Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 Kazakstanin ihmisoikeustilanteesta (2019/2610(RSP))

P8_TA(2019)0203 RC-B8-0204/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kazakstanin tasavallan tehostetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä unionin puolesta(1) sekä 10. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sananvapaudesta Kazakstanissa(2),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kazakstanin tasavallan tehostetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta(3),

–  ottaa huomioon aiemmat Kazakstania koskevat päätöslauselmansa, mukaan lukien 18. huhtikuuta 2013(4) ja 15. maaliskuuta 2012(5) antamansa päätöslauselmat sekä 17. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Jevgeni Žovtisin tapauksesta Kazakstanissa(6),

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 2015 Astanassa allekirjoitetun tehostetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategian täytäntöönpanon nykytilasta(7) ja 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategian täytäntöönpanosta ja uudelleentarkastelusta(8),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 ja 19. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n Keski-Aasian strategiasta,

–  ottaa huomioon EU: n ja Kazakstanin vuotuiset ihmisoikeusvuoropuhelut,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 21. joulukuuta 2015 Euroopan unioni ja Kazakstan allekirjoittivat tehostetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena on tarjota laajat puitteet vahvistetulle poliittiselle vuoropuhelulle ja yhteistyölle oikeus- ja sisäasioiden alalla sekä monilla muilla aloilla; toteaa, että tässä sopimuksessa korostetaan merkittävästi demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, markkinatalouden ja kestävän kehityksen periaatteita sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävää yhteistyötä sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumista julkiseen politiikkaan;

B.  ottaa huomioon, että Kazakstan liittyi maaliskuussa 2012 Demokratiaa oikeusteitse ‑komissioon (Venetsian komissio);

C.  toteaa, ettei Kazakstanin hallitus näytä toteuttaneen mitään toimia tarkistaakseen epämääräisesti muotoiltuja säännöksiä rikoslain 174 pykälässä, jonka nojalla kielletään sosiaalisen, kansallisen tai muun epäjärjestyksen ”lietsominen”, eikä 274 pykälää, joka kieltää ”vääriksi tiedettyjen tietojen levittämisen”, vaan se käyttää näitä pykäliä edelleen asettaakseen syytteeseen kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja toimittajia;

D.  toteaa, että poliittisten vankien määrä on lisääntynyt Kazakstanissa; toteaa, että vuonna 2016 järjestettiin eri puolilla Kazakstania rauhanomaisia mielenosoituksia, joilla vastustettiin maalakia ja joiden yhteydessä otettiin säilöön yli 1 000 osanottajaa (mukaan lukien 55 toimittajaa), joista yli 30 pidätettiin sen jälkeen; toteaa, että mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä pani merkille säilöönoton mielivaltaisen luonteen, oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien puutteen ja vakavat oikeuksien loukkaukset joissakin tapauksissa; toteaa, että kansalaisaktivisti Maks Bokajev kärsii parhaillaan vankeustuomiota käytettyään oikeuttaan osallistua tähän rauhanomaiseen joukkomielenosoitukseen;

E.  toteaa, että Kazakstanin hallitus teki yhteistyötä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) korkean tason valtuuskunnan kanssa ja sitoutui panemaan täytäntöön etenemissuunnitelman, jossa puututaan ILO:n esittämiin huolenaiheisiin, mutta se ei ole toteuttanut merkittäviä toimenpiteitä etenemissuunnitelman kohtien täytäntöönpanemiseksi esimerkiksi ammattiyhdistyslain muuttamisen osalta; toteaa, että se ei myöskään ole pannut täytäntöön ILO:n sääntöjen noudattamista seuraavan komitean suosituksia, jotka koskevat ammattiyhdistyslain ja työlainsäädännön tarkistamista, eikä toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen, että Kazakstanin riippumattomien ammattijärjestöjen keskusliitto (CITUK) ja sen jäsenjärjestöt voivat käyttää täysimääräisesti ammattiyhdistysoikeuksiaan;

F.  toteaa, että ammattiyhdistysaktivistit Nurbek Kušakbajev ja Amin Jeleusinov pääsivät ehdonalaiseen vankeuteen toukokuussa 2018, mutta heitä on kielletty harjoittamasta ammattiyhdistystoimintaa; toteaa, että Larisa Harkovaa koskevat samanlaiset rajoitukset ja hän kokee jatkuvaa oikeudellista häirintää ja että Jerlan Baltabai, toinen ammattiyhdistysaktiivi Šymkentistä, on rikostutkinnan kohteena kyseenalaisten syytteiden perusteella;

G.  toteaa, että uusi kansalaisjärjestöjä koskeva laki on tiukentanut kansalaisyhteiskunnan järjestöihin sovellettavia tilinpitosääntöjä; toteaa, että ihmisoikeusjärjestöihin kohdistetaan verotuspainetta niiden saadessa avustuksia ulkomaisilta lahjoittajilta;

H.  toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapautta on heikennetty vakavasti; toteaa, että viranomaiset käyttävät uskonnollista vakaumusta tekosyynä mielivaltaisille pidätyksille; toteaa, että Saken Tulbajev vangittiin syytettynä ”uskonnollisen vihan lietsomisesta”;

I.  toteaa, että 13. maaliskuuta 2018 viranomaiset kielsivät rauhanomaisen Kazakstanin demokraattinen valinta -oppositioliikkeen (DCK) ja että yli 500 ihmistä osoitti eri tavoin tukea DCK:lle; toteaa, että kansalaisaktivisti Almat Žumagulov ja runoilija Kenžebek Abišev ovat joutuneet uhreiksi Kazakstanin viranomaisten yrittäessä torjua DCK:ta, ja heistä edellinen on tuomittu 8 vuoden ja jälkimmäinen 7 vuoden vankeuteen; toteaa, että Ablovas Džumajev tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen ja Aset Abišev tuomittiin 4 vuoden vankeuteen heidän arvosteltuaan vallanpitäjiä verkossa ja tuettuaan DCK:ta;

J.  toteaa, että vaikka oikeus yhdistymisvapauteen on suojattu Kazakstanin perustuslaissa, sitä rajoitetaan edelleen laajalti maassa, ja yhdistyslain mukaan kaikkien julkisten yhdistysten on edelleen rekisteröidyttävä oikeusministeriöön; toteaa, että joulukuussa 2015 kyseiseen lakiin tehtyjen uusien muutosten avulla määrättiin raskaista raportointivelvoitteista ja siitä, että rahoitusta sääntelee hallituksen nimittämä elin; toteaa, että rekisteröimättömien järjestöjen toimiin osallistuville henkilöille voidaan määrätä hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia;

K.  toteaa, että kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuu edelleen kostotoimia ja heidän toimintaansa rajoitetaan, ja että heidän joukossaan on ihmisoikeusaktivisti Elena Semenova, joka määrättiin matkustuskieltoon ”vääriksi tiedettyjen tietojen levittämisestä”, ja Šymkentissä toimiva aktivisti Ardak Ashim, jota syytettiin ”eripuraan yllyttämisestä” hänen kriittisten sosiaalisen median julkaisujensa vuoksi ja joka määrättiin psykiatriseen pakkohoitoon; toteaa, että 10. toukokuuta 2018 Euroopan parlamentin valtuuskunnan Kazakstanin-vierailun aikana poliisi turvautui liiallisen väkivallan käyttöön rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan, joiden tarkoituksena oli tavata Euroopan parlamentin jäseniä; toteaa, että poliisi pidätti yli 150 henkilöä ja yli 30 mielenosoittajalle annettiin hallinnollinen pidätysmääräys; toteaa, että 17. ja 18. syyskuuta 2018 Kazakstanin poliisi pidätti useita aktivisteja, jotka halusivat tavata Euroopan parlamentin valtuuskunnan jäseniä;

L.  toteaa, että uudet rajoittavat muutokset tiedotusvälineitä ja tiedonvälitystä koskevaan lainsäädäntöön tulivat voimaan huhtikuussa 2018, sosiaalista mediaa koskeva tiedonsaanti on edelleen estetty ja Forbes Kazakhstan ja Ratel.kz joutuvat rikostutkinnan kohteeksi perusteena ”väärän tiedon tietoinen levittäminen”; toteaa, että viranomaiset valvovat ja rajoittavat sosiaalisten verkostojen käyttöä; toteaa, että monia bloggaajia ja sosiaalisten verkostojen käyttäjiä on tuomittu vankeuteen, ja heihin kuuluvat Ruslan Ginatullin, Igor Tšupina ja Igor Sytšov; toteaa, että bloggaaja Muratbek Tungišabajev karkotettiin Kirgisiasta Kazakstaniin vakavasti lakia rikkoen ja häntä pahoinpideltiin Kazakstanissa;

M.  toteaa, että vankien ja epäiltyjen kiduttamisesta ja pahoinpitelystä rankaisematta jättäminen on normi siitä huolimatta, että hallitus on sitoutunut kidutuksen nollatoleranssiperiaatteeseen; toteaa, että viranomaiset eivät ole tutkineet uskottavasti väitteitä Jañaözenissa vuonna 2011 pitkään jatkuneen öljyalan lakon aikana tapahtuneesta kidutuksesta;

N.  toteaa, että Almatyn yleisen syyttäjän virasto ei löytänyt uskottavia todisteita sellaisten väitteiden tueksi, että liikemies Iskander Jerimbetovia, joka tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen laajamittaisesta petoksesta lokakuussa 2018, olisi kidutettu; ottaa huomioon, että mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä totesi vuonna 2018, että hänen pidättämisensä ja säilöönottamisensa olivat mielivaltaisia, ja vaati hänen vapauttamistaan sekä ilmaisi huolensa väitteistä, joiden mukaisesti häntä olisi kidutettu tutkintavankeuden aikana;

O.  toteaa, että naisiin kohdistuva huomattava väkivalta sekä perinteiset patriarkaaliset normit ja stereotypiat ovat merkittävä sukupuolten tasa-arvon este Kazakstanissa; ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjen mukaan naisiin kohdistuva väkivalta jää usein ilmoittamatta ja että naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja seksuaalisesta häirinnästä syytteeseen asettamisen aste on alhainen;

P.  toteaa, että hlbti-henkilöt kohtaavat Kazakstanissa oikeudellisia haasteita ja syrjintää; toteaa, että samaa sukupuolta olevien henkilöiden seksuaaliset suhteet ovat laillista Kazakstanissa sekä miesten että naisten osalta, mutta samaa sukupuolta olevat pariskunnat ja samaa sukupuolta olevien pariskuntien kotitaloudet eivät ole oikeutettuja samaan oikeussuojaan kuin eri sukupuolta olevat avioparit;

Q.  toteaa, että maailman demokratiaindeksissä Kazakstan on 167 maan joukosta sijalla 143, minkä vuoksi maan hallinto määritellään autoritaariseksi;

1.  kehottaa Kazakstania noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan sekä kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia; kehottaa Kazakstania lopettamaan ihmisoikeusloukkaukset ja kaikenlaisen poliittisen sorron tehostetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 1, 4, 5 ja 235 artiklan periaatteiden mukaisesti;

2.  korostaa, että EU:n ja Kazakstanin poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen suhteiden tehostamisen on perustuttava yleismaailmallisia arvoja, erityisesti demokratiaa, oikeusvaltiota, hyvää hallintotapaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskeviin yhteisiin sitoumuksiin; odottaa, että tehostetulla kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella edistetään oikeusvaltioperiaatetta ja kaikkien kansalaisten demokraattista osallistumista, monipuolisempaa poliittista toimintaympäristöä, toimivampaa riippumatonta ja puolueetonta oikeuslaitosta, hallinnon avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden parantamista ja työlainsäädännön kohentamista;

3.  pitää myönteisenä useiden poliittisten vankien vapauttamista, joita ovat Vladimir Kozlov, Gyuzyal Baydalinova, Seytkazy Matayev, Edige Batyrov, Erzhan Orazalinov, Ayat Ibrayev, Aset Matayev, Zinaida Mukhortova, Talgat Ayan ja Jañaözenin öljytyöntekijät sekä ammattiyhdistysaktiivit Amin Eleusinov ja Nurbek Kushakbayev, joiden vapautta kaikesta huolimatta edelleen rajoitetaan; suhtautuu myönteisesti päätökseen Ardak Ashimin vapauttamisesta psykiatriselta klinikalta; tuomitsee tällaisen raakalaismaisen toimenpiteen rankaisevan psykiatrian muotona ja kehottaa lopettamaan Ashumiin kohdistetun pakollisen psykiatrisen avohoidon ja kaikki aktivisti Natalia Ulasikiin kohdistuvat lääketieteelliset toimenpiteet;

4.  kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki tällä hetkellä vankilassa olevat aktivistit ja poliittiset vangit, erityisesti Muhtar Džhakiševin, Maks Bokajevin, Iskander Jerimbetovin, Aron Atabekin, Sanat Bukenovin, Mahambet Abžanin ja Saken Tulbajevin, sekä poistamaan muille asetetut liikkumista koskevat rajoitukset;

5.  kehottaa Kazakstania muuttamaan rikoslain 174 pykälän ”yllyttämisestä yhteiskunnalliseen ja kansalliseen sekä klaanien, rotujen tai uskontojen väliseen eripuraan” lyhentämällä sitä, jotta estetään mielivaltaiset syytetoimet, jotka loukkaavat ihmisoikeusnormeja, sekä rikoslain 274 pykälän, jonka nojalla kielletään laajamittaisesti ”vääräksi tiedetyn tiedon levittäminen”, ja vapauttamaan aktivistit, toimittajat ja muut kriittiset henkilöt, jotka ovat tällä hetkellä pidätettyinä kyseisten pykälien perusteella;

6.  kehottaa Kazakstanin hallitusta lopettamaan riippumattomiin ammattijärjestöihin kohdistuvat tukahduttamistoimet ja poistamaan niiden toimintaa koskevat rajoitukset, lopettamaan ammattiyhdistysjohtajien syytteeseen asettamisen poliittisin perustein ja kumoamaan Larissa Kharkovan, Nurbek Kushakbaevin ja Amin Eleusinovin tuomiot sekä sallimaan heidän ammattiyhdistystoimintansa jatkamisen siihen puuttumatta tai sitä häiritsemättä; kehottaa hallitusta myös ottamaan huomioon Erlan Baltabayn rikostutkintaa koskevat Euroopan parlamentin huomautukset ja tarkistamaan vuoden 2014 ammattiyhdistyslakia ja vuoden 2015 työlainsäädäntöä niiden saattamiseksi ILO:n normien mukaisiksi;

7.  kehottaa Kazakstanin hallitusta panemaan täytäntöön rauhanomaista kokoontumis- ja yhdistymisvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositukset ja tarkistamaan yhdistyslakia ja rahoituksen saannin edellytyksiä;

8.  kehottaa Kazakstanin hallitusta lopettamaan kaikenlaiset mielivaltaiset pidätykset, kostotoimet ja häirinnän ihmisoikeuksia, kansalaiskunnan järjestöjä ja poliittisia oppositioliikkeitä sekä DVK:n nykyisiä tai oletettuja kannattajien vastaan;

9.  kehottaa Kazakstanin hallitusta tarkistamaan muutoksia, jotka on tehty tiedotusvälineitä ja tiedonvälitystä koskevaan lakiin, joka tuli voimaan tänä vuonna, keskeyttämään kunnianloukkausta koskevat rangaistukset, toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet uuden rikoslain kunnianloukkaukseen liittyvien asianomaisten pykälien kumoamiseksi, asettamaan enimmäismäärän kunnianloukkausta koskevien siviilikanteiden määrälle, lopettamaan hallitusta arvostelevien toimittajien häirinnän ja heihin kohdistuvat kostotoimet sekä lopettamaan tiedonsaannin estämisen verkossa ja sen ulkopuolella;

10.  kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin YK:n ihmisoikeuskomitean, mielivaltaista vangitsemista käsittelevän YK:n työryhmän ja kidutusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan tiedonantojen pohjalta; kehottaa suojelemaan kidutuksen uhreja, antamaan heille asianmukaista lääketieteellistä hoitoa ja tutkimaan asianmukaisesti kidutustapaukset; pyytää tekemään lopun väärinkäytöksistä, jotka koskevat Interpolin luovutusmenettelyjä, ja pyytää lopettamaan ulkomailla olevan poliittisen opposition häirinnän; kehottaa Kazakstanin hallitusta täyttämään lupauksensa nollatoleranssin soveltamisesta kidutukseen ja varmistamaan, että väitteet kidutuksesta, Jañaözen tapausten yhteydessä tapahtuneet kiduttamiset mukaan lukien, tutkitaan täysimääräisesti; kehottaa hallitusta tutkimaan uudelleen Iskander Jerimbetovin tapauksen mielivaltaista vangitsemista käsittelevän YK:n työryhmän päätelmien valossa ja varmistamaan, että kidutusta koskevat väitteet tutkitaan täysin;

11.  ottaa huomioon Kazakstanin monietnisen ja moniuskontoisen luonteen ja korostaa, että on suojeltava vähemmistöjä ja niiden oikeuksia, erityisesti kun on kyse oman kielen käyttämisestä, uskonnon- tai vakaumuksenvapaudesta, syrjimättömyydestä ja yhdenvertaisista mahdollisuuksista; pitää myönteisenä Kazakstanin eri yhteisöjen rauhanomaista yhteiseloa; kehottaa Kazakstania lopettamaan ihmisten vainoamisen siksi, että he harjoittavat laillisesti omantunnon- ja uskonnonvapautta koskevaa oikeuttaan; vaatii vapauttamaan välittömästi henkilöt, jotka on tuomittu vakaumuksensa vuoksi;

12.  kehottaa viranomaisia torjumaan kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa; kehottaa lisäksi ryhtymään toimenpiteisiin, jotta varmistetaan tehokkaat ja helposti käytettävissä olevat ilmoittamiskanavat ja suojelutoimenpiteet, joissa otetaan huomioon uhrien tarpeet ja luottamuksellisuus; kehottaa lopettamaan rankaisemattomuuden ja ryhtymään toimiin asianmukaisten rikosoikeudellisten seuraamusten varmistamiseksi rikoksentekijöille;

13.  vaatii, että hlbti-yhteisön oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti; kehottaa Kazakstanin hallitusta takaamaan, että hlbti-yhteisöön ei kohdistu minkäänlaista syrjintää;

14.  vaatii, että Kazakstan panee kokonaisuudessaan täytäntöön Etyjin/ODIHR:n kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan 20. maaliskuuta 2016 pidetyistä vaaleista antamat suositukset, joiden mukaan maalla on vielä kosolti tehtävää täyttääkseen demokraattisia vaaleja koskevat Etyj-sitoumuksensa; kehottaa Kazakstanin viranomaisia välttämään riippumattomien ehdokkaiden toiminnan rajoittamista; kehottaa myös kunnioittamaan kansalaisten vaalioikeuksia;

15.  muistuttaa, että on tärkeää, että EU ja Etyj tekevät yhteistyötä maan demokraattista hallintoa koskevien hyvien käytäntöjen parantamiseksi erityisesti ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen alalla; kehottaa Kazakstanin viranomaisia sen vuoksi laajentamaan Etyjin toimivaltuuksia maassa ja erityisesti palauttamaan Etyjin keskuksen toimivaltuudet Astanassa EU:n ja Kazakstanin välisen yhteistyön lisäämisen tärkeänä edellytyksenä;

16.  kehottaa unionia ja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) seuraamaan tiiviisti kehitystä Kazakstanissa, ottamaan tarvittaessa Kazakstanin viranomaisten kanssa esille huolenaiheita, tarjoamaan apua sekä huolehtimaan säännöllisestä tiedottamisesta Euroopan parlamentille; kehottaa EU:n edustustoa Astanassa edelleen seuraamaan aktiivisesti tilannetta ja ottamaan esille sananvapauden kaikissa asiaankuuluvissa kahdenvälisissä kokouksissa; kehottaa EUH:ta osallistumaan ennakoivasti oikeudenkäyntien tarkkailutoimintaan ja seuraamaan poliittisesti arkaluonteisia oikeudenkäyntejä ja poliittisiin motiiveihin perustuvia syytetoimia ja varmistamaan, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin taataan kaikille;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n Keski-Aasian erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kazakstanin hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 2. (2) EUVL C 50, 9.2.2018, s. 38. (3) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 179. (4) EUVL C 45, 5.2.2016, s. 85. (5) EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 93. (6) EUVL C 224 E, 19.8.2010, s. 30. (7) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 91. (8) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 119.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 Iranista ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta (2019/2611(RSP))

P8_TA(2019)0204 RC-B8-0186/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman Iranista ja erityisesti Nasrin Sotoudehin tapauksesta(1) ja 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n Iranin-strategiasta ydinsopimuksen jälkeen(2),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät Iranista,

–  ottaa huomioon Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevän erityisraportoijan 30. tammikuuta 2019 antaman kertomuksen ja hänen Iranista 29. marraskuuta 2018 antamansa julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 17. joulukuuta 2018 antaman päätöslauselman Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Iran on,

–  ottaa huomioon Iranin presidentin kansalaisten oikeuksia koskevan perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden 29. marraskuuta 2018 antaman julkilausuman ”Iran must protect women’s rights advocates”,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat, EU:n politiikan suuntaviivat kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä sekä sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat,

–  ottaa huomioon neuvoston 12. huhtikuuta 2018 tekemän päätöksen, jolla sen rajoittavia toimenpiteitä jatkettiin 12 kuukaudella vastauksena Iranissa ilmenneisiin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 12. maaliskuuta 2019 antaman julkilausuman iranilaisen ihmisoikeusasianajajan Nasrin Sotoudehin tuomiosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat, lakimiehet ja verkkoaktivistit joutuvat Iranissa edelleen ahdistelun, mielivaltaisten pidätysten, vangitsemisten ja syytteiden nostamisen kohteeksi työnsä takia; ottaa huomioon, että Iranin tiedusteluministeriö ja muut elimet ovat käynnistäneet viime kuukausina kansalaisyhteiskunnan ankaran tukahduttamiskampanjan;

B.  ottaa huomioon, että 25. lokakuuta 2016 annetussa päätöslauselmassa EU:n Iranin-strategiasta ydinsopimuksen jälkeen korostettiin, että EU:n ja Iranin välisten suhteiden yhteydessä on tärkeää pitää kiinni EU:n ihmisoikeuksia koskevista suuntaviivoista myös ihmisoikeuksien puolustajien osalta;

C.  ottaa huomioon, että maineikas ihmisoikeusasianajaja Nasrin Sotoudeh tuomittiin äskettäin vähintään seitsemäksi vuodeksi vankeuteen; ottaa huomioon, että kahden oikeudenkäynnin kuluessa on raportoitu, että hänen yhdistetty tuomionsa voisi olla merkittävästi pidempi, vaikkakin hänen vankeusrangaistuksensa täsmällinen pituus on edelleen epäselvä; ottaa huomioon, että hänen vangitsemisensa todellinen syy näyttää olevan ihmisoikeuksien rauhanomainen puolustaminen Iranissa; ottaa huomioon, että hänen oikeudenkäynneissään ei noudatettu asianmukaisen oikeuskäsittelyn kansainvälisiä perusnormeja;

D.  ottaa huomioon, että Nasrin Sotoudehin aviomies Reza Khandan vangittiin, kun hän tuki naisia, jotka ovat rauhanomaisesti kampanjoineet hijab-huivin käyttöpakkoa vastaan, ja hänen vaimonsa vankilasta vapauttamisen puolesta; ottaa huomioon, että tammikuussa 2019 Teheranin vallankumoustuomioistuin tuomitsi hänet kuudeksi vuodeksi vankeuteen;

E.  ottaa huomioon, että ympäristöaktivistit Taher Ghadirian, Niloufar Bayani, Amirhossein Khaleghi, Houman Jokar, Sam Rajabi, Sepideh Kashani, Abdolreza Kouhpayeh ja Morad Tahbaz, jotka edustavat Persian Wildlife Heritage Foundation -järjestöä, pidätettiin tammi- ja helmikuussa 2018, heidät vangittiin ilman oikeutta tavata asianajajaa, ja he ovat viime viikkoina joutuneet oikeuden eteen menettelyissä, jotka eivät täyttäneet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia; ottaa huomioon, että ryhmän toinen jäsen, iranilais-kanadalainen yliopiston professori Kavous Seyed Emami, kuoli vangittuna viime vuonna epäselvissä oloissa;

F.  ottaa huomioon, että ammattiyhdistysaktivistit Esmaeil Bakhshi, Sepideh Gholian ja Mohammad Habibi pidätettiin vuonna 2018 ja 2019 heidän johdettuaan mielenosoituksia työntekijöiden ja opettajien oikeuksien puolesta; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustaja Maryam Akbari Monfared tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen vuonna 2010 ”vihamielisyydestä jumalaa kohtaan” ja häneltä on evätty lääketieteellinen hoito, vaikka hän kärsii eri sairauksista;

G.  ottaa huomioon, että aktivistit Arash Sadeghi, Narges Mohammadi ja Farhad Meysami ovat kaikki saaneet pitkiä vankilatuomioita kampanjoituaan naisten oikeuksien, kuolemanrangaistuksen poistamisen ja ihmisoikeuksien puolesta;

H.  ottaa huomioon, että iranilaiset tuomioistuimet eivät säännönmukaisesti mahdollista oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja käyttävät kidutuksella saatuja tunnustuksia todisteina tuomioistuimessa; ottaa huomioon, että viranomaiset pitävät ihmisoikeusaktivismia edelleen rikoksena ja käyttävät Iranin rikosprosessioikeuden 48 pykälää rajoittaakseen vangittujen mahdollisuuksia saada oikeusapua; toteaa, että ei ole olemassa riippumattomia mekanismeja, joilla taataan tuomioistuinlaitoksen vastuunalaisuus;

I.  ottaa huomioon, että EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisia, mukaan luettuna brittiläis-iranilainen Nazanin Zaghari-Ratcliffe, pidätetään edelleen, minkä jälkeen he joutuvat pitkäaikaisen eristämisen ja kuulustelujen kohteeksi, eivät saa asianmukaista oikeudenkäyntiä ja heidät tuomitaan pitkiin vankeustuomioihin, jotka perustuvat epämääräisiin tai määrittelemättömiin syytteisiin, jotka koskevat ”kansallista turvallisuutta” ja ”vakoilua”, ja vangittuihin henkilöihin kohdistetaan valtion tukemia häväistyskampanjoita;

J.  ottaa huomioon, että on raportoitu lukuisista tapauksista, joissa vankilaolot ovat epäinhimilliset ja alentavat, ja että Iranissa ei tutkintavankeuden aikana ole tarjolla asianmukaista lääketieteellistä hoitoa, mikä rikkoo vankien kohtelun minimitasoa koskevia YK:n sääntöjä;

K.  toteaa, että Iran Human Rights -kansalaisjärjestön raportin mukaan Iranin arvioidaan teloittaneen 273 ihmistä vuonna 2018, mikä on kyseisen vuoden toiseksi suurin määrä maailmassa;

L.  ottaa huomioon, että vuonna 2018 tuhannet ihmiset osallistuivat rauhanomaisiin mielenosoituksiin ja lakkoihin, joilla protestoitiin maksamattomia palkkoja, kehnoja työoloja, korruptiota, poliittista tukahduttamista ja muita epäkohtia vastaan; ottaa huomioon, että viranomaiset pidättivät heistä satoja, joista monet tuomittiin vankeuteen tai ruoskittaviksi;

M.  ottaa huomioon, että Iranin oikeuslaitos kohtelee edelleen ankarasti rauhanomaista vastarintaa, jota naisten oikeuksien puolustajat harjoittavat vastustaessaan hijab-huivin käyttöpakkoa; ottaa huomioon, että vuonna 2018 protestien yhteydessä pidätettiin vähintään 39 naista, ja toiset 55 pidätettiin heidän naisten oikeuksien puolesta tekemänsä työn vuoksi;

N.  ottaa huomioon, että lehdistönvapaus sekä verkossa että verkon ulkopuolella, yhdistymisvapaus ja mielipiteenvapaus on tukahdutettu Iranissa;

O.  ottaa huomioon, että Iranin viranomaiset ovat järjestelmällisesti kohdistaneet toimittajiin, mukaan luettuina ne, jotka työskentelevät BBC:n persiankielisessä palvelussa, ja heidän perheisiinsä rikostutkimuksia, varojen jäädyttämisiä, mielivaltaisia pidätyksiä, vangitsemisia, valvontaa ja ahdistelua sekä levittäneet väärää, pahantahtoista ja halventavaa tietoa; ottaa huomioon, että Iranissa on tällä hetkellä vangittuna vähintään kahdeksan toimittajaa;

P.  ottaa huomioon, että Iranin presidentti Hassan Rouhani esitteli kansalaisten oikeuksien peruskirjan joulukuussa 2016; ottaa huomioon, että kyseinen peruskirja ei ole oikeudellisesti sitova;

Q.  ottaa huomioon, että uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen jäsenet, mukaan luettuina Baha’i-uskon edustajat ja azeri-, kurdi-, arabi- ja belutšiyhteisöt, sunnimuslimit, kristityt ja uskonnottomat joutuvat Iranissa syrjinnän kohteiksi työelämässä, koulutuksessa sekä uskonnonvapauden ja poliittisen toiminnan alalla;

1.  kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan viipymättä ja ehdoitta kaikki ihmisoikeuksien puolustajat, mielipidevangit ja toimittajat, jotka on pidätetty ja tuomittu pelkästään sen vuoksi, että he ovat käyttäneet sananvapauttaan ja oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen; korostaa, että Iranin viranomaisten on kaikissa oloissa varmistettava, että ihmisoikeuksien puolustajat, lakimiehet ja toimittajat pystyvät tekemään työtään ilman uhkailua, ahdistelua ja haitantekoa;

2.  kehottaa jälleen Iranin hallitusta vapauttamaan Saharov-palkintoehdokkaan Nasrin Sotoudehin välittömästi ja ehdoitta, ja antaa tunnustusta tämän rohkeudelle ja sitoutumiselle ihmisoikeuksiin ja naisten oikeuksiin Iranissa; pitää Nasrin Sotoudehin selkeästi epäoikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja tuomitsemista vakavasti virheellisenä ja pitää ulkosuhdehallinnon 12. maaliskuuta 2019 asiasta antamaa julkilausumaa tervetulleena;

3.  vaatii Iranin viranomaisia tarkistamaan maan rikosprosessioikeuden 48 pykälää, jotta varmistetaan, että kaikilla syytetyillä on oikeus saada edustajakseen valitsemansa asianajaja ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti tavalla, joka vastaa Iranin sitoutumista kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen;

4.  vaatii Iranin viranomaisia varmistamaan kaikkien vangittujen turvallisuuden ja hyvinvoinnin, mukaan luettuna riittävän lääketieteellisen hoidon saanti; vaatii myös riippumatonta tutkimusta Kavous Seyed Emamin vankeudessa tapahtuneesta kuolemasta sekä syytöksistä, jotka koskevat muiden vangittuina olevien aktivistien kidutusta, ja tuomitsee käytännön, jonka mukaan poliittisilta vangeilta tahallisesti kielletään lääketieteellinen hoito;

5.  vaatii Iranin viranomaisia lopettamaan kiireellisesti toimittajien, verkkoaktivistien ja näiden perheiden valvonnan, pidätykset, ahdistelun ja syytteeseenpanon sekä lopettamaan verkkosensuurin, ja vaatii luomaan olosuhteet, joissa sallitaan sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus sekä verkossa että verkon ulkopuolella;

6.  vaatii Iranin hallitusta tekemään yhteistyötä Iranin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan kanssa myös sallimalla hänen pääsynsä maahan;

7.  vaatii unionin jäsenvaltioita ja toimielimiä ottamaan pidätettyjen ihmisoikeuksien puolustajien tapauksen edelleen esille iranilaisten kumppaneidensa kanssa YK:n ihmisoikeusneuvoston seuraavassa kokouksessa Genevessä;

8.  vaatii EUH:ta sisällyttämään jatkossakin ihmisoikeudet ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen EU:n ja Iranin korkean tason vuoropuheluun; vaatii edelleen unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa julkisesti vahvistamaan, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on EU:n ja Iranin suhteiden kehittymisen keskeinen osatekijä;

9.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa tutkimaan mahdollisuutta käynnistää muodollinen ihmisoikeusvuoropuhelu Iranin kanssa tavalla, joka vastaa unionin suuntaviivoja ihmisoikeusvuoropuhelusta kolmansien maiden kanssa;

10.  vaatii unionin virkamiehiäkehottamaan Iranin viranomaisia takaamaan vangittuina olevien ihmisoikeusaktivistien turvallisuus ja hyvinvointi ja tutkimaan perusteellisesti kidutusta koskevat raportit;

11.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, joilla on diplomaattinen edustus Teheranissa, käyttämään ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa EU:n suuntaviivoissa esitettyjä mekanismeja näiden henkilöiden tukemiseen, mukaan luettuina julkiset lausunnot, diplomaattiset toimenpiteet, oikeudenkäyntien seuranta ja vankilavierailut;

12.  kehottaa Irania lopettamaan naisten oikeuksien puolustajien työn kriminalisoinnin, mukaan luettuina henkilöt, jotka protestoivat rauhanomaisesti hijab-pakkoa vastaan, ja vaatii luopumaan tästä syrjivästä ja nöyryyttävästä käytännöstä;

13.  kehottaa Iranin hallitusta suojelemaan kaikkien uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia ja puuttumaan kaikkiin näihin kohdistuvan syrjinnän muotoihin;

14.  pitää tervetulleena huumekauppaa koskevan lain muutoksia, joilla on vähennetty kuolemanrangaistusten langettamista, ja kehottaa tarkistamaan kaikki kuolemantuomiot, jotta varmistetaan, että näissä oikeudenkäynneissä noudatetaan kansainvälisiä normeja; kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan välittömästi kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon askeleena kohti kuolemanrangaistuksen lakkauttamista;

15.  kehottaa lähettämään ihmisoikeuksien alivaliokunnan tilapäisen valtuuskunnan Iraniin ennen kuluvan toimikauden päättymistä, jotta voidaan vierailla vangittujen naisten luona ja järjestää tarvittavat tapaamiset Iranin viranomaisten kanssa;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Iranin islamilaisen tasavallan korkeimmalle johtajalle, Iranin islamilaisen tasavallan presidentille ja Iranin parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0525. (2) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 86.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 Guatemalan ihmisoikeustilanteesta (2019/2618(RSP))

P8_TA(2019)0205 RC-B8-0182/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 Guatemalasta(1) 11. joulukuuta 2012 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisen assosiaatiosopimuksen tekemisestä(2) ja 16. helmikuuta 2017 Guatemalasta ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien alivaliokunnan helmikuussa 2016 tekemän vierailun Meksikoon ja Guatemalaan sekä valiokunnan vierailua koskevan mietinnön,

–  ottaa huomioon suhteista Keski-Amerikan maihin vastaavan valtuuskunnan laatiman mietinnön valtuuskunnan 16.–20. helmikuuta 2015 tekemästä matkasta Guatemalaan ja Hondurasiin,

–  ottaa huomioon suhteista Keski-Amerikan maihin vastaavan valtuuskunnan 28. lokakuuta-1. marraskuuta 2018 tekemän matkan Guatemalaan,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista(4),

–  ottaa huomioon Guatemalaa koskevan monivuotisen maaohjelman 2014–2020, jossa sitoudutaan konfliktien ratkaisemiseen sekä rauhan ja turvallisuuden edistämiseen,

–  ottaa huomioon Guatemalan oikeusalaa tukevat Euroopan unionin ohjelmat ja etenkin SEJUST-hankkeen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat unionin suuntaviivat ja ihmisoikeuksia koskevan unionin strategiakehyksen, joissa sitoudutaan yhteistyöhön ihmisoikeuksien puolustajien kanssa,

–  ottaa huomioon EU:n vuotuisen toimintaohjelman 2018 Guatemalaan liittyen ”kestävän ja osallistavan kehityksen turvaamisesta Guatemalan välittömässä läheisyydessä” ja ”Guatemalan kansainvälisen rankaisematta jättämisen vastaisen komitean (CICIG) toimeksiannon jatkamisen tukemisesta”,

–  ottaa huomioon, että CICIG allekirjoitti neuvonantoa koskevan sopimuksen Guatemalan korkeimman oikeuden kanssa elokuussa 2017,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon edustajan 2. syyskuuta 2018 antaman julkilausuman Guatemalan hallituksen päätöksestä olla uusimatta CICIGin toimeksiantoa,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien sieppauksia ja tahdonvastaisia katoamisia käsittelevän työryhmän puheenjohtajan ja totuuden, oikeuden, korvausten ja uusiutumattomuuden takaamisen erityisraportoijan 6. huhtikuuta 2018 päivätyn yhteiskirjeen Guatemalan presidentille,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n 10. syyskuuta 2018 antaman julkilausuman Guatemalan hallituksen päätöksestä olla jatkamatta CICIGin toimeksiantoa,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n 6. maaliskuuta 2019 antaman julkilausuman kehitysyhteistyötä tekeviin kansalaisjärjestöihin sovellettavasta Guatemalan lainsäädännöstä,

–  ottaa huomioon viimeisimmän Human Rights Watch -järjestön Guatemalaa koskevan raportin,

–  ottaa huomioon Guatemalan perustuslain,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Guatemala on edistynyt jonkin verran ihmisoikeusloukkauksiin ja korruptioon syyllistyneiden syytteeseen asettamisessa ja tämä johtuu suurelta osin yhteistyöstä Guatemalan yleisen syyttäjän viraston ja YK:n tukema Guatemalan kansainvälisen rankaisematta jättämisen vastaisen komitean (CICIG) välillä, joka perustettiin vuonna 2007 tutkimaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja tehostamaan paikallisia toimia oikeusvaltion lujittamiseksi;

B.  ottaa huomioon, että taloudellisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja ympäristöön liittyvien oikeuksien puolustajiin, järjestöihin ja yhteisöihin kohdistuneet tapot ja hyökkäykset ovat lisääntyneet Guatemalassa viime vuosina; ottaa huomioon, että vuonna 2018 ihmisoikeuksien ja alkuperäiskansojen puolustajiin ja erityisesti maa- ja alueoikeuksien parissa työskenteleviin kohdistuvien hyökkäysten kokonaismäärä oli Guatemalan ihmisoikeuksien puolustajien suojeluyksikön (UDEFEGUA) mukaan 391, ja näistä 147 oli kriminalisointeja ja 26 salamurhia, ja ottaa huomioon, että lisäystä vuodesta 2017 oli 136 prosenttia;

