennaisen tärkeää tekoälyn kehittämiselle ja että tekoälyä hyödyntävät järjestelmät käsittelevät yhä enemmän kuluttajien tietoja, mikä tekee niistä kyberhyökkäysten pääkohteita; korostaa myös, että tekoälyn on toimittava tavalla, josta ei ole haittaa kansalaisille ja kuluttajille, ja katsoo, että sen perustana olevien tietojen ja algoritmien eheys on siksi varmistettava;

135.  katsoo, että markkinavalvontaviranomaisten olisi tehtävä tuoteturvallisuutta koskevia tarkastuksia sekä valmistus- että yksityiskäyttöön kehitetyille tekoälyteknologioille ja niihin olisi sovellettava ja kuluttajansuojasääntöjä, jotta voidaan tarpeen vaatiessa varmistaa vähimmäisturvallisuusvaatimukset ja puuttua onnettomuusriskiin, joka aiheutuu vuorovaikutuksesta ihmisen kanssa tai toimimisesta ihmisen läheisyydessä; katsoo, että kaikessa tekoälyä koskevassa toimintapolitiikassa olisi otettava huomioon eettiset ja tietosuojakysymykset, mukaan lukien kolmannen osapuolen tiedot ja henkilötiedot, vastuuvelvollisuus ja kyberturvallisuus;

4.5.Immateriaalioikeudet

136.  palauttaa mieliin edellä mainitun 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman, jossa parlamentti totesi, että robotiikkaan sovellettavia oikeudellisia säännöksiä ei ole, mutta että nykyisiä oikeusjärjestelmiä ja -oppeja voidaan helposti soveltaa robotiikkaan, vaikka tietyt näkökohdat näyttävät edellyttävän erityistä huomiota; toistaa kyseisessä päätöslauselmassa esittämänsä kehotuksen komissiolle tukea sitä, että teollis- ja tekijänoikeuksiin sovelletaan monialaista ja teknologianeutraalia lähestymistapaa eri aloilla, joilla robotiikkaa voidaan hyödyntää;

137.  suhtautuu tältä osin myönteisesti komission tiedonantoon toimielimille aiheesta ”Ohjeita teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY(17) tietyistä näkökohdista” (COM(2017)0708), mutta korostaa tarvetta seurata teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien sääntöjen asianmukaisuutta ja tehokkuutta tekoälyn kehittämisen ohjaamisessa; korostaa tässä yhteydessä toimivuustarkastusten merkitystä;

5.Eettiset näkökohdat

138.  katsoo, että tekoälyyn liittyvissä toimissa ja sovelluksissa olisi noudatettava eettisiä periaatteita ja asiaa koskevaa kansallistaa ja unionin lainsäädäntöä sekä kansainvälistä oikeutta;

139.  kehottaa laatimaan tekoälyä ja robotiikkaa koskevia parhaita käytäntöjä koskevan eettisen peruskirjan, jota yritysten ja asiantuntijoiden olisi noudatettava;

140.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään julkisen ja yksityisen sektorin sekä tiedeyhteisön välistä vahvaa ja avointa yhteistyötä, jolla vahvistettaisiin tiedon jakamista, ja edistämään sitä, että suunnittelijoille annetaan eettisiä vaikutuksia, turvallisuutta ja perusoikeuksien kunnioittamista koskevaa koulutusta sekä kuluttajille robotiikan ja tekoälyn käyttöä koskevaa koulutusta, jossa keskitytään erityisesti turvallisuuteen ja tietosuojaan;

141.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tekoälyyn perustuvissa sovelluksissa ei käytetä eri lähteistä kerättyä tietoa ilman rekisteröidyn etukäteen antamaa suostumusta; kehottaa komissiota luomaan kehyksen, jolla varmistetaan, että rekisteröidyn antaman nimenomaisen suostumuksen perusteella voidaan tuottaa tietoa ainoastaan asianomaisia tarkoituksia varten;

142.  kehottaa komissiota kunnioittamaan kansalaisten oikeutta elämään verkon ulkopuolella ja varmistamaan sellaisten kansalaisten syrjimättömyyden, joiden tietoja ei ole tallennettu;

5.1.Ihmiskeskeinen teknologia

143.  painottaa, että käytössä on oltava eettisiä sääntöjä, joilla varmistetaan tekoälyn ihmiskeskeinen kehittäminen, algoritmeihin perustuvien päätöksentekojärjestelmien vastuuvelvollisuus ja avoimuus, selkeät vastuusäännöt ja tasapuolisuus;

144.  suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen perustaa tekoälyä tarkasteleva korkean tason asiantuntijaryhmä ja eurooppalaisten tekoälyallianssien verkosto tekoälyä koskevien eettisten suuntaviivojen laatimiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että teollisuus, tiedeyhteisö ja viranomaiset ottavat eettiset suuntaviivat käyttöön mahdollisimman laajasti; suosittaa, että jäsenvaltiot sisällyttävät suuntaviivat omiin kansallisiin tekoälystrategioihinsa ja kehittävät todellisia vastuuvelvollisuutta koskevia rakenteita teollisuutta ja hallintoa varten niiden suunnitellessa ja ottaessa käyttöön tekoälyä;

145.  katsoo, että on olennaisen tärkeää toteuttaa jatkuvasti jatkotoimia tekoälyn eettisten suuntaviivojen täytäntöönpanon ja sen ihmiskeskeisen tekoälyn kehittämiseen kohdistuvan vaikutuksen osalta; kehottaa komissiota analysoimaan vapaaehtoisten eettisten suuntaviivojen riittävyyttä, jotta voidaan varmistaa sellaisen tekoälyn osallistava käyttöönotto, jossa on sisäänrakennettuja eettisiä periaatteita ja joka ei aiheuta taloudellisia ja sosiaalisia eroja EU:n yhteiskunnissa, ja kehottaa ehdottamaan tarvittaessa sääntelytoimia ja politiikkaa koskevia toimia;

146.  ottaa huomioon aiemmat kehityssuunnat, jotka liittyvät käyttäytymisanalytiikan valvontaan ja siihen mukautumiseen; kehottaa komissiota kehittämään eettisen kehyksen, joka rajoittaa sen käyttöä; kehottaa komissiota lisäämään tietoisuutta ja käynnistämään tiedotuskampanjan, joka koskee tekoälyä ja sen käyttöä käyttäytymisanalytiikan alalla;

5.2.Teknologiaan kytkeytyvät arvot – sisäänrakennettu etiikka

147.  huomauttaa, että ohjaavien eettisten puitteiden olisi perustuttava hyvään pyrkimisen, vahinkojen välttämisen, itsemääräämisoikeuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklaan ja perusoikeuskirjaan kirjattuihin periaatteisiin ja arvoihin, kuten ihmisarvoon, tasa-arvoon, oikeuteen ja kohtuuteen, syrjimättömyyteen, tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen, yksityis- ja perhe-elämän suojaan ja tietosuojaan sekä muihin unionin oikeudessa vaikuttaviin periaatteisiin ja arvoihin, kuten leimaamattomuuteen, avoimuuteen, itsemääräämisoikeuteen, yksilön vastuuseen ja sosiaaliseen vastuuseen ja olemassa oleviin eettisiin käytäntöihin ja sääntöihin;

148.  katsoo, että unionin olisi otettava maailmanlaajuisesti johtava rooli ottamalla käyttöön ainoastaan tekoälyä, jossa on sisäänrakennettuja eettisiä periaatteita; korostaa, että sen saavuttamiseksi on varmistettava tekoälyn etiikan hallinnointi eri tasoilla; suosittaa, että jäsenvaltiot perustavat tekoälyn etiikan seuranta- ja valvontaelimiä ja kannustavat tekoälyä kehittäviä yrityksiä perustamaan eettisiä toimikuntia sekä laatimaan eettisiä ohjeita tekoälyn kehittäjiä varten;

149.  korostaa, että tekoälyä koskevien eurooppalaisten normien on perustuttava digitaalisen etiikan, ihmisarvon, perusoikeuksien kunnioittamisen, tietosuojan ja turvallisuuden periaatteisiin, millä edistetään käyttäjien luottamuksen rakentamista; korostaa, että on tärkeää hyödyntää EU:n mahdollisuuksia luoda tekoälyjärjestelmille vahva infrastruktuuri, joka perustuu tietosuojan korkeaan tasoon ja ihmisten kunnioittamiseen; toteaa, että avoimuus ja selitettävyys on sisäänrakennettava tekoälyn kehittämiseen;

150.  toteaa, että autonomisissa asejärjestelmissä olisi edelleen noudatettava tekoälyyn nähden lähestymistapaa, jonka mukaan ihminen määrää;

5.3.Päätöksenteko – tekoälyn ja robotiikan autonomian rajat

151.  painottaa, että on vaikeaa ja monimutkaista ennakoida monien monimutkaisten tekoälyjärjestelmien tulevaa käyttäytymistä ja vuorovaikutuksessa toimivien tekoälyjärjestelmien tulevaa käyttäytymistä; pyytää komissiota arvioimaan, tarvitaanko erityisiä säännöksiä, jotka koskevat tekoälyyn perustuvaa päätöksentekoa;

152.  toteaa, että tekoäly pysyy hyödyllisenä yhteistyön välineenä ihmisen toiminnassa sen tuottavuuden parantamiseksi ja virheiden vähentämiseksi;

153.  vaatii, että ihmisillä on oltava oikeus tietää, valitusoikeus ja muutoksenhakuoikeus, kun tekoälyä käytetään yksittäisiin ihmisiin vaikuttavissa päätöksissä, joihin liittyy merkittävä riski yksilön oikeuksien tai vapauden kannalta tai jotka saattavat aiheuttaa heille haittaa;

154.  painottaa, että päätöksentekojärjestelmissä käytettäviä algoritmeja ei pitäisi ottaa käyttöön ennen kuin niille on tehty algoritmien vaikutustenarviointi, paitsi jos on selvää, että ne eivät vaikuta merkittävästi yksittäisten ihmisten elämään;

155.  katsoo, että tekoälyyn ja erityisesti järjestelmiin, joissa on sisäänrakennettu autonomia ja jotka pystyvät itsenäisesti poimimaan, keräämään ja jakamaan arkaluonteisia tietoja eri sidosryhmien kanssa ja johon liittyy itseoppivuuden mahdollisuus tai jopa mahdollisuus kehittyä itse itseään muuttavaksi, olisi sovellettava vakaalla pohjalla olevia periaatteita; painottaa, että tekoälyjärjestelmien ei pidä säilyttää tai luovuttaa luottamuksellisia henkilötietoja ilman tiedon lähteen nimenomaista hyväksyntää;

5.4.Algoritmien avoimuus, vinoutumat ja selitettävyys

156.  huomauttaa, että vaikka tekoäly tuo suuria hyötyjä automaation ja päätöksenteon kannalta, se tuo mukanaan myös riskejä, kun algoritmit ovat staattisia ja läpinäkymättömiä; korostaa tässä yhteydessä tarvetta algoritmien suurempaan avoimuuteen;

157.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja tietosuojaviranomaisia tunnistamaan algoritmisen syrjinnän ja vinoumat ja ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin niiden ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi sekä kehittämään henkilötietojen avointa käsittelyä ja automatisoitua päätöksentekoa koskevat vahvat ja yhteiset eettiset puitteet, joilla ohjataan tiedon käyttöä ja unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa;

158.  korostaa, että kaikkia tekoälyjärjestelmiä on kehitettävä noudattaen läpinäkyvyyden ja algoritmeja koskevan vastuuvelvollisuuden periaatetta, jolloin ihmisten on helpompi ymmärtää niiden toimintaa; toteaa, että tekoälyyn kohdistuvan luottamuksen rakentamiseksi ja tekoälyn kehittymisen mahdollistamiseksi käyttäjien on oltava tietoisia siitä, miten heidän tietojaan, niistä johdettuja tietoja ja muita tietoja käytetään ja milloin he viestivät tai ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän tai tekoälyjärjestelmän tukemien ihmisten kanssa; katsoo, että tämä tulee lisäämään laitteiden käyttäjien ymmärrystä ja luottamusta; korostaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 13, 14 ja 15 artiklan mukaisesti päätösten ymmärrettävyyden on oltava EU-normi; muistuttaa, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään jo nyt oikeudesta saada tietoja tietojenkäsittelyyn liittyvästä logiikasta; korostaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukaan henkilöllä on oikeus vaatia, että tiedot käsittelee luonnollinen henkilö silloin, kun automatisoituun käsittelyyn perustuva päätös vaikuttaa häneen merkittävästi;

159.  korostaa, että komissiolla, Euroopan tietosuojaneuvostolla, kansallisilla tietosuojaviranomaisilla ja muilla riippumattomilla valvontaviranomaisilla olisi oltava tästä eteenpäin keskeinen rooli avoimuuden ja oikeusturvan, yleisesti ottaen oikeusvarmuuden ja erityisesti tietojenkäsittelyyn ja analysointiin liittyvän, perusoikeuksia ja takuita suojaavia konkreettisia vaatimuksia koskevan oikeusvarmuuden edistämisessä; kehottaa tiivistämään yhteistyötä niiden viranomaisten kesken, joiden tehtävänä on valvoa tai säännellä käyttäytymistä digitaalisessa ympäristössä; kehottaa järjestämään riittävästi rahoitusta ja henkilökuntaa kyseisille viranomaisille;

160.  ottaa huomioon, että koneoppimisen algoritmit opetetaan itsenäiseen oppimiseen, mikä hyödyttää automaatiota ja päätöksentekoa; kehottaa tarkastelemaan tekoälyä koskevissa eettisissä suuntaviivoissa kysymyksiä, jotka liittyvät algoritmien avoimuuteen, selitettävyyteen, vastuuvelvollisuuteen ja tasapuolisuuteen;

161.  korostaa tekoälyjärjestelmien tuotosten, prosessien ja arvojen selitettävyyden tärkeyttä, jotta ne ovat muun kuin tekniikan alan yleisön ymmärrettävissä, ja korostaa, että tällaiselle yleisölle on annettava mielekästä tietoa, jotta voidaan arvioida tasapuolisuutta ja herättää luottamusta;

162.  huomauttaa, että näiden teknologioiden ja niiden sovellusten avoimuuden puute tuo esiin monia eettisiä kysymyksiä;

163.  katsoo, että tekoälyjärjestelmien olisi oltava selitettävissä ihmisille ja niiden olisi tuotettava merkityksellistä tietoa palautteen antamiseksi; toteaa, että tekoälymallien vahvuus riippuu palautteesta ja uudelleenarvioinnista, ja edistää tätä prosessia;

164.  panee merkille, että kuluttajat ovat huolestuneita siitä, että he eivät tiedä, milloin tekoälyä käytetään ja mitä tietoja käsitellään; suosittaa, että ilmoitetaan selvästi tilanteista, joissa kuluttajat käyttävät tekoälyä; korostaa, että kuluttajien luottamuksen ylläpitämiseksi on tärkeää, että välitettyjä tietoja suojataan;

165.  katsoo, että päättäjien olisi säänneltävä algoritmeja koskevaa vastuuvelvollisuutta vaikutustenarvioinneilla, jotka perustuvat vakiintuneisiin parametreihin;

