Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan valuuttarahaston perustamisesta (COM(2017)0827),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(1),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(2),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon talous- ja rahaliittoa (EMU) koskevista uudistusehdotuksista,

–  ottaa huomioon euroryhmän puheenjohtajan 25. kesäkuuta 2018 päivätyn kirjeen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle talous- ja rahaliiton syventämisestä entisestään ja 29. kesäkuuta 2018 annetun eurohuippukokouksen julkilausuman Euroopan vakausmekanismin uudistamisesta,

–  ottaa huomioon euroryhmän 4. joulukuuta 2018 EU-johtajille antaman raportin talous- ja rahaliiton syventämisestä,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2018 annetun eurohuippukokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 annetun yhteisen kannan komission ja Euroopan vakausmekanismin tulevasta yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) 11. huhtikuuta 2018 antaman lausunnon ehdotuksesta asetukseksi Euroopan valuuttarahaston perustamisesta(3),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 18. syyskuuta 2018 antaman lausunnon nro 2/2018 unionin oikeusperustaan sisältyvän Euroopan valuuttarahaston perustamisesta 6 päivänä joulukuuta 2017 annettuun ehdotukseen liittyvistä tarkastus- ja tilivelvollisuusnäkökohdista,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen 22. kesäkuuta 2015 antaman kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä, komission 1. maaliskuuta 2017 antaman valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta ja komission 31. toukokuuta 2017 antaman pohdinta-asiakirjan talous- ja rahaliiton syventämisestä,

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman unionin demokraattisen päätöksenteon vahvistamisesta tulevaisuuden talous- ja rahaliitossa(4),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman tutkimuksesta troikan (EKP, komissio ja IMF) roolista ja toiminnoista euroalueen ohjelmamaiden osalta(5),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen budjettikapasiteetista(6),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0087/2019),

A.  ottaa huomioon, että euron käyttöönotto on yksi Euroopan yhdentymisen tärkeimmistä poliittisista saavutuksista ja talous- ja rahaliiton rakentamisen kulmakivi;

B.  ottaa huomioon, että finanssi- ja talouskriisi on paljastanut euron rakenteen heikkoudet ja korostanut kiireellistä tarvetta talous- ja rahaliiton nopeaan syventämiseen ja sen demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden vahvistamiseen;

C.  ottaa huomioon, että euro tarjoaa EU:n kansalaisille suojaa ja mahdollisuuksia; katsoo, että vahva ja vakaa euroalue on olennaisen tärkeä siihen kuuluville maille ja koko EU:lle;

D.  ottaa huomioon, että yhteisvaluutta-alueen jäsenyys edellyttää yhteisten sääntöjen ja velvoitteiden, joita on asetettu esimerkiksi vakaus- ja kasvusopimuksessa, noudattamista sekä yhteisiä välineitä, joilla vastataan vakaviin talouden ja rahoitusmarkkinoiden häiriöihin sekä edistetään vastuullisuutta, solidaarisuutta ja ylöspäin suuntautuvaa sosioekonomista lähentymistä; ottaa huomioon, että Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyssä sopimuksessa (EVM-sopimus) luodaan selkeä yhteys Euroopan makrotalouden valvontamekanismeihin, erityisesti vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen noudattamiseen, mukaan lukien sen joustolausekkeet, sekä kestävien ja osallistavien rakenneuudistusten toteuttamiseen; ottaa huomioon, että riskien vähentämisen ja riskien jakamisen olisi kuljettava käsi kädessä syvennettäessä talous- ja rahaliittoa;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) perustaminen ja sen myöhempi muuttuminen Euroopan vakausmekanismiksi (EVM) ovat olleet merkittävässä asemassa pyrittäessä luomaan eurooppalainen kriisinhallintamekanismi, joka auttaa vahvistamaan talous- ja rahaliittoa ja antamaan rahoitusapua useille kriisin koettelemille Euroopan maille;

F.  ottaa huomioon, että EVM:n hallitustenvälinen luonne vaikuttaa sen päätöksentekoprosessiin ja erityisesti sen kykyyn reagoida nopeasti taloudellisiin ja rahoitushäiriöihin;