C.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat kohtaavat myös uhkauksia, pelottelua, leimautumista, yksityisten toimijoiden ja Guatemalan viranomaisten kunnianloukkauskampanjoita ja oikeuslaitoksen vainoamista; ottaa huomioon, että rikosoikeudellisten menettelyjen väärinkäyttö ihmisoikeuksien puolustajien työn estämiseksi tai siitä rankaisemiseksi on edelleen erittäin huolestuttavaa;

D.  katsoo, että toimittajiin kohdistuvien hyökkäysten määrä on myös erittäin huolestuttava: vuonna 2017 tehtiin 93 hyökkäystä, joista neljä johti kuolemaan; ottaa huomioon, että tiedotusvälineet ovat edelleen keskittyneet vain harvoille yrityksille ja riippumattomiin tiedotusvälineisiin ja toimittajiin kohdistetaan edelleen hyökkäyksiä ja uhkauksia;

E.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen vakava ongelma Guatemalassa, mikä käy ilmi siitä, että naisten väkivaltaiset kuolemat lisääntyivät 8 prosentilla ja tapauksia oli kaikkiaan 662; ottaa huomioon, että kansainvälisenä naistenpäivänä vuonna 2017 valvojien väärinkäytöksiä vastaan protestoineet 41 tyttöä kuoli sen jälkeen, kun alaikäisille tarkoitetussa valtion johtamassa laitoksessa syttyi tulipalo; ottaa huomioon, että rikoksista jää Guatemalassa rankaisematta 97 prosenttia;

F.  ottaa huomioon, että CICIG on torjunut korruptiota ja rankaisemattomuutta Guatemalan hallituksen kehotuksesta ja tiiviissä yhteistyössä maan kansallisten elinten kanssa vuodesta 2007 alkaen, jotta voidaan tunnistaa ja auttaa purkamaan puolivaltiolliset laitokset sekä auttaa vahvistamaan maan oikeus- ja turvallisuusalan laitosten valmiuksia;

G.  ottaa huomioon, että Guatemalan hallitus pyysi YK:n pääsihteeriä jatkamaan CICIGin toimeksiantoa syyskuuhun 2019 asti sen jälkeen, kun sen kaksivuotista toimeksiantoa oli jatkettu neljä kertaa; toteaa, että näin kyettiin vahvistamaan hallintoa CICIGin erittäin merkittävien tutkimusten ja sen oikeusvaltioperiaatteen toteutumiselle Guatemalassa antaman tuen avulla sekä tukemaan hallinnon pyrkimyksiä vähentää merkittävästi korruptiota ja puuttua sellaisten valtiosta riippumattomien toimien rankaisemattomuuteen, joilla on yhteyksiä hallitukseen;

H.  ottaa huomioon, että CICIG ja yleisen syyttäjän virasto esittelivät huhtikuussa 2018 FCN-puolueen laitonta rahoitusta vaalikampanjan aikana koskevien uusien tutkimusten tulokset; ottaa huomioon, että korkein oikeus suunnitteli heinäkuussa 2018 presidentti Jimmy Moralesin toimintaa koskevaa tutkimusta, joka koskee hänen vaalikampanjansa laitonta rahoitusta;

I.  ottaa huomioon, että Guatemalan hallitus ilmoitti elokuun 2018 lopussa CICIGin toimeksiannon peruuttamisesta syyskuusta 2019 alkaen; ottaa huomioon, että pian tämän jälkeen hallitus kielsi myös korkean tason korruptiotapauksia tutkineen CICIGin johtajan Iván Velásquezin paluun maahan ja peruutti myöhemmin korkean tason korruptiotapauksia tutkineiden yhdentoista CICIGin työntekijän viisumit; ottaa huomioon, että tammikuussa 2019 hallitus peruutti yksipuolisesti YK:n kanssa tehdyn CICIGiä koskevan sopimuksen välittömästi ja vaati CICIGiä poistumaan maasta; ottaa huomioon, että Iván Velásquezia vastaan on myös nostettu syytteitä ja hän on jatkuvien mustamaalauskampanjoiden kohteena;

J.  ottaa huomioon, että Guatemalan perustuslakituomioistuin on riitauttanut ja kumonnut nämä toimenpiteet; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin määräsi yksimielisesti, että hallituksen oli sallittava Iván Velásquezin pääsy maahan; toteaa, että hallitus on jättänyt nämä määräykset huomiotta; ottaa huomioon, että kongressi on valmistellut perustuslakituomioistuinta ja sen jäseniä vastaan kanteen, mikä on räikeässä ristiriidassa oikeusvaltioperiaatteen kanssa;

K.  toteaa, että uudistusta koskevan lakiesityksen nro 5377, jolla muutetaan kansallisesta sovinnosta annettua lakia ja jonka kongressi hyväksyi toisessa kaikkiaan kolmesta käsittelystä maaliskuun 2019 alussa, mukaan kaikille hallituksen puolesta toimiviin turvallisuusjoukkoihin kuuluville ja yksityishenkilöille, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin, myös rikoksiin ihmisyyttä vastaan, kuten kidutukseen, tahdonvastaisiin katoamisiin ja kansanmurhaan, myönnetään armahdus; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ja Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunta (IACHR) ovat ilmaisseet huolensa lakiesityksestä ja pyytäneet, että nykyistä lakia ei muutettaisi;

L.  toteaa, että Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan mukaan uudistusta koskeva lakiesitys nro 5377 ei noudata Guatemalan kansainvälisiä sitoumuksia, se on väitetysti kansainvälisen oikeuden vastainen ja rikkoo Guatemalan perustuslain 171 artiklan g alakohtaa, koska kaikki vankilassa olevat henkilöt, jotka on todettu syyllisiksi aseellisen selkkauksen aikana tehtyihin poliittisiin rikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja jotka on tuomittu niistä, vapautettaisiin muutamassa tunnissa;

M.  ottaa huomioon, että Guatemalassa ihmiset kärsivät erittäin suuresta turvallisuuden puutteesta ja kansallista siviilipoliisia (PNC) on heikennetty huomattavasti viime vuosina; ottaa huomioon, että on esitetty syytöksiä CICIGin kanssa yhteistyötä tehneiden oikeusviranomaisten, tuomareiden, syyttäjien ja oikeusalan toimijoiden pelottelusta ja uhkailusta;

N.  ottaa huomioon, että oikeussuojan saatavuus, vankilaolot, poliisin käyttäytyminen ja väitteet kidutuksesta, laajalle levinneestä korruptiosta, salaisesta yhteistyöstä ja rankaisemattomuudesta ovat edelleen vakava ongelma;

O.  toteaa, että Guatemalan ihmisoikeusvaltuutettu, jonka määrärahoja on leikattu, sekä ministeriö ja oikeuslaitos ovat toteuttaneet merkittäviä toimenpiteitä rankaisemattomuuden lopettamiseksi ja ihmisoikeuksien edistämiseksi; toteaa, että Guatemalan viranomaiset yrittävät selvästi heikentää korruption ja rankaisemattomuuden vastaisia toimia sekä oikeusvaltiota;

P.  ottaa huomioon, että Guatemalan ihmisoikeuksien puolustajien suojeluyksikön (UDEFEGUA) mukaan hyökkäysten uhrit ovat olleet pääasiassa alkuperäiskansoihin kuuluvia johtajia, jotka puolustavat oikeutta maahan ja alueeseen; ottaa huomioon, että YK:n erityisraportoija on ilmaissut huolensa alkuperäiskansojen oikeuksista, sillä ihmiset ovat valittaneet vesivoima-, kaivos- ja maatalousteollisuuden hankkeista, joiden toimiluvat ja toiminta ovat johtaneet alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamiseen; ottaa huomioon, että YK:n erityisraportoija on ilmaissut huolestumisensa myös siitä, että valtio ja kolmannet osapuolet suhtautuvat yhteisöjen rauhanomaisiin protesteihin rikollisina konflikteina, jotka vaikuttavat yleiseen turvallisuuteen; ottaa huomioon, että Aura Lolita Chávez, Guatemalan alkuperäiskansojen ympäristöpuolustaja ja vuoden 2017 Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon finalisti, lähti maastaan vakavien hyökkäysten, tappouhkausten ja kunnianloukkausten jälkeen ja hän joutuu useisiin oikeudenkäynteihin, jos palaa maahan;

Q.  ottaa huomioon, että kansallisen siviilipoliisin mellakkajoukot hyökkäsivät 9. lokakuuta 2018 Ixquisisin mikroalueen rauhanomaisen vastarintaliikkeen jäseniä vastaan niin että kuusi mielenosoittajaa loukkaantui;

R.  ottaa huomioon, että Ruotsin Guatemalan-suurlähettiläs on julistettu ei-toivotuksi henkilöksi (perustuslakituomioistuin kumosi julistuksen myöhemmin), koska hänen väitettiin tukevan CICIGin työtä maassa;

S.  ottaa huomioon, että Guatemalan yleiset ja presidentinvaalit on suunniteltu pidettäväksi 16. kesäkuuta ja 11. elokuuta 2019;

T.  katsoo, että demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja vahvistamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen on muodostettava olennainen osa unionin ulkoista toimintaa, johon kuuluu myös EU:n ja Keski-Amerikan maiden välinen assosiaatiosopimus vuodelta 2012; ottaa huomioon, että tähän sopimukseen sisältyy sen olennaisena osana demokratialauseke; toteaa, että Guatemala on Keski-Amerikan kolmanneksi suurin EU:n myöntämän kahdenvälisen kehitysavun saaja ja että sen kaudella 2014–2020 saaman avun arvo on 167 miljoonaa euroa ja että kehitysapu keskitetään elintarviketurvaan, konfliktien ratkaisemiseen, rauhaan, turvallisuuteen ja kilpailukykyyn;

1.  ilmaisee syvän huolensa murhien ja väkivallantekojen lisääntymisestä sekä kaikkien kansalaisten ja erityisesti naisten ja ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuuden puutteesta; muistuttaa riippumattoman ja tehokkaan oikeusjärjestelmän merkityksestä ja siitä, että rankaisemattomuus on lopetettava; pitää valitettavana, että Guatemalan hallitus rikkoo edelleen oikeusvaltioperiaatetta ja vallanjaon periaatetta; muistuttaa, että vallanjaon ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on vapaiden demokratioiden keskeinen periaate;

2.  kehottaa Guatemalan viranomaisia lopettamaan kaikki pelottelutoimet Guatemalan kansalaisyhteiskuntaa ja erityisesti ihmisoikeusjärjestöjä kohtaan, kunnioittamaan perustuslaillista järjestystä ja takaamaan kaikkien Guatemalan kansalaisten perusoikeudet; korostaa, että voimakas kansalaisyhteiskunta on olennaisen tärkeä, jotta valtiosta saadaan vastuullisempi, paremmin tarpeita vastaava, osallistavampi ja tehokkaampi kaikilla tasoilla ja tätä kautta legitiimimpi; vaatii, että on tuettava ja vahvistettava kaikkia instituutioita, jotka puolustavat perustuslaillista demokratiaa ja ihmisoikeuksia Guatemalassa; muistuttaa, että riippumattoman oikeuslaitoksen takaaminen ja sen riippumattomuuden kunnioittaminen sekä puolueettoman oikeusjärjestelmän varmistaminen ovat keskeisiä tekijöitä; korostaa, että nämä ovat keskeisiä tekijöitä korruption ja rankaisemattomuuden torjumisen vakiinnuttamisessa; katsoo, että väitteiden oikeusviranomaisten, tuomareiden ja syyttäjien pelottelusta ja uhkailusta olisi johdettava välittömiin toimiin maan oikeudellisten instituutioiden ja niiden edustajien suojelemiseksi; kehottaa Guatemalan hallitusta varmistamaan välittömästi oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja takaamaan lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden;

3.  on vakuuttunut siitä, että CICIG on ollut keskeisessä asemassa Guatemalassa ja että sen työ rankaisemattomuuden ja korruption torjunnassa ja Guatemalan instituutioiden käymiä oikeudenkäyntejä edeltävien tutkimusten valmistelussa on ratkaisevan tärkeä oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen kannalta; on erittäin huolissaan CICIGin nykyisestä tilanteesta Guatemalassa ja pyytää Guatemalan hallitusta lopettamaan kaikki laittomat hyökkäykset CICIGiä ja sen kansallista ja kansainvälistä henkilöstöä vastaan;

4.  suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission syyskuussa 2018 tekemään täytäntöönpanopäätökseen, jolla tuetaan CICIGin toimeksiannon jatkamista 5 miljoonalla eurolla kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (DCI) vuoden 2018 Guatemalan vuotuista toimintaohjelmaa varten; kehottaa komissiota maksamaan sovitut 5 miljoonaa euroa kiireellisesti ja jatkamaan kaikkia hyväksyttyjä ohjelmia CICIGin kanssa; pyytää komissiota olemaan valmis jatkamaan yhteistyötään CICIGin kanssa ja sen rahoitusta syyskuun 2019 jälkeen ja kannattaa aktiivisesti CICIGin toimeksiannon jatkamista;

5.  on vakuuttunut siitä, että kansallista sovintoa koskevaan lakiin ehdotettu muutos on merkittävä uhka oikeusvaltioperiaatteelle Guatemalassa ja että se heikentäisi merkittävästi kansallisten tuomioistuinten työn ansiosta saavutettua merkittävää edistymistä rankaisematta jättämisen torjunnassa; on samaa mieltä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kanssa siitä, että lakiesityksessä säädetty ihmisoikeusloukkauksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin syyllistyneiden rikoksentekijöiden yleinen armahdus lisäisi entisestään väkivaltaisuuksia maassa; toteaa, että tällaisiin toimiin voisi sisältyä vapautettujen vankien kostotoimia, jotka voisivat johtaa yhteiskunnan epävakauteen; kehottaa näin ollen Guatemalan kongressia pidättäytymään lakiesityksen hyväksymisestä;

6.  kehottaa toteuttamaan Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa riippumattoman tutkimuksen, jossa olisi otettava huomioon CICIGin työn lopullinen vaikutus Guatemalan oikeusjärjestelmään ja sen vaikutus maan poliittiseen vakauteen sekä CICIGin ja korkeimman vaalilautakunnan välisen sopimuksen tulos;

7.  on huolissaan ehdotetusta kehitysyhteistyötä tekeviin kansalaisjärjestöihin sovellettavasta laista; pyytää, että Guatemalan kongressi pidättäytyy YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston antaman teknisen neuvonnan mukaisesti hyväksymästä tätä lakia, joka, jos se hyväksytään, rajoittaa sananvapautta ja kansalaisjärjestöjen kokoontumisvapautta, saattaa rajoittaa niiden mahdollisuuksia saada rahoitusta ja kaventaa niiden määritelmää ja rajoittaa siten niiden laajuutta ja estää niiden toiminnan ja saattaa johtaa niiden mielivaltaiseen kieltämiseen; muistuttaa Guatemalan viranomaisia ja instituutioita siitä, että on tarpeen luoda kansalaisjärjestöille turvallinen ja suotuisa ympäristö ja ylläpitää sitä, jotta ne voivat vapaasti ilmaista mielipiteensä ja tehdä työtään koko yhteiskunnan hyödyksi;

8.  ilmaisee huolensa valituksista, jotka koskevat vapaita, etukäteen tehtyjä ja tietoon perustuvia kuulemisia (ILO:n yleissopimus 169); muistuttaa YK:n erityisraportoijan suosituksesta, että alkuperäiskansojen oikeuksia olisi kunnioitettava täysimääräisesti kansainvälisten normien mukaisesti, joihin kuuluu oikeus vapaisiin, etukäteen tehtyihin ja tietoon perustuviin kuulemisiin; muistuttaa, että kansallisia ja kansainvälisiä yhteisöjä sitovat suoraan perussopimusten määräykset ja muut kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevia oikeuksia koskevat säännöt niiden koko arvoketjussa ja että jos yritysten todetaan aiheuttaneen vahinkoa tai myötävaikuttaneen vahingon aiheutumiseen, niiden on tarjottava vahinkoa kärsineille henkilöille ja yhteisöille tehokkaat korjausprosessit tai osallistuttava sellaisten tarjoamiseen; toteaa, että tähän kuuluvat vahingonkorvaukset, vahinkojen korjaaminen ja takuut siitä, että vahinko ei toistu; muistuttaa, että hallituksilla on vastuu ihmisoikeuksien suojelusta ja näiden oikeuksien loukkauksiin syyllistyneiden saattamisesta oikeuden eteen;

9.  kehottaa jälleen suojelemaan ihmisoikeuksien puolustajia, erityisesti naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia; pitää myönteisinä ja tukee Euroopan suurlähetystöjen ja EU:n Guatemalan-edustuston tähän mennessä toteuttamia toimia; pyytää Euroopan unionia ylläpitämään ja tarvittaessa lisäämään hankkeita, joilla tuetaan kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen työtä Guatemalassa;

10.  vaatii Guatemalan viranomaisia ilmoittamaan ja varmistamaan, että Saharov-palkinnon finalisti Lolita Chávez on lain mukaan ja fyysisesti turvassa, jos hän päättää palata kotimaahansa;

11.  vaatii, että Guatemalan vaalit olisi pidettävä rauhanomaisella ja avoimella tavalla ja että kaikkien ehdokkaiden turvallisuus olisi taattava; korostaa, että korkeimman vaalilautakunnan on toimittava riippumattomasti ja ilman valtion instituutioiden tai toimijoiden puuttumista asioihin; tarjoutuu lähettämään maahan EU:n vaaliasiantuntijoiden valtuuskunnan;

12.  pitää valitettavana, että Guatemalan rauhansopimuksia ei ole vielä pantu täytäntöön yli 20 vuoden jälkeen ja että ne ovat todella vaarassa tulla puretuiksi; kannustaa voimakkaasti kaikkia kansallisia ja kansainvälisiä toimijoita tekemään kaiken mahdollisen, jotta voidaan nopeuttaa niiden täysimääräistä täytäntöönpanoa; kehottaa Guatemalan hallitusta varmistamaan tätä varten kansallisen siviilipoliisin ja muiden toimielinten, kuten CONREDin (kansallinen katastrofiavun koordinaattori) demokraattisen ja poliittisen valvonnan ja ammattimaistamisen, jotta estetään niiden militarisoituminen ja humanitaaristen varojen ohjaaminen armeijan kautta, koska tämä ei ole rauhansopimusten tavoitteiden mukaista;

13.  muistuttaa Guatemalan hallitusta siitä, että EU:n ja Keski-Amerikan väliseen assosiaatiosopimukseen sisältyy olennaisena osana ihmisoikeuslauseke ja että assosiaatiosopimuksen jäsenyys voidaan keskeyttää ihmisoikeuslausekkeen rikkomisen vuoksi; pyytää unionia ja jäsenvaltioita hyödyntämään assosiaatiosopimuksessa ja poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa tarkoitettuja mekanismeja ja kannustaa painokkaasti Guatemalaa toteuttamaan kunnianhimoista ihmisoikeusohjelmaa ja torjumaan rankaisemattomuutta;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Guatemalan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Guatemalan kansainväliselle rankaisematta jättämisen vastaiselle komitealle (CICIG), Keski-Amerikan taloudellisen yhdentymissopimuksen sihteeristölle (SIECA), Keski-Amerikan parlamentille sekä EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille.

(1) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 257. (2) EUVL C 434, 23.12.2015, s. 181. (3) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 196. (4) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 125.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta (uudelleenlaadittu) (15401/2018 – C8-0023/2019 – 2016/0190(CNS))

P8_TA(2019)0206 A8-0056/2019

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – uudelleen kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ehdotuksen (15401/2018),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0411),

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2018 hyväksymänsä kannan(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0023/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c ja 78 e artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0056/2019),

1.  hyväksyy neuvoston ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia kyseiseen luonnokseen;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0017.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 GSP-asetuksen (EU) N:o 978/2012 täytäntöönpanosta (2018/2107(INI))

P8_TA(2019)0207 A8-0090/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012(1),

–  ottaa huomioon yleisten tullietuuksien väliaikaisesta peruuttamisesta Myanmarilta/Burmalta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/97 kumoamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 607/2013(2) ja 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman yleisten tullietuuksien palauttamisesta Myanmarille/Burmalle(3),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2018 annetun nykyisen GSP-asetuksen väliarvioinnin(4) ja komission kertomuksen asetuksen (EU) N:o 978/2012 soveltamisesta(5) sekä siihen liittyvän 4. lokakuuta 2018 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan(6),

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2016 ja 19. tammikuuta 2018 annetut yleistä tullietuusjärjestelmää koskevat komission kertomukset, jotka kattavat vuodet 2014–2015(7) ja 2016–2017(8) ja joissa arvioidaan yleisen tullietuusjärjestelmän vaikutuksia ja keskitytään GSP+-edunsaajamaiden tuloksellisuuteen,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnassa (INTA) 16. helmikuuta 2016 järjestetyn julkisen kuulemisen, 21. maaliskuuta 2017 järjestetyn keskustelun GSP+‑etuuksien myöntämisestä Sri Lankalle ja 19. helmikuuta 2018 järjestetyn keskustelun GSP-asetuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen kanteluasiassa 1409/2014/MHZ, joka koskee Euroopan komission tekemättä jättämää ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arviointia ennen EU:n ja Vietnamin välisen vapaakauppasopimuksen tekemistä(9),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman parlamentin vuonna 2010 antamien sosiaali- ja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien suositusten täytäntöönpanosta(10),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2017 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(11),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta(12),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kestävyyssopimuksen täytäntöönpanon tilanteesta Bangladeshissa(13),

–  ottaa huomioon vapaaehtoiset maakohtaiset kumppanuudet, kuten Bangladeshin kestävyyssopimuksen ja työntekijöiden oikeuksia koskevan aloitteen Myanmarin kanssa,

–  ottaa huomioon vuonna 2007 hyväksytyn EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisen strategian ”EU:n kauppaa tukevan avun strategia: Kehitysmaiden kauppaan liittyviä tarpeita tukevien EU:n toimien tehostaminen”,

–  ottaa huomioon vuoteen 2030 ulottuvat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön keskeiset yleissopimukset lapsityöstä, pakkotyöstä, syrjinnästä, yhdistymisvapaudesta ja kollektiivisesta neuvottelumenettelystä,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät ”EU ja vastuulliset globaalit arvoketjut”,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin(14),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen(15) 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0090/2019),

A.  ottaa huomioon, että EU otti vuonna 1971 ensimmäisenä käyttöön tullietuusjärjestelmän seuraten YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) suositusta, jonka mukaisesti teollisuusmaiden olisi myönnettävä yleisiä, ei-vastavuoroisia ja syrjimättömiä kauppaetuuksia kehitysmaille ja näin autettava niitä saamaan kansainvälisen kaupan avulla lisätuloja; ottaa huomioon, että toimien tavoitteena on vähentää köyhyyttä sekä edistää hyvää hallintoa ja kestävää kehitystä;

B.  ottaa huomioon, että SEUT:n 207 artiklan mukaisesti EU:n kauppapolitiikan on perustuttava unionin ulkosuhdepolitiikan periaatteille ja tavoitteille ja sillä on edistettävä SEU:n 2 artiklassa vahvistettuja unionin perustana olevia arvoja sekä 21 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista, kuten demokratian ja oikeusvaltion vahvistamista, ihmisoikeuksien sekä perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista, tasa-arvoa, ihmisarvon kunnioittamista sekä ympäristön ja sosiaalisten oikeuksien suojelua;

C.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies totesi päätelmissään seuraavaa: hyvä hallintotapa tarkoittaa perusoikeuksien noudattamista ja kunnioittamista; hyvä hallintotapa puuttuu sieltä, missä perusoikeuksia ei noudateta; EU:n toimielinten ja elinten on aina toimittava perusoikeuksia noudattaen ja pyrittävä edistämään ihmisoikeuksien noudattamista kumppanuusmaissa;

D.  ottaa huomioon, että nykyinen GSP-järjestelmä perustettiin asetuksella (EU) N:o 978/2012, joka hyväksyttiin SEUT 207 artiklan nojalla tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ja jossa Euroopan parlamentti ensimmäisen kerran toimi GSP-asetuksen toisena lainsäätäjänä;

E.  ottaa huomioon, että GSP-asetuksen 40 artiklan mukaisesti komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen GSP-asetuksen soveltamisesta viiden vuoden kuluttua asetuksen hyväksymisestä; ottaa huomioon, että kertomus on määrä ottaa huomioon laadittaessa seuraavaa, vuoteen 2022 mennessä hyväksyttävää GSP-asetusta; ottaa huomioon, että asetus on ollut voimassa 1. tammikuuta 2014 alkaen; ottaa huomioon, että tämän asetuksen toimivuudesta on tehty perusteellinen riippumaton arviointi, jonka tarkoituksena on antaa komissiolle tietoja arviointimenettelyä varten ja jonka pohjalta on laadittu luettelo konkreettisista suosituksista;

F.  ottaa huomioon, että GSP-järjestelmään kuuluu kolme menettelyä: yleinen GSP-menettely, GSP+-kannustusmenettely ja Kaikki paitsi aseet -menettely (EBA); ottaa huomioon, että yleisen GSP-menettelyn edunsaajamaat, joita on tällä hetkellä 18, hyötyvät alennetuista tullimaksuista 66 prosentissa kaikista EU:n tuoteluokista; ottaa huomioon, että GSP+-menettelyyn osallistuvat kahdeksan edunsaajaa vievät noin 66 prosenttia kaikista tuoteluokista tullitta ja sitoutuvat vastavuoroisesti panemaan tosiasiallisesti täytäntöön 27 keskeistä työntekijöiden oikeuksiin, ihmisoikeuksiin, hyvään hallintoon ja ympäristöasioihin liittyvää kansainvälistä yleissopimusta; ottaa huomioon, että 49:lle vähiten kehittyneelle GSP-järjestelmän ”Kaikki paitsi aseet” ‑menettelyyn osallistuvalle maalle on myönnetty tulliton pääsy EU:n markkinoille kaikkien muiden tuotteiden paitsi aseiden ja ammusten osalta; toteaa, että kansainvälisten yleissopimusten ihmisoikeus- ja työoikeusvelvoitteet sitovat kaikkia edunsaajamaita GSP-asetuksen puitteissa; katsoo, että sen lisäksi GSP+-edunsaajamaita velvoittavat myös ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskevat kansainväliset yleissopimukset; toteaa, että ainoastaan GSP+-menettelyssä säädetään jäsennellystä vuoropuhelusta, jossa arvioidaan näiden yleissopimusten tosiasiallista täytäntöönpanoa edunsaajamaissa; katsoo, että GSP-edunsaajamaiden on myös voitava panna kansainväliset vaatimukset ja normit täytäntöön myös laatimalla asianmukaista lainsäädäntöä, panemalla se täytäntöön ja valvomalla sen noudattamista erityisesti oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisen ja korruption torjunnan aloilla;

G.  ottaa huomioon, että GSP-järjestelmän vuoden 2012 uudistuksen keskeisinä tavoitteina oli kohdistaa etuudet paremmin niitä eniten tarvitseville maille – vähiten kehittyneille maille ja muille alhaisen ja matalan tulotason maille –, edistää edelleen kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon keskeisiä periaatteita, parantaa vakautta ja ennakoitavuutta ja lisätä liiketoimijoiden toimintaympäristön varmuutta;

H.  toteaa, että ihmisoikeusloukkauksia pyritään estämään useilla kansainvälisillä yleissopimuksilla, suuntaviivoilla ja säännöillä; ottaa erityisesti huomioon, että GSP-edunsaajamailla on velvoite panna suuntaviivat täytäntöön ja luoda asianmukaiset oikeudelliset ja taloudelliset olosuhteet yritysten toiminnalle ja osallistumiselle globaaleihin toimitusketjuihin;

I.  katsoo, että EU:n olisi tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisen lisäksi puututtava entistäkin voimakkaammin sosiaaliseen ja ympäristöön liittyvään polkumyyntiin ja epäreiluihin kilpailu- ja kauppakäytäntöihin;

J.  toteaa, että vientiteollisuuden vapaa-alueet on useissa maissa vapautettu kansallisen työlainsäädännön noudattamisesta, mikä estää täysimääräisen oikeuden ammattiyhdistystoimintaan tai oikeussuojan hakemiseen; ottaa huomioon, että tämä rikkoo ILO:n keskeisiä normeja ja saattaa entisestään heikentää ihmisoikeuksien toteutumista;

K.  ottaa huomioon SEUT:n 8 artiklan, jossa vahvistetaan, että unioni edistää sukupuolten tasa-arvoa kaikissa toimissaan; toteaa, että kauppa- ja investointisopimusten vaikutukset kohdistuvat yleensä eri tavalla naisiin ja miehiin sukupuolten rakenteellisen eriarvoisuuden vuoksi; toteaa, että ILO:n mukaan vuonna 2012 maailmassa oli 21 miljoonaa pakkotyön uhria, joista 55 prosenttia oli naisia ja tyttöjä ja 90 prosenttia oli pakkotyössä yksityistalouden alalla;

L.  toteaa, että GSP-asetuksen 19 artiklan 6 kohdassa edellytetään, että komissio ottaa huomioon ”kaikki saatavilla olevat tiedot”, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan antamat tiedot, määrittäessään sitä, noudattavatko GSP-edunsaajamaat asianmukaisesti ihmisoikeusvelvoitteitaan; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten osallistuminen GSP-järjestelmän täytäntöönpanoon voi lisätä EU:n yhteisen kauppapolitiikan legitimiteettiä ja tehokkuutta;

M.  toteaa, että asetus mahdollistaa unionille etuuskohtelun keskeyttämisen kaikkein vakavimmissa ihmisoikeusrikkomustapauksissa, mikä perustuu tullietuusjärjestelmää koskevan asetuksen V luvun 19 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, jonka nojalla etuuskohtelu voidaan tilapäisesti peruuttaa useista eri syistä, muun muassa liitteessä VIII olevassa A osassa luetelluissa yleissopimuksissa vahvistettujen periaatteiden järjestelmällisen rikkomisen johdosta;

N.  ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt Kambodžan osalta etuuskohtelun peruuttamisprosessin ja on käynnistämässä Myanmarin tapauksessa ”Kaikki paitsi aseet” -menettelyn mahdollisen peruuttamisen puitteissa tutkimuksia maan ihmisoikeusrikkomuksista;

Keskeiset päätelmät ja suositukset

1.  suhtautuu myönteisesti väliarviointiraporttiin, jossa arvioidaan nykyisen GSP-asetuksen soveltamista ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisen todennäköisyyttä; pitää myönteisenä, että uuden asetuksen myötä ”Kaikki paitsi aseet” -menettelystä ja GSP+-menettelystä hyötyvien edunsaajien vienti on kasvanut, mikä tukee merkittävästi köyhyyden poistamista;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että vuonna 2016 EU:hun suuntautuvan GSP-etuuksien alaisen tuonnin arvo oli 62,6 miljardia euroa (nouseva suuntaus), joka jakautui seuraavasti: 31,6 miljardia euroa yleisen GSP-menettelyn edunsaajamaista, noin 7,5 miljardia euroa GSP+-menettelyn edunsaajamaista ja 23,5 miljardia euroa ”Kaikki paitsi aseet” -menettelyn edunsaajamaista (Eurostatin tiedot syyskuulta 2017);

3.  muistuttaa, että GSP-järjestelmä auttaa kehitysmaiden toimialoja voittamaan korkeisiin alkuvaiheen kustannuksiin liittyvät vaikeudet vientimarkkinoilla; muistuttaa, että UNCTADin mukaan GSP-järjestelmän tavoitteena on lisätä vientituloja, edistää kehitysmaiden ja siten myös vähiten kehittyneiden maiden teollistamista ja nopeuttaa niiden kasvua köyhyyden poistamiseksi;

4.  katsoo, että GSP+-menettely on EU:n kauppapolitiikan keskeinen väline, jolla voidaan parantaa markkinoille pääsyä ja yhdessä tiukkojen valvontamekanismien kanssa edistää ihmisoikeuksia ja työelämän oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintotapaa heikommassa asemassa olevissa kehitysmaissa;

5.  huomauttaa, että nykyinen GSP-asetus on ollut voimassa kolme vuotta väliarviointimenettelyn alkamisen jälkeen ja että väliarvioinnissa on jo yksilöity osatekijöitä, joiden uudistamista on harkittava seuraavaa GSP-asetusta laadittaessa; pitää myönteisenä väliarvioinnin loppuraportissa annettuja suosituksia;

6.  painottaa, että osana EU:n kauppapolitiikkaa tullietuusjärjestelmän tulee SEU:n 21 artiklan mukaisesti perustua EU:n ulkosuhdepolitiikan perusperiaatteisiin eli vaikuttavuuteen, avoimuuteen ja arvoihin; ottaa huomioon, että SEUT:n 208 artiklassa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja asetetaan päätavoitteeksi köyhyyden poistaminen; painottaa, että komission ”Kaikkien kauppa” -tiedonannossa vahvistetaan nämä periaatteet;

7.  toteaa, että GSP+-menettely on tärkeässä asemassa kansainvälisten työntekijöiden oikeuksien, ihmisoikeuksien, hyvän hallintotavan ja ympäristönsuojelunormien edistämisessä edunsaajamaissa paitsi tarjoamalla kannustimia näiden normien noudattamiseen myös luomalla foorumin, jolla yleissopimusten kattamista aiheista voidaan käydä säännöllistä vuoropuhelua, ja edistämällä sitoutumista merkittäviin uudistuksiin;

8.  toteaa, että GSP-järjestelmä on hyödyttänyt taloudellisesti edunsaajamaita ja EU:ta, sillä se on lisännyt vientiä EU:hun ja parantanut Kaikki paitsi aseet -menettelyn ja GSP+‑menettelyn edunsaajien tullietuuksien käyttöastetta; kehottaa EU:ta toimimaan GSP-sääntöjen tunnettavuuden lisäämiseksi edunsaajamaissa, jotta voidaan edistää järjestelmän entistä laajempaa käyttöä; pyytää komissiota arvioimaan mahdollisuuksien mukaan tullietuusjärjestelmän tuottamien hyötyjen jakautumista saatavilla olevien tietojen pohjalta; panee merkille, että joissakin tapauksissa lisääntyneellä viennillä ja parantuneilla taloudellisilla mahdollisuuksilla on myös ollut tahattomia kielteisiä välillisiä vaikutuksia perusoikeuksiin ja sosiaaliseen kehitykseen, kun ne ovat johtaneet esimerkiksi maananastukseen tai työntekijöiden oikeuksien noudattamatta jättämiseen; korostaa tämän vuoksi, että kauppaetuudet on kytkettävä kansainvälisten yleissopimusten täytäntöönpanoon ja uudistusten toteuttamiseen, jotta voidaan estää se, että GSP-ohjelmat mahdollisesti johtavat ympäristöperusteisen ja sosiaalisen polkumyynnin lisääntymiseen;

9.  suhtautuu myönteisesti yksinkertaistettuun GSP+-menettelyyn pääsyn mekanismiin, jolla järjestelmästä tehdään houkuttelevampi yleisen GSP-menettelyn edunsaajamaille; korostaa, että monet GSP+-ehdokasmaat ovat ratifioineet useita menettelyyn pääsyyn vaadittavista kansainvälisistä yleissopimuksista; korostaa, että täytäntöönpanoprosessin tehostettu, jatkuva ja järjestelmällinen seuranta on äärimmäisen tärkeää ja että se voidaan saavuttaa tehostamalla kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan parantaa tietojen keräämistä ja syvällistä analysointia käyttämällä kaikkia saatavilla olevia tietoja ja resursseja, mukaan lukien YK:n, ILO:n ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kaltaisten kansainvälisten valvontaelinten raportteja, ja sisällyttämällä prosessiin kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten suora osallistuminen; korostaa, että tämä on välttämätöntä, jotta 27 yleissopimuksen tosiasiallisen täytäntöönpanon avulla voidaan hyödyntää GSP+-menettelyn koko potentiaalia työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi, sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja lapsityövoiman käytön ja pakkotyön poistamiseksi;

10.  kehottaa komissiota käsittelemään ”Kaikkien kauppa” -tiedonannon mukaisesti kansalaisyhteiskunnan kaventuvaa tilaa ja vaarassa olevien ihmisoikeuksien puolustajien suojelua GSP+-edunsaajamaiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa ja ”Kaikki paitsi aseet” -maiden kanssa käytävässä tehostetussa vuoropuhelussa, koska nämä kysymykset liittyvät suoraan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisiin velvoitteisiin sekä ILO:n keskeisten yleissopimusten asiaa koskeviin määräyksiin; pyytää komissiota lisäksi selvittämään uusia vaihtoehtoja kansalaisyhteiskunnan, ammattiliittojen edustajien ja yksityisen sektorin jäsennetylle, viralliselle ja riippumattomalle osallistumiselle, joka voisi toimia mahdollisena keinona vahvistaa seurantaprosessia;

11.  korostaa, että GSP-järjestelmä näyttäisi kaiken kaikkiaan synnyttäneen kannustimia ratifioida kansainvälisiä yleissopimuksia ja se on näin luonut paremmat puitteet edistykselle; korostaa perusteellisten lisätoimenpiteiden toteuttamisen merkitystä, jotta varmistetaan, että GSP edistää myönteistä ympäristökehitystä; suosittaa, että Pariisin ilmastosopimus lisätään niiden 27 keskeisen kansainvälisen yleissopimuksen luetteloon, joita GSP+-edunsaajamaiden on noudatettava; painottaa, että kestävän kehityksen mallin saavuttamiseksi edunsaajamaissa on vielä paljon tehtävää;