166.  toteaa, että lähdekoodin julkistaminen ei yksin ratkaise tekoälyn avoimuuteen liittyvää ongelmaa, koska se ei paljastaisi olemassa olevia sisäsyntyisiä vinoutumia eikä selittäisi koneoppimisprosessia; korostaa, että avoimuus koskee paitsi lähdekoodin avoimuutta, myös tietojen ja automaattisen päätöksenteon avoimuutta;

167.  ottaa huomioon, että lähdekoodin julkistaminen voisi johtaa algoritmeihin liittyviin väärinkäytöksiin ja keinotteluun;

168.  korostaa, että on tärkeää puuttua ohjelmistokehittäjien puolueellisuuteen ja huomioida siitä johtuva koko tietotekniikka-alan eri haarojen työvoiman moninaisuuden tarve, kuten myös turvamekanismit, joiden avulla voidaan välttää sukupuoleen ja ikään perustuvien vinoumien pesiytyminen tekoälyjärjestelmiin;

169.  toteaa, että koodin tai liikesalaisuuksien paljastaminen vähentäisi myös yritysten halua tutkia ja kehittää uutta koodia, sillä niiden teollis- ja tekijänoikeudet olisivat vaarassa; toteaa, että tekoälyä kehitettäessä olisi sen sijaan kannustettava mallien tulkittavuutta ja niiden vuorovaikutusta syöttö- ja koulutusdatan kanssa;

170.  toteaa, että vaikka avoimuus ja selitettävyys voivat paljastaa puutteita, ne eivät takaa luotettavuutta, turvallisuutta ja tasapuolisuutta; katsoo tämän vuoksi, että vastuuvelvollisuus on keskeisellä sijalla luotettavan tekoälyn aikaansaamisen kannalta, ja se voidaan saavuttaa eri tavoin kuten algoritmien vaikutustenarvioinneilla, tarkastuksilla ja sertifioinnilla;

171.  painottaa tarvetta kehittää yhteyskäytäntöjä algoritmeihin perustuvan vinoutuman jatkuvaa seurantaa ja havaitsemista varten;

172.  huomauttaa, että algoritmien suunnittelijoiden olisi varmistettava, että noudatetaan keskeisiä vaatimuksia, kuten tasapuolisuutta ja selitettävyyttä, suunnitteluvaiheen alusta alkaen ja koko kehittämissyklin ajan;

173.  ottaa huomioon hyviä kehityskäytäntöjä kuvaavien suuntaviivojen tarpeen;

174.  korostaa historiatietojen esittämisen merkitystä, jotta voidaan jäljittää tekoälymallin historia; katsoo, että tämä parantaa mallien ymmärtämystä ja auttaa saavuttamaan niiden historiaan perustuvaa luottamusta;

175.  korostaa, että on selvästi ilmoitettava, milloin käyttäjät ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmien kanssa;

176.  korostaa, että tekoälyn ja robotiikan yleistymisen olisi tapahduttava ihmisoikeuksia täysipainoisesti kunnioittaen ja että sen yhteydessä koneista ja roboteista ei pitäisi missään tapauksessa luoda naisten edun vastaisia stereotypioita eikä harjoittaa syrjintää missään muodossa;

177.  huomauttaa, että jopa laadukas koulutusdata voi johtaa olemassa olevan syrjinnän ja epäoikeudenmukaisuuden jatkumiseen, jos sitä ei käytetä huolellisesti ja tiedostavasti; panee merkille, että heikkolaatuisen, vanhentuneen, epätäydellisen tai virheellisen datan käyttö tietojenkäsittelyn eri vaiheissa voi johtaa huonoihin ennusteisiin ja arvioihin, mikä voi puolestaan johtaa vinoutumiin, joiden lopputuloksena voi olla yksilöiden perusoikeuksien loukkaaminen tai puhtaasti virheelliset päätelmät tai väärät tulokset; katsoo tämän vuoksi, että massadatan aikakaudella on tärkeää varmistaa, että algoritmeja koulutetaan edustavilla korkealaatuisen datan otoksilla, jotta saavutetaan tilastollinen pariteetti; korostaa, että vaikka käytettäisiin tarkkaa ja laadukasta dataa, tekoälyyn perustuva ennustava analyysi voi tarjota ainoastaan tilastollisen todennäköisyyden; muistuttaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan henkilötietojen jatkokäsittely tilastotarkoituksiin, mukaan lukien tekoälyn koulutukseen, saa tuottaa ainoastaan yhdistelmätietoa, jota ei voida yhdistää jälleen yksilöihin;

178.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki tahot, jotka tuottavat deepfake-aineistoa, videoita, joissa on käytetty keinokuvasignaaleja, tai muita realistisen oloisesti tehtyjä videoita, joissa on käytetty keinokuvasignaaleja, ilmoittavat selvästi, että aineisto ei ole alkuperäistä;

179.  toteaa, että tekoäly perustuu lähtökohtaisesti suurten tietomäärien keräämiseen ja usein sellaisten uusien tietokantojen luomiseen, joita käytetään otaksumien tekemiseen ihmisistä; katsoo, että olisi painotettava sellaisten mekanismien määrittämistä ja kehittämistä, joilla torjutaan mahdollisia uhkia, jotta varmistetaan haitallisten vaikutusten hillitseminen;

180.  muistuttaa, että tekoälyjärjestelmien ei pitäisi aiheuttaa tai vahvistaa vinoutumia; korostaa, että algoritmeja kehitettäessä ja käytettäessä on otettava huomioon vinoutumat ja tasapuolisuus kaikissa vaiheissa suunnittelusta täytäntöönpanoon; korostaa, että tietokokonaisuutta ja algoritmia on arvioitava ja testattava säännöllisesti päätöksenteon tarkkuuden varmistamiseksi;

6.Hallinto

6.1.Koordinointi unionin tasolla

181.  kehottaa komissiota kehittämään voimakasta EU:n johtajuutta, jolla voidaan estää toimien päällekkäisyys ja hajanaisuus sekä varmistaa johdonmukaiset kansalliset politiikat ja parhaiden käytäntöjen vaihto tekoälyn käytön laajentamiseksi;

182.  suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden kehittämiin erilaisiin kansallisiin strategioihin; pitää myönteisenä 7. joulukuuta 2018 julkistettua tekoälyä koskevaa komission koordinoitua suunnitelmaa; kehottaa parantamaan jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä asiassa;

183.  panee merkille, että monilla jäsenvaltioilla on jo omat kansalliset tekoälystrategiansa, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikki jäsenvaltiot allekirjoittivat julistuksen tekoälyä koskevasta yhteistyöstä huhtikuussa 2018; pitää myönteisenä myös komission ja jäsenvaltioiden tekoälyä koskevaa tulevaa koordinoitua suunnitelmaa, mutta kehottaa kaikkia osapuolia pyrkimään mahdollisimman pitkälle vietyyn yhteistyöhön;

184.  katsoo, että tarvitaan jäsenvaltioiden ja komission tehostettua yhteistyötä, jotta unionissa voidaan taata yhdenmukaiset ja rajojen yli sovellettavat säännöt, joilla kannustetaan eurooppalaisten teollisuudenalojen yhteistyöhön ja mahdollistetaan se, että koko unionissa voidaan käyttää tekoälyä, joka täyttää edellytetyn turvallisuustason vaatimukset ja joka on unionin oikeuteen kirjattujen eettisten periaatteiden mukainen;

185.  painottaa, että yhdenmukaistettu, riskipohjainen ja vaiheittainen EU:n tietopolitiikan kehys lisäisi luottamusta ja tukisi etenemistä kohti tekoälyn käyttöönottoa unionissa, millä varmistettaisiin digitaalisten sisämarkkinoiden saattaminen päätökseen ja parannettaisiin unionissa toimivien yritysten tuottavuutta;

186.  suosittaa, että olisi koordinoitava tiiviisti tekoälyyn liittyviä komission nykyisiä ja tulevia aloitteita ja pilottihankkeita, mahdollisesti ehdotetun valvontamekanismin ohjauksessa, jotta saavutetaan synergiavaikutuksia ja varmistetaan todellisen lisäarvon luominen torjuen samalla kalliita päällekkäisiä rakenteita;

187.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan tekoälyä ja algoritmeihin perustuvaa päätöksentekoa käsittelevän unionin sääntelyviraston perustamista, jonka tehtävänä on –

   laatia riskinarviointimalli algoritmityyppien ja sovellusalojen luokittelemiseksi sen perusteella, onko niillä mahdollisesti merkittävä haitallinen vaikutus kansalaisiin
   tutkia algoritmijärjestelmien käyttöä, mikäli epäillään ihmisoikeuksien loukkaamista (esim. väärinkäytösten paljastajan esittämän näytön perusteella)
   antaa muille sääntelyvirastoille niiden toimialaan liittyviä algoritmijärjestelmiä koskevaa neuvontaa
   helpottaa vahingonkorvausmekanismin tehokkuutta keinona säännellä algoritmijärjestelmien vastuuvelvollisuutta tarjoamalla yhteyspiste kansalaisille, jotka eivät tunne oikeudellisia menettelyjä
   tarkastaa korkean tason vaikutusta koskevien järjestelmien algoritmien vaikutustenarviointeja algoritmeihin perustuvan päätöksenteon ehdotetun käytön hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi erittäin arkaluonteisilla ja/tai turvallisuuden kannalta kriittisten sovellusten aloilla (esim. yksityinen terveydenhuolto); yksityisen sektorin sovellusten algoritmien vaikutustenarviointi voisi noudattaa hyvin samankaltaista prosessia kuin prosessi, jota on ehdotettu julkista sektoria varten, mahdollisesti sillä erotuksella, että tietojen julkistamisen eri vaiheita kohdeltaisiin sääntelyvirastolle tarkoitettuna luottamuksellisena viestintänä (salassapitosopimuksen mukaisesti), jotta suojataan keskeisiä liikesalaisuuksia
   tutkia tapauksia, joissa algoritmeihin perustuvien päätöksentekojärjestelmien yhteydessä epäillään loukatun oikeuksia sekä yksittäisten päätösten (esim. yksittäiset poikkeavat tulokset) että tilastollisten päätöksentekomallien (esim. syrjivät ennakkoasenteet) kohdalla; tutkimukset voitaisiin aloittaa valitusten jättämisen jälkeen tai perustuen väärinkäytösten paljastajien, tutkivien journalistien tai riippumattomien tutkijoiden (kuten valtiosta riippumattomien järjestöjen ja tiedeyhteisön jäsenten) esittämään näyttöön;

188.  panee merkille Kansainvälisen standardointijärjestön (ISO) tekoälyä koskevan jatkuvan työn ja kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan ISO-jäseniään sen varmistamiseksi, että unionin etuja edustetaan asianmukaisella tavalla alaa koskevien standardien kehittämisessä;

6.2.Kansainvälinen hallinto

189.  suhtautuu myönteisesti OECD:n tekoälypolitiikan seurantakeskuksen perustamiseen ja kehottaa asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita laadittaessa etenemissuunnitelmaa yhteistyön lisäämiseksi;

190.  korostaa, että kolmansissa maissa ja erityisesti Yhdysvalloissa, Kiinassa, Venäjällä ja Israelissa ollaan kehittämässä erilaisia malleja, ja tuo esiin Euroopassa käytettävää arvoihin perustuvaa lähestymistapaa sekä painottaa tarvetta tehdä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa kahden- ja monenvälisissä yhteyksissä tekoälyn eettisten periaatteiden mukaiseksi edistämiseksi ja omaksumiseksi; toteaa, että tällä teknologialla ei ole rajoja ja että se edellyttää muutakin kuin EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä;

191.  kehottaa komissiota toimimaan kansainvälisellä tasolla varmistaakseen, että kansainvälisten toimijoiden toiminta on mahdollisimman yhdenmukaista, ja kehottaa edistämään EU:n eettisiä periaatteita kaikkialla maailmassa;

192.  korostaa, että tekoäly on tekniikan ala, jolla on maailmanlaajuinen vaikutus ja joka tuottaa yhteistä hyötyä ja asettaa vastaavia haasteita; katsoo, että tarvitaan maailmanlaajuista lähestymistapaa, kuten talousjärjestelmän kohdalla, ja erityisesti sellaisen teknologian kohdalla, jolla on merkittävä vaikutus markkinoihin; katsoo, että tekoäly on asetettava nykyisten instituutioiden ja järjestöjen esityslistalle, ja kehottaa arvioimaan lisäfoorumien tarvetta ja perustamaan niitä tarvittaessa;

o
o   o

193.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 239.
(2) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 163.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0341.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0332.
(5) EUVL L 252, 8.10.2018, s. 1.
(6) COM(2018)0237.
(7) Tulevat ja uudet teknologiat.
(8) OECD Digital Economy Outlook 2017.
(9) Erityiseurobarometri-kysely 460.
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/958, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2018, uuden ammatteja koskevan sääntelyn hyväksymistä edeltävästä suhteellisuusarvioinnista, EUVL L 173, 9.7.2018, s. 25.
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/55/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta, EUVL L 354, 28.12.2013, s. 132.
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla, EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä), EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
(14) EUVL L 303, 28.11.2018, s. 59.
(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus), EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(16) Neuvoston direktiivi 85/374/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1985, tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, EYVL L 210, 7.8.1985, s. 29.
(17) EUVL L 195, 2.6.2004, s. 16.


