Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0864 – C8-0495/2016 – 2016/0380(COD))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0864),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0495/2016),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Unkarin parlamentin, Itävallan liittoneuvoston ja Puolan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,
– ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),
– ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2017 annetun alueiden komitean lausunnon(2),
– ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3),
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 7. syyskuuta 2017 päivätyn kirjeen,
– ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 18. tammikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0044/2018),
A. toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;
2. panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;
3. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;
4. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (uudelleenlaadittu teksti)
(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2019/944.)
LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE
KOMISSION LAUSUMA RAJAYHDYSJOHDON MÄÄRITELMÄSTÄ
Komissio panee merkille lainsäätäjien uudelleenlaaditusta sähködirektiivistä ja uudelleenlaaditusta sähköasetuksesta saavuttaman yhteisymmärryksen, jossa palataan direktiivissä 2009/72/EY ja asetuksessa (EY) N:o 714/2009 käytettyyn ’rajayhdysjohdon’ määritelmään. Komissio on samaa mieltä siitä, että sähkömarkkinat poikkeavat muista markkinoista, kuten maakaasumarkkinoista, muun muassa siten, että niillä käydään kauppaa tuotteilla, joita ei tällä hetkellä voida helposti varastoida ja joita tuotetaan monissa erilaisissa tuotantolaitoksissa, myös jakelutasolla olevissa laitoksissa. Tästä syystä liitännöillä kolmansiin maihin on erilainen merkitys sähkö- ja kaasualalla, ja näillä aloilla voidaan soveltaa erilaista sääntelymallia.
Komissio tarkastelee tarkemmin tämän yhteisymmärryksen vaikutusta ja antaa tarvittaessa ohjeita lainsäädännön soveltamisesta.
Oikeudellisen selkeyden vuoksi komissio haluaa korostaa seuraavaa:
Sähködirektiivissä sovitussa rajayhdysjohdon määritelmässä viitataan välineisiin, joita käytetään liitettäessä sähköverkkoja toisiinsa. Tässä sanamuodossa ei eroteta toisistaan erilaisia sääntelykehyksiä tai teknisiä tilanteita, ja se kattaa siten lähtökohtaisesti kaikki direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sähköliitännät kolmansiin maihin. Sähköasetuksessa sovitun rajayhdysjohdon määritelmän osalta komissio korostaa, että sähkömarkkinoiden yhdentäminen edellyttää verkonhaltijoiden, markkinaosapuolten ja sääntelyviranomaisten tiivistä yhteistyötä. Vaikka sovellettavien sääntöjen soveltamisala voi vaihdella sen mukaan, kuinka tiiviisti markkinat on yhdennetty sähkön sisämarkkinoihin, kolmansien maiden yhdentymisen sähkön sisämarkkinoihin, kuten osallistumisen markkinoiden yhteenkytkentähankkeisiin, olisi perustuttava sopimuksiin, joissa edellytetään asiaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamista.
Komissio panee merkille 26 artiklaan liittyvän lainsäädäntövallan käyttäjien sopimuksen, jonka mukaan energiapalvelujen tarjoajien osallistuminen vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun olisi tehtävä EU:n tasolla pakolliseksi. Komissio pitää tätä päätöstä valitettavana, koska sen ehdotus oli jättänyt tämän valinnan jäsenvaltioille kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta annetussa direktiivissä 2013/11/EU omaksutun lähestymistavan mukaisesti ja ottaen huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.
Komission tehtävänä ei ole tehdä vertailevia arviointeja yksittäisistä vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä, joita jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön. Sen vuoksi komissio tarkastelee kansallisten vaihtoehtoisten riidanratkaisuympäristöjen yleistä tehokkuutta liittyen sen yleiseen velvoitteeseen seurata unionin lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen tehokasta soveltamista.