12.  panee merkille tehostetun seurannan, erityisesti 27 keskeisen yleissopimuksen tosiasiallisen täytäntöönpanon seurannan, ja EU:n ja edunsaajamaiden välisen vuoropuhelun avulla saavutetun edistyksen täytäntöönpanon tehokkuudessa; korostaa tarvetta lisäkoordinoinnille Euroopan ulkosuhdehallinnon, EU:n edustustojen, jäsenvaltioiden diplomaattisten edustustojen, edunsaajamaiden hallitusten, kansainvälisten organisaatioiden, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan välillä, jotta voidaan parantaa tietojen keräämistä ja syventää seurannan analyysia; suosittaa, että osapuolten keskuudessa noudatetaan mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman laajaa avoimuutta ja lisätään viestintää GSP:n keskeyttämisprosessin puitteissa, erityisesti Euroopan komission toteuttamien tutkimusten aikana;

13.  toteaa, että keskeisten yleissopimusten ratifiointi ja tosiasiallisen täytäntöönpanon edistyminen ovat tärkeitä vertailukohtia, jotta voidaan saavuttaa tarvittava edistys järjestelmän sisällä; pyytää komissiota varmistamaan, että yleissopimusten tosiasiallista täytäntöönpanoa edunsaajamaissa koskevat seurantatoimenpiteet ovat täysin maakohtaisten strategia-asiakirjojen mukaisia, jotta varmistetaan toimintapolitiikan johdonmukaisuus ja jatkuvuus sekä ihmisoikeuskysymysten sisällyttäminen osaksi kauppapolitiikkaa;

14.  painottaa tarvetta sitoutua edelleen GSP+-menettelyn seurantaan ja parantaa sen avoimuutta sekä varmistaa samalla, että EU voi säilyttää täyden vaikutusvaltansa edunsaajamaiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa, erityisesti tulostaulun osalta; kehottaa komissiota harkitsemaan lisätoimenpiteitä niin tässä asiassa kuin edunsaajamaiden kanssa käytävän vuoropuhelunkin osalta, jotta voidaan lisätä järjestelmän avoimuutta, valvontaa ja vaikuttavuutta;

15.  katsoo, että kaikkien etuuksien keskeyttämistä koskevien päätösten on oltava täysin yhdenmukaisia köyhyyden lievittämistä koskevan yleistavoitteen kanssa, ja korostaa, että EU:n johdetun lainsäädännön säädökset on laadittava ja niitä on tulkittava EU:n primaarilainsäädännön ja EU:n lainsäädännön yleisten periaatteiden mukaisesti; korostaa tämän vuoksi tarvetta säilyttää nykyinen kohdennettu lähestymistapa etuuksien keskeyttämiseen ja varmistaa, että keskeyttäminen koskee vain yksittäisiä aloja ja se on toteutettu niin, että paikallisväestölle koituvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi; kehottaa komissiota hyödyntämään tarpeen vaatiessa tullietuuksien asteittaista peruuttamista tai muita aikarajoitteisia peruuttamistoimenpiteitä; korostaa lopuksi, että tullietuuksien poistamista olisi pidettävä viimeisenä keinona ja sitä olisi sovellettava ainoastaan tapauksissa, joissa on vakavia puutteita kansainvälisten yleissopimusten tosiasiallisessa täytäntöönpanossa ja joissa edunsaajamaa ei selvästikään ole halukas ja sitoutunut puuttumaan niihin; korostaa samanaikaisesti järjestelmien ehdollista luonnetta ja sitä, että näitä ehtoja olisi käytettävä kunkin järjestelmän uskottavuuden säilyttämiseen ja toimenpiteiden varmistamiseen tapauksissa, joissa yleissopimuksia on rikottu vakavasti ja järjestelmällisesti;

16.  panee tyytyväisenä merkille komission viimeaikaiset päätökset Kambodžan ”Kaikki paitsi aseet” -etuuksien peruuttamismenettelyn käynnistämisestä ja EU:n korkean tason valtuuskunnan lähettämisestä Myanmariin vastauksena näiden maiden ihmisoikeustilanteisiin; edellyttää, että komissio pitää parlamentin täysin ajan tasalla ja mukana tulevissa vaiheissa, myös kauppaetuuksien keskeyttämisen suhteen;

17.  panee merkille, että edunsaajamaiden määrä on laskenut merkittävästi uudistettujen etuuskohteluun oikeuttavien perusteiden vuoksi, mikä yhdessä tuotteiden etuuskohtelun loppumisen kanssa on johtanut EU:n tuonnin määrän kokonaisvaltaiseen laskuun GSP-maista; toteaa, että näiden uudistusten avulla voidaan keskittää tullietuudet maille, jotka niitä eniten tarvitsevat; pyytää komissiota varmistamaan seuraavaa asetusta varten tehtävässä vaikutustenarvioinnissa tullietuus- ja vapaakauppasopimusjärjestelmien välisen johdonmukaisuuden ja yhdenmukaisuuden, jotta varmistetaan se, että GSP-järjestelmän kehitysmaiden kannalta keskeinen asema EU:n kauppapolitiikassa säilyy; panee tässä yhteydessä merkille, että ”Kaikki paitsi aseet” -menettelyn edunsaajamaihin kohdistuu yhä enemmän kilpailupainetta maista, jotka ovat tehneet vapaakauppasopimuksia EU:n kanssa; toteaa lisäksi, että jotkut maat, joihin sovellettiin aikaisemmin GSP+-seurantaa, ovat nyt mukana vapaakauppasopimuksissa, joihin sisältyy kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut, joiden olisi oltava tehokkaita ja täytäntöönpanokelpoisia;

18.  pitää valitettavana, että erityisesti 29:n ”Kaikki paitsi aseet” -maan osalta GSP-järjestelmä ei ole johtanut mihinkään muutoksiin ja että joidenkin maiden kohdalla viennin monipuolistuminen on heikentynyt tuotetasolla; pitää myös valitettavana , että GSP-järjestelmä ei ole edistänyt riittävästi talouden monipuolistumista; kehottaa lisätoimenpiteisiin GSP-maiden viennin monipuolistamiseksi; pitää valitettavana, että kumulaatiomahdollisuuden poistaminen GSP-järjestelmästä poistuneiden maiden kanssa näyttäisi vaikeuttaneen edunsaajamaiden viennin monipuolistamista, koska ne eivät voi enää hyötyä GSP-edunsaajia koskevista alkuperäsäännöistä; vaatii painokkaasti sisällyttämään tämän mahdollisuuden uudelleen asetukseen sen tarkistuksen yhteydessä, erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa oleville maille; panee merkille viennin monipuolistumisen merkittävän heikkenemisen kaikilla aloilla yleisen GSP-menettelyn edunsaajamaissa; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden luettelon uudistamista ja laajentamista erityisesti puolivalmiiden ja valmiiden tuotteiden osalta ja tarvittaessa keventämään alkuperäsääntöjä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien maiden kohdalla; kannustaa lisäksi GSP-edunsaajamaita ottamaan käyttöön tehokkaita toimenpiteitä tuotannon monipuolistamiseksi; korostaa tässä mielessä tarvetta luoda pääsy tiedon ja teknologian saantiin ja siten monipuolistaa tuotantoa ja varmistaa, että vienti pärjää maailmanlaajuisessa kilpailussa, erityisesti Euroopassa;

19.  kehottaa GSP-edunsaajamaita ottamaan käyttöön ja panemaan tehokkaasti täytäntöön teollis- ja tekijänoikeuksia suojaavia oikeudellisia toimenpiteitä;

20.  panee tyytyväisenä merkille, että ”Kaikki paitsi aseet” -aloitteen edunsaajien etuuksien käyttöaste on korkea; korostaa edunsaajamaiden valmiuksien parantamisen merkitystä, jotta voidaan auttaa niitä hyötymään järjestelmästä mahdollisemman paljon; kehottaa käyttämään kauppaa tukevan avun aloitteen toimenpiteitä tehokkaammin tässä yhteydessä; katsoo, että olisi harkittava palvelujen sisällyttämistä seuraavaan GSP-asetukseen, jotta monipuolisuuden lisääntymistä voitaisiin edistää entisestään; korostaa lisäksi tässä yhteydessä yritysten välisten väliseen liiketoimintaan perustuvan lähestymistavan merkitystä; kehottaa perustamaan alakohtaisia, monta sidosryhmää kattavia alustoja ja online-palveluja GSP-edunsaajamaiden vientiä harjoittaville yrityksille, EU:ssa toimiville tuontiyrityksille ja mahdollisille uusille tulokkaille molemmilla puolilla – niille, jotka eivät tällä hetkellä harjoita vientiä eivätkä tuontia – , jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä ja lisätä tietoisuutta GSP-järjestelmän säännöistä, ehdoista ja sen tarjoamista taloudellisista mahdollisuuksista;

21.  suhtautuu myönteisesti asetukseen liittyvän ensimmäisen suojatoimenpidetutkimuksen käynnistämiseen ja katsoo, että tällä lausekkeella olisi varmistettava, että EU:n rahoitukselliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät edut suojataan; korostaa, että kun tarjotaan etuuskohtelua herkille tuotteille, niille on annettava mahdollisuus erityiskohteluun, jotta vältetään tiettyjen alojen asettaminen vaaraan;

22.  painottaa, että järjestelmä ja asiaa koskevien yleissopimusten ratifioinnista johtuvat velvoitteet kattavat kaikki edunsaajamaiden alueen osat, myös vientiteollisuuden vapaa-alueet; kehottaa edunsaajamaita panemaan tosiasiallisesti täytäntöön työelämän normit ja komissiota käsittelemään työelämän normien rikkomuksia, myös työehtosopimusneuvotteluja ja yhdistymisvapautta, vientiteollisuuden vapaa-alueilla nykyisissä tai mahdollisissa tulevissa edunsaajamaissa ja varmistamaan, että kaikki poikkeuslausekkeet poistetaan; kehottaa komissiota selvittämään keinoja, joilla voitaisiin varmistaa, että vientiteollisuuden vapaa-alueilta tulevat tuotteet eivät kuulu tullietuusjärjestelmän piiriin, jos ne on vapautettu kansallisen lainsäädännön säännöksistä ja rikkovat asiaa koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia;

23.  korostaa, että GSP on muuttanut yrityssektoria dynaamisemmaksi ja edistänyt tietyssä määrin naisten taloudellista osallisuutta ja heidän osallistumistaan työelämään erityisesti EU:n kanssa kauppaa käyvien vientimaiden teollisuudessa: korostaa tämän suhteen, että on tärkeää luoda naisille sopiva liiketoimintaympäristö, jotta naiset voivat hankkimiensa uusien taitojen ja kokemusten avulla yletä yrityshierarkiassa tai perustaa omia uusia yrityksiä; toteaa kuitenkin, että naisia syrjitään edelleen, ja on huolestunut naisten työolosuhteista, erityisesti tekstiili- ja vaatetusalalla; palauttaa mieliin 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman ja kehottaa komissiota jatkotoimiin sen osalta;

24.  suhtautuu myönteisesti siihen vaikutukseen, joka GSP:llä on ollut puhtaampien ja turvallisempien teknologioiden käyttöönottoon ja vapaaehtoisiin yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin aloitteisiin, joilla on ollut välittömiä myönteisiä vaikutuksia työntekijöihin ja ympäristöön; katsoo, että olisi suunniteltava toimenpiteitä, joilla voidaan edistää kehitystä entisestään ja arvioida sitä luotettavasti; toteaa, että tässä yhteydessä on löydettävä oikea tasapaino yritysten due diligence -prosessia koskevien sääntelytoimien ja vapaaehtoisten toimien välillä, ja kehottaa komissiota tutkimaan tapoja ottaa käyttöön due diligence -velvoitteita;

25.  katsoo, että EU:n olisi varmistettava politiikan johdonmukaisuus kannustamalla muita kansainvälisiä toimijoita, kuten monikansallisia yrityksiä, osallistumaan täysimääräisesti ihmisoikeuksien, sosiaalisten oikeuksien ja ympäristönormien parantamiseen maailmanlaajuisesti, erityisesti velvoittamalla talouden toimijat ottamaan käyttöön due diligence -käytännöt yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota osoittamaan johtajuutta sen varmistamiseksi, että ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia noudatetaan maailmanlaajuisissa arvoketjuissa, ja raportoimaan parlamentin vuonna 2016 sosiaali- ja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien suositusten täytäntöönpanosta antaman päätöslauselman täytäntöönpanosta, mukaan lukien sen kehotus sisällyttää yritysten yhteiskuntavastuu asetukseen ja uudistaa WTO:n sääntöjä, jotta toimitusketjussa voidaan ottaa käyttöön due diligence -periaatteet ja avoimuusvaatimukset noudattaen yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita;

26.  muistuttaa, että toimintapolitiikan johdonmukaisuuden vuoksi EU:n on kannustettava muita kansainvälisiä toimijoita, kuten monikansallisia yrityksiä, osallistumaan täysipainoisesti työhön, jolla lisätään ihmisoikeuksien, lasten oikeuksien, sosiaalisten oikeuksien ja ympäristöoikeuksien noudattamista ja kansanterveyden suojelemista maailmassa; kehottaa EU:ta varmistamaan, että oikeuteen tehdä työtä liittyviä ihmisoikeuksia kunnioitetaan globaaleissa arvoketjuissa eli koko toimitusketjussa;

27.  kehottaa komissiota tarkastelemaan GSP-asetuksen tulevan tarkistuksen yhteydessä mahdollisuutta esittää lisätullietuuksia tuotteille, jotka on todistetusti tuotettu kestävällä tavalla; katsoo, että tavaroille olisi vapaaehtoiselta pohjalta tehtävä kestävää tuotantotapaa koskeva sertifiointi, ja siitä olisi esitettävä todisteet, kun tavarat tuodaan EU:hun;

o
o   o

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 181, 29.6.2013, s. 13. (3) EUVL C 55, 12.2.2016, s. 112. (4) http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2018/october/tradoc_157434.pdf (5) COM(2018)0665. (6) SWD(2018)0430. (7) COM(2016)0029. (8) COM(2018)0036. (9) https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/64308 (10) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 19. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0515. (12) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 100. (13) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 100. (14) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 33. (15) http://www.europarl.europa.eu/RegData/organes/conf_pres_groupes/proces_verbal/2002/12-12/CPG_PV(2002)12-12(ANN01)_FI.doc

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamisen vähimmäisvaatimuksista (COM(2018)0134 – C8-0117/2018 – 2018/0060(COD))

P8_TA(2019)0208 A8-0440/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0134),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0117/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 12. heinäkuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 7. tammikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0440/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamisen vähimmäisvaatimuksista

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2019/630).

(1) EUVL C 79, 4.3.2019, s. 1. (2) EUVL C 367, 10.10.2018, s. 43.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailun turvaamisesta ilmakuljetuksissa ja asetuksen (EY) N:o 868/2004 kumoamisesta (COM(2017)0289 – C8-0183/2017 – 2017/0116(COD))

P8_TA(2019)0209 A8-0125/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0289),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 100 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0183/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. tammikuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  kuultuaan alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 12. joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0125/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi kilpailun turvaamisesta lentoliikenteessä ja asetuksen (EY) N:o 868/2004 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2019/712).

(1) EUVL C 197, 8.6.2018, s. 58.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 vuoden 2020 talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – Komissio (2019/2001(BUD))

P8_TA(2019)0210 A8-0172/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(1) (jäljempänä ”varainhoitoasetus”),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) (jäljempänä ”rahoituskehysasetus”),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2019(5) sekä siihen liittyvät parlamentin, neuvoston ja komission yhteiset lausumat,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 antaman ja 1. tammikuuta 2016 voimaan tulleen päätöslauselman 70/1 ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development” sekä äskettäin esitellyn komission pohdinta-asiakirjan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”,

–  ottaa huomioon neuvoston 12. helmikuuta 2019 antamat päätelmät varainhoitovuoden 2020 talousarviomenettelyn suuntaviivoista (06323/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 86 a artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0172/2019),

A.  ottaa huomioon, että unionin vuoden 2020 talousarviota koskevat neuvottelut käydään samanaikaisesti seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä ja unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta käytävien neuvottelujen kanssa; ottaa huomioon, että vuosi 2020 on monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 seitsemäs vuosi;

B.  toteaa neuvoston toiminnan olleen toistuvasti ristiriitaista viime vuosina, sillä se on asettanut unionille uusia poliittisia painopisteitä ja osoittanut toisaalta haluttomuutta myöntää uusia määrärahoja niiden rahoittamiseen; katsoo, että unionin uudet poliittiset painopisteet ja tulevat haasteet olisi rahoitettava uusista määrärahoista, ei vähentämällä nykyisten ohjelmien määrärahoja;

C.  ottaa huomioon, että nykyisen rahoitussuunnittelukauden lähestyessä loppuaan monivuotisten ohjelmien täytäntöönpanoon on osoitettava riittävästi määrärahoja ja vuonna 2020 suoritettaviin maksuihin on näin varauduttava, jotta voidaan ehkäistä uusi maksukriisi vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisinä vuosina;

Talousarvio 2020 – silta tulevaan Eurooppaan: investoinnit innovointiin, kestävään kehitykseen, kansalaisten suojelemiseen ja turvallisuuteen

1.  korostaa, että unionin vuoden 2020 talousarvio on silta monivuotiseen rahoituskehykseen vuosiksi 2021–2027 ja sen olisi edistettävä yhteisen pitkän aikavälin vision luomista unionin tulevista poliittisista painopisteistä ja saatava aikaan eurooppalaista lisäarvoa; odottaa käyvänsä vuoden 2020 talousarvion hyväksymisen aikaan neuvoston kanssa täysitehoisia neuvotteluja monivuotisesta rahoituskehyksestä Eurooppa-neuvoston tekemän poliittisen sopimuksen perusteella; katsoo, että vahva, vastuullinen ja tulevaisuuteen suuntautuva talousarvio vuodeksi 2020 helpottaa sopimukseen pääsyä ja siirtymistä seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen; aikoo siksi hyödyntää täysimääräisesti rahoituskehysasetuksen ja varainhoitoasetuksen nykyisiä joustosäännöksiä ja muita säännöksiä, jotta vuoden 2020 talousarviossa vahvistetaan unionin keskeisiä ohjelmia ja jotta unionin talousarviossa otetaan asianmukaisesti huomioon tulosbudjetointiin perustuva toimintatapa;

2.  katsoo, että maatalouden erityisohjelmissa on edistettävä yhtäältä lyhyitä myyntiketjuja, tuotannosta maksettavia oikeudenmukaisia hintoja ja viljelijöiden vakaata ja ihmisarvoista tulotasoa ja toisaalta tukien uudelleenjakoa, jotta voidaan varmistaa niiden oikeudenmukainen jakautuminen maiden, tuotantomuotojen ja tuottajien välillä ja poistaa nykyiset eroavuudet sekä antaa suhteellista hyötyä niille jäsenvaltioille, joiden tuotanto on selkeimmin alijäämäistä, samoin kuin pienille ja keskisuurille tuottajille;

3.  katsoo siksi, että unionin ensi vuoden talousarviossa olisi määriteltävä selkeät poliittiset painopisteet ja annettava unionille mahdollisuus luoda kestävää ja osallistavaa talouskasvua ja työpaikkoja, jatkaa tulevien ratkaisujen kehittämiseksi investoimista innovointi- ja tutkimusvalmiuksiin, edistää kilpailukykyä, turvata Euroopan turvallisuus ja rauha, parantaa kansalaisten työ- ja elinoloja, vahvistaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, tukea unionia sen pyrkiessä torjumaan ympäristöhaasteita ja ilmastonmuutosta Pariisin sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi, osallistua kaikilta osin YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon ja toteuttaa Euroopan sosiaalisen oikeuksien pilari;

4.  huomauttaa, että vuosi 2020 on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeinen voimassaolovuosi, joten unionin ohjelmien, etenkin yhteistyössä hallinnoitavien koheesiopolitiikan, yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen kalastuspolitiikan ohjelmien, täytäntöönpanon on nopeuduttava entisestään, jotta aiemmat viivästymiset voidaan kompensoida ja päästään päätösvaiheeseen; uskoo tämän näkyvän maksupyyntöjen määrän huomattavana lisääntymisenä ja odottaa maksumäärärahojen vuotuisen tason nousevan tästä syystä korkealle vuonna 2020; tähdentää, että parlamentti on sitoutunut turvaamaan tarvittavat maksut vuonna 2020 ja estämään sen, että vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisten vuosien aikana syntyy uusi maksukriisi, kuten nykyisellä kaudella kävi; korostaa jatkuvaa tarvetta parantaa valvonta- ja korjausmekanismeja, jotta unionin ohjelmat voidaan panna täytäntöön asianmukaisesti ja ripeästi;

5.  muistuttaa unionin erillisvirastojen tärkeydestä varmistettaessa unionin lainsäädäntöprioriteettien täytäntöönpano ja pyrittäessä siten saavuttamaan unionin politiikkatavoitteet, jotka liittyvät muun muassa kilpailukykyyn, kestävään kasvuun ja työllisyyteen sekä nykyisten muuttoliike- ja pakolaisvirtojen hallintaan; odottaa, että unionin virastojen toimintaan ja hallintoon osoitetaan vuoden 2020 talousarvioneuvotteluissa asianmukainen rahoitus, jotta ne voivat hoitaa lisääntyvät tehtävänsä ja saavuttaa parhaat mahdolliset tulokset; toistaa kantansa, jonka mukaan vuosi 2018 oli viimeinen vuosi, jolloin pannaan täytäntöön viiden prosentin henkilöstövähennys ja ns. uudelleen kohdennettavien toimien varanto; kehottaa komissiota ja neuvostoa pidättymään virastojen resurssien lisäleikkauksista vuoden 2020 talousarviossa;

Innovointi ja tutkimus tulevaisuuden ratkaisujen kehittämiseksi: tuetaan kestävää ja osallistavaa talouskasvua, joka auttaa ennakoimaan muutosta ja parantamaan kilpailukykyä

6.  pitää tärkeänä, että unioni ottaa johtoaseman avainteknologioiden, kuten avaruustutkimuksen, terveydenhuollon, ympäristön, maatalouden, turvallisuuden ja liikenteen, alalla; pitää tarpeellisena varmistaa, että tutkimus- ja innovointitoiminnalla tarjotaan jatkossakin ratkaisuja unionin tarpeita, haasteita ja kilpailukykyä varten, ja muistuttaa tässä mielessä perustutkimuksen tärkeydestä; korostaa, että siirtymisen Horisontti 2020 -puiteohjelmasta Euroopan horisontti -ohjelmaan on tapahduttava kitkattomasti, jotta yrityksille, tutkimuslaitoksille ja korkeakouluille varmistetaan vakaa toimintaympäristö; pitää hälyttävänä Horisontti 2020 -ohjelman huomattavaa rahoitusvajetta koko kauden ajan, minkä vuoksi erinomaiset hakemukset ovat onnistuneet heikosti; aikoo sen vuoksi hyödyntää kaikkia rahoituskehysasetuksen ja varainhoitoasetuksen nykyisiä joustosäännöksiä, jotta varmistettaisiin, että Horisontti 2020 -ohjelmalle myönnetään ensi vuoden talousarviossa mahdollisimman paljon määrärahoja; korostaa myös, että on tärkeää syventää synergioita Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kanssa;

7.  korostaa, että unionin teknologinen muutos tarjoaa mahdollisuuksia talouskasvuun, ja kehottaa tukemaan unionin talousarviosta asianmukaisesti unionin teollisuuden digitalisointia ja edistämään digitaalisia taitoja ja yrittäjyyttä; pitää tärkeänä lisäinvestointeja digitaalisiin valmiuksiin, kuten EU:n suurteholaskentaan, tekoälyyn ja kyberturvallisuuteen; tähdentää, että vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä odotetaan suurta lisäystä Digitaalinen Eurooppa -ohjelman rahoitukseen, ja aikoo näin ollen lisätä tähän tarkoitukseen rahoitusta ensi vuoden talousarviossa;

8.  korostaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) on onnistunut luomaan lisäinvestointeja unioniin ja että se pyrkii saavuttamaan vuoteen 2020 mennessä vähintään 500 miljardin euron investointitavoitteen voimassaoloaikansa pidentämisen jälkeen; korostaa kuitenkin, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti sen täytäntöönpanoa olisi parannettava entisestään valittujen hankkeiden täydentävyyden osalta; muistuttaa, että ESIR-takuurahasto rahoitettiin osittain kohdentamalla uudelleen Horisontti 2020 -ohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahoja, ja vahvistaa pitkäaikaisen kantansa, jonka mukaan uudet aloitteet on rahoitettava kokonaan uudella rahoituksella;

9.  on täysin vakuuttunut siitä, että unionin kestävän kehityksen edellytyksenä on oikeudenmukaisuuden lisääminen ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoaminen eurooppalaisessa sosiaalisessa markkinataloudessa; aikoo turvata riittävän rahoituksen COSMEn ja tulevien ja kehitteillä olevien teknologioiden (FET) kaltaisille ohjelmille, jotka tukevat omalta osaltaan merkittävästi uusyritysten ja pk-yritysten menestystä, sillä nämä ovat Euroopan talouden selkäranka ja talouskasvun, työpaikkojen luomisen, innovoinnin ja sosiaalisen integraation avaintekijöitä; korostaa, että näiden ohjelmien toteutus on korkealla tasolla ja että niillä on valmiudet käyttää varoja jopa nykyistä enemmän;

Turvallisuus ja rauha unionin kansalaisille

10.  katsoo, että unionin ulkorajojen ja sisäisen turvallisuuden suojeleminen tukemalla eurooppalaisen raja- ja merivartioston ja Europolin vahvistamista, sisärajaton Euroopan unioni ja Schengen-alueen asianmukainen toiminta sekä unionin liikkumisen vapaus liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja hyödyttävät kaikkia osapuolia; korostaa samalla, että on tärkeää, että unioni investoi järeästi sisäiseen turvallisuuteen, jotta voitaisiin muun muassa tehostaa unionin lainvalvontatoimia ja oikeudellista vastausta rajat ylittävän rikollisuuden uhkiin, edistää tietojenvaihtoa ja vahvistaa tukea Eurojustille ja Euroopan syyttäjänvirastolle; pitää välttämättömänä varmistaa, että kaikille turvallisuuden, oikeuden ja rajavalvonnan alalla toimiville virastoille osoitetaan riittävä rahoitus, henkilöstö ja koulutus, sillä nykyinen rahoitus ei riitä, koska niiden vastuut ovat kasvaneet merkittävästi, niiden keskinäinen yhteistyö on tärkeää, tekniset innovaatiot ja mukautukset ovat tarpeellisia ja niillä on olennainen tehtävä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja koordinoinnin vahvistamisessa;

11.  korostaa samalla unionin humanitaarista vastuuta muuttoliikepolitiikasta ja panee merkille Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston ja perusoikeusviraston keskeisen tehtävän, kun jäsenvaltioissa kehitetään ja pannaan täytäntöön yhteisiä turvapaikkakäytäntöjä; pitää välttämättömänä varmistaa, että kaikki muuttoliike-, turvapaikka- ja ihmisoikeusalalla toimivat virastot saavat riittävän rahoituksen, henkilöstön, henkilöstön koulutuksen sekä asianmukaiset rahoitus- ja henkilöresurssit, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä kunnolla;

12.  panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden sitoumuksen EU:n uudistettuun puolustusagendaan ja niiden halukkuuden viedä Euroopan puolustusyhteistyötä eteenpäin; pitää tärkeänä Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman käynnistämistä Euroopan puolustusrahaston ensimmäisenä vaiheena; pyytää Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ja innovoinnin parantamiseksi korottamaan entisestään unionin puolustusbudjettia käyttäen sen rahoittamiseen ainoastaan uutta rahoitusta;

13.  kannattaa voimakkaasti unionin toimien vahvistamista, jotta torjuttaisiin kasvavia turvallisuusuhkia, kuten radikalisoitumista ja väkivaltaisia ääriliikkeitä Euroopassa ja naapurimaissa, sekä tällaisten ohjelmien parempaa koordinointia unionin tasolla;

14.  korostaa, että kyberturvallisuus on erittäin tärkeää unionin kukoistuksen ja turvallisuuden kannalta ja myös kansalaisten yksityisyyden kannalta, ja korostaa, että kyberhyökkäykset, kyberrikokset ja manipulointi uhkaavat avoimia yhteiskuntia ja taloudellinen vakoilu haittaa digitaalisten sisämarkkinoiden toimintaa ja vaarantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn; pyytää osoittamaan kaikille asiaankuuluville virastoille riittävät taloudelliset resurssit operatiivisiin ja hallinnollisiin tehtäviin, jotta ne voivat turvata verkko- ja tietojärjestelmät, kehittää vahvaa kyberresilienssiä ja torjua kyberrikollisuutta; tukee tässä yhteydessä Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) ja Europolin välistä strategista yhteistyötä;

15.  palauttaa mieliin, että rauha ja vakaus ovat keskeisiä arvoja, joita tuetaan Euroopan unionin talousarviosta, ja korostaa tässä yhteydessä unionin merkittävää panosta Irlannin saaren rauhan ja sovinnon edistämisessä ja etenkin sen tukea pitkänperjantain sopimukselle ja rahoitusta PEACE- ja Interreg-ohjelmille; korostaa, että on tärkeää säilyttää näiden ohjelmien rahoitus brexitin jälkeen;

16.  viittaa 25. lokakuuta 2018 antamaansa päätöslauselmaan Cambridge Analytican käyttämistä Facebookin käyttäjien tiedoista ja vaikutuksesta tietosuojaan(6) ja katsoo, että disinformaation torjunta, etenkin sen jäljittäminen ja paljastaminen, ja kaiken muun ulkopuolisen sekaantumisen torjunta on ensisijaisen tärkeää etenkin EU-vaalivuonna, jotta taattaisiin oikeudenmukaiset ja demokraattiset vaalit; pyytää lisää rahoitusta strategisten viestintävälineiden systemaattisen käytön vahvistamiseksi, jotta unioni voi tarjota voimakkaan, koordinoidun vastauksen; tukee komission asettamia suuntaviivoja siitä, miten nykyisiä unionin sääntöjä olisi hyödynnettävä, jotta voidaan puuttua henkilötietojen käyttöön kansalaisten tavoittelemiseksi sosiaalisessa mediassa vaalien aikana ja taata vaaliprosessin oikeudenmukaisuus;

17.  panee huolestuneena merkille, että vain harva unionin kansalainen uskoo unionin toimivan hänen hyväkseen ja uskoo hyötyvänsä unionista merkittävästi; kehottaa osoittamaan komissiolle riittävästi määrärahoja investointeihin äskettäin käyttöön otettujen parlamentin aloitteiden ”Näin EU toimii hyväkseni” ja ”Citizens’ App” kaltaisiin välineisiin, jotta kansalaisille tiedotetaan unionin toiminnasta ja jotta korostetaan toimia rauhan, demokratian, oikeusvaltion ja sananvapauden edistämiseksi; katsoo, että näistä välineistä olisi jaettava paremmin tietoa jäsenvaltioissa;

18.  korostaa, että yhteinen maatalouspolitiikka ja yhteinen kalastuspolitiikka ovat Euroopan yhdentymisen kulmakiviä, joilla pyritään varmistamaan unionin kansalaisille turvallinen ja korkealaatuinen elintarvikehuolto, moitteettomasti toimivat maatalouden sisämarkkinat, maaseutualueiden pitkäaikainen kestävyys ja luonnonvarojen kestävä hoito; muistuttaa, että näillä politiikoilla edistetään unionin elinkelpoisuutta ja vakautta; kehottaa komissiota tukemaan edelleen kaikkialla Euroopassa tuottajia, joiden on selviydyttävä markkinoiden odottamattomista heilahteluista ja taattava turvallinen ja laadukas elintarvikehuolto; pyytää kiinnittämään erityistä huomiota pienimuotoiseen maatalouteen ja pienimuotoiseen kalastukseen;

Solidaarisuuden ja keskinäisen ymmärtämyksen lujittaminen

19.  kehottaa lisäämään Erasmus+ -ohjelmalle osoitettuja määrärahoja sen tulevien tarpeiden rahoittamiseksi, sillä se on ensisijainen koulutuksen, myös ammattikoulutuksen, ja nuoriso- ja urheilualan ohjelma Euroopassa, ja kehottaa ottamaan tässä huomioon myös sen ulkoisen ulottuvuuden; korostaa, että ohjelman ”demokratisointiin” on osoitettava riittävästi resursseja, jotta rahoitusta voidaan tarjota kaikista taustoista tuleville ihmisille ja jotta edistetään laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisia puitteita keinona torjua nuorisotyöttömyyttä; palauttaa mieliin, että parlamentti pyysi kolminkertaistamaan tämän ohjelman määrärahat seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; pyytää lujittamaan yhteistyötä koulutuksen, oppisopimuskoulutuksen, kulttuurin ja tutkimuksen välillä;

20.  katsoo, että tänä aikana, jolloin Eurooppa-hanke on kyseenalaistettu, on erittäin tärkeää uudistaa voimakas sitoutuminen Eurooppaan kulttuurin, osaamisen, luomisen ja innovoinnin kautta; katsoo siksi, että Luova Eurooppa - ja MEDIA-ohjelmia olisi tuettava asianmukaisella tasolla;

21.  korostaa, että nuorisotyöttömyyden torjunta edellyttää huomattavaa lisäystä määrärahoihin koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksien luomiseksi; korostaa tässä yhteydessä nuorisotyöllisyysaloitteen myönteistä vaikutusta, sillä siitä oli tuettu arviolta 1,7:ää miljoonaa nuorta vuoden 2017 loppuun mennessä; panee tyytyväisenä merkille, että nuorisotyöllisyysaloitteen kokonaismäärärahat korotettiin vuoden 2019 talousarviosta käytyjen neuvottelujen tuloksena 350 miljoonaan euroon vuonna 2019, koska parlamentti vaati sitä painokkaasti; odottaa, että vuoden 2020 talousarvioesityksessä tämän ohjelman tavoitteet ovat kunnianhimoisia, jotta voidaan varmistaa kitkaton siirtyminen Euroopan sosiaalirahasto plus -ohjelmaan (ESR+) seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa, että tämän ohjelman täytäntöönpanoa on nopeutettava ja sen tehokkuutta on parannettava entisestään, jotta varmistetaan, että se lisää kansallisten työllisyyspolitiikkojen eurooppalaista lisäarvoa;

22.  katsoo, että unionin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden on edistettävä kestäviä ratkaisuja, joiden avulla torjutaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää ja edistetään vammaisten osallistamista sekä pitkän aikavälin väestörakenteellista muutosta; korostaa, että on osoitettava määrärahoja unionin ohjelmiin, joiden avulla Euroopan ikääntyvälle väestölle voidaan tarjota asianmukainen tuki liikkuvuuden, terveydenhuollon ja julkisten palvelujen saatavuuden alalla;

23.  palauttaa mieliin, että muuttoliikkeen ja turvapaikka-asioiden alalla tarvitaan jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuullisuutta ja vastuunjakoa, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa (AMIF) asianmukaisesti kansallisten ohjelmien kautta; pyytää osoittamaan tälle rahastolle vuonna 2020 riittävästi määrärahoja, jotta tuettaisiin turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa, tehokkaita palautusstrategioita, uudelleensijoittamisohjelmia ja laillista muuttoliikettä edistävää politiikkaa ja edistettäisiin kolmansien maiden kansalaisten todellista sopeuttamista; on sitä mieltä, että eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä olisi tuettava enemmän kaupunkeja ja kuntia;

24.  palauttaa mieliin, että nykyisen muuttoliikeilmiön kestävän ratkaisun perustana on niiden maiden poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä kehitys, joista muuttovirrat ovat peräisin; kehottaa osoittamaan Euroopan naapuruusvälineelle ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineelle riittävät taloudelliset resurssit tämän ensisijaisen tavoitteen tukemiseksi ja kestävien, kaikkia osapuolia hyödyttävien kumppanuuksien kehittämisen jatkamiseksi esimerkiksi Afrikan maiden kanssa; vahvistaa tässä yhteydessä, että YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen (UNRWA), YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) kaltaisille kansainvälisille järjestöille on osoitettava riittävää ja jatkuvaa rahoitustukea; kehottaa lisäämään rahoitustukea ja organisatorista tukea ohjelmille, joilla edistetään unionin ja kumppanimaiden välistä vaihtotoimintaa eri aloilla, kuten ammatillisessa koulutuksessa, uusyritysten luomisessa, pk-yritysten tukemisessa, terveydenhuollossa ja peruskoulutuksessa, sekä toimiin, jotka liittyvät puhtaaseen veteen, jätevedenpuhdistukseen ja jätehuoltoon;

25.  katsoo, että sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei pidä suvaita eikä se sovi yhteen unionin arvojen kanssa; huomauttaa, että Daphne-ohjelman ja muita naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjuntaan tarkoitettuja varoja koskevien hakemusten hyväksymisaste on hälyttävän alhainen, ja aikoo varmistaa ohjelman rahoituksen lisäämisen; toteaa myös, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on tehokas strategia sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi ja syrjinnän torjumiseksi, ja kehottaa sisällyttämään sukupuolinäkökulman asiaa koskeviin unionin politiikkoihin ja meno-ohjelmiin; odottaa komission esittävän mahdollisimman varhaisessa vaiheessa puitteet sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiselle unionin talousarviossa;

26.  muistuttaa Euroopan naapuruuspolitiikan merkityksestä vahvistettaessa suhteita naapurimaihin, tuettaessa rauhanprosesseja ja edistettäessä taloudellista ja sosiaalista kasvua ja kestävää rajat ylittävää yhteistyötä; korostaa, että unionin ja Länsi-Balkanin alueen väliset lujat suhteet ovat elintärkeitä alueen vakauttamiselle ja alueen maiden liittymistä edeltävälle prosessille; palauttaa mieliin, että unionin talousarviorahoitus on räätälöitävä niin, että sillä vahvistetaan maiden kykyä jatkaa tarvittavia oikeudellisia, poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia ja etenkin lujitetaan julkishallinnon asianmukaista toimintaa ja tuetaan demokraattisten instituutioiden vakautta ja sopeutumiskykyä ja oikeusvaltion toteutumista;