Torjunta-aineiden kestävä käyttö
PDF 168kWORD 65k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2019 torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan direktiivin 2009/128/EY täytäntöönpanosta (2017/2284(INI))
P8_TA(2019)0082A8-0045/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY(1),

–  ottaa huomioon pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/2004(2),

–  ottaa huomioon torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23. helmikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005(3) (jäämien enimmäismäärää koskeva asetus),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan,

–  ottaa huomioon kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006(4),

–  ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009(5);

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) huhtikuussa 2018 julkaiseman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin asetuksesta ja sen asiaan liittyvät liitteet,

–  ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013(6),

–  ottaa huomioon työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä 7. huhtikuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/24/EY(7) ja työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/37/EY(8),

–  ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi)(9) ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY(10),

–  ottaa huomioon ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3. marraskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/83/EY(11),

–  ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY(12),

–  ottaa huomioon veden tilaa koskevan kemiallisen analysoinnin ja seurannan teknisten eritelmien määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisesti 31. heinäkuuta 2009 annetun komission direktiivin 2009/90/EY(13),

–  ottaa huomioon direktiivin 2006/42/EY muuttamisesta torjunta-aineiden levityskoneiden osalta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/127/EY(14),

–  ottaa huomioon direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta 12. elokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/39/EU(15),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laatimien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta (COM(2018)0392),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan maataloudesta ja kestävästä vesihuollosta EU:ssa (SWD(2017)0153),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaisesta strategiasta – (COM(2006)0373) (SEC(2006)0894) (SEC(2006)0895) (SEC(2006)0914)(16),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovoinnin ja talouskehityksen tehostamisesta tulevaisuuden tilanhoidossa EU:ssa(17),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman kestävän maatalouden teknisistä ratkaisuista EU:ssa(18),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman alkuperältään biologisista vähäriskisistä torjunta-aineista(19),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanoasetukseksi tehoaineen glyfosaatti hyväksynnän uusimisesta kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta(20),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n mehiläishoitoalan näkymistä ja haasteista(21),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta(22),

–  ottaa huomioon käynnissä olevan Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi annetusta direktiivistä 2009/128/EY ja Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) 15. lokakuuta 2018 julkaiseman raportin,

–  ottaa huomioon torjunta-aineita koskevista tilastoista 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1185/2009(23),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle torjunta-aineita koskevista tilastoista 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1185/2009 täytäntöönpanosta (COM(2017)0109),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2014 erityiskertomuksen ”EU:n vesipolitiikan tavoitteet on onnistuttu sisällyttämään yhteiseen maatalouspolitiikkaan vain osittain”,

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2017 annetun komission kertomuksen jäsenvaltioiden kansallisista toimintasuunnitelmista ja torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan direktiivin 2009/128/EY täytäntöönpanon edistymisestä (COM(2017)0587),

–  ottaa huomioon komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston lokakuussa 2017 antaman yleiskatsauksen jäsenvaltioiden toimenpiteiden toteuttamisesta direktiivin 2009/128/EY mukaisen torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi(24),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” (COM(2016)0739),

–  ottaa huomioon seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman(25),

–  ottaa huomioon oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan vuoden 2017 raportin, joka on laadittu YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmien 6/2, 31/10 ja 32/8 mukaisesti(26),

–  ottaa huomioon kestävää kasvinsuojelua käsittelevän asiantuntijaryhmän laatiman toimintasuunnitelman, joka koskee vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden saatavuuden parantamista ja integroidun tuholaisten torjunnan täytäntöönpanon nopeuttamista jäsenvaltioissa ja jonka neuvosto hyväksyi 28. kesäkuuta 2016(27),

–  ottaa huomioon Ranskan senaatin 19. toukokuuta 2017 antaman päätöslauselman torjunta-aineiden käytön rajoittamisesta Euroopan unionissa(28),

–   ottaa huomioon torjunta-aineiden lupamenettelystä unionissa 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman(29),

–  ottaa huomioon 18. lokakuuta 2017 lentävien hyönteisten biomassasta julkaistun tieteellisen tutkimuksen(30),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0045/2019),

A.  ottaa huomioon, että torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/128/EY (jäljempänä ”direktiivi”) ehdotetaan erilaisia toimia torjunta-aineiden käyttämiseksi kestävällä tavalla vähentämällä torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä ja vaikutuksia sekä edistämällä integroidun torjunnan ja kasvinsuojelua koskevien vaihtoehtoisten toimintatapojen ja tekniikoiden käyttöä, mukaan lukien asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 määritellyt muut kuin kemialliset vaihtoehdot ja vähäriskiset kasvinsuojeluaineet, ja toteaa, että tavoitteena on näin vähentää riippuvuutta torjunta-aineista ja suojella ihmisten ja eläinten terveyttä ja ympäristöä;

B.  toteaa, että direktiivi on tärkeä väline sen varmistamisessa, että ympäristöä, ekosysteemejä ja ihmisten ja eläinten terveyttä suojellaan hyvin torjunta-aineiden vaarallisilta aineilta ja että tarjotaan kestäviä ja ekologisia ratkaisuja, jotka laajentavat ja monipuolistavat apuvälineitä, joilla voidaan eliminoida ja ehkäistä tuholaisten, tautien, rikkakasvien ja haitallisten vieraslajien aiheuttamia sadonmenetyksiä sekä torjua resistenssin kehittymistä taudinaiheuttajissa; toteaa, että direktiivin täysimääräinen ja kattava täytäntöönpano on edellytys sille, että saavutetaan korkea suojelun taso ja onnistutaan siirtymisessä kestävään maatalouteen, voidaan tuottaa turvallisia ja terveellisiä elintarvikkeita sekä saadaan aikaan myrkytön ympäristö ja siten varmistetaan ihmisten ja eläinten terveyden korkeatasoinen suojelu;

C.  toteaa, että vaikka integroitu torjunta voi auttaa ehkäisemään tuholaisten aiheuttamia sadonmenetyksiä, sen pääasiallisena tarkoituksena on antaa torjunta-aineiden käyttäjille mahdollisuus siirtyä sellaisiin käytänteisiin ja tuotteisiin, joista aiheutuu vähäisin riski ihmisten terveydelle ja ympäristölle, kuten direktiivin 14 artiklassa todetaan; panee merkille, että monet tutkimukset ovat joka tapauksessa osoittaneet, että torjunta-aineiden käyttöä voidaan vähentää huomattavasti ilman kielteisiä vaikutuksia satomääriin;

D.  katsoo, että direktiiviä on tarkasteltava yhdessä kahden muun keskeisen säädöksen kanssa, jotka kattavat torjunta-aineen koko elinkaaren sen markkinoille saattamisesta (asetus (EY) N:o 1107/2009) alkaen torjunta-ainejäämien enimmäismäärien asettamiseen (asetus (EY) N:o 396/2005); katsoo näin ollen, että ellei koko ”torjunta-ainepakettia” panna täysimääräisesti täytäntöön ja sen noudattamista valvota asianmukaisesti, on mahdotonta saavuttaa direktiivin tavoite ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemisesta torjunta-aineiden käyttöön liittyviltä riskeiltä;

E.  katsoo, että torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien ja vaikutusten vähentämiseksi komission ja jäsenvaltioiden olisi ratkaistava ongelmat, joita aiheuttavat väärennetyt ja laittomat torjunta-aineet sekä sellaisten maataloustuotteiden tuonti, jotka on käsitelty EU:ssa kokonaan tai osittain kielletyillä kemikaaleilla;

F.  katsoo, että tehoaineiden ja kasvinsuojeluaineiden hyväksymiseen liittyvät komission ja jäsenvaltioiden voimassa olevat käytännöt eivät ole direktiivin tavoitteiden ja tarkoituksen mukaisia; katsoo, että nykyiset käytännöt haittaavat korkeimman mahdollisen suojelun tason saavuttamista, siirtymistä kestävään maatalouteen ja myrkyttömän ympäristön saavuttamista;

G.  ottaa huomioon, että käytettävissä oleva näyttö osoittaa selvästi, että direktiivin täytäntöönpano ei ole riittävän yhdenmukaista torjunta-aineiden, maatalouden ja kestävän kehityksen alalla toteutettavien asiaa koskevien EU:n toimintalinjojen ja erityisesti mutta ei pelkästään yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ja kasvinsuojeluaineista annetun asetuksen kanssa; ottaa huomioon, että direktiivillä sekä siihen liittyvillä EU:n tason toimilla on merkittävät mahdollisuudet edistää maatalousalan kansallisia toimia ja luoda niihin liittyvää lisäarvoa sekä vahvistaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua;

H.  ottaa huomioon, että nykyinen sääntelykehys, mukaan lukien tietovaatimukset, suunniteltiin kemiallisten kasvinsuojeluaineiden arviointia ja hallinnointia varten ja että sääntelykehys ei siksi ole vähäriskisten biologisten tehoaineiden ja tuotteiden kannalta tarkoituksenmukainen; katsoo, että tämä epätarkoituksenmukainen sääntelykehys hidastaa huomattavasti vähäriskisten biologisten kasvinsuojeluaineiden markkinoille tuloa ja säikyttää usein hakijat; katsoo, että tämä haittaa innovointia ja EU:n maatalouden kilpailukykyä; toteaa tämän johtavan myös siihen, että komission korvattaviksi aineiksi erittelemiä yli 60 tehoainetta ei korvata, koska niille ei ole turvallisempia vaihtoehtoja, kuten vähäriskisiä biologisia tehoaineita;

I.  toteaa, että vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden, mukaan lukien biologiset kasvinsuojeluaineet, saatavuus on puutteellista; panee merkille, että kaikkiaan 500:sta EU:n markkinoilla olevasta aineesta vain 13, joista 12 on biologista, on hyväksytty vähäriskisiksi tehoaineiksi; ottaa huomioon, että direktiivin riittämätön täytäntöönpano on tosiasiassa luonut EU:hun epätasapuoliset toimintaedellytykset, koska erilaiset kansalliset käytännöt estävät kestävien vaihtoehtojen optimaalisen käyttöönoton markkinoilla; ottaa huomioon, että tämän tilanteen vuoksi vaihtoehtoisten vähäriskisten ja muiden kuin kemiallisten tuotteiden on vaikea päästä riittävissä määrin EU:n markkinoille, mikä heikentää niiden kiinnostavuutta viljelijöiden näkökulmasta, joten nämä saattavat niiden sijaan valita vaihtoehtoja, jotka ovat kustannustehokkaampia lyhyellä aikavälillä; toteaa, että vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden, mukaan lukien biologiset kasvinsuojeluaineet, saatavuuden puute haittaa integroidun torjunnan kehittämistä ja täytäntöönpanoa;

J.  toteaa, että luonnonmukaisella maataloudella on tärkeä rooli vähän torjunta-aineita käyttävänä tuotantotapana ja että sitä olisi edistettävä edelleen;

K.  toteaa olevan yhä enemmän näyttöä siitä, että hyönteiskanta on romahtamassa Euroopassa ja että tämä liittyy torjunta-aineiden nykyiseen käyttötasoon; ottaa huomioon, että havaittu hyönteisten määrän voimakas väheneminen vaikuttaa kielteisesti koko ekosysteemiin ja biologiseen monimuotoisuuteen sekä myös maatalousalaan ja sen tulevaan taloudelliseen kannattavuuteen ja tuottoon;

L.  ottaa huomioon, että unioni on tällä hetkellä risteyskohdassa, joka määrittää maatalousalan tulevaisuuden ja unionin mahdollisuudet saavuttaa torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskeva tavoite ennen kaikkea YMP:n uudistuksen avulla; ottaa huomioon, että YMP:n uudistaminen tarjoaa merkittävän mahdollisuuden vahvistaa politiikkojen selkeyttämistä ja yhdenmukaistamista sekä direktiivin täytäntöönpanoa ja helpottaa siirtymistä kohti ympäristön kannalta kestävämpiä maatalouskäytäntöjä;

M.  toteaa, että perinteisten kasvinsuojeluaineiden käytöstä käydään yhä enemmän julkista keskustelua niiden riskien vuoksi, joita näistä aineista voi aiheutua ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle;

N.  katsoo, että on tärkeää edistää sellaisten vaihtoehtoisten menetelmien tai tekniikoiden kehittämistä, joilla vähennetään riippuvuutta perinteisistä torjunta-aineista ja torjutaan lisääntyvää resistenssiä perinteisille kasvinsuojeluaineille;

O.  ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 neuvosto velvoitetaan varmistamaan, että yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29. syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003(31) liitteessä III vahvistettuihin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin sisällytetään integroidun torjunnan periaatteet, joihin kuuluvat hyvä kasvinsuojelukäytäntö sekä muut kuin kemialliset kasvinsuojelu-, tuholaistorjunta- ja viljelymenetelmät;

P.  toteaa, että integroidun torjunnan toteutus on direktiivin mukaisesti pakollista EU:ssa; toteaa, että sekä jäsenvaltioiden että paikallisviranomaisten olisi painotettava nykyistä enemmän torjunta-aineiden kestävää käyttöä ja vähäriskisiä kasvinsuojeluvaihtoehtoja;

Q.  katsoo, että torjunta-aineiden kestävää käyttöä ei voida toteuttaa ilman, että otetaan huomioon ihmisten altistuminen tehoaineiden ja apuaineiden yhdistelmille sekä näiden mahdolliset kumulatiiviset ja yhteisvaikutukset ihmisten terveyteen;

Keskeiset päätelmät

1.  muistuttaa torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaisen strategian erityistavoitteista, joita ovat muun muassa torjunta-aineiden käytöstä terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien vaarojen ja riskien minimoiminen, torjunta-aineiden käytön ja jakelun parempi valvonta, haitallisten tehoainejäämien tasojen pienentäminen muun muassa korvaamalla vaarallisimmat aineet turvallisemmilla aineilla, myös muilla kuin kemiallisilla vaihtoehdoilla, vähän torjunta-aineita käyttävän tai torjunta-aineettoman viljelyn edistäminen sekä avoimen järjestelmän kehittäminen raportointiin ja strategian tavoitteiden toteuttamisessa saavutetun edistyksen seurantaan, mukaan luettuna sopivien indikaattorien kehittäminen;

2.  pitää olennaisen tärkeänä arvioida direktiivin täytäntöönpanoa osana EU:n yleistä torjunta-ainepolitiikkaa, mukaan lukien kasvinsuojeluaineita koskevassa asetuksessa, asetuksessa (EU) N:o 528/2012 (biosidiasetus)(32), torjunta-ainejäämien enimmäismääriä koskevassa asetuksessa ja asetuksessa (EY) N:o 178/2002(33) (yleinen elintarvikelainsäädäntö) vahvistetut säännöt;

3.  pitää valitettavana, että toteutetuista toimista huolimatta jäsenvaltiot eivät ole edistyneet direktiivin täytäntöönpanossa riittävästi, jotta pystyttäisiin täyttämään direktiivin tärkeimmät tavoitteet ja mahdollistettaisiin sen koko potentiaalin hyödyntäminen torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvien kokonaisriskien vähentämiseksi ja pystyttäisiin vähentämään samalla myös torjunta-aineriippuvuutta, edistämään siirtymistä ekologisesti kestäviin ja turvallisiin kasvinsuojelutekniikoihin ja saamaan aikaan kiireellisesti tarvittavat ympäristöä ja terveyttä hyödyttävät parannukset, joita ajatellen direktiivi erityisesti suunniteltiin; pitää valitettavana, että direktiivin täytäntöönpanoa koskeva komission kertomus myöhästyi kolme vuotta aikataulustaan;

4.  korostaa, että direktiivin täytäntöönpanon on oltava kattavaa ja siinä on käsiteltävä kaikkia vaadittavia näkökohtia ja että osittaisella täytäntöönpanolla, jossa toteutetaan vain jotkin näkökohdat, ei pystytä saavuttamaan direktiivin yleistä tavoitetta eli torjunta-aineiden kestävää käyttöä; painottaa, että muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen ja vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden käytön kaltaisten integroidun torjunnan käytäntöjen täytäntöönpano on erityisen tärkeässä roolissa ponnisteluissa tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

5.  panee merkille, että komission vuonna 2017 antamassa edistymiskertomuksessa todetaan, että jäsenvaltioiden kansallisissa toimintasuunnitelmissa on merkittäviä puutteita ja että kaikki jäsenvaltiot eivät ole yhtä sitoutuneita ympäristön ja terveyden suojeluun, mikä voi johtaa epäreiluun kilpailuun markkinoilla ja heikentää sisämarkkinoita; pidättää itsellään oikeuden ilmoittaa täytäntöönpanon laiminlyöneistä jäsenvaltioista kilpailuasioista vastaavalle komission jäsenelle;

6.  on huolissaan siitä, että noin 80 prosenttia jäsenvaltioiden kansallisista toimintasuunnitelmista ei sisällä tarkkoja tietoja siitä, miten monien tavoitteiden, etenkin integroitua torjuntaa ja vesistöjen suojelua koskeviin toimenpiteisiin liittyvien tavoitteiden, saavuttamista mitataan; korostaa, että tämä hankaloittaa huomattavasti sen arvioimista, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet direktiivin tärkeimpien tavoitteiden ja direktiivin tarkoituksen saavuttamisessa;