G.  katsoo, että EVM:n tulevaa sisällyttämistä EU:n lainsäädäntökehykseen olisi edelleen pidettävä osana talous- ja rahaliiton viimeistelyhanketta;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan ja talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta parhaillaan käytävässä keskustelussa on tuotu esiin jäsenvaltioiden erilaiset poliittiset näkemykset EVM:n pitkän aikavälin tulevaisuudesta, mutta se tarjoaa myös hyvän perustan tärkeälle ensimmäiselle askeleelle kohti sen roolin vahvistamista, sen rahoitusvälineiden kehittämistä sekä sen tehokkuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden parantamista osana EVM:n uudistusta; katsoo, että talous- ja rahaliiton syventämisestä käytävässä keskustelussa olisi saatava aikaan poliittinen ratkaisu EVM:n uudistamiseksi;

I.  katsoo, että lyhyellä aikavälillä EVM:n uudistuksella olisi edistettävä pankkiunionia ja tarjottava asianmukainen yhteinen varautumisjärjestely yhteiselle kriisinratkaisurahastolle;

1.  ottaa huomioon komission 6. joulukuuta 2017 antaman ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan valuuttarahaston perustamisesta ja pitää sitä hyödyllisenä panoksena meneillään olevaan keskusteluun Euroopan tulevaisuudesta, talous- ja rahaliiton syventämisestä ja Euroopan vakausmekanismin uudistamisesta; on tyytyväinen erityisesti komission ehdotukseen EVM:n sisällyttämisestä EU:n oikeusjärjestykseen;

2.  toteaa, että uudistetun EVM:n tehtävät kuuluvat talouspolitiikan alaan ja että nimi ’Euroopan valuuttarahasto’ voisi olla harhaanjohtava; toteaa, että EKP ehdotti 11. huhtikuuta 2018 antamassaan lausunnossa, että EVM:n seuraaja säilyttäisi nimen ’Euroopan vakausmekanismi’ (EVM); kehottaa edellä mainitun perusteella arvioimaan asianmukaisesti ja perusteellisesti uudistetun EVM:n nimen valinnasta aiheutuvia seurauksia, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman vähäinen vaikutus uudistetun EVM:n toiminnan sujuvuuteen; ehdottaa, että EVM säilyttää nykyisen nimensä, joka tunnetaan pääomamarkkinoilla, ja tekee siten selväksi, että euroalueen rahapolitiikka kuuluu edelleen EKP:n toimivaltaan;

3.  korostaa, että talous- ja rahaliiton moitteetonta toimintaa tukee ”hätärahoittajana” toimivan laitoksen olemassaolo; panee tässä yhteydessä merkille, että EVM on antanut myönteisen panoksen pyrittäessä vastaamaan talous- ja rahaliiton institutionaalisen rakenteen heikkouksiin, erityisesti antamalla rahoitusapua useille maailmanlaajuisen finanssikriisin ja julkisen talouden velkakriisin koettelemille jäsenvaltioille;

4.  palauttaa mieliin aiemmat kantansa, joissa puolletaan EVM:n sisällyttämistä EU:n oikeudelliseen kehykseen, mikä tekisi siitä täysipainoisen EU:n elimen; katsoo, että tässä sisällyttämisessä olisi myös otettava huomioon kansallisten parlamenttien rooli ja sisällyttämistä olisi edelleen pidettävä osana talous- ja rahaliiton viimeistelyhanketta; katsoo, että tällainen yhdentyminen mahdollistaisi hallinnoimisen yhteisömenetelmän mukaisesti, varmistaisi finanssipolitiikan sääntöjen ja velvoitteiden täydellisen johdonmukaisuuden, helpottaisi talous- ja finanssipolitiikan koordinointia sekä lisäisi demokraattista legitiimiyttä ja vastuuvelvollisuutta Euroopan parlamentin kautta;

5.  korostaa, että jos tulevaisuudessa otetaan käyttöön EU:n talousarviovaroja, parlamentilla olisi oltava poliittinen valta käyttää kaikkia EVM:n talousarvioon sovellettavia valvontaoikeuksia vastuuvapausmenettelyn yhteydessä; toteaa, että tällaisessa tapauksessa Euroopan tilintarkastustuomioistuin olisi katsottava riippumattomaksi ulkoiseksi tarkastajaksi ja sille olisi annettava selkeä ja virallinen asema vastuuvapausmenettelyssä;