Ympäristöhaasteisiin ja ilmastonmuutokseen vastaaminen

27.  korostaa, että vuoden 2020 talousarviossa on edistettävä merkittävästi ympäristöhaasteisiin ja ilmastonmuutokseen vastaamista, jotta tilanne saataisiin ajan tasalle ja unionin sitoumukset voitaisiin saavuttaa; palauttaa mieliin, että unioni on sitoutunut olemaan edelläkävijä siirryttäessä vähähiiliseen ja ilmastoneutraaliin kiertotalouteen, mutta pitää valitettavana, että se on jäämässä ilmastotavoitteistaan ja etenkin tavoitteesta, jonka mukaan se käyttäisi vuosina 2014–2020 ilmastotoimiin 20 prosenttia määrärahoistaan; pitää näin ollen ilmastomenojen merkittävää lisäystä keskeisen tärkeänä asiana unionin ilmastopolitiikan ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisen edistämisen kannalta; katsoo, että ilmastotoimien valtavirtaistamista olisi edistettävä kaikilla unionin politiikan aloilla, ja se olisi optimoitava, ja tarvittaessa olisi otettava käyttöön ilmastotoimien ja kestävyyden testaaminen; pyytää lisäämään kaikkien asiaankuuluvien unionin ohjelmien määrärahoja sellaisten hankkeiden tukemiseksi, joista saadaan eurooppalaista lisäarvoa ja joilla edistetään puhtaaseen energiaan siirtymistä ja resurssitehokkuutta, kestävää vihreää ja sinistä taloutta sekä luonnonsuojelua, ja kehottaa kohdistamaan huomion luonnon monimuotoisuuteen, luontotyyppeihin ja uhanalaisiin lajeihin;

28.  korostaa, että unionin olisi asetettava Pariisin sopimuksen ratifiointi ja täytäntöönpano tulevien kauppasopimusten ennakkoehdoksi, jotta ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät toimet olisivat johdonmukaisia ja tehokkaita; muistuttaa tässä yhteydessä 3. heinäkuuta 2018 ilmastodiplomatiasta antamastaan päätöslauselmasta(7) ja komissiolle esittämästään kehotuksesta tehdä kattava arviointi nykyisten vapaakauppasopimusten yhteensopivuudesta Pariisin sopimuksen sitoumusten kanssa; katsoo, että mikäli unionin kumppani ei täytä näitä sitoumuksia, komissio voisi keskeyttää väliaikaisesti tämän kumppanin kanssa tekemänsä sitoumukset unionin kaupan vapauttamisesta;

Vuoden 2020 menettelyä koskevat avoimet kysymykset

29.  olettaa, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan ero unionista maaliskuussa 2019 vaikuta suoraan vuoden 2020 talousarvioon, sillä Yhdistynyt kuningaskunta jatkaa edelleen maksuja talousarvioon ja osallistuu sen toteuttamiseen; kehottaa komissiota kuitenkin arvioimaan kaikkia mahdollisia skenaarioita ja valmistautumaan niihin, jotta varmistettaisiin unionin talousarvion moitteeton varainhoito ja varautumissuunnitelma, määriteltäisiin selkeät sitoumukset ja pääpiirteittäiset mekanismit ja suojeltaisiin unionin talousarviota, jos Yhdistynyt kuningaskunta ei suorita maksujaan tai ei osallistu unionin talousarvion toteuttamiseen vuonna 2020;

30.  palauttaa mieliin, että komissio esittää vuoden 2019 talousarviota koskevissa yhteisissä päätelmissä määrärahojen lisäyksestä alaotsakkeessa 1 a lisätalousarvion avulla annetun parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman perusteella lisätalousarvion lisätäkseen Erasmus+ -ohjelman ja Horisontti 2020 -ohjelman määrärahoja heti, kun monivuotisen rahoituskehyksen tekninen mukautus vuodeksi 2020 on saatu keväällä 2019 päätökseen, jotta neuvosto ja parlamentti voivat käsitellä sen nopeasti;

31.  korostaa, että varainhoitoasetuksen 15 artiklan 3 kohdan perusteella vuotuisessa talousarviomenettelyssä on mahdollista ottaa uudelleen käyttöön kokonaan tai osittain toteutumatta jääneisiin tutkimushankkeisiin osoitetut vapautetut määrät hyödyttämään sitä tutkimusohjelmaa, johon hankkeet kuuluvat, asettamatta toteutukselle uusia ennakkoehtoja; pyytää komissiota raportoimaan erityisesti vapautuneista määristä tutkimusohjelmia varten ja esittämään kaikki tarpeelliset tiedot ja yksityiskohdat tähän artiklaan liittyen; pyytää neuvoston puheenjohtajavaltiota selventämään, ovatko kaikki jäsenvaltiot nyt ymmärtäneet täysin tämän artiklan; pyytää joka tapauksessa ottamaan tämän säännöksen ja siihen liittyvän menettelyn käyttöön vuoden 2020 talousarviomenettelyssä ja sisällyttämään sen alkajaisiksi talousarvioesitykseen;

32.  katsoo, että kansalaisten suoraan valitseman Euroopan parlamentin olisi budjettivallan käyttäjänä täytettävä poliittinen tehtävänsä ja esitettävä ehdotuksia pilottihankkeiksi ja valmistelutoimiksi, joista käyvät ilmi sen poliittiset tulevaisuudennäkymät; sitoutuu tässä yhteydessä itse ehdottamaan pilottihanke- ja valmistelutoimipakettia, joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä kaikkien sen valiokuntien kanssa, jotta löydetään oikea tasapaino poliittisen tahdon ja teknisen toteutettavuuden välillä komission arvion mukaisesti;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

(1) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (4) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105. (5) EUVL L 67, 7.3.2019. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0433. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0280.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 sukupuolten tasa-arvosta nimettäessä ehdokkaita talous- ja rahapolitiikkaa koskeviin EU-tehtäviin (2019/2614(RSP))

P8_TA(2019)0211 RC-B8-0171/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

–  ottaa huomioon komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019),

–  ottaa huomioon 11. helmikuuta 2019 annetun neuvoston suosituksen Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunnan jäsenen nimittämisestä,

–  ottaa huomioon SEUT:n 283 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 4 ja erityisesti sen 11.2 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0144/2019),

–  ottaa huomioon, että Euroopan pankkiviranomaisen hallintoneuvosto nimitti 19. helmikuuta 2019 José Manuel Campan viranomaisen puheenjohtajaksi,

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010(1) 48 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0146/2019),

–  ottaa huomioon 30. tammikuuta 2019 annetun komission ehdotuksen Sebastiano Laviolan nimittämiseksi yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäseneksi,

–  ottaa huomioon yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014(2) 56 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0148/2019),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen komission puheenjohtajalle sekä EU:n neuvoston puheenjohtajalle 5. maaliskuuta 2019 lähettämät kirjeet,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen komission puheenjohtajalle 5. maaliskuuta 2019 lähettämän kirjeen sekä komission puheenjohtajan 11. maaliskuuta 2019 antaman vastauksen,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen neuvoston puheenjohtajalle 23. maaliskuuta 2018 lähettämän kirjeen,

–  ottaa huomioon parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan euroryhmän puheenjohtajalle 8. maaliskuuta 2018 lähettämän kirjeen,

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) vuoden 2017 tasa-arvoindeksin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan sekä 228 a artiklan,

A.  ottaa huomioon, että SEUT:n 8 artiklassa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen vahvistetaan horisontaaliseksi periaatteeksi ja että SEU:n 2 artiklassa sukupuolten tasa-arvo asetetaan yhdeksi unionin arvoksi;

B.  toteaa, että yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjimättömyys ovat Euroopan unionin keskeisiä arvoja;

C.  ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 7. maaliskuuta 2011 Euroopan tasa-arvosopimuksen vuosiksi 2011–2020;

D.  toteaa, että naiset ovat edelleen aliedustettuina pankki- ja rahoituspalvelualan johtotehtävissä, mitä parlamentti pitää valitettavana; katsoo, että kaikkien EU:n ja kansallisten toimielinten ja elinten olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä sukupuolten välisen tasapainon varmistamiseksi;

E.  toteaa, että sen talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajat ovat poliittisten ryhmien puolesta viime vuosina useaan otteeseen kiinnittäneet neuvoston, euroryhmän ja komission puheenjohtajien sekä EU:n neuvoston puheenjohtajien huomion sukupuolten epätasapainoiseen edustukseen niin Euroopan keskuspankissa (EKP) kuin EU:n muissakin talous-, rahoitus- tai rahapolitiikan alan elimissä;

F.  toteaa, että EIGEn vuoden 2017 tasa-arvoindeksissä todettiin, että taloudellinen päätöksenteko on edelleen se ala, jossa EU saa alhaisimmat pisteet tasa-arvosta ja naisten edustuksesta;

G.  ottaa huomioon, että EKP:n johtokunnan kuudesta jäsenestä vain yksi on nainen; ottaa huomioon, että EKP:n neuvoston 25 jäsenestä vain kaksi on naisia;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan pankkiviranomaisen (EPV), Euroopan vakuutus- ja työeläkeviranomaisen (EIOPA) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) puheenjohtajat ovat miehiä;

I.  ottaa huomioon, että yhteisen valvontamekanismin puheenjohtajaksi on juuri nimitetty mies, mikä tarkoittaa, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on talous- ja rahoitusalan EU-elinten laajassa joukossa ainoa, jonka puheenjohtaja on nainen;

J.  toteaa, että vaikka parlamentti on useaan kertaan pyytänyt neuvostoa korjaamaan sukupuolten välisen tasapainon puutteen EKP:n johtokunnassa, neuvosto ei ole valitettavasti ottanut tätä pyyntöä vakavasti;

K.  ottaa huomioon, että vaikka parlamentti on aiempien nimitysten yhteydessä useaan otteeseen kehottanut noudattamaan sukupuolten välistä tasapainoa ehdokasluetteloita esitettäessä, kaikki ehdokkaat EPV:n puheenjohtajan tehtävään olivat miehiä;

L.  ottaa huomioon, että vaikka tähän mennessä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja jäsenten valintamenettelyissä on yleisesti ottaen otettu huomioon sukupuolten tasapuolista edustusta koskeva periaate, tässä tapauksessa parlamentille esitelty esivalintaluettelo koostui yksinomaan miehistä asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 4 kohdassa asetetuista velvoitteista huolimatta;

M.  katsoo, että vaikka henkilökohtaisiin hakemuksiin perustuvassa yksittäisessä valintamenettelyssä ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että päteviä henkilöitä ei ole ehdolla kummastakin sukupuolesta, EKP:n ja valvontaviranomaisten johtokuntien kokoonpanossa on noudatettava sukupuolten tasapuolista edustusta koskevaa yleistä kriteeriä;

N.  ottaa huomioon, että nykyiset ehdokkaat EKP:n pääekonomistin, EPV:n puheenjohtajan ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäsenen tehtäviin ovat parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan mukaan kokeneita ja päteviä ja että salaisissa äänestyksissä heidän nimittämistään on kannatettu merkittävillä äänten enemmistöillä;

O.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvoon pyrkiminen ei ole vain naisten asia vaan koko yhteiskunnan olisi osallistuttava siihen;

1.  korostaa, että johtokuntien ja hallitusten tasapuolisella sukupuolijakaumalla varmistetaan laajempi osaaminen ja avarammat näkökulmat, ja toteaa, että sukupuolten välisen tasapainon puutteen vuoksi vaarana on, että mahdollisesti erinomaiset ehdokkaat jäävät valitsematta elimiin;

2.  pitää valitettavana, että komissio ja valtaosa EU:n jäsenvaltioiden hallituksista eivät ole tähän mennessä edistäneet tasapuolisempaa sukupuolijakaumaa EU:n toimielimissä ja muissa elimissä etenkään nimityksissä talous-, rahoitus- ja raha-asioiden alojen korkean tason tehtäviin; odottaa, että jäsenvaltiot ja EU:n toimielimet parantavat pikaisesti huipputehtävien sukupuolijakaumaa;

3.  kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia, Eurooppa-neuvostoa, neuvostoa, euroryhmää ja komissiota toimimaan aktiivisesti sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta huolehtimiseksi seuraavissa esivalintaluetteloita ja nimityksiä koskevissa ehdotuksissaan ja pyrkimään esittämään kussakin nimitysmenettelyssä vähintään yhden nais- ja yhden miesehdokkaan;

4.  korostaa, että parlamentti sitoutuu jatkossa olemaan ottamatta huomioon sellaisia ehdokasluetteloita, joita edeltävissä valintamenettelyissä ei ole noudatettu tasapuolisen sukupuolijakauman periaatetta pätevyyttä ja kokemusta koskevien vaatimusten ohella;

5.  ehdottaa, että parlamentin tulevassa sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevassa toimintasuunnitelmassa, jonka laatimisesta määrätään parlamentin työjärjestyksen 228 a artiklassa, otetaan käyttöön vaatimus, jonka mukaan nimityksiä unionin virastojen johtokuntiin ja muihin elimiin ei saa hyväksyä, jos kyseisen toimielimen tai elimen esittämässä ehdokkaiden esivalintaluettelossa ei ole noudatettu tasapainoisen sukupuolijakauman periaatetta;

6.  toteaa, että parlamentti ei ole itsekään noudattanut näitä vaatimuksia, ja sitoutuu parantamaan omia saavutuksiaan tasapuolisen sukupuolijakauman edistämisessä talous- ja raha-asioiden alalla;

7.  toteaa, että sukupuolten tasapuolinen edustus unionin toimielimissä ja elimissä edellyttää päteviä ehdokkaita jäsenvaltioista; kehottaakin jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin sukupuolten edustuksen tasapainottamiseksi kansallisissa instituutioissa ja valmistelemaan näin maaperää niin mies- kuin naispuolisten korkeatasoisten ehdokkaiden nimittämiselle pankki- ja rahoituspalvelujen alan EU:n huipputason virkoihin;

8.  kehottaa komissiota ja neuvostoa lisäämään EU:n virastojen pääjohtajien palvelukseenotto- ja nimitysmenettelyjen avoimuutta julkistamalla hakijoiden luettelon ja ehdokkaiden esivalintaluettelon sekä perusteet esivalintaluetteloon ottamiselle, jotta näiden menettelyiden avoimuutta, niihin liittyvää kilpailua sekä sitä, onko niissä otettu huomioon sukupuolinäkökulma, voidaan valvoa julkisesti;

9.  kehottaa tiivistämään EU:n toimielinten välistä yhteistyötä näiden toimenpiteiden vaikuttavuuden varmistamiseksi,

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Euroopan keskuspankille, yhteiselle valvontamekanismille, yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle, Euroopan pankkiviranomaiselle, Euroopan vakuutus- ja työeläkeviranomaiselle, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12. (2) EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1.

Euroopan parlamentin päätös 14. maaliskuuta 2019 komission ehdotuksesta yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäsenen nimittämisestä (N8-0021/2019 – C8-0042/2019 – 2019/0901(NLE))

P8_TA(2019)0212 A8-0148/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 30. tammikuuta 2019 annetun komission ehdotuksen Sebastiano Laviolan nimittämisestä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäseneksi (N8-0021/2019),

–  ottaa huomioon yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 6 kohdan(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 a artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0148/2019),

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 4 kohdassa säädetään, että asetuksen 43 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut jäsenet nimitetään ansioiden, pätevyyden, pankkitoiminta- ja rahoituskysymysten tuntemuksen sekä rahoitusalan valvonnan ja sääntelyn ja pankkien kriisinratkaisun kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella;

B.  ottaa huomioon, että huolimatta asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 4 kohdan mukaisista velvoitteista ja huolimatta parlamentin lukuisista kehotuksista kunnioittaa sukupuolten tasapuolista edustusta ehdokkaiden luetteloa esitettäessä kaikki ehdokkaat olivat miehiä, ja pitää tätä valitettavana; pitää valitettavana, että naiset ovat edelleen aliedustettuina johtotehtävissä pankki- ja rahoituspalvelujen alalla, ja vaatii kunnioittamaan tätä kehotusta seuraavan nimityksen yhteydessä; katsoo, että kaikkien EU:n ja kansallisten toimielinten ja elinten olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä sukupuolten välisen tasapainon varmistamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 7. joulukuuta 2018 asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 6 kohdan mukaisesti lopullisen luettelon ehdokkaista 43 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuiksi kriisinratkaisuneuvoston jäseniksi;

D.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 6 kohdan mukaisesti ehdokasluettelo toimitettiin parlamentille;

E.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 30. tammikuuta 2019 ehdotuksen Sebastiano Laviolan nimittämisestä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäseneksi ja kriisinratkaisupolitiikan kehittämisestä ja koordinoinnista vastaavan johtokunnan jäseneksi ja toimitti tämän ehdotuksen parlamentille;

F.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi kriisinratkaisuneuvoston jäseneksi ehdotetun ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

G.  ottaa huomioon, että valiokunta järjesti 26. helmikuuta 2019 kuulemisen, jossa ehdokas Sebastiano Laviola antoi lausuman ja vastasi valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin;

1.  hyväksyy komission ehdotuksen nimittää Sebastiano Laviola yhteisen kriisinratkaisuneuvoston jäseneksi viiden vuoden toimikaudeksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1.

Euroopan parlamentin päätös 14. maaliskuuta 2019 neuvoston suosituksesta Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen nimittämisestä (05940/2019 – C8-0050/2019 – 2019/0801(NLE))

P8_TA(2019)0213 A8-0144/2019

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 11. helmikuuta 2019 päivätyn neuvoston suosituksen (05940/2019)(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti Eurooppa-neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0050/2019),

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 4 ja erityisesti sen 11.2 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0144/2019),

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto kuuli 14. helmikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia Philip R. Lanen nimittämisestä Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseneksi kahdeksan vuoden pituiseksi toimikaudeksi 1. kesäkuuta 2019 alkaen;

B.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten ja 130 artiklassa asetetun EKP:n täydellisen riippumattomuuden vaatimuksen täyttymistä; ottaa huomioon, että arviointia varten valiokunta sai ehdokkaalta ansioluettelon sekä vastaukset hänelle toimitettuun kysymyslomakkeeseen;

C.  ottaa huomioon, että tämän jälkeen valiokunta järjesti 26. helmikuuta 2019 kuulemisen, jossa ehdokas antoi lausuman ja vastasi valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin;

D.  ottaa huomioon, että vaikka Euroopan parlamentti on useaan kertaan pyytänyt neuvostoa korjaamaan sukupuolten välisen tasapainon puutteen EKP:n johtokunnassa, Eurooppa-neuvosto ei ole valitettavasti ottanut tätä pyyntöä vakavasti, ja vaatii, että pyyntöä noudatetaan seuraavan nimityksen yhteydessä; toteaa, että naiset ovat edelleen aliedustettuina pankki- ja rahoituspalvelualan johtotehtävissä; katsoo, että kaikkien EU:n ja kansallisten toimielinten ja elinten olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä sukupuolten välisen tasapainon varmistamiseksi;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston suosituksesta nimittää Philip R. Lane Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin päätös 14. maaliskuuta 2019 Euroopan pankkiviranomaisen puheenjohtajan nimittämisestä (N8-0028/2019 – C8-0052/2019 – 2019/0902(NLE))

P8_TA(2019)0214 A8-0146/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon, että Euroopan pankkiviranomaisen hallintoneuvosto nimitti 19. helmikuuta 2019 José Manuel Campan Euroopan pankkiviranomaisen puheenjohtajaksi (C8-0052/2019),

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 48 artiklan 2 kohdan(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 a artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0146/2019),

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1093/2010 48 artiklan 2 kohdassa säädetään, että Euroopan pankkiviranomaisen puheenjohtaja nimitetään avoimella valintamenettelyllä ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja finanssimarkkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvonnan ja finanssialan sääntelyn kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan pankkiviranomainen julkaisi 12. joulukuuta 2018 ilmoituksen viranomaisen puheenjohtajan avoinna olevasta toimesta; ottaa huomioon, että hakemusten jättämisen määräaika oli 11. tammikuuta 2019;

C.  ottaa huomioon, että 5. helmikuuta 2019 Euroopan pankkiviranomaisen hallintoneuvosto hyväksyi lopullisen luettelon ehdokkaista viranomaisen puheenjohtajan tehtävään;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan pankkiviranomaisen hallintoneuvosto valitsi 19. helmikuuta 2019 José Manuel Campan Euroopan pankkiviranomaisen puheenjohtajaksi ja ilmoitti siitä Euroopan parlamentille;

E.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi pankkiviranomaisen hallintoneuvoston valitseman ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin asetuksen (EU) N:o 1093/2010 48 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti 26. helmikuuta 2019 José Manuel Campan kuulemistilaisuuden, jossa tämä esitti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten kysymyksiin;

G.  ottaa huomioon, että vaikka Euroopan parlamentti on nimitysten yhteydessä useaan otteeseen kehottanut noudattamaan ehdokasluettelossa sukupuolten välistä tasapainoa, kaikki ehdokkaat olivat miehiä, ja pitää tätä valitettavana; vaatii, että tätä kehotusta noudatetaan seuraavan nimityksen yhteydessä; toteaa, että naiset ovat edelleen aliedustettuina pankki- ja rahoituspalvelualan johtotehtävissä; katsoo, että kaikkien EU:n ja kansallisten toimielinten ja elinten olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä sukupuolten välisen tasapainon varmistamiseksi;

1.  hyväksyy José Manuel Campan nimittämisen Euroopan pankkiviranomaisen puheenjohtajaksi viiden vuoden ajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, Euroopan pankkiviranomaiselle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 ihmisoikeusloukkauksia koskevasta eurooppalaisesta pakotejärjestelmästä (2019/2580(RSP))

P8_TA(2019)0215 RC-B8-0177/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, joissa vaadittiin unionin laajuista järjestelmää kohdennettujen pakotteiden asettamiseksi vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille henkilöille, mukaan luettuna vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2009 ja EU:n toiminnasta tällä alalla 16. joulukuuta 2010 annettu päätöslauselma(1) ja kidutuksen poistamisesta maailmasta 11. maaliskuuta 2014 annettu päätöslauselma(2),

–  ottaa huomioon aikaisemmat työjärjestyksen 135 artiklan mukaiset päätöslauselmansa, joissa vaadittiin kohdennettuja pakotteita vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille henkilöille, mukaan luettuina 19. tammikuuta 2017 Burundin tilanteesta(3), 5. heinäkuuta 2018 Burundista(4), 18. toukokuuta 2017 Etelä-Sudanista(5), 14. kesäkuuta 2017 Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta(6), 18. tammikuuta 2018 Kongon demokraattisesta tasavallasta(7), 14. syyskuuta 2017 Gabonista ja sen opposition vainosta(8), 5. lokakuuta 2017 Malediivien tilanteesta(9), 5. lokakuuta 2017 Krimin tataarijohtajien Ahtem Tšijgozin ja Ilmi Umerovin sekä toimittaja Mykola Semenan tapauksista(10), 30. marraskuuta 2017(11) ja 4. lokakuuta 2018(12) Jemenin tilanteesta, 14. joulukuuta 2017 Kambodžasta ja erityisesti CNRP-puolueen hajottamisesta(13), 14. joulukuuta 2017 Rohingya-väestön tilanteesta(14), 15. maaliskuuta 2018 Syyrian tilanteesta(15), 25. lokakuuta 2018 Venezuelan tilanteesta(16), 13. syyskuuta 2018 Myanmarista ja erityisesti Wa Lone ja Kyaw Soe Oo -nimisten toimittajien tapauksista(17), 25. lokakuuta 2018 tilanteesta Asovanmerellä(18), 25. lokakuuta 2018 toimittaja Jamal Khashoggin tappamisesta Saudi-Arabian Istanbulin‑konsulaatissa(19) ja 14. helmikuuta 2019 Tšetšenian tilanteesta ja Ojub Titijevin tapauksesta(20) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 neuvostolle esittämänsä suosituksen Sergei Magnitskin tapaukseen osallistuneita Venäjän viranomaisia koskevien yhteisten viisumirajoitusten käyttöönotosta(21),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2017 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(22),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman korruptiosta ja ihmisoikeuksista kolmansissa maissa(23),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän poliittisten suhteiden tilasta(24),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta(25),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston 2 luvun pakotteiden hyväksymisestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) yhteydessä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklan, joka koskee kolmansia maita samoin kuin henkilöitä, ryhmiä ja muita kuin valtion alaisia yhteisöjä koskevien pakotteiden hyväksymistä,

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen julistuksen nro 25 tarpeesta varmistaa EU:n rajoittavien toimenpiteiden tai EU:n terrorismin torjuntaan liittyvien toimien kohteena olevien henkilöiden tai yhteisöjen oikeus puolueettomaan menettelyyn,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja sen pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman (2015–2019),

–  ottaa huomioon lausunnon, jonka puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esitti 12. syyskuuta 2018 unionin tilaa koskevan puheen yhteydessä ja jossa hän ehdotti, että jäsenvaltiot käyttävät unionin olemassa olevia sääntöjä siirtyäkseen yksimielisyydestä määräenemmistöön, kun äänestetään tietyistä EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) liittyvistä kysymyksistä, kuten kollektiivisesta vastauksesta ihmisoikeusloukkauksiin ja tehokkaiden pakotteiden asettamisesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan joulukuussa 2018 pidetyn EU:n ulkoasiainneuvoston kokouksen jälkeen 10. joulukuuta 2018 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 22. tammikuuta 2019 antaman päätöslauselman Sergei Magnitskista ja rankaisemattomuuden torjumisesta kohdennetuilla pakotteilla,

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2018 julkaistun tutkimuksensa ”Targeted sanctions against individuals on grounds of grave human rights violations – impact, trends and prospects at EU level”,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 esitetyn ehdotuksen unionin komiteasta, joka voisi evätä maahanpääsyn ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä,

–  ottaa huomioon Alankomaissa 20. marraskuuta 2018 pidetyn kokouksen, jossa käsiteltiin ihmisoikeuksia koskevaa EU:n globaalia pakotejärjestelmää,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaan unionin toiminta perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;

B.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut panemaan järjestelmällisesti täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston YK:n peruskirjan VII luvun nojalla määräämät pakotteet ja että se määrää myös pakotteita itsenäisesti, mikäli YK:n turvallisuusneuvostolla ei ole toimivaltaa ryhtyä toimenpiteisiin tai se ei voi toteuttaa toimenpiteitä jäsentensä yhteisymmärryksen puutteen takia;

C.  ottaa huomioon, että unionin määräämistä pakotteista (”rajoittavista toimenpiteistä”) on viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana tullut unionin ulkosuhteissa käytettävän välineistön kiinteä osa ja että tällä hetkellä 34 maahan kohdistuu yli 40 erilaista rajoittavaa toimenpidettä; ottaa huomioon, että arviolta kaksi kolmannesta unionin maakohtaisista pakotteista on määrätty ihmisoikeus- ja demokratiatavoitteiden tueksi;

D.  ottaa huomioon, että henkilöihin kohdennetut pakotteet on suunniteltu niin, että minimoidaan niiden haitalliset vaikutukset niihin, jotka eivät ole vastuussa pakotteisiin johtaneista politiikoista tai toimista, erityisesti vaikutukset paikalliseen siviiliväestöön sekä maassa tai sen kanssa tapahtuvaan lailliseen toimintaan; ottaa huomioon, että ne kohdistuvat suoraan vastuussa oleviin henkilöihin ja toimivat pelotteena;

E.  ottaa huomioon, että kaikki EU:n hyväksymät pakotteet ovat täysin kansainvälisen oikeuden sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien velvoitteiden mukaisia; ottaa huomioon, että pakotteita olisi tarkistettava säännöllisesti sen varmistamiseksi, että niiden avulla päästään haluttuihin tavoitteisiin;

F.  toteaa, että maakohtaisten pakotteiden lisäksi, joilla pyritään muuttamaan valtioiden käyttäytymistä, unioni on äskettäin ottanut käyttöön rajoittavia toimia torjuakseen kemiallisten aseiden leviämistä ja käyttöä ja kyberhyökkäyksiä ja erityistoimia terrorismin torjumiseksi;

G.  toteaa, että unionin tämänhetkiset pakotteet kohdistuvat sekä valtiollisiin toimijoihin että muihin kuin valtiollisiin toimijoihin, kuten terroristeihin ja terroristiryhmiin;

H.  toteaa, että viime kuukausina on esiintynyt monia tapauksia, joissa eurooppalaiset yritykset ja jopa unionin jäsenvaltiot ovat rikkoneet unionin asettamia pakotteita, toteaa näiden kielteisten esimerkkien osoittavan, että tällä hetkellä voimassa olevien pakotteiden laajuutta ja soveltamisalaa on selvennettävä edelleen ja samoin on selvennettävä, missä määrin maat ja yritykset ovat vastuussa sen varmistamisesta, että niiden tavaroiden ja palveluiden loppukäyttö tai päämäärä ei kuulu pakotteiden piiriin;

I.  toteaa, että unionin jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa pakotteiden täytäntöönpanosta ja että näistä toimista päätetään unionin tasolla;

J.  toteaa, että Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi vuonna 2016 maailmanlaajuisen Magnitski-lain, joka seurasi vuonna 2012 annettua Sergei Magnitsky Rule of Law Accountability -lakia, jolla pyrittiin asettamaan pakotteita henkilöille, jotka olivat vastuussa Sergei Magnitskin kuolemasta hänen ollessaan ennen oikeudenkäyntiä venäläisessä vankilassa, jossa hän joutui kärsimään epäinhimillisistä oloista, tahallisesta huonosta kohtelusta sekä kidutuksesta;

K.  toteaa, että Viro, Latvia, Liettua, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada ja Yhdysvallat ovat hyväksyneet lakeja ihmisoikeuksia koskevista pakotejärjestelmistä eli Magnitski-lain tyyppisiä lakeja; toteaa, että Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut ottamaan käyttöön samanlaisen ihmisoikeuksia koskevan EU:n maailmanlaajuisen pakotejärjestelmän, jonka avulla voitaisiin taata yhdenmukaisuus ja tehokkuus, kun jäsenvaltiot ja unioni jäädyttävät henkilöiden varoja ja määräävät viisumikieltoja ja muita henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvia pakotteita;

L.  ottaa huomioon, että Alankomaiden hallitus käynnisti unionin jäsenvaltioiden keskuudessa marraskuussa 2018 keskustelun ihmisoikeusloukkauksista määrättäviä pakotteita koskevan unionin tason järjestelmän poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta; ottaa huomioon, että alustavat keskustelut jatkuvat neuvoston työryhmän tasolla;

1.  tuomitsee jyrkästi kaikki ihmisoikeusloukkaukset kaikkialla maailmassa; kehottaa neuvostoa ottamaan nopeasti käyttöön itsenäisen, joustavan ja reaktiivisen unionin laajuisen pakotejärjestelmän, jonka avulla kohteeksi voidaan ottaa henkilö, valtio, muu kuin valtiollinen toimija tai muu yhteisö, joka on vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista tai osallistunut niihin;

2.  korostaa, että EU:n ihmisoikeusloukkauksista määräämien pakotteiden järjestelmän olisi perustuttava aiempien päätöslauselmien ehdotuksiin, joissa vaadittiin unionin laajuista järjestelmää kohdennettujen pakotteiden asettamiseksi; katsoo, että ihmisoikeusloukkauksia koskeva unionin pakotejärjestelmä, joka kohdistuu henkilöihin, jotka ovat osallistuneet ihmisoikeusloukkauksiin missä tahansa maailmassa, olisi symbolisesti nimettävä Sergei Magnitskin mukaan; pitää myönteisenä, että monissa maissa on hyväksytty samanlaista lainsäädäntöä, joka kohdistuu ihmisoikeuksien loukkaajiin kaikkialla maailmassa; korostaa, että tarvitaan transatlanttista yhteistyötä ihmisoikeuksien rikkojien saattamiseksi vastuuseen; kannustaa muita valtioita kehittämään vastaavia välineitä;

3.  uskoo vakaasti, että tällainen järjestelmä on keskeinen osa unionin olemassa olevaa ihmisoikeuksiin ja ulkopolitiikkaan liittyvää välineistöä ja että se vahvistaisi unionin roolia globaalina ihmisoikeuksien alan toimijana varsinkin sen torjuessa rankaisemattomuutta ja antaessa tukea huonon kohtelun kohteiksi joutuneille sekä ihmisoikeuksien puolustajille koko maailmassa;

4.  korostaa, että tämän järjestelmän olisi mahdollistettava rajoittavat toimenpiteet, erityisesti varojen jäädyttäminen ja saapumiskielto unioniin, joita voidaan kohdistaa henkilöihin tai yhteisöihin, jotka ovat vastuussa törkeissä ihmisoikeusloukkauksista, väärinkäytöksistä ja järjestelmällisestä korruptiosta tai osallisina niissä tai avustavat, rahoittavat tai edistävät niiden suunnittelua, ohjailua tai toteuttamista; korostaa, että on määriteltävä selvästi loukkausten rajat ja luotava asianmukaiset oikeuskeinot, joiden avulla luetteloon ottamiseen voidaan hakea muutosta;

5.  on vakuuttunut tällaisen uuden järjestelmän vaikutuksesta asianomaisten yksilöiden ja yhteisöjen käyttäytymiseen sekä sen pelotevaikutuksesta; korostaa sen vuoksi, että kaikkien unionin jäsenvaltiot on tulkittava, selitettävä ja toteutettava pakotteita samalla johdonmukaisella tavalla; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään yhteistyötään ja tietojen jakamista sekä perustamaan eurooppalaisen valvonta- ja täytäntöönpanomekanismin;

6.  pitää myönteisenä komission puheenjohtajan ehdotusta yksimielisyyden vaatimuksesta luopumisesta neuvoston tehdessä YUTP-päätöksiä ja kehottaa neuvostoa ottamaan tämän uuden pakotevälineen käyttöön siten, että ihmisoikeuksiin liittyvät pakotteet voitaisiin hyväksyä neuvostossa määräenemmistöllä;

7.  tukee tällaisen pakotevälineen käyttöönotosta neuvostossa käytyjä alustavia keskusteluja; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja hänen yksiköitään omaksumaan rakentavan ja ennakoivan lähestymistavan näiden keskustelujen saattamiseksi onnistuneesti päätökseen ennen vaalikauden loppua ja toivoo, että hän raportoi keskustelujen etenemisestä parlamentille; pitää tärkeänä, että parlamentti valvoo tätä tulevaa järjestelmää ja varsinkin luetteloon lisäämisen perusteiden laajuutta ja määritelmää sekä mahdollisuutta oikeudelliseen muutoksenhakuun;

8.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sekä niiden viranomaiset että niiden alueelle rekisteröidyt yritykset ja muut toimijat noudattavat täysin neuvoston päätöksiä henkilöihin ja yhteisöihin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä, mikä koskee erityisesti luettelossa olevien henkilöiden varojen jäädyttämistä ja näiden henkilöiden pääsyä jäsenvaltioiden alueelle ihmisoikeusloukkausten jälkeen; on huolissaan viimeaikaisista raporteista, joissa kerrotaan näiden päätösten rikkomisista, ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden kansainvälisen oikeuden mukaisesta velvoitteesta varmistaa, että niiden alueella olevat julmista rikoksista epäillyt henkilöt pidätetään ja asetetaan syytteeseen;

9.  korostaa, että näiden viranomaisten välisen yhteistyön ja tiedon jakamisen lisääminen samoin kuin unionin tason täytäntöönpanomekanismi ovat keskeisellä sijalla, jotta voidaan varmistaa voimassa olevien unionin rajoittavien toimien yhdenmukainen täytäntöönpano ja tulkinta ja jotta unionin yrityksille voidaan varmistaa yhtäläiset toimintaedellytykset;

10.  korostaa, että ihmisoikeuksiin liittyvän unionin tulevan pakotejärjestelmän on oltava johdonmukainen voimassa olevien EU:n politiikkatoimien sekä maakohtaisten ja laaja-alaisten rajoittavien toimenpiteiden kanssa ja täydennettävä niitä; vaatii tässä yhteydessä, että tällä uudella pakotejärjestelmällä ei pitäisi korvata nykyisten maakohtaisten toimenpiteiden ihmisoikeusulottuvuutta; katsoo myös, että mahdollisen tulevan järjestelmän on oltava täysin nykyistä pakotteita koskevaa kansainvälistä kehystä täydentävä ja johdonmukainen sen kanssa erityisesti suhteessa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon;

11.  korostaa, että järjestelmän uskottavuuden ja legitiimiyden ehtona on, että siinä noudatetaan täysimääräisesti mahdollisimman tiukkoja vaatimuksia, jotka liittyvät siihen, että asianomaisten henkilöiden tai yhteisöjen oikeutta puolueettomaan menettelyyn suojellaan ja noudatetaan; vaatii tähän liittyen, että henkilöiden tai yhteisöjen luetteloon ottamista tai sieltä poistamista koskevien päätösten olisi perustuttava selkeisiin, avoimiin ja yksiselitteisiin kriteereihin ja oltava suorassa yhteydessä tehtyyn rikokseen, jotta taataan perinpohjainen laillisuusvalvonta ja muutoksenhakuoikeudet; vaatii sisällyttämään järjestelmään systemaattisesti selkeät ja yksityiskohtaiset vertailuarvot ja metodologian pakotteiden lopettamiselle ja luettelosta poistamiselle;

12.  korostaa, että kaikissa unionin ja jäsenvaltioiden toimissa, joilla pyritään torjumaan rankaisemattomuutta, ensisijaisena tavoitteena olisi edelleen oltava rikossyytteiden nostaminen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja julmiin rikoksiin syyllistyneitä tahoja vastaan kotimaisen tai kansainvälisen lainkäyttövallan puitteissa; muistuttaa tässä yhteydessä universaalitoimivallan periaatteesta; kehottaa neuvostoa sisällyttämään rajatylittävät loukkaukset tämän järjestelmän soveltamisalaan; korostaa, että tarvitaan monenvälistä yhteistyötä ja koordinointia, jotta estetään pakotteiden kiertäminen;

13.  vaatii komissiota osoittamaan järjestelmän täytäntöönpanoon ja valvontaan riittävästi voimavaroja ja asiantuntemusta sitten, kun se on käytössä, sekä kiinnittämään erityistä huomiota julkiseen tiedottamiseen luetteloon ottamisista sekä unionissa että kyseisissä maissa;

14.  antaa tunnustuksen kansalaisyhteiskunnan aktivistien väsymättömälle toiminnalle tällaisen järjestelmän tukemiseksi; kannustaa perustamaan EU:n tason neuvoa-antavan komitean;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä Euroopan neuvoston pääsihteerille.