7.  on huolissaan siitä, että kansalliset toimintasuunnitelmat ovat epäjohdonmukaisia eri alojen määrällisten tavoitteiden, toimenpiteiden ja aikataulujen suhteen, minkä takia on mahdotonta arvioida saavutettua edistystä; pitää valitettavana, että ainoastaan viidessä kansallisessa toimintasuunnitelmassa asetetaan tiukkoja, mitattavissa olevia tavoitteita, ja toteaa, että neljässä niistä nämä liittyvät riskien vähentämiseen ja vain yhdessä käytön rajoittamiseen; pitää valitettavana, että tähän mennessä vain yksitoista jäsenvaltiota on laatinut tarkistetun kansallisen toimintasuunnitelman, vaikka tarkistamista koskeva määräaika oli vuoden 2017 lopussa;

8.  pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa ei sitouduta tarpeeksi integroidun torjunnan käytäntöihin, jotka perustuvat sen kahdeksaan periaatteeseen ja torjunta-aineiden muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen priorisointiin; pitää valitettavana, että yksi suurimmista direktiivin kulmakiven eli integroidun torjunnan täytäntöönpanon haasteista näyttää olevan se, että tällä hetkellä ei ole asianmukaisia valvontavälineitä ja -menetelmiä, joilla voitaisiin arvioida, kuinka hyvin jäsenvaltioissa noudatetaan direktiiviä, eikä myöskään selkeitä sääntöjä ja ohjeita; korostaa, että integroidun torjunnan kattava täytäntöönpano on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä, joilla vähennetään riippuvuutta torjunta-aineiden käytöstä kestävässä maataloudessa, joka on ympäristöystävällistä, taloudellisesti kannattavaa ja sosiaalisesti vastuullista ja edistää Euroopan elintarviketurvaa sekä vahvistaa samalla biologista monimuotoisuutta ja ihmisten ja eläinten terveyttä, tukee maaseudun taloutta ja vähentää viljelijöille aiheutuvia kustannuksia edistämällä muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen ja vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden markkinoille tuloa Euroopan eri alueilla; painottaa, että tarvitaan taloudellisia lisäkannustimia ja koulutustoimia, jotta voidaan vahvistaa integroidun torjunnan käytäntöjen käyttöönottoa yksittäisillä tiloilla;

9.  katsoo, että integroitu torjunta on hyödyllinen väline, jonka avulla viljelijät voivat torjua tuholaisia ja tauteja ja turvata tuottavuuden; panee merkille, että integroidun torjunnan lisääntyneen käytön on tarkoitus toisaalta vahvistaa ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojelua ja toisaalta vähentää kestävämpiin vaihtoehtoihin siirtymisestä ja perinteisten torjunta-aineiden käytön vähentämisestä viljelijöille aiheutuvia kustannuksia; toteaa, että integroidun torjunnan käyttöönottoa on edistettävä entistä tarmokkaammin tutkimusalan ja jäsenvaltioiden neuvoa-antavien elinten avulla; muistuttaa, että integroidulla torjunnalla voi olla tärkeä merkitys käytettävien torjunta-aineiden määrän ja kirjon vähentämisessä;

10.  toteaa, että integroidun torjunnan työkalupakissa biologiseen torjuntaan kuuluu sellaisten hyödyllisten lajien menestymisen edistäminen tai käyttäminen, jotka ovat tuholaisten vihollislajeja ja siten säätelevät niiden kantojen kokoa ja pitävät ne kurissa; painottaa siksi, että kestävät biologiset, fysikaaliset ja muut kuin kemialliset menetelmät on tärkeää asettaa etusijalle kemiallisiin menetelmiin nähden, jos ne ovat tuholaistorjunnassa riittävän tehokkaita; painottaa myös, että kemiallisia torjunta-aineita on tärkeä käyttää valikoivasti ja kohdennetusti, koska muutoin hyödylliset torjuntaeliöt saatetaan tuhota ja viljelykasveista tulee alttiimpia myöhemmille hyökkäyksille;

11.  on huolissaan siitä, että perinteisten torjunta-aineiden vähäriskisten ja muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen innovoinnin, kehittämisen ja käyttöönoton tukemisessa ja niitä koskevien kannustimien tarjoamisessa on edistytty hyvin vähän; toteaa, että kansallisista toimintasuunnitelmista vain muutama sisältää kannustimia tällaisten vaihtoehtoisten tuotteiden ja menetelmien rekisteröimiseksi; korostaa, että vähäiset käyttötarkoitukset ovat erityisen haavoittuvia, koska käytettävissä olevia tehoaineita on vähän;

12.  korostaa, että torjunta-aineiden kestävä ja vastuullinen käyttö on kasvinsuojeluaineiden hyväksymisen ennakkoehto;

13.  pitää valitettavana vähäriskisten tehoaineiden ja kasvinsuojeluaineiden puutteellista saatavuutta, joka johtuu pääasiassa pitkähköstä arviointi-, lupa- ja rekisteröintimenettelystä, mikä taas johtuu osittain siitä, että jäsenvaltiotasolla pystytään harvoin pitämään kiinni näihin tapauksiin sovellettavasta lyhyemmästä 120 päivän pituisesta hyväksymisajasta; korostaa, että nykytilanteessa ei noudateta integroidun torjunnan edistämistä ja toteutusta koskevia periaatteita, ja pitää tärkeänä, että käytettävissä on vähäriskisiä torjunta-aineita, että tutkimusta tehdään riittävästi ja että parhaita käytäntöjä vaihdetaan jäsenvaltioissa ja niiden kesken, jotta integroidun torjunnan potentiaali tulisi täysin hyödynnettyä; uskoo, että nopeampi hyväksymismenettely kannustaisi teollisuutta tutkimaan uusien vähäriskisten tehoaineiden, myös innovatiivisten vähäriskisten aineiden, kehittämistä ja varmistaisi siten, että viljelijöillä on käytössään riittävät kasvinsuojelukeinot, ja mahdollistaisi sen, että he voivat siirtyä nopeammin kestävien kasvinsuojeluaineiden käyttöön ja tehostaa integroitua tuholaistorjuntaa;

14.  muistuttaa, että lisääntynyt torjunta-aineresistenssi lisää torjunta-aineiden käyttöä ja riippuvuutta niistä; huomauttaa, että torjunta-aineiden käytön ja torjunta-aineriippuvuuden lisääntyminen tulee viljelijöille kalliiksi, koska tuotantopanoskustannukset ovat korkeat ja maaperän köyhtymisen ja maaperän heikentyvän laadun vuoksi tuottavuus laskee;

15.  toteaa, että jos markkinoilla olisi saatavilla enemmän vähäriskisiä kasvinsuojeluaineita, tehoaineresistenssin kehittymisen riski olisi pienempi ja yleisesti käytettyihin kasvinsuojeluaineisiin liittyvät vaikutukset muihin kuin torjuttaviin lajeihin vähenisivät;

16.  toteaa tältä osin, että resistenssin kehittyminen torjunta-aineiden tehoaineille on vääjäämätön biologinen tosiasia, kun on kyse nopeasti lisääntyvistä tuholaisista ja taudeista, ja siten kasvava ongelma; painottaa siksi, että kestävät biologiset, fysikaaliset ja muut kuin kemialliset menetelmät on ehdottomasti asetettava etusijalle kemiallisiin menetelmiin nähden, jos ne ovat tuholaistorjunnassa riittävän tehokkaita; muistuttaa, että kemiallisia torjunta-aineita pitäisi käyttää valikoivasti ja kohdennetusti; korostaa, että muutoin hyödylliset torjuntaeliöt saatetaan tuhota ja viljelykasveista tulee alttiimpia myöhemmille hyökkäyksille;

17.  toteaa lisäksi, että torjunta-ainemääriä saadaan todennäköisesti parhaiten vähennettyä järjestelmämuutoksilla, joilla vähennetään alttiutta tuholaishyökkäyksille, edistetään rakenteellista ja biologista monimuotoisuutta monokulttuurin ja jatkuvan viljelyn sijasta ja vähennetään tuholaisten tehoaineresistenssiä; painottaa siksi tarvetta keskittyä sellaisten agroekologisten menetelmien kehittämiseen, rahoittamiseen ja käytön edistämiseen, jotka parantavat koko viljelyjärjestelmän vastustuskykyä tuholaisia kohtaan;

18.  korostaa, että nykyisessä muodossaan yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) ei pystytä riittävästi kannustamaan tiloja vähentämään riippuvuutta torjunta-aineista ja ottamaan käyttöön luonnonmukaisia tuotantotekniikoita; katsoo, että vuoden 2020 jälkeisessä YMP:ssä tarvitaan erityisiä toimintapoliittisia välineitä, jotta voidaan auttaa muuttamaan viljelijöiden menettelytapoja torjunta-aineiden käytön suhteen;

19.  pitää valitettavana, että uutta, vuoden 2020 jälkeistä YMP:tä koskevassa komission ehdotuksessa integroidun torjunnan periaatetta ei sisällytetä ehdotuksen liitteessä III tarkoitettuihin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin; korostaa, että tämän direktiivin ja uuden YMP-mallin kytkösten puutteellisuus vaikeuttaa merkittävästi torjunta-aineriippuvuuden vähentämistä;

20.  toteaa, että useimmat jäsenvaltiot käyttävät kansallisia riski-indikaattoreita arvioidakseen joko kokonaisvaltaisesti tai osittain torjunta-aineiden käytön haittavaikutuksia; muistuttaa, että direktiivin 15 artiklassa säädetystä selkeästä velvoitteesta huolimatta jäsenvaltiot eivät ole vielä sopineet EU:n laajuisista yhdenmukaisista riski-indikaattoreista, minkä takia on lähes mahdotonta verrata edistystä eri jäsenvaltioissa ja koko unionissa; pitää myönteisenä sitä, että pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea (PAFF-komitea) hyväksyi yhdenmukaiset riski-indikaattorit 25. tammikuuta 2019;

21.  korostaa biologisen monimuotoisuuden ja elinvoimaisten ekosysteemien perustavanlaatuista merkitystä ja etenkin mehiläisten ja muiden pölyttäjähyönteisten keskeistä merkitystä terveen ja kestävän maatalouden varmistamisessa; korostaa, että biologisen monimuotoisuuden suojelussa ei ole kyse yksinomaan ympäristön suojelusta vaan se on myös keino varmistaa Euroopan kestävä elintarviketurva tulevaisuudessa;

22.  on erittäin huolissaan biologisen monimuotoisuuden jatkuvasta ja mahdollisesti peruuttamattomasta köyhtymisestä Euroopassa ja huolestuttavasta lentävien hyönteisten, myös pölyttäjien, vähenemisestä, joka käy ilmi lokakuussa 2017 julkaistusta lentävien hyönteisten biomassaa käsitelleestä tieteellisestä tutkimuksesta(34), jonka mukaan lentävien hyönteisten kanta on 63 luonnonsuojelualueella Saksassa laskenut yli 75 prosenttia 27 vuoden aikana; korostaa lisäksi, että yleisten lintulajien kannat ovat pienentyneet merkittävästi kaikkialla Euroopassa ja että tämä saattaa johtua hyönteisten määrän vähenemisestä; panee merkille torjunta-aineiden tahattomat vaikutukset maaperään ja maaperän organismeihin(35) sekä muihin kuin torjuttaviin lajeihin; katsoo, että torjunta-aineet ovat yksi päätekijöistä, joiden vuoksi hyönteiset, viljelysmaiden lintulajit ja muut kuin torjuttavat organismit ovat vähentyneet, ja korostaa lisäksi, että Euroopan on siirryttävä entistä kestävämpään torjunta-aineiden käyttöön ja tarjottava viljelijöille aiempaa enemmän muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja ja vähäriskisiä kasvinsuojeluaineita;

23.  on edelleen sitä mieltä, että neonikotinoideja sisältävillä torjunta-aineilla on merkittävä rooli Euroopan mehiläiskantojen huolestuttavassa vähenemisessä, mikä käy ilmi useista kansainvälisistä tutkimuksista, joiden perusteella kansalaiset ovat esittäneet vetoomuksia, joihin on kerätty satojatuhansia allekirjoituksia eri puolilta mannerta;

24.  pitää kansallisia toimintasuunnitelmia ja integroitua torjuntaa erittäin tärkeinä, jotta saadaan vähennettyä torjunta-aineiden käyttöä huomattavasti ja pystytään välttämään peruuttamaton biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja voidaan suosia agroekologisia toimenpiteitä ja luonnonmukaista maataloutta aina kun se on mahdollista;

25.  korostaa lisäksi, että maataloutta koskevien kestäväpohjaisten vaihtoehtojen kehittäminen on välttämätöntä, jotta ilmastonmuutoksen vaikutusta elintarviketurvaan saadaan vähennettyä;

26.  on erityisen huolissaan sellaisten torjunta-aineiden jatkuvasta käytöstä, jotka sisältävät perimää vaurioittavia, syöpää aiheuttavia tai lisääntymiselle vaarallisia tehoaineita tai hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ja ovat ihmisille tai eläimille haitallisia; korostaa, että tällaisten torjunta-aineiden käyttö ei ole direktiivin tavoitteiden ja tarkoituksen mukaista;

27.  korostaa, että vesiympäristö on erityisen herkkä torjunta-aineille; pitää myönteisenä, että jotkin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä sen suojelemiseksi niiltä; pitää kuitenkin valitettavana, että monet jäsenvaltiot eivät ole asettaneet määrällisiä tavoitteita ja aikataulua toimenpiteille vesiympäristön suojelemiseksi torjunta-aineilta ja ne, jotka ovat, eivät ole tarkentaneet, miten tavoitteiden saavuttamista mitataan; katsoo, että tällä hetkellä käytettävien torjunta-aineiden seurantaa vesiympäristössä olisi parannettava;

28.  toteaa, että maatalous on yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi pohjaveden hyvää kemiallista tilaa ei saavuteta, sillä torjunta-aineiden käyttö maataloudessa aiheuttaa pilaantumista; painottaa, että on kustannustehokkaampaa estää torjunta-aineiden pääsy makean veden ekosysteemeihin kuin käyttää poistotekniikoita ja että jäsenvaltioiden on tarjottava viljelijöille tähän liittyviä asianmukaisia kannustimia; toteaa tässä yhteydessä myös, että vesipuitedirektiivin täytäntöönpanolla on tärkeä merkitys veden laadun parantamisen kannalta; pitää myönteisenä jäsenvaltioiden edistymistä prioriteettiaineiden torjunnassa, mikä on johtanut siihen, että sellaisten vesistöjen määrä on vähentynyt, jotka eivät täytä tiettyjä aineita, kuten kadmiumia, lyijyä ja nikkeliä, sekä torjunta-aineita koskevia vaatimuksia;

29.  pitää valitettavana, että vesivarojen tilan heikentyminen on yhä useammin johtanut siihen, että juomaveden toimittajat joutuvat tekemään ylimääräisiä käsittelyjä sen varmistamiseksi, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi on niiden torjunta-ainerajojen mukaista, joista säädetään ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta annetussa neuvoston direktiivissä 98/83/EY, ja pitää valitettavana, että kustannukset tästä lankeavat saastuttajien sijaan kuluttajille;