6.  palauttaa mieliin kansallisten parlamenttien julkista taloutta ja demokratiaa koskevat valvontaoikeudet; katsoo, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin suorittamaa uudistetun EVM:n valvontaa olisi edelleen parannettava; katsoo, että kansallisilla parlamenteilla olisi oltava oikeus saada tietoja uudistetun EVM:n toiminnoista ja käydä vuoropuhelua uudistetun EVM:n toimitusjohtajan kanssa;

7.  panee merkille, että komission ehdotus on herättänyt vilkasta keskustelua sen poliittisista, taloudellisista ja oikeudellisista vaikutuksista; korostaa kuitenkin, että tämä keskustelu EVM:n institutionaalisen kehyksen pitkän aikavälin visiosta ei saisi viivästyttää kiireellisesti tarvittavia toimia, joilla vahvistetaan ja toimeenpannaan talous- ja rahaliiton demokraattista vastuuvelvollisuutta ja sen valmiuksia edistää rahoitusvakautta ja lähentymistä sekä reagoida talouden häiriöihin; kehottaa siksi toteuttamaan lyhyellä aikavälillä merkityksellisen EVM:n uudistuksen tarkistamalla EVM:ia koskevaa sopimusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pidemmälle menevää kehitystä tulevaisuudessa;

8.  korostaa, että uudistetun EVM:n ensisijaisena tehtävänä olisi jatkossakin oltava siirtymäkauden rahoitusavun antaminen sitä tarvitseville jäsenvaltioille erityisten ehtojen pohjalta, joista on sovittu sopeutusohjelmissa, ja ottaen huomioon aiemmista komission, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja EKP:n hallinnoimista rahoitustukiohjelmista saadut kokemukset; korostaa, että uudistetulla EVM:lla on oltava tähän tarkoitukseen riittävä kapasiteetti; vastustaa näin ollen kaikkia pyrkimyksiä muuttaa uudistettu EVM ainoastaan pankkeja palvelevaksi välineeksi tai vähentää sen taloudellisia valmiuksia tukea jäsenvaltioita;

9.  muistuttaa, että EVM:n käytettävissä olevien rahoitusvälineiden olisi myös oltava uudistetun EVM:n käytettävissä ja niitä olisi parannettava sitä varten, ja niihin olisi sisällyttävä mahdollisuus tarjota riittävää ennalta varautuvaa rahoitustukea, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden saada tukea ennen kuin ne kohtaavat suuria vaikeuksia saada varoja pääomamarkkinoilta; puoltaa sitä, että ennalta varautuvan ehdollisen luoton saannin olisi oltava käytettävissä aiesopimuksen pohjalta ja sovellettavien perusteiden mukaisesti; toteaa, että näitä rahoitusvälineitä on käytettävä jäsenvaltioiden auttamiseksi vakavissa talous- ja rahoitushäiriötilanteissa; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioille annettavaa taloudellista apua voidaan täydentää tulevalla lähentymistä ja kilpailukykyä edistävällä talousarviovälineellä, jotta edistetään euroalueen taloudellista ja rahoituksellista vakautta, investointeja ja ylöspäin tapahtuvaa sosioekonomista lähentymistä;

10.  painottaa, että talous- ja rahaliitto käsittää kaikki EU:n jäsenvaltiot, joiden on Tanskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta otettava käyttöön euro ja liityttävä euroalueeseen, ja että tulevan EVM:n olisi näin ollen oltava avoin kaikkien EU:n jäsenvaltioiden osallistumiselle;

11.  katsoo, että uudistetulla EVM:lla olisi oltava näkyvämpi rooli rahoitustukiohjelmien hallinnoinnissa komission rinnalla ja tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa, millä varmistetaan, että EU:n institutionaalisella kehyksellä on tarvittaessa enemmän autonomiaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianmukaisia kumppanuuksia muiden laitosten, erityisesti IMF:n, kanssa;

12.  painottaa, että uudistetulla EVM:lla olisi oltava oma asiantuntemus sen perussäännön edellyttämien osatekijöiden tuottamiseksi ja arvioimiseksi; korostaa kuitenkin, että EVM:n tekemien rahoitustukipyyntöjen arviointi ja sen sopeutusohjelmien suunnittelua koskeva päätöksenteko yhteistyössä muiden laitosten kanssa ei saisi millään tavoin korvata tavanomaista makrotalous- ja finanssivalvontaa, josta määrätään EU:n finanssipoliittisissa säännöissä ja asetuksissa, eikä se saisi olla päällekkäistä sen kanssa, sillä valvonnan on säilyttävä komission yksinomaisessa toimivallassa;