(1) EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 81. (2) EUVL C 378, 9.11.2017, s. 52. (3) EUVL C 242, 10.7.2018, s. 10. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0305. (5) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 92. (6) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 97. (7) EUVL C 458, 19.12.2018, s. 52. (8) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 102. (9) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 90. (10) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 86. (11) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 104. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0383. (13) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 76. (14) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 91. (15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0090. (16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0436. (17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0345. (18) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0435. (19) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0434. (20) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0115. (21) EUVL C 408, 30.11.2017, s. 43. (22) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0515. (23) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 82. (24) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0157. (25) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 77.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 rahanpesudirektiivin mukaisesti kiireellisesti käyttöön otettavasta EU:n mustasta listasta kolmansista maista (2019/2612(RSP))

P8_TA(2019)0216 B8-0176/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita 13. helmikuuta 2019 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o …/…,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (neljäs rahanpesun vastainen direktiivi), ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan ja 64 artiklan 5 kohdan(1), sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843(2) (viides rahanpesun vastainen direktiivi), ja erityisesti 1 artiklan 5 kohdan osalta,

–  ottaa huomioon komission etenemissuunnitelman ”Towards a new methodology for the EU assessment of High Risk Third Countries under Directive (EU) 2015/849 on the prevention of the use of the financial system for the purposes of money laundering or terrorist financing”(3),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2018 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Methodology for identifying high risk third countries under Directive (EU) 2015/849” (SWD(2018)0362), jossa määritellään muun muassa prioriteetin 1 ja prioriteetin 2 kolmannet maat,

–  ottaa huomioon talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevän valiokunnan (TAX3) puheenjohtajan 25. helmikuuta 2019 päivätyn kirjeen komission jäsen Jourovalle sellaisista delegoiduista säädöksistä, jotka koskevat suuririskisiä kolmansia maita, joilla on rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan järjestelmissään strategisia puutteita,

–  ottaa huomioon talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevän valiokunnan (TAX3) puheenjohtajan 5. maaliskuuta 2019 päivätyn kirjeen neuvoston kannasta komission listaan suuririskisistä kolmansista maista, joilla on puutteita siinä, miten torjutaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta,

–  ottaa huomioon komission jäsen Jourovan ja parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 6. maaliskuuta 2019 käymän keskustelun,

–  ottaa huomioon neuvoston lausuman 6964/1/19 komission 13. helmikuuta 2019 annetusta delegoidusta asetuksesta (EU) …/…, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita (C(2019)1326),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että delegoidun asetuksen ja sen liitteen ja delegoidun asetuksen muuttamisesta annettujen delegoitujen asetusten tarkoituksena on yksilöidä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita siinä, miten torjutaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta, jotka uhkaavat EU:n rahoitusjärjestelmää ja joiden vuoksi neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin nojalla EU:n ilmoitusvelvollisten on tehostettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä;

B.  ottaa huomioon, että neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin 9 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole yhden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä;

C.  ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi kaksi viidestä delegoidun asetuksen muuttamisesta annettua ehdotusta (C(2016)07495 ja C(2017)01951) sillä perusteella, että suuririskisten kolmansien maiden määrittämistä koskeva komission menettely ei ollut riittävän autonominen;

D.  toteaa tukevansa komission laatimaa uutta menetelmää, jossa ei turvauduta yksinomaan ulkoisiin tietolähteisiin yksilöitäessä lainkäyttöalueita, joilla esiintyy strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa;

E.  ottaa huomioon, että listan tavoitteena on suojata unionin rahoitusjärjestelmän ja sisämarkkinoiden eheyttä; ottaa huomioon, että maan sisällyttäminen suuririskisten kolmansien maiden listalle ei johda minkään taloudellisen tai diplomaattisen seuraamuksen käyttöönottoon, vaan velvoittaa ilmoitusvelvolliset, kuten pankit, kasinot ja kiinteistövälittäjät ,soveltamaan tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä näihin maihin kohdistuviin liiketoimiin ja varmistamaan, että EU:n rahoitusjärjestelmä on varustettu siten, että se estää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä kolmansista maista;

F.  ottaa huomioon, että maat voitaisiin poistaa listalta, jos ne korjaavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat puutteensa;

G.  ottaa huomioon, että komissio antoi 13. helmikuuta 2019 delegoidun säädöksen, johon sisältyy 23 maan ja alueen luettelo: Afganistan, Amerikan Samoa, Bahama, Botswana, Korean demokraattinen kansantasavalta, Etiopia, Ghana, Guam, Iran, Irak, Libya, Nigeria, Panama, Pakistan, Puerto Rico, Samoa, Saudi-Arabia, Sri Lanka, Syyria, Trinidad ja Tobago, Tunisia, Yhdysvaltain Neitsytsaaret ja Jemen;

H.  ottaa huomioon, että neuvosto totesi 7. maaliskuuta 2019 antamassaan lausumassa vastustavansa delegoitua säädöstä, koska ehdotusta ei ole laadittu avoimella ja joustavalla tavalla kannustaen asianomaisia maita aktiivisesti ryhtymään määrätietoisiin toimiin eikä kunnioittaen niiden oikeutta tulla kuulluiksi;

I.  ottaa huomioon, että uusi menetelmä esiteltiin 22. kesäkuuta 2018 julkaistussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, jossa sovelletaan tarkistettuja kriteerejä suuririskisten kolmansien maiden määrittämiseksi;

J.  ottaa huomioon, että komissio alkoi kuulla delegoidussa säädöksessä lueteltuja kolmansia maita 23. tammikuuta 2019 ja tapasi kaikki maat, jotka pyysivät lisätietoja niiden luetteloon merkitsemisen syistä;

K.  toteaa, että neuvosto hylkäsi delegoidun säädöksen 7. maaliskuuta 2019 oikeus- ja sisäasiain neuvostossa;

1.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio hyväksyi 13. helmikuuta 2019 uuden listan 23 sellaisesta kolmannesta maasta, joilla on strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisissa kehyksissä;

2.  pitää valitettavana, että neuvosto ei tukenut komission ehdottamaa delegoitua säädöstä;

3.  kannustaa komissiota ottamaan huomioon kaikki esitetyt huolenaiheet ja antamaan uuden delegoidun säädöksen mahdollisimman pian;

4.  on tyytyväinen siihen, että komissio hyväksyy itsenäisen listan, joka perustuu lainsäädäntövallan käyttäjien sopimiin tiukkoihin kriteereihin; korostaa, että unionissa on tärkeää laatia autonominen luettelo suuririskisistä kolmansista maista, joilla on strategisia puutteita siinä, miten torjutaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta, ja pitää myönteisenä komission uutta menetelmää neljännen ja viidennen rahanpesudirektiivin mukaisten suuririskisten maiden määrittämiseksi;

5.  muistuttaa, että direktiivin (EU) 2015/849, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden viidennellä rahanpesudirektiivillä, 9 artiklan 2 kohdassa velvoitetaan komissio arvioimaan itsenäisesti strategisia puutteita useilla aloilla;

6.  katsoo, että suuririskisten maiden listan eheyden turvaamiseksi arviointi- ja päätöksentekoprosessi olisi toteutettava pelkän menetelmän perusteella, eivätkä muut kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan puutteisiin liittyvät näkökohdat saa vaikuttaa niihin;

7.   toteaa, että luetteloitujen maiden lobbaus ja diplomaattinen painostus on ollut ja tulee olemaan osa suuririskisten maiden määrittämisprosessia; korostaa, että tällainen painostus ei saisi heikentää EU:n toimielinten kykyä torjua unioniin liittyvää rahanpesua ja terrorismin rahoitusta tehokkaalla ja autonomisella tavalla;

8.  kehottaa komissiota julkaisemaan listalle sisältyviä maita koskevat arviointinsa julkisen valvonnan varmistamiseksi, jottei väärinkäyttö ole mahdollista;

9.   kehottaa komissiota varmistamaan avoimen prosessin, jossa on selkeät ja konkreettiset vertailuarvot maille, jotka sitoutuvat toteuttamaan uudistuksia, jotta vältetään listalle kirjaaminen;

10.  toteaa, että Venäjän federaation arviointi on edelleen käynnissä; odottaa, että komissio sisällyttää viimeisimmät ”Troika Laundromat” -paljastukset arviointiinsa; muistuttaa, että ECON-, LIBE- ja TAX3-valiokuntien työ tällä vaalikaudella on nostanut esiin huolta Venäjän federaation rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan kehyksistä;

11.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa neuvoston omavastuullisuuden lisäämiseksi komission ehdottamaan menetelmään nähden;

12.  kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä saattaneet neljättä ja viidettä rahanpesudirektiiviään osaksi kansallista lainsäädäntöään, saattamaan ne osaksi kansallista lainsäädäntöään;

13.  vaatii, että asiasta vastaavalle komission pääosastolle eli oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosastolle osoitetaan enemmän henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja;

14.  kehottaa komissiota edistämään merkittävästi arviointivaihetta prioriteetin 2 kolmansissa maissa;

15.  muistuttaa, että EU:n delegoitu säädös on FATF:n luettelosta erillinen prosessi ja sen olisi säilyttävä yksinomaan EU:n asiana;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73. (2) EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43. (3) Ks. https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11189-2017-INIT/en/pdf

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti (2019/2582(RSP))

P8_TA(2019)0217 RC-B8-0195/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon tueksi laaditun perusteellisen analyysin(1),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 24. kokouksen (COP 24), Kioton pöytäkirjan osapuolikokouksen 14. istunnon (CMP 14) ja Katowicessa Puolassa 2.–14. joulukuuta 2018 pidetyn Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimivan osapuolten ensimmäisen konferenssin kolmannen osan (CMA1.3),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman vuonna 2018 Katowicessa Puolassa järjestetystä YK:n ilmastokokouksesta (COP 24)(2),

–  ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin ”Global Warming of 1,5°C” ja sen viidennen arviointikertomuksen (AR5) sekä sitä koskevan yhteenvetokertomuksen,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2018 hyväksytyn YK:n ympäristöohjelman yhdeksännen ”The Emissions Gap Report” -raportin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

1.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta”, jossa korostetaan mahdollisuuksia ja haasteita, joita siirtyminen kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouteen tuo Euroopan kansalaisille ja unionin taloudelle, ja luodaan perusta laajalle keskustelulle, jossa ovat mukana EU:n toimielimet, kansalliset parlamentit, yrityssektori, kansalaisjärjestöt, kaupungit ja yhteisöt sekä kansalaiset; hyväksyy tavoitteen vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään samoin Sibiussa toukokuussa 2019 pidettävän, Euroopan tulevaisuutta pohtivan erityishuippukokouksen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan tämän tavoitteen saavuttamiseen riittävän kunnianhimoisesti;

2.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vakavat riskit kuuluvat kansalaisten suurimpiin huolenaiheisiin; panee tyytyväisenä merkille, että ihmiset osoittavat eri puolilla Eurooppaa yhä aktiivisemmin mieltään ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta; panee tyytyväisenä merkille näiden aktivistien vaatimukset kunnianhimoisemmista tavoitteista ja ripeistä toimista, jotta ilmastonmuutosta koskeva 1,5 celsiusasteen raja ei ylittyisi; katsoo, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintojen sekä EU:n olisi otettava nämä vaatimukset huomioon;

3.  korostaa, että unionin kansalaiset kokevat jo nyt ilmastomuutoksen suoria vaikutuksia; painottaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan äärimmäisten sää- ja ilmastoilmiöiden aiheuttamat keskimääräiset vuotuiset menetykset unionissa olivat vuosina 2010–2016 noin 12,8 miljardia euroa, ja toteaa, että ellei lisätoimia toteuteta, ilmastovahingot EU:ssa voivat nousta vähintään 190 miljardiin euroon vuoteen 2080 mennessä, mikä vastaisi 1,8 prosentin nettohyvinvoinnin menetystä tämänhetkisestä BKT:stä; korostaa, että suurten päästöjen skenaariossa tulvien aiheuttamat vuosittaiset kustannukset EU:ssa voivat nousta jopa biljoonaan euroon vuonna 2100 ja että säähän liittyvät katastrofit saattavat vaikuttaa vuoteen 2100 mennessä noin kahteen kolmasosaan Euroopan kansalaisista, kun nykyisin tämä osuus on 5 prosenttia; korostaa lisäksi, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan 50 prosenttia EU:n asutuista alueista kärsii vakavasta vedenpuutteesta vuoteen 2030 mennessä;

4.  korostaa, että 1,5 celsiusasteen lämpenemistä koskeva IPCC:n erityisraportti on kattavin ja ajantasaisin tieteellinen arvio Pariisin sopimuksen mukaisista etenemistavoista vaikutusten lieventämiseksi;

5.  korostaa, että 1,5 celsiusasteen lämpenemistä koskevan IPCC:n erityisraportin mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 celsiusasteeseen ilman että tavoitetta ylitetään tai ylittäminen on rajallista edellyttää, että kasvihuonekaasupäästöt vähennetään maailmanlaajuisesti nollaan viimeistään vuoteen 2067 mennessä ja että vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuisten vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen määrä vähennetään enintään 27,4 gigatonniin hiilidioksidiekvivalenttia (GtCO2eq) vuodessa; korostaa näiden tulosten valossa, että maailmanlaajuisena johtajana unionin on pyrittävä saavuttamaan nollatason nettomääräiset kasvihuonekaasupäästöt mahdollisimman varhain ja viimeistään vuoteen 2050 mennessä, jotta olisi vahva mahdollisuus saada ilmaston lämpeneminen rajoitettua alle 1,5 celsiusasteeseen vuoteen 2100 mennessä;

6.  ilmaisee huolestuneisuutensa YK:n vuoden 2018 ”The Emissions Gap Report” ‑raportista, jonka mukaan nykyiset kansallisesti määritellyt panokset ylittävät selvästi Pariisin sopimuksen 2 celsiusasteen lämpenemisrajan ja johtavat sen sijaan arviolta 3,2 celsiusasteen(3) lämpenemiseen vuoteen 2100 mennessä; korostaa, että UNFCCC:n kaikkien osapuolten on kiireesti päivitettävä ilmastoa koskevaa tavoitetasoaan vuoteen 2020 mennessä;

Vuosisadan puoliväliin ulottuvan unionin päästöttömyysstrategian toteuttamistavat

7.  katsoo, että Eurooppa voi näyttää tietä ilmastoneutraliteettiin investoimalla innovatiivisiin teknologisiin ratkaisuihin, lisäämällä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja mukauttamalla toimia energian, teollisuuspolitiikan ja tutkimuksen kaltaisilla avainaloilla samalla kun varmistetaan oikeudenmukaisen siirtymän takaava sosiaalinen oikeudenmukaisuus;

8.  panee merkille, että strategiassa esitetään kahdeksan tapaa, joilla voidaan toteuttaa ne taloudelliset, teknologiset ja sosiaaliset muutokset, jotka ovat välttämättömiä, jotta unioni voi saavuttaa Pariisin sopimuksessa asetetun pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen; korostaa, että tavoista ainoastaan kaksi on sellaisia, joilla unioni voisi lopettaa kasvihuonekaasujen nettopäästöt kokonaan viimeistään vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että tämä edellyttää nopeaa toimintaa ja huomattavia ponnisteluja paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla sekä unionin tasolla ja kaikkien, myös muiden kuin julkisen sektorin toimijoiden, on osallistuttava niihin; muistuttaa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus hyväksyä kansallisia pitkän aikavälin strategioita, kuten hallintoasetuksessa säädetään; kehottaa siksi jäsenvaltioita asettamaan selkeitä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita ja toimintapolitiikkoja Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti ja tarjoamaan investointitukea päästöjen nettomääräisen nollatason toteuttamistavoille;

9.  korostaa, että strategiassa esitetyn toteutustapojen ensimmäisen ryhmän tavoilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vain noin 80 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2050 mennessä; panee huolestuneena merkille, että tämä päämäärä vastaa alempaa tavoitetasoa, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen on pidettävä kahden celsiusasteen alapuolella, eikä näin ollen vastaa Pariisin sopimuksen tavoitetta, jonka mukaan se on pidettävä selvästi alle kahdessa celsiusasteessa, eikä myöskään tavoitetta, jonka mukaan se on lisäksi pyrittävä pitämään 1,5 celsiusasteen alapuolella;

10.  toteaa, että komission arvioiden mukaan EU:n BKT:n odotetaan kasvavan enemmän nollapäästöskenaariossa kuin skenaariossa, jossa päästövähennykset ovat vähäisempiä, ja että molemmissa tapauksissa vaikutukset jakautuvat epätasaisesti eri puolille EU:ta, mikä johtuu jäsenvaltioiden eroista muun muassa asukaskohtaisen BKT:ssä ja energialähdeyhdistelmien hiilivaltaisuudessa; katsoo, että toimiin ryhtymättömyys olisi skenaarioista selvästi kallein ja johtaisi BKT:n romahtamiseen Euroopassa ja lisäisi myös entisestään taloudellista eriarvoisuutta jäsenvaltioiden ja alueiden välillä ja niiden sisällä, sillä toimiin ryhtymättömyyden seurausten odotetaan olevan joissakin jäsenvaltioissa voimakkaampia kuin muissa;

11.  panee huolestuneena merkille, että EU:n riippuvuus tuontienergiasta on nykyisin noin 55 prosenttia; korostaa, että nollatason nettopäästöjen skenaariossa riippuvuus laskisi 20 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä, millä olisi myönteinen vaikutus EU:n kauppataseeseen ja geopoliittiseen asemaan; huomauttaa, että fossiilisten polttoaineiden tuonnin kustannuksissa saavutettavat kumulatiiviset säästöt vuosina 2031–2050 olisivat noin 2–3 biljoonaa euroa, jotka voitaisiin käyttää muihin painopistealoihin unionin kansalaisten hyväksi;

12.  pitää myönteisenä, että strategiaan sisältyy kaksi toteutustapaa, joilla on määrä saavuttaa nollatason nettomääräiset kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2050 mennessä, ja että komissio tukee näitä toteutustapoja, ja katsoo, että tämä vuosisadan puoliväliin ulottuva tavoite on ainoa, joka vastaa Pariisin sopimuksen mukaisia unionin sitoumuksia; pitää valitettavana, että strategiassa ei pohdita toteutustapoja kasvihuonekaasujen nettopäästöjen lopettamiseksi kokonaan ennen vuotta 2050;

13.  panee merkille, että strategiassa ehdotetuissa toteutustavoissa käytetään useita hiilenpoistoteknologioita, kuten hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS) tai hiilidioksidin talteenottoa ja käyttöä (CCU) sekä talteenottoa suoraan ilmasta, vaikka niitä ei vielä ole otettu laajamittaisesti käyttöön; katsoo kuitenkin, että nollanettopäästöjä koskevassa EU:n strategiassa olisi asetettava etusijalle suorat päästövähennykset ja toimet, joilla suojellaan ja parannetaan EU:n luontaisia hiilinieluja ja varastoja, ja että siinä olisi pyrittävä hiilidioksidin poistoteknologian käyttöön ainoastaan silloin, kun käytettävissä ei ole suoria päästövähennysvaihtoehtoja; katsoo, että vuoteen 2030 mennessä on toteutettava lisää toimia, jos unioni aikoo välttää laskemasta sellaisten hiilenpoistoteknologioiden varaan, jotka aiheuttaisivat merkittäviä riskejä ekosysteemeille, luonnon monimuotoisuudelle ja elintarviketurvalle, kuten myös 1,5 celsiusasteen lämpenemistä koskevassa IPCC:n erityisraportissa on vahvistettu;

Ilmastonmuutoksen sosiaaliset vaikutukset ja oikeudenmukainen siirtymä

14.  suhtautuu myönteisesti komission arvioon, jonka mukaan nollatason nettopäästöt on mahdollista saavuttaa ilman työpaikkojen nettomenetyksiä, ja panee myönteisesti merkille yksityiskohtaisen arvioinnin energiavaltaisessa teollisuudessa toteutettavasta siirtymästä; korostaa näkemystä, että jos siirtyminen kasvihuonekaasujen nollatason nettopäästöihin hoidetaan hyvin ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville alueille, aloille ja kansalaisille annetaan asianmukaista tukea, työpaikkojen luomisessa on mahdollista päästä nettomääräisesti voiton puolelle, ja toteaa, että nollatason nettopäästöskenaariossa uusien työpaikkojen määrä kasvaa vuoteen 2050 mennessä koko taloudessa 2,1 miljoonalla, kun taas 80 prosentin päästövähennysskenaariossa uusien työpaikkojen määrä kasvaa 1,3 miljoonalla; katsoo näin ollen, että komission olisi kehitettävä uudistettu taitojen arviointi EU:n osaamispanoraamassa ja sisällytettävä siihen alueellisia tietoja siitä, millaisia taitoja tarvitaan ilmastoneutraalia unionia varten, jotta näitä heikoimmassa asemassa olevia alueita, aloja ja ihmisiä voidaan tukea uudelleenkouluttamalla heitä kyseisillä alueilla oleviin tulevaisuuden vaatimukset täyttäviin laadukkaisiin työpaikkoihin;

15.  korostaa ilmastoneutraalin yhteiskunnan lukuisia sivuhyötyjä kansanterveydelle, myös hoitokustannusten säästöinä ja vakuutus- ja kansanterveysjärjestelmiin kohdistuvan rasituksen vähentymisenä, sekä Euroopan kansalaisten yleiselle hyvinvoinnille, joka on seurausta luonnon monimuotoisuuden lisääntymisestä, ilman epäpuhtauksien vähenemisestä ja vähäisemmästä altistumisesta epäpuhtauksille; toteaa, että tällaisessa skenaariossa terveyshaittojen aiheuttamat vuosittaiset kustannukset vähenisivät noin 200 miljardia euroa;

16.  korostaa, että on tärkeää perustaa oikeudenmukaisen siirtymän rahasto erityisesti niille alueille, jotka kärsivät eniten hiilestä irtautumisesta, kuten hiilikaivosalueille, ja että tämän lisäksi sosiaaliset vaikutukset on otettava yleisesti huomioon nykyisessä ilmastorahoituksessa; korostaa tässä yhteydessä, että joillakin aloilla tarvittavat muutokset huomioon ottaen on tarvetta saada pitkän aikavälin strategialle laaja yleinen hyväksyntä;

17.  korostaa, että puhtaaseen energiaan siirtyminen vaatisi tietyillä EU:n alueilla, kuten kivihiilialueilla, lisätoimia ja enemmän panostusta; toistaa tässä yhteydessä vaatimuksensa, että monivuotiseen rahoituskehykseen 2021–2027 sisällytetään 4,8 miljardin euron erityismääräraha uudelle oikeudenmukaista energiasiirtymää koskevalle rahastolle työntekijöiden ja yhteisöjen tukemiseksi sellaisilla alueilla, joihin siirtymä vaikuttaa haitallisesti;

18.  korostaa, että tarvitaan ennakoivaa lähestymistapaa, jotta EU:n kansalaisille varmistetaan oikeudenmukainen siirtymä ja tuetaan alueita, jotka kärsivät eniten hiilestä irtautumisesta; on sitä mieltä, että Euroopan ilmastosiirtymän on tapahduttava ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla; korostaa, että kaikkien kansalaisten poliittisen hyväksynnän varmistamiseksi on tärkeää ottaa huomioon ilmastoon ja hiilestä luopumiseen tähtäävien politiikkojen jakaumavaikutukset erityisesti pienituloisiin henkilöihin; katsoo siksi, että sosiaaliset vaikutukset olisi otettava täysimääräisesti huomioon kaikissa EU:n ja jäsenvaltioiden ilmastopolitiikoissa, jotta voidaan varmistaa sosiaalinen ja ekologinen muutos Euroopassa; korostaa tässä yhteydessä, että tiiviissä yhteistyössä paikallisten ja alueellisten viranomaisten, ammattiliittojen, oppilaitosten, kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa on kaikilla tasoilla laadittava osallistavien prosessien perusteella räätälöityjä ja riittävästi rahoitettuja strategioita, joilla varmistetaan, että tässä siirtymässä tarjotaan kaikille unionin kansalaisille oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet;

19.  muistuttaa, että noin 50–125 miljoonaa unionin kansalaista on nykyisin vaarassa ajautua energiaköyhyyteen(4); korostaa, että energiasiirtymä voi vaikuttaa suhteettomasti pienituloisiin henkilöihin ja lisätä entisestään energiaköyhyyttä; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrää kansallisissa yhdennetyissä energia- ja ilmastosuunnitelmissaan ja toteuttamaan tarvittaessa jatkotoimia, kuten hallintoasetuksessa edellytetään; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ennakoivia toimia, joilla varmistetaan oikeudenmukainen energiasiirtymä ja energian saanti kaikille EU:n kansalaisille;

20.  katsoo, että nuorten yhteiskunnallinen ja ympäristötietoisuus on yhä vahvempaa ja että tämä on voima, joka voi muuttaa yhteiskuntiamme tulevaisuudessa ilmastonmuutosta kestävään suuntaan; katsoo myös, että nuorten koulutus on yksi tehokkaimmista välineistä ilmastonmuutoksen torjumiseksi; korostaa, että nuoremmat sukupolvet on otettava aktiivisesti mukaan luomaan kansainvälisiä, kulttuurien välisiä ja sukupolvien välisiä suhteita, joihin kestävämpään tulevaisuuteen tähtääviä maailmanlaajuisia toimia tukeva kulttuurinen muutos perustuu;

Välitavoitteet

21.  on tietoinen siitä, että 2020–2030-luku on erittäin tärkeä vuosikymmen sen kannalta, että EU voi saavuttaa nollatason nettopäästöt vuoteen 2050 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan vahvaa keskipitkän aikavälin tavoitetta vuodeksi 2030, sillä tämä on välttämätöntä markkinoiden riittävän investointivakauden varmistamiseksi sekä teknologisten innovaatioiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi täysimääräisesti ja jotta lisätään eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia nousta johtavaan asemaan vähäpäästöisen tuotannon maailmanmarkkinoilla;

22.  korostaa, että nollatason nettomääräisten kasvihuonekaasupäästöjen saavuttaminen vuonna 2050 kaikkein kustannustehokkaimmalla tavalla edellyttää vuotta 2030 koskevan tavoitetason nostamista ja mukauttamista nollatason nettopäästöjä vuonna 2050 koskevaan skenaarioon; pitää erittäin tärkeänä, että unioni antaa viimeistään New Yorkissa syyskuussa 2019 pidettävässä YK:n ilmastohuippukokouksessa selkeän viestin siitä, että se on valmis tarkistamaan panostaan Pariisiin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

23.  kannattaa unionin kansallisesti määriteltyjen panosten saattamista ajan tasalle, siten että asetetaan koko unionin taloutta koskevaksi EU:n sisäisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tavoitteeksi 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä; kehottaa siksi EU:n johtajia tukemaan unionin kansallisesti määritellyn panoksen tavoitetason nostamista Sibiussa toukokuussa 2019 pidettävän erityishuippukokouksen yhteydessä syyskuussa 2019 järjestettävä YK:n ilmastohuippukokous mielessä pitäen;

24.  katsoo, että komission olisi viimeistään arvioidessaan vuosina 2022–2024 vuoden 2030 ilmastopakettia ja muuta asiaan liittyvää lainsäädäntöä esitettävä lainsäädäntöehdotuksia, joissa nostetaan kyseistä tavoitetasoa uusia kansallisesti määriteltyjä panoksia ja nollatason nettopäästöjä koskevia tavoitteita vastaavasti; katsoo, että vuodeksi 2030 asetettujen tavoitteiden riittämättömyys rajoittaisi vaihtoehtoja tulevaisuudessa, mahdollisesti myös tiettyjen kustannustehokasta hiilestä irtautumista koskevien vaihtoehtojen saatavuutta; pitää näitä arviointeja tärkeänä merkkipaaluna EU:n ilmastositoumusten lunastamisessa;

25.  katsoo, että keinona lisätä markkinoiden vakautta entisestään EU:n olisi myös hyödyllistä vahvistaa toinenkin, vuotta 2040 koskeva päästövähennysten välitavoite, jolla voidaan lisätä vakautta ja varmistaa, että vuodelle 2050 asetettu pitkän aikavälin tavoite saavutetaan;

26.  katsoo, että EU:n nollatason nettopäästöstrategia olisi laadittava Pariisin sopimuksen mukaisen viisivuosittaisen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen perusteella ja siinä olisi otettava huomioon tekninen ja yhteiskunnallinen kehitys sekä valtiosta riippumattomien toimijoiden ja Euroopan parlamentin palaute;

Alakohtaiset panokset

27.  korostaa, että nettopäästöt on painettava lähelle nollatasoa talouden kaikilla aloilla ja että kaikkien alojen olisi osallistuttava yhteisiin ponnisteluihin päästöjen vähentämiseksi; kehottaa tästä syystä komissiota laatimaan kaikille aloille toteutustapoja ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi; korostaa tässä yhteydessä saastuttaja maksaa -periaatteen noudattamisen merkitystä;

28.  korostaa eri politiikka-alueilla toteutettujen erilaisten ilmastotoimenpiteiden ja hyväksytyn lainsäädännön merkitystä, mutta varoittaa, että hajanainen lähestymistapa saattaisi johtaa epäjohdonmukaisuuksiin eikä siihen, että EU saavuttaisi kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouden vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että on omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa;

29.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten voidaan yhdenmukaistaa hiilen ja energian hinnoittelu EU:ssa, jotta tuetaan siirtymää ilmastoneutraaliin talouteen erityisesti aloilla, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin; pyytää komissiota tutkimaan, mikä olisi paras mahdollinen tapa välttää vaikeiden tilanteiden syntyminen, ja vaatii, että kansalaisiin kohdistuvaa yleistä rasitetta ei saa nostaa;

30.  panee merkille roolin, joka hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille on annettu 1,5 celsiusasteen lämpenemistä koskevan IPCC:n erityisraportin useimmissa 1,5 celsiusasteen skenaarioissa; korostaa, että EU:n on toimittava tässä asiassa kunnianhimoisemmin; panee lisäksi merkille tavoitteet, joita jäsenvaltiot ovat asettaneet strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa (SET-suunnitelma) toteuttaakseen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kaupallisesti unionin energia-alalla ja teollisuudessa 2020-luvulla; katsoo, että teollisissa prosesseissa on käytettävä entistä enemmän ympäristön kannalta turvallista hiilidioksidin talteenottoa, käyttöä ja varastointia (CCU ja CCS), joiden avulla saadaan aikaan päästöjen nettovähennys päästöjen välttämisen tai hiilidioksidin pysyvän varastoinnin avulla; panee huolestuneena merkille, että tällä hetkellä monet hiilidioksidin talteenotto- ja käyttötekniikat eivät tuota pysyviä päästövähennyksiä; kehottaa siksi komissiota kehittämään teknisiä perusteita, joilla varmistetaan tuki ainoastaan niille teknologioille, joilla saadaan aikaan todennettavia tuloksia;

31.  huomauttaa strategian vahvistavan, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät edelleen ja että nykyiset politiikkatoimet eivät riitä liikennealan muuttamiseksi hiilettömäksi vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että on tärkeää varmistaa liikennemuotosiirtymä lentoliikenteestä rautatieliikenteeseen, myös yhteentoimivan EU:n sisäisen rautatieverkoston nopean toteuttamisen ja investointien lisäämisen avulla, ja kohti julkiseen liikenteeseen ja yhteiskäyttöön perustuvia liikenneratkaisuja; toteaa, että tieliikenteen osuus EU:n kaikista hiilidioksidipäästöistä on noin viidesosa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään määrätietoisiin toimiin, joilla mahdollistetaan päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen saanti kuluttajille kaikissa jäsenvaltioissa, samalla kun vältetään vanhojen saastuttavien ajoneuvojen käytön lisääntyminen alhaisemman tulotason jäsenvaltioissa; korostaa lisäksi älykkään teknologian, kuten älykkään latausinfrastruktuurin, merkitystä luotaessa synergioita liikenteen sähköistämisen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton välillä;

32.  korostaa, että ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi koko EU:n taloudessa kaikkien alojen, myös ilmailu- ja merenkulkualan, on annettava panoksensa; huomauttaa komission analyysin osoittavan, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön suunnittelemat tämänhetkiset maailmanlaajuiset tavoitteet ja toimenpiteet eivät täysimääräisesti toteutettuinakaan riitä tarvittaviin päästövähennyksiin ja että tarvitaan koko taloutta koskevan nollanettopäästötavoitteen mukaisia lisätoimia; korostaa, että näillä aloilla tarvitaan investointeja hiilettömiin ja vähähiilisiin teknologioihin ja polttoaineisiin; kehottaa komissiota soveltamaan näillä aloilla käytännössä saastuttaja maksaa -periaatetta; palauttaa mieliin, että kansainvälisen merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan lisääntyvän jopa 250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä; pitää myönteisenä, että kansainvälinen merenkulkuala on asettanut itselleen absoluuttisen kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen; panee huolestuneena merkille, ettei tämän tavoitteen muuntamisessa lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteiksi ja muiksi konkreettisiksi toimiksi ole edistytty; panee merkille, että eri liikennemuotoihin kohdistuva rasite vaihtelee; vaatii, että päästökauppajärjestelmän kasvavilla tuloilla olisi edistettävä ympäristöystävällisiä liikennemuotoja, kuten linja-auto- tai rautatieliikennettä;

33.  huomauttaa, että noin 60 prosenttia maailman metaanipäästöistä on peräisin maatalouden, kaatopaikkojen ja jäteveden kaltaisista lähteistä sekä fossiilisten polttoaineiden tuotannosta ja siirrosta putkien avulla; muistuttaa, että metaani on vaikutukseltaan merkittävä kasvihuonekaasu, jonka lämmitysvaikutus sadan vuoden aikana on 28-kertainen hiilidioksidiin verrattuna(5); kehottaa jälleen komissiota tarkastelemaan mahdollisimman pian toimintapoliittisia vaihtoehtoja metaanipäästöihin puuttumiseksi pikaisesti osana unionin strategista metaanisuunnitelmaa sekä antamaan tähän liittyviä lainsäädäntöehdotuksia parlamentille ja neuvostolle;

34.  korostaa, että maatalous on yksi merkittävimmistä jäljelle jäävistä EU:n kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä vuonna 2050 erityisesti alan metaani- ja typpioksidipäästöjen vuoksi; korostaa maatalousalan potentiaalia vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin esimerkiksi ekologisilla ja teknologisilla innovaatioilla sekä hiilen sitomisella maaperään; kehottaa laatimaan yhteisen maatalouspolitiikan, joka edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen mukaisella tavalla; kehottaa komissiota varmistamaan, että maatalouspolitiikka ja etenkin EU:n ja kansalliset rahastot ovat Pariisin sopimuksen tavoitteiden ja päämäärien mukaisia;

35.  korostaa tarvetta ottaa ilmastotavoitteet huomioon kaikissa EU:n politiikoissa, myös kauppapolitiikassa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki EU:n allekirjoittamat kauppasopimukset ovat täysin yhteensopivia Pariisin sopimuksen kanssa, koska näin paitsi tehostetaan globaaleja ilmastotoimia myös taataan tasapuoliset toimintaedellytykset asianomaisille aloille;

36.  tukee aktiivista ja kestävää kansallisen tason metsänhoitoa sekä konkreettisia toimia, joilla luodaan kannustimia tehokkaalle ja kestävälle EU:n biotaloudelle, kun pidetään mielessä metsien tarjoamat suuret mahdollisuudet myötävaikuttaa unionin ilmastotoimien vahvistamiseen (hiilidioksidipäästöjen sitomisen, varastoimisen ja korvaamisen avulla), ja nollapäästötavoitteen saavuttamiseen vuoteen 2050 mennessä; tunnustavat tarpeen ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja tarpeen pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja kehittää näyttöön perustuvaa politiikkaa, jolla autetaan panemaan täytäntöön ja rahoittamaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevia EU:n toimenpiteitä;

37.  korostaa, että maaperässä on varastoituneena enemmän hiiltä kuin biosfäärissä ja ilmakehässä yhteensä; painottaa näin ollen, että on tärkeää pysäyttää maaperän huonontuminen EU:ssa ja varmistaa EU:n yhteiset toimet maaperän laadun ja sen hiilenvarastointikyvyn säilyttämiseksi ja parantamiseksi;

Energiapolitiikka

38.  korostaa energiatehokkuuden vaikutusta toimitusvarmuuteen, taloudelliseen kilpailukykyyn, ympäristönsuojeluun, energialaskujen pienentämiseen ja asuntojen laadun parantamiseen; vahvistaa, että energiatehokkuudella on liiketoimintamahdollisuuksien luomisen ja työllisyyden sekä sen maailmanlaajuisten ja alueellisten hyötyjen kannalta tärkeä merkitys; muistuttaa tässä yhteydessä, että energiatehokkuus etusijalle -periaate otettiin käyttöön energiaunionin hallinnosta annetussa asetuksessa ja sen soveltamista olisi hyödynnettävä täysimääräisesti koko energiaketjussa kustannustehokkaasti ja sitä olisi pidettävä perustana mahdolliselle toteutustavalle kohti vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitetta;

39.  korostaa energia-alan keskeistä roolia siirryttäessä kohti nollatason nettomääräisiin kasvihuonekaasupäästöihin perustuvaa taloutta; palauttaa mieliin, että unioni on onnistunut irrottamaan kasvihuonekaasupäästöt talouskasvusta viime vuosikymmeninä ja että se on vähentänyt päästöjä erityisesti energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön avulla; painottaa, että puhtaaseen energiaan siirtymisellä olisi edelleen vauhditettava Euroopan talouden nykyaikaistamista, edistettävä kestävää talouskasvua ja tuotava yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä hyötyjä unionin kansalaisille;

40.  katsoo, että EU:n johtoasema uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden alalla osoittaa muulle maailmalle, että siirtymä puhtaaseen energiaan on sekä mahdollista että hyödyllistä muustakin kuin ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta;