30.  korostaa, että jotkut torjunta-aineet on kansainvälisesti tunnustettu pysyviksi orgaanisiksi yhdisteiksi, koska ne saattavat kulkeutua pitkiä matkoja, säilyä ympäristössä pitkään, rikastua ravintoketjussa ja kertyä ekosysteemeihin ja koska niillä on huomattavia kielteisiä vaikutuksia ihmisen terveyteen;

31.  pitää ilahduttavana, että kaikissa jäsenvaltioissa on perustettu kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevia koulutus- ja sertifiointijärjestelmiä, mutta pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa koulutusvelvoitteita ei täytetä kaikkien vaadittujen liitteessä I lueteltujen aiheiden osalta; korostaa käyttäjille annettavan koulutuksen merkitystä kasvinsuojeluaineiden turvallisen ja kestävän käytön varmistamisessa; katsoo, että on asianmukaista tehdä ero ammattimaisten ja muiden käyttäjien välillä, koska heihin sovelletaan eri velvoitteita; painottaa, että kasvinsuojeluaineiden ammattimaisten ja muiden käyttäjien tulisi saada riittävä perehdytys;

32.  panee merkille älykkään tekniikan ja täsmäviljelyn käyttöön liittyvät mahdollisuudet keinona tarkentaa kasvinsuojeluaineiden levittämistä ja estää niiden leviäminen alueille, joilla niitä ei tarvita, esimerkiksi droonien tai satelliittipaikannusta hyödyntävän tarkkuusteknologian avulla; korostaa lisäksi, että tällaisten ratkaisujen käyttöönotto voisi lisääntyä jäsenvaltioissa, jos ne sisällyttäisiin paremmin torjunta-aineiden käyttäjien koulutukseen ja sertifiointijärjestelmiin kansallisissa toimintasuunnitelmissa;

33.  korostaa, että kasvinsuojeluaineita ei käytetä ainoastaan maataloudessa vaan myös rikkakasvien ja tuholaisten torjunnassa direktiivin 12 artiklan a alakohdassa määritellyillä suuren yleisön ja herkkien väestöryhmien käyttämillä alueilla, esimerkiksi yleisissä puistoissa ja rautateillä; toteaa, että kasvinsuojeluaineiden käyttö tällaisilla alueilla ei ole asianmukaista; pitää myönteisenä, että useat jäsenvaltiot ja lukuisat alueelliset ja paikalliset hallintoviranomaiset ovat ryhtyneet toimiin torjunta-aineiden käytön rajoittamiseksi tai kieltämiseksi suuren yleisön tai herkkien väestöryhmien käyttämillä alueilla; panee kuitenkin merkille, että valtaosassa jäsenvaltioita ei ole asetettu mitattavissa olevia tavoitteita;

34.  on huolestunut siitä, että monet jäsenvaltiot eivät ole tulkinneet 12 artiklan a alakohdan vaatimusta oikein, vaan ne katsovat sen viittaavan vain muuhun kuin maatalouskäyttöön, vaikka tosiasiassa asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 määriteltyihin herkkiin väestöryhmiin kuuluvat myös henkilöt, jotka asuinpaikkansa vuoksi altistuvat pitkällä aikavälillä merkittävästi torjunta-aineille; panee lisäksi merkille, että komissio on vahvistanut, että ei ole oikeudellista syytä siihen, miksi maatalouskäyttö olisi jätettävä 12 artiklan säännösten soveltamisalan ulkopuolelle;

35.  panee merkille jäsenvaltioiden jatkuvan tuen luonnonmukaiselle maataloudelle vähän torjunta-aineita käyttävänä tuotantotapana; pitää myönteisenä, että luonnonmukaisten tilojen määrä on edelleen kasvanut unionissa, mutta panee merkille, että tämä kasvuvauhti vaihtelee edelleen merkittävästi jäsenvaltioiden välillä;

36.  huomauttaa, että luonnonmukaista maataloutta harjoittaville viljelijöille aiheutuu taloudellisia tappioita naapuritilojen torjunta-aineiden käytöstä, kun esimerkiksi ruiskutettujen torjunta-aineiden kulkeumat ja hitaasti hajoavien tehoaineiden kulkeutuminen ympäristössä saastuttaa niiden luonnonmukaisesti viljellyt tuotteet ja maaperän; huomauttaa, että tästä syystä luomuviljelijät saattavat sellaisten toimien vuoksi, joihin he eivät itse voi vaikuttaa, joutua myymään tuotteitaan tavanomaisesti tuotettuina tuotteina ja menettää hinnanlisänsä tai jopa sertifikaattinsa;

37.  toteaa, että vaikka jäsenvaltioilla on yleensä käytössä järjestelmiä, joilla kerätään tietoja torjunta-aineisiin liittyvistä akuuteista myrkytystapauksista, näiden tietojen paikkansapitävyys ja käyttö herättää epäilyksiä; korostaa, että järjestelmiä, joilla tällaisia tietoja kerätään kroonisista myrkytyksistä, ei ole pantu laajalti täytäntöön;

38.  korostaa, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) viimeisin raportti elintarvikkeiden torjunta-ainejäämistä osoitti, että 97,2 prosenttia näytteistä Euroopassa oli EU:n lainsäädännön mukaisissa rajoissa, mikä on todiste hyvin tiukasta ja turvallisesta elintarviketuotantojärjestelmästä;

Suositukset

39.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan direktiivin täytäntöönpanon päätökseen viipymättä;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, myös kansalaiset, sisällytetään kaikkiin torjunta-aineita koskeviin sidosryhmätoimiin direktiivin 2003/35/EY ja Århusin yleissopimuksen mukaisesti;

41.  kehottaa jäsenvaltioita toimimaan ennakoivasti direktiivin käytännön täytäntöönpanossa, jotta voidaan havaita puutteet ja erityiset alueet, joihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun kannalta, ja kehottaa niitä olemaan rajoittamatta toimintaansa tavanomaisiin kansallisiin toimenpiteisiin, jotka koskevat säännösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja valvontajärjestelmiä;

42.  kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että EU:n on pyrittävä viipymättä siirtymään torjunta-aineiden kestävämpään käyttöön ja että pääasiallinen vastuu tällaisten käytäntöjen täytäntöönpanosta kuuluu jäsenvaltioille; korostaa, että nopea toiminta on välttämätöntä;

43.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tarkistettujen kansallisten toimintasuunnitelmien laatimiselle asetettuja aikatauluja; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä antaneet näitä toimintasuunnitelmiaan, tekemään niin viipymättä ja määrittämään tällä kertaa selkeät määrälliset tavoitteet ja torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvien riskien ja vaikutusten tehokasta välitöntä ja pitkän aikavälin vähentämistä koskevan mitattavissa olevan yleistavoitteen, johon kuuluu selkeästi määriteltyjä vuotuisia vähennystavoitteita ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota pölyttäjiin kohdistuviin mahdollisiin vaikutuksiin ja muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen ja vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden käytön edistämiseen ja käyttöönottoon integroidun torjunnan periaatteiden mukaisesti;

44.  kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoista EU:n laajuista sitovaa tavoitetta torjunta-aineiden käytön vähentämiselle;

45.  kehottaa komissiota kehittämään edelleen ohjeistusta kaikista integroidun torjunnan periaatteista ja niiden täytäntöönpanosta; pyytää tässä yhteydessä komissiota laatimaan ohjeet integroidun torjunnan täytäntöönpanon mittaamista ja arviointia jäsenvaltioissa koskevien kriteerien määrittämisestä;

46.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet vähäriskisten torjunta-aineiden edistämiseksi ja sellaisten muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen ja menetelmien asettamiseksi etusijalle, joista koituu vähiten haittaa terveydelle ja luonnolle, ja varmistamaan samalla tehokkaan ja tuloksellisen kasvinsuojelun; korostaa, että tämän onnistumiseksi on vahvistettava viljelijöille tarjottavia taloudellisia kannustimia valita tällaiset vaihtoehdot;

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota vähäriskisten ja biologisten vaihtoehtojen kehittämisen, tutkimuksen, rekisteröinnin ja markkinoinnin edistämiseen muun muassa lisäämällä rahoitusmahdollisuuksia Euroopan horisontti ‑puiteohjelman ja monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 puitteissa; muistuttaa, että kestävät biologiset, fysikaaliset ja muut kuin kemialliset menetelmät on tärkeää asettaa etusijalle kemiallisiin menetelmiin nähden, jos ne ovat tuholaistorjunnassa riittävän tehokkaita; muistuttaa myös ekologisesti kestävistä ja turvallisista kasvinsuojelutekniikoista saatavan lisäarvon merkityksestä;

48.  kehottaa komissiota viipymättä toteuttamaan seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa antamansa sitoumuksen laatia sellainen myrkytöntä ympäristöä koskeva unionin strategia, joka kannustaa innovointiin ja kestävien vaihtoehtojen kehittämiseen, mukaan lukien muut kuin kemialliset ratkaisut; odottaa, että komissio kiinnittää tässä strategiassa erityistä huomiota vaikutuksiin, joita torjunta-aineilla on ympäristöön ja ihmisten terveyteen;

49.  kannustaa keskittymään enemmän riskien vähentämiseen, koska vähäriskisten aineiden laajamittainen käyttö saattaisi olla haitallisempaa kuin suuririskisten aineiden rajallinen käyttö;

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin ja sen täytäntöönpanon entistä paremman johdonmukaisuuden asiaan liittyvän unionin lainsäädännön ja toimintapolitiikan kanssa, varsinkin YMP:n ja asetuksen (EY) N:o 1107/2009 säännösten kanssa, ja erityisesti sisällyttämään integroidun torjunnan periaatteet YMP:n yhteydessä lakisääteisiin vaatimuksiin direktiivin 14 artiklan mukaisesti;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rajoittamaan tiukasti asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisten välttämätöntä käyttöä koskevien poikkeusten määrää ja päivittämään asiaa koskevat ohjeasiakirjat sen varmistamiseksi, että torjunta-aineiden riskinarvioinnista käyvät ilmi tosiasiallinen altistuminen ja tosiasialliset olosuhteet ja että siinä otetaan huomioon kaikki mahdolliset vaikutukset terveyteen ja ympäristöön;

52.  suosittelee, että jäsenvaltioille tarjotaan joustavuutta soveltaa integroitua torjuntaa osana YMP:hen sisältyviä viherryttämistoimenpiteitä;

53.  pitää myönteisenä sitä, että pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea (PAFF-komitea) hyväksyi vastikään yhdenmukaiset riski-indikaattorit, ja kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan komission hiljattain ehdottamien yhdenmukaisten riski-indikaattorien kehittämistä, jotta torjunta-aineiden käytön vähentämisen vaikutuksia voidaan seurata asianmukaisesti;

54.  kehottaa komissiota luomaan täysin toimivan ja avoimen järjestelmän, jonka avulla kerätään säännöllisesti tilastotietoja torjunta-aineiden käytöstä, työperäisen ja muun torjunta-aineille altistumisen vaikutuksista ihmisten ja eläinten terveyteen sekä torjunta-ainejäämistä ympäristössä ja erityisesti maaperässä ja vedessä;

55.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tutkimusohjelmia, joilla pyritään määrittämään torjunta-aineiden käytön vaikutukset ihmisten terveyteen ottaen huomioon kaikki toksikologiset vaikutukset ja pitkäkestoiset vaikutukset, mukaan lukien immunotoksisuus, hormonaaliset haittavaikutukset ja hermoston kehitykseen kohdistuvat myrkyllisyysvaikutukset, ja keskittyen syntymää edeltävän torjunta-ainealtistuksen vaikutukseen lasten terveyteen;

56.  kehottaa komissiota soveltamaan yleisesti käytettyjen kasvinsuojeluaineiden hallinnointiin ja käyttöön riskiperusteista lähestymistapaa, jossa tukeudutaan riippumattomaan, vertaisarvioituun tieteelliseen näyttöön;

57.  kehottaa komissiota antamaan ennen nykyisen toimikautensa päättymistä erityisen lainsäädäntöehdotuksen asetuksen (EY) N:o 1107/2009 muuttamiseksi REFIT-aloitteeseen liittyvän yleisen tarkistuksen ulkopuolella, jotta voidaan lisätä ”luonnossa esiintyviä aineita” ja ”luontaisenkaltaisia aineita” koskevat määritelmät ja erilliset luokat, joissa kriteerinä pidettäisiin aineen esiintymistä ja sille altistumista luonnossa, ja jotta voidaan ottaa käyttöön vähäriskisten biologisten torjunta-aineiden tiukka ja nopea arviointi-, lupa- ja rekisteröintimenettely, alkuperältään biologisista vähäriskisistä torjunta-aineista 15. helmikuuta 2017 annetun parlamentin päätöslauselman ja kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta 13. syyskuuta 2018 annetun parlamentin päätöslauselman mukaisesti;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vuonna 1979 tehdyn valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen pöytäkirjan ja pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan vuoden 2004 Tukholman yleissopimuksen mukaiset unionin velvoitteet pannaan tehokkaasti täytäntöön, ja kehottaa niitä siksi tehostamaan toimiaan pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävien torjunta-aineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön lopettamiseksi sekä vahvistamaan säännöksiä näitä aineita sisältävien tai niiden saastuttamien jätteiden hävittämisestä;

59.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että saatavilla on loppukäyttäjille tarkoitettuja ammattimaisia ja riippumattomia neuvontapalveluja ja koulutusta torjunta-aineiden kestävästä käytöstä ja erityisesti integroidusta torjunnasta;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan enemmän lisäinvestointeihin ja tutkimukseen, jotka koskevat täsmäviljelytekniikoiden ja digitaalisten viljelytekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa, jotta saadaan parannettua kasvinsuojeluaineiden tehoa ja vähennettyä siten merkittävästi riippuvuutta torjunta-aineista direktiivin tavoitteiden mukaisesti ja näin vähennettyä sekä ammattimaisten käyttäjien että suuren yleisön altistumista; katsoo, että digitalisointi tai täsmäviljely ei saisi johtaa viljelijöiden riippuvuuteen tuotantopanoksista tai heidän velkaantumiseensa;

61.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan enää sallimatta kasvinsuojeluaineiden käyttöä suuren yleisön tai asetuksen (EY) N:o 1107/2009 3 artiklan 14 kohdassa määriteltyjen herkkien väestöryhmien käyttämillä alueilla;

62.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota asetuksen (EY) N:o 1107/2009 3 artiklan 14 kohdassa määriteltyjen herkkien väestöryhmien suojeluun, etenkin koska viljelymaiden läheisyydessä asuvat maaseudun asukkaat ovat nykyisin vailla suojelua; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita esittämään torjunta-aineiden käytön välitöntä kieltämistä laajahkolla alueella hoitolaitosten, koulujen, leikkikenttien, lastentarhojen ja sairaaloiden ympärillä;

63.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan lisätutkimukseen torjunta-aineiden vaikutuksesta muihin kuin torjuttaviin lajeihin ja toteuttamaan välittömiä toimia vaikutuksen minimoimiseksi;