13.  katsoo, että mahdollisissa tulevissa sopeutusohjelmissa olisi otettava huomioon ehdotettujen toimenpiteiden sosiaaliset vaikutukset, ja näitä olisi verrattava myös niihin pitkäaikaisvaikutuksiin, joita olisi politiikan muuttumattomuudella, kun otetaan huomioon edeltävä asianmukainen sosiaalisten vaikutusten arviointi;

14.  korostaa tarvetta varmistaa, että uudistetussa EVM:ssa on käytössä tehokas päätöksentekoprosessi, erityisesti kiireellisissä tilanteissa; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan nykyistä hallintorakennetta;

15.  kehottaa toteuttamaan nopeasti EVM:n uudistuksen, jossa määritellään uudelleen myös sen rooli, tehtävät ja rahoitusvälineet, jotta uudistettu EVM voi tarjota maksuvalmiustukea kriisinratkaisutapauksissa ja toimia kriisinratkaisurahastoa tukevana varautumisjärjestelynä; pyytää, että yhteinen varautumisjärjestely otetaan käyttöön mahdollisimman pian, vuoteen 2020 mennessä, soveltaen sovittuja edellytyksiä ja joka tapauksessa ennen vuotta 2024;

16.  korostaa riskejä, jotka aiheutuvat pankkiunionin syventämisen viivästymisestä; on tyytyväinen päätelmiin, jotka esitettiin euroryhmän 4. joulukuuta 2018 EU-johtajille antamassa talous- ja rahaliiton syventämistä koskevassa raportissa, joka hyväksyttiin kaikilta osin 14. joulukuuta 2018 pidetyssä eurohuippukokouksessa; pitää erityisen myönteisenä yhteistä kriisinratkaisurahastoa tukevan yhteisen varautumisjärjestelyn käyttöönoton aikaistamista edellyttäen, että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi, mitä arvioidaan vuonna 2020, ja EVM:n uudistusta koskevien pääpiirteiden hyväksymistä; muistuttaa aiemmasta kannastaan, jonka mukaan eurooppalainen talletussuojajärjestelmä on saatava valmiiksi, ja toteaa, että riskien vähentämisen ja riskien jakamisen olisi kuljettava käsi kädessä; panee merkille, että tulevan euroalueen talousarvion ja vakautusjärjestelyn osalta ei ole saatu aikaan välittömiä tuloksia, mutta panee kuitenkin tyytyväisenä merkille valtuutuksen työskennellä lähentymistä ja kilpailukykyä koskevan talousarviovälineen kehittämiseksi; painottaa, että riskien vähentämisen alalla on edistytty merkittävästi; muistuttaa myös, että Euroopan parlamentti on tehnyt merkittäviä panostuksia tämän mahdollistamiseksi erityisesti niin kutsutun pankkipaketin ja järjestämättömien lainojen varautumisjärjestelyjen osalta;

17.  ehdottaa, että laaditaan EVM:n ja Euroopan parlamentin välinen, välittömästi voimaan tuleva väliaikaisen yhteistyöpöytäkirjan pöytäkirja, jolla parannetaan toimielinten välistä vuoropuhelua ja lisätään EVM:n avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä täsmennetään parlamentin ja sen jäsenten oikeudet, jotka koskevat uudistetulle EVM:lle esitettäviä kysymyksiä, säännöllisiä kuulemisia, nimitysoikeuksia ja asianmukaisia talousarvion valvontaoikeuksia; toistaa pyyntönsä toimielinten välisestä talouden ohjausta ja hallintaa koskevasta järjestelystä; korostaa, että Euroopan parlamentin olisi suoritettava uudistetun EVM:n toimitusjohtajan valinta ja tämän olisi raportoitava Euroopan parlamentille neuvoston ehdotuksen mukaisesti; kehottaa varmistamaan sukupuolten välisen tasapainon uudistetun EVM:n hallintoelinten kokoonpanossa;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komissiolle, neuvostolle, euroryhmälle, Euroopan keskuspankille, Euroopan vakausmekanismin toimitusjohtajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

.

(1) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201. (2) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215. (3) EUVL C 220, 25.6.2018, s. 2. (4) EUVL C 65, 19.2.2016, s. 96. (5) EUVL C 378, 9.11.2017, s. 182. (6) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 235. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0226.