41.  toteaa, että kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouden saavuttaminen edellyttää huomattavia lisäinvestointeja EU:n energiajärjestelmään ja siihen liittyvään infrastruktuuriin verrattuna nykytasoon, ja toteaa, että tarvittavat investoinnit ovat määrältään 175–290 miljardia euroa vuodessa;

42.  korostaa, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävät toimet, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius EU:n tasolla, voivat energiasiirtymän erilaisten lähtökohtien vuoksi jakautua EU:ssa epätasaisesti;

43.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan puhtaan energian säädöspaketin viipymättä täytäntöön; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on toimivalta päättää energiavalikoimastaan EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa;

44.  kehottaa luomaan erittäin energiatehokkaan ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiajärjestelmän ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tämän osalta kaikki tarvittavat toimet, koska sillä on heijastusvaikutuksia kaikkiin talouden aloihin; korostaa, että kaikissa komission esittämissä toteutustavoissa oletetaan fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyneen jyrkästi ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntyneen voimakkaasti;

45.  korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi(6) on edistänyt merkittävästi EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 320 hiilidioksidiekvivalenttitonnilla ja että arvioiden mukaan direktiivin ansiosta EU:n kuluttajat säästävät vuoteen 2020 mennessä yhteensä jopa 112 miljardia euroa eli noin 490 euroa vuodessa kotitaloutta kohti; kehottaa sääntelemään ekosuunnitteludirektiivillä muitakin tuotteita, kuten tabletteja ja älypuhelimia, ja kehottaa pitämään nykyiset standardit ajan tasalla teknologian kehityksen huomioon ottamiseksi;

46.  painottaa, että on varmistettava Euroopan energiamarkkinoiden yhdentymisen jatkuminen, jotta hiilen käytöstä energia-alalla voidaan luopua mahdollisimman tehokkaasti ja jotta voidaan helpottaa investointeja siellä, missä voidaan saavuttaa suurin uusiutuvan energian tuotanto, ja kansalaisia on kannustettava osallistumaan aktiivisesti, jotta voidaan nopeuttaa siirtymistä kohti hiilineutraalia ja kestävää taloutta; katsoo, että on keskeisen tärkeää lisätä yhteenliitettävyyttä jäsenvaltioiden välillä ja kannustaa perustamaan useampia rajat ylittäviä tukijärjestelmiä;

47.  huomauttaa, että EU:ssa rakennukset aiheuttavat tällä hetkellä 40 prosenttia Euroopan energian loppukulutuksesta ja 36 prosenttia sen hiilidioksidipäästöistä(7); kehottaa hyödyntämään alan mahdollisuudet energian säästämiseen ja hiilijalanjäljen pienentämiseen rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä(8) asetetun tavoitteen mukaisesti, jotta saavutetaan erittäin energiatehokas ja vähähiilinen rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että rakennusten energiankulutuksen tehostaminen tarjoaa huomattavat mahdollisuudet vähentää Euroopan kasvihuonekaasupäästöjä edelleen; katsoo lisäksi, että vähän ja ainoastaan uusiutuvaa energiaa kuluttavien rakennusten aikaansaaminen on välttämätön edellytys Pariisin sopimuksen toteuttamiselle ja kasvua, paikallisia työpaikkoja ja Euroopan kaikkien kansalaisten elinolojen parantamista koskevalle EU:n toimintasuunnitelmalle;

48.  kehottaa kaikkia hallinnon tasoja eli kansallisia, alueellisia tai paikallisia tasoja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kansalaisia kannustetaan osallistumaan energiasiirtymään ja edistetään parhaiden käytäntöjen vaihtoa; pitää nollatason nettomääräisten kasvihuonekaasupäästöjen siirtymisen kannalta erittäin tärkeänä, että kansalaiset osallistuvat energiajärjestelmään tuottamalla hajautetusti uusiutuvaa energiaa, varastoimalla sähköä ja osallistumalla kysyntäjousto- ja energiatehokkuusjärjestelmiin; kehottaa siksi sisällyttämään aktiivisen kansalaisosallistumisen täysimääräiseksi osaksi näitä toteutustapoja erityisesti kysyntäpuolella;

Teollisuuspolitiikka

49.  katsoo, että taloudellinen vauraus, teollisuuden maailmanlaajuinen kilpailukyky ja ilmastopolitiikka ovat toisiaan vahvistavia; toistaa, että siirtyminen kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouteen merkitsee EU:lle haasteita ja mahdollisuuksia ja että investoinnit teolliseen innovointiin sekä digitaaliteknologiaan ja puhtaaseen teknologiaan ovat tarpeen kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi, tulevaisuuden taitojen parantamiseksi ja miljoonien työpaikkojen luomiseksi esimerkiksi kasvavan kiertotalouden ja biotalouden aloilla;

50.  korostaa, että vakaat ja ennakoitavat energia- ja ilmastopolitiikan puitteet ovat keskeisessä asemassa, jotta saavutetaan kipeästi kaivattu sijoittajien luottamus ja mahdollistetaan se, että unionin teollisuusalat voivat tehdä investointipäätöksiä Euroopassa pitkällä aikavälillä, koska useimpien teollisuuslaitosten käyttöikä on yli 20 vuotta;

51.  korostaa energiavaltaisten teollisuudenalojen roolia EU:n pitkän aikavälin kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten saavuttamisessa; katsoo, että toimintakehysten on oltava älykkäitä ja kohdennettuja, jotta EU säilyttäisi vähähiilisen teollisuuden johtoasemansa, riippuvuus fossiilisista polttoaineista ja altistuminen fossiilisten polttoaineiden tuontihintojen vaihteluille ja nousulle voitaisiin minimoida, teollisuustuotanto jäisi EU:hun, pidettäisiin yllä Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja vältettäisiin hiilivuoto; kehottaa komissiota laatimaan uuden ja yhdennetyn EU:n teollisuuden ilmastostrategian energiavaltaisille teollisuudenaloille, jotta tuetaan raskaan teollisuuden kilpailukykyistä siirtymää nollatason nettopäästöihin;

52.  kehottaa komissiota laatimaan teollisuusstrategian, johon sisältyy toimenpiteitä, joiden avulla Euroopan teollisuus voi kilpailla maailmanlaajuisesti tasapuolisin toimintaedellytyksin; katsoo, että komission olisi tarkasteltava osana tätä politiikkaa sellaisten lisätoimenpiteiden tehokkuutta ja yhteensopivuutta Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa, joilla hiilivuodon riskille alttiita teollisuudenaloja suojellaan tuotteiden tuonnilta ja jotka korvaisivat, mukauttaisivat tai täydentäisivät olemassa olevia hiilivuotoa koskevia toimenpiteitä;

53.  huomauttaa, että monet kehittyvät taloudet ovat ottamassa merkittävän roolin maailmanmarkkinoiden tarpeiden täyttämisessä nollatason nettomääräisiin kasvihuonekaasupäästöihin perustuvaan talouteen siirtymisen yhteydessä esimerkiksi päästöttömän liikenteen ja uusiutuvan energian suhteen; korostaa, että EU:n on pysyttävä johtavana taloutena vihreiden innovaatioiden ja vihreään teknologiaan tehtävien investointien alalla;

54.  panee merkille, että komission vuonna 2018 julkaisemassa kertomuksessa energian hinnoista ja kustannuksista Euroopassa (COM(2019)0001)(9) korostetaan EU:n jatkuvasti suurta alttiutta fossiilisten polttoaineiden hintojen vaihtelulle ja nousulle ja että sähköntuotannon kustannusten odotetaan tulevaisuudessa nousevan fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön osalta ja laskevan uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön osalta; korostaa, että vuonna 2017 EU:n energiantuontikustannukset kasvoivat 26 prosenttia 266 miljardiin euroon lähinnä öljyn hinnan nousun vuoksi; toteaa lisäksi, että kertomuksessa arvioidaan öljyn hinnan nousun vaikuttaneen kielteisesti EU:n kasvuun (BKT:n kasvu oli -0,4 prosenttia vuonna 2017) ja inflaatioon (+0,6);

Tutkimus ja innovointi

55.  korostaa, että EU:n ja kansallisen tason tutkimus- ja innovointiohjelmat ovat erittäin tärkeitä tuettaessa unionin johtavaa roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja katsoo, että ilmastotoimien valtavirtaistaminen olisi otettava asianomaisesti huomioon tutkimus- ja innovointiohjelmien valmistelussa ja täytäntöönpanossa;

56.  katsoo, että seuraavien kahden vuosikymmenen aikana tarvitaan huomattavaa panostusta tutkimukseen ja innovointiin, jotta voidaan tarjota vähähiilisiä ja hiilineutraaleja ratkaisuja, jotka ovat kaikkien saatavilla sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti elinkelpoisia, ja saada aikaan uusia ratkaisuja nollatason nettomääräisiin kasvihuonekaasupäästöihin perustuvan talouden saavuttamiseksi;

57.  painottaa Euroopan horisontti -ohjelmaa koskevaa kantaansa, jonka mukaan ohjelmaan osoitetuista varoista on käytettävä vähintään 35 prosenttia ilmastotavoitteiden tukemiseen osana ilmastotoimien valtavirtaistamista koskevaa unionin yleistä tavoitetta;

Rahoitus

58.  kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön EU:n päästökauppajärjestelmän innovointirahaston ja käynnistämään ensimmäisen ehdotuspyynnön vuonna 2019, jotta voidaan lisätä investointeja vähähiilisten teollisten läpimurtoteknologioiden demonstrointiin useilla eri aloilla eikä siis pelkästään sähköntuotannossa, vaan myös kaukolämmön osalta ja teollisuusprosesseissa; vaatii, että vuosien 2021–2027 monivuotinen rahoituskehys ja sen ohjelmat vastaavat täysin Parisiin sopimusta;

59.  katsoo, että jotta unioni voi saavuttaa nettopäästöttömyystavoitteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä, on saatava liikkeelle merkittävästi yksityisiä investointeja; katsoo, että tämä edellyttää pitkän aikavälin suunnittelua, sääntelyn vakautta ja ennustettavuutta sijoittajien kannalta ja että tämä on otettava huomioon tulevissa EU-säännöissä; korostaa tämän vuoksi, että maaliskuussa 2018 hyväksytyn vakaan ja kestävän rahoituskehyksen täytäntöönpano olisi asetettava etusijalle;

60.  katsoo, että vuosia 2021–2027 koskevaa monivuotista rahoituskehystä olisi ennen sen hyväksymistä arvioitava ilmastoneutraalin talouden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskevan tavoitteen valossa ja että on laadittava vakiomuotoinen testi, jolla varmistetaan EU:n talousarvion menojen ilmastokestävyys;

61.  pitää valitettavana, että fossiilisten polttoaineiden tuet kasvavat edelleen ja niiden määrä on noin 55 miljardia euroa vuodessa(10); kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita viipymättä lakkauttamaan vaiheittain kaikki fossiilisille polttoaineille myönnetyt unionin tason ja kansalliset tuet;

62.  korostaa, että on tärkeää, että siirtyminen hiilineutraaliin talouteen toteutuu oikeudenmukaisella tavalla, ja kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin ja järjestämään tarvittavan rahoituksen; painottaa, että asiaankuuluvista EU:n rahastoista voidaan tarvittaessa myöntää täydentävää tukea;

Kuluttajien ja kiertotalouden rooli

63.  korostaa käyttäytymismuutosten suurta vaikutusta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisimman pian mahdollisia politiikkatoimia käyttäytymisen muuttumisen edistämiseksi, mukaan lukien ympäristövero; korostaa alhaalta ylöspäin suuntautuvien aloitteiden, kuten kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen, merkitystä käyttäytymismuutosten edistämisessä;

64.  korostaa, että erittäin suuri osa energian kulutuksesta ja siten myös kasvihuonekaasujen päästöistä on suoraan sidoksissa resurssien hankintaan, jalostukseen, kuljetukseen, muuntamiseen, käyttöön ja hävittämiseen; painottaa, että energiaa voidaan säästää merkittävästi kussakin resurssien hallinnan ketjun vaiheessa; painottaa siksi, että resurssien tuottavuuden lisääminen tehokkuutta parantamalla ja resurssihävikin vähentäminen esimerkiksi uudelleenkäytön, kierrätyksen ja uudelleenvalmistuksen avulla voivat merkittävästi vähentää sekä kulutusta että kasvihuonekaasupäästöjä ja samalla parantaa kilpailukykyä ja luoda liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja; korostaa kiertotalouden toimien kustannustehokkuutta; painottaa, että paremmalla resurssitehokkuudella ja kiertotalouden periaatteiden mukaisilla tuotantotavoilla ja tuotesuunnittelulla voidaan muuttaa tuotanto- ja kulutuskäyttäytymistä ja vähentää jätteen määrää;

65.  pitää erityisen tärkeänä tuotepolitiikkaa, kuten ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ja ekosuunnittelua, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi energian säästöön ja tuotteiden hiilijalanjäljen pienentämiseen samalla kun parannetaan tuotteiden materiaalijalanjälkeä ja yleisiä ympäristövaikutuksia; korostaa tarvetta lisätä EU:n ekologisen suunnittelun standardeihin kiertotaloutta koskevia vaatimuksia ja soveltaa nykyisiä ekosuunnittelun menetelmiä myös muissa tuoteryhmissä, kuten energiaan liittyvissä tuotteissa;

66.  katsoo, että on jatkettava työtä luotettavan mallin kehittämiseksi kulutukseen perustuvan ilmastovaikutuksen mittaamiseen; panee merkille komission perusteellisessa selvityksessä esitetyt päätelmät, joiden mukaan EU:n pyrkimykset vähentää oman tuotannon päästöjä mitätöityvät sellaisten tuotteiden tuonnin vaikutuksesta, joiden hiilijalanjälki on korkeampi, mutta EU oli jo osallistunut merkittävästi päästöjen vähenemiseen muissa maissa lisääntyneen kauppavirran ja vientituotteidensa parantuneen hiilitehokkuuden takia;

EU ja muun maailman ilmastotoimet

67.  korostaa, että on tärkeää lisätä aloitteita ja pitää yllä vuoropuhelua asiaan liittyvillä kansainvälisillä foorumeilla sekä harjoittaa tehokasta ilmastodiplomatiaa ja pyrkiä siten saamaan aikaan vastaavanlaisia toimintapoliittisia päätöksiä ja kiristämään ilmastoon liittyviä tavoitteita muilla alueilla ja kolmansissa maissa; kehottaa EU:ta muun muassa lisäämään omaa ilmastorahoitustaan ja aktiivisesti kannustamaan jäsenvaltioita ilmastotukensa lisäämiseen (mieluummin kehitysapuna kuin lainoina) kolmansille maille ulkomaan kehitysavun lisäksi niin, ettei tukea lasketa kahteen kertaan sekä kehitysavuksi että ilmastorahoitustueksi;

68.  korostaa, että syyskuussa 2019 pidettävä YK:n ilmastonmuutoshuippukokous on maiden johtajille sopiva tilaisuus ilmoittaa kunnianhimoisemmista kansallisesti määriteltyjä panoksia koskevista tavoitteista; katsoo, että EU:n olisi vahvistettava kantansa omien kansallisesti määriteltyjen panostensa päivittämiseen hyvissä ajoin etukäteen, jotta se voi osallistua huippukokoukseen hyvin valmistautuneena ja toimia tiiviissä yhteistyössä kunnianhimoisia ilmastotavoitteita tukevien osapuolten kansainvälisen liittouman kanssa;

69.  painottaa, että on tarkoituksenmukaista vahvistaa EU:n politiikkavälineiden ja kolmansien maiden vastaavien välineiden välistä yhteentoimivuutta erityisesti hiilen hinnoittelumekanismien osalta; kehottaa komissiota jatkamaan ja tehostamaan yhteistyötä ja tukea hiilen hinnoittelumekanismien kehittämiseksi Euroopan ulkopuolella, jotta voitaisiin tavoitella suurempia päästövähennyksiä ja entistä tasapuolisempia maailmanlaajuisia toimintaedellytyksiä; painottaa, että on tärkeää laatia ympäristötakuita, joilla varmistetaan todelliset ja uudet vähennykset kasvihuonekaasupäästöissä; kehottaa siksi komissiota edistämään tiukkoja ja vankkoja kansainvälisiä sääntöjä, jotta voidaan estää kirjanpidon porsaanreiät ja päästövähennysten laskeminen kahteen kertaan;

o
o   o

70.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) https://ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/docs/pages/com_2018_733_analysis_in_support_en_0.pdf (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0430. (3) YK:n ympäristöohjelma, ”Emissions Gap Report 2018”, s. 10. (4) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/563472/IPOL_STU(2015)563472_EN.pdf (5) Van Dingenen, R., Crippa, M., Maenhout, G., Guizzardi, D., Dentener, F., Global trends of methane emissions and their impacts on ozone concentrations, EUR 29394 EN, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2018, ISBN 978-92-79-96550-0, doi:10.2760/820175, JRC113210. (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10). (7) https://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-efficiency/buildings (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/844, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU ja energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 75). (9) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1548155579433&uri=CELEX:52019DC0001 (10) Energian hinnat ja kustannukset Euroopassa, s. 10–11.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan valuuttarahaston perustamisesta (COM(2017)0827 – 2017/0333R(APP))

P8_TA(2019)0218 A8-0087/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan valuuttarahaston perustamisesta (COM(2017)0827),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(1),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(2),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon talous- ja rahaliittoa (EMU) koskevista uudistusehdotuksista,

–  ottaa huomioon euroryhmän puheenjohtajan 25. kesäkuuta 2018 päivätyn kirjeen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle talous- ja rahaliiton syventämisestä entisestään ja 29. kesäkuuta 2018 annetun eurohuippukokouksen julkilausuman Euroopan vakausmekanismin uudistamisesta,

–  ottaa huomioon euroryhmän 4. joulukuuta 2018 EU-johtajille antaman raportin talous- ja rahaliiton syventämisestä,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2018 annetun eurohuippukokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 annetun yhteisen kannan komission ja Euroopan vakausmekanismin tulevasta yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) 11. huhtikuuta 2018 antaman lausunnon ehdotuksesta asetukseksi Euroopan valuuttarahaston perustamisesta(3),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 18. syyskuuta 2018 antaman lausunnon nro 2/2018 unionin oikeusperustaan sisältyvän Euroopan valuuttarahaston perustamisesta 6 päivänä joulukuuta 2017 annettuun ehdotukseen liittyvistä tarkastus- ja tilivelvollisuusnäkökohdista,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen 22. kesäkuuta 2015 antaman kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä, komission 1. maaliskuuta 2017 antaman valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta ja komission 31. toukokuuta 2017 antaman pohdinta-asiakirjan talous- ja rahaliiton syventämisestä,

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman unionin demokraattisen päätöksenteon vahvistamisesta tulevaisuuden talous- ja rahaliitossa(4),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman tutkimuksesta troikan (EKP, komissio ja IMF) roolista ja toiminnoista euroalueen ohjelmamaiden osalta(5),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen budjettikapasiteetista(6),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0087/2019),

A.  ottaa huomioon, että euron käyttöönotto on yksi Euroopan yhdentymisen tärkeimmistä poliittisista saavutuksista ja talous- ja rahaliiton rakentamisen kulmakivi;

B.  ottaa huomioon, että finanssi- ja talouskriisi on paljastanut euron rakenteen heikkoudet ja korostanut kiireellistä tarvetta talous- ja rahaliiton nopeaan syventämiseen ja sen demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden vahvistamiseen;

C.  ottaa huomioon, että euro tarjoaa EU:n kansalaisille suojaa ja mahdollisuuksia; katsoo, että vahva ja vakaa euroalue on olennaisen tärkeä siihen kuuluville maille ja koko EU:lle;

D.  ottaa huomioon, että yhteisvaluutta-alueen jäsenyys edellyttää yhteisten sääntöjen ja velvoitteiden, joita on asetettu esimerkiksi vakaus- ja kasvusopimuksessa, noudattamista sekä yhteisiä välineitä, joilla vastataan vakaviin talouden ja rahoitusmarkkinoiden häiriöihin sekä edistetään vastuullisuutta, solidaarisuutta ja ylöspäin suuntautuvaa sosioekonomista lähentymistä; ottaa huomioon, että Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyssä sopimuksessa (EVM-sopimus) luodaan selkeä yhteys Euroopan makrotalouden valvontamekanismeihin, erityisesti vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen noudattamiseen, mukaan lukien sen joustolausekkeet, sekä kestävien ja osallistavien rakenneuudistusten toteuttamiseen; ottaa huomioon, että riskien vähentämisen ja riskien jakamisen olisi kuljettava käsi kädessä syvennettäessä talous- ja rahaliittoa;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) perustaminen ja sen myöhempi muuttuminen Euroopan vakausmekanismiksi (EVM) ovat olleet merkittävässä asemassa pyrittäessä luomaan eurooppalainen kriisinhallintamekanismi, joka auttaa vahvistamaan talous- ja rahaliittoa ja antamaan rahoitusapua useille kriisin koettelemille Euroopan maille;

F.  ottaa huomioon, että EVM:n hallitustenvälinen luonne vaikuttaa sen päätöksentekoprosessiin ja erityisesti sen kykyyn reagoida nopeasti taloudellisiin ja rahoitushäiriöihin;

G.  katsoo, että EVM:n tulevaa sisällyttämistä EU:n lainsäädäntökehykseen olisi edelleen pidettävä osana talous- ja rahaliiton viimeistelyhanketta;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan ja talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta parhaillaan käytävässä keskustelussa on tuotu esiin jäsenvaltioiden erilaiset poliittiset näkemykset EVM:n pitkän aikavälin tulevaisuudesta, mutta se tarjoaa myös hyvän perustan tärkeälle ensimmäiselle askeleelle kohti sen roolin vahvistamista, sen rahoitusvälineiden kehittämistä sekä sen tehokkuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden parantamista osana EVM:n uudistusta; katsoo, että talous- ja rahaliiton syventämisestä käytävässä keskustelussa olisi saatava aikaan poliittinen ratkaisu EVM:n uudistamiseksi;

I.  katsoo, että lyhyellä aikavälillä EVM:n uudistuksella olisi edistettävä pankkiunionia ja tarjottava asianmukainen yhteinen varautumisjärjestely yhteiselle kriisinratkaisurahastolle;

1.  ottaa huomioon komission 6. joulukuuta 2017 antaman ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan valuuttarahaston perustamisesta ja pitää sitä hyödyllisenä panoksena meneillään olevaan keskusteluun Euroopan tulevaisuudesta, talous- ja rahaliiton syventämisestä ja Euroopan vakausmekanismin uudistamisesta; on tyytyväinen erityisesti komission ehdotukseen EVM:n sisällyttämisestä EU:n oikeusjärjestykseen;

2.  toteaa, että uudistetun EVM:n tehtävät kuuluvat talouspolitiikan alaan ja että nimi ’Euroopan valuuttarahasto’ voisi olla harhaanjohtava; toteaa, että EKP ehdotti 11. huhtikuuta 2018 antamassaan lausunnossa, että EVM:n seuraaja säilyttäisi nimen ’Euroopan vakausmekanismi’ (EVM); kehottaa edellä mainitun perusteella arvioimaan asianmukaisesti ja perusteellisesti uudistetun EVM:n nimen valinnasta aiheutuvia seurauksia, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman vähäinen vaikutus uudistetun EVM:n toiminnan sujuvuuteen; ehdottaa, että EVM säilyttää nykyisen nimensä, joka tunnetaan pääomamarkkinoilla, ja tekee siten selväksi, että euroalueen rahapolitiikka kuuluu edelleen EKP:n toimivaltaan;

3.  korostaa, että talous- ja rahaliiton moitteetonta toimintaa tukee ”hätärahoittajana” toimivan laitoksen olemassaolo; panee tässä yhteydessä merkille, että EVM on antanut myönteisen panoksen pyrittäessä vastaamaan talous- ja rahaliiton institutionaalisen rakenteen heikkouksiin, erityisesti antamalla rahoitusapua useille maailmanlaajuisen finanssikriisin ja julkisen talouden velkakriisin koettelemille jäsenvaltioille;

4.  palauttaa mieliin aiemmat kantansa, joissa puolletaan EVM:n sisällyttämistä EU:n oikeudelliseen kehykseen, mikä tekisi siitä täysipainoisen EU:n elimen; katsoo, että tässä sisällyttämisessä olisi myös otettava huomioon kansallisten parlamenttien rooli ja sisällyttämistä olisi edelleen pidettävä osana talous- ja rahaliiton viimeistelyhanketta; katsoo, että tällainen yhdentyminen mahdollistaisi hallinnoimisen yhteisömenetelmän mukaisesti, varmistaisi finanssipolitiikan sääntöjen ja velvoitteiden täydellisen johdonmukaisuuden, helpottaisi talous- ja finanssipolitiikan koordinointia sekä lisäisi demokraattista legitiimiyttä ja vastuuvelvollisuutta Euroopan parlamentin kautta;

5.  korostaa, että jos tulevaisuudessa otetaan käyttöön EU:n talousarviovaroja, parlamentilla olisi oltava poliittinen valta käyttää kaikkia EVM:n talousarvioon sovellettavia valvontaoikeuksia vastuuvapausmenettelyn yhteydessä; toteaa, että tällaisessa tapauksessa Euroopan tilintarkastustuomioistuin olisi katsottava riippumattomaksi ulkoiseksi tarkastajaksi ja sille olisi annettava selkeä ja virallinen asema vastuuvapausmenettelyssä;

6.  palauttaa mieliin kansallisten parlamenttien julkista taloutta ja demokratiaa koskevat valvontaoikeudet; katsoo, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin suorittamaa uudistetun EVM:n valvontaa olisi edelleen parannettava; katsoo, että kansallisilla parlamenteilla olisi oltava oikeus saada tietoja uudistetun EVM:n toiminnoista ja käydä vuoropuhelua uudistetun EVM:n toimitusjohtajan kanssa;

7.  panee merkille, että komission ehdotus on herättänyt vilkasta keskustelua sen poliittisista, taloudellisista ja oikeudellisista vaikutuksista; korostaa kuitenkin, että tämä keskustelu EVM:n institutionaalisen kehyksen pitkän aikavälin visiosta ei saisi viivästyttää kiireellisesti tarvittavia toimia, joilla vahvistetaan ja toimeenpannaan talous- ja rahaliiton demokraattista vastuuvelvollisuutta ja sen valmiuksia edistää rahoitusvakautta ja lähentymistä sekä reagoida talouden häiriöihin; kehottaa siksi toteuttamaan lyhyellä aikavälillä merkityksellisen EVM:n uudistuksen tarkistamalla EVM:ia koskevaa sopimusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pidemmälle menevää kehitystä tulevaisuudessa;

8.  korostaa, että uudistetun EVM:n ensisijaisena tehtävänä olisi jatkossakin oltava siirtymäkauden rahoitusavun antaminen sitä tarvitseville jäsenvaltioille erityisten ehtojen pohjalta, joista on sovittu sopeutusohjelmissa, ja ottaen huomioon aiemmista komission, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja EKP:n hallinnoimista rahoitustukiohjelmista saadut kokemukset; korostaa, että uudistetulla EVM:lla on oltava tähän tarkoitukseen riittävä kapasiteetti; vastustaa näin ollen kaikkia pyrkimyksiä muuttaa uudistettu EVM ainoastaan pankkeja palvelevaksi välineeksi tai vähentää sen taloudellisia valmiuksia tukea jäsenvaltioita;

9.  muistuttaa, että EVM:n käytettävissä olevien rahoitusvälineiden olisi myös oltava uudistetun EVM:n käytettävissä ja niitä olisi parannettava sitä varten, ja niihin olisi sisällyttävä mahdollisuus tarjota riittävää ennalta varautuvaa rahoitustukea, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden saada tukea ennen kuin ne kohtaavat suuria vaikeuksia saada varoja pääomamarkkinoilta; puoltaa sitä, että ennalta varautuvan ehdollisen luoton saannin olisi oltava käytettävissä aiesopimuksen pohjalta ja sovellettavien perusteiden mukaisesti; toteaa, että näitä rahoitusvälineitä on käytettävä jäsenvaltioiden auttamiseksi vakavissa talous- ja rahoitushäiriötilanteissa; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioille annettavaa taloudellista apua voidaan täydentää tulevalla lähentymistä ja kilpailukykyä edistävällä talousarviovälineellä, jotta edistetään euroalueen taloudellista ja rahoituksellista vakautta, investointeja ja ylöspäin tapahtuvaa sosioekonomista lähentymistä;

10.  painottaa, että talous- ja rahaliitto käsittää kaikki EU:n jäsenvaltiot, joiden on Tanskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta otettava käyttöön euro ja liityttävä euroalueeseen, ja että tulevan EVM:n olisi näin ollen oltava avoin kaikkien EU:n jäsenvaltioiden osallistumiselle;

11.  katsoo, että uudistetulla EVM:lla olisi oltava näkyvämpi rooli rahoitustukiohjelmien hallinnoinnissa komission rinnalla ja tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa, millä varmistetaan, että EU:n institutionaalisella kehyksellä on tarvittaessa enemmän autonomiaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianmukaisia kumppanuuksia muiden laitosten, erityisesti IMF:n, kanssa;

12.  painottaa, että uudistetulla EVM:lla olisi oltava oma asiantuntemus sen perussäännön edellyttämien osatekijöiden tuottamiseksi ja arvioimiseksi; korostaa kuitenkin, että EVM:n tekemien rahoitustukipyyntöjen arviointi ja sen sopeutusohjelmien suunnittelua koskeva päätöksenteko yhteistyössä muiden laitosten kanssa ei saisi millään tavoin korvata tavanomaista makrotalous- ja finanssivalvontaa, josta määrätään EU:n finanssipoliittisissa säännöissä ja asetuksissa, eikä se saisi olla päällekkäistä sen kanssa, sillä valvonnan on säilyttävä komission yksinomaisessa toimivallassa;

13.  katsoo, että mahdollisissa tulevissa sopeutusohjelmissa olisi otettava huomioon ehdotettujen toimenpiteiden sosiaaliset vaikutukset, ja näitä olisi verrattava myös niihin pitkäaikaisvaikutuksiin, joita olisi politiikan muuttumattomuudella, kun otetaan huomioon edeltävä asianmukainen sosiaalisten vaikutusten arviointi;

14.  korostaa tarvetta varmistaa, että uudistetussa EVM:ssa on käytössä tehokas päätöksentekoprosessi, erityisesti kiireellisissä tilanteissa; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan nykyistä hallintorakennetta;

15.  kehottaa toteuttamaan nopeasti EVM:n uudistuksen, jossa määritellään uudelleen myös sen rooli, tehtävät ja rahoitusvälineet, jotta uudistettu EVM voi tarjota maksuvalmiustukea kriisinratkaisutapauksissa ja toimia kriisinratkaisurahastoa tukevana varautumisjärjestelynä; pyytää, että yhteinen varautumisjärjestely otetaan käyttöön mahdollisimman pian, vuoteen 2020 mennessä, soveltaen sovittuja edellytyksiä ja joka tapauksessa ennen vuotta 2024;

16.  korostaa riskejä, jotka aiheutuvat pankkiunionin syventämisen viivästymisestä; on tyytyväinen päätelmiin, jotka esitettiin euroryhmän 4. joulukuuta 2018 EU-johtajille antamassa talous- ja rahaliiton syventämistä koskevassa raportissa, joka hyväksyttiin kaikilta osin 14. joulukuuta 2018 pidetyssä eurohuippukokouksessa; pitää erityisen myönteisenä yhteistä kriisinratkaisurahastoa tukevan yhteisen varautumisjärjestelyn käyttöönoton aikaistamista edellyttäen, että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi, mitä arvioidaan vuonna 2020, ja EVM:n uudistusta koskevien pääpiirteiden hyväksymistä; muistuttaa aiemmasta kannastaan, jonka mukaan eurooppalainen talletussuojajärjestelmä on saatava valmiiksi, ja toteaa, että riskien vähentämisen ja riskien jakamisen olisi kuljettava käsi kädessä; panee merkille, että tulevan euroalueen talousarvion ja vakautusjärjestelyn osalta ei ole saatu aikaan välittömiä tuloksia, mutta panee kuitenkin tyytyväisenä merkille valtuutuksen työskennellä lähentymistä ja kilpailukykyä koskevan talousarviovälineen kehittämiseksi; painottaa, että riskien vähentämisen alalla on edistytty merkittävästi; muistuttaa myös, että Euroopan parlamentti on tehnyt merkittäviä panostuksia tämän mahdollistamiseksi erityisesti niin kutsutun pankkipaketin ja järjestämättömien lainojen varautumisjärjestelyjen osalta;

17.  ehdottaa, että laaditaan EVM:n ja Euroopan parlamentin välinen, välittömästi voimaan tuleva väliaikaisen yhteistyöpöytäkirjan pöytäkirja, jolla parannetaan toimielinten välistä vuoropuhelua ja lisätään EVM:n avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä täsmennetään parlamentin ja sen jäsenten oikeudet, jotka koskevat uudistetulle EVM:lle esitettäviä kysymyksiä, säännöllisiä kuulemisia, nimitysoikeuksia ja asianmukaisia talousarvion valvontaoikeuksia; toistaa pyyntönsä toimielinten välisestä talouden ohjausta ja hallintaa koskevasta järjestelystä; korostaa, että Euroopan parlamentin olisi suoritettava uudistetun EVM:n toimitusjohtajan valinta ja tämän olisi raportoitava Euroopan parlamentille neuvoston ehdotuksen mukaisesti; kehottaa varmistamaan sukupuolten välisen tasapainon uudistetun EVM:n hallintoelinten kokoonpanossa;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komissiolle, neuvostolle, euroryhmälle, Euroopan keskuspankille, Euroopan vakausmekanismin toimitusjohtajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

.