64.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maatalousmallia, joka perustuu ennaltaehkäiseviin ja epäsuoriin kasvinsuojelustrategioihin, joilla pyritään vähentämään ulkoisten tuotantopanosten käyttöä, ja monikäyttöisiin luonnossa esiintyviin aineisiin; pitää tarpeellisena lisätä ennaltaehkäisevien ja epäsuorien agroekologisten kasvinsuojelustrategioiden tutkimusta ja kehittämistä;

65.  kehottaa jäsenvaltioita investoimaan entistä enemmän mukauttamiskäytäntöihin, jotka estävät maatalouskemikaalien pääsyn pinta- ja syviin vesiin, sekä toimenpiteisiin, joilla rajoitetaan näiden aineiden huuhtoutumista vesistöihin, jokiin ja meriin; suosittaa kieltämään niiden käytön maaperässä, josta ne saattavat suodattua pohjaveteen;

66.  painottaa, että on erittäin tärkeää arvioida säännöllisesti myytyjen torjunta-aineiden määrän suhdetta käsitellyn maatalousmaan alaan käyttäen perusteena käyttäjätietokantoja ja myyntimääriä;

67.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan vaarallisuuteen perustuvien poissulkemisperusteiden täysimääräisen ja yhdenmukaisen soveltamisen sellaisten tehoaineiden tapauksessa, jotka ovat perimää vaurioittavia, syöpää aiheuttavia tai lisääntymiselle vaarallisia tai joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia;

68.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti kieltoa tuoda kiellettyjä torjunta-aineita kolmansista maista EU:hun ja lisäämään tuontielintarvikkeiden tarkastuksia;

69.  kehottaa komissiota harkitsemaan huolellisesti kaikkia käytettävissä olevia toimenpiteitä direktiivin noudattamisen varmistamiseksi, mukaan lukien rikkomusmenettelyjen käynnistäminen niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät noudata direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon velvoitetta;

70.  kehottaa komissiota toteuttamaan tarmokkaasti toimia sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka järjestelmällisesti käyttävät väärin neonikotinoideja sisältäviä kiellettyjä torjunta-aineita koskevia poikkeuksia;

71.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että aiheuttamisperiaate pannaan täysimääräisesti täytäntöön ja että tätä valvotaan tehokkaasti vesivarojen suojelun osalta;

72.  kehottaa tarjoamaan Euroopan horisontti -puiteohjelmasta riittävästi rahoitusta edistämään sellaisten kasvinsuojelustrategioiden kehittämistä, jotka perustuvat järjestelmää koskevaan lähestymistapaan, jossa yhdistyvät innovatiiviset akroekologiset tekniikat ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet, joilla pyritään minimoimaan ulkoisten tuotantopanosten käyttö;

73.  kehottaa komissiota perustamaan kestävää torjunta-aineiden käyttöä käsittelevän yleiseurooppalaisen foorumin, johon osallistuisivat alakohtaiset sidosryhmät ja paikallis- ja aluetason edustajat, jotta helpotetaan tiedon jakamista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa torjunta-aineiden käytön vähentämiseksi;

o
o   o

74.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.
(2) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 7.
(3) EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1.
(4) EUVL L 136, 29.5.2007, s. 3.
(5) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.
(6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608.
(7) EYVL L 131, 5.5.1998, s. 11.
(8) EUVL L 229, 29.6.2004, s. 23.
(9) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.
(10) EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7.
(11) EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32.
(12) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
(13) EUVL L 201, 1.8.2009, s. 36.
(14) EUVL L 310, 25.11.2009, s. 29.
(15) EUVL L 226, 24.8.2013, s. 1.
(16) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex:52006DC0372
(17) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 62.
(18) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 51.
(19) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 184.
(20) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 117.
(21) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0057.
(22) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0356.
(23) EUVL L 324, 10.12.2009, s. 1.
(24) http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/overview_reports/details.cfm?rep_id=114
(25) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.
(26) http://www.pan-uk.org/site/wp-content/uploads/United-Nations-Report-of-the-Special-Rapporteur-on-the-right-to-food.pdf
(27) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10041-2016-ADD-1/en/pdf
(28) http://www.senat.fr/leg/ppr16-477.html
(29)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0023.
(30) Caspar A. Hallmann et al., ”More than 75 % decline over 27 years in total flying insect biomass in protected areas”, PLOS, 18. lokakuuta 2017 – https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0185809
(31) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.
(32) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012, annettu 22. toukokuuta 2012, biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä (EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1).
(33) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28. tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).
(34) https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0185809
(35) https://esdac.jrc.ec.europa.eu/public_path/shared_folder/doc_pub/EUR27607.pdf


Rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevan direktiivin täytäntöönpano
PDF 161kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2019 rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevan direktiivin täytäntöönpanosta (2018/2108(INI))
P8_TA(2019)0083A8-0046/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 114 ja 168 artiklan,

–  ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004(2),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(3),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät ”Kohti nykyaikaisia, tarpeita vastaavia ja kestäviä terveydenhuoltojärjestelmiä”(4),

–  ottaa huomioon monivuotiset terveysalan toimintaohjelmat vuosiksi 2003–2008(5), 2008–2013(6) ja 2014–2020(7),

–  ottaa huomioon 4. syyskuuta 2015 ja 21. syyskuuta 2018 annetut komission kertomukset rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevan direktiivin toiminnasta (COM(2015)0421, COM(2018)0651),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon terveys- ja hoitoalan digitaalimurroksen edellytyksistä digitaalisilla sisämarkkinoilla: kansalaisten voimaannuttaminen ja terveemmän yhteiskunnan rakentaminen (COM(2018)0233),

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2018 annetun komission kertomuksen rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevista jäsenvaltioiden tiedoista vuodelta 2016(8),

–  ottaa huomioon sähköisistä terveyspalveluista vastaavien kansallisten viranomaisten verkoston perustamista, hallinnointia ja toimintaa koskevista säännöistä 22. joulukuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2011/890/EU(9),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta Euroopalle (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon sähköisen terveydenhuollon toimintasuunnitelman 2012–2020 ja erityisesti sen selkeän rajatylittävän ulottuvuuden (COM(2012)0736),

–  ottaa huomioon sähköisen terveydenhuollon toimintasuunnitelmaa 2012–2020 koskevan komission väliarvioinnin (COM(2017)0586),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon harvinaisista sairauksista (COM(2008)0679) ja 8. kesäkuuta 2009 annetun neuvoston suosituksen toimista harvinaisten sairauksien alalla(10),

–  ottaa huomioon 5. syyskuuta 2014 annetun komission kertomuksen harvinaisista sairauksista annetun komission tiedonannon täytäntöönpanosta (COM(2014)0548),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2013 annetut harvinaisia sairauksia käsittelevän EU:n asiantuntijakomitean (EUCERD) suositukset harvinaisia sairauksia koskevista eurooppalaisista osaamisverkostoista ja 10. kesäkuuta 2015 niihin tehdyn lisäyksen,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2018 julkaistun tilintarkastustuomioistuimen tausta-asiakirjan rajatylittävästä terveydenhuollosta EU:ssa(11),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämisestä EU:n raja-alueilla (COM(2017)0534),

–  ottaa huomioon toimielinten välisen julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(12),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0046/2019),

A.  ottaa huomioon, että kaikille kohtuuhintaisilla EU:n ja sen jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmillä on ratkaiseva merkitys kansanterveyden, sosiaalisen suojelun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korkean tason varmistamisessa, sillä ne säilyttävät ja takaavat kaikille pääsyn terveydenhuollon piiriin, ja toteaa, että potilaiden elämänlaatua pidetään tärkeänä osatekijänä terveydenhuollon kustannustehokkuusanalyysissa;

B.  ottaa huomioon, että direktiivissä 2011/24/EU, jäljempänä ’direktiivi’, kunnioitetaan SEUT 168 artiklan 7 kohdan mukaisesti kunkin jäsenvaltion vapautta tehdä tarvittavat terveydenhuoltoa koskevat päätökset eikä puututa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten eettisiin perusvalintoihin eikä heikennetä niitä; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden tarjoamissa palveluissa on eroja, samoin kuin niiden rahoittamisessa; ottaa huomioon, että direktiivi tarjoaa unionin kansalaisille uusia mahdollisuuksia, jotka täydentävät heidän kotimaassaan saatavilla olevia mahdollisuuksia terveydenhuollon alalla;

C.  ottaa huomioon, että terveyttä voidaan pitää perusoikeutena unionin perusoikeuskirjan 2 artiklan (”Oikeus elämään”) ja 35 artiklan (”Terveyden suojelu”) nojalla;

D.  ottaa huomioon, että väestön ikääntyminen, talousarviorajoitukset, kroonisten ja harvinaisten sairauksien lisääntynyt esiintyminen, vaikeudet taata perusterveydenhuollon toimivuus maaseudulla ja lääkkeiden korkeat hinnat asettavat haasteita EU:n terveydenhuoltojärjestelmille; toteaa, että jäsenvaltioiden tehtävänä on laatia luettelo lääkkeistä, joista on pulaa, päivittää ja ylläpitää luetteloa ja vaihtaa sitä koskevia tietoja rajojen yli, jotta voidaan varmistaa olennaislääkkeiden saatavuus;

E.  toteaa, että joissakin tilanteissa kansalaisten tarvitsema terveydenhuolto voi olla parasta tarjota toisessa jäsenvaltiossa johtuen läheisestä sijainnista, hoidon saatavuudesta, hoidon erityisluonteesta tai valmiuksien, esimerkiksi olennaislääkkeiden, puutteesta omassa jäsenvaltiossa;

F.  toteaa, että direktiivin toimintaa koskevan kertomuksen tulokset vuodelta 2015 osoittavat, että kaikki jäsenvaltiot eivät olleet panneet direktiiviä kokonaan tai asianmukaisesti täytäntöön;

G.  ottaa huomioon, että terveydenhuoltoala on tärkeä osa EU:n taloutta, sillä sen osuus unionin BKT:stä on 10 prosenttia ja se voi nousta sosioekonomisista syistä 12,6 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä;

H.  toteaa, että direktiivin 20 artiklan mukaisesti komissiolla on velvollisuus esittää täytäntöönpanokertomus direktiivin toiminnasta joka kolmas vuosi; ottaa huomioon, että komission olisi arvioitava jatkuvasti ja esitettävä säännöllisesti tietoja potilasvirroista, potilaiden liikkuvuuden hallinnollisista, sosiaalisista ja rahoituksellisista näkökohdista sekä eurooppalaisten osaamisverkostojen ja kansallisten yhteyspisteiden toiminnasta;

I.  ottaa huomioon, että direktiivin toiminnasta 21. syyskuuta 2018 annetun komission kertomuksen mukaan kansalaisten on edelleen vaikea saada selville, kuinka he voivat käyttää oikeuksiaan rajatylittävässä terveydenhuollossa; katsoo, että terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien toiminnan edellytyksiä on selkeytettävä ja avoimuutta niiden suhteen on lisättävä, jotta voidaan taata potilaiden liikkuvuuden turvallisuus;

J.  toteaa, että sähköisestä terveydenhuollosta 25. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon mukaan terveys- ja hoitoalan järjestelmissä on toteutettava uudistuksia ja innovatiivisia ratkaisuja, jotta voitaisiin parantaa niiden kestävyyttä, saavutettavuutta ja tehokkuutta; katsoo, että uuden tekniikan ja digitaalisten työkalujen käyttöä olisi sen vuoksi vahvistettava, jotta terveydenhuoltopalvelujen laatua ja kestävyyttä voitaisiin parantaa;

K.  ottaa huomioon, että direktiivi tarjoaa selkeän oikeusperustan eurooppalaiselle yhteistyölle ja yhteistoiminnalle, kun on kyse terveysteknologian arvioinnista, sähköisistä terveyspalveluista, harvinaisista sairauksista sekä terveydenhuoltopalvelujen ja -tuotteiden turvallisuus- ja laatunormeista;

L.  katsoo, että EU:n kansalaisilla on oikeus saada erikoistunutta hoitoa omassa jäsenvaltiossaan; ottaa kuitenkin huomioon, että direktiivin mukaista oikeuttaan rajatylittävään hoitoon, mikä kattaa myös ennaltaehkäisevät lääketieteelliset tekstit, kuvantamiset ja terveystarkastukset, käyttävien potilaiden määrä kasvaa hyvin hitaasti;

M.  ottaa huomioon, että tämä direktiivi ei koske rokotusohjelmia, vaikka ne kuuluvat EU:n tehokkaimpiin politiikkatoimiin, ja ottaa huomioon, että tietyissä jäsenvaltioissa ihmisillä on vaikeuksia rokotusohjelmien piiriin pääsemiseksi;

N.  toteaa, että kaikki jäsenvaltiot eivät pystyneet esittämään tietoja ulkomaille hakeutuneista potilaista ja että kerätyt tiedot eivät aina ole vertailukelpoisia jäsenvaltioiden välillä;

O.  panee merkille, että komission äskettäin järjestämässä kuulemisessa 83 prosenttia haastatelluista henkilöistä ilmoitti kannattavansa lääketieteellisten tietojen luovuttamista tutkimuskäyttöön ja potilaiden terveydentilan parantamiseksi(13); ottaa huomioon, että mahdollisessa tulevassa terveydenhuoltojärjestelmien yhdentymisessä on varmistettava digitaalisesta näkökulmasta, että terveydenhuoltojärjestelmät ja potilaat ovat asianomaisten tietojen viimeisiä säilyttäjiä ja hallinnoijia, jotta voidaan taata oikeudenmukaisuus, kestävyys ja potilaiden turvallisuus;

P.  toteaa, että direktiivin soveltamisalaan kuuluva potilaiden liikkuvuus EU:ssa on edelleen suhteellisen vähäistä eikä sillä ole ollut merkittävää talousarviovaikutusta kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyteen;

Q.  toteaa, että jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa ihmisten tarvitseman terveydenhuollon saatavuus ja sen kaikkien kustannusten korvaaminen; toteaa, että jäsenvaltioiden kansallisten terveydenhuoltoyksiköiden tehtävänä on vahvistaa kriteerit, joiden perusteella kansalaiset voivat saada terveydenhuoltoa toisessa jäsenvaltiossa; toteaa, että huomattavan monissa jäsenvaltioissa potilaat kohtaavat vieläkin merkittäviä esteitä terveydenhuoltojärjestelmissä asioidessaan; toteaa, että hallinnollinen rasite saattaa viivästyttää korvausten maksamista; toteaa, että tämä tekee palveluiden saavutettavuudesta entistäkin pirstoutuneempaa, ja katsoo, että tilannetta olisi parannettava jäsenvaltioiden välisellä koordinoinnilla;

R.  ottaa huomioon, että eurooppalaista sairaanhoitokorttia säännellään sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia koskevan asetuksen mukaisesti ja sen täytäntöönpano vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että eurooppalaisen sairaanhoitokortin yhdenmukainen täytäntöönpano ja jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin lisääminen on välttämätöntä, jotta voidaan vähentää nykyistä hallinnollista rasitetta ja taata potilaille korvausten maksamisen nopeasti ja syrjimättömästi samalla kun taataan unionin kansalaisten vapaa liikkuvuus;

S.  toteaa, että potilaat kohtaavat yhä oikeudellisia ja käytännön ongelmia lääkemääräysten käytössä eri jäsenvaltioissa;

T.  ottaa huomioon, että kansallisten yhteyspisteiden tehtävänä on varmistaa, että potilaat saavat oikeat tiedot tietoon perustuvan päätöksen tekemiseksi;

U.  ottaa huomioon, että kansalaiset eivät vielä tiedä kansallisista yhteyspisteistä tarpeeksi, mikä vaikuttaa niiden tehokkuuteen; toteaa, että kansallisten yhteyspisteiden tehokkuus ja se, miten ne tavoittavat kansalaiset, riippuu niiden sekä EU:lta että jäsenvaltioilta saamasta tuesta sekä viestintäkanavista, hyvien käytäntöjen ja tietojen, myös yhteystietojen, vaihdosta ja potilaiden hoitoon lähettämistä koskevista ohjeista;

V.  toteaa, että kansallisten yhteyspisteiden välillä on suuria laadullisia ja määrällisiä eroja toiminnassa, saatavuudessa, näkyvyydessä ja resurssien kohdentamisessa;

W.  ottaa huomioon, että toukokuussa 2015 tehdyn Eurobarometri-kyselyn(14) mukaan potilaat eivät tiedä riittävästi oikeuksistaan rajatylittävässä terveydenhuollossa ja alle 20 prosenttia kansalaisista piti tietojaan hyvinä;

X.  katsoo, että rajatylittävä terveydenhuolto voi olla tehokasta vain, jos potilaat, hoitajat, terveydenhuollon ammattilaiset ja muut sidosryhmät tietävät siitä hyvin ja sitä koskevat säännöt ovat helposti saatavilla ja kaikkien tutustuttavissa;

Y.  ottaa huomioon, että potilailla, hoitajilla ja terveydenhuollon ammattilaisilla on yhä suuri tietovaje siitä, mitä oikeuksia potilailla on yleisesti ottaen ja erityisesti direktiivin nojalla;

Z.  ottaa huomioon, että terveydenhuollon ammattilaiset käsittelevät tiettyjä erittäin arkaluonteisia potilaiden asioita, jotka edellyttävät selkeää ja ymmärrettävää viestintää; toteaa, että kielimuuri saattaa estää tietojen siirron terveydenhuollon ammattilaisten ja heidän potilaidensa välillä;

AA.  toteaa, että korvausmenettelyissä on runsaasti parantamisen ja yksinkertaistamisen varaa monissa jäsenvaltioissa ja tämä koskee erityisesti lääkemääräyksiä, harvinaislääkkeitä, farmaseuttisesti valmistettuja lääkkeitä sekä jatkohoitoa ja -toimenpiteitä;

AB.  ottaa huomioon, että kuudessa jäsenvaltiossa ja Norjassa ei tällä hetkellä ole lainkaan ennakkolupajärjestelmää, mikä antaa potilaille vapauden valita ja vähentää hallinnollista rasitetta;

AC.  ottaa huomioon, että naapurijäsenvaltioiden ja -alueiden välillä on tehty useita kahdenvälisiä sopimuksia, jotka voisivat toimia parhaiden käytäntöjen perustana kehitettäessä EU:n laajuista rajatylittävää terveydenhuoltoa;

Täytäntöönpano

1.  suhtautuu myönteisesti toimiin, joita komissio on toteuttanut sen arvioimiseksi, ovatko jäsenvaltiot saattaneet direktiivin asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään;

2.  toteaa, että direktiivi auttaa selkiyttämään rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevia sääntöjä, varmistamaan turvallisen ja korkealaatuisen rajatylittävän terveydenhuollon saatavuuden unionissa sekä saavuttamaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisen potilaiden liikkuvuuden; on pettynyt siihen, että monet jäsenvaltiot eivät ole panneet tehokkaasti täytäntöön potilaiden oikeuksien takaamista koskevia vaatimuksia; kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon siten, että taataan korkeatasoinen kansanterveyden suojelu, joka auttaa parantamaan kansalaisten terveyttä mutta jossa samalla kunnioitetaan henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta sisämarkkinoilla;

3.  kehottaa komissiota laatimaan kolmen vuoden välein tehtävät arviointikertomuksensa direktiivin toiminnasta ja toimittamaan ne Euroopan parlamentille ja neuvostolle; korostaa, että on tärkeää kerätä tilastollisiin tarkoituksiin tietoja ulkomaille hoitoon matkustavista potilaista ja analysoida syitä, joiden vuoksi potilaat liikkuvat maasta toiseen; pyytää komissiota lisäksi julkaisemaan toteutettavissa tapauksissa ja vuosittain erittelyn kunkin jäsenvaltion tarjoamista rajatylittävistä terveydenhuoltopalveluista ja näistä korvatut kokonaismäärät;

4.  kehottaa komissiota ottamaan direktiivin täytäntöönpanon arvioinnin yhteydessä tehtävässä kustannustehokkuusanalyysissa huomioon potilaan elämänlaadun ja hoitotulokset;

5.  muistuttaa jäsenvaltioita niiden sitoumuksesta antaa komissiolle apua ja toimittaa kaikki hallussaan olevat tarpeelliset tiedot, jotta komissio voi suorittaa arviointinsa ja laatia edellä mainitut kertomukset;

6.  pyytää komissiota laatimaan täytäntöönpanoa koskevia ohjeita erityisesti aloilla, joilla direktiivi ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettu asetus toimivat vuorovaikutuksessa, sekä varmistamaan kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien välisen paremman koordinoinnin toimielimissä;

7.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi saatettava direktiivi asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, jotta potilaille voidaan varmistaa laadukas ja saatavilla oleva rajatylittävä terveydenhuolto, noudattaen täysimääräisesti direktiivissä vahvistettuja täytäntöönpanon määräaikoja; toteaa, että määrättyjen lääkkeiden saatavuuteen ja määrätyn hoidon jatkuvuuteen voidaan tehdä parannuksia; kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuutta laajentaa tämän direktiivin soveltamisala rokotusohjelmiin;

8.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen sairaanhoitokortin kaltaisten aloitteiden myönteiset vaikutukset, ja toteaa, että eurooppalainen sairaanhoitokortti on ilmainen ja mahdollistaa sen, että kaikki henkilöt, jotka on vakuutettu tai joilla on lakisääteinen sosiaaliturva, voivat saada hoitoa toisessa jäsenvaltiossa ilmaiseksi tai alennettuun hintaan; korostaa, että eri toimielinten on tärkeää tehdä yhteistyötä, jotta vältetään eurooppalaisen sairaanhoitokortin väärinkäyttö;

9.  painottaa, että on varmistettava terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien toimintaolosuhteiden selkeys ja avoimuus; korostaa, että terveydenhuoltopalvelujen tarjoajilla ja terveydenhuollon ammattilaisilla on oltava ammatillinen vastuuvakuutus, kuten direktiivissä sekä direktiivissä 2005/36/EY säädetään, jotta voidaan parantaa terveydenhuoltopalvelujen laatua ja potilaiden suojelua;

Rahoitus

10.  muistuttaa, että jäsenvaltiot vastaavat rajatylittävän terveydenhuollon rahoituksesta ja korvaavat kulut sovellettavien säännösten mukaisesti; muistuttaa myös, että komissio tukee direktiivin IV luvun mukaista yhteistyötä terveysalan toimintaohjelmien kautta;

11.  esittää tässä yhteydessä vakavan huolensa ehdotuksesta vähentää terveysalan toimintaohjelman rahoitusta; kehottaa jälleen palauttamaan terveysalan toimintaohjelma vankaksi itsenäiseksi ohjelmaksi ja lisäämään sen rahoitusta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027, jotta kansanterveyttä, terveydenhuoltojärjestelmiä ja ympäristöstä johtuvia terveysongelmia koskevat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet voidaan toteuttaa ja varmistetaan, että terveyden alan toimintapolitiikalle asetetaan kunnianhimoiset tavoitteet ja siinä keskitytään rajatylittäviin haasteisiin, mukaan lukien erityisesti syövän torjuntaa, kroonisten ja harvinaisten sairauksien, myös geneettisten ja pandeemisten sairauksien sekä harvinaisten syöpien, ennaltaehkäisyä, varhaista havaitsemista ja hoitoa sekä mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevien EU:n yhteisten toimien merkittävä lisääminen ja rajatylittävän terveydenhoidon saatavuuden helpottaminen;

12.  korostaa Euroopan sosiaalirahaston, terveysalan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen sekä Euroopan aluekehitysrahaston, Interreg-ohjelma mukaan luettuna, merkitystä terveydenhuoltopalvelujen parantamisessa sekä alueiden ja yhteiskunnallisten ryhmien välisen terveyteen liittyvän eriarvoisuuden vähentämisessä jäsenvaltioissa; kehottaa käyttämään rakennerahastoja ja koheesiorahastoa myös rajatylittävän terveydenhuollon parantamiseen ja edistämiseen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

Potilaiden liikkuvuus

13.  toteaa, että potilaiden vähäiseen liikkuvuuteen on neljänlaisia syitä: i) osa jäsenvaltioista pani direktiivin täytäntöön hyvin myöhäisessä vaiheessa, ii) kansalaiset tietävät erittäin vähän yleisistä oikeuksistaan korvaukseen, iii) jotkut jäsenvaltiot ovat luoneet rajatylittävää terveydenhuoltoa hankaloittavia esteitä, esimerkiksi hallinnollisia rasitteita, ja iv) tiedot toisesta jäsenvaltiosta direktiivin nojalla terveydenhuoltoa hakevista potilaista ovat puutteellisia tai puuttuvat kokonaan;

14.  toteaa, että tietyt ennakkolupajärjestelmät vaikuttavat kohtuuttoman raskailta ja/tai rajoittavilta hakemusten vuotuiseen määrään nähden; pyytää komissiota jatkamaan jäsenneltyä vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa ja selkeyttämään ennakkolupaa koskevia vaatimuksia ja siihen liittyviä korvausehtoja;

15.  pyytää komissiota laatimaan jäsenvaltioille ohjeet, jotta ihmiset – jos ennakkolupa on käytössä – voivat verrata hoitoa ulkomailla omassa jäsenvaltiossaan saatavilla olevaan hoitoon siten, että ohjaavana periaatteena on kustannustehokkuus potilaiden kannalta;

16.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että jos ne rajoittavat direktiivin soveltamista esimerkiksi säätämällä ennakkolupaa koskevia vaatimuksia tai korvauksia koskevia rajoituksia, rajoitusten olisi oltava välttämättömiä ja oikeasuhteisia eivätkä ne saisi johtaa mielivaltaiseen tai sosiaaliseen syrjintään tai luoda perusteettomia esteitä potilaiden ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle eivätkä ne saisi aiheuttaa kohtuutonta taakkaa jäsenvaltioiden julkisille terveydenhuoltojärjestelmille; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon pienituloisten potilaiden vaikeudet tilanteissa, joissa heidän on maksettava rajaylittävästä hoidosta etukäteen; ottaa huomioon, että ennakkolupajärjestelmien tarkoituksena on mahdollistaa jäsenvaltioiden suunnittelu ja suojella potilaita hoidolta, joka herättää vakavaa ja erityistä huolta hoidon laadusta tai turvallisuudesta;

17.  panee huolestuneena merkille, että joissain jäsenvaltioissa vakuutusyhtiöt ovat harjoittaneet mielivaltaista syrjintää tai luoneet perusteettomia esteitä potilaiden ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle, mistä on ollut potilaille taloudellista haittaa;

18.  kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan komissiolle kaikista päätöksistä, joilla rajoitetaan direktiivin 7 artiklan 9 kohdan mukaisesti kustannusten korvaamista, sekä rajoittamisen syistä;

19.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa korvaukset rajatylittävästä terveydenhuollosta, jota yksityiset tai muut kuin sopimusjärjestelmään kuuluvat terveydenhuoltopalvelujen tarjoajat tarjoavat omilla alueillaan, ovat toisinaan alhaisempia kuin julkisten tai sopimusjärjestelmään kuuluvien terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien tarjoamasta rajatylittävästä terveydenhuollosta maksettavat korvaukset; katsoo, että yksityisestä terveydenhuollosta olisi saatava samantasoinen korvaus kuin julkisesta terveydenhuollosta, jos hoidon laatu ja turvallisuus voidaan varmistaa;

20.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä rajatylittävää hoitoa saavien potilaiden korvausmenettelyjen arvioimiseksi, yhtenäistämiseksi ja yksinkertaistamiseksi, myös selventämällä jatkohoidon ja -toimenpiteiden korvausta, sekä perustamaan keskitettyjä palvelupisteitä asianomaisten terveydenhuoltoalan vakuutusyhtiöiden yhteyteen;

21.  pitää valitettavana, että direktiivin soveltaminen ns. etälääketieteeseen eli terveydenhuollon etäpalveluihin on johtanut epäselvyyteen korvausjärjestelmien osalta, kun osa jäsenvaltioista korvaa tai tarjoaa yleis- ja erikoislääkärin etäkonsultaation mutta osa ei; kehottaa komissiota tukemaan korvaussääntöjen omaksumista 7 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jotta sääntöjä voidaan tarvittaessa soveltaa myös etälääketieteeseen; kannustaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan etälääketieteen korvaamista koskevia toimintatapojaan;

Raja-alueet

22.  kannustaa jäsenvaltioita ja raja-alueita syventämään rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevaa yhteistyötä tehokkaasti ja taloudellisesti kestävällä tavalla, myös tarjoamalla helposti saatavilla olevaa, riittävää ja ymmärrettävää tietoa, jotta varmistetaan paras mahdollinen hoito potilaille; pyytää komissiota tukemaan ja edistämään jäsenneltyä parhaiden käytäntöjen vaihtoa raja-alueiden kesken; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään näitä parhaita käytäntöjä myös terveydenhuollon parantamiseksi muilla alueilla;

23.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen lisätä raja-alueiden välistä yhteenkuuluvuutta puuttumalla joihinkin niistä oikeudellisista ja hallinnollisista esteistä, joita raja-alueet kohtaavat, siten että perustetaan rajatylittävä EU:n mekanismi;

Potilaille tiedottaminen

24.  palauttaa mieliin, että kansallisilla yhteyspisteillä on keskeinen rooli siinä, että ne tarjoavat potilaille tietoa ja auttavat heitä tekemään tietoon perustuvan päätöksen lähtemisestä terveydenhuoltoon toiseen EU-maahan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan investointeja käyttäjäystävällisten ja näkyvien kansallisten yhteyspisteiden ja potilaiden sähköisten terveyspalvelujen alustojen kehittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen ja katsoo, että yhteyspisteiden olisi tarjottava potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille helppokäyttöistä, sähköisesti saatavilla olevaa ja esteetöntä tietoa useilla kielillä;

25.  suosittaa, että komissio laatii yhdessä potilasjärjestöjen kanssa kansallisten yhteyspisteiden toimintaa koskevat suuntaviivat, jotta voidaan edelleen helpottaa ja parantaa merkittävästi jäsenneltyä tietojen ja käytäntöjen vaihtoa niiden kesken siten, että tavoitteena on saada aikaan yhdenmukaiset, yksinkertaistetut ja potilasystävälliset menettelyt, lomakkeet ja ohjekirjat, sekä luoda yhteys kansallisten yhteyspisteiden ja jäsenvaltioissa saatavilla olevien tieto- ja asiantuntijalähteiden välille;