(1) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201. (2) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215. (3) EUVL C 220, 25.6.2018, s. 2. (4) EUVL C 65, 19.2.2016, s. 96. (5) EUVL C 378, 9.11.2017, s. 182. (6) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 235. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0226.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 Nicaraguan tilanteesta (2019/2615(RSP))

P8_TA(2019)0219 RC-B8-0165/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nicaraguasta ja erityisesti 18. joulukuuta 2008(1), 26. marraskuuta 2009(2), 16. helmikuuta 2017(3) ja 31. toukokuuta 2018(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon vuonna 2012 tehdyn EU:n ja Keski-Amerikan välisen assosiaatiosopimuksen,

–  ottaa huomioon Nicaraguaa koskevan EU:n maakohtaisen strategian ja suuntaa-antavan monivuotisen ohjelman (2014–2020),

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat kesäkuulta 2004,

–  ottaa huomioon Nicaraguan perustuslain,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2019 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Nicaraguasta,

–  ottaa huomioon korkean edustajan EU:n puolesta 2. lokakuuta 2018, 15. toukokuuta 2018, 22. huhtikuuta 2018 ja 15. joulukuuta 2018 antamat julkilausumat Nicaraguan tilanteesta sekä korkean edustajan 1. maaliskuuta 2019 antaman julkilausuman kansallisen vuoropuhelun aloittamisesta uudestaan,

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusfoorumeilla vuonna 2019,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan 21. kesäkuuta 2018 hyväksymän raportin räikeistä ihmisoikeusloukkauksista Nicaraguassa ”Gross Human Rights Violations in the Context of Social Protests in Nicaragua”,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportin Nicaraguan mielenosoitusten yhteydessä 18. huhtikuuta–18. elokuuta 2018 tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista ja -rikkomuksista,

–  ottaa huomioon eri alojen riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän (GIEI) 20. joulukuuta 2018 antaman raportin Nicaraguassa 18. huhtikuuta–30. toukokuuta 2018 sattuneista väkivaltaisista tapahtumista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n 22. helmikuuta 2019 antaman julkilausuman toisinajattelun kriminalisoinnista Nicaraguassa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti hyväksyi 31. toukokuuta 2018 päätöslauselman, jossa Nicaraguan kriisi tuomittiin voimakkaasti; ottaa huomioon, että tämän päätöslauselman jatkotoimena parlamentin 11 jäsenen valtuuskunta vieraili maassa 23.–26. tammikuuta 2019 arvioidakseen tilannetta paikalla;

B.  ottaa huomioon, että valtuuskunta pystyi noudattamaan omaa ohjelmaansa ja Nicaraguan hallitus myönsi pääsyn kaikkiin jäsenten pyytämiin tiloihin, esimerkiksi kahteen vankilaan; ottaa huomioon, että Nicaraguan hallitus antoi takeet siitä, että nykytilannetta arvostelevia vastaan ei käynnistettäisi vastatoimia; toteaa, että valtuuskunta todisti häirintää, mustamaalausta ja uhkailua, joita kohdistettiin valtuuskunnan kanssa keskustelleisiin ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisyhteiskunnan järjestöihin; ottaa huomioon, että monet järjestöt vastasivat kutsuihin kieltävästi hallituksen johtamien pelottelun ja uhkailun vuoksi; katsoo, että sortotoimia on voimistettu sen jälkeen, kun valtuuskunta vieraili maassa;

C.  ottaa huomioon, että valtuuskunta torjui julkisesti Nicaraguan hallituksen virallisen kannan, jonka mukaan sen jäsenet ovat joutuneet Yhdysvaltain johtaman vallankaappauksen ja väärien tietojen levittämiskampanjan kohteiksi; ottaa huomioon, että mielenosoituksia ruokkii ensi sijassa syvä demokraattinen, institutionaalinen ja poliittinen kriisi, joka on viime vuosikymmenen aikana vaikuttanut maassa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen ja rajoittanut perusvapauksia, kuten yhdistymisvapautta, mielenosoitusvapautta ja kokoontumisvapautta;

D.  toteaa, että monen ihmisen ilmaisunvapautta, kokoontumisvapautta ja mielenosoitusvapautta, myös kansallislaulun käyttöä, on rajoitettu vakavasti; ottaa huomioon, että huomattava määrä poliittisia vankeja on vangittuina yksin siitä syystä, että he ovat käyttäneet oikeuksiaan; ottaa huomioon, että useat huolestuttavat raportit kertovat pidätettyinä olevien tilanteen heikkenemisestä ja epäinhimillisestä kohtelusta;

E.  ottaa huomioon, että pidätettyjä vastaan käynnistetyt oikeustoimet rikkovat kansainvälisiä normeja, erityisesti prosessi- ja rikosoikeudellisia takeita oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; toteaa, että vankilaolot eivät myöskään täytä kansainvälisiä normeja asianmukaisesti; ottaa huomioon vallanjaon selvän puuttumisen Nicaraguassa;

F.  ottaa huomioon, että tiedonsaantioikeus on vakavasti uhattuna; ottaa huomioon, että toimittajia pidetään pidätettyinä, ajetaan maanpakoon ja uhkaillaan; ottaa huomioon, että audiovisuaalisia tiedotusvälineitä suljetaan ja niiden tiloihin tehdään etsintöjä ilman tuomioistuimen etukäteen antamaa lupaa; ottaa huomioon, että Nicaraguan hallituksen takavarikoiman paperin ja musteen puute vaarantaa sanomalehtien julkaisemisen;

G.  ottaa huomioon, että Nicaraguan hallitus on karkottanut maasta kansainvälisiä järjestöjä, kuten eri alojen riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän (GIEI) sekä Nicaraguan seurantamekanismin MESENIn, jotka pyrkivät konfliktin rauhanomaiseen ratkaisuun ja kansalliseen sovintoon; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukahduttaminen on lisääntynyt ja niiltä on evätty niiden oikeudellinen asema, ja tämä rankaisee kaksinkertaisesti sorron uhreja maassa, jossa institutionaaliset puitteet ovat heikot;

H.  ottaa huomioon, että myös akateeminen vapaus on uhattuna; ottaa huomioon, että lähes 200 yliopisto-opiskelijaa on erotettu yliopistoista siksi, että he ovat osallistuneet demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien puolesta järjestettyihin mielenosoituksiin;

I.  katsoo, että demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja vahvistamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen on muodostettava olennainen osa unionin ulkoista toimintaa, johon kuuluu myös EU:n ja Keski-Amerikan maiden välinen assosiaatiosopimus vuodelta 2012; ottaa huomioon, että tähän sopimukseen sisältyy sen olennaisena osana demokratialauseke;

J.  ottaa huomioon, että 16. toukokuuta 2018 aloitetussa presidentti Ortegan ja Nicaraguan opposition ja kansalaisryhmien välisessä kansallisessa vuoropuhelussa, jossa katolinen kirkko toimi välittäjänä, ei löydetty ratkaisua kriisiin; ottaa huomioon, että tunnustelevat neuvottelut kansallisen vuoropuhelun käymiseksi Nicaraguan hallituksen ja Alianza Cívican välillä aloitettiin uudelleen 27. helmikuuta 2019; ottaa huomioon, että Alianza Cívica on asettanut neuvotteluille kolme päätavoitetta: poliittisten vankien vapauttaminen ja yksilönvapauksien kunnioittaminen sekä tarvittavat vaaliuudistukset, joiden on johdettava vaaleihin, ja oikeuden toteutuminen; toteaa, että Nicaraguan hallitus on vapauttanut 100 poliittista vankia ja hyväksynyt, että nämä suorittavat vankeusrangaistuksensa kotiarestissa; ottaa huomioon, että useimpia heistä ahdistellaan ja pidätykset jatkuvat; ottaa huomioon, että vankiloihin jää edelleen suuri määrä vankeja (yli 600); ottaa huomioon, että kansallinen vuoropuhelu keskeytyi 10. maaliskuuta 2019, kun Alianza Cívica vetäytyi neuvotteluista;

1.  korostaa, että huhti–toukokuun 2018 tapahtumat ovat johtaneet siihen, että Nicaraguassa rikotaan vakavasti demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota; muistuttaa 31. toukokuuta 2018 hyväksymänsä päätöslauselman tärkeydestä;

2.  tuomitsee kaikki Nicaraguan hallituksen sortotoimet; toteaa, että parlamentin valtuuskunnan vierailu auttoi muodostamaan totuudenmukaisen kuvan nykytilanteesta; toteaa edelleen, että viime kuukausina ja erityisesti valtuuskunnan vierailun jälkeen opposition tukahduttaminen ja perusvapauksille asetetut rajoitukset ovat epäilemättä lisääntyneet; pitää tässä yhteydessä tuomittavina yleistä sortoa, ilmaisunvapauden, kokoontumisvapauden ja mielenosoitusvapauden rajoittamista, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kieltämistä lailla, kansainvälisten järjestöjen karkottamista maasta, tiedotusvälineiden sulkemista ja hyökkäyksiä tiedotusvälineitä vastaan, tiedonsaantioikeuden rajoituksia, opiskelijoiden erottamista yliopistosta sekä vankiloissa vallitsevan tilanteen huononemista sekä epäinhimillisen kohtelun käyttöä;

3.  katsoo, että tällaiset hallituksen, sen instituutioiden ja sen puolipoliittisten järjestöjen toimet vastaavat suunniteltua strategiaa, jolla on tarkoitus tuhota viime vuoden mielenosoituksia johtanut poliittinen oppositio; uskoo, että tätä strategiaa sovelletaan järjestelmällisesti ja valikoivasti kaikkiin johtajiin, kansalaisjärjestöihin, tiedotusvälineisiin ja yhteiskunnallisiin liikkeisiin, jotka pyrkivät ilmaisemaan vapautta ja demokratiaa koskevat oikeutetut vaatimuksensa;

4.  on huolissaan valtavista demokraattisista, poliittisista ja taloudellisista riskeistä, joita ihmiset ja maa kohtaavat ja jotka lisääntyvät, jos ei toteuteta kiireellisiä toimia, kun otetaan huomioon nykyiset sisäiset yhteenotot, yhteiskunnan murtuminen ja talouden taantuminen maassa; kehottaa kiireesti merkitykselliseen sisäiseen vuoropuheluun, jotta saavutetaan kestävä ja rauhanomainen ratkaisu, joka mahdollistaisi sen, että kaikki yhteiskunnan toimijat voivat toimia ja ilmaista itseään vapaasti ja voidaan palauttaa näiden kansalaisoikeudet, kuten oikeus rauhanomaiseen mielenosoitukseen; muistuttaa, että miten ikinä tilanne ratkaistaankin, rikkomuksiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen; pyytää kaikkia poliittisia puolueita, yhteiskunnallisia liikkeitä, johtajia, opiskelijoita ja kansalaisjärjestöjä säilyttämään ja toistamaan tinkimättömän sitoutumisensa kriisin rauhanomaiseen ratkaisuun; toistaa antavansa täyden tukensa oikeusjärjestelmän ja vaalilain uudistamiselle ja kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa toimimaan vastaavasti; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja unionin edustustoa seuraamaan tiiviisti hallituksen ja Alianza Cívican välillä maassa käytäviä neuvotteluja ja vastaamaan jatkossakin maassa vallitsevan tilanteen synnyttämiin inhimillisiin ongelmiin, jotka koskevat muun muassa vankeja, opiskelijoita, mielenosoittajia, toimittajia;

5.  pitää valitettavana MESENIn toiminnan keskeyttämistä sekä Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan GIEIn toimeksiannon päättymistä; tuomitsee voimakkaasti YK:n ja muiden kansainvälisten elinten kanssa yhteistyötä tekeviin henkilöihin kohdistuvat vainot, pidätykset ja pelottelun;

6.  kehottaa Nicaraguan hallitusta toteuttamaan osoituksena halukkuudestaan käynnissä olevassa vuoropuhelussa kolme kiireellistä toimenpidettä: poliittisten vankien vapauttaminen välittömästi ja ehdoitta, Nicaraguan kansalaisiin kohdistuvien sortotoimien, kuten oppositiojohtajien ahdistelun, pelottelun, vakoilun ja vainon lopettaminen välittömästi sekä kaikkien edellä mainittujen vapauksien rajoitusten poistaminen, ihmisoikeusjärjestöjen oikeushenkilöllisyyden ja niiden omaisuuden palauttaminen sekä kansainvälisten organisaatioiden paluu maahan;

7.  huomauttaa, että näissä olosuhteissa prosessin on johdettava poliittisia vankeja vastaan käynnistettyjen oikeudellisten menettelyjen peruuttamiseen sekä vankien fyysisen ja moraalisen koskemattomuuden sekä yksityisyyden takaamiseen sekä asianmukaiseen oikeuskäsittelyyn, maanpakoon ajettujen, myös toimittajien ja opiskelijoiden, paluuseen, katujen demilitarisointiin ja puolisotilaallisten joukkojen riisumiseen aseista sekä selkeän etenemissuunnitelman laatimiseen vapaiden, oikeudenmukaisten ja avoimien vaalien järjestämiseksi lähitulevaisuudessa siten, että mukana on kansainvälisiä tarkkailijoita;

8.  vaatii luovuttamaan välittömästi Italialle Alessio Casimirrin, joka elää tällä hetkellä Managuassa Nicaraguan hallituksen suojeluksessa ja jolle tuomittiin Italiassa poissaolevana kuusi elinkautista vankeusrangaistusta kristillisdemokraattien entisen puheenjohtajan, pääministerin ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Aldo Moron ja tämän henkivartijoiden kidnappauksesta ja murhista, jotka tehtiin Roomassa 16. maaliskuuta 1978;

9.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita panemaan maan väestölle haittaa aiheuttamatta porrastetusti täytäntöön 21. tammikuuta 2019 annettujen neuvoston päätelmien mukaiset kohdennetut ja yksilölliset pakotteet, esimerkiksi viisumikiellot ja varojen jäädytykset, Nicaraguan hallitusta ja ihmisoikeusrikkomuksista vastuussa olevia henkilöitä vastaan, kunnes ihmisoikeudet ja perusvapaudet on palautettu maahan ja niitä kunnioitetaan täysin vuoropuhelussa vaaditulla tavalla; vaatiikin tässä tilanteessa käyttämään EU:n ja Keski-Amerikan välisen assosiaatiosopimuksen, jonka allekirjoittaja Nicaragua on, demokratialauseketta siten, että Nicaragua suljetaan sopimuksen ulkopuolelle;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Keski-Amerikan parlamentille, Liman ryhmälle ja Nicaraguan tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 45E, 23.2.2010, s. 89. (2) EUVL C 285E, 21.10.2010, s. 74. (3) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 189. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0238.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 vuotuisesta strategisesta mietinnöstä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta ja tuloksista (2018/2279(INI))

P8_TA(2019)0220 A8-0160/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ”Transforming our World: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen sekä Latvian ja Euroopan komission 6. maaliskuuta 2015 ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen esittämät EU:n ja sen jäsenvaltioiden suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset (INDC),

–  ottaa huomioon Addis Abebassa (Etiopia) 13.–16. heinäkuuta 2015 pidetyn kolmannen kansainvälisen kehitysyhteistyön rahoitusta koskevan konferenssin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artiklan, jonka mukaan ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen julkilausuman ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”(1),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” (COM(2016)0739),

–  ottaa huomioon 30. tammikuuta 2019 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa käsittelevän korkean tason monisidosryhmäfoorumin ja sen 11. lokakuuta 2018 esittämän yhteisen kannanoton, jossa suositellaan, että EU laatii ja toteuttaa kokonaisvaltaisen, visionäärisen ja muutoksia aikaan saavan Kestävä Eurooppa 2030 -strategian, joka ohjaa kaikkia EU:n politiikkoja ja ohjelmia, myös välitavoitteita ja pitkän aikavälin tavoitteita, ja esittää Euroopan vision kestävästä Euroopasta Agenda 2030:n jälkeen,

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2019 julkaistun EU:n vuoden 2019 kertomuksen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”(2),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitystyön rahoituksesta(3),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista(4),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n vuotta 2015 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta(5),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisesta(6),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kestävyyttä edistävistä EU:n toimista(7),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuinen kasvuselvitys 2018”(8),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman maailman alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamisesta, maakaappaus mukaan lukien(9),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”EU:n vastaus kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030:een” (10502/17),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) (COM(2018)0382),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2018 julkaistun Maailman terveysjärjestön ja Euroopan parlamentin yhteisen julkilausuman ”United to accelerate progress to health related Sustainable Development Goals – leaving no one behind” (vauhditetaan yhdessä etenemistä kohti terveyteen liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista – ketään unohtamatta),

–  ottaa huomioon Eurostatin vuoden 2018 seurantakertomuksen edistymisestä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa EU:n puitteissa,

–  ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategian,

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2018 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen arviointiin paremmin sopivat indikaattorit – kansalaisyhteiskunnan panos”,

–  ottaa huomioon 18. lokakuuta 2018 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät (EUCO 13/18), joiden mukaan EU ja sen jäsenvaltiot ovat täysin sitoutuneita kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja sen toteutukseen ja joissa Eurooppa-neuvosto panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen julkaista vuonna 2018 pohdinta-asiakirjansa, jolla on tarkoitus valmistella toimintaohjelman kattavaa toteuttamisstrategiaa vuonna 2019,

–  ottaa huomioon neuvoston 25. kesäkuuta 2018 hyväksymät EU:n painopisteet Yhdistyneissä kansakunnissa ja Yhdistyneiden kansakuntien 73. yleiskokouksessa (syyskuu 2018–syyskuu 2019),

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän monisidosryhmäfoorumin panoksen 12. lokakuuta 2018 julkaistuun komission pohdinta-asiakirjaan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”,

–  ottaa huomioon vuonna 2018 julkistetut muuttoliikettä ja pakolaisia koskevat Global Compact -aloitteet,

–  ottaa huomioon katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030, jonka YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät 18. maaliskuuta 2015 järjestetyssä katastrofiriskien vähentämistä käsitelleessä kolmannessa YK:n maailmankonferenssissa,

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2018 annetun Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien yhteisen tiedonannon uudistetusta kehityskumppanuudesta ”A renewed partnership in development”(10),

–  ottaa huomioon New Yorkissa 23. syyskuuta 2018 järjestetyn Afrikan unionin, Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien kolmannen kolmenvälisen kokouksen päätteeksi annetun yhteisen tiedonannon(11),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2018 annetun EU:n ja YK:n yhteisen lehdistötiedotteen(12),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0160/2019),

A.  katsoo, että Agenda 2030:llä voidaan saada aikaan muutoksia, ja toteaa, että se sisältää köyhyyden poistamista, syrjinnän ja kasvavan eriarvoisuuden torjuntaa, vaurauden edistämistä, kestävyyttä, ympäristövastuullisuutta, sosiaalista osallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistamista sekä rauhan ja turvallisuuden vahvistamista koskevia yleisiä, kunnianhimoisia, kokonaisvaltaisia, jakamattomia ja toisiinsa liittyviä tavoitteita; katsoo Euroopan unionin välittömien ja kaikilla tasoilla toteutettavien toimien ja tehokkaan täytäntöönpanostrategian sekä seuranta- ja arviointimekanismien olevan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeitä;

B.  ottaa huomioon, että Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet ovat kunnianhimoinen visio vauraammasta, osallistavammasta ja kestävämmästä maailmasta; ottaa huomioon, että Agenda 2030 perustuu unionin keskeisiin arvoihin eli demokratiaan ja osallistumiseen, hyvään hallintoon, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, yhteisvastuuseen ja kestävyyteen sekä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen niin Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa kuin muuallakin maailmassa; katsoo, että pyrkiminen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen on näin ollen luonnollinen seuraus Euroopan unionin suunnitelmista luoda Euroopalle parempi, terveempi ja kestävämpi tulevaisuus, ja katsoo, että kyseisten suunnitelmien olisi kuuluttava EU:n strategisiin painopisteisiin;

C.  ottaa huomioon, että Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen ovat haaste; katsoo, että nämä 17 päämäärää ja 169 tavoitetta edellyttävät EU:n ja sen jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten välistä koordinointia sekä monitasoista hallintoa, jotka perustuvat myös julkisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin aktiiviseen ja laajaan osallistumiseen;

D.  toteaa, että työmarkkinaosapuolet ovat alusta lähtien osallistuneet keskeisellä tavalla Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen ja pitäneet esillä sellaisia painopisteitä kuin ihmisarvoinen työ, eriarvoisuuden torjunta, oikeudenmukainen siirtymä ja kansalaisyhteiskunnan osallistaminen; katsoo, että niiden aktiivinen osallistuminen edistymisen arviointiprosessiin ja Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon on avainasemassa;

E.  ottaa huomioon, että komissio ei ole vielä laatinut sellaista kattavaa strategiaa Agenda 2030:n täytäntöön panemiseksi, joka kattaisi EU:n sisäiset ja ulkoiset politiikanalat ja jolle määriteltäisiin tarkka aikaraja vuoteen 2030 mennessä, tavoitteet ja konkreettiset toimenpiteet, kuten Euroopan parlamentti, neuvosto ja Eurooppa-neuvosto ovat vaatineet, ja että komissio ei ole myöskään sisällyttänyt kestävän kehityksen tavoitteita kokonaisvaltaisena kehyksenä vuonna 2017 julkaistuihin tarkistettuihin paremman sääntelyn suuntaviivoihin; katsoo, että tarvitaan yhteisiä indikaattoreita ja vertailuarvoja strategian täytäntöönpanon arvioimiseksi ja seuraamiseksi järjestelmällisesti ja puutteiden tunnistamiseksi sekä nyt että vastaisuudessa;

F.  katsoo, että kestävyys ja siirtyminen ilmastoneutraaliin, sosiaalisesti osallistavaan kiertotalouteen on ratkaisevaa, jotta voidaan varmistaa pitkän aikavälin kasvu ja kilpailukyky EU:ssa, ja se on mahdollista vain, jos pysytään kaikilta osin maapallon sietokyvyn rajoissa;

G.  ottaa huomioon, että kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa tunnustetaan, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on olennainen osa EU:n pyrkimystä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet ja että kestävä kehitys edellyttää kokonaisvaltaista ja monialaista politiikkaa, koska se on viime kädessä hallintoasia, jota on tavoiteltava yhteistyöllä kaikkien sidosryhmien kanssa kaikilla tasoilla; katsoo, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan periaatteen tehokas toteuttaminen on Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisen tärkeää;

H.  katsoo, että EU:n politiikka- ja hallintokehykseen kuuluu jo tietty määrä sitovia ja ei-sitovia poliittisia tavoitteita, vertailuarvoja ja indikaattoreita esimerkiksi talousarvioon liittyvillä, sosiaalisia kysymyksiä koskevilla sekä energiaan ja ympäristöön liittyvillä osa-alueilla ilman, että ne perustuisivat kattavaan, johdonmukaiseen ja yhtenäiseen poliittiseen strategiaan;

I.  katsoo, että kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelman täytäntöönpano edellyttää kansalaisten tietoisuuden lisäämistä;

J.  toteaa, että ennakko- ja jälkiarvioinnit ovat ratkaisevan tärkeitä välineitä sen varmistamiseksi, että EU:n toimintapolitiikat eivät vaikuta kielteisesti kestävään kehitykseen erityisesti kehitysmaissa, sekä sen varmistamiseksi, että niiden myönteiset vaikutukset ovat mahdollisimman suuret; katsoo, että arvioinnit olisi julkaistava, jotta varmistetaan täysimääräinen avoimuus ja vastuuvelvollisuus;

K.  toteaa, että Agenda 2030 on yleismaailmallinen toimintaohjelma, joka olisi pantava täytäntöön kaikissa maissa; katsoo, että yleismaailmallisuuden periaate edellyttää sitä, että jokainen maa ottaa huomioon toimintansa vaikutukset muihin, jotta varmistetaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus, mikä on unionille suuri haaste EU:n politiikan monitahoisuuden ja hajanaisuuden vuoksi;

L.  toteaa, että komission on seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaan arvioitava elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden kulutuksesta unionissa aiheutuvia ympäristövaikutuksia maailmanlaajuisesti;

M.  katsoo, että kehitysyhteistyön tehostamista koskevalla maailmanlaajuisella kumppanuudella GPEDC:llä voisi olla merkittävä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koskeviin tehokkuusperiaatteisiin liittyvän valvonnan ja vastuuvelvollisuuden näyttöön perustuvissa kysymyksissä sekä kyseisten periaatteiden täytäntöönpanon edistämisessä kaikkien toimijoiden keskuudessa kansallisella tasolla; toteaa, että GPEDC:n on määritettävä selkeästi tavat tehdä yhteistyötä sellaisten yksittäisten OECD:n ulkopuolisten kehitysyhteistyön toimijoiden kanssa, kuten nousevat avunantajamaat, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, yksityiset lahjoittajat, rahoituslaitokset ja yksityisyritykset;

N.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittaminen on valtava haaste, joka ei vain edellytä vahvaa poliittista sitoutumista EU:lta ja sen jäsenvaltioilta vaan myös vahvaa maailmanlaajuista kumppanuutta sekä kaikkien rahoitusmuotojen (kotimaisten, kansainvälisten, julkisten, yksityisten sekä innovatiivisten lähteiden) käyttöä; katsoo, että yksityinen rahoitus on olennaista muttei saisi korvata julkista rahoitusta;

O.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen ei ole kiinni pelkästään riittävästä rahoituksesta vaan myös muista kuin rahoitukseen liittyvistä toimista, kuten Agenda 2030:ssa todetaan;

P.  katsoo, että kotimaisten resurssien käyttöönotto on välttämätön tekijä Agenda 2030:n päämäärien saavuttamisen kannalta; toteaa, että yritysten verovilppi ja veronkierto vaikuttavat erityisesti kehitysmaihin;

Q.  toteaa, että SEUT:n 208 artiklassa vahvistetaan, että kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen;

R.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen korkean tason poliittinen foorumi kokoontuu huippukokoustasolla YK:n yleiskokouksen yhteydessä syyskuussa 2019 luomaan katsauksen Agenda 2030:n täytäntöönpanoon kokonaisuudessaan tarkistaen edistymisen kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa kattavasti ja ministeritasolla heinäkuussa 2019 arvioimaan edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden 4 (laadukas koulutus), 8 (ihmisarvoinen työ ja talouskasvu), 10 (eriarvoisuuden vähentäminen), 13 (ilmastotoimet), 16 (rauha, oikeus ja vahvat instituutiot) ja 17 (kumppanuus tavoitteiden saavuttamiseksi) saavuttamisessa sekä tämän jälkeen vuosittain arvioimaan, miten on edistytty niiden päämäärien osalta, jotka eivät sisältyneet vuoden 2019 aihekohtaiseen arviointiin;

S.  ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksen kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevä korkean tason kokous on EU:lle ja sen jäsenvaltioille sopiva tilaisuus korostaa edistymistään Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä kattavasti;

T.  toteaa, että Agenda 2030:n seuranta- ja arviointiprosessissa YK:ssa EU ei ole aina äänestänyt yhtenäisesti varsinkaan silloin, kun on ollut kyse seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja siihen liittyvistä oikeuksista;

U.  ottaa huomioon, että korkean tason poliittinen foorumi on EU:lle ja sen jäsenvaltioille oiva tilaisuus arvioida edistymistään Agenda 2030:n edistämisessä vapaaehtoisten kansallisten selvitysten avulla ja toimia johtoasemassa virallisen kehitysavun suurimpana antajana sekä kestävyys- ja ympäristöpolitiikan kärkijoukkona; toteaa, että näiden valmiiksi saatettujen vapaaehtoisten kansallisten selvitysten avulla pystytään arvioimaan edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja tunnistaa tämänhetkiset puutteet ja haasteet;

V.  katsoo, että julkisella kehitysavulla on ratkaiseva merkitys kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) toteuttamisessa etenkin alhaisen tulotason maissa sekä äärimmäisen köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden torjunnassa, jos siinä noudatetaan tehokkaan kehitysyhteistyön periaatteita, joita ovat esimerkiksi edunsaajamaiden omavastuullisuus, avoimuus ja vastuuvelvollisuus, tulosperusteisuus ja osallistavuus;

W.  ottaa huomioon, että ”ketään unohtamatta” -periaate on Agenda 2030:n ydin; ottaa huomioon, että vuonna 2017 noin 22,5 prosenttia EU:n väestöstä oli köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja 6,9 prosenttia eurooppalaisista kärsi yhä vaikeasta aineellisesta puutteesta(13); katsoo, että eriarvoisuudella on lukuisia sosiaalisia seurauksia, kuten suuret erot hyvinvoinnissa ja elämänlaadussa, myös ammatillisten mahdollisuuksien ja terveydenhuollon osalta;

X.  toteaa, että lasten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen on unionissa edelleen yleistä (26,4 prosenttia vuonna 2017); ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, jonka mukaan lapsilla on oikeus suojeluun köyhyyttä vastaan ja heikoista lähtökohdista tulevilla lapsilla on oikeus yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviin erityistoimenpiteisiin; katsoo, että lapsiin varhaisessa vaiheessa tehtävillä investoinneilla saadaan merkittäviä hyötyjä näille lapsille ja koko yhteiskunnalle ja ne ovat ratkaisevan tärkeitä huono-osaisuuden kierteen katkaisemiseksi jo lasten ensimmäisinä elinvuosina;

Y.  ottaa huomioon, että viimeisten viiden vuoden aikana EU on edistynyt liki kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden kohdalla ja että 27 jäsenvaltiosta 7 on 10 parhaiten suoriutuneen maan joukossa maailmanlaajuisella kestävän kehityksen indeksillä mitattuna ja kaikki 27 ovat 50 parhaiten suoriutuneen maan joukossa (yht. 156 maasta)(14); toteaa, että eräät jäsenvaltiot ovat jo johtoasemassa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa; toteaa, että EU:lla ei ole kuitenkaan vieläkään kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanostrategiaa;

Z.  katsoo, että maiden välisen ja sisäisen suuren ja lisääntyvän eriarvoisuuden sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset voivat olla merkittävät; toteaa, että eriarvoisuus on selvästi kestävän kehityksen tavoitteen vastaista;

AA.  ottaa huomioon, että sääntelyn parantaminen oli nimenomaisesti mainittu komission tiedonannossa yhtenä keinona varmistaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamisessa edistytään kaikilla EU:n politiikka-aloilla(15);

AB.  toteaa, että 19. heinäkuuta 2018 julkaistussa HI-viruksen/aidsin, virushepatiitin ja tuberkuloosin torjuntaa Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa koskevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SWD(2018)0387) korostetaan virushepatiitin seurantatietojen aukkoja ja puutteita, minkä vuoksi on vaikea arvioida, miten kaukana EU:n jäsenvaltiot ovat kestävän kehityksen tavoitteesta;

AC.  ottaa huomioon, että komission 1. maaliskuuta 2017 julkaisema ”Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta” (COM(2017)2025) ei sisältänyt kestävää kehitystä tai Agenda 2030:tä EU:n tulevaisuuden visiona tai narratiivina;

AD.  ottaa huomioon, että maaliskuussa 2018 julkistetussa Unicefin raportissa ”Progress for Every Child in the SDG Era” havaittiin, että hälyttävästi 64 maan tiedot puuttuivat ja 37 maan eteneminen kohti kestävän kehityksen tavoitteita oli riittämätöntä; toteaa, että maissa, jotka eivät ole kyenneet mittaamaan edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, elää yli puoli miljardia lasta;

AE.  katsoo, että ihmisarvoinen työ on oikeudenmukaisen ja osallistavan kasvun perusta sekä kehityksen ja sosiaalisen edistymisen kannalta keskeinen tekijä; toteaa, että yhdessä työttömille tai työkyvyttömille tarjottavan sosiaalisen suojelun kanssa se voi torjua eriarvoisuutta ja vaikuttaa merkittävästi sosiaaliseen ja taloudelliseen edistykseen;

Euroopan johtajuus universaalien arvojen ajamisessa monenvälisissä puitteissa ihmisten, planeetan ja vaurauden hyväksi

1.  painottaa, että maailman edessä olevat monimutkaiset maailmanlaajuiset haasteet edellyttävät kokonaisvaltaista ja kohdennettua vastausta, joka voidaan saavuttaa kestävän kehityksen Agenda 2030:n avulla;

2.  korostaa, että Agenda 2030:n tavoitteena on parantaa kaikkien hyvinvointia maapallon resurssien rajoissa ja luoda oikeudenmukainen maailma ketään unohtamatta ja että kestävän kehityksen neljää olennaista pilaria (sosiaalinen, taloudellinen sekä hallintoon ja ympäristöön liittyvä kehitys) on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; painottaa, että kestävä kehitys on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettu perustavoite ja että sen olisi oltava keskeisessä asemassa Euroopan tulevaisuutta koskevassa keskustelussa ja narratiivissa; korostaa lisäksi, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon olisi johdettava ajattelutavan muutokseen ja siitä olisi tultava EU:n kokonaisvaltainen pitkän aikavälin taloudellinen malli, joka korvaa nykyisen Eurooppa 2020 -strategian;

3.  korostaa, että Agenda 2030:n täytäntöönpano liittyy tiiviisti unionin arvoihin ja intresseihin ja on merkittävä innovaatio, jonka avulla on mahdollista elvyttää monenvälisyyteen ja kansainväliseen yhteistyöhön perustuva maailmanjärjestys;

4.  palauttaa mieliin, että tarvitaan järjestelmällisesti sukupuolen ja muiden ominaisuuksien mukaan eriteltyjä tietoja kaikista kaikkia tavoitteita koskevista asiaankuuluvista indikaattoreista;

5.  painottaa, että EU:n olisi uudistettava sitoutumisensa rooliinsa Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon maailmanlaajuisena edelläkävijänä yhdessä jäsenvaltioidensa ja niiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja tiiviissä yhteistyössä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa; muistuttaa, että EU:n poliittinen sitoutuminen tulisi ottaa huomioon vuosien 2021–2017 monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa, että Agenda 2030:n on edelleen tehostettava koordinoitua lähestymistapaa EU:n sisäisten ja ulkoisten toimien ja sen muiden toimintapolitiikkojen välillä sekä EU:n rahoitusvälineiden johdonmukaisuutta maailmanlaajuisen reagoinnin mahdollistamiseksi ja kestävään kasvuun ja kehitykseen sitoutumiseksi;

6.  painottaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen edellyttää EU:n, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason tehokasta yhteistyötä, jossa noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita; korostaa ympäristön ja kestävän kehityksen neuvoa-antavien toimikuntien tärkeää tehtävää tässä yhteistyössä ja katsoo, että niiden osallistumista olisi vahvistettava kaikilla hallinnon tasoilla;

7.  pitää myönteisenä sitä, että monet jäsenvaltiot ja EU:n ulkopuoliset kumppanimaat ovat tehneet lujasti töitä luodakseen mekanismeja ja strategioita kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöön panemiseksi ja niiden sisällyttämiseksi toimintapolitiikkoihinsa ja hallintopuitteisiinsa; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole luoneet tällaisia mekanismeja, tekemään sen; korostaa, että auttamalla ja kannustamalla kolmansia maita toteuttamaan vastaavia toimia EU edistää tasapuolisen toimintaympäristön luomista; toteaa, että EU:n tasolla tarvitaan silti lisää parannuksia;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ne soveltavat toimintapolitiikoissaan horisontaalista lähestymistapaa kestävän kehityksen tavoitteisiin;

9.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 kaikki Euroopan maat, niin EU:n jäsenvaltiot kuin EU:hun kuulumattomat maatkin, sitoutuivat Agenda 2030:een; katsoo, että Euroopan tulevaisuudesta käytävien keskustelujen yhteydessä olisi otettava huomioon yleiseurooppalaisen kehyksen kehittäminen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle EU:n jäsenvaltioiden, ETA-maiden, EU:n assosiaatiosopimusten osapuolten, ehdokasmaiden ja unionista eroamisen jälkeen myös Yhdistyneen kuningaskunnan kesken; painottaa kaikilla tasoilla käytävien parlamentaaristen keskustelujen edistämisen merkitystä;

10.  on tyytyväinen komission pohdinta-asiakirjaan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”, jossa esitetään kolme skenaariota siitä, miten EU voisi edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; pitää parhaana skenaariota 1, jossa ehdotetaan kokonaisvaltaista strategiaa ohjaamaan EU:n ja jäsenvaltioiden toimia kestävän kehityksen tavoitteiden panemiseksi täytäntöön; katsoo, että Euroopan tulevaisuutta tarkasteltaessa kestävä Eurooppa on ainoa tie sen kansalaisten ja maapallon hyvinvoinnin ja vaurauden varmistamiseksi;

11.  pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä laatinut integroitua ja kokonaisvaltaista kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanostrategiaa;

12.  korostaa julkisen kehitysavun tärkeyttä keskeisenä välineenä pyrkimyksissä poistaa köyhyys ja palauttaa mieliin EU:n ja jäsenvaltioiden virallista kehitysapua koskevat sitoumukset, kuten sitoumuksen nostaa sen määrä 0,7 prosentin tavoiteosuuteen bruttokansantulosta ja vähiten kehittyneiden maiden kehitysavun määrä 0,15–0,20 prosenttiin bruttokansantulosta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sitoutumaan viipymättä uudelleen tavoitteeseen, jonka mukaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kohdennetaan julkiseen kehitysapuun, ja lisäämään asteittain julkista kehitysapua, jotta saavutetaan kyseinen taso selkeän aikataulun mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan todennettavissa olevat vuotuiset toimintasuunnitelmat yksilöllisten virallisen kehitysavun tavoitteidensa saavuttamiseksi; korostaa, että koska sekä EU että jäsenvaltiot ovat vastuussa kehitysapua koskevan tavoitteen, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta, saavuttamisesta, jäsenvaltiot ovat vastuuvelvollisia sekä kansallisille parlamenteilleen että Euroopan parlamentille;

13.  on tietoinen siitä, että terveyshyötyjä on suojeltava ja edistymistä on vauhditettava, jotta kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan; toteaa, että vaikka maailma on edistynyt huomattavasti useilla terveyden osa-alueilla, jäljellä on vielä paljon haasteita, joihin kuuluvat vakaiden maiden kansalaisten terveyden ja hauraissa ja haavoittuvassa asemassa olevissa elinympäristöissä elävien ihmisten terveyden erojen sekä maiden välisten terveyserojen pienentäminen;

14.  on tietoinen siitä, että kestävän kehityksen Agenda 2030 on vahvistanut maailmanlaajuista terveyttä yhtenä poliittisena painopisteenä; toteaa, että terve väestö on kestävän kehityksen kannalta ratkaisevaa, jotta voidaan poistaa köyhyys, edistää rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia ja suojella ympäristöä; painottaa, että terveys on myös edistyksen tulos ja indikaattori, joka kuvaa monien tavoitteiden ja koko Agenda 2030:n onnistumista;

15.  painottaa, että EU on kaiken kaikkiaan onnistunut vähentämään omia kasvihuonekaasupäästöjään ja irrottamaan ne talouskasvusta ja edistämään siten maailmanlaajuisia vähennystoimia ottaen myös huomioon EU:n tuontiin ja vientiin liittyvät päästöt(16); panee kuitenkin merkille, että tarvitaan lisätoimia sekä EU:n tasolla että maailmanlaajuisesti;

EU:n strategisten ja yhtenäisten toimien tehostaminen maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseksi

16.  kehottaa komissiota tekemään perusteellisen puuteanalyysin nykyisistä toimintapolitiikoista ja niiden täytäntöönpanosta synergioita ja epäjohdonmukaisuuksia sisältävien kriittisten osa-alueiden tunnistamiseksi; pyytää komissiota viipymättä määrittelemään selvästi toimet, jotka on toteutettava vuoteen 2030 mennessä EU:n toimintapolitiikkojen, lainsäädännön, tilastojen ja eriteltyjen tietojen keruun, hallinnon ja toimeenpanon osalta Agenda 2030:n toteuttamista koskevan kattavan strategian laatimiseksi vuoden 2019 loppuun mennessä;

17.  kehottaa komissiota laatimaan kunnianhimoisen, kokonaisvaltaisen ja kaikenkattavan strategian Agenda 2030:n toteuttamiseksi niin, että kaikki kestävän kehityksen tavoitteet sisällytetään EU:n kaikkiin toimintapolitiikkoihin ja hallintoon ja EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille annetaan ohjeita Agenda 2030:n täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista sekä laaditaan selkeitä etenemissuunnitelmia ja asetetaan konkreettisia tavoitteita ja määräaikoja; kehottaa komissiota varmistamaan, että tämä strategia koskee kestävän kehityksen tavoitteiden välisiä yhteyksiä;

18.  kehottaa komissiota tiivistämään yhteistyötään YK:n kanssa ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan YK:n meneillään olevaa uudistusta Agenda 2030:n tarkoituksenmukaisen täytäntöönpanon mahdollistamiseksi;

19.  muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteet ovat lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta olennaisia; painottaa, että on tärkeää toteuttaa EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi EU:n ulkosuhteiden yhteydessä, kehottaa komissiota seuraamaan lapsen oikeuksien edistymistä EU:n ulkoisissa ohjelmissa ja raportoimaan siitä;

20.  kehottaa komissiota johtamaan elintarvikkeiden sellaisen kestävän tuotanto- ja kulutusmallin kehittämistä, joka suojelee elintarvikejärjestelmiä ja poistaa niiltä terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia paineita ja tuottaa taloudellisia etuja viljelijöille, yrityksille ja kansalaisille, koska se on keskeinen perusta kestävän Euroopan rakentamisessa;

21.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä sidosryhmien kanssa kaikilla tasoilla kaiken ikäisten ihmisten terveellisen elämän turvaamiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi tarjoamalla erityisesti terveydenhuoltoa paremmin saataville kohtuuhintaisesti, tehokkaasti ja kestävästi, torjumalla tartuntatautien riskitekijöitä kokonaisvaltaisemmin, vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja vahvistamalla valmiuksia ehkäistä ja hallita maailmanlaajuisia terveysuhkia, kuten mikrobilääkeresistenssiä;

22.  kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan ohjelma-, rahoitus- ja toimintapolitiikkoja, lähestymistapoja ja menetelmiä, joiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta se voi parantaa, YK:n ja sen kumppanien kanssa, jotta voidaan parantaa useiden yhteisten painopisteiden, kuten sukupuolten tasa-arvon sekä lisääntymis- ja äitiysterveyden ja vastasyntyneiden, lasten ja nuorten terveyden, ilmastonmuutoksen ja ympäristön, eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumisen, vaikuttavuutta;

23.  painottaa, että verotuksen oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden varmistaminen, veronkierron ja veropetosten torjuminen, lainvastaisten rahoitusvirtojen ja veroparatiisien kitkeminen sekä kotimaisten resurssien hyödyntämisen lisääminen on Agenda 2030:n rahoituksen kannalta ratkaisevaa; toistaa kehotuksensa arvioida kansallisten ja EU:n veropolitiikkojen heijastusvaikutuksia kehitysmaihin, millä varmistetaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus;

24.  painottaa sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden poistamisen ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen merkitystä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti; muistuttaa Agenda 2030:n perustana olevasta ”ketään ei jätetä” -periaatteesta; kehottaa siksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota yhteiskunnan kaikkein syrjäytyneimpiin ja haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja varmistamaan niiden täysimääräisen osallistamisen;

25.  kehottaa komissiota edistämään kestäviä globaaleja arvoketjuja perustamalla yritysten koko toimitusketjuun keskittyviä due diligence -järjestelmiä, joilla kannustetaan yrityksiä investoimaan vastuullisemmin ja edistetään vapaakauppasopimusten kestävyyttä koskevien lukujen tehokkaampaa täytäntöönpanoa, johon kuuluvat korruption torjunta, avoimuus, veronkierron torjunta ja vastuullinen yritystoiminta;

26.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden olisi oltava kestävää kehitystä ja osallistavaa kasvua koskevan EU:n strategian keskiössä; korostaa, että on tarpeen vahvistaa selkeästi yhteiset indikaattorit, vertailuarvot ja tavoitteet, selvitettävä tavoitteiden saavuttamiseen jäljellä oleva matka sekä vaadittavat toimet ja täytäntöönpanovälineet; korostaa, että EU:n 2030-strategiassa olisi niin ikään vahvistettava, milloin ja miten unioni arvioi kestävään kehitykseen kohdistuvia vaikutuksia olemassa olevien puutteiden korjaamiseksi, nykyisten toimintapolitiikkojen kohdentamiseksi uudelleen ja uusien lainsäädäntöehdotusten laatimiseksi tai EU:n lainsäädännön tarkistamiseksi, ja varmistettava samalla johdonmukaisuus ja koordinointitoimet sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; kehottaakin komissiota ja neuvostoa kaikissa kokoonpanoissaan pyrkimään tähän viipymättä;

27.  katsoo, että parlamentin olisi osallistuttava talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, että se olisi yhdenmukaistettava Agenda 2030:n kanssa ja että prosessiin olisi sisällytettävä kestävyystarkastus; kehottaa siksi komissiota jatkamaan nykyisen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson mukauttamista; korostaa tämän edellyttävän erityisesti sitä, että ohjausjaksossa otetaan kattavasti huomioon kestävän kehityksen tavoitteiden kaikki ulottuvuudet;

28.  kehottaa komissiota laatimaan kattavan strategian, jolla tuetaan ympäristön kestävyyttä lisääviä investointeja, ja varmistamaan, että kestävän kehityksen tavoitteiden ja talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson välillä on asianmukainen yhteys;

29.  korostaa tarvetta määritellä selkeästi kullakin hallinnon tasolla tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimet noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta; kehottaa laatimaan selkeitä ja johdonmukaisia kestävää kehitystä koskevia suunnitelmia asianmukaisella tasolla (kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla) niissä jäsenvaltioissa, joissa tätä ei vielä ole tehty; painottaa, että komission olisi ohjattava tätä prosessia johdonmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi; vaatii soveltamaan monitasoista lähestymistapaa ymmärryksen, sitoutumisen ja jaetun vastuun lisäämiseksi kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa;

30.  pitää myönteisenä, että Eurostat on julkaissut toisen EU:n kestävää kehitystä koskevan seurantakertomuksen, joka on askel kohti täysivaltaisen EU:n seurantamekanismin luomista;

31.  korostaa, että komission on kehitettävä kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda 2030:n täytäntöönpanoa ja valtavirtaistamista varten yhdennetyt, vaikuttavat ja osallistavat seuranta-, vastuuvelvollisuus- ja arviointipuitteet, jotka ovat yhdenmukaiset YK:n maailmanlaajuisen indikaattorikehyksen kanssa ja joilla kerätään tietoa ja asiaan liittyviä eriteltyjä tilastotietoja kansallisella ja valtiotasoa alemmalla tasolla, mutta toteaa samalla, että Eurostat ei yksin pysty kattavasti ilmentämään kaikkia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa edistymisen ulottuvuuksia; korostaa, että on otettava huomioon heijastusvaikutukset ja tavoitteiden toisiinsa liittyvä ja jakamaton luonne, ja pyytää, että Eurostatille annetaan tehtäväksi myös raportoida järjestelmällisesti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta kussakin jäsenvaltiossa yhdenmukaisten indikaattorien perusteella;

32.  korostaa tarvetta kehittää monenlaisia indikaattoreita, jotka eivät ole luonteeltaan puhtaasti taloudellisia ja jotka ilmentävät kestävän kehityksen tavoitteiden muutoksen aikaansaavaa luonnetta erityisesti köyhyyden kaikkien muotojen torjunnassa, ja katsoo, että indikaattoreita mitattaessa olisi käytettävä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkityksellisiä eriytettyjä tietoja; korostaa, että Eurostatin on laadittava erityiset EU:ssa sisäisesti asianomaisilla hallintotasoilla sovellettavat indikaattorit, jotka kuvaavat etenemistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa;

33.  muistuttaa, että EU on avainasemassa globaalien arvoketjujen avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja kestävyyden lisäämisessä; painottaa, että EU:lla on normatiivista ja taloudellista voimaa, ja siksi sen on asettauduttava johtoasemaan hyvien käytäntöjen noudattamisessa ja maailmanlaajuisten sääntöjen laatimisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan neuvotteluja YK:n sitovasta kansainvälisestä monikansallisia yhtiöitä ja ihmisoikeuksia koskevasta sopimuksesta;

34.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita antamaan Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen vahvistamien indikaattorien mukaisia tietoja virushepatiitin tehokasta seurantaa varten ja kehottaa komissiota seuraamaan tätä prosessia tiiviisti marraskuussa 2016 julkaistussa tiedonannossaan ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi” antamansa sitoumuksen mukaisesti;

35.  korostaa, että on tärkeää lisätä tietoisuutta kestävän kehityksen Agenda 2030:n muutospotentiaalista ja sen tavoitteista; muistuttaa, että on välttämätöntä ottaa mukaan kansalaisia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä koko täytäntöönpano- ja seurantaprosessin ajan; painottaa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien tärkeää roolia;

36.  painottaa avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden merkitystä seurattaessa EU:n edistymistä Agenda 2030:n toteuttamisessa ja painottaa tämän vuoksi myös lainsäädäntövallan käyttäjien asemaa tässä prosessissa; katsoo, että SEUT-sopimuksen 295 artiklan mukaisen sitovan toimielinten välisen sopimuksen tekeminen mahdollistaisi asianmukaiset yhteistyöjärjestelyt tämän osalta;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan entisestään Agenda 2030:n toteuttamisen välttämättömyyttä koskevien tietojen saatavuutta sekä lisäämään kansalaisten tietoisuutta siitä;

38.  painottaa, että monivuotinen rahoituskehys on suunnattava Agenda 2030:n mukaisesti ja että on varmistettava kestävän kehityksen aiempaa kattavampi valtavirtaistaminen kaikkiin rahoitusmekanismeihin ja budjettikohtiin; kehottaakin komissiota lisäämään vastuuvelvollisuutta yhteisten tulosten tuottamiseksi monivuotisen rahoituskehyksen kautta; toistaa tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä esittämänsä kannan, jossa vaaditaan monivuotisen rahoituskehyksen toiminnan tarkistuksen jälkeen suoritettavaa pakollista välitarkistusta, jossa otetaan huomioon kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneen edistyksen arviointi; korostaa, että on varmistettava, että olemassa olevien politiikkojen suunnitellut kokonaismäärärahat ovat yhdenmukaisia kestävän kehityksen kanssa;

39.  katsoo, että EU:ssa on vauhditettava vihreitä investointeja, innovaatioita ja kasvua huomattavasti, jotta Agenda 2030:n täytäntöönpano voi tapahtua oikea-aikaisesti ja menestyksekkäästi, ja korostaa, että on otettava laajemmin käyttöön innovatiivisia olemassa olevia rahoitusvälineitä, kuten ympäristöä säästävät julkiset hankinnat, ja on sovellettava pikaisesti erilaisia lähestymistapoja nykyiseen investointipolitiikkaan, erityisesti ympäristölle haitallisten tukien asteittaista poistamista;

40.  pitää myönteisenä kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamiseen osoitetun instituutioiden ja yksityisen pääoman kasvua ja korostaa vakaan ja kestävän rahoituskehyksen merkitystä, myös pankkien pääomavaatimusten kalibrointia, runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien resurssien vakavaraisuuskohtelua, vakuutusyhtiöihin sovellettavia vakavaraisuussääntöjä ja institutionaalisten sijoittajien ja varainhoitajien tehtävien päivitystä;

Politiikan johdonmukaisuus ja kestävän kehityksen tavoitteiden koordinointi ja sisällyttäminen kaikkeen politiikkaan

41.  tähdentää päätöksentekoelinten, erilaisten järjestöjen ja asiaan liittyvien sidosryhmien, myös paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välisen sekä niiden sisäisen paremman koordinoinnin ja yhteistyön merkitystä Agenda 2030:n täytäntöönpanossa ja kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden parantamisessa;

42.  pitää myönteisenä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan komission kertomuksen hyväksymistä ja pyrkimystä integroida kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa vuonna 2019 koskevaan EU:n lähestymistapaan; muistuttaa, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on periaate, joka on vahvistettu SEUT-sopimuksessa (208 artiklassa) ja on samalla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen perusta;

43.  toteaa, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden välineillä on saatu aikaan edistystä vaikuttamalla EU:n päätöksentekoon; kehottaa ryhtymään lisätoimiin, jotta varmistetaan, että muussa kuin kehityspolitiikassa otetaan kehitystavoitteet huomioon politiikkojen johdonmukaisuuden mekanismien tuloksena;

44.  korostaa, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden keskeinen osatekijä ja vaikuttaa siihen olennaisesti; suosittelee painokkaasti, että parhaita käytäntöjä ja kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta saatuja kokemuksia sovelletaan kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden edelleen kehittämiseen ja käyttöön ottamiseen;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan uudelleen sitoumuksensa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen, joka on tärkeä askel tavoiteltaessa laajempaa kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta Agenda 2030:n täytäntöönpanoa koskevassa toiminnassa; korostaa, että kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta koskevia mekanismeja on kehitettävä kaikissa unionin toimielimissä ja kaikissa päätöksentekoprosesseissa ja on varmistettava, että tätä periaatetta noudatetaan asianmukaisesti säännöllisillä etukäteen tehtävillä vaikutustenarvioinneilla ja ottamalla käyttöön asianmukaisia vastuuvelvollisuus- ja lieventämismekanismeja;

46.  katsoo, että kestävää kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus tarkoittaa, että kaikki asiaankuuluvat politiikat ja kaikki EU:n tason rahoitus- ja muut välineet on tulevaisuudessa suunniteltava ja pantava täytäntöön ja niitä on seurattava kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen mielessä pitäen ja että komission olisi siksi pikaisesti kehitettävä tarvittavat poliittiset valmiudet kaikilla tasoilla;

47.  kehottaa komissiota hyväksymään jatkotoimia koskevan toimintasuunnitelman ja noudattamaan siten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden ulkoisen arvioinnin suositusta, jossa vaaditaan hyväksymään tämän konseptin täytäntöönpanoa koskevat selvät säännöt; toistaa kehotuksensa määritellä selvästi EU:n kunkin toimielimen vastuut kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien sitoumusten saavuttamisessa;

48.  toistaa vaatimuksensa siitä, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta keskustellaan Eurooppa-neuvoston tasolla, jotta saadaan vauhtia sen mekanismien täytäntöönpanolle pyrittäessä saavuttamaan kestävän kehityksen Agenda 2030:n päämäärät; katsoo, että kuten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden ulkopuolisessa arvioinnissa tuotiin esiin, vain EU:n poliittisella tahdolla on merkittävä vaikutus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan lähestymistavan edistämiseen ja vaikuttavuuteen;

49.  painottaa, että koska EU on sitoutunut oikeudellisesti edistämään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti, sen on käytävä kehitysmaiden ja -alueiden kanssa ennakoivaa vuoropuhelua, jossa keskustellaan niihin mahdollisesti vaikuttavista merkittävistä toimintapoliittisista aloitteista ja jossa kyseiset aloitteet otetaan huomioon;

50.  korostaa, että EU:n ympäristönormit kuuluvat maailman tiukimpiin ja sen yritykset ovat jo edellä globaaleja kilpailijoitaan, minkä vuoksi EU:ta pidetään myös vapauden ja demokratian tukikohtana, jolla on vakaat, oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvat instituutiot ja voimakas kansalaisyhteiskunta; katsoo, että EU:n voisi siten päättää edistää nykyisiä yhteiskunnallisia ja ilmasto- ja hallintonormejaan aiempaa tehokkaammin;

51.  pitää myönteisenä Agenda 2030:tä käsittelevän työryhmän perustamista yleisten asioiden neuvoston puitteissa; kehottaa luomaan parlamentin, neuvoston ja komission välille sekä toimielinten sisälle kestävän kehityksen tavoitteiden koordinointi- ja yhteistyömekanismeja politiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi; korostaa, että kyseiset mekanismit olisi selvästi muotoiltava ja vahvistettava kestävän Euroopan saavuttamista vuoteen 2030 mennessä koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa, koska kolmen toimielimen väliset johdonmukaiset poliittiset prosessit ovat ratkaisevia Agenda 2030:n täytäntöönpanon onnistumisen kannalta; kehottaa kaikkia kolmea toimielintä osallistumaan tulevan kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän monisidosryhmäfoorumin työhön ja korostaa, että on tärkeää, että kaikki asiaan liittyvät toimijat ovat mukana tässä foorumissa, kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan luettuina;

52.  katsoo, että kumppanuuksia koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 17 mukaisesti nykyisen kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän monisidosryhmäfoorumin tehtävä olisi päivitettävä ja sisällytettävä viralliseen ja toimielinten väliseen kuulemiskehykseen;

53.  painottaa kehitysyhteistyön osuutta Agenda 2030:n täytäntöönpanon tukemisessa kehitysmaissa; pitää myönteisenä kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamista uuteen kehityspolitiikkaa koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen; muistuttaa, että köyhyyden poistamisen (kestävän kehityksen tavoite 1) on pysyttävä EU:n kehitysyhteistyön ensisijaisena tavoitteena; muistuttaa, että tavoitteet 1 ja 2 liittyvät olennaisesti toisiinsa; muistuttaa jälleen, että edistyksestä huolimatta täytäntöönpanon nykyinen vauhti ja laajuus eivät todennäköisesti edistä perusteellisia muutoksia, joita tarvitaan tavoitteen 2 toteuttamiseksi; vaatii lisäämään toimia vuonna 2017 korkean tason poliittisessa foorumissa tehdyn kestävän kehityksen tavoitteen 2 aihekohtaisen arvioinnin suositusten noudattamiseksi;

54.  toistaa vaatimuksensa kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisen valtavirtaistamisesta kaikkiin politiikanaloihin; pitää myönteisenä komission sitoutumista kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamiseen sen paremman sääntelyn agendaan ja painottaa, että paremman sääntelyn välineitä voidaan käyttää strategisesti komission tekemiin EU:n toimintapolitiikan johdonmukaisuuden riippumattomiin arviointeihin Agenda 2030:n ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan osalta; kehottaa komissiota tarkistamaan pikaisesti paremman sääntelyn agendaa koskevat suuntaviivat ja vahvistamaan edelleen ja seuraamaan säännöllisiä jälkiarviointejaan politiikan täyden johdonmukaisuuden varmistamiseksi kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa siten, että samalla edistetään synergioita, saadaan oheishyötyjä ja vältetään kompromisseja sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla;

55.  kehottaa ottamaan käyttöön parlamenttiin valiokuntien välisen koordinoinnin, jotta voidaan seurata ja valvoa Agenda 2030:ä koskevien EU:n sitoumusten täytäntöönpanoa;

56.  kehottaa Euroopan parlamentin puheenjohtajakokousta ja valiokuntien puheenjohtajia arvioimaan parlamentin nykyisen rakenteen tarkoituksenmukaisuuden silloin, kun halutaan varmistaa sen kyky seurata tehokkaasti ja kattavasti EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa kaikilla politiikanaloilla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävää työtä;

57.  kehottaa parlamenttia, komissiota ja neuvostoa laatimaan yhteisen kestävyyttä koskevan julkilausuman, jossa kestävän kehityksen tavoitteet ankkuroidaan monivuotisiin toimielinten välisiin painopisteisiin seuraavalla vaalikaudella;

58.  korostaa säännöllisten ja asianmukaisten ennakkoon ja jälkikäteen tehtävien vaikutustenarviointien merkitystä Agenda 2030:n paremman valtavirtaistamisen varmistamisessa ja asianmukaisten tulosten varmistamisessa; korostaa, että on tärkeää arvioida, mitä lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia politiikoilla on ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat kestävään kehitykseen; palauttaa mieliin perussopimuksiin perustuvan velvoitteen ottaa huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet kaikkien sellaisten politiikkojen täytäntöönpanossa, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin;

59.  palauttaa mieliin, että kehitysmaiden kansallisten varojen käyttöönotto on kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisen tärkeää; painottaa, että Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) raportissa ”World Investment Report 2015 – Reforming International Investment Governance”(17) arvioidaan, että kehitysmaat menettävät vähintään 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa yhteisöverotuloja suurten yhtiöiden harjoittaman veronkierron vuoksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä 15. lokakuuta 2015 julkistettua komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa ”Collect More – Spend Better: Achieving Development in an Inclusive and Sustainable Way” (SWD(2015)0198), jolla pyritään torjumaan tätä ilmiötä; pitää kuitenkin valitettavana, että edellä mainitun komission strategian toteuttamiseksi ei ole ryhdytty mihinkään konkreettisiin toimiin; kehottaa komissiota ehdottamaan kansallisten varojen käyttöönottoa koskevaa lippulaivaohjelmaa sen varmistamiseksi, että saadaan kerättyä entistä enemmän verotuloja ja mahdollistetaan kestävän kehityksen tavoitteiden rahoitus;

60.  painottaa, että on vahvistettava paikallisia toimijoita kestävän kehityksen välittäjinä, ja vaatii kansallisia parlamentteja ja alue- ja paikallisviranomaisia osallistumaan tiiviimmin kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin suunnittelusta ja ohjelmasuunnittelusta arviointiin ja seurantaan; kehottaa lisäksi komissiota tehostamaan tukeaan kaupungeille ja paikallisviranomaisille kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävien tehokkaiden poliittisten aloitteiden ja strategioiden kehittämiseksi, täytäntöönpanemiseksi ja seuraamiseksi;

61.  pitää myönteisenä yksityissektorin lisääntyvää osallistumista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi; painottaa, että on tärkeää luoda ympäristö, joka helpottaa uusien aloitteiden ja kumppanuuksien luomista julkisen ja yksityisen sektorin välille, ja kannustaa yrityksiä mukauttamaan liiketoimintastrategiansa kestävän kehityksen tavoitteisiin;

62.  muistuttaa, että YK:n arvion mukaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi on investoitava 5–7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa; vaatii siksi kerryttämään investointeja ja pitää EU:n ulkoista investointiohjelmaa tässä suhteessa myönteisenä;

Vapaaehtoiset kansalliset selvitykset ja EU:n raportointi YK:n yleiskokouksen vuoden 2019 korkean tason poliittiselle foorumille

63.  kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan edistymistä säännöllisesti ja osallistavasti ja kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitoutuneet vapaaehtoisen kansallisen selvityksen laatimiseen, tekemään niin Agenda 2030:n mukaisesti, ja niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo esittäneet vapaaehtoisen kansallisen selvityksen, laatimaan aikataulun säännöllisiä tulevia vapaaehtoisia kansallisia selvityksiä varten;

64.  kehottaa komissiota analysoimaan säännöllisesti jäsenvaltioiden vapaaehtoisia kansallisia selvityksiä edistymisen ja hyvien käytäntöjen arvioimiseksi; kehottaa myös analysoimaan vähiten kehittyneiden maiden vapaaehtoisia kansallisia selvityksiä tarpeiden yksilöimiseksi, puutteiden korjaamiseksi ja tuen ja yhteistyön tehostamiseksi sekä tekemään tiivistä yhteistyötä OECD:n kanssa vertaisarviointimenettelyjen kehittämiseksi menestyksekkäitä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanostrategioita ja sisä- ja ulkopolitiikan toimia varten, ja kehottaa parantamaan parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja seuraamaan kielteisiä ulkoisia heijastusvaikutuksia;

65.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan yhteistä ohjelmasuunnittelua ja kehitysyhteistyön toteuttamista kumppanimaiden kanssa käytävien kestävän kehityksen tavoitteita koskevien politiikkakeskustelujen, kansallisten kehityssuunnitelmien ja vapaaehtoisten kansallisten selvitysten perusteella ottaen asianmukaisesti huomioon edunsaajamaiden omavastuullisuuden ja muut kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevat periaatteet;

66.  painottaa korkean tason poliittisen foorumin roolia kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa ja arvioinnissa; tukee voimakkaasti unionin sitoutumista vapaaehtoisen selvityksen toteuttamiseen korkean tason poliittisen foorumin puitteissa; kehottaa komissiota kunnioittamaan EU:n johtavaa roolia Agenda 2030:n suunnittelussa ja täytäntöönpanossa ja esittämään kattavan yhtenäisen kertomuksen kaikista kestävän kehityksen tavoitteista; korostaa, että EU:n raportointiin, tuleva EU:n kehitysmaille antamaa tukea koskeva yhteinen yhteenveto mukaan luettuna, olisi sisällyttävä tämänhetkisen tilanteen sekä nykyisten puutteiden analyysi;

67.  kehottaa komissiota tekemään itsestään roolimallin korkean tason poliittisen foorumin prosessissa; kehottaa komissiota tekemään kolmansien maiden kanssa yhteistyötä Agenda 2030:n toteuttamiseksi myös YK:n Euroopan talousneuvoston kautta;

68.  vaatii järjestämään vuotuisen eurooppalaisen kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän foorumin korkean tason poliittista foorumia valmisteltaessa, jotta ulkopuoliset sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt sekä parlamentin jäsenet voivat osallistua kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon ja käydä siitä vuoropuhelua;

69.  pitää myönteisenä sitä, että korkean tason poliittisen foorumin huippukokoustason kokous, joka järjestetään YK:n yleiskokouksen yhteydessä syyskuussa 2019 ja sen jälkeen tulevien huippukokousten yhteydessä, tarjoaa tilaisuuden luoda katsaus kaikkien Agenda 2030:ssa asetettujen kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon, ja odottaa, että unioni on huippukokouksessa johtavassa roolissa; panee merkille, että jäsenvaltioiden edistyminen vaihtelee muiden tekijöiden lisäksi muun muassa kunkin kestävän kehityksen tavoitteen ja kansallisten ensisijaisten tavoitteiden mukaan; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteet liittyvät tiiviisti toisiinsa ja että niiden täytäntöönpanoon olisi sovellettava yhdennettyä ja kattavaa järjestelmällistä lähestymistapaa;

Kestävän kehityksen tavoitteet vuoden 2019 korkean tason poliittisen foorumin painopisteenä tulevissa syventävissä arvioinneissa

70.  pitää myönteisenä pian tehtävää kestävän kehityksen tavoitteiden 4 (laadukas koulutus), 8 (ihmisarvoinen työ ja talouskasvu), 10 (eriarvoisuuden vähentäminen), 13 (ilmastotoimet), 16 (rauha, oikeus ja vahvat instituutiot) ja 17 (kumppanuus tavoitteiden saavuttamiseksi) syventävää arviointia ja odottaa EU:n antavan siihen täysipainoisen ja kattavan panoksensa; odottaa kiinnostuneena kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden syventäviä arviointeja tulevina vuosina, mutta korostaa samalla Agenda 2030:n jakamattomuutta ja päämäärien keskinäistä riippuvuutta;

71.  toteaa jälleen, että laadukas koulutus ja pääsy perusopetukseen kaikille (kestävän kehityksen tavoite 4) on ratkaisevaa, jotta saavutetaan kestävä kehitys, yhteiskunnista tulee omavaraisia ja varmistetaan nuorten voimaannuttaminen ja työllistettävyys; toteaa, että laadukas koulutus on monissa jäsenvaltioissa korkean tason painopistealue, ja korostaa, että tekninen ja ammatillinen koulutus on keskeinen edellytys nuorten työllistettävyydelle ja pääsylle ammattitaitoa edellyttäviin työpaikkoihin; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että EU:n sisällä ja sen ulkopuolella on kaupunkien ja maaseudun sekä sukupuolten välillä edelleen yleisesti eroja koulutuksessa; vaatii siksi lisää investointeja koulutuksen ja siihen liittyvän infrastruktuurin laadun parantamiseen siten, että painopiste on erityisesti sisäisesti vähemmän kehittyneillä alueilla ja ulkoisesti vähiten kehittyneissä maissa;

72.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään järjestelmällisemmin saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteen 8 (kestävä kasvu ja työllisyys) kehitysyhteistyöpolitiikallaan ja yhteisellä ohjelmasuunnittelulla; vaatii tavoitteen 8 saavuttamiseksi lisää toimia, jotka liittyvät muun muassa tuotantokapasiteettien parantamiseen, tulonmuodostukseen, teollistamiseen, kestäviin kulutus- ja tuotantotapoihin, kauppaan, yksityisen sektorin kehittämiseen, liiketoimintaympäristöön, infrastruktuuriin ja matkailuun;

73.  panee merkille mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, osuuskuntien, osallistavien liiketoimintamallien sekä tutkimuslaitosten roolin kasvun, työllisyyden ja paikallisen innovoinnin moottoreina; kehottaa edistämään tasapuolisia toimintaedellytyksiä kestävää investointitoimintaa, teollistamista, liiketoimintaa, vastuullinen yritystoiminta mukaan luettuna, rahoitusta ja verotusta, tieteen harjoittamista, teknologiaa sekä tutkimusta ja innovointia varten, jotta lisätään ja vauhditetaan kansallista talouskehitystä ja inhimillistä kehitystä sekä tuetaan pitkän aikavälin kestävää kasvua kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan uusien liiketoimintamallien luomiseen ja hyödyntämään uusia teknologioita, kuten tekoälyä;

74.  korostaa yksityisen sektorin ratkaisevaa osuutta edistymisessä kohti kestävän kehityksen tavoitteita, erityisesti tekemällä vastuullisia ja kestäviä investointeja, tehostamalla osallistavaa kasvua ja edistämällä vastuullista liiketoimintaa ja sitoutumalla siihen; painottaa tässä yhteydessä tarvetta luoda investointiystävällisiä toimintapoliittisia kehyksiä, joihin sisältyy kestävyyttä mittaavia suorituskykyindikaattoreita ja vaatimuksia, jotka koskevat kestävyysriskien integroimista investointeja koskevaan päätöksentekoon ja oikeusjärjestykseen;

75.  toteaa, että EU:n tutkimus-, kehitys- ja innovaatiokeskittymät ovat kestävän kehityksen rakenteiden tukemisen kannalta tärkeitä; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita edistämään vahvempia yhteyksiä tutkijoiden ja yritysten välillä, jotta tutkijat ja yrittäjät voivat vaihtaa parhaita käytäntöjä ja vauhdittaa innovointia; korostaa, että tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusta on täydennettävä strategisella lähestymistavalla investointeihin innovatiivisten ratkaisujen saamiseksi markkinoille, koska ne vaativat usein pääomavaltaisia ja suuren riskin investointeja;

76.  kehottaa neuvostoa pitämään mielessä kestävän kehityksen tavoitteet muodostaessaan kantansa tulevasta ESR+:sta ja tarvittavien määrärahojen kohdentamisesta; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden onnistuminen unionissa on kiinni kunnianhimoisesta politiikasta, jota tuetaan riittävillä resursseilla;

77.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen kestävän kehityksen tavoitteen 10 saavuttamisessa huomattavia eroja tuloista sekä iästä, sukupuolesta, vammaisuudesta, rodusta, etnisyydestä, alkuperästä, uskonnosta ja taloudellisesta asemasta johtuvan eriarvoisuuden vähentämisen suhteen sekä muiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta mahdollisesti lisäävien tekijöiden suhteen ja että eriarvoisuus säilyy ja lisääntyy maiden sisällä ja välillä sekä EU:n sisällä että ulkopuolella; vaatii vauhdittamaan edistymistä kohti kasvavien erojen pienentämistä ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä kaikille auttamalla suoraan haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä ja eniten apua tarvitsevia ja edistämällä osallistavampaa ja kestävämpää kasvua ja inhimillistä kehitystä; kehottaa komissiota sisällyttämään kestävän kehityksen tavoitteen 10 arviointiinsa parannetut taloudellista eriarvoisuutta koskevat kriteerit;

78.  on tietoinen siitä, että EU ja sen kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet Pariisin sopimuksen ja että useimmat jäsenvaltiot mainitsevat Pariisin sopimuksen keskeisenä pilarina kansainvälisissä yhteistyöpolitiikoissaan Agenda 2030:n lisäksi, kun taas jotkin niistä ovat asettaneet etusijalle ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjumisen tavoitteen (kestävän kehityksen tavoite 13); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään viestintästrategioiden ja -toimien avulla ilmastotoimille annettavaa julkista ja poliittista tukea ja levittämään tietoa ilmastonmuutoksen torjunnan tuottamista eduista, kuten ilmanlaadun ja kansanterveyden paranemisesta, luonnonvarojen suojelusta, talouskasvusta ja paremmasta työllisyydestä, energiaturvallisuuden kasvusta ja energiantuontikustannusten vähenemisestä;

79.  kehottaa panemaan Agenda 2030:n täytäntöön kokonaisuudessaan koordinoidusti ja johdonmukaisesti Pariisin ilmastosopimuksen kanssa ja ottamaan huomioon myös tarpeen tehostaa kiireesti toimia ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi sekä lisätä ilmastonmuutokseen sopeutumisen edellyttämää työtä ja rahoitusta; muistuttaa EU:n sitoumuksesta kohdentaa 20 prosenttia sen vuosien 2014–2020 talousarviosta (noin 180 miljardia euroa) ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä unionin ulkoisten toimien että kehitysyhteistyön kautta;

80.  pitää valitettavana sitä, että vaikka 1,5 celsiusastetta koskevassa IPCC:n erityiskertomuksessa tällaisen lämpötilan nousun haitallisista vaikutuksista ja merkittävästä erosta 2 celsiusasteeseen liittyviin vaikutuksiin verrattuna esitetään asiasta selvää ja kattavaa tieteellistä näyttöä, eräät Pariisin sopimuksen osapuolet eivät ole tähän mennessä kiristäneet ilmastoon liittyviä tavoitteitaan; pitää myönteisenä päästökauppaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä ja kolmansien maiden ja alueellisten hiilimarkkinoiden yhdistämistä toisiinsa; kehottaa unionia kannustamaan markkinaperusteisten päästövähennysjärjestelmien perustamiseen kehittyvissä talouksissa ja kehitysmaissa; panee merkille, että tämä auttaa vähentämään päästöjä maailmanlaajuisesti, tuottamaan kustannussäästöjä ja tehostamaan toimintaa sekä pienentämään hiilivuotoriskiä luomalla tasapuolisen toimintaympäristön;

81.  painottaa tarvetta toteuttaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja korostaa kehitysmaiden perustavaa laatua olevaa osuutta Pariisin sopimuksen, kestävän kehityksen Agenda 2030:n ja Addis Abeban toimintaohjelman tavoitteiden täyttämisessä sekä pikaista tarvetta auttaa näitä maita saavuttamaan niiden kansallisesti määrittelemät panokset; pitää tässä suhteessa myönteisenä, että ilmastonmuutoksen torjunta on hiljattain perustetun Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR) ensisijainen tavoite, ja toteaa, että rahaston tarkoituksena on saada liikkeelle julkisen ja yksityisen sektorin investointeja kumppanimaihin Afrikassa ja EU:n naapurialueilla;

82.  korostaa, että EU:n olisi jatkettava tiellään siirtymisessä vähähiiliseen, ilmastoneutraaliin, resurssitehokkaaseen ja biologisesti monimuotoiseen talouteen noudattaen täysimääräisesti YK:n Agenda 2030:tä ja 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta, jotta heikennetään kestämättömiä suuntauksia, jotka perustuvat luonnonvarojen liikakäyttöön sekä biologisen monimuotoisuuden heikkenemiseen kestämättömän kulutuksen ja kestämättömien tuotantotapojen seurauksena; korostaa, että EU:n on vauhditettava aloitteitaan, joilla pyritään edistämään vastuullista ja kestävää kulutusta ja tuotantoa, ja pidettävä samalla kiinni johtoasemastaan kiertotalouden edistämisessä;

83.  muistuttaa jälleen, että demokratian, hyvän hallintotavan, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien yleismaailmalliset arvot ovat kestävän kehityksen tavoitteessa 16 (rauhanomaiset ja osallistavat yhteiskunnat) määritellyn kestävän kehityksen perusedellytyksiä; pitää kuitenkin erittäin valitettavana, että aseelliset selkkaukset ja väkivalta ovat yhä maailmanlaajuisesti yleisiä; on huolestunut siitä, että oikeusvaltioperiaatteen ja oikeussuojan edistämisessä ei monissa maissa ole edistytty; muistuttaa, että EU ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan konflikteihin ja kriiseihin painottaen epävakautta ja ihmisten turvallisuutta, ja tunnustaa samalla kestävän kehityksen, humanitaarisen toiminnan, rauhan ja turvallisuuden välisen yhteyden ja kiinnittää erityistä huomiota epävakaisiin ja konfliktien koettelemiin valtioihin; korostaa, että tavoite rauhallisista ja osallistavista yhteiskunnista, joissa muun muassa oikeussuoja on kaikkien saatavilla, olisi sisällytettävä EU:n ulkoiseen toimintaan, jonka avulla voidaan paikallisia sidosryhmiä tukemalla parantaa selviytymiskykyä, lisätä ihmisten turvallisuutta, vahvistaa oikeusvaltiota ja puuttua turvattomuuteen, haavoittuvuuteen ja demokratiaan siirtymiseen liittyviin monimutkaisiin haasteisiin;

84.  korostaa, että maiden sisäisen ja välisen eriarvoisuuden, syrjinnän torjumisen ja rauhan edistämisen, osallistavan demokratian, hyvän hallintotavan, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien on oltava kaiken EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita;

85.  pitää myönteisenä EU:n pyrkimyksiä mahdollisimman suureen yhtenäisyyteen ja synergioiden muodostamiseen eri politiikkojen välille kestävää kehitystä edistävän maailmanlaajuisen kumppanuuden toteutus- ja elvyttämiskeinojen vahvistamiseksi;

86.  painottaa, että osallistava ja tasapuolinen koulutus, tiede, tekniikka ja innovointi ovat erityisen tärkeitä välineitä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon kannalta ja toteaa, että hallintoa on parannettava tällä sektorilla; pitää valitettavana, että mahdollista tiedeyhteisön osallistumista ei ole toistaiseksi tehostettu; korostaa, että kestävän kehityksen käsite ja yhteiskunnalliset haasteet on integroitava paremmin Horisontti 2020 -ohjelmaan ja tuleviin tutkimuksen puiteohjelmiin; muistuttaa, että on helpotettava teknologian mielekästä siirtämistä kehitysmaihin koskevien mekanismien käyttöä;

87.  kehottaa komissiota lisäämään kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä tietoja korkean lisäarvon tietoaineistoihin avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevista tiedoista annetun direktiivin määritelmän mukaisesti ja kannustamaan jäsenvaltioita julkaisemaan kaikki kestävän kehityksen tavoitteita koskevat raportit maksuttomalla lisenssillä;

88.  korostaa, että on tärkeää hyödyntää täysimääräisesti olemassa olevia ja tulevia EU:n ohjelmia ja välineitä, kuten Horisontti- ja Life-ohjelmia, jotka mahdollistavat kolmansien maiden osallistumisen energian, ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen aloilla;

89.  vaatii, että EU:n talousarviossa annetaan kestävälle kehitykselle ensisijaisen tavoitteen asema; muistuttaa, että petosten ja veronkierron torjuminen on solidaarisuuden kehittymiseen liittyvä asia;

90.  korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen elintarvikkeiden, maatalouden, energian, raaka-aineiden, kaupunkien sekä terveyden ja hyvinvoinnin aloilla voisi avata yli 10 biljoonan euron arvoiset mahdollisuudet(18); korostaa kuitenkin, että EU:n resurssitehokasta taloutta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden on oltava johtoasemassa tieteessä, teknologiassa ja nykyaikaisissa infrastruktuureissa;

91.  korostaa, että koska toimitusketjujen monimutkaisuus ja maailmanlaajuisuus lisääntyvät, on tärkeää edistää korkeiden kestävyyttä koskevien normien soveltamista myös kolmansissa maissa;

o
o   o

92.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, OECD:lle sekä Yhdistyneille kansakunnille.

(1) EUVL C 210, 30.6.2017, s. 1. (2) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, 20. marraskuuta 2013 (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171). (3) EUVL C 353, 27.9.2016, s. 2. (4) EUVL C 76, 28.2.2018, s. 45. (5) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 2. (6) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 36. (7) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 151. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0077. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0279. (10) http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-18-5927_en.htm (11) http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-18-5882_en.htm (12) http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-18-5870_en.htm (13) Eurostat 2017, tiedot päivätty 16. lokakuuta 2018. (14) Pohdinta-asiakirja ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”, sivu 7 (https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/rp_sustainable_europe_fi_v2_web.pdf). (15) Komission tiedonanto "Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” (COM(2016)0739). (16) Komission tiedonantoa ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773) tukeva perusteellinen analyysi. (17) http://unctad.org/en/PublicationChapters/wir2015ch0_KeyMessage_en.pdf (18) Komission kertomus liiketoiminnasta ja kestävästä kehityksestä ”Better Business, Better World”, tammikuu 2017.