26.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kansallisille yhteyspisteilleen riittävästi rahoitusta, jotta ne voivat laatia kattavia tietoja, ja pyytää komissiota tehostamaan kansallisten yhteyspisteiden keskistä yhteistyötä kaikkialla unionissa;

27.  korostaa, että sähköiset terveyspalvelut voivat auttaa potilaita saamaan paremmin tietoa rajatylittävän terveydenhuollon mahdollisuuksista ja direktiivin takaamista potilaiden oikeuksista;

28.  pyytää jäsenvaltioita kehottamaan terveydenhuoltopalvelujen tarjoajia ja sairaaloita antamaan potilaille etukäteen täsmällisen ja ajantasaisen kustannusarvion ulkomailla toteutettavasta hoidosta ja sisällyttämään siihen lääkkeet, asiantuntijapalkkiot, yöpymiset ja lisämaksut;

29.  pyytää komissiota selventämään tiedotuskampanjoiden avulla nykyisen oikeudellisen tilanteen monimutkaisuutta, joka johtuu direktiivin ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan asetuksen vuorovaikutuksesta, ja katsoo, että tämä hyödyttäisi kansallisia asiantuntijoita;

30.  pyytää komissiota järjestämään yhdessä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, kansallisten yhteyspisteiden, eurooppalaisten osaamisverkostojen, potilasjärjestöjen ja terveydenhuollon ammattilaisten verkostojen kanssa kattavia julkisia tiedotuskampanjoita, joissa hyödynnetään myös uusia digitaalisia mahdollisuuksia, ja katsoo, että tiedotuskampanjoilla olisi pyrittävä lisäämään tietoisuutta direktiivin takaamista potilaiden oikeuksista ja velvollisuuksista;

31.  pyytää komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tarjoamaan helposti saatavilla olevaa tietoa menettelyistä, joiden avulla potilaat voivat tehdä valituksia tapauksissa, joissa heidän direktiivin takaamia oikeuksiaan ei ole kunnioitettu tai niitä on jopa rikottu;

32.  suosittaa, että komissio laatii ohjeet tiedoista, joita kansallisten yhteyspisteiden olisi annettava, erityisesti luettelon hoidoista, joihin vaaditaan tai joihin ei vaadita ennakkolupaa, sekä sovellettavista kriteereistä ja voimassa olevista menettelyistä;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan tarvetta määritellä syyt, joiden perusteella on päästävä rajatylittävään terveydenhuoltoon niin, että taataan vapaa liikkuvuus, mutta terveydenhuolto ei ole itsetarkoitus niin kauan kun terveydenhuoltojärjestelmien järjestäminen kuuluu kansalliseen toimivaltaan;

34.  kannustaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden viranomaisten välisen yhteistyön lisäämistä yleisesti, ei ainoastaan kansallisten yhteyspisteiden kautta, sekä arvioimaan paremmin olemassa olevien yhteistyöaloitteiden hyötyjä erityisesti raja-alueilla, jotta taataan turvallinen, laadukas ja tehokas terveydenhuolto kansalaisille;

Harvinaiset sairaudet, harvinaiset syövät ja eurooppalaiset osaamisverkostot

35.  painottaa EU:n laajuisen yhteistyön merkitystä, jotta voidaan varmistaa tietämyksen, tiedon ja resurssien tehokas yhdistäminen harvinaisten ja kroonisten sairauksien, myös harvinaisten syöpien, torjumiseksi tehokkaasti koko EU:ssa; kannustaa komissiota tässä yhteydessä tukemaan eurooppalaisiin osaamisverkostoihin täysin integroitujen harvinaisia sairauksia koskevien erikoistuneiden keskusten perustamista EU:ssa;

36.  suosittaa käyttämään perustana jo toteutettuja toimia harvinaisia sairauksia ja harvinaisia syöpiä koskevan yleisen tietoisuuden ja ymmärryksen lisäämiseksi ja tutkimuksen ja kehittämisen rahoituksen lisäämiseksi; pyytää komissiota takaamaan jatkossakin harvinaisia sairauksia sairastavien potilaiden tiedonsaannin sekä lääkkeiden ja lääketieteellisen hoidon saannin koko EU:ssa sekä pyrkimään parantamaan varhaisen ja tarkan diagnoosin saantia; kehottaa komissiota puuttumaan harvinaisten sairauksien rekisteröinnin matalaan tasoon ja laatimaan yhteiset normit harvinaisten sairauksien rekistereissä olevien tietojen vaihtoa varten ja tekemään näitä tunnetuksi;

37.  korostaa, että on ehdottomasti parannettava potilaiden hoidon noudattamista koskevia malleja, ja katsoo, että mallien olisi perustuttava meta-analyysien ja laaja-alaisten empiiristen tutkimusten luotettavimpiin havaintoihin, niiden olisi vastattava lääketieteen todellisuutta ja tarjottava suosituksia potilaiden hoidon noudattamisen lisäämiseksi erityisesti kroonisten sairauksien hoidossa, sillä hoidon noudattaminen on keskeinen tekijä, jolla voidaan mitata terveydenhuoltojärjestelmien vaikuttavuutta ja tehokkuutta;

38.  korostaa terveydenhuollon ammattilaisten EU:n laajuisen liikkuvuuden merkitystä ja sen tuomaa lisäarvoa koulutuksen ja työuran aikana sekä terveydenhuollon ammattilaisten erityistä tehtävää harvinaisiin sairauksiin liittyvän tiedon ja asiantuntemuksen parantamisessa;

39.  ehdottaa, että komission olisi avattava uusi ehdotuspyyntö uusien eurooppalaisten osaamisverkostojen kehittämiseksi ja tuettava edelleen eurooppalaisen osaamisverkoston mallin kehittämistä ja laajentamista, jotta voidaan pienentää maantieteellisiä eroja ja korjata puutteita asiantuntemuksessa; korostaa kuitenkin, että eurooppalaisten osaamisverkostojen laajentamisen ei pidä vaarantaa nykyisten eurooppalaisten osaamisverkostojen toimintaa niiden alkuvaiheessa;

40.  pitää valitettavana epävarmuutta, joka liittyy eurooppalaisten osaamisverkostojen toimintaperiaatteisiin ja niiden vuorovaikutukseen kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien ja muiden EU:n ohjelmien kanssa; pyytää näin ollen komissiota tukemaan jäsenvaltioita ja eurooppalaisia osaamisverkostoja potilaiden hoitoon lähettämistä muihin jäsenvaltioihin koskevien selkeiden ja avointen sääntöjen laatimisessa ja pääsemään sopimukseen siitä, miten jäsenvaltioiden olisi tuettava eurooppalaisia osaamisverkostoja;

41.  kehottaa komissiota panemaan harvinaisia sairauksia koskevan eurooppalaisen yhteisohjelman avulla täytäntöön toimintasuunnitelman, joka koskee eurooppalaisten osaamisverkostojen ja niitä tukevien potilasverkostojen kestävää kehittämistä ja rahoitusta; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan terveydenhuoltopalvelujen tarjoajia eurooppalaisissa osaamisverkostoissa ja integroimaan eurooppalaiset osaamisverkostot terveydenhuoltojärjestelmiinsä, mukauttamaan lainsäädäntö- ja sääntelykehyksiään ja viittaamaan eurooppalaisiin osaamisverkostoihin harvinaisia sairauksia ja syöpiä koskevissa kansallisissa suunnitelmissaan;

(Sähköisten) lääkemääräysten vastavuoroinen tunnustaminen

42.  pitää valitettavina vaikeuksia, joita potilailla ja erityisesti raja-alueilla asuvilla potilailla on lääkkeiden saannissa ja niiden korvauksissa muissa jäsenvaltioissa, ja toteaa, että vaikeudet johtuvat lääkkeiden saatavuutta ja hallinnollisia sääntöjä koskevista eroista eri puolilla EU:ta; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden terveysviranomaisia puuttumaan oikeudellisiin ja käytännön ongelmiin, jotka haittaavat lääkemääräysten vastavuoroista tunnustamista EU:ssa, ja kehottaa komissiota ryhtymään tätä tukeviin toimenpiteisiin;

43.  pitää valitettavina vaikeuksia, joita potilailla on lääkkeiden saannissa ja niiden korvauksissa muissa jäsenvaltioissa, ja toteaa, että tämä johtuu lääkkeiden saatavuutta ja sääntöjä koskevista eroista eri puolilla EU:ta;

44.  kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jolla puututaan järjestelmällisesti lääkkeiden korkeisiin hintoihin ja eri jäsenvaltioiden välisiin suuriin hintaeroihin;

45.  kehottaa komissiota ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan, että eurooppalaisiin osaamisverkostoihin yhteydessä olevien osaamiskeskusten antamat lääkemääräykset hyväksytään korvattaviksi kaikissa jäsenvaltioissa;

46.  suhtautuu myönteisesti Verkkojen Eurooppa -välineen tukeen pyrittäessä kehittämään onnistuneesti sähköisten lääkemääräysten ja potilaskertomusten vaihtoa koskevia nykyisiä pilottihankkeita ja valmistelemaan tietä muiden jäsenvaltioiden liittymiselle niihin vuoteen 2020 mennessä; vaatii jatkamaan tätä tukea seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

Sähköiset terveyspalvelut

47.  toteaa, että sähköiset terveyspalvelut voivat auttaa varmistamaan terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyden vähentämällä tiettyjä kustannuksia ja ne voivat olla tärkeä osa EU:n vastausta nykypäivän terveydenhuollon haasteisiin; korostaa, että sähköisten terveyspalvelujen yhteentoimivuudesta olisi tehtävä ensisijainen tavoite, jotta voidaan parantaa kansainvälisiä potilasasiakirjoja ja hoidon saumattomuutta turvaten samalla potilaiden yksityisyys; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kaikkien potilaiden, ei ainoastaan ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden, on helppo saada hoitoa; ehdottaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot toteuttavat toimia investoidakseen kansalaisten digitaalisen lukutaidon parantamiseen ja uusien ratkaisujen löytämiseen ikääntyvälle väestönosalle, ja katsoo, että niiden olisi pyrittävä kaikin käytettävissään olevin keinoin ehkäisemään se, ettei kukaan jää ulkopuolelle digitalisaation takia;

48.  suhtautuu myönteisesti sellaisen EU:n laajuisen sähköisten terveyspalvelujen digitaalisen palveluinfrastruktuurin (eHDSI) perustamiseen, jolla edistetään terveystietojen, erityisesti sähköisten lääkemääräysten ja potilaskertomusten, rajatylittävää vaihtoa;

49.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään pikaisiin toimiin, jotta niiden terveydenhuoltojärjestelmät voidaan liittää sähköisten terveyspalvelujen digitaaliseen palveluinfrastruktuuriin erityisen sähköisiin terveyspalveluihin erikoistuneen kansallisen yhteyspisteen kautta niiden omien riskinarviointien jälkeen, ja pyytää komissiota helpottamaan tätä prosessia;

50.  kehottaa komissiota käsittelemään ensisijaisena asiana digitaalisen terveydenhuollon tarpeita jäsenvaltioissa; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio tukee jatkuvaa rahoitusta, jolla varmistetaan vahvat kansalliset digitaaliset terveydenhuoltostrategiat ja luodaan sopiva kehys unionin tasolla toteutettaville yhteisille toimille, jotta voidaan estää päällekkäisten toimien toteuttaminen ja varmistaa parhaiden käytäntöjen vaihto digitaaliteknologian käytön laajentamiseksi jäsenvaltioissa;

51.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan entisestään terveysviranomaisten välistä yhteistyötä Euroopassa, jotta sähköisten terveyspalvelujen tiedot ja henkilökohtaiset asiakirjat voidaan yhdistää sähköistä lääkemääräystä koskeviin työkaluihin, minkä ansiosta terveydenhuollon ammattilaiset voivat antaa yksilöllistä ja tietoon perustuvaa hoitoa potilailleen ja lääkäreiden välistä yhteistyötä voidaan lujittaa samalla kun noudatetaan kaikilta osin asiaa koskevaa EU:n tietosuojalainsäädäntöä; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin näiden pyrkimysten edistämiseksi;

52.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan EU:n tietosuojalainsäädännön pikaisesti täytäntöön, jotta varmistetaan sähköisten terveyspalvelujen sovelluksissa käytettyjen potilastietojen turvallisuus, ja korostaa, että on tärkeää seurata sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla annetun asetuksen (EU) N:o 910/2014(15) täytäntöönpanoa erityisesti terveydenhuollon alalla; korostaa, että kansalaisten on saatava pääsy omiin terveystietoihinsa ja mahdollisuus käyttää niitä yleisessä tietosuoja-asetuksessa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti;

Brexit

53.  pyytää komissiota neuvottelemaan brexitin jälkeisen Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa toimivan terveydenhuoltoalan sopimuksen, jossa kiinnitetään erityistä huomiota potilaiden rajatylittäviin oikeuksiin ja eurooppalaisten osaamisverkostojen toimintaan;

54.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin aikoo suorittaa tarkastuksen direktiivin täytäntöönpanon tehokkuudesta ja tarkastella erityisesti, miten komissio seuraa ja valvoo tätä täytäntöönpanoa, millaisia tuloksia on tähän mennessä saatu rajatylittävän terveydenhuollon tarjoamisessa ja kuinka tehokas EU:n rahoituskehys on ollut toimien rahoittamisessa;

55.  kehottaa jäsenvaltioita täydessä yhteistyössä komission kanssa panemaan direktiivin kaikki säännökset kaikilta osin ja asianmukaisesti täytäntöön;

o
o   o

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45.
(2) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1.
(3) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(4) EUVL C 202, 8.7.2011, s. 10.
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1786/2002/EY, tehty 23 päivänä syyskuuta 2002, yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman (2003–2008) hyväksymisestä (EYVL L 271, 9.10.2002, s. 1).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1350/2007/EY, tehty 23 päivänä lokakuuta 2007, toisesta terveysalan yhteisön toimintaohjelmasta (2008–2013) (EUVL L 301, 20.11.2007, s. 3).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 282/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, unionin kolmannen terveysalan toimintaohjelman perustamisesta (2014–2020) ja päätöksen N:o 1350/2007/EY kumoamisesta (EUVL L 86, 21.3.2014, s. 1).
(8) https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/cross_border_care/docs/2016_msdata_en.pdf
(9) EUVL L 344, 28.12.2011, s. 48.
(10) EUVL C 151, 3.7.2009, s. 7.
(11) https://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/BP_CBH/BP_Cross-border_healthcare_EN.pdf
(12) EUVL C 428, 13.12.2017, s. 10.
(13) Komission kuulemisesta laatima yhteenvetoraportti ”Transformation Health and Care in the Digital Single Market”, 2018, https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/ehealth/docs/2018_consultation_dsm_en.pdf
(14) Erityiseurobarometri 425: Potilaiden oikeudet rajatylittävässä terveydenhuollossa Euroopan unionissa.
(15) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö